Hiv on politiikkaa Etelä-Afrikassa - Suomi-Etelä-Afrikka-seura

Kun katson tätä kuvaa, näen mitä olen jamitä en ole ja mihin uskon ja mihin en.Katso tätä kädenjälkeä. Näetkö ettäyksi vasemman käden sormista onmuita lyhyempi? Kun olin 13, niin minunkulttuurissani oli tapana katkoa sormia,etenkin naisten, niin etteivät he eksyisi. Näenettä minulta puuttuu sormi ja että minulla onhiv, mutta myös että olen vahva. Hyvin vahva.Katso tuota aaloeta. Aaloe on rohto. Se onkitkerää mutta tepsii. Se karkottaa asioita,voi jopa lievittää hiviä.Näetkö jäljen päässäni. Olin 13 ja istuinverannalla pelaamassa ja katolta putosi kivipäähäni.Katso kuvan alaosaa. Tuo jälki onkoiranpurema. Se oli veljeni koira, jonka nimioli Terreblanche, koska sillä oli naamassakarvoja, ihan kuin parta. Terreblanche onmies, Eugene Terreblanche, mustia vihaavanAWB-oikeistoliikkeen johtaja, joka on nytvankilassa.Sydämen ulkopuolelle laitoin enemmänviruksia. Kun tulen surulliseksi, minuunsattuu ja tunnen tuskaa kaikkialla sydämeniympärillä, ja tuska menee vatsani läpi. Tuntuukuin kehoni läpi menisi neuloja.Minulla on valtaa virukseen, koska kun olentöissä, unohdan ajatella sitä. Siksi laitoinmangon tunnuskuvaksi aivoihini. Mangossaon hienoja pieniä osia, ikään kuin karvoja,jotka menevät sisään ja tulevat ulos. Aivoniovat kuin mango, koska ajattelen paljonmuiden ihmisten ongelmia. Kun stressaannun,pääni tulee kipeäksi ja haluan jutella ja ollaihmisten kanssa. Takanani seisoo Bulelwa.Joka ilta hän tulee luokseni katselemaanGenerations-sarjaa. Annamme toisillemmepaljon tukea. Kiitos.Victoria NdyaluvanaUBUNTUSuomi–Etelä-Afrikka-seura ryUbuntu on Suomi–Etelä-Afrikka-seuran jäsenlehti,joka ilmestyy noin kaksi kertaa vuodessa.Suomi–Etelä-Afrikka-seuraPL 535, 00101 Helsinkiwww.afrikka.netTämän numeron päätoimittaja: Annu KekäläinenUlkoasu ja taitto: Timo JokivaaraPaino: Waasa Graphics Oy, 2010Kansi: Omakuvia Khayelitshasta: Bambanani-naistenmaalaamia kehonkarttoja.

Omakuvia Khayelitshasta -erikoisnumeroSisällys:2 ALUKSI: <strong>Hiv</strong> on politiikkaa Etelä-AfrikassAOmakohtaisesta tuli yhteisesti merkittävää KhayelitshassaAnnu Kekäläinen4 OmakuvIA KHAYELITSHASTABambanani Women’s Group, joka teki kehonkartat esittäytyy.8 <strong>Hiv</strong>in vastaista taistelua käydääneteläafrikkalaisen yhteiskunnan ytimissäHi on viruksista poliittisin. Toteutuuko eteläafrikkalaisissa hiv-järjestöissäapartheidin vastaisen liikehdinnän perintö tavalla, joka näyttää suuntaa muillekinepidemian riivaamille yhteiskunnille.Elina Oinas12 Maaseudun naiset ja hivIn pääomaYhteenkuuluvuus, ubuntu, on äärimmillään kääntynyt vakaumukseksi, ettäkaikkien tulisi kuolla yhdessä aidsiin.Johanna Hietalahti22 Sangoma auttaa kaikkiin vaivoihinMonet eteläafrikkalaiset kääntyvät sairauksineen aluksi perinteisen parantajanpuoleen, silloinkin kun kyseessä on hiv-tartunta.Annika Teppo25 EtelÄ-AFRIKAN SEKSUAALISUUDETVieraat vaikutteet ja valta rikkoivat afrikkalaisen perheenSiirtomaavalta, rotuerottelupolitiikka ja kristinusko muokkasivateteläafrikkalaista seksuaalisuutta.Jonna Roos28 Tauti, tartunta, uskomus – AIDSIN KANSANPERINNEUrbaanit tarinat auttavat jäsentämään pelottavaa sairautta.Jonas Sivelä32 Häpeän AIKA ON OHI – AINAKIN TOISTAISEKSI<strong>Hiv</strong>iin liittyvä stigma on hälvennyt lääkehoidon yleistymisen ja tartunnanläpinäkyväksi tekemisen myötä.Mark Waller44 Pelosta elämänuskoonNondumiso Hwele haki kehonkartan ja Bambanani-ryhmän kautta uuttasuhdetta itseensä.Helvi Kolehmainen48 SUOMI–ETELÄ-AFRIKKA-SEURA 20 VUOTTAJuhlavuoden kiitoksetArja Alho1

Teksti Annu Kekäläinen<strong>Hiv</strong> on politiikkaaEtelä-Afrikassa– omakohtaisesta tuli yhteisestimerkittävää KhayelitshassaKeväällä 2004 näin kiinnostavan näyttelyn Kapkaupunginkansallisgalleriassa. Päärakennuksenviereisen pikkutalon seinillä roikkui 14 ihmisen kokoistapahvitaulua. Ne olivat Bambanani-ryhmän jäsentenpiirtämät ja kirjailemat kertomukset hiv-positiivisistaelämistään Kapkaupungin Khayelitshantownshipissä.Ilmeikkäät, ihmisenkokoiset kehonkartat tulivatkovin lähelle ja vaikuttivat. Kuin olisi astunut vastatustentuntemattoman kanssa ja alkanut keskustella.”Tarinani on samanlainen kuin muidenkin[Bambanani-ryhmän naisten]. Nuorena raskaaksi,koulu kesken, hiv-positiivisuus, hyvä jos löytyy töitä.Sitä rataa”, Noloyiso Balintulo kirjoitti kuvansa yhteyteenlaatimassaan tekstissä.Näyttelyn nimi Long Live, Pitkä elämä, viittasitulevaisuuteen. Lääkärit ilman rajoja -järjestön ansiostakehonkarttojen tekijät söivät jo tuolloin antiretroviraalilääkitystä,joka ehkäisee hiv-tartunnankehittymistä aids-vaiheeseen.***Presidentti Thabo Mbekin innostus afrikkalaisestarenessanssista ja hänen ilmeisesti osin sitä myötä hivtartunnanja aidsin yhteydet kieltävät puheensa samoinkuin terveysministerin julistukset valkosipulinja oliiviöljyn virukseen tehoavista vaikutuksista olihelppo sivuuttaa ironisella olankohautuksella länsimaissa,missä ne eivät osaltaan vaikuttaneet ihmistenennenaikaisiin kuolemiin, kuten Etelä-Afrikassa.ARV-lääkkeitä ei vielä uuden vuosituhannenvaihteessa ollut saatavilla maan julkisen terveydenhuollonkautta. Nyt lääkkeet kuuluvat periaatteessajokaiselle niitä tarvitsevalle, mutta monet arviolta5,7 miljoonasta hiv-positiivisesta eteläafrikkalaisestaeivät edelleenkään niitä käytä.***Kapkaupungin näyttelyn nimi Long Live viittasi lääkehoidonmahdolliseksi tekemään pitkään elämään.Kun aloimme tuottaa näyttelyä Suomeen, nimesimmesen Omakuvia Khayelitshasta -näyttelyksi. Halusimmekorostaa, kuinka kehonkartat kertovat paitsiyksilön suhteesta henkilökohtaisesti ja poliittisestimonimerkityksiseen virukseen, myös tavallisten eteläafrikkalaistennaisten kokemuksista ja asemasta.Etelä-Afrikka on muodollisesta tasa-arvoisuudestaanhuolimatta äärimmäisen sukupuolittunutyhteiskunta ja hiv on köyhien nuorten naisten sairaus.Kolmannes 20–32-vuotiaista eteläafrikkalaisistanaisista on hiv-positiivisia. Monilta naisilta puuttuuseksuaalinen itsemääräämisoikeus, ja työttömyys tekeejoillekin omasta ruumiista ainoan toimeentulonvälineen. Myös machismo lieveilmiöineen voi hyvinmaassa, jonka uusi presidentti laulaa vaalien yhteydessäylistystä konekiväärille ja ehkäisee hiv-tartunnanuhkaa yhdynnän jälkeisellä suihkulla.Khayelitshan omakuvat puhuvat köyhien kouluttamattomiennaisten voimasta, itsetunnosta ja –alistamisesta. Keskiverto eteläafrikkalaisnainen asuuapartheidin aikaan kauas kaupungin laidalle rakennetullamustien alueella, townshipissä. Hän pitäähuolta paitsi itsestään myös lapsistaan. Hänen todennäköisyyteensäjoutua väkivallan uhriksi on suuri.Maassa tapahtuu vuosittain arviolta 55 000 raiskaustaja noin 60 prosentissa avioliitoista esiintyy seksuaalistaväärinkäyttöä. Joka neljäs eteläafrikkalainenmies myöntää raiskanneensa naisen. Etenkin kaupungeissajengiraiskaukset, jackrolling, ovat yleisiä.Etelä-Afrikassa elää rinnan kaksi vahvaa, vastakkaistaperinnettä, joiden ristiriita ja ruhjeet ovat kehonkarttoihinkinpiirtyneet: Toisaalla on voitettuvapaustaistelu ja poliittisen kamppailun ruohonjuuriinsaakka imeytynyt taito ja tahto. Toisaalla jatkuumieli- ja väkivallan pitkä historia.***<strong>Hiv</strong> oli vielä kehonkarttojen tekemisen aikaan Etelä-Afrikassa vaiettu, pelätty ja hävetty sairaus. Siitä tie-2

Etelä-Afrikassa elää rinnan kaksi vahvaa perinnettä,joiden ristiriita ja ruhjeet ovat kehonkarttoihinkinpiirtyneet: Yhtäällä on voitettu vapaustaisteluja poliittisen kamppailun ruohonjuuriin saakkaimeytynyt taito ja tahto, toisaalla mieli- ja väkivallanpitkä jatkumo.dettiin vain vähän. Virus leimasi kantajansa. Monetjättivät itsensä testauttamatta ja eristäytyivät aidsiinsairastuttuaan omiin oloihinsa. He kuihtuivat vaillalääkitystä.Bambanani-ryhmän naiset politisoivat henkilökohtaisettartuntansa. He piirsivät ja kirjoittivatkehonkarttoihinsa suhdetta sairauteensa. Naisetpääsivät yli viruksen aiheuttaman häpeän ja tekiväthenkilökohtaisista tartunnoistaan julkisia. He peilasivatomia tunteitaan ja ajatuksiaan toistensa tuntoihinja löysivät uudet, entistä vahvemmat itsensä.***”Jos olet kuollut niin olet kuollut ja ruumiisi mätäneemaan alla. Kuolleena et voi tehdä mitään. – –Minä en halua kuolla koska vauvani on vielä pieni”,Nomonde Kundayi kirjoittaa kehonkarttaansa.Ilmainen antiretroviraalilääkitys antaa hänelle jamiljoonille muille eteläafrikkalaisille mahdollisuudenjatkaa elämäänsä.Tässä Ubuntu-lehden erikoisnumerossa kerrommemaailman ehkä poliittisimmasta sairaudesta hivaidsistaja siihen liittyvistä teemoista. Niistä kirjoittavatEtelä-Afrikkaa tutkivat Johanna Hietalahti,Elina Oinas, Jonas Sivelä ja Annika Teppo, aluettatunteva VTM Jonna Roos sekä maassa asuvat toimittajatHelvi Kolehmainen ja Mark Waller.Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.Häneltä on julkaistu mm. Etelä-Afrikkaa ja väkivallankulttuuria käsittelevä ”Valkoista mustalla – kertomuksiaväristä väkivallasta ja vaeltamisesta” -dokumenttikirja.annu.kekalainen@gmail.comNoin kuudella miljoonalla eteläafrikkalaisella onhi-virus. Puolet sairastuneista on naisia. Tautilevisi rajusti vuoteen 2008 asti hitaan hallinnon,epätasa-arvoisen yhteiskuntarakenteen jasukupuolten välisiin suhteisiin liittyvän myllerryksenvuoksi.Myös townshipien heikot julkiset palvelutselittävät taudin leviämistä. Townshipit ovat itsenäistymisenjälkeen pysyneet köyhän väestönasuinalueina, joissa ei ole tarpeeksi kouluja jasairaaloita.Naisilla ei myöskään ole samanlaista valtaapäättää omasta ruumistaan kuin miehillä. Ihmisilläsaattaa olla useita rinnakkaisia sukupuolisuhteita,mutta kondomin käyttäminen ei oletavallista.3

Bambanani Women’s Group:OMAKUVIAKHAYELITSHASTANäyttely Helinä Rautavaaran museossa 10.9.2010–9.1.2011,jonka jälkeen näyttely kiertää Suomea”Bambanani tarkoittaa lähimmäistentukemista ja auttamista. Se on ryhmämmenimi. Me Bambanani-naisetteemme kehonkarttoja, koska haluammeopettaa hivin kanssa eläville, mitenviruksen kanssa tullaan toimeen. Niille,joita virus ei kosketa, tahdomme kertoamiten elämme taudin kanssa. Haluammekoko maailman tietävän, ettämeitä on paljon ja voimme hyvin. <strong>Hiv</strong>positiivisilletahdomme sanoa, etteitoivoa kannata menettää: hoitoa saa jalopullinen parannuskeinokin saatetaankeksiä. Sairastuminen ei ole maailmanloppuja sairastuneet voivat elää pitkänelämän.”Kehonkartat valmistettiin Etelä-Afrikassavuonna 2001 osana Kapkaupunginyliopiston Aidsin ja yhteiskunnantutkimuksen laitoksen yhteisöhanketta.Osallistujat olivat Khayelitshantownshipissa eli apartheidin aikaisellamustien asuinalueella eläviä hiv-positiivisianaisia. He muodostivat myöhemminryhmän nimeltä BambananiWomen’s Group.Bambanani-ryhmän naiset syövättaudin kulkua hidastavia ARV- eli antiretroviraalilääkkeitäja lähes kaikkiheistä ovat edelleen hengissä.Nimeni on Babalwa Cekiso. AsunKhayelitshassa ja työskentelenTAC:in (Treatment Action Campaign)vapaaehtoistyöntekijänä. Yhtenä päivänänäin valkoihoisen miehen ripustamassaMew Wayn juhlasalin seinälle valokuviaja valtavia kehonkarttakuvia. Katselinvalokuvia – niissä näkyi lääkärini Themba,Khayelitshan katunäkymiä ja ihmisiäottamassa lääkkeitään – ja kehonkarttoja.Menin sen tyypin luo ja sanoin: ”Kivojakuvia, mutta keitä nuo ihmiset oikeinovat? Miksi he peittävät kasvonsa? He ovatonnekkaita kun saavat ARV-lääkitystä,toisin kuin useimmat muut sairastuneettässä maassa ja muualla Afrikassa. Eiheidän pitäisi peittää kasvojaan, se tuntuukuin luikkisi pakoon. Olen itsekin hivpositiivinen,ja minusta meidän ei pidäpiileksiä jos olemme niitä onnekkaita jotkaylipäätään saavat hoitoa.”Kun katson omaa kehonkarttaani, minustatuntuu ettei elämäni ole vielä lopussa.Kuvasta tulee oikeastaan hyvä olo, siitä ettävoin kertoa miltä minusta tuntuu, kertoatunteista ja muistoista joista en yleensäpuhu kellekään. Tarinani voi lukea kirjasta.TAC-kansalaisjärjestö saa ihmiset tekemäänsen mitä pitäisikin eli taistelemaanelämästään ja oikeuksistaan. Kehonkarttanikuvastaa aktivismiani. Siksi toinen jalkanion kuvassa ylhäällä. Se kuvastaa sitävoimaa jota koen joka päivä kun taistelenoman elämäni ja muiden elämän puolesta.Babalwa Cekiso4

Babalwa”TAC-kansalaisjärjestö* saa ihmisettekemään sen mitä pitäisikineli taistelemaan elämästään jaoikeuksistaan. Kehonkarttani kuvastaaaktivismiani. Siksi toinen jalkani onkuvassa ylhäällä.”*Treatment Action Campaign onhiv-positiivisten oikeuksia ajavakansalaisjärjestö5

Nomonde”Jos olet kuollut niin olet kuollut ja ruumiisimätänee maan alla. Kuolleena et voi tehdämitään. Ei ole kuoleman jälkeistä elämää,eikä kuolleena näe mitään. Minä en haluakuolla, koska vauvani on vielä pieni.”6

