[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]

Windows NT 5.0 esiversio: mitä uutta tehokäyttäjälle?

MIKROALAN ERIKOISLEHTI ■ NUMERO 11 ■ MARRASKUU 1997 ■ HINTA 37 MK

Isot ja nopeat

IDE-levyt

18 uutta, nopeaa ja edullista yli

kolmen gigatavun kiintolevyä

vertailussa

Palomuurit

Vertailussa lähiverkkojen

suojaratkaisut

Pikakokeet

� Fujix DS-300

� JBuilder 1.0

� Digital HiNote 4000

� Compaq Presario 4810

� Mathcad 7.0 Professional

� Millenium II ja Mystique 220

+VERKKOSIVUT

Taskumikrot

Windows CE, tietoliikenneominaisuudet ja kynäkäyttö ovat uusinta uutta

pikkumikroissa. Testissä Casion, Hewlett-Packardin, Nokian, Philipsin,

Psionin, Sharpin ja U.S. Roboticsin

vaihtoehdot muistikirjalle

PAL.VKO 9749

cdcd cdcd cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd cdcd

cdcd

cdcdcd�cddcdd�dd�dddcdc�dccdcddcdddcddcdddcdcdcddcdd�dccd�cdcddd�dd�ddcd�dc�dccd�cdcd

cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd


cdcd


cdcd cdcd

6 414888 284188

cdcd cdcd


cdcd

cdcd cdcd

cdcd

cdcd cdcd

cdcd

cdcd cdcd

cdcd

cdcd cdcd

cdcd

97011

dcdd�dcdddcdcdddcddcd�cddcdcdcdd�ddcd�dd�d































828418-97-11

52 TASKUMIKROT

Pikkumikrot tekevät jälleen tuloaan. Windows CE, kynäkäyttö ja tietoliikenneominaisuudet

ovat alalla uusinta uutta. Mukana vertailussa Casion, Hewlett-Packardin,

Nokian, Philipsin, Psionin, Sharpin ja U.S. Roboticsin mallit. Veikko Rekunen

66 UUDET ISOT IDE-LEVYT

Uudet, halvemmat, nopeammat ja isommat IDE-kiintolevyt houkuttelevat tilaa ja

suorituskykyä janoavia mikronkäyttäjää. Testissämme 18 yli kolmen gigatavun

IDE-levyä. Otto Aalto ja Vesa Tiirikainen

79 DIGITAALINEN KUVAKESKUS

Hewlett-Packard on tuotteistanut kaikki valokuvakäsittelyyn tarvittavat laitteet PhotoSmart-tuotemerkin

alle. Saako valokuvalaatua kotikonstein? Otto Aalto

KUINKA SUOJAAN

SÄHKÖPOSTINI?

Yhä enemmän yksityistä ja

yritysten välistä viestinvälitystä

hoidetaan sähköpostilla.

Salaisimmatkaan viestit

eivät ole automaattisesti turvassa

Internetin sokkeloissa.

Aki Anttila.................................................84

15 VUOTTA MIKROJEN

VALTAKAUTTA

Tietokone-lehden

15 vuotta on ollut

kiihtyvän muutoksen

aikaa. Lue

historiakatsauk-

Lisäksi

Moi Pekka

Nähdään sitten assalla.

Mun pitää lähteä eli

et saa enää kiinni...

Taina

Keskiviikko

19:00 Marja

21:00 Taina postitalolla

23:00 Mervi ja Pekka ravintola Villisiassa

Tavataanko

Marja illalla?

t. Minna

Moi Taina

En pääse tulemaan 19:00.

Ilmoita uusi aika.

t.Pekka

Mikromaailman

Moi Leena

Nähdään huomenna 18:00

Postitalolla.

t.Mervi

sestamme alan merkittävimmät tapahtumat.

Petteri Järvinen.................................86

Marika

Kolumnit

Petteri Järvinen

Kaíkki hyvin vai – onko?................43

Osmo A. Wiio

Emolevyt

nuorennusleikkauksessa.................47

Jim Seymour

WWW-sivuja sujuvasti ..................49

Näköaloja Jukka Nortio

Rumilus työpöydälläsi ................121

KÄYTTÄJÄN PORTTI

Ohjelmointi: Suojaa koodisi

vuodelta 2000.........................................145

Vinkit: Microsoft Officen nitoja ........147

Tietokone Plus+: Palveluja

kahdelta kanavalta .................................149

Marraskuu 1997 numero 11

Erilaisilla uusilla tekniikoilla

ryyditetyt taskumikrot

tekevät uutta tulemista.

Vertailu sivulta 52.

Verkkosivut

PERTTI HÄMÄLÄINEN:

Miten jaksaa videoneuvottelu?.........123

UUTISET ..........................................125

VERTAILU: Palomuurit.................129

PIKAKOKEET ................................139

■ Lotus Intranet Starter Pack

■ MS Exchange 5.0

YRJÖ BENSON: PC on

tulevaisuuden ratkaisu .....................142

Pikakokeet

LAITTEET

Digital HiNote 4000, laajanäyttöinen

matkakone ................................................99

Nokia 300Xa, virheetöntä

kuvalaatua ..............................................100

VideoLogic Apocalypse 3DX,

huipputehokas pelikortti.......................100

Compaq Presario 4810,

uuden polven kotimikro .......................102

Creative Labs WebCam ja

Videologic Captivator,

kuvapuhelimia Internetiin ....................104

Matrox Millennium II ja Mystique

220, näytönohjainten voimapari ........107

Matrox Rainbow Runner,

videokuvan monitaitaja.........................110

Fujix DS-300, keskisarjan

digitaalikamera ......................................113

Nikon CoolPix 300, omaperäinen

digitaalikamera ......................................113

OHJELMAT

CD Creator Deluxe 3.0,

monipuolisuutta CD-polttoon .............103

Corel Lumiere Suite 1.0,

harrastajan videostudio.........................108

Mathcad 7.0 Professional,

uudistunut numeronmurskaaja............109

JBuilder 1.0, Java-ohjelmia

komponenteista .....................................112

Harmony 97, kalenterit

ajantasalle CE-mikroon.........................114

Vakiot

Pääkirjoitus .....................................6

Mitä uutta......................................11

Trendit ............................................34

Kirjat ja CD:t ...............................117

Mikromarkkinat .........................153

Kirjeet...........................................157

Paavo ............................................158

Ilmoittajat ...................................159

Ensi numerossa ..........................160

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 5

TOIMITUS

Päätoimittaja Eskoensio Pipatti

Toimituspäällikkö Jukka Nortio

Toimitussihteeri Satu Leidenius

Toimittajat Kari Haakana,

Jari Kallio, Tommy Lilja

Art Director Osmo Leivo

Toimituksen sihteeri Päivi Närhi

Taitto Sirpa Ärmänen

Piirrokset Marika Suomela,

Harri Vaalio

Vakituiset avustajat Otto Aalto,

Kimmo Ahonen, Antero Alku, Aki Anttila,

Antti Aromaa, Juha Arrasvuori,

Pauli Aurola, Yrjö Benson, Tommi Elo,

Kenneth Falck, Antti Halme,

Pertti Hämäläinen, Hannu Järvinen,

Petteri Järvinen, Juha Kankaanpää

Tuomas Karhu,Mikko Kautto,

Sakari Kouti, Kirsti Leppämaa,

Olli Majander, Juha Myöhänen,

Harri Mäkinen,Pekka Niemi,

Eljas Nikkilä, Niko Palosuo,

Timo Peltola, Veikko Rekunen,

Jorma Satola, Timo Simpanen,

Ilkka Talvitie, Petri Teittinen,

Vesa Tiirikainen, Seppo Uusitupa,

Kirsi Voipio, Antti Wiio, Osmo A. Wiio

Postiosoite Tietokone, PL 2,

00040 HELSINKI MEDIA

Katuosoite Kornetintie 8, 00380 HELSINKI

Puhelin (09) 120 5911

Telefax (09) 120 5799

Internet http://www.tietokone.fi,

toimitus@tietokone.fi

Tietokone Online (09) 565 2322

KUSTANTAJA

Helsinki Media Company Oy

Erikoislehtien johtaja: Eero Sauri

Markkinointijohtaja: Heikki Nurmela

LEHDEN MYYNTI

Tuotepäällikkö: Pauliina Kaivola

Markkinointiassistentti: Heli Suomalainen

ILMOITUSMYYNTI

Tietokone, ilmoitusosasto,

PL 2, 00040 HELSINKI MEDIA

Puhelin: (09) 120 5911,

Telefax : (09) 120 5999

Myyntijohtaja: Esa Sairio

Myyntipäälliköt: Jussi Kiilamo,

Tapani Mäkelä, Minna-Marjut Kumpula

ja Marika Tolvanen

Markkinointipäällikkö: Mia Kemppi

Ilmoitussihteeri: Sirkka Pulkkinen

Sivun 49 artikkeli on PC Magazinen yhdysvaltalaisen

painoksen alkuperäisaineistoa

ja sen tekijänoikeudet kuuluvat Ziff Communications

Companylle, joka pidättää

kaikki oikeudet. Copyright © 1997 Ziff

Communications Company.

ISSN 0359-4947 16. vuosikerta

Levikki: 34 186 (LT I/97)

Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy, 1997

ASIAKASPALVELU

Helsinki Media Erikoislehdet, Asiakaspalvelu, PL 5

00040 HELSINKI MEDIA

Tilaukset: 01080-9320, kirjatilaukset (09) 120 671

Tilausten irtisanomiset / peruutukset (09) 5066 9100.

Ympärivuorokautinen automaattipalvelu: näppäile tai

pyöritä tarvittavat tiedot (9-numeroinen asiakasnumero

ja 5-numeroinen tilaustunnus), jotka löytyvät laskusta

tai lehden osoitelipukkeen yläriviltä vasemmalta

lukien. Irtisanominen tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa

ilmoituksesta. Tilaus katkaistaan maksetun jakson

loppuun. Jos uutta, alkanutta jaksoa ei ole maksettu,

veloitamme asiakkaan vastaanottamien lehtien hinnat.

Muut asiat 01080-9320 (osoitteen muutokset ym.)

Osoitteenmuutokset ja tilausten irtisanomiset tulevat

voimaan viimeistään yhden ilmestymiskerran jälkeen ilmoituksen

saapumisesta.

Tilaushinnat: Kestotilaus 12 kk 389 mk, määräaikaistilaus

12 kk 415 mk.

6 TIETOKONE MARRASKUU 1997

Tavoitteena luotettavuus

T ietokone-lehden

historia on

lähes yhtä pitkä kuin PC:n

historia. Ensimmäinen Tie-

tokone-lehti ilmestyi syksyllä

vuonna 1982. Siitä on nyt kulunut

15 vuotta, jotka ovat olleet

menestyksen aikaa.

Lehden levikki on noussut

alun 10 tuhannesta 35 tuhanteen

ja Tietokone-lehti on edennyt

kehityksen kärjessä niin lehden

teon menetelmissä kuin jakeluteiden

ja Internetin tekniikassa.

Tietokone oli ensimmäisiä suomalaisia

lehtiä, jotka siirtyivät lehden taitossa dtptekniikkaan

vuonna 1989. Sivut ryhdyttiin

taittamaan mikrolla toimituksessa ja lehti

siirtyi sen jälkeen sähköisessä muodossa

ulkoasultaan valmiina kirjapainoon

ohi perinteisen asemointivaiheen.

Se merkitsi

nopeampaa lehden valmistumisen

rytmiä ja ulkoasun

parempaa hallintaa.

Nykyään lehden teossa

käytetään kaikkia tekniikan

tarjoamia välineitä, joilla lehden

laatua, ajankohtaisuutta

ja selkeyttä voidaan parantaa. Toimituksen

välineistöön kuuluvat muun muassa

PhotoCD-tekniikka, digitaalikamera,

skannerit ja tietoliikenneyhteydet niin kirjapainoon

kuin maailmalla liikkuviin toimittajiin

ja tiedon lähteisiin.

Tämä vuosikymmen on ollut murrosta

lehden sisällön jakelutekniikoissa. Vuonna

1994 Tietokone-lehti oli ensimmäinen

lehti maailmassa, joka tallensi lehden vuosikerran

CD-levylle ulkoasultaan aivan

painetun version veroisena. Uusista sähköisen

julkaisun ohjelmista valitsimme silloin

Adobe Acrobatin, josta on myöhemmin

tullut alan epävirallinen standardi.

Vuoden 1995 keväällä aloitimme luki-

■ Kestotilaus jatkuu uudistamatta kunnes tilaaja irtisanoo

tilauksensa tai muuttaa sen määräaikaiseksi.

Seuraavat jaksot tilaaja saa kulloinkin voimassa olevaan

kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan

pituinen määräaikaistilaus.

■ Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset

häiriöt yms.) varauksin.

■ Tietokone ilmestyy 11 kertaa vuodessa, joista yksi on

kaksoisnumero.

■ Helsinki Media Erikoislehtien asiakasrekisteriä voidaan

käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin.

■ Lehtiemme tilaajat ovat Helsinki Media konsernin

asiakkaita ja saavat seuraavien vuosien aikana edullisia

asiakastarjouksia tuotteistamme. Mikäli ette halua

asiakastarjouksia, voitte ilmoittaa asiasta asiakaspalveluumme,

jolloin poistamme tilaustietonne tilausvelvoitteiden

täytyttyä.

Marraskuu 1997

joiden sähköisen palvelemisen

Tietokone Online -järjestelmällä.

Siitä on tullut suosittu sähköposti-

ja uutisväline lukuisilletilaajille,

jotka voivat sen kautta myös keskustella

alaan liittyvistä asioista ja

hakea koneelleen erilaisia ajureita

ja shareware-ohjelmia.

Vuotta myöhemmin sähköisiä

palveluja perustettiin myös Inter-

Eskoensio Pipatti netiin. Tietokone-lehti käytti en-

päätoimittaja

simmäisenä maailmassa verkkorahaa,

ecashia, irtonumeroiden ja

yksittäisten artikkeleiden jakeluun Internetin

kautta.

Tietokone Webline on alusta lähtien

tarjonnut lukijoille alan päivittäisen

uutislehden ja uutisviikkolehden

sekä uutisarkiston.

Tämän vuoden alusta

lehden tilaajilla on ollut

mahdollisuus käyttää lehden

artikkeliarkistoa etsiäkseen

haluamaansa tietoa aiemmin

ilmestyneistä numeroista.

Parhaillaan Tietokonelehti

on ottamassa käyttöön

uusinta Internetin tekniikkaa,

kanavia, yhdessä muiden yhtiömme tietokonelehtien

kanssa.

Myös lehden sisällössä ja sen toteutuksessa

on aina pyritty tekniseen edistyksellisyyteen.

Tietokone-lehdellä on Suomen

ensimmäinen lehden käytössä oleva alan

testauslaboratorio ja vieläkin lajissaan ainoa

verkkotuotelaboratorio huolellisesti

mietittyine sovellustesteineen.

Ammattitaitoiset tekijät, ajanmukaiset

testausvälineet ja 100 neliömetrin laboratoriotilat

auttavat antamaan lukijalle luotettavaa

ja ajankohtaista todellista tietoa.

Lehden vertailut ovatkin monessa yrityksessä

tunnustettuja referenssipisteitä hankittaessa

uutta tekniikkaa.

■ Tietokone-lehdelle voi tarjota julkaistavaksi artikkeleita

ja käyttövinkkejä. Julkaistuista maksetaan palkkio,

jos ne eivät liity yritysten normaaliin tiedotustoimintaan.

Ennen artikkelin kirjoitusta on syytä ottaa yhteyttä

toimitukseen päällekkäisyyksien välttämiseksi.

■ Lehti ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Julkaisemamme

artikkelit,ohjelmat ja vinkit on tarkastettu

huolella, mutta emme kuitenkaan takaa niiden virheettömyyttä

emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

■ Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista

syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta johtuvasta

syystä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajille

mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Lehden vastuu

ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta

virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän

palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän

kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.

■ Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen

luvalla.

Mitä Uutta

[uutiset][päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut][trendit]

Marraskuu 1997 Tietokone Pl 64, 00381 Helsinki, puh. (09) 120 5751, faksi (09) 120 5799, sähköposti: mitauutta@online.tietokone.fi

Lyhyesti

Caere julkisti uuden Windows

95- ja NT-käyttöjärjestelmille

tarkoitetun tekstintunnistusohjelman

OmniPage

Pro 8.0:n. Tärkein uusi ominaisuus

on uusi tekstintunnistustekniikka,

joka parantaa

Caeren mukaan lukutarkkuutta

keskimäärin 62 prosenttia

versioon 7.0 nähden.

Caeren mukaan parantunut

tarkkuus ei merkitse ohjelman

hidastumista. Parantunut

tarkkuus on hyödyksi

etenkin luettaessa skannerilla

erityisen pientä tai suurta

tekstiä tai vieraita kieliä. Mukana

on muun muassa suomen

kielen sanasto.

AverKey 3 Plus on

suositun VGA-videomuuntimen

AverKey 3:n seuraaja.

Laite on tarkoitettu mikrotietokoneen

liittämiseksi televisioon,

videoprojektoriin tai

kuvanauhuriin, ja se on tietokoneen

käyttöjärjestelmästä

riippumaton. Erona vanhaan

kolmosmalliin on se, että infrapunalla

toimivan kaukoohjaimen

lisäksi laitetta voi

hallita myös suoraan kannessa

olevista käyttöpainikkeista.

Uusi malli tukee myös aiempaa

korkeampaa 1024 x

768 kuvapisteen tarkkuustilaa

16,7 miljoonalla värillä.

Japanilaiset Hitachi ja

NEC alkavat valmistaa 128

megatavun DRAM-muisteja

ensi vuoden ensimmäisen

neljänneksen aikana. Myyntiin

ne saapuvat toisen neljänneksen

aikana. Nykyään

muisteja ostetaan enimmäkseen

16 ja 32 megatavun

muistikammoissa. Japanilaiset

Texas Instruments, Fujitsu,

Toshiba ja Oki Electric sekä

korealaiset Samsung

Electronics and Hyundai

Electronics aikovat myös ryhtyä

valmistamaan 128 megatavun

DRAM-muistikampoja

seuraavan kahden vuoden

aikana. Aluksi 128 megatavun

muistikammat ovat kaksi

kertaa kalliimpia megatavua

kohti kuin 64 megatavun

muistit.

Lotus on lisännyt puheentunnistuksen

ominaisuudet

Word Pro 97 -tekstinkäsittelyohjelmaan,

joka on osa

SmartSuite 97 -toimisto-ohjelmapakettia.

Uudessa versiossa

käyttäjä voi sanella

mikrofonin kautta enintään

140 sanan minuuttivauhdilla

puhetta, jonka ohjelma

muuntaa tekstiksi.

Kiista Java-lisensoinnista

Sun haastoi Microsoftin oikeuteen

un Microsystems on

Shaastanut Microsoftin

oikeuteen syyttäen Microsoftia

yhtiöiden välisen Java-lisensointisopimuksen

rikkomisesta. Lisensointisopimus

edellyttää, että

Microsoftin Java-kieltä

käyttävien ohjelmien on läpäistävä

tietyt yhteensopivuustestit.

Sunin mukaan

Microsoftin uusi Internet

Explorer 4.0 -selain ei ole

läpäissyt kaikkia testejä.

Microsoftin Java-toteutus

ei Sunin mukaan ole yhteensopiva

Sunin Java Development

Kit 1.1:n kanssa,

koska se ei sisällä Java Native

Interface- (JNI) ja Remote

Method Invocation

(RMI) -osuuksia. Sunin

mukaan osia IE:n käyttämistä

Javan luokkakirjastoista

on muokattu niin,

että ne toimivat ainoastaan

32-bittisissä Windowseissa.

Javan kantavia ajatuksia on

se, että luokkakirjastot ovat

samankaltaisia kaikissa ympäristöissä.

Sunin mukaan

Microsoft pyrkiitoiminnallaanhajottamaanyhtenäisenohjelmointiympäristön

ja tuhoamaan

idean kaikissa

käyttöympäristöissä

toimivasta

Javasta. Microsoft

on vastannut Sunin

syytöksiin kertomalla,

että Windows-spesifikoodi

on sekaannusten välttämiseksi

selkeästi merkitty ja

että IE 4.0:n toteutus noudattaa

yhtiöiden välistä sopimusta.

Sunin oikeustoimien tavoitteena

on saada Microsoft

noudattamaan yhtiöiden

välistä sopimusta sellaisena

kuin Sun sen näkee.

Toisena mahdollisuutena

on lisensointisopimuksen

purkautuminen, joka merkitsisi

sitä, että Microsoft ei

saisi mainita ohjelmiensa

Sähköverkosta tietoverkko

Teleyhtiö Northern Telecom

ja Norweb Communications

ilmoittivat kehittäneensä

”kumouksellisen

tekniikan”, jonka avulla tietoliikenneyhteyksiävoitaisiin

hoitaa sähkölinjojen

avulla.

Yhtiöiden mukaan sähkölinjoja

pitkin voidaan välittää

tietoa käyttäjän mikrolle

noin yhden megabitin

sekuntinopeudella.

Suunnitelman mukaan

tieto kulkee sähköverkossa

jakelukeskuksesta kotitalouksille.

Jakelukeskukset

taas kytketään ulkopuoliseen

verkkoon normaalilla

valokaapelilla. Palvelun

käyttämiseksi mikroihin tulee

hankkia noin 1800 markan

hintainen lisäkortti.

Mahdollisuuksia tietolii-

kenteen välittämiseksi sähkölinjaa

pitkin on kokeiltu

eri puolilla maailmaa jo

jonkin aikaa, mutta valmiin

tuotteen asteelle tekniikkaa

ei aiemmin ole kehitetty.

Northern Telecomin ja

Norwebin mukaan useat

sähköyhtiöt ovat ilmoittaneet

olevansa kiinnostuneita

kehitetyn tekniikan käyttöönotosta.

Vielä toistaiseksi nimeämätöntä

tekniikkaa ryhdytään

kokeilemaan luoteis-

Englannissa ensi vuoden

keväällä. Jos kokeilun tulokset

ovat hyviä, tekniikkaa

ryhdytään myymään

muualle maailmaan. Markkina-alueina

tulevat yhtiöiden

mukaan olemaan Eurooppa

ja Aasian Tyynenmeren

alue.

Marika

SUN

Microsoft

olevan Java-yhteensopivia.

Microsoftin johtajat reagoivat

eri foorumeilla Sunin

ilmoitukseen oikeusjutun

nostamisesta Microsoftia

vastaan. Microsoftin

johtaja Bill Gates sanoi

Sveitsissä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa,

että

Microsoftin IE 4.0 -selain

on yhteensopiva Javan

kanssa. Gatesin mukaan

Microsoftin tuotteet ovat

enemmän yhteensopivia Javan

kanssa kuin Sunin, Javan

alkuperäisen kehittäjän,

tuotteet.

Motorola päätti myydä

kuluttajamodeemien liiketoimintansa,

koska

myynti väheni, tuottoodotukset

olivat vähissä

ja hintakilpailu koveni.

Motorola olisi halunnut

olla kuluttajamodeemien

markkinoilla

suurimpana tai ainakin

vahvana kakkosena, mutta

kuuluminen vain neljän

eniten myyvän joukkoon

ei riittänyt.

Motorola ei ilmoita,

onko kuluttajamodeemien

liiketoiminta ollut

kannattavaa, mutta yhtiön

koko Messaging In-

TIETOKONE

Gates sanoi myös, että

Sun yhtiönä vihaa PC-mikroja,

koska PC:t kehittyessään

pystyvät hoitamaan

Sunin työasemille perinteisesti

kuuluvia tehtäviä. Sun

ei Gatesin mukaan pidä siitä,

että PC:t antavat ihmisille

liikaa vapauksia.

Microsoftin myynnistä

vastaava johtaja Steve Ballmer

sanoi Kaliforniassa järjestetyssälehdistötilaisuudessa,

että Sunilla ja Microsoftilla

ei missään vaiheessa

ole ollut toimivaa liikesuhdetta.

Ballmer vakuutti kuitenkin

Microsoftin kunnioittavan

solmittuja sopimuksia.

Osa Microsoftin vastaiskua

on myös yhtiön

WWW-sivuillaan julkistamakysymys-vastausmuotoon

kirjoitettu tiedonanto

sopimuskiistasta. Tiedonannossa

vakuutetaan

Microsoftin jatkavan Internet

Explorer 4.0:n jakelua ja

sen Java-toteutuksen yhteensopivuutta.

Uudet 56 Kbps -modeemit

heikosti kaupaksi

Motorola lopettaa

kuluttajamodeemien teon

formation and Media -yksikön

myynti putosi 13 prosenttia

arvoltaan ja 44 prosenttia

kappalemäärältään

kolmannen vuosineljänneksen

aikana.

Motorola ehti pudottaa

56 kilobittiä sekunnissa tietoa

siirtävien modeemiensa

hintaa sadan dollarin eli

noin 530 markan paikkeille,

mutta myynti ei onnistunut

toivotulla tavalla, koska selvää

standardia ei ole vielä

saatu luotua. Samaan aikaan

33,6 Kbps:n modeemien

hinta on romahtanut,

joten kuluttajat ostavat niitä

eniten.

MARRASKUU 1997 11

Mitä Uutta [maailmalta]

Lyhyesti

Ericsson tuo markkinoille

ensi vuoden alussa kaksitaajuisen

SH 888 -matkapuhelimen,

joka mahdollistaa joustavan

liikennöinnin GSM

900- ja DCS 1800 -matkapuhelinverkkojen

välillä. Infrapunayhteys

tietokoneeseen

on mahdollista infrapunaportin

(IrDA-protokolla) ansiosta.

Lisäksi sisäänrakennettu

modeemi poistaa ulkoisen PC

Card -kortin tarpeen.

Marimba julkisti version 2.0

Castanet-ohjelmastaan, joka

push-tekniikkaa käyttäen jakelee

ohjelmapäivityksiä tietoverkkojen,

kuten Internetin,

avulla käyttäjien työkoneisiin.

Castanetin avulla

käyttäjän työkoneessa olevaa

ohjelmaa ei tarvitse

uusia kokonaan vaan vain

sen koodin muuttuneet osat.

Microsoft on ryhtynyt myymään

mikroja Isossa-Britannissa

omalla nimellään. Vigle-nimisen

yrityksen uusissa

HomePro-mikroissa on Viglen

nimen ohella näkyvissä

myös Microsoftin logo.

Microsoftin mikroja myydään

Dixonin tavarataloissa, jotka

ovat kotimikrojen tärkeimpiä

ostopaikkoja Isossa-Britanniassa.

Microsoft on hiljalleen

laajentanut valikoimaansa

ohjelmista laitepuolelle.

Microsoftin nimi on jo

muun muassa hiirissä, äänikorteissa,

peliohjaimissa ja

näppäimistöissä. Microsoftin

harjoittelu mikromarkkinoilla

on saanut muut mikrovalmistajat

Isossa-Britannissa harmittelemaan,

miksei Microsoftin

logo ole heidän mikroissaan.

Microsoft kehittää ohjelmantekijöiden

työvälineet Visual

Basic 5.0:n, Visual C++

5.0:n ja Visual J++ 1.1:n siten,

että niillä voi tehdä ohjelmia

myös vasta julkaistuun

Windows CE 2.0 -käyttöjärjestelmään,

jonka uusi versio

lisää taskutietokoneiden

käyttöominaisuuksia. Uudet

työkalut voidaan lisätä (addin)

olemassa oleviin ohjelmoinnin

työkaluihin. Esiversiot

Visual Basic- ja Visual

C++ -työkaluista CE 2.0:aa

varten ovat jo ilmaiseksi ladattavissa

Microsoftin kotisivuilta

osoitteesta

http://www.microsoft.com/wi

ndowsce/developer. Lopulliset

versiot kolmesta uudesta

työkalusta valmistuvat ensi

vuoden ensimmäisen neljänneksen

aikana.

Davis A/S on tuonut markkinoille

kannettavan digitaaliprojektorin,

jonka valoteho

on 650 ANSI-lumenia ja lampun

ikä tuhat tuntia. Powerbeam

VI -projektorissa käytetään

Texas Instrumentsin

DLP-tekniikkaa.


Microsoftin palvelin tukkeutui

IE 4.0:n lopullinen

versio jakoon

Microsoftin Internet

Explorerin uutta 4.0 -versiota

kärkkyneet päivittäjät

onnistuivat tukkimaan

Microsoftin WWW-palvelimen

syyskuun lopussa,

kun ilmainen selain laitettiin

jakoon. Microsoftin

palvelin oli tavoittamattomissa

useita tunteja jo ennen

kuin selaimen jakelu

virallisesti alkoi.

Microsoft julkisti selaimen

vain Windows 95- ja

NT-laitteille. Yhtiön mukaan

Windows 3.X- ja

Mac-käyttöjärjestelmille

tarkoitetut versiot selaimesta

tulevat vielä myöhemmin

tämän vuoden aikana.

Yleisimmille Unixjärjestelmille

selain on

Digital ja

Intel

käyvät

kauppaa

Alphasta

Digital keskustelee Alphaprosessorien

tekniikan

myymisestä Intelille yli 1,5

miljardilla dollarilla eli noin

kahdeksalla miljardilla

markalla. Samalla Digital

luopuisi Inteliä vastaan

nostamistaan patenttien

väärinkäytön syytteistä. Sanomalehti

Wall Street Journal

kertoi asiasta Internetuutisissaan

viitaten neuvottelua

läheltä seuranneisiin

lähteisiin.

Keskustelun alla olevan

sopimuksen mukaan Intel

olisi velvoitettu tuottamaan

Alpha-prosessoreita useiden

vuosien ajan. Intel ei

kuitenkaan olisi velvoitettu

markkinoimaan voimakkaasti

Alpha-prosessorilla

varustettuja tietokoneita.

Digital ei kuitenkaan luopuisi

kokonaan tietokoneen

osien tuotannosta, vaan Intel

ostaisi Digitalin kapasiteettia

Digitalin prosessoritehtailta.

Tekeillä olevan sopimuksen

mukaan Digital

jatkaisi tehtaallaan StrongARM-prosessoriensatuotantoa.

Kyseisiä prosessoreita

käytetään älykkäissä

matkapuhelimissa ja verkkopäätteissä.

Microsoftin mukaan saatavissa

ensi vuoden aikana.

Internet Explorerin 4.0version

odotetuin uutuus

ovat kanavien nimellä kutsutut

push-palvelut. Omia

kanaviaan selaimen käyttäjille

tarjoavat useiden kansainvälisten

yhtiöiden lisäksi

myös joukko suomalaisia

tiedotusvälineitä, muun

muassa Helsinki Median

tietotekniikkalehdet, Helsingin

Sanomien Verkkoliite,

Yle ja MTV3.

Kanavien lisäksi IE 4.0

tuo mukanaan uuden version

HTML-kielestä, dynaamisen

HTML:n

(DHTML). DHTML:n

avulla WWW-sivuille saadaan

vuorovaikutteisuutta,

jonka luomiseksi on aiemmin

käytetty esimerkiksi JavaScriptiä.

Uuden selainjulkistuksen

ja Microsoftin ensi vuodeksi

lupaaman Windows 98 -

käyttöjärjestelmäpäivityksen

myötä Netscape Navigatorin

asema maailman

suosituimpana selaimena

voi ensimmäistä kertaa olla

uhattuna. Tästä kertovat ainakin

Zona Research -tutkimusyhtiön

äskettäin julkistamankyselytutkimuksen

tulokset. 279 yrityksen

atk-päättäjien haastatteluihin

perustuvan tutkimuk-

Active Desktop saa haastajan

Netscape esitteli uuden Aurora-tekniikan,

jonka avulla

käyttäjä voi selailla kiintolevyn

sisältöä ja tietokantoja

Netscapen Communicatorselaimella.

Aurora on

Netscapen vastaus Microsoftille,

joka kytki Internet

Explorer 4.0 -selaimen kiinteäksi

osaksi Windowskäyttöjärjestelmää.

Netscape pyrkii Auroralla

toteuttamaan Microsoftin

Active Desktop -tekniikan

kaltaisia toimintoja kytkemättä

selainta liian tiukasti

käyttöjärjestelmään. Aurora

perustuu Resource

Description Framework

Microsoftin uusi selain muokkaa käyttöjärjestelmän

työpöydän uuteen Active Desktop -muotoon.

(RDF) -muotoon, joka on

Web-sivujen ulkoasun

määrittelyn tekniikka. RDF

järjestelee, määrittelee ja

näyttää tiedon Internetistä,

yritysten sisäisistä intranetverkoista,

tavallisista yritysten

verkoista, tietokannoista

ja mikron kiintolevyltä

samanlaisessa muodossa.

Aurora liitetään ensin

osaksi Communicator-työryhmäohjelmiston

nykyisiä

Windows-versioita, mutta

Auroran luvataan tukevan

myös ensi vuoden toisella

neljänneksellä ilmestyvää

Windows 98 -käyttöjärjestelmää.

Unix- ja MacOS-tu-

sen mukaan 36 prosenttia

haastatelluista käyttää pääasiallisena

selaimenaan Internet

Exploreria.

Tammikuussa toteutetussa

vastaavassa tutkimuksessa

Internet Explorerin osuus

käyttäjistä oli 28 prosenttia.

Netscape Navigator on kuitenkin

yhä ylivoimaisesti

suosituin selainohjelma:

vastaajista 62 prosenttia ilmoitti

käyttävänsä pääasiallisena

selaimenaan Navigatoria.

Navigatorin prosenttiosuus

on kuitenkin laskenut

kahdeksan prosenttiyksikköä

tammikuusta.

Netscapen Aurora Microsoftin kilpailijaksi

Intel on kertonut tuovansa

uuden prosessorisukupolvensa

markkinoille vuoden

1999 aikana.

Uusi 64-bittinen

prosessori

tunnetaan tässä

vaiheessa koodinimellä

Merced. Prosessori

on ainakin ensivaiheessaan

tarkoitettu lähinnä

palvelin- ja tehotyöasemakäyttöön.

Merced-prosessorin si-

säisten kytkentöjen minimileveys

eli viivanleveys tulee

Intelin lehdistötiedotteenmukaanolemaan

0,18

mikronia.

Tällä hetkelläpienin

Intelin

käyttämä viivanleveys on

0,25 mikronia. Pienempi

viivanleveys mahdollistaa

prosessorin kellotaajuuden

nostamisen ja vähentää

ki ovat myös luvassa. Vielä

on epäselvää, kuinka paljon

tietokantaohjelmien

tekijöiden pitää muuttaa

ohjelmiaan, jotta ne tukisivat

RDF-tekniikkaa.

Netscapen mukaan

käyttäjien piiristä on kantautunut

joitain toiveita

myös siitä, että selaimella

pystyisi avaamaan kiintolevyn

tiedostoja, kuten

Microsoft Officen dokumentteja,

käsiteltäväksi.

Microsoftin selain kykenee

siten tekemään. Netscapen

edustajan mukaan samanlainen

ominaisuus tehdään

kenties myös Auroraan.

Viivanleveys 0,18 mikronia

Merced-prosessori tuotantoon 1999

prosessorin tehonkulutusta.

Lisäksi pienempi viivanleveys

laskee prosessorien

valmistuskustannuksia.

Intelin ilmoitus oli alkusoittoaprosessoriteollisuuden

vuotuiselle Microprocessor

Forum -tapahtumalle,

joka pidettiin lokakuussa.

Tapahtumassa Intel valotti

sekä nykyisten 32-bittisten

että tulevien 64-bittisten

prosessoriensa suunniteltua

kehityskaarta pitkälle

eteenpäin.


Lyhyesti

Psion Dacom on tuonut

markkinoille uuden Gold

Gard Global -sarjaan kuuluvan

56 kilobittiä sekunnissa

siirtävän modeemikortin kannettaviin

tietokoneisiin. Uusi

kortti hyödyntää Rockwellin

kehittämää K56flex-tekniikkaa.

Psion Dacomin Gold

Global Card on lajissaan ensimmäinen

kortti, johon voidaan

liittää V.34-modeemi,

faksi, GSM-yhteys sekä Ethernet-verkkotoiminnot.

Kahden megatavun flashmuistin

ansiosta myös uudet

standardit ovat helposti päivitettävissä.

Puhelinkeskuksia valmistava

Teleste Viestintä on kehittänyt

kuluttajille Mirateldatapuhelimen,

jossa on sisäänrakennettu

ISDN-sovitin.

Miratelin avulla voi olla yhtä

aikaa puheyhteydessä ja yhteydessä

Internetiin. ISDNliittymään

kytkettävä Miratel

Dataphone mahdollistaa datayhteyden

64 kilobittiä sekunnissa.

Puhelin kytketään

tietokoneen sarjaporttiin, jolloin

puhelimen toimintoja

voidaan ohjata Phone Book -

puhelinohjelmalla. Äänipuhelun

tullessa ohjelma poimii

tietokannasta soittajan tiedot

tietokoneen kuvaruudulle

ennen vastaamista.

Philipsin viestintä- ja turvajärjestelmien

yksikkö on kehittänyt

uuden digitaalisen

keskustelujärjestelmän pieniin

ja keskisuuriin yrityksiin.

Digitaaliset keskustelumikrofonit

täydentävät jo Philipsin

olemassa olevaa DCN (Digital

Congress Network) -järjestelmää,

jolla voidaan toteuttaa

myös tulkkaus ja

elektroninen äänestys. Jos

tulkkaus on mukana järjestelmässä,

voivat osanottajat

valita 11 tulkatusta kielestä

tai jopa 15 kielestä, jos järjestelmä

on PC-ohjattu.

Toptronics ja Imation

Finland ovat solmineet sopimuksen

120 megatavun

SuperDisk-aseman jakelusta.

Asema perustuu Imationin,

O.R. Technologyn, Compaqin

ja Matsushitan yhdessä kehittämäänLS-120-tekniikkaan,

joka lukee ja kirjoittaa

sekä 120 megatavun Super-

Disk-levykkeitä että tavallisia

1,44 megatavun levykkeitä.

SuperDisk-asema käyttää

1,44 megatavun levykeaseman

tavoin magneettista

mediaa, mutta siinä on lisänä

optinen mekanismi, joka

mahdollistaa tarkan kirjoitusja

lukupään kohdistamisen.

SuperDisk kilpailee vahvasti

muiden vastaavien eri tekniikoita

käyttävien massamuistilaitteiden

kanssa. Iomegan

Zip- ja Jaz-asemat ovat saavuttaneet

vahvan aseman

tällä markkina-alueella.


Haagan myymälä suljettiin

PC-SuperStorelle uusi

myymälä Helsinkiin

PC-SuperStore avasi Pohjoismaiden

suurimman tietotekniikkaan

keskittyneen

kauppakeskuksen Helsingin

Konalaan, Kehä I:n ja

Porintien kulmaukseen.

Haagan tuhannen neliön

myymälän toiminnot siirrettiin

uuteen tavarataloon,

jossa on 3200 neliötä myymälätilaa.

Uuden suurmyymälän

tavoitteena on palvella kuluttaja-asiakkaiden

lisäksi

entistä enemmän myös pieniä

ja keskisuuria yrityksiä.

Tuotteiden lisäksi on

myynnissä eri alojen yrityksille

valmiita kokonaisratkaisuja,

joita myydään

muun muassa digitaaliseen

kuvankäsittelyyn, mainostoimistoihin,kiinteistövälittäjille

ja insinööritoimistoihin.

Asiakkaat näkevät

toimivia kokonaisuuksia,

joita he voivat vertailla

myyjän opastuksella. Ratkaisut

on suunnattu yrityksille

ja yhteisöille, joilla on

käytössään enintään 25

mikroa.

Myymälän erikoisuuksiin

kuuluu komponenttibaari.

Asiakkaat voivat valita haluamansa

tietokoneen osat,

joista he voivat koota koneensa

itse tai rakennuttaa

sen myymälässä. Ostaja voi

myös koota koneensa PC-

SuperStoren henkilökuntaan

kuuluvan ohjaajan

opastuksella, jolloin hän

tuntee koneensa perin pohjin

ja ymmärtää, miten se

toimii. Palvelut ovat maksullisia.

PC-SuperStoren toimi-

Uudessa suurmyymälässä

yritysasiakkaat näkevät

toimivia kokonaisuuksia,

joita he voivat vertailla

myyjän opastuksella.

tusjohtaja Ture Tähtinen

kertoi, että yhtiö alkaa heti

etsiä uuden myymälän

paikkaa muista kaupungeista,

kun Konalan myymälä

on saatu kunnolla toimimaan.

Yrityksellä on nyt

toimipisteet Helsingissä,

Turussa, Tampereella, Porissa

ja Tallinnassa. Yhtiön

Internet-kauppa myy yhden

myyjän verran tavaraa

joka kuukausi, mutta sen

mainosarvoa pidetään

myyntiä tärkeämpänä.

Tähtinen kertoi myös, että

PC-Superstore Oy on perustanut

uuden tytäryhtiön

Pro-SuperStore Oy:n palvelemaan

yritysasiakkaita erityisesti

verkkoja järjestelmähankinnoissa.Yrityssuuntautumisesta

kertoo

myös se, että Konalan myymälässä

on Digital Oy:n PC

Servicecenter -huoltopiste,

jossa huolletaan kaikkia PC-

SuperStoren myymiä tietokoneita

ja oheislaitteita.

Kesko osti Academican

Kesko osti tietotekniikkalaitteita

ja palveluja myyvän

Academica Oy:n koko osakekannan.

Kauppahintaa ei

kerrottu julkisuuteen. Academican

liikevaihto oli viime

vuonna 52 miljoonaa

markkaa.

Keskon asiasta julkaiseman

tiedotteen mukaan

Kesko haluaa kaupan avulla

nopeuttaa etenemistään tietotekniikka-alalla.

Kesko on

tähän asti harjoittanut tie-

totekniikan vähittäiskauppaa

Online Superstore -

myymälänsä ja Musta Pörssi

-ketjunsa avulla. Academican

oston avulla Kesko

lienee tavoittelemassa jalansijaa

tietotekniikan yritysja

yhteisömarkkinoilla.

Academican tietotekniikkamyynnin

vahvoja alueita

ovat olleet julkishallinto ja

erityisesti opiskelijat, mutta

myynti on ollut laajaa myös

muille käyttäjäryhmille.

Kirja-, musiikki- ja

kuvakauppa Internetiin

Toimistotekniikka 97 -messujen

yhteydessä julkistettiin

Internetissä toimiva

uusi myymälä CredoWorld

osoitteessa http://www.credo.fi.

Myytävänä on suomalaisenkirjatukkukaupan,

Kirjavälitys Oy:n koko

28 000 niteen valikoima sekä

Naxoksen äänitevalikoimasta

aluksi noin 200 nimikettä.

Lisäksi mukana on

julkaisijoille tarkoitettu

noin tuhannen valokuvan

kokoelma.

CredoWorld on rakennettu

alunperin kirjastojen

käyttöön tehdyn hakukoneen

pohjalle. Asiakas antaa

haluamiaan hakusanoja, ja

kuvaruudulle tulee lista

haun mukaisista tuotteista

hintoineen. Halutut tuotteet

merkitään ostoslistaan,

asiakas antaa laskutustietonsa

ja valitsee maksutavan.

Ostokset voi maksaa

Panasonic on lähtenyt mukaan

digitaalikameroiden

markkinoille kolmella uudella

mallilla. Panasonic

esitteli messuilla myös uuden

PD-aseman ja värilasertulostimen.

Pieni Panasonic CoolShot

painaa vain 140 grammaa

ja sillä kuvataan yhdellä

kädellä. Suurin erottelukyky

on pienuudesta huolimatta

tavanomainen 640 x

480 pistettä, ja kuvia mahtuu

kahden megatavun

muistikortille 24. Lisävarusteena

kameraan on saatavissa

LCD-näyttö sekä lisää

muistikortteja.

Panasonic CardShot on

kääntyvällä 1,8 tuuman

LCD-näytöllä ja salamalla

varustettu kamera, jonka

tarkkuus on 640 x 480 pistettä.

CardShotissa on lisäksi

päivyri sekä automaattinen

ja manuaalinen valkotasapainon

säätö. Kolmas

malli on maailman pienin

digitaalikamera Mini

CardShot, johon on mahdutettu

myös etsimenä toimiva

1,8 tuuman LCDnäyttö.

joko postiennakolla tai Solon

maksupalvelun kautta,

jos asiakkaalla on Solo-sopimus.

CredoWorldin etuna on

nimenomaan suomalaisen

kirjallisuuden sekä suomalaisten

kuva-aiheiden tarjonta.

Kansainväliset vastaavat

yritykset, kuten

Amazon, tarjoavat vain vähän

suomalaisia tuotteita.

Myös tuotteiden maksaminen

toimii ongelmitta ja ilman

riskiä suomalaisessa

kauppapaikassa.

Kuvapankin kuvat saa ladata

omalle kiintolevylleen

heti, kun tilaussopimus on

hyväksytty.

Kuvat ovat JPEG-pakattuja

ja RGB-muotoisia.

Avattuna niiden koko on

2025 megatavua. Julkaisuoikeuden

hinta on kaikille

kuville sama, mutta se riippuu

julkaisutavasta.

Panasonic mukaan

digitaalikameramarkkinoille

Panasonic esitteli messuilla

myös PD-aseman, joka

lukee sekä PD- että CDlevyjä

kahdeksankertaisella

nopeudella. PD-levy on uudelleenkirjoitettava

ja sille

voi tallentaa 650 megatavua

tietoa. Kasetissa olevaa PDlevyä

voidaan tulevaisuudessa

lukea myös DVD-asemilla.

Laite tulee markkinoille

vuoden lopulla.

Panasonic KX-P8410 -

värilasertulostin sai ensiesittelynsä

Suomessa Tt

97 -messuilla. Noin 30 000

markan hintaisen laitteen

tulostustarkkuus on enimmillään

1200 pistettä tuumalle.

Tulostin on Windows

GDI (Graphics Device

Interface) -mallia, joten

tulostinta ohjataan kokonaan

tietokoneella. Tulostusnopeus

on 14 sivua minuutissa

mustavalkoisena ja

3,5 sivua minuutissa väritulosteina.

Vakiomuistia on

kahdeksan megatavu, mikä

ei riitä 1200 pisteen tarkkuuteen,

mutta muisti on

laajennettavissa SIMMmuisteilla

72 megatavuun.


Lyhyesti

Mikrolog on aloittanut yhtenä

ensimmäisistä 300 megahertsin

Pentium II -prosessorilla

varustettujen työasemien

myynnin Suomessa.

Mukana Osborne-kokoonpanoissa

on nopealla IDE UltraDMA/33

-väylällä liitetyt

kiintolevyt, uusi AGP (Accelerated

Graphics Port) -liitännällä

varustettu Riva-näytönohjain

sekä Intelin uusin

440LX-piirisarja. Tyypillinen

kokoonpano maksaa noin 18

000 markkaa monitoreineen.

Microsoft on myöntänyt,

että uusimmassa Excel-taulukkolaskentaohjelmassa

on

virhe, joka aiheuttaa tietyissä

olosuhteissa solujen arvojen

uudelleenlaskennan epäonnistumisen.

Asiantuntijoiden

mukaan virheen generoituminen

on erittäin epätodennäköistä.

Huolestuttavaa on

kuitenkin se, että nimenomaan

laskentaan käytettävä

tuote sisältää laskuongelmia.

Lisäksi pinnalle nousee

kysymys virheen ainutlaatuisuudesta.

Yhdysvalloissa toimiva kuluttajien

ryhmä vaatii hallitusta

puuttumaan Microsoftin

ilmaisjakelupolitiikkaan,

jota se kutsuu ei-kaupalliseksi

ja monopolistiseksi. Varsinaisena

hyökkäyskohteena

on yhtiön toissapäivänä julkistama

Internet Explorer

4.0. Ryhmän mukaan hallituksen

ei pitäisi sallia ilmaisjakelua,

jonka avulla yhtiö

saisi ajettua muut, kilpailevat

yritykset, markkinoilta.

Fuji on tuonut markkinoille

pienikokoisen ja helppokäyttöisen

DX-5-digitaalikameran

, jossa on 350 000 kuvapisteen

CCD-kenno vaatimattomalla

640 x 480 pisteen erottelukyvyllä.

Muistitila on periaatteessa

rajaton vaihdettavan

SmartMedia-kortin avulla.

SmartMedia-kortti työnnetään

kuvineen PC-korttiadapteriin,

joka toimii levykkeen

tavoin ilman lisäohjelmia.

Suomalaisen EmCe Solution

Partner Oy:n uusi

Finanssi 98 -ohjelmavalikoima

on tehty taloushallinnon

tarpeisiin. Käyttöliittymä on

yhdistetty osaksi Windows

95:ttä, sillä taloushallinnon

työpöytä voidaan rakentaa

tilanteen ja tehtävän mukaan.

Lisäksi käyttöliittymä

on mahdollisimman yhtenevä

Excel-taulukkolaskentaohjelman

kanssa. Tärkeä toiminnallinen

ominaisuus on taloushallinnon

eri osa-alueiden

liittäminen toisiinsa reaaliajassa.


Mukana 250 näytteilleasettajaa

Internet-kaupankäynti pääosissa Tt-messuilla

Toimistotekniikan erityismessut

Tt 97 pidettiin Helsingin

Messukeskuksessa

lokakuussa. Sähköinen

kaupankäynti oli messuilla

vahvasti esillä, sillä mukana

olivat muun muassa Luottokunta,

IBM, Merita ja

Oko omilla maksujärjestelmillään.

Messukauppa

TtNetShop oli avoinna Internetissä

osoitteessa

http://www.finnexpo.fi.

Luottokunta esitteli osastollaan

Internet-maksujen

turvastandardiksi muodostuvan

SETin (Secure

Electronic Transaction)

käyttöä. IBM:n lompakkoohjelman

avulla SETin turvaamana

voi Visa-luotto-

kortilla ostaa Postista postimerkkejä.

IBM:n juuri julkistama

verkkomaksun

CommercePoint-tuotteet

sisältävät eTill-ohjelman,

jonka avulla lähes kaikki

Internet-kaupankäynnin

ohjelmat voidaan saada tukemaan

SETiä.

Hewlett-Packard ja sen

tytäryritys VeriFone esittelivätInternet-kaupankäynnin

osastollaan SET-maksamisratkaisun,

johon kuuluvat

vWallet-ohjelma luottokortin

haltijalle, VPOSohjelma

kauppiaille ja vGate

rahalaitoksille. HP:n ohjelmat

tukevat yleisimpiä

selaimia ja Web-palvelimia.

Messujen yhteydessä oli

Uusia tulostimia monilta

valmistajilta

Minolta on maailmanlaajuisesti

toiseksi suurin laserkoneistojen

valmistaja ja

yrityksellä on yli 15 vuoden

kokemus kirjoitinten valmistuksesta.

Nyt Minolta

toi markkinoille oman PagePro-laserkirjoitinmalliston,

joka kattaa eri käyttötarpeet

vaativasta verkkotulostuksesta

kotikäyttöön.

PagePro 6e ja 6L tulostavat

kuusi sivua minuutissa.

