Pirita Juppi - Sosiaalipoliittinen yhdistys ry

203artikkelitomaisesti tiettyjä kehyksiä” (Karvonen 2000,78). Toisaalta kehyksen käsite on toimiva välinejournalististen sisältöjen analyysiin. Sen avullavoidaan tarkastella, mitä julkisuuden kohteenaolevan ilmiön puolia mediatekstit kulloinkin korostavatja millaisia representaatioita ne näin ollensiitä tuottavat. Kehykset tuottavat tyypillisestitietynlaisia ”organisoivan idean” ohjaamia tulkintojayhteiskunnallisen ongelman tai ilmiön syistä,seurauksista ja ratkaisuista. Samalla ne tuottavattietynlaisia positioita eri ihmisryhmille. Kehystenmerkitykset voivat tiivistyä esimerkiksi metaforissa,iskusanoissa ja -lauseissa ja vastaavissasymbolisissa tehokeinoissa. (Esim. Entman 1993,52; Gamson & Modiagliani 1989, 3; Väliverronen1996, 107–122; Watkins 2001, 84.)Kehystämistä voidaan pitää ominaisena sekäihmisen kognitiiviselle toiminnalle yleensä ettäjournalistiselle ammattikäytännölle. Kuten joBirminghamin nykykulttuurintutkimuskeskuksentutkijat (Hall ym. 1978, 54) tiedostivat, uutisoitaessayksittäiset tapahtumat identifioidaan jakontekstoidaan, jotta maailma ei näyttäytyisivain kaoottisena sattumanvaraisten tapahtumienjoukkona. Nimeämällä ja suhteuttamallaentuudestaan tunnettuihin ilmiöihin, ”uudelle”tapahtumalle annetaan merkitys ja se tehdäänymmärrettäväksi joukkoviestinten yleisölle. Tiettyyksittäistapaus liitetään laajempaan kehykseen,ja samalla tapaus saa laajemmasta asiayhteydestäjohdettuja merkityksiä.Kehystämisessä ei ole kyse toimittajien harjoittamastatietoisesta tai pahantahtoisesta vääristelystä.Ennemminkin kyse on ammatillisistakonventioista ja sisäistetyistä malleista, joidenavulla journalistit käsittelevät informaatiotulvaaja jäsentävät maailmaa. Kyse on journalistiseentyöprosessiin olennaisesti kuuluvista elementeistä,kuten erilaisista valinnoista, tulkitsemisesta,painottamisesta ja esittämisestä. (Gitlin 1980,7.) Eri tulkintakehysten esiintymiseen mediassavaikuttaa myös se, ketkä pääsevät julkisen keskustelunosanottajiksi, miten keskeisessä roolissahe siellä esiintyvät ja mihin tulkintakehyksiinhe näkemyksissään nojautuvat.Ongelmalliseksi kehystäminen muuttuu, kunsamoja kehyksiä toistetaan mediassa rutiininomaisestija kyseenalaistamatta. Kehykset alkavattällöin hallita ja rajoittaa niin journalistin kuinjournalismia kuluttavan yleisönkin tulkintoja jaajattelu- ja puhetapoja. Mikä olennaisinta, mediajulkisuudessatoistuvilla tulkintakehyksillä voiolla todellisia seurauksia sekä yksilö- että yhteiskunnantasolla. Sosiaalisten ongelmien nimeäminen,määritteleminen ja selittäminen tietyllätavalla vaikuttavat siihen, minkälaista politiikkaa,toimintamalleja ja toimenpiteitä pidetään soveltuvinaongelmien ratkaisemiseen (Silver 1994,533; Edelman 1988, 17–18).Kehysanalyysi tekee näkyväksi sekä auttaa kyseenalaistamaanja purkamaan näitä vallitseviaja luonnollistuneen aseman saaneita tulkintojaja merkitysjärjestelmiä.Syrjäytymisaineisto uutismediassaOlen rajannut empiirisen analyysin kolmeensuomalaiseen asiajournalismia edustavaan valtaviestimeen,Helsingin Sanomiin, Yleisradioonsekä STT:n uutistoimistoon. Aineisto on kerättyvuoden 2008 ajalta. Yleisradion aineisto (37 juttua)on kerätty internetistä YLE Uutisten sähköisestäarkistosta, eli se sisältää Ylen verkkouutiset.Helsingin Sanomien aineisto (71 juttua) onhaettu lehden sähköisestä arkistosta, josta löytyvätkaikki paperilehdessä julkaistut jutut. STT:njutut (41 juttua) on koottu STT:n sähköisestäuutisarkistosta. STT:n asiakkaita ovat Suomessalähes kaikki uutismediat Yleisradiota lukuunottamatta. Sen asiakaslehtien yhteenlaskettu levikkion noin 2,5 miljoonaa. En ole kuitenkaanselvittänyt, missä lehdissä STT:n tuottamat javälittämät syrjäytymisjutut on tosiasiallisesti julkaistu.03_11.indd 203 27.9.2011 11:25:04

204artikkelitAineisto on kerätty kaksivaiheisesti: arkistoistaon ensin haettu kaikki jutut, joissa puhutaan syrjäytymisestä(syrjäyt*). Sen jälkeen jutuista onpoimittu ne, joissa syrjäytyminen liitetään nuoriin,joko eksplisiittisesti puhumalla ”nuorista”tai ”nuorista aikuisista” tai implisiittisesti jutunaiheen kautta. 3 Tekstiarkistojen hyödyntämisenvuoksi kuvat on rajattu analyysin ulkopuolelle.Aineistossa on kaikkiaan 149 juttua. Jutut ovatpääasiassa uutisia tai niitä taustoittavia juttuja(”uutistaustoja”). Helsingin Sanomista mukanasisijaisesti jotain muuta teemaa, kuten koulua/koulutusta, väkivallantekoja ja turvallisuusuhkia,politiikkaa tai erilaisia nuorisohankkeita. Näissäjutuissa syrjäytymistä käsitellään tai sivutaan vastamyöhemmin tekstissä.Syrjäytymisen kuusi kehystäKehysanalyysissa olen kiinnittänyt huomiotajutuissa esiintyviin sanavalintoihin, erityisestitoistuviin iskusanoihin. Lisäksi olen tarkastellutTaulukko 1. Syrjäytymisanalyysin aineisto.Media lajityyppi Juttujen lukumäärä Prosenttia jutuistaHS pääkirjoitus 17 23,9 %uutinen/uutistausta 40 56,3 %feature 11 15,5 %kolumni/kommentti 3 4,2 %yhteensä 71 100,0 %YLE uutinen/uutistausta 37 100,0 %STT uutinen/uutistausta 39 95,1 %feature 2 4,9 %yhteensä 41 100,0 %on myös pääkirjoituksia (17) sekä toimittajienkolumneja ja kommentteja (3). Lisäksi aineistossaon jonkin verran ei-uutismaisia juttuja(”feature”), kuten reportaaseja, katugallupeja taihenkilöhaastatteluja. (Ks. taulukko 1.) Aineistostasuurin osa on kotimaan osastolla julkaistujavaltakunnallisia uutisia. Aineistossa on lisäksi alueellisiauutisjuttuja sekä jonkin verran kulttuuriosastoillaja STT:n politiikan osastolla julkaistujajuttuja. 4Olen sisällyttänyt aineistoon kaikki jutut, joissaedes ohimennen viitataan nuorten syrjäytymiseen.Tämän vuoksi aineistoon kuuluvienjuttujen pääteemat vaihtelevat laajasti. Vain6 prosenttia jutuista mainitsee syrjäytymisenjo otsikossa. Suurin osa jutuista käsittelee en-jutuissa esiin tuotuja näkemyksiä syrjäytymisensyistä, seurauksista ja ratkaisuista. Näiden vihjeidenkautta olen tunnistanut aineistosta kaikkiaankuusi erilaista tulkintakehystä. Niistä kukinesittää syrjäytymisen omasta erityisestä näkökulmastaan,erilaisen syrjäytymiseen liitettyjämerkityksiä jäsentävän idean ohjaamana.Aineiston jutut voidaan valtaosin luokitella yksittäisentulkintakehyksen tarjoamasta näkökulmastakirjoitetuiksi. Joissakin jutuissa kuitenkinnojaudutaan syrjäytymisen tarkastelussa useampaantulkintakehykseen. Yksittäinen juttu voiesimerkiksi käsitellä syrjäytymistä sekä yhteiskunnantasolla taloudellisena riskinä että yksilöntasolla nuorten pahoinvointina. Määrällisessä sisällönerittelyssä(taulukko 2) jutut on luokiteltu03_11.indd 204 27.9.2011 11:25:04

