Lue koko juttu tästä. - Kaisa Viitanen

kaisaviitanen.com
  • No tags were found...

Lue koko juttu tästä. - Kaisa Viitanen

AavikonKAISA VIITANEN KUVAT ANDRES FRAGAvangitPaahtava aurinko ja loputtomasti hiekkaa, jatkuvapula ruuasta ja sähköstä. Täällä Saharan autiomaassasijaitsevalla pakolaisleirillä Monina, 30, ja hänenlapsensa ovat asuneet vasten tahtoaan koko ikänsä.24 MeNaiset 24.11.2011


Yötuuli on taas levittänytpuuterimaistahiekkaa MoninaAbdalahin, 30, keittiöön.Uninen nainentarttuu luutaan jaharjaa lattian näkyviin.Kello ei ole edesseitsemää, mutta aurinko kuumottaa jo.Saharassa hiekka tunkeutuu kaikkialle,eikä Monina edes yritä saada sitäkodistaan kokonaan pois. Hänen laatikkomainentalonsa on samanlainen kuinkaikilla naapureilla. Tiilet on muurattuhiekasta, joten rakennukset sulautuvattäydellisesti vaaleanruskeaan maisemaan.Kun on asunut ikänsä Algerian aavikolla,hiekka on ongelmista pienin.Monina ei kuitenkaan ole algerialainen.Hän on sahrawi.– Kotimaani on tuolla jossain, Moninasanoo ja huiskaisee kättäänautiomaata kohti.Monina ja kaikki hänen 30 000 naapuriaantäällä Dakhlassa ovat kotoisinmaasta, jota monen eurooppalaisvaltionpäämiehen mielestä ei ole olemassakaan,eli Länsi-Saharasta.Mauritanian, Marokon ja Algerianvälissä sijaitseva alue on pinta-alaltaansuurempi kuin Iso-Britannia, eikä sinnetäältä lounais-Algeriasta ole kuin 380kilometriä.Monina ei silti koskaan ole käynytkotimaassaan. Hän on syntynytDakhlassa, pakolaisleirissä.Jäljelle jäi vain tarinaTalon hiekka-aidan takaa ilmestyy miesleipäpussi kädessään. Hän on Moninanaviomies Mohamed Abdalahi, 34, joka Monina Abdalahion käynyt leirin leipomossa.ryhtyy aamutoimiinheti aurin-Seuraavaksi mies kantaa tuhisevangon noustua.pörröpään, kaksivuotiaan Wahba-tytönolohuoneeseen muovisoikon viereen.Monina kaataa kannusta vesitilkan japesee vastustelevan tytön kasvot. Pianherää neljävuotias Tiba-poikakin.Olohuoneen seiniä reunustavat paksutloikoilupatjat. Huterassa hyllyssä onsukulaisten haalistuneita valokuvia.Ulkona on reikävessa, vesisäiliön perhejakaa naapureiden kanssa.Kun muu perhe alkaa syödä aamiaista,Monina tarttuu vierailijaa kädestä jaohjaa naapuritalon pihassa seisovaantelttaan. Täällä istuvat teetä juomassasuvun vanhimmat, Moninan äitiMaryam ja tädit Khadija ja Fatima.Heidän seurassaan Monina vaikenee. >>25


