6. Tilanne eräillä aloilla - Työterveyslaitos

ttl.fi

6. Tilanne eräillä aloilla - Työterveyslaitos

TyötapaturmatTyöterveyshuollon kattavuus on maatalousyrittäjillä selvästiparempi kuin muilla omaa työtään tekevillä (Kansaneläkelaitos2006). Terveyskeskusten työterveyshuollon tekemät työoloselvityksetovat lain perusteella maatalousyrittäjille maksuttomia.Maatalousyrittäjien työterveyshuollon kattavuutta ovattodennäköisesti lisänneet edullisempi korvausjärjestelmä verrattunamuiden yrittäjien työterveyshuollon korvauksiin jaalennus työajan tapaturmavakuutusmaksusta. Lisäksi vuodesta1979 lähtien toteutetulla maatalouden työterveyshuollon kehittämisohjelmallaon vaikutettu työterveysyksiköiden palveluidentoimivuuteen ja sisältöön.Korvatun työterveyshuoltotoiminnan piirissä oli Kelan tilastojenmukaan noin 11 000 maatalousyrittäjää vuonna 2000 ja13 600 vuonna 2005. Vuosien 2000 ja 2005 välillä tilakäynteihinkäytetty aika lisääntyi 25 700 tunnista 30 400 tuntiin ja terveystarkastukset13 000 tarkastuksesta lähes 15 000:een. Työterveyshuollonkeskimääräinen vuosikustannus henkilöä kohdenkohosi vastaavana aikana 170 eurosta 214 euroon. Hyväntyöterveyshuoltokäytännön tavoitteet toteutuivat vain kahdellakolmasosalla työterveyshuoltoon liittyneistä viljelijöistä.Vuosittain noin kolmasosa työterveyshuollon asiakkaista jäi ilmanhyvän työterveyshuoltokäytännön suositusten mukaistatyöoloselvitystä tai terveystarkastusta (Maatalousyrittäjien työterveyshuolto2006). Tilakäyntien osalta tähän suurin este olityöterveyshenkilöstön työajan puute tilakäynneille. Seuraavaksiyleisimmät esteet johtuivat työterveysyksiköiden ulkopuolisistatekijöistä eli maatalousyrittäjistä ja maatalousasiantuntijoista(Kinnunen ym. 2007).2000-luvulla työtapaturmia on sattunut vuosittain noin 7 %:lleMYEL-vakuutetuista, miehistä 8 %:lle ja naisista 5 %:lle (taulukko60). Maatalousyrittäjien työtapaturmien seuraukset ovatolleet keskimääräistä vakavampia. Noin 25 % tapaturmista onjohtanut yli 30 vuorokauden työkyvyttömyyteen (Maatalousyrittäjieneläkelaitos 2006). Lääkärissä käyntiin johtaneita työtapaturmiailmoitti 16 % päätoimisista maatalousyrittäjistävuonna 2004 (Taattola 2006).Vuoden 2005 alusta tehtiin tapaturmavakuutuslainsäädäntöönns. täyskorvausuudistus (TÄKY), jonka myötä työtapaturmavakuutuspotilaidenhoidosta ryhdyttiin perimään niiden aiheuttamiatäysiä kustannuksia. Tämän vuoksi sairaanhoitopalvelujentuottajat alkoivat laskuttaa työnantajan tai yrittäjän sijastasuoraan vakuutuslaitoksia myös lyhytaikaista hoitoa vaatineistapikkutapaturmista. Vuonna 2005 työtapaturmien ja ammattitautienkokonaismäärä kasvoi 12 % edellisvuoteen verrattuna.Kasvusta arvioidaan noin 8 % selittyvän TÄKY-vaikutuksellaeli ilman TÄKY-vaikutusta kasvun arvioidaan olleen noin4 % (Työtapaturmat ja ammattitaudit 2006).283


Taulukko 60. Maatalousyrittäjien työtapaturmat (vähintään neljän päivän työkyvyttömyydenaiheuttaneet) ja ammattitaudit vuosina 1999–2005 (Maatalousyrittäjieneläkelaitos 2006)vuosiMYELvakuutettujatyötapaturmia työtapaturmia /1 000 vakuutettuaammattitauteja ammattitauteja /10 000 vakuutettua1999 111 694 6 929 62 689 622000 105 993 6 514 62 605 572001 101 900 6 315 62 490 482002 98 437 5 979 61 484 492003 94 340 5 575 59 432 462004 92 569 5 211 56 358 392005 90 008 5 559 62 444 49284AmmattitauditToimialan kehitysnäkymiäMaatalouden palkatuille työntekijöille on 2000-luvulla sattunutkorvattuja työtapaturmia keskimäärin enemmän kuinmaatalousyrittäjille (taulukko 61).Ammattitautien kokonaismäärä, kuten myös työlliseen työvoimaansuhteutettu määrä, on vähentynyt maataloudessa 2000-luvulla (taulukko 60, kuva 77). Vuonna 2005 ammattitautienmäärä suureni, mistä osa selittyi TÄKY-vaikutuksella. Myyräkuumetapaustenmäärän vaihtelu noin kolmen vuoden sykleissä(kahtena vuonna paljon, kolmantena vähän) selittää myösosan ammattitautimäärien vaihtelusta. Tavallisimmat ammattitautienaiheuttajat ovat olleet toistotyö ja eläinpölyt.Maatalouslomittajilla ammattitautien suhteellinen osuus onollut suurempi kuin maatalousyrittäjillä. Ammattitautien ilmaantuvuusoli 2000-luvun alkupuolella 10 000 työllistä kohdennoin 140 (Pyykkönen 2002).Tulevaisuudessa Etelä- ja Keski-Suomen viljellyn peltopintaalanarvioidaan vähenevän hieman ja muutos olisi selvästi suurempiItä- ja Pohjois-Suomessa. Sivutoimisuus lisääntyy erityisestikasvinviljelytiloilla. Aktiivitilat kasvavat edelleen, panostavatuusimpaan tekniikkaan ja lisäävät tuotantomääriä. Samallatyön määrä työntekijää ja yrittäjää kohden kasvaa. Maatilojenjohtamiseen tarvitaan entistä enemmän osaamista. Tavoiteon, että yhä useammalla tilalla yrittäjien ja työntekijöidenterveys ja turvallisuus otetaan osaksi toiminnanhallintajärjestelmää(laatu-, ympäristö- sekä työ-, terveys- ja turvallisuusjärjestelmät).


Taulukko 61. Maa- ja riistatalouden palkatuille työntekijöille korvatut vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat vuosina 2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)vuosi palkansaajia työtapaturmia tapaturmataajuus /1 000 palkansaajaa2000 15 386 1 240 812001 10 747 1 191 1112002 10 925 1 334 1222003 11 000 1 198 1092004 10 951 667 61Kuva 77. Maatalousyrittäjienammattitaudittautiryhmittäin10 000 MYELvakuutettuakohdenvuosina 1999–2005(Maatalousyrittäjieneläkelaitos 2006)ammattitautia / 10 000 vakuutettua3025hengitystiesairaudetrasitussairaudetihotauditmeluvammatmuut201510501999200020012002200320042005285


Metsätalous• Metsätalous työllisti 1960-luvun lopussa noin 74 000 ja 2000-luvun alkuvuosinanoin 15 000 henkilöä• Suomessa hakattiin puuta vuonna 1960 noin 35 milj. m 3 , vuonna 2000noin 56 milj. m 3 ja vuonna 2005 noin 52 milj. m 3 . Hakkuumäärä ei lähivuosinalisääntyne• Puusta korjataan koneellisesti noin 97 % ja lähikuljetetaan metsätraktorillanoin 99 %• Työn luonne muuttui koneellistumisen myötä erittäin raskaasta ruumiillisestatyöstä yläraajojen kevyeen tarkkuutta vaativaan toistotyöhön• Koneellistumisen myötä ala muuttui 1970-luvun tapaturmavaarallisimmastaalasta vain vähän keskimääräistä vaarallisemmaksi alaksi• Ammattitaudit alalla harvinaisiaToimialan kehitysKolme vuosikymmentä sitten oli lähes 130 000 hakkuumiestä.1990-luvun alussa hakkuumiehiä oli vielä noin 15 000, mutta2000-luvun alkuvuosina manuaalisessa hakkuussa teollisuuden,metsähallituksen, kaupunkien, kuntien ja metsänhoitoyhdistystenpalkkalistoilla oli enää noin 3 800 metsuria. Metsäkoneyritystenmäärä on vastaavasti kasvanut. Nyt noin 1 300yritystä työllistää yhteensä noin 4 300 henkilöä. Yhteensämetsätalous- ja siihen liittyviä palveluyrittäjiä oli 1 527 vuonna2004. Hakkuukoneita on Suomessa käytössä noin 1 650 jametsätraktoreita 2 050. Näiden lisäksi puutavara-autoja on noin1 500. Muissa metsätalouden tehtävissä työskentelee lisäksi noin3 600 henkilöä. Kaikkiaan metsätalous ja siihen liittyvät palveluttyöllistävät lähes 15 000 henkilöä (Koneyrittäjien liitto2006, Metsätilastollinen vuosikirja 2005, Puunkorjuu ja kaukokuljetusvuonna 2005, Työolot Suomessa 2006).Hakkuumiesten keski-ikä on noussut. Se oli vielä 1980-luvunlopussa 35–44 vuotta, mutta vuosituhannen vaihteessa jo 45–54 vuotta. Varsinkin hakkuukoneenkuljettajat ovat hyvin nuoria(taulukko 62).Taulukko 62. Palkkatyötä tekevien eri metsätyöntekijäryhmien ikäjakauma vuonna2000, % vastaajista (Perkiö-Mäkelä ym. 2001)ikäluokka,vuotta metsurit metsätraktorinkuljettajat hakkuukoneenkuljettajatalle 35 8 35 4835–44 26 38 3145–54 52 20 1855 tai yli 14 7 3286


