4/2011 - Väestöliitto

Pari & PerheVäestöliitto 4/2011Kun lapset lähtevätmaailmalleParisuhdekoetuksellanetissäPerhe onvoimaaOletko tarpeeksi onnellinen?Pari&Perhe 4/2011 1

PäätoimittajaHelena Hiila-O’BrienPäätoimittajaltaHelena Hiila-O’BrientoimitusPäällikköRitva Åbergulkoasu ja taittoOtto PaakkanentoimitusNEuVostoHelena Hiila-O’Brien (pj)Paula AlkioAnna KokkoLassi LainialaHeidi RuohioJaana SyrjäläJuulia UkkonenRitva ÅbergtoimituksEN osoitEkalevankatu 16 aPl 849, 00101 HelsinkiPuh. 09 228 050pari.perhe@vaestoliitto.fikaNsikuVaAntero AaltonenkustaNtajaVäestöliitto ry.www.vaestoliitto.fitilaajaPalVElutilaukset ja osoitteenmuutokset:Kaarina Rautelin 09 2280 5129etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fiilmoitusmYYNtikatso mediakortti:www.vaestoliitto.fi/media/pari_perhe-lehti/issN 1796-850X (Painettu)issN 1796-8518 (Verkkolehti)ilmestyy 4 kertaa vuodessa.Viides vuosikerta.aikakauslehtien liiton jäsen.Pari&Perhe-lehti ei vastaatilaamattoman aineistonsäilyttämisestä eikäpalauttamisesta.PaiNoPaikkaKenen joukossasinä vietät joulusi?n Joulu on perinteisesti ollut perheen ja kodin juhla. Sitä se toki on vieläkin, muttakuva perheestä on monipuolistunut. Perinteisen ydinperheen ohella on moniavariaatioita.Lapsilla ei ole ennakkoluuloja eri perheenjäsenistä, oli sitten kysymys sisarpuolista,varamummoista ja -vaareista tai isän ja äidin uusista kumppaneista. Vaionko? Emmehän sitä varmasti tiedä. Sen tiedämme kuitenkin, että suvaitsevaisuus,hyväksyntä ja toisen ihmisen kunnioittaminen opitaan esimerkin kautta. Aikuistentehtävä on antaa hyvää esimerkkiä myös siitä, miten muuttuneissa perhesuhteissatoimitaan. Omaa, eikä etenkään lasten joulua kannata pilata katkeruudella.Tänä syksynä mediassa on näkyvästi ollut esillä rasismin ja muukalaisvihannousu. Suomi ei ole enää vanhan joulukortinesittämä maa, jossa pellavapäiset lapset laulavatjoulukuusen ympärillä tuttuja joululauluja.Värejä ja tapoja on tullut lisää.Vielä 60-luvulla Suomesta muutettiinparemman elämän toivossa Ruotsiin sankoinjoukoin. Nyt tänne muutetaan työn perässä,opiskelemaan, perheenjäseneksi tai humanitaarisistasyistä. Koulujen joulujuhlien ohjelmistojoudutaan miettimään uudestaan,”...suvaitsevaisuus,hyväksyntä jatoisen ihmisenkunnioittaminen opitaanesimerkin kautta.jotta voitaisiin siirtää eteenpäin meille tärkeitä traditioita, joiden pohjana onjoulun kristillinen sanoma. Toisaalta kunnioitettaisiin myös muita uskontojaedustavien tai uskonnottomien oikeutta olla mukana yhteisessä juhlassa.Demokratiassa kunnioitetaan vähemmistöjen oikeuksia. Silti myös enemmistön- usein hiljaisia - toivomuksia on kuultava. Toivoisin, että kouluissa edelleenkinvoitaisiin laulaa ”Enkeli taivaan” -virttä joulujuhlassa, samoin kuin kajauttaa ”Jojoutui armas aika” kevätjuhlassa. Kaikista omista perinteistämme luopuminenei edistä maahanmuuttajien hyväksyntää. Pikemminkin päinvastoin. Yhtä hyvinjoulujuhlaan ja muihinkin koulun yhteisiin tilaisuuksiin tulisi sisällyttää traditioitamyös muista kulttuureista. Näin opitaan suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa. Jasehän juuri on joulun perimmäinen sanoma.Perhe on jouluna keskiössä. Entä ne, joilla ei ole perhettä? Yhden henkilönruokakuntien määrä kasvaa jatkuvasti. Yksin vietetty joulu ei välttämättä olehuono juttu. Yksinkin voi rauhoittua ja nauttia joulusta, erityisesti, jos yksinoloon oma valinta. Silti monet ovat tahtomattaan yksin. Yksinäisyyttä vielä korostaase, että joulunpyhinä niin kaupat, kahvilat kuin ravintolatkin ovat kiinni. Mitäkeksisimme perheen tilalle? Voisivatko ystäväporukat järjestää yhteisen joulun?Voisimmeko kutsua kotiin jouluaattona muitakin kuin perheenjäseniä? Voisikomuutamaa kahvilaa tai ravintolaa pitää auki ihan tavallisille ihmisille?441 612PainotuoteVietitpä jouluasi yksin tai yhdessä -Pari&Perhe-lehden toimitus toivottaa Sinulle rauhallista joulujuhlaaSeuraava Pari&Perhe-lehtiilmestyy 2012 viikolla 12.2 Pari&Perhe 4/2011

Adlivankin-Heiskasen perhe arvostaa yhdessäoloa.Ulkoilemassa vasemmalta Aake, Katya, Maaren,Veli-Matti, Veli-Matin äiti, Pia ja Janina. Kuvastapuuttuu Wilma, joka opiskelee Ranskassa.MonenlaisiaperheitäVälillä pöydässä istutaan kahdestaan, välillä on tupa täynnä lapsiaja toisinaan pöydän ympärille kokoontuu uutta ja vanhaa sukuapienen kylän verran. Toimivia ihmissuhteita ei uusperhe saa ilmanennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä.Teksti Sirpa Kurvinen Kuvat Timo Raunio, Adlivankin-Heiskasen perheen albumi”Onhan tämä vähän monimuotoinenkuvio, nauraa Pia Adlivankin ja johdonmukaisuutta.teluja, rohkeutta ja avoimuutta, selkeyttäkertoessaan perheestään. Seitsemänhenkiseenperheeseen kuuluvat Pia Vahva perheyksikkö toimiija hänen miehensä Veli-Matti Heiskanen Suurimmat haasteet ovat aina tulleetsekä viisi lasta, joista yksi on Pian exaviomiehenjo ennen Piaa päättyneestä asennoitua ja hyväksyä. Mutta kun omanperheen ulkopuolisten aikuisten tavastaliitosta, kaksi Veli-Matin edellisestä avioliitosta,yksi Pian ja hänen ex-miehensä kantaa myös muualla.perheen sisälle luo vahvan yksikön, seliitosta sekä yksi yhteinen lapsi.−Ei tietenkään ole tarkoitus kaikkienTällainen liikkuvien elementtien yhtälövaatii paljon: ihmissuhteiden hyväksytenkinlapsista välittää ja heidän hyvin-olla ylimpiä ystäviä keskenään. Jos kuimistäristiin rastiin, sopimuksia, keskusvointinsaasettaa etusijalle, aikuisten pi-4 Pari&Perhe 4/2011

”Taidanmonesti murehtia turhaan. Meillä pojat suhtautuvatväliin ylenpalttiseen huolehtimiseeni huumorilla.la kielellä, ja muutti myöhemmin Ruotsiin.Vanhempien huoli oli tällöin suurempikuin kakkosen kohdalla, jokaopetteli ensin kodin ulkopuolista eloaarmeijassa. Lähtöjen hetkellä lohdutimmeTuulan kanssa toisiamme ajatuksella,että parhaamme olemme poikiemmekanssa tehneet. Nyt on aikakatsoa, mihin se riittää. Neuvomme jaautamme kotoa lähteneitä edelleen,mutta vain jos he pyytävät, Matti sanoo.Vainikaisten pojat ilmoittavat onnistuneestaautomatkasta äidilleen tekstiviestillä:”Olen perillä, voit lopettaa huolehtimisen”.Sama viesti sopii myös kotoamuuttavien nuorten vanhemmille.– Taidan monesti murehtia turhaan.Meillä pojat suhtautuvat väliin ylenpalttiseenhuolehtimiseeni huumorilla:ennen kuin ehdin kysyä, he kertovatjo heinäkuussa muka käyttävänsä pitkiäalushousuja. Kanan kannattaisi ottaamunan rennommasta elämänasenteestaoppia, Tuula toteaa.Ei irti hetkessäVaikka nuori oman osoitteen hankkiikin,hän ei irtaudu kotoa hetkessä. Tuulan jaMatin jokaisella pojalla on yhä avaimetlapsuudenkotiinsa: väliin ovi käy tiuhemmin,väliin harvemmin.– Piipahtamiset tuntuvat hyviltä, ne tuovatvanhemmille lisää aikaa sopeutua tyhjeneväänpesään. Joskus nuoren vaiheittainenirrottautuminen ärsyttää: poikientavara- ja vaateröykkiöt täyttävät edelleenkaappejamme, Tuula huomauttaa.– On lasten lähdössä hyvätkin puolensa:kotityöt ja kuskaamiset vähenevätja yhteinen vapaa-aika puolisonkanssa lisääntyy. Olemme Tuulankanssa muun muassa kirjanneet kalentereihimmeyhteisiä matkoja. Nyt onmeidän vuoromme tehdä asioita välilläkaksinkin! Matti ilahtuu. lLue lisää: Tuula Vainikainen & JohannaMuuraiskangas, Tyhjenevä pesä – täysisydän. Naisena ja äitinä uuden elämänkynnyksellä. WSOY 2011Uuden, upeanelämän kynnykselläLapsen itsenäistyminen voiolla vanhemmalle tiukkapaikka. Yksi elämänvaihe ontakana, mutta uuden aloittaminensaattaa olla vanhemmallevaikeaa.”Vaikka lapsi pesästä lentääkin,perhe ei hajoa. Perhe säilyypoismuuttaneiden mielessäyleensä turvasatamana – paikkana,jonne palataan juhlapyhinä jamerkkipäivinä, tarvittaessa useamminkin.Sekä vanhemman ja nuorenon kuitenkin totuttava omaan elämään.Se sujuu, kun vanhempi ottaavastuun oman elämän onnellisuudestaja ymmärtää, että nuorenmuutto on iloinen asia – itsenäistynytlapsi on hyvänkasvatustyön tulos,perhekeskuksenjohtaja Heli VaaranenVäestöliitosta kertoo.Kokoontuminen yhteisenruokapöydänääreen on Vaarasenmukaan mallikas hidasirtautumisriitti. Seantaa nuoren ymmärtää,että kotona elämäjatkuu ja vanhemmatpärjäävät. Samallahe uskovat, että myöslapsi pärjää.– Aikuista lasta saaja pitääkin tarvittaessaauttaa. Lapsi on kotoalähtönsäkin jälkeenlapsi, jolla on oikeusvanhempiinsa jaheidän tukeensa. Tuki ei kuitenkaantarkoita sitä, että vanhemmat tekevätasioita lapsensa puolesta ja alkavatelää omaa nuoruuttaan uudelleentämän kautta. Vanhempia odottaanyt uusi elämä miehenä ja naisenaaikuisessa parisuhteessa, jossaon aikaa yhdessäololle.Jokaiselle erilainenkokemusHeli Vaaranen suosittelee keskusteluapsykoterapeutin kanssa,jos kipeälle tyhjän pesän kokemukselleei löydy kotona jakajaa.Tyhjenevä pesä on jokaiselle erilainenkokemus. Jos kokemus on kipeäeikä sille ole kotona jakajaa, omastaelämäntilanteesta kannattaa keskustellapsykoterapeutin kanssa.Vertaiskokemukset auttavat huomaamaan,että tilanteesta selviää jasiinä on paljon hyvää. Hyvän löytäminenon helpompaa silloin, kun lastenlähtöön on alkanut valmistautuaajoissa – aloittanut ”sitten kun” -elämänsuunnittelun.kuva Hanna ovaskainenParisUhdeVanhemman on hyväpalauttaa mieleensä,mitä kaikkea onvuosien varrella ajatelluttekevänsä sitten,kun lapset ovatisoja.– Voimat ja inspiraatiohaaveiden toteuttamiseensaattavatolla vuosienvarrella vähentyneetja siksi haaveitaei kannata lykätäeläkepäiviin. Niidenaika on nyt. Edessäon vielä paljon upeita,rikkaita vuosia,jos niin haluaa. lPari&Perhe 4/2011 9