Maryam katsoo vierasta pitkään jarauhallisesti suoraan silmiin. Nyt alkaatarina, jota Dakhlan kaikissa perheissäkerrotaan sukupolvelta toiselle. Muutaheillä ei enää ole.Pako aavikolle– Tällaisissa teltoissa me sahrawitasuimme entiseen aikaan, Maryamaloittaa ja pyytää katsomaan teltan kiinnityksenyksityiskohtia.– Hyvä teltta oli kaikki kaikessa, kunliikuimme sateen perässä etsimässävuohille ja kameleille syötävää.Kun Maryam 1970-luvun alussa olinuori, Länsi-Sahara oli vielä Espanjansiirtomaa.– Jo silloin halusimme itsenäistyä. Siksiminäkin liityin itsenäisyysliikkeeseen.Maryam järjesti sotilaille varusteitaja oli mukana valamassa ihmisiin vallankumousintoa.Samoihin aikoihin, vuonna1975, Espanja luovutti Länsi-SaharanMarokolle. Muu maailma paheksuitekoa, sillä kaikki Afrikan siirtomaatolivat jo itsenäistyneet ja ajan hengessäsitä odotettiin Länsi-Saharaltakin.Marokon kuningas valtasi alueenpommittamalla ja levittämällä ihoa syövyttäväänapalmia. Maryam pakeninaisten, lasten ja vanhusten kanssa.– Moni kuoli ihan vieressä. Vain harvallaoli kengät, ja kuuma hiekka turvottijalat muodottomiksi, Maryam kertoo.Pakolaisryhmät piiloutuivat Algerianvuorille. Öisin lämpotila painui lähellenollaa, mutta paljastumisen pelko estinuotiot. Ruokaa ja vaatteita oli liianvähän.Pari kuukautta myöhemmin Algerialähetti kuorma-autoja noutamaan pakolaisia,ja Maryam pääsi siskoineen ja vanhanisänsä kanssa nykyiseen Dakhlaan.– Silloin täällä ei ollut mitään. Meilläei ollut edes telttoja suojaksemme.Algeriassa ilmasto on kuumempikuin Länsi-Saharassa, koska aavikko onkaukana merestä. Kesällä lämpötilanousee varjossa yli 50 asteen.– Lasten ihot paloivat auringossa jasen jälkeen tulehtuivat. Meillä ei ollutlääkkeitä, ja monet lapset kuolivat vammoihinsa,Maryam kertoo.Kansainvälinen apu saavutti leirithitaasti. Alkuvaiheen sahrawit selvisivätAlgerian tuella, mutta leiri syntyiSaharan naisten voimin. He alkoivatpystyttää telttoja ja muurata tiiliä.– Mitä muuta olisimme voineet?Maryam kysyy.– Miehet olivat sotimassa. He tulivatleiriin vain lepäämään ja palasivatsotaan moneksi kuukaudeksi.Arabiyhteiskuntiin verrattuna sahrawinaisetovat miesten kanssa tasaarvoisia.Tai itse asiassa, Saharan naisil-26MeNaiset 24.11.2011


