Akti 1/2012 - Arkistolaitos

arkisto.fi
  • No tags were found...

Akti 1/2012 - Arkistolaitos

Arkistolaitoksen asiakaslehti1/2012sivu 6Saamelaisarkisto avasiovensa Inarissasivu 10Uusi Kouvola kokosiarkistonsa yhteensivu 14Kotikasvatusyhdistys toiäitienpäivän Suomeen


2akti 1/2012akti 1/20123akti 1/2012SisältöPääkirjoitusJulkaisijaArkistolaitosOsoiteKansallisarkistoPL 25800171 HelsinkiLehden taittoMainostoimisto HINKUPainopaikkaKopijyvä OyKotisivuwww.arkisto.fiTilaukset ja palauteakti@narc.fiISSN 1798-2065PäätoimittajaHeidi Mustajoki, KansallisarkistoToimituskuntayksikönjohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkistoyksikönjohtaja Marja Pohjola, Kansallisarkistotutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkistojohtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkistoToimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähtiminna.nurro@pp.inet.fiKannen kuvaUlla IsotaloSaamelaisten uusi kulttuurikeskus Sajos avautui vuodenalussa Inarissa.3Muutoksiin liittyy sekä surutyötä että mahdollisuuksia,todetaan pääkirjoituksessa.4 Lyhyet68Uusi Saamelaisarkisto keskittyy saamelaistutkimuksenedistämiseen ja tukemiseen.Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessa mukanaolevat arkistot perustivat yhteistyöverkoston.9AHAA-hankkeessa luodaan arkistojen uudenlainen ja yhteinenhakemistopalvelu.101214161718202122Uuteen Kouvolan kaupunginarkistoon keskitettiin kuudenvanhan kunnan arkistot.Marianne Tallberg on hankkinut Kansallisarkistoon vuosikymmentenajan hoitotyön yksityisarkistoja.Suomen Vanhempainliiton arkistosta selviää, että äitienpäivätuotiin Suomeen alun perin Yhdysvalloista.Kansallisarkisto osallistui Italian valtion 150-vuotisjuhlallisuuksiinkokoamalla asiakirjanäyttelyn Villa Lanteen.Julkiselle hallinnolle laaditaan yhteinen metatietopalvelu,jonka esiselvitys on parhaillaan käynnissä.Asumisen ja elinkeinojen historia on tallentunut voudintileihin,veroluetteloihin ja karttoihin.Arkistouralla: arkistopäällikkö Tuula Koivisto, PirkanmaansairaanhoitopiiriArkistolöytöjä | Käsitätkö?Tasan 200 vuotta sitten Tukholmasta siirrettiin Turkuunmerkittävä määrä asiakirjoja, ja arkistolaitos sai alkunsa.Muutoksia jamahdollisuuksiaArkistolaitoksessa viimeiset kuukaudet ovat olleet venymisenja sopeutumisen aikaa. Organisaatio uudistui, ja joiltakin virkamiehiltämuuttui niin vastuualue, esimies, toimipaikka kuinnimikekin. Hiljaista ei ole ollut muuallakaan julkishallinnossa:kuntauudistusta viedään eteenpäin kovaa vauhtia, ja kaikkienministeriöidenkin yhdistämistä mietitään.Muutoksessa tunteet vellovat äärilaidasta toiseen: menetyksestäepäilykseen, vastahangasta huolestuneisuuteen, oivalluksestaymmärrykseen ja lopulta sitoutumiseen. Viilipyttynämuutoksessa pysyy vain harva, mikä on hyväkin asia. Kunmuutos herättää tunteita, on sillä myös merkitystä.Sopeutumista muutokseen voi auttaa se, että totuttautuu ajatukseentyönkuvan mahdollisesta muuttumisesta. Nykyäänvain harva tekee samaa työtä koko uraansa. Sitä enemmäntarvitaan kuitenkin koulutusta ja laajaa osaamista, jotta uusiinpuikkoihin pääsee näppärämmin käsiksi.Muutos merkitsee yleensä jostakin luopumista. Surutyönjälkeen muutoksessa voi nähdä myös mahdollisuuksia. Niitävoivat olla vaikkapa mielekkäämpi työ, uudet työkaverit tai sujuvampiarki.Tässä lehdessä kerromme yhdestä muutoksesta, joka toi mukanaanmyös mahdollisuuksia. Kouvolan kuntaliitoksen tuloksenaeri kuntien arkistoille rakennettiin uusi tila, jossa arkistotja myös työntekijät viihtyvät. Hanke palkittiin viime vuoden arkistotekona.Aiheena on myös muutoksen tekeminen yhdessä. Arkistolaitoksenvetämänä on käynnistynyt hanke, jossa arkistoilleluodaan uusi yhteinen hakemistopalvelu AHAA. Se tuleemuuttamaan melkoisesti arkistojen arkea, sillä palvelua vartenkehitetään uusi malli arkistojen kuvailuun. Mukana on moniaosapuolia ja eri alojen ammattilaisia. Seuraamme hankkeenetenemistä varmasti tulevissakin lehdissä.Uusien ideoiden ja mahdollisuuksien kevättä toivottaenPääkirjoituksen kuvaKati Molin, RodeoHeidi Mustajoki, päätoimittaja


4akti 1/2012akti 1/20125Uudet verkkopalvelutpian kaikkien ulottuvillaretään ja millaisia määritelmiä sille on aikaisemmin annettu. Tämänlisäksi sanasto sisältää suosituksia termien käytöstä.LyhyetOpetusministeri vierailullaKansallisarkisto sai helmikuussa arvovaltaisia vieraita, kunopetusministeri Jukka Gustafsson seurueineen kävi tutustumassaarkiston toimintaan.Pääjohtaja Jussi Nuorteva esitteli vieraille arkistolaitosta ja Mikkelinkeskusarkistohanketta. Hän toi vahvasti esiin arkistolaitoksenaseman humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskeisenätoimijana. Aineistojen siirtosykliä ja seulontatavoitteita arvioidaanuudelleen ja uusia hankkeita kohdennetaan sähköisen säilyttämisenjärjestelmien kansainväliseen auditointiin ja sertifiointiin.Arkistoneuvos Jaana Kilkki kuvasi puheenvuorossaan valtionapuarkistojenasemaa ja tehtäviä sekä niitä koskevan hallitusohjelmantavoitteiden toteutumista. Arkistosektorin palvelutoimintaa kehitetäänarkistojen yhteisessä AHAA-hankkeessa.Arkistolaitoksen asemaa kuntien tietoarkkitehtuurissa ja pysyvänsäilyttämisen kehittämisessä käsitteli puheenvuorossaan tutkimusjohtajaPäivi Happonen. Tärkeänä pidettiin, että VAPA- ja SÄHKEnormittulevat osaksi julkishallinnon kokonaisarkkitehtuuria. Arkistolainuudistamista koskevan puheenvuoron piti hallintojohtajaAnitta Hämäläinen.Matti TiisanojaTutkijasalipalvelut kotikoneelle tuovan Astia-järjestelmänpilotointi käynnistyi maaliskuussa. Projektin tulokset ovatolleet lupaavia ja järjestelmän virallinen käyttöönotto lähestyy.Kyseessä on sähköinen palvelu, jossa asiakas tunnistautuu verkonyli. Se mahdollistaa asiakirjatilaukset ja kaukolainat, käyttölupahakemuksetsekä asiakirjajäljenne- ja selvitystilausten tekemisenajasta ja paikasta riippumatta. Palvelun käyttö edellyttäätutkijalta rekisteröitymistä henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla taiHaka-tunnuksilla. Ohjeet löytyvät verkkopalvelusta.”Hankkeen ensimmäisen vaiheen asiakastestaus aloitettiin maaliskuussa.Vaikka kyse on ollut pilotoinnista, ovat asiakkaat voineethakea todellisia käyttölupia ja tilata aineistoja tutkijasaliin suoraankotikoneeltaan”, kertoo Kansallisarkiston tietopalveluista vastaavakehittämispäällikkö Mikko Karjalainen.Pilotoinnin toisessa vaiheessa toukokuussa 2012 testataan asiakirjajäljenteidenja selvitysten sähköistä tilaamista. Linkki verkkopalveluunjulkaistaan arkistolaitoksen kotisivuilla osoitteessawww.arkisto.fi.Seulontakollegio aloittaa työnsäArkistolaitos on perustanut kollegion asiakirjojen seulontaavarten. Sen tehtävänä on kehittää erityisesti sähköisenasiakirjatiedon seulonnan periaatteita ja kriteereitä. Tavoitteena ontarjota monipuolista lähdeaineistoa tieteen ja tutkimuksen edustajillemyös seulonnan jälkeen.Tutkijayhteisön näkemykset otetaan huomioon kriteerejä määriteltäessä.Yhteistyö tutkijayhteisön kanssa aloitetaan 11.5.2012pidettävässä seminaarissa Kansallisarkistossa.Seulontakollegiota johtaa tutkimusjohtaja Päivi Happonen. Sihteerinätoimii kehittämispäällikkö Markku Leppänen. Muita jäseniäovat maakunta-arkiston johtaja Tytti Voutilainen, yksikönjohtajaJuhani Tikkanen, kehittämispäällikkö Mikko Karjalainen ja erikoistutkijaJohn Strömberg. Kollegion toimikausi on kolmivuotinen.Sanastowikillä sanat haltuunSanasto keskittyy termeihin, joiden merkityksen ja suhteen muihinterminologiaan on todettu vaativan analysointia ja kuvausta. Sanastonulkopuolelle on jätetty tiedonhallinnan yhteiset termit, joiden merkityson määritelty muissa sanastoissa yhteisesti ymmärretyllä tavalla.Sanastowiki on koottu useiden toimialojen arkistoammattilaistenyhteistyönä.Löydät sanastowikin osoitteesta wiki.narc.fi/sanasto.Puolustushallinnonaineistojen kuntoa kartoitettuKansallisarkisto on ensi kertaa tutkinut puolustushallinnonarkistojen kuntoa. Ensisijaisena tarkoituksena on parantaaaineiston säilymistä puuttumalla riskitekijöihin sekä priorisoida huonokuntoistaaineistoa tekniseen konservointiin, mikrokuvaukseen jadigitointiin. Tutkimus oli osa arkistolaitoksen paperiaineistojen kuntokartoitusta,joka on kooltaan yksi maailman laajimmista.Vuonna 2011 toteutettu puolustushallinnon aineistojen kuntokartoituskattoi 1 509 yksikköä. Osa materiaalista oli järjestettyä, osa vuosikymmententakaisia narulla sidottuja paperikääröjä ja laatikoita. KonservaattoriAnna Rajainmaa osallistui aineiston kuntokartoitukseen.”Osa materiaalista oli huonossa kunnossa, haurasta, repeytynyttä jalikaista. Paperin kunnon ja kuitunäytteiden perusteella on voitu tehdäpäätelmiä aineiston kestävyydestä ja säilyvyydestä tulevaisuudessa”,kertoo Rajainmaa.Aineistoon mahtui monenlaisia asiakirjoja, mutta myös kirjeitä javalokuva-albumeja. ”Oli hyvin koskettavaa tuntea se voimakas tuki jakannustus, jota kotijoukoilta rintamalle oli välitetty”, jatkaa Rajainmaa.Tutkimuksen pohjalta on laadittu erillinen konservoinnin toimenpideohjelmaaineistojen säilyvyyden parantamiseen sekä sähköisestiarkistoitavan materiaalin valintaan. Lisäksi parannetaan aineistojensuojaamista ja säilytysolosuhteita sekä minimoidaan säilytykseen jakäyttöön liittyviä riskejä.Anna-Leena SolhagenLudvig Nobel (1831–1888) oli yksi Nobelin perheen veljeksistäja kuului aikanaan maailman rikkaimpiin ihmisiin.Nobelin perheestä näyttelyKansallisarkistossaKansallisarkistossa avattiin 29.3.2012 julistenäyttely ”Nobelinperhe Venäjän keisarikunnassa”. Näyttelyn on koonnutNobelin perheen toimintaa Venäjällä selvittänyt professori ArkadiMelua. Hän on toiminut muun muassa avaruusalan tutkimuksessaja johtaa nykyään Humanistica-nimistä kustantamoa Pietarissa.Professori Melua ryhtyi 1980-luvun lopussa tutkimaan Nobelinperheen vaiheita Venäjällä 1830-luvulta vuoden 1917 vallankumouksiinsaakka. Aihe oli Neuvostoliiton aikana vaiettu, mutta herättäänykyään suurta kiinnostusta.Arkistolaitoksen laatima sanastowiki on otettu käyttöön. SeOpetusministeri Jukka Gustafsson tutustui arkistolaitoksentoimintaan helmikuisella vierailulla.sisältää asiakirjahallinnan ammattikielen keskeiset termit,niiden määrittelyt ja termien välisten suhteiden kuvaukset. Myöserilaiset käännösversiot on huomioitu.Sanastowiki ei ole asiakirjahallinnan normatiivinen sanasto, jokamäärittelisi termille yhden kaikkiin konteksteihin sopivan merkityksen.Se on kuvaileva sanasto, joka pyrkii selittämään, mitenkyseinen termi asiakirjahallinnan kontekstissa tällä hetkellä ymmär-Kansallisarkiston konservaattori Anna Rajainmaa tutki kuitunäytettäselvittääkseen paperimassan laatua.Professori Meluan, Venäjän Helsingissä toimivan Tiede- ja Kulttuurikeskuksenja Kansallisarkiston yhteisnäyttely esittää laajastiNobelin toimintaa öljy-, kone- ja aseteollisuudessa unohtamattahumanitaarista ja tieteellistä toimintaa.Näyttelyn avasi Venäjän Suomen suurlähettiläs Alexander Y. Rumyantsev.Näyttely on avoinna Kansallisarkistossa kesäkuun loppuunsaakka.