Synnyin Constantiassa vuonna 1980. Talossaoli kuusi huonetta ja iso puutarha, jotaisäni oli palkattu hoitamaan. Autotallissaisäntäperheellä oli kaksi isoa mersua. Äitinitoimi sisäkkönä. Meidän perheemme asuipienessä peltikattoisessa palvelijantalossa isonolkikattoisen päätalon takana.Herra ja rouva Matteella oli minun ikäiseni poikanimeltä Graeme. Hänellä oli paljon omia leluja,mutta hänestä oli mukavaa tulla leikkimäänminun muutamalla nukellani. Graemen äiti sanoiminun äidilleni, että minut pitää lähettää poistai äitikin saa lähteä. Äitini oli ollut heillä töissä20 vuotta. Äiti päätti lähteä itse, ja niin tulimmeasumaan Khayelitshan telttoihin. Olin ällistynytnähdessäni niin monta mustaa lasta. Minullaoli pitkä tukka, jota muut lapset halusivatkosketella. Khayelitshassa oli myös paljon meluaeikä yhtään puita. Äitini ei enää löytänyt uuttatyöpaikkaa, ja isä ryyppäsi.Tuo kukkanen. Pidän siitä koska neljäntoistavanhana osallistuin kauneuskilpailuun. Kukkamuistuttaa minua siitä miltä tuntuu voittaa.Sekin tapahtui Khayelitshassa.Sitten tämä, kohdussani oleva vauva. Kun kuulinettä minulla on hiv ajattelin että kuolen pian, jamietin että mihin annan lapseni joka on lääkkeenansiosta negatiivinen. Ehkä orpokotiin, ehkäsiskolleni. Odotan eläväni ehkä vielä viisi vuotta.Kun vauva syntyi menin kotiin ja äitini kysyimiksen imettänyt. Sanoin hänelle että rintaniovat arat. Äitini pakotti minut imettämään. Itkinja itkin kun poika imi maitoa koska pelkäsin ettävirus tarttuu.Nuo pienet täplät ovat hiv. <strong>Hiv</strong> virtaa veressäni.Mutta jos minut näkee ulkopuolelta niin ei uskoettä olen hiv-positiivinen. Tässäkin ryhmässäNondumisosta ja muista ei uskoisi että he ovatpositiivisia. He ovat kauniita ja vahvoja. YstäväniNoxolo voi hyvin. Hän oli hyvin sairas mutta nythän on lihava.Jos olet kuollut niin olet kuollut ja ruumiisimätänee maan alla. Kuolleena et voi tehdämitään. Ei ole kuoleman jälkeistä elämää, eikäkuolleena näe mitään. Minä en halua kuolla,koska vauvani on vielä pieni.Nomonde Kundayi7

Teksti Elina Oinas<strong>Hiv</strong>in vastaistakamppailua käydääneteläafrikkalaisenyhteiskunnan ytimessäMoni nykyhistorioitsija väittää maailmanmuuttuneen aidsin myötä. Länsimaissahuoli epidemian leviämisestähälveni nopeasti; aidsista tuli köyhiensairaus. Hi on myös erityisen poliittinenvirus ja suhtautumisemme siihenkäy ajan hengen barometristä. Epidemiaei nimittäin riistäytynytkään käsistävaan siihen voi vaikuttaa: tehokaslääkitys voidaan pitää edullisena ja lääkitystätarjota kaikille tarvitseville, jasiten myös vähentää uusia tartuntoja,mikäli poliittista tahtoa löytyy.Maailma muuttui aidsin myötä, väittää moni nykyhistorioitsija.Hi-virus ja sen aiheuttama epidemiatuli julkisuuteen 1980-luvun alussa ja on 30-vuotisenhistoriansa aikana muuttanut tapaamme ollaseksuaalisia olentoja, ottaa riskejä, luottaa tulevaisuuteen.Länsimaissa huoli epidemian leviämisestäkuitenkin laantui varsin nopeasti, ja aidsista tuli köyhienmaiden ongelma. Aids etäännytettiin muidenhuoleksi, ja siitä tuli meille outo ja vieras, noin 40miljoonasta hiv-tartunnan kantajasta huolimatta.Dramaattinen käänne aidsin historiassa oli tehokkaanlääkityksen kehittäminen 1990-luvunlopulla. Tartunta muuttui kroonisen sairauden, eikuolemantuomion, kanssa elämiseksi, vaikka rokotettatai lopullista parannuskeinoa ei vielä ole keksitty.<strong>Hiv</strong> ei ole enää synonyymi aidsille, sillä tartunnanei tarvitse kehittyä aidsiksi, mikäli lääkehoitoaon saatavilla.Aidsin uusi maantiedeLääkitys muutti aidsin maantieteen: teollistuneissamaissa epidemia on hallinnassa ja viruksen kanssavoi elää varsin tavallista elämää; köyhyyden ja hivinyhdistelmä taas tarkoittaa edelleen suurta epävarmuuttahuomisesta. 2000-luvun haaste onkin ollutlääkityksen saatavuus myös köyhissä maissa ja sitenmyös lääkkeiden hinnoittelu.<strong>Hiv</strong>-lääkityksen saatavuudessa on kansalaisjärjestöjennäkökulmasta kysymys yhteiskunnallisistaresursseista, oikeudenmukaisuudesta ja ihmiselämänarvosta. Lääkkeet olivat vielä kymmenen vuot-8

Oliko maa ajautumassaMbekin johdolla poliittiseenumpikujaan, vai toteutuiko hivjärjestöissäjuuri se apartheidinvastaisen liikehdinnän perintö,joka pystyisi toimimaansuunnannäyttäjänä muillekinepidemian riivaamilleyhteiskunnille?ta sitten erittäin kalliita, mutta nykyoloissa hinnoiltaankohtuullisia. 1990-luvun alussa yhden ihmisenkuukauden lääkkeet maksoivat noin 300 euroa,nykyhinta on Etelä-Afrikassa alle 15 euroa. Myösnykyinen 15 euroa on huomattava summa kun ajatellaan,että yli miljoona eteläafrikkalaista käyttäähiv-lääkkeitä.Hinnoittelun muuttumiseen on vaikuttanutvoimakkaasti ruohonjuuritason kansalaisaktivismija järjestöt kuten eteläafrikkalainen Treatment ActionCampaign. Se on oikeustaisteluiden ja kampanjoidenavulla saanut lääketeollisuuden taipumaanhalvempiin rinnakkaislääkkeisiin Afrikassa. Patenttikiistatovat olleet keskeinen osa hivin poliittistakenttää, kuten myös sisäpoliittiset väännöt lääkityksenkustannuksista ja investointien mielekkyydestä.Talouslaman varjollaJuuri nyt ajankohtaisin uhka on kansainvälisen rahoituksenhiipuminen: aidsin vastaiseen työhön luvattukansainvälinen tuki on tänä vuonna pienentynyt40 prosenttia aiotusta.Maailmalaajuinen talouskriisi uhkaa epidemianhallintaa, sillä hiv-lääkitystä ei voi katkaista ja jatkaamyöhemmin talouden elpyessä. Myös uudet patenttitaistotovat alkaneet. Euroopan unioni esimerkiksion aloittanut Intian painostamisen, jotta se lopettaisihalvempien rinnakkaislääkkeiden tuottamisenköyhiin maihin.Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki herättiaikanaan suurta kansainvälistä huomiota kyseenalaistamallahiv-lääkityksen mielekkyyden. Hänteki hallituksestaan maailmanlaajuisen vitsailunkohteen tukemalla terveysministeriä, joka ehdottitartunnan saaneille entistä terveellisempää ruokavaliotakalliiden ja oman arvionsa mukaan jopamyrkyllisten lääkkeiden sijaan. Mbekin jahkailuja epäröinti ennen tehokkaan hiv-politiikan linjaamistamaksoi Harvardin yliopiston tutkijoidenlaskelmien mukaan jopa 300 000 ihmisen hengen.Oletettavasti se oli myös osatekijä Mbekin suosionhiipumiselle ja häviölle.Onkin mielenkiintoista, että Mbekin epäröintiäpidettiin aikanaan käsittämättömänä, mutta nytkun maailmanlaajuinen taloustaantuma on kariuttanutlääkityshankkeita, satojen tuhansien ihmistensairastumista pidetään vääjäämättömänä, joskin surullisenatosiasiana globaalin talouden paineissa.Poliittinen sairausKansainvälinen hiv-politiikka, jossa 2000-luvun aikanatehtiin merkittäviä linjauksia hiv-lääkityksensaatavuuden puolesta ja sen viimeaikainen vaivihkainenhiipuminen, kuten myös Mbekin epäröinninsaama julkisuus ja pilkka, kertovat paljon aidsinnykytodellisuudesta.Aids on harvinaisen poliittinen sairaus. Se herättääsuuria tunteita, mutta myös paljon ennakkoluuloja,harhaluuloja ja välinpitämättömyyttä.<strong>Hiv</strong>in kanssa eläminen tarkoittaa myös näiden ennakkoluulojenkanssa elämistä, vaikka se hiljalleenmuuttuisikin tavalliseksi kroonisen sairauden kans-9

sa elämiseksi.Tutkimushankkeissaniolen pyrkinyt selvittämäänepidemian yhteiskunnallisuutta,ja merkityksenannonseurauksia. <strong>Hiv</strong>-järjestöjenrooli ja näkemyksetovat olleet erityinen mielenkiintoni kohde: Mitenkansalaisjärjestöt välittävät arjen kokemuksien siivilöimäätietoa poliittiseen päätöksentekoon? Millaisiavisioita sairauden hallinnasta ja sen kanssa elämisestäruohonjuuritason yhteisöt tuottavat?Ruohonjuuritason järjestöt ovat Etelä-Afrikassavoimakkaita ja saavat paljon aikaan niin yhteisötasollakuin politiikassakin. Ne toimivat tukiryhminä,tiedonvälittäjinä, kouluttajina ja avun tarjoajina. Nemyös muuttavat paikallista kulttuuria.Liikkeiden ja kirkkojen ansiosta aidsiin liittyvästigma on voimakkaasti vähentynyt. Sairaudenkanssa ei enää tarvitse elää yksin. Järjestöjen vaikutusnimenomaan toivon ja tulevaisuudenuskon herättäjinäon ollut vähintään yhtä merkittävä kuinniiden aikaansaamat poliittiset muutokset.Taide tavoittaa yksilön kokemuksenEtelä-Afrikan aids-politiikka on kaikessa ristiriitaisuudessaanharvinaisen vaikeasti kartoitettava tutkimuskohde.Se häilyy, muuttuu ja on välillä tekijöiltäänkinhukassa. Politiikan tutkimusta vielä astettavaikeampaa on tehdä tieteellistä tutkimusta elämästäaidsin leimaamissa yhteisöissä. Tähän tehtävääntaide sopii huomattavasti paremmin, onhan ihmiselämäaina monisävyistä ja -syistä ja pakenee tyhjentäviäselityksiä. Yhteisötaide tavoittaa häivähdyksiätaiteilijan tunteista ja tulevaisuuden toiveista, joitatutkijan ei kannata edes lähteä yksinkertaistavastiluokittelemaan.Etelä-Afrikan aids-tilanteesta yhdessä Åbo Akademintutkijan Katarina Jungarin kanssa tekemissämmetutkimuksissa päätimme hyvin tietoisestivälttää yksityisiä tuntemuksia kuvaavia kysymyksiä.Taidenäyttelyn saapuminen Suomeen onkin tutkijannäkökulmasta erityinen ilo. Se suo mahdollisuudenetsiä näkökulmaa tilanteeseen, jota on laajuudessaanvaikea käsittää. Uutisista tiedämme, että päivässä tapahtuu900 aids-kuolemaa, mutta se ei auta käsittämään,millaista on sairauden kanssa eläminen.Muistuma 1980-luvun vastakkainasetteluistaSuomessa on useampikin sukupolvi, joka jo lapsuudessaanseurasi ja tuki Etelä-Afrikan kehitystäEteläafrikkalaisethiv-aktivistitkorostavat oikeuttaelämään ja lääkkeisiinihmisoikeuskysymyksenä.kohti demokratiaa esimerkiksitaksvärkkikeräystenkautta. Pikkukaupunkienkouluissakinvietettiin välitunteja väitellensiitä, oliko ANCterroristijärjestö. OlimmeLittle Stevenin kanssa samaa mieltä siitä ettemme”ikinä soittaisi Sun Cityssä”. Vuonna 1994alkanut Mandelan kausi antoi toivoa kansalaisvaikuttamisenmahdollisuuksista maailmanlaajuisesti,mutta Mbekin aikaa on ollut vaikeampi hahmottaa,puhumattakaan Jacob Zuman Etelä-Afrikasta.Vuonna 2002 alkanut tutkimuksellinen kiinnostukseniEtelä-Afrikkaan kumpusi tuosta ristiriidantunteesta. Maahan oli ladattu valtaviaodotuksia ja sillä oli huomattavat resurssit niin taloudellisestikuin henkisestikin, mutta myös suunnattomathaasteet.2000-luvun alkupuolella Mbekin hallinto oliaidsin suhteen täysin lamaantunut, eikä kyennythaasteisiin vastaamaan. Kansalaisliikkeet järjestäytyivätsamaan aikaan ja osoittivat apartheidin vastaisentaistelun ajoilta säilyneen osaamisensa. Vastakkainasettelualkoi muistuttaa 1980-luvun asetelmia,mikä tietysti oli huolestuttavaa ANC:n ja demokratiakehityksenkannattajille.Vielä 1990-luvulla uuden demokratian rakennusintohämärsi nopeasti paisuvan hiv-epidemianvakavuutta, mutta 2000-luvun alkaessa todellisuuttaei voinut enää paeta.Oliko maa ajautumassa Mbekin johdolla poliittiseenumpikujaan, vai toteutuiko hiv-järjestöissäjuuri se apartheidin vastaisen liikehdinnän perintö,joka pystyisi toimimaan suunnannäyttäjänä muillekinepidemian riivaamille yhteiskunnille?Kohti kokonaisvaltaista politiikkaaAktivistien ja erilaisten ruohonjuuritason toimijoidenpolitiikkaa tarkastelevien tutkimustemmevalossa kymmenen vuoden kehitys Etelä-Afrikansisällä on ollut yllättävän myönteistä. Järjestöt ovatpäässeet yhteistyöhön aiemmin vastahakoisen hallinnonkanssa. Maa voi ylpeillä maailman laajimmallaja toimivalla hiv-ohjelmalla. Kansainvälinenrahoitus lääkitykseen koko Afrikassa on ollut huomattavaa,ja koskettanut miljoonia. Yhä useampielää hyvää ja mielekästä elämää hivin kanssa, useinhiv-järjestöissä toimien. Vastasyntyneiden lastentartunnat ovat vähentyneet yksinkertaisen ja halvanhoidon yleistymisen myötä.Viime vuosikymmen on osoittanut, että hiv-epi-10

demia on vaikeasti hallittava ja monimutkainen yhteiskunnallinenja henkilökohtainen tragedia, muttasen hallintaan on olemassa tehokkaita välineitä.Terveydenhuoltojärjestelmä toki edelleen takeltelee,ja köyhyys ja työttömyys ovat Etelä-Afrikansuuria ongelmia, mutta toivoakin on.Aiempien keskustelujen vastakkainasetteluthiv-politiikassa ovat poistuneet, ja politiikka perustuupäätöksentekijöiden, asiantuntijoiden jakansalaisjärjestöjen yhteistyöhön. Nyt esimerkiksikoulutuksen, tasa-arvon, työllisyyden ja köyhyydenpoistamisen ajatellaan kaikkien tukevan toisiaanja edellyttävän myös toimivaa terveydenhuoltoa.Lääkehoidon tarjoaminen ei ole monikansallistenlääkefirmojen talutushihnassa kulkemista ja vähienresurssien syytämistä rikkaaseen länteen, vaan juurikaikkein köyhimpien etujen ajamista.Kirjoittaja on sosiologian yliopistonlehtori Turun yliopistossaja naistutkimuksen dosentti Åbo Akademissa.Hän aiemmin työskennellyt Pohjoismaisessa Afrikka-Instituutissa Uppsalassa. Hän on tutkinut naisten jatyttöjen terveyskysymyksiä pohjoismaissa ja Afrikassa.Hänen tämänhetkiset tutkimusaiheensa koskevat medikalisaatiota,häpeän, vallan ja ruumiillisuuden teorioita,hiv-tukiverkostoja, sekä tiedon ja yhteisöllisyydenrakentumista facebookissa.elioin@utu.fiSuhde hiv-epidemiaan ajankuvanaEteläafrikkalaiset hiv-aktivistit korostavat oikeuttaelämään, ja siis lääkkeisiin, ihmisoikeuskysymyksenä.He ehdottavat, että köyhille tarjoutuu tulevaisuusvain lääkityksen kautta, jolloin myös yhteiskunnanmuita alueita voidaan rakentaa. Aktivistitväittävät, että ennaltaehkäisy ja seksuaalisuus, jotkaovat pitkään olleet keskeisiä aiheita aids-keskusteluissa,ovat tärkeitä, mutta eivät ainoita oleellisiateemoja. Miljoonien hiv-kantajien mantereella tartunnanjo saaneiden tarpeet tulee ottaa ehkäisynrinnalla huomioon. Muutoin leviää toivottomuudenja välinpitämättömyyden ilmapiiri, ja ehkäisykinmuuttuu vaikeammaksi.Oma kokemukseni hiv-epidemian yhteiskuntatieteellisessätutkimuksessa on antanut voimakkaantunteen, että hiv-epidemiaan suhtautuminen toimiitietynlaisena barometrina ja ajankuvana. <strong>Hiv</strong>-lääkityson kuin diabetes- tai sydänlääkkeet: sairaus eiole kerralla ohi vaan se pysyy keskuudessamme, jasiihen pitää jatkuvasti satsata. Kyse ei ole vain epämääräisestämassasta ihmisiä jossain muualla, vaanglobaalista hyvinvoinnista, jossa epidemioilla eiloppujenlopuksi ole rajoja. Kunnes rokote ja parannuskeinokeksitään, hiv-panostus pysyy ihmisyydenja solidaarisuuden mittarina.Itsekkyyden ja projektiyhteiskunnan aikanatunnettu 2000-luku oli aids-politiikan valossa kuitenkinmyös osoitus niin kansainvälisesti kuin Etelä-Afrikassakansallisestikin solidaarisuuden ja ihmisoikeuksiennousun ajasta. Miten 2010-luvullakäy, kasvavatko erot ja rajaammeko kiinnostuksemmeomiin asioihimme, jää ajan näytettäväksi.Itsekkyyden aikana tunnettuuuden vuosituhannen alku oliaids-politiikan valossa myösosoitus solidaarisuuden jaihmisoikeuksien noususta Etelä-Afrikassa ja maailman laajuisesti.11

