Lasten ja nuorten pahoinvointi - Nuorisotutkimusseura
Lasten ja nuorten pahoinvointi - Nuorisotutkimusseura
Lasten ja nuorten pahoinvointi - Nuorisotutkimusseura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>: vastuullinenvanhemmuus julkisuuden valokeilassaElla Tuulia SihvonenSosiologian pro gradu -tutkielmaHelsingin yliopistoJoulukuu 2005
SISÄLLYS1 JOHDATUS TUTKIELMAAN 12 UHKA- JA UHRINÄKÖKULMA LAPSUUTEEN JA NUORUUTEEN 33 PERHESUHTEET RISKIYHTEISKUNNASSA 83.1 Vanhemmuuden muutos riskiyhteiskunnassa 93.2 Asiantuntijoiden tarjoama tuki perheelle riskiyhteiskunnassa 113.3 Media asiantunti<strong>ja</strong>tiedon välittäjänä 154 TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 195 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 215.1 Sanomalehdet sosiologisena tutkimuskenttänä 215.2 Tutkimusaineiston esittely 265.3 Tutkimuksen menetelmät 295.3.1 Juonianalyysi: analyysiaineiston ra<strong>ja</strong>aminen 325.3.2 Moraalisen säätelyn tulkinnalliset apuvälineet 356 TARINOIDEN JUONI JA KERTOJAT 416.1 Kirjoitusten juoni 416.2 Kirjoitusten puhu<strong>ja</strong>t 437 ONGELMA: LASTEN JA NUORTEN PAHOINVOINTI 507.1 Ongelman kuvaus: lapset <strong>ja</strong> nuoret uhreina 517.2 Koulu ongelmien miljöönä: kurkistusaukko perheeseen 608 PAHOINVOINNIN SYY: VASTUULLISUUS KADOKSISSA 679 VANHEMMAT PAHOINVOINNIN RATKAISIJOINA 699.1 Ratkaisuna a<strong>ja</strong>n antaminen 719.1.1 Perheen <strong>ja</strong> työn yhteensovittaminen 739.1.2 "Ennen kaikkea kiireettömästi kuunnella nuoria" 769.2 Ratkaisuna rajojen asettaminen 809.2.1 Traditioiden heikkeneminen <strong>ja</strong> vertaistuki 819.2.2 "Ei käskien vaan neuvotellen" 899.3 Läsnäolo eli vanhemmuuden emotionaalinen diskurssi 9510 VANHEMMUUDEN AMBIVALENSSI 9811 LOPPUPÄÄTELMÄT 105Lähdekir<strong>ja</strong>llisuus 110LiitteetLiite 1Liite 2Liite 3Tutkimuksen aineisto: <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevät kirjoituksetEtelä-Suomen Sanomissa <strong>ja</strong> Helsingin Sanomissa vuosina 1999- 2001Tutkimusaineiston muuttu<strong>ja</strong>tPahoinvointikirjoitusten puhu<strong>ja</strong>t: mielipiteiden kirjoitta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong>uutisten sisäiset kerto<strong>ja</strong>t
Liite 4 Pahoinvointikirjoitusten <strong>ja</strong> vanhemmuuskirjoitusten puhu<strong>ja</strong>tLiite 5 Ratkaisijoina koulu, yhteiskunta <strong>ja</strong> vanhemmat: keinot pahoinvoinninongelmaanLiite 6 Kokoaikaiset koulukuraattorit <strong>ja</strong> -psykologit kuntasektorilla vuosina 1994- 2003Liite 7 Koulukuraattorit <strong>ja</strong> koulupsykologit Helsingissä vuosina 1994- 2004Liite 8 Laukaan mallin <strong>ja</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten vertailua
1 JOHDATUS TUTKIELMAANTämä tutkimus on saanut alkunsa kyltymättömästä kiinnostuksesta julkisuudessaesiintyneeseen kohuun lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ympärillä. Pahoinvoinnista onkirjoitettu lehdissä, siitä on puhuttu a<strong>ja</strong>nkohtaisohjelmissa, sen ympärille on kirjoitettuteatterinäytelmiä <strong>ja</strong> aivan viime aikoina myös televisiosarjo<strong>ja</strong>. Tämän julkisen näytöksen<strong>ja</strong> erityisesti sanomalehtikirjoitusten myötä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on alunperin tullut myös minulle tutuksi.Aivan aluksi kiinnostuin lapsia <strong>ja</strong> nuoria koskevasta puhetavasta, joka oli korostuneenongelmakeskeinen. Tarkoitukseni oli tutkia kriittisesti tätä ongelmakeskeistä tulkintaa,jonka raamittamiseksi tutustuin uusimpiin lapsi- <strong>ja</strong> nuorisotutkimuksen suuntauksiin.Varsin pian huomasin, että mediassa piirretty kuva lapsista <strong>ja</strong> nuorista oli yllättävänyksiviivainen: lapset <strong>ja</strong> nuoret ovat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa uhre<strong>ja</strong>, joiden tehtäväksijää ponnahduslautana toimiminen muille "suuremmille" keskusteluille. Yksi merkittäväkeskustelu kietoutuu perheen <strong>ja</strong> vastuullisen vanhemmuuden ympärille.Lähestyn sanomalehtikirjoituksia yhteiskunnan muutoksia käsittelevistä sosiologisistaaikalaiskeskusteluista - tarkemmin riskiyhteiskunnan <strong>ja</strong> pelon kulttuurin teorioista -käsin. Hyvän vanhemmuuden edellytyksiksi ovat kohonneet emotionaaliset valmiudet,joiden tavoittelemisesta on riskien <strong>ja</strong> pelkojen täyttämässä yhteiskunnassa tullut monimutkainentehtävä. Media on näiden pelkojen levittäjänä <strong>ja</strong> vahvista<strong>ja</strong>na erityisessäasemassa. Sanomalehdissä saavat äänensä kuuluviin erilaiset asiantunti<strong>ja</strong>t, jotka puhuvatkadotetusta vanhemmuudesta <strong>ja</strong> tarjoavat välttämättömäksi muodostunutta tukeavanhemmuuden löytämiseksi. Julkinen ilmapiiri perheen ympärillä on kuitenkin kaikkeamuuta kuin vanhemmuutta tukevaa: vanhemmilta vaaditaan vastuullisuutta, muttasamanaikaisesti heidän kykyihinsä kasvattajina ei luoteta.Tämä on myös tutkimus erityisestä kontekstista, sanomalehdestä, joka asettaa tutkimukselleomat metodologiset haasteensa. Aineiston keruuta, käsittelyä <strong>ja</strong> menetelmällisiävalinto<strong>ja</strong> käyn läpi luvussa 5. Käyn runsaslukuisen kirjoitusmassan sisällön läpi juoni-
2analyysin avulla (luku 6). Nostan sisällön analyysin avulla esiin varsinaisen analyysiaineiston,johon pureudun tekstianalyysin avulla. Menetelmäni on räätälöity yhdistelmäsemioottisen sosiologian <strong>ja</strong> diskurssianalyysin tutkimuksen keinoista (Sulkanen <strong>ja</strong>Törrönen 1997a; Törrönen 2004; Törrönen 2005).Vaikka tutkimukseni on aineistolähtöinen, se on sitä tietyin rajoituksin. Tarkoituksenaei ole ollut tehdä niin sanottua aineistolähtöistä laadullista tutkimusta, jossa pyritäänluomaan empiriaan perustuvaa teoriaa. Vaikka en ole hyökännyt aineiston kimppuunvalmiiksi hiotut kysymykset kourassa, en väitä aineiston puhuvan ainoastaan "omallaäänellään". Olen tehnyt tutkimuksen alkumetreiltä lähtien rohkeita esioletuksia, jotkaolen heti ensipuraisun jälkeen huomannut virheellisiksi. Olen perehtynyt aineistonkeräämisen <strong>ja</strong> lähiluvun lomassa aikaisempiin tutkimuksiin, tutustunut aikalaiskeskusteluihin<strong>ja</strong> teorioihin, jotka ovat epäilemättä vaikuttaneet aineiston lukutapaan. Silti olenpyrkinyt ennemminkin hyödyntämään teorioita kuin olemaan niille uskollinen, <strong>ja</strong>jättänyt aineistolle tilaa herätellä kysymyksiä.Analysoin kirjoituksia luvusta 6 eteenpäin. Tutkin, millaisista aineksista vuosituhannenvaihteen lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevä kohu sanomalehdissä muodostui.Yksi havaitsemani <strong>ja</strong> juonianalyysin avulla tarkemmin paikallistamani keskustelu onpuhe perheestä <strong>ja</strong> vastuullisesta vanhemmuudesta. Nostankin kirjoitusmassasta esiintarkempaa analyysiä varten niin sanotut vanhemmuuskirjoitukset (luku 9). Analysoidessani<strong>ja</strong> tulkitessani vanhemmuuden puhetapo<strong>ja</strong> peilaan tuloksia aikalaiskeskusteluihinyhteiskunnan muutoksista <strong>ja</strong> perhesuhteiden merkityksestä.Puhe lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista ei ollut nopeasti ohimenevä <strong>ja</strong> irrallinen lapsuuden<strong>ja</strong> varhaisnuoruuden ympärille kietoutunut paniikinomainen kohu. Puhe on pikemminkinosa laajempaa ilmiötä, johon liittyy vakava eetos vanhemmuuden <strong>ja</strong> perheentilasta. Eetos - Èmile Durkheimin (1980, 195) sanoin opinio - sisin siveellinen mielipidetai mielensuunta, on alkuperältään sosiaalinen seikka <strong>ja</strong> siksi erityisesti sosiologisestikiinnostava.
32 UHKA- JA UHRINÄKÖKULMA LAPSUUTEEN JANUORUUTEENLapset <strong>ja</strong> nuoret vilahtelevat sanomalehtien tekstimaailmassa lähinnä olemalla muidentulkintojen kohteena, eivät itse aktiivisina toimijoina. Näin on myös <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa:tarkastelukulma lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>in muodostuu aikuisten maailmastakäsin muotoillusta ongelmanäkökulmasta. Ongelmanäkökulma ei suinkaanmuodosta yksiselitteistä tarkastelukulmaa vaan koostuu erilaisista kiinnostavista aineksista,joiden kuvaaminen on heti aluksi paikallaan. Aloitan aiheen tarkastelun paikantamallalasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> aseman yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.Lähtökohtana tässä tutkimuksessa on niin lapsuuden, nuoruuden kuin vanhemmuudenkinymmärtäminen sosiologisesti, toisin sanoen läpeensä yhteiskunnallisina ilmiöinä.Ranskalainen Philippe Ariés on ensimmäinen <strong>ja</strong> kenties myös tunnetuin lapsuutta <strong>ja</strong>nuoruutta yhteiskunnallisena ilmiöinä tarkastellut tutki<strong>ja</strong>. Ariés lähestyy lapsuuttahistoriantutkimuksen perspektiivistä. Ariésin kuuluisassa teoksessa Centuries of Childhoodkohua aiheuttanut väite koskee sitä, että lapsuus (<strong>ja</strong> samalla myös nuoruus) ovatkeksittyjä ilmiöitä (Ariés 1962, 125). Lapsuuden keksimisellä tarkoitetaan, että sanallelapsi ei ole aikaisemmin annettu erityistä sisällöllistä merkitystä, jolla se erottuu omaksielämänvaiheekseen. Muutos lapsista "pieninä aikuisina" lapsiksi, jotka kuuluvat perheen,naisten <strong>ja</strong> kasvatuksen – myöhemmin myös koululaitoksen – piiriin, alkoi vähitellen1500- <strong>ja</strong> 1600- luvuilla. Aikuisten, erityisesti vanhempien, suhtautuminen lapsiinmuuttui emotionaaliseen <strong>ja</strong> välittävään suuntaan, johon kuului niin lasten suojeleminenkuin kurinpitokin. (Ariés 1962, 126–129, 316–323.)Ariésin tutkimuksen sanoma on kriittinen: lapsuuden keksiminen merkitsi taantumaa,jossa lapsilta riistettiin autonomia <strong>ja</strong> vapaus. Kritiikin ydin on lasten <strong>ja</strong> aikuisten välinensuhde, joka on Ariésin mukaan muuttunut riippuvuussuhteeksi. Riippuvuussuhteenvuoksi lasten psyykkisistä, moraalisista <strong>ja</strong> seksuaalisista ongelmista on tullut pakkomiellemodernille länsimaiselle yhteiskunnalle. (Mt., 392- 397.)
4Tämän tutkimuksen kannalta Ariésin kirjoituksen tärkein anti on lapsuuden keksimisenliittäminen perheen suosion kasvamiseen. Ariésin mukaan väite liberaalin individualisminkasvun perhettä uhkaavista <strong>ja</strong> sitä heikentävistä tekijöistä ei pidä paikkansa. Itseasiassa Ariès on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen: perhe on ideana kasvattanut<strong>ja</strong>tkuvasti merkitystään. (Ariés 1962, 125.) Perhe on muuttunut julkisesta yksityiseksi,mikä on vähitellen luonut poh<strong>ja</strong>a uusia moraalisia <strong>ja</strong> henkisiä funktioita sisältävänydinperheen muodostumiselle. Vanhempien on täytynyt omaksua uusia emotionaalisiaasenteita lapsia kohtaan. (Ariés 1962, 392.)Leena Alasen (2001) mukaan Pohjoismaissa, Euroopan periferiassa, saman perheenjäsentenintiimiydelle rakentuvan yhteiskunnallisen projektin alku viipyi vielävuosisadan tai pari. Ellen Keyn vuonna 1900 julkaiseman teos Lapsen vuosisata <strong>ja</strong>Keyn lanseeraama lapsuuden erityisyyttä korostava "lastenpelastusprojekti" olivatensimmäinen selkeä vaatimus sitoutumiselle lapsuuden uudenlaiseen toteuttamiseenmyös Suomessa. Keyn vaatimuksena oli, että aikuisten tulisi kokea lapset itsessäänarvokkaiksi eikä ensisi<strong>ja</strong>isesti työvoimana tai taloudellisena hyötynä. Alasen mukaankoko tuntemamme modernin lapsuuden rakennelman voi nähdä Keyn aloittaman"lastenpelastusprojektin" tuloksena. (Alanen 2001, 163–174.)Lapsuuden keksiminen on jouduttanut myös nuoruuden käsittämistä erilliseksi elämänvaiheeksi.Nuoruus on huomattavasti lyhyemmän historiallisen kehityksen tulos kuinlapsuus: 1800-luvun alussa lapsella viitattiin yleisesti kaikkiin alle 18- tai jopa 21-vuotiaisiin (Mäki-Kulmala 1989, 8). Ilkka Heiskanen <strong>ja</strong> Ritva Mitchell (1985) ovattehneet kattavan tutkimuksen suomalaisen nuorisokulttuurin nousuista 1950-luvunlättähatuista 1970-luvun punkkareihin. Heiskanen <strong>ja</strong> Mitchell yhdistävät länsimaisennuorison nousun toisaalta keskiluokkaisen perhe- <strong>ja</strong> koulutusideologian valta-asemaan,toisaalta "uuden" joukkoviestimien hallitseman julkisuuden kehitykseen. Heiskanen <strong>ja</strong>Mitchell ovat tutkineet nimenomaan tapaa, jolla suomalaiset joukkoviestimet ovattulkinneet <strong>ja</strong> oh<strong>ja</strong>nneet nuorison nousua <strong>ja</strong> kohoamista julkisuuden valokeilaan. (Mt.,27–32.)
5Median vaikutuksia lapsiin on tutkittu viime aikoina paljon (ks. Mustonen 2001). Sitävastoin tämän tutkimuksen kannalta kiinnostavampaa tarkastelukulmaa - median tapaapuhua lapsista <strong>ja</strong> nuorista - on tutkittu vähemmän. Ruotsalainen mediatutki<strong>ja</strong> Ceciliavon Feilitzen on tarttunut aiheeseen julkaisussaan Outlooks on Children and Media.Feilitzenin (2002) mukaan lapset ovat mediassa lähes aina toiminnan kohteita, eivätitsenäisiä toimijoita. Lapset joutuvat hyvin usein medioissa uhrin rooliin. (von Feilitzen& Butch 2002; Aaltonen <strong>ja</strong> Honkatukia 2002, 202.)Uhrinäkökulman taustalta on löydettävissä alun perin kehityspsykologiasta lähtöisinoleva "haavoittuvan lapsen myytti". Haavoittuvan lapsen myytissä lasten a<strong>ja</strong>tellaanolevan emotionaalisesti haavoittuvaisempia kuin aikuisten. Myytin mukaan lapsi onerityisen emotionaalinen olento, joka voi vääränlaista hoitoa saadessaan vaurioitua <strong>ja</strong>traumatisoitua koko loppuelämänsä a<strong>ja</strong>ksi. (Wyn & White 1997, 54- 56.) Uhrinäkökulmaon vahvistunut 1900-luvulla suosiotaan psykologis-pedagogisen tietouden kasvamisenmyötä: lapset ovat muiden - vanhempien, aikuisten <strong>ja</strong> yhteiskunnan - kasvatuksen,suojelemisen <strong>ja</strong> kontrollin kohteena (Alanen 2001, 164–165). Haavoittuvan lapsenmyytti elää vahvana myös lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa. Siksi ei olekaanihme, että lapset nähdään myös <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa nimenomaan tilanteidenuhreina.Monien tutkijoiden mukaan psykologisesta tietoudesta on tullut osa yleisesti <strong>ja</strong>ettuaarkitietoa. Janne Kivivuori (1991) puhuu jopa erityisestä nyky-yhteiskunnalle tyypillisestäpsykokulttuurista. Myös yhdysvaltalaisen Frank Furedin (2004) mukaan psykologisentietouden leviäminen on synnyttänyt kokonaan uudenlaisen kulttuurin: terapiakulttuurin.(Ks. myös Moskowitz 2001.) Tommi Hoikkalan (1993, 18) mukaanpsykotieteiden tutkimustulokset siirtyvät maallikoiden tietoisuuteen kir<strong>ja</strong>llisuuden <strong>ja</strong>erityisesti joukkotiedotuksen välityksellä. Alasen (2001, 165) mukaan myös lastenhoidon <strong>ja</strong> kasvatuksen ammattilaisten psykologis-pedagogiseen tietouteen no<strong>ja</strong>avatkäsitteet <strong>ja</strong> puhetavat ovat suodattuneet tavallisten isien <strong>ja</strong> äitien arkitietoon (ks. myösVuori 2001, 34- 37).
6Vastavoimaksi psykotieteiden leviämiselle on yhteiskuntatieteiden piirissä virinnyt1980-luvun loppupuolella uudeksi lapsi- <strong>ja</strong> nuorisotutkimukseksi nimitetty tutkimusjuonne,jossa lapsuus <strong>ja</strong> nuoruus käsitetään kulttuurisina, sosiaalisina <strong>ja</strong> yhteiskunnallisinailmiöinä. (Alanen & Bardy 1990; Srtandell 1992; Griffin 1993; Wyn & White1997; Aapola 1999). Uuden lapsi- <strong>ja</strong> nuorisotutkimuksen piirissä on soimattu psykotieteitäsosiaalisten vaikutusten unohtamisesta tai niiden asettamisesta vain sekundaariseenasemaan (Wyn & White 1997, 52; Aapola 1999, 15). Lähtökohtana uudessa tutkimusotteessaon, että lapsuus <strong>ja</strong> nuoruus ovat elämänvaiheita, joihin liitetyt käsitykset <strong>ja</strong>merkitykset ovat historiallisesti syntyneitä (Alanen & Bardy 1990, 10). Uusi lapsi- <strong>ja</strong>nuorisotutkimus siis <strong>ja</strong>kaa Ariésin kanssa näkemyksen lapsuuden <strong>ja</strong> nuoruuden historiallisesta<strong>ja</strong> yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta.Uhrinäkökulman lisäksi erityisesti nuoria on julkisuudessa tarkasteltu myös uhkanäkökulmasta.Wynin & Whiten (1997) mukaan nuorison nähtiin 1950-luvulla symboloivanmoraalin, kulttuurin <strong>ja</strong> arvojen muutosta. Nämä muutokset miellettiin vaarallisiksi,jolloin nuorisosta tuli kategoria, jota pidettiin uhkana yhteiskunnalle. (Mt., 22.) Uhkanäkökulmastatarkasteltuna uudet sukupolvet ovat tuoneet mukanaan kuuliaisuudenongelman, jolloin yhteisön <strong>ja</strong>tkuvuuden <strong>ja</strong> ennustettavuuden turvaamisen vuoksi sosiaalinenkontrolli nousee etusi<strong>ja</strong>lle. (Heiskanen <strong>ja</strong> Mitchell 1985, 20; Raitanen, 2001, 187.)Uhkakuvien leviämistä joukkoviestimissä on tutkittu moraalisen paniikin mallin avulla.Malli on peräisin Stanley Cohenin (1987/1972) uraa uurtavasta moraalisen paniikintutkimuksesta. Cohenin mukaan moraalinen paniikki syntyy, kun jotakin yksilöä tairyhmää aletaan pitää yhteiskunnan arvojen <strong>ja</strong> etujen vastaisena. Moraalisen paniikinkohde joutuu negatiivisen julkisuuden riepoteltavaksi. Kohu synnyttää ihmismassoissavakavan uhkan tunteen. (Mt., 9.)Moraalisen paniikin mallia on hyödynnetty uusimmissa mediatutkimuksissa. StuartAllan (2000) on käyttänyt Cohenin moraalisen paniikin mallia selvittäessään, kuinkatiedettä <strong>ja</strong> tieteellisiä tuloksia käsitellään mediassa. Hän soveltaa moraalista paniikkianimenomaan tilanteisiin, joissa median objektiivinen ote aiheeseen pettää. (Allan 2000,121.) Myös John Springhall (1998) <strong>ja</strong> Chas Critcher (2003) ovat tutkineet mediaa <strong>ja</strong>
7moraalista paniikkia. Sprinhall (mt.) tarkastelee populaarikulttuurin <strong>ja</strong> nuoruudenympärille syntyneitä moraalisia paniikke<strong>ja</strong>. Critcher (2003, 157–163) puolestaantarkastelee lapsuuden sosiaalista rakentumista moraalisen paniikin näkökulmasta. Häntukeutuu terminologiassaan vahvasti Frank Furedin (1997) tulkintoihin pelon kulttuuriinliittyvistä uhkista <strong>ja</strong> riskeistä.Tämän tutkimuksen kohdetta, julkista keskustelua lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista,voidaan hyvällä syyllä pitää eräänlaisena moraalisen paniikin ilmaisuna. Lapset <strong>ja</strong>nuoret eivät kuitenkaan ole uhka <strong>ja</strong> moraalisen paniikin kohde, vaan heidät nähdäänkirjoituksissa ennemminkin viattomina tai ainakin voimattomina uhreina. Itse asiassaRaitasen (2001, 187- 188) mukaan nuorisolta odotetaan nykyään enemmän vastarintaatai kapinointia vallitsevaa arvojärjestystä kohtaan. Tämä näkyy keskusteluissa nyky<strong>nuorten</strong>aatteettomuudesta <strong>ja</strong> heidän käyttäytymisensä vertaamisessa nostalgisestiaikaisempien vuosikymmenien aktiiviseen nuorisoliikehdintään.Raitasen (2001, 187) mukaan ongelmanäkökulman lisäksi nuorista on puhuttu toisinaanmyös valoisasti tulevaisuuden toivona <strong>ja</strong> uuden a<strong>ja</strong>n airuina. Tommi Hoikkala ontunnistanut 1980-luvun suomalaisessa lehdistökeskustelussa vastakkainasettelun, jossanuoret nähdään joko toivona tai uhkana. (Hoikkala 1991, 273–274.) Wyn & Whiten(1997, 18, 68) mukaan uhrinäkökulma on 1990-luvulla vahvistanut asemiaan uhkanäkökulmankustannuksella: nuorisoa on kuvattu toisaalta yhteiskunnan tulevaisuudensymboleina, toisaalta nuoret on nähty yhä enemmän yhteiskunnan uhreina.<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa ei puhuta lapsista tulevaisuuden toivoina,vaan näkökulma on ongelmakeskeinen. Lapset <strong>ja</strong> nuoret ovat kirjoituksissa ennenkaikkea uhre<strong>ja</strong>: todelliset ongelmat <strong>ja</strong> uhkat tulevat lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> maailman ulkopuolelta.Hoikkalan (1989, 93) mukaan aikuisyhteiskunta käsittelee omia ongelmiaannuorisokysymysten välityksellä (ks. myös Heiskanen <strong>ja</strong> Mitchell 1985, 198). On arvioitu,että myös lapsuuskeskustelun korkeasuhdanteessa olisi kyse ensisi<strong>ja</strong>isesti nykyisestäaikuisuudesta <strong>ja</strong> aikuisuuden problematiikasta (Lenzen 1985, sit. Alanen & Bardy 1990,11). <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> korostunut uhriasema <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa tukee näitänäkökulmia.
8Wyn & White liittävät 1990-luvulla kasvaneen uhrinäkökulman kiinnostavasti riskiyhteiskuntaan:<strong>nuorten</strong> a<strong>ja</strong>tellaan elävän <strong>ja</strong>tkuvasti riskien ympäröimänä <strong>ja</strong> sortuen huumeisiin<strong>ja</strong> väkivaltaan. Tutkimukseni kohteessa - lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>akäsittelevissä kirjoituksissa - korostetaan kasvavia riskejä, joiden alkuperä löydetäänuseimmiten perheestä. Moraalinen paniikki, jonka seurauksena vuosituhannen vaihteessasyntyi kiivas keskustelu lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista, kohdistuukin perheeseen<strong>ja</strong> siellä edelleen vanhemmuuteen.3 PERHESUHTEET RISKIYHTEISKUNNASSALähestyn perheestä <strong>ja</strong> vanhemmuudesta muodostunutta uhkakuvaa pelkoon liittyvästäsosiologisesta keskustelusta käsin. Julkisuudessa puhutaan vanhemmuuden olevankadoksissa. Tämä muodostaa vakavan riskin <strong>ja</strong> uhkaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointia.Liitän riskiteorioiden avulla lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetoksen <strong>ja</strong> perhesuhteidentarkastelun myös osaksi laajempaa yhteiskuntakehitystä. Sosiologisten aikalaisteorioidenavulla on mahdollista luoda kytkös yleisen yhteiskuntakehityksen <strong>ja</strong> pahoinvoinnineetoksen välille sekä laajentaa ymmärrystä eetoksen syistä yhteiskunnan <strong>ja</strong> kulttuurintasolla. 1Riskikeskustelun aloitta<strong>ja</strong>na voidaan pitää Ulrich Beckiä, joka on teoksellaan The RiskSociety esitellyt riskiyhteiskunnan käsitteen. Beckin (1992) mukaan inhimillinen elämäon aina sisältänyt riskejä, mutta nykyisessä modernissa yhteiskunnassa vallitsevienriskien luonne on olennaisesti muuttunut siitä, miten ne miellettiin 1800-luvun teollistuvassayhteiskunnassa. (Mt., 19–21.) Frank Furedin (1997) mukaan riskit mielletäännykyään yhä vahvemmin negatiivisesti latautuneiksi uhkiksi. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoin-1 Arto Noro erottelee sosiologian kolme lajityyppiä, joista yksi on aikalaisdiagnoosi. Aikalaisdiagnoosi eipyri sosiologisen teorian rakentamiseen kuten kaksi muuta sosiologian lajityyppiä, yhteiskuntateoria <strong>ja</strong>tutkimusteoria. (Noro, 2004.) Aikalaisdiagnoosi on yhteiskunnassa "juuri nyt" tapahtuvien ilmiöidenerottelua <strong>ja</strong> sopii siksi erityisen hyvin pahoinvoinnin eetoksen tarkasteluun.
9vointieetoksessa riskit on puettu pelottavaan muotoon lapsia <strong>ja</strong> nuoria uhkaaviksivaaroiksi.3.1 Vanhemmuuden muutos riskiyhteiskunnassaFuredin (1997) mukaan riskiyhteiskunta on synnyttänyt erityisen pelon ilmapiirin, jokalei<strong>ja</strong>ilee läpi koko sosiaalisen elämän. Furedi käyttääkin nimitystä pelon kulttuurikuvatessaan nyky-yhteiskuntaa. (Mt., 150.) Myös David Altheide (2002) liittää pelonriskiyhteiskuntaan: pelosta on tullut yleisesti vallitseva <strong>ja</strong> yhteisesti koettu näkökulmaelämää. Pelko on linssi, jonka läpi asioita <strong>ja</strong> ihmisiä tarkastellaan varsinkin julkisuudessa.(Mt., 16l- 163.)Altheiden (2002, 89) mukaan eräs merkittävä piirre median välittämässä pelon kulttuurissaon ihmisten leimaaminen uhreiksi. Nopeasti a<strong>ja</strong>teltuna syykin on ilmeinen: uhri onvoimakkaita tunteita herättävä symboli. Mutta Altheiden mukaan uhrin lisääntynytkäyttö julkisuuden teksteissä ei ole ainoastaan retorinen keino, sillä uhri on postmoderninaaikana vahvistanut asemiaan ennen kaikkea statuksena. (Mt., 180.)Pahoinvointikirjoituksissa lapset <strong>ja</strong> nuoret ovat saaneet kantaakseen uhrin statuksen.Uhristatuksen muodostuminen edellyttää sosiaalisia norme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> laa<strong>ja</strong>sti hyväksyttyjäkulttuurisia stereotyyppejä. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhristatukselle tällaisen perustan onluonut "viattoman lapsen myytti" (Furedi 2002, 44- 58). Tätä vasten on helppo ymmärtää,miksi lapset <strong>ja</strong> nuoret mielletään <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa uhreiksi. Furedin (1997,13) mukaan nyky-yhteiskunnassa juhlitaan mieluummin uhrina olemista kuin sankaruuttatai urhoollisuutta (ks. myös Furedi 2004, 56). Pelon kulttuurin lävistämä riskia<strong>ja</strong>tteluon sekä Furedilla (1997) että Altheidella (2002) hedelmällinen maaperä, josta uhriidentiteettiimee kasvuvoimansa.Riskitietoisuuden on katsottu korvanneen väistyvät traditionaaliset arvot. Traditioidenkaatuminen taas liitetään postmodernin yhteiskunnan yksilöllistymiskehitykseen, johonmyös perheen merkityksen väheneminen usein yhdistetään. Furedin (1997, 66- 68)
10mukaan traditionaalisten arvojen heikkeneminen johtaa kontrollin tunteen häviämiseen.Kun kontrolli häviää, rutiineistakin tulee ongelmallisia <strong>ja</strong> siten riskialttiita. Keskustelupahoinvoinnista <strong>ja</strong> perheestä on osoitus vanhemmuuden muuttumisesta ongelmalliseksirutiiniksi, jota yhteiset traditiot eivät ole enää tukemassa samalla tavalla kuin aikaisemmin.Furedin (1997, 68) mukaan ihmisiltä katoaa traditioiden heiketessä konsensus <strong>ja</strong> luottamusperustavanlaatuisista kysymyksistä. Furedi viittaa tässä Durkheimin a<strong>ja</strong>tukseenluottamuksen merkityksestä: yhteiskunta, jossa ei ole luottamusta, ei voi säilyä kauan(mt., 139). Myös Kaj Ilmonen <strong>ja</strong> Kimmo Jokinen (2002) korostavat luottamuksenmerkitystä yhteiskunnan koossa pysymiselle. Luottamuksen katoaminen on kasvattanutyhteiskunnan herkkyyttä riskia<strong>ja</strong>ttelulle. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissaepäluottamus kohdistetaan perheeseen <strong>ja</strong> erityisesti vanhemmuuteen.Pelon kulttuuriin kuuluu olennaisesti ihmisten välisten suhteiden muuttuminen ennustamattomiksi<strong>ja</strong> siksi uhkaaviksi. Tekniikka <strong>ja</strong> tiede seurauksineen eivät ole ainoitaasioita, jotka sisältävät riskejä, vaan ihmiset "saastuttavat" myös toisiaan. (Furedi 1997,108, 138.) Furedin (2002, 29) mukaan epäluottamuksesta seuraa, että ihmisten toimiatarkastellaan ainakin potentiaalisesti vaarallisina. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>diskurssissaepätuottamus ihmissuhteita kohtaan ilmenee lasten <strong>ja</strong> vanhempien välisen suhteenmuuttumisena ongelmalliseksi.Ulrich Beckin <strong>ja</strong> Elisabeth Beck-Gernsheimin (1995) mukaan lasten <strong>ja</strong> vanhempienvälinen suhde on muuttunut rajusti: suhteesta on tullut puhtaasti emotionaalinen suhde(mt., 105). Aikaisemmin vanhemmilla ei ole ollut juurikaan mahdollisuuksia a<strong>ja</strong>tellaomaa vanhemmuuttaan, vaan he ovat ottaneet vanhemmuuden mallinsa aina edellisiltäsukupolvilta. Uudenlainen vanhemmuus tarkoittaakin suuren emootionalisen tyydytyksensaavuttamista aikaisempaan taloudellisen hyödyn tavoitteluun verrattuna. (Mt., 127– 128.) Lapsia ei enää hankita taloudellisista syistä, esimerkiksi avuksi maatilan hoidossatai vanhuuden turvaksi, vaan lasten hankintaa oh<strong>ja</strong>avat motiivit, jotka liittyvätläheisesti vanhempien emotionaalisiin tarpeisiin.
11Beckin <strong>ja</strong> Beck-Gernsheimin (1995, 105–106) mukaan hyvän vanhemmuuden edellytyksetovat käyneet emotionaaliseksi muuttuneen lapsi–vanhempisuhteen myötä yhävaativammiksi. Tätä tukee myös Kaisa Ketokiven (2005, 102) tutkimus, jonka mukaanyhtenä syynä nuoruuden pidentymiseen <strong>ja</strong> lasten hankinnan lykkäämiseen ovat vanhempiinkohdistuneet kasvaneet vaatimukset <strong>ja</strong> odotukset. Lapsia ei yksinkertaisestiuskalleta hankkia ilman tarkkaa pohdintaa. <strong>Lasten</strong> kasvattamisesta on muodostunuterityisen vaikea <strong>ja</strong> haasteellinen tehtävä. (Ks. myös Furedi 2002, 101.)J. M. Barbalet (2001) painottaa emotionaalisen ilmapiirin merkitystä yhteiskunnanrakenteiden muutosten tarkastelussa. Barbaletin mukaan kollektiivisesti <strong>ja</strong>ettu emotionaalinenilmapiiri vaikuttaa ihmisten toimintaan. (Mt., 159). <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksistanouseva pelon värittämä emotionaalinen ilmapiiri kytkeytyy laajempaanyhteiskunnalliseen muutokseen: traditioiden noudattamisen kontrollista on siirryttyemootioiden säätelyyn. Myös Eva Moskowitz (2001) on teoksessaan In Therapy WeTrust kiinnittänyt huomiota emootioiden <strong>ja</strong> psyykeen merkitykseen yhteiskunnallistenmuutosten arvioimisessa.3.2 Asiantuntijoiden tarjoama tuki perheelle riskiyhteiskunnassaVarsin lohduttomista maalailuistaan huolimatta Furedi ei tarkoita, että traditioidenmarginalisoituminen johtaisi täysin kaoottiseen yhteiskuntaan. Päinvastoin, tila jonkatraditionaaliset instituutiot ovat jättäneet, on täyttynyt arvoilla <strong>ja</strong> käyttäytymisellä, joitamäärittää riskitietoisuus. Syntyy uusi etiketti, joka määrittää ihmisten välistä toimintaa.Uudessa etiketissä ydinarvot eivät välity perinteisen moraalikeskustelun avulla, vaanarvioimalla riskejä. (Furedi 1997, 148–154.)Furedin mukaan traditioiden katoaminen on rinnakkainen ilmiö paitsi luottamuksenkatoamiselle myös jokapäiväisen elämän ammatillistumiselle. Tällä ilmiöllä on erityisiäseurauksia ihmissuhteisiin perhesuhteet mukaan lukien. (Mt., 135–136.) Beckin (1992,22–24) mukaan yksittäinen ihminen ei enää kykene havaitsemaan tai arvioimaanvaaro<strong>ja</strong>. Kyky hahmottaa riskejä tulee riippuvaiseksi saatavilla olevan tiedon määrästä,
12jonka välittäjänä toimivat erilaiset asiantunti<strong>ja</strong>t lausuntoineen. Riskien pal<strong>ja</strong>staminenedellyttää tieteellisiä teorioita, kokeita <strong>ja</strong> mittaamista, joiden puolestapuhujista tuleeobjektiivisen mutta käytännössä ainoan saatavilla olevan tiedon välittäjiä (mt., 27).Vanhemmuudesta on muovautunut erityisosaamista vaativa taito. Fredin (2001) mukaanvanhemmuus mystifioidaan kertomalla, että asiantunti<strong>ja</strong>t tietävät paremmin, mitenvanhempien tulisi toimia eri tilanteissa. Näitä asiantuntijoita ovat perinteisten tutkijoiden<strong>ja</strong> ammattilaisten lisäksi erilaiset konsultit, jotka ovat erikoistuneet ratkomaanihmisten välisiä ongelmia. (Furedi 1997, 134.)Mitchell Dean (1999) <strong>ja</strong> Nikolas Rose (1999) ovat tarkastelleet asiantuntijoiden merkitystänyky-yhteiskunnassa. Dean <strong>ja</strong> Rose ovat soveltaneet tutkimuksissaan foucault’laistahallinnan analytiikan käsitteistöä. Hallinnan analytiikka on tehnyt foucault’laisenvalta-analytiikan soveltamiskelpoiseksi konkreettisessa sosiologisessatutkimuksessa (Helén 2004, 224).Ilpo Helénin (2004, 207) mukaan valta käsitetään hallinnan analytiikassa ha<strong>ja</strong>utuneeksi:se koostuu lukuisista suhteista, toimijoista <strong>ja</strong> vallan subjekteista. Yhdessä nämä osasetmuodostavat vallan harjoittamisen järjestelyn tai tilanteen. Deanin mukaan ihmistenhallinta on käytöksen oh<strong>ja</strong>amista (conduct of conduct) nimenomaan itsehallinnanavulla. Deanin määritelmän mukaan hallinnoiminen (governmentality) voidaan kiteyttäätoiminnaksi, jossa asiantunti<strong>ja</strong>tietoa hyödyntämällä pyritään vaikuttamaan ihmisiinmielihalujen, tavoitteiden <strong>ja</strong> kiinnostuksen kohteiden välityksellä. (Dean 1999, 10- 11.)Vallan, yksilön <strong>ja</strong> vapauden välinen suhde löytyy myös Michel Foucaul’lta. Foucault’nmukaan valta toimii yhteiskunnassa produktiivisesti vapaiden yksilöiden välitykselläsiten, että yksilöt houkutellaan toimimaan tiettyjen käytäntöjen mukaisesti. (Foucault1991, 92- 104; Foucault 1998, 132- 137.)Myös Rose (1999) muodostaa eräänlaisen synteesin yksilöllistymisen <strong>ja</strong> uudenlaisenhallinnoimisen välille. Rose korostaa Deania kiihkeämmin asiantuntijoiden roolia <strong>ja</strong>puhuu jopa uudesta asiantunti<strong>ja</strong>vallasta (mt., 12). Rose liittää uuden asiantunti<strong>ja</strong>vallankasvun hyvinvointivaltion muodostumiseen <strong>ja</strong> ihmisten käyttäytymistä tutkivien tietei-
13den syntymiseen. Kansalaisia on modernin aikakauden alusta pitäen opastettu itsehallitsemaan omaa elämäänsä. Ihmistieteisiin no<strong>ja</strong>avat asiantunti<strong>ja</strong>t ovat tarjonneetneuvo<strong>ja</strong>, joiden avulla ihmiset ovat voineet oh<strong>ja</strong>ta toimintaansa arkipäivän elämässä.(Mt., 86.)Seurauksena asiantunti<strong>ja</strong>hallinnasta on, että asiantuntijoiden esittämät erilaiset tieteellisettilastot, selvitykset <strong>ja</strong> määritykset ovat pal<strong>ja</strong>staneet totuuksia, joita kukaan moraalisestia<strong>ja</strong>tteleva ihminen ei ole voinut omissa valinnoissaan ohittaa. Näiden arvoihinvetoavien valintojen tai vaihtoehtojen avulla ihmiset saadaan a<strong>ja</strong>ttelemaan halutullatavalla <strong>ja</strong> tekemään sen poh<strong>ja</strong>lta individualistisia valinto<strong>ja</strong>, joissa kuitenkin lopultatarvitaan asiantuntijoiden opastusta <strong>ja</strong> apua. (Rose 1999, 87–88.)Edellä mainittuun kiteytyy Rosen asiantunti<strong>ja</strong>vallan perusidea: asiantunti<strong>ja</strong>t hallitsevatlegitimoidun totuuden avulla ihmisiä, jotka tekevät näennäisen vapaita <strong>ja</strong> itsenäisiävalinto<strong>ja</strong>. Esimerkiksi lääkärit määräävät tieteellisen totuuden perusteella terveyteen <strong>ja</strong>hyvään elämään tähtääviä toimintanorme<strong>ja</strong>: tunne normien hyödyllisyydestä tekee niistähelposti sisäistettäviä. Tällöin normien noudattamista ei koeta yksilöiden vapaudenrajoittamisena, vaan toiminnan mahdollistavina sääntöinä. (Lupton 1995, 11–13.)Valintojen vapauden näennäisyys korostuu, kun puhutaan lapsista <strong>ja</strong> heidän huolenpidostaannyky-yhteiskunnassa. Vanhempien hallinnoiminen on vahvasti esillä jo ennenlapsen syntymää: asiantunti<strong>ja</strong>t hallitsevat raskaana olevia naisia odotusa<strong>ja</strong>n ympärillekerääntyneen asiantunti<strong>ja</strong>tiedon avulla (Murphy 2003, 433–462; Furedi 2002, 69).Furedin (1997, 150) mukaan traditionaalisten moraaliarvojen tilan on täyttänyt epäluottamus<strong>ja</strong> riskitietoisuus, joiden avulla ihmisten hallinta tapahtuu. Sosiaalisen kiinteydenheikkeneminen on ironisesti vähentänyt individualistisen vapauden a<strong>ja</strong>tusta (mt., 162).Furedi siis <strong>ja</strong>kaa Rosen näkemyksen individualistisen vapauden näennäisyydestä, muttatäydentää näkemystä yhdistämällä individualismin lisääntymisen luottamuksen katoamiseen.Yhteisöllisten instituutioiden kaatuminen ei ole johtanut yksiselitteisestiyksilöitymisen ylemmyyteen: yksilöllisyys ilman integroitumista mihinkään aiheuttaaepäluottamusta huokuvan ilmapiirin. Furedi liittää asiantuntijoiden lisääntymisenyhteiskunnassa kasvaneeseen luottamuspulaan. (Mt., 128.)
14Furedi (2004) puhuu asiantuntijoihin no<strong>ja</strong>avasta terapiakulttuurista: yksilöllistynytyhteiskunta tarjoaa terapiakulttuurin nousulle otollisen maaperän. Terapiakulttuurissayksilön, yhteisön <strong>ja</strong> yhteiskunnan vaikeuksia <strong>ja</strong> ongelmia tarkastellaan kääntymälläsisäänpäin, ihmisten psyykeen puoleen. Terapiakulttuurissa yhteiskunnan ongelmiatarkastellaan usein terveyden tai sairauden näkökulmasta. Ongelmien ennaltaehkäisyksitarjotaan valistusta <strong>ja</strong> kasvatusta, psykoterapiaa sekä lääkitystä. (Pietikäinen 2005, 82.)<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syyt johtavat ennenkaikkea perheeseen, <strong>ja</strong> johon haetaan lääkitystä tukeutumalla vahvasti terapiakulttuurintulkintoihin.Edellä esittelemiäni riskiteoreetikoita, pelon kulttuurin ideoijia <strong>ja</strong> hallinnan analyytikko<strong>ja</strong>yhdistää yleisesti postmodernin yhteiskunnan kriitikkojen <strong>ja</strong>kama a<strong>ja</strong>tus yhteisöllisyydenkatoamisesta individualismin tieltä. Furedin mukaan yhteisten traditioiden <strong>ja</strong>sosiaalisten verkostojen katoaminen on jouduttanut epäluottamuksen ilmapiirin syntymistä.Jäätyään yksin ihmisistä on tullut haavoittuvaisia. (Furedi 1997, 140–141.) Tästähaavoittuvuuden ilmapiiristä nousee terapiakulttuuriin tukeutuvat asiantunti<strong>ja</strong>t, jotkavetoavat yhteisöistä <strong>ja</strong> traditioista vieraantuneisiin ihmisiin.Luottamus oman kokemuksen tuomaan asiantuntijuuteen ei saa vastakaikua <strong>ja</strong> tukeanykyisen kaltaisesta kulttuurista, jonka perustana eivät ole enää yhteisesti <strong>ja</strong>etut traditiot.Beckin (1992) mukaan riskiyhteiskunnassa yksilö ei enää vahvista omia kokemuksiaanyleisellä tiedolla, vaan yleisen tiedon käsitys henkilökohtaisista kokemuksista luokunkin henkilön kokemusmaailman (mt., 71–72). Yksilön kokemusmaailman muodostuminenon riippuvainen yleisestä tiedosta, jonka esittämiseen tarvitaan asiantuntijoita.Tällaisen yleisen tiedon levittäjänä media on vailla vertaansa.
153.3 Media asiantunti<strong>ja</strong>tiedon välittäjänäMedialla on keskeinen tehtävä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Media välittää, luo <strong>ja</strong>hallitsee tietoa (Pietikäinen 2001, 26- 39). Massamedia <strong>ja</strong> populaarikulttuuri eivätainoastaan raportoi tapahtumista <strong>ja</strong> asioista, vaan niillä on osoitettu olevan merkitystäsosiaalisen kontrollin <strong>ja</strong> valvonnan ylläpitämiselle (Garland 2001; Estrada 1999).Altheiden (2002, 3) mukaan medialla on merkittävä rooli ihmisten mielipiteiden muokkaamisessanimenomaan riskitietoisemmiksi. Altheide painottaa median merkitystäpaitsi pelon kulttuurin ylläpidossa myös sen synnyssä. Media luo mielikuvia <strong>ja</strong> kytkeeasiayhteyksiä toisiinsa; syntynyt kokonaisuus muokkaa ihmisten maailmankuvaa. (Mt.,175–185.) Myös tiettyjen asioiden jättäminen mediassa kokonaan keskustelun ulkopuolellevaikuttaa syntyneeseen kokonaisuus kuvaan (Mustonen 2001, 67). Medialla ontäten useilla tavoilla merkittävä vaikutus ihmisten kokemusmaailmaan.Rikollisuutta tutkineen David Garlandin (2001, 158) mukaan media dramatisoi <strong>ja</strong>institutionalisoi kokemukset rikollisuudesta osaksi julkista kokemusta hyödyntämälläyleisön psykologista kaikupoh<strong>ja</strong>a. Garlandin mukaan seurauksena on, ettei yleisökiinnitä huomiota itse rikokseen, edes virallisiin tilastoituihin määriin, vaan mediaan <strong>ja</strong>sen luomiin rikoskuviin, jotka a<strong>ja</strong>n myötä vahvistuvat kollektiivisiksi tuntemuksiksi (ks.myös Estrada 1999).Ympäristöongelmien mediahuomiota tutkineen Pertti Suhosen (1994, 34–36) mukaanyhteiskunnassa on monia asiantilo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> olosuhteita, jotka kilpailevat julkisuuden areenoillakeskenään yhteiskunnallisen ongelman statuksesta. Kilpailu julkisesta tilastajohtuu Suhosen mukaan siitä, että areenojen resurssit ovat ra<strong>ja</strong>lliset; ne voivat kiinnittäähuomiota vain harvoihin aiheisiin kerrallaan. Potentiaalisten ongelmien aktualisoituminenperustuu uutuuden <strong>ja</strong> dramaattisuuden voimaan. Asiat, joista puhutaan, täytyy myöspystyä kytkemään laa<strong>ja</strong>lti hyväksyttyihin arvoihin <strong>ja</strong> myytteihin. Tällöin asioilta edellytetäänkulttuurista tuttuutta. Lisäksi taloudellisten <strong>ja</strong> poliittisten voimien intressientäytyy kytkeytyä ongelmanmääritykseen, koska ristiriitaiset asiat eivät pääse julkisuuteenhelposti.