jatkuvasti kasvaessa. Metsäpalveluyritysten määrää lisää jatkossamyös suurten puutavarayritysten tavoite siirtää yhtiön metsuritmetsäpalveluja tuottavien yritysten työntekijöiksi (Metsurityömuuttuu 2006). Muiden metsäalan yrittäjien määrän arvioitiinpysyvän jokseenkin ennallaan (Savotta 2000).Metsäalan tuotannon arvo kasvaa Metsäneuvoston tulevaisuuskatsauksenmukaan runsaan kymmenyksen ensi vuosikymmenenpuoliväliin mennessä, jos teollisuuden puunkäyttöäpystytään lisäämään 10 milj. kuutiometrillä. Koko metsäalantyöllisyys kuitenkin vähenee merkittävästi tuottavuudenkasvun vuoksi (Karkkolainen 2006).Puun käytön lisääminen merkitsee joko tuontipuun käytönlisäämistä tai kotimaisen metsien hoidosta nykyistä parempaanhuolehtimista sekä määrällisesti että laadullisesti. Taimikonhoitotarpeitaon nyt 1,6-kertaisesti ja ensiharvennustarpeita 2,2-kertaisesti viimeisen vuosikymmenen toteutuneeseen tasoonnähden (Karkkolainen 2006). Samanaikaisesti neljännes metsäkoneyrittäjistäaikoo lopettaa toimintansa viiden vuoden sisällä(Palokallio 2006). Tämä tarkoittaa vakavaa työvoima- ja konekapasiteettipulaalähivuosina. Kun puunkorjuun paras taloudellinentulos saadaan järeän puun korjuusta, ensiharvennustavoitteidensaavuttaminen on hyvin vaikeaa.Puuntaimien istutuksen ja taimikonhoidon koneellistaminenei juurikaan ole edennyt. Kun työvoimasta istutukseen jataimikonhoitoon on jo nyt pula, myös taimikonhoitotavoitteitaon vaikea saavuttaa.Kirsti TaattolaKari OjanenMarjut Weman290LähteetMaatalousKansaneläkelaitoksen työterveyshuoltotilastot. Kansaneläkelaitoksen tilastollinenvuosikirja. Helsinki 2006.Kinnunen B, Taattola K, Mäittälä J: Maatalousyrittäjien työterveyshuolto Suomessavuonna 2004. Kirjassa: Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2004.Toim. P Manninen. Työterveyslaitos, Helsinki 2007.Maatalousyrittäjien työterveyshuolto – kokonaiskustannukset. Moniste7.9.2006. Maatalousyrittäjien työterveyshuollon kustannusseurantatyöryhmäja Työterveyslaitos. (julkaisematon)Maatalousyrittäjien vakuutus-, lomituspalvelu- ja Mata-vahinkotilastot. Maatalousyrittäjieneläkelaitos, Helsinki 2006. (julkaisematon)Niemi J, Ahlstedt J: Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2005 – Kymmenenvuotta Euroopan unionissa. Julkaisuja 105. Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskus, Taloustutkimus, Helsinki 2005.Pyykkönen M: Työtapaturmat. Työsuojelu maatalouslomituksessa. Työturvallisuuskeskus,Helsinki 2002.Pyykkönen P: Maatalouden rakennemuutos eri alueilla. Pellervon taloudellisentutkimuslaitoksen raportteja 180. Helsinki 2001.Taattola K: Työ- ja vapaa-ajan tapaturmat. Kirjassa: Työterveys ja maatalousSuomessa 2004. Maatalousympäristön terveydelliset riskit ja niihin vaikuttaminen.Toim. P Rissanen. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.


Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työtapaturmat ja ammattitaudit 2006. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Helsinki2006.MetsätalousAmmattitaudit 2000–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Kallunki H, Kangas J, Laitinen S ym.: Hakkuukonetyön kemialliset ja biologisetaltisteet. Työterveyslaitos, Helsinki 2002.Karkkolainen H: Metsäalan työvoima voi vähentyä 10 000 hengellä. Savon Sanomat3.10.2006.Koneyrittäjien liitto. Sirpa Heiskanen, puhelu 13.9.2006.Kuljetusyrittäjä. Heikki Parkkonen, puhelu 13.9.2006.Lauhanen R ym.: Bioöljyprojektin loppuraportti. Metsäntutkimuslaitos, Oulunyliopisto, Suonenjoen ammattikorkeakoulu, Ähtäri 2001.Meto ry. Timo Rajajärvi, puhelu 13.9.2006.Metsurityö muuttuu. UPM-METSÄ 4/2006.Metsätilastollinen vuosikirja 2005. Metsäntutkimuslaitos, Helsinki 2006.Palokallio J: Koneyrittäjyys murroksessa. Neljännes yrittäjistä aikoo lopettaatoimintansa. Maaseudun tulevaisuus 2.10.2006.Perkiö-Mäkelä M, Rytkönen H, Laulainen S ym.: Metsurien ja metsäkoneenkuljettajienammatissa pysymiseen vaikuttavat tekijät. LEL Työeläkekassanjulkaisuja 38. Helsinki 2001.Puu- ja erityisalojen liitto. Sirpa Salanto-Ahlroth, sähköposti 13.9.2006.Puunkorjuu ja kaukokuljetus vuonna 2005. Metsätehon katsaus 19. Helsinki2006.Savotta 2000 työvoimaryhmän loppuraportti. Metsäteho, Metsäteollisuus ry,Metsähallitus, Yksityismetsätalouden työnantajat, Koneyrittäjien liitto,Metsäalan kuljetusyrittäjät, Puu- ja erityisalojen liitto, Helsinki 1999.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työtapaturmat ja ammattitaudit 2006. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Helsinki2006.291


6.2 Kaivostoiminta ja louhinta• Kaivostoiminnan yhteiskunnallinen ja aluepoliittinen merkitys kasvaa• Uudet kaivokset ja ikääntyminen johtaneet työvoimapulaan• Ammatilliselle koulutukselle selvää tarvetta• Toimiala edelleen yksi riskialoistaYleistäSuomessa malminetsintä on tänä päivänä Euroopan vilkkaintaja lupaavia kaivoshankkeita on eri puolilla maata. Euroopansuurimman kultakaivoksen rakennustyöt ovat alkaneet Kittilässä.Kaivostoiminta Talvivaaran nikkeliesiintymästä, jossaarvioidaan olevan 3 % maailman nikkelistä, alkaa suunnitelmienmukaan vuonna 2009. Toimiala on voimakkaasti kansainvälistynytja malmivarantojamme jalostavat nyt myös ulkomaisetkaivosyhtiöt. Suurimmat kaivokset ovat nykyaikaisiaja kilpailukykyisiä. Monet niistä edustavat maailman terävintähuippua. Kaivoslain alaisen kaivostoiminnan pääalueet Suomessaovat metallimalmit ja teollisuusmineraalit.Metallimalmeina Suomessa louhitaan pääasiassa kuparia,sinkkiä, kromia, nikkeliä ja kultaa, joita jalostetaan mm. teräs-,sähkö-, elektroniikka- ja tietoliikenneteollisuuden käyttöön.Vuonna 2005 neljästä kaivoksesta louhittiin yhteensä 3,6 miljoonaatonnia metallista malmia (Söderholm 2006). Louhinnanja työvoiman määrä ovat vähentyneet huippuvuosista. Vuonna2004 metallikaivokset työllistivät kaikkiaan noin 940 henkilöä(Suomen kaivannaisteollisuus 2006).Teollisuusmineraaleina Suomessa louhitaan pääasiassa apatiittia,kalkkikiveä, talkkia, maasälpiä ja kvartsia. Apatiittia käytetäänlannoiteteollisuudessa ja kalkkikiveä mm. terästeollisuudessa,sementin valmistuksessa, maataloudessa, paperiteollisuudessaja ympäristönhoidossa. Talkin pääkäyttökohteet ovat paperiteollisuudessa.Teollisuusmineraalien louhintamäärät ovatkasvaneet tasaisesti 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2005toiminnassa oli 35 teollisuusmineraalikaivosta, joiden louhintaoli yhteensä 15 miljoonaa tonnia (Söderholm 2006). Vuonna2004 teollisuusmineraalisektori työllisti noin 1100 henkilöä(Suomen kaivannaisteollisuus 2006).Koko toimialan työvoimatarpeen ennakoidaan kasvavan uudenkaivostoiminnan käynnistämisen myötä. Ala tarvitsee ympäristökysymyksetymmärtävää ja turvalliseen työskentelyynkykenevää työvoimaa.Työympäristö ja työyhteisötekijät292Kaivostoiminnan työympäristöongelmat liittyvät malmin ja kivenlouhintaan, poraustyöhön, malmin käsittelyyn, rikastuk-


seen ja kuljetukseen. Suurimpia haittoja alalla aiheuttavat porauskalustostasekä lastaus- ja kuljetuskalustosta lähtevä meluja koko kehoon kohdistuva tärinä sekä kaivosilmassa esiintyvätpakokaasut ja erilaiset kaivospölyt. Työilman pölypitoisuudetovat pääsääntöisesti laskeneet alle HTP-arvojen. Metallimalmienlouhinnassa ASA-aineille altistuminen työllisten määräänsuhteutettuna on kaikista toimialoista yleisintä. Työntekijöistälähes 21 % altistuu ASA rekisteröintiin sisältyville aineille. Keskeisimmätaltistavat aineet ovat arseeni- ja nikkeliyhdisteet sekäkaivoskoneiden pakokaasujen polysykliset aromaattiset hiilivedytja asbesti. Kahdessa suuressa avolouhoksessa tehdyssä selvityksessähenkistä kuormitusta aiheuttavista vaaroista nousivatselvästi esille kiire, yksintyöskentely tai yötyö, työn pakkotahtisuussekä jatkuva valppaana olo (Särkkä ym. 2006).Työtapaturmat ja ammattitauditMetallikaivoksissa työtapaturmat näyttäisivät vuonna 2004 suhteessahieman lisääntyvän. 2000-luvulla metallimalmien louhinnantapaturmasuhde on ollut pienin vuonna 2002 (46,1 työtapaturmaa/ 1 000 palkansaajaa, vähintään neljän päivän sairauspoissaolo)ja suurin vuonna 2004 (54,7) (Työolot Suomessa2006). Metallimalmien louhinta kuuluukin tapaturmien määränperusteella edelleen riskialoihin. Muussa mineraalien kaivuussatapaturmasuhde on laskenut vuodesta 2002 lähtien 34,6:sta25,6:een vuonna 2004 (kuva 78). Tapaturmia kaivostoiminnassaaiheuttavat yleensä kappaleet ja esineet, työympäristö ja rakenteettai kuljetus- ja nostolaitteet (Työolot Suomessa 2006).Toimialan ammattitaudit vähenivät vuosina 2000–2002 metallimalmienlouhinnassa yhdeksästä viiteen ja muussa mineraalienkaivuussa 12:sta seitsemään (Ammattitaudit 2002). Sairastumisenvaara on saatu aikaisempaa paremmin hallintaan.Ammattitauteja aiheuttavat edelleen asbesti ja melu sekä yksipuolinenja toistuva työliike. Asbestisairaudet ilmaantuvatusein vasta kymmeniekin vuosien altistumisen jälkeen. Niihinliittyvät keuhkopussin kiinnikkeet ja paksuuntumat sekä hengityselintensyöpä. Asbestisairauksien ilmaantuvuus on metallimalmienlouhinnassa ja muussa mineraalien kaivuussa yli kolminkertainenkaikkien alojen keskiarvoon verrattuna (TyöolotSuomessa 2006).KehitysnäkymiäKaivosteollisuuden henkilöstön kysyntä on monen vuoden hiljaiselonjälkeen elpynyt, kuten koko EU:ssa ja muissa teollistuneissamaissa. Uusille kaivoksille ja ikääntyvien kaivosammattilaistentilalle tarvitaan satoja uusia työntekijöitä. Metallimalmienlouhinnassa suuri osa työllisistä on jo yli 50-vuotiaita. Uusilta293