205artikkelitniiden hallitsevassa asemassa olevan eli ensisijaisentulkintakehyksen mukaisesti. 5Noin viidennes jutuista on jätetty luokittelematta.Luokittelemattomat jutut sivuavat syrjäytymistäohimennen, eikä tekstistä ole voinuttehdä perusteltua tulkintaa syrjäytymisen tulkintakehyksestä.suusuhkan kehys esiintyy Helsingin Sanomiayleisempänä. Tätä selittää osaltaan Ylen ja STT:nsyrjäytymistä käsittelevien juttujen pienempikokonaismäärä ja niin sanottujen kovien uutistenpainottuminen. Niiden aineistossa Kauhajoenkouluampumistapauksen ja sen jälkipuinninosuus korostuu enemmän kuin Helsingin Sanomissa,jonka juttuaineisto on laajempi ja moni-Taulukko 2. Tulkintakehysten esiintyminen juttujen ensisijaisina kehyksinä.Ensisijainen tulkintakehysTurvallisuusuhkankehysHS YLE STTYhteensä13 9 12 3418,3 % 24,3 % 29,3 % 22,8 %Moraalisen rappion kehys 9 5 5 19Taloudellisen riskinkehysNuorten pahoinvoinninkehysHyvinvointijärjestelmänpuutteiden kehysSairaan kulttuurin jayhteiskunnan kehys12,7 % 13,5 % 12,2 % 12,8 %3 2 2 74,2 % 5,4 % 4,9 % 4,7 %12 7 9 2816,9 % 18,9 % 22,0 % 18,8 %20 9 7 3628,2 % 24,3 % 17,1 % 24,2 %0 2 2 4,0 % 5,4 % 4,9 % 2,7 %Ei tunnistettavissa 14 3 4 2119,7 % 8,1 % 9,8 % 14,1 %Yhteensä 71 37 41 149100,0 % 100,0 % 100,0 % 100,0 %Hyvinvointijärjestelmän puutteiden kehys, turvallisuusuhkankehys ja nuorten pahoinvoinninkehys esiintyvät aineistossa selvästi muita tulkintakehyksiäyleisemmin (ks. taulukko 2). Myösmoraalisen rappion kehys on aineistossa yleinen.Taloudellisen riskin sekä sairaan yhteiskunnanja kulttuurin kehykset taas ovat harvinaisia.HS:n, Ylen ja STT:n välillä esiintyy jonkin verranpainotuseroja. Ylellä ja etenkin STT:llä turvallinaisempi.Ylen ja STT:n uutisissa esiintyy hiemanHS:ää useammin myös nuorten pahoinvoinninkehys. Helsingin Sanomat puolestaan esiintyyuseammin hyvinvointijärjestelmän toimivuudenkriitikkona.Esittelen seuraavassa tarkemmin syrjäytymiskeskustelunkuusi tulkintakehystä. Esittelen ensinkolme tulkintakehystä, jotka esittävät syrjäytymisenyhteiskunnalle vahingollisena ilmiönä:03_11.indd 205 27.9.2011 11:25:04

206artikkelitturvallisuusuhkan, moraalisen rappion ja taloudellisenriskin kehykset (taulukko 3). Sen jälkeenesittelen kolme tulkintakehystä, joissa syrjäytymisenuhrina ja kärsijänä näyttäytyy syrjäytynytyksilö: nuorten pahoinvoinnin, hyvinvointijärjestelmänpuutteiden ja sairaan yhteiskunnan jakulttuurin kehykset (taulukko 4).huomioimiseen. Kehykset esiintyvät aineistossa”palasina” tai ”vihjeinä”, jotka saavat loogisenmerkityksensä vasta osana laajempaa syrjäytymisestäkäytyä yhteiskunnallista keskustelua jasen toistuvia tulkintoja. Näin ollen kehysanalyysinprosessissa tutkijan tekemät tulkinnat etenevätyksittäisistä teksteistä ja niiden tarjoamistavihjeistä korkeammalle abstraktiotasolle.Taulukko 3. Tulkintakehykset, joissa syrjäytymisen uhrina esitetään yhteiskunta.Jäsentävä ideaSyrjäytyneenrooli jarepresentaatioSyrjäytymisenselitys javastuun osoittaminenTurvallisuusuhkan kehysSyrjäytyminen on uhkayhteiskunnanturvallisuudelle.Syrjäytynyt vihollisena:arvaamaton ja vaarallinenriskiyksilö.Yksilöllinen: syysyrjäytyneessä yksilössä,vastuu yksilön.Moraalisen rappionkehysSyrjäytyminen on merkkiyksilön moraalisestarappiosta, joka puolestaanuhkaa yhteiskunnanmoraalista järjestystä.Syrjäytynyt vihollisena:passiivinen, laiska, holtitontai avuton, kyvytönelämänhallintaan.Yksilöllinen: syysyrjäytyneessä yksilössä,vastuu yksilön.Taloudellisen riskin kehysSyrjäytyminen aiheuttaakustannuksiayhteiskunnalle, jotensyrjäytymisen ehkäisyssäon kyse sosiaalisestainvestoinnista.Syrjäytynyt yhteiskunnanpainolastina:”kasvoton” taloudellinenrasite.Ei ota kantaa syihin, muttavastuuttaa yhteiskunnansyrjäytymisen ehkäisystä.SyrjäytymisenseurauksetRatkaisutVäkivalta, rikollisuus,ilkivalta ja muutturvallisuusuhkat.Kontrolli javarautuminen.Yhteiskunnan moraalisenjärjestyksen rakoilu.Kurinalaistaminen jakasvattaminen, eli nuortenelämänhallinnanparantaminen.Yhteiskunnalle aiheutuvatkustannukset.Investoinnitennaltaehkäisyyn.Iskusanat ”Uhka”, ”turvallisuus”. ”Hallinta”. ”Kustannukset”.Keskeisimmättoimijat(juttujen puhujat)JuttujenpääteematPoliitikot (erityisestisisäministeri), poliisi japääkirjoitustoimittajat.Turvallisuusuhkat, kutenkouluampumiset tairikokset.Poliitikot, virkamiehet,asiantuntijat japääkirjoitustoimittajat.Sosiaaliset ongelmat,koulu/koulutus.Poliitikot jaasiantuntijat.Useita eri teemoja.Taulukoissa 3 ja 4 tiivistetyt tulkintakehykset onmielekkäintä ymmärtää eräänlaisina ”weberiläisinä”ideaalityyppeinä, eli havaintoaineistostaabstrahoituina käsitteellisinä konstruktioina.Niitä ei ole sellaisenaan löydettävissä mistäänyksittäisestä uutisjutusta. Kehysten tunnistaminenja jäsentely perustuu koko analysoituuntekstiaineistoon sekä mediatekstien kontekstienSyrjäytyminen turvallisuusuhkanaAineistossa yleinen turvallisuusuhkan kehyskiinnittyy selkeästi riskipolitiikan eetokseen. Seasettaa syrjäytyneen nuoren vihollisen rooliinja kuvaa nuoret arvaamattomina ja vaarallisinariskiyksilöinä. Nuorten syrjäytymistä tarkastellaanvakavana yhteiskunnallisena uhkana. Turval-03_11.indd 206 27.9.2011 11:25:05

