2/2013 - Suomen Inkeri-liitto ry

Pää kirjoitusHyvät kanssakulkijat!Olen saanut onnitteluja puheenjohtajuudesta.Joku kokemusta omaava on kurillaan sanonut,että ei tiedä, olisiko syytä onnitellavai ottaa osaa. Serkkuni Niina Petruhhinaonnitteli puheenjohtajan kuormasta ja totesi,että jonkun sitäkin täytyy vetää. Hän puhuukokemuksesta, onhan hän ollut Itä-VirumaanInkerinsuomalaisten seuran puheenjohtaja.Niina totesi vielä, että siinähän voimat karttuvat.Kahden kuukauden kokemuksella voinsanoa, että ei hassumpi rinnastus tuo kuormanvetäminen. Tässä on kuitenkin yksi erovaikkapa heinäkuormaan: heinät ovat joskusperillä ja vetokärry on välillä tyhjä. Jo nytolen havainnut, että puheenjohtajan lava eiole koskaan tyhjä. – Kiitän ja arvostan teitä,yhdeksää miestä, jotka olette ennen minuavetäneet Suomen Inkeri-liiton ja sen edeltäjän,Inkeriläisten yhdistyksen, puheenjohtajankuormaa!Kuorman vetäjän pitää olla valppaana.On seurattava takaa tulevaa liikennettä, samoinsivuilta ja edestä. Samalla on kuitenkinotettava huomioon, että ”kuorma” liikkuu,ja on aina liikkunut omassa ajassaan jakulttuurissaan.Peruutuspeiliin on kuitenkin katsottava jaon otettava selvää ainakin lähimenneisyydestä.Nykyisyyttä ei voida rakentaa tyhjän päälle.Onneksi meillä on tehokas sihteeri AnneTuohimäki, jolta saa tarvittavat tiedot ilman,että joutuu kaivelemaan arkistoja. Asiat ovatAnnen päässä ja tulevat sieltä ulkomuistista.Kiitos, Anne, että vedät kanssamme!Myös sivustat ovat tärkeitä. Inkeriläisasioitatyöstetään monella foorumilla. Onsyytä kunnioittaa kaikkia kulkijoita. Kullakinon oikeus toimia omalla tavallaan.Pääasia on, että määränpää on sama: monenlaineninkeriläisten tukeminen. Kiitos,Inkerikeskus ry ja Inkerin kulttuuriseura ry,jotka lähetitte edustajat kertomaan työstänneensimmäisessä Inkeri-iltapäivässä! Kiitosmyös paikallisille yhdistyksille ja seuroille!Nykyhetken lisäksi on katsottava riittävänpitkälle tulevaisuuteen. Nyt työstämmejo kesää 2014. Tästä kerromme myöhemmin.Onneksi meitä on monta ihmistä tekemässäsuunnitelmia. Osa heistä on tämän lehden sivullaolevassa yhteiskuvassa. Joukosta puuttuuhenkilö, jota ilman kädessäsi oleva lehtiei olisi syntynyt, toimitussihteeri RiikkaMahlamäki-Kaistinen. Kiitos siitä, että sivutyönäsivedät lehden tekemisen kuormaa!Panoksesi inkeriläisten hyväksi on suurenmoinen.Haluan korostaa, että kuorma ei ole taakka!Rinnalla ajajia ovat myös monet seurakunnat.Näiden edustajia tapaamme Inkerikodissa9.3. Seuraavassa numerossa kerrommetästä Inkeri-iltapäivästä. Huomaathan,että tapahtumasarjan tiedote on lehdessä toisaalla,ja että tilaisuudet ovat avoimia kaikille!On muistettava, että liittomme on tietoinenvain lähinnä Etelä-Suomen tilanteesta.Otamme mielellämme vastaan tietoa maanmuistakin osista.Alina-Sinikka Saloneninkeriläisten viesti3

Teksti ja kuvat Anneli Mylläri, liiton uusi jäsenEnsimmäinen Inkeri-kodin iltapäivä10.2.2013Karjalatalon Inkeri-kodissa vietettiinSuomen Inkeri-liiton ensimmäistä Inkeri-iltapäivääloskaisena laskiaissunnuntaina10.2. Paikalle oli kokoontunut ylikaksikymmentä inkeriläistä ja/tai inkeriläisyydestäkiinnostunutta henkilöä. Suurinosa osallistujista oli pääkaupunkiseudulta,mutta mukana oli myös paikallistenyhdistysten edustajia Lahdesta ja Turusta.Ennen yleistä tilaisuutta uusi hallitus pitijärjestäytymiskokouksen.Inkeri-iltapäivät ovat vuoden alusta puheenjohtajanaaloittaneen Alina-SinikkaSalosen idea. Niissä esitellään inkeriläis-ten asialla olevia tahoja ja ihmisiä. Keväänlopulla kuullaan myös inkeriläistenelämäntarinoita. Tavoitteena on tutustuttaaihmisiä ja toimijoita toisiinsa ja lisätäsekä inkeriläisten että kantasuomalaistenymmärrystä siitä mitä inkeriläisyys on jamiksi se on vaalimisen arvoinen kulttuuri.Toivotettuaan osallistujat tervetulleiksiAlina-Sinikka (Salonen) kertoi omasta inkeriläisyyteen”heräämisestään” ja totesi,että vaikka inkeriläisyys ei nyt näytä kiinnostavannuoria ihmisiä, monille inkeriläistaustaisilletulee jossakin vaiheessatarve etsiä juuriaan. Meidän tulisi pyrkiäVuodeksi 2013 valittu Suomen Inkeri-liiton hallitus. Vasemmalta alkaen eturivissä Kirill Kaupponen,Turun seudun Inkeri-seura, Alina-Sinikka Salonen, pj., Inkeri-liitto, Maria Lahti, Lahden seudun Inkeriseura,Toivo Tupin, Helsingin seudun Inkeri-seura. Keskellä Aliisa Majava, taloudenhoitaja, Inkeri-liitto,Viktor Hyyrönen, Inkeri-liitto, Tytti Piironen, Inkeri-liitto. Takana Anne Tuohimäki, sihteeri, Inkeri-liitto,Toivo Puronen, Lahden seudun Inkeri-kerho ja Keijo Korkka, Turun seudun Inkeri-seura. Kuvasta puuttuvatIrja Pelkonen, Hyvinkään Inkeri-kerho, Lassi Saressalo, Inkeri-liitto ja Annikki Kelo, Inkeri-liitto.4 inkeriläisten viesti

ulos pessimismistä ja ahdistuksesta. Inkeriläisyysvoi olla meille juuri tänä päivänäiloinen asia. Huolta tulevaisuudesta eitarvitse kantaa koko ajan mukana.Tässä hetkessä ja päivässä elämiseenmeitä kannusti Bengt Ahlforsin laulu”Älä odota huomiseen”, jonka yhdessälauloimme. Laulun sanat ovat toisaallalehdessämme.Tämänkertaisen tilaisuuden tarkoituksenaoli esitellä ns. järjestäytyneet toimijat.Näitä ovat Inkeriläisten sivistyssäätiöja Suomen Inkeri-liitto ry paikallisine jäsenyhdistyksineen.Näiden rinnalla ovatkeskeisiä yhdistyksiä Inkerikeskus ry jaInkerin kulttuuriseura ry. Sivistyssäätiönpuheenjohtaja Toivo Iho oli estynytsaapumasta, muut eri tahojen edustajatesittäytyvät lukijoillemme kuvien välityksellä.Inkerikeskuksen ja Inkerin kulttuuriseuranedustajien puheenvuorot ovatohessa.Liiton jäsen Viktor Hyyrönen piti koskettavanpuheenvuoron, jossa hän kertoitoisesta yhdistyksestä, jossa hän toimii:Inkeriläiset ja karjalaiset heimoveteraanitry. Viktor kertoi vierailuistaan inkeriläisillähautausmailla, joissa hän on aloittanutheimoveteraanien hautojen kunnostusprojektin.Haudat, jopa uudetkin, ovathoitamattomia ja rehevän kasvillisuudenpeitossa. Viktor toivookin, että PietarinInkerin liitto kiinnittäisi asiaan huomiota.Valmistettujen puheenvuorojen jälkeen,kahvittelun lomassa, keskusteltiin- välillä hyvin ponnekkaastikin - liitonja yhdistysten toimintatavoista. Toivottiin,että yhteisiin tilaisuuksiin saataisiinenemmän osallistujia. Tähän voisi auttaaentistä tehokkaampi tiedottaminen kaikistatapahtumista. Yhtä mieltä oltiin siitä,että ketään ei voida pakottaa mukaantoimintaan. Eräs ensikertalainen kaipasihartaushetkeä virsineen tilaisuuksienalkuun ja loppuun. Totesi sen kuuluvanAlina-Sinikka Salonen iloitsee eri ryhmien mukanaolosta.Viktor Hyyrönen kertoo, kuinka hautojen hoidollakunnioitetaan poisnukkuneita inkeriläisiä.oleellisena osana inkeriläisten kokoontumisiin.Kenelläkään ei ollut mitään tätävastaan, joten lauloimme lopuksi virren552, ”Mua siipeis suojaan kätke”.Keskustelu jatkui vielä loppuvirren jälkeenkin.inkeriläisten viesti 5