6akti 1/2012akti 1/20127Saamelaisarkisto edistääsaamentutkimustaAktiivinen tiedotus tuo näkyvyyttäSaamelaisarkisto avasi ovensa SaamelaiskulttuurikeskusSajoksessa Inarissa helmikuussa.Molemmat ovat Inarin kirkonkylässä ja koko saamelaisalueellauusia toimijoita, joiden haasteenaon löytää asiakkaansa ja paikkansa niin paikallisellakuin kansainväliselläkin kentällä.Sekä Sajoksen että Saamelaisarkiston eteen ontehty töitä vuosikausia. Unelmasta on tullut totta ja molemmatovat valmiina toteuttamaan tehtäviään ja palvelemaanasiakkaita.Sajos on rakennus, jota on kuvailtu saamelaisen kulttuuri-itsehallinnonsymboliksi. Sen kaarevan katon alla toimii yhdeksäneri organisaatiota. Kullakin niistä on omat tavoitteensa, joistayksi on kaikille yhteinen: jokainen pyrkii omalla toiminnallaanvahvistamaan saamelaiskulttuuria ja sitä kautta myös saamelaistenidentiteettiä.Kansallisarkiston alaisuudessa toimiva Saamelaisarkisto toteuttaatehtävää tukemalla ja edistämällä saamelaistutkimusta.Näin se lisää saamelaisia koskevaa historiatietoa, jokapuolestaan antaa saamelaisille yhä enemmän ymmärrystäoman kansansa vaiheista, omista juuristaan, kulttuuristaan jakielestään.Aineistot pirstaleina maailmallaSaamelaisarkistossa on kaksi tyhjää hyllykilometriä tilaa ottaavastaan yksityisarkistoja ja saamelaisviranomaisten arkistoja.Saamelaisviranomaisia on vain kaksi, Saamelaiskäräjät jaSaamelaisalueen koulutuskeskus, joten painopiste on selvästiyksityisarkistoissa.Yksityisarkistot koostuvat yhdistysten, seurojen ja säätiöidenarkistoista sekä saamelaisille, saamelaiskulttuurille tai -yhteisöllemerkittävien henkilöjen arkistoista. Yksityishenkilöidenarkistot voivat olla päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia, runoja, käsikirjoituksia– mitä vain paperille syntyneitä alkuperäisiä aineistoja.Koska Saamelaisarkisto sijaitsee Suomen saamelaisalueen sydämessä,luovutus on nyt ainakin helpompaa kuin aikaisemmin.Ennen lähin arkisto on ollut Oulun maakunta-arkisto, jonne onsaamelaisalueen etelärajaltakin lähes kuuden tunnin ajomatka.Saamelaisarkisto on toimintansa alusta pyrkinyt tiedottamaantoiminnastaan aktiivisesti ja se onkin saanut hyvin näkyvyyttäpaikallismediassa. Yhteydenottoja on tullut runsaasti sekä yksityishenkilöiltäettä yhdistyksiltä. Myös luovutussopimuksia onluonnosteltu ja muutama jo tehtykin. Tiedossa on myös arkistoja,jotka siirretään Saamelaisarkistoon. Muun muassa SaamelaismuseoSiida siirtää osan museoon aiemmin luovutetuistaarkistoista Saamelaisarkistoon.Saamelaisarkisto ottaa vastaan saamelaisia koskevia, saamelaistenitsensä muodostamia sekä saamelaisalueella syntyvääe.n. manninenKuvassa saamelainen Yrjänä Morottaja (1859-1941), jonkamukaan on nimetty useita paikannimiä saamelaisalueella.tai syntynyttä aineistoa, joka ei ole vielä sijoitettuna mihinkäänarkistoon. Lisäksi Saamelaisarkistoon voidaan siirtääsaamelaisia koskevia arkistoja muista arkistoista, jos arkistojenalkuperäperiaate ja sopimukset antavat periksi.Aineistoa ja tietoutta omaan arkistoonSaamelaiset toivovat, että samoin kuin alueelta vietyä aineistoa(esimerkiksi pääkalloja, luita, noitarumpuja, seitoja, koruja)on palautettu, niin myös heidän tietouttaan, jota on kerättyarkistoihin ympäri maailmaa, palautettaisiin saamelaisille.Vaikka arkistoja ei voitaisikaan siirtää fyysisesti Inariin, voidaanne aina digitoida. Saamelaisarkiston yhtenä tärkeänä tavoitteenaon edistää saamelaisaineistojen digitointihankkeitaja löytää niihin yhteistyökumppaneita ja rahoittajia. Myös tietopalveluon pitkälti sähköistä. Saamelaisarkistossa on myöstutkijoille varattu tutkijatila.Erityisenä haasteena ovat äänitteet. Tavallisesti arkistolaitoksenyksiköt eivät ota vastaan äänitearkistoja, mutta saamentutkimuksessahyvin keskeinen tieteenala on kielentutkimus,jonka käyttöön tarvittaisiin äänitemateriaalia. Puhuttuja saamenkieliä on tällä hetkellä yhdeksän, joista Suomessa puhutaankolmea: pohjois-, inarin- ja koltansaamea.Myös saamenkieliset asiakirja-aineistot ovat verrattain nuoria,sillä alkuperäiskansan kulttuuri on pitkään säilynyt suullisenakertomaperinteenä. Varsinkaan vanhemmat saamelaiset, jotkaovat joutuneet käymään koulunsa suomeksi, eivät osaakirjoittaa äidinkieltään. Myös uhanalaisten saamen kielten jakertomaperinteen dokumentointi olisi ensiarvoisen tärkeäätutkimuksen ja kulttuuriperinnön säilymisen kannalta.teksti ja kuva: suvi kivelä, tutkija, KansallisarkistoSajos-nimi on inarinsaamea ja tarkoittaa tukikohtaa.Tacituksesta kypsäksi tieteeksiSaamelaiset ovat ehkä yksi maailman kuvatuimmista kansoistakirjallisuudessa. Jo roomalainen senaattori ja historioitsijaTacitus puhui ajanlaskumme alkupuolen Germaniateoksessaanfenneistä, jotka on sittemmin yhdistetty saamelaistenesivanhempiin. Myyttiset tarinat ja tieto eksoottisistaja noituvista lappalaisista sekoittuvat jo varhain tutkimusmatkailijoidenmatkakertomuksissa sekä Lapissa asuneidenvirkamiesten ja pappien kuvauksissa.Suomalaisten kuva Lapista alkoi muodostua kirjallisuudessa1800-luvulla, kun Matias Aleksanteri Castrén ja Elias Lönnrotkirjoittivat Lapin ja Kuolan matkoiltaan kertomuksia ”likaisistaja oppimattomista, mutta nöyristä” saamelaisista. ZachariasTopeliuksen kuvauksia ”pönkkäposkisista” lappalaisistaluettiin koulukirjoina vielä 1950-luvulla. Merkittävä saamelaiskuvauson Utsjoen kirkkoherra Jacob Fellmanin vuonna1905 kirjoittama neliosainen ”Anteckningar under min vistelsein Lappmarken I-IV”. Fellmanin asenne saamelaisiin olikuitenkin jo edeltäjiään huomattavasti tasa-arvoisempi jamyötäelävämpi.Varsinainen saamelaistutkimuksen kenttä alkoi saamelaiskulttuurinprofessori Veli-Pekka Lehtolan mukaan hahmottua1960- ja 1970-luvuilla vastareaktiona niin sanotulle lappologiselletutkimustraditiolle, joka kuvasi saamelaisia ja saamelaistakulttuuria heidän ulkopuoleltaan. Ulkopuolinen kysymyksenasetteluhaluttiin korvata saamelaisten omista lähtökohdistanousevalla ja saamelaisten tekemällä tutkimuksella.Lehtolan mukaan saamentutkimuksen ote oli aluksi taisteluhenkinen,mutta tutkimusala on saavuttanut poliittista jatieteellistä kypsyyttä. Lapin yliopiston yhteisölehti Kiteessä(2/11) Lehtola toteaa: ”Pyrkimyksenä ei ole enää ainoastaankorostaa saamelaisuutta ja rakentaa saamelaista yhteiskuntaa,lähtökohtana ovat normaalit tutkimuksen kriteerit”.


