kirkko - Kirkonpalvelijat ry

kirkonpalvelijat.fi

kirkko - Kirkonpalvelijat ry

22007


Monta yhdistystäja yhteiset tavoitteetOn ollut mielenkiintoista lukea keväälläilmestynyttä SVTL:n 50-vuotisjuhlakirjaa. Liiton luottamushenkilöt,työntekijät ja yhteistyökumppanitkertoilevat omasta työstään ja tehtävistäänSVTL:n 50-vuotistaipaleelta.Meidän on muistettava, että omayhdistyksemme Suomen ev.lut. Kirkonpalvelijayhdistyssilloiselta nimeltään,oli erittäin aktiivisesti mukanaperustamassa SVTL:ää.Varsinkin virka- ja työehtojen luominenkirkkoon 1975 ja keskustelut sitäennen ovat olleet monesti hyvinkinvauhdikkaita.1980-luku oli sitten kiivasta itsenäistymisenaikaa, tavoiteltiin liittonaitsenäistä sopimusoikeutta, neuvottelutoiminnanyksinkertaistamista,aktiivisempaa otetta kirkkopoliittisessakeskustelussa, SVTL:n profiilinnostamista. Nämä ja monetsilloiset tavoitteet ovat toteutuneet,kiitos ennen kaikkea liiton hallinnonja jäsenkunnan yksituumaisuuden.Liiton toimihenkilöt ovat hoitaneettehtäviään erittäin idearikkaasti javiisaasti.Kaikkien näiden toimenpiteidenja viime vuosien yhteistyön SVTLon tasapuolisesti pystynyt edistämäänjäsentensä palkkausta, palkkaussuhteenehtoja ja korottamaanSVTL:n imagon kirkon alojen liitoistakorkeimmalle. ”SVTL perustaa toimintansajäsentensä arvopohjalle.Päätöksenteko perustuu parhaaseenolevaan tietoon ja hyville hallinnollisellekäytännöille”, kuten juhlakirjammeloppulauseena lukee.Seppo PyykkönenPuheenjohtajaKirkonpalvelijat ryTämän hetken kuumin asia palkkausuudistuskirkossamme, eteneeseurakunnissa omalla painollaan.Tehtävänkuvaukset on ehkä tehtyja nyt keskustellaan vaativuusryhmistäehkäpä tärkein aihe opinto- jakoulutuspäivillämme.Tervetuloa SavonlinnaanSeppo PyykkönenHyvää kesää ja rentouttavaalomaa teille kaikille.Kirkonpalvelijan spiritualiteettiMitä spiritualiteettitarkoittaa ?Spiritualiteetti terminä kiinnittäähuomion hengelliseen elämään. Onsiis kysymys siitä, miten usko vaikuttaaihmisessä ja miten hän reagoisiihen. Miten tämän pitäisi näkyäkirkonpalvelijan työssä riippumattasiitä, millainen työnkuva kirkonpalvelijallaon?Vastaus tähän kysymykseen löytyykristillisestä ihmiskäsityksestä jaetiikasta, jolloin spiritualiteetin keskeisenäajatuksena on palveleva jaitsensä likoon paneva rakkaus. Tämäajatus käy selkeästi ilmi myös kirkonpalvelijaneettisistä ohjeista, joissatodetaan mm. ” lähimmäisenrakkausedellyttää, että kirkonpalvelija näkeejokaisen ihmisen ainutlaatuisuudenja arvon Jumalan kuvana. Samallahän kantaa vastuuta toisista ihmisistä,varsinkin heikoimmista.”Kirkonpalvelija profaanijasakraalimaailmanpalveluksessaKirkonpalvelijan kutsumus ja usko(spiritualiteetti) joutuvat aika ajoittainkoettelee profaani- ja sakraalimaailmanvälisessä jännitteessä.Profaanimaailma tarkoittaa työntekemistä näkyvässä maailmassa,arjessa, jossa kirkonpalvelija palveleeihmisiä (esim. surevat) heidänhakiessaan apua ja neuvoja monenlaisiinelämässä vastaan tulleisiintilanteisiin ja kysymyksiin. Samallakertaa näissä kohtaamisissa ihmisiäkoskettaa sakraalimaailma (jumalanpalveluselämä,toimitukset, rukousjne,) kirkonpalvelijan työn kautta,koska luterilaisen työnetiikan käsityksenmukaan työn tarkoitus onkirkastaa Jumalaa.Kirkonpalvelijan eräs peruskysymyksistälienee siinä, riittääkö minunuskoni siihen tehtävää, johonseurakunta on minut valinnut ja toisaaltamiten minun pitäisi tämä ottaahuomioon esim. silloin, kun vietänvapaa-aikaani. Näitä kysymyksiä ontarkoitus käsitellä tarkemmin kirkonpalvelijatry:n opinto- ja koulutuspäivilläSavonlinnassa 26.6.2007.Keijo ToivanenSielunhoidon ja työnohjauksenopettajaSisälähetysseuran oppilaitosPieksämäki2


