Teknisten parametrien vaikutus uutiskuvan viestiin eri ...

TEKNILLINEN KORKEAKOULUAutomaatio- ja systeemitekniikan osastoMari LaineTEKNISTEN PARAMETRIEN VAIKUTUS UUTISKUVANVIESTIIN ERI KATSELUKONTEKSTEISSADiplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksidiplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 27.5.2004.Työn valvojaProfessori Pirkko Oittinen

TEKNILLINEN KORKEAKOULUAutomaatio- ja systeemitekniikan osastoTekijäMari LaineTyön nimiDIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄPäivämäärä27.5.2004Sivumäärä125Teknisten parametrien vaikutus uutiskuvan viestiin eri katselukonteksteissaProfessuuriViestintätekniikkaTyön valvojaProfessori Pirkko OittinenKoodiAS-75Diplomityön tavoitteena oli selvittää erilaisten teknisten parametrien vaikutustauutiskuvan viestiin eri katselukonteksteissa. Tutkittavat tekniset parametrit olivat värinkirkkaus, kontrasti ja kylläisyys sekä kuvan koko, rajaus ja terävyys.Katselukonteksteina olivat erilaiset, esim. sanomalehteä lukiessa ilmenevät tavatkatsoa kuvia: niiden nopea silmäily, vapaa katselu kuviin syventyen, sekä esim. tekstiäluettaessa lähistöllä olevien kuvien näkyminen periferianäön alueella. Tutkimuksessakeskityttiin henkilöitä sisältäviin, liikkumattomiin uutiskuviin.Työn kirjallisuusosassa käsiteltiin kuvan viestiä, uutiskuvaa ja teknisiä parametrejaerityisesti viestinnän, kuvaviestinnän ja kuvajournalismin alojen kirjallisuudenpohjalta. Kuvan katsomisprosessia ja erilaisia katselukonteksteja käsiteltiinkognitiivisen ja havaintopsykologian kannalta.Työn kokeellisessa osassa teknisten parametrien vaikutusta uutiskuvan viestiinselvitettiin koehenkilöiden avulla kahdella erillisellä kokeella. Koehenkilöt jaettiinsatunnaisesti kahteen ryhmään, joille näytettiin tietyn parametrin suhteen eri tavoinkäsitellyt versiot samoista kuvista. Ensimmäisessä kokeessa koehenkilöt arvioivatkuvia valitsemalla niistä nopean silmäyksen jälkeen visuaalisesti erottuvimman jasyventyneen katselun jälkeen merkityksen kannalta tärkeimmän kohteen. Toisessakokeessa periferianäön alueella nähdyistä kuvista valittiin visuaalisesti erottuvinkohde, ja lisäksi kuvia arvioitiin vapaasti kuvaillen sekä vastakkaisten adjektiiviparienavulla.Kokeissa ilmeni, että teknisten parametrien säädöllä oli vaikutusta kohteidenvisuaaliseen erottuvuuteen useammin kuin kohteiden tärkeyteen. Värikylläisyyden,rajauksen ja terävyyden säädöillä oli tehdyissä kokeissa keskimäärin eniten vaikutustakohteen erottuvuuteen tai tärkeyteen. Periferianäön alueella nähtynä värikylläisyydensäädöllä oli eniten vaikutusta kohteiden erottuvuuteen ja kuvasta välittyväänvaikutelmaan.

HELSINKI UNIVERSITY OF TECHNOLOGYDepartment of Automation and Systems TechnologyABSTRACT OFMASTER’S THESISAuthorMay 27 th , 2004Mari LaineNumber of pages125Title of ThesisInfluence of technical parameters on the messages of news photographs in differentviewing contextsDateProfessorshipMedia TechnologySupervisorProf. Pirkko OittinenProfessorship codeAS-75The goal of this Master’s Thesis was to investigate the influence of different technicalparameters on the messages of news photographs in different viewing contexts. Thetechnical parameters included color brightness, contrast and saturation, image size,cropping and sharpness. Different viewing contexts occur for example while reading anewspaper. Photographs can be glanced at very quickly, they can be viewed in a moreconcentrated manner, or they can be present in the peripheral visual field. The researchconcentrated on still news photographs including people as subjects.The literature survey discussed the messages of images, news photographs anddifferent technical parameters based on literature mainly in the fields ofcommunication, visual communication and photojournalism. The perceptual process ofviewing images and different viewing contexts were discussed based on literature inperceptual and cognitive psychology.Two experiments were conducted in order to study the influence of technicalparameters on the messages of news photographs. The participants were randomlydivided into two groups of subjects. Each photograph was digitally manipulated interms of a single parameter and different versions of the same photograph werepresented to the groups. In the first experiment subjects evaluated the photographs bychoosing their visually most salient element (e.g. a person or an object) after a rapidpresentation of the photograph and the most important element after viewing thephotograph freely without a time limit. In the second experiment photographs werepresented in the subjects’ peripheral visual field. The subjects chose their visuallymost salient elements, described the photographs verbally and judged their impressionof the photographs using bipolar adjectives.The technical parameters generally had more influence on the visual salience ofelements than on their importance. Adjustments of saturation, cropping and sharpnessgenerally influenced an element’s salience or importance the most. When thephotographs were seen in the peripheral visual field, saturation had the most influenceon the salience of elements and the subjects’ impressions of the photographs.

AlkusanatTämä diplomityö on tehty Teknillisen Korkeakoulun Viestintätekniikan laboratoriossa osanaTekesin rahoittamaa CISA-projektia.Haluan osoittaa tuhannet kiitokset professori Pirkko Oittiselle mielenkiintoisen aiheentarjoamisesta, asiantuntevasta opastuksesta ja kannustavista keskusteluista.Työn kokeellista osaa ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman koehenkilöitä. Kiitos kaikillekokeisiin osallistuneille!Kiitän Viestintätekniikan laboratorion koko henkilökuntaa mahtavan työilmapiirin luomisesta.Mukavampia työtovereita ei voisi toivoa! Erityiskiitokset Leenalle piristävästä seurasta jaHenkalle neuvoista ja kannustuksesta.Kiitokset vanhemmilleni kaikesta tuesta.Román, kiitos kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. TQM.Espoossa 26.5.2004Mari Laine

SISÄLLYSLUETTELO1 JOHDANTO........................................................................................................................ 11.1 Taustaa....................................................................................................................... 11.2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteuttaminen.................................................................... 11.3 Työn rakenne ............................................................................................................. 22 VIESTI ................................................................................................................................ 32.1 Viestin määritelmä..................................................................................................... 32.2 Viestit viestinnän teoriassa ........................................................................................ 32.3 Viestin muodostuminen merkityksistä....................................................................... 62.3.1 Merkit, koodi ja kulttuuri merkityksen muodostajina .................................... 62.3.2 Merkityksen tasot ........................................................................................... 73 KUVAN VIESTI................................................................................................................. 93.1 Kuvan tasot ................................................................................................................ 93.2 Kuvan merkitykset ja koodit...................................................................................... 93.3 Kuvan konteksti ....................................................................................................... 103.4 Kuvan merkitystä luovat tehtävät ............................................................................ 113.4.1 Sommittelu ................................................................................................... 123.4.2 Sanaton viestintä........................................................................................... 133.5 Värien vaikutus kuvan viestiin ................................................................................ 133.6 Kuvan vastaanottaja viestin tulkitsijana .................................................................. 154 UUTISKUVA.................................................................................................................... 164.1 Yleistä ...................................................................................................................... 164.2 Uutiskuvan tyyppejä ................................................................................................ 174.3 Uutiskuvan arvo ja kiinnostavuus............................................................................ 184.4 Uutiskuvan viesti ja sen tasot................................................................................... 204.5 Uutiskuvan digitaalinen käsittely............................................................................. 235 VISUAALINEN HAVAITSEMINEN.............................................................................. 265.1 Havaitseminen kognitiivisena prosessina ................................................................ 265.1.1 Havaintoprosessi........................................................................................... 265.1.2 Muistin rakenne ja toiminta.......................................................................... 275.2 Näköjärjestelmän toiminta....................................................................................... 285.3 Kirkkauden ja kontrastin havaitseminen.................................................................. 295.4 Värien havaitseminen .............................................................................................. 315.5 Visuaalisten havaintojen jäsentyminen.................................................................... 315.5.1 Objektien havaitsemisen teorioita ................................................................ 315.5.2 Värien merkitys objektien ja kuvien tunnistuksessa .................................... 325.5.3 Hahmojen ryhmittely ja erottelu hahmolakien avulla .................................. 335.5.4 Syvyyden havaitseminen.............................................................................. 336 KUVAN VISUAALINEN HAVAITSEMINEN ERI KONTEKSTEISSA...................... 366.1 Silmänliikkeet kuvaa vapaasti katsottaessa ............................................................. 36

6.1.1 Näkökentän alueet ........................................................................................ 366.1.2 Fiksaatiot, sakkadit ja fiksaation aikaiset silmänliikkeet ............................. 366.1.3 Fiksaatioiden sijainnin ja jakautumisen määräytyminen.............................. 376.2 Visuaalinen havaitseminen periferianäön alueella .................................................. 386.3 Ajan merkitys kuvien katsomisessa......................................................................... 407 TUTKIMUSMENETELMÄT........................................................................................... 427.1 Yleistä ...................................................................................................................... 427.2 Kuvan tekniset parametrit........................................................................................ 437.2.1 Kirkkaus ....................................................................................................... 437.2.2 Kontrasti ....................................................................................................... 447.2.3 Värikylläisyys............................................................................................... 447.2.4 Koko ............................................................................................................. 457.2.5 Rajaus ........................................................................................................... 467.2.6 Terävyys ....................................................................................................... 477.3 Katselukontekstit ..................................................................................................... 487.3.1 Kuvan silmäily.............................................................................................. 487.3.2 Kuvaan syventyminen .................................................................................. 487.3.3 Kuvan katsominen periferianäön alueella .................................................... 497.4 Kuvan subjektiivinen arviointi................................................................................. 497.4.1 Erottuvimman tai tärkeimmän kohteen valinta ............................................ 497.4.2 Kuvasta välittyvän vaikutelman arviointi..................................................... 517.5 Tilastollinen analyysi............................................................................................... 537.5.1 Fisherin eksakti testi..................................................................................... 537.5.2 Odotusarvon t-testi ....................................................................................... 547.5.3 Approksimatiivinen kahden riippumattoman keskiarvon erotuksen t-testi.. 547.5.4 Wilcoxonin rankisummatesti........................................................................ 557.5.5 Pearsonin tulomomenttikorrelaatio .............................................................. 558 SILMÄILY- JA SYVENTYMISKOE.............................................................................. 568.1 Koeasetelma............................................................................................................. 568.1.1 Esikoe ........................................................................................................... 568.1.2 Koeaineisto................................................................................................... 578.1.3 Koehenkilöt .................................................................................................. 648.1.4 Koeympäristö ............................................................................................... 648.1.5 Kokeen kulku................................................................................................ 658.2 Silmäilykokeen tulokset........................................................................................... 668.2.1 Erottuvimman kohteen valinta ..................................................................... 668.2.2 Sisällön tunnistaminen.................................................................................. 718.2.3 Koehenkilöiden kommentteja....................................................................... 718.3 Syventymiskokeen tulokset ..................................................................................... 738.3.1 Tärkeimmän kohteen valinta ........................................................................ 738.3.2 Koehenkilöiden kommentteja....................................................................... 788.4 Katsomisajan ja arviointiperusteen vaikutus kohteen valintaan.............................. 799 PERIFERIANÄKÖKOE................................................................................................... 829.1 Koeasetelma............................................................................................................. 829.1.1 Esikoe ........................................................................................................... 82

9.1.2 Koeaineisto................................................................................................... 839.1.3 Koehenkilöt .................................................................................................. 909.1.4 Koeympäristö ............................................................................................... 919.1.5 Kokeen kulku................................................................................................ 939.2 Tulokset ................................................................................................................... 949.2.1 Erottuvimman kohteen valinta ..................................................................... 949.2.2 Kuvan välittämän vaikutelman arviointi ...................................................... 999.2.3 Kuvan sisällön ymmärtäminen................................................................... 1069.2.4 Kuvan sisällön ja tunnelman välittyminen ................................................. 1069.2.5 Koehenkilöiden kommentteja..................................................................... 10810 JOHTOPÄÄTÖKSET..................................................................................................... 11310.1 Koeasetelman arviointi .......................................................................................... 11310.2 Silmäilykoe ............................................................................................................ 11410.3 Syventymiskoe....................................................................................................... 11510.4 Periferianäkökoe .................................................................................................... 11611 YHTEENVETO .............................................................................................................. 118LÄHDELUETTELO .............................................................................................................. 119LIITTEETcd-rom

11 JOHDANTO1.1 TaustaaTämä diplomityö on osa Kuvatuotannon tehokkuus ja laatu -projektia (Content-Based ImageSelection and Adjustment – CISA). Projektissa tehtävän tutkimuksen kokonaistavoitteena onnostaa uutistoimituksen kuvatuotannon monimuotoisuutta ja automaatioastetta. Tavoitteena onkehittää ratkaisuja tiettyä aihetta esittävään, digitaalisessa muodossa olevaan kuvajoukkoonkohdistuvaan kuvanvalintaan. Tähän liitetään kuvien korkean tason käsittely, jonka tarkoituson digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin saada kuva välittämään haluttuja viestejä. Tämä työkuuluu projektin kolmanteen osa-alueeseen, ”teknisten parametrien vaikutus kuvanvälittämään viestiin”. Muita tutkimuksen osa-alueita ovat kuva-analyysiin pohjautuvauutiskuvien valinta ja sisältöpohjainen säätö, sekä kuvanvalintaan liittyvän tietämyksenhyödyntäminen toimitusjärjestelmässä.1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja toteuttaminenTutkimuksen tavoitteena oli selvittää tiettyjen teknisten parametrien säädön vaikutusta siihen,minkälaisen viestin uutiskuva välittää katsojalle eri katselukonteksteissa. Tutkimuksentoteuttamisen kannalta olennaisia asioita olivat kuvan viesti, uutiskuvan ominaisuudet, kuvankatsomisprosessi, erilaiset katselukontekstit sekä tekniset parametrit. Tutkimus jakautuikirjallisuuspohjaiseen ja kokeelliseen osaan. Kirjallisuuspohjainen osa käsitteli kuvan viestiä,uutiskuvaa ja teknisiä parametreja mm. viestinnän, kuvaviestinnän ja kuvajournalismin alojenkirjallisuuden pohjalta, sekä kuvan katsomisprosessia ja erilaisia katselukontekstejakognitiivisen ja havaintopsykologian kannalta. Kokeellisessa osassa selvitettiinkoehenkilöiden avulla, miten tekniset parametrit vaikuttavat siihen, minkälaisia viestejäuutiskuvat välittävät katsojille.Uutiskuvan viesti luodaan suurelta osin kuvan ottamisen hetkellä. Kuvan sommittelu, johonvaikuttavat esim. kohteiden fyysiset ominaisuudet kuten koko, muoto ja väri, kameran jakohteiden sijainti sekä kohteiden sijainti suhteessa toisiinsa, määräytyy pitkälti, kun kuvaotetaan. Lisäksi kuvan sisällöllä ja asiayhteyksillä on luonnollisesti voimakas vaikutus viestiin.Tekniset parametrit, joita voidaan digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin säätää valmiissakuvassa, voivat kuitenkin vaikuttaa esim. kuvan sommitteluun ja tunnelmaan ja siten myöskuvan viestiin. Tällaisiin parametreihin lukeutuvat väreihin liittyvät ominaisuudet sekä tietytmuut sommittelulliset tekijät kuten kuvan koko, rajaus ja terävyys.Katselukonteksteilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa erilaisia esim. sanomalehteä lukiessailmeneviä tapoja katsoa kuvia. Lehteä selaillessa kuvia silmäillään nopeasti. Silmäilyntuloksena valitaan kuvat, joita katsotaan keskittyneesti. Kun lehden lukemiseen keskitytään,

2luettavan tekstin lähistöllä näkyy yleensä kuvia, jotka saattavat kiinnittää huomion, vaikkakatsetta ei olisikaan kohdistettu niihin.CISA-projektissa tutkimus on rajattu päivittäisuutisoinnin kuva-aineistoon, ja tässätutkimuksessa rajausta tiukennettiin keskittymällä henkilöitä sisältävään päivittäisuutisoinninliikkumattomaan kuva-aineistoon ilman tekstin avulla luotua asiayhteyttä. Työssä tutkittiin siisyksittäisiä uutiskuvia.1.3 Työn rakenneTyö jakautuu kymmeneen lukuun, joista luvut 2-6 käsittelevät teoriaa ja luvut 7-10 kokeellistaosaa. Luvussa 2 käsitellään viestiä ja esitetään erilaisia näkökulmia siitä, mitä viestit ovat, jamitä ne erityisesti viestinnän teoriassa tarkoittavat. Luvussa 3 käsitellään kuvan viestiä, johonvaikuttavat mm. kuvan eri tasot merkityksineen sekä asiayhteys. Luvussa 4 käsitelläänuutiskuvaa; sen määritelmää, eri tyyppejä ja ominaisuuksia. Luvussa käsitellään myöserityisesti uutiskuvan viestiä.Luvussa 5 käsitellään visuaalisesta havaitsemisesta. Visuaalinen havaitseminen esitetään ensinkokonaisuudessaan kognitiivisena prosessina. Tämän jälkeen esitetään näköjärjestelmäntoimintaa ja visuaalista havaitsemista alhaiselta tasolta lähtien värien havaitsemiseen javisuaalisten havaintojen jäsentymiseen asti. Luvussa 6 käsitellään kuvan visuaalistahavaitsemista tässä tutkimuksessa käsiteltävissä eri konteksteissa.Luvussa 7 esitellään työn kokeellisen osan tutkimusmenetelmät. Luvussa esitetään tutkittavattekniset parametrit, katselukontekstit, käytetyt arviointimenetelmät sekä tulosten analysoinninmenetelmät. Tehdyt kokeet ja niiden tulokset käsitellään luvuissa 8 ja 9. Johtopäätöksetesitetään luvussa 10 ja työn yhteenveto luvussa 11.

32 VIESTI2.1 Viestin määritelmäTermiä viesti käytetään monella eri tavalla asiayhteydestä riippuen. Suomen kielenperussanakirja (Haarala et al., 1994) määrittelee viestin seuraavalla tavalla: ”varsinkin muutenkuin välittömästi, henkilökohtaisesti perille toimitettava tai saapuva tieto, sanoma, tiedotus,ilmoitus, uutinen tms.” Viestin voidaan myös käsittää olevan ”jonkin asian lavea merkitys;suorasti tai epäsuorasti ilmaistu keskeinen teema tai merkittävä näkökohta; erityisestisellainen, jolla on poliittista, sosiaalista tai moraalista merkitystä” (Simpson et al., online).Merkitys puolestaan voidaan määritellä seuraavasti: ”se mitä jokin tarkoittaa, ilmaisee, esittää,symboloi; sanan tai ilmauksen informaatiosisältö; yleensä sisältö, olemus” (Haarala et al.,1993).2.2 Viestit viestinnän teoriassaTässä työssä viestejä tarkastellaan viestinnän kannalta. Viestintä määritellään yleisesti viestienvälityksellä tapahtuvaksi sosiaaliseksi vuorovaikutukseksi (Fiske, 1998). Viesti voidaanviestintätutkimuksen piirissä käsittää näkökulmasta riippuen eri tavoin. Taulukkoon 1 onkoottu Fisken (1998) esittämiä kahden eri viestinnän tutkimuksen koulukunnan(prosessikoulukunta ja semioottinen koulukunta) näkemyksiä viestinnästä ja viestistä. Ns.prosessikoulukunta ajattelee viestintää prosessina ja viestien siirtona. Semioottinen koulukuntanäkee viestinnän merkitysten luomisena viesteissä. Prosessikoulukunnalle viesti on asia, jokasiirtyy viestintäprosessissa. Semiootikot ajattelevat viestiä merkkirakennelmana ja osanajärjestelmää, jossa se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ulkoisen todellisuuden sekätuottajansa tai lukijansa kanssa. Prosessikoulukunnan näkökulmasta viestin lähettäjä onerittäin tärkeä, koska juuri lähettäjän tarkoitusperä, eli se, mitä merkityksiä hän viestiinsisällyttää, tekee viestistä viestin. Semioottisen koulukunnan kannalta viestin merkityksetsyntyvät vasta vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa. Tärkeää on siis se, miten viestinvastaanottaja tulkitsee viestin.Taulukko 1. Kahden viestinnän tutkimuksen koulukunnan näkemyksiä viestinnästä, viestistä janiiden tutkimuksesta (Fiske, 1998)ViestintäViestiProsessikoulukuntaViestien siirto; prosessi, jossa henkilövaikuttaa toisen henkilönkäyttäytymiseen tai mielentilaan.Se, mikä siirtyy viestintäprosessissa;se, minkälaisia merkityksiä lähettäjäluo viestiinSemioottinen koulukuntaMerkitysten tuottaminen ja vaihto;merkitysten luominen viesteissäMerkkirakennelma; osasuhdejärjestelmää, jonka muut osatovat ulkoinen todellisuus jatuottaja/lukija

4Mikä määrittääjonkin viestiksi?TutkimuskohdeProsessikoulukuntaLähettäjän tarkoitusperä (julkilausuttutai -lausumaton, tietoinen taitiedostamaton)Miten lähettäjät ja vastaanottajatkoodaavat ja tulkitsevat viestejä;miten viestien välittäjät käyttävätviestintävälineitä ja -kanaviaSemioottinen koulukuntaVuorovaikutus vastaanottajienkanssa (jolloin merkitykset syntyvät)Viestien ja ihmisten toimintavuorovaikutuksessa merkitystentuottamiseksiViestintämalleista tunnetuin on Shannonin ja Weaverin (1949) kehittämä yleinenviestintämalli (kuva 1). Malli sisältää informaatiolähteen, joka valitsee viestin lähetettäväksi.Lähetin muuntaa viestin signaaliksi, joka siirtyy kanavaa pitkin vastaanottimeen. Vastaanotinmuuntaa signaalin takaisin ymmärrettävissä olevaksi viestiksi, joka saavuttaa määränpäänsäeli vastaanottajan. Hälylähde aiheuttaa kanavaan hälyä, joka voi muuttaa ja vääristää viestiä.Shannon ja Weaver tutkivat, miten tiettyä fyysistä kanavaa pitkin voidaan lähettäämaksimimäärä informaatiota. Mallin lähtökohta oli siis varsin tekninen. Sitä voidaan kuitenkinsoveltaa kaikenlaiseen viestintään. (ref. Fiske, 1998)InformaatiolähdeLähetinKanavaVastaanotinMääränpääViestiSignaaliVastaanotettusignaaliViestiHälylähdeKuva 1. Shannonin ja Weaverin yleinen viestintämalli (Shannon & Weaver, 1949)Lasswellin vuonna 1948 kehittämää viestintämallia (ref. Fiske, 1998) voidaan sanoasanalliseksi versioksi Shannonin ja Weaverin mallista. Malli on tiivistettävissä lauseeseen”kuka - sanoo mitä - minkä kanavan välityksellä - kenelle - millä vaikutuksella?” Molemmissamalleissa esiintyvät viestinnän välttämättömät osapuolet: lähettäjä, viesti, kanava javastaanottaja.Jakobsonin vuonna 1960 kehittämä viestintämalli (ref. Fiske, 1998) sijoittuu prosessi- jasemioottisen ajattelun välimaastoon. Mallin mukaan puhuttelija (lähettäjä) lähettää viestinpuhuteltavalle (vastaanottaja). Viesti viittaa muuhun kuin itseensä, eli sillä on konteksti(asiayhteys). Kontakti on sekä fyysinen kanava, joka yhdistää puhuttelijan ja puhuteltavan,että psykologinen yhteys heidän välillään. Kontakti on siis väline viestin välittämiselle. Viestion rakennettu yhteisen merkitysjärjestelmän eli koodin avulla. Puhuttelija siis koodaa viestin,ja puhuteltava ”uloskoodaa” eli tulkitsee sen. Koodeja käsitellään tarkemmin kohdassa 2.3.1.

5Jakobson määritteli viestinnälle myös kuusi erilaista tehtävää (ref. Fiske, 1998; Nordström,1989):- Emotiivinen eli ilmaisutehtävä kuvaa puhuttelijan suhdetta viestiin, eli sitä, mitenviestin lähettäjä ilmaisee itseään viestissä. Lähettäjän henkilökohtaiset ominaisuudetkuten asenteet ja asema vaikuttavat siihen, miten viesti toteuttaa emotiivistatehtäväänsä.- Referentiaalinen eli viittaustehtävä tarkoittaa viestin suhdetta todellisuuteen ja on sitenerityisen tärkeä asiaviestinnässä, jonka tulisi olla objektiivista ja vastata todellisuuttamahdollisimman tarkasti.- Poeettinen tehtävä on keskeinen esteettisessä viestinnässä. Painopiste on tällöinviestissä itsessään. Viesti ilmaistaan tietyllä tavalla, koska se on esteettisestimiellyttävämpää.- Faattinen tehtävä liittyy lähettäjän ja vastaanottajan välisen kontaktin ylläpitoon, elisen tarkoituksena on pitää viestintäkanava auki.- Metakielellinen tehtävä liittyy olennaisesti koodeihin. Se kertoo, mitä koodia viestikäyttää, jotta vastaanottaja osaisi tulkita viestin oikein.- Konatiivinen eli vaikuttamistehtävä tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, miten viestivaikuttaa vastaanottajaan. Vaikuttamistehtävä on keskeinen esim. propagandassa.Kuvassa 0 nähdään kaavio viestinnän perustekijöistä ja niiden tehtävistä.Konteksti- referentiaalinenLähettäjä- emotiivinenViesti- poeettinenKontakti- faattinenKoodi- metakielellinenVastaanottaja- konatiivinenKuva 2. Viestinnän perustekijät ja niiden tehtävät Jakobsonin mukaan (ref. Fiske, 1998;Nordström, 1989)

2.3 Viestin muodostuminen merkityksistä62.3.1 Merkit, koodi ja kulttuuri merkityksen muodostajinaSemioottisen koulukunnan tutkimuksen perusmenetelmä on semiotiikka eli merkkioppi.Semioottisen tutkimuksen pääkohteet ovat merkit, koodit ja kulttuuri. Merkki on fyysinen,havaittavissa oleva objekti, joka viittaa johonkin. Merkillä on siis aina merkitys. Semiotiikassatutkitaan merkkien erilaisia muunnelmia, merkkien tapoja välittää merkityksiä ja ihmistensuhtautumista merkkeihin. (Fiske, 1998)Charles Sanders Peirce, jota pidetään Yhdysvaltalaisen semiotiikan perustajana, jaotteli merkitkolmeen luokkaan. Eri luokkien merkeillä on erilainen suhde kohteeseensa, eli siihen, mihinne viittaavat. Peircen merkkiluokat ovat (ref. Fiske, 1998):1. Ikonit, jotka muistuttavat kohdettaan. Valokuva on esimerkki ikonista.2. Indeksit, joilla on suora, osoittava yhteys kohteeseen. Esimerkiksi savu on tulenindeksi.3. Symbolit, joiden viittaus kohteeseen on sopimuksen tulosta ja siten keinotekoinen.Symbolijärjestelmiin kuuluvat sekä esittävät symbolit, kuten kuvakirjoituksen merkit, ettäabstraktit symbolit, kuten kirjaimet ja numerot (Dondis, 1973). Esittäviä ja abstraktejasymboleja voidaan Waren (2000) mukaan kutsua myös sensorisiksi eli aistinvaraisiksi jakeinotekoisiksi symboleiksi. Sensoristen symbolien ilmaisullinen voima on siinä, että niitävoidaan tulkita pelkän havaitsemisen perusteella, ilman niiden merkityksen erillistä opettelua.Kaikki kolme merkkiluokkaa voivat myös esiintyä yhdessä merkissä (Fiske, 1998). Monetliikennemerkit ovat esimerkkejä tästä. Niiden värit ja muodot ovat symbolisia. Sininen väri japyöreä muoto yhdessä symboloivat määräystä, kun taas punakeltainen kolmio on varoituksensymboli. Kuvan 3 liikennemerkki on sovittu symboli pyörätielle ja jalkakäytävälle.Liikennemerkin polkupyörä ja ihmiset kuitenkin muistuttavat kohdettaan ja ovat siten ikonisiamerkkejä. Elävässä elämässä liikennemerkki toimii myös sen pyörätien ja jalkakäytävänindeksinä, jonka yhteyteen se on sijoitettu.

7Kuva 3.Liikennemerkki ”pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain”, joka on samalla ikoni, indeksi jasymboli (Tiehallinto, Online)Merkit sekä niiden käyttämisen säännöt ja tavat yhdessä muodostavat koodin elimerkitysjärjestelmän. Merkkien koodaukseen liittyen keskeisiä merkkien välisiä suhteitakuvaavia käsitteitä ovat paradigma ja syntagma. Paradigma on merkkien joukko ja syntagmaon useista paradigmoista valittujen merkkien yhdistelmä. Esim. ihmisen asukokonaisuus on erivaatekappaleiden (esim. paidat, housut, kengät) paradigmoista valittujen yksikköjen syntagma.Viestin luominen edellyttää aina valintaa paradigmasta ja yhdistelyä syntagmaksi. (Fiske,1998)Koodit voidaan jaotella esittäviin ja suoriin koodeihin. Esittävät koodit koostuvat ikonisista jasymbolisista merkeistä ja toteuttavat viestinnän referentiaalista tehtävää. Suorat kooditkoostuvat indeksisistä merkeistä ja toteuttavat erityisesti viestinnän konatiivista ja emotiivistatehtävää. Kohdassa 3.4.2 käsitellään tarkemmin sanatonta viestintää, jonka eri keinoilla suoriakoodia pääasiassa välitetään. (Fiske, 1998)Koodit perustuvat sopimuksiin ja käyttäjiensä yhteiseen kulttuurilliseen taustaan. Kooditvoivat olla käyttäytymistä sääteleviä, kuten erilaiset säännöt ja lait, tai merkityksellistäviä.Viestien kannalta olennaisia ovat merkityksellistävät eli merkityksiä välittävät koodit.Semioottisen tutkimuksen kolmas pääkohde eli kulttuuri on tärkeä, koska juuri sen sisällämerkit ja koodit toimivat. (Fiske, 1998)2.3.2 Merkityksen tasotRanskalainen semiootikko Roland Barthes loi käsitteet denotaatio ja konnotaatio kuvaamaanviestin merkityksiä kahdella eri tasolla. Sana denotaatio johtuu latinankielisestä sanasta”notare” eli ”merkitä”, ja sillä tarkoitetaan valokuvan ilmeistä, yksiselitteistä ja täsmällisintämerkitystä; sen perus- tai ydinmerkitystä. Denotaatiota voidaan kutsua myös ilmisisällöksi.Konnotaatio tulee latinankielisestä sanasta ”connotare”, joka tarkoittaa ”merkitä jotain jonkunkanssa”, ”merkitä yhtä asiaa toisen kanssa” tai ”merkitä yhtä asiaa toisen lisäksi”. Konnotaatio

on denotaatiota tulkinnanvaraisempi merkitys; sillä tarkoitetaan ns. sivumerkityksiä, jotka ovatkulttuurisidonnaisia. Konnotaatiota voidaankin nimittää ”kulttuurilliseksi assosiaatioksi”.(Hall, 1984; Nordström, 1989)Nordström (1989) lisää viestin merkityksiin assosiaation (kuva 4). Assosiaatio viittaayksityiseen assosiaatioon, kun konnotaation yhteydessä puhutaan kollektiivisista ryhmälle,alakulttuurille tai kulttuurille yhteisistä assosiaatioista. Yksityiset assosiaatiot ovat täysinsubjektiivisia ja henkilökohtaisia.8D = denotaatioK = konnotaatioA = yksityinen assosiaatioKuva 4. Merkityksen tasot; denotaatio, konnotaatio ja yksityinen assosiaatio (Nordström, 1989)Metafora ja metonymia ovat tapoja, joilla viesti voi toteuttaa viittaustehtäväänsä (2.2) ja sitenvälittää merkityksiä. Molemmat käsitteet ovat vertauskuvia, mutta ne toimivat eri tavoin.Metaforan avulla ominaisuuksia voidaan siirtää todellisuuden tasolta toiselle (ilmaisemallajotain uutta jonkin tutun avulla), mutta metonymia luo mielleyhtymiä merkitysten välilletodellisuuden yhdellä tasolla. Metaforat ovat yleisempiä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä(esim. laiva ”kyntää” merta) kuin visuaalisessa viestinnässä, vaikkakin niitä käytetään esim.mainoksissa. Metonymialla esitetään todellisuutta ja saadaan aikaan realistinen vaikutelma,mutta metonymian tietoisella valinnalla pystytään vaikuttamaan siihen, millainen kuvatodellisuudesta rakennetaan. Esimerkiksi kaupunkinäkymä kuvassa voi olla metonymia, jokaesittää tietynlaista kaupunkielämää (esim. elämää kaupungin keskustassa tai lähiössä). Eleentai asennon voidaan vastaavasti ajatella olevan tunnetilan metonymia. Uutisvalokuva toimiimetonymisesti. (Fiske, 1998)Merkitykset voidaan myös jakaa ns. yksikäsitteisiin (engl. explicit) ja hiljaisiin (engl. tacit)merkityksiin. Hiljaiset merkitykset ovat tyypillisesti tiedostamattomia, eikä niitä ole helppokommunikoida. Sitä vastoin tiedostetut yksikäsitteiset eli eksplisiittiset merkitykset ovathavaittavien kohteiden objektiivisia ja kielellisiä merkityksiä, joita on helppo kommunikoida.Ihmisen tuntema merkitys (engl. felt meaning) ja henkilökohtainen merkitys (engl. personalmeaning) kuuluvat hiljaisiin merkityksiin. Ihmisen tuntema merkitys on havainnon kohteestavälittömästi muodostuva sensorinen (ei kielelliseksi asti muokkautunut) representaatio.Henkilökohtainen merkitys muodostuu, kun arvioidaan havainnon kohteen merkitystäsuhteessa omiin päämääriin, minäkuvaan ja henkilökohtaisiin arvoihin. (Saari, 2001)

93 KUVAN VIESTI3.1 Kuvan tasotKuvallisen viestinnän tutkimuksessa voidaan erottaa kolme tasoa, jotka ovat voimassa myössanallisen viestinnän tutkimuksessa (Nordström, 1989):1. Pragmatiikka eli viestintäprosessien ja erityisesti lähettäjän ja vastaanottajan välisensuhteen tutkimus, jota voidaan tehdä mm. psykologisesta tai sosiologisestanäkökulmasta.2. Semantiikka, eli denotaatiotason tutkimus suhteessa symboli- ja konnotaatiotasoihin3. Syntaksi, eli (visuaalisten) merkkien välisten suhteiden tutkimusKuva voidaan siis jakaa syntaktiseen, semanttiseen ja pragmaattiseen tasoon (Hatva, 1998).Syntaktisella tasolla toimivat kuvan fyysiset ominaisuudet, kuten värit ja asettelu.Semanttisella tasolla katsoja antaa sisällön syntaksille ja kuvan tulkinta alkaa. Tulkintatäydentyy pragmaattisella tasolla katsojalla olevan tiedon avulla. Tähän tietoon sisältyvätasiayhteys, tilanne ja kuvan suhde muihin elementteihin kuten tekstiin. Kuvan tasot voidaannimetä myös toisella, hieman erilaisella tavalla. Harold Osborne (ref. Saraste, 1996) luokittelikuvan informaation tasot syntaktiseen eli pinnan ja materiaalin tuntuun, semanttiseen elikertovaan sekä ekspressiiviseen eli ilmaisulliseen. Sanavalinnasta huolimatta eri tasojenmerkitykset ovat samat ja erot tasojen välillä helposti ymmärrettävissä.Kuvan viestin tasoja voidaan ajatella myös kuvan analyysin kannalta. Nordström (1989) jakaakuvan analyysin kolmeen tasoon:1. Peruselementit eli ”epämerkitykset”, kuten pisteet, viivat, pinnat ja värit.2. Osamerkitykset eli merkitykset pienimpien tulkittavissa olevien osien muodossa, esim.suu, nenä, silmä tai otsa muotokuvassa.3. Kokonaismerkitykset eli merkitykset kokonaisten osamerkityksistä muodostuvienkuvien muodossa.Kuvan peruselementit yksinään toimivat siis pääasiassa syntaktisella tasolla, osamerkityksetsemanttisella tasolla ja kuvan laajuiset kokonaismerkitykset pragmaattisella tasolla.3.2 Kuvan merkitykset ja kooditBarthes (1977) väitti valokuvan olevan kooditon viesti. Visuaalinen viestintä on kuitenkinaina, myös denotaatiotasolla, koodattua (Kress & van Leeuwen, 1996). Se ei välttämättä olekovin näennäistä, koska koodit tunnetaan niin hyvin, että niitä tulkitaan ajattelematta asiaa sen

kummemmin. Sekulan (1984) mukaan valokuvan denotatiivista ja konnotatiivista merkitystäei tosimaailmassa voida erottaa toisistaan, sillä ”minkä tahansa merkityksellisen kuvankohtaamisen täytyy tapahtua konnotaation tasolla”. Myös kuvan tasot ovat välttämättömiätoistensa olemassaololle ja kietoutuvat toisiinsa merkityksellistämisessä (Hatva, 1998), aivankuten denotaatio- ja konnotaatiotasot kietoutuvat toisiinsa. Denotatiivisten ja konnotatiivistenmerkitysten katsotaan pääasiallisesti syntyvän kuvan semanttisella ja pragmaattisella tasolla.Merkitys voi kuitenkin alkaa muotoutua jo syntaktisella tasolla esim. värien aiheuttamistamielleyhtymistä (3.5), vaikka kuvan tunnistettava sisältö kuuluu semanttiselle tasolle.Esimerkkinä denotaatiotason ja konnotaatiotason koodeista kuvissa Hall (1984) mainitseevillapaidan. Denotaatiotason koodi on, että kyseessä on kuva esineestä, joka yksiselitteisestitunnistetaan villapaidaksi. Konnotaatiotason koodi on avoin. Merkki täytyy ensin viestiämerkiksi denotatiivisesti, ja vasta sen jälkeen konnotaatiot monipuolistavat kohteenmerkityksiä lisäämällä siihen laatuominaisuuksia ja määreitä. Konnotaatiot myös liittävätkohteet yhteiskunnallisiin ja maailmankatsomuksellisiin näkökulmiin. Konnotaatiotasollavillapaidalla voidaan siis kontekstista riippuen viitata moneen asiaan, kuten esim. lämpimänäpysymiseen tai epämuodolliseen pukeutumistyyliin. Kontekstilla, johon ilmaistu kohde onsijoitettu, on näin ollen voimakas vaikutus siihen, miten kohde voi viitata lisämerkityksiin, jasiten sen välittämään viestiin. Kuvan kontekstia käsitellään tarkemmin kohdassa 3.3.Lacey (1998) jakaa kuvan koodit muodollisiin ja epämuodollisiin. Muodollisia koodeja ovaterilaiset kuvan muotoon kuuluvat asiat, kuten rajaus, suunta (pysty tai vaaka) ja kuvakulma.Muodollisilla koodeilla voi olla myös konnotatiivisia merkityksiä. Esim. kuvakulmandenotatiiviset merkitykset voivat olla korkea tai matala kuvakulma. Korkean kuvakulmankonnotatiivinen merkitys voi kuitenkin kertoa kohteen alemmuudesta ja matalan kuvakulmankonnotaatio voi ilmaista kohteen valta-asemaa. Rajausta käsitellään tarkemmin kohdassa7.2.5.Kuva-analyysin epämuodollisiin koodeihin Lacey (1998) lukee ankkuroinnin, kuvanvalinnanja rajauksen, vastakkainasettelun, lajityypin ja värin. Ankkurointi tarkoittaa kuvanmahdollisesti moniselitteisen merkityksen selventämistä kuvatekstillä, eli kuvan lähettäjäntarkoittaman merkityksen vahvistamista. Kuvanvalinnan tarkoitus on valita suuresta samaaaihetta esittävästä kuvajoukosta se, jonka uskotaan välittävän haluttu viesti parhaiten.Vastakkainasettelussa kuvia sijoitetaan toistensa läheisyyteen, jolloin ne yhdessä sisältävätmerkityksiä, joita yksittäiset kuvat eivät sisältäisi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita ns."ennen ja jälkeen" -kuvat. Kuvan lajityyppi vaikuttaa katsojan odotuksiin ja sitä kautta myöskuvan tulkintaan. Värejä käsitellään tarkemmin kohdassa 3.5.103.3 Kuvan kontekstiValokuva on Sekulan (1984) mukaan ”epätäydellinen” ilmaisu siinä mielessä, että senvälittämä viesti riippuu valokuvan ulkopuolisista ehdoista ja ennakko-odotuksista. Konteksti

eli asiayhteys määrittää siis väistämättä valokuvaviestin merkityksen. Kuten kuvasta 5(Nordström, 1989) nähdään, kuvalla on useita konteksteja: sisäinen, ulkoinen, lähettäjä- javastaanottajakonteksti. Kaikista ulkoisista asiayhteyksistä irrotetulla kuvalla on ainoastaansisäinen konteksti, joka muodostuu kuvan sisäisten osien perusteella. Sitä voidaan kutsuamyös kuvan syntaktiseksi ja semanttiseksi kokoonpanoksi. Sisäisen kontekstin merkityksetovat siis pääasiassa denotatiivisia, mutta myös konnotatiivisia. Sisäiseen kontekstiin kuuluvatmyös esim. kertova esitys sekä metaforat ja metonymiat. Kuvan ulkoista kontekstia luovatkuvalle olennaiset lähiympäristön tekijät. Esim. lehtikuvan kohdalla niitä ovat lehtijutunotsikko ja teksti, kuvateksti ja mahdolliset muut kuvat. Kuvan lähettäjäkontekstiin kuuluvatmerkitykset, jotka yhdistetään kuvaan sen perusteella, mitä tiedetään esim. sen tekijästä,omistajasta tai julkaisijasta. Vastaanottajakonteksti tarkoittaa sosiaalista ja kielellistäympäristöä, joka vaikuttaa vastaanottajaan kuvaa tulkittaessa.11SISÄINEN KONTEKSTIKuvan kielioppiLÄHETTÄJÄVIESTINTÄVÄLINE(Konkreettinen kuva)VASTAANOTTAJALÄHETTÄJÄ-KONTEKSTIYhteys kuvan tekijän,työtoverien,toimeksiantajan, omistajanym. välilläULKOINEN KONTEKSTIotsikot, kuvatekstit, puhe,ääni, musiikki,muut kuvatVASTAANOTTAJA-KONTEKSTIYhteys yksittäisentulkitsijan, kanssatulkitsijoiden,ympäristön ym.välilläKuva 5. Kuvan kontekstit (Nordström, 1989)3.4 Kuvan merkitystä luovat tehtävätKuva suorittaa samanaikaisesti kolme erilaista metasemioottista merkitystä luovaa tehtävää(Harrison, 2003; Kress & van Leeuwen, 1996):1. Esittävä metafunktio liittyy kuvan henkilöihin, paikkoihin ja objekteihin, eli ns.esitettyihin osallistujiin. Funktio vastaa kysymykseen ”Mitä kuva esittää?” Senrakenteet ovat kertova (toimintaa ja tapahtumia esittävä) ja käsitteellinen (luokitteluja,rakennetta tai merkitystä esittävä).2. Henkilöiden välinen metafunktio kohdistuu kaikkien kuvan tuotantoon ja katsomiseenosallistuvien (kuvan luoja, esitetyt osallistujat sekä katsoja) toimintoihin. Se vastaakysymykseen “Miten kuva pitää yllä katsojan mielenkiinnon?” Henkilöiden välisenmetafunktion ominaisuuksia ovat katseen taso (esitettyjen osallistujien suhteessa

12katsojaan), sosiaalinen etäisyys ja intiimiys, sekä perspektiivi (horisontaali- javertikaalikulmat).3. Sommittelullinen metafunktio vastaa kysymykseen ”Miten esittävä ja henkilöidenvälinen metafunktio suhtautuvat toisiinsa ja yhdentyvät mielekkääksikokonaisuudeksi?” Kuvakielessä sommittelu vastaa puhutun kielen lauseoppia;sääntöjoukkoa, joiden avulla kielen merkit, kuten sanat, voidaan järjestääkieliopillisesti siten, että lukija ymmärtää ne.Seuraavassa käsitellään tarkemmin sommittelua sekä esittävään ja henkilöiden väliseenmetafunktioon liittyvää sanatonta viestintää.3.4.1 SommitteluKuvan sommittelu muodostuu Laceyn (1998) mukaan sen perusteella, miten kohteetsijaitsevat kuvassa. Hatvan (1987) mukaan sommittelu on monitahoinen asia, jossa ”kaikkiriippuu kaikesta”. Pelkkä kohteiden sijainti ei määritä kuvan sommittelua, vaan myös esim.värit vaikuttavat sommitteluun.Sommittelussa voidaan käyttää hyväksi rytmiä, tasapainoa ja jännitettä. Rytmi tai toisto lisääkuvan kiinnostavuutta ja järjestystä. Kuvan elementtien tasapaino miellyttää katsojan silmää.Toisaalta katsojassa levottomuutta herättävä epätasapaino voi olla tarkoituksellinen tehokeino.Tasapaino voi olla symmetrinen tai epäsymmetrinen, staattinen tai dynaaminen (luodenvaikutelman liikkeestä). Kuvan elementtien välinen jännite voi liittyä kokoon, etäisyyksiin,muotoihin, suuntiin, tummuuteen ja vaaleuteen, väreihin tai määrään. (Huovila, 1996)Erilaisiin sommittelutyyleihin liitetään konnotatiivisia merkityksiä. Tavanomainen jasovinnainen sommittelu luo poseeratun ja rauhallisen vaikutelman. Epäsovinnainen jaepäsymmetrinen sommittelu sitä vastoin liitetään dokumentaarityyliin ja juuri tapahtuvantosielämän kuvaamiseen. Dynaaminen sommittelu voi luoda mielikuvan konfliktista. (Lacey,1998)Sommittelu käyttää kolmea järjestelmää liittämään toisiinsa kuvan esittäviä ja henkilöidenvälisiä merkityksiä (Harrison, 2003; Kress & van Leeuwen, 1996):1. Informaatioarvo, johon vaikuttaa kohteen sijainti kuvan tietyllä alueella: oikealla taivasemmalla, ylhäällä tai alhaalla, keskellä tai reunassa. Eri sijainneilla onkonnotatiiviset merkityksensä. Länsimaissa lukusuuntaan perustuen vasemmalla olevatkohteet käsitetään tutuiksi (engl. given) ja oikealla olevat uusiksi (engl. new). Ylhäälläolevat kohteet käsitetään ihanteellisiksi (engl. ideal) ja alhaalla olevat todellisiksi (engl.real). Kuvan keskellä olevat kohteet sisältävät kuvan tärkeimmän informaation jareunoilla olevat kohteet ovat alempiarvoisia.