oleTKotarpeeksionnellinen?Teksti Anu Kylvén Kuvat Jyrki LuukkonenJatkuvan kasvun tavoite toistuu talousihmisten ja useinpoliitikkojenkin puheissa. Välillä tuntuu, että jatkuvaa kasvua pitäisitapahtua pienen ihmisen elämässäkin. Onnellisuuden tulisi koko ajanlisääntyä. − Se on ajan henki, vahvistaa professori Markku Ojanen.kaa herätyskellon piippaus. Nuorimmaisenon aika nousta ja suunnata luennoilleenyliopistolle. Isä käy makuuhuoneenovella huikkaamassa huomenet.Uskollisuuden kaipuuOnnellisuuden kokemuksia antavatmyös lemmikit. Ojanen paljastaa tuloksenopiskelijansa parhaillaan tekemästätutkimuksesta: moni lemmikin omistajasanoo, ettei luopuisi eläimestä,vaikka siitä olisi terveydellistä haittaa.− Koira on ihmeellinen otus. Se on aivanehdottoman uskollinen. Samaa me− Jos joku on suhteellista, niin onnellisuudenja tyytyväisyyden kokeminen. Keskiarvot kertovatpaljon, mutta joukkoon mahtuu montaerilaista yksilöä.Onnellisuus merkitsee aika kirjaviaasioita, mutta useimmitenmainitaan toiset ihmiset: neläheiset ja rakkaat. Kärkeen pääsevätmyös mielihyväkokemukset, joita voi toteuttaayksinkin. Ne liittyvät luontoon taiharrastuksiin, Markku Ojanen kertoo.Läheisistä ihmisistä mainitaan useimminpuoliso ja lapset. Kahden pojan isäallekirjoittaa sen ehdoitta.− Puolisoni ja poikani ovat minulle hirvittäväntärkeitä ja suuri kiitollisuudenaihe, Ojanen sanoo.Ei mene kauan, kun seinän takana alkaipaammeihmisistäkin – ja välillä petymmepahasti.Tutkimusten mukaan yksinäisyydenkokeminen alentaa onnellisuutta. Jokainenyksin elävä ei silti tunne itseäänyksinäiseksi. Onnellinen voi olla tyystinilman läheisiä ihmis- ja eläinsuhteita.Joku viihtyy mainiosti itsensä kanssa jahaluaa olla yksin. Tärkeät ihmiset voivatolla osa elämää myös ajatuksissa.Yksinolo yleistyy koko ajan, ja siihensopeudutaan paremmin.− Muutama vuosikymmen sitten ei olluttaloudellisestikaan mahdollista tullatoimeen yksin, varsinkaan naisen.Yhteisön onniYhteisöllisiä kulttuureja on yhä maailmanenemmistö. Niissä yhteisö japerhe menevät yksilön edelle. Niissäydinkysymys on, olenko toteuttanutvelvollisuuteni ja toiminut kutenminun odotetaan toimivan osana yh-10 Pari&Perhe 4/2011

onnellisUUsteisöä. 2010-luvun suomalainen taaspohtii, löytyykö minulle varmasti omaainutlaatuinen paikka, jossa voin toteuttaaitseäni.− Kumpi kysymys on ihmisen kannaltahelpompi? Mielestäni ensimmäinen,kunhan velvollisuus ei ole aivan kohtuuton.Onnea tässä ja nytMarkku Ojanen tiivistää onnellisuudentilaksi, jossa ihminen ei ole köyhä eikäkipeä, ei muistele menneitä vääryyksiäeikä haikaile tulevaisuuteen.− Onnellinen haluaa elää tässä ja nyt.Hän on iloinen ja kiitollinen, että saa kokeatämänkin päivän. Onnellisena katoaakiusallinen tietoisuus minuudesta.Todellakin, ihmisen minuus on joskusäänekäs ja pommittaa kiusallisilla kysymyksillä.Moni tutkija puhuu jopa minuudenpiinasta. Sadan viime vuoden aikanakiinnostus minuuteen on kasvanut– samoin piina.− Sitä kiinnostusta oikein ruokitaan– minäkin kirjailijana ja luennoitsijanaruokin. Pohdimme, mikä minusta tulee.Voinko tarpeeksi toteuttaa itseäni?Olenko se, miksi minun pitäisi tulla?Viimeinen on suorastaan absurdikysymys.Onnellinen ei moisia mieti. Piinaavatkysymykset katoavat, ja syntyy kuuluisaflow-tila. Hetki vie mukanaan.Etsin kunnes löydänOletetaan, että onnellisena nautin elämästäenemmän. Pitääkö onnea siistarkoituksella etsiä?− En minä tiedä! professori parahtaa.− Entistä enemmän alan kyseenalaistaatietoista onnen etsintää. Välillä haluanvastata myöntävästi, välillä kieltävästi.Vuosisatojen viisaidenkin mielipiteetovat vaihdelleet. Toiset sanovat, ettäonnea pitää etsiä. Toiset uskovat sen tulevan,kun on tullakseen – ja jopa pakenevansinnikästä etsijää.Professori päätyy pohdinnassaan siihen,että hellittämätön ennen etsiminentuskin tuottaa hyvää.− Jatkuva onnen kysely, mitä hyötyäsiitäkään lopulta on! Eivät onnelliset ihmisetkysele vaan osaavat olla kiitollisia.”Toiset sanovat, ettäonnea pitää etsiä.Toiset uskovat sentulevan, kun on tullakseen– ja jopa pakenevansinnikästä etsijää.Vaikka luottaisinkin niihin viisaisiin,jotka kannustavat aktiiviseen salapoliisintyöhön,niin osaanko etsiä oikeistapaikoista? Moni on ennenkin karahtanutkarille.Markku Ojanen siteeraa tuoretta nuorisotutkimusta,jonka mukaan 39 prosenttia15−30-vuotiaista suomalaisistahaluaa tulla kuuluisaksi. Karttuisikoonni tosiaan, jos kaikki tuntisivat – tailuulisivat tuntevansa – minut?− Ainahan kuuluisuudenhalua on ollut,mutta se yleistyy hurjasti. Harrastanelokuvia, ja moni näyttelijä kertoohalunneensa filmitähdeksi jo nuorena.Metsän keskellä kasvaneelle maalaispojalletuollainen ajattelu oli vierasta.Ei sellaista ajatellut, että joskus voisiolla kuuluista. Kuuluisuus oli niin paljonetäisempää. Nyt se tunkee ruudustaja muista välineistä koko ajan.Kuuluisuus on haurasta. Moni kuuluisaksitullut kiroaa tilannettaan.Kelkassa vai ei?Eikä nuoria yksin voi syyttää. MarkkuOjasen mielestä kaikenikäiset ovat nykyisinhoukutuksen myllytyksessä. Senakertaa onnellisuutta.− Houkutusten määrä on käsittämätön.On valtavat kauppakeskukset, maineenhoukutus, riippuvuuksia, yletöntäkokeilun- ja vaihtelunhalua. Yksi pahimpiaon se, että pitäisi olla herkeämättäajassa mukana. Se käy monelle raskaaksija johtaa kuulusteluun minuudenkanssa: olenko mukana vai pudonnutkelkasta? Kelkasta on tosi helppo pudotanykyisin. Kaksi vuotta vanha kännykkäkinolisi pitänyt jo vaihtaa ehompaan.Pari&Perhe 4/2011 11

Osa meistä vetää riman korkealle. Heilleonnellisuutta edustavat vain erityisethuippukokemukset ja elämän juhlahetket.Suurin osa suomalaisista sentään korostaaonnellisuuden avaimena tavallisia asioita – arkion kunnossa, eikä ole suuremmin valittamista.”Kun onnea kerranvoi aina kauhoa jostakin lisää,meitä vaanii ikuinen tyytymättömyys.Kun puhelinmallit vaihtuvat aina ihmeellisempiinja tavaramäärä kaapeissarönsyilee, pitäisi onnellisuudenkinkasvaa. Jatkuvan kasvun politiikka onujuttautunut pienen ihmisen elämään.− Länsimaisen ihmisen vahvuus ja tragediaon, että olemme uskoneet kehitykseen.Ihmisen kasvu ja kehittyminen onvanha idea, joka saa vain uusia muotoja.Se on muuttunut vaatimukseksi.Voisinko olla jotakin enemmän ja parempaakuin olen? Surullista kyllä, kysymysei enää tunnu yhtään epäluontevalta.Kun onnea kerran voi aina kauhoajostakin lisää, meitä vaanii ikuinen tyytymättömyys.Arkipuheessa valitetaan,että kodin pitäisi olla tyylikkäämpi, puolisonpuheliaampi, pomon hövelimpi jatyöpäivän puolet lyhyempi.Kyselyissä samat ihmiset ilmoittautuvataika tyytyväisiksi ja onnellisiksi.− Se tuntuu paradoksilta. Tyytymättömyyspuhetaitaa olla nykyajan velvollisuus.Ei ole ihan normaali ihminen, josei keksi mitään valittamisen aihetta. Onoutoa olla tyytyväinen siihen mitä on.Raha takaa onnenSuuren enemmistön haaveissa muhiihyvän ihmissuhteen löytäminen tai olemassaolevan säilyttäminen. Lopullinenonnellisuuden kombinaatio on jokaisellaomansa. Moni haaveilee maa-ilmanympärimatkasta. Liki kaksimetriselle,jonottamista ja odottamista huonostisietävälle professorille se taasolisi pahin mahdollinen rangaistus.Vaikka muuta väitetään, raha tekeeonnelliseksi. Mutta sitä tarvitaan vainperuselämään riittävä määrä, jottei ihminentunne itseään syrjityksi ja kelkastapudonneeksi.Tutkimuksissa alin tuloryhmä kokeeitsensä selvästi onnettomimmaksi. Muidentuloryhmien väliset onnellisuuserotovat pieniä.− Rahattomuus tekee onnettomaksi,jos on epäoikeudenmukaisen köyhä. Katkeruusvoi iskeä, kun näkee toisten ostelevankaikenlaista. Katkeruus jos mikävähentää onnellisuutta. Suuret rahat sensijaan eivät tee onnelliseksi, vaikka niitäniin hamutaan, Markku Ojanen sanoo. lLue lisää onnen saavuttamisesta Väestöliiton70-vuotisjuhlakirjasta: Suomalaisenhyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus.Toim. Osmo Kontula. Väestöliitto 2011.12 Pari&Perhe 4/2011

“Meillä lapsen saamiseen ei riittänyt pelkkä usko,ei edes toivo eikä rakkaus,vaan tarvitsimmeVäestöliiton apua.Kiitos hedelmöityshoitojen,nytmeillä asuu Onni.”Väestöliiton klinikat Oyon arvostettu ja Suomensuurin lapsettomuushoitoihinerikoistunut yritys.Yksilölliset palvelut ovatkohtuuhintaisia jakaikille avoimia.HELSINKI: Fredrikinkatu 47, puh. 09 616 221OULU: Kiviharjuntie 11, puh. 08 535 9600TURKU: Joukahaisenkatu 1, 6 krs, puh. 02 212 0800Pari&Perhe 4/2011 13