207artikkelitTaulukko 4. Tulkintakehykset, joissa syrjäytymisen uhrina esitetään yksilö.JäsentäväideaSyrjäytyneen rooli jarepresentaatioSyrjäytymisenselitys javastuunosoittaminenSyrjäytymisenseurauksetSyrjäytymisenratkaisutIskusanatKeskeisimmättoimijat(juttujen puhujat)Juttujen pääteematNuorten pahoinvoinninkehysSyrjäytymisessä on kysenuorten pahoinvoinnista,jota aiheuttavat perhetaustatai muut elämänolosuhteet.Syrjäytynyt uhrina:pahoinvoiva, yksinäinen,vanhempiensa ja muunsosiaalisen turvaverkonpettämä nuori.Yksilöllinen: syyvanhemmissa tai laajemminsosiaalisessa taustassa.Vastuu perheen jalaajemmin yhteisön; myösyhteiskunnalla vastuu”riskiperheiden”tukipalveluista.Inhimillinen kärsimys,nuorten pahoinvointi,mielenterveysongelmat.Perheen kasvattaminenvastuuseen; nuorellepsykososiaalista tukeavanhemmilta, yhteisöltä jaammattiauttajilta.”Yhteisöllisyys”, ”varhainenpuuttuminen”.Asiantuntijat, poliitikot japääkirjoitustoimittajat.Useita eriteemoja.Hyvinvointijärjestelmänpuutteiden kehysSyrjäytyminen on merkkihyvinvointivaltioninstituutioiden japalvelujärjestelmienpuutteista.Syrjäytynyt uhrina:hyvinvointijärjestelmänpettämä nuori.Yhteiskunnallinen(rakenteellinen): vastuuyhteiskunnan instituutioilla,kuten lainsäätäjillä jahyvinvointipalveluidenjärjestämisestä vastaavillakunnilla.Keskittyy syihin/ennaltaehkäisyyn.Toimivat hyvinvointipalvelut.”(Ennalta)ehkäisy”.Poliitikot, asiantuntijat,virkamiehet, tutkijat japääkirjoitustoimittajat.Koulu/koulutus,lasten ja nuorten hyvinvointi,lapsi- ja nuorisopolitiikka.Sairaan yhteiskunnan jakulttuurin kehysSyrjäytyminen on oireyhteiskunnan jakulttuurin sairaudesta.Syrjäytynyt uhrina:sairaan yhteiskunnan jakulttuurin ”tuote”.Yhteiskunnallinen(kulttuurinen): vastuuyhteiskunnalla ja kaikillasen jäsenillä.Väkivalta, pahoinvointi,kärsimys.Yhteiskunnan ja senarvojen muutos.”Sairas/pahoinvoiva”yhteiskunta, ”väkivallankulttuuri”.Kulttuurivaikuttajat.Turvallisuusuhkat.lisuusuhkan kehys lietsoo kriisi- ja paniikkitunnelmaa.Turvallisuusuhkan kehyksen keskeisiä toimijoitaovat poliisi ja suojelupoliisi sekä poliitikot– erityisesti poliisitoimesta vastaava sisäasiainministeri.Kehys esiintyy myös kolmessa pääkirjoituksessa.Juttujen pääteema liittyy tyypillisestiturvallisuuskysymyksiin: koulusurmiin,väkivaltaan, rikollisuuteen tai yleisesti sisäisenturvallisuuden uhkiin.Kehyksessä nuorten syrjäytyminen liitetäänpäihteiden käyttöön, väkivaltaan ja rikollisuuteen.Syrjäytymisprosessi näyttäytyy kaksisuuntaisenaprosessina. Yhtäältä syrjäytymisentaustalla on yksilön epäsosiaalista ja poikkeavaakäyttäytymistä ja toisaalta syrjäytymisestäseuraa vaarallista ja vahingollista käyttäytymistä.03_11.indd 207 27.9.2011 11:25:05

208artikkelitKehyksen näkökulmasta syrjäytyminen uhkaayhteiskunnan jäsenten turvallisuutta ja yhteiskuntarauhaa;sen uhreja ovat viattomat kanssaihmisetja koko yhteiskunta. Kärjekkäimmissätulkinnoissa nuorten syrjäytyminen on vakavinuhka sisäiselle turvallisuudelle Suomessa:Uusi poliisiylijohtaja Mikko Paatero pitää syrjäytymisenaiheuttamaa rikollisuutta suurempanauhkana Suomelle kuin kansainvälistäjärjestäytynyttä rikollisuutta. (Syrjäytyneidenrikokset ovat mafiaa suurempi uhka, YLE Uutiset/Kotimaa14.8.2008.)Suurin sisäisen turvallisuuden uhka on [sisäministeriAnne] Holmlundin mukaan kuitenkinsyrjäytyminen, joka luo pohjaa ja mahdollisuuksiaraa’alle väkivallalle ja ääriryhmille.(Holmlund heikentäisi tietosuojaa turvallisuudentakia, STT/Kotimaa 10.11.2008.)Osassa jutuista vihollisena ja aktiivisena toimijanaesiintyy kasvoton ”syrjäytyminen”, jokauhkaa suomalaisten turvallisuutta. Toisaalla taasuhka yhdistetään julkilausutusti syrjäytyneisiinnuoriin tai kapeammin määriteltyyn ryhmään,kuten nuoriin miehiin:Suomen synkät väkivaltatilastot johtuvat nimenomaansyrjäytyneiden nuorten miestenrikoksista. Siksi henkirikollisuus Suomessa onnoin kaksi- ja puolikertaista läntisen Euroopanmaihin verrattuna. (Oikeusministeriö vaatiipäivityksiä kuntien turvallisuussuunnitelmiin,HS/Kotimaa 28.9.2008.)Uhkan yhdistäminen nimettyyn yksilöön on harvinaistasyrjäytymiskeskustelussa. Poikkeuksenaineistossa muodostaa Kauhajoen kouluampumistapaus.Yhdeksän opiskelijatoveria ja yhdenopettajan surmanneesta nuoresta miehestä julkaistiinviestimissä nimi hyvin pian tapahtuneenjälkeen (ks. Raittila ym. 2009, 49–53). Kauhajoentapaus tarjoaakin vuoden 2008 syrjäytymiskeskustelussaäärimmäisen yksittäistapauksen,johon vedoten mediassa luotiin käsitystä laajemmastakriisistä. Vaikka ampumistapauksenselitykset ja näkemykset ampujasta vaihtelivatviestimissä, tulkittiin tapausta usein merkkinälaajemmasta koko yhteiskuntaa koskettavastaongelmasta. Tulkintaa vahvisti se, että kyse olijo toisesta kouluampumisesta vuoden sisällä.Useissa jutuissa tapaus liitettiin syrjäytymiseen,millä voitiin legitimoida näkemys syrjäytymisenvaarallisista seurauksista:Jokelan ja Kauhajoen koulusurmia ei enääpidetä yksittäisinä tapauksina, vaan vakavinaviesteinä syrjäytymisestä ja pinnan alla kasvavastavihasta. (Joukkosurmien ehkäisy jatutkinta ehkä suojelupoliisin tehtäväksi, HS/Kotimaa 27.9.2008.)Turvallisuusuhkan tulkintakehyksessä nuortensyrjäytymistä ja siihen liitettyjä turvallisuusriskejäpyritään hallitsemaan yksilöön kohdistuvankontrollin sekä turvallisuusriskeihin varautumisenkeinoin. Nuorten syrjäytymistä käsittelevissäjutuissa vaaditaan muun muassa päivityksiäkoulujen ja kuntien turvallisuussuunnitelmiin,aselain tiukentamista, tietosuojan heikentämistäsekä nuorten lisääntyvää valvontaa:Holmlundin mielestä uusien koulusurmien estäminenvaatii aselain uusimisen lisäksi myösaikuisilta vastuuta lasten ja nuorten verkkokäyttäytymisenohjaamisessa ja valvonnassa.(Holmlund heikentäisi tietosuojaa turvallisuudentakia, STT/Kotimaa 10.11.2008.)Poliisiylijohtaja Mikko Paateron mielestä tietosuojanolisi väistyttävä ainakin jonkin verran,jotta viranomaiset voisivat todella toimia sisäisenturvallisuuden hyväksi. (…) Paateronmukaan olisi mietittävä, mikä on tärkeää:ihmisten intimiteettisuoja vai turvallisuus, jakeiden kaikkien on aktiivisesti annettava tietojaviranomaisille. (Paatero: Tietosuojasta tingittäväturvallisuuden nimissä, HS /Kotimaa2.10.2008.)03_11.indd 208 27.9.2011 11:25:05