2. Silmiinpistävyys, joka viittaa kohteen kykyyn vangita katsojan huomio.Silmiinpistävyyteen vaikuttavat mm. kohteen sijainti etualalla tai taustalla, suhteellinenkoko, värikontrastit ja terävyyserot.3. Kehystys, johon vaikuttaa kuvaan jakavia rajoja luovien kehystävien elementtienläsnäolo tai puuttuminen. Kehystävät elementit, joihin kuuluu varsinaisten viivojen jarajojen lisäksi myös esim. väri, yhdistävät tai erottavat kuvan eri elementtejä ja luovatsiten merkityksiä niiden yhteenkuuluvuudesta tai eroavuudesta.3.4.2 Sanaton viestintäViestin eräs määritelmä on ”sanaton lausunto tai kommunikointi, joka ilmaistaan eleiden,olemuksen jne. kautta” (Simpson et al., online). Kulttuurimme käsittääkin suuren määränsanattoman viestinnän koodeja, joita käytetään jatkuvasti sekä ”tosimaailmaa” että kuviatulkitessa. Erona ”tosimaailman” ja kuvien välillä on, että liikkumattomat kuvat sisältävätaikaulottuvuuden puutteen takia kapeamman valikoiman koodeja (Hall, 1984).Argyle (ref. Fiske, 1998) on luetellut ihmiskehon sanattoman viestinnän koodeja, joista useitavoidaan tulkita liikkumattomista kuvista. Ruumiillinen kosketus, läheisyys, keskustelusuunta(esim. vastatusten olo) ja katsekontakti kertovat ihmisten välisistä suhteista. Ulkonäkö viestiiesim. persoonallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai tiettyyn joukkoon kuulumisesta.Ulkonäköön kuuluu asioita, joihin ihmisen itsensä on helppo vaikuttaa (esim. hius- japukeutumistyyli) sekä asioita, joita on vaikeampi hallita (esim. pituus ja paino). Ihmistenasennot voivat kertoa sekä asenteista muita kohtaan että tunnetiloista (esim. jännitys tairentous). Erityisesti sormien ja käsivarsien, mutta myös jalkojen ja pään eleet ovat tärkeitäsanattoman viestinnän koodeja, joilla täydennetään sanallista viestintää ja ilmaistaan tunteita.133.5 Värien vaikutus kuvan viestiinVärit vaikuttavat kuvan välittämään viestiin luomalla merkityksiä monella eri tasolla jatavalla. Tässä luvussa käsitellään näitä merkityksiä. Värien havaitsemista käsitellään kohdassa5.4.Zettlin (1990) mukaan värin tehtävät ovat1. Informatiivinen; väri antaa enemmän tietoa jostakin asiasta ja auttaa erottamaan senmuista.2. Sommittelullinen; väri vaikuttaa kuvan visuaaliseen tasapainoon.3. Ilmaisullinen; väri ilmaisee asioiden olennaisimmat ominaisuudet, lisää jännittävyyttätapahtumiin ja auttaa luomaan tunnelman.

Värit on ladattu symbolisilla merkityksillä, jotka vaihtelevat usein paljonkin eri maidenkulttuurien välillä. Musta voi tarkoittaa virallisuutta, tyyliä, surua tai kuolemaa. Sininenyhdistetään asianmukaisuuteen, totuuteen, maskuliinisuuteen, bisnesmäisyyteen,ajattomuuteen tai sisäiseen rauhaan. Vihreä on luonnon, terveyden ja hedelmällisyyden väri.Punainen merkitsee intohimoa, elinvoimaa, luovuutta, lämpöä ja rakkautta – sekävallankumousta. Valkoinen on viattomuuden, rehellisyyden, puhtauden ja länsimaissaavioliiton symboli, mutta toisaalta itämaisissa kulttuureissa se on surun väri. Keltainen voitarkoittaa menestystä ja älyä, mutta myös pettämistä ja kateutta. Violetti viittaa suruun,katumukseen, hengelliseen mestaruuteen tai kuninkaallisiin. Oranssi yhdistetäänitsevarmuuteen, kestokykyyn ja ylpeyteen. (Huovila, 1996; Zakia, 2001)Barryn (1997) mukaan värillä on aina tunteisiin liittyvä puoli, joka johtuu osittainhenkilökohtaisista assosiaatioista, osaksi kokemuksesta luonnossa ja osaksi kulttuurista. Tietytvärit yhdistetään tiettyihin tunteisiin; englannin kielessä sininen yhdistetään alakuloisuuteen,ja käsite ”vihreä kateudesta” on tuttu suomenkin kielessä. Useissa tutkimuksissa on löydettyyhteys värien ja tunteiden välille (Terwogt & Hoeksma, 1995). Värejä yhdistetään tiettyihinominaisuuksiin myös samalla tavalla kuin fyysinen kosketus, kuten pehmeys tai vahvuus(Barry, 1997).Värit eivät ole voimakkuudeltaan samanarvoisia. Goethen väriasteikossa (ref. Huovila, 1996)eri väreille on annettu arvot suhteessa voimakkuuteen ja väripinnan kokoon. Keltainen onvoimakkain väri, ja kolme pintayksikköä keltaista väriä riittää luomaan yhtä voimakkaanhavainnon kuin yhdeksän yksikköä violettia. Punainen ja vihreä ovat yhtä voimakkaita jasijoittuvat keltaisen ja violetin väliin. Toisaalta punainen on psykologisesti voimakkain väri javihreää käytetään esim. sairaaloissa sen rauhoittavan vaikutuksen takia.Värit yhdistetään usein lämpötiloihin. Keltaista ja punaista pidetään lämpiminä, ja sinistä javihreää kylminä väreinä. Harmaasta väristä ei välity minkäänlaista lämpövaikutelmaa.Lämpimät värit yhdistetään aktiivisuuteen ja kylmät värit passiivisuuteen. (Brusila, 1998)Väreillä on myös energiataso. Zettlin (1990) mukaan värienergia on esteettinen vaikutus, jokavärillä on ihmiseen. Värin energia riippuu Zettlin mukaan sen sävystä, kylläisyydestä elipuhtaudesta, kirkkaudesta, väritetyn alueen pinta-alasta, sekä etualan ja taustan värienvälisestä kontrastista. Tyypillisiä ominaisuuksia korkean energian väreille ovat lämmin sävy,korkea kirkkaus, korkea värikylläisyys, suuri pinta-ala ja korkea kontrasti. Matalaenergisilleväreille sitä vastoin ominaista on kylmä sävy, alhainen kirkkaus, alhainen värikylläisyys, pienipinta-ala ja alhainen kontrasti.Ihmisillä on henkilökohtaisia mieltymyksiä värien suhteen. Persoonallisuustyypin katsotaanolevan yhteydessä värimieltymyksiin siten, että esim. ulospäin suuntautuneet ihmiset pitävätyleensä enemmän lämpimistä väreistä ja sisäänpäin kääntyneemmät ihmiset kylmistä väreistä(Brusila, 1998). Myös ikä vaikuttaa värimieltymyksiin. Lapset pitävät aikuisia enemmän14

15keltaisesta ja aikuiset lapsia enemmän vihreästä väristä, kun taas sininen ja punainen värimiellyttävät sekä lapsia että aikuisia (Terwogt & Hoeksma, 1995).3.6 Kuvan vastaanottaja viestin tulkitsijanaSekula (1984) muistuttaa, että niin luonnollista kuin se ihmiselle onkin, taito ”lukea”valokuvia ei ole synnynnäinen, vaan opittu kyky. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan nähneetvalokuvia, eivät kykene näkemään niissä tosielämän ihmisten ja esineiden kaksiulotteisiaedustuksia. Alkuasukasnainen, jolle näytettiin valokuvaa hänen pojastaan, ei tunnistanutkuvassa minkäänlaista hahmoa, ennen kuin hänelle osoitettiin valokuvan yksityiskohtia jaselitettiin sanallisesti, että kuva esittää poikaa. Tästä huolimatta saatetaan sanoa, että valokuvaon ”tuolla puolen puheen kyvyn” tai sanoma, jolla on ”universaalia merkittävyyttä”.Valokuvan ajatellaan siis olevan ”yleismaailmallinen ja itsenäinen kieli- jamerkkijärjestelmä”. Tämä on Sekulan mukaan väärin siinä mielessä, että kulttuuri vaikuttaavalokuvan merkitykseen.Berthold Beilerin (ref. Saraste, 1996) mukaan hyvän katsojan täytyy tuntea todellisuutta, jottahän voi nähdä, mikä kuvissa on totta. Hyvällä katsojalla on elävä ja rikas mielikuvitus, jonkaavulla hän tulkitsee kuvan tarjoamia mielleyhtymiä. Lisäksi hän kehittää jatkuvasti kuvakielentuntemustaan pystyäkseen kokemaan kuvan tarjoaman esteettisen elämyksen. Edellä ontodettu, että viestin merkitysten voidaan ajatella syntyvän vuorovaikutuksessa vastaanottajankanssa, riippuen siitä, miten vastaanottaja tulkitsee viestin. Näin ollen riippumatta siitä, onkokatsoja Beilerin määritelmän mukaan ”hyvä”, hänellä on vaikutusta siihen, minkälaisen viestinkuva välittää. Eri vastaanottajat voivat tulkita viestejä hyvinkin eri tavoin. Leena Saraste(1996) kirjoittaa: ”jokainen kuva jää osittain piilokuvaksi. (...) Osa konkreettisesta kohteestajää havaitsematta ja samalla katsoja heijastaa siihen lisää: omia tunteitaan ja kokemuksiaan.”Ei siis ole itsestään selvää, että valokuvaan ladattu merkitys välittyy katsojalle täydellisenä.Merkitys voi siirtyä epätäydellisenä, jolloin se vastaanotetaan vaillinaisena tai vääristyneenä.On myös mahdollista, että katsoja tulkitsee kuvan täysin eri tavalla kuin kuvan lähettäjätarkoitti. Tämä voi johtua siitä, että hän ei tunne lähettäjän koodia, tai siitä, että hän ei hyväksylähettäjän koodia ja valitsee tietoisesti eri tavan tulkita kuvan. (Hall, 1984)Saraste (1996) muistuttaa myös katsojan (kuvan kohteeseen kohdistuvan) ennakkoasenteenvaikutuksesta siihen, mitä hän näkee kuvassa. Leuban ja Lucasin (1945) hypnoosikokeissakoehenkilöt arvioivat saman kuvan varsin eri tavoin riippuen siitä, millaiselle tuulelle heidätoli hypnotisoitu; hyväntuulisiksi, kriittisiksi tai ahdistuneiksi. Eräässä testikuvista oli mies,jota sotilaat kantoivat paareilla lentokoneeseen. Hyväntuulisiksi hypnotisoituina koehenkilötnäkivät kuvassa miehen, josta pidettiin hyvää huolta, ja joka vietiin turvaan. Ahdistuneiksihypnotisoituina koehenkilöt olivat sitä mieltä, että mies oli huonossa kunnossa. Hän ei heidänmielestään ehkä selviäisi hengissä, ja kyseessä oli pelottava hätätapaus.

164 UUTISKUVA4.1 YleistäUutiskuva on yksi kuvajournalismin alalajeista, joihin sen lisäksi kuuluvat esim.kuvareportaasi ja kuvituskuva. Kuvajournalismi puolestaan on yksi kaupallisen valokuvauksenlajityypeistä. Muita kaupallisen valokuvauksen lajityyppejä ovat esim. mainos- jadokumentaarikuvaus. (Salo, 2000)Uutisvalokuvalla on jo yli 150 vuoden pituinen historia. Maailman ensimmäisinäuutisvalokuvina pidetään Hermann Biowin ja Ferdinand Stelznerin Hampurissa vuonna 1842kuvaamia daguerrotyyppejä 1 , jotka käsittelivät tulipalon tuhoja (Saraste, 1996). Salon (2000)mukaan kuvajournalismin historia alkoi juuri tuolloin. Ensimmäiset kuvalehdet oli perustettu,mitä seurasi piirroskuvituksen vaihe. Lehtikuvina käytettiin valokuvien perusteella tehtyjäkaiverruksia. Valokuvakuvituksen varhaisvaihe alkoi 1880-luvun alkupuolella, ja moderninkuvajournalismin aika 1920-luvulla. Vuonna 1936 Yhdysvalloissa perustettiin kuvalehti Life.Tämä aloitti laajalevikkisten englanninkielisten yleisaikakauslehtien ajan. Televisionaikakauden kuvajournalismin Salo kirjoittaa alkaneen vuonna 1963, kun Yhdysvalloissanähtiin ensimmäinen suora televisiolähetys merkittävästä uutistapahtumasta, Lee HarveyOswaldin murhasta. Television aikakauden kuvajournalismi teki tilaa ”tietokoneperustaisenmediakonvergenssin ajan kuvajournalismille” 1980-luvun alkupuolella.Saveksen (1986) mukaan lehtikuva on kuvajournalismia silloin, kun se ”täyttäätiedonvälityksellisen tehtävänsä visuaalisesti”. Mikäli näin ei tapahdu, lehtikuva on ”vainkuva”. Nordströmin (1989) mukaan uutiskuvat ovat kuvia, joita lehdistö ja televisio välittävät,ja joiden ensisijainen tarkoitus on antaa informaatiota ajankohtaisista tapahtumista.Tiedonvälitys on siis uutiskuvien tärkein tehtävä. Salo (2000) yhdistää uutiskuvan Peircentermiin ”firstness”, jonka ominaisuuksia ovat välitön, suora, tosi, pysäyttävä jaennennäkemätön. Parhaimmillaan uutiskuva siis vangitsee katsojan huomion välittömästi jakoskettaa häntä tunnetasolla.Salo (2000) muistuttaa julkaisuyhteyden määrittävän sen, että jokin kuva on uutiskuva. Samaakuvaa voidaan julkaista eri yhteyksissä useaan kertaan, jolloin siitä voidaan tehdä esim. sekäuutiskuva että kuvareportaasin kuva. Vanhasen (2002) mukaan journalistisen kuvankategorisoinnin tekee ongelmalliseksi juuri tämä valokuvan joustavuus.Uutiskuva on helppo ja nopea tapa saada informaatiota; useat ihmiset saavat sanomalehteä”lukiessaan” tärkeimmän (tai jopa ainoan) informaation otsikoihin liitetyistä kuvista1 Daguerrotypia on Louis Daguerren vuonna 1833 keksimä menetelmä valokuvien valmistamiseksi hopealevylle.Daguerrotyyppi on jodi- tai bromihöyryssä herkistetty hopealevy tai hopeoitu kuparilevy, joka muuttuupinnaltaan jodi- tai bromihopeaksi ja samalla valonherkäksi. Kuva valotetaan kamerassa ja kehitetäänelohopeahöyryissä. (Virusmäki, 1960)

kuvateksteineen (Nordström, 1989). Poynter Instituten tutkimuksen (Garcia & Stark, 1991)mukaan sanomalehden lukijat kiinnittävätkin huomionsa ensimmäisenä hallitsevimpaanvisuaaliseen elementtiin, joka usein on valokuva tai grafiikkaa, joskus myös voimakas otsikko.Lähes joka sivulla lukijan katse kiinnittyy ensimmäisenä valokuvaan – yleensä uutiskuvaan.Mainoskuviin, olivatpa ne musta-valkoisia tai värillisiä, lukijat eivät koskaan kiinnitäkatsettaan ensimmäisenä uudelle sivulle siirtyessään. Tutkimuksen mukaan lukijatprosessoivat n. 75 prosenttia kaikista sanomalehden valokuvista. Prosessoinnilla tarkoitetaan,että elementti on prosessoitu, jos lukija katsoo sitä niin kauan, että saa siitä jotakininformaatiota. Kuvien katsomisessa tarvittava aika on erittäin lyhyt; asiaa käsitellääntarkemmin kohdassa 6.3. Sanomalehden tekstistä sitä vastoin luetaan tutkimuksen tulostenmukaan korkeintaan reilu kymmenesosa.174.2 Uutiskuvan tyyppejäKobré (2000) erottaa kuvajournalistisia tehtäviä luokitellessaan toisistaan ennakoimattomatspottiuutiset (engl. spot news), ennalta tiedossa olevat yleiset uutiset (engl. general news) jauutisten taustoittamisen. Spottiuutiset käsittelevät yllättäviä tapahtumia, kuten onnettomuuksiatai rikoksia, joten niihin ei voi valmistautua. Yleiset uutiskuvat otetaan ennalta suunnitellustijärjestetyissä tilanteissa, ja ne käsittelevät usein esim. politiikkaa tai mediatapahtumia. Uutistataustoitettaessa pyritään selittämään uutisen aiheuttajaa.IPTC:n (The International Press Telecommunications Council) aihejärjestelmä SubjectReference System luokittelee uutissisältöjä (IPTC, 2003). Uutismateriaalit luokitellaanjärjestelmässä mediatyypin mukaan. Mahdollisia mediatyyppejä ovat teksti, grafiikka,valokuva, ääni, video ja animaatio. Uutisaiheiden kolmitasoinen luokittelu on varsinyksityiskohtainen. Sen päätason 18 suomenkielistä luokkaa ovat: taide ja kulttuuri; laki, oikeusja rikokset; luonnononnettomuudet ja turmat; talous; koulutus; ympäristö; terveys; kevyetjutut; työ ja työmarkkinat; koti ja vapaa-aika; politiikka; uskonto ja maailmankatsomus; tiedeja tekniikka; sosiaalikysymykset; urheilu; levottomuudet, konfliktit ja sodat; sää ja vuodenajatsekä liikenne (Akkanen, 2001).Hall (1984) jakaa kuvat kolmeen luokkaan sen perusteella, miten ne voivat päätyäuutiskuviksi:1. Toimeksiantona tietystä kohteesta tai tapahtumasta otetut valokuvat. Uutiselementtivaikuttaa tällöin suuresti siihen, miten kuva otetaan.2. Valokuvat, jotka on otettu ilman tiettyä uutisnäkökulmaa, ja jotka myöhemminkäytetään uutisjutun kuvituksena. Tällöin kuvatekstillä ja otsikolla on erityisestivaikutusta kuvan liittämisessä uutiseen.3. Valokuvat, joita ei tarkoitettu uutiskuviksi, mutta joista tulee sattumaltakäyttökelpoisia.

Uutiskuvat voidaan toisaalta luokitella myös niiden lehdessä saaman aseman perusteella.Nordsrömin (1989) mukaan useimpien uutiskuvien tehtävä on vain kuvittaa ja havainnollistaatekstiä, mutta on myös kuvia, jotka ”omistavat” uutisen. Tällaiset kuvat tarjoavat koko uutisen,ja teksti on alemmassa asemassa toimien lähinnä kuvan tukena. Uutisen ”omistavat” kuvatlisäävät erityisesti lehtien irtonumeroiden vetovoimaa ja ovat siksi erityisen tärkeitäiltapäivälehdissä. Niille on usein tyypillistä myös uutiskuvan ja viihdekuvan rajanhämärtyminen.184.3 Uutiskuvan arvo ja kiinnostavuusHallin (1984) mukaan uutisarvoisimmat tapahtumat ovat epätavallisia ja odottamattomia, janiiden lopputulos on ongelmallinen tai tuntematon. Myös Salon (2000) mukaan uutisen arvoon sen odottamattomuudessa. Galtang ja Ruge (ref. Hartley, 1982) ovat määritelleet pidemmänlistan yleisiä uutisen arvoa lisääviä tekijöitä. Niihin kuuluvat taajuus (tapahtuman ajallinenkesto), kynnys (tapahtuman koko), yksiselitteisyys (tapahtuman selkeys), merkitsevyys (johonvaikuttaa tapahtuman läheisyys), sopusointu (tapahtuman ennustettavuus ja odotus),odottamattomuus (tapahtuman ennustamattomuus ja harvinaisuus), jatkuvuus ja kokoonpano(erilaisten uutisten yhdistely ja vaikutus toisiinsa). Lisäksi länsimaisissa tiedotusvälineissäerityisen tärkeitä uutisarvoja ovat Galtangin ja Rugen mukaan viittaukset eliittivaltioihin ja-henkilöihin, personalisointi ja negatiivisuus. Kobré (2000) toteaa tiivistetysti, että uutiskuvanarvo kasvaa, jos sen kohde on tunnettu, tapahtuma on suuri, ja sen lopputulos on traaginen.Inhimillinen mielenkiinto on Hartleyn (1982) mukaan yksi uutiskuvan arvoon vaikuttavistatekijöistä. Hall (1984) kirjoittaa ihmisten, eli inhimillisten kohteiden, olevan mitäerinomaisinta sisältöä uutiskuville. Myös Foxin ja Kernsin (1961) mukaan ihmisetasiasisältönä tekevät kuvista kiinnostavimpia katsojille. He jatkavat listaa kuvankiinnostavuutta lisäävistä tekijöistä kunnianhimolla, konflikteilla, pakokeinon tarjoavallasisällöllä, eläimillä, ympäristöllä ja symbolien käytöllä.Hall (1984) erottaa toisistaan muodollisen ja ideologisen uutisarvon. Muodollinen uutisarvomuodostuu, kun kuvasta ja tekstistä koostuvaa uutisjuttua kehitellään perustuen ammatissasaadun kokemuksen tuomaan tietoon siitä, mikä tekee jostakin asiasta uutisen sanomalehdestäkäytävässä keskustelussa. Ideologinen uutisarvo syntyy, kun juttua työstetään denotatiivisillateemoilla ja tulkinnoilla. Nämä tulkinnat riippuvat mm. sanomalehden toimituspolitiikasta,poliittisesta suuntautumisesta, perinteistä, sen edustamista arvoista ja käsityksestäedustamastaan imagosta. Itse sanomalehden ideologian lisäksi juttuun vaikuttavat myös kokoyhteiskunnan ideologiat. Esim. tunnetun henkilön kuolema täyttää uutiselle asetetutmuodolliset vaatimukset ollessaan odottamaton, dramaattinen ja tuore tapahtuma.Ideologisella tasolla tapahtuman merkitys kasvaa, jos kyseessä on kaikkien rakastama hahmo.

Massamediatutkija Håkan Hvitfeltin (ref. Nordström, 1989) mukaan todennäköisyysuutiskuvan tuottamiselle, julkaisemiselle ja sijoittamiselle sanomalehden etusivulle kasvaa sitäsuuremmaksi, mitä enemmän kuvassa on”politiikkaa, taloutta, rikoksia ja onnettomuuksia,jotka ovat maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellätapahtumia ja olosuhteita,jotka ovat sensaatiomaisia tai yllättäviä,käsittelevät yksittäisiä henkilöitäja kuvataan tarpeeksi yksinkertaisesti,mutta ovat tärkeitä ja asiaankuuluvia,tapahtuvat lyhyen ajan sisällä mutta osana suurempaa aihetta,joilla on negatiivisia piirteitäja eliittihenkilöitä lähteinä.”Poynter Instituten tutkimuksessa (Garcia & Stark, 1991) pyrittiin selvittämään, kiinnittävätköuutiskuvat enemmän huomiota kuin erikoisartikkelien kuvat, sekä vetävätkö tutut uutiskasvotlukijoita puoleensa enemmän kuin tuntemattomat kasvot. Asiaa tutkittiin kuvakategorioillauutiskuvat, reportaasikuvat, kasvokuvat, tunnetut uutistenluojat, tuntemattomat uutistenluojat,henkilöt, joiden kasvojen ilme on näkyvissä ja henkilöt, joiden kasvojen ilme ei ole näkyvissä.Tutkijat uskoivat etukäteen, että esim. uutiskuvat olisivat lukijoille mielenkiintoisempia kuinerikoisartikkelien kuvat, ja että kuvat henkilöistä, joiden kasvojen ilme on näkyvissäkiinnostaisivat enemmän kuin kuvat, joissa henkilöiden kasvojen ilme ei ole näkyvissä.Tulosten mukaan lukijat kuitenkin prosessoivat kaikkien kategorioiden kuvia yhtä paljon,lukuun ottamatta kasvokuvia, jotka olivat selvästi epäkiinnostavampia kuin muidenkategorioiden kuvat.Uutiskuvan arvoon vaikuttaa myös, kuinka uskottava se on. Petterssonin (2001) luettelematuskottavan ja epäuskottavan kuvan ominaisuudet on listattu taulukossa 2. Uskottava uutiskuvaon esim. sellainen, jolla on helposti ymmärrettävä sisältö, konkreettinen motiivi ja hyvätekninen laatu, ja joka on julkaisu uskottavassa yhteydessä luotettavassa tiedotusvälineessä.19

Taulukko 2. Uskottavan ja epäuskottavan kuvan ominaisuuksia (mukailtu lähteestä Pettersson,2001)Uskottava kuvaEpäuskottava kuvaLähettäjä Ilmeinen, tunnettu, luotettava EpäluotettavaTyyppi Ei mainoskuva Mainoskuva tai järjestetty kuvaSisältöMotiiviTeknisetominaisuudetKäyttöJulkaisijaVastaanottajan helppo ymmärtää jatulkita. Usein henkilöitä, joihin katsoja voisamaistuaKonkreettinen, luonnollinen, ilmeinen jatodellinenSelkeä, terävä, hyvälaatuinen sekämanipuloimaton. Värivalokuvan värit ovatkirkkaat ja luonnolliset.Uskottavassa yhteydessä selittävänkuvatekstin kera.Vakavasti otettava ja luotettavatiedotusväline20Vastaanottajan voi olla vaikea ymmärtääja tulkita. Kuvassa voi olla liioitellunkaunis ympäristö ja ihmisiäEpäluonnollinenSuttuinen, epäselvä, huonolaatuinen,epäluonnolliset värit, usein manipuloitu.Perspektiivi voi olla liioiteltu taivääristetty.Epäsopivassa yhteydessä ilmanselittävää kuvatekstiäEpäluotettava ja epäilyttävätiedotusvälineWashington Postin Joe Elbert (ref. Kobré, 2000) luokittelee lehtikuvat seuraavan hierarkianmukaan:1. Informatiiviset kuvat, jotka kertovat faktat ilman ”lisämakuja”. Tämä on ”alhaisinyhteinen nimittäjä” kuville.2. Graafisesti vetoavat kuvat.3. Emotionaaliset kuvat, jotka saavat lukijan tuntemaan jotain kohteen suhteen, eivätainoastaan älyllistämään sitä. Emotionaaliset kuvat lisäävät uutisjuttuun ulottuvuutta.Yksinkertaisia esimerkkejä emotionaalisista kuvista ovat sellaiset, joissa ihmisetitkevät, nauravat, halaavat tai lyövät toisiaan.4. Intiimit kuvat, jotka tekevät lukijasta osallistujan. Tämä kategoria on vaikeinluokitella, mutta myös arvostetuin.Kobré (2000) ehdottaa kuvajournalisteja pyrkimään kuvia ottaessaan lähestymistapaan, jokayhdistää ainakin kaksi edellä mainituista kategorioista.4.4 Uutiskuvan viesti ja sen tasotBarthesin (1977) mukaan lehtivalokuva on viesti, joka kokonaisuudessaan koostuu lähettäjästä(lehden henkilökunta), siirtokanavasta (lehti) ja vastaanottajasta (lukija). Schrammin (ref.Kress & van Leeuwen, 1996) kehiteltyä versiota Shannonin ja Weaverin viestintämallistavoidaan siis muokata kuvan 6 mukaisella tavalla koskemaan erityisesti lehtiuutiskuvaa.

21HäiriötLehdenhenkilökuntaViestin koodausLehtiViestiKoodin tulkintaLukijaPalauteKuva 6. Lehtiuutiskuvan viestintämalli (muunneltu lähteestä Kress & van Leeuwen, 1996)Mallissa voi olla aiheellista erottaa lehden henkilökunnan sisällä valokuvaajan jakuvatoimituksen osuudet (kuva 7). Sarasteen (1996) mukaan kuvaaja ”lataa kuvansamerkityksillä”. Kuvatoimituksessa suoritetaan kuvanvalinta, eli poimitaan kuvajoukostajulkaistavat kuvat, päätetään niiden asettelusta lehden sivuille ja tarvittaessa muokataan niitäasetteluun sopiviksi. Kuvanvalinnan toteutuminen voi käytännössä olla kaukana siitä, mitensen valokuvaajan mielestä ihanteellisessa tapauksessa tulisi tapahtua. Saveksen (1986) sanoinkuvatoimituksessa tapahtuva kuvanvalintaprosessi on ”pitkä ja ennen muuta virhealtistaipale”, joka valokuvan on käytävä läpi. Tämän prosessin tuloksena kuvaajan alkuperäinenviesti saattaa muuttua ”jopa aivan päinvastaiseksi kuin tekijän tarkoitus oli.” Valinnan saattaasuorittaa ihminen, jolla ei ole kuvallista koulutusta eikä luontaista silmää valokuvienkatsomiseen. Hän ei välttämättä tunne kuvattua aihetta tarpeeksi hyvin, eikä valinnan tekoonole tarpeeksi aikaa hektisessä toimituksessa.HäiriötHäiriötVIESTINKOODAUSKuvaViestiKOODINTULKINTAValokuvaajaKuvatoimitusVIESTINKOODAUSLehtiViestiKOODINTULKINTALukijaKuva 7.Uutiskuvan tarkennettu viestintämalliLuvussa 3 käsiteltiin kuvan viestiä. Kuvan viestin muodostavat tasot ja merkitykset pätevätluonnollisesti myös uutiskuvan kohdalla. Toisaalta on olemassa tekijöitä, jotka vaikuttavaterityisesti uutiskuvan merkitykseen. Kokonaisuudessaan uutiskuvan merkityksiä luovatHartleyn (1982) mukaan seuraavat tekijät:1. Uutisarvo, jota lisäävät harvinaisuus, välittömyys, ajankohtaisuus, konflikti, henkilöt,kuuluisuus (merkkihenkilö, julkisuuden hahmo), inhimillinen mielenkiinto, ”glamour”,tuttuus ja huumori.

2. Henkilökohtaisuus ja yksityisyys, joka rakentuu esim. kuvan henkilöiden asenteista,asennoista, eleistä, ilmeistä, toiminnasta, "katsekontaktista" lukijan kanssa, sekä heidänsosiaalisesta roolistaan tai asemastaan kertovista merkeistä.3. Tilanne, joka koostuu mm. taustan yksityiskohtien näkyvyydestä, rekvisiitasta ja kuvantoisarvoisista henkilöhahmoista.4. Tekniikka, johon luetaan valaistus, etäisyys, terävyys, kontrasti ja rakeisuus.5. Yhteydestä ilmenevät eli kontekstuaaliset tekijät, joita ovat sommittelu sivuformaattiin,sivuformaatti (”tabloidi” tai täyskoko eli sanomalehtikoko, n. 600x400 mm), suhdeotsikoihin, teksti ja grafiikka sekä kuvateksti.6. Valokuvauksellisuus eli esteettinen koodi - realismi, naturalismi, muoti, "taide" jne.Hall (1984) on määritellyt uutiskuvalle kahdeksan tasoa (kuva 8), joilla kuvaan luodaanerilaisia merkityksiä. Neljä alinta tasoa koskevat kaikkia kuvia, ja neljä ylintä tasoa erityisestiuutiskuvia. Alimpana on tekninen taso, joka sallii kuvan kohteen tallentamisen valokuvaksi, jajota siis hallitsevat uutiskuvan tekniset tuotantomenetelmät kuten kamera. Sen yläpuolellaolevat denotaation ja sommittelukoodien tasot ovat lähellä toisiaan. Jotta kohteesta voitaisiinviestiä edes denotatiivisia merkityksiä, se pitää esittää sommittelukoodien mukaan.Sommittelukoodien taso on myös lähellä konnotaation eli ilmaisukoodien tasoa, sillä kutenkohdassa 3.4.1 mainittiin, tietyt sommittelukoodit voidaan yhdistää suoraan konnotatiivisiinmerkityksiin. Konnotaation tason yläpuolella on uutisten teon ensimmäinen taso, eliuutistuotannon taso. Tällä tasolla henkilöt, paikat ja tapahtumat identifioidaan tietyiksi,uutisiin liittyviksi henkilöiksi, paikoiksi ja tapahtumiksi. Hallin mukaan tämä on ”semerkitsevyysasteikon piste, jossa yksittäiskuva ja uutistuotannon arvot leikkaavat toisensa”.Tällä tasolla kuvan konnotatiivista sisältöä voidaan käyttää uutisarvojen ilmaisemisessa.Valokuvahahmon käsittelyn tasolla kuvaa käsitellään kuvankäsittelyn keinoin. Kaksi ylintätasoa koostuvat uutiskuvan liittämisestä sanomalehden ulkoasuun ja sen muihin elementteihin.Uutisvalokuvan rakenne ei ole eristyksissä, vaan se kommunikoi vähintään yhden muunrakenteen kanssa; tekstin (Barthes, 1977). Hallin (1984) mukaan konnotaation tason koodivoidaan ankkuroida (3.2) eli lukita tulkittavaksi tietyllä tavalla liittämällä se tekstiin,kuvatekstiin tai otsikkoon. Kuvatekstiä käytetäänkin usein uutiskuvien yhteydessä kertomassalukijoille esim. miten kohdehenkilön ilme tulisi tulkita. Kokonaisuudessaan uutiskuvankatsojalle ja lukijalle välittyy informaatiota siis kahdesta rakenteesta, kuvasta ja tekstistä(Barthes, 1977).22

23Kuvatekstin ja otsikon lisääminenValokuvan yhdentäminen sivuunja sanomalehden muotoonUUTISKUVANSISÄISETTASOTValokuvahahmon käsittelyn tasoErityisesti uutiskuvaa koskevat tasotKaikille valokuville pätevät tasotUutistuotannon tasoHenkilöiden ja paikkojen identifiointiKonnotaation taso(Adjektiivien vahvistamisen taso)- avoimet kooditSommittelukoodien tasoDenotaation taso- suljetut kooditTekninen tasoKuva 8.Uutiskuvan merkityksen viestimisen tasot. Kaavio on muodostettu Hallin (1984) tekstinpohjalta.4.5 Uutiskuvan digitaalinen käsittelyBarry (1997) muistuttaa, että valokuvaa ja erityisesti uutiskuvaa pidetään yleensä tarkkanakuvauksena todellisuudesta. Tämän takia myös valokuvan sisältöön liittymättömät tekijätkuten valaistus, kuvakulma ja rajaus vaikuttavat myös siihen, miten kuvatun kohteen sisäisiäominaisuuksia luetaan. Weston (1984) huomauttaa, että kameran sijaintia, kuvakulmaa jaobjektiivin polttoväliä muuttamalla valokuvaaja voi luoda rajattoman määrän eri tavoinsommiteltuja valokuvia samasta kohteesta. Valaistuksen tai värisuodattimen avulla kuvaavoidaan muuntaa edelleen. Jo kuvan ottamisen hetkellä on siis helppo vaikuttaa siihen,minkälaisen vaikutelman katsoja kuvasta saa.

Myös valmiita valokuvia on korjailtu aina, ja nykyään, digitaalikuvauksen aikakautenavalokuvien eriasteinen käsittely on entistä helpompaa. Digitaalinen kuvatekniikka alkoi levitäviestintäteollisuudessa jo 1980-luvun alussa. Sitä käytettiin televisiossa kuvanlaadunparantamiseen sekä tulostimissa valokuvien retusointiin, rasteripainatukseen, värinkorjailuunja värierotteluun. Jo vuonna 1989 Wall Street Journalin arvion mukaan kymmentä prosenttiakaikista Yhdysvalloissa julkaistavista värivalokuvista oli retusoitu tai muunneltu digitaalisesti.(Mitchell, 1992)Salon (2000) mukaan ”perusteellisempi kansainvälinen keskustelu uuden tekniikanvaikutuksista kuvajournalismiin” käytiin vasta 90-luvun vaihteessa. Digitaaliseen korjailuunkuuluu roskien poisto kuvasta ja värien säätö, eli kuvan muuttaminen teknisesti paremmaksi.Sen tavoitteena on parantaa kuvan teknistä laatua sisältöä muuttamatta. Digitaalinenmanipulaatio sitä vastoin vaikuttaa kuvan sisältöön, ja ylittää joskus eettisesti hyväksyttävätrajat.Maaliskuussa 2003 valokuvaaja Brian Walski turmeli uransa Los Angeles Times-sanomalehdessä. Walski otti kaksi valokuvaa brittisotilaasta irakilaisten siviilien joukonedessä. Hän yhdisti kuvat käyttäen toisen kuvan vasemman ja toisen kuvan oikean puolen. LosAngeles Times, Hartford Courant ja Chicago Tribune julkaisivat kuvan näkyvillä paikoilla –manipulaatiosta tietämättöminä. Tapahtuma johti journalistien keskuudessa keskusteluunkuvamanipulaation uhista ammatin uskottavuudelle. Vaikka teknologian mahdollistamakuvamanipulaation helppous on jo pitkään ollut kuvajournalistien (kuten varmasti kokomuunkin maailman) tiedossa, Walskin tapaus kohahdutti kuvaajan erinomaisen maineen jakuvan julkaisemien lehtien tason vuoksi. (Johnston & Rosen, 2003)Journalistien keskuudessa vallitsee erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka pitkälle digitaalisessamanipulaatiossa pitäisi mennä. Yksi tunnetuimmista tapauksista digitaalisestakuvamanipulaatiosta lehdissä oli helmikuun 1982 National Geographic -lehden kansikuvajuttuGizan pyramideista. Pyramidit siirrettiin digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin lähemmästoisiaan, jotta alunperin vaakaformaatissa ollut kuva saataisiin sopimaan lehdenpystyformaattiin. Tapahtuman aikaan National Geographicin pääkuvaajana toiminut Robert E.Gilka oli sitä mieltä, että rajoitettu sähköinen kuvamanipulaatio on kuin rajoitettu ydinsota –sellaista ei ole. Lehden päätoimittajan mielestä pyramidien siirtäminen sitä vastoin ei ollutvääristämistä, vaan ainoastaan keino luoda uusi näkökulma siirtämällä valokuvaajaatakautuvasti hieman eri paikkaan. Joidenkin mielipiteiden mukaan toimittajien pitäisi saadamuokata uutiskuvia vain globaalisti eli siten, että tehtävä muutos kohdistuu koko kuvaan,samaan tapaan kuin filmikameralla filttereitä käytettäessä. Löyhin asenne manipulointiin onniillä, joiden mielestä digitaalista kuvamanipulaatiota saa tehdä niin paljon kuin perinteisilläpimiötekniikoillakin pystyttäisiin tekemään, eli lisävalotusta, varjostuksia, vaalennusta,tummennusta ja kontrastin muokkaamista. (Kobré, 2000; Lester, 1991; Ritchin, 1990)24

Kobrén (2000) ehdottama eettinen ohje on, että kuvia kannattaa muunnella digitaalisesti vain,jos sen tekeminen on selvästi lukijalle hyödyksi. Lisäksi kuvien muokkaamista tulisi välttää,mikäli se jollakin tavalla johtaa lukijaa harhaan.25

265 VISUAALINEN HAVAITSEMINEN5.1 Havaitseminen kognitiivisena prosessina5.1.1 HavaintoprosessiHavaitseminen voidaan määritellä dynaamiseksi prosessiksi, jonka avulla ihminenvastaanottaa tietoa aistiensa avulla ja tulkitsee sitä. Prosessointia tapahtuu kahdessa suunnassa:ärsykkeiden ohjaamana alhaalta ylös (engl. bottom-up) ja käsiteohjatusti ylhäältä alas (engl.top-down). Käsiteohjattuun prosessointiin vaikuttaa kaikki se, mitä yksilö tuohavaitsemistilanteeseen, kuten muistissa (5.1.2) olevat aiemmat tiedot ja odotukset. (Eysenck& Keane, 1995; Goldstein, 2002)Havaintoprosessin tulos on siis aina ihmisen oma, henkilökohtainen tulkinta. Tehdyt havainnotmuuttavat mielikuvia. Muuttuvat mielikuvat puolestaan ajavat etsimään lisää tietoa jasuuntaamaan tarkkaavaisuus uusiin ärsykkeisiin, jolloin havaintoprosessi alkaa alusta.Havaintojen ja ihmisen maailmankuvan voidaan siis sanoa muokkaavan toisiaan. (Sinkkonenet al., 2002)Kuva 9 esittää ihmisen havaintoprosessia (Goldstein, 2002). Ympäristön ärsykkeet ovat kaikkiasiat ympäristössä, joiden havaitseminen on mahdollista. Ympäristön ärsykkeitä on kuitenkinniin paljon, että yksi ihminen ei mitenkään pysty havaitsemaan niitä kaikkia. Siksitarkkaavaisuus suunnataan tiettyihin ympäristön ärsykkeisiin, joista tulee reseptoriärsykkeitä.Esim. silmään tuleva valo on reseptoriärsyke. Muuntaminen on energian muuttamista yhdestämuodosta toiseen. Näköaistin tapauksessa hermosolut muokkaavat reseptoriärsykkeetsähköisiksi impulsseiksi. Havainto syntyy neuraalisen prosessoinnin tuloksena ja on tietoinenaistinvarainen kokemus. Tunnistus on kyky sijoittaa havaittu kohde tiettyyn kategoriaan, jokaantaa kohteelle merkityksen. Havainto ja tunnistus käsitetään usein samaksi asiaksi, mutta neovat erilliset prosessit. On mahdollista, että aivovaurion seurauksena ihminen ei tunnistatuttuja esineitä ja ihmisiä, vaikka havaitseekin ne. Näin kävi Oliver Sacksin (2001) potilaalle,joka luuli vaimoaan hatuksi. Tunnistusta seuraa toiminta eli reaktio, johon kuuluvat motorisetliikkeet kuten silmien liikuttaminen liikkuvaa kohdetta katsottaessa.