Anni ReuterJäähyväisiäInkerinmaalleKirjan kirjoittaja Juhani Jääskeläinentuntee aiheensa. Hän kirjoittaa isästäänja kaimastaan inkeriläisrovastista JuhaniJääskeläisestä ja tämän lähisukulaisistainkeriläisten historian dramaattisissamyllerryksissä.Pastori Juhani Jääskeläinen toimi tutkimuskomissiossaja sotilaspastorina saksalaistenvaltaamassa Inkerissä vuosina1942 – 1944 ja myöhemmin inkeriläistenomana pappina. Hän oli ensimmäisiä, jotkatutkivat inkerinsuomalaisiin kohdistuneitavainoja.Kirjoittajalla on ollut käytettävissäänlaaja dokumenttiaineisto. Kirjeet ja muistelmatavautuvat koskettavalla tavalla elämänkerrallisessakontekstissa.Kirja ei ole kuitenkaan pelkästään rovastiJuhani Jääskeläisen elämänkertavaan se laajenee käsittelemään inkeriläistenkohtaloita laajemminkin.Inkerin poikia Ost.Batt.664 (finn) saksalaisissa univormuissa. He olivat taistelemassa partisaanejavastaan ja vartioivat rataa lähellä Novgorodia kesällä 1943. Valokuva J.Jääskeläineninkeriläisten viesti9

Pastori Jääskeläinen ja Kupanitsan srk:n hoitaja saarnaaja Pietari Pöntinen Kupanitsassa hartaushetkimatkallakesällä 1942. Pöntinen meni Inkerin siirtoväen kanssa takaisin sodan jälkeiseen Inkeriinluullen, että voisi jatkaa suomalaisen seurakunnan toimintaa. Hänestä ei ole kuultu sen jälkeen mitään.Valokuva J. Jääskeläinen.Kirjassa käsitellään perusteellisestimuun muassa inkerinsuomalaisten vaiheitasota-aikana ja Suomeen suuntautuneitaväestönsiirtoja. Se tuo myös uuttatietoa inkerinsuomalaisten asioiden tilastasuomettumisen ajan Suomessa.Muutama tekstiote teoksesta JäähyväisetInkerinmaalle:Jääskeläisen perheenkarkotuksesta 1931”Perhe kävi nukkumaan. Keskellä yötäjyskytettiin ovea. Pietari-isä meni avaamaan.Miehiä oli 3-4, mm. Lorvi-niminenSuomen mies ja naapurin mies PuasilanJuhana oli otettu mukaan jonkinlaiseksitodistajaksi. Sanoivat käskevällä äänellä:”Ovatko kaikki kotona?” Yksi miehistäotti paperin, jossa luki lain pykälä, ettäniin ja niin paljon olette velkaa valtiolle.”Velkoja ei ole maksettu, Nyt teidän pitäätänä päivänä jättää koti ja kaikki ja lähteämihin teidät viedään”. Sanottiin, ettäkolme kylästä määrättyä hevosta odottaa.Perheen pää otti asian hyvin rauhallisestija alkoi herättää perhettään ja ”matkallejoututtaa”. Simo-poikaa herätettäessätämä kysyi, että ”no jokos sitä sitten lähetään?”Pekka sanoi, että ”pitäähän sitälähteä kun on luotu lähtemään”.Vaarallisia matkoja”Kirjoittaminen keskeytyy äkisti, kun junankulkiessa pari kilometriä ennen KattilaaPummolan kylän kohdalla tapahtuuräjähdys, nykäisy, outo kolahdus ja vielätoinen kolahdus. Oliko miina tai muutenjoku vaunu rikkoutunut? Juna pysähtyy.10inkeriläisten viesti

Samalla alkaa kuulua läheltä metsästäkiivasta ammuntaa. Partisaanit!Saksalaiset vastaavat junasta tuleen.Jääskeläinen on onneton kun eiole ampuma-asetta. Vaunussa olleensaksalaisen upseerin kanssa heittäydytäänlattialla etsien vähän kuolluttakulmaa. Saksalaisupseeri kysyy onkopastorilla jotakin asetta. ”On minullatällainen linkkuveitsi”, vastaa Jääskeläinen.”Sodan jälkeisistävaaran vuosista”Saatuaan tietää, että Valpo valvontakomissionkanssa alkoi pidättää Er.P:npoikia antoi Jääskeläinen tästä varoituksenmonelle. Hän soitti mm. eräänHelsingissä asuvan pojan ovikelloa.Kukaan ei vastannut. Silloin hän kirjoittipaperilapulle: ”Er.P 6:n poikiapidätetään. Toimikaa!” ja pudotti lapunpostiluukusta. Myöhemmin Jääskeläinentapasi Ruotsissa kyseisenpojan, joka kiitti saamastaan varoituksesta.Oli tullut kotiin, huomannutlapun ja oli arvannut kuka sen oli jättänyt.Välittömästi oli lähtenyt ja paennutRuotsiin.”Juhani Jääskeläinen:Jäähyväiset Inkerinmaalle(2011, omakustanne).Kirjan voi hankkia omakseen suoraantekijältä, maisteri Juhani Jääskeläiseltä(p.0500 535 430 juhani.jaaskelainen@pp1.inet.fi) tai Inkerin Kulttuuriseurasta.Hinta 20 euroa + postimaksu.INKERI– suomalainenkulttuurilehtiVirossaTeemanaTammikuussahelmikuussamaaliskuussahuhtikuussaKarjala,inkerinsuomalainenmusiikki ja laulumonikielisyysluonnonlääkintäTILAA LEHTI KOTIIN!Vuositilaus 2013 SUOMEEN11 numeroa 29 €Tutustumistarjous 3 numeroa 8 €Maksu tilille:Danske Bank FI09 8000 2112 3477 77Maksun saaja: Inkeri-lehtiMaksaessasi kirjoita viestiksi ”Vuositilaus”ja lehden saajan nimi.Ilmoitathan tietosi myös lehden toimitukseen(+372) 742 1773 taiinfo@inkeri.ee / inkeri.lehti@gmail.comTilaamalla INKERI-lehden• saat uutisia Viron suomenkielisestäkulttuurielämästä• lisäät tietämystäsi itämerensuomalaisistavähemmistökulttuureista• tuet inkerinsuomalaisten seuratoimintaaVirossaTutustu netissä:www.inkeri.eeTykkää Facebookissa:INKERIinkeriläisten viesti11

Anne TuohimäkiAnnikki Kelo– inkeriläinen ilmaninkeriläisjuuriaMoni lukijoistamme on varmasti asioinuttoimistossamme työskennelleen AnnikkiKelon kanssa. Hän on hoitanut toimistoammeyli kaksikymmentä vuotta ja nyt,saavutettuaan kunnioitettavan 80-vuodeniän, siirtynyt ansaitulle ”eläkkeelle”.Annikki tuli, ”ei inkeriläisenä” inkeriläissyntyisen,nyt jo edesmenneen aviomiehensäNikolain (Nipa) kanssa mukaantoimintaan. 1960–luvulla silloisenInkeriläisten yhdistyksen Helsingin paikallisosastonnuorisojaostossa meitä olikymmenkunta innokasta, jotka harrastimmekansantansseja ja kyykän heittoa”Hän on enemmäninkeriläinen kuinmoni meistä, jollaon inkeriläisetsukujuuret.”eli poppia ja koetimme saada muitakinnuoria mukaan toimintaan. Järjestimmeillanviettoja ja esiinnyimme kesäjuhlissatanssien oppimiamme kansantansseja.Kun kasvoimme ulos nuorisoiästä ja työ-sekä perhe-elämä vaativat enemmän aikaa,jäivät tanssi ja kyykkä. Suruksemmemyös totesimme, etteivät kovin monetnuoret olleet kiinnostuneet inkeriläisyydenvaalimisesta, emmekä olleet saaneetaktivoitua heitä mukaan toimintaan.Kun 1990 luvun lopussa edellinen toimistonhoitajammejätti tehtävänsä, lupautuiAnnikki hoitamaan toimistonasioita. Hän piti liiton jäsenkortiston jalehden osoitteiston ajan tasalla ja pitihuolen, että asiakkaat saivat tilaamansakirjat, viirit, kartat jne. Hän on hoitanuttehtävät käytännöllisesti katsoen talkootyönäilman korvauksia.Ennen kännykkäaikaa Annikki matkustiSipoosta Käpylään viikoittain hoitamaantoimistoamme. Kännykkä on muutamanaviime vuotena helpottanut tehtävää siten,että toimistolle on tarvinnut mennäharvemmin.Suomen Inkeri-liitto ry:n hallitukseen jaInkeriläisten sivistyssäätiön hallitukseenAnnikki on kuulunut 1990 alkupuoleltaasti, jatkaen edelleen molemmissa elimissä.Annikista voi hyvällä syyllä sanoa, ettähän on enemmän inkeriläinen kuin monimeistä, jolla on inkeriläiset sukujuuret.12inkeriläisten viesti

