Oliko Jeesus Jumala vai ihminen? - Pekka Ervast

Oliko Jeesus Jumala vai ihminen?Pekka Ervastin esitelmä 22/3 1908(Iltaesitelmä Viipurissa)Jos viisikymmentä vuotta sitten tässä maassa olisi tehtykysymys: “mitä on kristinusko?“, niin epäilemättä kaikkiuskovaiset ─ ja miltei kaikki, jotka kutsuivat itseäänkristityiksi, ─ olisivat ihmetelleet sellaista kysymystä janärkästyneinä huudahtaneet: “Mitä kristinusko on? Senhänkaikki tiedämme. Se jos mikään on meillä ollut selvänäpienestä asti, sillä mehän olemme kristityitä“. Näin olisisanottu 50 vuotta sitten, sillä silloin ei oltu eri mieltä tästäkysymyksestä. Kaikissa lahkoissa niinkuin kirkossa oltiinpääkohdista yhtä mieltä.Mutta meidän päivinämme on toisin. Tähänkin maahanon tullut sivistyneestä maailmasta sellainen ajattelun aalto, jokaon herättänyt ihmiset horroksestaan ja pakottanut heidätajattelemaan kysymystä. Sosialistisen ja materialistisenhyökylaineen kanssa on maahamme tullut paljon epäilystä, jamonet kieltäjät ovat ruvenneet sanomaan: “Kristinuskoniinkuin kaikki uskonto on suuremmassa tai vähemmässämäärässä humpuukia, mielikuvitusta“. Ja toiset taas sanovat:“Ei kristinusko ole ollenkaan sitä, mitä kirkko on sanonut senolevan, vaan jotakin aivan toista. Jeesus on opettanut toisinkuin kirkoissa opetetaan“.Sentähden ne, jotka sydämessään tunsivat tahtovansauskontoa puolustaa, kaikkialla maailmassa tekivät itselleenkysymykseen: mitä on todella uskonto? ja mitä on kristinusko?Nykyään tehdään näitä kysymyksiä sekä kirkon sisällä ettäulkopuolella, eikä ainoastaan meidän maassamme vaan ympärisivistynyttä maailmaa on näin jo kauemman aikaa kysytty. Ja

vastauksia on tähän tullut monenlaisia.Kirkon ulkopuolella ihmiset, sellaiset kuin Leo TolstoiVenäjällä ja hänen oppilaansa Järnefelt täällä Suomessatuntevat olevansa hyvin vakaantuneita kristityitä, muttavakuuttavat, että kristinusko on jotakin aivan toista kuinkirkonoppi. Mutta me huomaamme, että myöskin kirkollisissa,teologisissa piireissä aletaan pohtia tätä kysymystä, ja vaikkameillä Suomessa toistaiseksi on vain muutamia vapaamielisempiätutkijoita, niin ulkomailla on tähän kysymykseen pantupaljon enemmän huomiota. Saksassa on esim. sellaisiateologeja kuin Harnack ja pastori Gustaf Frenssen,tunnetuimpia mainitakseni, ja Englannissa sellaisia kuin pastoriCampbell y.m., jotka kaikki ovat ruvenneet perinpohjaisemminpohtimaan kysymystä, mitä kristinusko on, ja syventyneetniihin pyhiin kirjoihin, joita kutsutaan kristillisiksi, päästäkseenniiden kautta ensikätiseen tietoon.Tämä kysymys kristinuskosta on meidän aikanammepäivänkysymys, sillä aletaan epäillä, ettei kristinusko olekaanaivan sitä, mitä kirkko on opettanut sen olevan, mutta toiseltapuolen ei ole päästy mihinkään lopulliseen tulokseen tästääärettömän tärkeästä ja mieltäkiinnittävästä asiasta. Olenottanut tämän kysymyksen kolmen esitelmän aiheeksi, jaaineemme jakaantuu itsestään kolmeen osaan. Ensiksikysymme: “Kuka on Jeesus, tuo olento, joka on kokokristinuskon keskuksena ja toinen kysymys, joka hetiluonnostaan astuu eteemme, on: “Mitä hän on opettanut? Mikäon Jeesuksen oppi?“ ja kolmas kysymys on: “Mitä onkirkonoppi, kuinka se on ymmärrettävä, onko sillä järkevääsisältöä?“Tänä iltana siis on aiheemme: Kuka oli Jeesus, eli toisinsanoen: oliko Jeesus Jumala vai ihminen? Meillä on tähänkysymykseen tarjolla kolme vastausta, oikeastaan kaksi uuttaja yksi vanha, se, johon lapsuudestamme olemme tutustuneet.Ensimmäinen, ennestään tuttu vastaus on siis kirkon antama,

