Iloisempi ilme - Stora Enso
02.12.2012 • Views
Share Embed Report

Iloisempi ilme - Stora Enso

Iloisempi ilme - Stora Enso

Iloisempi ilme - Stora Enso

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
storaenso

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.

Start now

Terve Metsä<br />

STORA ENSO METSÄN LEHTI METSÄNOMISTAJILLE l SYYSKUU 2007<br />

Arkkiatrin<br />

kaarnakansa<br />

s.16<br />

Osaran aukeilla<br />

tuuhea metsäturkki<br />

s. 20<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän lehti metsänomistajille kesäkuu 2007<br />

Ministeri Lehtomäki:<br />

<strong>Iloisempi</strong> <strong>ilme</strong><br />

suojeluun<br />

Puun kysynnällä ei hiipumisen merkkejä s. 8 Metsän harvennusohjeita s. 24

sisällys<br />

SYYSKUU 2007<br />

LASTUJA, UUTISIA, TAPAHTUMIA<br />

Metsäpäällikön palsta 3<br />

Metsämessut on elämys 4<br />

Avoimet ovet Helsingissä 4<br />

Perintöveroratkaisu viivästyy 5<br />

Uusia toimipisteitä ja ihmisiä 5<br />

Vuosituhannen pistiäistuhot 5<br />

TakuuMetsä toimii 6<br />

Visa Hongistolle EM-kultaa 6<br />

Joensuun palvelupisteen avajaiset 7<br />

Kampanjavoittajat 7<br />

Tapahtumia 7<br />

ARTIKKELIT<br />

Ministeri Lehtomäki: Vapaaehtoisuus<br />

etusijalla metsien suojelussa 10<br />

Tuohelan kylän kaarnakansa syntyy<br />

arkkiatri Risto Pelkosen käsissä<br />

Euroopan suurin aukko<br />

16<br />

ensiharvennusvaiheessa 20<br />

Kädet levälleen ja katse latvaan 24<br />

Suotela pitää metsäkoneen pinnalla 27<br />

TUOHIA, OHJEITA, VINKKEJÄ<br />

Laikkumätästys reheville maille 28<br />

Taimikoiden tuki joustavammaksi 29<br />

Metsälain kysymys-vastaus –palsta 30<br />

Pellon metsityksen tuki poistuu 31<br />

Hirvituhoilmoitus syys-lokakuussa 31<br />

Lukijan palvelukortti 31<br />

Terve Metsä<br />

– <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän lehti metsänomistajille<br />

Päätoimittaja: Vuokko Kirvesmies, <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä;<br />

Toimitus: Anfangi Oy; Painopaikka: PunaMusta;<br />

Painopaperi: Lumiart Silk 115 g;<br />

Osoitteenmuutokset: Ohjeet ja palvelukortti sivulla 31.<br />

ISSN 1235-1687<br />

Kansikuva: Ympäristöministeri Paula Lehtomäki<br />

Kuvaaja Hannu Huttu<br />

Tuohelan kaarnakansa<br />

Arkkiatri Risto Pelkosen kaarnakansa<br />

muistuttaa ihmisiä miten tärkeää<br />

on, että monien ongelmien kanssa<br />

painavassa maailmassa välitämme<br />

toinen toisistamme. 16<br />

Apuvälinein<br />

tai ilman<br />

Metsän harvennustarpeen<br />

oppii<br />

määrittämään<br />

ilman apuväli-<br />

neitäkin.<br />

24<br />

Osaran<br />

aukea<br />

kasvaa<br />

metsää<br />

20<br />

Euroopan suurimmalla hakkuuaukolla<br />

riittää vuonna 2007 ihmettelemistä.<br />

Terve Metsä 2 2

METSÄPÄÄLLIKÖN PALSTA<br />

Tulos metsästä syntyy sadonkorjuun aikana.<br />

Puukauppa on käynyt vilkkaasti viime<br />

kuukausina. Hieman yllättäen ja vastoin ennakkokaavailuja<br />

tukkipuukauppa on ollut vilkkaampaa<br />

kuin kuitupuukauppa. Käyttämättömästä 10<br />

- 15 milj. m 3 :n lisähakkuupotentiaalista Suomessa<br />

pääosa on kuitupuuta. Samaan aikaan kuitupuulla<br />

on erinomainen kysyntä. Sadonkorjuussa<br />

onkin nyt syytä muistaa päätehakkuiden ohella<br />

harvennusten täysimääräinen toteuttaminen.<br />

Sillä luodaan pohjaa myös metsien hyvälle jatkokehitykselle.<br />

Venäjän puutullikysymys ei ole vielä saanut<br />

ratkaisua. Kesän aikana puun tuonti Venäjältä ei<br />

ole pysähtynyt vaan se on jatkunut kohtuullisella<br />

tasolla. Sen sijaan Venäjän ja EU:n välisissä puutullineuvotteluissa<br />

ei ole saavutettu läpimurtoa.<br />

Erityisesti koivu- ja haapakuidun osalta Suomen<br />

puunkäyttö ja Venäjän mittavat lehtipuuvarat ovat<br />

hyvin synergisiä keskenään. Toivotaan, että asiaan<br />

saadaan myönteinen ratkaisu lähikuukausina.<br />

Suomessa koivukuitupuuta on suosittu<br />

metsänhoidossa ja mm. peltojen metsityksissä.<br />

Tämä antaa lisämahdollisuuksia kotimaisen koivun<br />

hankintaan. Kuusesta ja männystä poiketen<br />

koivun harvennuksen ajoitus on paljon tarkempi.<br />

Kun havupuulla harvennuksen lykkääminen<br />

muutamilla vuosilla ei aiheuta merkittävää haittaa,<br />

koivulla jo parin vuoden poikkeama optimiajankohdasta<br />

aiheuttaa kasvutappioita.<br />

Koivikko palkitsee hoitajansa nopealla alkukehityksellä,<br />

kunhan vain muistamme<br />

pitää kasvun edellytyksistä huolen.<br />

Positiivisesti sujunut puukauppa antaa<br />

edellytyksiä Suomen tehtaiden hyvälle<br />

puuhuollolle. Tämä on erityisen<br />

tärkeää tässä tilanteessa, jossa tuontipuun<br />

saatavuus on ongelmallista.<br />

Hyvin soljuva puukauppa ja kilpai-<br />

Aika korjata sato<br />

lukykyinen puunhinta<br />

ovat perustekijöitä<br />

Suomessa<br />

olevan teollisuudentulevaisuudelle.<br />

Pidetään yhdessä<br />

tehtaiden rattaat pyörimässä.<br />

Matti Karjula<br />

metsäpäällikkö<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä<br />

Harvennushakkuilla<br />

luodaan pohjaa metsien<br />

hyvälle jatkokehitykselle.<br />

Luet parhaillaan uudistunutta Terve Metsä -<br />

lehteä. Toivomme, että lehden uusi <strong>ilme</strong> tarjoaa<br />

sinulle miellyttäviä lukuhetkiä metsätiedon parissa,<br />

jota lehti on tarjonnut metsänomistajille jo<br />

vuodesta 1989 lähtien.<br />

Hyvää puukauppasyksyä!<br />

3 Terve Metsä

lastuja UUTISIA,<br />

Helsingin metsämessut,<br />

uusi messutapahtuma,<br />

järjestetään Helsingin Messukeskuksessa<br />

ensimmäistä<br />

kertaa 23. – 25.11.2007 samaan<br />

aikaan Elma maaseutumessujen<br />

ja Kädentaito -<br />

tapahtuman kanssa.<br />

Metsä 2007 tarjoaa näyttelyn<br />

lisäksi seminaareja, tietoiskuja,<br />

työnäytöksiä ja elämyksellistä<br />

oheisohjelmaa.<br />

Metsämessujen ohjelmalavalla<br />

nähdään työnäytöksiä,<br />

kilpailuja ja viihdettä. Myös<br />

lapsille on omaa ohjelmaa.<br />

Lauantain vetonaula on Irina<br />

Björklund, joka soittaa<br />

sahaa.<br />

Perjantaiaamun 23.11.<br />

seminaariohjelma haastaa<br />

nuoret kiinnostumaan metsästä.<br />

Aiheita ovat mm. metsä<br />

ammattina ja harrastuksena,<br />

ilmastonmuutos ja metsien<br />

suojelu. Iltapäivällä pureudutaansukupolvenvaihdokseen,metsäpalveluyrittäjän<br />

palveluihin, vakuutusturvaan<br />

ja metsänhoidon rahoitukseen.Lauantaiaamupäivällä<br />

24.11. professorit Atte<br />

Korhola, Kari Mielikäinen ja<br />

Matti Kärkkäinen tuulettavat<br />

puheenvuoroillaan asioita<br />

ilmastonmuutoksen ympäriltä.<br />

Iltapäivä tarjoaa metsänomistajallesijoitusvinkkejä<br />

ja neuvoja metsätilakauppaan<br />

sekä kysyy: Mistä puuta<br />

teollisuudelle - ja löytyykö<br />

metsien suojeluun yhteinen<br />

näkemys?<br />

Perhepäivänä sunnuntaina<br />

25.11. nousee seminaarilavalle<br />

nuori metsänomistaja<br />

Tuomo Wirman. Lisäksi<br />

ohjelmassa pohdiskellaan<br />

kannattaako metsänomistus,<br />

vertaillaan sijoitusrahastoja<br />

ja metsänomistajan<br />

neuvontapalveluita. Ajankoh-<br />

TAPAHTUMIA, AJANKOHTAISTA<br />

Metsämessut on elämys<br />

Marraskuussa Helsingin Messukeskuksessa<br />

taisista biopolttoaineista alustaa<br />

dosentti Veli Pohjonen.<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> on yksi Helsingin<br />

metsämessujen tapahtumayhteistyökumppani.Yhtiö<br />

tuo tapahtumaan pienoispaperikoneen<br />

sekä järjestää<br />

omia metsänomistajatilaisuuksia<br />

tapahtuman yhteydessä.<br />

Lisätietoja messuista netissä:www.helsinginmetsamessut.fi<br />

tai Suomen Messut<br />

Jaana Matilainen puh.<br />

09 1509 249 tai <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong><br />

Metsä, Kirsi Nordström puh.<br />

02046 21367.<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n Helsingin metsäpalvelupisteellä<br />

Vilhonkadulla on perinteiset<br />

AVOINTEN OVIEN PÄIVÄT<br />

maanantaista-perjantaihin 1. – 5. lokakuuta, klo 9-18<br />

Oletpa uusi tai vanha metsänomistaja, sijaitsipa metsäsi lähellä tai kaukana,<br />

olet tervetullut meille. Metsäomaisuuden hoito on kannattavaa ja helppoa;<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>lta löydät ratkaisut kaikkiin metsäsi tarpeisiin.<br />

Vilhonkadulla Sinua palvelee myös uusi toimihenkilömme Taina Sairio<br />

– tule tutustumaan!<br />

Ennätysvilkkaan puukauppavuoden kunniaksi tarjoamme metsäkahvit ja<br />

pienen lahjan kaikille kävijöille. Samalla voit tutustua Marttojen ideoimaan näyttelyyn<br />

metsästä löytyvien materiaalien hyödyntämiseen sisustamisessa ja kattauksissa.<br />

Lisätietoja <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä, Kirsi Nordström p. 02046 21367.<br />

Terve Metsä 4 4

Metsän perintöveroratkaisu<br />

siirtymässä kesään<br />

Ratkaisu hallitusohjelmaan<br />

kirjatusta metsätilojen<br />

perintöverosta luopumisesta<br />

on näillä näkymin<br />

siirtymässä ensi kesäksi.<br />

Esitellessään ensi vuoden<br />

budjettiesitystä valtiovarainministeri<br />

Jyrki Katainen kertoi,<br />

että hallitus ei ole luopunut<br />

tavoitteestaan poistaa<br />

maatilojen ja yritysten sukupolvenvaihdoksilta<br />

perintö-<br />

ja lahjaveroa. Lakiesitys asiasta<br />

kuitenkin jonkin verran<br />

viivästyy ja asiasta on tarkoitus<br />

antaa lakiesitys ensi keväänä.<br />

Metsätilojen sukupolvenvaihdosten<br />

osalta tämä tarkoittaa,<br />

että toteutuksia kannattaa<br />

siirtää.<br />

UUSIA TOIMIPISTEITÄ JA IHMISIÄ<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän metsäpalvelupisteiden<br />