16Keskityn tässä tutkimuksessa ilmiöön, joka tunnetaan julkisuudessa nimellä lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>. Pahoinvointia luonnehtii dramaattisuus, <strong>ja</strong> sitä oh<strong>ja</strong>avat myytitviattomasta lapsuudesta. Pahoinvointiin liitetään taloudellisia <strong>ja</strong> perhepoliittisia intressejä– usein 1990-luvun taloudellisen laman mukanaan tuomiin leikkauksiin viitaten.Perhe <strong>ja</strong> vanhemmuus, johon lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> kaikkein voimallisimminkytketään, saavat kuitenkin julkisuutta ennen kaikkea arvoina, joista on jo pidemmänaikaan oltu huolestuneita. Riitta Jallino<strong>ja</strong>n mukaan perheen ympärille on muodostunutpelon ilmapiiri, jonka eräänä lähteenä <strong>ja</strong> levittäjänä on nimenomaan lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong><strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevä mediapuhe (Jallino<strong>ja</strong> 2004, 94). Myös Beck <strong>ja</strong> Beck-Gernsheim (1995) korostavat massamedian roolia vanhemman <strong>ja</strong> lapsen väliseenmateriaaliseen <strong>ja</strong> emotionaaliseen suhteeseen kohdistuvien kasvavien vaateiden leviämisessä<strong>ja</strong> levittämisessä (mt., 108–110).Useat tutki<strong>ja</strong>t ovat huomanneet, että lasten hyvinvoinnista on keskusteltu viime vuosinapaljon julkisuudessa; huolta on kannettu erityisesti syrjäytymisestä, mielenterveydestä<strong>ja</strong> päihteiden käytöstä (Karvonen 1999; Bardy, Salmi, Heino, 2001). Kootessaanyleiskatsausta lapsia <strong>ja</strong> nuoria kuvaavista tilastoista, rekistereistä <strong>ja</strong> aikasar<strong>ja</strong>tutkimuksista,Sakari Karvonen (1999) on huomannut, kuinka näkymättömiä lapset ovat tilastoissa.Vilkkaasta julkisesta keskustelusta huolimatta, lasten eri elämänalueita laa<strong>ja</strong>stikattavia katsauksia, ei ole liiemmin ollut käytettävissä. Siksi lasten hyvinvoinnin <strong>ja</strong>terveyden kehityssuuntia on vaikea arvioida. (Karvonen 1999, 19.)Vaikka tilasto<strong>ja</strong> olisikin käytössä, ei niiden soveltaminen suoraan lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin tutkimiseen ole suinkaan ongelmatonta. Huumausainerikoksetkertovat yhtä paljon nuoriin kohdistuvan valvonnan tehostumisesta kuinsyrjäytymisestä, <strong>ja</strong> erityisopetuksen määrä hei<strong>ja</strong>stelee vähintään yhtä paljon yhteiskunnanarvostusta <strong>ja</strong> huolenpitoa lapsista kuin todellisessa syrjäytymisuhassa elävien lastenmäärää (Karvonen, 19- 22). Estradan (1999, 144) mukaan ruotsalaisten koulujenpoliisille ilmoittamat väkivaltatapaukset keskittyivät vielä 1980-luvulla melko vakaviintapauksiin, mutta 1990-luvulla koulut alkoivat ilmoittaa väkivallasta huomattavastihelpommin: vähäisimmätkin koulutappelut ilmoitettiin poliisille. Estradan mukaan tämä
17puolestaan johti nuorisorikostilastojen kasvuun.( Ks. myös Aaltonen <strong>ja</strong> Honkatukia2002, 217.)Nuorisorikollisuuteen kohdistunutta kontrolliaaltoa tutkineen Hans von Hoferin (2000,68) mukaan yksi syy kontrollin lisääntymiselle on kasvava herkistyminen. Jokapäiväinenelämä on muuttunut entistä ennustettavammaksi, jolloin kaikkeen poikkeavaan onalettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Kontrollin lisääntymistä voidaan tulkitamyös riskikäsitteistöä käyttäen: pelon linssin läpi tarkasteltuna lähes kaikkea toimintaavoidaan tarkastella ainakin potentiaalisena riskinä tai uhkana. Ar<strong>ja</strong> Hämäläisen (1995,18–23) mukaan rikostapahtuma tuodaan osaksi sanomalehden luki<strong>ja</strong>n arkipäivääluomalla tunne siitä, että kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa <strong>ja</strong> milloin tahansa.Tätä käsitystä ylläpidetään voimakkain stereotypioin <strong>ja</strong> kielikuvin. Samalla tavallamyös lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista tehdään lehtikirjoituksissa sattumanvaraista:<strong>pahoinvointi</strong> ei ole vain "huonojen" perheiden ongelma, vaan myös "parempien"perheiden lapsilla on ongelmia.Näkymättömyyden lisäksi Karvonen (1999) on kiinnittänyt huomiota lapsitilastojentunnuslukujen ongelmallisuuteen: tunnusluvuissa korostuvat riskit <strong>ja</strong> poikkeavuudet,eivät tavanomainen elämä tai yleiset kokemukset. Esimerkiksi lasten terveyden osalta eitilastoinnin kannalta näytä olevan kiinnostava tosiseikka, että valtaosa lapsista onterveitä, käytettiinpä mittarina mitä tahansa terveyden osa-aluetta. Vastaavasti muutoson tilastoinnissa kiinnostavampaa kuin muuttumattomuus: alle 20-vuotiaiden tyttöjenaborttien yleistyminen muutaman viime vuoden aikana on saanut varsin paljon julkisuutta,vaikka kysymys on aborttien vähäisyyden vuoksi verraten pienistä määristä.(Mt., 20.) Tutkimukset, joiden mukaan suurin osa lapsista <strong>ja</strong> nuorista voivat varsinhyvin (esim. Keskinen 2001), hukkuvat mediassa pahoinvoinnin eetokseen (ks. myösHoikkala (toim.) 1991).Edellä käsittelemieni tilastoihin liittyvien tulkinta- <strong>ja</strong> tunnuslukuongelmien vuoksijulkista puhetta lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista on vaikea suhteuttaa todelliseen<strong>pahoinvointi</strong>in. Mar<strong>ja</strong>tta Bardy, Minna Salmi <strong>ja</strong> Tar<strong>ja</strong> Heino ovat raportissaan Mikälapsiamme uhkaa? (2001) pyrkineet selvittämään, mistä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoin-
18nissa on kyse. Tutkijoiden mukaan koko lapsiväestön tasolla kovilla mittareilla mitattunaterveys on kehittynyt myönteisesti, mutta terveyden kokeminen hyväksi on heikentynyterilaisen oireilun määrän lisääntyessä. Tutki<strong>ja</strong>t ehdottavat avuksi rakenteellisiaparannuksia lapsiväestön kasvuoloihin; lapsiperheiden arkea raamittavat tekijät -taloudellinen toimeentulo <strong>ja</strong> vanhempien pärjääminen työmarkkinoilla - ovat raaistuneet1990-luvulla. (Mt., 18–20, 57.) Lapsiperheiden taloudellisen aseman heikentyminen,esimerkiksi tuki- <strong>ja</strong> palvelujärjestelmien rapautuminen, kertoo karua kieltä perheenyhteiskunnallisesta asemasta. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetoksessa taloudellisettekijät jäävät kuitenkin vähemmälle huomiolle. Pahoinvointikirjoituksissa pääpainoongelman syiden <strong>ja</strong> ratkaisuiden etsimisessä on muualla.Vaikka lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin lisääntymisestä ei ole olemassa yksiselitteisiätutkimustuloksia, julkisuudessa <strong>pahoinvointi</strong> on ollut lapsia <strong>ja</strong> nuoria viime aikoinauseimmiten kuvaava piirre. Tiedotusvälineet ovat ratkaisevassa roolissa määrittämässämillaiset asiantilat koetaan yhteiskunnassa niin vakaviksi sosiaalisiksi ongelmiksi, ettäniiden poistamiseksi aletaan vaatia <strong>ja</strong> kehittää toimenpiteitä (Aaltonen <strong>ja</strong> Honkatukia2002, 217). Mark Seltzerin (1998, 6) kirjoittaa vallalla olevasta haavakulttuurista, jokatuottaa patologista julkisuutta. Pahoinvoinnin julkisen eetoksen tarkempi tutkiminen ontärkeää, koska ainoastaan systemaattisella tutkimisella on mahdollista päästä pintaasyvemmälle tarkastelemaan, mistä julkisessa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoittelussa oikeastaan onkyse: millaisia käytäntöjä <strong>ja</strong> pyrkimyksiä se luo <strong>ja</strong> tekee mahdolliseksi vallitsevassakulttuurissa?Se, onko riski- <strong>ja</strong> pelon kulttuuri median luomaa, <strong>ja</strong>kaa mielipiteitä tutkijoiden keskuudessa.Altheidenin (2002) mukaan medialla on aktiivinen rooli pelkojen tuottamisessa.Toisaalta Furedi (1997, 51–55) ei pidä mediaa syyllisenä uhka- <strong>ja</strong>riskia<strong>ja</strong>tteluun. Median rooliksi jää ihmisten suhtautumisen vahvistaminen <strong>ja</strong> pelkojenmuotojen muokkaaminen. Media saattaa Furedin mukaan suurennella tai vähätelläjotakin ilmiötä, muttei sinänsä aiheuta riskitietoisuutta. Useat tutkimukset tukevatkuitenkin a<strong>ja</strong>tusta, että mediassa korostetaan ainakin tiettyjä pelko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> riskejä yli niidentodellisen olemassaolon, <strong>ja</strong> osallistutaan näin pelon kulttuurin rakentamiseen. (Garland2001; Singer & Endreny, 1993; Kivivuori, Smolej <strong>ja</strong> Kemppi 2002.)
19Kaikesta huolimatta tämän tutkimuksen tarkoituksena ei ole suhteuttaa todellista -tutkittua <strong>ja</strong> tilastoitua - <strong>pahoinvointi</strong>a <strong>ja</strong> mediassa uutisoitua <strong>pahoinvointi</strong>a toisiinsa.Olennaisempaa on selvittää, millaisten sosiaalisten <strong>ja</strong> kulttuuristen merkitysrakenteidenvälittämänä lapsuutta, nuoruutta <strong>ja</strong> vanhemmuutta tarkastellaan julkisuudessa. Mediaaineistoon ymmärrettävissä a<strong>ja</strong>nkohtaisten asioiden hei<strong>ja</strong>stumana: se osallistuu ilmiöidentuottamiseen muiden tahojen ohella (Jallino<strong>ja</strong> 2000b, 16).4 TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUSKYSYMYKSETTämä on laadullinen tutkimus vuosituhannen vaihteen molemmin puolin käydystäjulkisesta keskustelusta lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ympärillä. Olen valinnutaineistoksi kahdessa sanomalehdessä (Etelä-Suomen Sanomat = ESS <strong>ja</strong> HelsinginSanomat = HS) julkaistut aihetta käsittelevät uutiskirjoitukset <strong>ja</strong> mielipidesivujenkirjoitukset. Edellä käsittelemäni riskejä <strong>ja</strong> pelon kulttuuria käsittelevät sosiologisetteoriat tarjoavat viitekehyksen, josta käsin lähestyn pahoinvoinnin eetosta.<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on ongelma, jolle etsitään julkisuudessa kiivaasti syitä <strong>ja</strong>ratkaisu<strong>ja</strong>. Keskityn näitä koskevien kysymysten tarkastelussa selvittämään, millainenmerkitys vanhemmille annetaan pahoinvoinnin ongelman syntymisessä <strong>ja</strong> erityisestiratkaisussa? On tärkeätä tutkia myös kriittisesti vanhempiin kohdistettu<strong>ja</strong> vaatimuksia,jotka ovat epäluottamuksen ilmapiirissä vahvistuneet. Lisäksi on aiheellista selvittääpahoinvoinnin eetoksesta rakentuneet puhu<strong>ja</strong>t, jotka saivat äänensä kuuluville lehtienmielipidesivuilla <strong>ja</strong> uutisissa. Minkälaista perheen hallintaa <strong>ja</strong> säätelyä he tuottivat?Kävin luvussa kaksi läpi erilaisia näkökulmia, joista lapsuutta <strong>ja</strong> nuoruutta on tarkasteltu.Pahoinvointikirjoituksissa lapsuutta <strong>ja</strong> nuoruutta lähestytään julkisuudelle tyypillisestäongelmanäkökulmasta (vrt. vastakkainen "tulevaisuuden toivo näkökulmalle").Ongelmanäkökulma haarautuu kahteen haaraan, joista toisessa lapsuutta <strong>ja</strong> nuoruutta
20tarkastellaan uhkanäkökulmasta <strong>ja</strong> toisessa uhrinäkökulmasta. Olen oheiseen kuvioon(kuvio 1) hahmotellut ongelmanäkökulman <strong>ja</strong> sen haarat uhrinäkökulman <strong>ja</strong> uhkanäkökulman.OngelmanäkökulmaUhrinäkökulmaVanha uhkanäkökulmaPelon kulttuuri<strong>ja</strong> terapiakulttuuriKontrollikulttuuriLapset <strong>ja</strong> nuoretjulkisuudessaKuvio 1. Pahoinvointikirjoitukset riskiyhteiskunnassa: lapset <strong>ja</strong> nuoret uhreina<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a lähestytään julkisuudessa uhrinäkökulmasta, jossakorostetaan lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhriasemaa. Vanha uhkanäkökulma (vrt. Cohen 1987,Springhall 1998) jää <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa varjoon. Väkivallan purkausten, päihteidenkäytön, koulukiusaamisen <strong>ja</strong> muun häiriökäyttäytymisen ei nähdä olevan merkkilasten kurittomuudesta tai <strong>nuorten</strong> kapinoinnista. Lapset <strong>ja</strong> nuoret eivät uhkaa mitään taiketään, vaan uhkat kohdistuvat <strong>pahoinvointi</strong>diskurssissa lapsiin <strong>ja</strong> nuoriin itseensäaiheuttaen <strong>pahoinvointi</strong>a. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> muodostaa yhteiskunnallisenongelman, jolle etsitään syitä (<strong>ja</strong> syyllisiä) ensikädessä perheestä. Julkisuuden valokeilakohdistetaan vanhemmuuteen.
215 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄTTutkin kahdessa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa (HS) <strong>ja</strong> Etelä-Suomen Sanomissa(ESS) vuosina 1999- 2001 ilmestyneitä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a koskeviakirjoituksia. Helsingin Sanomat on maan johtava valtakunnallinen lehti 2 <strong>ja</strong> Etelä-Suomen Sanomat Lahdessa ilmestyvä päijäthämäläinen maakuntalehti. Sanomalehtijulkisuusmuodostaa tutkimuksen toimintatilan, jossa joukko ihmisiä kokoontuu - yhdessä<strong>ja</strong> erikseen - tuottamaan eetosta lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista. Tarkastelen sanomalehteäaluksi osana suomalaista yhteiskuntaa <strong>ja</strong> mediamaailmaa. Tämän jälkeen hahmottelensuuntaviivo<strong>ja</strong> sanomalehtijulkisuuden tarkastelun sosiologisiksi lähestymistavoiksi.5.1 Sanomalehdet sosiologisena tutkimuskenttänä”Asioista tulee yhteiskunnallisia ongelmia vastakun ne tulevat yhteiskunnallisen kommunikaation piiriin.”(Luhman 1989, 28–29.)Sanomalehteä voidaan pitää vaikutusvaltaisena <strong>ja</strong> seurattuna tapahtumien <strong>ja</strong> ihmistennäyttämönä. Se joutuu kuitenkin taistelemaan paikastaan joukkoviestinnän muuttuvassamaailmassa. Hannu Erämetsän (1994, 20–23) mukaan 1960– <strong>ja</strong> 1970-luvuilta lähtiensähköinen joukkoviestintä (televisio <strong>ja</strong> videot sekä 1990-luvulla tietoverkot) on noussutalati merkittävämmäksi suhteessa sanomalehdistöön - vapaa-a<strong>ja</strong>nkulttuurin näkökulmastakatsoen. Kuitenkaan vielä uudelle vuosisadallekaan siirtyessä sähköinen joukkoviestintäei ole syrjäyttänyt sanomalehtiä uutisten välittäjänä. Sanomalehti on uudellakin2 Valtakunnallisiksi sanomalehdiksi luokitellaan "vaikutusalueeltaan" <strong>ja</strong> sisällön laajuudeltaan suurimmatlehdet. Jyrkiäisen <strong>ja</strong> Savisaaren (1994, 54–55) mukaan sanomalehdistön alueellinen rakenne on kuitenkinsuhteellinen, joten esimerkiksi Helsingin Sanomia voi hyvällä syyllä pitää valtakunnallisen lehden ohellauusmaalaisten maakuntalehtenä <strong>ja</strong> toisaalta pääkaupunkiseutulaisten paikallislehtenä.
22vuosituhannella suomalaiset parhaiten tavoittava media: sanomalehteä lukee päivittäin86 prosenttia suomalaisista (12–69-vuotiaista). (Suomen Lehdistö 2001:7, 18- 19.)Pertti Suhosen (1994, 55) mukaan joukkoviestinten vaikutusvalta perustuu ensisi<strong>ja</strong>isestitavoitettavuuteen. Jäsen- <strong>ja</strong> yleisömäärät, luki<strong>ja</strong>-, kuunteli<strong>ja</strong>- <strong>ja</strong> katso<strong>ja</strong>luvut, kävijämäärätsekä osallistumis- <strong>ja</strong> kannatusluvut osoittavatkin osaltaan, kuinka menestyksellisiäväestöön kohdistuvat puhuttelut ovat (Pietilä <strong>ja</strong> Sondermann 1987, 11–12). Myöskestotilaajien osuus kokonaislevikistä kertoo lehden tavoitettavuudesta. Suomalaisellelehdistörakenteelle onkin tyypillistä tilaa<strong>ja</strong>poh<strong>ja</strong>isuus, koska valtaosa sanomalehtienkokonaislevikistä koostuu tilatuista lehdistä (Jyrkiäinen <strong>ja</strong> Savisaari 1994, 53).Olen päätynyt tarkastelemaan valtakunnallisen sanomalehden (HS) lisäksi myös peitoltaanpienempää, mutta silti aineiston riittäväksi kertymiseksi kohtuulevikkistä maakuntalehteä(ESS). Helsingin Sanomat tavoittaa Suomen ainoana valtakunnallisena lehtenäpäivittäin suuren joukon ihmisiä. Vuonna 2000 Helsingin Sanomien levikki oli 446 972.Etelä-Suomen Sanomat jää huomattavasti jälkeen valtalehden levikistä; Etelä-SuomenSanomien levikki samana vuonna - vuonna 2000 - oli 62 218. (Suomen Lehdistö2001:6, 35–44.)Tärkeänä pidetyillä uutisilla on taipumus kasaantua. Suhosen (1994, 56) mukaan asioitakäsitellään paitsi näkyvästi myös toistuvasti useissa eri välineissä. Puhutaan uutistenyhdenmukaisuudesta: eri mediat tarkastelevat yhteisiä asioita yhteisestä näkökulmasta<strong>ja</strong> tarjoavat yleisölle samansuuntaisia tulkinto<strong>ja</strong>. Mustonen (2001, 65) käyttää tästänimitystä konsonanssi viitaten eri tiedotusvälineiden mediasisältöjen yhdenmukaisuudenasenteeseen: median vaikutukset ovat sitä voimakkaampia, mitä enemmän samanlaistasisältöä toistetaan eri kanavissa.Etelä-Suomen Sanomat tarjoaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetoksen tutkimiseenmaakuntatason vertailupinnan. Pahoinvointikirjoitusten paikantaminen maakuntatasoltaon osoitus keskustelun laajuudesta <strong>ja</strong> levinneisyydestä. Kahden eri lehden tarkastelullaolen halunnut varmistaa, että aineisto sisältää keskeiset piirteet vuosituhannen vaihteen<strong>pahoinvointi</strong>keskustelusta. Tarkoitukseni ei ole lähteä laa<strong>ja</strong>sti erottelemaan <strong>ja</strong> analysoi-
23maan lehtien ero<strong>ja</strong>. Tutkimustulokset eivät siten kerro ensisi<strong>ja</strong>isesti sen enempääHelsingin Sanomista kuin Etelä-Suomen Sanomistakaan vaan ennen kaikkea lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista <strong>ja</strong> vanhemmuudesta vuosituhannen vaihteen Suomessa.Sanomalehdet eivät muodosta homogeenista joukkoa. Sanomalehdet <strong>ja</strong>otellaan Suomessakansainvälisen UNESCOn <strong>ja</strong> kansainvälisen sanomalehtien liiton tilastojen kanssayhtenevän käytännön mukaan päivälehtiin, jotka ilmestyvät 4- 7 kertaa viikossa (eng."daily", ruots. "dagstidningar"), sekä harvemmin ilmestyviin lehtiin, jotka ilmestyvät1- 3 kertaa viikossa (engl. "non-dailies", ruots. fådagarstidningar"). (Löyttyniemi 1988,315; Suomen Lehdistö 2001:6, 7.) Suomessa ilmestyy sanomalehtien lisäksi "sanomalehtityyppisiä”ilmaislehtiä, joiden leviäminen perustuu yksinomaan mainostulojenvaraan (Jyrkiäinen <strong>ja</strong> Savisaari 1994, 53–59).Sanomalehtien yhteiskunnallisen aseman hahmottumista voidaan lähestyä tarkkailemallaniiden itsemäärittelyitä. Suhteuttaessaan itseään "toisiin" niin ihmiset kuin instituutiotkinpal<strong>ja</strong>stavat itsestään kiintoisia seikko<strong>ja</strong>. Tällaisena pal<strong>ja</strong>stuksena voidaan tarkastellamuutama vuosi sitten Metro-lehden ympärillä tapahtunutta selkkausta. Markkinatuomioistuinteki vuoden 2001 alussa merkittävän päätöksen, jossa se kielsi Metrolehteäkäyttämästä markkinoinnissaan sanaa sanomalehti. Asian vei markkinatuomioistuimeenSanomalehtien Liitto. Kiinnostavaa tuomioistuimen päätöksessä on sanomalehtikäsitteeseenliitetyt piirteet, jotka erottavat sanomalehden ilmaiseksi <strong>ja</strong>etusta Metrolehdestä.Suomen Lehdistö (2001:1, 5) siteerasi tuomioistuimen päätöstä pääkirjoituksessaanseuraavasti:"Markkinatuomioistuin toteaa, että sanomalehdillä on perinteisesti ollut yhteiskunnassamerkittävä asema sanan <strong>ja</strong> ilmaisuvapauden toteuttajina. Lisäksi sanomalehtion osta<strong>ja</strong>lle tärkeä tiedotusväline. Päätöksessä korostetaan sanomalehdenmerkitystä yhteiskunnallisen keskustelun välittäjänä."(Suomen Lehdistö 2001:1, 5.)Sanomalehti - toisin kuin ilmais<strong>ja</strong>kelulehti - ei markkinatuomioistuimen mukaan vainvälitä uutisia vaan yhteiskunnallisia keskustelu<strong>ja</strong>. Yhteiskunnallisten keskusteluidenvälittämisen myötä korostuu sanomalehden keskeinen rooli ihmisten kokoamisessa
24yleisöksi lehden ympärille. Yhteiskunnallisten keskusteluiden painottaminen tuo esiinmyös sanomalehden merkityksen ihmisten kokoamisessa sanomalehteen - mielipidesivustoille<strong>ja</strong> toimittajien haastattelemana uutiskirjoituksiin - keskustelemaan a<strong>ja</strong>nkohtaisistaaiheista.Ilmais<strong>ja</strong>kelulehtien lisäksi sanomalehtiä - tarkemmin päivälehtiä - on vertailu niinsanottuihin iltapäivälehtiin. Esa Reunasen (2003) mukaan iltapäivälehtiä pidetäänpopulaarina mediana, kun taas päivälehdet ovat yleisen käsityksen mukaan vakaviaviestimiä. Reunasen mukaan populaarissa journalismissa politisoidaan <strong>ja</strong> politikoidaanhenkilökohtaisesti <strong>ja</strong> kielellisesti leikitellen, kun taas vakavassa journalismissa aiheitakäsitellään asiakeskeisesti <strong>ja</strong> yksikäsitteiseen kieleen pyrkien. Reunasen mukaan näidenlehtityppien väliset erot ovat kuitenkin viime vuosina kaventuneet. Erojen soukentuminenon tapahtunut nimenomaan niin päin, että päivälehdet ovat "iltapäivistyneet".Päivälehtien jutut ovat lyhentyneet, asioita on alettu käsitellä enemmän henkilöidenavulla. Viranomaisten muodollisten tapahtumien raportoinnista on siirrytty enemmäntrendien kuvailuun <strong>ja</strong> päätösten arkisten vaikutusten havainnollistamiseen. (Mt., 90.)Samanlaista popularisoitumista on havaittu myös muissa medioissa. Esimerkiksi viimeaikoina on hyökätty populismisyytöksin arvovaltaisen uutistoimituksen kruununapidettyä Yleisradiotakin vastaan (ks. kritiikistä Rappe 2004).Reunanen (2003) on tullut lehtityyppien vertailussa tullut siihen tulokseen, että iltapäivälehdetsuosivat päivälehtiä enemmän tulkittua profiilia <strong>ja</strong> osallistuivat näin omissanimissään keskusteluun. Päivälehdissä taas painottuu uutismainen selostava profiili sekäreplikoiva, eli kerto<strong>ja</strong>n (toimitta<strong>ja</strong>) <strong>ja</strong> toimi<strong>ja</strong>n (haastateltava) näkökulmien vuorotteluunperustuva profiili. Näin lehti mielellään asettuu itse taustalle, jolloin muille tahoilletarjoutuu tai tarjotaan tilaa esitellä asioita omista näkökulmistaan. (Mt., 210, 513–514.)Tällaisen tilan löytyminen on tutkimuksessani olennaista. En ole tässä tutkimuksessakiinnostunut vain toimittajien tulkinnoista vaan siitä, millä tavoin myös muut toimi<strong>ja</strong>t -asiantunti<strong>ja</strong>t, ammattilaiset <strong>ja</strong> kansalaiset - osallistuvat uutisissa <strong>ja</strong> mielipidekirjoituksissapahoinvoinnin eetoksen rakentamiseen. Helsingin Sanomat osoittautui Reunasen(mt., 514) tutkimuksessa kaikkein vähäeleisimmäksi lehdeksi: se osallistui keskusteluun
25tulkitsevan kerto<strong>ja</strong>n avulla selvästi vähiten. 3 Ilmais<strong>ja</strong>kelulehtiin verrattuna sanomalehdetovat siis itsenäisiä, yhteiskunnallisten keskusteluiden aktiivisia herättelijöitä.Iltapäivälehtiin verrattuna päivälehdet käyttävät vähemmän tulkittua profiilia, mikämahdollistaa toimituksen äänen erottelemisen uutisten muista "äänistä" eli haastateltavienpuheenvuoroista.Tutkimukseni kontekstilla – sanomalehdellä – on kahdensuuntaista sosiaalista toimintaa.Ensinnäkin lehdet kokoavat ympärilleen yleisöä <strong>ja</strong> rakentavat näin yhteisöllisyydentunnetta. Uutisten yhteisöllisyyden voimaa on selitetty arjen rytmittämisen kannalta.Morleyn (1992, 80–81) mukaan kotoinen rituaali käyttää viestimiä on linkki yksilöiden<strong>ja</strong> yhteisöjen välillä. Arkinen tapa aloittaa päivä sanomalehdellä <strong>ja</strong> päättää se iltauutisiinon paitsi maailman menossa pysymistä <strong>ja</strong> osa päivärytmiä myös kytkeytymistä yhteisiintiedonlähteisiin. Uutisten seuraaminen tarjoaa keinon osallistua yhteisöön. Mediatarjoaakin yhteiskunnan eri toimijoille laajimman mahdollisen julkisen tilan yhteistenasioiden ääreen kokoontumiselle. (Pietikäinen 2001, 28.) Jallino<strong>ja</strong>n (2000b) mukaanyleisö myös haluaa tulla yleisöksi, jolloin sen on mahdollista aistia voimakas yhteisöllisyydentunne - erityisesti viihteen <strong>ja</strong> urheilun maailmassa (mt., 180).Toiseksi sanomalehdet keräävät ihmisiä julkisuuteen keskustelemaan erilaisista a<strong>ja</strong>nkohtaisista<strong>ja</strong> tärkeänä pidetyistä aiheista. Kauko Pietilä <strong>ja</strong> Klaus Sondermann (1994)ovat tutkimuksessaan Sanomalehden yhteiskunta lähestyneet viestimiä niiden sisäisensosiaalisen toiminnan näkökulmasta. Pietilän <strong>ja</strong> Sondermannin kiinnostus ei sitenkohdistu joukkoviestinten yleisöön, jolla tutki<strong>ja</strong>t eivät jyrkän tulkintansa mukaan näejoukkoviestinnässä sosiaalisen toiminnan mahdollisuutta (mt., 52). Mielestäni Pietilän <strong>ja</strong>Sondermannin tutkimuksen hedelmällisyys piilee siinä, että se rohkaisee tutkijoitatarkastelemaan sosiaalista toimintaa myös itse sanomalehdessä.Pietilä <strong>ja</strong> Sondermann (1994) ehdottavat, että sanomalehteä tutkittaessa tulisi kokonaanluopua a<strong>ja</strong>tuksesta, että yhteiskunta on sanomalehden konteksti. Sen si<strong>ja</strong>an sanomalehtiolisi nähtävä yhteiskuntana. Pietilän <strong>ja</strong> Sondermannin mukaan sanomalehdessä kokoontuuyleisön lisäksi myös toimijoita samaan aikatilaan; mukanaoli<strong>ja</strong>t ovat siinä toisilleen3 Muita lehtiä Reunasen (2003) tutkimuksessa olivat Iltalehti, Dagens Nyheter <strong>ja</strong> Aftonbladet.
26läsnä, siksi aikatila on sosiaalinen. (Mt., 46.) Sosiologian mahdollisuus <strong>ja</strong> missiosanomalehden tutkimisessa on, alkuun ehkä vain tieto-opillisia kysymyksiä herättävien,sosiologisesti läpinäkymättömien <strong>ja</strong> sameiden tekstien sosiaalisen toiminnan tarkasteleminen.(Pietilä <strong>ja</strong> Sondermann 1987, 30.) Reunasen (2003, 13) mukaan, diskursseissaon keskeistä paitsi puhutteli<strong>ja</strong>n kyky sitoa diskurssin piiriin sisällöllisiä aineksia, myöskyky sitoa tai liittää diskurssin piiriin ihmisiä, jotka haluavat, <strong>ja</strong> joiden myös oletetaanosallistuvan tähän diskurssiin.5.2 Tutkimusaineiston esittelyOlen kerännyt tutkimusaineiston - lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevät kirjoitukset(n = 587) - kolmen vuoden a<strong>ja</strong>lta (1999–2001) Etelä-Suomen Sanomista (ESS) <strong>ja</strong>Helsingin Sanomista (HS) (liite 1). Osan aineistosta olen leikannut lehdistä reaalia<strong>ja</strong>ssa(1999- ) jo pidemmän aikaan aihetta kohtaan tuntemani kiinnostuksen vuoksi (ESS =90, HS = 180). Pro gradu -tutkielman aiheen täsmennyttyä päädyin täydentämäänaineistoa mikrofilmeiltä (ESS = 240, HS = 77 ), jotta saisin mahdollisimman tarkankuvan keskeisistä elementeistä, joista lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetos vuosituhannenvaihteessa rakentui. Olen oheiseen taulukkoon (taulukko 1) merkinnyt, kuinkapaljon tutkimuksen aineistosta on lehdistä välittömästi leikattu<strong>ja</strong> kirjoituksista, <strong>ja</strong> kuinkapaljon olen täydentänyt aineistoa mikrofilmeiltä.Taulukko 1. Pahoinvointia käsittelevät kirjoituksetEtelä-Suomen Sanomissa <strong>ja</strong> Helsingin Sanomissa 1999–2001 (n)Helsingin Sanomat (HS) Etelä-Suomen Sanomat (ESS)HS <strong>ja</strong> ESSyhteensäKaikkiVuodet Lehtileike Mikrofilmi Yhteensä Lehtileike Mikrofilmi Yhteensä yhteensä1999 51 19 70 26 87 113 1832000 57 15 72 32 71 103 1752001 72 43 115 32 82 114 229Kaikki 180 77 257 90 240 330 587
27Helsingin Sanomien kohdalla olen aineiston keruussa pystynyt hyödyntämään lehdensähköistä verkkoarkistoa (http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/). Hain kirjoituksiaverkkoarkistosta yhdistetyllä haulla, jossa hakusanoina esiintyivät <strong>pahoinvointi</strong> sekälapset tai nuoret. Verkkoarkistosta pystyin lukemaan jokaisesta haun tuloksena löytyneestäkirjoituksesta pienen pätkän, josta selvisi, oliko kyseessä aiheeseeni liittyväkirjoitus vai ei. 4 Koska kirjoituksia ei voi Helsingin Sanomien verkkoarkistossa lukeaveloituksetta kokonaan, keräsin verkkoarkistosta hakusanojen avulla kartoittamanikirjoitukset vielä erikseen mikrofilmeiltä. Etelä-Suomen Sanomat kävin mikrofilmeiltäläpi kokonaisuudessaan vuosien 1999–2001 osalta.Kirjoituksia kertyi kaiken kaikkiaan enemmän Etelä-Suomen Sanomista (56 % kaikistakirjoituksista) kuin Helsingin Sanomista (44 % kaikista kirjoituksista). Tämä ei välttämättätarkoita, että Etelä-Suomen Sanomissa olisi kirjoitettu pahoinvoinnista enemmänkuin Helsingin Sanomissa; hakusanojen käyttö Helsingin Sanomien verkkoarkistossa onsaattanut kaventaa osumahaarukkaa. Huolimatta siitä, että kirjoituksia kertyi runsaasti,ei voida väittää, että keräämäni aineisto olisi tilastollisesti kattava. Tilastollinen kattamattomuusei kuitenkaan ole ongelma, enhän ole tekemässä ensisi<strong>ja</strong>ssa määrällistäanalyysiä. Kirjoituksia pahoinvoinnista kertyi kuitenkin niin runsaasti, että otostavoidaan pitää tähän tutkimukseen riittävänä.Olen käynyt edellisessä luvussa läpi lehtien yleisiä luokituksia <strong>ja</strong> sanomalehtien itsetekemiä määrittelyjä taustoittaakseni kontekstia, josta käsin lähestyn <strong>pahoinvointi</strong>asosiologisesti. Olen ra<strong>ja</strong>nnut aineiston ulkopuolelle iltapäivälehdet osittain niidenpäivälehtiä suuremman kaupalliseen menestykseen liittyvän sensaatiohakuisuudenvuoksi (vrt. Kivivuori, Kemppi, Smolej, 2002). Silti myös iltapäivälehdet voisivatmuodostaa kiinnostavan aineiston. Tutkimuskysymykset määrittelevät viime kädessä,millainen aineisto tutkimusta varten kannattaa kerätä. Olen ra<strong>ja</strong>nnut iltapäivälehdet poisennen kaikkea niissä suositun tulkitsevan kerto<strong>ja</strong>n käytön vuoksi (vrt. Reunanen 2003).4 Lapset/nuoret <strong>ja</strong> <strong>pahoinvointi</strong> hakusanoilla saattoi hakuun osua myös tutkimuksen aiheen vierestämeneviä kirjoituksia, kuten esimerkiksi uutisia lasten (fyysisestä) sairastelusta, jossa oireina oli esim.oksentelua <strong>ja</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a.
28Olen kiinnostunut niistä pahoinvoinnin diskurssiin osallistujista, jotka nousevat julkisuuteentoimituksen ulkopuolelta.Etelä-Suomen Sanomien <strong>ja</strong> Helsingin Sanomien valintaperusteena on luonnollisestiollut myös niiden ainakin näennäinen puoluepoliittinen sitoutumattomuus: ne ovatsanoutuneet irti ryhmäsiteistä <strong>ja</strong> ovat niin yleisiä välineitä, ettei niitä voi pitää minkäänyksittäisen tahon äänenkannattajina. Suomen sanomalehdistön sotien jälkeisessä kehityksessäyksi keskeinen muutostrendi on ollut lehdistön poliittisen sitoutumattomuudenvahvistuminen (Salokangas <strong>ja</strong> Tommila 1998, 244–320). Sanomalehtien Liiton rekisterinmukaan molemmat tässä tutkimuksessa käytetyt lehdet luokitellaan sitoutumattomiksilehdiksi (Suomen Lehdistö 2001:6, 14).Keräsin sanomalehdistä aluksi kaikki <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevät kirjoitukset mukaanlukien pääkirjoitukset, uutiset, mielipidekirjoitukset <strong>ja</strong> kolumnit. Jätin kuitenkin pääkirjoitukset<strong>ja</strong> kolumnit pois, koska niissä puheenvuoro kuuluu kokonaan medialle, eivätkäne ole tutkimuskysymysteni kannalta mielekkäitä kirjoituksia. Lopulliseen aineistoonvalitsin siis mielipidekirjoitukset 5 <strong>ja</strong> uutiset, joiden <strong>ja</strong>kauma näkyy oheisesta taulukosta(taulukko 2).Taulukko 2. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevät kirjoitukset:uutiset <strong>ja</strong> mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomissa <strong>ja</strong> Etelä-Suomen SanomissaKirjoitusmuoto (%) HS ESSMielipide 47 36Uutinen 53 64yhteensä 100 100Kirjoitusmuoto (n) HS ESSMielipide 121 119Uutinen 135 211yhteensä 257 3305 Mielipidekirjoituksiin (Etelä-Suomen Sanomissa Luki<strong>ja</strong>n Sana) lukeutuvat myös Helsingin SanomienVieraskynä- palstan kirjoitukset.
29Etelä-Suomen Sanomien kirjoituksista 64 prosenttia on uutisia. Helsingin Sanomistakerätyistä kirjoituksista uutisia on hieman vähemmän (53 %). Eroa voidaan selittää sillä,että Etelä-Suomen Sanomien mielipidekirjoituksissa keskitytään vahvasti myös paikallisiinasioihin, onhan Etelä-Suomen Sanomat ensisi<strong>ja</strong>isesti maakuntalehti (ks. Sihvonen2001). Mutta erot lehtien välillä eivät ole suuria: lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> sairunsaasti huomiota molempien sanomalehtien uutisissa <strong>ja</strong> mielipidekirjoituksissa.Uutiset <strong>ja</strong> mielipidekirjoitukset eroavat toisistaan siten, että mielipidekirjoituksissapuheenvuoron saa kerrallaan useimmiten vain yksi tai korkeintaan muutama samastanäkökulmasta kirjoittava. Uutisissa voi samassa kirjoituksessa esiintyä lukuisia puhujia,joiden määrä riippuu siitä, kuinka useaa eri tahoa toimitta<strong>ja</strong> on jutussa haastatellut.Toisena erona on, että mielipidesivuille voi periaatteessa päästä kirjoittamaan kukatahansa 6 , kun taas uutisten kohdalla toimitus ratkaisee, keitä uutisissa nähdään tähdelliseksihaastatella. Sanomalehtijulkisuus valikoi sekä tieten että tahtomattaankin kentällepääseviä puhujia. Tosin Kimmo Saaristo huomauttaa osuvasti, että sama pätee myösmielipidesivuihin: nekin ovat lopulta toimitettu<strong>ja</strong> eli toimituksen valitsemia kirjoituksia.(Saaristo 2000, 43.)5.3 Tutkimuksen menetelmätTukeudun tekstien tulkinnassa diskurssianalyysin <strong>ja</strong> semioottisen sosiologian menetelmiin.Diskurssianalyysissä <strong>ja</strong> semioottisessa sosiologiassa ollaan molemmissa kiinnostuneitasiitä, miten maailmaa jäsennetään kielen avulla (Jokinen 1999, 48–49). Kieli eiole läpinäkyvä <strong>ja</strong> neutraali, vaan historiallinen <strong>ja</strong> sosiaalinen ilmiö <strong>ja</strong> siten yhteiskunnallisestiehdollistettu (Fairclough 1992, 103).Sosiaalinen todellisuus ei ainoastaan välity symbolisesti, vaan sitä ylläpidetään <strong>ja</strong>tuotetaan puhetavoissa, jolloin tutkimuksessa huomio kiinnittyy kohteiden rakentumi-6 Poikkeuksena ovat Helsingin Sanomien Vieraskynän kirjoitukset, johon asiantunti<strong>ja</strong>t kutsutaan kirjoittamaana<strong>ja</strong>nkohtaisista aiheista.
30seen vallan <strong>ja</strong> tiedon avulla (Sulkunen 1997, 14; Suoninen 1999, 25- 29). Näin tulkittunadiskurssin käsite asettuu lähelle Michel Foucault’n (1991) perinnettä, jonka mukaandiskurssi on kielen <strong>ja</strong> vallan suhteiden analyysin apuväline. Kielellinen vuorovaikutus eiole vain informaation välittämistä vaan myös erilaisten asiantilojen, asemien <strong>ja</strong> identiteettientuottamista. Tietyllä kulttuurisella muodolla eli diskurssilla voidaan a<strong>ja</strong>tellaolevan omat kätketyt hermeneuttiset ra<strong>ja</strong>ukset, joiden varassa ne kuvaavat <strong>ja</strong> organisoivatihmisten välisiä suhteita <strong>ja</strong> ihmisten <strong>ja</strong> instituutioiden toimintaa. (Foucualt 1991, 49,79–125.) Käsitän diskurssin käytäntönä <strong>ja</strong> toimintana, pyrkimyksenä <strong>ja</strong> kykynä vaikuttaapahoinvoinnin eetokseen. 7Kielelliseen muotoon puettu esitys todellisuudesta ei voi koskaan sisältää koko sosiaalistatodellisuutta. Se, millainen kuva todellisuudesta syntyy, riippuu kuvan tekijännäkökulmasta. Kuvaukset ovat tämänkin vuoksi aina hermeneuttisen ra<strong>ja</strong>uksen tulosta.(Sulkunen 1997, 28.) Tästä johtuen on tärkeää nostaa esiin myös <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitustenpuhu<strong>ja</strong>t. On kiinnostavaa tutkia, onko kuva lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnistariippuvainen niistä erilaisista lähtökohdista, joita diskurssin tuotta<strong>ja</strong>lla eli mielipidekirjoitustenkirjoitta<strong>ja</strong>lla tai uutisissa äänensä kuuluviin saavilla haastatelluilla on. Vaionko niin, että puhe lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista muodostaa hegemonisen diskurssinjota ei voida palauttaa yksittäisiin puhujiin tai puhu<strong>ja</strong>kategorioihin.Diskurssianalyysi ei ole selvära<strong>ja</strong>inen analyysimenetelmä vaan pikemminkin väljäviitekehys (Törrönen 2005, 139; Jokinen, Juhila, Suoninen 1993, 17; Potter-Wetherell1989, 175). Diskurssin käsitteessä aiheuttaa hämmennystä sen käyttö erilaisten perinteidensisällä <strong>ja</strong> erilaisissa merkityksissä. (esim. van Dijk 1985; Parker 1999; Fairclough1992). Suomalaisen sosiologian piirissä diskurssin käsite kuohutti tunteita viimeksi1990-luvun alkupuolella (Jokinen 1992; Sulkunen 1992; Suoninen 1992).7 Tämä oletus ei sisällä konstruktionistista ontologiaa eli oletusta siitä, että todellisuus olisi puhtaasti"diskurssin tuottamaa". Hedelmättömän relativismin kehäpäätelmien vietäväksi antautumisen seurauksenavoi pahimmassa tapauksessa olla kaiken suhteellistaminen <strong>ja</strong> sen tosiasian hämärtyminen, millaisiasubjekte<strong>ja</strong>, suhteita <strong>ja</strong> käytäntöjä teksteissä muodostuu. (Helén 1997, 358; Willman 2001, 76–77.)
31Semioottisessa sosiologiassa on kehitetty teoreettisia <strong>ja</strong> analyyttisiä käsitteitä, jotkasoveltuvat hyvin käsitteellisiksi työkaluiksi sanomalehtitekstien analyysiin. PekkaSulkunen <strong>ja</strong> Jukka Törrönen (1997b) erottavat kaksi vaihtoehtoista tapaa lähestyätekstiaineistoa: analyysi voi kohdistua joko lausuman tai enonsiaation ulottuvuuteen.Lausuman ulottuvuudella analyysi kohdistuu siihen, millaisia konstruktioita puhuvatäänet tuottavat todellisuudesta. Enonsiaatiossa tarkastellaan, millaisesta näkökulmastatodellisuus tuotetaan yleisölle, <strong>ja</strong> millaisia puhu<strong>ja</strong>- <strong>ja</strong> yleisökuvia aineistoon piirtyy.(Mt., 99–100.) Myös Seymor Chatmanin (1993) mukaan tekstejä voidaan tarkastellakahden ulottuvuuden suhteen. Niistä ensimmäinen - tarina - viittaa tekstin sisällöllisiinpiirteisiin. Tarinassa realisoituvat henkilöhahmojen keskinäiset suhteet, toimintaympäristö<strong>ja</strong> tapahtumien a<strong>ja</strong>llinen eteneminen. Toinen ulottuvuus, diskurssi, puolestaankuvaa tekniikoita, joilla kerto<strong>ja</strong> esittää tekstin tapahtumat <strong>ja</strong> toimi<strong>ja</strong>t. Lyhyesti kiteytettynä:tarina edustaa sitä mitä kerrotaan, diskurssi taas kertomisen tapaa. (Korhonen <strong>ja</strong>Oksanen 1997, 55.)Vaikka ulottuvuudet tarjoavat kaksi erilaista lähestymistapaa tekstien tulkitsemiselle,molemmat ulottuvuudet vaikuttavat olennaisella tavalla merkityksen rakentumiseen.Tutkimusongelmasta riippuu, kummasta näkökulmasta tutkimusaineistoa on kiinnostavampaatarkastella. (Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997b, 100.) Lähestyn lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>pahoinvoinnista kertovia kirjoituksia aluksi tarinan ulottuvuudesta käsin. Tarkastelenkirjoitusten ilmisisältöä, jossa kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a kuvataan (seuraus), millaisia syitä <strong>ja</strong> syyllisiä (syy) sekä ratkaisu<strong>ja</strong><strong>ja</strong> ratkaisijoita (ratkaisu) kirjoituksissa nostetaan esiin. Kirjoitusten keskeisimmätsisällölliset elementit piirtyvät esiin kirjoitusten juonen selvittämisen avulla. Tutkimusasetelmanion kuitenkin monivivahteisempi kuin vain tarinan tai lausuman sisällöntarkastelu. Vaikka keskityn aluksi tarinoiden juoneen, pureudun kirjoitusten analyysissädiskurssiin, eli tutkin miten sosiaaliset toimi<strong>ja</strong>t sanomalehdissä rakentavat todellisuuttakielen avulla. Tarkastelen näitä kahta ulottuvuutta - tarinaa <strong>ja</strong> diskurssia - eräänlaisena<strong>ja</strong>tkumona. Pureudun aluksi kirjoitusten sisällöllisten piirteiden selvittämiseen, minkäjälkeen syvennyn ra<strong>ja</strong>tun aineiston diskurssiin eli kertomisen tapaan.
325.3.1 Juonianalyysi: analyysiaineiston ra<strong>ja</strong>aminen<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista kertovien kirjoitusten määrä <strong>ja</strong> sisällöllinen rikkausyllätti minut. Aineiston houkutteleva moninaisuus voi kuitenkin pahimmassa tapauksessajohtaa ha<strong>ja</strong>naiseen <strong>ja</strong> epäanalyyttiseen selostukseen. Kaipasin kipeästi raame<strong>ja</strong>,joiden avulla saisin pidettyä tutkimuksen ryhdissä. Rakensin tutkimukselle tällaisetraamit juonianalyysin avulla.Jo alustavassa aineiston selailuvaiheessa huomasin, kuinka lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>akäsittelevissä kirjoituksissa piirtyi usein esiin ongelman - eli lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>pahoinvoinnin - ratkaisemiseen pyrkivä juoni. Tiedon julkisuudelle onkin ominaista,että esitettyjen ongelmien oletetaan olevan aina ratkaistavissa (Hoikkala 1989, 90).Koska tutkimusaineistoni on narratiivinen aineisto - aineisto on luonnollinen <strong>ja</strong> olemassatutki<strong>ja</strong>sta riippumatta - kohdistin huomioni tekstien luokitteluun tapausten tyypittelyn<strong>ja</strong> kategorioiden avulla. Narratiivisessa analyysissä aineistoa ei kuitenkaan tyydytäpelkästään luokittelemaan, vaan luokittelun avulla tutki<strong>ja</strong> muodostaa uuden, eheän <strong>ja</strong>juonellisen tarinan. (Alasuutari 2001, 129- 131; Silverman 2000, 124.)Juonirakenneanalyysin kehittäjänä pidetään venäläisten ihmesatujen rakennetta tutkinuttaVladimir Proppia. Juonellisen tarinan rakenne löytyy eheimmillään juuri saduista.Proppilaistyyppinen tapahtumarakenteiden analyysi puree erityisen hyvin pitkään <strong>ja</strong>kaavoittuneeseen, eeppiseen kerrontaan. (Korhonen <strong>ja</strong> Oksanen 1997, 55–57.) Voidaankinkysyä, kuinka hyvin tarinaa <strong>ja</strong> juonianalyysiä voidaan soveltaa lyhyisiin <strong>ja</strong> tapahtumakäänteiltäänsuoraviivaisempien sanomalehtikirjoitusten analyysiin.Mielipidekirjoitusten tulkinnassa on tutkimuksissa sovellettu oivaltavasti juonianalyysiä(ks. Korhonen <strong>ja</strong> Oksanen 1997). Oleellista ei kuitenkaan ole pohtia, millä kriteereilläjokin uutinen on kertomus, vaan että näiden rakenteellisia <strong>ja</strong> diskursiivisia puoliavoidaan tutkia narratologiassa kehitetyin a<strong>ja</strong>tusvälinein (Pietilä 1990, 64). Alasuutarin(2001, 127) mukaan joukkoviestintä koostuu suuressa määrin juonellisista kertomuksista.
33Reunasen (2003) mukaan sanomalehtikirjoitusten juonellisuus johtuu lukijoita kiinnostavankärjen - jutun kohokohdan - tuottamisesta, johon kuuluu sen vakuuttava perustelu<strong>ja</strong> kiehtova esittäminen. Uutisten rakenne on perinteiseen salapoliisikertomukseenverrattuna päinvastainen: jutun idea eli kärki esitetään alussa, <strong>ja</strong> muut elementit seuraavatperässä selittäen tai taustoittaen kärkeä. Kärki on jutun keskeinen idea, syy, jonkavuoksi juttu koetaan lukemisen arvoiseksi. (Mt., 48- 56.) <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>on tämän tutkimuksen sanomalehtikirjoituksissa kärki, jota ei arkailla pal<strong>ja</strong>staa jootsikoissa: "Koululaisten <strong>pahoinvointi</strong> lisääntyy Lahden seudulla" (ESS 3.2.2001),"Nuorten <strong>pahoinvointi</strong> on aikapommi" (HS 11.3.1999). On kiinnostavaa tutkia, mitämuuta <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitukset kätkevät sisälleen.Olen juonianalyysin avulla hahmottanut kirjoituksista esiin juonirakenteen, jossakuvataan ongelmaa (<strong>pahoinvointi</strong>a), esitetään ongelmalle syitä <strong>ja</strong> ehdotetaan ratkaisu<strong>ja</strong>.Kutsun näitä juonen osia (ongelma - syy - ratkaisu) kirjoitusten juonipalikoiksi. 8Aloitin juonirakenteiden selvittämisen tekemällä osasta kirjoituksia referaatte<strong>ja</strong>, jotkatutkimuksen myötä kiteytyivät edelleen juonitiivistelmiksi. Vaikka <strong>pahoinvointi</strong>a, sensyitä <strong>ja</strong> ratkaisu<strong>ja</strong> kuvataan moninaisesti, alkoi kirjoituksista piirtyä esiin myös runsaastitoisto<strong>ja</strong>. Tämä rohkaisi <strong>ja</strong>tkamaan juonitiivistelmien tekemistä, joista lopulta muodostinjuonipalikat (kuvio 4, s. 41). Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoitus on sanoa aineistostajotakin absoluuttista: silloinkin kun juonirakenteet eroavat toisistaan, ne pitää voidasuhteuttaa toisiinsa (Alasuutari 2001, 112–114). Olen tyypitellyt syy- <strong>ja</strong> ratkaisupalikatsen mukaan, mitä toimi<strong>ja</strong>tahoa puhu<strong>ja</strong> pitää syyllisenä tai vastaavasti, kenellä katsotaanolevan ratkaisun avaimet lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointiin.Tallensin juonipalikoiden informaation (ongelmat, syyt, ratkaisut) SPSS -tilastoohjelmaan.Ongelmien, syiden <strong>ja</strong> ratkaisujen lisäksi tallensin tiedostoon kunkin kirjoituksenlehden (HS vai ESS), ilmestymisvuoden, kirjoitustyypin (mielipide tai uutinen)<strong>ja</strong> kirjoituksessa esiintyvät puhu<strong>ja</strong>t (liite 2).8 Nimitys juonipalikka on peräisin Tommi Hoikkalan tutkimuksesta Nuorisokulttuurista kulttuuriseennuoruuteen (1989, 90).
