Jarmo Nurmi - Yamaha Custom Club Finland

ÄärirajoillaPohjautuu hitonmoiseen tositarinaanMikä saa 57-vuotiaan miehen moottoripyörän selkään ja ajamaan yli 3 373 kilometriämenemättä varsinaisesti minnekään? Teksti Jaana Aartomaa Kuvat Jaakko VuorenmaaMatkan tarkoituksena on käydä 48 tunninaikana tankkaamassa joko pyöräätai itseään Hangossa, Nuorgamissa,Raippaluodossa ja Möhkössä.Ja koko matka dokumentoidaan minuutilleen kuiteillatai kahden todistajan avulla. Tästä pitää ottaa selvää.”Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi leventää”,tuumii järvenpääläinen piiriedustaja Jarmo ”Jartsi”Nurmi. Moottoripyörän ostaminen oli yksi Jarmonelämän parhaita päätöksiä. ”Sen myötä elämäni laatukoheni monin eri tavoin, terassikäynnitkin vähenivätkoska haluan olla ajokunnossa ja valmiina lähtemääntien päälle. Olen myös saanut pirun hyviä kavereitamoottoripyöräilyn tiimoilta.”Eikä vaimokaan pyörän ostosta sanonut mitään – ainakaankahteen viikkoon. ”Niin kauan taisi mykkäkouluakestää. Suomessa olisi paljon enemmän moottoripyöriä,mikäli miehet uskaltaisivat ostaa niitä vaimojenvastustelusta huolimatta.”Jarmon oma asennoituminen liikenteeseenmuuttui radikaalisti. ”Ajan varovaisemminmyös autolla, huomioinenemmän liikennettä ja ennakoinmuidenkin liikennekäyttäytymistä.Olen parempi kuski nykyään. Autollaajan noin 60 000 ja moottoripyörällä20 000 kilometriä vuodessa”, toteaaJarmo. ”En aja moottoripyörällä ylinopeuttaeikä minulla ole sen kanssa kiireminnekään.”Omien rajojen kokeilu kyllä kiinnostaa.”Ajoin ensimmäisen kerranSaddle Sore 1 000:n eli tuttavallisemminsuomeksi rautaperseajon vuonna2005. Vaatimuksena oli ajaa vähintään 1 609 kilometriävuorokaudessa. Ajoin 1 622, joista satoi kaatamalla600 kilometriä. Olin unohtanut sadeasun kotiin, jotenmatkanteko oli raskasta. Märät nahkavetimet olivattodella painavat.””Ruokolahdella tuli vastaan myös trombeja, ja lämmintäoli vain seitsemän astetta”, muistelee Nurmi.”Olin juuri toipunut eturauhassyöpäleikkauksesta javiettänyt elämäni kurjimmat kuusi viikkoa pakollistaajokieltoa. Sen jälkeen pääsy baanalle oli suorastaanterapeuttista. Siinä eivät trombitkaan haitanneet.”Suhtaudutko elämääsi eri lailla kuin ennensairastumistasi?”En oikeastaan. Olen aina tehnyt mitäolen halunnut. Syöpä ei vaikuttanut mihinkään,paitsi siihen ajokieltoon leikkauksen jälkeen.”Syöpäkontrollikäynnit ovat puolen vuoden välein.”Tämän vuoden keväällä minulle ilmoitettiinPSA-arvojen noususta. Valmistauduinsädehoitoihin ja järjestelintyöt siten, että voin olla sieltä pois. Pariapäivää ennen kuin piti mennä sädehoitoonhuomattiin, että laboratoriotulosoli väärä. Olinkin terve! Suunnitelmatmenivät heti uusiksi ja puuhasin jo uuttareissua.”Jarmo luki jostain lehdestä kaverista,joka oli lähdössä ajamaan Saddle Soretonnia. Mies oli jo pari viikkoa valmistautunutmatkaan ja pakannut muunmuassa Piltti-lastenruokia mukaan.”Kukin tavallaan, mutta kyllä tämämielestäni on enemmän sellaista exÄijämeininkiäparhaimmillaan.Jartsi ja Willeovat komeanäky.u68 S E U R A 4 4 / 2 0 0 6w w w . s e u r a . f iw w w . s e u r a . f i 4 4 / 2 0 0 6 S E U R A 69