211artikkelitTaloudellisen riskin kehyksessä syrjäytymisenuhri on yhteiskunta:Työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa Valtiontaloudentarkastusviraston mukaan yhteiskunnalle60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoonaneuron kustannukset pelkkinä menetettyinäverotuloina. (Jopa 6500 nuorta vaarassa syrjäytyä,yhdestä yli miljoonan euron menot, HS/Kotimaa 17.3.2008.)Syrjäytymisen seuraukset ”uhrilleen” ovat yhtäältätaloudellisia menetyksiä (verotulojenmenetyksiä), toisaalta taloudellisia rasitteita.Kasvanut kysyntä sosiaalietuuksille ja sosiaali- jaterveyspalveluille kasvattaa kustannuksia, ja pahimmillaanyksittäisen nuoren syrjäytymisestäseuraa kallis terapia- ja vankilakierre.Tulkintakehys ei nimeä syyllistä nuorten syrjäytymiseentai analysoi syrjäytymisen syitä.Syrjäytyneistä nuorista ei rakenneta vastaavanlaistaviholliskuvaa kuin edellisissä kehyksissä.Syrjäytynyt nuori asemoidaan kuitenkin tässäkinkehyksessä negatiiviseen rooliin. Syrjäytynyt onyhteiskunnalle painolasti ja taloudellinen rasite.Syrjäytymisongelman ratkaiseminen perustuutulkintakehyksen logiikassa taloustieteelle tyypilliseenpanos–tuotos-malliin: syrjäytymisenennaltaehkäisyyn kannattaa ”sijoittaa”, koska seon edullisempaa kuin syrjäytymisen tuottamatkustannukset. Kyse on sosiaalisesta investoinnista– nuoriin panostaminen nyt voi säästää yhteiskunnankustannuksia myöhemmin.Jos koulu saa lapset liikkumaan, tulevat sijoitetuteurot takaisin parantuneena koulumenetyksenä[sic!] ja ennen kaikkea terveytenä.(Koulun pitää kannustaa liikkumaan, HS/Pääkirjoitus 31.3.2008.)– Riittävä panostus perusopetukseen on parasja edullisin tapa torjua lasten ja nuortensyrjäytymistä, jonka lasku yhteiskunnalle tuleetodella kalliiksi inhimillisistä menetyksistä puhumattakaan,[ OAJ:n puheenjohtaja Erkki]Kangasniemi totesi. (Opettajat valmiita koviinkinkeinoihin palkkansa korottamiseksi, YleUutiset 4.8.2008.)Kuten edellä olevista aineisto-otteista käy ilmi,kehyksessä vastuu syrjäytymisen ehkäisystäasetetaan ”yhteiskunnalle”, erityisesti koululle.Laadukas opetus, toimiva opinto-ohjaus, erityisopetusja oppilashuoltopalvelut nähdään ensisijaisinakeinoina ”panostaa” nuoriin (ks. myösJuppi 2010).Taloudellisen laskelmoinnin ja sijoitusajattelunilmaantuminen nuorista käytyyn keskusteluunei rajoitu yksinomaan mediaan. Paju ja Vehviläinen(2001, 12–13) havaitsivat, että nuorisotutkimuksissa,projektiraporteissa, tilastoissa,sekä politiikan ja hallinnon asiakirjoissa nuortensyrjäytymistä tarkasteltiin usein ”nuortenyhteiskunnalle tekemän laskun” näkökulmasta.Heidän mukaansa kustannusperustainen legitimaationousi keskeiseen rooliin syrjäytymiskeskustelussa1990-luvulla. Myös Harrikari (2008,29–30) on kiinnittänyt huomiota sosiaaliseninvestoinnin ajatuksen rantautumiseen suomalaiseenlapsi- ja nuorisopolitiikkaan 1990-luvultaalkaen. Harrikari tulkitsee taloudellisen todistelunkertovan siitä, että tämän päivän Suomessalasten ja nuorten itseisarvo ei ole enää selvyys.Kun nuorten arvosta ja nuoriin panostamisenmielekkyydestä tulee neuvottelukysymys, täytyykeskusteluun löytää painavia taloudellisia argumentteja.Uutismedian syrjäytymiskirjoittelussa esiintyvätaloudellisen riskin kehys heijastaa siis laajempaalapsista ja nuorista käytävän keskustelun eetosta.Vaikka kehyksen logiikka vaikuttaa kylmänlaskelmoivalta – nuoriin kannattaa panostaa, jossiitä koituu myöhemmin kustannussäästöä – onsyytä muistaa, ettei taloudellinen todistelu välttämättäkerro puhujan suhtautumisesta nuoriin.Puhujan näkökulmasta kyse saattaa olla lähinnä03_11.indd 211 27.9.2011 11:25:05

212artikkelitretorisesta keinosta, jolla haetaan vakuuttavuuttavaatimuksille ehkäistä nuorten syrjäytymistä.Enemmän kuin puhujan omasta orientaatiosta,näennäislooginen taloustieteellinen argumentointisaattaa kertoa siitä, mitä premissejä puhujaolettaa uutismedian ”universaaliyleisön”hyväksyvän (ks. Perelman 1996). Kyse on siislaajemmista kulttuurin ja yhteiskunnan – todellisistatai oletetuista – arvoista ja merkitysjärjestelmistäja niiden huomioimisesta.Syrjäytyminen nuortenpahoinvointinaNuorten pahoinvoinnin tulkintakehyksessä syrjäytynytnuori on uhri. Syrjäytyminen on nuorensosiaalisen taustan ja elämänolosuhteidenaiheuttama prosessi, joka pahimmillaan kärjistyymielenterveyshäiriöinä.Nuorten pahoinvoinnin kehyksessä keskeisiätoimijoita ovat eri alojen ammatilliset asiantuntijat,kuten rehtorit, opettajat ja muu koulujenhenkilökunta sekä poliitikot. Tulkintakehysesiintyy ensisijaisena tulkintakehyksenä myöskolmessa pääkirjoituksessa. Kehys ei kytkeydyyksittäisiin teemoihin.Nuorten pahoinvoinnin kehys selittää syrjäytymistäajoittain lähes fatalistisesti yksilön kohdallekohtalonomaisesti kasautuvilla vastoinkäymisilläja olosuhteilla. Mielenterveyshäiriöiden ohellanäihin voi kuulua muita sairauksia tai oppimis- jakeskittymisvaikeuksia, joista sen enempää nuoriitse kuin kukaan muukaan ei ole suoraan vastuussa.”Syyllisenä” näyttäytyy tällöin kasvotonsairaus, häiriö tai tila, joka syrjäyttää.Mielenterveyden häiriöt syrjäyttävät yhäuseammin nuoria opinnoista ja työelämästä.(Masennus syrjäyttää nuoria, Yle /Häme22.12.2008.)Nuorten pahoinvoinnista on syytä kantaahuolta. Yksinäisyys on yksi tärkeä riskitekijä,joka ennustaa myöhempää syrjäytymistä.(Pojille ystävät ovat kavereita, HS/Pääkirjoitus29.9.2008.)Useimmiten tulkintakehys kuitenkin kytkeenuorten pahoinvoinnin perhetaustaan. Näinollen kehys syyllistää ”ongelmaisen” nuorenperheen tai laajemmin tietyn sosiaalisen ryhmän.Lasten ja nuorten syrjäytymisriski yhdistetäänmuun muassa yksinhuoltajaperheisiin,avioeroperheisiin, vanhempien työttömyyteen,matalaan koulutukseen ja alhaisiin tuloihin sekämaahanmuuttajaperheisiin.Lapsena turvattomaksi koettu kasvuympäristö,vanhempien alkoholiongelmat, työttömyysja köyhyys lisäävät myöhempää työkyvyttömyydenriskiä paljon. (Nuoret aikuiset masentuvateläkkeelle, HS/Pääkirjoitus 11.12.2008.)(..) maahanmuuttajien joukossa on myös paljonsellaisia perheitä, joissa ongelmat kasautuvatja kärjistyvät. Vanhemmat eivät jaksatai välitä huolehtia lapsensa koulunkäynnistä.(Maahanmuuttajaperheiden ongelmiin pitäätarttua ajoissa, HS/ Pääkirjoitus 12.5.2008.)Riskitekijöiksi nimetään lisäksi perheväkivalta,vanhempien päihteiden käyttö ja nuoren lastensuojelutausta.Monet jutuissa mainituistariskitekijöistä ovat siis samoja, jotka on liitettylaajasti länsimaissa koulun keskeyttämisen jatyöttömyyden vaarassa oleviin ”riskinuoriin” (ks.esim. OECD 1997; 1995; Riele 2006).Nuorten pahoinvoinnin kehyksessä nuoren katsotaanolevan psykososiaalisen tuen ja avun tarpeessa.Tämä apu voi olla ammattimaista, kutenmielenterveyspalveluita, mutta ensisijaisesti tulkintakehysvastuuttaa nuoren lähipiiriä. Nuorenkatsotaan tarvitsevan ennen kaikkea aikuistenläsnäoloa, turvallista arkea ja vanhemmuutta.03_11.indd 212 27.9.2011 11:25:06