Kuva 78. Metallimalminlouhinnassa (TOL 13) jamuussa mineraalien kaivuussa(TOL 14) sattuneetvähintään neljänpäivän sairauspoissaoloonjohtaneet työtapaturmatvuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa2006)metallimalmien louhintamuu mineraalien kaivuutapaturmia / 1 000 palkansaajaa6050teollisuus keskimäärin40302010020002001200220032004kaivosammattilaisilta vaaditaan yhä enemmän kaivoslaitteidenja -koneiden automaation sekä tietotekniikan hallintaa. Yksitoimialan suurin haaste onkin pätevän henkilöstön houkutteleminenja kouluttaminen vaativiin kaivosammatteihin.Tekninen kehitys on alalla ollut 2000-luvulla merkittävää.Uuden tekniikan myötä sekä työolot että työturvallisuus ovatparantuneet ja tuotantotehot kasvaneet. Kansainväliseen tapaanyhä useammalla suomalaisella kaivoksella malmin irrotuksen,lastauksen ja kuljetuksen hoitaa ulkopuolinen urakoija.Turvalliseen yhteistoimintaan tuleekin kiinnittää yhä enemmänhuomiota.Vaarojen järjestelmällinen tunnistaminen ja seurausten vakavuudenarviointi eli riskien arviointi on perusta kaivostenturvallisuusjohtamiselle. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä ei olekäytössä kuin osalla kaivoksista, ja järjestelmää ei aina hyödynnetätehokkaasti jokapäiväisessä toiminnassa (Huovinen 2004).Työpaikan terveysvaarojen hallinnan tulee olla tärkeä osa johtamistaja yrityksen riskinhallintaa. Oman työn riskien tunnistaminenja määräysten noudattaminen on erityisesti kaivosalallatuottavan ja turvallisen toiminnan perusedellytys.294Sakari JunttilaHannu AnttonenVeikko Kujala


LähteetAmmattitaudit 2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Huovinen J: Turvallisuusjohtaminen kaivoksilla. Tukes-julkaisu 8/2004. Turvatekniikankeskus, Helsinki 2004.Suomen kaivannaisteollisuus. Taustamuistio hallituksen iltakouluun 8.2.2006.Valtiovallan linjaukset Suomen kaivannaisteollisuuden edistämiseksi.Kauppa- ja teollisuusministeriö, Helsinki 2006.Särkkä P, Pukkila J, Kaukinen P ym.: Riskikartoituksen avulla toimintatapojenja turvallisuuden kehittämiseen avolouhoksilla. Tutkimusraportti TKK-D25. Teknillinen korkeakoulu, Espoo 2006.Söderholm K: Suomen raaka-ainepotentiaali ja mineraalipolitiikka. Materia 2.Vuorimiesyhdistys r.y., Tammisaari 2006.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.6.3 Metsäteollisuus• Käynnissä merkittävä rakennemuutos• Työntekijämäärä vähentynyt 2000-luvulla. Puutuoteteollisuus työllistivuonna 2005 aikaisempaa enemmän• Työtapaturmien määrä väheni lievästi vuosina 2000–2004• Meluvammojen määrä väheni kaikilla metsäteollisuuden toimialoilla jarasitusvammojen määrä huonekaluteollisuudessa vuosina 1997–2002• Puupölyn hallintaan panostettava puutuote- ja huonekaluteollisuudessa• Metsäteollisuuden uusien tuotteiden työympäristöriskit tulee arvioida joennakoltaMetsäteollisuus jaetaan tässä massa- ja paperiteollisuuteensekä puutuote- ja huonekaluteollisuuteen. Massa- ja paperiteollisuuskäsittää paperimassan, paperin ja kartongin valmistuksen.Puutuoteteollisuuteen kuuluvat saha- ja levyteollisuussekä puutuotteiden, mm. rakennuspuusepäntuotteiden, puutalojenja puupakkausten, valmistus.YleistäKansainvälistyminen on vaikuttanut Suomen metsäteollisuuteen2000-luvulla voimakkaasti ja metsäteollisuudessa on parhaillaankäynnissä merkittävä rakennemuutos. Suomalaistenmetsäteollisuusyritysten tuotannosta noin puolet tehdään nykyäänmuualla kuin Suomessa, pääasiassa Euroopan maissa. Sahateollisuustuottaa noin kolmanneksen sahatavarasta ulkomailla.Vuonna 2005 metsäteollisuusyritysten investoinneista70 % kohdistui ulkomaille (Forest Industry Institute 2006, Metsäteollisuudenvuosikirja 2006).295


Paperin kysyntä kasvaa hitaasti Suomen paperiteollisuudenpäämarkkina-alueilla Euroopassa, ja markkinoilla on ylitarjontaa.Sen sijaan paperin kysyntä kasvaa voimakkaasti nopean talouskasvunalueilla Kiinassa ja muissa Aasian maissa sekä Venäjällä.Suomessa puutuotteiden, kuten sahatavaran ja puulevyjen,käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla. Muualla Euroopassakäyttö on vähäisempää. Metsäteollisuuden kannattavuus onheikentynyt 2000-luvulla ja yritykset ovat käynnistäneet toimiakannattavuutensa parantamiseksi (Forest Industry Institute2006, Metsäteollisuuden vuosikirja 2006).Vuonna 2005 metsäteollisuuden tuotantomäärät Suomessaolivat: massateollisuus 13,4 milj. tonnia, paperi- ja kartonkiteollisuus12,3 milj. tonnia, sahateollisuus 12,2 milj. m 3 ja levyteollisuus1,9 milj. m 3 . Puulevyjen tuotantomäärä on pysynytkoko 2000-luvun samalla tasolla. Massan, paperin ja kartonginsekä sahatavaran tuotanto pieneni vuonna 2001 edellisvuoteenverrattuna, mutta kasvoi sitten aina vuoteen 2004 asti. Vuoden2004 tuotantohuipusta palattiin vuonna 2005 vuoden 2001 tasolle.Tähän vaikuttivat massa- ja paperiteollisuuden työmarkkinakiistat,joiden takia tehtaat seisoivat useita viikkoja. Sahateollisuuttataas vaivasi ajoittainen puupula. Koko metsäteollisuudentuotannon arvosta massa- ja paperiteollisuus kattaa läheskaksi kolmannesta ja puutuoteteollisuus runsaan kolmanneksen.Koko metsäteollisuuden osuus Suomen teollisesta tuotannostaoli 22,4 % vuonna 2000 ja 17,1 % vuonna 2004. Metsäteollisuudenosuus viennistä oli noina vuosina 26,1 ja 24,0 %(Metsäteollisuuden tilastokirja 2006, Metsäteollisuuden vuosikirja2006, Metsäteollisuus ry).Vuosina 2000–2004 työllisten määrä massa- ja paperiteollisuudessaväheni noin 36 000:sta alle 34 000:een (taulukko 67).Vuosina 2000–2004 työllisten määrä puutuoteteollisuudessaväheni 29 000:sta alle 28 000:een (taulukko 68). Samana aikanatyöllisten määrä huonekaluteollisuudessa väheni yli 19 000:sta16 000:een (taulukko 69).TyöyhteisötekijätVuoden 2005 keväällä koettiin massa- ja paperiteollisuudessapoikkeuksellisen voimakas työmarkkinakiista, joka kiristi työnantaja-ja työntekijäpuolen välejä. Työmarkkinaneuvottelujenlopputuloksena mm. luovuttiin perinteisistä joulu- ja juhannusseisokeistasekä siirryttiin tehtaiden ympärivuotiseen käyntiin.Myös alihankintakäytäntöjä uudistettiin (Metsäteollisuudenvuosikirja 2006).296


Taulukko 67. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit ja vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat massa- ja paperiteollisuudessavuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 35 743 119 33 35 729 1 379 392001 35 207 108 31 35 193 1 304 372002 35 425 130 37 35 407 1 258 362003 34 542 34 525 1 084 312004 33 776 33 751 1 054 31Taulukko 68. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit ja vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat puutuoteteollisuudessa vuosina2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 29 173 144 49 27 998 2 395 862001 27 929 123 44 26 817 2 228 832002 27 258 145 53 26 143 2 127 812003 27 344 26 268 2 077 792004 27 681 26 261 2 014 77Taulukko 69. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit ja vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat huonekalujen valmistuksessavuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 19 335 73 38 15 119 562 372001 17 271 69 40 14 505 515 362002 16 856 58 34 14 204 436 312003 16 395 13 802 433 312004 16 112 13 476 379 28297


