2/2011 - Väestöliitto

vaestoliitto.fi

2/2011 - Väestöliitto

Nuorten kesäriskitTeksti Ritva Åberg” Kondomejaon aivan ehdottomasti pakattavareppuun. Se on nuoren ykkösehkäisy.Päihtyneenä nuori tekee asioita, joitaei ehkä selvin päin tulisi tehneeksi: hänsuostuu harkitsemattomiin seksikontakteihintuntemattomien kanssa. Toisaalta,vaikka olisi kyse omasta seurustelusuhteesta,niin päihtyneisyys voi tehdä kepposet,ja ehkäisyn käyttö unohtuu. Sitäei joko muista ollenkaan, tai kondominkäyttö ei onnistu tanakassa humalassa.Kondomin käyttö voi jäädä unohduksiinmyös siksi, että nuorten yhdynnätovat hyvin sattumanvaraisia. Kun tarveyllättäen tulee, kondomeja ei ole valmiinaja hetken huumassa niitä ei lähdetämyöskään kioskilta tai bensa-asemaltaostamaan.Puheeksi ottaminen vaikeaa-Ehkäisyn puheeksi ottaminen, siitä keskusteleminenon aina haaste nuoruusiässä.Se korostuu varsinkin tilanteessa,jossa on erityinen fiilis. Jos ollaan esimerkiksifestareilla, niin se voi olla vieläsuurempi haaste: on ikään kuin rikkoisilumouksen siinä tilanteessa ottamallaehkäisyn puheeksi, Miila Halonen sanoo.Ihan epätoivoon ei kannata nuortenseksiriskeissä vajota: näyttäisi siltä, ettänuorten seksuaaliterveys on kuitenkinmenossa parempaan suuntaan. Nuortenkouluterveyskyselyn 2010 mukaannuorten yleisimpiin seksitauteihin kuuluvaklamydia on alkanut 15–19-vuotiaillanuorilla vähetä. Viime vuonna määräoli 3 168, kun se pari vuotta aiemminoli ollut 3 552. Kaikkein yleisin on edelleenvisvasyylä, joka voi levitä helpostisuojaamattomassa yhdynnässä. Pääkaupunkiseudunnuorisolla tippuri onjonkin verran lisääntynyt. Kun sitä tavattiin15–19-vuotiailla nuorilla vuonna2007 viisi, oli tartuntoja 2010 jo yli seitsemänkertaisesti,eli 37 (THL).Ilahduttavaa on myös teiniraskauksienvähentyminen. Kun vuonna 2006 alle19-vuotiaille tehtiin 2 238 raskaudenkeskeytystä,niin 2009 määrä oli laskenut2 101:een (THL:n raskaudenkeskeytysrekisteri).Trendiä on selitetty osaksisillä, että seksuaalikasvatus saatiinkouluihin pakolliseksi oppiaineeksi2006. Myös jälkiehkäisyn saamisellareseptivapaaksi 2002 on ollut vaikutuksensa.1990-luvun laman aikana teiniraskaudetja taudit lisääntyivät huomattavasti,mutta kuntien taloudellisentilanteen ja sitä myöten palveluiden parannuttualuvutkin kirkastuivat.Mitä mukaan festarireppuun?Kondomeja on aivan ehdottomasti pakattavareppuun. Se on nuoren ykkösehkäisy.Siinä hoituvat samassa raskauden- jatautiehkäisy. Kondomi on sitä paitsi ainoaehkäisymuoto, jota poika voi hallinnoida,hän voi itse päättää, tullako isäksi, saadakotauteja ja tartuttaako niitä edelleen.” Kondomion sitäpaitsi ainoaehkäisymuoto,jota poika voihallinnoida...Hormonaalista ehkäisyä käyttävä tietystimuistaa pakata pilleripakkauksensamukaan. Ehkäisypillereihin pitää suhtautuakuin mihin tahansa lääkkeisiin: niitäei syödä vain silloin, kun muistaa. Pilleripitäisi napata 12 tunnin kuluessa edellisestä,jotta ehkäisysuoja säilyisi.Jälkiehkäisyä ei valistuneen festarikävijäntarvitse pakata reppuunsa. Jossen haluaa kuitenkin tehdä - varmuudenvuoksi, kannattaa tehdä itsensä kanssasopimus: pyrin kondomin käyttöön jokaainoassa yhdynnässä ja olemaan huolellinen.Jälkiehkäisy on vain hätätapauksiavarten. Sitä on apteekeissa kahdenlaista:pitempään markkinoilla ollutta, yli15-vuotiaille reseptivapaata valmistetta.Sen teho on 72 tuntia, eli kolme vuorokauttayhdynnästä. Uudempi valmiste ontehokkaampi ja vain lääkärin reseptilläsaatavissa. Sen teho on viisi vuorokautta.Alkoholi ja seksi eivät kuulu yhteen.Tytöt ovat kirineet poikia kiinni riskikäyttäytymisessä.Usein porukoissatyhmyys tiivistyy ja tulee puolin jos toisinkinrajojen ylittämistä. Usein riskikäyttäytyminenon kasautuvaa: jos tytölläon useita seksikumppaneita, hänelläon usein myös runsasta päihteiden, alkoholinja huumeiden, käyttöä ja jatkuvaaehkäisyn epäonnistumista.Festarille mukaan pakkaus itsesuojelua.Päihtyneenä voi olla vaikea saada sanotuksi:hei, tämä ei ole hyvä juttu, tehdäänjotain muuta. Kuitenkin reilu ”ei” japoistuminen tilanteesta säästävät harmeilta.l6 Pari&Perhe 2/2011


Sairaus heijastuuseksuaalisuuteenIkääntyminen tuo mukanaan luonnollisiamuutoksia terveyteen, mutta myösvakavia sairauksia kuten erilaiset naistenja miesten syövät. Rintasyöpä ja gynekologisetsyövät horjuttavat naisen fyysis-Ikääntyneet kaipaavatläheisyyttäTeksti Merja KoivuniemiKuvat työryhmä Anne ja Kari Saaristo ja Tarja SandbergSeksuaalisuus ei sammu ikääntymisen myötä, mutta se voi muuttuauudenlaiseksi aistillisuudeksi ja kumppanuudeksi. Erilaiset elämäntilanteet,muutokset ja kriisit sekä sairaudet vaikuttavat seksiin- vaikeuksiin on kuitenkin saatavilla apua.Seksuaalinen halu ja tarve vaihtelevatyksilöllisesti myös vanhemmallaiällä: toiselle riittää muutamakerta vuoteen, toinen kaipaa seksiäviikoittain ja useamminkin. Olennaistaolisi, että pariskunnan toiveet kohtaisivatniin, että molemmilla on hyvä ollaja he kokevat seksuaalisen kanssakäymisenvahvistavan suhdetta. Seksuaalisuuson läheisyyttä parhaimmillaan ja meilläkaikilla on luontainen tarve olla haluttujaja hyväksyttyjä.Etenkin naisille keski-ikäistyminen javaihdevuodet tuovat uudenlaista rohkeuttaja vapautuneisuutta, kun raskaudetovat takana ja elämää hankaloittaneethormonimyrskyt vaimentuvat. Moni nainentuntee kehonsa paremmin keski-iäntuntumassa ja seksin nautinto kasvaa itsetuntemuksenmyötä. Vanhempi pariskuntalöytää usein elämäänsä uuden seksuaalisenrytmin. Keskinäinen luottamusja kokemus lisäävät molempien seksuaalistanautintoa.tä, psyykkistä ja sosiaalista tasapainoa.Sairaus vaikuttaa aina myös käsitykseenmuuttuneesta kehosta. Vakavan sairaudenvarjo ei voi olla näkymättä seksuaalisuudessa.Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri,pari- ja seksuaaliterapeutti PirkkoBrusila kirjoittaa Väestöliiton julkaisussaKosketuksen kaipuu - kypsän iän seksuaalisuussiitä, miten muuttuneen kehonkuvanhyväksymisessä oma perusasenne on ratkaiseva.Kuitenkin kumppanin ja läheistentuki on korvaamattoman arvokas.Miehelle sairaus ja iän karttuessa ilmenevättoiminnalliset häiriöt voivat nakertaamiehistä itsetuntoa, jos seksuaalisuuson ollut miehelle nuorempana hyvintärkeää ja suorituskeskeistä. Brusilanmukaan ikä, sairaus tai vamma ei vie kykyänauttia seksuaalisuudesta, vaikka perinteinenseksi ei onnistuisikaan. Kaikillaon oltava oikeus ja mahdollisuus nauttiaseksuaalisuudesta.Pari&Perhe 2/2011 7


VarttuneidenseksuaalisuusMielikuvitus ja leikkivirkistävät seksiäSeksuaalisuus on alue, johon vaikuttavatmonet eri tekijät ja tilanteet. Väsymyslienee yksi yleisimmistä syistä, jokahelposti lopahduttaa halun. Seksi maistuuvirkeänä ja usein etenkin yhteisentekemisen ja harrastamisen jälkeen. Seksuaalisuusvoimistaa yhteenkuuluvuutta,mutta seksi ei välttämättä ole itsestäänselvyys.Yllätykset, leikkimielisyys jahuumori sekä salattujen toiveiden kertominenkumppanille saattavat avata uudenlaisenmaailman. Pelit, roolileikit,asut ja seksivälineet voivat tuoda kaivattuapiristystä seksiin.Erilaisten sairauksien ja vammojen jälkitiloissatarvitaan monesti myös seksivälineidenapua. Oman ryhmänsä muodostavatyksineläjät tai ilman parisuhdettaelävät, joille seksivälineet antavat lisänsäseksuaalisessa nautinnossa.”Seksi maistuuvirkeänä jausein etenkinyhteisen tekemisenja harrastamisenjälkeen.Väestöliiton kliininen seksologi TarjaSandberg kertoo Kosketuksen kaipuu-julkaisussa seksivälineiden mahdollisuuksistasekä naisille että miehille.Sandberg peräänkuuluttaa ennakkoluulottomuuttaja rohkeutta kokeilla erilaisiaseksivälineitä, joita voi käyttää kokokeholla. Seksivälineet toimivat osanaseksuaaliterveyttä, eikä niiden omistaminentai käyttäminen ole enää tabu.Tämän ajan seniorit aikuistuivat vapautuneessaseksuaalisessa ilmapiirissä1960-luvulla, joten heillä on jo oikeusnauttia seksistä rennommin kuinaikaisemmilla sukupolvilla. Ikääntyminenei ole este seksuaalisuuden toteuttamiselle,vaan pikemminkin mahdollisuusmonipuolistaa seksuaalista nautintoa.lLähde: Kosketuksen kaipuu – kypsän iänseksuaalisuus. Toim. Anne Leinonen jaJaana Syrjälä. Väestöliitto 2011.Haluttaa,ei haluta,haluttaa…Kuusikymppistä Pirjoa seksi kyllä kiinnostaa, mutta aina ei vainoikein jaksaisi, vaikka mies seksiä usein toivookin. -Olen totta kaiiloinen, että mies on terve ja pystyväinen ja tykkää minusta vielävuosien yhdessäolon jälkeenkin. Mutta kun haluaisin myös muutayhteistä, kuin vain petitouhuja.n -Olemme varmaan ihan tyytyväisiäelämäämme, vaikka arki on aika laillarutinoitunutta ja kaavamaista. Tuohanse turvallisuutta, kun tietää mitenvuodenkierto kulkee. Joskus vain toivonyllätyksiä ja uuden karheutta parisuhteeseemme.Eipä näistä paljontule puhuttua, homma toimii ja hyväniin, Pirjo huokaa.Fyysisesti Pirjo on hyväkuntoinenja hormonikorvaushoito toi aikoinaanavun vaihdevuosien oireisiin. Nyt Pirjoon ilman korvaushoitoa ja tyytyväinenoloonsa.Pariskunnan toiveet seksin osaltaovat pääpiirteissään yhteneviä. Pirjoaavistelee miehen kuitenkin kaipaavanräväkkyyttä makuukamarin puolelle,mutta häntä eivät erikoisemmatlemmenleikit oikein huvita.-Minusta seksiä muutenkin ylikorostetaanja ihmiset kertovat kaikenmaailmankokeiluista; ne eivät oleminua varten. Ajatuskin sellaisistasaa minut alakuloiseksi. Seksi on hyväämiehen kanssa ja hän ottaa mi-nut huomioon, mutta eikö rakkautta voiosoittaa muullakin tavoin? Pirjo kysyy.Jos hän kieltäytyy seksistä, mies aivanselvästi loukkaantuu. Joskus hän miettiisitä, että pelkäävätkö ikääntyvät miehetkykynsä katoamista. Onko se niin isoasia miehen itsetunnolle, vaikka eletäänpitkässä hyvässä liitossa? Kun tämän ottaapuheeksi, vastauksena on hymähdysja vaikeneminen.Pirjolle koti on tärkeä, samoin lapset jakaksi lastenlasta.-Tietysti tuota pappaakin on muistettavahelliä, kun vain jaksaisi. Aina puhutaannuorten perheiden ruuhkavuosista,mutta meidänkin ikäisillämme on yhdenlaisetruuhkavuodet.Pirjo on vielä työelämässä mukana,hoitaa ilomielin lastenlapsia ja käy85-vuotiaan yksin asuvan leski-äitinsäluona säännöllisesti. Äidin muisti alkaaheikentyä ja hän tarvitsee runsaastihoivaa. Omaa itseäänkin olisi jaksettavahoitaa, kuntoilla, pysyä vireänä.-Naisen elämä on näköjään ruuhkaistaläpi elämänkaaren, Pirjo naurahtaa.8 Pari&Perhe 2/2011