toinen on se, jonka saamme uudemmilta tutkijoilta,raamatunkriitikoilta y.m., ja kolmas vastaus on se, minkäsaamme teosofiselta maailmankatsomukselta.Kirkko tähän kysymykseen vastaa niinkuin tiedämmeseuraavasti: Jeesus oli Jumala, itse Jumala, joka ilmestyi maanpäälle. Ainoastaan jos tämän uskomme, ymmärrämmeevankeliumia ja tiedämme, mitä kristinusko on. Näin sanookirkko ja kaikki kristityt lahkot. He tosin lisäävät, että Jeesusmyös oli todellinen ihminen, mutta me huomaamme, että tämäselitys oikeastaan on toisarvoinen; sillä on ainoastaan tahdottusanoa, että hän ilmestyi todellisessa ihmismuodossa, ettähänellä oli ihmisruumis ja inhimilliset tunteet ja ajatukset.Mutta itse asiassa kirkon vastaus keskittyy siihen, että Jeesusoli Jumala, joka tänne ilmestyi, eikä mitään muuta. Tämä onyksi vastaus ja se epäilemättä jotakin selittää. Jos avaammeraamatun ja luemme Jeesuksen elämäkertaa, näemme siinäpaljon sellaista, joka tuntuu mahdottomalta, jos se olisiihmisestä kerrottua. Siinä kerrotaan hänen tehneen sellaisiayliluonnollisia töitä, joita ei meistä kukaan muu saata tehdä.Mutta Jumalana ollen hän kyllä on voinut niitä tehdä.Sentähden kirkon vastaus voi meitä tyydyttää, kun emmemuuta pyydä emmekä enempää tutki, ja se on pitkinävuosisatoina tyydyttänyt miljoonia ja tyydyttää vielä tänäpäivänä miljoonia, sillä se todellakin selittää Jeesuksenpersonallisuuden ainakin eräissä tärkeissä pääkohdissa. Muttavoimmeko me, jos tahdomme kysymystä perinpohjin tutkia,tyytyä tähän yksinkertaiseen selitykseen, että Jeesus oliJumala? Ei, ainakaan se ei tule helpoksi. Tosiseikkojenvalossa se ei tule helpoksi. Ja minkälaisten tosiseikkojen?Sellaisten, jotka meille on tarjonnut vertailevauskonnontutkimus. Tämä uusi tieteellinen tutkimus syntyiviime vuosisadalla ja on tuonut nähtäväksi tosiseikkoja, jotkameille paljastavat sen merkillisen asian, että tämä kristinusko eiole ainoa uskonto, jossa on tällaisia oppeja ja tällainen suuri

keskushenkilö kuin Jeesus Kristus. Kaukana siitä, että Jeesusolisi ainoa ihminen maan päällä, jota olisi sanottu ihmiskunnanvapahtajaksi ja Jumalaksi, on hän itse asiassa yksi monista.Maailmassa on tätä nykyä useampia suuria uskontoja ─ ennenon ollut muita, jotka nyt ovat maan päältä hävinneet ─ jakaikissa näissä on opetettu ja opetetaan jotakuinkin samojaoppeja elämästä ja kuolemasta, ihmisen tarkoituksesta jahyvästä tiestä. Ja mikä on tärkeämpää: kaikissa on olluttällainen keskushenkilö, tällainen merkillinen mahtavajumalallinen ihminen, jonka ympärille uskonto ikäänkuin onrakentunut. Kristinuskossa on Jeesus, mutta Buddhanuskossaon Gautama Buddha, hinduismissa Krishna tai Raama tai jokumuu Jumalan ilmestys eli