27TietoHavaintoProsessointiTunnistusMuuntaminenToimintaReseptoriärsykeYmpäristönärsykeÄrsyke, johontarkkaavaisuuson suunnattuKuva 9. Havaintoprosessi (Goldstein, 2002)5.1.2 Muistin rakenne ja toimintaIhmisen muistiin kuuluu kolme järjestelmää: sensorinen eli aistinvarainen muisti,lyhytkestoinen eli työmuisti ja pitkäkestoinen eli säilömuisti. Muistin monivarastomalliesitetään kuvassa 10. Ympäristöstä vastaanotettu informaatio varastoituu ensin lyhyeksi aikaasensorisiin muistivarastoihin, jotka ovat aistikohtaisia. Näköaistin sensorista muistia sanotaanikonimuistiksi. Ikonimuisti on eräänlainen puskuri, jossa visuaalinen informaatio säilyysekunnin murto-osan ajan, ja katoaa sitten, ellei sitä siirretä työmuistiin. Lyhytkestoiseenmuistiin siirtyy visuaalinen informaatio, johon tarkkaavaisuus kohdistetaan. Kapasiteetiltaanrajoitetussa työmuistissa informaatio säilyy n. 20 sekuntia, ja mikäli sitä aktiivisestiylläpidetään, se siirtyy säilömuistiin. Säilömuistin kapasiteetti on käytännössä rajoittamaton.Säilömuisti voidaan jakaa deklaratiiviseen eli asiamuistiin ja proseduraaliseen eli taitomuistiin.Muistien ero voidaan tiivistää termeihin ”tietää jotakin” ja ”tietää miten”. Deklaratiiviseenmuistiin kuuluvat sekä episodinen eli elämäkertamuisti että semanttinen eli tietomuisti.Säilömuistista tietoja palautetaan lyhytkestoiseen muistiin hakemalla ja tunnistamalla.(Eysenck & Keane, 1995)

28ylläpitohavaitseminenSensorinenmuistitarkkaavaisuusLyhytkestoinenmuistitalletuspalautusSäilömuistirappeutuminensyrjäytyminenhaku, tunnistaminenunohtaminenKuva 10. Muistin monivarastomalli (Eysenck & Keane, 1995)5.2 Näköjärjestelmän toimintaNäkö on se aisti, jota käytämme eniten hyväksemme havainnoidessamme maailmaa. Valotoimii ärsykkeenä ja näköjärjestelmä mekanismina, joka reagoi ärsykkeeseen. Ihmissilmäreagoi aallonpituusvälillä 400-700 nm olevaan valoon. Näemme asioita ympäristössämme,koska valo heijastuu niistä silmiimme. Osuessaan silmään valo kulkee sarveiskalvon, pupillinja mykiön eli linssin läpi. Iiris on silmän värillinen osa, joka muuttaa kokoaan silmään tulevanvalon määrän mukaan. Iiriksen laajentuessa sen keskellä olevan aukon, pupillin, kokopienenee, ja samalla myös silmään tulevan valon määrä vähenee. Sarveiskalvo sekä iiriksentakana oleva mykiö kohdistavat valon silmän takaosassa sijaitsevalle verkkokalvolle, ohuellehermosoluverkostolle, joka lähettää sähköisiä impulsseja aivoihin. (Goldstein, 2002)Verkkokalvolla on kahdenlaisia reseptoreita eli aistinsoluja; sauvasoluja ja tappisoluja, sekäneljän muun tyyppisiä hermosoluja; bipolaarisia, horisontaalisia, amakriini- ja gangliosoluja.Aistinsolut vastaanottavat valon ja aloittavat elektrofysiologisen prosessin, joka lähettäävisuaalisia hermoimpulsseja aivoihin. Yhdessä silmässä on n. 120 miljoonaa sauvasolua ja 6miljoonaa tappisolua. Kuvassa 11 (Cornsweet, 1970) nähdään niiden jakautuminenverkkokalvolla. Tappisoluja on eniten verkkokalvon keskikuopassa eli foveassa, mistä poispäin siirryttäessä niiden määrä laskee nopeasti. Sauvasolut ovat jakautuneet tasaisemminkaikkialle muualle verkkokalvolla, ja perifeerisellä verkkokalvolla sauva- ja tappisolujensuhde onkin n. 20:1. Foveassa sauvasoluja on erittäin vähän tai ei ollenkaan. Sauvasolutreagoivat pienempiin määriin valoa kuin tappisolut, ja mahdollistavat siksi hämärässänäkemisen. Sauvasoluilla voidaan havaita vain harmaan eri sävyjä, kun taas päivänvalossatoimivat tappisolut ovat erikoistuneet värien näkemiseen. (Goldstein, 2002)

29Kuva 11. Tappi- ja sauvasolujen jakautuminen verkkokalvolla (Cornsweet, 1970)Aistinsoluja on yhteensä noin 126 miljoonaa kappaletta, kun taas gangliosoluja, jotkavälittävät visuaaliset hermoimpulssit näköhermoon, on vain noin miljoona kappaletta. Useidenaistinsolujen pitää siis yhtyä, jotta impulssit saataisiin välitettyä gangliosoluihin. Koskasauvasoluja on paljon enemmän kuin tappisoluja, yhtymistä tapahtuu niillä enemmän. Impulssisiirtyy gangliosoluun monista foveassa sijaitsevista tappisoluista ilman yhtymistä, ”yksiyhteen”. Tämä mahdollistaa hyvän näöntarkkuuden. Siirryttäessä näkökentän periferiaa kohtinäöntarkkuus heikkenee samassa suhteessa kuin tappien määrä pienenee. Sauvat sitä vastoinovat herkkiä hämärässä osaksi juuri yhtymisen ja siitä aiheutuvan spatiaalisen yhteenlaskun(engl. spatial summation) takia; useat sauvat yhdistävät vasteensa syöttämällä ne yhteengangliosoluun. Gangliosolujen viejähaarakkeet poistuvat verkkokalvolta noin 15-20 asteenpäässä foveasta muodostaakseen näköhermon. Verkkokalvolla ei siinä sokean täplän kohdassaole ollenkaan aistinsoluja. Näköhermo yhdistää verkkokalvon aivojen keskellä sijaitsevaansivupolvitumakkeeseen, mistä impulssit jatkavat matkaansa aivojen takaraivolohkoon,näköaivokuorelle. (Goldstein, 2002)5.3 Kirkkauden ja kontrastin havaitseminenAistimus kirkkaudesta on yksinkertaisin visuaalinen aistihavainto. Se syntyy silmään tulevanvalon intensiteetistä. Kirkkaushavainto ei kuitenkaan riipu ainoastaan tietylle verkkokalvonalueelle tiettynä aikana osuvan valon intensiteetistä, vaan siihen vaikuttavat myösverkkokalvon muille alueille osuvien valojen intensiteetit, sekä silmän adaptaatiotaso.

30Adaptaatiotasoon vaikuttaa verkkokalvolle aiemmin osuneen valon intensiteetti. (Gregory,1966; Ware, 2000)Sisällöllisen näköhavainnon muodostumiseen vaaditaan kirkkauden lisäksi kontrastia elivaloisuuseroa. Näköjärjestelmä reagoikin parhaiten kontrastiin – ei absoluuttiseen valonmäärään. Kirkkauskontrasti eli kahden pinnan välinen luminanssiero lasketaan kaavallaCLmax min= , (1)Lmax− L+ LminmissäLmaxon vaaleamman pinnan luminanssi jaL tummemman pinnan luminanssi (Ware, 2000).minKontrastiherkkyys tarkoittaa näköjärjestelmän kykyä erottaa pieniä luminanssieroja. Se onkontrastikynnyksen eli pienimmän havaitun kontrastin käänteisluku, ja ilmoitetaanpaikkataajuuden (jaksoa/näkökulman aste) funktiona. Kuvassa 12 nähdäänkontrastiherkkyyskäyrä sinijuovastolle. Käyrä muodostuu kuvaan katkoviivoilla merkityistäalikanavista, joista jokainen on herkkä tietylle kapealle taajuusalueelle. Kontrastiherkkyydenmaksimi saavutetaan paikkataajuuden ollessa 2-4 jaksoa/näkökulman aste. Esimerkiksi 40 cmetäisyydeltä katsottuna tämä vastaa juovastoa, jonka kunkin juovan leveys on 0,9-1,8 mm.(Goldstein, 2002)Kuva 12. Kontrastiherkkyyskäyrä (mukaillen lähteestä Goldstein, 2002)

5.4 Värien havaitseminen31Väri määritellään usein aistihavainnoksi, jonka avulla pystytään erottamaan toisistaan yhtäkirkkaita yhtenäisiä pintoja (Gegenfurtner & Kiper, 2003). Väri muodostuu sävyn (engl. hue),kylläisyyden (engl. saturation) ja kirkkauden yhteisvaikutuksesta. Kun puhutaan väristä, sillätarkoitetaan yleensä värin sävyä. Havaittu värisävy riippuu valon aallonpituudesta. Näkyvänvalon aallonpituus on n. 400-700 nm. Valo, jonka aallonpituus on n. 400-450 nm, havaitaanviolettina. Aallonpituudeltaan n. 620-700 nm oleva valo havaitaan punaisena. Väliin mahtuvatvärispektrin eri sävyt. Valo, jossa on kaikkia aallonpituuksia tasaisesti, havaitaan valkoisena.Värin kylläisyydellä tarkoitetaan värisävyn puhtautta. Värikylläisyyden havainto muuttuu senmukaan, kuinka paljon monokromaattiseen eli vain yhtä aallonpituutta sisältävään valoonlisätään valkoista valoa. (Cornsweet, 1970; Goldstein, 2002)Trikromaattisen eli kolmiväriteorian mukaan värien näkemiseen erikoistuneita tappisoluja onkolmea eri tyyppiä. Ne ovat herkkiä eri aallonpituusalueille: lyhyille (sininen väri),keskipitkille (vihreä väri) tai pitkille (punainen väri). Kunkin tyypin tappisolut siis reagoivateri tavoin tiettyä aallonpituutta olevaan valoon. Väriaistimus määräytyy sen perusteella, missäsuhteessa eri tyyppiset tappisolut aktivoituvat. (Goldstein, 2002)Ihmissilmä pystyy erottamaan toisistaan n. 200 eri värisävyä, joille kullekin n. 500 erikirkkaustasoa sekä n. 20 kylläisyysarvoa. Pystymme siis erottamaan n. 2 miljoonaa eri väriä.Valkoinen, musta ja harmaan eri sävyt ovat akromaattisia värejä. Punainen, vihreä ja sininenovat esimerkkejä kromaattisista väreistä. Väritutkijat pitävät punaista, keltaista, vihreää jasinistä perusväreinä. (Goldstein, 2002)Kaikki ihmiset eivät näe värejä yhtä hyvin. Noin 10 prosentilla miehistä ja yhdellä prosentillanaisista on normaalista poikkeava värinäkö. Puna-vihersokeus, josta kärsii n. kaksi prosenttiamiehistä ja 0,03 prosenttia naisista, on yleisin poikkeavuus. Sen aiheuttaa joko protanopia eli”punasokeus”, jonka aiheuttaa pitkille aallonpituuksille herkkien tappien puuttuminen, taideuteranopia eli ”vihersokeus”, jonka aiheuttaa keskipitkille aallonpituuksille herkkien tappienpuuttuminen. (Goldstein, 2002; Ware, 2000)Voidaan sanoa, että värin tärkein tehtävä on edesauttaa hahmottamisen järjestelyä (Goldstein,2002). Värien merkitystä kuvien tunnistuksessa käsitellään tarkemmin kohdassa 5.5.2.5.5 Visuaalisten havaintojen jäsentyminen5.5.1 Objektien havaitsemisen teorioitaTreismanin piirreintegraatioteorian (engl. feature integration theory) mukaan objekti koostuujoukosta tiettyjä piirteitä (esim. kaarevuus, orientaatio ja väri), jotka ovat havaitsemisenperusyksikköjä. Objektintunnistusprosessi alkaa ns. esitarkkaavaisuuden vaiheella (engl.

preattentive stage), jossa visuaalisesta ärsykkeestä erotetaan nämä piirteet. Prosessin toisessa,kohdistetun tarkkaavaisuuden (engl. focused attention) vaiheessa tunnistettujen piirteidenmuodostamaa objektia verrataan muistiin talletettuun tietoon, minkä tuloksena objektitunnistetaan. (Goldstein, 2002)Marrin laskennallisen teorian mukaan näköön liittyvät prosessit tuottavat sarjanrepresentaatioita eli kuvauksia, joista kukin tarjoaa edellistä yksityiskohtaisempaa tietoavisuaalisesta ympäristöstä. Sarjan ensimmäinen, karkein kuvaus on varhaisluonnos (engl.primal sketch), josta Marrin mukaan on olemassa kaksi versiota; raaka varhaisluonnos, jokasisältää informaatiota valon intensiteettimuutoksista, ja sen perusteella muodostettutäydellinen varhaisluonnos, joka sisältää informaatiota kohteiden lukumäärästä ja ääriviivojenmuodoista. Seuraava kuvaus on 2½-D-luonnos, johon sisältyy kuvaus näkyvien pintojensyvyydestä ja orientaatiosta. 2½-D-luonnos syntyy mm. varjostuksen, pintarakenteen, muodonja liikkeen tarjoaman informaation perusteella. Se ei kuitenkaan sisällä informaatiotanäkökentässä olevien kohteiden piilossa olevista pinnoista. Lisäksi 2½-D-luonnos onobservoijakeskeinen. Lopullinen ja täydellinen kolmiulotteinen representaatio kuvaa kohteidenmuodot ja suhteelliset sijainnit kolmiulotteisina ja katsojan näkökulmasta riippumattomallatavalla. (Eysenck & Keane, 1995)Biedermanin teoria (engl. recognition by components) eroaa edellä mainituista siinä, että senmukaan objektit koostuvat kolmiulotteisista alkeismuodoista. Biederman nimitti nämäalkeismuodot geoneiksi (engl. geons) eli ”geometrisiksi ioneiksi”. Geoneja on yhteensä n. 36kappaletta, ja esim. kuutiot, pallot, sylinterit, kaaret ja lohkot ovat sellaisia. Geonejayhdistelemällä voidaan muodostaa tuhansia erilaisia objekteja. Objektin tunnistaminentapahtuu, kun geonit on tunnistettu. (Goldstein, 2002)5.5.2 Värien merkitys objektien ja kuvien tunnistuksessaOstergaardin ja Davidoffin (1985) tutkimusten mukaan värilliset kuvat pystytään nimeämäännopeammin kuin mustavalkoiset kuvat. He tutkivat, missä vaiheessa objektien prosessointiavärin tuoma helpottaminen tapahtui. Värillä ei ollut vaikutusta objektin tunnistamiseen, muttase edesauttoi objektin nimeämistä. Muutamissa muissa tutkimuksissa on tultu samaantulokseen – objektit tunnistetaan yhtä nopeasti riippumatta siitä, minkä värisiä ne ovat. Tämätukee kohdassa 5.5.1 esitettyä Biedermanin teoriaa objektien tunnistuksesta. Useissatutkimuksissa on kuitenkin todettu, että ”oikealla tavalla” väritetyt (esim. keltainen banaani)objektit tunnistetaan nopeammin kuin akromaattiset tai ”väärin väritetyt” (esim. sininenbanaani) objektit. Tanaka et al. (2001) toteavat, että väri edesauttaa tiettyjen objektientunnistamista. Tällaisilla objekteilla, kuten esim. punaisella paloautolla, sanotaan olevankorkea ”väridiagnostiikka”. Tanaka et al. (2001) esittävät korkean tason visuaalisenhavaitsemisen ”muoto + pinta”-mallin (engl. ’Shape + Surface’), joka huomioi objektin värinja sen tunnistuksen välisen suhteen.32

Värin on havaittu vaikuttavan myös luonnollisten kuvien tunnistamismuistiin. Wichmannin etal. (2002) kokeissa koehenkilöt suoriutuivat katsomisajasta riippumatta 5-10 prosenttiaparemmin värikuvien kuin mustavalkokuvien tunnistamisesta. Gegenfurtnerin ja Riegerin(2000) tutkimuksissa koehenkilöt muistivat hyvin nopeasti (160 ms) esitetyt luonnolliset kuvatparemmin, mikäli ne olivat värillisiä. He totesivat värin vaikuttavan tunnistukseen visuaalisenprosessoinnin varhaisimmissa vaiheissa. Kun kuvia näytettiin koehenkilöille pidemmän aikaa,värin tuoma etu kuvien myöhemmässä tunnistuksessa ilmeni vain, jos kuva näytettiintunnistustilanteessakin värillisenä. Gegenfurtner ja Rieger totesivat värin auttavantunnistamaan asioita nopeammin ja muistamaan ne paremmin.5.5.3 Hahmojen ryhmittely ja erottelu hahmolakien avullaHahmolait ohjaavat visuaalista havaitsemista määrittämällä, miten yksittäiset ärsykkeetryhmitellään kokonaisuuksiksi. Hahmolakeja ovat (Eysenck & Keane, 1995; Goldstein, 2002):- Lähekkäisyys (engl. proximity): lähellä toisiaan olevat elementit ryhmitellään yhteen- Samankaltaisuus (engl. similarity): samankaltaiset elementit ryhmitellään yhteen- Jatkuvuus (engl. good continuation): elementit ryhmitellään siten, että viivoissa taikäyrissä on mahdollisimman vähän äkkinäisiä muutoksia- Merkitys (engl. meaningfulness, familiarity): elementit, joilla on yhteinen merkitys,ryhmitellään yhteen- Hyvä muoto (”prägnänz”, engl. good figure, simplicity): elementit tulkitaan siten, ettätulokseksi saadaan mahdollisimman yksinkertainen kuvio.- Liikkeen samankaltaisuus (engl. common fate): samaan suuntaan samalla nopeudellaliikkuvat elementit ryhmitellään yhteen.- Sulkeutuvuus (engl. closure): kuviosta puuttuvat osat ”täytetään” niin, että muodostuusulkeutuvia kohteita.Gestalt-psykologit, jotka kehittivät hahmolait, määrittivät myös tekijöitä, joiden perusteellaerotetaan toisistaan kohde ja tausta (engl. figure-ground segregation). Kohde onmerkityksellisempi ja muistettavampi kuin tausta ja näyttää olevan taustan edessä. Taustanähdään epämääräisempänä ja se näyttää jatkuvan kohteen takana. Kohteen ja taustan erottavaraja näyttää kuuluvan kohteeseen. (Goldstein, 2002)5.5.4 Syvyyden havaitseminenSyvyyden havaitsemisesta puhuttaessa etäisyydellä voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa.Absoluuttinen etäisyys kertoo, kuinka kaukana havaitsijasta kohde on. Suhteellisellaetäisyydellä tarkoitetaan kahden kohteen välistä etäisyyttä. Verkkokalvo ei talleta tietoakatsojan havaitseman näkymän syvyydestä, joten aivojen on tehtävä syvyyspäätelmiä muihin33

tiedonlähteisiin turvautuen. Aivot käyttävät useita erilaisia syvyysvihjeitä, jotkatodennäköisesti toimivat toisistaan riippumattomasti. Syvyysvihjeet voidaan jakaabinokulaarisiin eli kahden silmän käyttöä vaativiin ja monokulaarisiin eli vain yhden silmänkäyttöä vaativiin vihjeisiin. (Eysenck & Keane, 1995; Messaris, 1994).Silmien vastinpisteiden eriävyys (engl. binocular disparity) ja stereoskooppinen näkö (engl.stereopsis) ovat binokulaarisia vihjeitä. Koska ihmisen kaksi silmää eroavat toisistaansijaintinsa puolesta, niiden verkkokalvoilleen muodostamat kuvat eroavat myös toisistaan.Mitä suurempi ero kuvien välillä on, sitä lyhyempi on etäisyys kohteeseen. Binokulaarisetvihjeet toimivat vain suhteellisen lyhyillä etäisyyksillä.(Eysenck & Keane, 1995)Okulomotoriset vihjeet perustuvat kykyymme astia silmiemme asennot ja lihasjännityksen.Okulomotorisia vihjeitä ovat lähentyminen (engl. convergence) ja mukautuminen (engl.accommodation). Näistä lähentyminen, eli silmien kääntyminen sisäänpäin lähellä olevaakohdetta katsottaessa, voidaan lukea kuuluvaksi binokulaarisiin vihjeisiin. Mukautumisellatarkoitetaan linssin muodonmuutosta sen mukaan, mille etäisyydelle katse kohdistetaan.(Goldstein, 2002)Monokulaariset syvyysvihjeet voidaan jakaa liikkeen tuottamiin vihjeisiin ja piktoriaalisiinvihjeisiin. Piktoriaaliset vihjeet ovat monokulaarisia syvyysvihjeitä, joita voidaan käyttäähyväksi liikkumattomien kuvien katselussa. Piktoriaalisiin vihjeisiin luetaan seuraavatseitsemän vihjettä (Goldstein, 2002):- Peittäminen (engl. occlusion, interposition): kun havaitsijan näkökentässä oleva kohdeon osittain jonkin toisen kohteen peittämä, havaitsija voi päätellä, että peittävä kohdeon lähempänä. Peittäminen ei kuitenkaan anna tietoa siitä, kuinka paljon lähempänäkyseinen kohde on peitettyyn kohteeseen verrattuna.- Suhteellinen korkeus (engl. relative height): kohteet, joiden pohja on horisontinalapuolella, ovat sitä kauempana, mitä korkeammalla näkökentässä eli lähempänähorisonttia ne nähdään. Horisontin yläpuolella olevat kohteet ovat sitä kauempana,mitä alempana näkökentässä eli lähempänä horisonttia ne ovat.- Suhteellinen koko (engl. relative size): kahdesta samankokoisesta kohteesta se, joka onkauempana, peittää näkökentästä pienemmän alueen. Mikäli kaksi havaittua muutensamanlaista kohdetta ovat erikokoisia, vaikuttaa kooltaan pienempi kohde olevankauempana.- Tuttu koko (engl. familiar size): tuttujen kohteiden koko vaikuttaa havaintoon kohteenetäisyydestä.- Atmosfäärinen perspektiivi (engl. atmospheric perspective): kohteet nähdäänmonenlaisia partikkeleita kuten pölyä, vettä ja saastetta sisältävän ilman läpi. Mitäkauempana kohde on, sitä suuremman partikkelimäärän läpi se nähdään ja sitäepäterävämmältä se näyttää.34

- Lineaariperspektiivi (engl. linear perspective): kaukaisuuteen jatkuvat junaradan kiskotovat esimerkki lineaariperspektiivin ilmentymästä.- Pintarakenteen tiheys (engl. texture gradient): pintarakenteeltaan yhtenäisen pinnan(esim. samankokoisista tiilistä tehty seinä) kauempana olevat osat muodostavattiheämpiä kuvia verkkokalvolle kuin lähempänä olevat.Piktoriaalisista vihjeistä lineaariperspektiiviä ja suhteellista kokoa pidetään luonteenomaisinarenessanssiperspektiiville. Renessanssiperspektiivi on kuvaava järjestelmä, jonka periaatteetovat voimassa useimmissa valokuvissa. Kuvat, jotka täyttävät tämän järjestelmän vaatimukset,sisältävät tyypillisesti useita eri syvyysvihjeitä.(Messaris, 1994)35

366 KUVAN VISUAALINEN HAVAITSEMINEN ERIKONTEKSTEISSA6.1 Silmänliikkeet kuvaa vapaasti katsottaessa6.1.1 Näkökentän alueetToiminnalliselta kannalta katsottuna ihmisen näkökenttä koostuu kolmesta sisäkkäisestäalueesta. Verkkokalvon keskellä on tarkannäön alue eli fovea, joka ulottuu vain n. yhdennäkökulman asteen laajuiselle alueelle. Käsityksen yhden näkökulman asteen koosta saaojentamalla käsivarren suorana eteenpäin ja nostamalla peukalon pystyyn. Peukalo peittäätällöin noin kaksi näkökulman astetta. Tarkannäön alueen ympärillä on ns. selvänäön alue eliparafovea, jonka halkaisija on noin viisi näkökulman astetta. Parafovean alueella visuaalinenhavaitseminen on selvästi epätarkempaa kuin foveassa. (Eysenck & Keane, 1995; Goldstein,2002) Näöntarkkuus laskee foveasta pois päin siirryttäessä niin nopeasti, että kymmenenasteen päässä periferia- eli ääreisnäön alueella se on vain noin viidesosa siitä, mitä se onfoveassa (Ware, 2000). Parafovean ulkopuolelle jäävä periferianäön alue kattaa valtaosannäkökentästä, joka yhdelle silmälle vaakasuunnassa on 150 astetta (kuva 11). Se ulottuuverkkokalvon temporaalisella eli ohimon puolella n. 70 asteen päähän foveasta ja nasaalisellaeli nenän puolella n. 80 asteen päähän foveasta (Cornsweet, 1970). Periferianäköä käsitellääntarkemmin kohdassa 6.2.6.1.2 Fiksaatiot, sakkadit ja fiksaation aikaiset silmänliikkeetTarkannäön alue on varsin kapea, joten parhaan näköhavainnon saavuttamiseksi katsetta ontoistuvasti siirrettävä kiinnostavasta kohteesta toiseen. Staattista kuvaa katsottaessa visuaalisenskannauksen prosessi koostuu fiksaatioista ja sakkadeista. Fiksaatiot ovat n. 250-300millisekunnin pituisia pysähdyksiä, joiden aikana katse pidetään kohdistettuna tiettyynpaikkaan (Eysenck & Keane, 1995; Loftus & Mackworth, 1978). Silmä pysyy tuolloinsuhteellisen liikkumattomana. Sakkadit ovat fiksaatioiden välissä tapahtuvia nopeita (jopa 900näkökulman astetta sekunnissa) liikkeitä fiksaatiopisteestä toiseen (Henderson &Hollingworth, 1999). Visuaalista informaatiota prosessoidaan vain fiksaatioiden aikana, kuntaas sakkadien aikana informaatiota ei välity. Kuvia katsottaessa fiksaatiot vievät noin 90prosenttia ajasta ja sakkadit noin 10 prosenttia (Saida & Ikeda, 1979). Parafoveaalistaprosessointia voidaan käyttää apuna seuraavan fiksaation paikan määrittämisessä (Loftus &Mackworth, 1978).Kuten edellä todettiin, silmä pysyy fiksaation aikana suhteellisen liikkumattomana – eikuitenkaan täysin. Silmät liikkuvat jatkuvasti, myös tuijotettaessa tiiviisti tiettyä kohdetta.Nämä fiksaation aikaiset silmänliikkeet ovat välttämättömiä visuaaliselle havaitsemiselle, sillä

fovea tarvitsee niiden tarjoamaa stimulaatiota. Ilman sitä kuva kohteesta haalistuisiverkkokalvolta neuraalisen adaptaation takia. Fiksaation aikaisia silmänliikkeitä on olemassakolmea eri tyyppiä: värinä (engl. tremor), ajelehtiminen (engl. drift) ja mikrosakkadit. Värinäon nopeataajuuksista (n. 90 Hz), jaksotonta ja aaltomaista liikettä. Se on myös silmänliikkeistäpienintä; värinän amplitudin koko on samaa luokkaa kuin yhden foveassa sijaitsevantappisolun halkaisija. Värinän kanssa samanaikaisesti tapahtuva ajelehtiminen on hitaampaa janoin kymmenen aistinsolun kattaman alueen yli ulottuvaa katseen ajautumistafiksaatiopaikasta. Mikrosakkadit ovat fiksaation aikana tapahtuvia nopeita, nykäyksenomaisiasilmänliikkeitä, jotka voivat siirtää verkkokalvokuvaa jopa satojen aistinsolujen kokoisenalueen yli, ja joiden kesto on n. 25 millisekuntia. Kun fiksaation kohde ajelehtimisen takiasiirtyy foveasta pois päin, mikrosakkadit toimivat korjaavina liikkeinä tuoden kohteen takaisinfoveaan. (Martinez-Conde et al., 2004)Neuraalisen adaptaation aiheuttamaa paikallaan olevien kohteiden häipymistä näkyvistäperiferianäön alueella kutsutaan Troxlerin efektiksi. Efekti ilmenee lähinnä kohteilla, joilla onalhainen kontrasti. Kun katse pidetään fiksoituneena tiettyyn pisteeseen, sen ympärillä olevamatalakontrastinen ärsyke katoaa näkyvistä. Silmien liikuttaminen tuo ärsykkeen takaisinnäkyviin. (Martinez-Conde et al., 2004)6.1.3 Fiksaatioiden sijainnin ja jakautumisen määräytyminenLoftus & Mackworth (1978) totesivat, että kuvaa katsottaessa fiksaation sijoituspaikka riippuunäkökentän periferiassa olevien alueiden semanttisesta eli merkitykseen perustuvastaanalyysistä. He tulivat siihen tulokseen, että fiksaation sijoittaminen voi perustua jopakahdeksan näkökulman asteen etäisyydellä näkökentän periferiassa sijaitsevista kuvan alueistatehtävään semanttiseen analyysiin.Muut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Loftuksen ja Mackworthin johtopäätöksen (mm. DeGraef et al., 1990; Henderson et al., 1999). Henderson et al. (1999) tutkivat semanttistentekijöiden vaikutusta silmänliikekuvioihin kompleksisten, luonnollisten kuvien vapaankatselun aikana. He huomasivat, että katsojat eivät kiinnittäneet katsettaan semanttisestiinformatiiviseen kohteeseen yhtään todennäköisemmin kuin vähemmän informatiiviseenkohteeseen. Informatiivisuus määriteltiin siten, että mitä (ennustettavan)epätodennäköisempää tietyn alueella olevan kohteen esiintyminen kuvassa on, sitäinformatiivisempi alue tai kohde on. Henderson et al. tulivat siihen tulokseen, että yksittäisiinkohteisiin kohdistuva semanttinen analyysi periferianäön alueella ei ohjaa silmien liikettäkuvan katsomisen alussa. Yhdessä heidän tekemistään kokeista fiksaatio jopa kohdistuiepäinformatiivisiin kohteisiin nopeammin kuin informatiivisiin kohteisiin. Kuitenkin siinävaiheessa, kun tietty alue kuvasta on jo ollut fiksaation kohteena eli tarkannäön alueella,välittömät uudet fiksaatiot alueella ja palaaminen alueelle myöhemmin uudestaan voivatperustua alueen semanttiseen informatiivisuuteen. Informatiivisuus riippuu myös katsojantehtävästä kuvaa katsottaessa ja katsottavan alueen ominaisuuksista.37

38Kuvaa katsottaessa ensimmäisen fiksaation sijainti vaikuttaa muotoutuvan kolmen tekijänperusteella (Henderson & Hollingworth, 1999):1. Kuvan paikallisten alueiden visuaalisten ominaisuuksien yhdistelmä2. Tieto kuvan kategoriasta3. Kuvan globaalit visuaaliset ominaisuudetYarbusin (1967) klassisten silmänliiketutkimusten mukaan useilla visuaalisilla tekijöillä ei olevaikutusta siihen, kuinka paljon tiettyyn elementtiin kiinnitetään huomiota katsottaessa kuvaavapaasti. Elementin yksityiskohtien määrä on yksi näistä tekijöistä. Katsoja saa minkä tahansakuvan joitakin yksityiskohtia vilkaisemalla olennaista ja hyödyllistä informaatiota kuvasta,mutta jotkin toiset yksityiskohdat eivät anna minkäänlaista uutta tai hyödyllistä tietoa.Myöskään kuvan kirkkaimmat tai tummimmat elementit eivät erityisesti saavuta katsojanhuomiota, ellei katsoja saa niistä hyödyllistä informaatiota. Mikäli elementin värillä ei oleerityistä merkitystä ja se on epäolennainen tarkasteltavan kuvan merkityksen kannalta,silläkään ei ole vaikutusta silmänliikkeiden luonteeseen. Ääriviivat ovat tärkeitä kuvan esiintulemisen ja kohteiden tunnistuksen kannalta, mutta kun kuva on hahmotettu ja nähtykokonaisuutena, katsojalla ei enää ole tarvetta kiinnittää erityistä huomiota ääriviivoihin jarajoihin.Tarkkaavaisuus kohdistetaan elementteihin, jotka saattavat sisältää havaitsemisen kannaltahyödyllistä ja välttämätöntä informaatiota. Katsojan huomio kiinnittyy toistuvastielementteihin, jotka eivät anna tärkeää informaatiota, mutta jotka katsojan mielestä saattavattehdä niin. Usein katsoja kiinnittää huomionsa elementteihin, jotka ovat olosuhteisiin nähdenepätavallisia, vieraita tai käsittämättömiä. Fiksaatiopisteiden jakauma katsottavassa kuvassariippuu myös katsojan tehtävästä ja päämäärästä, eli siitä, minkälaista tietoa hän haluaa saadakuvasta. Yksittäisten katsojien välillä on luonnollisesti eroja ajattelutavoissa ja täten myössiinä, miten he katsovat kuvia. Mikäli kuvaa katsotaan useiden minuuttien ajan, katse palaayhä uudelleen tiettyihin elementteihin. Ylimääräinen aika käytetään siis yleensä tärkeimpienelementtien uudelleen katsomiseen, ei toisarvoisten elementtien katseluun. (Yarbus, 1967)6.2 Visuaalinen havaitseminen periferianäön alueellaKuten kohdassa 6.1.1 todettiin, visuaalinen havaitseminen periferianäön alueella on erittäinepätarkkaa. On olemassa kaksi näkökulmaa siihen, miten hahmoja prosessoidaanperiferianäön alueella. Ensimmäisen näkökulman mukaan periferianäkö on ”alimitoitettu”versio foveanäöstä, eli niiden erot ovat yksinomaan määrällisiä. Toinen mielipide on, että erotovat laadullisia.Useat tutkimustulokset viittaavat siihen, että erot ovat monien visuaalisten tehtävien suhteenvain määrällisiä. Leggen & Kerstenin (1987) tutkimuksissa ilmeni, että kontrastinerotuskyvyn

ominaisuudet olivat sekä laadullisesti että määrällisesti samaa luokkaa 0-20 asteen päässäfoveasta, kun ärsyke skaalattiin paikallisen kontrastiherkkyyden mukaan. He tulivat siis siihentulokseen, että kontrastikoodauksen mekanismit ovat samankaltaisia fovea- ja periferianäössä.Lisäksi korkeiden fysikaalisten kontrastien tuottamat kontrastihavainnot periferianäön alueellaeivät muutu epäkeskisyyden kasvaessa eli siirryttäessä kauemmas näkökentän periferiaan,vaikka kontrastin havaitsemisen kynnys kasvaa selvästi (Cannon, 1985). Myös kaarevuudenhavaitseminen ja erottaminen fovea- ja periferianäön alueella voidaan rinnastaayksinkertaisesti ärsykkeen kokoa muuttamalla. Tietynkokoiselle tarkannäön alueellaesitettävälle ärsykkeelle samantasoinen suorituskyky 1,5-2 asteen päässä periferiassasaavutetaan kaksinkertaistamalla ärsykkeen koko. (Whitaker et al., 1993)Farrell et al. (1990) raportoivat, että numeroiden tunnistuskyky saatiin ärsykkeen kokoaskaalaamalla samalle tasolle tarkannäön alueella ja kahdeksan asteen päässä periferiassa.Strasburger ja Rentschler (1996) vertailivat numeroiden tunnistusta ja kontrastinhavaitsemista. He tulivat siihen tulokseen, että numeron ja taustan välisen kontrastin ollessaalle kaksi prosenttia muotojen tunnistus rajoittuu keskeisen näkökentän alueelle. Siirryttäessäyli kuusi näkökulman astetta foveasta periferiaan päin numeron suurentaminen ei parannasuorituskykyä tarkannäön tasolle, jos kontrasti on alle neljä prosenttia. Tästä huolimattayksinkertaiset havaitsemistehtävät suoritettiin yhtä hyvin näkökentän eri kohdissa, kunärsykkeen kokoa kasvatettiin suhteessa epäkeskisyyteen. Myös Mäkelä et al. (2001) toteavat,että tietyissä tehtävissä, kuten numeroiden ja kasvojen tunnistamisessa, kokoa muuttamalla eipystytä saavuttamaan kontrastiherkkyyden vastaavuuksia fovea- ja periferianäön välille, vaanvaaditaan myös kontrastin lisäämistä.Terävyyttä havaittaessa periferianäön alueella tapahtuu ilmiö, jota kutsutaan termillä”terävyyden ylipysyvyys” (engl. sharpness overconstancy). Ilmiö on todistettu tutkimuksissa(Galvin et al., 1997), joissa koehenkilöt vertasivat foveanäön ja periferianäön alueillaesitettyjen horisontaalisten viivojen terävyyttä. Kaikki koehenkilöt arvioivat epäterävänperiferianäön alueella esitetyn viivan todellista terävämmäksi foveanäön alueella. Toisaaltaniiden viivojen, joita oli epäterävöitetty vain hieman, kohdalla periferianäön alueella esiintyihienoinen terävyyden ”alipysyvyys”.Myös värien havaitseminen heikkenee periferianäön alueella tappisolujen vähäisen määräntakia (kuva 11). Aiemmin on väitetty, että ihmisen verkkokalvo on dikromaattinen eli punavihersokeayli 25-30 näkökulman asteen päässä foveasta sekä monokromaattinen eli värisokeayli 40-50 asteen päässä foveasta. Kaikki kolme tappisolutyyppiä ovat kuitenkin läsnääärimmäisessäkin periferiassa. Värejä pystytäänkin erottamaan melko hyvin jopa periferianäärilaidoilla, mikäli ärsykkeet ovat tarpeeksi suuria kooltaan. Ärsykkeen koon pysyessävakiona havaitseminen heikkenee, kun ärsyke siirtyy foveasta periferiaan. (Nagy et al., 1990;Rovamo & Iivanainen, 1991) On kuitenkin todettu, että jokaisella paikkataajuudella värinkontrastiherkkyys heikkenee siirryttäessä periferiaan n. kaksi kertaa yhtä jyrkästi kuin39

luminanssin kontrastiherkkyys (Mullen, 1991). Kromaattiset mekanismit ovat siis rajoittuneetkeskeiseen näkökenttään enemmän kuin luminanssimekanismit.Näöntarkkuutta näkökentän periferiassa on yleisesti luultu liian heikoksi objektientunnistamiseen. Asiaa on tutkittu paljon keinotekoisilla ärsykkeillä kuten kirjaimilla tainumeroilla (ks. edellä mainitut tutkimukset) ja alle kymmenen näkökulman asteen päässäfoveasta. Eläinten tunnistus kuvissa osoittautui kuitenkin onnistuvan silloinkin, kun kuvanäkyi varsin kaukana näkökentän periferiassa. Koehenkilöille näytettiin erittäin nopeasti (28ms ajan) suurikokoisia kuvia luonnollisista näkymistä, ja heidän tuli kertoa, näkivätkö kuvassaeläimen. Tunnistusprosentti oli yli 90 prosenttia, kun kuva näytettiin tarkannäön alueella.Suorituskyky laski lähes lineaarisesti siirryttäessä kauemmas periferiaan siten, että 57,5 asteenpäässä foveasta horisontaalisuunnassa tunnistusprosentti oli vielä yli 70. Koehenkilöt eivättosin ärsykkeen erittäin lyhyen keston takia pystyneet sanomaan, minkä eläimen olivatnähneet. (Thorpe et al., 2001)Kohdassa 6.1.2 käsiteltiin kuvaa katsottaessa tapahtuvia silmänliikkeitä. Katsottaessa kuvaa,joka ei mahdu kokonaan tarkannäön alueelle, huomiota voidaan kiinnittää kuvan eri kohtiinmyös silmiä liikuttamatta, ”salaisilla” tarkkaavaisuuden siirroilla (engl. covert shifts ofattention). Periferianäön alueella olevia kohteita, joihin tarkkaavaisuus salaisesti siirretään,pystytään erottamaan paremmin ja prosessoimaan nopeammin. (Liversedge & Findlay, 2000)Kyky tunnistaa periferianäön alueella esitettyjä ärsykkeitä kuitenkin heikkenee, josobservoijan pitää samalla prosessoida tarkannäön alueella esitetty ärsyke. Heikkeneminentapahtuu riippumatta siitä, pyydetäänkö observoijaa raportoimaan tarkannäön alueella esitettyärsyke. Tarkannäön alueella esitetyn ärsykkeen interferointi vaikutti johtuvan varttuneempienkoehenkilöiden taipumuksesta automaattisesti prosessoida tarkannäön alueella esitetty ärsykeensin. Tämä automaattinen ”fovea ensin” -prosessointistrategia vaikuttaa olevan opittu, koskasitä ei havaittu 5-vuotiailla lapsilla. (Holmes et al., 1977)406.3 Ajan merkitys kuvien katsomisessaKuvien tunnistusmuistimme kapasiteetti on lähes rajaton (Standing, 1973). Ihmisellä on kykymuistaa lukemattomia nopeasti näkemiään kuvia; jopa tuhannet kuvat, jotka nähdään vainmuutaman sekunnin ajan, pystytään myöhemmin tunnistamaan yli 90% tarkkuudella (Intraub,1981). Normaalisti kuvia katsoessamme emme kuitenkaan tarvitse edes muutamaa sekuntiasaadaksemme haluamamme informaation kuvasta. Sheree Josephson (ref. Kobré, 2000)seurasi väitöskirjatutkimuksessaan ihmisten silmänliikkeitä heidän katsoessaan sanomalehti-,aikakauslehti-, tai internetissä olevia kuvia. Tutkimuksessa paljastui, että ihmiset katsovat yhtävalokuvaa keskimäärin ainoastaan 710 millisekunnin ajan. Kuvan tunnistamiseen eikuitenkaan tarvita kuin murto-osa tuosta ajasta: ihmiset pystyvät tunnistamaan kuvia n.sekunnin kymmenesosassa (Potter, 1975).