Vielä muutama jouluinen muisto”Niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen.Oi, jospa ihmisellä ois Joulu ainainen!”Se kyllä olisi jo ylensyömistä, ei sentäänkoko aikaa. Muistettiin miksi Jouluavietettiin.Ei se pelkkää syömistä voi olla.Lahden Inkeri-seura sai pikkujouluihinkunniavieraan, Suomen Inkeri-liitonpuheenjohtajan, Alina-Sinikka Salosen.Olimme noloja kun ei kukaan mennythäntä vastaan. Pikku-Elli, hänen vunukkansaei tullutkaan.Paikalla oli 30 henkeä, lähes kaikkijäseniä. Joukossa oli myös kaksi pappiajakamassa Hengen ravintoa – rovastitMarkku Niemelä ja Esko Haapalainen.Pikkujoulun vietto alkoi Lutherinkirkonkahviossa. Tytöt olivat koristelleetpöydät nätiksi ja emännät valmistelleetruokaa, osin kotonakin. Oli kystä kyllä,kinkkua, laatikoita, rosollia, yms. ja vielätortut ja kahvit. Kaikille ruokaa riitti kiitosahkerien emäntien Kaijan, Inkerin,Leenan, Saimin, Kyllikin, Ljudmilanja Emilian - kaikille lämpimät kiitoksetavustanne yhteisen hyväksi.Laulettiin ja pikku-poika lauloi maanittelunjälkeen; ”Joulupuu on rakennettu,Joulu on jo ovella. Namusia ripustettuompi kuusen oksilla.”– Mutta en enempää laula, vain yksilaulu, tuumasi poika, hän oli Niemelänlapsenlapsi, vieraileva tähti.Lahjojakin jaettiin, jokainen sai yhden– kaikki kiltit ne saivat, pukki tiesi sen.Kaikkea hyvää rakkaat kerholaiset ja ystävät.Tapaamisiin seuraavassa kerhossa.Tulkaa kerhoon ja tilatkaa Inkeriläistenviesti, niin tiedätte missä mennään.Maria Lahti,Lahden Inkeri-seuran sihteeri.Hyvät lehtemme lukijat jaSuomen Inkeri-liitto ry:n henkilöjäsenetTämän lehden välissä on Suomen Inkeri-liittory:n vuoden 2013 jäsenmaksun tilillepanokorttiniille Suomessa asuville henkilöille, jotkahaluavat olla yhdistyksemme henkilöjäseniä.Henkilöjäsenen maksu on 12 €.Pyydämme teitä kirjoittamaan tilillepanokortintiedonantoja osaan jäsenen nimen jaosoitteen. Varsinkin silloin, jos maksatte jonkuntoisen henkilön puolesta jäsenmaksun,on jäsenen nimi ja osoite erittäin tärkeä, jottasaamme pidettyä yhdistyslain mukaisen jäsenluettelommeajan tasalla.Yhdistyslaki määrää, että jäsenistöstä täytyypitää jäsenluetteloa, jossa tulee olla jäsenennimi ja kotipaikka.Ne henkilöt, joiden kotipaikkakunnalla eiole omaa toimivaa jäsenjärjestöä sekä myösne henkilöt, jotka oman jäsenjärjestönsä jäsenyydenlisäksi haluavat olla myös SuomenInkeri-liitto ry:n suoria henkilöjäseniä ja tätenhaluavat tukea yhdistyksemme toimintaa, voivatliittyä jäseniksi.• Jäsenellä on äänioikeus liiton kokouksissa jatäten mahdollisuus vaikuttaa liiton toimintaan.• Jäseneksi voivat liittyä ne, jotka hyväksyvätyhdistyksen säännöt ja tarkoituksen.• Jäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus.• Liittoon voi kuulua myös kannattavana jäsenenä,jonka jäsenmaksu on 50 € v. 2013.Kannattavalla jäsenellä ei ole äänioikeutta.Jäseneksi pyrkivää henkilöä pyydämme ottamaanyhteyttä toimistoomme puh. 045 2612342 tai täyttämään jäsenhakemus Internet-sivullammewww.inkeriliitto.fiinkeriläisten viesti13

Maria LahtiKorkkiset, Luukkoset, Mylläriset– meidän sukuaOlen Maria Lahti, ent. Lehtinen os.Korkkinen syntynyt Tuutarissa, Kippolankylässä Neuvostoliiton alueella.4.4.1939. Paikka on Leningradista Kaakkoonnoin 25 km.Olen eronnut ensimmäisestä miehestäni,jonka kanssa sain kaksi ihanaa lasta,Kirsin s. 1961 ja Riston s. 1963. Kirsion sinkku-neito ja Ristolla on 3 poikaaSirkku-rouvan kanssa.Nyt olen ollut aviossa pian 27 vuottaVäinö Kalevi Lahden kanssa. Molemmatolimme Askon tehtaan väkeä.Isäni oli Matti Korkkinen (Luukkanen)Aleksanterinpoika, synt. 15.2.1903(Kippola, Tuutari). Vaimon mukaan (Saksanarmeijassa). Helmikuussa 1942 saksalaisetperustivat sotilasosaston FinnischeSicherunngsgruppe 187, jonkasijaintipaikkana oli Volossova. (Myöhemminosaston nimi oli Ost- BataillonKorkkisen perhe, Katri, Matti -vauva äidin sylissä,Arvo ja Maria. Kuvattu Varkaudessa, MatinKastetilaisuus. v.1945– 46.664). Koulutuksen jälkeen ryhmä siirrettiinrautateiden ja –siltojen vartiointitehtäviinpartisaanien tuhotöitä vastaan.Matti siirtyi Suomen armeijaan6.12.1943. vakinaiseen palvelukseen suomalaisenErillispataljoonan (ErP 6) 2:eenkomppaniaan, missä hän toimi kuljetuksissa(hevos) ajomiehenä 9.12.1943 –1.10.1944. 14.12.1943 hän tuli Hankoonja osallistui täällä Korpikylän, Punnuksenja Kuparsaaren taisteluihin.Äitini, os. Myllärinen Katri Matintytär15.03.1907 (Venjoki, Suuri Saklina)tuli Turkuun 5.11.1943 kahden lapsenkanssa. Asui tovin Nastolassa, muttamuutti sitten Rantasalmelle 13.01.1944.Hän sai lapsineen Suomen kansalaisuuden21.01.1958.Lapset:1. Korkkinen Arvo Matinpoika*8.03.1936 Kippola, Tuutari. ToimiRantasalmella puuseppänä.2. Korkkinen Maria Matintytär*4.04.1939 Inkeri, Tuutari.3. Korkkinen Matti Sulo Ilmari*21.08.1945 Rantasalmi.4. Myllärinen Saimi Lyyli * 7.08.1948Rantasalmi.Nämä tiedot on lainattu Jorma Kuortinsukututkimuksesta v.19.2.2010. Siinäoli tarkkaa tietoa isästä ja äidistä sekämeidän Korkkisen perheestä. Isä vietiinmeiltä Rantasalmen Voinsalmella elokuussakohta Matti-veljemme syntymänjälkeen. Se oli järkyttävää meille kunmeiltä turva vietiin. Muistan aina sen päivänkun naisia kokoontui meille itkemäänsitä surua. Isä oli kovin pidetty työmies.Isä ei saanut tulla hyvästiä jättämään perheelleen.Äiti oli vielä heikossa kunnossaMatin syntymän jälkeen.Rantasalmella oli monia perheitä, sa-14inkeriläisten viesti

manlaisia siirtolaisia kuin mekin. Asemalleheitä kasattiin samaan kuormaanvietäväksi. Äiti lähti Rantasalmen asemallekatsomaan sitä menoa. Hän varmaanhalusi nähdä vielä isän viimeisenkerran vaan ei nähnyt.Inkeriläiseen Maria Puikkoseen häntutustui siellä asemalla. Marialta vietiinmies ja poika samalla kertaa. Yksipojista meni Ruotsiin perheineen. MariaPuikkosen miniä lähti miehensä peräänmyöhemmin. He asuivat silloin Korhosenhuvilalla, Alasen järven rannalla.Minä sain oman mummin hänestä ja kävinusein Korhosilla. Myös tämä mummikävi meillä kirkolla.Hän oli uskovainen mummi. Hänen kanssaankävin Rantasalmen kirkossa usein.Sitten Maria Puikkonen muutti HiismäenKorholaan. Siellä neljä henkeä,piti taloutta pystyssä, naimattomat sisarukset,2 naista ja miestä. MyöhemminHuugo Korhonen meni assistentin kanssaavioon.Sielläkin kävin mummin luona kylässä.Muistan kun hän laittoi minulle makaroniapienessä kulhossa ja laittoi sen makeaksi.En uskaltanut marista. Parastaanhän tarkoitti ja antoi. Hellan kulmalla,puulaatikon päällä sitä söin. Isoon pöytäänei saanut mennä. Silloin ei ollut karamellia.Sunnuntaina kuitenkin kirkonmenotpiti hiljaa kuunnella radiosta heidän pikkukamarissa.”Rakas Katrina! Isä kirjoitti, nyt jäättekuin linnunpojat vailla turvaa...” Itkettiinja siihen yhtyi kohtalotoverit, mm.Inkeriläismummu, Maria Puikkonen. Seoli viimeinen tervehdys meille. Kun hänetvietiin Mikkelin lääninvankilaan kahdeksiviikoksi, Sieltä matka jatkui kohtituntematonta.Olin isän tyttö ja äitini oli vihainenminulle kun muistutin silmistänikin isää.Arvo oli äidin rakas.Siitä meillä on ”saranjakoa vieläkin”.Kouluun läksin Arvon mukana, koti oliköyhä. Mitään ei ollut, vain pieni soppimissä saimme olla yhdessä Eino Erosenpikku-kamarissa, Voinsalmella. Olinsyyslukukauden Voinsalmen koulussaalaikäisenä, 6 -vuotiaana. Ja Arvo oli jo9v. Opettajani oli Sirkku Tähtitanner,hän ymmärsi köyhää lasta. Sain häneltänuken ja oikean todistuksen. Siinä on jopaisämme allekirjoitus.Sitten muutimme Rantasalmen kirkonkylään,Ahosen mökkiin. Kävimme koulua,ensimmäiselle luokalle en silloin vieläkäänpäässyt. Mökki oli ahdas, vain 25m kanttiinsa, Siinä 5 henkeä piti sopia.Se huone oli keskimmäinen siinä mökissä.Kahta puolta toiset asukkaat. Äiti pesiihmisten pyykkiä ja Mattivauva oli useinmukana äidillä, mahtoi nukkua saunanlauteilla, Sellaista se oli puutetta ruuastaja rahasta.Sain pitää Arvon paikattuja housujakun ei ollut muutakaan. Kerran meninSosiaalitoimistoon,Antti-Ville Kärkkäisen pakeille kaikkinepaikattuine rääsyineni. Sain hänenrouvansa ompeleman ihanan mekon, puna-vihreän.Siitä olin onnellinen. Kärkkäisenrouva veti voimisteluryhmää Rantasalmentyöväentalossa, jossa aina kävin.Lappeenrannassa Liittojuhlissa esiinnyttiinv. 1952. Laivalla menimme sinneSavonlinnasta. Ja lauloimme joukolla laulua:”Kotirannat rakkahat on siellä...”Äitilaittoi vaaleanpunaiset silkkinauhat hiuksiini.Olin varmaan nätti tyttö.Sopasen kaupasta ostimme velaksi ruokaaja sitten pienellä avustuksella se maksettiin.Arvo pääsi töihin aika varhain. Minutäiti laittoi 8-vuotiaana Tuusmäkeenkesätytöksi 4-5 vuotiaan seuraksi.Kuukauden olin siellä kun äiti tuli sinneHukkasille käymään. Silloin taisinkaivata äitiä ensimmäisen kerran. Pääsinsieltä pois, Minulla oli sinistä flanelliakaunis mekko joka ostettiin Tuhkasenliikkeestä. Se oli jo tosi likainen kun eimuuta vaatetta ollut. Päiviö-pojan kanssaleikittiin päivät.Pariskunta olivat peltotöissä päivät.Kirjoittaja lupaajatkaa tarinaansa joskus.inkeriläisten viesti15