Ensimmäinen nimeltä tuntemani suntioJuhannuspäivä(Johannes Kastajan päivä)TIEN RAIVAAJA”Lohduttakaa, lohduttakaaminun kansaani”, sanoo teidänJumalanne. ”Puhukaa lempeästiJerusalemille ja kertokaa sille,että sen pakkotyö on päättynyt,että sen syyllisyys on sovitettu,sillä kaksin verroin on Herran käsisitä kurittanut kaikista sen synneistä.”Ääni huutaa: - Raivatkaaautiomaahan Herralle tie (Tasoittakaayli aron valtatie meidän Jumalallemme!Täyttykööt notkot,alentukoot huiput, mäet madaltukoot,vuorten louhikot tasoittukoot!Herran kunnia ilmestyy,kaikki saavat sen nähdä. Näin onHerra puhunut. Jes. 40:1-8.Lapsuuteni Tampereen seurakunnassaolin jäsenenä viisitoista, nuoruuteniseurakunnassa seitsemänvuotta. Kävin ahkerasti kirkossa. Siltien kummastakaan osaa nimetä yhtäänsuntiota. Minulla tämä kaupunkisuntioidenläheinen tunteminenalkoi vasta 1960-luvun lopulla, kunitse papiksi tultuani pääsin LauttasaaressaReinikaisen Eikan ja Laimi-Inkeri Talarin työtoveriksi.Maalla oli toisin. Pajusen Toivon tietystitunsin, jo ainakin viisivuotiaana.Siihen oli kaksi selvää syytä.Ensinnäkin hän asui meillä joitainviikkoja, kun kätevänä rakentajanaoli tekemässä kotiini lisätilaa. Muttayhtä suuri syy tähän tuntemiseen olise, että Nakkilassa seurasin hänenerilaisia toimiaan suntiona.Pojan silmillä näytti kuin Toivokolehtia kerätessään olisi ryhdikkyydessäänollut jopa taaksepäinkallellaan. Vaikka hän muutoin jumalanpalveluksessaoli vakavista vakavin,saattoi hän kolehtia kerätessääniskeä nuorelle miehelle silmää.Varhaisin varma muistoni on se,kun Toivo Ruhaden kylän Puontinpihalla lankkupenkillä istuen veisasivanhan isännän muistotilaisuudessa”Purjeisiini tuulta anna, mua kannameren yli mailleni”.Kun seurakuntaan tuli viisikymmenluvunpuolivälissä kirkkoherraksiPaavo Kattelus, tuntui kuin Toivonmerkitys olisi entisestään korostunut.Näytti siltä kuin suntio olisi ollutavainhenkilö siioninvirsiseuroissa jaherättäjäjuhlamatkoilla.Myös Toivon puoliso, jota en koskaankuullut kutsuttavan hänen etunimellään,oli kirkonpalveluskuntaa,kaiketi tuntipalkkaisena siivouksenja hautausmaan tehtävissä. Hän antoiaihetta ainoaan minun korviinitulleeseen.Sankarihautausmaalle tuli muistomerkki,jonka isot, litteät hahmotpoikkesivat tutusta Wäinö Aaltosenja Kalervo Kallion esitystavasta. RouvaPajunen oli toverinsa kanssa kontallaankunnostamassa hautaa, kunhän antoi patsaasta arviointinsa: ”Eissunkka enkelit tommossi ol!”Palaute meni nopeasti perille. Kuvanveistäjäsattui seisomaan lausunnonantajan takana ja kysyi: ”Voisikorouva ystävällisesti kertoa, millaisiaenkelit sitten oikein ovat!” Rouvakumartui entistä alemmas ja laittoityökalunsa tiuhaan liikkeeseen.Toivo Pajunen oli palvelemassamyös silloin, kun hänen kirkossaanoivalsin Herran huoneen pyhyyden jaJumalan kirkkauden läsnäolon siinäkansansa keskellä. Tämän suntionpalvelutyö liittyi minun lapsen näkökulmastaniirrottamattomasti elämänsyvimmän salaisuuden ja suurimpienlahjojen yhteyteen.Siksi, odottaessani iloiten kohtaamisiaToivo Pajusen nykypäiväntyötovereiden kanssa kesäisessäSavonlinnassa, omistan tämän tervehdyksenelämäni ensimmäisellenimeltä tietämälleni kirkonpalveluskunnanjäsenelle.Simo S. SaloMikkelin tuomiorovastiKirkonpalvelijat ry onnitteleeKirkon alojen ammattijärjestöäSVTL ry:tä50-vuotis taipaleestaTaivaan Isän siunausta ja varjelusta liitollemmenyt ja tulevaisuudessa.Kirkonpalvelijat ry:n hallitus3


Jumala on minun linnaniSisälähetysseuran oppilaitoksesta valmistuivatseuraavat suntion ammattitutkinnonsuorittaneet 29.5.2007.Hämäläinen Mirja Anneli, VarkausHänninen Tarja Marita, KangaslampiInkinen Maija Leena, LohjaKarhu Voitto Heikki, PuolankaKarppi Sanna Marjatta, IlomantsiKurvinen Minna Johanna Marketta,SuomenniemiKyrönsalmen virran kalliosaaressaseisoo luja linna. Se on tuonut turvaarauhattomalla rajalla jo yli puolenvuosituhannen ajan. Tosin läheskahteensataan vuoteen sillä ei oleenää ollut alkuperäistä sotilaallistamerkitystä. Viime aikoina se on ollutlähinnä muistomerkkinä menneiltäajoilta, turistikohteena ja oopperajuhliennäyttämönä.Mutta vieläkin ihminen tarvitseeturvaa. Vieläkin me joudumme olemaankahden valtakunnan rajalla,rauhattomuuksien ja taistelujen keskellä.Vihollisuudet jatkuvat Jumalanvaltakunnan ja maailman välillä. Mistäihminen löytää levon ja turvan?Psalmin kirjoittaja on löytänyt turvanJumalassa. Hän sanoo: Jumalaon minun linnani. (Ps. 59:10) Mekinsaamme sanoa näin. Hänen turviinsasaamme paeta, kun vihollinen lähestyy,kun tarvitsemme lepoa, kuntarvitsemme lääkitystä taistelussasaamiimme vammoihin.Olavinlinnan isännyys on vaihtunutvuosisatojen aikana useampiakertoja. Linna on kärsinyt pommituksista,tulipalosta ja ankaran pohjoisenilmaston vaikutuksesta. Se eiole enää ulkoasultaan sellainen kuinmahtavuutensa parhaimpina päivinä.Mutta se linna, jonka Jumala tarjoaaomassa persoonassaan meilleturvaksi, on luja ja muuttumaton.Jumala ei rajoita olemassaoloaanrakennuksiin; hän on kaikkialla. Missätahansa ihminen kääntyy hädässääntai ilossaan Jumalan puoleen, sielläJumala on hänelle linna ja turva.Kaikki eivät kaipaa erityistä jumalanpalveluspaikkaa.”Nyt metsäkirkkoni olla saa” laulamme vanhassalaulussa. Mutta erityisestihädän hetkinä ja juhlan ja kiitoksenaikoina Jumalan kansa on halunnuttulla yhteen. Tähän tarkoitukseenon rakennettu kirkkoja. Kirkkoarkkitehtuurillaon vanhastaan haluttu ilmentääJumalan suuruutta. Kirkoistaon rakennettu linnamaisia, ja jotkutkirkot ovat todella toimineet myösfyysisinä turvapaikkoina ihmisille.Tänään suomalaisista kirkoista haetaankuitenkin enemmänkin sielunpelastusta ja turvaa, sielun ravintoa,lääkitystä sielun haavoihin, aseitaelämän taiteluihin. Siispä kirkkojavieläkin tarvitaan.Suntion ammattitutkinnonsuorittaneetMertaniemi Taimi Marja-Liisa,VesantoMönkkönen Antti Kalevi, KuopioPaasikivi Yrjö Johannes, KokkolaPehkonen Eero Juhani, KontiolahtiPietarinen Eija Helena, MaaninkaSaraste-Savimäki Petra Annikka,HämeenlinnaTakala Mari Johanna, TornioTarvitaan myös kirkonpalvelijoita,suntioita, jotka eräänlaisina linnanvouteinapitävät huolta siitä, ettäkirkot ovat kunnossa ja palvelevattarkoitustaan. On suurta olla Kuninkaanpalveluksessa!Tervetuloa viettämään Kirkonpalvelijoiden Kesäpäiviä Savonlinnassa!Erkki KosonenSavonlinna-Sääminginseurakunnan vt. kirkkoherraKirkonpalvelijat ry:nVUOSIKOKOUSpidetään 26.6.2007 klo 18.30Savonlinna-Säämingin seurakuntakeskuksessa,Kirkkokatu17, Savonlinna.Esillä sääntömääräiset asiat jayhdistyksen puheenjohtajanvalinta jäljellä olevalle kaudelle2008 loppuun.Kirkonpalvelijat ry:n hallitusSeppo Pyykkönen puh.johtajaKari Hartikainen sihteeri4