Kun koehenkilöille esitettiin kuvia sarjassa nopeudella 113 millisekuntia/kuva, he pystyivättunnistamaan etukäteen sanallisesti nimetyn kohteen kuvissa yli 60 prosentissa tapauksista.Kun etsittävää kohdetta ei ollut nimetty etukäteen, koehenkilöt muistivat esitetyistä kuvistahetkeä myöhemmin ainoastaan 11 prosenttia. Nopeudella 333 millisekuntia/kuva näytetystäsarjastakin muistettiin alle puolet. Kuvan ”ydin” voidaan siis tunnistaa yhden ainoan fiksaationperusteella. Vaaditaan kuitenkin useiden satojen millisekuntien jatkoprosessointi, jotta kuvastamuodostettu muistiedustus olisi immuuni esim. toisen heti nähtävän kuvan tunnistuksenvaatiman kognitiivisen prosessoinnin aiheuttamalle interferenssille. (Potter, 1976)Kuvan katsominen selvästi pidempään kuin sekunnin kymmenesosan ajan ei välttämättävaikuta kovin dramaattisesti siihen, kuinka hyvin kuvat jäävät mieleen. Intraub (1980) näyttikoehenkilöilleen sarjan kuvia siten, että kutakin kuvaa näytettiin 110 millisekunnin ajan, jakuvien välissä oli tyhjä 5890 millisekunnin pituinen ärsykkeiden välinen intervalli.Koehenkilöt tunnistivat näin näytetyt kuvat myöhemmin tehdyssä muistitestissä lähes yhtähyvin kuin kuvat, joita näytettiin kutakin 6 sekunnin ajan ilman kuvien välistä intervallia.41

427 TUTKIMUSMENETELMÄT7.1 YleistäKuvan viesti määräytyy suurelta osin kuvan ottamisen hetkellä, jolloin kuvan sisältö jasommittelu yhdessä luovat kuvan merkityksiä eri tasoilla (3.1, 3.2). Myös kuvan erilaisetkontekstit (3.3) kuten lähettäjä, vastaanottaja ja ulkoiset tekijät (esim. muut kuvat tai teksti)vaikuttavat viestiin.Kuvan tekniset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten kuvaa havaitaan visuaalisesti (5.3-5.5).Teknisten parametrien säätö voi vaikuttaa myös jo otetun kuvan sommitteluun (3.4.1) jatunnelmaan (3.5), ja siten myös kuvan viestiin. Teknisten parametrien vaikutusta uutiskuvanviestiin eri katselukonteksteissa tutkittiin selvittämällä koehenkilöiden avulla, miten kuvantiettyjen teknisten ominaisuuksien säätö vaikuttaa seuraaviin asioihin:- mikä kohde erottuu kuvasta visuaalisesti eniten (eli on silmiinpistävin)- mikä kohde on kuvassa tärkein- minkälainen vaikutelma kuvasta välittyy katsojalleTutkittaviksi teknisiksi parametreiksi valittiin kuusi parametria, joista kolme eli kirkkaus,kontrasti ja värikylläisyys ovat väreihin liittyviä ja voivat vaikuttaa sekä kuvan sommitteluunettä tunnelmaan. Muut kolme parametria olivat kuvan koko, joka vaikuttaa mm. kuvanhuomiota herättävyyteen, sekä rajaus ja terävyys, jotka pääasiassa vaikuttavat kuvansommitteluun. Parametreja käsitellään tarkemmin kohdassa 7.2.Teknisten parametrien säätöjen vaikutusta selvitettiin tekemällä kustakin kuvasta kaksiversiota, jotka erosivat toisistaan tietyn parametrin suhteen. Koehenkilöt jaettiin kahteenryhmään, ja eri ryhmille näytettiin eri versiot kuvista.Teknisten parametrien vaikutusta tutkittiin kolmessa eri katselukontekstissa, jotka esitellääntarkemmin kohdassa 7.3:1. Kuvan nopea (0,3 sekuntia) silmäys2. Kuvan katsominen vapaasti ja siihen syventyen, ilman aikarajoitusta3. Kuvan näkeminen periferianäön alueellaKahta ensimmäistä katselukontekstia tutkittiin luvussa 8 käsiteltävässä silmäily- jasyventymiskokeessa, jossa selvitettiin teknisten parametrien vaikutusta kohteiden visuaaliseenerottuvuuteen ja tärkeyteen. Kolmatta katselukontekstia tutkittiin luvussa 9 käsiteltävässäperiferianäkökokeessa selvittämällä teknisten parametrien vaikutusta kohteiden visuaaliseenerottuvuuteen ja kuvasta välittyvään vaikutelmaan.

Kokeiden kuva-aineistona käytettiin henkilöitä sisältäviä kansainvälisiä uutiskuvia, joidenaiheet ja sommittelu olivat vaihtelevia. Kokeissa haluttiin painottaa kuvan viestiä, jatavoitteena oli koehenkilöiden huomion siirtäminen pois teknisistä parametreista.Koeasetelmalle oli siis olennaista, että koehenkilö näki kustakin kuvasta vain yhden version,eikä esim. useaa versiota samasta, mutta eri tavoin käsitellystä kuvasta. Tällöin koehenkilönhuomio olisi oletettavasti ainakin osittain kiinnittynyt siihen, kuinka paljon tai minkäparametrien suhteen kuvan eri versioita on käsitelty. Aineiston koostumista vaihtelevistakuvista pidettiin myös tärkeänä, koska koehenkilöiden mielenkiinnon kuvien merkitystentarkasteluun toivottiin pysyvän mahdollisimman suurena.Koeaineistona käytetyt kuvat esitellään yksityiskohtaisemmin kohdissa 8.1.2 ja 9.1.2.Koehenkilöt (8.1.3 ja 9.1.3) arvioivat niitä subjektiivisesti kohdassa 7.4 esitettävilläarviointimenetelmillä. Arviointien tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin, jotkaesitellään kohdassa 7.5.Kuvien kontekstia sidottiin yleisellä tasolla kertomalla koehenkilöille, että koeaineisto koostuuuutiskuvista. Yksittäisten kuvien viestiä ei ankkuroitu kuva- tai muulla tekstillä. Tämäulkoisen kontekstin eliminointi lisäsi kuvien viestien avoimuutta ja tulkinnanvaraisuutta, muttatoisaalta antoi enemmän painoarvoa itse kuville.437.2 Kuvan tekniset parametrit7.2.1 KirkkausKirkkautta visuaalisessa havaitsemisessa käsiteltiin kohdassa 5.3. Termillä kirkkaus (engl.brightness) tarkoitetaan yleensä lähteen emittoiman valon havaittua määrää. Vaaleus (engl.lightness) on pinnan havaittu heijastus (Ware, 2000). Valkoinen pinta on vaalea ja musta pintaon tumma. Termejä kirkkaus ja vaaleus käytetään kuitenkin usein tarkoittamaan samaa asiaa.Luminanssi eli valotiheys kuvaa pinnan kirkkautta. Havaittu kirkkaus ei kuitenkaan oleyksiulotteinen ärsykkeen luminanssin funktio. Värikylläisempi ärsyke havaitaan kirkkaampanaluminanssin pysyessä vakiona. (Fairchild, 1998)Kirkkaus voi muiden värin ominaisuuksien tavoin vaikuttaa kuvan viestiin monin tavoin (3.5)ja erityisesti yksittäisen kohteen silmiinpistävyyteen (3.4.1). Kirkkaat alueet vetävät kuvissahelposti katseen puoleensa (Kobré, 2000). Toisaalta, kuten kohdassa 5.3 tuli esille, kirkkaus jakontrasti ovat läheisessä yhteydessä. Kirkas alue vetää siis katsetta puoleensa sitä enemmän,mitä tummemman alueen ympäröimä se on.Värin kirkkaus korreloi yleensä positiivisesti miellyttävyyden kanssa, eli kirkkaat väritkoetaan miellyttävämmiksi kuin tummat värit. Tämä pätee sekä kylmille että lämpimille

44värisävyille. Kylmillä väreillä tosin joissakin tapauksissa on ilmennyt suunnan muutosmiellyttävyydessä kirkkauden ollessa erittäin korkea. (Mehrabian & Russell, 1974)Tässä tutkimuksessa käytettiin kirkkauden mittana HSB-väriavaruuden kirkkausarvoja. Väritluokitellaan HSB-järjestelmässä niiden kolmen fysiologisen ulottuvuuden eli sävyn (H),kylläisyyden (S) ja kirkkauden (B) perusteella. HSB-järjestelmä perustuu siis siihen, mitenvärejä havaitaan, ja tarjoaa siten intuitiivisen tavan kuvata niitä. Kokeissa käytettyjä kuviakäsiteltiin Adobe Photoshop –kuvankäsittelyohjelmalla (Adobe Systems, 1998), jossa värinsävy ilmoitetaan järjestelmässä väriympyrän asteina, ja se voi saada arvot 0-360º. Esim.punaisen sävy on 0º, vihreän sävy 120º ja sinisen sävy 240º. Värin kylläisyys ilmoitetaanarvoilla 0-100%. Harmaan sävyjen kylläisyys on nolla ja täysin puhtaiden värien kylläisyyssata prosenttia. Värin kirkkaus ilmoitetaan myös prosenteissa, eli sen arvo on välillä 0-100%.Mustan kirkkaus on nolla ja valkoisen kirkkaus sata prosenttia. Näin ollen esim. kirkkaanpunaisen HSB-arvot ovat H=0, S=100 ja B=100.7.2.2 KontrastiSanaa kontrasti voidaan käyttää monella tavalla. Edellä (ks. 5.3) käsiteltiin kontrastiavisuaalisessa havaitsemisessa. Kontrastilla voidaan tarkoittaa myös lähes mitä tahansavastakkaisuutta (Hatva, 1987).Dondiksen (1973) mukaan kontrasti on tärkein visuaalinen tekniikka visuaalisen viestinhallinnassa. Hän tarkoittaa kontrastia sen laajassa merkityksessä korostaen kaiken merkityksenilmenemistä vastakkaisuuksissa, esim. miten ymmärtäisimme kuumuuden merkityksen, josemme ikinä olisi kokeneet kylmyyttä.Kontrastia voidaan käyttää hyväksi sommittelussa luomalla kuvan elementtien välillejännitteitä (3.4.1). Kontrastia voidaan luoda kaikkien kuvan peruselementtien kuten viivan,muodon, suunnan, värien ja erityisesti mittasuhteiden kautta (Dondis, 1973). Esimerkiksikuvan oikeassa alalaidassa sijaitsevan suurikokoisen tummansinisen kolmion ja vasemmassaylälaidassa sijaitsevan pienen kirkkaanpunaisen ympyrän välinen kontrasti ilmenee koon,muodon, sijainnin ja värin kautta.Tässä tutkimuksessa keskitytään värikontrastiin, joka on yksi silmiinpistävyyteenvaikuttavista tekijöistä (3.4.1).7.2.3 VärikylläisyysKuten edellä (3.5, 5.4) mainittiin, värikylläisyys eli saturaatio tarkoittaa värisävyn puhtautta.Värikylläisyyden voidaan myös sanoa kuvaavan värin rikkautta tai voimakkuutta (Zettl, 1990).Värikylläisyys erottaa toisistaan värikuvan ja harmaasävykuvan (tai mustavalkokuvan).

Värikylläisyydellä on Zettlin (2002) mukaan voimakas vaikutus värin energiaan.Voimakkaasti saturoituneet värit, kuten kirkkaanpunainen, vahvistavat korkeaenergisiä ulkotai”maisema”-tapahtumien kuvauksia. Samalla kylläisten värien käyttö kuitenkin estää meitäpääsemästä psykologisesti lähemmäs tapahtumaa. Esim. mustavalkoisia elokuvia katsoessanäkemyksemme ohjautuu ulkoisesta ”jonkin katsomisen” moodista enemmän sisäiseen”tutkailuun”. “Värikylläisyyden kadon” teoria (engl. desaturation theory) kuvaa tätä ilmiötä.Sen mukaan käännymme ulkoisesta, psykologisesta ”maisemanäkökulmasta”introspektiivisempaan näkökulmaan sitä enemmän, mitä vajaakylläisempi väri on.Poynter Instituten tutkimuksen (Garcia & Stark, 1991) mukaan sanomalehden lukijatkiinnittävät enemmän huomiota värillisiin kuin mustavalkoisiin uutis- ja urheilukuviin. Miehetprosessoivat mustavalkoisia urheilukuvia enemmän kuin naiset, mutta värillisiä urheilukuviamiehet ja naiset prosessoivat yhtä paljon. Erikoisartikkelien väri- ja mustavalkokuvia lukijatsen sijaan prosessoivat yhtä paljon. Tutkimuksessa käytetyissä sanomalehtien prototyypeissäoli esim. Bermudaa käsittelevä, kolme aiheeseen liittyvää kuvaa sisältävä sivu, josta oliyhdessä prototyypissä mustavalkoinen ja toisessa värillinen versio. Värillisen version lukijatprosessoivat kuvatekstejä ja lukivat tekstiä enemmän kuin mustavalkoisen version lukijat.Tutkijat epäilevät, että kuvien sisällöllä on tässä tapauksessa suuri vaikutus siihen, että ne ovatvärillisinä selvästi kiinnostavampia kuin mustavalkoisina. Värikuvat eivät suinkaan aina olemustavalkokuvia parempi vaihtoehto. Garcian ja Starkin mukaan värivalokuvan käyttö onhyvä valinta, jos väri vaikuttaa kuvan aiheeseen nähden sopivammalta (kuten esim. Bermudajutussa),tai jos se jollakin tavalla auttaa havainnollistamaan tai selittämään tarkemmin juttua.Käytännössä päätökset ovat kuitenkin usein poliittisia. Toisaalta Garcia ja Stark muistuttavat,että lukijat ovat tottuneita näkemään väriä kaikkialla aina aikakauslehtien mainoksistatelevisioon. Huono värin käyttö heikentää sanomalehden imagoa lukijakunnan silmissä.Värikylläisyyden lisääminen voi vahvistaa värien monipuolista vaikutusta kuvan viestiin (3.5).Näin ollen värikylläisyys voi vaikuttaa kuvan sommitteluun (erityisesti silmiinpistävyyteen),informatiivisuuteen ja tunnelmaan. Tässä tutkimuksessa värikylläisyyden mittana käytettiinkohdassa 7.2.1 esitetyn HSB-järjestelmän kylläisyysarvoja.7.2.4 KokoEi ole kovinkaan yllättävää, että useiden tutkimusten mukaan uutiskuva herättää sitä enemmänhuomiota, mitä suurempi se on kooltaan (ref. Kobré, 2000). Poikkeuksen sääntöönmuodostavat vain aiheeltaan poikkeuksellisen huomiota herättävät kuvat. Suuret kuvathoukuttelevat lukijoita puoleensa ja lukemaan myös uutisen tekstiä. Poynter Institutentutkimuksessa (Garcia & Stark, 1991) ilmeni, että lukijat prosessoivat vain 45 prosenttiakasvokuvista, mutta 92 prosenttia valokuvista, jotka ulottuivat vähintään kolmen palstan yli.Myös yhden ja kahden palstan levyisten kuvien prosessoinnin todennäköisyydessä oli suuriero – suuremmat kuvat prosessoitiin useammin. On myös todettu, että suuremmat kuvatauttavat lukijoita sekä ymmärtämään uutisen helpommin, että muistamaan siihen liittyviä45

46yksityiskohtia paremmin (Kobré, 2000). Kuvan ollessa tarpeeksi suuri se myös herättäälukijan huomion voimakkaasti riippumatta siitä, onko kuva värillinen vai mustavalkoinen(Garcia & Stark, 1991).Kobré (2000) nostaa esiin kolme tapausta, joissa koolla on erityisesti merkitystä: dramatiikka,yksityiskohdat sekä kontrasti ulkoasussa. Suuri koko mahdollistaa alkuperäisen kuvanyksityiskohtien ja siten tietynlaisen dramaattisuuden säilyttämisen. Kuva, jossa on paljonsisältöä ja yksityiskohtia, vaatii tilaa ja kadottaa merkitystään, jos sitä pienennetään liikaa.Kuva ihmisjoukosta kutistuu pienennettynä kuvioksi ja yksittäisiä ihmisiä ei enää pystyerottamaan. Tämä voi tosin käyttötarkoituksesta riippuen olla myös toivottua – syntynyt kuviosaattaa olla visuaalisesti kiehtova. Kontrasti ulkoasussa viittaa sanomalehden tai muun medianulkoasuun. Lehden sivu näyttää mielenkiintoisemmalta, jos siinä on erikokoisia kuvia.Kuvan julkaisukokoon vaikuttavat Saveksen (1986) mukaan kuvan katsojalle välittyminen,yksityiskohtien määrä, kuvan tekniikka, kuvan ”pysäyttävyys”, tapahtuman tärkeys (”isot asiatisosti”) ja kuvan sisältö (”hyvä kuva kannattaa vetää isoksi”). Useimmiten lehdessäkäytettävissä oleva tila kuitenkin määrittää kuvan julkaisukoon (Saves, 1986).Koko vaikuttaa siis kuvan huomiota herättävyyteen. Kuvan koon säädöllä ei pystytämuuttamaan valokuvan kohteiden välisiä suhteita eikä niiden sijaintia kuvassa. Onmahdollista, että kuvan koko kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuvan eri kohteettulevat esille kuvasta. Kuvan ollessa pieni jokin sisällöllisesti tärkeä mutta pienikokoinenkohde saattaa jäädä katsojalta huomaamatta. Suuremmassa kuvassa sama kohde voi ylittäähavaintokynnyksen.7.2.5 RajausValokuvan ensimmäinen rajaus tapahtuu kuvan ottamisen hetkellä: valokuvaaja päättää, mitkäkohteet ympäristössään hän sisällyttää valokuvaan ja mitkä rajaa sen ulkopuolelle. Valmistakuvaa rajataan usein lisää.Kobré (2000) kirjoittaa, että jos kuva rajataan liian löyhästi ja siihen sisällytetään liian paljonasioita, riskinä voi olla katsojan huomion siirtyminen pois kuvan pääkohteesta. Rajauksellavoidaan poistaa turhia yksityiskohtia ja tuoda paremmin esiin kuvan tärkeimmät elementit.Shannonin ja Weaverin viestintämallin (kuva 1) kannalta rajausta voidaan näin ollen ajatellakeinona vähentää hälyä (Fiske, 1998). Toisaalta Kobré (2000) kommentoi, että liian tarkkarajaus saattaa jättää tärkeitä elementtejä kuvan ulkopuolelle. Liian karkealla rajauksellasaatetaan poistaa asioita, jotka antavat kuvalle kontekstin tai tunnelman. Sanomalehdissäongelmana on, että valmiita kuvia rajataan yleensä, jotta ne sopisivat lehden ulkoasuun jatäyttäisivät tyhjät aukot. Rajaus tehdään siis usein täysin ulkoisten syiden perusteella.

Valokuvat voidaan jakaa rajauksen tiiviyden perusteella esim. seuraavaan kuuteen kategoriaan(Lacey, 1998):1. Yleiskuva (engl. extreme long shot), jossa näkyy esim. koko maisema2. Laaja kokokuva (engl. long shot), jossa on esim. ryhmä henkilöitä3. Kokokuva (engl. medium shot), johon mahtuu yksi tai kaksi henkilöä4. Puolikuva (engl. medium close-up), jossa näkyy osa vartalosta (esim. vyötäröstäylöspäin)5. Lähikuva (engl. close-up), jossa näkyvät kasvot6. Erikoislähikuva (engl. extreme close-up), johon mahtuu vain osa kasvoistaKuvat voi luokitella myös esim. yleiskuviin, puolilähikuviin ja lähikuviin (Saves, 1985).Rajauksen tiiviys on suorassa yhteydessä siihen, kuinka lähellä katsoja on kuvan kohdetta, jasillä on tähän etäisyyteen perustuvia konnotatiivisia merkityksiä. Yleiskuva asettaa kohteettiettyyn kontekstiin. Kokokuvassa henkilö näkyy niin läheltä, että häntä voidaan katsella,mutta etäisyys ei ole tunkeileva. Lähikuvan katsoja on intiimin etäisyyden päässä kohteesta.Lähikuva voi usein viitata emotionaaliseen hetkeen. (Lacey, 1998)Rajauksella voidaan vaikuttaa kuvan sommitteluun. Kohteen sijaintia kuvan tietyllä alueellavoidaan muuttaa rajauksella, mikä puolestaan vaikuttaa informaatioarvoon (3.4.1). Kohdettavoidaan kuvaa rajaamalla siis esim. siirtää lähemmäksi kuvan keskipistettä ja lisätä sitenvaikutelmaa kohteen tärkeydestä.Rajaus eroaa muista tässä työssä tutkituista teknisistä parametreista siinä, että sen avullavoidaan haluttaessa myös konkreettisesti muokata sitä, mitä kuvassa on. Rajauksella voidaanhalutessa siis muuttaa sitä, mitä kuva esittää. Esim. ihmisryhmää esittävästä kuvasta voidaanrajata pois kaikki muut paitsi yksi ihminen, jolloin kuvan viesti muuttuu radikaalisti.7.2.6 TerävyysTerävyys vaikuttaa kuvan informaation määrään. Mitä terävämpi kuva on, sitä enemmän siinäon yksityiskohtia ja informaatiota. Epäterävöitys vähentää informaation määrää ja heikentääkuvan viestiä. Esim. voimakkaasti sumennetussa kuvassa voidaan erottaa ihmishahmo, muttaei pystytä tunnistamaan hänen henkilöllisyyttään.Terävyys on sommittelullinen tekijä; sen säädöllä voidaan vaikuttaa kohteensilmiinpistävyyteen (3.4.1). Terävyyttä voidaankin käyttää ohjaamaan katsojan huomiota(McClelland & Eismann, 1999). Jos valokuvassa on kaksi kohdetta, joista toinen näkyyterävänä ja toinen epäterävänä, katsojalle luonnollisesti välittyvä vaikutelma on, että terävänänäkyvä kohde, johon tarkennus on kohdistettu, on ollut valokuvaajan pääkohde. Tällöin47

48terävyys voi vaikuttaa katsojalle välittyvään viestiin siten, että terävänä näkyvä kohdemielletään tärkeämmäksi kuin epäterävöitetty kohde.Epäterävöitys on perustavaa laatua oleva tapa kuvata syvyyttä eli etäisyyttä (Edgar, 2001).Valokuvauksessa kameran linssin aukon koko vaikuttaa terävyysalueeseen, eli kuvassasyvyyssuunnassa terävänä näkyvään alueeseen. Mitä suurempi aukko, sitä pienempiterävyysalue. Terävyysalueen ulkopuolella olevat kohteet näkyvät kuvassa sumeina.Terävyyttä säätämällä voidaan siis luoda vaikutelma etäisyydestä (McClelland & Eismann,1999).Kohteen, taustan tai jopa koko kuvan epäterävöittäminen on myös keino lisätäliikkumattomasta kuvasta välittyvää vaikutelmaa liikkeestä. (Fox & Kerns, 1961) Kuvanepäterävyys voi olla myös tahatonta. Tosin uutiskuvan dramaattisuus saattaa kompensoidapuutteet terävyydessä. Kobrén (2000) mukaan jännittävä uutiskuva on parempi kuin teknisestihyvä mutta tylsä kuva.7.3 Katselukontekstit7.3.1 Kuvan silmäilyKuvan silmäilyn eli katsomisajan suhteen rajoitetun katsomisen avulla selvitettiin, mitenteknisten parametrien säätö vaikuttaa siihen, mikä kuvasta erottuu eniten, eli on visuaalisestisilmiinpistävintä. Ärsykkeen kestoksi eli aikajaksoksi, jolloin kuva näkyy näytöllä, valittiin0,3 sekuntia. Aika valittiin, koska haluttiin antaa katsojalle tarpeeksi aikaa saada jonkinlainenkäsitys kuvan sisällöstä (6.3), mutta ei tarpeeksi aikaa useammalle kuin yhdelle fiksaatiolle(6.1.2). Kuvasta jää näin ”välähdyksenomainen” vaikutelma, eikä sen kaikkia konnotatiivisia(2.3.2) merkityksiä ehditä havaitsemaan ja tulkitsemaan. Todennäköisesti edes kuvan kaikkiadenotatiivisia merkityksiä ei havaita. Voitiin olettaa, että ärsykkeen ollessa ajallisesti näinlyhyt katsojan suorittama kuvan analyysi sijoittuu pääasiallisesti syntaksin ja semantiikantasolle (3.1). Sommittelun (3.4.1) ja näin ollen myös teknisten parametrien oletettiin erityisestivaikuttavan siihen, mikä kuvasta eniten erottuu.7.3.2 Kuvaan syventyminenKuvaan syventymisen eli vapaasti ja ilman aikarajaa tapahtuvan katsomisen avulla selvitettiin,miten teknisten parametrien säätö vaikuttaa siihen, mitä katsoja pitää kuvassa tärkeänä, kunhän on katsonut sitä rauhassa pohtien. Kun katsoja saa tarkastella kuvaa rauhassa, hän ehtiihavaita sen kokonaisuudessaan ja tulkita kuvan denotatiiviset ja konnotatiiviset merkitykset.Lisäksi katsojan henkilökohtaiset assosiaatiot vaikuttavat tulkintaan, joten on todennäköistä,että katsojien keskuudessa esiintyy hajontaa siinä, mitä he pitävät tärkeimpänä. Uutiskuvandenotaatiotason merkityksiin kuuluu, mitä kuva esittää; esim. se, että siinä on mies.

Konnotaatiotason merkityksiin kuuluu esim., että mies on tunnettu julkisuuden henkilö.Tämän voidaan olettaa vaikuttavan miehen tärkeyteen kaikkien hänet tunnistavien katsojiensilmissä. Lisäksi assosiaatiotason merkityksiin kuuluu katsojan oma mielipide miehestä, mikävaikuttaa siihen, pitääkö juuri tuo yksittäinen katsoja miestä tärkeänä.Kuvan nopeasti näkemisen jälkeen alkanut syntaksin ja semantiikan tason kuva-analyysitäydentyy siis nyt pragmaattisen tason merkityksillä. Sekä kuvan sommittelulliset ettäsanattomat viestit pääsevät toteuttamaan tehtävänsä, kuvan asiayhteydet tulevat esiin, jakatsojan tulkintaan voivat vaikuttaa esim. tiedot ajankohtaisista tapahtumista.7.3.3 Kuvan katsominen periferianäön alueellaTeknisten parametrien vaikutusta periferianäön alueella nähtävän uutiskuvan välittämäänviestiin tutkittiin ajatellen tilanteita, jolloin esim. luettaessa tiettyä artikkelia lehden samalla taiviereisellä sivulla olevat kuvat vaikuttavat lukijan näkökentän periferiassa luoden erilaisiamielikuvia ja mahdollisesti herättäen mielenkiintoa. Kokeella selvitettiin, miten teknistenparametrien säätö vaikuttaa siihen, mikä kuvasta erottuu eniten, eli on visuaalisestisilmiinpistävintä, kun kuva nähdään periferianäön alueella. Kokeella haluttiin myös saadatietoa siitä, kuinka hyvin periferianäön alueella nähtävien kuvien sisältöä pystytääntulkitsemaan, ja kuinka paljon teknisten parametrien säätö vaikuttaa kuvasta välittyväänvaikutelmaan, jota arvioitiin kohdassa 7.4.2 esitettävillä vastakkaisilla adjektiivipareilla.Periferianäön alueella nähtävästä kuvasta on mahdotonta tehdä tarkkoja visuaalisia havaintoja(6.1.1). Näin ollen voitiin olettaa, että kahteen edellä (7.3.1, 7.3.2) kuvattuunkatselukontekstiin verrattuna erilaiset tekijät korostuvat periferianäön alueella nähtävän kuvanviestissä. Esimerkiksi ihmisten ilmeitä ja eleitä on vaikea tai mahdoton tulkita. Sanattomanviestinnän keinot eivät siis ole täysin voimassa, kuten ne ovat, kun kuva nähdään tarkannäönalueella. Mikäli kuvassa on tekstiä, joka voi sijoittaa kuvan tiettyyn asiayhteyteen, sitä eipystytä lukemaan. Kaikkien kuvien sisältöä ei välttämättä pystytä tulkitsemaan semanttisellatasolla ollenkaan. Värin tehtävän informaation antajana voidaan olettaa korostuvanperiferianäön alueella, kun yksityiskohtia ei pystytä havaitsemaan, mutta toisaalta värinäkökinheikkenee näkökentän periferiassa. Mielleyhtymien oletettiin nousevan tässä kokeessaerityisen keskeiseen asemaan.497.4 Kuvan subjektiivinen arviointi7.4.1 Erottuvimman tai tärkeimmän kohteen valintaTeknisten parametrien säädöllä voidaan vaikuttaa mm. kuvan sommitteluun. Sommittelullapuolestaan yhdistetään toisiinsa kuvan merkitystä luovat esittävä ja henkilöiden välinentehtävä (3.4). Kuvan esittävä ja henkilöiden välinen tehtävä vastaavat kysymyksiin ”mitä kuva

esittää?” ja ”miten kuva pitää yllä katsojan mielenkiinnon?” Yksittäisen, ulkoisistakonteksteista irrotetun uutiskuvan viestin kannalta keskeistä kuvassa onkin, mitä se esittää elimitä kohteita siinä on, mitä siinä tapahtuu eli miten kohteet toimivat, ja minkälaisiamerkityksiä katsoja kuvassa näkee.Kuvan kohteiden visuaalisen erottuvuuden ja merkityksellisen tärkeyden arvioinnin todettiinantavan keskeistä informaatiota siitä, minkä viestin kuva katsojalle välitti.Arviointimenetelmällä selvitettiin, mikä kohde kuvassa kiinnittää katsojan huomiota eniten, jamitä kohdetta katsoja pitää kuvassa tärkeimpänä. Arvioinnin voi siis sanoa vastaavankysymyksiin ”mitä kuva pääasiassa esittää?” ja ”mikä kuvassa kiinnostaa katsojaa eniten?”Kuvan välittämää viestiä selvitettiin siis pyytämällä koehenkilöä vapaasti valitsemaankustakin kuvasta yksi kohde (esim. henkilö, esine tai mikä tahansa muu asia), joka erottuikuvasta visuaalisesti eniten, tai jota hän piti kuvan tärkeimpänä. Menetelmä mahdollisti useanteknisen parametrin vaikutuksen selvittämisen samassa kokeessa sekä koetulostenkvantitatiivisen luonteen ja tilastollisen analyysin.Kuvat valittiin siten, että niissä oli aina useampi kuin yksi kohde. Kaikissa kokeissakäytetyissä uutiskuvissa oli vähintään yksi erotettavissa oleva henkilö, useimmissa kuvissaheitä oli useampi kuin yksi. Etukäteen oli oletettavissa, että useimmat erottuvimman taitärkeimmän kohteen valinnat kohdistuisivat kuvissa esiintyviin henkilöihin. Joissakin kuvissaoli henkilöiden lisäksi myös muita konnotatiivisilta tai symbolisilta merkityksiltäänvoimakkaita kohteita, kuten aseita, lippuja tai tulta.Kohteen valinnan lisäksi haluttiin saada tarkempaa tietoa siitä, kuinka suuria eroja kohteidenvälillä koehenkilöiden mielestä oli, eli kuinka paljon valittu kohde erottui muista. Tietoavoitaisiin tarvittaessa käyttää, mikäli teknisten parametrien säädöllä ei olisi vaikutustaerottuvimman tai tärkeimmän kohteen valintaan.Arviointiasteikoksi valittiin sanallinen ja numeerinen asteikko:1 = ei yhtään2 = hieman3 = selvästi4 = voimakkaastiAsteikon ensimmäisellä vaihtoehdolla tarkoitettiin, että mikään kohde ei ollut muitaerottuvampi tai tärkeämpi. Koehenkilöille annettiin siis mahdollisuus olla valitsemattakohdetta, mikäli kuvassa oli useampi kilpaileva kohde, tai jos hänen mielestään siitäyksinkertaisesti (silmäily- tai periferianäkökokeessa) ei erottunut mitään kohdetta.50

7.4.2 Kuvasta välittyvän vaikutelman arviointi51Periferianäkökokeessa käytettiin semanttiselle differentiaaliasteikolle ominaisia kaksinapaisia(engl. bipolar) eli vastakkaisia adjektiivipareja, joiden avulla selvitettiin kuvista välittyvääyleistä vaikutelmaa. Osgood, Suci ja Tannenbaum (1957) esittelivät semanttisendifferentiaaliasteikon 1950-luvulla. He käyttivät asteikkoa mm. asenteiden mittaamisessapersoonallisuuspiirteiden tutkimisessa, psykolingvistisissa ja esteettisissä tutkimuksissa, sekämainonnan ja muiden joukkoviestinten tutkimuksessa. Semanttinen differentiaaliasteikkokehitettiin siis alunperin, kun haluttiin selvittää, minkälaisia merkityksiä ihmiset antavatsanoille, ja eroaako tämä siitä, miten sanat määritellään sanakirjoissa. Tarkoituksena oli tuodaesille sanojen konnotatiivisia merkityksiä. Semanttista differentiaaliasteikkoa käytetäänyleensä siten, että ihmistä pyydetään merkitsemään oma arvionsa jonkin termin suhteenvalmiiksi annetulla seitsenportaisella asteikolla, jonka molemmissa päissä on vastakkaisetadjektiivit, esim.:Hyvä _ _ _ _ _ _ _ HuonotaiHyvä 1 2 3 4 5 6 7 HuonoSemanttisen differentiaaliasteikon käytön idea on yleensä tutkia eri adjektiivipareilleannettujen arvioiden välisiä suhteita ja sitä, miten erilaiset ihmiset arvioivat asioita. Yhdessäarvioinnissa käytetään yleensä 8-15 adjektiiviparia, jotka luokitellaan kolmen pääulottuvuudenmukaan: arviointi (hyvä tai huono), potenssi (vahva tai heikko) ja aktiviteetti (aktiivinen taipassiivinen). Näiden ulottuvuuksien katsotaan edustavan tärkeitä konnotatiivisia näkökohtiauseissa kielissä. Arvioinnin tulokset tulkitaan faktorianalyysillä. Semanttistadifferentiaaliasteikkoa on käytetty myös selvittämään taideteoksiin ja valokuviin assosioitujamerkityksiä. (Zakia, 2001)Tässä tutkimuksessa adjektiivipareilla selvitettiin, minkälaisen vaikutelman periferianäönalueella nähtävät kuvat välittävät, ja miten teknisten parametrien säädöt muuttavatvaikutelmaa. Kaikkia kokeen kuvia arvioitiin samoilla adjektiivipareilla, ja kuvien määräntakia adjektiiviparien määrä pidettiin mahdollisimman pienenä.Zakia (2001) esittää 16 vastakkaisen adjektiiviparin semanttisen differentiaaliasteikon, jotavoidaan käyttää mittaamaan sanallisia merkityksiä, joita ihmiset assosioivat valokuviin.Asteikkoa voidaan muuntaa sopimaan paremmin tietyn tyyppisten valokuvien (esim. muoto-,maisema-, tiede-, muoti- tai oikeuslääketieteellisten kuvien) arviointiin.Osa asteikon adjektiiveista ei vaikuttanut sopivan kokeeseen sen luonteen takia. Kuvat nähtiinperiferianäön alueella, joten niiden arviointiin ei ollut käytettävissä kaikkea tietoa, jokanormaalisti on käytettävissä, kun kuvia katsotaan normaaliin tapaan, ja niiden sisältö havaitaan

täydellisesti. Esim. adjektiiviparien emotionaalinen – rationaalinen, huono – hyvä,väkivaltainen – hellä, ilmeinen – hienovarainen ja pinnallinen – syvällinen arvioinnin oletettiinolevan liian vaikeaa periferianäön alueella nähtävien kuvien suhteen. Tämänkaltaisetadjektiiviparit vaikuttavat sopivan paremmin kuviin yhdistettävien hienosyisempienmerkitysten selvittämiseen.Asteikossa esiintyneiden adjektiivien yksinkertainen – monimutkainen (engl. simple –complex) sijasta periferianäkökokeeseen sopivammaksi katsottiin adjektiivipari sekava –selkeä. Tällä selvitettiin sekä kuinka hyvin koehenkilö mielestään hahmotti kuvan, että kuinkayksinkertaiselta (tai monimutkaiselta) kuva koehenkilön mielestä vaikutti. Asteikosta valittiinadjektiiviparit iloinen/onnellinen – surullinen (engl. happy – sad) ja vakava – huvittava (engl.serious – humorous), joiden eräänlaisena välimuotona yhdeksi kokeen adjektiivipariksivalittiin iloinen – vakava. Lisäksi asteikon ulkopuolelta valittiin adjektiivipari lämmin –kylmä, jonka arvioihin kuvan väreillä oletettiin olevan vaikutusta. Adjektiivipareilla iloinen –vakava ja lämmin – kylmä selvitettiin siis kuvista välittyvää vaikutelmaa niiden tunnelmasta.Asteikosta valittiin ilman muutoksia adjektiivipari dynaaminen – staattinen, jolla selvitettiinkuvan välittämää vaikutelmaa näennäisestä liikkeestä. Esimerkkinä erityisen dynaamisistakuvista voidaan mainita urheilutilannekuvat. Äärimmäisen staattinen on kuva, jossa ei tapahdumitään, ja jossa ei ole mitään elollista. Adjektiivipari virallinen – epävirallinen valittiinasteikon ulkopuolelta. Adjektiivipari virallinen – epävirallinen liittyi kuvan sisältöön ja esim.siinä kuvattavan tapahtuman tai tilanteen luonteeseen. Näin esim. tummat puvut päällä oleviapoliitikkoja esittävät kuvat olisivat esimerkkejä virallisista kuvista, ja selvästi vapaa-aikaansijoitettavat kuvat epävirallisia kuvia. Kokeissa käytetyt vastakkaiset adjektiiviparit nähdääntaulukossa 3.52Taulukko 3. Osa kokeessa käytettyä adjektiiviparien arviointilomaketta1 sekava 1 2 3 4 5 selkeäiloinen 1 2 3 4 5 vakavalämmin 1 2 3 4 5 kylmädynaaminen 1 2 3 4 5 staattinenvirallinen 1 2 3 4 5 epävirallinenKäytettyyn asteikkoon merkittiin numerot, eli se voidaan luokitella epäjatkuvaksi välimatkaasteikoksi,mikä mahdollistaa tilastollisen analyysin normaalijakaumaan perustuvillamenetelmillä. Kokeessa käytettiin viisiportaista asteikkoa, jonka keskellä oli neutraalivaihtoehto ja laidoissa yllä listatut adjektiivit. Arvosanat 2 ja 4 ilmaisevat lievää kallistumistatietyn adjektiivin suuntaan, ja arvosanat 1 ja 5 voimakkaampaa mielipidettä adjektiivinsuhteen.

Asteikon askelten määräksi valikoitui viisi. Tämä on selvästi pienin sopiva askelten määrä,jotta tuloksia pystyttäisiin analysoimaan intervallimenetelmien avulla. Asteikossa ei käytettyenempää askelia, koska askelten suurempi määrä lisää vastausvaihtoehtojen määrää ja sitenmyös vastaamisen työläyttä. Kuvien suuren määrän takia adjektiivilomakkeeseenvastaamisesta haluttiin tehdä mahdollisimman helppoa ja nopeaa.Tiettyjen teknisten parametrien säädön voitiin etukäteen olettaa mahdollisesti vaikuttavantiettyjen adjektiiviparien arvioihin taulukossa 4 nähtävillä tavoilla.53Taulukko 4. Oletuksia parametrien säätöjen vaikutuksista adjektiiviarvioihin.Parametri Adjektiivipari VaikutuksetKirkkaus iloinen – vakava Korkeampi kirkkaus luo iloisemman vaikutelmanKontrasti sekava – selkeä Korkeampi kontrasti luo selkeämmän vaikutelmanVärikylläisyys iloinen – vakava Korkeampi värikylläisyys luo iloisemman vaikutelmanlämmin – kylmädynaaminen – staattinenvirallinen – epävirallinenLämpimien värien korkeampi värikylläisyys luolämpimämmän vaikutelmanKorkea värikylläisyys luo dynaamisemman vaikutelman(riippuu myös kuvan värien sävyistä)Korkea värikylläisyys luo epävirallisemman vaikutelman(riippuu myös kuvan värien sävyistä)sekava – selkeä Värikylläisyys luo selkeämmän vaikutelman(harmaasävykuvaan verrattuna)Koko sekava – selkeä Suurempi koko luo selkeämmän vaikutelmanRajausRajauksen ei odotettu vaikuttavan adjektiiviarvioihin.Terävyys sekava – selkeä Taustan epäterävöittäminen tuo etualalla olevaa kohdettaparemmin esille ja luo selkeämmän vaikutelman7.5 Tilastollinen analyysi7.5.1 Fisherin eksakti testiLuottamusväli suhteellisten osuuksien erotukselle voidaan laskea z-testillä otoskoon ollessavähintään 30. Khin neliötesti on sopiva ainoastaan, jos kaikki odotetut frekvenssit ( np ) ovatyli 5. Fisherin eksakti testi sopii kahden riippumattoman binomijakautuneen ryhmänvertaamiseen otoskoon ollessa pieni. Se laskee tarkan todennäköisyyden, ei approksimaatiota.(Lowry, 1999-2004)Fisherin eksaktilla testillä selvitettiin teknisten parametrien säädön vaikutusta kohteidenerottuvuuteen ja tärkeyteen vertaamalla kunkin kohteen suhteellisia osuuksiakoehenkilöryhmien suorittamissa kohdevalinnoissa. Testin nollahypoteesi on, että kohteenvalintojen suhteelliset osuudet ovat samat kahdessa koehenkilöryhmässä, jolloin teknisen

parametrin säädöllä ei ole vaikutusta. Testin tuloksena saadaan p-arvo, jonka ollessa asetettuariskitasoa pienempi nollahypoteesi hylätään suhteellisten osuuksien eron ollessa tilastollisestimerkitsevä. Tällöin teknisen parametrin säädöllä on tilastollisesti merkitsevä vaikutus.Tässä tutkimuksessa omaksuttiin seuraavat riskitasot eli p-arvon tulkinnat:54p < 0,05p < 0,10tilastollisesti merkitsevätilastollisesti melkein merkitsevä7.5.2 Odotusarvon t-testiOdotusarvon t-testissä verrataan suureen odotusarvoa tunnettuun vakioon µ0. Havaintojoukonoletetaan olevan normaalijakautunut. Testisuureen arvo lasketaan otoskeskiarvosta x jakeskiarvon keskivirheestä se[ x ] = s / n kaavallax − µ0t0=se[ x](2)vapausasteen ollessa ν = n −1.P-arvo lasketaan kaavalla:p − arvo = P( T ≥ t ) 0, (3)Jos p-arvo on asetettua riskitasoa pienempi, nollahypoteesi hylätään keskiarvojen eron ollessatilastollisesti merkitsevä. (Laininen, 2000)7.5.3 Approksimatiivinen kahden riippumattoman keskiarvon erotuksent-testiKahden riippumattoman keskiarvon erotuksen t-testi tehdään kahdelle riippumattomallesatunnaisotokselle, joiden ei tarvitse olla samankokoisia. Testi olettaa otosjoukon olevannormaalijakautunut. Otoskokojen ollessa pieniä testisuureen jakaumalle t saadaan parempiapproksimaatio käyttämällä Smith-Satterthwaiten testiä, jossa varianssien ei oleteta olevanyhtä suuria. Hypoteesin H0: µ1= µ2testaus suoritetaan seuraavaa kaavaa käyttäen:t0=x − y, (4)2 2s sx y+m nmissäm,n ovat otoskoots xs yovat muuttujien x ja y keskihajonnat jax, y ovat muuttujien x ja y keskiarvot.

