Laivojen sähkökäytön koulutuksen ... - Opetushallitus

2UtgivareUtbildningsstyrelsenFörfattareRiku Anttila, utbildningsdirektör (tjänsteledig), Raumo yrkesinstitutJarno Laine, lektor, utbildningsprogram för eldrift, Raumo yrkesinstitutPresentationsbladUtgivningsdatum20.4.2009Typ av publikationUtbildningsstyrelsens utredningarUppdragsgivareUtbildningsstyrelsenDatum för tillsättandet av organet5.12.2008Dnr77/023/2008PublikationUtredning om behovet att utveckla utbildningen inom fartygets eldrift - Selvitys laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeistaPublikationens delarPromemoria samt bilagorSammandragRapporten berör ett utredningsarbete utfört av Oy Master Mariner Ltd. för Utbildningsstyrelsens och sjöfartens utbildningskommissionsräkning om behov att utveckla fartygens eldriftskolning i Finland.Fartygselbranschen skapar en liten, men en viktig del av Finlands sjökluster. Rapporten ger en överblick över nuläget inom fartygselbranschenoch dess utbildning samt den kraftiga omvandlingen inom branschen. Utredningen baserade sig på en undersökningav nuvarande studieinnehåll och bestämmelser samt intervjuer och enkäter med operativ personal, representanter av rederier, marinindustri, myndigheter och utbildningsorganisationer. Dessutom beaktades ändringar i lagstiftning och bestämmelser i EUdirektivensamt blivande revisionen av STCW konventionen.Utredningen visade att rutinerna för hanteringen av el-tekniska operationer skiljer sig uppenbarligen mellan olika rederier, fartygoch besättningar. Det finns både mycket utvecklade rutiner och sådana som uppvisade anmärkningsvärda brister. De personernaoch organisationerna som har medverkat i utredningen har visat prov på anmärkningsvärd vilja att utveckla både branschens verksamhetoch rådande rutiner.I utvecklingsförslagen beskrivs hur utbildningsprogram för eldrift inom grundexamen i sjöfart skall omstruktureras och hurdanamålsättningar, examensdelar, krav på yrkeskunskap och bedömningskriterium borde ställas. I denna utredning utvärderades eltekniskastudier för fartyg också på en bredare basis. Utredningen omfattade därför delvis den yrkesinriktade vuxenutbildningenoch den yrkeshögskoleutbildningen. De studerande inom fartygselbranschen skall få högkvalitativ undervisning, som motsvarar depraktiska behoven i det omgivande näringslivet. Utbildningen skall betjäna det faktiska förändrade kompetensbehovet. Enligt denhär utredningen är det uppenbart att den nuvarande högskoleundervisningen till elmästare inte har kunnat motsvara de praktiskayrkeskunnighetskraven samt inte heller de kvantitativa kraven ställda av arbetslivet. Därför är det skäl att utreda också yrkesinriktadetilläggs- och fortbildningsmöjligheter samt en alternativ väg för att få behörighet som elmästare via yrkesexamen eller specialyrkesexamen.Fartygselbranschens attraktionskraft borde ökas och det skall satsas mera på utbildningens specialställning. För att kunna garanteratillräckliga resurser och hög kompetens, måste undervisningsenheterna och övriga aktörerna bilda ett branschspecifikt nätverk,som kan överskrida språk-, utbildningsstadie- och administrativa gränser och möjliggöra att skapa ett nationellt kompetenskluster.I statistiken över utbildningen är Finland ett av de ledande länderna i världen. Finland är också ett av de få länder som erbjuderspecialiserade studier för fartygets elteknik. I Finland finns många ledande tillverkare av maskin- och eltekniska system, bl.a. deledande leverantörerna av fartygsmaskiner och eldriftsystem på fartyg. Både forskning och industriell utveckling inom området årockså på en hög nivå. Därför borde Finland kunna ta också egen initiativ och mer aktiv roll i EU och i IMO för att lyfta fram egnaåsikter angående fartygselutbildning och motsvarande behörigheter.NyckelordSjöfartsbranschen, utbildning för fartygets eldrift, fartygselektriker, elmästare, elsäkerhetÖvriga uppgifterSeriens namn och nummerUtbildningsstyrelsens utredningar 2009:SidoantalSpråk124FinskaDistributionISSNPrisFörlagUtbildningsstyrelsenISBN 978-952-13-4104-5 (pdf)SekretessgradOffentlig

3DescriptionPublisherThe Finnish National Board of EducationAuthorsRiku Anttila, Head Master (on the leave of absence), Rauma VocationalCollegeJarno Laine, Lecturer, Study programme for Electrical Operation,Rauma Vocational CollegeDate of publication20.04.2009Type of publicationReports of the Finnish National Board of EducationContracted byThe Finnish National Board of EducationCommittee appointed on5.12.2009Dno77/023/2008Name of publicationReport concerning needs to improve training for ships’ electrical operations.PartsReport and appendixesAbstractThis report is based on the project carried out by Oy Master Mariner Ltd. for the Finnish National Board of Education and NationalEducation and Training Committee for Seafaring about the needs to improve training for ships’ electrical operations.Ships’ electrical operation and engineering is a small, but a very important part of Finnish sea cluster. The report describes therapid changes in the industry and the current state of ship’s electro-technical education and training. The analysis was based on areview of related literature, studies about current practices in training and surveys and interviews of the operational personnel andrepresentatives of the authorities, shipping companies, marine industry and training organisations. It was also paid attention to EUlevel directives and provisions, which will be laid down in the review of the STCW Convention.It was found that the electro technical practices vary a lot between different organisations, vessels and crews - both very effectiveand essentially very weak practices could be found. It was notable that both persons who and organisations, which took part in thisproject, were very willing to improve their operations and current practices.In this report also the new goals, renewed qualification structure and modules, the syllabus and assessment principles for the studyprogramme in electrical operation (ship’s electrician) will be included. Another essential objective of the project was to take morecomprehensive and systematic approach to ship’s electro technical education and training, including also vocational further andcontinuing education and training and alternate educational programmes as further vocational qualification/specialist vocationalqualification for ship’s electro-technical engineer. In training units, students should receive high-quality education that responds tothe needs of the working life. The electro-technical studies in higher education institutions have not been able to provide skills thatmatch the real, changed knowledge and practical skills needs, neither fulfil quantitative expectations.It should be formed the branch wise network with educational units at the different levels of education, language groups, administrativestructures and with other branch actors. More attention should be paid to the attractiveness of training of ships’ electrotechnicalengineering, and input will be made into quality enhancement in special educational needs of the branch. It was notablethat both persons who and organisations, which took part in this project, were very willing to improve their operations and currentpractices. The basis of this a common national learning centre should be established to serve the surrounding society.Finland is on the top of world ranking of education performance and it is on of the rare countries, which have specialized educationfor ships’ electro-technical engineering for different training levels. Finland is also one of the leading suppliers of ships’ dieselengines and electric drive systems as well as leading countries in research and innovation activities of marine technology. Becauseof this Finland should take an initiative and more active role in EU and IMO to adopt its own points of view related to trainingand competence of ships’ electro-technical engineering.Key words:Maritime, training for ship’s electrical operation, ship’s electrician, electro-technical engineer, electrical safetyName and number of seriesISSNISBN 978-952-13-4104-5 (pdf)Reports of the Finnish National Board of Education, 2009:Number of pages124LanguageFinnishPriceDegree of confidentialityPublicDistributed byPublished byThe Finnish National Board of Education

4SisältöTiivistelmä.................................................................................................................................. 1Sammandrag.............................................................................................................................. 2Abstract...................................................................................................................................... 3Sisältö ......................................................................................................................................... 41 Selvityksen tausta.............................................................................................................. 62 Keskeisten käsitteiden määrittelyt .................................................................................. 73 Selvitystehtävä ja sen käytännön toteutus .................................................................... 123.1 Selvitystyön tavoitteet ............................................................................................. 123.2 Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmat ........................................ 133.3 Aineiston hankinta ja analysointi .......................................................................... 154 Toimintaympäristön kuvaus .......................................................................................... 184.1 Sähkö ja energia ...................................................................................................... 184.3.1 Sähköturvallisuus .................................................................................................. 184.2 Meriklusteri ............................................................................................................. 214.2.1 Laivojen sähköjärjestelmät.................................................................................... 224.2.2 Merenkulkualan toimintakulttuuri ........................................................................ 274.3 Laivasähköalan työpaikat ja rekrytointitarpeet .................................................. 344.3.1 Laivatyö................................................................................................................. 344.3.2 Meriteollisuus ja siihen liittyvät liiketoiminta-alueet ........................................... 364.3.3 Laivasähköalan osaajien muut työmarkkinat ........................................................ 375 Laivasähköalan koulutus................................................................................................ 385.1 Laivasähköalan koulutuksen historia ja nykytila ................................................ 385.2 Laivasähköalan koulutusta antavat ammatilliset oppilaitokset ......................... 395.3 Laivasähköalan tutkintorakenne, opetussuunnitelmat ja pätevyyskirjat ......... 405.4 Muunto- ja aikuiskoulutukset................................................................................ 445.5 Ammattikorkeakoulut ............................................................................................ 475.6 Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus ............................................................. 505.7 Tiedekorkeakoulut.................................................................................................. 505.8 Laivasähköalan opetushenkilöstö.......................................................................... 515.8.1 Opettajien täydennyskoulutustarpeet .................................................................... 526 Laivasähköalan muutospaineet ja niiden merkitys alan koulutukselle ..................... 536.1 Koulutuksen vaikuttavuuden arviointia ............................................................... 536.1.1 Keinoja opintojen keskeytymisen ja pitkittymisen ehkäisemiseksi...................... 566.1.2 Alan toimijoiden yhteistyö ja verkostoituminen ................................................... 586.2 Kansallinen kehitys lainsäädännössä .................................................................... 596.2.1 Sähköturvallisuuslaki 410/1996............................................................................ 596.2.2 Luonnos työ- ja elinkeinoministeriön asetukseksi sähköalan töistä ..................... 60

56.2.3 Sähköturvallisuustutkinnot.................................................................................... 616.2.4 Henkilöhissit ......................................................................................................... 626.2.5 Jännitetyöt ............................................................................................................. 646.2.6 Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton oppilaitosasiantuntijaryhmän ohjeistus............. 646.3. Kokemuksia ja näkemyksiä koulutuksesta ja sen uudistamistarpeista............. 676.3.1 Valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia laivasähköalan koulutuksesta.......... 676.3.2 Työelämän edustajien näkemyksiä koulutuksen uudistamistarpeista.............. 696.4 Vaihtoehtoisten koulutusmuotojen arviointia ...................................................... 736.4.1 Oppisopimuskoulutus............................................................................................ 746.4.2 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot.................................................................... 756.5 Koulutuksen kansainvälinen viitekehys................................................................ 766.5.1 STCW -yleissopimus ............................................................................................ 766.5.2 EU-direktiivit ........................................................................................................ 796.5.3 Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssa ............................. 827 Havainnot ja ehdotukset laivasähköalan koulutuksen kehittämiseksi ...................... 857.1 Tutkinnon perusteiden yleisiä uudistamislähtökohtia......................................... 897.1.1 Muutokset käsitteissä ............................................................................................ 897.1.2 Uudet tutkinnon perusteiden lähtökohdat ............................................................. 897.1.3 Ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tutkintokohtaistaminen ......................... 917.2 Esitys sähkönkäytön koulutusohjelmaksi............................................................. 937.3. Esitys laivasähkömestarin ammatti-/erikoisammattitutkinnoksi..................... 112Lähteet.................................................................................................................................... 115Selvitystyöhön sisältyneet haastattelut............................................................................ 121

61 Selvityksen taustaLaivasähköalan osaajat muodostavat pienen, mutta rooliltaan hyvin merkittävän ryhmän niinsähköalan kuin merenkulkualan sisällä. Merenkulkualalla on keskusteltu jo pitkään tarpeestakehittää sähköalan koulutusta, koska niin laivasähköalan koulutusta antavissa oppilaitoksissakuin alan keskeisten työnantajatahojen piirissä on todettu selkeä tarve toteuttaa alan koulutuksenkokonaisvaltainen selvitystyö ja kehittämishanke. Viimeisissä merenkulkualan perustutkinnonopetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden (2000 ja 2004) tarkistuksissa la i-vasähköasentajan koulutusvaatimuksia ei myöskään ole merkittävästi muutettu.Laivojen sähkökäytön koulutuksen uudistamistarvetta on käsitelty merenkulkualan koulutustoimikunnassa31.5.2007 ja 23.9.2008, jolloin koulutustoimikunta päätti, että koulutustoimikunnanerillismäärärahavaraus käytetään laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarveselvityksentoteuttamiseen.Merenkulkualan koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista on valmistumassa opetusministeriönrahoittama selvitys. Tämän pohjalta on käynnistetty merenkulkualan koulutustoimikunnan rahoittamanaoma erillisselvitys laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeista. Opetushallitusteki hankintaprosessin jälkeen 5.12.2008 Oy Master Mariner Ltd:n kanssa sopimuksenlaivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeita koskevan selvityksen tekemisestä maaliskuun2009 loppuun mennessä.

72 Keskeisten käsitteiden määrittelytCE -merkintä osoittaa, että tuote on EU:n direktiivien mukainen.CEN, Comité Européen de Normalisation / European Committee for Standardization oneurooppalainen, kaikki muut paitsi sähkö- ja telealan kattava, standardisoimisjärjestö.CENELEC, Comité Européen de Normalisation Electrotechnique / European Committee forElectrotechnical Standardization on eurooppalainen sähköalan standardisoimisjärjestö.ECVET, European Credit System for Vocational Education and Training on eurooppalainenopintosuoritusten siirtojärjestelmä, joka merkitsee siirtymistä opintoviikoista opintopisteisiin.EN, European Standard on eurooppalainen standardi, joka on laadittu joko CEN, CENELEC taiETSI -organisaatioissa.Energia kuvaa sähkönkulutusta. Kilowattitunti (kWh) on sähköenergian yksikkö.EQF, European Qualifications Framework on eurooppalainen tutkintojen viitekehys, joka kuvaaosaamista kahdeksalla tietojen, taitojen ja pätevyyden tasolla.ETSI, European Telecommunications Standards Institute on eurooppalainen telealan standardisoimisjärjestö.Henkilö- ja Yritysarviointi Seti Oy on Turvatekniikan keskuksen nimeämä puolueeton ja riippumatonsähköturvallisuuslain mukaisten sähköpätevyystodistusten arvioija. Lisäksi Henkilö- ja YritysarviointiSeti Oy myöntää mm. tele-, turva- ja kuntotutkijapätevyyksiä.IEC, International Electrotechnical Commission on sähköalan kansainvälisestä standardisointityöstävastaava, Genevessä, Sveitsissä toimiva organisaatio.ILO, International Labour Organization on kansainvälinen työjärjestö, joka käsittelee tiettyjämerenkulkijoihin liittyviä sopimuksia, sääntöjä ja suosituksia.

8IMO, International Maritime Organization on YK:n alainen, kansainvälinen merenkulkujärjestö.Merenkulkualan kansainvälinen lainsäädäntötyö tapahtuu IMO:n komiteoissa, kuten meriturvallisuustyöMaritime Safety Committeessa (MSC) ja sen alakomiteoissa, kuten the Standards of Trainingand Watchkeeping (STW) Sub-Committee.ISM Code, International Management Code for the Safe Operation of Ships and for PollutionPrevention määrää varustamoille pakollisen, dokumentoidun ja auditoitavan turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmän,jonka avulla varmistetaan, että ne noudattavat turvallisuus- ja ympäristötyötä koskeviamääräyksiä sekä miten ne toimivat vaaratilanteissa ja niiden välttämiseksi. Koodi on sisällytettykansainväliseen SOLAS -yleissopimukseen. Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä aluksilla ja varustamoihinon määritelty selkeät vastuusuhteet ja toimintaohjeita eri tilanteiden varalle.ISO, International Standardisation Organization on laaja-alaisin kansainvälinen standardisoimisjärjestö.ITU, International Telecommunication Union vastaa kansainvälisestä standardisointityöstä telealalla.Jännite (mittayksikkö V). Jännitteellä eli potentiaalierolla tarkoitetaan sähköopissa kahden eri potentiaalissaolevan pisteen, johtimen tai varausjakauman välistä sähköistä jännitettä. Pienoisjännite = Jännite, joka johtimien välillä tai johtimien ja maan välillä ei normaalisti ylitä50 V vaihtojännitettä (a.c.) tai 120 V sykkeetöntä tasajännitettä (d.c.) Pienjännite = Jännite, joka normaalisti ei ylitä 1000 V a.c. tai 1500 V d.c. Suurjännite = Jännite, joka normaalisti ylittää 1000 V a.c. tai 1500 V d.c.Merenkulkuala on osa meriklusteria ja on erityisesti keskittynyt merenkulku- ja varustamotoimintaansekä näiden tuki- ja hallintopalveluihin.Merenkulkulaitos on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva, merenkulun turvallisuudesta,väylänpidosta ja merikartoituksesta sekä talvimerenkulun avustamisesta ja yhteysaluspalveluistasekä meriliikenteen ohjauksesta ja luotsauksen viranomaistoiminnasta vastaava virasto.Merenkulkulaitoksen Meriturvallisuustoiminnon Merimiesyksikkö määrittää alusten miehityksen ja

9myöntää laivaväen pätevyyskirjat ja -todistukset. Tekninen yksikkö vastaa laivojen teknisistä asioista(mm. kone-, sähkö- ja paloturvallisuus) ja merenkulun tarkastusyksikkö ohjaa alusten tarkastusjakatsastustoimintaa yhdessä alueellisten tarkastusyksiköiden kanssa.Meriklusteri on toiminnallinen kokonaisuus, joka käsittää merenkulku-, meriteollisuus- ja satamaalat.Alat ovat kiinteästi verkottuneet toisiinsa. Meriklusterin yritykset toimivat koko Suomessa,mutta suurimmat keskittymät ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa.Meriteollisuus on Suomessa laivanrakennukseen ja telakkatoimintaan keskittynyt toimiala ja käsittäänoin kymmenyksen koko Suomen vientiteollisuudesta. Uudisrakennus- ja korjaustelakoinnin lisäksimeriteollisuus käsittää kattavan alihankintatoiminnan suunnittelun laite ja materiaalitoimitustenalueella mukaan lukien offshore -teollisuuden.Opintopiste on Euroopan unionin sisäisesti luotu standardi opiskelun mittaamiseen. 60 opintopistettävastaa lukuvuoden työmäärää tai 1.600 tuntia työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnintyöpanosta, mutta eri opintopisteet eivät välttämättä ole yhteismitallisia, vaan vaatimustaso eri oppilaitoksissaja koulutusasteissa saattaa vaihdella suurestikin Suomessa opintopisteet otettiin käyttöönkorkeakouluissa syksystä 2005 alkaen.Opintoviikko tarkoittaa opiskelijan keskimääräistä 40 tunnin työpanosta opintojen tavoitteidensaavuttamiseksi. Toisen asteen ammatillisten opintojen laajuus määritellään opintoviikkoina. Opintoviikonkontaktituntimäärät vaihtelevat 24–32 viikkotunnin välillä. Yksi opintovuosi sisältää 40opintoviikkoa.SESKO ry on Suomen kansallinen sähkö- ja elektroniikka-alan standardisoimisjärjestö, joka edustaaSuomea myös IEC:ssa ja CENELEC:ssa. Vastaa myös mm. SFS 6002 -sähkötyöturvallisuusstandardista.SFS - Suomen standardisoimisliitto ry on Suomen kansallinen standardisointia ohjaava ja koordinoivajärjestö.SFS 6002 -standardi, Sähkötyöturvallisuus, toinen painos, määrittelee säännöt sähkölaitteistoissaja niiden lähellä työskentelyyn. Standardi pohjautuu eurooppalaisen sähköalan standardisoimisjär-

11Vaihtovirta (Alternating Current, a.c) on sähkövirtaa, jossa virran kulkusuunta vaihtelee. Nykyaikaisenlaivan sähköjärjestelmä perustuu vaihtosähköön.Viestintävirasto on mm. telealan toiminnasta vastaava viranomainen Suomessa, joka lisäksi edustaaSuomea ITU:ssa ja ETSI:ssa.Virta. Virran yksikkö on, ampeeri (A). Jokainen sähkölaite ottaa sähköverkosta virtaa. Mitä su u-remman virran laite ottaa, sitä suuremman tehon se kuluttaa.

123 Selvitystehtävä ja sen käytännön toteutusLaivojen sähkökäytön kehittämistarpeita koskevan selvitystyön vastuullisena toteuttajana ja käytettävänasiantuntijaverkoston koordinaattorina ovat toimineet koulutusjohtaja (virkavapaa) Riku Anttilasekä laivasähköalan ja sen koulutuksen asiantuntijana lehtori Jarno Laine Rauman ammattiopistosta.Selvitystyö toteutettiin läheisessä yhteistyössä aiheeseen liittyvien koulutusorganisaatioiden,viranomaistahojen ja alaa edustavien työelämätahojen sekä muiden sidosryhmien kanssa.3.1 Selvitystyön tavoitteetLaivojen sähkökäytön kehittämistarpeita koskevan selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa laivojensähkökäytön koulutuksen keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet sekä antaa toimenpide-ehdotuksetsiitä, miten merenkulkualan perustutkintoon kuuluvaa sähkökäytön koulutusohjelmaa tulisi muuttaaniin rakenteellisesti kuin opetussuunnitelmasisältöjenosalta siten, että koulutus vastaisi nykyistä paremmintyöelämän tarpeita ja lainsäädännön asettamia vaatimuksia.Selvitystehtävää lähestyttiin hakemalla vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten laivasähköala on kehittynyt ja mitkä ovat alan tulevaisuuden näkymät? Millaiset ovat alan keskeisimmät osaamis- ja koulutustarpeet? Mitkä ovat alan ammattien ja työtehtävien osaamistarpeiden muutokset? Mitkä tekijät vaikuttavat / ovat vaikuttaneet osaamistarpeiden muutoksiin? Miten koulutusta pitäisi kehittää? Tarvitaanko muutoksia tutkinnoissa / tutkintorakenteissa? Miten toimijoiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää?Selvitystyön perusteella tehdyissä suosituksissa ja toimenpide-ehdotuksissa huomioitiin opetusministeriönhallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 toimintaympäristönmuutokset, tavoitteet ja painopistealueet sekä kehittämissuunnitelman toimeenpanoonolennaisesti liittyvät muut tekijät, kuten ammattiopistostrategia, ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksenkokonaisuudistus sekä korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen.

13Sähkökäytön koulutusohjelmaa koskeviin toimenpide-ehdotuksiin tuli myös sisällyttää esitys koulutusohjelmantavoitteiksi, tutkinnon osiksi sekä niiden ammattitaitovaatimuksiksi ja arvioinniksi.Tämä, esityksen keskeinen sisältö, löytyy kappaleesta 7.2.Selvitystyö tehtiin siinä laajuudessa, että sen tuloksia voidaan hyödyntää laivojen sähkökäytön koulutuksensuunnittelussa ja kehittämisessä laajemminkin, mukaan lukien niin sähkömestarikoulutuskuin tarvittava lisä- ja täydennyskoulutus. Selvitystyössä haettiin ja vertailtiin myös olemassa oleviakäytäntöjä ja rakenteita lähialoilta.3.2 Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmatAmmatillisen osaamisen määrittelyssä on olemassa useita toisiaan lähellä olevia määritelmiä. Suppeinmääritelmä ammattitaidolle on muodollinen pätevyys tai kelpoisuus, joka merkitsee lähinnäsuoritettua koulutusta, tutkintotodistusta sekä merenkulkualan ollessa kysymyksessä vaaditun koulutuksenja työkokemuksen myötä Merenkulkulaitoksen anomuksesta myöntämää pätevyyskirjaa.Laajemmin tulkiten ammattitaidon on ymmärretty muodostuvan lukuisista muistakin osaamisalueita,kuten taitotieto-osaamisesta, ammatillisuudesta ja persoonallisuudesta. Nykyisin korostetaan yhäenemmän sosiaalisia taitoja, kuten kommunikaatio-, yhteistyö- ja tiimityötaitoja. Keskeisiä ominaisuuksiaovat niin ikään arviointi- ja oppimistaidot, kehittämis- ja uusintataidot sekä oman toimialankokonaisuuden ja yhteiskuntajärjestelmän ymmärtäminen. 1Onnistuneen koulutuksen ensimmäinen lähtökohta on koulutustarpeen tunnistaminen ja koulutuksentavoitteiden määrittely, jotta sen jälkeen voidaan päättää koulutuksen luonteesta, sisällöstä jasen toteuttamisesta. Koulutustarpeen käsite eritellään usein yhtäältä määrälliseen ja laadulliseen jatoisaalta subjektiiviseen ja objektiiviseen tarpeeseen. Määrällisellä koulutustarpeella tarkoitetaantietynlaisen koulutuksen tarpeessa olevien ihmisten lukumäärää. Siinä missä tällä käsitteellä aiemminymmärrettiin lähinnä koulutetun työvoiman vajautta, on määrällinen koulutustarve sittemminlaajentunut käsittämään myös ne resurssit, jotka tarvitaan tietyn väkimäärän asianmukaiseen kouluttamiseen.Laadullinen koulutustarve puolestaan liittyy koulutuksen sisältöön ja menetelmiin. Silläviitataan yleisemmin myös koulutuksen päämääriin. Laadullista koulutustarvetta arvioitaessa tarkastellaanlähinnä sitä, ovatko koulutuksella tavoitellut asiat tarkoituksenmukaisia siinä käytännön

14työelämässä, johon koulutettava sijoittuu koulutuksen jälkeen. 2 Merenkulussa tulee lisäksi ottaahuomioon kansainvälisiin määräyksiin ja pätevyyskirjoihin, sekä laivasähköalalla erityisesti sähkötyöturvallisuuteen,liittyvät normatiiviset tekijät.Subjektiivisella tarkastelulla ymmärretään yleisesti yksilön itsensä kokemaa koulutustarvetta 3 . Tämäkategoria voidaan käytännössä jakaa vielä kahtia työntekijöiden itsensä kokemien koulutustarpeidenja toisaalta työnantajien henkilöstön koulutustarpeita koskevien arvioiden kesken. Objektiivinenlähestymistapa taas tarkoittaa normatiivisesti asetettua koulutustarvetta, joka pyritään todentamaanulkopuolisen arvioijan tai asiantuntijan mittaamana. 4 Uutena elementtinä osaamistarpeenmäärittelyyn on viime vuosina tuotu yleisosaaja-, moniosaaja- ja erikoisosaajakäsitteet. Näidenavulla on pyritty hahmottamaan koulutettavien osaamisen syvyyden ja laaja-alaisuuden tarvetta tulevaisuudessa.Monipuolisesta teoreettisesta viitekehyksestä huolimatta, käytännön tason koulutussuunnittelussa jakoulutustarpeiden määrittelyssä saatetaan ammatillisen koulutuksen koulutustarpeita määritelläusein pelkän intuition varassa. Tällöin vallitseva koulutustarjonta saattaa ohjata koulutushalukkuuttatai halukkuuden takana voi olla muuta kuin todellista koulutustarvetta.Koulutussuunnittelun keskeisiin ongelmiin kuuluu myös rajanveto eri koulutusasteiden välillä sekäperus- ja lisäkoulutuksen välillä. Niin ikään vaikea kysymys on se, kuinka ammattitaidon oppiminenjakautuu koulutusinstituutioiden ja työssäoppimisen kesken tai miten jako tapahtuu ammatillisenperuskoulutuksen ja työpaikoilla tai myöhemmässä koulutuksessa tapahtuvan oppimisen kesken.Lisäksi nykyisessä koulutusmallissa esimerkiksi erilaiset kunta- ja aluetason poliittiset ratkaisutvoivat vaikuttaa eriyttävästi sekä koulutussisältöihin että koulutusmääriin. Tietyn asteinen määrällinenennakointi on myös välttämätön edellytys laadullisen ennakoinnin kohdentamiseksi. Pelkkätilastojen tarkastelu ei siis riitä, vaan prosessiin on välttämätöntä kytkeä eri asiantuntijoiden arviointiakehityksen suunnasta ja voimakkuudesta.Lähtökohtaisesti käsitykset pätevyydestä, kelpoisuudesta, oppimisesta ja osaamisesta muuttuvatajassa mm. teknisestä kehityksestä ja lainsäädäntömuutoksista johtuen. Nämä käsitykset ovat niinikään rakennesidonnaisia siten, että mm. koulutus- ja tutkintorakenteet sekä opetussuunnitelmat

15vaikuttavat niihin. Pätevyys-, kelpoisuus-, oppimis- ja osaamiskäsitykset ovat myös työelämä- jayhteiskuntasidonnaisia, koska niin vallitsevat koulutus-, alue- ja kielipolitiikan linjaukset sekä elinkeinoelämänja yhteiskunnan odotukset vaikuttavat niihin. Nykytilanteessa nämä käsitykset ovatyhä useammin myös suhdanne- sekä rahoitussidonnaisia.Tämä laivasähköalan osaamisen kehittämiseen tähtäävä selvitys pyrki tunnistamaan ensisijaisesti netyöelämän alueet, joiden edellyttämä osaaminen voidaan antaa laivasähköalan ammattiin valmistavassakoulutuksessa. Keskeinen tätä rajoittava tekijä on resurssit ja erityisesti niiden rajallisuus.Esimerkiksi ammatillisen perustutkintojen laajuus on lähtökohtaisesti aina sama 120 opintoviikkoaja suoritusaika enintään kolme vuotta. Tuon raamin sisällä pitäisi ammatillisen – koko ajan laajentuvan– työnkuvan lisäksi opettavat myös yhteiskunnan jäsenyyden ja jatko-opintokelpoisuudenedellyttämät yleissivistävät valmiudet. 5 Jo pelkästään aikaresurssin rajallisuus tarkoittaa käytännössäsitä, ettei ammattiin koulutettu henkilö ole välttämättä vielä yhtä kuin ammattitaitoinen työntekijä.Koulutuksen tuottama ammattitaito on toisaalta laajempi kuin käytännön työssä välittömästikäyttöön tuleva ammattitaito, mutta toisaalta se on myös keskeneräinen ja vasta työssä varsinaiseksiammattitaidoksi kehittyvää osaamista.3.3 Aineiston hankinta ja analysointiTämä kehittämistarveselvitys perustui laivasähköalan ja sen koulutuksen nykytilan kartoitukseen,jolloin tietoa tarvittiin tausta-analyysin laatimiseen ja muutosten paikantamiseen. Peruslähtökohtanatyössä oli se, että ammatillisen osaamisen tuottaminen edellyttää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä.Selvitystyön taustatutkimusaineisto pohjautui pääosin muilta lähialoilta tehtyihin selvityksiinsekä laivasähköalaa edustavien oppilaitosten ja ammattikorkeakouluihin osoitettuihin kyselyihin jaoppilaitosten edustajille tehtyihin haastatteluihin. Lisäksi lyhyen kyselytutkimuksen ja puhelinhaastattelunavulla kartoitettiin laivasähköalaa opiskelleiden ja työelämässä alan tehtävissä toimiviennäkemyksiä koulutuksesta ja työstä laivasähkömiehenä. Nämä kyselyt käsiteltiin nimettöminä ja ilmantietoja työnantajista. Selvityksen tausta-aineistoa täydennettiin 2000-luvulla tehdyistä julkisistatilastoista ja lähteistä saaduista aineistoista.Selvityksen toteuttamisen ja alan keskeisten toimijoiden välisen tiedonvaihdon edistämiseksi, alankeskeiset avainhenkilöt koottiin ns. saman pöydän ääreen, järjestämällä alustettu ja johdettu, mutta5

16vapaamuotoinen keskustelutilaisuus laivojensähkökäytön koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeistaRaumalla 11.2.2009. Tapahtuman otos oli kattava suhteessa toimialan rakenteeseen ja laajuuteen.Merkille pantavaa hankkeessa oli selvitykseen osallistuneiden henkilöiden ja organisaatioiden aktiivisuussekä tahtotila toiminnan ja vallitsevien käytäntöjen kehittämiseksi. Tosin tässä selvitystyössämukana olleet organisaatiot ovat sellaisia, joilla on sähköalan töiden suorittamiseen riittävä ammattitaitosekä määräysten mukainen organisaatiorakenne. Haastatellut henkilöt olivat pääosin koulutuksenjärjestäjien kontaktiverkostosta valittuja, joten voidaan olettaa heidän olevan koulutukseenpositiivisesti suhtautuvia. Tämä saattaa vinouttaa lopputulosta jossain määrin koulutusoptimistiseensuuntaan.Laivojen sähkökäytön koulutusta edustavien tahojen edustajille pidetyssä johdannossa läsnä olevilleesiteltiin koulutuksen nykytilannetta ja keskeisiä haasteita. Niin ikään määriteltiin tämän selvitystehtäväntavoitteet, tulevat vaiheet ja tulosten käsittely. Keskustelu eteni olemassa olevien opetussuunnitelmienanalysoinnin pohjalta. Teemoittain etenevillä johdetulla ryhmäkeskusteluilla kerättiinja otettiin monipuolisen tarkastelun kohteeksi osallistujien alan koulutusta ja sen kehittämistä koskevianäkökantoja ja esityksiä. Ryhmäkeskustelussa laivasähköalan kaikki osa-alueet ja tarpeet sisällytettiinaiheeseen ja osanottajien henkilökohtaiset mielipiteet kerättiin ja dokumentoitiin. Keskusteluissapyrittiin fokusoimaan erityisesti ns. heikkoihin signaaleihin ja sellaiseen hiljaiseen tietoon,jotka saattaisivat muuten jäädä koulutuspoliittisen päätöksenteon ja käytännön koulutussuunnittelunulottumattomiin. Samalla alan eri toimijat saivat mahdollisuuden luoda kontakteja sekämuodostaa yhteistä näkemystä ja tahtotilaa laivasähköalan koulutuksen kehittämisestä. Keskustelutilaisuudenlopuksi näkemyksiä täydennettiin lisäkysymyksin ja ne kiteytettiin, analysoitiin ja dokumentoitiinkeskeisiksi johtopäätöksiksi. Keskustelun päätteeksi ryhmältä tiedusteltiin vielä sitä,vastasiko kokonaiskuva heidän mielipidettään, tulisiko niihin tehdä muutoksia ja oliko jäljellä jotainaiheeseen liittyviä kysymyksiä.Keskustelutilaisuuden pohjalta kerättyä aineistoa täydennettiin tarvittavilta osin sidosryhmille –muun muassa säädös- ja valvontatyötä tekeville viranomaisille – kohdistetuilla kyselyillä sekästrukturoiduilla ja ohjatuilla haastatteluilla. Haastatteluja selvitykseen sisältyi kaikkiaan yli neljäkymmentä.Joihinkin haastatteluihin osallistui useampia henkilöitä. Vaikka haastattelut toteutettiinpääosin strukturoituina, oli kaikissa haastatteluissa mahdollista keskustella – ja myös keskusteltiin –vapaasti varsinaisen asialistan ulkopuolisistakin asioista. Jokaisesta haastattelusta laadittiin myös

17muistiot haastattelijoiden käyttöön. Haastatellut henkilöt on listattu tämän raportin lopussa. Lisäksiselvityshankkeen aikana järjestettiin yhteinen keskustelutilaisuus sähköalan opetussuunnitelmaauudistavan työryhmän edustajien kanssa Raumalla 17.3.2009.Lopullinen prosessin ja sen tuotosten analysointi ja johtopäätösten muotoilu toteutettiin em. aineistojenpohjalta selvityksen tekijöiden toimesta. Tekemämme selvitystyön myötä katsomme, että tällainenkeskustelujen pohjalta toteutettu selvitys-, kehittämis- ja ennakointityö soveltui erityisen hyvinpienelle alalle, kuten merenkulkuala ja sen vielä pienempänä osa-alueena oleva sähkökäytönkoulutus.