Teksti Raisa CacciatoreLapsen seksuaalisuus onleikillistähassuttelevaauteliasta ja kivaa!- miten suojata ja tukea lapsen kehittyvää seksuaalisuuttaLasten seksuaalisuus on viatonta ja innokasta. Se on kehollista, estotonta,tutkivaa ja leikillistä. Ja rajatonta. Lapsi ei osaa suojata itseään, eikätiedä oikeudestaan olla turvassa. Niinpä aikuisten tehtäväksi jää tukeaja suojata lasten seksuaalisuuden aitoa ja vilpitöntä puolta. Jokainenläheinen aikuinen on avainasemassa tukemassa lapsen ja nuorentervettä kasvua.seksuaalisuus on ihmisen sisäinenominaisuus, herkkä ja näkymätön.Sen kautta tavoitellaan läheisyyttä,turvallista yhdessäoloa, hellyyttäja nautintoa. Se vetää lähelle ja saa luottamaan.Se ilmenee hyvin eri tavoin eriikävaiheissa, muuttuu ja kehittyy portaittain,koko elämän ajan. Mihinkään ei olekiire. Jokainen porras on arvokas ja hyvä.Portaita voi myös palata takaisinpäinkin.Elämällä vahvasti jokaisen kehitysvaiheentunteet lapsi vahvistuu ja hänen itsetuntemuksensaparanee.Lapset ja nuoret kehittyvät tänä päivänämelkoisen tietotulvan keskellä. He tarvitsevatapua suodattamaan oikeaa tietoaheille haitallisesta tiedosta. HerkkyysRajoja tarvitaan niin isoillekuin pienillekinLasten seksuaalisuus on kehollista, estotonta,tutkivaa ja leikillistä. Lapsi eitunnista sopivuussääntöjä, vaan tutkisihelposti kaikkien ihmisten kehoja. Aikuisenon opetettava lapselle oman kehonkoskemattomuuden ja arvostamisenoikeutta ystävällisesti ja lapsen aijaomien tunteiden arvostaminen ei olemuotia. Nuorille kaupitellaan kovuuttaja kiirettä sen sijaan. Ronskius ja yliaktiivisuusseksissä eivät kuitenkaan lisää lapsentai nuoren hyvinvointia, vaan johtavathelposti rankkoihin oireisiin. Siksi on tärkeääsuojata seksuaalista kehitystä ja kasvurauhaa.Seksuaalinen kehitys ei ole matka ensisuudelmastaensimmäiseen yhdyntään.”Se on matka pienen vauvan olemassaolonihanuuden oivalluksesta pikkuhiljaanuoreksi ja aikuiseksi, joka tuntee itsensäja pystyy huolehtimaan itsestään, rakastaaitseään ja kykenee jakamaan rakkaudentunteita toisen ihmisen kanssa. Lapsuudenseksuaalisuus on uteliaisuutta, leikillisyyttäja avoimuutta sekä monenlaistanautintoa. Lapsi kaipaa aikuiselta pysyvyyttä,turvaa ja hellyyttä.Lapsi ei tunnista sopivuussääntöjä,vaan tutkisi helposti kaikkienihmisten kehoja. "Pari&Perhe 2/2011 9


Kasvu seksuaalisuuteentoutta ja avoimuutta arvostaen. Se tarkoittaasitä, että aikuisen on laitettavamyös itselleen ja toisille aikuisille rajat.Yhdenkään lapsen seksuaalisuutta ei saanolata, häpäistä tai rikkoa alistamallasitä aikuisen tarpeisiin.Tunteissaan lapsi kokee läheisiä aikuisiakohtaan usein rajatonta ihailua ja rakkautta.Lapsi luottaa, antautuu ja alistuuhelposti. Lapsi on naiivi ja tietämätön, innostuuherkästi, mutta ei osaa suojata elämäniloaan.Ja jos lapsuuden seksuaalisuussammuu ja vaikenee, ei samanlaisenasitä saa takaisin enää ikinä. Väestöliitonnuorten toiminnoissa kuten niin monissamuissakin auttavissa tahoissa tehdääntyötä päivittäin näiden kaltoinkohdeltujennuorten traumojen korjaamiseksija nuorten eheyttämiseksi. Se tuntuuaina yhtä väärältä ja julmalta nähdä, kuinkapahasti seksuaaliset loukkaukset voivatvahingoittaa kypsyvää lasta ja nuorta.Jos lapsen oma seksuaalisuus se saa kukoistaalempeän ohjauksen varassa, silloinlapsella voi vielä aikuisenakin olla hituneninnokasta, estotonta ja avointa suhtautumistaseksuaalisuuteen. Rajatontakin: eiole väliä missä loppuvat minun rajani jaalkavat sinun rajasi. Leikillistä, hassuttelevaa,uteliasta ja kivaa! Ja paljastavaa! Jaantautuvaa! Ja satakymmenen prosenttialuottavaa!Utelias alle kouluikäinenLapsi syntyy täynnä perusluottamusta jarakastaa itseään ihan automaattisesti jokaisestakohdasta kehoaan. Ihokontaktit,läheisyys ja aikuisen rakkaussuhderakentavat edelleen itsetuntoa ja myönteistäkehonkuvaa. Kehoon ja läheisyyteenliittyvä nautinto toivottavasti opitaansallituiksi osiksi elämää.””Samalla kun lapsi lee oman kehonsa osienopettenimiä,hän myös opetteleeyhteisön sääntöjä.Muutaman vuoden ikäinen lapsi on hyvinylpeä myös sukupuolielimestään ja voiesitellä sitä. Sukupuolielinten kosketteluntuoma mielihyvä, lohtu ja turva löytyvätusein noin viisivuotiaana. Alle kouluikäisenseksuaalisuutta leimaa uteliaisuus,avoimen estoton ja innokas suhtautuminen.Häpeä on varsin vierasta, ellei sitäopeteta. Osan tästä luontevuudesta soisisäilyvän vahingoittumattomana aikuiseenseksuaalisuuteen.Oman kehon haltuunottoLeikki-iässä oman kehon suojaamisenopettelu on ajankohtaista. Lapsi rakastuuläheisiin aikuisiin, eikä tee eroa sukupuoltentai sukupolvien välille. Samallakun lapsi opettelee oman kehonsa osiennimiä, hän myös opettelee yhteisönsääntöjä.”Sukupuolirooli opitaanja omaksutaan niiltäaikuisilta malleilta, joitalapsi arjessa kohtaa, muttamyös tarinoista ja mediasta.Oman kehon haltuunotto ja itsehallintakasvavat pikkuhiljaa tuen avulla. Leimaamattahäpeällä, voidaan itseään tutkiskelevaalasta ohjata, ettei ole tapanakaivaa nenää, korvaa tai pimppiä/pippeliäjulkisesti, mutta jokainen saa itse kosketellakehoaan yksin ollessaan. Lapsi opetetaanitse pyyhkimään peppunsa ja huolehtimaanalapesusta, koska sukupuolielimetovat arvokas yksityisalue, jonne eikukaan kosketa ilman lapsen lupaa ja hyvääsyytä. Näin lapsi oppii myös suojautumaantarvittaessa tunkeilevalta ja loukkaavaltakoskettamiselta ja kunnioittamaantoisten intimiteettiä.Sukupuolirooli opitaan ja omaksutaanniiltä aikuisilta malleilta, joita lapsi arjessakohtaa, mutta myös tarinoista ja mediasta.Lapset kokeilevat erilaisia roolimallejaja vastakkaisenkin sukupuolen roolia.Lapsi arvioi sukupuoltaan, onko hyväjuttu olla poika/tyttö, josta joskus kasvaamies/nainen. Läheisten aikuisten suhtautumisellaja perheen vuorovaikutusmalleillaon keskeinen merkitys. lKirjoittaja on Väestöliiton seksuaaliterveysklinikanasiantuntijalääkäri ja lastenpsykiatri.Hän on yhdessä kätilö-terveydenhoitaja ErjaKorteniemi-Poikelan kanssa kehittänyt seksuaalisuudenportaat –mallin lasten ja nuortenseksuaaliskasvatuksen tueksi. Malli onjulkaistu ammattilaisille Opetushallituksenkautta. Vanhemmille on kirja Portaita pitkin(WSOY 2010) ja Väestöliiton Vauvasta naperoiseksi– Pienten lasten seksuaaliterveydestä.Otto Paakkanen10 Pari&Perhe 2/2011


Lapset ja nuoretturvallisestinetissäTeksti MaaretKallioKuva Mehmet DilsizLapset oppivat jo varhain käyttämään tietotekniikkaa kommunikoimiseen,yhteyksien luomiseen, asioiden hoitamiseen, viihdyttämiseenja sisällön tuottamiseen. Internetiin liittyy myös riskejä, joista lapsetja nuoret eivät ole riittävän tietoisia tai heiltä puuttuu kyky hallitaja ymmärtää niitä. Verkon käyttömahdollisuuksien laajeneminen onmahdollistanut myös seksuaalisuuteen liittyvän rikollisen toiminnanlisääntymisen.joismaisen ministerineuvoksen tutkimuksenmukaan (2007) 99 prosenttia pojistaja 89 prosenttia tytöistä on nähnyt netissäpornoa. Ensikosketus pornoon oli jo12–14-vuotiaana. Kolmasosa nähneistäluokiteltiin suurkuluttajiksi.Seksuaalisen kuvamateriaalin katsominenei jätä tilaa nuoren omalle mielikuvitukselletai kehittymättömyydelle. Esimerkiksieroottista tarinaa lukiessa nuori voikuvitella tapahtumat juuri niin rohkeiksi,kuin hänen kehityksensä ja mielikuvituksensaantavat myöten, kun kuva ei pakotahäntä näkemään kaikkea.Pornografia herättää nuoressa ristiriitaisiaajatuksia; se saattaa kiihottaa ja kiinnostaa,mutta myös pelottaa ja ahdistaa.Aikuisen kannattaa herätellä oman lapsenja nuoren kanssa keskustelua seksuaa-lasten ja nuorten internetin käytössäsosiaalinen kanssakäyminensekä yhteisöllisyys ovat suuressaroolissa. Nuoret tapaavat internetissäarkielämästä tuttuja kavereita, ystäviäja tutustuvat uusiin ihmisiin. He etsivätsamanhenkisyyttä ja vertaistukea ”chattailemalla”erilaisten yhteisöpalvelimienvälityksellä, ”mesettämällä”, keskustelufoorumeissa,kuvagallerioissa ja lähettämälläsähköpostia.Internet on ääretön maailma, jonkarooli tietolähteenä on niin hyvässä kuinpahassa lyömätön. Internetin rajattomuusnäyttäytyy vahvasti myös seksuaalisuudenkentällä. Kenellä tahansa on vapaapääsy aikuisille suunnattuihin seksisivustoihinja pornografisiin aineistoihin– niin myös lapsella ja nuorella. Pohlisuudesta,tunteista, seksistä ja pornostasekä sen todenmukaisuudesta. Tärkeintäon, että lapsi ja nuori saavat tukea omaanherkkään seksuaaliseen kasvuunsa omanlaisenaantyttönä tai poikana. Läsnä olevaaja läheistä aikuista kaivataan tukemaan,tulkitsemaan ja kritisoimaan nuorenkanssa yhdessä internetin tarjoamiasosiaalisia suhteita, käyttäytymistä, rajaamistaja hämmentävää materiaalia. Nuorennettiohjaaminen tapahtuu parhaitenohjaavalla keskustelulla sekä yhdessä pohtimalla.Seksuaalista kaltoinkohteluaInternet on lisännyt lasten ja nuortenmahdollisuutta joutua seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi.Lapsille ja nuorille suunnatuillayhteisöllisillä sivustoilla liikkuumyös aikuisia, jotka hakevat nuorista seuraaomien tarpeidensa täyttymiseksi. Aikuinen,joka hakee seksuaalista tyydytystälapsesta tai nuoresta, saa internetistä yhdenkontaktikanavan lisää.Hyväksikäyttäjän toiminta perustuuvahvan luottamussuhteen rakentamiseennuoren kanssa. Vanhemmat ovat yllättävänharvoin tietoisia pitkäänkin jatkuneestayhteydenpidosta. Mitä pidempäänyhteydenpitoa on jatkunut, sitä vaikeampisiitä on kertoa ulkopuoliselle.Pari&Perhe 2/2011 11


