Paavo Paju: Kalastus Terijoella vuosien saatossa - Terijoki

3 (5)koska varsinkin merirajan vartiointi oli varsin heikkoa ja kalastus saattoi jatkualähes ennallaan mutta vähitellen vartiointi tiukkeni ja luvattomasti ”naapurin vesillä”kalastaneiden kalamatkat saattoivat venyä 2-3 viikon mittaisiksi. Ja takaisintultiin maarajan kautta ja tietysti ilman pyydyksiä, jotka naapuri takavarikoi. Jatoisesta kerrasta aika senkun piteni. Onhan Tuota ulkomaanmatkailua suvussakinharrastettu. Mutta kuten sanottu saaliin pääasiallinen markkina oli aluksi rajansulkeuduttua ja sen johdosta Terijoen huvilaelämän lähes kokonaan loputtua Viipurissa.Työnjako säilyi lähes samanlaisena kuin ennen vallankumoustakin. Kalastajatkalastivat, välittäjät ostivat saaliin suoraan rannasta ja toimittivat Viipuriinjoko vähittäismyyntiin tai tukkukauppaan, joka välitti saalista edelleen sisämaahanja varmaan pääkaupunkiseudullekin. Sittemmin kun Terijoen kesäturismi jälleensuomalaisten kesämatkailijoiden ansiosta nousi uuteen kukoistukseen, myöskotomarkkina muodosti merkittävän osan tuloista. Ja taas selvittiin vähemmillävälikäsillä ja säilyvyysongelmilta vältyttiin. Lisäksi kesäaikaan monet talvella kalastaneetolivat kiinni maanviljelyksessä ja paitsi että kesäajan saaliit yleensä olivatheikompia osin huonoista matalista kalavesistä johtuen, niin myös kalastajiaoli vähemmän kun talviaikaan. Monilta enemmän maanviljelykseen keskittyneeltäpuuttuivat myös veneet. Tämä osin auttoi ammattikalastajia heikon kalastusajanyli. Mutta myös kotimaan kalastusmatkailua harrastettiin. Useana vuonna Terijoenkalastajat lähtivät pyydyksineen ”kutua vastaan”. Kalojen kutu kun ajoittuu paljoltivesien lämmön mukaan ja varsinkin syksyisin siian kutu alkaa nopeamminjäähtyvissä järvissä paljon aiemmin kuin merialueella. Siispä verkot rekeen jaKannaksen järvialueille pyytämään. Mainitaanpa että kalastusreissuja tehtiinmyös Laatokan puolelle. Sitten kun kotirannoilta kuului kutu-uutisia, niin kiirehdittiintutuille saalispaikoille verkkoja kokemaan. Muutamat kalanostajat eli raasselitseurasivat kalastajia näille matkoille. Kauppa se on mikä kannattaa. Mutta kalastus.Se on onnenkauppaa.Pääosin kalastus tapahtui alkuaikoina – siis autonomian aikaan – verkoilla. Verkotolivat pääosin tiheäsilmäisiä puuvilla- tai pellavalangasta silmäkooltaan 15–17millisiä ja tarkoitettu hailin, kurvin (kuore, norssi) ja pienen särjen sekä kiiskenpyyntiin. Verkkoliinat oli kudottuyleisimmin kotona jasiinä on pitkinä talvi-iltoinaollut puuhaa huonoissa valoissa– tosin taitava verkonkutojataisi osata työnsävarmaan pilkkopimeässäkin.Kutojan työkaluina olivat – jaovat vieläkin muuttumattominaverkkokäpy, jonka ympärilleensin puuvillalankakiedottiin ja puunpalanen, erimittainen jokaista eri silmäkokoavarten. Ja sitten vaansolmuja tekemään. Yksinkertaistaeikö totta. Ja esim. 15mm verkkoon niitä solmujatulee n. 5000 neliömetrille.Oli siinä vääntämistä. Suuremmankalan saalistukseentehtiin myöhemmin ahvenellen. 35 mm ja siialle, kuhalle jalohelle 45–55 mm silmäkoonverkkoja. Verkkoliinahan, siispuuvilla- tai pellavalanka, onvarsin lahoavaista tavaraa,