Avataara, Muhametinuskonnossaprofeetta Muhammed. Ja jos katsomme vanhoja uskontoja, onmeillä Zoroasterin usko, josta nyt on jälellä vain muutamiatuhansia parsilaisia Bombayssa; sen keskushenkilönä onZoroaster. Egyptin hävinneessä uskonnossa olikeskushenkilöinä Horus ja Osiris, babylonilaisilla oli Tammuz,meksikkolaisilla, joista nyt on vain muistomerkkejä jälellä, olijumalallisena vapahtajana Quetzalcoatl.Näistä kaikista suurista merkillisistä olennoistakerrotaan samaa. He olivat kaikki uskontojensaalkuunpanijoita, opettajia, jotka kokosivat ympärilleenopetuslapsia ja joita myöhemmin ruvettiin palvelemaanjumalallisina olentoina, jotka olivat tulleet maan päälle ihmisiäpelastamaan. Heitä sanotaan vapahtajiksi ja kerrotaan, että hetulivat pelastamaan ihmiskunnan synnistä, pahasta jakärsimyksestä. Ja ihmeellistä on, että kertomukset näistäolennoista, joita silloin tällöin on esiintynyt maan päällä, ovatmelkein yksityiskohtaisesti yhtäpitäviä. Useimmat heistä ovatmuka syntyneet neitseistä, kärsineet ihmiskunnan puolesta jakuolleet, monet ristilläkin. Heistä kerrotaan, kuinka he sittenovat nousseet ylös taivaaseen ja astuneet alas helvettiin.Tämän totuuden on meille esittänyt vertaileva

uskontotutkimus, emmekä voi sitä väittää vääräksi, sillä meilläon edessämme historialliset todistuskappaleet.Ja silloin ihmetellen kysymme: “Kuinka tämä onymmärrettävissä, kuinka selitettävissä? Onko Jumala montakertaa ilmestynyt maan päälle vai ovatko kaikki nämäkertomukset saman arvoisia siinä merkityksessä, että kaikkiovat mielikuvituksen tuotetta? Tutkimus osoittaakumoamattomasti, että Jeesus Kristus ei ole Jumala, eli sittenJeesus on samalla tavalla Jumala kuin nuo muut ovat. Näintodistaa tutkimus, emmekä voi siihen mitään. Meidän ontunnustettava, että kirkon vastaus on puolinainen.Mitenkä kirkko vapautuu tästä pulmasta? Metiedämme, että kun katoliset papit tulivat Intiaan ja kuulivatKrishnasta kerrottavan aivan samaa kuin Kristuksesta, päättiväthe, että perkele oli pakanoille ilmoittanut jo ennen Kristuksensyntymää sen saman totuuden, mikä sitten Jeesuksen kautta tuliilmi, estääkseen heitä uskomasta todellista totuutta. Tämä olisangen kummallinen selitys, että vanhempi usko oli perkeleentuoma jäljennös nuoremmasta, mutta se on aivanjohdonmukainen selitys kristityille, jotka uskovat, että heidänopettajansa oli ainoa oikea ja oli Jumala. On luonnollista, ettähe koettivat pulmasta päästä vetoomalla tuohon vanhaansyntipukkiin ─ perkeleeseen ─, mutta tämä ei ole mikääntieteellinen ratkaisu.Tulemme nyt toiseen vastaukseen, siihen, jonkauudemmat tutkijat antavat. Emme silloin puhu ainoastaanteologisista tutkijoista vaan myöskin kirkon ulkopuolellaolevista. Kaikki he kuitenkin yhdessä suhteessa ovatyksimielisiä; kaikki näet vastaavat: Jeesus oli ihminen. Näinvastaa Tolstoi, näin Frenssen ─ ehkä olette lukeneetkin hänenpienen kirjansa: Jeesuksen elämä ─ näin vastaavat vanhemmatkriitilliset tutkijat, Strauss, Renan. Kun silloin kysymme:“Mistä tämän tiedätte? Kuinka voitte todistaa, että Jeesus olivain ihminen?“, he vastaavat vetoomalla raamattuun.