Tervetuloa SavonlinnaanNäin juhannuksen alla, luonto onkauneimmillaan rakkaassa kotimaassamme.Me kirkonpalvelijat saammenauttia vehreästä kukkivasta luonnostakimaltelevine järvenselkineen.Niitä täällä Etelä-Savossa riittää.Kun me kirkonpalvelijat kokoonnumme26.–27.6 Savonlinnaan opinto-ja koulutuspäiville, niin toivottavastiaurinkoinen Saimaan ympäristönäyttää silloin parhaat puolensa.Olavinlinna on ollut yksi ratkaisunpaikoista, kun Suomea on jouduttupuolustamaan menneinä vuosisatoina.Viime sotien päämajakaupunkinataas toimi Mikkeli.Savonlinnassa on tuomiokirkko,muttei tuomiokapitulia, joka sijaitseeMikkelissä kuten myös nykyinentuomiokirkko. Savonlinnan hiippakuntaperustettiin 1897. Savonlinnastatuomiokapituli siirrettiin 1924Viipuriin, jossa tuomiokirkko tuhoutuitalvisodassa 1940. Vuonna 1945tuomiokapituli siirtyi Viipurista Mikkeliin.Olavinlinnan paksujen muurien sisälläliikkuessamme tunnemme voimakkaanahistorian lehtien havinan jaennen kaikkea sen suuren Jumalanvarjeluksen, joka on ollut kirkkommeja sen palvelijoitten suojana alustaasti. Meillä kirkonpalvelijoilla oneturivin paikat seurata evankeliumineteenpäin menemistä. Eteenpäin seon aina mennyt ja tulee menemään.Ristin tie on aina ollut kivinen, muttaaina vaikeudet on voitettu. KaikkivaltiaalleJumalalle mikään ei olemahdotonta.Toivon Jumalan varjelusta ja siunaustanäille meidän opinto- ja koulutuspäivillemmeSavonlinnassa.Uutta ja arvokasta tietoa työmmehyväksi on tulossa.Tervetuloa auringossa kimaltelevanSaimaan rannalle Savonlinnaan.Juhlatoimikunnan puolestaArvo KatajamäkipuheenjohtajaKirkkopedagogiikan tienviitatKirkkopedagogiikka on ohjattuprosessi, jossa vierailija kutsutaankohtaamaan tunnetasolla se, mitähän näkee. Vierailijasta itsestääntulee olennainen osa ymmärtämisenprosessia sen sijaan, että hän jättäytyisipassiiviseksi tarkkailijaksi.Kirkkopedagogiikan ytimessä onkolme perusasiaa: vuorovaikutteinenviestintä, aika ja kiireettömyyssekä hengellinen ulottuvuus elispiritualiteetti. Kirkkopedagogiikanperuspyrkimys on luoda suhde javuorovaikutus vierailijan ja sen välille,mitä hän näkee. Pyrkimys suhteensyntymiseen merkitsee sitä, ettävierailijoita ei ”viedä kiertueelle”.”Kiertue” sisältää ajatuksen aktiivisestaoppaasta ja passiivisistaturisteista.Kirkkopedagogiikan valttina on kiireettömyys.Aikatauluista hätäileviensuorituspaineet lasketaan pihalle.Näkemisen laatu korvaa määrän.Vähemmän on enemmän. Kirkkovierailuissaovat muodostuneet äärimmäisentärkeiksi kokemus hitaudestaja siitä, että löydetään oppimisenleppoisuus.Tiina Kangasmaa, kouluttajaSeurakuntien LapsityönKeskusTiina Kangasmaa pitää aiheestaluennon opinto- ja koulutuspäivillämmeSavonlinnassa tiistaina 26.6.5


