tästä - Pelastustieto

Onko väliasulla kuitenkin merkitystä palomiehentyössä, CE -hyväksytyistä monikerroshaalareistahuolimatta? Mikä on VIR-VE -radioiden ja yksikkökohtaisen kanavajaontodellinen toimivuus usean yksikön savusukellustilanteessa?Onko pikakiinnitysmaskiluotettava? Mitkä ovat ison tilanteentakapäivystysvalmiudet tiedotuksen kannalta?Tarvitaanko operatiivista työtä tekevillehenkilöille laitoskohtaiset ICE -tiedostot janiiden jatkuva päivittäminen? Onko operatiivistatyötä tekevien vakuutusturva riittävällätasolla? Riittääkö pelastusyksikön vahvuus1+3 tämänkaltaisessa tilanteessa? Voidaankovastaavilta vahingoilta säästyä valistustoiminnanja palomiesten tekemien operatiivistenpalotarkastusten avulla?Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen vuosijuhlassa muistettiin Järvenpään onnettomuustehtäväänosallistuneita Palopäällystöliiton kunniamitaleilla vaaratunnuksin. Mikko Karvonen halusi jakaa mitalithänet pelastaneille Jouko Kentalalle sekä Järvenpään VPP:n Sami Peltokoskelle ja Joni Besharille.Tapaus kosketti meitä kaikkiaVehkatien onnettomuuden jälkihoidon ensivaiheetovat takana. Onnettomuudesta toipuminenvie loukkaantuneilta henkilöiltävielä pitkään, hoidot jatkuvat edelleen. Tapahtunutkuormittaa henkisesti koko työyhteisöämmeennalta arvaamattoman ajan.Apua on saatu monelta taholta. Erityisestivoi mainita asemamestari Ilpo LehtosenHelsingin pelastuslaitoksesta, johtava kriisityöntekijäPäivi Pallosen Vantaan kriisikeskuksestaja johtava työterveyslääkäri PetriLahdentaustan Vantaan kaupungin työterveyshuollosta,jotka kaikki omalla henkilökohtaisellapanoksellaan mahdollistivat tilanteenmutkattoman jälkihoidon käynnistymisenkuntarajoista ja välttämättömästäbyrokratiasta välittämättä.Terveysriski on osa työtämme. Oli hienoahavaita, että kun ennakkovarmistukset pet-Teksti: Esa AaltoKatemateriaalin pettäminen johti vakavaantyötapaturmaan Järvenpäässäviime vuoden lokakuussa, muttaonnettomuus paljasti myös VIRVE-puhelintentoimimattomuuden savusukelluksessaja osoitti rakennustietojen tarpeellisuudenpelastustyöhön osallistuville. Tutkijaryhmäkävi läpi onnettomuuteen johtaneet syytja antoi suosituksia vastaavien tilanteidenvälttämiseksi.Järvenpäässä 28. lokakuuta tapahtunut palomiestenloukkaantuminen rivitaloasunnonpalossa, johtui katemateriaalin pettämisestäpalomiesten alla. Vakavimmin loukkaantunutpalomies oletti katon olevan tiilestä,mutta se olikin sementtikuitulevyä. Katemateriaalinja katteen alusrakenteen huomiottävätja onnettomuus pääsee tapahtumaan,huoli loukkaantuneiden tilasta kosketti laitoksenoman väen lisäksi koko maamme palomiesyhteisöä.Yhteydenottoja ja tukea ontullut kiitettävän monelta taholta. •Järvenpään työtapaturma osoittimyös puutteet VIRVEssäta jättäminen johtui tutkijaryhmän mielestäkoulutuksen puutteesta ja katemateriaalejakoskevan kokemuksen vähäisyydestä. Myössavun kulkeutuminen alaspäin saattoi vaikeuttaakaton materiaalin huomioimista.Rivitaloasunnon palon sammutustöidenyhteydessä loukkaantui palomies, joka oliavaamassa palokohteen kattoa. Hän putosivesikatteen läpi ja loukkaantui vakavasti.Myös loukkaantunutta palomiestä pelastamaanmenneistä kolme loukkaantui.Sisäasiainministeriön asettama onnettomuudentutkijaryhmä suosittaa raportissaan,että jatkossa palomiesten koulutuksessa korostetaantosiasiallista mahdollisuutta