onko jäsenyytesi kunnossa - Kirkonpalvelijat ry

kirkonpalvelijat.fi
  • No tags were found...

onko jäsenyytesi kunnossa - Kirkonpalvelijat ry

PalkkausjärjestelmänuudistaminenKirkossa ollaan toteuttamassaehkä sen historian suurinta uudistustapalkkausjärjestelmän uudistaminen.Kirkon pääsopijaosapuoletovat sopineet valmisteltavan ehdotuksestaR- ja H-palkkataulukoidensoveltavasta työn vaativuudenarviointiin perustuvasta palkkahinnoittelusta.Uusi palkkahinnoitteluon oltava valmiina otettavaksi käyttöön1.6.2006.Uutta palkkausjärjestelmää sovelletaankaikissa Suomen seurakunnissapyrkien edistämään palvelukykyä,toiminnan tuloksellisuuttasekä työnantajan ja työntekijöidenvälistä hyvää yhteistyötä. Järjestelmästäon tarkoitus rakentaariittävän yksinkertainen.Kajaanin seurakunta on ollut nytmukana heti alusta alkaen.10:ssäeri seurakunnassa on nyt laadittumallitehtävän kuvauksia (9.6.) mennessäeri työstä eli kukin olemmekuvanneet työtämme, toiset yhdessä,jos työt ovat olleet samantapaisia(esim. vahtimestarit). On olluttärkeää, että erilaiset työt ovat tulleetkuvatuiksi.Palkkaustyöryhmä yhdessä palkkavaakakonsultinkanssa laatii ehdotuksenpalkkaukseen, joka perustuutyön vaativuuden, suorituksenettä pätevyyden arviointiosaan.Työryhmä ja konsultti kokoavatnyt laadituista mallitehtävänkuvistatehtävänkuvia koko kirkkoa varten.Mallitehtävän kuvien on tarkoitusolla valmiina syksyllä. Syksylläja talven aikana koulutetaanseurakuntien ja järjestöjen edustajatsisälle tähän uudistukseen. Tälläpalkkausuudistuksella katson olevanhyvät mahdollisuudet meillekirkonpalveluskunnalle laajan tehtäväkentänvaativuuden monipuolisuudenja vastuun kannalta. Kehoittaisinkinteitä kaikkia suhtautumaanuudistukseen avoimin ja rohkeinmielin.Oulun päiviemme ehkä tärkeimmätluennot ovat juuri tästä palk-Seppo PyykkönenPuheenjohtajaKirkonpalvelijat rykausuudistuksesta ja sen nykyvaiheesta.Meillä on myös mahdollisuusesittää kysymyksiä luennoitsijalle.Oulussa julkaistaan myösyhdistyksen eettiset ohjeet.Hyvät ystävätHaluan toivottaa teille kaikillehyvää kesää ja rentouttavaa lomaaikaa.Seppo PyykkönenEtukannen kuva:Kirkkopäiväkulkue 28.5.2005,Matti Karppinen.Oulussa kohdataan !Oulu tarjoaa merihenkiset puitteet.On aika suunnata katseetkesäpäiville. Työn katkaisee mukavastiopinto- ja koulutuspäivät“pohjoinen kutsuu”. Pohjoistenseurakuntien kirkonpalvelijat, teilläon nyt mahdollisuus myös kunmatka ei ole “liian pitkä”.Päivien ohjelma sisältää mm.eettisten ohjeiden julkaisemisen,tyyli ja värit työelämässä uskoakseninämä aiheet ovat erittäin milenekinntoisia.Uutena mainittakoonshoppailu, joten ei tarvitsepinnata luennoilta sen tähden. Toivon,että löytäisimme ilon ja innostuksenpäivien myötä arkisessaaherruksessa. Kuulumisten vaihtaminenja yhdessäolo antaa voimaakohdata työn haasteet ja auttaa jaksamaan.Ihmisellä on luonnollinen kaipaus,että saisi kehittyä ja käyttääleiviskää joka on meille annettu.Voisimme työstää uusia ajatusmalleja.Pohtia suhdetta Jumalaan,itseemme ja suhdetta lähimmäiseen.Omalla panoksella itsekin voivaikuttaa tapahtuman ilmapiiriin.Siis innostunein mielin ja kielintapaamisiin.Tervetuloa !Väinö KokkonenJuhlatoimikunnanpuheenjohtaja2


HyvätKirkonpalvelijat ry:njäsenetPohjoinen Suomi isännöi kuluvanavuonna merkittäviä kirkollisiatapahtumia. Kirkkopäivienyhteydessä nousee esiin teema,jota kirkonpalvelijoiden yhteinenjuhla osaltaan kohottaa.Toukokuun lopulla järjestettyjenKirkkopäivien ydinteksti Raamatustasisältää seuraavan katkelman:“Te ette siis enää olevieraita ja muukalaisia, vaan kuulutteJumalan perheeseen, samaankansaan kuin pyhät.” Katkelmajohtaa ajattelemaan paitsiJumalaa elämän antajana,myös perheyhteyden tuottamaayhteisvastuuta. Hengellisen arvojenei ole tarkoitus jäädä elämänihanteiksivaan tulla näkyviinkäytännön työssä ja toimissa.Olennaista on, että me tunnistammekeskellämme olevattarpeet ja pyrimme olemaan sitä,jollaisiksi meidät on kristittyinätarkoitettu: välittäviä ihmisiä,saman perheen jäseniä.Tähän maastoon sijoittuvatmyös kirkonpalvelijoiden opinto-ja koulutuspäivillä julkaistavatKirkonpalvelijan eettiset ohjeet.Niistä on haluttu tehdä“työn näköiset”. Ne korostavatkirkonpalvelijoiden yhteenkuuluvuutta,asiantuntevaa työn tekemistä,asiakkaiden hyvää kohteluasekä palvelutehtävän sisäistäluonnetta. Nämä kaikkivoidaan hahmottaa myös perheyhteydennäkökulmasta. Jumalansuuressa perheväessäolemme kaikki ja teemme työtätoisiamme tukien. AjatuksellaKuvaaja: Jukka-Pekka Moilanentartuttava eettisten ohjeiden lausekuuluukin: “Työn päätarkoituson kirkastaa Jumalaa ja ollahyödyksi yhteiskunnalle ja kirkolle.”Tämä siunaukseksi koituvatehtävä on meille kaikilleyhteinen.Lämpimästi tervetuloa opinto-ja koulutuspäiville Ouluun jaOulun hiippakuntaan.Piispa Samuel SalmiKirkonpalvelijat ry:nVUOSIKOKOUSpidetään 28.6.2005 klo 18.30Ramada Hotellissa, Kirkkokatu3, Oulu.Esillä sääntömääräiset asiat.Helsinki 29.11.2004Kirkonpalvelijat ry:n hallitusSeppo Pyykkönen puh.joht.Kari Hartikainen sihteeri3