Edellisessä on PCL5e-tulostus

ja jälkimmäisessä Windows-tulostus.

PagePro 12

on 7800 markan työryhmälaser,

joka tulostaa 12 sivua

minuutissa tarkkuudella

600 pistettä tuumalle. PagePro

20 on 12 100 markan

hintainen A3-koon tulostin.

Color PagePro on 22

750 markan hintainen värilasertulostin,

joka tulostaa

12 mustavalkosivua ja kolme

värisivua minuutissa.

Verkotettavien väritulostimien

valmistaja Tektronix

toi markkinoille uuden

Phaser 380 -väritulostimen,

jolla voi tulostaa A3-koossa.

Tulostin tukee joukkoa eri

väristandardeja, kuten Pantone-,

Windows ICM- ja

Apple ColorSync 2.0 -värienhallintajärjestelmiä.

Tulostimessa on sisäänrakennettuna

myös Adoben

PostScript RIP.

Phaser 380 tukee useimpia

käyttö- ja verkkojärjestelmiä,

kuten Windows-,

Macintosh- ja Unix-käyttöjärjestelmiä

sekä Ethernetja

Token Ring -verkkoja.

Uuden PhaserPool-ohjelman

avulla useita väritulostimia

voidaan yhdistää

käyttäjän näkökulmasta yhdeksi.

Tulostusjonossa oleva

työ siirtyy automaattisesti

vapaana olevaan tulostimeen,

jolloin jonotusajat

lyhenevät.

Seiko Epson toi Suomen

markkinoille uuden edullisen

valokuvantarkkaa jälkeä

tulostavan mustesuihkukirjoittimen,

jonka jälki

perustuu Epsonin Micro-

Piezo-tekniikkaan. Tulostimen

tarkkuus on 720 pistettä

tuumalle. Ohjaimesta

voidaan valita suoraan

muun muassa kirjoituspään

puhdistus ja kalibrointi.

Epsonin tekniikkaan liittyvät

uudet musteet kuivuvat

heti, joten valokuvamainen

jälki saadaan myös tavalliselle

paperille. Tarjolla

on myös Epsonin erikoispaperit

valokuvien tulostamista

varten. Tulostimen

nopeus on yksi väri- ja kolme

mustavalkosivua minuutissa.

Laite maksaa 1300

markkaa.

puolen tunnin välein sähköisestä

kaupankäynnistä

tietoiskuja, joissa oli puhujina

eri yritysten, muun

muassa Luottokunnan ja

Meritan, edustajia.

Sähköisen kaupankäynnin

ohella Internet-yhtey-

Viestintäyhtiö Talentumin

muodostama uusmediayhtiö

Interaktiivinen Satama

Oy aloitti toimintansa lokakuun

alussa. Yhtiö syntyi

Interweb Design Oy:n, Talentuminuusmediayksikön,

PiiPää Oy:n ja Ufolabs

Finland Oy:n yhdistyessä.

Interweb Design on tullut

tunnetuksi verkkopalveluiden

suunnittelusta ja tuotannosta,

PiiPää on luonut

Internetin hakupalvelun nimeltään

Ihmemaa ja Ufo-

Labs vastaa Duuni.net-palvelun

sekä Ura.net-rekrytointipalvelunteknologisesta

kehitystyöstä.

Interaktiivinen Satama

keskittyy konsultointiin,

koulutukseen ja toisille yri-

Para Systems on ryhtynyt

toimittamaan koteihin

suunnattuja UPS-laitteita,

jotka suojaavat tietokonetta

ja sen oheislaitteita sähköhäiriöiltä,

kuten salaman iskuilta.

Salamat rikkovat

etenkin omakotitaloissa lukuisia

modeemeja sekä

myös tietokoneita vuosittain.

Pistorasiaan kytkettävä

Luottokunta esitteli osastollaan

Internet-maksujen

turvastandardiksi muodostuvan

SETin (Secure

Electronic Transaction)

käyttöä.

dentarjoajat olivat näkyvästi

esillä messuilla. HPY:n

Kolumbus-palvelu pudotti

minuuttihintaansa 29 pennistä

kahdeksaan penniin

messujen aloituspäivänä.

Uudet Kolumbukseen liittyjät

saivat lokakuun ajan

surffata Internetissä ilmaiseksi

niin paljon kuin halusivat.

EUnetin edustaja kertoi,

että yhtiö harkitsee

uusia ratkaisuja 28 pennin

minuuttihinnalleen.

Interaktiivinen Satama Oy

Talentumin

uusmediayhtiö aloitti

tyksille tehtäviin Internetratkaisuihin.

Uuden yhtiön

palveluksessa on aloitusvaiheessa

noin 50 henkilöä,

mikä tekee siitä maan suurimman

alan yrityksen

työntekijämäärällä mitattuna.

Uuden yhtiö toimitusjohtajaksi

siirtyi MTV3:n

myyntijohtaja Heikki Rotko.

Interaktiivisen Sataman

pääomistaja on Talentum.

Mukana on myös joukko

henkilöomistajia, jotka

työskentelevät uudessa yhtiössä.

Aloittava yhtiö toimii

tiiviissä yhteistyössä

CD-tuotannosta tunnetun

To The Point Oy:n kanssa,

josta Talentum omistaa 20

prosenttia.

UPS-laitteita koteihin

ukkosen varalle

UPS-laite varmistaa, että

verkkojännitteen häiriöt eivät

riko laitteita eivätkä häiritse

niiden käyttöä. Pitkän

sähkökatkoksen sattuessa

UPS-laitteen ohjelma tallentaa

tietokoneen tiedot ja

sulkee sen hallitusti. Para

Systemsin UPSit toimivat

Windows-käyttöjärjestelmissä.

UPS-laitteiden hinnat

alkavat 800 markasta.


Sun julkisti 600

megahertsin

prosessorin

Sun Microsystems julkisti

Sparc-prosessoriensa uuden

sukupolven, joka on

yhtiön mukaan kolme kertaan

nopeampi kuin Intelin

parhaat Pentium II -prosessorit.

Sun UltraSparc-IIIprosessorit

toimivat 600

megahertsin kellotaajuudella,

kun Intelin nopeimman

prosessorin kellotaajuus

on 300 megahertsiä.

Uusi prosessori on myös

skaalattava, joten tietokoneeseen

voidaan lisätä useita

prosessoreita. Sunin mukaan

voidaan rakentaa jopa

yli tuhannen prosessorin

tietokone, joka kilpailisi nopeimpiensupertietokoneiden

kanssa. UltraSparc-III

on tarkoitettu Sunin työasemiin

ja palvelimiin.

Sun ryhtyy ensi vuoden

puolessa välissä kehittämään

palvelimia, jotka

käyttävät uutta prosessoria

yhtiön Unix-käyttöjärjestelmän

versiossa Solaris. Sunin

prosessori on 64-bittinen.

Nähtäväksi jää, kuinka

hyvin Sun pystyy kilpailemaan

Intelin kanssa uusilla

prosessoreillaan, sillä Intel

käyttää hyväkseen hallitsevaa

markkina-asemaansa.

Internetin kanavissa käytettävän

push- eli työntekniikan

patenteista on nousemassa

kiistaa. Intermind-niminen

yritys väittää, että push-tekniikan

käyttäjien pitää maksaa

sille tekijänoikeusmaksuja.

Intermind valmistaa omaa

Communicator-kanavaohjelmaansa,

mutta yhtiö aikoo

lopettaa sen valmistamisen ja

keskittyä sen sijaan lisensoimaan

pian patentin saavaa

Toimisto-ohjelmat Java-appletteina

Lotus julkisti Konan

Lotus ilmoitti lokakuussa

julkistavansa Java-kielisen

toimisto-ohjelmapakettinsa

marraskuun aikana. Konakoodinimellä

tunnettu paketti

koostuu tyypillisten

toimisto-ohjelmien kaltaisista

Java-appleteista eli Java-lisäohjelmista.

Konan

myynti aloitetaan tämän

vuoden aikana.

Kona WorkPlace -paketti

sisältää sähköpostiohjelman,

kalenterin, osoitemuistion,

tekstinkäsittelyn,

esitysohjelman, projektinhallinnan,

tiedostonhallin-

Intermind sai viranomaisilta hyväksynnän

Push-tekniikan patentit riidanalaisiksi

Konan avulla

voidaan

hoitaa

muun

muassa

sähköposti.

nan ja Webselaimen.Kona-appletit

käyttävät Lotuksen kehittämää

tekniikkaa nimeltään

Infobus, joka mahdollistaa

applettien ominaisuuksien

vaihtamisen keskenään.

Kyseessä on ensimmäinen

merkittävä Java-applettien

kokoelma, jota pidetään

Java-pohjaisten ohjelmien

lähtölaukauksena.

Corel kehitti pitkään Corel

Office for Java -toimistoohjelmapakettia,

jonka piti

ilmestyä tänä vuonna, mutta

keskeytti paketin kehittämisen

erillisenä tuotteena.

tekniikkaansa. Uuden järjestelyn

vuoksi yhtiö on irtisanonut

jo 20 prosenttia

työvoimastaan.

Intermind vetoaa patenttien

omistuksessaan siihen,

että se aloitti push-tekniikan

kehittämisen jo 90-luvun

alussa. Netscapen

edustajan mukaan yhtiö ei

ole käyttänyt Intermindin

patentteja ohjelmissaan. Samaa

sanoi push-tekniikkaa

ohjelmien jakelussa hyö-

Windows 98 viimeinen versio

Windows 9x:n päivät

ovat luetut

Microsoft ilmoitti sovelluskehittäjien

konferenssissa

virallisesti, että Windows

98 -käyttöjärjestelmä on

viimeinen laatuaan. Tämän

jälkeen Windows 9x:n ja

NT:n tiet yhtyvät ja samoja

käyttöjärjestelmiä tarjotaan

niin kotikäyttäjille kuin yritysasiakkaillekin.

Yhtiön edustajan mukaan

Windows 98 ja NT 5.0

sisältävät jo ilmestyessään

hyvin paljon samoja piirteitä.

Kummatkin sisältävät

saman laitemallin, niissä on

käytössä sama kytke ja käytä

-tekniikka ja käyttäjille

eniten näkyvä käyttöliittymä

on sama. Merkittävä

ero tulee ainoastaan ohjelmien

ytimestä; Windows 98

rakentuu vielä hyvin paljon

saman mallin varaan kuin

Windows 95:kin.

Vaikka Microsoft on esi-

dyntävä Marimba-yhtiön

edustaja.

Intermind sai Yhdysvaltain

patenttiviranomaisilta

viestin, jonka mukaan heidän

patenttinsa push-tekniikasta

hyväksytään muutamien

muodollisuuksien,

kuten maksamisen, jälkeen.

Intermind pystyy näin jo

aloittamaan neuvottelut

push-tekniikkaa käyttävien

yritysten kanssa.

Internet-kaupankäynti

Compaq ryhtyy suoramyyntiin

Kuukausien kiistämisen jälkeen

Compaq myönsi, että

se ryhtyy myymään tietokoneitaan

suoramyyntinä puhelintilausten

ja Web-sivujen

avulla Yhdysvalloissa.

Compaqin Internet-sivuilta

osoitteesta

http://www.compaq.com/a

thome/store voi jo ostaa

Presario-pöytäkoneita ja

kämmentietokoneita. Seuraavana

ovat vuorossa Armada-kannettavat.

Compaq on pitänyt matalaa

profiilia suoramyynnin

aloittamisessa, jotta se

ei suututtaisi jälleenmyyjiä.

Jos suoramyynti lisääntyy,

niin jälleenmyyjät kärsivät.

Dell-yhtiö on menestynyt

hyvin mikrojensa jälleenmyynnin

ansiosta. Compaqin

lähteminen samaan kilpailuun

mukaan tietää

muutosta koko mikromyynnin

alalle. Muut yhtiöt

seuraavat todennäköi-

sesti pian perässä.

Compaq on myös alkanut

kehittää extranetiä

suurasiakkailleen, jotka voivat

extranetin avulla olla

yhteydessä suoraan Compaqin

tietokantoihin tuotetiedon

saamiseksi. Ensi

vuoden lopulla Compaq

pyrkii saamaan valmiiksi

palvelun, jonka avulla suurasiakkaat

pystyvät konfiguroimaan

ohjelmiaan verkon

kautta.

tellyt konferenssissa uusia,

lähinnä Windows NT 5.0:n

päälle suunniteltuja tekniikoita,

kuten COM+oliomallin

ja DNA-arkkitehtuurin

(Distributed interNet

Applications), oli ilmoitus

9x-sarjan lopetuksesta

silti monelle yllätys.

Asiantuntijoiden mukaan

siirto ei kuitenkaan ollut

aivan odottamaton.

Sovelluskehittäjille

Microsoft tuo entistä parempia

työkaluja. Kaksi

seuraavaa versiota, Aspen ja

Renier tukevat kumpikin

uusia tekniikoita. Edellinen

keskittyy erityisesti DNA-,

COM+ ja ADO (Active Data

Object) -tekniikoihin ja

jälkimmäinen Active Directoryyn

ja SQL-palvelimen

uuteen versioon.

Tuotteet tulevat markkinoille

ensi vuoden aikana.

TIETOKONE

Lyhyesti

Microdata Oy on solminut

maahantuontisopimuksen

Multi-Tech Systemsin kanssa.

Yhdysvaltalaisen tietoliikennevalmistaja

Multi-Techin

tuotevalikoimiin kuuluvat

modeemien lisäksi yritysten

soittosarjat, reitittimet sekä

muita kehittyneitä tietoliikennetuotteita.

Mediajätti Sony aloittaa

pian useita yhteisprojekteja

Microsoftin kanssa. Tavoitteena

on antaa käyttäjille

uusia mahdollisuuksia kokeilla

tietokonetta ja Internetiä.

Sony panostaa Microsoft

Internet Explorer 4.0 -selaimeen.

Paitsi että sillä on

oma kanava Internet Explorer

4.0:ssa, se on myös tallentanut

selaimen joillekin

CD-musiikkilevyilleen. Näin

kuuntelijat saavat valmiit linkit

suoraan CD:ltä artistin kotisivuille.

Sony ryhtyi tietokonevalmistajaksi

vasta reilu

vuosi sitten eikä Sonyn tietokoneita

ole vielä nähty Suomessa.

Tietokoneiden prosessoreita

valmistavan Advanced

Micro Devices (AMD) -yhtiön

osakkeiden arvo laski selvästi

sen jälkeen, kun yhtiö oli ilmoittanut

suuremmista tappioista

kuin oli odotettu.

AMD oli kahdesti etukäteen

varoittanut huonosta tuloksesta,

mutta tulos oli silti

odotettua huonompi. AMD:n

tappio kolmannella vuosineljänneksellä

oli 31,7 miljoonaa

dollaria (168 miljoonaa

markkaa). Liikevaihto oli

596,6 miljoonaa dollaria (3,2

miljardia markkaa). Viime

vuonna vastaavana aikana

tappio oli 38,4 miljoonaa

dollaria, mutta tänä vuonna

tulojen piti kääntyä nousuun

uusien Intelin kanssa nopeudessa

taistelevien K6-prosessorien

ansiosta.

Muun muassa suositusta

Duke Nukem -pelistään tunnettu

GT Interactive ostaa

MicroProse-peliyhtiön.

MicroProsen tunnetuimpia

pelinimikkeitä ovat muiden

muassa Civilization ja X-

Com. Kaupan arvo on 250

miljoonaa dollaria (noin miljardi

350 miljoonaa markkaa)

ja se suoritetaan osakejärjestelyin.

Kanadalainen Matrox

Graphics Incorporated on julkistanut

ISA-väyläisen Rainbow

Runner -TV-lisäkortin,

joka yhdistetään Matrox

Rainbow Runner Studio -lisäkorttiin.

Matrox Rainbow

Runner TV:llä voidaan televisiokuva

näyttää mikrolla. Televisiokuvan

koko on käyttäjän

määriteltävissä mikron

kuvaruudulle. Kortin mukana

toimitetaan Matrox PC-VCR

Remote -ohjelma.

MARRASKUU 1997 19


Monta keskeistä toimintoa puuttuu

vielä

Microsoft julkaisi

NT 5.0 beetan

Microsoft on aloittanut

Windows NT Workstation

5.0 -käyttöjärjestelmän ja

Windows NT Server 5.0 -

palvelinkäyttöjärjestelmän

beetaversion jakelun yli 200

000 ohjelmakehittäjälle ja

yrityskumppanille Microsoft

Developer Network -

palvelun kautta.

Viimeisen puolen vuoden

aikana laitevalmistajat

ovat kaksinkertaistaneet

Windows NT Workstation

4.0:n esiasennusten määrän.

Windows NT Server

4.0:aa on puolestaan lisen-

soitu 13 kuukauden aikana

kolme kertaa niin paljon

kuin Windows NT Server

3.51:tä lisensoitiin ensimmäisten

13 kuukautensa aikana.

Microsoftin mukaan

NT:n uuden version odotetaan

edelleen kiihdyttävän

sen yleistymistä standardiksi

niin pöytäkoneissa kuin

palvelimissa.

NT:n ensimmäinen beetaversio

on vielä alkutekijöissään,

mutta siitä saadun

palautteen avulla järjestelmää

kehitetään edelleen.

Seuraavaan NT:n beetaver-

Hallitsee Explorerin ja Navigatorin

Macromedialta Dynamic

HTML -editori DreamWeaverilla tehdyt

Macromedia ryhtyi jakelemaan

Dynamic HTML -kielen

taitavaa Web-sivujen teko-ohjelmaa

nimeltään

DreamWeaver, joka on yksi

ensimmäisistä HTML-kielen

kehittynyttä versiota tukevista

taitto-ohjelmista. Dynamic

HTML:ää käytetään

etenkin Internetin push-tekniikkaa

hyödyntävissä kanavissa.

DreamWeaverin hyvänä

puolena on, että se tukee sekä

Microsoft Internet Exploreria

että Netscape Navigatoria,

joiden käyttämä dynaaminen

HTML-kieli eroaa hiukan

toisistaan. DreamWeaverin

avulla suunnittelija voi luoda

Web-sivuille toistensa päällä

olevia kerroksia, joita voidaan

hallita vuorovaikutteisesti.

Animaatioiden teko ja

muu multimedia voidaan

hoitaa suoran Dynamic

HTML:n avulla.

Uusia videoneuvottelu-

järjestelmiä

Helsingin Puhelin on esitellyt

lähiverkkoihin ja intraneteihin

tarkoitetun videoneuvottelujärjestelmänsä

PictureTel LiveLANin,

joka on yhteensopiva

Microsoftin Netmeeting 2.0

-ohjelman kanssa. Mukana

olevan LiveManager-ohjelman

avulla yrityksen verkon

ylläpitäjä voi sovittaa

videokuvan ja äänen käytön

Web-sivut tunnistavat,

kumpaa selainta käytetään

ja lataa sen mukaisen

HTML-koodin käyttöön.

DreamWeaveriin on luvassa

päivitys heti, kun World

Wide Web Consortium

päättää Dynamic HTML -

kielen standardista lähikuukausina.

Macromedian mukaan

taitto-ohjelma julkaistiin jo

nyt, koska siinä on myös

paljon sellaisia uusia ominaisuuksia,

joilla ei ole mitään

tekemistä Dynamic

HTML:n kanssa. Ohjelma

maksaa maaliskuuhun asti

Yhdysvalloissa 299 dollaria

(1590 markkaa) ja sen jälkeen

499 dollaria (2650

markkaa). Kokeiluversion

saa ohjelman kotisivulta

osoitteesta

http://www.dreamweaver.c

om ilmaiseksi.

verkon kapasiteetin mukaisesti,

jolloin käyttäjän ei

tarvitse puuttua siihen.

LAN (Local Area

Network) -ominaisuudet

tukevat tiedonsiirron kansainvälistäT.120-standardiateys

sekä Internetin

TCP/IP-verkon että normaalin

puhelinverkon välityksellä.

Windows NT 5.0 -käyttöjärjestelmän beetaversio on

vain rajoitetussa jakelussa.

sioon aiotaan sisällyttää

PC:n uusi hallintatekniikka

IntelliMirror, laajempi

oheislaitteiden tuki ja parempi

muista käyttöjärjestelmistä

siirtymisen tuki.

Windows NT 5.0:n lopullisen

ilmestymisen aikataulua

ei ole julkistettu, mutta

sen odotetaan ilmestyvän

ensi vuoden aikana.

Windows NT 5.0:aan li-

sätään Windows 98:n helpon

käyttämisen piirteitä,

kuten laaja Internet-integraatio

sekä kytke ja käytä -

tekniikka. NT:n oheislaitevalikoimaa

pyritään myös

lisäämään ja virranhallintaa

tehostamaan. Ensimmäisestä

beetaversiosta puuttuu

vielä eräitä tärkeitä ajureita

ja siinä on vain rajoitetut

hakemistotoiminnot.

Euroopan johtaja Mac-Expossa:

Apple keskittyy

vahvoihin aloihinsa

Applen Euroopan johtaja

Diego Piacentini totesi

Mac-Expo-messujen lehdistötilaisuudessaHelsingissä,

että yhtiö keskittyy

jatkossa laitteiden myyntiin

vahvoille markkina-alueilleen

eli julkaisutoimintaan,

Internet-julkaisuun, multimedian

tuotantoon ja opetukseen.

Suomen nelivärijulkaisuista

noin 80 prosenttia

tehdään Macintoshjärjestelmillä.

Piacentini valoi uskoa

Applen hyvästä tulevaisuudesta,

joka on saanut uutta

toivoa siitä, että yhtiön perustaja

Steve Jobs nimitettiin

pääjohtajaksi. Microsoftin

satojen miljoonien

dollarien investointi Applen

osakkeisiin loi myös

uskoa jatkuvuudesta. Piacentini

korosti, että Microsoft

osti nimenomaan äänivaltaan

kelpaamattomia

(non-voting) osakkeita.

”Applen käyttäjät ovat

myös täällä messuille kysyneet

vain sitä, jatkaako Apple

tulevaisuudessa. Jälleen

kerran on hyvä todeta, että

Apple on olemassa myös

viiden vuoden päästä. Kaikki

merkit viittaavat siihen,

että Apple palautuu jälleen

voitolliseksi yhtiöksi lähitulevaisuudessa.

Ei kuitenkaan

vielä kuluvalla neljänneksellä”,

selvitti Piacentini.

Piacentini korosti Applen

aseman olevan selvästi parempi

kuin vuosi sitten.

Jobsin ja Microsoftin panoksen

lisäksi yhtiön asemaa

kohentavat uusi versio

8 Mac-käyttöjärjestelmästä

ja samaan aikaan kehitteillä

oleva Rhapsody-käyttöjärjestelmä.

Hän vertasi Applen

kahden käyttöjärjestelmän

strategiaa Microsoftin

vastaavaan Windows

95- ja Windows NT -linjaan.

Macintosh-lisenssien

myynnin lopettamista

kloonivalmistajille Piacentini

perusteli sillä, että lisenssien

myynti aloitettiin liian

myöhään, minkä vuoksi

kloonien valmistus ei laajentanut

markkinoita vaan

vei pelkästään Applelta

asiakkaita. Applen kanssa

lisensseistä väliaikaiseen sopimukseen

päässyt

kloonivalmistaja Umax ja

Applen ostama Power

Computing olivat näkyvästi

esillä Mac-Expossa.

Skandinavian Liikemessut

Oy:n järjestämä Mac-

Expo-tapahtuma pidettiin

Kaapelitehtaalla Helsingissä.

Mukana oli lähes 40 yritystä,

jotka esittelivät messuilla

tuotteitaan. Macmaailma-lehden

osastolla tehtiin

messulehteä. Applen

litteänäyttöinen ja rohkeasti

muotoiltu 20-vuotisjuhlamalli

oli messuilla esillä.

TIETOKONE

Lyhyesti

Uudet Digi DataFire GO! -

kortit laajentavat DataFiremallistonkäyttömahdollisuuksia

myös kannettaviin

tietokoneisiin. Uudessa

ISDN-liittymään kytkettävässä

PC Cardissa on sekä ISDNettä

V.34+-modeemituki.

Kannettavan tietokoneen

käyttäjä voi valita käytettävän

yhteystyypin mukaan sopivimman

vaihtoehdon ja

saada yhteyden lähiverkkoonsa

tai Internetiin suurimmalla

mahdollisella nopeudella.

DataFire GO! osaa

myös faksien lähetyksen sekä

vastaanoton.

Sitkeästi sinnitelleet

Amiga-käyttäjät pääsevät

ehkä uusimaan laitekantaansa

piakkoin. PC-valmistaja

Gateway 2000, joka hankki

Amiga-tuotemerkin ja laitteisiin

liittyvät patentit aiemmin

tänä vuonna, on ilmoittanut

ryhtyvänsä valmistamaan

uutta Amiga-mallia.

Gatewayn omistaman Amiga-yhtiön

edustaja on ilmoittanut,

että uudet vuoden sisällä

julkistettavat Amigamallit

tulevat käyttämään

AmigaOS 4.0 -käyttöjärjestelmää.

Laitteiden odotetaan

myös tukevan PC-puolelta

tuttuja näytönohjaimia. Amigan

edustajan mukaan laitteet

voivat käyttää AmiganOS:n

rinnalla muitakin käyttöjärjestelmiä.

Zoom-modeemien

56Kflex-mallien toimitukset

aloitettiin myös Suomessa.

Zoom on tietoliikennelaitteiden

valmistaja, jolla on nyt

valikoimassa myös aktiiviset

ISDN-kortit. Zoom Active

ISDN TA- ja DUO-mallit sisältävät

luurin, jolla korttia voi

hyödyntää myös ISDN-puhelimena.

DUO-mallissa on lisäksi

V.34-modeemi.

Adobe Systems julkisti uuden

2.0-version valokuvien

käsittelyohjelmasta nimeltään

PhotoDeluxe WindowsjaMacintosh-käyttöjärjestelmille.

Uusiin ominaisuuksiin

kuuluvat esimerkiksi uudestaan

suunniteltu käyttöliittymä,

uudet erikoisefektit ja

mallipohjat. Ensimmäistä

versiota myytiin yli neljä miljoonaa

kappaletta lähinnä

skannerien, digitaalisten kameroiden

ja muiden laitteiden

mukana. Uudessa versiossa

on 50 ohjattua toimintoa

valokuvien käsittelemiseksi

sekä mahdollisuus

käyttää Advanced-valikkoon

koottuja uusia työkaluja.

Osa verkkotietokoneen kehittäjistä

on ilmoittanut, että

Microsoftin Windows-päätteisiin

perustuva Hydra-järjestelmä

on kiinnostavampi

vaihtoehto kuin Sunin Javapohjainen

verkkotietokone.

MARRASKUU 1997 21

Mitä Uutta [ensituntuma]

Lisää helppokäyttöisyyttä

Windows NT 5.0 beeta

PETTERI JÄRVINEN

uosi sitten syksyllä valmistunut

VWindows NT 4 on ollut kiistaton

menestys niin työpöytä- kuin

palvelinkäytössäkin. Epäilyksistä

huolimatta ytimeen siirretyt grafiikkarutiinit

eivät vähentäneet

Windows NT:n luotettavuutta ja

Windows NT on yleistynyt nopeasti

myös vaativien työasemakäyttäjien

koneissa.

Windows NT on menestynyt jopa

odotettua paremmin, koska Novell

on ollut vaikeuksissa, eivätkä

RISC-prosessoreihin tukeutuvat

Unixit ole pärjänneet tehokilvassa

odotetusti. Siksi Microsoft ei olekaan

pitänyt kiirettä seuraavan

Windows NT -version kanssa.

Yleisesti kuitenkin odotetaan, että

Windows NT 5 tulee myyntiin

ensi vuoden kuluessa. Työasemaversion

ensimmäinen beetajakelu

antaa jo esimakua tulevasta, vaikka

sen monet ominaisuudet ovatkin

vielä pahasti keskeneräisiä.

Asennuksen jälkeen käyttöliittymä

noudattaa Internet Explorer 4:n

tavoin WWW-ajattelua. Hakemistot

ovat kuin WWW-sivuja. Kuvakkeiden

alla näkyvät alleviivatut

tekstit ovat linkkejä, jotka käynnistävät

ohjelmia tai vaihtavat hakemistoja

– ilman kaksoisnapsautusta.

Tämä tekniikka ei varmasti saavuta

käyttäjien jakamatonta suosiota

ja onkin luultavaa, että käyttöliittymä

menee vielä uusiksi ennen lopullisen

5.0-version valmistumista.

Viitosversion myötä Windows

NT alkaa tukea kunnolla Plug and

Play -lisälaitteita. Lisäkorttien asen-

taminen ja määrittely käyvät nyt

yhtä helposti kuin Windows 95:ssä.

Windows NT tukee myös kehittynyttä

virransäästötekniikkaa, joka

on tervetullut ominaisuus varsinkin

matkakoneissa. Tekniikan ansiosta

myös pöytäkoneissa muistin sisältö

voidaan tallentaa levylle ja käyttöä

jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty.

Oheislaitteiden ajuriongelmiin

tulee suuri parannus uuden

Win32-ajurimallin ansiosta. Samat

ajurit käyvät sekä Windows 98- että

Windows NT 5.0 -käyttöjärjestelmiin.

Windows NT:n apuohjelmat

ovat pitkälti entiset, mutta ne on

ryhmitelty uudelleen. Ohjelmat toimivat

nyt laajempien hallintaohjelmien

sisällä olevina

moduuleina, mikä selkeyttää

niiden käyttöä.

Mukana on myös

paljon uutta: esimerkiksikäyttöjärjestelmän

palvelut (service)

määritellään nyt

uudella tavalla. Jos

palvelu jostain syystä

pysähtyy, se voidaan

määritellä käynnistymään

automaattisesti

uudelleen, pysäyttämään

koko koneen tai

käynnistämään jonkin

toisen ohjelman.

Myös tiedosto-oikeuksien

määrittelyikkunat on

uusittu perusteellisesti.

Aiemmin Resource Kitissä ollut

AT-ajastusohjelman graafinen versio

on uusittu ja on nyt vakiovaruste.

WWW-palvelinohjelman lisäksi

Plug and Play -tuen ansiosta uusien lisäkorttien asentaminen käy

helposti ohjattuna toimintana.

Tulevan Windows NT:n odotetuimpia ominaisuuksia ovat levykiintiöt,

joilla rajoitetaan eri käyttäjien näkemää levytilan määrää.

Myös PnP-tekniikka toimii vihdoin yhtä helposti kuin Windows 95:ssä.

Vakiopalvelujen

määrittelyssä

voidaan nyt kertoa,

mitä tehdään,

jos palvelu

pysähtyy.

myös tiedostojen indeksointi- ja

hakuohjelma Index Server on niin

ikään vakiona mukana. ZAW eli zero-administration

Windows tähtää

etäylläpidettäviin NT-työasemiin,

jolloin ajettavat ohjelmat ja työpöydän

sisältö voidaan hallita keskitetysti

ja vähällä vaivalla.

NTFS-tiedostojärjestelmästä on

tehty uusi 5-versio. Sitä käyttämällä

saadaan kaksi uutta toimintoa:

tiedostojen salaus ja levykiintiöt.

Salaustekniikka käyttää CryptoA-

PIia, joten menetelmää on helppo

vaihtaa. Beetaversiossa oli mukana

DES-salaus, joka takaa riittävän

turvan lähes mihin käyttöön tahansa.

Erityisen tervetullut salaus on

matkakäytössä, koska silloin varas

ei pääse lukemaan tiedostojen sisältöä.

Beetaversiossa salaus kuitenkin

määritellään tiedosto- eikä hake-

mistokohtaisesti, mikä hankaloittaa

sen käyttöä.

Levykiintiöiden (quota) avulla

voidaan jokaiselle käyttäjälle antaa

haluttu määrä levytilaa. Käyttäjä

näkee verkkopalvelimella vapaana

vain sen määrän tilaa, joka hänellä

on oikeus kuluttaa. Kun määrä on

käytetty, levy näyttää olevan täynnä,

vaikka sillä todellisuudessa olisi

vielä runsaasti vapaata tilaa.

Kaikkein suurin uudistus Windows

NT 5.0:ssa on Active Directory,

jonka ansiosta käyttäjien hallinta

tapahtuu hierarkisena puuna eikä

enää toimialuekohtaisesti. Tämä

ominaisuus sisältyy vain palvelinversioon,

joten sitä ei päästy vielä

testaamaan. Silti jo työasemaversion

kokeilu osoitti, ettei Microsoft aio

levätä laakereillaan, vaan että tulossa

on entistä parempi Windows NT.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 23

Mitä Uutta [ensituntuma]

Corel Draw 8 Beta

Työpöytä tehokkaammaksi

ANTERO ALKU

T ammikuussa

1989 esitelty Corel

Draw -piirto-ohjelma jat-

kaa agressiivista yhden vuo-

den päivityspolitiikkaa. Versio 8 on

luvattu julkaistavaksi vuoden loppuun

mennessä. Paketista on tulossa

myös Macintosh-versio, mutta

toistaiseksi ohjelmasta ei ole tulossa

suomennosta. Uuden version hinta

tulee asettumaan nykyiselle hintatasolle.

Uusi versio ei aluksi näytä juuri

poikkeavan edellisestä. Työkalut,

painikkeet ja valikot löytyvät tutuilta

paikoilta. Ilme on muuttunut

hieman Microsoftin Office 97:n

myötä lanseerattuun tyyliin: painikkeet

ovat litteitä.

Erinäköisiä työpöytiä voi tallettaa

eri käyttäjien tai käyttötarkoitusten

mukaan. Erilaisia dokumentin näkymiä

taas voi kerätä listaksi, josta

niitä voi ottaa käyttöön hiirellä valitsemalla.

Samanlaisia mullistavia uutuuksia

ei tässä versiossa ole kuten 7.0versiossa

vuosi sitten. Corel on nyt

pannut pääpainon tuottavuudelle.

Uudistukset ovat pieniä- ja usein

näkymättömiä parannuksia, joiden

ansiosta piirtäminen on sujuvampaa.

Esimerkiksi objektin ohjauspisteet

tulevat näkyviin objektin valinnalla,

ja osoittimen siirto oh-


Corel Draw 8:n uudistukset ovat pieniä ja usein näkymättömiä parannuksia,

joiden ansiosta piirtäminen on sujuvampaa. Useimmat työkalut

ovat vuorovaikutteisia.

jauspisteen päälle muuttaa osoittimen

pistemuokkaimeksi. Tilaikkuna

Property Bar muuttuu pisteenmuokkausvalikoksi,

joten objektin

muodon muokkauksessa ei välttämättä

tarvitse lainkaan piestemuokkaimen

valintaa työkalujen

joukosta.

Vastaavia työn tehostajia ovat

kohdistuksen yhden kirjaimen pikanäppäimet,

objektin monistus,

joka muistaa edellisen monistuksen

sijainnin alkuperäiseen nähden se-

kä piilossa olevien objektien valinta

Alt-näppäimen avulla.

Useammat työkalut ovat vuorovaikutteisia,

esimerkiksi sulautus,

pursotus ja liukuväri. Näitä voi

piirtää ja muokata suoraan piirustuksen

päällä. Mukava apu on

myös avointen käyrien automaattinen

sulkeminen. Kokonaan uusi

toiminto on varjo, joka myös toimii

vuorovaikutteisena.

Paketin mukana tulevan Photo-

Paintin-kuvankäsittelyohjelman

merkittävä uutuus on suurten kuvien

muokkauksen nopeutus. Tähän

käytetään työskentelyn aikana

pientä harvaresolutiokuvaa. Käytännössä

kuvan muokkauksen voi

tehdä kuvaruudun tarkkuisella kuvalla,

ja ohjelma tekee valmiit

muokkaustoimet suurelle kuvatiedostolle

itse. Näin suurten tiedostojen

kanssa voi työskennellä myös

hitailla suorittimilla ja pienellä keskusmuistilla.

PhotoPaintissa on nyt

myös MMX-tuki.

Kuvien vienti Internetiä varten

on toteutettu esimerkillisesti. Corel

tukee Jpeg- ja Gif-muotoja sekä

Netscape 4:n tasoja ja Netscapen ja

Explorerin tyylejä. Jpeg-tiedostojen

tiivistyksen asettamisen apuna

on esikatseluikkuna, joka on piirrosten

tallennuksessa erittäin hyödyllinen.

Corel 8 koostuu edelleen kolmesta

päätuotteesta: Draw, PhotoPaint

ja Dream 3D. Näiden ohella mukana

tulee joukko työkaluohjelmia

entiseen tapaan, kuten kuvan skannaus

ja vektorointi, tekstuurien

muokkaaja, kuvakaappaaja, skriptimuokkain

sekä dokumenttien versiohallinta.

Bitstreamin Font Navigator toimii

kirjasinten ryhmittelyyn ja hallintaan

sekä Windows 95:ssä että

NT 4:ssä. Myös muut kylkiäiset,

kirjasimet ja leikekuvat, ovat entiseen

malliin runsaat.

Mitä Uutta [Internet]

Kanavat aukesivat

PETTERI JÄRVINEN

Microsoftin Internet

Explorer 4.0 sisältää

uuden kanavatekniikan

Netscape Navigatorin

uuden version

tapaan. Toisin kuin

Netscape, Microsoft

on saanut kanavia

tuottamaan myös suomalaisia

yhtiöitä. Kanavatekniikka

ottaa

kuitenkin vasta ensiaskeleitaan,

minkä

kanavakäyttäjä varsin

pian huomaa.

yyskuun viimeisenä päi-

Svänä Microsoft julkisti

pitkään odotetun Internet

Explorer 4 -selaimen. Ohjelman

kiinnostavin ominaisuus

on sen kanavatekniikka.

Netscape oli esitellyt

omat kanavansa jo aikaisemmin,

mutta Microsoftin

kanavissa on enemmän sisältöä.

Siksi Microsoftin

julkistus herätti myös

enemmän kansainvälistä

kiinnostusta kuin Netscapen

vastaava julkistus.

Meitä suomalaisia kiinnostavat

erityisesti mukaan

lähteneet kahdeksan suomalaista

sisältötuottajaa.

Kun ohjelman asentaja on

valinnut maaksi Suomen,

kanavalistassa näkyvät valmiina

Yleisradion, MTV

3:n, Helsingin Sanomien,

Iltalehden, Kauppalehden,

Duuninetin, Tietokoneen ja

Zambonetin kuvakkeet.

Uusi Internet Explorer

toimii myös ilman kanavia.

Sellaisenakin siinä on mielenkiintoisia

uusia ominaisuuksia.

Tilaa kuluu

Internet Explorerin voi hakea

ilmaiseksi Microsoftin

palvelimelta. Perusversion

lisäksi tarjolla on laajennettu

versio, joka sisältää tukun

apuohjelmia ja laajennuksia.

Silti jo pelkkä perusversio

haukkaa useita

kymmeniä megatavuja levytilaa.

Kanavasisällön tallentaminen

paikallisesti

vaatii sekin oman tilansa,

joka voi olla useita megatavuja

kanavaa kohti.

Jos käytössä on Windows

95:n tai Windows NT:n

Hakupainike jakaa selaimen näytön kahtia. Hakukone

valitaan vasemmasta ikkunasta ja siihen ilmestyvät

myös hakujen tulokset linkkeinä. Kun linkkejä osoitetaan,

sisältö näkyy oikeanpuoleisessa ikkunassa.

Internet Explorer liittyy osaksi Windowsin työpöytää. Kanavat voivat lähettää työpöydälle

ohjelmia, jotka päivittävät sisältöään automaattisesti.

englanninkielinen versio,

selain integroituu osaksi

työpöytää. Tällöin työpöydälle

voi lisätä sisältötuottajien

ikkunoita, joiden sisältö

päivittyy automaattisesti.

Suomenkielisen Windowsin

käyttäjät pääsevät

nauttimaan työpöytäintegraatiosta

vasta, kun selaimen

suomenkielinen versio

valmistuu vuoden lopulla.

Englanninkielinen selain

toimii kyllä suomenkielisessä

Windowsissa, mutta

ilman työpöytäominaisuuksia.

Työpöytäasennus muuttaa

myös Windowsin käyttöliittymää

tuoden siihen

uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi

tehtäväpalkin kuvakkeen

painaminen on aina

tuonut siihen liittyvän

ikkunan päällimmäiseksi.

Nyt uusi painallus kuvakkeesta

vie ikkunan takaisin

piiloon. Näppärä yksityiskohta,

joka ei mitenkään

liity nettikäyttöön.

Suurin muutos seuraa

kuitenkin oman kiintolevyn

kansioista (alihakemistoista),

jotka näkyvät nyt

selaimen kautta katsottuna.

Jokaisella kansiolla voi olla

oma HTML-sivu, jonka nimi

on sitten beetaversion

muuttunut ja on nyt folder.htt.

Tämän tiedoston

ansiosta kansiolla voi olla

taustakuva, vakiotekstiä tai

mitä tahansa HTML-koodia.

JavaScriptin ja tyylitiedostojen

avulla kansioille

voi ohjelmoida hyvinkin

kehittyneitä piirteitä. Esimerkiksilevyasemakuvakkeen

osoittaminen näyttää

ikkunan vasemmassa reunassa

piirakan levyn vapaasta

tilasta. Toinen hyödyllinen

piirre on thumbnail-muoto,

joka näyttää

kansion reunassa osoitetun

GIF-tiedoston sisällön pienoiskuvana.

Täyspaketin mukana tulee

FrontPage Express, joka

nimestään huolimatta

muistuttaa nyt myynnissä

olevaa FrontPage 97:ää. Kyseessä

on täysverinen

HTML-editori, joka hallitsee

perustoimintojen lisäksi

taulukot, lomakkeet ja monet

muut HTML-laajennukset.

Toinen apuohjelma on

Outlook Express, joka on

Office 97:n sähköpostiohjelman

kevennetty versio.

Ja sitten

surffaamaan

Asennus kestää pitkään ja

Microsoftille ominaiseen

tapaan kone on pakko

käynnistää uudelleen sen

jälkeen. Vasta sitten päästään

kokeilemaan itse selainta.

Ensimmäinen myöntei-

TIETOKONE

Lyhyesti

Yhdysvaltain suosituimpiin

Online-palveluihin kuuluva

CompuServe

(http://www.compuserver.co

m) siirtyi Internet-aikaan,

kun se julkisti uuden Webpohjaisen

palvelunsa. Mukana

on muun muassa ilmaista

ja pay-perview-tietoa, tietokantahakuja,

elektronista

kaupankäyntiä ja keskusteluryhmiä.

CompuServen mukaan

palvelu on suunnattu

yritysja ammattikäyttäjille,

kuten CompuServen aiemmatkin

palvelut. Yhtiö ei siis

pyri Web-palvelujen massamarkkinoille.

Yhteysmedia Oy aloitti Käyntikortit

Internetistä -palvelun,

jossa on 40 valmista käyntikorttipohjaa.

Käyttää voi valita

mieleisensä ja jättää

korttitilauksen Web-selaimellaan

Internetin välityksellä.

Käyntikorttia voi esikatsella,

jolloin käyttäjä näkee lomakkeelle

antamansa tiedot valmiiseen

korttipohjaan sijoitettuna.

Kortin esikatselu

näyttää valmiina käyntikortin

lopullisessa muodossa. Käyntikortit

Internetistä palvelu

on osoitteessa

http://www.yhteysmedia.fi/k

ortti.

Internet-yhteydentarjoajan

Megabaudin

(http://www.megabaud.fi)

uuden maksutavan mukaan

asiakas maksaa 50 markkaa

kuukaudessa, jolloin yhteyden

minuuttihinta on Uudellamaalla

neljä penniä minuutilta,

minkä lisäksi tulee vielä

markkaa siirrettyä megatavua

kohti. Megabaud on yksi

harvoista yhteydentarjoajista,

joka edelleen perustaa

hinnoittelunsa siirrettyihin

megatavuihin. Yleensä yhteydentarjoajalla

on vain minuuttiperusteinen

hinta.

Suomen Keltaiset Sivut Oy

(http://www.keltaisetsivut.fi)

on laajentanut hakemistopalvelujaan

tuomalla Keltaisten

Sivujen Kauppakeskuksen Internetiin.

Yrityksillä on uuden

palvelun myötä mahdollisuus

avata Keltaisten Sivujen

Kauppakeskukseen omia

verkkokauppojaan. Verkkokaupassa

yritys voi esitellä ja

myydä tuotteitaan ja palveluitaan

aivan kuten tavallisessakin

kaupassa. Maksutapoina

ovat postiennakko ja

Meritan Solo-maksu.

Helsingin kaupunki ja Helsingin

Puhelin Oy ovat mukana

Euroopan unionin rahoittamassa

Infocities-projektissa,

jossa kehitetään kuntalaisille

uusia Internet-palveluja. Nyt

on saatu valmiiksi uusi Javakielellä

toteutettu käyttöliittymä

osoitteeseen

http://www.hel.fi/infocities.

MARRASKUU 1997 27


Lyhyesti

Meneillään oleva keskustelu

Internetin ylimpien domainnimien

rekisteröinnin hajauttamisesta

on saanut uuden

käänteen. Ryhmä suuria alan

yrityksiä on tuomassa julkisuuteen

suunnitelmaa, jonka

avulla nimien hallinta siirrettäisiin

nykyisiltä julkisilta organisaatioilta

yksityiselle

sektorille. Nyt julkisuuteen

tulevat yritykset esittävät

vastaehdotuksen aiemmin

tänä vuonna IAHC:n (Internet

Ad Hoc Committee) julkistamalle

suunnitelmalle nimien

rekisteröinnin uudistamisesta.

Yritysten mukaan IAHC:n

(http://www.iahc.org) ehdotuksella

ei ole todellisuuspohjaa

eikä teollisuuden tukea.

EUnet on saanut valmiiksi

norjalaisen Telenor Satellite

Servicesin kanssa koko Euroopan

kattavan satelliittiverkon.

Verkon tarkoituksena

on parantaa edelleen Eunetin

Internet-yhteyksien luotettavuutta.

Satelliittiverkon kautta

EUnetilla on nyt yhteyslinkit

Alankomaista kaikkiin niihin

Euroopan maihin, joissa

EUnet toimii. Perus- ja satelliittiverkon

avulla yhtiö voi

tarjota asiakkailleen palvelua,

joka ei ole altis kaapelivioille.

Satelliittiyhteyden

avulla EUnet kasvattaa myös

käytössä olevaa tietoliikennekapasiteettiaan.

Kaikista

EUnet-maista on mahdollista

saada nykyisten yhteyksien

rinnalle Internet-satelliittiyhteys.

IETF (Internet Engineering

Task Force,

http://www.ietf.org) on asettanut

työryhmän pohtimaan

Pretty Good Privacy Inc.:n

turvallisuusmekanismien

käyttöä Internet-sähköpostin

suojaukseen. Tällä hetkellä

Pretty Goodin PGP-ohjelma

(http://www.pgp.com) on yksi

laajimmalle levinneistä

sähköpostin turvaamiseen

käytetyistä menetelmistä yksityishenkilöidenkeskuudessa.

Pretty Good Privacyn kilpailija

RSA Data Security on

myös yrittänyt saada standardin

asemaa omalle S/MI-

ME-määrittelylle, mutta sitä

ei ole haluttu hyväksyä sen

sisältämien patentoitujen

tekniikoiden takia.

Telecom Finland avaa marraskuussa

iNET-palvelunsa

(http://www.inet.fi) osaksi

hakupalvelun, joka perustuu

Digitalin AltaVista -tekniikkaan

Suomalaisia WWW-sivuja

indeksoiva hakukone oli

lokakuun ajan koekäytössä

iNETin Keskuskadulla. Telen

tiedotteen mukaan uusi hakupalvelu

indeksoi päivittäin

kaikki suomalaiset WWW-sivut.


Täyteen pakettiin sisältyy FrontPage Express -editoriohjelma

HTML-sivujen tekoa ja muokkausta varten.

nen yllätys on se, että ruudunpäivitys

on huomattavasti

aiempaa nopeampaa.

Microsoftin sovelluksista

tuttu fullscreen-tila laajentaa

selaimen ikkunan koko

näytölle niin, että vain kapea

painikerivi jää näkyviin

ja koko muu tila jää

WWW-sivua varten.

Teknisiä uudistuksia ovat

tuki HTTP 1.1-protokollalle

sekä PNG-grafiikkamuodolle.

Varsinkin HTTP

1.1 on hyödyllinen, koska

se nopeuttaa sivujen siirtoa

vähentämällä toistuvia yhteyden

avaus- ja sulkukomentoja.

Vyöhykkeet (zone) määrittelevät,

miten suhtaudutaan

palvelimien lähettämiin

Java-, ActiveX- ynnä

muiden komponenttien

tietoturvaan. Oman sisäverkon

(intranet) palvelimista

voi huoletta ladata

ohjelmakomponentteja, samoin

luotettaviksi tiedetyistä

palvelimista, mutta

vieraille julkisen netin palvelimille

halutaan asettaa

rajoituksia. Käyttäjä voi itse

lisätä palvelimia eri vyö-

hykkeisiin.

Paras yksittäinen ominaisuus

on kuitenkin Searchpainike.

Se jakaa näytön

pystysuunnassa kahtia niin,

että vasemmalla puolella

näkyy valittu hakukone.

Kun hakusana on kirjoitettu,

ikkunaan ilmestyvät

vastauslinkit. Niitä osoittamalla

oikeaan ikkunaan ilmestyy

kunkin linkin sisältö.

Tämä nopeuttaa tuloslinkkien

läpikäyntiä, eikä

tulossivu enää katoa näkyvistä

vastaussivuja selailtaessa.

Kaikesta huolimatta uusi

selain on varsinkin työpöytäkäytössä

sekava ja hämmentävä.

Kanavien hallinta,

työpöytäintegrointi ja tavallinen

verkkosurffaus on

koottu yhdeksi paketiksi,

joka muistuttaa perinteistä

WWW-selausta, mutta on

kuitenkin hieman erilaista.

Asiaa pahentaa vielä epäselvä

ja osin harhaanjohtava

termistö.

Kanavat ja pushtekniikka

Uuden selaimen kiinnosta-

Kanavatarjontaa riittää. Kun uskaltautuu selailemaan

muitakin kuin suomalaisia kanavia, saattaa törmätä

esimerkiksi omaa harrastusta käsitteleviin aiheisiin.

Add Active Channel -painike tilaa kanavan ja lisää sen

valikkoon.

Tilattuja kanavia hallitaan subscriptions-ikkunassa. Siitä

näkyvät tilattujen kanavien nimet, valittu päivitystapa,

aikataulu sekä tilankulutus omalla levyllä.

Tilatut kanavat päivitetään update-komennolla, jonka

jälkeen niiden sisältöä voidaan lukea ilman verkkoyhteyttä.

Tästä ominaisuudesta on eniten hyötyä kotikäyttäjälle.

vin puoli on sen kanavatuki.

Tekniikkaa kutsutaan

myös nimellä push (työntö),

koska verkon palvelimet

”työntävät” kanavien

kautta uutta sisältöä työpöydän

ikkunoihin.