Vuoden 2006 alkupuolella ilmoitettiin yhden paperitehtaanlopettamisesta Suomessa. Tuotannon siirtäminen ulkomaisiintehtaisiin luo työntekijöille epävarmuutta tulevaisuudesta sekämassa- ja paperiteollisuudessa että puutuoteteollisuudessa. Työja terveys -haastattelun mukaan vuonna 2006 metsäteollisuudentyöntekijöillä on kuitenkin yleensä (92 %) vakituinen taitoistaiseksi voimassa oleva työsuhde (Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Haastateltavista 71 % piti epätodennäköisenä, että joutuu työttömäksi,20 % mahdollisena ja noin 8 % melko varmana taivarmana. Puolet metsäteollisuuden työntekijöistä oli kokenutviime vuosina työpaikallaan sellaisia muutoksia, jotka olivatmuuttaneet työtä, tehtäviä ja työmäärää. Mm. uudet osaamisvaatimuksetkorostuivat vastauksissa.Kaikista muutoksista ja uhista huolimatta valtaosa (65–75 %)metsäteollisuuden työntekijöistä tunsi itsensä työssään tarmokkaaksi,innostuneeksi ja sai tyydytystä työstään päivittäin taiuseita kertoja viikossa (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Mahdollisettyövoiman vähentämistarpeet hoitunevat pitkälti luonnollisenpoistuman kautta, sillä metsäteollisuudessa työvoima on ikääntyneempääkuin teollisuudessa keskimäärin. Yli 44-vuotiaidentyöntekijöiden osuus on 52 %, mikä on 10 % enemmän kuinkoko teollisuuden henkilöstöstä keskimäärin (Metsäteollisuudenvuosikirja 2006).TyöympäristöMassa- ja paperiteollisuusMassa- ja paperiteollisuuden työympäristöissä ei ole tapahtunutmerkittäviä muutoksia 2000-luvlla. Normaalioloissa työntekijätaltistuvat käytettäville ja syntyville kemikaaleille verrattainvähän. Käyttöhenkilökunnan altistuminen liittyy pääasiassakierroksiin ja näytteenottoon tuotantotiloissa sekä häiriötilanteisiin.Kunnossapitohenkilöstön altistuminen voi olla pitempiaikaista.Sellun valkaisuun käytettävä klooridioksidi on merkittävinaltiste selluteollisuudessa (Palveluselvityslausunnot 2003–2005). Suurin riski liittyy verrattain usein esiintyvien pientenhäiriötilanteiden aiheuttamaan akuutin myrkytyksen vaaraan.Klooridioksidin ohella pelkistyneet rikkiyhdisteet ja natriumhydroksidiovat työntekijöiden terveyden kannalta haitallisimpia.Lukuisten prosessissa syntyvien orgaanisten yhdisteiden,kuten aldehydien, orgaanisten happojen ja klooriyhdisteiden,pitoisuudet ilmassa jäävät pieniksi. Mekaanisen massan valmistuksessaja paperikoneilla työntekijät voivat altistua valkaisuunkäytettävästä ditioniitista ilmassa muodostuville rikkihapolleja rikkidioksidille (Liukkonen ym. 2004b). Yleisesti paperitehtaidenprosessityöntekijät altistuvat näille yhdisteille verrattainvähän, vaikka yksittäisiä suuria pitoisuuksia on todettu.298


Massa- ja paperiteollisuudessa ASA-ilmoitusten määrä vähenivuosina 2000–2003 noin 560:sta noin 470:een (ASA 2000–2003). Syöpävaarallisista altisteista rekisteriin oli ilmoitettu selvästieniten kromi(VI)-yhdisteitä ja nikkeliä, joista oli yhteensä426–531 ilmoitusta vuodessa. PAH-yhdisteitä koskevia ilmoituksiatehtiin reilu 20 vuodessa sekä asbestia ja kloroformia koskeviailmoituksia alle 10 vuodessa. Altisteista kromia, nikkeliäja asbestia esiintyy pääasiassa huolto- ja kunnossapitotöissä,PAH-yhdisteitä trukkien pakokaasuissa.Puutuote- ja huonekaluteollisuusMyöskään puutuote- ja huonekaluteollisuuden työympäristöissäei ole merkittäviä muutoksia 2000-luvun alkupuoliskolla.Mm. puupölypitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla 1990-luvunpuolivälistä lähtien (Liukkonen ym. 2005). Sahateollisuudessaarvioidaan puupölylle altistuvan lähes 9 000 työntekijääja levyteollisuudessa noin 6 700 (Liukkonen ym. 2004a). Sekäpuutuote- että huonekaluteollisuudessa arvioidaan noin 10 000työntekijän altistuvan puupölylle. Arvion mukaan suurille, yli5 mg/m 3 puupölypitoisuuksille altistuu sahoilla ja höyläämöissänoin 500 työntekijää, levytehtailla noin 200, puutuotteidenvalmistuksessa noin 500 ja huonekaluteollisuudessa noin 900.Vastaavasti yli 2 mg/m 3 pitoisuuksille altistuvia arvioitiin olevansahoilla ja höyläämöissä 1 600, levytehtailla 600, puutuotteidenvalmistuksessa 1 700 ja huonekaluteollisuudessa 2 500.Puulajien terveysvaikutuksista, ammattitaudeista, tärkeimmistäominaisuuksista, teknisistä puupölyn torjuntakeinoista, henkilönsuojaintenvalinnasta ja käytöstä sekä terveystarkastuksistaon Työterveyslaitoksessa toteutettu Puu ja Terveys -tietokanta.Suomessa on valmisteltu vuosia puupölylle omaa työhygieenistäohjeraja-arvoa (HTP-arvoa), joka olisi nykyistä,kaikille orgaanisille pölyille käytettävää HTP-arvoa (5 mg/m 3 )alhaisempi (HTP 2005). Vuoden 2007 HTP-luetteloon onesitetty arvoksi 2 mg/m 3 .Erityisesti levyteollisuudessa, mutta myös puutuotteidenvalmistuksessa, työntekijät voivat altistua liimojen sisältämälleformaldehydille. Myös mm. pintakäsittelyaineet voivat sisältääformaldehydiä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (InternationalAgency for Research on Cancer, IARC) luokitteli formaldehydinihmiselle syöpää aiheuttavaksi vuonna 2004 (luokka1) (IARC 2004, 2006). Lainsäädäntöön tämä muutos ei ole vieläennättänyt, vaan formaldehydi luokitellaan mahdollisesti syöpääaiheuttavaksi.Puutuoteteollisuudesta tehdyt ASA-ilmoitukset vuosina2000–2003 vähenivät 128:sta 100:aan (ASA 2000–2003). Samanaaikana huonekaluteollisuudesta tehtiin vuodessa 18–61ASA-ilmoitusta, eniten vuonna 2003. Puutuoteteollisuudessasyöpävaarallisista altisteista ovat ASA-rekisterin mukaan tärkeimpiäkromi(VI)-yhdisteet ja arseeni, huonekaluteollisuudes-299


sa taas kromi(VI)-yhdisteet, kadmium ja nikkeli. Kromi- ja arseeniyhdisteetovat todennäköisesti peräisin puun suolakyllästeistä.Nykyisin arseenipitoisia kyllästeitä ei enää saa olla markkinoilla.Huonekaluteollisuudessa on altistuttu syöpävaarallisilleaineille lähinnä metalliosien valmistuksessa sekä valmistettaessaulkokalusteita kyllästetystä puusta.TyötapaturmatMassa- ja paperiteollisuudessa työtapaturmat vähenivät vuosina2000–2004. Vuonna 2000 sattui noin 1 400 ja vuonna 2004noin 1 050 vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtanuttatyötapaturmaa (taulukko 67). Tapaturmasuhde laskettuna1 000 palkansaajaa kohden pieneni 39:stä 31:een.Puutuoteteollisuudessa vähintään neljän päivän sairauspoissaoloonjohtaneet työtapaturmat vähenivät vuosina 2000–2004 noin 2 400:stä noin 2 000:een (taulukko 68) ja huonekaluteollisuudessalähes 600:sta noin 400:ään (taulukko 69). Vastaavastitapaturmasuhde (tapaturmia / 1 000 palkansaajaa) pienenipuutuoteteollisuudessa 86:sta 77:ään ja huonekaluteollisuudessa37:stä 28:aan.Kuva 79. Ammattitaudittautiryhmittäin massajapaperiteollisuudessavuosina 1997–2002(Ammattitaudit 1997–2002)meluvammatihotauditrasitussairaudet asbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä302520151050199719981999200020012002300


AmmattitauditVuosina 2000–2002 massa- ja paperiteollisuudessa ammattitautejaoli 108–130 ja ilmaantuvuus 10 000 työllistä kohdenoli 31–37 (taulukko 67). Erityisesti meluvammat ovat vähentyneet.Asbestisairauksia taas on 2000-luvulla todettu hieman aikaisempaaenemmän (kuva 79). Vastaavana aikana vuosittaintodettiin uusia ammattitauteja puutuoteteollisuudessa 123–145ja huonekaluteollisuudessa 58–73. Ammattitautien ilmaantuvuusoli puutuoteteollisuudessa 44–53 ja huonekaluteollisuudessa34–40 (taulukko 68 ja 69). Meluvammojen osuus on vähentynytsekä puutuote- että huonekaluteollisuudessa (kuva 80ja 81). Huonekaluteollisuudessa rasitusvammojen osuus pieneniselvästi 2000-luvulla.Vuosina 1990–2002 puupöly aiheutti seuraavia ammattitautejatai ammattitautiepäilyjä: 160 allergista nuhaa, 120 astmaa,42 allergista ihottumaa, 24 ei-allergista ihottumaa ja 18 ylähengitysteidenyliherkkyysreaktiota (Puu ja Terveys -tietokanta).Yleisimpinä allergisen nuhan ja astman aiheuttajina olivat mänty,kuusi ja abachi. Yleisimpiä allergisen ihottuman aiheuttajaolivat tiikki, mahonki, mänty ja palisanteri. Kaikkiaan 15 tunnistettuapuulajia on aiheuttanut ammattitauteja Suomessa.Kuva 80. Ammattitaudittautiryhmittäinpuutuoteteollisuudessavuosina 1997–2002(Ammattitaudit 1997–2002)meluvammatihotauditrasitussairaudet asbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä302520151050199719981999200020012002301