Uusi Kirkollistentoimitusten kirjaViime adventtina seurakunnissammeotettiin käyttöön uusi Kirkollistentoimitusten kirja. Monessaseurakunnassa se taisi olla jovanha tuttu. Kirjan kaavat olivat nimittäinpitkään koekäytössä monessaseurakunnassa lausuntojenantamista varten. Edellinen Kirkollistentoimitusten kirja oli hyväksyttykirkolliskokouksessa 1984.Uusi Kirkollisten toimitusten kirjaon edeltäjäänsä paljon laajempi.Edellinen oli yksi kirja, jossa oli 27kaavaa. Nykyinen on kolmiosaineneepos sisältäen 53 kaavaa. Uuttavalmisteltaessa kuuli joskus kysymyksen,miksi kirja oli tehtävä näinpian. Kirkon elämässä puolitoistavuosikymmentä on lyhyt aika. Erässyy oli se, että tilanteita, joissa toimitustenkirjaa tarvittiin, oli tulluthuimasti lisää. Kirjan laajentuminenkinjohtuu pääosin juuri tästä seikasta.Uudessa toimitusten kirjassaon kaavoja kasteen muistopäivää,avioliiton vuosipäivää ja syntymäpäiväävarten. On entistä enemmänkaavoja surutyön tekijöille suruneri vaiheisiin. On kaavoja seurakunnanjuhliin (seurakunnan perustamisenmuistopäivä, kirkon rakentaminen,kirkon vihkimisenmuistopäivä, kirkon esineistön käyttöönottaminen, seurakunnan toimitilojensiunaaminen). Kylvön siunaamista,sadosta kiittämistä, oppilaitoksensiunaamista, lukukaudenaloittamista, teollisuuslaitoksenja toimistotilojen siunaamistasekä lipun käyttöön ottamista vartenon omat kaavansa. Joku koiranleuka(taisi olla Savosta päin)4keksikin vinoilla, että saunahartauskirjasta puuttuu. Olisihan semmoinenkinvarmaan vauhtiin päässeeltäkomitealta syntynyt. Onhansitä tehty saunavirsiäkin. Muistanainakin yhden, Haapajärven eläkerovastinJussi Vihantolan tekemän.On minulle lahjoitettu toinenkin,mutta vanhasta päästä tekijän nimion karissut pois.Vanhoissa tutuissa peruskaavoissa(kaste, vihkiminen, hautaus) eiole tapahtunut suuren suuria muutoksia.Tarkkaava seuraaja ehkähuomaa, että ne ovat hieman laajentuneetja muistuttavat jossakinmäärin jumalanpalvelusta. Tähän ontietoisesti pyrittykin. Onhan kirkollinentoimitus luonteeltaan itse asiassapienoisjumalanpalvelus. Suurempimuutos on se, että mainituilletoimituksille on olemassa vaihtoehdot,joissa ne toimitetaan jumalanpalveluksen,jopa ehtoollisjumalanpalveluksenyhteydessä.Kaavat ovat jonkin verran rikastuneetsiten, että puhutun sananrinnalle on lisätty vertauskuvallisiasymboleja puhuttua sanaa vahvistamaan.Ymmärtääkseni tehty ratkaisuon hyvä ja tarpeellinen. Ihminenhänei ota informaatiota vastaanvain korvan välityksellä, vaanmyös silmän ja muitten aistien välityksellä.Herrammekin evankeliumiajulistaessaan ja sairaita parantaessaankäytti runsaasti erilaisiasymboleja.Aikaisemmin kirkollisen toimituksentoimitti lähes yksinomaan pappi.Tietysti virret, luterilaisen kirkonPiispaOlavi Rimpiläinenikioma aarre, olivat yhteistä osallistumista,samoin rukouksiin osallistuminenhiljaa mielessään. Nyttätä yhteistä osallistumista on lisätty.Tietyistä kaavan kohdistavoivat vastata läsnäolijat. Toivottavastitällä tavalla tulee näkyviin se,että kirkollinen toimitus jumalanpalveluksentapaan on Jumalanperheväen yhteinen juhla, ei kenenkäänsolistisuoritus.Tervetuloa Ouluun perehtymäännäihinkin asioihin hieman perusteellisemminkin.Ouluhan juhlii 400vuoden mittaista taivaltaan tänävuonna. On mukava, että kirkonpalvelijatovat ottaneet huomioontämän asian päiviensä paikan valinnassa.Olette sydämellisesti tervetulleitajuhlimaan kanssamme.Hyvä Herramme siunatkoon tulonneja päivämme.


Tervetuloakesäiseen OuluunOn mieluista toivottaa Kirkonpalvelijatry:n opinto- ja koulutuspäivillesaapuvat tervetulleiksi Ouluun.Suven aika on tällä korkeudella kauneimmillaanjuuri kesäkuun lopulla.Pohjolan valkea kaupunki Oulujoensuistossa on kesällä rehevänvihreä.Oulussa vietetään tänä vuonnaniin kaupungin kuin seurakuntaelämänkinjuhlavuotta. Kaupunki perustettiintäsmälleen 400 vuottasitten eli vuonna 1605. Luterilainenseurakuntaelämä alkoi muotoutuajo 1590-luvulla, joten voimmesanoa juhlavuoden sloganiin liittyen,että kirkko on ollut neljä vuosisataatämän kaupungin elämänkeskellä.Nyky-Oulussa toimii neljä luterilaistaseurakuntaa: tuomiokirkkoseurakunta,Oulujoen seurakunta,Tuiran seurakunta ja Karjasillan seurakunta.Seurakuntien yhteinenväkiluku on noin 108.000 henkeä.Työntekijöitä seurakunnissa ja seurakuntayhtymässäon noin 260.Oulu on hiippakuntakaupunkikahdessakin eri merkityksessä.Luterilainen piispanistuin on olluttässä kaupungissa vuodesta 1900lukien. Oulun ortodoksinen hiippakuntaperustettiin 25 vuotta sittenja myös sen piispanistuin on Oulussa.Luterilaisten ja ortodoksiensekä myös laajemmin eri kristillistenyhteisöjen ekumeeniset suhteetovat hyvät.Nykyhetkessä rakennamme senhengellisen, henkisen ja aineellisenkulttuurin perustalle, jonkameitä edeltäneet sukupolvet ovatluoneet. Meillä on vääjäämättömästiyhteys siihen, vaikka emme kaikkiasäikeitä pysty erittelemäänkään.Juhlavuotena tunnemme syvää kiitollisuuttakaikkien aikaisempiensukupolvien työstä.Eteenpäin katsoessamme tarvitsemmekirkossa ja kaikessa yhteisessäelämässä aitoa toisten rinnalleasettumista ja realistista tulevaisuudennäköalojen hahmottamista.Toivotan Kirkon Herran siunaustaOulussa pidettäville opinto- jakoulutuspäiville. Tervetuloa Ouluun!Heikki KarvosenojatuomiorovastiOulun Kirkkopäivät 2005.Kuvaaja: Pekka Agarth.5