Nuoret netissäRikoksen tunnusmerkistö täyttyy herkästialle suojaikärajaisen nuoren kanssa,vaikkei tosielämän kontaktia koskaan syntyisikäännettitapailun lisäksi. Jo pelkästäänvirtuaalisesti tapahtuneet seksuaalisetpuheet, ehdottelut tai kyselyt aikuisen taholtariittävät rikoksen täyttymiseen. Kasvussaankeskeneräisellä lapsella ja nuorellaei ole kykyä arvioida nettitapailun mahdollisiaseurauksia. Aikuisen velvollisuuson selvittää vastakeskustelijan ikä ja kantaavastuu kontaktin asiallisuudesta niin tosielämässäkuin verkossakin.Käytön rajaaminenLasten ja nuorten tietokoneen ja internetinkäytön rajaamisesta on keskusteltupaljon. Keskustelusta huolimatta harvannuoren kotona internetin itsenäistäkäyttöä on rajattu konkreettisin keinoin,kuten lapsilukoin, vain aikuisen tietäminsalasanoin tai sijoittamalla kone paikkaan,jossa vanhemmalla on mahdollisuuskontrolloida sen käyttämistä.Vaikka monessa perheessä asiasta keskustellaantoistuvasti, ei konkreettista rajaamistakuitenkaan tapahdu. Sekä vanhemmatettä nuoret kaipaavat konkreettisiaohjeita ja välineitä netin turvalliseenTurvallisen nettikäytön ohjeetn Tallenna keskustelut ja viestit– ja kerro siitä keskustelukumppanillesi.n Lisää omia kuvia hyvin harkitusti yhdessävanhemman kanssa pohtien.Muista, että alle 18-vuotias tarvitsee kuvanjulkaisemiseen vanhempansa luvan.n Henkilötietoja ei pidä jakaa netissä,älä kerro niistä edes pikkuisissa paloissa(kuten koulu, sukupuoli ja nimi).n Jaa mese-osoitteesi hyvin harkiten taivanhemman kanssa sovitusti.n Nettituttua tavataan ensimmäisenkerran vain vanhemman seurassa.n Poistu netissä paikalta heti, kun ahdistaa,kiusataan ja häiritään.n Kerro hämmentävistä kontakteista jasivustoista aina omalle vanhemmalle.n Seksuaalisten ehdotusten ja tekojenesittäminen netissä alaikäiselle on rikollista.Asia voi johtaa poliisitutkintaan.n Älä käytä web-kameraa vieraan kanssa.n Julkaise netissä vain sellaista, mitäolet valmis näyttämään koko maailmalle.n Salasana on kuin alushousut. Älä lainaamuille ja vaihda riittävän usein.käyttämiseen. Yleistäen voidaan sanoa, ettämitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitävaikeampaa hänen on ymmärtää internetinanonymiteettiä sekä globaalia luonnetta.Lapsen ja nuoren suojeleminen internetissäei voi perustua pelottelulle, varoituksilletai rangaistuksille. Väärille sivuillejoutuneen tai hakeutuneen nuoren rankaiseminenesimerkiksi viikon käyttökiellollaei taatusti rohkaise toista kertaa kertomaanlähiaikuisilleen netissä kohtaamastaanhämmentävästä materiaalista taikontakteista.Aikuisella on vastuu lapsen ja nuorentoimintaympäristön turvallisuudesta,myös netin maailmassa. Aikuisen velvollisuuson suojata lasta ja nuorta myös verkossarajoituksin sekä säännöin, jotka onVoiko 11-vuotiasliittyä Facebookiin?”Tyttäreni täytti vastikään 11 vuotta.Meillä kotona on koko menneen talvenajan keskusteltu siitä, onko hänelläoikeutta liittyä Facebookiin. ”Kaikki”hänen luokkakaverinsa ovat kuulemmasiellä. Hän kokee jäävänsä paitsi jotaintärkeää ja syrjäytyvänsä porukasta, jos eipääse mukaan. Nyt keskustelut ovat vainkiihtyneet ja hän ottaa asian esille liki päivittäin.Facebookin sääntöjen mukaan yhteisöönpääsevät vasta 13 vuotta täyttäneet.Tyttäreni kaverit ovat – ilmeisesti vanhempiensaluvalla – valehdelleet ikänsä,jotta voivat olla siellä mukana. Facebookon ymmärtääkseni enemmän varttuneempiennuorten ja aikuisten yhteisö.Miten tässä pitäisi toimia? kyselee ”neuvotonäiti”.Haastattelut koonnutRitva Åberg.# TarkoituksenmukaisetikärajatSeksuaaliterapeutti Kirsi Porras Väestöliitonnuorten seksuaalisen kaltoinkohtelunkohtaamisprojektista (Nuska) vastaa neuvottomalleäidille, että monessa sosiaalisenmedian sekä muissa yhteisöissä (esimerkiksiharrastukset) on suositellut ikärajat,jotka on asetettu tarkoituksenmukaisesti.Sekä vanhempien että lasten on noudatettavanäitä suosituksia.Kirsi Porras korostaa, että 11-vuotias onvielä hyvin nuori ja kypsymätön. Tämänikäinenei pysty arvioimaan, mitä esimerkiksiitsestään kertoo sosiaalisessa mediassaja mitä mahdollisia jatkoseurauksiavoi tietyillä kommenteilla, kuvilla tai muullavastaavilla asioilla siellä olla. PelkästäänFacebookin salausten päivittäminen onvaativaa jopa aikuisille. Tieto, joka on tarkoitettuvain kaverille, onkin voinut mennäkavereiden kaverille tai täysin vieraille henkilöille,jos asetuksista ei ole huomannutrastittaa oikeaa kohtaa.Netissä voi yhdessä käydä tekemässä ns.nettifiksuustestin http://www.tietoturvakoulu.fi/oppilaille.htmlja samalla keskustellakysymyksistä sekä testituloksesta.-Tehkää netin käytöstä yhteinen harrastus,jossa painottuu tiedonhakeminen, KirsiPorras ohjeistaa neuvotonta äitiä. -Uskon,että kiinnostus Facebookia kohtaan vähenee,kun tyttäresi huomaa, ettet ole kieltämässähäneltä koko netin käyttöä.-Sinä vanhempana näytät mallia siitä,että asetettuja sääntöjä noudatetaan. Samallaannat tyttärellesi viestin, että haluatsuojella häntä mahdolliselta epäasialliseltasisällöltä tai muulta hänen ikäiselleensopimattomalta materiaalilta.Hyvää tietoa netinkäyttöön liittyvistä asioistalöytyy osoitteista www.tietoturvakoulu.fi/ja www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/tietoa/netti_ja_media2/netti/12 Pari&Perhe 2/2011


toteutettu konkreettisella tasolla eikä ainoastaansanallisin kehotuksin. Tietokoneestaja internetistä kannattaa tehdä yhteinenmielenkiinnon kohde, ei taistelukentänväline. lKirjoittaja on Väestöliitonseksuaaliterveysklinikan erityisasiantuntija jaerityistason seksuaaliterapeutti (NACS).§Alaikäisten valvominenkuuluu holhoojilleVäestöliiton lakimies Arto Nikkarinen huomauttaa,että internetyhteisöjen sopimusehtojen vastainenkäyttäytyminen ei ole rikos. Sitä ei ole Suomenlainsäädännössä sellaiseksi määritelty.-Siten myöskään liittyminen Facebook-yhteisöönalle 13-vuotiaana ei ole rangaistavaa. Ainoa seuraus,joka siitä voi tulla on erottaminen yhteisöstä,Nikkarinen toteaa.Ei voi kuitenkaan sivuuttaa tosiasiaa, että alaikäistenvalvonta kuuluu heidän holhoojilleen.Heillä on oikeus kieltää lapsiltaan toiminta, jonkahe katsovat olevan lapsen edun vastaista.-Mielestäni vanhemmilla on oltava tällöin myösolla oikeus seurata sitä, miten lapsi toimii internetissäja mihin sivustoihin tämä on liittynyt, Nikkarinenpainottaa.Jokainen henkilö vastaa itse sosiaalisessamediassa esittämistään näkemyksistä ja siitä,ettei esimerkiksi sinne laittamillaan kuvilla rikotekijänoikeuksia tai syyllisty kunnianloukkaukseen.Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana.lKolumniAnna Salmi | Kirjoittaja on Väestöliitonparisuhdekeskuksen psykologi.Nai sitten setietokone!n Lukiessani netin parisuhdekeskustelupalstoja huomasin yhden suosituimmistaaiheista olevan naisten suhtautuminen miesten tietokoneen käyttöön. Monet naisetkehottivat muita lähtemään nopeasti suhteesta, jossa joutuu katselemaan miehenkoneen äärelle kääntynyttä selkää. Yksi nainen totesi, että miehen pitäisi naidatietokoneensa.Yleisesti naisten kertomuksissa nousi esiin näkymättömyyden ja yksinäisyydenkokemuksia. Monilla näytti olevan päällimmäisenä tunne, että on toiselle pelkkääilmaa. Miehet vastasivat naisten ärtyneisyyteen miettien, kannattaako sellaisessasuhteessa olla, jossa omaa käyttäytymistä rajoitetaan. Yksi pohti sitä, että eikösuhteessa tulisi olla tilaa ja aikaa tehdä omia asioita. Jotkut menivät niin pitkälle,että totesivat valitsevansa mieluummin helpon suhteentietokoneeseen kuin vaativan vaimon.Aikaisemmin parisuhteen kilpailijoita olivat työ, televisioja ystävät. Nykyään yhteistä aikaa näyttää rokottavantietokone. Ilmiö on kuitenkin hyvin tuttu; protestointipuuttuvasta yhteydestä. Kanadalainen psykologiantohtori Susan Johnson kirjoittaa, että rakkaus onjatkuvaa turvallisen yhteyden etsimistä suhteessa toiseenihmiseen. Ihmisillä on syntymästään saakka tarvesiihen, että kiintymyksemme kohteet ovat saatavillamme.Tämä tarve ei poistu ikääntyessä, vaan siirtyyaikuisrakkauteen. Yhteyden katkeaminen meille tärkeäänihmiseen saattaa turvallisuuden tunteemmeuhan alle. Siksi yhteyden ylläpito on meille elintärkeää.”Toistuva,illastatoiseentapahtuva selänkääntäminenaktivoi aivoissaprimitiivisenpaniikin tunteen.Tutkimusten mukaan naiset ovat jostain syystä miehiä herkempiä havaitsemaanja reagoimaan, jos yhteys kumppaniin rakoilee. Tätä vasten on helppoymmärtää naisten hädän ja vihan täyttämää reagoimista miesten vetäytymiseentietokoneen luo.Toistuva, illasta toiseen tapahtuva selän kääntäminen aktivoi aivoissa primitiivisenpaniikin tunteen. Johnson puhuu protestipolkasta, johon kumppanisaattaa ryhtyä saadakseen menetetyn yhteyden palaamaan. Polkka voi toisinaanajaa hyvinkin radikaaleihin tekoihin – yksi nainen kirjoitti hajottaneensasuutuksissaan miehensä tietokoneen.Naiset saattavat protestoida tarkoittamattaan tavalla, joka herättää miehessäsyyllisyyttä ja saa vetäytymään aiempaa enemmän. Miehet kertovat,että koneelle asettuminen antaa hengähdystauon. Yksi kuvaa, että kone eiloukkaannu tai suutu, eikä vaadi mitään.Olen huomannut, että samoin kuin lasten kanssa, myös parisuhteissaliian pitkä huomiotta jääminen luo turvattomuutta. Kotona ollessaan vanhempiyleensä ilmaisee äänellään ja kehollaan tietyin väliajoin lapselleolevansa läsnä ja saavutettavissa. Lapsi voi tutustua turvallisesti ympäristööntietäen, että on äidin mielessä.Jäin pohtimaan voisiko tällainen ajoittainen ”huhuilu” helpottaa monienpariskuntien kamppailua huomiotta jäämisestä. Pienellä huomiolla ilmoittaisitoiselle, että vaikka vietän aikaani tietokoneella, olet silti mielessäni.Tutkimusten mukaan turvallinen suhde kumppaniin lisää autonomiaa.Kun on turvallinen olo ja toimiva yhteys toiseen, ei pitkään tietokoneellavietetty aika uhkaa parisuhdetta. lPari&Perhe 2/2011 13


Suomi turvallistenhedelmöityshoitojenLapsettomuuden syistä osa tunnetaan hyvin, mutta osa on vielä nykytieteenkeinoin selittämättömiä. Maailmassa joka kymmenes20–44-vuotias nainen ei tule vuoden aikana raskaaksi yrityksistähuolimatta. Suomessa joka kuudes pari kokee tahatonta hedelmättömyyttäjossain elämänsä vaiheessa.lapsettomuus on hyvin yleinen sairaus.Lapsettomuuden taustalla voiolla monenlaisia syitä vaikeasta endometrioosistaja siittiötuotannon häiriöstänykykeinoin vielä selvittämättömiinsyihin. Ne liittyvät ehkä munasolun laatuunja hedelmöittymistapahtumaan solutasolla.Teksti Anne-Maria Suikkari Kuva Antero Aaltonendot ovat yleisesti hyväksyttyjä. Tärkein tekijäon varmasti ollut se, että hoidot ovatosoittautuneet turvallisiksi ja tehokkaiksisekä syntyneet lapset terveiksi.Kehitys on ollut nopeaa, sillä vielä ensimmäisenkoeputkilapsen syntymän aikaan1978 ajateltiin, että tällä uudellaluonnottomalla menetelmällä puututtiinasioiden luonnonmukaiseen järjestykseenja ihmiselämän synnyn mysteeriin.Elämän alun tapahtumat olivat siirtyneettarkastelun kohteiksi mikroskoopinalle. Samalla kun monet lasta toivovat paritsaivat avun, avautui myös monia uusiamahdollisuuksia tutkia ihmisyksilön kehityksenalkuvaiheita. Se vaati totuttujenajatusmallien muutosta.Vähitellen tutkijoiden väsymättömäntyön tuloksena vastustus laimeni. Huomattiin,että syntyneet lapset olivat teredelläkävijäTavoittamaton elämänmysteeriKoeputkihedelmöityshoito on osoittautunutturvalliseksi ja tehokkaaksi keinoksisaada oma lapsi. Viime vuoden lääketieteenNobel palkinnon myöntäminen koeputkihedelmöityksen(IVF) uranuurtajalleRobert G. Edwardsille kertoo mielestänilapsettomuuden hoidon tärkeästä asemastatämän päivän yhteiskunnassa. Samoinse kertoo siitä, että hedelmöityshoi-14 Pari&Perhe 2/2011