34Sanomalehtikirjoitusten sisällön erittely juonianalyysin - juonipalikoiden - avullaosoittautui varsin toimivaksi tavaksi jäsentää runsaslukuista aineistoa. Määrällinen tainumeraalinen koodaus toi ryhtiä myöhempään vivahteikkaampaan laadulliseen kuvailuun<strong>ja</strong> tulkintaan. Tutkimuksen alkuvaiheessa tällaisella koodauksella oli myös tutkimustahelpottava arkistointitehtävä: SPSS -tilasto-ohjelmaan luomani tiedosto toimihakemistona, jonka avulla hallitsin laa<strong>ja</strong>a aineistoa. Alasuutari (2001) muistuttaaaiheellisesti, että numeroissa <strong>ja</strong> luvuissa ei ole mitään mystistä; ne tarjoavat johtolanko<strong>ja</strong>siinä missä muutkin havainnot (mt., 183–184). Myös Patton (1990) kritisoi eritutkimusparadigmojen jyrkkää vastakkainasettelua <strong>ja</strong> metodologista yksioikoisuutta,jossa tutki<strong>ja</strong> julistautuu joko puhtaasti kvantitatiivisen tai kvalitatiivisen lähestymistavankannatta<strong>ja</strong>ksi. Pattonin mukaan paradigmaattinen tarkastelu on oleellista omientieteenfilosofisten peruslähtökohtien hahmottamiseksi, mutta ei tutki<strong>ja</strong>n metodistenvalintojen rajoittamiseksi.Alasuutarin (2001, 111) mukaan tyypittely ei ole tutkimuksen pääasia, vaan tutkimuksentekemisessä käyttökelpoinen apuneuvo. Teksteissä olevien rakenteiden etsiminenhelpottaa analyysiä, jossa tutkittavana on suhteellisen suuri joukko tekstejä. Sisällönanalyysi on kuitenkin vasta havaintojen tuottamista, jotka eivät vielä sinällään ole senenempää "totuuksia" kuin ”tuloksiakaan”. (Alasuutari 2001, 78).Vaikka juonen selvittäminen on jo sinällään erittäin mielenkiintoista <strong>ja</strong> lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>pahoinvoinnin eetosta valottavaa, se ei vielä yksin vastaa tämän tutkimuksen kysymyksiin.Juonianalyysissä onkin kyse ilmisisällöstä, jonka selvittämisen jälkeen analyysioikeastaan vasta ryöpsähtää käyntiin (Alasuutari 2001, 109–110). Tarkoituksenani ei oleollut ainoastaan laa<strong>ja</strong>n aineistokorpuksen pinnallinen luokittelu <strong>ja</strong> kuvaaminen, vaanjuonen jäsentämisen <strong>ja</strong> juonipalikoiden tyypittelyn avulla olen nostanut <strong>pahoinvointi</strong>aineistostaesiin tarkempaan analyysiin vanhemmuutta käsittelevät kirjoitukset. Jokisen <strong>ja</strong>Suonisen (1999, 241–243) mukaan nimenomaan laajempaa kvalitatiivista aineistoahyödynnettäessä on tarpeellista erottaa toisistaan aineistokorpus <strong>ja</strong> varsinainen analysoitavaaineisto. Laajemmasta korpuksesta valikoituvat usein vain tietyt tapaukset tutkimuksenanalyysin fokukseen. Koko aineistokorpus on mahdollista käydä valitun
35analyyttisen intressin avulla läpi <strong>ja</strong> osoittaa numeerisestikin, kuinka monta aiheeseenliittyvää kohtaa (episodia tai katkelmaa) sieltä on mahdollista poimia.5.3.2 Moraalisen säätelyn tulkinnalliset apuvälineetOlen nostanut tarkempaan analyysiin kirjoitukset, joissa vanhemmat asetetaan pahoinvoinninratkaisi<strong>ja</strong>n rooliin. Näitä kirjoituksia lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista <strong>ja</strong>vanhemmuudesta voidaan kutsua diskursiiviseksi muodostumaksi. Diskursiivisestamuodostumasta puhutaan, kun kirjoituksissa esiintyvien lausumien havaitaan viittaavantoistuvasti samaan objektiin, samoihin ilmaisumuotoihin, käsitteellistämistapoihin,ohjelmiin <strong>ja</strong> samantyyppisiin subjektiasemiin sekä yhteisiin institutionaalisiin käytänteisiin(Törrönen 2004, 41). Käsite diskursiivinen muodostuma on alun perin Foucual’lta.Foucault (1972, 40- 45) käyttää diskursiivista muodostumaa hegemonisesta tulkintakehyksestä.Hegemoninen tulkintakehys on laa<strong>ja</strong> sosiaalinen rakenne, joka luo objektin <strong>ja</strong>subjektin nousulle erityisen a<strong>ja</strong>llisen <strong>ja</strong> tilallisen avaruuden muotoutua, vakiintua <strong>ja</strong>myös muuntua. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointi on kirjoituksissa tavoite siis objekti, johonvanhempien subjektipositio kiihkeästi kytketään.Jäsennän vanhemmuuskirjoituksia semioottisesta sosiologiasta peräisin olevien käsitteidenavulla. Semioottisen näkökulman mukaan sosiaalisesta todellisuudesta ei voidatuottaa kuvausta lataamatta tähän kuvaukseen arvo<strong>ja</strong>. Sitä, miten arvo<strong>ja</strong> tuotetaan,voidaan analysoida modaalisuuden käsitteen avulla. Modaalisuutta voidaan tarkastella,jälleen tutkimuskysymyksistä riippuen, joko enonsiaation tai lausuman ulottuvuudella(vrt. s. 31). Enonsiaation tasolla modaalisuus tarkoittaa kirjoitta<strong>ja</strong>n arvioita lausumantodenperäisyydestä eli puhu<strong>ja</strong>n suhdetta lausuman sisältöön. Lausuman ulottuvuudellamodaalisuus määrittelee tuotetun kuvauksen toimijoiden välisiä suhteita, <strong>ja</strong> sitä kutsutaanpragmaattiseksi modaalisuudeksi. (Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997a, 81–89.)Lähestyn tekstejä vanhemmuudesta <strong>ja</strong> pahoinvoinnista pragmaattisen modaalisuudennäkökulmasta. Tarkastelen millaisia halu<strong>ja</strong>, kykyjä <strong>ja</strong> kompetensse<strong>ja</strong> vanhemmilleteksteissä rakennetaan. Pragmaattista modaalisuutta voidaan eritellä kahdella tavalla.
36Ensinnäkin pragmaattista modaalisuutta voidaan tarkastella sen mukaan, mikä on halunkohde. Kohteena voi olla joko olotila tai tekeminen. Modalisoinnin kohteena voi siisolla asiantilojen muuttamiseen tähtäävä toiminta tai arvo-objekti sinänsä. Toiseksipragmaattista modaalisuutta voidaan jäsentää sen mukaan, onko modaalinen ominaisuustekijään itseensä viittaava eli endotaktinen vai jokin ulkopuolisen toimi<strong>ja</strong>n antama taiaikaansaama eli eksotaktinen. (Sulkunen 1997, 38, Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997a, 83–90.)Modaalisten ominaisuuksien puntaroiminen soveltuu hyvin vanhemmuuskirjoitustenanalyysiin, koska vanhemmille (ratkaisijoita) rakennetaan kirjoituksissa toimintaohjelmaapahoinvoinnin kukistamiseksi. Pahoinvointikirjoituksissa tavoitellaan yhteistäarvo-objektia, lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointia. Tavoitteen saavuttaminen on riippuvainensiitä, miten hyvin kirjoitusten subjektit eli vanhemmuuskirjoituksissa vanhemmatsaadaan motivoitua vastuulliseen vanhemmuuteen. Vastuullinen vanhemmuus vaatiivanhemmilta erilaisia, joko ulkopuolisten toimijoiden aikaan saamia tai vanhempiinitseensä viittaavia, kykyjä <strong>ja</strong> ominaisuuksia, joiden myötä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinninuskotaan olevan saavutettavissa.Pragmaattista modaalisuutta eli modaalisuutta toimijoiden välisenä suhteena voidaanjäsentää semiootikko A.J. Greimasin aktanttimallin avulla (kuvio 2, s. 37). Malliperustuu lähettäjän, vastaanotta<strong>ja</strong>n, subjektin <strong>ja</strong> objektin, autta<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> vastusta<strong>ja</strong>n välisillesuhteille (Greimas 1980, 201–206).
37LähettäjäObjektiVastaanotta<strong>ja</strong>Vasta-subjektiAutta<strong>ja</strong>Vastusta<strong>ja</strong>SubjektiKuvio 2. Aktanttimalli.Aktanttimallissa lähettäjä motivoi subjektin tavoittelemaan objektia <strong>ja</strong> määrittää toiminnanarvopäämäärät. Autta<strong>ja</strong> tukee subjektia, kun taas vastusta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vastasubjektiyrittävät estää tavoitteen saavuttamista. Vastaanotta<strong>ja</strong>n tehtävänä on arvioida toiminnanonnistumista. (Korhonen <strong>ja</strong> Oksanen 1997, 57.) Vanhemmille valmistellaan kirjoituksissaongelman ratkaisi<strong>ja</strong>n eli subjektin toimi<strong>ja</strong>-asemaa. Vanhempien mahdollisuuksiaratkaista pahoinvoinnin ongelma nakertavat erilaiset esteet eli vastusta<strong>ja</strong>t. Vastusta<strong>ja</strong>tilmentävät kuvatun todellisuuden "toiseutta" asettaen ra<strong>ja</strong>a meidän (hyvien) <strong>ja</strong> muiden(pahojen) välille (Törrönen 1997, 225).Vanhemmuuskirjoituksissa vastustajina tai vastasubjekteina ovat paitsi vastuullisenvanhemmuuden toteutumista estävät vanhemmista itsestään riippumattomat ulkoisettekijät (esimerkiksi työelämä), myös lukuisat vanhemmista itsestään riippuvat ominaisuudet(esimerkiksi osaaminen <strong>ja</strong> haluaminen). Vanhemmille voidaan myös osoittaaautta<strong>ja</strong>t, jotka auttavat subjektia saavuttamaan tavoitteen eli luomaan edellytykset lasten<strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnille. Auttajissa ruumiillistuu, millaisin kyvyin <strong>ja</strong> keinoin haluttu<strong>ja</strong>päämääriä kannattaa <strong>ja</strong> voi tavoitella; millaiset ominaisuudet <strong>ja</strong> taidot ovat tärkeitäpäämäärän kunniallisessa tavoittelussa (Törrönen 1997, 225). Nämä kolme aktanttimal-
38lin positiota - autta<strong>ja</strong>, subjekti <strong>ja</strong> vastusta<strong>ja</strong> - muodostavat ytimen vastuullisen vanhemmuudentoiminnan analyysissä.Tekstit lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista rakentavat sosiaalista todellisuutta <strong>ja</strong> subjektiasemia9 siinä toimijoille - myös kirjoitusten puhujille. Subjektiasemat tuotetaan <strong>ja</strong>tulevat näkyviksi sosiaalisissa käytänteissä, siis myös sanomalehden maailmassa.Oletuksena on, että subjektipositio lapsi sen enempää kuin aikuinenkaan (vanhempi)eivät ole selvästi ennalta olemassa olevia, valmiita <strong>ja</strong> pysyviä paikko<strong>ja</strong>, johon yksilötasettuvat. Subjektipositiot tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä. (Vrt. Mayall 1994.)Tekstien piirteet sosiaalisista subjekteista - lapsista <strong>ja</strong> vanhemmista - kuvaavat subjektipositioitatai asemia, joita sosiaalisille toimijoille teksteissä rakennetaan (Fairclough1992, 43–45.) Myös tarinoiden kertojille, joita <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa ilmentävätpuhu<strong>ja</strong>t, muodostuu subjektiasemia. Aktanttimallia voidaan tulkita myös niin, että setarjoaa analyysivälineen puhujien subjektiasemien selvittämiselle.Puhu<strong>ja</strong>t asettuvat aktanttimallissa lähettäjiksi (kuvio 2, s. 37). Toimintaan valmistautumisenkäynnistää yhteisöä tai yksilöä uhkaavan puutteen, epäkohdan tai ristiriidan -lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin - ilmaantuminen. Esiin astuu auktoriteetti, puhu<strong>ja</strong>, jokalähettäjänä tekee tilannearvion uhkan poistamiseksi. Ideaalitapauksessa tämä tarkoittaapuutteen tunnistamista, vastusten <strong>ja</strong> objektipäämäärän nimeämistä sekä subjektinmotivoimista tehtävään. (Vrt. Törrönen 1997.)Puhujien analyysistä tekee erityisen kiinnostavan, että puhu<strong>ja</strong>t voivat asettaa itsensämyös vanhempien auttajiksi, joka vahvistaa puhu<strong>ja</strong>n asemaa pahoinvoinnin ratkaisemisessa.Ratkaisevaa on, kuinka paljon auttaminen on emansipatorista eli vanhempienomien voimien lisäämistä <strong>ja</strong> heidän omien toimiensa tukemista sekä toisaalta, kuinkapaljon auttamiseen liittyy hallintaa, joka ruokkii vanhempien epävarmuutta <strong>ja</strong> heikentäävastuunottamista (vrt. Rose 1999; Dean 1999).9 Subjektiaseman eli subjektiposition teoreettiset avainkäsitteet tulevat Stuart Hallin (1999) sekä RomHarrén <strong>ja</strong> Luk Langenhoven (1999) tutkimuksista (vrt., Törrönen 2000).
39Valmistautuessaan toimintaan subjektille rakentuu modaalinen identiteetti, johon liittyymoraalista säätelyä; hän saa pragmaattisiksi modaalisiksi ominaisuuksikseen halun,kyvyn <strong>ja</strong> kompetenssin lisäksi velvoitteen eliminoida vastukset <strong>ja</strong> saavuttaa päämäärä(Törrönen 1997, 222–226). Moraalinen säätely tapahtuu vetoamalla velvoitteeseen, jokavanhemmuuskirjoituksissa ilmaistaan kiinnostavasti velvollisuuden si<strong>ja</strong>an vastuuna.Käsite moraalisäätely on alun perin Phil Corringanilta <strong>ja</strong> Derek Sayerilta (1991), joidenmukaan moraalisäätely on nimenomaan valtaa pitävien harjoittamaa toimintaa. Sosiologisissatutkimuksissa moraalisäätelylle on annettu usein "kattokäsitteen" merkitys (esim.Ruonanvaara 1998; Törrönen 2004). Näin tehdään myös tässä tutkimuksessa.Törrönen (2004) on tarkastellut 1990-luvun julkista juomista moraalisäätelyn näkökulmasta:julkinen juominen synnytti avointa säätelyä keskeisillä yhteiskunnallisillaareenoilla kuten sanomalehdistössä. Törrönen käyttää moraalisäätelyn tarkastelussaMitchell Deanin governmentality -käsitettä. (Mt., 24–25.) Dean (1999, 18–33) liittäämoraalisäätelyn yhteyteen kolme keskeistä käsitettä: episteemi, tekniikka <strong>ja</strong> eetos."Episteemi" viittaa siihen, kuinka jokin käyttäytymisen alue käsitteellistetään <strong>ja</strong> otetaanhaltuun säätelyn kohteeksi tuottamalla sitä koskeva totuus. "Tekniikka" puolestaankuvaa, millaisin käytännön keinoin kohdetta pyritään säätelemään, <strong>ja</strong> kuinka toimenpiteetedellyttävät vallankäyttöä. "Eetos" viittaa identiteetteihin: millaisia asemia <strong>ja</strong>kykyjä odotetaan niiltä, jotka toimivat moraalisäätelyn auktoriteetteina <strong>ja</strong> toisaalta niiltä,joihin moraalisäätely kohdistuu. (Törrönen 2004, 24.) Vertailen <strong>ja</strong> sovellan oheisessakuviossa (kuvio 3) näitä kolmea käsitettä tämän tutkimuksen analyysitekniikoihin <strong>ja</strong>menetelmällisiin valintoihin.
40Mitchell Deanin (1999) käsitteet: Menetelmälliset valinnat (HS <strong>ja</strong> ESS 1999–2001):EpisteemiTekniikka”Totuus” pahoinvoinnin syistäpal<strong>ja</strong>stuu selvittämällä kirjoitustenjuonirakenne: vanhemmuudensäätelyKohteen eli vanhemmuudensääteleminen tapahtuu pragmaattisenmodaalisuuden avullaEetosSubjektiasemat: vanhempien <strong>ja</strong>puhujien asema lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>pahoinvoinnin ratkaisemisessaKuvio 3. Menetelmät <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten moraalisen säätelyn analyysissäVanhempien oh<strong>ja</strong>amiseen sisältyy usein moraalinen <strong>ja</strong> psykologinen diskurssi - lapsenkehityksen <strong>ja</strong> kulttuuristen arvojen normatiiviset määritelmät – joka tehokkaasti määrääetukäteen aikuisten <strong>ja</strong> lasten subjektipositiot. (Saarnivaara 1996, 105–125; Vuori 2001,33.) Vanhemmuus kohotetaan kirjoituksissa hallinnoinnin kohteeksi tuottamalla sitäkoskeva totuus: lapset <strong>ja</strong> nuoret voivat pahoin, koska vanhemmuus on kadoksissa(kuvio 4, s. 41). Vanhemmuutta säädellään kertomalla millaisia keino<strong>ja</strong>, kykyä <strong>ja</strong> halu<strong>ja</strong>vastuulliselta vanhemmuudelta edellytetään. Vanhemmille tuotetaan subjektiasema,joka velvoittaa pahoinvoinnin ratkaisemista. Tämän subjektiaseman luonteen selvittäminennousee tutkimuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi.
416 TARINOIDEN JUONI JA KERTOJATEnnen kuin syvennyn pahoinvoinnin diskurssin tarkasteluun, käyn läpi millainen on<strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten juonirakenne. Tutkin, millaisia toimijoita esiintyy kirjoituksissa<strong>ja</strong> kirjoitusten takana. Tarinoiden juonen selvittämisen avulla nostan esiin diskurssianalyysiinvalikoituvat vanhemmuuskirjoitukset.6.1 Kirjoitusten juoniOlen tyypitellyt <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten syy- <strong>ja</strong> ratkaisupalikat sen mukaan, mikätoimi<strong>ja</strong>tahoa puhu<strong>ja</strong> pitää syyllisenä tai vastaavasti, kenellä katsotaan olevan ratkaisunavaimet lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointiin (kuvio 4). Syy- <strong>ja</strong> ratkaisupalikat täyttyvätkirjoitusten perusteella neljästä toimi<strong>ja</strong>ryhmästä: vanhemmista, yhteiskunnasta, koulusta/päiväkodista<strong>ja</strong> lapsista <strong>ja</strong> nuorista. 10SYY ONGELMA RATKAISUVanhemmat 59 %Vanhemmat 44 %<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong><strong>pahoinvointi</strong>Yhteiskunta 29 %Yhteiskunta 16 %Koulu/päiväkoti 18 %Lapset <strong>ja</strong> nuoret 9 %Koulu/päiväkoti 7 %Muu tai ei syytahoa 9%Lapset <strong>ja</strong> nuoret 3 %Muu tai ei ratkaisua 6 %Kuvio 4. Pahoinvoinnin juonipalikat (HS <strong>ja</strong> ESS)
42Vaikka sisällön analyysi on vasta lähtölaukaus tälle tutkimukselle, nousee juonenselvittämisen myötä esiin merkittäviä tuloksia. Vanhemmat asetetaan <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissasyyllisiksi huomattavasti useammin kuin muut toimi<strong>ja</strong>tahot. Pahoinvoinninratkaisemiseen osallistuvat vanhempien lisäksi myös yhteiskunta <strong>ja</strong> muut kasvatusinstituutiot.<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> toimijuus jää <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa lähes täysin pimentoon,joka tukee jo tutkimuksen alussa havaitsemaani lapsuuden <strong>ja</strong> nuoruuden uhrinäkökulmaa.Pahoinvointikirjoituksista nousee vahvasti esiin kadonneen vanhemmuuden löytämisenmerkitys lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ongelman ratkaisemiseksi. Olen juonianalyysin(syy - ongelma - ratkaisu) avulla erotellut tarkempaa analyysiä varten kaikistalasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevistä kirjoituksista niin sanotut vanhemmuuskirjoitukset,joissa pahoinvoinnin ratkaisu<strong>ja</strong> etsitään perheestä (n = 221, ks. tarkemmin liite1). Vanhemmuuskirjoitusten avulla pääsen tutkimaan, millainen toimi<strong>ja</strong>-asema vanhemmillekirjoituksissa rakentuu. Perheen <strong>ja</strong> vanhemmuuden ympärillä pyörivät <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksetovat hyvin arvolatautuneita <strong>ja</strong> moraalisia: <strong>pahoinvointi</strong> nähdäänmurroksena sosiaalisessa järjestyksessä, eräänlaisena vanhemmuuden kriisinä - jopamoraalisena paniikkina. Vanhemmille langetetaan kirjoituksissa vahvasti ratkaisi<strong>ja</strong>ntehtävä, joka kuitenkin eroaa suuresti satujen urhoollisen sankarin roolista.Niissä kirjoituksissa, joissa vanhemmat asetetaan syyllisiksi, uskotaan ratkaisujenlöytyvät perheen (68 %) lisäksi myös yhteiskunnasta (17 %) <strong>ja</strong> koulusta (12 %). Vanhemmatsitä vastoin eivät osallistu muiden syytahojen aiheuttaman pahoinvoinninratkaisemiseen, poikkeuksena lapsista <strong>ja</strong> nuorista itsestään johtuva <strong>pahoinvointi</strong>. Kirjoituksissa,joissa vanhemmat asetetaan pahoinvoinnin ratkaisijoiksi, vanhemmat ovatlähes aina myös syyllisiä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>in (yli 90 %).Kirjoitukset pahoinvoinnista <strong>ja</strong> perheestä eivät ole vain tarinoiden tasolla ymmärrettäviäkonstruktioita todellisuudesta. Ne ovat monella tapaa moraalista säätelyä rakentavia10 Kaikissa kirjoituksissa ei osoitettu pahoinvoinnille syitä <strong>ja</strong>/tai ratkaisu<strong>ja</strong>. Näitä kirjoituksia oli vähän.Kirjoitukset lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista tähtäävät siten vahvasti ongelman ratkaisuun. "Muu tai eisyy tahoa" (n) = 52, "Muu tai ei ratkaisua"(n) = 35.
43toimintaohjelmia, joissa erilaiset puhu<strong>ja</strong>t tuottavat eetosta ohjelman läpiviemiseksi <strong>ja</strong>saavuttaakseen diskurssilleen yleisesti hegemonisen aseman.6.2 Kirjoitusten puhu<strong>ja</strong>tPuhujilla on oma roolinsa kirjoituksissa: he rakentavat pahoinvoinnin juonen <strong>ja</strong> määrittelevätsiinä toimijoiden asemia. Mielipiteiden kirjoitta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> uutisissa esiintyvät haastateltavatmuodostavat tämän tutkimuksen puhu<strong>ja</strong>joukon, joiden näkökulmasta <strong>pahoinvointi</strong>ajulkisuudessa tarkastellaan. Tässä luvussa selvitän keitä ovat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitustenpuhu<strong>ja</strong>t.Helsingin Sanomissa mielipiteet täytyy kirjoittaa omalla nimellä. 11 Usein kirjoitta<strong>ja</strong>tliittävät nimensä perään myös ammattinsa tai muun identiteettiään ilmentävän luonnehdinnan(esim. opetta<strong>ja</strong>, äiti, terapeutti). Etelä-Suomen Sanomissa kirjoituksia julkaistaanmyös nimimerkillä. Puhu<strong>ja</strong>n selviäminen on riippuvainen siitä, kuinka paljon kirjoitta<strong>ja</strong>pal<strong>ja</strong>staa tekstissä itsestään. 12 Vaikka kirjoituksessa ei olisi kaiken pal<strong>ja</strong>stavaa nimimerkkiä,puhu<strong>ja</strong> on usein helposti hahmotettavissa tekstistä. Analysoin yhden kirjoituksenesimerkkinä siitä, kuinka puhu<strong>ja</strong> epäselvemmissä tapauksissa piirtyy esiin. HeljäTyrväinen kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomien Luki<strong>ja</strong>n palstalla (vrt. HS:n Mielipidesivut):"Haluan kantaa aikuisena, opetta<strong>ja</strong>na <strong>ja</strong> äitinä korteni kekoon <strong>ja</strong> kertoa, miksilähes päivittäin törmäämme lehtijuttuihin, jotka käsittelevät koulun työrauhaongelmia<strong>ja</strong> koulukiusaamista." (ESS, 2.12.1999.)Tyrväinen identifioi itsensä mielipiteen alussa aikuiseksi, opetta<strong>ja</strong>ksi <strong>ja</strong> äidiksi. Ihmisillävoi olla <strong>ja</strong> onkin useita erilaisia puhu<strong>ja</strong>-asemia <strong>ja</strong> identiteettejä, joita vaihdellaansujuvasti tilanteen mukaan. Tyrväinen <strong>ja</strong>tkaa pohdintaa:11 Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksia julkaistaan nimimerkillä vain harvoissa poikkeustapauksissa.12 Jos nimimerkistä ei ole selvinnyt mitään erityistä tuntomerkkiä, joka liittäisi kirjoitta<strong>ja</strong>n tiettyynpuhu<strong>ja</strong>kategoriaan, olen luokitellut puhu<strong>ja</strong>t kansalaisiksi.
44"Suurin syy tämän päivän ongelmiin on, että suurelta osalta vanhemmista on'vanhemmuus kadoksissa' kuten joku viisas on todennut. Opetta<strong>ja</strong>t saavat turhaanhakata päätään seinään, kun kodin tuki koululle puuttuu."Tyrväinen ei selvästikään laske itseään mukaan siihen vanhempien suureen joukkoon,jolta vanhemmuus on hukassa. Hän tuntee sympatiaa opettajia kohtaan, muttei vielätäysin pal<strong>ja</strong>sta, mistä näkökulmasta hän lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a tarkastelee.Tyrväisen näkökulman opetta<strong>ja</strong>lähtöisyys piirtyy esiin seuraavan toteamuksen myötä:"Helpointa on tietenkin syyttää tilanteesta opettajia <strong>ja</strong> koulua, mutta itsehenkilökohtaisesti olen päättänyt, että en aio olla kenenkään sylkykuppina <strong>ja</strong>teen voitavani, että todelliset ongelmat ilmiöiden takana pal<strong>ja</strong>stuvat <strong>ja</strong> niihinvoidaan edes yrittää löytää ratkaisumalle<strong>ja</strong>."Vaikka Tyrväinen ottaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>in kantaa aikuisena - opetta<strong>ja</strong>na <strong>ja</strong>äitinä - identiteetit eivät tule esiin tasavertaisella painotuksella. Tyrväinen tarkasteleelasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a ensikädessä opetta<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> koulun näkökulmasta.Mielipidekirjoituksissa on usein vain yksi kirjoitta<strong>ja</strong>. Uutisissa puhujia voi sitä vasoinolla monia. Toimitta<strong>ja</strong>n roolina on ennen kaikkea toimia uutisissa kerto<strong>ja</strong>na, joka vietarinaa jouhevasti eteenpäin antaen puheenvuoron aina välillä haastateltaville eli puhujille,jotka ovat kirjoitusten sisäisiä kertojia.Huolimatta siitä, että kiinnostukseni kohdistuu ensisi<strong>ja</strong>isesti toimituksen ulkopuolisiinääniin, uutisten toimitta<strong>ja</strong>t ovat kertojina mukana tarinassa, eikä toimitta<strong>ja</strong>n roolia voidatäysin sivuuttaa. Toimitta<strong>ja</strong>kerto<strong>ja</strong>n näkökulmaa, sen eroamista tai lankeamista yhteenhaastateltujen henkilöiden näkökulman kanssa, voidaan selvittää semioottisten käsitteidenavulla. Tällöin tarkastellaan, asettuuko toimitta<strong>ja</strong>kerto<strong>ja</strong>n näkökulma tukemaansisäisten puhujien näkökulmaa. Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen (1997b, 109) puhuvat kerto<strong>ja</strong>nnäkökulman selvittämisen yhteydessä projektiosta. Se mihin näkökulmaan kertova äänisamastuu, voidaan tunnistaa etsimällä puheesta projektiota. Jos kerto<strong>ja</strong> ei samastu
45mihinkään näkökulmaan, teksti ei sisällä projektiota, <strong>ja</strong> kerto<strong>ja</strong> jää täysin ulkopuoliseksipuheena olevan asian suhteen. (Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997b, 110.)Myös Pietilä <strong>ja</strong> Sondermann (1994, 101) kiinnittävät huomiota Helsingin Sanomiakäsittelevässä tutkimuksessaan lehden omaan ääneen; läheskään kaikki HelsinginSanomien puheteot eivät ole lehden puhetta, vaan sanojen esittämät a<strong>ja</strong>tukset, useinsanatkin ovat peräisin lehden ulkopuolisesta lähteestä. Kaikissa tapaukissa lainattu<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>tuksia <strong>ja</strong> sano<strong>ja</strong> ei tekstin pinnassa edes merkitä lainatuiksi. Pietilä <strong>ja</strong> Sondermannovatkin päätyneet luokittelemaan kaikki toimitta<strong>ja</strong>n puheteot sen mukaan, onko (puhe)tekoesittäjänsä alkuperäistä diskurssia, no<strong>ja</strong>utuuko esittäjä jonkun toisen diskurssiin,referoiko esittäjä jonkun toisen diskurssia vai lainaako hän sellaista. (Mt., 101–103.)Analyysiäni helpottaa kovasti, että Helsingin Sanomien <strong>ja</strong> Etelä-Suomen Sanomientoimitta<strong>ja</strong>t eivät tuo uutisissa herkästi esille omia mielipiteitään, vaan heidän roolinsa onennemminkin selostava (vrt. Reunenen 2003). Myös Pietilän <strong>ja</strong> Sodermannin (1994)tutkimuksen mukaan Helsingin Sanomat pääasiassa kertoo tieto<strong>ja</strong>: lehti ilmaisee kymmenessäprosentissa ehdotuksen <strong>ja</strong> vain alle prosentissa kysymyksen. Helsingin Sanomatei kysy mitään, ei ole ymmällään eikä antaudu "peleihin". Pidättyväisyytensä lehtiperustanee tutkijoiden mukaan siihen, että viestimen asia ei ole esittää mielipiteitä vaanfakto<strong>ja</strong>. Pietilä <strong>ja</strong> Sondermann esittävät, että omien mielipiteiden <strong>ja</strong> käsitysten esittäminenei ole ainoa tapa osallistua peleihin. Peleihin voi osallistua myös laiminlyömällätilaisuus osallistua kriittiseen kommentointiin. Aktiivisen osallistumisen laiminlyöntijohtaa vastavuoroisen keskustelun <strong>ja</strong> refleksiivisyyden puuttumiseen. (Mt. 227, 326–327.) Sanomalehti voi osallistua peleihin myös siten, että se antaa tietyille aiheille <strong>ja</strong>puhujille tilaa julkisuudessa. Silti uskon, että sanomalehtien tekstit noudattavat ennenkaikkea vahvasti kulttuurisia konventioita. Sanomalehti on tässäkin mielessä mainioyhteiskunnassa vallalla olevan kulttuurin ilmentäjä.Tässä tutkimuksessa ei ole tarvetta noudattaa Pietilän <strong>ja</strong> Sondermannin mallin mukaistahieno<strong>ja</strong>koista puhujien luokittelua. Toimitta<strong>ja</strong>n äänen erottaminen projektion avullasisäisten kertojien eli haastateltavien äänistä riittää vallan mainiosti, sillä kirjoittaessaantoimitta<strong>ja</strong> lainaa tai referoi haastattelemia henkilöitä <strong>ja</strong> tukeutuu heidän näkökulmaansa.
46Koska journalismin säännöt kieltävät käyttämästä haastateltujen puhetta mielivaltaisesti,on toimitta<strong>ja</strong>n kirjoituksen vastattava riittävästi lähteen puhetta (Reunanen 2003, 167).Luotan tässä kohdin kyseisten lehtien arvokkuuspyrkimyksiin.Pahoinvointiuutisissa esiintyvien puhujien - sisäisten kertojien <strong>ja</strong> mielipidekirjoitustenkirjoittajien - joukko on varsin moninainen (liite 3). Ryhmittelin puhu<strong>ja</strong>t uudestaan senmukaan millaisesta laajemmasta kontekstista puhu<strong>ja</strong>t tarkastelevat <strong>pahoinvointi</strong>a. 13Taulukko 3. Pahoinvointikirjoitusten puhu<strong>ja</strong>tPuhu<strong>ja</strong>t n %Tutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinto 437 42Kasvatusinstituutiot 291 28Kansalaiset, järjestöt, kirkko ym. 177 17Terveydenhuolto 135 13Yhteensä 1040 100<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a tarkastellaan usein tutkimuksen, järjestyksen <strong>ja</strong> hallinnonnäkökulmasta. Tähän puhu<strong>ja</strong>joukkoon kuuluvat tutki<strong>ja</strong>t 14 , valtion- tai kunnallishallinnonvirkamiehet, sosiaalityöntekijät, poliisit <strong>ja</strong> poliitikot. Pahoinvointia tarkastellaanmyös usein kasvatusinstituutioiden näkökulmasta, johon kuuluvat koulujen <strong>ja</strong> päiväkotienopetta<strong>ja</strong>t, rehtorit <strong>ja</strong> perheen jäsenet (vanhemmat, isovanhemmat, lapset <strong>ja</strong> nuoret).Kolmas näkökulma on kansalaisten <strong>ja</strong> järjestöjen näkökulma, johon olen liittänyt myöskirkon edusta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> "muut" puhu<strong>ja</strong>t. Neljäs puhu<strong>ja</strong>kategoria muodostuu terveydenhuollonpuhujista eli lääkäreistä (joista hieman yli puolet 53 prosenttia psykiatre<strong>ja</strong>), sairaan- <strong>ja</strong>terveydenhoitajista, terapeuteista <strong>ja</strong> psykologeista.13 En ole puhujien ryhmittelyssä halunnut leimata tiettyjä kategorioita enemmän ”asiantuntijoiksi” kuintoisia (vrt. Saaristo 2000, 159). Tutkin kaikkien pahoinvoinnin eetoksessa äänensä kuuluviin saaneidenpuhetta tasavertaisesti. Vasta puheen tarkemmassa analyysissä voidaan nähdä, sisältääkö puhe Rosen(1999) <strong>ja</strong> Deanin (1999) tarkoittamaa asiantunti<strong>ja</strong>hallintaa.14 Tutki<strong>ja</strong>t edustavat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa pääsääntöisesti yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitieteilijöitä,lääketieteilijöitä, kasvatustieteilijöitä <strong>ja</strong> käyttäytymistieteilijöitä. Edellä mainittujen tieteenalojen edusta<strong>ja</strong>tmuodostavat 90 % kaikista kirjoituksissa esiintyneistä tutkijoista.
47Nostan tässä kohdin esiin tutkimusta tehdessäni havaitsemiani selviä lehtien puhujiinliittyviä ero<strong>ja</strong>. Etelä-Suomen Sanomissa tutkimuksen, järjestyksen <strong>ja</strong> hallinnon näkökulmaei ole yhtä vahvasti esillä kuin Helsingin Sanomissa (taulukko 4). Etelä-SuomenSanomissa kasvatusinstituutioiden näkökulma (31 %) kipuaa lähes tasoihin järjestyksennäkökulman (37 %) kanssa.Taulukko 4. Puhu<strong>ja</strong>t Helsingin Sanomissa <strong>ja</strong> Etelä-Suomen Sanomissa (%)Etelä-Suomen Sanomat n % Helsingin Sanomat n %Tutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinta 206 37 Tutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinta 227 47Kasvatusinstituutiot 173 31 Kasvatusinstituutiot 130 27Kansalaiset, järjestöt, kirkkoym. 111Kansalaiset, järjestöt, kirkko20 ym. 58 12Terveydenhuolto 67 12 Terveydenhuolto 68 14Yhteensä 557 100 Yhteensä 483 100p=0,000Erot lehtien välillä ilmenevät erityisesti mielipidekirjoituksissa (taulukko 5, s. 48).Etelä-Suomen Sanomissa mielipidesivut ovat suvereenisesti kansalaisten <strong>ja</strong> vanhempienkohtaamispaikka: näkökulma <strong>pahoinvointi</strong>in muodostuu kasvatusinstituutioiden (käytännössävanhempien) <strong>ja</strong> kansalaisten näkökulmasta. Helsingin Sanomissa <strong>pahoinvointi</strong>atarkastellaan niin uutisissa kuin mielipidekirjoituksissakin usein tutkimuksen,järjestyksen <strong>ja</strong> hallinnon näkökulmasta.
48Taulukko 5. Puhu<strong>ja</strong>t uutisissa <strong>ja</strong> mielipidekirjoituksissa (%, khi 2 testin p-arvot 15 )Uutisten puhu<strong>ja</strong>t HS ESSTutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinto 49 44Kasvatusinstituutiot 27 29Kansalaiset, järjestöt, kirkkoym. 9 12Terveydenhuolto 15 15Yhteensä 100 100p=0,364Mielipiteiden kirjoitta<strong>ja</strong>t HS ESSTutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinto 41 6Kasvatusinstituutiot 28 41Kansalaiset, järjestöt, kirkkoym. 21 48Terveydenhuolto 10 5Yhteensä 100 100p=0,000Erityisesti tutkijoiden suuri määrää Helsingin Sanomien mielipidesivuilla selittyyosaltaan sillä, että olen laskenut mielipidekirjoituksiksi myös Vieraskynä -palstankirjoitukset, jotka ovat usein tutkijoiden <strong>ja</strong> asiantuntijoiden kirjoittamia. Joka tapauksessaperheen (käytännössä vanhempien) <strong>ja</strong> kansalaisten näkymättömyys Helsingin Sanomissa- erityisesti mielipidekirjoituksissa - <strong>ja</strong> toisaalta suuri suosio Etelä-SuomenSanomissa herättää kysymyksiä. Voi olla, että nimimerkin käytön mahdollisuus Etelä-Suomen Sanomissa houkuttelee nimenomaan "tavallisia" kansalaisia <strong>ja</strong> vanhempiakirjoittamaan lehteen. Tähän viittaa myös, että Etelä-Suomen Sanomiin kirjoittaneetvanhemmat <strong>ja</strong> kansalaiset todellakin käyttivät usein hyväkseen mahdollisuutta kirjoittaanimimerkillä.15 Vaikka en tee tässä tutkimuksessa tilastolliseen analyysiin perustuvia johtopäätöksiä, aineistontallentaminen Spss- tilasto-ohjelmaan on tarjonnut mahdollisuuden vertailla lehtien ero<strong>ja</strong> käyttämällätilastollisia testejä.
49Puhu<strong>ja</strong>joukon muotoutuminen on monella tapaa kiinnostavaa <strong>ja</strong> merkittävää - eivähiten hallinnan <strong>ja</strong> säätelyn kannalta. Sanomalehtikirjoituksissa nostetaan sosiaalisiaongelmia näkyviksi <strong>ja</strong> muokataan niitä hallinnoitaviksi esittämällä millaisten toimi<strong>ja</strong>asemienvarassa sosiaalisia uhkia <strong>ja</strong> ongelmia voidaan säädellä (Törrönen 2004, 39). Onkiinnostavaa tutkia, keitä seisoo sosiaalisten ongelmien esiin nostamisen takana; ketkäkaikki ovat osallistuneet lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetokseen. Esimerkiksi TeemuRantanen (1997) on huumekirjoituksia tutkiessaan havainnut, että kirjoitusten käytetyintietolähde on huumekontrollia toteuttavat tahot, kuten poliisit, tulli <strong>ja</strong> muut oikeusviranomaiset.Psykologien <strong>ja</strong> sosiaalityöntekijöiden edustus on huumekirjoittelussa erittäinvähäistä tai puuttuu kokonaan. Myös sosiaalisen <strong>ja</strong> psyykkisen tason selityksiä esiintyymelko vähän, eikä ongelmakäyttöä varsinaisesti selitetä ihmissuhteilla. Ihmissuhteetnousevat esiin vasta, kun puhutaan huumeiden käytön ehkäisystä. (Mt., 202–204.)<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa esiintyvät puhu<strong>ja</strong>t ovat olleet rakentamassapahoinvoinnin eetosta, jokainen omasta lähtökohdastaan. On kiinnostavaa tutkia,ryhmittyvätkö puhu<strong>ja</strong>t selvästi erilaisten puhetapojen taakse, <strong>ja</strong> syntyykö puhu<strong>ja</strong>kategorioidenvälille merkittäviä näkökulmaero<strong>ja</strong>. Pahoinvointikirjoituksissa kaikki puhu<strong>ja</strong>tasettavat vanhemmat yksimielisesti tärkeimmäksi toimi<strong>ja</strong>tahoksi pahoinvoinnin ratkaisussa(taulukko 6).Taulukko 6. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong>t puhujien mukaan (%)Toimi<strong>ja</strong>taho/ratkaisi<strong>ja</strong>Tutkimus,järjestys <strong>ja</strong>hallinto (%)Kasvatusinstituutiot(%)Kansalaiset,järjestöt,kirkko ym.(%)Terveydenhuolto(%)Vanhemmat 47 39 40 47Yhteiskunta 26 29 33 28Koulu <strong>ja</strong> päiväkoti 18 25 19 15Lapset <strong>ja</strong> nuoret 3 4 3 3Muu tai ei ratkaisua 6 3 5 7Yhteensä 100 100 100 100
50Ei siis ole yllätys, että puhujien <strong>ja</strong>kauma pysyy juonianalyysin avulla esiin nostamissanivanhemmuuskirjoituksissa samanlaisena kuin kaikissa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa (liite4). Puhetta lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista <strong>ja</strong> vanhempien roolista pahoinvoinninratkaisi<strong>ja</strong>na ei voida palauttaa erityisesti tietyn puhu<strong>ja</strong>joukon diskurssiksi, vaan kyseessäon yhteiskunnassa leveällä rintamalla hallitseva diskursiivinen muodostuma. Pureudunseuraavissa luvuissa (luvut 7 <strong>ja</strong> 8) tarkastelemaan pahoinvoinnin ilmenemismuoto<strong>ja</strong><strong>ja</strong> syitä, jonka jälkeen syvennyn vanhempien toimi<strong>ja</strong>-asemaa ympäröivän puheentarkasteluun.7 ONGELMA: LASTEN JA NUORTEN PAHOINVOINTI<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa rakennetaan toimintaohjelmaa syntyneen kriisineli pahoinvoinnin nujertamiseksi. Pahoinvointi nousee esiin monenlaisina lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>ongelmina. Olen koonnut oheiseen taulukkoon (taulukko 7) kaikki kirjoituksissa mainitutpahoinvoinnin ilmenemismuodot, <strong>ja</strong> kuinka monessa kirjoituksessa <strong>pahoinvointi</strong>a kuvailtiinkyseisellä tavalla. Yhdessä kirjoituksessa saatettiin <strong>pahoinvointi</strong>a kuvata lukuisten eri ongelmiensummana. Siksi ongelmankuvauksia on enemmän kuin kirjoituksia.Taulukko 7. <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ongelman kuvaukset:Ongelma Määrä Prosentitpäihteiden käyttö 120 19häiriökäytös 109 17mielenterveys 108 17syrjäytyminen 95 15väkivalta 65 10koulukiusaaminen 54 8muuta 32 5koulunkäyntivaikeudet 23 4saatananpalvonta 16 3rikollisuus 12 2fyysiset oireet 5
51Kaikkein eniten kohua aiheutti päihteiden käyttö. Päihteiden käytön lisäksi pahoinvoinninilmenemismuoto<strong>ja</strong> ovat se, että "Häirikköoppilas tuhoaa mahdollisuuksiaan" (otsikkoESS, 2.9.2000), "<strong>Lasten</strong> mielenterveys on levinnyt käsiin" (otsikko HS, 7.5.2000),"<strong>Lasten</strong> syrjäytymisen alku näkyy jo päiväkodissa" (otsikko HS, 22.4.2001) <strong>ja</strong> "Väkivaltakumpuaa lapsuudesta" (otsikko HS, 11.9.1999).Taa<strong>ja</strong>an <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa esiintynyt "häiriökäyttäytyminen" on ylimalkainenilmaisu <strong>ja</strong> siksi myös kiinnostava. Useissa kirjoituksissa häiriökäyttäytyminen näyttäisiolevan yläkäsite kaikille muille ongelmakäyttäytymisen muodoille. Käsitettä voi yrittääavata etsimällä yhtymäkohtia <strong>ja</strong> ero<strong>ja</strong> muiden pahoinvoinnin ilmenemismuotojenkanssa. Häiriökäyttäytyminen on selvästi lievempää kuin väkivaltainen käyttäytyminen.Häiriköivä lapsi tai nuori ei myöskään ole rinnastettavissa mielenterveyden ongelmistakärsivään lapseen; masentunut ei häiriköi vaan vetäytyy kuoreensa. Häiriköivä käytösviittaa tottelemattomuuteen – sovittujen sääntöjen <strong>ja</strong> käytöstapojen rikkomiseen - muttatodella harvoissa kirjoituksissa käytöstä kuvattiin kurittomuudeksi. Syy häiriökäytöksestäpuhumisen yleisyyteen löytyy lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhriasemasta. Kurittomuus viittaajohonkin lapsista <strong>ja</strong> nuorista itsestään johtuvaan ongelmaan, mutta häiriökäytös onseurausta taustalla kytevistä <strong>ja</strong> piilevistä ongelmista. Pahoinvoinnin ilmeneminenhäiriökäytöksenä on lin<strong>ja</strong>ssa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhriasemaa korostavan eetoksen kanssa.7.1 Ongelman kuvaus: lapset <strong>ja</strong> nuoret uhreinaLapset <strong>ja</strong> nuoret ovat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa lähes poikkeuksetta ainoastaan toiminnankohteena (objekti), eivät itse aktiivisina toimijoina (ks. kuvio 4, s. 41). Semioottisinkäsittein jäsennettynä lapset <strong>ja</strong> nuoret ovat osa asian (asiantila, totuus) kuvaamista elitekstin pinnan ydintä, mikä on intransitiivista toimintaa. Transitiivista toimintaa ovattaas sellaiset tekemisen kuvaukset, jotka kuvaavat olotilojen muuttumiseen vaikuttavaatai tähtäävää toimintaa (Sulkunen 1997, 39). Vain harvoissa kirjoituksista vedottiinlasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> vastuuseen tai korostettiin yleensäkään lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> toimijuutta
52pahoinvoinnin ongelman ratkaisemisessa. Pahoinvoinnin eetoksessa niin syyllisiksi kuinratkaisijoiksikin nousevat muut tahot: yhteiskunta, koulu <strong>ja</strong> erityisesti vanhemmat.Voidaan pitää jonkin verran yllättävänä, kuinka vähän tänä individualistiseksi luonnehdittunaaikana kirjoituksissa käsiteltiin lasten tai edes <strong>nuorten</strong> vastuuta omista ongelmistaan.Yllättävyys syntyy ennen kaikkea, koska monien pahoinvoinnin ilmenemismuotojen- väkivallan purkausten tai rikosten - ei ensi näkemältä arvaisi johtavan siihen, ettälapsia <strong>ja</strong> nuoria käsitellään viattomina uhreina.Altheiden (2002, 180) mukaan uhri on nykyään ennen kaikkea status <strong>ja</strong> kuvaus, representaatioihmisistä, <strong>ja</strong> eräs pelon ilmapiirin ilmaisuista. Uhri on voimakas kuvauslasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> asemasta yhteiskunnassa: uhri johdattelee lukioiden huomion kääntymistäpahoinvoinnin syiden puoleen, jotka tulevat lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> maailman ulkopuolelta.Kirjoitta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> tarinoiden sisäiset kerto<strong>ja</strong>t käyttävät usein lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinninilmenemismuodoista lääketieteestä peräisin olevaa termiä <strong>ja</strong> puhuvat oireista,taudin seurauksista. Tauti ei kirjoittajien mukaan ole lähtöisin lapsista <strong>ja</strong> nuoristaitsestään vaan ulkoapäin tulevista uhkista, kuten kansalainen Juha Kautto kirjoittaamielipidesivulla: "Häiriökäyttäytyminen on aina merkki taustalla piilevistä ongelmista."(ESS, 6.9.2000.)Individualismin arvoihin kasvattaminen tarkoittaa sitä, että lasta vaaditaan jo hyvinnuorella iällä tekemään itsenäisiä päätöksiä <strong>ja</strong> kantamaan vastuuta niistä (Hietanen,Keskinen <strong>ja</strong> Sato 1998, 9). Pahoinvointikirjoituksissa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> liian varhaistaitsenäistämistä kohtaan tunnetaan ennemminkin suurta vastenmielisyyttä <strong>ja</strong> huolta, jokakiteytyy lausahdukseen "lapsuutta on lyhennetty". Eräs äiti kirjoittaa mielipidekirjoituksessa,jonka hän on otsikoinut "Kadotettu lapsuus": "Onko niin, että lapset eivät oleenää lapsen asemassa, koska vanhemmat eivät sitä osoita?" (ESS, 21.1.2001.) Kirjoitta<strong>ja</strong>asettaa kysymyksessään lapsuuden <strong>ja</strong> aikuisuuden kiinnostavasti historialliseen <strong>ja</strong>kulttuuriseen yhteyteen: lasten asema vahvistuu vain jos se voidaan erottaa selkeästivanhempien eli aikuisten asemasta, joka ei ole itsestään selvä asia. Vanhemmat ovatkirjoitta<strong>ja</strong>n mukaan läheisimpinä aikuisina avainasemassa lapsuuden määrittelemisessä.
