Palontorjunta 6/1992 - Pelastustieto

Pesäiän syntymäpäiviä vietettiin lappeenrannansatamassa. Päivänsankarinlisäksi suihkunäytöstä katsomassa jajuhlapuheita kuuntelemassa olivat vasemmaltaSPTL:n toiminnanjohtaja RistoManninen, 1- ja II-jaostojen puheenjohtajatAlpo Lehtonen ja Jouko AIlinniemi,kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi,palopäällikkö Pentti Kittelä, paloIautakunnanpuheenjohtaja Kauko Luostarinen,pelastustarkastaja Einari Kapiainen,palotarkastaja Kalevi Horppu, palolautakunnanjäsen Veijo Partanen ja palokunnanpäällikkö Leevi Frilander.- Muutos oli suuri. Oli kuinpuserrus oli si lakannut. Työväkijärj esti su uria juhlia lippukulkueineen,Pesälä kertoo.-Mutta itsenäisyyden jälkeinenkansalaissota oli sitten ikävää 'aikaa, kun jouduimme taistelemaantoinen toisiamme vastaan.Pu olu eeton ei voinut olla.Oli valittava punaiset tai valkoiset,omatuntonsa mukaan.Tehtaalaiset olivat luonnollisestipunaisia.Sota-ajansammutuskomppaniassaPenisi lliinin keksimisvuonna1928 koko ajan tehtaan ki rj oi llaollut Pesälä liittyi Oy Kau kasAb:n palokuntaan toimien aluksipalokersanttina ja se n jälkeenharjoituspääll ikkönä. Lapuanliike ja Mäntsälän kapinariehuivat itsensä loppuun, jaPesäiän alkoi tehdä mieli teoll i­suu skouluun Viipuriin . Sinnepäästäkseen hän joutui suorittamaankansakoulun. päästötutkinnon35-vuotiaana. Teollisuuskoulustahän ei kuitenkaankoskaan valmistunut, si lläsekin jäi kesken kun Mainilassamukamas lauottiin asetta siihenmalliin , että Neuvostoliitonol i pakko hyökätä Suomeen.- Istuin luentotunnilla Viipurissa kun talvisodan ensimmäisetpommit tulivat alas, hänkertaa tapahtuneita. - Olin reservinpioneerialikersantti jasen sekä palokuntaan kuulu misenperusteella sain komennuksensammutusjoukkoihinkoko sodan ajaksi. Pääasiassatoimimme paljon pommitetuspalontorjunta6/92sa Lappeenrannassa, muttakävimme myös muun muassaNuijamaalla metsäpaloja sammuttamassa.Sodan loppuvaih eessa15. 2. 1940 Pesälä nimitettiinKau kaan tehtaan palopäälliköksienti sen päälli kön menetettyähermonsa ja ammuttua itsensä.Talvisotaa seurasi jatkosota.Päämaja julkaisi ylipäälli kköMannerheimin kuuluisan päiväkäskynja Palontorjunta-Iehdenensimmäisen päätoimittajanBertil Heinrichsin veljen Erikinjohtama Karjalan Arm eija aloittihyökkäyksen Neuvostoliittoon.Lau ritsalan kauppalan palopäällikkökaatui rintamalla jahänen tehtäviään jatkamaanvalittiin Vilho Pesälä 1. 1. 1942alkaen. Sodan loppuun astihän toimi Lauritsalassa sijaitsevansammutuskomppanianpäällikkönä."Jäätyivätkiinni penkkiin"Sota-ajan sammutusjoukoissatoimiminen oli raskasta javaativaa pommien paineen ri e­potellessa samm uttajia mielensämukaan, pakkasen jäädyttäessävaatteet pystyyn ja sammuttajienoll essa kuukahtamaisillaan unen puutteeseen. Vi l­ho Pesälä kertoo kirjassa" Pommit putoavat - Lappeenrantaliekeissä 1939-1944"(Åke Nordström, 1985):"Kun sammutustyö rullatehtaanainevarastoilla runsaankahden vuorokauden jälkeenpäättyi, palasivat paloautotmiehistöineen paloasemalle.Miehet olivat