veitä. Vanhemmat olivat hyvin kiitollisiaja onnellisia saatuaan vihdoin oman lapsen.Tähän mennessä lukuisat lastenseurantatutkimuksetovat osoittaneet, ettähedelmöityshoitomenetelmät itsessäänovat niin turvallisia, että niitä on perusteltuakäyttää. Hedelmöityshoidoilla voidaanauttaa raskaus alkuun, silloin kun seon tavallista hankalampaa. Elämän mysteerion edelleen tutkijoiden ja lääkäreidenulottumattomissa.Suomalainen menetelmätehokkainTutkimustyön hedelmät ovat päätyneetnopeasti kliiniseen käyttöön. Parhaat menetelmätovat usein valikoituneet käytännöntyössä. Suomessa voimme olla aidostiylpeitä siitä, että hoitokäytäntöjemme ansiostaolemme turvallisten hedelmöityshoitojenedelläkävijöitä maailmassa.Viime kesänä alan johtavassa, kansainvälisessä,tieteellisessä kokouksessa (EuropeanSociety of Human Reproductionand Embryology, ESHRE) Roomassa todettiin,että monissa suomalaisissa klinikoissakäytetty menetelmä on kaikkeintuloksekkain. Tavallisesti koeputkihedelmöityshoidossasaadaan keskimäärin 10munasolua, joista syntyy keskimäärin 6-7alkiota. Näistä paras valitaan siirrettäväksikohtuun tuoreeltaan ja loput hyväkuntoisetalkiot pakastetaan.Parhaimmillaan tuorealkion siirrostasyntyy lapsi noin joka neljännestä yrityksestä.Jotta saisimme yhdestä koeputkihedelmöityshoidostaja siitä syntyneistäalkioista kaiken hyödyn irti,siirrämme yhden tai joskuskaksi alkiota kerrallaan. Josraskaus ei ala tuoresiirronjälkeen tai raskaus meneekesken, voidaan pakastettujaalkioita sulattaa jasiirtää aivan omassa luonnonkierrossa tai hormoneillakorvatussa kierrossa.Tällöin ei tarvita munasarjojenhormonitoimintaa kiihdyttäviähormonilääkkeitä.Solukuvat Sirpa Mäkinen” Parhaimmillaantuorealkionsiirrosta syntyy lapsinoin joka neljännestäyrityksestä.Alkion siirrot helpompiaPakastetun ja sulatetun alkionsiirrot ovat naiselle fyysisestihelpompia varsinaiseenkoeputkihedelmöityshoitoonverrattuna. Näitä pakastetunja sulatetun alkion siirtoja voidaantehdä tarvittaessa vaikka peräkkäisissäkierroissa. Tämän tuloksena todennäköisyyssaada täysiaikaisena syntynyt lapsiyhdestä koeputkihedelmöityshoidostamuodostuneista alkioista on osoittautunutparhaaksi mahdolliseksi.Suomessa tehdään suhteellisesti enitenpakastetun ja sulatetun alkion siirtoja verrattunamuihin maihin. Vuosittain näistähoidoista syntyy yli 600 lasta. Tuoreessasuomalaisessa pakastetuista alkioista syntyneidenlasten seurantatutkimuksessa todettiin,että nämä lapset voivat vastasyntyneinäkeskimäärin paremmin kuin tuorealkionsiirroistasyntyneet lapset. Tutkimuksessaseurattiin yli 2 000 lasta. Tämätieto kannustaa meitä jatkamaan tehokkaaksija turvalliseksi osoittautunutta hoitopolitiikkaamme.Hyvien hoitotulosten edellytys on,että sekä pakastus- ja sulatusmenetelmätsekä hoitokierron kliininen seuranta ovathuippuluokkaa. Ulkomaiset alan ammattilaisetovat käyneet Suomessaottamassa oppia alkionpakastus hoidoistaja kertovat omien tulostensa selvästiparantuneen.Kevyempiä keinojaVaikka koeputkihedelmöityshoidot ovatkaikkein tehokkaimpia hoitomuotoja,kannattaa usein yrittää ensin kevyemminkeinoin. Hoitoon lähtöön ja hoitomenetelmänvalintaan vaikuttavat naisen ikä,raskauden yritykseen käytetty aika sekäparin henkilökohtaiset taustatekijät eliparin diagnoosi. Mitä vanhempi nainenon, ja mitä kauemmin raskautta on yritetty,sitä herkemmin kannattaa aloittaahoidot ja edetä tehokkaimpiin hoitomuotoihinnopeammin, vaikka mitään muutasyytä vauvan viipymiseen ei voida todeta.On tärkeää ymmärtää, että pelkästäännaisen iästä johtuvaa hedelmällisyydenlaskua, joka alkaa jo 30 ikävuodenjälkeen, eivät parhaatkaan omilla munasoluillatehtävät hedelmöityshoidot korjaaenää 40 ikävuoden jälkeen.Kevyempiä hoitomuotoja ei pidä unohtaatilanteissa, joissa raskauden alkamisentodennäköisyys arvioidaan hyväksi. Joskyseessä on nuoren naisen ovulaatiohäiriö,hoidoksi riittää joko tabletti tai pistosmuotoinenhormonihoito. Usein mukanaon myös ongelmia siittiöiden toiminnassa.Tällöin hoitoon liitetään inseminaatioeli keinosiemennys. Jos raskauttaei kuulu 3-4 hoitokerran jälkeen, onaika pohtia tehokkaampia keinoja. Inseminaatiohoidoistasyntyy Suomessa reilut360 lasta vuosittain. lKirjoittaja on Väestöliiton Helsinginlapsettomuusklinikan ylilääkäri.Pari&Perhe 2/2011 15


AjankohtaistaIhmiset ja ilmiöts.16s.18Perhe tuo muuttajiaSuomeenHarva tietää, että suomeenmuutetaan eniten perhesiteidenvuoksi.Olipa kerran perhe...väestöliiton iloinen perhetapahtumaolipa kerran perhe houkuttelilähes 3 000 kävijää vantaantiedekeskus Heurekaan.s.20s.21s.22s.24s.31Yhdessä alkuun ja eteenpäinmentori antaa vauhtia maahanmuuttajanaistentyöllistymiseen.Lisää keinoja ja itsevarmuuttaWomentossa luottamus kasvaaja suomalaisen työelämäntuntemus syvenee.Kun lasta ei kuuluoma lapsi on monelle elämänsuurin toive ja täyttymys. onkoadoptio viimeinen keino?Sisarussuhteetmuokkaavat elämääPaikka sisarusparvessa vaikuttaaihmisen persoonaan ja valintoihinsamoin kuin perheen ainokaisenakasvaminenkin.n Väestöliiton suosittu Samarakaskorttipelion saatavilla nyt myösenglanniksi: I Love My Partner.Kaavamaiset käsityksetmaahanmuuttajistaruokkivat ennakkoluulojaPerhetuo muuttajia SuomeenMaahanmuutosta keskustellaan vahvojen mielikuvien varassa.Muuttoliikkeen todellisuus ei aina vastaa kaavamaisia käsityksiä.Siksi moni maahanmuuttajaksi kutsuttu ei itse pidä nimityksestä.ulkomailtamuuttaneiden perheidenkanssa työskentelevien– muun muassa opettajien,sosiaalityöntekijöiden, poliisienja lääkärien – olisi tiedettävä perusasiatmaahanmuutosta ja perheenmerkityksestä muuton eri vaiheissa.Faktaa tarvitsevat myös ne, joidensuvussa on ulkomaalaistaustaisiajäseniä. Tieto auttaa kohtaamaanperheiden kasvavaa monimuotoisuutta.Kaavamaiset käsityksetruokkivat ennakkoluuloja ja hidastavatulkomailta Suomeen muuttaneidenasettautumista maahan jatyöllistymistä.”Pakolaistulva”hyökyy maahan?Harva tietää, että Suomeen muutetaaneniten perhesiteiden vuoksi.Suomeen tullaan miehenä, vaimonatai lapsena, kun perheenjäsenon saanut vaikkapa töitä,opiskelupaikan tai oleskeluluvanTeksti Minna SääväläKuva Mari Hohtarisuojelun tarpeen vuoksi. Moni ulkomaalainenmenee suomalaisen tai Suomessaasuvan henkilön kanssa naimisiin.Pakolaisia tai turvapaikanhaun kauttaoleskeluluvan saaneita on Suomeenmuuttaneista vain 10-15 prosenttia.Toisin kuin luullaan, suurin osa Suomeenulkomailta muuttavista tulee Euroopanmaista, Venäjä mukaan luettuna.Kaikista Suomessa asuvista ulkomaankansalaisista lähes kaksi kolmestaon Euroopan maiden kansalaisia. Vaikkamustaihoinen maahanmuuttaja hallitseemielikuvaa, Helsingissä asuvista ulkomaalaistaustaisistavain 12 prosenttiaon syntynyt Saharan eteläpuoleisessaAfrikassa.Kadunmies todennäköisesti veikkaisimaahanmuuttajien olevan enimmäkseenmuslimeja, koska muista maahanmuuttajistapuhutaan varsin vähän mediassaja nettikeskusteluissa. Muuttaneistasuurin ryhmä on kuitenkin kristityt.Paljon tiedotusvälineissä huomiotasaavat somalinkieliset ovat hyvin pieni16 Pari&Perhe 2/2011


”Yleisin vieraskieli on venäjä,jonka puhujia onmaassa vajaa yksiprosentti.ryhmä koko väestössä: kaikista Suomenasukkaista 0,2 prosenttia on somalinkielisiä.Yleisin vieras kieli on venäjä, jonkapuhujia on maassa vajaa yksi prosentti.Suomalaiset miehet solmivat enemmänavioliittoja ulkomaalaisen kanssakuin suomalaiset naiset. Suosituimmaksiulkomaalaisen morsiamen maaksi onnoussut viime vuosina Thaimaa, entistensuosikkien Venäjän ja Viron ohitse. Naisettaas avioituvat erityisesti länsimaalaistenja turkkilaisten miesten kanssa.Maahanmuuttajatytöt vaillaliikkumisen vapautta?Monet Euroopan ulkopuolelta tulevat pitävätomaa perhe-elämäänsä hyvin erilaisenakuin suomalaista. Osa rajoittaatyttöjen kontakteja poikiin ja liikkumistakodin ulkopuolella. Nämä rajoitukset eivätkuitenkaan selity vain islaminuskolla,kuten yleisesti oletetaan: samantyyppisiätapoja harjoittavat muun muassa monetintialaiset hindut ja sikhit sekä Välimerenalueen kristityt ja Suomen vanhoillislestadiolaiset.Vanhoillisia ja kiihkomielisiäryhmiä on kaikissa suurissa uskonnoissa,samoin vapaamielisiä ja tavoiltaanmoderneja.Tyttäriä ja poikia suojellaan ja rajoitetaanmyös rasismin ja väkivallan pelossa.Väkivallan ja nimittelyn riski onkin useintodellinen. Mitä ulkopuolisemmaksi perheitsensä Suomessa kokee, sitä enemmänheillä on pelkoja ja tarvetta rajoittaalasten ja naisten elämää. Maahan muuttaneidenratkaisuihin myös perhepiirissävaikuttavat valtaväestön asenteet ja toiminta:kohdataanko heidät yhdenvertaisina?Katsooko enemmistö passiivisenasivusta nimittelyä, torjuntaa ja jopa väkivaltaa?Puhutaanko muuttaneista ongelmanavai ihmisinä?Suomalainen perhe-elämä on varsineksoottinen useimmista maailmankolkistatulevien ihmisten silmissä: naistenkokopäiväinen työssäkäynti, vanhustenhoito laitoksissa, perheväkivalta, nuortenvapaa seksuaalisuus ja moni muu perheilmiöhämmentää. Osalle tämä johtaatorjuntaan ja oman erilaisuuden korostamiseen.Maahan muuttaneissa on suhteessapaljon enemmän lapsia kotona hoitavianaisia kuin samanikäisissä suomalaisnaisissakeskimäärin. Esimerkiksi Suomessaasuvista yhdysvaltalaisista naisistaarviolta noin joka kolmas on kotonaeikä osallistu työmarkkinoille.Kotona olo vuodesta toiseen tyydyttääharvoja ulkomailta muuttaneita naisia.He haluaisivat päästä kieltä oppimaan,opiskelemaan, töihin ja mukaan yhteiskuntaan.Vuosia kotona oleva vieraskielinennainen on suomalaisessa yhteiskunnassasyrjäytymisvaarassa.Äidin pysyvä kotonaolo heijastuumyös perheen lapsiin. Suomeatai ruotsia osaamaton ja suomalaistayhteiskuntaa tuntematon äiti eikykene tukemaan lastensa koulunkäyntiäja valintoja.Kerran köyhä pakolainen,aina köyhä pakolainen?Maahanmuuttoa seuraa useimmillasosiaalinen lasku. Moni kärsii työttömyydestälasten ollessa pieniä, koskamuuttajat ovat enimmäkseen lapsentekoikäisiä.Vieraskielisistä lapsistakolme viidestä asuu vähävaraisessaperheessä, kotimaankielisistä vainjoka viides.Maahan muuttaneiden työllisyystilanneja taloudellinen asema paranevathuomattavasti ajan myötä. Helsinginkaupungin tekemässä tutkimuksessamyös pakolaismaista tulleet olivatvuosien myötä saavuttaneet samanlaisentyöllisyystason kuin muista maistamuuttaneet. Köyhyys ja perusturvastariippuvuus eivät ole useimmille muuttaneillepysyvä olotila. Prosessi vie kuitenkinpitkään ja sitä pitäisi nopeuttaa kotouttamistoimiaja kieliopintoja tehostamalla.Näin myös passivoitumisen ja pysyvänsyrjäytymisen vaara vähenee.Eniten muuttoon liittyvästä köyhyydestäkärsivät maahan muuttaneidenperheiden lapset. Perheen myöhemminkasvavat tulot ja vanhempien työllistyminenhelpottavat aikanaan tilannetta.Vähäosaisena, työttömien vanhempienlapsena vietetty varhaislapsuus ja kouluikäjättävät jälkensä lapsiin. lKirjoittaja on Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksenerikoistutkija.Lue lisää: Minna Säävälä: Perheet muuttoliikkeessä– perustietoa maahanmuuttaneidenkohtaamiseen. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos.Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 23 euroa+toimituskulut.Ilmestyy toukokuussa 2011.Pari&Perhe 2/2011 17


Olipakerranperhe...Club for Five toi svengiäseminaaripäivään.Voi hurja, kuinka villistivauvasiemenet vilistivätmikroskoopin lasilevyllä.Huimapäät kapusivatkiipeilyseinällä apuaNepaliin.Musiikkiteatteri Kapsäkkihauskuutti pikkuväkeä RistoRäppääjä –konsertilla.18 Pari&Perhe 2/2011