Microsoftin valitsema kanavatekniikka

on kuitenkin

teknisesti yksinkertaisempi

kuin Netscapen valitsema

malli. Itse asiassa Microsoftin

push ei ole työntöä

lainkaan, vaan selain käy itse

hakemassa uutta sisältöä

palvelimesta ennalta ohjelmoidun

aikataulun mukaan

esimerkiksi tunnin välein

tai kerran vuorokaudessa.

Microsoft on valinnut

toimintamallin, jota se on

käyttänyt usein ennenkin.

Teknisesti yksinkertaisempi

ratkaisu ei ole kovin edistyksellinen,

mutta se on

helppo ottaa käyttöön. Mikä

tahansa WWW-palvelin

voidaan muuttaa kanavapalvelimeksi

lisäämällä siihen

CDF-tiedosto, joka kuvaa

kanavan perustiedot ja

kerralla siirrettävät sivut.

Netscapen valitsema tekniikka

on kehittyneempi,

mutta myös kynnys sisällön

tuottamiseksi siihen on

korkeampi.

Kun käyttäjä löytää verkosta

mielenkiintoisen palvelimen,

hän liittyy sen tilaajaksi

(subscribe). Tilauksen

yhteydessä voidaan

määritellä, että selain käy

tarkistamassa palvelimen

sisällön esimerkiksi joka yö.

Jos sivuihin on tullut muutoksia,

selain lähettää asiasta

ilmoituksen sähköpostil-

la tai lisää tilattujen sivujen

valikkoon punaisen tähden.

Merkistä käyttäjä tietää, että

sivun sisältö on muuttunut

ja voi hakea sen luettavaksi,

jos haluaa.

Käyttäjä voi myös pyytää

selainta hakemaan halutut

sivut automaattisesti omalle

levylle. Jos sivuja on paljon,

niiden tilankäyttöä voi

rajoittaa määrittelemällä

ylärajan siirrettävän datan

määrälle. Tilatut sivut päivitetään

joko automaattisesti

ennalta ohjelmoidun

aikataulun mukaisesti tai

Manage Subscriptions -valikosta

komennolla Update

All.

Kun tilattujen sivujen sisältö

on päivitetty, niitä

voidaan lukea ilman nettiyhteyttä.

Jos sivulla on linkkejä,

hiiren osoitin muuttuu

kieltomerkiksi sellaisten

sivujen kohdalla, jotka eivät

ole omalla levyllä.

Tämä toimintamuoto

kiinnostaa varsinkin kotikäyttäjiä:

koneen voi ohjelmoida

soittamaan yöllä

nettiin ja päivittämään tilattujen

palvelinten sisällön.

Aamulla sivuja voi sitten

lukea kaikessa rauhassa offline-tilassa.

Sivujen luku offline-tilassa

säästää kustannuksia,

koska yöllä puhelut ovat

halvempia ja koska nettiyhteyttä

käytetään tehokkaasti

vain sivujen hakemiseen.

Tavallisessa surffailussa osa

yhteysajasta kuluu sivujen

lukemiseen, joten linja on

avoinna pidempään. Toisaalta

offline-siirto hakee

omalle levylle myös sivuja,


Internet Explorerin työpöytäominaisuudet muuttavat

tapaa, jolla Windowsin työpöytä toimii. Esimerkiksi

kansioikkunoissa näkyvät tiedostokuvakkeet sekä valitun

tiedoston perustiedot. Yleisistä kuvatiedostoista

nähdään myös esikatseluna pienoiskuva sisällöstä.

joita ei välttämättä haluta

lukea, joten säästö voi

osoittautua myös menoksi.

Kehittyneempi käyttömuoto

on mahdollista niillä

sivuilla, joilla on komento

Add to Active Desktop.

Tämän linkin painaminen

lisää työpöydälle ohjelman,

jolla on oma ikkuna. Ikkuna

jää työpöydällä aina

alimmaksi, jottei se olisi

tiellä.

Koska ikkuna on oma

ohjelmansa, sitä eivät sido

HTML-kielen ja selaimen

rajoitukset. Ensimmäiset

työpöytäohjelmat näyttävät

ikkunassaan uutisotsikoita,

säätiedotuksia tai pörssikursseja.

Otsikoissa voi olla

HTML-linkkejä, jolloin sivu

haetaan joko verkosta tai

paikallisesti, jos kanavan sisältö

on päivitetty ajan tasalle.

Sivut voivat sisältää myös

oman näytönsäästäjän, joka

siirtyy käyttäjän koneeseen

sivujen mukana. Kun tilataan

useita näytönsäästäjiä

sisältäviä sivuja, Windows

näyttää kutakin säästäjää 30

sekunnin ajan ja vaihtaa sitten

seuraavaan. Tuloksena

on levoton säästäjien kavalkadi.

AppChannel

vähälle huomiolle

Vähälle huomiolle on jäänyt

Microsoftin kanavatekniikkaan

sisältyvä

AppChannel-ominaisuus.

Sitä käyttäen työasemiin

voidaan siirtää mitä tahansa

ohjelmia, jotka sitten asennetaan

automaattisesti

käyttöön. Näin esimerkiksi

yritys voi automatisoida virusten

torjuntaohjelmien

päivitykset kaikkiin työasemiin.

Sekä työpöytäohjelmat

että ohjelmien automaattinen

päivitys kiinnostavat

erityisesti yritysten sisäisten

intranet-verkkojen käyttäjiä.

Työpöytätekniikalla on

mahdollista luoda sisäinen

tiedotuskanava, jossa näkyvät

jatkuvasti esimerkiksi

uusimpien tiedotteiden

tekstit.

Kanavat

vielä raollaan

Julkistushetkellä syyskuun

lopussa useimmat kanavat

olivat vielä pahasti kesken.

Kotimaisista kanavista vain

Yleisradiolla ja Helsingin

Sanomilla oli tarjota oma

työpöytäohjelma. MTV:n ja

Iltalehden kanavat alkoivat

toimia vasta muutama päivä

julkistuksen jälkeen.

Yleisradion ohjelma on

hyvä osoitus kanavatekniikan

mahdollisuuksista. Ikkunassa

näkyvät tuoreimmat

uutisotsikot, säätiedotukset

ja päivän Yleisradion

kanavien TV-ohjelmatie-

dot. Urheilutietojen välilehti

oli tätä kirjoitettaessa vielä

tyhjä, mutta parannusta

oli pian luvassa.

Kanavien sivuilla käytetään

dynaamista HTML:ää,

joka on tavallisen HTML:n

laajennettu versio. Se mahdollistaa

liikkuvat, välkkyvät,

kääntyvät ja vääntyvät

tekstit ja kuvat ilman, että

selaimen täytyy ottaa välillä

yhteyttä palvelimeen. Uutuudenviehätyksestäjohtuen

sivujen tekijät ovat

käyttäneet niitä liikaakin.

Varsinkin tekniikka, jossa

sisältöteksti ilmestyy näkyviin,

kun hiiren osoitin siirretään

ruudulla tiettyyn

kohtaan ja häviää, kun hiiri

viedään siitä pois, tuottaa

helposti kiusallisia tilanteita.

Esimerkiksi MTV 3:n uutissivuja

on lähes mahdoton

lukea 800 x 600 -näytöllä,

koska uutisotsikoita

pitäisi pystyä myös vierittämään

ikkunassa. Uutisen

sisältöä ja otsikkoa on vaikea

saada näkymään yhtä

aikaa ja pienikin hiiren liikahdus

voi sotkea koko

näytön.

Toivottavasti sivujen tekijät

palaavat alkuinnostuksen

jälkeen vanhaan kunnon

napsautustekniikkaan.

Nyt monet sivut muistuttavat

lähes videopelejä, jolloin

Kanavat ovat mainio tapa oman kielitaidon ylläpitämiseen.

Vaikka suurin osa kanavista onkin englanniksi,

myös eurooppalaiset kielet ovat hyvin edustettuina.

Italiankielisiä kanavia on Microsoftin omassa kanavahakemistossa

12 kappaletta.

Levyasemien

kohdalla uudistetutikkunatnäyttävätaseman

koon

sekä tiedon

vapaan tilan

määrästä

piirakkana.

sisällön lukeminen

vaikeutuu.

Toinen ongelma ovat sivujen

virheet. Monien sivujen

katsominen keskeytyi

ohjelmointikielen virheilmoituksiin.

Kaikesta näkee,

että kanavatekniikan käyttö

on vielä alkutekijöissään.

Kanavatekniikan paras

puoli on siinä, että se tekee

verkon käytön entistä helpommaksi

ja mielenkiintoisemmaksi.

Kanava toimittaa

WWW-sivujen sisällön

automaattisesti käyttäjän

työasemaan. Aiemmin

käyttäjän on pitänyt

olla itse aktiivinen ja mennä

lehtikioskille ostamaan haluttu

lehti. Kanavaa käyttämällä

sisällön – tässä tapauksessa

lehden – voi tilata

tulemaan suoraan kotiin.

Internet Explorerin kanavia

hallitaan Channel

Guide -kohdasta. Se listaa

Microsoftin rekisteröimät

kanavat ikkunassa. Kanavaa

voi etsiä aihealueen,

maan tai kielen perusteella.

Yhdysvalloista voi tilata

lähes 300 kanavaa, joten valinnanvaraa

riittää. Englanninkielisiä

kanavia on yhteensä

lähes 500 kappaletta.

Harmeja riittämiin

Selain käy läpi palvelimen

sivuja samaan tapaan kuin

hakukone sivuja indeksoidessaan.

Kaikki sivut siirretään,

vaikkei niitä jatkossa

kukaan lukisi.

Turhat haut tukkivat

verkkoa ja nostavat ulkomaanliikenteen

määrää, mikä

useimmilla operaattoreilla

näkyy suoraan kiinteän

linjan kuukausilaskussa.

Ongelma ovat myös selaimen

vaatimat resurssit.

Levytilaa kuluu runsaasti ja

testikoneessa kanavien päivittäminen

sujui kiusallisen

hitaasti ISDN-linjasta huolimatta.

Jostain syystä perinteinen

surffaus siirtäisi

sivut nopeammin, mikä ei

ole hyvää mainosta kanavien

tulevaisuudelle.

TIETOKONE

Lyhyesti

Intel (http://www.intel.com)

julkisti uuden QuickWeb-tekniikan,

jonka luvataan nopeuttavan

Web-sivujen latausta

jopa puolella entiseen

nähden. QuickWebin beetatestaus

aloitettiin kolmessa

yhdysvaltalaisessa Internetyhteyttä

tarjoavassa yrityksessä

lokakuussa. Intelin uusi

tekniikka pakkaa Web-sivuilla

olevia kuvia ja säilyttää

usein vieraillut Web-sivut Internet-yhteydentarjoajanpalvelimella,

josta Internetin

käyttäjät löytävät ne nopeammin.

QuickWeb on

suunnattu Internet-yhteydentarjoajille,

joten loppukäyttäjän

ei tarvitse ladata mitään

ohjelmaa käytöönsä.

VDOnet-yhtiön

(http://www.vdonet.com)

kaksi uutta palvelinohjelmaa

parantavat videoneuvottelun

mahdollisuuksia Internetissä,

lähiverkoissa ja puhelinlinjojen

kautta. Uusi 3.0-versio

VDOLive-ohjelmasta mahdollistaa

ensimmäisenä skaalattavan

videotiedoston tekemisen,

jolloin tuottajan ei tarvitse

tehdä eri modeeminopeuksia

varten erillisiä videotiedostoja.

Äänitiedostojen

luonnissa käytetään samaa

tekniikkaa. Loppukäyttäjälle

suunnatusta VDOPhone-ohjelmasta

on ilmestynyt myös

uusi versio 3.0. VDOPhone

Internet 3.0 -versiolla saa kuvapuhelinyhteyden

Internetin

tai yrityksen sisäisen intranetin

kautta toiseen käyttäjään.

Internet-harrastajien omituisena

harrastuksena pidetty

reaaliaikainen Chat-keskustelu,

kotoisemmin irkkailu on

saamassa vakavampia muotoja.

Ichat

(http://www.ichat.com) on

julkistanut tuotepaketin, jonka

avulla reaaliaikaisesta

chat-palvelusta voidaan tehdä

osa kaupallisia WWW-palveluja.

Erityisesti yhtiö tähyilee

erilaisten online-palvelujen,

kuten tuen ja koulutuksen

tarjoamisen suuntaan.

Yhtiön Customer Interaction

Suite auttaa WWW-ylläpitäjiä

kuluttajien houkuttelemisessa

ja avustamisessa. Paketissa

on kaksi osaa, joista

ichat Eventsiä käytetään reaaliaikaisiin

keskusteluihin,

joissa voidaan käyttää apuna

HTML-kielisiä sivuja, ääntä ja

videota. Toinen osa, ichat

Assist, on suunnattu nimenomaan

tukipalvelujen toteuttamiseen.

Suomen Nuorkauppakamari

julkisti keskiviikkona Internetissä

toimivan noin 5000

käyttäjän virtuaaliyhteisönsä.

Osoitteessa

http://www.jcfin.fi marraskuun

alusta lähtien toimiva

palvelu on samaan aikaan

järjestön sisäinen keskusteluja

tiedotusfoorumi.

MARRASKUU 1997 31

Mitä Uutta [trendit]

HP JetSend

Kirjoitin kiinni helpommin

ANTERO ALKU

M ikrotietokoneiden

käyttäjät

ovat tottuneet siihen,

että jokainen koneeseen

kytketty laite tarvitsee aina toimiakseen

toimintaa määrittelevän

tiedoston, ajuriohjelman. Elokuussa

Hewlett-Packard julkisti

teknologian, jonka pitäisi poistaa

ajurit ja niihin liittyvät yhteensopivuuden

ja päivittämisen

ongelmat. Tekniikan nimi

on JetSend.

JetSendin idea on kauniin yksinkertainen.

Kun kirjoitin kytketään

tietokoneeseen, niin tulostuskäsky

käynnistää tietokoneen ja kirjoittimen

välille keskustelun. Keskustellessaan

kone ja kirjoitin selvittävät

keskenään, miten tulostus tapahtuu.

Kun siis tietokone ja kirjoitin

ovat JetSend-yhteensopivia, mitään

ajureita ei tarvitse asentaa.

Hewlett-Packard on kehittänyt

JetSendiä noin kahden vuoden

ajan. Testiympäristönä ovat olleet

kirjoittimet, skannerit, fläppitaulut

ja digitaalikamerat. Nämä laitteet

voivat JetSendin avulla keskustella

keskenään jopa suoraan, ilman tietokonetta.

Edellytyksenä on ainoastaan,

että laitteiden välille saadaan

yhteys. JetSend ei rajoita liikuteltavan

tiedon tyyppiä tai ole riippuvainen

käyttöjärjestelmästä.

Teknisessä mielessä JetSend on

yhteyskäytäntö, joka sisältää määritykset

laitteiden ja ohjelmien välisestä

tiedonsiirrosta siten, että laitteet

osaavat käsitellä niille tulevaa

tietoa. JetSend on riippumaton tavasta,

miten laitteet on toisiinsa

kytketty. Siten JetSend-laite voi olla

kytkettynä suoraan tietokoneeseen

rinnakkais- tai sarjaliitännällä tai

tietoverkon kautta. Yhtä hyvin kytkentä

voi olla infrapunaliitäntä tai

USB-väylä sen yleistyessä. Tai kytkentä

voi tapahtua nykyään niin

muodikkaan Internetin kautta, koska

JetSendissä on jo nyt tuki

TCP/IP-yhteyskäytännölle.

Utopiaa vai toimiva

ratkaisu?

JetSend ei ole ensimmäinen yritys

luoda standardi laitteiden, edes tulostinten

liittämiseksi tietokoneeseen.

Aikaisemmat ”standardit”

ovat syntyneet joidenkin tuotteiden

suuren menekin ohessa. Hewlett-

Packardin itsensä kehittämä PCLkieli

kirjoitinten ohjauskielenä on

ollut yksi teollisuusstandardi. Mut-


JetSend!

ta sekään ei ole ollut takeena ongelmattomasta

yhteensopivuudesta.

Kehittyvä tekniikka tuo uusia ominaisuuksia,

joita ei ole osattu määritellä

aikaisemmin. Joten ”standardia”

joudutaan jatkamaan, jolloin

se lakkaa olemasta standardi.

PCL:n kuten monien muidenkin

teollisuusstandardien luonne on

kuitenkin erilainen kuin JetSendin.

Jokin yritys on kehittänyt teollisuusstandardin

omaan tarpeeseensa,

mutta muut valmistajat

ovat kopioineet sen itselleen. Jet-

Send on kehitetty nimenomaan

yleiseksi standardiksi, jonka

Hewlett-Packard antaa muiden yritysten

käyttöön. Lisäksi sen kehityksessä

on otettu huomioon mahdollisuus

lisätä mukaan uusia ominaisuuksia

JetSend on joukko työkaluja

ja määrityksiä, joiden avulla

voi luoda uusia määrityksiä. Jos uudet

ominaisuudet voidaan rakentaa

vanhoista, JetSendillä on paremmat

mahdollisuudet pysyä standardina

kuin esimerkiksi HTML:llä, johon

jokainen lisää uusia komentoja.

Softaa ja rautaa

Koska JetSend on yhteyskäytäntö,

se on periaatteessa ohjelmanpätkä,

minkä ansiosta se voidaan lisätä jo

olemassa oleviin ohjelmiin, kuten

osaksi käyttöjärjestelmää. Yhtä hyvin

se voidaan lisätä osaksi laitetta,

laitteen PROM-ohjelmaan. Verkkokäytössä

tarvittava ohjelma on

noin 200 kilotavua, yksittäisen laitteen

PROM-ohjelman osana koodia

tarvitaan huomattavasti vähemmän.

Teoriassa on siten mahdollista,

että JetSendin saa päivityksenä

myös vanhoihin laitteisiin. Kirjoitinta

tai skanneria varten voisi olla

JetSend-ajuriohjelma, joka asennetaan

käyttöjärjestelmään tulostinohjaimeksi

tai TWAIN-laitteeksi.

Käyttäjä siis valitsee tulostimeksi

JetSend-tulostimen ja skanneriksi

JetSend-TWAIN-skannerin. Tämän

jälkeen tulostimeksi ja skanneriksi

voi kytkeä minkä hyvänsä Jet-

Send-laitteen.

Toisaalta esimerkiksi vanha tulostin,

joka toimii PCL-kielellä, voisi

saada päivityksen joko PROMpiiriä

vaihtamalla tai ajuriohjelmana,

joka näkyy käyttöjärjestelmälle

porttina.

Kaupalliselta kannalta laitevalmistajat

eivät luultavasti ole kiinnostuneita

jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Vanhojen laitteiden ylläpito

ja päivittäminen ei ole tuottavaa

liiketoimintaa uusien laitteiden

myymiseen verrattuna. JetSend on

jälleen yksi hyvä syy saada asiakkaat

hylkäämään vanhat laitteensa.

Internet oheislaiteverkoksi?

JetSend avaa periaatteessa mahdollisuuden

käyttää Internetiä ja sitä

varten yrityksen sisälle rakennettua

verkkoa vapaasti kaikenlaisten lisälaitteiden

käyttöön. IP-osoitteen

perusteella voisi siten tulostaa minne

hyvänsä, esimerkiksi palvelulaitoksen

julistetulostimelle.

Käytäntö ei kuitenkaan voi muodostua

näin yksinkertaiseksi. Jet-

Send edellyttää, että isäntäkone ja

laite voivat keskustella keskenään.

Kahdensuuntainen liikenne ei kuitenkaan

onnistu palomuurien ylitse.

Jos JetSend-liikenne halutaan

sallia, se edellyttää muutoksia palomuurin

rakenteeseen.

Kun JetSend on vain yhteyskäytäntö,

se ei muuta lähetettävää tietoa

esimerkiksi pakkaamalla sitä.

Mikron ja tulostimen välillä

on lähetettävä edelleen yhtä

suuria tiedostoja kuin ennenkin,

ja Internetin kapasiteetti

on tähän täysin

riittämätön. Skanneria ja

suurta väritulostinta ei

kannata kytkeä työasemaan

edes nopean paikallisverkon

kautta juuri

siksi, etteivät nämä

laitteet tarpeettomasti

kuormittaisi verkkoa.

JetSend voi kuitenkin

yksinkertaistaa huomattavasti

verkoissa olevien

palveluiden asennusta ja

käyttöä. Lisälaite ei tarvitse

erillistä palvelinkonetta

tai palvelun asetuksia. Työasema

voi käyttää laitetta riippumatta

palvelimen tai toisten mikrojen

käyttöoikeuksista. Työasema ei

myöskään tarvitse laiteohjaimia.

JetSend-tuki ja laitteen IP-osoite

riittävät.

Ei vielä, mutta ehkä

kohta

Tietokonealalle on tyypillistä, että

julkisuuteen päästetään lupauksia.

Tai markkinoille tuodaan mullistavia

tekniikoita. Mutta vasta markkinat

näyttävät, mikä menestyy,

mikä unohtuu.

Hewlett-Packard on kuitenkin ilmeisen

tosissaan JetSendin kanssa,

ja on saanut tuekseen muiden mukana

jo Microsoftin sekä Canonin,

vaikka Canon onkin HP:n kilpailija

tulostinmarkkinoilla. JetSendin

määrittely on julkinen, joten Jet-

Send-laitteita voi valmistaa ilman

lisenssimaksua. Määrittely löytyy

Internetistä osoitteesta

http://www.jetsend.hp.com.

Hewlett-Packardin ei tarvitse

tehdä JetSendiä pyyteettömänä lahjana

tietokoneteollisuudelle. Ajureiden

suunnittelu ja ylläpito ovat

iso kustannus Hewlett-Packardille

kuten muillekin yrityksille. Kun

asialle saadaan yleisesti hyväksytty

ratkaisu, se säästää myös Hewlett-

Packardin kuluja. Yhteensopivuus

ja toimintavarmuus tekevät asiakkaistakin

tyytyväisiä, ja Hewlett-

Packardin tuotteista halutumpia.

Viime kädessä JetSendin menestyksen

ratkaisevat tietokoneiden

käyttäjät. Jos JetSend markkinoille

tullessaan, ehkä ensi vuoden alussa,

toimii ja todella helpottaa oheislaitteiden

käyttöä, asiakkaat haluavat

JetSend-laitteita. Silloin JetSendistä

tulee totta.

Mitä Uutta [uudet tuotteet]

HP:lta uudet työasemat

HP on julkistanut uuden Kayak-työasemaperheen. Kaikissa

Kayak-mikroissa käytetään Intelin uutta AGP-liitännällä,

SDRAM-muistituella ja Ultra DMA IDE -liitännällä

varustettua 440LX AGPset -piirisarjaa sekä Pentium II -

suorittimia.

Malliston edullisin Kayak XA on varustettu yhdellä 233 -

300 megahertsin Pentium II -suorittimella. SDRAM-muistia

laitteeseen saa 384 megatavuun saakka. Kiintolevyvaihtoehtoina

ovat 2,5 tai 4,3 gigatavun Ultra DMA IDE-levy

sekä 2,1 tai 4,5 gigatavun Ultra Wide SCSI -levy. Näytönkäsittelystä

mikrossa huolehtii Cirrus Logicin GD5465kiihdytin

neljän megatavun Rambus-muistilla. Laitteiden

hinnat alkavat 16 600 markasta.

Tehokkaampi Kayak XU on suunnattu teknisten ja kaupallishallinnollisten

sovellusten tehokäyttäjille. Laitteessa

on yksi tai kaksi 266 tai 300 megahertsin Pentium II -prosessoria.

Laitteen virheenkorjaavan ECC-muistin kaistanleveys

on 533 megabittiä sekunnissa. Mikrossa on näytönohjaimena

AGP-väylään liitetty Matroxin Millennium

II. Kiintolevy on liitetty joko Ultra SCSI- tai Ultra Wide

SCSI -ohjaimeen ja sen kapasiteetti on 2,1 - 9,2 gigatavua.

Kayak XU:n hinnat alkavat 29 400 markasta.

Malliston huipulla on 3D-suunnitteluun ja visualisointiin

tarkoitettu Kayak XW. Laite on XU:n tavoin varustettu yhdellä

tai kahdella suorittimella ja kellotaajuus on 266 tai 300

Tarkka videoprojektori

InFocus on tuonut markkinoille kannettavan aitoon 1024

x 768 pisteen tarkkuuteen yltävän multimediaprojektorin.

Pakkaustekniikan avulla laitteella pystytään esittämään

myös 1280 x 1024 pisteen näyttötila. InFocusissa käytetään

kolmea 1,3 tuuman polysilikoni TFT -kennoa.

Projektorin valovoima on 400 ANSI-lumenia ja kontrastisuhde

300:1. Laitteessa on kolminkertaisella zoomilla varustettu

optiikka. Valolähteenä käytettävän 150 watin metallihalidilampun

käyttöiäksi luvataan 2000 tuntia. InFocus

tekee kaikki kuvan säädöt automaattisesti, mikä nopeuttaa

ja helpottaa käyttöönottoa.

Tietokoneliitännän lisäksi laitteen varustukseen kuuluu

videoliitäntä. Projektorin kytkeminen tietokoneeseen on

helppoa Cable Wizard -liitäntärasian avulla. Mikron viereen

asetettavaan rasiaan tulee ainoastaan yksi kaapeli projektorista,

joten kiusalliselta johtoviidakolta vältytään.

InFocus LitePro 730 painaa 5,4 kiloa ja kuljetusta helpottaa

runkoon muotoiltu kahva. Laitteen käyntiäänen-

Ensimmäinen

USB-kuvanlukija

Logitech on ensimmäisenä valmistajana tuonut markkinoille

mikron USB-porttiin liitettävän kuvanlukijan. USBlaitteen

liittäminen mikroon on helppoa, lisäkortteja ei tarvita

eikä asetusten tekemisestä tarvitse huolehtia.

Windows 95 ei sisällä USB-laitteen asentamiseen tarvittavaa

ajuria. Logitecin asennusohjelma lisää kuitenkin tarvittavan

ajurin käyttöjärjestelmään. Tulevassa Windows

98:ssa ajuri on jo valmiina.

PageScan USB on niin sanottu ”Hot Plug and Play” -laite,

mikä tarkoittaa sitä, että laite voidaan liittää mikroon ja irrottaa

mikrosta virtoja sammuttamatta. Lukija ottaa käyttöjännitteen

suoraan USB-portista, joten erillistä virtalähdettä

ei tarvita. PageScanin optinen tarkkuus on 300 pistettä

tuumalle ja ohjelmallisesti tarkkuus nousee 2400 pisteeseen.

Värit laite lukee 24 bitillä.

HP Kayak XW on yhdellä tai kahdella Pentium II -prosessorilla

varustettu 3D-tehotyöasema.

megahertsiä. Kolmiulotteisen grafiikan käsittelystä mikrossa

huolehtii AGP-pohjainen HP Visualize fx4 -järjestelmä,

joka pohjautuu AccelECLIPSE 3D -kiihdyttimeen.

Laitteen kiintolevyn kapasiteetti on 4,5 tai 9,1 gigatavua ja

ohjain on joko Ultra SCSI tai Ultra Wide SCSI. Kayak

XW:n hinnat alkavat 64 300 markasta.

Kaikki Kayak-mikrot voi käynnistää verkon yli esimerkiksi

huoltotoimenpiteitä varten HP LAN Remote Powerin

avulla. Lisäksi laitteissa on mukana HP TopTools DMI -

hallintaohjelma.

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 88 721, faksi

(09) 8872 2652, http://www.hpfin.fi

InFocus 730 on kannettava 1024 x 768 pisteen tarkkuuteen

yltävä multimediaprojektori.

voimakkuus on 39 desibeliä. InFocus maksaa noin 70 000

markkaa.

Lisätietoja: InFocus Finland, puh. (09) 854 5270, faksi

(09) 853 2189, http://www.infocus.fi

Logitech PageScan USB on mikron

USB-porttiin liitettävä arkkikuvanlukija.

PageScan USB maksaa 1700 markkaa. Hintaan sisältyy

Adobe PhotoDeluxe -kuvankäsittelyohjelma, Xerox

TextBridge for Logitech -tekstintunnistusohjelma sekä

ScanBank-arkistointiohjelma. ScanBankilla voi helposti arkistoida

esimerkiksi tekstintunnistusohjelmalla luettuja

tekstejä.

Lisätietoja: Toptronics Oy, puh. (02) 273 4000, faksi (02)

273 4050, http://www.toptronics.fi

TIETOKONE

Lisäkortteja

kannettaviin

Start Computer Oy on aloittanut

Silicomin valmistamien

PC Card -lisäkorttien maahantuonnin.

Silicomin tuotanto-ohjelmaan

kuuluu laaja

valikoima PC Card -tuotteita

sarjaporttikorteista monitoimikortteihin.

Esimerkiksi Silicom Fast Ethernet

Direct on 1590 markan

hintainen Cardbus-yhteensopiva

10/100 megabitin

verkkosovitin. Silicom 56K on

puolestaan 1790 markan hintainen

56 kilobitin nopeuteen

yltävä faksi-modeemikortti.

Lisätietoja: Start Computer

Oy, puh. (09) 525 9340, faksi

(09) 5259 3440,

http://www.startcomp.fi

Pienikokoinen

tasoskanneri

Dexxa 4800 on rinnakkaisporttiin

liitettävä A4-tasokuvanlukija.

Laitteen koko on ainoastaan

37,5 x 27 x 7 senttimetriä

ja paino 2,95 kiloa. Laite

lukee kuvat yhdellä pyyhkäisyllä

ja lukutarkkuus on

300 x 600 pistettä tuumalle.

Värit luetaan 30 bitillä. Interpoloituna

lukijan tarkkuus on

4800 x 4800 pistettä tuumalle.

Dexxa maksaa 995 markkaa

ja se toimii Windows 95 -

käyttöjärjestelmässä. Laitteen

hintaan kuuluu Adoben PhotoDeluxe-kuvankäsittelyohjelma

ja Textbridge-tekstintunnistusohjelma.

Lisätietoja: Gametech, puh.

(09) 3483 3220, faksi (09)

3483 3209,

http://www.microdata.fi

Multimediakaiuttimia

Altec Lansing on tuonut

markkinoille joukon multimediakäyttöön

suunniteltuja

kaiuttimia. Malliston edullisimpia

edustaa pienikokoinen

390 markan hintainen

ACS 51. Vastaavasti tuoteperheen

lippulaiva on 1490

markan hintainen Dolby Pro

Logicilla varustettu ACS 400.

Lisätietoja: Start Computer

Oy, puh. (09) 525 9340, faksi

(09) 5259 3440,

http://www.startcomp.fi

ABIT-emolevyt

Suomeen

NeverStop Oy on aloittanut

Taiwanissa valmistettujen

ABIT-emolevyjen maahantuonnin.

Suomen tuontiohjelmaan

kuulu viisi eri emolevymallia,

joista neljä on tarkoitettu

Pentium-prosessoreille ja

yksi Pentium II:lle. Piirisarjana

Pentium-malleissa on 430VX,

430TX tai 430HX. Pentium II -

emolevyllä on Intelin uusin

440LX-piirisarja. Levyjen hinnat

alkavat 695 markasta.

Lisätietoja: NeverStop Oy,

puh. (014) 449 8150, faksi

(014) 449 8155,

http://www.kstietokone.com

MARRASKUU 1997 37


Joka kodin

kuvankäsittelypaketti

HP DeskJet 690+ Photo Studio

on kotikäyttöön tarkoitettu

tuotepaketti, johon

kuuluu DeskJet 690C+ -mustesuihkutulostin,

Easy Photo

Reader -kuvanlukija sekä kuvanluku-

ja käsittelyohjelma.

Kuvanlukimen tarkkuus on

200 pistettä tuumalle ja suurin

lukuala 13 x 18 senttimetriä.

Paketin hinta on

2190 markkaa.

Lisätietoja: Hewlett-Packard

Oy, puh. (09) 887 21, faksi

(09) 887 2277,

http://www.hpfin.fi

Kahden gigatavunvaihtolevyasema

Iomega on tuonut markkinoille

uuden JAZ 2 -vaihtolevyaseman,

jonka kapasiteetti

on kasvatettu kahteen gigatavuun.

Laite lukee myös yhden

gigatavun JAZ-levyjä. Lisäksi

aseman suorituskyky

on kasvanut merkittävästi

edeltäjäänsä nähden. Sisäisenä

versiona JAZ 2 maksaa

noin 4700 markkaa ja ulkoisena

noin 5400 markkaa.

Molemmissa asemissa on

SCSI-liitäntä.

Lisätietoja: Raidox Oy, puh.

(09) 5842 6300, faksi (09)

5842 6330, http://www.raidox.fi,

Toptronics Oy, puh.

(02) 273 4000, faksi (02) 273

4050, http://www.toptronics.fi

Eizolta uusia

näyttöjä

Eizo on laajentanut valikoimaansa

kahdella uudella

näytöllä. FlexScan F67 on

edullinen 19 tuuman näyttö.

Monitorin virkistystaajuus

1600 x 1200 pisteen tarkkuudella

on 76 hertsiä. FlexScanin

hinta on 7900 markkaa,

joten se on vain hieman 17tuumaisia

näyttöjä kalliimpi.

Eizo FlexScan L34 on puolestaan

15 tuuman aktiivimatriisitekniikkaan

perustuva LCDnäyttö.

Näytön tarkkuus on

1024 x 768 pistettä virkistystaajuuden

ollessa 75 hertsiä.

FexScan L34 maksaa 24 900

markkaa.

Lisätietoja: Berendsen Data,

puh. (09) 413 0800, faksi

(09) 4130 8350,

http://www.berendsen.fi

A1/A0-suurkokotulostimia

HP on tuonut markkinoille

kolme henkilökohtaiseen- ja

pienyrityskäyttöön suunnattuaA1/A0-suurkokotulostinta.

Malliston edullisin DesignJet

430 on mustavalkotulostin,

jonka hinta A1-mallina

on 12 790 markkaa. Väritulostukseen

pystyvä rinnakkaismalli

DesignJet 450C

maksaa 15 390 markkaa.


Olympukselta uusia

digitaalikameroita

Olympus on laajentanut digitaalikameravalikoimaansa

neljällä uudella mallilla. Kaksi edullisinta mallia on varustettu

kiinteäpolttovälisellä optiikalla. Kalliimmissa kameroissa

on kolminkertainen zoomi. Kamerat tallentavat kuvat

SSFDC-muistikorteille (SmartMedia Card).

Camedia C-420L-, C820L- ja C-1000L-kameroissa muistikortin

koko on kaksi megatavua. C-1400L-mallin kortin

kapasiteetti on neljä megatavua. Lisävarusteena kameroihin

on aluksi saatavissa neljän megatavun kortteja ja myöhemmin

markkinoille on tulossa myös suurempia kortteja.

C-420L:n tarkkuus on 640 x 480 pistettä ja C820L:n 1024

x 768 pistettä. Molempien kameroiden kiinteäpolttovälinen

optiikka vastaa kinofilmikameran 36 millimetrin objektiivia.

Kolminkertaisella zoomilla varustetun C-1000L:n

tarkkuus on 1024 x 768 pistettä ja optiikka vastaa kinokoossa

50-150 millimetrin linssiä. Vastaavasti C-1400L:n

tarkkuus on 1280 x 768 pistettä ja optiikka vastaa kinofilmikameran

36-105 millimerin objektiivia.

Kameroissa on värillinen LCD-näyttö otosten katselua

Tiedot talteen

kiintolevyltä

Power Questin Drive Image -ohjelma on tarkoitettu mikron

kiintolevyn tietojen varmistukseen tai siirtämiseen.

Ohjelma luo kiintolevyn sisällöstä kuvatiedoston (image)

lähiverkkoon tai mille tahansa tallentavalle massamuistille.

Kiintolevyn rikkoutuessa koko järjestelmä on nopeasti palautettavissa

uudelle levylle. Ohjelmasta on myös hyötyä,

kun mikron kiintolevy päivitetään uuteen.

Kuvatiedoston lisäksi Drive Image osaa siirtää tiedot suoraan

kiintolevyltä toiselle Drive Copyn tavoin. Käyttäjä voi

vapaasti valita, mitkä osat levystä siirretään ja haluttaessa

muuttaa niiden osiointia uudella levyllä. Drive Image sisältää

myös pakkaustoiminnon sekä levyn eheytys- ja tarkastusohjelman.

Ohjelma kopioi levyltä ainoastaan tietoa sisältävät

sektorit.

Drive Image tukee FAT-, FAT32-, NTFS- ja HPFS-tiedostojärjestelmiä.

Ohjelma maksaa noin 600 markkaa. Lisäksi

ohjelmasta on saatavilla suurille yrityksille ja mikrovalmistajille

tarkoitettu versio, jolla tietokoneiden käyt-

Monitoimipuhelin

Miratel Dataphone on suomalaisen Teleste Viestintä Oy:n

kehittämä ISDN-yhteyttä käyttävä monitoimipuhelin, joka

siirtää sekä puhetta että dataa samanaikaisesti. Hintansa ja

ominaisuuksiensa puolesta laite on suunnattu koteihin ja

pientoimistoihin. Miratel soveltuu hyvin esimerkiksi etätyöskentelyyn.

ISDN-puhelimen lisäksi Miratel Dataphonessa on ISDNsovitin.

Miratel käyttää tiedonsiirrossa yhtä B-kanavaa, joten

suurin nopeus on 64 kilobittiä sekunnissa. Laite liitetään

mikron sarjaporttiin, joten mitään lisäkortteja ei tarvita.

Miratel toimii ainoastaan Windows 95 -käyttöjärjestelmässä

ja se tukee PPP- ja HDLC-yhteyskäytäntöjä.

Dataphonessa on puhelinkäytössä 60 numeron puhelinmuistio

ja laite tukee ISDN-lisäpalveluita, kuten A-numeron

näyttöä ja numerokohtaisia soittoääniä. Laitteen mukana

toimitetaan CTI (Computer Telephony Integration) -

ohjelma, jonka avulla puhelimella voi soittaa PC-pohjaisesta

muistiosta nimeä osoittamalla. Lisäksi puhelimen soidessa

PC:n ruudulle ilmestyy soittajan numero ja nimi, jos

se löytyy puhelinmuistiosta. Miratel toimii myös kaiutin-

Olympus Camedia C-

1400L on kolminkertaisellazoomilla

varustettu

digitaalikamera,

jonka tarkkuus

on 1280 x

1024 pistettä.

varten. Kuvat voidaan siirtää kamerasta mikroon käsiteltäviksi

sarjakaapelia pitkin. Lisäksi kuvia voi katsella suoraan

televisiosta videoliitännän kautta. Kuvien tulostus kamerasta

suoraan paperille onnistuu Olympuksen P-300E-tulostimella.

Tulostimen tarkkuus on 306 pistettä tuumalle ja

tulostusala 85 x 113 millimetriä.

Camedia-kameroiden hinnat ovat 3500 markkaa (C-

420L), 6000 markkaa (C-820L), 7000 markkaa (C-1000L)

ja 9000 markkaa (C-1400L). P-300-E-tulostin maksaa noin

4000 markkaa.

Lisätietoja: Finlandia Kuva Oy, puh. (09) 759 1200, faksi

(09) 759 1315

Drive Image on

kiintolevyn sisällönvarmistamiseen

ja kopiointiin

tarkoitettu

ohjelma.

töönotto ja esiasennus

on helppoa.

Uuden laitteen

kiintolevylle

voi asentaa tarvittavat

ohjelmat kokoamallatarvittavan

kuvatiedoston

Image File Editorilla.

Lisätietoja: MikroMartti,

puh.

(09) 693 3800, faksi

(09) 692 7621,

http://www.mikromartti.fi,

Swanholm Distribution Oy, puh. (09) 506

2677, faksi (09) 506 2232, http://www.swanholm.com

Miratel Dataphone toimii puhelimena sekä 64 kilobittiä

sekunnissa liikennöivänä ISDN-sovittimena.

puhelimena ja luurin lisäksi siihen voi liittää sankaluurin.

Miratel Dataphone maksaa 2995 markkaa.

Lisätietoja: Teleste Viestintä Oy, puh. (02) 415 1200, faksi

(02) 415 1222, http://www.miratelcom.com


Tehokas multimediakannettava

IBM on laajentanut mallistoaan tehokkailla ThinkPad 770

-kannettavilla. Laitteissa käytetään erityisesti kannettaviin

mikroihin suunniteltuja 200 tai 233 megahertsin MMX

Pentium -suorittimia. Prosessorin tukena mikroissa on 512

kilotavua L2-välimuistia.

Mikrojen 32 megatavun keskusmuistin voi laajentaa tällä

hetkellä 160 megatavuun. Myöhemmin suurempien

muistikampojen myötä enimmäismuistimäärä kasvaa 256

megatavuun. Kiintolevyn koko on mallista riippuen 3,2 -

5,1 gigatavua. Lisävarusteena laitteisiin saa joko 20-nopeuksisen

CD-aseman tai DVD-aseman.

Tehokkaimman mallin vakiovarustukseen kuuluu

MPEG-2-purkukortti, videoliitännät (sisään ja ulos), Dolby

Digital -yhteensopiva äänijärjestelmä sekä 33,6 kilobittiä

sekunnissa liikennöivä modeemi. Muihin malleihin yllämainitut

ominaisuudet on saatavissa lisävarusteena.

ThinkPadin näytönohjaimessa on kaksi megatavua

SGRAM-näyttömuistia. TFT-tekniikkaa käyttävän näytön

Monipuolinen CD:n

kirjoitusohjelma

Adaptec on tuonut markkinoille monipuolisen ohjelmapaketin

CD-R-levyjen polttamiseen. Adaptec Easy CD

Creator Deluxe Edition toimii sekä Windows 95- että Windows

NT 4.0 -käyttöjärjestelmissä ja ohjelmasta löytyy tuki

yleisimmille CD-R- ja CR-RW-asemille.

Data- tai audiolevyjen koostaminen ja siirtäminen CD:lle

onnistuu helposti ”vedä ja pudota”-periaattella paketissa

olevalla Easy CD Creatorilla. Varmuuskopion tekeminen

valmiista CD-levystä onnistuu puolestaan CD Copierilla.

Kopion voi tehdä kiintolevyn kautta tai suoraan CD:ltä

CD:lle, jos mikrossa on kirjoittavan aseman lisäksi toinen

CD-asema.

Vanhojen musiikkikappaleiden siirtämiseen CD-levylle

esimerkiksi LP-levyltä paketissa on Spin Doctor -ohjelma.

Ohjelmalla voi tallentaa ja polttaa CD-levylle äänikortin

kautta digitoitua musiikkia esimerkiksi LP-levyltä. Lisäksi

ohjelma poistaa ohjelmallisilla suodattimilla alkuperäises-

Uusia DeskJetejä

HP on tuonut markkinoille kaksi uutta mustesuihkutulostinta.

DeskJet 890C on nopea henkilökohtaiseen-

tai työryhmäkäyttöön tarkoitettu

väritulostin. DeskJet 1100C on puolestaan edullinen

A3-tulostin.

DeskJet 890C:n nopeus mustavalkokäytössä on

parhaimmillaan yhdeksän sivua minuutissa. Väritulosteita

valmistuu kaksi kappaletta minuutissa.

Laitteen tarkkuus on 600 pistettä tuumalle. Väritulostuksessa

sävyjentoistoa parantaa uusi Photo-

REt II -tekniikka, jolla saadaan aikaan entistä pienempiä

mustepisaroita. DeskJet 890C maksaa

2990 markkaa.

A3-kokoisia tulosteita tarvitseville tarkoitetun

DeskJet 1100C:n tarkkuus on niin ikään 600 pistettä

tuumalle. Väritulostuksessa sävyjentoistoa

parantaa PhotoREt II:ta vanhempi C-REt-tekniikka. Laitteen

nopeus on mustavalkokäytössä 6,5 A4-sivua tai neljä

A3-sivua minuutissa. DeskJet 1100C maksaa 3290 markkaa.

BM ThinkPad 770 on 200

tai 233 megahertsin MMX

Pentiumia käyttävä tehokannettava.

koko on joko 13,3 tai 14,1

tuumaa ja tarkkuus 1024 x

768 pistettä 64 kilovärillä.Vakioliitäntöjenlisäksilaitteissa

on USB-liitännät

sekä neljän megabitin infrapunaportti.

Lisäkortteja varten mikroissa on kaksi Cardbus-yhteensopivaa

PC Card -paikkaa. Pöytäkäytössä ThinkPadin voi liittää

porttitoistimeen tai laajennuskorttipaikoilla, lisämassamuistipaikalla

ja SCSI-liitännällä varustettuun telakointiasemaan.

ThinkPad 770 -malliston hinnat alkavat noin 46

900 markasta.

Lisätietoja: IBM Oy, puh. (09) 4591, faksi (09) 459 4014,

http://www.ibm.fi

Adaptecin

Easy CD

Creatorin

mukana

tulevalla

Spin

Doctor -ohjelmalla

voi digitoida

ja tallentaavanhojanauhoituksia

CD-levylle.

sä äänitteessä olevia häiriöitä, kuten napsahduksia ja sihinää.

Lisäksi Adaptecin pakettiin kuuluu työkalut Video CD- ja

Photo CD -levyjen koostamiseen sekä äänitiedostojen muokkaamiseen.

Omien CD-levyjen etikettien ja kotelonkansien

suunnittelu ja tulostaminen onnistuu myös ohjelmalla.

Kansiin voi tekstin lisäksi upottaa grafiikkaa.

Adaptec Easy Creator Deluxe Edition maksaa 1100 markkaa.

Lisätietoja: Amitel Oy, puh (09) 584 5411, faksi (09) 5845

4222, http://www.amitel.fi

HP DeskJet 890C -mustesuihkutulostimen nopeus on parhaimmillaan

yhdeksän mustavalkoista sivua minuutissa.

Molemmat tulostimet voidaan liittää verkkoon erikseen

saatavalla HP JetDirect EX -kirjoitinpalvelimella.

Lisätietoja: Hewlett-Packard Oy, puh. (09) 887 21, faksi

(09) 887 2277, http://www.hpfin.fi

TIETOKONE

Kolmas uutuustulostin DesignJet

455CA on varustettu

PostScript-tulkilla ja se on

tarkoitettu Macintosh-käyttäjille.

Tulostin maksaa 20

890 markkaa A1-mallina.

Lisätietoja: Hewlett-Packard

Oy, puh. (09) 887 21, faksi

(09) 887 2277,

http://www.hpfin.fi

Davisilta uusi

DLP-projektori

Davis Powerbeam VI on kannettava

DLP-tekniikkaa käyttävä

data-videoprojektori,

jonka tarkkuus on 800 x 600

pistettä. Laitteen valovoima

on 650 ANSI-lumenia ja lampun

kestoikä on noin 1000

tuntia. Lisävarusteena laitteeseen

on saatavissa TV-viritin,

CD-i-soitin ja kattoasennussarja.

Powerbeam VI

maksaa noin 67 500 markkaa.

Lisätietoja: IDCF Oy, puh.

(03) 389 0990, faksi (03) 389

0989, http://www.davis.no

Multimediaopetusohjelma

Multimediapohjaisesta Witkoulutusohjelmasta

on ilmestynyt

uusi versio. Ohjelmaan

on lisätty uusia ominaisuuksia,

jotka tehostavat oppimista

ja parantavat kustannustehokkuutta.

Alkutason

määrittäminen, opiskeltavien

asioiden valinta sekä tulosten

rekisteröinti on uusilla

työkaluilla tehokkaampaa.

Uuteen Wit-perheeseen kuuluu

kolme kurssia: Word 97,

Excel 97 sekä PowerPoint 97.

Kukin kurssi maksaa yhden

käyttäjän lisenssinä 725

markkaa. Suuremmissa erissä

kurssikohtainen hinta on

edullisempi.

Lisätietoja: Merisoft Oy, puh.

(06) 367 7100, faksi (06) 367

7199

Yhteensopivampi

Zip-asema

Iomega on julkistanut 100

megatavun Zip-asemastaan

tehostetun Plus-version. Asema

on ulkoinen ja siinä on

sekä rinnakkais- että SCSI-liitännät.

Täten sama asema

toimii kaikkien mikrojen

kanssa. Plus-mallin nopeus

on kasvanut 40 prosenttia

verrattuna tavalliseen Zipasemaan.

Yhteensopivuutta

parantaa lisäksi kaikilla jännitteillä

toimiva virtalähde.

Zip Plus maksaa noin 1600

markkaa.

Lisätietoja: Raidox Oy, puh.

(09) 5842 6300, faksi (09)

5842 6330, http://www.raidox.fi,

Toptronics Oy, puh.

(02) 273 4000, faksi (02) 273

4050, http://www.toptronics.fi

MARRASKUU 1997 41

Petteri Järvinen

petteri@pjoy.fi

Tämän päivän PC-käyttäjällä on

syytä tyytyväisyyteen. Koneiden

hinnat laskevat, tehot nousevat ja

uusia, mielenkiintoisia sovelluksia

ilmestyy kuukausittain.

Vielä 80-luvun alussa, jolloin tutustuin

mikroihin, tilanne oli kokonaan toinen.

Markkinoilla oli lukuisia erilaisia koneita,

joissa kaikissa oli erilaista tekniikkaa. Käyttäjä

saattoi ostaa 50 000 markan laitteiston,

johon ei enää vuoden kuluttua saanut lainkaan

ohjelmia. Valmistaja saattoi tehdä

konkurssin, jolloin myös varaosien ja lisälaitteiden

saatavuus tyrehtyi.

Muistoina noilta pioneeriajoilta on hyllyssäni

joukko aikansa hienoimpia koneita,

jotka nyt odottavat vain tietokonemuseon

avautumista.

Katoava valinnanvapaus

IBM:n ja Microsoftin ansiosta 80-luvulla

syntyi PC-standardi, joka on tuonut suuria

etuja tavallisille mikronkäyttäjille. Yhtenäinen

standardi on laskenut hintoja, nopeuttanut

kehitystä ja takaa, että koneiden

käyttöarvo säilyy tulevaisuudessakin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä,

sillä kehityksellä on ollut myös varjopuolensa.

Standardoituminen on johtanut

valinnanvaran supistumiseen. Siinä, missä

markkinoilla ennen oli kymmenkunta erilaista

tekstinkäsittelyohjelmaa, nyt tarjolla

on oikeastaan vain Microsoftin Word.

Yhden sovelluksen dominoiva asema on

kuitenkin luonnollista seurausta siitä vapaasta

markkinataloudesta, joka mikromarkkinoilla

vallitsee. Niin kauan, kuin

sovellukset eroavat toisistaan merkittävästi,

kaikille riittää markkinoita. Ajan myötä

sovellukset kopioivat toistensa ominaisuuksia

ja yhdentyvät niin paljon, että vain

vahvin jää jäljelle.

Sama kehitys on tapahtunut automarkkinoilla.

Vielä 1970-luvulla autot näyttivät

persoonallisilta ja niiden tekniset ratkaisut

vaihtelivat. Tänään kaikki autot ovat ulkonäköä

myöten samanlaisia. Suunnittelijat

ovat löytäneet autolle optimimuodon ja

konseptin, jota kaikki käyttävät. Auto on

tavallaan tullut valmiiksi.