ParisUhdeSeija Helminen unelmoi paristakuukaudesta tehdä asioita yksintavallaan ja ajallaan. Lisäksihän haluaa viettää enemmänaikaa lastenlastensa kanssa.Nämä jäivät vähän syrjäänmyllerryksissä. Muuta hän eitässä vaiheessa toivo.PUolisonMUisTisairaUson ollut elämän vaikein oppikouluTeksti Mia Hemming Kuvat Petri KivinenSeija Helmisen puolisolla todettiin otsalohkodementia vuonna2008. Viime keväänä pitkäaikainen elämänkumppani lähtilaitoshoitoon.seijaHelminen on tavallaan jopitkään tehnyt eroa aviomiehestäänja heidän yhteisestäelämästään. Heidän tarkoituksenaanoli viettää yhdessä leppoisia eläkepäiviäunelmien talossaan ja matkustellaerityisesti heille tärkeässä Lapissa.− Edelleen mietin, miten selviän tästäelämänvaiheesta ja tästä yksinäisyydestä.Antaisin mitä vain, jos saisin miehenitakaisin. Vaikka hän nykyään onkin paljonihanampi kuin koskaan, näyttää tunteensaavoimemmin ja on kiltti. En usko,että tulee sellaista päivää, ettei hän minuatuntisi. Me halaamme ja suukottelemmehoitokodissa, ja mummot vieressänauravat. Me olemme edelleenkumppaneita. Olisikin kauheaa, jos setunne katoaisi, Helminen miettii.Helminen kävi vastikään KuusamossaRukalla, jossa hän 70-luvun lopulla tapasitulevan aviomiehensä. Nyt Helminenkulki tuttuja reittejä ja itki.−Otin taas yhden askeleen jatkuvassaluopumisen prosessissa, suljin Lapinkirjamme.Helmisen läpikäymään prosessiin onkuulunut monenlaisia tunteita, ja osaniistä on jo jäänyt taakse. Ahdistus javiha ovat tunteita, jotka ovat hellittäneet.”jokin minunsisällänikuitenkinsanoi, että hänenkäyttäytymiselleenon jokin selitys.−Pelko tulevasta on vielä olemassa, jasuru on koko ajan läsnä. Rakkauttakinon, vaikka luulin, että se oli kadonnut.Joskus meinasin masentua, mutta päätin,ettei siihen ole varaa.Puoliso muuttuivastakohdakseenMuutama vuosi ennen kuin Seija HelmisenRaimo-puolisolta todettiin dementia, hä-nen käytöksensä muuttui. Raimo oli useinmasentunut ja käytti rahaa holtittomasti.−Hänestä tuli aggressiivinen, eikähän välittänyt huolehtia henkilökohtaisestahygieniastaan. Raimo ei jaksanutseurustella, eikä pystynyt keskittymääntyöhönsä. Hän rupesi tissuttelemaan, jasyytti minua käyttäytymisestään. Keskusteluyhteytemmekatosi, emmekävoineet enää liikkua yhdessä kodin ulkopuolella,Seija muistelee.Seija kuvaa viimeisiä kahta vuotta ennendiagnoosia elämänsä kauheimmiksi,millaisia hän ei toivo kenellekään.Elämä Raimon kanssa vei kaikki voimatniin, että Seija mietti vakavissaan avioeroa.−Jokin minun sisälläni kuitenkin sanoi,että hänen käyttäytymiselleen on jokinselitys. Se oli suunnaton helpotus, kunvihdoin sain tietää syyn. Pitkään meni ennenkuin hyväksyin asian, enkä vieläkääntäysin sitä hyväksy, mutten enää kapinoivastaan. En ymmärtänyt, miksi näin pititapahtua, ja pelkäsin tulevaa.Seija on yksinäinenSeija Helminen kokee jääneensä yksin tilanteessa.Muista sukulaisista ei ole ollutvastuunkantajiksi, ja lastensa päälle hänei ole viitsinyt murheitaan kaataa.14 Pari&Perhe 4/2011

apua kannattaa hakeaPuolison sairastuminen etenevään muistisairauteenherättää monia tunteita kuten menetystä,syyllisyyttä, surua, vihaa.Psykologi, parisuhdeterapeutti KeijoMarkova Väestöliiton perheklinikaltamiettii, että muistisairausdiagnoosinkuuleminen on jonkinasteinen shokki.−Sitä tuntee tilanteessa olonsa varmastiainakin hämmentyneeksi, ja kysyy, miksimeille käy näin. Huolestuu puolison pärjäämisenlisäksi omasta jaksamisestaan, Markovakuvailee.Paikoittain on tarjolla pariskuntaryhmiäpareille, joissa toisella on alussa oleva tailievä muistisairaus.−Olisi hyvä löytää joku paikka, jossa käydä yhdessä läpi tilannetta.Näin voisi keskustella siitä, mitä haasteita tilanne on tuonut. Ovatkoesimerkiksi jotkut vaatimukset tai toiveet toista kohtaan ylimitoitettujatai epärealistisia?Sairauden edetessä terve puoliso joutuu vähitellen luopumaan entisestäelämästään ja kumppanistaan sellaisena, millaiseen oli tottunut.−Hänen täytyy sopeutua myös siihen, että tilanne jatkuvasti vainpahenee. Se saattaa aiheuttaa stressiä tai ainakin avuttomuutta, silläitse ei mahda sille mitään. Miltä silloin oma elämä tuntuu, kokeekohallitsevansa sitä vai pelkääkö jatkuvasti tulevaa?Mitä vaikeampi tilanne kotona on, sitä enemmän terve puoliso tarvitseetukea. Hän voi saada sitä niin ystäviltä ja sukulaisilta kuin erilaisistamuistisairausyhdistyksistä.−Ystävät ovat tärkeitä, mutta kuormitus saattaa olla ei-ammattilaisilleliikaa. Kannattaa siksi hakea apua myös lähipiirin ulkopuolelta,yhdistysten ammattilaisilta sekä niiden vertaisryhmistä. Lisäksi pitäisipäästä edes hetkittäin paneutumaan johonkin itseään miellyttäväänasiaan, sillä se lataa akkuja.Tavallisesti puoliso siirtyy jossain vaiheessa laitoshoitoon. Myös sesynnyttää kotiin jäävässä kumppanissa monenlaisia tunteita.−Hän voi kokea syyllisyyttä siitä, ettei enää hoida kumppaniaan.Lisäksi yksin jääminen ja toisen menettäminen arjestaansaattaa aiheuttaa surua ja masennusta. Myös ympärivuorokautisenomaishoitajuuden päättyminen voi ahdistaa, sillä yhtäkkiäon paljon tyhjää aikaa. lkuva Hanna ovaskainenSeija Helmisen ja aviomiehensä yhteinen unelmaoli talo, jossa Seija asuu nyt äitinsä kanssa. Seijamiettii, että kohta hän voi talostakin luopua. Se eienää ole se paikka, jota hän yhdessä teki ja rakensiRaimon kanssa.−Olen kaivannut tukea moniin vaikeisiinpäätöksiin. Ystävät harvenivat Raimon muistisairaudenaikana, eikä minua nyt yksinäni kutsutauseammin kylään, johtuuko se parisuhdekeskeisestäajattelusta.−Muistiyhdistyksen vertaisryhmästä olensaanut valtavasti tukea ja hyviä neuvoja. Mepuhumme samoista asioista, ja kohtaamisetlievittävät yksinäisyyttä, Seija sanoo.Seija kaipaa seuraa teatteriin tai tansseihin,sillä yksin ei oikein tule lähdettyä. Hänhaluaisi juttuseuraksi myös miehen, sillä oneri asia puhua naisen kuin miehen kanssa.−Raimo on edelleen elämänkumppanini,mutta toisen miehen kanssa voisin käydä sillointällöin ulkona. Kaipaan hiihtokaveria jaseuraa tuntureille.−Meistä jokainen tarvitsee hellyyttä, ja minulleriittävät vielä Raimon hellyydenosoitukset.Ystävieni kanssa myös aina halataan- ei voi koskaan saada liikaa hellyyttä.Aika lastenlasten kanssa antaa Seijallevoimia ja vertaistuen lisäksi hän muistuttaa,että lepo auttaa jaksamaan. Myös luonto onSeijalle tärkeä – niin puuhastelun, kävelyn,lintujen tarkkailun, marjastuksen, sienestyksenkuin hiihtämisen merkeissä.−Tämä on ollut elämäni vaikein oppikoulu.Mutta kaikki vastoinkäymiset kasvattavat, janiin myös minulle on tapahtunut.Seija vierailee Raimon luona kaksi kertaaviikossa, ja lisäksi mies käy välillä kotona.Seijan omaishoitajuus ei ole kuitenkaanlakannut, sillä hän pitää kotonaanhuolta muistisairaasta äidistään. Muistisairasisänsä on asunut jo monta vuottahoitokodissa. lPari&Perhe 4/2011 15

s.16s.16s.17s.17s.17s.18s.19ajankohtaistaIhmiset ja ilmiötVuoden isät valittiinkolme ansioitunutta isääsai tunnustusta.Isän oikeudet esilläVäestöliitto korostaa myös sosiaalisenisän oikeutta lapsiinsa.Nupoli palkittiinVäestöliiton palkinto Espoonnuorisoystävälliselle poliklinikalle.Poikien PuhelinVuonna 2007 perustettupalvelu sai laatukeskuksenkunniamaininnanKirjoituskilpailuErojen ja erovanhemmuudentarinoita etsitään kilpailulla.Uusi Koivu ja Tähtitaidekeskus kassandranhankkeessa opetellaan suomenkieltä taiteen avulla.Kolumni | Jani Toivolajokaisella lapsella on oikeus perheeseen,jonka yhteiskunta tunnustaa.ilmoitaPari&Perhe-lehdessän Ilmoittaminen Pari&Perhe-lehdessäkannattaa. Tavoitat lehden kautta laajanjoukon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.Sitä luetaan kirjastoissa, kouluissaja oppilaitoksissa. Lukijat tulevat myöserilaisista perhe-, nuoriso- ja opiskelijasekäaatteellisista ja ammattijärjestöistä.Lehteä jaetaan myös yhteiskunnallisillepäätöksentekijöille ja medialle.Katso mediakortti :www.vaestoliitto.fi/media/pari_perhe-lehti/vUoden isä–palkinto kolmelle isälleTamperelainen graafikko ja kuvallisen viestinnän kouluttaja JaakkoBashmakov, insinööri Seppo Äijälä Oulusta ja hankeohjaaja RistoTervonen Kajaanista on valittu Vuoden Isiksi 2011.Peruspalveluministeri MariaGuzenina-Richardson luovuttipalkinnon isille marraskuunalkupuolella. Palkinto myönnettiinBashmakoville aktiivisesta isyydestäja toimimisesta vammaisten hyväksiOma Polku -toiminnassa. Äijälä palkittiintoimimisesta isänä, isäpuolenasekä sijais- ja tukiperhevanhempana.Tervonen sai tunnustusta toimimisestaseitsemän lapsen uusperheenisänä, isä-lapsikerhon ja neuvoloidenperhevalmennuksen vapaaehtoisenaisänä sekä Isä-hankkeenohjaajana.Vuoden Isä -palkinnon rinnallaperuspalveluministeri Guzenina-väestöliitto pitää sosiaalista isyyttäyhtä tärkeänä kuin biologistaKuvassa vasemmalta JoukoHuttunen, Seppo Äijälä jaJaakko Bashmakov.Richardson jakoi Isyyden puolestapuhuja-kunniamaininnan kasvatustieteentohtori, emeritus yliopistonlehtori JoukoHuttuselle hänen elämäntyöstään isyystutkimuksessa,isyyden merkityksenesilletuomisessa sekä aktiivisessa järjestö-ja vaikuttamistoiminnassa.Palkinnon suojelijana toimii tohtoriPentti Arajärvi.Ensimmäinen Vuoden Isä -palkintomyönnettiin vuonna 2006. Väestöliitonkutsusta Vuoden Isä -palkinnon valintaanovat osallistuneet Mannerheiminlastensuojeluliitto, Miessakit, Yhdenvanhemman perheiden liitto, Vanhempainliittoja MonikulttuuriyhdistysFamilia Club. ln Väestöliitto ehdottaa lausunnossaanoikeusministeriölle isyyslainuudistamisesta, että avosuhteessaelävä isä voisi alustavasti tunnustaalapsen jo ennen tämän syntymää.Tunnustaminen tapahtuisiesimerkiksi raskausajan neuvolakäyntienyhteydessä. Mahdollisuuskoskisi tapauksia, jossa isyyteen einäyttäisi liittyvän epäselvyyksiä taikolmansien henkilöiden esittämiävaatimuksia. Lopullinen päätösisyyden vahvistamiseksi tehtäisiinlapsen synnyttyä. Siihen ei vaadittaisi,kuten tällä hetkellä, erillistäkäyntiä virastossa, minkä monetvanhemmat kokevat hankalana.Tämä mm. Ruotsissa ja Saksassapitkään toiminut käytäntö estäisimyös isyyteen liittyviä ongelmia esimerkiksi,silloin kun lapsi tai toinen vanhempikuolee raskauden tai synnytyksenyhteydessä.Väestöliitto haluaa myös korostaaaviomiehen ja sosiaalisen isän oikeuttalapsiinsa. Biologinen isä voisi vaatiaisyyden vahvistamista lapsen äidin jahänen aviomiehensä sitä vastustaessavain poikkeustilanteessa, esimerkiksisilloin kun biologinen isä ja lapsi elävätyhdessä ja heidän välilleen on muodostunutperheside.Myös äitiyteen liittyvä juridinen tilanneon muuttunut mm. sijaissynnytystenmyötä. Siksi isyydestä ja äitiydestävoitaisiin laatia uusi vanhemmuuttakoskeva laki.Kuva Anna Korhonen, STM16 Pari&Perhe 4/2011

