1/2006 - Fingrid

PääkirjoitusRajoilla liikettäSuomessa kantaverkon omistivatkymmenen vuotta sitten valtiollinenImatran Voima Oy ja yksityisen teollisuudenomistama Pohjolan Voima Oy.Nykyistä kantaverkkoyhtiötä muodostettaessayksityinen teollisuus asettiverkosta luopumisen ehdoksi yksityisentahon enemmistön, jotta valtionsuoran omistuksen vaikutus yhtiöntoimintaan ei tulisi liian suureksi. Jos olisi tehty siten kuinRuotsissa ja Norjassa, valtio ohjaisi suoraan sekä suurimmantuottajan että kantaverkkoyhtiön toimintaa.EU:n taholta on arvioitu kantaverkkotoiminnan riippumattomuuttaeri maissa. EU on katsonut, että valtio-omisteisetkantaverkkoyritykset ovat muodollisesti eriytettyjä, muttatavoitteena tulisi olla täysi eriyttäminen suurimmasta, valtionhallitsemasta voimantuottajasta. Täysin eriytettynä EUpiti kantaverkkotoimintaa Suomen ohella vain muutamassamuussa maassa.Suomen ja Ruotsin välisen sähkökaupan pitkät perinteetovat synnyttäneet vahvat siirtoyhteydet maiden välille.Yhteisten suunnitteluperiaatteiden mukaisesti mitoitettuverkko ja liittyjille asetetut vaatimukset ovat varmistaneetteknisesti yhtenäisen voimajärjestelmän näihin maihin. Nämäovat olleet keskeiset perusteet siirtojärjestelmän osalta sille,että pohjoismaisiin markkinoihin voitiin siirtyä varsin nopeasti.Norjassa sen sijaan sähkön vienti oli pitkään rajoitettua.Vahvoja yhteyksiä naapurimaihin ei syntynyt. Norjan sisäisenverkon kehittämistä hallitsi alueellinen ajattelu ja tukeutuminenmuuhun pohjoismaiseen verkkoon, osin suurten rakentamiskustannustentakia. Norjaan ei ole syntynyt Suomen jaRuotsin tavoin yhtenäistä kantaverkkoa.Eriytetty kantaverkkotoiminta alkoi Suomessa, Ruotsissa jaNorjassa likimain samanaikaisesti 1990-luvun alkuvuosina.Suomessa omaksuttu toimintamalli on johtanut siihen, ettäsiirtomahdollisuus länsirajalla on Fingridin investointien ansiostakasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Muiden Pohjoismaidenrajoilla ei ole vastaavanlaisia investointeja tehty läheskäänsamassa laajuudessa. Erityisesti Norjassa verkkoinvestoinnitovat 1990-luvulta alkaen olleet hyvin vähäiset. Siksi pohjoismaistenmarkkinoiden pullonkaulat keskittyvätkin Norjan jaEtelä-Ruotsin välille sekä Tanskan salmiin.Pohjoismaisten kantaverkkoyritysten yhteistoimintajärjes-tön Nordelin vuoden 2004 kehitysohjelman viidestä hankkeestaon jo vuoden 2005 alusta alkaen ollut käynnissä Suomenja Ruotsin välisen toisen merikaapeliyhteyden toteuttaminenyhdessä Svenska Kraftnätin kanssa, muiden odottaessa edelleenliikkeellelähtöä.Pohjoismainen ministerineuvosto tilasi norjalaiselta konsulttiyhtiöltäEconilta selvityksen pohjoismaisen kantaverkkotoiminnanorganisoinnista. Selvityksessä ehdotetaan yhteiseninvestointiyhtiön perustamista Pohjoismaihin. Tämä mallisoveltuu hyvin norjalaisten runsaan miljardin euron investointiohjelmanläpiviemiseen. Ei ole perusteita sille, että suomalainenkansantalous, hoidettuaan omat keskeiseen infrastruktuuriinliittyvät vastuunsa tehokkaasti ja asianmukaisesti,joutuisi perusteetta näiden Norjassa nyt kiireellisiksi todettujenverkkovahvistusten ja rajayhteyksien maksumieheksi.Vapaaehtoisuuteen perustuvalla Nordel-yhteistyöllä on voituluoda Pohjoismaihin toimivat alueelliset markkinat. Suurinosa muuta Eurooppaa on tästä tilanteesta vielä kaukana.Nordelilla on myös ohjelma kehittämistoimista. Linjatut viisiverkkovahvistusta tulee toteuttaa ja pullonkaulatulot käyttäänäihin investointeihin. Järjestelmävastuun yhtenäistämisestäja sen rahoituksen läpinäkyvyydestä on yhteinen näkemys.Siirtojen hallinnan kehittäminen, tasepalvelumallin yhdenmukaistaminenja verkon suunnittelu- ja käyttöperiaatteidentäydentäminen ovat ohjelmassa.Nordelin mahdollisuuksia toteuttaa kehittämistoimia haittaapohjoismaisen lainsäädännön erilaisuus. Lisäksi markkinoideneteenpäinvientiin vaikuttavat keskeisesti maiden erilaisetenergiapoliittiset linjaukset. Norjan hallituksen esittämätnäkemykset korostavat vahvasti kansallista lähtökohtaa.Suomessa on nähty tärkeäksi kehittää pohjoismaisia markkinoitayhteisen hyödyn pohjalta. Myös Nordelin toiminnassakansalliset tavoitteet ovat vahvistuneet. Niitä ei tule meilläkäänunohtaa. Fingrid pitää suomalaisten toimijoiden kannaltatärkeänä mm. sitä, että Suomi ja Ruotsi erkanevat mahdollisimmanharvoin eri hinta-alueiksi. Lisäksi Suomen nykyinenlauhdutusvoimakapasiteetti tulee pitää toimintakunnossaja -valmiudessa. Tarve tähän tuli selvästi esille tammikuunpakkasviikon aikana, jolloin sähkön tuontiin tehtyjä rajoituksiajouduttiin korvaamaan lauhdelaitoksia käynnistämällä.Fingrid on pitäytynyt tarkasti TSO*-toiminnan perustehtävässäja optimoinut toimintamallit tätä vastaavasti. Tuloksenaon yhtiön kuuluminen kiistatta maailman kantaverkkotoimi-3 * TSO = Transmission System Operator,järjestelmävastuullinen kantaverkkoyhtiö.