”Vaimoni pelkää, että tapan itseni tällä rakkineella.”tempore -tyylistä, mitä sitä enempää valmistautumaan.Ensin päättää, että ajaa Suomenääripisteestä toiseen ja sitten menoksi. No,sen verran valmistauduin, että menin parituntia aikaisemmin nukkumaan edellisenäiltana”, lisää Nurmi virnistäen poikamaisesti.”Vaimokin tuli sen verran vastaan, että tekivoileipiä evääksi. Ja hyviä ne olivatkin.”Iron Butt Association Finlandin ohjeidenmukaan Saddle Sore 2000 Finland -ajoreittidokumentoidaan polttoainekuittien tai todistajienavulla. Molemmista 1 609 kilometrinajoista vaaditaan omat aloitus- ja lopetustodistuksensasekä ajopäiväkirja. Ajoreitinon oltava lenkki. Lyhin mahdollinen ajoreittion: Hanko–Möhkö 629 km, Möhkö–Nuorgam1 082 km, Nuorgam–Raippaluoto 1 050km, Raippaluoto–Hanko 481 km eli yhteensä3 242 km. Selvä kuin pläkki. Käynnistäkäämoottorinne!3.8.2006 heräsinkolmelta yöllä. Viimekerrasta viisastuneenaei enää nahkapukua, ”Lähtöpäivänävaan goretex-puku päälle ilman vuoria, päähänumpikypärä. Viime hetken pikatsekkaus:Iron Butt -lomakkeet, kartat, lompakko, kännykkä,sadeasu, voileivät, adrenaliini huipussaan…ok, kaikki tarpeellinen mukana.”Jarmo lähti kotoa kello 3.30. ”Tankkasin JärvenpäänEssolla 3.45. Sieltä sain ensimmäisetmerkinnät todistajalomakkeeseen, Hannu jaJarkko olivat yövuorossa. Siitä lähdin sittenposottamaan kohti etelää. Hangossa pysähdyintankkaamaan 5.30. Aamu valkeni todellakauniina ja ilma oli mitä parhain. Liikennettäei ollut kuin nimeksi. Matka jatkui kohti Huittista.Tie oli poikki Perniöstä Saloon ja jouduinkiertämään toistakymmentä kilometriäpikkutietä pitkin. Kyllä Varsinais-Suomi onkaunis, viljavat pellot aaltoilivat leppeässäkesätuulessa. Sielu lepäsi ja silmät samoin,upeissa maisemissa. Ajatukset käväisivät kotonaperheen luona.”Matkalla Vaasaan vastaan tuli paljon motoristeja.”Tapana on moikata, ja tuntui kuin olisiollut ystävien ympäröimänä, vaikka ketäänen henkilökohtaisesti tuntenutkaan. RaippaluodonKahvila Compassissa sain Jessicaltaja Hannahilta todistajamerkinnät lomakkeeseen.Söin kahvilassa sämpylän ja joinNukuin kolmetuntia.Huonokuntoinentie ja asuntovaunujonoja.Leppoisaaajelua.Ihanatmaisemat!MoottoripyöräfilosofiaaAsfalttitöitä!Kylmä!Sysipimeääja kylmää!Väsyttää!kahvit. Uteliaille turisteille piti selittää, mitäaion tehdä, mikä on Iron Butt. He sitä kovastiihmettelivät ja kyselivät, että onko tuossanyt mitään tolkkua. Ei taida olla, huvin vuoksiminä ajelen. Vaikka tullessa vähän eksyin jaharhailin ja aikaa meni hukkaan asfalttitöidentakia kaiken kaikkiaan toista tuntia. Silloinei niin huvittanut; olin huolissani kunaikataulu rupesi pettämään.””Ajaessani katsoin kelloa monen monta kertaa.Kello on kiinni ohjaustangossa ja sen allaon pieni kullattu motoristienkeli, joka suojeleematkamiestä. Silmäilin vuorotellen nopeusmittaria,enkeliä ja kelloa. Keskinopeuspiti pitää noin kahdeksassakympissä.”Jarmo soitti kotiin vaimolleen Tervolasta jasöi hänen tekemiään eväsleipiä. ”Kahvit hörppäsinseisaallaan. Takaisin pyörän selkäänvain, tänne ei tultu lepäilemään. Hirviä ennähnyt ensimmäistäkään, mutta pohjoisessaporoja oli ihan riittämiin. Yöllä kolme poroaoli keskellä tietä heti