pidättäytyäkattotyöstä. Se ei koskaan saa olla rutiininomaistatoimintaa, ja siitä luopumistaon pidettävä hyväksyttävänä.PRONTOon on kirjattu neljän viimeisenvuoden aikana kaikkiaan 11 kattotyöhönliittyvää onnettomuutta, mutta ei kaikkiavaaratilanteita. Katemateriaalien ja katteenalusrakenteiden tunnistamisen koulutustaon tutkijaryhmän mielestä terävöitettäväniin, että vanhoja rakenteita käydäänläpi. Onnettomuustalon katemateriaalinaollutta mineriitti- tai varttikatetta käytetäänvielä jonkin verran uudisrakentamisessa jauseasti kate kiinnitetään ruodepuihin joidenväli voi olla jopa 1200 milliä.Koulutuksessa tulee tutkijaryhmän mielestähuomioida tarkemmin myös eri kattotyöskentelynmenetelmät ja niissä tarvittavatapuvälineet, kuten lapetikkaiden käyttö.8 2/2007

Palomies-sairaankuljettaja Mikko Karvonensammutusyksikön täkillä jonka kyydissä hänmeni kohtalokkaalle sammutuskeikalle.Positiivinen palomies suhtautuu toiveikkaastiparanemiseen ja haaveilee jopa kuntoutumisestatekemään operatiivista työtä.että en siitä selviä. Tuli ja savu ehtivät vaurioittaahengitysteitäni ja ihostani paloi lähes30 prosenttia. Kolmannen asteen palovammojatuli erityisesti vasempaan käteensekä molempiin käsivarsiin ja kyynärpäihin,kasvoihin, molempiin lapoihin, pohkeisiin,vasempaan reiteen, pakaroihin sekävyötärölle.Pahimmat palovammat hänelle aiheutuivatsiitä, kun kangas sammutusasussa puristuivasten ihoa ja myös takin liepeitten altapääsi iholle kuumuutta.Mikko pysyi koko ajan tajuissaan ja oli sitämyös sairaalaan vietäessä.– Ihmetellä vain voi, että niin kävi, silläjo vähäisenkin savukaasuhengitysmääränsanotaan vievän tajun ja olin kuumien savukaasujenarmoilla monta minuuttia. Paikallaollut Järvenpään ensihoitoyksikkö lähtiviemään minua sairaalaan ja sain hyvänensihoidon. Olin kuulemma matkan aikanaantanut ensihoitajille myös ohjeita hoitamisesta,Mikko hymyilee.Pahiten onnettomuudessa loukkaantuiMikon vasen käsi, josta oli peukaloa lukuunottamatta muiden sormienpäät amputoitava.Pelkona tosin oli, ettäkäsi olisi pitänyt ranteestasaakka amputoida.Onneksi käsi alkoikinparantua.Mikko oli sairaalassapalovammaosastolla tehohoidossa kuukaudenajan. Hänet pidettiin tuon ajan nukutettunaja hänelle tehtiin silloin kolme isoaihonsiirtoleikkausta.– Kriittisiä hetkiä elettiin useasti, sillä menehtymisenioli useamman kerran varsinlähellä.”Olen luottavainenja lääkäritkin ovat,että mies saadaanvielä kuntoon.”Hymyili herätessäänKaikki meni onneksi hyvin ja kuvaavaa Mikonlääkäreitäkin hämmästyttäneelle paranemisvauhdilleon miehen äärettömän positiivinenluonne, josta lienee ilmentymäsekin, että hänen kerrottiin hymyilleen herätessäänkuukauden nukutuksesta.– Lääkärit olivat vaimolle sanoneet, ettäsaatan noin kolmen kuukauden kuluttuaonnettomuudesta päästä käymään kotona,mutta ensimmäisen kotikäynnin pystyintekemään kuuden viikon jälkeen. Joulunaolin neljä päivää kotona ja sen jälkeenkolmen sairaalapäivän jälkeen minut kotiutettiinkokonaan, kahdeksan viikkoa onnettomuudenjälkeen.Mikko on kiitollinen siitä, että onnettomuudessahän ei ensiksikään menettänythenkeään ja että paraneminen on sujunuterittäin hyvin.– Olen onnellinen, että saan olla edelleenperheeni kanssa, vajaan kahden vuoden ikäisenpojan ja vajaan neljän vuoden ikäisentytön isä sanoo.Vaimolleen mies antaa suurkiitoksen jatunnustuksen.