Kirkkokin oli vastauksensa tueksi vedonnut raamattuun, muttaetupäässä Paavalin kirjeisiin. Paavali muka aivan selvästitodistaa, että Jeesus oli Jumala, joskaan se ei evankeliumeissaniin selvästi ilmenisi. Mutta nämä uudemmat tutkijat vetoovatmyöskin raamattuun. He ovat tunnollisten ja pitkällistentutkimusten nojalla tehneet päätelmänsä; he ovat kriitillisestitutkineet raamatun alkutekstejä ja kaikkea kirjallisuutta, mitäon saatavana kristikunnan varhaisimmilta ajoilta; ja he sanovat:jos tahdomme oppia tuntemaan Jeesuksen historian, hänenelämäkertansa ja hänen personallisuutensa, niin meidän ei olekäännyttävä Paavalin kirjeisiin, sillä ne ovat suorastaanerehdyttäviä, ne eivät sisällä samaa henkeä kuin Jeesuksenoppi. Paavali ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, hän ei tuntenutJeesusta personallisesti. Vasta Jeesuksen kuoleman jälkeenhän tuli kristityksi ja sai täten käsityksensä Jeesuksesta vastaperästäpäin. Ja Paavali ehkä laittoi Jeesuksen historiasta senteologisen, mystillisen kertomuksen, mikä on kirkon oppinameille säilynyt. Mutta kun kriitillisesti näitä kirjoituksiatutkitaan ja tehdään johtopäätöksiä, ovat Paavalin kirjeetkaikkein vähimmin luotettavat, mitä tulee Kristukseen, vaikkaPaavalin kirjeet ovatkin miltei ainoat kirjat UudestaTestamentista, jotka ovat meille säilyneet alkuperäisessämuodossaan.Sitävastoin se lähde, josta meidän on ammennettavatietoa Jeesuksesta, on evankeliumit. Niistä opimme tuntemaanJeesuksen historian ja hänen personansa. Ja kun kysymme:kaikista evankeliumeistako? ─ vastaavat tutkijat: ei suinkaan,vaan ne järjestyvät oman arvonsa mukaan. NiinpäJohanneksen evankeliumi on historiallisesti kaikkein vähimminluotettava. Siinä on Jeesuksen suuhun pantu paljon yleviäpuheita ja kauniita sanoja, mutta niiden todenperäisyydestä eiole meillä tietoa. Kertomuksen yleiskohtiin nähden seevankeliumi ei ole luotettava. Muut evankeliumit siismuodostavat sen pohjan, jolle meidän on rakennettava

käsityksemme Jeesuksesta. Ja näistä kolmesta ─ n.k.synoptisista evankeliumeista ─ on vanhin ja historiallisestiluotettavin Markuksen evankeliumi. Tämän ovat tutkijathuomanneet ja asettaneet Markuksen yksinkertaisenevankeliumin lähteeksi, josta on ammennettava Jeesuksenulkonaisen historian selville saamiseksi. Sitten Matteuksenevankeliumi lisää Markuksen evankeliumista saatuunhistoriaan Jeesuksen sanoja ja puheita ja Luukkaanevankeliumi vielä täydentää edellisiä, turvautuen milloinMarkuksen esitykseen milloin Matteuksen käyttämäänpuhekokoelmaan.Kun näin evankeliumit luokitellaan historiallisenarvonsa mukaan, saamme niistä jotakuinkin täydellisenkuvauksen Jeesuksen personasta ja historiasta. Ja silloin ─väittävät nämä tutkijat ─ selviää meille aivan ilmeisesti, ettäJeesus oli ihminen. Hän ei koskaan kutsunut itseäänJumalaksi, vaan hän sanoo itseään Jumalan pojaksi. On selvä,että myöhemmin on syntynyt kaikenmoisia lisäyksiä Jeesuksenkertomukseen. Evankeliumit eivät näet tulleet hetikirjoitetuiksi, vaan niinkuin nimikin sanoo ovat ne ainoataankertomusten mukaan kirjoitettuja: “evankeliumi Matteuksenmukaan, Markuksen mukaan“ j.n.e. Minä en tässä voisyventyä niihin todisteluihin ja perusteluihin, joiden nojallauudemmat tutkijat väittävät, että Jeesus oli ihminen, muttavoitte lukea siitä esim. Frenssenin kirjasta Jeesuksen Elämä.Se kirjanen on kaunis ja mieltäylentävä, sillä Jeesuksenpersona on niin korkea ja puhdas, että hän on suurenmoisestavaikuttanut kaikkiin tutkijoihin, jotka ovat hänen elämäänsäsyventyneet. Heidän täytyy ihmetellä sitä puhtautta, jaloutta jasuuruutta, mikä hänen personastaan ilmenee. Ja yhdessäsuhteessa hän oli aivan toisenlainen ihminen kuin me muut,siinä että hänellä oli voittamaton ja horjumaton usko Jumalaan,Isään, että hän täydellisesti antautui tuon näkymättömänJumalan johdettavaksi ja viimein meni kuolemaan sen sisäisen