erään nyppylän takana,mutta onneksi sain väistettyä ne. Kiitollisenamuistelin ennakoivan ajon kurssia.”Mannermaa, Mika: MatkaTeos on elämäntapaopas, kertoo filosofinmatkasta moottoripyörällä Euroopassa.Heikkilä, Antti: Mies, prätkä ja maantie. LääkäriAntti Heikkilä lähti moottoripyörällääntien päälle. Tie vei miestä pitkin Suomea,myös Savonlinnan oopperajuhlille, Seinäjoentangomarkkinoille ja Kuortaneen huuhaa-päiville.Virtanen, Keijo: Matka Kosmistiaan on muistelma,matkakertomus moottoripyörällä tehdystämatkasta.L i sta n ko ko s i k i r j astov i r k a i l i j aS i r pa V i rta N a a n ta l i stamääränpää on tärkeinja moottoripyörällämatkanteko. Tässä lauseessakiteytyy kristal-”Autollalinkirkkaasti moottoripyörällä ajon ihanuus.Ei tarvitse vastata puhelimeen, voi katsellamaisemia ja nauttia vapaudesta. Kun ajoinkeskellä Lapin kairaa yöllä, ypöyksin, ajattelin,että jumankauta, on tämä Suomi hienomaa.”Viimein kello 2.48 Jarmo saapui Nuorgamiin.Utsjoen ja Nuorgamin välinen tienpätkäoli todella huonossa kunnossa. ”Sinne tarvittaisiinmitä pikimmin uutta päällystettä.Tietyöt ja huimat asuntovaunujonot hidastivatmatkantekoani, pelkäsin etten ehtisinukkua riittävästi, etten jaksaisi ajaa toistapäivää.””Olin varannut Nuorgamista mökin numero13 ennakkoon. Oven piti olla auki, lakanatsängyssä ja mökki lämpimänä. Oli käynytpieni vahinko, asia oli unohtunut. Jouduinherättämään paikan omistajan keskellä yötä.Onneksi löytyi toinen vapaa mökki, vaikkasiinä ei ollut lakanoita eikä lämmitystä, vainviisi astetta lämmintä. Mielessä käväisivätkaikenlaiset sanat, mutta söin sitten vaimontekemiä voikkareita ja yhden banaanin, jotkahuuhdoin kivennäisvedellä alas. Nestetasapainopiti pitää tasaisena. Sain silloin myösajonlopetustodistuksen Marjatta-emännältä.””Ensimmäinen osuus oli muuten ajettu pykälienmukaan, aikaa vain oli mennyt liikaa.Harmitti. Nukahdin neljän kieppeillä ja sainnukuttua kolmisen tuntia. Aamuvirkkunaheräsin jo kello 7 ja päätin taas jatkaa matkaa.Herätin omistajan, sain lähtötodistuksenja maksoin laskun. Kolmen tunnin kylmienyöunien hinta oli 40 euroa.”4.8. aamulla kello 7.58 Nurmi lähti Utsjoeltakohti Saariselkää. ”Sieltä soitin vaimolle jakerroin, etten ole varma jatkanko ajoa loppuunasti. Ehtisinkö ajaa aikataulun mukaisesti?Pysyisinkö hereillä? Tarkenisinko? Olipakko pukea sadeasu ajopuvun päälle, koskaoli vain viitisen astetta lämmintä. Olisi pitänytottaa se kirottu vuori mukaan!””Kotona on ollut kyllä erimielisyyksiämoottoripyöräilystä. Vaimoni ei aja itse eikäsuostu edes kyytiin. Minä ajan mielellänieikä pyörää ole ostettu autotallissa pidettäväksi.Aina kun aurinko vilahtaa, niin pyöräpärähtää eikä äijää enää kotona näy. Vaimonipitääkin enemmän sateisista kesistä,” veisteleeJartsi mutta vakavoituu. ”Hän pelkää, ettätapan itseni tällä rakkineella. Mutta onneksivakuutukset ovat kunnossa.”Jarmo on Lapin-hullu ja ajelee siellä ihanmielellään muutenkin. Upeita maisemia.Pohjoisessa näkyi myös paljon saksalaisia jasveitsiläisiä motoristeja, jotka olivat menossaNordkappiin tai tulossa sieltä.uu70 S E U R A 4 4 / 2 0 0 6w w w . s e u r a . f iw w w . s e u r a . f i # # # * R * i / * Y S E U R A *P