Isoäiti Maryam(kesk.) kertooteltassaan tarinaakotimaastameren rannalla.Vain hän ja siskonsaKhadija (oik.)ovat asuneetLänsi-Saharassa.Monina ja hänenWahba-tyttönsäsyntyivät pakolaisleirissä.Keittiössä onnykyään jääkaappi.Siitä on hellekaudellapaljon iloa,kun juomavedenvoi jäähdyttää.AurinkopaneeleidenansiostaMoninasta ontullut televisonkatsoja.Hänensuosikkinsa onturkkilainen, arabiaksidubattusaippuasarja.”Ohjelma vie ajatuksethetkeksimuualle.”la on enemmän valtaa kuin miehillä.Naiset omistavat talot, ja jos pari eroaa,nainen perii kaiken. Talot on jopanimetty niissä asuvien naisten mukaan.– Ei aavikolla selviä, jos ei toimiyhdessä, Maryam sanoo vakavana.Nyt Maryam on leski. Hän viettääpäivät siskojensa kanssa. Lapset jalapsen lapset asuvat lähellä. Vain yksipojista asuu Espanjassa.– Alussa uskoin joka aamu, ettätänään palaamme kotiin. Vaikka olenasunut täällä jo 36 vuotta, Dakhla ei vieläkäänole kotimme, me olemme täällävain vierailemassa.Koulutettu sukupolviÄitinsä tarinan aikana Monina on ehtinyttyöpaikalleen naisten kouluun. Hänistuu kuluneen työpöytänsä takana laatimassalukujärjestystä.Työpaikka pakolaisleirissä on todellinenharvinaisuus ja onnenpotku.Dakhlassa ei ole virastoja, kahviloitaeikä kuntosaleja. Vain sairaala, jokunenkauppa ja lääkärijärjestön vastaanottoteltta.Ja tietenkin koulut, muttaDakhlassa lapsia opetetaan vain 12-vuotiaiksiasti. Sen jälkeen osa lapsista jääkotosalle odottamaan parempia aikoja.Osa pääsee stipendin turvin opiskelemaanulkomaille. Kuuba kouluttaaeniten sahraweja, mutta Monina muutti12-vuotiaana Algerian pääkaupunkiinAlgeriin sisäoppilaitokseen.– Siellä näin ensimmäistä kertaameren, Monina huokaisee.Hän kiittelee algerialaista opettajaansa,joka ymmärsi leiristä tulleidenlasten koti-ikävän.– Opettaja kannusti meitä opiskelemaansanomalla, että kun pääsemmeLänsi-Saharaan, maamme tarvitseeälykkäitä kansalaisia.Kun Monina neljä vuotta myöhemminpalasi, tarjolla ei ollut mitään työtä.Lähes kaikki ulkomailla opiskelleet sahrawittörmäävät palatessaan samaanongelmaan. Kotona odottaa alkeellinenleiri, jossa ei ole työtä, mahdollisuuksia,toimeentuloa. Vain avustusruokaa jaloputonta teenjuontia.– Lukutaidottomiin vanhempiimmeverrattuna meidän sukupolvemme onerittäin koulutettua. Ystävistäni monion lääkäri, insinööri ja lakimies.Kansainvälisellä avulla leiriin perustettiinteinityttöjen koulu, jossa voiopiskella perinnekäsitöitä, kieliä, tietokoneenkäyttöä. Monina pääsi ensimmäisellevuosikurssille ja myöhemminhänestä tuli koulun video-opettaja.– Opetan tyttöjä kuvaamaan tarinoitaan.Se nostaa itseluottamusta ja lisääyhteishenkeä.Kun koulun rehtori jäi neljä kuukauttasitten äitiyslomalle, Monina sai kokokoulun vastuulleen.Englanninopettaja kaipaa Moninanapua tietokoneen kanssa. Onneksi koneylipäätään toimii. Hiekka hajottaa useintekniikan muutamassa kuukaudessa.”Luku-taidot tomiinvanhempiimmeTöiden jälkeen riisijakoonverrattunaYhdentoista ja viiden välillä dakhlalaisetvälttävät ulkona liikkumista. Aurinkopaahtaa silloin tainnuttavasti, ja väkisuku polvemmetappaa aikaa juomalla teetä kotona. Joson erittäinon pakko lähteä ulos, naiset suojautuvatpaisteelta peittämällä ihostaan joka>>koulutettua.” ikisen kohdan.27