elämän puolesta, mikä hänellä oli. Hänen elämänhistoriansa onerinomaisen opettava kaikille niille, jotka todella tahtovatihanteen puolesta elää. Me ihmiset olemme monessa suhteessahuonoja ja onnistumattomia sielullisesti, me huomaammeitsessämme paljon pahaa ja heikkoutta, mutta samallahuomaamme itsessämme halun nousta ja pyrkiä ylöspäinparempaan elämään, tavotella hyvää, totuutta. Mutta samallakuin meillä on tämä sisällinen halu, saamme tehdä mieltämasentavia kokemuksia oman heikkoutemme suhteen. NytJeesus oli ihminen, jossa tämä sisäinen pyrkimys oli suurempikuin kenessäkään muussa. Ja vielä enemmän. Hän todellasaattoi elää tuollaista suurta elämää, joka hetki voittaa itsensäja kärsiä mitä tahansa sen totuuden ja sen ihanteen puolesta,jota hän hengessään palveli, hän saattoi mennä kuolemaanJumalansa puolesta. Hän on esimerkki kaikille niille, jotkatavottelevat ihanteellista elämää.Näin sanovat nämä kriitilliset tutkijat. He ihailevatJeesusta suuresti, hän on heidän mielestään merkillisinihminen, mikä koskaan on elänyt maan päällä, mutta ei senkautta, että hän olisi Jumala, vaan sentähden, että hän oli niinsyvästi ihminen, joka todella toteutti kaiken sen, mikä meillemuille ihanteena väikkyy. Meidän täytyy myöntää, että nämätutkijat ovat tehneet suuren työn. He ovat Jeesuksen kasvoiltapoistaneet sen hunnun, joka aina ennen esti meitä hänessänäkemästä ihmistä. Nyt voimme nähdä, että hänelläkin olitaisteluita, oli tuskan ja katkeruuden hetkiä, mutta samallanäemme, että hän aina voitti, hän voitti aina itsensä kaikissakiusauksissa.Mutta juuri sentähden, että Jeesus oli näin merkillinenihminen, on hän näille uudemmille tutkijoille jäänytarvoitukseksi, vaikka ovatkin hänessä niin paljon totuuttanähneet. He eivät osaa häntä selittää. He kieltävät ensiksikinhänen ihmetyönsä. He eivät osaa muuta kuin sanoa, ettäuseimmat hänen ihmetöistään ovat taruja ja legendoja.

Muutamille he myöntävät totuuden arvon. Hän kyllä osasiparantaa sairaita, sanovat tutkijat. Hänen mahtavapersonallisuutensa vaikutti ihmisiin niin, että he uskoivathäneen, ja tämä usko heidät paransi. Näemmehän vielä tänäpäivänä, että vahva usko voi parantaa sairaita. Mutta muutihmetyöt ovat enimmäkseen taruja ja myöhempiä lisäyksiä,päättelevät tutkijat. Mutta he eivät osaa selittää, miksi Jeesusoli sellainen kuin hän oli, miksikä me muut ihmiset olemmeniin heikkoja ja huonoja verrattuina tähän ihanneihmiseen. Hetunnustavat itse, että Jeesuksen sielunelämä on mysterio.Professori Harnack sanoo nimenomaan, että meille aina onjäävä salaisuudeksi, minkätähden Jeesus oli sellainenihmeellinen olento, kuinka hän oli sellaiseksi kehittynyt.Tämä tosiasia on sellainen, ettemme voi sitäpintapuolisesti tai kevytmielisesti sivuuttaa. TutkiessammeJeesuksen elämää ja tutkiessamme muiden suurtenuskonsankarien elämää, huomaamme, että se oli yläpuolellameikäläisten elämää, että heidän elämänsä todella olitarumaisen puhdasta ja ylevää, että he loivat siunaustaympärilleen kaikkialle. Mutta emmekö voi mistään