Teksti ja kuvat Johanna HietalahtiMaaseudun naisetja hivin pääomaEtelä-Afrikassa on eniten hiv-positiivisia koko maailmassa.Tämä on hivin pääoma, yli 5,5 miljoonaa tartuntaa.Tyypillinen hiv-potilas on köyhältä alueelta tuleva nuorinainen. Paljastuminen olisi sosiaalinen kuolema.Ajo-ohje on selkeä: kanankuvan kohdaltaoikealle ja soratietä puolisentuntia, kunnes vastassa on aukean tapainenja kohtaamispaikka, kylän komeinpuu.Juurakoilla oksien siimeksessäjoukko kirjaviin pukeutuneita naisiaon aloittamassa mikroluottokokousta.Takana olevan talon portin raostanuori nainen kiikuttaa hameenhelmatliehuen väelle viilentävää vettä.Tämä nuori nainen on nimeltäänAnna, kotoisin Limpopon maaseudultaja vahvistaa hiv-tartunnallaansen, minkä tilastoista voi päätellä.Etelä-Afrikassa on maailman enitenhiv-tartuntoja, yli 5,5 miljoonaa.Joka päivä liki tuhat kuolee viruksenaiheuttamiin sairauksiin, ja joka päiväliki 1 500 saa tartunnan. Yleisimmintartunnan saaja on köyhiltä alueiltatuleva tyttö tai nuori nainen. YK:naids-ohjelman UNAIDS:n mukaanliki 60 prosenttia yli 15-vuotiaista viruksenkantajistaon naisia.<strong>Hiv</strong> on sosiaalinen kuolemaKuten usein, Annankin tilanne selviäävasta jälkikäteen. Tartunnan on antanutpoikaystävä, jonka menemisistä eiole sen koommin kuultu. Kokousväestävain muutamat tietävät, eikä asiastapuhuta.− Ryhmät eivät pitäisi siitä. Jopaperheelle hiv voi olla liikaa, HildaRamadike, Annan ystävä selittää.<strong>Hiv</strong> ja aids tunnetaan, mutta onsosiaalinen kuolema tuoda asia julki.Naapureiden syrjintää pelkäävät perheethaluavat pitää sairastuneet piilossa.Hi-virukseen liittyvät uskomuksetovat tiukassa, ja ideologiset erimielisyydet,köyhyys, kulttuuriset perinteetja tietämättömyys ovat kietoutuneettiukasti yhteen.Esimerkiksi KwaZulu-Natalin korkeitaraiskaus- ja hiv-lukuja selittävätuskomukset, joiden mukaan hivistävoi parantua, jos makaa neitsyenkanssa.− Ubuntu, yhteenkuuluvuus ja yhteishenki,on äärimmillään kääntynytvakaumukseksi, että kaikkien tulisikuolla yhdessä aidsiin, naisten seksuaalikäyttäytymistäja aidsia Etelä-Afrikassatutkinut Janet Maia WojcickiKalifornian yliopistosta tiivistää.Tietämättömyydestä ei käy syyttäminenyksin tavallisia kansalaisia.Poliittinen johto ei pitkään tunnustanutaidsin vakavuutta ja piti hiv-tutkimustalähinnä lääkefirmojen propagandana.Useat eivät halua tietää tartunnasta.Oireiden alettua ihmiset viivyttelevättestiin menoa, koska pelkäävätpaitsi tulosta, myös sitä, että joku saatietää klinikalla käynnistä.− Jos käy luovuttamassa verta, ihmisetarvaavat syyn. Sairastuminen japaljastuminen merkitsevät häpeää jahenkistä helvettiä, Ramadike sanoo.Vaikka Etelä-Afrikka pyörittää jomaailman suurimpia hoitokampanjoita,ongelma on, että ihmiset eivätkäy testeissä ajoissa. Monet aloittavathoidot vasta kun ovat kuolemaisillaan.Monet sanovat sukulaistensa kuolleentuberkuloosiin mieluummin kuinaidsiin – mikä on usein tottakin, sillä70 prosentilla tuberkuloosia sairastavillaon hiv-tartunta.Köyhyys on hivin polttoainettaViruksen leviäminen kulkee osin käsikädessä köyhyyden kanssa, joka koetteleevarsinkin maaseudun naisia.Neljännes eteläafrikkalaisista elääyhä äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyysluo epävarmuutta, jonka mittakaavaasuomalaisen on vaikea edes12

Kolmannes 20−34-vuotiaista eteläafrikkalaisista naisista on hiv-positiivisia.ymmärtää. Sairaus tai työttömyys voiromahduttaa talouden hetkessä. Kunyhteiskunta ei takaa turvaverkkoa,eikä rahoituspalveluita ole tarjolla, onkeksittävä muita keinoja.Monille naisille itsensä myyminenon ainoa tapa hankkia ruokaa itselletai isovanhempien luona asuville lapsille.Monet lähtevät maalta ”tyttöystäviksi”kaupunkimaisemmille alueille.Seksi selviytymisstrategiana onyleistä ja kyläyhteisöissä eri tavallahyväksyttyä kuin varsinainen prostituutio.Nämä naiset eivät pukeudu lyhyisiinhameisiin ja kaupittele itseäänkaduilla tai pidä kiinteitä hintoja. Hevain ”auttavat itseään ja perheitään”.Se voi tarkoittaa ruuan, vaatteiden jayöpaikan saamista seksiä vastaan.− Mies tarjoaa naiselle olutta jaantaa ehkä 10 tai 50 randia, minkä jälkeennainen harrastaa seksiä miehenkanssa, Janet Maia Wojcicki kiteyttääperiaatteet.Jos nainen ei suostu seksiin, vaikkaon juonut miehen tarjoamaa olutta,miehellä on oikeus ottaa hänet väkisin.Ulkopuolisilta on turha odottaaapua, koska mies on ”oikeutettu” koviinkinotteisiin.− Onhan nainen itse leiponutkakkunsa ja juonut miehen rahat,Wojcicki siteeraa haastateltaviaan.Kondomin käytöstä ei neuvotellaViime vuosina hiv-epidemiaa on roihuttanutpaitsi useiden seksikumppanienpitäminen yhtä aikaa, myössukupolvien välillä lisääntynyt seksi.Nuoret naiset harrastavat seksiä vanhempienmiesten kanssa.Samalla kun UNAIDSin mukaan87 prosenttia nuorista miehistä on ilmoittanutsuosivansa kondomin käyttöä,vanhemmat eivät ohjeista niinkäänperusta.− Se on kuin söisi karkit papereineentai banaanin kuorineen, kuuluusanonta.Kondomin käytöstä ei voi neuvotella,jos mies on sitä vastaan. Tai josseksillä elantonsa hankkiva vaatii kondomia,tulot putoavat.Miesten vaimot puolestaan yrittävätsaada puolisonsa aisoihin jaajautuvat toisinaan jopa tappeluihin”tyttöystävien” kanssa, joille tietävätkiikutettavan rahaa.− Mutta kun kännykät piippaavat,miehet livahtavat jälleen omille teilleen.Heitä on mahdotonta pitää kurissa,Hilda Ramadike huokaisee.Myös jatkuva muuttoliike ja työnhakureissutkaupunkeihin näkyväthiv-tilastoissa. Johannesburgin ja ympäröivänGautengin alueelle suuntaavuosittain arviolta 370 000 maalaistaparemman elämän toivossa.Viruksen leviäminen kulkee osinkäsi kädessä köyhyyden kanssa,joka koettelee varsinkin maaseudunnaisia. Neljännes eteläafrikkalaisistaelää yhä äärimmäisessä köyhyydessä.Joillekin naisille itsensä myyminen onainoa tapa hankkia ruokaa itselle taiisovanhempien luona asuville lapsille.Monet lähtevät maalta ”tyttöystäviksi”kaupunkimaisemmille alueille.13

Viime vuosina hiv-epidemiaa on roihuttanut paitsiuseiden seksikumppanien pitäminen yhtä aikaa, myössukupolvien välillä lisääntynyt seksi. Nuoret naisetharrastavat seksiä vanhempien miesten kanssa.Kun miehet ovat poissa, naistenon vain nieltävä, että reissuilla on tyttöystäviä.Kotiintuomiset ovat useinkaikkea muuta kuin toivottuja.Monitahoinen kehitysongelmadessa. Eteläafrikkalainen politiikantutkimuslaitos SAIRR ennustaa lukujenolevan ensi vuonna 48 miehille ja51 naisille.Ekonomistit varoittavat, että josjotakin ei pian tehdä, taloudelliset japoliittiset seuraukset voivat olla arvaamattomatja kestää sukupolvia.Uutta pelkoa luo kansainvälinen talouskriisi,joka uhkaa hivin vastaisiaponnisteluja.Maailman talousfoorumin raportinmukaan myös liike-elämän johtajatpitävät hiviä yhä suurempana riskinätaloudelle. Vakavimpia uhat ovatSaharan eteläpuolisessa Afrikassa.− Mitä rivakammin yritykset tarttuvatongelmaan ja ymmärtävät työvoimaanliittyvät riskit, sitä paremminne voivat turvata bisneksensä,asiantuntijat viestittävät.Arvioiden mukaan tuberkuloosinja hivin tunnistaminen sekä työnte-Etelä-Afrikassa oli vuonna 2008 arviolta350 000 aidsiin kuollutta ja 1,4miljoonaa aids-orpoa.Hi-viruksesta on tullut keskeinentaloudellinen, poliittinen, yhteiskunnallinenja kulttuurillinen kysymysniin mikro- kuin makrotasolla. Se onyksi suurimpia kehityksen haasteita,joka jarruttaa talouskasvua ja rasittaavaltiontaloutta.Aidsin ja tuberkuloosin aiheuttamatennenaikaiset kuolemat vinouttavatväestönrakennetta, mikä näkyyjo hätkähdyttävästi tilastoissa. Yleinenodotettavissa oleva elinikä on tippunut62 vuodesta 50:een vajaassa 20 vuokijöidenhoitoon ohjaaminen ja tukeminenajoissa auttaisivat ehkäisemääntyön tuottavuuden laskua, joka tällähetkellä rahassa mitattuna on arviolta13 miljardia USA:n dollaria vuodessa.Valistus voittamassa?Monen ankean vuoden jälkeen näyttääkinvihdoin, että Etelä-Afrikanhiv- ja aids-työ on kääntämässä uuttalehteä. Barbara Hoganin nimitys terveysministeriksipari vuotta sitten antoivirallisen siunauksen uudenlaiselleaids-politiikalle.Nykyhallitus on kohdentanuttänä vuonna yli miljardi dollaria hivepidemiantaltuttamiseen tähtäävääntyöhön. 15 miljoonaa ihmistä on tarkoitustestata kesäkuun 2011 loppuunmennessä. Vapaaehtoistyöhön on ilmoittautunut2 000 lääkäriä, sairaanhoitajaaja farmaseuttia.14

Apuna on suuryritysten tukematekstiviestikampanja, joka kehottaaviestin saajaa hakeutumaan hiv-testeihin.Kampanja lupaa hoidon 80prosentille tarvitsevista vuoden 2011loppuun mennessä.Silti aids-lääkkeisiin kaivataan yhämiljardeja ja summa kasvaa nopeasti,ellei tartuntojen ennaltaehkäisyä onnistutatehostamaan. Samalla asiantuntijoitahuolettaa, miten Etelä-Afrikkatulee selviytymään mahdollistenuusien hiv-potilaiden hoidosta.− 15 miljoonan joukossa voi olla1,5 miljoonaa hiv-positiivista. Kuinkamoni tarvitsee hoitoa heti ja onkosiihen osattu varautua? hoitokampanjanpääsihteeri Vuiseka Dubula pohtiMail & Guardian -lehden haastattelussahuhtikuussa.Lisäksi täytyisi muistaa huomioida,miten monimutkaisesti kulttuuriset,poliittiset, sosiaaliset ja taloudellisetrealiteetit liittyvät yhteen.<strong>Hiv</strong>-työssä ei tulisikaan olla kysevain ennaltaehkäisystä ja lääkitsemisestä.Myös virusten saaneiden, sosiaalisestisyrjäytyneiden ihmisten tilanneon muistettava.Kirjoittaja on kehitysmaatutkimuksentohtorikoulutettava Helsingin yliopistossaja tekee väitöskirjaa naisten mikroluotoistaEtelä-Afrikassa.johanna.hietalahti@helsinki.fiLähteetArtikelissa on käytetty lähteinä HelsinginSanomien, Mail & Guardian-,MaailmanKuva-, Kehitys- ja Kumppani-lehtiensekä OneWorld-, global.finland- ja IRIN PlusNews-internetpalvelujenmateriaaleja; UNAIDS:nja SAStats:n tilastoja; Janet MaiaWojcickin tutkimuksia ja kirjoittajanomia haastatteluaineistoja.”Ubuntu, yhteenkuuluvuus ja yhteishenki, on äärimmilläänkääntynyt vakaumukseksi, että kaikkien tulisi kuolla yhdessäaidsiin”, naisten seksuaalikäyttäytymistä ja aidsia Etelä-Afrikassatutkinut Janet Maia Wojcicki Kalifornian yliopistosta tiivistää.15

Noloyiso18

Kasvoin Tsolossa. Siellä ei oleterveydenhuoltoa. Meitä oli kolmelasta, mutta äitini sanoi että meitäoli ollut kymmenen. Seitsemän olikuollut. Siihen aikaan ei kuoltuaidsiin vaan kaikenlaisiin muihinsairauksiin.Tapasin poikaystäväni Babsinkadulla. Hän oli hyvännäköinenkaveri, pitempi kuin minä ja hoikkakuten minä. Hän pyysi minuatyttöystäväkseen ja suostuin koskapidin hänestä.Vuonna 1989 tulin raskaaksi jajouduin lopettamaan lukion vauvantakia. Samana vuonna poikaystävänikuoli. Hän ei koskaan saanut tietäälapsesta. En tiennyt olevani raskaanaennen kuin hän kuoli. Minullaon sen jälkeen ollut satunnaisiapoikaystäviä, mutta Babsia todellakaipaan.Kehokartassani näkyvät keuhkot,koska minulla oli juuri todettutuberkuloosi. Kuvassa mustakeuhko on täynnä vettä, muttatoinen on hoidettu terveeksi.Tarinani on samanlainen kuinmuidenkin [Bambanani-ryhmännaisten]. Nuorena raskaaksi, koulukesken, hiv-positiivisuus, hyvä joslöytyy töitä, sitä rataa.Kuvassa olevat isot pallotkuvastavat ihottumaa. Pienemmätsiniset pallot ja punaiset viivatkuvaavat minussa olevaa hiviä.<strong>Hiv</strong> on yksi sana mutta siihensisältyy monta sairautta. Kuvaanhivin myrskyn kaltaisena.Myrskysäällä tulee rankkasade,ukkosta, salamoi ja tuulee. Kuvaanhivin juuri sellaisena. Minulla onollut ihottuma, hiivatulehdus,hiustenlähtöä, yskää ja päänsärkyä.Kattila kuvastaa sitä että pidänruoanlaitosta. Astiassa on ruoka,vihannes, vihreää, minä jaterveellinen ruoka. Haluan ruokkiakaikki, jotka haluavat syödä. Tulikuvastaa minua itseäni. Sitä mitenvälitän ihmisistä ja oman ruumiinilämpöä. Voimani vertauskuvanasetin pääni kohtaan, koska ainaennen kuin teen mitään muuta,minun pitää ajatella.Noloyiso Balintulo”Tarinani on samanlainen kuin muidenkin[Bambanani-ryhmän naisten]. Nuorenaraskaaksi, koulu kesken, hiv-positiivisuus,hyvä jos löytyy töitä. Sitä rataa.”19

”Inkanyamba on iso käärme, jokaelää vedessä. Se on samanlainentuhoaja kuin hurrikaani, joka – –sortaa talot ja puut ja tappaa ihmisiä.Mutta kuten näkyy niin minä seisonkäärmeen päällä. ARV-hoitojen avullatuhoan tämän viruksen.”20

NomawethuMinulla on vasemmassa silmässä syntymämerkkija pidän siitä. Se on osa minua.Tuo arpi päässäni. Olin 17 ja kävelin H-alueella.Rintaliiveissäni oli piilossa veitsi. Matkallakohtasin kolme tyyppiä, jotka käskivät minuaantamaan heille 50 senttiä. Ensimmäinen miesalkoi huitoa minua kasvoihin kämmenellä, toinenveti esiin veitsen ja iski minua silmän yläpuolelle.Sanoin itselleni, etten anna rahaa. Ennemminkuolen. Minullakin oli veitsi liiveissä, joten otinsen ja puukotin. Kaikki kolme miestä lähtivätkarkuun, mutta alueen asukkaat löysivät sen, jotapuukotin. Se oli helppoa. Seurasivat vain verijälkiäja hakkasivat miehen vielä pahemmin.Tuossa sydämeni vieressä on punaisia liekkejä.Kesäkuussa 1998 sain tietää, että sisareni olitappanut itsensä. Hän joi parafiiniöljyä ja sytyttiitsensä tulitikulla. Sitten hän kuoli Joostensairaalassa. Hänen suunsa ja rintansa olivatpalaneet pois. Hän yritti silti puhua minulle japyytää että huolehtisin hänen lapsestaan. Sittenhän kuoli. Hänen aviomiehellään oli toinennainen. Mies kuoli viime vuonna tähän hiv-tautiin.Maalaukseeni olen kirjoittanut “Haluan lääkkeenhiviin” ja “Yritä olla uskollinen” ja tietysti ”hivtappaa”.Seison kädet kohotettuina ja käärme jalkojen alla.Minusta virus näyttää käärmeeltä. Sitä ei näe ja seliikkuu salaisilla, pimeillä tavoilla. Inkanyamba, isokäärme joka elää vedessä, samanlainen tuhoajakuin hurrikaani, joka tuhoaa kaiken maan päälläja sortaa talot ja puut ja tappaa ihmisiä. Muttakuten näkyy niin minä seison käärmeen päällä.ARV-hoitojen avulla tuhoan tämän viruksen.Nomawethu Ngalimani21