märissä ja jäisissävarusteissaan kuin muumioitaja erittäin väsyneitä. Vanhimmistamiehistä Otto Myyryläinenja Otto Väkeväinen istahtivatpalopaikalta lähdettäessäJuhlakalua kyyditettiin Lappeenrannan VPK:n museoautolla. Kyydittäjinä toimivatkaupunginjohtaja Kölhi ja Lappeenrannan VPK:n Heikki Aapro. Juhlakuvat: JouniHäkkinen.avopaloauton penkille. Autontultua paloasemalle huomattiin,että molemmat kaverukset olivatnukahtaneet matkalla raskaaseenuneen. Lisäksi olivatheidän haalariensa takamuksetjäätyneet kiinni penkkiin. Autotajettiin sisään lämpimään kalustohalliinja kaverukset irrotettiinpenkistä leikkaa mallaheidän haalarinsa saksilla irti,jonka jälkeen nukkuvat miehetkannettiin petilleen. Mainittakoonvielä, että matkaa palopaikaltapaloasemalle ei ollutkuin runsas puoli kilometriä. ""Nuorena jaksaa"Sotien välissä Pesälä oli ollutperustamassa Lappeenrannanalu een palopäällystökerhoa, javuonna 1945 hän osallistui kokoukseen,jossa Paloupseeriliittomuutettiin Suomen PalopäällystöliitoksiHänet valittiinII -jaoston johtokuntaan ja vuodesta-57 saman jaoston puheenjohtajaksi,jota postia hänhoiti yhteensä 14 vuotta. Liitonhallitukseen hänet valittiinvuonna -50 ja toiminnanjohtajaksivuonna -54, jota tehtäväähän hoiti eläkkeelle jäämiseensävuoteen -77 asti . Tänä aikanahän kehitti ansiokkaasti koulutustyötäja kiersi väsymättömästikaikissa lääneissä suunnitellenja hoitaen opintopäiviinliittyvät asiat.- Siihen aikaan oli vaikealöytää luennoitsijoita. Ei ollutkuin muutama koulunkäyny1opettamaan kykenevä mies,kuten esimerkiksi Esko Karhu,Pertti Hallio ja Einar V Nurmi,Pesälä sanoo.Hän to imi myös Kymen lääninpalokuntaliiton hallituksessavuodesta -52, Suomen Palosuojeluyhdistyksenja myöhemminSuomen Palontorjuntaliitonvaltuuskunnassa vuodesta-56, Valtion palokoulunja sittemmin palo-opiston joh-21

Kotinsa työhuoneessa Lappeenrannankeskustassa Pesäiällä on useita muistojapitkän palokuntauransa varrelta. Siellähän on eläkepäivinään naputellutmyös Lappeenrannan palotoimen, LappeenrannanVPK:n, Lauritsalan VPK:n jaLappeenrannan alueen palopäällystäkerhonhistoriikil. "Työ on ollut suhteellisenhelppoa, koska olen saanut seuratakyseisten yhteisöjen toimintaa melkeinkoko niiden olemassaolon ajan",hän sanoo.meine kulkueineen, kesäjuhlineenja kilpailuineen, kuitenkinon. Tietysti on muistettava, ettämaailma muuttuu ja asiat se nmukana. Ymmärrän, että väestönsuojeluja palokuntatyö liittyvätvälittömästi yhteen, muttaminulla on näistä touhuistaomat ennakkoaavistukseni.tokunnassa vuodesta -58 ja vakuutusyhtiöTeollisuus-Palonpalonvaarantorjunnan säätiönhallituksessa ja varapuheenjohtajanavuodesta -61. Lisäksihän toimi tehdasyhtiönsä Ly­Iyn , Saimaan soutupiirin ja urheiluseuraVisan puheenjohtajinaniinkuin myös Lauritsalanerämiesten, Kaukaan riistamiestenja Kaukaan työnjohtajakerhonvarapuheenjohtajinasekä Osuusliike Onnin johtokunnanjäsenenä, Lauritsalankauppalan palo-, urheilu- javss-Iautakunnissa ja TirilänVPK:ssa.Hänelle on myönnetty paloristi, Suomen urheilun hopeinenansiomitali, Palopäällystöliitonansioristi ja suurristi, PalokuntienKeskusliiton ansioristisekä II luokan vapaudenmitalija talvisodan muistomitali. Häneton kutsuttu Palopäällystöliitonkunniajäseneksi sekä teollisuusjaostonkunniapuheenjohtajaksisekä Tirilän VPK :n jaeri urheiluseurojen kunniajäseniksi.