53Perheterapeutti Maria Juhanila vastaa esimerkin äidille mielipidekirjoituksessaan"Lapsuusko kadotettu?":"Jotkut vanhemmat ovat pikemminkin liian varhaista aikuistumista tukemassa,kuin <strong>ja</strong>rruttamassa [...] Liiallinen sallivuus tai liian aikaisin annettu vapausvoidaan tulkita vastuusta vetäytymiseksi tai lapsen jättämiseksi tilanteeseen, jostalapsilla ei vielä ole mahdollisuuksia selvitä." (ESS, 27.1.2001.)Vastuun langettaminen lasten harteille on osoitus vanhempien vastuuttomasta käytöksestä.Myös Lahden seurakunnan nuorisotyönjohta<strong>ja</strong> Jorma Parviainen pohtii rippikouluakäsittelevässä uutiskirjoituksessa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> harteille liian aikaisin kasautunuttavastuuta. Seurakunnan nuorisotyönjohta<strong>ja</strong> aloittaa haastattelun varsin positiivissatunnelmissa: "[Rippileirin] kävijämäärät ovat vaihteeksi kasvussa, siirtäjiä on vainkaksi prosenttia ikäluokasta." (ESS, 2.6.1999.) Huolimatta rippileirin siirtäjien määränvähenemisestä, he saavat päähuomion kirjoituksessa. Nuorisotyönjohta<strong>ja</strong>lla on mielipidesiitä, keitä nämä rippileirin siirtäjät ovat: "On yhä enemmän niitä, jotka ovat joutuneetvastuunkantajiksi, heillä on omat kesäsuunnitelmansa." Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa Parviaisenkertomusta vastuunkanta<strong>ja</strong>nuorista: "Vastuunkanta<strong>ja</strong>nuoren oleskelu rippileirillävoi kääntyä vastuuntunnottomaksi lomailuksi tai sitten murheet tulevat mukana <strong>ja</strong>vaikeuttavat keskittymistä." Uutisen lopussa nuorisotyönjohta<strong>ja</strong> kokoaa vielä yhteenpohdinto<strong>ja</strong>an lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin syistä:"Ydinasia on turvallisen aikuisen puuttuminen yhä useamman lapsen elämästä.Liian varhain vastuuseen joutuneilla on vaikeuksia tottua vaihtuviin sääntöihin <strong>ja</strong>auktoriteetteihin."<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> joutuminen vastuunkantajiksi on kirjoituksessa ongelman ydin. MyösOpetushallituksen (silloisen) pääjohta<strong>ja</strong> Jukka Sar<strong>ja</strong>lan mukaan lapset itsenäistetäänliian aikaisin: "Lapsilta edellytetään aikuisuutta liian varhain <strong>ja</strong> heidän huolenpidostaanluovutaan, kun he vielä tarvitsisivat aikuisten läsnäoloa." (HS, 27.11.1999.) Lapset<strong>ja</strong> nuoret tarvitsevat aikaa <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong>, jotka toimivat puskureina estäen liian aikaisintapahtuvaa itsenäistymistä. Toimitta<strong>ja</strong> kokoaan lasten kasvatusta käsittelevässä uutisessapastori <strong>ja</strong> koulutta<strong>ja</strong> Mikko Aallon a<strong>ja</strong>tuksia: "Nuorten vapauden <strong>ja</strong> itsenäistymisen
54vaatimukset voivat johtaa vanhempia harhaan, jolloin he ylivoiman edessä liian helpostiluopuvat kasvatusvastuustaan. " (ESS, 17.3.1999.) <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> liian aikainenitsenäistäminen liitetään kirjoituksissa vanhempien kykenemättömyyteen säilyttää omaasemansa.<strong>Lasten</strong> liian aikainen itsenäistäminen - lapsuuden lyhentäminen – on edellä mainitunäidin, perheterapeutin, seurakunnan nuorisotyönjohta<strong>ja</strong>n, opetushallituksen pääjohta<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong> pastorikoulutta<strong>ja</strong>n mukaan seurausta vanhempien vastuuttomasta käytöksestä. Furedi(1997, 56) liittää vastuuttomuuden pelon riskiyhteiskuntaan: vastuuton käytös on riski <strong>ja</strong>uhka lähellä oleville ihmisille. Samaan aikaan lapsuuden lyhentymisen kanssa on myöspuhuttu nuoruuden pidentymisestä; nuoruuden vallattomuus <strong>ja</strong> vastuun kaihtaminenlevittäytyvät aikuisuuden piiriin (Ketokivi 2005; Hoikkala 1993). Lapsi- <strong>ja</strong> nuorisotutkimuksenparissa lapsuuden <strong>ja</strong> nuoruuden tilasta käytyä julkista keskustelua on tarkasteltuusein sukupolvisuhteiden <strong>ja</strong> sukupolvijärjestelmän murroksena (Alanen 2001).<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten perusteella erityisesti lasten liian varhainenitsenäistäminen on saavuttanut eräänlaisen saturaatiopisteen: lasten halutaan olevanlapsia, minkä edellytyksenä on vanhempien kasvaminen vastuullisiksi aikuisiksi.Keskustelu lasten liian suuresta vastuusta <strong>ja</strong> vanhempien vastuuttomuudesta on seuraustasosiaalisen järjestyksen horjumisesta perheessä <strong>ja</strong> perheen ympärillä. Tätä paitsipuretaan julkisuudessa, myös yritetään säädellä moraalisesti. Vanhempien vastuullisuudestapuhuminen on merkittävä <strong>ja</strong> näkyvä keino yrittää säädellä muuttuvia perhesuhteitanyky-yhteiskunnassa.Lapsuuden lyheneminen ei ole suinkaan uusi aihe. Neil Postmanin (1982) tunnettu teosThe Disappearance of Childhood sai aikoinaan paljon julkisuutta myös Suomessa(suom. [1985]: Lyhenevä lapsuus). Postman pohtii kir<strong>ja</strong>ssaan lapsuuden katoamista <strong>ja</strong>korostaa erityisesti median välittämän tiedon vaikutuksia lapsuuden <strong>ja</strong> viattomuudenpäättymiselle. Median vaikutuksia käsitellään jonkin verran myös <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa,joissa pahoinvoinnin - erityisesti väkivallan - nähdään olevat seuraustavoimakkaista televisio-ohjelmista <strong>ja</strong> tietokonepeleistä. <strong>Lasten</strong>psykiatri, professori Tuula
55Tamminen saa äänensä kuuluviin uutisessa, jossa käsitellään vihan <strong>ja</strong> tietokonepelienyhteyksiä:"On päivänselvää, että väkivaltaisten tietokonepelien runsas pelaaminen vahingoittaalasta. Se on niin itsestään selvä asia, ettei sen uskomiseen tarvita tutkimusta.[...] Jos nuori hajottaa tavaroita tai varastelee auto<strong>ja</strong>, voi olla vaikeaaosoittaa, että taustalla on muun ohella hänen vuosia aiemmin pelaamansa väkivaltapeli.Silti on mahdollista, että syy- seuraus-suhde on tällainen."(HS, 5.5.2000.)Tammisen puheenvuorossa tulee hyvin esiin pahoinvoinnin syiden piileminen jopaa<strong>ja</strong>llisesti hyvin kaukana: väkivalta voi olla seurausta joskus aikaisemmin lapsenapelatuista tietokonepeleistä. Paitsi että lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin syyt ovat piilossa,myös <strong>pahoinvointi</strong> itsessään on piilevää, <strong>ja</strong> siitä uskotaan tulleen näkyviin oikeastaanvasta pieniä murusia. Pahoinvoinnin piilevyyden vaarallisuus nostetaan esiin Nastolanekaluokkalaisten rauhattomuutta <strong>ja</strong> väkivaltaa käsittelevässä uutisessa.: "Väkivaltaisetpurkaukset ovat siitä positiivisia ilmiöitä, että ne tekevät ongelman näkyväksi <strong>ja</strong> siihenpäästään puuttumaan." (ESS, 3.11.1999.) Myös tutki<strong>ja</strong> Matti Rimpelä kirjoittaa HelsinginSanomien Vieraskynässä: "Paljon sellaista, mikä pitäisi löytää, jää havaitsematta,<strong>ja</strong> vaikka löydettäisiinkin, lapsi ei saa apua." (HS, 24.11.2001.) Furedin (1997) mukaaneetos piilotetuista, näkymättömistä <strong>ja</strong> koko a<strong>ja</strong>n pahenevista riskeistä on ominaistapelon kulttuurille. Sosiaalisten ongelmien diagnosointi noudattaa kaavaa, jossa löydettyongelma on ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta sitä ei vain ole huomattu. (Mt., 39.)Tätä vasten on myös helppo ymmärtää, miksi tietokonepelien vaarallisuudesta puhuvaTuula Tamminen (HS, 5.5.2000) mieluummin reagoisi mahdolliseen uhkaan nopeasti,ennen tutkimustulosten valmistumista, kuin jättäisi reagoimatta siihen: potentiaalisiinuhkiin reagoiminen <strong>ja</strong> riskien välttäminen on osoitus vastuullisuudesta.Myös saatananpalvontaa käsittelevässä laa<strong>ja</strong>ssa, koko sivun uutisessa nousee esiin eetospahoinvoinnin vaarallisesta näkymättömyydestä. Koulupsykologi Leena Sievänen-Pääkkönen toteaa:
56”Tämä [saatananpalvonta] on ilmiö, josta on näkyvissä vasta jäävuoren huippu.Sehän ei ole nuorisojoukoissa sellainen asia, josta ensimmäiseksi aikuisillekerrotaan. Hollolassa olen joutunut tekemisiin vain harvojen yksittäistapaustenkanssa. Olen oh<strong>ja</strong>nnut näitä nuoria muualle hoitoon.”(ESS, 21.5.1999.)Se, että saatananpalvontatapauksia on tullut ilmi vain muutamia yksittäisiä tapahtumia,ei anna aihetta huokaista helpotuksesta. Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa kertomusta:”Hän [Sievänen-Pääkkönen] uskoo, että kiinnostus saatanaan on paljon suurempikuin aikuiset tietävät. [...] Myös ylilääkäri Anssi Tiisala Päijät-Hämeen keskussairaalanpsykiatriselta osastolta uskoo, että pinnan alla on piilossa enemmänkuin mitä näkyy.”Silti ylilääkäri joutuu myöhemmin toteamaan: "Psykiatrisen osaston nuorissa saatananpalvontakuvioei ole juuri näkynyt, muutamaa epäiltyä tapausta lukuun ottamatta."Riitta Jallino<strong>ja</strong> (2004, 86) on kutsunut lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksia osuvastikauhukertomuksiksi. Saatananpalvonta on aihe, joka saa helposti aikaan kuohuntaa <strong>ja</strong>pelon kulttuurille ominaista huolta taustalla piilevistä vaaroista. Mutta kauhukertomuksenpiirteitä löytyy myös "tavallisempien" pahoinvoinnin kuvausten yhteydestä. "Kiusaaminenon riski kehitykselle" -uutisessa psykologian tohtori Christina Salmivallinmuistuttaa: "Ilmi tulleet kiusaamistapaukset ovat vain jäävuorenhuippu." (ESS,7.1.1999.) Kauhutarinoiden kertominen ei myöskään ole ainoastaan tutkijoiden, psykologientai ammattikasvattajien yksityisomaisuutta. Myös vanhemmat <strong>ja</strong> muut kansalaisettuottavat kauhukertomuksia mediassa. Toimitta<strong>ja</strong> haastattelee lahtelaista aktiivivanhempaaKoko kylä kasvattaa -hankeen tiimoilta:"Kari Vuorimaa kertoo asuneensa Kunnaksessa kymmenisen vuotta <strong>ja</strong> pitävänsärauhallista asuinaluetta 'vielä lintukotona'. Mutta kuinka kauan, se huolettaavanhempia: 'Kyllähän näistä graffiteista <strong>ja</strong> muista töherryksistä näkee, ettäsiellä pinnan alla on potentiaalia muuhunkin', hän lisää." (ESS, 10.1.2001.)
57Vaikka todelliset havainnot lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> ongelmakäyttäytymisestä jäävät vähäisiksi,on syytä olettaa, että potentiaalista ainesta vakavampaan häiriökäyttäytymiseen löytyy.Edes tilastot <strong>ja</strong> luvut eivät kerro kirjoittajien mukaan koko totuutta. Päihteet – alkoholi<strong>ja</strong> erityisesti huumeet – ovat näkyvästi esillä puhuttaessa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista.Toisin kuin muista pahoinvoinnin ilmenemismuodoista näistä ongelmista onsaatavilla runsaasti tutkimuksia <strong>ja</strong> tilasto<strong>ja</strong>. Lääkäri Mar<strong>ja</strong> Lounamon mukaan huumetestitovat kuitenkin harhaanjohtavia:"Lahden nuorisovastaanotolla tehtiin viime vuonna 80 huumetestiä 13- 18-vuotiaille. 'Ja ne ovat varmasti vain jäävuoren huippu. Ongelma on paljonsuurempi' "(ESS, 18.3.1999.)Myöskään tutkimustulokset perheiden syrjäytymisestä eivät ole luotettavia. <strong>Lasten</strong>psykiatri Tuula Tammisen mukaan <strong>pahoinvointi</strong> ei näy tilastoissa:"Eri syistä johtuva perheiden syrjäytyminen on sikäli salakavala ongelma, että seei välttämättä aina näy tilastoissa. 'Päätökset tehdään yleensä keskiarvojenmukaan. Kesiarvot ovat kuitenkin äärettömän hitaita muuttujia joissa lapsen<strong>pahoinvointi</strong> ei näy.' " (ESS 21.1.1999.)Massiivisten piilevien uhkien lisäksi kauhutarinoihin liittyy se, että ongelmat syvenevät<strong>ja</strong> laajenevat kiivaassa tahdissa. Uutisessa "<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> syrjäytymisen alku näkyyjo päiväkodeissa" (HS, 22.4.2001) muotoillaan jo otsikossa pelon kulttuurille ominainena<strong>ja</strong>tus riskien siirtymisestä koskemaan aina vain laajempia - viattomampia - ihmisjoukko<strong>ja</strong>.Toimitta<strong>ja</strong> aloittaa kirjoituksen kuvaamalla lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> elämäntilannettavarsin lohduttomasti:"Joka viides koululainen tarvitsee apua mielenterveyspulmiinsa. <strong>Lasten</strong> syrjäytymisenalku näkyy jo päiväkodeissa, yhä nuoremmat käyttävät yhä kovempia huumeita,nuoriso <strong>ja</strong>kautuu entistä jyrkemmin selviytyjiin <strong>ja</strong> pudokkaisiin, teiniraskaudetyleistyvät, sekä psyykkiset että fyysiset sairaudet kasaantuvat samoille ihmisille."
58Hengästyttävän alun jälkeen toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa kirjoittamista pohtimalla erilaisia syitä,jotka ovat johtaneet tulehtuneeseen tilanteeseen:"Nuorisopsykiatrian hoitopaikko<strong>ja</strong> ei ole tarpeeksi, huumevierotukseen ei pääseajoissa, kouluilla ei ole henkilökuntaa tukemaan apua tarvitsevia nuoria eikävähääkään apua tarjota sitä eniten tarvitseville. Vanhemmilla on vanhemmuushukassa, eikä viranomaisillakaan riitä keino<strong>ja</strong> pysäyttää <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>avaan se saa rauhassa kypsyä syrjäytymiseksi."Tämä Helsingin Sanomien kirjoitus on kuin yhteenveto lehden kolmen vuoden aikanajulkaisemista <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevistä kirjoituksista. Se on myös ensimmäinenkirjoitus kuukauden a<strong>ja</strong>n kerran viikossa ilmestyneestä kirjoitussar<strong>ja</strong>sta Apua!, jossapuitiin lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a <strong>ja</strong> syrjäytymistä tositarinoihin tukeutuen. Luki<strong>ja</strong>tkutsuttiin mukaan keskusteluun kehottamalla lukijoita lähettämään omia kokemuksia <strong>ja</strong>kertomuksia lehden toimitukseen. Edellä olevassa kirjoituksessa luodaan kauhutarinantunnelmaa luettelemalla kauheuksia peräkkäin sekä käyttämällä runsaasti voimasano<strong>ja</strong><strong>ja</strong> väkeviä ilmaisu<strong>ja</strong> (yhä nuoremmat, jo päiväkodeissa, entistä jyrkemmin). Lisäksi<strong>pahoinvointi</strong> "kypsyy rauhassa" eli jälleen piilossa, mikä tekee pahoinvoinnista erityisenuhkaavaa. Tämän kaiken kauheuden keskellä olisi peräti vastuutonta olla reagoimatta:lääkkeenä tarjotaan aikaisin puuttumista. Aikaisin puuttumisen tärkeys <strong>ja</strong> siihen motivoivavastuullisuuden painottaminen liittyvät pelon kulttuuriin, mutta myös terapiakulttuuriin(Furedi 1997; Ihanus 2005). Beck liittää riskien näkymättömyyden asiantunti<strong>ja</strong>tiedontarpeen kasvamiseen; yksilö ei kykene arvioimaan itse riskejä vaan tarvitseeasiantuntijoita määrittelemään ne (Beck 1992, 22–24, 155).<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhriasemaa pelon värittämässä riskiyhteiskunnassa voidaan lähteäpurkamaan myös tarkastelemalla <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten puhujia: kirjoitusten näkökulmaon vahvasti psykososiaalinen. Tutkijoiden, järjestyksen <strong>ja</strong> hallinnan puhu<strong>ja</strong>kategoriasta(taulukko 3, s. 46) voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen sosiaalityöntekijät <strong>ja</strong>tutkijoista kasvatustieteilijät, psykiatrian <strong>ja</strong> psykologian tutki<strong>ja</strong>t. Kun tähän ryhmäälisätään terveydenhuollon puhujista psykologit, terapeutit <strong>ja</strong> psykiatrit, <strong>ja</strong> yhdistetäänkaikki nämä puhu<strong>ja</strong>t omaksi puhu<strong>ja</strong>kategoriakseen, tarkastelee <strong>pahoinvointi</strong>a näinmuodostetusta psykososiaalisesta näkökulmasta lähes neljäsosa puhujista (24 %). Tästä
59näkökulmasta lapsia tarkastellaan nimenomaan viattomina uhreina. Tämä ei kuitenkaanvielä riitä selittämään psykososiaalisen näkökulman yleisyyttä <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa.Tämä puhu<strong>ja</strong>joukko ei yksin riitä muodostamaan psykososiaalista diskurssia vaanmyös muut puhu<strong>ja</strong>t ovat omaksuneet käyttöönsä psykologisen puhetavan käsitteitä.Psykososiaalinen viitekehys ei ole yllätys: meillä, kuten muissa länsimaissa, kasvatuskäsitystenperinteet ovat tiukasti kehitys- <strong>ja</strong> sosialisaatioteorioissa. Strandell (1992)kutsuu tätä kehityspsykologisen tiedon ympärille rakentunutta ymmärrystä lapsuudestakehitysparadigmaksi. Psykologia ? laa<strong>ja</strong>sti ymmärrettynä ? on nyky-yhteiskunnanihmisten hallinnan kannalta keskeinen toimintakenttä <strong>ja</strong> olennainen osa vanhempienvalistusta (Bellah 1986; Rose 1990; Hoikkala 1993, 18; Aapola 1999, 75–76; Vuori2001, 33). Myös kansalaiset <strong>ja</strong> vanhemmat puhuvat yhä enenevissä määrin psykologisintermien (Furedi 2002, 83- 88). Tästä yhteiskunnan psykologisoitumisesta on alettukäyttää nimitystä terapiakulttuuri. (Rieff, 1966; Bellah, 1986; Moskowitch 2001; Furedi2004; Ihanus 2005.) Psykososiaalinen näkökulma - diskursiivinen muodostuma - onhallitseva pahoinvoinnin jäsennyksessä. Toimitta<strong>ja</strong> referoi neuvolatyöntekijän haastattelua:”Ylihoita<strong>ja</strong> Sisko Karhumäen mukaan lasten neuvolatyössä painopiste on siirtynytselvästi fyysisestä psykososiaalisten häiriöiden selvittelyyn <strong>ja</strong> hoitoon. <strong>Lasten</strong>henkisen hyvinvoinnin tukeminen on tämän päivän suurin haaste neuvolatyötätekeville. Karhumäki uskoo, että ajoissa tarjottu apu <strong>ja</strong> yhteistyö ovat myös taloudellisestiedullisinta auttamista.”(ESS 29.9.1999.)Ylihoita<strong>ja</strong>n mukaan pikkulasten häiriöt ovat yhä enemmän alkuperältään psykososiaalisia.Psyykkisten häiriöiden leviämistä painottaa myös saatananpalvontaa käsittelevässäjutussa jo aikaisemmin esiintynyt koulupsykologi Leena Sievänen-Pääkkönen: "<strong>Lasten</strong><strong>pahoinvointi</strong> onkin nykyään enemmänkin psyykkistä kuin fyysistä." (ESS, 16.6.2000.)<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> fyysisistä ongelmista kirjoittamista esiintyi aineistossa vähän. Nastolanekaluokkaisten väkivaltaa käsittelevässä jutussa sosiaalityöntekijä kuvaa pahoinvoinninlöytämisen ongelmia:
60" 'Suurin riski ovat ne hil<strong>ja</strong>iset, turvattomat lapset, joilla ei ole puheväylää',varoittaa sosiaalityön vastuuhenkilö Pirkko Valtanen [...] 'Hil<strong>ja</strong>isten lastena<strong>ja</strong>tukset voivat kääntyä itsetuhoisiksi', korostaa Valtanen." (ESS, 3.11.1999.)Edes lapsen hil<strong>ja</strong>isuus ei takaa, että kaikki olisi hyvin. Uutisessa tulee kiinnostavastiesiin terapiakulttuurille ominainen tunteista puhumisen tärkeys <strong>ja</strong> avoimuuden välttämättömyys.Hil<strong>ja</strong>isuus on merkki patoutumista <strong>ja</strong> tunteiden tukahduttamisesta, jotkavoivat ilman avautumista kääntyä itsetuhoisuudeksi.Pelon kulttuurin lävistämä riskiyhteiskunta määrittää raamit, joista käsin lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a tarkastellaan julkisuudessa. Keinot pahoinvoinnin ratkaisemiseksietsitään terapiakulttuurista. Tarinoiden painopiste on lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> psyykkisten <strong>ja</strong>sosiaalisten ongelmien kuvailussa. Tässä julkisessa näytöksessä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>rooliksi jää uhreina oleminen.7.2 Koulu ongelmien miljöönä: kurkistusaukko perheeseenPahoinvointi sijoitetaan kirjoituksissa mutkattomasti koulumiljööseen: neljässä kirjoituksessakymmenestä <strong>pahoinvointi</strong> ilmenee koulussa (taulukko 8).Taulukko 8. Koulu pahoinvoinnin miljöönäKoulu pahoinvoinninmiljöönä n %kyllä 238 40ei 349 60yhteensä 587 100
61Koulumaailman vahva läsnäolo pahoinvoinnin eetoksessa ei ole yllättävää, tuleehanhuomattava osa puhujista – diskurssin tuottajista – juuri koulumaailmasta. (Ks. taulukko3, s. 46.) Mutta myös muut puhu<strong>ja</strong>t tarkastelevat <strong>pahoinvointi</strong>a koulumiljööstä käsin.Psykososiaalinen diskurssi löytyy myös kirjoituksista, joissa käsitellään koulun työskentelyolojenparantamista. Koulun toiminnan edellytykset ovat kirjoittajien mukaan yhäenenevissä määrin riippuvaisia siitä, millainen ihmissuhdekenttä koulusta muodostuu.Yhteisökoulutta<strong>ja</strong> kirjoittaa mielipidesivulla:"Vain osassa suomalaisia koulu<strong>ja</strong> toimii kuraattoreita <strong>ja</strong> psykologe<strong>ja</strong>, joiden työtäon tukea kriittisessä tilanteissa sekä vanhempia että opettajia. Paitsi erityisopetuksenmyös muun lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> kasvua tukevan toiminnan näkökulmastakoulut tarvitsevat enemmän oppilashuollon mahdollisuuksia." (HS 12.1.1999.)Koulujen ongelmiin haetaan parannusta lisäämällä psykososiaalisia voimavaro<strong>ja</strong>, eikäesimerkiksi palkkaamalla lisää opettajia oh<strong>ja</strong>amaan pienempiä ryhmiä. Eva Moskowitzin(2001, 2) mukaan aikaisemmin yhteiskunnallisten ongelmien syitä haettiin taloudestatai politiikasta, mutta terapiakulttuurissa ongelmat ovat lähtöisin ihmisten psyykestä.Toki muutamissa kirjoituksissa kaivattiin resursse<strong>ja</strong> myös muihin koulun menoihin,kuten juuri luokkakoon pienentämiseen, mutta psykososiaalisten voimavarojen lisääminenoli etusi<strong>ja</strong>lla (liite 5). Niinpä myös yhteisökoulutta<strong>ja</strong>n mukaan resursse<strong>ja</strong> tulisikohdistaa erityisopetukseen <strong>ja</strong> koulupsykologien <strong>ja</strong> -kuraattoreiden palkkaamiseen:"Toivottavasti kunnat panostavat tarpeensa <strong>ja</strong> tilanteensa mukaan enemmänpsykososiaaliseen työhön kouluissa, joissa sekä ehkäisevän työn että varhaisenväliintulon kenttä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> osalta on aidoimmillaan."Foucault (1972, 166- 177) korostaa, että yhteiskunnassa yleisesti käytetyillä diskursseillaon myös pysyviä, makrotason institutionaalisia seurauksia. Koulukuraattoreiden <strong>ja</strong> -psykologien määrä on kasvanut koko maassa lähes puolella vuodesta 1994 vuoteen2003 mennessä. Vuonna 1994 kokoaikaisia koulukuraattoreita <strong>ja</strong> -psykologe<strong>ja</strong> oli kokomaassa yhteensä 231, mutta vuonna 2003 jo 445 (liite 6). Helsingissä koulukuraattoreiden<strong>ja</strong> -psykologien määrä pysyi 1990-luvun alussa suhteellisen vakaana, mutta onkasvanut nopeasti vuoden 1997 jälkeen (liite 7). Kaikkein kiihtyvin kasvukausi osuu
62tämän tutkimuksen kirjoitusten ilmestymisa<strong>ja</strong>nkohtaan <strong>ja</strong> heti seuraavaan vuoteen,minkä jälkeen koulukuraattoreiden <strong>ja</strong> -psykologien määrän kasvu on tasaantunutHelsingissä.Psykososiaalisten voimavarojen lisääminen palkkaamalla lisää koulupsykologe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> -kuraattoreita ei ole ainoa juonne psykososiaalisessa diskurssissa. Yhteisökoulutta<strong>ja</strong>korostaa "psykososiaalisemotionaalisuutta" myös koululaisten opetuksen sisällössä:"Uuden oppimiskäsityksen mukaan opetuksessa ei tule keskittyä vain tiedollisenkasvun tukemiseen tai taitojen har<strong>ja</strong>annuttamiseen, vaan opetuksessa on otettavahuomioon myös psykososiaaliset tekijät. Vuorovaikutuksen merkitys kasvaa.Yhä tärkeämpää yhteiskunnan <strong>ja</strong> perheen muutoksen myötä on tiedollistenvalmiuksien lisäksi luoda psykologisia, emotionaalisia <strong>ja</strong> sosiaalisia valmiuksiakohdata erilaisia asioita <strong>ja</strong> tilanteita." (HS 2.6.2001.)Elämästä on tullut sirpaleista <strong>ja</strong> epävakaata, jossa tilanteet vaihtuvat nopealla tempolla.Muutoksiin reagoidaan nostamalla psykologisten, emotionaalisten <strong>ja</strong> sosiaalistenominaisuuksien opettaminen tiedollisen opettamisen rinnalle. Beckin (1992) mukaanriskiyhteiskunnassa tieto no<strong>ja</strong>a aina uusimpiin tutkimuksiin: kyky reagoida <strong>ja</strong>tkuvaanmuutokseen on väistämätöntä. Siksi myös kouluun pusketaan aiempaa enemmänsosiaalisten vuorovaikutussuhteiden opettamista. Bellahin (1986, 293) mukaan seurauksenaon sukupolvelta toiselle siirrettävien traditioiden inflaatio: tekniikoiden opettaminenon jyrännyt alleen traditioiden opettamisen. Traditioiden kuihtuminen on liitettykasvaneeseen individualismiin <strong>ja</strong> riskiyhteiskuntaan (Beck 1992; Furedi 1997). Bellahliittää traditioiden vähenemisen lisäksi terapiakulttuuriin (vrt. myös Furedi 2004).Psykososiaalisemotionaaliset valmiudet antavat yhteisökoulutta<strong>ja</strong>n mukaan parhaateväät kohdata yhteiskunnan mutta myös perheen muutoksia. Uusissa oppiaineissa onhuomioitu näitä vaateita. Toimitta<strong>ja</strong> referoi kouluterveydenhoita<strong>ja</strong> Sari Kiviniemenhaastattelua:"Lyseon yläasteella perhekasvatuksen opetta<strong>ja</strong>t kertovat oppilaille ihmissuhdeasioista. Näillä tunneilla otetaan puheeksi muun muassa miten selviät parisuh-
63teessa mustasukkaisuudesta. [...] 'Meillä on myös valinnaisissa tarjottu 9- luokkalaisille"Parisuhde empaattiseksi – perhe-elämä ehyeksi" kurssia. Siitä on oltukiinnostuneita <strong>ja</strong> sitä on valittu.' " (ESS, 18.3.2001.)Ihmissuhdeasiat nousevat opetuksessa esiin pelon kulttuurille ominaisella tavalla:oppilaita opetetaan välttämään läheisissä suhteissa piileviä vaaro<strong>ja</strong>. Riskien – mustasukkaisuuden<strong>ja</strong> epäempaattisuuden – välttämisen opettaminen tuo myös kiinnostavastiesiin, kuinka vakavasti tunteiden <strong>ja</strong> niiden hallinnan oppimiseen suhtaudutaan nykykulttuurissa.Myös vuorovaikutuksen <strong>ja</strong> ilmaisun opetta<strong>ja</strong>, psykologi Alli Kantola,painottaa tunteiden työstämisen opettamisen tärkeyttä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>aruotivassa uutisessa:"Alli Kantolan mukaan yhteiskunnassa vallitsee tunteiden työstämisen aika.'Tämän vuoksi lapset tarvitsisivat koulussa oppia vuorovaikutuksesta sekäapua omien tunteidensa kohtaamisessa.' " (ESS, 18.3.2001.)Sosioemotionaalisten tai psykososiaalisten valmiuksien opettaminen ei suinkaan oleyksinkertainen - riskitön - asia sekään. Psykologi Kantolan mukaan lapset tarvitsevatopetusta, joka kohdistuu omien tunteiden kohtaamiseen, mutta toisaalta "Opetta<strong>ja</strong>koulutuksessaei anneta Kantolan mielestä riittäviä psykologisia eväitä". Opettamiseenvalmentautuminen muodostaa koulunhenkilökunnan rakenteen (psykologit <strong>ja</strong> terapeutit)<strong>ja</strong> opetuksen sisällön muokkaamisen (tunteiden opettaminen) lisäksi kolmannen juonteenkoulun psykososiaaliseen diskurssiin. Kasvatustieteiden tohtori <strong>ja</strong> projektipäällikköTerveyden edistämisen keskuksesta kirjoittavat yhteisessä mielipidekirjoituksessaan:”Jos omien tunteiden reflektointia opetettaisiin jo opetta<strong>ja</strong>koulutuksen aikana,tunteiden tunnistamisen kyky siirtyisi myös työelämään. Loppuun palamisenoireet uhkaavat tunnollisia opettajia ? heitä, jotka haluavat auttaa oppilaitaan <strong>ja</strong>antaa elämän eväitä myös sosioemotionaalisen kehityksen alueelle.”(HS 10.9.2000.)Ei siis riitä, että koulukuraattoreita <strong>ja</strong> -psykologe<strong>ja</strong> palkataan lisää; jokaisen riviopetta<strong>ja</strong>non kyettävä reflektoimaan omia tunteitaan pystyäkseen vastaamaan psykososiaa-
64lisemotionaalisen opetuksen vaateisiin. Oppilaiden evästäminen sosioemotionaalisillataidoilla on raskasta <strong>ja</strong> uhkaa erityisesti tunnollisia opettajia. Terapiakulttuuri lävistääkoko koulumaailman aina kouluhenkilökunnan rakenteesta opettamisen tapoihin <strong>ja</strong>ainevalikoimaan saakka.Vaikka koulu toimii kirjoitusten perusteella usein pahoinvoinnin näyttämönä, pahoinvoinninsyyt johtavat harvemmin koulumaailmaan. Myös pahoinvoinnin ratkaisemisessakoulu jää perheen <strong>ja</strong> vanhempien varjoon (kuvio 4, s. 41). Siitä huolimatta lähes jokatoisessa kirjoituksessa <strong>pahoinvointi</strong> nousee esiin juuri koulussa. Koulumiljöö ei esiinnyainoastaan koulumaailmasta tulevien puhujien panoksena - myös muut puhu<strong>ja</strong>t asettavatpahoinvoinnin helposti koulumiljööseen. Syitä koulun läsnäololle pahoinvoinnineetoksessa voidaan jäsentää yksityisen <strong>ja</strong> julkisen erottelun avulla. Miljöön huomioonottaminen auttaa ymmärtämään yksityisen perheen asemaa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa <strong>ja</strong>yleisemminkin tiedon julkisuudessa.Goffmann (1990/1959) on tarkastellut arkielämää näytöksen kaltaisena esityksenä, jossanäytös tapahtuu etu- tai takanäyttämöllä. Pahoinvoinnin sijoittamista julkisuudenteksteissä koulumiljööseen voidaan tarkastella etu- <strong>ja</strong> takanäyttämön käsitteiden avulla.Koti on paikka, jossa perhettä esitetään yksityisesti <strong>ja</strong> johon kurkistaminen on varsinkinaikaisemmin ollut vaikeaa. Koulu taas on julkisuudelle avoimempi <strong>ja</strong> helpomminlähestyttävä tila - etunäyttämö - josta koululaisten avulla päästään tarkastelemaanperheen yksityisyyttä. Olen hahmotellut oheiseen kuvaan (kuvio 5) yleisen <strong>ja</strong> yksityisen,koulun <strong>ja</strong> perheen, välistä suhdetta pahoinvoinnin eetoksessa.YleinenKoulumiljöö:lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong><strong>pahoinvointi</strong>PerheYksityinenKuvio 5. Pahoinvointi koulumiljöössä (HS & ESS 1999–2001)
65Lapset <strong>ja</strong> nuoret esiintyvät koulumiljöössä perheen kuvana; koulu toimii <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissakurkistusaukkona yksityiseen perheeseen. Julkisuudessa keskustellaan <strong>ja</strong>määritellään yhteiskunnan yleisiä arvopäämääriä <strong>ja</strong> säädellään vanhemmuutta kouluntoimiessa tarinoiden miljöönä.Pahoinvointikirjoituksista nousee esiin myös kodin <strong>ja</strong> koulun välillä vallitseva ristiriita.Koska koulu <strong>ja</strong> koti <strong>ja</strong>kavat osittain samo<strong>ja</strong> kasvatustehtäviä, on varsin luonnollista, ettäniiden välille syntyy ajoittain myös kitkaa. Kiinnostavaa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksista esiinnousseissa erimielisyyksissä on eetoksen kietoutuminen - tässäkin tapauksessa -vastuun ympärille. Ammattilaiskasvatta<strong>ja</strong>t ovat sitä mieltä, että he ovat joutuneetottamaan jo liikaa vastuuta lasten kasvatuksesta vanhempien laiminlyödessä tehtäviään.Parkki-projektin vetäjät kirjoittavat mielipidesivulla: "Opetta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> koulun muu henkilökuntavoivat tiettyyn ra<strong>ja</strong>an saakka olla nuoren tukena murrosiän tunnekuohunnassa,mutta he eivät voi ottaa harteilleen vanhempien tehtäviä." (HS, 30.4.2001.) Myösopetuslautakunnan puheenjohta<strong>ja</strong> muistuttaa koulun ra<strong>ja</strong>llisista mahdollisuuksista <strong>ja</strong>vanhempien kasvatusvastuusta:"Koulupäivä kestää silti pisimmilläänkin vain kahdeksasta neljään. Siinä a<strong>ja</strong>ssa eihoideta koko kasvatusta. Urho [opetuslautakunnan puheenjohta<strong>ja</strong>] muistuttaaperheen vastuusta. Kaikki lähtee kotoa: 'Ei ole niin, että joku toinen hoitaa sinunasiasi <strong>ja</strong> sinä vain vaadit.' " (HS, 20.4.2001.)Opetushallituksen ylijohta<strong>ja</strong> Aslak Lindstöm kirjoittaa vanhempien vastuusta <strong>ja</strong> kasvatustehtävistämielipidesivulla:"Vanhemmat kantavat ensisi<strong>ja</strong>isen vastuun alaikäisten kasvattamisesta. Heopettavat omalla esimerkillään lapsille, missä menee oikean <strong>ja</strong> väärän ra<strong>ja</strong>. Koulu<strong>ja</strong> opetusviranomaiset tukevat kotia sen kasvatustehtävässä. (HS, 28.9.2000.)Koulun tehtävä on tukea vanhempien kasvatustyötä, ei korvata sitä. Kirjoitta<strong>ja</strong>t etsivätmyös syitä koulun vastuun kasvamiseen. Eräs opetta<strong>ja</strong> kirjoittaa mielipidesivulla:"Vanhemmat tekevät pitkiä päiviä, mikä on osaltaan siirtänyt vastuuta <strong>nuorten</strong> kasva-
66tuksesta koululle." (HS, 9.7.2001.) Vanhempien a<strong>ja</strong>n puutteen lisäksi rajojen asettaminenon jäänyt koulun tehtäväksi. Opetushallituksen puheenjohta<strong>ja</strong> Jukka Sar<strong>ja</strong>lanmukaan: "Koulu joutuu vaikeuksiin, kun se joutuu opettamaan rajo<strong>ja</strong> lapsille, joillekotona kaikki on ollut sallittua." (HS, 9.6.1999.) Koulukiusaamista käsittelevässäjutussa psykologi H. Kaukiainen arvioi:"Kyse [koulukiusaamisessa] on laajemmasta asiasta kuin koulusta <strong>ja</strong> opettajista.Opetta<strong>ja</strong> voi puuttua akuuttiin tapaukseen, mutta lopullinen vastuu on kodeissa,joissa asenteet <strong>ja</strong> normit opitaan." (ESS, 22.9.2000.)Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa psykologin tarinaa:"Hän [psykologi] muistelee erästä vanhempainiltaa, jossa tuohtunut isä kyseli'Eihän tässä nyt vaan olla sysäämässä vastuuta kodille.' Kaukiaisen [psykologi]vastauksen tähän kysymykseen voi aavistaa: kyllä varmasti ollaan."Ammattikasvattajien kokema vastuun kasautuminen tulee esiin myös Väestöliitossavuosina 1999 <strong>ja</strong> 2000 tehtyjen perhebarometrien tuloksissa. Vanhemmilta <strong>ja</strong> ammattikasvattajiltakysyttiin barometrissä kasvatusvastuun <strong>ja</strong>kautumista koulun, päiväkodin <strong>ja</strong>kodin välillä. Vanhemmat olivat varsin tyytyväisiä vastuun <strong>ja</strong>kautumisesta kodin <strong>ja</strong>kasvatusinstituutioiden välillä. Ammattikasvatta<strong>ja</strong>t sitä vastoin pitivät omaa osuuttaankasvatusvastuusta liian suurena. (Reuna 1999, 68; Seppälä 2000, 23.) Furedin (1997,152) mukaan nyky-yhteiskunnan vastuuttomuuspuheeseen liittyy oleellisesti a<strong>ja</strong>tus, ettävastuuttomasta käytöksestä seuraa vastuun sysääminen muiden taakaksi. Pahoinvointikirjoituksissatämä ilmenee niin, että vanhempien vastuuttomuuden seurauksena erityisestikoulun vastuu kasvaa.8 PAHOINVOINNIN SYY: VASTUULLISUUS KADOKSISSA
67Miksi lapset ovat nykyään niin myöhään ulkona?– Ne etsivät vanhempiaan.(Toinen Mies, HS 5.2.2001.)Vanhemmat asetetaan ylivoimaisesti useimmiten syyllisiksi lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>in(59 prosentissa kaikista kirjoituksista). Syylliseksi asettamisen takaa löytyyedellisessä luvussa voimakkaasti esiin noussut puhe vanhempien vastuuttomuudesta.Vanhempien vastuuttomuuden seurauksena muiden kasvatusinstituutioiden, kuten juurikoulun <strong>ja</strong> päiväkodin, vastuu lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnista kasvaa. Toimitta<strong>ja</strong>kirjoittaa uutisessa "Yhä nuorempien koululaisten käytös toisista piittaamatonta":"Kouluviranomaiset eivät kuitenkaan syytä varsinaisesti lapsia itseään [levottomasta,häiritsevästä <strong>ja</strong> toisista piittaamattomasta käytöksestä]. Pikemminkin syyttävätsormet osoittavat koteihin <strong>ja</strong> sillä vanhempiin." (ESS, 3.3.1999.)Koulupsykologi <strong>ja</strong>tkaa toimitta<strong>ja</strong>n tarinaa: "Olemme [koulussa] ruvenneet käyttämääntermiä 'vanhemmuus on hukassa'." Kirjoituksissa usein käytetty termi kadonnut vanhemmuuskiteyttää kirjoitusten selkeän, mutta lempeän moitteen nykya<strong>ja</strong>n vanhemmuudesta.Moitteen lempeys ilmenee haluttomuutena ryhtyä voimallisesti syyllistämäänvanhempia. Harvemmin vanhempien nähdään olevan tarkoituksellisesti välinpitämättömiälastensa suhteen. Vanhemmat ovat yksinkertaisesti pulassa <strong>ja</strong> tarvitsevat apua <strong>ja</strong>tukea - usein asiantuntijoiden tarjoamaa tukea - löytääkseen vanhemmuutensa.Vanhemmat esiintyvät julkisuudessa harvemmin puolustautumassa syytöksiltä. Yksikuohuntaan vastannut on Tiina Tawast, joka kirjoittaa mielipidesivulla: "Uskon, ettäsuurimmalla osalla vanhemmista on sekä halu, kyky että tahto olla vanhempia <strong>ja</strong>kasvattajia lapsilleen." (HS, 11.7.2001.) Tawast penää yhteiskunnan vastuuta järjestäävanhemmille erilaisia tukipalveluita vaikeuksien varalta, sekä yleisesti vanhemmuudenarvostamista: "Vielä suuremmaksi tämä luku [kykenevien vanhempien määrä] kasvaisivarmasti, jos vanhemmuutta alettaisiin arvostaa <strong>ja</strong> varsinkin jos lasten vanhemmat itse
68arvostaisivat tekemäänsä kasvatustyötä, luottaisivat kykyihinsä." Tawast nostaa kiinnostavastiesiin vanhempien uskalluksen luottaa omiin kykyihinsä yhtenä onnistuneenvanhemmuuden edellytyksenä. Tällaisesta luottamuksesta kirjoitetaan vanhemmuuden<strong>ja</strong> pahoinvoinnin yhteydessä hyvin vähän.Puhe vanhemmuuden katoamisesta liitetään mielenkiintoisesti yhtälailla kaikkienyhteiskuntaluokkien vanhempiin. Eräs kansalainen kirjoittaa mielipidesivulla:"Eivät kaikki [väkivaltaiset <strong>ja</strong> epäsosiaaliset] nuoret ole rikkoutuneista kodeista<strong>ja</strong> juoppojen perheistä. Kyllä ne tulevat osaksi nk. varakkaista perheistä, <strong>ja</strong> niistäjoissa luullaan että vapaa kasvatus on se ainoa <strong>ja</strong> oikea tapa saada hyviä nuoria."(ESS, 6.7.1999.)Myös lastenpsykiatri Fredrik Almqvist kirjoittaa mielipidesivulla:"Pahoinvointi näyttää soluttautuvan ennestään tunnistamattomia kanavia pitkinmelkein minne vain. Ei vain köyhän mökkiin, vaan myös rikkaan linnaan!"(HS, 14.4.2001.)Se, että perheen sosiaalisen <strong>ja</strong> taloudellisen aseman merkitys perheen <strong>ja</strong> lasten hyvinvoinnillejää kirjoituksissa vähemmälle huomiolle - vaikka taloudelliset seikat edelleenmäärittävät vahvasti perheen <strong>ja</strong> lasten hyvinvointia (Välimaa 2000; Bardy, Salmi, Heino2001) - korostaa yksilön <strong>ja</strong> psyyken tason selityksiä <strong>ja</strong> vahvistaa terapiakulttuuriapahoinvoinnin <strong>ja</strong> hyvinvoinnin määrittämisessä (vrt. Moskowitz 2001). Paitsi ettäterapiakulttuuri määrittää lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhriasemaa <strong>ja</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a (luku 7.1),terapiakulttuuri määrittää myös kasvatusinstituutioita, koulua (luku 7.2) <strong>ja</strong> perhettä.Vaikka vanhempien asema suurimpana syytahona on suvereeninen, myös yhteiskuntaasetetaan aika ajoin syylliseksi lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin lisääntymiselle(16 prosentissa kaikista kirjoituksista, ks. kuvio 4, s. 41). Yhteiskunta on syyllistynytpuhujien mukaan lähinnä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvittavientaloudellisten resurssien kiristämiseen, jonka seurauksena pahoinvoinnin ehkäiseminenon hankaloitunut. Kirjoituksissa puhutaan myös jonkun verran yhteiskunnan vastuutto-
69muudesta <strong>ja</strong> arvomaailman koventumisesta (liite 5). Puhe vanhempien vastuuttomuudestajyrää kuitenkin alleen puheen yhteiskunnan roolista pahoinvoinnin ongelmansyntymisessä, varsinkin kun <strong>pahoinvointi</strong>puhetta tarkastellaan vanhemmuuskirjoitusten(vanhemmat ratkaisijoina) valossa. Lähes kaikissa vanhemmuuskirjoituksissa vanhemmatasetetaan pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong>n lisäksi syyllisiksi. 16 Vanhempien ratkaisi<strong>ja</strong>rooliavarjostaa siis vahvasti syyllisyys, jota kuitenkin varotaan muutamaa poikkeustalukuun ottamatta visusti lausumasta ääneen.Olen tässä tutkimuksessa ottanut tehtäväkseni selvittää, millainen toimi<strong>ja</strong>-asema vanhemmille<strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa rakennetaan. Syvennyn seuraavassa luvussatarkastelemaan vanhempien toimi<strong>ja</strong>-asemaa juonianalyysin avulla esiin nostamienivanhemmuuskirjoitusten valossa. Vaikka vanhemmille langetetaan kirjoituksissaratkaisi<strong>ja</strong>n tehtävä, vanhempien kykyyn ratkaista ongelma ei juurikaan luoteta. Yksityisestäperheestä nouseva uhka tekee vanhemmista pahoinvoinnin ratkaisijoina ennemminkinvarsinaisia antisankareita. Rakentaessaan vanhemmille pahoinvoinnin ongelmanratkaisi<strong>ja</strong>nsubjektiasemaa puhu<strong>ja</strong>t määrittelevät, millaisia velvoitteita, halu<strong>ja</strong>,kykyjä <strong>ja</strong> kompetensse<strong>ja</strong> vanhemmuudelle asetetaan.9 VANHEMMAT PAHOINVOINNIN RATKAISIJOINAJos lapsista <strong>ja</strong> nuorista puhutaankin <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa passiivisina uhreina, ontilanne vanhempien kohdalla päinvastainen: vanhemmat ovat yksi kirjoitusten avainsubjekteista<strong>ja</strong> toimijoista, joiden toimintaa kirjoituksissa pyritään myös moraalisestisäätelemään. Lähestyn vanhemmuuskirjoituksia lausuman ulottuvuudesta käsin. Käytänanalyysissä apunani aktanttimallista johdettua tarinalin<strong>ja</strong>a, jossa vanhemmille valmistellaanongelman ratkaisi<strong>ja</strong>n eli subjektin toimi<strong>ja</strong>-asemaa (ks. Harré <strong>ja</strong> Langenhove 1999;Törrönen 2004, 40). Mallissa vastuullisen vanhemmuuden mahdollisuuksia ratkaistapahoinvoinnin ongelma nakertavat erilaiset esteet eli vastusta<strong>ja</strong>t. Vanhemmille voidaan16 91 %:ssa vanhemmuuskirjoituksista vanhemmat asetetaan myös syyllisiksi <strong>pahoinvointi</strong>in.
70myös osoittaa autta<strong>ja</strong>t, jotka auttavat subjektia saavuttamaan tavoitteen eli luomaanedellytykset lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnille. Nämä kolme aktanttimallin positiota ?autta<strong>ja</strong>, subjekti <strong>ja</strong> vastusta<strong>ja</strong> ? muodostavat tarinan ytimen. Lausumien lähettäjinä <strong>ja</strong>vastaanottajina ovat kirjoitusten puhu<strong>ja</strong>t, jotka velvoittavat vanhemmat toimintaan <strong>ja</strong>toisaalta arvioivat, kuinka mallikkaasti vanhemmat tehtävästään suoriutuvat. Toiminnantuloksena saavutettu päämäärä <strong>ja</strong> toiminnan kohde - objekti - eli lapset <strong>ja</strong> nuoret <strong>ja</strong>heidän hyvinvointinsa, on kaikkia <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksia yhteen sitova punainenlanka.Jäsennän toimintaa lisäksi erottelemalla sisäiset <strong>ja</strong> ulkoiset vastusta<strong>ja</strong>t, sekä sisäiset <strong>ja</strong>ulkoiset autta<strong>ja</strong>t toisistaan. Sisäisten vastustajien <strong>ja</strong> auttajien analyysissä puntaroidaanvanhempien osaamista <strong>ja</strong> halua toimia vastuullisina vanhempina. Vanhempien kyvykkyyteen<strong>ja</strong> velvollisuuteen taas viitataan ulkoisten vastustajien <strong>ja</strong> auttajien analyysissä.(ks. Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997a, 83- 84.) Auttajien <strong>ja</strong> vastustajien analyysin myötäaineistosta piirtyy esiin vastuullisen vanhemmuuden malli, jonka avulla lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on nujerrettavissa. Olen hahmotellut oheiseen kuvioon (kuvio 6)vastuullisen vanhemmuuden toimijuuden analyysin rakenteen.LähettäjäObjekti:lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong>hyvinvointiVastaanotta<strong>ja</strong>ulkoisetulkoisetAutta<strong>ja</strong>tsisäisetSubjekti:vastuullisetvanhemmatsisäisetVastusta<strong>ja</strong>tKuvio 6. Vanhempien toimijuus lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa (HS <strong>ja</strong> ESS1999–2001)
71Käytän oheista kuviota tässä luvussa vanhemmuuskirjoitusten tulkinnallisena apuvälineenä.Pääpaino analyysissä on sisäisten <strong>ja</strong> ulkoisten auttajien <strong>ja</strong> vastustajien selvittämisessä<strong>ja</strong> vastuullisen vanhemmuuden toiminnan mahdollisuuksien arvioimisessa.Jäsennän vastuullisten vanhempien tielle asettuneita vastustajia <strong>ja</strong> auttajia sen mukaan,mitkä ovat vanhemmille asetetut tärkeimmät päämäärät pahoinvoinnin ratkaisussa.Keskityn kahteen aineistosta esiin nousseeseen pahoinvoinnin ratkaisun avaimeen, a<strong>ja</strong>nantamiseen <strong>ja</strong> rajojen asettamiseen, joiden onnistuminen liitetään läsnä olemiseen (liite5). Läsnä olemisen painottaminen a<strong>ja</strong>n antamisen <strong>ja</strong> rajojen asettamisen yhteydessänostaa aineistosta esiin erityisen tavan puhua vanhemmuudesta, jota kutsun vanhemmuudenemotionaaliseksi diskurssiksi.9.1 Ratkaisuna a<strong>ja</strong>n antaminen<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ympärille kokoontuvat puhu<strong>ja</strong>t asettuvat julkisuudessayksimielisesti puolustamaan tasapainoisen lapsi- vanhempisuhteen kulmakivenä aikaa.Toimitta<strong>ja</strong> kirjoittaa uutisessa: "Mannerheimin <strong>Lasten</strong>suojeluliiton pääsihteeri EevaKuuskoski puolestaan huomautti, että tehokas lääke lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>avastaan on aikuisten aika." (ESS, 4.5.2000.) Kasvatustieteilijä kirjoittaa samassahengessä Helsingin Sanomien Vieraskynässä saatananpalvontaa käsittelevässä artikkelissa:"Aikuisten tulisi oppia vastuullista vanhemmuutta <strong>ja</strong> perheiden antaa enemmänaikaa lapsilleen." (HS, 11.1.1999.) A<strong>ja</strong>n antaminen liitetään vastuulliseen vanhemmuuteen.A<strong>ja</strong>sta puhumisella on oma merkittävä tehtävänsä pahoinvoinnin eetoksessa. Aika einimittäin ole lainkaan neutraali ilmaisu vaan sisältää vahvan arvoalatauksen. Ilmaisunlatautuneisuus kiteytyy opetta<strong>ja</strong>koulutta<strong>ja</strong>n huomautukseen, jonka kohteena ovat a<strong>ja</strong>npuutteesta purnaavat vanhemmat: "Meillä on aikaa tehdä juuri sitä, minkä koemmetärkeäksi." (ESS, 8.3.2001.) <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista huolestunut vanhempikirjoittaa mielipidesivulla: ”Suokaa aikaa lapsillenne: antakaa hänen tuntea, ettävälitätte hänestä.” (ESS, 16.9.2001.) Aikaa <strong>ja</strong>ettaessa osoitetaan samalla asioiden
72tärkeysjärjestys; a<strong>ja</strong>n antaminen lapsille <strong>ja</strong> nuorille on osoitus välittämistä <strong>ja</strong> arvostamista.Jallino<strong>ja</strong>n (2000a, 119) mukaan aikaa käytetään myös vertauskuvana, jonka tehtävänäon osoittaa, mikä perheen sisällä on tärkeää. Parisuhteen käännekohdassa, kun "kolmas"eli lapsi on valloittanut oman paikkansa rakastavaisten elämässä alkaa taistelu a<strong>ja</strong>sta.Pahoinvointikirjoitusten kirjoittajien mukaan lapset <strong>ja</strong> nuoret voivat pahoin, koskavanhemmat tuhlaavat aikaansa enemmän perheen ulkopuolella eli arvostavat muitaasioita korkeammalle kuin lasten kanssa viettämäänsä aikaa. Opetushallituksen pääjohta<strong>ja</strong>vertaa a<strong>ja</strong>n antamista lah<strong>ja</strong>an: "Paras lah<strong>ja</strong> minkä vanhemmat voisivat antaalapsilleen, on yhdessä vietetty aika, mutta tätä lah<strong>ja</strong>a ei <strong>ja</strong>eta riittävästi." (HS,4.10.2001.) Pahoinvointieetoksessa aikataistelua ei käydä parisuhteen vaan lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> hyvinvoinnin kustannuksella: lapset <strong>ja</strong> nuoret ovat jätetty karuin seurauksinkolmansiksi pyöriksi perheen aikataistelussa.Terveydenhoita<strong>ja</strong> kertoo haastattelussa: "Vanhemmilla ei ole riittävästi aikaa perheelle.Ei se yhdessäolon laatu pelkästään ole määräävä, kyllä määrälläkin on väliä." (ESS,27.10.1999.) Myös nuorisokasvatusjärjestö Non Fight Generationin toiminnanjohta<strong>ja</strong>Timo Purjo kirjoittaa mielipidesivulla a<strong>ja</strong>n antamisen määrästä:"Ilman kiireetöntä yhdessäolo tämä [toimiva vuorovaikutus aikuisen <strong>ja</strong> lapsenvälillä] ei ole mahdollista. Ei siis tarvita 'laatuaikaa', vaan kiireetöntä yhdessäoloa." (HS, 1.6.2001.)Aikaisemmin ahkerasti viljelty sana "laatuaika" on kärsinyt todellisen inflaation. Nytvaaditaan puhtaasti määrällisesti enemmän aikaa. Psykiatri muistuttaa kärkevästi:"Suosittu hokema, jonka mukaan lasten kanssa vietetyn a<strong>ja</strong>n määrällä ei olisi merkitystävaan tärkeintä olisi yhteisen a<strong>ja</strong>n laatu, ei pidä paikkaansa, ei ole koskaan pitänyt."(ESS, 11.11.1999.)Furedi (2002, 7) yltyy kirjoittamaan, että väite lasten kanssa vietetyn a<strong>ja</strong>n vähentymisestäon suuri myytti. Andrew Rossin (teoksessa Jallino<strong>ja</strong> 2000a, 127) mukaan luvuistaon tullut yhä merkittävämpi keino käsitellä moraalisia <strong>ja</strong> poliittisia erimielisyyksiä.