8akti 1/2012akti 1/20129Arkistosektori verkostoituuKansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeessamukana olevien arkistojen yhteistyöverkosto onaloittanut toimintansa.Arkistosektorin KDK-yhteistyöverkoston perustamisestasovittiin syyskuussa 2011. Yhteistyön käynnistämisen moottorinatoimi arkistolaitos, jolla on KDK:ssa yhdessä Kansallisenaudiovisuaalisen arkiston kanssa arkistosektorin toiminnan koordinoijanrooli.Verkoston toiminta-ajatuksena on edistää ja käytännössä toteuttaaKDK:n arkistosektorin yhteistoimintaa ja yhteentoimivuutta.Verkosto pyrkii tuomaan KDK:n palveluiden kehittämiseen arkistosektorinyhteisen näkemyksen ja sovittamaan yhteen arkistojentiedonhallintaa. Tavoitteena on arkistosektorin konkreettisen yhteistyönlisääminen kaikilla Kansallisen digitaalisen kirjaston kokonaisarkkitehtuurinpiiriin kuuluvilla alueilla.Verkoston jäseniä ovat arkistolaitoksen ja Kansallisen audiovisuaalisenarkiston lisäksi yhdeksän eri organisaatiota. Verkoston ohjausryhmääjohtaa Kansallisarkisto.Verkoston jäsenyys ja sen päätöksentekoon osallistuminen edellyttääKDK:ssa toimimista ja kutsua mukaan. Verkoston toimintaanosallistuminen ei edellytä jäsenyyttä: kaikki yhteistoiminnasta kiinnostuneetarkistosektorin toimijat voivat osallistua ja ovat tervetulleitamukaan toimintaan.Tänä vuonna kaksi kehittämishankettaVerkoston vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa on kaksi merkittävääkehittämishanketta. Arkistosektorin tiedonhallinnan yhteentoimivuudenedistäminen ja KDK-yhteistoimivuus edellyttävät arkistosektorinarkkitehtuurin nykytilan kuvausta ja jatkossa sen pohjaltanousevia kehittämishankkeita.Toinen painopiste on kansallisen arkistojen kuvailu- ja luettelointistandardinuudistaminen ja yhteisten kuvailu- ja luettelointisääntöjenlaatiminen. Arkistolaitos johtaa työtä ja asettaa keväälläkehittämishankkeen toteuttamaan sitä. Kaikki kiinnostuneet arkistotoimijatovat tervetulleita mukaan. Verkoston kehittämishankkeillaon rajapinnat AHAA-hankkeeseen.Seminaarit avoimia kiinnostuneilleVerkoston järjestämät tilaisuudet ovat avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille.Verkoston ensimmäisessä 6.2.2012 pidetyssä seminaarissaesiteltiin KDK:n palveluja arkistojen näkökulmasta ja käsiteltiinKDK:n merkitystä arkistojen yhteentoimivuudelle. Seminaarihoukutteli Kansallisarkiston vanhaan tutkijasaliin runsaan joukon eriorganisaatioissa työskenteleviä arkistoammattilaisia. Seminaarinesitelmät ovat luettavissa verkoston kotisivuilla. Suomalaisen KirjallisuudenSeuran tiloissa järjestetään 26.4.2012 verkoston seuraavaseminaari, jonka aiheena on arkistokuvailun kansallinen kehittäminenja arkistojen hakemistopalvelu AHAA.teksti: taina tammenmaa, ylitarkastaja, Kansallisarkistokuva: Matti Tiisanoja, KansallisarkistoAHAA-hakemistopalvelunsuunnittelu alkanutArkistolaitos on mukana useiden arkistojen yhteisessähankkeessa, jossa luodaan uudenlainenyhteinen hakemistopalvelu AHAA. Se kattaasekä perinteisen että digitaalisen aineiston kuvailutiedot.Hanke käynnistyi vuoden 2011 lopussaja jatkuu vuoden 2013 loppuun.Hankkeessa tuotetaan järjestelmä, jossa voidaan hallinnoidaerityyppisten arkistoaineistojen metatietoja. Järjestelmänkeskeisin uudistus on uusi tietomalli, joka ottaa huomioon sekä perinteisenettä digitaalisen aineiston kuvailun elinkaaren eri vaiheissa.Uuden tietomallin pohjana toimivat asiakirjahallinnon kansalliset metatietomäärittelytja muun muassa International Council on Archivesinkansainväliset kuvailustandardit ISAD (G), ISAAR (CPF), ISDF jaISDIAH.Arkistoaineiston loppukäyttäjälle tuleva palvelu näyttäytyy avoimenarajapintana, jonka kautta on saatavilla kaikki julkiset kuvailu- ja luettelointitiedot.Lisäksi järjestelmään on tarkoitus suunnitella palvelu, jonkakautta loppukäyttäjät pääsevät osallistumaan aineiston kuvailuun.Valmiina AHAA toimii myös Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymäntaustajärjestelmänä tarjoten arkistoaineistojen tiedot hyödynnettäviksiasiakasliittymän haussa.Hankkeessa seitsemän aliprojektiaHanke on ositettu seitsemään aliprojektiin, joista neljässä ensimmäisessäkeskitytään palvelun suunnittelemiseen. Tämä vaihe kestäävuoden 2012, minkä jälkeen palvelu rakennetaan. Toteutuksenkanssa samanaikaisesti suunnitellaan tarvittavat migraatiot eli keinotsiirtää tiedot nykyisistä kuvailu- ja luettelointijärjestelmistä uuteenjärjestelmään.Oma projektinsa on palvelun käyttöönotto, joka ajoittuu vuoden 2013loppupuolelle. Palvelu on saatavilla käyttöönottovaiheen jälkeen.Kommentointiryhmä seuraa työtäHankkeen ajaksi perustetaan kommentointiryhmä, jonka jäsenetpääsevät seuraamaan hankkeen etenemistä ja kommentoimaan välituloksiasekä lopullisia tuloksia. Kommentointiryhmän avulla pyritäänvarmistamaan, että arkistojen erilaiset tarpeet pystytään huomioimaanmahdollisimman aikaisessa vaiheessa.Henkilökohtaisesti uskon, että hankkeella on edellytykset menestyäja tuottaa järjestelmä, joka palvelee hyvinkin erilaisia tarpeita. Edellytyksenäkuitenkin on, että osataan katsoa eteenpäin ja pystytäänpäästämään irti menneestä tarvittavissa määrin. Hankeosapuolienon tehtävä kipeiltäkin tuntuvia kompromisseja yhteisen hyvän puolesta.teksti: Vili haukkovaara, kehittämispäällikkö, KansallisarkistoKDK-yhteistyöverkoston jäsenet:Arkistolaitos (Jaana Kilkki, puheenjohtaja)Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Mikko Kuutti)Kansan Arkisto (Pia Pursiainen)Kotimaisten kielten tutkimuslaitos (Toni Suutari)Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (Lauri Harvilahti,Ulla-Maija Peltonen)Suomen Elinkeinoelämän Arkisto (Olli Alm)Suomen Jazz ja Pop arkisto (Janne Mäkelä)Svenska litteratursällskapet i Finland (Mikael Korhonen)Työväen Arkisto (Petri Tanskanen)Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (Tuomas J. Alaterä)YLE:n arkisto (Katri Vänttinen)Arkistosektorin KDK-yhteistyöverkoston toimintaa voi seurataarkistolaitoksen kotisivuilla: www.arkisto.fi/fi/palvelut/arkistoyhteistyoe/arkistosektorin-yhteistyoeverkostoVerkoston ensimmäinen seminaari houkutteliKansallisarkistoon runsaasti arkistoammattilaisia.Taustalla osapuolten yhteinen tarveHanke sai alkunsa, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,Porvarillisen Työn Arkisto , Keskustan ja maaseudunarkisto sekä Svenska centralarkivet ilmaisivat arkistolaitoksellehalukkuutensa kehittää kuvailu- ja luettelointijärjestelmääyhteisenä hankkeena. Rahoitusta haettiinopetus- ja kulttuuriministeriöltä ja hanke käynnistettiinjoulukuussa 2011.Yhteishankkeen kuudentena osapuolena on CSC - Tieteentietotekniikan Keskus Oy. Valmiin järjestelmän ontarkoitus korvata hankkeessa mukana olevien osapuoltennykyiset kuvailu- ja luettelointijärjestelmät. Palvelunvalmistuttua sitä voidaan tarjota myös muille arkistoille.


