Kirkon presidentit Opettajan kirja - The Church of Jesus Christ of ...

58Luku 4Wilford WoodruffHänen henkensä palasi hänen ruumiiseensa, ja siitä hetkestä lähtien hän oliterve, ja me kaikki halusimme ylistää Jumalan nimeä ja turvata Häneen japitää Hänen käskynsä.Kun olin tekemässä tätä (kuten vaimoni myöhemmin kertoi), hänen henkensälähti hänen ruumiistaan, ja hän näki ruumiinsa makaavan vuoteella ja sisartenitkevän. Hän katseli heitä ja minua ja lastaan, ja hänen katsellessaan tätänäkymää huoneeseen tuli kaksi olentoa. – – Toinen näistä sanansaattajistailmoitti hänelle, että hän voisi tehdä valinnan: hän voisi mennä lepäämäänhenkimaailmaan tai yhdellä ehdolla hän saisi etuoikeuden palata tomumajaansaja jatkaa työtään maan päällä. Ehto oli, että hän tuntisi voivansapysyä miehensä rinnalla ja kestää loppuun asti tämän kanssa kaikki elämänhuolet, koettelemukset, kärsimykset ja ahdistukset, jotka hänen miehensäkutsuttaisiin kestämään evankeliumin tähden. Kun hän tarkasteli miehensäja lapsensa tilannetta, hän sanoi: ’Kyllä, minä teen sen!’Sillä hetkellä kun päätös oli tehty, uskon voima tuli päälleni, ja kun minä siunasinhänet, hänen henkensä palasi hänen tomumajaansa. – –Joulukuun 6. päivän aamuna Henki sanoi minulle: ’Nouse ja jatka matkaasi!’,ja Jumalan armosta vaimoni kykeni nousemaan ja pukeutumaan ja kävelemäänvankkureihin, ja me jatkoimme matkaamme riemuiten.” (”Leaves fromMy Journal”, Millennial Star, 3. lokakuuta 1881, s. 639.)Wilford Woodruff merkitsi kokemuksensa tarkoin päiväkirjaansa.Kokoa luokan eteen pino kirjoja, joiden yhteenlaskettu sivumäärä on muutamiatuhansia sivuja. Kysy oppilailta, kuinka pitkä aika heiltä menisi näin monen päiväkirjansivunkirjoittamiseen. Selitä oppilaille, että Wilford Woodruff piti säännöllisestipäiväkirjaa tapahtumista, joita hän oli todistamassa kirkossa. Jotkin hänenkirjoituksistaan ovat ainoa tiedossa ja saatavilla oleva muistiinpano profeettaJoseph Smithin ja presidentti Brigham Youngin saarnoista. Eräässä kokouksessavuonna 1857 vanhin Wilford Woodruff, joka oli silloin kahdentoista apostolinkoorumin jäsen, puhui siitä, miksi hän pitää päiväkirjaa:”Tämä aihe on ollut mielessäni siitä asti, kun olen ollut kirkon jäsen.Minua on innoitettu ja mieltäni on liikutettu pitämään päiväkirjaa ja kirjoittamaantämän kirkon asioista siinä määrin kuin voin. En ymmärtänyt,miksi tunteisiini vaikutettiin niin voimakkaasti tämän kirkon varhaisvaiheissa,mutta ymmärrän sen nyt. Olen harvoin jos koskaan kuullut veliJosephin tai kahdentoista saarnaavan tai opettavan mitään periaatetta tuntemattaitseäni levottomaksi kuin kala kuivalla maalla, kunnes olen kirjoittanutsen muistiin. Sitten minusta tuntui oikealta. Saatoin kirjoittaa jonkinJosephin saarnan viikko sen jälkeen, kun se oli pidetty, melkein sanastasanaan, ja kun se oli kirjoitettu, se otettiin minulta pois eli se hävisi mielestäni.Se oli Jumalan minulle antama lahja, ja olen pitänyt päiväkirjaa milteijokaisesta elämäni päivästä viimeisten 24 vuoden ajan. Voisin kertoa jokapäivä, mitä olen tehnyt, kenen seurassa olen ollut ja mitä ympärilläni ontapahtunut, ja opetuksista tai kirkon presidenttikunnan neuvostoista paitsisilloin, kun tiesin, että heidän saarnoistaan oli kirjoitettu raportteja, ja olenKirkon presidentit – opettajan kirja