– Muutimme vain hieman ennen onnettomuuttaomakotitaloon ja sellaiseen asumismuotoontottumattomalle ihmiselle ontullut paljon uusia asioita. Vaimo hoitaalapsien ja kodin lisäksi nyt myös minua.Apua ihon hoitamiseen hän saa lähelläasuvalta sairaanhoitajasisareltaan, joka onhoitovapaalla.Mikon elämä meni uusiksi– Kyllähän tässä elämä meni aivan alkutekijöihin.Jouduin aluksi jopa opettelemaanuudestaan kävelemään, sillä tasapainokatosi turman ja pitkän sairaalassaolonseurauksena.Tällä hetkellä tärkeintä on hoitaa ihonsiirtokohdatkuntoon ja vaikeuksia on aiheuttanutkyynärpäiden operointi, johon ihosiirrännäinenei oteta juurtuakseen.– Siirretty iho on suojattu painetekstiilillä,jonka avulla tasoitetaan arpikudosta. Sitä onpidettävä jatkuvasti, ainoastaantunti vuorokaudessase on pois, jonka aikanaihoa hoidetaan rasvaamallaja vaihtamalla siteet.Ihoa suojaavat siteet javammat vaikeuttavat liikkumistaja esimerkiksi pukeutumiseenhän tarvitsee apua. Autoa hänon kyennyt ajamaan helmikuun puolivälistäalkaen.Ihailtavan positiivisesti tilanteeseensa suhtautuvaMikko Karvonen sanoo vammojensahoitamisen olevan tällä hetkellä hänenpäätyönsä.– Olen luottavainen ja lääkäritkin ovat, ettämies saadaan vielä kuntoon. Haaveenaniolisi tulla kelvolliseksi tekemään jopa operatiivistatyötä, mutta siinä suurin kysymysmerkkion keuhkojen paraneminen.– Jos se ei onnistu, en sitä murehdi. Olinjo aikaisemmin ajatellut, että haluaisin kouluttaaitseäni lisää ja parhaillaan suoritan turvallisuustradenominopintojani. Myös muutpelastusalan tehtävät kiinnostavat ja hakeutuminenvaikkapa päällystökoulutukseen.Lääkärit ovat teroittaneet myös omatoimisenkuntoutuksen merkitystä ja sen josminkä urheilullisen taustan omaava palomiestietää ja osaa.– Kotona kuntoutus on käynnissäja käyn myös kolme kertaa viikossafysioterapeutilla.Mikolla on myös vesisukelluspätevyysja hän on harrastanut sukeltamista.Viimeisimpänä hän opettelitekniikkasukeltamisen.– Toivoisin tietysti, että vielä joskus voisinpalata tämän rakkaan harrastuksenipariin.Työturvallisuuteen opittavaaMikko on pohtinut onnettomuuttaanmyös työturvallisuuden kannalta ja mitähänen kokemastaan pitäisi ottaa opiksi.– Kohteen tiedusteluun on varmasti syytäpaneutua paremmin ja kattotyöskentelynmerkitystä olisi myös pohdittava. Enemmänpitäisi kenties käyttää apuna puomitikasautoa.Esimerkiksi Ruotsissa vältetäänkatolle menemistä ja kattotyöskentelymuuttuu vaarallisemmaksi, kun palomiehetikääntyvät. Ongelma on myös kattotyöskentelynharjoittelemiseen sopivienkohteiden puute. Kokemusta tulee ainoastaantyötehtävien kautta.– Toisaalta sammutusasuihin olisi syytämiettiä jotakin sellaista, joka talvisten ulkoiluvaatteidentapaan kiristäisi hihat ja lahkeet,jotta kuumuus ei sitä kautta pääsisi iholle.– Ehkä lapetikkaistakin olisi voinut ollahyötyä, sillä olisin niiden avulla voinutpäästä reiästä alakautta pois. Tällä keikallaniitä ei tarvittu, mutta olen miettinyt sitä,että ne kenties kannattaisi rutiininomaisestiottaa mukaan joka keikalle. Koskaan eivoi tietää, mistä saattaakin olla apua.Saunapaloa sisällä sammuttamassa ollutJärvenpään savusukelluspari oli nähnyt Mikonputoamisen katon läpi ja he pohtivathänen vetämistään reiästä alas, mutta eivätsitä tehneet, koska eivät olleet varmoja mitense onnistuisi. Sen sijaan he keskittyivätsammuttamaan ja jäähdyttämään paloa sisältähelpottaakseen katon läpi pudonneenmiehen tilannetta.Työtapaturman uhriksi joutuneen palomiehentyöyhteisö lähellä ja etäämpänäovat olleet suurena tukena.