Palkkausuudistuksenhistorianlyhyt oppimääräKylillä kerrotaan, että kirkon palkkausjärjestelmääjuuri nyt uudistetaan.Tämä ei sinänsä ole mikäänuutinen. Palkkausjärjestelmää onuudistettu jo kolmenkymmenenvuoden ajan eli siitä lähtien kunKirkon sopimusvaltuuskunta perustettiinja sopimusjärjestelmä käynnistyivuonna 1975. Ja epäilemättäpalkkausjärjestelmää uudistetaanvielä kolmekymmentä vuottaja senkin jälkeen. Kehittämistyönpunaisena lankana ja ohjenuoranaon ollut ja tulee aina olemaan oikeudenmukainenja hyväksyttävätehtävään työhön kytkeytyvä palkkaus.Kolmekymmentä vuotta sittenyhtenäistettiin kirkon virka- ja kuukausipalkatmääräytymään valtionpalkkataulukoiden ja palkkaluokkienmukaan. Kirkon sisäisen kehittämistyönpainopiste oli palkkahinnoittelujenluomisessa. Erilaistentehtävänimikkeiden palkkaluokatmääriteltiin suhteessa toisiinsa niinhyvin kuin osapuolet taisivat. Palkkatasonousi erityisesti matalapalkkaryhmissä.Seuraavassa vaiheessa jatkettiinhinnoittelujen kehittämistä muttaennen kaikkea luotiin kirkolle omapalkkataulukko, omaleimaisesti valtionja kunnan vastaavista taulukoistariippumatta määräytyvä.Oikeudenmukaiseen ja tasasuhteisestikehittyvään palkkaukseentähtäsi myös virkapalkkataulukonjakaminen kolmeen eri taulukkoonE., H. ja R- taulukkoon. Sitä edellyttiniissä oloissa hinnoittelujen6toimivuuden kehittäminen ja palkkasuhteidenkehittämisvälineenähyödynnettyjen kuoppakorotustenkäyttäminen.Palkkaluokkajärjestelmän jo kauanselkeästi nähdyt puutteet johtivatyritykseen siirtyä markkamääräisiinpalkkahinnoitteluihin alkaenR-palkkataulukosta ja senkin osaltavain toimistotyön tehtävistä 1990-luvun alussa. Tuli lama ja oletettupalkkakehitys pysähtyi. Lisäksi osakirkon ammattijärjestöistä asettuiuudistuskokeiluun poikkiteloin.Kokeilu peruutettiin parin vuodenpäästä ja palattiin palkkaluokkiinsamaan aikaan kun kuntasektoriluopui palkkaluokista ja siirtyi markkapalkkoihin.Kirkon pöydässä palautettiinväkeä palkkataulukoihinja vanhaan järjestelmään samaanaikaan kun muualla käynnistettiinanalyyttisiä työn vaativuuden arviointijärjestelmiä.Kirkkokin ehti vielä mukaan, vaikkahiukan jälkijoukoissa, yhteisiintalkoisiin. Tutkittiin erilaisia analyyttisiämenetelmiä ja tehtiin kokeilujamm. Hämeenlinnassa, Urjalassaja Hyvinkäällä kootun aineistonpohjalta.Tämä kehittelytyö alkoi näkyäkonkreettisesti kirkon virka- ja työehtosopimuksissavuodesta 1998lähtien. Palkkahinnoittelujen perusideakäännettiin ylösalaisin. Virkataitehtävänimikkeellä ei ollut enäämerkitystä vaan tehtävän sisältömääräsi hinnoittelun soveltamisen.Ryhdyttiin siirtämään päätösvaltaapalkantarkistuksissa seurakuntiin;Risto VoipioSopimusjohtajaKirkon sopimusvaltuuskuntaaluksi muutamiin seurakuntiin jarajallisiin viranhaltija- ja työntekijäryhmiin.Sitten yhä laajentaen niin,että yli kaksi kolmasosaa kirkonhenkilöstöstä on tänään paikallisenneuvottelu- ja päätösmenettelynpiirissä. Samalla työnantajaviranhaltijoiden- siis kirkkoherrojen ja talouspäälliköiden- asema on selkeytettyja rajattu paikallisen neuvottelutoiminnanulkopuolelle.Mutta olennaisinta oli tehtävienvaativuuden sekä henkilökohtaisentyösuorituksen arviointikriteeriensisällyttäminen sopimuksiin vuodesta1998 alkaen. Kokonaisarvioinninvälineinä toki, mutta kuitenkin.Palkkaluokkiin ja työskentelyajanmukaan määräytyviin kokemuslisiinperustuva palkkausjärjestelmä eiole nykyaikaa. Sitä on kehitetty niinpitkälle, kuin sitä paikkaamalla voikehittää ja nyt on tie noussut senedessä pystyyn.Ajankohtaisin kehittämisvaihe oneuromääräisiin palkkausperusteisiin