espoonnUPolisai väesTöliiTolTaTUnnUsTUKsenVäestöliitto on palkinnut lokakuussa Kodin viikolla Espoon kaupunginnuorisoystävällisen poliklinikan, Nupolin, Tirkistys tulevaisuuteen-tunnustuspalkinnolla.n N upoli on Väestöliiton mielestä hyväesimerkki nuorille suunnatusta matalankynnyksen palvelusta, jollaisia se toivoisiperustettavan kaikkiin Suomen kuntiin.Vuonna 2009 perustettuun Nupoliinon keskitetty Espoon Terveyspalveluidennuorille, eli 13–22-vuotiaille,suunnattuja toimintoja. Ylilääkäri KristianUlfvesin mukaan näitä palvelujaovat erityisesti päihde- ja mielenterveyden,seksuaaliterveyden ja ehkäisynsekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollonpalvelut.Espoon keskuksessa sijaitsevan Nupolinkaton alla nuoria hoidetaan kokonaisvaltaisestija huomioidaan nuoruusikäkokonaisuutena. Poliklinikalta saa myösnuoriso-ohjaajapalveluita sekä tukea jaKUnniaMaininTaPoikien PuhelimelleVäestöliiton Poikien Puhelin on saanut myönteistä julkisuutta vuoden 2011Laatuinnovaatio-kilpailun palkintojen jakotilaisuudessa marraskuussa.n Poikien Puhelin voitiin perustaa vuonna2007 kahden yksityishenkilön, HelenaHäkkisen ja Anu Miettisen järjestämänvarauskeräystempauksen turvin.He hakivat hankkeelle laatupalkintoa jaLaatukeskus antoikin sille nyt kunniamaininnan.Tasavallan presidentti Tarja Halosenluovuttaman kunniakirjan kävivät pokkaamassaVäestöliiton toimitusjohtajaHelena Hiila-O´Brien ja palvelukehittäjäMiguel Reyes Poikien Puhelimesta.Lisäksi palkintoja olivat luovuttamassaDeloitten toimitusjohtaja Teppo Rantanen(kuvassa 2.oik.) ja Suomen Laatuyhdistyksenneuvottelukunnan puheenjohtaja,Neste Oilin toimitusjohtajaMatti Lievonen.keskusteluapua pelaamiseen ja vapaaajankäyttöön liittyvissä asioissa. Toimintaajalkautetaan tarvittaessa kouluihin jaoppilaitoksiin.Nupolissa työskentelee apulaisylilääkäri,psykologeja, psykiatrinen sairaanhoitaja,terveydenhoitaja, ohjaajia ja terveyskeskusavustajia.Viisi koulu- ja opiskelijaterveydenhuollonlääkäriä hoitaakaikkia Espoon yläkoulujen, lukioiden,ammattioppilaitosten ja ammattikorkeakoulujenoppilaita ja opiskelijoita.Osallistu kirjoituskilpailuunHyvä vanhemmuuseron jälkeen.n Hyvä erovanhemmuus ry ja SuomalaisenKirjallisuuden Seura järjestävät kirjoituskilpailun“Vanhemmuus eron jälkeen”1.9.2011–15.3.2012. Kirjoituksia toivotaansekä aikuisilta että lapsilta.Kirjoittamisessa voi käyttää apuna kysymyksiä:Miten avio- tai avoero on muuttanutvanhemmuutta? Onko aikuisten jalasten vuorovaikutus muuttunut? Onkotasa-arvoinen vanhemmuus mahdollista?Millaista olisi hyvä erovanhemmuus?Kirjoitukset arkistoidaan SKS:n kansanrunousarkistoonja sähköisessä muodossasaapuvat kirjoitukset lisäksi Yhteiskuntatieteelliseentietoarkistoon tutkimus-ja opetuskäyttöön.Parhaat kirjoitukset palkitaan. Kaikkienosallistujien kesken arvotaan kirjapalkintoja.Lisätietoja: www.finlit.fi/kra/keruut/erovanhemmuus.pdfPari&Perhe 4/2011 17

ajankohtaistaIhmiset ja ilmiötTeksti ja kuvat Melis AriKoivU ja TähTi–hankkeessa suomen kieltäopitaan taiteen avulla−Minä en pääse viimeisellä kahdella kerralla, mutta olen käynytkahdeksan kertaa. Saanko silti todistuksen?” kysyy Fatma minultatyöpajan päätyttyä. Hänellä on mukanaan rasia täynnä kahdenlaisiaomatekoisia pikkuleipiä. Maistuvat taivaallisilta.”Leivoin eilen. Halusin tarjota osallistujilleja ohjaajille jotain, koskatämä on minun viimeinen kertani.On ollut tosi mukavaa.Irakilaistaustaisella Fatmalla alkaakolme kuukautta kestävä työharjoittelu,eikä hän ei ehdi mukaan viimeisiin tapaamisiin.−Saat todistuksen, jos minä saan vieläyhden keksin, sanon hymyillen. Osallistujarouvatnauravat, huumorintajua löytyyhelposti porukastamme.Kahden kuukauden ajan Liikutaan suomeksi-työpaja on kokoontunut kerran viikossaperjantaisin. Kun lapset ovat Chilihankkeentyöntekijöiden hoivissa, rouvatsaavat rauhassa keskittyä Koivu ja Tähti 2-hankkeen ohjaajien, suomen kielen erityisopettajanRiitta Rantaniskan ja chileläisentanssinopettajan Gabriela Aldana-Naamio rakentuu vähitellen.Kuva ohjaajista on yhtävärikäs kuin kuva työpajojenosallistujistakin.Kekonin, vetämään taidetoimintaan.Työpajoissa opitaan ja harjoitellaansuomen kieltä liikunnanja tanssin avulla: uudet verbittoimivat hyvinkin innoituksena uusilletanssiliikkeille.Itseluottamus kasvaaPääkaupunkiseudulla on pitkät jonotsuomen kielen kursseille. Monettarvitsisivat lisäksi erityistukeaopinnoissaan. Tavat oppia uutta kieltäovat hyvinkin erilaiset. Kansainvälisentaidekeskus Kassandran hallinnoimassaja EU:n kotouttamisrahastontukemassa Koivu ja Tähti -hankkeessasuomen kielen opetteluun etsitääntukea taiteen avulla. Vuonna 2009alkunsa saanutta projektia on kehitettyja se on saanut jatkoa kesäkuun 2012loppuun asti.Teatteri-ilmaisuharjoitusten, tanssin,runoilun tai vaikkapa naamioiden käyttämisenavulla ryhmittyminen toteutuu vaivattomasti.Luovassa opiskeluympäristössä,yhdessä tekemällä, saa rohkeuttakäyttää itselleen vierasta kieltä. Samallaitseluottamus kasvaa. Koivu ja Tähti -työpajatovatkin erityisen sopivia luku- ja kirjoitustaidottomillenaisille. Työpajat toimivatsamalla vertaistukiryhmänä.−En tiennyt, mitä tästä tulee, mutta pikkuhiljaa se rupeaa muodostumaan, sanoosomalialaistaustainen Asha, kun kysyn,minkä näköinen hänen tekemästäännaamiostaan tulee Tarinoidaan suomeksi-työpajassa. Vähän kuin uuden elämän rakentaminenuudessa maassa: pikku hiljaase muodostuu.Meksikolainen psykologi ja taiteilija Rosa-MariaSanchez on tullut Suomeen vastakaksi vuotta sitten. Silti hän puhuu suomeajo sujuvasti. Rosa-Maria on toiminutohjaajana Vantaan Länsimäen toimintakeskuksessajärjestetyssä työpajassa.−On mahtavaa katsoa miten taide vaikuttaaelämään, Rosa-Maria kertoo,kun Asha jatkaa keskittyneesti naamiontekoa pieni lapsi sylissään. JokaisessaKoivu ja Tähti -työpajassa on kaksi ohjaajaa,joista toinen on kantasuomalainenja toinen uussuomalainen. Molemmillaon kasvatustieteellinen ja/taitaiteellinen taustakoulutus. Kulttuuritkohtaavat siis myös työparien välillä,syntyyheti elävä yhteistyö.18 Pari&Perhe 4/2011