määrä<br />

kasvoi kuuteen, kun uudet<br />

pisteet avattiin Joensuuhun<br />

ja Kuopioon.<br />

Joensuun avaisia vietään<br />

7. syyskuuta, Kuopion<br />

avajaiset ovat vuorossa<br />

myöhemmin syksyllä.<br />

Joensuun metsäpalvelupiste<br />

palvelee osoitteessa<br />

Kauppakatu 23 ja Kuopion<br />

osoitteessa Puijonkatu 27.<br />

Molemmat toimistot ovat<br />

avoinna tiistaista torstaihin<br />

klo 9.00 – 16.00.<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän<br />

markkinointijohtaja Mikko<br />

Utusen mukaan metsäpalvelupisteet<br />

on sijoitettu<br />

kaupunkeihin, joissa<br />

asuu paljon metsänomis-<br />

Toistaiseksi ei ole tietoa<br />

siitä, koskeeko veron poisto<br />

kaikkia metsätiloja. Keskusteluissa<br />

on ollut esillä, että<br />

vero poistuisi metsätiloilta,<br />

joita hoidetaan yritysluontoisesti.<br />

Esillä on ollut myös<br />

hehtaarikohtaisen alarajan<br />

asettaminen, muun muassa<br />

viisi hehtaaria.<br />

Perintöveron alaraja<br />

nousi jo 20 000 euroon<br />

Pienet metsätilat vapautuvat<br />

perintöverosta jo ensi vuoden<br />

alussa, kun perintöveron<br />

alaraja nostetaan 20 000<br />

euroon. Alaraja ei koske lahjoituksia,<br />

koska lahjaveron<br />

alaraja on nousemassa 4 000<br />

euroon.<br />

tajia, joiden metsät eivät sijaitse<br />

omalla asuinpaikkakunnalla.<br />

Metsäpalvelupisteet palvelevat<br />

metsänomistajia<br />

puukauppa-asioissa, mutta<br />

myös muissa metsäomaisuuden<br />

hoitoon liittyvissä kysymyksissä.<br />

Niihin voi poiketa<br />

kysymään vaikkapa veroneuvoja<br />

tai Kemera-rahoituksen<br />

ehtoja.<br />

Helsingissä, Lahdessa, Oulussa<br />

ja keväästä alkaen Tampereella<br />

sijaitsevat palvelupisteet<br />

ovat osoittaneet, että<br />

metsänomistajat arvostavat<br />

asuinpaikkakunnallaan tarjottavaa<br />

metsäpalvelua.<br />

”Tampereen avajaisissa kävi<br />

kolmesataa metsänomistajaa<br />

eikä vain kahvilla, vaan<br />

Vuosituhannen<br />

pistiäistuhot<br />

Ruskomäntypistiäisen<br />

toukat tekivät kesällä tuhojaan<br />

lähinnä Etelä-Karjalan,<br />

Etelä-Savon ja Varsinais-<br />

Suomen alueilla. Vahingot<br />

ovat suurimmat tällä vuosituhannella.<br />

Ruskomäntypistiäinen on<br />

yleisimmin tuhoja aiheuttava<br />

männyn neulasia ravinnokseen<br />

käyttävä hyönteinen. Se<br />

myös puhumassa metsäasioista”,<br />

Utunen kuvaa kiinnostusta.<br />

Uusina henkilöinä metsäpalvelupisteissä<br />

ovat aloittaneet:<br />

Taina Sairio, Helsinki;<br />

Jussi Kölli, Lahti; Heidi Nousiainen,<br />

Joensuu; Antti Partanen,<br />

Kuopio.<br />

talvehtii munina neulasilla.<br />

Toukat kuoriutuvat munista<br />

loppukeväällä.<br />

Toukat syövät pääasiassa<br />

vanhoja neulasia jättäen kasvukesän<br />

neulaset rauhaan.<br />

Niinpä elinvoimaset männyt<br />

kestävät parin vuoden tuhot,<br />

mutta kasvutappioita niihin<br />

tulee.<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> on kesän<br />

ja syksyn aikana lisäksi<br />

avannut uudet hankintatoimistot<br />

Forssaan, Huittisiin,<br />

Kaarinaan, Kauhavalle,<br />

Saarijärvelle ja Ähtäriin.<br />

SOITA METSÄPALVELU<br />

-numeroon!<br />

02046 1478<br />

arkisin klo 7.00 - 17.00<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n Metsäpalvelu-numero yhdistää Sinut<br />

oikealle henkilölle oli kyse puukaupasta tai muusta<br />

metsääsi liittyvästä asiasta.<br />

5 Terve Metsä

lastuja UUTISIA,<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n<br />

TakuuMetsä toimii<br />

Muun muassa valtiovallan<br />

aloitteesta käytiin vuosi<br />

sitten keskustelua metsänuudistamisen<br />

laadusta. Metsänomistajia<br />

kehotettiin vaatimaan<br />

entistä parempaa laatua<br />

uudistamiseen. <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong><br />

vastasi tähän tarpeeseen<br />

kehittämällä TakuuMetsän.<br />

Tarjoamalla takuun <strong>Stora</strong><br />

<strong>Enso</strong> antaa lupauksen toimintansa<br />

laadusta. Samalla yhtiö<br />

kannustaa metsänomistajia,<br />

jotta he tarkkailisivat vastaperustettuja<br />

taimikoitaan.<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n kannalta TakuuMetsällä<br />

on myös yhteiskuntavastuullinen<br />

merkitys.<br />

Yhtiö haluaa osaltaan varmistaa<br />

tulevaisuuden metsien<br />

kehityksen ja kannustaa<br />

metsänomistajia hyvään<br />

metsänhoitoon.<br />

Takuukohteita on löytynyt<br />

odotettua vähemmän.<br />

Tämä on tietysti positiivista<br />

ja kertoo siitä, että <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n<br />

metsäpalvelutoiminnan<br />

laatu täyttää odotukset.<br />

TakuuMetsä toimi<br />

Hollolassa<br />

Etelä-Suomen hankinta-alueen<br />

suunnittelumetsuri Mika<br />

Räsäsellä on tapana pitäjillä<br />

liikkuessaan käydä ohimennen<br />

katsomassa, miten omilla<br />

työmailla taimet ja puut<br />

jaksavat.<br />

Tämä ei ole normaalia<br />

palvelua metsänomistajille,<br />

vaan Mikan omaa kiinnostusta<br />

kättensä töiden jälkiä<br />

kohtaan.<br />

Mika poikkesi toukokuussa<br />

työmatkallaan Hollolassa<br />

Lieran tien varrella sijaitsevalle<br />

Kerttu ja Josti Ylöstalon<br />

kuusenistutusalueelle.<br />

Kyseiselle kaivurilaikutetulle<br />

uudistusalueelle hän oli edelliskeväänä<br />

istuttanut kuusen<br />

TAPAHTUMIA, AJANKOHTAISTA<br />

paakkutaimet.<br />

Mikan hämmästys oli suuri,<br />

kun kaivurilaikuista alkoi<br />

paikoitellen löytyä kasvuun<br />

lähteneitä kuusen paakkutaimia,<br />

jotka routa oli nostanut<br />

maasta irti. Mika sattui<br />

paikalle ”kreivin aikaan”,<br />

koska kuusen taimet olivat<br />

vielä elossa.<br />

Taimet olivat hyvännäköisiä<br />

ja vihreitä, mutta makasivat<br />

maassa pitkällään. Mika<br />

TakuuMetsä<br />

on <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n<br />

takaus, että istutustaimikossa<br />

on vuoden<br />

kuluttua toteutuksestakehityskelpoinen<br />

taimikko.<br />

otti saman tien yhteyttä Salpaustiiminmetsäpalveluista<br />

vastaavaan operaatioesimies<br />

Sampsa Husuun. Yhdessä<br />

todettiin, että tällainen<br />

tapaus kuuluu TakuuMetsän<br />

piiriin eli työmaa laitetaan<br />

kuntoon <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän<br />

piikkiin.<br />

Routiva maaperä<br />

Routatuhon syy tässä tapauksessa<br />

oli erityisen hienojakoinen<br />

maaperä, jossa ehkä olisi<br />

päästy parempaan lopputulokseen<br />

käyttämällä laikutuksen<br />

sijasta laikkumätästystä.<br />

Tuhoja ei ollut koko uudistusalueella<br />

vaan maaperältään<br />

hienojakoisimmissa paikoissa.<br />

Roudan nostelemien taimen<br />

korjailuun kului Mikalta<br />

aikaa pitkä työpäivä.<br />

Taimikkoalueen omistajat,<br />

Ylöstalot olivat erittäin kiitollisia<br />

siitä, että Mika sattui<br />

paikalle ja havaitsi tilanteen.<br />

Muuten koko asia olisi voinut<br />

jäädä huomaamatta ja tuloksena<br />

olisi ollut epäonnistunut<br />

kuusen taimikko.<br />

TakuuMetsä lyhyesti<br />

l Voimassa vuoden istutustyön päättymisestä.<br />

l Koskee männyn, kuusen ja rauduskoivun istutustaimikoita.<br />

l Edellyttää voimassa olevaa Metsäpalvelu- tai Puukaupan<br />

Yhteistyösopimusta.<br />

l Metsänomistajalle maksuton etuus.<br />

l Koko uudistamisketjun tulee olla tehty <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong><br />

Metsän toimesta (muokkaus - taimet - istutus).<br />

l Kohteelle valittu uudistamisketju ja viljelytiheys ovat<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän suosittelemat.<br />

l Ei kata myyrä-, tukkimiehentäi- ym. <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsästä<br />

riippumattomia luonnontuhoja. Luonnontuhoihin on<br />

haettavissa valtion KEMERA-varoja tai erillistä korvausta<br />

metsänomistajan mahdollisesta metsävakuutuksesta.<br />

Visa<br />

Hongisto<br />

juoksi<br />

EM-kultaa<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän sponsoroima<br />

juoksijalupaus<br />

Visa Hongisto saavutti<br />

EM-kultaa 200 metrin<br />

juoksussa heinäkuun<br />

puolivälissä Unkarin Debrecenissä<br />

pidetyissä alle<br />

22-vuotiaiden EM-kilpailuissa.<br />

Hongisto on maatilan<br />

poika Valkealasta. Hänen<br />

voittonsa on sikäli historiallinen,<br />

että se oli ensimmäinen<br />

suomalaisen<br />

miesjuoksijan saavuttama<br />

voitto arvokisojen pikamatkalla.<br />

Hyvän juoksun taustalla<br />

on ilman sairastelua<br />

ja loukkaantumisia sujunut<br />

maaliskuussa armeijan<br />

jälkeen alkanut harjoituskausi.<br />

”Näillä ajoilla on ilo<br />

juosta. Kilpailun jälkeen<br />

tuntui kuin ei olisi<br />

juossutkaan”, kuvasi Visa<br />

tuntojaan voiton jälkeen.<br />

Terve Metsä 6 6

Suunnittelumetsuri Mika Räsänen löysi edelliskevään kuusen istutusalueelta<br />

roudan maasta nostamia taimia. Taimipaakusta<br />

näkyy, että taimet on istutettu riittävän syvälle. Se ei ollut siten<br />

syy taimien routimiseen. <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n TakuuMetsä-palvelun avulla<br />

alue istutettiin uudelleen.<br />

JOENSUUN<br />

METSÄPALVELU-<br />

PISTEEN AVAJAISET<br />

perjantaina 7. syyskuuta, klo 12–18.00<br />

Kauppakatu 23:ssa<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän Joensuun metsäpalvelupiste<br />

muuttaa keskeiselle paikalle kaupunkia kävelykadun<br />

varrelle.<br />

Uuden metsäpalvelupisteen avajaisia vietämme<br />

perjantaina 7.9. Kauppakatu 23:ssa kello 12-<br />

18.00.<br />

Avajaisissa on luvassa mm. <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän<br />

palveluiden esittelyä, haitarimusiikkia<br />

ja metsäaiheinen kilpailu, jonka arvokkaan<br />

palkinnon arvontaan pääsevät kaikki halukkaat<br />

osallistumaan.<br />

Lisäksi jaamme pienet yllätyslahjat kaikille avajaisvieraille.<br />

Tervetuloa tutustumaan uuteen palvelupisteeseemme!<br />

Metsäsuunnitelmakampanjan<br />

voittajat<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n keväisessä<br />

Metsäsuunnitelma-kampanjassa<br />

Onnetar suosi seuraavia<br />

metsänomistajia pottiputkella<br />

ja taimivakalla: Kaisa<br />

Toivanen, Juuka; Kyösti<br />

Haapalainen, Mönni; Riitta<br />

Ikonen, Helsinki: Eila Hottinen,<br />

Kerma; Jouko Räsänen,<br />

Viitasaari; Henrik Kortesalmi,<br />

Oulu; Eila Jauhojärvi, Kallo;<br />

Matkalahjakortti<br />

Martta Närhelle<br />

Kevään Terve Metsä-kampanjan<br />

palkinnot on arvottu.<br />

Pääpalkintona olleen<br />

1 000 euron matkalahjakortin<br />

voitti Martta Närhi Kannonkoskelta.<br />

Pottiputken ja taimivakan<br />

voittivat seuraat henkilöt:<br />

Heikki Liehu, Tampere;<br />

Samuli Perttala, Lohja; Eino<br />

Rainer Nevataus, Hämeen-<br />

TAPAHTUMIA<br />

Väinö Lantto, Posio; Timo<br />

Leppälä, Rovaniemi ja Veijo<br />

Kivelä, Salmivaara.<br />

Palkinnot on toimitettu<br />

voittajille henkilökohtaisesti.<br />

Onnea voittajille ja kiitos<br />

kaikille kampanjaan osallistuneille<br />

aktiivisuudesta!<br />

linna; Jaakko Gävert, Turku;<br />

Reijo Mäkelä, Jyväskylä; Anna<br />

Lundqvist, Parainen; Mirja<br />

Männistö, Eura; Teemu Välikorpi,<br />

Mieto; Hannele Kiviranta,<br />

Lavia ja Jari Westerback,<br />

Kallträsk.<br />

Onnea voittajille ja kiitos<br />

kaikille aktiivisesta osallistumisesta!<br />

Naisten metsäpäivä la 8.9., Iitti<br />

Yhteistyössä Nordea Pankin kanssa. Päivän aikana tutustutaan<br />

uusiin metsänhoitosuosituksiin maastossa<br />

sekä kokeillaan sienivärjäystä Riikka Räisäsen johdolla.<br />

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä,<br />

Lahden metsäpalvelupiste, Jussi Kölli 02046 47178.<br />

Tervetuloa!<br />

Sadonkorjuujuhla 7.-8.9., Joensuu<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä on mukana Joensuun matkustajasatamassa<br />

järjestettävässä Sadonkorjuujuhlassa. Tilaisuudessa<br />

esillä ja myytävänä paikallisten tuottajien<br />

ja yrittäjien syksyn satoa.<br />

Helsingin metsäpalvelupisteen avoimet ovet<br />

1.-5.10., Helsinki<br />

Katso juttu sivulla 4.<br />

Metsä 2007 -metsämessut 23.-25.11., Helsinki<br />

Katso juttu sivulla 4.<br />

7 Terve Metsä

puukauppa<br />

Puun kysyntä<br />

”Toivotaan, että puukauppa<br />

käy vilkkaana<br />

myös loppuvuoden. Kaikkien<br />

puutavaralajien kysyntä<br />

on hyvä koko maassa”, toteaa<br />

aluejohtaja Jouko Mattanen<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n Pohjois-Suomen<br />