siirtyminen. Niin on tehty jo kirkkoherrojen,lastenohjaajien ja tuntipalkkaistentyöntekijöiden kohdalla.Siihen pyrittiin syksyn 2004 neuvotteluissaR- ja H- taulukoidenosalta ponnekkaasti, kunnes eväätloppuivat ja otettiin puolentoistavuoden aikalisä. Kaavamainen palkkausjärjestelmäon helppokäyttöinen,mutta se ottaa huonosti huomiontehtävien erilaisen vaativuudenja työntekijän erilaisen suoriutumisen.Mitä sattuvammaksi palkkausjärjestelmätehdään, sitäenemmän se vaatii käyttäjiltäänarviointivälineitä ja niiden käyttämisentaitoa. Tämän vuoksi tarvittiinlisää aikaa. Miten löytää sellainenjärjestelmä, joka samaan aikaantarjoaa tarpeellisen joustavuudenmutta on toisaalta riittävän kaavamainenja yksinkertainen käyttää,siinä pulma.Uuden sopimuskauden aluksiotettiin kirkon neuvottelupöydässäuusi etunoja perusasentoa kuitenkaanmuuttamatta. Työskentelyvälineeksiotettiin kaupallinen olemassaoleva arviointijärjestelmä.Kirkkohallituksessa työn alla ollutkeskushallinnon eri tehtävien keskinäisenvaativuuden selvitystyölaajennettiin koskemaan koko kirkkoaja samalla rintamavastuuseentuli kirkon alan pääsopijaosapuoltenyhteinen Palkkaustyöryhmä.Työryhmä tekee nyt pohjatyötävuonna 2006 käytäviä neuvottelujavarten. Marssijärjestys on hyvinerikoinen, mutta välttämättömyydensanelema. Yhteistyöseurakuntienkanssa valmistellaan ensin vaativuusryhmittely,ns. vaativuusperheet.Kun ne on syksyyn mennessämääritelty, tulevat talkoisiin kaikkiseurakunnat. Niissä työnantajan jatyöntekijäin yhteistoimin selvitetääntyötehtävät ja todetaan, mihin vaativuusryhmiintehtävät kuuluvat.Rahasta ei puhuta siinä vaiheessavielä mitään. Vasta kun tämä isosavotta on käyty, istutaan neuvottelemaanpalkkausuudistuksestavuoden 2006 puolella ja katsotaantuleeko kankaasta puku, liivit, kukkarovai matonkuteita. Työtä tehdäänkuitenkin koko ajan siinä hengessä,että tulee puku kaksilla housuilla.Työsuunnitelma ja aikataulu onvähintäänkin haasteellinen. On selvää,että uudistustyöhön kohdistetaansuuria odotuksia, joista moneteivät ole varmaan edes realistisiaenempää työnantaja- kuin työntekijäpuolellakaan.On myös pelkoja,jotka ovat aiheellisia ja pelkojajotka ovat aiheettomia, muttasilti vakavasti otettavia. Jokainenennakoitu ja toivottu muutos tuomyös muutoksia, joita ilman mieluumminolisimme vastakin, vaikkeiniin voi ollakaan. Olisi mukavaa,mutta epärealistista, että voisisyödä pullasta vain rusinat. Kunseurakunnissa tehdään uudistustyönvaatimia tehtäväkuvauksia janiiden mukaisia sijoitteluja vaativuusryhmiin,konkretisoituu myösse suuri muutos, jonka kohteenaon seurakuntien johtamisjärjestelmäja esimiestyö.Ensimmäisten räntäsateitten aikaanolemme viisaampia arvioimaantyösuunnitelmamme toteutumisedellytyksiä.Tärkeintä loppupelissäon, että saamme hyvän järjestelmän.Ja tärkeätä on muistaa,ettei maailma tule koskaan valmiiksi.Palkkajärjestelmän uudistaminenei lopu koskaan, ei kirkossakaan.Risto Voipio7


Vaativuusja osaaminenpalkkauksen perusteiksiSVTL:n vuosikymmeninen vaatimussiitä, että palkkaus perustuisitehtävien vaativuuteen ja siihen,että myös hyvin tehty työ huomioitaisiinpalkassa, on nyt näköpiirissä.Me kaikki palkkausjärjestelmänuudistamisen kimpussa ahkeroivathaluamme työskennelläsiis nykyistä oikeudenmukaisemmanpalkkauksen aikaansaamiseksi.Samanaikaisesti olemme syvästitietoisia siitä, että urakka on vaikeaja lopputulosta joudutaan ehkä jälkikäteenkorjailemaan. Siksi siirtymävaiheenturva siitä, että kenenkäänpalkka ei laske, on välttämätön.Samoin on tärkeää sopia etukäteenmenettelytavat siitä, mitenmahdolliset virheet oikaistaan.Tämän hetken tietojen valossanäyttää siltä, että tulevan syksyn jaalkutalven mittaan kaikki kirkon R-,H- ja L-taulukkojen työt sijoitetaanuuteen järjestelmään, kevään 2006aikana järjestelmää testataan jakunkin tehtävän vaativuudet muutetaanrahaksi eli tehdään vanhanja uuden palkkausjärjestelmän yhteensovittaminen.Uusi järjestelmäpyritään ottamaan käyttöön noinvuoden päästä. Ennen uuden järjestelmänvoimaantuloa SVTL järjestäärunsaasti koulutus- ja selostustilaisuuksiauuden systeeminperiaatteista ja käytännöistä. Tietoajaetaan myös alueyhdistystenkokoontumisissa.Tässä vaiheessa neuvottelijantekee mieli olla vielä varovainen jatodeta, että työ saattaa matkanvarrella myös hidastua. Toisaaltavoi sanoa, että viime syksynä kaatuneeseenpalkkausjärjestelmämalliinverrattuna nyt valmiin mallinpohjalle tehtävä yritys edistyy paljonkotikutoista yritelmää paremmin.Kirkonpalvelijat ovat suuri ja vaikutusvaltainenryhmä kirkossa jaSVTL:ssa. Te edustatte myös ammattitehtävienpuolesta laajaa kirjoaja monipuolista osaamista. Uudistuksenhahmottuessa ja sitämukaa kun muuttuvasta palkkauksestasaadaan kokemusperäistätuntumaa, odotan mieluusti jäsentemmekokemuksia ja arvioita. Palkkausjärjestelmänuudistaminen onRitva RasilaToiminnanjohtajaSVTL ryyhteinen ponnistus, jonka tekemiseen,kehittämiseen ja laadunvalvontaanhaluan kutsua mukaan kaikkiakirkon työntekijöitä.Tavoitteena ei ole tehdä jotainuutta vain jonkin muutoksen aikaansaamisenvuoksi. Etsimme tosissammesellaista palkkausjärjestelmää,jonka kirkon työntekijät voisivatkokea oikeudenmukaiseksi jajoka tunnistaisi kaikkien eri työtehtävienpalkkaukseen vaikuttavattekijät.Toivotan kaikille kirkonpalvelijoillemenestystä työelämään ja virkistävääkesän aikaa.ONKO JÄSENYYTESI KUNNOSSA ?Jos olet vaihtanut työnantajaa,olethan muistanut tehdä uudenjäsenmaksunperintäsopimuksen?Maksetut jäsenmaksut ovat ehtonamm. ansiosidonnaisen päivärahansaamiselle.Ilmoitathan myös äitiys-, ja vanhempainlomasta,hoitovapaasta,pitkäaikaisesta sairaudesta, opiskelusta,asevelvollisuudesta taimuista palkattomista kausista liitonjäsenpalveluun. Näissä em. ta-pauksissa on myös hoidettava pienimuotoinenjäsenmaksu jäsenyystilille.Jos epäröit, että jäsenyytesiei ole ajantasalla, ota yhteysjäsenrekisterinhoitajaan, JohannaPuustiseen, puh. (90) 22900410.Muistathan ilmoittaa myösosoitteen- ja nimenmuutokset !8