Eri alojen osaajiaKoivu ja Tähti -ohjaajien joukkoon kuuluueritaustaisia, kaikenikäisiä eri alojenosaajia: on suomen kielen opettajia,tanssinopettajia, näyttelijöitä, runoilijoita,nukketeatteritaiteilijoita, muusikkoja,koreografeja, journalisteja, akateemisestikoulutettuja, viisikymppisiä, kolmekymppisiä,kiinaa puhuvia, venäjää puhuvia,turkkia puhuvia, espanjaa puhuvia,helsinkiläisiä, turkulaisia, savolaisia, brasilialaisia,intialaisia, sinkkuja, äitejä, jne.Kuva ohjaajista on yhtä värikäs kuin kuvatyöpajojen osallistujistakin.Hanke järjestää niin ikään ohjaajilleenkoulutustilaisuuksia. Tähän mennessä ohjaajienkoulutuspäivissä on esitelty hankkeenyhteistyökumppanin, Zodiak - uudentanssin keskuksen, kehittämä kinesteettinenkielenopetus ja soveltavan draamankäyttäminen oppimisen välineenä. Muutkinaiheesta kiinnostuneet kuin hankkeeseentyöllistetyt ohjaajat ovat tervetulleita koulutuksiin,mikäli tilaa löytyy.Uusi Koivu ja TähtiUusi Koivu ja Tähti -hankkeen toimintaanTurussa ja pääkaupunkiseudulla on vuoden2011 alusta lähtien osallistunut satakuntanaista. Palautteet ovat olleet erittäin positiivisia:”Kaikki hyvää, että opettaja Tao ja Inkeriopetta meidän selvästi. Toivoin työpajallajatku” kirjoitti myös kiinalaistaustainen Li,kun Risteilevää runollisuutta -työpaja päättyiviime keväänä. Runoilija Tao Lin ja näyttelijäInkeri Kivimäki olivat kehittäneet osallistujiensuomen kielen taitoja ilmaisu- ja kontaktiharjoituksienavulla. Myös lasten laulut ovat olleetnaisten suosiossa.Jotta parhaimpiin mahdollisiin tuloksiinpäästäisiin, on säännöllinen osallistuminentyöpajaan ehdotonta. Optimaalisinta olisi, ettäosallistujat ottaisivat osaa jokaiseen kymmeneentyöpajakertaan. Mikäli työpajoissa on olluttilaa, ei ketään myöhemminkään tullutta ole suljettupois. Taidekeskus Kassandra antaa todistuksenkaikille osallistujille aina työpajojen päätettyä.Koivu ja Tähti – hankkeen toiminta jatkuu vuonna2012 tammikuusta kesäkuuhun ympäri pääkaupunkiseutuaeri yhteistyökumppaneiden,mm. Familia Club ry:n kanssa. lTyöpajaan osallistuneiden nimet on tekstissä muutettu.Kirjoittaja Melis Ari toimii projektikoordinaattorinaKassandran Koivu ja Tähti -hankkeessa.Koivu ja Tähti -hankkeeseen voi tutustuawww.kassandra.fi/koivujatahti.KolumniJani Toivola | Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.).Perhekäsitys muuttuu– me emme?”Perheenion tuonutomaanelämäänisuunnattomastirikkautta,rakkautta ja uusianäkökulmia.n Viime aikoina yhteiskunnassamme on käyty värikkäämpääarvokeskustelua kuin pitkään aikaan. Yhtenä liikkeelle paneva-na voimana ovat varmasti olleet reilun vuoden takainen tv2:nhomoilta ja kevään eduskuntavaalit. Nämä asiat aukaisivat pitkäntauon jälkeen arvokeskusteluiden padot. Siitä lähtien sana on ollut vapaa.Keskustelun keskiössä ovat olleet kysymykset parisuhteesta ja perheestä. Mikäon yhteiskuntamme tunnustama parisuhde, millainen perhe on sallittu ja minkälainenei? Itse seksuaalivähemmistöön kuuluvana aktiivisena kansalaisena olenollut osana keskustelua. Käyty keskustelu osaltaan vaikutti siihen, että päätinasettua ehdolle eduskuntavaaleissa ja tulin valituksi.Tulen itse perheestä, jossa kerrostalomme osoitetaululla, meidän perheemmekohdalla, oli aina vähintään kolme sukunimeä. Perheessämme puhutaan kolmeamurretta ja ihonvärejäkin on kaksi erilaista. Vanhempien eron myötä perheemmejoulunvietossa on koolla viisi eri sukunimeä, lukuisia murteita, tapoja, perinteitäja tottumuksia. Keittiössä saattaa vierekkäin puuhastellaäitini sekä isäpuoleni uusi puoliso. Olohuoneenpuolella kutsua ruokapöytään odottelevat minä sekäbiologinen mummoni sekä äidistä eronneen isäpuoleniisovanhemmat sekä isäpuoleni uuden puolison vanhemmat.Lisäksi paikalla ovat siskoni, jotka ovat äidinpuolelta biologisia siskoja, mutta meillä on eri isä.Vaikeaa ja haastavaa pysyä perässä.Näihin huoneisiin mahtuu monta elämää, paljoniloa ja surua, pettymyksiä, luopumista, nöyrtymistä,mutta ennen kaikkea minä aistin ilmassa rohkeuden.Tähän on tultu. Tähän elämä on meidät kuljettanutja me olemme uskaltaneet kulkea mukana. Tämä ontänään meidän perheemme. Ei ole enää mahdollistavilkuilla taakse ja haikailla oppikirjan mukaisen ydinperheen perään. Elämätuli väliin ja asetti omat ehtonsa. Onnellisen elämän kannalta ainut mahdollinenvalinta on rohkeasti katsoa totuutta silmiin ja kasvaa sen mukana.Perheeni on tuonut omaan elämääni suunnattomasti rikkautta, rakkauttaja uusia näkökulmia. Ennen kaikkea se on tuonut uskomattoman laajan tukiverkonihmisiä, joihin nojautua. Välillä tarvetta on autokyydille tai remonttiavulle.Toisessa kohtaa keskustelun kautta kasvatamme toisiamme tai ilmaisemmeelämän haasteiden edessä hiljaista tukea.Jonain päivänä saatan haluta laittaa alulle oman uuden perheen, muttase on vielä haave. Erilaisia perheitä on ympärillämme tänäänkin paljon. Yhteiskunnalla,sen rakenteilla ja päättävillä elimillä tulisi olla yhtäläinen rohkeuskohdata elämää kuin sen kansalaisilla. Pohdinta kahden miehen taikahden naisen sopivuudesta tai epäsopivuudesta vanhemmiksi ei ole enääasia, jota tulisi pohtia. Näitä perheitä elää keskuudessamme jo tänään jaheidän elämänsä tapahtuu jo. Ei ole vastuullista johtamista sulkea silmänsänäiltä perheiltä ja heidän tarpeiltaanPerhe on henkilökohtainen asia. Annettakoon jokaiselle oikeus omaanperheeseen ja sen vaalimiseen. Kenenkään perhearvojen ei tulisi ummistaasilmiään toisen perheeltä tai alentaa sitä. Yhteiskunnan tehtävänä ontarjota suojaava tukiverkko jokaiselle. Tunnustamalla erilaiset perheetvarmistamme myös lapsen edun toteutumisen. Jokaisella lapsella on oikeusperheeseen, jonka yhteiskunta tunnustaa. lPari&Perhe 4/2011 19

Maailma ja meKehitys ja hyvinvointiHaitin tammikuun 2010maanjäristyksen jälkeen moniasuu Port Au Princen leirissävain teltta suojanaan.haiTi onyksinhuoltajien maaTeksti Aino Haavio Kuvat Gary Moore/RealWorldImage, Elvire Eugène/AFASDAHaitissa on yleistä, että mies ei osallistu lastensa kasvatukseen eikäelatukseen vaan saattaa hylätä perheensä pian lasten synnyttyä. Viimevuosina järjestöt ja naisasiainministeriö ovat kuitenkin ryhtyneettaisteluun isien vastuullistamiseksi.YK-lähteidenmukaan noin puolethaitilaisperheistä on yhden vanhemmanperheitä – pääsääntöisestiäitien luotsaamia.– Miehet piipahtelevat kodeissa, muttahe pakoilevat vastuuta, haitilainen sosiologija feministi Danièle Magloire sanoo.Magloiren mukaan vain noin kymmenesosahaitilaisista on naimisissa. Valtaosaaikuisväestöstä elää avoliitoissatai vapaissa suhteissa, jotka ovat useinlyhytaikaisia.Parisuhdemalli juontaa juurensa vuosisatojentakaa. Sen lähtökohdat ovatläntisessä Afrikassa, josta haitilaistenesivanhemmat tuotiin 1700-luvulla orjiksiRanskan merentakaisille sokeriruokojakahviviljelmille.– Vuosisatojen saatossa afrikkalainenperinne ja länsimaiset vaikutteet ovat kilpailleetasemastaan Haitissa, kanadankamerunilainenoikeustieteilijä ja polygamiatutkijaPaulette Flore Dongmo Kahouselittää.”lain mukaannaiset ja miehetovat haitissatasa-arvoisia, muttalain ja todellisuudenvälissä ammottaasyvä kuilu.Danièle Magloiren mukaan kyse on piilotetustamoniavioisuudesta, polygamiasta.Miehet ylläpitävät rinnakkaisia suhteita,mutta he eivät avioidu. Varsinainenmoniavioisuus on Haitissa kielletty lailla.– Suurin osa haastattelemistani haitilaisistakieltää moniavioisuuden olemassaolon,Danièle Magloire sanoo.Dongmo Kahoun mukaan miesten keskenkuitenkin kerskaillaan rinnakkaisillanaissuhteilla, ja monien naisten valloittajakohottaa miehistä statustaan.Vaihtuvia kumppaneitaUseimmilla haitilaisilla naisillakin onelämänsä aikana runsaasti kumppaneita,mutta he seurustelevat vain yhdenmiehen kanssa kerrallaan eli elävät”sarjamonogamiassa”.– Naisille rinnakkaissuhteita ei sallita,eivätkä he hevin uskalla uhmata sosiaalistanormia, sillä Haitissa mustasukkainenmies turvautuu erittäin herkästi fyysiseenväkivaltaan, Danièle Magloire toteaa.20 Pari&Perhe 4/2011

Kanadanhaitilaisen oikeustieteilijänja naisjärjestöjohtajan Kerline Josephinmukaan kolmannes haitilaisnaisistajoutuu kokemaan parisuhteissaan fyysistäväkivaltaa, kuten toistuvia raiskauksia.Heikot poliisi- ja oikeuslaitos eivät pystyturvaamaan naisten koskemattomuutta.Tammikuun 2010 valtaisa maanjäristysvaikeutti tilannetta entisestään, silläpääkaupunkiseudulla moni asuu nykyisinvartioimattomassa ja valaisemattomassaleirissä vain teltta suojanaan.– Lain mukaan naiset ja miehet ovatHaitissa tasa-arvoisia, mutta lain ja todellisuudenvälissä ammottaa syvä kuilu,Dongmo Kahou toteaa.Yksinhuoltajat köyhistäköyhimpiäHaitilaisnaiset synnyttävät keskimäärinkolmesta neljään lasta kahdelle taikolmelle eri miehelle. Hyvin usein miesjättää lastensa äidin muutaman vuodenyhteiselon jälkeen ja nainen kasvattaalapset ilman miehen tukea.– Laki ei toistaiseksi velvoita avosuhteissaisiksi tulleita kantamaan vastuutajälkikasvustaan. Usein isä on myös tuntematon,ja laki kieltää isyyden selvittämisen– joskaan haitilaisilla ei olisi geneettisiintesteihin varaakaan, DanièleMagloire kertoo.Magloiren mukaan toistuvat raskaudet,lasten kasvattaminen ja ravinnonhankkiminen rutiköyhässä maassa uuvuttavatyksinhuoltajaäidit. Työläyttä lisääHIV, joka leviää tiuhan kumppaninvaihdonvuoksi kulovalkean tavoin. Noinkaksi prosenttia aikuisväestöstä on HIVpositiivisia.Tukea äideille tarjoavat naisten sukuyhteisöt.Jopa neljän sukupolven naisetsaattavat asua samassa pihapiirissä yhteistaloudessa.Danièle Magloire pitäänäitä yhteisöjä kuitenkin hauraina, sillänaisilla ei ole sijaa vakavasti otettavillatyömarkkinoilla. He raapivat elantonsaköyhästä maasta, epävirallisen sektorinkaupustelusta tai pienipalkkaisesta tehdastyöstä.Maanjäristyksessä moni menettiviimeisenkin tulonlähteensä.Vain harvalla yksinhuoltajalla on varaakouluttaa lapsiaan. Sen sijaan lapsia annetaanvieraisiin perheisiin puoli-ilmaiseksityövoimaksi tai he ajelehtivat kadulla,josta rikollisjengit värväävät heitäriveihinsä.Naisten oikeuksia puolustavan haitilaisen kansalaisjärjestön AFASDAn puheenjohtaja ElvireEugènen mielestä naisten olisi aika ottaa tulevaisuus omiin käsiinsä. Kuvassa yksinhuoltajaäiditkuuntelevat totisina.Danièle Magloiren haastattelemat haitilaisnaiseteivät hyväksy maassa vallitsevaakäytäntöä vaan pitävät länsimaistaydinperhemallia toivottavana. He ovatkuitenkin sisäistäneet kulttuurinsa sukupuoliroolitja toistavat herkästi lapsuudenkodinkaavaa.Toisaalta kyse on kehitysmaan elämänreunaehdoista, siitä että ollaan alati kuilunpartaalla ja jokaiseen oljenkorteenon tartuttava. On ymmärrettävää, ettänaiset ottavat aina uuden miehen, joltahe voivat saada edes lyhytaikaista apuaraskaaseen arkeensa sekä muutamangourden lisää jokapäiväisen leivän hankkimiseksi.Isät vastuuseenUusi laki isien vastuullistamiseksi on vireillä.Voimaan saatettuna se tekisi myösavoliitossa isiksi tulleista elatusvelvollisiaja oikeuttaisi lapset perimään isänsä.Entinen naisasiainministeri LaurenceJocelyn Lassègue on sanonut, että jatkossaisien ei auta luikkia toiselle puolellemaata – heidät kyllä löydetään.Järjestöjen edustajat arvioivat lain vaikutuksiavarovaisemmin: esimerkiksiKerline Joseph korostaa, ettei Haitin nykyinenpoliisi- ja oikeusjärjestelmä pystykäytännössä tavoittamaan livistäneitäisiä. Pelon ja väkivallan ilmapiirissänaiset eivät myöskään uskalla vaatia oikeuksiaanex-miehiltään.– Tästä huolimatta optimismiin on syytä.Laki vaikuttaa vähitellen asenteisiin.Nykyiselläänhän lainsäädäntö siunaamiesten leväperäisyyden, mutta jatkossavastuunpakoilusta tulee rikos, PauletteFlore Dongmo Kahou sanoo.Toisaalta naisten olisi haitilaisen naisjärjestönAFASDAn puheenjohtajan ElvireEugènen mielestä aika ottaa tulevaisuusomiin käsiinsä.– Taistelemme sen puolesta, että Haitinnaiset tunnistaisivat oman arvonsa.Yksinhuoltajien olisi kaikin keinoin raivattavatiensä virallisille työmarkkinoille,panostettava erityisesti tytärtensä koulutukseenja aktivoiduttava poliittisesti.Dongmo Kahou yhtyy näkemykseen:– Jos naiset ovat ottaneet ohjat napakastikäsiinsä esimerkiksi etnisen puhdistuksenkokeneessa Ruandassa, mikseitämä onnistuisi myös Haitissa? Muutosei tapahdu hetkessä, mutta se on alkanut.lPari&Perhe 4/2011 21