213artikkelitVaikka suurimmalla osalla nuoria menee hyvin,syrjäytyminen on iso ongelma. Perälautaei pidä, sanoo [Mikkelin piispa Seppo ] Häkkinen.Hänestä asia ei ole vain yhteiskunnanvaan ennen kaikkea perheiden, joissa tavallinenarki tulisi nostaa arvoonsa. (Seppo HäkkinenMikkelin uudeksi piispaksi, STT/Kotimaa22.10.2008.)Nuorten pahoinvoinnin kehyksessä riskien hallinnanja intervention kohteena on ensisijaisestiperhe ja ratkaisukeinona perheiden kasvattaminenvastuulliseen vanhemmuuteen. Harrikari(2008, 196–197) on havainnut tämän ”vanhemmuuteeninvestoimisen” ajatuksen esiintyväntoistuvasti suomalaisissa rikoksentorjunta- jaturvallisuusohjelmissa. Niissä vanhemmuuteeninvestoinnin tekniikoina esiintyvät vanhempientukeminen, kasvatusvastuuseen patistaminensekä pyrkimys voimistaa vanhempien keskinäistäyhteistoimintaa lasten ja nuorten valvomiseksi.Syrjäytymisuutisoinnissa viitataan kaikkiin näihintekniikoihin. Vanhempia yhtäältä syyllistetäänja herätellään vastuuseen, toisaalta perheilleperäänkuulutetaan yhteiskunnan tukea. Lisäksivanhempien yhteistoiminnan ajatus tulee esiinvaatimuksissa yhteisöllisestä puuttumisesta lastenja nuorten tilanteeseen.Yhteiskunnan ja sen viranomaisten rooli keskittyykehyksessä erityisesti ”varhaiseen puuttumiseen”.Varhaisen puuttumisen subjektia, objektiatai toiminnan tarkempaa sisältöä ei määritelläjutuissa, eli se esiintyy lähinnä merkitykseltäänepämääräisenä iskusanana:”Keskeistä on myös varhainen puuttuminenesimerkiksi päiväkodeissa ja esikouluissa.”(Myllypuron yläasteen syksyllä aloittavistavaltaosalla on maahanmuuttajatausta, HS/Kaupunki, 8.5.2008.)Viittaukset yhteisöllisyyteen jäävät yhtä epämääräisiksi.Yhteisöä ei tarkemmin identifioida,mutta sen oletetaan ottavan osaa nuorten valvontaan,tukemiseen ja kasvattamiseen. ”Meidänkaikkien” tulee kantaa vastuuta nuorista:Puhemies Sauli Niinistö totesi, ettätapahtunut [Kauhajoen koulusurmat]antaa mietittävää kaikille.–Puhummeko syrjäytymisestä, jos kyse onkinsyrjäyttämisestä. Miten huomaamme pienetkinvaroitusmerkit ympäriltä tai lähellä olevienavuntarpeen, joka joskus on sanaton jaeleetön. Yhteisössä jokaisen tulee voida tunteaitsensä hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Sitä tunnettavoi jokainen toiselleen vahvistaa, Niinistösanoi. (Eduskunta hiljentyi surun äärellä, STT/Kotimaa 24.9.2008.)[Lastenpsykiatri Jari] Sinkkosen mukaan varhainenpuuttuminen ei kuulu vain ammattilaisillevaan meille kaikille. Jokaisen pitäisi tarkkaillamerkkejä siitä, kun nuori lähtee luisuun.(Lastenpsykiatri perää yhteisöllistä puuttumista,Yle Uutiset 23.9.2008.)Perinteisten perhearvojen ja yhteisöllisyydenkorostaminen sekä ”varhaisen puuttumisen”iskusanan käyttö tuo tulkintakehykseen konservatiivisiariskipolitiikan sävyjä. Kehyksessä näkyymerkkejä myös suomalaisen perhekysymyksenideologisoitumisesta ja politisoitumisesta, johonRiitta Jallinoja (2006, 264–267) viittaa ”familistisenakäänteenä”. Jallinojan mukaan korostuneenyksilöllistymisen kaudet ja niiden vastareaktionayhteisöllisyyttä ja perhettä korostavat kaudettoistuvat yhteiskunnallisessa keskustelussa aikaajoin syklinomaisesti. Perheen merkitystä korostavafamilistinen kausi näkyi viimeksi suomalaisessamediassa ja muilla yhteiskunnan foorumeillaerityisesti vuosina 1999–2003.Jallinojan (2006) tutkimassa Helsingin Sanomienperhekirjoittelussa familismi näkyi muun muassaindividualismin kritiikkinä, huolena perheen03_11.indd 213 27.9.2011 11:25:06

214artikkelitasemasta ja hukassa olevasta vanhemmuudesta,vanhempien vastuuttamisena sekä vaatimuksinaperheen aseman parantamisesta. Myös Jallinojanlehtiaineistossa lasten ja nuorten pahoinvointikytkettiin perhetaustaan. Riskiperheiksileimattiin muun muassa perheet, joissa esiintyialkoholinkäyttöä tai väkivaltaa, uusioperheet,köyhät perheet ja vähän koulutettujen vanhempienperheet (Jallinoja 2006, 162–163).Riskiperheen profiili oli siis hyvin samanlainenkuin syrjäytymisjutuissa. Jallinojan analysoimassaperhekirjoittelussa erottuu myös toinen yhtymäkohtasyrjäytymiskeskusteluun: usko yhteisöllisyydenparantavaan voimaan (ks. Jallinoja2006, 192–221).Uutismedian syrjäytymiskeskustelussa yhteisöllisyysnäyttäytyy perheen täydentäjänä tai jopakorvaajana tilanteissa, joissa perheen ei katsotahoitavan kasvatusvastuutaan. Teksteistä on tulkittavissa,että yhteisön roolina on myös toimiasosiaalisen kontrollin välineenä, eräänlaisenanaapurivalvonnan verkostona, joka puuttuulaiminlyötyjen lasten ja nuorten tilanteeseen.Näin ollen kehys samanaikaisesti sekä syyllistääja vastuuttaa perhettä että kyseenalaistaa senautonomian. Kun perheestä on tehty ”yhteinenasia”, on perhe samalla siirtynyt yksityisalueeltajulkisen alueelle (Jallinoja 2006, 273). Se, mitäperheissä tapahtuu, kuuluu ”meille kaikille”.Syrjäytyminenhyvinvointijärjestelmän puutteinaHyvinvointijärjestelmän puutteiden kehys eroaaedellä esitellyistä tulkintakehyksistä selkeästisiinä, että se kiinnittyy vahvasti hyvinvointipolitiikanregiimiin ja eetokseen. Kehys esiintyy erityisestikoulua ja koulutusta käsittelevissä jutuissasekä lasten ja nuorten hyvinvointia tai lapsi- januorisopolitiikkaa yleisellä tasolla käsittelevissäjutuissa. Myös mielenterveysongelmat ja syrjäytyminenesiintyvät juttujen pääteemoina useitakertoja. Hyvinvointijärjestelmän puutteiden kehysesiintyy peräti kuudessa Helsingin Sanomienpääkirjoituksessa. Pääkirjoitustoimittajat ovatsiis keskeisiä hyvinvointijärjestelmän kriitikkojauutismediassa. Tulkintakehyksen muita keskeisiätoimijoita ovat poliitikot, asiantuntijat, julkishallinnonviranhaltijat sekä tutkijat.Tulkintakehys tarjoaa syrjäytymiselle yhteiskunnallis-rakenteellisenselityksen. Tulkintakehyksennäkökulmasta hyvinvointijärjestelmän instituutioidenja palveluiden puutteet tuottavat taiedesauttavat syrjäytymistä. Yksilö näyttäytyytällöin hyvinvointivaltion turvaverkon aukkojenuhrina:Lapsiperheiden tukipalvelut on ajettu alas, jajälkiä korjataan kohdentamalla rahaa lastenja nuorten psykiatriaan. Kouluterveydenhoitoaon supistettu ja koulujen yhteisöllisyyshaurastunut. Peruskoulunsa päättäneistä yhäuseampi jää jatkokoulutuksen ulkopuolelle.(Suomalainen väkivalta versoo syrjäytymisestä,HS/Pääkirjoitus 22.1.2008.)Kritiikki kohdistuu erityisesti kuntiin, joiden vastuullenuorten hyvinvoinnista huolehtiminentässä tulkintakehyksessä vahvasti sijoitetaan:Kuntien pitää kantaa vastuu nuorista (otsikko,HS/Pääkirjoitus, 25.3.2008.)[Pääministeri Matti] Vanhanen haluaa myös,että kunnat ottavat enemmän vastuuta syrjäytymisvaarassaolevista alle 25-vuotiaistanuorista. (Vanhanen: Syrjäytymisvaarassa olevatnuoret pois työvoimahallinnon vastuulta,HS/Kotimaa 21.8.2008.)Keskeiseksi ongelmaksi tulkintakehyksessä nimetääntaloudelliset resurssit, jotka ovat jokoriittämättömiä tai väärin kohdennettuja:Terveyskeskusten ja koulujen väki on jo pitkäänkertonut, etteivät kunnat osoita tarpeeksirahaa työntekijöiden palkkaamiseen03_11.indd 214 27.9.2011 11:25:06