Ekumenian rikkausUseissa yhteyksissä on todettu,että Suomessa eletään ekumeenistakevättä. Kristillisten kirkkojenvälillä on hyvin luonteva yhteys sekäkirkonjohtajien tasolla että myösmonilla paikkakunnilla aivan ruohonjuuritasolla.Ekumeeniset yhteydetovat lisääntyneet voimakkaasti viimeistenvuosikymmenten aikana.Ekumenia ei Suomessa ole kuitenkaanvain diplomatiaa tai muodollistayhteyttä ja yhdessä tekemistä.Keskeisellä sijalla on yhteinenrukous ja sen takia ekumeenisetjumalanpalvelukset ovat hyvin tavanomaisia.Monilla paikkakunnillaon käytäntönä myös se, että seurakunnankirkossa tai muissa tiloissatoimitetaan jonkin muun kristillisenkirkon tai yhteisön jumalanpalveluksia.Suntioilla on tietystikeskeinen asema niissä tilanteissa,kun tämä ekumeeninen vieraanvaraisuustoteutuu.Oulussa on nyt jo yli seitsemänvuoden ajan vietetty säännöllisestiekumeenisia jumalanpalveluksiayhdessä ortodoksien, katolisten jaluterilaisten kanssa. Jumalanpalvelustoimitetaan kerran kuussa japaikkana on joko luterilainen, katolinentai ortodoksinen kirkko. Yleensävietämme jumalanpalveluksenmieluummin seurakuntasalissa,koska jumalanpalveluksessa korostetaanvoimakkaasti yhteisöllisyyttäja se on helpompi toteuttaa salissa,jossa ei ole kiinteitä penkkirivejä.Meillä suntiot ovatkin siihenjo tottuneet, että salista puolet varataanjumalanpalvelusta varten jatoinen puoli on kalustettu kirkkokahveille,jotka nautitaan heti palveluksenjälkeen. Palvelusta vartenpapiston tuolit asetetaan riviinsalin päätyseinälle ja seurakunnantuolit puoliympyrän muotoon sitenettä väliin jää melko runsaasti vapaatatilaa. Katolisesta seurakunnastatuodaan jonkin verran palvelustavarten tarvittavia esineitä,kuten lukupulpetti, kulkueristi, parisuurta mattoa, lukupulpetin eteenasetettava suuri kukkamaljakko jne.Jumalanpalvelusta varten ei suntiontarvitse varsinaisesti tehdäkovin paljon. Käytämme aina monisteita,papeilla on omat liturgisetvaatteet mukana jne. On kuitenkintärkeää, että kirkonpalvelija on paikallaottamassa ihmisiä vastaaneteisaulassa, ohjaamassa pappejasakastiin, avustamassa erilaisissaasioissa tarvittaessa.Erityisen tärkeä asia on ystävällisyys,kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus.Se on tietysti tärkeä aina työssämme,mutta se korostuu erityisellätavalla, kun meidän kirkkoommetulee toisiin kirkkoihin kuuluviakristittyjä. Heidän on hyvä tunteaolonsa kotoisaksi myös luterilaisessakirkossa.Veijo KoivularekisterinjohtajaSuomen ekumeenisenneuvoston jäsen9