Teksti Ritva Åberg Kuvat Antero Aaltonen– ja meidän perheHeurekassaVäestöliiton iloinen perhetapahtuma Olipa kerran perhe houkutteli lähes3 000 kävijää Vantaan tiedekeskus Heurekaan maaliskuisena viikonloppuna.Tilaisuus oli osa Väestöliiton 70-vuotisjuhlavuoden tapahtumia.olipa kerran perhe johdatteli perheenpienimmät, nuoret ja aikuisetkulkemaan yhdessä toiminnallistaelämänpolkua. Vastauksia kysymykseen,mistä elämä saa alkunsa,Ihmisellä on 23paria kromosomeja.Olisivatkohan nämäpalat pareja?saattoi löytää leikin avulla heittelemällävaikkapa ”siittiöitä” jättimäisen ”munasolunkylkeen”. Tai tiirailemalla ihkaoikeiden siittiöiden vilistystä mikroskoopinlasilevyllä.Nuoriso saattoi kokeilla kapuamista kiipeilyseinälläkehitysmaiden hyväksi ja tutustuatunteisiin ilmekuvien avulla. Vanhemmatvuorostaan ehkä pohtivat, mitenparisuhteesta ja perheen hyvästä ilmapiiristävoi pitää huolta. Siinä missä perheenpienimmät posket hehkuen painoivatkangaskasseihin omaan perheeseenkuuluvien ihmisten ja lemmikkien kuvia,äiti ja iskä saattoivat pelata Väestöliitonsuosittua Samarakas-parisuhdepeliä.Järisyttävää oli seurata pieniä hupailujasiitä, miltä kiukuttelu ja kapinointinäyttivät ja tuntuivat niin lapsen kuinvanhemmankin oikeesti. Tietysti oli riemastuttavaaasettua koko perheen voimiinmyös yhteiseen perhepotrettiin,joka säilyi hauskana muistona tästä viikonlopusta.Ehdottomasti kovin juttu oli sekä lauantainaettä sunnuntaina pidetty, supersuosittuRisto Räppääjä -konsertti. Ilmaisialippuja jonotettiin jo hyvissä ajoin ennenkonserttien alkua. Pois ei halunnutjäädä kukaan.Pientä rauhoittumista hulinassa kaipaavatvetäytyivät kuuntelemaan Väestöliitonasiantuntijoiden ajatuksia, mitenpuhutaan lapsille omasta kehosta, ihastumisesta,kehittymisestä ja seksuaalisuudesta.Samoin nuorten tulivuoritunteidenkanssa taiteilevat saivat tukea tilanteeseen,kun ”hihat palaa ja jopo onkarata käsistä”. Hyvän parisuhteen aineksetkinselvisivät: roppa kaupalla pusuja,paijaamista ja puhumista. Parisuhteenonnen avaimet olivat hyvä tuliaisiakotiin. lMuovailuvahasta pyöriteltiinpikkukäsissä ajatus hyvästäja turvallisesta maailmasta.Pari&Perhe 2/2011 19


Yhdessä alkuunTeksti ja kuva Tiina KirkasReilu puhe opettaaJaana Paavilainen ja Saba Ayub-Riipinentapaavat viikoittain ja soittelevat sitäkinuseammin. Kanssakäyminen sujuu rakentavasti,ajoittain myös räväkästi.– Olemme kummatkin voimakkaitanaisia. Meillä on omat mielipiteemme.Se on hyvä. Jos maahanmuuttajanainenkuuntelee vain kiltisti mentoriaan,ei hän opi mitään, Ayub-Riipinen sanoo.– Joskus olen vihainen ja ajattelen, etjaeteenpäinJaana Paavilainen on Saba Ayub-Riipisenmentori. Hän ohjaa Sabaa verkostoitumaan jakohtaamaan ihmisiä päämäärätietoisesti.Suomalaisnaisilla on vuosikymmenien kokemus työelämästä. Maahanmuuttajanaisillese avaa useita ovia, sanoo Saba Ayub-Riipinen,joka kasvaa yrittäjäksi Jaana Paavilaisen opastamana.Jaana Paavilaisen, 45, ja Saba Ayub-Riipisen, 28, tiet risteytyivät alkuvuonnaHämeenlinnassa, kun Ayub-Riipinen tuli tutustumaan Paavilaisen perustamaanSovita Oy:hyn. Yritys muidenmuassa valmistaa vaatteita sekä rakentaasuomalais- ja maahanmuuttajanaistenosaamiskeskusta Valtion Pukutehtaanentisiin tiloihin.Samaan aikaan Helsingissä Paavilainenoli mukana Itsenäisyyden juhlarahaston,Sitran, taustaryhmässä suunnittelemassanaisten mentoriverkostoa, WOMEN-TOa, josta myös Ayub-Riipinen kiinnostui.Nyt Paavilainen mentoroi Ayub-RiipisestäSovita Oy:n toimitusjohtajaa.– Yrittäjänä minulla on kontaktipintaa.Ohjaan Sabaa verkostoitumaan ja kohtaamaanihmisiä päämäärätietoisesti. Haastanhänet etsimään itse ratkaisuja ja kehittämäänosaamistaan. Opastan häntämyös välttämään ainakin osan yrittäjyydenkarikoista – ja tietenkin jonkin verrankehittämään liiketoimintaa, Paavilainenkuvaa.Hän muistuttaa, ettei yrittäminen olehelppo laji – varsinkaan maahanmuuttajanaisenatekstiilialalla osaamiskeskuksessa,joka sekin on täysin uutta Suomessa.– Tärkeintä mentoroinnissa on se, ettävoi kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Jos eisaa vastausta, niin kysymystä on jo ainakinkaksi ihmistä pohtimassa.”Nyt voin myösjakaa tietojanieteenpäin muillemaahanmuuttajanaisille.Ayub-Riipisen kotimaassa Pakistanissanaiset eivät toimi yrittäjinä, eikähänellä itselläänkään ole aikaisempaatuntumaa bisneksen tekemiseen. Viitisenvuotta Suomessa asunut Ayub-Riipinenopiskelee työnsä ohessa sosionomiksi.–Hyödyn Jaanan monivuotisesta yrittäjäkokemuksesta.Mentorointi onmyös nopea tapa oppia käytännön asioita,eikä kaikkea tarvitse lukea kirjoistaja oppaista. Nyt voin myös jakaa tietojanieteenpäin muille maahanmuuttajanaisille.20 Pari&Perhe 2/2011


NaistenmentoriverkostoTehoa koulutettujenmaahanmuuttajanaistentyöllistymiseenWomento_luonnos1.indd 1 15.2.2011 13:00:28suomessa asuu tuhansia maahanmuuttajanaisia,joilla on koulutustaja kielitaitoa mutta ei omanalansa työtä. Heiltä puuttuvat verkostot ja”hiljainen tieto”, joilla luovia suomalaisillatyömarkkinoilla. Siksi he jäävät usein kotiintai tyytyvät koulutustaan vastaamattomiintöihin.Lopputulemana naiset syrjäytyvät, jaSuomi menettää heidän osaamispääomansa.WOMENTOssa suomalainen, omassaammatissaan ja työssään kokenut nainenmentoroi maahanmuuttajanaista,aktoria. Hän ikään kuin silottaa maahanmuuttajanaisentietä suomalaisille työpaikoilleselvittämällä tapoja, normeja jakirjoittamattomia sääntöjä.– Mentori tarjoaa aktorille oman kokemuksensa,ammattitaitonsa ja suhdeverkostonsa,kertoo projektipäällikköUlla Salonen Väestöliitosta.– Aktorilta toivotaan ammattikoulutuksenlisäksi suomen kielen taitoa,koska ilman sitä ei Suomen työelämässäpärjää.WOMENTO perustuu vapaaehtoisuuteen,ja tähän mennessä hankkeessa onaloittanut viisi mentorointiparia. Vuodenlopussa pariluvun on määrä olla parissakymmenessä.Parit tapaavat vähintään kerran kuukaudessaja keskustelevat yhteisistäpäämääristä ja keinoista niiden saavutteioma osaamiseni riitä. Myöhemminrauhoitun ja ymmärrän, miksi Jaananmielestä minun on toimittava tietyllä tavalla.Me keskustelemme asiasta avoimesti– ja opimme.Paavilainen korostaa reilun puheen lisäksiperusteltuja mielipiteitä ja ratkaisuvaihtoehtoja.– Kahden näkemyksen yhteensovittaminenei ole helppoa, vaikka kummallakinon tahtotila. Sen päälle tulevat erilaisetkulttuurit, hän sanoo.Ole rohkea!Jaana Paavilainen ja Saba Ayub-Riipinentoivovat WOMENTOlle jatkoa pilottivuodenjälkeen. Tarvetta on, he vakuuttavat.– Kaikkien Suomessa asuvien maahanmuuttajataustaistennaisten on voitavatehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Kaikkienosaamispääoma on saatava maksimaaliseenkäyttöön, Paavilainen sanoo.– Suomalaisilla naisilla on vuosikymmenienkokemus työelämästä. Maahanmuuttajanaisillese avaa monia ovia,Ayub-Riipinen jatkaa.– Naisia on kannustettava ennen kaikkearohkeiksi, Paavilainen muistuttaa. –Esimerkiksi Saba tulee kulttuurista, jossanaisia ei rohkaista oma-aloitteisuuteen.Päinvastoin se voi olla jopa rangaistavaa.Se vaikuttaa koko elämään, kun joutuuharjoittelemaan irtipääsyä sisäistämästäänajattelutavasta.Ayub-Riipinen vahvistaa, että muutosvie aikaa.– Ei ihme, sillä usein ensimmäiset 25vuotta nainen kuulee, ettei hän osaa mitään.Vasta Euroopassa hän kuulee, ettäosaa vaikka mitä.– Juuri siksi meidän naisten on oltavatoistemme tukena, Paavilainen kiteyttää. lWOMENTOtukee maahanmuuttajanaistentyöllistymistäNaisten mentoriverkosto WOMENTO käynnistyi alkuvuodestaVäestöliitossa. Se avittaa koulutettuja maahanmuuttajanaisiasuomalaiseen työelämään.tamiseksi. Salonen korostaa, etteivät tapaamisetole vain jutustelua vaan niistäpidetään kirjaa hankkeen raportoinnin jaseurannan tueksi.– Tärkein tavoite on tietenkin naistentyöllistyminen, mutta välitavoitteita voivatolla onnistuneen ansioluettelon laadinta,työhaastatteluun pääsy ja harjoittelupaikka.Salonen muistuttaa, että WOMENTOtukee kotoutumista mutta ei tarjoa työpaikkaa.Parit saavat myös koulutustamentoroinnin luonteesta ja mentoritopastusta kulttuurien kohtaamisessa.Mentoroinilla kysyntääkuva Ritva ÅbergWOMENTO ottaa mallia tanskalaisestanaisten mentorointiverkostosta Kvinfosta,jonka kautta tuhannet maahanmuuttajanaisetovat löytäneet paikkansaTanskan työmarkkinoilta.Ulla Salonen uskoo WOMENTOn menestykseen.– Mentoroinnilla on kysyntää myöspääkaupungin ulkopuolella, esimerkiksiTurussa, Jyväskylässä ja Tampereella.Samalla sana leviää potentiaalistenmentoroijien keskuudessa.WOMENTOn ensimmäisen pilottivuodenkustantaa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto,Sitra. Mentoriverkostolle etsitäänkinjatkorahoittajaa. lPari&Perhe 2/2011 21


Teksti Heidi RuohioKuva Antero AaltonenKun lasta ei kuulu– adoptio on viimeinen keino?Oma lapsi on monelle elämän suurin toive ja täyttymys. Tahattomanlapsettomuuden kohdatessa joudutaan miettimään, kuinka valmiitaollaan kokeilemaan eri keinoja saada raskaus alkamaan avustetusti,tai saada perheeseen lapsi muuten kuin biologisesti.lastenhankintakeinoissa on havaittavissaselvä mielekkyyshierarkia.Monien parien ensisijainen tavoiteon saada biologisesti oma lapsi, ja mikälitämä ei ole mahdollista, harkitaan luovutettujensukusolujen käyttöä lapsettomuushoidoissa.Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksentutkija Anneli Miettisen tutkimuksen mukaanlapsettomuushoitoihin hakeutuvatihmiset ovat ainakin tutkimusten ja hoitojenalkuvaiheessa melko epävarmoja siitä,mihin kaikkiin hoitoihin he ovat valmiita.Koeputkihedelmöitykseen suhtauduttiinvarsin myönteisesti, vain seitsemänprosenttia vastaajista katsoi, ettei ollutainakaan kyselyyn vastaamishetkellä valmiskoeputkihedelmöitykseen. Vieraidensukusolujen käyttöön suhtauduttiin varauksellisemmin.Niihin suhtautui kielteisestinoin puolet.On arvioitu, että adoptioprosessin aloit-tavista lapsettomista pareista hyvin suuriosa on käynyt lapsettomuushoidoissa,vaikka tätä ei tilastoida. Vain harvalleadoptio on ensisijainen vaihtoehto. Tähäntoki vaikuttaa tieto siitä, että adoptioprosessitiedetään pitkäksi ja raskaaksi.Anneli Miettisen tutkimukseen vastanneistalapsettomuustutkimuksessa ja/tai-hoidoissa olleista naisista 36 prosenttiaja miehistä 29 prosenttia harkitsi vastaamishetkelläadoptiota lastenhankinnankeinona.Tuleeko kiire?Lastenhankintaan ryhdytään tänä päivänävarsin myöhään, usein vasta päällekolmekymppisenä. Iän on todettu lisäävänlapsettomuusongelmia. Hedelmöityshoitolaissaei ole asetettu yläikärajaahoitojen saamiselle, mutta uudessaadoptiolakiehdotuksessa on asetettuyläikärajat adoptionhakijoille. Lakiehdotuksenmukaan adoptionhakija saaolla korkeintaan 50-vuotias, ja lapsen jaadoptiovanhemman ikäeron olisi oltavaenintään 42 vuotta. Ikärajojen asettaminenvoidaan nähdä lapsen edun mukaisena,mutta toisaalta se on myös ”kiritin”lasta haluaville.Suomessa käytäntönä on, että adoptiotaharkitseva pari ei saa olla samanaikaisestihedelmöityshoidossa. Tällöinadoptioprosessiin saatetaan ryhtyä vastavuosikausia kestäneiden lapsettomuushoitojenjälkeen. Adoption mahdollisuudetkuitenkin heikkenevät hakijoidenikääntyessä.Kansainvälisen adoption prosessi onnykyään pitkä. Se voi viedä jopa kuusivuotta. Tämä johtuu siitä, että adoptioonvapaita olevia lapsia on vähemmänkuin ennen. Suomeen lapsia luovuttavienmaiden tavoitteena on sijoittaa lapsensayhä useammin maan sisäiseenadoptioon tai sijaisperheisiin synnyinmaassa.Lastensuojelu on lapsia luovuttavissamaissa kehittynyt ja se on toki positiivista.Moni lasta toivova ei jaksa lähteämonivuotiseen ja epävarmaan adoptioprosessiin,jonka lopputuloksesta eiole takeita.22 Pari&Perhe 2/2011