Keskiaikaisten kivikirkkojen palojaSuomessaViimeisten 21 vuoden aikana onSuomessa tapahtunut kolme keskiaikaisiinkivikirkkoihin kohdistunuttatuhopolttoa, viimeisimpänä Porvoonentisen kaupunginkirkon palo kuluvanvuoden toukokuussa.Esitelmän tarkoitus on etsiä syitäSuomen keskiaikaisten kivikirkkojentulipaloille keskiajalta nykypäiviin asti.Näin yritetään sijoittaa tuhopoltot laajempaanhistorialliseen yhteyteen.Kirjoittaja on kerännyt kirkkopalojakoskevaa aineistoa tohtorinväitöskirjaansa(1994) varten seuloakseensäilyneiden rakenteiden joukostadendrokronologisesti ajoituskelpoiset.Hän on analysoinut kaikkikirkot ullakoiltaan, joiden päädyissäpalot näkyvät kivipinnan muutoksina.Erilaiset historiatutkimukset ovatantaneet mahdollisuuden täsmentääpaloajankohdat.Kivikirkkoa alettiin Suomessakeskiajalla rakentaa 104 paikassa.Ensimmäisessä vaiheessa tämä tapahtuimuutamalla paikkakunnallaAhvenanmaalla noin vuosien 1270ja 1400 välisenä aikana, toisessanoin vuosien 1420 ja 1560 välilläSuomen mantereella, mihin valtaosakivikirkoista nousi. Varsinainen jumalanpalvelustilasaatiin rakennetuksi86 paikalla.Laaja ja tuhoisa (vähintään kaikkivesikattorakenteet) tulipalo onSuomessa kohdannut 36 kivikirkkoa,suhteellisesti eniten Varsinais-Suomessa ja Karjalassa. Moni kirkkoon palanut useammin kuin yhdenkerran. Tulipalojen syyt voi jakaaneljään ryhmään, jotka ovat salama,varomaton tulenkäsittely, sodanajan tuhopoltto ja rauhan ajantuhopoltto.Kirkon sisällä alkaneita paloja onyllättävän vähän ottaen huomioonkirkonmenoissa käytetyn avotulen(erityisesti kynttilät!) määrän. TyypinVT2 palot ovat alkaneet joko lämmitysjärjestelmäntai sähköjohtojenvioista.Museovirastossa työskennellyt jasittemmin Suomen Akatemiassa laajaakirkkotutkimushanketta johtanutMarkus Hiekkanen on Helsingin jaTurun yliopistojen dosentti taidehistorian,arkeologian ja käytännöllisenteologian tieteenaloilla. Suomalai-sen Kirjallisuuden seura julkaisi parikuukautta sitten hänen käsikirjansaSuomen keskiajan kivikirkot, jokaon jatkoa hänen palkittujen ja laajaakeskustelua herättäneisiin teoksiinsakeskiajan kivikirkkojen ajoituksesta(1994) ja käytöstä keskiajalla(2003). Kirjoittajan kokonaisnäkemyson mullistanut keskiajan kirkkojentutkimuksen.Hiekkanen työskentelee tällä hetkelläHelsingin yliopiston taidehistorianlaitoksella.6


Tiekirkkojen ketjussaon tänä kesänä 267 kirkkoaToisenlaiset taukopaikatavasivat ovensataas kesäkuussaTiekirkkojen ovet avautuivat 10.6.matkailijoita varten jo 14:n kerran.Kesäisessä Suomessa matkustaessanäkyy teiden varsilla tiekirkoistakertovia liikennemerkkejä. Merkkejäseuraamalla löytää perille tiekirkkoonmissä päin Suomea ikinä liikkuukin.Tiekirkkoon kannattaa astua sisäänja tutustua toisenlaisen taukopaikanainutlaatuiseen tunnelmaan.Tiekirkoilla on matkailijalle paljonannettavaa. Kirkot kertovat tarinaamenneestä ajasta ja nykyhetkestä.Niissä voi perehtyä historiaan, kuvajarakennustaiteeseen sekä pysähtyäpohtimaan elämää ja uskoa. Joitse kirkkotilan hiljaisuus puhuttelee.Jokainen kirkko on erilainen, muttasanoma on sama ja muuttumaton.Se kertoo, että Jumala haluaa ollaläsnä ihmisen elämässä.Tiekirkkotoiminta alkoi Suomessa1990-luvun alkupuolella Oulun hiippa-kunnassa.Saksasta lähtenyt ideaavointen ovien kirkosta on vuosienmittaan saanut siivet. Toiminnassaoli aluksi mukana muutama pohjoisenSuomen kirkko. Tänä kesänätiekirkkoja on ketjussa mukana jo267.Tiekirkot juhlistavat tänä kesänäMikael Agricolan juhlavuotta. Agricolankuolemastaan tulee tänä vuonnakuluneeksi 450 vuotta. Agricola olipaitsi suomen kirjakielen isä myöstärkeä rukouksen opettaja.Tiekirkko tarjoaa matkailijalle arkkitehtuurinlisäksi oppaan palvelut,käymälän ja mahdollisuuden hiljentymiseen.Jotta kirkko pääsisi mukaanTiekirkko-luetteloon, suosituksenaon, että se olisi auki 10.6.–20.8. klo10–18, mieluiten päivittäin.Lisätietoja Tiekirkoista ja niidenaukioloajoista: www.kirkkopalvelut.fi/tiekirkkoKirkon alojen ammattijärjestö SVTL ry – 50 v.50-vuotisjuhlan ekumeeninenjumalanpalvelus pidettiin Kallionkirkossa Helsingissä pe 8.6.2007klo 11.00.Kirkonpalvelijat ry:n varapuheenjohtajaKaarina Yli-Somero oli yhtenäneljästä saarnaryhmässä, muut olivatpiispa Mikko Heikka, Jan Edström jaAino Nenola.Ortoksisen litanian suorittivat isäHeikki Huttunen, ylidiakoni JuhaLampinen ja lauluryhmä.Siunattiin leipää viiniä, öljyä, vehnänjyviäja muita maan hedelmiä.Rukouksessa muisteltiin sitä, kuinkakaksi kalaa ja viisi leipää riitti tuhansille,kun Jeesus kiitti, siunasi ja jakoine. Litania toi saman siunauksen jahaasteen siihen osallistuneille ja olisamalla yhteyttä varhaisen kristinuskonagape- eli rakkauden ateriaan.Kahdentoista jäsenyhdistyksenedustajat jakoivat litaniassa siunatutmaan hedelmät kaikille kirkon ulkoovilla.7


Matti Löppönen ristin viejänä.Kulkue järjestäytyy, kuvassa mm. yhdistyksen lippu.Kuopiolaiset lastenohjaajat vilkuttavat värikkäitähuivejaan.Kulkue Kallion kirkolle.Kirkkokahvien jälkeen oli vapaata aikaa ennen laivallelähtöä. Kuvassa Sisko, Mirja, Tarja Kari ja Seppo.Kaunis päivä Tallinnan vanhassa kaupungissa. KuvaRaatihuoneen torilta.9