10akti 1/2012akti 1/201211Kouvolan kaupunginarkistotsaman katon alleKouvolan kaupunki palkittiin Vuoden arkistoteko2011 -tunnustuksella Kiinteistö Oy Archiuminarkistotilahankkeesta. Uuteen Kouvolan kaupunginarkistoonvoitiin keskitetysti sijoittaa kuudessaeri paikassa säilytetyt vanhojen kuntienarkistot.Uusi 90 000 asukkaan Kouvola perustettiin 1.1.2009,kun Anjalankosken, Elimäen, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken jaValkealan valtuustot päättivät yhdistää kuntien toiminnan. Vanhojenkuntien lisäksi lakkautettiin myös kolme kuntayhtymää.Valmistelutyö alkoi vuonna 2008 perustamalla eri hallintojen alaisiatyöryhmiä, joista yksi oli arkistotyöryhmä. Vuoden aikana valmistelutyöryhmäntäytyi selvittää uuden kaupungin arkistotoimenjärjestäminen. Selvitettäviä asioita olivat muun muassa vanhoihinkuntiin jäävien arkistojen hyllymetrimäärät ja sisältö, parhaimpientyömallien löytäminen, yhteisten arkistotilojen kartoittaminen jahenkilökunnan sijoittuminen.Erillisessä tutkijahuoneessa on rauhallista paneutuaarkistoaineiston tarkasteluun.Lisäksi työryhmä laati ehdotuksen arkistotoimen ja asiakirjahallinnonjärjestämistä koskevista ohjeista ja menettelytavoista. Arkistonmuodostussuunnitelmaaalettiin laatia vuoden 2009 aikana.Työntekijät saivat kertoa mielipiteensä siitä, minne he ensisijaisestihalusivat sijoittua tulevan kaupungin organisaatiossa. Pienimmissäkunnissa ei työskennellyt kokopäiväisiä arkistonhoitajiaja uudeksi henkilökunnan määräksi oli mitoitettu viisi työntekijää.Alusta asti arkistotoimessa on työskennellyt osa-aikainen arkistopäällikkö,kolme arkistosihteeriä ja tietopalvelusihteeri.Tehtävää ja haasteita riittiKaikki vanhat arkistot sijaitsivat noin 15–30 kilometrin säteellä uudenKouvolan keskustasta. Aluksi arkistosihteerit työskentelivätvuorottain vanhoissa kunnissa ja Kouvolan kaupungintalolla uudenkaupungin arkistotehtävien parissa.Haastetta tietopalveluun tuotti se, että kaikista kunnista ei siirtynytarkistoon työntekijöitä eikä kaikkia arkistoja ollut luetteloitu,joten arkistojen sisällön hahmottamiseen meni jonkin aikaa.Asiakirjojen hakeminen näin laajalta alueelta vähemmällä työvoi-Uudessa kaupunginarkistossa on yhteensä yhdeksänhyllykilometriä säilytystilaa.Kouvolan uusi kaupunginarkisto on rakennettu nimenomaisesti arkistoinnin vaatimuksia ajatellen.malla vaati myös koordinointia ja taitavaa organisointia. Osittainaloitettiin myös vanhojen kuntien arkistojen seulominen ja järjestäminen.Arkistotoimelle etsittiin aluksi yhteisiä toimitiloja kuntien omistaarkistotiloista, mutta nämä osoittautuivat ahtaiksi ja osin epäkelpoisiksi.Vanhalle Kouvolalle oli tosin etsitty vesiongelmien vuoksiuusia tiloja jo vuonna 2005. Yhteisen katon alle muuttamista vartentehtiin paljon kartoituksia, mutta vanhojen rakennusten muutostyötolisivat muodostuneet kohtuuttoman kalliiksi.Hyllykilometreittäin säilytystilaaPäätös uudesta arkistorakennuksesta tehtiin vuoden 2010 alussa.Uusiin tiloihin Kouvolan keskustan tuntumaan muutettiin kesällä2011.Uutuuttaan hohtavassa rakennuksessa on yhdeksän hyllykilometriäsäilytystilaa. Sinne muutettiin noin viisi hyllykilometriä lakkautettujenkuntien arkistoja ja 400 metriä kotiseutuarkistoja. Tilaa onvielä reilusti uuden kaupungin asiakirjoille.Tilat ovat arkistolaitoksen määräysten mukaiset. Ne eivät esimerkiksisijoitu maan alle, eikä vesiputkia ole sijoitettu arkistotiloihintai muihin sellaisiin tiloihin, jotka ovat kosketuksissa arkistohuoneisiin.Työntekijöillä on kaksikerroksisessa rakennuksessa käytössäänomat työhuoneet, lisäksi on kokoustila, tutkijahuone usealletutkijalle sekä viihtyisät taukotilat.Uusi arkisto mieluinen työympäristöArkistomuutto kilpailutettiin, ja siinä painotettiin asiakirjojen järjestyksenja tietoturvan säilymistä sekä muuttoliikkeiden arkistomuuttokokemusta.Arkiston työntekijät suunnittelivat muuttojärjestyksenja olivat opastamassa muuttomiehiä sekä lähtevässäettä vastaanottavassa päässä.Arkistotilat valmistuivat viime tipassa, joten vanhimpien aineistojentarvitsemaa korkeampaa hyllytilaa ei ehditty vaihtamaan tarvettavastaavaksi, mutta tämä työ on nyt loppusuoralla. Kaupunginarkistoonsiirrettyjen vanhojen kuntien arkistojen seulomis- jajärjestelytyö on edelleen käynnissä.Työntekijät kokevat saman katon alla työskentelemisen hyvinmyönteisenä. Arkistopäälliköltä ja kollegoilta saatavat neuvot jaasiantuntemus koetaan erityisen myönteisenä asiana, jota vanhoissaorganisaatioissa ei välttämättä kaikilla ollut käytettävissä.Yhteisissä tiloissa töiden organisointi ja tietopalvelu sujuvat helpommin.Arkistojen päivän toimikunta palkitsi Kouvolan kaupungin arkistotilahankkeenVuoden 2011 arkistoteko -tunnustuksella.teksti: helena jokinen, arkistosihteerija riitta Hermunen, arkistosihteeri, Kouvolan kaupunkikuvat: saara vainikka


12akti 1/2012akti 1/201213Marianne Tallberg – hoitotyönyksityisarkistojen Grand Old LadyArkistoyhdistys myönsi marraskuussa 2011 hoitotieteendosentti Marianne Tallbergille kunniamaininnanhänen pitkäaikaisesta työstäänhoitotyön yksityisarkistojen hankkimisesta Kansallisarkistoonsekä usean tämän alan arkistonjärjestämisestä ja kuvailusta. Tässä artikkelissakerrotaan, miten tutkijasta ja arkistoalan amatööristäkehkeytyi arvostettu yksityisarkistojen”alihankkija” ja niiden järjestäjä.Miten sait kipinän ryhtyä myös järjestämään arkistoja?”Ensimmäinen kosketukseni täysin `luonnontilassa´ olevaan arkistoonoli se, kun menin käymään Mannerheimin Lastensuojeluliittoonja sain eteeni kaksi pahvilaatikollista Sophie Mannerheiminlikaisia kirjeitä. Sain laatikot kotiini! Puhdistin, inventoinja tutkin `saalistani´ usean vuoden. Tämä aineisto on nykyäänKansallisarkistossa, jossa olen järjestänyt ja luetteloinut sen asianmukaisesti.Mikä oli ensikosketuksesi Kansallisarkistoon vai oliko sevaltionarkistoon?”1970-luvun lopulla minun piti kirjoittaa opinnäyte Sophie Mannerheimistaja hänen työstään Kirurgisen sairaalan ylihoitajattarena.Sain vihjeen eräältä vanhalta professorilta mennä valtionarkistoon.`Sieltä löytyy aineistoja ja siellä kyllä opastetaan´, kertoiprofessori.”Pääsin tutustumaan vielä syvemmin arkistoasioihin1990-luvunalussa, jolloin yksikönjohtaja Jussi Kuusanmäen kanssa istuimmeLindköpingin Stiftsarkivetissä inventoimassa ja luetteloimassaMannerheim-suvun arkistoaineistoja, jotka sitten vähän ajanpäästä luovutettiin Suomeen ja Kansallisarkistoon.”Varsinainen vapaaehtoistyösi hoitotyön yksityisarkistojenparissa alkoi 1997, jolloin Kansallisarkisto, useat muut arkistotja monet hoitoalan järjestöt alkoivat kolmivuotisessaprojektissaan aktiivisesti kartoittaa muistitietoja ja alanyksityisarkistoja. Projektin tuloksena pelkästään Kansallisarkistoonluovutettiin 58 hoitoalan järjestö- tai henkilöarkistoaja aika monessa luovutuksessa Sinulla oli sormesipelissä, olithan yksi projektin kolmesta yhteyshenkilöstä.Mitä mieltä olet projektin ”sadosta”, saimmeko riittävästimerkittävää lähdeaineistoa hoitotyön tutkimiseen?”Kyllä, mutta saamatta jäi kuitenkin merkittäviäkin arkistoja. Niidenomistajat eivät valitettavasti halunneet antaa papereitaanjulkisuuteen.”marianne tallbergTyö ei aina ole ollut siistiä sisätyötä. Säkissä on eräänvanhainkodin kellarista löytynyttä arkistoa 1800-luvulta lähtien.Yhteistyö Kansallisarkiston kanssa jatkui projektin jälkeenkin.Sinä sait suhteittesi avulla selville yhä uusia hoitotyönyksityisarkistoja ja puhuit niiden luovuttamisen puolesta.Parasta oli, että usein jopa järjestit arkistot ennen niidenvastaanottamista Kansallisarkistoon. Mikä palo Sinua oikeinajoi tähän, usein jo fyysisestikin raskaaseen ja likaiseentyöhön?”Aluksi syynä oli uteliaisuus. Moni hoitotyön arkisto selittää tapahtumia,joissa jopa olen ollut itse mukana. Arkistot antavatselityksiä niihinkin tapahtumiin, joita en aikanaan ollut ymmärtänyt.Näistä arkistoista nousee myös kiinnostavia aiheita tulevillehoitotyön tutkijoille. Siksi on tärkeää saada nämä käyttökuntoon– se tarkoittaa arkistojen järjestämistä ja kuvailua.”Työ jatkuu edelleen. Parhaillaan on menossa Sairaanhoidontutkimuslaitoksen ja sen kannatusyhdistyksen arkiston seulominenja järjestäminen. Mikä kaiken kaikkiaan on Sinunmielestäsi ollut arkistojen parissa tekemässäsi työssä antoisintaja mikä on jäänyt harmittamaan?”Tunne, jonka kokee löytäessään merkittävän asiakirjan jostainaivan väärästä paikasta, on `hurja elämys´. Välillä taas saa pahanDosentti Marianne Tallberg sai viime vuonnaarkistoyhdistyksen kunniamaininnan hoitotyönyksityisarkistojen parissa tekemästäänpitkäaikaisesta ja omaehtoisesta työstään.mielen, kun näkee arkistoissa olevan pahoja aukkoja. Sekin harmittaavälillä, kun arkistoja selailee `tutkijan hattu päässä´, etteiitse ehdi käyttää kaikkia kiinnostavia lähteitä hyväkseen.”teksti: Marja Pohjola, yksikönjohtaja, Kansallisarkistokuva: Heidi Mustajoki, viestintäpäällikkö, KansallisarkistoArtikkelin kirjoittaja on Marianne Tallbergin pitkäaikainen yhteistyökumppani.