Kuva 81. Ammattitaudittautiryhmittäinhuonekaluteollisuudessavuosina 1997–2002 (Ammattitaudit1997–2002)meluvammatihotauditrasitussairaudet asbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä302520151050199719981999200020012002KehitysnäkymiäMetsäteollisuudessa on parhaillaan käynnissä muutosvaihetuotannon siirtyessä osittain ulkomaille, mutta Suomessa onmetsäteollisuutta myös tulevaisuudessa. Investointeja uuteentekniikkaan sekä panostusta tutkimukseen ja kehitykseen tarvitaan.Koulutetun, osaavan ja muutoskykyisen työvoiman saanninturvaaminen on tulevaisuuden haaste metsäteollisuudessa,jossa työntekijöiden keski-ikä on korkea. Tulevaisuuden muutoksenanähdään mm. paperiteollisuuden painopisteen siirtyminenpainopapereista pakkausmateriaaleihin. Kehitteillä onmyös erilaisia komposiittirakenteita, joissa puuta ja paperiayhdistetään muihin materiaaleihin (Forest Industry Institute2006). Nämä uudet materiaalit saattavat tuoda mukanaan uudentyyppisiätyöympäristöongelmia, joten riskien arviointi joennakolta on tärkeää. Puupölyn työhygieenisen ohjeraja-arvonlaskeminen vuonna 2007 vaatii voimakasta panostusta pölynhallintaan puutuote- ja huonekaluteollisuudessa.Kari KorhonenTuula Liukkonen302


LähteetAmmattitaudit 1997–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 2000–2003. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Forest Industry Institute. The challenge for transformation in the forest industry.Summer School 5–6 September 2006. Lappeenranta University ofTechnology, Lappeenranta 2006.HTP-arvot 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeita 2005:10. Helsinki2005.IARC classifies formaldehyde as carcinogenic to humans. Press release N° 153.International Agency for Research on Cancer, Lyon 15 June 2004.IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Volume88: Formaldehyde, 2-Butoxyethanol and 1-tert-Butoxypropan-2-ol.International Agency for Research on Cancer, Lyon 2006.Liukkonen T, Kauppinen T, Welling I et al.: Occupational exposure to wooddust in Finland. WOODEX – International Information System on OccupationalExposure to Wood Dust. Finnish Institute of OccupationalHealth, Institut National de Recherche et de Sécurité, Helsinki and Nancy2004a.Liukkonen T, Kinnari H, Lindroos L ym.: Ditioniitin käyttöön liittyvät vaaratilanteetmekaanisen paperimassan valkaisussa. Työsuojelurahaston loppuraportti103064. Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos, Lappeenranta2004b.Liukkonen T, Vincent R, Grzebyk M et al.: Exposure measurements of wooddust in the European Union. WOODEX – International Information Systemon Occupational Exposure to Wood Dust. Finnish Institute of OccupationalHealth, Institut National de Recherche et de Sécurité, Helsinkiand Nancy 2005.Metsäteollisuuden tilastokirja 2006. Paperia ja Puuta. Metsäteollisuus ry, Helsinki2006.Metsäteollisuuden vuosikirja 2006. Paperia ja Puuta. Metsäteollisuus ry, Helsinki2006.Metsäteollisuus ry: http://www.forestindustries.fi [haettu 12.9.2006].Palveluselvityslausunnot 2003–2005. Työterveyslaitos, Helsinki. (julkaisematon)Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Puu ja Terveys- tietokanta. Työterveyslaitos. Saatavissa: http://www.ttl.fi/puuterveys.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.303


6.4 Metallien jalostus• Alalla noin 16 000 työntekijää• Tapaturmasuhde teollisuuden keskitasoa suurempi ja ammattitautien ilmaantuvuusteollisuuden keskitasoa• Kansainvälistyminen ja erikoistuminen entistä pidemmälle kehitettyihintuotteisiin heijastuu myös tapaturmantorjuntaanYleistäSuomessa työskentelee metallien jalostuksessa noin 15 800henkilöä ja vuonna 2004 alalla toimi 143 yritystä. Kymmenenviime vuoden aikana henkilöstö on vähentynyt vajaalla tuhannellatyöntekijällä. Neljä kansainvälistä yritystä eli RautaruukkiOyj, Outokumpu Oyj, Boliden ja Oy Ovako Ab työllistävätSuomessa yhteensä 12 900 henkilöä ja maailmalla lisäksi32 100 henkilöä. Outokummun pääliiketoimintoja ovat ruostumatonteräs ja teknologia, Rautaruukin päätuote on edelleenteräs, mutta kasvu- ja menestysmahdollisuuksia haetaan metalliinperustuvien järjestelmien ja kokonaisratkaisujen toimittamisesta.Teräsaihioiden tuotanto on pysynyt vuodesta 2003 vuoteen2005 noin 4,7 miljoonassa tonnissa. Vuonna 2005 RautaruukkiOyj:n tuotti teräsaihioita 3,8 miljoonaa tonnia. Maailman terästuotantooli 1 129 miljoonaa tonnia. Maailman suurimpientoimijoiden, luxemburgilaisen Arcelorin ja intialaisen Mittalin,yhdistyttyä kesällä 2006 niiden osuudeksi maailman teräksentuotannostatuli noin 10 %. Kiina on kaikkien metallien suurinmarkkina-alue. Vuonna 2005 Suomessa tuotettiin valssattujateräksiä ja putkia 4,1 miljoonaa tonnia, maahan tuotiin terästuotteita1,2 miljoonaa tonnia. Suomen tuotannosta menivientiin 3,1 miljoonaa tonnia, kun oma käyttö oli 2,1 miljoonaatonnia. Teräksestä käytetään rakentamiseen 31 %, koneidenja laitteiden valmistamiseen 30 %, metallituotteiden valmistamiseen18 % ja laivanrakentamiseen 10 %.Ei-rautametallien eli ns. värillisten metallien ryhmässä päätuotteitavuonna 2005 olivat ferrokromi (234 881 tn), sinkki(281 904 tn) ja katodikupari (132 126 tn). OMG Harjavalta tuottinikkeliä 40 800 tonnia ja Kokkolassa kobolttia 8 170 tonnia.Kuusankoski Oy on yksi maailman suurimmista kierrätysmetallienjalostajista,ja konsernin palveluksessa on yli 3 000 henkilöäkymmenessä maassa.Työympäristötekijät304Metallien jalostuksen työympäristöongelmat liittyvät raaka-aineidenkäsittelyyn, sulatusprosesseihin, valutöihin ja yleensäsuurten energiamäärien hallintaan. Pöly- ja kaasuongelmien


lisäksi esiintyy melua, tärinää ja lämpökuormitusta sekä sähkö-ja magneettikenttiä. Pölyn poistojärjestelmien paranemisenvaikutuksesta työilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovatnykyisin selvästi alle HTP-arvojen.Hiilimonoksidille (häkäkaasulle) altistuminen masuuneillaon ehkä suurin vaara, mutta normaaleilla työskentelyalueillahäkäpitoisuudetkin ovat selvästi alle HTP-arvojen. Terässulatonkonvertterien työalueiden ilman pöly on pääasiassa rautaoksidejasekä kuona- ja kalkkipölyä. Romun sisältämillä epäpuhtauksillaon myös huomattava merkitys. Työskentelyalueidenkokonaispölypitoisuus on nykyisin yleensä alle HTP-arvon.Haitallisten metallien esiintyminen työilmassa on yleisempäävalokaariuuneilla kuin konverttereilla, koska valokaariuuneillakäytetään usein romua ja valmistetaan runsasseosteisia teräksiä.Ruostumattoman teräksen eri tuotanto-osastoilla kokonaiskromipitoisuuson ollut suurimmillaan noin puolet HTParvosta.Suurin kuusiarvoisen kromin pitoisuus on ollut noinkymmenesosa HTP-arvosta (Huvinen 2002).Ei-rautametallien jalostus poikkeaa terästeollisuudesta siten,että tuotannossa käytetään sulfidimalmeja, joista kuumennettaessamuodostuu rikkidioksidia. Se otetaan talteen ja käytetäänrikkihappotuotannossa, mutta sitä voi päästä jonkin verranmyös työtiloihin. Kuparituotannossa on ollut ongelmia raaka-aineidenepäpuhtauksien aiheuttamasta altistumisesta. Tyypillinenesimerkki tästä on arseeni (Hakala ja Pyy 1995).Metallien jalostuksesta ilmoitettiin vuonna 2004 ASA-rekisteriin1 240 henkilöä (ASA 2004). Syöpävaarallisille aineille voialtistua 79 henkilöä tuhatta toimialan työllistä kohden. Metallinjalostuksessa tavallisimmat syöpävaaralliset aineet ovatkromi(VI)-yhdisteet, nikkeli ja sen epäorgaaniset yhdisteet, polysyklisetaromaattiset hiilivedyt, asbesti, kadmium ja sen yhdisteet,keraamiset kuidut sekä arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet(Työolot Suomessa 2006).Työtapaturmat ja ammattitauditMetallin jalostuksessa sattuu keskimääräistä enemmän työtapaturmia.Vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtaneitatyötapaturmia on viime vuosina ollut noin 50 laskettuna tuhattapalkansaajaa kohden, kun se on keskimäärin teollisuudentoimialoilla 36 ja kaikilla toimialoilla 25. Vuosina 2000–2004metallien valmistuksessa sattui vuosittain keskimäärin 750 työtapaturmaa(Työolot Suomessa 2006, taulukko 70).Ammattitautien ilmaantuvuus oli vuonna 2002 metallin jalostuksessa38 laskettuna 10 000 työllistä kohden, mikä vastaateollisuuden keskimääräistä tasoa (taulukko 70). Yleisimmätammattitaudit olivat meluvammat, rasitussairaudet ja asbestisairaudet.Meluvammat ja asbestisairaudet ovat vähentyneet jarasitussairaudet lisääntyneet vuonna 2002 (kuva 82).305