55Vapausaste ν lasketaan kaavalla:22⎛2⎞⎜s sx y+ ⎟⎝m nν =⎠(5)22221 ⎛ s ⎞ 1 ⎛ s ⎞xy⎜ ⎟ + ⎜ ⎟m −1−1⎝ m ⎠ n⎝n⎠P-arvo lasketaan kaavalla (3). (Laininen, 1998)Smith-Satterthwaiten testillä selvitettiin teknisten parametrien säädön vaikutusta kuvistavälittyvään vaikutelmaan periferianäkökokeessa. Tämä tehtiin testaamalla koehenkilöryhmienväliset erot adjektiivipareille annetuissa arvosanoissa.7.5.4 Wilcoxonin rankisummatestiWilcoxonin rankisummatestillä (Laininen, 2000) tutkitaan havaintojen suuruusjärjestystätarkastelemalla, onko kahden riippumattoman otoksen välillä eroja. Se on epäparametrinenvaihtoehto kahden keskiarvon erotuksen t-testille. Kun otosjoukot ovat pieniä eikänormaalijakautuneisuutta voida olettaa, Wilcoxonin testi on Smith-Satterthwaiten testiäherkempi. Wilcoxonin rankisummatestillä selvitettiin koehenkilöryhmien välisiä eroja kunkinkohteen arvioidun erottuvuuden tai tärkeyden suhteen.7.5.5 Pearsonin tulomomenttikorrelaatioPearsonin tulomomenttikorrelaatiokerroin on tilastollinen tunnusluku, joka kuvaa vähintäänkahden intervalliasteikollisen muuttujan keskinäisen lineaarisen riippuvuuden voimakkuutta.Tulomomenttikorrelaatiokertoimen arvo vaihtelee välillä -1 ... +1. Korrelaatiokertoimenollessa 0 muuttujien välillä ei ole lineaarista riippuvuutta. Arvoilla (+/-) 1 muuttujien välillä ontäydellinen positiivinen tai negatiivinen lineaarinen riippuvuus. Korrelaatiokerroin r lasketaankaavalla (Mattila et al., 2000-2004):rn∑(xi− x)(yi− y)i== 1nsxsy, (6)missä n on lukuparien xi, yilukumääräs xs yovat muuttujien x ja y keskihajonnat jax, y ovat muuttujien x ja y keskiarvot.Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimella selvitettiin periferianäkökokeessa käytettyjenvastakkaisten adjektiiviparien keskinäisiä riippuvuuksia.

568 SILMÄILY- JA SYVENTYMISKOE8.1 Koeasetelma8.1.1 EsikoeEnnen varsinaista koetta järjestettiin esikoe, koska haluttiin saada suuntaa-antavaa tietoa siitä,onko teknisten parametrien säädöllä ylipäätään minkäänlaista vaikutusta kuvan välittämäänviestiin. Esikokeeseen osallistui kahdeksan koehenkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään siten,että molemmissa oli kaksi naista ja kaksi miestä.Koesarjan kuvista tehtiin kustakin kaksi eri versiota, jotka erosivat toisistaan ainoastaan yhdenteknisen parametrin (kirkkaus, kontrasti, värikylläisyys, koko, rajaus tai terävyys) suhteen.Tehdyt säädöt olivat kirkkauden, kontrastin ja värikylläisyyden osalta paikallisia eli kuvantiettyihin kohteisiin kohdistuvia ja silmämääräisiä. Kuvien kokoa säädettiin tekemällä kuvistakaksi versiota, joista toinen oli kooltaan 33 prosenttia toisesta. Terävyyden säädöt olivat varsinhienovaraisia; gaussisen suodattimen säteen koko oli yhden pikselin luokkaa. Rajauksella jokosiirrettiin hieman kuvien keskeisten kohteiden sijaintia kuvassa tai tuotiin kohteita lähemmäksitiivistämällä rajausta. Kahdelle koehenkilöryhmälle näytettiin samojen kuvien eri versiot.Kullekin koehenkilölle näytettiin 60 uutiskuvaa kahdesti. Kokeen ensimmäisessä vaiheessa elisilmäilykokeessa koehenkilölle näytettiin kaikki 60 kuvaa jokainen n. 0,3 sekunnin ajan.Koehenkilöä pyydettiin valitsemaan kustakin kuvasta yksi kohde (esim. henkilö, esine taielementti taustalla), joka hänen mielestään erottui (eli tuli esille tai pisti silmään) kuvastaeniten. Lisäksi koehenkilöä pyydettiin määrittelemään numeroasteikon avulla, kuinka paljonkohde erottui muuhun kuvaan nähden (1 = ei erottunut tärkeintä kohdetta, 2 = kohde erottuihieman, 3 = kohde erottui selvästi, 4 = kohde erottui voimakkaasti). Kokeen toisessa vaiheessaeli syventymiskokeessa koehenkilölle näytettiin samat 60 kuvaa uudelleen, mutta tällä kertaakuvan katsomiselle ei asetettu aikarajaa. Koehenkilöä pyydettiin miettimään kuvan merkitystäja valitsemaan siitä yksi kohde, joka hänen mielestään oli kuvassa tärkein. Koehenkilöäpyydettiin myös määrittelemään jo kokeen ensimmäisessä vaiheessa käytetyn numeroasteikonavulla, kuinka paljon tärkeämpi kohde oli muuhun kuvaan nähden.Silmäilykokeessa 12 prosenttia kuvista ja syventymiskokeessa 13 prosenttia kuvista sisälsikohteen, jonka valinnan osuuksissa oli ainakin 75 prosenttiyksikön ero kahdenkoehenkilöryhmän välillä. Rajauksen ja terävyyden säätö näytti vaikuttavan eniten kohteidenvalintaan molemmissa kokeissa. Lisäksi kuvan koko vaikutti syventymiskokeessa. Pienenotoskoon takia tuloksia ei analysoitu tilastollisesti. Koejärjestelyt todettiin esikokeenperusteella toimiviksi. Kokeeseen kuluvan ajan lyhentämiseksi kokeessa käytettävääkuvasarjaa päätettiin kuitenkin pienentää.

8.1.2 Koeaineisto57Tutkimuksessa käytettiin henkilöitä sisältäviä kansainvälisiä uutiskuvia. Kuvat haettiininternetistä, Lycos New Photos –sivustolta (Lycos, 2004). Kuvia oli yhteensä 42, eli seitsemänkuvaa kutakin tutkittavaa parametria kohti. Esikokeiden perusteella arvioitiin, että koe kestäisitällä kuvamäärällä n. tunnin. Esikokeissa tosin huomattiin, että kokeen kesto voi vaihdellapaljonkin eri koehenkilöiden välillä.Kuvat luokiteltiin IPTC:n (The International Press Telecommunications Council) SubjectReference System -luokittelun mukaan (Akkanen, 2001). Luokittelu löytyy liitteestä A.Koesarjasta löytyy seuraaviin luokkiin kuuluvia kuvia: politiikka; levottomuudet, konfliktit jasodat; laki, oikeus ja rikokset; talous; uskonto ja maailmankatsomus; tiede ja tekniikka;luonnononnettomuudet ja turmat; kevyet jutut; työ ja työmarkkinat; sää ja vuodenajat;sosiaalikysymykset; koti ja vapaa-aika sekä urheilu. Luokittelun suhteen on huomioitava, ettäse perustui myös varsinaiseen uutiseen, johon kukin kuva liittyi, ja josta koehenkilöillä ei olluttietoa. Tämän takia esim. poliittiseksi luokiteltujen kuvien suurta määrää (13 kuvaa eli 31prosenttia kuvista) ei koettu ongelmaksi, koska kaikki poliittiset kuvat eroavat tyyliltääntoisistaan, eikä niitä kaikkia voi ilman kuvatekstiä edes tunnistaa poliittisiksi kuviksi.Koeaineistona käytetyt kuvat ja niihin tehdyt säädöt esitellään seuraavassaparametrikohtaisesti. Kunkin kuvan yhteydessä esitetty numero viittaa järjestykseen, jossakuvat esitettiin kokeessa. Kuvia tarkastellaan seuraavassa tähän kuvanumeroon viitaten.Sanalliset kuvaukset kuvien sisällöstä ja niille tehdyistä säädöistä löytyvät liitteestä A.KirkkausKirkkauden säädöt olivat lokaaleja eli paikallisia, ja kohdistuivat tyypillisesti kuvissaesiintyvien henkilöiden vaatteisiin. Yhdessä kuvassa (42) kirkkauden säätö kohdistuisuurempiin kokonaisuuksiin: polkupyörällä vedettävään kärryyn ja sen matkustajiin sekäkulkuneuvon vieressä kävelevään mieheen. Kuvilla selvitettiin, vaikuttaako kirkkaudenlisääminen kohteen erottuvuuteen ja tärkeyteen.Alla nähdään seitsemän kuvaa, joissa säädettiin kirkkautta. Kuvat on sijoitettu kahteensarakkeeseen; vasemmassa sarakkeessa olevat kuvat esitettiin koehenkilöryhmälle 1 jaoikeassa sarakkeessa olevat kuvat ryhmälle 2. Kuvien kirkkautta säädettiin Photoshopin”brightness”-komennolla. Kuvan alkuperäinen kirkkaus saa arvon 0, ja kirkkautta voi säätäävälillä –100 (erittäin tumma) ja +100 (erittäin kirkas). Käytetty komento mahdollistaayksinkertaiset säädöt kuvan kirkkausskaalassa. Komento muokkaa käsiteltävän alueen kaikkiapikseleitä samalla tavalla. Kuviin on merkitty värin sävyn (H), kylläisyyden (S) ja kirkkauden(B) arvot tiettyyn kohtaan kuvaa, joka sijaitsee käsitellyllä alueella. Värin sävy voi saada arvot0-360 astetta, kylläisyys arvot 0-100 prosenttia ja kirkkaus arvot 0-100 prosenttia.Kirkkausarvot on lihavoitu, ja niiden väliset erot prosenttiyksiköissä on merkitty kuvien väliin.

58kuva 2H = 19S = 9B = 9531 %-yks.H = 19S = 14B = 64kuva 10H = 231S = 29B = 5515 %-yks.H = 231S = 22B = 70H = 0S = 0B = 10019 %-yks.H = 60S = 6B = 81kuva 17H = 213S = 40B = 5545 %-yks.H = 180S = 5B = 100kuva 18H = 60S = 5B = 9923 %-yks.H = 42S = 12B = 76kuva 39H = 169S = 8B = 8119 %-yks.H = 180S = 2B = 100kuva 40H = 232S = 13B = 6633 %-yks.H = 217S = 3B = 99H = 32S = 30B = 6719 %-yks.H = 32S = 43B = 48

59kuva 42H = 41S = 46B = 5921 %-yks.H = 41S = 72B = 38H = 57S = 99B = 2824 %-yks.H = 60S = 74B = 52KontrastiAlla nähdään seitsemän kuvaa, joissa säädettiin kontrastia. Kontrastin säätö tehtiin lokaalistikohdistamalla se tiettyihin kohteisiin siten, että kohteen kontrastia lisättiin ja muun kuvan taikohteiden kontrastia mahdollisesti laskettiin. Kunkin kuvan alla on mainittu plus-merkillä (+)kohde, jonka kontrastia lisättiin ja miinus-merkillä (−) kuvan osa, jonka kontrastiaheikennettiin. Kontrastin säädöllä selvitettiin, tekeekö kontrastin lisääminen kohteestaerottuvamman tai tärkeämmän. Kontrastin säädöt tehtiin silmämääräisesti ja suhteellisenhienovaraisesti, koska kuvien haluttiin säilyvän mahdollisimman luonnollisen näköisinä.Kuvien kontrastia säädettiin Photoshopin ”contrast”-komennolla, joka mahdollistaayksinkertaiset säädöt kuvan värien sävy- ja kirkkausskaalassa. Komento muokkaa käsiteltävänalueen kaikkia pikseleitä samalla tavalla. Kuvan alkuperäinen kontrasti saa arvon 0, jakontrastia voi säätää välillä –100 (yhtenäinen harmaa pinta, ei kontrastia) ja +100 (puhtaatmonokromaattiset värit sekä musta ja valkoinen, maksimaalinen kontrasti).kuva 15 kuva 23+ Miehet edessä + Shcröder oik. + Berlusconi vas.− Muu kuva (poliisi) − Berlusconi vas. − Schröder oik.kuva 24 kuva 25+ Robotti + Lapset ja tausta + Rekkamainos + Nainen− Muu kuva (lapset) − Robotti− Rekkamainos

60kuva 26 kuva 35+ Metsäpalo + Mies + Nainen vasemm.− Muu kuva− Muu kuvakuva 37+ Nainen + Julisteet/kyltit− Julisteet/kyltit − NainenVärikylläisyysKuvien värikylläisyyttä säädettiin enimmäkseen lokaalisti, kohdistamalla muutos tiettyynkohteeseen kuvassa. Säädöllä selvitettiin, tekeekö värikylläisyyden lisääminen kohteestaerottuvamman tai tärkeämmän. Tiettyä kohdetta pyrittiin tuomaan esille lisäämällä senvärikylläisyyttä ja mahdollisesti vähentämällä kuvan muiden osien värikylläisyyttä. Yhdellekuvalle (3) suoritettiin värikylläisyyden poisto, eli siitä tehtiin harmaasävykuva.Alla nähdään seitsemän kuvaa, joissa säädettiin värikylläisyyttä. Kuviin on merkitty värinsävyn (H), kylläisyyden (S) ja kirkkauden (B) arvot tiettyyn kohtaan kuvaa, joka sijaitseekäsitellyllä alueella. Värin sävy voi saada arvot 0-360 astetta, kylläisyys arvot 0-100 prosenttiaja kirkkaus arvot 0-100 prosenttia. Kylläisyysarvot on lihavoitu, ja niiden väliset erotprosenttiyksiköissä on merkitty kuvien väliin.kuva 3S = 0

61kuva 9H = 80S = 25B = 7333 %-yks.H = 78S = 58B = 89kuva 20H = 203S = 61B = 7631 %-yks.H = 203S = 30B = 62H = 356S = 89B = 6011 %-yks.H = 355S = 100B = 67kuva 28H = 40S = 68B = 8642 %-yks.H = 40S = 26B = 66H = 221S = 54B = 5211 14 %-yks.H = 222S = 68B = 58kuva 29H = 222S = 53B = 5615 %-yks.H = 223S = 38B = 51H = 3S = 38B = 7111 %-yks.H = 5S = 27B = 66kuva 30H = 357S = 84B = 9854 %-yks.H = 358S = 30B = 67kuva 34H = 5S = 47B = 8227 %-yks.H = 7S = 74B = 100H = 0S = 100B = 7440 %-yks.H = 359S = 60B = 53

Koko62Alla nähtävistä seitsemästä kuvasta tehtiin kaksi versiota, joista toinen skaalattiin kooltaankolmasosaan toisesta. Esim. 512 pikseliä (kokeissa näytöllä nähtynä 12,8 cm) leveästä kuvastatehtiin 171 pikseliä (4,2 cm) leveä. Kuvilla selvitettiin, riippuuko eri kohteiden välinenerottuvuus ja tärkeys kuvan koosta, eli ovatko jotkin kohteet erottuvampia tai tärkeämpiä(suhteessa kuvan muihin kohteisiin) kuvan ollessa pienempi tai suurempi.kuva 04 kuva 19 kuva 32 kuva 33kuva 36 kuva 38 kuva 41RajausAlla nähtävien seitsemän kuvan kahta eri versiota rajattiin eri tavoin kuvan reunoista. Kuvillaselvitettiin, vaikuttaako hienovarainen rajaus yksittäisten kohteiden erottuvuuteen taitärkeyteen. Kuvia rajattiin siten, että kahdessa versiossa oli n. 70-85 % samaa sisältöä.Kuvissa on kilpailevina kohteina vähintään kaksi henkilöä. Kuvien rajaus on melko tiivis;kaikki kuvat ovat lähi- tai puolikuvia, eli henkilöt eivät mahdu niihin kokonaan. Viidessäkuvassa (kuvat 1, 7, 8, 11 ja 13) rajaus kohdistui kuvan vasempaan ja oikeaan reunaan siten,että rajauksella tuotiin kuvan eri versioissa eri henkilöitä esille. Kahta kuvaa (kuvat 6 ja 12)rajattiin sekä vaaka- että pystysuunnassa, eli rajausta tiivistettiin.kuva 1 kuva 6

63kuva 7 kuva 8kuva 11 kuva 12kuva 13TerävyysAlla olevilla seitsemällä kuvalla selvitettiin terävyyden säädön vaikutusta kohteidenerottuvuuteen ja tärkeyteen. Kuvissa epäterävöitettiin vuoroin etu- ja taka-alaa gaussisellasuodatuksella 1,5-2 pikselin (kokeessa käytetyllä näytöllä nähtynä 0,375-0,5 mm) säteellä.Kilpailevat kohteet kuvissa ovat sekä henkilöitä että muita kohteita. Kunkin kuvan alle onmerkitty etu- tai taka-alaan kohdistuva epäterävöityksen määrä eli gaussisen suodattimensäteen koko pikseleinä. Neljän kuvan (5, 16, 21 ja 27) etu- tai taka-alaa myös terävöitettiinhieman.kuva 5 kuva 14taka-ala (1,5 pix) etuala (1,5 pix) etuala (1,5 pix) taka-ala (1,5 pix)taka-alan terävöitys

64kuva 16 kuva 21taka-ala (1,5 pix) etuala (1,5 pix) taka-ala (1,5 pix) etuala (1,5 pix)etualan terävöitys taka-alan terävöitys etualan terävöitys taka-alan terävöityskuva 22 kuva 27etuala (2 pix) taka-ala (1,5 pix) taka-ala (2 pix) etuala (1,5 pix)etualan terävöitys taka-alan terävöityskuva 31taka-ala (2 pix) -8.1.3 KoehenkilötKokeisiin osallistui 26 Teknillisen korkeakoulun opiskelijaa. Koehenkilöt olivat iältään 19-28-vuotiaita (keski-ikä 22 vuotta), ja heistä 6 oli naisia ja 20 miehiä. Koehenkilöt jaettiin kahteenryhmään muilta osin satunnaisesti, mutta siten, että molemmissa ryhmissä oli 3 naista ja 10miestä. Koehenkilöillä oli normaali tai silmälaseilla tai piilolinsseillä normaaliksi korjattunäkö. Koehenkilöjoukon voidaan olettaa olevan kulttuuriselta taustaltaan ja koulutukseltaankokeen kannalta riittävän homogeeninen. Koehenkilöille kerrottiin etukäteen kokeeseenkutsumisen yhteydessä, että koehenkilön tehtävänä kokeessa on katsoa uutiskuvia näytöltä jakertoa, mitä hän niissä näkee.8.1.4 KoeympäristöKokeet tehtiin rauhallisessa ympäristössä normaalissa toimistovalaistuksessa. Koekuvatnäytettiin 22-tuumaiselta ViewSonicin VP2290b näytöltä (kuvasuhde 16:10), jonkaresoluutioksi asetettiin 1920x1200 pikseliä. Yhden pikselin leveys näytöllä oli 0,25 mm.

Kuvat näkyivät näytöllä mustaa taustaa vasten. Koehenkilö istui näytön edessä normaalinkatseluetäisyyden (n. 35-45 cm) päässä siitä. Kokeen ohjaaja istui viistosti koehenkilön takanaja kirjasi koehenkilön suulliset vastaukset muistiin erilliselle tietokoneelle.Kokeessa käytettyjen kuvien leveys vaihteli välillä 256-512 pikseliä. Koetilanteessa näytöllänäytettyinä suurin osa kuvista oli karkeasti 13x10 cm digitaalivalokuvan kokoisia (512pikseliä vastasi 12,8 cm näytöllä). Pienin kokeessa käytetty kuva oli 170x109 pikseliä, eli 4,3x 2,7 cm. Kuvat ulottuivat vaakasuunnassa n. 2-20 näkökentän asteen levyiselle alueelle.8.1.5 Kokeen kulkuKokeen ensimmäisessä vaiheessa eli silmäilykokeessa koehenkilö katsoi näytöltä yksitellen 42uutiskuvaa. Kukin kuvan ilmestyi näytölle koehenkilön painaessa tiettyä näppäimistönnäppäintä, ja katosi 0,3 sekunnin kuluttua. Koehenkilön tehtävä oli kunkin kuvan näkemisenjälkeen kertoa, mikä yksittäinen kohde (esim. henkilö, esine, tai mikä tahansa muu asia)erottui (eli tuli esille tai pisti silmään) kuvasta eniten. Lisäksi koehenkilön tuli määritelläkohdassa 7.4.1 kuvatun asteikon avulla, kuinka paljon kyseinen kohde erottui muusta kuvasta.Koehenkilö antoi vastauksensa kunkin kuvan katsomisen jälkeen suullisesti ja kokeen ohjaajakirjasi ne ylös. Ennen varsinaisen kokeen aloittamista koehenkilö sai kokeilla 10 kuvantestisarjan kanssa, kuinka nopeasti kuva vilahtaa näytöllä, ja miltä tuntuu etsiä kuvastaerottuvin kohde.Kokeen toisessa vaiheessa eli syventymiskokeessa koehenkilölle kerrottiin, että hän saa katsoasamat 42 kuvaa uudelleen, mutta tällä kertaa ilman aikarajoitusta. Koehenkilön tuli katsoakuvaa rauhassa, ja valita siitä tärkein yksittäinen kohde kuvan merkitystä ajatellen. Kohde saiolla sama tai eri kuin ensimmäisessä vaiheessa, sillä ei ollut merkitystä. Koehenkilöllesanottiin, että hänen ei tarvitse tietää esim., mitä valokuvaaja ajatteli, vaan hän voi valitakohteen sen mukaan, mikä hänestä itsestään tuntuu tärkeältä, kiinnostavalta tai merkittävältä.Koska kuvissa ei ollut kuvatekstejä, joidenkin kuvien kohdalla oli mahdotonta tietää, mitäuutisaihetta kuva todellisuudessa käsitteli. Koehenkilö määritteli jälleen kuinka paljontärkeämpi hänen valitsemansa kohde oli muuhun kuvaan nähden.Yhden koetilaisuuden, johon kuului koehenkilön ohjeistus, kuvien katsomisen harjoittelu sekävarsinainen koe, kesto oli n. 40-60 minuuttia. Kokeen keston ja luonteen perusteellakoehenkilöiden vireystilan voidaan olettaa pysyneen riittävän korkeana kokeen loppuun asti.Kokeen jälkeen koehenkilöt palauttivat lyhyen kirjallisen raportin koetilanteesta. Heitäpyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, sekä kertomaan halutessaan vapaasti kokeenherättämistä ajatuksistaan:- Näit ensin kunkin kuvan n. 0,3 sekunnin ajan. Kuinka paljon sait kuvista irti niinlyhyessä ajassa?65

66- Mitkä tekijät vaikuttivat mielestäsi eniten siihen, että jokin kohde kuvassa kiinnittihuomiosi, kun näit kuvan vain sekunnin murto-osan ajan?- Myöhemmin sait katsoa samat kuvat uudelleen ilman aikarajoitusta. Kuinka erilaisiltakuvat näyttivät tuolloin verrattuna ensimmäiseen katsomiskertaan?8.2 Silmäilykokeen tulokset8.2.1 Erottuvimman kohteen valintaKoehenkilöryhmien väliset erot erottuvimman kohteen valinnoissa testattiin Fisherin eksaktillatestillä. Lasketut p-arvot löytyvät liitteen B taulukosta 3. Erottuvimman kohteen valinnanlisäksi koehenkilöt arvioivat, kuinka paljon (ei yhtään, hieman, selvästi tai voimakkaasti)kohde erottui kuvasta. Koehenkilöryhmien välisten arvioiden eroja testattiin Wilcoxoninrankisummatestillä.Taulukossa 5 nähdään kohteet, joiden valinnassa oli silmäilykokeessa tilastollisesti merkitseväero. Tällaisia kohteita oli yhteensä 12 (29%) kuvassa. Taulukossa 6 on lisäksi kohteet, joidenvalinnassa oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Yhteensä 18 (43%) kuvassa oli kohde,jonka valinnoissa oli tilastollisesti melkein merkitsevä tai merkitsevä ero. Kuvassa 13 nähdäänkuvien osuus kaikista kuvista parametrikohtaisesti.Taulukko 5. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti merkitsevän eron riskitasolla 0,05 (p

67Taulukko 6. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti melkein merkitsevän eron (0,05

Kirkkaus68Kirkkauden säädöllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta yhdessäkään kuvassaseitsemästä. Kuudessa kuvassa seitsemästä kirkkaammaksi säädetty kohde tosin valittiin 23 tai31 prosenttiyksikköä useammin, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Ainoastaankuvan 17 kohdalla kirkkauden lisääminen pikkupojan vaatteissa ei vaikuttanut siten, ettäuseampi koehenkilö olisi valinnut hänet erottuvimmaksi kohteeksi. Maastopukuinen sotilasase kädessään kilpaili pikkupojan kanssa huomiosta.Tulokset tukevat siis osittain kohdassa 7.2.1 esitettyä väitettä siitä, että kirkkaat alueet kuvassavetävät katsetta puoleensa. Suuremmalla koehenkilöjoukolla tilastollinen analyysi olisi voitutehdä normaaliapproksimaatioon perustuvalla z-testillä, ja erot olisivat saattaneet kasvaatilastollisesti merkitseviksi.KontrastiKontrastin säädöllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta yhdessäkään kuvassaseitsemästä. Kuvissa 25, 26 ja 37 kontrastin lisääminen aiheutti jonkin verran eroa siten, ettäkohde valittiin 23 tai 31 prosenttiyksikköä useammin, kun sen kontrastia oli lisätty (ja samallajonkin muun kohteen kontrastia oli vähennetty). Suuremmalla koehenkilöjoukolla tilastollinenanalyysi olisi voitu tehdä normaaliapproksimaatioon perustuvalla z-testillä, ja erot olisivatsaattaneet kasvaa tilastollisesti merkitseviksi.Kontrastin säätöjen vähäinen vaikutus saattoi johtua tehtyjen säätöjen hienovaraisuudesta.Erityisesti lähikuviin (15, 23 ja 35) tehdyt säädöt olivat hieman pienempiä kuin yllämainittuihin kuviin (25, 26, 37) tehdyt säädöt, eivätkä vaikuttaneet kohteiden erottuvuuteen.Kuvan 15 keskellä on suoraan kameraan tuijottava poliisi, jonka 85% prosenttiakoehenkilöistä molemmissa ryhmissä valitsi kuvan erottuvimmaksi kohteeksi. Kuvassa 23 onkaksi sisällöllisesti ja sommittelullisesti tasa-arvoista henkilöä (Italian pääministeri SilvioBerlusconi ja Saksan liittokansleri Gerhard Schröder). Kuvassa 35 on kaksi naista, joistatoinen etualalla suurempana ja toinen taka-alalla. Taka-alalla oleva puna-valkoisiin vaatteisiinpukeutunut nainen valittiin useimmin kontrastin säädöstä riippumatta. Kuvien sisältö jarajauksen tiiviys (henkilöitä lähikuvassa) saattoi myös osittain heikentää kontrastin säädönvaikutusta.Kuvassa 24 on Hondan kehittämä ihmisen kokoinen Asimo-robotti, jonka sijainti etualalla,suuri koko sekä nopeallakin silmäyksellä tunnistettava erikoisuus (kaikki kohteen valinneetkutsuivat sitä robotiksi, avaruuspuvuksi tai avaruusmieheksi) vaikuttivat siihen, että 92prosenttia koehenkilöistä valitsi sen erottuvimmaksi kohteeksi silloinkin, kun sen kontrastiaoli heikennetty.

Värikylläisyys69Värikylläisyyden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron kuvissa 3, 30, 34 ja lisäksitilastollisesti melkein merkitsevän eron kuvissa 20, 28 ja 29. Ero oli siis tilastollisestivähintään melkein merkitsevä kuudessa kuvassa seitsemästä. Eroa ei aivan ilmennyt kuvassa 9(p=0,1107). Tämä näytti johtuvan kuvan keskellä, julisteen edessä olevasta kädestä, jokakiinnitti molemmissa ryhmissä monen koehenkilön (54% vs. 38%) huomion.Tulosten perusteella värikylläisyyden säätö vaikuttaa selvästi henkilön tai muun kohteenerottuvuuteen. Erityisesti kuvissa 30 ja 34 punaisten kohteiden (Saddam-juliste ja pyykkivati)voimakkailla (54%-yks. ja 40%-yks.) säädöillä oli suuri vaikutus. Kuvan 3 värikylläisyyspoistettiin kokonaan, mistä aiheutui tilastollisesti merkitsevä ero normaalisti värikkään Etelä-Afrikan lipun erottuvuuteen, joka kuvan värillisessä versiossa kiinnitti enemmän huomiota.Toisaalta kuvassa 29 heikennettiin kuvan keskellä seisovan naisen valkoista jakkua lukuunottamatta koko kuvan värikylläisyyttä melko hienovaraisesti, mikä vaikutti naisenerottuvuuteen tilastollisesti melkein merkitsevästi.Yleisesti ottaen tulokset eivät ole yllättäviä, sillä punainen on psykologisesti voimakkain väri(3.5), joka kylläisenä kiinnittää helposti katsojan huomion. Värikylläisyyden säätö vaikuttikuitenkin kohteiden erottuvuuteen muidenkin värien kohdalla (mm. valkoinen, sininen jakeltainen kuvissa 28 ja 29).KokoKoon muuttamisella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta erottuvimman kohteenvalintaan yhdessäkään kuvassa seitsemästä. Ainoastaan kuvassa 33 koon muuttaminen aiheuttitilastollisesti melkein merkitsevän eron miehen pystyssä olevan sormen valinnassaerottuvimmaksi kohteeksi useammin kuvan ollessa suurempi. Kuvan ollessa suurempi 46prosenttia koehenkilöistä mainitsi sormen, kun pienemmän kuvan nähneistä kukaan eimaininnut huomanneensa sitä.Koon muuttaminen vaikutti lähinnä siihen, kuinka hyvin koehenkilöt tunnistivat kuvansisältöä, tosin kaikissa kuvissa siinäkään ei ollut mainittavia eroja. Suurin ero ilmeni kuvassa41, jossa on libyalaisia naissotilaita vaaleanvihreissä maastopuvuissa. Kuvan pienemmässäversiossa 38 prosenttia koehenkilöistä luuli nähneensä kasveja. Ainoastaan yksi koehenkilömainitsi maastopuvut ja yksi sotilaiden baretit. Kuvan suuremman version nähneistä 70%mainitsi sotilaat, maastopuvut, baretit tai punaiset hatut.Kuvassa 19 koon muuttaminen vaikutti erottuvimmalle kohteelle (lentokone) annettuihinarvosanoihin tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p=0,0065). Kuvan ollessa pienempi kohde eierottunut koehenkilöiden mielestä yhtä voimakkaasti kuin kuvan suuremmassa versiossa.

Koon muuttaminen voi siis joissakin tapauksissa vaikuttaa yksittäisten kohteidenerottuvuuteen. Kuvakoon suurentaminen voi vaikuttaa siten, että tärkeä mutta pienikokoinenkohde ylittää havaintokynnyksen, kuten kuvassa 33 ilmeni.RajausRajauksen muuttaminen aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron kuvissa 1, 11, 12 ja 13 sekälisäksi tilastollisesti melkein merkitsevän eron kuvissa 6 ja 7. Ero oli siis tilastollisestivähintään melkein merkitsevä kuudessa kuvassa seitsemästä. Kuva 8 on ainoa kuva, jossarajaus ei aiheuttanut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kuvan etualalla on nuori kapinallinenkonekiväärin kanssa. Kohteessa yhdistyy sisällöllinen ja sommittelullinen merkitys (muutkohteet ovat selvästi taka-alalla ja kooltaan pienempiä).Tilastollisesti vähintään melkein merkitseviä eroja ilmeni sekä kuvissa, joissa rajaus tehtiinkuvien oikeille ja vasemmille laidoille (kuvat 1, 7, 11 ja 13), sekä kuvissa, joiden rajaustatiivistettiin kuvan kaikilta reunoilta (kuvat 6 ja 12). Kuvat, joiden rajausta muutettiin, esittivätkaksi tai kolme henkilöä lähi- tai puolikuvassa. Tulosten perusteella tällaisten kuvien rajaus,joka ei radikaalisti muuta kuvan sisältöä (esim. rajaamalla kuvan keskeisen kohteen poiskuvasta), vaan siirtää melko tasavertaisina näkyvien kohteiden sijaintia jonkin verranvaikuttaen niiden informaatioarvoon (3.4.1), vaikuttaa kohteiden erottuvuuteen. Rajauksentiivistäminen voi myös toimia keinona vähentää yksityiskohtia kuvassa ja tuoda paremminesille keskeinen kohde (7.2.5). Tämä ilmeni kuvassa 12, kun rajauksen tiivistäminen toi kuvankeskellä olevan naisen paremmin esille.TerävyysTerävyyden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron viidessä kuvassa seitsemästä (kuvat14, 16, 21, 22 ja 27). Kuvissa 5 ja 31 ei ilmennyt eroja. Kuvassa 31 Godzilla-patsaan valitsierottuvimmaksi kohteeksi 92 prosenttia koehenkilöistä, vaikka sitä oli epäterävöitetty.Kuvassa 5 sotilaat taka-alalla vaikuttivat sulautuvat taustaan niin täydellisesti, että kuvanetualalla lippua pystyttävä poika ja värikäs lippu erottuivat kuvasta parhaiten terävyydensäädöstä huolimatta.Terävyyden säätöjä kohdistettiin sekä henkilöihin että muihin kohteisiin. Terävyyden säätöaiheutti eron kohteiden erottuvuuteen monen tyyppisissä kuvissa: kaksi henkilöä sisältävissälähikuvissa (14 ja 27), henkilön ja muun kohteen sisältävässä puolikuvassa (16) sekäkokokuvissa, joissa on henkilö joko etualalla (21) tai taka-alalla (22), sekä muu suurikokoinenkohde.Kuville tehdyt 1,5-2 pikselin säteen gaussiset suodatukset siis riittivät vaikuttamaan kohteidensilmiinpistävyyteen (3.4.1) niin paljon, että terävyyden säätö vaikutti kohteiden erottuvuuteen.Kohteen ollessa erittäin suuri ja outo (Godzilla kuvassa 31) tai visuaalisesti selvästi kuvan70

71muita kohteita erottuvampi sekä symbolisesti merkityksellinen (poika ja lippu kuvassa 5)tehdyillä säädöillä ei ollut vaikutusta.8.2.2 Sisällön tunnistaminenSeuraavassa esitetään muutamia huomioita siitä, kuinka hyvin koehenkilöt pystyivättunnistamaan kuvien sisältöä 0,3 sekunnin pituisen silmäyksen perusteella. Sisällöntunnistamista kommentoidaan sanattoman viestinnän ja tunnettujen henkilöiden identifioinninsuhteen.Sanattoman viestinnän tunnistus onnistui useissa tapauksissa. Kuvassa 11 ryhmän 2koehenkilöistä 69% mainitsi silmäilykokeen jälkeen, että miehellä oli kädet ylhäällä tai pelkänkäden ylhäällä. Yksi heistä käytti termiä ”antautumassa”. Kuvan 33 suuremman versionnähneistä koehenkilöistä 46% mainitsi pystyssä olevan sormen, jonka sijainti kuvassa olikeskellä, mutta joka oli kooltaan varsin pieni. Kuvassa 35 muutama koehenkilö mainitsinaisen itkevän tai surevan. Osa koehenkilöistä tosin luuli naista lapseksi, eli kuvan syvyyttä eiaina ehditty havaitsemaan.Tunnettuja henkilöitä pystyttiin identifioimaan jonkin verran. Kuvassa 23 ovat Italianpääministeri Silvio Berlusconi ja Saksan liittokansleri Gerhard Schröder lähikuvassa.Molemmissa ryhmissä yksi koehenkilö mainitsi Gerhard Schröderin nimeltä. Ryhmässä 2kaksi koehenkilöä mainitsi Silvio Berlusconin nimeltä. Lisäksi molemmissa ryhmissä yksikoehenkilö luuli Berlusconia Ranskan presidentti Jacques Chiraciksi.Kuvassa 10 esiintyvän Microsoftin Bill Gatesin mainitsi nimeltä yksi koehenkilö ryhmässä 1.Toisaalta kuvan keskellä olevan Microsoftin logon, joka on osittain piilossa Gatesin takana(ainoastaan teksti ”Micro” on näkyvissä) ehti huomata kaksi koehenkilöä ryhmässä 2.YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kuvassa 27 taka-alalla. Annanin näkyessä kuvassa terävänä38% ryhmän 2 koehenkilöistä tunnisti ja mainitsi hänet nimeltä. Syventymiskokeessa ryhmän2 koehenkilöistä 46% mainitsi Annanin nimeltä. Kuvassa 38 suuremman version nähneistäkoehenkilöistä ainoastaan yksi nimesi Dalai Laman silmäilykokeessa. Hän oli myössyventymiskokeessa ainoa Dalai Laman nimennyt koehenkilö.8.2.3 Koehenkilöiden kommenttejaKoehenkilöt palauttivat kokeen jälkeen lyhyen kirjallisen raportin, jossa he esittivät omiahuomioitaan tehdystä kokeesta ja visuaalisesta havaitsemisestaan. Yhteensä 23 (88%)koehenkilöä palautti raportin ja antoi luvan käyttää sitä tutkimuksessa.Taulukossa 7 nähtävä yhteenveto koottiin vastauksista kysymykseen: ”Mitkä tekijätvaikuttivat mielestäsi eniten siihen, että jokin kohde kuvassa kiinnitti huomiosi, kun näit kuvanvain sekunnin murto-osan ajan?” Kuvassa 14 nähdään yhteenveto eri parametrien

esiintymisestä koehenkilöiden kommenteissa. Kommentit olivat avoimia, joten yhteenveto onsuuntaa-antava, eikä sen perusteella voi tehdä tilastollisia päätelmiä.72Taulukko 7. Yhteenveto silmäilykokeen koehenkilöiden kirjallisista kommenteista; mitkä tekijätvaikuttivat eniten siihen, että jokin kohde kiinnitti huomion 0,3 sekunnin aikanaTekijä Esimerkkejä lkm %Kirkkaus Kirkkaat värit; ympäristöään kirkkaammat kohteet; kirkkaat 9 39vaatteetKontrasti Kontrastierot; värikontrastit 6 26Värit Kuvan värimaailma; kirkkaat/voimakkaat värit; värikontrastit; 19 83eriväriset (poikkeavat) kohteet;värikkäät kohteet; punainen; valkoinenKoko Kuvan koko; kooltaan poikkeavat yksityiskohdat / kohteet; 9 39suurikokoiset kohteetRajaus Rajaus yleensä; sijainnin kannalta erottuvat kohteet;9 39kuvan keskellä oleva kohde; kohde, johon katse valmiiksikohdistettuTerävyys Kuvan terävyys yleensä; terävät kohteet; lähempänä4 17kameraa olevat kohteet; selkeät hahmot; selkeät ääriviivatMuodot Muodot yleensä; selkeästi erottuvat muodot 2 9Henkilöt Henkilöt yleensä; henkilön "tyyppi" (esim. poliitikko,11 48sotilas..), kasvot, ilmeet; asennot; kädet; henkilöidenvälinen vuorovaikutus; erikoinen pukeutuminen, esim.univormut; joukosta poikkeavina erottuvat; suoraankameraan katsovat henkilöt; tunnetut henkilötSymboliset Liput, aseet, tuli 7 30kohteetMuuta Omat ennakko-odotukset kuvien sisällöstä 1 410090807060%50403020100kirkkaus kontrasti värit koko rajaus terävyysKuva 14. Eri parametrien esiintyminen koehenkilöiden kommenteissa

Kommenteista huomataan, että koehenkilöt itse tiedostivat voimakkaimmin värienvaikutuksen kohteen huomiota herättävyyteen; 83 prosenttia heistä mainitsi värit. Lähes puoletkoehenkilöistä mainitsi jonkin kuvissa esiintyviin henkilöihin liittyvän asian erityisestivaikuttaneen huomiota herättävyyteen. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi sanaton viestintä jahenkilön identiteetti joko tietyn ryhmän (esim. poliitikot ja sotilaat) edustajana tai tunnettunahenkilönä.Koehenkilöt kommentoivat myös sitä, kuinka paljon kuvasta ehti havaita 0,3 sekunnin aikana.Kahdeksan koehenkilöä vastasi, että kuvista ehti nähdä yllättävän paljon asioita taiyksityiskohtia. Kolme koehenkilöä vastasi saaneensa kuvista yleensä jonkinlaisenkokonaisvaikutelman. Viisi koehenkilöä vastasi, etteivät ehtineet saada kuvistakokonaisvaikutelmaa, vaan tunnistivat ainoastaan yksityiskohtia. Yksityiskohdillakoehenkilöiden voidaan olettaa tarkoittavan yksittäisiä kohteita kuvassa. Kahden koehenkilönmielestä kuvista ei ehtinyt havaita ”kovinkaan paljon”. Koehenkilöiden kokeessa esittämistäkohdevalinnoista päätellen kuvista kuitenkin tunnistettiin kohteet semanttisinakokonaisuuksina.738.3 Syventymiskokeen tulokset8.3.1 Tärkeimmän kohteen valintaKoehenkilöryhmien väliset erot tärkeimmän kohteen valinnoissa testattiin Fisherin eksaktillatestillä. Lasketut p-arvot löytyvät liitteen C taulukosta 3. Tärkeimmän kohteen valinnan lisäksikoehenkilöt arvioivat, kuinka paljon (ei yhtään, hieman, selvästi tai voimakkaasti) tärkeämpikohde oli muuhun kuvaan nähden. Koehenkilöryhmien välisten arvioiden eroja testattiinWilcoxonin rankisummatestillä.Taulukossa 8 nähdään kohteet, joiden valinnassa oli syventymiskokeessa tilastollisestimerkitsevä ero riskitasolla 0,05. Tällaisia kohteita oli yhteensä 8 (19%) kuvassa. Taulukossa 9on lisäksi kohteet, joiden valinnassa oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Yhteensä 12(29%) kuvassa oli kohde, jonka valinnoissa oli tilastollisesti melkein merkitsevä tai merkitseväero. Kuvassa 15 nähdään kuvien osuus kaikista kuvista parametrikohtaisesti.Taulukko 8. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti merkitsevän eron riskitasolla 0,05 (p

74parametri kuva Kohde R1 (%) R2 (%) p-arvorajaus 11 mies kädet ylhäällä 31 85 0,0154sotilas 54 8 0,0302terävyys 14 sotilas 46 0 0,0149terävyys 16 vaakuna 85 23 0,0048mies kuvattavana 15 77 0,0048terävyys 27 mies oikealla (Powell) 85 0 0,0000mies vasemmalla (Annan) 15 85 0,0012Taulukko 9. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti melkein merkitsevän eron (0,05

Kirkkaus75Kirkkauden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron ainoastaan kuvalle 42. Muissakuvissa on kohteita, jotka välittävät voimakkaampia merkityksiä, kuten sanatonta viestintää.Kuvassa 2 molempien ryhmien koehenkilöistä suurin osa (77% vs. 92%) valitsi oikeallaolevan miehen. Hän on toiminnan (haastattelu) kohde, ja hänellä on huomion helpostikiinnittävä ilme. Kuvassa 10 molempien ryhmien koehenkilöistä suurin osa (92% vs. 77%)valitsi oikealla olevan Microsoftin Bill Gatesin. Yhteensä 70% kaikista koehenkilöistä tunnistihänet. Lisäksi hän on kuvassa toiminnan kohteena (kuvan toinen henkilö katsoo häntä), jaelehtii kädellään. Kuvassa 17 molempien ryhmien koehenkilöistä suurin osa (54% vs. 69%)valitsi pienen lapsen, joka näyttää peukaloa sotilaalle (käsiele ja vuorovaikutus). Molemmissaryhmissä muutama koehenkilö piti sotilasta kuvan tärkeimpänä kohteena. He kiinnittiväthuomiota mm. sotilaan taisteluvarustukseen ja kansallisuuteen. Kuvassa 18 molempienryhmien koehenkilöistä suurin osa (62% vs. 54%) valitsi keskellä seisovan vangitun miehen.Valitessaan häntä eri koehenkilöt kommentoivat eri asioita mieheen liittyen, mm. hänenvaaleaa kaapuaan, keskeistä sijaintiaan kuvassa sekä sidottuja käsiä. Kuvassa 39 molempienryhmien koehenkilöistä suurin osa (54% vs. 54%) valitsi auton takaosassa olevan miehen.Mies on kuvassa keskellä ja ainoa, jonka kasvot näkyvät. Myös kuvan etualalla selin olevatpoliisit olivat joidenkin koehenkilöiden mielestä tärkeimpiä, tai heidän liivinsä, joiden tekstitantoivat informaatiota. Kuvan 40 keskellä on mies, jonka 31 prosenttia koehenkilöistä valitsi,kun hänen vaatteitaan oli tummennettu ja 69 prosenttia, kun vaatteiden kirkkautta oli lisätty.Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Mies on vuorovaikutuksessa toisen henkilönkanssa, hänelle annetaan jotain. Yhteensä 54 prosenttia kaikista koehenkilöistä mainitsiantamista tai saamista kuvaavia sanoja tai vuorovaikutuksen. Ojennettava esine oli yhteensäkuuden koehenkilön mielestä tärkein kohde.Kuvassa 42 tilastollisesti merkitsevän vaikutuksen aiheuttanut kirkkauden säätö kohdistuisuurempiin kokonaisuuksiin kuin muissa kuvissa. Kuvan rajaus oli löyhin, ja kirkkauden säätökohdistui vuoroin polkupyörällä vedettävään kärryyn ja sen matkustajiin, sekä kulkuneuvonvieressä kävelevään mieheen. Tämän perusteella kirkkauden säädöllä voi joissakin kuvissaolla vaikutusta kohteen tärkeyteen. Muiden kuvien arviointien perusteella yksittäisen henkilönvaatteiden kirkkauden säätö ei puolestaan vaikuta kohteen tärkeyteen.KontrastiKontrastin säädöllä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta yhdenkään kuvan kohteidentärkeyteen, mutta kuvassa 26 ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Kuvissa 15, 24 ja 25kohde valittiin aina 23 prosenttiyksikköä ja kuvassa 37, 15 prosenttiyksikköä useamminkorkeampikontrastisena, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kuvassa 24 olitilastollisesti merkitsevä (p=0,004) ero siinä, kuinka voimakkaasti tärkeämmäksi robottiarvioitiin.

