UUDEN OPETTAJAN TYÖN TUKEMINEN ... - Kokkola

kokkola.fi
  • No tags were found...

UUDEN OPETTAJAN TYÖN TUKEMINEN ... - Kokkola

1 (4)Kokkolan kaupunkiSuvi AlamaaTUU MESSIIN!– UUDEN OPETTAJAN TYÖN TUKEMINEN MENTOROINNIN AVULLARyhmämentorointi perehdyttämisen tukenaPerinteisesti koulutyö on neuvonut tekijäänsä yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Uusiopettajayhteisöön tullut opettaja on saanut koulun muilta opettajilta tukea ja ohjeita, kuinkakoulussa toimitaan erilaisissa tilanteissa, jotta työ sujuisi hyvin uudessa työympäristössä.Tavallisesti myös rehtori on perehdyttänyt koulun tavoille, mutta suunnitelmallistamentorointia on koulumaailmassa toteutettu vain harvoin.Yleisesti ajatellaan, että opettaja saa koulutuksensa aikana niin hyvän pätevyyden, että senavulla selviää koulussa kuin koulussa, kunhan vain perehdytetään ”talon tavoille”.Kuitenkin on todettu, että koulutuksen jälkeen sopeutuminen uuteen työympäristöön vierunsaasti aikaa ja henkisiä voimavaroja. Aikaa, jolloin työntekijälle selviävättyöympäristön vaatimukset, toimintatavat ja se, kuinka oma osaaminen ja teoreettinen tietosoveltuvat käytettäväksi, kutsutaan induktiovaiheeksi. Jokinen ja Sarja (2006) korostavat,että mentoroinnin tarkoituksena ei ole korvata uusien opettajien perehdyttämistäkouluyhteisöönsä, mutta se on keskeinen ilmiö opettajien induktio-vaiheessa. Haasteena ontämän vaiheen toteuttaminen niin, että kouluyhteisö hyödyntää uuden tulokkaan osaamisen− vaaranahan on, että uusi opettaja vain sosiaalistetaan ensisijaisesti kouluyhteisönvallitseviin käytänteisiin.Kokkolassa opettajien mentorointitoiminta alkoi vuonna 2003, kun Kokkolan koululaitospääsi mukaan Koulutuksen Tutkimuslaitoksen TeLL (Teachership - Lifelong Learning) -tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena oli tukea opettajuutta toimivassa työympäristössä.Tutkimukseen liittyvän kyselyn perusteella havaittiin, että opettajien perehdyttäminen olikouluissa tehty joko heikosti tai sitä ei ollut tehty lainkaan. Tämän lisäksi havaittiin, ettäkoululaitoksessa oli tarvetta ammatilliseen reflektioon ja opettajuuden tukemiseenperinteisen rehtorivetoisen käytännön perehdyttämisen lisäksi.Mentoroinnin tarkoituksena on toimia perehdyttämisen tukena, jotta uusien opettajienammatillista kehittymistä voitaisiin tukea mahdollisimman tehokkaasti. Mentoroinnillapyritään antamaan työkaluja ymmärtää oman kouluyhteisön ammatillisia suhteita,vuorovaikutusta ja koulun toimintakulttuuria. Taustalla Kokkolan ryhmämentoroinnissa onKokkolan kaupungin henkilöstöstrategia sekä opettajien rehtorivetoinen perehdyttäminen.Tutkimushankkeen päätyttyä vuonna 2005 Kokkolassa todettiin, että mentoroinnista saatupalaute oli ollut erittäin positiivista. Palautteen perusteella mentorointi koettiintarpeelliseksi ja hyödylliseksi, ja siksi toimintaa on jatkettu Kokkolassa sivistyskeskuksenorganisoimana. Lukuvuoteen 2007 mennessä Kokkolassa on mentoroitavana ollut yhteensä64 opettajaa. Lukuvuonna 2007 - 2008 mentoroinnin aloitti 24 mentoroitavaa ja kuusimentoria. Mentoroitavia oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä osoittaa, ettätarvetta tällaiselle toiminnalle on.