hankinta-alueelta.<br />

Mattasen mukaan puukauppa<br />

kävi vuoden alkupuoliskolla<br />

niin hyvin, että<br />

ostomäärät olivat reilusti<br />

keskimääräistä suuremmat.<br />

Kun metsänomistajat tarjoavat<br />

edelleen aktiivisesti puuta<br />

myyntiin, voidaan tehtaiden<br />

käyntiasteet pitää korkeina.<br />

Edellytykset puukaupoille<br />

ovat poikkeuksellisen hyvät.<br />

Puukauppaa puoltaa paitsi<br />

korkea kysyntä myös ennätyksellisen<br />

korkea hintataso.<br />

mänty<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

kuusi<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 2<br />

koivu<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 2<br />

Karjala<br />

Sekä tukkipuun että kuitupuun<br />

hinnat ovat kymmeniä<br />

prosentteja viime syksyistä<br />

korkeammat.<br />

Mattanen odottaa myös<br />

hankintahakkaajien panostavan<br />

entistä enemmän nuorten<br />

metsien hoitohakkuisiin.<br />

”Hankintakaupat ovat viime<br />

vuosina olleet vähentymään<br />

päin, mutta nyt toivomme,<br />

että ne saataisiin kasvuun.<br />

Kuitupuun, etenkin koivun<br />

ja männyn, hyvä kysyntä luo<br />

mahdollisuudet hoitaa metsät<br />

harvennushakkuilla hyvään<br />

tuottokuntoon”, hän<br />

sanoo.<br />

”Metsissämme on puuta.<br />

Metsävaralaskelmien mukaan<br />

hakkuita voidaan kasvattaa<br />

huomattavasti kestävyyden<br />

Mäntykuitupuun kysyntä jatkuu<br />

erittäin hyvänä. Enocellin tuotantolinjojen<br />

kääntö on nostanut syksyn<br />

toimitusmäärän huomattavasti<br />

edellisvuosia suuremmaksi.<br />

Myös koivu- ja kuusikuitupuun kysyntä<br />

on nyt hyvä. Kesä- ja syyskaudella<br />

korjattavissa olevat harvennuskohteet<br />

ovat erityisen haluttuja.<br />

Sahatavaran markkinatilanne on<br />

heikentynyt. Tukkipuun hintataso<br />

on kuitenkin edelleen varsin hyvä<br />

ja syksyn korjuuseen tarvitaan vielä<br />

hyviä tukkileimikoita.<br />

Sami Honkanen<br />

mänty<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

jatkuu hyvänä<br />

siitä kärsimättä. Yksistään<br />

täällä pohjoisessa hakkuita<br />

olisi vara kasvattaa noin<br />

2 miljoonalla kuutiolla. Kysymys<br />

on nyt vain siitä, että<br />

ollaan aktiivisia ja tehdään<br />

töitä puun liikkeelle saamiseksi”,<br />

hän jatkaa.<br />

Pohjois-Suomessa myyjän<br />

markkinat<br />

Hyvät kuitupuumarkkinat<br />

palvelevat Mattasen mukaan<br />

hyvin Pohjois-Suomen<br />

metsänomistajia, sillä alueen<br />

metsärakenne on kuitupuuvaltaista.<br />

Pohjois-Suomen hankinta-alue<br />

hankkii puuta ensisijaisesti<br />

Ouluun, Kemiin ja<br />

Kemijärvelle. ”Puun kysyntä<br />

on kaikille tehtaille todel-<br />

kuusi<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

koivu<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

Savo<br />

Savon hankinta-alueella oli kesän<br />

alkuun mennessä ostettu puuta en-<br />

nätysmäärä. Puukauppa hidastui<br />

selvästi heinäkuun aikana lomista<br />

johtuen, mutta operaatiot metsäs-<br />

sä pyörivät lähes täysillä, mikä on<br />

poikkeuksellista sekin.<br />

Kesä- ja kelirikkoleimikoilla on edel-<br />

leen hyvä kysyntä. Varsinkin kui-<br />

tuvaltaisia harvennuksia ostetaan<br />

mielellään, mutta ostamme edel-<br />

leen kaikkia puutavaralajeja kaikil-<br />

la kauppamuodoilla.<br />

Syksyn puuhuollon kannalta on tär-<br />

keää, että puukauppa jatkuu tasaise-<br />

na vuoden loppuun ja että vihdoin-<br />

kin näkisimme pakkasta ja lunta en-<br />

nen vuodenvaihdetta!<br />

la suuri. Niinpä täällä odotetaan<br />

nyt myyntiin runsain<br />

määrin niin tukkipuuta, kuitupuuta<br />

kuin hiomokuustakin”,<br />

Mattanen sanoo.<br />

Mattanen haluaa painottaa<br />

erityisesti koivuvaltaisten<br />

metsien harvennuksia.<br />

Puun tuonnin väheneminen<br />

Venäjältä on vaikuttanut eniten<br />

koivun tarpeeseen, koska<br />

tuontipuu on ollut pääasiassa<br />

koivukuitupuuta. Tuonnin<br />

väheneminen olisi nyt korvattava<br />

kotimaisella puulla.<br />

Juhapekka Mutanen<br />

Terve Metsä 8 8<br />

mänty<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

kuusi<br />

l tukki 1<br />

l kuitu 1<br />

koivu<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1

Kysyntä<br />

Etelä-Suomi<br />

Pohjois-Suomi<br />

Savo<br />

Etelä-Suomi<br />

Pohjois-Suomi<br />

mänty<br />

l tukki 1<br />

l kuitu 1<br />

kuusi<br />

l tukki 2<br />

l kuitu 1<br />

koivu<br />

l kuitu 1<br />

Puun kysyntä jatkuu Etelä-Suomen<br />

hankinta-alueella vilkkaana. Uusia<br />

leimikoita tarvitaan runsaasti, sillä<br />

puunkorjuu pyörii täysillä.<br />

Syksyn kohteista halutuimpia ovat<br />

kesäkorjuukelpoiset avohakkuulei-<br />

mikot ja mäntyharvennukset.<br />

Kysytyimpiä puutavaralajeja ovat<br />

mänty- ja kuusitukki, mutta myös<br />

kuitupuilla on runsaasti käyttöä.<br />

Mänty-, kuusi- ja koivukuitupuuta<br />

ostamme kaikilla kauppamuodoilla,<br />

myös hankinta- ja käteiskaupoilla.<br />

Pekka T. Rajala<br />

Karjala<br />

Aluejohtaja Jouko Mattanen <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän Pohjois-Suomen hankinta-alueelta.<br />