Sangoma auttaakaikkiin vaivoihinTeksti Annika Teppo Kuva Annu KekäläinenOlipa kyseessä flunssa, lemmensuruttai vakavammat huolet kuten epäilytnoituudesta tai aids, suuri osa eteläafrikkalaisistakääntyy ensin sangomanpuoleen. Perinteiset parantajat nauttivatsuurta arvostusta maaseudun yhteisöissä,joille heidän uskotaan välittävänesi-isien viestejä, mutta sangomilla ontärkeä asema myös suurkaupungeissa.Etelä-Afrikassa arvioidaan olevan tänä päivänäkymmeniä- jopa satoja tuhansia sangomia, joidentehtävät vaihtelevat kansanparantajana, opettajana,selvännäkijänä, noitien häätäjänä ja tarinankertojanatoimimisen välillä. Näistä parantajista käytetäänhieman eri nimityksiä eri kielissä, mutta heidän toimintansaja sitä käsittelevät uskomukset ovat hyvinsamankaltaisia koko eteläisen Afrikan alueella.Enemmistö sangomista on mustia naisia, vaikkavalkoisiakin parantajia on alkanut ilmestyä julkisuuteenapartheidin jälkeen.Sangomat ovat edelleen suosittuja parantajina,ja usein heidän luokseen mennään ennen lääkärissäkäyntiä. Usein he ovat myös ainoita parantajia, sillätownshippejä vaivaa edelleen lääkäripula. Sangomientodellista lukumäärää ei tiedetä, sillä monetheistä eivät harjoita taitojaan julkisesti valmistumisensajälkeen.Sangomien läsnäolo ulottuu muistitiedon jakirjoitetun tiedon tuolle puolen, heitä on ollut eteläisessäAfrikassa jo tuhansien vuosien ajan. Kunvalkoinen mies saapui mantereelle, hän ei juuri kunnioittanutsangomia vaan leimasi parantajien toimet”pakanallisiksi”, ”primitiivisiksi” ja ”barbaarisiksi”.Sangoma laulaa esi-isien laulujaSangoman ohella parantavat myös inyangat, luontaislääkitsijät.Inyangat ovat keskittyneet parantamaanyrteillä, jotka he tuntevat hyvin, kun taassangoman työssä on myös vahva hengellinen ulottuvuus.Sangomien tehtävä liittyy vahvasti afrikkalaiseenkosmologiaan ja uskomusjärjestelmään. Senmukaan he saavat oikeutuksen työhönsä esi-isiltä,joiden puhetorvina he toimivat. He laulavat esi-isienlauluja – sana sangoma juontuukin eri bantukielissätunnetusta sanajuuresta ngoma, laulu.Sangomia pidetään esi-isien suorina kanavinamaanpäälliseen elämään. Heitä tervehditään townshipeissäkunnioittavasti sanoilla gogo tai tata, isoäitija isoisä.Afrikkalaisen uskomuksen mukaan esi-isätpuuttuvat jatkuvasti elävien elämään. Sangomatvälittävät esi-isien tahtoa yhteisölle pitkissä transsirituaaleissaniin maaseudulla kuin kaupungeissa.Sangomat saavat tietoa myös näkyjen välityksellä,22

Viereisellä sivulla: Perinteinen parantajaNomeyeza Zokwana (vas.) ja hänen oppilaansa,Amatole Basin, Itä-Kapmaa.ja unilla on merkittävä osa heidän käytännöissään.Heidän puoleensa kääntyvät niin rikkaat kuin köyhät.On ihmisiä, jotka eivät tee mitään tärkeitä päätöksiäkysymättä ensin sangomalta, ja myös silmäätekevätkäyttävät heidän palveluitaan ahkerasti.Yksityisvastaanotollaan sangomat ”heittävät luita”,pieniä kiviä, simpukoita tai luunkappaleita. Niidenasennoista he päättelevät asiakkaan tilanteen jaantavat tälle neuvoja ja parannusohjeita ja -välineitä.Niihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset yrttilääkkeet,kylvyt ja amuletit.Nykypäivänä sangoma voi myös hoitaa suurtaasiakaskuntaansa kännykän välityksellä, ja ”heittääluita” tietokoneohjelman avulla.Miten sangomaksi tullaan?Sangomat painottavat usein, ettei heidän ammatinvalintansaole vapaaehtoinen. Henget kutsuivat,eikä siihen ollut vastaan sanomista. Monet tapaamaninuoret pelkäsivät tulevansa kutsutuksi thwasaksieli sangomaoppilaaksi.Se ei ole ihme, sillä sangomaksi opiskeleminenon kallista, hankalaa ja usein nöyryyttävää. Kutsuttujoutuu laittamaan oman elämänsä ja suunnitelmansajäihin moneksi vuodeksi, ja perheen perustamisentai uran voi siksi aikaa unohtaa. Oppisaadaan aina vanhemmalta sangomalta, ja koulutuson maksullista – sangomat veloittavat kaikista palveluksistaan.Initiaation eri vaiheissa on uhrattavakana, vuohi ja lehmä asiaankuuluvine juhlallisuuksineen.Kaikesta tästä koituu kuluja, jotka kasvavat,mitä pitempään koulutus kestää. Jotkut läpäisevätsen vuodessa, mutta on niitäkin, joilla siihen meneeseitsemän vuotta.Koulutukseen liittyy nöyrtymistä: thwasa asuuopettajansa luona. Hän joutuu istumaan tämän lattiallapolvillaan, ja hän polvistuu oviaukoilla tullessaansisään ja mennessään ulos. Hän joutuu ainaseuraamaan opettajaansa, eikä hänen huomionsasaa herpaantua hetkeksikään. Hän nukkuu lattialla,menee viimeisenä nukkumaan ja nousee ensimmäisenä.Hän tekee paljon raskaita taloustöitä, kutenpilkkoo puita ja kantaa vettä. Säännöllisin väliajoinhänen on puhdistauduttava, mikä tarkoittaa, ettähänen on noustava ennen auringonnousua juomaanyrttiliemiä, jotka saavat hänet oksentamaan vatsalaukkunsatyhjäksi. Hän ei puhu kuin puhuteltaessa,joutuu käyttämään tiettyjä vaatteita, saa syödäMonilla sangomilla on laajat tiedotpaikallisista yrteistä ja lääkekasveista.Mutia eli perinteisiä lääkkeitä myyvillätoreilla kaupataan satoja kasveja,joilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia.Läheskään kaikkia niistä ei vielätunneta.vain tiettyjä ruokia – esimerkiksi maitotuotteetovat kiellettyjä – ja hänen on elettävä selibaatissa.Sangomien koulutukselle ei kuitenkaan ole mitäänstandardeja, ja eri opettajien välillä on suuria eroja.Sangomaksi kutsuttava on usein nuori henkilö,mutta niin voi käydä aivan kenelle tahansa. Kutsuttuyleensä sairastuu vakavasti joko henkisesti tairuumiillisesti. Diagnoosin tekee hoitava sangoma,joka toteaa asiain tilan, ja suosittelee parannukseksisangoma-koulutusta.Länsimaisessa lääketieteessä puhuttaisiin kentiesmielenterveysongelmista tai tarjottaisiin kipulääkitystä,mutta sangomat käyttävät nimitystäkutsumussairaus, thwasa – nimike, joka tarkoittaamyös oppilasta. Kunnollisen koulutuksen uskotaanparantavan tällaisen henkiperäisen sairauden. Uskotaan,että koulutuksen vaihtoehdot ovat hulluustai kuolema. Silti townshipeissä asuu myös moniaihmisiä, jotka kertovat, että heidät on kutsuttu sangomaksi,mutta että he olivat päättäneet jättää koulutuksenväliin.Kuin tein Suomen Akatemian tutkijatohtorinasangomiin liittyvää tutkimusta kohtasin moniaihmisiä, mustia ja valkoisia, jotka kertoivat minullesangomaksi ryhtymisen pelastaneen heidän elämänsä.Koulutuksen rankkuus, yhteisöllisyys, rituaalitja jatkuva huomio toimivat ilmeisesti ainakinjossain määrin terapian tavoin – eihän länsimaisenpsykoterapiankaan tehon syitä täysin tunneta.Sangoman koulutus ei kuitenkaan keskity ainoastaanelämän positiivisiin ja parantaviin puoliin.Sangomat ovat eteläisessä Afrikassa niitä, joidenuskotaan pystyvän parhaiten taistelemaan noituudenääretöntä pahuutta vastaan. Heistä käytetäänsiksi toisinaan nimitystä witchdoctor, noitatohtori.Tämä termi tarkoittaa henkilöä, joka kykenee löytämäänja neutraloimaan pelätyt noidat.Sangomien uskotaan kykenevän parhaitentaistelemaan noituuden ääretöntäpahuutta vastaan. Heistä käytetäänkintoisinaan nimitystä witchdoctor,noitatohtori eli henkilö, joka kykeneelöytämään ja neutraloimaan pelätyt noidat.23

Apartheidin loputtua sangomista ontullut afrikkalaisuuden symboleita.Etelä-Afrikan parlamentinavajaisissakin tunnelmaa kohottaalehmän hännästä tehtyä huiskaansaheilutteleva sangoma.Taitavia parantajia vai huijareita?Apartheidin aikaan Etelä-Afrikan terveydenhuoltojärjestelmääei mustien alueilla juuri kehitetty.Apartheidin vääristyneen logiikan mukaan mustillatuli olla oma valkoisista erillinen järjestelmänsä.Bantustaneissa ja townshipeissä oli valtava lääkäripula,mutta sangomia riitti.Apartheidin loppumisen jälkeen sangomista ontullut afrikkalaisuuden symboleita. Etelä-Afrikanparlamentin avajaisissa ja monissa muissa juhlatilaisuuksiatunnelmaa kohottaa sangoma, joka heilutteleelehmän hännästä tehtyä huiskaansa.Sangomia on myös pyritty erilaisissa kehitysprojekteissavaljastamaan aids-työhön. Etelä-Afrikassaon ollut terveydenhuoltoprojekteja, joissa kliinisenlääketieteen edustajien ja sangomien välille on pyrittyluomaan yhteistyöverkostoja muun muassa rakentamallanäille yhteisiä vastaanottoja.Sangomilta puuttuva koululääketieteellinen tietoja heidän vahva suhteensa yliluonnolliseen saavatkliinisen lääketieteen edustajat hylkimään heitä.Sangomat ovat kuitenkin yhteisöissään niitä, joidenluokse esimerkiksi aidsiin sairastuneet tulevat ensin.Heillä on usein myös laajat tiedot paikallisista yrteistäja lääkekasveista. Mutia eli perinteisiä lääkkeitämyyvillä toreilla kaupataan satoja kasveja, joillaon lääkinnällisiä ominaisuuksia. Läheskään kaikkianiistä ei vielä tunneta.Toiset sangomat ohjaavat avun tarvitsijat sairaalaan,mutta toiset tarjoavat sairastuneille omatekoisialääkkeitään. Mahdollisuuteen saada esi-isien hengiltäparannusohjeita uskotaan laajalti. Vuonna 2001 ministeriStella Sigcau kertoi Sunday Times -lehdellesaaneensa unessa edesmenneeltä isältään aids-lääkereseptin.Tähän lääkkeeseen kuului muun muassamultaa, auringossa kuivattuja persikan lehtiä ja ”salaisiaainesosia”. Sigcaun väitteet herättivät laajaa jaerittäin ivallista huomiota Etelä-Afrikan lehdistössä.Sangomat ovat viime aikoina myös pyrkineetjärjestäytymään: heidän suurin etujärjestönsä onTraditional Healers Association (THA), jonka riveihinhyväksytään initiaation läpikäyneet sangomat.Ihanteen mukaan sangomat viittaavat toisiinsa sukulaisuusnimikkeilläja ovat solidaarisia keskenään,mutta käytännössä he ovat varsin riitaisia, ja kinastelevatusein.Tällaisessa yhteydessä singotut noituussyytökseteivät myöskään ole epätavallisia, sillä voidakseentorjua noituutta, sangomien tulee tietää mitä noidattekevät. Koska sangomilla on paljon kiellettyäja salaista tietoa, heidän eettisyyteensä ei aina täysinluoteta. Onkin tavallista, että sangomalta apua hakevaottaa mukaansa jonkun luotettavan henkilön,joka valvoo, että sangoma ei noidu asiakastaan.Sangomia epäilevät eteläafrikkalaiset pitävätnäitä ahneina huijareina. Sangomathan eivät tunnetustitee mitään ilmaiseksi. Sangomat voivat syyttäämyös toisiaan ahneudesta.– Minä en mene sangoman luo, kertoi 52-vuotiasLindiwe Khayelitshasta. He kyllä tietävät asioita,mutta usein he epäilevät noituutta ja syyttävätlähisukulaisia. Se aiheuttaa ongelmia perheessä.Ja aina pitää maksaa, paljon. Menen mieluumminkirkkoon ja rukoilen Jeesukselta apua.Perinteisen uskomusjärjestelmän synkät puoletselittävätkin osaltaan afrikkalaisten kirkkojen suosiota:monet kirkot ovat erikoistuneet noituudentorjuntaan, mutta ilman sukulaisiin kohdistuviasyytöksiä ja huimia palkkioita.Sangoman tie – lisätietoaEtelä-Afrikan kirjallisuudessa ja joukkotiedotusvälineissäsangomat ovat olleet runsaasti esillä. Monisangoma on kirjoittanut elämästään kirjan. He antavatmyös kernaasti haastatteluja tiedotusvälineille.Tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi White WomanWitchdoctor (1993), joka kertoo brittisyntyisensairaanhoitajan Rae Grahamin tiestä sangomaksiVendassa.Etelä-Afrikan kuuluisin sangoma on menestyskirjailijaCredo Mutwa, jonka tunnetuin teos onIndaba, My Children (1964). Siitä otetaan edelleenuusia painoksia.Joskus myös tutkija ryhtyy sangomaksi. Heistätunnetuin on Botswanassa koulutettu hollantilainenantropologi Wim van Bingsbergen, joka onjulkaissut kirjoituksiaan laajalti myös sähköisessämuodossa. (www.shikanda.net).Kirjoittaja on kaupunkitutkimuksen dosentti ja SuomenAkatemian tutkijatohtori, joka on tutkinut Etelä-Afrikkaa vuodesta 1996. Vuodesta 2008 hän on vetänyttutkimusprojektia, joka käsittelee uskonnollisiamuutoksia Etelä-Afrikan kaupungeissa. Tutkimus keskittyyerityisesti valkoisten sangomien työhön ja asemaanapartheidin jälkeen nopeasti muuttuvassa kaupunkitilassa.Projektin rahoittaa Suomen Akatemia.Joitakin Tepon tuoreimmista julkaisuista löytyysivulta:http://www.helsinki.fi/~teppo/julkaisut.htmannika.teppo@helsinki.fi24

Teksti Jonna RoosEtelä-AfrikanseksuaalisuudetVieraat vaikutteet ja valta rikkoivatafrikkalaisen perheenSiirtomaavalta, apartheid ja kristinuskoovat muokanneet Etelä-Afrikan valtiota.Seksuaalisuus ja sen säätely ovatolleet oleellinen osa niitä kaikkia. Laitja uskonto ovat määränneet, kuka saaavioitua kenen kanssa ja minkä värisetihmiset voivat olla sukupuolisuhteissakeskenään. Liikkumavapautta rajoittavatlait rikkoivat perinteisen afrikkalaisenyhteisön ja perheen. Miehettyöskentelivät kaupunkien kaivoksillaja perheet sinnittelivät naisten voiminmaaseudulla. Tiukasta kontrollistahuolimatta kaiken väriset ihmiset Etelä-Afrikassaaloittivat rakkaussuhteitaja jatkoivat sukua keskenään.Perinteinen afrikkalainen kulttuurikeskittyi hedelmällisyyden ja elämänjatkumisen ympärille. Yhteisöt rakentuivatmiesten johtajuudelle. Miehetkontrolloivat niin maan jakamista,viljelyä kuin vaimojakin. Avioliitontarkoituksena ei ollut kokea romanttistarakkautta, vaan tehdä lapsia jajatkaa sukua. Lapset olivat osoitusmiehen kyvykkyydestä ja vallasta.Hedelmällisyyden ja suvun jatkamisenkorostuessa, myös naisen seksuaalisuudenkontrollointi oli tärkeää.Naisen seksuaalisuus ja arvo ihmisenäsidottiin lapsen synnyttämiseen ja suvunjatkamiseen. Naisesta tuli nainen,vasta kun hän oli synnyttänyt sukuunlapsia ja miehillä oli oikeus palauttaanainen takaisin biologiseen sukuunsa,jos hän ei kyennyt synnyttämään lapsia.Samoin miehestä tuli tosi mies,vasta kun hänestä oli tullut isä ja jälkeläistenlukumäärä lisäsi hänen arvoaan.Avioliitto oli kahden suvun sopimus,ei niinkään kahden ihmisen.Vaimosta tuli avioliiton jälkeen miehensuvun jäsen. Kristinuskon käsitysavioliitosta sen sijaan lähti miehen javaimon välisestä liitosta, joka oli perustanaydinperheelle ja lasten kasvattamiselle.Näin kristinusko muuttiperustavanlaatuisesti afrikkalaistakulttuuria. Perinteisillä afrikkalaisillakäsityksille ja kristinuskolle oli kuitenkinyhteistä seksuaalisuuden valjastamisestaetupäässä jälkeläistentuottamiseen.25