saadaselvitystä tähän? Onko näiden suurten sielujen elämä ainajäävä meille salaisuudeksi, niinkuin tutkijat väittävät? Eikö olemitään tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen? Minunymmärtääkseni on, ja se vastaus on teosofinen.Ja minkä vastauksen antaa nyt tämä kolmaskatsantokanta ─ teosofinen maailmankatsomus? Se sanoo:Jeesus oli ihminen, mutta hän oli samalla Jumala. Kuinka tämäon ymmärrettävissä? Eikö tämä ole sama vastaus kuin kirkonantama? Näin lyhyesti lausuttuna se voi tuntua samalta, muttateosofia selvittää, millä tavoin Jeesus oli Jumala ja millä tavoinhän oli ihminen. Mitenkä Jeesus siis oli ihminen? Siten kuinme kaikki olemme ihmisiä. Ja mitenkä hän oli Jumala? Sitenkuin me kaikki olemme Jumalia. Teosofisenmaailmankatsomuksen valossa jokainen ihminen on Jumalan

Poika; jokaisessa ihmisessä asuu Jumala. Tämä ei ole mitäänkevytmielistä, mitään pintapuolista, vaan se on syvä totuus. Semerkitsee, että jokainen meistä on jumalallinen henki, että mekaikki olemme Jumalasta syntyneet, siitä suuresta Elämästä jaTajunnasta, joka on kaiken näkyväisen takana. Elämä ei olemitään kuollutta, tajutonta, järjetöntä, vaan se on järjellistä jaitsetietoista, se on meille käsittämätön ja selittämätönJumaluus. Tämä suuri maailmankaikkeus ei ole mikäänleikkityö, mikään sokeain voimain tulos, vaan sen takana onikuinen järki, ikuinen viisaus ja voima, ikuinen tajunta. Meemme osaa sitä selittää, sillä me olemme pienempiä, kuin se,mutta Se on ja me olemme Sen poikia. Me ihmiset olemmekaikki tämän hengen lapsia. Uskonnollisella kielellä onsanottu, että ihminen on Jumalan yksisyntyinen poika,Jumalasta yksin syntynyt. Mutta tämä on ihmisen sisäisinsalaisuus, ja me tavalliset ihmiset emme ole siitä tietoisia. Meemme ole vielä itsetietoisia Jumalan poikia, vaan me olemmevasta kehittymässä tietoon siitä. Jokainen ihminen tulee kerrantietoon siitä, että hän on Jumalan Poika, henkinen, ikuinenolento, Isästä Jumalasta syntynyt. Ja millä tavalla tämäkehittyminen tapahtuu? Siten, että ihminen monta kertaasyntyy tänne maan päälle, täällä kokee, viisastuu ja vähitellenherää tietoiseksi siitä, kuka hän on. Se sisäinen kaipuu, jonkakaikki tunnemme sisässämme, se ihmisessä aikaa myötenvoittaa yhä enemmän alaa, kunnes se lopulta tulee kaikkiamuita himoja ja pyrkimyksiä voimakkaammaksi. Lopulta jääihmiseen jälelle vain tämä yksi halu, ja silloin alkaa hänessäherätä tieto siitä, että hän on Jumalan Poika, että hänenelämällänsä on korkea päämaali. Ja silloin hän alkaa tehdähenkistä työtä ja todenteolla kasvattaa itseään voidakseentoteuttaa jumalallisen elämänsä.Kahdenlainen on se keino, millä inhimillinen henki,joka alussa on itsetiedoton kuin lapsi, kehittyy tietoon siitä, ettäse on Jumalasta lähtenyt. Ensiksi siten, että se syntyy tänne

maan päälle kerran toisensa perästä ja saa yhä uudelleentilaisuuden kokea hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää ja sitenvähitellen oppia. Ja toiseksi, kun se on nähnyt, että elämällä onpäämäärä, niin on sille välttämätöntä alkaa itseään kehittää jaitsetietoisesti pyrkiä toteuttamaan jumalallisen elämänitsessään. Näin ihminen kahdella tavalla kehittyy, ulkonaisenelämän ja sisällisen pyrkimyksen kautta.Ja kuka nyt oli Jeesus? Jeesus oli ihminen sellainen,joka oli kehittynyt päämaaliin, saavuttanut sen Isän tuntemisen,sen itsetiedon, jonka mekin kerran saavutamme. Jeesus oliikäänkuin vanhempi veli, siten että hän ennen muita