Yhteistyötä tarvitaanKirkkovuosi rytmittää tätä visuaalistapuolta hyvin rikkaalla tavalla.Jokaisella seurakunnalla on omiaperinteitä eri tilojen kaunistamisessa,mutta kirkossa kävijä erottaaselkeästi, mikä kirkkovuoden aikaon kyseessä ja suuremmista pyhistämyös aiheenkin, mikä on kulloinkinkäsillä.Rohkaisisin seurakunnissa yhdessämiettimään myös uusia mahdollisuuksia.Kiinteistöhenkilöstönja papiston olisi ainakin kerran vuodessahyvä istahtaa kaikessa rauhassamiettimään yhdessä uusiamahdollisuuksia rikastuttaa kirkkojaseurakuntatiloja. Uusia, rohkeitakaanideoita ei kannata kaihtaa.Myös yksi tai kaksi työkokoustakannattaisi rakentaa näiden aiheidenmiettimiselle.Seurakunnan kiinteistöt ja niidenhoitaminen ei ole jotain ulkonaistatai toissijaista, vaan olennainen osaevankeliumin julistamista. Kirkkoontai muuhun seurakunnalliseen tilaanastuva aistii heti ovelta, ettähäntä on odotettu, hänen vuokseenon nähty vaivaa, ja tila on lämmin,ei vain lämpötilaltaan, vaan myösilmeeltään. Tilan kokemisella näinon merkitystä myös sille, että seurakuntalaisenon seuraavankin kerranhelppo tulla. Voi olla, että saarnatmenevät ohi korvien, muttahyvin valmisteltu tila jää hyvänä,pyhänä kokemuksena sisimpäänkantamaan.Koska meillä seurakunnissa onpaljon tiloja, niiden hoitamiseen onpanostettava ja paneuduttava. Jatkuvahuolto ja hoitaminen takaavatviihtymisen. Tämä kaikki kysyy tokimyös varoja, mutta mitä kauemmintilojen annetaan olla hoitamattomina,sitä kalliimmiksi ne seurakunnalletulevat.Toimintaansa varten seurakunnatjoutuvat jatkuvasti investoimaanrakennuksiin ja niiden kunnostuksiin.Niin työntekijät kuin luottamushenkilötjoutuvat aina miettimäänseurakunnan olemusta tästä kahtalaisestanäkökulmasta. Rakennuksetvaikuttavat myös henkilöstöön,sillä paljojen kiinteistöjen kirkossatarvitaan paljon myös niitähoitavaa henkilöstöä.Useissa seurakunnissa kiinteistöhenkilöstöntehtävät jakautuvatkahtaalle: tilojen kunnossapitoonja hoitoon sekä vahtimestaritehtäviin.Suurissa seurakunnissa tehtävätovat hyvinkin eriytyneet. Tämämoninaisuus on sekä riesa että rikkaus.Työssä voi olla tekemisissämonenlaisten ihmisten kanssa,kohdata työntekijöitä laidasta laitaansamoin kuin myös seurakuntalaisia.Tilanteiden hektisyys javaihtelevuus sekä peräkkäisyysmerkitsee nopeaa tilannetajua ettäripeää työskentelyä. Näin erityisestiviikonloppuisin esim. hautajaistenkohdalla. Tilanteet olisi pyrittäväkaikesta huolimatta järjestämäänriittävin väliajoin, että tilat ennättäälaittaa kuntoon seuraavaa varten.Kiire taatusti joskus kyllä tulee.Yleensäkin seurakuntatilat ovatkuormitettuina tiettyihin aikoihin javähintään puolet ajasta käyttämättä.Sille emme mahda mitään, koskatoiminta toiminnasta paljon tapahtuumm. viikonloppuisin, jolloinsäännöllistä työaikaa tekevät ihmisetovat vapaalla.Me teemme työtä niin Jumalallekuin ihmisille. Jumalalle niin, ettähänen hyvä tahtonsa ja ihmisrakkautensasaisi myös meidän työmmekautta välittyä seurakuntalaisille,palkanmaksajille. Ihmisille niin,että he saisivat työntekijöiden kauttamahdollisimman hyvää palvelua.Kiinteistöhenkilöstö joutuuomalta osaltaan hoitamaan työssään,erityisesti toimituksissa myössielunhoitotehtävää. Ihmiset purkavatilojaan ja murheitaan siinäkohdatessa spontaanisti. Kiinteistötmahdollistavat myös nämä kohtaamiset.Hengellinen ja aineellinenkohtaavat niin tiloissa kuinmyös meissä jokaisessa, meidänsydämessämme. Sen enempi ihmisinäkuin seurakunnan työntekijöinäkäänemme pääse siitä irti.Naulaa lyödessämme tai lattiaa vahatessammeolemme Kristuksenkirkon rakentajia.Risto KormilainenSuomussalmenseurakunnan kirkkoherraYSTÄVÄLLISYYSTYÖPAIKALLA1. Tervehdin kaikkia työtovereitanitasapuolisesti2. Kysyn työtovereitteni kuulumisetsopivalla hetkellä3. Olen kiinnostunut työyhteisönihyvinvoinnista4. En arvostele ihmisiä ja asioitaulkoisin perustein5. Toivon joka päivä kaikkien onnistuvantyössään6. Huomaan tarjota apuani sitätarvitsevalle7. En puutu epäolennaisiin asioihin8. Olen iloinen työkaverini menestyksestäja kannustan häntä9. Kiitän aina kun siihen on aihetta10. Pyrin olemaan suvaitsevainen11. Työtoverin kanssa ei tarvitseolla ystävä, mutta ystävällinenkyllä.Kauniita kesäisiä työ- ja lomapäiviäkaikilleTyösuojeluvaltuutettuKari Hartikainen11


Kirkonpalvelijan eettiset ohjeet1. TaustaaMuutaman viime vuoden aikanaeri ammattiryhmille alettiin julkaistaerillisiä eettisiä ohjeita. Tällaisiaohjeita saivat mm. papit, diakoniatyöntekijät,lähihoitajat, koulunkäyntiavustajatjne. Tällä hetkellä vastaaviaohjeita ollaan työstämässälastenohjaajille. Niinpä tuntui luonnolliselta,että myös kirkonpalvelijatsaisivat omalle ammattikunnalleenvastaavat ohjeet.Kirkonpalvelijat ry:n valitsematyöryhmä aloitti työskentelynsämaaliskuussa 2004 tavoitteenaanluoda eettiset ohjeet kirkonpalvelijanammattikunnan työskentelynpohjaksi. Tämä työryhmä sai valmiiksityönsä keväällä 2005. Nämäohjeet julkaistaan virallisesti ammattikunnankäyttöön kirkonpalvelijatry:n opinto- ja koulutuspäivilläOulussa 28.6.2005 klo 10.30.Työelämässä tapahtuneet monenlaisetmuutokset ja vaatimuksetovat omalta osaltaan pakottaneetmiettimään kirkonpalvelijantyön eettisiä perusteita. Monienseurakuntien taloudellisen tilanteenheikkeneminen on tuonut mukanaantyön sisältöön epävarmuuttaja monenlaisia henkisiä paineita.Työn päämäärä on ollut vaarassahukkua, kun on joutunut miettimäänvain sitä, miten yleensä selviäisipäivästä toiseen edes jollakin tavalla.Henkinen uupumus ja jopaloppuun palaminen eivät enää oleharvinaisuuksia kirkonpalvelijanammattikunnan joukossa.Työssä jaksamisen kannalta ontärkeätä, että tietää, mihin työniperustuu ja mikä on juuri minuntyöni perustehtävä. Tällaisten ajatustenja pohdiskelujen pohjalta eettistenohjeiden miettiminen ja niidenluominen lähti liikkeelle.2. Eettisten ohjeidentarkoitusEettisten ohjeiden tarkoituksenaon luoda pohjaa kirkonpalvelijantyölle ja tukea sitä. Nämä ohjeeton luotu kirkonpalvelijan selustanturvaksi ja hänen työskentelynsäperustaksi. Samalla ne toivon mukaantuovat jämäkkyyttä työn tekemiseenja ennalta ehkäisevätomalta osaltaan loppuun palamista.Näiden ohjeiden näkökulmanavoidaan pitää lähimmäisenrakkauteenperustuvaa kultaista sääntöä: “Jeesus sanoo: “Kaikki, mitätahdotte toisten tekevän teille,tehkää te samoin heille.” (Matt.7: 12).Kultainen sääntö on se punainenlanka, joka kulkee eettistenohjeiden läpi kaiken takana. Tästänäkökulmasta otetaan kantaa kirkonpalvelijantyön eettisiin periaatteisiinja perusarvoihin. Tämän lisäksitarkastellaan kirkonpalvelijansuhdetta työyhteisöön oman alansaammattilaisena sekä kiinnitetäänhuomiota siihen, miten hänen tuleekantaa myös huolta oman ammattitaitonsakehittämisestä jatyössä jaksamisesta.3. PerustehtäväKirkonpalvelija turvaa omalta osaltaansen, että kirkko pystyy tekemäänperustehtävänsä kaikissa olosuhteissaan.Ilman kirkonpalvelijantekemää osuutta esim. moni kirkollinentoimitus jäisi varsin torsoksiellei jopa täysin toteutumatta. Kirkonpalvelijaon yksi helmi siinä nauhassa,jolla on noin 2000-vuotinenhistoria, kun Herramme JeesusKristus sanoi: “Minulle on annettukaikki valta taivaassa ja maanpäällä. Menkää siis ja tehkääkaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän jaPojan ja Pyhän Hengen nimeenja opettakaa heitä noudattamaankaikkea, mitä minä olenkäskenyt teidän noudattaa. Jakatso, minä olen teidän kanssannekaikki päivät maailmanloppuun asti.”(Matt. 28: 18 - 20).Keijo ToivanenTM, rovastiTyönohjaaja,työyhteisökonsulttiSuntiokoulutuksen vastaavaopettajaSisälähetysseuran OppilaitosPieksämäki12