9 Terve Metsä

Vapaaehtois<br />

etu<br />

Terve Metsä 10 10

uus<br />

sijalle suojelussa<br />

Lehtomäen tavoitteena on päästä<br />

toimintakulttuuriin, jossa<br />

suojelu toteutetaan ensisijaisesti<br />

maanomistajan aloitteesta,<br />

vapaaehtoisuuden pohjalta, ja suojelusta<br />

maksetaan maanomistajalle käyvän<br />

arvon mukainen korvaus.<br />

”Vanhat luonnonsuojeluratkaisut ovat<br />

jättäneet erittäin kipeitä jälkiä maanomistajiin<br />

ja siksi on pyrittävä toimimaan<br />

vapaaehtoisuuden pohjalta. Pyritään<br />

välttämään tilanteita, joissa ylhäältä<br />

päin esitetään asioita siten, että<br />

maanomistaja ei pääse niihin vaikuttamaan”,<br />

Lehtomäki sanoo.<br />

Kipeillä ratkaisuilla Lehtomäki viittaa<br />

muun muassa Natura-verkostoon, jota<br />

luotaessa maanomistajat kokivat tulleensa<br />

väärin kohdelluiksi. Maanomistajien<br />

valituksen käsittely on edelleen<br />

kesken EY-tuomioistuimessa.<br />

Pakkosuojelusta ei kuitenkaan päästä<br />

kokonaan eroon. ”Tulee tilanteita, joissa<br />

luontoarvot ovat niin merkittäviä, että<br />

joitain tiettyjä kohteita pitää saada suojelun<br />

piiriin, vaikka maanomistaja ei sitä<br />

haluaisi”, Lehtomäki arvioi.<br />

Metso loi uuden<br />

toimintamallin<br />

Vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa suojelua<br />

on kokeiltu eteläisen Suomen monimuotoisuusohjelman<br />

(Metso) puitteissa.<br />

Metso on päättymässä tämän vuoden<br />

lopussa, mutta sille valmistellaan jat-<br />

Ympäristöministeri<br />

Paula Lehtomäki<br />

lupaa, että yksityisen<br />

maanomistajan<br />

tahto näkyy entistä<br />

selvemmin metsien<br />

suojeluratkaisuja<br />

tehtäessä.<br />

11 Terve Metsä

koa kahdessa eri työryhmässä. Suunnitelmien<br />

mukaan seuraava vaihe pitäisi<br />

käynnistyä ensi vuoden alussa.<br />

Metsossa maanomistajat ovat voivat<br />

itse ehdottaa suojelukohteita ympäristöhallinnolle.<br />

Se on tarjonnut maanomistajille<br />

uudenlaisen mahdollisuuden<br />

käyttää metsäomaisuuttaan. Kun<br />

suojelukohteista maksetaan täysi korvaus,<br />

on suojelu varteen otettava vaihtoehto<br />

puukaupalle niille metsänomistajille,<br />

jotka haluavat suojella metsiään<br />

ja joille puuntuotanto ei ole ensisijainen<br />

metsän omistamisen tavoite.<br />

Lehtomäen mukaan Metso on osoittautunut<br />

toimivaksi malliksi. Se korostaa<br />

maanomistajan omaa tietoisuutta luontoarvoista.<br />

”Uskon, että metsien suojelu<br />

etenee vapaaehtoisuuden pohjalta myönteisesti<br />

jatkossakin”, hän toteaa.<br />

Metso on määritelty eteläisen Suo-<br />

Metsossa<br />

maanomistajat<br />

voivat itse<br />

ehdottaa suojelukohteitaympäristöhallinnolle.<br />

men metsien suojeluohjelmaksi. Sen<br />

pohjoisrajana on vanhan Oulun läänin<br />

eteläosa. Lehtomäen mukaan näin on<br />

tarkoitus jatkaakin. Säilyykö aluerajaus<br />

entisellään, on vielä selvityksen alla.<br />

Etelässä eniten<br />

saavutettavaa<br />

Lehtomäen mukaan Metson rajaamiseen<br />

eteläiseen Suomeen on luonnollinen<br />

selitys; luonnon monimuotoisuutta<br />

on saatavissa suojelun piiriin<br />

kaikkein parhaiten eteläisessä Suomessa.<br />

Siksi on järkevintä edetä sillä alueella.<br />

Jatkossa metsien suojelussa haetaan<br />

suojelun piiriin erilaisia luontotyyppejä.<br />

Pohjoisen Suomen osalta tämä tavoite<br />

on jo saavutettu, joten siellä ei<br />

ole enää luonnon monimuotoisuuteen<br />

pohjautuvaa suojelutarvetta.<br />

Terve Metsä 12 12

”Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta<br />

pohjoisessa Suomessa ei tarvita<br />

lisäsuojelua. Paikallisesti voi syntyä tarpeita<br />

esimerkiksi eri elinkeinoryhmien<br />

tarpeita varten”, Lehtomäki sanoo.<br />

Tuleeko suojelun määrässä jossain<br />

vaiheessa raja vastaan, on Lehtomäen<br />

mukaan kysymys, johon ei ole vastausta.<br />

”Näkemyksiä siitä, mikä on riittävä<br />

taso, tulee varmasti aina olemaan<br />

erilaisia. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin<br />

se, että eteläisessä Suomessa suojelutaso<br />

ei ole kaikilta osin tyydyttävä”,<br />

hän toteaa.<br />

Lehtomäki rajaa tiukasti pois sen käsityksen,<br />

että suojelua toteutetaan sen<br />

vuoksi, että saadaan tilastoja kaunistettua.<br />

”Ei me tilastoille suojella. Jos ja kun<br />

me haluamme parantaa monimuotoisuutta<br />

aidosti, kysymys ei ole prosenteista<br />

vaan siitä, että onnistumme kokoa-<br />

Sana sanasta<br />

Ilmastonmuutos?<br />

Iso uhka, tarvitaan taistelua sitä vastaan,<br />

mutta myös sopeutumista.<br />

Energiapuu?<br />

Hyvä, kotimainen energialähde.<br />

Oltava tarkkana, että jalostukseenkin jää.<br />

Ydinvoima?<br />

Hiilidioksidivapaa, muttei sinänsä mikään<br />

”ympäristöystävällinen” energiantuotantomuoto.<br />

Osa Suomen energiapalettia.<br />

Greenpeace?<br />

Voimakkaitakin otteita kaihtamaton ympäristöjärjestö,<br />

kiinnittää usein huomiota tärkeisiin asioihin.<br />

Liito-orava?<br />

Varmasti mainettaan parempi eläinlaji.<br />

Osa suomalaista luontoa.<br />

Metsän kiinteistövero?<br />

Putkahtaa esiin aina tämän tästä, metsän verotusta<br />

pyritään nyt keventämään eikä lisäämään.<br />

Avohakkuu?<br />

Yksi talousmetsän toimenpidemuoto.<br />

Eihän ne aina kovin kauniita ole.<br />

Puun hinta?<br />

Pysyy toivottavasti tasolla, joka saa puun liikkeelle<br />

mutta mahdollistaa samalla jatkojalostuksen<br />

kannattavuuden Suomessa.<br />

maan erilaisia luontotyyppejä sisältävän<br />

suojeluverkoston”, hän painottaa.<br />

Vanhat korvaukset alta pois<br />

Valtiolla on vielä maksamatta korvaukset<br />

maanomistajille noin 60 000 hehtaarin<br />

suojelualueista. Korvaamatta on Natura-verkostoon,<br />

kansalliseen lintuvesien<br />

sekä rantojen- ja soidensuojeluohjelmiin<br />

lunastettuja alueita. Vanhimmat<br />

alueet ovat olleet suojeluohjelmissa jo<br />

yli kaksi vuosikymmentä. Lehtomäki on<br />

asettanut tavoitteeksi, että nämä korvaukset<br />

maksettaisiin vuoden 2009 loppuun<br />

mennessä.<br />

”Minun ja ympäristöhallinnon harras<br />

toive on, että vanhat korvaukset saataisiin<br />

maksettua, koska niihin on varattu<br />

rahat ja toisaalta ne aiheuttavat runsaasti<br />

työtä alueellisille ympäristökeskuksille”,<br />

Lehtomäki sanoo.<br />

Onko kysymys vetkuttelusta saa Lehtomäen<br />

puolustamaan topakasti edeltäjiään<br />

ja ympäristöhallintoa. ”Päinvastoin.<br />

Jos kysymys asetetaan näin, voidaan<br />

kysyä, missä määrin kysymys on<br />

maanomistajien puolelta vetkuttelusta.<br />

Osa tapauksista on sellaisia, että maanomistajat<br />

eivät ole omalla toiminnallaan<br />

pyrkineet nopeuttamaan tilannetta”,<br />

hän vastaa.<br />

”Helpot tapaukset on hoidettu. Jäljellä<br />

ovat pääasiassa perikuntien hallussa<br />

olevat sirpaleiset maapalat. Neuvottelut<br />

ovat vaikeita ja etenevät hitaasti,<br />

kun omistusrakenne on hyvin hajautunut<br />

ja omistajilla on erilaisia intressejä”,<br />

Lehtomäki jatkaa.<br />

Suojelu ei este<br />

lisähakkuille<br />

Hallitusohjelmaan on kirjattu kotimai-<br />

13 Terve Metsä

Suojelu ei vaaranna<br />

puun käytönlisäystavoitteita.<br />

Se mikä<br />

vaarantaa on,<br />

että kotimainen<br />

puuresurssi ei<br />

liiku.<br />

sen puun käytön lisääminen 10-15 miljoonalla<br />

kuutiometrillä. Keinoiksi on<br />

kirjattu muun muassa Kemera-rahoituksen<br />

kasvattaminen, metsäkeskusten<br />

neuvontaresurssien vahvistaminen,<br />

koulutuksen riittävyydestä huolehtiminen<br />

ja panostaminen alemman asteen<br />

tieverkkoon sekä metsätilojen perintöverotuksen<br />

keventäminen.<br />

”Kotimaisen puun perinteinen käyttö<br />

metsäteollisuudessa ja kasvava bioenergian<br />

tuotanto edellyttävät nykyistä intensiivisempää<br />

metsien käyttöä. Luonnonsuojeluratkaisuilla<br />

on oma vaikutuksensa<br />

tähän yhtälöön. Painopistettä<br />

on siirrettävä määrällisestä suojelusta<br />

laadulliseen suojeluun”, Lehtomäki<br />

toteaa.<br />

Luonnonsuojelu ei ole Lehtomäen<br />

mukaan kuitenkaan este puun käytön lisäämiselle.<br />

Metso ei tähtää tukkimetsien<br />

tai ylipäätään talousmetsien suojeluun.<br />

Osa alueista ei edes ole metsää.<br />

”Suojelu ei vaaranna puun käytön<br />

lisäystavoitteita. Se mikä vaarantaa on,<br />

että kotimainen puuresurssi ei liiku”,<br />

hän sanoo.<br />

”Suuri kysymys puun liikkuvuuden<br />

kannalta on, että osa metsänomistajista<br />

vain istuu metsäomaisuutensa päällä<br />

eikä uhraa ajatustakaan sille, että puuta<br />

toimitettaisiin teollisuuden tarpeisiin”,<br />

Lehtomäki pohtii.<br />

Lehtomäki haluaisikin tarjota tukea<br />

ja kannustusta metsästään vieraantuneille<br />

metsänomistajille, jotta he osaisivat<br />

ottaa ”ammattimaisemman” otteen<br />

metsäomaisuuteensa ja hyödyntäisivät<br />

metsiään aktiivisesti.<br />

Terve Metsä 14 14

”Metiköstä kotoisin”<br />

Ympäristöministerin tehtävistä keskusteltaessa<br />

kuhmolainen Paula Lehtomäki<br />

(35) vastaa kysymyksiin empimättä ja<br />

vuolaasti. Vastaus on valmiina silloinkin,<br />

kun puhutaan asiasta, jonka hän<br />

tuntee vain pintapuolisesti.<br />

Keskustelun siirtyessä henkilökohtaisiin<br />

asioihin Lehtomäki muuttuu varovaiseksi<br />

ja lyhytsanaiseksi. Aivan kuin<br />

hän odottaisi, että milloin kysytään asiaa,<br />

jonka hän haluaa pitää poissa julkisuudesta.<br />

Lehtomäki joutuu ministerin tehtävässään<br />

hoitamaan paljon metsäasioita.<br />

Omakohtaista kokemusta metsän<br />

omistamisesta hänellä ei ole. Tätä hän<br />

ei koe puutteena.<br />

”Meillä on Kuhmossa pieni mökki<br />

järven rannalla ja tontilla muutama<br />

männyn runko. Minä oon kuitenkin<br />

niin metiköstä kotoisin kuin tässä maassa<br />

voi olla, joten ei metsä ihan outo asia<br />

minulle ole”, hän toteaa.<br />

Kouluaikoina Lehtomäki kertoo keränneensä<br />

puolukoita myyntiin. Marjastus<br />

on säilynyt mieluisena harrastuksena<br />

edelleen, joten sitä kautta kosketus<br />

luontoon säilyy luontevalla tavalla.<br />

Ympäristöministeriksi astuu aito metsänomistaja,<br />

kun ruokolahtelainen Kimmo<br />

Tiilikainen tulee Lehtomäen sijaiseksi<br />

loppusyksystä alkavan äitiysloman<br />

ajaksi. Tiilikaisella on metsissään esimerkit<br />

siitä, että metsien suojelu ja tehokas<br />

talouskäyttö onnistuvat rintarinnan.<br />

Ammattipoliitikko<br />

Lehtomäkeä voi syystä kutsua ammattipoliitikoksi.<br />

Nuoresta iästään huolimatta<br />

hän on ministerinä jo toisessa<br />

hallituksessa. Edellisessä hallituksessa<br />

hän toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä.<br />

Lehtomäen poliittinen ura alkoi Kuhmon<br />

kaupunginvaltuustossa vuonna<br />

1997. Eduskuntaan hänet valittiin vuoden<br />

1999 vaaleissa, josta alkaen hän on<br />

toiminut kainuulaisten kansanedustajana.<br />

Suomen Keskustan varapuheenjohtajana<br />

hän on toiminut vuodesta 2002<br />

alkaen.<br />

Luonnon monimuotoisuuden<br />

näkökulmasta<br />

pohjoisessa<br />

Suomessa ei tarvita<br />

lisäsuojelua.<br />

”Opiskelijapolitiikkaan en osallistunut.<br />

Ajatus Kuhmon kaupunginvaltuustoon<br />

pyrkimisestä tuli ulkopuoliselta taholta.<br />

Se tuntui kiinnostavalta asialta”,<br />

hän kertoo.<br />

Kiinnostus politiikkaa kohtaan on<br />

sen jälkeen vain kasvanut. ”Erittäin mielenkiintoista”,<br />

hän luonnehtii.<br />

Koulutukseltaan Lehtomäki on kauppatieteiden<br />

maisteri ja valtiotieteen kandidaatti.<br />

Kuntoilu ja lukemista<br />

Lehtomäki kuvaa harrastuksiaan omilla<br />

nettisivuillaan seuraavasti:<br />

”Harrastan kuntoliikuntaa ja lukemista.<br />

Talvisin erityisesti hiihto on sydäntä<br />

lähellä, viime vuosina myös kilpailumielessä.<br />

Aloitin kilpauran maaliskuussa<br />

2000 Holmenkollenilla eduskunnan<br />

hiihtojoukkueen riveissä!<br />

Kesälajeista suosikki on pyöräily. Ahvenanmaata<br />

olen katsellut pyörän päältä<br />

jo kahtena kesänä. Lisäksi liikuntakalenteriini<br />

kuuluu niin lenkkeilyä, sauvakävelyä,<br />

sulkapalloa kuin jumppaakin.<br />

Kaikkea kohtuudella.<br />

Lukemisen paikka on varsinkin lentokoneessa,<br />

ja tietysti iltaisin ennen nukkumaan<br />

menoa. Lomilla uppoudun dekkareihin.<br />

Silloin tällöin tulee myös laulettua,<br />

varsinkin karaokessa. Saattaapa sitä innostua<br />

laulattamaan väkeä kavereiden<br />

kekkereissäkin.”<br />

15 Terve Metsä

Vaikka kaarnaa on arkkiatri Risto<br />

Pelkosen mukaan helppo työstää, on<br />

sillä kuitenkin oma luontonsa. Kaarna<br />

johdattelee yleensä työntekijää eikä<br />

työntekijä kaarnaa. ”Jos etukäteen<br />

suunnittelee tekevänsä tietyn hahmon,<br />

voi käydä niin, että herrasmiehestä tuleekin<br />

juoppo tai juoposta herrasmies”,<br />

Pelkonen naurahtaa.<br />

Tuohelan kylän<br />

kaarnak<br />

Tuohelan mielikuvituskylä monine<br />

tarinoineen, ihmisverkostoineen ja<br />

-kohtaloineen on syntynyt arkkiatri<br />

Risto Pelkosen männyn kaarnasta<br />

veistäminä kaarnahahmoina.<br />

Lääketieteen ja kirurgian tohtori,<br />

arkkiatri Risto Pelkosen<br />

ja hänen Kristiina-vaimonsa<br />

Ritosaaren kesähuvila Savonlinnan<br />

eteläpuolella, on kuin pala tsehovilaista<br />

maisemaa - vaikkakin ilman<br />

pitsihuvilaa. Punainen hirsihuvila on<br />

Saimaan rannalla kilpikaarnaisten ikimäntyjen<br />

ja muutaman jykevän koivun<br />

ympäröimänä. Huvilaa reunustavassa<br />

metsässä saa kaikessa rauhassa rehottaa<br />

pientä ja isoa puuta.<br />

Arkkiatrin kelomäntyjen kaarnasta<br />

veistämät ihmishahmot syntyvät Ritosaaren<br />

kiireettömyydessä, kannon nokalla<br />

istuen. ”Pihalla käydessäni saatan<br />

veistää hetken ja lopettaa. Sitten taas<br />

tartun uudelleen puukkoon ja kaarnan<br />

palaan”, hän kertoo.<br />

Lastenleikeistä ITE-taiteeksi<br />

Arkkiatrin kaarnanveisto alkoi alun perin<br />

tarpeesta tehdä tyttärentyttärille<br />

nukkekoti ja siihen kaikenlaista rekvisiittaa.<br />

”En ollut nuorena mikään nikkaroija.<br />

Tokihan kaikki ovat lapsena tehneet<br />

kaarnasta veneitä ja puusta laivoja. Opis-<br />

keluaikana rakensin kirjahyllyn, mutta<br />

sekin romahti”, Pelkonen toteaa huvittuneena.<br />

Arkkiatri aloitti kaarnatöiden teon<br />

ikäihmisenä, kymmenisen vuotta sitten.<br />

Kun kätten taito ja tekniikka kehittyivät,<br />

ryhtyi hän veistämään sarjakuvahahmoja<br />

mallin mukaan ja lopulta<br />

ihmishahmoja erilaisissa ammateissa:<br />

tukkilaisia, kirvesmiehiä, opettajia,<br />

lääkäreitä... .<br />

Pelkosen mukaan kaarnatöillä oli<br />

alussa opetuksellinenkin tavoite: ”Halusin<br />

osoittaa tytöille, että kaikkea ei<br />

tarvitse ostaa kaupasta. Leikkikalut voi<br />

tehdä itsekin puusta, kaarnasta, tuohesta<br />

ja muista luonnonmateriaaleista.”<br />

Tuohelan kylän kaarnahahmoissa elävät<br />

myös arkkiatrin rakkaat Laatokan<br />

Karjalaan liittyvät lapsuudenmuistot.<br />

Arkkiatri Pelkosen kaarnakansaa on<br />

ollut ITE-taiteilijoiden näyttelyissä Moskovassa<br />

ja Berliinissä. ITE-kansantaiteen<br />

käsite tulee sanoista ”Itse Tehty Elämä”.<br />

ITE-taiteilijat ovat yleensä itseoppineita<br />

taiteen harrastajia. ITE-taidetta tehdään<br />

pikemminkin huumorilla kuin tosikkomaisella<br />

hartaudella.<br />

Terve Metsä 16 16

ansa<br />

”Kaarnatöitäni pyydettiin mukaan<br />

ITE-näyttelyihin. En ole itse määritellyt,<br />

onko tämä minulle harrastusta vaiko<br />

taidetta. Julkisuus on kuitenkin tuonut<br />

huolestuttavia piirteitä. Joutuu pohtimaan,<br />

tekeekö näitä enää omaksi iloksi<br />

vaiko muita varten.”<br />

Yksilökulttuuri on<br />

luonnotonta<br />

Pelkosen Tuohelan kylässä on kaarnaasukkaita<br />

tällä hetkellä jo sata. Itäsuomalaiseen<br />

maaseutumaisemaan sijoittuvassa<br />

kylässä on tilallisia, renkiä, piikoja,<br />

tukkilaisia, opettajia oppilaineen<br />

ja lääkärit hoitajineen jne. . Yhteisö on<br />

tiivis. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat<br />

yhteydessä toisiinsa joko löyhemmin tai<br />

tiiviimmin sitein. Samassa kylässä elävät<br />

sulassa sovussa erilaiset aate- ja uskontosuunnat<br />

sekä kieliryhmät.<br />

Tuohela on kuin nostalginen ajatusleikki,<br />

josta on syntynyt lukuisia tarinoita<br />

- myös muistiinkirjoitettuna. Tuohelaan<br />

sisältyy kuitenkin syvällisempikin<br />

sanoma.<br />

”Desmond Tutu sanoo, että ihminen<br />

on ihminen vain ihmisen kautta.<br />

Tuohelan kylän suurin tilan, Kaskisten tilan, renki Albin Koivunen,<br />

Ranta-alpi, on totuuden etsijä. Hän on omalaatuinen persoona, joka<br />

etsii hukkaan joutunutta totuutta maailmastamme, joka vilisee vääriä<br />

ajatuksia ja epätotuuksia.<br />

17 Terve Metsä

Risto Pelkosen mukaan Tuohelan kylässä on kyse myös nostalgisesta retkestä suomalaiseen<br />

maaseutuun: Savonlinnan Ritosaareen, mutta etenkin lapsuudenmaisemiin Laatokan<br />