KUKA?Jarmo NurmiPerhe: vaimo Anna, naimisissa 35vuotta, poika Mikael, 33, lapsenlapsetJenniina ja HelmiPrätkä: Yamaha Wild Star 1 600 ccAmmatti: Piiriedustaja Väinö KorpinenOy:ssäMöhkö sattuisoittamaan, kun olintankkaamassa. Kerroin”Kerhokaveriniviimeisimmät kuulumiset,jotka hän toimitti kerhomme nettisivuille.Yli 1 200 ihmistä on lukenut matkastani.Sain myös kolmattakymmentä tekstiviestiä,joissa toivoteltiin turvallista matkaa. En ehtinytniitä silloin lukea saati niihin vastata.Mutta mieltä lämmitti kovasti ihmisten myötäeläminen.””Koko matkan Nuorgamista lähtiessänipähkäilin, että jatkanko vai en… Iltapäivälläsaavuin Peuraan. Ihmiset tuijottivat, kunajoin sadepuku päällä auringonpaisteessa,mutta en malttanut pysähtyä sitä riisumaan.Pulkkilassa oli pakko tehdä lopullinen päätös,kotiin vai kierros loppuun, maksoi mitä maksoi.Söin loput vaimon voikkareista ja viimeisenbanaanin. Päätin jatkaa ja ohitin kotiinmenevän tienhaaran tyynesti.”Kello oli 22.35 kun Jartsi päräyttiMöhköön, pieneen kyläpahaseenIlomantsin lähellä. Yönainoa valopilkku oli rajavartioasemanvalo. Siis sinne hakemaan nimettodistajalomakkeeseen.”Rajavartioston sotilaat ihmettelivät, ettämitä järkeä tässä minun yrityksessäni on. Vastasin,että ei niin mitään. He totesivat, etteisiinäkään ole mitään järkeä, että on valtiollatöissä. Miehet olivat lähdössä ulos kierrokselle.Lämmintä oli vain seitsemän astetta, näyttimittari rajavartioaseman seinällä. Kylmä!Matkaan lähdin minäkin. Kahdesti jouduinpuhdistamaan visiirin, kun ajoin käsittämättömänsuureen ötökkäparveen. Onneksi olivisiiri, ettei tarvinnut hyttysiä syljeskellä loppumatkaa.”Miten äijän käy? Yö oli sysipimeä ja matkaavielä 490 kilometriä ja aikaa kuusi tuntia.”Päätin luovuttaa.””Totaalinen väsymys iski Varkaudessa. Pysähdyinsiellä kello 1.44 ja viivyin ABC-asemallapuolitoista tuntia. Adrenaliini, joka minullaoli varattuna tätä suoritusta varten, olihävinnyt. Olin pettynyt. En silloin tajunnut,että saisin kuitenkin kaksi hyväksyttyä rautaperseajoaperäkkäisiltä päiviltä.”Varkaudesta Jartsi lähti kotia kohti Mikkelinkautta ja pysähtyi 30 kilometrin välein, pitihieman taukoa ja jumppasi pari minuuttia.Työmatkapäiviä: 60 vuodessaHarrastukset: mieskuorolaulu,Järvenpään Mieslaulajat, matalakakkosbasso, keilaaminen.Yamaha Custom Clubin varapuheenjohtaja,YCCF:n kerholehdenSissybarin päätoimittaja”Huomisesta ei tiedä, joten nautin nyt.””Lopetustodistuksen hain taas Järvenpään Essolta.Vuorossa oli Katja ja hän merkitsi lopetusajaksi6.35. Toisen nimen sain vaimoltani.Kotona vastaanotto olikin lämmin. Vaimonioli todella vihainen ja huolissaan, kun ei ollutkuullut minusta mitään Saariselän jälkeen.”Aikaa meni kaiken kaikkiaan 51 tuntia jakilometrejä kertyi 3 373. Aika ylittyi vainkolmella tunnilla. ”Ihan heti en lähtisi ajamaanuudelleen tuota rundia, mutta ehkäjoskus…”Alunperin Jarmo kiinnostui moottoripyöristävuonna 2003. ”Kuulinsilloin myytävänä olevastaVirago 535:stä. Myyjä kuitenkinperui ja olin todella pettynyt. Kärpänen olijo puraissut. Valittelin asiaa eräälle kuorokaverilleni,ja hän antoikin oman pyöränsä lainaksikahdeksi