Kuvassa 23 yhteensä 58 prosenttia koehenkilöistä arvioi kuvan henkilöt (Berlusconi jaSchröder) yhtä tärkeiksi, ja heistä 23 prosentin mielestä miesten kättely oli kuvassa tärkeintä.Kuvassa 35 koehenkilöt kiinnittivät huomiota naisten väliseen vuorovaikutukseen ja siihen,että etualalla oleva nainen näytti lohduttavan taka-alalla olevaa surullisen näköistä naista.Tehdyt kontrastin säädöt eivät vaikuttaneet tilastollisesti merkitsevästi kohteiden tärkeyteen,mutta joidenkin kuvien kohdalla erot olisivat voimakkaammilla säädöillä ja/tai suuremmallakoehenkilöjoukolla (jonka arvioiden tilastollinen analyysi olisi voitu tehdänormaaliapproksimaatioon perustuvalla z-testillä) saattaneet olla tilastollisesti merkitseviä.VärikylläisyysVärikylläisyyden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron kuvalle 20, ja tilastollisestimelkein merkitsevän eron kuville 3 ja 34. Muissa kuvissa eroja ei juuri ilmennyt. Kuvassa 9molempien ryhmien koehenkilöistä suurin osa (77% vs. 92%) valitsi Beckham-julisteen,samoin kuvassa 30 Saddam Hussein –julisteen (70% vs. 62%). Kuvassa 28 taustakuva valittiin23 prosenttiyksikköä useammin, kun sen värikylläisyyttä ei oltu heikennetty. Kuvassa 29värikylläisyyden säädöllä ei ollut minkäänlaista vaikutusta valintoihin.Kuvassa 20 värikylläisyydellä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus kuvan etualalla olevanHewlett-Packardin toimitusjohtaja Carly Fiorinan tärkeyteen. Ainoastaan yksi koehenkilöilmaisi tunnistaneensa Fiorinan, joten se, että kyseessä oli tunnettu henkilö, ei vaikuttanutkohteen arviointiin. Ero olisi ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka Fiorinan tunnistanutkoehenkilö olisi jätetty analyysin ulkopuolelle. Koehenkilöt arvioivat kuvan naisentärkeämmäksi, kun hänen värikylläisyyttään oli hieman lisätty ja taka-alan (sinistä taustaavasten oleva hylly täynnä tietokoneen näyttöjä, tulostimia ja muita laitteita) värikylläisyyttäheikennetty voimakkaasti. Tulos osoittaa, että värikylläisyydellä voi olla vaikutusta paitsikohteen silmiinpistävyyteen, myös sen tärkeyteen. Yleisesti ottaen värikylläisyyden vaikutuskohteiden tärkeyteen ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin sen vaikutus kohteiden erottuvuuteen.KokoKoon muuttaminen aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron ainoastaan yhden kuvankohdevalinnoissa. Tilastollisesti merkitsevä ero ilmeni kuvan 19 kohdevalinnoissa. Kuvanpienemmän version nähneistä koehenkilöistä osa kiinnitti huomiota lentokoneen edessäkävelevään seurueeseen. Kuvan suuremman version nähneistä koehenkilöistä kukaan eivalinnut seuruetta, mutta 46 prosenttia valitsi yhden henkilön (papin) seurueesta. Kuvassa 4poliisi erottui tärkeytensä puolesta arvosanojen perusteella voimakkaammin (p=0,043) kuvansuuremmasta versiosta. Kuvan 32 kohdalla tärkeimmän kohteen valinnassa esiintyi hiemanhajontaa kuvan ollessa pieni. Kuvan suuremmasta versiosta koehenkilöt valitsivatyksimielisesti tärkeimmäksi kohteeksi vasemmalla olevan miehen.76

Tulokset osoittavat, että kuvan koon suurentaminen (tässä tapauksessa kolminkertaistaminen)voi selventää kuvan viestiä tekemällä sen tärkeimmästä kohteesta paremmin erottuvan, kutenkuvissa 4 ja 32. Kuvan koko voi myös vaikuttaa siihen, kuinka yksityiskohtaisella tasollakohteita arvioidaan, kuten kuvassa 19, jossa kuvan suurentaminen mahdollisti kuvantärkeimmän kohteen tarkennuksen ihmisryhmän sijasta yksittäiseksi henkilöksi.Koehenkilöitä ei estetty katsomasta kuvaa lähempää, jos se oli pienikokoinen. Eroja olisisaattanut ilmetä enemmän, jos erikokoisia kuvia olisi täytynyt katsoa samalta etäisyydeltä.RajausRajauksen muuttaminen aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron kahdelle kuvalle (1 ja 11)seitsemästä sekä lisäksi tilastollisesti melkein merkitsevän eron kuvalle 8. Kuvat 1 ja 11esittävät kaksi henkilöä lähikuvassa. Kuvassa 1 rajaus muutti kokouspöydän ääressä istuvienhenkilöiden kasvojen sijaintia kuvassa niin paljon, että kuvan eri versioissa eri henkilö onlähempänä kuvan keskipistettä. Lisäksi toisessa versiossa vasemmalla istuvan miehen kädetnäkyvät, kun kuvan toisesta versiosta ne on rajattu pois. Kuvassa 11 on käsiään ylhäällä pitävämies, jolle sotilas tekee tarkastusta. Kuvan yhdessä versiossa mies on melkein kuvan keskelläja hänen ylhäällä oleva kätensä näkyy, kun taas kuvan toisessa versiossa käsi on rajattu kuvanulkopuolelle ja sotilas on kuvassa kooltaan hallitsevampi.Kuvassa 6 viranomainen valittiin 23 prosenttiyksikköä useammin, kun hän näkyi kuvassaparemmin. Kuvassa 7 puhuva mies valittiin 31 prosenttiyksikköä useammin, kun hän olikuvassa keskemmällä. Kuvassa 12 mies vasemmalla valittiin 31 prosenttiyksikköä useammin,kun rajaus oli vähemmän tiivis ja miehen ylävartalo näkyi kuvassa kokonaan. Kuvassa 13mies valittiin 31 prosenttiyksikköä useammin, kun hän näkyi kuvassa kokonaan polvistaylöspäin. Rajaus näytti siis vaikuttavan kohdevalintoihin, vaikka erot eivät olleetkaantilastollisesti merkitseviä.Arvioitujen kuvien kohdalla rajaus ei yleensä vaikuttanut kohteiden tärkeyteen yhtä paljonkuin niiden erottuvuuteen. Kuva 8 oli ainoa, jossa rajaus vaikutti kohteen tärkeyteen enemmänkuin erottuvuuteen. Kuvan taka-alalla olevan, väreiltään taustaan sulautuvan sotilaantärkeydessä ilmeni tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Näin ollen vaikka kohde eirajauksesta huolimatta erottuisi kuvasta visuaalisesti, rajaus voi silti vaikuttaa sen tärkeyteen.TerävyysTerävyyden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron tärkeimmän kohteen valinnassakolmessa kuvassa (14, 16 ja 27) seitsemästä. Lisäksi kuvassa 22 kanisterit valittiin 39prosenttiyksikköä useammin, kun ne oli terävöitetty.Kuvassa 5 terävyyden säädöillä ei ollut vaikutusta tärkeimmän kohteen valintaan. Yksikäänkoehenkilö ei pitänyt kuvassa taka-alalla olevia sotilaita kuvan tärkeimpinä kohteina. Kuvissa77

21 ja 31 oli kuvan yläosassa sijaitseva suurikokoinen kohde, jonka suurin osa koehenkilöistäarvioi kuvan tärkeimmäksi kohteeksi terävyydestä huolimatta. Kuvassa 21 Kim Il-Sung -julisteen valitsi 100 prosenttia koehenkilöistä sen ollessa terävä, ja 77 prosenttia sen ollessaepäterävöitetty. Kuvassa 31 lähes kaikki (85%) koehenkilöt valitsivat Godzilla-patsaansilloinkin, kun se oli epäterävöitetty.Tulokset viittaavat siihen, että mikäli kuvassa on kilpailevia kohteita, joiden merkityksestäkatsoja ei ole varma, terävyys ohjaa katsojan tulkintaa kuvasta. Mikäli katsoja saa kuvansisällön perusteella vahvan mielipiteen siitä, mikä kuvassa on tärkeää, pieni epäterävöitys eivaikuta mielipiteeseen. Epäterävöitykset olivat niin hienovaraisia, että ne eivät estäneet kuvansisällön ymmärtämistä.Vertailtaessa taulukkoja 8 ja 9 kohdassa 8.2.1 esitettyihin taulukoihin, huomataan, että kuvilla1 (rajaus), 11 (rajaus), 14 (terävyys), 16 (terävyys) ja 27 (terävyys) ero oli tilastollisestimerkitsevä sekä silmäily- että syventymiskokeessa. Lisäksi kuvilla 3 (värikylläisyydenpoisto), 20 (värikylläisyys) ja 34 (värikylläisyys) ero oli vähintään tilastollisesti melkeinmerkitsevä molemmissa kokeissa.8.3.2 Koehenkilöiden kommenttejaSeuraavassa on muutamia koehenkilöiden kirjallisista raporteista (8.2.3) poimittujakommentteja siitä, miltä kuvat näyttivät koehenkilöiden mielestä, kun niitä sai katsoauudestaan ilman aikarajoitusta.Kommentteja siitä, miten erilaisilta kuvat näyttivät:”Kun kuvaa sai katsoa ajalla ja sai miettiä kuvan tapahtumia tarkemmin niin jokin hyvin pieniyksityiskohta saattoi nousta tärkeimmäksi osaksi kuvaa, koska sillä oli kuvan syvällisempäänmerkitykseen tärkein rooli. Tätä yksityiskohtaa ehkä ei ehtinyt ollenkaan huomaamaan kokeenensimmäisellä kierroksella.””Se, mitä päädyin harkinnan päätteeksi pitämään kuvassa tärkeimpänä kohteena oli melkeinpäuseimmiten kokonaan eri kuin se, mihin olin nopeasti kiinnittänyt huomioni.””Toisella kerralla katsoin kuvat rauhallisesti tutkiskellen. Kuvat saivat uuden merkityksen; niissä olikokonaisuuksia, joista en ollut ensisilmäyksellä ymmärtänyt mitään. Joissakin kuvissa ihmettelinmiksi olin kiinnittänyt huomiota johonkin pikkuseikkaan, vaikka kuvassa olisi ollut paljonmerkittävämpääkin. Kuvat saivat uutiskuvan luonteen vasta kun sain katsoa niitä pidempään.””Kun sain katsella kuvia pidempään, näin niistä useimmat eri tavalla kuin nopeasti vilkaistuna.Huomioni saattoi kiinnittyä ensimmäisenä aivan eri kohteeseen kuin edellisellä katselukerralla.Pystyin hahmottamaan kuvan kokonaisena ja suhteuttamaan tärkeimmiksi nousseita elementtejämuuhun kuvaan.””Räikeät värit eivät enää olleet niin ratkaiseva tekijä vaan huomio kiinnittyi muihin asioihin.Esimerkiksi tunnetut henkilöt, poliittiset aiheet sekä asiat joihin henkilökohtaisesti pystyiassosioimaan tuntuivat nyt tärkeiltä. Kun kuvassa oli Bill Gates tai Gerhard Schröder tuntuiloogiselta, että he olivat kuvan kohde.”78

79Kommentteja siitä, miten samanlaisilta kuvat näyttivät:”Kuvan tärkeimmän kohteen valitseminen ei käynyt ihan yhtä helposti, kuin selvimmin erottuvan.Varsin usein valinnat kuitenkin osuivat samaan kohteeseen, mikä sinänsä kai kertoo hyvää kuvasta,sillä yleensä kai halutaan kiinnittää ihmisten huomio ensisijaisesti tärkeimpään kohteeseen.””Kuvia analysoidessa niiden välittämät viestit saivat uuden tarkoituksen, vaikkakin niidentärkeimmät objektit useimmissa tapauksissa säilyivät ennallaan.””Kun lopuksi sain katsella kuvia ihan omassa rauhassa, niin yllättävän suuresta osasta kuvia erottuiselkeiten edelleen se sama asia kuin nopealla vilkaisulla.””Myöhemmin kuvia tarkasteltaessa uudelleen näki mitä kuvissa oikeasti oli. Monissa kuvissatosiaan olikin kiinnittänyt huomiota aivan olennaisiin asioihin, kuten pidemmänkin tarkastelunyhteydessä tuli todettua. Joitain yksittäisiä asioita oli myös nähnyt väärin, tai siis olettanut.”Kommentteja huomion kiinnittymisestä henkilöihin ja sanattomaan viestintään:”Esimerkiksi kuvissa olevien ihmisten välinen vuorovaikutus tuli yleensä selvästi esille vasta sitten,kun oli aikaa kohdistaa katse rauhassa eri puolille kuvaa ja tutkia tarkemmin ihmisten eleitä jaasentoja.””Huomioni kiinnittyi (...) mm. siihen, mihin kuvattujen henkilöiden katseet kohdistuvat tai mikä olikontekstista poikkeavaa.””Tietysti kun sai rauhassa katsoa, niin pystyi esim. ihmisten ilmeistä, asennoista ja katseensuunnasta päättelemään mitä kuvassa tapahtuu.””Useimmiten tunnelman, joka ihmisten ilmeistä välittyi, tulkintani ei muuttunut, mutta oli pari kuvaa,joissa en ollut edes huomannut jotain vuorovaikutusta joka sitten tuntuikin olennaiselta. Oliyllättävää, että monista kuvista olennainen kokonaisuus oli tullut esille niin saman tien niin ettenkokenut kuvaa eri tavalla pitempäänkään katsottuna.””Kuvista havainnoi tiettyjä yksityiskohtia, kuten yksittäisten ihmisten ja ihmisjoukkojen ilmeitä. Myösihmisten tekemät eleet kiinnittivät paljon huomiota puoleensa. Kuvista nousi esiin myösentuudestaan tuntemani henkilöhahmot ja sellaiset asiat, joita voidaan omasta näkökulmastanivaikuttaa jotenkin oudoilta ja epänormaaleilta.”8.4 Katsomisajan ja arviointiperusteen vaikutus kohteen valintaanSilmäily- ja syventymiskokeessa samat kuvat katsottiin kahteen kertaan siten, että sekä kuvankatsomiseen käytettävä aika että kohteen valintaperusteet erosivat toisistaan erikatselukerroilla. Taulukoissa 10 (koehenkilöryhmä 1) ja 11 (koehenkilöryhmä 2) nähdäänkohteet, joiden valinnoissa ilmeni Fisherin eksaktilla testillä laskettuna tilastollisestimerkitsevä ero kohteiden valinnoissa silmäily- ja syventymiskokeen välillä. Sarakkeeseen”erottuva/tärkeä” on merkitty ”erottuva”, jos kohde valittiin useammin silmäilykokeessa ja”tärkeä”, jos kohde valittiin useammin syventymiskokeessa.

80Taulukko 10. Katsomisajan- ja arviointiperusteen aiheuttamat tilastollisesti merkitsevät erot(p

81henkilöistä (kuvat 01, 12 ja 15) oli kuvan keskellä. Kuvassa 10 henkilö oli toinen kahdestasijainniltaan ja kooltaan samanarvoisesta henkilöstä, joista toinen (Bill Gates) osoittautuikuvaan syvennyttyä tärkeämmäksi, koska hän on julkisuuden henkilö. Kuvassa 38 henkilöerottui kuvasta mahdollisesti kylläisen punaisen vaatteen takia.Tulokset osoittavat, että kuvan tärkein kohde ei läheskään aina ole visuaalisesti erottuvin, eikävisuaalisesti erottuvin kohde tärkein. Kohde, joka ensisilmäyksellä kiinnittää kuvassa huomionvoi osoittautua toissijaiseksi, kun kuvaa katsotaan pidempään ja sen koko sisällön merkityksettulkitaan.

829 PERIFERIANÄKÖKOE9.1 Koeasetelma9.1.1 EsikoeEnnen varsinaista koetta järjestettiin esikoe. Esikokeeseen osallistui kahdeksan koehenkilöä,jotka jaettiin kahteen ryhmään siten, että molemmissa oli kaksi naista ja kaksi miestä.Uutiskuvia katsottiin tietokoneen näytöltä periferianäön alueella siten, että koehenkilö pitikatseensa kohdistettuna näytön laidalla olevaan rastiin, ja kuva ilmestyi näytön toisellelaidalle. Koehenkilö ei siis saanut kohdistaa katsettaan kuvaan. Vapaaehtoista fiksaatiotanäytöllä olevaan pisteeseen on käytetty periferianäkötutkimuksissa sekä siten, ettäfiksaatiopiste pysyy näkyvissä ärsykkeen ilmestyessä (Holmes et al., 1977; Lee et al., 2003;Rovamo & Iivanainen, 1991), tai siten, että fiksaatiopiste katoaa näkyvistä juuri ennenärsykkeen ilmestymistä (Mäkelä et al., 1993).Koehenkilölle näytettiin 42 kuvaa (seitsemän kutakin teknistä parametria kohti) kaksi kertaasiten, että ensimmäisellä kerralla kuva näkyi 9 sekunnin ajan. Tämän jälkeen koehenkilön tulikuvailla, mitä hän oli kuvassa nähnyt, ja mikä hänen mielestään oli kuvan erottuvin kohde.Lisäksi koehenkilöä pyydettiin arvioimaan kohdassa 7.4.1 esitetyn asteikon mukaan, kuinkapaljon kyseinen kohde erottui muusta kuvasta. Koehenkilö vastasi suullisesti, ja kokeenohjaaja kirjasi vastaukset ylös. Vastauksen jälkeen koehenkilö näki saman kuvan uudelleenviiden sekunnin ajan, minkä jälkeen hän täytti itse lomakkeeseen kohdassa 7.4.2 esitetytadjektiiviarviot. Koehenkilöä pyydettiin myös mainitsemaan halutessaan muita adjektiiveja,jotka hänen mielestään kuvasivat hyvin kuvasta välittyvää vaikutelmaa. Tällä haluttiinselvittää valittujen adjektiivien sopivuutta kokeeseen ja mahdollisesti saada uusiaadjektiivipareja varsinaisessa kokeessa käytettäväksi. Tällaisia toistuvia adjektiiveja eikuitenkaan löytynyt.Esikokeen tuloksena ilmeni, että koehenkilöt pystyivät tulkitsemaan kuvien sisältöä yllättävänhyvin nähdessään ne periferianäön alueella. Joidenkin kuvien kohdalla kuvan käsittelyllätietyn parametrin suhteen näytti olevan vaikutusta kuvan erottuvimman kohteen valintaan.Kuvista 24 prosentissa oli kohde, jonka valintojen osuuksissa oli kahden koehenkilöryhmänvälillä vähintään 75 prosenttiyksikön ero. Värikylläisyyden lokaali säätö ja rajaus vaikuttivataiheuttavan eniten eroja kohdevalintoihin. Osassa kuvista säädöillä ei vaikuttanut olevanminkäänlaista vaikutusta kohteen valintaan. Koehenkilöiden määrä oli liian pieni tulostentilastolliseen analyysiin, ja useimpien kuvien kohdalla tuloksista ei voinut tehdä päätelmiä.Esikokeen perusteella huomattiin mm. seuraavia asioita. Kohteen tuttuudella oli erittäin suurivaikutus sen tunnistamiseen. Urheilukuvat tunnistettiin helposti (oletettavasti suureksi osaksi

värien takia). Useampi samanvärinen alue ”suli” helposti yhdeksi alueeksi ja kaksi erivärisävyä nähtiin usein samana. Voimakkailla symboleilla (esim. liput, joissa myös värit ovatkylläiset) oli suuri vaikutus. Henkilöiden (etenkin tumman pukuun ja valkoiseen paitaanpukeutuneiden poliitikkojen) tunnistus oli usein helppoa.Esikokeen perusteella todettiin riittävän, että kukin kuva näytetään koehenkilölle vain kerran.Toinen katsomiskerta voi joissakin tapauksissa jopa häiritä koehenkilöä, koska hän saattaanähdä kuvassa silloin jotain, mitä ei nähnyt ensimmäisellä kerralla. Tällöin herää houkutusmuuttaa jo annettuja vastauksia ja kuvauksia. Esikokeissa huomattiin myös, että kohteenvalitsemisessa voi olla hankalaa se, pitäisikö valinta tehdä kohteen visuaalisen erottuvuudenvai merkityksellisen erottuvuuden perusteella. Varsinaisessa kokeessa päätettiin korostaaenemmän, että koehenkilön tulee valita visuaalisesti erottuvin, eli silmiinpistävin kohde.Esikokeet kestivät pisimmillään kaksi tuntia. Koesarjaa päätettiin siksi pienentää hieman.Myös toisen katsomiskerran poistamisen oletettiin lyhentävän kokeen kulkua, mikä katsottiintarpeelliseksi koehenkilöiden vireystilan säilyttämisen kannalta.9.1.2 KoeaineistoTutkimuksessa käytettiin henkilöitä sisältäviä kansainvälisiä uutiskuvia. Kuvat haettiininternetistä, Lycos New Photos –sivustolta (Lycos, 2004). Kuvia oli yhteensä 39, eli kuusikuvaa kutakin tutkittavaa parametria kohti, ja lisäksi kolme kuvaa, joille tehtiin desaturaatioeli värikylläisyyden poisto.Kuvat luokiteltiin IPTC:n (The International Press Telecommunications Council) SubjectReference System -luokittelun mukaan (Akkanen, 2001). Luokittelu löytyy liitteestä D.Koesarjasta löytyy seuraaviin luokkiin kuuluvia kuvia: politiikka; talous; levottomuudet,konfliktit ja sodat; laki, oikeus ja rikokset; urheilu; uskonto ja maailmankatsomus;luonnononnettomuudet ja turmat; sosiaalikysymykset; terveys; taide ja kulttuuri sekä kevyetjutut. Luokittelulla ei kaikkien kuvien kohdalla kuitenkaan kokeen kannalta ollut merkitystäsiinä mielessä, että luokittelu perustui myös varsinaiseen uutiseen, johon kukin kuva liittyi, jajosta koehenkilöillä ei ollut tietoa.Koeaineistona käytetyt kuvat ja niihin tehdyt säädöt esitellään seuraavassaparametrikohtaisesti. Kunkin kuvan yhteydessä esitetty numero viittaa järjestykseen, jossakuvat esitettiin kokeessa. Kuvia tarkastellaan seuraavassa tähän kuvanumeroon viitaten.Numeron yhteydessä ilmoitettu ”oikea” tai ”vasen” viittaa siihen, kummalle puolellefiksaatiopistettä kuva ilmestyi. Sanalliset kuvaukset kuvien sisällöstä ja niille tehdyistäsäädöistä löytyvät liitteestä D.83

84KirkkausAlla nähdään kuusi kuvaa, joissa säädettiin kirkkautta. Kirkkauden säädöt olivat neljässäkuvassa (13, 16, 37 ja 38) paikallisia ja yksittäisiin kohteisiin kohdistuvia. Näillä kuvillaselvitettiin, vaikuttaako kirkkauden lisääminen kohteen erottuvuuteen. Kuviin on merkittyvärin sävyn (H), kylläisyyden (S) ja kirkkauden (B) arvot tiettyyn kohtaan kuvaa, jokasijaitsee käsitellyllä alueella. Värin sävy voi saada arvot 0-360 astetta, kylläisyys arvot 0-100prosenttia ja kirkkaus arvot 0-100 prosenttia. Kirkkausarvot on lihavoitu, ja niiden väliset erotprosenttiyksiköissä on merkitty kuvien väliin.Kahdelle kuvalle (11 ja 14) tehtiin globaali eli koko kuvaan kohdistuva kirkkauden säätö. Silläselvitettiin säädön vaikutusta kuvasta välittyvään vaikutelmaan ja erityisesti kuvan iloisuuteen.kuva 11(oikea)H = 29S = 22B = 95H = 0S = 3B = 9924 %-yks.GLOBAALISÄÄTÖ22 %-yks.H = 29S = 29B = 71H = 0S = 6B = 77kuva 13(oikea)H = 0S = 0B = 10021 %-yks.H = 206S = 3B = 79H = 217S = 4B = 8416 %-yks.H = 0S = 0B = 100kuva 14(vasen)H = 355S = 74B = 75H = 219S = 28B = 4022 %-yks.GLOBAALISÄÄTÖ21 %-yks.H = 355S = 57B = 97H = 219S = 18B = 61kuva 16(vasen)H = 26S = 6B = 4950 %-yks.H = 30S = 2B = 99

85kuva 37(oikea)H = 216S = 35B = 8843 %-yks.H = 216S = 68B = 45kuva 38(vasen)H = 0S = 0B = 8031 %-yks.H = 0S = 0B = 49KontrastiAlla nähdään kuusi kuvaa, joissa säädettiin kontrastia. Neljän kuvan (5, 29, 31 ja 39)kontrastia säädettiin paikallisesti, millä selvitettiin kontrastin säädön vaikutusta yksittäisenkohteen erottuvuuteen. Kahdelle kuvalle (25 ja 32) tehtiin globaali kontrastin säätö, milläselvitettiin kontrastin säädön vaikutusta kuvan välittämään vaikutelmaan ja lähinnä sitä,vaikuttaako kontrastin säätö kuvan selkeyteen. Kuvien alla on mainittu plus-merkillä (+)kuvan osa, jonka kontrastia lisättiin ja miinus-merkillä (−) kuvan osa, jonka kontrastiaheikennettiin.kuva 05 (oikea)kuva 25 (oikea)+ sotilaat + koko kuva − koko kuvakuva 29 (oikea)kuva 31 (oikea)+ jonon toisen + GM-logosotilaan kasvot

86kuva 32 (vasen)kuva 39 (oikea)− koko kuva + koko kuva − keskimmäistä miestälukuun ott. koko kuvaVärikylläisyysAlla nähdään kuusi kuvaa, joiden värikylläisyyttä säädettiin. Värikylläisyyden säädöt olivatneljässä kuvassa (2, 10, 30 ja 33) paikallisia. Näillä kuvilla selvitettiin, vaikuttaakovärikylläisyyden lisääminen kohteen erottuvuuteen. Kuviin on merkitty värin sävyn (H),kylläisyyden (S) ja kirkkauden (B) arvot tiettyyn kohtaan kuvaa, joka sijaitsee käsitellylläalueella. Värin sävy voi saada arvot 0-360 astetta, kylläisyys arvot 0-100 prosenttia ja kirkkausarvot 0-100 prosenttia. Värikylläisyyden arvot on lihavoitu, ja niiden väliset erotprosenttiyksiköissä on merkitty kuvien väliin.Kahdelle kuvalle (3 ja 23) tehtiin globaali eli koko kuvaan kohdistuva värikylläisyyden säätö,jolla selvitettiin säädön vaikutusta kuvasta välittyvään vaikutelmaan iloisuudesta jalämpimyydestä.kuva 02(vasen)H = 22S = 88B = 9944 %-yks.H = 22S = 44B = 71kuva 3(oikea)H = 0S = 50B = 45H = 31S = 36B = 5149 %-yks.GLOBAALISÄÄTÖ48 %-yks.H = 359S = 99B = 68H = 31S = 84B = 73

87kuva 10(vasen)H = 4S = 85B = 10055 %-yks.H = 6S = 30B = 67kuva 23(oikea)H = 202S = 23B = 84H = 27S = 25B = 6128 %-yks.GLOBAALISÄÄTÖ38 %-yks.H = 202S = 51B = 100H = 25S = 63B = 78kuva 30(vasen)H = 226S = 65B = 4133 %-yks.H = 227S = 98B = 54H = 0S = 91B = 7432 %-yks.H = 0S = 59B = 56kuva 33(oikea)H = 43S = 68B = 7728 %-yks.H = 43S = 96B = 98H = 25S = 65B = 9335 %-yks.H = 25S = 30B = 74Värikylläisyyden poisto (desaturaatio)Kolmelle kuvalle tehtiin värikylläisyyden poisto, jonka oletettiin mahdollisesti vaikuttavankuvan lämpimyyteen, iloisuuteen ja selkeyteen. Värit lisäävät kuvan informaatiota, jotenvärillinen kuva voi antaa selkeämmän vaikutelman kuin mustavalkoinen. Kuvassa 20 onaurinkoinen maisema, jonka värit ovat kuvan toisessa versiossa kylläiset ja iloiset. Kuvanvärimaailma ei kuitenkaan ole erityisen lämmin; sininen ja vihreä hallitsevat. Kuva 24 onurheilukuva, jonka suurikokoisin kohde on pukeutunut valkoisiin, ja jonka havaittavuuteenvärikylläisyyden poistolla ei oletettavasti ole suurta vaikutusta. Väreiltään kuvasta erottuuselvästi oranssi koripallo, jonka havaitseminen voi auttaa tulkitsemaan kuvan sisältöä. Kuva36 on mielenosoituksesta ja aiheeltaan erittäin vakava. Kuvan värillisessä versiossa palavalippu on kylläisen oranssi ja voi antaa lämpimän vaikutelman kuvasta.

88kuva 20 (vasen)kuva 24 (vasen)kuva 36 (vasen)KokoAlla nähtävistä kuudesta kuvasta tehtiin kaksi versiota, joista toinen oli skaalattu puolet toistapienemmäksi (esim. 512 pikseliä leveästä kuvasta tehtiin 256 pikseliä leveä). Kuvillaselvitettiin, kuinka paljon koon muuttaminen vaikuttaa kuvan arvioituun selkeyteen, jariippuuko eri kohteiden välinen erottuvuus kuvan koosta, eli erottuvatko jotkin kohteetparemmin (suhteessa kuvan muihin kohteisiin) kuvan ollessa pienempi tai suurempi.kuva 04 (vasen) kuva 07 (oikea) kuva 12 (vasen)kuva 15 (oikea) kuva 17 (oikea) kuva 18 (vasen)

Rajaus89Alla olevien kuuden kuvan kahta eri versiota rajattiin eri tavoin kuvan reunoista. Kuvillaselvitettiin, vaikuttaako hienovarainen rajaus (kuvia rajattiin siten, että kahdessa versiossa olin. 70-85 % samaa sisältöä) siihen, kumpi kahdesta rinnakkain puoli- tai lähikuvassa olevastahenkilöstä tai muusta kohteesta erottuu paremmin periferianäön alueella nähtynä. Kuvan 27toisesta versiosta rajattiin pois jalkapallo. Kuvalla selvitettiin, onko sisällöstä kertovan kohteenpoistolla vaikutusta kuvan hahmottamiseen ja tulkintaan.kuva 1 (oikea)kuva 6 (vasen)kuva 21(oikea)kuva 26 (vasen)kuva 27 (oikea)kuva 35 (oikea)TerävyysAlla olevilla kuudella kuvalla selvitettiin terävyyden säädön vaikutusta siihen, kuinka hyvinkaksi kohdetta erottuvat suhteessa toisiinsa (kuva 08 ja 22) tai kuinka hyvin tietty kohdeerottuu taustasta (kuvat 09, 19, 28, 34). Lisäksi haluttiin selvittää terävyyden vaikutusta kuvanselkeyteen. Epäterävöitys tehtiin gaussisella suodatuksella. Kunkin kuvan alle on merkittyepäterävöityksen kohde ja määrä eli gaussisen suodattimen säteen koko pikseleinä (1 pikseli =0,25 mm kokeessa käytetyllä näytöllä).

90kuva 08 (vasen)kuva 09 (oikea)taka-ala (2,5 pix) etuala (2 pix) taka-ala (3 pix)kuva 19 (oikea)kuva 22 (vasen)- taka-ala (3 pix) koko kuva lukuun koko kuva lukuunott. kahta miestä ott. miestä vas.etualalla (2,5 pix) (2,5 pix)kuva 28 (vasen)kuva 34 (vasen)- taka-ala, myös mies taka-ala (2,5 pix) -oikealla (3 pix)9.1.3 KoehenkilötKokeisiin osallistui 24 Teknillisen korkeakoulun opiskelijaa. Koehenkilöt olivat iältään 20-39-vuotiaita (keski-ikä 24 vuotta), ja heistä 6 oli naisia ja 18 miehiä. Koehenkilöt jaettiin kahteenryhmään muilta osin satunnaisesti, mutta siten, että molemmissa ryhmissä oli 3 naista ja 9miestä. Koehenkilöillä oli normaali tai silmälaseilla tai piilolinsseillä normaaliksi korjattunäkö. Koehenkilöjoukon voidaan olettaa olevan kulttuuriselta taustaltaan ja koulutukseltaankokeen kannalta riittävän homogeeninen. Koehenkilöille kerrottiin etukäteen kokeeseenkutsumisen yhteydessä, että koehenkilön tehtävänä kokeessa on katsoa uutiskuvia näytöltä jakertoa, mitä hän niissä näkee.

9.1.4 Koeympäristö91Kokeet tehtiin rauhallisessa ympäristössä normaalissa toimistovalaistuksessa. Koekuvatnäytettiin 22-tuumaiselta ViewSonicin VP2290b näytöltä (kuvasuhde 16:10), jonkaresoluutioksi asetettiin 1920x1200 pikseliä. Yhden pikselin leveys näytöllä oli 0,25 mm.Kuvat näkyivät näytöllä mustaa taustaa vasten. Koehenkilö istui näytön edessäsilmämääräisesti mitattuna 40 cm päässä siitä. Kokeen ohjaaja istui viistosti koehenkilöntakana ja kirjasi koehenkilön suulliset vastaukset muistiin erilliselle tietokoneelle.Kokeessa käytettyjen kuvien leveys vaihteli välillä 256-512 pikseliä. Koetilanteessa näytöllänäytettyinä suurin osa kuvista oli karkeasti 13x10 cm digitaalivalokuvan kokoisia (512pikseliä vastasi 12,8 cm näytöllä). Pienin kokeessa käytetty kuva oli 256x175 pikseliä, eli 6,4x 4,4 cm. Kuvassa 16 nähdään näytön ja sille ilmestyneiden kuvien mitat.24,0 cm (960 pix)22,8 cm (912 pix)16,4 cm (656 pix)10 cm (400 pix)12,8 cm (512 pix)13,2 cm (528 pix)6,4 cm (256 pix)4,8 cm (192 pix)30,0 cm (1200 pix)12,8 cm (512 pix)48,0 cm (1920 pix)Kuva 16. Periferianäkökokeessa käytetty näyttöasetelmaKuvassa 17 on kokeessa käytetyt katselukulmat. Kokeessa käytettiin perifeerisen näkökentänosaa n. 14-31 astetta foveasta. Esim. 512x384 pikselin (n. 13x10 cm) kokoinen, näytönoikeassa laidassa näkyvä vaakakuva osui koehenkilön oikean silmän näkökentässä välille 14-31 astetta katseen keskipisteestä, ja vasemman silmän näkökentässä välille 14-29 astettakatseen keskipisteestä. Kuvan keskipisteen sijainti oli aina sama; 16,4 cm rastista, johon katse

92tuli kiinnittää (23 astetta kuvan puoleisen silmän näkökentän periferiassa, 22 astettavastakkaisen silmän näkökentän periferiassa). Kokeen pienimmät kuvat sijoittuivatkokonaisuudessaan suhteellisen kauas periferianäön alueelle: kuvan sisälaita (lähimpänäfiksaatiopistettä oleva reuna) oli 13,2 cm päässä fiksaatiopisteestä, eli 19 astetta kuvanpuoleisen silmän näkökentän periferiassa ja 18 astetta vastakkaisen silmän näkökentänperiferiassa. Näkökulma vaihteli siis yhteen suuntaan n. 14-31 asteen välillä.22,8 cm16,4 cm13,2 cm10,0 cm40 cm29°22°18°14°31°23°19°14°6 cmKuva 17. Periferianäkökokeen katselukulmat

9.1.5 Kokeen kulku93Koehenkilön tehtävänä oli katsoa uutiskuvia tietokoneen näytöltä periferianäön alueella siten,että koehenkilö piti katseensa kohdistettuna näytön (kuva 16) keskellä olevaan rastiin, ja kuvailmestyi näytön laidalle, vuoroin oikealle ja vasemmalle (tällä haluttiin välttää silmienliiallinen rasitus yhteen suuntaan) seitsemän sekunnin ajaksi. Nähtyään kuvan koehenkilön tulikertoa suullisesti, mitä hän näki tai kuvitteli nähneensä kuvassa. Koehenkilöille kerrottiin, ettäosasta kuvia on varmasti helpompi tunnistaa kuvan sisältöä, kun taas joidenkin kuvienkohdalla sisällön tunnistaminen voi olla mahdotonta. Koehenkilöiden ei haluttu olettaa, ettäkuvien sisältö pitäisi aina pystyä tunnistamaan, mikä olisi voinut luoda suorituspaineita. Heitäpyydettiin kertomaan vapaasti mitä tahansa kuvista mieleen tulevia asioita. Tämä tuntuitoimivan hyvin; useimmat koehenkilöt kertoivat varsin vapautuneesti, mitä olettivat kuvassaolevan. Usein arvaukset menivät oikein, toisinaan taas väärin. Koehenkilöä pyydettiin lisäksikertomaan suullisesti, mikä yksittäinen kohde erottui kuvasta visuaalisesti eniten. Kohde saiolla mikä tahansa kuvailtavissa oleva asia, kuten henkilö, esine tai vaikka pelkkä väriläikkä,jota koehenkilö ei paremmin pystynyt tunnistamaan. Lisäksi koehenkilöä pyydettiinarvioimaan kohdassa 7.4.1 esitetyn asteikon mukaan, kuinka paljon kyseinen kohde erottuimuusta kuvasta. Näiden suullisten vastausten jälkeen koehenkilö täytti itse paperilomakkeellekohdassa 7.4.2 esitetyt adjektiiviarviot kuvasta saamansa vaikutelman perusteella. Tämätoistettiin jokaisen kuvan katsomisen jälkeen.Ennen varsinaisen kokeen aloittamista koehenkilö sai harjoitella katseen pitämistäkohdistettuna rastiin 10 kuvan testisarjan kanssa. Koehenkilölle kerrottiin, että mikäli katsekokeen aikana lipsahtaisi rastista kuvaan, tämä ei haittaisi edellyttäen, että koehenkilöilmoittaa asiasta kokeen ohjaajalle. Mikäli katse lipsahtaisi kuvaan, kyseinen kuva jätettäisiinarvioimatta. Yhteensä 11 koehenkilöä ilmoitti vähintään yhden lipsahduksen. Kukaankoehenkilöistä ei kuitenkaan ilmoittanut enempää kuin kolme lipsahdusta, eikä yhdenkäänkoehenkilön tuloksia jätetty analyysin ulkopuolelle.Varsinaisen kokeen jälkeen koehenkilö sai katsoa kuvat uudelleen normaalilla tavalla. Monetkoehenkilöt kommentoivat kuvien näyttävän nyt varsin erilaisilta. Useiden kuvien kohdallakoehenkilö kysyi kokeen ohjaajalta, mikä kuva olikaan kyseessä, ja mitä hän olikaan kuvassanähnyt. Toisaalta joidenkin kuvien kohdalla koehenkilö saattoi kommentoida ”tämä kuva onjuuri sellainen, kuin luulinkin sen olevan”.Koetilaisuus kesti n. 40-90 minuuttia, joten sen pituudessa oli suurta vaihtelua koehenkilöidenvälillä. Keskimäärin koetilaisuus kesti reilun tunnin. Pari koehenkilöä raportoi myöhemmin,että kuvien määrä oli melko suuri ja silmät väsyivät kokeen aikana. On siis todennäköistä, ettäainakin joidenkin koehenkilöiden vireystila laski viimeisten kuvien kohdalla. Koehenkilöidenkommentit siitä, kuinka vaikeaa katsetta oli pitää kiinnitettynä rastiin, vaihtelivat. Osakoehenkilöistä sanoi, että katseen pitäminen rastissa ei ollut vaikeaa, osan mielestä tehtävä

onnistui hyvin kun vain muisti keskittyä, ja osan mielestä se oli melko vaikeaa ja voimakastakeskittymistä vaativaa.Kokeen jälkeen koehenkilöt palauttivat lyhyen kirjallisen raportin koetilanteesta. Heitäpyydettiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, sekä kertomaan halutessaan vapaasti kokeenherättämistä ajatuksistaan:- Millaisia huomioita teit omasta visuaalisesta havaitsemisestasi periferianäön alueella?- Minkälaisia asioita pystyit mielestäsi tunnistamaan yllättävän helposti periferianäönalueella? Minkälaisia asioita (tai minkälaisten kuvien sisältöä) oli vaikea tunnistaa?- Kerro esimerkkejä tekijöistä, jotka edesauttoivat kuvan hahmottamista ja sen sisällöntunnistamista949.2 Tulokset9.2.1 Erottuvimman kohteen valintaKoehenkilöryhmien väliset erot erottuvimman kohteen valinnoissa testattiin Fisherin eksaktillatestillä. Lasketut p-arvot löytyvät liitteen E taulukosta 3. Erottuvimman kohteen valinnanlisäksi koehenkilöt arvioivat, kuinka paljon (ei yhtään, hieman, selvästi tai voimakkaasti)kohde erottui kuvasta. Koehenkilöryhmien välisten arvioiden eroja testattiin Wilcoxoninrankisummatestillä.Taulukossa 12 nähdään kohteet, joiden valinnassa oli tilastollisesti merkitsevä ero. Kuvia,joissa tällaisia kohteita on, on yhteensä 12 (31%). Taulukossa 13 on lisäksi kohteet, joidenvalinnassa oli tilastollisesti melkein merkitsevä ero. Yhteensä 16 (41%) kuvassa oli kohde,jonka valinnoissa oli tilastollisesti melkein merkitsevä tai merkitsevä ero.Taulukko 12. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti merkitsevän eron riskitasolla 0,05 (p

95parametri kuva kohde R1 (%) R2 (%) p-arvorajaus 6 mies oikealla 75 25 0,0391mies vasemmalla 0 42 0,0373rajaus 35 paavi 67 0 0,0013kardinaalin vaatteet 25 92 0,0028terävyys 19 henkilö tai laukku 25 80 0,0300terävyys 28 siniasuinen henkilö vasemmalla 42 100 0,0046Taulukko 13. Kohteet, joiden valintaan parametrin säätö aiheutti Fisherin eksaktilla testillälaskettuna tilastollisesti melkein merkitsevän eron (0,05

Kirkkaus96Kirkkauden säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron ryhmien välille ainoastaan kuvassa16, jossa tytön huppari erottui paremmin erittäin vaalean- kuin tummanharmaana. Muissakolmessa kuvassa, joissa säädöt olivat lokaaleja, niillä ei ollut tilastollisesti merkitseväävaikutusta.Kirkkauden voimakas (50 %-yks. eron aiheuttanut) paikallinen säätö vaikutti siis lähikuvassaolevan kohteen erottuvuuteen, kun kohde sijaitsi kuvan siinä reunassa, joka oli lähimpänäfiksaatiopistettä (kuva 16). Melkein yhtä voimakas (43 %-yks. eron aiheuttanut) säätö eivaikuttanut kohteen erottuvuuteen, kun kohde sijaitsi kuvan siinä reunassa, joka oli kauimpanafiksaatiopisteestä (kuva 37).Kuvassa 13 pyrittiin tuomaan esille taka-alalla olevaa amerikkalaisen jalkapallon pelaajaakirkastamalla hänen peliasunsa valkoiset osat hohtavan valkoisiksi. Molemmissakoehenkilöryhmissä enemmistö kuitenkin valitsi etualalla ja lähempänä näytön keskustaaolevan punahousuisen pelaajan. Kuvassa 38 tummennettiin puhujanpöntössä oleva pyöreämerkki. Kirkas versio merkistä ei erottunut paremmin kuin tumma, joskin puhujanpönttökirkkaine merkkeineen kokonaisuudessaan valittiin 33 prosenttiyksikköä useammin kuinpuhujanpönttö tummennetun merkin kanssa (58% vs. 25%).Globaalin kirkkauden säädön ei odotettu vaikuttavan kohteiden valintaan. Kuvassa 14koehenkilöryhmien välillä kuitenkin ilmeni tilastollisesti melkein merkitsevä ero siinä, kuinkausein kuvan vasemmassa laidassa tummanharmaassa puvussa seisova mies valittiinerottuvimmaksi kohteeksi.KontrastiKontrastin paikallinen säätö aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron koehenkilöryhmien välillekahdessa kuvassa (5 ja 39) neljästä. Kuvassa 5 sotilasjoukon korostaminen kontrastialisäämällä sai 45 prosenttia koehenkilöistä valitsemaan sen erottuvimmaksi kohteeksi, jakuvassa 39 yksittäisen henkilön korostaminen homogeenisestä ryhmästä erottuvaksi sai 36prosenttia koehenkilöistä valitsemaan hänet erottuvimmaksi kohteeksi.Kuvissa 29 ja 31, joissa säätö myös oli paikallinen, tilastollisesti merkitsevää eroa ei ilmennyt.Kuvan 29 sotilasjonon toisena olevan sotilaan kasvojen kontrastia lisättiin sen verran, ettäkuvaa normaalisti katsottaessa eron huomaa selvästi. Säätö ei kuitenkaan ollut yhtä ilmeinenkuin kuvissa 5 ja 39, eikä sillä ollut minkäänlaista vaikutusta kohteen valintaan. Kuvassa 31,jonka etualalla on mies kasvokuvassa, lisättiin taustalla olevan GM-logon kontrastia. Tällä eiollut merkittävää vaikutusta; 75 prosenttia koehenkilöistä valitsi silti miehen kasvoterottuvimmaksi kohteeksi.