73A<strong>ja</strong>lla on laskettavissa olevana suureena painoarvoa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinninongelman kuvauksessa.9.1.1 Perheen <strong>ja</strong> työn yhteensovittaminenA<strong>ja</strong>lla on <strong>pahoinvointi</strong>diskurssissa kaksi kiinnostavaa ulottuvuutta: a<strong>ja</strong>n puute viittaaulkoisiin esteisiin, <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>n antamisen monimutkaisuus viittaa sisäisiin eli vanhemmistaitsestään riippuviin esteisiin. Psykologian professori <strong>ja</strong> tutki<strong>ja</strong> kirjoittavat yhteisessämielipidekirjoituksessaan:"Vanhempien pitkät työpäivät <strong>ja</strong> työstressi ovat tutkimusten mukaan keskeisiätekijöitä, jotka voivat häiritä lapsen <strong>ja</strong> vanhemman välistä suhdetta. Koskavanhempien työ vie aikaa lasten kanssa olemiselta, lapsi voi joutua viettämäänpitkiä aiko<strong>ja</strong> päivähoidossa tai pärjäämään yksin, varsinkin jos tarjolla ei oleiltapäivähoitoa [...] Työstressi hei<strong>ja</strong>stuu myös vanhempana olemiseen <strong>ja</strong> tätäkautta epäsuorasti lapsen hyvinvointiin." (HS, 30.11.2001.)Vanhempien työ on ulkoinen vastusta<strong>ja</strong>, joka haukkaa suuren palan vanhempien a<strong>ja</strong>sta<strong>ja</strong> aiheuttaa erään merkittävän ongelman: vanhempien poissaolon seurauksena lapsetjoutuvat olemaan yksin. Rikoskonstaapeli pohdiskelee lasten huumeiden käyttöäkoskevassa uutisessa:"Olen toki paljon miettinyt sitä, miksi <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on lisääntynyt.Vanhempien työtahti on nykyään niin hur<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> kun äiti tai isä tulee sitten illansuussa kotiin, ei ole enää aikaa eikä voimia olla lasten kanssa." (ESS, 9.12.1999.)Työ imee vanhemmista päivän aikana kaiken <strong>ja</strong>ksamisen <strong>ja</strong> kotona voidaan tarjota enääväsyneitä iltahetkiä. Kansalainen kirjoittaa nimimerkillä Help perheestä <strong>ja</strong> työstä 1990-luvun markkinatalouden mullistuksissa: "Vauhti on ollut siinä määrin hur<strong>ja</strong>a, että se onvaatinut täydellistä omistautumista työlle." (ESS, 19.10.1999.) Syitä työssä vietetyna<strong>ja</strong>n kasvamiselle haetaan työtahdin kiristymisestä, jonka nähdään olevan seuraustaviime vuosikymmenen taloudellisesta lamasta. Lamalla on myös toinen täysin päinvas-
74tainen seuraus: työttömyys. Vaikutukset lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnin kannalta ovatyhtä huonot kuin liiallisella työnteolla. Toimitta<strong>ja</strong> referoi haastattelemiensa opettajiena<strong>ja</strong>tuksia lasten syrjäytymistä ehkäisevästä projektista:"Kalliomaa, Kanerva <strong>ja</strong> Mar<strong>ja</strong>maa a<strong>ja</strong>ttelevat, että nyt kor<strong>ja</strong>taan laman satoa.Perheet ovat uupuneet tuen puutteessa. Toisaalta perheet elävät työttömyydenkourissa, toisella puolella vanhemmat hukkuvat työn paljouteen."(ESS, 31.3.1999.)Myös erityisopetta<strong>ja</strong>konsultti Ansaliina Krogerus kirjoittaa mielipidekirjoituksessalaman vaikutuksista:"Oli ennustettavissa, että laman aikana perheiden vointi huononisi. Perheenvaikeudet lisäsivät lasten koulunkäyntivaikeuksia sekä sosiaalista että emotionaalistavammautumista." (HS, 21.10.1999.)Opetushallituksen pääjohta<strong>ja</strong>n Jukka Sar<strong>ja</strong>lan mukaan: ”Lapset paikkaavat väkivaltaviihteelläpuutetta, jonka aikuisten poissaolo, välinpitämättömyys <strong>ja</strong> esimerkiksi lamanaiheuttama osattomuus aiheuttavat.” (ESS, 21.5.1999). Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa tarinaa, jostaalkaa löytyä kauhutarinan piirteitä:"Sar<strong>ja</strong>la kertoo, etteivät viimeaikaiset kohutapaukset [<strong>nuorten</strong> tekemät väkivaltarikokset]ole asiantuntijoita yllättäneet. 'Pikemminkin on aihetta ihmetellä, mitenon selvitty edes näin vähällä.' "Sar<strong>ja</strong>la kirjoittaa myös Helsingin Sanomien Vieraskynässä:"Työttömyydestä johtuvat toimeentulovaikeudet <strong>ja</strong> lohduton näköalattomuusrassaavat perheitä, eivätkä vanhemmat <strong>ja</strong>ksa huolehtia lapsistaan. Kilpailutyömarkkinoilla koettelee hermo<strong>ja</strong>. Vanhempien stressin mukana rangaistukset <strong>ja</strong>kovakouraisuus lisääntyvät. Väsymykseen liittyy ahdistuneisuutta <strong>ja</strong> ärtyneisyyttä,johon lapset reagoivat omalla tavallaan."(HS, 27.11.1999.)
75Lapset <strong>ja</strong> nuoret eivät ole turvassa työtä tekevissä, mutta eivät myöskään työtä tekemättömissäperheissä. Perheet tarvitsevat ulkoista tukea työn <strong>ja</strong> perheen yhteensovittamiseksi.Kansalainen kirjoittaa mielipidesivulla:"Mielestäni kasvatuskyvyn heikkeneminen ei ole mikään ihme, sillä yhteiskunta kannustaavanhempia työntekoon <strong>ja</strong> uran luomiseen, eikä se juuri jätä keskituloiselle perheellemahdollisuuksia jäädä kotiin hoitamaan <strong>ja</strong> kasvattamaan lapsiaan." (HS,26.10.2000.)Erityisesti lasten kotihoidon ympärillä käydään keskustelua a<strong>ja</strong>n antamisen ulkoisistaauttajista eli yhteiskunnan resursseista, jotka tulisi suunnata lapsiperheille. Terveydenhoita<strong>ja</strong>Riikka Piira herättelee keskustelua taloudellisen tuen lisäämisestä:"Ongelmaiset tai uravanhemmat ovat todellisuudessa marginaaliväkeä. Paljonenemmän on niitä, jotka haluaisivat tehdä epäitsekkäitä valinto<strong>ja</strong> perheensähyväksi, jos taloudellisesti siihen pystyisivät." (HS, 25.6.2001.)Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> Kirsti Manninen korostaa vanhempien kasvatusvastuuta käsittelevässä uutisjutussayhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksen tärkeyttä pahoinvoinnin ongelman ratkaisemiseksi:"Yhteiskunnan perhevastaisuus on kasvava ongelma." (ESS, 27.9.2000.)Useat tutki<strong>ja</strong>t ovat ryhtyneet vaatimaan vastuuta myös työnantajilta <strong>ja</strong> elinkeinoelämältä,joka 1990-luvulla pahentuneen kilpailun takia on murtanut vanhemmuuden materiaalistapoh<strong>ja</strong>a. Kovenevan kilpailun maksajina nähdään olevan viime kädessä lapset, joitatyön uuvuttamat tai työttömyyden masentamat vanhemmat eivät <strong>ja</strong>ksa kunnolla hoitaa.(Näre 1999, 1; Bardy, Salmi, Heino 2001; Julkunen, Nätti, Anttila, 2004.) Vaikkavanhemmat haluaisivat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, työmaailman raaistuminen<strong>ja</strong> yhteiskunnallisen tuen puute tekevät vanhemmista kyvyttömiä toimimaan lastensaparhaaksi. Työn <strong>ja</strong> perhe-elämän yhteensovittamiseksi kaivataankin yhteiskunnallistapanosta arvostuksena <strong>ja</strong> resursseina, jotka ovat vanhempien ulkoisia auttajia.9.1.2 "Ennen kaikkea kiireettömästi kuunnella nuoria"
76Työn <strong>ja</strong> perhe-elämän yhteensovittaminen ei ole suinkaan uusi aihe. Se on puhuttanuttutkijoita <strong>ja</strong> kansalaisia siitä lähtien, kun naiset 1960-luvulla irrottautuivat kodin piiristä<strong>ja</strong> lähtivät ansiotyöhön kodin ulkopuolelle. (Haavio-Mannila, Jallino<strong>ja</strong>, Strandell, 1984;Alanen <strong>ja</strong> Bardy 1990; Rimón 1999). Töissä ei suinkaan aina olla vastentahtoisesti:työstä on tullut perheen kannalta vaarallisella tavalla kiehtovaa. Historian professoriJuha Siltala toteaa: "Ryöstötaloudessa eläville työssäkäyville työpaikasta tulee perhe, <strong>ja</strong>varsinainen perhe muuttuu raskaaksi työksi." (ESS, 13.12.1999.) Aikaa halutaan viettääenemmän töissä kuin kotona lasten kanssa. Tästä muodostuu vanhemmista itsestäänriippuva sisäinen vastusta<strong>ja</strong>, joka ilmenee haluttomuutena <strong>ja</strong>kaa aikaa perheelle <strong>ja</strong> estäävanhempia toimimasta vastuullisesti.Historioitsi<strong>ja</strong> saattaa hyvinkin viitata lausumassaan amerikkalaisen Arlie Hochschildinsuurta suosiota saavuttaneeseen tutkimukseen The Time Bind (1997), jonka mukaanperhe on häviämässä kamppailun työnimua vastaan. Jallino<strong>ja</strong>n (2004) mukaan Suomessailmapiiri on Yhdysvaltoihin verrattuna vahvasti työnarkomanian vastainen, mikäilmenee nimenomaan lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>a käsittelevissä sanomalehtikirjoituksissa(mt., 85). Työnarkomania teilataan <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa vetoamallaarvolatautuneeseen aikaan: työlle annettu aika on osoitus valinnasta, jossa lapset jätetäänheitteille. Psykologin mukaan: "Vanhemmuuden roolikartta [väline terapiassa] ontarpeellinen paitsi lastensuojeluperheissä, joissa elämän hallinta <strong>ja</strong> vanhemmuus onhukassa, myös uraputkessa oleville vanhemmille."(ESS 9.5.2001.) Psykologi <strong>ja</strong>tkaapohtimistaan: "Samahan se on mistä syystä lapsensa hylkää; ryyppää tai että on töissä- vanhempana on kuitenkin poissa." Kritiikki kohdistuu puheenvuorossa jälleen poissaolon(vrt. työ ulkoisena vastusta<strong>ja</strong>na s. 74) ongelmaan: uraansa keskittyneet vanhemmatantavat kaiken aikansa työlle, <strong>ja</strong> ovat näin kohtalokkain seurauksin poissa lastenelämästä.Mutta työ ei ole ainoa asia jonka nähdään magneetin lailla vetävän vanhempia poisperheen <strong>ja</strong> lasten parista. Kansalainen kirjoittaa <strong>nuorten</strong> huumeiden käyttöä ruotivassamielipidekirjoituksessa:
77"Useimmat nuoret kertovat vanhempiensa antavan heille rahaa sanoen, että menekavereitten kanssa jonnekin, koska meillä ei ole aikaa, pitää mennä Sibeliustaloon,teatteriin, tai jonnekin muualle vip tilaisuuteen." (ESS, 19.11.2000.)Vanhemmilla ei ole kirjoitta<strong>ja</strong>n mukaan aikaa lapsilleen, koska he haluavat viettääaikaansa mieluummin omissa vapaa-a<strong>ja</strong>n harrastuksissaan. Toinen kansalainen ottaamielipidekirjoituksessaan "Nuorten ongelmia ei ratkaista yhteiskunnallisella näpertelyllä"kantaa lehdessä aikaisemmin julkaistuun uutiseen, jossa haastateltiin kouluterveyskyselystävastaavaa tutki<strong>ja</strong> Matti Rimpelää: "Professoritasolla ei taideta ymmärtää, ettäongelmia ei näpertelyllä ratkaista, kun kasvatta<strong>ja</strong>t suhtautuvat välinpitämättömästilapsiin <strong>ja</strong> nuoriin." (ESS, 10.1.2001.) Ongelmana on vanhempien suhtautuminen,vanhemmista itsestään johtuvat syyt. Toimitta<strong>ja</strong> referoi psykiatrian dosentti Ulla Masalinina<strong>ja</strong>tuksia: "Terve järki <strong>ja</strong> vastuu olivat unohtuneet, samoin rajojen asettaminen <strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>n antaminen lapsille. Sen si<strong>ja</strong>an vanhemmilla oli kiire omiin harrastuksiinsa." (ESS,8.8.2001.) Vanhempien välipitämättömyys on osoitus haluttomuudesta toimia vastuullisenkasvatta<strong>ja</strong>n tavoin. Myös eräs isä kirjoittaa mielipidesivuilla vanhempien haluttomuudestaviettää aikaa lastensa kanssa:”Sillä aikaa kun me liehumme kaiken maailman tärkeiksi katsomissamme juhlissa<strong>ja</strong> harrastuksissa, lapset kulkevat ties missä [...] Vanhempien <strong>ja</strong> kasvattajien pitäisiherätä huomaamaan, että lapselle, nuorelle pitäisi järjestää enemmän aikaa, eikäloistaa poissaolollaan omissa porukoissaan [...] Tässä eivät mitkään hupivälineet,kännykät, tietokoneet, moottoriajoneuvot voi korvata aikuisia. Lapsi tarvitsee läsnäolevaa aikuista lähelleen.” (ESS, 8.9.2001)Erityisesti mielipidesivuille kirjoittaneet vanhemmat <strong>ja</strong> muut kansalaiset ottavat tiukanmoraalisen kannan niitä vanhempia kohtaan, jotka nimenomaan omasta tahdotaanviettävät liian vähän aikaa perheen parissa <strong>ja</strong> ovat poissa lasten elämästä.Haluamisen tai tahtomisen lisäksi vanhemmat joutuvat kohtaamaan myös muita heistäitsestään riippuvia sisäisiä esteitä. Aikaa ei nimittäin kirjoittajien mukaan yksinkertaisestiosata antaa oikein. Keskustelu a<strong>ja</strong>sta ei rajoitu pelkästään työn tai vanhempienharrastusten <strong>ja</strong> perheen väliseen aikataisteluun - a<strong>ja</strong>n määrälliseen <strong>ja</strong>kautumiseen. A<strong>ja</strong>n
78antamisesta on muodostunut todellista osaamista vaativa taito, jonka saavuttamiseksivanhemmat joutuvat kohtaamaan itsestään riippuvia sisäisiä esteitä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>hyvinvoinnin turvaamiseksi.Toimitta<strong>ja</strong> kirjoittaa <strong>nuorten</strong> pahoinpitelyä koskevassa kohu-uutisessa, kuinka "Sar<strong>ja</strong>la[opetushallituksen pääjohta<strong>ja</strong>] painottaa aikuisten läsnäolon merkitystä." (ESS21.5.1999.) Par<strong>ja</strong>tun poissaolon myönteiseksi vastinpariksi asetetaan läsnäolo. Myösläsnäolo liittyy aikaan, mutta sitä on mahdotonta puristaa määrälliseksi suureeksi.Lahtelainen vanhempi rikoskonstaapeli kommentoi lasten kotiintuloaiko<strong>ja</strong> käsittelevässäuutisessa, kuinka "Vanhemmat voisivat viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa, ollaläsnä, eivätkä vain paikalla." ( ESS, 9.12.1999.) Pelkkä perheen kanssa vietetty määrällinenaika ei riitä, vaan vanhempien tulee olla läsnä. Mitä tällä läsnäololla oikeastaantarkoitetaan?Non Fight Generationin toiminnanjohta<strong>ja</strong> pohtii, mitä par<strong>ja</strong>tun laatua<strong>ja</strong>n tilalle tulisitarjota: "Toimiva vuorovaikutus tarkoittaa eläytyvää kuuntelua, henkistä läsnäoloa <strong>ja</strong>todellisten tunteiden <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>tusten ilmaisua puolin <strong>ja</strong> toisin." (HS, 1.6.2001.) MyösOrimattilan lähipoliisi kommentoi huumeongelmaa käsittelevässä jutussa, kuinka"Vanhempien pitäisi olla kiinnostuneita, mitä nuoret tekevät <strong>ja</strong> käyttää aikaansa heidänkanssaan." (ESS, 16.3.2000.) Läsnä oleminen on kuuntelemista <strong>ja</strong> tunteiden ilmaisemista.Läsnäolo on laadultaan henkistä: kuunteleminen tapahtuu eläytymällä <strong>ja</strong> olemallakiinnostunut. Eräs opetta<strong>ja</strong> kirjoittaa mielipidesivulla mitä tapahtuu jos lapsia ei kotonakuunnella tarpeeksi:"Osalla [lapsista] on niin kova aikuisen nälkä, että he suorastaan roikkuvatmeissä kertoen esimerkiksi pahoista unistaan tai päänsärystään <strong>ja</strong> kysyen, mistäkannattaa hakea apua. Missä näiden lasten vanhemmat ovat?" (HS, 23.3.2001.)Arkisten asioiden kuuntelemisen lisäksi vanhempia neuvotaan tutustumaan lasten <strong>ja</strong><strong>nuorten</strong> maailmaan. Jotta vanhemmat voisivat eläytyä aidosti lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> maailmaan,heidän on tiedettävä, mitä lasten maailmassa oikeasti tapahtuu. Mitkään traditiottai omat kokemukset eivät riitä tiedon lähteiksi. <strong>Lasten</strong> psykiatri Raisa Cacciatoreneuvoo vanhemmille, mistä löytyy tieto<strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> maailmasta:
79"Haastaisin kaikki vanhemmatkin tutustumaan arkistoon [internetissä toimineeseen<strong>nuorten</strong> ehkäisy- <strong>ja</strong> seksineuvontakokeiluun]. Siitä he saisivat a<strong>ja</strong>nkohtaistatietoa siitä, miten nuorille olisi hyvä puhua."(HS, 25.5.2000.)Myös saatananpalvontaa tutkinut Keijo Ahorinta kehottaa vanhempia tutustumaan<strong>nuorten</strong> maailmaan: "Meidän tulisi perehtyä saatananpalvontaa koskevaan kir<strong>ja</strong>llisuuteen,tutustua internetin tietovalikointiin, kuunnella alan musiikkia <strong>ja</strong> ennen kaikkeakiireettömästi kuunnella nuoria." (HS, 11.1.1999.) Lapsesta <strong>ja</strong> nuoresta kiinnostuminen(viittaa haluun tai tahtoon) <strong>ja</strong> kuunteleminen (viittaa osaamiseen) tarjoavat keinot lasten<strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin nujertamiseksi – <strong>ja</strong> ovat siis vanhemmista itsestään riippuviasisäisiä auttajia.Poissaolo <strong>ja</strong> läsnäolo ovat avainkäsitteitä tarkasteltaessa a<strong>ja</strong>n antamisen ulkoisia <strong>ja</strong>sisäisiä vastustajia <strong>ja</strong> auttajia. A<strong>ja</strong>n antaminen vastaa kysymykseen mitä, <strong>ja</strong> läsnäolovastaa kysymykseen miten. Koska poissaololla viitataan paitsi fyysiseen (työ) myöshenkiseen poissaoloon (ei olla läsnä), asettuvat työssäkäyvät <strong>ja</strong> työttömät vanhemmatsamalle viivalle. Rikoskonstaapeli pohtii vanhempien a<strong>ja</strong>n antamista huumeuutisessa:"Työttömällä olisi usein aikaa, muttei voimia tai elämänhalua antaa lapselle aikaa."(ESS, 9.12.1999.) Se, että vanhemmat eivät kykene tai osaa antaa aikaa lapsille <strong>ja</strong>nuorille, johtaa kasvatuksen laiminlyöntiin. Kansalainen kirjoittaa mielipidesivulla:”Monet vanhemmat tekevät työssä pitkää päivää eivätkä ole oh<strong>ja</strong>ilemassa jälkikasvuaan<strong>ja</strong> toiset ovat vajonneet työttömän apatiaan: heillä ei ole voimia a<strong>ja</strong>tella edes,missä lapset kuljeksivat <strong>ja</strong> mitä ovat tekemässä.” (ESS, 16.8.2001.) Työttömien <strong>ja</strong>työssäkäyvien asettaminen samalle viivalle hämärtää a<strong>ja</strong>n antamisen ulkoisten vastustajien- taloudellisten olosuhteiden <strong>ja</strong> yhteiskunnallisten rakenteiden - roolia. A<strong>ja</strong>nantamisesta tulee yksilöllinen ongelma, johon tulee reagoida nimenomaan panostamallaperheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin.9.2 Ratkaisuna rajojen asettaminen
80A<strong>ja</strong>n antamisen ohella toinen tärkeä teksteistä esiin noussut vastuullisen vanhemmuudenedellytys oli rajojen asettaminen lapsille <strong>ja</strong> nuorille. Johta<strong>ja</strong> Kauko Aromaa kommentoiuseissa tiedotusvälineissä paljon julkisuutta saaneita Keravalla tapahtuneita<strong>nuorten</strong> raako<strong>ja</strong> väkivaltateko<strong>ja</strong>: "Katastrofe<strong>ja</strong> pääsee tapahtumaan niille, jotka ovatlaiminlyötyjä, huonosti kohdeltu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> heitteille jätettyjä; niille joita vanhemmat eivätrajoita, tue tai pysty auttamaan." (HS, 7.6.2001.) <strong>Lasten</strong>psykiatri Tuula Tamminenkommentoi Keravan väkivaltatapauksia pelon kulttuurille ominaisesti: "Ajoittainihmettelen, ettei tällaisia tapauksia ole ollut enempää." (HS, 10.6.2001.) Toimitta<strong>ja</strong><strong>ja</strong>tkaa kertomusta: "Tammisen mukaan <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on ilmiselvästi lisääntynyt,<strong>ja</strong> hän ennakoi, etteivät Keravan tapahtumat jää viimeiseksi." Myös sosiaalijohta<strong>ja</strong>Marika Gartman pohtii Keravan väkivaltatapauksen syitä:"Tällaisia yleisiä ilmiöitä [jotka vaikuttavat väkivallan lisääntymiseen] on paljon,kuten <strong>nuorten</strong> varhainen itsenäistyminen <strong>ja</strong> vapaus. Toisaalta se on hyvä asia,mutta onko siinä menty jo liian pitkälle?" (HS, 12.9.2001.)Sosiaalijohta<strong>ja</strong>n lausuma nostaa jälleen esiin lasten liian aikaisen itsenäistämisen,vanhempien vastuun <strong>ja</strong> pahoinvoinnin välisen kolmiodraaman. Pahoinvoinnin nujertamiseksi<strong>ja</strong> itsenäistämisen hillitsemiseksi tarjotaan turvallisten rajojen asettamista.Väkivalta on toki äärimmäinen esimerkki rajojen asettamisen laiminlyönnin seurauksista.Rajojen asettamisen tärkeys tulee esiin myös lievemmissä pahoinvoinnin ilmenemistavoissa.Erääksi häiriökäyttäytymisen <strong>ja</strong> pahoinvoinnin syyksi nostetaan liian vähäinenuni. Toimitta<strong>ja</strong> referoi koululaisten terveyttä tutkineen Jorma Tynjälän mielipiteitä:"Perheiden elämänrytmi on Tynjälän mukaan muuttunut etenkin laman jälkeenselvästi iltapainotteisemmaksi. Vanhemmat eivät jostain syystä enää edes näytäkontrolloivan lastensa kotiintuloaiko<strong>ja</strong>, nukkumaanmenosta puhumattakaan.”(HS, 20.6.1999.)Rajojen asettaminen, yhtälailla kun a<strong>ja</strong>n antaminen, on arvovalinta <strong>ja</strong> osoitus kiinnostuksesta<strong>ja</strong> välittämisestä
819.2.1 Traditioiden heikkeneminen <strong>ja</strong> vertaistuki<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> väsymys <strong>ja</strong> nukkumaan meneminen olivat aiheita, joista puhuttiinpahoinvoinnin yhteydessä aika ajoin tiiviisti. Psykologi Anna-Liisa Rasinaho pitäälasten nukkumaanmenoajoissa lepsuilua osoituksena rajojen asettamisen vaikeudesta:"Perheillä on vaikeuksia saada pieniä lapsia nukkumaan ajoissa. Siinä valtasuhteetovat menneet päälaelleen: lapsi päättää eikä vanhempi. Nämä ovat juuri niitäasioita, joista vanhempien on tiedettävä, että näin meillä kuuluu tehdä. Muttakaikilla ei ehkä ole rohkeutta ruveta taistelemaan uhmakkaan lapsen kanssa."(ESS, 25.8.1999.)Rajojen asettamisesta välittyy perheen valtasuhteet. On kiinnostavaa huomata, kuinkakirjoituksissa yleisesti varotaan visusti vallasta puhumista. Ehkä vallan a<strong>ja</strong>tellaanliittyvän autoritaarisuuteen, joka kuitenkin on täysin eri asia kuin auktoriteetti (ks.O<strong>ja</strong>nkangas 1997, 287- 297). Auktoriteettien katoamisen ympärille sen si<strong>ja</strong>an viritelläänkeskustelua. Pastori koulutta<strong>ja</strong> Mikko Aalto mainitsee monien muiden tapaan auktoriteettienkatoamisesta lasten kasvatusta ruotivassa kirjoituksessaan: "Tässä yhteiskunnassa,jossa auktoriteetit ovat kadonneet <strong>ja</strong> jossa kukaan ei sano, kuinka asioiden pitäisiolla <strong>ja</strong> mitä pitäisi tehdä, ihminen on omassa varassaan." (ESS, 17.3.1999.) Auktoriteettienhimmeneminen <strong>ja</strong> traditioiden katoaminen on liitetty yksilöllistyneeseen yhteiskuntaan,joka puskee myös perinteisesti yhteisöllisinä pidettyjen instituutioiden kutenperheen läpi. Toimitta<strong>ja</strong> kiteyttää seminaarissa kokoontuneiden semiootikkojen esittämiäa<strong>ja</strong>tuksia auktoriteettien katoamisesta:"Hierarkia <strong>ja</strong> auktoriteetit ovat murentuneet. Paitsi opettajien kunnioitus myösperheen arkiset auktoriteetit ovat kadoksissa." (HS, 4.2.2001.)Auktoriteetit häviävät jos niitä ylläpitävät yhteiskunnalliset <strong>ja</strong> kulttuurilliset rakenteetromuttuvat. Margaret Mead (1971, 120) on kirjoittanut jo useampia kymmeniä vuosisitten vanhempien vieraantumisesta <strong>ja</strong> auktoriteettien katoamisesta. Meadin mukaan
82uudenlainen kulttuuri puskee läpi lasten <strong>ja</strong> vanhempien - sukupolvien - välisissäsuhteissa: aikuiset eivät enää voi tukeutua lasten kasvatuksessa iän tuomaan kokemukseen<strong>ja</strong> tietoon. Seurauksena on hämmennystä vanhempien keskuudessa. (Mt., 114.)Myös Thomas Ziehen (1991, 43) mukaan vanhempien pätevyyden tunnistamisprosession siirtynyt menneisyydestä, elämänhistorian vertikaaliselta akselilta, nykyisyydenhorisonttiin.Opetusosaston päällikön mukaan rajojen asettamisen ongelmat johtuvat vanhempiensaamasta kasvatuksesta: "Kuinka he [70-luvun vapaan kasvatuksen saaneet, nyt aikuiset]pystyvät asettamaan ra<strong>ja</strong>t lapsilleen, jos niitä ei ole heille itselleen aikanaanannettu?" (ESS, 3.3.1999.) Mutta vanhemmuuden katoaminen ei ole ainoastaan <strong>nuorten</strong>vanhempien ongelma. Koulukuraattori toteaa lasten väkivaltaa <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong> käsittelevässäuutisessa:"Olisi helppoa säilyttää syyt '20 <strong>ja</strong> risat' -perheille. Kuitenkin suurin osa vaikeuksistasyntyy '30 <strong>ja</strong> risat' – perheissä." (ESS, 3.11.1999.)Vanhemmat – iästä riippumatta – muodostavat diskursiivisen sukupolven, joihinkaikkiin liitetään julkisuudessa "kadonnut vanhemmuus". Sukupolven diskursiivinenulottuvuus onkin Semi Purhosen (2002, 10) mukaan nykyään sukupolven näkyvin osa.Rajojen asettamisen ulkoiset vastusta<strong>ja</strong>t nousevat kulttuurisesta todellisuudesta, jossayhteiset perinteet, traditiot <strong>ja</strong> auktoriteetit ovat rappeutuneet, <strong>ja</strong> maailma muuttunutsellaiseksi, etteivät vanhemmat kykene asettamaan rajo<strong>ja</strong> lapsille <strong>ja</strong> nuorille.Rajojen asettamisen ulkoiset autta<strong>ja</strong>t tulevat kiinnostavasti - Ziehen käsitteistöä käyttäen- vanhempien elämänhistorian horisontaaliselta akselilta vertaistuesta.Espoolaisen Koko kylä kasvamaan -projektin puuhanainen, vanhempainyhdistyksenpuheenjohta<strong>ja</strong> Ulla Nissasen, toteaa: "Projektin tarkoituksena ei ole ottaa kasvatusvastuutapois vaan lisätä sitä." (HS, 25.11.2001.) Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa kertomusta: "Hän[Nissanen] haluaa Mankaan alueelle yhteiset pelisäännöt, joihin kaikki sitoutuvat."Yhteisten kasvatussääntöjen luominen on tarkoitettu yhtä paljon <strong>nuorten</strong> puuhienvalvomiseksi kuin vanhempien keskinäisen sosiaalisen kontrollin avuksi. Vanhempien
83yhteiset kasvatustempaukset ovat oiva esimerkki siitä, kuinka vanhemmat yhdessätoisiinsa tukeutuen määrittelevät lapsille <strong>ja</strong> nuorille yhteisiä sääntöjä <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong>. Vertaistukisäilyttää <strong>ja</strong> vahvistaa luottamusta vanhempien osaamiseen <strong>ja</strong> vastuunkantoon sekätarjoaa auktoriteetin lähteen.Koulu toimii <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa myös miljöönä vanhempien välisessä yhteistyössä.Kuvioon 5 (s. 64) voisi piirtää nuolen myös toisinpäin: perheestä kouluun.Perheellä on mahdollisuus koulun välityksellä näyttäytyä <strong>ja</strong> avautua laajemmalleyleisölle, <strong>ja</strong> vanhemmilla on koulun välityksellä mahdollisuus olla yhteydessä muihinvanhempiin. Muunlaisia yhteistyön areeno<strong>ja</strong> – esimerkiksi naapurusto<strong>ja</strong> tai sukulaisverkostojenmuodostamia yhteisöjä - ei ole läheskään siinä määrin käytettävissä kuinaikaisemmin. Toimitta<strong>ja</strong> kirjoittaa "Naapurilähiömeininki - suo<strong>ja</strong>verkko murkuille?" -uutisessa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista sekä vanhempien välisen yhteistyön merkityksestäseuraavasti:"Huoli lapsista <strong>ja</strong> nuorista on saanut lahtelaisten koulujen terveydenhoita<strong>ja</strong>tkokoamaan vanhempia saman pöydän ääreen [...] Keskustelutilaisuuksia vanhemmilleovat terveydenhoita<strong>ja</strong>t järjestäneet ainakin Kannaksessa, Liipolassasekä Launeella. 'Nämä tapaamiset eivät ole olleet etukäteen suunniteltu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ohjelmallisia. Aiheet nousevat spontaanisti illan aikana vanhempainryhmässäitsestään', kertoo terveydenhoita<strong>ja</strong>." (ESS, 27.10.1999.)Koulu on kirjoituksessa tapaamisten alullepani<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kokoa<strong>ja</strong>. Toimitta<strong>ja</strong> on Naapurilähiömeininki-kirjoituksessa haastatellut terveydenhoita<strong>ja</strong>n lisäksi kolmea lahtelaistavanhempaa. Ensimmäisen pariskunnan äidin mukaan: "Juuri vanhempien yhteistyö <strong>ja</strong>yhteiset tempaukset <strong>nuorten</strong> kanssa lähentävät sitä porukkaa. Nimenomaan niin, ettävälitettäisiin muistakin kuin vain omista lapsista." Muiden kuin vain omien lapsienhuomioiminen puhaltaa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksiin yhteisöllisyyden henkeä. Jotta muistakuin vain omista lapsista huolehtiminen toteutuisi, on vanhempien ensin tutustuttavatoisiinsa, kuten toimitta<strong>ja</strong> asian kiteyttää: "Yhteisvastuullinen välittäminen on helpompaa,mitä paremmin vanhemmat toisiaan tuntevat." Myös perheen isä puntaroi naapuruutta<strong>ja</strong> ihmisten muuttumista vieraiksi toisilleen:
84"Ennen naapurin tädit <strong>ja</strong> sedät tunsivat kaikki talon lapset <strong>ja</strong> päinvastoin. Eitarvinnut kuin kuulla sanottavan nimensä pihalla, niin heti havahtui. Nyt ihmisetovat vieraita toisilleen eikä naapurit tunne talon lapsia."Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa pohdintaa vanhempien välisten suhteiden katkeamisesta: "Siirtyminenala-asteelta yläasteelle saattaa katkaista kaveri- <strong>ja</strong> vanhempisuhteista. Yläasteenvanhemmilla saisi olla enemmänkin tekemistä keskenään." Perheen äiti toteaa kiinnostavasti:"Ongelma on siinä, miten saada se porukka istumaan sinne. Elleivät sitten tulekoululle pelkästään lapsensa takia." Vanhempien välistä yhteistyötä viritellään kiihkeästi,mutta ei ainoastaan lasten vuoksi: vanhempien toisilleen tarjoama vertaisuus ontärkeä päämäärä jo sinänsä. Koulu tarjoaa tällaiselle kokoontumiselle paikan. Toimitta<strong>ja</strong>lisää vielä: "Jonkinlaiset asiantunti<strong>ja</strong>vetoiset keskustelutilaisuudet saattaisivat innostaaainakin osaa vanhemmista."Myös kolmas toimitta<strong>ja</strong>n haastattelema vanhempi, Sari Annola, olisi valmis panostamaanvoimavaro<strong>ja</strong>an aikuisten väliseen yhteistyöhön lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinninhillitsemiseksi. Toimitta<strong>ja</strong> kirjoittaa:"Sari Annola pitää naapurusten <strong>ja</strong> vanhempien yhteistyötä tärkeänä suo<strong>ja</strong>verkkonalapsille <strong>ja</strong> nuorille. Yhteisiä pelisääntöjä voidaan luoda vaikkapa taloyhtiönpihatalkoissa tai asukasyhdistyksissä. [...] Vanhempien yhteistoiminnan ei olepakko fyysisesti sijoittua kouluun eikä vuosittaisten vanhempainiltojen tarvitseolla ainoa mahdollisuus. Toimintaa voisi olla pienemmissäkin vanhempainryhmissä.Sari Annolan mielestä koulun kuuluisi toimia ainakin tällaisen toiminnanvirittäjänä."Koulun vanhempainillat toimivat vanhempien keskinäisen yhteistyön alullepanevanavoimana myös Etelä-Suomen Sanomissa näyttävästi uutisoidussa Ahtiala kasvattaa -projektissa. "Ahtialassa vanhemmat kokosivat voimansa” -uutisessa kerrotaan, kuinkaLahdessa Ahtialan kaupunginosassa vanhempien yhteistyön tuloksena jälkikasvullesyntyivät yhteiset säännöt. Sääntöjen laatimisen taustalla oli kymmenien aktiivistenvanhempien muodostama Ahtiala kasvattaa -projekti. "Päätöksen [ohjeelliset kotiintu-
85loa<strong>ja</strong>t alueen koululaisille] ideana ei ollut tuijottaa kelloaiko<strong>ja</strong>, vaan helpottaa vanhempienkontrollia, missä lapset milloinkin ovat" (ESS, 10.1.2001), selittää äiti, TiinaHurme, yksi Ahtiala kasvattaa -hankkeen kantavista voimista. Hurme korostaa, ettätapaamisissa ei keskitytty vain yhteisten sääntöjen laatimiseen, vaan vanhemmatkokoontuivat yhteen keskustelemaan kasvatuskysymyksistä laajemminkin:"…mietitään, mitä kasvatta<strong>ja</strong> voisi tehdä ongelmien [huumeet] ehkäisemiseksi."Erityisen kiinnostavaa edellä esittelemissäni kirjoituksissa on niissä poreileva vanhempienvälisen vertaistuen etsiminen. Vertaistuen merkitystä voidaan lähestyä DavidRiesmanin (2001/1961) toisista oh<strong>ja</strong>utuvan sosiaalisen luonnetyypin 17 (other directed)avulla. Riesmanin hahmottelema nykya<strong>ja</strong>lle ominainen toisista oh<strong>ja</strong>utuva sosiaalinenluonnetyyppi hakee muilta hyväksyntää tekemisilleen. Toisista oh<strong>ja</strong>utuva ei toimi kutenedeltäjänsä, sisältäpäin (inner directed) <strong>ja</strong> sitä edeltänyt traditionaalisesti oh<strong>ja</strong>utuvaluonnetyyppi. Tämä näkyy myös vanhemmuuden muutoksena. Pohtiessaan lastensakasvatusta neuvo<strong>ja</strong> kaipailevat - toisista oh<strong>ja</strong>utuvat - vanhemmat kääntyvät vertaistensaeli muiden vanhempien puoleen. Toisista oh<strong>ja</strong>utuva vanhempi etsii apua myös massamediastaeikä esimerkiksi edellisen sukupolven traditioista. (Mt., 17- 25.) Vanhemmattarkastelevat omia kasvatusnäkemyksiään <strong>ja</strong> rajojen asettamisen mahdollisuuksianimenomaan suhteessa aikalaisvanhempiinsa.Vanhempien välisestä yhteistyöstä on kyse myös Yhdessä elämään -kasvatusprojektissa,jonka perusta<strong>ja</strong>hahmo, suurperheen äiti Anne Eskelinen, toteaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> päihteidenkäyttöäkoskevassa uutisessa: "Projektissa vanhemmat kokoontuvat sopimaankeskenään kasvatuksen pelisäännöistä <strong>ja</strong> siinä yhteydessä puhutaan myös päihteistä."(HS 13.6.1999.) Eskelinen on julkaissut aiheesta myös kir<strong>ja</strong>n Rakkautta <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong>kasvatukseen (Eskelinen 2000). Teos on opas kasvatusyhteistyön käynnistämiseksi. Seon samalla konkreettinen kertomus Laukaan mallista, joka on innoittanut esimerkilläänmyös muita kuntia käynnistämään omia kasvatusprojekte<strong>ja</strong>an. Lehtitietojen perusteellamyös edellä mainittu Ahtiala kasvattaa -projekti sai tuulta purjeisiin, kun Eskeliseninnoittama vantaalainen projektinvetäjä kävi Lahdessa luennoimassa Laukaan-mallista.17 Riesmannin termi other-directed social character on suomennettu myös toisiin suuntautuneeksisosiaaliseksi luonnetyypiksi (Ketokivi 2005, 133). Toisista oh<strong>ja</strong>utuva (suom. Jallino<strong>ja</strong> 2000, 226-228)sopii paremmin kun puhutaan vanhempien keskinäisistä kasvatusprojekteista.
86Laukaan projektin lähtöa<strong>ja</strong>tuksena toimii vanha sananlasku "lapsen kasvattamiseentarvitaan koko kylä". Laukaan-mallissa kasvatusvastuu kuuluu aina ensisi<strong>ja</strong>isestikodeille, mutta kaikkien lapsen elinympäristössä vaikuttavien aikuisten täytyy sitoutuayhteisiin pelisääntöihin. (Eskelinen 2000, 22.) Laukaan-mallin perusperiaatteet (mt., 23)ovat kuin miniatyyrinäytös lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ratkaisukeinoista (liite 8).Ainoana erona on, että Laukaan mallissa kaikki ratkaisut perustuvat vanhempienväliselle vertaistuelle.Vanhempien välisistä yhteistyöprojekteista esiin nouseva vertaistuki on oiva esimerkkiRiesmanin (2001) toisista oh<strong>ja</strong>utuvan sosiaalityypin toiminnan logiikasta. Koskayhteistoiminta <strong>ja</strong> kasvatushanke saattaa kalskahtaa joistakin vanhemmista monimutkaiselta,Eskelinen (2000) kehottaa vanhempia tutustumaan toisiinsa:"Voimme aloittaa vaikka tervehtimällä toisiamme. Seuraavaksi kysymme, mitätoiselle kuuluu. Siitä ei ole enää pitkä askel pyytää häntä iltakahville. Yhteisiinvanhempainiltoihinkin on helpompi lähteä, jos vastassa on edes yhdet tututkasvot." (Mt., 25.)Vaikka kasvatus onkin yksittäisten vanhempien vastuulla, <strong>ja</strong> toimintaa oh<strong>ja</strong>avat individualistisetyksilöiden valinnat, silti ilmassa on tilausta myös vertaisuudelle <strong>ja</strong> muidenhyväksynnän hakemiselle. Riesmanin (ks. tästä Ketokivi 2002, 57–59) analyysissatoisiin suuntautuneen sosiaalisen luonnetyypin vahvuus on siinä, että yksilöllinentoimijuus yhdistyy sosiaalisiin tendensseihin.Olen nostanut vanhempien vertaistukeen perustuvat kirjoitukset tässä kohdin näkyvästiesiin, koska vertaistukea korostavat kirjoitukset eroavat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten suurestamassasta erään tämän tutkimuksen kannalta tärkeän asian suhteen; toisin kuin suurimmassaosassa pahoinvoinnin eetosta, vertaistukea käsittelevissä kirjoituksissaluotetaan vanhempien kykyyn ratkaista pahoinvoinnin ongelma. Antisankareistakuoriutuu kelpo ratkaisijoita pahoinvoinnin ongelmaan.
87Furedin (2004, 69) mukaan niin elämäkertakir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>t kuin fiktiivisten elokuvien tekijät<strong>ja</strong> televisio-ohjelmien oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>tkin ovat innostuneet viime aikoina sankareiden pimeidenpuolien pal<strong>ja</strong>stamisesta (ks. myös Altheide 2002). Suomessa näytettiin vuoden 2004syksyllä varsin kiinnostava perheen pimeitä puolia pal<strong>ja</strong>stava Kotikatsomon esittämädraamasar<strong>ja</strong> Nollatoleranssi. Sar<strong>ja</strong>ssa käsiteltiin vanhempien työkiireitä <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong><strong>pahoinvointi</strong>a. Sar<strong>ja</strong>n päähenkilöiden perheet olivat selvästi niin sanottu<strong>ja</strong> hyviä perheitä;vanhemmat työskentelivät muun muassa rehtoreina, psykologeina, poliitikkoina <strong>ja</strong>yrittäjinä. 18 Vanhempien suurin ongelma oli rajojen asettaminen lapsille, eivätkä hemuun muassa saaneet lapsiaan tottelemaan <strong>ja</strong> noudattamaan heille asetettu<strong>ja</strong> kotiintuloaiko<strong>ja</strong>.Vanhemmat päättivät ratkaista ongelman yhdessä: lapsille säädettiin yhteisetkotiintuloa<strong>ja</strong>t, joita vanhemmat yhdessä vuorotellen valvoivat. Tähän asti tarina kulkeekauniisti Anne Eskelisen Laukaan-mallin käsikirjoituksen mukaan. Jotain meni kuitenkinpahasti pieleen <strong>ja</strong> vanhempien otteet kovenivat - kuin huomaamatta mutta siltiväistämättä - <strong>ja</strong> yksi lapsista menehtyi. Vanhempien välinen yhteistyö näyttäytyyNollatoleranssissa farssina <strong>ja</strong> suurena tragediana.<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa vanhempien halutaan ottavan enemmänvastuuta <strong>ja</strong> - kaikesta huolimatta - aktiivisen toimi<strong>ja</strong>n roolin pahoinvoinnin nujertamisessa.Näkymä ei ole sanomalehdissä niin traaginen kuin fiktiivisessä televisiosar<strong>ja</strong>ssa.Silti epäluottamus vanhempiin kasvattajina on syvää. Pahoinvointikirjoituksissa eivanhempien vertaistukeen perustuvaa ratkaisumallia edellä esittämieni esimerkkienlisäksi juhlittu (n=11). Pahoinvointikirjoituksissa korostetaan ennemminkin sisäänpäinkääntyvä, vanhempien psyykkisemotionaalisesta muutoksesta lähtevää, terapiakulttuurilleominaista asiantuntijoihin tukeutuvaa ratkaisumallia.Toinen <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa esiin noussut rajojen asettamisen ulkoinen autta<strong>ja</strong> onviranomaisten toimet – kunnan määräämät kotiintuloa<strong>ja</strong>t lapsille <strong>ja</strong> nuorille – yhteistenkasvatussääntöjen luomisessa. Keskustelua yhteisistä kotiintuloajoista käytiin erityisestiEtelä-Suomen Sanomissa. Keskustelu sai alkunsa lehden levikkialueeseen kuuluvanLammin kunnan päätöksestä asettaa lapsille <strong>ja</strong> nuorille yhteiset kotiintuloa<strong>ja</strong>t. Lammi eiole ollut yhteisten kotiintuloaikojen asettamisessa suinkaan poikkeus. Samanhenkisiä18 Myös <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa korostetaan pahoinvoinnin olevat riippumaton siitä, minkälainen
88projekte<strong>ja</strong> on viritelty myös muissa Suomen kunnissa. Tähän keskusteluun osallistuivattoimittajien haastattelemana sosiaalityöntekijät, poliisit, nuorisotyöntekijät <strong>ja</strong> kunnanvirkamiehet. Puhu<strong>ja</strong>joukko edustaa kuntien kontrolli- <strong>ja</strong> toimeenpanovaltaa, muttatoimitta<strong>ja</strong>t haastattelivat aiheen tiimoilta myös vanhempia <strong>ja</strong> nuoria. Yhteisten kotiintuloaikojenmäärittelemisessä ideana on, että vanhemmat sitoutuvat valvomaan kunnansuosittelemia kotiintuloaiko<strong>ja</strong>. Jokaisella aikuisella on myös oikeus valvoa muiden kuinomien lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> ulkonaliikkumiskiellon toteutumista.Vastaanotto kunnan asettamiin suosituksiin oli mediassa <strong>ja</strong> vanhempien keskuudessayleisesti torjuva. Toimitta<strong>ja</strong> kokoaa vanhempien a<strong>ja</strong>tuksia: "Kunnan ei kuulu asettaakotiintuloaiko<strong>ja</strong>. Se kuuluu vanhemmille." (ESS, 3.12.1999.) Vanhempien vastuulla onvalvoa, missä <strong>ja</strong> millaisessa kunnossa lapset <strong>ja</strong> nuoret ulkona liikkuvat. Vanhempienkeskenään sopimat säännöt - vertaisuuteen perustuva sosiaalinen kontrolli - sulatetaanhuomattavasti helpommin kuin kunnan määräykset. Myöskään poliisin mielestä virkavallantehtävä ei ole herätellä vanhempien vastuuntuntoa:"Jos lapsi vaarantaa terveytensä <strong>ja</strong> kehityksensä, tulee yhteiskunnan puuttuaasiaan, jos vanhemmat eivät kanna vastuuttaan. Mutta aika hölmöläisten hommaaon, jos poliisia tarvitaan vahtimaan, että vanhempien lamppu syttyy."(ESS, 9.12.1999.)Tällainen yksilöiden hallinta koetaan individualistisessa yhteiskunnassa myös kontrollikoneistonpuolelta tungettelevaksi.9.2.2 "Ei käskien vaan neuvotellen"Kuten a<strong>ja</strong>n antamista käsittelevissä kirjoituksissa, myös rajojen asettamisesta käydyssäkeskustelussa pääpaino <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa on sisäisten vastustajien <strong>ja</strong> auttajienpohtimisessa. Toimitta<strong>ja</strong> kirjoittaa, kuinka äiti, Sari Annola, on havainnut rajojenperhetausta lapsilla on (ks., s. 68).