Intohimo, halut ja rakkaus alistettiintoissijaisiksi toiminnoiksi. Myöshomoseksuaalisuus kyseenalaisti kaksiheteroseksuaalisen avioliiton peruskäsitettä:perinteisen afrikkalaisensuvunjatkamisen ja kristinuskonkäsityksen naisen ja miehen välisestäliitosta.Kolonialistinen halu jarotuteoriatAfrikassa vaikutti neljä erilaista valloitustapaa,joista kukin voimisti toisiaan:Tutkimusmatkailijat aukaisivatja näyttivät tietä muille tunkeutujille.Lähetyssaarnaajat seurasivat jarakensivat lähetysasemia, joista tulivalloituksen keskuksia. Afrikkalaisiinsuhtauduttiin primitiivisinä ja sivistymättöminäpakanoina, joita ryhdyttiinsivistämään kristinuskon avulla.Monet lähetyssaarnaajista olivat nuoriamiehiä ja he valitsivat puolisonsamustista afrikkalaisista naisista, joitakäännyttivät kristinuskoon. Hallintoviranomaisetpuolestaan keskittyivätsosiaalisiin ja poliittisiin muutoksiin,joita lähetyssaarnaajat edesauttoivat.Lähetyssaarnaajat opettivat afrikkalaisiaolemaan kuuliaisia kansalaisiaja alamaisia ja siirtomaahallinto puolestaantuki lähetysasemia taloudellisesti.Siirtolaiset ja kauppiaat taasriistivät niin luonnonvaroja kuin ihmisiäkin.Yhteistä valloittajille oli se,että he olivat etupäässä miehiä. Seksuaalisethalut ja tarpeet kohdistuivatsuureksi osaksi mustiin naisiin, eikävalkoisten miesten ja mustien naistensuhdetta nähty aluksi ongelmana.Yhteistä valkoisille tunkeutujille olimyös se, että he halusivat rauhallistaelämää valloitetuilla alueilla ja seksuaalisuudenkontrolloiminen oli yksikeino tähän. Erimielisyyksiä tosinsyntyi siitä, miten seksuaalisuutta tulisisäädellä ja kontrolloida. Kristinuskonkäsitys yksiavioisuudesta ja avioliitonpyhästä sakramentista törmäsivirkamiesten ja kauppiaiden käsityksiinja tarpeisiin.Valloituksia ja kolonialismia perusteltiin1700-luvulta lähtien tieteellisillärotuteorioilla, joiden mukaanrodut ja kulttuurit jaoteltiinbiologian, sivistyneisyyden ja kehittyneisyydenmukaan. Valkoinen miesoli hierarkian yläpäässä, kun mustatnaiset olivat pahnan pohjimmaisina.Tieteellisellä rasismilla pyrittiintodistamaan valkoisen miehen ylemmyysmuita rotuja kohtaan ja oikeuttamaankolonialismi ja imperialismi.Siirtomaavaltaa käytettiin hallinnonja vallan tukemiseen ja ylläpitämiseen,mutta kolonialismi oli myös fantasianja halun apuväline ja jatke.Valkoinen mies ”työntyi” uusillealueille ja raiskasi afrikkalaisia saadakseenlisää jälkeläisiä. Seksuaalisuudenja rasismin välillä on syvä kytkös,seksuaalisuus on tavallaan rasisminsydän. Kolonialismi toimi seksuaalisuudenja halun apuvälineenä uusiaalueita vallattaessa. Valta ja halu kietoutuivatyhteen ja valkoiset miehetosoittivat valtansa anastamalla mustiltamiehiltä myös heidän naisensa.Seksuaalisuus ja rotu kehittyivätyhdessä fantasioiden kautta luodenstereotypioita ”toisesta”. Mustia pidettiinyliseksuaalisina ja vaarallisinaolentoina hedelmällisyytensä ansiosta.Lait rajoittivat seksuaalisuuttaEteläisessä Afrikassa valkoisilla naisillaoli tahtomattaan tärkeä rooli rotujenmäärittelyssä, hierarkioiden luomisessaja seksuaalisuuden kontrolloimisessa.Vuosien 1870–1914 välisenäaikana eteläisessä Afrikassa koettiinmonia moraalisia paniikkeja, joissapyrittiin voittamaan kuviteltu uhkaja pelko. Ensinnäkin afrikkalaistenmiesten uskottiin olevan yliseksuaalisiaja heidän vahvojen seksuaalistenimpulssien uskottiin ohjaavan heidänkäyttäytymistään. Ajateltiin, etteiväthe kyenneet hillitsemään itseään, vaanheidän kuviteltiin raiskaavan valkoisianaisia. Toiseksi oli olemassa ”valkoinenvaara”, jolla viitattiin valkoistennaisten naiviin käyttäytymiseen mustienmiesten edessä. Mustien naistenseksuaalisuutta ei sen sijaan pidettysuurena ongelmana, vaikka valkoisetmiehet käyttivät heitä seksuaalisestihyväkseen monin eri tavoin. Esimerkiksimustien naisten prostituutio eiaiheuttanut ”mustaa vaaraa”. Rodullistenrajojen ylittäminen oli tuomittavaa,vain jos kohteena oli valkoinennainen ja toimijana musta mies.Rotuerottelujärjestelmä muotoiltiin1900-luvun alussa. Maa-alueetjaettiin kaupunkialueisiin ja muihinalueisiin. Liikkuminen näiden alueidenvälillä oli erittäin tiukkaan rajoitettua.Mustien ja värillisten pititodistaa henkilöllisyytensä passienavulla. Mustat miehet työskentelivätkaivoksilla erillään muusta perheestä.Heidän palkkansa olivat pienet. Mustienmaanomistusoikeus kiellettiinja heille annettiin pieniä maa-alueitavain viljeltäväksi. Perheiden oli tarkoituspystyä hankkimaan elantonsamaatilkuilta miesten työskennellessäkaivoksilla. Siirtomaa- ja apartheidajanlait ja säännökset rikkoivat tätenperinteisen afrikkalaisen yhteisön japerheen rakennetta.Apartheid eli rotusyrjintä perustuieri lakeihin, joilla määriteltiin rotujenväliset suhteet. Sukupuolisuhteiden jamuun vuorovaikutuksen rajoittamineneri rotujen välillä oli yksi apartheidinperusajatuksista. Väestö- ja rekisteröintilailla(v. 1950) ihmiset jaettiinneljään eri rotuun: valkoiset, mustat,värilliset ja aasialaiset. Näin mustille javärillisille, osoitettiin paikka alempinarotuina. Heillä oli eri koulut, sairaalat,uimarannat ja asuinalueet kuin ylempiarvoisillavalkoisilla. Vuoden 1950ryhmäaluelaki tiukensi entisestäänmaa-alueiden erottelua ja mustienvapaata kulkua alueiden välillä. Sekaavioliittojenkieltolaki (Prohibition ofMixed Marriages Act) astui voimaanvuonna 1949 ja se kielsi eri rotujen välisetliitot. Vuoden 1950 moraalittomuuslakipuolestaan (Immorality Act)kielsi kaikki sukupuolisuhteet mustienja valkoisten välillä.Sukupuolisuhteet eri rotujen välilläkoettiin uhaksi valkoiselle vallalle.26

Valkoinen mies tai nainen ei saanutolla seksuaalisuhteessa eri väriseenhenkilöön. Jos näin kävi, hänet karkotettiinvalkoisesta yhteisöstä. Valkoinennainen oli valkoisen rotunsajatkaja; mikäli hän synnytti eri värisenlapsen, hän oli saastuttanut rotunsa.Jos hän halusi naimisiin mustan miehenkanssa hänen oli vaihdettava rotuluokitustaan.Osa seka-avioliitoissaelävistä muutti Etelä-Afrikan rajojenulkopuolelle. Valkoisen naisen seksuaalisuhdeeri rotuiseen mieheen olituomittavampaa kuin valkoisen miehensuhde eri rotuiseen naiseen.Seksuaalisuuden vapautuminenEtelä-Afrikassa käytiin kiivasta väittelyäja kiistoja seksuaalisuuden vapautumisenpuolesta 1990-luvun alussauuden perustuslain myötä. Maata rakennettiinuudelle demokraattisellepohjalle ja niin ihmisoikeudet kuinseksuaaliset oikeudetkin haluttiin taatakaikille, myös samaa sukupuoltaoleville. Vapaus, tasa-arvo ja sosiaalinenoikeus olivat uuden perustuslaintukipylväitä. Etelä-Afrikan parlamenttisalli avioliiton myös samaasukupuolta oleville ensimmäisenäAfrikan valtiona vuonna 2006. Tästähuolimatta homofobia elää ja voi hyvinmyös Etelä-Afrikassa.Eteläisessä Afrikassa korostuu populistinennäkemys, jonka mukaanhomoseksuaalisuus ei kuulu afrikkalaisuuteenvaan on alkuperältään länsimaalaistaja siksi tuomittavaa. Homovastaisuuttaon perusteltu myösraamatun vastaisena. Kristinuskonkäsitys avioliitosta naisen ja miehenvälisenä liittona vaikutti omalta osaltaansiihen, että moniavioisuuteenalettiin suhtautua kielteisesti, avioliitonulkopuoliset suhteet kiellettiinja homoseksuaalisuutta alettiin pitääluonnottomana.Saman sukupuolen läheisiä ja intiimejäkeskinäisiä suhteita on kuitenkinollut Afrikassa iät ja ajat, kutenmuuallakin maailmassa. Niitä ei kuitenkaanole välttämättä kutsuttu janimetty homoseksuaalisiksi suhteiksi.Esimerkiksi naisten läheiset suhteettiivistyivät, kun miehet lähtivät kaupunkeihinja kaivoksille töihin.Seksuaalisesti kohdennetut viharikoksetovat äärimmäinen osoitushomofobiasta. Etelä-Afrikassa viharikoksillaon pitkä historia apartheidinlakien ja kolonialismin takia. Raiskauksetja seksuaalinen väkivalta jatkavattätä perinnettä. Ja myös homoseksuaalisestisuuntautuneet henkilötsaavat kokea viharikosten voiman.Eteläafrikkalaisten mustien naistenja miesten nautinnosta, halusta jamielihyvästä ei paljon puhuta tai kirjoiteta.Sukupuoliteitse tarttuva hivirustekee seksuaalisesta mielihyvästäja nautinnosta puhumisesta entistähankalampaa. <strong>Hiv</strong>-tartuntaan ja seksuaalisuuteenliittyy paljon häpeäksikoettuja asioita ja tunteita. Moneteteläafrikkalaiset kansalaisjärjestöt jamedia ovat järjestäneet kampanjoitaja televisio- ja radio-ohjelmia, joidenavulla seksuaalisuudesta, hivistä jaaidsista uskalletaan puhua ja keskustella.Eteläafrikkalaiset naiset ja miehetovat kolonialismista, apartheidista,sosiaalisesta stigmasta ja häpeästä huolimattaaina ihastuneet, rakastuneet,menneet naimisiin ja saaneet lapsia.He ovat jatkaneet taistelua paremmanelämän puolesta.Kirjoittaja on VTM, kouluttaja ja projektipäällikkö.jonna.roos@yahoo.comLähteetAarmo, Margrete (2000) How homosexualitybecame “Un-African”.The case of Zimbabwe. TeoksessaBlackwood, Evelyn and WieringaSaskia. E. (eds.) Female Desires.Same-Sex Relations and TransgenderPractices Across Cultures. NewYork: Colombia University Press.Arnfred, Signe (2004) Re-thinkingSexualities in Africa. Sweden:Almqvist & Wicksell Tryckeri.Gunkel, Henriette (2009) What´sIdentity Got To Do With It?Rethinking intimacy and homosocialityin contemporary SouthAfrica. NORA – Nordic Journal ofFeminist and Gender Research,vol 17, no 3, 206–221, September2009.McClintock, Anne (1995) ImperialLeather. Race, Gender and Sexualityin Colonial Context. New York,London: Routledge.McCulloch, Jock (2000) Black Peril,White Virtue. Sexual Crime inSouthern Rhodesia, 1902-1935.Bloomington and Indianapolis:Indiana University Press.Mugambi, J.N.K (2002) Christianityand African Culture. Nairobi:Longman Kenia Lmt.Nel, J.A and Judge, M. (2008) ExploringHomophobic Victimisationin Gauteng, South Africa: Issues,Impacts and Responses. ActaCriminologica 21(3) 2008.Ratele, Kopano (2009) Sexualityas Constitutive of Whiteness inSouth Africa. NORA – NordicJournal of Feminist and GenderResearch, vol 17, no 3, 158–174,September 2009.Shome, Raka (1999) Whiteness asPolitics of Location: PostcolonialReflections. Teoksessa Nakayama& Martin (eds.) Whiteness. TheCommunication of Social Identity.Thousand Oaks, London, NewDelhi: Sage.Young, Robert (1995) Colonial Desire.Hybridity in Theory, Culture andRace. London and New York:Routledge.27

Aids-uskomukset ovat yleisiäja hivin kansanperinne rikastaEtelä-Afrikassa ja etenkinsen townshipeissä. KuvaKapkaupungin Khayelitshasta.Teksti ja kuvat Jonas SiveläTauti, tartunta, uskomus- aidsin kansanperinneIhminen on aina jäsentänyt outoa ja pelottavaatarinoiden ja huhujen avulla.Etelä-Afrikassa tiedon puute ja merkillisetpoliittiset lausunnot hiv-aidsistaovat luoneet otollisen kasvualustan erilaisilleuskomuksille. Maassa on myösrikas suullinen kansanperinne. Monetaids-uskomukset ovatkin syntyneet,kun vanhat ja uudet kertomukset ovatsekoittuneet toisiinsa.Matkustan joka aamu minibussilla töihin kaupunkiin.Vaikka ulkona ei siihen aikaan ole vielä yhtäänlämmin, on auto aina niin täyteen ahdettumeitä töihin matkaavia khayelitshalaisia, että tulenhikiseksi jo pelkästä ajatuksesta ahtautua samaantunkkaiseen pakettiautoon taas yli tunniksi.Viime viikolla istuin naapurini vieressä. Hänkertoi minulle sukulaistytöstään, joka oli saanutoutoja, kutiavia laikkuja joka puolelle kehoaan.Samalla tytön kunto romahti täydellisesti. Hänvain makasi kuumeisena sängyssään ja tuijotti lasittuneellakatseella tyhjyyteen. Tämä jatkui useitaviikkoja.Kateellinen naapuri on todennäköisesti antanutnoitua hänet. Lopulta kävi nimittäin ilmi, ettänaapurini sukulaistytöllä oli käärme vatsassaan.Se söi kaiken ruoan ja teki hänet sairaaksi. Onneksikäärme saatiin lopulta ulos. Mutta hän ei vielä-28

kään ole parantunut. Hän vain makaa kotona sängyssään.En usko, että hän jaksaa enää pitkään.<strong>Hiv</strong>-aidsiin on sen alkuajoista alkaen liitetty mitäerilaisimpia uskomuksia ja tarinoita. Tautiin liittyviäuskomuksia esiintyy paljon erityisesti Saharaneteläpuolisessa Afrikassa, jossa myös sairastuneitaon suhteessa eniten maailmassa. Aids-uskomuksetovat hyvin vahvasti läsnä Etelä-Afrikassa ja etenkinsen townshipeissä.Eteläafrikkalaiset aids-uskomukset ovat saaneetpaljon julkisuutta niin maan rajojen sisällä kuinniiden ulkopuolellakin. Myös eteläafrikkalaistenpoliitikkojen puheet hiv-aidsista, sen alkuperästä,hoidoista ja jopa parannuskeinoistaovat saaneet monetäimistymään.Poliitikkojen puheetpolttoaineenaEntisen presidentin ThaboMbekin kaudella poliitikkojensuhtautuminen hivaidsiinherätti paljon huomiota.Mbeki kyseenalaistiaidsin ja hivin välisen yhteydenja antoi esimerkiksiymmärtää, että taudintaustalla on todellisuudessalänsimainen salaliitto. Lääkehoitoonsuhtauduttiinvarauksellisesti ja taudistatiedottaminen oli nuivaaja epäjohdonmukaista. EsimerkiksiMbekin terveysministeri Manto Tshabalala-Msimangnousi otsikoihin mainostaessaanvalkosipulia ja punajuurta hyvinä vaihtoehtoinalääkehoidolle. Silloinen varapresidentti ja nykyinenpresidentti Jacob Zuma puhui suihkun puolestahiv-tartunnan ehkäisijänä.Kerrotaan, että hiv-aids on ihmisen kehittämä tauti.Se kehitettiin laboratoriossa. Tarkoituksena oliluoda tapa tuhota maapallon musta väestö. Taustallatoimivat monikansalliset lääkeyhtiöt ja CIA.Näinhän sanoi jopa entinen presidenttimmeThabo Mbeki. Eikö sanonutkin? Miksi se ei siis olisitotta?Oudoilta haiskahtavat poliittiset lausunnot hivaidsistaovat luoneet otollisen kasvualustan mitäerilaisimmille uskomuksille. Mutta Etelä-AfrikassaJohannesburgin lähellä onkuulemma käärme, jonkaavulla voi parantua aidsista.Se asuu ison mutakuopanlähellä. Löydät sen kyllä, kunkysyt paikallisilta neuvoa.Sinun täytyy antaa käärmeensyödä sinut, ja kun se lopultasylkee sinut takaisin ulos, oletterve. Sen avulla voi parantuamuistakin taudeista. Tai näinainakin minulle kerrottiintaksiasemalla. Se tosinmaksaa tuhat randia. Muttakuulin, että yksi serkkunitutuista olisi parantunut.on myös aina ollut rikas suullinen kansanperinne. Jamonet nykyisistä aids-uskomuksista ovatkin voineetsyntyä vanhojen ja uusien ajatusten ja kertomustensekoittuessa toisiinsa.Johannesburgin lähellä on kuulemma käärme, jonkaavulla voi parantua aidsista. Se asuu ison mutakuopanlähellä. Löydät sen kyllä, kun kysyt paikallisiltaneuvoa. Sinun täytyy antaa käärmeen syödäsinut, ja kun se lopulta sylkee sinut takaisin ulos,olet terve. Sen avulla voi parantua muistakin taudeista.Tai näin ainakin minulle kerrottiin taksiasemalla.Se tosin maksaa tuhat randia. Mutta kuulin,että yksi serkkuni tutuista olisi parantunut.Modernejavaellustarinoita,urbaaneja legendojaAidsiin liittyvät uskomuksetovat eräänlaisia huhuja,jotka muistuttavat eri puolillamaailmaa esiintyviä urbaanejalegendoja. Urbaanitlegendat ovat yhdenlaisiamoderneja vaellustarinoita,nykymaailmaan sopeutuneitakertomuksia. Niidenkautta on mahdollista viestiäasioista, jotka askarruttavatja joiden alkuperästä ei olevarmaa tietoa. Ne ovat tavallisestireaktioita vaikeaanja ahdistavaan tilanteeseen.Usein urbaanit legendat käsittelevätkinterveysaiheisia huolia.Urbaaneja aids-legendoja esiintyy joka puolellamaailmaa. <strong>Hiv</strong>-aids-epidemian alkuaikoina1980-luvulla taudista alkoi levitä erilaisia huhuja samaantahtiin, kun se levisi ympäri maailmaa. Monetnäistä huhuista ovat edelleen elinvoimaisia.Urbaanit legendat liikkuvat rajojen yli ja leviävätnopeasti esimerkiksi internetin ja elokuvien välityksellä.Ne kierrättävät perinteisiä aiheita modernissaviitekehyksessä. Eteläafrikkalaisesta aids-legendastavoi esiintyä lähes identtinen kopio toisella puolellamaailmaa. Siellä se on vain sopeutunut paikalliseenympäristöön ja kulttuuriin.Vahingollisia uskomuksia, salaliittoteorioitaUrbaanit legendat ovat todentuntuisia. Ainakin niitäkerrotaan niin kuin ne olisivat totta. Ne noudattavat29