Teksti ja kuvat Sini KarustoKapuajat nepalissakäärivät hihansaja ryhtyivät töihinLokakuussa 15-henkinen KAPUAjien ryhmä aloitti matkansa kohti köyhääEtelä-Nepalin Terain aluetta tutustuakseen Väestöliiton ja WWF:nhankkeeseen, johon he olivat keränneet varoja maaliskuusta lähtien.KaPUajat olivat laskeutuneetKathmandun lentoasemalle edellisenäiltana, ja 6.11. sunnuntaiaamunaryhmää odotti 500 kilometrin jakahdentoista tunnin ajomatka. Hulppeidenmaisemien, silmiinpistävän köyhyydenja kaoottisen liikenteen keskeltä KA-PUAjat saapuivat Dangin alueelle. ”Tuntuuepätodelliselta, mutta erittäin hienoltavihdoin itse olla täällä!”1.päivä – Kuharin kyläEnsimmäiseen hankevierailupäivään herättiinpositiivisissa tunnelmissa: Luklanlentoasema, johon KAPUAjien oli viikonpäästä määrä lentää vuorikiipeilyosuuttaanvarten, oli huonon sään jälkeen viimeinavattu. Päivän ohjelmassa oli tutustuminenKuharin kylään, jossa KA-PUAjat pääsivät osallistumaan paikallisenWWF:n koordinoimiin metsänhoitotöihinja kastelualtaan kunnostamiseen.”Suomalaisia metsätyömiehiä 18 ja nepalilaisiavähintään yhtä monta. Työvälineinäneljä sahaa, yksi käyrä nepalilainenvesuri ja kaksi kokkiveistä muistuttavaapuidentappovälinettä. Huolimattatästä epäsuhdasta työvälineiden ja työntekijöidenmäärässä, sai kaikki varmastihien irti työn tekemisellä.Metsäaukiolla Tharu-heimon jäsenetodottivat KAPUAjia vieraikseen. Lounastanautittiin perinteisin menoin sorminsal-puun lehdistä tehdyiltä alustoilta.”Kahdeksan erilaisen aterian osanjälkeen eteen kaadettiin paikallista riisiviiniä,jonka nauttiminen takasi sen,että mahdolliset basillit kuolevat jo nielussa.”Päivän päätti jalkapallo-ottelu paikallisetvs. KAPUAjat. Paikallisten joukkueessaosallistujia oli noin 20, KAPUAjien6. Peli tulkittiin päättyneeksi tasatilanteeseen1-1.Istutustyötkin sujuivat KAPUAjilta.2.päivä - dangin Ghorahinalueen klinikkaToisena hankevierailupäivänä KAPUAjienohjelmassa oli Nepalin perhesuunnittelujärjestöntoimintaan ja DanginGhorahin alueen klinikkaan tutustuminen.Klinikan piha täyttyi erilaisista istutuksista,kun KAPUAjat käärivät hihansa,ja istuttivat paikallisten opastuksellapuun- ja pensaanvesat suoriinriveihin. Vierailu – paikallisittainhyvin varustellun – klinikan sisätiloissasai yhden jos toisenkin KAPUAjan hiljenemään.Avustusvarojen tarve oli jokaisennähtävillä, eikä enempää sanojatarvittu.Iltapäivällä KAPUAjien ryhmä siirtyiSonpurin kylään, jossa heitä odotti Nepalinperhesuunnittelujärjestön klinikanmaalaaminen. ”Meidät otettiin vastaankuin kunniavieraat kukkien terälehtiensateessa. Koko kylä oli saapunut paikalleseuraamaan maalaustouhujammeja käyntiämme. Nuoret tanssivat meillekoko iltapäivän ajan ja itse maalaustoimitusmuistutti paremminkin festivaaliakuin maalausurakkaa.22 Pari&Perhe 4/2011

Teksti ja kuva Tiina KirkasParisuhteenrajat koetuksella– pettäminen on pettämistänetissäkinOn helpompi luoda salasuhde netissäkuin korjata sen tuhoja omassa parisuhteessa.Uusi ilmiö pariterapian vastaanotolla:salarakas netissä – missä kulkevatparisuhteen rajat?24 Pari&Perhe 4/2011

”Elän parisuhteessa mutta nautin nettideittailuista. Lähdinleikilläni mukaan ja huomasin virkistyväni flirttailustavieraiden ihmisten kanssa. Millään ei voi tietää,kenen tai millaisen ihmisen kanssa keskustelee, mutta mielikuvitussaa aina siivet, kun viestejä tupsahtelee.”Waihtelu virkistää/iltasanomat.fihelpointa salasuhde on rakentaainternetin lukuisissa deittipalveluissa.Nyt parisuhteisilleon myös oma suomenkielinen treffisivustonsa,jossa seuraa ei tarvitse etsiäsinkuksi tekeytyneenä. Salasuhdesyntyy myös arkisesta chattailusta tutuntai tuntemattoman kanssa, vaikkapa facebookissa:ensin jutustellaan niitä näitä.Sitten viesteihin ladataan tunnetta jaseksuaalista halua. Lopulta ihastutaan jaehkä rakastutaan, joskus jopa tavataan.Aina salasuhteen kehittymistä ei tajuaitsekään. Se on sitäkin vaikeampaa, josnettikumppania ei kohtaa kasvotusten.– Hälytyskellojen pitäisi soida siinävaiheessa, kun ei halua näyttää omallekumppanilleen, mitä netissä tekee tai kenenkanssa keskustelee. Viimeistään valehteluja peittely kertovat, että nettisuhdeon muuttunut vakavaksi, kuvaa psykologiAnna Salmi Väestöliiton perheklinikalta.Kumppani voi epäillä nettisuhdetta, kuntoinen kuluttaa kaiken aikansa tietokoneenääressä tai kännykkä kädessä, myös iltaisinja öisin. Samalla hän itse katoaa kumppaninsapuhe- ja kosketusetäisyydeltä.Mahdollisuus lisää”Nykyään mieheni ei enää tahdorakastella kanssani, ei halailla,ei halua edes läheisyyttäni.Luulen, että mieheni on saanutnetin kautta hoidon.”Mies pettää minua myös netissä/meidanperhe.fiuskottomuuttaNetissä ja ylipäätään sosiaalisessa mediassaon aikaisempaa vaivattomampaaluoda ja ylläpitää suhteita muiltasalassa, vailla kiinnijäämisen pelkoa.Nettideittailu luonnistuu myös nimettömänä.– Tutkimusten mukaan mahdollisuuslisää uskottomuuden todennäköisyyttä.Silti netti on pikemminkin salasuhteidenmahdollistaja kuin niiden syy, Anna Salmisanoo.Salasuhteet käynnistyvätkin netis-”Mies jäi kiinni. On kirjoitellutvieraan, melko kaukanaasuvan naisen kanssa erästäpeliä pelatessaan ja sähköpostilla.Jutut ovat kaikkea yksityiselämästäja haaveista. Välissä haleja,pusuja ja kosketteluja sinne ja tänne.Haaveiluja näkemisestä. Sanotaan,kuinka toista kaivataan jaajatellaan päivät ja yöt. Mitä tekisivättoisilleen missäkin tilanteessayms. Ja mistä sain nämä jututselville? Mies on sammunut parikertaa tietokoneelle peli keskenja jutut näkyvillä.”Mies pettää netissä/meidanperhe.fisä samoista, kovinmoninaisistasyistä kuin tosimaailmassa:netistä haetaankenties virikkeitä omaan parisuhteeseen,jossa on liikaa arkea ja liian vähänläheisyyttä ja seksiä. Myös oma identiteettivoi olla hakusessa, ja siksi kaivataanhyväksyntää, ymmärrystä, ehkälohtua.– Netin kautta voi löytää ihmisen, jokakuuntelee ja on läsnä. Ja kun nettikumppaniaei tapaa, voi mielikuvissaan alkaaajatella, että hän on jotain erilaista ja parempaakuin oma kumppani, Anna Salmikuvaa.Hän kuitenkin muistuttaa, että omankumppanin pettäminen on pettämistäniin netissä kuin elävässä elämässäkin.– Tutkimuksissa varsinkin naiset kokevatnettiuskottomuuden yhtä vakavanakuin niin sanotun perinteisen uskottomuuden.Myös miesten mielestä nettisuhteetovat seksuaalisesti latautuneitaja vievät huomiota pois omasta parisuhteesta.Vastaavasti tutkimuksissa miehet ovatmustasukkaisia kumppaninsa ulkopuolisistaseksisuhteista, kun taas naiset kokevaterityisen raskaina tunnesuhteet.Tulos pätee myös nettiuskottomuuteen.– Siksi naiselle onkin satuttavaa huomata,että oma kumppani on ylläpitänytvuosia nettisuhdetta omalta kotisohvalta.Se voi tuntua siltä, että oman kodin rajaton rikottu, Anna Salmi sanoo.ParisUhdeUskottomuus tuottaa kipuakaikilleSalasuhteen paljastuminen hämmentääaina. Petettyä kumppania on loukattu janöyryytetty ehkä vuosia, eikä hän haluauskoa tapahtunutta todeksi. Luottamuson mennyttä.– Kuten muissakin traumoissa, hänenuskomusjärjestelmänsä kokee kolauksen.Hän ei tunne kumppaniaan, ei koe maailmaaenää turvalliseksi, Anna Salmi kuvaa.Pettäjä taas joutuu havahtumaan tekemistensäseurauksiin.– Hän on voinut uskotella itselleen, etteinettiseurustelu vaikuta omaan parisuhteeseen.Nyt hänen on pohdittava, miksi hänylipäätään on päätynyt salasuhteeseen.Anna Salmi korostaa, että uskottomuusrikkoo vääjäämättä parin keskinäisenyhteyden ja luottamuksen, tapahtuise sitten virtuaali- tai reaalimaailmassa.Myös korjaamistyö kestää kauan.– Uskottomuus tuottaa suunnatontakipua molemmille osapuolille, lapsille,koko perheelle. Vie vuosia palauttaaluottamus omaan parisuhteeseen.Siksi Anna Salmi ei ymmärrä kepeyttä,jolla esimerkiksi parisuhteisilleräätälöityä deittipalvelua julkisuudessamainostetaan.– Pikemminkin pitäisi puhua siitä, miksikahdenväliseen suhteeseen tarvitaankolmas. Mitä nettisuhteesta saa? Mikäestää kääntymästä oman kumppaninpuoleen?Anna Salmi kehottaa keskustelemaanmyös oman parisuhteen rajoista: mikäon sallittua, mikä ei?– Onko flirtti ok? Mitkä asiat jaetaanvain keskenään, mitkä myös muidenkanssa? lJutun lainaukset ovat ilmestyneetinternetin eri keskustelupalstoilla vuosina2006–2009. Niitä on lyhennetty ja muokattu.”Viisitoista vuotta takana, kaksilasta ja kaikki kunnossa.No, ei tainnut olla, kun kasvukriisitai vastaava sai vaimonmiettimään asioita, elämää ynnämuuta. Purki tuntojaan keskustelupalstallaja sieltähän sitten löytyinuori lohduttaja, ymmärtäjä. Sähköpostienavulla sitten himot kasvoivatja päätyivät tapaamaan. Mitenvoi näin paljon sattua?”Mies – 37 v./plaza.fiPari&Perhe 4/2011 25