184 Toimintaympäristön kuvaus4.1 Sähkö ja energiaSähkön ja energian avulla ihminen on moninkertaistanut tuottavuutena reilussa sadassa vuodessa.Sähkön rooli teollisuuden kilpailukykyä ja sitä kautta tuotannon ja hyvinvoinnin kasvua ylläpitävänäja viihtyvyyttä parantavana osatekijänä kaikilla yhteiskunnan alueilla on ollut ja on edelleenkinmerkittävä. Sähkö on muovannut kotien yleisilmettä tuoden jokaisen ulottuville laitteita helpottamaanja viihdyttämään sekä arkea että juhlaa. Sähkö ei ole ensisijainen hyödyke, jota käytetään,vaan se on taustalla mahdollistamassa monenlaisia, melkeinpä kaikkia nykyajan asioita. Toimivasähköhuolto onkin edellytys kaikelle kehitykselle nyky-yhteiskunnassa.Suomen energiapolitiikkaa on pitkään kuvattu kolmella sanalla energia, talous ja ympäristö. Energia-sanallatarkoitetaan, että energia on nyky-yhteiskunnalle välttämätön hyödyke, jonka saanti onturvattava myös poikkeusolosuhteissa. Talous-sanalla tarkoitetaan, että energia on tuotettava mahdollisimmanedullisesti mm. energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ympäristö-sanallatarkoitetaan, että energia on tuotettava siten, että energiantuotannosta ei aiheudu haittaaympäristölle ja että Suomen tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia erityisesti kasvihuonekaasupäästöjenosalta noudatetaan. 64.3.1 SähköturvallisuusSähkön turvallisuutta pidetään usein taattuna ja näin varmasti onkin, kun sähköä käytetään oikein jalaitteiden huollot ja korjaukset on suoritettu asianmukaisesti. Sähkön merkittävyyttä ja vaarallisuuttaei kuitenkaan pidä aliarvioida. Puhuttaessa sähkön vaaroista, tarkoitetaan niillä yleensä sähköisku-,valokaari- tai sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamia vaaroja. Sähkötapaturmissa menehtyyvuosittain 3-4 ihmistä ja he ovat yleensä sähköalalla ammattitaidottomia henkilöitä. Yleisin kuolinsyyon varomattomuuden tai omien viritysten seurauksena vaaralliseksi tullut sähkölaite tai -asennus. Kuolemaan päättyneiden tapaturmien lisäksi sattuu myös sellaisia vahinkoja, joissa uhri

19loukkaantuu. Jokaista kuolonturmaa kohden sattuukin lukuisia vähältä piti -vaaratilanteita, jotkatoisissa olosuhteissa saattaisivat johtaa vakavampiin seurauksiin. Vaikka Suomen sähköturvallisuussähkötapaturmilla mitattuna onkin korkealla tasolla, sähkön käyttöön liittyy hyvin moninaisia välillisiävaikutuksia. Vialliset tai vääriin paikkoihin sijoitetut sähkölaitteet voivat aiheuttaa sähköiskuriskinlisäksi muun muassa merkittäviä taloudellisia ja paloturvallisuusriskejä. Sähköpalojen yleisimmätsyyt ovat sähkölaitteiden viat, niiden väärinkäyttö sekä sähköasennusten yhteydessä tapahtuneetvirheet.Sähköturvallisuus ei synny itsestään, vaan siinä tarvitaan tietoa, taitoa ja turvallisuutta arvostavaaasennoitumista. Turvallisuuteen vaikuttavat mm. yhteiskunnan asettamat säännöt, ammattilaistenvastuuseen perustuva järjestelmä, viranomaisten valvonta ja pistokokeet. Myös sähkön käyttäjientiedoilla ja taidoilla on selvä vaikutus sähköturvallisuuteen. Sähkön käyttö on lisääntynyt valtavasti,mutta sen käyttöön liittyvät onnettomuudet ovat huomattavasti vähentyneet.Suomessa yhteiskunta on valvonut sähköturvallisuutta jo yli 100 vuotta, alkaen ensimmäisestävuonna 1902 voimaan astuneesta laista. Nykyiset sähköturvallisuuden perusvaatimukset on kirjattusähköturvallisuuslakiin (410/1996). Sen mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava,valmistettava, korjattava, huollettava ja niitä on käytettävä siten, ettei niistä aiheudu vaaraakenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sähkölaitteistojenja -laitteiden suunnittelijoilta, rakentajilta, korjaajilta ja käyttäjiltä korkeaa ammattitaitoaja sähköalaa koskevien lukuisten säädösten ja ohjeiden hallintaa. Näin ollen nykysäännöksetkorostavat sähköalan ammattilaisten vastuuta omasta toiminnastaan. 7Sähkönkäytön ohjaaminen sekä sähköturvallisuuden edistäminen ja valvonta perustuvat sähköturvallisuuslainohella sen perusteella annettuihin täydentäviin säädöksiin ja määräyksiin, työvoima- jaelinkeinoministeriön, 8 aikaisemmin kauppa- ja teollisuusministeriön, 9 sähköalaa sitoviin, täydentäviinmääräyksiin sekä EU-direktiiveihin.Teknisten määräysten osalta käytössä on EU:ssa omaksuttu ns. uuden menettelytavan mukainenkäytäntö. Tämä tarkoittaa sitä, että sitovissa teknisissä viranomaismääräyksissä esitetään ainoastaanolennaiset turvallisuusvaatimukset, joiden tulee aina toteutua, eikä niistä voi poiketa. Sähköalaa

20koskevat tekniset määräykset on esitetty kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksissa. Sähköturvallisuusviranomaineneli Turvatekniikan keskus (TUKES) antaa tarvittaessa lisäksi soveltavia teknisiäja hallinnollisia ohjeita. Sähkölaitteita koskevat määräykset perustuvat ensisijaisesti eurooppalaisiinpienjännite- ja EMC -direktiiveihin. 10 Sähkölaitteistoja koskeva KTM:n asetus 1193/1999 on sen sijaanpuhtaasti kansallinen.Lakien ja asetusten lisäksi sähköturvallisuutta valvotaan erilaisilla standardeilla. Sähkölaitteille onmääritelty kansainvälisesti yhtenäiset turvallisuusvaatimukset, joilla pyritään varmistamaan, että neovat turvallisia käyttäjilleen. Lisäksi standardien avulla varmistetaan laitteiden keskinäinen yhteensopivuussekä alalla toimivien ammattilaisten yksikäsitteinen viestintä. Sähköasennusten ja -laitteidenosalta tämä tarkoittaa sitä, että sähkölaitteet tai -asennukset eivät saa aiheuttaa käytössä sähköiskunvaaraa tai palovaaraa. Helpoin tapa täyttää nämä vaatimukset on noudattaa yleisesti vahvistettujatyötapoja, sähköasennuksia tai -laitteita koskevia standardeja.Suomalaiset sähköalan standardit perustuvat pääasiassa maailmanlaajuisiin (IEC) tai eurooppala i-siin (CENELEC) standardeihin. Standardien noudattaminen ei ole pakollista, mutta mikäli käyt e-tään standardeista poikkeavia ratkaisuja, poikkeaman tekijä joutuu erikseen osoittamaan, että nämäratkaisut täyttävät olennaiset turvallisuusvaatimukset. Tämän takia standardien asema on vahva.Keskeisiä standardeja ovat pienjännitesähköasennuksia koskeva standardisarja SFS 6000, 11 suurjännitesähköasennuksiakoskeva standardi SFS 6001 sekä sähkötyöturvallisuutta koskeva SFS6002, jotka perustuvat IEC:n standardisarjoihin. Suomessa standardit vahvistaa SFS – SuomenStandardisoimisliitto ry, mutta Turvatekniikan keskus pitää luetteloa niistä standardeista, joita noudattamallaolennaiset turvallisuusvaatimukset täyttyvät.Turvatekniikan keskus (TUKES) maamme sähkötur vallisuutta valvovana viranomaisena valvoosäädösten noudattamista käytännön tasolla sekä antaa selventäviä hallinnollisia ohjeita. Mikäli turvallisuussäädöksiärikotaan, voidaan määrätä esimerkiksi toimintakielto asennusliikkeelle, käyttökieltosähkölaitteistolle tai myyntikielto sähkötuotteelle. Laivojen sähköjärjestelmien osalta myösMerenkulkulaitoksella sekä luokituslaitoksilla on osittain vastaava rooli. Teknisiä ohjeita ja neuvontaaantavat puolestaan monet sähköalan ammattiorganisaatiot.

214.2 MeriklusteriSuomen merenkulkuelinkeino on perinteisesti perustunut kotimaisen elinkeinoelämän vienti- jatuontikuljetusten hoitamiseen sekä energiahuollon turvaamiseen. Meriklusteriselvityksen mukaanalan vahvuutena on pidetty innovatiivisuutta sekä korkeaa osaamista. Suomalaiset varustamot toimivatpääosin lähimerenkulun piirissä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomessa merenkulun toimintapuitteet- lähinnä verotus ja miehityssäännöt - ovat olleet kilpailijamaita kovemmat, mikä on pakottanutalan toimijat erikoistumaan suhteellisen kapeisiin segmentteihin. 12Suomalaisen varustamo- ja satamatoiminnan liikevaihdosta on yli puolet on siirtynyt ulkomaalaistenhallintaan. Muutos on tapahtunut nopeasti, ja todennäköisesti kehitys jatkuu. 13 Merikuljetustenhyvät kasvunäkymät Itämerellä sekä vahvuudeksi tunnustettu talviolosuhteiden erikoisosaaminenantavat suomalaisille ja Suomessa toimiville varustamoille hyvät mahdollisuuden osallistua kasvavaankansainväliseen liiketoimintaan. 14 Varustamoyritykset ovat linkittyneet asiakkaidensa suuntaankehittämällä erityisiä metsäteollisuuden kuljetuksia, öljykuljetuksia, konttikuljetuksia jne. Muitavahvuusalueita ovat mm.: yhdistetty matkustaja- ja tavaraliikenne, ro-ro-linjaliikenne, teollisuudenja voimaloiden raaka-ainekuljetukset, erilaiset projektikuljetukset sekä merenkulku vaikeissaolosuhteissa. Periaatteessa varustamotoiminnalla Suomessa pitäisi olla hyvät kehitysmahdollisuudetja maailmankauppaosuuteemme nähden aluskantamme voisi olla hyvin jopa kolminkertainen. Itämerenmerikuljetukset ovat kasvaneet pääosin Venäjän ansiosta noin 6 % vuosivauhtia. 15Vahva erikoistuminen risteily- ja matkustajalaivojen rakentajaksi on pitänyt Suomen merkittävänätelakkamaana. Laivaprojekteissa on kehitetty lukuisia menestystuotteita ja telakoiden piiristä onsyntynyt runsaasti uusia yrityksiä. Laivojen jalostusarvosta noin 80 prosentin osuudella vastaavaterilaiset toimittajayritykset. Useista suomalaisista meriteollisuuden yrityksistä onkin kehittynytalansa globaaleita markkinajohtajia.Suurin näistä on Wärtsilä, joka on maailman markkinajohtaja keskinopeissa laivamoottoreissa jaedelläkävijä myös kansainvälisessä huolto- ja koulutustoiminnassa. ABB Marine on maailman johtavialaivojen sähkö- ja automaatiojärjestelmien valmistajia. Muita esimerkkejä suomalaisperäisistä

23Kuljetuskoneisto sisältää päämoottorit, potkurit ja niiden välisen voimansiirron laitteet, kuten akselit,laakerit ja kytkimet. Kuljettava voima tuotetaan yleisimmin dieselmoottoreilla, dieselsähköisilläjärjestelmillä tai kaasu- tai höyryturbiineilla. Kuljetuskoneisto perustuu tulevaisuudessakin erilaisiinpotkureihin. Potkurilaiteilla (ruoripotkuri) tarkoitetaan käännettäviä propulsiolaitteita. Näiden tu o-tenimissä esiintyy usein ohjattavuutta kuvaava termi ”azimuthing”. Laivan käsiteltävyyttä satamassalisäävät aluksen keulaan ja perään sijoitetut sähkökäyttöiset sivuttaispotkurit. Potkurin haastajiaovat pienehköissä ja nopeissa aluksissa vesisuihku sekä suora sähkömagneettinen propulsio.Sähkön ja lämmön tuotantokoneisto luetaan usein apukoneistoihin. Laivoissa on monimutkainensähköverkko ja erilliset generaattorit, joita pyörittävät apumoottorit tai -turbiinit. Joissakin tapauksissasähkögeneraattoreita pyöritetään suoraan kuljetuskoneistosta. Tällöin kysymyksessä on ns. akseligeneraattori.Sähköntuotantoa varten laivoissa on yleensä 2-4 dieselgeneraattoria. Nämä apumoottoritovat samantapaisia kuin keskinopeat päämoottorit ja käyvät kevyellä tai raskaalla polttoöljyllä.Vain pienemmissä laivoissa apumoottoreina käytetään nopeakäyntisiä dieselmoottoreita.Generaattoreiden tuottama sähköenergia menee päätaululle, josta se jaetaan eteenpäin kuluttajille.Laivan sähkönjakelujärjestelmän on oltava luotettava ja turvallinen kaikissa olosuhteissa ja sen onturvattava sähkön saatavuus kaikissa poikkeus- ja vikatilanteissa. Normaalien generaattoreiden lisäksialuksella onkin oltava käytössä vähintään yksi erillinen generaattori, jota kutsutaan hätägeneraattoriksi.Sen tehtävänä on turvata aluksen toimintakyky myös äkillisissä poikkeustilanteissa,kuten aluksen sähköntuotannon äkillisen pysähtymisen aikana. Hätägeneraattorin avulla tuotetaansähköä aluksen navigointi-, ohjailu- ja valvontajärjestelmiin ja hätägeneraattorin varassa kuljettaessans. toisarvoiset kuormat (mm. keittiö, osa valaistuksesta ja ilmastoinnista) eivät saa sähköä.Lämpöteho kehitetään yleensä yhdellä tai kahdella höyrykattilalla, ns. apukattilalla, joissa on raskasöljykäyttöinenöljypoltin. Suurimmat lämmön kuluttajat ovat raskaan polttoöljyn esilämmitys jamoottoriin ruiskutus sekä asuintilojen lämmitys talvella. Lämmön talteenotto tarkoittaa dieselmoottorinjäähdytysveden ja pakokaasun lämmön käyttöä eri lämmitystarpeisiin. Koneiston pakokaasujaja jäähdytysvettä voidaan käyttää esim. asuintilojen ja käyttöveden lämmitykseen.Koneistojen apulaitteet käsittävät sellaisia kuljetuskoneistoa palvelevia järjestelmiä, kuten polttoaineenpuhdistus, paineistus ja syöttö moottoreille, dieselmoottorien jäähdytys ja voitelu. Monet näistäjärjestelmistä ovat muotoutuneet mutkikkaiksi ja tarkkaa säätöä vaativiksi prosesseiksi. Näidenjärjestelmien pysähtyessä aluksen liikkuminen ja laivan ohjattavuus häiriintyvät välittömästi. Sa-

24maan ryhmään kuuluvat myös käynnistysilmajärjestelmä, erilliset tai siihen liitetyt työ- ja ohjausilma,hydrauliikka- ja pneumatiikkajärjestelmät, pakokaasujärjestelmä, höyry- ja syöttövesijärjestelmäsekä sähkönjakelujärjestelmät ja LVI-putkistot.Laivan apukoneistot ovat erilaisia, mm. turvallisuuden vaatimia järjestelmiä, jotka on sijoitettukäyttökohteen mukaan pienehköihin erillisiin koneistotiloihin tai aluksen muihin tiloihin. Niihinkuuluvat makeavesi- ja saniteettijärjestelmät, tyhjennys- ja palontorjuntajärjestelmät. Kansikoneisiinkuuluvat peräsinkoneet, ohjauslaitteet, vakaajat, ankkurointi- ja kiinnittymislaitteet. Apukoneistojaovat myös ohjailua tehostavat sivuttaispotkurit, lastinkäsittelyjärjestelmät ja laivaväen ja matkustajienmukavuuteen liittyvät laitteet, kuten esim. ilmastointijärjestelmä, painolastiveden ja pilssivedenkäsittely.Sähköä käytetään aluksella monipuolisesti mm. ohjaus- ja navigointilaitteiden, lämmityksen ilmastoinnin,jäähdytyksen, tietoliikenne- ja tietotekniikkalaitteiden, ruoanvalmistuksen, viihdeelektroniikan,automaation ja monien muiden laitteiden ja toimintojen energialähteenä. Suurimpiajatkuvasti toimivia kuluttajia ovat konehuoneen pumppujen moottorit ja mahdolliset sähkölämmittimet.Matkustajalaivassa on asuintilojen tuuletusilman jäähdytys suuri sähkönkuluttaja.Laivojen koneet ja laitteet koostuvat yleensä osakokonaisuuksista, joita kehittävät ja valmistavatalalle erikoistuneet yritykset, eivätkä maapuolen laitteet useinkaan tule kyseeseen. Laivatekniikkaon usein myös hyvin konservatiivista, koska toimintojen luotettavuutta ei voida vaarantaa. Edellineniso muutos oli säätösiipipotkurien yleistyminen 1960-luvulla. Nyt sähköisen voimansiirron japotkurilaitteiden yleistyminen on yhtä merkittävä viime aikojen muutos. Jatkossa myös ympäristötekijättulevat vaikuttamaan lisääntyvässä määrin.Yleisen teknisen kehityksen myötä alusten automaatio on lisääntynyt. Automaatio käsittää mm. jatkuvatoimisetmittauslaitteet, jotka valvovat ja ohjaavat aluksen propulsio- ja apujärjestelmien toimintaa.Laitevian sattuessa automatiikka pyrkii tarvittaessa käynnistämään olemassa olevan varalaitteen.Automatisointi on vaikuttanut laivaväen vähenemiseen siten, että aluksilla on nykyisin lähinnäohjaamiseen, päivittäisten huoltotöiden suorittamiseen ja hätätoimintoihin tarvittava minimimiehitys.Automaation ansiosta konehuoneet voi meriajossa pitää ilman miehitystä. Päivävuorossatehdään tarkastuksia ja pieniä huoltotöitä. Matkustajalaivoissa tosin pidetään konehuone merelläkinmiehitettynä.

25Laivan sähköverkko on hyvin itsenäinen kokonaisuus, jonka on niin ikään kyettävä toimimaan ilmanulkopuolista apua. Laivan on siis kehitettävä kaikki tarvitsemansa energia ja kyettävä toipumaanmahdollisista häiriötilanteista täysin itsenäisesti. Laivan verkossa esiintyy itse asiassa kaikkinormaalissakin sähköverkossa esiintyvät osapuolet eli energian tuottaja ja energian kuluttaja. Generaattorittuottavat energian ja ajomoottorit pääasiassa kuluttavat sen. Väliin tarvitaan jakeluverkosto,varokkeita, muuntajia ja erilaisia mittaelimiä. Verkon on myös nopeasti kyettävä korjaustoimenpiteisiinesimerkiksi tehon rajoitukseen ylikuormitustilanteissa tai voimakoneiden pyörimisnopeudenmuutoksiin taajuuden laskiessa. Sähköverkon on myös pysyttävä toimintakuntoisena, vaikka jokinsen osa jouduttaisiin esimerkiksi vian seurauksena sulkemaan kokonaan pois. Verkon on myös kyettävärakentamaan itsensä uudestaan – mieluiten automatiikan avulla – sen kaaduttua kokonaan. 17Viimeisten vuosikymmenien aikana kehitys on mullistanut teknisten laitteistojen suunnittelun ja ohjauksen.Muutosten mukanaan tuomat keskeisimmät asiat, jotka vaikuttavat ihmisten suorituskykyynovat: laitteistojen automaatioasteen merkittävä kasvaminen, laitteistojen monimutkaistuminen, epäonnistumisten varalle rakennettujen suojausten lisääntyminen laitteistoissa, laitteistojen kehittyminen läpinäkymättömämmiksi ja vaikeaselkoisemmiksi, hankaluudet automatisoinnin ja käyttäjän toimien kattavassa yhteensovittamisessa sekä vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että järjestelmien automatisoinnista huolimatta ihmiset joutuvatajoittain huolehtimaan laitteistojen käytöstä ja toiminnan koordinoinnista.Samaan aikaan ja osin edellä mainituista syistä johtuen merenkulkualankin ammatti-, tietotaito- jakielitaitovaatimukset ovat kasvaneet. Myös kiire työssä on lisääntynyt. Jokaisen merenkulkijan tuleeosata laaja-alaisemmin laivatyötä kuin lähimenneisyydessä. Kehitys on edennyt tähän suuntaanjo jonkin aikaa, mutta tulevaisuudessa laaja-alaisen osaamisen tarve lisääntyy entisestään. Toisaaltataas aluksilla käytettävä monipuolinen teknologia edellyttää myös syvää ja kapea-alaista teknistätietämystä ja osaamista. Navigointi-, ohjaus- ja valvontalaitteet ovat tulleet entistä teknisemmiksi jamonimutkaisemmiksi ja tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi laivojen lastauksen ja purkauksenapuna sekä laivojen koneiden toiminnan seurantaan ja ohjaamiseen. Nykyisin yhä useammin isommathuoltotyöt suoritetaan ulkopuolisten huoltoryhmien toimesta, joissa tosin myös tarvitaan sähköjakunnossapitoalan osaamista.

26Laivakäytön kaikkia keskeisiä laitteita säätelevät erilaiset turvallisuus- ja luokitusmääräykset ja viranomaishyväksynnät.Laivat rakennetaan jonkin luokituslaitoksen sääntö- ja mitoituskokoelmanmukaan. Laivojen sähköjärjestelmien määräyksiä on niin luokituslaitosten säännöissä, IEC -standardeissa kuin kansallisessa lainsäädännössäkin. Koneistotilojen rajapinnat (seinä- ja kansilaipiot)on rakennettava turvamääräysten mukaisesti. Järjestelmien luotettavuutta voidaan parantaa lisäämällävaralaitteita ja varajärjestelmiä. Tästä johtuva monimutkaistuminen ja kasvanut huollontarvevoivat jopa heikentää koneistojen käyttövarmuutta.Laivan sähköjärjestelmän toimiminen kaikissa olosuhteissa on välttämätöntä niin koneiden ja laitteidentoiminnan kuin meriturvallisuuden kannalta. Niin teknisen kehityksen muokkaamat osaamistarpeetkuin lainsäädännölliset vaikutukset ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, kun laivasähköalanosaamistarpeita on laajemmin kartoitettu. Myöskään viimeisissä merenkulkualan perustutkinnonammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteita uudistettaessa eiole tehty merkittäviä parannuksia tai uudistuksia sähkökäytön koulutusohjelmaan rakenteisiin tai sisältöihin.Esimerkiksi suuritehoisilla sähkökäytöillä, suurjännitteisellä 18 jakeluverkolla ja mm. entistä vaativammillaautomaatio- ja propulsiojärjestelmillä 19 varustettujen alusten määrä on kasvussa ja laivojensähköisissä propulsiojärjestelmissä noudatetaan ns. voimalaitoskonseptia, jossa kaikkia sähköäkuluttavia laitteita ja järjestelmiä syötetään yhteisestä voimalaitoksesta. Niin ikään sähköurakointisekäsähkötyön- ja käytönjohtajavaatimukset laivoissa noudattavat nykyisen lainsäädännön mukaansamoja periaatteita kuin maissakin. Aiemmin (ennen vuotta 1996) voimassa olleessa lainsäädännössälaivat rajattiin sähköurakointisäännösten ulkopuolelle.Nykyiset määräykset edellyttävät, että sähkötöiden tekijöille, mukaan luettuna työnjohto-, käyttö- jaasiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt, on annettava yleinen sähkötyöturvallisuutta koskeva koulutus.Koulutusta ja opastusta on annettava siten, että tiedot jatkuvasti vastaavat työn vaatimuksia.Tietojen ymmärtäminen on varmistettava kuulustelulla tai muulla soveltuvalla tavalla. 20 Tällaiset

27koulutusvaatimukset eivät siis koske pelkästään työn suorittajia, vaan myös esimiesten ja asiantuntijoidenpitää tuntea turvallisuusperiaatteet.4.2.2 Merenkulkualan toimintakulttuuriYritystoimintaan liittyy lukuisia muun muassa henkilöstöön, tuotantoon ja ympäristöön kohdistuviariskejä. Riskeihin voidaan kuitenkin varautua ja niitä voidaan hallita. Riskienhallinta on ennakoivaaja järjestelmällistä turvallisuuden varmistamista, jolla pyritään poistamaan tai vähentämään toimintaanliittyviä riskejä. Riskienhallinnan tavoitteena on sekä yritysten, sen työntekijöiden, asiakkaidenja yhteistyökumppaneiden sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin varmistaminen ja toiminnan turvaaminen.Yrityksen on tunnistettava toimintaansa liittyvät riskit, jotta niitä voidaan hallita. Riskienhallinnantoteuttamista on säädelty myös lainsäädännön avulla, velvoittaen yrityksiä selvittämään ja tunnistamaanjärjestelmällisesti työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvathaitta- ja vaaratekijät sekä arvioimaan niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.21 Riskienhallinnan keskeinen osa on riskienarviointi, jolla tarkoitetaan vaarojen tunnistamistasekä riskien suuruuden määrittämistä ja riskien merkityksen arviointia. Riskienhallinta ja -arviointiovat tehtäviä, jotka tulee suorittaa organisaation itsensä toimesta. Riskien arvioimisen ja vaaratilanteidentunnistamisen toteuttaminen on johdon vastuulla, mutta tehtävä edellyttää kaikkien henkilöstöryhmienja toimijoiden yhteistyötä. Riskienarviointi tulee toteuttaa uudelleen säännöllisin väliajoin,sillä olosuhteet ja riskit muuttuvat. Riskienhallinta on erityisen haasteellista tilanteissa, joissatyöympäristö ja työolot sekä siten myös riskit muuttuvat jatkuvasti.Merenkulku luokitellaan vaativaksi toimintaympäristöksi, joka sisältää monimutkaisten turvallisuuskriittistenprosessien ohjaamista – kuten edellisessä kappaleessa oleva kuvaus laivojen sähköjärjestelmistäkinosoittaa. Niin sanottujen turvallisuuskriittisten organisaatioiden toimivuuden vaatimuksissaluotettavuus ja riskien hallinta korostuvat huomattavasti ja turvallisuus on niiden olemassaolonkeskeinen edellytys. Merenkulkualalla toimitaan siis sellaisella alueella, jossa on merkittäviäturvallisuusriskejä ympäristölle tai yhteiskunnalle. 22 VTT:n tutkijoiden kehittämä lähestymistapakorostaa turvallisuutta organisaation toiminnan ominaisuutena. Turvallisuus ei synny yksittäi-

28sistä teknisistä turvallisuusjärjestelmistä, vaan organisaation toiminnasta. Kysymys on monimutkaisistaorganisaatioiden rakenteiden ja prosessien vuorovaikutuksista. 23Usein turvallisuus määritellään onnettomuuksien, tapaturmien tai muiden epäonnistumisten puuttumisena.Tällainen määritelmä ei kuitenkaan auta yrityksiä tunnistamaan ja ennakoimaan toimintaansaliittyviä riskejä, eikä kehittämään toimintansa luotettavuutta. Turvallisuuden kehittäminen onyhä useammilla toimialoilla välttämätöntä tuottavuuden, henkilöstön hyvinvoinnin ja maineen säilyttämisenvuoksi. Silti monilta aloilta puuttuu systemaattinen lähestymistapa turvallisuuteen jatoiminnan vaarojen pohtimiseen. Lisäksi ajattelua ohjaavat edelleen onnettomuuksiin ja niiden syntyynliittyvät myytit. 24Tutkimusten mukaan suomalaiset sietävät keskimääräistä paremmin epävarmuutta. Tämä näkyyesimerkiksi siinä, että suomalaisessa työkulttuurissa formaalisuus ja ennalta määrätty selkeä roolijakoeivät ole niin tärkeitä kuin monissa muissa maissa. Epävarmuuden sietäminen heijastuu myösinnovatiivisuuden arvostamisena. Epävarmuutta parhaiten sietäviin kulttuureihin verrattuna Suomessanoudatetaan kuitenkin suhteellisen tarkasti sääntöjä ja laaditaan yksityiskohtaisia aikatauluja.25Merenkulun perinteinen turvallisuuskulttuurin puute ja kehittymättömyys tulevat esille etenkin tilanteissa,joissa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Tämäkehittymättömyys johti lopulta esimerkiksi matkustaja-autolautta Estonian uppoamiseen. Raportointioli puutteellista ja tieto ei siirtynyt eteenpäin merenkulkuviranomaisille, jotta tarvittavat johtopäätöksetkorjaavista toimenpiteistä olisi voitu tehdä. Myös riskinhallintamenetelmien puute jakehittymättömyys loi kulttuuria, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei ollut tarvettakiinnittää erityistä huomiota. Tätä, kuten niin monia muitakin merenkulun onnettomuuksia voidaanpitää ns. systeemisenä onnettomuutena, jossa siihen johtaneet prosessit nivoutuivat meriliikenteenvakiintuneisiin toimintamalleihin. Laivanomistajien, laivanrakentajien ja meriliikenteen säätelyäharjoittavien organisaatioiden vakiintuneet roolit ja valta-asetelmat taas vaikuttivat siihen, mitenriskejä käsiteltiin ensin laivanrakennuksessa ja myöhemmin laivoja käytettäessä.

29Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että varustamot ja alukset sekä näiden miehistöt suhtautuvatturvallisuuteen sekä ympäristöön myönteisemmin kuin reilut 10 vuotta sitten, kun ISM -koodin mukaiset turvallisuusjohtamisjärjestelmät tulivat pakollisiksi merenkulussa. Samanaikaisestimyös monet muut tekijät ovat vaikuttaneet merenkulun turvallisuuden paranemiseen. ISM -koodinmyötä merenkulkuun on syntynyt turvallisuuskulttuuri, joka myös edelleen kehittyy. Kuitenkin turvallisuusjohtamisessaesiintyy puutteita, joita voidaan pitää kulttuurisina. 26Merenkulun henkilöstön turvallisuustietoisuus ja suhtautuminen ovat siis parantuneet ja turvallisuuskulttuurion kehittynyt, mutta se on kuitenkin edelleen paikoin jopa kehnoa. Suomalaisaluksillahallitaan yleisesti käytännöt, mutta toisaalta ammattiliikenteessä olevista aluksista mahdollisesti jopajoka viides ei täytä alan keskeisiä säädöksiä ja rikkoo määräyksiä. Kirkkaasti vaatimukset täyttäviäon saman verran, noin viidennes. Perinteinen turvallisuuskulttuurin puute ja kehittymättömyyson huomattavissa edelleen tilanteissa, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei kiinnitetäerityistä huomiota. 27 Tieto poikkeamista ei kerry kaikkien hyväksi edes Suomessa. Raportointion puutteellista ja tieto ei ole siirtynyt eteenpäin merenkulkuviranomaisille, jotta tarvittavia johtopäätöksiäkorjaavista toimenpiteistä olisi voitu tehdä.Perinteinen kokemukselliseen tietoon ja teknisiin standardeihin luottaminen laivanrakentamisessa jamerenkulussa eivät enää toimi nopeasti kehittyvässä meriliikenteessä, vaan alusten ja niillä työskentelevienhenkilöiden työnkuvien ja vastuiden muuttuminen edellyttää käytäntöjen ajanmukaistamista.Myös säätelyä ja valvontaa harjoittavien organisaatioiden pitäisi ottaa kantaa muullakin tapaakuin pelkästään olemassa oleviin käytäntöihin ja teknisiin määräyksiin nojautuen. 28 Olennaisenaosana tätä tarkastelua tulisi olla huomion kiinnittäminen myös alan sosiaalisiin rakenteisiin ja toimintakulttuuriin.Tosin tämä on merkittävässä määrin myös resurssikysymys.Työntekijöiden toiminnan ja organisatoristen prosessien vaikutus teollisen toiminnan turvallisuuteennousi voimakkaasti esiin esimerkiksi Three Mile Islandin (TMI) ja Tshernobylin ydinonnettomuuksienjälkeen vuosina 1979 ja 1986. Onnettomuudet synnyttivät uudenlaisia tutkimus- ja johtamiskäsitteitä,kuten inhimillinen virhe ja turvallisuuskulttuuri -käsitteet. Näiden onnettomuuksien

30myötä niin ydinvoimateollisuudessa kuin ilmailussa ja merenkulussakin havaittiin, että tekniikanluotettavuuden ja teknisten suojamekanismien kehittämisen lisäksi ihmisen toimintaan ja organisatorisiintekijöihin tulisi kiinnittää huomiota turvallisuuden varmistamiseksi. Niin ikään havaittiin,että vakavampien onnettomuuksien lisäksi merkittävä osa häiriöistä, vioista ja tuotannonmenetyksistäoli ihmisten aiheuttamia tai ainakin ne olisi voitu estää, jos ihmiset olisivat toimineet optimaalisesti.29Varustamot ja laivat, kuten monet muutkin turvallisuuskriittiset organisaatiot on organisoitu hierarkkisesti.Nykyisin toiminta on monimutkaisissa organisaatioissa monesti niin hajautettua ja erilaisillasäännöillä ja toimintamalleilla ohjailtua, että sitä tosiasiaa, että organisaatioissa on juridisestitiettyjä vastuita, on vaikea mieltää. Perinteisten linjaorganisaatioiden sisään niitä tukemaan on perustettuasiantuntijaorganisaatioita. Vastuurakennetta näiden tukiorganisaatioiden osalta ei aina tiedosteta.Asiantuntijaorganisaatio saattaa toimia siinä uskossa, että linjaorganisaatio vastaa ja linjaorganisaatiovastaavasti siinä uskossa, että asiantuntijaorganisaatio vastaa, mikä on vaarallinen tilanne.Monimutkaiset rakenteet ja työprosessit voivat taas vähentää henkilöstön kokemusta työnsäturvallisuusvaikutuksesta. Samoin ne voivat vaikuttaa tunteeseen henkilökohtaisesta vastuusta. Turvallisuuson siis ikään kuin varmistettu niin moninkertaisesti, ettei kenenkään tarvitse henkilökohtaisestiottaa siitä vastuuta. Monissa käyttö- ja kunnossapito-organisaatioissa esiintyykin näkemyksiä,että noudattamalla ohjeita kirjaimellisesti, vapaudutaan henkilökohtaisesta vastuusta.Epävarmuuksiin suhtautuminen on selvästi toimialan kulttuurista riippuva asia. Valitettavan useinmerenkulkualan päätöksenteossa nojaudutaan pelkästään olemassa oleviin säädöksiin ja niidenmuodolliseen täyttämiseen. Merenkulussa on perinteisesti korkea riskinsietokyky ja voimakkaastihenkilökohtaisen epävarmuuden peittelemistä tukeva ns. tosimieskulttuuri, eivätkä merimiehet näinollen ole kovinkaan aloitteellisia turvallisuusasioissa. 30 Ongelmallista onkin se, että juridinen vastuuja vastuuntunteen rakentaminen edellyttäisivät, että epävarmuudet tuotaisiin esiin ja käsiteltäisiinavoimesti ja asianmukaisesti. Ainakin lähtökohtaisesti esimerkiksi kansallinen sähkölainsäädäntö(mm. sähköturvallisuuslaki (410/1996), sähköturvallisuusasetus (498/1996), kauppa - ja teollisuusministeriönpäätös sähköalan töistä (516/1996) ja sen muutos (1194/1999), työturvallisuuslaki(738/2002), SFS 6002 -sähkötyöturvallisuusstandardi) koskettaa – ainakin pääpiirteissään – myöslaivoja ja varustamoita.