Karjalaan ja Parikkalaan sekä monille muille maaseutupaikkakunnille, joihin lääkärin ammatti<br />

on hänet uransa aikana vienyt.<br />

”Ihmiset ovat eksyksissä.<br />

Emme<br />

osaa olla keskenämme,<br />

jos emme<br />

tee koko ajan jotain.<br />

Enää ei vain<br />

olla ja jutella tai<br />

olla yhdessä puhumatta<br />

mitään.<br />

Ihminen on laumaeläin, joten individualismi<br />

on itse asiassa luonnoton ilmiö”,<br />

arkkiatri siteeraa eteläafrikkalaista<br />

arkkipiispaa.<br />

Pelkonen katsoo, että yksilökeskeisyys<br />

johtaa väistämättä syrjäytymiseen. ”Osa<br />

putoaa pois valtavirrasta. Vastapainoksi<br />

tarvitaan uskoa yhteisöllisyyteen ja keinoja<br />

sen kehittämiseksi.”<br />

Hän uskoo yhteisöllisyyden syrjäyttävän<br />

vielä yksilökeskeisyyden ja välinpitämättömyyden.<br />

Yksilönvapauden korostaminen<br />

ja oman edun tavoittelu alkavat<br />

kyllästyttää ja pelottaa. Toisaalta<br />

maailmanlaajuisista ympäristöongelmista<br />

ja globalisaatiosta - jossa ihmiset<br />

liikkuvat paikasta toiseen ja muuttavat<br />

maasta toiseen - selviytyminen edellyttävät<br />

toistemme huomioon ottamista.<br />

Suomalaisten vilkas yhdistystoiminta<br />

herättää Pelkosessa toiveikkuutta yhteisöllisyyden<br />

voimasta. Maatalousnaiset,<br />

hirviporukat, työpaikkojen harrasteporukat<br />

tai kaupunginosayhdistykset ovat<br />

edistämisen arvoisia asioita.<br />

Persoonaton<br />

virtuaaliyhteisö<br />

Arkkiatri nostaa esille tietoyhteiskunnan<br />

luomat virtuaaliyhteisöt, joissa tutut ja<br />

tuntemattomat ovat yhteydessä toisiinsa<br />

internetin avulla. Ihmiset eivät enää<br />

kohtaa toisiaan kasvoista kasvoihin.<br />

”Virtuaalimaailman persoonattomuus<br />

häiritsee. Sähköisessä verkostossa<br />

kaikki ovat mukana, mutta kuitenkaan<br />

kukaan ei ole läsnä. Persoonapronominit<br />

on liuotettu pois. Samalla lailla globalisoitumisessa<br />

tunteettomat arvot, kuten<br />

raha ja tieto kulkevat nimettöminä paikasta<br />

toiseen. Tämä kauhistuttaa.”<br />

Kulttuurin välineellistyminen näkyy<br />

myös ihmisten ja perheiden välisissä<br />

ihmissuhteissa. ”Ihmiset ovat eksyksissä.<br />

Emme osaa olla keskenämme,<br />

jos emme tee koko ajan jotain. Enää ei<br />

vain olla ja jutella tai olla yhdessä puhumatta<br />

mitään. Nykykulttuuri on välineellisten<br />

arvojen kulttuuria. Ihmisetkin<br />

ovat vain välineitä, joiden avulla<br />

pyritään johonkin. Vanhemmilta ja<br />

lapsiltakin puuttuu jo taito luovaan joutenoloon.”,<br />

hän pohtii.<br />

Metsä yhdistää<br />

Pelkosten suvun<br />

Arkkiatrin oman suvun yksi yhdistävä<br />

tekijä löytyy yllättäen metsästä. Annalan<br />

Kartano Oy:n osakkaina Pelkosten<br />

suku omistaa yhdessä metsää. Yhtiö perustettiin<br />

Laatokan Karjalassa Jaakkiman<br />

Sorolan saaressa viime vuosisadan<br />

alussa kokomaan yhteen Ruusu ja Lauri<br />

Pelkosen jälkeläisten maaomaisuus:<br />

viljelystila ja metsät.<br />

”Siellä minä vietin lapsuuteni onnelliset<br />

kesät. Sotien aikana iso serkuslauma<br />

teki yhdessä töitä kartanon pelloilla<br />

ja Annalan sahalla. Niistä ajoista jäi hyvät<br />

ja pysyvät muistot. Työpäivät olivat<br />

maataloudessa aamukuudesta iltakuuteen.<br />

Päivällä oli välissä kahden tunnin<br />

Terve Metsä 18 18

Kun tämän ajan tunnusmerkkejä<br />

ovat yksilökeskeisyys, itsekkyys ja<br />

välinpitämättömyys, vaalitaan<br />

Tuohelassa yhteisöllisyyttä, jossa<br />

välitetään toinen toisistaan.<br />

lounastauko. Sahalla työaika oli lyhyempi:<br />

kahdeksan tunnin mittainen. Kaarnatöissänikin<br />

kuvastuu varmasti se, että<br />

herrat ja työntekijät olivat silloin yhtä<br />

porukkaa”, hän muistelee.<br />

Sotien jälkeen Annalan Kartano Oy<br />

osti sotakorvausrahoilla metsätiloja<br />

Itä-Suomesta. Yhtiössä on tällä hetkellä<br />

osakkaita alun toista sataa.<br />

”Metsällä ei ole osakkaille suurta taloudellista<br />

merkitystä. Tärkeämpää on<br />

se, että yhtiö on pitänyt eripuolille hajaantuneet<br />

Pelkoset koossa. Myös karjalaisuudella<br />

on suuri rooli. Yhtiökokouksissa<br />

pidämme esitelmiä Karjalasta ja<br />

karjalaisuudesta. Olemme tehneet yhdessä<br />

myös retkiä Jaakkimaan ja Sortavalaan”,<br />

Risto Pelkonen kertoo.<br />

Arkkiatrin suku osoittautuu muutoinkin<br />

varsin ”metsälliseksi”. Suvussa on<br />

useita metsäalan ammattilaisia. Arkkiatrin<br />

isän veli ja serkku saivat metsänhoitajan<br />

koulutuksen. <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n strategiajohtajana<br />

sekä puutuote- ja<br />

kuituhuoltoryhmän johtajana<br />

aiemmin toiminut Arno<br />

Pelkonen on arkkiatrin serkun<br />

poika. Nyt jo toimintansa<br />

lopettanut useita<br />

sahoja omistanut Karjalan<br />

Metsätuote Oy<br />

oli myös Pelkosten<br />

suvun omistuksessa.<br />

Arkhiatros - arkkiatri<br />

Tarveaineita ovat kaarnan lisäksi tuohi,<br />

naava ja tappura. Arkkiatri käyttää kaarnatöihin<br />

myös erilaisia kierrätysmateriaaleja,<br />

kuten pullon korkin metallikehikkoa,<br />

pahvia, paperia. Työkaluiksi riittävät terävä<br />

puukko, sakset, liima ja pienet naulat.<br />

Arkkiatri pohjautuu kreikkalaisesta sanasta arkhiatros (arkhi = yli-, pää-; iatros<br />

= lääkäri). Varhaisimmat arkkiatrit tunnetaan piirtokirjoituksista jo helleenisen<br />

kulttuurin ajoilta. Myös muinaisen Egyptin, Kreikan ja Rooman hallitsijoiden henkilääkäreistä<br />

kutsuttiin arkkiatreiksi.<br />

Nykyisin arkkiatrin arvonimi on tunnustus pitkästä lääkärin elämäntyöstä. Arvonimen<br />

saaja nauttii sekä yhteiskunnan että lääkärikunnan arvostusta ja luottamusta.<br />

Suomessa presidentti on myöntänyt arvonimen vain yhdelle lääkärille<br />

kerrallaan. Arvonimi on elinikäinen.<br />

Arkkiatri on meille useimmille tuttu Arvo Ylpön yhteydestä. Hän oli arvonimen<br />

haltijana peräti neljän vuosikymmenen ajan vuodesta 1952 vuoteen 1992, jolloin<br />

hän kuoli 104 vuoden ikäisenä.<br />

Lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori Risto Pelkonen (76) on Suomen itsenäisyyden<br />

ajan kuudes arkkiatri. Hän sai arvonimen vuonna 1995. Pelkonen<br />

jäi eläkkeelle Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ylilääkärin virasta vuonna<br />

1994. Pelkonen on kehittänyt mm. diabetespotilaiden hoitoa ja lisännyt sisäeritystautien<br />

(hormonioppi) tuntemusta. Hän on tunnettu lukuisista kirjoituksistaan<br />

ja kannanotoistaan, joissa hän on käsitellyt mm. lääketieteen etiikkaa.<br />

19 Terve Metsä

Euroopan<br />

suurin aukko<br />

Pudasjärven vaaramaisemista<br />

työntyy tänä päivänä, noin puoli<br />

vuosisataa hakkuiden jälkeen,<br />

rivakasti kasvava nuori metsä.<br />

Metsäammattiväki ja ehkä vielä 40kymppiset<br />

ja sitä vanhemmat metsänomistajatkin<br />

tietävät mistä on kyse, kun<br />

puhutaan Osaran aukeista. Sen sijaan<br />

tavallinen kansa, saati sitten 70-lukulaiset<br />

ja sitä nuoremmat eivät ole edes<br />

kuulleet Osarasta.<br />

Metsähallitus aloitti suursavotat Pohjois-Suomessa<br />

heti sotien jälkeen. Sodasta<br />

toipuva Suomi tarvitsi kipeästi työpaikkoja<br />

ja vientituloja muun muassa<br />

sotakorvauksien maksuun Neuvostoliitolle.<br />

Metsät olivat maamme ainoa<br />

arvokas raaka-aine. Muita rikkauksia<br />

ei ollut.<br />

Valtion metsien avohakkuut saivat<br />

1960- ja 1970-luvuilla runsaasti kielteistä<br />

julkisuutta. Aukot ristittiin Osaran<br />

aukeiksi, koska Metsähallituksen<br />

pääjohtajana oli siihen aikaan Nils Arthur<br />

Osara. Laajat avohakkuut liitettiin<br />

pääjohtajaan osittain aiheetta, sillä ensimmäiset<br />

suurhakkuut alkoivat jo ennen<br />

hänen kauttaan. Aukot suunniteltiin<br />

Rovaniemen piirikuntakonttorissa<br />

A. E. Järvisen johdolla.<br />

Hakkuut olivat sikälikin merkitykselliset,<br />

että uudet metsänuudistamismenetelmät;<br />

avohakkuu, kulotus, laikutus ja<br />

niiden jälkeinen kylvö tai istutus, otettiin<br />

käyttöön ensimmäistä kertaa. Vanhoilla<br />

luontaiseen uudistamiseen perustuvilla<br />

menetelmillä ei kasvavan metsäteollisuuden<br />

puuhuoltoa olisi pystytty<br />

ensiharvennusvaiheessa<br />

Euroopan suurin avohakkuualue,<br />

Osaran aukea, ei 1960- ja 1970-lukujen<br />

kauhukuvista huolimatta muuttunut<br />

puuttomaksi ikitundraksi.<br />

1955<br />

enää turvaamaan.<br />

Toinen painava syy<br />

oli se, että pohjoisen<br />

metsät olivat harsintahakkuiden<br />

jäljiltä vajaa- tuottoisia<br />

ja perimältään huonokuntoisia.<br />

Tilalle haluttiin hyväkasvuiset puustot.<br />

Hakkuisiin uskaltauduttiin, kun myös<br />

metsäntutkijoiden Lapin metsissä tekemät<br />

tutkimukset näyttivät vihreää valoa<br />

uudenlaisille uudistusmenetelmille.<br />

Aukolla kasvaa tiheä metsä<br />

Pudasjärven ja Posion rajamailla sijaitseva<br />

Euroopan suurin avohakkuualue on<br />

reilut 20 kilometriä pitkä ja noin 10 ki-<br />

lometriä leveä.<br />

Pinta-alaa kertyy siten<br />

käsittämättömät 20 000<br />

hehtaaria. Suursavottoja oli 1950- ja<br />

1960-luvuilla monilla muillakin alueilla<br />

Pohjois-Suomessa.<br />

Osaran aukealla kasvaa tänä päivänä<br />

12-14-metrinen, tiheä puusto. Vain<br />

metsäautotiet halkovat, metsän tässä<br />

kehitysvaiheessa hieman yksitoikkoisen<br />

oloista maisemaa. Välillä tie nousee<br />

vaaran rinnettä ylös painuakseen jälleen<br />

alemmas maastoon. Nuorta männikköä<br />

riittää silmänkantamattomiin. Siellä<br />

täällä seassa kasvaa myös kuusta ja koivua.<br />

Alueelta löytyy puhtaita koivikoita.<br />

Terve Metsä 20 20

Ne ovat tosin syntyneet puolivahingossa,<br />

kun männyn uudistaminen ei kaikin<br />

paikoin ottanut onnistuakseen.<br />

”Valtaosalla aukosta uudistaminen on<br />

onnistunut hyvin. Joitain pieniä alueita<br />

on jouduttu istuttamaan kahteenkin<br />

kertaan. Pitää muistaa, että metsät sijaitsevat<br />

täällä alimmillaankin 200 metrin<br />

ja korkeimmillaan 320-330 metrin korkeudella<br />

merenpinnasta. Kasvuolosuhteet<br />

ovat siten todella haastavat”, Metsähallituksen<br />

Pudasjärven tiimin esimies<br />

Jorma Kouva sanoo.<br />

Kouva näki hakkuut lapsena. Hän<br />

syntyi Kouvan kylällä, alueen laitamilla.<br />

Jorma oli hakkuiden aikoihin alle<br />

2007<br />

Nykymuotoinen metsien uudistaminen ja hoito tuottavat tulosta Osaran aukeilla.<br />