nuoretKaukorakkautta”Kunihastuu tai rakastuu, sitä ajatteleetoista koko ajan. Olemme olleettyttöystäväni kanssa yhdessäkaksi kuukautta. Tutustuimme netissäja tapasimme kasvotusten kesällä Ruisrockissa.Asumme eri paikkakunnilla ja siksi olemmepaljon yhteydessä Facebookissa ja puhelimella.Näemme joka viikonloppu. Kun olemmeyhdessä, emme välttämättä tee mitään erikoista:jutellaan ja kävellään ja sellaista.Vanhemmat ovat hyväksyneet suhteemme hyvin.Ainoa asia, mitä ihmetellään on, miten saammekaukosuhteen toimimaan. En mitenkään erityisestikerro vanhemmilleni menoistani, he saavatasiat kyllä muutenkin selville. Yökyläilyyn entarvitse vanhemmilta lupaa, rahaa kylläkin.Tärkeintä suhteessa on luottamus. En ymmärräsellaista, että erotaan ja palataan taasyhteen jatkuvasti. Olen aikaisemmin seurustellutyhden tytön kanssa päivää vaille kaksi vuotta.Suhde kuitenkin päättyi, kun pikkuhiljaa tunteetvain kuolivat.Matti 16v., Helsinkinuoren seurustelukokemuksistakehittyvätaikuisen parisuhdetaidotTeksti Minna Huuhka Kuva Paula LehtoKun nuori ihastuu, on tosi kyseessä. Vaikka ihastus ei kestäisikäänikuisesti, nuorta rakkautta ei koskaan pidä vähätellä.Ensin puhelin soi ja tekstiviestiäpukkaa. Salamyhkäiset iltakävelytja tekosyyt saada olla ulkonapitempään herättävät vanhempien mielenkiinnon.Eteiseen ilmestyy uusi kenkäpari.Ennemmin tai myöhemmin nuorikertoo, että hänellä on tyttö- tai poikaystävä.Ja lopulta ollaan menossa toisenluo yökylään. Äiti ja isä hämmästyvät:olemmeko jo todella näin vanhoja!– Vaikka oman lapsen seurustelu voiolla vanhemmalle iso tai pieni kriisi,yleensä se on iloinen asia, sanoo kymmenenvuotta nuorten parissa työskennellytVäestöliiton nuorten seksuaaliterveydenosaamiskeskuksen seksuaalineuvojaTuulia Aho.On tärkeää, että nuorenasioista ollaan kiinnostunei-ta myös silloin, kun aikuis-tuminen häämöttää jo nur-kan takana. Ahon mukaanristikuulusteluja ei tarvi-ta, mutta nuoreen on voita-va luottaa hänen oman tur-vallisuutensa vuoksi. Van-hemmat nukkuvat yön-sä paremmin, kun tietä-vät, että nuoren seuruste-lusuhde on terveellä poh-jalla. Moni seurustelevannuoren vanhempi kuiten-kin puntaroi, missä meneenuoren yksityisyydenraja, ja missä oma vastuuloppuu.ArvokkaatseurustelutaidotIhmissuhdetaitojen kehittymisessäesimerkit toimivathyvin. Kasvuympäristöstäja perheen arjestaotetaan mallia: mitenkotona näytetään rakkauttaja hellyyttä sekämiten riidat ratkotaan.Nuori ihminen tietää, miten olla ystävätoiselle. Ihastusten myötä ystävyystaidoistajalostuu seurustelutaitoja.Ahon mukaan ensimmäiset seurustelukokeilutaloitetaan yleensä 11–12-vuotiaana.Silloin harjoitellaan ihastumista jatoisen hurmaamista. Nuori oppii viestimääntunteistaan. Suhteilla usein pelataan.Kun yhden kanssa tulee bänät, tilalletulee seuraava.Vakavampia suhteet alkavat ollausein yläkouluiässä. Silloinkin kolmeviikkoa voi olla pitkä aika. Vuoden kestäväsuhde on pitkä ja vakituinen aikuistenkinmittapuulla. 15–16 ikävuodenjälkeen sen oikean etsimisestä tuleemonelle yhä tärkeämpää.Ensimmäiset seurustelukokemuksetja ihastukset, lyhyestä kestostaan huolimatta,ovat nuorelle huippu tärkeitä.Nuorta rakkautta ei pidä vähätellä.Seurustelukokemuksista kehittyvät aikuisenparisuhdetaidot.– Rakastunut nuori ajattelee, ettäsuhde kestää ikuisesti. Kaikki pistetäänpeliin. Jos suhde kariutuu, tilanneon nuorelle kuin maailmanloppu. Tunneon niin suuri, että se vaikuttaa ihmiseenkoko loppuelämän ajan. Vielä aikuisenakinjokainen muistaa, miltä ensimmäisetsuudelmat tai ensimmäisetbänät tuntuivat, Aho sanoo.Suurta hämmennystäSeurustelun aloittaminen ei tarkoita automaattisestiseksielämän aloittamista– sen aika tulee yleensä myöhemmin.Neitsyys tai poikuus menee nykyäänsuunnilleen saman ikäisenä kuin nuorenvanhemmillakin aikoinaan: tytöillä16,7-vuotiaana ja pojilla 17,8-vuotiaana.Nuoria askarruttavat asiat ovat tuttujaaikuisten omasta nuoruudesta. Olenkokehittynyt normaalisti? Ovatko rintaniliian pienet? Onko penikseni sopivankokoinen? Olenko liian laiha tai liian lihava?Voiko kortsu hajota? Olenko ok?26 Pari&Perhe 4/2011

Kännykkä ja sosiaalisetmediat ovat mahdollistaneetuudella tavalla seurustelukumppaninlöytymisen jayhteydenpidon, mutta toisenhurmaaminen on edelleenvaikeaa. Jokainen ihastunutnuori pohtii, kelpaankominä toiselle.Vanhemmat eivät ole yhtäänsen avara- tai umpimielisempiänuortensa seksuaalisenelämän suhteen kuin ennenkään.Tuulia Ahon mukaan seurustelustatai seksistä puhuminenomalle lapselle ei – valitettavasti –ole helpottunut yhtään vuosien saatossa.Tietoa seurusteluun ja seksiinliittyen pitäisi tarjota kotona jo paljonennen kun alkaa tapahtua. Kukat jamehiläiset eri variaatioineen kannattaanostaa käsittelyyn viimeistään alakoulunloppuvaiheilla. Vanhempien pitää kyetävastaamaan nuoren kysymyksiin, jotteikaikkia vastauksia tarvitse etsiä netistä,kaveripiiristä tai koulusta.Maailma on muuttunutTuulia Aho on huomannut, että jotkutasiat ovat olennaisesti toisin kuin nykyvanhempienollessa teinejä. Käsityssiitä, miten itsestä tulee hyväksytty, onmuuttunut. Internetin valtakaudella tiedonja mielikuvien määrä on lähes rajaton– hyvässä ja pahassa.– Nuoria hämmentää, mikä on tottaja mikä ei, mikä on mahdollista ja mitäkannattaa tavoitella elämässä. Tämävaikuttaa nuoren itsetuntoon.Ahon mukaan varsinkin porno jaseksiin liittyvä aineisto ja sen helpposaatavuus ovat vaikuttaneet nykynuortensuhtautumiseen omaan seksuaalisuuteensa.Esimerkiksi seksielämänaloittaminen pohdituttaa yhä varhemmin.Seksi saattaa pyöriä mielessä,vaikka lapsi itse tietää, että vielä pitäisiihan rauhassa leikkiä barbeilla.– Monella on kauhea kiire saada poika-tai tyttöystävä, että pääsisi mahdollisimmanpian itse asiaan. Seksinpitäisi olla juuri sellaista kuin pornossa,tiukkaa tunteetonta suorittamista jatäydellisiä muotoja.Kaikki aikanaanJoskus vanhemmat turhautuvat, josnuori ei vielä täysikäisyyttä hipoessaantunnu olevan kiinnostunut seurusteluasioista.Mikä nuoressa on vikana?– Jos nuorella menee hyvin kavereidenkanssa ja koulussa, jos hän onterve ja voi hyvin, ei ole mitään hätää.Aika hoitaa asian. Sitä paitsi ihan kaikillaihmisillä ei ole pakottavaa tarvettaparisuhteeseen, Aho vakuuttaa.Nuori ihminen on vielä keskeneräinen.Silti moni luulee olevansa valmiimpikuin onkaan. 18-vuotias onlain mukaan aikuinen, mutta tunnesäätelyja riskienhallinta ovat vastakehittymässä. Aivojen kehitys onvalmis noin 20-vuotiaana. Nuorena,ja miksei aikuisenakin, saa mokataparisuhteessa. Kokemusten kauttaparisuhdetaidot jalostuvat. lKohtalokas luottamuspula”Rakastumisen tunnistaa siitä, että on valmis tekemääntoisen puolesta ihan mitä vain. Aloimme ollayhdessä poikaystäväni kanssa pian ensitapaamisenjälkeen. Olin 14 ja hän 15. Ihastuin häneen nopeasti.Hän oli hauska, hänen kanssaan oli helppo olla. Aluksivähintään tunnin välein tekstasimme toisillemme. Juttelimmemyös Mesessä ja Facebookissa. Suhteen alussa näimmeusein, joka päivä. Aluksi ei ollut aikaa kavereille. Oli niin ihanaakun oli oma poikaystävä.Kun olimme ensimmäistä kertaa sillain, kerroin äidille, jajuttelimme pillereistä. Alun perin olimme puhuneet menkoistaja ehkäisystä ja muusta, kun oli noin kymmenenvuotias.Ilman luottamusta suhteesta ei tule mitään. Meidän suhteemmeloppuikin juuri luottamuspulaan. Viime keväänä poikaystävänipetti minua toisen kanssa. Annoin sen anteeksi.Siihen aikaan meillä oli kotona vähän sotkua ja suhteemmemeni senkin takia vähän epämääräiseksi. Pari viikkoa sittensanoin, että tämä on nyt tässä. Olisi hänellekin parempi saadaaloittaa jonkun muun kanssa puhtaalta pöydältä.Emma 16v, Turku.TieToa nUorelle:n Hei mitä mulle tapahtuu? Edessä muutosten murrosikä.(10-12-vuotiaille) Väestöliitto/VL_markkinointi 2009.n Olenko minä okei? Matkalla muutosten murrosiässä.(Yläasteikäisille) Väestöliitto/VL-Markkinointi Oy 2009n Juhani Mykkänen: Pussauskoulu – olennaiset tykkäämisvinkitVäestöliitto/VL-Markkinointi Oy 2011oPasTUsTa vanheMMille:n Tuulia Aho, Anna Kotiranta-Ainamo, Anne Pelanderja Tuija Rinkinen: Puhutaan seksuaalisuudesta.Väestöliitto/VL-Markkinointi Oy 2009vinKKejä KesKUsTelUUn seKsisTä ja seUrUsTelUsTa:n Väestöliiton nuorten omat sivut: www.vaestoliitto.fi/nuoret/n Murkun kanssa -palvelu: www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/Pari&Perhe 4/2011 27

uutuudEtsuomalaisenhyvinvoinnin jaonnellisuuden tulevaisuusVäestöliiton 70-vuotisjuhlakirjassa eri alojen keskeisetasiantuntijat visioivat sitä, millaiseksi suomalaisten hyvinvointija onnellisuus saattavat kehittyä parin seuraavanvuosikymmenen aikana.suomalaisten hyvinvointia on rakennettuyhteisellä tahdolla japeriaatteella, jossa kaveria eijätetä. Tämän hengen Väestöliitto toivoovoivan hyvin myös tulevaisuudessa.Yleistä luottamusta voidaan rakentaaja ylläpitää tekemällä yhteiskunnallisiapäätöksiä, jotka ovat sosiaalisestikestäviä, oikeudenmukaisia ja tasa-arvoakunnioittavia.Yksi suurimmista lähitulevaisuudenmuutoksista on hyvinvoinnin sisällön uudelleenarviointi. Taloudelliset asiat saavatjatkossa epäilemättä nykyistävähemmän painoarvoa hyvinvoinninrakennusaineina. Tulevaisuudenisoksi haasteeksi nousee, mitensaavuttaa ja säilyttää onni ja tyytyväisyysomassa elämässä. Kirja tarjoaauusia näkökulmia ja syvällisiäajatusleikkejä sekä julkisen keskustelunherättämiseksi että lukijanoman pohdinnan avartamiseksi.Julkaisuun voi tutustua Väestöliiton sivuilla: www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuusPelastakaa Lapset ry:n sivuilla: www.pelastakaalapset.fi/toiminta/nettiturvallisuustyo.Suomalaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus. Toim. Osmo Kontula. Väestöliitto 2011.Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 42 euroa + toimituskulut.suojele minua kaikelta– tietopaketti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä digitaalisessamediassan Internet ja sosiaalinen media ovattänä päivänä olennainen osa lastenja nuorten elämää. Valitettavastiverkossa väijyy myös hyväksikäytönvarjo.Virtuaalinen vuorovaikutus on salakavalaa.Se voi vääristää käyttäjän– niin lapsen kuin aikuisenkin – käsitystätodellisuudesta ja oikeastaja väärästä. Anonyymiyden suojissavoi rohkaistua sanomaan harkitsemattomiatai kuvitella, että virtuaaliteoillaei ole seurauksia oikeassamaailmassa.YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksenallekirjoittaneet valtiot – Suomi mukaanlukien – ovat velvollisia suojelemaanlasta kaikilta seksuaalisen riistonja hyväksikäytön muodoilta tapahtuipa sevirtuaali- tai reaalimaailmassa.Pelastakaa Lapset ry on yhteistyössäVäestöliiton, Helsingin poliisilaitoksenväkivaltayksikön, Helsingin sosiaalivirastonlastensuojelun ja Rikosseuraamusalankanssa tarttunut ongelmaantuottamalla tietopaketin, jota suositellaankaikille lasten kanssa ja heidän hyväkseentyöskenteleville sekä lapsiinseksuaalista mielenkiintoa tuntevien parissatyöskenteleville ammattilaisille.Brykaylo Yuriy28 Pari&Perhe 4/2011

