Kerhotiloista toimintakeskuksiin - Nuorisotutkimusseura

MERJA KYLMÄKOSKIkana olleet opettajat – eli HUMAK:n Suolahden yksikön, JAMK:n sosiaalialan ja DIAK:n Pieksämäenyksikön edustajat – ovat olleet aktiivisesti mukana toiminnassa. Yhteistyö Jyväskylän ammattikorkeakoulunsosiaalialan kanssa oli Tilaa nuorille -hankkeen kannalta arvokasta myös hankkeenväliseminaarin käytännön järjestelyissä: JAMK:n sosiaaliala tarjosi seminaaritilan hankkeelle tilanteessa,jossa vapaata tilaa ei muualta löytynyt. Jostakin syystä HUMAK:n Korpilahden yksikön kanssaei hankeaikana yrityksistä huolimatta saatu solmittua yhtä toimivaa yhteistyösuhdetta kuin Suolahdenyksikön. Suolahden yksikön kanssa yhteistyö oli temaattisesti helppoa sen nuorisotyöpainotteisuudenvuoksi, mutta myös Korpilahden yksikön kanssa yritettiin hakea yhteistyötä kulttuurintuottamiseenkeskittyneen yksikön vahvuusalueisiin liittyvillä opinnäyteteemoilla, kuten esimerkiksi nuorisotilan sisäiseenviestintään, matalan kynnyksen mediapajaan tai nuorten taidenäyttelytoiminnan julkisuuskuvaantai nuorisoteatteritoimintaan liittyneillä aiheilla. Myös valokuvanäyttelyprojektia tarjottiin useampaankertaan HUMAK:n Korpilahden yksikön opiskelijoiden tehtäväksi hankkeeksi. Suolahden yksikönkanssa syntynyt yhteistyö oli hyvin sujuvaa ja erittäin laadukasta. Yksikön yliopettaja ja lehtoritolivat aktiivisia ja innostuneita yhteistyöstä ja tukivat sitä kaikin tavoin. Hankkeen aikana Nuorisotutkimusverkostonja Suolahden yksikön välille syntynyttä hyvää yhteistyösuhdetta kannattaisikin jatkaajossakin muodossa Tilaa nuorille -hankkeen päättymisen jälkeen. Opetuksen ja tutkimuksen rajapintatarjoaa monenlaisia yhteistyömahdollisuuksia sekä käytännön tutkimus- ja kehitystyön osalta ettäoppimateriaalin ja muiden julkaisujen tuottamisen osalta. Myös pienimuotoinen opettaja- tai tutkijavaihtosekä koulutustoiminta saattaisi olla hyvä yhteistyömuoto.Opinnäyteyhteistyö ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kanssa oli osin hieman haasteellista.Osa opiskelijoista ei sitoutunut kunnolla opinnäytteen tekemiseen tai opintopiirityöskentelyyn. Opintopiiritapaamisiinei aina muistettu ilmoittautua, kuten oli pyydetty, tai niistä jäätiin pois ilmoittautumisestahuolimatta. Oli myös hyvin työlästä saada opiskelijoita esittelemään omia töitään hankkeen väliseminaariin.Jostain syystä valtaosa heistä ei ymmärtänyt, millainen mahdollisuus heille tarjoutui markkinoidatyötään ja itseään alueen oman alansa toimijoille. Opintopiiritapaamisten sisällön suunnittelunkannalta oli turhauttavaa, että opiskelijoiden paikalle tulo oli epäselvää aina tapaamisten alkamishetkeenasti.Hankkeelle tehtävät opinnäytteet olivat työelämäyhteistyötä. Siksi olikin erityisen ikävää, ettäopintopiirityöskentelyssä ei noudatettu työelämän pelisääntöjä, joihin kuuluu muun muassa palavereihinosallistuminen tai ainakin ajallaan asiallisesta esteestä ilmoittaminen. Työelämässä esimerkiksihaluttomuutta liikkua pakkassäässä ei varmasti pidettäisi riittävänä poissaolon syynä. Osa opiskelijoistataas ei tuntunut ymmärtävän, että opintopiiritapaamiset ovat tilaisuuksia, joissa voi keskustellamahdollisista opinnäytteeseen liittyvistä ongelmista, tai ylipäätään työstää opinnäytettä eteenpäin opettajienja sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka käsittelevät työssään samoja kysymyksiä. Nämä opiskelijatmielsivät opintopiirin paikaksi, jossa esitellään valmista tekstiä. Tässä suhteessa yliopistojen jaammattikorkeakoulujen seminaarikulttuurit tuntuvat eroavan toisistaan. Se on valitettavaa, sillä samanaihepiirin parissa ahertavilla opiskelijoilla on paljon annettavaa toisilleen, samoin myös eri oppilaitostenopettajien konsultointimahdollisuus on arvokas tuki oman työn tekemiselle. Toinen selitys opiskelijoidenlaimeaan opintopiiriosallistumiseen lienee, että opintopiirityöskentelyä ei ollut opintoviikkoistettuammattikorkeakouluissa. Mikäli vastaavanlaisia yhteistyöhankkeita toteutetaan jatkossakin, opiskelijoidenläsnäoloon perustuva työskentely pitäisi ehdottomasti opintoviikkoistaa, jotta heidän osallistumisaktiivisuutensaolisi riittävä mielekkään työskentelyryhmän aikaansaamiseksi. Näistä ongelmistahuolimatta huomattava osa hankkeen opiskelijoista hoiti osuutensa äärimmäisen hyvin ja tunnollisesti.Lisäksi valtaosa opinnäytetyönsä aloittaneista opiskelijoista sai työnsä myös valmiiksi. He olivathyvin sitoutuneita opinnäytetyöskentelyyn siitäkin huolimatta, että jotkut heistä joutuivat hankkimaanaineistonsa eri nuorisotilalta kuin etukäteen oli suunniteltu, koska alkuperäiseltä nuorisotilalta kerättyaineisto jäi liian vähäiseksi tai tila suljettiin.Kaiken kaikkiaan kaksivuotinen hankekausi oli kiinnostava ja työntäyteinen yhteistyökokeilu.Kokemukset olivat positiivisia, ja vastaavanlaisten yhteistyökuvioiden hakeminen olisi mielekästä vas-6