14 akti 1/2012akti 1/201215Kotikasvatusyhdistys juurruttiäitienpäivän Suomeenkunniavieraiksi. Tilaisuuden ohjelma tuli olla tarkoin harkittua; siinäolisi oltava sopivia puheita, runoja, lauluja ja vuorokeskusteluja,mutta kevyet näytelmät ja ennen kaikkea tanssi olisi ehdottomastijätettävä pois.Lisäksi jokaisen äidin rintaan tulisi kiinnittää pieni valkoinen kukkajuhlan merkiksi. Kotikasvatusyhdistys myös toivoi, että sille lähetettäisiinjälkikäteen kirjallisia selostuksia juhlista.Toukokuun toisena sunnuntaina vietetään Suomessatänäkin vuonna äitienpäivää. Juhlan juurruttiSuomeen 1900-luvun alkupuolella Kotikasvatusyhdistyksenpitkäaikainen voimahahmo, kouluneuvosVilho Reima.Äitienpäivää vietetään nykyisin lukuisissa maissa ympärimaailmaa. Sen vietto on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa äitinsä menettäneenAnn Jarvisin ehdotuksesta järjestettiin ensimmäinenmuistojuhla kaikille äideille vuonna 1907. Tämän jälkeen äitienpäiväaatelevisi nopeasti pitkin Yhdysvaltoja, ja se otettiin kansalliseksijuhlapäiväksi vuonna 1914. Hiljalleen äitienpäivän vietto alkoi levitämyös eri puolille maailmaa.Kansallisarkistoon vuonna 2011 luovutetusta Suomen Vanhempainliitonarkistosta ilmenee, että liiton edeltäjän Kotikasvatusyhdistyksensihteeri Vilho Reima tutustui äitienpäivä-aatteeseenAmerikan-matkallaan vuonna 1910. Suomeen palattuaan hän yrittialuksi saada vaikutusvaltaisia henkilöitä innostumaan äitienpäivänvietosta, mutta asia ei vielä tuolloin saanut Kotikasvatusyhdistyksenulkopuolella suurta kannatusta osakseen. Reima kirjoitti yhdistyksenjulkaisemaan Koti-lehteen kahteen otteeseen kuvauksiaamerikkalaisesta äitienpäiväkulttuurista.Vetoomus ei tuonut tulostaTutustuttuaan myös ruotsalaiseen äitienpäiväperinteeseen VilhoReima julkaisi vuonna 1918 Koti-lehdessä vetoomuksen, jonka otsikkonaoli Äitien puolesta. Vetoomuksesta otettiin lisäksi 100 000lentolehtisen painos. Siinä Reima vetosi Suomen kansaan, jottakansalaissodassa poikansa menettäneitä äitejä tuettaisiin ja lohdutettaisiinheidän suuressa surussaan.Lisäksi hän kehotti kaikkia omistamaan heinäkuun ensimmäisensunnuntain äitienpäiväksi, jolloin muistettaisiin kaikkien kansalaissodassakaatuneitten äitejä, Vilho Reiman sanoin ”vihollisienkin”.Tästä kehotuksesta huolimatta vuonna 1918 äitienpäivää ei vielävietetty yleisesti Suomessa. Kotikasvatusyhdistyksen arkistostakuitenkin ilmenee, että ainakin Alavieskan kirkonkylän kansakoulullajärjestettiin jo tuolloin äitienpäiväjuhla.Uusi yritys vuonna 1919Edellisvuoden laimeasta vastaanotosta johtuen Kotikasvatusyhdistyskehotti vuoden 1919 Koti-lehden pääsiäisnumerossa lukijoitaehdottamaan sopivaa ajankohtaa äitienpäivän vietolle. Kirjoituksessaoli tällä kertaa päättäväinen sävy: ”Nyt aikoo Kotikasvatusyhdistystämän kauniin ajatuksen läpi ajaa ja kysymys on vain siitä, mikäpäivä vuodessa paraiten soveltuisi sanotuksi juhlapäiväksi.”Saapuneissa kirjeissä ehdotettiin enimmäkseen jotakin kevääntai kesän sunnuntaita. Kotikasvatusyhdistyksen johtokunta päättikokouksessaan 15.5.1919, että saaduista ehdotuksista paras ontoukokuun kolmas sunnuntai. Koska juhlan järjestäminen samanavuonna olisi ollut hankalaa, päätettiin äitienpäivää viettää vuonna1919 poikkeuksellisesti syyskuun toisena sunnuntaina.Äitien työn merkitys esiinÄitienpäiväjuhla Sodankylän Unarinkansakoululla 13.5.1934.Kotikasvatusyhdistys piti tärkeänä, että uusi juhlapäivä tuotaisiinmonella tavoin esiin. Se esitti toivomuksen, että äitienpäivänä papithuomioisivat saarnoissaan äitien työn merkityksen ja opettajat puhuisivatäitienpäivästä oppilailleen.Lisäksi Kotikasvatusyhdistys ohjeisti erityisesti nuorisoa järjestämäänjoka kylään juhlatilaisuuden, johon kaikki äidit oli kutsuttavaJuhla löi itsensä läpiVuonna 1919 äitienpäivää juhlittiin ensimmäistä kertaa yleisesti niinHelsingissä kuin sadoilla paikkakunnilla maaseudullakin. EsimerkiksiPaimion pitäjässä äitienpäiväjuhlaan osallistui noin 650 äitiä.Eri puolilla Suomea juhlia järjestivät useat järjestöt ja yhdistykset,kuten Martta-yhdistykset, nuorisoseurat, raittiusyhdistykset ja kristillisettyöväenyhdistykset sekä seurakunnat.Selostusten mukaan juhlissa veisattiin virsiä, pidettiin puheita, lausuttiinrunoja ja esitettiin musiikkiesityksiä. Kahvitarjoilu äideillekuului ilman muuta asiaan.Kotikasvatusyhdistys oli nyt onnistunut tehtävässään tuoda äitienpäiväSuomeen. Samalla yhdistyksessä kuitenkin ymmärrettiin,että tulevina vuosina oli tehtävä työtä perinteen jatkumiseksi, etteijuhlapäivää kohtaan virinnyt innostus pääsisi lopahtamaan.Yhdistys ohjeisti juhlien järjestäjiäVuodesta 1920 lähtien Kotikasvatusyhdistys julkaisi joka kevät äitienpäiväohjelman,jossa oli malliksi muun muassa puheita, runoja,lauluja ja kertomuksia. Ohjelmavihkossa esitetyt puheet käsittelivätäidin suurta merkitystä perheessä ja yhteiskunnassa.Niin puheet kuin muukin ohjelmisto oli sävyltään uskonnollista,toimihan Kotikasvatusyhdistys kristillisen maailmankatsomuksenpohjalta. Lisäksi Koti-lehden huhtikuun numero julkaistiin erityisenääitienpäivänumerona.Vuonna 1927 äitienpäivän ajankohtaa muutettiin vielä kerran: sitäaikaistettiin viikolla, jotta koulujen lukuvuoden päättäjäiset eivätosuisi niin lähelle. Siitä lähtien äitienpäivää on juhlittu nykyisellä paikallaantoukokuun toisena sunnuntaina.Teksti: Tuire Sirviö, tutkija, KansallisarkistoKuvat: Suomen Vanhempainliiton arkistoYlempi kuva:Koti-lehden äitienpäivänumero vuodelta 1931.Alempi kuva:Kotikasvatusyhdistyksen painattama äitienpäiväkortti.