Entä suomalaisetsijaislapset?Kaikista vähiten houkutteleva vaihtoehtovanhemmuudelle näyttää olevan sijaisvanhemmuus.Se ei vastaa epävarmuutensavuoksi vanhempien toiveeseensaada oma lapsi. Anneli Miettisentutkimukseen vastanneista henkilöistävain yksi prosentti harkitsi sijaisvanhemmuuttavaihtoehtona hedelmöityshoidoille.Sijaisvanhemmuus, toisin kuinadoptio, ei takaa perheen pysyvyyttä lapselleeikä vanhemmalle.Suomessa ei käytännössä anneta lapsiaadoptioon ilman biologisen vanhemmansuostumusta. Uudessa adoptiolakiehdotuksessaon esitelty avoimenadoption mahdollisuus. Avoimella adoptiollatarkoitetaan sitä, että yhteydenpitobiologisten vanhempien ja lapsen välilläei tarvitsisi katketa, kun lapsi luovutetaanadoptioon. Avoin adoptio voisi sitenkannustaa biologisia vanhempia antamaansuostumuksen lapsensa adoptioonKansainvälinen adoption Ensimmäiset kansainvälisesti adoptoidut tulivat Suomeen 1970-luvulla,mutta vasta 1985 lain myötä adoptio ulkomailta hiljalleen yleistyi.n 1980-luvulla kansainvälisten adoptioiden vuosimäärät jäivät allesadan, 1990-luvulla saavutettiin 200 lapsen raja ja ”huippuvuotena”2005 Suomeen adoptoitiin lapsia yli 300. Viimeisimpien vuosien aikanalapsien määrä on laskenut jääden alle 200 lasta vuosittain.n Suomessa on verrattain vähän kansainvälisesti adoptoituja, määränon arvioitu olevan noin 4 000. Esimerkiksi Ruotsissa luku on ylikymmenkertainen.n Ensimmäiset Suomeen adoptoidut lapset ovat olleet syntyjäänlähinnä Intiasta, Etiopiasta ja Kolumbiasta. Vuonna 2009 Suomeen tulilapsia eniten Etelä-Afrikasta, Venäjältä, Thaimaasta ja Kiinasta.Sijaisvanhemmuus jakotimainen adoptiopitkässä sijoituskierteessä, jossapaluumahdollisuudet biologiseenperheeseen ovat olemattomat.Tulevaisuus näyttää, kuinkamonelle avoin adoptio voisi mahdollistaaperhe-elämän.Lapsia on hankittava tietyssäiässä, aikaa ei ole ikuisesti.Sitä ei takaa biologia eikä laki.Tärkeää on, että ihmiset saavatrealistista tietoa mahdollisuuksistansasaada lapsi vanhemmallaiällä, sillä ei ole olemassavarmaa tapaa saada lapsi. lLähteet:Anneli Miettinen: Äidiksi jaisäksi hedelmöityshoidolla.Väestöliitto,Väestöntutkimuslaitos.Katsauksia E 40/2011.Adoptiolakiehdotus,oikeusministeriö. www.om.fin Suomessa oli vuonna 2009 kaikkiaan noin 16 000 kodin ulkopuolellesijoitettua lasta (sekä huostaan otetut että muut sijoitetut lapset).n Vuonna 2009 otettiin huostaan tai sijoitettiin kiireellisesti yli 2 000lasta, joista suurin osa oli kouluikäisiä. 0-2-vuotiaita oli 324 lasta ja3-6-vuotiaita 279 lasta.n Sijoitetuista lapsista ja nuorista oli vuonna 2009 noin 33 prosenttiaperhehoidossa, 18 prosenttia ammatillisessa perhekotihoidossa, 35prosenttia laitoshuollossa ja 14 prosenttia muussa huollossa.n On arvioitu, että kotimaisia vierasadoptioita (ei perheen sisäiset)tehdään Suomessa vuosittain noin 30–50.Lähteet: Tilastokeskus, THL, STM, OMKirjoittaja on vieraileva tutkija Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksessa jatutkinut kansainvälistä adoptiota SuomessaKysyasiantuntijaltan Hyvä lukija, voit lähettää mm. perheeseen,parisuhteeseen, seksuaaliterveyteenja vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiäVäestöliiton asiantuntijoille osoitteeseen:Väestöliitto, Pari & Perhe-lehti,Kysy asiantuntijalta, PL 849, 00101 Helsinki taisähköpostilla pari.perhe@vaestoliitto.fikysymyksiä lakimiehelle?Saako omaisuuden myydä ilmanpuolison lupaa?Luin miehestä, joka kyllästyi elämäänsäSuomessa, päätti myydä omaisuutensa, maksaavelkansa ja muuttaa ulkomaille. Ymmärsin niinettä hänen vaimonsa vastusti omaisuuden myyntiäja muuttoa. Voiko puoliso tosiaan myydä yhteisenomaisuuden toisen vastusteluista huolimatta.Nimim. Ihmettelevä!VASTAUS: Avioliiton solmiminen ei vaikutaomistussuhteisiin vaan omaisuus on myösavioliiton aikana lähtökohtaisesti sen, jonkanimissä se on. Puoliso ei kuitenkaan saa ilmantoisen puolison suostumusta myydä kiinteistöä taiasunto-osaketta, joka on tarkoitettu käytettäväksipuolisoiden yhteisenä kotina eikä muuta Avioliittolain38 §:ssä ja 39 §:ssä mainittua omaisuutta.Myöskään puoliso ei avioliiton perusteella ole vastuussatoisen puolison muusta kuin Avioliittolain 52§:ssä tarkoitetusta perheen elatusta varten otetustavelasta.?Rekisteröidyn parisuhteen purkaminen?Olemme rekisteröidyssä parisuhteessa elävä homopari.Nyt näyttää siltä että liittomme on tullutpäätökseen ja haluaisin puolisostani eron. Miten rekisteröidystäsuhteesta haetaan eroa? Kauanko eron saaminenkestää? Miten jaamme yhteisen omaisuutemme?Nimim. Omille teille?!VASTAUS: Rekisteröidyn parisuhteen purkamisestaon voimassa, mitä avioliittolaissa säädetäänavioerosta. Avioeroa haetaan jommankummanpuolison kotipaikan alioikeudesta. Avioeron saaminenedellyttää kuuden kuukauden harkinta-aikaapaitsi silloin, kun puolisot ovat asuneet erillään kaksivuotta. Puolisot voivat keskenään vapaasti sopia omai-suuden jakamisesta. Avioliittolaissa on määriteltytarkasti, miten omaisuus eri tilanteissaon jaettava. Jos sopimukseenomaisuuden jaosta ei päästä, voidaantuomioistuimelta hakea pesänjakajanmääräämistä omaisuuden jakamistavarten.Arto Nikkarinen,lakimies, VäestöliittoPari&Perhe 2/2011 23


Paikka sisarusparvessavaikuttaaelämän valintoihinTeksti ja kuva Tuula AinasojaSisarussuhteita tutkineiden asiantuntijoiden mukaan paikka sisarusparvessavaikuttaa ihmisen persoonaan ja valintoihin samoin kuin perheenainokaisena kasvaminenkin. Kateus, mustasukkaisuus ja muutsisarussuhteeseen liittyvät tunnemuistot saattavat aktivoitua aikuisenaja kohdistua työkaveriin tai puolisoon ja muihin läheisiin.Sijan tarkastelu sisarusparvessa saattaaauttaa ymmärtämään omaa jaläheisten käytöstä. Kun tiedostaasyntymäjärjestyksen ohjaamat roolimallinsa,voi yrittää hakeutua niistä eroontai kääntää ne jopa hyödykseen.Sisarussuhteista väitöstutkimuksen tehnytpsykoterapeutti Mirja Malmberghuomauttaa, että sisarusten välinen kilpailuvanhempien huomiosta ja arvostuksestakuuluu kehitykseen. Ongelmia voisyntyä, jos lapsi kokee, että sisaruskateudenja kaunan tunteet eivät ole sallittuja.Kateus voi tuhota omat mahdollisuudetja aiheuttaa psykologisia ongelmia myöhemminelämässä.Malmberg tutki psykoanalyyttisessahoidossaan olleita aikuisia esikoisia, joillaoli yksi nuorempi sisarus. Erityisestihäntä kiinnosti, mitä vanhempi lapsimuistaa äidin ja nuoremman lapsen yhdessäolostaja erityisesti siitä, kun nuorempisisarus sai olla äidin sylissä. Tutkijanimesi asetelman madonnakonstellaatioksi,jota seuratessa vanhempi lapsi olikokenut ulkopuolisuuden, arvottomuuden,yksinäisyyden, kateuden ja mustasukkaisuudentunteita.24 Pari&Perhe 2/2011


”Esikoisellaon aivan erilaisetkasvun edellytykset kuinkuopuksella.Hanna Heikkilän pojista on kasvanut varsinerilaisia persoonia.Potilaan kokemat tunnemuistot voivatMalmbergin mukaan aktivoitua aikuisenmielen näyttämöllä läheisissä ihmissuhteissaja elämän taitekohdissa.– Varhaiset sisarussuhteeseen liittyvättunnemuistot saattavat kohdistua aikuisenapuolisoon, lapseen ja muihin läheisiin.Esikoiset kokevat usein, että äidintavoin läheinen ei kestä heidän tunteitaan,eikä heillä siis ole oikeutta pitääpuoliaan. Mustasukkaisuus ja torjutuksitulemisen pelko vaikeuttavat läheisiä ihmissuhteita.Erään Malmbergin naispotilaan vaikeanmustasukkaisuuden ja itsetuhoisenkäytöksen taustalta löytyi veljen syntymästäjuontunut voimakas kokemuspaikkansa menettämisestä. Miespotilaankateuden ja mustasukkaisuuden tunteetnousivat aikuisena omaa vaimoa ja lastakohtaan, kun hänestä tuli isä eikä hänenää ollut vaimonsa huomion keskipisteenä.Tutkimuksessa mukana olleennaisen työuupumus puolestaankumpusi lapsuuden vastuuntäyteisestäisosiskon ja apuäidin roolista.Työelämässä hän koki työtoverinsaripustautuvina ja epäluotettavinapikkusiskoina, jotka saivat kaikenhyvän helpolla. Itsensä hän näki elämääsivusta seuraavana suorittajana.Lapsuuden strategiatsäilyvätEsikoisella on aivan erilaiset kasvunedellytykset kuin kuopuksella. Keskimmäinensaa erilaiset eväät elämänsäpolulle kuin muut sisaruksensa. Sisarustutkimukseenerikoistuneen ruotsalaisenkasvatustieteilijä ElisabethSchönbeckin mukaan pojasta, jolla onisosisko, tulee vähemmän mukautuvainenkuin isoveljenä kasvaneesta pojasta.Esikoisesta kehkeytyy todennäköisestivastuuntuntoinen ja kunnianhimoinenaikuinen. Hänellä on organisaatiokykyjäja ainesta johtajaksi. Toisaalta hän saattaaolla huono häviäjä eikä hän uskalla kokeillauusia asioita.Kuopukselle saattaa kehittyä sisaruksiaanparempi itsetunto, sillä hän saayleensä muita helpommin varauksetontarakkautta. Keskimmäisissä on erojaomasta ja sisarusten sukupuolesta ja ikäeroistariippuen, mutta he ovat usein hyvinsosiaalisia ja joustavia. Katraan keskellävarttuneet tottuvat perheessä sovittelemaan,ja samaa he jatkavat Schönbeckinmukaan kodin ulkopuolellakin.Yhtenä keskeisenä persoonallisuuttamuokkaavana tekijänä Elisabeth Schönbeckpitää sitä, että sisarukset valitsevaterilaisia strategioita saadakseen vanhempienhuomiota ja rakkautta. Nämä strategiatja niihin liittyvät roolit säilyvätuseimmilla läpi koko elämän.Katkeruutta ja kaveruuttaSamassa perheessä kasvaneiden sisarustenlapsuudenkokemukset voivat poiketa rajustikintoisistaan. Esikoinen näkee lapsuudenkotinsaolosuhteet ja tapakulttuurintoisin silmin kuin nuoremmat sisaruksensa,vaikka ikäero ei olisikaan suuri.Siis kuka olikaan äidin lellikki?Psykologi Hanna Svennevig korostaa,että sisaruskateudessa on usein kyse nimenomaansubjektiivisesta kokemuksesta.Epäoikeudenmukaisuus on katsojansilmässä. Toisaalta vanhemmat saattavatlisätä pökköä pesään vertailemalla sisaruksiakeskenään jopa vielä aikuisiässäkin.– Moni reagoi sisarusten väliseen vertailuunsuuntautumalla johdonmukaisestierilaiseen ammattiin tai harrastuksiinkuin sisaruksensa. Toisinaan kateuttakannetaan vanhempien kuolemaanja perinnönjakoon asti, jolloin on ikäänkuin viimeinen mahdollisuus tasata tilit,Svennevig sanoo.Schönbeckin mukaan kateuden ja kilpailunja sitä kautta yhteydenottojen riskion sitä suurempi mitä vähemmän sisaruksiaon ja mitä pienempi ikäero heidänvälillään on. Mutta eivät suinkaan kaikkisisarussuhteet ole katkeruuden ja kateudensävyttämiä. Saman perheen vesatvoivat olla läpi elämän toistensa parhaitakavereita, sillä myöhemmin saatujen ystävienkanssa ei voi jakaa lapsuudenkokemuksia.Niin hyvät kuin huonotkinmuistot saattavat vaikuttaa kuin liisterija sisarukset rientävät toistensa tueksi jaavuksi aina kun tarvetta ilmenee. lLisää aiheesta:Mirja Malmberg:Madonnakonstellaatio. Vanhemmansisaruksen kokemus äidin ja uudenvauvan yhdessäolosta. Väitöstutkimus,Turun yliopisto 2010Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorinvai katraan keskeltä: miten paikkasisarussarjassa vaikuttaa elämääsi?Kirjapaja 2009Pia Kaulio ja Hanna Svennevig:Sisaruus – rakkautta, vihaa kateutta,Minerva 2008Pari&Perhe 2/2011 25