31Nykytilanteessa merenkulkualalla vallitsevat käytännöt sisältävät kuitenkin runsaasti tulkinnanvaraisuuksiasiitä, missä määrin olemassa olevat määräykset laivoja ja niissä tapahtuvia toimintoja jamenettelyjä koskevat. Voidaan myös olettaa, että joissakin tapauksissa kyse on puhtaasti tiedonpuutteesta eli vastuuhenkilöt eivät tunne kaikkia tarvittavia työturvallisuuteen, sähkötyöturvallisuuteenja sähköturvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja vaatimuksia, joita edellytetään sähkölaitteidenkäyttöä ja huoltoa järjestettäessä. Puutteellisuudet ja laiminlyönnit turvallisuuden varmistavissatoimintatavoissa ja teknisissä ratkaisuissa ovat yleensä seurausta turvallisuuskulttuuriin liittyvistäongelmista. Mikäli turvallisuusasioita ei riittävästi priorisoida organisaatioiden toiminnan tavoitteissa,periaatteissa ja toimintatavoissa, heijastuu se käytännössä havaittavissa olevina puutteina ja laiminlyönteinä,jotka voivat johtaa vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin.Parhaimmillaan äärimmäisen tärkeä, mutta väärin käytettynä pahimmillaan hyvin vaarallinen elementti– sähkö – on hyvin keskeisessä roolissa merenkulkualan vaativaksi ja turvallisuuskriittiseksiluokitellussa ja monimutkaisiakin sähköisiä prosesseja sisältävässä toimintaympäristössä. Laivoissakäytettävän sähköjärjestelmän tehot ovat usein suuria ja kaikki tarvittava teho on tuotettava laivanomilla generaattoreilla. Pääosa laivan kriittisistä - turvalliseen ja ympäristöystävälliseen operointiinvaikuttavista – laitteista on sähköisiä ja normaalitilanteessa varsin pitkälle automatisoituja.Laivoilla sähköpalojen syttymiset johtuvat mm. liasta ja pölystä sekä tärinän aiheuttamasta sähköliitostenlöystymisestä. Löysään liitokseen syntyy vastusta, joka lämpenee ja ajan mittaan voi sytyttäätulipalon. Sähköpalojen osalta onkin erityisen tärkeää pitää sähkökeskukset ja -laitteet puhtaina sekähuolehtia, etteivät lika ja pöly pääse niihin. Myös liitosten määräaikaiset tarkastukset ja kiristyksetennaltaehkäisevät tulipalovaaraa. 31 Sähköjärjestelmän ylikuormittumisesta saattaa seurata jännitteentäydellinen häviäminen (black out). Mikäli aluksella on sähköongelmia, suurena riskinä on, ettäaluksesta tulee ohjailukyvytön ja näin voi aiheutua vakavia vaaratilanteita paitsi alukselle ja sielläoleville ihmisille myös meriympäristölle. Vaikka tässä on tarkasteltu asiaa lähinnä turvallisuusnäkökohdasta(mm. ISM -koodi), on näillä asioilla myös selkeät kaupalliset ja taloudelliset – useimmitenselkeän puoltavat – näkökohtansa.Sähköalalla maaorganisaatioissa työskentelevien keskuudessa toteutetussa tutkimuksessa selvisimuun muassa, että sähköalan ammattilaiset pitävät yleisimmin syynä sähkötyöturvallisuusriskeihinkiirettä tai jotakin ihmisestä johtuvaa syytä, kuten välinpitämättömyyttä tai huolimattomuutta. Mui-

32ta syitä olivat asenteet turvallisuutta kohtaan ja yksintyöskentely. Keskeisiä keinoja sähköalan ammattilaistensähkötyöturvallisuuden parantamisessa todettiin vastaavasti olevan: kiireen ja kiireentunteen poistaminen, asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla sekä yrityksensähkötyöturvallisuustason nykytilan selvittäminen. 32Kuitenkin laivasähkömies on usein aluksen ainoa sähköalan ammattilainen. Yhä useammissa laivoissamiehitystodistus sallii sähkömiehen vuorottelevan korjausmiehen kanssa. Näissä tapauksissaaluksen varustaja tai operoija päättää, kumpi tehtävän haltijoista aluksella kulloinkin työskentelee jamissä keskinäisessä suhteessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että monissa yhtiöissä ollaan niin sanotunsatunnaisesti kiertävän laivasähkömiehen varassa. Aluksilla ollaan näin ollen varsin kapea-alaisensähköosaamisen varassa, kun huomioidaan, että kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma sisältääviisi viikkoa ja konepäällystön koulutusohjelma neljä opintoviikkoa sähkö- ja automaatiotekniikkaa.Laivan sähköjärjestelmästä ja siihen liittyvistä töistä vastaavalla konepäälliköillä on usein varsinvaatimaton ja joskus jopa vallitsevaan tilanteeseen nähden puutteellinen osaaminen sähkötekniikastaja sähköön liittyvistä määräyksistä, kun merenkulkualan insinöörilläkin on sähköopintoja takanaanvain yhdeksän viikkoa.Sähkötekniikan osaamistason voidaan olettaa olevan vieläpä laskusuunnassa sen perusteella että,nykytilanteessa näyttää olevan kasvavana trendinä miehitystodistukset, joissa ei ole lainkaan sähkömiestäja vain jäänmurtajien miehitystodistuksissa edellytetään pakollisena sähkömestaria. Niinikään myönnettyjen, uusien pätevyyskirjojen määrä on laskussa ja pätevyyserivapauksien (dispanssien),vahvistetusta pätevyydestä poikkeamisten ja miehitystodistusten lyhytaikaisten muutostenmäärät ovat olleet viime vuosina selkeässä kasvussa. 33Työssäoppiminen on nykyisin merkittävä osa ammatillista koulutusta. Se on koulutuksen järjestämismuoto,jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla aidossa työympäristössä tavoitteellisesti,ohjatusti ja arvioidusti. Työssäoppimisen toteutuksesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Toteutukseensisältyy suunnittelua, opiskelijan ohjausta ja arviointia. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtävänäon huolehtia opettajien työelämäosaamisesta ja kouluttamisesta sekä työpaikkaohjaajienkouluttamisesta. Työpaikalla tulisi niin ikään kiinnittää erityistä huomiota opiskelijan ohjaukseen japalautteen antamiseen.

33Työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöllä tulisi varmistaa työssäoppimisen ja muunammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus, laatu ja ajantasaisuus. Koulutuksen järjestäjän vastuullaon huolehtia, että kaikilla alan toimijoilla on yhteinen käsitys työssäoppimisen järjestämisestä.Koulutuksen järjestäjän tulee myös huolehtia siitä, että opiskelija saa riittävästi ohjausta ja opetustatyössäoppimisen aikana ja että opettajilla ja muulla henkilöstöllä on edellytykset yhteistyölletyöelämän kanssa. 34Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta ja voimassa olevissa työturvallisuussäädöksissäon säädetty, 35 työturvallisuusasioissa noudatetaan mm. seuraavia lähtökohtia. Sopimuksessa työpaikallakäytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistäon kirjattava turvallisuuteen, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvät vastuut ja vakuutukset.Ennen työssäoppimisen aloittamista työnantajan ja koulutuksenjärjestäjän tulee varmistaayhdessä, että opiskelijalla on edellytykset tehdä ko. työtä ohjeita noudattaen, turvallisesti ja terveyttäänvaarantamatta. Koulutuksen järjestäjän on siis osaltaan taattava, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristööntoteutuu myös työssäoppimisjaksojen aikana. 36 Nykyisin (2009) käytössä olevansähkötöiden koulutusten työ-, sähkötyö- ja sähköturvallisuusvaatimuksia koskevan toimintaohjeenmukaan työssäoppimisesta vastaavan yrityksen arviointi tulee ohjeistaa ja toteuttaa em. ohjeidenmukaisesti. Yrityksen arvioinnissa tulee varmistaa, että kaikilla yrityksillä on palveluksessaan riittävätpätevyydet omaava sähkötöiden johtaja, joka vastaa kaikista sähkötyö- ja sähköturvallisuuteenliittyvistä asioista niistä erikseen säädetyllä tavalla. Työssäoppijan ohjaukseen tulee nimetä sähköalanammattihenkilö, jonka välittömässä valvonnassa työssäoppija on. 37Vaan miten nykytilanteessa lienee sähköturvallisuusvastuiden laita monilla merenkulkualan työssäoppimispaikoilla?Onko lähtötason riskiarvioinnit sähkön osalta suoritettu – entä muutosriskien arviointi?Ovatko vastuukysymykset selviä ja ovatko organisaatioiden toiminta- ja menettelytavatnykyajan säännösten ja standardien tasalla? Entä miten tiedonkulku ja valvonta eri toimijoiden keskensujuu?

344.3 Laivasähköalan työpaikat ja rekrytointitarpeetMerenkulkualan koulutus on vanhinta ammatillista koulutusta maassamme ja näin ollen myös yksivanhimpia kunnossapitoa kouluttaneita tahoja Suomessa. Alalle on Suomessa koulutettu henkilökuntaajo lähes 200 vuotta. Mielikuvissa merimiehet ovat henkilöitä, jotka ajavat alusta tai käyttävätaluksen koneita. Alusten henkilökunta muodostuu kuitenkin monien eri alojen osaajista, jotka huoltavatja kunnossapitävät suuren osan aluksen sisältämistä laitteista.4.3.1 LaivatyöKaupallisten alusten miehityksen vahvistamisesta säädetään aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestäja vahdinpidosta annetussa asetuksessa (1256/1997). Asetuksen 4 §:n mukaan laivanisännänon huolehdittava siitä, että aluksella on Merenkulkulaitoksen antama miehitystodistus ja ettäalus on miehitetty voimassa olevan miehitystodistuksen mukaisesti. Ennen kuin laivaväkeen kuuluvaottaa vastaan toimen aluksella, laivanisännän on varmistettava, että kullakin laivaväkeen kuuluvallaon toimeen vaadittava pätevyys.Asetuksen 6 §:n mukaan aluksen päällikön on huolehdittava siitä, että alus on miehitetty vallitsevatolosuhteet huomioon ottaen turvallisesti. Aluksessa tulee kuitenkin olla vähintään voimassa olevanmiehitystodistuksen mukainen miehitys. Aluksen miehityksen vahvistamisesta säädetään asetuksen10 §:ssä. Aluksen miehityksen vahvistaa Merenkulkulaitos. Aluksen miehitystä vahvistettaessa otetaanhuomioon turvallinen vahdinpito, aluksen koko ja tyyppi, aluksella kuljetettavat lastit, aluksenkoneteho ja koneiston automaatioaste, aluksen yleinen varustelutaso, huolto ja kunnossapito, liikennealue,matkustajamäärä, ruokahuolto ja puhtaanapito sekä aluksella annettava koulutus. Lisäksialuksen miehitystä vahvistettaessa tulee erityisesti ottaa huomioon, että aluksella on riittävä miehityskäyttämään aluksen pelastusvälineistöä, palontorjuntalaitteistoa ja muuta turvallisuuslaitteistoasekä hoitamaan aluksen hälytysluettelossa määrättyjä tehtäviä. Niin ikään miehitystä vahvistettaessatulee ottaa huomioon sosiaalisten tekijöiden välillinen vaikutus turvallisuuteen. Ennen aluksen miehityksenvahvistamista Merenkulkulaitoksen tulee pyytää miehityshakemuksesta työsuojeluviranomaisenja asianomaisten valtakunnallisten merenkulun työmarkkinajärjestöjen lausunto sekä mahdollisuuksienmukaan kuulla kyseisen aluksen laivaväkeä. Vahvistettuun miehitykseen voi hakeamuutosta miehitysasetuksen 12 §:n mukaisesti. 38

35Merimiesten työsuhteiden ehdot poikkeavat muista työsuhteista ja niistä säädetään merimieslaissa.Lakia sovelletaan työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella tekee suomalaisessa aluksessa taityönantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla. Merimiesten työajoista säädetään ulkomaan liikenteenosalta merityöaikalaissa ja kotimaan liikenteen osalta työajasta kotimaanliikenteen aluksissaannetussa laissa. Merimiesten vuosilomista on säädetty erikseen merimiesten vuosilomalaissa.Aluksen miehityksestä, laivahenkilökunnan pätevyydestä sekä vahdinpidosta aluksella on säädettyerikseen, muun muassa kansainvälisiin yleissopimuksiin pohjautuvien meriturvallisuus- ja ympäristönsuojelutavoitteidenvuoksi. Myös merimiesten terveydelliset vaatimukset ovat keskimäärin tiukemmatkuin useimmissa muissa ammattiryhmissä.Merialan tarjolla olevat työpaikat ovat useimmiten sijaisuuksia, vaihdellen pituudeltaan matkustajalaivojenmuutamasta päivästä, rahtialusten muutamiin viikkoihin tai jopa kuukausiin. Vakituisettyöpaikat varustamot täyttävät yleensä jo pidempään sijaisuuksia tehneillä. Merenkulkualan työpaikkojentäyttö tapahtuu usein varsin kiireellisesti ja yleensä vapaita työpaikkoja ei juuri ole näkösällä.Laivasähkömies on usein aluksen ainoa sähköalan ammattilainen ja hän huoltaa ja kunnossapitääaluksen sähkö- ja automaatiojärjestelmiä. Hänen on tunnettava laivan kaikki sähköjärjestelmät generaattoreistaohjauslaitteisiin, sekä tele- ja turvallisuusjärjestelmiin. Laivasähkömiehet ovat ammatillisiamoniosaajia, sillä yleensä heiltä edellytetään kansi- ja konepuolen tehtäviin osallistumista janäin ollen myös mekaanisista taidoista on heille apua.Sähkömestari vastaa konepäällikön alaisena suuritehoisella sähkökäytöllä varustetun aluksen sähköjärjestelmistäyksin tai tarvittaessa laivasähkömiehen avustamana. Sähkömestarit hoitavat yleensämyös sähköpuolen varaosien hankinnan. Sähkömestareita työskentelee jäänmurtajissa sekä suurissamatkustaja-, jäähdytys- ja tankkilaivoissa. Miehitystodistuksissa kuitenkin edellytetään sähkömestareitapakollisina vain dieselsähköisellä koneistolla varustetuilla jäänmurtajilla ja merentutkimusaluksella.39Viime vuosina on ollut kova kysyntä ja ajoittaista pulaakin ammattitaitoisista merenkulkijoista jaerityisesti merenkulun kunnossapidon ammattilaisista, joihin laivasähkömiehet ja sähkömestarit39

36kuuluvat. Tämä pula on ollut nähtävissä jo ainakin vuosikymmenen ajan. 40 Jos Suomen kauppalaivastonkoko pysyy ennallaan tai lähtee kasvuun, on odotettavissa, että huoltotöiden tekijöiden niinkansalliset kuin kansainväliset vaatimukset täyttävän työvoiman kysyntä edelleen kasvaa.Kauppalaivaston ja jäänmurtajien lisäksi myös merenkulun hallinnossa sekä Merivoimien ja Rajavartiolaitoksenaluksilla on laivasähköalaan liittyviä osaamistarpeita. Alan osaamisella on lisäksimerkittävää kansainvälistä vaikuttavuutta, koska suomalaisia laivasähkömiehiä ja sähkömestareitapalvelee runsaasti mm. ulkomaalaisilla risteilyaluksilla sekä meriteollisuuden asennus-, huolto-,kunnossapito- ja asiantuntijatehtävissä.4.3.2 Meriteollisuus ja siihen liittyvät liiketoiminta-alueetMeriteollisuus on yksi Suomen kansainvälisimmistä teollisuudenaloista. Se muodostuu telakoista javerkostoyrityksistä, kuten suunnittelutoimistoista, kokonais-, järjestelmä-, laite- ja materiaalitoimittajistasekä offshore -teollisuudesta. Laivatyön ohella laivasähköalan osaajat ovat haluttuja työntekijöitämyös telakoilla alusten asennus-, asiantuntija-, työnjohto- ja varustelutehtävissä sekä meriteollisuudenyrityksissä asennus-, käyttöönotto- ja huoltotöissä. Telakoilla laivasähköasentajan työtvaihtelevat kaapeleiden vetämisestä muun muassa laivan valaistusjärjestelmien, sähkömoottoreiden,generaattoreiden, sekä säätö- turvallisuus- ja ohjauslaitteiden asentamiseen. Kone-, varustelu-, sähkö-,putki-, sisustus- ja ilmastointiasentajat ovat esimerkkejä niistä ammattinimikkeistä, joiden tarvetulevaisuudessa on ilmeinen. Kone- ja metallituoteteollisuuden tekniikan alan toisen asteen tutkinnonsuorittaneiden rekrytoinneista noin 15 prosenttia on sähköalan tutkinnon suorittaneita. Toimialapalkkaa tulevaisuudessa myös runsaasti työnjohtajia ja työnsuunnittelijoita. 41Laivanrakennuksen lisäksi myös esimerkiksi huoltotöiden pitää toimia kunnolla aluksen valmistumisenjälkeenkin. Laivankorjausalalla telakointi- ja korjaustarve kasvavat jatkossa liikenteen ja liikenteessäolevien alusten lisääntyessä. Venäjän liikenteen kasvun uskotaan tuovan kysyntää suomalaisellekorjaustelakoille. Erikoistuminen ja sen lisääntyminen on ollut keskeinen trendi Suomenmeriklusterissa kaikilla päätoimialoilla viime vuosien aikana. Kilpailukykyään parantaakseen jatuotantoaan tehostaakseen yritykset keskittyvät tuottamaan juuri sitä tuotetta tai palvelua, jossa niidenosaaminen on kaikkein parasta. Globalisaation myötä poltto- ja raaka-aineiden sekä tavaroiden40

37merikuljetukset lisääntyvät, mikä hyödyttää suoraan varustamotoimintaa ja satamatoimintoja, muttaluonnollisesti myös meriteollisuutta kasvavan alustarpeen kautta. 42Merkittävä kehityssuunta on ollut palvelun roolin korostuminen. Merialan jatkuvasti teknistyessämyös meriteollisuuden kansainvälisen laitteiden ja laitteistojen huolto- ja kunnossapitotoiminnanvoidaan odottaa jatkavan kasvuaan. Palvelu on parhaimmillaan ennakoivaa kunnossapitoa, jolla koneetja järjestelmät pidetään jatkuvasti käynnissä. Niiden vioituttua tai rikkoonnuttua tarvitaan nopeitahuolto- ja varaosapalveluita, koska katkot voivat pysäyttää koko liikenteen, mistä syntyy laitteenomistajan lisäksi usealle muulle osapuolelle tappioita. Käytännössä palvelua on tarjottava paikallisestija välittömästi koneiden laatumaineen ylläpitämiseksi. 434.3.3 Laivasähköalan osaajien muut työmarkkinatSuomessa on totuttu siihen, että koneet toimivat ja laitteet ovat hyviä ja että myös kunnossapitoalanosaajat ovat perinteisesti olleet maailman huipputasoa. Sähkökunnossapidon osaajia kaivataan työmarkkinoillasiis yleisemminkin. Kunnossapidon merkitys teollisuuden tuotantolaitosten käyttövarmuudelleja kotimaisen tuotannon kilpailukyvylle on suuri. Suomalaisten yritysten uusinvestoinnitsuuntaavat enenevässä määrin ulkomaille, jolloin kotimaan uusasennukset harvenevat ja tännejää enemmän vanhenevaa tuotantokoneistoa. Kunnossapitoalan samalla automatisoituessa osaamisvaatimuksetkasvavat kiihtyvällä nopeudella, koska enää ei riitä se, että ikääntyvä konekanta pidetääntoimintakuntoisena. Se on pidettävä myös kilpailukykyisenä, jotta pystymme vastaamaan tuotantokustannuksiltaanhalvempien maiden asettamiin haasteisiin. Myös suurten ikäluokkien siirtyminenpois työelämästä lähivuosina näkyy kunnossapitoalalla. Myös merenkulkualan sähköpuolenkoulutuksen saaneista merkittävä osa työskentelee mm. maavoimalaitoksilla sekä teollisuuden jakiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä. 44

385 Laivasähköalan koulutus5.1 Laivasähköalan koulutuksen historia ja nykytilaLaivasähköalan koulutus alkoi, kun merenkulun ammattikoulutus laajeni 1960-luvulta alkaen pitkänhistorian omaavan merenkulkualan päällystökoulutuksen rinnalle ja myös miehistötason opetus siirtyienenevässä määrin merimiesammattikouluihin vastuulle. Alkuvaiheessa laivasähkömiehiksiopiskelevilta edellytettiin 18 vuoden ikää ja joko kaksivuotista ammattikoulun sähkömieslinjankäymistä tai kahden vuoden kokemusta sähkötöistä. Laivasähkömiehen opintolinjan kesto 1970-luvulla oli kolme lukukautta eli käytännössä 1,5 vuotta. 45 Hajanaiset opetussuunnitelmat kerättiin1980-luvun alkupuolella koulutuslinjoiksi ja opetussuunnitelmiin lisättiin yleissivistäviä aineita.Laivasähkömieskoulutuskin muuttui kaksivuotiseksi, kun peruskoulupohjainen ammatillinen koulutusjärjestettiin laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, joiden puitteissa koulutus eriytyi vuoden mittaisen yhteisenyleisjakson jälkeen useammaksi vaihtoehtoiseksi erikoistumislinjaksi. Yleisjakson valittuaanopiskelija oli valinnut haluamansa koulutusalan, mutta ei vielä koulutusastetta (toinen aste/ korkeaaste),eikä tiettyyn koulutusammattiin johtavaa erikoistumisjaksoa.Laivasähkömieskoulutuksen pääsyvaatimukset muuttuivat siten, ettei enää vaadittu aiempaa sähköalankoulutusta tai kokemusta koulutukseen pääsemiseksi. Samalla peruskoulupohjaisen kouluasteenkoulutuksen pituudeksi tuli ilman työharjoitteluja kolme vuotta ja ylioppilaspohjaisen koulutuksenpituudeksi vastaavasti kaksi vuotta. Vuosina 1994–2000 laivasähkömiehen koulutuksen pituusoli 120 opintoviikkoa. Laivasähkömieskoulutuksen sisällyttäminen toisen asteen koulutusuudistuksessamerenkulkualan perustutkintoon vuonna 2000 säilytti 120 opintoviikon laajuuden.Merenkulkualan perustutkinnon laivojen sähkökäytön koulutusohjelman tavoitteena on valmistaalaivasähköasentajan tutkintoon, jonka myötä saavutetaan STCW -yleissopimuksen mukainen kansijakonevahtimiespätevyys sekä kansallisen aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidostaannetun asetuksen (1256/1997) mukainen pätevyys toimia laivasähkömiehenä aluksella.Laivasähköasentajan koulutuksen tavoitteena koulutuksen ja työelämän edustajien näkemyksenmukaan on: Antaa laaja-alaiset perustiedot sähkölaitteiden huollosta ja kunnossapidosta.

39 Luoda hyvät tiedonhankinta- ja tiedonkäsittelytaidot. Työ- ja meriturvallisuuden merkityksen ymmärtäminen laivasähkömiehen työssä. Antaa valmiudet itsenäiseen, vastuulliseen ja kustannustietoiseen työskentelyyn. Taata riittävä kielitaito huoltodokumenttien käsittelyyn ja päivittämiseen.5.2 Laivasähköalan koulutusta antavat ammatilliset oppilaitoksetRauman ammattiopisto tarjoaa ainoana oppilaitoksena suomenkielistä ja Ålands sjömansskola vastaavastiainoana oppilaitoksena ruotsinkielistä laivasähköasentajan koulutusta. Molemmilla oppilaitoksillaon myös näyttötutkintotodistuksen anto-oikeudet.Ahvenanmaalla ruotsinkieliseen laivasähköasentajakoulutukseen hakeneista, lähes kaikki tulevatsuoraan peruskoulusta. ja ovat iältään keskimäärin 16-vuotiaita opinnot aloittaessaan.Raumalla suomenkielisenä toteutettavaan koulutuksen hakeutuvien tausta ja ikärakenne on moninaisempi.Noin puolet opiskelijoista tulee sielläkin peruskoulusta, mutta vastaavasti noin puolellakoulutukseen hakeutuneista on taustana, lukio, toisen asteen ammatillinen koulutus joko sähköalaltatai muulta opintoalalta tai keskeytetyt ammattikorkeakouluopinnotLaivasähköalan koulutustarjonta ja aloituspaikat Ov¹ Alpa²Rauman ammattiopistoSähkökäytön koulutusohjelma (laivasähköasentaja) 120 18Ålands sjömansskolaInriktning för eldrift (fartygselektriker) 120 12Taulukko 1. Laivasähköasentajakoulutuksen koulutustarjonta ja aloituspaikat. (¹Ov = opintoviikko;² Alpa = aloituspaikat). Lähde: Alan koulutusyksiköiden antamat tiedot.

401211101098777865656 642232 202001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008Rauman ammattiopistoÅlands sjömansskolaKuva 2. Laivasähköasentajan tutkinnon suorittaneet vuosina 2001-2008. Lähde: Alan koulutusyksiköidenantamat tiedot.5.3 Laivasähköalan tutkintorakenne, opetussuunnitelmat ja pätevyyskirjatMerenkulkualan ammatillisissa oppilaitoksissa tarjotaan peruskoulu- ja ylioppilaspohjaista nuortenammatillista peruskoulutusta sekä aikuiskoulutusta, joiden tarkoituksena on johtaa siihen, että tutkinnonsuorittanut saa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella opintoja vastaavan pätevyyskirjan.Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen haetaan yleensä ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteishaunkautta. Koulutukseen voi hakea, jos on suorittanut hyväksytysti perusopetuksen tai sitävastaavat opinnot. Ylioppilaille suunnattuun koulutukseen haetaan lukion päättötodistuksella. Aikuiskoulutusei ole mukana yhteishaussa, vaan haku tapahtuu suoraan oppilaitoksiin. Opiskelupaikanvastaanottavien on esitettävä merimieslääkärintodistus ennen opiskelupaikan vastaanottamista.Merenkulkualan ammatillinen peruskoulutus johtaa perustutkintoon, joka on 120 opintoviikon laajuinen.Tutkinnon yleistavoitteena on sellainen ammatillinen aluksen käytön, huollon ja kunnossapidonperusosaaminen, että tutkinnon suorittanut saa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella

41suorittamansa koulutusohjelman opintoja vastaavan, asetuksen 46 mukaisen pätevyyskirjan ja voialoittaa työskentelyn aluksella tai muissa sellaisissa tehtävissä, joihin tarvitaan edellä mainitun asetuksenmukaista pätevyyttä tai osaamista.Tutkinnon ammatillista ydinosaamista on meri- ja alusturvallisuuden ylläpitäminen ja aluksen käyttökansainvälisten sekä kansallisten säädösten ja määräysten edellyttämällä tavalla. Toinen ammatillinenydinosaamisen alue on aluksen tehokas käyttö, kunnossapito ja huolto. Tutkinnon suorittamiseenkuluva aika vaihtelee yksilöllisen etenemisväylän, aiempien opintojen ja mahdollisen työkokemuksenmukaan.Merenkulkualan perustutkinto sisältää neljälle merenkulun koulutusohjelmalle yhteisen osan, johonkuuluvat tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot. Yhteiseen osaan sisältyy navigaation ja laivakonetekniikanlisäksi turvallisuuden ja hätätilannetoiminnan perusteet (ns. Basic Training) sekätyössäoppimista koulu- ja kauppa-aluksilla erityisen harjoittelukirjan mukaisesti. Tutkinnon yhteisetammatilliset opinnot antavat alan perusosaamisen ja opiskelija voi hakea Merenkulkulaitokselta ensimmäistäns. vahtimiehen pätevyyskirjaa ja tämän jälkeen ensimmäistä työsuhdetta merellä.Erikoistuminen eri merenkulkuammatteihin alkaa tutkinnon yhteisten ammatillisten opintojen jälkeen,toisen vuosikurssin alussa. Merenkulkualan perustutkinnon tutkintonimikkeitä ovat korjaaja,vahtiperämies, vahtikonemestari ja laivasähköasentaja.Merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman rakenne ja sisältö ilmenevät tarkemminseuraavan sivun kaaviosta.46

42OpinnotAmmatillisetopinnotMerenkulkualanammatilliset perusopinnotSähkökäytön koulutusohjelmaLaajuus Huomautus90 ov25 ov Sisältävät vahtimiesopinnot 15 ov ja työssäoppimista 10ov sekä vahtimiestason näytöt.65 ov Ammatilliset opinnot 65 ov, sisältäen 10 ov työssäoppimistasekä opinnäytetyön ja ammattiosaamisen näytöt.Sähkötekniikka (6 ov), elektroniikka (12 ov), sähkökoneet ja-laitteet (7 ov), hälytys- ja valvontalaitteet (5 ov), laivaautomatiikka(11 ov), laivojen sähkö- ja konekäytöt (7 ov),navigointi- ja viestintälaitteet (5 ov), ammattienglanti (2 ov)ja työssäoppiminen (10 ov).Lisäksi ammattiosaamisen näytöt ovat osa ammatillista peruskoulutustaYhteiset opinnot 20 ov Opintokokonaisuus, pakolliset, 16 ov:Äidinkieli (4 ov), toinen kotimainen kieli (1 ov), vieras kieli(2 ov), matematiikka (3 ov), fysiikka ja kemia (2 ov), yhteiskunta-,yritys- ja työelämätieto (1 ov), liikunta, terveystieto(1 ov), taide ja kulttuuri (1 ov).Opintokokonaisuus, valinnaiset, 4 ov:Valinnaisina yhteisinä opintoina tarjotaan mm. ruotsin jaenglannin kielen kursseja, liikunnan kursseja, tieto- ja viestintätekniikankursseja, matematiikan kursseja, fysiikan jakemian kursseja sekä merimiehen yritystiedon kurssia. Laivojensähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan onopetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan valittavavastaavasti kaksi vähintään yhden opintoviikon kurssiamatemaattis-luonnontieteellisiä opintoja.

43Vapaasti valittavatopinnot10 ov Voivat sisältää ammatillisia, yhteisiä tai lukio-opintoja.Yhteensä 120 ov 1 ov = opintoviikko = opiskelijan 40h opiskelua, josta keskimäärin28-30 h on varsinaista kontaktiopetusta. 40 ov vastaanoin yhtä lukuvuotta.Kaavio 4. Merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman nykyinen sisältö ja rakenne.Nykyisin merenkulkualalla pääsääntönä on ollut, että lukion suorittaneille tai siirryttäessä muistaammatillisista opinnoista merenkulkualan toisen asteen opintoihin tunnustetaan (hyväksiluetaan)vähintään suoritetut yhteiset opinnot (16 ov) ja vapaasti valittavat opinnot, mikäli niistä ei määrätätoisin merenkulun perustutkinnon (2004) opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteissa. Nykytilanteessapoikkeukset edellä mainittuihin kohtiin muodostavat seuraavat kurssit / opintokokonaisuudet: Yhteisiin opintoihin kuuluva vieraat kielet / englanti (1 ov), joka kaikkien on tentittävä. Tätäedellyttävät ammatillisen peruskoulutuksen ja näyttötutkinnon perusteiden merenkulkualan perustutkintoakoskevat opintojen (vieras kieli 2 ov) tavoitteet ja keskeiset sisällöt, sekä STCW95 -yleissopimuksessa määritelty vaadittava osaaminen (A-II/4, B-II/4). Yhteisiin opintoihin kuuluva liikunta (1 ov), josta kaikkien on suoritettava vähintään uintitesti,jossa opiskelijan on osattava uida 200 metriä yhtäjaksoisesti ja hänellä on oltava hätätilannetoiminnanvaatima riittävä kunto. Tätä edellyttää ammatillisen peruskoulutuksen ja näyttötutkinnonperusteiden merenkulkualan perustutkintoa koskevat opintojen (liikunta 1 ov) tavoitteetja keskeiset sisällöt. Yhteisten opintojen valinnaisten opintokokonaisuuksien osalta, merenkulkualan perustutkinnonopetussuunnitelman perusteisiin on eri koulutusohjelmiin kirjattu pakollisia vaatimuksia opiskelijanvalinnoista. Esimerkiksi sähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan on sen mukaanvalittava vähintään kaksi yhden opintoviikon kurssia matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja.Sähkökäytön koulutusohjelman suorittaneella on merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja javahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen muutoksen, 47 sitä vastaavan EU-direktiivin 48

44ja suomalaisen asetuksen 49 mukainen kansi- ja konevahtimiehen pätevyys sekä pätevyys toimia laivasähkömiehenäaluksella. Laivasähkömiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan vähintään 18vuoden ikä sekä laivasähkömiehen koulutus. Laivasähkömiehen pätevyyskirja on voimassa toistaiseksi.Perustutkinnosta valmistuttua voi siirtyä suoraan työelämään tai jatkaa opintoja esimerkiksi ammattikorkeakoulussatai yliopistossa, joihin koulutus antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden.TelakatTeollisuudenkunnossapitoMerityöMuu meriteollisuusKiinteistösähkötyötMuutTyökokemus, ammatillinen kehittyminenJatkoopinnotSähkö-/ automaatiotekniikaninsinööri(AMK)TelakatTeollisuudenkunnossapitoMerityöMuu meriteollisuusKiinteistösähkötyötVahtikonemestari/merenkulkualaninsinööri (AMK)Laivasähköasentajan perustutkintoKuvio 5. Raumalta vuoden 1998 jälkeen valmistuneiden laivasähkömiesten kokemus- ja haastatteluperäinensijoittuminen jatko-opintoihin sekä työelämään tutkinnon suorittamisen jälkeen sekätyökokemuksen ja ammatillisen kehittymisen myötä.5.4 Muunto- ja aikuiskoulutuksetMuuntokoulutus on useimmiten erillisrahoitettua poikkeuskoulutusta, jossa huomioidaan joustavastiopiskelijoiden aiempi koulutus ja työkokemus. Sillä voidaan lyhyellä aikajänteellä joustavasti kohottaapaitsi alalla jo toimivien koulutus- ja pätevyystasoa, myös parantaa muuttuvassa työmarkkinatilanteessaolevien, ja esimerkiksi lähialoilta (esim. sähköala) koulutusalalle rekrytoituvien mahdollisuuksiauusiin ja joustaviin avauksiin merenkulkualan työmarkkinoilla.

45Laivasähköasentajan perustutkintoon johtavassa koulutuksen opiskelijamäärissä ja valmistuneidenmäärissä on merkittävää vuosittaista vaihtelua. Nuorisoasteen koulutuksesta valmistuvien välitöntätyöelämään siirtymistä hidastaa mm. monessa tapauksessa asevelvollisuuden suorittaminen ja alantyökokemuksen puuttuminen.Rauman ammattiopistolla on yli kymmenen vuoden kokemus aikuiskoulutuksena toteutetuista laivasähköasentajanmuuntokoulutuksista. Myös Ahvenanmaalla on järjestetty 2000-luvulla yksi laivasähköasentajantutkintoon tähtäävä aikuiskoulutus. Työvoiman kysyntään onkin pystytty toistaiseksivastaamaan jokseenkin tyydyttävästi lähinnä näiden aikuis- ja muuntokoulutusten ansiosta.Koulutukseen otettavien koulutustaustat ja työkokemukset vaihtelevat, mutta yhdistävänä tekijänäkaikilla on aiempi sähköalan koulutus tai tutkinto, riittävät alan perustiedot sekä koulutustaustastariippuen 1-6 vuotta sähköalan / sähkövoima-alaan perehdyttävää työkokemusta tutkinnon tai koulutuksenjälkeen. Lisäksi on oltava merimieslääkärin antama todistus kelpoisuudesta kansipalveluun.Koulutus muodostuu seuraavista moduuleista: Basic Training (hätätilanteiden peruskoulutus). Laivasähkötekniikan täydennyskoulutus ja näytöt. Vahtimiehen valmentava koulutus ja näyttö. Ohjattu harjoittelu laivalla, ellei opiskelijalla ole jo aikaisempaa vastaavaa työkokemusta.

46Taulukko 6. Laivasähköasentajan muunto- tai aikuiskoulutuksen suorittaneet vuosina 2001-2009.Lähde koulutusyksiköiden antamat tiedot.1601401371201008060556040201914 1423 20 2002000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008Taulukko 7. Merenkulkulaitoksen vuosina 2000-2008 myöntämät ja/tai uusimat laivasähkömiehenpätevyyskirjat. Vuosina 2000-2002 kaikki pätevyyskirjat uusittiin STCW –yleissopimuksen vuoden1995 revision tultua voimaan 1.2.2002 lukien. Laivasähkömiehen pätevyyskirja on voimassa toistaiseksi.Lähde: Merenkulkulaitos.