– Haluan kiittää kaikkia. Työkaverit ovatauttaneet meitä muun muassa talon remontoinnissaja rahallista tukea on tullutlaajalti alan eri toimijoilta. Apua on tarvittuperheen elämiseen ja vaimon käynnitsairaalassa ovat tuoneet kustannuksia,hän kertoo.Hän pitää erinomaisena asiana myös pelastusalantukirahaston perustamista.– Hyvä, että sellainen saatiin aikaiseksiedes nyt ja että kaikki alan järjestöt ovatyksissä tuumin sen takana, Mikko Karvonensanoo. •2/2007 11

’’Palomies astuionnettomuudekseen miinaan’’Järvenpään rivitalopalon sammutustöihin osallistuneetpitävät tehtävää rutiiniluonteisena, jossa onnettomienyhteensattumien summa johti ikävään työtapaturmaan.12 2/2007Palomestari Olli Varjosaari(P4) sanoo, että onnettomuudentutkijaryhmänselvityksessä tulivat esille tapauksenkannalta oleelliset asiat, muttahän arvostelee raporttia siitä,että mineriittikatteen lämpötilaolisi ollut jopa 500 astetta, kunpalomiehet olivat katolla.– Jos niin olisi ollut, sinne ei olisikukaan mennyt, Varjo saari toteaa3500 keikan koke muksella.– Se pitää varmastikin paikkansa,että palopesäkkeen kohdalla olilämpötila korkea ja onnettomuudekseenpahiten loukkaantunutpalomies astui juuri tähän. Voidaankinsotilastermein kuvaillahänen astuneen miinaan.Varjosaari sanoo olleensa urallaanennenkin vastaavissa tilanteissasammuttamassa taloja joissaon niin sanottu vartti-kate.– Mineriitti alkaa varsin nopeastipaukkua kuumuudessa jasilloin tietää, että katolta pitääpysyä poissa. Tällaisen katteenraivaaminen ja aukon tekeminenon varsin helppoa, sillä sitäei tarvitse kuin hieman vasarallakopauttaa niin se hajoaa.– Ehkä tässä tietoa ei ollut tai seei ehtinyt kulkea, ennen kuin havaittiin,mitä materiaalia kate on.Vaikka varttikatteellekin on aikaisemminnoustu, ja Varjosaariuskoo, että kattotyöskentelyä erilaisillamateriaaleilla tullaan jatkossakintekemään, on hänen mielestäänpaikallaan, että esimerkiksikoulutuksessa kattotyöskentelyätehostetaan ja tuodaan riittävästiesille myös siihen liittyviä riskejä.– Riskejä pitää osata arvioida. Enkuitenkaan lähtisi sille linjalle, ettämikäli ihmishenkien pelastamisestaei ole kyse, niin tulipalojen annettaisiinkinpalaa hallitusti itsekseen.Sellaisella tiellä pelastustoimilöytäisi itsensä hyvin nopeastisyytettyjen penkiltä. Mieluumminsitten on otettava sekin riski, ettätyötapaturmia voi sattua.Hänen mielestään tässä tehtävässätoimittiin juuri siten, kuinpitääkin. Paloa lähdettiin rajoittamaankaton kautta.– Sanoinkin onnettomuudenjälkeen tehtävät määränneelle paloesimiehelle,että ellei hän olisiantanut käskyä kattotyöskentelystä,minä olisin sen tehnyt.Harjoittelun puute huolestuttaaPalomestari Simo Koponen (P3)ryhtyi työtapaturman satuttuajärjestämään tehtävässä mukanaolleille henkistä huoltoa.– Siirryin heti Tuusulan asemalle,sillä tiedossa oli, että pian rivitalonsammutustyöstä palaa takaisinkovia kokeneita miehiä.– Onneksi meillä oli juuri valmistunuthenkisen huollon järjestämistävarten suunnitelma,jota voitiin tässä tilanteessa testata.Tästä kokemuksesta on saatuhyvää palautetta.Hän pitää tärkeänä, että pelastuslaitoksissaon varauduttu yllättäviinkintilanteisiin, jotta niidentullen kyetään toimimaan suunnitelmallisesti.Myös kriisitiedottamisenkäytännöt ja vastuut on syytätarkoin etukäteen määritellä.Tapahtuneen työtapaturmanhän ei toivo saavan jatkoa, sillävaara tällaisille saattaa kasvaaoperatiivisen työn harjoittelunvähentyessä. Se johtaa hänenmielestään väistämättä ammattitaidonlaskuun.