216artikkelitnallis-kulttuurisen selityksen – vaihtoehdoksi yksilöpatologioihinvetoaville selityksille.Sairaan yhteiskunnan ja kulttuurin kehys esiintyylähinnä kulttuurivaikuttajien, kuten toimittajien,kirjailijoiden ja elokuvaohjaajien näkemyksissä.Parissa tapauksessa kyse on ulkomaalaisestakommentoijasta, joka tarkastelee tragediaa ulkopuolisensivustaseuraajan roolissa. Välillä taaskyse on suomalaisten synkeästä itsetutkiskelustaja pyrkimyksestä ymmärtää tapahtunutta:Vaikeita kysymyksiä nousee esille nuortenpahoinvoinnista, perheiden roolistaja koulun mahdollisuuksista auttaa syrjäytyneitäsekä koko yhteiskunnan pahoinvoinnistaja väkivallan kulttuurista.Osa lehdistä haluaisi hyviä neuvoja. Muttakuka niitä osaisi antaa? Eräs lehti kiteyttäätunnot ja epätietoisuuden lauseeseen: ”Mikämeitä suomalaisia oikein vaivaa?” Toinen kysyy:”Miksi taas?” (Kauhajoen verilöyly sai mediankysymään: ”Miksi?”, STT/Kotimaa 24.9.2008.)Yhteiskunnan sosiaalis-taloudellisten rakenteidenja palvelujärjestelmien sijasta kehys korostaakulttuurin merkitystä. Suomalainen kulttuuriesitetään siinä leimallisesti väkivallan kulttuurina:[Suomen mielenterveysseuran toiminnanjohtaja,rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaostonpuheenjohtaja Marita] Ruohosen mukaanyleinen asenne Suomessa hyväksyy väkivallan.”Suomen kulttuuri on väkivaltaista, ja tämämuuttuu hitaasti. Ruumiillisen kurittamisenkinsallii edelleen yllättävän moni, vaikka se onollut vuosia lailla kielletty.” (”Yleinen asenneSuomessa hyväksyy väkivallan”, HS/Kotimaa6.3.2008.)Yhteiskunnan ”sairaudessa” on siis kyse yhtenäisenänäyttäytyvän valtakulttuurin vääristyneistäarvoista: väkivallan hyväksymisen tai ihannoinninlisäksi ylenmääräisestä taloudellisen kasvun jatehokkuuden ihannoinnista, menestymispaineista,sekä ylipäätään yhteiskunnan ja sen arvojenkovuudesta:Esiin on [norjalaismediassa] nostettu Suomenyhteiskunnan kovuus Norjaan verrattuna jaesimerkiksi koulujen kovempi kuri ja tuloksiinpyrkiminen. Tämä aiheuttaa monen norjalaisasiantuntijanmukaan enemmän syrjäytymistäkuin Norjan kouluissa, joissa kiinnitetäänselvästi Suomea enemmän huomiota oppilaidenviihtyvyyteen. (Norjan lehdet kysyvät:Mikä Suomea oikein vaivaa, STT/Kotimaa28.9.2008.)Sairaan kulttuurin ja yhteiskunnan kehyksestälöytyy yhtymäkohtia 1980-luvun aikalaisdiagnooseihinyhteiskunnan ja nuorison suhteesta.Pajun ja Vehviläisen (2001, 38–39) mukaan tuolloinnuoria tulkittiin 2000-luvun jyrkentyneisiinpuhetapoihin verrattuna ymmärtäväisesti, januoriso-ongelmat nähtiin usein yhteiskunnallistenolojen tuottamina. Oireilevatkin nuoretnähtiin ”kunnon nuorina”, jotka vain reagoivatluonnollisella tavalla yhteiskunnan ”luonnottomuuteen”.Sairaan kulttuurin ja yhteiskunnan kehyksen tiivistämienmerkitysten yhdistäminen laajempiinideologisiin merkitysrakennelmiin on haastavaavähäisten aineistoesimerkkien vuoksi. Yhtäältäpuhe suomalaisen kulttuurin väkivaltaisuudestaja sen hitaasta muutoksesta asemoi puhujan kritisoidunkulttuuritradition ulkopuolelle; puhujaottaa etäisyyttä perinteisiin arvoihin ja kulttuurisiinmerkityksiin ja suuntautuu kulttuurin jaarvojen uudistamiseen. Toisaalta yhteiskunnanarvojen kovuuteen, tehokkuusvaatimuksiin jasuorituspaineisiin kohdistuvasta kritiikistä voitulkita myös kaipuuta perinteiseen yhteisöllisyyteenja perhearvoihin. Näiltä osin tulkintakehyksessäon siis nähtävissä yhtymäkohtia nuortenpahoinvoinnin kehykseen.03_11.indd 216 27.9.2011 11:25:06