10KIRKKOSanalla kirkko (kr. kyriakee, Herralle kuuluva, Herranoma) on useita merkityksiä. Laajasti ymmärrettynäkirkko on maailmanlaaja kristillinen yhteisö, universaaliKristuksen kirkko, jonka jäseniksi tullaan kasteessa.Katekismuksen (1999) mukaan Pyhä Henki kokoaakristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinenseurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, jokaluottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskonja rakkauden.Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis jaKristus itse on sen pää (Ef. 1: 22-23). Kirkon perustajaja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaanJumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.Kirkon jäsenyys alkaa kasteessa, Nikean uskontunnustuksenmukaan Kristuksen valtakunnalla ei ole loppua.Kristuksen valtakunta on läsnä jo tässä todellisuudessahänen kirkossaan.KANSANKIRKKOKansankirkko on suomalaisessa kielenkäytössä nimitysSuomen luterilaiselle kirkolle, johon kansan ylivoimainenenemmistö kuuluu. Termi ei tarkoita valtionkirkkoa,vaikka suuretkin viestimet erheellisesti käyttävät sanojasynonyymeina.Kansankirkko on teologinen ja aatteellinen iskusana,joka on voimakkaasti muokannut kirkon omakuvaa ja senkäsitystä tehtävistään yhteiskunnassa. Ajatus kirkostanimenomaan kansankirkkona kehittyi satakunta vuottasitten yhteiskunnan ja maailmankuvan voimakkaastimuuttuessa ja samalla maallistuessa.KARISMAATTISUUSKarismaattisuus saapui Suomen ev.lut. kirkkoon1900-luvun loppupuolella. Karismaattisuus korostaaPyhän Hengen merkitystä ja vaikutusta. Tilaisuudetovat tunnevoimaisia – Jumalaa ylistetään usein käsiäkohottamalla ylistyslaulujen aikana. Monet kaatuvat,kun heidän puolestaan rukoillaan.Karismaattisuus korostaa armolahjoja. Pyhän Hengenantamia armolahjoja ovat esim. kielilläpuhuminen, profetoiminen,sairaiden parantaminen ja sairaiden puolestaKirkossa puhutaanKirkkoa teologisesti pohtivaa oppiainetta kutsutaanekklesiologiaksi. Sen tutkimuskohteita voivat olla esim.jonkun kirkkokunnan tai yksittäisen teologin kirkko- jaseurakuntakäsitys.Kirkoksi kutsutaan myös kirkkorakennusta, jonka piispaon vihkinyt ja pyhittänyt julkisesti Herran huoneeksi.Hallinnollisena käsitteenä kirkko on rakennus, jonkarakentamisesta on päätetty kirkkolain määräämässä järjestyksessä.Kirkon vihkimisen muistopäivä oli aikoinaansuuri tapahtuma seurakunnassa. Nykyisinkin seurakunnassavoidaan viettää kirkon vihkimisen muistopäivää.Kirkko-sanalla tarkoitetaan myös rajatulla alueellatoimivaa kristillistä yhteisöä, jonka toiminta on tietyinsäännöksin määritelty (esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainenkirkko). Kirkoksi voidaan kutsua myöstunnustuksellista ryhmittymää eli kirkkokuntaa, kutenluterilainen kirkko tai anglikaaninen kirkko.Kansankirkolliseen ajatteluun kuuluvat kirkon kristitynja samalla kirkon jäsenyyden riman pitäminen alhaalla,kasteen ja muiden kirkollisten toimituksien merkityksenkorostaminen kirkkoa rakentavina tekijöinä sekä kirkonyhteiskunnallisen vastuun ja sosiaalieettisen mielenkiinnonalleviivaaminen.Kansankirkko-näkemystä on kritisoitu esimerkiksihenkilökohtaisen uskon merkityksen väheksymisestä,opillisen linjan laveudesta ja maallisen yhteiskunnanehtoihin mukautumisesta.Suomalaisen kansankirkko-ajattelun kaltainen kirkollinennäky vallitsee myös muissa Pohjoismaissa.rukoileminen ym. Jumala tekee ihmeitä tänäänkin, korostaakarismaattisuus. Toisen puolesta rukoilemisessavoidaan käyttää apuna öljyllä voitelua ja rukousliinoja.Näkyvimpiä karismaattisia hahmoja Suomen ev.lut.kirkossa ovat olleet erityisesti 1980- ja 1990-luvuillajulkisuudessa olleet “kaatajapastori” Seppo Juntunenja hänen työtoverinsa ekonomi Pirkko Jalovaara. 2000-luvun alussa on julkisuudessa erityisesti ollut Nokiankarismaattinen herätys ja sen johtohahmot Nokianentinen kirkkoherra Markku Koivisto ja koulutyöntekijäRiku Rinne.