oli tullutpäämäärään ja ehkä siten, että hän oli tullut ihmiseksialemmasta muodosta ennen kuin me ja siten että hän suurellavoimalla, päättäväisyydellä ja kestävyydellä monen elämänläpi oli ponnistanut ja pyrkinyt ja lopulta päässyt täydelliseenJumalan tuntoon. Ja kun ihminen on päässyt Jumalan tuntoon,silloin hän on yhtynyt Jumalaan, sillä aina kun jonkun totuudenolemme saavuttaneet, on se totuus meissä itsessämme. Jolleimeillä olisi tajunnassamme kuvaa tästä maailmasta, niin emmetietäisi siitä mitään. Kun tunnemme Jumalan, merkitsee se, ettäJumala on meissä tullut eläväksi, että olemme täyttyneetJumalalla ja voimme sanoa olevamme yhtä Isän Jumalankanssa, niinkuin Jeesus sanoi. “Joka minut näkee, hän näkeeIsän.“ Ainoastaan täydellinen ihminen voi näin sanoa,sellainen kuin Jeesus, Buddha, Zoroaster, Krishna tai muutsuuret opettajat. Mutta täydellinen ihminen voi todella niinsanoa. Niinkuin Jeesus oli tämän päämäärän saavuttanut, niinovat monet muut sen saavuttaneet. Kaikki eivät ole julkisestiesiintyneet maan päällä. Heillä ei ole ollut sellaista tehtävääkuin Jeesuksella. Elämässä vallitsee täydellinenlainmukaisuus, sentähden ei ole aina sallittu, että maan päälläesiintyisi tällainen suuri ihminen, joka on tiedon saavuttanut.Vain silloin tällöin astuu ihmiskunnan keskelle ihmeellinenihminen. Ja mikä on silloin semmoisen ihmisen tehtävä? Mikä

oli Jeesuksen tehtävä? Niinkuin hän itse sanoi: “Sitä vartenolen minä maailmaan tullut, että julistaisin totuuden.“ Ja setotuus, jonka hän julisti, oli se, että kaikki olemme Jumalanlapsia. “Olkaa sentähden täydellisiä, niinkuin teidäntaivaallinen Isänne on täydellinen.“ Se on hänen sanomansamaailmalle.Tällainen oli Jeesus. Hän siis oli ihminen, muttasamalla hän oli Jumala. Hän ei ollut Jumala sellaisellamystillisellä tavalla kuin ennen olemme saaneet kirkonopiltakuulla, että suuri Jumala, joka on kaiken takana, olisipuristautunut yhteen ja astunut maan päälle ihmisenä, vaan hänoli ihminen, joka oli kohonnut Jumalan tietoisuuteen jasisäisesti tullut yhdeksi Jumalan kanssa. Tällä tavoin teosofiaaivan yksinkertaisesti ja järkevästi ratkaisee kysymyksen, kukaJeesus oli, ja avaa meille uusia näköaloja. Me voimme nytselvästi ymmärtää Jeesuksen elämäntarinan, että hän oliihminen, joka oli noussut niin korkealle, että hän oli tullutyhdeksi Elämän Hengen kanssa ja saavuttanut kaikenlaisiahenkisiä voimia, joita ei meillä muilla ole. Samat voimat ovatolleet muillakin ihmisillä, jotka ennen häntä ovat saman tienkulkeneet, ja samat voimat tulevat niille vastedes, jotkaJeesuksen jälessä kulkevat sen tien. Tällä tavoin käsitämmeraamatun ihmetyöt. Olkoon, että niiden ympärille onmuodostunut legendoja, mutta meidän ei tarvitse niitä siltikieltää. Niiden takana voi olla totuuden ydin. Näin tuleeraamattu aivan toisenlaiseksi kirjaksi. Nyt emmeevankeliumeissa lue kaukaisesta olennosta, jonka kanssa meilläei ole mitään tekemistä, vaan ihmisestä, joka on saavuttanutsellaisen asteen kehityksessään, jonka me kerran tulemmesaavuttamaan. Kerran tämä tulee olemaan meidänkinhistoriamme. Uudessa valossa esiintyy meille nyt kertomusJeesuksesta. Kirkon vastaus, että Jeesus oli Jumala, sisältääyhden puolen totuudesta ─ tai kumpikin vastaus sisältää kokototuuden, riippuen siitä, miltä puolelta sitä katsomme. Aina