viikoksi. Joka päivä ajoin pikkulenkkejä ja innostuin valtavasti. Oli pakkohankkia oma pyörä”, muistelee Nurmi motoristielämänsäalkua.Hankittuaan ensimmäisen pyöränsä, 650cc Yamaha Drag Starin, Jarmo totesi, etteiväthänen ajotaitonsa riitä. ”Palkkasin autokoulunopettajanyksityisopettajaksi. Kertasimmelähtöjä, mutkaan ajamista, hidasajoa,jarrutuksia ja pujottelua isolla parkkipaikalla.Suosittelen ihan kaikille ennakoivan ajonkurssia.”Seuraavana vuonna Nurmi vaihtoi 650 ccDrag Starin 1 600 cc Wild Stariin, koska lähtiessäänporukan kanssa ajamaan stop-merkiltähän joutui ottamaan muita kiinni seuraavat10 kilometriä. ”Jäin sillä pikkupyörälläniin paljon”, naurahtaa Nurmi ja viittaaomaan massaansa.”En ole koskaan laskenut, paljonko rahaamenee moottoripyörään. Se maksaa minkämaksaa. Tässä iässä voi hieman jo nauttiakinelämästä. Huomisesta ei koskaan tiedä, jotennautin nyt.””Poikani Mikael olisi aikoinaan itse haaveillutmoottoripyörästä, mutta silloin sanoin,että älä ihmeessä osta, tapat vielä itsesinoilla kauheilla kyykkypyörillä. Niissä tehotovat ihan hirveitä verrattuna custompyöriin.Nyt hän ei ole halunnut edes kokeilla minunpyörääni, se on kuulemma pappamallia. LapsenlapsetJenniina, 3, ja Helmi, 6 kuukautta,ovat vielä niin pieniä, etteivät ole voineet tullavaarin kyytiin – vielä.” nMitä tehdä......kun tulee pakottava tarve ostaa omamoottoripyörä keski-ikäisenä.”Ensimmäiseksi pyöräksi kannattaa valitacustom-mallinen pyörä”, toteaa KimHakasalo Frank Nymanilta. ”Sitä on helpointakäsitellä, koska siinä on painopistematalalla. Meno on rauhallista verrattunakatupyöriin.””Liian isoa pyörää ei missään tapauksessakannata hankkia. Suosittelenvaikkapa 900 cc Kawasakia ensimmäiseksipyöräksi, se sopii isollekin miehelle.Myös 650 cc Yamaha Drag Star on erinomainenaloittelijan pyörä.””Ennen ajokautta pitäisi aina harjoitellajarruttamista, hidasajoa, kääntymistäja väistöliikkeitä. Monet moottoripyöräkerhotjärjestävät ennakoivan ajon kursseja.Osallistukaa niihin!””Syksyllä saattaa saada pyörän edullisesti”, vinkkaa Hakasalo.Hannu Raatikainen Hanx-Suomi Oy:ltäsuosittelee aloittelevalle motoristille ajoasuksihyvillä suojilla varustettua tekstiiliasua.Se on helppo huoltaa ja käyttää.Nahka-asun käyttäjä tarvitsee sadekelilleerillisen sadeasun.Asujen ulkokuorena on gordura-tyyppistähankauskestävää, jäykkää kangasta.Asut eivät lepata vauhdissa ja ovat yleensävedenpitäviä ja hengittäviä.Kerrospukeutuminen kannattaa, eli valitsesellainen asu, jossa on irrotettavatsisävuorit. Matka-ajoon kannattaa valitatarpeeksi pitkä takki, jottei tule vedontunnettaselkään.Asussa on hyvä olla erilaisia kiristyksenja tiukkuuden säätöjä, joilla voi parantaasuojien ja asun istuvuutta eri ajoasentojenja oman kropan tarpeiden mukaan.Moottoripyöräasu on yleensä käytössäuseita vuosia, joten asun takuu ja huollonsaatavuus kannattaa varmistaa.LisätietojaYamaha Custom Club Finlandwww.yccf.fiIron Butt Association Finlandwww.ibafinland.fiOy Frank Nyman Ab www.franknyman.comHanx-Suomi Oy www.hanx.fi/MP 07 Moottoripyöränäyttely järjestetäänHelsingin Messukeskuksessa 2.–4.2.2007.72 S E U R A 4 4 / 2 0 0 6w w w . s e u r a . f i