Matkani suntion ammattitutkintoonValmistumispuhe 13.4.2007Järvenpään Seurakuntaopisto.Arvoisat opettajat, opiskelijat sekäpaikalla olevat juhlavieraatOpiskelupaikan haun ja tämän valmistumispäivänväliseen aikaan onmahtunut monenlaista:Nykypäivän opiskelijan taival onmonimuotoinen ja vaiherikas. Kaikenponnistelun jälkeen meissä kaikissaon varmaankin tapahtunut niin ulkoistanäkyvää, kuin sisäistä henkistä kehitystä.Jo opiskelupaikan hakuprosessinalusta jokaisella on ollut oma motiivinsaopintojen suhteen. Henkisesti kukinvalmistautui kuin matkalle lähtöön.Matkaseura ja laivaa ohjaava kippariolivat ennalta tuntemattomia. Paperitja passi olivat kunnossa.Eipä muuta kuin matkalaukkua pakkaamaan.Laukussa oli jo edellisiltä matkoiltakerättyä kokemusta, osaamista sekäammattitaitoa. Ja matkan aikana laukkuaoli tarkoitus täyttää uusilla:- odotuksilla,- haaveilla,- toiveilla, sekä- mielikuvillaNyt lopultakin kohdesatamaan päästyämmejokainen on:- hankkinut uusia tietoja ja taitoja,- kokeillut uusia oppeja, ja- ehkä jopa kyseenalaistanut jotakinaiemmin opittua.Mutta paljon sellaista, jota ei päällepäinvoi nähdä tai konkreettisestitodistaa oppineensa on tapahtunutmeissä kaikissa:- itseluottamuksemme on kasvanut- kykymme arvioida itseämme työnsuorittajana on kehittynyt- olemme oppineet jakamaan voimavarojammeoikein- meillä on nyt usko pätevyydestämmetyöhömmeNämä ovat sellaisia henkisiä voimavaroja,joita me kaikki tarvitsemme jatkossa.Ne kannattelevat meitä eteenpäinkohti uusia työtehtäviä ja haasteita.Opiskeluajasta on jokainen saanutirti henkilökohtaisesti juuri niin paljontietoa ja taitoa sekä kokemuksia kuinon itse ollut valmis vastaanottamaankulloisellakin hetkellä.Elämäntilanteet ja -vaiheet ovat luonnollisestitämänkin opiskeluajan aikanavaihdelleet paljon meidän opiskelijoidenkeskuudessa.Kuvitteellisen laivamatkan aikana jokainenon tehnyt niin sanotusti omiapäiväretkiä yksin, tutustuen ympäristöön.Retkelle on otettu pieni päiväreppu,johon on kerätty mukaan myös muillejaettavia kokemuksia ja näkemyksiä.Kaiken uuden koetun ja omaksumisenmyllerryksessä on ollut pakkovälillä pysähtyä ja kaivaa päivärepustaevästä.Mutta joskus on reppu ollut kertakaikkiaan niin tyhjä, että vaikka kuinkaon kaivanut pohjalta saakka, ei käteenole tarttunut muuta kuin:- epävarmuutta,- voimavarojen ehtymistä,- riittämättömyyden tunnetta, sekä- itsensä sekä osaamisensa kyseenalaistamista.Silloin on ollut pakko koettaa kootakaikki pienimmätkin muruset talteen,jotta olisi kertynyt edes se minimaalisinmotivaatio, joka saa jatkamaan kaikestavastoinkäymisestä huolimatta kohtiseuraavaa etappia.Onneksi kompassi on toiminut jatie on löytynyt takaisin laivalle, missäkapteeni on kerta kerran jälkeen luonutmeihin uutta uskoa ja toivoa.Tänään valmistumispäivänämme,laivan ollessa tiukasti ankkuroitunasatamaan, kehotan teitä kaikkia jättämäänhyttiin sen päivärepun, johonon pakattu- HENSUT,- HOPSIT,- ILMOITTAUTUMIS- ja- ARVIOINTIKAAVAKKEET.Sillä seuraavat matkustajat tulevattarvitsemaan niitä omalla matkallaan.Matkalaukkuihimme on kertynytmonenlaisia matkamuistoja. Pakattuinajokaiselta löytyy varmaankin myöstämän hetken tuntemuksiamme jasaavutuksiamme:- iloa ja toivoa- riemullista onnistumisen tunnetta- uusia tietoja ja taitoja- uutta pontta tehtäviin ja jaksamiseen- tieto, että on suoriutunut opiskelussaanloppuun asti- sekä uusia arvokkaita ihmiskontaktejaToivottavasti paperit ja passit ovatvielä kunnossa että voimme turvallisestinousta maihin, sillä yhteinenlaivamatkamme alkaa olla lopuillaan.Henkilökohtaisesti tahdon kiittää- matkaseuraani, SUNTIO-05:ia,- kapteenin virkaa hoitanutta lehtori IrjaYlä-Outista, sekä- laivana toiminutta Seurakuntaopistoa.Emme kuitenkaan ole olleet täysin yksintäyttämässä matkalaukkuamme.Tahdonkin kiittää kaikkien vastavalmistuneidenpuolesta erityisesti vastuuopettajiasekä Seurakuntaopistonmuuta henkilökuntaa.Lämmin kiitos kaikille niille lukemattomillehenkilöille jotka ovat toimineet:- työnantajan edustajina,- työpaikkakouluttajina, ja- näyttöjen vastaanottajinaUnohtamatta perheiden sekä läheistentukea ja kannustusta.Toivotan kaikille vastavalmistuneilleonnea ja Taivaan Isän siunausta uusiinhaasteisiin.KIITOS !Suntio Carla Ihatsu11


KIRKONPALVELIJAT ry:nOPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄTSavonlinnassa 26.– 27.6. 2007Savonlinna - Säämingin seurakuntakeskus, Kirkkokatu 17TIISTAI 26.6.20078.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit* Savonlinna - Säämingin seurakuntakeskusKirkkokatu 179.30 Kesäpäivien avaus* Seurakuntakeskus, juhlasali* Puheenjohtaja Seppo Pyykkönen* Seurakuntamestari Arvo Katajamäki* Vt. kirkkoherra Erkki Kosonen* Tuomiorovasti Simo S. Salo10.30 Muuttuva kirkon palkkausja tämän hetkinen tilanne* Ritva Rasila, toiminnanjohtaja* Risto Voipio, kirkkoneuvos12.00 Lounas* Seurakuntakeskus13.00 Kirkkopedagogiikan tienviitat* Tiina Kangasmaa, kouluttajaSeurakuntien Lapsityön Keskus14.30 Kahvit* Seurakuntakeskus15.00 Kirkonpalvelijan spiritualiteettiMiten jaksan kaiken muutoksen javaatimusten keskellä?* Keijo Toivanen, sielunhoidonja työnohjauksen opettaja* Keskustelua aiheesta17.00 Päivällinen* Seurakuntakeskus18.30 Vuosikokous* Savonlinna - Säämingin seurakuntakeskusKirkkokatu 17JuhlasaliMahdollisuus käyttääKylpylän palvelujaKESKIVIIKKO 27.6.20078.30 Messu* Savonlinnan tuomiokirkkoPappilankatu 8* Saarnaa tuomiorovasti Simo S. SaloSavonlinnan tuomiokirkon esittely* Suntio Jari Malinen10.00 Valokuvaus* Kirkon sisällä* Seppele SankarihautausmaalleKirkkokahvit* SeurakuntakeskusKirkkokatu 1711.00 Suomen kirkkojen kellot* Seurakuntakeskus, juhlasali* Antti Ania, urakoitsija”kellomestari”12.30 Lounas* SeurakuntakeskusKirkkokatu 1713.30 LuentoSuomen keskiaikaisten kivikirkkojentulipaloja* Fil.tri, dos. Markus Hiekkanen* KommenttipuheenvuoroEtelä-Savon pelastuslaitospäivystävä palomestari15.00 Kesäpäivien päätös* Seurakuntakeskus* Seuraavat opinto- ja koulutuspäivätLevillä 24.–25.6.2008,Hotelli Levitunturi* Mirja Kaaretkoski,Lapin alaosaston puheenjohtaja* Puheenjohtaja Seppo PyykkönenLähtökahvit* SeurakuntakeskusMajoitus: Kylpylä Hotelli Casino, Kasinosaari, Kylpylälaitoksentie, Savonlinna12