475.5 AmmattikorkeakoulutSähköalan insinööriksi voi opiskella useimmissa monialaisissa ammattikorkeakouluissa. Pohjakoulutukseksiammattikorkeakouluun käy lukio tai toisen asteen ammatillinen koulutus. Lähes kaikkiinammattikorkeakoulujen koulutusohjelmiin järjestetään valintakoe. Laivasähköalalla suunnattua erikoiskoulutustaon tarjolla ruotsin kielellä Maarianhaminassa ja suomen kielellä Satakunnan ammattikorkeakoulussa.Ahvenanmaan korkeakoulussa (Högskolan på Åland) voi ruotsin kielellä opiskella merikapteeniksimerikapteenin koulutusohjelmassa, merenkulkualan insinööriksi konetekniikan koulutusohjelmassatai insinööriksi sähkötekniikan koulutusohjelmassa, erikoistuen laiva-automaatioon ja merenkulkujärjestelmiin.Sähkötekniikan koulutusohjelman opiskelijat valmistuvat AMK -insinööreiksi ja laiva-automaationkoulutusohjelman päättyessä ja praktiikan suoritettuaan heillä on mahdollisuus hakeaMerenkulkulaitokselta sähkömestarin pätevyyskirjaa ja sen myötä toimia sähkömestarina aluksilla.Lain mukaan Suomessa sähköasennustöitä saa tehdä vain sähkötöiden johtajan valvonnassa.Käytönjohtaja vaaditaan mm. tehtaissa, rakennuksissa ja laivoissa, joissa sähkön jakelujärjestelmänkapasiteetti on suuri. Sähkötekniikan tutkinnolla, riittävällä työkokemuksella ja sähköturvallisuustutkinnonsuorittamalla on mahdollisuus hankkia eriasteiset, lakisääteiset sähköpätevyydet. Pätevyydenhankkinut insinööri on oikeutettu toimimaan käytönjohtajana ja sähkötöiden johtajana. 50Opintojen laajuus on 240 opintopistettä ja ne kestävät keskimäärin neljä vuotta. Koulutus alkaa jokatoinen vuosi. Edellisen kerran se alkoi syksyllä 2008 ja seuraava koulutus alkaa vastaavasti syksyllä2010. Sähkötekniikan koulutusohjelmassa on vuosittain keskimäärin 25 opiskelijaa, joista noin puoleton tullut Ahvenanmaan ulkopuolelta. Valmistuneiden määrä on ollut vuositasolla keskimäärin 2-3. 51Satakunnan ammattikorkeakoulun tekniikan ja merenkulun toimialalla on aloitettu sähkömestarikoulutusvuonna 2006. Koulutuksen toteutus poikkeaa ahvenenmaalaisesta siten, että normaaliasähkötekniikan insinöörin AMK -tutkintoa suorittavat opiskelijat voivat opintojensa kuluessa sopivallaopintomoduulivalinnalla hankkia myös laivojen sähkömestarin pätevyyteen tarvittavat opinnot.Koulutuksessa ei kuitenkaan käsitellä erityisesti laivojen sähköjärjestelmiin liittyviä asioita.50

48Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat suorittavat merenkulun koulutusohjelmassa merenkulunhenkilöturvallisuus- ja alusturvallisuusmoduulit, jotka sisältävät mm. laivateoriaan, alusturvallisuuteenja vahdinpitoon sekä hätätilannetoimintaan liittyvät opinnot ja suorittavat työssäoppimistasähkömestarin pätevyyskirjan edellytysten mukaisissa sähköalan tehtävissä erityisen harjoittelukirjanmukaisesti. Sähkömestarikoulutuksen suorittajia on tällä hetkellä muutamia, mutta yhtäänopiskelijaa ei ole koulutuksesta vielä valmistunut. Laivojen sähkömestaritehtäviin tähtäävääkoulutusta ei kuitenkaan ole markkinoitu kuin Satakunnan ammattikorkeakoulun sisällä sen omillepääosin käynnissäpito- sekä automaation suunnittelu- ja tuotekehitystehtäviin tähtääville sähkötekniikanopiskelijoille. Suuntautumisiin voi moduulivalinnalla sisällyttää myös riittävän määrän sähkövoimatekniikanopintoja, jotka tarvitaan lakisääteisten käytönjohtajana ja sähkötöiden johtajanatoimimiseen edellytettävien sähköpätevyyksien saamiseen.Sähkömestarinkirjan saamiseksi vaaditaan: Sähkömestarin koulutus. Vähintään 12 kuukautta palvelua sähköalan tehtävissä, josta vähintään kuusi kuukautta tulee ollapalvelua joko laivasähkömiehenä tai laivasähköasennustehtävissä.Miehitys- ja pätevyysasetuksessa 52 ei erityisesti määrätä sähkömestarin koulutuksesta. Aiemminsähkömestarinkirjaan oikeuttavana koulutuksena oli ja edelleenkin hyväksytään 240 opintopisteenlaajuisen sähköalan AMK -insinöörikoulutuksen lisäksi myös aiemmat sähköalan teknikko- tai insinöörikoulutukset.Laivalla sähkömestari kuuluu konepäällystöön, mutta sähkömestarin pätevyyskirja ei kuitenkaanole STCW -yleissopimuksen alainen pätevyyskirja. Sähkömestarinkirja on voimassa viisi vuotta japätevyyskirjan haltijan katsotaan säilyttäneen ammattipätevyytensä, jos hänellä on edeltävien viidenvuoden aikana vähintään vuosi hyväksyttävää meripalvelua konepäällystötehtävissä. Mikäli vaadittavaameripalvelua ei ole, pätevyys on uudistettava täydennyskoulutuksen kautta. Tähän ei kuitenkaanole olemassa varsinaista toimintamallia.52

4943332222111100 0 0 0 0 0 0 02 0 0 1 2 0 0 2 2 0 0 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 0 0 6 2 0 0 7 2 0 0 8H ö g s k o la n p å Å la n d S a ta k u n n a n a m m a ttik o rk e a k o u luTaulukko 8. Ammattikorkeakouluista valmistuneet sähkömestari-insinöörit vuosina 2004-2008.Lähteet: Satakunnan ammattikorkeakoulu ja ASUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå.50454035302520151050454325201515138662 230 0 0 112000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008Sähkömestari, myönnetty Sähkömestari, uusittuTaulukko 9. Merenkulkulaitoksen vuosina 2000-2008 myöntämät ja uusimat sähkömestarin pätevyyskirjat.Vuosina 2000-2002 kaikki pätevyyskirjat uusittiin STCW –yleissopimuksen vuoden1995 revision tultua voimaan 1.2.2002 lukien. Sähkömestarin pätevyyskirja on voimassa viisi vuottaja uusittava tämän jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2001 myönnetyt pätevyyskirjat ovat siis erääntyneetuusittaviksi vuonna 2006. Lähde: Merenkulkulaitos.

505.6 Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutusLaivasähköalan toimintamallina näyttäisi olevan, että oppilaitoksessa annettavaan pohjakoulutukseenkuuluu perusosaaminen, kielitaito ja yleistekninen laaja-alaisuus. Vastaavasti yritysten vastuullaon oman yrityksen tarvitsema täsmäkoulutus niin käytettävään teknologiaan kuin yrityskulttuuriinliittyvillä alueilla.Oppilaitoksilla ei ole nykytilanteessa mahdollisuuksia, eikä resursseja laivasähköalan lisä- ja täydennyskoulutuksentoteuttamiseen, vaan se on pääosin laitevalmistajien tai – maahantuojien toteuttamaajärjestelmä-, käyttö- ja laitekoulutusta sekä viranomaisten tai koulutusyksiköiden järjestämääSFS-standardikoulutusta. Vastaavasti laivasähköalan ammattilaisten taholta osaa varustamoista kritisoitiinsiitä, että he ovat täysin unohtaneet sähköalan pätevöittämis- ja ajantasaistamiskoulutustarpeet.Kaksi keskeistä haastetta ja samalla mahdollisuutta laivasähköalankin aikuis- ja täydennyskoulutustoiminnalleovat, että työvoimapulan korostuessa koulutuksen kysyntä kasvaa lähinnä aikuisten lisäkoulutuksessa,kun peruskoulutuksen kautta saatava työvoima ei riitä, ja sitä on saatava uudelleenkoulutuksellamuilta aloilta. Lähialoilla – mm. telakkateollisuudessa - käytetään taas runsaastiulkomaista työvoimaa, jonka ammattitaito tulee voida jatkossa päivittää osana ammatillista aikuiskoulutusta.5.7 TiedekorkeakoulutSähköalan diplomi-insinööriksi voi opiskella viidessä yliopistossa. Diplomi-insinöörit voivat sijoittuaesimerkiksi tutkimus- ja kehitystyöhön tai käytännönläheisempiin tehtäviin aina mikroelektroniikastaja matkaviestimistä sähköenergian tuotantoon. Akateeminen tekniikan opiskelu onpaitsi luentojen ja kirjallisuuden myötä teoreettisempaa. Harjoitustyöt tuovat toki mukaan myöskäytäntöä ja viimeistään opintojen loppuvaiheessa tutustutaan käytännön työelämään diplomityöntekemisen puitteissa.Myös akateemisen jatkotutkinnon suorittaneista on kysyntää niin teollisuudessa, koulutuksessa kuinakateemisessakin maailmassa. Teknis-tieteellisen perustutkinnon (diplomi -insinööri) suorittamisenjälkeen tutkimustyötä on mahdollista jatkaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten akateemisessa ym-

51päristössä yhtä hyvin kuin teollisuuden soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Perustutkintoaylempi koulutus, kuten tekniikan lisensiaatti tai tohtori, avaa mahdollisuuksia urakehitykseenja on usein myös perusedellytys esim. yritysten ja korkeakoulujen vaativissa tuotekehitys- jatutkimustehtävissä sekä ammattikorkeakoulujen yliopettajatehtävissä.5.8 Laivasähköalan opetushenkilöstöAmmatillisen koulutuksen järjestelmä ei ole enää stabiili, eikä se nykytilanteessa säily pitkiä aikojamuuttumattomana, vaan on altistunut jatkuvalle muutokselle. Koulujen tärkein voimavara ovat kuitenkinedelleen sen opettajat ja heidän tietotaitonsa. Ammatillisen opettajakunnan yleisenä ongelmanaon monilla aloilla ikääntyminen ja pätevien, uusien opettajien rekrytointi tulee joillakin koulutusaloillaolemaan merkittävä ongelma.Laivasähköala on Suomen mittakaavassa erittäin pieni erikoisala ja alan haasteena tulee varmastiolemaan se, mistä tulevaisuudessa saadaan tämän erikoisalan osaamisvaatimukset täyttäviä opettajia?Osassa laivasähköalan koulutusta antavista yksiköistä sukupolvenvaihdosprosessi on ainakintällä erää onnellisesti ohi, mutta kokonaisuutena tilanne on huolestuttava. Pätevillä opettajilla ei tässätarkoiteta pelkästään muodollista kelpoisuutta, vaan nimenomaan erikoisalan käytännön osaamisenopetustyöhön tuomaa osaamista ja pätevyyttä. Omalta osaltaan opetusalan tehtävät varmastinostaisivat houkuttelevuuttaan, mikäli myös ns. ei-muodolliset pätevyydet, kuten eri sähköpätevyydetja merenkulkualan pätevyydet voitaisiin huomioida osana palkka- ja urajärjestelmää.Ammatillisen opettajuuden muina keskeisinä alueina ovat opettajan oma persoonallisuus, sosiaalisuus,vuorovaikutustaidot sekä ammatilliset toimintavalmiudet opettajana. Opettajuus kehittyy ihmissuhdeammattina,jossa korostuu valmius kohdata lisääntyvä oppijoiden erilaisuus, työympäristönvaihtelu ja ympäröivän yhteisön odotusten kirjo. Uudistuvan oppimiskäsityksen myötä opettajantyössä korostuu yhä enemmän myös taito käyttää työelämää oppimisympäristönä, kyky ottaa monipuolisestihuomioon alan toimintakulttuuri ja sen kehittäminen sekä taito simuloida käytännön tilanteitaja osoittaa teorian ja käytännön yhteydet todellisissa tilanteissa. Myös opettajan ammatillisellesubstanssiosaamiselle asetetaan tulevaisuudessa entistä suuremmat vaatimukset.

525.8.1 Opettajien täydennyskoulutustarpeetAmmatillinen koulutus ja ammatillisten opettajien työ on vuosien varrella kokenut suuria muutoksiaja muutosvauhti vain kiihtyy. Yhteiskunnan ja työelämän lisääntyvät muutokset asettavat ammatillisenopettajan työlle suuria vaatimuksia. Uudenlainen toimintaympäristö, lisääntyvä yhteistyö, verkottunuttoimintatapa ja uudet pedagogiset virtaukset muuttavat opettajan työnkuvaa ja roolia. Työelämästätulevien paineiden lisäksi myös opiskelijoiden odotukset, tarpeet ja valinnat tulevat asettamaanopettajankin uuteen tilanteeseen. Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on tuonut mukanaantäysin uuden oppimisympäristön.Opetuksen sisällön rinnalla on huolehdittava siitä, että myös opettajien pedagogiset valmiudet, substanssialueenosaaminen ja työelämätietous ovat ajan tasalla. Opettajuus ei ole kerran hankittu pysyväominaisuus, vaan se kehittyy jatkuvasti. Niin ammatillinen kehitys kuin jaksaminenkin nousevatkeskeisiksi nyt, kun opettajuudelle asetetut vaatimukset kasvavat ja muuttuvat yhteiskunnallisenkehityksen myötä. Ammatillinen kehitys voi edistää opettajien työssä jaksamista, mutta jaksavatkoopettajat kehittyä? Kehitystyö vaatii myös voimavaroja ja opettajat voivat kokea sen lisäpaineena jauhkana.Opettajien ammatillinen kehittyminen ei ole enää yksilön asia, eikä sitä voida jättää yksittäisenopettajan omaehtoisuuden varaan, vaan koulutusorganisaation tulee olla mukana prosessissa. Koulutuksensuunnittelussa ja toteutuksessa sekä opettajien työolojen järjestämisessä tulisikin ottaahuomioon se, että opettajille jäisi aikaa ja voimavaroja myös työn ja itsensä kehittämiseen.Laivasähköalan erityishaasteena on alan erityisosaamisen ylläpitäminen. Tässä tarvitaan ammatillista,teknisesti suuntautunutta lisäkoulutusta. Työpaikkojen ja oppilaitoksen välisen yhteistyön lisääminenon opettajien osaamisen päivittämisen sekä koulutuksen kehittämisen kannalta erittäin tärkeäasia. Hyviä yhteistyömuotoja ovat esimerkiksi opettajien työelämäjaksot, työelämän asiantuntijoidenkäyttö opetustehtävissä ja yhteiset kehittämisprojektit sekä alan toimijoiden yhteistyö sekä erilaisetverkostofoorumit. Opettaja ei voi enää olla itsenäinen ja eristäytynyt saareke, vaan hänen täytyytyöskennellä tiimeissä suunnitellakseen, koordinoidakseen ja toteuttaakseen opetusta yhdessämuiden kanssa sekä päivittääkseen ammattiosaamistaan kursseilla ja työelämäjaksoilla. Täydennyskoulutustarveei myöskään rajoitu pelkästään ammatillisiin opettajiin, vaan työssäoppimisen ohjaaminenedellyttää koulutusta myös yritysten työssäoppimista ohjaaville ja koordinoiville henkilöstölle.

536 Laivasähköalan muutospaineet ja niiden merkitys alan koulutukselleKun merenkulkualan perustutkinnon perusteiden uusimisprosessi on käynnistynyt, tulee uudistamistyössälähteä koulutukselle asetutuista tai odotettavissa olevista kansainvälisistä vaatimuksista(STCW -yleissopimus ja EU-direktiivit), jotka tulevat vaikuttamaan myös kansallisen tasonlinjauksiin.Koulutuksen tulee vastata muuttuvia työelämän ja lainsäädännön vaatimuksia sekä olla myös vetovoimaistaja motivoivaa. Tässä selvitystyössä on kuultu laajasti niitä osapuolia, joita koulutusensisijaisesti koskettaa. Keskeisiä toimijoita tässä roolissa ovat niin alan työnantajat, opettajat,opiskelijat kuin hallinnon ja muiden sidosryhmien edustajat. Elinkeinoelämän näkemys on tärkeä,jotta he saisivat osaavia työntekijöitä. Opettajien näkemys on keskeinen opetussuunnitelmaakäytännössä toteutettaessa ja opiskelijoiden rooli vastaavasti korostuu huomioitaessa opiskelumetodejaja oppimisympäristöjä. Jotta lähtökohdat merenkulkualan ja sen sähkösektorin koulutukselleja kehittämiselle olisivat realistiset, tulee opetusministeriön ja koulutuksen järjestäjienturvata toiminnalle realistiset taloudelliset ja hallinnolliset suuntaviivat. Vanhoja toimintatapojaja rakenteita on tarkasteltava kriittisesti ja tarvittaessa niitä on muutettava rohkeasti aiempaajoustavammiksi.6.1 Koulutuksen vaikuttavuuden arviointiaJoulukuussa 2008 julkistetun varustamobarometrin mukaan 67 % kyselyyn vastanneista merenkulkualanvaikuttajista arvioi, että alan koulutusjärjestelmä ei vastaa elinkeinon tarpeita. Kysyttäessäkoulutusjärjestelmän vastaavuutta elinkeinoelämän tarpeisiin, vain kolmannes vastaajistakatsoi sen vastaavan heidän tarpeitaan. Vastauksissa korostettiin erityisesti sitä, että nykyinenkoulutusjärjestelmä on liian teoreettinen ja koulutusaika liian pitkä. Kautta linjan toivottiin käytännönläheisempäälähestymistapaa koulutuksen toteuttamiseen. Esimerkiksi laivaharjoitteluatoivottiin enemmän. Niin ikään oppisopimusperiaate nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi. Tavoitteenapitäisi olla, että merenkulku saa ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa kaikkiin vakansseihin.Tuloksissa oli nähtävissä myös selkeä tarve eri tasot ja suuntautumisvaihtoehdot niveltävään,nykyistä yhtenäisempään koulutusjärjestelmään. 5353

54Opintojen suunnittelu ja opetustyön toteutus pohjaa opetussuunnitelmaan, jossa tulee määritellätutkintoon johtavan koulutuksen opintokokonaisuudet, niiden laajuudet ja keskeiset sisällöt tavoitteineen.54 Toisen asteen koulutuksessa opetussuunnitelmat laaditaan Opetushallituksen tutkinnonperusteiden antamissa raameissa ja koulutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia koskevatpäätökset tehdään toteutustasolla koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten toimesta. Opetussuunnitelmanavulla opetuksesta ja oppimisprosessista tulisi pystyä muodostamaan hallittu jaehjä kokonaisuus. Nykytilanteessa opetussuunnitelmissa ei juurikaan huomioida pedagogisia ratkaisuja,eikä oppimisen ohjauksen ja arvioinnin muotoja. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavatopinnot järjestetään koulutusohjelmina, joissa voi olla eri suuntautumisvaihtoehtoja. Opetusministeriövahvistaa koulutusohjelmat, mutta ammattikorkeakoulut laativat itse niiden opetussuunnitelmatja toteuttavat koulutukset niihin perustuen.Valtaosa merenkulkualan sidosryhmistä ei ole juurikaan osallistunut kolmikantayhteistyön velvoittamaanopetussuunnitelmien ja työssäoppimisen kehitystyöhön tai näyttöihin – kaikki nämäkuitenkin tekijöitä, joiden avulla on mahdollisuus vahvistaa koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta.Esimerkiksi näytöissä opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut ammatillistenopintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon – kunhan työelämän edustajatvaan olisivat asiaa merenkulkualallakin arvioimassa.Koko ammatillisen koulutuksen kenttää on viime vuosina pyritty muuttamaan opettajajohtoisestalähiopetuksesta itsenäisempään opiskeluun sekä opiskelijakeskeiseen ja tarpeen mukaiseen ohjaukseen.Vaikka muutosta tähän suuntaan oppilaitoksissa on tapahtunut, ei se kaikilta osin ole olluttavoitteiden mukaista. Ongelmallisinta opetuskulttuurin muutoksessa on muutoksen mekanistisuus– lähiopetustunnit ovat vähentyneet, mutta itsenäinen opiskelu ja opiskelijoiden yksilöllinenopintojen ohjaus eivät ole samassa suhteessa lisääntyneet.Opiskelijoiden aktiivisen opiskeluajan väheneminen merkitsee laskennallisesti myös sitä, että120 ov:n koulutus olisi mahdollista suorittaa käytännössä 90 opintoviikossa aiemmilla tuntimäärillä(38 tuntia viikossa). Ongelmaa korostaa edelleen se, että oppilaitokset ovat vähentäneet kontaktiopetustuntejajopa 28 tuntiin – ammattikorkeakouluissa reilusti jopa tämän allekin. Osittaisinasyinä ongelmiin – muun muassa opintojen keskeyttämiseen tai opintojen pitkittymiseen – lienevätoppilaitosten voimavaroihin, opiskelijoiden opiskeluvalmiuksiin, opettajien ohjaustaitoihin54

55ja oppimateriaaliin liittyvät puutteet sekä oppilaitoksen toimintakulttuuriin liittyvät tekijät. Yksisuurimmista opetuksen kehittämisen esteistä on se, että opettajilta kuluu paljon aikaa muuhunkuin opetukseen. Ongelmia liittyy myös opiskelijoiden tasoeroihin, lyhytjänteisyyteen ja kypsymättömyyteensekä voimavaroihin liittyviin puutteisiin. Laivasähköalan erityisenä rasitteena onkoettu ammatilliseen erikoisosaamiseen liittyvän opintomateriaalin puuttuminen. Pienellä erikoisalallasuomen- tai ruotsinkielistä aineistoa ei useinkaan ole saatavilla ja tämän vuoksi opetusmateriaalintuottaminen ja ulkomaisten lähdeaineistojen hankinta sekä olemassa olevan aineistonajan tasalla pitäminen vie usein merkittävän osan opettajan työajasta.Opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet välittävät ilmeisen hyvin vallitsevia koulutuspoliittisiatavoitteita ja ammatillisen koulutuksen arvoja, mutta tavoitetaso koetaan vaikeaselkoisenaja epärealistisena, mistä syystä tavoitteisiin ei ehkä aina ylletä. Tavoitteiden epärealistisuudentaas arvioidaan olevan seurauksena opiskelijoiden heikosta motivaatiosta ja oppimiskyvystä, tuntimäärienvähäisyydestä ja taloudellisten voimavarojen puutteista. Opiskelijat ja edes opinnoistahiljattain työelämään siirtyneet eivät tunne opetussuunnitelmaa ja sen tavoitteita kovinkaan hyvin.Suunnitelmat ohjaavat siis opettajan työtä, mutta eivät välttämättä opiskelijoiden opiskelua.Samaan aikaan opiskelu- ja opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet perinteisestä opettajajohtoisestaluokkahuoneopetuksesta kohti monimuotoisempia menetelmiä. Tästä syystä opettamisenkehittämisen sijasta onkin luontevaa puhua oppimisympäristöjen kehittämisestä. Oppimista tapahtuupaljon myös opettajasta huolimatta ja luokkahuoneen tai työverstaan ulkopuolella. Oppimisympäristöajatteluavoidaan itse asiassa pitää tietynlaisena vastakohtana opetussuunnitelmakeskeiselleajattelulle, jossa opittavat asiat on pilkottu oppituntien mittaisiksi.Oppimisympäristöajattelussa taas suositaan kokonaisuuksia, ongelmalähtöisyyttä, tutkivaa ja yhteisöllistäoppimista. Lähestymistavalle löytyy siten vahvat oppimisteoreettiset perustelut. Oppimisympäristöajattelutukee myös tutkintojen perusteiden uudistamisprosessissa olevaa suuntausta,missä ammatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja nimetään työelämän toimintakokonaisuuksienmukaan ja ammattitaitovaatimukset määritellään tiedoista, taidoista ja osaamisestamuodostuvina kokonaisten työprosessien oppimistuloksina (tiedot, taidot, osaaminen / pätevyys).Tältä pohjalta arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessien, työmenetelmien, -välineiden ja materiaaliensekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintana.

56Yleisin oppimisympäristö laivasähköalan opetuksessa on työsalityöskentely. Tulevaisuudenkoulu ja työelämä tarvitsevat kuitenkin myös uusia, innovatiivisia opetusteknologisia ratkaisuja.Yleisesti ongelmana on ollut, ettei teknologian kehitystä, opetettavien asioiden sisältöjä jateoreettista tietoa oppimisesta ole yhdistetty toisiinsa riittävästi. 55 Pedagogisesti laadukkaidenoppimisteknologioiden suunnittelu ja toteuttaminen on vaativa ja monitahoinen prosessi, johontarvittaisiin lisäresursseja.Aikuisopiskelijoiden lisääntyvän määrän vuoksi tarve etäisyydestä riippumattomaan opetukseenon selvästi olemassa. Esimerkiksi matkustaminen opiskelupaikalle ja takaisin kuluttaa paljon aikaaja rahaa. Pitkät etäisyydet saattavatkin aiheuttaa opintojen viivästymistä ja jopa keskeyttämisiä.Oppimisympäristöajattelu ei kuitenkaan aina vaadi suuria resursseja ja verkostoja, sillä uusiainnovatiivisia työtapoja voi synnyttää jopa yksittäinen opettaja ja kouluttaja - omassa päässään. 56Esimerkiksi yritysvierailusta syntyy helposti toimiva oppimisympäristö, kun sitä pohjustetaan jasuunnitellaan oppilaitoksen (ops) ja kohdeyrityksen edustajien (vierailun sisällöt) kanssa. Verkko-opetuksessakaantärkeintä ei ole uusi, hienoin ja monipuolisin tekniikka, vaan tekniikan mahdollisuuksienmielekäs hyödyntäminen opiskelijan oppimiseen ja sen tukemiseen.6.1.1 Keinoja opintojen keskeytymisen ja pitkittymisen ehkäisemiseksiAmmatillisen koulutuksen jo aiemmin mainittuna keskeisenä ongelmana on se, että opiskelijatovat aikaisempaa heterogeenisempia ja heidän oppimisvalmiuksissaan ja opintomenestyksessäänon aiempaa suurempia eroja. Opiskelijoiden joukossa on aikaisempaa enemmän syrjäytymisvaarassaolevia, mutta toisaalta myös lukion kokonaan tai osittain suorittaneita tai jonkin muun aiemmanammatillisen koulutuksen suorittaneita. Tämä vaikuttaa osaltaan käytettäviin opetusjärjestelyihin.Niin ikään koulutukseen hakeutuvien ja koulutuksen aloittavien lukumäärä opiskelijapaikkaakohti vaihtelee laivasähköalan koulutuksessa vuosittain voimakkaasti. Tämä taas vaikuttaasiihen, että alaa opiskelemaan tulee myös aiempaa heikommat valmiudet opintojen läpiviemiseksiomaavia opiskelijoita. Ammatillisten opintojen keskeyttäminen ja pitkittyminen onkinkasvava ongelma useimmilla aloilla. Erityisen tuntuvana tämä ongelma on näyttäytynyt varsinvaativasisältöisissä opinnoissa, kuten laivojen sähkökäytön koulutusohjelmaopinnoissa.Lähtökohtaisesti opintojen keskeyttämisen taustalla on aina jonkinlaisia ongelmia – alkaen yleisistämotivaatio-ongelmista moninaisempiin ongelmaketjuihin. Opiskelijat tarvitsevat entistä 56

57enemmän ja yksilöllisempää opintojen ohjausta sekä tuki- ja neuvontapalveluja juuri ongelmatilanteissa.Yleensä keskeyttämisen taustalta – ainakin yhtäältä – löytyy myös jokin tai joitakinopetukseen tai opetuksen suunnitteluun liittyviä ongelmia. Tilannetta voisi varmasti osin korjatakontaktiopetustuntimäärää lisäämällä, mutta käytännössä tähän käytettävissä olevat taloudellisetja muut resurssit ovat hyvin rajallisia.Valtakunnan strategisella tasolla keskeisiksi arvoiksi koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksion nostettu varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät toimet. 57 Vastaavasti lukuisissa erihankkeissa ja selvityksissä on esitetty suuri määrä erilaisia käytännön keinoja ammatillistenopintojen keskeytymisen ehkäisemiseksi, opintojen vaihtoehtoisten suoritustapojen lisäämisestäaina opiskelijoiden mukaan ottamisesta koulutuksen kehitystyöhön ja eri aineiden opetuksen integroimiseen.Rauman ammattiopiston laivasähköalan koulutuksessa keskeyttämisen vähenemiseen ja tavoiteajassavalmistumisen parantamiseksi on otettu käyttöön uutena toiminta- ja ohjausmallina ns.viikoittaiset työtunnit / työpäivät. Vaikka vapaamuotoisemmat työtunnit ja erilliset työpäivätluonnollisesti leikkaavat oman osansa käytettävissä olevasta tuntimäärästä, ovat ne kokemustenmukaan tarjonneet tervetulleen lisän työ- ja käytännöllispainotteisten opiskelumuotojen sekä yksilöllistenkoulutuspolkujen ja opetusjärjestelyjen mahdollistavina panostuksina.Erilliset työtunnit ja työpäivät mahdollistavat laajempialaisen osaamisen kehittymisen ja oppilaitoksenlaitteiden huollon ja korjauksen sekä opetusvälineiden muokkaamisen ja rakentamisenoppilastyönä. Ne antavat myös joustavamman mahdollisuuden syventyä yksilöllisesti hankaliinosa-alueisiin ja näin ollen opiskella vapaammin vaikeita aihealueita, mahdollistaen näin myösyksilön näkökulmasta merkityksellisen, oikea-aikaisen ja riittävän tuen sekä mielekkään ohjauksentarjoamisen erilaisille oppijoille. Opettajalla on mahdollisuus näiden tuntien puitteissa tarjotajoustavia mahdollisuuksia yksilöllisten polkujen avulla suorittaa ammattiopintoja niin enemmäntukea tarvitseville kuin yhtä lailla ohjata yksilöllisesti ohjausta myös pidemmälle edistyneille oppilailletai parhaimmillaan antaa esimerkiksi opintojen ohjausta ja tukea työllistymiseen. Yhtälailla osalle opiskelijoista on samaan aikaan voitu tarjota mahdollisuus suorittaa esimerkiksi rästisuorituksia,kokeita kuin näyttöjäkin. Myös näytöt ja vierailut voidaan suorittaa näiden päivien

58aikana. Työtuntien käyttöönotto on lisäksi mahdollistanut entistä monipuolisemman ja yksilöllisemmänpalautteen opiskellusta kurssista sekä parhaimmillaan tehostanut opiskelijoiden itseopiskelua,tukenut ryhmähengen vahvistumista sekä osaltaan tukenut sosiaalista oppimista. Jovarsin lyhyiden käytännön kokemusten myötä tällainen toimintatapa on opiskelumotivaation,opinnoista valmistumisen ja työllistymisen kannalta havaittu hyväksi käytännöksi ja toimivaksimalliksi edistää koulutuksen loppuun suorittamista ja siirtymistä työelämään.Merenkulkualan ammatilliselle koulutukselle on tyypillistä, että opiskelijoille tarjotaan ilmainenmajoitus oppilaitoksen yhteydessä tai läheisyydessä. Opiskelija-asuntolatoiminta onkin merkittäväosa useiden merenkulkualaa opiskelevien nuorten arkea. Sisäoppilaitosmainen toimintatapaedellyttää ohjattua harrastustoimintaa häiriöiden ennalta ehkäisemiseksi sekä valvontaa järjestyksenylläpitämiseksi. Turvallisen asuntolatoiminnan kehittämiseen ei ole panostettu vielä riittävästi,vaan sen yhteydessä tarjottu muu tuki- ja palvelutoiminta on liian vähäistä. Asuntolatoimintaatulisi niin ikään kehittää osana koulutuksen järjestäjän/oppilaitosten toimintaa tukemaanopiskelijoiden aikuistumista, oman elämän hallintaa ja suoriutumista opinnoista.6.1.2 Alan toimijoiden yhteistyö ja verkostoituminenSuomi on yksi niitä harvoja maita, joissa järjestetään laivojen sähkökäyttöön liittyvää erikoiskoulutusta.Koulutus on jakautunut neljään koulutusyksikköön, kahdelle koulutusasteelle ja kahdellemaantieteelliselle alueelle, Ahvenanmaalle ja Satakuntaan. Näin ollen se on myös jakautunutmolemmilla koulutusasteilla kahteen eri koulutuskieleen. Muun muassa edellä mainituistasyistä alan toimijoiden keskinäinen yhteistyö ja verkostoituminen on ollut varsin vähäistä.Opetuksen tulee vastata työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksia ja koulutusohjelmien tulee palvellatodellista muuttunutta osaamistarvetta, jossa keskeistä on kyky suuntautua uusien mahdollisuuksienlöytämiseen. Koska kyseessä on pienen erikoisalan, vielä pienempi erikoisosaamisalue,olisi laivojen sähkökäytön koulutuksen toimijoiden keskuudessakin tarkoituksenmukaista ja kustannustehokastahakea horisontaalista synergiaa alan saman tason oppilaitosten ja vertikaalistasynergiaa eri koulutusasteiden välillä. Alakohtaisten henkilöstöryhmien koulutus- ja kehittämispäivätja erilaiset epämuodolliset tapaamiset olisivat hyvä pohja luoda aitoja ja luontevia yhteistyömuotoja.Ihmisten tuntemisen kautta on helpompi ottaa kontakteja myös valtakunnallisen –kieli- ja hallintorajat ylittävän yhteistyön suuntaan. Oman ammattialan verkostotapaamiset vahvistaisivatvarmasti osaltaan myös alan toimijoiden ammatti-identiteettiä ja voisivat alakohtaisten

59opettajien tapaamisten muodossa toimia myös täydennyskoulutuksen yhtenä toteutusmuotona,etenkin jos ne järjestettäisiin kiinteässä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa.Edellä mainitun kaltainen yhteistyö mahdollistaisi parhaimmillaan opettajien yhteistyön, opetustilojenja välineiden yhteiskäytön ja niiden myötä riittävän vahvan ammattitaidon varmistaminenopintojaksoissa, yhteisen oppimateriaalituotannon ja ehkä tietynasteisen erikoistumisenkin omiinerikoisosaamisalueisiin sekä nykyistä vahvemman kansainvälisen toiminnan. Tämän myötäSuomeen voisi syntyä hyvää keskinäistä yhteistyötä tekevät suomen ja ruotsinkieliset laivasähköalanosaamiskeskukset tai parhaimmillaan yksi kaksikielinen osaamiskeskittymä tai – verkosto.Verkostoituminen ja yhteistyö hyödyttäisivät kaikkia toimijoita myös sekä koulutuksen kokonaislaadunettä sen positiivisen näkyvyydenkin osalta.Laivasähköala voisi tarvittaessa aiempaa aktiivisemmin integroitua myös muiden lähialojen toimijoidenkanssa. Työjakoa opetusyksiköiden välillä on mahdollisuus kehittää myös yli kouluasteitten.Tiiviimpi yhteistyö myös yritysten kanssa tarjoaisi alalle lisää vetovoimaisuutta ja esimerkiksitässä hankkeessa aktiivisesti mukana olleista työelämän edustajista olisi varmasti muodostettavissakehittäjäverkosto, joka osallistuisi jatkossakin alan koulutuksen, työssäoppimisen janäyttöjen kehittämiseen.6.2 Kansallinen kehitys lainsäädännössä6.2.1 Sähköturvallisuuslaki 410/1996Sähköturvallisuuslain (5 §) mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava,valmistettava ja korjattava niin, että:1) niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa;2) niistä ei sähköisesti tai sähkömagneettisesti aiheudu kohtuutonta häiriötä; sekä niiden toimintaei häiriinny helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti.Sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-, huolto- jakäyttötöitä saa sähköturvallisuuslain (8 §) mukaan tehdä seuraavilla edellytyksillä:1) töitä johtamaan nimetään luonnollinen henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus (töiden johtaja);2) itsenäisesti töitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus taimuuten riittävä ammattitaito sekä

603) käytössä on töiden tekemisen kannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuuttakoskevat säännökset ja määräykset.Töiden johtajaa ei vaadita ministeriön tarkemmin määräämissä kertaluonteisissa töissä tai töissä,joista voi aiheutua vain vähäinen 5 §:ssä tarkoitettu vaara tai häiriö. Ministeriö voi lisäksi määrätä,milloin töiden johtajaa ei vaadita käyttö- ja huoltotöissä.6.2.2 Luonnos työ- ja elinkeinoministeriön asetukseksi sähköalan töistäParhaillaan luonnosvaiheessa olevalla työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella (TEM A 5160109/15.1.2009) ollaan muuttamassa kauppa- ja teollisuusministeriön aiemman sähköalan töistäannetun päätöksen (516/1996) sisältöjä.Luonnoksen keskeinen sisältö voidaan määritellä seuraavasti: Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-,korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laitetai laitteisto on tehty luotettavasti ja asianmukaisesti jännitteettömäksi. Käyttötyöllä tarkoitetaansähkölaitteiston käyttötoimenpiteitä, niihin verrattavia korjaus- ja huoltotöitä sekäsähkölaitteistoon kohdistuvia tarkastustoimenpiteitä. Riittävän ammattitaitoiseksi valvomaan ja itsenäisesti tekemään koulutustaan ja työkokemustaanvastaavaa sähkö- ja käyttötyötä katsotaan henkilö, joka on mainittuihin töihin opastettuja joka on:1) suorittanut soveltuvan tekniikan alan korkea-asteen tutkinnon;2) suorittanut soveltuvan sähköalan insinöörin tai teknikon tutkinnon;3) suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon;ja on hankkinut 1) – 3) kohdan tutkinnon lisäksi kuuden kuukauden työkokemuksensähkötöissä; taikka4) hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot.Edellä mainitun työkokemuksen tulee olla riittävän laaja-alaista ja sähkötöihin perehdyttävää.Henkilön, joka antaa päätöksessä tarkoitetun opastuksen, tulee itse täyttää siinä mainitutpätevyysvaatimukset. Jos kyseessä on yksittäiseen sähkölaitteeseen kohdistuva sähkötyö, riittävänammattitaitoiseksi kyseisiä töitä itsenäisesti tekemään katsotaan edellä mainitusta poiketenhenkilö, jolla on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä.