näet, kun ymmärrämme totuuden, niin siinä vastakkaisetmielipiteet sulautuvat yhteen.Kun nyt tällainen opettaja kuin Jeesus esiintyy maanpäällä, voi hän meille ihmisille näyttää, mitä elämä on, janeuvoa meille tien, kuinka me voimme päästä samaantäydellisyyteen kuin hän on päässyt. Näin ovat kaikki suuretopettajat tehneet. He ovat sanoneet: seuratkaa minua, niinsaavutatte saman totuuden, minkä minä olen saavuttanut. Kuntäydellinen ihminen saa tehtäväkseen astua ulos maailmaan,niin hän suurenmoisella tavalla uhrautuu ihmisten puolesta.Kun hän astuu meidän joukkoomme, on kuin huuto hänestäkaikuisi yli sielujen maailman: “Tulkaa minun luokseni; minävoin teitä opastaa oikealle tielle, minä voin teille näyttääelämän tien, luottakaa minuun ja te totisesti saavutatte totuudenja autuuden“. Hän ottaa suuren edesvastuun päällensätullessaan ihmisten keskuuteen luomaan uskonnon, mahtavanhenkisen liikkeen. Hän kutsuu ympärilleen inhimillisiä sielujatahtoen opastaa heitä Jumalan luo, ja tämä on hänenesiintymisensä, hänen uhrauksensa suuri salaisuus. Hän ontotisesti antanut oman henkensä meidän puolestamme jaikäänkuin sitonut itsensä meihin. Kun hän on tullut Jumalaksisiten, että jumalallinen elämä on hänessä tullut eläväksi, on häntullut itsetietoisesti kuolemattomaksi. Me muut ihmisetkuolemme ja synnymme jälleen, mutta sellainen suuri ihminen,kuin Jeesus on itsetietoisesti kuolematon, ja hänen suuriuhrauksensa on siinä, että hän jää tänne maan päälle ihmistenopettajaksi, niitten sielujen holhoojaksi, ystäväksi, jotka hänenääntänsä kuulevat ja häneen uskovat ja luottavat. Kaikistaihmisistä, jotka syntyvät kristilliseen maailmaan ja kutsuvatitseään kristityiksi ja sielussaan tuntevat Jeesuksenopettajakseen, niistä todella Jeesus pitää huolta, niistä hän onvastuunalainen Jumalan edessä ja hänen tehtävänsä on koota nekaikki ja johtaa Jumalan luo. Sentähden Jeesus elää vielä tänäpäivänä personana; en tarkoita, että hän eläisi jossakin

näkymättömissä, sydämessämme, hengessämme, vaantarkoitan, että Jeesus Kristus, tuo ihmeellinen ihminen, tuotäydellinen olento elää tänä päivänä meidän keskellämmesamaten kuin elävät muiden uskontojen suuret Mestarit. Hemuodostavat suuren veljeskunnan ja ovat ihmiskunnan valona,ja he odottavat, että meistä ihmisistä silloin tällöin tulisi jokuheidän opetuslapsekseen. Tänä päivänä niinkuin 2000 vuottasitten, niinkuin kaikkina vuosisatoina me voimme päästäheidän opetuslapsikseen. Se ihminen, joka tahtoo kulkeaJeesuksen jälessä ja noudattaa hänen neuvojaan, häneen uskoenja luottaen kehittää itsessään jumalallista elämää, joka meissäkaikissa kytee, hän voi tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Elämäon suuri ja vakava todellisuus, sillä on ihmeellinen päämaali.Me ihmiset emme ole yksiksemme heitetyt, vaan keskellämmeon suuria opettajia, vaikka he ovat silmillemme näkymättömiä.Me emme heitä huomaa, ennenkuin sydämessämme heidätopimme tuntemaan, ennenkuin ymmärrämme, että voimmeruveta heitä seuraamaan. Silloin vasta he ilmestyvät meille.Tämä on se suuri sanoma, jonka teosofia on tuonutkristikunnalle, että Jeesus elää ja kutsuu luokseen opetuslapsia.Hän odottaa, että me ihmiset, jotka olemme niin lyhytnäköisiä,niin pintapuolisia, ymmärtäisimme, että elämällä on vakavasisältö, suuri päämäärä, ja että tahtoisimme ruveta pyrkimäänihannetta kohti, totuuden tietoon. Hän sanoo: herätkääsydämessänne ja hengessänne tuntemaan, keitä te olette. Tässäei ole kysymyksessä minkäänlainen usko järjettömiinopinkappaleihin, vaan ainoastaan usko siihen, että ihminen onjumalallinen olento.