Kirkon presidentit Opettajan kirja - The Church of Jesus Christ of ...

208Luku 15Gordon B. Hinckleyisoäitini olivat niin ikään naisia, joilla oli suuri usko ja joiden elämä ei ainaollut helppoa kirkon asettamien vaatimusten vuoksi. Mutta he eivät valittaneet.He suorittivat velvollisuutensa iloisina ja omistautuneina.” (Ks. ”Tämäon Mestarin työtä”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 71.)Hänen vanhempansa opettivat häntä uskomaan Jeesukseen Kristukseen.Selitä oppilaille, että sen lisäksi että olivat esimerkkejä vanhurskaudesta, Gordon B.Hinckleyn vanhemmat opettivat häntä uskomaan Jeesukseen Kristukseen. PresidenttiHinckley muisteli myöhemmin hengellisen kasvunsa alkuvaiheita elämässään:”Varhaisimmat muistoni hengellisistä tunteista ovat ajalta, jolloin olin noinviisivuotias, hyvin pieni poika. Itkin korvakipujen vuoksi. Siihen aikaan eiollut ihmelääkkeitä. Se oli 85 vuotta sitten. Äitini pani pussiin pöytäsuolaaja asetti sen uunin päälle lämpenemään. Isäni asetti lempeästi kätensä päänipäälle ja antoi minulle siunauksen nuhdellen kipua ja sairautta pyhän pappeudenvaltuudella ja Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sitten hän otti minuthellästi syliinsä ja laittoi lämpimän suolapussin korvalleni. Kipu hellitti jalähti. Nukahdin isäni turvalliseen syliin. Nukahtaessani hänen siunauksensasanat leijailivat mielessäni. Se on varhaisin muistoni pappeuden valtuudenkäyttämisestä Herran nimessä.Myöhemmin nuoruudessani veljeni ja minä nukuimme talvisin lämmittämättömässämakuuhuoneessa. Sitä pidettiin terveellisenä. Ennen kuin pääsimmelämpimään vuoteeseen, polvistuimme sanomaan rukouksemme. Ne olivatyksinkertaisia kiitollisuuden ilmauksia. Ne päätettiin Jeesuksen nimessä. Siihenaikaan rukoillessamme ei käytetty kovin usein erityisnimitystä Kristus.Muistan, kun aamenen sanottuani hyppäsin sänkyyni, vedin peiton kaulaaniasti ja ajattelin, mitä olin juuri tehnyt puhuessani taivaalliselle Isälleni HänenPoikansa nimessä. En tuntenut evankeliumia kovin hyvin. Kuitenkin tunsinjonkinlaisen rauhan ja turvallisuuden tunteen viipyvän ympärilläni ollessaniyhteydessä taivaisiin Herran Jeesuksen kautta.” (”Todistukseni”, Liahona, heinäkuu2000, s. 83–84.)Kysy: Mitä tilaisuuksia vanhemmilla on opettaa lapsiaan? Lue sitten oppilaidenkanssa oppilaan kirjan kohta ”Hinckleyt pitivät perheiltoja” (s. 260). Kannustaheitä käyttämään hyväkseen ainakin yksi tilaisuus lausua todistuksensa perheenjäsenilletai kertoa jostakin evankeliumin kohdasta, jota he rakastavat.Lue seuraavat presidentti Gordon B. Hinckleyn sanat ajalta, jolloin hän toimineuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa:”Vaikuttavin evankeliumin esite on uskollisen myöhempien aikojen pyhänesimerkillinen elämä. Elämme aikaa, jolloin elämän vaatimukset tekevätkovin helpoksi ja houkuttelevaksi tehdä niin kuin Nefi sanoo: tehdä pientäsyntiä; vähän valehdella, käyttää edukseen lähimmäisensä sanoja, kaivaakuoppa naapurille, työntää verukkeella vanhurskas sivuun ja pilkata sitä,mikä hyvää on. (Ks. 2. Ne. 28:8, 16.)Kirkon presidentit – opettajan kirja