Katri Räikkösen haastatteluHaastattelija Leena VepsäläinenAatteita ja elämänvaiheitaTässä Inkeriläisten viestin numerossa alkaa vuonna 1989 tehty Katri Räikkösenhaastattelu. Useampaan osaan jaettu eläväinen keskustelu vie lukijan haastattelijaLeena Vepsäläisen ja vuonna 1911 syntyneen kertoja Katri Räikkösen mukanavanhaan Inkeriin – surusta ja ilosta täyteläisiin muistoihin.Leena Vepsäläinen: Heinäkuun 16. Päivä1989 tiällä Pakarilassa Lienan mökillämuistellaan vähän RäikkösenKatrin kanssa hänen elämänsä vaiheita.Missäs sinä Kati synnyit ja millonka?,Kysyy Vepsäläinen. (Tästedes Vepsäläisestäkäytetään lyhennettä V).Katri Räikkönen: Minä oon syntynnä,synnystäin minä oon Toksoan seurakunnaollu, mutta miun syntymäpaikkain olvähän niinku sivussa. (Räikkösestä käytetääntästedes lyhennettä R)V: Eikös se ollut Sakkolata missä sinäsynnyit?R: Ei, ei veikkonen se ollut Sakolata, kunse ol Venäjän puolta. Sakkolahan on Suomenpuolta.V: No kerroppas vanhempas nimet jamontako teitä lapsia oli?R: Isä oli Juhana Simon poika Kaartinenja äiti ol Maria, enpä muista isän nimmee…Kiuruomaa sukuaan.V: Niin ja minkäslainen se koti oli?R: No koti oli semmonen köyhä. Ei ollutmikkään tuota rikas ja lapsia meitä olineljä siinä.V: Simo ja sinä ja..R: Simo ja minä ja Matti ja Maikki. Kato,enemmänhän niitä tulloo..V: Neljä, viis. Sinähän oot viies.R: Simo ol vanhin.V: Ja mikäs se Matin ja Maijan kohtaloon?R: No niihen kohtalo on semmosta, ne ontiettä tietymättömässä Venäjällä.V: Ahaa. Vietiinkös nekin sinne äkkiäsitten?R: Ei ne varmaan. Vel Matti jäi tuota sinnePietarin rintaan kolhoosiin.V: Niin, etkä sen koommin tiiä?R: En tiiä yhtään mittään mitä siellä…V: Entä Maikki?R: No Maikki jäi kanssa sillalailla ihan,että siitä ei oo mittään tietoo, mutta ei sejoutunna mänemään mihinkään, se jäiomille maille.V: Niin, se teijän koti ol ihan niinku itsenäinenja..R: Niin, se ol itsenäinen semmonen piänmuatila siitä.V: No kävikös sitten isäs muualla töissävai mitenkä työ sen elannon hankitte?R: Kyllä ne kävivät muualla töissä, isäja äiti ja myökiin kun alettiin joutua niinmualimallehan sitä piti lähtee leipää ehtimään.V: Niin minkäslaisissa töissä isäsä kulki?R: No se vuan ol niissä satunnaisissa töissä;muanviljelystöissä ja semmosissa.V: Nuapurloissa?R: Niin nuapurloissa kävi.V: Mihinkäs sinä sitten läksit kun kottoojouvuit?R: No seettämän vanhana minä läksinlapsenlikaks. Niin sillon piti jo lähtee leipäähankkimaan.V: No entäs koulunkäynti?16inkeriläisten viesti

Matti ja Katri Räikkönen. Kuva otettu arviolta30-luvun alku-puolella.R: No, koulunkäynti jäi sillälailla, että kolomevuotta kerkesin käyvä koulua. Muutaen oo käynä.V: Niin. Muistatko opettajan nimmee?R: En muista yhtään.V: No tuota, sinä nuaparissakos sinäolit sitten siellä työhommissa vai mitenkä?R: Nuapurissa olin lapsenlikkana.V: No mitenkäs sinä sitten tuli Sakkolaan?Kun sinä olit sitten Sakkolassakirjoilla. Vai olikos se Matti sitten Sakkolastakotoisin.R: Ei oo. Meillä ei oo Sakkolassa yhtäänmittään muuta kuin Simo oli Sakkolasta.Simo jäe sillon, kun myö tiältä Suomestalähettiin, kun myö oltiin tiällä Suomessaja lähettiin, niin Simo jäi Sakkolaan. Jämyö oltiin vuon siellä niinku väliaekane.V: mutt, mitenkäs sinä sitten kuitenkinsait jiähä tänne Suomeen sitten siinävaiheessa…R: No se ei olt siinä vaiheessa. Sitten myömäntiin Venäjälle ja myö oltiin siällä janyt ku sovat alko ja kolhoosit tul, niin nytmyö juovuttiin semmoseksi, että tuota seStalin läkt meitä kiiättelemmään sinne sisä-Venäjälle.Se vei sinne meijät ensin jasieltä sitten tultiin niinku omavaltasestipoes ja sitten meill ei olt missään aikaamuuta ku kakskymmentäneljä tuntii. Ainapiti muuttaa.V: No kuulehan nyt tuota. Sinä siis, lähetäänvielä siitä nuoruuvesta. Missäsäsinä Mattiin tutustuit, Räikköseen?R: Mattiin minä tutustuin tiällä Toksovanseurakunnassa. Samassa seurakunnassamissä oltiinkin nyt. Mutta kun myö oltiinvälillä tiällä Suomessa, sillon Ruotsinvallan alla vae mikä se oli. Ja sitten mäntiintakas sinne Venäjälle.V: Ai työ olitte Somessa välillä. Missä.Sakkolassa vai?R: No ei oltu Sakkolassa. Myö oltiin sillontuota, missäs myö nyt oltiin, ai niin,mut Sakkolassahan myö oltiin Simon luona.Ja sitten siitä myö lähettiin Neväjälleja solloin min olin neljäntoista vanha kunmäntiin sinne takaisin.V: Mänittekös työ koko perheR: Isä jäe tänne. Simo jäe tänne. Isä jäesiinä tappauksessa, että se sano, että hänkesän hankkii tiällä ja sitten ostaa hevosenja syksyllä tulloo hevosen kanssa sitsinne. Ja sitten pantiin raja kiinni, ni se eipiässy enää tulemaan.V: Mikähän vuos se oli?R: No, muistaako niitä vuosilukuja…V: Isäs jäe Simon kanssa Sakkolaan.R: Niin, mut sitten isä jo ol männä Lumivaaranseurakuntaan ja siellä ollut ja sielläsitten on kuollu.V: Ja sinä, äin kanskos sinä sitten oli?R: Äitin kanss myö oltiin. Äet sano, hänenpittää piästä ommiin multiin kuolemaan.inkeriläisten viesti17