616.2.3 SähköturvallisuustutkinnotSähköturvallisuussäädökset edellyttävät, että sähkötöiden johtajalla ja käytön johtajalla on oltavariittävä kelpoisuus, joka osoitetaan arviointilaitoksen antamalla pätevyystodistuksella. Pätevyystodistuksensaaminen edellyttää koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi turvallisuustutkinnon suorittamista.Turvallisuustutkintojen järjestämisestä huolehtii Turvatekniikan keskus (T UKES).Henkilö- ja Yritysarviointi Seti Oy taas toimii Turvatekniikan keskuksen nimeämänä sähköturvallisuuslainmukaisten sähköpätevyystodistusten arvioija.Turvallisuustutkinnolla tarkoitetaan tutkintoa, jolla osoitetaan sähkötöiden tai hissitöiden turvallisuuteenliittyvien säännösten, määräysten ja ohjeiden tuntemus. Sähköturvallisuustutkinto 1 = yleistutkinto. Sähköturvallisuustutkinto 2 = enintään 1000 V sähkölaitteistojen asennustöitä koskeva tutkinto. Sähköturvallisuustutkinto 3 = enintään 1000 V sähkölaitteiden korjaustöitä koskeva tutkinto. Hissiturvallisuustutkinto = hissien rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä koskeva tutkinto.Henkilö, joka täyttää koulutus- ja työkokemusvaatimukset, voi saada todistuksen sähkö- tai hissipätevyydestä,kun hän on suorittanut turvallisuustutkinnon. 58Tässä käsitellään esimerkkinä sähköturvallisuustutkinto 3:a, joka oikeuttaa siis toimimaan sähkötöidenjohtajana enintään 1.000 voltin vaihtojännitteeseen ja 1.500 voltin tasajännitteiseen verkkoonliitettäviksi tarkoitettujen sähkölaitteiden ja niihin verrattavien sähkölaitteistojen korjaustöissä,jollei hissipätevyyksistä muualla muuta määrätä. Korjaustöihin rinnastetaan sähkölaitteeseenverrattavan sähkölaitteiston kokoonpanoon liittyvät sähkötyöt, joihin kuuluvat myös laitteentai laitteiston yksittäisen syöttöjohdon asentaminen asennusrasialta tai keskukselta lähtien. Kokoonpanotyöhönei katsota kuuluvan keskusten laajennuksia tai muutoksia.

62Soveltuvan tekniikan alan ammatillisen tutkinnon tulee sisältää sähköalan opintoja vähintään 20opintoviikkoa ja soveltuvan tekniikan alan korkea-asteen tutkinnon tulee sisältää sähköalan opintojavähintään 25 opintopistettä. Opintoihin tulee kuulua alla olevan luettelon aihealueet 1) – 5)siten, että kunkin kohdan opintojen laajuus on vähintään yksi opintoviikko tai 1,5 opintopistettä.Aihealueen jälkeen on lueteltu tarkemmin sen oppisisältö.1) teoreettinen sähkötekniikka ja sähkömittaustekniikka: sähkötekniikan komponentit, virtapiirilait, virtapiirien laskumenetelmät, sähkömagnetismi, induktioilmiö, vaihtosähkön perusteet, vaihtosähköpiirien keskeisetlaskumenetelmät;2) sähköturvallisuussäädökset ja -standardit: sähköturvallisuustutkinto 3 laajuuden mukaiset sähköalan säädökset3) sähkötyöturvallisuus: kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (516/1996) luvun 4 a mukainen sähkötyöturvallisuuskoulutus, sähkövirran vaikutukset ihmiseen, sähkötapaturmat ja niissä toimiminen, sähkölaitteidenja -asennusten turvallisuusratkaisut4) rakennuksen sähköverkko: suojausmenetelmät, jakelujärjestelmät, asennustavat, tilaluokitukset, asennukset erilaisissa tiloissa, laitteiden, johtimien ja kaapeleiden mitoitus, sähkötekninen dokumentointi, sähkökäytöt5) sähköturvallisuuteen liittyvät tarkastukset: kiinteistön käyttöönottotarkastukset.Näyttöperusteisen tutkinnon tulee vastata edellä vaadittua tiedollista ja taidollista osaamista.6.2.4 HenkilöhissitHissien huolto- ja korjaustöiden tekeminen edellyttää ammattitaitoa ja asianmukaista pätevyyttä.Hissin haltija voi itse vastata korin sisäpuolisesta puhdistuksesta, lampun tai peilin vaihdosta, jos

63työ voidaan tehdä korin sisältä. Muut hissin huoltoon liittyvät työt edellyttävät osoitettua pätevyyttä.59Hisseihin liittyviin tehtäviin kuuluu olennaisena osana hissistä pelastaminen. Hissiin jääneethenkilöt eivät ole sinällään välittömässä vaarassa, ellei joku ole loukkaantunut. Hissistä pelastamisenon kuitenkin syytä tapahtua mahdollisimman nopeasti. Nopea pelastaminen on välttämätöntäesim. sairaaloissa ja hoitolaitoksissa sekä matkustajalaivoilla. Työ vaatii perehtymistä,ammattitaitoa ja hissitekniikan riittävää tuntemusta. Väärin suoritettuna pelastettava ja pelastajakinovat alttiina vakaville vaaroille. Turvallisinta ja varminta on sopia asian järjestämisestä hissinhuoltoliikkeen kanssa. Kun on tarve nopeampaan pelastustoimeen kuin mihin hisseihin erikoistunutliike tai henkilö voi sitoutua, voidaan perehdyttää myös muu henkilö hissistä pelastajaksi.60Hissistä pelastamiseen voi perehdyttää luotettavasti seuraavasti: 1) Pätevä asiantuntija toimii perehdyttäjänä,2) tutustutaan hissin valmistajan ohjeisiin, 3) tutustutaan hissin laitteisiin ja 4) tehdäänkäytännön harjoituksia.Hissin rakenne ja hississä ilmenevien vikojen luonne voi rajoittaa voimakkaasti niitä tapauksia,mihin opastetun pelastajan taidot riittävät. Yleensä ottaen opastusta voidaan antaa vain kaikkeinyksinkertaisimpien hissin kerrosten välille juuttumisten hoitamiseen. Esimerkiksi silloin, kunkonehuoneessa sijaitsevan ohjauskeskuksen kosketussuojaus on puutteellinen tai hätäajopainikkeeteivät toimi taikka hissi on pelkän tarraimen varassa, pelastustoimiin opastetun henkilön taitojenkatsotaan olevan riittämättömät.Laivoilla laivasähkömies on perinteisesti huoltanut hissit ja suorittanut tarvittavat pelastustoimet.Hissihuoltoyhtiö Kone Oyj:n kanssa tehdyn koulutusyhteistyön aikana on käyty läpi heidän näkemyksensälaivalla tehtävistä töistä. Heidän tulkintansa mukaansa hissimääräykset eivät suoraankoske laivoja. Se ei kuitenkaan vähennä hissejä huoltavan ja tarkastavan henkilön (la i-vasähkömies) tarvitsemaa osaamisen määrää työtehtäviä suorittaessaan, koska yleisimmät huollotja tarkastukset olisi hyvä suorittaa laivan henkilökunnan toimesta. Valmistajan ohjeistuksenmukaan kuukausihuollot suoritettaisiin laivan toimesta ja kolmen, kuuden ja yhdeksän kuukaudenhuollot vastaavasti joko laivahenkilöstön toimesta ja/tai yhdessä hissihuoltoyhtiön kanssa.

64Vuosihuolloista taas vastaisi ulkopuolinen hissihuoltoyritys ja tarkastuksista joko tarkastuslaitosja/tai hissihuoltoyritys aluksen rekisteröintimaasta riippuen. 61Pelastustoimenpiteiden toteuttaminen vaatii em. perehdyttämisen / koulutuksen tai muuten täydenymmärryksen siitä, kuinka ko. laitteessa pelastus on tarkoitettu tehtäväksi. Teknisesti on oltavaselvillä palautusajo ohjauskeskuksesta sekä jarrun manuaaliavauksen toiminta. Osa matkustajienhissionnettomuuksista - myös kuolemaan johtaneista - on tapahtunut väärästä toiminnastapelastustilanteessa. Lisäksi opinnoissa olisi perusteltua käydä läpi erilaisten hissien sähkö- ja automaatiojärjestelmiäja niiden toimintaa sekä yleisimmät vikakohteet. Opetussisällöllisenä ongelmananähdään lähinnä hissistä pelastaminen eli miten se tulisi järjestää ja minkälaisen koulutuksensiihen pitäisi antaa.6.2.5 JännitetyötJännitetöiden osaaminen on olennainen taito laivasähkömiehelle. Nykyisten määräysten mukaankoulutuksen antaminen ammatillisessa perusopetuksessa on hieman kyseenalaista. Jännitetöidensuorittajan tulee olla itsenäiseen työhön kykenevä ammattihenkilö (koulutus + työkokemus), jollaon vaadittava erikoiskoulutus näihin töihin.SFS 6002 -sähkötyöturvallisuusstandardi pohjautuu yleiseurooppalaisiin standardeihin EN50110-1:2004 ”Safety at electrical work” ja EN 50110-2:2005 ”Operation of electrical installations”.Kyseessä on EU-maissa luotu yhteinen näkemyspohja sille, miten sähköturvallisuuslainsäädäntöätulisi noudattaa sähkötöissä. Sen keskeinen sisältö voidaan kiteyttää seuraavasti: ”Kaikillesähköalan töitä tekeville henkilöille, mukaan luettuna työnjohto-, käyttö- ja asiantuntijatehtävissätoimivat henkilöt, on annettava yleinen sähkötyöturvallisuutta koskeva koulutus.” 626.2.6 Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton oppilaitosasiantuntijaryhmän ohjeistusSähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n yhteydessä toimii sähköalan opetusta antavien oppilaitostenasiantuntijaryhmä – oppilaitosasiantuntijaryhmä. Ryhmän tehtävänä on edistää sähköalanyhteistyötä elinkeinoelämän ja alan oppilaitosten välillä. Oppilaitosryhmä antaa mm. lausuntoja,

65järjestää seminaareja, osallistuu sähköalan tiedotustoimintaan sekä kehittää sähköalan työskentelyäja toimintatapoja.Oppilaitosryhmässä on todettu, että ammattikorkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja yritystenkäänsähkö- ja sähkötyöturvallisuuteen liittyvät toimintatavat ja käytännöt eivät aina kaikiltaosiltaan ole sähköturvallisuuden osalta asianmukaisia, vaan kaipaisivat kehittämistä ja parantamista.Sähkölaitteiston haltijalla ja työnantajan asemassa olevalla on lainsäädännöllinenvastuu työturvallisuudesta ja siten myös vastuu sekä sähkö- että sähkötyöturvallisuudesta.Tässä selvityksessä ilmenneiden seikkojen perusteella voidaan myös olettaa, että joissakin tapauksissakyse on silkasta tiedon puutteesta eli vastuuhenkilöt eivät tunne kaikkia tarvittavia sähkötyöturvallisuuteenja sähköturvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja vaatimuksia, joita edellytetäänsähkötoimintoja ja niiden käyttöä järjestettäessä. Sähköturvallisuussäännökset esittävät vaatimuksiamm. työskentelytiloista, laitteista, henkilöstöstä ja toimintatavoista. Vaikka kaikissaasioissa, se joka tietää ongelmasta ja jolla on ollut mahdollisuus puuttua siihen, onkin osavastuussa,ei tätä vastuuta voida siirtää yksinomaan työntekijöiden vastuulle.Niin sähköalan opetusta antavissa oppilaitoksissa kuin aluksillakin tulee silloin, kun ollaan tekemisissäsähkön tai sähkölaitteiden kanssa, tarkistaa säännöllisin väliajoin mm. seuraavat asiat: Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteisto ja -laitteet rakennetaan, korjataan jahuolletaan sekä niitä käytetään niin, että niistä ei aiheudu hengen, terveyden tai omaisuudenvaaraa. 63 Jos sähkölaitteistoja tai -laitteita rakennetaan, korjataan ja huolletaan, on toiminnasta tehtäväilmoitus Turvatekniikankeskukselle (TUKES) ja toiminnalle on nimettävä sähkötöiden johtaja,jolla on asianmukainen pätevyystodistus. 64 Sähkölaitteet pitää myös valmistaa ja rakentaa sähköturvallisuussäännösten mukaisesti janiin, ettei niistä aiheudu edellä mainittua vaaraa, 65 vaikka niiden valmistus ei edellyttäisikäänomaa sähkötöiden johtajaa tai ilmoitusta TUKES:lle. Sen, joka Suomessa pitää kaupan tailuovuttaa toiselle sähkölaitteita, on voitava osoittaa, että ne tai niiden valmistus täyttävätolennaiset turvallisuusvaatimukset. 6663 64 65 66

66Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteistolle on lain säätämissä tapauksissa nimettäväkäytön ja sähkötöiden johtaja. 67 Sähkölaitteiston haltijan on annettava käytön- jasähkötöiden johtajalle riittävät mahdollisuudet johtaa ja valvoa käyttötöitä. 68Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteistolle tehdään säännönmukaisesti määräaikaistarkastuksiasekä laaditaan asianmukainen huolto- ja kunnossapito-ohjelma. 69Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että hoito- ja korjaustoimenpiteet tehdään asianmukaisestija sähkölaitteistossa havaitut viat ja puutteet poistetaan riittävän nopeasti. 70Sähkötöiden ja käyttötöiden tekemisen yhtenä ehtona on, että käytössä on töiden tekemisenkannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset ja määräykset.71 Sähkölaboratoriotilojen ja korjaamotilojen osalta noudatetaan standardin SFS6000-8-803 vaatimuksia. Sähkölaitekorjaamot ja sähkölaboratoriot on järjestettävä niin, ettäsinne pääsevät vain ammattitaitoiset ja opastetut henkilöt. Sähköalalla maallikot saavat päästänäihin tiloihin vain ammattitaitoisten tai opastettujen henkilöiden valvonnassa. 72Sähkötöiden ja käyttötöiden tekemisen yhtenä ehtona on, että itsenäisesti töitä suorittavalla javalvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito. 73Sellaiseenkin sähkölaitteistoon tai -laitteeseen kohdistuvaan työhön, johon ei edellytetä sähköalanammattitaitoa, on henkilön oltava riittävästi opastettu tai perehtynyt. 74Alalla edelleenkin vallitsevat käytännöt sisältävät siis runsaasti tulkinnanvaraisuuksia. Esim.kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä sähköalan töistä (516/1996) ja sen muutosta(1194/1999) tulkittaessa merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman ( laivasähköasentajanperustutkinto) on toistaiseksi tulkittu vastaavan kolmevuotista sähköalan perustutkintoa.KTM:n päätöksessä käsitellään vain sähköalan koulutusta, ei merenkulkualan koulutusta,vaikka merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelmassa sähköopintojaopiskellaan vain kaksi vuotta, ensimmäisen vuoden ammattiopintojen käsitellessä käytännössäSTCW -yleissopimuksen mukaisen merenkulun yleistoimipätevyyteen kuuluvia opintoja: navigaatiota,laivakonetekniikkaa sekä meriturvallisuutta. Näillä kysymyksillä on kuitenkin iso merkitys,koska esimerkiksi S3-sähköpätevyys oikeuttaa kunnossapitoon liittyvään sähköurakointiin67 68 69 70 71 72 73 74

67laivojen lisäksi myös maissa. Näin ollen se mahdollistaa ammatinosaajalle siirtymisen myösesim. itsenäiseksi sähköalan yrittäjäksi. Nykytilanteessa vallitsevat ongelmat ja niiden tapauskohtaisestivaihtelevat tulkinnat ovat alan keskeisten toimijoiden ja valvovien viranomaisten(TUKES ja Merenkulkulaitos) tiedossa.Kuten tässä selvityksessä jo aiemmin on osoitettu, poikkeavat laivalla tehtävät sähköalan työtmerkittävässä määrin maissa toteutettavista sähköalan ammattitöistä ja maapuolelle suunnatustakoulutuksesta. Näin ollen, on tarpeen huomioida myös muusta sähköalan koulutuksesta eroavatarkastelulähtökohta alan työnkuviin ja koulutustarpeisiin.6.3. Kokemuksia ja näkemyksiä koulutuksesta ja sen uudistamistarpeista6.3.1 Valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia laivasähköalan koulutuksestaStrukturoidun lyhyen kyselytutkimuksen ja puhelinhaastatteluiden avulla kartoitettiin kuuden entisenlaivasähköalan opiskelijan näkemyksiä koulutuksesta ja työstä laivasähkömiehenä. Kyselytkäsiteltiin nimettöminä ja ilman tietoja työnantajista. Haastateltujen työkokemus vaihteli kolmenkuukauden ja yhdeksän vuoden välillä.Kaikki haastatellut olivat sitä mieltä, että koulutus oli antanut riittävän pohjan laivasähkömiehentyöhön ja laivalla tapahtuvaan laite- ja järjestelmäkohtaiseen oppimiseen. Niin ikään he pitivättärkeänä, että opetuksen tulee olla käytännönläheistä. Valtaosa vastanneista haluaisi lisätä kouluaikanatapahtuvaa käytännönläheistä opetusta, mutta ei kuitenkaan työssäoppimisen muodossa.Etenkin nuorille, joilla ei ole aikaisempaa käytännön työkokemusta, kädentaitojen harjoittelu koettiintärkeäksi. Osa haastatelluista totesi koulutuksen riittävän kyllä vanhempiin laivoihin, muttauudemmissa laivoissa laajempi automaation tietämys olisi ollut avuksi. Kolme vastaajista arvioiyleisesti, ettei kouluista valmistu suoraan mihinkään tehtävään, vaan aina tarvitaan myös työtehtävienopettelua työpaikalla. Yhden haastatellun mukaan ammattikoulutus ei anna riittäviä valmiuksiatoimia kaikissa laivasähkömiehen toimenkuvaan kuuluvissa tehtävissä. Hän arvioi kouluntosin antavan riittävän teoreettisen perustan, mutta itse työt on laajemmin opittava työpaikalla.Tämä tilanne on sinällään hyväksyttävä, jos ollaan työssä, jossa tämä voi tapahtua vanhempiensaman alan työntekijöiden opastuksella.

68Peruskoulupohjalla suoritettuna laivasähköasentajan tutkintoa ja sen jälkeistä laivasähkömiehenammattia pidettiin erittäin vaativana ja haastavana. Sähköopintojen jakamisen tasaisemmin kokokolmen vuoden opiskeluajalle, uskottaisiin jossain määrin helpottavan myös koulutukseen hakeutumista,ja lisäksi se antaisi enemmän aikaa sisäistää opiskeluajan runsasta tietomäärää. Useatlyhyet, laitekohtaiset kurssit antoivat hyvän näkökulman ja pohjan varsinaiselle työlle sekä vianhakutilanteisiin,jotka rakentuvat yleensä yhden laitteen tai järjestelmän ympärille.Jokainen haastatelluista oli viihtynyt laivatyössä sähkömiehenä. Riittävää vertaistukea työuranalussa pidettiin tärkeänä viihtyvyystekijänä. Työuran alkuvaiheessa olisi hyvä myös päästä aloittamaan”helposta” laivasta.Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että nykytilanteessa elektroniikkaa opiskellaan aivan liikaa,koska se ei kuulu sähkömiehen toimenkuvaan opintojen sisältämässä määrin. Jonkin verran kritisoitiinmyös vanhojen automaatiojärjestelmien opiskelua. Yhden henkilön mielestä kaikki opiskellutasiat olivat olleet tarpeellisia työelämässä.Laivasähköasentajan opinnot 2000-luvulla suorittaneet kokivat, että opinnoissa oli sisällöllisestiliian niukasti mm. sähköasennustekniikkaa, erityisesti laivojen osalta. Hydrauliikan ja pneumatiikanopintoja kaivattiin niin ikään lisää, koska ne kuuluvat yleensä sähkömiehen vastuualueeseen.Kaksi haastatelluista totesi, että koulussa käsiteltiin työturvallisuudesta lähinnä sähkötyöturvallisuutta,muun työturvallisuuden jäädessä vähemmälle. Kuitenkin se työelämään siirryttäessäilmeni hyvinkin keskeiseksi asiaksi, koska osassa alan yrityksistä – etenkin maaorganisaatioissa- turvallisuusnäkökohdat ovat hyvin keskeisellä sijalla. Muita mainittuja asioita olivatmuun muassa kylmätekniikka, kansinosturien tekniikka sekä ulkomaisten, erityisesti japanilaisten,sähköpiirrosten tulkinta. Aiempaa enemmän tietoa kaivattiin yleisesti myös säätölapapotkureista,sähköisestä propulsiosta sekä pyörivistä potkurilaitteista. Mekaniikan osaamista pidettiintärkeänä etenkin sellaisissa laivoissa, joissa sähkömies ja korjausmies vuorottelevat.Kaikki haastatellut olivat yhtä mieltä, että työssäoppimisessa saa hyvän kuvan tulevasta työnkuvasta.Se on tärkeä osa opintoja ja sitä on riittävästi. Työssäoppimisen laatu vaihtelee kuitenkinrunsaasti laivasta, ohjaajasta ja opiskelijasta riippuen. Joissain laivoissa saa tehdä enemmän käytännönsähkötöitä. kuin toisissa. Vastanneiden mukaan noin reilut puolet työssäoppimisjaksoistapiti sisällään selkeän ja kattavan perehdyttämisen ja opastuksen tehtäviin. Kaksi haastatelluistamainitsi harjoitelleensa sellaisella työpaikalla, jossa he kokivat saaneensa perusteellisen perehdy-

69tyksen työtehtäviinsä. Näillä työpaikoilla vallitsi myös periaate, ettei työhön saanut ryhtyä ennenperehdytystä. Harjoittelujaksot tulisi haastattelujen mukaan sijoittaa erilaisille laivoille, jotta jaksoillasaisi laaja-alaisemman näkemyksen eri työnkuvista. Työssäoppimisen aikana opiskelijoillevoisi myös antaa enemmän vastuuta ja antaa mahdollisuuksia toimia ”oikeana sähkömiehenä”.Se vähentäisi kynnystä tulevaan työhön siirtyessä. Tämän toteutuminen riippuu kuitenkin paljonopiskelijasta ja ohjaajasta sekä heidän välisestä suhteestaan. Toisaalta tässä törmätään myös lainsäädännöllisiinrajoitteisiin, jotka koskevat harjoittelijoiden tekemiä itsenäisiä sähkötöitä.Yksi vastaajista korosti, että oppilaitoksissa tulisi olla vastaavanlaiset käytännöt ja toiminnotkuin alan johtavissa yrityksissä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että turvallisuuskysymyksiäkäsiteltäisiin käytännön esimerkein työtaitoja opetettaessa. Sekä tapaturmista että ”läheltäpiti” -tilanteista tulisi tehdä ilmoitukset, jotta tapaturmat voitaisiin ehkäistä ennalta ja oikeanlainentoimintakulttuuri tulisi tutuksi jo opiskeluaikana.Valtaosalla haastatelluista laivasähköasentajista olisi mielenkiintoa kouluttautua eteenpäin, esimerkiksisähkömestariksi. Erityisesti työn ohessa suoritettavaa jatkokoulutusta pidettiin hyvänävaihtoehtona, koska useimmat kokivat, ettei heillä ole taloudellista mahdollisuutta tai haluakaanirrottautua työelämästä lähes kokonaan useiksi vuosiksi. Lähes jokainen haastatelluista koki lisäosaamisenhankkimisen tarpeelliseksi. Keskeisiä koulutusalueita olisivat esimerkiksi syventäväosaamista eri laitteista, laitekohtaiset, niiden huoltoa, vianhakua ja korjausta koskevat koulutuksetsekä mm. sähköistä propulsiota ja suurjännitetekniikkaa syventävä osaaminen.6.3.2 Työelämän edustajien näkemyksiä koulutuksen uudistamistarpeistaKaikki toimijat olivat yhtä mieltä siitä, että laivasähköalan kehitys menee entistä teknisempäänsuuntaan. Laitteet automatisoituvat entisestään, joten ongelmat tulevat olemaan erilaisia, eivätpelkästään mekaanisia. Toisaalta myös sähköisinä ilmenevät toimintahäiriöt ovat yhä useamminoireita mekaanisista ongelmista ja puutteista. Näin ollen sekä automaatiossa että mekaniikassatarvitaan lisäosaamista. Oleellisena osaamispiirteenä korostuvat kokonaisuuksien hallinta ja alajatehtäväkohtaisten rajapintojen yli menevä osaaminen.Yleisesti alan töiden sisältö on muuttunut korjaavasta toiminnasta ennakoivan kunnossapidonsuuntaan. Alan verkottuminen lisääntyy, sillä teknistymisen myötä erikoistuminen työssä lisääntyyja erityisosaaminen keskittyy yhä enemmän tiettyihin yrityksiin ja/tai henkilöihin. Näin ollen

70toimijoiden pitää tietää mistä ja miten vaadittava erityisosaaminen tarvittaessa löytyy. Tiettyjenjärjestelmien osaamisen henkilösidonnaisuuden epäillään aiheuttavan jossain määrin myös erityisosaamisenhäviämistä avainhenkilöiden edetessä urallaan eteenpäin. Tämä taas toisaalta lisäälaitteen haltijan oman henkilökunnan tietotaidon ja osaamisen merkitystä.Laitteiden teknistyminen mahdollistaa myös etäyhteyksien (tietokoneiden / tietoverkkojen kautta)käytön vianetsinnän apuvälineenä. Varsinaista fyysistä huoltoa ei kuitenkaan voida suorittaavirtuaalisesti, vaan se tulee suorittaa tarvittaessa oman henkilökunnan toimesta. Huolto- ja vikaasioidentekninen tuki kuitenkin helpottuu, koska voidaan olla suoraan yhteydessä laitevalmistajaan,joka tarvittaessa auttaa vianetsinnässä, antaa huolto-ohjeita sekä suorittaa ohjelmapäivityksiä.Alan toimijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että sähkömiehen on kyettävä itse hoitamaanyhteyksiä toimialueensa ulkoisiin toimijoihin.Navigointilaitteiden huolto ja korjaus ovat usein palveluita, jotka varustamot ovat ulkoistaneeterillisille huoltoyhtiöille sekä laitteiden maahantuojien edustajille. Laivoissa tarvittava osaaminensiltä osin on siis toisaalta vähentynyt, mutta laivasähköalan erityispiirteet tuntevan henkilökunnanosaamistarve säilyy. Työnantajana ei tällaisessa tilanteessa ole enää varustamo, vaanmaissa toimiva huoltoyhtiö.Toisaalta koulutuksen järjestäjän yhteistyössä keskeisen navigointilaitevalmistajan kanssa on ilmennyt,että laitetoimittajien ja huoltoyhtiöiden kannalta olisi toivottavaa, että laivasähkömiesosaisi suorittaa tarvittaessa myös määrättyjä navigointilaitteiden huolto- ja korjaustöitä. Osaamisensyvyyden tasona voitaisiin pitää rutiininomaisia korjaus- ja huoltotöitä sekä edustajan toimesta,tuettuna ja opastettuna, suoritettavia vianhakutoimenpiteitä silloin, kun he itse eivät kykenetai pääse tätä suorittamaan. 75Merenkulun toimijoiden näkemyksissä korostuvat myös niin laivasähköalan toimijoiden toimenkuviensisällöllinen vaihtelevuus kuin erilaiset työroolit eri aluksilla. Joissakin varustamoissa jaaluksilla työ painottuu vahvasti ennakkohuoltoon ja vain pieni osuus työajasta on vianetsintää.Tämä osa-aluekin on kuitenkin hallittava, koska tällaisissa tilanteissa on useimmiten kiire. Toisessavarustamossa / aluksessa taas valtaosa työajasta voi kulua vianetsintään ja korjaukseen jamitä niiltä yli jää, käytetään ennakkohuoltoon. Automaatiotason noustessa niin ikään tekninen

71laatu aluksen valmistusvaiheessa korostuu. Totutun laatutason muuttuessa aluksen vaihtumisenyhteydessä, laivasähkömiehen toimenkuva voi muotoutua hyvin erilaiseksi.Laivasähkömiehen erilaiset työroolit eri alustyypeillä voidaan vastaavasti luokitella karkeastiseuraavalla tavalla: Tankkialuksilla laivasähkömies toimii lähinnä aluksen voimalaitoksen ja automaatiojärjestelmänhoitajana sekä sähkö- ja alusturvallisuuteen liittyvien tarkastusten suorittajana. Matkustajalaivoissa laivasähkömiehen työtehtävät taas painottuvat toimimiseen kiinteistönhuollollisenasähkömiehenä (mm. valaistus, puhelimet, televisiot, ilmastointi, hissit, keittiölaitteet). Merivoimien aluksilla sähkömiehen päävastuualue on konehuoneessa ja Rajavartiolaitoksenaluksilla taas vastaavasti komentosillalla. Kuivarahtialuksilla laivasähkömies on lähinnä yleismies, joka suorittaa sekä kansi-, kone- ettäsähkötöitä.Kaikissa työympäristöissä laivasähköasentajan työhön liittyvinä ominaispiirteinä vaaditaan itsenäiseentyöhön soveltuvuutta ja paineensietokykyä. Laivasähkömiehen pitää pystyä selviämäänmäärätietoisena ja järjestelmällisenä ongelman ratkaisijana, vaikka laiva olisi pysähtyneenä ilmansähköä keskellä vilkasta laivaväylää. Keskeisinä osaamisalueina mainittiin jännitetöiden jatyömaadoittamisen osaaminen. Kaikki toimijat olivat yhtä mieltä oikeanlaisen asenteen merkityksestä,koska sillä parhaimmillaan voidaan paikata jopa pieniä osaamispuutteita. On tärkeätätietää miten asiat kuuluu oikeasti tehdä ja pyrkiä tähän, luomalla oikeanlainen toimintakulttuuri.Erityisesti korostettiin opettajien esimerkin merkitystä asenteiden muokkaajana.Alan tekninen ja operatiivinen kehitys sekä kasvavat lainsäädäntö-, turvallisuus- ja ympäristövaatimuksetovat johtaneet siihen, että kaikkea tarvittavaa erityisosaamista ei voida sisällyttäänykymuotoiseen perustutkintoon. Useiden alan toimijoiden mukaan keskeisiin koulutustarpeisiinkuuluisivat vielä ainakin välijännite-/suurjännitekoulutus sekä työturvallisuus- ja ympäristöasioihinliittyvän koulutuksen lisääminen. Tämän johdosta onkin tarpeen tutkia tutkintorakennetta,huomioiden mahdolliset tutkinnon laajentamistarpeet perustutkinnon 120 opintoviikon normaalilaajuudenylittämiseen, tutkinnon erityisosaamisen saavuttamiseksi.Meriteollisuuden edustajien toiveena yleisesti on, että tulevaisuuden työntekijöiden osaamistalaajennettaisiin siten, että koulutettaisiin teknisen alan perusosaajia, eikä suoraan erikoistuttaisi

72kovin kapealle sektorille jo ammatillisessa peruskoulutuksessa. 76 Opistotason ja ammatillisenkorkea-asteen koulutuksen loputtua ilmeni melko nopeasti, että esim. merenkulkualan tehtäviin,joita aikaisemmin olivat hoitaneet teknikot, insinöörit ja merikapteenit, ei hakeutunut tai niihin eivalmistunut riittävästi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä. Tämä on ollut yleisestitiedossa oleva ongelma jo 1990-luvun lopulta lähtien, ilmeten useistakin eri selvityksistä.Siirryttäessä koulutusjärjestelmässä korkeammalle myös yksilön kiinnostuksen kohteet ja uratoiveetuseimmiten täsmentyvät ja kapenevat siten, että ollaan entistä haluttomampia toimimaankoulutusta vastaamattomissa töissä. Tämä on näkynyt myös merenkulkualan insinöörikoulutuksessa,missä merkittävä osa valmistuneista insinööreistä ja sähkömestareista työllistyy valmistumisensajälkeen suoraan eri maaorganisaatioihin, muun muassa teollisuuden ja energiantuotannonmuihin työtehtäviin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei vallitsevassa työvoimatilanteessa olepystynyt vastaamaan merenkulkualan ja meriteollisuuden työmarkkinoiden kysyntään mm. sähkömestarinosalta. Ammattikorkeakoulutasoinen sähkömestarikoulutuksen koulutusaika on pitkä,koulutusvolyymi on hyvin pieni ja vähäisestä valmistujamäärästä merkittävä osa siirtyy suoraanalan ulkopuolelle.Tähän osaajapulaan etenkin teollisuuden työnantajat sekä heidän edustamansa toimijat ovat etsineetja esittäneet erilaisia ratkaisumalleja. Merenkulkualan ja meriteollisuuden toimijat näkevät,että sähkömestarin tulee olla työssään käytännön töiden osaaja, jolla on kokemusta ja tietotaitoaerityisesti laivasähköalalta. Jotta työvoimatarpeisiin voitaisiin joustavasti sekä laadullisesti ettämäärällisesti vastata, tulee tarkastella laivasähkömiehen ammattitutkinnon ja sähkömestarin erikoisammattitutkinnontoteuttamismahdollisuudet, samoin kuin vastaavat koulutusvaihtoehdotmyös vahtikonemestareille konemestaripätevyyden saamiseksi. Laivoilla sähkömestarin työnkeskeiset vaatimukset kohdistuvat vahvaan asiantuntijuuteen ja käytännön osaamiseen esim. diesel-sähköistensuurjännitelaivojen järjestelmistä sekä syvällisempään kokonaisosaamiseen kokotoimintasektorista. Meriteollisuudessa sähkömestarikoulutuksen tarpeet kohdentuvat lähinnätyönjohto- ja vaativiin käytännön asiantuntijatehtäviin. Sekä maa- että meripuolella korostettiinsähkömestarin työssä työnjohdollisen osaamisen ja taloudellisten tekijöiden ymmärtämisen merkitystä.Yksi toteuttamisvaihtoehto edellä mainitut lähtökohdat täyttävälle sähkömestarikoulutukselleolisi teknikon tutkintoa vastaavan ammattitutkintokoulutuksen käynnistäminen nykyistä tutkintorakennettakunnioittaen. Tällaista mallia puoltaa sekin, että merenkulun koulutuskokonaisuus on76

73aina perustunut kiinteästi käytännön työkokemuksen ja opiskelun vuorottelun ja kasvavan kokemuksenmyötä saataviin eritasoisiin pätevyystodistuksiin ja -kirjoihin. Merenkulkualalla ei olekuitenkaan olemassa selkeätä alakohtaista koulutuspoliittista linjausta, mutta meriteollisuudessalöytyy edellä mainittuja näkemyksiä tukeva koulutuspoliittinen linjaus vuodelta 2006.6.4 Vaihtoehtoisten koulutusmuotojen arviointiaAmmatillinen koulutus on käytännönläheistä ja ammatillisiin tehtäviin valmistavaa. Siihen kuuluvat: Ammatilliset perustutkinnot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Ammattitaitoa ylläpitävät ja kehittävät lisäkoulutukset.Erityisesti työelämän tutkintojärjestelmiksi kehitetyt näyttötutkinnot ja niihin valmistava koulutusovat monilta osin toimivia. Näyttötutkintona voi suorittaa ammatillisia perustutkintoja sekäammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisestiaikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Tutkinnon voi suorittaa, jos henkilöllä ontutkinnossa vaadittavat tiedot ja taidot esimerkiksi aikaisemman koulutuksen ja työelämän kautta.Näyttötutkinnossa vaadittava ammattitaito osoitetaan näytöillä, jotka sisältävät käytännön työtehtäviäsekä kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Suoritettuaan näytöt opiskelija saa tutkintotodistuksen.Näyttötutkintoihin järjestetään myös valmistavaa koulutusta. Opiskelijan aikaisempi koulutusja työkokemus vaikuttavat koulutuksen sisältöön ja kestoon. Jokaiselle opiskelijalle tehdäänhenkilökohtainen opiskeluohjelma (HOPS), jossa huomioidaan opiskelijan aikaisempi osaam i-nen ja tehdään suunnitelma tutkintoon tarvittavasta koulutuksesta. Näyttötutkinnon suorittamiseenkuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillänäytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät.Merenkulkualalla ei ole ammatti- eikä erikoisammattitutkintoja, eikä mainittavaa oppisopimuskoulutusta,mutta nykyisen tutkintorakenteen sisältöjen kasvaessa ja muuttuessa entistä vaativammiksisekä toimialan ja sen lähialojen työvoimatarpeen vuoksi näiden luomista alalle on syytätutkia ja harkita. Koulutussuunnittelun keskeisiä ongelmia ovat myös rajanveto perus- ja lisäkoulutuksenvälillä: kuinka pitkälle vietyyn ammattitaitoon on pyrittävä ammatillisen peruskoulutuksenaikana, ja kuinka suuri osa oppimisesta jätetään työpaikoilla tai myöhemmässä koulutuksessatapahtuvaksi.