89asettamisen olevan monille vanhemmille vaikeaa: "Hän [Annola] on huomannut vanhemmuudenolevan monilta kateissa. Lapsille ei ole aikaa, eikä rajo<strong>ja</strong> osata tai uskalletavetää." (ESS, 27.10.1999.) Useiden kirjoittajien mukaan rajojen asettaminen vaatiinykyvanhemmilta todellista rohkeutta. Nuorten <strong>ja</strong> (lasten) alkoholin käyttöä koskevassauutisessa koulutta<strong>ja</strong> Asteri Saarikkomäki sanoo:"On uskallettava elää siinä maailmassa, jossa nuoret elävät tällä hetkellä, eikäpistettävä päätä pensaaseen <strong>ja</strong> toivoa, että kaikki on hyvin. Ei auta antaa sellaisianeuvo<strong>ja</strong>, joilla ei ole mitään käytäntöä. Pitää <strong>ja</strong>ksaa kulkea rinnalla <strong>ja</strong> uskallettavaasettua vastapäätä asettaa määräykset <strong>ja</strong> ra<strong>ja</strong>t." (HS, 13.6.1999.)Uskaltaminen <strong>ja</strong> rohkeus liittyvät osaamiseen, jonka puute on vastuullisen vanhemmuudensisäinen vastusta<strong>ja</strong>. Uskalluksen korostaminen muistuttaa vanhempia riskialttiiksimuuttuneen maailman vaarallisuudesta. Muutosten nopeutta korostaa se, että vanhemmateivät koulutta<strong>ja</strong>n mukaan voi no<strong>ja</strong>ta vanhanaikaiseen tietoon, vaan vanhempien ontutustuttava lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> maailmaan, aivan kuten a<strong>ja</strong>n antamisen yhteydessä.Asiantuntijoiden tarjoamaan tietoon tutustuminen nousee myös rajojen asettamisessatärkeäksi vastuullisen vanhemmuuden toteutumisen ehdoksi. Myös toisessa päihteidenkäyttöä koskevassa uutisjutussa terveydenhoita<strong>ja</strong> muistuttaa todellisuuden julmuudesta<strong>ja</strong> tietojen päivittämisen tärkeydestä: "Vanhempi ei ehkä usko millaisessa todellisuudessahänen lapsensa elää. Totuus valkenee vasta kun tilanne on riistäytynyt käsistä."(ESS, 15.9.2000.)Vaikka rajojen asettamisen tärkeydestä ollaan yhtä mieltä, tapa jolla ra<strong>ja</strong>t tulisi asettaa,<strong>ja</strong>kaa mielipiteitä. Suurin osa kirjoittajista on sitä mieltä, että rajojen asettamisessa eisaa turvautua liialliseen kuriin tai käskemiseen: kurikasvatus tyrmätään heti alkuunsa.Käskeminen on rajojen asettamisen osaamiseen liittyvä sisäinen vastusta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vastakkainenääripää rajojen asettamisen uskaltamisen kanssa. Kansalainen J. Pulkkinen vaatiimielipidekirjoituksessaan "Kurikasvatus takaisin" (ESS, 23.9.2001) otsikon mukaisestikuria takaisin kasvatukseen. Leena Pikkumäki kirjoittaa vastineen Pulkkiselle <strong>ja</strong> soimaaa<strong>ja</strong>tusta kurista: "Yhä vieläkin kasvatuksen avain on antaa lapselle aikaa, keskustellahänen kanssaan <strong>ja</strong> välittää hänestä aidosti." ( ESS, 26.9.2001.) Stakesin tutki<strong>ja</strong> TyttiSolantauksen mukaan lama vaikutti kykyyn toimia vanhempana: "Neuvotteleva van-
90hemmuus väheni, rankaiseva vanhemmuus lisääntyi <strong>ja</strong> lasten valvonta väheni." (ESS,13.4.2001.) Pahoinvointikirjoituksissa korostetaan lasten kanssa keskustellen tapahtuvaayhteistä sääntöjen laatimista. Kansalainen, Pekka Pesonen, kertoo mielipidesivullatositarinaa isästä, jolla kasvatus on hallinnassa. Pesonen kirjoittaa, miten tarinan isäsuhtautuu kadulla kiukuttelevaan lapseensa:"Mitä hän [isä] teki? Käveli hissukseen lapsensa luo, jutellen <strong>ja</strong> maanitellenhellästi. Sitten kohdalla nosti lapsen syliinsä <strong>ja</strong> antoi mojovan suukon. Lapsipainoi päänsä tyytyväisenä isänsä olalle. Tällä isällä oli vuorovaikutuskeinothanskassa. Sen si<strong>ja</strong>an, että hän olisi vaatinut tai käskenyt, hän antoi lapselleenjuuri sitä mitä tämä tarvitsi." (ESS, 5.12.2000.)Keskustellen tapahtuvan rajojen laatimisen onnistuminen no<strong>ja</strong>a vahvasti vanhempienvuorovaikutustaitoihin <strong>ja</strong> on osaamiseen liittyvät sisäinen autta<strong>ja</strong>. Keskustellen tapahtuvanrajojen asettamisen lähtökohtana on modernista lapsitutkimuksesta peräisin olevalapsen emootioiden huomioiminen.<strong>Lasten</strong>psykiatrin mukaan, "Yksinkertainen rajojen asettaminen ei riitä. Kielletyn <strong>ja</strong>sallitun välillä on harmaa alue, <strong>ja</strong> sen alueella ratkaisut pitäisi neuvotella mieluumminkuin käskeä." (HS, 13.4.2001.) Tämä epämääräinen harmaa alue näyttää levittäytyvänaina vain laajemmalle niin, että lopulta kaikki asiat ovat neuvoteltavissa. Yhtenä syynäharmaan alueen kasvamiselle on traditioiden <strong>ja</strong> auktoriteettien katoaminen. Auktoriteettiinvetoaminen <strong>ja</strong> käskeminen voi terapiakulttuurin asiantuntijoiden mukaan olla jopavaarallista <strong>ja</strong> haavoittaa lasta. Seurauksena voi olla lapsen traumatisoituminen loppuelämäkseen.Toimitta<strong>ja</strong> on haastatellut lasten kasvatusta käsittelevässä uutisessakasvatustieteiden lisensiaattia, lastentarhanopetta<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> tutki<strong>ja</strong>a Jaana Kemppaista:"Perheisiin kohdistuvat paineet ovat kovia. Jaana Kemppainen haluaa sekävaroittaa että lohdutta tämän päivän vanhemmuudessa kamppailevia aikuisia.Varoitus tarkoittaa sitä, että lapsena koetut rangaistukset muistetaan <strong>ja</strong> ihmisetpystyvät niihin muistoissaan palaamaan. 'Lohtu on siinä että lapset ovat lo<strong>ja</strong>ale<strong>ja</strong>.Vanhempia ei mielellään muisteta pahalla <strong>ja</strong> heille ollaan valmiita antamaanpaljon anteeksi.' " (HS, 9.12.2001.)
91Keskustelun <strong>ja</strong> neuvottelun onnistuminen on riippuvainen lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> kuuntelemisesta– läsnäolosta. Näin myös rajojen asettamisessa (vrt. aikakeskustelu) tärkeimmäksiyleispäteväksi sisäiseksi autta<strong>ja</strong>ksi vastuullisille vanhemmuudelle nousee läsnä oleminen.Rajojen asettaminen vastaa kysymykseen mitä, <strong>ja</strong> läsnä oleminen vastaa kysymykseenmiten.Myös rajojen asettamisessa asiantunti<strong>ja</strong>t neuvovat vanhempia tutustumaan <strong>nuorten</strong>maailmaan. Kiinnostavaa on, että huomattavasti vähemmän perään kuulutetaan vanhempienvertaistukea, puhumattakaan viittauksista vanhempien elämänkokemuksentuomaan käytännön tietoon. Nuorten alkoholin käyttöä koskevissa uutisissa (s. 89)tutustuminen <strong>nuorten</strong> maailmaan on riippuvainen uusimmasta tiedosta. Vasta tutustumalla<strong>nuorten</strong> maailmaan, asiantuntijoiden tarjoamaan apuun turvautuen, vanhemmatvoivat keskustellen <strong>ja</strong> neuvotellen yhdessä lasten kanssa - lapsen emotionaaliset tarpeethuomioiden - säätää arjen pelisäännöt. Tästä <strong>pahoinvointi</strong>keskustelun piirteestä nouseeesiin vastuullisen vanhemmuuden dilemma: kun vanhemmat luopuvat auktoriteetistaan,he luopuvat vallasta <strong>ja</strong> myös vastuusta. Keskustellessaan <strong>ja</strong> neuvotellessaan rajoistavaarana on, että vastuuta rajojen asettamisesta siirretään lapsille <strong>ja</strong> nuorille itselleen,joka paitsi horjuttaa vanhemmuuden auktoriteettia myös – paradoksaalisesti - lyhentäälapsuutta.Kaikki puhu<strong>ja</strong>t eivät ole keskustelevan <strong>ja</strong> neuvottelevan vanhemmuuden kannalla.Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> Kaari Utrio kertoo toimitta<strong>ja</strong>n haastattelemana:"Jotenkin se [lasten käytöstapojen <strong>ja</strong> itsekurin rappio] on alkanut siitä, etteivätvanhemmat kestä, jos heidän pitää aiheuttaa lapselle paha mieli. Kun lapsi suuttuu,rähjää <strong>ja</strong> huutaa "mä vihaan sua", hänelle pitäisi tehdä selväksi, ettei vanhemmillehuudeta. Ra<strong>ja</strong>t pitää opettaa silloin, kun kysymys on vielä pienistä asioista."(HS, 8.7.2001.)Toimitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa vielä: "Hän [Utrio] on sitä mieltä, että siinä [ettei rajo<strong>ja</strong> aseteta] onyksi syy, joka tekee <strong>nuorten</strong> elämän pelottavaksi <strong>ja</strong> epävarmaksi. " <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>
92pahaolo on Utrion mukaan seurausta siitä, että lapsen mielen pahoittamisen pelossarajo<strong>ja</strong> ei uskalleta asettaa. Neuvottelukulttuurin vastaisessa diskurssissa uskaltaminensaa aivan toisen merkityksen. Pastori koulutta<strong>ja</strong> Mikko Aallon mukaan: "Nykyäänkasvatuksessa pelätään koko a<strong>ja</strong>n virheiden tekemistä, mutta sitten käy niin, ettei tehdämitään." (ESS, 17.3.1999.) Furedin (1997, 68- 69) mukaan ihmisiä, jotka asettavattoiset riskialttiiseen tilanteeseen, pidetään pelon kulttuurissa erityisen vastuuttomina.Siksi riskejä vältetään esimerkiksi ihmissuhdetilanteessa. Ei siis ole ihme, että vastuukoetaan niin suureksi, että se hidastaa jopa lasten hankintaa (vrt. Ketokivi 2005).Äärimmäisyydessään tämä voi johtaa sellaiseen a<strong>ja</strong>tteluun, jonka mukaan on vastuullistaolla hankkimatta lapsia ollenkaan (Beck & Beck-Gernsheim 1995). Rohkeus asettaarajo<strong>ja</strong> ei kumpua riskejä tiedostamalla <strong>ja</strong> uusimpiin tutkimustuloksiin tukeutumalla vaanluottamalla omiin kasvatta<strong>ja</strong>n kykyihin. Psykologi Keijo Tahkokallio epäilee uutiskirjoituksessa,että oikeastaan "Neuvottelukulttuuri on pahoinvoinnin taustalla." (ESS,19.4.2001.) Tahkokallion mukaan:”<strong>Lasten</strong> <strong>pahoinvointi</strong> on lisääntynyt sitä myötä kun tottelevaisuuskulttuurista onsiirrytty neuvottelukulttuuriin [...] Muutos tarkoittaa loputtomia keskustelu<strong>ja</strong>,perustelu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> lasten ehdoilla toimimista.”Myös terveydenhoita<strong>ja</strong> Eerika Kivistön mukaan kasvatuksessa on siirrytty käskemisestäjo liian paljon neuvottelukulttuuriin:”Monissa perheissä lapsen annetaan määrätä liikaa. Lasta ei esimerkiksi käsketänukkumaan vaan häneltä kysytään haluaisiko hän mennä nukkumaan [...] Josvanhemmat eivät uskalla tai halua asettaa lapsilleen rajo<strong>ja</strong> niin jossain vaiheessara<strong>ja</strong>t kuitenkin tulevat vastaan.” (ESS, 7.3.2001.)Liiallinen lapsen ehdoilla eläminen kääntää rajojen asettamisen sisäisen autta<strong>ja</strong>n -keskustelun <strong>ja</strong> neuvottelun - tuhoisaksi <strong>ja</strong> jopa <strong>pahoinvointi</strong>a lisääväksi. Keskustelulla<strong>ja</strong> neuvottelulla on ra<strong>ja</strong>nsa, jonka ylitettyään vanhemmat eivät enää toimi vastuullisesti.Keskustelu <strong>ja</strong> neuvottelu liitetään niin sanottuun kaverivanhemmuuteen. Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> KariHotakainen kritikoi kaverivanhemmuutta uutiskirjoituksessa:
93”Aikuisen <strong>ja</strong> lapsen suhde on muuta kuin kaveruutta. Aikuisen tehtävänä onasettaa ra<strong>ja</strong>t, sillä ra<strong>ja</strong>ttomasta elämästä ei hyvä seuraa.” (ESS, 1.12.2000.)Kaverivanhemmuudella tarkoitetaan, että vanhemmilta puuttuu valta <strong>ja</strong> sen myötäuskallus asettaa rajo<strong>ja</strong> (Hoikkala 2001). Kasvatustieteen tohtori Pentti Moilanen kirjoittaakirjoituksessaan "Vanhempana olemisen pakot" vanhempien välttämättömästä <strong>ja</strong>tarpeellisesta vallasta: "Monet valittavat etteivät vanhemmat uskalla olla vanhempia <strong>ja</strong>asettaa lapselle rajo<strong>ja</strong>. Vallankäyttö on rasittavaa, sillä vallan käyttö herättää vastarintaa."(ESS, 4.8.1999.) Paitsi, että vallan käyttö herättää luonnollisesti kapinointialapsissa <strong>ja</strong> nuorissa, myös vallitsevassa terapiakulttuurin suosimassa neuvottelukulttuurissasuhtaudutaan kriittisesti käskemiseen <strong>ja</strong> puolustetaan - lapsen emotionaaliseenhaavoittuvuuteen vetoamalla - neuvotteluun perustuvaa kasvatusta <strong>ja</strong> rajojen asettamista.Kaverivanhemmuuteen liittyy myös se, että rajo<strong>ja</strong> ei haluta asettaa: lapsille halutaantarjota vain huippuhetkiä. Eräs vanhempi kirjoittaa mielipidesivulla, että syynä haluttomuuteenasettaa rajo<strong>ja</strong> on vanhempien mielihyvänhakuisuus:”Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun hänelle osoitetaan selkeät ra<strong>ja</strong>t, vaikka hänniiden edessä joutuisikin pettymään. Kyetäkseen kestämään lapsen mielipahanvanhempien on itse luovuttava <strong>ja</strong>tkuvan mielihyvän tavoittelemisesta <strong>ja</strong> otettavakantaakseen heille kuuluva vastuu.”(ESS, 10.1.2001.)Myös "Pahuus ei poistu lässyttämällä" -uutisessa Ensi- <strong>ja</strong> turvakotien liiton psykologiHannele Törrönen kiinnittää huomiota yleiseen mielihyvän hakemiseen:"Törrösen mielestä nyt uskotaan liiaksikin positiiviseen a<strong>ja</strong>tteluun <strong>ja</strong> hyvälläyrittämiseen. Raivopäisille nuorillekin tarjotaan mieluummin jotain kivaa <strong>ja</strong>hauskaa sen si<strong>ja</strong>an, että asetettaisiin rajo<strong>ja</strong> tai vaatimuksia [...] 'Pehmeä mukava <strong>ja</strong>neuvotteleva ote ei huomio lainkaan ihmisten primitiivisiä puolia.' " (HS,17.1.1999.)
94Törrönen muistuttaa hyvän <strong>ja</strong> pahan olemassa olosta, joka luo perustan kasvatukselle.Myös Mika O<strong>ja</strong>nkangas on kiinnittänyt tutkimuksessaan huomiota hyvän <strong>ja</strong> pahanolemassa oloon, jota O<strong>ja</strong>nkangas pitää perinteisen aikuiskeskeisen moraalikasvatuksenlähtökohtana. Ilman oh<strong>ja</strong>avaa - selkeisiin auktoriteetteihin perustuvaa - kasvatusta lapsiei opi hyvän <strong>ja</strong> pahan järjestystä. (O<strong>ja</strong>nkangas 1997, 287- 297.)Kaverivanhemmuudessa, jossa halutaan elää nautinnollisesti konflikte<strong>ja</strong> välttäen tairajojen asettaminen tapahtuu neuvotellen, sysätään vastuu oikean <strong>ja</strong> väärän, turvallisen<strong>ja</strong> turvattoman määrittelemisessä lapsille <strong>ja</strong> nuorille itselleen. Vanhempien pitäisiuskaltaa luottaa siihen, että traditioihin no<strong>ja</strong>aminen <strong>ja</strong> vallan käyttö ei välttämättävahingoita lasta emotionaalisesti, <strong>ja</strong> että lapsi <strong>ja</strong> nuori tulee kapinoimaan rajo<strong>ja</strong> vastaanjoka tapauksessa. Keskustellen tapahtuva rajojen asettaminen no<strong>ja</strong>a uusimpaan asiantunti<strong>ja</strong>tietoonlasten haavoittuvuudesta, emotionaalisuudesta <strong>ja</strong> mahdollisista riskeistä <strong>ja</strong>traumoista, joita käskemisestä voi seurata. Omaan kokemukseen <strong>ja</strong> auktoriteettiinvetoaminen ei kelpaa terapiakulttuurissa toiminnan perusteluksi, joka puolestaannakertaa vanhemmuuden auraa; vanhemmuudesta tulee epävarmaa. Sen si<strong>ja</strong>an vertaistuki(vrt. yhteiset kasvatussäännöt) tarjoaa vanhemmille aikuisten asemaa vahvistavanemansipatorisen keinon määritellä kasvatussääntöjä muuttuneessa, yhteiset traditiotkadottaneessa yhteiskunnassa.9.3 Läsnäolo eli vanhemmuuden emotionaalinen diskurssiKasvatuksen mahdollisuudet ovat <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa kaiken kaikkiaan paradoksaaliset:vaikka aikaa olisi <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong> kyettäisiin asettamaan, vanhemmat eivät puhujien
95mielestä osaa antaa aikaa <strong>ja</strong> vetää rajo<strong>ja</strong> – ainakaan oikealla tavalla. On myös mielestänijonkin verran huolestuttavaa <strong>ja</strong> oireellista, että ulkoisiin vastustajiin (työ/traditioidenkatoaminen) ei reagoida vakavasti painottamalla ulkoisten auttajien (resurssit/yhteisöllisyys)merkitystä, vaan ne unohtuvat taustalle keskustelun painottuessasisäisiin yksilöistä riippuviin vastustajiin <strong>ja</strong> auttajiin. <strong>Lasten</strong>psykiatri kirjoittaa mielipidesivullayhteiskunnan muutoksista, jotka uhkaavat perheen sisäisiä tunnesuhteita:"Keskeiseksi kysymykseksi nousee, kenen ehdoilla ne [tietoyhteiskunta, markkinatalous<strong>ja</strong> globalisaatio] toimivat <strong>ja</strong> mitä tarkoitusperiä ne palvelevat. Näyttääsiltä, että ne yhdessä myötävaikuttavat sellaisten olosuhteiden syntymiseen,missä perinteinen perheen sisäisiin tunnesuhteisiin poh<strong>ja</strong>utuva lapsen kasvu <strong>ja</strong>kehitys syrjäytyvät." (HS, 14.4.2001.)<strong>Lasten</strong>psykiatri <strong>ja</strong>tkaa:"Kun vanhemman pitäisi oikeastaan olla entistä enemmän merkittävässä tunnepoh<strong>ja</strong>isessavuorovaikutussuhteessa lapsen kanssa lapsen kokemien 'tunteettomien'elektronisten impulssien tasapainottamiseksi, on monella vanhemmalla entistävähemmän aikaa tällaiseen yhdessäoloon."Asiantunti<strong>ja</strong> neuvoo, että vanhempien tulee kompensoida ulkoisen maailman uhkattunnepoh<strong>ja</strong>isen emotionaalisen läsnäolon <strong>ja</strong> vuorovaikutuksen avulla. Mutta myös muutkuin asiantunti<strong>ja</strong>t ovat omaksuneet käsityksen lasten tunnetarpeiden täyttämiseenkiteytyvästä vanhemmuudesta. Kansalainen Pekka Pesonen kirjoittaa:"Ei uskalleta myöntää sitä, ettei osata, eikä ymmärretä. Sen si<strong>ja</strong>an syytellääntoisia kasvattajia. Jos tuo va<strong>ja</strong>us opetuksen puutteena vanhemmille tajuttaisiin,niin silloin lähdettäisiin porukalla hakemaan opetusta. Opittaisiin täyttämäänlapsen tunnetarpeet."(ESS, 5.12.2000)<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong> roolissa olevienvanhempien toiminnan ehdot liitetään nimenomaan sisäisiin auttajiin: haluamiseen
96antaa aikaa <strong>ja</strong> asettaa rajo<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> ennen kaikkea osaamiseen olla läsnä lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>elämässä. Käytän tästä puhetavasta nimitystä vanhemmuuden emotionaalinen diskurssi.Ra<strong>ja</strong>tAikaKeskustellen<strong>ja</strong> neuvotellenHuomioiden<strong>ja</strong> kuunnellenLäsnäoloVastuullinenvanhemmuusKuvio 7. Vanhemmuuden emotionaalinen diskurssiSekä a<strong>ja</strong>n antamisen, että rajojen asettamisen vaikeudet kiteytyvät läsnäoloon. Vanhemmateivät osaa olla lapselle läsnä: kuunnella, kiinnostua, keskustella <strong>ja</strong> neuvotella.Pahoinvointikirjoituksista esiin nousevassa vanhemmuuden emotionaalisessa diskurssissaon ennen kaikkea kyse lasten <strong>ja</strong> vanhempien välisen sosiaalisen suhteen toimivuudenproblematisoinnista. Tutki<strong>ja</strong> korostaa lapsen <strong>ja</strong> vanhemman välisen suhteen olevanperustana hyvinvoinnille:”Sillä minkä tyyppisessä perheessä nuori elää, ei näyttäisi olevan selviä ero<strong>ja</strong>hyvinvointiin <strong>ja</strong> päihteiden käyttöön. "Perhemuotoa tärkeämpää on nuoren suhdevanhempiinsa <strong>ja</strong> vanhemman ote lapseensa." (ESS, 10.5.2000.)
97Lapsen <strong>ja</strong> vanhempien välinen suhde on tärkeää myös kirjoituksessa, jossa koulupsykologikertoo toimitta<strong>ja</strong>lle Hollolan kunnan uudesta, syrjäytymistä estävästä projektista:”Sysäyksen lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> palveluiden tarkistamiseen <strong>ja</strong> aukkokohtien täyttämiseenon antanut lapsiperheiden pahaolo. Toinen selvä hätääntymistä aiheuttavaseikka on se, että koululaisista joka viides on erityisen tuen tarpeessa <strong>ja</strong> jokakuuden masentunut. Tavoitteena on lapsiperheiden vuorovaikutustaitojen parantaminen."(ESS, 16.6.2001.)Lapsiperheiden pahaolo on voitettavissa vuorovaikutustaito<strong>ja</strong> parantamalla, johontarvitaan psykoemotionaalista asiantunti<strong>ja</strong>tietoa. Myös nuorisojärjestön toiminnanjohta<strong>ja</strong>painottaa mielipidekirjoituksessaan vuorovaikutustaito<strong>ja</strong>:"Väkivaltaisen <strong>ja</strong> muunkin häiriö- tai ongelmakäyttäytymisen ennaltaehkäisyssäon lapsen omien vanhempien <strong>ja</strong> muiden läheisten aikuisten rooli keskeinen.Oikeaan suuntaan oh<strong>ja</strong>ava kasvatus edellyttää vuorovaikutuksen toimimistaaikuisten ihmisten <strong>ja</strong> lapsen välillä." (HS, 1.6.2001.)Onnistunut kasvatus vaatii vanhemmilta paneutumista vuorovaikutustaitoihin, jotkamanifestoituvat onnistuneessa läsnäolossa. Emotionaalisen vuorovaikutuksen, läsnäolon,avulla vanhemmat onnistuvat antamaan aikaa <strong>ja</strong> asettamaan rajo<strong>ja</strong> oikein.Vanhemmuuden emotionaalinen diskurssi on <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa hallitsevat tapapuhua vanhemmuudesta <strong>ja</strong> lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvoinnista; se on diskursiivinenmuodostuma, jossa viitataan toistuvasti samoihin subjektiasemiin, ilmaisumuotoihin <strong>ja</strong>yhteisiin institutionaalisiin käytänteisiin. Tämä hegemoninen diskurssi ei palaudutiettyihin puhujiin vaan lävistää koko puhu<strong>ja</strong>joukkoa. Vanhemmuuden emotionaalisessadiskurssissa vanhemmille luodaan toimintaohjelma vastuullisen vanhemmuuden toteutumiseksi.Furedin (1997, 150) mukaan puhe vastuullisesta käytöksestä on osa pelonkulttuurissa vallalla olevaa uutta moraalista etikettiä. Uuden etiketin ydinarvot – itsehillintä,varovaisuus <strong>ja</strong> vastuullinen käytös – löytyvät vanhemmuuden emotionaalisestadiskurssista.
98Riitta Palovuori (1999, 50–51) kirjoittaa, että avuttomana syntyvä lapsi langettaavastuun vanhemmilleen, josta poh<strong>ja</strong>ttominkaan väsymys ei vanhempia vapauta. Pelkkätunne tai pelkkä järki ei Palovuoren mukaan riitä tämän sidoksen selittämiseen. Palovuoriihmettelee, että vanhempien <strong>ja</strong> lasten väliseltä perustavanlaatuiselta kasvatussuhteelta,joka sisältää voimakkaan emotionaalisen latauksen, puuttuu kokonaan sitävastaava käsite.Tämä, "jolla ei ole nimeä" nousee vahvasti esiin vanhemmuuden emotionaalisessadiskurssissa. Itse en tosin pidä nimen puuttumista ihmeenä: ihmisten väliset suhteeteivät ole koskaan aikaisemmin olleet näin suuren huomion kohteena. Uumoilen, ettälapsen <strong>ja</strong> vanhemman väliselle emotionaaliselle kasvatussuhteelle keksitään nimihyvinkin pian. Emotionaalinen suhde on terapiakulttuurissa keskeisellä si<strong>ja</strong>lla <strong>ja</strong> perusta,jolle perhettä julkisuuden <strong>pahoinvointi</strong>keskustelussa rakennetaan.10 VANHEMMUUDEN AMBIVALENSSIA<strong>ja</strong>n antamisesta <strong>ja</strong> siihen liittyvästä läsnäolosta on tullut todellista osaamista vaativataito, josta suoriutuminen on nykyvanhemmille vaikeaa: vaikka aikaa olisi, sitä ei osataantaa oikealla tavalla - emotionaalisesti sitoutuen. Sama pätee myös rajojen asettamiseen:ra<strong>ja</strong>t tulisi osata asettaa keskustelemalla lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> kanssa - olemalla läsnä- eikä käskemällä.Lähestyn vanhemmuuspuhetta kriittisestä näkökulmasta. Tunteiden <strong>ja</strong> emootioidenkorostaminen ei itsessään ole lainkaan huono asia. Päinvastoin, luottamusta modernissayhteiskunnassa tutkineen Jokisen (2002c, 240) mukaan yksi ratkaisu luottamuksenkasvattamiseksi nopeasti vaihtuvissa modernin maailman vuorovaikutustilanteissa onnostaa tunteet esiin tärkeinä yhteiskunnallisina resursseina. Kriittiselle tarkastelulleantaakin aihetta emotionaalisen diskurssin sisäinen jännite: vanhemmilta vaaditaanvastuullisuutta vaikka samaan aikaan tunnetaan syvää epäluottamusta vanhemmuutta
99kohtaan. Lähettäjät eli sanomalehdissä esiintyvät puhu<strong>ja</strong>t istuttavat vanhemmat vastuunavulla ratkaisijoiksi eli subjekteiksi pahoinvoinnin torjumisessa. Vastuu velvoittaa <strong>ja</strong>motivoi vanhempia ratkaisemaan lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ongelman. Samaanhengenvetoon kauhistellaan vanhemmuuden olevan kadoksissa. Kiinnostavaa on myös,että itse sanaa velvollisuus ei pahoinvoinnin eetoksessa käytetä.Furedin (1997, 146) mukaan vastuusta puhuminen ilmentää pelon kulttuurissa epäluottamusta,joka kohdistuu nimenomaan yksilön omiin kykyihin. Psykologitutki<strong>ja</strong> kirjoittaaosuvasti: "Joskus melkein toivoisin, että vanhemmat eivät tulisi tietoisiksi tästämonimutkaisesta <strong>ja</strong> entistä vaativammaksi muuttuneesta kasvattamisympäristöstä vaanluottaisivat omaan itseensä <strong>ja</strong> siihen, mitä pitävät tärkeänä." (HS, 16.1.2000.) Tällaiselleitseensä luottamiselle jätetään tämän tutkimuksen tulosten perusteella julkisuudessahyvin vähän tilaa.Epäluottamuksen ilmapiirissä astuvat esiin myös asiantunti<strong>ja</strong>t, joiden hallussa onvälttämätön tieteellinen tieto kadonneen vanhemmuuden löytämiseksi. Selvää on, etteikukaan vastuullisesti toimiva vanhempi voi jättää tätä asiantunti<strong>ja</strong>tietoa huomioimatta.Beckin <strong>ja</strong> Beck-Gernsheimin (1995) mukaan vanhempien on kannettava sitä enemmänvastuuta, mitä enemmän lapsia diagnosoidaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan voi koskaansaavuttaa kaikkea tietoa, jota heiltä vaaditaan. (Mt., 120, 129–132.) Näin lapsistatulee ennen kaikkea "jotakin vaikeasti kasvatettavaa" (mt., 132), <strong>ja</strong> vanhemmistaeksperttien "tukea tarvitsevia".Furedin (1997, 150) mukaan epäluottamuksen ilmapiiri onkin suotuisa maaperä uusintatietoa hallitsevien asiantuntijoiden <strong>ja</strong> eksperttien nousulle arvoon arvaamattomaan. Rose(1999, 76) kutsuu tätä uudenlaiseksi asiantunti<strong>ja</strong>hallinnaksi – hallinnaksi, joka toimiinäennäisesti vapaiden yksilöiden välityksellä. Vapauden näennäisyys syntyy siitä, ettävastuu ei epäluottamuksen ilmapiirissä tuokaan vapautta eikä valtaa; seurauksena onvanhemmuuden ambivalenssi, joka paradoksaalisesti vain edesauttaa epävarmuudenlisääntymistä.
100Uuden tiedon merkitys tulee hyvin esiin tutki<strong>ja</strong>, lastenpsykiatrian dosentti, Jorma Pihankommentissa lasten syrjäytymistä käsittelevässä uutisjutussa:”Puuttuminen vaatii tarkkaa tietoa lapsen kehitysvaiheista. Kasvamme <strong>ja</strong> kehitymmeaikuisiksi myönteisessä vuorovaikutussuhteessa. Jos varhaisessa vuorovaikutussuhteessaon ongelmia, niihin tulee puuttua, että kehitys lähtisi myönteiseensuuntaan. Varhaiseen vuorovaikutukseen on kiinnitetty huomiota Suomeenleviävässä toimintamallissa, jossa lasten neuvoloiden terveydenhoita<strong>ja</strong>t valmennetaanarvioimaan alle yksivuotiaan lapsen kokemaa vuorovaikutusta <strong>ja</strong> keskustelemaansiitä vanhempien kanssa.” (HS, 10.9.1999.)Pahoinvointi on seurausta hyvin varhaisessa vaiheessa tapahtuneiden vuorovaikutussuhteidenepäonnistumisesta, joiden haravointi mahdollisimman varhain on tärkeää. Pihankommentissa tulee jälleen esiin, kuinka nimenomaan epäonnistuneet vuorovaikutussuhteetovat pahoinvoinnin takana. Myös lastenpsykiatrian professori Fredrik Almqvistkirjoittaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin oireiden diagnosoimisesta. Ahlmqvist tyrmääa<strong>ja</strong>tuksen tutkimusmenetelmien parantumisen <strong>ja</strong> kehityshäiriöiden lisääntymisenvälisestä riippuvuussuhteesta:"Perinteisesti esiintyneiden mielenterveysongelmien lisäksi todetaan lapsilla nytyhä useammin erilaisia kehityshäiriöitä, joihin liittyy hyvinkin monenlaisiakielen <strong>ja</strong> vuorovaikutuksen ongelmia. Ei ole pelkästään kyse siitä, että tutkimusmenetelmätovat parantuneet <strong>ja</strong> diagnostiikka kehittynyt."(HS, 14.4.2001.)Syy häiriöille löytyy professorin mukaan vanhemmuudesta, joka ei ole kehittynytvastaamaan ympäristön vaateisiin:"Näyttää siltä, että tämän tyyppisille häiriöille ehkä geneettisistäkin syistä alttiitlapset nykyään reagoivat voimakkaammin näillä 'uusilla' oireilla tai erityispiirteillä,koska vanhan 'standardin' mukainen normaali vanhemmuus ei enää riitäsuo<strong>ja</strong>amaan herkästi haavoittuvia, mutta aikaisemmissa olosuhteissa hyvinpärjänneitä lapsia kielen <strong>ja</strong> vuorovaikutuksen häiriöiltä."
101Maailma ympärillä on muuttunut herkästi <strong>pahoinvointi</strong>a aiheuttavaksi. Vanhemmat ovatmuutoksen edessä voimattomia. Ahlmqvistin kirjoituksen sävy onkin kaikkea muutakuin syyttävä:"Vanhemmat ovat keinottomia suojelemaan lapsiaan näiltä uusilta vaikutteilta[globalisaatio, it-aikakauden multimedia, markkinatalous], jotka ylistimuloivatkehittyviä aivo<strong>ja</strong>. Vaikutteiden sopiva säätely onkin vaikeaa, kun mitäänvastaavaa ei ole koettu oman lapsuuden aikana. Vanhemmuus on meillä kaikillauusien haasteiden edessä koetuksella."Sillä, että lastenpsykiatri laskee itsensä samaan joukkoon vanhempien kanssa, on selkeätarkoitus: näin hän ei tule syyllistäneeksi vanhempia. Tämä piirre leimaa <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksiayleisemminkin: asiantunti<strong>ja</strong>t varovat tiukasti syyllistämästä vanhempia.Vanhempien itsekkäiden valintojen korostamisen takana olevat puhu<strong>ja</strong>t ovat useimmitenvanhempia <strong>ja</strong> kansalaisia - eivät niin sanottu<strong>ja</strong> asiantuntijoita. Myös lastenpsykiatriRaisa Cacciatore kirjoittaa mielipidesivulla pahoinvoinnista <strong>ja</strong> vanhempien vastuusta <strong>ja</strong>torjuu kiivaasti vanhempien syyllistämisen:"Vanhemmuus tarvitsee valmiuksia, vastuuta <strong>ja</strong> kykyä rakastaa. [...] Jos kuvitellaan,että syyllistäminen on riittävä keino muuttaa aikuisia kypsemmiksi <strong>ja</strong>vanhemmuutta hyväksi, työnnetään monta päätä pensaaseen. [...] Jos ihmisellä eiole hajuakaan todellisesta vanhemmuudesta, ei hän sitä opi, syyllistyipä hänkuinka paljon tahansa." (HS, 30.12.2001.)Vanhemmat tarvitsevat tietoa <strong>ja</strong> oppia siitä, mitä oikea vanhemmuus sisältää. Projektitutki<strong>ja</strong>,psykologi Tar<strong>ja</strong> Lund pohtii mielipidesivulla, miksi vanhemmuus on hukassa:"Pitkä päivittäinen ero lapsesta rasittaa äidin <strong>ja</strong> lapsen välistä suhdetta <strong>ja</strong> saattaahäiritä äidin kehitystä vanhempana. Hänen on usein vaikeaa ymmärtää <strong>ja</strong> vastatakasvavan lapsen muuttuviin tarpeisiin, erityisesti jos yhteistyö päiväkodin kanssajää pinnalliseksi." (HS, 27.1.1999.)Vanhemmat - tässä tapauksessa äiti - tarvitsee asiantunti<strong>ja</strong>tietoa <strong>ja</strong> vuorovaikutustapäiväkodin kanssa, tai äidin kehitys vanhempana häiriintyy. Psykologi <strong>ja</strong>tkaa: "Par-
102haimmillaan se [päiväkoti] pystyy tukemaan lapsen kasvua kiinteässä yhteistyössävanhempien kanssa <strong>ja</strong> pyrkii kehittämään käytäntöjä, jotka vahvistavat <strong>ja</strong> tukevat lapsen<strong>ja</strong> vanhemman välistä suhdetta, jonka <strong>ja</strong>tkuvuus <strong>ja</strong> olemassaolo ovat normaalin kehityksenkeskeinen edellytys." Asiantunti<strong>ja</strong>tieto tukee lapsen <strong>ja</strong> vanhemman välistä suhdetta,eikä pyri astumaan vanhempien varpaille.Syyllistämättömyyden syitä voidaan lähteä hakemaan asiantunti<strong>ja</strong>hallinnan ominaispiirteistä.Rosen (1999, 76) mukaan asiantunti<strong>ja</strong>puhetta kuvaa hyvin sen muuttuminenuudenlaisessa hallinnoinnissa suostuttelevaksi. Suostutteleva puhe- tai kirjoitustapakosiskelee vanhempia vastaanottamaan välttämättömäksi muodostunutta asiantunti<strong>ja</strong>tietoa.Yhteisökoulutta<strong>ja</strong> kirjoittaa mielipidesivulla koulun psykososiaalisen työn merkityksestä:"Oman lapsen poikkeavuus, sairaus tai muut ongelmat voivat olla niin kipeitäasioita, että vanhemman on helppo suo<strong>ja</strong>ta itsensä torjumalla tosiasiat. Aina eiole valmiuksia käsitellä lapsen <strong>ja</strong> perheen ongelmia, jotka saattavat juontaahyvinkin kauas. Vanhemmat tarvitsevat tukea <strong>ja</strong> apua, ei tuomiota tai painostusta."(HS, 12.1.1999.)Syyllistämisestä ei ole apua, koska vanhemmat torjuvat ikäviä asioita tiedostamattomasti.Siksi asiantuntijoiden väliintulo on välttämätöntä. Sosiaalityöntekijä kirjoittaakoulukiusaamista käsittelevässä mielipidekirjoituksessa jopa erityisistä voimista, jotkaestävät erityisesti vanhempia, mutta myös opettajia näkemään kiusaamista: "Pelkäämmepuuttua siihen, mikä tunnetasolla tulee liian lähelle. Pahan näkeminen pelottaa." (HS,20.8.2001.) Myös sosiaalityöntekijän mukaan ihmisten psyykessä on jotain sellaista,joka tahattomasti estää näkemästä ikäviä asioita. Hän ei tule maininneeksi, että ehkäkiusaamista ei koulutyöskentelyn tiimellyksessä yksinkertaisesti ehditä havaitsemaan,tai että lapset eivät ehkä kerro kiusaamisesta vanhemmilleen. Sosiaalityöntekijä painottaavoimavarojen kanavoimista uhrin lisäksi kiusaajiin <strong>ja</strong> heidän perheisiinsä. Kiusaamisenehkäisemiseksi <strong>ja</strong> vanhempien avuksi puhu<strong>ja</strong>t tarjoavat vanhempien varhaistavalmentamista <strong>ja</strong> terapiaa:"Myös perheen koossapitäminen nykyisessä instantkulttuurissa vaatii paljon panostamista,usein terapiaa, mutta se kannattaa - <strong>ja</strong> on älykästä [...] Aktiivisen
103psyykkisen <strong>ja</strong> sosiaalisen ennalta ehkäisevän työn pitäisi alkaa jo vanhempainvalmennuksenaneuvoloissa <strong>ja</strong> päiväkodeissa <strong>ja</strong> edellyttäisi kouluttautumista riskienhuomaamiseen perheissä jo varhaisessa vaiheessa." (HS, 20.8.2001.)Kiusaa<strong>ja</strong>t ovat uhre<strong>ja</strong> siinä missä kiusaamisen kohteetkin. Kun <strong>ja</strong>tkan tätä a<strong>ja</strong>tusketjuahuomaan, että syy miksi ratkaisi<strong>ja</strong> roolissa olevia antisankarivanhempia ei halutasyyllistää on se, että lopulta myös vanhemmat ovat voimattomia uhre<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tarvitsevatasiantuntijoiden apua suoriutuakseen vastuullisen vanhemmuuden tehtävistä. Myöshuumetyöntekijä Maire Leskinen varoo syyllistämästä vanhempia siitä, etteivät nämäsuostu näkemään lastensa pahan olon johtuvan huumeiden käytöstä: "Etsimme tahattomastimuita syitä, miksi lapsillamme menee nyt huonosti." (ESS, 9.12.2000.) Toimitta<strong>ja</strong><strong>ja</strong>tkaa tarinan kertomista: "Hän [Leskinen] haluaa saman tien korostaa, että vanhempiaei pidä tässä pahasti syyllistää - pahimman vaihtoehdon karttelu on sekä tahatonta ettähyvin inhimillistä."Se miksi olen kiinnittänyt näin paljon huomiota syyllistämättömyyspuheeseen, johtuusyyllisyyden <strong>ja</strong> vastuun välisestä suhteesta. Furedi (2004, 339) kirjoittaa, kuinka syyllinensanaa on alettu pitämää ainakin Yhdysvalloissa erityisen haitallisena; se suuntaaihmisten huomion terapiakulttuurin vastaisesti itsestä laajempiin - yhteiskunnallisiin <strong>ja</strong>moraalisiin - tapahtumiin <strong>ja</strong> käytänteisiin. Kuitenkin syyllisyyden avulla ihmisethahmottavat, mikä on moraalisesti sallittua, oikeaa <strong>ja</strong> väärää (Lamb 1996, 184). Syyllisyydentunne auttaa kantamaan vastuuta. Eräs vanhempi kirjoittaa lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong>ongelmia käsittelevässä mielipidekirjoituksessa: "Syyttävällä sormella ei voi osittaavain yhteiskuntaan vaan meidän kasvattajien on kannettava vanhemmille kuuluvavastuu kaikissa olosuhteissa." (ESS, 10.1.2001.) Esimerkin vanhemman mukaan vastuukuuluu vanhemmille yhtenä vanhemmuutta raamittavana ominaisuutena. Vastuunottaminen ilman yhteisesti <strong>ja</strong>ettu<strong>ja</strong> moraalisia raame<strong>ja</strong> (<strong>ja</strong> välttämättömänä pahana myössyyllisyyden tunnetta) on mahdotonta. Kasvatustieteiden tohtori kirjoittaa vanhemmuudesta:"Vanhempana olemisen luontaisetuihin kuuluu näiden pakkojen [vallan, suunnan<strong>ja</strong> suhteen pakko] ohella huono omatunto [...] Huono omatunto seuraa siitä, ettäaikuinen huomaa menettelevänsä väärin tai taitamattomasti [...] Huono omatunto
104on kuitenkin tärkeää sen tähden, että se auttaa pysyttelemään pakkojen oikeallakeskivälillä <strong>ja</strong> olemaan a<strong>ja</strong>utumatta äärimmäisyyksiin." (ESS, 4.8.1999.)Terapiakulttuurissa, jossa painotetaan ihmisten kääntymistä sisäänpäin, huono omatuntoon ongelma. Huono omatunto pakottaa ihmisiä reagoimaan ainakin jollakin tavallasuhteessa yhteisöön <strong>ja</strong> yhteisiin moraalisiin sääntöihin.Vastuukeskustelussa on syyllistämättömyyden lisäksi kiinnostavaa myös, että lähessamaa asiaa vastuun kanssa tarkoittava sana velvollisuus liitetään kirjoituksissa huomattavastiharvemmin vanhemmuuteen. Tarkastelen myös tätä havaintoa asiantunti<strong>ja</strong>hallinnanominaispiirteitä analysoimalla. Velvollisuus liittyy sitoumukseen, joka esimerkiksihyväksytyn moraalikäsityksen vuoksi jonkun pitää tai kuuluu tehdä. Riippumatta siitä,onko velvollisuus positiivinen tai negatiivinen asia, velvollisuus on ehdoton <strong>ja</strong> väistämätön.Velvollisuus on käsitteenä suljetumpi kuin vastuu; vastuu on avoimempi käsite<strong>ja</strong> siksi myös paremmin neuvoteltavissa. Vastuupuheen avulla asiantunti<strong>ja</strong>t pääseväthuomattavasti helpommin keskustelemaan <strong>ja</strong> neuvottelemaan vanhemmuudesta <strong>ja</strong>avaamaan perhettä <strong>ja</strong> perhesuhteita avoimen moraalisen säätelyn kohteeksi. Moraalisuusei kuitenkaan liity perinteisiin <strong>ja</strong> normien noudattamiseen vaan terapiakulttuurilleuskolliseen itseen päin kääntymiseen, josta nousee individualistisen yhteiskunnan uusinormi.11 LOPPUPÄÄTELMÄT
105Perinteisen sosiologian kiinnostus sosiaalisen todellisuuden ymmärrettävyyttä kohtaanon kohdistunut sosiaaliseen toimintaan, jonka keskipisteenä on ollut sosiaalisen järjestyksenongelma. Siksi myös sosiaalisen toiminnan ymmärrettävyys on nähty toimintaasäätelevien ulkoisten ehtojen, joko olosuhteiden tai normien näkökulmasta. Toiminnansisään viittaaviin merkityksenannon rakenteisiin - osaamiseen <strong>ja</strong> tahtoon – on kiinnitettypaljon vähemmän huomiota. (Sulkunen <strong>ja</strong> Törrönen 1997a, 89.)Olen tässä tutkimuksessa tarttunut tähän puutteeseen <strong>ja</strong> väitän, että kiinnittämällähuomiota paitsi vanhempana olemisen ulkoisiin, myös sisäisiin merkityksenannonrakenteisiin <strong>ja</strong> erityisesti näiden välisiin suhteisiin, voidaan valottaa jotain olennaista –paitsi lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnista – hallitsevasta kulttuurista. Toiminnan sisäänviittaavia merkityksenannon rakenteita tarkastelemalla selviää, kuinka sosiaalisenjärjestyksen ylläpito <strong>ja</strong> moraalinen säätely toimivat lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoituksissa:valokeila kohdistetaan vanhempien osaamiseen <strong>ja</strong> haluun.Jokisen mukaan perinteiden <strong>ja</strong> traditioiden purkautuminen johtaa niiden auktoriteette<strong>ja</strong>tukevan tehtävän purkautumiseen <strong>ja</strong> synnyttää perinteitä kohtaan epäluottamusta(Jokinen 2002a, 14; Jokinen 2002b, 74). Rom Harrén (1999, 256–266) mukaan annettuluottamus katoaa modernissa yhteiskunnassa muodostuvan ansaitun luottamuksen tieltä.Ansaittu luottamus on neuvoteltava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa aina uudelleen <strong>ja</strong>uudelleen. Ilmonen (2002, 89) epäilee perustellusti Harrén väitettä annetun luottamuksenmassiivisesta katoamisesta. Väitän silti, että luottamus perheinstituutiota <strong>ja</strong> vanhemmuuttakohtaan on siirtynyt selvästi annetusta ansaitun luottamuksen piiriin. Seselittää myös sitä, miksi vanhemmuudesta on tullut niin epävarmaa. Entisaikojensuljettu perheinstituutio ei ole enää automaattisen luottamuksen takeena, vanhemmuuttasuojelemassa, vaan luottamus täytyy ansaita julkisilla areenoilla. Epäluottamus kohdistetaanvanhempiin, joiden taakkana ovat moninaiset mahdollisuudet toimia väärin.Julkisuudessa on puhuttu paljon perheen hajoamisesta, jopa katoamisesta. KuitenkinTilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen mukaan 88 prosenttia Suomen väestöstä kokivuonna 2002 kodin <strong>ja</strong> perheen hyvin tärkeäksi. Tämä osuus on noussut kymmenessä
106vuodessa jopa 12 prosenttiyksikköä. (Liikanen 2004, 2- 12.) John B. Thompson huomauttaa,että tutkittaessa perinteiden purkautumista, on huomioitava perinteiden asemanlisäksi niiden luonteen muutokset (Thompson 1996, 91–93). Vanhemmuudesta on tullutavoimen julkisen keskustelun <strong>ja</strong> neuvottelun kohde, joka ei enää voi piiloutua yksityisenperheen piiriin, kuten koulukeskustelu osoitti (kuvio 5, s. 64). Tässä mielessä voidaanpuhua merkittävästä vanhemmuuden luonteen muuttumisesta. Otsikko Etelä-SuomenSanomissa - "Perheen verhoa raotetaan lapsen hyväksi" (ESS, 10.2.1999) - kiteyttääosuvasti, miten perhettä "avataan" vetoamalla nimenomaan lapsen parhaaseen.Thompsonin (1996, 94- 95) mukaan tärkeä osa perinteiden luonteen <strong>ja</strong> aseman muutostaon median kasvava merkitys niiden välittämisessä <strong>ja</strong> ylläpitämisessä; perinteiden uusikoti löytyy mediasta. Toisaalta perinteiden <strong>ja</strong>tkuvan arvioinnin on katsottu heikentävänniiden moraalista, yhteisöä ylläpitävää <strong>ja</strong> emotionaalisesti sitovaa voimaa (Jokinen2002b, 74). Vanhemmuus on muutoksen kourissa: sitä arvioidaan <strong>ja</strong> säädellään ahkerastimediassa. Yksi tässä tutkimuksessa esiin noussut keskeinen tulos on, että muutoksensuunta – vanhemmuuden heikentyminen tai vanhemmuuden vahvistuminen - onriippuvainen vastuun ottamisen mahdollisuuksista. Vastuuta on mahdollista kantaa vainyhteisön luottamuksen avulla.Ryhmittelin kirjoitusten sisällön tarkasteluvaiheessa puhu<strong>ja</strong>t puhu<strong>ja</strong>kategorioiksi(taulukko 3, s. 46). Enemmistö puhujista kaikissa kategorioissa asettuu tukemaanjuonianalyysissä esiin noussutta diskursiivista muodostumaa, jossa vanhemmat asetetaanpahoinvoinnin ratkaisijoiksi (<strong>ja</strong> myös syyllisiksi). Tämän diskursiivisen muodostumananalyysissä nousi esiin kaksi toisilleen vastakkaista tapaa puhua vanhemmuudesta:vanhemmuutta vahvistava emansipatorinen puhetapa <strong>ja</strong> huomattavasti vahvemminesiin noussut vanhemmuutta heikentävä terapiakulttuurin puhetapa. Yksi tämän tutkimuksentuloksista on, että myöskään terapiakulttuurin puhetavan taakse kerääntyvätpuhu<strong>ja</strong>t eivät palaudu nimenomaan tiettyyn puhu<strong>ja</strong>kategoriaan vaan kyseessä on yhteiskunnassalaa<strong>ja</strong>lle levinnyt puhetapa <strong>ja</strong> kulttuuri. Ainoastaan syyllistämispuheessakansalaisten <strong>ja</strong> vanhempien näkemyksen erosivat asiantuntijoiden näkemyksestä. Syyasiantuntijoiden varovaisuuteen löytyy asiantunti<strong>ja</strong>hallinnasta.