Jumalan huoneen vartijanaEino Sormusen alkusanat kirjasta"Jumalan huoneen vartijana:Kirkonpalvelijan käsikirja",vuodelta 1955.Yksi päivä sinun esikartanoissasion parempi kuin tuhat muualla;mieluummin niinä olen vartijana Jumalanihuoneen kynnyksellä kuinasun jumalattomien majoissa. Ps.84: 11.Kirkonpalvelijan, suntion ja kellonsoittajantoimi on ikimuistoisistaajoista ollut kunnioitettu luottamustehtävä.Suntio ja kirkonisäntä ovat vastanneetvarsinkin laupeudentoimeensaatujen varojen hoidosta. Kun virkaon kulkenut perintönä isältä pojalle,siihen on liittynyt arvokkaita talonpoikaisiatapoja ja käsityksiä. Vaatimattomana,hiljaisena ja hartaanaliikkuva suntio on luonut kirkkoon jasakaristoon pyhän kunnioitusta ja Jumalanläsnäolon tuntoa. Pohjoisissanaapurimaissamme suntio yhä edelleenosallistuu jumalanpalveluksensuorittamiseenkin. Kirkonkelloistaon sanottu, että niiden kumahtelu yliseudun muuttaa luonnonmaisemankulttuurimaisemaksi.Nykyaikaisen seurakuntatyöntarpeet vaativat seurakuntia rakentamaanseurakuntataloja tai yhdistettyjäkirkko- ja seurakuntatalorakennuksia.Kirkonpalvelijain tehtävätlisääntyvät ja monipuolistuvat. Muttasamalla näyttää vanha harras kirkonpalvelijatyyppiolevan katoamassa.Kiinnittääkseen kirkonpalvelijainhuomiota heidän vanhaan ja arvokkaaseentehtäväänsä pidettiinKuopion hiippakuntakodissa syksyllä1954 kirkonpalvelijain kurssit ja silloinpäätettiin, että niillä pidettyjenluentojen pohjalta julkaistaan kirkonpalvelijan käsikirja. Siihen on kuitenkintarkoituksenmukaista ottaa vain lyhyestikirkkotarhaa ja hautausmaatakoskemat asiat, jotka esitetään yksityiskohtaisestiHautausmaan käsikirjassa»Jumalan puistot kauniiksi».Kirkonpalvelijoille opaskirjaKirkonpalvelijain oma yhdistys (Kirkonpalvelijatry) ryhtyi huolehtimaanjäsenistönsä säännöllisestä kouluttamisestalähinnä järjestämilläänopinto- ja virkistyspäivillä. Vuonna1975 koulutuksessa siirryttiin uuteenvaiheeseen, kun Suomen KirkonSeurakuntatoiminnan Keskusliitto(SKSK) alkoi yhdessä Kirkonpalvelijatry:n kanssa ja sen aloitteestasuunnitella ja järjestää kiinteistöissätoimivien kirkonpalvelijoiden kursseja.Niitä on pidetty hiippakunnittainja vuosittain. Jyväskylän kristillinenopisto alkoi niinikään järjestää kirkonpalvelijoidenkursseja.SuntiotansaitsevatoppikirjansaSuntioiden koulutus tuli uuteenvaiheeseen 1.3. 2000, josta alkaensuntion ammattitutkinnolla on ollutopetushallituksen hyväksymät perusteet.Ammattitutkinnon perusteidenpohjalta työntekijöille ja opiskelijoilleon tullut mahdolliseksi esittäätietonsa ja taitonsa näyttötutkinnossa.Samalla perusteet merkitsevätopetussuunnitelmien laatimista suntiokoulutukselle.Ammattitutkinnonperusteiden laatiminen on suntionammattityölle tärkeä viesti. Tehtäväon vaativa ja arvostettu.Kirjan sisällön suunnitteluun vaikuttiratkaisevasti ja kannustavastityöryhmä, johon kuuluivat suntioitakouluttavien kansanopistojen edustajat,Riitta Komu, Ilkka Mattila ja KeijoToivanen sekä Kirkonpalvelijat ry:npuheenjohtaja Seppo Pyykkönen.Heille kiitos hankkeen alulle saattamisesta.Kirja on tehty ammattitaidon perusteidentärkempien osien mukaisesti.13


Siunattu suntion ammattikoulutusTodistus kädessä ja työhönsiunaamisensanojen voima sydämessäolemme valmiita kirkkommepalvelukseen. Tunnelmat ovat yhtäaikaasekä surulliset että iloiset.Suru on jättää ”lajitoverit”, muttailo on askeleissa tulevaan.Ylitse kaikkien rajojen,riemu ja kiitoson yhteinen.Olemme tehneet matkaa yhdessälähes kaksi vuotta. Olemme oppineettoisiltamme. Olemme saaneetneuvoja ja tietoja, mitä emmeolisi muualta löytäneet.Työhönoppimisseurakunnissameille on annettu opastus, jonkakanssa olemme löytäneet työmmepalaset kohdalleen. Työlle on tullutraamit, merkitys ja sen sisältö onavartunut.Oppilaitoksessa meille on avattuovi, jonka kautta kulkiessammeolemme saavuttaneet ennen niinkaukaisen ja vieraalta tuntuneentiedon. Lisäksi meille on kerrottusuuresta rakkaudesta, jossa jokaisellameistä on tehtävämme.Ehkä näiden tietojen, taitojen jatunteiden löytämisen tarve oli syykoulutukseen hakeutumiseen.Ihmisen ainoa lohdutus onkaikki voittava rakkaus.Me valmistuneet olemme etuoikeutetussaasemassa, koska metiedämme mitä suntiokoulutus on.Paitsi, että se on ammattiin valmentava,se on myös koko kirkon sisäisenkokonaisuuden tutkimusmatka. Laajuudessaanse kattaa kirkonpalvelijantyöhön liittyvän käytännöntyön alueenkirkon hallinnon kautta ihmisen14jaksamiseen ja sielunhoitoon saakka.Siten tähän kokonaisuuteen mahtuukirkko, seurakunta ja seurakuntalaisetja sitä kautta koko yhteiskuntaeli koko elämän kirjo. Tällä matkallaon ollut hyvä olla. Niinpä meidänvelvollisuutemme on kertoa koulutuksentärkeydestä myös meidänammattikunnassamme sekä työtovereillemmeettä seurakuntienpäättäjille.Joka päivä eteemmeavautuvat uudetmahdollisuudet ja tiet.Eripuolilta Suomea kerääntyneistäerilaisista ihmisistä yhteenhitsautunutjoukko hajoaa itse kunkinastuessa omalle tielleen ja omienmahdollisuuksiensa ääreen.Yhteydentunnetulee kuitenkin kantamaanvielä pitkään meistä jokaistaomilla työsaroillamme ja elämässämme.Sinä johdatat meitämaailmaan ja voimaa suotyhä uudestaanTämän tien me kuljimme saamammevoiman avulla. Teimmehavaintoja kirkollisesta kristillisyydestäja koimme kasvamisen. Kasvaminenon ollut jokaiselle laajuudessaanomakohtainen kokemus,mutta aina siinä on ollut elämäntoivo ja perusta. Koska meillä ei olevarmaa tietoa tulevasta, meidän onhyvä ymmärtää, että tiedon tuomavalta on myös opas nöyryyteen.Koulutuksen lopullinen tarkoitus onolla ponnahduslauta tälle tielle mihinolemme astumassa. Sillä koskatietomme on vajavaista ja vaikkapyrimme sitä täydentämään, se eikoskaan tule täydelliseksi. Muttajuuri tietomme vajavaisuudessa jaomassa keskeneräisyydessämmeonkin meidän armomme.Maija InkinenSuntio