Taulukko 70. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit ja vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat metallin jalostuksessa vuosina2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 15 829 62 39 15 816 815 522001 15 700 44 28 15 684 803 512002 15 391 59 38 15 375 664 432003 14 819 14 801 747 502004 15 744 15 742 781 50Kuva 82.Ammattitaudittautiryhmittäin metallinjalostuksessa vuosina1998–2002 (Ammattitaudit1998–2002)403530252015105meluvammatrasitussairaudethengitystieallergiatammattitautia / 10 000 työllistä45ihotauditasbestisairaudetmuut019981999200020012002306


KehitysnäkymiäVaikka metallien jalostuksessa työympäristö on kehittynytmyönteisesti, on edelleen tärkeää parantaa työhygieniaa, meluntorjuntaa,ergonomiaa ja lämpöoloja. Erityisen tärkeää onkehittää tapaturmantorjuntaa, koska alalla sattuu yhä jopa kuolemaanjohtavia työtapaturmia. Raaka-aineiden hankinta ja kemikaalienkäytön hallinta vaikuttaa osaltaan suuresti työympäristöön,sillä integroidussa terästehtaassa voi olla käytössäuseita tuhansia kemiallisia aineita. Työsuojelun toimintaohjelmaja siihen kuuluva riskinarviointi antaa hyvän perustan kehitystyölle.Tavoitteeksi ei riitä pelkästään tuotannon hyvä laatu,vaan tuotannon on tapahduttava turvallisessa ympäristössä.Toimijoiden määrän lisääntyminen töiden ulkoistamisen seurauksenaedellyttää jatkossa työpaikoilta yhä hallitumpaa toimintojenyhteensovittamista ja hyvää turvallisuusjohtamista.Alalla on ajankohtaista suurimpien yritysten voimakas kansainvälistyminen,yhtiöiden sisäiset organisaatiomuutokset,erikoistuminen entistä pidemmälle kehitettyihin tuotteisiin sekämaailmalla tapahtuva suurien yhtiöiden yhdistyminen. Tämäkaikki heijastuu jatkossa myös työsuojeluun.Veikko KujalaMauri MäkeläSakari JunttilaLähteetAmmattitaudit 1998–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 2004. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Erkkilä P: Suomen vuoriteollisuus vuonna 2005. Materia 2006:2, 6–9.Geologian tutkimuskeskuksen kotisivut: http://en.gtk.fi/ExplorationFinland/MineralProduction/finmipr0103.html.Hakala E, Pyy L: Assessment of exposure to inorganic arsenic by determiningthe arsenic species excreted in urine. Toxicology Letters 77 (1995) 249–258.Huvinen M: Exposure to chromium and its long-term health effects in stainlesssteel production. Kuopio University Publications D. Medical Sciences287. Kuopio 2002.Teknologiateollisuuden kotisivut: http://www.teknologiateollisuus.fi.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Vuosikirja 2006. Tilastot. Teknologiateollisuus, Helsinki.307


6.5 Metalliteollisuustuotteiden,koneiden ja laitteiden valmistus• Ala työllistää noin 100 000 henkilöä ja alalla työvoimapulaa• Suomen kone- ja metallituoteteollisuus pitkälle erikoistunutta ja kansainvälistyminenetenee edelleen• Alalla lukuisia kehityshankkeita, jotka vaikuttavat myös työympäristöön• Tapaturma- ja ammattitautiluvut metallituoteteollisuudessa jonkin verranteollisuuden keskitasoa suurempia ja koneiden valmistuksessa teollisuudenkeskitasoaYleistäTarkasteltava toimiala (TOL 28 ja 29) on hyvin epäyhtenäinenja käsittää tuotteiden valmistusta ruokailuvälineistä ja saksistapaperikoneisiin. Toimialan tyypillisiä tuotteita ovat mm. massa-ja paperikoneet, kiven ja mineraalien käsittelylaitteet, laivojenja voimaloiden moottorit, hissit, nosturit ja nostimet, dieselmoottorit,metsäkoneet ja maatalouskoneet. Alan tuotteistamenee vientiin noin 65 % (Teknologiateollisuus 2006). Alallaon noin 8 000 toimipaikkaa, joista monet melko pieniä. Yli100 työntekijän toimipaikkoja on noin 200, ja vain kolme yritystätoimipaikkaa työllistää yli 1 000 henkilöä (Tilastollinenvuosikirja 2005).Metallituoteteollisuus on kansainvälistynyt viime vuosina.Yritykset ovat ostaneet toisiaan ja keskittyneet ydinosaamisalueilleen.Suomen konepajateollisuus on pitkälle erikoistunutta.Työn tuottavuus on parantunut, yritykset ovat verkottuneetja alihankintatyö on lisääntynyt. Alalla on mennyt taloudellisestihyvin viime vuosina ja toimialalla on ollut pulaa osaavistatyöntekijöistä. Toimiala (TOL 28 ja 29) työllisti vuonna2005 Suomessa noin 100 000 henkilöä, mikä on samaa tasoakuin vuonna 1990. Alan työntekijämäärät lisääntyivät lievästi1990-luvun puolivälistä, mutta vuonna 2003 määrät kääntyivätlaskuun.Työympäristö308Alan tyypillisiä työprosesseja ovat metallien lastuava työstö(sorvaus ym.), rasvanpoisto, elektroninen pintakäsittely, maalaus,hitsaus, polttoleikkaus, hiekkapuhallus, metalliruiskutusjne. Viime vuosina teknologiset muutokset eivät ole olleet merkittäviä,mutta alan yritykset ovat kehittäneet prosessejaan kovenevassakansainvälisessä kilpailussa. Huolimatta prosessienuudistamisesta alan ongelmia ovat erilaiset pölyt, metalli- jahitsaushuurut, öljysumu, kemikaalit, melu ja hankalat työasennot.Melu on yleisesti alan merkittävimpiä työympäristöongelmia.Alan meluongelmat ovat usein vaikeasti teknisesti torjut-


tavia ja uudet meluntorjuntaohjelmat ovat merkittävä haastealalle.Kemiallisille yhdisteille altistutaan mm. rasvanpoistossa(kloorihiilivedyt, alkalit), hitsauksessa ja polttoleikkauksessa(hitsaushuurujen metallit, otsoni, typenoksidit) ja maalauksessa(liuotinaineet ja pigmentit). Merkittävimpiä metalleja ovatrauta, kromi-nikkeli-teräs, alumiini, kupari ja nikkeli. Jonkinverran voidaan altistua myös harvinaisimmille metalleille, kutenberylliumille.Syöpää aiheuttavista aineista merkittävimmin altistutaannikkeli- ja kromi(VI)-yhdisteille mm. hitsauksessa ja metallienpintakäsittelyssä. Vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaanmetallihuuruille altistuvien suomalaisten hitsareiden syöpäriskion noin 30 % suurempi kuin väestöllä keskimäärin (Svirchevym. 2003). Ruostumattoman teräksen hitsaajien syöpäriski eiselvästi eronnut muiden hitsareiden riskistä. Metallien lastuavassatyöstössä leikkuunesteisiin voi helposti muodostua bakteerejaja niistä endotoksiineja.Metalliteollisuudessa on toteutettu useita työturvallisuuteenja työympäristöön liittyviä kehittämishankkeita viime vuosinaja monet yritykset ovat mukana myös Nolla tapaturmaa-foorumissa.Työtapaturmat ja ammattitauditTapaturmasuhde on metallituotteiden valmistuksessa selvästiteollisuuden keskiarvoa suurempi, kun taas koneiden ja laitteidenvalmistuksessa se on teollisuuden keskiarvotasoa (kuva 83).Kummallakin toimialalla tapaturmataajuus on hieman pienentynytvuosina 2000–2004.Myös ammattitaudit näyttävät pitkällä aikavälillä vähenevän,tosin luotettavat tiedot aivan viime vuosilta puuttuvat.Ammattitautien ilmaantuvuus on jonkin verran teollisuudenkeskiarvoa suurempi metallituotteiden valmistuksessa ja pienempikoneiden ja laitteiden valmistuksessa (taulukko 71).Tyypillisiä ammattitautien aiheuttajia alalla ovat melu, toistotyö,ionisoimaton säteily (hitsaus), asbesti, öljyt ja voiteluaineet,metallihuurut sekä eri kemikaalit (kuva 84). Melun ai-Taulukko 71. Työllisten määrä sekä ammattitaudit metallituotteiden ja koneidenvalmistuksessa (TOL 28 ja 29) vuosina 2000–2002 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitauteja ilmaantuvuus /10 000 työllistä2000 100 580 426 422001 101 913 435 432002 99 916 398 40309


Kuva 83. Metallituote-ja konepajateollisuudessasattuneetvähintään neljänpäivän sairauspoissaoloonjohtaneet työtapaturmatvuosina2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)metallituotteiden valmistuskoneiden valmistustapaturmia / 1 000 palkansaajaa908070teollisuus, keskiarvo605040302010020002001200220032004Kuva 84. Ammattitauditmetallituotejakonepajateollisuudessavuosina 1998–2002 (Ammattitaudit1998–2002)2018meluvammatrasitussairaudethengitystieallergiatammattitautia / 10 000 työllistäihotauditasbestisairaudetmuut161412108642019981999200020012002310


heuttamia ammattitauteja on ollut vuosittain noin 100, samoinrasitussairauksia. Asbestin aiheuttamia ammattitauteja todettiintoimialalla 28 ja 29 vielä yhteensä 36 tapausta vuonna2002 (Ammattitaudit 2002).KehitysnäkymiäMetallituotteiden valmistuksen kehitysnäkymät ovat edelleenkinsuhteellisen hyvät maassamme (Airaksinen 1999). Ympäristönsuojeluunliittyvät tekijät korostuvat jatkossakin alan kansainvälisessäkilpailussa. EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö vaikuttaneealalla käytettävien kemikaalien valikoimaan ja karsineepois haitallisimpia kemikaaleja. Mm. kromi(VI)-yhdisteisiintultaneen kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota.Myös leikkuunesteiden työhygieenisiä ohjearvoja on laskettumonissa maissa.Vaikka alan teollisuus ja työympäristö ovatkin kehittyneetmyönteisesti, alalla on edelleenkin runsaasti kehitettävää. Eräisiinalan menetelmiin, kuten metalliruiskutukseen, liittyy merkittäviätyöympäristöongelmia. Alalla on toteutettu lukuisiatyöympäristön kehittämishankkeita, joiden vaikutukset näkyvätvähitellen. Työympäristön kehittäminen sekä alan työpaikoistaja työolojen kehittymisestä tiedottaminen on tärkeääalan vetovoimaisuuden edistämiseksi.Eero PrihaLähteetAiraksinen T (toim.): Metalliteollisuus 2008-visio. Metalliteollisuuden keskusliitto,Helsinki 1999.Ammattitaudit 1998–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Suomen tilastollinen vuosikirja, vuodet 2002–2005. Tilastokeskus, Helsinki.Svirchev L, Kauppinen T, Pukkala E: Risk of lung cancer among Finnish menoccupationally exposed to metal dusts and fumes. Abstracts. AIHCE2003. Dallas, USA 2003.Teknologiateollisuus 2006. Toimialat. Kone- ja metallituoteteollisuus. Saatavissa:http://www.teknologiateollisuus.fi/index.php?m=10&id=236.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.311