Repovaara näytti tältä vuonna 1955 (kuva vasemmalla). Puuta kertyi hakkuissa 70-100<br />

kuutiota hehtaarilta. Vuonna 2007 sama Repovaaran rinne (kuva yllä) kasvaa nuorta<br />

metsää 7-8 kuution vuosivauhdilla hehtaaria kohti. Tukkipuun mitat täyttävän puun<br />

osuus on tällä hetkellä jo 30 prosenttia. Puuta on jo noin 150 kuutiota hehtaarilla, vaikka<br />

kolme vuotta sitten ensiharvennuksessa sitä poistui keskimäärin 50 kuutiota. Puustoa<br />

harvennetaan seuraavan kerran noin 10 vuoden päästä. 70-80 vuoden iässä Osaran aukeilla<br />

on edessä uudistushakkuut.<br />

kymmenenvuotias. Nuoren miehenalun<br />

mieleen on lähtemättömästi piirtynyt<br />

tuhansia hehtaareita peittänyt, valtava<br />

tulimeri, kun aluetta kulotettiin.<br />

”Epäilin itsekin pitkään, että metsittäminen<br />

ei onnistu. Olen joutunut<br />

muuttamaan mielipiteeni”, Kouva<br />

myöntää.<br />

Kouvan mukaan metsänviljelyssä ei<br />

siihen aikaan käytetty vielä kuusta. Sen<br />

takia Osaran aluekin viljeltiin männylle.<br />

Kuusen viljely alkoi vasta 1970-luvun<br />

lopulla.<br />

Puuta ja muita tuotteita<br />

Osaran aukealta hakattiin puuta aikoi-<br />

Ranua<br />

Osaran aukea<br />

Pudasjärvi<br />

Posio<br />

Kouva<br />

Iso-Syöte Taivalkoski<br />

naan noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä.<br />

Hakkuut kestivät kymmenen vuotta.<br />

Nykyinen, vasta ensiharvennusvaiheessa<br />

oleva puusto ylittää reilusti jo<br />

vanhan metsän koko puumäärän. Lisäksi<br />

viitisen vuotta sitten aloitetuissa<br />

harvennushakkuissa on hakattu puuta<br />

yhteensä noin 70 000 kuutiometriä,<br />

keskimäärin 50 kuutiometriä hehtaaria<br />

kohti. Harvennuksen jälkeenkin on<br />

metsiin jäänyt puuta keskimäärin 100<br />

kuutiota hehtaarille. Kasvuisamman ja<br />

tuottavamman metsän tavoite on siten<br />

selvästi saavutettu.<br />

Osaran aukea oli 1970-luvulla marjastajien<br />

aarreaitta. Puolukkasadot olivat<br />

21 Terve Metsä

Metsähallituksen Pudasjärven tiimin esimies Jorma Kouva on joutunut muuttamaan mielipiteensä<br />

Osaran aukeista. ”Epäilin pitkään metsittymisen onnistumista. Lopputulos on<br />

kuitenkin olosuhteet huomioiden erittäin hyvä”, Kouva myöntää.<br />

valtavat. Marjojen poiminta oli merkittävä<br />

tulonlähde. Marjan keruutienesteillä<br />

kyläläiset ja kauempaakin tulleet ostivat<br />

traktoreista ja autoista lähtien kaikenlaista.<br />

Vaikka marjasadot ovat metsän<br />

umpeutuessa pienentyneet, on kylän<br />

entisellä koululla joka vuosi edelleen<br />

poimijoita. Nyt he vain tulevat Thaimaasta,<br />

Kiinasta tai Mongoliasta.<br />

Metsäkanalinnut palasivat Osaran<br />

aukeille 1960-luvun lopulla. Ensin alueen<br />

asuttivat riekko ja teeri. Tällä hetkellä<br />

Osaran aukealla on ennätyksellisen<br />

suuri metsokanta.<br />

”Hakkuuaukolla on myös Pudasjärven<br />

ja Posion parhaat hirvimaastot”,<br />

Kouva kertoo.<br />

Oksat karsiutuvat iän myötä<br />

Osaran aukealla silmään pistää mäntyjen<br />

oksaisuus. Vaikka oksia on puiden<br />

rungolla lähes maahan asti, eivät<br />

ne näytä kuitenkaan toivottoman tanakoilta.<br />

Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaan<br />

Pertti Tervosen mukaan oksaisuuteen<br />

on monia syitä. Siementen alkuperä oli<br />

siihen aikaan kirjavaa eikä siihen edes<br />

suuremmin osattu kiinnittää huomiota.<br />

Siementä tuotiin pohjoiseen myös etelästä.<br />

Toinen syy on metsän kasvuolosuhteissa.<br />

Männyt ovat Tervosen mukaan<br />

näillä korkeuksilla luontaisestikin<br />

normaalia oksaisempia.<br />

”Männyllä on taipumus säilyttää<br />

40 prosenttia latvuksestaan ja hävittää<br />

muut oksat pois. Karsiutuminen alkaa<br />

tälläkin alueella toden teolla vasta ensimmäisen<br />

harvennuksen jälkeen. Parinkymmenen<br />

vuoden kuluttua näistä<br />

puista saa varmuudella myös parasta U/<br />

S-sahatavaralaatua”, Tervonen sanoo.<br />

Belaruksen<br />

kova kohtalo<br />

Savottojen traktorimiehet olivat valtaosin<br />

maanviljelijöitä Pohjanmaalta.<br />

Heitä tuli työmaille kymmenittäin.<br />

Traktorimiehet toivat mukanaan<br />

omat Fordsonit ja Nuffi eltit. Jot-<br />

kut jopa arvelivat suuren rahan toi-<br />

vossa ”vuolevansa kultaa” metsäsa-<br />

votoilla, joten työkonekin ostettiin<br />

vekselirahalla.<br />

Näin tuumasivat myös pohjanmaalai-<br />

set nuoret veljekset, jotka hankkivat<br />

vekselivetoisen venäläisen Belaruk-<br />

sen. Kun muut traktorit toimivat ei-<br />

kä niitä juurikaan tarvinnut korjata,<br />

oli Belaruksen kanssa ongelmia yhte-<br />

nään. Muutaman kuorman välein oli<br />

Rovaniemeltä hankittava varaosia.<br />

Veljeksillä lankesivat vekselit mak-<br />

suun ja rästissäkin taisi olla jo usei-<br />

ta. Pojat kyllästyivät ja ajoivat Bela-<br />

ruksen talvella korkeimman vaaran<br />

laelle. Traktorin keula käännettiin<br />

kohti itää ja pojat tuumasivat: ”Kat-<br />

telehan siinä laajaa isänmaata niin<br />

kauan ku haluat. Me lähretään ta-<br />

kaisi Pohjanmaalle.”<br />

Belarus jäi vaaran huipulle. Liekö<br />

traktorikauppias sen aikoinaan kor-<br />

jannut sen sieltä pois.<br />

Kalle Alatalo<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä yhdessä Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaan ja Nordean kanssa vei Oulun<br />

seudun metsänomistajia retkelle Metsähallituksen Osaran aukealle toteamaan itse<br />

metsien nykytilan. Metsäkeskuksen Pertti Tervonen selvitti retkeläisille metsien käsittelyn<br />

vaikutusta puuntuottoon.<br />

Terve Metsä 22 22

Mettänhiihtäjän<br />

savotta-arkea<br />

Alatalon Kalle tutustui metsäammattinsa<br />

alkutaipaleella, 23-vuotiaana nuorena<br />

miehenä, Osaran aikaisten suursavottojen<br />

kämppäelämään. Elettiin 1960luvun<br />

alkua. Metsähallitus myi leimikot<br />

pystyy metsäyhtiöille, jotka hoitivat<br />

puunkorjuun. Ohje nuorelle miehelle<br />

oli ottaa savotalle lähtiessään mukaan<br />

vain sukset ja viltti.<br />

”Menin linja-autolla Kittilän Sirkan<br />

kylään ja sieltä pirssillä Pöntsöön. Pöntsöstä<br />

kävelin viimeiset kolme kilometriä<br />

pääpirtille ja siitä savotta alkoi”, Kalle<br />

muistelee.<br />

Kallen ”mettänhiihtäjän” työ oli neuvoa<br />

jätkiä (=metsureita) tukkien katkonnassa<br />

ja opastaa heitä muutoinkin<br />

hakkuutyössä. Puut, joista tehtiin tukkia,<br />

leimattiin myös avohakkuilla etukäteen.<br />

Jos joku joutui kaatamaan leimaamattoman<br />

puun, oli siitä ilmoitettava<br />

mettänhiihtäjälle. Hän kävi silloin<br />

leimakirveellä napauttamassa tukin päähän<br />

oman merkkinsä (Kallella oli Ukirjain),<br />

jolloin jätkä ei joutunut maksamaan<br />

sakkoa. Väärän puun kaadosta<br />

sakko oli 5 000 markkaa.<br />

Savotalla hevosmiehet nousivat aamulla<br />

neljältä syöttämään hevosia. Samaan<br />

aikaan nousi myös kokki apulaisineen<br />

ruuanlaittoon. Jätkät kömpivät<br />

ylös pieluksiltaan kuudeksi. Aamiaisella<br />

oli perunaa, poronkäristystä, ruisleipää<br />

ja kaljaa, joskus piimää. Kämpän iltamenu<br />

ei poikennut aamusta. Metsässä ei ollut<br />

eväitä. Ne, joilla oli oma kahvipannu,<br />

keittivät itselleen nuotiokahvit.<br />

Kuri säilyi hyvänä savotoilla kämppälain<br />

voimalla. Alkoholin käyttö oli<br />

kielletty ja hiljaisuus alkoi illalla kello<br />

kymmenen.<br />

Pöllit (= kuitupuu) kaadettiin kesällä<br />

ja tukit talvella. Latvatukkien pölliosa<br />

tuotiin uittovarastolle, jossa parkkuu eli<br />

kuorinta alkoi keväällä ennen uittoa.<br />

Muut pöllit kuorittiin kesällä metsässä.<br />

Tätä jatkui pakkasten tuloon asti. Tukit<br />

uitettiin kuorineen. Keväällä suurin osa<br />

jätkistä siirtyi uittotöihin.<br />

Pokasahan aika oli jo ohi ja puut kaadettiin<br />

sen ajan raskailla moottorisahoilla.<br />

Paksu karvalakki toimi ”kuulo-<br />

suojaimena”. Muitakaan turvavarusteita<br />

ei ollut.<br />

Puut ajettiin metsästä hevospelillä<br />

varsitien varteen. Siitä kuljetus jatkui<br />

maataloustraktoreilla eteenpäin uittoväylien<br />

varsille.<br />

Kalle Alatalolla on omakohtaisia kokemuksia 60-luvun<br />

savottaelämästä.<br />

23 Terve Metsä

Tottumatonkin metsänomistaja<br />

voi harjaannuttaa silmänsä tunnistamaan<br />

metsänsä harvennustarpeen.<br />

Siihen ei tarvita välttämättä<br />

edes mitään apuvälineitä.<br />

Pelkät silmät ja kädet riittävät.<br />

Tässä kuusikossa ei pysty kulkemaan<br />

enää kädet levällään. Puusto<br />

on selvästi liian tiheää, agrologi<br />

AMK Mikko Hoppu näyttää. Ensimmäinen<br />

harvennus on siten tarpeen.<br />

Kädet levälleen ja<br />

Metsässä kulkee helposti<br />

katse maahan, tai korkeintaan<br />

silmien korkeudelle<br />

suunnattuna. Puita<br />

kannattaa tutkia myös niska kenossa tai<br />

jopa maassa maaten. Silloin metsän tarpeisiin<br />

saa uuden perspektiivin.<br />

Puilla oltava<br />

riittävästi kasvutilaa<br />

Alkukesän sateisin päivä osui päiväksi,<br />

jolloin vesilahtelainen metsänomistaja,<br />

maanviljelijä Mikko Hoppu ja <strong>Stora</strong><br />

<strong>Enso</strong>n hankintaesimies Eino Kiiveri<br />

tutustuivat Mikon Lempäälän puolella<br />

sijaitsevien metsien harvennustarpeisiin.<br />

Mättäällä makaaminen ei siis tullut<br />

kyseeseen.<br />

Mikon ja Einon mielestä kannattaa<br />

ensimmäiseksi<br />

katsoa, onko puilla riittävästi tilaa kasvaa.<br />

Ottavatko oksat kiinni toisiinsa?<br />

Onko latvuksilla tilaa vai ovatko puut<br />

jääneet osittain toistensa alle? Jos näin<br />

on, tarvitsee metsä harvennusta. Varttuneemmassa<br />

metsässä kädet levällään<br />

kulkeminenkin kertoo omaa kieltään.<br />

Hyvä konsti on tutkia puiden elävän<br />

latvuksen osuutta puun rungon koko pituudesta.<br />

Puu kasvaa hyvin, jos sen vihreän<br />

latvuksen osuus on männyllä vähintään<br />

40 prosenttia, kuusella 60 ja koivulla<br />

50 prosenttia puun pituudesta. Puu<br />

tarvitsee vihreää latvusta ja auringonvaloa<br />

yhteyttämiseen eli<br />

fotosyntee-<br />

Terve Metsä 24 24

katse latvaan<br />

siin. Yhteyttämisessä syntyy puun kasvamiseen<br />

ja järeytymiseen tarvittavaa<br />

sokeria. Mitä varttuneemmaksi puusto<br />

on päässyt, sitä hitaammin se elpyy liian<br />

tiheässä kasvamisesta.<br />

Koivikko harvennettava<br />

ajallaan<br />

”Jos tarvitsee sahaa, jotta metsässä pääsee<br />

kulkemaan, olisi aika harventaa”,<br />

Mikko arvioi harvennustarpeita ensiharvennusvaiheen<br />

metsässä.<br />

Ensiharvennusiän puusto saavuttaa<br />

yleensä 12-15 metrin pituudessa. Harvennusajankohtaan<br />

vaikuttaa myös metsänomistajan<br />

valinta: Pyrkiikö hän intensiivisyyteen<br />

ja lyhyeen kiertoaikaan<br />

vaiko laatukasvatukseen<br />

ja siten<br />

pidempään kiertoaikaan. Ensiharvennusvaiheessa<br />

korjattavan energiapuun tuottaminen<br />

alentaa harvennuspituuden 10-<br />

12 metriin.<br />

Kiiverin mukaan kuusikon ensiharvennusta<br />

voi tarvittaessa viivästyttää muutamalla<br />

vuodella ja kasvattaa<br />

puustoa pidempään. Istutusmännikkö<br />

ei myöskään<br />

ole arimmasta<br />

päästä, etenkin jos<br />

puiden lähtötiheys<br />

on istutusvaiheen<br />

mukainen. Sen sijaan<br />

koivikko ei<br />

anna anteeksi<br />

harvennusten<br />

kanssa lorvijaa.<br />

Kuvan kuusikko on sopivan<br />

väljää. 70-vuotias<br />

metsä harvennettiin kaksi<br />

vuotta sitten talvella.<br />

Elävän latvuksen osuus<br />

oli Mikko Hopun (vas.) ja<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n Eino Kiiverin<br />