usein samaa muotoa: ”kuulin tämän ystävältäni” tai”se tapahtui sukulaiselleni”. Alkuperää ja todenmukaisuuttaon kuitenkin lähes mahdotonta vahvistaa.Monet Etelä-Afrikan urbaaneista aids-legendoistakäsittelevät sitä, miten tauti tarttuu, mistäse tulee ja miten sitä voihoitaa tai miten siitä voisijopa parantua. Tunnetuinja samalla varmasti vahingollisinuskomuksista onse, että seksi neitsyen kanssaparantaa hivistä ja aidsista.Tämän seurauksenalukuisten lasten uskotaanjoutuneen raiskausten uhreiksi.Samantapaisia uskomuksiaon tavattu myösmuualla maailmassa. Neitsyenkanssa makaamisenuskottiin esimerkiksiLaboratorioissa hääriivalkoisiin takkeihinsonnustautuneita tiedemiehiäkoeputket kädessä. Mitäköhänhe oikeasti tekevät? Ehkähe ovat kehittäneet hivaidsin.Ehkä heidät palkkasijoku pahansuopainenlääketehtailija, joka halusiluoda uuden taudin jalääkemarkkinat sen hoitoavarten. Samalla tavalla kuinelokuvissa.1500-luvun Euroopassaparantavan syfiliksestä jamuista sukupuolitaudeista.Joskus tämä uskomus onkääntynyt ympäri, ja parantavana voimana onkinollutkin vanha nainen. Seuraukset ovat olleet yhtähirvittävät.Taudin alkuperään liitetään usein monikansallisialääkeyhtiöitä, länsimaisia salaliittoja maailmanmustan väestön tuhoamiseksi tai pieleen menneitätieteellisiä eksperimenttejä.Laboratorioissa häärii valkoisiin takkeihin sonnustautuneitatiedemiehiäkoeputket kädessä. Mitäköhänhe oikeasti tekevät?Ehkä he ovat kehittäneethiv-aidsin. Ehkä heidätpalkkasi joku pahansuopainenlääketehtailija,joka halusi luoda uudentaudin ja lääkemarkkinatsen hoitoa varten. Samallatavalla kuin elokuvissa.Tarinat jäsentävätoutoa ja pelottavaaTällaiset ja vastaavat uskomuksetovat hyvin tavallisia,kun puhe kääntyy hivaidsiinja sen alkuperään.Eiväthän tiedemiehetkään ole saaneet minkäänlaistavarmuutta taudin alkuperästä. Ei siis ehkäolekaan niin outoa, että siitä on liikkeellä erilaisiaversioita.”Matkustan joka aamu minibussilla töihin kaupunkiin. – – Viime viikolla istuin naapurini vieressä. Hän kertoisukulaistytöstään, joka oli saanut outoja, kutiavia laikkuja joka puolelle kehoaan. – – Kateellinen naapuri ontodennäköisesti antanut noitua hänet. Lopulta kävi nimittäin ilmi, että – – tytöllä oli käärme vatsassaan.”30

Joskus aids-legendat voivat auttaa myös markkinoinnissa.Kondomeissa piilee vaara. Niissä käytettävä liukasteon itse asiassa hi-virusta. Miksi muutenhiv-aids olisi yleistynyt niin voimakkaasti juurisamalla, kun kondomeja alettiin jakaa ihmisilleterveyskeskuksissa?Kaupasta ostettavat, hyvältä tuoksuvat kondomitovat kuitenkin ihan turvallisia. Niistä ei ainakaansaa hiviä. Mutta varsinkin terveyskeskuksissajaettavat, ilmaiset kumit ovat saastuneita.Ne haisevakin niin pahalta. Niissähän on apinaöljyä.Etelä-Afrikan aids-legendat olisi varmasti helppoymmärtää primitiivisenä tapana jäsentää maailmaa.Näin ei missään tapauksessa kuitenkaan ole. Jos tietoajostakin tärkeästä, tässä tapauksesta terveydellevaarallisesta, monen ihmisen elämään vaikuttavastaasiasta ei saa, tai jos saatava tieto on heikkoa ja kaikinmahdollisin tavoin epäjohdonmukaista, ei ehkäole niin outoa, että asiasta alkaa levitä erilaisia huhujaja kertomuksia. Näin ihminen on aina jäsentänytoutoa ja pelottavaa. Erilaisten kertomusten jalegendojen avulla on mahdollista ilmaista jaettujakulttuurisia merkityksiä ja arvoja. Niiden avullavoimme viestiä toistemme kanssa siitä, mihin uskomme,mitä pelkäämme, mistä pidämme ja mitämieltä olemme jostakin.Ehkä kaikki tapahtuikin vahingossa, kun saastunuttaapinan verta sekoittui rokotteeseen, joka annettiinihmiselle. Tai ehkä joku metsästäjä vahingossasöi hi-virusta kantavan apinan lihaa.Kuka tietää, mikä tänään on totta ja mikä ei.Kirjoittaja tekee väitöskirjaa hiviin Etelä-Afrikassa liittyvistäuskomuksista.Jonas.sivela@gmail.com31

Teksti ja kuva Mark Waller Käännös Petra JääskeläinenHäpeän aika on ohi– ainakin toistaiseksi<strong>Hiv</strong>in ja aidsin tappava stigma on väistynytEtelä-Afrikassa antiretroviraalilääkityksenyleistymisen myötä. Enääkyse ei ole synnistä vaan sairaudesta.Vuonna 2003 oleskelin Soshanguven townshipissaPretorian pohjoispuolella. Olin siellä osittain sentakia, että kirjoitin hiv-aids pandemian vaikutuksistaja toimenpiteistä pandemian pysäyttämiseksi. Seoli pimeää aikaa Etelä-Afrikan suhtautumisessa tautiin;antiretroviraalilääkitystä ei vielä ollut saatavillajulkisen terveydenhoitojärjestelmän kautta. Sen sijaantartunnan saaneita kehotettiin noudattamaanterveellistä ruokavaliota ja ottamaan vitamiinilisiäpysyäkseen terveinä, ja ihmisiä ylipäätään käyttämäänkondomia ja harrastamaan turvaseksiä. PresidenttiThabo Mbekin hallitus ei halunnut ARVlääkityksenolevan yleisesti saatavilla, ei myöskäänsen lääkityksen, joka estää hi-viruksen tarttumisenäidistä lapseen raskauden aikana. Syyt tähän olivatmutkikkaita, enkä aio niitä tässä käsitellä, muttaolemukseltaan Mbekin aids-politiikka tarkoitti pitkältitaudin kieltämistä. Seuraukset olivat tuhoisiamaassa, jonka hiv-tartuntaluvut ovat maailman korkeimpienjoukossa.Minun oli vaikea saada hiv-positiivisia puhumaanomasta tilanteestaan. Halusin haastatella tavallisiaihmisiä, en aids-aktivisteja, jotka tietävätpaljon hiv-aids-tilanteesta yleisesti. Ajattelin, ettätavallisten ihmisten kautta saisin paremman kuvanhiv-aidsin herättämistä ajatuksista.Tajusin kuitenkin, että suurin osa tapaamistaniihmisistä ei halunnut puhua aidsista, varsinkaan josjoku heidän perheenjäsenensä oli sairas – ja näin olilaita useimpien kohtaamieni ihmisten. Minulla olimuutamia aikaisemmilla Soshanguven käynneillänitapaamiani ystäviä, jotka olivat mielestäni selvästihiv-positiivisia ja sairaita. He eivät halunneet puhuaterveydentilastaan, enkä heitä siihen painostanut.He vain hymyilivät ja yrittivät näyttää toiveikkailta,joskin heidän ponnistelunsa tuntuivat minustaepärealistisilta. Monet heistä olivat alkaneet käydäyhdessä lukuisista uusista karismaattisista kirkkokunnista,joissa voi uudestisyntyä kristittynä.Menin heidän mukanaan kirkkoon muutamankerran ja aina pappi saarnasi vuolaasti hirvittävästähiv-aids-vitsauksesta ja siitä syvästä tuskasta ja kärsimyksestä,joka koetteli yhteisöä. Tämä oli kaikistavoimallisin tunteenosoitus, jonka kuulin taudista.Seurakunta taputti käsiään, lauloi ja rukoili. Kirkkonäytti olevan ainoa paikka, jossa tartunnan saaneetvoivat purkaa tunteitaan.Samaan aikaan oli mahdotonta olla huomaamattalukuisia julkisia aids-tietoisuuskamppanjoita.Henkilökohtaisella tasolla ihmiset näyttivät piiloutuvanhiljaisuuden taakse, mutta julkisesti käytiintiedotuskamppanjoita, joissa taisteltiin sairauttavastaan ja puhuttiin terveenä pysymisestä. Hallituksenpolitiikka oli lääketieteellisellä tasolla surkea,mutta ei-lääketieteelliset informaatio- ja turvaseksikamppanjatolivat hyvin suoria ja dynaamisia.Kampanjoilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistäsen kanssa, mitä ihmiset ajattelivat tai miltä heistätuntui, tai miten he kokivat hiv-positiivisuuden taisen miltä tuntui hoitaa sairasta ihmistä.***Lopulta löysin ystävän ystävän, joka kävi kirkossajossa olin itsekin vieraillut. Hänen nimensä oliMumsey ja kun tapasin hänet, hän oli hauras jasairauden runtelema. Mumsey oli vain 34-vuotiasja asui yhdessä kahden tyttärensä, siskonsa, veljensäja vanhempiensa kanssa. He kaikki huolehtivatMumseysta eri tavoin. Kävin tapaamassa Mumseytäuseita kertoja. Vaikka hänen perheensä ei millään32

<strong>Hiv</strong>istä on hoidon myötä tullut sairaus muiden joukossa, omituinen ja oikukas toki, muttaentistä ymmärrettävämpi ja läpinäkyvämpi. Seinämaalauksia Alician kaupungista.tavoin yrittänyt piilotella Mumseyn sairautta, hevaikenivat kun Mumsey mainitsi hivin. Mumseyitse ei kokenut tartunnastaan puhumista hankalana.Hänen vihansa tilannettaan kohtaan ja se, ettähän oli joutunut tartuttajansa hylkäämäksi sisuunnuttivatMumseyn puhumaan minulle.Mumseyn mielestä ihmiset välttelivät totuuttaaidsista. Hän sanoi, että suurimmassa osassa Soshanguvenkodeissa asui joku sairas tai kuolemaisillaanoleva. Hyvin sairaat pysyttelivät vain sisätiloissa.Sukulaiset ja tuttavat pysyivät hiljaa. Mumseykertoi, että monet hänen tuntemistaan uskoivatsaaneensa viruksen noitakeinoin ja kaikenlaisia yököttäviävaleparantajien parannuskeinoja myytiintai jaettiin Soshanguvessa. Mumsey näytti minullelääkkeet, jotka hän oli saanut paikalliselta terveysklinikalta:b-vitamiinitabletteja ja ripuliin auttaviapillereitä. Hän kertoi, että klinikalta annettiin sairastuneillemyös vitamiineilla vahvistettua maissipuuroa.Siinä kaikki. Koska terveysklinikalta eimuuta saanut, ihmiset turvautuivat kaikennäköisiinkasveista ja eläimistä tehtyihin perinteisiin mutilääkkeisiin,joilla ei ollut vaikutusta ja joista jotkutaiheuttivat oksentelua ja olon huononemista.Joidenkin kuukausien kuluttua Mumsey kuoli;ei kotona vaan aids-potilaille tarkoitetussa saattokodissakaukana Soshanguven laitamilla. Kuulinmyöhemmin, että hänen veljensäkin oli kuollut aidsiinpian Mumseyn jälkeen. Loppuun saakka veli olipysytellyt lukon takana omassa huoneessaan.Mumseya haastateltuani vierailin erinäisillä soshanguvelaisillaklinikoilla, jonne ihmiset menevätteettämään hiv-testin ja saamaan neuvontaa. Mielestänine olivat surkeita paikkoja b-vitamiini- jamaissipuurovarastoineen. Odotushuoneet olivattäynnä hiljaisina istuvia ihmisiä, joista valtaosa olihyvin laihoja ja heikkoja.***Soshanguvelaisten asenteissa hiv-aidsia kohtaan tapahtuiiso muutos Mumseyn ja minun tapaamisestaaikaan, jona muutin vakituisesti Etelä-AfrikkaanSoshanguven lähialueelle vuonna 2007. Tässä välissähallitus oli pakotettu jakamaan antiretroviraalejailmaiseksi julkisen terveydenhuollon kautta. Lääkkeidenkäyttöönotto on ollut melko hidasta ja edelleenparin miljoonan lääkkeitä tarvitsevan joukossaon satojatuhansia, jotka eivät lääkkeitä saa. Kaikkihiv-positiiviset eivät tarvitse antiretroviraalilääkitystä(Etelä-Afrikassa on noin 5,7 miljoonaa hivpositiivista1 ), mutta todennäköisesti ennemmin tai33

myöhemmin jokaisen hiv-positiivisen on aloitettavalääkitys.Eteläafrikkalainen kumppanini on hiv-positiivinenja hän aloitti ARV-lääkityksen pian saatuaantietää tartunnastaan. Hän osallistuu aktiivisestikaikkiin oman hiv-klinikkansa järjestämiin neuvontatilaisuuksiinja kokouksiin. Joskus hän pyytääminut mukaansa koska, kuten hän itse sanoo, minunon hyvä olla ajan tasalla siitä mitä tapahtuu.Hänen klinikkansa sijaitsee suuren Dr George Mukhari-sairaalan alueella Ga Rankuwassa, Soshanguvenviereisessä townshipissa.Klinikka on tarkoitettu niille, jotka ovat saaneethiv-diagnoosin Dr George Mukhari sairaalassa, jotensen potilaina eivät ole kaikki ympäröivän alueenhiv-positiiviset. Kun menin kumppanini kanssa klinikalle,se vaikutti minusta samanlaiselta kuin mikähyvänsä terveysklinikka. Kukaan ei näyttänyt kuihtuneeltatai sairauden runtelemalta. Paikka oli tupatentäynnä, ja odotusalue ulottuu ulos asti. Kaikkiolivat siellä noutaakseen ARV-lääkkeensä useiksikuukausiksi kerrallaan. Klinikka on avoinna jokapäivä ja on aina yli äyräittensä täynnä, mutta kaikkiotetaan vastaan ennen sulkemista, eikä klinikalleyleensä tarvitse palata ennen kuin on aika hakeaseuraavat ARV-lääkkeet.Istuin alas kumppanini viereen ja juttelin muittenpotilaitten kanssa. Puhuimme lääkityksen sivuoireista,ruoan laittamisesta ja hyvän ruokavalionmerkityksestä, lasten hoidosta hiv-positiivisena jamiten ei-tartunnansaaneet suhtautuvat hiv-positiivisiinkumppaneihinsa. Odotusalueen täytti toimintaja keskustelu.***<strong>Hiv</strong>iin liittyvän häpeän kynnys on selvästi noussutARV-lääkkeiden yleisen jakamisen myötä. Kertovaaon, että jopa käsite aids, joka tuntuu hämärämmältäja vihjailevammalta kuin hiv, on nyt vähemmänkäytetty kuin hiv, joka sentään on todellinen pöpö.Mbekin hallituksen harjoittama typerä ja tietämätönpolitiikka oli riistänyt Mumseyltä ja muiltaihmisiltä elämän ja alistanut heidät pelkäämään jakärsimään häpeästä.ARV-hoitomuodon käyttöönotto on tehonnuthivin aiheuttamaan lamaannukseen ja kouriintuntuvastimuuttanut tapaa, jolla sairaus kohdataan. SusanSontagin luonnehdinnalla – ensiksi syöpään jatuberkuloosiin sekä myöhemmässä esseessä aidsiinliittyvistä kielikuvista – on suora empiirinen yhteysEtelä-Afrikkaan, nyt kun suurin osa antiretroviraalejatarvitsevista niitä myös saa. 2 Sairaudenmyyttisyys hälvenee sitä myötä, kun siltä riisutaansalaperäisyyden viittaa. Hoito ei vaikuta vain kehonfysiologiaan vaan myös ympäröivästä yhteiskunnastaja yhteisöstä omaksuttuihin ajatusrakennelmiin.Kaupankäynti mutilla on vähentynyt ja mutikauppiaatovat entistä harvemmassa Soshanguvenja Pretorian alueella. Myös kaiken maailman vastustuskykyävahvistavien juomien ja muiden tuotteidentelevisiomainokset ovat vähentyneet. Synkkinäaikoina, joina Mbeki vastusti ARV-lääkitystä,hämärien kehon vastuskykyä parantavien lääkkeidenkauppa kävi vilkkaana. Näitä lääkkeitä on edelleensaatavilla, mutta puoskarilääkityksen maine ontahriintunut hiviin tehoavan lääkehoidon myötä.Stigma ja käärmeöljyrohdot liittyvät toisiinsa.Sairauteen liittyvän häpeän väistyminen ei tietenkäänjohdu vain stigmatisoivaan sairauteen tarkoitetunhoidon tehosta. Asialla on myös subjektiivisempipuoli – asenteet ovat muuttuneet entistäsuvaitsevaisemmiksi ja perehtyneemmiksi. Monissamaissa käytävät tietoisuuskamppanjat taistelevatstigmatisointia vastaan.<strong>Hiv</strong>iin liittyvä häpeän leima levisi paljon nopeamminkuin itse sairaus Pohjois-Amerikassa jaEuroopassa 1980-luvulla. Näillä alueilla aidsia pidettiinjonkinlaisena oikeudenmukaisena rangaistuksenaarveluttavasta ja poikkeavasta seksuaalisuudesta.Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemminhiv-kampanjointi kantaa tätä perintöä Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, jossa ollaan siitä ja monistamuista stigman osa-alueista täysin tietoisia.Anti-stigmakamppanjat ovat olleet myös Afrikassaja muissa köyhissä maissa arvostelun kohteena.Etelä-Afrikassa häpeää vastaan kamppailu on ollutosana virallisissa ja kolmannen sektorin ohjelmissa,mutta se ei ole vielä juurtunut yhteisöihin, joissa tietoisuusARV-lääkityksen mahdollisuuksista ja realiteeteistaon heikkoa.***Ennen antiretroviraaleja hiv-aids yhdistettiin tiiviistikostofantasioihin, huonoon onneen, syntiinja rangaistukseen. Häpeän tunne, ajatus että sairausoli sairastuneen itsensä syy, ajoi tartunnansaaneetlukkojen taakse pois näkyvistä, joko omastatai sukulaisten toimesta. Kirkko, jossa vierailin teki34