16akti 1/2012akti 1/201217Villa Lantessa juhlistettiinItalian 150-vuotista taivaltaJulkisen hallinnon yhteinenmetatietopalvelu vireilleVilla Lantessa Roomassa järjestettiin marraskuussa2011 Italian valtion 150-vuotisjuhlan kunniaksiesitelmätilaisuus. Kansallisarkisto osallistui tapahtumaankokoamalla asiakirjanäyttelyn, jonka teemanaoli kansallisvaltioiden muotoutuminen Italianja Suomen esimerkkien valossa.Italiassa juhlistettiin viime vuonna monin tavoinvuonna 1861 tapahtunutta maan yhdistymistä. Myös Rooman laajakansainvälinen tiedeyhteisö huomioi merkkivuoden.Suomen Italian suurlähetystö organisoi yhteistyössä SuomenRooman-instituutin kanssa tilaisuuden, jossa perehdyttiin Suomenja Italian suhteisiin kansallisvaltioiden muotoutumisen aikakaudella1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkupuolelle. Kansallisarkistokokosi ja toteutti tapahtumaan aihetta käsitelleen asiakirjanäyttelyn.Yhteistyötahoina toimivat myös Svenska litteratursällskapet i Finlandja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joiden asiakirjoja sisältyinäyttelyaineistoon.hetkellisesti eräänlaisen nuorisoidolin asemasta ja rinnastettiinRunebergin Vänrikki Stoolin sankareihin.Myös yksilönäkökulma esilläKolmanneksi Italian ja Suomen aikakauden yhteyksiä tarkasteltiinyksilönäkökulmasta. Esimerkiksi Runebergin perheellä oli erilaisiakontakteja Italiaan. Kansallisrunoilijan pojista kuvanveistäjä Walterasui pitkään Roomassa ja Lorenzo pyrki osallistumaan vapaaehtoisenaGaribaldin joukkoihin. Molemmat olivat paikalla risorgimentontapahtumien aikaan Roomassa.Näyttelyssä tuotiin esille myös muun muassa suomalaiseen garibaldistiHerman Liikaseen ja paavin zuavi-komppaniassa palvelleeseenWaldemar Beckeriin liittyviä asiakirjoja.teksti: Ville Kajanne, ylitarkastaja, KansallisarkistoArtikkelin kirjoittaja koordinoi Villa Lantessa esillä olleen näyttelynkokoamista.kansallisarkistoValtiovarainministeriö on käynnistänyt julkisenhallinnon yhteistä metatietopalvelua koskevan esiselvityksen.Selvityksen päämääränä on tietojenyhteentoimivuus ja tietovarantojen tehokas hyödyntäminen.Esiselvityksen kohteena on julkisen hallinnon yhteisenmetatietopalvelun toimintamalli, organisointi ja tarvittavat ratkaisut.Selvitystyötä tekevään työryhmään on nimetty asiantuntijoitavaltionhallinnon eri tahoilta ja kunnista.Laadukkaat metatiedot ovat edellytys julkisen hallinnon tietovarantojentehokkaalle hyödyntämiselle. Tietojärjestelmien tekninenyhteentoimivuus ei vielä takaa tietojen yhteentoimivuutta, löydettävyyttäja yhdisteltävyyttä, sillä esteenä ovat tiedon erilaiset esitystavat,merkitykset, koodit ja termistöt. Jotta päästään julkisenhallinnon tietojen sujuvaan yhteiskäyttöön, on parannettava semanttistayhteentoimivuutta.Anne Kauhanen-Simanainen kertoi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuurinsuuntaviivoista helmikuussa Kansallisarkistossa.Presidentti avasi tilaisuudenTilaisuus pidettiin Suomen tieteellisessä instituutissa Villa Lantessa,joka toimii 1500-luvun renessanssihuvilassa. Viisi suomalaistaja italialaista aihepiirin asiantuntijaa tarkasteli tapahtumassa italialais-suomalaistakansallisvaltiokehitystä eri näkökulmista.Tilaisuuden avasi Italian presidentti Giorgio Napolitano. Italiassaviime syksynä vallinneen hallituskriisin vuoksi presidentin läsnäolotapahtumassa herätti hyvin huomiota paikallisessa mediassa.Kulttuuriadressi tsaarilleTapahtuman asiakirjanäyttely valotti aihetta kolmesta näkökulmasta.Suomalaisia kansallisuuspyrkimyksiä esitteli vuonna 1899koottu Kulttuuriadressi, jossa kansainväliset tiedevaikuttajat 13maasta vetosivat tsaariin Suomen perustuslaillisten oikeuksiensäilyttämiseksi. Eniten allekirjoituksia adressiin oli saatu juuri Italiasta,289 kappaletta.Italian risorgimento-liikkeen näkyvyyttä Suomessa käsittelivätasiakirjat, jotka liittyivät hallinnon aktiivisiin pyrkimyksiin sensuroidaaiheen uutisointi. Varsinkin ylioppilasnuoriso nosti Italian tapahtumiaesille ja pyrki niiden avulla edistämään kansallisia pyrkimyksiä.Liikkeen johtohahmoihin kuulunut Giuseppe Garibaldi nauttiNäyttelyssä oli esillä muun muassa vuonna 1899 kerättyKulttuuriadressi, jossa vedottiin Venäjän tsaariin Suomenperustuslaillisten oikeuksien puolesta.Taustalla vahva tahtotila ja lakiJulkishallinnon tietovarantojen hyödyntämiseen on vahva yhteiskunnallinentahtotila sekä Euroopan unionissa että kansallisesti.Julkisen sektorin tietojen avaamista ja uudelleenkäyttöä koskevattavoitteet edellyttävät valtion ja kuntien tietojärjestelmiltä yhteistenpelisääntöjen mukaan tuotettuja metatietoja ja määrityksiä.Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (10.6.2011/634)edellyttää julkisen hallinnon yhteisiä kuvauksia ja määrityksiä yhteentoimivuudentoteuttamiseksi. Niitä ovat muun muassa yhteisestija koordinoidusti sovitut metatietomääritykset, sanastot, ontologiat,luokitukset ja koodistot. Lisäksi tarvitaan yhteiset ohjeet japelisäännöt näiden käytöstä.Euroopan unionin sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmassa semanttinenyhteentoimivuus on mainittu välttämättömänä edellytyksenäjulkishallinnon sähköisten palvelujen avoimelle ja joustavalletarjonnalle.Työryhmän tehtävänä on laatia ehdotus Suomen julkisen hallinnonyhteisestä metatietopalvelun konseptista, sisällöstä ja palveluista.Lisäksi työryhmä tekee ehdotuksen näiden organisoinnista, vastuutahoistaja teknisistä ratkaisuista sekä ylläpidosta resurssi- jakustannusarvioineen.Metatiedot edistävät tiedon hyötykäyttöäTarkoitus on, että metatietopalvelun kautta valtion ja kuntien tietojärjestelmientuottajat, kehittäjät ja suunnittelijat sekä itse tietojärjestelmätsaisivat mahdollisimman helposti käyttöön yhteisenarkkitehtuurin mukaiset metatiedot ja niitä koskevat määritykset.Selvitystyö ei lähde liikkeelle tyhjästä. Sanastoja, ontologioita, koodistojaja metatietomäärityksiä kehitetään ja pidetään yllä eri tahoilla.Metatietopalvelun kehittämistarpeita on tarkasteltava sähköistenpalveluprosessien, asiakirjahallinnan, paikkatietojen, eri alojen tietopalvelujenja erilaisten tietoaineistojen kannalta. On selvitettävä,miten koordinointi ja harmonisointi tulisi järjestää, mitä tulisi hoitaakeskitetysti ja miten varmistetaan palvelujen löytyvyys ja saatavuus.Tätä varten tarvitaan käsitys metatietoarkkitehtuurin kokonaisuudestaja sen kehittämisestä eteenpäin.Esiselvitys tehdään vuoden 2012 aikana. Välituloksista tiedotetaanja niiden kommentointiin järjestetään mahdollisuus.teksti: Anne Kauhanen-Simanainen, neuvotteleva virkamies,valtiovarainministeriökuva: asko simanainen


18akti 1/2012akti 1/201219Asiakirjat ja kartat kertovatasutus- ja elinkeinohistoriastaEtelä-Suomen maakirjataloihin ja kyliin perustuvakiinteä asutus on syntynyt rautakaudella,keskiajalla tai uuden ajan alussa. Asutus- ja elinkeinohistoriaavoidaan tutkia monien eri tieteenalojenmenetelmin, mutta useimmiten lähtökohtanaovat erilaiset arkisto- ja karttalähteet.Rautakaudelta arkistolähteitä ei ole lainkaan ja keskiajaltakinvain niukasti. Niinpä asutushistorian selvitys aloitetaanyleensä 1500-luvun voudintileistä, lähinnä maakirjoista ja kirkollisistaveroluetteloista. Voudintilien jatkona ovat 1630-luvulta alkavat läänintilitja erityisesti henkikirjat. Suuresta osasta Etelä-Suomea voudintilienja henkikirjojen tietoja on koottu Suomen asutuksen yleisluetteloon,josta on helppo seurata talojen asutuskehitystä vuodesta 1540alkaen.Asutuksen yleisluettelon tietoja on käytettävä kriittisesti ja tarvittaessatarkistettava tiedot alkuperäislähteestä. Isonvihan jälkeiseltäajalta asutuksen yleisluetteloita on koottu enää vähän, mutta henkikirjojensarjat jatkuvat Kansallisarkistossa lähes katkeamattominaaina 1970-luvulle asti. Niiden tietoja voidaan täydentää seurakuntienkirkonkirjojen avulla.tyisen informatiivisia ovat vuoden 1571 hopeaveroluettelot, joihin ontallennettu lähes jokaisen talon karja. Lisää tarkkoja tietoja saadaan1620- ja 1630-lukujen karjaveroluetteloista sekä 1800-luvun lopun ja1900-luvun alun maataloustilastoista.Perinteisten arkistolähteiden ohella paljon informaatiota tarjoavat historiallisetkartat, esimerkiksi 1600- ja 1700-luvun maakirjakartat sekä1700- ja 1800-lukujen isojakokartat. Karttojen selitykset kuvaavat niidenlaadintahetken tilannetta, mutta yksityiskohtaisella tarkastelullavoidaan löytää viitteitä paljon aiemmin autioituneista ja kadonneistataloista.Mitä vanhempia kartat ovat, sitä vähemmän maisema ja maankäyttöoli ehtinyt muuttua sitten 1540-luvun eli vanhimpien maakirjojenajan. Uudisasutus oli 1500-lopulla ja 1600-luvun alussa minimaalista,päinvastoin suuri osa Etelä-Suomen taloista autioitui sotien, verorasituksenja viilenneen ilmaston vuoksi.Esimerkkinä Hangon kyläSuomen eteläisimmässä kolkassa Hangon kylä tarjoaa hyvän esimerkinasiakirjoja ja historiallisia karttoja yhdistämällä saadun informaationtarjoamista mahdollisuuksista. Kylän talot ja tonttimaat sijaitsivatnykyisen kaupunkialueen pohjoislaidalla.Pitkää ketjua tulkiten voidaan rekonstruoida kylän kehitys keskiajanlopulta 2000-luvulle asti.Hanko on aina ollut eräänlainen purjehdusreittien solmukohta. Tämänansiosta kylän asukkaat eivät ole olleet riippuvaisia pelkästäänkalastuksen ja maatalouden tarjoamasta elannosta. Merenkulkijatovat pysähtyneet kylän edustalla olevissa satamissa ja ankkuripaikoillaluotsia kysyen ja suotuisia tuulia odottaen.Arkeologia täydentää kuvaaTänä päivänä useimmat Hangon kylän taloista ovat ehtineet kadota,mutta arkeologian menetelmin niistä ja kylän historiasta on saatu lisäätietoa. Vuosina 2003–2009 Hangossa tehtiin arkeologisia kaivauksia,joiden suunnittelussa kirjalliset lähteet ja historialliset kartatovat olleet korvaamaton apu. Kaivausten tuloksena voidaan todeta,että kylä on saanut asutuksensa jo viikinkiajalla eli lähes 500 vuottaennen kuin siitä löytyy kirjallisia mainintoja.Kenttätutkimukset ovat keskittyneet kylän keskellä olleelle Gunnarsängenille.Nimensä niitty on saanut Gunnarsin talosta, jonka viimeisinGunnar-niminen isäntä mainitaan 1500-luvun puolivälissä. Paikaltaon löytynyt 1200- ja 1300-lukujen rakennuksia ja muinaispeltoa.Toinen tärkeä kaivauskohde on kylän pohjoisosan 1600-luvun alussaautioitunut tontti, joka on nykyisin Lasten puisto -nimisen puistoalueenkeskellä. Siellä on niin keskiaikaisten rakennusten jäänteitä kuinjopa rautakauteen ulottuvia muinaisjäännöksiä.Kiinteän asutuksen ohella Hangon kylässä oli 1600-luvun puoliväliinasti käytetty kappeli. Sen hautausmaata tutkittiin vuonna 2006, jalöytyneiden luiden DNA-tutkimus on alkanut aivan äskettäin. Odotammejännityksellä, mitä se paljastaa kylän asukkaiden ja muidenSuomen mantereen eteläisimmässä kärjessä 1300–1500-luvuillamenehtyneiden perimästä ja juurista.teksti ja kuva: Georg Haggrén, dosentti, Helsingin yliopistoAsutushistorian seuraaminen mikrotasolla on mahdollista, joskin varsintyölästä. Monesta talosta isäntien jatkumo ja yhteisön historiasaadaan rekonstruoitua 1540-luvulta nykypäiviin asti.Kartat paljastavat paljonMyös maakirjat ja monet muut veroluettelot tarjoavat tietoa kylienja talojen elinkeinohistoriasta, muun muassa peltoviljelyksestä. Eri-kansallisarkistoHangosta on keskiajalta muutama, lähinnä merenkulkuun liittyvämaininta. Kylän asutuksesta kertoo epäsuorasti vuoden 1451 veroluettelo,jossa mainitaan Hangö bol eli Hangon verokunta. Voudintileistänäemme, että kylässä oli 1500-luvun puolivälissä seitsemäntaloa. Niistä neljä autioitui viimeistään 1600-luvun alussa. Osa asutettiinuudelleen 1600-luvulla kahden kadotessa kokonaan.Maanmittari Hans Hansson laati useimmista Tenholan pitäjän kylistäkartan vuonna 1647, niin myös Hangosta. Tässä vanhimmassa kylääkuvaavassa kartassa on enää viisi taloa ja niistäkin vain kaksi asuttuna.Samuel Broteruksen kartassa vuodelta 1705 nähdään, kuinkakylän rakenne on ehtinyt vakiintua. Nyt asuttuna oli neljä taloa. Peltojaanalysoimalla ja vuoden 1647 kartan tietoja hyväksi käyttäen voidaanpäätellä, missä osa kadonneista taloista on sijainnut.Kehitys keskiajalta nykypäiväänHangon kylän karttamateriaali on poikkeuksellisen runsas. Sieltälöytyy vielä geometrinen kartta vuodelta 1748 ja isojaon yhteydessävuonna 1848 laadittu kartta. Kylän keskiaikainen rakenne hahmottuuHangon kylästä vuonna 1705 piirretty karttakuva.yhä 1800-luvun puolivälin kartassa, johon puolestaan voidaan yhdistää1900-luvun alkupuolen aineistot muistitietoineen ja valokuvineen.Hangon kappelin hautausmaan tutkimuksetkäynnissä vuonna 2007.Blankettin isovanhemmat David ja Malke Mirmovitsch.