Melko voimakas kontrastin paikallinen säätö voi näiden tulosten perusteella vaikuttaa siihen,mikä periferianäön alueella nähtävässä kuvassa kiinnittää katsojan huomion. Kohteen ja muunkuvan sisältö vaikuttaa luonnollisesti erottuvuuteen, kuten huomattiin kuvassa 31. Ihmiskasvotlähikuvassa kiinnittivät katsojien huomion niin voimakkaasti, että korkeakaan kontrasti eitehnyt taustaelementistä erottuvampaa.VärikylläisyysVärikylläisyyden säädöt aiheuttivat eniten eroja erottuvimpien kohteiden valintoihin. Ero olitilastollisesti merkitsevä kuvissa 2, 10 ja 33, ja tilastollisesti melkein merkitsevä kuvassa 30.Tilastollisesti vähintään melkein merkitsevä ero ilmeni siis kaikissa neljässä kuvassa, joidenvärikylläisyyttä säädettiin paikallisesti.Kuvan 2 etualalla olevien oranssiin ja turkoosin pukeutuneiden henkilöiden värikylläisyydenvähentäminen aiheutti sen, että kuvan keskellä oleva henkilö erottui paremmin. Kuvassa 10maassa olevan punaisen julisteen värikylläisyyden säätö vaikutti julisteen erottuvuuteen siten,että julisteen ollessa kirkkaanpunainen kaikki koehenkilöt valitsivat sen, mutta kun juliste olihaalean punertava, vain 58 prosenttia koehenkilöistä valitsi sen. Kuvassa 33 värikylläisyydenlisääminen värikkäissä lipuissa ja sen vähentäminen muualla kuvassa sai kaikki koehenkilötvalitsemaan liput erottuvimmaksi kohteeksi. Kuvassa 30 värikylläisyyden säätö aiheuttitilastollisesti melkein merkitsevän eron punapukuisen naisen erottuvuuteen. Tässä kuvassakohde, johon värikylläisyyden säätö kohdistui, oli pienempi kuin kuvissa, joissa säätö aiheuttitilastollisesti merkitsevän eron. Kaikissa neljässä kuvassa säädöt tehtiin kohteille, jotkasisälsivät lämpimiä värejä eli punaista, oranssia ja keltaista.Värikylläisyyden poisto (desaturaatio)Värikylläisyyden poistolla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus kohdevalintoihin kuvassa 36.Kuvan värillisessä versiossa oranssit tulenlieskat erottuivat parhaiten, kun taasharmaasävyversiossa koehenkilöiden huomio kiinnittyi useammin kuvan kirkkaimpaankohteeseen, eli valkoiseen ”lappuun” henkilön rinnassa.KokoKoko oli ainoa parametri, jonka avulla ei voitu muuttaa kuvan sisäisten elementtien välisiäsuhteita. Tämän takia ei ole yllättävää, että koon muuttamisella ei useimpien kuvien kohdallaollut vaikutusta kohdevalintoihin. Kuva 17 oli ainoa, jossa koon muuttamisella olitilastollisesti merkitsevä vaikutus. Kuvan pienen version sisällön tunnistaminen oli vaikeaa, jakirkkaanpunainen tausta vei huomion (83% koehenkilöistä valitsi sen). Muutama koehenkilötunnisti kuvan oikeassa laidassa olevan tumman hahmon ihmiseksi, mutta kukaan ei valinnutsitä erottuvimmaksi kohteeksi. Kuvan ollessa suurempi 55 prosenttia koehenkilöistä valitsi senoikeassa laidassa olevan puhujan. Kuvissa 4, 7, 12, 15 ja 18 koon muuttamisella ei olluttilastollisesti merkitsevää vaikutusta yhdenkään kohteen valintaan. Taulukossa 14 nähdään97

98yhteenveto siitä, minkälaisia asioita kuvissa nähtiin.Taulukko 14. Koehenkilöiden havaintoja erikokoisista kuvistaKuva Suuremman version nähneet Pienemmän version nähneet4 Valkoiset mielenosoituskyltit veivät huomion.Niitä kutsuttiin kylteiksi, sanomalehdiksi tailapuiksi. Yhdelle koehenkilölle tuli mieleenmielenosoitus.Yhdelle koehenkilölle tuli mieleenmielenosoitus. Kaksi koehenkilöä (17%)arveli kuvassa mahdollisesti olleenihmishahmon tai kaksi. 33% koehenkilöistänäki kuvassa pelkkiä värialueita; vaaleata,7 Kaikki näkivät kuvassa vähintään kaksihenkilöä. Puolet koehenkilöistä sijoitti kuvanjonnekin päin Aasiaa.12 Kaikki mainitsivat kuvassa olevan moskeijan,kirkon tai kupolin. Ainoastaan yksi mainitsihavainneensa kuvassa mustaanpukeutuneen ihmishahmon. Koehenkilöistä45% luuli pilareita palmuiksi tai muiksipuunrungoiksi.15 Koehenkilöistä 75% näki kuvassa äidinkahden lapsensa kanssa, ja kaikki näkivätkuvassa kolme hahmoa.18 Puolet koehenkilöistä hahmotti oikein kuvanetualalla olevan vaaleatakkisen miehen jayksi tai kaksi miestä tummassa puvussa.harmaata ja vihreää.Koehenkilöistä 18% näki kuvassa vainvärejä, muut näkivät yhden tai useammanhenkilön. Koehenkilöistä 18% mainitsiKiinan.Vain 33% mainitsi kupolin, minareetin tairakennuksen pyöreyden - usea koehenkilömainitsi havainneensa jonkinlaisenrakennuksen. Puolet mainitsi kuvakulman(kuvattu alhaalta).Kukaan ei tunnistanut kuvasta äitiä ja kahtalasta. Havainnot vaihtelivat yhden ja kahdenihmishahmon välillä.Kukaan ei maininnut etualalla olevan kaksitummapukuista miestä ja yksivaaleatakkinen.RajausRajauksen muuttamisella oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus kohdevalintoihin kahdessakuvassa kuudesta. Kuvassa 35 rajauksella oli voimakas vaikutus siihen, valitsivatkokoehenkilöt erottuvimmaksi kohteeksi Paavin vai punapukuisen kardinaalin. Kuvassa 6huomio siirtyi rajauksesta riippuen kahdesta poliitikosta vuoroin kumpaankin. Kuvassa 1maastopukuinen sotilas ei kuitenkaan erottunut kuvasta yhtään enempää, vaikka siirtyikinrajauksen takia keskeisemmälle paikalle kuvassa. Ihmiskasvojen voimakas merkitys tuli esille,kun molempien koehenkilöryhmien enemmistä valitsi kuvassa 21 suoraan kameraan katsovanmiehen erottuvimmaksi kohteeksi. Suurempana ja lähempänä näkyvät, mutta sivulle päinkatsovat kasvot eivät erottuneet kuvasta läheskään yhtä hyvin kuin suoraan kameraan päinkäännetyt kasvot. Ihmishahmon ja toisaalta myös kontrastin tärkeys tulivat esille kuvassa 26.Suurimman kuva-alan vievä, mutta taustasta heikosti erottuva objekti ei ollut yhdenkäänkoehenkilön mielestä erottuvampi kuin tummaa taustaa vasten selvästi näkyvä vaaleaanpukeutunut henkilö. Kohteen arvioitiin kuitenkin erottuvan voimakkaammin, kun henkilöä eioltu rajattu osittain pois kuvasta. Ero oli lähes tilastollisesti merkitsevä p-arvon ollessa 0,0572.Kuvasta 27 poistettiin rajauksella jalkapallo. Pallon poistamisella ei ollut mainittavaavaikutusta kohteiden valintaan.

99Periferianäön alueella näöntarkkuus on niin alhainen, että rajaus ei vaikuttanut kohteidenerottuvuuteen yhtä paljon kuin silmäilykokeessa, jossa kuvan sommittelua pystyttiinarvioimaan tarkasti. Kohteiden rajauksen määrittämä sijainti vaikutti tällöin kohteidenerottuvuuteen enemmän.TerävyysTerävyyden säädöllä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus kohdevalintoihin kahdessa kuvassakuudesta. Näistä kuvassa 19 ero oli tilastollisesti merkitsevä, jos verrataan etualalla kävelevänhenkilön ja häneen kuuluvan yksityiskohdan (oranssi laukku) valintojen yhteislukumäärää.Taustan epäterävöittäminen sai etualalla olevan kohteen erottumaan taustasta paremmin siitähuolimatta, että kuvan taustassa on paljon yksityiskohtia ja voimakkaita värejä, kutenpunainen lippu. Myös kuvan 28 etualalla oleva kohde, sinisiin pukeutunut nuori mies, erottuitaustasta tilastollisesti merkitsevästi paremmin, kun tausta epäterävöitettiin. Kuvassa 9 taustanepäterävöittäminen aiheutti tilastollisesti melkein merkitsevän eron sille, kuinka paljon kohdeeli vanha nainen pyörätuolissa erottui taustasta.Kuvassa 8 terävyyden säädöllä ei ollut minkäänlaista vaikutusta kohteen valintaan. Suurin osakoehenkilöistä molemmissa ryhmissä valitsi erottuvimmaksi kohteeksi kuvan etualallapuhuvan miehen. Kuvassa 22 epäterävöitettiin taustan lisäksi toinen kahdesta kuvan etualallaolevasta henkilöstä. Tällä ei ollut vaikutusta kohdevalintoihin. Kuvassa 34 taustalla olevanihmisjoukon terävyydestä riippumatta 83 prosenttia molempien ryhmien koehenkilöistä valitsierottuvimmaksi kohteeksi etualalla seisovan henkilön. Tulokset eivät ole yllättäviäperifeerisen näöntarkkuuden heikkouden ja terävyyden ylipysyvyyden ilmiön (6.2) huomioonottaen.Tuloksista käy ilmi, että niissä kolmessa kuvassa, joiden tausta epäterävöitettiin gaussisellasuodatuksella 3 pikselin (0,75 mm) säteellä, etualalla oleva kohde erottui kuvasta paremmineron ollessa vähintään tilastollisesti melkein merkitsevä.9.2.2 Kuvan välittämän vaikutelman arviointiPeriferianäön alueella nähdyn kuvan välittämää vaikutelmaa arvioitiin adjektiivipareillasekava-selkeä, iloinen – vakava, lämmin – kylmä, dynaaminen – staattinen ja virallinen –epävirallinen. Parametrien säätöjen vaikutukset adjektiiviarvioihin testattiinapproksimatiivisella kahden riippumattoman keskiarvon erotuksen t-testillä (7.5.3), jonkatuloksena saadut p-arvot löytyvät liitteen F taulukosta 2. Teknisen parametrin säädönaiheuttama ero oli tilastollisesti merkitsevä vähintään yhden adjektiiviparin arvioissa 13 (33%)kuvassa (taulukko 15). Kuvassa 19 nähdään kuvien osuus kaikista kuvistaparametrikohtaisesti.

100Taulukko 15. Kuvat ja adjektiiviparit, joissa teknisen parametrin säätö aiheutti tilastollisestimerkitsevän eron merkitsevyystasolla 0,05 (p

Taulukossa 16 nähdään parametrikohtaisesti niiden adjektiiviparien lukumäärät, joilla olitilastollisesti merkitsevä ero kahden koehenkilöryhmän välillä. Lukumääriä vertailtaessa onhuomattava, että kuvia, joille tehtiin desaturaatio eli värikylläisyyden poisto, oli puoletvähemmän kuin kuvia, joissa säädettiin muita teknisiä parametreja.101Taulukko 16. Niiden adjektiiviparien lukumäärät, joilla tilastollisesti merkitsevä ero (p

102kohteen esille tuleminen voi luoda kuvasta selkeämmän vaikutelman. Kuva 28 arvioitiinselkeämmäksi, kun sen tausta oli epäterävöitetty, mutta muiden kuvien kohdalla eroa eiilmennyt.Kirkkauden paikallinen säätö aiheutti ennakko-oletusten vastaisesti tilastollisesti merkitseväneron arvioissa kuvan 16 virallisuudesta. Suurin osa koehenkilöistä molemmissa ryhmissäarvioi kuvan epäviralliseksi, mutta muutama koehenkilö ryhmässä 2 arvioi sen viralliseksi.Ennakko-oletusten vastaisesti rajaus aiheutti tilastollisesti merkitsevän eron kahden kuvanadjektiiviarvioihin. Koehenkilöryhmä arvioi kuvan 21 lämpimämmäksi ja kuvan 35iloisemmaksi ja dynaamisemmaksi kuin koehenkilöryhmä 2. Tämä saattoi johtua siitä, ettäuseampi koehenkilö ryhmässä 2 tunnisti kuvan perussisällön (kumartava kardinaali suuteleePaavin kättä) ja arvioi kuvan vakavaksi ja/tai staattiseksi.Adjektiiviarvioiden äärilaidatSeuraavassa esitellään ryhmien antamien adjektiiviarvioiden keskiarvojen perusteellakuvasarjan ”ääripäitä” (kaikkein sekavimmat, selkeimmät, iloisimmat, vakavimmat jne.kuvat). Huomiota kiinnitetään siihen, minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä ryhmien välillä olinäiden kuvien suhteen.Sekavin (ka = 1,58) kuva koehenkilöryhmän 1 mukaan oli kuva 33. Kuvassa oli paljon värejäja yksityiskohtia. Ryhmälle 2 näytettiin kuvasta versio, jossa värikylläisyyttä oli vähennettymuualla paitsi värikkäissä lipuissa, ja vastaavasti lisätty lipuissa. Tätä versiota ei arvioituläheskään yhtä sekavaksi (ka = 2,42), mutta ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisestimerkitsevä. Ryhmän 2 mielestä sekavin (ka = 1,83) oli kuva 36, harmaasävyversiomielenosoituskuvasta. Ryhmän 1 arvioima värillinen versio kuvasta ei ollut yhtä sekava (ka =2,50). Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti melkein merkitsevä.Kuvat 29 ja 31 pääsivät molempien ryhmien arvioissa kolmen selkeimmän kuvan joukkoon.Kuvassa 29 (ka = 4,50 / 4,33) oli symmetrisesti takaoikealle jatkuva jono sotilaita vaaleataivas taustanaan, ja kuvassa 31 (ka = 4,36 / 4,50) näkyi mies kasvokuvassa erittäin läheltäkuvattuna sekä taustalla GM-logo. Molemmat kuvat olivat sommittelullisesti yksinkertaisia jakaikki koehenkilöt tunnistivat niiden sisällön.Molemmat koehenkilöryhmät arvioivat iloisimmaksi (ka = 1,45 / 1,67) kuvan 23, joka esittääjuhlivia mielenosoittajia. Koehenkilöt näkivät kuvassa henkilöitä kädet kohotettuina, ja monetkoehenkilöt yhdistivät eleet juhlimiseen. Ryhmän 1 mielestä toiseksi iloisin (ka = 2,00) olikuva 25, jossa oli erittäin kirkkaan keltainen tausta. Ryhmälle 2 näytetty, kontrastiltaanmatalampi ja siten myös väreiltään haaleampi versio kuvasta arvioitiin iloisuuden suhteenvasta sijalle 9 (ka = 2,67). Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Ryhmä 1 arvioi kuvasarjan vakavimmiksi (keskiarvoilla 3,92-4,00) kaikki siihen kuuluvatneljä kuvaa (1, 3, 5 ja 29), joissa esiintyi sotilaita maastopuvuissa. Ryhmän 2 neljänvakavimman kuvan joukkoon mahtui ainoastaan yksi sotilaskuva (kuva 29, ka = 4,58), kaksipoliittista kuvaa, sekä kuva 39, jossa oli joukko kaivostyöläisiä. Koehenkilöt kuvailivat kuvaamm. seuraavilla lausahduksilla: ”masentava”, ”ikään kuin sotatilanne”, ”rusehtavat likaisentummanvihreät asut”, ”harmaata ja synkkää”.Ryhmän 1 mielestä lämpimin (ka = 1,67) kuva oli äitiä ja kahta lasta esittävä kuva 15. Ryhmä2 arvioi saman kuvan sijalle kahdeksan (ka = 2,33), ja ryhmien välinen ero oli tilastollisestimerkitsevä. Kuvan aiheen tunnistamisen voidaan olettaa vaikuttaneen ryhmän 1 arvioonvoimakkaammin kuin ryhmän 2, joka näki kuvasta pienemmän version. Ryhmä 2 arvioilämpimimmäksi (ka = 1,58) värikylläisen kuvan 20, joka esittää aurinkoista peltomaisemaa.Ryhmä 1 asetti saman kuvan harmaasävyversion lämpimyydeltään vasta sijalle 17 (ka = 2,58).Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Kuvat 11 (torimyyjä värikkäiden hedelmienympäröimänä) ja 23 (iloisimmaksi arvioitu kuva juhlivista mielenosoittajista) olivatmolempien ryhmien mielestä myös varsin lämpimiä (keskiarvoilla 1,92/1,91 ja 1,82/2,00).Ryhmän 1 arvion mukaan viiden kylmimmän (keskiarvoilla 3,50-4,00) kuvan joukkoonmahtuivat kuvasarjan kaikki neljä maastopukuisia sotilaita sisältävää kuvaa. Ryhmä 2 arvioikylmimmäksi (ka = 3,91) kaivostyöläisiä esittävän kuvan (39), ja neljän kylmimmän kuvanjoukkoon mahtui myös kaksi poliittista kuvaa (37 ja 38). Kuvassa 3 värikylläisyydenlisääminen muutti arviota kuvasta vähemmän kylmäksi (keskiarvot 4,00 vs. 2,67) niin paljon,että ero oli tilastollisesti merkitsevä.Dynaamisimmiksi kuviksi (keskiarvoilla 1,08-1,09 ja 1,30-1,50) arvioitiin molemmissaryhmissä kuvat (järj.) 27, 24 ja 13, joissa aiheena oli jalkapallo, koripallo ja amerikkalainenjalkapallo. Urheilukuvien jälkeen dynaamisimpia olivat kuvat 23 ja 36, jotka molemmatliittyivät mielenosoituksiin. Useat koehenkilöt tosin yhdistivät molemmat kuvat urheiluun.Staattisin (ka = 4,75 / 4,64) kuva molempien ryhmien mielestä oli kuva 12. Käytännössäkaikki koehenkilöt näkivät kuvassa vain rakennuksen sekä pilareita (joita osa luuli puiksi).Molempien ryhmien arviot virallisimmista kuvista osuivat poliittisiin kuviin. Poliittisiksiluokitellut kuvat 6, 8, 21, 22, 37 ja 38 löytyvät molempien ryhmien seitsemän virallisimman(ka < 2,00) kuvan joukosta.Kuvat 11 ja 23 (jotka arvioitiin myös lämpimiksi) löytyvät molempien koeryhmien arvioiminakolmen epävirallisimman (ka >= 4,36) kuvan joukosta. Myös urheilukuvat arvioitiinmolemmissa ryhmissä epävirallisiksi (ka > 4,00).103

104Adjektiiviparien välinen korrelaatioKaikkien adjektiiviparien väliset parikorrelaatiot laskettiin molemmille koehenkilöryhmillevertaamalla kuvakohtaisesti kahdelle adjektiiviparille annettuja arvosanoja. RyhmäkohtaisistaPearsonin korrelaatiokertoimista laskettiin keskiarvo. Taulukossa 17 nähdään kunkinadjektiiviparin väliset parikorrelaatiot molemmilla koehenkilöryhmillä. Itseisarvoltaansuurimmat eli voimakkainta adjektiiviparien välistä riippuvuutta merkitsevätkorrelaatiokertoimet on lihavoitu.Taulukko 17. Adjektiiviparien väliset korrelaatiotAdjektiiviparitKorrelaatiokertoimetpari 1 pari 2 Ryhmä 1 Ryhmä 2sekava-selkeä iloinen-vakava 0,133 0,201sekava-selkeä lämmin-kylmä 0,027 0,035sekava-selkeä dynaaminen-staattinen 0,066 0,331sekava-selkeä virallinen-epävirallinen -0,291 -0,399iloinen-vakava lämmin-kylmä 0,869 0,838iloinen-vakava dynaaminen-staattinen 0,573 0,499iloinen-vakava virallinen-epävirallinen -0,655 -0,795lämmin-kylmä dynaaminen-staattinen 0,417 0,121lämmin-kylmä virallinen-epävirallinen -0,565 -0,652dynaaminen-staattinen virallinen-epävirallinen -0,507 -0,548Adjektiivipareista selvästi voimakkaimmin korreloivat iloinen – vakava sekä lämmin – kylmä.Iloisuus ja lämpimyys korreloivat molemmat selvästi myös epävirallisuuden kanssa, sekäiloisuus dynaamisuuden kanssa. Lisäksi dynaamisuus korreloi epävirallisuuden kanssa.Adjektiivipari sekava-selkeä ei korreloinut kovin selvästi yhdenkään muun adjektiiviparinkanssa. Korkein korrelaatiokerroin sille ilmeni adjektiiviparin virallinen – epävirallinenkanssa. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että kuvasarjan joukossa oli useita poliittisiakuvia, joiden koehenkilöt mainitsivat olevan sekä helppoja tunnistaa, että virallisenvaikutelman antavia.Adjektiiviparien ja arviointiasteikon käyttöKuvassa 20 nähdään kuvaajat arviointiasteikon käytöstä kaikille adjektiivipareille yhteensä,sekä erikseen kullekin adjektiiviparille. Kuvaajista huomataan, että koehenkilöt käyttivätkuvan tunnelmaa kuvaavia adjektiivipareja (iloinen – vakava, lämmin – kylmä)varovaisemmin kuin kuvan sisältöä kuvaavia adjektiivipareja (dynaaminen – staattinen,virallinen – epävirallinen).

Kuvan tunnelmaan liittyvien adjektiivien arviointi vaikutti olevan myös sisältöön liittyvienadjektiivien arviointia vaikeampaa, sillä neutraaleja valintoja esiintyi eniten juuri tunnelmaakuvaavilla adjektiivipareilla (iloinen – vakava 30,9% ja 29,8% sekä lämmin – kylmä 33,3% ja34,6%). Enemmän sisältöä kuvaavilla adjektiivipareilla neutraalien valintojen määrä jäiselvästi alhaisemmaksi (dynaaminen – staattinen 18,5% ja 17,3% sekä virallinen –epävirallinen 16,6% ja 19,0%).Kaiken kaikkiaan koehenkilöt arvioivat useampia kuvia selkeiksi kuin sekaviksi. Sekavansuuntaan kallistuvia arvioita annettiin yhteensä 30,5% ja 28,7%, kun taas selkeään päinkallistui 52,9% ja 53,4% arvioista.105Kaikki adjektiiviparitsekava - selkeä5050valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä 1ryhmä 2valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä 1ryhmä 2sekavaselkeäiloinen - vakavaläm m in - kylm ä5050valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä1ryhmä2valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä1ryhmä2iloinenvakavalämminkylmädynaaminen - staattinenvirallinen - epävirallinen5050valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä 1ryhmä 2valintojen osuus (%)4030201001 2 3 4 5ryhmä 1ryhmä 2dynaaminenstaattinenvirallinenepävirallinenKuva 20. Kuvaajat arviointiasteikon käytöstä kaikille adjektiivipareille yhteensä sekä erikseenyksittäisille adjektiivipareille

9.2.3 Kuvan sisällön ymmärtäminen106Hallin määrittelemistä uutiskuvan tasoista viides eli uutistuotannon taso osoittautuiperiferianäkökokeen yhteydessä varsin tärkeäksi kuvan sisällön ymmärtämisen kannalta.Kokeessa ilmeni, että oli kolme uutiskuvatyyppiä, jotka koehenkilöt tunnistivat parhaiten jamyös omien kommenttiensa mukaan helpoimmin: poliittiset kuvat, sotilaalliset kuvat jaurheilukuvat. Tähän vaikuttivat oletettavasti sekä kuvakategorian tuttuus että sommittelullinenyksinkertaisuus.Edellä (taulukko 14) kuvailtiin, minkälaisia asioita koehenkilöt näkivät kuvissa, joidensäädettävä parametri oli koko. Seuraavassa mainitaan muutamia esimerkkejä siitä, kuinkahyvin koehenkilöt tunnistivat yksittäisten kuvien sisältöä.Tunnettujen henkilöiden identifiointi oli joissakin tapauksissa mahdollista. ”Identifiointi”perustui luonnollisesti arvaukseen, koska esim. kasvojen tunnistaminen ei ollut mahdollistaperiferianäön epätarkkuuden takia. Kaikista koehenkilöistä yhteensä 54 prosenttia osasiyhdistää kuvan 35 Paaviin, katoliseen kirkkoon tai uskontoon yleensä. Kuvassa 8 yhteensä 29prosenttia koehenkilöistä luuli kuvassa puhuvaa YK:n Sergio Vieira de Melloa Yhdysvaltojenentiseksi presidentiksi Bill Clintoniksi. Yhteensä 25 prosenttia koehenkilöistä mainitsi takaalallaolevan YK:n pääsihteerin Kofi Annanin nimeltä tai viralta.Kuvassa 31 ryhmän 2 koehenkilöistä 42 prosenttia tunnisti GM-logon kirjaimet oikein, kunryhmässä 1 vain 18 prosenttia koehenkilöistä tunnisti ne (yksi koehenkilö arveli taustallalukevan ”BWG” ja toinen ”GW”). Logo sijaitsi kuvan vasemmassa laidassa, lähimpänä näytönkeskipistettä. Sinistä taustaa vasten näkyvät valkoiset kirjaimet olivat kooltaan n. 4 cmkorkuisia. Kirjainten tunnistamiseen vaikutti koehenkilöiden vastausten perusteella melkopaljon kyseisen logon tunnistaminen. Ei siis voida sanoa, että koehenkilöt olisivat pystyneetvarmuudella tunnistamaan kirjaimia.Kuvassa 27 molemmissa koehenkilöryhmissä n. 80 prosenttia tunnisti urheilulajinjalkapalloksi, joskin pallon tunnistaminen tuntui antavan koehenkilöille enemmän varmuuttahavaintonsa oikeellisuudesta. Ryhmässä, jonka näkemässä kuvassa palloa ei ollut, muutamakoehenkilö sanoi, että kuvasta ”tuli mieleen” jalkapallo.9.2.4 Kuvan sisällön ja tunnelman välittyminenSelvityksen kohteena oli, kuinka paljon eroa adjektiivivalinnoissa oli riippuen siitä, nähdäänkökuvat periferianäön alueella vai normaalisti. ”Kontrolliryhmänä” toimivat 12 ulkopuolistahenkilöä katselivat periferianäkökokeessa käytettyjä kuvia vapaasti ja arvioivat ne kokeessakäytetyllä adjektiiviasteikolla. Heistä kuusi henkilöä arvioi koehenkilöryhmälle 1 näytetytkuvat, ja toiset kuusi henkilöä koehenkilöryhmälle 2 näytetyt kuvat. Arviot tehtiin muutoinsamoin perustein kuin varsinaisessa kokeessa, mutta adjektiivipari sekava - selkeä arvioitiinyksinomaan sen perusteella, kuinka sekava tai selkeä kuva oli yksityiskohtien määrän ja

sommittelun perusteella. Varsinaiset koehenkilöt arvioivat kuvia myös sen perusteella, kuinkahelppoa tai vaikeaa niiden sisällön hahmottaminen heidän mielestään oli.Kontrolliryhmien arvioita verrattiin koehenkilöryhmien arvioihin approksimatiivisella kahdenriippumattoman keskiarvon erotuksen t-testillä (7.5.3). Yhteensä 44 prosentissa kuvistaryhmällä 1 ja 51 prosentissa kuvista ryhmällä 2 oli tilastollisesti merkitsevä ero vähintäänyhden adjektiivin suhteen koehenkilö- ja kontrolliryhmien välillä. Kuvassa 21 on esitettykullekin adjektiiviparille niiden kuvien lukumäärä, joissa arviot erosivat toisistaantilastollisesti merkittävästi riskitasolla 0,01. Alhaisen riskitason käyttö johtuu kontrolliryhmänpienestä koosta.1071009080osuus kuvista (%)7060504030ryhmä 1ryhmä 220100sekava -selkeäiloinen -vakavalämmin -kylmädynaaminen- staattinenvirallinen -epävirallinenKuva 21. Niiden kuvien osuus kullekin adjektiiviparille, joiden arvioissa koehenkilö- jakontrolliryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero riskitasolla 0,01Kuten yllä olevasta kuvasta nähdään, adjektiiviparin iloinen - vakava kohdalla esiintyi selvästieniten koehenkilö- ja kontrolliryhmien välisiä eroja. Kuvien iloisuuden tai vakavuudenarviointi vaikutti siis erityisen vaikealta, kun kuva nähtiin periferianäön alueella. Arvioinninvaikeus tosin on suhteessa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa arviointi on, kun kuva nähdäännormaalisti. Tilastollisesti merkitsevät erot ilmenivät tyypillisesti, kun kontrolliryhmä arvioikuvan hyvin voimakkaasti tietyn adjektiivin suhteen. Iloisuutta tai vakavuutta oli oletettavastihelppo arvioida esim. kuvissa olevien henkilöiden ilmeiden ja esitettyjen tilanteidenperusteella, kun kuva nähtiin normaalisti. Esimerkiksi ryhmällä 2 tilastollisesti merkitsevä eroiloisuudessa ilmeni 13 kuvan kohdalla. Näistä kuvissa 6, 22, 30, 34 ja 37 on virallisestipukeutuneita henkilöitä, jotka hymyilevät. Nämä kuvat koehenkilöt arvioivat vakavammiksikuin kontrolliryhmä. Kuvat 4, 5 ja 36 puolestaan käsittelevät vakavia aiheita; mielenosoituksia

sekä siviilien ja sotilaiden vastakkainasettelua. Kontrolliryhmä arvioi kuvat selvästivakavammiksi kuin koehenkilöt, jotka eivät pystyneet tulkitsemaan kuvien aiheita ja sisältöä.9.2.5 Koehenkilöiden kommenttejaTaulukoissa 18 ja 19 nähdään yhteenveto periferianäkökokeen koehenkilöiden kirjallisistakommenteista. Yhteensä 23 (96%) koehenkilöä palautti raportin ja antoi luvan käyttää sitätutkimuksessa. Yhteenvetojen kvantitatiivisia tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina, koskane on koottu avoimista vastauksista.Taulukko 18 on yhteenveto koehenkilöiden kommenteista kysymyksiin ”minkälaisia asioitapystyit mielestäsi tunnistamaan yllättävän helposti periferianäön alueella?” ja ”kerroesimerkkejä tekijöistä, jotka edesauttoivat kuvan hahmottamista ja sen sisällöntunnistamista”. Kuvassa 22 on yhteenveto eri parametrien esiintymisestä koehenkilöidenkommenteissa. Värit mainittiin havaitsemista helpottavana tekijänä useimmin. Taulukko 19 onyhteenveto koehenkilöiden kommenteista liittyen kysymykseen ”minkälaisia asioita (taiminkälaisten kuvien sisältöä) oli vaikea tunnistaa?”108Taulukko 18. Yhteenveto periferianäkökokeen koehenkilöiden kommenteista siitä, minkälaisiaasioita oli helppo tunnistaa, ja mitkä tekijät helpottivat kuvan hahmottamista ja/taikohteen erottumista sekä sisällön tunnistamista.Tekijä Esimerkkejä lkm %Kirkkaus Kohteet, joissa taustaa kirkkaammat värit; kirkkaat 6 26väritKontrasti Kohteet, joissa korkea kontrasti; kontrastierot;10 44kohteen kontrasti taustaan nähden; korkea kontrastikuvassa; värisävyjen kontrasti; valöörikontrastiVäritVärit yleensä; kirkkaat / taustaa kirkkaammat värit; 19 83voimakkaat värit; kuvat, joissa paljon kylmiä värejä;"iloiset" värit; värierot; suuret yhtenäiset väripinnat;punainen; sinisen sävyt; valkoinenKoko Suuret kohteet/hahmot; kuvan suuri koko 6 26Terävyys Kuvan tarkkuus; selkeät ääriviivat 3 13Henkilöt Ihmishahmot, poliitikot / virkamiehet; puvut /12 52univormut; sotilaat; urheilijatSommittelu Kuvat, joissa vain muutama kohde; selkeät muodot; 5 22selkeät linjat; yksinkertaisuus elementtien suhteen;etualalla olevat kohteet;selkeä sommitteluAiheUrheilukuvat: koripallo, jalkapallo;9 39Sotakuvat; poliittiset kuvat; ajankohtaiset aiheet;tieto siitä, että kyseessä uutiskuvaTuttuus Kuvat, joissa tuttu aihe / tilanne;10 44Tutut hahmot / henkilöt / muodot / yksityiskohdatYmpäristö- jaspatiaalisettekijätYmpäristön antamat vihjeet; horisontti, taivas;erottuva kolmiulotteisuus; ympäristön pääpiirteet2 9

109Tekijä Esimerkkejä lkm %Symboliset Esim. logot, liput 3 13kohteet10090807060%50403020100kirkkaus kontrasti värit koko rajaus terävyysKuva 22. Eri parametrien esiintyminen koehenkilöiden kommenteissa siitä, minkälaisia asioita olihelppo tunnistaa, ja mitkä tekijät helpottivat kuvan hahmottamista ja/tai kohteenerottumista sekä sisällön tunnistamista.Taulukko 19. Yhteenveto periferianäkökokeen koehenkilöiden kommenteista siitä, minkälaisiaasioita oli vaikea tunnistaa, ja mitkä tekijät vaikeuttivat kuvan hahmottamista ja/taikohteen erottumista sekä kuvan sisällön tunnistamista.Tekijä Esimerkkejä lkm %Kirkkaus Kohteet, joilla sama kirkkaustaso 1 4Kontrasti - 0 0VäritHaaleampi kohde kirkkaamman takana; toisiaan 11 48lähellä olevat värisävyt; mustavalkoisuus(harmaasävykuvat); kirjavuus, liiallinen värikkyys;pastellisävyiset kuvat; pienet, usein toistuvatvärialueetKokoPienet kuvat; kuvat, joissa taustalla jokin iso4 17kohdeTerävyys Epäselvät kohteet; kuvan syvyysvaikutelma 2 9Henkilöt Kasvot, ilmeet; ihmisjoukot/-massat;oudossa asennossa olevat; asennot, eleet;7 30Sommittelu /paikka-avaruussukupuoliMuodot; yksityiskohdat; taka-alalla olevat kohteet/ tausta; yksityiskohtien / kohteiden paljous;tasapaksuus (kuvan litteys)6 26

110Tekijä Esimerkkejä lkm %Aihe Poliittiset kuvat (yksitoikkoisuus) 1 4Vieraus Vieraat tilanteet ja kulttuurit 1 4MuutaHallitseva kohde vaikeuttaa muidenkohteiden havaitsemista2 9Kommenteista huomataan, että koehenkilöt itse tiedostivat voimakkaimmin värienmerkityksen havaitsemista edesauttavana tekijänä; 83 prosenttia heistä mainitsi värit.Semanttisen tason tekijöistä kuvissa olevat henkilöt esiintyivät koehenkilöiden kommenteissauseimmin (52%).Seuraavassa esitetään muutamia poimintoja koehenkilöiden raporteista. Osa koehenkilöistä oliyllättynyt siitä, kuinka heikkoa visuaalinen havaitseminen periferianäön alueella oli, muttakuinka kuvia siitä huolimatta pystyy tunnistamaan:”Minusta visuaalinen havaitseminen periferianäön alueella oli yllättävän heikkoa. Esimerkiksiihmisten lukumäärän todentaminen ja esineiden tunnistaminen oli kovin vaikeata sanoa suurellavarmuudella. Itse yllätyin kuitenkin siitä kuinka hyvin pystyi hataralta pohjalta arvaamaan mitä sielläperiferiassa oli. Toki tähän liittyi paljon se kuinka tuttu aihe oli kyseessä.””Palloilulajien harrastajana on tottunut/luullut että pystyy seuraamaan peliä koko n. 180º, eli kokonäkökentän alueella. (...) Joten aluksi oli aika yllätys miten vaikeaa kuvia oli katsella ja erottaaniissä olevia hahmoja. Toisaalta kuvista pystyi hyvin päättelemään mitä niissä oli, vaikka niitä eitarkasti nähnytkään. Eli loppujen lopuksi ero siihen mitä olin luullut, ei ollut niin iso kuin hetkenluulin. Kyse ei vain ollut siitä että näkee periferianäön alueella kunnolla. Kyse oli siitä että tututhahmot tunnistaa, vaikka ne eivät olisikaan tarkan näkökentän kapealla kaistaleella.”Toisaalta joidenkin koehenkilöiden mielestä kuvien sisällön tunnistaminen oli yllättävänhelppoa:”Suurin osa havainnoista meni varsin oikein. Lähes aina osasin sanoa minkälaisesta kuvasta olikysymys, mutta yksityiskohtien löytäminen ja varman tunnistaminen oli varsin hankalaakin. Itsekinyllätyin miten sain selvitettyä kuvan sisällön ainakin oikeaan suuntaan. Oma havainnointi pohjautuiaika vahvasti juuri kuvan herättämän mielikuvan luomiseen.””Kummastuin huomatessani miten paljon voi nähdä sivusilmällä’, eli katsomatta kuvaan suoraan.Usein se oli vain tuntemus, esimerkiksi: ’minusta tuntuu, että siinä oli kuva koripallopelistä’.””Huomasin että joistakin kuvista olin hämmästyttävän hyvin osannut kertoa mitä kuva esitti tai jopaketä henkilöitä kuvassa oli. Toisista, hieman sekavammista kuvista en ollut osannut kertoa muutakuin kuvissa esiintyvät värit. Kuvat, jotka osasin liittää omiin kokemuksiini tai tunnistin jonkin kuvanosan, olivat helpommat kuvailla ja menivät useimmin oikein.”Kuvien tarkastelu kokeen jälkeen yllätti monta koehenkilöä:”Koetta tehdessä kuvat vaikuttivat yllättävän helpoilta. Tuntui siltä, että pystyin näkemään lähesjokaisen oikein. (...) Myöhemmin kun katsoimme kuvat läpi uudestaan ja sain nähdä mitä niissätodella oli, sain aika hyvät naurut monessa kohdassa. Joukossa oli kuvia, jotka olin luullut nähneenitarkasti oikein, mutta totuus olikin aivan toinen.”