Vauva näkyvissä,ohoi!OdotusajantunnepäiväkirjaRiikka RiihonenVäestöliiton perheverkkoPuheeksi ottamisen avuksi:”Rahoista päätän minä.””Pitääkö sua lyödä että sä uskot?””Minne sä luulet meneväsi?””Sulla on päässä vikaa.””Sähän teet niinkuin mä sanon.””Älä rimpuile, tätähän sä halusit.””Turpa kiinni lehmä.””Miten kukaan voi olla noin tyhmä?”raskausaika on hyppy tuntemattomaanTukea tunnemyrskyynKummittelevatko raskausmöröt vai purjehditko unelmien poilla? Nostaako matka vauvalandiaan innon pintaan? Valtaa-ulakomielen alakulo vai onnen kuplinta? Pelottaako synnytys?n Raskaus koskettaa kehoa, mieltä, naiseutta,mieheyttä, ihmissuhteita ja ympäristöä.Lasta odottavan tunteet voivat vaihdella pelostaja alakulosta pakahduttavaan riemuunja auvoiseen onneen. Tunnemyrsky saattaayllättää, ja tunteiden kohtaamiseen on vaikealöytää tukea. Odottajan fyysisiä muutoksiaja kasvavan vauvan vointia seurataan tarkasti,mutta yhtä tärkeää olisi vahvistaa tulevanäidin henkistä hyvinvointia.Väestöliiton Perheverkon toimittamaVauva näkyvissä, OHOI! -tunnepäiväkirjaon tuhti tietopaketti raskauden vaiheista janiihin liittyvistä tunnehaasteista. Se auttaaodottavaa äitiä näkemään, mitkä hyvät asiatkantavat raskausaikana ja vauvan synnyttyäja millaisia haasteita voi tulla vastaan.Odottajan tunnemaailmaan eläytyväkuvitus ja taitto jättävät tilaa myös omientunteiden, muistojen, kokemusten kirjaamisellesekä kuville.Tunnepäiväkirjan avulla halutaan varmistaaäidin ja vauvan hyvinvointi sekä yhdessäelononnistunut alku. Parhaimmillaankirja toimii masennuksen ennalta ehkäisijänä,kun se auttaa tunnistamaan ajoissa alakuloisiakintunteita ja käsittelemään niitä.Vauva näkyvissä, OHOI! 142 s. Helsinki2011. Teksti Riikka Riihonen, yleislääkäri.Kuvitus Anna Salmi, psykologi. ISBN 978-952-226-088-8. Hinta 20 euroa + toimituskulut.Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppaMe kaikki osaamme satuttaa. Osaammeko lopettaa ajoissa?Apua ja neuvoja meille kaikille osoitteessa:www.kotirauhaa.fiTilaa Tönäisyn päässätragediasta –esitteitän Parisuhdeväkivallan voi ottaa puheeksiTönäisyn päässä tragediasta –esitteenavulla. Esitteessä kerrotaan lyhyesti, mikäparisuhteessa on ok ja millaisista asioistapitäisi puolestaan huolestua. Esitteitä voijakaa esimerkiksi neuvolassa.Vuonna 2008 Väestöliitto koordinoi naisiinkohdistuvan parisuhdeväkivallan vastaisenKotirauhaa-kampanjan ja sen aikanatehtyjä esitteitä on vielä jäljellä. Lähetämmeniitä kiinnostuneille. Valtaosa esitteistäon suomenkielisiä, mutta myös ruotsinkielisiäon hieman jäljellä.Tilaa haluamasi määrä esitteitä osoitteestatiedotus(at)vaestoliitto.fi.vertaistukea ryhmässä -dvdn Väestöliiton Vertaistukea pakolaisille (VePa) -hankkeentuottama Vertaistukea ryhmässä -dvd esittelee pakolaistaustaistenhenkilöiden kokemuksia kotoutumisen haasteistahaastattelujen ja havainnoinnin avulla. Dvd antaa myöskäsityksen siitä, miten vertaisryhmä toimii. Dvd:tä voidaankäyttää koulutusaineistona ja keskustelun avauksena Väestöliiton,kuntien ja muiden yhteistyökumppaneiden koulutuksissaja muissa tilaisuuksissa.Dvd on tuotettu Raha-automaattiyhdistyksen ja Euroopan pakolaisrahaston(ERF) tuella. Lisätietoja dvd:stä löytää Väestöliitonmonikulttuurisuus/Vepa nettisivuilta.Dvd on tekstitetty suomeksi, ja sen hinta on 15 euroa +toimituskulut. Tilaukset: kotipuu(at)vaestoliitto.fiPari&Perhe 4/2011 29

uutuudEti love leikkiEroottinen korttipeli kahdelleVäestöliiton uuden, eroottisen I Love Leikki-korttipelin tarkoituksena on edistää myönteistäseksuaalisuutta ja hyvää seksuaaliterveyttä.Hinta 25 euroa + toimituskulut.Tilaukset: www.vaestoliitto.fi/nettikauppasäksi peliin kuuluu 34 tehtävää, joidenon tarkoitus herätellä parin välistä intii-Pelin kehittämisen taustalla on Väestöliitonvuosikymmenten kokemus seksologiasta,tutkimuksesta sekä seksuaali-Farkkumummoja ja pehmovaareja– uusia ikkunoita isovanhemmuuteenOpettele saduttamaan! Pelkäätkö mummoeroa? Olenko isoäitivai pakollinen turhake? Uranaisen takana on yleensä mummi!n Pelissä on kuusi seksuaalielämän osaaluetta,jotka ovat tärkeitä hyvin toimival-OOTTINEN le parisuhteelle ja parisuhdeonnelle. KORTTIPELI Kymiyttä,hellyyttä ja eroottisuutta. KAHDELLEsymysten aihepiirit ovat: intohimo, kosketus,hellät haaveet, seksikkäät muistot,fantasiat ja seksikäs kumppani. LinVäestöliiton kirja on monipuolinen katsausisovanhemmuuteen. Mukana onämä peli saa sinut fantastiseksisekä tutkijoiden että perhealan ammattilaistenkirjoituksia. Kirjaan kerättiinmyös isovanhempien omia kertomuksia,joita saatiin yhteensä 189.Mummona ja vaarina oleminen onlahja ja haaste: se antaa paljon sisältöä,mutta voi myös velvoittaa auttamaanjälkipolvia monin tavoin. Vaikka taustallaon lämpö ja rakkaus, ei rajanvetoeri sukupolvien välillä suinkaan aina olehelppoa.176 sivua. Helsinki 2010.ISBN 978-952-226-049-9.Hinta 22 € + toimituskulut.E R O O T T I N E N K O R T T I P E L I K A H D E L L ET ä m ä p e l i s a a s i n u t f a n t a s t i s e k s ija parisuhdeterapiasta. Kehittämistyössäovat olleet mukana Väestöliiton Perheklinikka,Seksuaaliterveysklinikka jaVäestöntutkimuslaitos. Pelin alkuperäisideapohjautuu Väestöliiton julkaisemaanI Love Samarakas -parisuhdekorttipeliin.TulOssa myös:Naisen seksuaalinenhalu kateissan Väestöliiton tutkimusprofessoriOsmo Kontula ja seksuaaliterapeuttiTarja Sandberg analysoivatsadan suomalaisen naisen seksuaalisenhalun puutetta käsitteleviäkirjoituksia tammikuussa ilmestyvässätutkimusraportissaan.Naiset kuvaavat kirjeissään muutoksiaseksuaalisessa halussaan. Heerittelevät syitä, joiden vuoksi heidänseksuaalinen halunsa on merkittävästivähentynyt tai loppunut kokonaan.Kirja tulee myyntiin Väestöliitonnettikauppaan.30 Pari&Perhe 4/2011

Milloin pussataan taiharrastetaan seksiä?Väestöliiton julkaisu Pussauskoulu kertoo nuorilleihastumisesta, tykkäämisestä, seurustelusta, toisenarvostamisesta ja ottamisesta huomioon.yhdessäolon pelisäännöt on hyväoppia ennen kuin syöksyy päätäpahkaa seurustelun jännittäväänmaailmaan. Miten kertoa, että on kiinnostunut?Miten seurustella? Miten hoitaasuhdetta? Milloin pussata tai harrastaaseksiä? Miten kertoa, ettei enää halua ollayhdessä? Nämä kysymykset saavat vastauksiaPussauskoulusta.Jokaisella nuorella on oikeus tunteisiinsaja rajoihinsa, oikeaan tietoon ja omaanyksilölliseen kehitystahtiinsa. Pussauskouluopastaa ihmissuhdetaidoissa tukemallanuoren tunnekasvua ja vastuullisuutta. Kirjanenantaa hyviä käytännön vinkkejä siitä,miten asioista kannattaa puhua ja mitenihastumisen jälkeen kannattaa edetä. Itsenja toisen kunnioittamista sekä puhu-misen tärkeyttä korostetaan kirjasenkäytännön neuvoissa. Pussauskoulunon kirjoittanut Juhani Mykkänen ja sesopii yhtä hyvin tytöille kuin pojille.– Nuoria ympäröivä tietotulva ohittaausein tunteet ja mitätöi niiden sen. Media sortuu turhan usein myyväänmerkityk-”temppu ja miten se tehdään” -humpuukiin,nuoria työssään kohtaava lääkäri Miila HalonenVäestöliitosta harmittelee.– Epävarma ei muka saisi olla mistään,vaan aina pitäisi tarttua härkää sarvista,kun tilaisuus osuu kohdalle. Myös seksuaalikasvatuskeskittyy joskus liikaa erilaisiinongelmiin tai tekojen suorittamiseen.Epävarmuuden ja hämmennyksen tunteistaPussauskoulu, Juhani Mykkänen.Väestöliitto 2011. Tilaukset www.vaestoliitto.fi/nettikauppa. Hinta 12 euroa + toimituskulut.puhutaan vähemmän. Omaan tahtiin kehittymisen,hidastelun ja kummastelun pitäisiolla sallittua ja hyväksyttyä.Pussauskoulun tekstit on aiemminjulkaistu Helsingin Sanomien Elämäsivuillakirjoitussarjana.Tilaa Pari & Perhe-lehtin Pari & Perhe ilmestyy 4 kertaa vuodessa n Tilaan Pari & Perhe -lehden alkaen ___/___2012 Kestotilaus, laskutusjakso 12 kk 30 € Määräaikaistilaus (12 kk) 33 € Itselleni Lahjaksi Irtisanon tilaukseni päättymään maksetun jakson loppuunn Tilauksen maksaja/Vanha osoiteSukunimiEtunimin Lahjatilauksen saaja/Uusi osoite___/____2012 alkaenSukunimiKäytä palvelukorttia, kun• tilaat lehden• ilmoitat osoitteentainimenmuutoksen• peruutat tilauksesiEtunimiVastaanottajamaksaapostimaksunVäestöliitto ryTunnus 500524100003 VastauslähetysJakeluosoiteJakeluosoitePostinumeroPostitoimipaikkaPostinumeroPostitoimipaikkaPuhelinPäiväys ja allekirjoitusPari&Perhe 4/2011 31

Pari & Perhe-lehtikiittää yhteistyöstä ja toivottaalukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleenOikein Hyvää Joulua jaOnnea Uudelle Vuodelle 2012!32 Pari&Perhe 4/2011