20 akti 1/2012akti 1/201221ArkistourallaEri organisaatioissa työskentelevätarkistoalan ammattilaiset kertovatpalstalla urastaan ja työstään. Tässä numerossaAktin kysymyksiin vastaa arkistopäällikköTuula Koivisto Pirkanmaansairaanhoitopiiristä.Mitä tehtäviä nykyinen toimenkuvasi käsittää?Voisin sanoa olevani monitoimihenkilö. Tehtävääni kuuluu Pirkanmaan sairaanhoitopiirintasolla asiakirja- ja arkistohallinnon strateginen johtaminen.Vastaan kirjaamon ja keskusarkiston toiminnasta sekä lomakkeidensuunnittelusta kahden henkilön esimiehenä. Päiviini sisältyy asiakirjajaarkistotoiminnan ohjausta, kokouksia sekä erilaisten esitysten jasuunnitelmien laadintaa. Arkistonmuodostussuunnitelmien päivittäminentai laadinta on aina työn alla.ArkistolöytöjäPalstalla esitellään arkistojen kätköistä löytyneitäkuriositeetteja. Aikakapseli löytyi HelsinginDiakonissalaitoksen kirkon perustuksista.Viesti viime vuosituhanneltaKäsitätköPalstalla arkistolaitoksenasiantuntijat avaavat alan termistöä.Arkisto > < kokoelmaSairaala-arkistojentehotyömyyräMiten päädyit arkistoalalle?tiina tanni / pshpTyöpaikan vaihdokset ja työtehtävät ovat ohjanneet työuran muotoutumista.Ensimmäinen vakituinen työpaikkani toimistonhoitajana yksityisessäyrityksessä sisälsi kaikenlaista paperityötä ja myös arkistonhoitoa.Julkisen hallinnon arkistotoimintaan pääsin syventymään Toijalan (nykyisinAkaa) kaupunginkansliassa, jossa tehtäviini kuului muun muassa kaupunginkeskusarkiston hoitaminen. Tämä työkokemus siivitti siirtymistäniTampereen keskussairaalan kirjaamon ja hallintoarkiston tehtäviin.Projektipäällikkönä vedän uuden asiakirja- ja asianhallintajärjestelmänkäyttöönottoa. Olen tietohallinnon johtoryhmän jäsen sekä mukanaerilaisissa työryhmissä. Esimerkiksi potilastiedot-työryhmässä kehitetäänpotilasasiakirjojen käsittelyä ja sähköiseen toimintatapaansiirtymistä. Sairaanhoitopiirin tietosuojavastaavana ohjaan henkilötietojentietosuojaan liittyvissä kysymyksissä.Jokainen työpäivä on erilainen. Päiväni ovat mielenkiintoisia ja haasteellisia,ja työntäyteisinä tahtovat venyä pitkiksi.PSHP on hakenut arkistolaitokselta sähköisen säilyttämisenlupaa. Miten prosessi on sujunut?PSHP haki lupaa henkilöstöhallinnon prosesseissa kertyvien asiakirjojenpysyvään sähköiseen säilyttämiseen, ja tänä vuonna helmikuussasaimme arkistolaitoksen myönteisen lupapäätöksen. Hankkeenaikana määriteltiin muun muassa tehtäväluokitusta ja arkistoontallennettavia asiakirjoja sekä kehitettiin järjestelmää, pohdittiin säilytysaikojaja muokattiin arkistonmuodostussuunnitelmaa sekä testattiinaikaansaannoksia. Lokakuussa 2010 lähti iso nippu hakemusasiakirjojaarkistolaitokselle. Sen jälkeen käytiin tarkentavia neuvotteluja.Hakemusasiakirjojen täyttäminen oli haasteellista ja vaikeaakin. Aikaakului runsaasti muun muassa oman organisaation tietosuojaanja tietoturvallisuuteen liittyvien ohjeiden ja käytäntöjen kokoamisessa.Asiantuntija-apua antoivat niin arkistolaitoksen kuin järjestelmäntoimittajan ja PSHP:n tietohallinnon tietotekniset asiantuntijat. Kokemusoli antoisa ja opettavainen. Katse on suuntautunut jo seuraavaanlupahakemukseen.Mitä etua näet sähköisestä säilyttämisestä olevan?Sähköinen tieto on helpommin käytettävissä ja tarvittaessa useallahenkilöllä samanaikaisesti. Asiakirjojen käsittely, arkistointi, hävittäminenja tietopalvelu tehostuvat. Arkistotilojen tarpeen väheneminenon merkittävä tekijä, sillä esimerkiksi Taysin arkistoissa on aineistojayhteensä noin 9 000 hyllymetriä.Mitä muita arkistoalan yhteistyökumppaneitaPSHP:llä on?Tietojärjestelmätoimittajat ovat yhteistyökumppaneitamme. Sosiaali-ja terveysministeriön, THL:n kehittämisyksikön, Kuntaliiton jaTietosuojavaltuutetun toimiston asiantuntemus on terveys- ja sosiaalihuollonarkistotoimelle tärkeää. Yliopistosairaaloiden arkistopäälliköidenkanssa olemme pitäneet yhteyttä jo vuosia.Rakennushankkeita aloitettaessa on ollut tapanaviettää peruskiven laskiaisia. Tällöin jätetään jälkimaailmalleviesti, joka kertoo, mitä on tehty ja miksi. Medium on kirjemäinensanoma sattumanvaraiselle, tuntemattomalle tulevaisuudenedustajalle. Peruskirja on hitain ajateltavissa oleva viestiväline.Sen tarkoitus lienee löytyä raottamaan unohduksen varjoaja kertomaan omasta ajastaan vasta sitten, kun aika on hävittänytrakennuksen, jonka fundamenttiin viesti on jätetty.Museonjohtaja Pirkko Probst kertoo Helsingin Diakonissalaitoksenrakennustyömaalla kesällä 2011 tehdystä löydöstä:”Työhuoneeseeni tuotiin iso pinkka pölyisiä ja käpristyneitä papereita.Helsingin Diakonissalaitoksella toimiva rakennusmestariarveli, että ne saattaisivat olla kiinnostavia… Alkukesälläperuskorjauksen yhteydessä työmiehet olivat poranneet kirkonperustuksissa vahingossa läpi jostakin ’vanhasta peltilaatikosta’.Paperit olivat vettyneet, ja miehet olivat kuivatelleet niitä sittenjossakin.”Tarkemmassa tarkastelussa havaittiin, että museoon oli tuotulaitoksen peruskiven asiakirjasisältö: peruskirja sekä suomeksiettä ruotsiksi ynnä laitosta koskevia historiatietoja. Peruskirja olilaadittu pergamentille, muut asiakirjat paperille. Särkynyt kuparisäiliö,johon aineisto oli sijoitettu, oli tärveltynyt niin pahoin,että se oli heitetty pois.Peruskirja on jotain etäistä sukua pullopostille. Sen lähettäjälläei tosin ole hätä – päinvastoin – mutta löydettäväksi peruskirjakinon tarkoitettu, vaikkei sanoman perille pääsystä ole varmuutta.Oliko tarkoitus, että Diakonissalaitoksen rakennusmassan28. toukokuuta 1896 juhlallisin menoin sijoitettu viesti löytyyjo sadanviidentoista (115) vuoden, vajaan neljän sukupolvenpäästä ”kätkemisestään”? Paikalla on edelleen korttelin verranentistä ja aivan uuttakin laitoksen rakennuskantaa. Jos ei tietoaperuskirjan sijainnista lasketa, mitään oleellista ei kai ole päässytkatoamaan tai unohdettu.Ehkä kyse on johdatuksesta. Ehkä tälle kovalle ajalle, joka mittaaarvoja rahassa, on hyvä muistuttaa psalmin sanoin perusasioista:Sinun tykös, Herra, ylönnän minä minun sieluni. MinunJumalani, Sinuun minä turvaan!Diakonissalaitoksen peruskirja on nyt hyvään kuntoonkonservoituna Kansallisarkistoon talletetussa laitoksenyksityisarkistossa.Osassa yksityisarkistoja käyttävää tutkimuskirjallisuutta sekoittuvatharmittavalla tavalla käsitteellinen (arkisto)kokonaisuusja konkreettinen kokoelma. Arkistojen kuvailu- ja luettelointisäännöt-julkaisu vuodelta 1997 täsmentää termit tarkasti:”Arkisto on yhteisön tehtävien hoitamisesta tai henkilön toiminnastakertyneiden asiakirjojen kokonaisuus. Kokoelma on laitoksen,yhteisön tai henkilön suunnitelmallisen keräilytyön tuloksenasyntynyt kokonaisuus… kerääjä ei ole arkistonmuodostaja.”Yksityisarkisto on täsmällinen ja yksiselitteinen termi, jota ammattilaisetkäyttävät yhteisnimityksenä henkilö-, suku-, tila-,yhteisö- ja yritysarkistoista. Historiallisista syistä – osasyyllinenon ollut arkistolaitoskin – tutkimuskirjallisuudessa elää kuitenkinvääristävä termi yksityiskokoelma. Se on jo rakenteellisesti sopimaton,merkityksellisesti epäselvä ja käsitteellisesti harhaanjohtava.Sanojen semanttinen ero on kaikille ilmiselvä. Terminkokoelma käyttäminen arkiston synonyyminä vie sitä paitsiloogisesti ja lähdekriittisestikin harhateille.