217artikkelitJohtopäätöksetKehysanalyysi osoittaa, että nuorten syrjäytymisestärakentuu Helsingin Sanomissa, Ylenverkkouutisissa ja STT:n uutisissa varsin kaksijakoinenja ristiriitainen kuva. Syrjäytyneet nuoretesitetään uhkana ja uhreina. Yhteiskunta näyttäytyysyrjäytymisen uhrina ja kärsijänä tai senaiheuttajana.Näyttääkin vahvasti siltä, että riskipolitiikan eetosja hyvinvointipolitiikan eetos käyvät kamppailuahallitsevasta asemasta syrjäytymiskeskustelussaja tuottavat toisistaan eroavia tulkintojasyrjäytyneistä, syrjäytymisen syistä ja ongelmanratkaisuista. Vuoden 2008 aineistossa riskipolitiikaneetos nousee hallitsevaksi: kuudesta tulkintakehyksestäneljä heijastaa sille ominaisiamerkityksiä. Yhteisestä ”emoideologiasta” huolimattakehysten tuottamat tulkinnat riskeistä,riskiryhmistä ja riskien hallinnasta vaihtelevat.Hyvinvointipolitiikan eetokseen kiinnittyy ainoastaanhyvinvointijärjestelmän puutteiden kehys.Vaikka se esiintyykin aineistossa yksittäisistä kehyksistäkaikista useimmin, jää se laajemmassaideologisessa vastakkainasettelussa altavastaajanasemaan.On syytä huomioida, että syksyyn 2008 ajoittunutKauhajoen kouluampumistapaus vaikuttimitä ilmeisimmin siihen, että turvallisuusuhkankehys esiintyi syrjäytymiskeskustelussa niin hallitsevana.Tapaus oli omiaan nostamaan esiinjyrkkiä tulkintoja nuorten syrjäytymisen ja väkivallantekojenyhteyksistä. Jonakin toisenatutkimusajankohtana turvallisuusuhkan kehysja samalla riskipolitiikan eetokselle ominaisetmerkitykset olisivat voineet jäädä vähäisempäänosaan syrjäytymiskeskustelussa. Turvallisuusuhkankehys esiintyy kuitenkin aineistossa jo ennenKauhajoen tapausta, eikä se siis suinkaankytkeydy yksinomaan koulusurmien käsittelyyn.Syrjäytymiskeskustelun kehyksistä kaksi onerityisen leimaavia ja toiseutta tuottavia siksi,että ne määrittelevät muita tulkintakehyksiäjulkilausutummin ja yksityiskohtaisemmin neihmisryhmät, joita syrjäytymisen riskin katsotaankoskevan. Moraalisen rappion kehyksessäsyrjäytymisvaarassa oleviksi määritellään muunmuassa liikuntaa harrastamattomat, epäterveellisestisyövät, ylipainoiset, tupakoivat ja alkoholiakäyttävät nuoret. Nuorten pahoinvoinnin kehyksessätaas riskiryhmäksi määritellään matalastikoulutettujen, pienituloisten ja työttömienvanhempien lapset; avioero- ja yksinhuoltajaperheissävarttuneet; maahanmuuttajataustaiset;perheväkivaltaa tai vanhempien alkoholiongelmiatodistaneet; sekä erityisesti lastensuojelutaustaisetnuoret.Syrjäytymisen riskiryhmien nimeämisen ja niidentekemisen näkyviksi ja tunnistettaviksi voitulkita erityisesti riskipolitiikan regiimille ominaiseksipyrkimykseksi riskien ja ”ongelmallisten”ryhmien ja yksilöiden hallintaan. Yhteiskunnanja sen instituutioiden ulkopuolelle jäävät (=syrjäytyneet)ja siten niiden saavuttamattomissaolevat ”oliot”, joita olemassa olevat sosiokulttuurisetluokitukset eivät tavoita ja kykenekuvaamaan, ovat yhteiskunnan kannalta uhka(Eräsaari 2005, 259). Syrjäytyneiden kuvaaminenja paikantaminen on tapa torjua tätä uhkaaja ”tuoda järjestystä epäjärjestyksen yhteiskuntaan”(Helne 2002, 79).Absurdiksi tämän ponnistelun riskiryhmienidentifioimiseksi tekee se, että edellä mainittujenkriteerien perusteella jotakuinkin jokainensuomalainen nuori on ainakin jonkun kriteerinmukaan syrjäytymisvaarassa. Myös Helne(2002, 77–78) on kiinnittänyt huomiota tähänparadoksiin: kun syrjäytymiskäsitteen epämääräisyyspyritään ratkaisemaan ”osittelemalla”syrjäytyneiden joukko pienempiin erityisryhmiin,päädytään tilanteeseen, jossa syrjäytyneidenerityisryhmien yhteen laskemisen jälkeensyrjäytymättömiin ei jää kuin pieni osa väestöstä.03_11.indd 217 27.9.2011 11:25:06

218artikkelitUutismedian tulkintakehyksissä toistellut luettelotsyrjäytymisen riskitekijöistä voivat osoittautuaseurauksiltaan vahingollisiksi. Huomion keskittyminenyksipuolisesti riskiryhmiin voi johtaakierteeseen, jossa taloudellisen niukkuuden keskelläluovivat kunnat osoittavat yhä enemmänresursseja toimintaan, jonka pyrkimyksenä ontunnistaa riskiyksilöitä ja ratkoa jo ilmenneitäongelmia. Tällöin käytettävissä on yhä vähemmänrahaa koko ikäluokkaan kohdistuviin ennaltaehkäiseviintukipalveluihin. Neuvola- ja oppilashuoltopalveluidentapaisista tukipalveluistatinkiminen taas voi johtaa siihen, että kunnatovat pian pakotetut osoittamaan yhä enemmänresursseja korjaaviin toimenpiteisiin.Lisäksi deterministinen käsitys tietyistä riskitekijöistäseuraavasta syrjäytymisestä voi leimatanuoren tarpeettomasti. Syrjäytymishuolen herkistämässäyhteiskunnassa riskiyksilön merkinvoi saada otsaansa jo lastentarhaiässä. Tutkijatovatkin ilmaisseet huolensa siitä, että nuorenmerkitseminen syrjäytymisvaarassa olevaksivarhaisessa vaiheessa voi toimia jopa itseääntoteuttavana ennusteena (esim. Järvinen & Jahnukainen2001, 137; Helne 2002, 33). Leima voivaikuttaa niin nuoren itseymmärrykseen kuinsiihen, miten tätä kohdellaan esimerkiksi päiväkodissaja koulussa.Nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin ongelmistaon toki voitava käydä avointa keskusteluamediajulkisuudessa. Median ei ole kuitenkaansyytä ryhtyä oraakkeliksi, joka kaikkitietävillä ennustuksillaantuomitsee riskikategorioihin luokitellutnuoret ennalta synkkään tulevaisuuteensyrjäytyneinä.Viitteet1Sisällönerittelyssä olen koodannut aineiston määrälliseenmuotoon SPSS-tilasto-ohjelmaan. Havaintoyksikköon yksi juttu eli omalla otsikolla varustettuitsenäinen tekstikokonaisuus. Jokaisesta jutusta onkoodattu useita eri tausta- ja tutkimusmuuttujia, kutenjutun lajityyppi ja julkaisuosasto, jutun pääteema,jutussa puhujina esiintyvät toimijat, sekä jutun ensisijainentulkintakehys. Esittelen tässä artikkelissa tarkatmäärälliset tulokset ainoastaan taustamuuttujien(lajityyppi ja osasto) sekä tulkintakehysten osalta. Jutuissapuhuvien toimijoiden sekä juttujen teemojenyhteyksiä tulkintakehyksiin tarkastelen artikkelissayleisellä tasolla laadullisen kehysanalyysin yhteydessä.Nämäkin havainnot perustuvat määrälliseen analyysiin,jossa on tarkasteltu toimijoiden ja teemojenesiintymistä eri tulkintakehyksiä edustavissa jutuissa.Rajallisen tilan vuoksi en ole kuitenkaan nähnyt tarkoituksenmukaiseksiesittää tässä artikkelissa täsmällisiälukuja ja taulukoita teemoista ja toimijoista.2Moraalisen paniikin käsitteen lanseerasi sosiologisenanalyysin välineeksi alun perin Stanley Cohenvuonna 1972. Hänen mukaansa moraalisessa paniikissaon kyse prosessista, jossa jokin uusi tai vainmuuten äkkiä huomion kohteeksi nouseva asiaintila,tapahtuma, henkilö tai ryhmä määritellään uhkaksiyhteiskunnallisille arvoille ja intresseille. Ilmiöstä taiihmisryhmästä esitetään yksipuolisia ja stereotyyppisiätulkintoja, sen muodostamaa uhkaa suurennellaanja sitä vastaan käydään moraalisen puolustustaisteluun.Toisinaan paniikki menee ohi suurempiajälkiä jättämättä, toisinaan se voi johtaa esimerkiksiyhteiskuntapoliittisiin ja lainsäädännöllisiin uudistuksiin.Media näyttelee usein keskeistä osaa moraalisessapaniikissa. (Cohen 1980, 9; ks. myös Critcher2003; Thompson 1998.)3Artikkelin aineiston rajauksessa ei siis ole noudatettuikävuosiin perustuvaa rajausta nuorisosta,vaan rajaus on tehty sen mukaisesti, miten jutuissakohderyhmästä puhutaan. Poikkeuksena ovat lähinnäkouluampumisia käsittelevät jutut, joissa ei välttämättäole eksplisiittisesti puhuttu nuorista (vaanesimerkiksi viitattu tekijään nimellä), mutta jotka onkorkeakoulumaailmaan sijoittuvina juttuina tulkittunuoria koskettaviksi.4Tarkastelun kohteena on nimenomaan suomalainensyrjäytyminen, minkä vuoksi ulkomaanosastoon rajattu pois aineistonkeruuvaiheessa. Myös urheiluosastorajattiin pois. Kulttuuriosaston jutuistaon rajattu aineiston ulkopuolelle kirja-arviot ja taide-tai teatterikritiikit sekä sellaiset taitelijahaastattelut,joissa puhutaan syrjäytymisestä muualla kuinSuomessa. Aineistoon on sisällytetty vain toimituksentuottama materiaali, eli yleisönosasto sekäulkopuolisten asiantuntijoiden artikkelit on rajattutarkastelun ulkopuolelle.5Tulkintakehyksistä hallitsevaksi on tulkittu se, jokatulee esiin jutun otsikossa/ja tai kärjessä, tai – mikälijutun kärki käsittelee muuta teemaa – saa jutussaenemmän tilaa.03_11.indd 218 27.9.2011 11:25:06