Autojen yhdenmukaistuminen on johtanut

merkkien vähenemiseen ja valmistajat

taloudellisiin ongelmiin. Jos autoalalla

olisi vallinnut täysi vapaus, markkinoilla

olisi tänään vain muutama valmistaja.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska kan-

Kaikki hyvin – vai onko?

sallista autoteollisuutta tuetaan eri maissa

sekä suoralla rahalla että maahantuonnin

esteillä.

Lisäksi autoilla on statusarvoa, joka tietotekniikasta

puuttuu. Aina löytyy ihmisiä,

jotka ovat valmiita maksamaan tuplahinnan

saadakseen Mersun tai nelinkertaisen

hinnan saadakseen Porschen, vaikka käyttötarkoitus

ja lopputulos on sama kuin

perheautolla.

Tekstinkäsittelyn

vaihtoehdot

Kun Tietokone keväällä 1988 testasi markkinoiden

tekstinkäsittelyohjelmat, vertailussa

olivat mukana Office Writer, Word-

Perfect, Word, Teko, Multimate, Wordstar,

Manuscript ja Sprint. Tänään Wordissä

on kaikkien näiden ohjelmien ominaisuudet

– sekä tukku muita, joista yhdeksän

vuotta sitten ei osattu unelmoidakaan.

Tapahtuneesta on turha syyttää Microsoftia,

sillä sama kehitys on toistunut myös

alueilla, joilla Microsoft ei ole ollut mukana.

Esimerkiksi Corel Draw hallitsee nykyään

suvereenisti piirrosgrafiikan markkinoita.

Vielä 80-luvulla samasta alasta kilpailivat

Designer, Arts & Letters ja Illustrator.

Vastaavasti kuvankäsittelyohjelmissa

on enää Alduksen Photoshop. Kilpailevat

Picture Publisher ja PhotoStyler

ovat käytännössä hävinneet markkinoilta.

Voi myös kysyä, olisiko käyttäjän tilanne

todella parempi, jos valinnanvaraa olisi

enemmän. Varsinkin näin sähköpostin aikakaudella

tiedostoliitteiden lähettäminen

olisi liki mahdotonta, jos vastaanottajalla

voisi olla mikä tahansa kymmenestä eri

ohjelmasta. Riittävästi ongelmia tuottaa jo

se, ettei tiedetä mitä Wordin versiota vas-

taanottaja käyttää.

Vaikka tekstinkäsittelyn maailma on tavallaan

tullut valmiiksi, kehitys ei ole pysähtynyt,

sillä uusia sarkoja on löytynyt

kynnettäviksi. Viimeksi päähuomio on

keskittynyt nettiohjelmiin, joissa kehityksen

pyörä on jälleen käynnistynyt alusta.

Jos ohjelmat olisivat autoja?

Toinen nykykäyttäjiä kiusaava ongelma on

järjestelmien huono luotettavuus. Ihmetellään,

mikseivät mikrot toimi yhtä hyvin

kuin autot. Onko Microsoftin ja Intelin

monopoli niin turvattu, ettei niiden tarvitse

välittää asiakkaittensa ongelmista?

Autojen luotettavuus on kuitenkin osittain

myytti. Oma autoni jäi muutama vuosi

sitten tielle, vaikka sillä oli ajettu vain

reilut 50 000 kilometriä ja jokainen huolto

oli tehty merkkiliikkeessä. Lisäksi isotkin

autovalmistajat, kuten Mercedes-Benz ja

Volvo, joutuvat kutsumaan myytyjä autoja

takaisin valmistusvirheiden vuoksi.

Autot toimivat kuitenkin kohtuullisesti,

koska niissä on vain noin 2000 osaa. Windows-sovelluksessa

osia – käskyjä – on

useita miljoonia ja niiden pitää toimia virheettömästi

miljoonia osia sisältävän käyttöjärjestelmän

tai toisen sovelluksen kanssa,

joka on vieläpä eri valmistajan tekemä.

Siinä, missä robotit tekevät suuren osan

autosta, ohjelmointi on nykyajan käsityötaitoa.

Ei ihme, jos ongelmia syntyy!

Lisäksi autoa käytetään määräajoin

huollossa, jossa ammattilaiset korjaavat

pieniä vikoja ja torjuvat isompia vikoja ennakolta.

Vastaavasti ohjelmavalmistajat

tuottavat päivityksiä ja korjaustiedostoja

sovelluksiinsa, mutta niiden hakemista ja

asentamista pidetään jotenkin kyseenalaisena.

Vihreämpää ruohoa?

Kun on aikansa tuskaillut PC-ongelmien

kanssa, herää usko siihen, että ruoho on

vihreämpää aidan toisella puolella. Unixkoneet

toimivat varmasti paremmin kuin

PC:t. Vai toimivatko?

Seurasin hiljattain vierestä, kun Sunin

koneeseen asennettiin Oraclen tietokantaa.

Käytössä ollut Oracle 7.3.2.2 ei toiminut

koneessa olevan Solaris 2.6:n kanssa,

vaan halusi 2.4- tai 2.5-version. Käyttöjärjestelmän

vaihto vanhempaan ei kuitenkaan

auttanut, sillä Oraclen asennusohjelma

ei toiminut. Lopulta Oraclen asennus-

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 43

Petteri Järvinen

petteri@pjoy.fi

ohjelmalla 7.3.2.0 saatiin asennettua

Oracle 7.3.2.1 käyttöjärjestelmään 2.5.

Työhön kului kahdelta henkilöltä yhteensä

18 työtuntia.

Erässä toisessa tapauksessa CAD-ohjelman

päivitys pakotti päivittämään myös

Oraclen, joka puolestaan vaati päivittämään

HP-UX-käyttöjärjestelmän.

Eli suo siellä, vetelä täällä.

Paha Microsoft?

Pelaajien määrän vähentyessä on yhä vähemmän

tahoja, joita syyttää nykyisen tilanteen

varjopuolista. Siksi katseet kohdistuvat

yleensä Microsoftiin, jota syytetään

epäreilusta kilpailusta ja ylitehokkaasta

markkinoinnista.

Mutta Microsoft ei ole yksin. Lotus

nousi kuuluisuuteen taulukkolaskentaohjelmalla,

jonka idean Mitch Kapor oli kopioinut

Visicalcista. Kun nämä uhkasivat

oikeustoimilla, Lotus osti firman ja hautasi

Visicalcin kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Borlandin Quattro alkoi uhata jo

kutistuvia DOS-laskennan markkinoita,

Lotus haastoi Borlandin oikeuteen valikkorivinsä

idean kopioinnista. Oikeus tuomitsi

Borlandin niin suuriin korvauksiin, että

Borlandin oli pakko myydä Quattro Novellille.

Kaikki tämä yhden valikkorivin takia,


jonka ohi aika oli jo ajanut. Onneksi Windows-ympäristö

standardoi käyttöliittymän,

jolloin kiusalliset look-and-feel-kiistat

loppuivat ja valmistajat saivat taas keskittyä

oleelliseen.

Näppärin mainostemppu -palkinto menee

puolestaan WordPerfectille. Kun sen

Windows-versio myöhästyi jälleen kerran,

WP lanseerasi kampanjan otsikolla

”Tuleva WP on suuri menestys – osaatko

arvata kuinka suuri?”. Näin se veti huomion

pois itse pääasiasta.

Silti on selvää, että nykyinen Microsoftdominanssi

pelottaa varsinkin yrityksiä.

Ne pelkäävät joutuvansa tulevaisuudessa

maksumieheksi, kun ilmaiset nettisovellukset

nakertavat Microsoftin tuloja ja yrityksen

on pakko kasvaa, jotta sen osakkeet

säilyttäisivät arvonsa. Niitä huolestuttaa

kovasti, että suurin osa heidän tietotekniikastaan

on yhden yrityksen. Siksi yritykset

suorastaan rukoilevat vaihtoehtoja.

Oikeus olla erilainen

PC-markkinoiden laajuus on epäilemättä

ollut suuri etu kaikille tietotekniikan hyväksikäyttäjille.

Tässä suhteessa mikroa

voi verrata televisioon: käyttäjiä kiinnostaa

enemmän TV:stä tulevat ohjelmat kuin

TV-tekniikan kehitys.

Aina on kuitenkin niitä, jotka haluavat

kulkea omia polkujaan. Kaikki eivät halua

käyttää järjestelmiä, jotka on ajateltu

enemmistön tarpeiden mukaan. Jokaisella

pitäisi olla oikeus valita.

Aiemmin markkinamekanismit eivät

ole jättäneet heille juurikaan mahdollisuuksia.

Nyt kuitenkin tilanne on muuttumassa,

sillä netin ansiosta pienetkin valmistajat

voivat markkinoida tuotteitaan

kaikkialle maailmaan ja erilaiset eturyhmät

pitää paremmin yhtä.

Tähän asti markkinat ovat rajoittaneet

sovellusten valikoimaa, koska myymälöiden

hyllytilasta on vallinnut kova kilpailu.

Nyt sovellukset voidaan ostaa ja toimittaa

suoraan verkosta, joten valikoima voi olla

aiempaa laajempi. Pienikin järjestelmä voi

olla elinvoimainen, kun kaikki sen käyttäjät

ovat samassa verkossa.

Viimeinen suuri muutos on Java-tekniikka.

Tulkkiohjelman ansiosta Java-sovelluksia

voidaan ajaa eri koneissa, mikä

vähentää aiempien laite- ja ohjelmastandardien

merkitystä. Pidän kuitenkin toiveajatteluna

sitä, että Java tekisi kaikista

prosessoreista tasa-arvoisia ja että jonain

päivänä sovellukset toimisivat eri koneissa

emuloinnin avulla, jolloin insinöörit voisivat

vapaasti kehittää yhä hienompia prosessoreita.

Mutta ainahan sitä saa toivoa.

Osmo A. Wiio

Piilossa PC:n uumenissa on melkoista

hormonihoitoa vanhalle

ISA-äidille. Osa toimenpiteistä

on yleistä laihdutusta ja kunnon

kohotusta, osa varsinaista elinten

siirtoa.

Suorittimen nopeuden huima nousu

on tietysti tuttua jo mainoslauseista. Luulin

hankkineeni vikkelän menijän, kun

suorittimeni sai leiman 120 megahertsiä,

mutta nyt lähestynkin jo 200 megahertsin

maisemia. En kyllä ole aivan varma, että

vauhdin lisällä on PC-tekniikassa samaa

vaikutusta kuin Mika Häkkiselle. Koneessa

on näet vielä monia hitaita osia, jotka

väylällä estävät ohituksia aivan kuten F1radalla.

Kannettavaa lukuun ottamatta olen aina

kasannut koneeni itse. Tuskin mikään laitteen

kasaamisessa on harmittanut enemmän

kuin sisäinen kaapelisalaatti. Pitäisi olla

ammattilaisen työkalut, jotta voisi valmistaa

täsmälleen oikean pituisia kaapeleita

levyasemien ja emolevyn kytkemiseksi.

Standardikaapeleilla pelaava saa tunkea

kaapelisykkyröitä sisään, jotta saisi kotelon

kuoret paikalleen. Useimmat kaapelit ovat

lisäksi huonoa insinöörityötä, koska ne voi

kytkeä vahingossa väärin päin.

Apua on kuitenkin tullut, eli jo standardiksi

muodostunut ATX-emolevy ja siitä

edelleen kehitetty NLX. ATX-emossa osat

on sijoitettu entistä järkevämmin, joten

kaapelit lyhenevät ja koneen lämmönsäätely

helpottuu. Virtakaapeleita on siinä

vain yksi, ja se menee paikoilleen vain yhdellä

tavalla.

Passiivinen emolevy

Suoritin on uutuusemoissa siirretty pois lisäkorttien

tieltä. Uuden sijoittelun ansiosta

suoritin voisi saada tarvittavan jäähdytysilman

viereen sijoitetun virtalähteen

tuulettimesta. Tällöin suoritin ei tarvitse

omaa tuuletinta. Käytännössä tilanne on

kuitenkin niin, että prosessorille kannattaa

varata varmuuden vuoksi oma tuuletin.

Nehän eivät maksa juuri mitään.

Uudessa arkkitehtuurissa levyjen kaapelikoskettimet

ovat suoraan kotelon levypaikkojen

alapuolella. Näppäin- ja hiirikoskettimet

on sijoitettu pienen metallikotelon

sisään.

ATX ja NLX palauttavat vanhat ajat

mieleen. NLX perustuu nimittäin erään-

Emolevyt

nuorennusleikkauksessa

laiseen pohjalevyyn (backplane). Tässä

passiivisessa pohjalevyssä on kiinni kaikki

kaapelit. Tavallisten lisäkorttien tapaan

myös varsinainen emolevy on helppo irrottaa

paria vipua kääntämällä.

Kellarissani on pölyä keräämässä samanlaista

tekniikkaa edustava omatekoinen

CP/M-kone melkein 20 vuoden takaa.

Siinä tosin pohjalevy oli kokonaan passiivinen,

mitä NLX-pohjalevy ei aivan ole.

NLX:n etuna on samantyyppinen kaapeliton

rakenne, joka oli S-100-rakenteisessa

CP/M-koneessa mikrojen alkuaikoina.

Ammattielektroniikka käyttää pohjalevytekniikkaa

toki tänäänkin mitä moninaisimmissa

laitteissa. Kaapelittomuuden

lisäksi rakenteen etuna on se, että laitteen

suorituskykyä voi jatkuvasti päivittää uusia

moduleita vaihtamalla.

Paljon uusia tekniikoita

Yhä enemmän uusi rakenne näyttää tutulta

näin mikropioneerin silmiin, sillä Intelin

uusi Pentium II:n prosessoritekniikka

(Slot 1) on sekin melkein suoraan vanhasta

S-100-rakenteesta. Intelin Slot 1 tarkoittaa

sitä, ettei suoritinta paineta emolevyllä

olevana kantaan, vaan suoritin on erillisellä

kortilla, joka sijoitetaan emolevyn korttikantaan.

Suoritinkortissa on 242 kosketuspintaa.

S-100-rakenteessakin keskusyksikkö

painettiin erillisenä korttina pohjalevyyn.

Intelin kilpailijat ovat kuitenkin sanoutuneet

irti Slot 1 -tekniikasta. Ne turvautuvat

nykyisen käytännön mukaisesti emolevyllä

olevaan suorittimen kantaan.

Eikä siinä kaikki – sanovat tv-mainokset.

Uusissa emolevyissä myös muistipiirit

saavat uuden muodon DIMM (Dual Inline

Memory Modules). Ne ovat 168 piikin

ja 64 bitin muistikampoja, joita on tekniikaltaan

erilaisia (EDO, SDRAM). Intel tarjoaa

myös uutta grafiikkaväylää AGP

(Accelerated Graphic Port), joka ohittaa

PCI-väylän grafiikan nopeuttamiseksi.

Huippunopeudeksi ilmoitetaan 528 megatavua

sekunnissa. Myös IDE-liitännän nopeutta

on nostettu DMA/33-tekniikalla 33

megahertsiin.

Omassa Pentium-laudassani on jo kosketin

yleiselle sarjaväylälle USB (Universal

Serial Bus), josta olen jo aikaisemmin kertonut.

Siihenhän voi liittää hiiren, monitorin

ynnä muita oheislaitteita ilman keskeytys-

ja DMA-vaikeuksia. Valitettavasti

USB:lle sopivia oheislaitteita ei ole vielä

näkynyt, eikä taida käyttöjärjestelmänikään

sitä tunnistaa. Kokeiluissani jatkuvasti

keskeytyspaikkojen (IRQ) vähäisyyteen

törmäävänä odotan USB:n tuloa.

Vanhakin rauta käyttöön

Järjestelmän hallintaa kehitetään kovaa

vauhtia. Käynnistyksen alkuasetuksilla

hoidetaan vastaisuudessa kaikki emolevyn

ominaisuudet. Mitään oikosulkukappaleita

tai DIP-kytkimiä ei tarvita. Markkinoilla

on jo muutama tätä tekniikkaa käyttävä

emolevy. Itse BIOS on Flash-muistilla, joka

voidaan tarvittaessa ohjelmoida uudestaan.

Intelin uusimmissa piirisarjoissa on tekniikka,

jolla ohjelmallisesti valvotaan tuuletinta

ja koneen jännitteitä. Jos niissä ilmenee

vikoja, laite hälyttää olipa kone yksinään

tai verkossa. Kone voidaan myös

sammuttaa kokonaan ohjelmakäskyllä.

Emolevyä ollaan siis uusimassa evoluution

tietä, ei revoluutiolla. Tämä vähittäinen

muutos on ollut PC-tekniikan menestyksen

salaisuus avoimen arkkitehtuurin

ohella. Entisiä investointeja on voinut

käyttää uusissakin kokoonpanoissa – tai

ainakin asiakkailla on ollut tämä tunne.

Tuossa vastapäätä kirjoituspöytääni on

kaappi, jossa on melkoinen määrä nyt

hyödyttömiä PC:n kortteja vanhasta XTtekniikasta

alkaen. Jonkun pitäisi kehittää

toimiva järjestelmä, jolla vanha atk-romu

saataisiin hyödylliseen hyötykäyttöön. Ainakin

näin sota-ajan kasvatista tuntuu pahalta

heittää roskapönttöön tavaraa, josta

saisi metalleja talteen – kultaa myöten.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 47

Jim Seymour

Jim Seymour on yhdysvaltalaisen PC-Magazine -lehden

vakituinen avustaja. Hän toimii konsulttina useissa suuryrityksissä.

Rakentaisiko alhaalta ylös vai ylhäältä

alas? Siinä eräs viime aikojen

keskeisimmistä tietoteollisuuden

kysymyksistä. Ylhäältä

alas -menetelmässä organisaation

johdon keksimät suunnitelmat heitetään

toteutettaviksi suoritusportaalle. Tällaista

tapaa hoitaa asioita pidetään usein

pahansuopana, alistavana ja vanhanaikaisena.

Muodikkaampi alhaalta ylös -organisaatio

jalostaa alaisten ajatuksia ja aloitteita

moniulotteisella prosessilla uusiksi

tuotteiksi ja antaa päätösvaltaa muillekin

kuin johtajilleen.

Oikeassa elämässä mikään ei tietenkään

ole näin helppoa ja yksinkertaista. Joitakin

projekteja on hyvä vetää ylhäältä käsin,

kun taas toiset etenevät sujuvammin ilman

tiukkaa keskusjohtoa. Tyyppiesimerkki

hankkeesta, jossa ylhäältä alas -johtamistapa

puolustaa hyvin paikkaansa, on

WWW-palvelun rakentaminen.

Valitettavasti vain harvat tekevät sen

niin. Useimmat vain istahtavat porukalla

alas pohtimaan, minkälaisia kuvia sivuilla

pitäisi käyttää ja miten omaa tai firman logoa

voisi esitellä Internetissä. Jotkut jopa

käynnistävät HotDogin tai vaikkapa vain

Microsoft Wordin, tekevät muutaman koekoodauksen,

ihmettelevät niitä selaimessa

ja palaavat takaisin editoriin korjailemaan

sivujaan. Kun yksi sivu on saatu valmiiksi,

kokeillaan toista.

Tavoitteen oltava kirkas

Kunnollista WWW-palvelua ei aloiteta

yksittäisiä sivuja koodaamalla eikä liioin

Photoshop-kuvankäsittelyllä. Kunnollisessa

WWW-suunnittelussa on kolme pääaihetta:

rakenne, rakenne ja rakenne.

WWW-palvelu, jolta puuttuu tarkoitus,

sitä tukeva toteutus tai helppo ja looginen

eteneminen vakuuttavassa rakenteessa, on

tuomittu epäonnistumaan. Vain harva käy

tällaisessa sokkelossa useammin kuin kerran.

Ikävä kyllä, WWW-sivujen suunnitteluun,

toteutukseen ja hallintaan tarkoitetuista

työkaluista ei ole paljonkaan apua

pulmien ratkaisuissa. Monet niistä pikemminkin

rohkaisevat käyttäjäänsä satunnaisiin

sivukokeiluihin ja grafiikkaleikkeihin.

Niillä saa muutamassa tunnissa aikaiseksi

suuren joukon erilaisia HTML-, GIF-

WWW-sivuja sujuvasti

ja JPG-tiedostoja, joista yhdessäkään ei ole

mitään järkeä ja jotka eivät liioin muodosta

minkäänlaista toimivaa kokonaisuutta.

Markkinoilla on onneksi pari ohjelmaa,

jotka helpottavat sivujen suunnittelua silloin,

kun projektista vastuulliset tietävät,

mitä sivuiltaan haluavat.

Fusion selvä ykkönen

Ensimmäinen näistä kahdesta ohjelmasta

on NetObjects Fusion 2.0. NetObjectsin

ohjelmisto on monien mielestä markkinoiden

paras työkalu WWW-palvelun kokoamiseen

ja hallintaan. Sen editorien toteutuksesta

on vastannut lahjakas suunnittelija

Clement Mok, jonka kädenjälki näkyy

niin monissa kuuluisissa WWW-palveluissa

kuin lukuisilla painotuotteilla ja

CD-levyilläkin. Teknistä puolta pönkittämään

on haalittu kaksi entistä Applesuunnittelijaa

ja luovan tiimin esiliinana

toimii entinen McKinsey-talouskonsultti.

Fusion perustuu WWW-palvelun hierarkiseen

rakenteeseen, jota käyttäjä voi

sen luotuaan täydentää suunnittelemillaan

sivuilla. Fusionin avulla WWW-sivujen

ulkoasusta ja toiminnasta on helppo

tehdä yhtenäistä, eikä vähiten ohjelmiston

mainioiden sivupohja- ja kuvakirjastojen

ansiosta. Sivut voi koota yksinkertaisesti

vetämällä ja pudottamalla objekteja Fusionin

luomaan ruudukkoon valitulle sivupohjalle.

Fusion koodaa valmiit sivut automaattisesti

HTML-kielelle WWW-selaimella

katselua varten.

Mikään ei tietenkään estä sijoittamasta

objekteja sivupohjan ulkopuolelle tai vaikkapa

määrittelemästä sivua kokonaan kä-

sin. Tästä saattaa tosin seurata se, että lopputulos

on edelleenkin halutunlainen,

mutta ohjelma ei enää pelasta käyttäjäänsä

taiteellisilta ylilyönneiltä.

Fusion suoriutuu tyylikkäästi myös valmiin

palvelun sijoittamisesta ensin kehityspalvelimeen

testausta varten ja lopuksi

julkiseen palvelimeen tai WWW-hotelliin.

495 dollarin hintainen NetObjects Fusion

on väärä väline pienten henkilökohtaisten

WWW-sivujen rakenteluun, mutta

minkä tahansa muutamaa yksittäistä sivua

suuremman palvelun kokoamiseen se on

oiva valinta.

FrontPagekin pärjää

Toinen toimiva WWW-työkalu, joka sekin

tukee ylhäältä alas -suunnittelua, on

Microsoftin FrontPage 97. Sen työkalut eivät

ole yhtä tyylikkäitä ja intuitiivisia kuin

Fusionin eikä se pidä palvelun rakennetta

yhtä tiukasti aisoissa kuin kilpailijansa. Lisäksi

FrontPagen kaikkien ominaisuuksien

hyödyntäminen edellyttää käytännössä, että

sivujen sijoituspaikaksi valittuun palvelimeen

on asennettu ohjelmiston omat

palvelinlaajennukset.

Microsoft Internet Explorer 4.0:n mukana

ilmaiseksi toimitettava FrontPad on

sekin varteenotettava WWW-työkalu,

vaikkei ominaisuuksiltaan pärjääkään

FrontPage 97:lle eikä valitettavasti ole yhtä

tarkka ylhäältä alas -lähestymistavasta palvelun

rakentamisessa.

Lopuksi vielä muutama hajahuomio

HTML-sivuista yleensä. Monien muiden

WWW-työkalujen tavoin FrontPage ja

Fusionkin väittävät tuottavansa täydellistä

HTML-koodia ilman, että käyttäjän tarvitsee

tietää hölkäsen pöläystä koko kielestä.

Vaan vielä on ainakin minulta löytämättä

se editori, jonka koodaamia sivuja ei tarvitse

lainkaan käsin viritellä.

Ei siis todellakaan ole haitaksi hallita

HTML:n perusteita, jotta omien tai muilta

tutkittaviksi lainattujen sivujen koodaus

saataisiin pelaamaan täsmälleen halutulla

tavalla. Kun esimerkiksi yhden sanan lihavointi

periaatteessa valmiilla sivulla aiheuttaa

myös kaikkien sitä seuraavien sanojen

lihavoitumisen, on hyvä osata lisätä

puuttuva HTML-koodi oikeaan paikkaan

käsin.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 49

Vertailu

T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T


Mukana vertailussa

➨ Casio Cassiopeia A-11E

➨ Hewlett-Packard 320LX

➨ Nokia 9000 Communicator

➨ Philips Velo 1

➨ Psion Series 3c

➨ Psion Series 5

➨ Psion Siena

➨ Sharp ZR-5800

➨ U.S. Robotics Pilot 5000

Katsokaapa joskus edellisen vuoden

muistikirjaa – sitä, joka vielä

vähän aikaa sitten tuntui korvaamattomalta?

Se on täynnä

erilaisia merkintöjä, joista ei

enää saa mitään selvää. Kiireisimmät päivät

on töherretty täyteen erilaisia tapaamisia, ja

mahdollisesti tärkeitäkin tietoja on pyyhitty

kiireessä yli. Puhelinmuistiossa on joidenkin

kohdalla yksi nykyinen ja kuusi edellistä

numeroa. Sähköisessä muodossa olevalla

kalenterilla näitä ongelmia ei ole. Kalenteriohjelma

on yksi taskumikron kulmakivistä,

mutta mahtuu taskumikroon paljon muutakin.

Korvaa muistikirjan

Kämmenmikro on perinteisen muistikirjan

ja sen kehittyneiden muotojen, kuten Filofaxin,

korvaaja. Siinä on kaikki se, mikä muistikirjassa

pitääkin olla. Tapaamiskalenteri on

itsestäänselvyys, ja yleensä allakassa on niin

kuukauden, viikon kuin yhden päivänkin

näytöt. Hälytyksiä voi asettaa muistuttamaan

tärkeimmistä tapaamisista. Toistuvat

tapahtumat, kuten viikkopalaverit, hoituvat

automaattisesti.

Laskin ja puhelinmuistio sekä muistilappujen

kirjoitus kuuluvat myös kämmenmikroihin

perusasioina. Nykyisin

taulukkolaskenta on melkein pakollinen

lisävaruste. Myös tietoliikenne

on oltava mahdollista ainakin sähköpostin

lukemiseksi ja Internetiinkin

VEIKKO REKUNEN

KUVAT: TIMO SIMPANEN

Matkustavan taskutoimisto

Yhä enemmän tiedonkäsittelyvoimaa pakataan yhä pienempään tilaan.

Windowsinkin saa jo mahtumaan kämmeneen. Toimistosta tutut

ohjelmat saa taskumikroon kevennettyinä versioina ja tietoliikenneominaisuudet

vähintään lisävarusteena. Taskumikrolla voi hoitaa

suuren osan perinteisen pöytämikron toiminnoista ja vähän enemmänkin.

Vertailu

T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T

alkaa jo kämmenmikroilla päästä. Lisäksi

useisiin laitteisiin on saatavissa monenlaisia

lisäohjelmia, sekä kaupallisia että Internetissä

jaeltavia.

Elektronisessa muodossa olevaa tietoa on

helppo muokata. Tapaamisaikoja ja -paikkoja

voi muuttaa ilman sekasotkua ja tietoa

on myös paljon helpompi etsiä ja löytää kuin

perinteisestä muistikirjasta. Suuremman

tekstimäärän syöttö sen sijaan vaatii kunnollisen

näppäimistön, mikä pienissä laitteissa

ei ole edes mahdollinen.

Muistikirjaan kirjoitettava tieto on tavallisesti

ollut vähäistä perustietoa. Nykyiset

kämmenmikrot ovat kuitenkin todellisia

mukana kulkevia tietopankkeja, toimistoja

poissa toimistosta. Niillä pystyy tekemään

sellaisiakin tehtäviä, joihin ennen on vaadittu

sylimikro.

Perusasiat kunnossa

Kaikilla vertailumme koneilla sujuu mukavasti

niin kalenterin pito, laskimen käyttö,

puhelinmuistion laadinta kuin lyhyiden

tekstien kirjoittaminenkin. Melkein kaikilla

onnistuu myös pitempien tekstien muokkaaminen

ja taulukkolaskenta.

Yhteensopivuus yleisimpien toimisto-ohjelmien

kanssa on tullut ja tulee yhä tärkeämmäksi.

On ymmärrettävää, että Microsoftin

kehittämässä Windows CE -käyttöjärjestelmässä

yhteensopivuus nimenomaan

Microsoftin omiin ohjelmiin on ollut olennaisen

tärkeää. Muissakin koneissa yhteen-

sopivuus Microsoftin ohjelmiin on osoittautunut

tärkeäksi ominaisuudeksi.

Huonojakin puolia

Käyttövirran hankkiminen kämmenmikroihinkaan

ei käytännössä ole enää mikään ongelma.

Niissä käytetään nykyisin melkein

poikkeuksetta tavallisia, vaikka huoltoasemalta

saatavia sauvaparistoja ja muistinvarmennukseen

käytetään edelleen litteitä nappiparistoja.

Huonot puolet ovat selvät, kun ajattelee

laitteiden kokoa. Paristot antavat käyttövirtaa

muutamaksi kymmeneksi tunniksi. Käytännössä

aktiivista käyttöaikaa tulee päivittäin

vähän, joten paristojen vaihtoväli voi

silti parhaimmillaan olla useita kuukausia.

Jos käytetään esimerkiksi korttimodeemia,

voi virta loppua yllättävänkin pian. Useimpiin

laitteisiin on saatavissa ladattava akku

ja/tai virtalähde ainakin lisävarusteena.

Paristojen tilan kertominen saisi olla jokaisessa

laitteessa. Selkeintä on käyttää pylvästä,

joka kertaa tilanteen yhdellä silmäyksellä.

Kaikissa vertailumme laitteissa ei näin

selkeää näyttöä ole. Heikoin tilanne on

Sharp ZR-5800:ssa, jossa paristojen tilaa ei

voi tarkastaa lainkaan, ja Philipsin Velo

1:ssä, jossa paristojen tilaa ei saa tarkastettua

kuin summittaisesti.

Pieneen, kämmeneen mahtuvaan laitteeseen

ei voi saada kovin hyvää näppäimistöä.

Kaikki valmistajat eivät tosin tunnu edes

yrittäneen, koska parhaiden ja huonoimpien

näppäimistöjen ero on selvä. Kosketusnäytön

yleistyminen on helpottanut hiukan tilannetta,

mutta näppäimistojen erot ovat

suuret. Silti näppäimistö on yleensä se väline,

jolla tiedot siirretään kämmenkoneen

muistiin. Poikkeuksena tästä on Pilot, jota

käytetään pelkästään kynällä.

Toinen murheenkryyni näppäimistön lisäksi

on nestekidenäyttö. Hyvässä valossa

hennotkin pienet merkit näkyvät, mutta vähänkin

hämärämmässä näytöstä ei saa mitään

selvää. Taustavalo parantaa tilannetta,

mutta aina ei sekään riitä. Lisäksi näyttö kuluttaa

paljon virtaa.

Erityisen selvästi näytön heikkoudet tulevat

esille Windows CE -mikroissa, joissa tavallista

Windows 95 -näyttöä matkivat kirjaimet

ovat hentoja ja hankalia nähdä muutoin

kuin hyvissä valaistusoloissa. Toki voi

käyttää suurempaa ja näkyvämpää kirjainkokoa,

mutta se taas pienentää työtilaa.

Muissa laitteissa ei ole tarvinnut pysyttäytyä

tällaisissa tiukoissa raameissa, joten niiden

näytöstä saa paremmin selvää. Pienen

työtilan ongelma on kuitenkin kaikissa koneissa.

Windows CE

Kämmenmikrojen markkinatilanne alkoi

muuttua, kun Microsoft julkisti Windows

CE -käyttöjärjestelmän. Se mahdollisti Windowsin

olennaisten osien sijoittamisen

muutaman megatavun muistiin. Microsoft

määritteli myös ne ohjelmat, jotka Windows

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 53

Vertailu T A S K U U N M A H T U V A T T I E T O K O N E E T

U.S. Roboticsin Pilot 5000 -laitetta käytetään kynällä. Laite tunnistaa

omat Graffiti-aakkoset, jotka kirjoitetaan näytön alareunassa olevaan

tunnistusalueeseen.

CE -kämmenmikrossa on oltava.

Vertailuajankohtana saatavissa

oli vain yhdysvaltalainen

versio CE-käyttöjärjestelmästä.

Myöhemmin syksyllä on luvassa

eurooppalainen versio, joka tukee

myös ääkkösiä. Heti perään

on tulossa CE 2.0 -versio, jonka

pitäisi olla kansainvälinen alusta

lähtien.

Microsoftin tiukka määrittely

on saanut aikaan sen, että kaikki

Windows CE -käyttöjärjestelmällä

toimivat mikrot

ovat melkein identtisiä.

Kaikissa on neljä megatavua

ROM-muistia ja

vähintään kaksi megatavua

RAM-muistia. Käyttökelpoisissa

laitteissa RAM-muistia on

vähintään neljä megatavua, mieluummin

enemmän. Laitemäärityksiin

kuuluu myös IrDA-yhteensopiva

infrapunaliitäntä.

Paristojen kestoa Windows

CE -mikroissa mitataan määrityksen

mukaan perusilmoituksella,

ovatko paristot vielä kelvolliset

vai onko virta jo loppu-


U.S. Robotics Pilot 5000:n Windows-ohjelmassa

oleva Hot-

Sync-toiminto päivittää automaattisesti

pöytäkoneen kalenterin

ja taskukalenterin ristiin.

massa. Vertailumme laitteista

ainoastaan Windows CE -mikroihin

kuuluu verkkovirtalaite

jo perusmallin varustuksiin.

Windows CE -mikrojen ohjelmat

ovat myös yhtäläiset.

Käyttöjärjestelmään liittyvät kevennetyt

versiot Wordista, Excelistä

ja Internet Explorerista sekä

sähköpostiohjelmasta. Kalenteri,

osoitemuistio ja tehtävälista

ovat myös kaikissa mikroissa samanlaiset.

Microsoftin HPC-mikroiksi

(Handheld PC) kutsumien laitteiden

tiedostonhallinnasta vastaa

oma HPC Explorer -ohjelma,

jonka avulla voi synkronoida

ajanhallintaan liittyvät tiedot

ja siirtää teksti- ja taulukkolaskentatiedostoja

pöytäkoneen ja

kämmenmikron välillä.

HPC Explorer huolehtii tarvittavista

muunnoksista Windows

CE -perusmäärittelyyn

kuuluvien ohjelmien kesken.

Vertailumme yhdysvaltalaiset

mallit eivät hyväksyneet tiedostoja,

joiden nimissä oli skandinaavisia

merkkejä. Oletettavasti

eurooppalaisessa versiossa

tilanne on jo toinen.

Windows CE:n tiedostot

ovat yhteensopivia nimenomaan

Office 95 -paketin ohjelmien

kanssa. Suomeen toimitettavissa

laitteissa lienee jo kaikissa

HPC Explorerin versio

1.1, joka hallitsee myös Office

97 -paketin tiedostomuodot ja

toimii Windows 95:n lisäksi

Windows NT 4.0 -käyttöjärjestelmässä.

Microsoftilta on saatavissa

myös ohjelma pelkkään

tiedostomuotojen muutokseen

tarvitsematta kytkeä kämmenmikroa

pöytäkoneeseen.

Tiedostot siirtyvät kohtuulli-

HP:n CE-mikrossa on näppäimistön

keskellä vaihtoehtoisesti

toimiva numeronäppäimistö.

sen hyvin koneesta toiseen. Esimerkiksi

Excelistä siirtyvät moniosaiset

taulukot, mutta graafiset

kuvaajat eivät. Wordista siirtyvät

perusmuotoilun ohella esimerkiksi

tekstiin ympätyt kuvat,

mutta muun muassa taulukot

menevät sekaisin.

Kalenteri- ja osoitetiedot siirretään

pöytäkoneesta kämmenmikroon

siten, että osoitetiedot

menevät omaan tiedostoonsa,

kalenteritiedot omaansa ja tehtävälistat

omaansa. Kahta viimemainittua

voidaan kuitenkin

tarkastella kalenterisovelluksessa

samanaikaisesti.

Kun määrittelyt ovat näin

tiukat, CE-mikrojen valmistajat

voivat kilpailla pääasiassa laitteen

lisukkeilla, kuten valmiilla

tietoliikennekomponenteilla,

muistitilalla, näytön koolla ja lisäohjelmilla.

Näiden myötä saadaan

aikaan joitain eroja, mutta

on muistettava, että vertailun

laitteet ovat Yhdysvaltain markkinoille

tehtyjä. Esimerkiksi ohjelmatarjonnasta

ei tässä vai-

Kun avaa Psion Series 5 -taskumikron, sen näppäimistö

liukuu eteenpäin parin senttimetrin verran.

Series 5:ssä on vertailun paras näppäimistö.


HP:n, Philips Velo 1:n ja Pilot 5000:n vakiotoimitukseen kuuluu kunnollinen telakointiasema. Myös Casiossa

on eräänlainen liitäntäyksikkö mukana. Psionin Series 5:ssä on pelkkä tiedonsiirtokaapeli ja ohjelma.

Muissa mikroissa kaapeli on lisävaruste.

heessa voida tehdä pitemmälle

meneviä johtopäätöksiä.

Jos ei millään jaksa odottaa

eurooppalaisten Windows CE -

mikrojen tuloa markkinoille, on

apua löydettävissä ohjelmatarjonnasta.

ArtSoftin ArtSKey mahdollistaa

näppäimistön muunnoksen

skandinaaviseksi. Näppäinhatuissa

oleva kuva ei tietenkään

muutu, mutta se ei ole kovin

kummoinen haitta. Kun homma

käy näin näppärästi, on aihetta

ihmetellä, miksei Microsoft ole

rakentanut jo peruskäyttöjärjestelmään

samaa mahdollisuutta.

Windows CE -rintama kehittyy

kiireellä. Käyttöjärjestelmän

uusin versio 2.0 on jo tulossa.

Kaikki vertailumme laitteiden

valmistajat lupaavat web-sivuillaan

päivittää laitteisiin uuden

käyttöjärjestelmäversion joko ilmaiseksi

tai pientä korvausta

vastaan, hiukan riippuen siitä,

milloin laite on hankittu.

Muu kuin Windows?

Kaikki kämmenmikrojen valmistajat

eivät ole hypänneet

Windows CE -kyytiin ainakaan

vielä. Yhteensopivuus on kuitenkin

osoittautunut niin tärkeäksi,

että ne pyrkivät tarjoamaan

tiedostomuotojen muunnoksia

ja jatkokäsittelyä myös

sellaisissa kämmenmikroissa,

joissa ei Windowsia ole.

Osittain nämä ei-Windowslaitteet

ovat parempia kuin

Windows CE -kämmenmikrot.

Pocket Word esimerkiksi ei kykene

muotoilemaan kappaleita

muutoin kuin käyttämällä pöytäkoneesta

tuotua kappaletta

muotoilumallina. Sen sijaan

Sharp ja Psion, etenkin Series 5,

tarjoavat hyvinkin monenlaisia

muotoilumahdollisuuksia. Series

5 osaa tuoda tekstiin jopa

Wordin tyylejä ja tehdä niistä

oman tyyligallerian.

Jos lopullinen muotoilu tehdään

pöytäkoneella, ei käsitietokoneen

ominaisuuksilla ole

suurta merkitystä. Jos taas ei,

joutuvat Windows CE -käyttäjät

rakentamaan itselleen oman

muotoilumallivaraston pöytäkoneella.

Kaiken kaikkiaan minkään

kämmenmikron yhteys pöytäkoneen

tiedostoihin ei ole täydellinen.

Jotain jää aina muun-

Nokian Communicatorissa on

akun varaustilasta kertova selkeä

näyttö. Näyttö onkin tarpeen, sillä

laitteen puhelinosa tyhjentää

käytössä akun turhan nopeasti.

Philipsin Velo 1:ssä on kannessa äänitysnappi, jonka avulla voi tehdä

muistiinpanoja avaamatta mikroa. Reunassa oleva puhelinliitäntä

korvautuu Eurooppa-versiossa toisella liittimellä ja maakohtaisella

puhelinjohdolla.

CE-kauhukuvia

Windows CE -käyttöjärjestelmä

on jo nyt muokannut käsitietokonemarkkinoita,

vaikka

siitä on toistaiseksi olemassa

ainoastaan Yhdysvaltain markkinoille

suunnattu versio. Sekä

CE-koneiden valmistajat että

kilpailijat ovat tehneet uusia,

entistä monipuolisempia laitteita

kiristyvässä kilpailutilanteessa.

Kehitys ei välttämättä ole

pelkästään myönteistä, vaan tilanteessa

piilee useita vaaroja.

Kun laitteet monipuolistuvat,

niiden perinteiset ominaisuudet

ovat vaakalaudalla. Käsimikroja

jo vuosia käyttäneet

ovat tottuneet pitkiin käyttöaikoihin

sekä pieniin ja selkeisiin

ohjelmiin, jotka toimivat nopeasti

ja luotettavasti.

Joidenkin uhkakuvien mukaan

pöytämikroista tutut päivitysseikkailut,ohjelmointivirheet

ja yhä ahneemmat resurssisyöpöt

ovat valtaamassa

myös käsitietokoneet.

Esimakua on jo saatu.

Uusissa käsimikroissa on neljä

tai kahdeksan megatavua

muistia ja entistä nopeampi

prosessori, samalla paristojen

kesto on pudonnut alle puoleen.

Kuitenkin laitteilla tehdään

samoja asioita kuin ennenkin.

Päivitysrumba on vasta alkamassa.

Tällä hetkellä Windows

CE on tehty pelkästään

Yhdysvaltain markkinoille.

Eurooppa-versio on tulossa

markkinoille pikapuoliin,

mutta heti perään tulee myös

CE 2.0 -versio. Windows CE

2.0:n pitäisi suoraan olla myös

kansainvälinen versio. Pöytämikroista

tuttu tilanne, jossa

olemassaolevien tuotteiden sijasta

myydään tulevaa, valtaa

alaa.

CE-koneiden valmistajat

saattavat luvata ilmaisen päivityksen

CE 2.0 -versioon. Koska

koneen sisällä olevan ROMmuistin

sisältöä ei voi korvata,

päivitys saatetaan toimittaa

laajennuskortilla, esimerkiksi

Compact Flash -kortilla. Kortti

syö usein ainoan laajennuspaikan,

johon muuten olisi

voinut laittaa esimerkiksi tallennuskapasiteettia

tuovan

muistikortin. Sähkönkulutus

lisääntyy luonnollisesti entisestään.

TOMMY LILJA

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 55


Psion Sienassa laitteen avaaminen avaa myös pienen kannen, joka suljettuna peittää sarjaportin ja infrapunaliitännän

alleen. Kansi on heiveröisen tuntuinen.

tamatta, jotain katoaa tai jotain

muuttuu eri muotoon. Ajan

mittaan oppii laitteestaan ymmärtämään,

mitkä muunnokset

eivät kerta kaikkiaan onnistu.

Alan uranuurtajiin kuuluva

Sharp on vienyt ZR-5800-mallissaan

integroinnin ja kosketuskynän

käytön varsin pitkälle. Laitteessa

on monia todella hienoja

oivalluksia, kuten mahdollisuus

kasata tietoja samaan kansioon


vaikka kaikista eri sovelluksista.

Myös piirto-ominaisuudet ovat

jo peruslaitteessa hyvät.

Jos Sharp ZR-5800 hallitsisi

uusimmat tiedostomuodot, sitä

olisi helppo suositella joka paikan

kämmenmikroksi. Ohjelmia

tiedostomuotojen muutoksiin

on saatavissa, mutta ne on

erikseen hankittava. Sharpilla

on myös melkein valmiina Windows

CE -mikro, joka yhtiön

pitkäaikaisenkämmenmikrotaustan huomioon ottaen voi olla

kiinnostava tuote.

Psionin Siena ja Series 3c

ovat perinteisiä näppäimistön

käyttöön pohjautuvia kämmenmikroja,

joiden näppäimistöt

ovat kokoonsa nähden varsin

hyvät.

Pienikokoinen Siena lienee

kohdistettu enemmän perinteisen

elektronisen muistikirjan

käyttäjille, kun taas Series 3c on

lähempänä mukana kulkevaa

toimistoa. Kaikissa Psioneissa

on OPL-ohjelmointikieli, jolla

omien sovellusten tekeminen on

mahdollista.

Series 5 on Psionin huipputuote,

joka sisältää melkein kaiken

sen, minkä muut vertailun

kämmenmikrot yhteensä. Se on

joko samalla tasolla tai ylittää

muut jokaisella osa-alueella, lukuunottamatta

tulossa olevia

sähköpostia ja web-selainta, jotka

tämän hetken tietojen mukaan

joutuu hankkimaan laitteeseen

erikseen. Uudenlainen

näppäimistö tekee Series 5:stä

myös ergonomialtaan paremman

kuin muut.

U.S. Robotics Pilot 5000 kulkee

omia latujaan. Tavoitteena

on ollut tehdä pieni laite, joka

kulkee vaikka rintataskussa mukana,

ja jolla voi tehdä saman

minkä perinteisellä muistikirjallakin.

Tavoitteessa Pilot on onnistunut

yllättävän hyvin. Pienen harjoittelun

jälkeen laitteen kosketusnäyttöön

kirjoittelee piirtomerkein

melkein yhtä nopeasti

kuin käsin pieneen muistikirjaan.

Ohjelmayhteensopivuus ei

kuitenkaan ole niin hyvä kuin

joissain muissa laitteissa. Pilotista

on juuri julkistettu uusi Palm-

Pilot-malli, joka valitettavasti ei

ehtinyt mukaan vertailuun.

Nokia Communicator on erilainen

laite kuin muut. GSMpuhelimen

ja kämmenmikron

yhdistelmä on ollut vuoden ver-

Merkki Psion U.S. Robotics Sharp Psion Hewlett-Packard Philips

Malli Siena Pilot 5000 ZR-5800 Series 3c LX320 Velo 1

Hinta 1 295 / 1 590 mk 1 990 mk 2 990 mk 2 990 / 3 450 / 3 750 mk 5300 mk 5 390 mk

Maahantuoja Oy Anglo-Nordic Ab Microdata Oy Perkko Oy Oy Anglo-Nordic Ab Hewlett-Packard Oy Philips Oy

puhelin (09) 819 211 (09) 348 331 (09) 478 0500 (09) 812 9211 (09) 88 721 (09) 615 800

faksi (09) 811 338 (09) 3483 3209 (09) 4780 5540 (09) 811 338 (09) 887 2277 (09) 6158 0901

http:// www.anglo.fi www.microdata.fi www.perkko.fi www.anglo.fi www.hpfin.fi www.philips.fi

Valmistaja Psion U.S. Robotics Sharp Psion Hewlett-Packard Philips

http:// www.psion.com www.usr.com www.sharp-usa.com www.psion.com www.hp.com www.velo1.com

Koko (l*s*k) 150x73x19 120x80x16 170x100x25 mm 165x85x22 183x94x29 171x95x32

Paino 183 g 160 g 390 g 275 g 442 g 430 g

Paristot 2xAAA, 1xCR1620 2xAAA 2xAA, 1xCR2032 2xAA,1xCR1620 2xAA, 1xCR2032 2xAA, 1xCR2032

Näytön koko (mm) 65x45 60x60 130x69 127x44 155x60 118x60

Näytön tarkkuus 240x160 160x160 320*240 480x160 640x240 480x240

Taustavalo � � � *1) � �

Muisti (RAM) 512 Kt / 1 Mt 512 Kt 2 Mt 1 Mt / 2 Mt 4 Mt 4 Mt

Kosketusnäyttö � � � � � �

Käyttöaika 40 h *2) 60 h 80 h 20 h 20 h

Liitännät RS-232 *3), IrDA Oma IrDA, Oma RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA

Korttipaikat � � PC-Card 2xSSD PC-Card, Compact Flash Compact Flash, DRAM

Käyttöjärjestelmä Epoc/16 Oma Oma Epoc/16 Windows CE Windows CE

Tekstinkäsittely � � � � � �

Taulukkolaskenta � � � � � �

Sähköposti/www �/� �/� �/� �/� �/� �/�

Äänimuistio � � � � � �

Pöytäkoneyhteys 695 mk telakointikehys 740 mk *4) 695 mk telakointikehys telakointikehys

Verkkovirtalaite lisävaruste � lisävaruste lisävaruste � �

*1) 2 Mt:n mallissa valinnaisena,

*2) paristojen vaihtoväli keskivertokäytössä 3 kk,

*3) Epästandardi liitin, *4) Pelkkä ohjelma 380 mk,

*5) IrDA-yhteydellä, sarjakaapeli ostettava erikseen


ran alallaan ainoa. Sähköpostin

käyttö ja web-sivujen selailu onnistuu

laitteella yllättävän hyvin.

Yhteensopivuus pöytäkoneen

ohjelmien kanssa ei kuitenkaan

ole niin hyvä, että laite riittäisi

mukana kulkevaksi toimistoksi.

Lähitulevaisuudessa tulossa

on muitakin Communicatorin

kaltaisia laitteita. Sharpilla on jo

valmis puhelin, jossa on kosketusnäyttö.

Kiinnostava laite on

kämmenmikroja vain vähän

suurempi Toshiba Libretto, jossa

on värinäyttö, kiintolevy ja

Windows 95. Sen hinta on kuitenkin

noin kolminkertainen tavalliseen

kämmenmikroon verrattuna,

joten ainakaan nykyi-

sellään se ei kilpaile

vertailumme laitteiden

kanssa.

Lelu vai

hyötyesine?

Edelleenkin elektroninen

muistikirja

herättää naurua ja

jopa pilkallista puhetta.

Mutta onko

järkeä kirjoittaa ensin

tärkeät asiat kynällä muistikirjaan

ja siirtää ne siitä sitten

pöytämikroon. Miksei tietoja

kirjoiteta heti elektroniseen

muotoon?

Varsinainen hyöty elektronisesta

muistikirjasta saadaankin

Psion Series 5:n mukana tuleva PsiWin versio 2.0 on tehty Windows

95:lle. Se lisää työpöydälle ja Resurssienhallintaan My Psion -kuvakkeen,

jonka avulla tiedostoja voi käsitellä samoin kuin Windowsin

Oma tietokone -kuvaketta napsauttamalla.