mukaan päässyt pienentymään<br />

jo noin puoleen<br />

puiden pituudesta. Uudistushakkuun<br />

voi tässä<br />

metsässä iän puolesta<br />

tehdä missä vaiheessa<br />

tahansa, mutta väljennyksen<br />

jälkeistä runkojen<br />

järeytymistä kannattaa<br />

vielä hyödyntää.<br />

25 Terve Metsä

Metsää hoidettava<br />

taimesta lähtien<br />

”Oikeaan harvennusaikaan vaikuttaa<br />

oleellisesti se, miten hyvin metsää on<br />

taimivaiheesta lähtien hoidettu. Harvennus<br />

on tehtävä normiohjeita aiemmin,<br />

jos puusto on kasvanut liian tiheässä<br />

ja päässyt pahasti riukuuntumaan.<br />

Myös luontaisesti syntyneet puustot on<br />

harvennettava mieluiten normiaikoja<br />

aiemmin”, Eino neuvoo.<br />

Mikko Hoppu on hyvä esimerkki metsien<br />

huolellisesta ja ahkerasta hoitajasta.<br />

Vaikka lypsykarjatilan 40 lehmää vaativat<br />

kymmentuntisia työpäiviä, sanoo<br />

Mikko järjestävänsä työnsä siten, että<br />

”lypsyjen välillä” jää vuosittain noin<br />

kuukauden verran aikaa taimikoiden<br />

perkaus ja -hoitotöihin. Mikon vaimo<br />

Maija osallistuu mielellään myös näihin<br />

töihin.<br />

”Pojilla riittää enemmän puuta kuin<br />

jos ei tekisi mitään”, 3- ja 5-vuotiaiden<br />

poikien Mikko-isä perustelee metsänhoitointoaan.<br />

Relaskooppi on<br />

yksinkertainen apuväline<br />

Kiiveri suosittelee metsänomistajaa<br />

hankkimaan itselleen relaskoopin ja<br />

puuston kuutioimistaulukot harvennusmallikäyrineen.<br />

Se on yksinkertai-<br />

nen, halpa ja muutaman kerran harjoittelun<br />

jälkeen, kohtuullisen tarkka<br />

väline puuston hakkuutarpeen selvittämiseksi.<br />

Tavallisen ketjurelaskoopin<br />

taulukkoineen saa alle 10 eurolla esimerkiksi<br />

Uittokaluste Oy:stä (www.uittokalusto.fi<br />

).<br />

Relaskoopin voi tehdä toki itsekin tukevasta<br />

pahvista/vanerin palasta ja narusta.<br />

Naru laitetaan pahviin kiinni siten,<br />

että vapaaksi pituudeksi jää 65 senttimetriä.<br />

Pahviin tai vaneriin leikataan<br />

1,3 senttimetriä leveä kolo eli ns. hahlo.<br />

Jos vaneripalaan haluaa kiinnittää metrin<br />

mittaisen kepin, on hahlon leveys<br />

silloin oltava 2 senttimetriä.<br />

Relaskoopilla mitataan puuston pohjapinta-ala.<br />

Lisäksi on arvioitava puiden<br />

keskipituus. Sen jälkeen taulukosta<br />

katsotaan paljonko metsässä on puuta<br />

hehtaarilla. Puuston kasvatusmallikäyristä<br />

näkee, onko metsikkö hakkuun<br />

tarpeessa.<br />

Puun pituuden voi Mikon mukaan<br />

arvioida esimerkiksi siten, että arvioi<br />

mihin kohtaan puun latva osuisi, jos se<br />

kaatuisi. Sen jälkeen mittaamalla etäisyys<br />

puun runkoon. Pienemmän puuston<br />

pituuden voi mitata myös kaatamalla<br />

yksi runko ja mittaamalla tämän<br />

rungon pituus.<br />

Metsänomistaja voi relaskoopin avulla helposti itsekin mitata metsäkuvioidensa<br />

puuston kuutiometrimäärän. Relaskoopin käyttö on helppo oppia, Eino<br />

Kiiveri sanoo.<br />

Relaskoopin<br />

käyttö<br />

Vedä relaskoopin ketju tiukaksi<br />

edessäsi, silmien tasolla. Vie ketjun<br />

toinen pää (tai kepin varsi) toiseen<br />

silmäkulmaan. Katso relaskoopin<br />

hahlon läpi ympärillä olevien puita<br />

rinnan korkeudelta. Pyöri ympäri<br />

ja laske yhteen hahlon täyttävät<br />

puut sekä joka toinen rajatapauksista.<br />

Hahloa pienempiä puita<br />

ei lasketa mukaan. Saatu luku on<br />

puuston pohjapinta-ala. Tuloksen<br />

varmistamiseksi, ota pohjapintaala<br />

useammasta, metsikön keskimääräisestä<br />

kohdasta.<br />

Terve Metsä 26 26

Suotela pitää<br />

koneen<br />

pinnalla<br />

n. 25 kpa n. 40 kpa<br />

Painumajäljet eivät ole kiinni kulkijan koosta. Leveillä renkailla ja suoteloilla varustettu ajokone ei painu merkittävästi syvemmälle<br />

kuin ihminen, koska koneen pintapaine jakaantuu suurelle alalle.<br />

Konevalmistajat hakevat ratkaisuja,<br />

jotka mahdollistavat sulan<br />

maan aikaisen puunkorjuun entistä<br />

pehmeämmillä maapohjilla.<br />

Sulan maan korjuun tarve kasvaa<br />

talvien lyhentyessä ja kotimaisen<br />

puun käytön lisääntyessä.<br />

Vieremäläisellä metsäkoneyrittäjä Ismo<br />

Kauhasella oli ajokoneessaan kokeiltavana<br />

suotelat heinäkuun alussa.<br />

Kokemukset olivat rohkaisevia kesäkorjuuta<br />

ajatellen.<br />

”Tämä on meille ensimmäinen kerta,<br />

kun ajokoneessa on suotelat. Eron huomaa<br />

selvästi siinä, että kone ei jätä juuri<br />

lainkaan uria, vaikka painoa on kuorman<br />

kanssa noin 25 000 kiloa”, Kauhanen<br />

toteaa.<br />

Kauhanen toteutti suotelojen kokeilun<br />

yhdessä Ponssen ja <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong>n<br />

kanssa. Korjuukohteena oli Tornatorin<br />

metsä Iisalmessa. Maapohja oli ohutturpeista<br />

suota. Kohde oli luokiteltu talvikorjuukohteeksi.<br />

Sentin paksuinen koivunoksa<br />

upposi maahan puoli metriä<br />

kevyellä painamisella.<br />

Yhdellä ajokerralla kone painui suohon<br />

niin vähän, että sitä tuskin huomasi.<br />

Selvää uraa alkoi syntyä vasta, kun<br />

koneella ajettiin kuorman kanssa samaa<br />

27 Terve Metsä

jälkeä useamman kerran.<br />

Kesäkorjuu<br />

lisääntyy<br />

Kauhaselle suotelakokeilun<br />

onnistuminen oli myönteinen<br />

asia. Koneyrittäjän pitäisi<br />

päästä siihen, että kalliit<br />

koneet eivät seisoisi kuin korkeintaan<br />

parin kolmen viikon<br />

huoltoseisokin verran.<br />

Korjuuaikaa pitäisi pystyä jatkamaan<br />

juuri sulan maan aikaan.<br />

”Koneita ei kärsi seisottaa,<br />

jos aikoo tällä alalla pärjätä.<br />

Työtä pitäisi päästä tekemään<br />

ympäri vuoden”, Kauhanen<br />

sanoo.<br />

Kesäkorjuun lisääminen<br />

on myös puunostajien tavoitteena.<br />

Kotimaisen puun lisääntynyt<br />

käyttö ja tavoitteet<br />

lisätä sitä edelleen ovat<br />

johtaneet siihen, että entistä<br />

suurempi osuus puusta pitää<br />

päästä korjaamaan sulan<br />

maan aikana.<br />

Tekniikka luo<br />

mahdollisuuksia<br />

Johtaja Hannu Airavaara<br />

Ponsselta kertoo, että Pons-<br />

sella haetaan aktiivisesti ratkaisuja,<br />

joilla kesäkorjuuta<br />

voidaan lisätä ilman, että koneet<br />

jättävät korjuualalle syviä<br />

uria ja katkovat puiden<br />

juuristoa.<br />

”Koneiden pintapaineita<br />

saadaan pienennettyä kymmeniä<br />

prosentteja nykytekniikkaan<br />

nojautuen”, hän toteaa.<br />

Suotelat ovat yksi ratkaisu,<br />

mutta Ponsse on kokeillut<br />

monia muitakin ratkaisuja.<br />

Pintapaineeseen voidaan<br />

vaikuttaa lisäksi muun muassa<br />

rengasleveydellä ja rengaskoolla,<br />

telojen leveydellä,<br />

akselivälillä ja painon jakautumisella<br />

koneen eri osiin.<br />

Se vaihtoehto, että koneita<br />

alettaisiin valmistaa merkittävästi<br />

nykyistä kevyempinä,<br />

ei Ainavaaran mukaan<br />

ole mahdollista nykymateriaaleilla<br />

ilman, että koneiden<br />

kestävyys heikkenee. Paineet<br />

ovat pikemminkin entistä<br />

suurempiin koneisiin, jotta<br />

puun korjuukustannukset<br />

pysyvät kohtuullisina.<br />

Suotelojen käytöllä ja leveillä renkailla koneiden pintapaineita<br />

saadaan vähennettyä siinä määrin, että kesäkorjuuta voidaan<br />

ulottaa entistä pehmeämmille maapohjille, toteavat Hannu Airavaa<br />

ja Ismo Kauhanen.<br />

tuohia NEUVOJA,<br />

Laikkumätästys<br />

reheville maille<br />

Etenkin rehevien maiden<br />

muokkaukseen sopiva<br />

laikkumätästys yleistyy kovaa<br />

vauhtia. Sen etuja ovat<br />

muun muassa uudistusalan<br />

vähäisempi vesoittuminen<br />

ja ravinteiden pieni huuhtoutuminen.<br />

Laikkumätästys sopii erityisen<br />

hyvin reheville maille.<br />

Sitä käytetään myös tiiviillä<br />

ja routivilla maalajeilla sekä<br />

hienojakoisilla kankailla. Työ<br />

tehdään joko metsätraktorilla<br />

vedettävällä laikkuäkeellä tai<br />

järeään kaivuriin suunnitellulla<br />

erityiskauhalla.<br />

Menetelmässä pintamaata<br />

käännetään sivuun noin<br />

20 senttimetrin paksuiseksi<br />

mättääksi, joka tiivistetään<br />

Terve Metsä 28 28<br />

O<br />

kaivurin kauhalla. Mättääseen<br />

jää siten pintaan käännetyn<br />

kivennäismaan alle<br />

kaksinkertainen humuskerros.<br />

Taimet istutetaan mät-

HJEITA, VINKKEJÄ<br />

tään päälle.<br />

Laikkumätästys on ympäristöystävällinenmuokkausmenetelmä,<br />

sillä rikotun<br />

maan osuus on vain<br />

noin 10-12 prosenttia pintaalasta.<br />

Toisia voi miellyttää<br />

myös se, että uudistusalalle<br />

ei muokkauksen jälkeen jää<br />

pitkiä vakoja.<br />

Laikkumätästyksen huono<br />

puoli on sen muita menetelmiä<br />

kalliimpi hinta.<br />

Maan muokkaaminen<br />

välttämätöntä<br />

Uudistusalueen maanpinta<br />

kannattaa aina ehdottomasti<br />

muokata, jotta taimet lähtisivät<br />

hyvin kasvuun. Muokkaus<br />

vaikuttaa taimen kasvuolosuhteisiin:<br />

maaperän<br />

vesitalouteen, ilmavuuteen,<br />

lämpötilaan.<br />

Muokkausmenetelmä valitaan<br />

kasvupaikan mukaan.<br />

Äestys sopii männyn uudistusaloille<br />

ja kuusen viljelyaloille<br />

tuoreilla kankailla. Sitä<br />

ei käytetä rehevillä ja veden<br />

vaivaamilla mailla. Turvemaiden<br />

ja veden vaivaamien<br />

kangasmaiden yleisin<br />

muokkausmenetelmä on ojitusmätästys.Kaivurilaikutusta<br />

käytetään tuoreen kankaan<br />

kuusen uudistusaloille.<br />

Se sopii hyvin kivikoille,<br />

rinnemaille ja maisemallisesti<br />

aroille kohteille.<br />

Taimet<br />

istutetaan<br />

laikkumättään<br />

keskelle.<br />

Taimikoiden hoitotuki<br />

joustavammaksi<br />

Ensi vuoden alussa voimaan<br />

tulevan kestävän metsätalouden<br />

rahoituslain (Kemera)<br />

muutos tuo joustavuutta taimikoiden<br />

ja nuorten metsien<br />

hoitotukeen. Tärkeintä on, että<br />

taimikko on hoidettu hyvään<br />

kasvukuntoon.<br />

Tämän vuoden loppuun<br />

voimassa olevassa laissa hoitokohteelle<br />

on asetettu jäljelle<br />

jäävälle puustolle pituusrajoitukset<br />

ja poistumavaatimukset.<br />

Uudessa laissa näistä luovutaan.<br />

Riittää, että työn jälkeen<br />

taimikon keskipituus on<br />

vähintään kaksi metriä. Nuoren<br />

kasvatusmetsän puusto ei<br />

saa ylittää rinnankorkeudelta<br />

16 sentin keskiläpimittaa.<br />

Poistumavaatimuksista luopuminen<br />

antaa joustoa metsänomistajille,<br />

jotka haluavat<br />

raivata taimikkoaan pikkuhiljaa<br />

useamman vuoden aikana.<br />

Metsänomistajalla on<br />

mahdollisuus seurata taimikon<br />

kehittymistä, väljentää<br />

tiheitä kohtia ja poistaa esimerkiksi<br />

lumituhoista kärsi-<br />

neet taimet ja ilmoittaa kohde<br />

Kemera kohteeksi ilman,<br />

että sitä edeltää voimakas<br />

harvennus.<br />

Omalle työlle sama tuki<br />

kuin vieraalle<br />

Uudessa laissa nuoren metsän<br />

hoito käsittää taimikon<br />

perkauksen ja harvennuksen,<br />

verhopuuston poiston sekä<br />

nuoren kasvatusmetsän harvennuksen.<br />

Työn jälkeen alueella<br />

ei saa olla kasvatettavien<br />

puiden kehitystä haittaavaa<br />

puustoa.<br />

Hehtaarikohtainen tu-<br />

ki tulee olemaan sama tekipä<br />

työn metsänomistaja itse<br />

tai teettipä hän sen vieraalla.<br />

Tukea maksetaan samalle<br />

kohteelle vain kerran kiertoajan<br />

kuluessa.<br />

Hankkeen on oltava vähintään<br />

yhden hehtaarin suuruinen<br />

pienimmän kuvion ollessa<br />

vähintään puoli hehtaaria.<br />

Taimikonhoidon jälkeen<br />

taimia on jäätävä kasvamaan<br />

1 400-3 000 kappaletta hehtaarille.<br />

Nuori kasvatusmetsä<br />

on harvennettava siten, että<br />

kasvatettavia runkoja jää<br />

enintään 2 000 kpl/ha.<br />

Hoitotuki 1.1.08 alkaen (lakiesitys)<br />

Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Vyöhyke 3<br />

Hoitotuki 150 180 210<br />

Hoitotuki on sama siitä riippumatta tekeekö työn metsänomistaja<br />

itse vai teettääkö hän sen ulkopuolisella. Tuet nousevat<br />

nykyisestä, erityisesti metsänomistajan omana työnä<br />

tekemissä hankkeissa. Esimerkiksi vyöhykkeellä 2 tuki on nyt<br />

101,40 euroa ja ensi vuonna 180 euroa.<br />

Taimikonhoidon tuet muuttuvat joustavammiksi, kun tukiehdoista poistuu muun muassa taimien<br />