”No seettämänvanhana minäläksin lapsenlikaks.”V: Siis sinne Inkerinmualle?R: Venäjälle.V: Ja olkos ne Maikki ja Matti vielä sinunkanssas sitten?R: Ol ne. Ol ne. Yhessä myö mäntiin tiältäSuomesta sinne takasin.V: ja mänitte Toksovaan sollon, niinko?R: Niin.V: No entäs sen jälkeen.R: Sitten oltiin Toksovassa.V: Olitteko omassa koissa?R: Oltiin. Sitten tuota Matti ja Maikki neolivat jo mualimalla. Ainoastaan minäolin sitten äidin kanssa siinä kotona.V: Niin. No entäs sitten?R: Sitten tul kolhoos, sitten mäntiin kolhoosiin.V: Stalinin aikana.R: Niin.V No mitäs se tarkotti. Saitteko työasua kotona sitten?R: Kyllä myö kotona suatiin asua ja ykslehmä suatiin siinä pittää ja kolhoosissakäyvä töissä, mutta ei siitä suatu mittään.Myö oltiin tuota, kesä tehtiin siskon kanstöitä siinä, siskol ol lehmäpaimenena jaminä olin muuna työnä niin syksyllä suatiinyhdeksäntoista killoo perunoita, ja eimuuta mittää.V: Ja entäs äitis?R: Äiti ol kotona.V: Jaa.R: Sitten vapaa-aikoina käytiin marjassaja marjasta suatiin ja käytiin Piatarissa jasinne myötiin.V: Sieniä keräsitte?R: Sieniä kerättii ja luutia tehtiin ja mitävuan suatiin kaikki vietiin Pietariin. Jasillä elettiin.V: Ja sillä elitten.R: Niin. Ja sillä elettiin.V: No mitäs se vapaa-aika oli? Olikosne illat ja --- vai satteko työ joskus päevee,että piäsitte kauppoo tekemään.Piäsitte kävelemmään sinne Pietariin.R: No ei meillä mittään semmosta senkummenpata vapaa-aikaa ollu muuta kunse kun se nyt ol kun Pietarissa käyntiinV: Jalankos työ menittä?R: Ei kun junassa.V: Ai se ol juna. Mitenkäs pitkä matkase ol?R: Meiltä ol 5 kilometrii sinne asemallaja sitten oliko se siinä nyt, en minä muistapaljonko se ol.V: Torilleko ne vietiin?R: Torille.V: Että ol lupa kuitenkin tämmöseenommaan hankkeeseen.R: Minäkin kun olin torille kuule yhenkerran, no kyllä kait sen suap sannoo, torillaolin mustikoita myömässä. Tul kaksherraa siihen ja kysy paljonko maksaavt.Meiltä ol kolome tyttöö sillon. Minä olinkeskellä, toiset lo siällä. Ja minulta tulivatkysymään. Minä sanoin: kaksikymmentäkopeekkaa las. Ne laseittain myötiin. Jaminä annoin neljä lasia niille tuota mustikoita.Ja ne ol sitten antavinnaan mulletuota kahenkymmenen ruplan setelin. Janiin minä annoin sitten siitä setelistä yhdeksäntoistaruplaa takasin niille rahhaaja ne miehet ko hävis, niin mulle ei jiännymittään. Ne ol semmosia silmänkiäntäjiä,torilla.V: Veivät mustikatR: Niin mustikat veivät ja sitten veivät rahat.Onneks jäi sen verran mustikoita, ettäpiäsin sitten kottiin vielä.18inkeriläisten viesti

Dosentti Lassi SaressaloInkerin liiton 90-vuotisseminaarissa 25.9.2012NäkökulmiainkerinsuomalaisuuteenMinuus ja identiteettiTarkasteltaessa inkerinsuomalaisen väestönolemusta kautta aikojen voidaan ottaayhdeksi näkökulmaksi se, mihin ja mitentämän väestön jäsenet ovat kautta aikojenitsensä sijoittaneet. Kun he vastaavankysymyksiin, kuka minä olen, kehin minäkuulun, ketkä ovat meikäläisiä ja ketkäeivät, he samalla identifioituvat aina johonkin,joka on meikäläisempää kuin toiseus.Identiteettikysymyksistä on kirjoitettukautta aikojen eikä siitä juurikaanole päästy yksimielisyyteen, mitä se oikeinon ja onko se oikea tapa tarkastellaryhmäkuuluvuutta.Yksi tapa on pyrkiä näkemään ihmisenminuus ja meikäläisyys sisältäpäin– olen kutsunut tätä esoteeriseksi identiteetiksija siihen liittyvää folkloreineistoaesoteeriseksi folkloreksi. Vastaboolinaon eksoteerinen identiteetti ja siitä kertovaeksoteeerinen folklore, joka tarkasteleekyseenä olevaa ryhmää ulkopuolelta. Molempiinnäkökulmiin liittyy luonnollisestitukeutuminen stereotypioihin, joiden kauttaviestitetään niistä kulttuurisista elementeistä,joita pidetään kyseiselle ryhmälle jasen edustajille luonteenomaisina.Identiteettikysymyksissä on perinteiseentapaan tukeuduttu niiden sisällönkohtaamiseen. Puhutaan annetuista identiteettisisällöistä– samastumiskohteistatai rakennuspylväistä, joita ovat mm.sukupuoli, ihonväri, nimi, annettu kansalaisuus,usein uskonto, äidinkieli jne.,joiden saaminen ei juuri ole yksilöstä riippuvainen– vaikka tokihan niitä voidaanajan myötä vaihtaa, kun halutaan uusiasamastumiskohteita. Saavutetut identiteettisisällötpuolestaan ovat vapaaehtoisiatai pakollisia valintoja, joita ihminenjoutuu tahtomattaan tai tahtoen tekemäänelämänsä varrella. Tällaisia ovat mm.ammatti, harrastusryhmät, poliittinensitoutuminen mutta nyt käsillä olevassakontekstissa myös karkotetun status,pakolainen, paluumuuttaja jne. Kolmastaso on omaksuttujen identiteettisisältöjentaso, jossa yksilö omaksuu tilanteestariippuen suhtautumisen toisiin ihmisiintai toisiin ryhmiin. Alistuneisuus, pelko,piiloutumisen pakko, minuuden symboliikankätkeminen, anelevuus, välttelevyysjne. ovat tällaisia yksilön ja joskusryhmänkin kannalta strategisia käyttäy-inkeriläisten viesti19

separatismia yritettiin kitkeä pois. 1800-luvullasyntynyt konservatiivinen suomenkielinenlehdistö vastusti pyrkimyksiä japuolusti syntynyttä Inkerin suomalaisuutta.Mutta syntyi myös toisensuuntaista poliittistaliikehdintää, jossa kritisoitiin kirkkoonsitoutunutta suomalaisuusliikettä janähtiin venäläisyys moniulotteisena ylikansallisenaelementtinä – alkoi sosialististenajatusten esilletulo, joka hajotti inkerinsuomalaisetkahtia kansallismielisiininkerinsuomalaisiin ja sosialismiin suuntautuviin,jotka näkivät Inkerin osanasuurta Venäjää ilman selkeitä kansallispoliittisiatavoitteita. Se, miten tavallinen Inkerinmaanasukas tämän asian ymmärsi, onjäänyt toistaiseksi selvittämättä.Venäjän vallankumouksen jälkeenSuomesta paenneita punaisia ohjattiinvalistustyöhön Inkerinmaalle ja tähtäimenäoli talonpoikaiston ja samalla kirkonaatteiden tuhoaminen ja uuden maailmankatsomuksenlevittäminen, oltiinhakemassa inkerinsuomalaista sosialististatyöväenidentiteettiä – inkeriläistäkommunismia. Osa inkerinsuomalaisistaomaksui uuden maailmankatsomuksen jasen myötä yleisliittolaisen identiteetin –luokkakantaisen aatteen, jossa etnoksilleei ollut sijaa. Vähemmistökansat haluttiinhävittää ja sinä pitkälti onnistuttiinkin.Kaltoin kohdeltu kansaOsana tätä prosessia ja koko neuvostovaltionmuutosprosessia karkotettiin kulakkeinamyös inkerinsuomalaisia talonpoikiaja sivistyneistöä mm. Kuolanniemimaalle – syntyi ensimmäinen vaiheinkerinsuomalaisten karkotettujen identiteetinmuotoutumista. Eräässä mielessävoitaisiin puhua diasporaidentiteetistätai kotinsa menettäneen väestön (evakko)identiteetistä,joka sitten jatkui niin1930-luvun karkotuksina kuin talvisotaaedeltäneinä aluetyhjennyksinä ja karkotuksinaPohjois-Inkerissä, puna-armeijatoteuttamina evakuointeina toisen maailmansodanaikana, siirtona Suomeen1943–1944 ja sen myötä paluuna Neuvostoliittoonja diasporan jatkumisenaaina Neuvostoliiton kaatumiseen saakka.Tämä vaihe näkyy myös selkeänä folklorekokonaisuutena,jota voitaisiin kutsuaetniseksi diasporaloreksi, jota on koottueri arkistoihin, mutta jonka on tutkimattaja jonka täydennyskeruuseen olisi vielämahdollisuuksia.Vallankumouksen pyörteissä pakeniosa inkerinsuomalaista aktivisteista Suomeenja synnytti selkeän natiopoliittiseninkeriliikkeen. Ensin se toimi Venäjän sisällissodanosapuolena – toki vaatimattomastija Neuvosto-Venäjän syntymisenjälkeen eräänlaisena maanalaisenahallituksena, pakolaishallituksena, Inkerinhoitokunnan nimellä ja ylläpiti Inkerinkansallisen olemassaolon ajatusta ainalakkauttamiseensa saakka 1944. Liikkeelläoli oma symboliikkansa, Inkerin lippu,Inkerin vaakuna, Inkerin hymni jakuten todettu oma hallitus.Tätä vaihettavoitaisiin kutsua maanpakolaisidentiteetinkaudeksi. Ajatus inkerinsuomalaisuudestakuitenkin eli ja nousi uudelleenesiin Inkeriläisten yhdistyksenä ja vuodesta1994 Inkeri-liiton nimisenä ja toimiiedelleenkin. Aiempi natioajatteluun perustuvaliike on kuitenkin vaihtunut selkeästisosiaaliseksi liikkeeksi 1994. Liitontarkoituksena on toimia Suomessaasuvien inkeriläisten ja inkeriläisyydestäkiinnostuneiden yhdyssiteenä ja etujärjestönä.Liitolla on myös henkilöjäseniäenimmäkseen niiltä paikkakunnilta, joillaei ole omaa jäsenjärjestöä.Inkeriläisliikeon siis selkeästi muotoutumassa etniseksiliikkeeksi, jolle on keräytymässämyös edunvalvontakysymyksiä ja inkerinsuomalaisuuskysymyson edelleenkin22inkeriläisten viesti