2 (4)Miten mentorointia toteutetaan?Mentorilla tarkoitetaan vanhempaa ja kokeneempaa työntekijää, joka opastaa tulokasta jasiirtää tälle tietojaan ja taitojaan. Mentorin tehtävänä auttaa nuorta tai uutta tulokastakehittymään keskustelujen kautta, tarkoituksena tukea uuden opettajan sisäistä kasvua sekäammatillista ja sosiaalista kehitystä. Mentoreina toimivat kokeneet opettajat, jotka haluavatolla uusille opettajille opastajia, ohjaajia ja neuvonantajia. Heidän ohjauksessaan uusiaopettajia perehdytetään uuteen työympäristöön, tuetaan opettajuuden kehittymistä japyritään ymmärtämään kouluyhteisön ammatillisia suhteita, vuorovaikutusta ja kouluntoimintakulttuuria. Mentorointi käynnistyy aina mentoroitavan tarpeista ja tähtää juurihänen kehittymiseensä. Mentori puolestaan pääsee itse uudistamaan ajatuksiaan, saa tietoa,motivoituu työhönsä ja kokee oman työnilon sekä arvostuksen lisääntymistäorganisaatiossa.Kokkolassa mentorointia on järjestetty ryhmämentorointina, jolloin ryhmässä on yksimentori ja hänellä 4 - 6 mentoroitavaa. Ryhmässä käytävät keskustelut ovatluottamuksellisia ja niistä ei puhuta sen piirin ulkopuolella. Mentorisuhteesta voidaantarvittaessa ryhmässä laatia sopimus, joka allekirjoitetaan. Tähän asti onmentorointiryhmissä koettu, että suulliset sopimukset riittävät luottamuksensynnyttämiseen. Mentorointikeskusteluissa sitoudutaan myönteisten ratkaisujenlöytämiseen ja eettisenä lähtökohtana on keskinäinen auttaminen. Keskusteluissa ei puhutapahaa muiden selän takana. Mentorointikeskustelu on tasavertaista dialogia jakeskusteluista tulisi muodostua yhtenäisesti etenevä dialogien sarja. Mentorin tehtävänä onsaada kaikki ryhmän jäsenet mukaan keskusteluun ja etsimään yhdessä vastauksia jaratkaisuja esille nousseisiin asioihin. Mentori huolehtii myös siitä, ettei kukaan ryhmänjäsenistä johdattele tai dominoi liikaa keskustelua. Jokainen keskustelu päättyy mentorinyhteenvetoon keskustelusta. Yhteenvedossa sovitaan siitä mitä asioita pohditaan taihavainnoidaan ennen seuraavaa palaveria sekä vahvistetaan seuraava kokouskerta, johonjokainen ryhmäläinen pääsee varmasti paikalle.Mentoroinnin koordinaattori etsii seuraavan vuoden mentorit kevään aikana, jottamentorointi voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti syksyllä koulutyön pyörähdettyäkäyntiin. Uusille opettajille menee ensimmäinen esite mentoroinnista hyväksymiskirjeenyhteydessä. Syksyllä vielä koulujen alettua kaikille uusille opettajille lähetetään kutsumentorointiin. Rehtoreita tiedotetaan mentoroinnista syksyllä ja varmistetaan, että kaikkiuudet opettajat ovat saaneet kutsun.Koordinaattorin ja mentoreiden tapaamisen aikana käydään läpi mentoroinnin periaatteitaja tehdään alustavat ryhmät. Ryhmien toiminta käynnistyy mentoreiden ja mentoroitavienyhteisellä tapaamisella syyskuun alussa, jolloin mentoroitaville kerrotaan mentoroinnintarkoituksesta, tavoitteista ja yleisistä käytänteistä. Ensimmäisessä tapaamisessamentoroitavat jaetaan omiin ryhmiin ja toiminta aloitetaan mentorin johdolla. Ryhmättapaavat lukuvuoden aikana kuusi kertaa ja yksi tapaaminen kestää noin puolitoista tuntia.Mentoroitavilla on myös oikeus yhteen yksittäistapaamiseen mentorinsa kanssa. Mentoritsaavat jokaisesta kokoontumiskerrasta yhden ylituntipalkkion mukaisen korvauksen.Mentoroitava saa yhden vesopäivän korvauksen. Mentoreilta ja mentoroitavilta kerätäänpalautetta keväällä, jotta toimintaa voidaan kehittää entistä toimivammaksikokonaisuudeksi.