107Vaikka emotionaalisen diskurssin taustalla vaikuttava terapiakulttuuri on lähtöisinpsykologian, psykiatrian <strong>ja</strong> lääketieteen aloilta, saa se kannatusta laajemminkin käyttäytymistieteissä<strong>ja</strong> kasvatustieteissä (Ihanus 2005). Tämän tutkimuksen valossa olisiväärin väittää, että esimerkiksi vain joidenkin tieteenalojen tai ammattikuntien edusta<strong>ja</strong>tolisivat puhujia vanhemmuutta heikentävän terapiakulttuurin takana. Yhtenä syynävoidaan tietenkin esittää, että terapiakulttuuri on levinnyt Suomeen myöhemmin kuinuseimpiin muihin länsimaihin (Pietikäinen 2005, 1). Kun otetaan huomioon pahoinvoinnindiskurssiin osallistuneiden puhujien kir<strong>ja</strong>vuus <strong>ja</strong> terapiakulttuurin puhetavanyleisyys, on selvää, että terapiakulttuuriin tukeutuva vanhemmuuden määrittely saakannatusta yhteiskunnassa varsin leveällä rintamalla. Pahoinvointikirjoituksista esiinnoussut terapiakulttuurin sävyttämä vanhemmuuden emotionaalinen eetos on hegemoninentulkintakehys (vrt. Foucault 1972), josta vanhemmuutta määritellään <strong>ja</strong> säädelläännykykulttuurissa.Kun tarkastellaan vanhemmuuden ambivalenssin lähdettä - vastuuta, jonka taakse eikeräänny luottamusta – voiko kukaan vakavissaan enää ihmetellä, miksi nuoruus onpidentynyt <strong>ja</strong> vastuunottamista kierretään kuin kissa kuumaa puuroa? Aivan näinlohduttomalta tilanne ei kuitenkaan näytä - edes mediassa. Myös yhteiskunnan halutaanosallistuvat lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin ratkaisemiseen (kuvio 4, s. 41); vastuutaollaan valmiita <strong>ja</strong>kamaan, eikä moraalinen ilmapiiri typisty ainoastaan yksilöidenvastuuttomuuden kauhisteluksi. Lisäksi vanhemmuuden ympärillä liikkuu julkisessakeskustelussa - hil<strong>ja</strong>a mutta varmasti - kaksi vanhemmuutta vahvistavaa voimaa:luottamus <strong>ja</strong> yhteisöllisyys. Niiden yhteisvaikutuksesta syntyy vanhemmille erilaisiatoiminnanmalle<strong>ja</strong>, jotka ilmenevät oheisesta kuviosta:
108LuottamusIdeaaliindividualistisestavanhemmuudestaVertaisuuteentukeutuva vanhemmuusAsiantuntijoihintukeutuva vanhemmuusTraditioihin tukeutuvavanhemmuusYhteisöllisyysKuvio 8. Vanhemmuuden toimi<strong>ja</strong>-asemat yhteiskunnassaIdeaali individualistisesta yhteiskunnasta ei ole toteutunut, vaan individualismi ona<strong>ja</strong>nut ihmisiä turvautumaan asiantuntijoihin arjen hallinnassa. Asiantuntijoiden tukemavanhemmuus perustuu epäluottamukseen, jonka kohteena ovat nimenomaan ihmistenväliset suhteet. Epäluottamuksen seurauksena on voimattomuuden tunne <strong>ja</strong> vanhemmuudenmuuttuminen epävarmaksi, mihin liittyy mahdottomuus kantaa vastuuta. (ks.Furedi 2004, 101, 143.) Moskowitzin (2001, 282) mukaan terapiakulttuuri edistäävoimattomuuden tunnetta, koska siinä huomiota kiinnitetään henkisen pääoman si<strong>ja</strong>anihmisten psyykkiseen haavoittuvuuteen.Traditiot, joiden avulla ihmiset ovat aikaisemmin määrittäneet elämänsä tarkoitusta,suhteita toisiin ihmisiin <strong>ja</strong> saaneet vastauksen kysymykseen, "kuka minä olen", ovatkadonneet (Furedi 2004, 162 ). Vanhemmuus tarvitsee yhteisesti <strong>ja</strong>ettujen traditioidenkadotessa muita keino<strong>ja</strong> säilyttääkseen auransa. Toisista oh<strong>ja</strong>utuvat (vrt. Riesman 2001)vanhemmat löytävät luottamukseen perustuvaa tukea vertaisistaan aikalaisvanhemmista.Vertaistuki lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> kasvatuksessa on muutakin kun vain sääntöjen asettamistalapsille <strong>ja</strong> nuorille; se on yhteisten pelisääntöjen <strong>ja</strong> rajojen luomista vanhemmuudelle.
109Se, minkälaisiin käsitteisiin <strong>ja</strong> käsityksiin tukeutuen erilaiset vanhempien vertaisuuteenperustuvat yhteisöllisyysprojektit toimivat, vaatisi systemaattista tutkimusta. Pahoinvointikirjoituksissakoulu tarjosi miljöön vanhempien väliselle vertaistuelle. Muttavanhemmat ovat löytäneet <strong>ja</strong> ”valloittaneet” myös muunlaisia miljöitä, kuten esimerkiksiinternetin keskustelupalsto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> television chat-ohjelmia. Voi hyvinkin olla, että edellähahmottelemani nelikenttä, jossa asiantuntijoihin tukeutuva vanhemmuus asettuuvastakkain vertaisuuteen tukeutuvan vanhemmuuden kanssa, muuttaa muotoaan.Toisista oh<strong>ja</strong>utuva tyyppi hakee <strong>ja</strong>tkuvasti hyväksyntää vertaisryhmältä <strong>ja</strong> tukeutuuerityisesti mediassa kaiutettuihin ohjeisiin - niihin joihin toisista oh<strong>ja</strong>utuva tyyppiuskoo myös muiden uskovan. Ja tämä onkin sitten jo kokonaan toinen tarina.
110Lähdekir<strong>ja</strong>llisuus:Aaltonen, Sanna <strong>ja</strong> Honkatukia, Päivi (2002): "Kovat kimmat otsikoissa <strong>ja</strong> otsikoidentakana". Teoksessa Honkatukia, Päivi <strong>ja</strong> Aaltonen, Sanna (toim.): Tulkinto<strong>ja</strong> tytöistä.Nuorisotutkimusverkosto. <strong>Nuorisotutkimusseura</strong>n julkaisu<strong>ja</strong> 27/02.Aapola, Sinikka (1999): Murrosikä <strong>ja</strong> sukupuoli. Julkiset <strong>ja</strong> yksityiset ikämäärittelyt.Nuorisotutkimusverkosto. <strong>Nuorisotutkimusseura</strong>n julkaisu<strong>ja</strong> 9/99.Alanen, Leena (2001): "Lapsuus yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiologia <strong>ja</strong> sukupolvijärjestys".Teoksessa Sankari, Anna <strong>ja</strong> Jyrkämä, Jyrki (toim.): Lapsuudesta vanhuuteen.Iän sosiologiaa. Tampere: Vastapaino.Alanen, Leena <strong>ja</strong> Bardy, Mar<strong>ja</strong>tta (1990): Lapsuuden aika <strong>ja</strong> lasten paikka. Tutkimuslapsuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiaalihallituksen julkaisu<strong>ja</strong> 12/1990.Alasuutari, Pertti (2001): Laadullinen tutkimus. Tampere: Vastapaino.Allan, Stuart (2000): Environmental risks and the media. London: Routledge.Altheide, David (2002): Creating Fear. News and the Construction of Crisis. NewYork: Aldine De Gruyter.Ariés, Philippe (1962): Centuries of Childhood. A Social History of Childhood. A socialhistory of family life. New York: Vintage Books.Barbalet, J. M. (2001): Emotions, Social Theory, and Social Structure. A MacrosociologicalApproach. Cambridge: Syndicate of the University of Cambridge.Bardy, Mar<strong>ja</strong>tta, Salmi, Minna <strong>ja</strong> Heino, Tar<strong>ja</strong> (2001): Mikä lapsiamme uhkaa? Suuntaviivo<strong>ja</strong>2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun. Helsinki: Stakes.Beck, Ulrich (1992): Risk Society: Towards a New Modernity. London – New York:Sage.Beck, Ulrich & Elisabeth Beck-Gernsheim (1995): The Normal Chaos of Love. Cambridge:Polity Press.Bellah, Robert N. (toim.) (1986): Habits of the Heart. Individualism and Commitmentin American Life. Cambridge: Polity Press.Chatman, Seymor (1993): Story and Discourse: Narrative Structure in Fiction andFilm. Ithaca: Cornell University Press.Cohen, Stanley (1987 [1972]): Folk Devils and Moral Panics. The Creation of the Modsand Rockers. New York: Basil Blackwell Inc.
111Corringan, Philip <strong>ja</strong> Sayer, Derek (1991): The Great Arch, Enghlish State Formation asCultural Revolution. Oxford: Blackwell.Critcher, Chas (2003): Moral Panics and the Media. Buckingham: Open UniversityPressDean, Mitchell (1999): Governmentality. Power and Rule in Modern Society. London:Thousand Oaks, CA. & New Delhi: Sage.van Dijk, Teun A. (1985): Discourse and Literature. Amsterdam: Ben<strong>ja</strong>mins.Durkhheim, Èmil (1980): Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä.Helsinki: Tammi.Eskelinen, Anne (2000): Rakkautta <strong>ja</strong> rajo<strong>ja</strong> kasvatukseen: yhdessä elämään. Yhdessäelämään. Helsinki: Kir<strong>ja</strong>pa<strong>ja</strong> Oy.Erämetsä, Hannu (1994): "Joukkoviestinten käyttö". Teoksessa Nordenstreng, Kaarle <strong>ja</strong>Wiio, Osmo A. (toim.): Joukkoviestintä Suomessa. Porvoo: WSOY.Estrada, Felipe (1999): Ungdomsbrottslighet som samhällsproblem. Utveckling, uppmärksamhetoch reaktion. Stockholm: Kriminologiska Institutionen.Fairclough, Norman (1992): Discourse and Social Change. Cambridge: Polity Press.von Feilitzen, Cecilia and Butch, Catharina (2002): Outlooks on Children and Media.UNESCO International Clearhouse on Children and Violence on the Screen. Göteborg:NORDICOM.Foucault, Michel (1972 [1969]): Archaeology of Knowledge. London: Routledge.Foucault, Michel (1991): "Governmentality". Teoksessa Burchell, Graham, Gordon,Colin <strong>ja</strong> Miller, Peter (toim.): The Foucault Effect. Hemel Hempstead: HarvesterWheatsheaf.Foucault, Michel (1998): Seksuaalisuuden historia. Helsinki: Gaudeamus. (Alkup.[1976]:Histoire de la sexualité 1- 3. Paris: Gallimard.)Furedi, Frank (1997): Culture of Fear. Risk-Taking and the Morality in Low Expectation.London: Cassel.Furedi, Frank (2002): Paranoid Parenting. Why Ignoring the Experts May Be Best forYour Child. London: Penguin Books.Furedi, Frank (2004): Therapy Culture. Cultivating Vulnerability in an Uncertain Age.London: Routledge.
112Garland, David (2001): The Culture of Control. Crime and Social Order in ContemporarySociety. Chicago: University Press.Greimas, A.J. (1980 [1966]): Strukturaalista semantiikkaa. Helsinki: Gaudeamus.Griffin, Christine (1993): Representation of Youth. The Study of Youth and Adolescencein Britain and America. Cambridge: Polity Press in association with Blackwell Publisher.Goffman, Erving (1990 [alkup. 1959]): The Presentation of Self in Everyday Life.Harmondsworth: Penguin Books.Haavio-Mannila, Elina, Jallino<strong>ja</strong>, Riitta <strong>ja</strong> Strandell, Harriet (1984): Perhe, työ <strong>ja</strong>tunteet: ristiriito<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> ratkaisu<strong>ja</strong>. Porvoo: WSOY.Hall, Stuart (1999): Identiteetti. Tampere: Vastapaino.Harrè, Rom (1999): "Trust and Its Surrogates: Psychological Foudations of PoliticalProcess." Teoksessa Warren M.E. (toim.): Democracy and Trust. Cambridge: CambridgeUniversity Press.Heiskanen, Ilkka <strong>ja</strong> Mitchell, Ritva (1985): Lättähatuista punkkareihin: suomalaisenvaltakulttuurin <strong>ja</strong> nuorisokulttuurin kohtaamisen kolme vuosikymmentä. Helsinki:Otava.Helén, Ilpo (1997): Äidin elämän politiikka. Naissukupuolisuus, valta <strong>ja</strong> itsesuhdeSuomessa 1880-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: Gaudeamus.Helén, Ilpo (2004): "Hyvinvointi, vapaus <strong>ja</strong> elämäpolitiikka: foucaultilainen hallinnananalytiikka". Teoksessa Rahkonen Keijo (toim.): Sosiologisia nykykeskustelu<strong>ja</strong>. Helsinki.Gaudeamus.Hietanen, Pirketta, Keskinen, Soili <strong>ja</strong> Sato, Toshiako (1998): Japanilainen <strong>ja</strong> suomalaisten<strong>nuorten</strong> riippuvuus vanhemmista. Nuorisotutkimus 16:3, s. 4- 14.Hochschild, Arlie Russel (1997): The Time Bind. When Works Becomes Home andHome Becomes Work. New Haven: Yale University Press.von Hofer, Hans (2000): Criminal Violence and Youth in Sweden: A Long-term Perspective.Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention 1:1, s.56–72.Hoikkala, Tommi (1989): Nuorisokulttuurista kulttuuriseen nuoruuteen. Helsinki:Gaudeamus.Hoikkala, Tommi (1991): "Aikuisten piirileikki lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> ympärillä". TeoksessaHoikkala, Tommi (toim.): Törmäävät tulkinnat. Kir<strong>ja</strong> nuorista <strong>ja</strong> nuoruudesta. Helsinki:Gaudeamus.
113Hoikkala, Tommi (toim.) (1991): Törmäävät tulkinnat. Kir<strong>ja</strong> nuorista <strong>ja</strong> nuoruudesta.Helsinki: Gaudeamus.Hoikkala, Tommi (1993): Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus? Aikuistumisenpuhe <strong>ja</strong> kulttuurimallit. Helsinki: Gaudeamus.Hoikkala, Tommi (2001): Vanhemmuuden (kadonnut) valta <strong>ja</strong> auktoriteetti. Synteesi20:1, s. 75- 81.Hämäläinen, Ar<strong>ja</strong> (1995): Kirveellä päähän, meisselillä silmään. Näkökulmia rikoslehtimaailmaan.Uusikriminologiahuolto 1, s. 18–23.Ihanus, Juhani (2005): Järjen äänestä minäkertomuksiin. Psyyken <strong>ja</strong> psykoteorioidenmuodonmuutoksia. Helsinki: Yliopistopaino.Ilmonen, Kaj <strong>ja</strong> Jokinen, Kimmo (2002): Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylänyliopisto. Yhteiskuntatieteiden <strong>ja</strong> filosofian laitos. Jyväskylä: Kopijyvä KustannusOy.Ilmonen, Kaj (2002): "Luottamuksen muodot". Teoksessa Ilmonen, Kaj <strong>ja</strong> Jokinen,Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden<strong>ja</strong> filosofian laitos. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus Oy.Jallino<strong>ja</strong>, Riitta (2000a): Perheen aika. Helsinki: Otava.Jallino<strong>ja</strong>, Riitta (2000b): "Ylilatautunut yksityiselämä". Teoksessa Hoikkala, Tommi <strong>ja</strong>Roos, J.P. (toim.): 2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteessa.Helsinki: Gaudeamus.Jallino<strong>ja</strong>, Riitta (2004): "Familistisen käänteen rakenta<strong>ja</strong>t: Alrie Hochschild <strong>ja</strong> suomalainenmediajulkisuus". Teoksessa Rahkonen, Keijo (toim.): Sosiologisia nykykeskustelu<strong>ja</strong>.Helsinki: Gaudeamus.Jokinen, Ar<strong>ja</strong> (1992): Diskurssianalyysin kir<strong>ja</strong>vat kasvot. Sosiologia 29:2, s. 133–134.Jokinen, Ar<strong>ja</strong>, Juhila, Kirsi <strong>ja</strong> Suoninen, Eero (1993): Diskurssianalyysin aakkoset.Tampere: Vastapaino.Jokinen, Ar<strong>ja</strong> (1999): "Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin". TeoksessaJokinen, Ar<strong>ja</strong>, Juhila, Kirsi <strong>ja</strong> Suoninen, Eero: Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere:Vastapaino.Jokinen, Kimmo (2002a): "Miksi luottamus on a<strong>ja</strong>nkohtaista". Teoksessa Ilmonen, Kaj<strong>ja</strong> Jokinen, Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden<strong>ja</strong> filosofian laitos. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus Oy.
114Jokinen, Kimmo (2002b): "Ontologinen turvallisuus, luottamus <strong>ja</strong> puhdas suhde".Teoksessa Ilmonen, Kaj <strong>ja</strong> Jokinen, Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa.Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden <strong>ja</strong> filosofian laitos. Jyväskylä: KopijyväKustannus Oy.Jokinen, Kimmo (2002c): "Luottamus, a<strong>ja</strong>n henki <strong>ja</strong> tunteet". Teoksessa Ilmonen, Kaj <strong>ja</strong>Jokinen, Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden<strong>ja</strong> filosofian laitos. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus Oy.Julkunen, Rai<strong>ja</strong>, Nätti, Jouko, Anttila, Timo (2004): Aikanyrjähdys. Keskiluokka työnpuristuksessa. Tampere:Vastapaino. FJyrkiäinen, Jyrki <strong>ja</strong> Savisaari, Eero (1994): "Sanomalehdistön nykytila". TeoksessaNordenstreng, Kaarle <strong>ja</strong> Wiio Osmo A. (toim.): Joukkoviestintä Suomessa. Porvoo:WSOY.Karvonen, Sakari (1999): Lapset tilastoissa <strong>ja</strong> tilastojen ulkopuolella. Nuorisotutkimus17:4, s. 19–22.Keskinen, Vesa (2001): Kiirettä pitää: kaverit, koti, koulu <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> vapaa-aikaHelsingissä. Tutkimuksia, Helsingin kaupungin tietokeskus (10).Ketokivi, Kaisa (2002): Vapauden lumo <strong>ja</strong> vastuu taakka. Perheen perustaminenpidentyneet nuoruuden kulttuurissa. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Helsinginyliopiston sosiologian laitos. Helsinki.Ketokivi, Kaisa (2005): "Aikuistumisen <strong>ja</strong> perheen perustamisen ristiriidat pidentyneessänuoruudessa". Teoksessa Aapola, Sinikka <strong>ja</strong> Ketokivi, Kaisa (toim.): Polku<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>poikkeamia - Aikuisuutta etsimässä. Helsinki: <strong>Nuorisotutkimusseura</strong>n julkaisu<strong>ja</strong> 56/05.Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.Kivivuori, Janne (1991): Psykokulttuuri. Sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisenprosessiin. Helsinki: Hanki <strong>ja</strong> Jää.Kivivuori, Janne, Kemppi, Sari, Smolej, Mirka (2002): Etusivujen väkivalta. Väkivaltailtapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa <strong>ja</strong> ihmisten peloissa. Helsinki: Oikeuspoliittisentutkimuslaitoksen julkaisu<strong>ja</strong> 196.Korhonen, Inkeri <strong>ja</strong> Oksanen, Kat<strong>ja</strong> (1997): "Kertomuksen semiotiikka". TeoksessaSulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (toim.): Semiotiikan sosiologisia näkökulmia.Helsinki: Gaudeamus.Lamb, Sharon (1996): Trouble with Blame: Victims, Perpetrators and Responsibility.Cambridge: Harvard University Press.Langenhove, Luk van & Harré, Rom (1999): "Introducing positioning theory". TeoksessaHarré, Rom & Langenhove, Luk van (toim.): Positioning Theory: Moral Contexts ofIntentional Acion. Oxford: Blackwell Publisher.
115Liikanen, Mir<strong>ja</strong> (2004): Vapaa-aika - työn vastakohta, harrastuksia vai vapautta?Hyvinvointikatsaus 2004 2:2, s. 2- 14.Luhman, Niklas (1989): Ecological Communication. Cambridge: Polity Press.Lupton, Deborah (1995): The Imperative of Health: Public Health and the RegulatedBody. London: Sage.Löyttyniemi, Veikko (1988): "Sanomalehdistön rakenne <strong>ja</strong> talous 1940-luuvlta 1980-luvulle". Teoksessa Tommila, Päiviö (toim.): Suomen lehdistön historia 3: Sanomalehdistösodan murroksesta 1980-luvulle. Kuopio: Kustannuskiila Oy.Mayall, Berry (1994): Children´s Childhood: Observed and Experienced. London:Falmer Press.Mead, Margaret (1971): Ikäryhmien ristiriidat. Sukupolvikuilun tutkimusta. Helsinki:Otava.Morley, David (1992): Television, Audiences and Cultural Studies. London: Routledge.Moskowitz, Eva (2001): In Therapy We Trust: America's Obsession with Self-Fulfilment. Baltimore: Johns Hopkins University Press.Murphy, Elizabeth (2003): Expertise and Forms of Knowledge in the Government ofFamilies. The Sociological Review 51:4, s. 433–462.Mustonen, Anu (2001): Mediapsykologia. Helsinki: WSOY.Mäki-Kulmala, Airi (1989): Nuoruus on nuoruus. Kirjoituksia nuoruudesta, kulttuurista,yhteiskunnasta <strong>ja</strong> tutkimuksesta. Tutki<strong>ja</strong>liiton julkaisusar<strong>ja</strong> (59). Helsinki: Tutki<strong>ja</strong>liitto.Noro, Arto (2004): "Aikalaisdiagnoosi: sosiologisen teorian kolmas lajityyppi?".Teoksessa Rahkonen, Keijo (toim.): Sosiologisia nykykeskustelu<strong>ja</strong>. Helsinki: Gaudeamus.Näre, Sari (1999): Näkymättömiä lapsia <strong>ja</strong> vanhempia. Nuorisotutkimus 2:4, s. 1.O<strong>ja</strong>nkangas, Mika (1997): Lapsuus <strong>ja</strong> auktoriteetti: pedagogisen vallan historia SnelmannistaKoskenniemeen. Akateeminen väitöskir<strong>ja</strong>. Helsingin yliopisto valtio-opinlaitos. Helsinki.Palovuori, Riitta (1999): Vanhemmuudesta ei ole vapautusta. Nuorisotutkimus, 17:4,50–52.Parker, Ian (1999): Critical Textwork: an Introduction to Varieties of Discourse andAnalysis. Buckingham: Open University Press.
116Patton, Michael Quinn (1990): Qualitative Evaluation and Research Methods. NewburyPark: Sage.Pietilä, Kauko <strong>ja</strong> Sodermann, Klaus (1987): Luonnoksia joukkoviestinnän sosiologisentutkimuksen metodeiksi. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Tampereen yliopisto. Sar<strong>ja</strong>B 50. Tampere: Tampereen yliopisto.Pietilä, Kauko <strong>ja</strong> Sondermann, Klaus (1994): Sanomalehden yhteiskunta. Yhteiskuntatieteidentutkimuslaitos. Julkaisu nro 5. Tampere: Vastapaino <strong>ja</strong> Yhteiskuntatieteidentutkimuslaitos.Pietilä, Veikko (1990): Oh, dear. Uutisetko kertomuksia? Tiedotustutkimus 13:3, s.64- 73.Pietikäinen, Sari (2001): Uutisten vastaanotta<strong>ja</strong>sta osallistu<strong>ja</strong>ksi: nuoret a<strong>ja</strong>nkohtaisjournalisminäärellä. Nuorisotutkimus 19:4, s. 26- 39.Pietikäinen, Petteri (2005): Asiantunteva opas terapiakulttuurin taikapiirissä. Tieteessätapahtuu 22:5, s. 82- 85.Postman, Neil (1982): The Disappearance of Childhood. London: Allen.Potter, Jonathan & Wetherell, Margaret (1987): Discourse and Social Psychology.London: SagePurhonen, Semi (2002): Sukupolvikäsitteen kolme ulottuvuutta: diskursiivisen dimensionmerkitys sukupolvitietoisuuden rakentumisessa. Sosiologia 39:1, s. 4- 17.Raitanen, Marko (2001): "Aikuistuminen. Uusi vaihe elämässä vai uusi elämä vaiheessa?".Teoksessa Sankari, Anna <strong>ja</strong> Jyrkämä, Jyrki (toim.) (2001): Lapsuudesta vanhuuteen.Iän sosiologiaa. Tampere: Vastapaino.Rantanen, Teemu (1997): Lehtien huumekirjoittelu. Mihin on unohtunut sosiaalinen <strong>ja</strong>psykologinen näkökulma? Alkoholipolitiikka 62:3, s. 201- 215.Rappe, Axel (2004): Valbevakning i förändring: 1990-talets riksdagsval i finsk television.Doktorsavhandling i Statskunskap vid Åbo Akademi. Åbo: Åbo Akademi.Reuna, Veera (1999): Perhebarometri 1999: vanhemmuutta toteuttamassa. Väetöntutkimuslaitoksenkatsauksia E7/1999. Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto.Reunanen, Esa (2003): Budjettijournalismia julkisena keskusteluna. Tekstianalyyttisiänäkökulmia suomalaiseen <strong>ja</strong> ruotsalaiseen budjettikirjoitteluun. Akateeminen väitöskir<strong>ja</strong>,Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Tampere: Tampereen yliopisto.
117Riesman, David, Glazer, Nathan & Ruel, Denney (2001 [alkuper.1961]): The LonelyCrowd. A Study of the Changing American Character. New Haven – London: YaleUniversity Press.Rieff, Philip (1966): The Triumph of the Therapeutic: Uses of Faith After Freud.London: Chatto and Windus.Rimón, Helena (1999): Pienten lasten äitien arjen vaatimusten <strong>ja</strong> arvojen ristiriita.Nuorisotutkimus. Lapsuus <strong>ja</strong> vanhemmuus 17:4, s. 28–35.Rose, Nikolas (1990): Governing the Soul: The Shaping of Private Self. London:Rotledge.Rose, Nikolas (1999): Powers of Freedom: reframing political thought. Cambridge:Cambridge University Press.Ruonanvaara, Hannu (1998): "'Vanhat' yhteiskunnalliset liikkeet moraalisäätelynprojekteina". Teoksessa Ilmonen, Kaj <strong>ja</strong> Siisiäinen, Matti (toim.): Uudet <strong>ja</strong> vanhatliikkeet. Tampere: Vastapaino.Saaristo, Kimmo (2000): Avoin asiantuntijuus. Nykykulttuurintutkimuksen julkaisu<strong>ja</strong>66/2000. Nykykulttuurin tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.Saarnivaara, Mar<strong>ja</strong>tta (1996): "Tutki<strong>ja</strong> näkyviin". Teoksessa Saarnivaara, Mar<strong>ja</strong>tta(toim.) Subjektiviteettia etsimässä. Metodologisia kohtauspaikko<strong>ja</strong>. Jyväskylän yliopisto.Kasvatustieteiden tutkimuslaitos. Työpapereita 2.Salokangas, Raimo <strong>ja</strong> Tommilla, Päiviö (1998): Sanomia kaikille. Suomen lehdistönhistoria. Helsinki: Edita.Seppälä, Nina (2000): Perhebarometri 2000: Yhteispelillä lasten parhaaksi. Väetöntutkimuslaitoksenkatsauksia E9/2000. Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto.Sihvonen, Sasu (2001): Päijät-Hämeen maakunnan hahmottuminen Etelä-SuomenSanomissa vuosina 1965- 1995. Kulttuurimaantieteen pro gradu -tutkielma. Helsinginyliopiston maantieteen laitos.Silverman, David (2000): Doing Qualitative Research: A Practical Handbook. London:Sage.Singer, Eleanor & Endreny, M. Phyllis (1993): Reporting on Risk. New York: RussellSage.Springhall, John (1998): Youth, Popular Culture and Moral Panics. London: Macmillan.Strandell, Harriet (1992): Uusi lapsi syntynyt? ”Uuden” lapsitutkimuksen arviointia.Nuorisotutkimus 10:4, s. 19–27.
118Suhonen, Pertti (1994): Mediat, me <strong>ja</strong> ympäristö. Hanki <strong>ja</strong> jää: Helsinki.Sulkunen, Pekka (1992): Tosiaan, mikä ihmeen diskurssi. Sosiologia 29:3, s. 232–236.Sulkunen, Pekka (1997): "Todellisuuden ymmärrettävyys <strong>ja</strong> diskurssianalyysin ra<strong>ja</strong>t".Teoksessa Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (toim.) (1997): Semioottisen sosiologiannäkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen <strong>ja</strong> ymmärrettävyys. Helsinki:Gaudeamus.Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (1997a): "Arvot <strong>ja</strong> modaalisuus sosiaalisen todellisuudenrakentamisessa". Teoksessa Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (toim.) (1997):Semioottisen sosiologian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen <strong>ja</strong>ymmärrettävyys. Helsinki: Gaudeamus.Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (1997b): "Puhu<strong>ja</strong>kuva: enonsiaation rakenteet".Teoksessa Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen, Jukka (toim.) (1997): Semioottisen sosiologiannäkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen <strong>ja</strong> ymmärrettävyys. Helsinki:Gaudeamus.Suoninen, Eero (1992): Diskurssista "Sulkuselle". Sosiologia 29:4, s. 312- 131.Suoninen, Eero (1999): "Näkökulma sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen". TeoksessaJokinen, Ar<strong>ja</strong>, Juhila. Kirsi <strong>ja</strong> Suoninen, Eero: Diskurssianalyysi liikkeessä.Tampere: Vastapaino.Suomen Lehdistö (2001), 70:1: Rantalainen, Olavi: "Metro ei ole sanomalehti", s. 5.Suomen Lehdistö (2001), 71:6: "Tietoa sanomalehdistä". s. 7- 14.Suomen Lehdistö (2001), 71:6: "Numeroita Suomen sanomalehdistä", s. 35- 44.Suomen Lehdistö (2001), 71:7: Virmansalo, Veera: "Sanomalehdistö vahvistanutasemiaan mainosvälineenä. Intermediatutkimus 2000", s. 18- 19.Thompson, John B. (1996): "Tradition and Self in Mediated World". Teoksessa Heelas,Paul, Lash, Scott, Morris, Paul (toim.): Detraditionaliszation: Critical Reflection onAuthority and Identity. Cambridge: Blackwell.Törrönen, Jukka (1997): "Pysäytetty tarina". Teoksessa Sulkunen, Pekka <strong>ja</strong> Törrönen,Jukka (toim.) (1997): Semioottisen sosiologian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuudenrakentuminen <strong>ja</strong> ymmärrettävyys. Tampere: Gaudeamus.Törrönen, Jukka (2000): Subjektiaseman käsite empiirisessä sosiaalitutkimuksessa.Sosiologia 37:3, s. 243–255.Törrönen, Jukka (toim.) (2004): Valvontaa <strong>ja</strong> vastuuta. Päihteet <strong>ja</strong> julkisen tilan moraalisäätely.Helsinki: Gaudeamus.
119Törrönen, Jukka (2005): "Puhetapo<strong>ja</strong> analysoimassa. Ra<strong>ja</strong>nkäyntiä kriittisen diskurssianalyysin<strong>ja</strong> semioottisen sosiologian väillä". Teoksessa Räsänen, Pekka, Antila, Anu-Hanna, Melin, Harri (toim.): Tutkimus menetelmien pyörteissä. Jyväskylä: PSkustannus.Willman, Arto (2001): Yhteistyö ristiriitaiset puhetavat: diskurssianalyyttinen näkökulmaluokanopettajien tulkintoihin tiimityöstä. Akateeminen väitöskir<strong>ja</strong>, Oulun yliopisto,kasvatustieteiden laitos. Oulu: Oulun yliopisto.Wyn, Joanna & White, Rob (1997): Rethinking Youth. London: Sage.Vuori, Jaana (2001): Äidit, isät <strong>ja</strong> ammattilaiset. Sukupuoli, toisto <strong>ja</strong> muunnelmatasiantuntijoiden kirjoituksissa. Akateeminen väitöskir<strong>ja</strong>, Tampereen yliopisto, sosiologian<strong>ja</strong> sosiaalipsykologian laitos. Tampere: Tampereen yliopisto.Välimaa, Raili (2000): Nuorten koettu terveys kyselyaineistojen <strong>ja</strong> ryhmähaastattelujenvalossa. Akateeminen väitöskir<strong>ja</strong>, Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Jyväskylä:Jyväskylän yliopisto.Ziehe, Thomas (1991): Uusi nuoriso. Epätavallisen oppimisen puolustus. Tampere:Vastapaino.Muu lähdemateriaali:Hallantie, Mer<strong>ja</strong>, Helsingin opetusvirasto. Sähköposti kysely koskien Helsingissäolevien koulukuraattoreiden <strong>ja</strong> -psykologien määrää (19.12.2004).http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/Kotikatsomo: Nollatoleranssi. Käsikirjoitus <strong>ja</strong> oh<strong>ja</strong>us J.P. Siili. 1/3 (8.11.2004), 2/3(15.11.2004), 3/3 (22.11.2004). Tuotanto, Yle Draama.Tilastokeskus: Kunnallinen henkilöstörekisteri. Koulupsykologit <strong>ja</strong> koulukuraattoritkuntasektorilla.
120Liite 1TUTKIMUSAINEISTO: LASTEN JA NUORTEN PAHOINVOINTIA KÄSITTELEVÄTKIRJOITUKSET ETELÄ-SUOMEN SANOMISSA JA HELSINGIN SANOMISSA VUOSINA1999- 2001- Otsikon perässä oleva v-kir<strong>ja</strong>in tarkoittaa tarkempaan analyysiin poimittua vanhemmuuskirjoitusta.ETELÄ-SUOMEN SANOMAT06.01.1999 Vanhemmat todella kiinnostuneita koulusta* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, järjestö, opetta<strong>ja</strong>07.01.1999 Kiusaaminen riski kehitykselle* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria), tutki<strong>ja</strong> (psykologia)12.01.1999 Nastolalaisnuorille apua nuorisovastaanotossa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhuolto, sosiaalityö14.01.1999 Kouluterveydenhoitoon lisää alkoholivalistusta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko21.01.1999 Kasserit takaisin kouluun* mielipide* puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen21.01.1999 Lapsiperheet huolissaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykiatri23.01.1999 Opetta<strong>ja</strong>n ei tarvitse sallia huonoa käyttäytymistä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>03.02.1999 Mäntsäläläispsykologi Outi Kemppainen: Oppimishäiriöisten lasten laiminlyönti käy kalliiksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi,09.02.1999 Koulupsykologin tutkimus on yhteistyötä vanhempien kanssa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi x 210.02.1999 Perheen verhoa raotetaan lapsen hyväksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito, vanhempi x 317.02.1999 Väkivalta osa lasten arkea*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö03.03.1999 Yhä nuorempien koululaisten käytös toisista piittaamatonta (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: rehtori, psykologi, virkamies04.03.1999 Lapset kärsivät masennuksesta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)13.03.1999 Apua elämän hallintaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö, sosiaalityö, sosiaalityö16.03.1999 Nuoren huumeasiat vanhempien korviin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö, sosiaalityö17.03.1999 Rakasta lastasi ehdoitta – äläkä anna periksi (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kirkon edusta<strong>ja</strong>18.03.1999 Huumetilanne riistäytymässä käsistä*uutinen
121*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyö), lääkäri, poliisi18.03.1999 Salpakankaan koululle kaavaillaan parkkiluokkaa* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetus), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), psykologi31.03.1999 Erityisopettajilla oppilaiden syrjäytymistä ehkäisevä projekti: ”Pitkät vapaat syövät nuorisoarotanlailla.” (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>), opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)01.04.1999 <strong>Lasten</strong> hyvinvointi on tärkeä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)02.04.1999 Nuoria valmennettava vanhemmuuteen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö11.04.1999 Vanhempainrenkaassa voi <strong>ja</strong>kaa kokemuksia kotiintuloajoista riitelystä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti,21.04.1999 Avioero on myös lapsen asia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykiatri, terapeutti28.04.1999 Rakasta lastasi ehdoitta, äläkä anna periksi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi09.05.1999 Vanhempien asetettava ra<strong>ja</strong>t (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: isovanhempi15.05.1999 Koulupsykologien kohtalo huolestuttaa rehtoreita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies x 2, rehtori18.05.1999 Väkivalta- <strong>ja</strong> kauhuviihde boikottiin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen20.05.1999 Antti, Timo <strong>ja</strong> Eero pelaavat korttia, Heini tekee läksyjä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito x 321.05.1999 Saatanan palvonta lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> uhkana*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), psykologi, tutki<strong>ja</strong>21.05.1999 Pääjohta<strong>ja</strong> Jukka Sar<strong>ja</strong>la: ”Nuorten pahoinpitelyt lisääntyneet” (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: virkamies23.05.1999 Vapaan kasvatuksen hedelmät (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen24.05.1999 Älä tapa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen29.05.1999 Kuria <strong>ja</strong> keskustelua (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi02.06.1999 ”Kypsyyserot kasvavat vuosi vuodelta” (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), psykologi07.06.1999 Keravan verityöt selviämässä poliiseille (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, nuori, nuori, sosiaalityö, vanhempi, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)08.06.1999 Lapset määräävät perheessä (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi09.06.1999 Kuka lasta haavoittikaan? (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen10.06.1999 Kuka syyttää äitejä?*mielipidekirjoitus
122*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)11.06.1999 <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hätään puututtava varhaisemmin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), virkamies16.06.1999 Nuoret on jätetty heitteille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi17.06.1999 Yhä useamman opiskeli<strong>ja</strong>n mielenterveys horjuu*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, psykologi19.06.1999 Lapsi on ykkönen (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö21.06.1999 Mannerheimin <strong>Lasten</strong>suojeluliitto: Elinikä pitenee, lapsuus lyhenee (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö22.06.1999 Nuoriso nukkuu liian vähän. Kodin ilmapiiri vaikuttaa eniten unen laatuun (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muut)30.06.1999 Koulun säännöistä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen01.07.1999 <strong>Lasten</strong> päivähoito muutakin kuin esiopetus*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, järjestö06.07.1999 Nuorista <strong>ja</strong> vanhemmista (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen04.08.1999 Vanhempana olemisen pakot (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)23.08.1999 Koululaiset yhä väsyneempiä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), tutki<strong>ja</strong> (lääkäri)25.08.1999 Kasvatustrendiksi niukkuuden estetiikka (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, päivähoito29.08.1999 Nuorison lisääntyvä päihteiden käyttö aikamme suurin ongelma (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen31.08.1999 Koulut kitkevät simputusta. Lahden poliisi tutkii räikeää kiusaamistapausta.* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti), sosiaalityö (koulukuraattori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), järjestö01.09.1999 Nuorisosatanismi on keskiluokkainen ilmiö (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskuntatiede)02.09.1999 Kaiken kattavaa suvaitsevaisuutta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen04.09.1999 Seiskat solmussa* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>t09.09.1999 Aikuisten lepsuilua koulussa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)15.09.1999 Perhepäivähoita<strong>ja</strong>na hiekkalaatikolla*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito, päivähoito, sosiaalityö (johto)15.09.1999 <strong>Lasten</strong>kotiin vasta kun muut konstit on koettu*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (johto), sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)15.09.1999 Tukioppilas on sillanrakenta<strong>ja</strong>* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, nuori (tyttö)
12318.09.1999 Kiusattu ei saa apua*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi19.09.1999 Vanhemmat <strong>ja</strong> opetta<strong>ja</strong>t arkailevat toisiaan. Vanhempainjärjestöt yrittävät kuroa kuiluakiinni* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: järjestö22.9.1999 Kallen koulun kasvatit ovat omilla poluillaan* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti), nuori (poika), opetta<strong>ja</strong> (eritysopetta<strong>ja</strong>)22.09.1999 Hollolan vanhemmat perustivat kohuiluille iltapäiväkerhon. Vanhemmat, vaatikaa leikatutrahat takaisin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö x2, vanhempi28.9.1999 Koulussa <strong>ja</strong> kotona (v)* mielipide* puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen29.09.1999 Joka kymmenes neuvolaikäinen erityistuen tarpeessa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sairaanhoita<strong>ja</strong>30.09.1999 Teinijuopottelu on kaikkien asia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong> (rehtori)30.09.1999 A<strong>ja</strong>tuksia vanhempana (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi06.10.1999 Silmät auki vanhemmat (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen06.10.1999 ”Nuorison ilkivaltaa on <strong>ja</strong>tkunut liian pitkään”*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori)06.10.1999 ”Lapsi on kodin peili” (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: muu09.10.1999 Nimimerkille ihmettelevä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö09.10.1999 Ilkivallasta on jouduttava vastuuseen*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen09.10.1999 Nuoren näkökulmasta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen13.10.1999 Lammin lapset kotiin yhdeksältä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), poliisi13.10.1999 Kasvatusta lasten omista lähtökohdista (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito15.10.1999 Vanhemmuus kateissa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen17.10.1999 Saksalan kurikokous haluaa suoraa toimintaa, jos ei puhe auta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, vanhempi x 519.10.1999 Perhe nyky-yhteiskunnassa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen21.10.1999 Esiopetus kannattaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)22.10.1999 <strong>Lasten</strong> psyykkiset ongelmat lisääntyvät yhä. Entisa<strong>ja</strong>n talkkaria tarvittaisiin taas (v)* uutinen
124* puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)25.10.1999 Mikä vaivaa vanhempia? (v)*mielipide’puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen27.10.1999 Naapurilähiömeininki - suo<strong>ja</strong>verkko murkuille? (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>, vanhempi (äiti), vanhempi (isä), vanhempi (äiti)27.10.1999 Kouluterveydenhuollolla edessä hankalat a<strong>ja</strong>t* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri, virkamies03.11.1999 Rauhattomuus <strong>ja</strong> väkivalta ongelma Nastolan (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (koulukuraattori), sosiaalityö (koulukuraattori), virkamies09.11.1999 Hei kaikki lasten vanhemmat! (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)11.11.1999 Väkivaltaisesta lapsesta kasvaa väkivaltainen nuori (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)12.11.1999 Mikä vaivaa perheitä? (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen12.11.1999 Päiväkodin tönijä on herkästi myös koulukiusaa<strong>ja</strong>. Lapsen hyökkäävään käytökseen tärkeäpuuttua jo ennen kouluikää.* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)16.11.1999 <strong>Lasten</strong>projektista apuvälineitä lastensuojelun avoimeen arviointiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies17.11.1999 Yhä useampi nolla vuotias lähtee päivähoitoon*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vitkamies, päivähoito18.11.1999 Vanhemmuus <strong>ja</strong> vuorovaikutus (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)19.11.1999 Mikä on opetuksen taso Lahdessa?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen20.11.1999 Töhrijä linssissä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi21.11.1999 Hyvin kasvatettu lapsi ei kiusaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, vanhempi, päiväkodinhoita<strong>ja</strong> x 221.11.1999 Perhetyön aloitta<strong>ja</strong> palkittiin Lahdessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityöntekijä22.11.1999 Koulu kasvattaa 2000-luvulle* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, tutki<strong>ja</strong> (filosofi)24.11.1999 Leikin onnistuminen on aikuisen vastuulla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)25.11.1999 "Iskä voi tulla käymään" (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityöntekijä, sairaanhoita<strong>ja</strong>02.12.1999 Kotikasvatus kunniaan (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>2.12.1999 <strong>Lasten</strong>psykiatria on ajolähtötilanteessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri x 3 (psykiatre<strong>ja</strong>)3.12.1999 Ovatko lapset heitteillä iltapäivisin*mielipide
125*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.12.1999 Lammin nuorista kotiintuloa<strong>ja</strong>t ovat tyhmä (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), vanhempi (isä), kansalainen, virkamies03.12.1999 Lammin lapsille yhteinen kotiintuloaika* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: nuori, nuori, nuori, nuori, nuori, opetta<strong>ja</strong>, vanhempi (äiti)04.12.1999 Nuoret juovat yhä nuorempina*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: nuori09.12.1999 Tiukat kotiintuloa<strong>ja</strong>t lapsen paras suo<strong>ja</strong> (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, nuori, nuori, sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), poliisi11.12.1999 Huumepommi! (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)12.12.1999 Kannattaako jouluksi mennä kotiin. Alkoholistin aikuiset lapset tuntevat edelleen sukupolvienteot nahoissaan (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), kansalainen x 313.12.1999 Professori Juha Siltala: Ryöstötalouden lapset turvattomia (v)* uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (historia)24.12.1999 Nuorten huumeiden käyttöön puututtava heti (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), sosiaalityö25.12.1999 Lapsi tarvitsee yhden kiinteän suhteen (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)29.12.1999 Vanhemmat vastuussa lapsistaan (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies02.01.2000 Isovanhempia kaivataan perheen tueksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, lääkäri (psykiatri), psykologi06.01.2000 Hollolassa <strong>nuorten</strong> huumeongelmaan puututaan nopeasti*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityöntekijä09.01.2000 Lammin villit illat*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, nuori, poliisi10.1.2000 Sinulle, joka et näe hyvää nuorissa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen24.01.2000 Entä miten käy lasten?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi26.01.2000 Lapsen kuulemista eniten parannettava (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)01.02.2000 Unohtuivatko lapset?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen02.02.2000 Kuntaliitto: lasten hyvinvointia arvioitava*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies07.02.2000 Pedofiilit "sopiva" vihollinen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), virkamies14.02.2000 <strong>Lasten</strong> hyvinvointia vaalittava*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko21.02.2000 Vanhemmat pääsyyllisiä <strong>nuorten</strong> alkoholin käyttöön (v)*mielipide
126*puhu<strong>ja</strong>t: nuori23.02.2000 Taas on tupakkaremmi koossa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, poliisi25.02.2000 Kasvatus kysymyksiä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen27.02.2000 Puolet suomalaisnuorista oireilee viikoittain*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (terveystieteet)08.03.2000 Seurakunnat ehkäisemään <strong>nuorten</strong> syrjäytymistä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kirkon edusta<strong>ja</strong>09.03.2000 Nuorten ongelmien hoitoon mietittävä yhteinen malli*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies13.03.2000 Entisa<strong>ja</strong>n kuri voisi vielä pelastaa nuoren sukupolven (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen, muu, kirkon edusta<strong>ja</strong>, järjestö, opetta<strong>ja</strong>15.03.2000 Vanhemmilta puuttuu vaikutuskanava (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), vanhempi (isä)lue uudestaan16.03.2000 Varhainen tupakointi <strong>ja</strong> kaveripiiri suorin tie huumeiden käyttöön (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä, poliisi16.03.2000 Kotikasvatuksen arvoissa hajontaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)21.03.2000 Nuorisopsykiatrian uusi ongelma. Potilaat yhä hankalampia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria), tutki<strong>ja</strong> (psykiatria), tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), virkamies22.03.2000 Ei ole yksinkertaista a<strong>ja</strong>a lasten etua*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri, sosiaalityö (sosiaalityön päällikkö), lääkäri (psykiatri)23.03.2000 Lapsille halutaan yhteiset säännöt. Heinolaan kaavaillaan vanhempainryhmää (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), lääkäri (psykiatri)25.03.2000 Missä psykologe<strong>ja</strong> eniten tarvitaan?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi01.05.2000 Valtaosalla valoisa minäkuva - itsetunnossa myös hälyttäviä kuvauksia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (teologi)04.05.2000 Pientä lasta ei kuunnella (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko05.05.2000 Päihderiippuvaisuudesta voi tulla monen sukupolven ketju*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)07.05.2000 Huumeet <strong>ja</strong> yhteiskunnan päihdemyönteisyys*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi09.05.2000 Lietsooko harrastus väkivaltaa*mielip ide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen10.05.2000 Vanhemmilla vahvempi rooli tyttöjen elämässä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (sosiaalitiede)10.05.2000 Mettiksen salatut elämät*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, nuori, tutki<strong>ja</strong> (sosiaalitiede)11.05.2000 Ylisuuret päiväkotiryhmät lisäävät vaaratilanteita*uutinen
127*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri17.05.2000 Virpi, Minna <strong>ja</strong> Jenni sanovat ei päihteille*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori x 319.05.2000 "Opetta<strong>ja</strong>n työ on toistaiseksi tehty"*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>21.05.2000 Saatanan palvonta ei ole viatonta naamiaisleikkiä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, lääkäri (psykiatri), sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), sosiaalityö (johto) opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)24.05.2000 Onko lapsille saumaa nyky-yhteiskunnassa?*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi x 326.05.2000 Yhteisöllisyys ehkäisee <strong>nuorten</strong> syrjäytymistä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, sosiaalityö27.05.2000 Nuorten psykiatrisia ongelmia aletaan ratkoa kotona (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)01.06.2000 <strong>Lasten</strong> iltapäivätoimintaan ennätyspotti Päijät-Hämeessä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, virkamies05.06.2000 Vaatikaa huumetestejä!*mielipide*kansalainen08.06.2000 Yhä useampi nuori tuntee huumekokeili<strong>ja</strong>n*uutinen*puhu<strong>ja</strong>: terveydenhoita<strong>ja</strong>09.06.2000 Lahtelaisnuoriso juhlii jo pirtun voimalla*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi16.06.2000 Hollola pyrkii estämään lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> syrjäytymistä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi06.08.2000 Koulujen vyönkiristys loppu*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko07.08.2000 Erityisopetus lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), vanhempi (isä)08.08.2000 Unirytmi säännölliseksi viikkoa ennen koulun alkua (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveystiede17.08.2000 Lahden alaluokkalaisista lähes puolet käy iltapäiväkerhossa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kirkko, virkamies, virkamies27.08.2000 Open valtava vastuu*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>31.08.2000 Nuoret väsyneitä <strong>ja</strong> masentuneita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (terveystiede)28.08.2000 Sallivuudessa menty jo liian pitkälle*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)01.09.2000 Lapsi perheen keskipisteeksi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.09.2000 Rehtori Leevi Launonen: Koulukiusaamisen syitä pohdittava, ei vian oireita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies02.09.2000 Professori suosittaa kouluille nollatoleranssia*uutinen
128*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria)03.09.2000 Nuorille mukava kohtaamispaikka*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: nuori05.09.2000 <strong>Lasten</strong> väsymys*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen06.09.2000 Nuorten <strong>pahoinvointi</strong> vakava asia (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen08.09.2000 Tehkää jo jotakin*mielipide*kansalainen11.09.2000 Kiusaamisen takana välittämisen puute (v)*mielipide*kansalainen12.09.2000 Järjestysmiehiä juhlaviikonlopuiksi*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi13.09.2000 Oppimisympäristö turvalliseksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies x 2, päivähoito x 214.09.2000 Lupa juoda? (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen15.09.2000 Kotihoito vaihtoehtona (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)15.09.2000 Päihdenuorille nopeaa apua (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityöntekijä x 2, terveydenhoita<strong>ja</strong>19.09.2000 Koulun <strong>ja</strong> opetta<strong>ja</strong>n vastuu*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)20.09.2000 Hyvät tavat tuntemattomia monille nuorille (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>22.09.2000 Terveystieto tulossa kouluun syksyllä 2002*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko22.09.2000 Piina päättyi kun asiaan puututtiin (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), tutki<strong>ja</strong> (psykologi)23.09.2000 Ei kenenkään lapsi*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen24.08.2000 On aikuisten vika, että nuoret ovat hukassa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: muu25.08.2000 Väkivalta ei kuulu normaaliin elämään*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)27.09.2000 Vanhemmat <strong>ja</strong> kasvatta<strong>ja</strong>t eri mieltä kasvatusvastuusta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), muu, järjestö29.09.2000 Itseensä luottava lapsi osaa sanoa ei*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong>30.09.2000 Kivimaan koulussa puututaan kiusaamiseen*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi30.09.2000 Äitisuhde vaikuttaa tyttöjen juomiseen (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria)
12902.10.2000 Lapset johdetaan liian varhain aikuisten asioihin (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääketiede)03.10.2000 Opettajilla mielenosoitus väkivaltaa vastaan Mäntsälässä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, opetta<strong>ja</strong> (rehtori)04.10.2000 Vanhemmuus turvataan, lapsen oikeus ei*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, vanhempi (äiti)05.10.2000 Autetaan lasta jo etukäteen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö10.10.2000 Kriisikeskuksen apua tarvitaan yhä enemmän*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö10.10.2000 Nyt olisi vanhusten <strong>ja</strong> lasten vuoro*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko16.10.2000 Suomeen perustettava lapsiasiamiehen virka*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, poliitikko21.10.2000 Olisiko lasten <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> vuoro Nastolassa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko25.10.2000 Johtajuus kateissa kotona <strong>ja</strong> koulussa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, psykologi02.11.2000 Ei syyllisiä vaan vastuullisia (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.11.2000 Kiusaa<strong>ja</strong> on kateellinen eikä siedä erilaisuutta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, tutki<strong>ja</strong> (psykologi)03.11.2000 Sopeutumaton nuori pärjää erityisluokalla*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)04.11.2000 Kymmenen käskyä suomalaisessa yhteiskunnassa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kirkon edusta<strong>ja</strong>08.11.2000 Ei liikaa läksyjä pikku koululaiselle*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong>, vanhempi (äiti)17.11.2000 Pelastakaa Lapset vaatii yhä lapsiasiamiestä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö19.11.2000 Kuka kysyisi nuorilta itseltään (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö20.11.2000 Yksi laitoshoitoyksikkö ei vielä poista Lahden <strong>nuorten</strong> huumeongelmia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö x 222.11.2000 Ikäroolit käymistilassa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), nuori23.11.2000 Päihdeputki johti riippuvuuksien rämeille*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, opetta<strong>ja</strong>, sosiaalityö26.11.2000 Hämeen demarit toivovat: verkosto<strong>ja</strong> perheille*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko27.11.2000 Kriisipoliklinikka purkaa lahtelaisten paineita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri01.12.2000 Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> Keri Hotakainen: Aikuiset ovat juuttuneet nuoruuteen (v)