ESPANJAMAROKKODakhlassa ei oletyötä, viihdettäeikä aina tarpeeksiruokaakaan. Kuumuusvie voimat jahiekka tunkeutuukaikkialle. ”Jaksan,koska luotanpaluuseemme”,sanoo Monina.KANARIAN SAARETLÄNSI-SAHARAMAURITANIADAKHLAMALIALGERIAMonilla on jalassa nappanahasta tehdytsaappaat, joita Suomessa näkee talvella.Kädessä näkyy villahansikkaita jakietoopa jokunen päähuivinsa ympärillevielä paksun villahuivin.– Villa eristää kuumuuden kehonulkopuolelle, Monina selittää.Töiden jälkeen Monina lähtee kauppaan.Nykyään sellaisia sentään jo on.Ja työpaikan ansiosta Moninalla onrahaa. Hän tienaa kuukaudessa noin 30euroa. Jos saharalaisperheellä ei oleulkomailla asuvaa, avustuksia lähettävääsukulaista tai harvinaista työpaikkaa,rahaa ei tule mistään.”Jaksan,koska luotanpaluuseemme.”Moninan mies Mohamed ei tienaamitään, koska hän on sotilas. MonetDakhlan miehistä ovat pestautuneetvapaaehtoisiksi pakolaisleirillä toimivansahrawi-hallituksen armeijaan.Aseet on pidetty alhaalla jo 20 vuotta.Tulitauko Marokon kanssa alkoi vuodesta1991, mutta upseereilla riittää työtä.Useimmiten Mohamed tarkistaaautoilijoiden papereita tiesuluilla.Kansainvälisten pakolaissäädöstenmukaan apu ohjataan vain siviileille.Mohamedia ei siis lasketa mukaan, kunYK:n pakolaistoimi jakaa perheelle kuukausittainruoka-apua.Monina kiiruhtaa kotiin, koskatänään on riisijako. Pakolaiset saavatmyös ruokaöljyä, jauhoja, säilykkeitä jakaasupulloja.– Liian vähän, koska monen ruokaloppuu ennen seuraavaa jakoa.Kännykät ilmestyivät aavikolleEnsimmäiset aurinkopaneelit saapuivatDakhlaan muutama vuosi sitten, ja niistätuli heti himoittua arvotavaraa.Kun Moninan naapuriperhe turhautuileirielämään ja muutti Mauritaniaan,Monina sai perheen paneelit. KunMoninan Espanjassa asuva veli kuulitämän saaneen sähköt, hän lähetti rahatkäytettyyn televisioon.– Ensimmäisestä palkasta ostin kaapelit.Seuraavasta käytetyn akun, Moninakertoo.Nyt Monina on ihan koukussa turkkilaiseen,arabiaksi dubattuun saippuasarjaan.Maryam taas viettää suurenosan päivistään seuraamalla arabikanavienuutisia.– Televisio näyttää, mitä kaikkeameiltä puuttuu.Joidenkin asukkaiden mielestäDakhlaa ei pitäisi kehittää. Sehän ei olesahrawien koti. Algerian lounaisnurkassaon viisi sahrawipakolaisten leiriä.Niissä asuu yhteensä noin 165 000 asukasta.Kun Monina aiemmin halusi soittaaveljelleen Madridiin, hänen pitirytyyttää auton lavalla neljä tuntiapäästäkseen satelliittipuhelimeen. Viimevuonna leirien välille valmistui tie,joka lyhensi matkan kahteen tuntiin.Helmikuun jälkeen Moninan ei ole tarvinnutistua autotien pölyssä, koskaDakhlassa käynnistyi kännykkäverkko.Odottavaa elämääMaailmassa on noin 44 miljoonaa pakolaista, joista valtaosaelää kehitysmaissa. Suurin osa pakolaisista odottaapaluuta omassa maassaan.Maailman kriisit kestävät usein kauan ja pakolaiset joutuvatasumaan leireissä vuosia. Keniassa Dadaabin leiri onpaisunut 20 vuodessa yli 500 000 pakolaisen uudeksikodiksi, jossa ruuasta ja tilasta on jatkuva pula.Länsi-Saharan pakolaiset ovat odottaneet kotiinpaluutaAlgeriassa jo 35 vuotta eli leirin lapset ovat kolmannenpolven pakolaisia.Palestiinalaiset ovat ehtineet jo saada neljännen sukupolvenpakolaisvauvoja, sillä Palestiinan pakolaisleirienperustamisesta on 63 vuotta. Ajan saatossa teltat ovatvaihtuneet sementtitaloiksi, mutta useimmat palestiinalaisetelävät Israelin miehittämillä alueilla edelleen YK:nruoka-avun varassa.Nyt koko perhe pelaa kännykän pelejä.– Kun Mohamed on monta viikkoatöissä, voimme nyt olla yhteydessä. Seon tosi iso apu.Sukulointimatkoille jonotetaanMoninalla on kotimaassa Länsi-Saharassasukulaisia, joita hän ei ole koskaan nähnyt.Marokko on rakentanut valloittamansaalueen ympärille 2 600 kilometriäpitkän aidan ja miinoittanut rajaseudun.Algerian puolelle jääneillä pakolaisilla onvain yksi tapa tavata sukulaisiaan.Monina ilmoittautui vuonna 2003Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestönperhetapaamislistalle. YK järjestääpakolaisleiristä miehitetylle alu-Wahba, Tiba jaserkkupoikaleikkivätavustusöljylaatikolla.28MeNaiset 24.11.2011