Kirkonpalvelijan työaikaVirkasuhteisen kirkonpalvelijantyöaika voi olla järjestetty yleisensäännöllisen työajan mukaan taijaksotyöajan mukaan.Työsopimussuhteisen kirkonpalvelijantyöaika on yleensä järjestettyyleisen säännöllisen työajanmukaan. Poikkeustapauksissa työsopimussuhteisentyöntekijän työaikavoi olla järjestetty jaksotyöajanmukaan. Tällaisia poikkeuksiaovat tilanteet, joissa työskennelläänympärivuorokautisesti toimivissaseurakuntien leirikeskuksissasekä hoito- ja huoltolaitoksissa.YLEINENSÄÄNNÖLLINENTYÖAIKAYleisessä säännöllisessä työajassaviikon työaika on 38 tuntia 15minuuttia ja vuorokautinen työaikavoi vaihdella 6 ja 8 tunnin välillä.Yleisessä säännöllisessä työajassaseurataan vuorokautista ja viikottaistatyöaikaa. Mikäli ylitöitätehdään, tässä mallissa muodostuusekä vuorokautista että viikottaistaylityötä. Vuorokautista ylityötäon kyseiselle päivälle vahvistetuntyöajan ylittävä työaika, kuitenkinenintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.Viikottainen ylityökynnyson 38 tuntia 15 minuuttia.Yleistä säännöllistä työaikaa noudatettaessaviranhaltijalle/työntekijälletulee antaa vähintään yhdentoistatunnin pituinen keskeytymätönvuorokautinen lepoaika.JAKSOTYÖAIKAJaksotyöajasta seurakunnissakäytetään mallia, jossa kolmen viikonjaksossa työaika on 114 tuntia45 minuuttia. Jaksotyöajassa seurataanjaksoylityötä, jota muodostuuvasta sen jälkeen, kun on tehtykoko jakson työaika 114 tuntia 45minuuttia täyteen.Jaksotyössä viranhaltijalle/työntekijälletulee antaa vähintään yhdeksäntunnin pituinen keskeytymätönvuorokautinen lepoaika.TYÖTUNTI-JÄRJESTELMÄTyötuntijärjestelmä laaditaansekä yleisessä säännöllisessä työajassaettä jaksotyöajassa. Yleisessäsäännöllisessä työajassa työtuntijärjestelmämäärittelee mm. vuorokautisentyöajan ja sitä seuraavanylityökynnyksen. Jaksotyössätyötuntijärjestelmä on puolestaantärkeä, jotta tiedetään kuinka paljontöitä tehdään minäkin päivänä.Työtuntijärjestelmän laatiminenon työnantajan tehtävä. Näin senvuoksi, että tämän mukaan määräytyvätpaitsi ylityöt niin lisäksi mm.sairaslomiin ja vuosilomiin liittyvättyöaikakysymykset.Työnantajan on tehtävä työtuntijärjestelmä,koska työnantaja vastaasiitä,. että työpaikalla noudatetaantoisaalta työaikalain määräyksiäja toisaalta Kirkon yleisen virkajatyöehtosopimuksn työaikamääräyksiä.Työnantajan maksettavaksitulevat myös työaikakorvaukset,joten tämänkin vuoksi työnantajanon tehtävä työtuntijärjestelmä.Työnantajan vastuulla on lisäksitoimittaa työsuojelupiirille pyydettäessätyöaika-asiakirjat.Anna-Maria NumminenlakimiesSVTL ryTYÖAIKA-ASIAKIRJATTyöaikalain mukaan työantajan onpidettävä työvuoroluetteloa. Työvuoroluetteloon saatettava kirjallisestiviranhaltijoiden/työntekijöidentietoon hyvissä ajoin, kuitenkin viimeistäänviikkoa ennen siinä tarkoitetunajanjakson alkamista. Tämänjälkeen saa työvuoroluetteloamuuttaa vain viranhaltijan työntekijänsuostumuksella tai perustellustasyystä.Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen211 §:n soveltamisohjeessatodetaan, että työvuoroluetteloavoi sen laatimisen jälkeenmuuttaa vain perustellusta syystäja seurakunnan toiminnan kannaltavälttämättömästä syystä. Perusteltunasyynä voidaan pitää esimerkiksiennalta arvaamattomia poissaoloja.Anna-Maria NumminenLähde:Kirkon yleinen virka- ja työehtosopimus2005-2007, erityisesti VIosa: Työaika ja vapaa-aikamääräykset,sivut 105-141.Työnantajan velvollisuutena onpitää virka- ja työehtosopimus työntekijöidennähtävillä työpaikoilla.Kyseisestä teoksesta löytyvät tässäesitetyt asiat.13