– Valistustyö on saanut viimeaikoina korostuneen aseman javaikka se kannatettavaa toimintaaonkin, olisi syytä muistaa se,ettei operatiivisten tehtävien harjoitteleminensen takia vähene.– Esimerkiksi eteläosista maatapuuttuu edelleen kunnollinenharjoitusalue. Sitä on jo vuosiasuunniteltu, mutta ainut toimivaharjoitusalue on 500 kilometrinpäässä Kuopiossa Pelastusopistonyhteydessä.Viesti katemateriaalista eimennyt perillePahiten loukkaantuneen palomiehenMikko Karvosen sammutusparinaoli palomies JoukoKentala. Hän sai lievempiä palovammoja,mutta joutui niidentakia olemaan kolme kuukauttasairauslomalla.– Sain toisen asteen palovammojaoikeaan käteen, jalkaan japohkeeseen, johon siirrettiin tervettäihoa muualta kehosta.– Kyllähän katemateriaali meidätkaikki yllätti. Olimme Mikonkanssa palavan huoneistonnaapurin katolla, kun kuulin äänestä,että kyseessä on mineriittikatto.Totesin tämän esimiehelle,mutta viesti ei kertoman mukaanmennyt koskaan perille.– Mikko oli jo siinä vaiheessamenossa palopesäkkeen katolle,kun olimme päättäneet kokeilla,miten kate reagoi veteen. Samassasavua alkoi tulla runsaastija Mikko hävisi sen keskelle. Kaikkitapahtui sen jälkeen hyvin nopeasti.Pian kuulin Mikon avunhuudotja tajusin hänen pudonneenkaton läpi. Yksin en jaksanuthäntä sieltä nostaa, mutta paloesimiestuli nopeasti avuksi ja sen jälkeensopimuspalokuntalaiset. Kyllähänsiinä ehti mieleen hiipiä toivottomuudentunne, kun näki toisenpahassa paikassa eikä kyennytkunnolla auttamaan. Jäähdyttelinaluksi vedellä yläpohjaa, kun Mikkovalitti kuumaa.Kattotyöskentelyssä sattuneentyötapaturman jälkeen on hänenmukaansa alettu laitoksessa keskustellasiitä, että katolle mennäänkenties liian helposti ja nostolavankäyttöon lisääntynyt.– Tässä tapauksessahan se olimahdotonta, koska se ei olisi mahtunutahtaalle rivitalopihalle.Jouko Kentalan lähes 30-vuotisellepalomiesuralle Vehkatientyötapaturma oli jo kolmas missähän oli mukana.– Kahdessa aikaisemmassakintyökaveri on vammautunut pahasti.Kyllähän tällaisen tilanteidenjälkeen tarvitsee kuuntelijaaja asioiden käsittelijää. Siksihenkinen huolto on erinomaisentärkeätä. Tässä on mielestäni aikaisemmistakerroista edetty selvästiparempaan suuntaan.– Joillekin sellainen ei ehkätunnu tarpeelliselta, mutta kaikillesitä on ehdottomasti tarjottavaja myös nähtävä se, jos jokusitä tarvitsee, mutta ei osaa sitäitse pyytää.Hänen mielestään on kuitenkinhyväksyttävä se tosi asia, ettäpalomiehen työhön liittyy myöstyötapaturmariski.– Ikinähän tällaisiin tilanteisiinei tietenkään totu, mutta joitakinasioita on vain joutunut oppimaanja hyväksymään.Hän sanoo, että vaikeinta tällaisessatilanteessa on palomieskaverinläheisten kohtaaminen.– Oli todella vaikeata nähdäesimerkiksi tapahtuneen jälkeenensimmäistä kertaa Mikon vaimoa,mutta hänen myötämielinensuhtautumisensa auttoisuunnattomasti.Jouko Kentala painottaa sitä,että vastoinkäymisissä ei kaveriakoskaan jätetä.– Sillä porukalla, millä työtehtäväänmennään, tullaan myös pois.Onnettomuuden yksi opetushänen mielestään on se, että radioliikennettäkehitettäisiin sellaiseksi,että kaikki työtehtäväänosallistuvat voivat olla yhteydessäsuoraan toisiinsa.– Äänivalvonnan ja kommunikoinnintulee olla jatkuvaa jaaukotonta. •Teksti: Esa Aalto