Psion Nokia Casio

Series 5 Communicator 9000 Cassiopeia A-11E

5 490 mk 5 900 mk Ei tiedossa

Oy Anglo-Nordic Ab Nokia Mobile Phones Ei tiedossa

(09) 819 211 010 5051

(09) 811 338 010 505 5768

www.anglo.fi www.nokia.fi

Psion Nokia Casio

www.psion.com www.nokia.com www.casiohpc.com

170x90x23 186x63x36 175x92x27

354 g 939 g 380 g

2xAA ja 1xCR2032 Akku 2xAA, 1xCR2032

133x50 118x37 118x60

640x240 640x200 480x240

� � �

8 Mt 2 Mt 4 Mt

� � �

35 h 2h / 30 h 20 h

RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA RS-232 *3), IrDA, Oma

Compact Flash � PC-Card

Epoc/32 Geos Windows CE

� � �

� � �

tulossa/tulossa �/� �/�

� � �

� *5) �

lisävaruste � �

Kaikissa Psionin laitteissa on pikakäynnistyskuvakkeet tärkeimmille

ohjelmille. Kuvassa mallin 3c käynnistyspainikkeet.

vasta, kun tietoa saa helposti

siirrettyä siitä pöytäkoneeseen ja

taas takaisin.

Yhteensopivuus nykyisiin

toimisto-ohjelmiin on tullut yhä

tärkeämmäksi kämmenmikrojen

ominaisuudeksi.

Yhteys pöytäkoneeseen toimii

CE-mikroissa ja eräissä

muissa siinä mielessä automaattisesti,

että tiedostot muuntuvat

läpinäkyvästi laitteisiin sopiviksi.

Tämäkin on käyttömukavuutta

parhaimmillaan.

Sharpin perusmallissa ylimääräistä

työtä aiheuttaa se, että

tiedostot on ensin tallennettava

tiettyyn muotoon pöytäkoneessa.

Lisäohjelmilla tämäkin ylimääräinen

askel olisi vältettävissä.

Nokiassa ja Pilotissa ongelmia

pöytäkoneen ohjelmien

kanssa on enemmänkin.

Toimituksen valinta

Monessa yhteydessä ikivanha

kynä-muistikirjayhdistelmä on

edelleen riittävä ja jopa lyömätön.

Mutta jo pelkästään pöytäkoneessa

olevan tiedon mukana

kuljettaminen riittää perusteeksi

työntää povitaskuun pienikin

elektroninen muistikirja. Ja jos

tietoa on tien päällä muokattava,

kenties oltava yhteydessä

muualle, kämmenmikro puoltaa

varmasti paikkaansa.

Onko tulevaisuus sitten Windows

CE:n? Ohjelmatuotanto

CE-mikroille paisuu Yhdysvalloissa

koko ajan. Nähtäväksi jää,

ovatko nuo kaikki sovellukset

suunnattuja ainoastaan yhdysvaltalaisten

versioiden käyttäjille.

Jos ovat, niin Psion Series 5

saattaa eurooppalaisena tuotteena

polkea kaikki muut jalkoihinsa.

Vertailussa on mukana pääasiassa kahdentyyppisiä tuotteita.

Mahdollisimman pienikokoista, lähinnä kalenterin korvaavaa

laitetta hakevalle vaihtoehdot ovat Psion Siena ja U.S.

Robotics Pilot 5000.

Muut laitteet kilpailevat vaativammasta käyttäjäryhmästä,

joka kalenterin lisäksi haluaa esimerkiksi toimisto-ohjelmia

ja tietoliikenneyhteyksiä. Nämä laitteet ovat myös selvästi

kalliimpia. CE-mikrojen paras on tällä hetkellä HP.

Toimituksen valinnaksi asti emme kuitenkaan valinneet yhtään

CE-mikroa, sillä ne ovat vielä liikaa tulevien lupausten

varassa.

■ Psion Series 5

Psion Series 5 sisältää lähes kaikkien muiden laitteiden parhaat

puolet. Siinä on käytössä kaikki nykyaikaiset tekniikat,

toimiva PC-yhteys ja monipuoliset ohjelmat. Puutelistalle

jää tässä vaiheessa ainoastaan WWW-selain ja sähköpostiyhteys,

joita ei vielä vertailun tekohetkellä ollut julkistettu.

■ Psion Siena

Mahdollisimman edullista ja kevyttä kalenterinkorvaajaa hakevalle

Siena on hyvä valinta. Ohjelmavalikoima on jo vakiona

mittava ja lisävarusteena hankittavan PC-yhteysohjelman

kanssakin hinta on vielä alle 2000 markkaa.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 57


Kämmenmikrojen historia

K ämmenmikroilla

on lyhyt

historia ja lupaava

tulevaisuus. Tieteiskirjallisuudessa

tunnettiin jo

kymmeniä vuosia ennen mikrotietokoneiden

keksimistä

unelma mukana kulkevasta

tietopankista. Eri nimillä kulkevat

yhteyslevyt tai puhelimet

ovat osoittaneet, kuinka ihminen

on halunnut vapautua paikan

kahleista myös viestinnän

ja tiedonkäsittelyn suhteen.

Kämmeneen mahtuvien

mikrojen historia on yllättävän

lyhyt, mutta samahan koskee

matkapuhelimiakin. Kun kännykät

ovat jo alkaneet vallata

maata, voi vain odottaa, koska

kämmenmikrot tekevät samoin.

Ensi askeleet on jo otettu.

Ensimmäinen mikro, jota

hyvällä tahdolla voisi kutsua

kämmenmikroksi, oli Tandy

100. Kooltaan sitä ei voinut

verrata nykyisiin kämmenmikroihin,

mutta monet lehtimiehet

muistavat, kuinka se

kulki helposti mukana jutuntekomatkoilla.

Ensimmäiset varsinaiset

kämmenmikrot saivat

kuitenkin odottaa 1980-luvun

loppupuolelle, jolloin tekniikka

mahdollisti niiden kehittymisen.

Uranuurtajia tällä alalla ovat

olleet Hewlett-Packard, Psion,

Casio ja Sharp. Niillä kaikilla

on ollut perinteisen muistikirjan

korvaajia jo kymmenen

vuoden ajan.

Hyvä esimerkki varhaisista

kämmenmikroista on Sharp


IQ-7000. Se avautui muistikirjamaisesti

pituussuuntaan, sen

näppäimistö oli aakkosellinen,

näyttö pieni ja koko rakenne

hentoinen. Mutta silläkin pystyi

pitämään tietonsa tallessa

kyllin hyvin.

Cambridge Computer Z88

oli historiaan päässeen Clive

Sinclairin luomus, kilon painoinen

kannettava. Se oli tavallisen

A4-arkin kokoinen ja parin

sentin paksuinen musta

möhkäle. Pienen näytön haittoja

oli koetettu torjua esittämällä

näytön oikeassa laidassa

koko sivun kuva pikselikarttana.

Kone ei ollut yhteensopiva

kuin itsensä kanssa, mutta raakaa

tietoa saattoi kyllä siirtää

sen ja DOS-pöytäkoneen välillä.

Psionin kapulamaiset Psion

Organiserit vetosivat tietynlaisiin

markkinoihin, mutta

niiden näppäinjärjestys ja surkean

pieni näyttö hankaloittivat

niiden käyttöä. Psion otti

opikseen, ja teki Series 3:n, joka

on ensimmäinen jonkinlaiseen

menestykseen yltänyt kämmenmikro.

Psion Series 3 oli hyvä

kompromissi erilaisten vaatimusten

välillä nimenomaan

ajateltaessa pöytäkoneesta erillistä

muistikirjaa. Sen näppäimistöllä

jaksoi kirjoitella hiukan

pidempäänkin, ja siinä oli

aivan riittävä ohjelmisto aina

omaa OPL-ohjelmointikieltä

myöten. Pöytäkoneyhteys oli

alkuvaiheissaan ongelmallinen

siten, että muistikirjan tietoja

HP:n kokemus taskumikroista on peräisin tekniikan opiskelijoiden

keskuudessa suosiota saavuttaneista tieteislaskimista. Näistä

edelleen kehittämällä HP työntyi taskumikromarkkinoille.

Tandyn TRS-80-mikrossa oli oma nestekidenäyttö ja se muistutti

siksi nykyisiä kämmenmikroja. Laite testattiin Tietokone-lehden

numerossa 5/85. Ulkomitoiltaan se muistuttaa nykyisiä muistikirjamikroja.

ei voinut ylläpitää pöytäkoneella.

Muuten tiedon siirto

sujui silläkin hyvin.

Samaan aikaan Atari koetti

Portfoliollaan vallata DOS-yhteensopivienmuistikirjakoneiden

markkinoita. Se pystyi periaatteessa

käyttämään DOSohjelmia,

joskin pieni näyttö

teki joidenkin ohjelmien käytöstä

vaikeaa, eikä muistiakaan

ollut riittävästi kunnollisten

ohjelmien ajoon. Sillä saattoi

kirjoittaa tekstiä kohtalaisen

kelvollisesti, laskea Lotus-yhteensopivallataulukkolaskimella

sekä pitää kalenteria ja

osoiteluetteloa. Myös tiedonsiirto

Portfolion ja pöytäkoneen

välillä onnistui. Mitä lie

jäänyt Atarista puuttumaan,

kun kohtalaisen toimiva näppäimistökään

ei riittänyt ajamaan

sitä kilpailijoiden edelle.

Siirryttäessä 1990-luvulle

Psionin Series 3 sai kovia kilpailijoita.

Esimerkiksi Sharp

IQ-8500M oli muistinsa ja integroitujenmuistikirjaominaisuuksiensa

puolesta hyvä

muistikirja, jolla on käyttökelpoinen

yhteys DOS-koneeseen

ja Windowsiin, jonka tiedonhallintaohjelmiin

saattoi siirtää

ja tuoda tietoa. Sharpilla oli

hiukan suurempia DOS-mikroja,

kuten PC-3000, mutta

Windows 3 tuli juuri silloin ja

tuhosi näiden mikrojen mahdollisuudet.

Casio pitäytyi perinteisemmässä

elektronisessa muistikirjassa,

jonka huippua tuolloin

edusti pelkistetyimmillään SF-

9500. Siinäkin voitiin tietoa

siirtää tiettyjen pöytäkoneen

tiedonhallintaohjelmien välillä.

Mutta Casio on ollut mark-

80-luvun lopulla taskumikromarkkinoilla olivat vahvoilla Casio,

HP, Sharp ja Psion. Sharp ja Casio lähestyivät taskumikromarkkinoita

laajennetuilla taskulaskimilla, joihin sai jopa tulostimen ja

nauhamuistin.


kinajohtaja vielä pienemmissä

laitteissa, rannekellomuistioissa,

aivan viime aikoihin

saakka.

Esimerkiksi DBX-100rannekelloon

on saatu mahdutettua

tapaamiskalenteri,

puhelinmuistio ja muistilapputoiminto.

Kellon käyttökelpoisuutta

rajoitti ja rajoittaa

edelleen muistin pienuus

ja mahdottomuus siirtää tietoa

pöytämikroon. Timexin

Data Link korjasi tämänkin

ongelman osittain, se pystyy

lukemaan pöytäkoneen tietoa

näytöstä - toisin päin tie-

don välittäminen ei vieläkään

onnistu.

HP 95LX otti lähtökohdakseen

laskimen, mikä onkin

luonnollista laskinfirmalle.

Se sisällytti Lotus 1-2-3

versio 2.2:n melkein kokonaan

taskuun mahtuvaan kokoon.

Taulukkolaskennan

tukena oli monipuolinen talouslaskentaan

soveltuva laskin.

Laitteen näppäimistö oli

ahdas, etenkin kun mukaan

oli ahdettu erillinen numeronäppäimistö.

Tämä ratkaisu

oli laskentaan keskittymisen

vuoksi hyvä, mutta teki

muistilappujen kirjoittamisen

vaivalloiseksi. Koneessa

saattoi ajaa myös DOS-ohjelmia,

ja laitteeseen sai kaikenlaisia

lisäosia aina navigointia

myöten.

Poqet oli markkinoille tullessaan

merkittävä tuote,

maailman ensimmäinen taskukokoinenMS-DOS-tietokone.Peruskokoonpanossaan

Poqet sisälsi juuri ja juu-

ri riittävän varusohjelmiston,

jossa mikään osatekijä ei ole

kovin huomionarvoinen.

Muistia lisäämälle se muuttui

hyvin näppäräksi DOS-koneeksi,

joka kykeni ajamaan

suuriakin sovelluksia aina

taulukkolaskennasta alkaen.

Tiedonsiirtokin pöytäkoneen

kanssa sujui mukavasti.

Poqetilla oli kaikki mahdollisuudet

kaapata markkinat.

Sen näyttö oli täysikokoinen

80 merkkiä 25 rivillä,

ja näppäimistössä oli harvinaista

kyllä skandit paikallaan.

Aika ei kuitenkaan ollut

Psionin läpimurtotuote tietokonemarkkinoilla oli Organisertaskutieturi.

Organiser II:ta valmistetaan edelleen ja siihen voi

törmätä käytännössä esimerkiksi lentokoneessa, kun tekee verovapaita

ostoksia.

ilmeisesti kypsä, vaikka kone

sinänsä oli hyvinkin kelvollinen.

Hinta kuitenkin karkotti

pois monia kiinnostuneita

ostajia.

Kämmenmikrojen kehitys

tuntuu saaneen uutta puhtia

etenkin virrankulutuksen pienennyttyä

kohtuulliseksi, jolloin

voidaan käyttää tavallisia

sauvaparistoja. Vanhoja Psioneita

ja Sharpeja kymmenen

vuotta sitten käyttäneille nykypäivän

kämmenmikrot

ovat kuin toiselta planeetalta.

Samat ongelmat niitä silti

edelleen vaivaavat: pieni ja

himmeä näyttö ja pikkuruinen

näppäimistö. Mutta toiminnaltaan

ja yhteensopivuudeltaan

ne ovat hienoja koneita

esi-isiinsä verrattuina.

Mutta ilman näitä ensiaskeleita,

ilman epäonnistumisia

ja pienoisia voittojakin, ei

nykypäivänä olisi olemassa

kämmenmikroja, joita voi

käyttää niin monipuolisesti

kuin tänään voi.

Casio Cassiopeia A-11E

Pienistä elektronisista muistikirjoistaan

kokemusta hankkinut

Casio siirtyi ensimmäisten

joukossa Windows CE -rintamaan.

Samalta valmistuslinjalta

tulee myös Compaq Companion

-nimellä kulkeva CE-mikro.

Casiossa on muutama hyvin

suunniteltu yksityiskohta. Näytön

vasemmalla puolella on juuri

peukalolle sopiva tila, josta

kiinni pitämällä kone pysyy tukevasti

käsissä. Näyttökin on

kohtalaisen hyvä ja selkeä.

Pitemmän käytön aikana Casion

näyttö alkaa tummentua

vasemmasta alakulmasta. Varsinaista

ongelmaa tämä ei tuota,

mutta kontrastin ero oikeaan

reunaan on selvä.

Casion näppäimet näyttävät

muovisilta, mutta niiden toiminta

on yllättävän tarkkaa.

Kosketuskynän toiminta on erityisen

napakka ja selkeä.

Hyviä oivalluksia Casiossa

tuntuu riittävän. Kalenterihälytys

ilmaistaan äänimerkillä ja

myös vilkkuvalla punaisella valolla.

Valo on suuri, joten sen

huomaa hyvin. Loppuun asti

on mietitty myös valon sijoituspaikka,

joka on laitteen päädyssä,

joten laitetta taskussa pidettäessä

se näkyy helposti. Kaikkein

parasta on se, että hälytyksen

saa vaimennettua laitteen

ulkopuolelta erillisestä napista.

Vaikka paristojen tilasta ei

tulekaan muuta ilmoitusta kuin

CE-mikrojen perusilmoitus, laite

kertoo koska paristot on laitteeseen

asennettu ja kuinka kauan

laitetta on kyseisillä paristoilla

käytetty. Tämä ei ole niin tehokas

tapa kuin HP:n pylväs-

näyttö, mutta parempi kuin ei

mitään.

Verrattaessa muihin CE-koneisiin

Casio jää perusmallissaan

häviölle lisälaitteiden suhteen.

HP:n ja Philipsin tapainen

telakointiyksikkö on saatavissa

ainoastaan lisävarusteena, ja

vaikka tavanmukainen sarjakaapeli

tuleekin laitteen mukana, se

ei käyttömukavuudeltaan ole läheskään

telakointiyksikön veroinen.

Vertailussa ollut A-11E-malli

sisältää erillisen pienen liitäntäpalikan,

jolla sarjakaapeli ja

verkkolaite voidaan kytkeä toimintaan

yhtä aikaa. Tässä mallissa

tulee mukana myös ladattava

akku ja kansainvälinen virtalähde,

joka toimii Suomessa aivan

normaalisti.

Casiossa on PC-Card-paikka,

mutta tietoa tuetuista korteista

joutuu etsimään Internetistä.

Erikoinen liitäntämahdollisuus

on linkki Casion omiin digitaalikameroihin.

Casio Cassiopeian tilanne on

harmillisen kiharainen. Laite sinänsä

on aivan hyvä, mutta

maahantuojasta sen paremmin

kuin laitteen hinnastakaan ei ole

vielä selvyyttä. Kansainvälisten

hintaluettelojen perusteella hinta

on suunnilleen samaa luokkaa

kuin muidenkin vertailumme

CE-mikrojen.

� Casio Cassiopeia

A-11E

Hinta: Ei tiedossa

Valmistaja: Casio

Maahantuoja: Ei tiedossa

Lyhyesti: CE-mikrojen perustyyppi,

joissa eräitä hyviä, käyttöä helpottavia

yksityiskohtia. Toistaiseksi Yhdysvaltain

markkinoille tehty.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 59


Hewlett-Packard 320LX

Windows CE -mikrojen joukossa

HP pistää silmään monellakin

tavalla. Sen näyttö on suurempi,

joten se antaa enemmän tilaa

nähdä tärkeää tietoa, ja laitteessa

on tila sekä PC-Card-lisäkortille

että Compact Flash -kortille.

HP:n näppäimet toimivat

kohtalaisen täsmällisesti, mutta

kynän käyttö vaatii erityistä

tarkkuutta. Haluttua kohtaa on

melkein tökättävä, että laite reagoisi

siihen. Virheitä sattuu tämän

vuoksi aika usein. Pitemmän

käytön aikana tähänkin

tottuu niin, että virheiden määrä

selvästi vähenee.

Laitteessa on muista vertailumme

CE-mikroista poiketen

mahdollisuus määritellä haluttaessa

osa näppäimistöstä perinteisen

kaltaiseksi numeronäppäimistöksi,

joka helpottaa numeroiden

syöttämistä.

Erikoismaininnan ansaitsee

HP:n näyttö, joka on muiden

CE-mikrojen näyttöä leveämpi.

Esimerkiksi taulukkolaskennassa

HP näyttää niin paljon enemmän

tietoa, että suuremman

näytön merkityksen huomaa selvästi.

Suurempi näyttö on myös

hyvä kalenteria tarkasteltaessa.

HP:n näppäriin ominaisuuksiin

kuuluu tuki suoraan tulostamiseen

infrapunaportin kautta,

tosin toistaiseksi vain HP:n

omiin kirjoittimiin.

HP:n paristojen keston näyttö

on CE-joukon paras. Paristojen

tyyppi voidaan määritellä,

jotta niiden kestoa voi mitata.

Paristojen tila osoitetaan pylväänä,

josta näkee välittömästi, mikä

on tilanne. Kokeilulaitteen

mukana tuli brittiläinen virtalähde,

joka välikappaleen avulla

kytkeytyi kotimaiseen sähköverkkoon.

HP tukee monia erilaisia PC-

Card-lisäkortteja, ja laitteen


mukana tulevalla CD-levyllä

luetellaan näistä useita. Uusin

tieto on haettavissa Internetistä.

Tuettuihin kortteihin kuuluu

muun muassa verkkokortteja ja

myös eräät GSM-puhelimiin sopivat

modeemikortit ovat tuettujen

listalla.

Jostain syystä HP käynnistää

sovelluksiaan hitaammin kuin

muut vertailumme CE-mikrot.

Mitään tarkkoja vertailuaikoja ei

otettu, mutta ero on kuitenkin

niin selvä, että sen huomaa.

Kaiken kaikkiaan HP 320LX

on juuri sellainen kuin mikron

tulisi ollakin. Siitä on vaikea sanoa

mitään, koska se toimii siten

kuin sen tulisikin toimia.

Pahaa sanottavaa ei juuri ole, ja

se, mikä on hyvää, on hyvää. Tavanomaiset

Windows CE -mikrojen

tiedostomuotojen muutoksiin

liittyvät pikku puutteet

siinä on.

HP 320LX on luvattu tuoda

markkinoille skandinaavisilla

näppäimillä varustettuna lokakuun

aikana. Aikataulusta myöhästyminen

on kuitenkin CEmikrojen

kohdalla ollut pikemminkin

sääntö kuin poikkeus.

Jos suunnitelmat toteutuvat,

HP saattaa suuren näyttönsä,

hyvän korttitukensa ja muiden

ominaisuuksiensa ansiosta hyvinkin

saada merkittävän osan

Windows CE -mikrojen markkinoista

täällä pohjolassa.

� Hewlett-Packard

320LX

Hinta: 5300 mk

Valmistaja: Hewlett-Packard,

http://www.hp.com

Maahantuoja: Hewlett-Packard Oy,

puh. (09) 887 21, faksi (09) 887 2277,

http://www.hpfin.fi

Lyhyesti: CE-mikro, jonka parhaita

puolia ovat muita suurempi näyttö ja

laajempi lisäkorttituki. Hyvin lupaava

CE-kone, mutta toistaiseksi tehty Yhdysvaltain

markkinoille.

Nokia 9000 Communicator

Vertailumme kotimainen tuote

on Nokian GSM-puhelimen ja

PDA:n yhdistelmä. Maailmallakin

tunnetuksi tulleessa laitteessa

yhdistyvät ensimmäistä kertaa

puhelin, faksi, tekstinkäsittely,

sähköposti, WWW-selain ja

kalenteriominaisuudet.

Laite sisältää GSM-puhelimessa

tavanomaisen peruspuhelinluettelon,

joka osaa lukea

numero- ja nimitiedot myös

laitteeseen asetettavasta SIMkortista.

Kämmenmikroille tyypillisesti

siinä on myös osoiteluettelo,

johon mahtuu muita

osoitetietoja. Laite pitää kirjaa

data-, faksi- ja äänipuheluista

sekä yleisesti että numerokohtaisesti,

joten omasta viestintäaktiivisuudesta

saa halutessaan

tarkan raportin.

Lyhytsanomaviestien ja faksien

lähetys Communicatorilta

on luonnollisesti vaivatonta.

Muista kännyköistä poiketen

Communicator osaa myös vastaanottaa

fakseja. Saapunutta

faksia voi suurentaa ja pienentää

näytöllä. Avattuna laite toimii

myös kaiutinpuhelimena.

Communicator on riittävä

tekstipohjaisten palvelujen käyttöön,

mutta selain on perusmallia,

joten esimerkiksi pankkipalvelut

pitää hoitaa pääteyhteyden

kautta. WWW-sivut näkyvät

muuten pienestä näytöstä yllättävän

selvästi. Yhteyksiä kokeiltiin

Telen GSM-verkossa ja ne

sujuivat vaivattomasti GSMverkon

9600 bps:n nopeusrajoituksesta

huolimatta.

Sähköposti osaa tavanomaiset

sähköpostiominaisuudet, kuten

automaattisen viestitekstin lainauksen

vastauksessa. Laitteen

voi myös liittää kaapelilla PC:n

sarjaliikenneporttiin, johon tiedot

siirretään mukana seuraavalla

tiedonsiirto-ohjelmalla.

Communicatorin näppäimet

ovat pienet ja sitä hankalammat,

mitä suuremmat sormet käyttäjällä

on. Virhepainalluksia

Communicatorissa tulee helpommin

kuin muissa vertailumme

koneissa.

Nokian näppäimistöltä löytyvät

luonnollisesti skandinaaviset

merkit, mutta ne ovat eri paikoissa

kuin tavallisissa näppäimistöissä.

Tästäkin aiheutuu yllättäviä

hankaluuksia, niin suuri

on tottumuksen voima. Laite

on myös suuresta koostaan huolimatta

niin hutera, että se tuppaa

kaatumaan, kun painelee

näytön sivussa olevia toimintonäppäimiä.

Nokia Communicatorin

akun tila on helppo havaita niin

puhelinpuolelta kuin PDA-laitteen

näytöstäkin. Valitettavasti

vanhahtavaan tekniikkaan perustuva

puhelinosa kuluttaa

melko paljon sähköä. Näin ollen

voi käydä niin, että puhuttuaan

akun tyhjäksi ei pääse enää edes

lukemaan kalenteriaan.

PDA-laitteena Nokia 9000

Communicator ei yllä kaikkien

vertailumme laitteiden tasalle jo

pelkästään tiedostojen yhteensopivuusongelmien

takia. Mutta

jos ei ole tarvetta ottaa tietoa

pöytäkoneesta matkalle mukaan,

se riittää ainoaksi kalenteriksi

ja osoitemuistioksi aivan

hyvin. Varsinkin silloin, jos sähköpostin

ja web-sivujen käyttö

on oleellisen tärkeää.

� Nokia 9000

Communicator

Hinta: 5900 mk

Valmistaja: Nokia, http://www.nokia.fi

Maahantuoja: Nokia Mobile Phones,

puh. 010 5051, faksi 010 505 5768,

http://www.nokia.fi

Lyhyesti:Puhelimen ja kämmenmikron

yhdistelmä, jonka vahvuus on toimiva

tietoliikennevalmius. Pelkistetty käsimikro

on riippuvainen puhelimen akusta.


Philips Velo 1

Ensimmäinen asia, jonka Philipsin

Windows CE -koneesta

huomaa, on sen muotoilu. Koneen

kansi on paljon tyylikkäämpi

kuin muiden vertailumme

CE-laitteiden.

Velo 1:n näyttö on CE-koneiden

kehnoin. Vaikka taustavalo

on helppo sytyttää, se ei paljon

asiaa auta. Kunnollisissa valaistusolosuhteissa

näyttö näkyy paremmin.

Maahantuojan mukaan

Eurooppa-versioon tulee

parempi näyttö.

Velo 1:n soikeiksi muotoillut

näppäimet eivät anna hyvää

tuntumaa, joten virhepainalluksia

tulee usein. Pienisormiselle

käyttäjälle ne kuitenkin tuntuivat

sopivan paremmin.

Kosketuskynä Velossa on

erinomainen, herkkä ja tarkka.

Toisin kuin muissa vertailumme

CE-mikroissa Velossa saa

perusohjelmat käynnistettyä

myös näppäinyhdistelmillä.

Kalenterin hälytys ilmaistaan

tarvittaessa pienenä piipahduksena

ja kannen etureunassa vilkkuvana

pienenä valona. Kansi

on kuitenkin avattava, että vilkkuvalon

saa sammutettua.

Erityisen hieno oivallus Velo

1:ssä on sen äänimuistio. Kannessa

olevaa nappia painamalla

voi käynnistää äänitallennuksen,

vaikka koneessa ei olisikaan

virta päällä. Lyhyen muistiinpanon

tekeminen vaikka autoa

ajaessa on todella helppoa. Äänen

laatukin on riittävä tähän

tarkoitukseen, vaikkei muuten

hurraita ansaitsekaan.

Velo 1:n paristojen tilaa ei voi

tarkastella muutoin kuin CEmikrojen

perusilmoituksella.

Laite ei kerro edes sitä, kuinka

kauan paristoja on käytetty ja

milloin ne on siihen asennettu.

Paristoihin liittyi kokeilun ai-

kana yksi todella harmillinen

piirre. Paristot pääsevät hiukan

liikkumaan, joten virta saattaa

hetkeksi katketa ja laite sammuttaa

itsensä saman tien. Varsinaista

tietojen menetystä tästä

ei kuitenkaan aiheutunut.

Laitteessa on sekä DRAM- että

Flash- korttipaikka, mutta

PC-Card-paikka on ainoastaan

lisävarusteena saatavissa V-moduulissa.

Listaa tuetuista korteista

ei laitteen mukana tullut,

mutta Internetistä löytyy päivitetty

luettelo.

V-moduulin liitäntämahdollisuus

saattaa aiheuttaa Velo 1:n

käyttäjälle hiukan harmia. Laitteen

pohjassa olevat tartuntakourat

ovat sen verran ulkonevat

ja terävät, että ne tarttuvat helposti

povitaskun sisuksiin. Tämä

ongelma tietysti poistuu kiinnittämällä

V-moduuli laitteen pohjaan,

mutta silloin Velon korkeus

kasvaa merkittävästi.

Velo 1 on juuri julkistettu

Euroopassa. Ennakkotiedot kertovat,

että merkkivalikoima laajenee

ja skandinaavisetkin merkit

saadaan tarvittaessa suoraan

näppäimistöltä. Eurooppalaisiin

versioihin tulee haluttuun maahan

sopiva puhelinliitin ja ohjelmalla

toteutettu modeemi.

Jos eurooppalaisiin malleihin

luvattu GSM-yhteys saadaan

kunnolla toimimaan ja näyttö

todella on parempi kuin testimallissa,

Velo 1 on valmiilla tietoliikenneominaisuuksillaanhyvässä

asemassa.

� Philips Velo 1

Hinta: 5390 mk

Valmistaja: Philips,

http://www.velo1.com

Maahantuoja: Philips Oy, puh. (09)

615 800, faksi (09) 6158 0901,

http://www.philips.fi

Lyhyesti: CE-mikro, jonka valtteina

ovat tietoliikenneyhteydet ja näppärä

äänimuistio. Toistaiseksi Yhdysvaltain

markkinoille tehty. Heikkolaatuinen

näyttö

Psion Series 3c

Psion on hallinnut etenkin Brittein

saarilla kämmenmikrojen

markkinoita. Series 3a on ollut

yhtiön suosituin malli, jolle Series

3c on tuonut pätevää jatkoa.

Monipuolinen perusohjelmisto

ja infrapunayhteys antavat katetta

tämän yhden tai kahden megatavun

muistilla varustetun

laitteen saamalle maineelle. Lisää

mainetta saa kahdesta Solid State

Disk -massamuistipaikasta.

Kannen avautumisastetta ei

voi säätää, vaan kansi avautuu

aina kokonaan. Laitteen tasapaino

on kuitenkin erinomainen,

joten ainoaksi hankaluudeksi jää

näytön näkyminen, koska sitä ei

voi säätää valoisuuden mukaan.

Laitteen taustavalo on kuitenkin

varsin hyvä. Taustavalo on kahden

megatavun mallissa valinnainen

varuste.

Psionissa siirtyminen ohjelmasta

toiseen tapahtuu kirjoitusnäppäimistön

yläpuolelle sijoitettujen

kalvonäppäimien

avulla. Tärkeimmät ohjelmat ja

viimeksi avatun dokumentin saa

esille niiden kautta, harvemmin

käytettyihin pääsee käsiksi systeemipainikkeen

avulla.

Skandinaaviset merkit löytyvät

Series 3c:stä, joskin näppäinyhdistelmän

takaa. Näppäimistö

on Psionin tapaan hyvä ja

napakka, joten sillä jaksaa kirjoitella

pitempäänkin.

Psionille on saatavissa runsaasti

erilaisia ohjelmia, vertailumme

koneista selvästi eniten.

Laitteeseen saa myös kiinnostavan

erillisen korttiliitäntäyksikön,

jonka avulla tiedonsiirto

vaikkapa GSM-puhelimella sujuu

kätevästi. Vaikka tällainen

yksikkö lisääkin mukana kuljetettavien

laitteiden määrää, se sisältää

omat paristot ja säästää

siksi kämmenmikron paristoja.

Paristojen tila on Series 3c:ssä

helposti tarkistettavissa erilaisista

lukemista, joista voi päätellä

kuinka kauan laitetta nykyparistoilla

voi käyttää. Käytetyn ajan

lisäksi saa näkyviin keskimääräisen

virrankulutuksen ja toistaiseksi

kulutetun virran, mikä antaa

yllättävän selkeän kuvan jäljellä

olevasta käyttöajasta.

Psionin mukaviin erikoisuuksiin

kuuluu näytöllä näkyvä

maailmankartta, josta näkee kotikaupungin

ja valitun vieraskaupungin

kellonajat, auringon

nousu- ja laskuajat, kaupunkien

etäisyyden toisiinsa sekä niiden

sijainnin kartalla. Laitteella on

myös mahdollista tehdä lyhyitä

äänimuistiinpanoja. Pikaisten

tekstimuistiinpanojen tekemiseen

on oma ohjelmansa, vaikka

varsinaisella tekstinkäsittelyohjelmallakin

se hoituisi oikeastaan

yhtä helposti.

Tiedonsiirto-ohjelma pöytäkoneeseen

on hankittava erikseen.

PsiWin-ohjelma osaa hakea

tietoa monestakin ohjelmasta.

Se myös muuntaa ne automaattisesti

mennen tullen oikeaan

tiedostomuotoon.

Psion Series 3c on hyvä laite,

joka alkaa kuitenkin jäädä uudempien

jalkoihin nimenomaan

silloin, kun halutaan yhteensopivuutta

uusimpien toimistosovellusten

kanssa. Pelkkänä

muistikirjana, jonka tietoa voi

tarvittaessa siirtää pöytäkoneeseen

jatkojalostettavaksi, se

puoltaa edeleen paikkaansa.

� Psion Series 3c

Hinta: 2990 mk/ 3450 mk/3750 mk (1

Mt / 2 Mt / 2 Mt + taustavalo)

Valmistaja: Psion,

http://www.psion.com

Maahantuoja: Anglo-Nordic Oy, puh.

(09) 819 211, faksi (09) 811 338,

http://www.anglo.fi

Lyhyesti: Hyvä peruslaite ja tasapainoinen

kokonaisuus. Kalliimman sarjan koneissa

yleinen kosketusnäyttö puuttuu.

PC-yhteysohjelma hankittava erikseen.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 61


Psion Series 5

Psionin uusimmassa lippulaivassa

huomio kiinnittyy heti

näppäimistöön ja sen asentoon.

Kun laite avataan, näppäimistö

liukuu esiin ja kallistaa samalla

näytön tiettyyn kulmaan.

Hankalaa on se, että näytön

kallistusta ei voi säätää. Näyttö

sinänsä on kämmenmikron

näytöksi hyvä. Näyttöä voi zoomata.

Hämärissä oloissa erittäin

hyvä, joskin heikosti sirittävä

taustavalaistus parantaa asiaa.

Laitteen kosketuskynä on erinomaisen

herkkä ja tarkka.

Toinen merkillepantava uutuus

Series 5:ssä ovat itse näppäimet.

Ensivaikutelma kunnollisesta

näppäimistöstä on niin

voimakas, että kokeilu tuottaa

aluksi pettymyksen.

Kokonaisuutena näppäimistö

on kuitenkin selvästi parempi

kuin muissa vertailun kämmenmikroissa.

Psioneista tutut sovellusten

käynnistysnäppäimet

ovat myös Series 5:ssä. Skandinaaviset

merkit löytyvät näppäinyhdistelmien

takaa.

Hiukan CE-mikroja pienempi

ja solakampi Series 5 on hyvin

suunniteltu viimeistä piirtoa

myöten jopa niin, että sen sarjaliitäntäkin

on suojattu liukukannella.

Infrapunaliitäntä on IrDAstandardin

mukainen, mutta aiempien

Psionien kanssa ei infrapunaliitännällä

voi viestiä.

Series 5 loistaa myös sovelluspuolella.

On kuin siihen olisi

yhdistetty Sharp ZR-5800:n ja

Windows CE -mikrojen parhaat

puolet. Sharpista muistuttavat

laitteen piirto-ominaisuudet.

Tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta

ovat sikäli CE-koneiden

ohjelmia edellä, että muokkausja

muotoilumahdollisuudet ovat

paremmat. Taulukkolaskennassa

Series 5 hallitsee myös kaaviot.

Lisäksi Series 5:ssä on äänimuistio,

joka on Philips Velon


muistiota parempi käyttää ja

myös äänenlaadultaan parempi.

Massamuistipaikkoja laitteessa

on yksi Compact Flash -korttipaikka.

Sähköpostiohjelmaa ja

WWW-selainta laitteen mukana

ei tule, mutta ne on luvattu

vuoden loppuun mennessä. Tällä

hetkellä vaikuttaa siltä, että

niistä joutuu maksamaan erikseen.

Tietoliikenne- ja faksiohjelma

laitteessa kuitenkin on.

Paristojen tilaa Series 5:ssä

voi tarkastella sekä virrankulutusta

ilmoittavina numeroina

että pylväsnäyttönä.

Erillistä telakointiyksikköä

laitteessa ei ole, mutta tiedonsiirto-ohjelma

ja sarjaporttiin

kytkettävä kaapeli kuuluvat vakiovarusteisiin.

Ohjelmana on

PsiWin 2, joka lisää oman My

Psion -kuvakkeensa Windowsin

Resurssienhallintaan.

Tiedostomuotojen muunnokset

siirto-ohjelma tekee automaattisesti,

eivätkä skandinaaviset

merkit tuota ongelmia.

Schedule Plussan aikataulutietojen

synkronointi Series 5:een on

automaattista, mutta osoitetiedot

on erikseen siirrettävä tekstitiedostona

Psioniin.

Series 5:lle voi ennustaa hyvää

menestystä CE-mikrojen

puristuksessa, olettaen että sähköposti-

ja selainohjelmat eivät

ole liian kalliita.

Maahantuojan mukaan edullisempi

neljän megatavun versio

on tulossa myöhemmin.

TOIMITUKSEN VALINTA

� Psion Series 5

Hinta: 5490 mk

Valmistaja: Psion,



(09) 819 211, faksi (09) 811 338,

http://www.anglo.fi

Lyhyesti: Psion Series 5:ssä yhdistyvät

vertailun laitteiden parhaimmat puolet,

nykyaikainen tekniikka, monipuoliset ohjelmat

ja vertailun paras näppäimistö. Ainoa

kysymysmerkki on testin aikana vielä

keskeneräiset Internet-yhteysohjelmat.

Psion Siena

Ensimmäinen seikka, joka puolen

tai yhden megatavun Psion

Sienassa tulee kantta avattaessa

mieleen, on se, että nyt se meni

rikki. Kyse on kuitenkin normaalista

avautumisesta, joka

paljastaa samalla infrapunayhteyden

ja sarjaportin. Väärinkäsityksen

mahdollisuus lienee

tullut valmistajallekin mieleen,

sillä asiasta huomautetaan erikseen

käyttöoppaan alussa.

Infrapunayhteys on hyvin

näppärä silloin, jos monella

käyttäjällä on Psionin laite ja yhteisiä

tietoja täytyy vaihtaa. Vertailussa

kokeiltiin siirtää tietoa

Psion Series 3c:hen pöytäkoneesta

ja siitä taas Sienaan infrapunalinkillä.

Laitteiden infrapunaportit

vain vastakkain, ja

valitaan siirrettävä tieto. Tieto

siirtyy yhdessä hujauksessa toiseen

laitteeseen ja äänimerkki

kertoo siirron onnistumisesta.

Uudempaan käyttöjärjestelmään

perustuvan Series 5:n

kanssa ei tietoja voi infrapunan

kautta vaihtaa.

Psionien tapaan siirtyminen

ohjelmasta toiseen tapahtuu

kirjoitusnäppäimistön yläpuolelle

sijoitetuilla kalvonäppäimillä.

Tärkeimmät ohjelmat ja

viimeksi avatun dokumentin

saa esille niiden kautta, harvemmin

käytettyihin pääsee käsiksi

systeemipainikkeen avulla.

Sienassa on sellainen ylellisyys,

joka muista puuttuu: erillinen

numeronäppäimistö. Näppäimet

ovat kuitenkin pieniä ja

vievät paljon tilaa näytöltä, joka

onkin sitten todella pieni. Näyttökansi

on myös niin painava,

että se horjuttaa koneen tasapainoa.

Kun kannen asentoa ei voi

säätää, se kellottaa aina avoimena.

Näytössä ei ole taustavaloa.

Sienasta löytyvät myös skandinaaviset

merkit, joskin apu-

näppäimen takaa. Näppäimistö

on varsin hyvä ja tarkka.

Sienasta voi sanoa melkein

samaa kuin sen isoveljestä, Series

3c:stä. Ohjelmatkin ovat

melkein samat, vain pikamuistiinpanojen

teko ja äänimuistio

puuttuvat. Sienassakin yhteysohjelma

pöytäkoneeseen on

hankittava erikseen, mutta sama

PsiWin toimii hyvin senkin

kanssa.

Sienan todella pienen näytön

tuomia ongelmia Psion on koettanut

Series 3c:n tapaan poistaa

käyttämällä esimerkiksi tapaamisia

kirjoitettaessa suurempia

kirjaimia kuin riville muutoin

mahtuisi. Tällä tavalla tapahtumat

saakin moitteitta kirjoitettua

muistiin. Kirjainkoon saa

myös Sienassa määriteltyä itse

eri sovelluksiin.

Paristojen tila on Series 3c:n

lailla Sienassa tarkistettavissa erilaisina

lukemina, joista voi helposti

päätellä, kuinka kauan laitetta

voi nykyparistoilla käyttää.

Sienan ulkokuori on hiukan

nahkean tuntuinen. Pieni kapistus

ei tällä lailla lipsahda hikisestäkään

kädestä.

Psion Siena on suunnattu ja

suunniteltu nimenomaan pientä

muistikirjaa tarvitsevalle. Se tarjoaa

mahdollisuuden lisävarusteena

myytävän PsiWin-ohjelman

avulla ottaa pöytäkoneen

tietoja mukaan ja siirtää tietoa

pöytäkoneeseen. Pienikokoista

laitetta tarvitsevalle Siena on hyvä

valinta.

TOIMITUKSEN VALINTA

� Psion Siena

Hinta: 1295 mk /1590 mk (512 kt /1 Mt)

Valmistaja: Psion,



(09) 819 211, faksi (09) 811 338,

http://www.anglo.fi

Lyhyesti: Pienikokoinen ja edullinen

kämmenmikro, joka muistuttaa eniten

perinteistä elektronista muistikirjaa.

Monipuoliset ohjelmat. PC-yhteyden saa

lisävarusteena.


Sharp ZR-5800

Sharpilla on monenlaisia elektronisia

muistikirjoja jo vuosien

takaa. Suomessa yhtiön hienoin

tuote on kahden megatavun

muistilla ja taustavalolla varustetulla

kosketusnäytöllä ryyditetty

ZR-5800 eli Sharp Zaurus.

PC-Card-paikka, infrapunayhteys

ja liitäntä pöytäkoneeseen

tai muihin Sharpeihin kuuluvat

myös laitteen ominaisuuksiin.

Ohjelmasta toiseen siirrytään

näytön kummallakin puolella

olevasta näppäinpalkista, jonka

kuvakkeita voi kosketuskynän

lisäksi painaa sormella.

Skandinaaviset merkit löytyvät

näppäinyhdistelmän takaa.

Näppäimistö on hiukan veltto,

mutta sillä jaksaa kuitenkin kirjoittaa

jonkin aikaa.

Sharpin paras puoli on tietojen

integrointi. Erilaisia tietoja

voi sijoittaa yhteen kansioon,

jolloin niiden käsittely on helppoa

ja yhteenkuuluvuus selvää.

Toinen hyvä asia on loppuun

saakka ajateltu ja toimiva kosketusnäyttö.

Näytön kulmaa voi

Sharpissa säätää portaattomasti

parhaan valaistuksen löytämiseksi,

ja pahimmassa tapauksessa

apua löytyy kohtalaisen hyvästä

taustavalosta.

Kosketusnäytön avulla voi

kirjoittaa jopa muistilappuja,

mutta tekstintunnistus ei sentään

ole mahdollista. Näytölle

voi myös piirtää. Valmiitakin

kuvia on olemassa.

Sharpista löytyy hiukan etsimällä

kaikenlaisia hienoja pikkuasioita.

Esimerkiksi kalenterin

kuukausinäyttöön voi piirtää ja

merkitä vaikkapa pienellä viivalla

lomapäivät. Parhaimmillaan

käyttö onkin jatkuvaa pienten

käyttöä helpottavien ja selkeyttävien

vinjettien löytämistä.

Ongelmaksi voi Windows-

käyttäjälle muodostua laitteen

puutteellinen tiedonsiirto. Tekstinkäsittelyssä

tieto on siirrettävä

RTF-muodossa, ja taulukkolaskennassa

tuorein tuettu Excelin

versio on 4.0.

Schedule Plus sen sijaan osaa

siirtää osan tiedoistaan Sharpiin

ja myös lukea tietoa siitä ilman

erillisiä tiedonsiirto-ohjelmia.

Tiedonsiirtoa varten täytyy

hankkia lisävarusteena myytävä

RuppLynx-ohjelma ja kaapeli,

ellei sopivaa ole ennestään. Ohjelma

toimi testissä moitteettomasti.

Sharpiin on saatavilla lisäohjelmia,

joiden avulla se pystyy

käyttämään uudempiakin

tiedostomuotoja. Tällaista kaipaisi

kuitenkin jo perusmalliin.

Tuetuista PC-Card-lisäkorteista

on käsikirjassa lista, ja

maahantuoja kertoo mitkä

GSM-modeemikortit on todettu

toimiviksi Sharpissa.

Paristojen tilaa ei Sharpissa

voi millään tarkastaa. Laite ilmoittaa,

milloin paristot tulee

vaihtaa, mutta muuta tietoa paristojen

kulumisesta ei saa.

Sharp ZR-5800 on valmistajansa

pitkän perinteen arvoinen

tuote. Hieno integrointi, valmiiksi

ajateltu kosketusnäyttö ja

mahdollisuus ottaa pöytäkoneen

tietoja mukaansa tekevät siitä

kovan kilpailijan Windows CE -

mikroille, mutta ainoastaan, jos

siihen hankkii uusimpien toimisto-ohjelmientiedostomuotoja

ymmärtävän lisäohjelman.

� Sharp ZR-5800

Hinta: 2990 mk

Valmistaja: Sharp,

http://www.sharp-usa.com

Maahantuoja: Perkko Oy, puh. (09)

478 0500, faksi (09) 4780 5540,

http://www.perkko.fi

Lyhyesti: Yhteensopivuudeltaan hiukan

vanhanaikaiseksi jäänyt kämmenmikro,

jonka tietojen integrointi ja kynäliittymä

ovat huippuluokkaa. PC-yhteysohjelma

ei kuulu hintaan.

U.S. Robotics Pilot 5000

Jos Psion Siena on pieni, niin

USR Pilot 5000 on vielä pienempi.

Paidantaskuun mahtuvaan

laitteeseen on saatu mahdutettua

hämmästyttävä määrä

toimintoja, eikä puuttuva näppäimistökään

tuota kovin suuria

ongelmia. Pöytäkoneyhteys on

mukana vakiona, ja se onkin

tarpeen, jos aikoo käsitellä suurempia

tietomääriä.

Pilotin kosketusnäyttö täyttää

melkein koko laitteen, vain

muutama nappi on sijoitettu

näytön alapuolelle. Näyttö on

hyvin toteutettu ja sen kontrasti

riittävä, koska laitetta on kämmenellä

helppo kallistaa parhaan

valon saamiseksi. Näytössä

ei ole taustavaloa.

Kaikkia muistion toimintoja

ohjataan koskettamalla näytölle

ilmestyviä kuvakkeita tai sarakkeita

kosketuskynällä. Kosketuskynä

on erittäin hyvä ja napakka.

Tekstin syöttämiseen laitteessa

on Graffiti-nimellä kulkeva

tekstintunnistus, jonka merkit

oppii pienen harjoittelun jälkeen

kirjoittamaan näytön alaosassa

olevaan tunnistusalueeseen

kohtalaisen tarkasti. Hankaluuksia

koettaessa voi näyttöön

hakea näppäimistön kuvan

ja syöttää siitä vaikeat merkit.

Päinvastoin kuin muut vertailumme

laitteet Pilot on suunniteltu

nimenomaan kalenterin

ja muistikirjan korvaajaksi. Siinä

on valmiina kalenteri, osoitekortisto,

tehtävälista, muistikirja

ja laskin. Tietoja voi ryhmitellä

ja hakea eri tavalla.

Lisäohjelmia Pilotiin on maailmalla

saatavissa useilta valmistajilta,

ja Internetistä Pilotiin

löytyy shareware- ja ilmaisohjelmia,

jotka ladataan Pilotin

muistiin telakointiyksikön kautta.

Telakointiyksikkö onkin Pilotin

käyttäjälle kaikki kaikessa,

koska ilman sitä vähänkin

suurempien tietomäärien siirtäminen

laitteeseen on käytännössä

mahdotonta. Kun Pilot

pannaan telakointiyksikköön ja

käynnistetään tiedonsiirto, pöytäkone

ja Pilot yhdenmukaistavat

tietonsa automaattisesti.

Telakointiin tarvittava liitin

on laitteen pohjassa avoimena

näkyvissä. Kokeilun aikana tämä

ei tuottanut ongelmia, mutta

voisi hyvin ajatella liittimen

kärsivän joissain säilytysoloissa.

Perusvarustuksena Pilotissa

on oma ajanhallintaohjelmansa,

jonne tietoa saa siirrettyä muista

ohjelmista, joskin hiukan hankalasti.

Jos ylläpitää kalenteriaan

Pilot Desktop -ohjelmalla, ei

hankaluuksia esiinny. Muiden

ajanhallintaohjelmien käyttäjien

on hankittava tiedonsiirto-ohjelma.

USR Pilot kertoo paristojen

tilan selkeällä pylväsnäytöllä aina,

kun sovellusvalikko on näkyvissä.

� U.S. Robotics

Pilot 5000

Hinta: 1990 mk

Valmistaja:U.S. Robotics

Maahantuoja: Microdata Oy, puh. (09)

348 331, faksi (09) 3483 3209,

http://www.microdata.fi

Lyhyesti: Rintataskuun mahtuva laite,

jossa hyvä kynäliittymä ja Graffiti-aakkosilla

toimiva tekstintunnistus korvaavat

näppäimistön. Lähinnä tarkoitettu

kalenterin korvaajaksi.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 63

Kiintolevyt ovat olleet prosessoritehon

ja muistien kasvun lisäksi

ratkaisevalla tavalla erilaisten tietokonesovellusten

kehityksen

moottorina. Jopa satojen megatavujen

ohjelmat ovat mahdollisia kun käytössä

on suuria ja kohtuuhintaisia kiintolevyjä.

PC-mikrojen perustekniikka ei alunperin

tukenut kiintolevyjä lainkaan ja yhden levyosion

suurin koko pysyi pitkään 32 megatavussa.

Vasta parin viime vuoden aikana on

saatu standardeja, joilla PC:n BIOS pystyy

käsittelemään yli 504 megatavun levyjä. Ongelmaksi

on muodostunut massiivisten tietomäärien

siirtonopeus, minkä vuoksi tiedonsiirtoon

on nopeassa tahdissa julkistettu

toinen toistaan nopeampia siirtostandardeja.

Näiden uusien standardien ja valmistustekniikan

nopean kehityksen ansiosta tällä

hetkellä on vaikea löytää kaupasta kiintolevyjä,

joiden koko on alle kaksi gigatavua. Samalla

hinta suhteessa levytilan määrään on

laskenut niin, että megatavun saa mikroon

nyt jo alle 50 pennillä.