6.6 Elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus• Alan voimakas kasvu päättynyt, mutta kannattavuus edelleen hyvä• Voimakas kansainvälistyminen ja verkottuminen jatkuu, 60 % tuotannostamenee vientiin• Ammattitautien määrä lisääntyi vuosina 1995–1998, mutta sen jälkeenvähentynyt ja vakiintunut• Allergiset altisteet yleisin kemikaaliriski• Työtapaturmasuhde teollisuuden keskitasoa pienempi, mutta tapaturmienmäärä kasvussaToimialan kehittyminenTaulukko 72. Henkilöstönmäärä sekä tuottavuudenkasvu sähköjaelektroniikka-alallavuosina 2000–2004(Teknologiateollisuus2005)Elektroniikka-ala on siirtynyt osaksi teknologiateollisuutta uudistuneessatoimialajaossa, johon kuuluvat myös kone- ja metallituoteteollisuussekä metallien jalostus. Toimialan monivuotinenkasvu päättyi henkilöstömäärällä mitaten vuosituhannenalussa ja on nyt 10 % pienempi kuin vuonna 2000. Alan tuotantokinväheni 2 % vuonna 2005. Sähkö- ja elektroniikkatoimialanosuus oli noin 46 % koko teknologiateollisuuden tuotannostavuonna 2005. Tavaraviennistä alan osuus oli 47 %vuonna 2005. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteille onominaista pitkä tuotekehitysvaihe, korkea jalostusaste ja verratenlyhyt elinaika. Alan sisällä tietoliikennelaitteiden valmistuson liikevaihdosta kolme neljäsosaa (Elektroniikan osavalmistus2005, Teknologiateollisuus 2005).Elektroniikka-alalla on suurten maailmanlaajuisten yritystenlisäksi runsaasti pieniä pk-yrityksiä, edelleen noin 560. Vuonna2005 alan tuotannon arvo oli 20,5 miljardia euroa. Vienninosuus tuotannosta on laskenut 60 %:iin. Alalla työskentelee nykyäännoin 62 000 henkilöä (taulukko 72), joista toimihenkilöitäon 60 %. Henkilöstön osuus ulkomailla on kasvanut jo pitkäänja sitä onkin ulkomailla enemmän kuin kotimaassa (55 %)(Teknologiateollisuus 2005).Elektroniikkateollisuudessa on kaikista teknologiatoimialoistatasapainoisimmin miehiä (55 %) ja naisia (45 %). Työntekijöistäviidennes on alle 30-vuotiaita ja kolmannes yli 50-vuovuosihenkilöstönmäärätuottavuuden kasvu(100 vuonna 1995)2000 69 300 2542001 70 000 4132002 66 400 3052003 63 000 3622004 62 800 373312


tiaita. Vakinaisissa kokopäiväisissä työsuhteissa heistä on noin95 % ja päivätyössä vain 40 %. Tutkimus- ja kehitystoiminta ontoimialalla suurta muihin aloihin verrattuna eli 84 % koko teknologiateollisuusalallaaiheeseen investoidusta (Elektroniikanosavalmistus 2005).TyöympäristöElektroniikan kokoonpano- ja valmistustyössä altisteina ovaterilaiset metallit, liuotinaineita sisältävät pastat sekä juotosaineet,jotka sisältävät mm. lyijyä. Ongelmia ovat myös kromi,bromatut palonestoaineet, kadmium ja kolofonihartsi. Pesuissaja leimauksissa käytetään liuotinaineita. Käytössä on myös erilaisiakaksikomponenttiliimoja, joissa on mukana allergisoiviaepoksi-, isosyanaatti- ja syanoakrylaattiyhdisteitä. Juotostyö onerityisesti pienillä työpaikoilla aiheuttanut yliherkkyysoireitahengitysteihin ja kasvoihin. Fysikaalisia altisteita elektroniikkateollisuudessaovat melu, kuiva ilma, UV-säteily, kylmyys ja vetoisuus.Useat edellä mainitut ongelmat liittyvät ilmanvaihdonheikkoon toimintaan (Anttonen ja Tammelin 2000). Ongelmateivät ole muuttuneet oleellisesti viime vuosina.Pienestäkin elektroniikka-alan yrityksestä löytyy helpostitoista sataa kemikaalia, kun mukaan lasketaan prosessi-, huolto-ja siivouskemikaalit. Monia tuotteita käytetään pieniä määriä,joten elektroniikka-alaa ei yleisesti osata pitää kemikaalialtistumisenkannalta merkittävänä (Lapinlampi ym. 2006).Liuotinaineet ja lyijy eivät ole elektroniikkatyöpaikkojenmerkittävimmät kemialliset ongelmatekijät, vaikka alalla yleisestiniin luullaan. Allergiaa aiheuttavat kemikaalit ja työvaiheetovat selvästi merkittävämpi ongelma, tarkasteltiinpa jokoelektroniikka-alan yksittäisiä työpaikkoja tai ammattitautitilastoja.Ongelmallisia aineita ovat mm. polymeerit (polyuretaanit,epoksit ja akrylaatit), kolofoni ja muut yksittäiset kemikaalit,syanidit, fluorivetyhappo ja sen suolat sekä vetyperoksidi.Tyypillisiä fyysisiä kuormitustekijöitä ovat mm. staattisettyöasennot, raskaat nostot ja toistuvat työliikkeet. Kokoonpanotyövaatii tarkkaavaisuutta ja hyvää näkökykyä. Tarkastus jakorjaustyöt vaativat laajojen kokonaisuuksien hallintaa, mikälisää henkilöstön monitaitoisuusvaatimusta. Kipuoireita on jopayhdellä kolmasosalla, joten ergonomian lisäksi mm. taukoliikunnalla,työn kierrolla ja työnopastuksella on tehtävää (Anttonenja Tammelin 2000).Nykytilanteessa nopeat muutokset tuotannossa ja epävarmuudenkestäminen ovat henkisistä tekijöistä tärkeimmät (Anttonenja Tammelin 2000). Toimitusaikojen lyheneminen onmuuttanut työn luonnetta nopeatempoisemmaksi ja työn henkinenvaatimus on siten korostunut. Työyhteisöpuolella uupumuskytkeytyy voimakkaasti mm. osaamiseen, työpaikan ilma-313


piiriin, avoimeen keskusteluun, innovatiivisuuteen, esimiehentukeen ja myös fyysiseen työympäristöön (Anttonen ja Mielonen1997). Osaamisessa myös käytettävyyden ja kognitiivisenergonomian vaatimus on lisääntynyt sekä tuotteiden että omantyön kehittämisen kannalta.Työtapaturmat ja ammattitauditTapaturmien kokonaismäärä oli aiemmin pitkään vakio, muttapieneni selvästi vuonna 2003 (taulukko 73). Toimialan tapaturmataajuusoli vuonna 2004 noin yhdeksän työtapaturmaa1 000 palkansaajaa kohden, mikä on selvästi kaikkien toimialojenkeskiarvoa pienempi. Vuonna 2004 tapaturmat alkoivat lisääntyäja myös tapaturmasuhde oli aiempaa suurempi. Toimialansisällä työn vaarallisuus vaihtelee ja riippuu työn luonteestamerkittävimmän kasvun liittyessä tv- ja radiolähettimienvalmistukseen (taulukko 74).Taulukko 73. Ammattitaudit ja vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtaneettyötapaturmat sähkö- ja elektroniikka-alalla vuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa2006)vuosi ammattitaudit työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 108 16 742 112001 122 18 724 112002 95 15 614 102003 516 82004 542 9Taulukko 74. Työpaikalla, työmatkalla ja työliikenteessä sattuneet tapaturmatsähkö- ja elektroniikka-alalla vuosina 2000–2004 (Tapaturmatilastotietokanta TVL)toimiala v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004sähköteknisten tuotteiden valmistus 10 11 11 11 7sähkömoottorien jne. valmistus 222 231 216 195 203sähkönjakelulaitteiden jne. valmistus 92 97 83 67 50yhteensä 324 339 310 273 260elektronisten piirien jne. valmistus 182 154 130 88 82tv- ja radiolähettimien jne. valmistus 139 112 19 12 33tv- ja radiovastaanottimien jne. valmistus 6 16 5 9 11yhteensä 327 282 154 109 126314