3 (4)Kannustavia kokemuksiaViime vuoden palautteen perusteella mentorit kokivat tarpeelliseksi tapaamiset toistenmentoreiden kanssa lukuvuoden aikana.”Kun teemme ihmissuhdetyötä, on tärkeää saada purkaa tuntojaansäännöllisesti, ettei työ pääse kuormittamaan” (mentori).”Ohjaajana kaipaisin ohjaajaryhmän palavereita, esim. kaksi kertaavuodessa, joissa voisi yhdessä pohtia mahdollisia ongelmajuttuja” (mentori).Tämän palautteen perusteella sovimme, että mentorit tapaavat toisensa tammikuussa sekämyöhemmin keväällä, jolloin he voivat vaihtaa ajatuksiaan kuluneesta lukuvuodesta.Tutkimustulosten mukaan (Jokinen & Sarja, 2006) mentorointi tarjosi uusille opettajillemahdollisuuden kertoa kokemuksistaan ja ongelmistaan luottamuksellisessa ilmapiirissä.Mentorointiryhmissä heillä oli mahdollisuus tehdä ”tyhmiä kysymyksiä” ilman, että heitäarvosteltiin tai pidettiin osaamattomina. Uusien opettajien ei myöskään tarvinnut pelätä,että kysymykset vaikuttaisivat heidän tulevaisuuteensa kouluyhteisössä. Mentoroitavatkokivat, että he saivat mentoroinnista tukea ja rohkaisua koulussa tekemilleen ratkaisuille.Mentoreiden kysymykset ja kommentit auttoivat heitä myös analysoimaan ja arvioimaankriittisesti omaa opetustaan ja siihen liittyviä toimintoja. Tärkeänä koettiin myösvertaistuen merkitys mentorointiryhmissä. Keskustelujen kautta oli mahdollista saadavihjeitä omaan työhönsä ja oppia muiden uusien tekemistä ratkaisuista.Mentorit kokivat itsensä ensisijaisesti uusien opettajien kuuntelijoiksi, heidänkokemustensa ja ongelmiensa jakajiksi. Mentorit halusivat antaa tukensa noviisienratkaisuille ja pitivät tärkeänä, että uudet opettajat oppivat arvioimaan itse ratkaisujaan.Mentorit korostivat, että he eivät halunneet antaa valmiita ratkaisumalleja, vaanparemminkin esittää mentoroitaville vaihtoehtoisia tapoja toimia tai ratkaista jokuongelma. Mentorit kokivat, että heidän tehtävänsä oli johdattaa keskustelua opettajanakehittymisen kannalta tärkeisiin tekijöihin. Mentorit korostivat itse oppivansa ryhmissäkäydyistä keskusteluista ja mentoroitavien esittämistä mielipiteistä.Mentorointiryhmissä keskusteltiin laajasti kouluun ja opettajuuteen liittyvistä aiheista.Aiheet määräytyivät pääasiallisesti mentoroitavien esille ottamien asioiden perusteella.Usein ryhmissä keskusteltiin uusien opettajien kohtaamista päivittäisistä ongelmista:ongelmallisista oppilaista, oppilaiden käyttäytymishäiriöistä, vuorovaikutuksestaoppilaiden vanhempien kanssa, omasta työyhteisöstä ja yhteistyöstä kollegoiden kanssa.Ryhmissä otettiin esille usein myös sellaisia koulujen käytäntöjä, joista uusille opettajille eikerrottu perehdyttämisen aikana. Opettajana kehittymistä tarkasteltiin mentoroitavanomien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden kautta.Mentorointikeskusteluissa esillä olleet aiheet näyttävät liittyvän juuri niihin alueisiin, joitaon uusien opettajien mukaan laiminlyöty opettajankoulutuksessa. Mentorointitapaamisissakeskusteltiin harvoin suoranaisesti opetukseen liittyvistä pedagogisista tai didaktisistaratkaisuista tai järjestelyistä, esimerkiksi kuinka jokin asia opetetaan tietyille oppilaille.Useimmiten nämä asiat tulivat esille lukion ja yläasteen aineenopettajien keskuudessa.Erityisopettajista koostuvassa mentorointiryhmässä oli muita ryhmiä useammin esillä tietyt


4 (4)oppilastapaukset ja niihin liittyvät toimenpiteet, näitä keskusteluja käytiin useinparimentorointina mentorin ja mentoroitavan kesken.Kokemukset Kokkolan ryhmämentoroinnista ovat olleet erittäin myönteisiä.”Mentoroinnin kautta olemme tutustuneet toisiimme aika hyvin ja näinjonkinlainen tukiverkko kouluun alkoi muodostua alusta alkaen. Jaksamisenkannalta se voi olla tärkeä juttu, ainakin yläkoulun arjessa, kun kollegoihintutustuminen voi olla aika kiireistä ja hankalaa” (mentoroitava).Vuosittain kerättävän palautteen perusteella mentoroitavat ovat kokeneet mentoroinninerittäin hyödyllisenä ja tarpeellisena. Ryhmien luottamuksellisuuteen ja toimivuuteen onvarmasti vaikuttanut myös se, että ryhmät ovat olleet erittäin sitoutuneita toimintaan kokolukuvuoden ajan. Mentoreiden palautteista voi tulkita, että heille on ollut tärkeää, että heovat voineet olla opastamassa, ohjaamassa ja tukemassa uusia opettajia lukuvuoden ajan.Toisaalta usein mentorit viittaavat myös siihen, että he eivät ole ryhmässä vain tiedonantajan roolissa. Usein uudet opettajat tuovat mukanaan rohkeita ja innovatiivisia ajatuksia,joista mentorikin hyötyy.Lähde:Jokinen Hannu & Sarja Anneli. 2006. Mentorointi uusien opettajien tueksi. Teoksessa A.R. Nummenmaa & J. Välijärvi (toim). Opettajan työ ja oppiminen. Jyväskylän yliopistonkoulutuksen tutkimuslaitos.Kirjoittaja:Suvi Alamaavs. koulutuspäällikköKokkolan kaupunkisuvi.alamaa@kokkola.fiPuh. 044 780 9680, (06) 828 9547

More magazines by this user
Similar magazines