”Kuvien jälkitarkastelussa tuli muutamia yllätyksiä, koska olin ollut varma, että kuva esittää jotainmitä se ei esittänytkään. Mm. Saddamia esittävää julistetta luulin autonromuksi. Useimmitenkuitenkin mielikuvani pitivät paikkansa.””Vaikka testin aikana tuntui, että useat kuvat saa tunnistettua melko hyvin, testin lopussa paljastui,että monien kuvien sisältö oli itse asiassa jotain ihan muuta kuin mitä testin aikana oli kuvaillut.Esimerkiksi pitkät palmun varret olivatkin oikeasti talon pilareita.””Kaiken kaikkiaan kuvien tulkinta oli siinä mielessä helppoa, että niistä muodosti suhteellisenhelposti jonkinlaisen käsityksen, josta jopa itse oli yllättävän varma. Kuitenkin nähtyäni kuvatkunnolla monet näistä tulkinnoista osoittautuivat täysin vääriksi kuten Yhdysvaltain lippua polttavanmielenosoittajan luuleminen maaliin saapuvaksi juoksijaksi.””Testin ’tulos’ oli uskomaton. Periferianäön alueella moni asia oli muuttunut toiseksi, väritmuuttuneet ja osaa kuvista en pystynyt hahmottamaan ollenkaan. Katsellessani kuvia uudemmankerran tuntui moni kuva täysin uudelta. Totesin, ettei periferianäköön juurikaan ole luottamista.”Kommentteja kuvista välittyvästä vaikutelmasta ja tunnelmasta:”Kaikista kuvista välittyi tunnelma, mikä oli mielenkiintoista huomata. Joissain kuvissa tunnelma olivielä sama katsottaessa kuvia "oikeasti", mutta toisinaan se saattoi myös muuttua aika radikaalisti.Virkamieskuvien jäykkyys oli aika helposti tunnistettavissa, mutta suuresta ihmismäärästä oli vaikeaerottaa, olivatko he surullisia, iloisia, vakavia yms.””Oli varsin mielenkiintoista havaita kuinka paljon ensivaikutelmalla oli merkitystä siihen, mitäkuvassa kuvitteli näkevänsä. Jos kuvassa oli kirkkaita värejä, ensivaikutelma oli jokseenkinvauhdikkaan ja iloisen oloinen, vaikka todellisuudessa kuvassa saattoi olla kirkkaaseen mekkoonpukeutunut pyörätuolissa istuva vanhus.””Kuvat synnyttivät noin yleisesti ajatellen juuri sellaisia ajatuksia, kuin äkkiseltään ajattelisikin. Elins. lämpimät värit saivat aikaan iloisemman vaikutelman kuin esim. sininen tai musta.”Kommentteja kuvia katsoessa syntyneistä assosiaatioista:”Jos kuvan taustalla oli havaittavissa punaista, sinistä ja valkoista, tämä assosioitui hetiYhdysvaltain lipuksi.””...mielenkiintoinen huomio oli, että tietynsävyinen punainen, ainakin jos sitä esiintyi kuvassasuurissa määrin toi välittömästi mieleen kommunismin.””Eräässä kuvassa taas kuvittelin nuorten miesten olevan poikia. Miehillä oli kuvassa kädet ylhäälläja ylävartalo paljaana. Kait kuvittelin moisen lapsen riemuksi.””Kuvien tunnistamista helpotti ennakkoon kerrottu tieto siitä, että kuvat olivat uutiskuvia. Tämä pätivarsinkin sotilaskuviin, jotka automaattisesti yhdistyivät Irakin sotaan. Tämän vuoksi useat’puhujakuvat’ assosioituivat USA:n sotilasjohdon tiedotustilaisuuksiin.””Kuvien hahmottamista auttoi myös kuvissa esiintyvien asioiden tai aihepiirien tunteminen niin, ettäesimerkiksi ihmisen ääriviivat ja maastonvihreä väri toivat mieleen sotilaan.””Esimerkiksi Paavin kuvassa en erottanut kasvonpiirteitä ollenkaan, mutta värit viittasivat selkeästiPaaviin ja katoliseen kirkkoon.”Poliittiset kuvat oli helppo tunnistaa:111

”Tilanteen ’virallisuuden’ päättelin lähes poikkeuksetta tutun muoto-väriyhdistelmän perusteella:ihminen, joka on pukeutunut mustaan/tummaan, jonka keskeltä näkyy valkoista/vaaleaa, miestentumma puku. Näissä kuvissa olikin usein poliitikkoja tärkeissä, virallisissa tapaamisissa taipitämässä puheita.””Useat kuvat poliitikoista olivat yksinkertaisia elementtien suhteen. Vain muutama ihminenkättelemässä toisiaan tai pitämässä puhetta. Se, että poliitikoilla on puvut virka-asusteena auttoitunnistamisessa.”Urheilukuvat osoittautuivat monien koehenkilöiden mielestä suhteellisen helpoiksi tunnistaa:”Kuva, jossa oli kaksi amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa, jäi erityisesti mieleeni, koska näin sentodella selvästi.””Tietyt urheilulajit esim. jalkapallo ja koripallo tunnistin heti. Myös näissä kuvissa oli vain muutamaelementti, pelaaja tai pari sekä peliväline.”Ilman värejä urheilukuvan hahmottaminen ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa:”Mustavalkokuvat olivat vaikeita, koska ne näyttivät tasapaksuilta. Eräs koripallokuva olisi varmastiollut minulle hyvin tuttu, mutta koska se oli mustavalkoinen, en saanut siitä paljoakaan selvää.”Kommenteista huomataan, että kuvien tunnistaminen periferianäön alueella onnistui useinparemmin, kuin koehenkilöt olisivat odottaneet. Kuvista syntyneet mielleyhtymät kuitenkinvaikuttivat varsin voimakkaasti kuvien tulkintoihin, ja vääristivät niitä toisinaan.112

11310 JOHTOPÄÄTÖKSET10.1 Koeasetelman arviointiUutiskuvan erottuvimman tai tärkeimmän kohteen valinta oli tutkimuksen kokeellisessa osassakeskeinen menetelmä kuvan välittämän viestin selvittämisessä. Kuten kohdassa 7.4.1 todettiin,kuvan visuaalisesti erottuvimman (eli huomion ensimmäisenä tai voimakkaimminkiinnittävän) kohteen sekä kuvan katsojan mielestä tärkeimmän kohteen valinnan voidaansanoa kertovan monipuolisesti kuvan katsojalle välittämästä viestistä.Erottuvimman tai tärkeimmän kohteen valinnan käyttö kuvien arvioinnissa asetti kuitenkintarkasteltaville kuville tiettyjä vaatimuksia. Kuvissa piti olla enemmän kuin yksi kohde.Useissa kuvissa oli esim. kaksi kilpailevaa kohdetta. Menetelmää voidaan käyttää, kunkoeaineistona on kuvia, joissa on henkilöitä. Menetelmä sopi siis tähän työhön, jossatutkimuksen kohde oli rajattu henkilöitä sisältäviin uutiskuviin.Käytetyllä menetelmällä pystyttiin osoittamaan, että teknisten parametrien säädöt voivatvaikuttaa kuvan viestiin voimakkaasti, koska esim. kuvan tärkeimmän kohteen vaihtuminenmuuttaa selvästi kuvan viestiä, eikä esim. vain vahvista sitä. Kohteen valinta ei kuitenkaanollut hyvä menetelmä teknisten parametrien säätöjen aiheuttamien hienovaraisten erojenselvittämiseen. Koehenkilöitä pyydettiinkin myös arvioimaan kohteen erottuvuuden taitärkeyden määrää. Tilastollisesti merkitseviä eroja ilmeni tällöin hyvin vähän. Tämän voidaanolettaa johtuvan käytetyn arviointiasteikon karkeudesta. Kohteen erottuvuuden tai tärkeydenmäärän arvioinnilla voitaisiin selvittää teknisten parametrien säädön vaikutusta tietyn, ennaltamääritellyn kohteen erottuvuuteen tai tärkeyteen. Menetelmää voisi käyttää myös kuvilla,joissa on vain yksi selvästi tärkein kohde, ja sillä voitaisiin mahdollisesti selvittää teknistenparametrien hienovaraisempia vaikutuksia kuvan viestiin. Teknisten parametrienhienovaraisempia vaikutuksia kuvan viestiin lähinnä kuvan välittämän vaikutelman jatunnelman kannalta voitaisiin tutkia jatkossa myös enemmän esim. vastakkaisiaadjektiivipareja arviointivälineenä käyttäen.Kokeessa käytettiin erittäin vaihtelevia uutiskuvia. Mikäli kokeissa olisi käytetty yhtä kuvaa,jota olisi käsitelty eri tavoin, säätöjen vaikutusta ei olisi voitu testata rajallisellakoehenkilöjoukolla tässä tutkimuksessa käytetyllä menetelmällä. Sommittelullisesti jasisällöllisesti toisiaan muistuttavien kuvien käyttö olisi mahdollistanut kuvien keskinäisenvertailun, mutta toisaalta tehnyt kokeesta koehenkilöiden kannalta toisteisen jayksitoikkoisemman. Huomio olisi tällöin saattanut kiinnittyä enemmän kuvien teknisiinominaisuuksiin ja niiden eroihin eri kuvien välillä.

Tutkittaessa teknisten parametrien vaikutusta uutiskuvan viestiin haasteena on kuvan ja senviestin kompleksisuus. Kuvan viestiin vaikuttavat sekä kuvan sisäiset merkitykset useilla,toisiinsa liittyvillä tasoilla, että kuvan erilaiset kontekstit (lähettäjä-, vastaanottaja- jamahdollinen ulkoinen konteksti). Kuvan tekniset ominaisuudet voivat vaikuttaa viestiin useillamerkityksen tasoilla, eikä niiden vaikutusta ole helppo erottaa kuvan sisällön ja kontekstinvaikutuksista. Teknisten parametrien vaikutuksen kvantifiointi vaatisi laajempaa tutkimustayksittäisiin parametreihin ja sisällöltään tiukasti rajattuihin kuviin keskittyen.11410.2 SilmäilykoeKohteen visuaalinen erottuvuus ja tärkeys edustavat eritasoisia tulkintoja kuvan viestistä.Kohteen tärkeys kertoo korkeamman tason merkityksistä, kun taas kuvan syntaksin tasonvoidaan ajatella vaikuttavan silmäilykokeessa arvioitavaan visuaaliseen erottuvuuteen. Tämäntakia ei ole yllättävää, että teknisen parametrin säädöllä oli useammin vaikutusta kohteenerottuvuuteen kuin kohteen tärkeyteen. Silmäilykokeessa ilmeni, että kun uutiskuvat nähtiinnopeasti, eikä niiden kaikkia merkityksiä ehditty analysoimaan, erityisesti rajauksen,terävyyden ja värikylläisyyden säätö vaikutti kohteiden erottuvuuteen.Rajaus, joka ei radikaalisti muuttanut kuvan sisältöä (esim. rajaamalla kuvan keskeisenkohteen pois kuvasta), vaan siirsi melko tasavertaisina näkyvien kohdehenkilöiden sijaintiajonkin verran vaikuttaen niiden informaatioarvoon, vaikutti kokeissa kohteiden erottuvuuteentilastollisesti merkitsevästi.Kuville tehdyt 1,5-2 pikselin säteen gaussiset suodatukset ja terävöitykset riittivätvaikuttamaan kohteiden silmiinpistävyyteen niin paljon, että terävyyden säätö vaikuttikohteiden erottuvuuteen. Kohteen ollessa erittäin suuri ja outo tai visuaalisesti selvästi kuvanmuita kohteita erottuvampi sekä symbolisesti merkityksellinen tehdyillä säädöillä ei ollutvaikutusta.Värikylläisyyden säädöllä oli selvä vaikutus kohteen erottuvuuteen. Erityisesti kylläinenpunainen kiinnitti katsojan huomion selvästi voimakkaammin kuin kylläisyydeltään alhainenpunainen. Värikylläisyyden säätö vaikutti kuitenkin kohteiden erottuvuuteen muidenkinvärien, kuten sinisen, valkoisen ja keltaisen kohdalla.Yksittäisten kohteiden kirkkauden lisäys vaikutti yleensä kohteen erottuvuutta lisäävästi,mutta vaikutukset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Myöskään kontrastin lisäys eivaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi kohteiden erottuvuuteen. Vähäinen vaikutus saattoijohtua osittain siitä, että tehdyt säädöt eivät olleet kovin voimakkaita. Kontrastin säädönvaikutus oli vähäisin kuvissa, joissa säätö oli hienovaraisin ja jotka esittivät henkilöitälähikuvissa.

Kuvan koolla ei useimmissa tapauksissa ollut vaikutusta yksittäisten kohteiden erottuvuuteen.Yhden kuvan kohdalla kuitenkin ilmeni, että kuvakoon suurentaminen voi vaikuttaa siten, ettätärkeä mutta pienikokoinen kohde ylittää havaintokynnyksen.Kuvissa esiintyvän sanattoman viestinnän tunnistus onnistui useissa tapauksissasilmäilykokeessa. Myös tunnettuja henkilöitä pystyttiin identifioimaan jonkin verran. Lähespuolet koehenkilöistä mainitsi jonkin kuvissa esiintyviin henkilöihin liittyvän asian erityisestivaikuttaneen huomiota herättävyyteen. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi sanaton viestintä jahenkilön identiteetti joko tietyn ryhmän (esim. poliitikot ja sotilaat) edustajana tai tunnettunahenkilönä. Koehenkilöt itse kuitenkin tiedostivat voimakkaimmin värien vaikutuksen kohteenhuomiota herättävyyteen.Yleisesti ottaen kuvissa vaikuttivat useat sommittelulliset ja sisällölliset asiat, joihin teknistenparametrien säädöillä ei vaikutettu, mutta jotka vaikuttivat voimakkaasti kohteidenerottuvuuteen ja tärkeyteen. Tällaisia sommittelullisia tekijöitä olivat esim. suhteellinen koko,kohteiden keskinäiset suhteet ja kohteiden sijainti kuvassa (johon vaikutettiin tosin joidenkinkuvien kohdalla rajauksella ja terävyyden säädöillä). Sisällöllisiä tekijöitä olivat esim. tunnetuthenkilöt, sanaton viestintä, sekä kohteiden symboliikka tai harvinaisuus. Näiden asioidenhuomattiin vaikuttavan myös kohteiden erottuvuuteen silmäilykokeessa. Kuvia analysoitiinsiis jo silmäilykokeessa pragmaattisella tasolla ja niiden konnotatiivisia merkityksiä tulkittiin.11510.3 SyventymiskoeSyventymiskokeessa arvioitiin kohteen tärkeyttä, joka on tulkinnanvarainen asia. Kohteentärkeydessä korostuvat siis konnotatiiviset merkitykset ja yksityiset assosiaatiot. Kuten ennaltaoli odotettavissa, teknisten parametrien säädöllä ei ollut yhtä usein vaikutusta siihen, mitäkohdetta koehenkilöt pitivät tärkeimpänä, kuin siihen, mikä kohde erottui visuaalisesti eniten,kun kuva nähtiin nopeasti. Toisaalta tulokset osoittavat myös, että kuvan tärkein kohde ei ainaole visuaalisesti erottuvin.Kun kuvaa katsottiin vapaasti, kaikki sen viestiin vaikuttavat eritasoiset merkitykset tulivatesiin ja analysoitaviksi. Teknisten parametrien säädöllä näytti tällöin olevan suurin vaikutuskuvissa, joissa ei ollut voimakkaita sisällöllisiä merkityksiä tai yhtä selvästi merkityksellisintäkohdetta, joista katsojat voisivat muodostaa varman tulkinnan. Sanattoman viestinnän, kuvankohteiden muun toiminnan, symbolisten kohteiden ym. vaikutus oli monissa kuvissa niinsuuri, että kuvan tekniset ominaisuudet vaikuttivat jäävän kuvan tulkintaa määräävinätekijöinä toisarvoisiksi.Rajaus ei yleisesti ottaen vaikuttanut kohteiden tärkeyteen yhtä paljon kuin niidenerottuvuuteen. Ainoastaan yhdessä kuvassa rajaus vaikutti kohteen tärkeyteen enemmän kuinerottuvuuteen siten, että ero oli tilastollisesti melkein merkitsevä. Kuvan kohdalla ilmeni, ettävaikka kohde ei rajauksesta huolimatta erottuisi kuvasta visuaalisesti, rajaus voi silti vaikuttaa

sen tärkeyteen. Rajauksella oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus kohteen tärkeyteen kuvissa,joissa rajaus vaikutti lähikuvassa olevien henkilöiden kasvojen sijaintiin kuvassa sekä siihen,näkyivätkö henkilöiden kädet kuvassa. Rajauksella oli siis vaikutusta kohteen tärkeyteensilloin, kun se vaikutti kuvan kohteiden informaatioarvoon ja sanalliseen viestintään.Terävyys vaikutti tulosten perusteella ohjaavan katsojan tulkintaa kuvasta silloin, kun kuvassaon kilpailevia kohteita, joiden merkityksestä katsoja ei ole varma. Mikäli katsoja saa kuvansisällön perusteella vahvan mielipiteen siitä, mikä kuvassa on tärkeää, pieni epäterävöitys eivaikuta mielipiteeseen. Kokeissa tehdyt epäterävöitykset olivat niin pieniä, että ne eivätestäneet kuvan sisällön ymmärtämistä.Tulosten perusteella värikylläisyydellä voi olla vaikutusta paitsi kohteen silmiinpistävyyteen,myös sen tärkeyteen eli korkeamman tason merkitykseen. Yleisesti ottaen värikylläisyydenvaikutus kohteiden tärkeyteen ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin sen vaikutus kohteidenerottuvuuteen.Koetulosten perusteella kirkkauden säädöllä voi joissakin kuvissa olla vaikutusta kohteentärkeyteen. Yksittäisen kuvassa esiintyvän henkilön vaatteiden kirkkauden säätö puolestaan eivaikuttanut kohteen tärkeyteen. Myöskään kontrastin säädöt eivät vaikuttaneet tilastollisestimerkitsevästi kohteiden tärkeyteen, mutta joidenkin kuvien kohdalla erot olisivatvoimakkaammilla säädöillä ja/tai suuremman koehenkilöjoukon mahdollistamallanormaaliapproksimaatioon perustuvalla z-testillä analysoituina saattaneet olla tilastollisestimerkitseviä. Kuvan koon suurentaminen voi selventää kuvan viestiä tekemällä sentärkeimmästä kohteesta paremmin erottuvan. Kuvan koko voi myös vaikuttaa siihen, kuinkayksityiskohtaisella tasolla kohteita arvioidaan.11610.4 PeriferianäkökoeKun uutiskuvat nähtiin periferianäön alueella, värikylläisyyden säädöllä oli useimminvaikutusta kohteiden erottuvuuteen. Tilastollisesti vähintään melkein merkitsevä ero kohteenerottuvuudessa ilmeni kaikissa neljässä kuvassa, joiden värikylläisyyttä säädettiin paikallisesti.Säädöt tehtiin kohteille, jotka sisälsivät lämpimiä värejä eli punaista, oranssia ja keltaista.Värikylläisyys vaikutti eniten myös siihen, minkälaisen vaikutelman kuva välitti. Myöskoehenkilöiden kommenttien perusteella väreillä oli eniten vaikutusta siihen, että jokin kohdeerottui kuvasta.Kirkkauden voimakas (50%-yks.) säätö vaikutti lähikuvassa olevan kohteen erottuvuuteentilastollisesti merkitsevästi yhdessä kuvassa. Melko voimakas kontrastin paikallinen säätö voitulosten perusteella vaikuttaa siihen, mikä periferianäön alueella nähtävässä kuvassa kiinnittääkatsojan huomion. Kohteen ja muun kuvan sisältö vaikuttaa luonnollisesti erottuvuuteen.Ihmiskasvot lähikuvassa kiinnittivät katsojien huomion niin voimakkaasti, että korkeakaankontrasti ei tehnyt taustaelementistä erottuvampaa.

117Periferianäön alueella näöntarkkuus on niin alhainen, että rajaus ei vaikuttanut kohteidenerottuvuuteen yhtä paljon kuin silmäilykokeessa, jossa kuvan sommittelua pystyttiinarvioimaan tarkasti. Kohteiden rajauksen määrittämä sijainti vaikutti tällöin kohteidenerottuvuuteen enemmän.Terävyyden vaikutus kohteen erottuvuuteen ilmeni kuvissa, joiden tausta epäterävöitettiingaussisella suodatuksella 3 pikselin (0,75 mm) säteellä. Etualalla oleva kohde erottui tällöinkuvasta paremmin.Periferianäkökokeessa ilmeni, että useimpien periferianäön alueella nähtyjen kuvien sisältö olitunnistettavissa. Kuvia analysoitiin semanttisella ja pragmaattisella tasolla: ne saivatmerkityksellisen sisällön ja katsojat tulkitsivat niitä omien tietojensa perusteella. Poliittisetkuvat, sotilaskuvat ja urheilukuvat vaikuttivat olevan helpoimpia tunnistaa. Urheilukuvatarvioitiin tyypillisesti dynaamisiksi ja epävirallisiksi, sotilaskuvat vakaviksi ja kylmiksi, japoliittiset kuvat virallisiksi ja vakaviksi. Sisällön tulkinta vaikutti luonnollisesti voimakkaastiarvioon kuvan välittämästä vaikutelmasta. Värikylläisyydellä oli vaikutusta joidenkin kuvienlämpimyyteen ja iloisuuteen. Värikylläisyyden globaali poisto aiheutti kahdessa kuvassakolmesta tilastollisesti merkitsevän eron siinä, kuinka lämpimäksi tai kylmäksi kuva arvioitiin.Koon muuttamisella oli useimmin vaikutusta kuvan selkeyteen.

11811 YHTEENVETOTutkimuksen tavoitteena oli selvittää teknisten parametrien vaikutusta uutiskuvan viestiin erikatselukonteksteissa. Tutkimuksen kirjallisuusosa käsitteli kuvan viestiä, uutiskuvaa jateknisiä parametreja erityisesti viestinnän, kuvaviestinnän ja kuvajournalismin näkökulmista,sekä visuaalista havaitsemista.Tutkittavien teknisten parametrien, joita olivat värin kirkkaus, kontrasti ja kylläisyys sekäkuvan koko, rajaus ja terävyys, vaikutusta selvitettiin tutkimuksen kokeellisessa osassakolmessa eri katselukontekstissa. Katselukonteksteja olivat uutiskuvien näkeminen nopeasti,vapaasti ilman aikarajoitusta sekä periferianäön alueella. Kuva-aineistona käytettiinsisällöltään ja sommittelultaan vaihtelevia, henkilöitä sisältäviä kansainvälisiä uutiskuvia.Teknisten parametrien vaikutusta uutiskuvan viestiin lähestyttiin selvittämällä koehenkilöidenavulla, mikä kohde kuvassa erottuu visuaalisesti eniten, mitä kohdetta katsoja pitää kuvassatärkeimpänä, ja minkälaisen vaikutelman periferianäön alueella nähtävä kuva välittääkatsojalle. Teknisten parametrien vaikutusta selvitettiin jakamalla koehenkilöt satunnaisestikahteen ryhmään ja näyttämällä ryhmille tietyn parametrin suhteen eri tavoin käsitellyt versiotsamoista kuvista. Teknisen parametrin vaikutus ilmeni koehenkilöryhmien välisten arvioideneroina.Kokeissa ilmeni, että teknisten parametrien säädöllä oli vaikutusta kohteen visuaaliseenerottuvuuteen useammin kuin kohteen tärkeyteen. Värikylläisyyden, rajauksen ja terävyydensäädöillä oli tehdyissä kokeissa keskimäärin eniten vaikutusta kohteen erottuvuuteen taitärkeyteen. Periferianäön alueella nähtynä värikylläisyydellä oli eniten vaikutusta kohteidenerottuvuuteen ja kuvasta välittyvään vaikutelmaan.Kuvan eri tasojen merkitykset ja kontekstit vaikuttavat kuvan viestiin monin, usein toisistaanerottelemattomissa olevin tavoin. Tekniset parametrit puolestaan voivat vaikuttaa kuvanmerkityksiin useilla tasoilla, ja niiden vaikutuksen erottaminen kuvan sisällön ja kontekstinvaikutuksista on haasteellista. Tehdyt kokeet edustavat yhtä näkökulmaa siihen, mitenteknisten parametrien vaikutusta uutiskuvan viestiin voidaan tutkia. Tutkittujen teknistenparametrien ja katselukontekstien muodostamien muuttujien paljouden takia asiaa tutkittiinvarsin yleisellä tasolla.

119LÄHDELUETTELOAkkanen, M. 2001. Uutistoimitusprosessit monikanavajulkaisemisessa. Diplomityö.Teknillinen korkeakoulu, Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto. Espoo. 97 s.Adobe Systems. 1998. Adobe Photoshop 5.0 Help - HSB model.Barry, A.M.S. 1997. Visual Intelligence: Perception, Image, and Manipulation in VisualCommunication. Albany, NY, USA. State University of New York Press. 440 s. ISBN 0-7914-3436-2.Barthes, R. 1977. Image - Music - Text. New York, NY, USA. Hill and Wang. 220 s. ISBN 0-8090-1387-8.Brusila, R. 1998. Värikin on viesti. Teoksessa: Hatva, A. (toim.) Esteettinen ja toimivaverkkojulkaisun ulkoasu. Helsinki. Edita. S. 41-54. ISBN 951-37-2611-8.Cannon, M. 1985. Perceived contrast in the fovea and periphery. Journal of the OpticalSociety of America A. Vol. 2, nro. 10, s. 1760-1768. ISSN 1084-7529.Cornsweet, T.N. 1970. Visual Perception. New York, NY, USA. Academic Press. 475 s. ISBN0-12-189750-8.De Graef, P.; Christiaens, D.; d'Ydewalle, G. 1990. Perceptual effects of scene context onobject identification. Psychological research. Vol. 52, nro. 4, s. 317-329. ISSN 0340-0727.Dondis, D.A. 1973. A Primer of Visual Literacy. Cambridge, MA, USA. MIT Press. 194 s.ISBN 0-262-54029-0.Edgar, A. 2001. Aesthetics 101 – How to Please the Eye and Heart. Photo-Electronic Imaging.Vol. 44, nro. 1, s. 16-23. ISSN 1060-4936.Eysenck, M.W.; Keane, M.T. 1995. Cognitive Psychology: A Student's Handbook. 3. p. Hove,UK. Psychology Press. 542 s. ISBN 0-86377-375-3.Fairchild, M.D. 1998. Color appearance models. Reading, MA, USA. Addison-Wesley. 417 s.ISBN 0-201-63464-3.Farrell, J.E.; Desmarais, M. 1990. Equating character-identification performance across thevisual field. Journal of the Optical Society of America A. Vol. 7, nro. 1, s. 152-159. ISSN1084-7529.

Fiske, J. 1998. Merkkien kieli: johdatus viestinnän tutkimiseen. 5. p. Tampere. Vastapaino.256 s. ISBN 951-9066-55-1.Fox, R.; Kerns, R. 1961. Creative News Photography. Aimes, IA, USA. Iowa State UniversityPress. 192 s.Galvin, S.J.; O'Shea, R.P.; Squire, A.M.; Govan, D.G. 1997. Sharpness overconstancy inperipheral vision. Vision research. Vol. 37, nro. 15, s. 2035-2039. ISSN 0042-6989.Garcia, M.R.; Stark, P. 1991. Eyes on the News. St. Petersburg, FL, USA. The PoynterInstitute for Media Studies. 85 s. ISBN 0-935742-19-0.Gegenfurtner, K.R.; Kiper, D.C. 2003. Color vision. Annual Review of Neuroscience. Vol. 26,s. 181-206. ISSN 0147-006X.Gegenfurtner, K.R.; Rieger, J. 2000. Sensory and cognitive contributions of color to therecognition of natural scenes. Current Biology. Vol. 10, nro. 13, s. 805-808. ISSN 0960-9822.Goldstein, E.B. 2002. Sensation & Perception. 6. p. Pacific Grove, CA, USA. Wadsworth-Thomson Learning. 680 s. ISBN 0-534-53964-5.Gregory, R.L. 1966. Eye and Brain: the psychology of seeing. Lontoo. Weidenfeld &Nicolson. 254 s.Haarala, R. et al. 1993. Suomen kielen perussanakirja, 2 osa: L-R. 2. p. Helsinki. Valtionpainatuskeskus. 699 s. ISBN 951-37-0503-X.Haarala, R. et al. 1994. Suomen kielen perussanakirja, 3 osa: S-Ö. Helsinki. Valtionpainatuskeskus. 663 s. ISBN 951-37-1088-2.Hall, S. 1984. Uutiskuvien määräytymisprosessi. Teoksessa: Lintunen, M. (toim.) Kuvistasanoin: ajatuksia valokuvasta. Osa 2. Helsinki. Suomen valokuvataiteen museon säätiö. S.138-190. ISBN 951-9086-23-4.Harrison, C. 2003. Visual Social Semiotics: Understanding How Still Images Make Meaning,Technical Communication. Vol. 50, nro 1, s. 46-60.Hartley, J. 1982. Understanding News. Lontoo. Routledge. 203 s. ISBN 0-415-03933-9.Hatva, A. 1987. Kuva – hyvä renki, huono isäntä. Porvoo. Urex. 140 s. ISBN 951-99781-4-3.Hatva, A. 1998. Kuvasuunnittelu verkossa. Teoksessa: Hatva, A. (toim.) Esteettinen ja toimivaverkkojulkaisun ulkoasu. Helsinki. Edita. S. 85-98. ISBN 951-37-2611-8.120

121Henderson, J.M.; Hollingworth, A. 1999. High-level scene perception. Annual Review ofPsychology. Vol. 50, s. 243-271. ISSN 0066-4308.Henderson, J.M.; Weeks, P.A.; Hollingworth, A. 1999. The Effects of Semantic Consistencyon Eye Movements During Complex Scene Viewing. Journal of Experimental Psychology:Human Perception and Performance. Vol. 25, nro. 1, s. 210-228. ISSN 0096-1523.Holmes, D.L.; Cohen, K.M.; Haith, M.M.; Morrison, F.J. 1977. Peripheral Visual Processing.Perception & Psychophysics. Vol. 22, nro 6, s. 571-577. ISSN 0031-5117.Huovila, T. 1996. Layout as a message. Jyväskylä. University of Jyväskylä. 84 s. ISBN 951-34-0834-5.Intraub, H. 1980. Presentation Rate and the Representation of Briefly Glimpsed Pictures inMemory. Journal of Experimental Psychology: Human Learning and Memory. Vol. 6, nro. 1,s. 1-12. ISSN 0096-1515.Intraub, H. 1981. Rapid Conceptual Identification of Sequentially Presented Pictures. Journalof Experimental Psychology: Human Perception and Performance. Vol. 7, nro. 3, s. 604-610.ISSN 0096-1523.IPTC. 2003. Subject Reference System Guidelines, v.3. Päivitetty 11/2003. [Viitattu24.5.2004]. Saatavissa: http://www.iptc.org/IPTC/metadata/documentation/SRS-doc-Guidelines_3.pdfJohnston, C.; Rosen, J. 2003. Digital Deception. American Journalism Review. Vol. 25, nro 4,s. 10-11. ISSN 1067-8654.Kobré, K. 2000. Photojournalism: The Professionals' Approach. 4. p. Boston, MA, USA.Focal Press. 384 s. ISBN 0-240-80415-5.Kress, G.; van Leeuwen, T. 1996. Reading Images: The Grammar of Visual Design. London.Routledge. 312 s. ISBN 0-415-10599-4.Lacey, N. 1998. Image and Representation: Key Concepts in Media Studies. New York, NY,USA. St. Martin’s Press. 256 s. ISBN 0-312-21203-8.Laininen, P. 1998. Todennäköisyys ja sen tilastollinen soveltaminen. 2. p. Helsinki. Otatieto.308 s. ISBN 951-672-265-2.Laininen, P. 2000. Tilastollisen analyysin perusteet. 2. p. Helsinki. Otatieto. 281 s. ISBN 951-672-308-X.

Lee, H-W.; Legge, G.E.; Ortiz, A. 2003. Is word recognition different in central and peripheralvision? Vision research. Vol. 43, nro. 26, s. 2837-2846. ISSN 0042-6989.Lester, P.M. 1991. Photojournalism: An Ethical Approach. Hillsdale, NJ, USA. LawrenceErlbaum Associates. 204 s. ISBN 0805806725.Leuba, C.; Lucas, C. 1945. The effects of attitudes on descriptions of pictures. Journal ofExperimental Psychology. Vol. 35, s. 517-524. ISSN 0022-1015.Liversedge, S.P.; Findlay, J.M. 2000. Saccadic eye movements and cognition. Trends inCognitive Sciences. Vol. 4, nro. 1, s. 6-14. ISSN 1364-6613.Loftus, G.R.; Mackworth, N.H. 1978. Cognitive Determinants of Fixation Location DuringPicture Viewing. Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance.Vol. 4, nro. 4, s. 565-572. ISSN 0096-1523.Lowry, R. (Online) 1999-2004. Concepts and Applications of Inferential Statistics. [Viitattu24.5.2004]. Saatavissa: http://faculty.vassar.edu/lowry/webtext.html.Lycos, 2004. http://news.lycos.com/news/photogallery.asp?section=BreakingPhotos.Mattila, M.; Paaso, E.; Sivonen, J. 2000-2004. Menetelmäopetuksen valtakunnallinentietovaranto. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Päivitetty 28.4.2004. [Viitattu 24.5.2004].Saatavissa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/.Martinez-Conde, S.; Macknik, S.L.; Hubel, D.H. 2004. The Role of Fixational EyeMovements in Visual Perception. Nature Reviews, Neuroscience. Vol. 5, nro. 3, s. 229-240.ISSN 1471-0048.McClelland, D.; Eismann, K. 1999. Real World Digital Photography – Industrial-strengthTechniques. Berkeley, CA, USA. Peachpit Press. 403 s. ISBN 0-201-35402-0.Mehrabian, A.; Russell, J.A. 1974. An Approach to Environmental Psychology. Cambridge,MA, USA. MIT Press. 266 s. ISBN 0-262-13090-4.Messaris, P. 1994. Visual "literacy": image, mind, and reality. Boulder, CO, USA. WestviewPress. 208 s. ISBN 0-8133-1667-7.Mitchell, W.J. 1992. The Reconfigured Eye: Visual Truth in the Post-Photographic Era.Cambridge, MA, USA. MIT Press. 273 s. ISBN 0-262-63160-1.Mullen, K.T. 1991. Colour vision as a post-receptoral specialization of the central visual field.Vision research. Vol. 31, nro. 1, s. 119-130. ISSN 0042-6989.122

123Mäkelä, P.; Nasanen, R.; Rovamo, J.; Melmoth, D. 2001. Identification of facial images inperipheral vision. Vision research. Vol. 41, nro. 5, s. 599-610. ISSN 0042-6989.Mäkelä, P.; Whitaker, D.; Rovamo, J. 1993. Modelling of orientation discrimination across thevisual field. Vision research. Vol. 33, nro. 5-6, s. 723-730. ISSN 0042-6989.Nagy, A.L.; Sanchez, R.R.; Hughes, T.C. 1990. Visual search for color differences with fovealand peripheral vision. Journal of the Optical Society of America A. Vol. 7, nro. 10, s. 1995-2001. ISSN 1084-7529.Nordström, G.Z. 1989. Bilden i det postmoderna samhället: konstbild, massbild, barnbild.Tukholma. Carlssons. 367 s. ISBN 91-7798-228-2.Osgood, C.E.; Suci, G.J.; Tannenbaum, P.H. 1957. The Measurement of Meaning. Urbana, IL,USA. University of Illinois Press. 342 s.Ostergaard, A.L.; Davidoff, J.B. 1985. Some Effects of Color on Naming and Recognition ofObjects. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory, and Cognition. Vol. 11, nro.3, s. 579-587. ISSN 0278-7393.Pettersson, R. 2001. Trovärdiga bilder. Tukholma. Styrelsen för psykologiskt försvar. Raportti180. 92 s. ISBN 91-1401-2383.Potter, M.C. 1975. Meaning in visual search. Science. Vol. 187, nro. 4180, s. 965-966. ISSN0036-8075.Potter, M.C. 1976. Short-Term Conceptual Memory for Pictures. Journal of ExperimentalPsychology: Human Learning and Memory. Vol. 2, nro. 5, s. 509-522. ISSN 0096-1515.Ritchin, F. 1990. In Our Own Image: The Coming Revolution in Photography: How ComputerTechnology Is Changing Our View of the World. New York, NY, USA. Aperture. 158 s.ISBN 0-89381-398-2.Rovamo, J.; Iivanainen, A. 1991. Detection of chromatic deviations from white across thehuman visual field. Vision research. Vol. 31, nro. 12, s. 2227-2234. ISSN 0042-6989.Saari, T. 2001. Mind-based Media and Communications Technologies - How the Form ofSymbolical Information Influences Felt Meaning. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis843, Tampereen yliopisto, Tampere. 236 s. ISBN 951-44-5224-0, ISSN 1455-1616.Sacks, O. 2001. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. 2. p. Helsinki. Tammi. 247 s. ISBN 951-31-2276-X.

124Saida, S.; Ikeda, M. 1979. Useful visual field size for pattern perception. Perception &psychophysics. Vol. 25, nro. 2, s. 119-125. ISSN 0031-5117.Salo, M. 2000. Imageware – kuvajournalismi mediafuusiossa. Taideteollinen korkeakoulu.244 s. ISBN 951-558-045-5.Saraste, L. 1996. Valokuva tradition ja toden välissä. Helsinki. Musta Taide. 209 s. ISBN 952-9851-07-3.Saves, S. 1986. Kuvajournalismi sellaisena kuin olen sen kokenut. Espoo. Weilin+Göös. 176s. ISBN 951-35-3926-1.Sekula, A. 1984. Valokuvan merkityksen keksimisestä. Teoksessa: Lintunen, M. (toim.)Kuvista sanoin: ajatuksia valokuvasta. Osa 2. Helsinki. Suomen valokuvataiteen museonsäätiö. S. 226-262. ISBN 951-9086-23-4.Shannon, C.E. & Weaver, W. 1949. The Mathematical Theory of Communication. Urbana, IL,USA. The University of Illinois Press. 117 s.Simpson, J. et al. Online. Oxford English Dictionary. Oxford University Press. Päivitetty2003. [Viitattu 24.5.2004]. Saatavissa: http://dictionary.oed.com/.Sinkkonen, I.; Kuoppala, H.; Parkkinen, J.; Vastamäki, R. 2002. Käytettävyyden psykologia.Helsinki. IT-Press. 300 s. ISBN 951-826-574-7.Standing, L. 1973. Learning 10,000 pictures. The Quarterly Journal of ExperimentalPsychology. Vol. 25, nro. 2, s. 207-222. ISSN 0033-555X.Strasburger, H.; Rentschler, I. 1996. Contrast-dependent Dissociation of Visual Recognitionand Detection Fields. European Journal of Neuroscience. Vol. 8, s. 1787-1791. ISSN 0953-816X.Tanaka, J.; Weiskopf, D.; Williams, P. 2001. The role of color in high-level vision. Trends inCognitive Sciences. Vol. 5, nro. 5, s. 211-215. ISSN 1364-6613.Terwogt, M.M.; Hoeksma, J.B. 1995. Colors and emotions: Preferences and combinations.Journal of General Psychology. Vol. 122, nro. 1, s. 5-17. ISSN 0022-1309.Thorpe, S.; Gegenfurtner, K.R.; Fabre-Thorpe, M. & Bülthoff, H.H. 2001. Detection ofanimals in natural images using far peripheral vision. European Journal of Neuroscience. Vol.14, nro. 5, s. 869-876. ISSN 0953-816X (print), 1460-9568 (online).Tiehallinto. Online. Tieliikenneasetuksen mukaiset liikennemerkit. Päivitetty 2003. [Viitattu24.5.2004] Saatavissa: http://www.tiehallinto.fi/liikennemerkit/index.htm.

125Vanhanen, H. 2002. Kuvareportaasin (r)evoluutio. Väitöskirja. Tampereen yliopisto,Tiedotusopin laitos. Tampere. ISBN 951-44-5406-5.Virusmäki, P. 1960. Graafinen tietokirja. Porvoo. WSOY. 1089 s.Ware, C. 2000. Information Visualization: Perception for Design. San Francisco, CA, USA.Morgan Kaufmann. 438 s. ISBN 1-55860-511-8.Weston, E. 1984. Valokuvallinen näkeminen. Teoksessa: Lintunen, M. (toim.) Kuvista sanoin:ajatuksia valokuvasta. Osa 2. Helsinki. Suomen valokuvataiteen museon säätiö. S. 110-119.ISBN 951-9086-23-4.Whitaker, D.; Latham, K.; Makelä, P.; Rovamo, J. 1993. Detection and discrimination ofcurvature in foveal and peripheral vision. Vision research. Vol. 33, nro. 16, s. 2215-2224.ISSN 0042-6989.Wichmann, F.A.; Sharpe, L.T.; Gegenfurtner, K.R. 2002. The contributions of color torecognition memory for natural scenes. Journal of Experimental Psychology: Learning,Memory, and Cognition. Vol. 28, nro. 3, s. 509-520. ISSN 0278-7393.Yarbus, A.L. 1967. Eye Movements and Vision. New York, NY, USA. Plenum Press. 222 s.Zakia, R. 2001. Perception and Imaging. 2. p. Boston, MA, USA. Focal Press. 336 s. ISBN 0-240-80466-X.Zettl, H. 1990. Sight Sound Motion: Applied Media Aesthetics. 2. p. Belmont, CA, USA.Wadsworth Publishing. 408 s. ISBN 0-534-07952-0.Zettl, H. 2002. Essentials of Applied Media Aesthetics. In: Dorai, C.; Venkatesh, S. (Eds.)Media Computing: Computational Media Aesthetics. Kluwer Academic Publishers. S. 11-38.ISBN 1-4020-7102-7.

LIITTEETLiitteet löytyvät oheiselta CD-levyltä PDF-muodossa.LIITE ALIITE BLIITE CLIITE DLIITE ELIITE FSilmäily- ja syventymiskokeessa käytettyjen uutiskuvien ja niille tehtyjensäätöjen kuvauksetSilmäilykokeen kohdevalinnatSyventymiskokeen kohdevalinnatPeriferianäkökokeessa käytettyjen uutiskuvien ja niille tehtyjen säätöjenkuvauksetPeriferianäkökokeen kohdevalinnatPeriferianäkökokeen adjektiiviarviot