eelle viiden päivän sukuloimismatkoja.Matkalle pääsee noin 25 henkilöä kuussa.Jonossa on kymmeniä tuhansia.– Isoäitini ehti kuolla ennen kuinmatkustusvuoroni tuli.Marokko pitää Länsi-Saharaa osanamaataan, mutta siellä asuvat sahrawitovat toista mieltä. Alueelle ei päästetätoimittajia, mutta arvioiden mukaan alueellaasuu noin 50 000 sahrawia. Marokkoon löytänyt sieltä fosfaattia ja öljyä,länsisaharalaisille kuuluvan rannikonkalastusoikeudet se on myynyt EU:lle.– Mitä me voimme tehdä, Moninatokaisee.Pakolaisleirin asukkaiden kädet ovatsidotut. Niillä voi ainoastaan avatakansain välisen ruoka-avun lähettämiäkalasäilykkeitä, joiden kyljessä lukeemarokkolaisia sardiineja.Mohamed puuttuu puheeseen.– Etenkin nuoren polven sahrawitovat erittäin turhautuneita. Aseisiintarttumisesta puhutaan jatkuvasti.Toistaiseksi rauha on säilynyt.Muutosta ei näyTorstaina Moninan perhe jää kotiin. Onviikonloppu, ja sen kunniaksi Moninapilkkoo pitkästä aikaa pataan aavikonarvokkainta ruokaa: kamelinlihaa.Dakhlassa noin puolet lapsista elääjatkuvassa aliravitsemuksessa. Moniavaivaa krooninen anemia.– Jumalan kiitos meidän lapsemmeovat pysyneet terveinä.Maryam uskoo, että ainakin lastenlapsetWahba ja Tiba palaavat jonain päivänäkotimaahan. Monina on realisti. Muutostaei ole näkynyt. YK on vaatinut vuosiasahraweille kansanäänestystä, jossa hesaisivat itse päättää haluavatko itsenäistyävai pysyä Marokon alaisina. Marokkoon estänyt vaalit eikä EU, Yhdysvallat taimikään muukaan taho ole halunnut painostaaMarokkoa. Maailmantaloudenlonkerot ohjailevat politiikkoja ja kaukanaaavikolla eläville pakolaisille lähetetäänvuodesta toiseen riisisäkkejä.Kolmen vuoden päästä Tiba täyttääkahdeksan ja pääsee kesälomalle Espanjaan.Kaikki pakolaisleirin 8–12 vuotiaatlapset käyvät ainakin kerran vapaaehtoisperheissäkesänvietossa.Opettajana Monina tietää, että nuoretpuhuvat Espanjan uimarannoistavielä vuosia reissun jälkeen.Monina ei ole koskaan tosissaan ajatellutleirin jättämistä. Ensinnäkään,hänellä ei ole minkään maan passia. Toinensyy on vieläkin tärkeämpi.– Jos lähdemme, luovutamme taistelun.Kamelipata on mureaa. Lapset lusikoivatlautaset niin huolella, ettei tiskattavaaoikeastaan edes jää.Monina kyykistyy keittiössä muovivadinäärelle, lorauttaa kannusta lautasilletipan saippuavettä ja jynssää astiatparhaat päivänsä nähneellä sienellä.Huuhteluveden hän kaataa laskiämpäriin.Aavikolla vettä ei haaskata.Monina nousee ja käy kaatamassa jätevedenvuohien ruokakaukaloon. Tuulion taas yltynyt. Aavikolta lentää hiekkaajo vaakasuoraan. ■Monina ja Mohamedtoivovat, ettei heidänlastensa tarvitsisi elääloppuelämäänsäpakolaisina."Nuorisonkärsivällisyys alkaa joloppua. Toivottavastiemme joudu uuteensotaan", Mohamedsanoo.29

More magazines by this user
Similar magazines