Vertailu

TEKSTI VESA TIIRIKAINEN

MITTAUKSET OTTO AALTO

KUVAT TIMO SIMPANEN

Gigoja

Gigoja

Gigoja

IDE-levyille

IDE-kiintolevyjen kehitys on viime aikoina ollut nopeaa. Kiintolevyhankintaa

harkitsevalle onkin tarjolla kaupassa edullinen valikoima useiden gigatavujen kokoisia

malleja. Luvassa on uusien siirtoprotokollien ansiosta myös entistä suurempia

nopeuksia. Tutkimme, mitä eroja ulkoisesti hyvin samanlaisilla yli kolmen gigatavun

IDE-kiintolevyillä on.

Jyrkästä hinnan laskusta ja kokojen kasvusta

johtuen gigatavujen kokoiset kiintolevyt

ovat mikrojen perusvarustusta. Nopea

mallien uudistus vaatii merkittäviä kehityspanoksia,

joihin pystyvät vain isot valmistajat,

joten valmistajien lukumäärä on laskenut.

Mukaan valmistajakilpaan ovat tulleet

myös perinteiset tietokonevalmistajat, kuten

Fujitsu ja IBM. Tutuista merkkivalmistajista

ovat omilla nimillään enää markkinoilla

vain Maxtor, Micropolis, Quantum, Seagate

ja Western Digital.

Mekaaninen asennus helppoa

Ensimmäiset 70-luvun mikroissa käytetyt

kiintolevyt olivat 14-tuumaisia ja PC/XT:n

aikoihin ulkoisesti asennettavat kiintolevyt

kahdeksan tuuman kokoisia. Kotelojen sisään

rakennettiin ensin 5,25 tuuman kiintolevyjä,

mutta lähes kymmenen vuotta yleisin

varsinaisten pyörivien levyjen koko on ollut

3,5 tuumaa.

Kannettaviin mikroihin on kehitetty pienimmillään

1,8 tuuman levyjä käyttäviä

Mukana vertailussa:

� Fujitsu MPA3035AT

� Fujitsu MPA3052AT

� IBM Deskstar DCAA34330

� IBM Deskstar DCAA33640

� IBM Deskstar DHEA34330



� Micropolis Mustag 4550A

� Quantum Bigfoot QM54335CY-A

� Quantum Bigfoot QM56510CY-A

� Quantum Fireball ST32A011

� SamsungVG33402A

� Seagate Medalist Pro ST36450A

� Seagate Medalist Pro ST36451A

� Seagate Medalist ST33240A

� Seagate Medalist ST34342A

� Western Digital Caviar AC34000

� Western Digital Caviar AC35100

malleja. Koko kiintolevypaketin yleisin koko

on ollut pitkään jokseenkin sama kuin 3,5

tuuman levykeasemilla. Kun samalla fyysisellä

levykoolla tavallisin mikroissa myytävä

kiintolevy oli 90-luvun alussa 40 megatavua,

on vertailussamme useita yli kuuden gigatavun

3,5-tuumaisia kiintolevyjä.

Viime vuonna Quantum kuitenkin toi takaisin

markkinoille 5,25 tuuman kiintolevyt

Bigfoot-malleillaan. Mekaniikka on suuremman

koon vuoksi edullisempaa ja koko laite

on halvempi kuin mekaanisesti pienemmät

mallit. Suuresta mekaniikan koosta johtuen

siinä on pienempiä levyjä pidempi hakuaika.

Kiintolevyn perusmittojen pysyminen pitkään

samoina tekee helpoksi mekaanisen

asennustyön, koska useimmissa koteloissa on

valmiina sopivat kiinnityspaikat. Myös kiintolevyjen

yleisin sähköinen johdotus on ollut

AT:n ajoista saakka sama. Kun itse levykoneiston

ohjaus rakennettiin kiintolevyn yhteyteen,

syntyivät nykyiset IDE-levyt

(Integrated Drive

Electronics). Yh-

I S O T K I I N T O L E V Y T

dellä 40-johtimisella lattakaapelilla saadaan

ohjauskomennot ja data liikkumaan periaatteessa

kahteen kiintolevyyn.

Useamman kiintolevyn asentaminen

mikroon on jo mekaanisesti vaikeampaa. Samaan

kaapeliin kytketyistä kiintolevyistä

toisen on oltava isäntä ja toisen renki. Nämä

valitaan kiintolevyssä olevilla siltauskytkimillä,

joissa on yleensä kolme asentoa. Ongelma

on se, että vanhojen kiintolevyjen siltauksista

ei yleensä ole ohjeita itse levyssä ja

usein käsikirjat ovat hävinneet. Osaan ongelmista

saa kuitenkin avun kiintolevyvalmistajien

WWW-sivuilta.

Yhteen koteloon voi asentaa useamman

kuin kaksi IDE-liitäntää käyttävää levyä.

Tämä on helppoa uusilla Pentium-mikroilla,

sillä kaikissa uusissa emolevyissä on valmiina

kaksi IDE-liitintä. Vanhempaan mik-

roon on hankittava alkuperäisistä levyohjaimista

parannettu IDE-kortti, jossa on kaksi

liitintä.

Tänä syksynä markkinoille tulleet Ultra

DMA -siirtotapaa käyttävät kiintolevyt vaativat

emolevyn, jossa piirisarjana on Intelin

430TX tai 440LX. Vanhempien koneiden

PCI-väylään on asennettava erillinen Ultra

DMA -ohjainkortti, jos halutaan hyödyntää

Ultra DMA -siirtotapaa. Ilman ohjainkorttia

ja uusia piirisarjoja levyt kyllä toimivat,

mutta Ultra DMA:n etuja ei tällöin saada

käyttöön.

PC:n rajat rikkoutuvat

Uusien isojen kiintolevyjen käyttöönoton

kynnyksenä on enemmän koneen elektroniikka

kuin mekaaninen asennus. PC/XTmikroissa

esitelty BIOS nimittäin

rajoittaa kiinto-

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 63

Vertailu I S O T K I I N T O L E V Y T

Lyhenteet

selviksi

Kiintolevyjen asentamisessa

tulee vastaan suurehko joukko

erilaisia lyhenteitä, joiden ymmärtäminen

helpottaa levyn

käyttöönottoa. Tässä luettelossa

on mukana tärkeimmät

lyhenteet PC-kiintolevyjen

kaikilta aikakausilta.

ARLL

Advanced RLL eli laajennettu RLL,

jolla saadaan vielä parempi datan

pakkaus. 34 erilaista koodaustapaa.

ATA

AT Attachment, IBM PC/AT:ssa esitelty

kiintolevyn liitäntätapa ohjaimeen.

Yleisesti tästä käytetään

myös lyhennettä IDE.

ATA-2

Laajennettu ATA, jonka tunnetaan

myös nimillä EIDE ja FAST-ATA.

ATA-3

Edelleen laajennettu ATA, jossa on

käytössä PIO Mode 4 ja DMA Mode

2, joilla päästään siirtonopeudessa

16,66 megatavuun sekunnissa.

ATA-4

Uusin ATA-standardi, jossa on otettu

käyttöön Quantumin patentoima

Ultra DMA, jolla saadaan siirtonopeuden

maksimiksi 33 megatavua

sekunnissa.

CHS

Cylinder/Head/Sector, alkuperäinen

PC BIOSin levyosoitustapa, joka perustuu

levyn sylintereiden, luku- ja

kirjoituspäiden ja sektorien yhdistelmään.

Suurin yhdistelmä 1024 x 16

x 63 rajoittaa kiintolevyn osoitettavan

koon 504 megatavuun.

DMA

Direct Memory Access eli datan siirto

oheislaitteelta suoraan muistiin

ilman prosessorin käyttöä. PC/XT

BIOSissa kiintolevyn tiedon siirtoon

varattiin DMA kanava 3. AT-mikrossa

esitelty liitäntätapa ATA ei tarvitse

DMA-kanavaa, mutta uusiin

ATA-normeihin se on taas tullut.

Käytössä on kaksi DMA-moodia, yhden

ja useamman sanan DMA, joista

nykyisin on käyt”ssä vain usean

sanan DMA.

IDE

Integrated Drive Electronics, kiintolevyn

liitäntätapa, jossa kiintolevyn

ohjauselektroniikka on sijoitettu

kiintolevyyn, jolloin vältetään

ST506-liitännässä tarvittava ohjauslattakaapeli.

IDEstä on 8 ja 16 bitin

versiot. Yleisesti lyhennettä IDE käytetään

kuitenkin nykyisen 16 bitin

ATA-liitännän synonyymina.


Western Digitalin levyissä oli siltain, jolla levy saatiin näkymään 2,1 gigatavuisena

vanhoja koneita ja niiden BIOS:ejä varten.

levyjen koon 504 megatavuun.

Tämän taustalla on osoitejärjestelmä,

joka oli käytössä 90-luvun

alkuun saakka. Rajoituksia

on pyritty kiertämään kehittämällä

muutaman viime vuoden

aikana yhä uusia BIOS-laajennuksia.

Kiintolevyllä olevan tiedon

osoite lasketaan alkuperäisen

PC-BIOSin mukaisesti CHSmenetelmällä

eli sylinterin, luku-kirjoituspään

ja sektorin

avulla. Suurin sylinterimäärä on

1024, päiden määrä 16 ja sektorien

määrä 63. Näiden lukujen

tulo rajoittaa yhden fyysisen levyn

kooksi 504 megatavua.

Toinen rajoitus tulee käyttöjärjestelmästä.

Ensimmäiset

DOSit eivät tukeneet kiintolevyjä

lainkaan. Vasta vuonna 1986

esitelty DOS 4.0 tuki yli 32 megatavun

levyosioita. Nyt 32-bittistä

osoitusta käyttävät Windowsit

pystyvät käsittelemään

periaatteessa jopa teratavujen

kokoisia kiintolevyjä.

CHS-osoitusta on laajennettu

ja erilaisia kiintolevyjen käsittelytapoja

on eri aikoina julkistetuissa

BIOSeissa toistakymmentä

erilaista. P-CHS-menettelyssä

sylinterien suurin lukumäärä

voi olla 65535, jolloin kiintolevyn

suurin koko on 136 gigatavua.

L-CHS-menettelyllä taas

kasvatetaan päiden määrä

255:een, jolloin suurin kiintolevyn

koko on 7,84 gigatavua.

Uusin osoitustapa tunnetaan

lyhenteellä LBA (Logical Block

Address). Siinä levyllä olevat tallennuslohkot

numeroidaan

juoksevalla numerolla nollasta

alkaen. Monet uudet BIOSit

osaavat muodostaa LBA-nume-

rot sekä P-CHS:ää että L-

CHS:ää käyttävistä levyistä. Valitusta

yhdistelmästä riippuen

kiintolevyn suurin koko on tällöin

7,84 gigatavusta aina 136 gigatavuun

saakka. Lisäksi eräät

BIOSit eivät osaa käsitellä sylinterimäärän

osoitukseen käytettäviä

alkuperäisen 10 bitin jälkeisiä

bittejä oikein, vaan kolmastoista

bitti rajoittaa koon

2,1 gigatavuun.

Ennen uuden ison kiintolevyn

ostoa kannattaa siis tarkistaa,

että koneen BIOS tuntee

LBA:n. Jos BIOS ei tätä tee, voi

uudemmat Flash-BIOSit päivittää

ohjelmallisesti. Viimeisenä

keinona on upottaa kiintolevyn

käynnistysuralle ajuriohjelma,

jollaisia toimitetaan ainakin joidenkin

kiintolevyjen mukana.

Viimemainittu keino on epävarma,

koska esimerkiksi Windows

95:n uusi asennus tyhjentää

käynnistysuran eikä iso kiintolevy

tällöin välttämättä toimi.

Isojen levyjen monet

standardit

Ensimmäisten PC/XT-mikrojen

kiintolevyissä käytettiin liitäntätapana

Seagaten kehittämää

ST506-standardia. Siinä kiintolevyyn

meni nykyisen IDE-standardin

tapaan 40-johtiminen

datajohto ja kapeampi ohjaussignaaleja

siirtävä lattajohto.

PC/AT:n myötä esiteltiin

kiintolevyt, joissa ohjauselektroniikka

oli itse levyn yhteydessä.

Tästä tulee kiintolevyjen liitäntätavan

lyhenteeksi vakiintunut

IDE eli Integrated Drive Electronics.

Oikeampi liitäntätavan lyhenne

on ATA, AT Attachment

eli AT-liitäntä.

Alkuperäisen

ATAn mukaan

yhteen kiintolevyohjaimeen

voi

kytkeä vain yhden

ATA-kaapelin,

jossa on korkeintaan

kaksi kiintolevyä.

Tätä rajoitetta

on kierretty

kahdella eri tavalla:

laajentamalla

ATA-standardia

tai käyttämällä

toista standardia.

ATA-standardi

on nykyisin Amerikanstandardointijärjestö

AN-

SIn käsialaa. Ensimmäinenlaajennus

oli ohjain,

jossa on paikka kahdelle liitäntäjohdolle.

Tämä ATA-2 tunnetaan

valmistajan mukaan EIDEnä

(Western Digital) tai Fast-

ATAna (Quantum).

Uusimmassa ATA-4-standardissa

on kiinnitetty erityistä

huomiota suurempiin siirtonopeuksiin.

Standardin määrittämä,

joskin Quantumin patentoima

Ultra DMA pystyykin nykytekniikalla

33 megatavun sekuntinopeuteen,

kun alkuperäinen

ATA pystyy korkeintaan 4,1

megatavuun sekunnissa.

Ultra DMA:n perusajatus on

nostaa yhdellä levyn kellojaksolla

siirrettävä tietomäärä kaksinkertaiseksi

ja standardi mahdollistaa

periaatteessa suuremmatkin

nopeudet kuin 33 megatavua

sekunnissa, kunhan kiintolevyjen

koneistot toimivat nykyistä

nopeammin. Käytännössä

ensimmäiset Ultra DMA -kiintolevyt

ovat siirtonopeudeltaan

vain noin kymmenen prosenttia

nopeampia kuin vastaavaa mekaniikkaa

käyttävät aikaisemman

ATA-3-standardin mukaiset

laitteet.

Toinen mahdollinen kiintolevyjen

liitäntästandardi on

SCSI, jossa yhteen kaapeliin voidaan

ketjuttaa seitsemän laitetta.

Tämä on käytössä Macintosheissa,

mutta PC-puolella suosio

ei ole yhtä suuri, koska SCSIohjaimet

ovat ATAn vaatimaa

kalliimpia. PC-mikroissa SCSI

on kuitenkin käytössä kaikissa

RAID-levystöissä, tehokkaissa

työasemissa ja suurimmassa

osassa palvelimia.

Levyn hukkatila

kasvaa

Todella isoilla levyillä DOS ja


Windows hukkaa FAT-tiedostojärjestelmän

(File Allocation

Table) vuoksi rajusti levytilaa.

Tämä johtuu siitä, että alkuperäinen

FAT käyttää kiinteän mittaisten

varausyksikköjen osoitukseen

16 bittiä, jolloin näiden

yksikköjen enimmäismäärä on

yhdellä levyosiolla 65536.

FATia käytettäessä isoilla levyillä

on siksi pakko kasvattaa

varausyksikköjen kokoa niiden

määrän sijasta tai vaihtoehtoisesti

iso levy on jaettava useampiin

osioihin.

Esimerkiksi yhden gigatavun

kokoista levyosiota käytettäessä

yhden varausyksikön koko on

16 kilotavua. Tästä seuraa se, että

pienet, muutaman tavun mittaiset

tiedostotkin varaavat tilaa

aina vähintään 16 kilotavua ja

samanlaista hukkatilaa jää lähes

jokaisen tiedoston perään.

Muutaman tuhannen tiedoston

osiossa voi tästä syystä olla hukkatilaa

jopa kymmeniä megatavuja.

Ongelma kasvaa sitä suuremmaksiä

mitä suurempia levyosioita

käytetään.

Asian voi korjata vaihtamalla

käyttöjärjestelmään sisältyvä tiedostojärjestelmä

toiseksi. Microsoft

onkin kehittänyt perinteiseen

Windowsiin uuden 32-bittisen

tiedostojärjestelmän FAT32.

Tässä järjestelmässä varausyksikköjen

koko on vakio (512 tavua)

ja määrä on periaatteessa rajoittamaton,

joten hukkatilaa ei juuri

synny. FAT32 ei kuitenkaan

toimi kaikkien kiintolevyä suoraan

ohjaavien ohjelmien kanssa.

Isojen kiintolevyjen aikaan

kirjoitetut Windows NT ja OS/2

sisältävät tiedostojärjestelmiä,

joissa käytetään vaihtuvamittaisia

varausyksikköjä. Windows

Kuvassa testin fyysisesti suurin (Quantum Bigfoot) ja pienin (Seagate

Medalist Pro) levy. Molempien kapasitetti on kuitenkin sama, 6,5 gigatavua.

NT:n tiedostojärjestelmä NTFS

(NT File System) ja OS/2:n

HPFS (High Perfocmance File

System) eivät ole yhteensopivia

aikaisemman FATin tai toistensa

kanssa.

Ongelma ei välttämättä ole

suuri, koska isoja levyjä saa yhä

halvemmalla. Useissa tapauksissa

on varmasti vaivattomampaa

käyttää isoja levyosioita ja tuttua

DOSia tai Windowsia sen sijaan,

että kikkailisi useiden levyosioiden

tai uuden käyttöjärjestelmän

kanssa.

Mikron suorituskyky

riippuu kiintolevystä

Monet nykyiset ohjelmat käyttävät

niin suuria tiedostoja, että ne

eivät mahdu kerralla muistiin.

Tällöin joudutaan käyttämään

kiintolevyä välimuistina. Siksi

kiintolevy ja sen yhteydessä nopeutuskeinot

vaikuttavat käytännössä

tietokoneen suorituskykyyn

useimmiten paljon

enemmän kuin esimerkiksi prosessorin

nopeus.

Hyvin organisoidulla kiintolevyllä

isommat tiedostot ovat

yhtenäisinä levyalueina, jolloin

hakunopeus vaikuttaa vain tiedoston

ensimmäisen varausyksikön

hakuaikaan. Kiintolevyjen

fyysisten hakunopeuksien

erot ovat nykyisin pieniä. Nopeudet

liikkuvat yleensä yhdeksän

ja 14 millisekunnin välillä ja

siksi hakunopeuksien erot eivät

juuri vaikuta suorituskykyyn

käytännön sovelluksissa, kuten

tekstinkäsittelyssä tai taulukkolaskennassa.

Hakuaikaa voi nopeuttaa jopa

useita kertaluokkia erilaisten

välimuistiratkaisujen avulla.

Käytännössä eri kiintolevyjen

erot ovat tässäkin suhteessa pienet,

koska ohjelmallisten välimuistien

kuten Microsoftin

Smartdriven nopeus on useissa

tapauksissa parempi kuin kiintolevyjen

yhteyteen rakennetut

Kuvassa nykyaikaiselle IDE-levylle ominainen liityntä. Vasemmalta lukien: IDE-liitin, siltaimet sekä virransyöttö.

Siltauksien kytkennät on painettu levykotelon yläpinnalle. Tässä levyssä siltaimet ovat hankalasti

sijoitettuna syvennykseen, josta niihin tarttuminen vaatii työkaluja.

EIDE

Enhanced IDE, Western Digitalin julkaisema

laajennus IDE-liitäntään.

Mahdollistaa LBA-osoituksen ja neljän

kiintolevyn liitännän yhteen ohjaimeen.

ESDI

Enhanced Small Device Interface,

Maxtorin 80-luvun alkupuolella kehittämä

parannus ST506:een, jossa

levyllä olevan datan koodauselektroniikka

on sijoitettu kiintolevyyn.

Saman näköiset kaapelit, mutta erilaiset

signaalit kuin ST506:ssa.

Fast-ATA

Quantumin ja Seagaten käyttämä

nimitys heidän ATA-2-määritysten

mukaisista kiintolevyistään.

Landing zone (LZ)

Laskeutumisalue, johon kiintolevyn

luku- ja kirjoituspäät siirretään lepotilassa

levypinnan vaurioiden välttämiseksi.

Nykyisissä kiintolevyissä

automaattinen toiminto, yleisesti

vielä 80-luvun lopulla tarvitsi ajaa

erillinen pysäköintiohjelma.

L-CHS

Logical CHS, looginen CHS, jossa luku-

ja kirjoituspäiden määrä on kasvatettu

16:sta 256:eenä jolloin suurin

levykoko on 1024 x 256 x 63 eli

7,84 gigatavua.

LBA

Logical Block Address. Kiintolevyn

osoitustapa, jossa levylohkot numeroidaan

juoksevalla loogisella numerolla

alkaen nollasta. Tekee mahdolliseksi

136 gigatavun levykoon

ATA-liitännällä.

MBR

Master Boot Record. Käynnistystietue

eli levyn ositustaulukko, joka

luodaan FDISK-ohjelmalla. Tästä voi

olla myös osoite muita ositustaulukkoja

sisältäviin tietueisiin. Joidenkin

isojen kiintolevyjen ajuriohjelmat sijoitetaan

MBR:ään.

MFM

Modified Frequency Modulation, levyllä

olevan datan koodaustapa,

jossa käytetään taajuusmodulaatiota

ja 17 sektoria uralla. Käytössä

vieläkin levykkeillä sekä XT- ja ATmikroissa.

P-CHS

Physical CHS, fyysinen CHS, jossa

sylinterien määrä on kasvatettu

1024:stä 65535:eenä jolloin suurin

levykoko on 65535 x 16 x 63 eli 136

gigatavua.

PreComp

Precompensation eli menettely, jolla

kiintolevyn elektroniikka kompensoi

levyllä olevien vastakkaiseen suuntaan

magnetoituneiden alueiden

ajan mukana tapahtuvan siirtymän

toisiaan kohden. Jos tällaista menettelyä

ei olisi, voisi levy tulla ajan

myötä lukukelvottomaksi.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 65


fyysiset välimuistit. Erikoistapauksena

mainittakoon peilattuja

levypareja käyttävät RAIDlevystöt.

Niiden ohjauselektroniikka

ja välimuistit pudottavat

näiden levystöjen hakunopeudet

huonoimmillaankin selvästi alle

parhaiden IDE-asemien.

Paljon suurempi suorituskykyero

kuin välimuisteissa syntyy

käytännössä kiintolevyjen siirtonopeuksista.

Tässä vaikuttaa

käytännössä monta eri tekijää.

Ensimmäisessä ATA-standardissa

tiedot siirrettiin ohjelman

avulla kiintolevyltä ensin prosessorille

ja sieltä tietokoneen

muistiin. Tämä PIO-siirtotapa

rasittaa kuitenkin prosessoria

runsaasti ja siksi uusissa kiintolevyissä

on siirrytty DMA:han

eli suoraan muistiosoitukseen,

jossa tiedot siirretään kiintolevyltä

muistiin ilman käyntiä

prosessorissa. Uudet kiintolevyt

eivät eroa tässäkään suhteessa

merkittävästi toisistaan, mutta

esimerkiksi viisi vuotta vanhan

kiintolevyn siirtonopeus saattaa

olla vain neljäsosa nopeimmista

nykyisistä ja sen kyllä huomaa.


Miten valita?

Uuden kiintolevyn valinta on

ostajan kannalta varsin helppoa,

jos käytössä on uusi Pentiummikro.

Liitäntänä on poikkeuksetta

IDE ja uudet emolevyt antavat

mahdollisuuden käyttää

neljääkin samanaikaista kiintolevyä.

Kannattaa kuitenkin tarkistaa,

että kiintolevyt toimivat nykyisen

koneen BIOSilla. Ongelmia

tulee helposti myös, jos yrittää

kytkeä samaan kaapeliin peräkkäin

uuden ja kymmenkunta

vuotta vanhan kiintolevyn.

Kun kiintolevyjen liitäntätavat

ovat samanlaisia ja suorituskykyerot

pienet, muodostuvat

tärkeimmiksi valintatekijöiksi

hinta ja fyysinen koko.

Hinnat muuttuvat melkein

päivittäin, joten tarjouksia kannattaa

seurata. Hinnaltaan

edulliset ja pienempiä levyjä

hiukan hitaammat Quantumin

5.25-tuumaiset Bigfoot-mallit

eivät ehkä mahdu jokaiseen

mikroon.

Toimituksen valinta

■ Seagate Medalist Pro ST36451A ja

ST36450A

Seagaten molemmat 6,5 gigatavuiset levyt ovat suorituskyvyltään

testin voittajia lähes identtisillä suoritusarvoilla. Levyt

ovat periaatteessa samanlaisia, toinen on perinteinen ja

toinen Ultra DMA. Levyjen mukana seuraa DiskWizard-ohjelmisto

sekä käyttöohjeet.

■ IBM Deskstar DHEA-36480

IBM:n 6,5 gigatavun Ultra DMA -levy on teknisesti oivallinen

toteutus. Levy on kaiken kaikkiaan erinomainen valinta

suorituskykyistä levyä etsiville. IBM luottaa selkeisiin, itse

levyyn painettuihin kytkentäohjeisiin perinteisten käyttöohjeiden

sijaan.

■ Fujitsu MPA3052ATU

Fujitsu osallistui testiin kahdella mallilla, joista suurempi 5,2

gigainen Ultra DMA -levy nousi kärkijoukkoon suorituskykynsäkin

puolesta. Kun hinta vielä on kohdallaan, on valinta

helppo.

■ Quantum Bigfoot CY6540A

Bigfoot ei suorituskyvyllään yllä aivan vertailun parhaiden

levyjen rinnalle. Levy on hyvä valinta runsaasti edullista kiintolevytilaa

etsivälle.


Kiintolevyjen 15 vuotta

1982

IBM PC-DOS 2.0 toi PC-mikroihin

hakemistot, jolloin eri

valmistajat myivät kotelon ulkopuolisia

kiintolevyjä. Mitään

vakioituja liitäntätapoja ei

ollut.

Mikroihin myytiin kahdeksan

tuuman levyillä varustettuja

”Winchestereitä”, esimerkiksi

Tietokoneen ensimmäisessä

numerossa Findip mainosti

tällaista 24 megatavun

laitetta hintaan 19 800 markkaa.

1983

PC/XT: 5 megatavun ST506 ja

10 megatavun ST412. Suurin

yhden kiintolevyn teoreettinen

koko 32 megatavua. Esimerkiksi

Tallgrassin 6,25 megatavun

”kovalevyasema”

maksoi vuoden lopulla erikseen

ostettuna 24 560 markkaa.

1984

PC/AT: ATA, tuki neljälletoista

10-112 megatavun kiintolevytyypille.

PC/MS-DOS 3.3,

jonka avulla yksi fyysinen kiintolevy

voitiin jakaa useampaan

enintään 32 megatavun osioon.

Puhuttiin edelleen yleisesti

Winchestereistä ja esimerkiksi

kotimainen Nokia

PC:n sai varustettuna 5-15

megatavun tällaisella kiintolevyllä

hintojen ollessa 42 000-

58 300 markkaa.

1985

PC/MS-DOS 4.0, jossa tuki yli

32 megatavun kiintolevyille.

Tietokone-lehti esitteli 30 ”yhteensopivaa”

mikroa ja joukon

niiden oheislaitteita. Perusvarustuksena

useimmissa mikroissa

oli 10 megatavun kiintolevy.

Erillislaitteet olivat kovissa

hinnoissa, esimerkiksi 30 megatavun

Control Data CDC

Storage Master levymuisti

maksoi ohjaimineen 38 566

markkaa.

1986

Mikrojen levytiloja laajennettiin

yleisesti ”kovalevykorteilla”,

joissa kiintolevy oli rakennettu

suoraan laajennusväylään

asennettavaan korttiin.

Tietokone-lehtikin oli asialla

kun Osmo A. Wiio kirjoitti

kokemuksistaan korttikovalevyn

käyttöönotossa muun

muassa että ”On kutakuinkin

turhaa käyttää esimerkiksi

IBM:n Top View tai Microsoftin

Windows -tyyppisiä ohjelmia

ilman kovalevyä”.

IBM esitteli PS/2:n ja pyrki

uuden väyläratkaisun lisäksi

käyttämään Maxtorin jo 80luvun

alkupuolella kehittämää

ST506:n parannettua versiota

ESDIä, joka ei kuitenkaan

yleistynyt. Myöhemmin IBM

siirtyi PS/2:ssa SCSI-kiintolevyihin,

jotka eivät ole yleistyneet

PC-laitteissa lähinnä ohjaimista

tulevan lisähinnan

vuoksi.

Tietokoneen helmikuun

numerossa oli lehden ensimmäinen

kiintolevyjen vertailu,

jossa oli mukana 11 ”korttikovalevyä”,

kooltaan 10-30 megatavua.

Näiden laitteiden

hinnat vaihtelivat välillä 4950-

9000 markkaa.

1988

Erikseen myytävien kiintolevyjen

hinnat olivat laskeneet

huomattavasti ja varsin isojakin

levyjä myytiin. Peruskoko

kiintolevyille oli 40 megatavua

ja sellaisen sai hintaan 2000-

4000 markkaa. Suurista levyistä

esimerkiksi Miniscriben 380

megatavun malli maksoi 15

990 markkaa.

1992

Vielä vuoden alussa tavallinen

kiintolevyn peruskoko oli 40

megatavua, mutta vuoden

loppupuolella uudet valmistustavat

ja vakioituminen PCtyyppisissä

mikroissa ATA-liitäntään

kasvattivat tavalliseksi

levykooksi 200 megatavua.

1993

Tietokone julkaisi tammi-

1987

kuussa ensimmäisten varsinai-

KIINTOLEVYTILAN HINTAKEHITYS 1982-97

300 2000 15001600 4000 300

250

200

150

100

247

115

75

50

38

23 20

9,4

3,3 2,6 0,9 0,6

0

1982 19831984 19851986198719881989 19901991199219931994 19951996 1997

Kiintolevyn hinta/kapasiteetti muuttuu logaritmisesti. Kuvassa on

kunakin aikana mikron mukana tulevan perustasoisen kiintolevyn

megatavun markkamääräisen hinnan kehitys markoissa.

sen kiintolevyvertailun nimellä

”Nopeat ja tilavat kiintolevyt”.

Näille 200-250 megatavun

kiintolevyille ei saatu merkittäviä

eroja, joten toimituksen

valintaa ei tehty. Hinnat

olivat välillä 4000-4500 markkaa.

1995

Toinen kiintolevyvertailu julkaistiin

Tietokoneen maaliskuun

numerossa nimellä ”Uudet,

isot IDEt”. 500 megatavun

levyistä toimituksen valinnan

ansaitsivat Maxtor 7546AT ja

Seagate ST5660A, joiden hinnat

olivat 1390 ja 1890 markkaa.

Mikron peruskiintolevyn

koko siis kymmenkertaistuu

nykyvauhdilla noin viidessä

vuodessa ja siten 20 gigatavua

saavutetaan vuonna 2002.

Kymmenen vuoden kuluttua

kiintolevyn peruskoko on jo

200 gigatavua. Mitä silloin

pystymmekään tekemään!

PIO

Programmed Input/Output, tavallisin

PC:ssä käytetty tietojen siirtotapa,

jossa tiedot siirretään oheislaitteesta

prosessorin kautta muistiin.

Yksinkertaisimmillaan PIO sitoo yhden

keskeytyksen yhtä siirrettävää

sektoria kohden, mutta nykyisin

käytetään jopa PIO 16 -asetusta,

jossa yhden keskeytyksen aikana

siirretään 16 sektoria.

PIO mode

ATA-standardi määrittelee viisi erilaista

PIO-moodia, jotka numeroidaan

0..4. Mitä isompi numero, sitä

lyhempi on yhden keskeytyksen aika

ja kääntäen sitä suurempi siirtonopeus.

Esimerkiksi PIO mode 0 -tasolla

suurin siirtonopeus on 3,33

megatavua sekunnissa ja PIO mode

4 -tasolla 16,67 megatavua sekunnissa.

RLL

Run Length Limited, levyllä olevan

datan koodaustapa, jolla saadaan

pakatuksi dataa levylle noin kaksinkertainen

määrä MFM-koodaukseen

verrattuna. Käytetään sekä ATA- että

SCSI-kiintolevyissä. 24 erilaista

pakkaustapaa.

SCSI

Small Computer Systems Interface,

amerikkalaisen standardointijärjestö

ANSIn hyväksymä liitäntätapa pienten

tietokoneiden oheislaitteille. Liitäntä

mahdollistaa seitsemän laitetta

ketjutettuna yhteen liitäntään.

Käyt”ssä kaikissa Macintosheissa ja

RAID-levystöissä.

ST506/412

Ensimmäinen PC-mikrojen yleinen

liitäntästandardi, joka julkaistiin

IBM PC/XT:ssä Seagate Technologyn

5 megatavun ja 10 megatavun levymalleille

ST506 ja ST412. Vaatii erilliset

lattajohdot datalle ja kiintolevyn

ohjaukselle.

Ultra DMA

Uusin Quantumin patentoima ATAlevyjen

siirtoprotokolla, jolla siirretään

yhden kellojakson aikana aikaisempiin

verrattuna kaksinkertainen

määrä tietoa. Uutena on myös

tiedon siirron aikainen CRC-tarkistus,

joka vähentää siirtovirheitä.

Käytetään myös nimityksiä Ultra-

ATA ja suurimman siirtonopeuden

mukaista nimitystä Ultra-DMA/33.

Vaatii toimiakseen ohjaimen, joka

tukee Ultra DMA:ta.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 67


Ultra DMA:lla vain hieman lisää nopeutta

Kiintolevyjä testattiin Soyo

5TT5- sekä Abit AX5-Pentium -

emolevyillä, joka on varustettu

Ultra DMA -tiedonsiirtokäytäntöä

tukevalla Intelin 430TXpiirisarjalla.

Näiden emolevyjen

BIOS tukee Ultra DMA:ta. Prosessoriksi

valitsimme 200 megahertsisen

Pentium MMX -prosessorin.

Muistia kokoonpanossa

oli 32 megatavua. Kiintolevyt

testattiin IDE-väylässä yksin,

mikron CD-ROM-asema oli

kytkettynä toiseen väylään häiriöiden

välttämiseksi.

Kukin kiintolevy osioitiin

kahteen yhtä suureen, yhden

gigatavun kokoiseen osioon,

joista toinen sijaitsi vapaan alueen

alussa ja toinen levyn lopussa.

Näin pyrittiin saamaan vertailukelpoisia

tuloksia sekä levyjen

ulko- että sisäreunoilta. Levyt

formatoitiin ja niille asennettiin

Windows 95 -käyttöjärjestelmä.

C-osiolle asennettiin

Ziff-Davisin testit, MS Access,

Tietokonelehden omat vakiotestit

sekä joukko tätä vertailua

varten kehitettyjä kiintolevytestejä,

jotka asennettiin myös

D-osiolle. Asennusten jälkeen

kukin kiintolevy eheytettiin ja

asetukset tarkistettiin.

Ziff-Davisin Winbench-testeistä

valittiin muutamia kiintolevyn

tiedonsiirtonopeutta mittaavia

testejä, joita ajettiin sekä

suurilla että pienillä tiedostoilla.

Tietokonelehden vakiotesteihin

kuuluvalla Access-tietokantatestillä

pyrittiin selvittämään

kunkin levyn nopeutta todellisessa

sovelluskäytössä. Tätä vertailua

varten kehitetyt kiintolevytestit

mittasivat levyn luku- ja

kirjoitusnopeutta sen sisä- ja

ulkokehällä. Testeissä sekä pelkästään

luettiin levyltä että kirjattiin

luettuja tietoja toiseen

hakemistoon.

Hiljaiset ja helposti

asennettavat

Nykyiset kiintolevyt ovat hiljaisia

verrattuna muutaman vuoden

takaisiin edeltäjiinsä. Kullakin

merkillä on tyypillinen naksuntansa,

joka ei yleensä häiritse.

Ongelmia vähäinen ääni

saattaa tuottaa sikäli, ettei kiintolevyntoimintaa

havaitse

muusta kuin merkkivalosta.

Kiintolevyjen asennus oli on-


Seagate Medalist Pro ST36451A


IBM Deskstar DHEA-36480



Fujitsu MPA3052ATU

IBM Deskstar DCAA-33640

Western Digital Caviar AC35100


Fujitsu MPA3035ATU

Micropolis Mustang 4550A

Quantum Fireball ST32A011


Samsung VG33402A

Seagate Medalist ST34342A

Quantum Bigfoot CY6540A



0 60 120 180 240 300

sekuntia

Access-testi on tietokantatesti, jossa käytetään 16 megatavun suuruista

tietokantaa. Testi kuvaa todellista tilannetta käytettäessä levyintensiivistä

sovellusta. Testin suoritusajat on ilmoitettu sekunneissa.

Nopeimman ja hitaimman levyn ero on peräti 77 sekuntia.






Fujitsu MPA3052ATU




Fujitsu MPA3035ATU

Micropolis Mustang 4550A

Quantum Fireball ST32A011


Samsung VG33402A





gelmatonta. Uudet koneet tunnistavat

levyt vaivatta, mutta

vanhemmilla (1,5 vuotta vanhemmilla)

koneilla saattaa ilmetä

satunnaisia ongelmia. Esimerkiksi

eräs laboratoriomme

120 megahertsin Pentium ei

tunnistanut yhtään uusista levyistä

ennen BIOS-päivitystä.

Levyjen asettaminen joko

Master- tai Slave-tilaan tapahtuu

kaikissa testatuissa levyissä

siltaimilla. Useimmissa levyissä

nämä pienet kytkimet on sijoitettu

IDE-liittimen viereen, josta

niiden asettaminen tulisi sujua

ongelmitta.

Ongelmia aiheuttaa kuitenkin

siltaimien sijoittaminen syvennykseen,

johon on vaikea

saada kynttä tai muuta työkalua

ACCES-TESTI

KIRJOITUSTESTI

sisäreuna

ulkoreuna

211

213

222

225

225

226

233

234

234

235

236

238

241

250

256

258

279

288

2,12

2,43

1,86

2,27

2,69

2,74

1,99

2,27

1,73

2,03

1,93

2,33

1,09

1,38

2,15

2,37

1,88

2,21

1,72

1,67

2,04

2,85

1,53

1,88

2,5

2,07 2,47

2,14 2,41

1,91

2,35

1,83

2,26

2,38

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3

Megatavua sekunnissa

2,64

1,97

Taulukosta ilmenee levyn sisä- ja ulkoreunan välinen ero kirjoitettaessa

dataa levylle. Levyn ulkoreuna on nopeampi kuin sisäreuna. Tässä

testissä menestyivät erityisesti Segaten 4,3 gigatavun Ultra DMA -

levy ja IBM:n perinteinen 3,6 gigatavun kiintolevy. Myös Bigfootin

nopeus levylle kirjoitettaessa kannattaa ottaa huomioon.

väliin. Muutamat siltaimet ovat

lisäksi täysin sileitä, joten otteen

saaminen niistä on hyvin

vaikeaa.

Suorituskyky yllätti,

Ultra DMA pettymys

Nopeustesteissä suurikapasiteettiset

3,5 tuuman levyt pärjäsivät

yleisesti ottaen hyvin. Suuret

5,25-tuumaiset Bigfootit olivat

hitaita, kuten oli odotettua.

Samoin mallisarjan ikä heijastui

nopeustestien tuloksissa.

Testitulokset olivat kaksijakoisia.

Toisaalta nykyisten kiintolevyjen

suorituskyky kokonaisuudessaan

oli odotettua parempi.

Pettymyksen tuotti Ultra

DMA, joka ei testikokoonpanon

kaltaisessa laitteistossa tuo-

nut mainittavaa nopeusetua.

Ultra DMA -levyt olivat toki

nopeita, mutta tämä johtui lähinnä

niiden uudemmasta tekniikasta.

Luku ja kirjoitustestien tärkein

anti oli odotettu nopeusero

levyn ulko- ja sisäkehän välillä.

Levyt pyörivät vakionopeudella,

mutta levyn pinnan nopeus lukupäähän

nähden riippuu siitä,

mistä kohdasta tietoa luetaan tai

mihin sitä kirjoitetaan. Levyn

ulkoreunalla nopeus on suurin

ja sisäreunalla pienin.

Kiintolevyjen hakuaika riippuu

paljon levyn pyörimisnopeudesta.

Useimmat 3,5-tuumaiset

IDE-levyt pyörivät nopeudella

5400 kierrosta minuutissa

ja niiden hakuaika on

yleensä 9-11millisekuntia. Tästä

joukosta poikkeavat Quantumin

Bigfoot-levyt, jotka pyörivät

3600 kierrosta minuutissa.

Bigfootien hakuaika on tyypillisesti

14 millisekuntia.

Erilaiset luku- ja kirjoitustestit

kuvaavat levyn teknisiä suoritusarvoja,

mutta todellisuudesta

kertovat parhaiten sovellustestit.

Käyttämämme Accesstesti

on osoittautunut jyvien ja

akanoiden erottelijaksi tässä

suhteessa. Erot levyjen välillä

olivat huomattavia, sillä nopeimman

ja hitaimman levyn

suoritusajoilla oli eroa peräti 36

prosenttia.

Nopeimpia levyjä olivat isot

Seagatet. Myös IBM:n Ultra

DMA -levyt menestyivät hyvin

käytännöllisesti katsoen identtisillä

tuloksillaan. Kärkikastiin

ylsi myös Fujitsun 5,2 gigatavun

Ultra DMA -levy. Hitaimpia

olivat odotetusti Quantumin

Bigfootit ja hieman yllättäen

vanhempi Seagaten 3,2 gigatavun

Medalist.

Käyttämämme Ziff-Davisin

luku- ja kirjoitusnopeustestit

kuvaavat erikokoisten datapakettien

vaikutusta luku- ja kirjoitusnopeuteen.

Testiohjelma

luo levylle 16-megatavuisen tiedoston,

jota luetaan määrätynkokoisina

paketteina (200 tai

4096 kilotavua) joko satunnaisesti

tai peräkkäin. Taulukosta

käy myös ilmi luvun ja kirjoituksen

välinen suurin nopeusero.

OTTO AALTO


Levyt

Tiedon tallennukseen käytettävät

useimmiten alumiiniseoksesta

tehdyt levyt pinnoitetaan

eri tekniikoita

käyttäen magneettisella kerroksella.

Näitä levyjä on kotelossa

yleensä useita ja yhden

paksuus on nykyisin

noin puoli millimetriä. Levyjen

koot vaihtelevat 2,5

tuumasta 5,25 tuumaan.

Päiden

siirtomekanismit

Levyjen hakunopeus on

lähinnä kiinni luku-kirjoituspäidensiirtonopeudesta.

Ensimmäisissä kiintolevyissä

päitä ja niiden

kiinnitysvarsia siirsi askelmoottori,

jota voitiin

pyörittää kumpaankin

suuntaan. Tämä mekanismi

on kuitenkin niin

epätarkka, että sitä käytetään

enää levykeasemissa.

Uusissa kiintolevyissä

luku-kirjoituspäitä siirretään

hakuvarsiin liittyvillä

magneeteilla ja keloilla,

tarkka paikka saadaan

levyllä olevien oh-

Kiintolevyn rakenne rakenne

Tuuletus ja ilman suodatus

Suurista valmistajista IBM käyttää edelleen kiintolevyistä

nimitystä ”umpilevy”, koska ensimmäiset

”Winchester”-tekniikkaa käyttävät kiintolevymekanismit

olivat pölysuojan vuoksi täysin umpinaisessa kotelossa.

Nykyisin kotelot eivät ole täysin umpinaisia, vaan

niissä on pieni ilmaventtiili tasaamassa ilman paineen

kotelon sisällä samaksi kuin ulkopuolella. Pienetkin

pölyhiukkaset voivat aiheuttaa tietovirheitä, minkä

vuoksi luku-kirjoituspäiden ilmatyynyn tuottava ilmavirta

kulkee suodattimen läpi.

Pyöritin ja pyöritysmoottorit

Levyt käyttävät yhteistä akselia, joka on suora jatke

pyöritysmoottorille. Levyjä pyöritetään vakionopeudella,

joka oli pitkään 3600 kierrosta minuutissa,

mutta uudemmissa levyissä nopeus voi olla jopa 10

000 kierrosta minuutissa.

Luku/kirjoituspäät

Kiintolevyssä on yksi luku/kirjoituspää

jokaista levypintaa

kohti. Siten esimerkiksi

neljää levyä käyttävässä

kiintolevyssä on

kahdeksan päätä. Kaikki

luku-kirjoituspäät on sijoitettu

varsien päähän siten,

että ne liikkuvat samanaikaisestiä

vaikka

yleensä vain yksi pää kerrallaan

siirtää tietoa. Luku/kirjoituspäätpidetään

ilmatyynyllä irti levyistä,

jotta nämä eivät

naarmuuntuisi. Kiintolevyn

pysähtyessä päät

siirretään pois levyn

päältä kosketuksen

välttämiseksi.

jaustietojen avulla. Sisäinen elektroniikka

Kiintolevyissä on usein näkyvilläkin

suurimman osan

elektroniikasta sisältävä piirtolevy.

Tämän lisäksi lukukirjoituspäissä

on yleensä pieni

esivahvistinä koska magneettisignaalien

vaihteluista

päähän syntyvä sähkövirta on

hyvin heikko.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 69


Seagate Medalist ST33240A Fujitsu MPA3035ATU Samsung VG33402A IBM Deskstar DCAA-33640 Quantum Bigfoot CY4320A Quantum Fireball ST32A011

Hinta 1 450 mk 1 500 mk 1 545 mk 1 550 mk 1 600 mk 1 600 mk

Maahantuoja Amitel, CHS, TT-Microtrading, Raidox, Amitel, Gandalf Data Berendsen Components, Microtronica, Microtronica,

Mikrolog Microtronica HS TT-Microtrading TT-Microtrading

Takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.

Kapasiteetti (Mt) 3227 3500 3401 3612 4335 3228

Välimuistin koko (Kb) 128 128 128 128 128 128

Hakuaika uralta uralle (ms) 2 3 2,2 3 2

Keskim. hakuaika (ms) 12 10 9,5 14 10

Kierrosnopeus (rpm) 4500 5400 5400 5400 3600 5400

Kiekkojen lukumäärä 4 3 2 3 2 2

Lukupäiden lukumäärä 8 6 4 5 4 4

Tiedonsiirtotavat PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2, PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA-3, DMA 2 PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,

Käyttöohjeet � � � � � �

Ohjelmisto DiscWizard � � � � �

Mk/Megatavu 0,45 0,43 0,45 0,43 0,37 0,50

Tuotearviot

Samaa merkkiä kuin Toimituk- Fujitsun peruslevy Ultra Samsung on markkinoilla har- IBM:n DMA-levy on varsin Hinnaltaan oiva tietovarasto. Quantumin 3,2 gigatavun Ultra

sen valinta, mutta ominaisuuk- DMA:lla. Suorituskyvyltään vinaisempi kiintolevymerkki. suorituskykyinen, vaikka jää- Suorituskyky ei päätä huimaa, DMA -malli oli väliinputoaja niin

siensa puolesta testijoukon toi- ja hinnaltaan keskitasoa. Suorituskyvyltään levy jää keskin hieman nopeammista Ult- mutta riittää vaatimattomam- hintansa kuin ominaisuuksiensa

sesta päästä. Lisämiinusta keh- Mukana seuraavat käyttökijoukon hännille. Hinta melko ra DMA -serkuistaan. Erikoipaan käyttöön, esimerkiksi suhteen. Keskinkertaista suoritusnoista

siltauksista. Selkeä ohjeohjeet varsin suppeat. korkea ominaisuuksiin nähsella tavalla toteutettu sil- vanhan koneen päivityslevyksi. kykyä melko korkealla hinnalla.

vihko ja ohjelmisto.

den.taus.

IBM Deskstar DCAA-34330 Seagate Medalist IBM Deskstar DHEA-34330 Western Digital Caviar Fujitsu MPA3052ATU Western Digital Caviar

ST34342A AC34000 AC35100


Maahantuoja Berendsen Components, Amitel, CHS, Berendsen Components, CHS, J&M, Mikrolog Raidox, Amitel, CHS, J&M, Mikrolog

CHS TT-Microtrading, Mikrolog CHS Microtronica

Takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.

Kapasiteetti (Mt)) 4335 4303 4335 4001 5250 5163

Välimuistin koko (Kb) 128 128 512 256 128 256

Hakuaika uralta uralle (ms) 2,2 2 2,2 3

Keskim. hakuaika (ms) 9,5 12 2,2 11,5 10 11

Kierrosnopeus (rpm) 5400 4500 9,5 5200 5400 5400



Tiedonsiirtotavat

Käyttöohjeet

Ohjelmisto

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

�

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2, PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,

� �

DiscWizard �

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

�

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

�

PIO 4, ATA 3, UDMA Mode 2,

�

�

Mk/Megatavu 0,40 0,43 0,45 0,49 0,40 0,42

Tuotearviot

Megatavuhinnaltaan melko Seagaten pienempi Ultra Suorituskyvyltään erinomai- WD:n 4 gigatavun Ultra DMA- Fujitsun suurempi levy on suori- WD:n suurempi Ultra DMA -levy

edullinen ja nopea levy. Jää niu- DMA-levy ei lunasta odotuknen levy, joka häviää megatalevy on ominaisuuksiltaan tuskyvyltään kärjen tuntumassa. on kohtuullisen nopea ja jää vain

kasti keskikastiin hinta/suoritussia. Erilainen kotelointi kätkee vuhinnassa testin voittajille. Ei keskitasoa. Hinnan ollessa Hinnaltaan kohtuullinen levy an- hiukan kärkijoukosta muiden

kyky-vertailussa. Siltaukset aluk- alleen testivoittajista poikkea- varsinaisia käyttöohjeita. suhteellisen korkea ei yllä kärsaitsee toimituksen valinnan. ominaisuuksiensa puolesta.

si vaikea löytää levyn piirilevyvaa tekniikkaa. Miinusta kehkisijoille.

Ohjeet painettu le- Mukana suppeat käyttöohjeet..

puolelta. Ohjeet painettu itse noista siltauksista. Selkeä ohvylle.

koteloon..

jevihko ja ohjelmisto.

Quantum Bigfoot Seagate Medalist Seagate Medalist IBM Deskstar DHEA-36480 Micropolis Mustang IBM Deskstar

CY6540A Pro ST36450A Pro ST36451A 4550A DHEA-38451


Maahantuoja Microtronica, Amitel, CHS, Mikrolog, Amitel, CHS,Mikrolog, Berendsen Components, Gandalf Data Berendsen Components,

TT-Microtrading TT-Microtrading TT-Microtrading CHS CHS

takuu 3 v. 3 v. 3 v. 3 v. 3 v.