poistumavaatimus ja taimikon pituusvaatimukset.<br />

29 Terve Metsä

tuohia NEUVOJA,<br />

?Nimimerkki ”Tietoa<br />

vailla” kysyy seuraavaa:<br />

Olen kuullut, että<br />

valtio maksaisi yhteismetsän<br />

perustamiskustannukset.<br />

Tämä oli minulle aivan uusi<br />

tieto. Voisitteko selittää asiaa<br />

paremmin?<br />

VASTAUS: Yhteismetsän<br />

muodostaminen on eräs varteenotettava<br />

vaihtoehto puhuttaessa<br />

metsätalouden kannattavuuden<br />

parantamisesta<br />

ja metsälöiden pirstoutumisen<br />

ehkäisystä perinnönjaoissa.<br />

Nykyisellään Suomessa on<br />

yhteismetsiä noin 140 ja niiden<br />

yhteispinta-ala on noin<br />

500 000 hehtaaria.<br />

Yhteismetsä antaa yleensä<br />

paremman taloudellisen tuoton<br />

vaihtoehtona metsätalouden<br />

harjoittamiselle pienissä<br />

yksiköissä. Yksikkökustannukset<br />

suuremmalla pinta-alalla<br />

tulevat pienemmiksi. Lisäksi<br />

metsätalouden harjoittaminen<br />

on keskimääräistä suunnitelmallisempaa.<br />

Suuri koko<br />

mahdollistaa paremmin myös<br />

luonnon monimuotoisuuden<br />

huomioon ottamisen. Etuna<br />

mainittakoon vielä, että yhteismetsäosuudenluovuttaminen<br />

esimerkiksi sukupolvelta<br />

toiselle on helpompaa<br />

kuin maan luovuttaminen.<br />

Esimerkiksi yhden kiinteistön<br />

omistaja voi perustaa yhteismetsän.<br />

OHJEITA, VINKKEJÄ<br />

Yhteismetsä.<br />

Hankintatyön verovapaus.<br />

Yhteismetsän käytöstä ja<br />

hallinnosta säädetään yhteismetsälaissa.<br />

Kiinteistöjen<br />

omistajat voivat perustaa yhteismetsän<br />

tekemällä sitä koskevan<br />

sopimuksen. Sopimus<br />

on päivättävä ja perustajien<br />

allekirjoitettava. Perustamissopimus<br />

voidaan tehdä ennen<br />

yhteismetsän muodostamistoimitusta<br />

tai tällaisen<br />

toimituksen yhteydessä.<br />

Perustamissopimuksen<br />

tulee sisältää ehdotus ohjesäännöksi.<br />

Sen lisäksi siinä<br />

on mainittava perustajien<br />

täydelliset nimet, osoitteet<br />

ja asuinpaikat sekä syntymäajat.<br />

Lisäksi tulee mainita<br />

yhteismetsäksi muodostettavat<br />

alueet sekä muodostettavan<br />

yhteismetsän osakaskiinteistöt<br />

ja niiden omistajat,<br />

osakaskiinteistölle tuleva<br />

yhteismetsäosuus tai peruste<br />

sen määräämiseksi sekä yhteismetsän<br />

muodostamiseen<br />

liittyvät korvaukset tai korvausten<br />

laskemisperusteet, jollei<br />

niitä jätetä kiinteistönmuodostamistoimituksessakäsiteltäviksi.<br />

Yhteismetsän muodostamisesta<br />

säädetään kiinteistönmuodostamislain<br />

10 luvun<br />

mukaisessa kiinteistötoimituksessa.<br />

Tavoitteena on muodostaa<br />

metsien hoidon ja käytön<br />

kannalta tarkoituksenmukainen<br />

kokonaisuus. Kukin<br />

luovuttava kiinteistö saa yhteismetsään<br />

osuuden, joka<br />

vastaa kiinteistön luovuttamien<br />

tilusten osuutta kaikkien<br />

yhteismetsän tiluksista.<br />

Tämä voi perustua esimerkiksi<br />

tilojen jyvitykseen. Tarvittaessa<br />

voi osakas saada korvausta,<br />

jos hän luovuttaa enemmän<br />

osuutta kuin saa.<br />

Kiinteistönmuodostamislaissa<br />

säädetään myös, että<br />

yhteismetsän perustamiseen<br />

liittyvän kiinteistötoimituksen<br />

kustannukset maksetaan<br />

valtion varoista. Kysyjä on<br />

siis tältä osin saanut oikeata<br />

tietoa. Yhteismetsään liittymisestä<br />

ei mene varainsiirtoveroa<br />

eikä luovutusvoittoveroa.<br />

Etuisuutena mainittakoon<br />

myös, että yhteismetsän<br />

yhteisöverokanta on vain 26<br />

prosenttia.<br />

Yhteismetsälakia on vuosien<br />

kuluessa pyritty kehittämään<br />

vastaamaan paremmin<br />

metsätalouden tarpeita. Esimerkiksi<br />

tällä hetkellä hallitus<br />

on valmistelemassa yhteismetsälakiin<br />

muutoksia, joilla<br />

pyritään parantamaan yhteismetsän<br />

toimintaedellytyksiä<br />

ja edistämään yhteismetsien<br />

muodostamista.<br />

?Omistamme 1,8 ha metsää.<br />

Myimme hankintakaupalla<br />

puita kyseiseltä<br />

alueelta 146m 3<br />

. Koskee-<br />

ko 125 m 3<br />

hankintatyön verovapaus<br />

meitä?<br />

VASTAUS: Valitettavasti ei<br />

koske, jos omistatte vain tuon<br />

1,8 ha. Hankintatyön arvo<br />

arvioidaan vain maatilaan<br />

kuuluvasta metsästä tehdyn<br />

hankintakaupan yhteydessä,<br />

ja hankintatyön verovapauskin<br />

koskee siis vain maatiloja.<br />

Maatilan alarajana verottaja<br />

pitää kahta hehtaaria. Jos<br />

metsäpinta-ala on alle kaksi<br />

hehtaaria, on puun myynnistä<br />

saatu tulo kokonaisuudessaan<br />

pääomatuloa. Vain puukauppaan<br />

välittömästi liittyvät<br />

korjuu- yms. kulut ovat<br />

vähennettävissä tulonhankkimismenoina<br />

tästä pääomatulosta.<br />

Tulot ja menot voi ilmoittaa<br />

metsätalouden veroilmoituslomakkeella<br />

2C, jonka<br />

voi tulostaa verohallinnon Internet-sivuilta<br />

www.vero.fi .<br />

Terve Metsä -lehti vastaa tällä palstalla kysymyksiisi metsäomaisuuden hoitoon ja käyttöön liittyvistä lakiasioista.<br />

Lähetä kysymys joko postitse osoitteella <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsä, PL 486, 00101 Helsinki, kuoreen maininta<br />

”Terve Metsä - lakiasiat” tai sähköpostitse: terve.metsa@storaenso.com. Kysymyksiin vastaa <strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong><br />

Metsän lakimies, varatuomari, metsänhoitaja Seppo Niiniaho.<br />

Terve Metsä 30 30

Hyvä lukija<br />

Tuleeko lehtesi väärällä osoitteella? Oletko pikapuoliin muuttamassa? Tai haluat<br />

vaihtaa lehden saajan nimen. Voit ilmoittaa muuttuneen yhteystietosi<br />

tällä kortilla tai lähetä viesti sähköpostitse osoiteella: terve.metsa@storaenso.com.<br />

Ilmoita sähköpostissa myös entinen osoitteesi ja/tai vastaanottajan nimi. Muistitko,<br />

että osoitteenmuutoksen voit tehdä myös eMetsä-palvelun kautta.<br />

Nimi:<br />

Osoitteenmuutos<br />

Vastaanottajan nimi vaihtuu<br />

En halua lehteä toistaiseksi<br />

Tilaan veloituksetta toimitettavan Terve Metsä -lehden<br />

Ottakaa minuun yhteyttä puukauppa-asioissa.<br />

Lähettäkää minulle ilmainen Metsänomistajan vero-opas.<br />

Osoite/Uusi osoite: P<br />

Puhelinnumero:<br />

Sähköpostiosoite:<br />

Pellonmetsityksen<br />

tuki poistuu<br />

Metsityssuunnitelmat valmiiksi<br />

vuoden loppuun mennessä<br />

Pellonmetsitystä suunnittelevien<br />

kannattaa<br />

toimia pikaisesti, sillä valtio<br />

maksaa metsitystukea<br />

vain sellaisille hankkeille,<br />

joiden metsityssuunnitelmat<br />

on tehty tämän vuoden<br />

loppuun mennessä.<br />

Kestävän metsätalouden<br />

rahoituslaki (Kemera)<br />

uudistuu vuoden<br />

2008 alussa. Yksi muutos<br />

voimassa olevaan lakiin<br />

verrattuna on pellonmetsityksen<br />

tuen loppuminen.<br />

Tällä hetkellä<br />

metsänomistaja saa pellonmetsitykseen<br />

ilmaiset<br />

taimet ja torjunta-aineet<br />

sekä työtukea muokkaukseen<br />

ja istutukseen. Tuen<br />

rahallinen merkitys on<br />

noin 500 euroa hehtaaria<br />

kohti.<br />

Kun pellon metsityssuunnitelma<br />

tehdään tänä<br />

vuonna, niin metsitykseen<br />

saa tukea nykyisen<br />

lain mukaan, vaikka varsinainen<br />

pellonmetsitys<br />

siirtyykin uuden lain aikaan<br />

tehtäväksi.<br />

Suunnitelmalla on kiire,<br />

mutta sen jälkeen metsityksellä<br />

ei ole kiire, koska<br />

tukioikeus säilyy viisi<br />

vuotta suunnitelman tekemisestä<br />

eli metsitys on<br />

tehtävä viimeistään vuonna<br />

2012.<br />

A L V E L U K O R T T I<br />

Hirtuhoista on syytä ilmoittaa<br />

metsäkeskukseen<br />

syys-lokakuun aikana, jotta<br />

metsäkeskukset ehtivät tarkistaa<br />

tuhoalueet vuoden loppuun<br />

mennessä.<br />

Tutkimustulokset viittaavat<br />

siihen, että hirvien vioittamia<br />

taimia ei kannata jatkokasvattaa,<br />

vaikka vioitus olisi<br />

vähäinen. Kertaluontoinen,<br />

lievältä näyttävä hirvivioitus<br />

saattaa laskea parhaan sahatavaran<br />

saantoa jopa kolmanneksella.<br />

Tutkijat Risto Heikkilä ja<br />

Sauli Härkönen toteavat Metsätieteen<br />

aikauskirjassa, että<br />

suuri osa nykyisten männyntaimikoiden<br />

runkojen alaosien<br />

tukeista saattaa aikanaan<br />

paljastua hirvien pilaamiksi.<br />

Laatuviat jäävät<br />

kovaamatta<br />

Tutkijoiden mukaan hirvien<br />

aiheuttamat kasvutappi-<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Oyj<br />

Metsäkonttori<br />

VASTAUSLÄHETYS<br />

Tunnus 5005565<br />

Info: TM<br />

55803 IMATRA<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong><br />

maksaa<br />

postimaksun<br />

Hirvituhoilmoitukset<br />

syys-lokakuun aikana<br />

ot ja puihin jäävät viat voivat<br />

moninkertaistaa hirvien<br />

merkityksen taimikkojen tuhoajina.<br />

Tilannetta vaikeuttaa se,<br />

että osa vioituksista on taimissa<br />

näkymättömissä. Metsänomistajille<br />

maksetaan korvausta<br />

vain ulopäin näkyvistä<br />

runkovioista ja täydellisistä<br />

taimikkotuhoista.<br />

Männyn ja koivun kasvattamisen<br />

vaikeudet ovat kasvaneet<br />

tihentyneen hirvikannan<br />

seurauksena. Erityisen<br />

vaikea tilanne on hirvien<br />

talvilaitumilla. Ne pysyvät<br />

vuosikausia samoina.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön<br />

suositusohjeen mukaan<br />

hirvikannan pitäisi pysyä 2-<br />

4 hirvessä tuhatta hehtaaria<br />

kohti. Monilla paikkakunnilla<br />

hirvitiheys on kuitenkin kasvanut<br />

moninkertaiseksi suositukseen<br />

nähden.<br />

31 Terve Metsä

Viisaskin tarvitsee hyviä neuvoja!<br />

Viisas ottaa nyt neuvosta vaarin. Hyviä neuvoja metsänhoidosta ja puukaupasta saat<br />

<strong>Stora</strong> <strong>Enso</strong> Metsän väeltä. Kysy parhaat metsävinkit paikalliselta ostohenkilöltämme<br />

tai soita metsäpalvelunumeroomme 02046 1478.<br />

www.storaenso.com/metsa

Yumpu Logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie settings
Accessibility Statement
Accessibility Statement
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2026 Yumpu.com, all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!