219artikkelitKirjallisuusAitamurto, Tanja (2005a) ”Hyvien perheiden pojatmurhasivat kylmästi – miksi?” Sosiaalisen ongelmansynty, syyt ja seuraukset Heinojen surmaa seuranneessamoraalisessa myrskyssä. Journalistiikanlisensiaatintyö. Viestintätieteiden laitos. Jyväskylänyliopisto.Aitamurto, Tanja (2005b) Kun tavallinen tappaa.Sosiaalisen ongelman käsittely Heinojensurman herättämässä moraalisessa mediamyrskyssä.Nuorisotutkimus 23 (4), 4–18.Altheide, David (2000) Creating Fear. News andthe Construction of Crises. New York: Aldine deGruyter.Ayman-Nolley, Saba & Taira, Lora (2000) Obsessionwith the dark side of adolescence: a decadeof psychological studies, Journal of Youth Studies3 (1), 35–48.Cohen, Stanley (1980) Folk Devils and Moral Panics.The Creation of the Mods and Rockers. 3 rded. Oxford: Martin Robertson.Critcher, Chas (2003) Moral Panics and the Media.Buckingham: Open University Press.Edelman, Murray (1988) Constructing the PoliticalSpectacle. Chicago: University of Chicago Press.Entman, Robert M. (1993) Framing: Toward Clarificationof a Fractured Paradigm. Journal of Communication4 (4), 50–58.Eräsaari, Risto (2005) Inkluusio, ekskluusio ja integraatiososiaalipolitiikassa. Kiistakysymysten kartoitusta.Janus 13 (3), 252–267.Gamson, William A. & Modigliani, Andre (1989)Media Discourse and Public Opinion on NuclearPower: A Constructionist Approach. AmericanJournal of Sociology 95 (1), 1–37.Gitlin, Todd (1980) The Whole World is Watching.Mass Media in the Making & Unmaking of theNew Left. Berkeley: University of California Press.Goffman, Erving (1974) Frame Analysis. An Essayon the Organization of Experience. New York:Harper and Row.Hall, Stuart & Critcher, Chas & Jefferson, Tony &Clarke, John & Roberts, Brian (1978) Policing theCrisis. London: Macmillan.Harrikari, Timo (2008) Riskillä merkityt. Lapset januoret huolen ja puuttumisen politiikassa. Julkaisuja87. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura.Helne, Tuula (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Tutkimuksia123. Helsinki: Stakes.Hjelm, Titus (2005a) ”Kun saatana käskee”. Nuorettoimijoina suomalaisessa saatananpalvontauutisoinnissa.Nuorisotutkimus 23 (4), 19–34.Hjelm, Titus (2005b) Saatananpalvonta, media jasuomalainen yhteiskunta. Julkaisuja 55. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura.Hoikkala, Tommi (2007) Aluksi: Jokela selitystenkohteena. Teoksessa Tommi Hoikkala & LeenaSuurpää (toim.) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoidennäkökulmia. Verkkojulkaisuja 17. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura,5–6. [online]. Luettu 3.6.2010.Horsti, Karina (2005) Vierauden rajat. Monikulttuurisuusja turvapaikanhakijat journalismissa. Tampere:Tampere University Press.Jallinoja, Riitta (2006) Perheen vastaisku. Familististakäännettä jäljittämässä. Helsinki: Gaudeamus.Juppi, Pirita (2004) ”Keitä me olemme? Mitä mehaluamme?” Eläinoikeusliike määrittelykamppailun,marginalisoinnin ja moraalisen paniikin kohteenasuomalaisessa sanomalehdistössä. Jyväskylä Studiesin Humanities 29. Jyväskylän yliopisto.Juppi, Pirita (2005) Medioitu moraalinen paniikkieläinoikeusliikkeen määrittelijänä. Nuorisotutkimus23 (1), 31–49.Juppi, Pirita (2010) Media syrjäytymisen määrittelijänäja selittäjänä. Teoksessa Terhi Laine, SusannaHyväri & Päivi Vuokila-Oikkonen (toim.) Syrjäytymistävastaan sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki:Tammi, 325–352.Järvinen, Tero & Jahnukainen, Markku (2001) Kukameistä onkaan syrjäytynyt? Marginalisaation ja syr-03_11.indd 219 27.9.2011 11:25:07

220artikkelitjäytymisen käsitteellistä tarkastelua. Teoksessa MinnaSuutari (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiänuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla.Julkaisuja 20. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto,Nuorisotutkimusseura, 125–152.Karvonen, Erkki (2000) Tulkintakehys (frame) jakehystäminen. Tiedotustutkimus 2/2000, 78–84.Koskela, Hille (2009) Pelkokierre: pelon politiikka,turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta. Helsinki:Gaudeamus.Koskela, Hille & Niiranen, Laura & Siivola, Suvi(2004) Kaupunkien turvallisuussuunnitelmat – ylhäältäohjattua hallintoa vai omaehtoista kehittämistä?Kunnallistieteellinen aikakauskirja 1/2004,36–49.OECD (1995). Our children at risk. Paris: OECD.OECD (1997). Children and Families at Risk. NewIssues in Integrating Services. Paris: OECD.Oksanen, Atte & Nurmi, Johanna & Räsänen, Pekka(2011) Pahuus ja väkivallan käsittelemisen ongelmaJokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen.Janus 19 (2), 104–121.Paju, Petri & Vehviläinen, Jukka (2001) Valtavirrantuolla puolen. Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisenkitkat 1990-luvulla. Julkaisuja 18. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura& Sitra.Perelman, Chaïm (1996) Retoriikan valtakunta.Tampere: Vastapaino.Raittila, Pentti & Haara, Paula & Kangasluoma,Laura & Koljonen, Kari & Kumpu, Ville & Väliverronen,Jari (2009) Kauhajoen koulusurmat mediassa.Julkaisuja A 111/2009. Tampere: Journa lismintutkimusyksikkö, Tiedotusopin laitos, Tampereenyliopisto.Riele, Kitty te (2006) Youth ”at risk”: further marginalizingthe marginalized? Journal of EducationPolicy 21 (2), 129–145.Satka, Mirja (2009) Varhainen puuttuminen, moraalinenkäänne ja sosiaalisen asiantuntijat. Yhteiskuntapolitiikka74 (1), 17–32.Silver, Hilary (1994) Social exclusion and socialsolidarity: three paradigms. InternationalLabour Review 133 (6), 531–577.Suurpää, Leena (toim.) (2009) Nuoria koskevasyrjäytymistieto. Avauksia tietämisen politiikkaan.Verkkojulkaisuja 27. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto,Nuorisotutkimusseura. [online]. Luettu 3.6.2010.Thompson, Kenneth (1998) Moral Panics. London:Routledge.Väliverronen, Esa (1996) Ympäristöuhkan anatomia.Tiede, mediat ja metsän sairauskertomus.Tampere: Vastapaino.Watkins, Craig S. (2001) Framing Protest: NewsMedia Frames of the Million Man March. CriticalStudies in Media Communication 18 (1), 83–101.03_11.indd 220 27.9.2011 11:25:07