Hauturi HinkkanenHautausmaanhoitaja eli loppusijoituspaikanmaansiirtohenkilö (kajaanilainenilmaisu) Johannes Hinkkanennojasi lapioonsa, jolla hän oliviimeistelemässä Iisakki Turpeisenleposijaa. Alkukesä antoi parastaan.Ihmiset kävivät tuomassa kukkiaanomaistensa haudoille. Motiivina oliselvästikin saada oma perhehautanäyttävämmäksi, kuin naapurin. Jajos sitten löytyikin vielä kukitetumpikumpu, siihen kohdistui kateellinentuhahdus. Voi, voi, kyllä Hinkkanenväkensä tunsi. Ne jotka uinuivatvalittamatta, ja ne jotka vieläkulkivat valittaen milloin mistäkin.Tuomaisen muori lähestyi otsarypyssä ja Hinkkanen kumartui työmaahansa.– Hinkkanen, hauturi Hinkkanen!– Niin, päivää päivää, mitäs Tuomais..– Katsokaa, koivunlehti ! Viimekesäinenkoivunlehti. Eikö täälläsiivota. Kyllä ennen Luntisen aikaan…– Rauhoittukaa. On siivottu, onsiivottu. Se tuli varmaan Takkisenkengästä kun hän…– Eipäs ole Takkinen vielä uuttaottanut. Niin piti eukkoaan välilläpahasti, ettei ole ihmekään, jos nytkukkia on niin, ettei kiveä näy.– No leskenähän se Tuomaiskakinasustaa. Ja on sitä Verenpisaraaja Orvokkia teilläkin.– On, on ja täytyy ollakin. Oskarioli sentään niin kunnon mies ja palvelevainen.Hauturi Hinkkasta nauratti sisäänpäin.Kyllä hän Tuomaiset tunsi.14Kaukana oli rauha ja rakkaus siitäkinruokakunnasta. Tuomainen olikelpo maalari, mutta varsin altisohennus- ja muille aineille. Ja Tuomaiskassasisua riitti ja kauniistisanottuna tempperamenttia.– Minä voin vaihtaa sen viimekesäisenkoivunlehden tuoreeseenTuijanoksaan, Hinkkanen huudahtilapioidessaan.– Ei tässä nyt kannata nokitella.Hautuumaa on yleinen ja arvonpaikka ja sen on oltava siisti. Enpäässyt talkoisiin, kun tyttäret tulivatjuuri kylään.– Kukapas sitä nyt joka paikkaanennättää. Hinkkanen tiesi, että tyttäretlähtivät jo keskiviikkona ja talkootkestivät koko torstain.– Voiko Hinkkanen kastella tuotameidän hautaa, jos on kuivaa jatäytyy käydä matkoilla.– Eiköhän tuo käyne samoillavaivoilla kuin Mutikaisenkin. (Kummallakaanei ollut hoitosopimusta)– Vai että Mutikaisenkin. Joutaase itse käymään, kun ei missäänkäy muualla, kuin seuroissa.Niin poistui Tuomaiska tuhisten,kuin siili, sillä ylen hyvin olivat käyneethautojaan hoitamassa monet.Hinkkanen pysäytti lapionsa ja avasiajatuksensa. Niin oli kranttua hänenseurakuntansa. Ja mitä uskovaisempi,sitä krantumpi. Aina olivajetta hautuumaan hoidossa. Olikoivunlehtiä, saappaanjälkiä. Kivi olivinossa ja sen päällä oli linnun leimaus.Koivunoksa tipahtanut Orvokkiinja Verenpisaran kukkia karissut.Mutta oli muitakin. Kauempaatulleet kävivät monesti kiittelemässäja varovasti kyselemässä itsensäHinkkasen vointia. Silloin Hinkkanenistahti kottikärryynsä ja sytyttitupakan. Antoi kiitoksen valuapitkin sielua ja nautti sen virvoittavastakutinasta. Ja kun hän jäi yksikseen,katseli kiitollisena hiljaistaseurakuntaansa. Lähes joka kivenalla lepäsi tuttu. Se seurakunta eivalitellut ja siitä Hinkkanen huoltapitäisi aina eläkeiltaan saakka. Hinkkanenei ollut ulkokullalla silattu,mutta tiesi, että ylösnousun päivänjälkeen taas tavattaisiin.SNAP


Tapaninpäivänä 26.12.2004 Aasiassamaa järisi ja aiheutti valtavanhyökyaallon. Tsunami teki tuhoaAasian maiden rannikoilla.Tässä kirjassa seurataan läheltäsukellusyrittäjä Janne Miikkulaisenponnisteluja ihmishenkien pelastamiseksi.Miikkulainen ja hänen kollegansaottivat langat rivakasti käsiinsäja myös tiedottivat ensimmäisinäjärkyttävistä tapahtumistaSuomeen.Toimittaja Petri Ahoniemi kiersiMiikkulaisen kanssa ThaimaanKhao Lakissa ja Similanin saarilla.Hän teki paikan päällä kymmeniähaastatteluja, joiden pohjalta he kirjoittivatraportin tsunamin vaiheista.Miten suomalaiset ohjattiin turvaan?Miten avustustoiminta saatiinkäyntiin? Miten se kaikki tehtiinja millaisia nämä suoran toiminnanmiehet ovat?TSUNAMI! piirtää henkilökuvankansallissankariksi nousseesta JanneMiikkulaisesta ja hänen yhtiökumppanistaanJani Mäkisestä,joka osallistui aktiivisesti pelastustöihinMiikkulaisen rinnalla.Kirja on kuvitettu Raine Lehtorannanpysähdyttävillä valokuvilla.Osa kirjan tuotosta ohjataan Aasiankatastrofialueen jälleenrakentamiseenLääkärin sosiaalinen vastuury:n kautta.Kanta-HämeenalaosastonKirkonpalvelijoiden kesäiltaa vietetäänSLEY:n Tyrvännön leirikeskuksessaHattulassa perjantaina 26.8.05 klo 17alkaen.Saunomista, ohjelmaa, iltapalaa, iltahartaus.Mukana pastori Jukka VänskäRiihimäeltä. Tarkemmat reitti- ym.asiat jäsenkirjeessä lähempänä.TERVETULOA !KymenlaaksonalaosastonKESÄRETKI Lappeenrantaan keskiviikkona10.8.2005 klo 10. Lähtö Kotkasta.Ilmoittautuminen Seppo Pitkäselle puh.040 723 7285.TERVETULOA !Pikku-Villeä oli opetettu rukoilemaanennen nukkumaanmenoa.Eräänä iltana hän kysyi äidiltä:– Pyyvänkö sullekkii jottae ?Kaikista töistä ja tuoteostoksista –15%alennus tätä kuponkia vastaan(Kirkonpalvelijat ry) 30.6.2005 saakka.✄15


Tervetuloa opinto- ja koulutuspäivillemme Ouluun !Vielä ehdit ilmoittautua vuotuiseen kesätapahtumaamme.Ilmoittaudu Kari Hartikaiselle.N:o 2/2002 – 52. vuosikertaJulkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp://www.kirkonpalvelijat.fiLehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari HartikainenToimituskunta:Yhdistyksen hallitusIlmoitushinnat:Kokosivu 200 €1/2 sivua 110 €1/3 sivua 70 €Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207Paino:Suomen Graafiset Palvelut Oyaineisto@graafisetpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyysyyskuussa 2005.ISSN 0 355-8258

More magazines by this user
Similar magazines