vähän tai ei mitään karkottaakseen tätä käsitystä.Siellä tarjottiin ainoastaan anteeksiantoa, joka vainvahvisti koko maan yllä ukkospilven tavoin lepäävääsyyllisyyden taakkaa. ARV-hoito on paljastanutnämä kuvitelmat. <strong>Hiv</strong>istä on hoidon myötä tullutvain yksi sairaus muiden joukossa, omituinen ja oikukastoki, mutta entistä ymmärrettävämpi ja läpinäkyvämpi.Ja läpinäkyvyys on välttämätön edellytyskokonaisvaltaiselle keskustelulle sairaudesta.Edistystä on siis tapahtunut, mutta, edistys onvasta alustavaa ja haurasta. Pretorian ja Tshwanenmetropolin alueen townshipien klinikoilla on tällähetkellä hyvät lääkevarastot ja niillä käyvät ovatyleensä keskivertoväestöä tietoisempia hivista. Stigmaon pienempi siellä missä ARV-lääkitystä käytetäänja tartunnansaaneet ovat aktiivisia oman hoitonsasuhteen. Tämä vaikuttaa tartunnansaaneidenperheisiin ja ystäviin ja he voivat keskustella muitavapaammin ja vilpittömämmin hivistään. Tämä onkuitenkin vasta alkua.Yksi osoitus nykytilanteesta on Dr GeorgeMukhari sairaalan kapasiteettinsa äärirajoilla toimivanterveysklinikan sijainti jonkun matkanpäässä muista sairaalarakennuksista. Yksityisyydenvarjelemisen vuoksi – minulle kerrottiin. Toinenesimerkki on Pretoria Northin terveysklinikka,joka on kaupungin laitamilla. Siellä sijaitsee VoluntaryTesting and Counseling 3 -klinikka, joka on pienessähuoneessa päärakennuksesta erillään olevassaulkorakennuksessa, kun taas tuberkuloosipotilaitahoidetaan päärakennuksessa selvästi heille merkityssähuoneessa. Tuberkuloosiin liittynyt stigmakatosi kauan sitten, kun sen hoidosta ja ennaltaehkäisystätuli arkipäivää. <strong>Hiv</strong> odottaa edelleen paikkaansasairauksien joukossa.Yksi syy tähän on se, että vaikka hiv on hoidettavissasitä ei voida parantaa, kun taas tuberkuloosion parannettavissa, vaikkakin tartunnan voi saadauudestaan ja tuberkuloosista on olemassa myöstappava lääkeresistentti muoto. <strong>Hiv</strong> voidaan pitääkurissa, mutta kukaan ei varmasti tiedä kuinka kauan.Tämä ja hiv-hoitojen suhteellinen uutuus Etelä-Afrikassa saavat aikaan sen, että stigma on sitkeässä.Esimerkiksi pohjoisessa maaseutumaakunnassaLimpopossa suhteellisen harva hoitoa tarvitsevasaa sitä. Sairauteen liittyviä myyttejä on paljon. Sairaatkohtaavat jokapäiväistä syrjintää yhteisössään,ja ei-tartunnansaaneet (tai ne, jotka eivät tiedä tartunnastaan)puhuvat palturia hivista.Yksi tapa häpeän poistamiseksi on uusien hoitomuotojenkehittäminen ja niiden käyttöönotto.Etelä-Afrikka on kehittyvä maa ja sillä on tällä hetkelläkunnianhimoisia suunnitelmia terveydenhoitojärjestelmänsäparantamiseen. Etenkin maaseututarvitsee tätä kehitystä.Terveydenhoitojärjestelmää on parannettavakaikkialla missä on tarve, myös Soshanguvessa. Jajärjestelmän kehittämisen tulee kulkea käsi kädessäajanmukaisten ja pitkäjänteisten hiv-hoitojen käyttöönoton kanssa. Jos näin ei tapahdu, eikä vanhojaARV-lääkkeitä korvata uusilla, tilanne saattaa luisuataaksepäin. Tällöin koston, huonon onnen, synninja rangaistuksen stigma odottaa jälleen.Mark Waller on Etelä-Afrikassa ja Suomessa asuva vapaatoimittaja.markwaller2010@gmail.comViitteet1. Population Reference Bureau and UNAIDS, lukuvuonna 20072. Kts. Susan Sontag, Illness as Metaphor and AIDSand its Metaphors, Penguin Books, 2002.3. Voluntary Testing and Counseling on valtakunnallinenohjelma, joka rohkaisee ihmisiätestaamaan hiv-statuksensa. Testausyksiköitäon useimmilla julkisilla terveysklinikoilla jasairaaloissa.35

Väritin kehoni kolmella eri värilläeri alueilta. Minut yritettiin kerranraiskata. Minulla on yhä kivi keskelläpäätäni ja toinen otsassa. Väritinkehoni yläosan vaaleaksi: se ilmaisee,että olin siihen aikaan hyvin nuori –minulla ei vielä ollut poikaystävää.Vartaloni alaosassa näkyykoiranpuremat säärissäni. Tämä aluekuvaa sitä kun olin hiv-positiivinen jasiinä näkyy kahden ithumban arvet– ne olivat vähän niin kuin isojanäppyjä joiden sisällä oli keltaistamönjää.Kun sain viimeisen lapseni 1987päätin hankkia sterilisaation. Sesattui mutta ei kovin paljoa. Vuonna1998 olin sterilisoitu ja jo vanha.Viime vuonna kun olin sairaananiin joka paikkaa särki. Katkoviivakuvaa särkyä kaikkialla kehossani.Minulla oli tuberkuloosi. Yskin.Laihduin paljon, paljon. Sairastuinmaaliskuussa viime vuonna. Nukuinsairaalassa. Mutta ne eivät tienneetmikä minua vaivasi. Ne eivätnähneet virusta veressäni. Joostensairaalassa sanoin että minultapitää ottaa hiv-testi. Minut olijo testattu. Olin hiv-positiivinen.Tahdoin vain tietää mikä minuavaivasi. Olin sairaalassa viikon jasiskoni tuli minua noutamaan.Sain kirjoja joissa kerrottiin hivistä.Kun siskoni kysyi mikä minulla oliannoin hänelle kirjan. Minulla ontämä josta tässä kerrotaan. Siskoalkoi itkeä ja niin minäkin. Lääkärikysyi siskoltani ymmärsikö hänettä minulla on hiv. Sisko sanoiettä ymmärsi. Kun saavuin kotiinniin kuntoni romahti taas ja siskosoitti ambulanssin joka vei minutsairaalaan. Kansioni päälle olikirjoitettu paksulla tussilla AIDS.Kun olin siellä Karl Brennerinsairaalassa ymmärsin että minullaon aids, ei hiv. Selkärangastanipoistettiin vettä. Koska enpystynyt kävelemään minuatyönnettiin pyörätuolissa. Olinsairaalassa viikon ja minut tuotiinkotiin ambulanssilla. Mielialanioli kehno. Sain flukonatsoliaaivokalvontulehdukseen. Haluaisinkertoa poikaystävälleni mutta enole vielä kertonut.Rakastan eniten sydäntäni.Sloganini on ”Yksi Tie, Yksi Sydän”.Se tarkoittaa yhteisyyttä. Joku onpositiivinen ja joku negatiivinen,mutta kansa on yhtä. Oranssikuvastaa sitä miltä minusta tuntuunyt kun oloni on terve. Se oranssikun aurinko aamulla nousee, siitäminä pidän ja sen kaltainen minäolen. Nyt tuntuu tosi hyvältä. Olensiitä ylpeä.Cordelia Ndzamela36

Cordelia”Sloganini on yksi tie, yksi sydän.Se tarkoittaa yhteisyyttä. Joku onpositiivinen ja joku negatiivinen,mutta kansa on yhtä. Oranssikuvastaa miltä minusta tuntuu nytkun oloni on terve.”37

”Katso tuota kohtaa mihin olenmaalannut viruksen. 19.1.2001sairastuin vakavasti.– –Oli kesä, persikoiden ja aprikoosienvuodenaika ja luulin, että olinsaanut vatsanpuruja niidensyömisestä.”Ntombizodwa38

Tässä kuvassa minulla on arpi, lommo, otsassa jaselässä ja kaksi käsissäni. Olin auto-onnettomuudessaN7-tiellä Piketbergin ja Mooreesburgin välillä.Olen kirjoittanut kehonkarttaan tekstin “OLE VALMIS”.Se on partiolaisten tunnus ja tarkoittaa että pitääaina olla valmis vastaanottamaan se mitä tulee,hyvä tai paha. Jos sattuu pahoja asioita, pitää ollavalmis ratkomaan ongelmia, jopa hiv. Kun minutdiagnosoitiin, pelkäsin kuolevani hiviin. Mutta sanoinitselleni, että olen kotoisin taivaasta enkä täältä, jataivaaseen myös palaan. Vaikka olisin negatiivinen,niin kuolisin kuitenkin, kuten olisi voinut käydä siinäonnettomuudessa, jossa arpeuduin. Olin valmis.Katso tuota kohtaa mihin olen maalannut viruksen.19.1.2001 sairastuin vakavasti. Vatsani ja pääniolivat kipeät. Oli kesä, persikoiden ja aprikoosienvuodenaika, ja ajattelin että olen saanut vatsanpurujaniiden syömisestä.Kun olin sairas, olin Joosten sairaalassa. Pelkäsinsairaalaa kovasti, koska ihmiset sanoivat, etteiJoosten sairaalasta palata kotiin. Siellä ei saa hoitoa,saatat istua odottamassa koko päivän, sänkyjä ei oletarpeeksi, ja ruokaa saa vain joskus. Omaiset tuovatpotilaille ruokaa.Tuo juttu kädessäni – Jane pyysi meitä piirtämäänitsellemme tunnuskuvan. Minä olen leipä, koska kaikkiäitini lapset ovat minusta riippuvaisia. Minulla onviisi sisarusta. Minä olen vanhin. Nuorin on 14. Minäolen 32. Olen halpaa kuin leipä: aina kun jollain onongelma, niin hän tulee minun luokseni, koska minäolen se joka tuo leipää pöytään.Nuorempi poikani ei tiedä olevansa hiv-positiivinen.Hän tietää vain olevansa sairas. Kerron hänelle kunhän täyttää 10.Vanhempi poikani on 12 ja hän tietää minun olevanhiv-positiivinen. Poika sanoo aina minulle että tässäovat lääkkeesi ja tablettisi, nuo otetaan illalla ja nuoaamulla ja nuo milloin vain. Otitko ne veden kanssaniin kuin pitää?Ntombizodwa Somlayi39

BulelwaMinä todella tykkään tästä kuvasta. Enarvannut piirtäessäni, että voisin ollatällainen. Minulla on jo paljon parempi olo.Aikaisemmin näin itseni vain sellaisena kuinolen, en tällä tavalla, puuna. Nuo juovatkehonkartassani – se oli vahinko. Yhtenäpäivänä Kylie nosti kuvaani, kun se oli vielämärkä, ja juuret valuivat pitkin kehoani: se oliminusta hauskaa. Henkilö takanani, minunvarjoni, on Victoria, joka löysi minut.Kun olin seitsemänvuotias, serkkuni löikoiraa, joka töytäisi kumoon puurokattilan,ja jalalleni kaatui puuroa. Siitä tuli tämäpalovamma jalkaani, ja tähän kehonkarttaan.Vammakohtaan tehtiin ihonsiirto, mutta kunkasvoin, niin jälkikin kasvoi.Katso tätä vihreää jälkeä kädessäni. Nukuinvauvani kanssa, eikä meillä ollut sähköä,joten sytytin kynttilän. Peitto putosi kynttilänpäälle ja sain palohaavan tähän. Minulla olivain yksi lapsi. Hän kuoli kahdeksanvuotiaanavuonna 1986. Hänellä oli lihastauti.Kun testeissä selvisi, että olen hiv-positiivinen,lääkärini sanoi: ”Älä edes harkitse itsemurhaa,koska voit elää pitkän elämän”. Muttalääkäri sanoi, etten vielä ole niin sairas, ettätarvitsisin hoitoa.Muistan kun otin pillerini ensimmäistäkertaa. Sain pillerirasian, jossa on kaikkiaamuajat ja ilta-ajat ja viikonpäivät. Se oniso kuin eväsrasia. Olin niin innostunut, kunotin pillerini ensimmäistä kertaa, koskavihdoin sain hoitoa ja tiesin, ettei oloni enäähuononisi.Monet hallintoihmiset sanovat, että köyhätovat liian tyhmiä ymmärtääkseen mitenARV-lääkkeitä otetaan. Me rakastamme näitälääkkeitä. Jos olemme jossain liikkeellä, meetsimme jostakin vesihanan, jotta voimmeottaa lääkkeemme. Jos tiedämme, ettäolemme menossa ulos, laitamme pilleritpienempään laatikkoon. Me emme ikinäunohda niitä. Tämä on meille kaikista tärkeinasia. Niin kuin ilma.Bulelwa Nokwe40

”Aikaisemmin näin itseni vainsellaisena kuin olen, en tällä tavallapuuna. Nuo juovat kehonkartassani –se oli vahinko.”41

”Kuvaani piirsin viruksen – se ontuo pieni sininen piste. Punaisetrinkulat ovat ARV-lääkkeitä,jotka syövät viruksia ja saavatne lannistumaan. Valkoinenon vertani. ARV-lääkkeet ovatvoimakkaita.”NondumisoJos kuulee presidentin sanovan jotain niin sitä ajattelee, että se on totta. Muttatäällä Etelä-Afrikassa presidentti ei aina puhu totta. Se on paha juttu.Kun aloin käydä MSF:n eli Lääkärit ilman rajoja -järjestön hoitopaikassa, kerroinvanhemmilleni että olen hiv-positiivinen. Äitini kysyi että miksi kaikille hänenlapsilleen piti käydä samoin. Noitatohtori Transkeissa oli kertonut äidilleni, ettäkaikki hänen lapsensa sairastuisivat, mutta tohtori ei kertonut mihin tautiin.Veljeni kertoi minulle MSF:stä kun tulin kovin, kovin sairaaksi. Minulla oli silsantapaista ihottumaa – nuo ruskeat jäljet kuvassa – ja iho näytti ruskealta kartalta.Ihoni oli aiemmin hyvin vaalea, mutta vähitellen se muuttui harmaaksi, sittenaina vain tummemmaksi. Kun söin tuberkuloositabletteja, iho alkoi kutista jasitten kesiä kuin käärmeellä. Teki mieli mennä maan alle. Ihmiset alkaisivatkuitenkin kysellä, että mikä on vikana, miksi olet niin tumma. Niinpä pysyttelinsisätiloissa ja ajoin taksilla aamuvarhaisella klinikalle ja takaisin. Ajattelin ettäminulla ei ole tulevaisuutta, että minä kuolen. En ole ehtinyt vielä mitään. Eilapsia. Perheeni on edelleen köyhä.Ainoa mistä todellakin haluan päästä eroon ovat nuo jäljet. En tiedä missä voisinolla vain oma itseni. ARV-hoito on auttanut paljon, mutta menee aikaa ennenkuin iho paranee. Reilun kuukauden päästä hoidon aloittamisesta tunsin oloniterveeksi. Se on uskomatonta. Ennen kun minulla oli flunssa niin se kesti pitkään,mutta nyt jos saan flunssan, niin se menee pian ohi.Kuvaani piirsin viruksen – se on tuo pieni sininen piste. Punaiset rinkulat ovatARV-lääkkeitä, jotka syövät viruksia ja saavat ne lannistumaan. Valkoinen onvertani. ARV-lääkkeet ovat voimakkaita. Katso mitä olen kirjoittanut vasemmankäteni alle.Nondumiso Hlwele43