SisarussuhteetVeljeksetkuin kaksieri marjaaAinokaisena varttunut Hanna Heikkilähämmästyi myöhemmin äitinä, kuinkapaljon hänen kaksi poikaansa haastoivatriitaa keskenään. Erilaisiin veljeksiin onsuhtauduttava ihan omina yksilöinään.Kuva Hanna Heikkilän kotialbumiSaman perheen vesoista kasvaa usein hyvin erilaisia persoonia,vaikka heillä on sama kasvuympäristö. Pienen ihmisen temperamenttisaattaa ilmetä suvun perintönä jo kehdossa, mutta sisaruksiinkohdistetut erilaiset odotukset vaikuttavat luonteenpiirteidenkehittymiseen.Hämeenlinnalaisen Heikkilän perheenpojilla on ikäeroa vain kaksivuotta. Poikien äiti HannaHeikkilä arvelee, että esikoinen kasvoinopeasti isonveljen rooliin, koska pikkuvelioli koliikkivauva ja kärsi usein korvatulehduksista.Avointa mustasukkaisuuttaei niinkään ilmennyt, mutta pojatriitelivät paljon lapsena.– Molemmat pojat kyllä tiesivät tarkkaanmitä nappia painaa, jos halusivattoistansa kiusata. Toisaalta he eivätehkä riidelleet sen enempää kuin muutkaanikäisensä, meillä ei vain ollut mihinverrata, kun olemme mieheni kanssamolemmat ainoita lapsia. Meillä ei olluttaistelukavereita kotona,ja kestikin pitkäänennen kuin opimme”Isoveli Juhotarttuu omaaloitteisestikinimurin varteen,pikkuveliAki saattaapuolestaanvitkastella tovinjos toisenkin.ylipäänsä riitelemäänkuten normaaliin parisuhteeseenkuuluu.Kahden ainoan lapsenavioituminen keskenäänon kasvatustieteilijäElisabeth Schönbeckinmukaan varsintavallista, koska he viestivätsamalla taajuudellaja kokevat kasvaneensasamalla tavalla. Miehensätavoin ja esikoiselletyypillisesti esimiesasemassatyöskenteleväHanna Heikkilä allekirjoittaa oletuksen.Hänestä on vaikea kuvitella puolisoksimonilapsisen perheen poikaa,koska tällä olisi aivan erilainen maailmankuva.– Tosin meidän yhteiselämän alkuei ollut siinä mielessä helppoa, kun meoltiin molemmat niin hyysättyjä, etteiosattu edes pesukonetta käyttää, eikämuitakaan arkipuuhia.Vahingon ei annettu kiertää. Heikkilöidenmolemmat, nykyään 19- ja 21–vuotiaat pojat on opetettu selviämäänkotitöistä ja muutenkin itsenäisiksi nuoriksimiehiksi. Mutta siihen ne poikienyhtäläisyydet Hannan mukaan sittenloppuvatkin. Isoveli Juho tarttuu omaaloitteisestikinimurin varteen, pikkuveliAki saattaa puolestaan vitkastella tovinjos toisenkin.Aki on äitinsä mukaan yltiösosiaalinen,Juho puolestaan hiljainen ja pohdiskeleva.– Juho otti jo pienenä suojelevan isoveljenroolin ja vastuuntuntoisena hänhuolehtii nyt pikkuveljen pärjäämisestäarmeijassa. Aki ei näytä olevan huolissaanmistään ja kokee isoveljen huolehtimisenholhouksena.Nuorena molemmat pojatolivat partiossa, muttajo varhain kiinnostuksetkohdistuivat eri suuntiin.Juho harrasti lumilautailuaja skeittasi, Aki on golfannutpienestä pitäen. KoskaJuho on hyvä tekemään käsillä,hän valitsi äidin mielestäpasselin ammatin levyseppä-hitsaajana.Sen sijaanhäntä hämmästyttääkovasti, että sosiaalisiltataidoiltaan vahva ja boheeminoloinenAki seurasiveljensä jalanjälkiä ja kouluttautuisamalle alalle.– Ehkä Aki valitsi vainsen helpoimman tien, niin ei tarvinnutsen kummemmin miettiä. Minunon kyllä todella vaikea nähdä häntä hitsaamassaarmeijan jälkeen, mutta oikeastaanpojat ovat kyllä aina molemmattienneet mitä tahtovat.Ja ainakin pojat tahtovat pukeutua täysineri tavalla. Isoveli suosii edelleen rentoanuorisotyyliä, farkkuja ja huppareita,pikkuveljen maku on aikuismaisempi,hän viihtyy suorissa housuissa ja kauluspaidassa.l26 Pari&Perhe 2/2011


Maailma ja meKehitys ja hyvinvointiTeksti Inka MäkinenKuva Mari JaakonahoNuorten seksuaaliterveyspalvelutlisäävätturvallisuutta maailmassa” Monissayhteisöissämiehet tekevätpäätökset naisensukupuolielämästäja ehkäisystä.Olemme viime aikoina seuranneet tiiviisti mellakoita arabimaissa. Mielenosoittajatvaativat mittavia taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia.Ei ihme, sillä monen arabimaan väestömäärä on kasvanut, niinettei koulutusmahdollisuuksia ja toimeentuloa enää riitä kaikille.Terveyspalveluja ei ole kaikkien saatavilla,ja miesten ja naisten välinentasa-arvo edistyy hitaasti. Valtaon keskittynyt yksiin käsiin ja vain harvojenääni kuuluu päätöksenteossa. Enitentilanteesta kärsivät aktiivi-ikään kasvaneetnuoret, joiden osuus esimerkiksiEgyptin työttömistä on 90 prosenttia.Pelkkä työpaikkoihin ja koulutukseenpanostaminen ei riitä ratkaisemaan nuortentilannetta. Tarvitaan tasa-arvotyötä,seksuaalikasvatusta sekä nuorisolle tarkoitettujaseksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja.Tasa-arvon vahvistaminen on tärkeää,sillä nuoret naiset kohtaavat epätasaarvoaopiskelun ja työelämän lisäksi myösparisuhteissa. Monissa yhteisöissä miehettekevät päätökset naisen sukupuolielämästäja ehkäisystä. Hyvin harvalla arabinuorellaon pääsy seksuaaliterveyspalveluidenpariin. Ei-toivotut raskaudet ajavatmonet nuoret taloudellisesti vaikeissa olosuhteissaentistä syvemmälle köyhyydenkierteeseen.Pari&Perhe 2/2011 27


Maailma Maailma ja meja meKehitys ja Kehitys hyvinvointi ja hyvinvointiUseat tutkimukset ovat osoittaneet, ettäyhteisöissä, joissa on tehty tasa-arvotyötäja panostettu tyttöjen koulutukseen, tytötaloittavat myöhemmin sukupuolielämän,avioituvat myöhemmin ja saavat vähemmänlapsia. He käyttävät palkkatulonsamiehiä todennäköisemmin omien lastensaja muiden perheenjäsenten hyväksi.Seksuaalikasvatuksen avulla nuorille voidaankertoa seksuaali- ja lisääntymisterveydenmerkityksestä sekä saatavilla olevistapalveluista. Jotta nuoret uskaltaisivatoikeasti käyttää palveluja, palveluntarjoajienon otettava huomioon nuorten erityisettarpeet ja säilytettävä hyvin luottamuksellinensuhde nuoriin asiakkaisiin.Esimerkiksi Egyptissä on päädytty aivanpäinvastaisiin ratkaisuihin. Hallitus onpoistamassa kaiken seksuaalisuuteen liittyvänmateriaalin oppikirjoista ja jättämässäseksuaalikasvatuksen opettajien harteille.Opettajilla ei kuitenkaan ole valmiuksiaeikä rohkeutta asiasta nuorten kanssa keskustella.Perhesuunnitteluun on mahdollisuusvain pareilla, joiden toivottu lapsilukuon jo täynnä.Kun aktiiviset vaikuttajanuoret saavatitse olla mukana kehittämässä nuorisoystävällisiäseksuaaliterveyspalveluja, kaikillenuorille avautuu mahdollisuus huolehtiaseksuaaliterveydestään, kouluttautua,hankkia sopivaksi katsomansa määrä lapsiaja kouluttaa myös heidät. Vain terveetja hyvinvoivat nuoret voivat olla tehokkaastirakentamassa parempaa tulevaisuuttavahvistamalla oman maansa inhimillistä,taloudellista ja teknistä kehitystä. l”Vain terveetja hyvinvoivatnuoret voivatolla tehokkaastirakentamassaparempaatulevaisuutta.Teksti Hilkka Vuorenmaa Kuva Riikka NärhiNaistenasemanparantaminen–avain tasapainoiseenväestönkehitykseenKuva Thomas HagströmVäestönkasvu on aihe, josta on vaikea keskustella. Siihen liittyy hyvinjakautuneita kantoja. Se johtaa helposti sormella osoitteluun. Vaikkakaikilla on oltava oikeus hankkia haluamansa lapsiluku, aihetta hallitseekysymys: ketkä hankkivat liikaa lapsia? Tämä kysymys ei kuitenkaanota huomioon, että lasten hankinnassa ei ole aina kyse valinnasta.On totta, että suurimmat syntyvyysluvutesiintyvät vähiten kehittyneissämaissa. Keskustelussa jää kuitenkinusein ottamatta huomioon lastenhankintaan liittyvät valinnat tai valinnanmahdollisuuden puute. Useat eri tekijätvaikuttavat pariskunnan lapsilukuun: terveys,uskonto, kulttuuri, taloudellinen tilannesekä kyky ja mahdollisuus hankkiahaluamansa määrä lapsia. Monet näistätekijöistä liittyvät naisten asemaan – naistensosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseentilanteeseen yhteiskunnassa. Naistenaseman parantaminen on näin keskeinenkeino tasapainottaa väestönkehitystä.Kysymys valinnasta?Länsimaissa lasten hankkiminen mielletäänusein pelkästään kysymyksenä valinnasta.Mutta asia ei ole kaikkialla näinyksinkertaista. Kehitysmaissa lapset tarjoavatperheelle parhaan mahdollisuudensosiaaliturvasta: he osallistuvat maataloustyöhön,hoitavat sisaruksiaan jaovat vanhemmilleen vanhuudenturva.Useissa kulttuureissa lasten määrä ontärkeä naisten identiteetille ja sosiaalisellestatukselle. Myös sosioekonomiset tekijätovat tärkeitä vaikuttajia hedelmällisyyteen.Naisten koulutus, pääsy terveyden-28 Pari&Perhe 2/2011