Marko Mörönen (vas.) Joni Beshar, Sami Peltokoski ja Jari Kettunen osallistuivat Vehkatien rivitalopalon sammutustöihin. Järvenpään VPPtäyttää tänä vuonna 30 vuotta. VPK-nimeä ei palokunnalle voitu aikanaan rekisteröidä, koska saman niminen oli jo Keski-Suomessa.Järvenpään VPP:n suojapariauttoi pelastustöissäJärvenpään vapaaehtoisen palo- ja pelastusyhdistyksen (VPP) yksikkösaapui Vehkatien rivitalon palopaikalle toisena yksikkönä, yhdessä Tuusulanpelastusyksikön kanssa ja katolle nousseen sammutusparin suojapariksimäärättiin VPP:n sammutusmiehet Sami Peltokoski, 26, ja JoniBeshar, 20. Palopaikalla olivat myös yksikön johtajana, palokunnan päällikköJari Kettunen sekä 2. varapäällikkö Marko Mörönen.avu oli alueella hyvin sankkaa eikä näkyvyyttäollut juuri lainkaan. Sammu-”Stuspari oli kiivennyt katolle ja olimme alhaallaturvaparina ja laitoimme maskitkasvoille. Pian näimme jonkun huitovankatolla ja samalla saimme Tuusulan pelastusyksikönesimieheltä huutamalla käskyntulla katolle. Ensin luulimme, että tuli onkarannut yli palokatkon, mutta heti katollepäästessämme tajusimme, että katon läpion mennyt toinen palomiehistä ja hetiryhdyimme auttamaan nostamisessa, Samija Joni kertovat.– Käsivarsiensa varassa roikkuvasta varusteissaanpainavasta miehestä oli vaikeuksia saadaotetta, sillä hihasta jäi vain kangasta käteen.Parhaimman otteen sai laitteista ja remmeistä,ja niistä hänet saatiin vedettyä pois.Alhaalla pahasti loukkaantunutta palomiestäolivat ottamassa vastaan myös Jari ja Marko.– Olihan se äärimmäisen kova paikka, kunmeille kaikille tuttu mies oli loukkaantunutvaikeasti.Pelastustöissä myös Sami Peltokoski loukkasiranteensa ja joutui sen takia olemaan sai-rauslomalla linja-autonkuljettajan työstään.Ongelmia aiheuttivat vakuutusyhtiöltäsaatavat korvaukset, kun aluksi oli vaikeuksialöytää oikeaa vakuutusyhtiötä. Pelastuslaitoksellaei ensin osattu sanoa, onkovapaaehtoisilla edes olemassa vakuutuksiaja kun asiaa oli ajettava yksityisvakuutuksenkautta, korvauksia näytti olleen mahdotontasaada. Nyt tulen saamaan vakuutuskorvauksetainakin hoitokulujen osalta,ansiomenetyksen korvaus on vielä epävarmaa,Sami kertoo.– Toivottavasti tällainen tapaus tuo selkeyttämyös näihin asioihin, sillä pelastuslaitoksenesimiehen johdolla me tässäkin tilanteessatoimimme ja yhteisen hyvän puolesta,kuten aina, Jari Kettunen sanoo.Järvenpään VPP:n asemalla on luettu ensimmäisiäsilmäyksiä tutkintalautakunnanraportista ja pieniä epätarkkuuksia he ovatlöytäneet.– Ei pitänyt paikkaansa, että olisimmeVehkatielle tulleet suoraan myrskyvauriotehtävistä,vaan lähdimme täältä asemalta,tosin tässä tilanteessa toimintavalmius aikammeoli jopa yllättävänkin hyvä ja olimmeselvästi alle 10 minuutin lähtöaikavaatimuksenjopa kohteessa. Hyvä niin, silläsilloin miehemme olivat auttamassa palomiehenpelastustehtävässä, Marko Mörönensanoo.– Olisimme myös odottaneet, että myösSamin loukkaantumisesta olisi kerrottu raportissa,kun siinä varsin yksityiskohtaisestiasioita tuodaan esille.Tapahtunut oli kova paikka myös VPP:nmiehille ja siksi jälkipurkuun oli tarvettamyös heillä.