130*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: muu05.12.2000 Kenen tehtävä kasvatus on? (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)09.12.2000 Huumeiden käyttö huomataan perheessä myöhään (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö11.12.2000 Nimimerkille Sami*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen29.12.2000 Nuori haukkoo välillä henkeä valintojen <strong>ja</strong> yhteiskunnan odotusten edessä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)10.01.2001 Nuorten ongelmia ei ratkaista yhteiskunnallisella näpertelyllä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen10.01.2001 Vanhemmat pelkäävät myöntää kasvatusvaikeuksia (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, vanhempi, x 2, opetta<strong>ja</strong> (rehtori)10.01.2001 Ahtialassa vanhemmat kokosivat voimansa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi11.01.2001 Vanhemmat näyttävät esimerkkiä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen14.01.2001 Nuoret alkoholi <strong>ja</strong> tupakka*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: nuori15.01.2001 Päivähoidon arkea: huuli halki <strong>ja</strong> pää auki*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)17.01.2001 Päihdetoimintamalli syntyi opiskelijoiden voimin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), terveydenhoita<strong>ja</strong> x 221.01.2001 Kadotettu lapsuus (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)22.01.2001 Pelastakaa lapset taistelee internetin lapsipornoa vastaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö25.01.2001 Perheiden sisäistä hyvinvointia vahvistettava (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kirkon edusta<strong>ja</strong>26.01.2001 Leikkikenttien turvallisuudessa edelleen puutteita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies x 227.01.2001 Lapsuusko kadotettu (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti27.01.2001 Neljäsosa kouluun tulevista tarvitsee lisää tukea*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> x 202.02.2001 Opetta<strong>ja</strong> saa puuttua tiukasti häiriköintiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies03.02.2001 Koululaisten <strong>pahoinvointi</strong> lisääntyy Lahden seudulla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääkäri)07.02.2001 Koulu auki aamusta iltaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, tutki<strong>ja</strong> (psykologi), terveydenhuolto08.02.2001 MLL: porno <strong>ja</strong> väkivalta huolestuttaa*uutinen
131*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö12.02.2001 Nuoret <strong>ja</strong> alkoholi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)13.02.2001 Eteläisen Lahden koulut kamppailevat vailla kuraattoria (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong>, koulukuraattori, virkamies15.02.2001 Tutkimustietoa <strong>nuorten</strong> päihdekulttuurista*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä)21.02.2001 Suomen nuoret edelleen kännäämisen kärkikaartia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), nuori25.02.2001 Nuoria autetaan kiinni elämään Hämeen koskella*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (sosiaalityönjohta<strong>ja</strong>), sosiaalityö03.03.2001 Koulukiusaamisesta annettu tuomio piti hovioikeudessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, virkamies04.03.2001 Taataanko päivähoito laadun kustannuksella*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)04.03.2001 Aika toimia lasten hyväksi (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (perhetyöntekijä)07.03.2001 Minkälaisin periaattein?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen07.03.2001 Vanhemmat arko<strong>ja</strong> pyytämään apua (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>08.03.2001 Soinivaara lasten asialla*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko08.03.2001 Opettajille eväitä hyvään elämään oh<strong>ja</strong>amiseen (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti, opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>), opetta<strong>ja</strong>14.03.2001 Joka kuudes tarvitsee tukiopetusta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustieteilijä), virkamies, opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>), poliitikko14.03.2001 Leena Mäkijärvi tutkii koulujen häiriköintiä. Koululla <strong>ja</strong> opettajilla on suuri vaikutus lapsenelämään*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), lääkäri18.03.2001 Kun opetta<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> oppilaan todellisuus ei kohtaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>29.03.2001 "Eivät kaikki mutta yllättävän monet" Nuorten äitien huumekokeilut kasvava ongelmaLahdessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö04.04.2001 Syrjäytymisen ehkäisy estää huumeiden käyttöä*uutinenPuhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, virkamies04.04.2001 Lapset eivät urheile aikuisille*uutinen*tutki<strong>ja</strong>11.04.2001 Kiireettömät lapsusmuistot jäävät mieleen (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t (kasvatustiede)13.04.2001 Lama vaikutti lasten mielenterveyteen (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria)19.04.2001 Neuvottelukulttuuri pahoinvoinnin taustalla (v)
132*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi21.04.2001 Yksi kouluaine ei tepsi <strong>nuorten</strong> kaikkiin ongelmiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, poliitikko, poliitikko24.04.2001 Koulukiusaamista selvitetään palvelevalla puhelimella*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies24.04.2001 Syrjäytymisriski voidaan havaita jo ennen kouluikää*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri25.04.2001 Päiväkoti lapsen silmin (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)28.04.2005 Vanhemmista halutaan tehdä kasvattajia (v)*uutinen*virkemies29.04.2001 Lapset tarvitsevat mummu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vaare<strong>ja</strong>*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong>30.04.2001 Onko meillä varaa leikata opetuksesta?*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>06.05.2001 Ex-satanisti: nuori haluaa lähelle pahuutta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä)06.05.2001 Lyseon yläasteella <strong>ja</strong> Launeella tietoa seksistä <strong>ja</strong> ihmissuhteista*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong>, terveydenhoita<strong>ja</strong>, terveydenhoita<strong>ja</strong>, lääkäri, lääkäri09.05.2001 Vanhemmuus määräytyy roolikartalla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, sosiaalityö (johto), sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)12.05.2001 Katsokaa nuorianne silmiin! (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen13.05.2001 Pienen koululaisen puolesta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>21.05.2001 Äidille <strong>ja</strong> opetta<strong>ja</strong>lle*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen25.05.2001 Lamavuosien sadonkorjuu käytöshäiriöisten lasten kohtaamisessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)31.05.2001 Väestöliitto esittää ”rakkausviikko<strong>ja</strong>” kouluihin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), poliitikko05.06.2001 ”Jos ei tapa lasta, tappaa viimeistään alikuisen” Mielen <strong>pahoinvointi</strong> voi aiheuttaa vakaviafyysisiä sairauksia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri05.06.2001 Hylätty vanhemmuus (v)*mielipide*vanhemmuus06.06.2001 Opettajilta otettu valta pois*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)08.06.2001 <strong>Lasten</strong>psykiatrian <strong>ja</strong>lkautus tuo nopeasti apua kriisiperheille*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sairaanhoita<strong>ja</strong>16.06.2001 Koti on lapsella paras paikka (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)16.06.2001 Sosiaalityön vaatimukset kasvavat
133*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö17.06.2001 <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> hyvinvointi etusi<strong>ja</strong>lla*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko19.06.2001 Nuoret ottavat seksimallit aikuisten maailmasta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti01.07.2001 Huomio lapsiin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: nuori03.07.2001 Ei tv-roskaa lapsille!*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen18.07.2001 Lapsia suojeltava (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen21.07.2001 <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> vointia varaa parantaa monin tavoin* uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri22.07.2001 Erityisopettajista huutava pula*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, virkamies, virkamies02.08.2001 Ekaluokkalaisia tulossa ennätysmäärä iltapäiväkerhoihin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi, lastentarhanopetta<strong>ja</strong> x 308.08.2001 Terve järki unohtunut (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria), tutki<strong>ja</strong>16.08.2001 Kasvatusmallit (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen18.08.2001 Pitkäaikaistyöttömyyden riskit voivat näkyä jo lapsilla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologia)19.08.2001 Koulukiusaamisesta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen24.08.2001 Vanhemmat, ottakaa koulun palaute tosissanne (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)24.08.2001 Huostaan otetulla lapsella suuri riski kuolla nuorena*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykiatri, tutki<strong>ja</strong>, järjestö29.08.2001 Kotiintuloaika pitää asettaa kotona (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, kirkko (nuorisosihteeri), kirkko (erikoisnuorisotyöntekijä), terveydenhoita<strong>ja</strong>, sosiaalityö (perhetyöntekijä),nuori, järjestö, vanhempi (äiti)05.09.2001 Vastuuta myös vanhemmille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)08.09.2001 Onko meillä aika lapsille? (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)11.09.2001 Koulu tarvitsee yhä karismaattista opettajista*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies16.09.2001 Vanhemmille enemmän kasvatusvastuuta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen17.09.2001 Nuorten mielenterveys keskeiseksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö20.09.2001 Kouluavustajien tarve kasvaa
134*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies x 2, psykologi, opetta<strong>ja</strong> x 223.09.2001 Kurikasvatus takaisin (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen26.09.2001 Kuri vie luottamuksen (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen27.09.2001 Kuri ei poista ongelmia (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)30.09.2001 Pilkottu vanhemmuus on tämän päivän elämää (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)02.10.2001 Lapsiperheiden huostaanotto huolestuttaa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko03.10.2001 <strong>Lasten</strong> kasvatuksesta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.10.2001 Veronmaksa<strong>ja</strong>: lapsiperhetukien arvo romahtanut*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies04.10.2001 Nuorille oma kriisikeskus*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö05.10.2001 Kuritus ei todellakaan poista ongelmaa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)05.10.2001 Kaitsi<strong>ja</strong>ringin tytöt lapsiperheiden apuna*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö07.10.2001 Pilkottu vanhemmuus (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)09.10.2001 Vastuuta myös vanhemmilla (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)10.10.2001 Mummojen puhetta sanovat nuoret tietokoneiden haitoista*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong>, nuori11.10.2001 Iltapäiväkerhotoiminnan lakkautusuhka*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö12.10.2001 Oppilashuoltoon tulossa remontti*uutinen*virkamies15.10.2001 Esimerkkiä <strong>ja</strong> kuria nuorille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen20.10.2001 Vanhempien pitää ryhdistäytyä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)22.10.2001 Hämeenkoski <strong>ja</strong> Kärkölä lähtivät huumekampan<strong>ja</strong>an*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, poliisi23.10.2001 <strong>Lasten</strong> kanssa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen29.10.2001 Vapaa kasvatus käsitetään väärin (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)29.10.2001 Kasvatusvastuu ei ole lapsella (v)*mielipide
135*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>30.10.2001 Joka kolmas ei nuku tarpeeksi (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), nuori, nuori02.11.2001 <strong>Lasten</strong> iltapäivähoito säilytettävä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen08.11.2001 Perheenäidin <strong>ja</strong>ksamisella on yhteys lasten hyvinvointiin (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö x 209.11.2001 Lasta ei lohduteta huomenna vaan nyt (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)11.11.2001 Sano ei huumeille*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)24.11.2001 Koulupoikien natsileikki johti rikosilmoitukseen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, opetta<strong>ja</strong> (rehtori)25.11.2001 ”Mitä tylsempää sen parempi”* uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuoriso-oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>), järjestö, järjestö, järjestö27.11.2001 Lapsi voi sulautua virtuaalimaailmaan (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), tutki<strong>ja</strong> (muu)04.12.2001 Mikä on lasten asema elämässämme?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen05.12.2001 Lapsipolitiikkaa eduskunnassa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen19.12.2001 Hyvää tahtoa riittää vaan ei varo<strong>ja</strong>*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: psykologiHELSINGIN SANOMAT06.01.1999 Sovittelu kasvattaa vastuuseen*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies09.01.1999 Mistä rahat erityisopetukseen?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>11.01.1999 Nuori tarvitsee aikuista, ei saatanaa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)12.01.1999 Oppilashuoltoa koulujen avuksi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti14.01.1999 <strong>Lasten</strong>lääkärit esittävät isyysloman säätämistä pakolliseksi (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatri), tutki<strong>ja</strong> (psykiatri), tutki<strong>ja</strong> (psykiatri)17.01.1999 Pahuus ei poistu lässyttämällä. Sosiaalityöntekijät <strong>ja</strong> asiakkaat valehtelevat yhdessä vaikeistaasioista (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, lääkäri (psykiatri)20.01.1999 Yhteiskuntaa helppo syyttää valinnoistamme (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong>27.01.1999 Lapsen kehitys vaarantuu ilman riittävän hyvää aikuisen tukea (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)29.01.1999 Stakesin tutki<strong>ja</strong>professori Matti Rimpelä: Huumevalistus saattaa olla enemmän haitaksi kuinhyödyksi
136*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääketiede)06.02.1999 Sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeri Sinikka Mönkäre: Nuorten väkivalta itää kovaosaisuudessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)15.02.1999 Opettaminen entistä raskaampaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>22.02.1999 Kasvatuskriisin alkuperä lapsitieteissä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)27.02.1999 Vanhemmat lyöttäytyvät yhteen ratkomaan kasvatusongelmia (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, vanhempi (äiti), virkamies, sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), sosiaalityö (nuorisotyöntekijä),vanhempi27.02.1999 Käskeminen vaihtui oh<strong>ja</strong>avaksi kasvatukseksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)27.02.1999 Alihoidettujen lasten joukko kasvaa nopeammin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria)04.03.1999 Rivoudet <strong>ja</strong> her<strong>ja</strong>ukset kiusaavat Helsingissä eniten yläasteen opettajia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)11.03.1999 Nuorten <strong>pahoinvointi</strong> on aikapommin (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tuki<strong>ja</strong>12.03.1999 Tuhannet lapset jääneet sisäisesti heitteille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)28.03.1999 Vanhempainliitto huolissaan oppilaanarviointien käytössä. Myös vanhempien ryhdyttäväarvioimaan koulua <strong>ja</strong> opetusta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, virkamies, opetta<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong>, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)17.04.1999 Poika puukotti toista koulussa Eurajoella. Opettajien ripeä ensiapu pelasti po<strong>ja</strong>n hengen.*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, psykologi, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), järjestö05.05.1999 Neuvolat auttamaan ongelmaperheitä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), terveydenhoita<strong>ja</strong>08.05.1999 OAJ <strong>ja</strong> kansainväliset järjestöt haluavat kasvatuksen koko yhteisön asiaksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö20.05.1999 Miten pelastamme lapset*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muu)25.5.1999 Kempeleen peruskouluissa saatiin kiusaaminen kuriin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)26.05.1999 Monen koululaisen työolot ala-arvoiset*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)28.05.1990 Liialliset ylityöt näännyttää meidät*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen28.05.1999 Raha tärkeämpää kuin lapset (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)30.05.1999 Älkää uhratko kuusivuotiaitakin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)07.06.1999 Tietotauti jäytää peruskoulua*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)
13708.06.1999 Koululaiset iltapäivävarastoon?*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito09.06.1999 Koulu tarvitsee huolenpitoa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies13.06.1999 Voiko nuoria opettaa käyttämään alkoholia oikein? (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, lääkäri, vanhempi (äiti)14.06.1999 Opetta<strong>ja</strong> kasvatti pikkuriiviöitä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>20.06.1999 Suomen <strong>ja</strong> Nor<strong>ja</strong>n nuoret Euroopan väsyneimpiä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muu)20.06.1999 Täyden vatsan demokratia juhlii*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko13.07.1999 Ryhmän tuella hyvään vanhemmuuteen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö16.07.1999 Lapset <strong>ja</strong> nuoret jonottavat jopa vuosia mielenterveyshoitoon*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö, lääkäri, lakimies, poliitikko16.08.1999 Opetta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> vanhemmat yhteistyöhön*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö08.09.1999 Lapinlahdessa huippuosaamista*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)10.09.1999 Koulun terveystarkastuksessa ei löydetä lasten sairauksia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri10.09.1999 Uusi sukupolvi ei tunne lähihistoriaansa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), tutki<strong>ja</strong> (filosofia)11.09.1999 Väkivalta kumpuaa lapsuudesta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen15.09.1999 Koulut alkavat liian varhain*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)17.09.1999 Siirrot erityisluokille ovat yleistyneet*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)17.09.1999 On monia tapo<strong>ja</strong> auttaa kiusaamisen uhriksi joutunutta lasta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, psykologi, psykologi22.09.1999 Luokan työrauha turvattava*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>29.09.1999 Pienten lasten vanhemmat eivät aikaistaisi lapsen kouluun menoa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)30.09.1999 Väitös: täysin raittiiden osuus vähenee koko a<strong>ja</strong>n. Hyvä itse tunto auttaa nuorta kasvamaanterveesti.*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kastatustiede)08.10.1999 Blairin reformi muuttaa koulun suuntaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muu)11.10.1999 Uudet koululait eivät säädä välituntien pituutta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori)
13818.10.1999 Helsingin Sanomat selvitti ala-asteen opetusryhmien oppilasmääriä. Luokkakokoa vaihteleesuuresti*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong>(rehtori)21.10.1999 Koulun häiriköt pysähtyvät Parkkiin Järvenpäässä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (nuorisotyöntekijä), opetta<strong>ja</strong> (rehtori)27.10.1999 Erityisluokka vai oma luokka lähikoulussa*mielip ide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)28.10.1999 Opetta<strong>ja</strong>n puhuttelu rauhoitti häiriköt*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)16.11.1999 Miksi peruskoulussa saa käyttäytyä huonosti*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)18.11.1999 Työnanta<strong>ja</strong> vastuuseen kiusaamisen sallimisesta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong>, virkamies, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)19.11.1999 Välineitä kiusaamisen vähentämiseen on olemassa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologia)23.11.1999 Opetta<strong>ja</strong>n ei pidä sallia huonoa käyttäytymistä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>23.11.1999 Puhu<strong>ja</strong> huligaaneille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen24.11.1999 Yhteiskunnan levottomuus kärjistyy koulussa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)27.11.1999 Oppilasasiamies kiusattujen avuksi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies06.12.1999 Kiusaamiseen opetetaan puuttumaan (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>11.12.1999 Koulukiusaamisen hallinta ei kuulu opetta<strong>ja</strong>koulukseen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, psykologi, psykologi11.12.1999 Poliisille neuvonanta<strong>ja</strong>n rooli*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, poliisi, poliisi12.12.1999 Koulupelon syitä etsitty kotoa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö22.12.1999 Koko yhteiskuntaa riivaava kiire on ehtinyt kouluihinkin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>22.12.1999 Koti vastuussa lapsesta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä)16.01.2000 Kasvatus tulee takaisin (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)17.01.2000 Lapsilta <strong>ja</strong> nuorilta puuttuu psykiatrisia hoitopaikko<strong>ja</strong>*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), lääkäri (psykiatri), lääkäri (psykiatri)18.01.2000 Vahva tunnesuhde turvaa lapsen terveen kasvun (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)22.01.2000 Läsnäolo kuuluu vanhemmuuteen (v)*mielipidekirjoitus
*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen13.02.2000 Kysymys on perheen tasapainosta (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)03.03.2000 Koulukkaille kasvatusta, tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> taito<strong>ja</strong>*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)07.03.2000 Pojille puhuttava varttumisen vaiheista*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (perhetyöntekijä), lääkäri12.03.2000 Roolikartta auttaa arvioimaan vanhemmuutta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, psykologi13.03.2000 Lapsi tarvitsee vanhempien aikaa <strong>ja</strong> tukea (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen16.03.2000 Anoreksia vaivaa jopa alle kymmenvuotiaita*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)23.03.2000 Kankurin kyläkoulusta pelastuksen esimerkiksi*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: muu04.05.2000 Oppilaille lisää tukipalveluita (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti05.05.2000 Viha kasvaa pelaamalla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatri), muu (pelitalon toimitusjohta<strong>ja</strong>)06.05.2000 Helsingin koululaiset tarvitsevat entistä enemmän erityisopetusta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, virkamies06.05.2000 Lapsi mittaa menestyksen (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: muu07.05.2000 Elämysluokka eheyttää oppilaita Oulussa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>14.05.2000 Kuka turvaa lapsen oikeudet*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)15.05.2000 Uusi talouselämä tarvitsee henkisesti ehjiä yksilöitä*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö20.05.2000 Yhä useampi nuori rapakunnossa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>, virkamies23.05.2000 Nuorisotutki<strong>ja</strong> väittää: saatananpalvonta <strong>ja</strong> rikollisuus kasvavat usein rinnakkain (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)25.05.2000 Internet-seksisivu pal<strong>ja</strong>sti aukko<strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> tiedoissa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, lääkäri (psykiatri), lääkäri27.05.2000 Sunnuntai auttaa meitä <strong>ja</strong>ksamaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko03.06.2000 Mikä lapsia <strong>ja</strong> nuoria vaivaa? (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori)03.06.2000 Koulu tarvitsee lisää sosiaalityöntekijöitä (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (koulukuraattori)11.06.2000 Huostaanotto tarpeen lapsen turvaksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö139
14021.06.2000 Kouluille <strong>ja</strong> opettajille halutaan lisää valtaa puuttua häiriköintiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies22.06.2000 Rehtorit karsastavat opettajille ehdotettu<strong>ja</strong> tiukko<strong>ja</strong> kuritoimia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies26.06.2000 Kova kilpailu kouluissa ei motivoi*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen01.07.2000 Häirikköoppilaat kaipaavat tukea (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)02.07.2000 Lapset <strong>ja</strong> koti vastuullinen työmaa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen04.07.2000 Oppilas voitava erottaa määräa<strong>ja</strong>ksi*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)09.07.2000 Median vaikutuksia lapsiin on tutkittu liian vähän (v)*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatri)15.07.2000 Nykyisistä arvoista kova hinta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.08.2000 Iltapäivähoitoon oltava varaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen07.08.2000 Esiopetusiässä lapsi oppii tärkeimmät suhdekäsitteet*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)11.08.2000 Opetta<strong>ja</strong>ksi haluavat enää vain nuoret*mielipidekirjoitus*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>13.08.2000 Reipas nyhjääjä, hätähousu, pärjääjä...*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>29.08.2000 Vain kolmasosa masentuneista koululaisista hakeutuu hoitoon*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>, tutki<strong>ja</strong>, tutki<strong>ja</strong>01.09.2000 ....kiusaamisen torjuntaan (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies x 3, opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>), sosiaalityö (koulukuraattori), poliitikko01.09.2000 Itsemurha on aina monien syiden summa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologia), tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), tutki<strong>ja</strong> (psykologia), sosiaalityö (perhetyöntekijä)01.09.2000 Rehtorin a<strong>ja</strong>sta valtaosa menee sosiaaliväen <strong>ja</strong> poliisin kanssa asiointiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori)02.09.2000 Häirikköoppilas tuhoaa mahdollisuuksiaan*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen03.09.2000 Koulunkäyntiavusta<strong>ja</strong> lasta varten*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: terapeutti03.09.2000 Miksi kaikki lapset eivät ilmestyneetkään kouluun (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies04.09.2000 Aikuisilla vastuu koulukiusaamisesta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>04.09.2000 Aikuisten vastuu (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)
14107.09.2000 Opetta<strong>ja</strong>t tarvitsevat rauhaa työntekoon (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>08.09.2000 Koulumaailmassa aina ollut väkivaltaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen10.09.2000 Koulun arki vaatii pelisäännöt*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)10.09.2000 Kouluterveydenhoita<strong>ja</strong>n pitäisi ehtiä auttamaan*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>11.09.2000 Jospa kilpailtaisiin kiusaamattomuudella*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko11.09.2000 Nuorten seksuaalitavat hei<strong>ja</strong>stavat perhetaustaa (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)12.09.2000 <strong>Lasten</strong> iltapäivähoitoa yhteistyössä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö13.09.2000 Aikuisen läsnäolo lapselle välttämätön (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)16.09.2000 Luokkakoot pienemmiksi*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri27.09.2000 Ammattikasvatta<strong>ja</strong>t peräävät vanhempien ryhtiliikettä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)28.09.2000 Yhteinen vastuu vähentää koulukiusaamista (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies29.09.2000 Hallitus toivoo terveystietoa peruskouluihin syksyllä 2002*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko11.10.2000 Seksuaalinen ”vapaus” ahdistaa nuoria*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), terveydenhuolto26.10.2000 Kenelle kuuluu vastuu kasvatuksesta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen30.10.2000 Huumeet leviävät kuin kulovalkea (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen04.11.2000 Väitös: Sopeutumattomat ovat opetta<strong>ja</strong>-addikte<strong>ja</strong> (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)07.11.2000 Parkki rauhoittaa oppilaat Simonkylän koulussa Vantaalla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies, sosiaalityö (nuorisotyö)12.11.2000 Ammattilainen on paikkansa ansainnut*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö13.12.2000 Jotakin on tapahtumassa lasten itsetunnolle (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)18.11.2000 ”Rauhaton yhteiskunta lisää lasten oppimisvaikeuksia”*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi22.11.2000 Tarpeettomuus a<strong>ja</strong>a nuoren huumeisiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)25.11.2000 Maahanmuutta<strong>ja</strong>t viihtyvät koulussa suomalaisia paremmin (v)
142*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong>, vanhempi (äiti)18.12.2000 Miten tehdä nuoresta pätevä kansalainen (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologia)18.12.2000 ”Nuoruudesta parantuu - valitettavasti”*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori x 6, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)22.01.2001 Kotiväkivalta koventuu (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö x 3, kirkko (perheneuvontakeskuksen johta<strong>ja</strong>)22.01.2001 <strong>Lasten</strong> kautta välittyy entistä suurempi hätä (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö x 3, tutki<strong>ja</strong>04.02.2001 ”<strong>Lasten</strong> kasvatus on kriisissä” (v)*uutinen* puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)06.02.2001 Helsingin hyvien alueiden lapset pärjäävät koulussa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies10.02.2001 Vanhemmat valittavat koulujen oppilasvalinnoista ennätysmäärin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies15.02.2001 Vantaan lukiolaiset voivat pahoin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies17.02.2001 On epäreilua syyllistää vuorotyötä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito12.03.2001 Lea Pulkkinen: Koulun kasvatusvastuu palautettava lakiin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)13.03.2001 Opetta<strong>ja</strong>t kaipaavat ohjeista perheväkivallan havaitsemiseksi*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (johto)19.03.2001 Voiko vanhemmuuteen sitoutua (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muu)21.03.2001 Opetushallitus: Oppilaat mukaan laatimaan koulujen järjestyssääntöjä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), opetta<strong>ja</strong> (rehtori), järjestö, nuori, nuori23.03.2001 Opetta<strong>ja</strong> näkee lasten suuren hädän (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>22.03.2001 Kouluväkivalta on voitettavissa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (terveystiede)4.4.2001 Säästöt opetusmenoissa lisääntyneet syrjäytymistä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies13.04.2001 Tutkimus: Koulu yhtä tärkeä mielenterveydelle kuin koti (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatri)14.04.2001 Lapsi haavoittuu ilman aikuisen suo<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> tukea (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatri)20.04.2001 Helsingin houkuteltava hyviä opettajia - <strong>ja</strong> pidettävä ne (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko20.04.2001 Luokkaretkien valvominen vaikeaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>), virkamies, virkamies, järjestö20.04.2001 Yksihuolta<strong>ja</strong>n lapsella alttius joutua aikuisiällä vaikeuksiin (v)*uutinen
143*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääketiede)22.04.2001 <strong>Lasten</strong> syrjäytymisen alku näkyy jo päiväkodissa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri, lääkäri (psykiatri), järjestö24.04.2001 Opetushallitus pyytää puheluita kouluväkivallasta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies24.04.2001 Opetushallitus pyytää puheluita kouluväkivallasta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies29.04.2001 Päiväkoti voi auttaa lasta paljon*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito30.04.2001 Parkki auttaa <strong>ja</strong> rauhoittaa kaikkia oppilaista (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (johto), sosiaalityö (johto)03.05.2001 Onko päiväkodissa aikaa lapselle*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: päivähoito06.05.2001 Lapset tarvitsevat yksilöllistä tukea*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen06.05.2001 Koulu syrjii <strong>ja</strong> valikoi jo varhaisessa vaiheessa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori x 3, opetta<strong>ja</strong> (rehtori)08.05.2001 ”Poltin ekat paukut kannabista kasiluokkalaisena välitunnilla”*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori10.05.2001 Kannabista kokeilevilla nuorilla myös varhaisia seksikokemuksia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), tutki<strong>ja</strong> (terveystiede), tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), lääkäri, terveydenhoita<strong>ja</strong>,opetta<strong>ja</strong>12.05.2001 Pelkät puheet eivät opetusta uudista*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>14.05.2001 Huostaanotto on lapselle ankara hylkäämisen kokemus*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)17.05.2001 Vasenkätiset seeprat ovat uusi pahoinvoinnin merkki*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), nuori18.05.2001 Koulun työrauha kaikkien yhteinen asia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (koulukuraattori)19.05.2001 ”Ehkä mulla oli velvollisuus olla onnellinen”*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori21.05.2001 Vaasa ehdottaa kokopäiväkoulua poistamaan lasten yksinäisyyttä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies, päivähoito, opetta<strong>ja</strong>22.05.2001 Lapsillakin on oikeus hyvinvointiin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong>24.05.2001 Laitoksesta tuli parempi vaihtoehto, kun kotona ei kukaan pitänyt huolta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, nuori, poliisi24.05.2001 Koulun toimintatavat eivät vastaa nykya<strong>ja</strong>n tarpeisiin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)25.05.2001 Joustava koulun aloitus lisäisi lapsen hyvinvointia* mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)30.05.2001 Kymppiluokka voi olla nuoren tie työelämään*uutinen
144*puhu<strong>ja</strong>t: nuori, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)01.06.2001 Aikuisten otettava vastuu nuorista (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö02.06.2001 Opettajien työskentelyolo<strong>ja</strong> parannettava*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>02.06.2001 Pienille koululaisille kaivataan lisää lomaviettomahdollisuuksia*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: järjestö, virkamies, sosiaalityö (johtava), sosiaalityö (johto)04.06.2001 Lapset <strong>ja</strong> nuoret yhä liian kauan jonossa psykiatriseen hoitoon*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, lääkäri (psykiatri), lääkäri (psykiatri), psykologi, psykologi06.06.2001 Kuntien panostettava nuorisotyöhön enemmän*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)06.06.2001 Lapsen opittava ihmissuhdetaito<strong>ja</strong>*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies07.06.2001 Huumekokeiluissa nähtävissä merkkejä tasaantumisesta*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta <strong>ja</strong> sosiaalitiede) x 207.06.2001 Suuret opetustyhmät <strong>ja</strong> vähäinen erityisopetus ongelmia koulussa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko07.06.2001 Keravan verityöt selviämässä poliisille (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, nuori, nuori, sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitieteet), vanhempi09.06.2001 Yhdysvaltalaistutkimus selvitti rajojen <strong>ja</strong> vapauden ristiriitaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri), lääkäri (psykiatri)09.06.2001 Nuorten väkivalta ei synny syyttä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri09.06.2001 Kuka lasta haavoittikaan? (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen09.06.2001 Parkki-toiminnalle on vaihtoehto<strong>ja</strong>*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)10.06.2001 Viikonloppuperhe auttaa kun oma äiti väsyy*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)10.06.2001 Nuoret kaipaavat turvallista arkiaikuista (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, kansalainen, nuori, kansalainen, kansalainen10.06.2001 Armottomat (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykiatria), tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), tutki<strong>ja</strong> (lääketiede), tutki<strong>ja</strong> (psykologia),tutki<strong>ja</strong> (psykologia), lääkäri (psykiatri)11.06.2001 Moni nuori vailla järkevää tekemistä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen17.06.2001 Rangaistukset eivät pure nuoriin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies14.06.2001 Myhäilystä toimeen nuoriso-ongelmissa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen16.06.2001 Nuoret on jätetty heitteille (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen22.06.2001 Väkivaltatilanne perheessä aiheuttaa lapsille aina haittaa (v)*uutinen
145*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)25.06.2001 Lapsiperhe tarvitsee monenlaista tukea (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: terveydenhoita<strong>ja</strong>26.06.2001 Afrikkalaiset kauhistelevat suomalaista kasvatustapaa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (isä), vanhempi (isä), vanhempi (isä), poliisi, sosiaalityö (nuorisotyöntekijä)27.06.2001 <strong>Lasten</strong> päihdemyrkytysten taustalla on Helsingissä lähes aina sekakäyttöä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri, sairaanhoita<strong>ja</strong>06.07.2001 Professori Välijärvi: Kouluiän varhentaminen estäisi syrjäytymistä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), tutki<strong>ja</strong> (psykologi), järjestö, virkamies07.07.2001 Taidekasvatus osa kokonaisuutta*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>08.07.2001 Kaari Utrio <strong>ja</strong> elämän liikennesäännöt (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: muu09.07.2001 Pitäisikö kouluista tehdä pörssiyrityksiä (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (erityisopetta<strong>ja</strong>)11.07.2001 Koulu ei ole lapsen turvapaikka*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)15.07.2001 Vauva ei halua kotoa pois*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>18.07.2001 Opetta<strong>ja</strong>n palkka ei vastaa työn sisältöä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong>21.07.2001 Koko koulutuksen arvot vääristymässä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääkäri), poliitikko, opetta<strong>ja</strong>31.07.2001 Kodinhoidon kutsunnoissa ei aikakaan minua nähdä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko07.08.2001 Erityisopetta<strong>ja</strong>lle olisi töitä Tehtaanpuistossa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori)10.08.2001 <strong>Lasten</strong>suojelun tarve kasvanut Oulussa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (johto), sosiaalityö (nuorisotyöntekijä)15.08.2001 Väitös: valtuustot käyttävät säästellen lain antamaa valtaa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (muu)15.08.2001 Helsingin lukiolaiset saivat oman psykologinsa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi20.08.2001 Koulukiusaamista voi ehkäistä ennalta (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: sosiaalityö (sosiaalityöntekijä)24.08.2001 Kuusivuotiaiden valmiudesta kouluun tiedettävä lisää*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede), tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)28.08.2001 Masennus vallannut koululaisten mielen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), nuori, terveydenhoita<strong>ja</strong>, opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies28.08.2001 Rikosvastuun ikära<strong>ja</strong>a ei haluta laskea*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko x 301.09.2001 Koulukiusaaminen johtaa tyttöjen masentumiseen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääkäri)
14612.09.2001 Keravalla nuoret tekivät lähes kolmasosan väkivaltarikoksista (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede) x 2, poliisi x 2, sosiaalityö (johto), sosiaalityö (johto)16.09.2001 Ilolassa kaikki on toisin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: opetta<strong>ja</strong> (rehtori), virkamies23.09.2001 Aslak Lindstöm: po<strong>ja</strong>t käyvät tyttökoulua*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies23.09.2001 Professori Lea Pulkkinen: Iltapäivähoito on lapsen turva*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)23.09.2001 Television väkivallan pitäisi tuntea*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliisi, tutki<strong>ja</strong> (psykologia) x 2, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede) x 2, tutki<strong>ja</strong> (muu), tutki<strong>ja</strong> (psykiatri)29.092001 Päivähoitomaksu<strong>ja</strong> ei pidä korottaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko01.10.2001 Keskusta vaatii perheille aikaa*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, poliitikko04.10.2001 Pääjohta<strong>ja</strong> Sar<strong>ja</strong>la; perhettä suojellaan oudolla tavalla (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies04.10.2001 Nuorten kiltteys <strong>ja</strong> rikollisuus keskittyvät yhä jyrkemmin (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)12.10.2001 Kotihoitoa tuettava lapsen varhaiskehityksen turvaamiseksi (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)16.10.2001 Koulussa ei voi rakentaa tyhjän päälle (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (kasvatustiede)19.10.2001 Uskontojen jättämä tyhjiö on jo turvallisuusuhka Suomessa (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: kirkko22.10.2001 Inkeri Kerola peräänkuuluttaa eettisiä arvo<strong>ja</strong>*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko28.10.2001 Lapsen oppimisvaikeudet saattavat johtua väkivallasta kotona (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi29.10.2001 Ei ihme, että vanhemmuus pelottaa*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen02.11.2001 Jukka Sar<strong>ja</strong>la: Opettajien työ on moraalista*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, virkamies02.11.2001 Koululaisten terveydenhuoltoon tulossa laatusuositukset*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), virkamies, terveydenhoita<strong>ja</strong>, nuori, poliitikko03.11.2001 Väkivaltaa ehkäisevä <strong>ja</strong> ruotiva opetus raivaa tietään kouluihin*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: psykologi, sosiaalityö (sosiaalityöntekijä), järjestö, sosiaalityö (koulukuraattori), tutki<strong>ja</strong> (terveystiede)06.11.2001 Äiti <strong>ja</strong> lapsi jäävät liian yksin*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: kansalainen20.11.2001 <strong>Lasten</strong> saamassa perushoivassa iso<strong>ja</strong> ero<strong>ja</strong> (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede) x 424.11.2001 Kouluterveydenhuolto saatava a<strong>ja</strong>n tasalle*uutinen’puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääkäri)
14725.11.2001 Espoossa koko kylä <strong>ja</strong>kaa kasvatusvastuuta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi28.11.2001 Vanhemman stressi voi vaarantaa lapsen mielenterveyden (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (lääkäri)30.11.2001 Vanhempien työuupumus hei<strong>ja</strong>stuu lapsiin (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), tutki<strong>ja</strong> (psykologi)06.12.2001 Helsinkiläisnuori onkin aktiivinen <strong>ja</strong> kiireinen*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)09.12.2001 Väitös: Oma kasvatus muovaa vanhemmuutta (v)*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi), järjestö12.12.2001 Professori Lea Pulkkinen: Suomeen perustettava Sokes*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (psykologi)19.12.2001 Syrjäytyneisyys <strong>ja</strong> lah<strong>ja</strong>kkuus koulukeskustelun kiistoina*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: virkamies, poliitikko x 725.11.2001 Uuden isän <strong>ja</strong> vauvan tulo voi häätää nuoren uusperheestä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede), sosiaalityö (johto), sosiaalityö (johto), virkamies27.11.2001 Hallituksessa tuetaan keskustan välikysymystä*uutinen*puhu<strong>ja</strong>t: poliitikko, poliitikko, tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)27.11.2001 Nuorten rikoksiin inhimillisiä syitä*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: tutki<strong>ja</strong> (yhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiede)28.11.2001 Sopivat hoitopaikka ei kuulukaan kaikille*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: vanhempi (äiti)30.12.2001 Vanhemmuus on vastuuta <strong>ja</strong> rakastamista (v)*mielipide*puhu<strong>ja</strong>t: lääkäri (psykiatri)
148Tutkimusaineiston muuttu<strong>ja</strong>tLiite 2Variable InformationVariablekoodilehtilehti1vuosivuosi1muotomuoto1puhu<strong>ja</strong>tOPETTAJATUTKIJAVANHEMMATLÄÄKÄRITkouluSEURAUSSYYTRATAKAISUTV_SYYV_RATKAISUY_SYYY_RATKAISUPosition1LabelJutunkoodiNominal 8 Left A8 A82 HS vai ESS Scale 8 Right F8 F834567HS vaiESS,juoksevaArtikkelinvuosiArtikkelinvuosi,juoksevaUutinen vaimielipideUutinen vaimielipide,juoksevaScale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F88 puhu<strong>ja</strong>t Scale 8 Right F8 F89opetta<strong>ja</strong>,eriyisiopetta<strong>ja</strong>, rehtoriScale 8 Right F8 F810 tutki<strong>ja</strong>n ala Scale 8 Right F8 F811 äiti, isä Scale 8 Right F8 F812Onkopsykiatri?Scale 8 Right F8 F81314151617181920Ilmeneekö<strong>pahoinvointi</strong>koulussa?OngelmanseurausPahoinvoinnin syyPahoinovinninratkaisuSyy,vanhemmuusRatkaisu,vanhemmuusSyy,yhteiskuntaRatkaisu,yhteiskuntaMeasurementLevel Column Width Alignment Print Format Write FormatScale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8Scale 8 Right F8 F8K_SYYK_RATKAISUpuhu<strong>ja</strong>t_luokitteluVariables in the working file21Syy,koulussa/päväkodissScale 8 Right F8 F8a22Ratkaisu,koulussa/päväkodissScale 8 Right F8 F8a23 Puhu<strong>ja</strong>t Scale 19 Right F8 F8
149Variable ValuesVariable ValuesValuelehtilehti1vuosivuosi1muotomuoto1puhu<strong>ja</strong>tOPETTAJATUTKIJAVANHEMMATLÄÄKÄRITkouluSEURAUS12121231231212123456789101112131415161712312345678912121212345678910111213Labelesshsesshs199920002001199920002001uutinenmielipideuutinenmielipidejärjestöopetta<strong>ja</strong>tutki<strong>ja</strong>kansalainenkunnan/valtion hallinnonvirkamiesvanhempisosiaalityöpsykologit, terapeutitlapset, nuoretpoliisilääkärilastentarhan opetta<strong>ja</strong>terveyden- <strong>ja</strong> sairaanhoitopoliitikkokirkkoisovanhempimuuopetta<strong>ja</strong>erityisopetta<strong>ja</strong>rehtoripsykiatrialääketiedepsykologiafilosofiahistoriakasvatustiedeyhteiskunta- <strong>ja</strong> sosiaalitiedemuuterveystiedeäitiisäkylläeikylläeimielenterveysväkivaltapäihteetkoulunkäynti vaikeudetkoulukiusaaminenpiittaamaton käytösrikollisuussyrjäytyminenhäiriökäytöslapset eivät saa olla enää lapsiamuusaatanan palvontafyysiset oireetValueSYYTRATAKAISUTV_SYYV_RATKAISUY_SYYY_RATKAISUK_SYYK_RATKAISUpuhu<strong>ja</strong>t_luokittelu123412341234567123412345123456123412341234LabelVANHEMMISSAYHTEISKUNNASSAKOULUSSA/PÄIVÄKODISSANUORISSA JA LAPSISAITSESSÄÄNVANHEMMUUDESTAYHTEISKUNNASTAKOLUSTA/PÄIVÄKODISTALAPSISTA JA NUORISTAITSESTÄÄNaikara<strong>ja</strong>tei kuunnella, huomioida lastatyövanhempien ongelmat; päihteet,mielenterveysTYÖTTÖMYYStyöttömyysaikaarajo<strong>ja</strong>kuunteleminenmuuresurssitlama/leikkauksetperhettä ei huomioidakoventunut arvomaailmamuuresurssitaikaisin puuttuminenyhteiskunnan arvojenmuuttuminenresurssite koululletukea <strong>ja</strong> resursse<strong>ja</strong> perheellemuutopettajissakoulun arvoissaei kuriamuuopettajille kuri mahdollisuusopettajien kannettava vastuutapsykososiaalisen työnvahvistaminenmuuTUTKIMUS, JÄRJESTYS JAHALLINTAKASVATUSINSTITUUTIOTJÄRJESTÖT, KANSALAISET,KIRKKO YM.TERVEYDENHUOLTO
150Liite 3Pahoinvointikirjoitusten puhu<strong>ja</strong>t:mielipiteiden kirjoitta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> uutisten sisäiset kerto<strong>ja</strong>tPuhu<strong>ja</strong>t n %Tutki<strong>ja</strong>t 183 18Opetta<strong>ja</strong>t 115 11Kunnan <strong>ja</strong> valtion virkamiehet 98 9Vanhemmat 92 9Sosiaalityö 81 8Kansalaiset 79 8Järjestöt 69 7Lääkärit 65 6Lapset <strong>ja</strong> nuoret 62 6Psykologit <strong>ja</strong> terapeutit 47 5Poliitikot 49 5Poliisit 28 3Terveydenhuolto 24 2<strong>Lasten</strong>tarhanopetta<strong>ja</strong>t 23 2muut 11 1Kirkon edusta<strong>ja</strong>t 9
151Liite 4Pahoinvointikirjoitusten <strong>ja</strong> vanhemmuuskirjoitusten puhu<strong>ja</strong>tKaikki kirjoituksetVanhemmuuskirjoituksetPuhu<strong>ja</strong>t % %Tutkimus, järjestys <strong>ja</strong> hallinto 42 44Kasvatusinstituutiot 28 23Kansalaiset, järjestöt, kirkko ym. 17 17Terveydenhuolto 13 16Yhteensä 100 100
152Liite 5Ratkaisijoina koulu, yhteiskunta <strong>ja</strong> vanhemmat:keinot pahoinvoinnin ongelmaanKoulu pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong>na %Psykososiaalisen työn vahvistaminen 48Opettajille kurimahdollisuudet 21Opettajien kannettava vastuuta 14muut 17yhteensä 100Yhteiskunta pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong>na %Lisää resursse<strong>ja</strong> 33Resursse<strong>ja</strong> koululle 20Aikaisin puuttuminen 19Yhteiskunnan arvomaailman muutos 17Tukea/resursse<strong>ja</strong> vanhemmille 9muut 2yhteensä 100Vanhemmat pahoinvoinnin ratkaisi<strong>ja</strong>na %Rajojen asettaminen 37<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> kuunteleminen/huomioimineneli läsnäolo 28A<strong>ja</strong>n antaminen 24muut 11yhteensä 100
153Kokoaikaiset koulukuraattorit <strong>ja</strong> koulupsykologit kuntasektorillavuosina 1994- 2003Liite 6vuosi n1994 2311996 2211998 2542000 3032002 4012003 445Lähde: Tilastokeskus, Kunnallinen henkilörekisteri
154Koulukuraattorit <strong>ja</strong> koulupsykologit Helsingin kaupungin kouluissavuosina 1994- 2004Liite 7vuosin1994 521995 541996 541997 571998 611999 632000 702001 772002 912003 912004 91Lähde: Helsingin opetusvirasto, Mer<strong>ja</strong>Hallantie
155Liite 8Laukaan mallin <strong>ja</strong> <strong>pahoinvointi</strong>kirjoitusten vertailua"Yhdessä elämään" -periaatteet<strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> pahoinvoinnin eetos(Eskelinen 2000)(HS <strong>ja</strong> ESS, 1999–2001)- "Rikkeitä ei katsota läpi sormien" – Aikaisin puuttuminen- "Tulevaisuuteen voi vaikuttaa" – Vastuunottaminen- "Me itse olemme yhteiskunta: kodinkasvatusvastuu on kaiken lähtökohta"– Vastuuta kodille <strong>ja</strong> vanhemmille- "Lapsi tarvitsee vanhempien aikaa" – Vanhempien annettava lapsille aikaa- "Aikuisten käytettävä auktoriteettiaanvastuullisesti"– <strong>Lasten</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuorten</strong> huomioiminen <strong>ja</strong> kuunteleminen;auktoriteetti mutta ei autoritaarisuus- "Syyttely on ankarasti kielletty" – Ketään (vanhempia) ei haluta syyllistää- "Entiset unohdetaan" – Vrt. ketään ei syyllistetä- "Jokainen tarvitsee tukea" – Vanhemmat tarvitsevat tukea- "Ei haukata liian isoa palaa kerrallaan:yhteistoiminnan opetteleminen vähänkerrallaan - aluksi tutustumalla toisiinvanhempiin."– Vertaistuki