22akti 1/2012akti 1/201223Asiakirjasiirto Itämeren ylilaittoi arkistolaitoksen alulleArkistolaitoksen voi katsoa saaneen alkunsa,kun Venäjän keisarin vaatimuksesta merkittävämäärä Suomen alueita koskevia asiakirjoja siirrettiinTukholmasta Turkuun. Tänä vuonna siitätulee kuluneeksi tasan 200 vuotta.Valtionarkistonhoitaja Martti Kerkkonen kirjoittiHistoriallisen Aikakauskirjan ensimmäisessä numerossa vuonna1973 Haminan rauhan merkityksestä arkistolaitoksen kehittymiselle.Hän totesi: ”Kautta vuosisatojen on niihin rauhansopimuksiin,jotka ovat aiheuttaneet alueellisia muutoksia, kuulunut arkistojakoskeva artikla. ... merkitykseltään kauaskantoisin on ollutHaminan rauhansopimus. Siinä Ruotsi velvoitettiin Venäjän keisarilleluovuttamaan kaikki omistusasiakirjat ja arkistotja muut niin hyvin yleiset kuin yksityiset asiakirjat,linnoitusten, kaupunkien ja maaseutupaikkakuntienasemakaavat ja kartat, jotka koskivat silloin Venäjänkeisarikuntaan liitettyjä alueita. Erityisesti mainittiinRuotsin maanmittauskonttorissa säilytetyt kartat jaasiakirjat”.Kaikki nämä piti luovuttaa viimeistään vuoden kuluessasopimuksesta. Alue käsitti kaikki Suomen kuusilääniä sekä Vesterbottenin läänistä Tornionjoen jaMuonionjoen itäpuolelle jäävän alueen, johon kuuluikaistale Länsipohjaa ja Suomen Lappi itärajaan asti.Kerkkonen toteaa, että arkistojen siirto oli välttämätönsuuriruhtinaskunnan hallinnon järjestämistävarten, mutta vähintään yhtä merkityksellistä keisarikunnansotilaallisten etujen vuoksi.Delegaatio kootaanTämä heijastui Ruotsiin lähetetyn delegaation kokoonpanossa.Hallituskonselji pohti asiaa ja lähetti alistuksensa keisarille korostaenasiakirjojen Suomeen saamisen tärkeyttä. Niinpä AleksanteriI määräsi Turun entisen pormestarin Carl Sacklénin delegaationjohtajaksi ja sotilaalliseksi erityisasiantuntijaksi everstiluutnanttiOtto Carl von Fieandtin, joka oli arvostettu karttojen asiantuntija.Muut jäsenet olivat Vaasan hovioikeuden asessori Olof Langestein,kamaritoimituskunnan kamreeri Gustaf Nordenswan,kruununvouti Eric Backmanson ja maanmittaustirehtööri JohanTillberg. Komission tehtäväksi annettiin noutaa Suomeen kaikkiHovioikeudenneuvosOlof Langenstein(1751–1833). Kuvavuonna 1915 painetustakirjasta "Vasa HofrättsPresidenter, Ledamöteroch Tjänstemän”.taloutta ja oikeudenkäyntejä koskevat asiakirjat sekä kartat, jotkakuuluivat hallituskonseljin talous- ja oikeusosastojen toimivaltaan.Kohti TukholmaaSiispä matkaan kohti Tukholmaa, jossa ensimmäinen tehtävä oliilmoittautua Venäjän lähettiläs van Suchtelenille. Käytännön suhteetruotsalaisiin viranomaisiin hoiti lähettiläs, komission jäsententehtävänä oli toimia asiantuntijoina ja huolehtia asiakirjojen toimittamisestaTurkuun. Kiinnostava yksityiskohta on Kerkkosen maininta,että asiakirjoja oli hoidettava siten, että ne eivät vahingoitutai joudu hukkaan, ja että luovuttavien viranomaisten oli laadittavareversaalit, joiden avulla asiakirjat voitiin arkistoon siirrettäessäinventoida.Rauhansopimuksen mukaan luovutuksen piti olla valmis17.9.1810 mennessä, vuoden kuluttua rauhansopimuksesta.Ruotsissa aikataulu aiheutti vaikeuksia.Kuningas oli antanut määräyksen kamarikollegionkolmannelle provinssikonttorille, että se kartoittaisija kokoaisi luovutettavat asiakirjat. Konttorin arkistooli kokenut kovia 1802, jolloin se paloi. Tuhkana tuuleenmenivät muun muassa kaikki Suomea koskevatmaatilojen perinnöksiostoasiakirjat. Tänään niistäkertovat ainoastaan luettelot, joita säilytettiin toisessaarkistossa.Ruotsin hallitus pohti asiakirjojen luovuttamiseenliittyviä ehtoja, joita se tarkensi Riksarkivetin päällikönCarl Adlersparren muistion perusteella. Siinätodettiin, että edellisten rauhansopimusten mukaanarkistoluovutukset keskitetään ainoastaan yleisiinasiakirjoihin. Niinpä hallitus teki päätöksen, että yksityisiäkoskevia ja jo ratkaistuja akteja ei luovuteta. Venäjä reagoiruotsalaisten viivyttelyyn lähettämällä useita nootteja, joilla pyrittiinnopeuttamaan prosessia.Postia TurkuunLopulta lokakuun alussa 1810 kaikki oli valmista. Luovutuskunnossaja luetteloituna oli 83 laatikollista asiakirjoja. Niistä 60 oliperäisin kamarikollegiosta, 10 edellä mainitusta provinssikonttorista,yhdeksän maanmittauskonttorista, kolme Vaasasta Ruotsiinkuljetettua materiaalia ja laatikko Turun akatemian kanslerin arkistoa.Tässä kuljetuksessa tulivat Suomeen siis vanhimmat tiliasiakirjamme,ns. voudin- ja läänintilit.Hallituskonseljissa pohdittiin helmikuussa 1812 yhteisen venäläis-ruotsalaisenyhteisarkiston mahdollisuutta.Kaiken kaikkeaan Turkuun tuotiin lokakuussa 1810 noin 200 metriäasiakirjoja. Laivan mukana Suomeen palasivat Sacklén ja kolmemuuta kollegaa. Tukholmaan jäi asessori Langenstein tehtävänäänhoitaa luovutus kunniakkaaseen loppuun saakka. Hänenurakkansa kesti vielä lähes puoli vuotta.Langensteinin yksinäinen urakkaRuotsin ja Venäjän neuvottelut arkistoista takkusivat edelleen.Erityisesti yksityisiä henkilöitä koskevien asiakirjojen saaminenSuomeen hiersi, samoin Vesterbottenista Suomeen liitettyjenalueiden materiaali. Kysymys ei ollut aivan pieni, sillä alue käsittiTornion kaupungin ja miltei koko Suomen Lapin.Ruotsalaiset vetosivat siihen, että asiakirjojen irrottaminen kokonaisuudestaanvoisi loukata Ruotsin omien alamaisten etuja.Venäjä ei tätä hyväksynyt. Kiistaa käsiteltiin vielä helmikuussa1812 hallituskonseljissa. Siihen mennessä Langenstein oli saanuttoimitetuksi Suomeen viisi laatikollista asiakirjoja. Asia huolestuttihallintoa, joka pyysi Langensteinia kiirehtimään luovutuksia.Vihdoin hän pääsi palaamaan Suomeen ja jätti 9.6.1812 hallituskonseljillekertomuksensa, jonka mukaan hän toi Turkuun Tornion19 vuoden tuomiokirjat sekä useiden vuosien tuomiokirjat Vesterbotteninja Lapin alueelta.Paljon jäi arkistoaineistoa saamatta. Siitä neuvoteltiin 1800-luvunloppupuolella useasti ruotsalaisten kanssa, mutta turhaan. Onneksimikrofilmaus on mahdollistanut asiakirjojen saamisen Suomeentutkijoiden käytettäväksi.On helppo yhtyä Kerkkosen toteamukseen, että arkistojen siirrollaoli ratkaiseva merkitys Suomen arkistolaitoksen kannalta.Arkistohallintomme sai silloin alkunsa ja valtionarkiston perusaineistotuotiin Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin, jossa sitä yhäsäilytetään.Teksti: Pertti Vuorinen, tutkija, KansallisarkistoKuva: Kansallisarkisto


Millaisen jäljen Titanicintörmääminen jätti suomalaisiinarkistoihin?Ota selvää verkossa 10. huhtikuuta alkaenwww.arkisto.fi/titanic100vuotta

More magazines by this user
Similar magazines