auki – ollako suomalaisia vai inkerinsuomalaisia.Paluumuuttajastatusja identiteettiKun Neuvostoliitto kaatui ja presidenttiKoivisto piti vuonna 1990 kuuluisanpuheensa, jossa hän totesi inkerinsuomalaistenolevan suomalaisia (kuten muutkinNL:n suomalaiset) helpottui inkerinsuomalaistenmuuttoprosessi Suomeen.Syntyi paluumuuttajaryhmä. Se mitensen minuus ja meikäläisyys hahmottuu,on vielä tutkimatta. Paluumuuttotutkimuson pääasiallisesti askarrellut sosiaalipoliittistenkysymysten parissa, muttanäkyvillä on, että myös tämän varsinheterogeenisen väestöryhmän identiteettikysymyksiinalettaisiin kiinnittää tutkimuksellistahuomiota. Heterogeenisuusjohtuu siitä, että paluumuuttajastatuksensai aikoinaan jokainen, jonka isovanhemmistayksi oli suomalainen – ehtoja ontoki muutettu kuluneiden kahdenkymmenenvuoden aikana. Tilannetta hämmentäätoki vielä se, että Suomeen muuttaaeri syistä Venäjältä inkerinsuomalais- taisuomalaissukuisia, jotka eivät tule paluumuuttajakategoriankautta.Suomalaisesta eksoteerisesta näkökulmastahahmotetaan paluumuuttajat venäjänsuomalaisiksi– mikä ei ole oikein– näitähän ovat muut kuin inkerinsuomalaistaustaiset.Ongelmaksi eksoteerisellatermitasolla nousee esimerkiksi käsiteukrainaninkerinsuomalaisuus! Muttayhä useampi ns. paluumuuttaja omaakaksoisidentiteetin – he ovat kielellisestivoimakkaasti venäläisiä, vanhimmatneuvostokansalaisia nuorimmat venäjäninkerinsuomalaisia– joilta suomalainenyhteiskunta mieluiten sulkee läheisyysportit.Etninen diskriminaatio onSuomessa valitettavan selvästi nähtävissäja useat uudet paluumuuttajat löytävätkinitsensä venäjänkielisistä uusista yhteisöistä– kulttuuriklubeista ja muistavastaavista. Uskonnollisella identiteetilläei nykyisin liene suurta vaikutusta Suomessa– Inkerinmaalla kylläkin.Inkerinsuomalaisuuttatutkimaan!Tuorein perinnetieteellinen inkeriläisyyttäkoskeva julkaisu, joka sattui käteeni,on vuodelta 1999. Se tarkastelee kuitenkininkerinsuomalaisuutta Venäjällä, Inkerinmaalla.Mielestäniolisi sekä tieteenettä inkerinsuomalaisuuden kannalta keskeistälähteä hakemaan inkerinsuomalaistenyhteisöllistä statusta 2010-luvun Suomessaja samalla etsiä ne lääkkeet, jollavoidaan tukea henkilökohtaisten identiteettipolkujenhakua ja löytämistä.Heli Sjöblom-Immala tarkastelee uudessaartikkelissaan maahanmuuttajienSuomen sisäistä muuttoa ja kotoutumista.Hänenkotoutusstrategiassaan, joka onitse asiassa Jarkko Rasinkankaalta, onmielenkiintoinen integraatioon liittyväjako, jota saattaisi olla mahdollista testataainakin soveltuvin osin myös paluumuuttajaidentiteetintutkimiseen:a) rakenteellinen näkökulma: Mitenpaluumuuttajien osalta toteutuvat kansalaisoikeudet(pääsy koulutukseen, kohtelutyömarkkinoilla, asuntomahdollisuudetjne.). Onko kyseisenlaisissa yhteiskunnanja sen jäsenten keskeisissä rakenteellisissakysymyksissä elementtejä, joissa paluumuuttajallaon hänen identiteettiinsäkohdistuvia stigmoja tai positiivisia nimenomaanstatuksesta johtuvia tekijöitä(ns. mamustatus ja -identiteetti).b) kognitiivinen näkökulma: Onko paluumuuttajastatuksenomaava henkilö tilanteessa,jossa hän ei hallitse enemmistöyhteiskunnankäytänteitä. Tässä lieneeinkeriläisten viesti23

paluumuuttajien osalla yleisintä kielellisenidentiteetin ongelma. Vaikka etupäässävenäjää puhuva paluumuuttaja oppiikinsuomen kielen, on useimmiten hänenintonaatiostaan havaittavissa ”vierautta”,jonka etnisesti varautunut enemmistö havaitseeja kategorisoi toiseudeksi.c) sosiaalinen näkökulma: Miten paluumuuttajansosiaalinen verkosto Suomessajärjestyy – onko kielisyys tässäpääasiallinen ratkaisu, mikä on paluumuuttajanomaksuva henkilökohtainenidentiteetti? Onko se vieroksuva, alistuva,pelkäävä, rohkea – miten pääväestöönsuhtaudutaan, miten suhteudutaan toisiinmaahanmuuttajakategorioihin?d) identiteettinäkökulma on kaikenedellisen summa. Mitä eri identiteettitasojamaahanmuuttaja, tässä tapauksessapaluumuuttajakategoriaan eksoteerisestiluokiteltu henkilö joutuu käyttämäänomassa selviytymisstrategiassaan? OnkoSuomen kansalaisuuden saaminen ratkaisevaaesoteeriseen suomalaisuuteenidentifioitumisessa? Todettakoon, ettäsomalipoikien osalta asevelvollisuudensuorittaminen Suomessa merkitsee hyväksyttävänmaahanmuuttajasuomalaisuudenperustaksi.Ja lopuksi. Milloin paluumuuttajataustaisestainkerinsuomalaisesta tulee eksoteerisestiihan oikea suomalainen? Vaionko se tarpeenkaan – katoaahan tuolloininkerinsuomalaisuus.Uusi dokumenttiinkerinsuomalaisistaTekeillä on inkerinsuomalaisista kertovadokumenttielokuva, joka julkistetaanmyöhemmin keväällä, kertooelokuvan toteuttajiin kuuluva ReettaAalto.Elokuvan keskiössä on inkeriläisensodan aikana tekemä matka InkerinmaaltaViron kautta Suomeen ja heidänkohtalonsa siitä eteenpäin. Tarkoituksenaon välittää erityisesti lapsilleja nuorille pala pitkälti tuntematontahistoria.The Living Memory of Ingrian Finns-projekti on Metropolia ammattikorkeakoulunElokuva ja televisio -koulutusohjelmantuotanto. Yhteistyökumppaneinaovat Tallinnan yliopiston BalticFilm and Media School, Suomen InkerinLiitto, sekä Suomen Kansallisarkistoja Historian ja YhteiskuntaopinOpettajien Liitto.Elokuvan toteuttavat Metropolian jaBaltic Film and Media Schoolin opiskelijat.Opettajina toimivat Reetta Aaltoja Riho Västrik.24inkeriläisten viesti