– Aluksi näytti siltä, että meitä ei pyydetälaitoksen järjestämään henkisen huollonjälkipurkuun lainkaan, mutta kun esimiehettajusivat osallistumisemme tilanteeseen,meidät kutsuttiin mukaan ja senjälkeen olemme saaneet pelastuslaitokseltaerinomaisesti apua ja yhteistyön voi sanoajopa parantuneen. Ikävää tietysti, että sitävarten tarvittiin tällainen työtapaturma, JariKettunen sanoo.Raportissa todetaan myös muutamassakohdassa tehtävään osallistuneiden sopimuspalokuntalaistenpätevyyden puutekatto- ja savusukellustyöskentelyyn.– Tottahan se on, mutta hieman oudoksuttaa,että sitä on ollut tarve tuoda esille useammassakohdassa, kun vakinaisen väkeen kuuluvienpätevyyden puute tulee esille vain yhdessäkohdassa, Mörönen ja Kettunen sanovat.He kuitenkin pitävät välttämättömänä, ettäkaikkien, myös vapaaehtoisten, kunto- ja pätevyysvaatimuksetovat normien mukaiset.– Meidän mielestämme laitoksen testaajatvoisivat käydä testaamassa säännöllisesti omillaasemillamme. Muutoinkin rasittavan vapaaehtoistyönlisänä emme näe hyvänä, että meidänpitäisi liikkua etäälle testattavaksi. •Teksti ja kuva: Esa Aalto2/2007 13

Mikko Karvosen ihmeparaneminen vakavan työtapaturman jälkeenJääräpää kuntoutti itsensätakaisin palokuntaanTeksti ja kuva: Esa AaltoRivitalopalossa pari vuotta sitten vakavastiloukkaantunut palomies MikkoKarvonen haaveili vain vajaat puolivuotta onnettomuuden jälkeen (PT2/07) palaavansa palomiehen töihin jamyös rakkaan harrastuksensa, sukelluksenpariin. Vajaat pari vuotta työtapaturmanjälkeen se kaikki on totta.Mikon paranemista voi syystäkinkutsua ihmeeksi.”Positiivisin yllätys oli se, että keuhkot todettiinnormaaleiksi. Olenkin käynyt josukeltamassa. Hälytystehtäviin en voi kuitenkaanosallistua, koska ihosiirteet eivät kestäkuumuutta. Hänellä ei ole palaneen ihon alueellaollenkaan hikirauhasia. Savusukellukseen lääkäriteivät ole antaneet lupaa.Mikko Karvosen ihosta paloi 28 prosenttia,kun hän putosi sammutustöiden yhteydessä rivitalonkaton läpi. Mikko palasi elokuussa sinnikkään,omatoimisen kuntoutuksen ansiosta töihinja hän työskentelee nyt Keski-Uudenmaanpelastuslaitoksen Hyvinkään paloasemalla palomiehenä.Työtehtäviin kuuluu muun muassapäivystävän palomestarin autonkuljettajana jaapulaisena toimiminen sekä säiliöautoyksikössätyöskenteleminen.32-vuotias Mikko Karvonen sanoo olevansajääräpäinen kaveri. Siitä oli hyötyä kuntoutumisessa.– Vuosi sitten vakuutusyhtiö alkoi patistellatöihin. Sairausloma oli kestänyt heidän mielestäänjo tarpeeksi kauan ja oli aika hankkiutuatöihin. Vakuutusyhtiön mielestä kunnalta kyllälöytyisi jotakin työtä, puhuttiin esimerkiksi puistohommista.Se järkytti ja päätin, että minähänkuntoutan itseni palomieheksi.Maratonia ja sukeltamista16 9/2008Mikko Karvonen on omatoimisesti kuntouttanutitseään ja perehtynyt siihen, miten pahojapalovammoja on paras kuntouttaa.– Olen tutkinut, miten arpikudosihoa on parastakuntouttaa ja olenkin omassa kuntouttamisessanihankkinut aihealueesta mittavan tietopaketin,jota olen valmis jakamaan sitä mahdollisestitarvitseville.Mikon halu päästä alansa töihin ajoi häntäkuntouttamisessa eteenpäin ja merkittävin paranemiseenvaikuttanut asia olivat keuhkot. Netodettiin puhtaiksi ja viime keväänä Mikko juoksijopa puolimaratonin. Kesäkuussa hän kävi josukeltamassa.Vakuutusyhtiö jatkoi yhä vakavasti loukkaantuneenmiehen ajamista töihin ja painosti työnantajaajärjestämään palomiehelleen töitä. Palotarkastajanja valistajankin töitä tarjottiin, muttasitten palomestari Jouni Savolainen kertoi Hyvinkäällävapautuvasta kuljettajan paikasta jasillä tavalla Mikko pääsi mukaan haluamaansakenttätyöhön.Mikko aloitti turvallisuustradenomin koulutuksenvain hieman ennen loukkaantumistaan.Koulutusta hän kykeni jatkamaan vuosi sittensyksyllä.