”Yli 200 miljoonaa naistahaluaisi ehkäistä tai siirtäälasten saamista, muttaeivät käytä ehkäisyä.huollon ja perhesuunnittelun piiriin ja kodin ulkopuoliseen työhönvaikuttavat perhekokoon.Tutkimusten mukaan naiset, joilla on alemman asteen koulutus,synnyttävät vähemmän lapsia kuin he, joilla ei ole koulutusta lainkaan.Nuoriin naisiin ja tyttöihin sijoittaminen onkin yksi kaikkeinkustannustehokkaimmista ja vaikuttavimmista keinoista väestönkasvunhillitsemiseksi ja maailman kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.Tyttöjen koulunkäynnin turvaaminen on keskeistä. Koulutetutnaiset avioituvat myöhemmin ja saavat vähemmän ja terveempiälapsia. He ovat myös itse terveempiä ja kouluttavat itsensä ja lapsensavarmemmin. He pääsevät osallistumaan kodin ulkopuoliseentyöhön. Tästä on seurauksena suotuinen kehitys ja köyhyydenväheneminen.Hyvä seksuaali- ja äitiysterveysKoulutuksen lisäksi hyvä seksuaali- ja äitiysterveys ovat avainasemassaelämänsä tuottavinta aikaa elävien naisten terveydelleja yhteiskuntien kehitykselle. Lähes 360 000 naista kuolee yhävuosittain ja yli 10 miljoonaa vammautuu raskaudesta tai synnytyksestäjohtuviin, estettävissä oleviin syihin. 99 prosenttianäistä kuolemista ja lähes yhtä suuri osuus vammautumisistatapahtuu kehitysmaissa.Tarve ehkäistäSinnikäs, korkea hedelmällisyys suurimmassa osassa vähitenkehittyneitä maita ja hedelmällisyyden hidas aleneminen liittyvätkorkeaan ehkäisyn tyydyttämättömään tarpeeseen.Yli 200 miljoonaa naista haluaisi ehkäistä tai siirtää lastensaamista, mutta eivät käytä ehkäisyä. Suurimpia syitä tähänon naisen heikko yhteiskunnallinen asema, tiedon, palveluidentai ehkäisymenetelmien heikko saatavuus tai menetelmienrajoitettu valikoima tai liian korkea hinta.Tänä vuonna maailman väestömäärä saavuttaa 7 miljardia.Vuosittainen väestönkasvu on 74 miljoonaa. YK:n väestörahasto,UNFPA, on arvioinut, että riittävien ehkäisymahdollisuuksientarjoaminen kaikille vähentäisi maailmassavuosittain noin 52 miljoonaa ei-toivottua raskautta. Senvaikutus väestönkasvun vähenemiseen olisi merkittävä.Poikien ja miesten osallistaminenMonissa yhteiskunnissa miehillä on naisia enemmän valtaalähes kaikilla elämän osa-alueilla – myös ehkäisynkäytöstäja lasten hankinnasta päätettäessä. Siksi miesten onotettava enemmän vastuuta seksuaali- ja lisääntymiskäyttäytymisestäänja perhesuunnittelusta. Poikien ja miestenosallistaminen perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveysohjelmiinon välttämätöntä. Jos esteet yksilöiden vapaanvalinnan tieltä perhesuunnittelussa poistetaan, voitaisiinvuosittain ehkäistä 47 000 vaaralliseen aborttiinliittyvää kuolemaa ja 89 000 muista syistä johtuvaa äitiyskuolemaa.lFilippiineillä taistelulisääntymisterveyslaistaKoonnut Marja MäenpääMaailma ja meUutisia maailmaltan Filippiineillä vieraillut YK:n delegaatio uskoo, ettämaan korkeaa äitiyskuolleisuutta voisi alentaa lisääntymisterveyspolitiikalla.Filippiineillä kuolee keskimäärin11 naista päivittäin synnytyksessä. Maan roomalaiskatolinenkirkko on kuitenkin pyrkinyt viimeisenparinkymmenen vuoden aikana estämään kaikki yrityksetsäätää laki, joka edistäisi pääsyä seksuaalivalistukseenja ehkäisyyn. Sen mielestä laki edistäisi keinotekoistaehkäisyä ja johtaisi aborttien lisääntymiseen. Ehdotettulaki vaatisi hallitusta tarjoamaan tietoa perhesuunnittelumenetelmistä,parantamaan ehkäisyn saatavuuttaja pitämään seksuaalisuus- ja lisääntymisterveystuntejakouluissa. Se levittäisi myös aidstietoisuuttaja auttaisi pariskuntia päättämään sopivasta lasten määrästäja syntymävälistä. Useat, aborttia kannattavat, länsimaisetkansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet lakiehdotuksenpuolesta. 80 prosenttia filippiiniläisistä on katolisia.Viimeisimpien mielipidetutkimusten mukaan seitsemänkymmenestä kannattaisi lisääntymisterveyslakia,joka ei laillista aborttia.Reuters, 1.4. 2011 ja The Associated Press, 25.3. 2011Kondomien tarjontakehitysmaissa ei ole helppoan Panamassa taistellaan byrokratian kanssa. Keniassa kondomitilauksiavaikeuttavat kumin ja raakaöljyn hinnannousu.UNFPA joutui viivästyttämään 35 miljoonan kondomin toimitustaKeniaan pitkittyneen hankintaprosessin takia. Valmistajatsäätelivät hintojaan, ja UNFPA päätyi käymään neuvottelujasopiakseen suotuisasta kustannustasosta. Tällaiset viivästyksetjohtavat helposti kondomipulaan, sillä Kenia on riippuvainenavunantajien tuesta tarjotakseen ilmaisia kondomeja. Panamassatilanne on vielä kiperämpi. Siellä on ollut puute kondomeistajo viisi vuotta. Panaman perhesuunnitteluyhdistys eiole onnistunut saamaan tarvittavaa terveysrekisteröintiä IPPF:nstandardi kondomille. Ilman virallista rekisteröintiä on vaikeasaada rahoitusta kondomien tuottamiselle.Karambu, Business Daily, 4.4.2011 ja Prensa.com, Panama,23.3.2011Loppu Kiinan yhden lapsen politiikalle?n Kiinan 1979 käyttöön ottama yhden lapsen politiikka on ollutkiistanalainen yhteiskunnallinen päätöksenteko paitsi Kiinalle,myös muulle maailmalle. Politiikkaa on kritisoitu maan sisälläja ulkopuolella vakavana loukkauksena lisääntymisoikeudelle.Viime viikolla Kiinan kansankongressin ja neuvoa-antavan konferenssinistunnossa ehdotettiin uutta kahden lapsen politiikkaaalkavaksi 2015. Asiantuntijoiden mukaan yhden lapsen politiikkaon johtanut väestön huoltosuhteen heikkenemiseen jasukupuolisuhteen epätasapainoon. Se saattaa uhata Kiinan talouskasvua.Kysymyksen ei pitäisi kuitenkaan olla yksin taloudesta.Jokaisella naisella olisi oltava oikeus päättää omasta lisääntymisterveydestäänja lastensa lukumäärästä.The Lancet, 19.3.2011Pari&Perhe 2/2011 29


n Ikääntyneiden seksuaalisuus on asia, jostaei paljon puhuta. Yhä edelleen voi törmätämyyttisiin uskomuksiin, joiden mukaanikääntyneet eivät edes tarvitse seksiä.Väestöliiton vuosikirja vuodelta 2010 onilmestynyt. Vuosikirjassa esitellään vuodenkeskeisiä tapahtumia ja toimintaa sekä Väestöliitontoimintaympäristöä.Väestöliiton uuden strategian työstäminen,Väestöliiton toiminta köyhyysvuonna,vanhempainvapaiden uudistamista miettiuutuudetMilloin pussataan taiharrastetaan seksiä?Väestöliiton tuore julkaisu Pussauskoulu kertoo nuorilleihastumisesta, tykkäämisestä, seurustelusta, toisen arvostamisestaja ottamisesta huomioon.Yhdessäolon pelisäännöt on hyvä oppiaennen kuin syöksyy päätä pahkaaseurustelun jännittävään maailmaan.Miten kertoa, että on kiinnostunut?Miten seurustella? Miten hoitaa suhdetta?Milloin pussata tai harrastaa seksiä?Miten kertoa, ettei enää halua olla yhdessä?Nämä kysymykset saavat vastauksiaPussauskoulusta.Jokaisella nuorella on oikeus tunteisiinsaja rajoihinsa, oikeaan tietoon ja omaanyksilölliseen kehitystahtiinsa. Pussauskouluopastaa ihmissuhdetaidoissa tukemallanuoren tunnekasvua ja vastuullisuutta. Kirjanenantaa hyviä käytännön vinkkejä siitä,miten asioista kannattaa puhua ja mitenihastumisen jälkeen kannattaa edetä. Itsenja toisen kunnioittamista sekä puhumisentärkeyttä korostetaan kirjasen käytännönneuvoissa. Pussauskoulun on kirjoittanutJuhani Mykkänen ja se sopiiyhtä hyvin tytöille kuin pojille.– Nuoria ympäröivä tietotulva ohittaausein tunteet ja mitätöi niiden merkityksen.Media sortuu turhan useinmyyvään ”temppu ja miten se tehdään”-humpuukiin, nuoria työssään kohtaavalääkäri Miila Halonen Väestöliitosta harmittelee.– Epävarma ei muka saisi olla mistään,vaan aina pitäisi tarttua härkää sarvista,kun tilaisuus osuu kohdalle. Myös seksuaalikasvatuskeskittyy joskus liikaa erilaisiinongelmiin tai tekojen suorittamiseen.Epävarmuuden ja hämmennyksen tunteistapuhutaan vähemmän. Omaan tahtiin kehittymisen,hidastelun ja kummastelun pitäisiolla sallittua ja hyväksyttyä.Pussauskoulu, Juhani Mykkänen.Väestöliitto 2011. Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 12 euroa + toimituskulut.Halonen painottaa, että tunteiden kanssapärjäämistä voi oppia ja sitä kannattaanuorille myös opettaa. Jokaisella nuorellaon oikeus ilmaista tunteitaan avoimesti jasaada turvallisilta aikuisilta keinoja tunteidenhallintaan.Pussauskoulun tekstit on aiemminjulkaistu Helsingin Sanomien Elämäsivuillakirjoitussarjana.Väestöliiton vuosikirja 2010– Aika olla yhdessäneen työryhmän työ sekä perhebarometrin2010 anti saavat huomiota. Vanhemmuus,parisuhteiden hyvinvointi, perinnöllisyydentueksi toimiva verkkopalvelu sekä MalawinKAPUA-hanke esitellään. Seksuaaliterveyttäja –kasvatusta käsitellään myös laajastija varusmiesten tukipuhelin tulee tutuksi.Maahanmuuttajien uusi FINFO-palvelu sekäavoimuuden lisääntyminen lahjamunasoluperheissäolivat esillä toiminnassa vuonna2010 ja niistä kerrotaan Vuosikirjassa.Väestöliiton vuosikirja 2010 – Aika olla yhdessä. Toim. Jaana Syrjälä ja Ritva Åberg.ISBN 978-952-226-082-6. Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 20euroa+toimituskulut.30 Pari&Perhe 2/2011


VäESTöLIITONseksuaalineuvojakoulutusn Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka järjestää syyskuun2011 ja maaliskuun 2013 välisenä aikana seksuaalineuvojakoulutuksen.Koulutuksen laajuus on 30opintopistettä. Se vastaa sisällöltään ja laajuudeltaanseksologian perusopintoja.Koulutuksen tarkoituksena on antaa valmiudet seksuaalineuvojanatyöskentelemiseen. Lisäksi tavoitteina ovatammatillinen kehittyminen, seksuaalisuuden kohtaamisenvahvistuminen sekä asiantuntijuuden lisääminen.Koulutukseen sisältyy kymmenen kolmen päivän seminaaria(240 tuntia) Väestöliitossa, Helsingissä. Kouluttajinatoimivat Väestöliiton seksuaaliterveysklinikanomat ja ulkopuoliset asiantuntijat.Koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilletai jonkin muun soveltuvan alan tutkinnonsuorittaneille.Osallistumismaksu on 3 200 euroa (sis. alv 23 %), jonkavoi maksaa kolmessa erässä. Hakeminen ja lisätiedot:tuuli.saariaho(at)vaestoliitto.fi, www.vaestoliitto.fi/koulutus.n Väestöliiton suosittu Samarakas-korttipeli on nyt myös englanninkielisenäversiona I Love My Partner. Pelin tarkoituksena on tukea javahvistaa parisuhdetta sekä opettaa vuorovaikutustaitoja. Se perustuuVäestöliiton psykologien vankkaan kokemukseen pariterapiasta ja parisuhdetutkimuksesta.Peli sisältää 220 kysymystä ja tehtävää sekä opasvihkosen. Pelin avullavoi virkistää yhteisiä keskusteluja kotona tai lomamatkalla.I Love My Partner –peli opettaa nuoria pareja sanoittamaan sitä, mistäon hyvä puhua ennen liiton solmimista: läheisyydestä, suhteista sukuunja ystäviin, parin omasta elämästä, toiveista ja unelmista. Kypsemmätparit voivat pelin avulla kohentaa vuorovaikutustaitojaan: ottamallasekä hauskoja että vakavia asioita mukavalla tavalla puheeksi.Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa.Hinta 25 euroa+toimituskulut.Tilaa pari & perhe-lehtin Pari & Perhe ilmestyy 4 kertaa vuodessa n Tilaan Pari & Perhe -lehden alkaen ___/___2011 Kestotilaus, laskutusjakso 12 kk 30 € Määräaikaistilaus (12 kk) 33 € Itselleni Lahjaksi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuunn Tilauksen maksaja/Vanha osoiteSukunimiEtunimin Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite___/____2011 alkaenSukunimiKäytä palvelukorttia, kun• tilaat lehden• ilmoitat osoitteentainimenmuutoksen• peruutat tilauksesiEtunimiVastaanottajamaksaapostimaksunVäestöliitto ryTunnus 500524100003 VastauslähetysJakeluosoiteJakeluosoitePostinumeroPostitoimipaikkaPostinumeroPostitoimipaikkaPuhelinPäiväys ja allekirjoitusPari&Perhe 2/2011 31


Väestöliitto 70 vuottaJA HYVä ELääVäestöliiton valokuva-arkiston aarteita 1941–2011Näyttely koostuu kahdeksasta teemasta:• Työtä perheiden puolesta• Apua suurperheille– vuoteita, possuja suojapukuja• Toukokuun toinen sunnuntai– kiitos sulle äitikulta• Abortintorjuntaa ja tervettä avioelämää• Kotisisarkoulutuksella arvostettu ammatti• Tapiola – Suomen ensimmäinenpuutarhakaupunki• Ja hyvä elää tänäänkin• Väestöliiton puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat sekä Väestöliitto vaikuttajana.Näyttely kiertää eri puolilla Suomea.Seuraavat näyttelypaikat:• Espoon kulttuurikeskus, Espoo 23.5.–7.6.• Tampereen kaupungin pääkirjasto Metso,Tampere 12.−24.9.Valokuvanäyttely löytyy myös netistä: www.vaestoliitto70.fiTutustu Väestöliiton historiaan www.vaestoliitto.fi/jarjesto32 Pari&Perhe 2/2011

More magazines by this user
Similar magazines