746.4.1 OppisopimuskoulutusOppisopimuskoulutus on ammattiin oppimisen vanhin muoto. Ammattikuntalaitos vastasi Suomessaammattitaitojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle lähes 300 vuotta oppipoika-kisällimestari-järjestelmällä.Eteneminen oppipojasta mestariksi kesti usein kuudesta vuodesta ylikymmeneen vuoteen. Laaja-alainen osaaminen hankittiin ns. kisällienvaelluksella, jolloin kisällienpiti työskennellä useiden eri mestarien opissa – usein myös ulkomailla. Näin kisällit hankkivatoppia myös esim. uusista työmenetelmistä. Oppisopimus käytännössä jatkaa näitä vuosisataisiaperinteitä.Oppisopimuskoulutuksella voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon.Oppisopimuksella voi myös hankkia lisäkoulutusta, joten esimerkiksiyrittäjät tai korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat myös osallistua koulutukseen. Oppisopimuskoulutuksessaammatin opiskelu tapahtuu pääasiallisesti työpaikalla. Työssä oppimista täydennetäänteoriaopinnoilla oppilaitoksessa. Oppisopimus on työnantajan ja opiskelijan välinenmääräaikainen työsopimus, ja opiskelijalle maksetaan työssä oppimisen ajalta palkkaa. Koulutussopii sekä nuorille että aikuisille.Työn ja koulutuksen yhteen sovittamisen ongelmat ovat kuitenkin pitkälti alakohtaisia. Merenkulkualallaon pitkät perinteet työkokemuksen merkityksestä alalle kouluttautumisessa. Aiemminmerimiehen ura aloitettiin laivasta. Ammattitaitovaatimukset muuttuivat hitaasti ja ammatti opittiintyöelämässä saatujen kokemusten kautta, osaamisen siirtyessä käytännössä ammattilaisiltaoppipojille. Niin työkokemuksen kautta uralla vaativampiin työtehtäviin kuin koulutukseen pääsemiseksija päällystötehtäviin pätevöitymiseksi on aina vaadittu lainsäädännön ja merenkulkuviranomaistenehdot täyttävää meripalvelua tai muuta hyväksyttyä työkokemusta.Lähtökohtaisesti oppisopimuskoulutus räätälöidään opiskelijan ja työpaikan tarpeiden mukaantyöpaikkakouluttajan, työyhteisön, opettajan ja koulutustarkastajan ohjauksessa. Tietopuolistenopintojen osuus oppisopimuskoulutuksessa on noin 20 prosenttia. Vastaavasti noin 80 prosenttiaoppiajasta on työssäoppimista, ja se toteutuu työpaikkakouluttajan ja työyhteisön ohjauksessatyöpaikalla. Oppisopimuskoulutuksessa edellytetään eri osapuolten vahvaa yhteistyötä ja sitoutumistaasetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

75Oppisopimuskoulutusta on kokeiltu merenkulkualallakin 1990-luvulla. Nykyisin oppisopimusmuotoisenkoulutustavan mitoittaminen vastaamaan merenkulkualan kansallisesta lainsäädännöstätai kansainvälisistä säännöksistä johtuviin opetuksen määrää ja osaamisvaatimuksia koskeviaperiaatteita on käytännössä ainakin merenkulkualan perustutkintojen suorittamisessa lähesmahdotonta. Suurimmiksi käytännön ongelmiksi oppisopimuskoulutuksen toteuttamiselle nousevatmm. STCW -yleissopimuksen määrittelemien koulutus- ja osaamisvaatimusten täyttäminen,lähiopetusjaksojen ja hätätilannekoulutuksen järjestäminen, riittävän ohjauksen ja näyttöjen järjestäminenlaivoilla sekä koulutuksen mitoitus tutkinnon osien laajuuden ja niiden sisältämänerikoisosaamisen näkökulmasta. Koulutuksen on annattava laaja-alainen yleisosaaminen ja tämäntäyttäminen yhdellä aluksella tai alustyypillä on käytännössä mahdotonta. Sen sijaan henkilöstönlisä-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa oppisopimuskoulutus tarjoaa merenkulkualallakinkilpailukykyisen vaihtoehdon.6.4.2 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnotAmmattitutkinnossa osoitetaan tietyn alan ammattityöntekijän taitojen hallinta. Ammattitutkinnossatutkinnon suorittajan on hallittava alan eri työtehtäviä ammattilaisen tavoin ja ottein. Lisäksiammattitutkinnossa on osattava soveltaa olemassa olevaa tietoa käytännön työssä ja tuottaatyössään vaatimukset täyttävää laatua. Useimmiten tutkinnon suorittamiseen liittyy myös ns.valmistava koulutus. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan käytännönnäytöin. Tutkintotehtävinä ammattitutkinnoissa käytetään vastaavia, mutta toteutukseltaanvaativampia tehtäviä kuin perustutkinnoissa. Niiden taso pyritään määrittelemään niin, että tutkinnonläpäisy edellyttää yleensä muutamien vuosien aikana työelämässä hankittuja käytännöntaitoja ja kokemusta. Arviointi tehdään asteikolla hyväksytty tai hylätty. Tyypillinen tutkintonimikeon alalla käytettävä ammattimiehen titteli, esimerkiksi sähköasentaja.Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan puolestaan alan vaativimpien ja erikoisempien työtehtävienhallinta. Tämän lisäksi tutkinnon suorittajalla tulee olla kattavaa tietoa alaan liittyvistä muistaasioista. Erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö voi toimia tehtävissä, joissa vaaditaan alanvaativimpien tehtävien hallintaa, ja hän pystyy myös opastamaan muita työntekijöitä näiden tekemisessä.Usein erikoisammattitutkintojen tarkoituksena on pätevöittää henkilö myös työnjohtotehtäviin.Tällöin erikoisammattitutkinnoilla pyritään korvaamaan vanhat opistoasteen tutkinnot. Erikois-

76ammattitutkinnon läpäisy vaatii pitkäkestoista työskentelyä alan vaativissa ja monipuolisissa tehtävissä.Aina tämäkään ei yksin riitä, vaan näyttötutkinnon suorittajat tarvitsevat joihinkin tutkinnonosiin liittyvää täydennyskoulutusta. Erikoisammattitutkinto tehdään niin ikään näyttötutkintona.Tutkintonimike on yleensä muotoa, joka tuo esille työntekijän laajemman ammattitaidon,esimerkiksi sähköyliasentaja.6.5 Koulutuksen kansainvälinen viitekehysMerenkulkuala on elinkeino, jota säätelevät monet kansainväliset sopimukset ja säädökset. Merenkulunsopimuksia, sääntöjä ja suosituksia käsitellään YK-järjestelmään kuuluvassa kansainvälisessämerenkulkujärjestössä IMO:ssa (International Maritime Organization) ja kansainvälisessätyöjärjestössä ILO:ssa (International Labour Organization). Suomi on lisäksi sitoutunut noudattamaanmyös EU:n merenkulkua koskevia direktiivejä, kuten merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksestaannettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 77 sekä muita alan kansainvälisiäsopimuksia.Ammatillinen koulutus myös käytännön tasolla kansainvälistyy vauhdilla. Esimerkiksi kiinnostuslähteä ulkomaille ammatillisten perusopintojen aikana on lisääntynyt tasaisesti ammatillisenkoulutuksen arvostuksen kasvaessa.6.5.1 STCW -yleissopimusMerenkulkualan kansainvälinen lainsäädäntötyö tapahtuu kansainvälisen merenkulkujärjestönIMO:n komiteoissa, kuten meriturvallisuustyö Maritime Safety Committeessa (MSC) ja senalakomiteoissa, kuten the Standards of Training and Watchkeeping (STW) Sub-Committee.Nykyisellään STCW -yleissopimuksen pätevyystasot eivät tunne koulutusrakenteessa laivasähköasentajanja sähkömestarin koulutusta muuten kuin laivasähköasentajan tutkintoonpakollisena sisältyvän vahtimiesosion ja sähkömestarikoulutukseen kuuluvan merenkulkualanturvallisuuskoulutuksen osalta. Niinpä laivojen sähkökäytön koulutukset, niiden toteuttamistavatja laajuudet sekä niiden perusteella myönnettävät pätevyydet eroavat maittain. Myös alantyötehtävien nimet ja sisällöt vaihtelevat aluksista, varustamoista, järjestelmistä ja lippuvaltioistariippuen.

77Yleissopimukseen on kuitenkin tulossa muutoksia vuonna 2010, tietäen myös lisävelvoitteita laivasähköalanopetukselle ja koulutusjärjestelmille. Tällä kerralla muutokset eivät muuttane sopimustarakenteellisesti, kuten vuonna 1995, mutta käsittelyprosessissa olevia, sisällöllisiä muutosesityksiäon yli 50 esityskohtaa. Näiden aiheita ovat muun muassa seuraavat: ECDIS -koulutuksen 78 laajuuden ja pakollisuuden selvittäminen sekä matruuseille, konemiehille ja sähkömestarilletulevat pätevyysvaatimukset. Käsittelyssä ovat niin ikään merenkulkijan työkuntoisuusja uudet vaatimukset eri tankkialustyyppien lisäpätevyyksiin. Keskustelua on käyty myösjäänavigointiosaamisen tarpeesta ja meriympäristön suojeluun liittyvän koulutuksen määrittelystä,sekä yhtiöiden vastuusta huolehtia merenkulkijoiden pätevyyksistä sekä täydennys- ja lisäkoulutuksesta.79Niin ikään sähkömestarin kansainvälisten pätevyysvaatimusten tarve on tunnistettu IMO:ssa.STW -alakomitean työryhmäkokouksessa syyskuussa 2008 esitetyt laivojen sähköalan tehtäviäkoskevat koulutusvaatimukset on kirjattu esityksiksi: 80 Reg III/6 pätevyysvaatimukset Electro Technical Officer. Reg III/7 pätevyysvaatimukset Senior Electro Technical Officer.STW -alakomitean kokouksessa 5.2.2008 käytiin vilkas keskustelu siitä, ovatko laivasähköalanpätevyysmäärittelyt STCW -yleissopimuksessa ja -koodissa ylipäätään tarpeellisia. Raporttiluonnoksessaanalakomitea kuitenkin päätyi myönteiselle kannalle. 81 Esitys käsittelee pääosinsähkömestaritason (Electro Technical Officer ja Senior Electro Technical Officer) pätevyysvaatimuksia,mutta useiden maiden esityksissä ilmeni myös tarve käsitellä ja huomioida selkeästimyös laivasähkömiestason (Able Seafarer Electro Technical) vaatimuksia. Eri merenkulkuvaltioillaon kuitenkin edelleen hyvin eriävät näkemykset laivojen sähköalan pätevyyksien määrittelyjenmuodoista, sisällöistä ja laajuuksista. 82STCW -työskentelyssä on otettu kantaa lähinnä osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin ja ne eivät sinälläänmäärittele esim. koulutustaso- tai koulutusjärjestelmävaatimuksia. STW -alakomitean

78esityksissä luonnosteltujen osaamistaso- ja pätevyysvaatimusten osalta alan suomalaisten toimijoidennäkemysten mukaan nykyinen kansallinen koulutus- ja osaamistaso vastaa hyvin kansainvälisellätasolla esitettyjä vaatimuksia jopa siten, että nykyisen laivasähköasentajan tutkinnon jalaivasähkömiehen pätevyyden vaatimustasot ylittävät selkeästi Able Seafarer Electro Technical –tasolle esitetyt vaatimukset ja vastaavat suurelta osin esitettyä Electro Technical Officer –tasoa. 83Tätä näkemystä tukee osaltaan myös suomalaisen laivasähköasentajakoulutuksen saaneiden sijoittuminenesimerkiksi kansainvälisillä risteilyaluksilla ”Chief Electrician”, ”Electrical Engineer”tai ”Electro Technical Officer” -nimikkeillä hyvinkin vaativiin tehtäviin tai toisaalta erikoistuenjohonkin sektoriin, esimerkiksi kylmälaitteisiin tehtävänimikkeellä ”Refrigeration Engineer”.Tehtävien nimet ja sisällöt vaihtelevat aluksista, varustamoista ja järjestelmistä riippuen.Niin ikään meriteollisuusyritysten asennus-, huolto- myynti- ja asiantuntijatehtävissä työskenteleeuseita laivasähköasentajakoulutuksen hankkineita henkilöitä erilaisissa työnjohto- ja asiantuntijatehtävissäesimerkiksi nimikkeellä ”Service Engineer”.Laivasähköalan osaamisvaatimusten käsittely jatkuu STW 40/7/6 ja STW 40/7/17 -asiakirjojenesitysten pohjalta IMO:ssa joko mahdollisessa Intersessional -työryhmäkokouksessa syksyllä2009 tai viimeistään varsinaisessa STW-alakomitean kokouksessa tammikuussa 2010. 84Tämän selvitystyön pohjalta tehdyt havainnot on tarkasteltu myös STW -alakomitean esitystenvalossa ja alan koulutusta koskevissa esityksissä on otettu huomioon myös STCW -yleissopimukseen ja -koodiin tulevat, toimialuetta koskevat muutokset ja määräykset.Useimmissa muissa perinteisissä merenkulkumaissa laivojen sähkökäytön tehtäviin kouluttaudutaanvarsin yleisluontoisen sähköalan koulutuksen tiimoilta, täydennettynä STCW Basic Training-koulutuksella. Yhä useammat varustamot turvautuvat miehistötarpeissaan rekrytointeihinmm. Itä-Euroopasta (Latvia, Bulgaria) tai EU-alueen ulkopuolelta Aasiasta (Kiina ja Filippiinit).Näistä maista tulevat henkilöt kilpailevat samoilla kansainvälisillä työmarkkinoilla ja samoillakoulutusnimikkeillä, mutta huomattavasti vaatimattomammilla koulutussisällöillä kuin suomalaisenkoulutuksen hankkineet.Tässä mielessä Suomenkin kannattaisi ajaa ja kehitellä muiden merenkulkumaiden rinnallaomaa, monessa mielessä toimivaa ja laadukastakin koulutus- ja pätevyysjärjestelmäänsä, eikä 84

79tyytyä vain muiden maiden näkemyksiin – sellaisten, joilla ei itsellään ole edes omaa laivasähköalanerikoiskoulutusta. Nähtäväksi jääkin, pystyykö Suomi tulevaisuudessa aktiivisesti valvomaanetujaan eurooppalaisessa viitekehyksessä, pitämällä kiinni korkeista koulutusvaatimuksistamerenkulkualalla ja sen sähkökäytön koulutuksessa siten, että suomalainen koulutus tunnustettaisiinarvoisessaan asemassa niin EU:ssa kuin IMO:ssa maailmanlaajuisesti.6.5.2 EU-direktiivitEU:n rooli niin koulutusta kuin merenkulkualaakin säätelevänä toimijana on kasvussa. Koskalaivasähkömiehen toimenkuvaan on perinteisesti kuulunut aluksen kylmälaitteiden korjaustyöt jakylmäainemäärän tarkastus ja lisäys, on tässä otettu esimerkkinä EU:n nykyiset vaatimuksetkylmälaitteille sekä niitä asentaville ja huoltaville henkilöille.Tällä hetkellä (04/2009) uutisissakin paljon käsitelty asia, ilma - ja maalämpöpumppujen asennus,on herättänyt ristiriitaisia tunteita selvitystyön tekijöiden mielissä. Turvatekniikan keskusuutisoi, että kyseisten laitteiden asennus pitää suorittaa valtuutetun ja koulututun asennusliikkeentoimesta. Ongelmana on koettu kylmäainepiirin avaamiseen liittyvät työt, sekä asennus- ja käyttöönottovirheet,jotka ovat johtaneet laitteiden ennenaikaiseen vaurioitumiseen. Vertauksenavoidaan todeta, että usein laivasähkömies on tekemisissä, kylmäainetilavuuden ja toimintojenlaajuuden kannalta, jopa satoja kertoja suurempien järjestelmien kanssa. Tämä ei kuitenkaan oleherättänyt minkäänlaista pohdintaa siitä, pystyykö koulutuksen järjestäjä varmasti takaamaan, ettäopintojen sisältö ja laajuus vastaavat työssä tehtäviä toimenpiteitä.Ainakin jossain määrin tulkinnanvaraista on ollut se, koskeeko alan lainsäädäntö täysimääräisestimyös laivoja ja luokitellaanko esim. kylmäaineen lisäys laivan ilmastointijärjestelmään (> 3 kg)huoltotyöksi, koska nykyiset kylmäaineita koskevat asetukset koskevat vain ”kiinteitä” kylmälaitteita.Tällä hetkellä kylmäalan pätevyysvaatimukset on annettu valtioneuvoston asetuksella jasen muutoksella 85 eli siinä mielessä tulkiten nämä säännökset eivät koskisi laivoissa olevia ”eikiinteitä”kylmälaitteita.Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 86 on yhteisötasollaharmonisoiva säädös ja sillä luodaan EU:n alueelle fluorikaasujen käsittelyä koskevat

80yhteiset säännöt. Asetus on Suomessa suoraan toimeenpantavaa lainsäädäntöä eli sen velvoitteetastuvat voimaan sellaisenaan. Asetus kattaa Kioton pöytäkirjassa mainitut F-kaasut eli fluorihiilivedyt(HFC -yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC -yhdisteet) sekä rikkiheksafluoridin (SF6).Asetuksen myötä F-kaasuja sisältävät laitteet on tarkastettava säännöllisesti vuotojen varalta.Tarkastustiheys on porrastettu laitteen kaasumäärän mukaan. Tarkastusvelvoite on voimassa kokoEU:n alueella ja eri laitetyypeille on annettu yhteiset tarkastusvaatimukset. Laitteen tarkastuksistaon vastuussa laitteen haltija, ja tarkastukset saa suorittaa vain pätevä henkilö. Niin ikäänF-kaasuja kylmäaineina sisältävien laitteiden asennusta ja huoltoa suorittavan henkilöstön sekäalalla toimivien yritysten on täytettävä vähimmäispätevyysvaatimukset, jotka vahvistetaan yhteisötasolla.Henkilöstösertifioinnissa käytetään neljää eri pätevyysluokkaa: Kategoria I – yli 3 kg kylmälaitteita asentavat ja huoltavat henkilöt Kategoria II – alle 3 kg kylmälaitteita asentavat ja huoltavat henkilöt Kategoria III – alle 3 kg:n laitteista kylmäaineita talteen ottavat henkilöt (jätehuolto) Kategoria IV – laitoksen toimintaa ja vuotoja tarkastavat henkilöt, jotka eivät saa puuttuakylmäainepiiriin.Kansalliseen lainsäädäntöön on kuitenkin tulossa muutoksia johtuen Euroopan yhteisön komissionaihetta käsittelevästä uusimmasta asetuksesta 303/2008. Tarkoituksena on, että jäähdytys-, ilmastointilaite-ja lämpöpumppualoilla suoritettaisiin jatkossa Opetushallituksen hyväksymä kylmäalallesoveltuva tutkinto tai tutkinnon osa / osat. Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaanuutta valtioneuvoston asetusta pätevyyksistä ja uuden asetuksen siirtymäaika kylmäalantöissä on 4.7.2011 saakka. 87 Tuo siirtymäaika lienee hyvinkin tarpeellinen myös alusten kylmälaitteidenhuoltohenkilökunnalle pätevyyksien saattamisessa vaaditulle tasolle.Laivasähkömiesten osalta liikkeelle tulisi lähteä tasojen 3 ja 4 pätevyydestä. Taso on nykyisentyönkuvan kannalta ilmeisen suppea, mutta edes jollain tapaa realistinen avaus sen koulutusjärjestelmäänmahduttamisen ja integroimisen kannalta. Matkustajalaivoilla työskentelevät voisivatjatkotutkintona suorittaa esim. kaksivuotisen oppisopimuskoulutuksen johon sisältyisi, aikaisemmatkylmäopinnot ja sähkötekniikan opinnot pois lukien, noin 35 päivää lähiopiskelua. Ilmeisestikyseisten pätevyystasojen 3 ja 4 koulutuksen järjestäminen tulisi auktorisoida kylmä-87

81alan koulutustoimikunnassa, koskien ainakin aikuis- ja muuntokoulutusta, mutta ei ilmeisesti perustutkintoja.Pätevyyksien lopullisen arvioinnin tekee Turvatekniikan keskus.Esimerkkinä tässä kategoria IV:n opintosisältöjen vaatimukset EY:n asetuksessa 303/2008, jotkaovat: Termodynamiikan perusteet (teoria) Lämpötilaa, painetta, massaa, tiheyttä ja energiaa koskevien ISO -standardien perusyksikköjentuntemus Kylmäaineiden ympäristövaikutukset ja vastaavat ympäristösäännökset (teoria). Perustiedot ilmaston muutoksesta ja Kioton pöytäkirjasta. Perustiedot ilmastovaikutuksesta (GWP), fluorattujen kasvihuonekaasujen ja muiden aineidenkäytöstä kylmäaineina, fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutuksesta ilmastoon(niiden GWP -arvo) sekä asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksistä ja mainitun asetuksensäännösten täytäntöönpanoasetuksista.Vuotojen tarkastamisen osalta vaatimuksiin sisältyvät: Jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden mahdollisten vuotokohtien tuntemus. Laitetta koskevan kirjanpidon tarkastaminen ennen vuodon tarkastamista ja tiedot mahdollisistatoistuvista seikoista ja ongelmakohdista, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota Koko järjestelmän visuaalinen ja manuaalinen tarkastaminen Euroopan parlamentin ja neuvostonasetuksessa (EY) 842/2006 tarkoitettujen, standardoitujen vaatimusten vahvistamisestatiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen jäähdytys-, ilmastointi-ja lämpöpumppulaitteiden tarkastuksille vuodon varalta komission asetuksen (EY)1516/2007 ja järjestelmän käyttöohjeiden mukaista epäsuoraa menetelmää käyttäen. Kannettavien mittauslaitteiden (kuten painemittarit, lämpömittarit ja yleismittarit) käyttäm i-nen volttien, ampeerien ja ohmien mittaamiseksi vuotojen tarkastuksia koskevalla epäsuorillamenetelmillä ja mittausparametrien tulkitseminen. Järjestelmän vuotojen tarkastaminen jotakin sellaista komission asetuksessa (EY) 1516/2007tarkoitettua suoraa menetelmää käyttäen, joka ei edellytä kylmäainepiirien avaamista. Sähköisten vuodonhavaitsemislaitteiden käyttö. Tietojen lisääminen laitetta koskevaan kirjanpitoon.

82Lisäksi opinnoissa olisi perusteltua käydä läpi erilaisten jäähdytysjärjestelmien sähkö- ja automaatiojärjestelmätja niiden toiminta, kuten yksittäiset kylmäkoneet (mm. kylmiöt, tiskit, kaapit),keskuskylmäjärjestelmät ja niiden koneikot, epäsuora jäähdytys, kuten ilmastointi, suora jäähdytys(pakkashuone) sekä jääpalakoneet.6.5.3 Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssaSuomessa ammatillista koulutusta ohjaavat Opetushallituksen antamat valtakunnalliset opetussuunnitelmienperusteet. Näiden perusteiden mukaisesti jokainen koulutuksen järjestäjä on velvoitettukirjaamaan oman opetuksensa tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Nyt, kun uudet opetussuunnitelmienperusteet ovat työn alla, ja ne on tarkoitus ottaa käyttöön viimeistään syksyllä2010 alkavassa koulutuksessa, on syytä tarkastella myös suomalaisen koulutuksen sijoittumistakansainvälisissä koulutusluokituksissa ja -vertailuissa. Tavoite koskee myös nykyistä laivasähköasentajakoulutustaja sen tulevaa sijoittumista kansainvälisissä luokitteluissa niin STCW -yleissopimuksen kuin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen EQF -luokitustenkin osalta.Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen(EQF; European Qualifications Framework) käyttöä koskevan suosituksen vuoden 2007lopussa. Samoin Euroopan komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvostonsuositukseksi ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän(ECVET; European Credit System for Vocational Education and Training) perustamisesta. Siksimyös Suomessa tutkintojen tuottaman ja muun osaamisen kuvaamiseen perustuva kansallinenviitekehys on tarkoitus ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksenpohjalta. 88Kun opintopisteiden siirtojärjestelmä ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys saadaan Suomessakäyttöön, tulevat ne ainakin lähtökohtaisesti helpottamaan opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuuttaEU-alueella. Ne tarjoavat yhteisen, hankittua osaamista kuvaavan ”kielen” kaikille osapuolille.Näin työnantajien on helpompi arvioida, vastaavatko työnhakijan tiedot, taidot ja pätevyydetkyseisen työpaikan vaatimuksia. Lisäksi ne tarjoavat yhteisen mitta-asteikon tutkintojenja osaamisen vertailulle.

83Samalla EU:n koulutuspolitiikka pyrkii myös edistämään työvoiman liikkuvuutta. Painopisteinäovat tutkintojen vertailtavuus sekä eri maissa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen.Myös muualla kuin koulutuksen piirissä, esimerkiksi työkokemuksen kautta hankitun osaamisentunnustaminen nähdään tärkeäksi. Näitä tavoitteita edistetään EU:n alueella ottamallakäyttöön ammatillisessa koulutuksessa eurooppalainen opintosuoritusten siirtojärjestelmä ja kaikillakoulutustasoilla eurooppalainen tutkintojen viitekehys. ECVET -järjestelmä merkitsee myössiirtymistä opintoviikoista opintopisteisiin. 89 Siinä tutkintoja ja tutkinnon osia ei enää tarkastellaaikana, joka opiskeluun tarvitaan. Sen sijaan huomio tullaan kiinnittämään oppimistuloksiin janiiden painoarvoon. Tämä painoarvo taas ilmaistaan opintopisteinä. 90 Vastaavanlainen uudistuson jo aiemmin toteutettu korkea-asteen koulutuksessa.Eurooppalainen tutkintojen viitekehys puolestaan kuvaa osaamista kahdeksalla tietojen, taitojenja pätevyyden tasolla. EQF -tasojen yksi ja kaksi osaamisella riittää alan perustietojen hallinta,työtehtävien ohjattu suorittaminen ja rutiininomaisten ongelmien ratkaisu. Tason kolme osaamistaluonnehtii oman alan tietoperustan hallinta, perustason ongelmanratkaisutaidot sekä mukautumiskykyja vastuunotto omista työtehtävistä. Tasolla neljä mukaan tulevat laajemmat asiayhteydet,erityisongelmien ratkaisu ja osavastuu myös muiden suorittamasta työstä. 91 Ylin taso taaskuvaa huippuasiantuntijuutta, johon kuuluu työskentelyn suuri itsenäisyys, vastuu ja innovaatiot.Ylimpien 6-8 -tasojen on katsottu kuvaavan erityisesti korkea-asteen tutkinnoissa hankittuaosaamista. 92 On kuitenkin huomioitava, että myös ammatillisen koulutuksen ja työn piirissä syntyyerityisosaamista ja innovaatioita, ei yksin ammatti- tai tiedekorkeakouluissa. Laivasähköasentajanmonialainen osaaminen on parhaimmillaan hyvä esimerkki tällaisesta. Koulutus onkolmivuotinen, 120 opintoviikon laaja-alainen perustutkinto, jossa yhdistyvät merenkulullinen jasähkötekninen korkea osaaminen sekä usein hyvin itsellinen, vastuullinen ja monipuolista erikoisosaamistasisältävä työnkuva.Suomi on ollut mukana EU:n hankkeissa, joissa opintosuoritusten siirtojärjestelmää ja eurooppalaistatutkintojen viitekehystä on pilotoitu. Suomalaisen kolmevuotisen perustutkinnon opintopistemääräntulee lähtökohtaisesti olla kaikissa tutkinnoissa ilmeisesti sama, mutta kolmevuotisen

84perustutkinnon EQF-taso voi vaihdella tutkinnoittain, joten esimerkiksi suomalaisessaFINECVET 2 -projektissa ehdotetaan suositustasoa 3 tai 4. 93Suomalainen oppimistulosten kuvaustapa on paljon kattavampi ja monipuolisempi kuin EQF -suosituksen määritelmä edellyttää, koska täällä jo valmiiksi kuvataan oppimistuloksia tietoina,taitoina ja pätevyyksinä tutkinnon perusteiden ja ammattiosaamisen näyttöaineiston perusteella.Siinäkin mielessä myös tällä rintamalla kannattaisi aktiivisesti valvoa etujaan, jotta suomalainenkoulutus tunnustettaisiin EU:ssa arvoisessaan asemassa.

857 Havainnot ja ehdotukset laivasähköalan koulutuksen kehittämiseksiSelvityksen tekijät yhdessä laivasähköalan keskeisten toimijoiden näkemysten tukemana ovattehneet seuraavat keskeiset havainnot ja johtopäätökset sekä päätyneet esittämään seuraavat ehdotuksetlaivasähköalan koulutuksen kehittämiseksi.Laivasähköalan tunnettuus ja vetovoimaisuusLaivasähköalan koulutus ei ole erityisen vetovoimaista nuorten parissa. Osasyy tähän on merenkulkualanhuono imago, joka laskee motivoituneiden ja lahjakkaiden nuorten hakeutumista alankoulutukseen. Laivasähköasentajan koulutuksesta on hyvin rajoitetusti saatavilla tietoa ja suomenkielisestäkouluttautumisesta sähkömestariksi ei nykytilanteessa ole käytännössä saatavillajuuri mitään tietoa. Laivasähköasentaja- ja sähkömestarikoulutuksen vetovoiman lisäämiseksitutkinnoista ja niiden suorittamismahdollisuuksista tiedottamista on lisättävä ja opiskelijarekrytoinnissatulisi painottaa myös meriteollisuuden ja muiden lähialojen tarjoamia mahdollisuuksiatyöuralle.Laivasähköalan koulutusrakenteiden ja sisältöjen uudistaminenTarkastelun kohteeksi otettiin sekä merenkulun perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelmanrakenne, tavoitteet, keskeiset sisällöt sekä arvioinnin kohteet ja arviointiperusteet, että yleisluonteisemmallatasolla sähkömestarikoulutuksen olemassa olevat rakenteet ja sisällöt. Keskeiselläsijalla uudistamisprosessissa oli niin kansainväliseen STCW -yleissopimukseen tulossa olevienmääräysten kuin EU-tason linjausten (alakohtaiset EU-direktiivit, EQF ja ECVET) vaikutuksettutkintojen perusteisiin. Yhtäläisesti pyrittiin huomioimaan myös oppimiseen liittyvät keskeisetkvalifikaatiot. Kun tavoitteena on useimmista muista aloista merkittävästi poikkeavan erikoisalankoulutuksen ja työelämän koulutuksen modernisointi, on lähtökohtaisena edellytyksenä oltavamyös tietty koulutusstrateginen joustavuus sekä olemassa olevien koulutus- ja pätevyysrakenteidentehostaminen ja uudistaminen.1) Laivasähköasentajan tutkintosisältöjen uudistaminenRakenteellisesti merenkulkualan perustutkinnon sisältöä ja rakennetta esitetään uudistettavaksisähkökäytön koulutusohjelman (laivasähköasentaja) osalta siten, että ensimmäinen vuosi sisältää

86kaikille pakolliset tutkinnonosat eli STCW -yleissopimuksen mukaisen vahtimieskoulutuksen.Toinen opintovuosi sisältäisi valinnaiset tutkinnonosat eli sähköalan perusosaamisen antavat tutkinnonosat sekä sähköpätevyys 3 saamisen edellytyksenä tutkinnon osat. Kolmas opintovuosiolisi erikoistumista laivojen sähkökäyttöön ja siihen liittyvään sähkötekniikkaan. Ammattitaitoatäydentävät ja vapaasti valittavat tutkinnon osat jakautuisivat kaikille opiskeluvuosille.Erityisesti lähtökohtana on ollut yhteistyö ja muunneltavuus sähköalojen ammatillisten perustutkintojen(sähköasentaja ja automaatioasentaja) rakenteeseen ja sisältöihin nähden, samoin kuinmerenkulkualan ohjaaminen toimimaan aiempaa kattavammin olemassa olevan sähköturvallisuuslainsäädännönja -määräysten seuraamista.Tämä malli lisäisi myös joustavuutta, kun sähköalan perustutkinnon suorittaneella olisi aiempaaselkeämpi mahdollisuus hankkia laivasähkömiehen pätevyyteen vaadittavat tiedot ja taidot. Tällainenmuuntokoulutus kestäisi noin 1,5 vuotta, ja se sisältäisi myös kaikille merenkulkualan perustutkinnonsuorittajille yhteisenä ammatillisena tutkinnon osana olevat vahtimiesopinnot. Vastaavastilaivasähköasentajan tutkintoa suorittavalla olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet halutessaansuuntautua esim. maapuolen sähkötehtäviin. Tämä tosin saattaisi muuttaa suuntautumistasiten, ettei opiskelija saavuta laivasähkömiehen pätevyyttä, mikäli pätevyyskirjan saamisen edellyttämätkaikki kriteerit eivät valinnaisuuden myötä täyty.Osaamista on mahdollisuus myös syventää siten, että opiskelija voi yksilöllisesti sisällyttää tutkintoonsatutkinnon peruslaajuutta enemmän tutkinnon osia. Tämä joustavuus mahdollistaaopiskelijalle henkilökohtaisten opintopolkujen hyödyntämisen ja koulutuksen järjestäjälle mahdollisuudenvastata joustavasti niin merenkulkualan kuin meriteollisuudenkin koulutustarpeisiin.Esimerkkinä tässä on laivasähköasentajan perustutkinnon 120 ov:n laajuuden yli menevä, perustutkintoalaajentava tutkinnon osa, joka mahdollistaisi laivasähköasentajalle puolen vuoden lisäopinnoillamaapuolen sähköasentajan tietoja ja taitoja vastaavan osaamisen. Tämän jälkeen olisipuolestaan mahdollista suorittaa S2 -sähköpätevyys.Kappaleessa 7.2 on kokonaisuudessaan esitys uudeksi merenkulun perustutkinnon sähkönkäytönkoulutusohjelmaksi, sisältäen niin ammattitaitovaatimukset, tutkinnon osien keskeiset sisällötkuin arvioinnin kohteet ja perusteetkin.