– Ajattelin, että vakuutusyhtiö korvaa minulletämän uudelleenkouluttamisen, mutta silloinolin väärässä. Tosin juuri äskettäin sain tiedon,että vakuutusyhtiö korvaa sittenkin osan opiskelukustannuksista.Se oli huojentava tieto.– Koulutuksen aloittaminen teki henkisestihyvää, sillä sain muutakin ajateltavaa, kuin kuntouttamisenja paranemisen. Pysyy pääkoppaparemmin kasassa.Yritysturvallisuus kiinnostaaLiiketaloutta ja turvallisuusjohtamista opiskelevaMikko Karvonen valmistuu tradenomiksi 1-2vuoden kuluttua.– Yritysturvallisuus kiinnostaa. Sieltä yritänhankkia itselleni töitä tulevaisuudessa. Tuskinpatämä taustani on siinä haitaksi, palomiehenäpitkään työskennellyt Mikko hymyilee.Tämän hetkiseen tilanteeseensa hän on tyytyväinen.– Oli hienoa päästä takaisin töihin ja nyt työmahdollistaa myös opiskelun. Vammoja pitääedelleen kuntouttaa säännöllisesti ja aktiivisesti,vielä monta vuotta. Ihokudosta hoidan harjoituttamallalihasta. Ihoa pitää myös hoitaa rasvaamalla,vaikka sitä onkin voinut merkittävästikeventää. Fyysisen kunnon jatkuva hoitaminenon tärkeää aina, mutta erityisesti nyt. Se auttaakuntoutumisessa.Mikko on innoissaan, kun pääsi takaisin siihentyöhön, josta pitää, mutta erityisesti vaimolletöihin paluu palomieheksi oli kovempi paikka.– Ymmärrän sen, sillä hän joutui elämään vaikeimmatajat, kun makasin tiedottomana sairaalassa.Hänellä on tietty pelko, mutta kun olenkertonut, etten tee samoja hommia, hän on rauhoittunut.Myös viisivuotias tytär muistaa onnettomuudenja kysyi töihin lähtiessäni, että tulenkovielä kotiin.Mikko itse sanoo, ettei töistä tulisi mitään, jospelkäisi.– Työn kaikenlaisia riskejä pitää kunnioittaa,mutta ei pelätä. Jokaisen joka pelkää, pitää pystyäse sanomaan.Työnantaja jätti yksin– Olihan se mahtavan hieno fiilis, kun pääsi taastekemään näitä töitä ja kiinni arkirutiineihin.Mikko sanoo, että töihin paluu tuntui lopultahelpolta.– Minut on hyvin otettu vastaan. Kävin sairauslomaniaikana paljon asemilla ja ilman sitä,kynnys tulla takaisin olisi varmasti ollut korkeampi.Nyt kävin aina moikkaamassa kavereitaja he kyselivät kuulumisiani ja näkivät tervehtymiseni.Pahan työtapaturman kokenut palomies sanoo,että työturvallisuuteen suhtaudutaan alallayhä turhan kevyesti.– Kyllä nämä asiat pitää tuntea joka tasolla,myös päällystön pitää suhtautua näihin asioihinvakavasti.Mikko Karvonen kertoo kokemuksistaan marraskuunlopussa Palopäällystöliiton järjestämilläpelastusalan työturvallisuuspäivillä Kuopiossa.– Arvostan sitä, että pääsen kertomaan nimenomaanpäällystölle omia kokemuksiani janäkemyksiäni työturvallisuusasioista.Hän kritisoi myös työantajaansa siitä, että hänetlopulta jätettiin aika yksin selvittämään onnettomuutensajälkeisiä korvaus- ja muita selvityksiä.– Niiden hoito jäi omille harteilleni, kun pelastuslaitoksessakatsottiin, ettei työtapaturmaollut työnantajan vika, vaan oma vikani, MikkoKarvonen sanoo.– Tästäkin voitaisiin jatkossa ottaa jotakinopiksi, hän tuumii.

Mikko Karvonen aloitti työtHyvinkään asemalla elokuunalussa.9/2008 17