- Nuorena sitä jaksoi, hänselittää hengästyttävää Iistaansa.- Kun palokuntatyö ja -touhuoli tullut omaksi ammatiksi,menivät hommat omalla luonnollaan."Liikkukaa pojat!"Urheilumiehenä Pesäiän terveyson aina ollut hyvä.22- Lähinnä sydäntäni olivathiihto talvella ja keskimatkojenjuoksu kesällä, sekä tietystivoimistelu. Nykyisin harrastanlähinnä pieniä kävelymarsseja.Urheiluseurojen toimintaanPesälää veti niiden ja palo kuntatyönjonkinlainen samanlaisuus.- Lisäksi urheilu pitääkunnossa, antaa hyviä ystäviäja tekee elämän muutenkin valoisaksi,Pesälä sanoo ja todistaaomalla olemuksellaan lau ­seen todeksi. Säännöllisestitupakkaa tupruttavalla toimittajallaoli täysi työ pysyä hänenperässään kerrostalon portaitanoustessa."Väestönsuojelumiehetkarkasivat"Nykykehitystä Pesälä onseurannut haikein mielin, kunpalokuntanimitys on jäämässäkokonaan pois käytöstä.- Palontorjuntaliitosta tuleePelastusalan Keskusjärjestö,Palontorjunta- Iehdestä Pelastustietoja palopäällikkökin voinykyään olla jokin kumma pelastuskomentaja.Mikä se sellainen on? hän kysyy.- Historiaa lukemalla selviääkuinka arvokkaat perinteet palokuntasanalla ja kaikella sillätoiminnalla, mitä se edusti ko-Pesälä seuraa palo- ja pelastusalan tapahtumia aktiivisesti vielä 9O-vuotiaanakin. Kuvassahän "antaa ohjeita" keväällä "vasta" 60 vuotta täyttäneen Suomen Palopäällystöliitonpuheenjohtajalle Sakari Lehtiselle liiton juhlatilaisuudessa Hämeenlinnassa.Kuva: Juhani Katajamäki.Pesälä kertoo talvisodan aikaisestatapahtumasta, kun räjähdyspommivaurioitti yhtäKaukaan tehtaan suu rta sellu ­loosavarastoa, joka lisäksi syttyipalopommista tuleen. Va ­raston sisälle olivat työntekijättehn eet se lluloosapaperistasirpalesuojan, johon pommituksenalkaessa meni yhdeksänmiestä. Pommin paineestaosa massapaaleista putosisuojan sisäänmenoaukolle jatukki sen miltei kokonaan. Kuinihmeen kaupalla pääsi pienestäaukosta kolme miestä tun ­keutumaan ulos ja turvaan.Kuusi miestä jäi palavaan varastoonloukkuun ja menehtyirakennukse n tuhoutuessa tuli ­palossa täydellisesti.- Sammuttamiseen olisi tarvittupaljon voimaa, mutta kaikkiväestönsuojelumiehet lähti ­vät lipettiin , eikä paikalle jäänytkuin palokuntalaisia. Toistavuorokautta sen palon kanssasitten rymyttiin viholliskoneidentulittaessa meitä vähän väliä.- Ja noinhan kävisi nykyisinkin.Ei väestönsuojelujoukoillaole vieläkään mitään yhtenäistäharjoitustoimintaa, ka ­lu stoa tai mitään. Ja silti näistäeläkkeelle jääneistä upseereistatullaan tulevaisuudessa ni ­meämään johtoporras erilaisiintehtäviin, koska heillä on niitäaikaa hoitaa.- Silloin ei ihmisten kykyjäkysytä. Palokuntamiehet jäävätvarmasti sivuun. Tämä on hyvinikävää, Pesälä hiljenee ~palontorjunta 6/92