872) Laivasähköalan täydennyskoulutuksen kehittäminen sekä muutosesitys tutkintorakenteeseensähkömestarin ammatti- / erikoisammattitutkinnon luomiseksiSuomalaiset meriteollisuuden yritykset ovat oman alansa huippuosaajia ja heidän osaamistaan jatietotaitoaan suunnittelussa, valmistuksessa ja huollossa arvostetaan maailmanlaajuisesti. Laivasähköalankouluttajien sekä merenkulkuelinkeinon ja meriteollisuuden toimijoiden välinen yhteistyöon herättänyt erityisesti meriteollisuuden toimijoissa kiinnostuksen sekä aikaansaanutselkeän aloitteen laivasähköalan osaajille suunnatusta lisäkoulutuksesta, joka korjaisi kyseistentoimijoiden havaitsemaa puutetta koulutusjärjestelmässä, jossa perusosaamisesta siirrytään suoraanvaativaan insinööritason suunnittelu- ja asiantuntijaosaamiseen.Täydennyskoulutuksella ja tiiviillä koulutusyhteistyöllä meriteollisuuden ja varustamojen välillävoitaisiin tuottaa vaativaa erityisosaamista koko meriklusterin tarpeisiin. Kunnossapitotöidenosaaminen ja kunnossapidon lopullinen hinta ei useinkaan ole havaittavissa kuukausien tai edesvuosien aikana, vaan kunnossapidon tasoa tulisi tarkastella koko aluksen elinkaaren aikana. Hyvinhuollettu ja kunnossapidetty alus ei tarvitse yhtä usein ulkopuolisen huolto- ja korjaustyövoimanapua, eikä hätäkorjauksia. Myös väärien vikadiagnoosien aiheuttamat materiaali- ja työkulutpienenevät oleellisesti osaamistason kasvaessa.Laivasähköalan täydennyskoulutuksen kokonaisvaltaisella kehittämisellä suomalaisella merenkulkuelinkeinollaolisi erinomainen tilaisuus hyötyä kansallisen huippuosaamisen antimista jatämän myötä saavuttaa myös taloudellista hyötyä aluskannan elinkaarikustannuksien osalta.Koulutuksen kehittäminen edellyttää kuitenkin tiivistä yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, alanoppilaitosten ja meriklusteriyritysten ja viranomaisten kanssa.Tässä yhteydessä niin laivasähkömies- kuin sähkömestarikoulutuksen muokkaamiselle työelämälähtöisemmäksion selkeä tilaus. Välivaiheena toivottaisiin käytännönläheistä kokemusperäistäosaajaa, joka omaa perusosaamista vaativammat tekniset tiedot ja taidot sekä osaston tai työryhmänjohtamiseen vaadittavan osaamisen. Laivojen sähkökäytön ydinosaamisalueiden laajuus jamonimuotoisuus on nykyisin niin suuri, että myös käytäntöpainotteisen laivasähkömiehen ammattitutkinnonja sähkömestarin erikoisammattitutkinnon toteuttamismahdollisuudet tulee ottaatarkasteluun ja harkintaan.

88Kappaleessa 7.3 on esitys laivasähkömestarin ammatti- / erikoisammattitutkinnon rakenteesta jasisällöstä.Tutkintojen kansainvälinen viitekehysNykyisellään STCW -yleissopimuksen pätevyystasot eivät tunne koulutusrakenteessa laivasähköasentajanja sähkömestarin koulutusta. STCW -työskentelyssä on otettu kantaa laivojen sähköpätevyyksiäkoskeviin osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin ja ne eivät sinällään määrittele esim.koulutuksellisia tai koulutustasovaatimuksia. STW -alakomitean esityksissä esitettyjen osaamistaso-ja pätevyysvaatimusten osalta alan suomalaisten toimijoiden näkemysten mukaan nykyinenkansallinen koulutustaso vastaa hyvin kansainvälisellä tasolla esitettyjä vaatimuksia jopa siten,että nykyisen laivasähköasentajan tutkinnon ja laivasähkömiehen pätevyyden vaatimustasot ylittävätselkeästi Able Seafarer Electro-technical -tasolle esitetyt vaatimukset ja vastaavat suureltaosin esitettyä Electro Technical Officer -tasoa.Suomalainen oppimistulosten kuvaustapa on kattavampi ja monipuolisempi kuin EQF -suosituksen määritelmä edellyttää, koska täällä jo valmiiksi kuvataan oppimistuloksia tietoina,taitoina ja pätevyyksinä tutkinnon perusteiden ja ammattiosaamisen näyttöaineiston perusteella.Siinäkin mielessä myös tällä rintamalla kannattaisi aktiivisesti valvoa etujaan, jotta suomalainenkoulutus tunnustettaisiin EU:ssa arvoisessaan asemassa.Sähkökäytön koulutusohjelman englanninkielisen nimen, Electrical Operation, todettiin johtavankansainvälisillä työmarkkinoilla olevia työnantajia harhaan ja hankaloittavan henkilöiden työllistymistä.Sähkökäytön koulutusohjelman englanninkielinen nimi tulisikin muokata muotoon, jokakuvaisi selkeämmin sen sisältöä ja tavoitteita.Sähkötyöhön liittyvien vaarojen huomioiminen laivoilla sekä sähköturvallisuustoimien vastuuhenkilöidennimeäminen laivoille ja varustamoihinKaikilla aluksilla on varmistettava, että työntekijät ovat tarkoin tietoisia sähkötyöhön liittyvistävaaratekijöistä ja ymmärtävät niiden käytännön merkityksen. Säännösten edellyttämät sähköturvallisuustoimienvalvojat ja vastuuhenkilöt tulee nimetä myös laiva- ja varustamoorganisaatioihin.Sähköturvallisuustoimien vastuuhenkilöiden nimeämisessä, tulee ottaa huomioonnimettävien henkilöiden osaaminen ja sopivuus kyseisiin tehtäviin. Yritysten arvioinnissa tu-

89lee varmistaa, että kaikilla yrityksillä on palveluksessaan riittävät pätevyydet omaava sähkötöidenjohtaja, joka vastaa kaikista sähkötyö- ja sähköturvallisuuteen liittyvistä asioista niistä erikseensäädetyllä tavalla. Työssäoppijan ohjaukseen tulee vastaavasti nimetä sähköalan ammattihenkilö,jonka välittömässä valvonnassa työssäoppija on. Näitä nimeämisen ehtoja on täsmennettäväja tarvittaessa tarkennettava myös merenkulkualan sähkökoulutuksen osalta. Turvallisuudenkannalta on tärkeätä, että tehtäviin nimettävät henkilöt sitoutuvat noudattamaan turvallisia työskentelytapojaja valvomaan niiden toteutumista. Heillä tulee olla myös riittävä auktoriteetti muihinorganisaation jäseniin nähden. Valvontaa tehostamalla on varmistuttava siitä, että aluksillanoudatetaan sähkötyöturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Sen lisäksi organisaatioiden tulisiluoda järjestelmä raportoinnille ja palautteen antamiselle "läheltä piti"- ja onnettomuustapauksissa.Koulutus ja asennekasvatus ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä kehittämään alan yleistä toiminta-ja turvallisuuskulttuuria.7.1 Tutkinnon perusteiden yleisiä uudistamislähtökohtia7.1.1 Muutokset käsitteissäOpetussuunnitelman perusteet ja näyttötutkinnon perusteet yhdistetään tutkinnon perusteiksi.Uusissa tutkinnon perusteissa puhutaan opintokokonaisuuksien sijaan tutkinnon osista. Ammatillisetopinnot ovat uudelta nimeltään ammatillisen tutkinnon osia, yhteiset opinnot nimetään ammattitaitoatäydentäviksi tutkinnon osiksi ja vapaasti valittavat opinnot vastaavasti vapaasti valittaviksitutkinnon osiksi.7.1.2 Uudet tutkinnon perusteiden lähtökohdatSen lisäksi, että merenkulkualan perustutkinnon ja siihen sisältyvän sähkökäytön koulutusohjelmantutkinnon perusteiden, on käytävä läpi samat rakenteelliset ja terminologiset uudistuksetkuin kaikkien muidenkin alojen perustutkintojen, merenkulkualalla on tarpeen käydä myös perustavanlaatuistakeskustelua siitä, mitkä ovat koulutuksen todelliset tavoitteet ja sisällöt, huomioidenniin STCW -yleissopimuksen kuin EU-direktiivien vaatimukset ja työelämän ja yhteiskunnanlainsäädännössä asettamat tarpeet siitä, mitä on osattava ollakseen sähköalan ammattilainen.On siis huomioitava myös niin merenkulkualan kuin laivojen sähkökäytön tehtäviin liittyvät erityispiirteet.

90Tutkintojen perusteiden valmisteluun liittyen tarkistetaan tarvittavin osin tutkintoja, koulutusohjelmiaja tutkintonimikkeitä sekä arvioidaan tutkintorakenteen toimivuutta ja ammatillista osaamistaja työelämävastaavuutta ala- ja tutkintokohtaisten muutostarpeiden selvittämiseksi.Ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tulevat olemaan uusittavien tutkinnonperusteiden myötä samat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja näyttötutkinnoissa, mutta suorittamistavateroavat. Ammatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja nimetään työelämän toimintakokonaisuuksienmukaan. Ammattitaitovaatimukset määritellään oppimistuloksina eli tietoina,taitoina, osaamisena ja pätevyytenä. Tältä pohjalta arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessin,työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisenavaintaitojen hallintana. Perusteissa huomioidaan myös alan terveydentilavaatimukset.Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista, jotka voivat olla pakollisiatai valinnaisia. Lisäksi peruskoulutuksena suoritettaviin tutkintoihin sisältyy pakollisia javalinnaisia ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia sekä vapaasti valittavia tutkinnon osia.Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat tutkintokohtaistetaan osittain.Lisäksi tutkintoon tulee voida yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia, jotka laajentavatsuoritettua tutkintoa, silloin kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiinvastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisen, pätevyyskirjan saamisentai työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaista.Koko tutkinnon suorittaminen on aina ensisijainen tavoite, mutta tutkinnon suorittaminen myösosina mahdollistetaan eli perustutkinto voidaan suorittaa tutkinnon osa kerrallaan silloin, kun seon yksilön opiskeluvalmiuksien, elämäntilanteen ja työllistymisen kannalta tarkoituksen mukaista.Koulutuksen järjestäjä laatii opiskelijalle, mahdollisesti yhteistyössä työpaikan kanssa, suunnitelmankoko tutkinnon suorittamisesta. Tutkinnon osan suorittamisesta saa todistuksen. Tutkinnonsuorittaminen osina mahdollistaa koulutuksen ja työelämän vuorottelumahdollisuuden,kohdennetun ammattipätevyyden sekä ammattitaidon syventämisen. Tutkinnon osia voi valitamyös muista ammatillisista tutkinnoista, siten ettei valinnaisuus vähene, mutta saattaa tosin merkittävästikinmuuttaa ammattipätevyyttä.Mitä opintoihin tai tutkinnon osiin sisältyy? Ammatillisia tutkinnon osia on yhteensä 90 opintoviikkoaja niihin sisältyy työssäoppimista, opinnäytetyö sekä mm. yrittäjyysopintoja. Ammattitaitoatäydentäviä tutkinnon osia on yhteensä 20 ov, joista pakollisia on 16 ov ja valinnaisia 4 ov.

91Pakolliset ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat ovat: äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieraskieli, matematiikka, fysiikka, kemia, yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto, terveystieto, liikuntaja taide ja kulttuuri.Vapaasti valittavia tutkinnon osia on yhteensä 10 ov verran. Ne voivat sisältää ammatillisia tutkinnonosia, ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia tai esim. lukio-opintoja. Ne voivat olla siisjoko ammatillisesti täydentäviä tai ne voivat lisätä ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osienmäärää, jolloin mahdollisuudet suorittaa rinnakkain ammatillinen tutkinto ja ylioppilastutkintoparanevat.Työssäoppiminen sisältyy ammatillisiin tutkinnon osiin ja on osa opetussuunnitelman toteuttamista.Ammattiosaamisen näytöt ovat niin ikään osa ammatillista peruskoulutusta, jolloin opiskelijoidenosaamista arvioidaan muun arvioinnin ohella opiskelijoiden käytännön työtilanteissaantamilla ammattiosaamisen näytöillä. Näin pystytään osoittamaan miten hyvin työelämän edellyttämäammattitaito on saavutettu. Näyttöjen suorittamisesta tulee erillinen todistus, joka on osatutkintotodistusta.7.1.3 Ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tutkintokohtaistaminenAmmattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteisten opintojen) tutkintokohtaistaminen täydentääammatillisten tutkinnon osien tuottamaa osaamista. Tällaisesta menettelystä on merenkulkualantutkinnoissa jo aiempaa kokemusta, koska mm. STCW -yleissopimus ja merenkulkualan perustutkinnon(2004) opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet ov at asettaneet erinäisiävaatimuksia mm. yhteisten opintojen toteutukselle alan tutkinnoissa. Tällaisia tutkintokohtaistamisiaovat olleet mm. se, että jokaisen merenkulkualan opiskelijan on täytynyt suorittaa tai osoittaaosaamisensa STCW–yleissopimuksen mukaisen ja merenkulkualan perustutkinnon sisältämänmerenkulkualan turvallisuusenglannin (Standard Marine Communication Phrases). Samoinopiskelijan on pitänyt suorittaa yhteisiin opintoihin kuuluvassa liikunnassa vähintään uintitesti,jossa opiskelijan on osoitettava vähintään 200 metrin yhtäjaksoinen uintitaito ja hätätilannetoiminnanvaatima riittävä kunto.Niin ikään yhteisten opintojen valinnaisten opintokokonaisuuksien osalta merenkulkualanperustutkinnonopetussuunnitelman perusteisiin on eri koulutusohjelmiin kirjattu pakollisia vaatimuksiaopiskelijan valinnoista. Esimerkiksi sähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan on sen mu-

92kaan pitänyt valita vähintään kaksi yhden opintoviikon kurssia matemaattis-luonnontieteellisiäopintoja.Omalta osaltaan se, että jatkossa ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tavoitteet kuvataantutkintokohtaistettuina ja sisältäen mm. valmiit määrittelyt siitä, mitkä lukion kurssit korvaavatammattitaitoa täydentävän kunkin tutkinnon osan, sekä mitkä elinikäisen oppimisen avaintaidottodentuvat missäkin tutkinnon osassa, helpottaa aiemmin suoritettujen opintojen tunnustamiseenaiemmin liittyneitä tulkintoja ja ristiriitoja. 94Ammatillisten tutkintojen perusteita uudistettaessa, myös yleissivistävien aihealueiden merkitystäammattiosaamisessa on haluttu korostaa nimeämällä aiempi termi yhteiset opinnot nyt ammattitaitoatäydentäviksi tutkinnon osiksi. Asiakaspalvelu- ja sosiaaliset taidot, kielet, tietotekniikkaovat toki olleet opetussuunnitelmissa, mutta niihin on saatettu koulutuksessa suhtautua vähätellen.Ne eivät ole vain ammattiaineiden yleistä johdantoa, jotka voidaan pienellä huomiolla hypätäylitse ja siirtyä sitten tärkeisiin ja keskeisiin asioihin, vaan keskeinen osa myös merenkulkualanosaamisvaatimuksia. Esimerkiksi äidinkielen merkitys elinikäisen oppimisen avaintaitonaon keskeisessä merkityksessä, koska työelämässä menestymisen, uuden oppimisen ja sosiaalistenvuorovaikutustaitojen taustalla on toimiva luku- ja kirjoitustaito sekä monipuoliset tiedonhaku-,vuorovaikutus- ja viestintätaidot.Merenkulkualan tutkintorakennetta tulisi arvioida kokonaisuutena työelämän muutosten mukana.Alan tekninen ja operatiivinen kehitys sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimusten kehitys johtavatsiihen, ettei kaikkea tarvittavaa erityisosaamista voida sisällyttää perustutkintoon ilman tutkintojenpaisumista. Esimerkiksi asiakaspalveluosaaminen, aktiivinen kansalaisuus, aloitekyky jayrittäjyys ovat elinikäisen oppimisen ja elämässä menestymisen edellytyksiä. Edelleenkin laajuudeltaanriittämättömäksi – ainakin monessa mielessä koulutuksellisen erikoisalan näkökulmastakatsottuna – jäävät niin ammattieettiset taidot kuin terveyden, turvallisuuden ja työkyvynturvaaminen sekä muut työelämätietouden laajaan kokonaisuuteen sisältyvät aiheet.Kaikkiin tutkintoihin sisältyvänä aihepiirinä esimerkiksi yrittäjyys painottuu jossain määrin jopaylikorostetusti, vaikka tuskin kukaan merenkulkualalle tulevista ryhtyy lähivuosina valmistumisensajälkeen yrittäjiksi. Sen sijaan jokaista työntekijää ja yrittäjää koskettavaa varsinaista työelämätietouttaon hyvin niukasti, vaikka esimerkiksi jo ammattieettisestä lähtökohdasta tarkastel-

93tuna toiminnan minimitasona on alan lainsäädäntövaatimusten tunteminen ja täyttäminen monimutkaistuvassatyöelämässä selviytymistä varten. Siinä mielessä työelämätietouden ja yrittäjyysopintojenkokonaisuudet eivät ole laajuudeltaan oikeassa suhteessa ainakaan merenkulkualanperustutkinnon ja alan työelämän todellisuutta ajatellen.Ammatillisten perustutkintojen perusteiden tulee mahdollistaa työelämän ammattitaitovaatimuksiinja yksilöiden osaamistarpeisiin vastaaminen joustavasti ja tehokkaasti. Perustutkintoihin tuleevoida sisällyttää enemmän tutkinnon osia silloin, kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiinammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisenkannalta tarpeellista. Ilman rakenteellisia muutoksia tämä ei kuitenkaan ole toteutettavissa.7.2 Esitys sähkönkäytön koulutusohjelmaksiAmmatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja laaditaan työelämän työprosesseina tai laajojentyöprosessien osa-alueina, jotka voidaan arvioida ja näyttää itsenäisinä kokonaisuuksina. Netuottavat tietyn pätevyyden jonkin työkokonaisuuden tekemiseen. Tutkinnon osat on nimettytyöelämän toimintakokonaisuuksien mukaan niin, että ne kuvaavat työn tekemistä – tietämistä jaosaamista. Alalla tarvittavan osaamisen laajuus on suuri ja tästä syystä osa tutkinnon vähemmänkeskeisistä osaamisalueista on kirjattu – sähköalan perustutkinnon perusteita mukaillen – muotoon”opiskelija tuntee tietyn laitteen / järjestelmän kokoonpanon / toiminnan / toimintaperiaatteen,siten että, hän kykenee suorittamaan ko. laitteeseen / järjestelmään liittyvät ja vaadittavattoimenpiteet turvallisuutta vaarantamatta.

Kuva 9. Esitys sähkökäytön koulutusohjelman moduulirakenteeksi.94

95TUTKINTOKOHTAINEN PERUSOSAAMISEN MODUULI (25 ov)SÄHKÖTEKNIIKAN JA KUNNOSSAPIDON PERUSTYÖT (25 ov)AmmattitaitovaatimuksetTeoreettinen sähkötekniikka ja sähkömittaustekniikkaOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee sähköiset perussuureet ja niiden fysikaaliset perusteet sekä riippuvuussuhteet sekätasa- että vaihtosähköpiireissä. Osaa suorittaa virtojen ja jännitteiden mittaukset vastusten sarja-, rinnan- jasekakytkennöistä. Osaa perussuureisiin liittyvät laskutehtävät ja osaa rakentaa laskutehtävien mukaisetkytkennät sekä osaa käsitellä suureita fysiikkaan liittyvinä ilmiöinä. Osaa käyttää oskilloskooppia virran ja jännitteen mittaamiseen tasa- ja vaihtosähköpiireistä. Osaa mittaamalla todeta erilaisten komponenttien, kuten vastuksen, kelan, kondensaattorin,diodin ja sähköparin vaikutuksen tasa- ja vaihtosähköpiirin toimintaan. Osaa esittää magnetismin osuuden sähkölaitteiden, kuten generaattorin, moottorin, releen jamuuntajan toimintaan. Osaa laatia elektroniikan peruskytkentöjä sekä niihin liittyviä virtapiirikaavioita, käyttäenstandardien mukaista esitystapaa. Osattavia peruskytkentöjä ovat puoli- jakokoaaltotasasuuntaus, jänniteregulaattori ja transistorin käyttö kytkimenä. Digitaalisiinperuskomponentteihin liittyen tulee osata porttipiirien ja kiikkujen käyttö. Osaa peruskytkentöjen mekaanisen rakentamisen ja osaa liittää sekä irrottaa juottamallakomponentteja piirilevyyn ja johtimia liittimiin, ottaen huomioon ESD –suojauksen. 95 Osaa mitata analogisiin ja digitaalisiin peruskytkentöihin liittyvien signaaleja normaaleillamittalaitteilla sekä osaa arvioida saamiaan mittaustuloksia.Työturvallisuuden, sähkö- ja sähkötyöturvallisuuden hallintaOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Suorittaa hyväksytysti Suomen Pelastusalan keskusjärjestön vaatimusten mukaisen tulityökurssin. Suorittaa hyväksytysti Työturvallisuuskeskuksen vaatimusten mukaisen työturvallisuuskurssin.

96Suorittaa hyväksytysti SFS 6002 -sähkötyöturvallisuusstandardin määrittämän yleisen sähkötyöturvallisuuttakoskevan koulutuksen.Osaa työssään tulkita sähköturvallisuuteen liittyvien säädösten keskeisimmät kohdat (sähköturvallisuuslaki,sähköturvallisuusasetus, ministeriöiden päätökset ja asetukset) sekä sähköturvallisuusviranomaisen(TUKES) ohjeet.Osaa työssään hyödyntää sähköalan keskeisiä tietolähteitä sekä osaa etsiä niistä työhön liittyviävaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla.Osaa työssään käyttää laivasähköasennuksia koskevia keskeisiä tietolähteitä sekä osaa etsiäniistä työhön liittyviä vaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla.Osaa käyttää asianmukaista työvaatetusta, josta ei aiheudu työssä vaaraa.Rakennusten sähköverkotOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa tehdä ryhmäjohtotason sähköasennustöitä, kuten valaistuskytkentöjä ja osaa tehdäjännitteettömänä tehtävät käyttöönottotarkastukset tekemiinsä asennuksiin sekädokumentoida ne. Tehdessään asennuksia opiskelija osaa valita käyttötarkoitukseen sopiviakalusteita, kaapeleita, kiinnitystarvikkeita ja liittimiä. Osaa tarvikkeiden valintoja tehdessään toimia ympäristötietoisesti sekä materiaali- jaenergiatehokkaasti. Osaa tarvikkeiden valintoja tehdessään hyödyntää tietolähteitä, kuten SSTL:n 96sähkötarvikenumeroita ja nimikkeitä sekä selvittää mistä asennustyössä tarvittavat tarvikkeetvoidaan hankkia. Osaa asennustöissä kiinnittää erilaisia komponentteja rakennusalan materiaaleihin. Osaa valita sopivat sähköasennusmateriaalit erilaisiin tiloihin laitteissa olevien merkintöjenperusteella, ottaen huomioon tilan sähkölaitteille asettamat vaatimukset, kuten esim. sähkölaitteidenkotelointiluokat. Osaa tehdä tarvittavat mittaukset ja aistinvaraiset tarkastukset esim. koteloinnin ja kaapeleidenkiinnitysten osalta sähkölaitteiden korjausten yhteydessä. Osaa tulkita ja täydentää sähköalan piirustuksia, kuten asennuspiirustuksia ja keskuskuvienpääkaavioita. Osaa oikosulkumoottorien yleisimmät kytkennät Osaa sähkömoottorien mekaanisen asennuksen ja huollon sekä ylikuormitus- ja

97oikosulkusuojauksen säädön moottorin kilpiarvon ja kirjallisen apumateriaalin tietojenavulla.Elektroniikka- ja sähkölaitteiden huoltotyötOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa suorittaa elektroniikkapiirien yleisimmät vianhakumittaukset sekä paikallistaa piireissäilmenevät yleisimmät viat. Osaa suorittaa UPS- ja varavoima-akkujen tarkastuksen. 97Yhteinen keskeinen osaaminenOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa valita työkalunsa käyttötarkoituksen mukaan ja käyttää niitä oikein. Osaa huoltaa käyttämänsä käsityökalut ja pitää ne käyttökunnossa. Osaa käyttää työkaluja vahingoittamatta niitä, käsiteltävää kohdetta, itseään tai muita. Osaa perusmittauksia tehdessään käyttää oikein yleismittaria, pihtivirtamittaria jajännitteenkoetinta. Osaa valita ja käyttää työssään tarkoituksenmukaisia raaka-aineita, työstää niitä ja noudattaaniiden käsittelyohjeita. Osaa laatia harjoitustöihin tai laitteiden ja järjestelmien käytön opastukseen tarvittaviakirjallisia selvityksiä kuvineen ja taulukoineen. Osaa hyödyntää valmisohjelmia työsuoritustensa raportointiin. Osaa käyttää tietokonetta viestintävälineenä ja apuna tiedon hankinnassa. Osaa ottaa huomioon tietoturvaan liittyvät asiat käyttäessään tietoverkkoja.ArviointiSeuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelleeri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samallatutkinnon osan keskeinen sisältö.

98Arvioinnin kohde1. TyöprosessinhallintaOman työnsuunnittelu jasuunnitelmientekeminenTuloksellinen jataloudellinentoiminta (yrittäjyys)ArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– valitsee ohjattuna – valitsee tilanteeseentilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisentyömenetelmän ja työmenetelmän javälineetvälineet hyväksyttävänhyväksyttävän lopputuloksenlopputuloksen saamiseksi.saamiseksi– tarvitsee seuraavantyövaiheenoivaltamiseenohjausta– toimii ohjattunatoiminnalleasetettujenlaatutavoitteidenmukaisesti– arvioi ohjattunaomaa työtään.– työskenteleevälttäen turhaa hävikkiä– selviytyy työtehtävästäoma-aloitteisesti– toimii toiminnalle asetettujenlaatutavoitteidenmukaisesti– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvantyömenetelmän javälineet taloudellisen jalaadukkaan lopputuloksensaamiseksi.– toimii oma-aloitteisestija itsenäisesti– selviytyy työtehtävästäsujuvasti ja ennakoitulevat työvaiheet sekähuomioi ne toiminnassaan– kehittää toimintaansalaatutavoitteiden saavuttamiseksi– arvioi omaa työtään. – arvioi omaa työtäänlaatuvaatimuksiin perustuen– pyrkii työskentelyssäänkustannus- ja materiaalitehokkuuteen– työskenteleekustannus- jamateriaalitehokkaastiArvioinnin kohde2.Työmenetelmien,välineiden jamateriaalin hallintaTyömenetelmienhallintaTyövälineiden jamateriaalin hallintaArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– työskenteleevalitsemallaantyömenetelmälläohjeiden mukaisesti– käyttää ja huoltaatyövälineitä ohjattuna– arvioi valitsemiensatyömenetelmiensoveltuvuutta työnedetessä– käyttää ja huoltaatyövälineitä omaaloitteisestiohjeidenmukaisesti– sopeuttaa itsenäisestityöskentelynsä muuttuviinolosuhteisiin– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvattyövälineet, käyttääniitä oikein sekähuoltaa käyttämänsävälineet

99– valitsee ja käyttäätarvikkeita jamateriaaleja annettujendokumenttien jaohjeiden mukaan– käyttää tarvikkeita jamateriaaleja niidenominaisuuksienedellyttämällä tavalla.– käyttää tarvikkeita jamateriaalejahuolellisesti jataloudellisesti ottaenhuomioon materiaali- jaenergiatehokkuudenArvioinnin kohde3. Työn perustanaolevan tiedon hallintaDokumenttientulkitseminenTyössä tarvittavantiedon hallinta jasoveltaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– tunnistaa japaikantaa sähköja/taiautomaatiosuunnitelmien,kaavioiden jalaitteiden huoltoohjeidenavullatärkeimmät– komponentit osaa ohjattuna etsiäja käyttää työhönsäliittyvää tietoa sekäesittää senymmärrettävästisuullisesti tai kirjallisesti.– osaa hyödyntäätyössään sähkö- ja/taiautomaatiosuunnitelmia,kaavioita ja laitteidenhuolto-ohjeita– osaa luokitella,vertailla ja jäsentäähankkimaansa tietoa sekämuokata sitäkäyttökelpoiseksi.– osaa tulkita jahyödyntää työssäänsähkö- ja/taiautomaatiosuunnitelmia,kaavioitaja laitteiden huoltoohjeita– osaa arvioida tiedonoikeellisuutta jaluotettavuutta sekätehdä johtopäätöksiäArvioinnin kohde4. ElinikäisenoppimisenavaintaidotTerveyden,turvallisuuden jatoimintakyvynhuomioon ottaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– asennoituumyönteisestiturvalliseen toimintaansekä välttääriskejä työssään– noudattaa työstäannettujaturvallisuusohjeita,eikä aiheuta vaaraaitselleen– käyttää turvallisestiohjeiden mukaisiasuojaimia, työvälineitäja työmenetelmiä– ottaa vastuun omantoimintansa turvallisuudesta– noudattaa työyhteisönohjeita ja ottaahuomioon työssääntyöyhteisön muut jäsenet– varmistaatyövälineiden jamateriaalienturvallisuuden sekäpoistaa ja vie huoltoonvialliset työvälineet– kehittää toimintaansaturvallisemmaksi– havaitsee ja tunnistaatyöhönsä liittyvät vaaratja ilmoittaa niistä– osaa arvioidasuojainten,työvälineiden jatyömenetelmiensoveltuvuutta kyseiseentyöhön

100Oppiminen jaongelmanratkaisuVuorovaikutus jayhteistyö– tarvitsee ohjaustatavallisimpienongelmatilanteidenratkaisuissa– toimii ohjattunatyöryhmän jäsenenätai ammattihenkilöntyöparina.– selviytyytavallisimmistaongelmatilanteistaoppimateriaaleja jaohjekirjoja – työskentelee hyödyntäen.omatoimisesti javarmistaa tarvittaessavalintansa ohjaajalta– toimii työryhmänaktiivisena jäsenenä jasopeutuu työyhteisöön– selviytyy itsenäisestiyllättävistäkinongelmatilanteista.– työskenteleeinnovatiivisesti ja uuttaluovasti, ottaenympäristön odotuksethuomioon– toimii innovatiivisestija sopeutuu luontevastityöyhteisöön ja tukeesen toimintaaAmmattietiikka– tekee annetuttehtävät loppuun taiilmoittaa ja selvittää,miksi työ on jäänytkesken – käyttäytyyasiallisesti janoudattaa työaikoja– kykenee yhteistyöhönympäristönsä ja sidosryhmiensäkanssa.– käyttäytyy hyvienkäyttäytymistapojenmukaan– on yhteistyökykyinenja halukas yhteistyöhönympäristönsä jasidosryhmiensä kanssa– neuvottelee mahdollisistapoikkeamista.Ammattitaidon osoittamistavatOpiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähkötekniikan ja kunnossapidonperustöitä laivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työoloja vastaavassapaikassa. Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavanammattitaitovaatimuksia.Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy perussähköasennusten tekemiseen sekä sähkölaitteidenhuoltoon ja kunnossapitoon ja niihin liittyvien piirustusten lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy perussähköasennustentekemiseen sekä sähkölaitteiden huoltoon ja kunnossapitoon. Työn perustana olevan tiedon hallinta. Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioonottaminen sekä ammattietiikka.

101Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössätai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen,tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla.TUTKINTOKOHTAINEN ERIKOISTUMISMODUULI (20 ov)SÄHKÖKONEIDEN JA -LAITTEIDEN HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOTYÖT (20 ov)AmmattitaitovaatimuksetAutomaatiolaitteiden huolto ja kunnossapitoOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa käyttää ohjelmoitavaa logiikkaa ja sen ohjelmointiympäristöä. Osaa logiikan asennukseen liittyvät peruskytkennät sekä erilaisten mittaus- ja ohjaussignaalienkäytön ja toiminnan tarkastuksen. Osaa logiikkajärjestelmän etäkäytön ja etädiagnostiikan toimintaperiaatteet. Tuntee taajuusmuuttajien toimintaperiaatteen siten, että osaa paikallistaa yksittäisen vian sijainnintaajuusmuuttajasta tai sen ulkopuolisista kytkennöistä. Osaa suorittaa taajuusmuuttajan käyttöönoton ja siihen liittyvät ohjauskytkennät. Osaa tarkistaa yleisimmät laivalla käytettävät anturien ja rajakytkimien toiminnan laitedokumenttienavulla ja osaa korvata viallisen laitteen uudella samanlaisella tai vastaavalla laitteella.KeittiölaitteetOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa huoltaa ja korjata yleisimpiä sähkötyökaluja ja sähkökäyttöisiä kulutuskojeita. Osaa hyödyntää laitekorjauksen avuksi laadittuja oppaita ja muuta materiaalia. Osaa keittiölaitteiden (mm. uunit, hellat, vatkaimet, pesukoneet) huoltoon ja ylläpitoon liittyvätperustyöt. Osaa toimia hygieniavaatimuksien mukaisesti keittiölaitteita huoltaessaan. Tuntee kylmälaitteiden toimintaperiaatteen siten, että osaa kylmälaitteiden kylmälaitepiiriinkuulumattomat yleisimmät huollot ja korjaustyöt.

102Laivakonetekniikan perusteetOpiskelija / tutkinnon suorittaja Tuntee laivan koneistojärjestelmän sisältämät tärkeät laitteet sekä ilmastointijärjestelmät janiiden toimintaperiaatteen siten, että pystyy aluksen turvallisuutta vaarantamatta suoriutumaanyleisimmistä huolto- ja korjaustöistä laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa lukea ja tulkita PI -kaavioita 98 sekä muita sähkömiehelle tärkeitä koneistoon liittyviädokumentteja. Osaa hydraulisten ja pneumaattisten peruskomponenttien, kuten ohjausventtiilin ja sylinterinrakenteet ja toiminta-periaatteet sekä niiden asennus-, säätö- ja ohjaustavat. Osaa hydrauliikka- ja pneumatiikkakaavioista selvittää järjestelmän toiminnan, säätöjenvaikutukset ja etsiä toimintahäiriöiden syitä vikatilanteissa. Tuntee höyrykattilalaitoksen toimintaperiaatteen ja sen toimintaan liittyvät vaarat. Tuntee kevyt- ja raskasöljypolttimen toiminnan ja niihin liittyvät apulaitteet siten, että osaasuorittaa öljypolttimen toimintakunnon tarkastuksen ja yleisimmät sähkötekniset korjaus- javianhakutoimenpiteet.Yhteinen keskeinen osaaminenOpiskelija / tutkinnon suorittaja Osaa suorittaa kunnossapitotyöt yleisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti sekä alusturvallisuuttavaarantamatta. Osaa käyttää vianetsinnässä oikeita mittalaitteita ja mitata niillä turvallisesti mittalaitteenkäyttöohjeen mukaisesti. Osaa tulkita mittaustuloksia ja päätellä niiden perusteella sähkölaitteen tai -asennuksen kunnon. Osaa erottaa ja lukita sähkölaitteen tai -asennuksen osan luotettavasti irti sähköverkostahuoltoa tai korjausta varten. Osaa huoltaa sähkölaitteen oikeita työmenetelmiä, työkaluja, tarvikkeita ja aineita käyttäen.

103ArviointiSeuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelleeri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samallatutkinnon osan keskeinen sisältö.Arvioinnin kohde1. TyöprosessinhallintaOman työnsuunnittelu jasuunnitelmientekeminenTuloksellinen jataloudellinentoiminta (yrittäjyys)ArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– valitsee ohjattuna – valitsee tilanteeseentilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisentyömenetelmän ja työmenetelmän javälineetvälineet hyväksyttävänhyväksyttävän lopputuloksenlopputuloksen saamiseksi.saamiseksi– tarvitsee seuraavantyövaiheenoivaltamiseenohjausta– toimii ohjattunatoiminnalleasetettujenlaatutavoitteidenmukaisesti– arvioi ohjattunaomaa työtään.– työskenteleevälttäen turhaa hävikkiä– selviytyy työtehtävästäoma-aloitteisesti– toimii toiminnalle asetettujenlaatutavoitteidenmukaisesti– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvantyömenetelmän javälineet taloudellisen jalaadukkaan lopputuloksensaamiseksi.– selviytyy työtehtävästäsujuvasti ja ennakoitulevat työvaiheet sekähuomioi netoiminnassaan toimienoma-aloitteisesti jaitsenäisesti.– kehittää toimintaansalaatutavoitteiden saavuttamiseksi– arvioi omaa työtään. – arvioi omaa työtäänlaatuvaatimuksiin perustuen– pyrkii työskentelyssäänkustannus- ja materiaalitehokkuuteen– työskenteleekustannus- jamateriaalitehokkaastiArvioinnin kohde2.Työmenetelmien,välineiden jamateriaalin hallintaTyömenetelmienhallintaArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– työskenteleevalitsemallaantyömenetelmälläohjeiden mukaisesti– arvioi valitsemiensatyömenetelmiensoveltuvuutta työnedetessä– sopeuttaa itsenäisestityöskentelynsä muuttuviinolosuhteisiin

104Työvälineiden jamateriaalin hallinta– käyttää ja huoltaatyövälineitä ohjattuna– valitsee ja käyttäätarvikkeita jamateriaaleja annettujendokumenttien jaohjeiden mukaan– käyttää ja huoltaatyövälineitä omaaloitteisestiohjeidenmukaisesti– käyttää tarvikkeita jamateriaaleja niidenominaisuuksienedellyttämällä tavalla.– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvattyövälineet, käyttääniitä oikein sekähuoltaa käyttämänsävälineet – käyttää tarvikkeita jamateriaalejahuolellisesti jataloudellisesti ottaenmateriaali- ja energiatehokkuudenArvioinnin kohde3. Työn perustanaolevan tiedon hallintaDokumenttientulkitseminenTyössä tarvittavantiedon hallinta jasoveltaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– tunnistaa japaikantaa sähköja/taiautomaatiosuunnitelmien,kaavioiden jalaitteiden huoltoohjeidenavullatärkeimmät– komponentit osaa ohjattuna etsiäja käyttää työhönsäliittyvää tietoa sekäesittää sen ymmärrettävästisuullisesti taikirjallisesti.– osaa hyödyntäätyössään sähkö- ja/taiautomaatiosuunnitelmia, kaavioitaja laitteiden huoltoohjeita– osaa luokitella,vertailla ja jäsentäähankkimaansa tietoasekä muokata sitäkäyttökelpoiseksi.– osaa tulkita jahyödyntää työssäänsähkö- ja/tai automaatiosuunnitelmia, kaavioitaja laitteiden huoltoohjeita– osaa arvioida tiedonoikeellisuutta jaluotettavuutta sekätehdä johtopäätöksiäArvioinnin kohde4. ElinikäisenoppimisenavaintaidotTerveyden,turvallisuuden jatoimintakyvynhuomioon ottaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– asennoituumyönteisestiturvalliseen toimintaansekä välttääriskejä työssään– noudattaa työstäannettujaturvallisuusohjeitaeikä aiheuta vaaraaitselleen– ottaa vastuun omantoimintansa turvallisuudesta– noudattaa työyhteisönohjeita ja ottaahuomioon työssääntyöyhteisön muut jäsenet– kehittää toimintaansaturvallisemmaksi– havaitsee ja tunnistaatyöhönsä liittyvät vaaratja ilmoittaa niistä

105Oppiminen jaongelmanratkaisuVuorovaikutus jayhteistyö– käyttää turvallisestiohjeiden mukaisiasuojaimia, työvälineitäja työmenetelmiä– tarvitsee ohjaustatavallisimpienongelmatilanteidenratkaisuissa– toimii ohjattunatyöryhmän jäsenenätai ammattihenkilöntyöparina.– varmistaatyövälineiden jamateriaalienturvallisuuden sekäpoistaa ja vie huoltoonvialliset – selviytyy työvälineettavallisimmistaongelmatilanteistaoppimateriaaleja jaohjekirjoja – työskentelee hyödyntäen.omatoimisesti javarmistaa tarvittaessavalintansa ohjaajalta– toimii työryhmänaktiivisena jäsenenä jasopeutuu työyhteisöön– osaa arvioidasuojainten,työvälineiden jatyömenetelmiensoveltuvuutta kyseiseentyöhön – selviytyy itsenäisestiyllättävistäkinongelmatilanteista.– työskenteleeinnovatiivisesti ja uuttaluovasti ottaenympäristön odotuksethuomioon– toimii innovatiivisestija sopeutuu luontevastityöyhteisöön ja tukeesen toimintaaAmmattietiikka– tekee annetuttehtävät loppuun taiilmoittaa ja selvittää,miksi työ on jäänytkesken – käyttäytyyasiallisesti janoudattaa työaikoja– kykenee yhteistyöhönympäristönsä ja sidosryhmiensäkanssa.– käyttäytyy hyvienkäyttäytymistapojenmukaan– on yhteistyökykyinenja halukas yhteistyöhönympäristönsä jasidosryhmiensä kanssa– neuvottelee mahdollisistapoikkeamista.Ammattitaidon osoittamistavatOpiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähkökoneiden ja laitteidenhuolto- ja kunnossapitotöitä laivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työolojavastaavassa paikassa. Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavanammattitaitovaatimuksia.Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy sähkökoneiden ja laitteiden huolto- ja kunnossapitotöihinja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy sähkökoneidenja laitteiden huolto- ja kunnossapitotöihin ja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttienlukemiseen. Työn perustana olevan tiedon hallinta.

106Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminensekä ammattietiikka.Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössätai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen,tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla.KAIKILLE VALINNAISET TUTKINNON OSATLAIVA-AUTOMAATION HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOTYÖT(20 ov)(20 ov)AmmattitaitovaatimuksetKansikoneet ja nosturitOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee aluksilla käytettävien nosturien ja nostolaitteiden ja vintturien toimintaperiaatteen siten,että osaa suorittaa yleisimmät korjaus- ja huoltotyöt laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa huoltaa ja säätää mekaanisella jarrulla varustetut sähkömoottorit. Osaa tarkastaa ja huoltaa moninopeuskäämityksellä varustetut sähkömoottorit.Dieselmoottorin ohjaus- ja valvontajärjestelmätOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa järjestelmällisesti etsiä sähköisiä vikoja dieselmoottorien ohjaus- ja valvontajärjestelmistä. Tuntee anturitekniikan sovellukset moottorikäytössä siten, että osaa testata ja koestaa yleisimmätluokituslaitoksen vaatimusten mukaiset dieselmoottoriin liittyvät valvontapisteet. Osaa suorittaa öljysumuilmaisimen toiminnan tarkastuksen ja huollon.Konevalvonta- ja ohjausjärjestelmätOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee automaatiojärjestelmien sovellukset laiva-automaatiossa siten, että osaa suorittaa erilaistenjärjestelmien vianhaku- ja korjaustoimenpiteet aluksen turvallista käyttöä vaarantamatta.

107Tuntee P- ja PI- säädön toimintaperiaatteen sekä erilaisten lukitusten vaikutuksen järjestelmäntoimintaan 99Tuntee väyläkommunikoinnin periaatteen ja osaa paikallistaa niihin liittyvät yleisimmät viat.Osaa konevalvontajärjestelmän operoinnin periaatteet ja osaa tulkita mittauksiin liittyviätrendikaavioita järjestelmän toimintaa tarkastaessaan.Osaa toimintaselostuksen perusteella selvittää erilaisten alajärjestelmien toiminnan ja valvontajärjestelmäänliittyvien kytkentöjen rakenteenApukoneautomatiikkaOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee aluksen sähkövoimalaitoksen (PMS/EMS) 100 toimintaperiaatteen, toiminnan ja yleisimmätjärjestelmäkomponentit siten, että osaa vikatilanteessa suorittaa järjestelmällisestivianhakumittauksia laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa suorittaa yleisimmät huoltotoimenpiteet generaattoreille. Osaa suorittaa generaattorien käsitahdistuksen ja siihen liittyvät tarkastukset.Aluksen propulsio- ja ohjailulaitteetOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee säätölapapotkurin toimintaperiaatteen ja siihen liittyvän ohjausjärjestelmän toimintaperiaatteensiten, että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee peräsinkoneikon toimintaperiaatteen ja siihen liittyvän ohjausjärjestelmän toimintaperiaatteensiten, että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee pyörivien potkurilaitteiden toimintaperiaatteen ja sähköisen propulsion toiminnan siten,että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Osaa suorittaa peräsinkoneen ruorikulmaindikaattorin tarkastuksen ja säädön. Osaa suorittaa peräsimen hätäajon.

108Navigointilaitteet ja palohälytysjärjestelmätOpiskelija / tutkinnon suorittaja Tuntee integroidun navigointijärjestelmän 101 kokoonpanon ja laitteiden käytön periaatteen. Tuntee laivan navigointi- ja ohjausjärjestelmään liittyvät liitännät ja kommunikoinnin erijärjestelmien välillä siten, että osaa suorittaa navigointilaitteisiin liittyvät yleisimmät huollotja tarkastustoimenpiteet alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee radiolaitteiden toiminnan ja satelliittiyhteyksiin liittyvien laitteiden toimintaperiaatteen. Tuntee aluksen puhelinjärjestelmän toimintaperiaatteen. Osaa suorittaa navigointivalojen ja valonheittimien korjaus- ja huoltotoimenpiteet. Osaa aluksen paloilmaisin- ja palontorjuntajärjestelmien toiminnan niin, että kykenee vianhakutilanteessakäsittelemään aluksen paloturvallisuuteen liittyviä järjestelmiä selkeänä kokonaisuutena. Osaa suorittaa paloturvallisuuteen liittyvien järjestelmien toiminnan tarkastukset ja huollotaluksen turvallisuutta vaarantamatta.Yhteinen keskeinen osaaminenOpiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa informoida muita viallisesta sähkölaitteesta tai -asennuksesta ja esittää siitä korjaustoimenpide-ehdotuksen. Osaa hahmottaa vian luonteen ja osaa sen perusteella valita vianetsintämenetelmän. Osaa soveltaa sähkötekniikan ja kunnossapidon opinnoissa opittuja asioita ja ajatella loogisestivianetsinnän yhteydessä. Osaa käyttää jotakin teollisessa toimintaympäristössä käytettävää kunnossapidontietojärjestelmää sekä osaa suorittaa sen mukaisia yksinkertaisia huoltotoimenpiteitä. Tuntee ennakoivan huollon merkityksen käynnissäpidolle. Osaa mittauksien ja ohjelmallisten työkalujen avulla suorittaa vianetsintää automaatiojärjestelmienmittaus- ja ohjaussovelluksissa.

109ArviointiSeuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelleeri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samallatutkinnon osan keskeinen sisältö.Arvioinnin kohde1. TyöprosessinhallintaOman työnsuunnittelu jasuunnitelmientekeminenTuloksellinen jataloudellinentoiminta (yrittäjyys)Arvioinnin kohde2. Työmenetelmien,välineidenja materiaalinhallintaTyömenetelmienhallintaArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– valitsee ohjattuna – valitsee tilanteeseentilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisentyömenetelmän ja työmenetelmän javälineetvälineet hyväksyttävänhyväksyttävän lopputuloksen saamiseksi.lopputuloksen saamiseksmiseksi.– tarvitsee seuraavantyövaiheen oivaltamiseenohjausta– toimii ohjattunatoiminnalleasetettujenlaatutavoitteidenmukaisesti– arvioi ohjattunaomaa työtään.– työskenteleevälttäen turhaa hävikkiä– selviytyy työtehtävästäoma-aloitteisesti– toimii toiminnalleasetettujen laatutavoitteidenmukaisesti– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvantyömenetelmän javälineet taloudellisen jalaadukkaanlopputuloksen saa-– selviytyy työtehtävästäsujuvasti ja ennakoitulevat työvaiheet sekähuomioi netoiminnassaan, toimienoma-aloitteisesti jaitsenäisesti.– kehittää toimintaansalaatutavoitteiden saavuttamiseksi– arvioi omaa työtään. – arvioi omaa työtäänlaatuvaatimuksiin perustuen– pyrkiityöskentelyssäänkustannus- jamateriaalitehokkuuteen– työskenteleekustannus- jamateriaalitehokkaastiArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– työskentelee valitsemallaantyömenetelmälläohjeiden mukaisesti– arvioi valitsemiensatyömenetelmien soveltuvuuttatyön edetessä– sopeuttaa itsenäisestityöskentelynsä muuttuviinolosuhteisiin

110Työvälineiden jamateriaalin hallinta– käyttää ja huoltaatyövälineitä ohjattuna– valitsee ja käyttäätarvikkeita ja materiaalejaannettujen dokumenttienja ohjeidenmukaan– käyttää ja huoltaatyövälineitä omaaloitteisestiohjeidenmukaisesti– käyttää tarvikkeitaja materiaaleja niidenominaisuuksien edellyttämällätavalla.– valitsee tilanteeseenparhaiten soveltuvattyövälineet, käyttää niitäoikein sekä huoltaakäyttämänsä välineet– käyttää tarvikkeita jamateriaaleja huolellisestija taloudellisesti ottaenmateriaali- ja energiatehokkuudenArvioinnin kohde3. Työn perustanaolevan tiedon hallintaDokumenttientulkitseminenTyössä tarvittavantiedon hallinta jasoveltaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– tunnistaa japaikantaa sähköja/taiautomaatiosuunnitelmien,kaavioiden jalaitteiden huoltoohjeidenavullatärkeimmät– komponentit osaa ohjattuna etsiäja käyttää työhönsäliittyvää tietoa sekäesittää sen ymmärrettävästisuullisesti taikirjallisesti.– osaa hyödyntäätyössään sähkö- ja/taiautomaatiosuunnitelmia, kaavioitaja laitteiden huoltoohjeita– osaa luokitella,vertailla ja jäsentäähankkimaansa tietoasekä muokata sitäkäyttökelpoiseksi.– osaa tulkita jahyödyntää työssäänsähkö- ja/tai automaatiosuunnitelmia, kaavioitaja laitteiden huoltoohjeita– osaa arvioida tiedonoikeellisuutta jaluotettavuutta sekätehdä johtopäätöksiäArvioinnin kohde4. ElinikäisenoppimisenavaintaidotTerveyden,turvallisuuden jatoimintakyvynhuomioon ottaminenArviointikriteeritTyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3Opiskelija tai tutkinnon suorittaja– asennoituumyönteisestiturvalliseen toimintaansekä välttääriskejä työssään– noudattaa työstäannettujaturvallisuusohjeitaeikä aiheuta vaaraaitselleen– ottaa vastuun omantoimintansa turvallisuudesta– noudattaa työyhteisönohjeita ja ottaahuomioon työssääntyöyhteisön muut jäsenet– kehittää toimintaansaturvallisemmaksi– havaitsee ja tunnistaatyöhönsä liittyvät vaaratja ilmoittaa niistä

111Oppiminen jaongelmanratkaisuVuorovaikutus jayhteistyö– käyttää turvallisestiohjeiden mukaisiasuojaimia, työvälineitäja työmenetelmiä– tarvitsee ohjaustatavallisimpienongelmatilanteidenratkaisuissa– toimii ohjattunatyöryhmän jäsenenätai ammattihenkilöntyöparina.– varmistaatyövälineiden jamateriaalienturvallisuuden sekäpoistaa ja vie huoltoonvialliset – selviytyy työvälineettavallisimmistaongelmatilanteistaoppimateriaaleja jaohjekirjoja – työskentelee hyödyntäen.omatoimisesti javarmistaa tarvittaessavalintansa ohjaajalta– toimii työryhmänaktiivisena jäsenenä jasopeutuu työyhteisöön– osaa arvioidasuojainten,työvälineiden jatyömenetelmiensoveltuvuutta kyseiseentyöhön – selviytyy itsenäisestiyllättävistäkinongelmatilanteista.– työskenteleeinnovatiivisesti ja uuttaluovasti ottaenympäristön odotuksethuomioon– toimii innovatiivisestija sopeutuu luontevastityöyhteisöön ja tukeesen toimintaaAmmattietiikka– tekee annetuttehtävät loppuun taiilmoittaa ja selvittää,miksi työ on jäänytkesken – käyttäytyyasiallisesti janoudattaa työaikoja– kykenee yhteistyöhönympäristönsä ja sidosryhmiensäkanssa.– käyttäytyy hyvienkäyttäytymistapojenmukaan– on yhteistyökykyinenja halukas yhteistyöhönympäristönsä jasidosryhmiensä kanssa– neuvottelee mahdollisistapoikkeamista.Ammattitaidon osoittamistavatOpiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähköasennustekniikan perustöitälaivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työoloja vastaavassa paikassa.Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia.Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy laiva-automaation huolto- ja kunnossapitotöihinsekä niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy laivaautomaationhuolto- ja kunnossapitotöihin ja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttienlukemiseen. Työn perustana olevan tiedon hallinta.

112Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioonottaminen sekä ammattietiikka.Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössätai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen,tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla.Osaamista laajentavat ja joissain tapauksissa työllistymistä tukevat opinnot.Vapaasti valittavat tutkinnon osat (10 ov)Kylmälaitteet, vuototarkastajan pätevyyskirja (Class IV) (1 ov)Henkilöhissien huolto ja ylläpito (1 ov)Hygieniaosaamispassi (0,5 ov)Englanti (2 ov)FRB (1 ov)Säiliöaluskoulutus osa 1 (0,5 ov)Säiliöaluskoulutus osa 2 (1 ov)Kraanakurssi (1 ov)Trukkikurssi (0,5 ov)Sähkön perusteet (1 ov)Pienveneiden sähköasennukset (1 ov)SRC (0,5 ov)Crowd and Crisis Management (1 ov)7.3. Esitys laivasähkömestarin ammatti-/erikoisammattitutkinnoksiAjatuksena ja työelämän toiveena on ollut herättää keskustelua sähkömestarin tutkinnosta, jokasijoittuisi ammatti- / erikoisammattitutkinnoksi laivasähköalan opintojen jälkeen. Tällaisen tutkinnonkautta olisi mahdollista ohjata merenkulkualaa kohti sähköturvallisuusmääräysten parempaaseuraamista ja selkeitä sähköturvallisuusmenettelyjä. Lisä- ja täydennyskoulutetut sähkömiehetolisivat virallisesti päteviä toimimaan sähkötyönjohtajana, ja he myös tuntisivat työympäristönja siihen liittyvät erityisolosuhteet. Nykyisessä mallissa pätevyyden hankinta on han-

113kalaa ja muun sähköalan kokemuksen omaavan henkilön toimiminen sähkötyönjohtajana kyseisessäympäristössä ilman riittävää osaamista on toisaalta myös aika turhaa.Tavoitteena olisi luoda työelämälähtöinen ja joustava suunnittelu- ja toteutusmalli yhteistyössäyrityselämän sekä merenkulku- ja opetusviranomaisten ja merenkulkualan koulutus- ja tutkintotoimikuntienkanssa. Pilottikoulutuksen opetussuunnitelman pohjana olisi valmisteluhankkeessatoteutettujen sidosryhmähaastattelujen kautta saatu tieto alan ammattitaitovaatimuksista ja työnjohtotasonhenkilöiden osaamisvaateista. Ottaen huomioon myös STW -luonnoksen pätevyyksistäilmenneet asiat, jatkokoulutus voisi sisältää esimerkiksi seuraavanlaisia osaamista syventäviäja laajentavia opintoja.LAIVASÄHKÖMESTARIN AMMATTITUTKINTOPohjakoulutuksena (laivasähköasentajan perustutkinto, 120 ov) Riittävä työkokemus alaltaJatko-opinnot työn ohessa (esim. 1,5 vuotta) sisältäen seuraavat tutkinnon osat Luokituslaitoksien-/ merenkulkulaitoksen määräykset asennuksista S3 sähköpätevyys Sähkötyöturvallisuuskoulutus Jännitetyökoulutus Johtamisopinnot, kansainväliset yleissopimukset (STCW) Meriympäristönsuojelu (STCW) Päällystön palokoulutus (STCW) Päällystön pelastautuminen (STCW) Lääkintähuollon lisäkoulutus (STCW) Laiva-automaation syventävät opinnot Sähköntuotannon ja jakelun syventävät opinnot Sähköisen propulsion syventävät opinnot Suurjännitetekniikka Ohjattu harjoittelu laivasähkömiehenä + harjoittelukirja, 6kk (STCW)

Kuva 10. Esitys sähkökäytön koulutusohjelman uudesta moduulirakenteesta sekä laivasähköalanlisä- ja täydennyskoulutusopintojen rakenteesta.114

115LähteetJulkaisut:Aarrevaara, T. & Stenvall, J. 2002. Sähköturvallisuuden hallintotapa Suomessa. TUKES-julkaisu10/2002. Helsinki: Turvatekniikan keskus (TUKES) – Edita Prima.Accident prevention on board ship at sea and in port. 1996. ILO code of practice. Geneva: InternationalLabour Office.A Guide to managing maintenance in accordance with the requirements of the ISM Code. 2008.Recommendation 74. April 2001, Rev.1, May 2008 London: IACS - the International Associationof Classification Societies and the International Association of Classification SocietiesLimited.Avlagda examina på gymnasialstadie- och högre nivå på Åland år 2000-2004. 2005. Statistikmeddelande.Utbildning 2005:1. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå.Avlagda examina på gymnasialstadie- och högre nivå på Åland år 2005. 2006. Statistikmeddelande.Utbildning2006:2. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå.Elprogrammet 2007-2010. 2007. Falkenberg: Falkenbergs gymnasieskola.Huhtinen, M. & Korhonen, R. 2009. Päästömittaus opiskelijoiden ja teollisuuden palveluksessa.Tutkimusjulkaisu 2009. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja, sarja B. Kotka jaKouvola: Kymenlaakson ammattikorkeakoulu.Hänninen, H. 2007. Negotiated Risks – The Estonia Accident and the Stream Of Bow VisorFailures in the Baltic Ferry Traffic. Doctoral dissertation. Publications of Helsinki School ofEconomics A-300. Helsinki: Helsinki School of Economics – HSE Print.Jokinen, T. & Arkkio, A. 2004. Selvitys magneetteja tuotteissaan käyttävän suomalaisen teollisuudentutkimuksen ja tuotekehityksen tarpeista ja mahdollisuuksista. Raportti. Helsinki: Tekes.Koivula, P. 2008. Palofysiikka ja palontorjunta. Opinnäytetyö. Rauma: Satakunnan ammattikorkeakoulu.Klemelä, T. 2006. Atk-kunnossapitojärjestelmästä. Opinnäytetyö. Rauma: Satakunnan ammattikorkeakoulu.Kujala K. & Huunonen K. & Saarinen J & Vainio L. & Väliharju T. 2005. Oppimisteknologiantulevaisuuden skenaariot. Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja 9/2005. Hämeenlinna:Hämeen ammattikorkeakoulu & Tampereen yliopisto & Mediamaisteri Group.Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006). Suomensäädöskokoelma.

116Lappalainen, J. 2008. Transforming Maritime Safety Culture. Evaluation of the impacts of theISM Code on maritime safety culture in Finland. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutusjatutkimuskeskuksen julkaisuja A 46. Turku: Turun yliopisto Merenkulkualan koulutus- jatutkimuskeskus.Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H.2007. Oppimista tukevat ympäristöt – Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Helsinki:Opetushallitus.Merenkulkulaitos. 2006 Merenkulun turvallisuuden hallinta. Merenkulkulaitoksen julkaisuja6/2006.Merimieslaki 423/1978. Suomen säädöskokoelma.Meriteollisuusyhdistys ry. 2006. Suomalaisen meriteollisuuden koulutuspoliittinen linjaus. Helsinki:Meriteollisuusyhdistys ry.Naumanen, P. & Silvennoinen, H. 1996. Työn ja koulutuksen vuoropuheluun. Työelämän koulutustarpeetosa 1. Työpoliittinen tutkimus Nro 140. Työministeriö ja koulutussosiologian tutkimuskeskus,Helsinki.Nuutinen, M. & Norros, L. 2001. Co-operation on bridge in piloting situations. Analysis of 13accidents on Finnish fairways. Paper presented at CSAPC’01 8 th Conference on CognitiveScience Approaches to Process Control. 24.-26. September 2001, Neubiberg, Germany.Oedewald, P. & Reiman, T. 2006. Turvallisuuskriittisten organisaatioiden toiminnan erityispiirteet.VTT Publications 593. Espoo: VTT.Opetushallitus. 2004. Merenkulkualan perustutkinto 2004. Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelmanja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallituksen määräys 6/011/2004. Helsinki:Edita Prima Oy.Opetushallitus. 2007. Ammattirakenne-ennustetiedot 2004-2020.Opetushallitus. 2009. Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnon perusteet. Luonnos24.2.2009.Opetushallitus. 2009. Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinnon perusteet. Luonnos24.2.2009.Opetushallitus. 2007. Toimialaennustetiedot.Opetusministeriö. 2001. Koulutustoimikuntien katsaukset.Opetusministeriö. 2002. Opetusministeriön antamat asetukset opiskelijaksi ottamisen perusteistaammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa. 26.2.2002, N:o 167/2002.15.12.2003, Asetuksen muutos n:o 1248/2003.Opetusministeriö. 2005. Ammatilliset tutkinnot ja ammatinharjoittamisoikeudet. Ammatillistentutkintojen asemointiryhmän väliraportti. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä2005:5.

117Opetusministeriö. 2008. Koulutus ja tutkimus 2007 – 2012. Kehittämissuunnitelma.Opetusministeriö. 2007. Ammatillisten tutkintojen kehittämisperiaatteet ja asema koulutusjärjestelmässä.Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:1.Opetusministeriö. 2007. Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnintilasta ja kehittämistarpeista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:17Osaava henkilöstö – menestyvät yritykset. Elinkeinoelämän keskusliiton koulutus- ja työvoimapoliittisetlinjaukset 2006–2010. 2006. Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto.Raivola, R. 2000. Tehoa vai laatua koulutukseen? Porvoo: WSOY.Reiman, T. & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskriittiset organisaatiot - onnettomuudet, kulttuurija johtaminen. Helsinki: Edita Publishing Oy.Ruohotie P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita.Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Porvoo: WSOY.Räisänen A. 1998. Ammatillisen osaamisen arviointi. Teoksessa A. Räisänen (toim.) Hallitaankoammatti? Pätevyyden määrittelyä arvioinnin perustaksi. Arviointi 2/1998. Helsinki: Opetushallitus.Räisänen, P. (toim.) 1997. Laivatekniikka: Modernin laivanrakennuksen käsikirja. Jyväskylä:Gummerus Kirjapaino Oy.Räkköläinen, M. & Uusitalo, I. (toim.). 2001. Työssäoppiminen ja ohjaus ammatillisissa oppilaitoksissa.Helsinki: Tammi.Turvatekniikan keskus. S5-2008. Sähkö- ja hissiturvallisuustutkinnot. Turvatekniikan keskuksenohje. Helsinki: Turvatekniikan keskus.Turvatekniikan keskus. S6-2003 Hissien tarkastus. 2003. Turvatekniikan keskuksen ohje. Helsinki:Turvatekniikan keskus.Turvatekniikan keskus. S8-2003 Hissien huolto. 2003. Turvatekniikan keskuksen ohje. Helsinki:Turvatekniikan keskus.Salanne, I. 1999. Suomalaisten merenkulkijoiden tarve vuosina 1999-2010 suomalaisissa varustamoissaja merenkulun hallinnossa. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksenjulkaisuja B 104. Turku: Turun yliopisto.SFS 6002, Sähkötyöturvallisuus. 2005. 2. painos. Helsinki: SFS - Suomen standardisoimisliittory.Silvennoinen, H. & Naumanen, P. 1993. Työt ja taidot ajan tasalla? Näkökulmia työelämän muutoksiinja koulutustarpeisiin. Turku: Painosalama Oy.

118Sundberg, P. 2008. Varustamobarometri. Joulukuu 2008. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus-ja tutkimuskeskuksen julkaisuja B 158. Turku: Turun yliopisto Merenkulkualan koulutus-ja tutkimuskeskus.Svensk Sjöfarts Tidning. Sjöfartens Bok 2009. Tidning nr 23. 5.12.2008. Göteborg: Svensk SjöfartsTidnings Förlag AB ja Breakwater Publishing AB.Sveriges Redareförening. 2002. Satsa på sjöfarten. Göteborg: Breakwater Publishing AB.Tulonen, T., Pulkkinen, J. & Nousiainen, H. 2006. Sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmienennaltaehkäisy. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto Turvallisuustekniikan laitos; Helsinki:Turvatekniikan keskus.Työ- ja elinkeinoministeriön päätös sähköalan töistä annetun kauppa- ja teollisuusministeriönpäätöksen muuttamisesta. Luonnos 15.1.2009.Työturvallisuuslaki 738/2002. Suomen säädöskokoelma.Uola, M. 2000. Kapteenej, styyrmannej, tervatui trossej ja taeva merkei – Merenkulun opetustaRaumalla 1880-2000. Rauma: SAMKVainio, J. & Kajander, S. 2002. Suomen merenkulun strategia. Ehdotus 2003-2012. Liikenne- javiestintäministeriön julkaisuja 46 / 2002. Helsinki: Edita Publishing Oy.Vuori, E. 2008. Sähköisen potkurikäytön ohjaus ja säätö. Insinöörityö. Helsinki: Metropoliaammattikorkeakoulu.Internet -sivut:Ammatillinen koulutus (www.ammatillinenkoulutus.com)Asetus aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta 1256/1997.(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971256).Asetus ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 812/1998.(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980812).Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986.(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986).Förordning om behörigheter för sjöpersonal 2007:237. Svensk författningssamling (SFS).(www.riksdagen.se/webbnav/ index.aspx?).Henkilö- ja yritysarviointi Seti Oy. 2009. Toimintaohje työ-, sähkötyö- ja sähköturvallisuusvaatimustenhuomioimiseksi sähkötöiden koulutuksissa.(www.seti.fi./pdf/Sahkoalan_toisen_asteen_perehdyttaminen.pdf).Häkkinen P. 2008. Laivan sähköverkko. Espoo: Teknillinen korkeakoulu.(www.tkk.fi/Yksikot/Laiva/Opinnot/Kurssit/Kul-24.4410/pdf/luku_5.pdf)Högskolan på Åland (www.ha.ax)

119Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteiden turvallisuudesta (1694/1993, 922/1994,1216/1995, 216/1996, 650/1996 ja 29/2003) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen käyttöönotosta ja käytöstä (517/1996,30/2003, 335/2004) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä (516/1996, 28/2003, 1253/2003,693/2005 ja lisäys sähkötyöturvallisuudesta 1194/1999) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen turvallisuudesta (1193/1999)(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköllä toimivien hissien käyttöönotosta ja käytöstä(663/1996, 31/2003) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä (516/1996).(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkötöiden johtamisesta (1098/1988).(www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Koulutusopas peruskoulun jälkeiseen koulutukseen (www.oph.fi/koulutusoppaat/kopas)Kunnossapitoyhdistys Promaint ry (www.promaint.net).Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 631/1998 (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980631).Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998 (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630).Merimiehen lääkärintarkastusohjeet. 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:3. Helsinki:Sosiaali- ja terveysministeriö. (www.stm.fi/Resource.phx/julkt/Julkaisu-200503.htx).Opetushallituksen KOULUTA -oppilaitostietojärjestelmä (www.kouluta.fi).Opetushallitus. 2008. Rakennusalan perustutkinto 2008. Ammatillisen perustutkinnon perusteet.Opetushallituksen määräys 5/011/2008 Helsinki: Opetushallitus.(www.edu.fi/julkaisut/maaraykset/ops/rakennusala2008.pdf)Opetusministeriö (www.minedu.fi/opm/koulutus).Opetusministeriö 2007. Koulutus ja tutkimus 2007–2012. Kehittämissuunnitelma.(www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu2012fi.pdf)Opetusministeriö 2008. Selvitys koulutus- ja osaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoinnintilasta ja kehittämistarpeista. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:5.(www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2008/liitteet /tr05.pdf?lang=fi)Rauman ammattiopisto (www.rao.rauma.fi)

120Satakunnan ammattikorkeakoulu (www.samk.fi)Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto ry. (www.stul.fi).Tampereen teknillinen yliopisto. 2008. Turvallisuusjohtamisen toimintamalli: Teollisuuden palvelujatarjoaville yrityksille (www.turva.me.tut.fi/tutkimus/Palveluntuottajat/Toimintamalli.pdf).Turvatekniikan keskus (TUKES) (www.tukes.fi).Utbildning efter grundskolan samt vid Högskolan på Åland hösten 2003. Statistikmeddelande.Utbildning 2004:1. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå. (www.asub.fi)Utbildning efter grundskolan samt vid Högskolan på Åland hösten 2005. Statistikmeddelande.Utbildning 2005:3. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå (www.asub.fi).Utbildning efter grundskolan samt vid Högskolan på Åland hösten 2007. Statistikmeddelande.Utbildning 2007:3. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå (www.asub.fi).Utbildning efter grundskolan samt vid Högskolan på Åland hösten 2008. Statistikmeddelande.Utbildning 2008:4. Mariehamn: ÅSUB – Ålands statistik- och utredningsbyrå (www.asub.fi).Utbildning på Åland 2008–09 Gymnasialstadiet. 2008. Mariehamn: Ålands landskapsregering,Utbildnings- och kulturavdelningen (www.regeringen.ax).Utbildningsplan för utbildningsprogram för elektroteknik vid Högskolan på Åland. Ingenjör YH240 sp. 2006. Mariehamn: Högskolan på Åland (www.ha.ax)Valtioneuvoston asetus sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta(1466/2007) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen muuttamisesta(603/2005) (www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa).WERA - Opetushallituksen ylläpitämä koulutuksen ja siihen läheisesti liittyvien tilastotietojenraportointipalvelu (https://www.data.oph.fi/wera)Ålands landskapsregering (www.ls.aland.fi/utbildning_kultur/utbildningsbehov.pbs)Ålands skolnät (www.skolnet.aland.fi)Ålands sjömansskola (www.sjomansskolan.ax)Ålands statistik- och utredningsbyrå (www.asub.fi).LehtiartikkelitTurun Sanomat 11.2.2009. Painilainen, J. Merenkulun turvallisuuskulttuuri ilmailusta jäljessäJopa viidennes aluksista ei läpäise turvallisuustarkastuksia (Jouni Lappalainen).

121SeminaariesityksetRanta, P. 2003. Näkökulmia simulaattoripohjaisten opiskelu- ja toimintaympäristöjen mahdollisuuksiinja rajoitteisiin. Tutkijakouluseminaari Tampere 11.11.2003. Tampereen teknillinenyliopisto.Tauriainen, S. 2008. Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien merkitys ammatillisessa osaamisessa.Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien kehittämispäivät 29.-30.10.2008. Opetushallitus.Muut kirjalliset lähteetOppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen rekistereistä ja vuosikertomuksista kerätyt tilasto- ja yhteenvetotiedot.Selvitystyöhön sisältyneet haastattelutTyöryhmä on kuullut asiantuntijoiden näkemyksiä laivasähköalan koulutuksen keskustelutilaisuudessa,Raumalla 11.2.2009. Lisäksi työryhmä on kartoittanut mm. seuraavien sidosryhmiäedustaneiden henkilöiden näkemyksiä henkilökohtaisin haastatteluin ja/tai pyytämällä heiltä asiantuntijalausuntojaheidän erityisosaamisalueiltaan.Aalto, TimoAintila, KariAngerman, ReimaAhokas, JaakkoElmén, KjellHaapalainen, MikkoHagerlund, OveHansén, Clas-FolkeHautakoski, OlliHeino, AkiHeino, JyriHäkkinen, JanneKarkama, MarkkuKarppinen, AnssiKatila, PetriWärtsilä OyjFuruno Finland OySuomen KonepäällystöliittoRajavartiolaitosDet Norske VeritasAutrosafe OyMerenkulkulaitosÅlands sjömansskolaOpetushallitusRauman ammattiopistoESL-Shipping OyL3 Valmarine OyOpetushallitusKone OyjMerenkulkulaitos

122Katz, LeifKoivisto, HeikkiKoivumäki, MarkkuKoli, MikaKronbäck, JukkaKuisma, JormaLaajalehto, SeppoLehtinen, JormaLindberg, StigMetsävuori, TapaniMyllynen, JariMäättä, AlpoNousiainen, EskoNumminen, AnttiNuoranne, SeppoPaajanen, JarmoPasula, VillePeuranen, ElsePietilä, HannuPitkänen, MerviPoncet, ChristophePulkkinen, KariRauhala, HannuSaarinen, LarsSantala, SeppoSartela, JuhaSavikko, PekkaStenback, Veli-PekkaTiitinen, YrjöValkeejärvi, KariVäänänen, PasiMerenkulkulaitosSatakunnan ammattikorkeakouluRauman ammattiopisto, AikuiskoulutusVEM Motors FinlandInnova, Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskusKoulutuskeskus Tavastia/Sähköalan opetussuunnitelmatyöryhmäLaivasähkötyö OyÅlands sjömansskolaÅlands sjömansskolaSataservice OyRauman ammattiopisto, AikuiskoulutusKoulutuskeskus Salpaus (kylmäala)Koja Marine OySTX - Europe Cruise OyRauman ammattiopisto (eläkkeellä)Neste ShippingCAE ValmarineYmpäristöministeriöRoyal Caribbean CruiseKoneteknologiakeskus Turku/MeriklusteriohjelmaBourbon OffshoreMerivoimatLämmitysenergiayhdistys ryRolls-Royce Oy AbFinnlines OyjVG-ShippingFinstashipSTX - Europe Cruise OyMerenkulkulaitosDeltamarinTallink Silja Oy