Kapasiteetti (Mt) 6506 6449 6449 6499 5002 8455

Välimuistin koko (Kb) 128 512 512 128 512

Hakuaika uralta uralle (ms) 3 2 2 2,2 2 2,2

Keskim. hakuaika (ms) 14 9,5 9,5 9,5 10,5 9,5

Kierrosnopeus (rpm) 3600 5400 5400 5400 5200 5400



Tiedonsiirtotavat

Käyttöohjeet

Ohjelmisto

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

�

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

DiscWizard


�

DiscWizard


�

�

PIO 4, ATA-3, DMA 2

�

�


�

�

Mk/Megatavu

Tuotearviot

0,36

Suurempi Bigfoot tarjoaa paljon

vastinetta rahalle. Se ei ole

0,39

Seagaten suorituskyky on

erinomainen ja hinta kohdal-

0,40

Ultra DMA-ominaisuuksilla varustettu

Toimituksen valinta.

0,40

Tässä levyssä ovat ominaisuudet

ja hinta hyvin kohdallaan.

0,56

Micropolis on testin erikoisin levy.

Se on myös yksi hitaimmista

0,53

Testatuista levyistä kapasiteetiltaan

suurin. Nopeus aivan

nopea, mutta pärjää kuitenkin laan. Tuote on maineensa Hinnassa vain pientä uusien Suorituskyvyltään erinomai- nopeustestien valossa. Sovellus- kärkitasoa. Hinnassa vielä uu-

pikkuveljeään paremmin. Hyvä veroinen ja saatavuus hyvä. ominaisuuksien tuomaa lisää. nen valinta tänään ja vielä testissä se sijoittuu keskivaiheiltuudenviehätyslisää. Hinnan

sijoitus tilaa tarvitsevalle. Miinusta kehnoista siltauk- Miinusta kehnoista siltauksis- huomennakin.

le. Hinnakas levy

laskiessa hyvä valinta.

sista. Selkeä ohjevihko ja ohjelmisto.ta.

Selkeä ohjevihko ja ohjelmisto.

on = � ei = �

Maahatuojat Amitel Berendsen Components CHS Gandalf Data J&M Martela Microtronica Mikrolog Raidox TT-Microtrading

puhelin (09) 584 5411 (09) 413 0800 (03) 213 6100 (09) 774 2150 (09) 4789 6122 (09) 777 5751 (09) 804 611 (09) 5842 6300 (09) 502 741

faksi (09) 584 54 222 (09) 4130 8350 (03) 213 6122 (09) 7742 1555 (09) 4789 6123 (09) 777 3048 (09) 8046 1200 (09) 5845 4222 (09) 502 7499

http:// www.amitel.fi www.berendsen.fi www.chs.fi www.j-m.fi www.mikrolog.fi www.raidox.fi www.tt-microtrading.fi


Testi

H P P H O T O S M A R T

Sähköinen

valokuvalaboratorio

Photosmart-kuvausjärjestelmän

eri

osat ovat yhteisen nimensä

mukaisesti hy-

HP:n

vin yhteensopivia, mikä

auttaa selkeästi niiden käyttöönotossa ja

itse käytössä. Tuotteiden myyminen erikseen

on hyvä piirre, sillä näin käyttäjä pystyy

laajentamaan laitteistoaan hiljalleen ensimmäisen

laitteen ostamisen jälkeen.

Photosmart-digitaalikamera kilpailee digitaalikameroiden

kevyimmässä sarjassa.

Sen enimmäistarkkuus on 640 x 480 kuvapistettä.

Tällä tarkkuudella sen kuvat kelpaavat

Web-sivuille, mutta eivät juuri suurempaa

tarkkuutta vaativaan käyttöön.

HP:n digitaalikameran etuna on sen helppokäyttöisyys.

Kuvaajan huoleksi jää vain

kameran laukaisimen painaminen. Kuvien

tarkkuudessa eli resoluutiossa on kolme eri

astetta, joka valitaan ennen kuvan ottamista.

Käytännössä erot eri resoluutioiden välillä

ovat pieniä, joten tarkkuus heijastuu enemmänkin

kameran tallennuskapasiteettiin.

Kuvien tallentuminen kameran muistiin

kestää kymmenkunta sekuntia, minä aikana

uutta kuvaa ei voi ottaa.

Vaati hieman totuttelua säätää kameran

resoluutiota tilanteen ja tilantarpeen mukaan.

Alkuun kävi muutaman kerran niin,

että testaajan oli käytävä tyhjentämässä kuvavarastonsa

jo muutaman kuvan jälkeen

tietokoneelleen, kun suurin resoluutio oli

jäänyt päälle. Käytännössä tämä tilanpuute

oli ehkä kameran vakavin puute. Valmistajalta

on saatavissa kaksinkertaisen kapasiteetin

omaava muistimoduuli, mutta sekään ei

salli filmirulliin tottuneen huoletonta kuvien

näpsimistä.

Kameran liitäntä tietokoneeseen käy kätevästi

sarjaportin kautta. Tämäntasoisen digitaalikameran

pienille kuvatiedostoille se

on riittävän nopea. Testatussa Windows 95 -

ympäristössä liitäntä toimi varsin kiitettävästi

kytke ja käytä -periaatteella.

Skannerilla vain kymppikuvia

Skannereiden hinnoittelu on muuttunut

kuluttajaystävälliseen suuntaan. Siitä huolimatta

ne eivät ole yleistyneet kotikäytössä.

Skanneri on kuitenkin varsin verraton tiedonsyöttölaite.

Sen avulla on helppo arkis-

OTTO AALTO

KUVA: TIMO SIMPANEN

HP:n Photosmart-järjestelmä on

koottu valokuvien tuotantoa

varten.

HP on tuonut markkinoille Photosmart-nimisen tuotemalliston, johon

kuuluu digitaalikamera, valokuvaskanneri sekä valokuvatulostin.

Tuotteet ovat yhteisestä nimestään huolimatta itsenäisiä, eikä niitä

ainakaan toistaiseksi myydä yhteen paketoituna.

toida pöytää täyttävät paperipinot, ja sopivasti

yhdistellen se tekee mikrosta myös toimivan

kopiokoneen. Valokuvien tallentamiseen

skanneri soveltuu myös mitä mainioimmin.

Bittimuotoon tallennettu kuva ei

haalistu ja se voidaan tulostaa paperille aina

haluttaessa.

HP:n valokuvaskanneri ei ole tavallinen,

sillä se on tarkoitettu vain valokuvien skannaukseen,

joten siihen ei mahdu mitään 10 x

15 sentin valokuvaa isompaa. Valokuvien

skannauksen HP hoitaa sitten esimerkillisesti.

Pakettiin kuuluu skanneri ja SCSI-kortti.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 79

Testi H P P H O T O S M A R T

Asennus sujuu Windows 95:n

alaisuudessa lähes automaattisesti.

Asennuttuaan Photo Scanner

-ohjelma toimii taustalla ja

herää eloon automaattisesti,

kun skannerille syötetään valokuva.

Kuvan tarkkuuden ja

muutaman muun määrittelyn

jälkeen kuva luetaan tietokoneen

muistiin.

Suurimmalla tarkkuudella

kymppikuvan skannaus kestää

noin parikymmentä sekuntia.

Aikaa kuluu kuitenkin säätöjen

tekemiseen ja kuvan kirjoittamiseen

muistiin niin paljon, että

kokonaisen filmirullan skannauksessa

saattaa hyvinkin vierähtää

tunti.

Photosmart-valokuvaskanneri

kykenee paperikuvilla tarkkuuteen

300 pistettä tuumalle,

mikä on useimpiin käyttötarkoituksiin

riittävä. Diakuvia se

skannaa 2400 DPI:n optisella

tarkkuudella. Myös negatiivit

voidaan skannata suoraan.

Tulostus kallista

HP:n valokuvatulostin on kookas

laite, jonka olemus ei muistuta

kirjoitinta. Kuoret kätkevät

sisäänsä kuitenkin laadukkaita

valokuvatulosteita tuottavan koneiston.

Tulostimen koon sanelee

paksujen valokuvapapereiden

ja erikoismusteen vaatima

suora paperirata.

Valokuvatulostus ei ole tarkoitettu

hätäisille, sillä yhden

kymppikuvan kokoisen tulosteen

tuottamiseen kirjoittimelta

menee yli kaksi minuuttia. Kokonaisen

A4 -arkin kokoisen

kuvan tulostamisessa tuhraantuu

aikaa yli viisi minuuttia. Itse

tulosteet ovat jopa hämäävän

valokuvamaisia.

Alkuvuodesta mustesuihkutulostimien

valokuvien tulostamisen

lisävarusteet olivat vahvasti

esillä, mutta niiden avulla

aikaansaadut tulosteet ovat kaukana

tämän kirjoittimen tuotoksista.

Tavallisissa mustesuihkutulostimissa

käytetty kuvanmuodostustekniikka

perustuu

kolmeen pääväriin, mutta Photosmart-tulostimessa

käytetään

kuutta väriä kolmesta eri mustekasetista.

Näin saadaan aikaan

rikkaampi väripaletti. Tarkasteltaessa

tulostusjälkeä luupilla

on helppo havaita, kuinka HP:n

tulostimen kuvapisteet ikään

kuin sulautuvat toisiinsa muodostaen

yhtenäisen väripinnan,

toisin kuin perinteisillä mustesuihkutulostimilla

tulostetut.

Varsinainen valokuvatulostus


HP:n Photosmart-valokuvausjärjestelmä on yhtiön hyvä yritys tuoda kattava valokuvauksen järjestelmä

monenlaiseen käyttöön. Photosmart-laitteista skanneri on hyvälaatuinen, kun taas kamera jää perustasolle.

Tulostus ei ole halpaa.

tuottaa halutunlaisen tuloksen

vain erikoispaperilla. Erikoispaperi

muistuttaa paksuudeltaan

ja muilta ominaisuuksiltaan oikeata

valokuvapaperia. Sitä on

saatavissa, kuten oikeitakin valokuvia,

sekä kiiltävä- että mattapintaisena.

Omien valokuvien tulostus

HP:n suosittelemille materiaaleille

on kallista puuhaa.

Hinta on moninkertainen verrattuna

valokuvausliikkeen tarjoamiin

kehityspalveluihin.

Hintaero tasaantuu kuitenkin

A4-kokoisia suurennoksia tulostettaessa.

Valmistaja lupaa

valokuvatulosteille kolmen vuoden

säilyvyyden ilman merkittävää

haalistumista.

HP tulostaa myös tekstiä ja

grafiikkaa sekä osaa käyttää normaalia

paperia. Nämä ovat kuitenkin

käyttötarkoituksia, joihin

tulostin ei hyvin sovellu.

Kirjoitin tulostaa mustaa väriä

kopiopaperille riittävän tarkasti,

mutta tulostusjälki kalpenee tähän

käyttöön tarkoitettujen laser-

ja mustesuihkukirjoittimien

rinnalla. Erikoispaperille tulostettuna

tarkka grafiikka antaa

kaiken mitä tulostimen nimellistarkkuus

lupaa, mikä on pitkälti

erikoispaperin ja leviämättömän

musteen yhteisvaikutuksen

ansiota.

Kuvankäsittelyohjelma

huono

Kaikkien Photosmart-malliston

tuotteiden mukana on Microsoftin

Picture It, joka on kuvan-

käsittelyn perusohjelma eli se ei

sisällä mitään hienouksia. Picture

Itin avulla voidaan säätää kuvan

värejä, kontrastia ja kirkkautta

sekä kääntää kuvaa. Ohjelma

on yksinkertainen eikä

useimmissa tapauksissa sen tarjoamia

mahdollisuuksia monimutkaisempia

toimia kaipaakaan

- ainakaan ensimmäisen

kymmenen kuvan aikana. Onneksi

HP:n laitteet käyttävät

yleistä TWAIN-rajapintaa, joka

mahdollistaa niiden yhteistyön

useimpien kuvankäsittely- ja

taitto-ohjelmien kanssa.

Kokonaisuudessaan HP on

onnistunut luomaan ensimmäisen

harrastajavalokuvaajan vaatimustasoa

tyydyttävän PCpohjaisen

valokuvastudion. Tasapuolisimman

parin tästä joukosta

muodostavat skanneri ja

valokuvatulostin. Niiden avulla

valokuvaaminen ja varsinkin

kuvien arkistointi saa aivan uudenlaisen

vapauden.

Digitaalikameratekniikka laahaa

vielä muun tekniikan kehityksen

perässä, sillä tässä hintaluokassa

kamerat ovat perin

vaatimattomia. HP:n digitaalikamera

on kuitenkin harkinnan

arvoinen vaihtoehto hintaluokassaan

nimenomaan helppokäyttöisyytensä

ansiosta.

HP:n menestys oheislaitemarkkinoilla

on pohjautunut

pitkälti huolellisesti tuotteistettuihin

ratkaisuihin niin tulostimissa

kuin skannereissakin.

Photosmart-mallisto ei tuota

pettymystä tässä suhteessa, sillä

sen ohjaimet ja ajurit toimivat

moitteetta. Aloittelevan käyttäjän

näkökulmasta varsinkin onnistunut

kytke ja käytä -toiminta

ansaitsee kiitosta.

Hinnaltaan Photosmart-laitteet

ovat ominaisuuksiinsa nähden

kohtuullisia. Investointia

harkitessa on pidettävä mielessä,

että nämä ovat tavallisia kirjoittimia

ja skannereita paljon erikoistuneempia

laitteita, joiden

monikäyttöisyys on varsin rajoitettua.

Niiden hankinta kannattaa,

jos harrastaa valokuvausta

vakavissaan. Jos on päättänyt

ryhtyä harrastamaan myös valokuvien

käsittelyä ja tulostusta,

HP on oikea valinta.

Digitaalinen valokuvaus on

vielä lapsenkengissä. Suuret valmistajat

ovat kuitenkin havainneet

siinä piilevän potentiaalin

ja kehittelevät tuotteitaan yhä

kiihtyvällä vauhdilla. Digitaalikameroissa

ja valokuvatulostimissa

on odotettavissa lähiaikoina

paljon uutta ja ihmeellistä.

Todennäköisesti myös tulostusmateriaalien

hinnat laskevat kilpailun

ansiosta jonkin verran.

■ HP Photosmart

Hinta: Photoprinter 3290 mk, Photoscanner

3490 mk, Photosmart-kamera

2590 mk

Valmistaja: Hewlett-Packard,

http://www.hp.com

Maahantuoja: Hewlett-Packard Oy,

puh. (09) 88 721, faksi (09) 887 2277,

http://www.hpfin.fi

Lyhyesti: Hyvä valokuvien tuotannon

laitteisto. Erinomainen valokuvatulostin,

hyvä valokuvaskanneri ja perustason digitaalikamera.

S Ä H K Ö P O S T I N T I E T O T U R V A

Lukeeko joku postiasi?

Mitä enemmän sähköposti leviää

suljetun käyttäjäryhmän yksityisestä

käytöstä massojen työ- ja

viihdevälineeksi, sitä enemmän

sen turvallisuus puhuttaa ihmisiä.

Eikä suotta, sillä nykyisin

erittäin arkaluonteistakin materiaalia

välitetään sähköpostitse.

Arkaluontoisia viestejä voivat olla

vaikkapa sopimukset tai sopimusluonnokset

yritysten välillä

sekä henkilö- ja luottotiedot. Vielä

pahempia voivat olla lausahdukset,

joissa panetellaan jotakuta.

Sähköpostin käyttäjillä pitäisi olla tiedossa,

että lähes mikä tahansa selväkielisenä lähetetty

viesti voi vahingossa mennä väärään

paikkaan. Samoin sen voi vahingossa, puolivahingossa

tai tahallisesti päästä lukemaan

aivan väärä henkilö. Sellainen, joka voi jopa

väärinkäyttää saamaansa informaatiota.

Turvaa viesteille

Tietoliikenteen turvaamiseen kuuluu sähköpostin

ohella kaikki muukin yrityksessä tapahtuva

tietoliikenne, vaikkapa puhelin- ja

faksiliikenne. Sähköpostin kannalta tietoliikenteen

voi sanoa olevan turvallista, kun

käytettävät ohjelmat siirtävät sähköpostisanomia

verkon sisällä riittävän vahvasti salattuna,

eli käyttäen jotakin koodausmenetelmää.

Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä,

että verkkoa ei päästä salakuuntelemaan. Valitettavasti

näin ei useinkaan tehdä, vaan ohjelmat

välittävät sähköpostin enemmän tai

vähemmän selväkielisenä. Salakuuntelutapaukset

lienevät melko harvinaisia ja ne pystytään

osittain estämään riittävän kulunvalvonnan

avulla.

Suurin tietoturvallisuuden uhka yrityksiin

kohdistuu aina sisältäpäin. Tämä pitää paikkansa

myös sähköpostin kohdalla. Niinpä

sähköpostiohjelmaa ei saisi koskaan jättää

auki, kun poistutaan työpisteestä. Samoin

sen tulisi käynnistyä vain riittävän autentisoinnin

eli käyttäjän tunnistuksen avulla.

Tyypillinen autentisointimenetelmä on käyttäjätunnuksen

ja salasanan tarjoaminen.

Henkilöstöä koskeva tietoturvan ongelma

koskee sähköpostin kohdalla erityisesti myös

sähköpostijärjestelmän ylläpitäjää. Yleensä

tällaisella henkilöllä on pääsy kaikkiin käyttäjien

kansioihin ja sitä kautta myös kaikkiin

käyttäjien sanomiin, mikä usein unohtuu

Moi Pekka

Nähdään sitten assalla.

Mun pitää lähteä eli

et saa enää kiinni...

Taina

Tavataanko

Marja illalla?

t. Minna

Keskiviikko

19:00 Marja

21:00 Taina postitalolla

23:00 Mervi ja Pekka ravintola Villisiassa

sähköpostia käytettäessä. Maailmalla onkin

olemassa useita esimerkkejä, joissa järjestelmän

ylläpitäjät ovat monitoroineet työntekijöiden

tietoliikennettä. Järjestelmän ylläpitäjän

moraali ja luotettavuus pitäisi siksi olla

erityisen korkea.

Internet- ja X.400-järjestelmien

turvallisuus

X.400-verkon ytimen muodostavat ADMD:t

eli yleensä kansallisten teleoperaattorien ylläpitämät

hallintoalueet. Koska siirtotienä

maan sisällä käytetään operaattorien omia

verkkoja, ne ovat yhtä luotettavia kuin epäluotettavin

työntekijä verkkoa ylläpitävässä

organisaatiossa. Tämä ei ole paljon. Jos ajattelee

Suomen tilannetta, niin X.400-palveluntarjoajallamme

on tuhansia työntekijöitä.

Vaikka vastuualueita ja samoin pääsyoikeuksia

on rajattu, ei ole mahdoton ajatus, että

Moi Taina

En pääse tulemaan 19:00.

Ilmoita uusi aika.

t.Pekka

Moi Leena

Nähdään huomenna 18:00

Postitalolla.

t.Mervi

kellä tahansa näistä työntekijöistä on pääsy

X.400-verkkoon.

Kun X.400-sanoman vastaanottaja on toisessa

maassa, muuttuu tilanne vieläkin huonommaksi.

Sanoman kulkua verkossa ei

pysty millään tavalla ennustamaan, joten se

saattaa kulkea sellaistenkin hallintoalueiden

läpi, missä ylläpitäjä on juuri päättänyt ruveta

monitoroimaan sanomia henkilökohtaisten

tietojen keräämistä varten. Tällaiseen ei

ole oikein minkäänlaista ehkäisykeinoa.

Internet verkkona on vieläkin huonommassa

asemassa kuin X.400-verkko. X.400verkon

kohdalla palveluntarjoajat pääsääntöisesti

ovat suuria ja luotettavia teleoperaattoreita.

Internetin kohdalla asia ei välttämättä

ole näin. Sanoma, joka on osoitettu Suomesta

USA:han, saattaa matkalla läpäistä

kymmeniä eri järjestelmiä, joiden ylläpitäjiin

on pakko voida luottaa.

TIETOKONE

Marika

MARRASKUU 1997 83

Aina ei voi kuitenkaan olla

varma tieturvan tasosta, vaikka

järjestelmää ylläpitävä henkilö

olisikin luotettava. Järjestelmään

voi olla hyökätty ja johonkin

postia välittävään laitteeseen voi

olla jätetty Troijan hevonen -

tyyppinen agenttiohjelma, joka

monitoroi liikennettä ja lähettää

sen asettajalle sisällön mielenkiintoiseksi

luokitellusta liikenteestä.

Salainen ja julkinen

avain

Sähköpostin ja yleensäkin datan

salaukseen on käytettävissä kaksi

toisistaan eroavaa menetelmää.

Nämä ovat salaisen ja julkisen-salaisen

avaimen menetelmät.

Ensimmäisessä menetelmässä

salausavain on sekä lähettäjän

että vastaanottajan tiedossa.

Salauksen kulku on esitetty

kuvassa 1. Salaus tehdään niin,

että sanoman lähettäjä ja vastaanottaja

sopivat käytetystä

avaimesta tai lähettäjä toimittaa

avaimen jollakin tavalla vastaanottajalle.

Kun avain on kummankin

osapuolen tiedossa, voi

lähettäjä salata sanoman

@



avaimella ja lähettää sen eteenpäin.

Vastaanottaja saa avatuksi

sanoman tuntemallaan avaimella.

Salaisen avaimen menetelmistä

tunnetuimpia ovat DES

(Data Encryption Standard), joka

on USA:n viranomaisten jo

70-luvulla kehittämä 56 bitin

avainta käyttämä algoritmi;

RC4, jota esimerkiksi Microsoft

käyttää tuotteissaan sekä IDEA,

joka on tunnetun salausasiantuntijan

Bruce Scheierin kehittämä

algoritmi.

Salaisen-julkisen avaimen

menetelmässä menetellään siten,

että kullakin sanomanvälityksen

osapuolella on käytössään kaksi

eri avainta. Näistä toinen eli julkinen

avain julkistetaan koko

maailmassa ja sitä voidaan levittää

vapaasti, kun taas salainen

avain pidetään visusti omana

tietona. Menetelmässä lähtevä

sanoma koodataan esimerkiksi

vastaanottajan julkisella

avaimella, jolloin sen pystyy

avaamaan vain vastaanottajan

salaisella avaimella. Julkisen-salaisen

avaimen menetelmällä

saadaan hoidettua sähköpostin

viidestä turvallisuusvaatimuk-

Normaali

teksti

Vaihtoehtoja salauksen toteuttamiseksi

Internet-sähköpostin turvaamiseksi on kehitelty useita

menetelmiä, joihin kuuluvat PEM (Privacy Enchanced

Mail), PGP (Pretty Good Privacy), MOSS (MIME Object

Security Services) ja S/MIME (Secure/Multipurpose

Internet Mail Extensions).

PEM on vuoden 1993 alkupuolella julkistettu ehdotus

sähköpostin turvaamiseksi. Vaikka se sisälsikin periaatteessa

kaikki eväät, niin sen suurin puute oli, ettei se

kyennyt salaamaan muita kuin tekstipohjaisia sanomia.

Koska valmistajat eivät sisällyttäneet PEMiä omiin tuotteisiinsa,

ajoi aika sen ohi.

MOSS-järjestelmä on esitelty vuonna 1995. Se on rakennettu

hyvin pitkälle PEMin päälle, mutta siinä on

otettu huomioon myös ei-tekstisanomien välitys.

MOSS-standardiehdotuksessa on määritelty tarkasti

kaikki tarvittavat kentät sanomien salauksen ja digitaalisen

allekirjoituksen määrittelemiseksi, mutta siitä huolimatta

valmistajat eivät ole ottaneet sitä käyttöön.

Pretty Good Privacy on sen sijaan hyvin elinvoimainen

järjestelmä sanomanvälityksen turvaamiseksi. Sen

kehittäjä Phil Zimmermann on ollut pitkään salauksen

ja suojauksen puolestapuhujia Yhdysvalloissa. Hän on

ollut tekemisissä myös USA:n viranomaisten kanssa

vahvan salauksen vientimääräyksien kiertämisestä.

Zimmermannin perustama yhtiö PGP on julkistanut

Pretty Good Privacy 5.0 -ohjelman, joka toimii Windows-

ja Macintosh -ympäristöissä. PGP 5.0 käyttää

vahvoja salausalgoritmejä, minkä vuoksi sen vienti

USA:sta on kielletty. Sen lähdekoodi on kuitenkin toimitettu

Eurooppaan yli 6000-sivuisina kirjoina. Koodi

on sitten skannattu ja oikoluettu. Työ on osittain vielä

kesken, mutta PGP 5.0 -versio eri käyttöjärjestelmille lienee

valmiina syksyn kuluessa. PGP:n vahva puoli on, että

se ei ole voimakkaasti sidottu käytettävään sähköpostiohjelmaan.

Eniten valmistajien kannatusta on saanut S/MIME.

Avain

sesta kolme. Nämä ovat autentisoiminen,

eheys ja luottamuksellisuus.

Tunnetuimpia julkisensalaisen

avaimen menetelmää

käyttäviä algoritmejä ovat RSA ja

Diffie-Hellman.

Varsinaiseen sanomanvälitykseen

käytettäessä kummassakin

menetelmässä on omat ongelmansa.

Salaisen avaimen menetelmän

suurin ongelma muodostuu

avainten turvallisesta levittämisestä.

Vastaavasti menetelmän

algoritmit ovat kylläkin nopeita,

jolloin suurenkin datamäärän

salaus käy helposti käyttäjän hermostumatta.

Salaisen-julkisen avaimen

menetelmässä taas ongelma on

salaukseen käytettävän avaimen

pituus, joka on yleeensä 512-

1024 bittiä ja tästä johtuu salaamisen

hitaus. Yleensä menetelmiä

käytetäänkin rinnakkain.

Avain

Salattu

Salaus Avaus

teksti

Normaali

teksti

Sähköpostin suojauksen salaisen avaimen menetelmä (kuva 1).

Vaikka elokuussa ilmoitettiin, että sitä ei mahdollisesti

tulla standardoimaan, ovat monet valmistajat jo tekemässä

S/MIME-palikoita omiin ohjelmiinsa. S/MIMEn

määrittelyt ovat pitkälle samanlaiset kuin MOSSissa. Se

on alunperin RSA Data Securityn (http://www.rsa.com/)

ajama turvallisuusprotokolla ja yhtiö ylläpitää kotisivullaan

erillistä S/MIME-keskusta, jolla se esittelee muun

muassa S/MIME:n käyttöön yhteensopivia sähköpostituotteita.

RSA Data Security on äskettäin tuonut markkinoille

myös S/Mail 1.0 -sovelluskehitysrajapinnan, jonka avulla

on helppo integroida S/MIME-komponentit omaan

sähköpostiohjelmaan, mutta valitettavasti USA:n vientisäännökset

estävät tämänkin tuotteen viennin ulkomaille.

S/MIME toimii melko lailla samalla tavalla kuin normaali

MIME-sanoma. Määrittely sisältää erillisiä otsikkokenttiä,

joiden avulla lähettävä osapuoli kertoo vastaanottajalle,

mitä salausalgoritmiä on käytetty tai että

digitaalinen allekirjoitus seuraa mukana. S/MIME mahdollistaa

kahden eri salausalgoritmin käytön. Nämä ovat

RC2 ja tripla-DES. Näistä ensimmäinen on niin sanottu

heikko salaus eli 40-bittinen. Jälkimmäisessä normaalia

56-bittistä DES-algoritmiä ajetaan kolmeen kertaan, jolloin

saadaan 168-bittinen salaus. Allekirjoituksen luomiseen

käytetään MD5- tai SHA-1-algoritmiä ja avainten

vaihtoon RSA-algoritmiä.

S/MIME ei kuitenkaan ole tarkoitettu pelkästään sähköpostin

salaamiseen. Suunnittelijoidensa mukaan sillä

voidaan suojata kaikenlaista sähköistä sanomavälitystä.

Näin ollen sitä voidaan käyttää myös muun muassa

OVT/EDI- (Organisaatioiden Välinen

Tiedonsiirto/Electronic Data Interchange) sanomien

tai vaikkapa verkon yli toimivien asiakas-palvelinsanomien

suojaamiseen.

Kaksi suojaustasoa

Sanomanvälityksessä on tavallisesti

kaksi eri suojaustasoa. Ensimmäisellä

tasolla sanoma suojataan

pelkästään siten, että siihen

liitetään niin sanottu digitaalinen

allekirjoitus. Allekirjoituksesta

vastaanottaja pystyy todentamaan,

että lähettäjä on ollut

se, joka viestin otsikkokentässä

mainitaan ja että viestiä ei ole

muokattu sen kulkiessa siirtojärjestelmässä.

Toisella tasolla on

mahdollista salata sanoma kokonaan.

Tasoja voi yleensä käyttää

joko erikseen tai rinnakkain.

Kuva 2 esittää digitaalisen allekirjoituksen

ja sanoman salauksen

periaatetta. Digitaalisessa

allekirjoituksessa sanoman lähettäjä

muodostaa sanomasta

yksisuuntaisen niin sanotun

HASH-funktion avulla yksilöllisen

bittijonon eli allekirjoituksen.

Nykyisin yleisesti käytössä

oleva MD5-Hash-funktio tuottaa

128-bittisen jonon. Tämän

jonon lähettäjä salaa omalla salaisella

avaimellaan.

Vastaanottajalle lähetetään alkuperäinen

sanoma ja lisäksi salattu

allekirjoitus. Allekirjoituksen

vastaanottaja pystyy avaamaan

yleisesti saatavilla olevalla

lähettäjän julkisella avaimella.

Samoin vastaanottaja pystyy generoimaan

sanomasta samalla

Hash-funktiolla yksilöllisen bittijonon.

Jos vastaanottajan generoima

ja lähettäjältä saatu ja

avattu bittijono ovat samoja, voi

vastaanottaja olla varma, että sanomaan

ei ole koskettu matkan

varrella ja lähettäjätiedot ovat oikein.

Sanoma voidaan salata myös

kokonaan. Jos sanoma halutaan

salata kokonaan, menetellään

seuraavasti. Järjestelmästä riippuen

generoidaan yksilöllinen,

salaisen avaimen menetelmän

mukainen salausavain. Sen avulla

salataan varsinainen sanoma.

Tämän jälkeen salausavain salataan

vastaanottajan julkisella

avaimella. Varsinaisessa viestissä

kulkee mukana sanoma sekä salattu

salausavain eli niin sanottu

salauslaatikko. Vastaanottaja

purkaa ensimmäiseksi omalla

salaisella avaimella salauslaatikon

sisällön ja saamallaan salausavaimella

koko sanoman si

sällön.

Äkkipäätään ajateltuna järjestelmä

tuntuu kovin yksinkertaiselta.

Eli jokaiselle vain avainpari

ja sitten salailemaan sanomia.

Valitettavasti reaalimaailma ei

toimi ihan näin. Jotta suojattujen

sanomien välitys olisi mahdollista

myös ennen tuntemattomille

osapuolille, tulisi näiden

julkisesta avaimesta olla jonkinlainen

tieto. Tämän ongelman

ratkaisemiseksi on kehitelty erilaisia

ajatuksia, mutta eniten ilmaa

siipiensä alle on saanut

X.509-sertifikaatti. Sertifikaatissa

ilmaistaan muun muassa käyttäjä,

hänen sähköpostiosoitteensa,

yhteystietoja, sertifikaatin myöntäjä

ja tietenkin - se julkinen

avain.

Jotta sertifikaatit olisivat helposti

saatavissa, tarvitaan erillisiä

sertifikaattipalvelimia. Myös näitä

on olemassa maailmalla, mutta

tällä hetkellä niiden suurin

ongelma on yhteensopimattomuus.

Jos sopimus on yhden

sertifikaattiorganisaation kanssa,

niin voi olla vaikeuksia löytää

vastaanottajan sertifikaatti toisen

organisaation palvelimista. Toki

tähänkin on tulossa muutoksia,

kunhan toiminta ja standardit

saadaan vakiinnutetuksi.

Kaupalliset tuotteet

Vaikka maailmalla on jo useita

eri mahdollisuuksia varmistaa

sähköpostin turvallisuus, eivät

valmistajat ole ihan kehityksen

tahdissa. Aikaisempia turvallisuusprotokollia

käytti tuskin

kukaan, S/MIME sen sijaan on

voittamassa jatkuvasti leviävää

kannatusta.

Tutustuttaessa kolmeen suurimpaan

Suomessa käytettävään

kaupalliseen sähköpostijärjestelmään

havaitaan, että turvallisuus

on vielä vähän retuperällä.

Ainostaan Lotus Notes Mailissa

on mahdollista käyttää myös

muiden organisaatioiden kanssa

turvallisen postin välityksen takaavaa

SSL-protokollaa (Secure

Sockets Layer). Kahdessa muussa,

Microsoftin Exchangessa ja

TeamWARE Mailissa turvallisuuden

varmistukseen käytetään

omia menetelmiä, jotka tarvitsevat

vastapuolelta tiettyjä asioita

salatun ja suojatun sanoman välittämiseksi.

Nykyisellään Microsoftin

Exchange 5.0 mahdollistaa sähköpostisanomien

salaamisen ja

digitaalisen allekirjoituksen

kaikkien Exchange-organisaatioiden

välillä. Salaamiseen käy-


Allekirjoituksen luominen

Alkuperäinen

sanoma

HASH Message Lähettäjän

Digest

128-bittiä salainen avain

Allekirjoituksen varmentaminen

Alkuperäinen

sanoma

HASH

Message

Digest

128-bittiä

tetään Euroopassa Cast 40 -algoritmia

(40-bittinen) ja Yhdysvalloissa

Cast 64- (64-bittinen) tai

DES-algoritmia. Avainten vaihto

hoituu RSA-algoritmilla.

Avaininformaatio tallennetaan

Exchangessa erilliseen tietokantaan

X.509-muotoisina sertifikaatteina.

Lotus Notes Mailissa on vaihtoehtona

SSL:n lisäksi oma salausmenetelmä.

Tämäkin käyttää

hyväkseen RSA-algoritmejä

eli käytännössä 40-bittistä salausta.

Notes Mailin omaa järjestelmää

käytettäessä kullekin

käyttäjälle luodaan sertifikaatit,

jotka tallennetaan omaan tietokantaansa.

TeamWARE Mailissa salaus

tehdään aivan toisella tavalla

kuin kahdessa muussa järjestelmässä.

Järjestelmään on mahdollista

lisätä kaksi eri tuotetta eli

TeamWARE Intranet Security

Server ja TeamWARE Crypto.

Näistä ensimmäinen salaa siirtotien

joko työaseman ja palvelimen

tai kahden palvelimen välissä.

Jälkimmäinen taas salaa

tiedostoja.

Sähköpostia lähetettäessä kerrotaan

Cryptolle, että lähetetään

salattua dataa, jolloin se ei aukaise

tiedostoa. Menetelmä on eri

tuotteista turvallisin, sillä siinä

käytetään algoritminä tripla-

DES:iä, mutta kummallakin osapuolella

pitää olla TeamWARE

Crypto -ohjelma ja lisäksi salat-

=

Allekirjoitus

Allekirjoitus

Lähettäjän

julkinen

avain

Digitaalisen allekirjoituksen ja sanoman salauksen periaate (kuva 2).

tuna voi välittää vain tiedostoliitteitä.

Huonona puolena on

myös se, että salausavain pitää

välittää erikseen esimerkiksi puhelimitse

tai tavallisen postin välityksellä,

jos siihen luottaa.

Kaikki kolme valmistajaa ovat

kuitenkin tuomassa markkinoille

S/MIME-lisäosia omiin työasemaohjelmiinsa

ja näin ollen

jatkossa salattujen ja suojattujen

sanomien kulku tietoverkoissa

lisääntyy lähimmän vuoden sisällä.

@

Entäpä sitten kotikäyttäjä?

Kotikäyttäjällä tilanne on hieman

ongelmallisempi. Yleensä

kotikäyttäjän työkalu on jokin ilmaiseksi

tai puoli-ilmaiseksi Internetistä

imuroitu tai Internetyhteyspaketin

mukana tuleva

sähköpostiohjelma. Näistä vain

murto-osa osaa tällä hetkellä

keskustella millään yllämainituistaturvallisuusprotokollista.

Tämä johtaa tietenkin

siihen, että myöskään sähköpostin

salaus ilman vaivannäköä ei

ole mahdollista.

Jos kotikäyttäjä jaksaa nähdä

hiemankin vaivaa, myös hänen

on mahdollista turvata sähköpostinsa.

Ja miksei tämä soveltuisi

myös yrityskäyttöön? Suositeltavin

vaihtoehto on PGP-ohjelma,

joka on saatavissa lähes

kaikkiin käyttöjärjestelmiin ja

joka on oikeastaan sähköposti-

Sähköpostin turvallisuusvaatimukset

Sähköpostille voidaan määritellä viisi kriteeriä, joiden pitäisi täyttyä, kun

puhutaan turvallisesta järjestelmästä.

1. Autentisoiminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että niin sanoman lähettäjä

kuin sen vastaanottajakin pystytään yksilöllisesti määrittämään.

2. Eheys. Tällä tarkoitetaan sitä, että pystytään varmistumaan siitä, että

sanomaa ei ole väärennetty sen kulkiessa erilaisten järjestelmien läpi.

3. Luottamuksellisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että sanomaa, joka on tarkoitettu

lähettäjältä vastaanottajalle, ei pääse kukaan muu lukemaan sen

kulkiessa erilaisten järjestelmien läpi.

4. Valtuutus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vain ne henkilöt, joilla on valtuudet

lukea tietty sanoma, pystyvät näin tekemään.

5. Todentaminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että henkilöiden välinen kommunikointi

voidaan jälkeenpäin osoittaa tapahtuneen.

Message

Digest

128-bittiä

ohjelmariippumaton.Periaatteessa käyttöönottoon riittää, että

hankkii ohjelman jostakin

maailmalla olevista palvelimista

(esimerkiksi

http://www.ifi.uio.no/pgp),

asentaa sen, luo itselleen tarvittavat

avaimet ja rekisteröityy johonkin

maailmalla olevista

avainpalvelimista. Tällä tavalla

henkilökohtaisen sähköpostin

käyttö on turvallista.

Hankalampi tapa, joskin yhtä

toimiva, on hankkia jokin henkilökohtainen

tiedostojen salausohjelma.

Tällaisen avulla käyttäjä

voi salata esimerkiksi tiedoston,

jossa on mukana juuri se

tärkeä sopimuspaperi tai muu

vastaava. Tämän tiedoston voi

sitten lähettää liitteenä sähköpostisanoman

mukana. Tämän

menetelmän huono puoli on se,

että salausavain pitää toimittaa

vastapuolelle ja hänellä pitää olla

vastaava ohjelma käytössään.

”Tavataanko tänä

iltana?”

Sähköpostin turvallisuudesta tulee

eittämättä vuosien kuluessa

yhä kriittisempi kysymys. Kun

viestintä siirtyy rajallisesti kuunneltavissa

olevista puhelinverkoista

kohtuullisen vapaisiin tietoliikenneverkkoihin,

on aina

olemassa vaara, että joku lukee

sanomasi. Ja kun nimenomaan

Internet-puolella ollaan epätietoisia,

minkä salausmenetelmän

puolelle kallistutaan, ovat eri valmistajatkin

melko pitkälle odottelulinjalla.

Pitää siis muistaa, että vaikka

maailmalla olisikin vielä kohtuullisen

turvallista, et voi koskaan

olla varma, etteikö joku

yrityksessäsi olisi keksinyt keinon

lukea kaikkien yrityksen

työntekijöiden sähköpostia. Ja

vaikkapa seuloa sitä erillisen

tekstifiltterin kautta etsien sanomaa

”Tavataanko Marja tänä iltana?”.

TIETOKONE

Lähtevä sanoma

Alkuperäinen

sanoma

Allekirjoitus

MARRASKUU 1997 85

Mikromaailman

Henkilökohtaisen tietokoneen käsite syntyi tammikuussa 1975, kun Popular Electronics -

lehden kansikuvassa esiteltiin ensimmäinen kotikäyttäjälle suunnattu tietokone. Koneella

ei ollut vielä nimeä, joten lehden toimittaja kysyi ehdotusta 12-vuotiaalta tyttäreltään. Tämä

katseli parhaillaan Star Trekiä televisiosta ja ehdotti nimeksi Altair, koska se oli sen hetkinen

Enterprisen määränpää.

Konetta myytiin rakennussarjana

389 dollarin hinnalla

ja se oli nykymittapuun

mukaan todella alkeellinen.

Muistia siinä oli 256 tavua

ja ”käyttöliittymänä” toimi

joukko punaisia merkkivaloja

ja mekaanisia kytkimiä.

Harva tiesi, että lehden kansikuvassa

esiintynyt laite oli väärennös. Oikea laite oli

kadonnut postissa matkalla lehden kuvaukseen,

eikä valmistajalla ollut muita valmiita

koneita. Niinpä kuvaukseen toimitettiin pikaisesti

pelkät laitteen kuoret.

Pelkkien kuorten kuvaaminen käynnisti


siis kehityksen, josta on tänään kasvanut

suuri teollisuudenala.

Ensimmäiset vuodet

Mikrotietokoneen ensimmäiset vuodet olivat

villejä. Yrityksiä syntyi ja kuoli, eikä niiden

jälkeensä jättämillä koneilla ollut muuta

kuin muistoarvoa, koska ohjelmat piti kirjoittaa

erikseen jokaiselle konetyypille. Yhteisen

prosessorin ja käyttöjärjestelmän puute

piti mikrotietokoneet pelkkinä harrastelijoiden

välineinä, eikä todellista teollisuutta

päässyt syntymään.

Harrastuspohjalta syntyi kuitenkin joukko

merkittäviä yrityksiä. Ensimmäinen suur-

IBM PC

PC-testi: 1

IBM AT

PC-testi: 4

menestys oli vuonna 1977 julkistettu Apple

II. Aikansa mahtitekijä oli myös Commodore,

joka aloitti pöytäkoneilla, mutta suuntasi

sitten tarmonsa kotimikroihin. Suomalaiset

olivat kehityksessä mukana, sillä Telmacnimistä

konetta myytiin rakennussarjana

elektroniikka-alan harrastajille.

Ensimmäisinä vuosina kehityksen painopiste

oli laitetekniikassa. Ohjelmiston merkitys

korostui vasta myöhemmin, kun tekniikka

oli jo löytänyt oman muotonsa ja PCteollisuus

syntynyt.

Ainoana standardina 80-luvun alussa oli

CP/M-käyttöjärjestelmä, joka tuki 64 kilota-

386/16 MHz

PC-testi: 11

486/25 MHz

PC-testi: 33

Pentium/60

PC-testi: 148

vun keskusmuistia ja oli tehty 8-bittiselle

Z80-prosessorille. CP/M:stä huolimatta koneet

olivat erilaisia ja esimerkiksi levykeasemien

kapasiteetti vaihteli. Siksi ohjelmia

ei voinut siirtää suoraan koneesta toiseen,

vaan esimerkiksi aikansa ykkösteksturi

WordStar piti istuttaa uuteen koneeseen erityisellä

sovitusohjelmalla.

Alkuaikojen ohjelmista kaksi oli ylitse

muiden: Microsoftin MS-Basic, jota lähes

kaikki mikrovalmistajat käyttivät koneissaan,

sekä Visicalc, joka oli maailman ensimmäinen

taulukkolaskentaohjelma. Se ilmestyi

aluksi Applelle ja oli niin mullistava,

että monet yritykset hankkivat Apple II -koneita

vain päästäkseen ajamaan tätä ohjelmaa.

Visicalc teki aiemmin työläistä laskentakaavoista

helppoja ja mahdollisti vaivattomat

mitä-jos-analyysit.

Pentium Pro/200

PC-testi: 757

Pentium II

PC-testi: 1010

PC syntyy puolivahingossa

Isoilla tietokoneilla maineeseen noussut

IBM teki 80-luvun alkaessa rohkean päätöksen.

Seurattuaan sivusta Applen menestystä

se päätti yrittää itsekin. Yrityksen periaatteiden

vastaisesti mikro koottiin standardiosista

ja kun PC-nimen saanut laite julkistettiin

elokuussa 1981, siitä tuli kaikkien hämmästykseksi

tavaton menestys.

Vielä suurempi vaikutus PC:llä oli Microsoftiin.

Bill Gates oli nähnyt Popular

Electronics -lehden kannen ja perustanut

sen innoittamana Microsoftin Uuteen Meksikoon.

Paikka oli sama, jossa Altair-koneita

tehtiin. Kun Altairin valmistus loppui, Gates

siirsi yrityksen kotikaupunkiinsa Seattleen ja

erikoistui ohjelmointikieliin.

Kun IBM halusi käyttöjärjestelmän uudelle

koneelleen, se kääntyi Microsoftin

puoleen, koska luuli tämän tekevän myös

käyttöjärjestelmiä. Gates oikaisi väärinkäsityksen

ja neuvoi IBM:n edustajia ottamaan

yhteyttä Digital Researchiin, jonka tuote

CP/M oli.

Tarina kertoo, että Digital Researchin perustajalla

ja pääjohtajalla – oman aikansa Bill

Gatesillä – oli kiire pelaamaan golfia, eikä

hän ehtinyt ottaa edes vastaan IBM:n edustajia.

Todennäköisempää kuitenkin on, että

IBM halusi sanella yksin sopimuksen ehdot,

eikä Gary Kildall uskaltanut sitoutua niihin.

PC-testi

PC-testi mittaa mikron prosessorin suorituskykyä

verrattuna alkuperäisen IBM PC:n prosessoriin (Intel

8088, 4,77 MHz). Esimerkiksi nopeusindeksi 100

tarkoittaa sitä, että testatun mikron prosessori on

sata kertaa 4,77 megahertsin Intel 8088:a nopeampi.

PC-testi mittaa vain prosessorin suorituskykyä,

mikäli koko testi mahtuu pyörimään prosessorin sisäisessä

välimuistissa. Vanhempia prosessoreita lukuunottamatta

näin on aina. PC-testin tuloksiin ei

vaikuta muistin määrä, kiintolevyn nopeus tai muut

oheislaitteet.

Joka tapauksessa neuvottelut kariutuivat.

IBM:n edustajat palasivat Microsoftin luo ja

Bill Gates teki elämänsä kaupat. Hän osti

25000 dollarilla paikalliselta pikkuyritykseltä

QDOS-nimisen käyttöjärjestelmän puolivalmiin

ytimen. Tästä rungosta Microsoftin

ohjelmoijat kehittivät PC-DOSin, jota IBM

alkoi toimittaa koneittensa mukana. Microsoftille

jäi oikeus myydä samaa käyttöjärjestelmää

MS-DOS-nimellä muille laitevalmistajille.

Digital Research sai lopulta valmiiksi 16bittisen

version CP/M:stä, mutta oli jo liian

myöhäistä. Käyttöjärjestelmien markkinajohtaja

oli pysyvästi vaihtunut ja Digital

Research ajautui sivuraiteille. Se säilyi markkinoilla

ohjelmointikielten ansiosta ja lähti

mukaan DOS-kilpaan kehittämällä oman

moniajo-DOSin (Concurrent DOS) sekä lopulta

suoranaisen kloonin nimellä DR-DO-

Sin. Lopulta Novell osti yrityksen ja antoi

DOSille nimen Novell DOS. Kildall itse kuoli

90-luvun puolivälissä loukattuaan päänsä

kapakkatappelussa.

Kesällä 1981 kolme Texas Instrumentsilla

työskennellyttä miestä kokoontui miettimään

liikeideoita houstonilaiseen ravintolaan.

Miehet olivat Rod Canion, Jim Harris

ja Bill Murto. Vaihtoehtoina olivat meksikolainen

ravintola, kiintolevyjen valmistaja,

piippaava avaimenperä autoilijoille tai tietokonetehdas.

He päätyivät viimeksi mainittuun

ja näin sai alkunsa Compaq. Jo ensimmäisenä

toimintavuotena liikevaihto ylitti

100 miljoonaa dollaria, mikä on aloittavien

yritysten kaikkien aikojen ennätys.

Ihan yhtä räjähtävä ei ollut suomalaisen

Nokian startti, vaikka sillä oli pitkä kokemus

minitietokoneiden valmistajana. Syyskuussa

1981 Nokia julkisti ensimmäisen oman mikronsa,

joka sai nimen MikroMikko 1. Koneessa

oli päätteistä tuttu vihreä näyttö ja

neliskulmaiset näppäimet. Sama neliskulmainen

muotoilu jatkui keskusyksikössä.

Kone toimi CP/M-käyttöjärjestelmällä.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 87

Applelta graafinen käyttöliittymä

Nokia Datan MikroMikko 1 avasi

vuonna 1981 tietä suomalaiselle

tietokoneteollisuudelle. Kone

toimi CP/M-käyttöjärjestelmällä.

Lotuksen Tammikuussa 1983 julkaisema

1-2-3 oli PC-ohjelmistojen

läpimurtotuote. Se säilytti

asemansa johtavana taulukkolaskimena

aina 1990-luvun alkuvuosiin

saakka.

Applen Macintosh toi graafisen

käyttöliittymän ja hiiren mikromaailmaan

vuonna 1984.

Digital Researchin GEM oli DO-

Sin päällä toiminut grafiikkalaajennus,

jonka menestyksekkäin

ohjelma oli Ventura Publisher.


1982

Commodore 64

Vaikka IBM PC:n maailmanvalloitus oli jo alkanut,

laitteita ei vielä riittänyt Eurooppaan asti. Niinpä

Suomen markkinoita hallitsivat yhä CP/M-koneet

ja Commodoren VIC-20. VIC maksoi peruskokoonpanossa

noin 2500 markkaa ja siinä oli viiden

kilotavun muisti. Massamuistina toimi kasettiasema.

Näyttönä käytettiin televisiota, jonka alhainen

tarkkuus rajoitti rivin pituuden 22 tekstimerkkiin.

Puutteistaan huolimatta VIC-20:sta tuli ensimmäinen

kansanmikro. Sen kanssa kilpaili aluksi

englantilaisen Sinclairin ZX-81, joka oli vielä halvempi.

Sinclairissa oli kuitenkin hipaisunäppäimistö

ja se oli kooltaan niin pieni, että monet pitivät

laitetta pelkkänä leluna. Vasta parannettu

Sinclair Spectrum pystyi kilpailemaan tasaväkisesti

VIC-20:n kanssa.

Markkinoilla oli myös ruotsalainen Luxor, jonka

ABC-80 ehti yleistyä muutamissa kouluissa. Parannettu

ABC-800 kelpasi jo yrityskäyttöön, mutta yleisen

käyttöjärjestelmän puuttuessa sekin hävisi

markkinoilta. Apple II maksoi Suomessa yli 10 000

markkaa, eikä siksi koskaan ollut kovin yleinen.

Syksyllä Commodore esitteli VIC-20:n seuraajan.

Commodore 64:ssä oli nimensä mukaisesti 64

kilotavua RAMia, josta lähes 40 kilotavua jäi käynnistyksen

jälkeen vapaaksi. Koneessa oli myös tarkkuusgrafiikka

ja kehittyneet ääniominaisuudet.

Suurin tekninen hienous oli kuitenkin sprite-grafiikka,

jota käyttämällä oli helppo liikuttaa kuvaruudulla

erilaisia graafisia hahmoja. Commodoren

alkuhinta oli 3995 markkaa. Vuoden kuluessa hinta

oli pudonnut alle kolmeen tuhanteen.