Teksti ja kuvat Helvi KolehmainenPelosta elämänuskoonKun Nondumiso Hlwele kuuli hiv-tartunnastaanelämä tuntui pysähtyvän.Bambanani-ryhmässä toimiminen jakehonkartan tekeminen loivat uudensuhteen omaan ruumiiseen ja itseen.Nondumiso Hlwele on kaunis nuorinainen. Hänellä on terve pieni poikaNdumiso ja hän sanoo olevansa onnellinen.Kahdeksan vuotta sitten elämänäytti toisenlaiselta. Nondumisooli saanut tietää olevansa hiv-positiivinen,eikä aluksi ymmärtänyt, mistäoli kysymys.Hänellä oli ollut yksi ainoa poikaystävä,johon hän kyselemättä luotti.Pari ei käyttänyt ehkäisyä, koskasiihen ei silloisessa Etelä-Afrikassaopastettu, eikä tartunnan mahdollisuusmitenkään tuntunut koskevanNondumisoa itseään. Oppikoulussaoli puhuttu jotain aidsista ja senseurauksista, mutta minkäänlaistasukupuolivalistusta ei annettu.ANC-puolueen johto ja maan halli-44

Nondumiso ja toiset Bambanani-ryhmän jäsenettekivät pareittain ruumiin- tai kehonkartat,body mapit, joihin kukin piirsi ja kirjoi hivtartunnanselvittyä ruumiissaan, tunteissaan jaympäristössään kokemiaan asioita.tus laiminlöivät sairauteen liittyvänvalistuksen ja hallitus päätyi vastustamaanaids-lääkityksen jakelua Etelä-Afrikassa. Kun Nondumiso sai tietääsairastumisensa syyn, hänen elämänsätuntui pysähtyvän. Kuten suurin osahiv-positiivisista ihmisistä, hän kokikuolemanpelkoa, epätoivoa ja näköalattomuuttatulevaisuutensa suhteen.Nondumison sairastumisen aikaanaidsista ei puhuttu ja jokainen tartunnansaanut pyrki salaamaan sairautensa,jotkut jopa oman elämänsä kustannuksella.He kokivat häpeää, eivätkäuskaltaneet edes hakea apua. Terveysministeriönepäily lääkkeiden myrkyllisyydestäei auttanut asiaa.Sairaus alkoi muuttaa Nondumisonihoa. Se alkoi näytti aivan ruskealtakartalta.– Aikaisemmin ihoni oli aika vaalea;nyt se muuttui ensin harmaaksi jasitten ruskeammaksi ja ruskeammaksi.Sitten se alkoi kuoriutua kuin käärmeennahka. Halusin painua maanalle, sillä ihmiset alkoivat kysellä, mikäminua vaivaa. Pysyin sisällä ja meninklinikalle mahdollisimman aikaisinaamulla, ettei kukaan näkisi minua,Nondumiso kertoo.Veli neuvoi Nondumisoa ottamaanyhteyttä Lääkärit ilman rajoja -järjestöön,kun sisar alkoi olla hyvin sairas.Sen jälkeen Nondumiso kertoi aidsistaanperheelleen ja sai tukea.Äidille asia oli kova paikka. ”Miksiminun kaikki lapseni kokevat tällaista”,hän ihmetteli.Noitatohtori Transkeista oli jo aikaasitten sanonut äidille, että kaikkihänen lapsensa sairastuisivat, muttahän ei kertonut, minkälaisesta sairaudestaon kyse.Bambanani-ryhmä muuttiasenteetNondumiso ei tuntenut syyllisyyttäsairaudestaan, eikä myöskään syyttänytpoikaystäväänsä. Antiretroviraalilääkkeetalkoivat vaikuttaa ja hän ottiitse vastuun elämästään. Hän kuitenkinmenetti silloisen työpaikkansa,mutta Bambanani-ryhmästä tuli hänellepelastus.Nondumiso liittyi asuinalueellaanKhayelitshassa vuodesta 2002toimineeseen Bambanani Women’sGroupiin, jossa vapaaehtoiset tukevataidsiin sairastuneita naisia. Ryhmässänaiset opettelivat tuntemaan sairautensa,oman ruumiinsa ja sen reagoinninsairauteen sekä hyväksymäänelämänsä pysäyttäneen diagnoosin.Ryhmältä Nondumiso myös sai pientätaloudellista tukea sekä neuvoja, kuinkahakea sosiaalivirastolta avustuksia.Alun perin Bambanani-ryhmäänkuului yli kymmenen osanottajaa,mutta muutama heistä ei kyennytsuoriutumaan kolmen kuukauden pituisestayhteisprojektista. Nämä kolmekuukautta olivat Nondumisolleratkaisevan tärkeitä.– Ensimmäisten kuukausien aikanamuutuin kokonaan. Diagnoosinkuultuani minusta oli tullut sisäänpäinkääntynyt, pelokas, kielteinen ihminen,joka ei nähnyt minkäänlaistatulevaisuutta edessään. En halunnutolla missään tekemisissä ulkomaailmankanssa, Nondumiso selittää.– Ryhmässä huomasin, että en ollutsuinkaan ainoa hiv-positiivinenja että kaikilla oli samoja tuntemuksiaomassa elämässään. Tämä muuttiratkaisevasti asenteitani. Aloin nähdäuusia asioita ympäristössäni ja muutuinavoimeksi, normaaliksi ihmiseksi.Aloin ymmärtää, mistä oli kysymys.Kehonkartan ja muistikirjankautta uusi suhde itseen– Ryhmäläiset kävivät läpi omaa elämäänsäaste asteelta ja rakensivat Memorybookin – muistikirjan – kaikestakokemastaan. Erityisen tarkasti kirjattiinsairastumiseen liittyvät tuntemukset,lääkkeiden vaikutus sekä ruumiissaja tunne-elämässä tapahtuneetmuutokset. Kaikki tämä lisäsi tietoisuuttasairaudesta ja siihen liittyvistäsosiaalipsykologisista kysymyksistä.Kirja oli myös tarkoitettu muistoksiperheelle siinä tapauksessa, että sairausveisi voiton elämän taistelusta.– Muistikirjan jälkeen ryhmäläisettekivät pareittain niin kutsutunBody mapin, ruumiin- tai kehonkartan,jossa jokainen kuvasi piirtämälläruumiissaan, tunteissaan ja ympäristössäännäkyviä asioita. Parit tekivätkuvan ensin toisistaan osoittaakseenparilleen, miltä tämä ulkopuolisen silmissänäytti. Varsinainen työ oli tehdäkuva itsestä; jotkut naisista kuvasivatepätoivoa, toiset tulevaisuudenuskoa.Vaatimattoman Nondumison yllyttäminenylpeyteen tekemästääntyöstä ei oikein onnistu. Jotain hänsentään myöntää:– Emme koskaan arvanneet, ettäkuvilla tulisi olemaan niin suuri menestysja merkitys. Etelä-Afrikassa jamuutamissa muissa maissa kuvat ovatolleet esillä gallerioissa ja erilaisissakonferensseissa ja niitä on käytettykoulutuksessa. Olemme ymmärtäneet,että kartoista on ollut apua sa-45

massa asemassa oleville ihmisille. Neovat lisänneet tietoisuutta hivistä jaaidsista ja vähentäneet sairauden salailua.Aidsiin sairastuminen voi ollajopa jonkinlainen siunaus. Minä ainakintunnen niin, kun voin omalla panoksellaniauttaa muita ihmisiä.Nondumiso on ollut iloinen myösyhteistyöstä Kapkaupungin yliopistonkanssa. Tutkijat ovat voineetkäyttää ryhmän materiaalia hyväkseenja sitä kautta edelleen levittäätietoa sairaudesta ja mahdollisuudestalöytää elämänusko uudelleen.Sairauden salailu vähentynytBambanani-ryhmä osallistui aktiivisestimyös kampanjaan, jolla Etelä-Afrikan hallitus painostettiin hyväksymäänantiretroviraalilääkkeetja aloittamaan niiden jakelu vuonna2003. Jotkut heistä ovat myös osallistuneetkenttätyöhön kertomallakokemuksistaan, kouluttamalla jatukemalla erilaisia kansalaisjärjestöjäniiden aids-työssä.Suhtautuminen aidsiin on Nondumisonmielestä muuttunut paljonsiitä, kun hän sairastui kahdeksanvuotta sitten. Salailu on vähentynytja hallitus tekee aktiivisesti työtä hivtartuntojavastaan.– Stigma ja häpeä ovat edelleenolemassa, mutta se on ennen kaikkeahenkilökohtaista häpeää. Ihmisetpelkäävät syrjintää, eivätkä meneedes lääkärille ja aiheuttavat näin itseennenaikaisen kuolemansa. Tämä olierityisen yleistä siihen aikaan, jonaminäkin jouduin käymään usein aidsklinikalla.Klinikalla oli oma ovensa,jolloin ulkopuoliset saattoivat nähdä,ketkä aidsia sairastavat. Nyt Etelä-Afrikassarohkaistaan testeihin mahdollisimmanaikaisessa vaiheessa. Valitettavastirohkaisusta ei aina ole apua.– Seksuaalisesti minun ei ole tarvinnutasenteitani sairauden vuoksimuuttaa. Minulla oli vain yksi partneriennen tartuntaa ja runsaasti tietämättömyyttä.Olen synnyttänyt sai-rauteni aikana terveen lapsen, jonkaisä ei ole aidsin tartuttanut poikaystävä.Tällä hetkellä olen yksinhuoltaja,Nondumiso kertoo.Hän sanoo tuntevansa itsensä terveeksitällä hetkellä, syövänsä kaksihallituksen kustantamaa antiretroviraalitablettiapäivässä ja tarvitsevansahoitoa aidsin jaloissaan aiheuttamaanihottumaan. Nondumiso opiskeleetoimistotyön ohessa yliopistossa. Tulevaisuudessahän haluaa opettaa aikuisia,mutta samalla hän toivoo kehittyvänsävaatesuunnittelijaksi.Nondumiso ei ole sairaudestaanhuolimatta tippaakaan luovuttanut.Hän elää täysipainoista elämää jasuunnittelee tulevaisuuttaan pitkälleeteenpäin.Helvi Kolehmainen on Etelä-Afrikassaasuva toimittaja.helvi.kolehmainen@gmail.com”Emme osanneet arvata, että ruumiinkartoillatulisi olemaan suuri menestys ja merkitys. Etelä-Afrikassa ja muissakin maissa kuvat ovat olleetesillä gallerioissa [...] Olemme ymmärtäneet, ettäkartoista on ollut apua samassa asemassa olevilleihmisille”, Nondumiso Hlwele kertoo.46

Suomi–Etelä-Afrikka-seura 20 vuotta:Tennispalatsissa juhlitaanSuomi–Etelä-Afrikka-seura viettää 20-vuotisjuhlaansatorstaina 28.10.2010 klo 17–20Helsingin taidemuseon tiloissa Tennispalatsissa.Klo 17–18 on mahdollisuus tutustua taidemuseon eteläafrikkalaistanykytaidettaa esittelevään Peekaboo-näyttelyyn.SEAS tarjoaa juhlapäivän kunniaksi sisäänpääsyn. Tarran saa museonkassalta sanomalla osallistuvansa Suomi–Etelä-Afrikka-seuran juhlaan.Klo 18 aloitamme tilaisuuden virallisen osuuden taidemuseonstudiotilassa. Juhlapuheen pitää emeritusarkkipiispa Jukka Paarma.Tervetuloa!“ HIV-hoidot eivät edelleenkään ole kaikkien niitätarvitsevien ulottuvilla. Avustusohjelmamme auttaaheitä, jotka eniten apua tarvitsevat.06-2011-GEN-2010-FIN-2293-JToimimme paremman elämän puolesta

Arja Alho, puheenjohtajaSuomi–Etelä-Afrikka-seura 20 vuottaJUHLAVUODEN KIITOKSETAluksi oli joukko ihmisiä, joita innoitti ajatus kaikkienihmisten syntymisestä vapaina ja tasa-arvoisinasekä viisaus, jonka mukaan toista tulee kohdellakuin toivoisi itseänsä kohdeltavan. Eristetään Etelä-Afrikka -liike oli kansainvälinen ja verkottunut jakoostui niin kuluttajien ostoboikoteista, ammattiyhdistysliikkeensolidaarisuuden osoituksista kuinpoliittisten toimijoiden yhteisistä ponnistuksista.Paine murtaa rotusorron rakenteita ulkoapäin olikova. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat kuitenkinEtelä-Afrikan sisällä.Suomi–Etelä-Afrikka-seura perustettiin kaksikymmentävuotta sitten. Yhdistysrekisteriin seuramerkittiin 22. tammikuuta vuonna 1990. Vietämmesiis juhlavuotta! Kun Etelä-Afrikan ensimmäisetdemokraattiset vaalit pidettiin 1994, seura olitoiminut jo neljä vuotta. Muutoksen vahvat tunnetilatvälittyivät myös meille Suomeen kun RobbenIslandin kuuluisin vanki Nelson Mandela ja monetmuut rotusorron vastaisen taistelun veteraanit kävivättoimintamme alkuvuosina vierainamme.Poliittinen muutos on sittenkin käynyt nopeasti,mutta sosiaalinen ja taloudellinen kehitys onpaljon hitaampaa. Mustien townshipeissä eletäänedelleen ahtaasti. Huojuvat talot ja merkillisetsähköviritelmät, roskat ja lieju ovat Etelä-Afrikantodellisuutta siinä missä punakeltaisissa väreissähehkuva luonto ja vihreän täyteläiset viinitarhat,tai uljaat jalkapallostadionit. Ensimmäiset jalkapallonmaailmanmestaruuskisat pidettiin kesällä 2010Afrikan mantereella juuri Etelä-Afrikassa – ja siitäkoko Afrikka on ylpeä.Seuramme on toimintavuosiensa aikana elänyttyypillisen kansalaisjärjestön kaaren. Alkuvuosinaanvahvasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaanja kehitysyhteistyön painotuksiin vaikuttavastajärjestöstä on tullut ruohonjuuritasonkehitysyhteistyön puurtaja ja tavallisten ihmistenkanssakäymisen ystävyysseura. Matkamessuilla taiMaailma kylässä -tapahtumassa vaihdamme kuulumisiaja jaamme kokemuksiamme Etelä-Afrikassakäyneiden tai siellä asuneiden kanssa. Iloitsemmekun pienet adoptiolapset aloittavat täällä koulunsaja toivomme, että heitä arvioitaisiin heidän luonteensaeikä ihonvärinsä perusteella. Keräämmeomarahoitusosuutta, jotta voimme kouluttaa ja tukeayrittäjiämme townshipeissä kun he ponnistelevatparemman elämän puolesta.Myös Helinä Rautavaaran museon kanssa yhteistyönätoteutettavassa Omakuvia Khayelitshasta-näyttelyssä vaikuttavan puheenvuoronsa käyttäväthiv- ja aids-tartunnan saaneet naiset asiantuntijoidentai poliittisten päättäjien sijaan.Suomi–Etelä-Afrikka-seura haluaa kiittää yhteisistämenneistä vuosista. Toivomme ystävyydenlujittuvan ja kulttuurivaihdon ja taloudellisen kanssakäymisenvahvistuvan Suomen ja Etelä-Afrikanvälillä edelleen. Olemme iloisia siitä, että niin monetkirkon, politiikan, erilaisten järjestöjen ja innostuneidenihmisten joukko on ollut mukana toiminnassamme:Risto Lehtonen, Reino Gunn, MarjattaLahti, Eila Karhu, Helena Kekkonen, Kimmo Kiljunen,Pertti Paasio, Marjut Haussila, Tapani Brotherus,Börje Mattson, Leena Marsio, Helvi Kolehmainen– ketään unohtamatta. Monet kiitoksetmyös Annu Kekäläiselle, jonka aloitteesta seuran jaHelinä Rautavaaran museon sekä lukuisten muidenihmisten yhteistyönä syntynyt näyttelymme on totta.Hienompaa juhlistusta emme olisi voineet toivoa:ensin muutamat ihmiset kokoontuvat yhteenja sitten saavat aikaan suuria – vaikka välillä on kokonainenmaailma.Kirjoittaja on Ydin-lehden päätoimittaja ja toimii Suomi–Etelä-Afrikka-seuranpuheenjohtajana.arja@arjaalho.fi48

Suomi–Etelä-Afrikka-seuraJäsenmaksuYksityiset jäsenet 15 €,Yhteisöjäsenet 100 €.Jäsenmaksu maksetaan tilille 554904-248008.Uudet jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita seuraan!Ilmoita yhteystietosi seuran sihteerille osoitteella:iikka.saunamaki@afrikka.nettai postitse:Suomi–Etelä-Afrikka-seura,PL 535, 00101 Helsinki.Jäsenenä saat Ubuntu-lehden 1−2 kertaa vuodessa.Ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi saat säännöllisestitietoa Etelä-Afrikkaan liittyvistä tapahtumista.Seuraa myös internetsivuja, joilla kerrotaan tulevistakulttuuritapahtumista, seminaareista ja muistaajankohtaisista asioista.Suomi–Etelä-Afrikka-seuran hallitus 2010Esko Aaltio (varapj.)Arja Alho (pj.)Erkki HaaralaAnnu KekäläinenLeena MärsyläCarita NygrenIikka SaunamäkiVarajäsenetJohanna HietalahtiOlli JuvonenBörje MattssonMark WallerSihteeriIikka SaunamäkiTUETTU ULKOASIAINMINISTERIÖN VAROINGLOBAALIN SEKSUAALITERVEYDENJA -OIKEUKSIEN PUOLESTA

Suomi–Etelä-Afrikka-seuraPL 535, 00101 HELSINKIwww.afrikka.netNäen että minulta puuttuu sormija että minulla on hiv, mutta myösettä olen vahva. Hyvin vahva.