Matkan varrelta –inkerinsuomalaisen muistelmiaReino JaakkimainenJatkoaInkeriläistenViestissä 11/2007aloitetuillemuistelmille.Monet eivät selvinneet...Minun tilaisuuteni vaihtokauppaan menikun taas sain ’veriripulin’ (meillä sanottiinsitä ’veriseksi vatsataudiksi’). Minut vietiinsairashuoneeseen. Tilanteeni ei ollut hyvä,koska kukaan ei palannut sieltä elävänä.Ihmeellistä on etten muista mitään tästäelämänvaiheesta. Kirjoitan tässä mitäMatti kertoi minulle myöhemmin. Sairashuoneoli eristetty muista omalla aidalla,eikä sinne päästetty ketään hoitajienlisäksi. Hoitajien epäiltiin pihistävänpotilaiden annoksia. Varmistaakseen ettäsaisin riittävästi ruokaa, Matti kävi jokapäivä heittämässä avoikkunasta aidan ylipaksun palan leipää. Se vaati varmaa kättäja hyvää heittokykyä.Matti onnistuikin joka heitolla. Leiriläisettaputtivat käsiään, kun viikkoamyöhemmin odottamatta kävelin ominpain sairashuoneesta pois; ensimmäinenelävä takaisintulija.Ilmeisesti leirialueellamme meidän aikanakinoli joissakin parakeissa venäläisiäsotavankeja. Heidän joukossaan ilmeniuseita lavantautitapauksia, mikä levisimyös muihin parakkeihin. Tämä ja muuttaudit, kuten ’verinen ripuli’ ja nälkä aiheuttivatmonia kuolemia. Jälkitietojenmukaan Viron karanteenileirien inkeriläistenkuolevaisuus oli yhteensä 1500,mistä 400 kuoli Klogalla. Kuolleet vietiinpois puisissa arkuissa (kirstuissa). Hautausmaallaruumiit otettiin pois arkuistaja haudattiin kankaaseen käärittyinä. Arkutkäytettiin yhä uudelleen ja uudelleen.Meidän kurja leirinolo vaikutti enitenlapsiin ja vanhuuksiin. Etupäässsä SuomenPunaisen Ristin toimesta alkoivatlapset ja vanhukset saada Punaisen Ristinruokapaketteja: maitoa, munia, voita,juustoa, purkkiruokaa. Monille tämä aputuli liian myöhään.Suuressa parakissa ei ollut yksityisyyttä.Me kaikki tahtomattaan saimme jakaaperhetragedioita ympärillämme. Niistäkolme kuolemaa vaikutti meihin läheisemmin.Ne koskivat meidän Kurkelan naapureitammeja jäivät pysyvästi mieleeni.Juakkolan Annamarin lapset, 3-vuotiastyttö ja 5-vuotias poika – perhe jonkakanssa asuimme Oskalan talossa Kurkelassa– alkoivat saada Punaisen Ristinruokaa. Olimme kaikki iloissaan ja kiitollisiasiitä. Sitten tapahtui jotain kauheaa.Molemmat lapset alkoivat itkeä lepyttämättömästi,eikä heidän äitinsä voinutmitenkään auttaa. Sitten tunnin, parin sisällähe molemmat, ensi tyttö, sitten poika,kuolivat. Ei taitanut olla yhtään kuivaasilmää parakissa. Oliko niin, että heidänruuansulatussysteeminsä oli liian heikkosulattaakseen ravitsevaa ruokaa?Noiden viattomien pikkulasten – joidenlyhyt elonaika oli ainoastaan kurjuutta javaivaa – kuoleman näkeminen, oli minulleyksi pahimpia kokemuksia. Ajattelin myösheidän äiti-parkaa, isoäitiä ja äidin sisarta.Suomi puuttui asiaan lasten pelastamiseksi.Melkein 400 inkeriläistä lasta evakuoitiinViron leireiltä Helsinkiin Suomeenmarraskuun lopussa 1942. Oli surkeaa todeta,että nämä kaksi niin paljon kärsinyttäinkeriläisten viesti25

mieliset ainekset’, kuten varakkaat farmarit,tehtailijat ja muut yksityisyrittäjät - yli10,000 ihmistä - , saivat samanlaisen kohtalon.Saksin vanhemmat olivat onnettomienmaanpakolaisten joukossa Siperiassa.Ne jotka pystyivät säilymään hengissägulag-elämässä, ovat kertoneet jälkeenpäin,että virolaiset, samoin kuin muutkinbalttilaiset sortuivat gulagin kurjuuteennopeammin kuin venäläiset, koskaeivät olleet valmistuneita tämänlaiseenelämäntyyliin. Heidän kuolinlukunsa olijuuri sen vuoksi korkeampi kuin venäläisten.(Muistan kuulleeni kotona Kurkelassajonkun sanovan että ’nuo junat’ olivattäynnä Viron maanpakolaisia.)Vuotta myöhemmin, saatuaan kokeaNeuvostotyylistä ’vapautta’, useimmatvirolaiset kannattivat saksalaisten tuloa.Nuori Saks sai takasin perhetilansa. (Pianvirolaiset, huomattuaan saksalaisten haluttomuudenpalauttaa Viron itsenäisyyden,tulivat pettyneiksi näihinkin tulokkaisiin.)Tietääkseni ei kukaan karanteenileirinlähinaapurista pitänyt kalenteria. Vaikkatiesimme joulun olevan lähellä, emmetienneet missä päivämäärässä olimme.Siksi yllätyimme, kun asiamies kertoi, ettänyt olikin jouluaatto. Hän järjesti meillejuhlavan aattoillallisen, parhaimman minkäsain koskaan, komeassa ruokasalissa.Hän järjesti meille myös eväsvoileivät,esittelykirjelmän sanoen ketä olimme jaminne olimme menossa, juna ja laivaliput.Hän kirjoitti myös ohjeet venäjäksi neuvoenmeitä matkasta Virtsu satamaan ja sieltä7km lauttalaiva matkasta Kuivastu satamaanpienellä Muhu saarella. Tämä saarikytkeytyi viertotiellä paljon suurempaanSaaremaa saareen. Sieltä talon renki tulisimeitä reellä hakemaan Sakla kylässä Valjalapitäjässä olevalle maatilalle; linnuntietävälimatka oli siinä 120 km. Oltuammekuukausia ahtaissa tiloissa, nautimmevapauden tunteesta, uusista näkymistä jamatkustamisesta virolaisten kesken kuunnellenheidän puhettaan. Oli selvää, ettäkestäisi aikansa ennen kuin juttu rupeaisijuoksemaan heidän kanssaan. Mietimmeinnokkaasti mitä meitä odotti Saklan kylässä.Väsyneinä saavuimme Joulupäivänäpimeässä Saksin maatilalle.Kartanossa oli useampia rakennuksia:Päärakennus, missä asui nuori Saks veljen/siskontyttären kanssa, oli suuri rakennusmikä sisälsi navetan noin 40 lehmälle/harkakarsinan kanssa/ hevostalliSaksin kilpahevoselle ja täysin varustettutilava keittiö missä oli suuri parin tusinanhengen pöytä tuoleineen. Kylätiestäläksi maatilan sisäinen tie noin kilometrinpäässä ollenaan mahtavaan - nyt rappiotilassaolevaan -kivirakennukseen Moisioon(Kartano), ilmeisesti entisen alueenomistajan linna. Noin 50 metrin päässänavetasta, sisätien varrella oli pieni hirsitaloja sen lähellä suuri tyhjä hevostalli.Toisella puolella sisätietä oli suuri hevosaitaus,missä noin 18 hevosta olivatympäri vuoden. Hänen maaomistuksensaoletin olleen monta sataa hehtaaria viljeltyämaata, laidunmaata ja hiukan metsikköäMoision ympärillä.Saksin pysyvä työvoima, ennen tuloamme,oli vahainen: Renki August, jokaasui jossain Moision sisällä vaimonsa jausean sairaalloisen lapsen kanssa, ja kaksinuorta piikaa. Veljentytär, Viktoria, pysyttelipäärakennuksessa. En nähnyt hänentekevän mitään maataloustöitä.Saapuessamme matkalta August veimeidät suoraan navettakeittiöön. Sen pöydälläoli ihana näky: Se oli tupaten täynnäruokaa. Kuukausia aliravituille se näkyoli nautinto sekä katsella että erityisesti,syödä. Ylisyömisen kiusausta oli vaikeavastustaa. Minä lankesinkin siihen ja sainmaksaa siitä. Jo pienestä vatsani oli ronkelija nyt minun täytyi päästä nopeastiulkohuoneeseen. Kauhukseni totesin, etteisiinä rakennuksessa ollut semmoista.Karsin tukalan, hävettävän tapaturman.inkeriläisten viesti27

KANTAKANSOJEN SIIRTYVÄMUSEO UUSIUTUUSergei GlezerovPietarin Inkerin Liiton kantakansojenmuseo on toiminut jo usean vuoden. Nykyäänsen näyttely on esillä Leningradinalueen keskuskirjastossa Pietarissa.Näyttely on huomattavasti uusittu. Työhön,jota johti Andrei Turov, osallistuiniin asiantuntijoita kuin moni vapaaehtoinen,joka ei ymmärrä miten voi asuaInkerissä tuntematta maan historiaa jakulttuuria.13. tammikuuta näyttelyllä pidettiin kantakansojenpäivä, johon kokoontui kymmeniäkävijöitä. Olga Konkova piti puheenInkerin suomalais-ugrilaisten kansojenperinnekulttuurin merkityksestä korostaenheidän osaamista elää sopusoinnissaluonnon kanssa. Andrei Turov kertoi museonuusimiskonseptiosta. Tilaisuus päättyiKorpi perinneyhtyeen laulamiseen.TYYTYMÄTÖN INKERILÄINENVETOAA PROKURAATTORIN-VIRASTOON JA PUTINILLEInkeriläissyntyinen Sergei ParfjonenkoHatsinan piirikunnasta, joka kutsuu itsensämyös Arvo Kurviseksi vetosi virallisesti13.1.2013 prokuraattorinvirastoonja presidentti Putiniin sinipunakeltaisenristilippumme väärästä käytöstä.Kantajaa ärsyttää se, että ryhmä niin sanottujaharjoittavia seutututkijoita Pietarista,joilla ei ole mitään kuuluuvuuttainkeriläisyyteen käyttää kuin omaansa inkerinsuomalaistenlippua. Ryhmä, johonParfjonenkon mukaan kuuluu 7 henkilöä,tavoittelee (leikkillisesti vai tositarkoituksessa?)itsenäistä eurooppalaista venäjänkielistäInkeriä! Se osallistuu kaikkiinprotestimielenosoituksiin Pietarissa inkerinsuomalaistenlipun alla. Venäjänkielisetsloganit ovat mitä radikaalisimpia kuten”Lopetetaan Moskovan ruokimista!”,”Eläköön vapaa Inkeri!”, ”Pietari, annaPutinille potkut!”Sergei Parfjonenkon mielestä tämä olematonmutta äänekäs ryhmä ei ainoastaankäyttää laittomasti inkerinsuomalaistenlippua, vaan myös nostattaa Venäjän kansojatoisiansa vastaan ja ajaa valtakunnanhajoamista. Siis rikkoo lakia.Parfjonenkon kanteennosto on aivan hänenoma aloitteensa. Inkerin Liiton mielestäkantajalla ei ole paljon voittomahdollisuuksia,koska Venäjän laki ei kielläkeneltäkään minkä tahansa (paitsi fasististasymboliikkaa sisältävää) lipun käytön,mielenosoituksissa saa esittää ihanmitä vaan. Taas kansanvihan propagandaaja aikomusta hajottaa Venäjää ottaenhuomioon ryhmän kokoa on aika vaikeajuridisesti todeta. Viranomaisten reaktiostaei vielä ole tietoa.inkeriläisten viesti29