Tietokone-lehden ensimmäinen numero ilmestyi

syksyllä. Sitä ennen mikrotietokoneita oli käsitelty

Prosessori-lehdessä.

1983

Lotus mullistaa

taulukkolaskennan

Tammikuussa Mitch Kaporin perustama Lotus

julkaisi IBM PC:lle suunnitellun 1-2-3-taulukkolaskentaohjelman.

Koska Visicalcia ei ollut vielä

PC-versiona, 1-2-3:sta tuli välitön menestys.

Lotus 1-2-3:ssa oli ensi kertaa mukana grafiikka

ja sillä pystyi laatimaan paljon isompia laskentamalleja

kuin kilpailevilla CP/M- tai Apple-ohjelmilla.

Se oli ohjelmoitu suoraan PC:n konekielelle,

joten se oli myös erittäin nopea. Voikin sanoa, että

1-2-3 oli keskeinen tekijä PC:n menestyksessä.

Menestyksensä innoittamana Lotus osti Visicalcin

kehittäjän Software Artsin ja säästyi näin ikäviltä

patenttiriidoilta.

Maaliskuussa IBM lisäsi PC:hen 10 megatavun

kiintolevyn ja kasvatti perusmuistin 256 kilotavuun.

Koneita alkoi vihdoin saada myös Suomesta.

IBM XT:n hinta oli 46000 markkaa. Yritykset ostivat

niitä, vaikka koneen ohjelmavalikoima oli vielä

vaatimaton.

Victor, Texas Instruments, HP, Digital ja monet

muut alkoivat valmistaa 8088-prosessoriin pohjautuvia

PC:itä, jotka olivat parempia kuin alkupe-

räinen IBM PC. Ne olivat nopeampia ja niissä oli

parempi grafiikka tai muita hienouksia. Koneet eivät

silti käyneet kaupaksi. Asiakkaat vaativat täydellistä

yhteensopivuutta ja sen mittariksi kohosi

Microsoftin lentosimulaattori. Jos peli toimi mikrossa,

se oli IBM-yhteensopiva. Ellei toiminut, kone

ei käynyt kaupaksi – ei vaikka se olisi ollut parempi

ja halvempi kuin esikuvansa.

Vain Apple jatkoi omaperäistä linjaansa ja julkisti

ensimmäisen graafisella käyttöliittymällä varustetun

mikron, Apple Lisan. IBM julkisti suurin odotuksin

PC:stä tehdyn kevytversion. Kuten nimi PC

Junior kertoi, kone oli tarkoitettu kotikäyttöön. Molemmat

koneet epäonnistuivat täysin. Applen siksi,

että kone oli liian kallis ja liian hieno; IBM:n siksi,

että kone oli liian rajoittunut edes kotikäyttöön.

Marraskuussa piskuinen Borland alkoi myydä

Turbo Pascalia. Philippe Kahn oli hankkinut ohjelman

oikeudet Tanskasta ja alkoi mainostaa ohjelmaa

Byten sivuilla. Aluksi Borland-nimisellä yrityksellä

ei ollut edes varaa maksaa mainoksista,

mutta ohjelmasta tuli valtava menestys ja Borland

nousi hetkessä kuuluisuuteen.

Seuraavana vuonna ilmestyi Sidekick-työpöytäohjelma

ja vuoden lopulla Turbo Lightning -oikolukuohjelma,

jossa oli ensi kertaa lennossa toimiva

oikoluku Word 95:n tapaan – mutta jo 12 vuotta

aikaisemmin.

1984

Macintosh

Tammikuussa 1984 Apple julkisti Macintoshin. Se

oli epäonnisen Lisan seuraaja, mutta paljon edullisempi.

Steve Jobs halusi Macistä mahdollisimman

yksinkertaisen ja kompaktin niin, että sitä voisi

huoletta myydä jopa tavalliselle kotikäyttäjälle.

Varmuuden vuoksi laitteen kuoret sinetöitiin niin,

ettei konetta voinut laajentaa edes lisämuistilla.

Macistä tuli kone, joka toi hiiren ja graafisen

käyttöliittymän suuren yleisön tietoisuuteen. Ensireaktiot

Maciä kohtaan olivat innostuneet ja laitteet

menivät hyvin kaupaksi. Vasta vuoden lopulla

ostajat huomasivat, ettei koneeseen saanutkaan

tarpeeksi ohjelmia ja Mac-kauppa taantui. Myös

koneeseen valittu 128 kilon muisti osoittautui aivan

liian pieneksi todellisia töitä varten.

Lotus ja Ashton-Tate loivat uuden ohjelmakategorian:

monitoimiohjelmat. Uskottiin, että yhdellä

ohjelmalla voisi tehdä kaiken tarpeellisen ja

tietojen siirto osuudesta toiseen olisi helppoa. Lotuksen

ohjelma oli Sinfonia ja Ashton-Taten Framework.

Lisäksi tyrkyllä oli Enable ja OpenAccess,

mutta niiden merkitys jäi marginaaliseksi. Kilpailusta

selvisi voittajana Sinfonia, joka säilyi käytössä

aina Windowsin tuloon asti.

Taulukkolaskennan myötä Lotuksesta tuli aikansa

ylivoimainen markkinajohtaja. McKinseyn konsultti

Jim Manzi syrjäytti Kaporin toimitusjohtajan

paikalta ja pysyi vallassa aina 90-luvun puolivälissä

tapahtuneeseen yrityskauppaan asti. Microsoft halusi

ykköseksi ja tarjoutui ostamaan Lotuksen. Yhdistymisneuvottelut

olivat jo pitkällä, mutta lopulta

suunnitelmat kariutuivat ja Kapor jätti yhtiön.

Lotuksella oli muitakin ongelmia. Sen toinen

monitoimitoimiohjelma oli Macille tarkoitettu Jazz,

josta tuli mikrohistorian epäsuosituin ohjelma. Lo-

Alduksen PageMaker oli ensimmäinen

julkaisuohjelma. Se julkaistiin

Mac-ympäristöön 1985

ja PC:lle vasta kolme vuotta

myöhemmin.

Borland osti heinäkuussa 1989

Ashton-Taten vallatakseen Paradoxilla

ja dBasella tietokantaohjelmien

markkinat. Luvattu dBasen

Windows-versio kuitenkin

myöhästyi useammalla vuodella

ja johti Borlandin vaikeuksiin.

IBM julkisti ensimmäisen OS/2:n

keväällä 1987, mutta graafisen

käyttöliittymän sisältänyt 1.1versio

tuli markkinoille vasta

joulukuussa 1988.

Macintosh-koneista tutut tietokonevirukset

levisivät PC-ympäristöön

1980-luvun loppuvuosina.

tukselle palautettiin enemmän ohjelmia kuin mitä

niitä oli myyty – jopa piraattikopiot palautettiin.

Elokuussa IBM julkisti PC:n seuraajan. IBM AT

käytti ensi kertaa 80286-prosessoria ja siinä oli uusi

1,2 megatavun levykeasema. Kiintolevy oli aikansa

suurin mahdollinen, 20 megatavua. Yhtä mullistava

oli Data Generalin One, joka oli ensimmäinen

akkukäyttöinen, isolla LCD-näytöllä varustettu

PC-matkamikro. Sen elinkaari jäi kuitenkin lyhyeksi,

koska yritys ei osannut hyödyntää uusia

markkinoita.

Raadollinen mikrobisnes vaati Suomessa ensimmäisen

uhrinsa, kun Topdata, joka oli ensimmäisenä

aloittanut mikrojen myynnin katukaupoissa,

ajautui konkurssiin heti vapun jälkeen.

Pioneerin ura oli kestänyt vajaat viisi vuotta.

Tietokone-lehden kustantajaksi oli alkuvuodesta

tehdyllä kaupalla tullut Sanoma Osakeyhtiö,

joka osti Tietokonetta ja Prosessoria julkaisseen

Tecnopressin.

1985

Ikkunasodat ja julkaisuohjelmat

Aldus toi markkinoille PageMaker-taitto-ohjelman.

Kun Apple sai vielä samaan aikaan valmiiksi

ensimmäisen PostScript-laserin (tarkkuus 300 dpi,

myyntihinta 80 000 markkaa), syntyi työpöytäjulkaisun

(desktop publishing) käsite. Se pelasti Macin,

sillä graafisuutensa vuoksi Mac oli ainoa kone,

jolla julkaisuja voitiin taittaa.

PageMakerin PC-versio ilmestyi vasta paria

vuotta myöhemmin. Samoille apajille tuli myös

Ventura, joka käytti GEM-grafiikkalaajennusta ja

oli PC-maailmassa pitkään PageMakeria

suositumpi. Silti PC:n julkaisuominaisuudet jäivät

kauaksi Macintoshin jälkeen.

Applella kuohui muutenkin. Pepsiltä toimitusjohtajaksi

palkattu Sculley erotti syksyllä Steve Jobsin,

joka ryhtyi perustamaan uutta tietokoneyritystä.

Next-koneista tuli Unix-työasemia, jotka olivat

teknisesti hienoja, mutta joiden oli vaikea löytää

ostajaa. Laitteiden valmistus lopetettiin 1993,

kun noin 50 000 kappaletta oli saatu kaupaksi.

Keväällä Digital Research julkaisi DOSin päälle

rakennetun GEMin, joka toi Macintoshmaisen

käyttöliittymän ja roskakorin myös PC-käyttäjälle.

IBM:llä oli oma merkkipohjainen Topview, joka

hallitsi DOS-ohjelmien moniajon. Ikkunasotien

kolmas osapuoli oli Microsoft, jonka lupaama Windows

myöhästyi kerta toisensa jälkeen. Markkinat

spekuloivat, mikä näistä kolmesta mahtaisi voittaa –

vai tulisiko IBM:ltä sittenkin oma Unixiin pohjautuva

käyttöjärjestelmä, joka korjaisi potin.

IBM koki ensimmäisen takaiskunsa, kun Junior

floppasi ja sen valmistus lopetettiin vähin äänin keväällä

1985. Syksyllä IBM julkisti oman lähiverkkotekniikkansa,

Token Ringin, joka haastoi siihen

asti markkinoita hallinneen Ethernet-tekniikan.

Tämän kaiken kuohunnan keskellä tuskin kukaan

kiinnitti huomiota siihen, mitä Intel puuhaili.

Se oli saanut valmiiksi 32-bittisen mikroprosessorin,

joka julkistettiin kaikessa hiljaisuudessa.

Nimen 80386 saanut prosessori oli teknisesti kehittynyt

mutta hankkeena niin suuri, että Intel

tuotti historiansa ainoan tappiollisen tilikauden.

Vähältä piti, ettei prosessorin kehitys vienyt Inteliä

konkurssiin.

1986

Tehokilpailu alkaa

Vuonna 1986 markkinoilla oli jo useita AT-klooneja.

Kaikki valmistajat vakuuttivat olevansa täysin

yhteensopivia ”aidon” IBM AT:n kanssa. Kun se ei

enää riittänyt, kilpailuaseeksi otettiin ensimmäistä

kertaa nopeus. Siinä, missä IBM:n oma AT oli toiminut

aluksi kuuden, myöhemmin kahdeksan

megahertsin nopeudella, kilpailijat nostivat kellotaajuuden

10, 12 ja jopa 15 megahertsiin.

Suomalainen Nokia vastasi tehokilpailuun

omalla tavallaan. MikroMikko 2 käytti kaikista

muista poiketen 80186-prosessoria. Omaperäisiä

valintoja teki myös Commodore, joka ei lähtenyt

mukaan PC-kilpaan vaan loi Amigan. Siitä tulikin

nuorten suosima pelikone, jonka vahvuus oli grafiikassa

ja multimediassa. Amigan markkinaosuus

jäi kuitenkin PC-maailman jalkoihin ja lopullisesti

Amigan taru päättyi 90-luvun puolivälissä.

Markkinoille yritti myös peliautomaateista tuttu

Atari, mutta sen ST-koneen elinkaari jäi muutamaan

vuoteen. Koneen valmistaja lupaili CD-

ROM-asemaa, joka vain muutaman tuhannen

markan hinnalla toisi CD-sovellukset tavallisten

käyttäjien ulottuville, mutta laitetta ei koskaan ilmestynyt.

CD-tekniikan läpimurtoon kului vielä

reilut viisi vuotta.

Syksyllä 1986 Compaq hämmästytti markkinoita

julkistamalla maailman ensimmäisen 386-mikron,

joka sai nimen Compaq Deskpro 386. Laite oli

kahdeksan kertaa nopeampi kuin sen aikaiset PC:t

ja tuplasti nopeampi kuin AT:t. Compaqin julkistus

oli ikävä yllätys varsinkin IBM:lle, joka oli siihen

asti itseoikeutetusti johtanut PC-kehitystä.

1987

OS/2 ja PS/2

Vuoden 1987 alussa mikromaailma pidätti henkeään.

Tiedettiin, että IBM julkistaisi pian uudenlaiset

mikrot, jotka ehkä tekisivät kaikki aiemmat koneet

vanhanaikaisiksi. Uumoiltiin myös, että IBM

julkistaisi oman käyttöjärjestelmän ja tekisi selvän

pesäeron Microsoftin DOSiin.

Suuri julkistus tapahtui huhtikuun 2. päivänä.

IBM esitteli sekä PS/2-koneet että OS/2-käyttöjärjestelmän,

jonka se oli sittenkin kehittänyt yhdessä

Microsoftin kanssa erityisesti uusia koneitaan varten.

Microsoft sai jälleen oikeuden myydä käyttöjärjestelmää

MS-OS/2-nimisenä muille laitevalmistajille,

mutta kuten nimikin jo kertoi, uusi järjestelmä

profiloitiin erityisesti uusia PS/2-koneita varten.

PS/2-koneissa oli useita uusia ominaisuuksia.

Niissä oli ensi kertaa 256 väriin pystyvä VGA-näyttö,

korppuasemat ja mikrokanava, joka vaati aivan

uudenlaiset lisäkortit. Vaikka IBM julkisti ensimmäisen

386-koneen, PS/2 80:ta alettiin toimittaa

vasta seuraavana syksynä, joten Compaq sai peräti

vuoden etumatkan.

Myös OS/2:n aikataulu oli pitkä ja ulottui kahden

vuoden päähän. Loppuvuodesta valmistui

1.0-versio, joka oli kuitenkin täysin merkkipohjainen

eikä siksi kiinnostanut juuri ketään.

Yhtä vähän kiinnostivat ostajia markkinoille tul-

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 89

Windows syrjäyttää DOSin

Vielä 1989 Microsoft liputti innokkaasti

OS/2:n puolesta. Suunta

muuttui, kun Windows 3 julkistettiin

toukokuussa 1990.

WordPerfect joutui Windowsin

myötä pikkuhiljaa luopumaan

tekstinkäsittelyohjelmien markkinajohtajan

paikasta. Ohjelman

ensimmäinen Windows-versio

oli hidas ja täynnä DOS-ajan rasitteita.

IBM julkisti keväällä 1987 PS/2mikrojen

mukana mikrokanavan.

Seuraavana vuonna se sai

kilpailijakseen ISA-yhteensopivan

EISAn.

IBM:n PS/1 oli ensimmäinen kotimarkkinoille

suunniteltu merkkimikro.

Se ei kuitenkaan menestynyt.

Varsinaisesti kotimikromarkkinat

avautuivat vasta

1990-luvun puolivälissä.


leet ensimmäiset PC-sähköpostiohjelmat, kuten

Network Courier ja cc:Mail. Lähiverkot olivat harvassa

eikä yhdyskäytäviä yleisiin postijärjestelmiin

ollut.

1988

Väyläsota alkaa

Koska yritykset käyttivät yhä enimmäkseen PC- ja

AT-koneita, Intel toi kesällä myyntiin 386SX-piirin.

Se oli aidon 80386:n kevennetty versio. Ulospäin 16bittinen

rakenne alensi valmistuskustannuksia ja

markkinoille alkoi tulla useita 386SX-koneita. Se sopi

Intelille hyvin, sillä kloonivalmistajat olivat

alkaneet syödä pahasti 80286-prosessorien

katteita.

Pelätessään, että mikrokanava veisi kohti

suljettua PC-tekniikkaa, joukko laitevalmistajia

alkoi syksyllä kehittää uutta väylää

Compaqin johdolla. EISA lupasi mikrokanavan

edut, mutta mahdollisti myös vanhojen

ISA-korttien käytön. Osa laitevalmistajista oli

ehtinyt ilmaista tukensa mikrokanavalle,

osalla oli tarjolla molemmat vaihtoehdot.

Alkoi kiihkeä kannunvalanta siitä, kumpi

väylistä oli nopeampi ja parempi. Muutamassa

vuodessa vaaka kallistui ISA/EISAn puolelle ja neljän

vuoden kiistelyn jälkeen IBM:kin lopulta luopui

mikrokanavasta. Lopulta väyläsodat loppuivat

PCI-tekniikan tuloon.

Joulukuussa valmistui vihdoin OS/2 1.1, jossa

oli mukana kauan odotettu Presentation Manager

-grafiikkalaajennus. Sovellukset kuitenkin puuttuivat

ja kirjoitinpuolella oli tuettuna vain yksi tulostin:

IBM:n oma matriisikirjoitin.

Vuoden lopulla Samna sai valmiiksi ensimmäisen

Windows-tekstinkäsittelyohjelman. Ami 1.0 oli

vielä yksinkertainen, mutta tärkeintä oli että Samna

ehti markkinoille ennen Microsoftia, sillä Windows-Wordin

myynti alkoi vasta vuoden 1990 keväällä.

Myöhemmin Lotus osti Samnan ja liitti

Amin omaan perheeseensä.

Vuoden alussa Nokia Data osti ruotsalaisen

Ericssonin tietokonetoiminnot ja sai samalla suomalaisen

Davan. Puhuttiin Euroopan omistamisesta

ja suomalaisen teknologian valloituksista.

Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet ja toukokuussa

1991 japanilaisen Fujitsun hallitsema ICL

osti Nokia Datan. MikroMikkojen valmistus jatkui

kuitenkin entistäkin vauhdikkaampana uuden

isännän ohjauksessa.

1989

Virukset tulevat

Keväällä Intel julkisti prosessorinsa 486-sukupolven.

Aluksi prosessoria kaavailtiin tehokkaisiin

palvelimiin, mutta käyttäjien tehonälkä oli kyltymätön.

Vuoden lopulla ilmestyivät myyntiin ensimmäiset

486-prosessoria käyttäneet koneet.

Akkukäyttöiset 386-koneet alkoivat hiljalleen

yleistyä ja korvata aiemmat 286-kannettavat. Eräs

erikoisimmista matkakoneista oli IBM:n PS/2

P70, jossa oli irrotettavan kannen alla punertava

plasmanäyttö. Plasmanäytön suuren virrankulutuksen

vuoksi kone ei kuitenkaan toiminut akuilla.

Sovellusohjelmissa tapahtui paljon. Lähes tuntematon

kanadalainen Corel Draw alkoi nopeasti

nousta piirto-ohjelmien markkinoilla ja 90-luvulle

tultaessa se oli jo syrjäyttänyt aiemmat ykköset,

Designerin ja Arts&Lettersin.

Kesällä valmistui vihdoin Lotus 1-2-3:n versio

3.0. Sitä oli odotettu pitkään ja hartaasti, olihan

ohjelma ensimmäisiä merkkipohjaisia OS/2-sovelluksia.

Paketissa oli myös ohjelman DOS-versio.

Tärkein uudistus oli tuki kolmiulotteisille laskentamalleille.

Niistä huolimatta taulukkolaskennan

valtikka alkoi hiljalleen siirtyä Excelille.

Viimeinen suuri DOS-aikakauden julkistus oli

WordPerfect 5.0. Siinä oli ensi kertaa mahdollista

yhdistää kuvia tekstin keskelle. Myös graafinen

esikatselu oli uutta DOS-maailmassa. Viitosversion

ansiosta WP nousi Suomessakin tekstinkäsittelyn

ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi.

Syksyllä valmistui OS/2 1.2 -versio, jossa oli

uusi HPFS-tiedostojärjestelmä, sovellusten käynnistysvalikko

ja muutama uusi kirjoitinajuri. Samaan

aikaan saatiin ensimmäinen kaupallinen

graafinen OS/2-sovellus: Borlandin Sidekick. Mutta

nekään eivät riittäneet antamaan OS/2:lle kaivattua

lisäpotkua ja yhä useammat alkoivat epäillä,

että Unix valtaa myös työpöytämikrojen markkinat.

Käyttäjien keskuudessa alettiin kuiskailla uudesta

uhkasta. Aiemmin vain Mac-maailmassa

tunnetut virukset olivat tulossa myös PC-maailman

riesaksi. Jo vuonna 1988 oli tehty satunnaisia

havaintoja Ping-Pong-viruksesta, mutta ensimmäinen

laajempi virusaalto pääsi valloilleen vuoden

lopulla. Nimet Stoned, Disk Killer, Jerusalem

ja 1701 herättivät pelkoa ja väristyksiä mikrojen

käyttäjissä, koska kukaan ei tiennyt, miten vaarallisia

virukset tulisivat lopulta olemaan.

1990

Windows 3 räjäyttää potin

OS/2 ei pystynyt lunastamaan siihen kohdistettuja

odotuksia. Sen laitevaatimukset olivat liian suuret

eikä sovelluksia ollut kuin kourallinen. Microsoft

ja IBM vetivät kehitystä eri suuntiin eivätkä

yritykset tienneet, mitä olisi kannattanut tehdä.

Vaikka Bill Gates oli vielä edellisen vuoden

marraskuussa positioinut Windowsin sivuraiteille,

sen kehitystä oli jatkettu kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Windows 3.0 toukokuussa julkistettiin, se oli

valtava menestys. Aluksi Microsoft yritti pitää

Windowsia astinlautana OS/2:een, mutta jo loppuvuodesta

OS/2-puheet saivat jäädä ja Microsoftin

huomio keskittyi yksin Windowsiin.

Heinäkuussa 1990 Borland osti Ashton-Taten.

Yritystä pidettiin aina yhden ohjelman talona, ja

kun dBase IV tuotiin markkinoille pahasti keskeneräisenä,

Ashton-Tate ajautui taloudellisiin

vaikeuksiin. Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin

Borland sai valmiiksi lupaamansa dBasen Windows-version

ja silloin oli jo liian myöhäistä.

Keväällä Lotus järisytti markkinoita ilmoittaessaan,

että se oli hankkinut lähiverkkojen markkinajohtajan

Novellin osake-enemmistön. Kauppa

Ensimmäinen värinäyttöinen

kannettava saatiin Suomeen

maaliskuussa 1990. Passiivimatriisitekniikalla

toteutettu EGAnäyttöinen

NEC ProSpeed maksoi

tuolloin yli 60 000 markkaa.

Schneider esitteli 1990-luvun

alussa EuroPC:n, jossa keskusyksikkö

oli mahdutettu osaksi laajennettua

näppäimistöä.

Ohjelmamarkkinoilla 1990-luvun

alku oli myrskyisä. Esimerkiksi

grafiikkaohjelmissa Corel Draw

syrjäytti aiemmat markkinaykköset,

Designerin ja Arts&Lettersin.

Kynämikrojen tekivät kovasti tuloaan

1991-1992, mutta ne eivät

saavuttaneet suurtakaan menestystä.

kuitenkin peruuntui.

Lotuksella oli muitakin huolia. Kesällä valmistui

kaikkein odotetuin OS/2-sovellus, 1-2-3/G, joka

oli kuitenkin paha pettymys. Pienistä moduleista

koottu ohjelma toimi kuin täi tervassa. Epäonnistuminen

oli paha isku sekä OS/2:n että Lotuksen

uskottavuudelle. Lotus alkoi kiireesti siirtää

1-2-3:a Windowsiin, mutta Microsoft oli jo saanut

Excelillään pitkän etumatkan.

Uudet 486-mikrot vakiinnuttivat asemansa

markkinoilla ja niiden tehoa verrattiin sen ajan

minitietokoneisiin. NEC julkisti ensimmäisen värinäytöllä

varustetun kannettavan. Passiivimatriisinäytön

värit olivat kuitenkin sameat ja ruudunpäivitys

tahmeaa.

1991

Multimedia alkaa kiinnostaa

Alkuvuodesta 1991 IBM:n ja Microsoftin tiet erosivat

lopullisesti. IBM alkoi itse vastata OS/2-kehityksestä

ja Microsoft keskittyi Windowsiin. Samalla

laiteriippumaton OS/2 3.0 sai nimen Windows

NT. Merkittävän potkun Windowsille antoi

Visual Basic, joka teki Windows-ohjelmoinnista

vihdoin niin helppoa, että portit avautuivat myös

harrastajille. Tuloksena oli pienten Windowsapuohjelmien

ja pelien tulva.

Keväällä Microsoft, Compaq, SCO ja Digital

julkistivat ACEn, jonka piti linjata mikrojen tekniikan

tulevaisuus ilman IBM:ää. Microsoft

pelkäsi, ettei Intelin prosessorikehitys

pysyisi kilpailevan RISC-tekniikan vauhdissa.

Siksi prosessoreiksi valittiin sekä Intelin

perinteinen arkkitehtuuri että MIPSin

R-sarjan RISC-prosessorit. Käyttöjärjestelminä

luvattiin tukea SCO:n Unixia sekä

tulevaa laiteriippumatonta OS/2 3.0-versiota.

Heinäkuussa IBM vastasi sopimalla yhteistyöstä

Applen ja Motorolan kanssa.

Aluksi yhteistyö näytti lupaavalta. Taligentin

piti luoda uusi oliopohjainen käyttöjärjestelmä

ja Kaleidan multimediateknologiaa. Tärkeintä

oli kuitenkin PowerPC-prosessoriperhe,

jonka piti uudella RISC-tekniikallaan vallata

markkinajohtajan asema Inteliltä. Apple alkoi

siirtää omia koneitaan PowerPC-tekniikkaan ja

myös IBM lupasi käyttää piiriä tulevissa tehomikroissaan.

Multimedia alkoi kiinnostaa yhä enemmän

myös PC-käyttäjiä. Macintosh oli teknisesti pidemmällä,

joten PC-maailma loi lokakuussa

MPC-määrityksen. Se kuvasi, mitä vaatimuksia

multimedia-PC:ltä piti edellyttää, jotta CD-RO-

Milla toimitetut sovellukset toimisivat siinä. Kahta

vuotta myöhemmin vaatimukset nousivat ja

syntyi MPC II -standardi.

DOS-ajan markkinajohtajat saivat vihdoin valmiiksi

omat Windows-versionsa: Lotus syyskuussa

ja WordPerfect marraskuussa. Aikaa oli kuitenkin

kulunut jo liikaa, eivätkä DOS-klassikkojen

Windows-versiot vastanneet käyttäjien odotuksia.

Ne olivat hitaita ja DOS-yhteensopivuuden säilyttäminen

aiheutti ohjelmoijille runsaasti päänvaivaa.

Syksyllä IBM julkisti ensimmäisen ThinkPad-

matkamikron tyyppinumerolla PS/2 33. Sen hidas

386SX-prosessori ja surkea akkukäyttöisyys herättivät

lähinnä sääliä, mutta IBM oppi nopeasti. Yhä

paremmat ThinkPadit seurasivat toinen toisiaan ja

IBM kohosi Compaqin ja Toshiban rinnalle matkakoneiden

aateliin.

1992

Kynämikrojen lyhyt kukoistus

Miksi matkakonetta piti käyttää kömpelöllä näppäimistöllä?

Miksei koneen näytölle voinut kirjoittaa

suoraan? Vuonna 1992 kynämikrojen tulevaisuus

näytti niin lupaavalta, että monet laitevalmistajat

julkistivat kynällä ohjattavia mikroja.

Käyttöjärjestelmissä parhaan lähdön sai Go Corporationin

PenPoint, jolta Microsoft veti maton

alta lisäämällä kynäominaisuudet tavalliseen Windowsiin.

Pen Windows ei ollut menestys. Tekniikka ei yksinkertaisesti

ollut riittävän kehittynyttä, jotta

mikro olisi luotettavasti ymmärtänyt käsinkirjoitettua

tekstiä. Sen sai kokea karvaasti myös Apple,

jonka kesällä 1992 julkistamasta Newtonista tuli

suuri, mutta erittäin lyhytaikainen menestys. Kynäkonevalmistajista

tunnetuin oli Momenta, jonka

syksyinen konkurssi oli lopullinen merkki siitä,

ettei maailma ollut vielä valmis kynäkoneille.

Keväällä IBM sai vihdoin monta kertaa myöhästyneen

OS/2 2.0:n, joka oli ensimmäinen 32bittinen

OS/2-versio. Se pystyi ajamaan Windowssovelluksia

ja sisälsi uudenlaisen Workplace-työpöydän,

joka oli huomattavasti Windowsia edellä.

Microsoft julkisti lähes samaan aikaan Windows

3.1:n, joka oli yhä 16-bittinen, mutta sisälsi multimedian

ja TrueType-fonttitekniikan.

Toukokuussa Intel kertoi uudesta OverDrivetekniikasta,

jossa mikron tehoa voitiin lisätä erityisellä

päivitysprosessorilla. Ajatus oli hyvä, mutta

päivitysprosessorien hinta muodostui niin korkeaksi

ja nopeusetu niin vähäiseksi, ettei tekniikasta

koskaan tullut kovin suosittua.

Kesällä laadukkaista, mutta kalliista mikroistaan

tunnettu Compaq laski koneittensa hintoja

lähes kloonivalmistajien tasolle. Muiden nimekkäiden

valmistajien oli seurattava perässä ja esimerkiksi

IBM alkoi myydä halvempia mikrojaan

Ambra-tuotenimellä. Asiakkaan tilauksen mukaisesti

koottavat kloonit säilyttivät kuitenkin asemansa,

vaikka hintaero kutistuikin.

Kesäkuussa aiemmat valmistajakohtaiset ja VE-

SAn standardoima VLB-paikallisväylä saivat väistyä,

kun PCI-väylän määrittely valmistui. Tehomikrot

siirtyivät käyttämään PCI:tä, koska lisäkorteista

saatiin silloin nopeampia. VLB katosi

markkinoilta muutamassa vuodessa.

Marraskuussa Microsoft julkisti Video for Windowsin,

joka oli ensimmäinen ohjelmallinen videolaajennus

Windowsiin. Apple oli saanut oman

QuickTimen valmiiksi Macintoshia varten jo tammikuussa.

Syksyllä NEC toi ensimmäisenä valmistajana

markkinoille CD-ROMin, joka toimi tuplanopeudella.

Julkistus osui oikeaan aikaan, sillä multimedia

oli juuri alkanut kiinnostaa markkinoita. Alkoi

jatkuva kilpailu yhä nopeampien CD-lukijoiden

kehittämiseksi.

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 91

Internet laajenee maailmanverkoksi

Microsoft aloitti vuonna 1992

vuosittaiset painokset CD-ROMtuotteista

kuten Cinemaniasta ja

Encartasta. Ne samoin kuin ensimmäisten

kaksinkertaisella nopeudella

pyörineiden CD-asemien

markkinoille tulo avasivat

varsinaisesti CD-levyjen aikakauden.

Kun pelkät uudet sukupolvet ja

korkeammat kellotaajuudet eivät

riittäneet, Intel julkisti kannettaviin

mikroihin erikoistuneet

SL-prosessorit ja kellotaajuuden

kolminkertaistavat

DX4:t. Kilpailu kiristyikin 1990luvun

puolivälissä, kun AMD ja

Cyrix kehittivät omia Intel-yhteensopivia

malleja.

IBM osti kesäkuussa 1995 Lotuksen

saadakseen vankempaa jalansijaa

mikrojen ohjelmistobisneksessä.

Kaupan pääkohde oli

nopeasti suosiota saavuttanut

Notes-työryhmäohjelmisto.


1993

Vihreän PC:n syksy

Maaliskuussa Intel julkisti 486-prosessorin seuraajan

ja ensimmäiset koneet tulivat markkinoille

toukokuun lopussa. Nimi Pentium kuulosti joidenkin

mielestä lähinnä hammastahnalta eikä 60

megahertsin tuoma tehokaan ollut kuin tuplasti

486-koneita suurempi. Monet olivat pettyneitä,

mutta alkukangertelun jälkeen Pentium-kauppa

alkoi kuitenkin käydä.

Samoihin aikoihin Microsoft sai valmiiksi DOS

6.0:n, josta tuli viimeinen erillinen DOS-versio.

IBM ehti välissä tehdä oman DOSin numerolla

6.1, joten marraskuussa Microsoft nosti numeronsa

6.2:een. Kun DoubleSpace-pakkausohjelmasta

syntyi kiistaa Stackerin valmistajan kanssa,

Microsoft joutui aluksi poistamaan pakkauksen

(6.21) ja palauttamaan sen uudella DriveSpace-nimellä

(6.22).

Syksyllä Microsoft alkoi toimittaa Windows

NT:tä, mutta käyttöjärjestelmän suosio jäi aluksi

vaatimattomaksi. Lähinnä ostajia kiinnosti palvelinversio,

Advanced Server, joka sekin oli vielä osin

puutteellinen.

Syksyn puheenaiheeksi nousivat vihreät mikrot.

Yhdysvalloissa oli huomattu, miten paljon kymmenet

yötä päivää päällä olevat mikrot tuottivat

lämpöä ja kuluttivat sähköä. Paikallinen ympäristöministeriö

määritteli Energy Star -ohjelmassa

kuinka paljon sähköä mikrot saivat kuluttaa ja valmistajat

riensivät heti markkinoimaan koneitaan

erityisen vihreinä. Kulutuksen minimointi jäi kuitenkin

lyhytaikaiseksi muoti-ilmiöksi.

Lama koetteli suomalaisia mikromyyjiä. Tammikuussa

Novosys osti tappiota tuottaneen Sophisticsin.

Maaliskuussa myös Microsoftin maahantuonnin

aloittanut Mikrolink ajautui konkurssiin

ja lopetti toimintansa.

1994

Internetin ja CD-ROMin läpimurto

Modeemiharrastajat olivat välittäneet toisilleen

tiedostoja ja sähköpostia purkkien välityksellä jo

pitkään. Keväällä 1994 tietoliikenneharrastus alkoi

kiinnostaa yhä laajemmin ja kesällä tietoverkko

Internet ylitti ensi kertaa uutiskynnyksen. Televisio

ja lehdet alkoivat kirjoittaa verkosta, joka siihen

asti oli ollut yliopistomaailman sisäinen

yhteydenpitokanava. Jalkapallon MM-kisoista

tuli ensimmäinen suurtapahtuma, jolla

oli verkossa omat WWW-sivut. Samalla

Eunet alkoi ensimmäisenä operaattorina tarjota

Internet-yhteyksiä myös kotikäyttäjille.

Kesällä verkossa piti vielä surffata Mosaicilla,

mutta lokakuussa verkossa alettiin jakaa

uutta Netscape-selainta, joka Mosaicista poiketen

toimi myös 16-bittisenä ja oli tätä huomattavasti

monipuolisempi. Netscape valtasikin

avautuvat markkinat muutamassa kuukaudessa.

Internetiä sivuten TKK:ssa järjestettiin maaliskuussa

tilaisuus, jossa julkistettiin Linus Torvaldsin

työstä alkunsa saanut Linux-käyttöjärjestelmä.

Tuolloin Linuxin tunsivat vain aktiiviset verkkoharrastajat,

mutta muutamassa vuodessa Linux levisi

kaikkialle maailmaan ja nousi ”oikeaksi”

Unix-versioksi.

Keväällä Intel nosti Pentiumin nopeuden 75, 90

ja 100 megahertsiin. Todellisen PR-katastrofin Intel

teki kuitenkin syksyllä, kun se yritti vähätellä

piirin laskuvirheestä noussutta kohua. Lopulta

joulun alla Intel antoi periksi ja lupasi vaihtaa ilmaiseksi

kaikki väärin laskevat piirit uusiin. Vaihto

tuli maksamaan Intelille noin kaksi miljardia

markkaa.

Keväällä Novell yllätti ostamalla WordPerfectin

ja Borlandin Quattron. Novellin tavoitteena oli

toimistosovellusten, Netware-verkon ja Unixin

tuella luoda vakavasti otettava vaihtoehto Microsoftin

tarjonnalle. Yritys kuitenkin epäonnistui,

mikä tiesi samalla loppua WordPerfectin aiemmalle

markkinajohtajan asemalle. Tammikuussa

1996 Novell myikin WordPerfectin edelleen Corelille.

Joulukuussa IBM sai valmiiksi OS/2 3.0:n, jonka

Warp-koodinimi jäi pysyvään käyttöön. Kun

Microsoftin joutui samalla ilmoittamaan Windows

95:n myöhästymisestä, IBM:llä oli viimeinen

tilaisuus rynnistää 32-bittisten käyttöjärjestelmien

markkinoille. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä

OS/2-sovelluksia oli niukasti eivätkä kaikki Windows-sovellukset

toimineet kunnolla OS/2:ssa.

Vuosi oli myös CD-ROMin lopullisen läpimurron

vuosi. Levyt löysivät tiensä kirjakauppoihin ja

niiden hinta laski kotikäyttäjän ulottuville. Microsoft

vauhditti kehitystä tekemällä Cinemanian,

Encartan ja joukon muita perusohjelmia.

1995

Windowsin suuri vuosi

Keväällä Intel alkoi toimittaa Pentium Pro -prosessoreita.

Aluksi nopeudet olivat 150 ja 180 megahertsiä,

mutta vuoden lopulla vauhti nousi 200

megahertsiin.

Internet oli alkanut elää omaa elämäänsä. Kun

Yhdysvaltojen kansallinen tiedesäätiö, joka oli

vuosia ylläpitänyt Internetin tärkeintä runkoverkkoa,

purki verkkonsa toukokuussa 1995, kukaan ei

edes huomannut tapahtumaa. Kaupalliset operaattorit

olivat ottaneet runkoliikenteen omalle

vastuulleen.

Kesällä IBM yllätti kaikki ostamalla Lotuksen.

IBM sai haltuunsa Notes-työryhmäohjelman, jonka

merkitys korostui avautuvilla verkkomarkkinoilla.

Aiemmin taulukkolaskennan ylivoimainen

markkinajohtaja Lotus 1-2-3 oli jo hiipunut kuriositeetiksi.

Sen sijaan Lotuksen Smartsuite-paketointi

hangoitteli vielä Microsoftin Officea vastaan.

Windows 95:n piti valmistua jo maaliskuussa,

mutta aikataulu lykkääntyi elokuulle. Windowsin

ominaisuuksia, luotettavuutta ja asemaa pohdittiin

koko alkuvuoden. Julkistuksen jälkeen selvisi,

että Windows 95 täytti odotukset. Sen jälkeen oli

lopullisesti selvää, että IBM OS/2 oli hävinnyt

kamppailun käyttäjien sieluista. IBM keskittyikin

jatkossa kehittämään OS/2:n verkkoja palvelinominaisuuksia.

Elokuussa tapahtui muutakin, jolla oli pysyvä

vaikutus: maailmalla havaittiin makrovirus, joka

Sun julkisti ensimmäisen NC-koneen

syksyllä 1996. Sitä ovat

seuranneet muun muassa IBM.,

Siemens-Nixdorf ja Network

Computing Incin julkistamat latitteet.

Internet on avannut parissa vuodessa

mikromaailmaan aivan

uuden ulottuvuuden.

Sunin kehittämä Java-ohjelmointikieli

nousi Internetin kasvun

myötä otsikoihin vuonna

1996.

Nokia julkisti keväällä 1996

Communicator-laitteensa, jossa

ensimmäistä kertaa yhdistetään

taskumikro ja puhelin. Laite sai

runsaasti kansainvälistä huomiota.

Windows 95 sai syyskuussa 1997

uutta ilmettä Internet Explorer

4.0:n myötä. Active Desktop ja

uusi kanavatekniikka otettiin

vastaan ristiriitaisin tuntein.

levisi Word-dokumenttien välityksellä.

Viruksen ensimmäinen tartuntalähde oli

Microsoft itse ja Internetin myötä yleistyvä

sähköposti levitti sitä nopeasti kaikkialle

maailmaan.

Windows 95:n markkinointivouhotukseen

kyllästyneenä Oraclen pääjohtaja Ellison

alkoi puhua uudenlaisesta tietotekniikasta,

joka pohjautuisi kevyisiin verkkomikroihin

ja tekisi Microsoftin Windowsin

tarpeettomaksi. Tästä periaatteesta

muodostui sittemmin NC-tekniikan ydin.

Internetin suosio oli päässyt pahasti yllättämään

Microsoftin, joka oli keskittynyt koko vuoden

Windows 95:ään. Joulukuussa Microsoft järjesti

näyttävän julkistustilaisuuden, jossa se ilmoitti

lisäävänsä Internet-tekniikat kaikkiin ohjelmiinsa.

Tämä täyskäännös oli lopullinen osoitus

siitä, että Internet oli pysyvästi muuttanut tietojärjestelmien

suunnittelua.

Joulukuussa Tietotehdas ja VTKK yhdistyivät

tuottaen maamme suurimman tietotekniikkayrityksen,

TT-Tiedon. Samoihin aikoihin aloitti toimintansa

AltaVista, josta tuli nopeasti netin tunnetuin

hakukone. Aiempi Lycos sai väistyä.

1996

Java nousee otsikoihin

Sunin kehittämä Java-tekniikka oli noussut puheenaiheeksi

jo vuoden 1995 kuluessa ja kiinnostus

Javaa kohtaan kasvoi samassa tahdissa WWW-selainten

leviämisen kanssa. Tammikuussa valmistui

Java 1.0 -version määritys ja helmikuussa Navigator

2.0, joka oli ensimmäinen Javaa käyttävä selain.

Internetissä tapahtui koko ajan. Helmikuussa

Internetissä aloitti toimintansa PointCast. Se oli

ensimmäinen muokattava uutispalvelu, joka lähetti

halutut tiedot suoraan käyttäjän työpöydälle.

PointCast alkoi ensimmäisenä hyödyntää pushtekniikkaa

ja se sai nopeasti joukon kilpailijoita.

Ecash-verkkorahan koekäyttö alkoi Suomessa

ja Merita avasi ensimmäisenä pankkina maailmassa

sähköisen tilisiirron yksityisasiakkaille. Tietokone-lehti

otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön

Ecash-maksut omilla WWW-sivuilla. Lotus

julkisti Dominon, joka teki Notes-ryhmätyöohjelmasta

Internet-palvelimen.

Elokuussa 1996 Microsoft lähti tosissaan mukaan

selainkilpailuun Internet Explorer 3.0:lla.

Netscapen markkinaosuus alkoi hitaasti supistua,

mutta Navigator säilytti silti asemansa selvänä

markkinajohtajana. Syksyllä valmistui Navigator

3.0 ja vuoden lopulla Netscape kertoi omasta

push-tekniikastaan, joka oli vastaus Microsoftin

Active Desktopille.

Nokia julkisti keväällä GSM-puhelimen ja mikron

risteytyksen. Communicator 9000 toi Nokialle

runsaasti julkisuutta, vaikka laite olikin epäkäytännöllisen

iso puhelimeksi ja vastaavasti liian pieni

mikroksi.

Perinteinen PC-tekniikka siirtyi kevään kuluessa

Pentium Pro -kauteen. Kesällä jokaisella valmistajalla

oli jo oma 200 megahertsin malli. Tavallisen

Pentiumin nopeus kasvoi keväällä 166

megahertsiin ja kesällä 200 megahertsiin. Hintaero

Pro-malleihin oli sen verran suuri, että Pentium-

koneille riitti kysyntää koti- ja työasemakäytössä.

Marraskuussa Microsoft julkisti Windows

CE:n, joka oli muistiomikroihin suunniteltu pikku-Windows.

Laitteiden myynti sujui kuitenkin

heikosti. Vuoden lopulla julkistettiin Microsoft

Office 97. Vaikka paketti oli iso ja sisälsi enemmän

kuin kukaan yksittäinen käyttäjä tarvitsi, kauppa

kävi hyvin. Tärkeimpänä myyntivalttina olivat sovelluksiin

upotetut Internet-ominaisuudet.

Total cost of ownership – TCO eli piilokustannukset

nousivat julkisuuteen. Huomattiin, että

vaikka mikrojen hinnat olivat alhaiset, niiden ylläpito

ja tuki maksoi aivan liikaa. Tähän rakoon iski

Sun, joka sai ensimmäisenä valmiiksi oman

NC-koneensa, JavaStationin. Microsoft vastasi

julkistamalla ajatuksen yksinkertaisemmasta

PC:stä, joka sai nimen NetPC.

Applelle vuosi 1996 oli vaikea. Myynti takkuili ja

Apple etsi suuntaviivoja tuleville koneilleen. Monet

odottivat sopimusta BeBoxin valmistajan kanssa,

mutta Apple kääntyikin joulun alla Nextin puoleen.

Ympyrä sulkeutui, kun Steve Jobs palasi kaupan

myötä 11 vuoden jälkeen takaisin Applelle.

Digitaalikamerat tekivät vuoden kuluessa todellisen

rynnistyksen. Markkinoille tuli jatkuvasti

uusia, toinen toistaan parempia malleja. Digitaalikuvauksesta

tuli ensi kertaa todellinen vaihtoehto

perinteiselle filmille.

1997

MMX ja Pentium II

Tammikuussa Intel alkoi toimittaa ensimmäisiä

MMX-multimediakäskyillä terästettyjä Pentiumprosessoreita.

Toukokuussa tulivat sitten Pentium

Prosta kehitetyt Pentium II -mallit, joissa oli niin

ikään MMX-tekniikka ja jopa 300 megahertsiin

nouseva kellotaajuus. Ensimmäiset Pentium II -

mikrot ilmestyivät kauppoihin kesän aikana.

Nettimaailmassa tapahtui jatkuvasti. Pieniä

operaattoreita ja WWW-sivujen tekijöitä syntyi

kuin sieniä sateella. Sähköinen verkkokauppa puhutti,

mutta varsinkin kuluttajille suunnatut kaupat

valittivat asiakaspulaa. Pelastajaksi odotettiin

turvallisen luottokorttikaupan mahdollistavaa

SET-tekniikkaa, mutta piloteista huolimatta sen

lopullinen käyttöönotto lykkääntyi toistuvasti.

Netscape päivitti keväällä selaimensa nelosversioksi,

jolloin nimikin vaihtui Communicatoriksi.

Microsoft julkisti syyskuun lopussa Internet

Explorer 4:n. Sen myötä tulivat ensimmäiset suomalaiset

sisältökanavat.

HPY ajoitti kesän hiljaisimpaan hetkeen ilmoituksen,

että se luopuu vuoden loppuun mennessä

iltaisin ja viikonloppuisin noudatettavasta kertaveloituksesta.

Uusimaalaiset Internet-käyttäjät ottivat

tiedon vastaan tyrmistyksellä, koska se tiesi

nettikäytön selvää kallistumista.

Uusinta tekniikkaa edustivat DVD-asemat. Elokuvalevyjen

tarjonta oli kuitenkin vähäistä eikä

tietokonesovelluksia ollut vielä ensimmäistäkään.

Yhtä hitaasti levisi USB-liitäntä, jota alkoi näkyä

koneissa jo vuoden 1996 puolivälissä. Vielä vuoden

1997 lopullakin USB:tä käyttävät oheislaitteet

olivat silti harvassa.

PETTERI JÄRVINEN

TIETOKONE

MARRASKUU 1997 93

Mikromaailman historia

Windows

vuosien saatossa

Microsoft julkisti

Windowsin marraskuussa

1983 eli

jo ennen kuin Macintosh-koneet

tulivat markkinoille.

Microsoftilla tiedettiin

hyvin, mitä Apple oli tekemässä,

koska Microsoft oli mukana kehittämässä

Macille ensimmäisiä

sovellusohjelmia. Multiplanin

Mac-versio oli niitä harvoja sovelluksia,

mitä uudelle koneelle

oli heti valmiina, kun se ilmestyi.

Bill Gates näki, että Macintoshin

käyttämässä graafisessa

käyttöliittymässä oli tulevaisuus


Tämän päivän PC-käyttäjä pitää Windowsia itsestäänselvyytenä.

Nykyinen menestys on kuitenkin

seurausta pitkästä ja mutkikkaasta kehityksestä,

jonka alkutaival oli suorastaan kivinen.

ja päätti tuoda sen myös PCmaailmaan.

PC-tekniikka eli

kuitenkin vielä 8088-perusprosessorin

varassa ja vain murtoosassa

koneita oli ylipäätänsä

grafiikkaan pystyvä näyttö.

Myös PC:n muistimäärä, vaikka

se olikin Macintoshia suurempi,

osoittautui kovin pieneksi graafista

käyttöliittymää ajatellen.

Microsoftin tavoite Windowsin

suhteen oli alusta pitäen

kunnianhimoinen: siihen piti

tulla moniajo ja moderni tapahtumapohjainen

arkkitehtuuri.

Näiden tavoitteiden toteuttaminen

640 kilon muistissa ja kahdella

360 kilotavun levykkeellä

osoittautui vaikeaksi ja kun

Windows 1.02 lopulta valmistui

syksyllä 1985, se herätti käyttäjissä

lähinnä haukotuksia.

Windows 1.02

– niukasti ohjelmia

Windows 1.02:n toimitukset

Suomessa alkoivat talvella 1986.

Paketti sisälsi neljä levykettä,

joilla toimitettiin Windowsin lisäksi

joukko apuohjelmia. Eräät

niistä – kuten Cardfile, Calendar,

Write ja Reversi – säilyivät

muuttumattomina liki 10 vuotta.

Microsoftin ja Applen tekemän

sopimuksen mukaisesti

Windowsin ikkunointi jakoi

näytön aina tasan kaikkien

avointen ikkunoiden kesken.

Kaikki ikkunat olivat siten näytöllä

rinnakkain, eikä päällekkäisiä

ikkunoita voinut olla.

Uusien ikkunoiden avaaminen

muutti automaattisesti vanhojen

kokoa, mikä hämmensi

käyttäjiä.

Muutoin ensimmäinen Windows

näytti pitkälti samalta kuin

tämän päivän Windows. Valikot,

näytön alareunaan tulevat

kuvakkeet ja hiiren käyttötavat

olivat pitkälti samat. Sujuva

käyttö edellytti kuitenkin täyttä

640 kilon keskusmuistia, kiintolevyä

ja hiirtä, jotka vielä tuohon

aikaan olivat harvojen ylellisyyttä.

Edistääkseen hiiren käyttöä

Microsoft ryhtyi itse valmistamaan

hiiriä. Ensimmäinen malli

oli pyöreähkö ja siinä oli kaksi

vihreää painiketta.

Windowsilla ei ollut käytännön

merkitystä, koska siihen ei

saanut sovelluksia. Mukana tulevien

apuohjelmien lisäksi

markkinoilla oli vain In-A-Vision-piirrosohjelma,

eivätkä

Microsoftin kanssa kilpailevat

ohjelmavalmistajat – kuten sen

aikainen markkinaykkönen Lotus

– olleet

[päivitykset][Internet][uudet tuotteet][messut]

Create successful ePaper yourself