Piispaa tarkastamassaKun neljä sapattivuotta oli taas kulunut,oli piispantarkastuksen vuoro.Seurakunta oli laittautunut asianmukaiseenkuntoon. Asessorit olivat joviikon tutkineet kirjoja ja kansioita,joista kanslisti, neiti Kymäläinen olihuolellisesti pyyhkinyt pölyt ja kansistasormenjäljet.Suntio Mäkäläinen oli lakaissuttalvella kertyneen kenkäjarruhiekankirkon portailta viimeistä muruamyöten ja vetänyt lipun tankoon.Pappilan salossa hulmahteli upo-uusiseurakunnan viiri. Kuoro oli parvellaviimeistelemassä piispan saarnanpäätökseksi laulettavaa hymniä:Oi Herra suur! Väkeä oli paikallahuomattavasti tavallista enemmän,sekä uteliaisuudesta, että käskystäja maanitteluista motivoituneita. Kunsääkin oli vanhatestamentillisen kuulas,ei juhlan tuntua häirinnyt mikäänarkinen paatos.Kun uudet messusävelmät ja välihuudahdukssiohva; vieläkin hakusessa,niitä oli opeteltu useammassaharjoituksessa ympäri laajaa seurakuntaaTorkkolan vanhaisäntä Jussioli ahkerimpia kirkkovieraita ja hänenkädessään oli kulunut pari virsikirjaasekä jo hiirenkorville kallistellut uusinmessuopasvihkonen. Erityiseninnostunut hän oli huudahduksista,joita tekstien jälkeen oli tullut käyttöön.Saattoipa hän joskus keskensaarnankin torkusta havahtuessaannousta ja kajauttaa: Totisesti tämäon Herran sana. Individualistina hänkatsoi aina oikeudekseen hiemanpoiketa agendasta. Mäkäläinen olihenkisesti valmistautunut Torkkolafsensooloihin ja kävi penkissä kohteliaastisanomassa Jussille, ettänyt olisi parempi pysyä yleisessäkaavassa kun on piispakin ja kaikki.Siihen Jussi spontaanisti totesi, ettäse on suntion sana !Niinpä alkoi palvelus Ja piispankulkue lääninrovasteineen, asessoreineen,notaareineen ja paikallisinesatraappeineen vaelsi halki temppelin.Paimensauva täydensi juhlallistavaikutelmaa lukkari Vottosen soittaessaKlemetin G-duuripreiudia,joka oli toinen hänen käyttämistäänloppusoitoista, tällä kelaa alkuun sijoitettuna.Sen toisen, Pikku-BachinC-duurin hän säästi palveluksenpäätteeksi.Herra Piispa saarnasi väkevästija Huotarin mummo kyynelehti tapansamukaan, eikä liikutus ollutkaukana monilta muiltakaan, TorkkolanJussilta se välillä pääsi kadoksiinkevyen kirkkohorroksen myötä.Kuorsauksen eliminoi Mäkäläisenvarotoimeen virittämä hautuu Kylliäinen,joka oli sijoitettu istumaanJussin viereen. Niinpä Herra Piispapäätti saarnansa ja finaalin lopuksikorotti vielä terssin verran äänensäkorkeutta ja voimaakin mezzofortestaforteen. Siihen heräsi TorkkolanJussi ja kajautti täydellä fortissimolla:Totisesti tämä on Herra Piispan sanal! Akiamaatiota korosti Jussin ärrävika,lisäten sanoman tehoa Siitäpäolikin kuoron helppo jatkaa juhlavallahymnillä, tempossa Maestoso manon troppo !SnapAvoin keskustelu tuntuu suomalaisessaevankelis-luterilaisessakirkossa olevan hankalaa. Ihanvaan vihjeeksi voisi neuvoa, ettänyt kannattaisi kirkossa käydäavoin keskustelu siitä, saako kirkossakäydä avointa keskustelua.Tai kun tietää, miten hitaastikirkko muuttuu ajan mukana, niinehkä ensin pitäisi käydä avoin keskustelusiitä, pitäisikö käydä avoinkeskustelu siitä, saako kirkossakäydä avointa keskustelua.Syvennä osaamistasi - päivitä ammattitaitoasiSuntion ammattitutkintoMyös oppisopimuskoulutuksenaTeologinen linjaPolkuja kirkon työhön ja tehtäviinSyksyn lyhytkursseja• 24.-26.9. Paikat siistiksi jakukat kukoistamaan• 8.-10.10. Kirkkotekstiilienja esineiden hoito• 14.-16.11. Tarmoa työhönwww.jko.fiP. (014) 3348 00015


Tervetuloa opinto- ja koulutuspäivillemme Savonlinnaan !Vielä ehdit ilmoittautua vuotuiseen kesätapahtumaamme.N:o 2/2007 – 54. vuosikertaJulkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp://www.kirkonpalvelijat.fiLehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari HartikainenToimituskunta:Yhdistyksen hallitusIlmoitushinnat:Kokosivu 200 €1/2 sivua 110 €1/3 sivua 70 €Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207Paino:Suomen Graafiset Palvelut Oyaineisto@graafisetpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyysyyskuussa 2007.ISSN 0 355-8258

More magazines by this user
Similar magazines