TapahtumakalenteriIlmoittajille: Jotta tapahtumakalenteriin toivotut ilmoitukset ehtisivät painoon,tulee ne lähettää toimitussihteerille, postitusmuodosta riippumatta, siten, ettäne ovat perillä viimeistään lehden kakkossivulla ilmoitettuna aineiston vastaanottopäivänä.Suomen Inkeri-liitto ry.Inkeri-iltapäivät jatkuvat KarjalatalonInkeri-kodissa viime numerossa olleenohjelman mukaisesti:• 7.4. klo 14 Viron setukaiset, Tuglas-seurankulttuurisihteeri Tapio Mäkeläisenluento, joka liittyy Luostari-matkan ohjelmaan.• 4.5. klo 14 ”Siperiat käyneitä” inkeriläisiä– rovasti Matti Korpiaho haastattelee.• 9.6. klo 14 (lisäys aikaisempaan ohjelmaan)Luostarimatkalaiset kertovatmatkasta kuvin ja sanoin.Inkeri-iltapäivät jatkuvat syksyllä. Ohjelmailmoitetaan myöhemmin.Tervetuloa, inkeriläiset ja kaikki inkeriläistenystävät!Viron inkeriläisten laulujuhlatHaapsalussa 29.-30.6.2013.Ohjelman ennakkotiedot: lauantaina 29.6.klo 18.00 illanvietto, sunnuntaina 30.6.klo 12.00 jumalanpalvelus, klo 14.00pääjuhla.Inkeri-liiton järjestämälle Haapsalunmatkalle on alustavasti varattu 10 paikkaa.Lähtö on lauantaina 29.6. Tallinkinlaivalla 07.30 ja paluu sunnuntaina Helsinkiin21.30. Matkan hinta on 135 euroa,mihin sisältyy opastus, edestakaisetmatkat (laivamatka ja vuorobussi TallinnastaHaapsaluun) sekä majoitus Kongo-hotellissa2hh. Tarvittaessa paikkojapyritään varaamaan lisää, joten ilmoittauduthanmatkalle mahdollisimman pian,kuitenkin viimeistään 27.3.Ilmoittautumiset Alina-Sinikka Salosellealinasinikka@gmail.com tai Metsäpurontie17 D 58, 00630 Helsinki, tai puh040 7437042.Paikallisjärjestöt järjestävät mahdollisestiomat matkansa.Inkerin Liitto (Inkerinsuomalaistenyhdistys Pietarissa) viettää vuotta2013 kaikkien inkerinsuomalaistenmerkkivuotena. Lokakuussa tulee kuluneeksi150 vuotta Kolppanan seminaarinperustamisesta. Samaan aikaan Venäjän”uuden ajan” kansallisliike täyttää 25vuotta.Juhlallisuudet sijoittuvat osin Hatsinankaupunkiin, osin Kolppinaan.Ne alkavat Hatsinassa torstaina 3. lokakuutaklo 12.00 Inkerinmaa –näyttelynavajaisilla ja päättyvät sunnuntaina 6.lokakuuta klo 12 Kolppanan seminaarinmuistolaatanpaljastamiseen Kolppanankirkossa.Inkeriläisten sivistyssäätiö ja SuomenInkeri-liito ry järjestävät matkan juhlil-30inkeriläisten viesti

le. Matkasta kiinnostuneille lähetetääntarkempi ohjelma. Tässä vaiheessa ei olevielä tietoa matkan kustannuksista.Tarkemmat tiedot Alina-Sinikka Salonenalinasinikka@gmail.com, puh 040 7437042. Sitovan ilmoittautumisen ajankohtaja matkan hinta ilmoitetaan seuraavassalehdessä.Suomen Inkeri-liiton kesäjuhlat 2013järjestää Turun seudun Inkeri-seuralauantaina 13.7.2013. Tarkemmat tiedotseuraavassa numerossa.Hyvinkään Inkeri-kerhoHyvinkään Inkeri-kerho ry kokoontuuseurakunnan aulakahviossa (Hämeenkatu16) aina kuukauden 1. sunnuntai.Tiedustelut Irja Pelkonen, inkerikerho@gmail.com tai p. 040 550 5712• 7.4. klo Matti Korpiahon videotallennuksiakerholaistemme elämän kokemuksistaNeuvostovallan ajoilta.• 5.5. klo 14 Emma Tallila: Inkerinmaanja inkeriläisten lähihistoriaa Inkerissäsyntyneen kuvaamana.• Kesäkuussa Myllytilalla on karjalaistenja inkerinsuomalaisten päivä• Heinäkuussa on Inkerinliiton kesäjuhlaTurussa.• Elokuussa retki seurakunnan majalleHeruusiin.Lahden seudun Inkeri-seuraKerhoillat joka kuukauden toinen maanantaialkaen kello 15 Luther kirkolla,osoitteessa Vuorikatu 37.• Maaliskuu 11. Kevätkokous• Huhtikuu 8. Kerhoilta• Toukokuu 13. Kevättapahtuma KähäreilläJousikatu 3• Toukokuu 30. Putronniemen retki.Perillä haravointia ym. järjestelyä. Lihakeittoa.Lähtö klo 8.00.• Heinäkuu 4. Retki Kärkölään HuovilanpuistoonJossa kahvittelu. Lähtö klo 10 Marolankadunturistipysäkki. Paluu noin klo 15.• Heinäkuu Inkeriläisten kesäjuhlat Turussa• Elokuu 12. Retki Tuohirantaan kimppakyydein• Syyskuu 9. Kerhoilta• Lokakuu 14. Syyskokous• Marraskuu 11. Kerhoilta• Joulukuu 9. Jouluruokailu klo 13Kerhoiltojen kahvituksen sovimme vuorotellenjo edellisessä kokouksessa.Jäsenmaksu Lahden seudun Inkeri-seuranjäsenmaksu vuodelle 2013 on 15euroa/henkilö.Maksun voi suorittaa kerhoillassa rahastonhoitajalletai pankkiin tilille Nordea129830-24722Kerhoilloista ja kokouksista tiedusteluihinvastaa Maria Lahti, p. 0400 841 741Turun Inkeri-seuraBesseda-teehetket jatkuvat Palvelupisteessäjoka kuukauden 1. Ja 3. perjantaikello 13 Irma Kapasen vetämänä.Juhlatilaisuudet Varissuon kirkolla (Kousankatu6), kello 14 alkaen.Palvelupiste, Uudenmaankatu 1. Puh. 2332565Helsingin seudun Inkeri-seurantapahtumiaAnitta Iline anitta@inkeriseura.com tai p.050-565 9805Työpajat järjestetään Karjalatalon Inkerikodissa(Käpylänkuja 1, Helsinki)Tiedustelut Toivo Tupin p. 040 578 3894inkeriläisten viesti31

levitä inkeri-tietoaSaatavana Inkeriläisten Sivistyssäätiöstä, p. 045 2612 342KIRJALLISUUSFlink ToivoKotiin karkotettavaksi 20 ,Krifors LarsOli onnistuttava 15 ,Kuivanen Lilja (toim.)Inkerin vuotuisjuhlat 10 ,Nokkala Tapani:Paavo Räikkönen Inkerin mies, 25 ,Ojala EllaEnsimmäinen kevät 16 ,Pelastunut albumi 22 ,Pitkä kotimatka 5 ,Pettinen AlbertOppia, pelata, laulella 5,Lauluja sekakuorolle (nuotit) 5 ,Pelkonen HannuVoihan Venäjä 25 ,Ripatti MariaElämä yhden kortin varassa 16,50 ,Savolainen AatuSuomalainen sissisodassa 5 ,Savolainen MikkoInkerinmaa (kuvateos) 33,50 ,Seppänen HeikkiEtelän tien kulkija – Vilho Helanen 25 ,Sihvo Jouko (toim.)Inkerinsuomalaisten kohtalo 10 ,Störgren AleksanderMutkainen tie vapauteen 10 ,Suominen HellinMooses Putron elämäkerta 1 ,Survo ArvoItku Inkerille 10 ,Tuukkanen SaimiElämäni helminauha (muistelmat) 5 ,Tuuli ErkkiInkeriläisten vaellus 5 ,ÄÄNITYKSETInkerikuoro (CD)Minä tyttö 5 ,Santtu Lauri (äänilevy single)Murrejuttuja 2,50Survo Arvo (C-kasetti)Omal maall’ 2 ,KARTATMustonenInkerin kartta v. 1933 12 ,RandefeldtInkerin uusi kartta v. 1992 10 ,Keski-Inkeri Kylä ja tiekartta v. 1993 10 ,MUUTInkerin isännänviiri ulkosalkoon(50 x 400 cm) 60 ,Inkerin pöytälippu (polyesteriä) + salkomarmorijalustalla 22 ,Inkerin pöytälippu (polyesteriä) 17 ,Adressi surunvalitteluun 7 ,32inkeriläisten viesti