Kuva 85. Ammattitaudittautiryhmittäinelektroniikkaalallavuosina 1998–2002 (Ammattitaudit1998–2002)meluvammatihotauditrasitussairaudetasbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä12108642019981999200020012002Ammattitautien ilmaantuvuus on eri toimialojen keskiarvoapienempi. Ammattitaudit jakautuivat tautiryhmittäin vuonna2002 toimialan työntekijöillä seuraavasti: rasitussairaudet 40 %,hengitystieallergiat 14 %, ihotaudit 32 %, meluvammat 7 %,asbestisairaudet 2 % ja muut 4 % (kuva 85).Toimialan näkymätElektroniikka-alan painoarvo ja kansantaloudellinen merkityson suuri. Toimialan taso on edelleen kansainvälistä kärkeä japotentiaali on suuri. Mahdollisuuksia on muullekin kuin massavalmistukselle,ja prototuotannon merkitys korostuu jatkossa.Uusista sovelluksista kasvussa ovat älykortit, multimediat jaautojen elektroniikka. Osalla toimialasta tuotantotekniikan monimutkaistuminenkorostaa uusia tekniikoita ja uutta osaamista.Kokonaisvaltainen toiminnan ohjaus ja kokonaislogistiikkaovat alan uusia haasteitta. Verkottunut yhteistyö käy yhä haasteellisemmaksija riskit ovat ketjuissa entistä useammin jaettutoimijoiden kesken. Ala lähestyy tuotantotavaltaan pääomavaltaistaprosessiteollisuutta. Ongelmia aiheuttavat myös kiristyvätaikatauluvaatimukset ja voimavarojen joustovaatimukset(Anttonen ym. 2001, Anttonen ja Visuri 2002).Toimialan ikärakenteen vuoksi työvoiman terveysongelmatovat muita toimialoja vähäisempiä. Huolta tulee kuitenkin kantaaerityisesti rasitussairauksista, allergioista ja ihotaudeista sekäkaikilla tasoilla vastuullisten työntekijöiden jaksamisesta.315


Toimialan muutosnopeuden, kansainvälistymisen ja verkottumiskulttuurinvuoksi työtekijöiden laaja-alainen osaaminenon suuri haaste. Aiempi kasvu on opettanut elämään muutospaineessa.Laatuajattelu ja tuotannon-ohjausjärjestelmien hallintakehittyvät nopeasti hyvinkin vaativiksi jokaisen välttämättömiksityökaluiksi (Anttonen ym. 2006).Toimialan kannattavuus on edelleen hyvä. Alan tulevaisuudenkehittymiseen vaikuttavat voimakkaasti ympäristönsuojelunvaatimukset ja elinkaariajattelu sekä kierrätys. Lyijyttömienmenetelmien käyttöönotosta aiheutuvat muutokset vähentävätentisiä altistumisia. Mikroelektroniikan nopea kehitysmuuttaa alan tuotantoa entistä laitekeskeisemmäksi.Korkean teknologian ja huippuosaamisen merkitys lisääntyyalalla entisestään. Toimialalla lisätäänkin sekä tutkimus- ja koulutus-että innovaatiotoimintaa. Myös ohjelmistoalihankintaantulisi saada lisää voimavaroja. Hankkijat siirtyvät ulkomaille, janopeus soveltamismarkkinoilla on avainasemassa.Hannu AnttonenJarmo VorneLähteetAmmattitaudit 1995–2002. Vuosittainen julkaisu. Työterveyslaitos, Helsinki.Anttonen H, Mielonen P: Työympäristön yhteydet hyvinvointiin elektroniikka-ja sähkötuotteiden valmistuksessa. Kirjassa: Työkyky yksilön, pienyrityksenja yhteiskunnan menestystekijänä. Toim. M Bergström ym. Työ jaihminen, tutkimusraportti 10. Työterveyslaitos, Helsinki 1997, 79–83.Anttonen H, Tammelin T: Tykytoiminta elektroniikka-alan pientyöpaikoilla –tuloksia ja kokemuksia. Kirjassa: Työkyky yksilön, pienyrityksen ja yhteiskunnanmenestystekijänä. Toim. M S Huuskonen ym. Työ ja ihminen,tutkimusraportti 16. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.Anttonen H, Visuri S (toim.): Nopean tuotannon muutosprosessi 1998–2000.Oulun aluetyöterveyslaitos, Oulu 2002.Anttonen H ym.: Muutos voimavaraksi elektroniikkateollisuudessa 1998–2000.Oulun aluetyöterveyslaitos, Oulu 2001.Anttonen H, Rajala J, Mäkitalo J, Vauhkonen T: Työhyvinvoinnin kehittäminenmetallialalla 2002–2004. Tykes raportteja 49. Työministeriö, Helsinki2006.Elektroniikan osavalmistus. Toimialaraportti 1/2005. Kauppa- ja teollisuusministeriö,TE-keskukset, Helsinki 2005.Lapinlampi T, Virtanen S, Anttonen H: Elektroniikka-alan kemikaaliopas. Työterveyslaitos,Helsinki 2006.Tapaturmatilastotietokanta 1996–2004. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto,Helsinki. Saatavissa: www.svdtilasto.netTeknologiateollisuus. Vuosikirja 2006. Tilastot 2005. Helsinki.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työtapaturmat ja ammattitaudit, tilastovuodet 1996–2004. Tapaturmavakuutuslaitostenliitto, Helsinki 2006.316


6.7 Kulkuneuvojen valmistus• Kulkuneuvojen valmistus työllistää noin 20 000 henkilöä eli viidenneksenmetalliteollisuuden työntekijöistä• Ammattitautien ilmaantuvuus (60 / 10 000 työllistä) vuonna 2002 toimialoistatoiseksi korkein sekä asbestisairauksien ja meluvammojen ilmaantuvuuskorkein kaikista toimialoista• Tapaturmasuhde hieman alle teollisuuden keskitason• Laivanrakennus keskittyy korkean teknologian osaamista vaativiin alustyyppeihin• Autotehdas keskittyy laadukkaiden erikoisautojen valmistamiseen• Kilpailu kiristynyt, vallitsee epävarmuus tilauskannan jatkuvuudestaYleistäKulkuneuvojen valmistuksen toimialoilla (TOL 34 ja 35) Suomessatyöskenteli vuonna 2004 noin 21 000 henkilöä. Tässätarkastellaan esimerkkeinä laivojen ja henkilöautojen valmistustasekä työtehtäviä, jotka ovat tyypillisiä kulkuneuvojen valmistukselle.Suomen laivanrakennus keskittyy risteilijöihin ja jäissä kulkevaantonnistoon. Suomessa Turun, Rauman ja Helsingin telakattyöllistävät yhteensä noin 5 000 henkilöä. Lisäksi telakatantavat alihankintatöitä noin 22 000 työntekijälle. Vaikka laivanrakennuson maailmanlaajuisesti äärimmäisen kilpailtu ala,suomalainen laivanrakennus on menestynyt korkean teknisenosaamisensa ansiosta. Tämän hetkinen tilauskanta on varmistettuvuoteen 2009, joten on palkattu lisää työntekijöitä, lähinnälevyseppä-hitsaajia ja myös toimihenkilöitä.Henkilöautotehtaalla painopiste on laadukkaiden erikoisautojentuotannossa. Auton tuotantolinja käsittää korihitsaamon,maalaamon, kokoonpanolinjan sekä tuotekehityskeskuksen.Linja on pitkälti automatisoitu. Tuotantoa on kehitettyjoustavaksi siten, että perusautoa voi nopeasti muuttaa erikoisautoksimarkkinoiden tarpeiden mukaan. Tehdas työllistinoin 1 000 henkilöä vuonna 2005 (ESR 2005, Teknologiateollisuus2006).TyöympäristöKulkuneuvojen valmistuksessa on tyypillistä altistuminen monillevaaraa aiheuttaville tekijöille yhtäaikaisesti. Esimerkiksilaivanrakennus edellyttää monipuolista ammattiosaamista,kuten hitsausta, polttoleikkausta ja maalausta. Altistutaan sekämelulle, säteilylle että kemikaaleille. Telakkatyön erityispiirteitäovat hankalat työolosuhteet ja staattiset työt, jotka aiheuttavatfyysistä kuormittumista. Sitä on saatu pienemmäksi hyvilläergonomisilla ratkaisuilla, lisääntyvällä automaatiolla ja työn317


Kuva 86. ASA-rekisteriinilmoitetut työntekijätkulkuneuvojenvalmistuksessa vuosina1997–2004 (ASA 1997–2004)% työllisistä54autojen ja perävaunujen valmistus (TOL 34)muu kulkuneuvojen valmistus (TOL 35)321019971998199920002001200220032004suunnittelua parantamalla. Tietoa metalli- ja autoalan työtehtävienvaaroista sekä niiden torjunnasta on saatavilla mm. KA-MAT-tietokorteista.Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuvien ASArekisteriinilmoitettiin vuonna 2004 muiden kulkuneuvojenvalmistuksesta (TOL 35) 4,2 % toimialan työllisistä sekä autojenja perävaunujen valmistuksesta (TOL 34) 2,3 % toimialantyöllisistä (kuva 86).Muiden kulkuneuvojen valmistuksessa vuonna 2004 altistumisiailmoitettiin763 yhteensä 466 henkilöltä. Yleisimmin altistuttiinkromi(VI)-yhdisteille (432 altistumista) sekä nikkelilleja sen yhdisteille (236). Kadmiumille altistumisia oli 45, polysyklisillearomaattisille hiilivedyille 39, tammen ja pyökin pölyillekuusi ja asbestille viisi. Vuonna 2004 autojen ja perävaunujenvalmistuksesta ilmoitettiin 177 altistumista yhteensä 158työntekijältä. Yleisimmin altistuttiin kromi(VI)-yhdisteille (123altistumista), asbestille (28) sekä nikkelille ja sen epäorgaanisetyhdisteille (26) (ASA 2004).TyötapaturmatAutojen ja perävaunujen valmistuksessa sattui vuonna 2004 vähintäänneljän päivän sairauspoissaoloon johtaneita työtapaturmiasuunnilleen saman verran kuin teollisuudessa keskimäärin.Kulkuneuvojen valmistuksessa niitä oli selvästi vähemmän.318


Kuva 87. Kulkuneuvojenvalmistuksessa(TOL 34 ja 35) sattuneetvähintään neljänpäivän sairauspoissaoloonjohtaneet työtapaturmatvuosina2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)autojen ja perävaunujen valmistus TOL 34muu kulkuneuvojen valmistus TOL 35teollisuus keskimäärintapaturmia / 1 000 palkansaajaa605040302010020002001200220032004Autojen ja perävaunujen valmistuksessa tapaturmia sattui 33,muiden kulkuneuvojen valmistuksessa 24 ja teollisuudessa keskimäärin36 laskettuna 1 000 palkansaajaa kohden.Tapaturmasuhteet ovat pienentyneet koko 2000-luvun ajan.Selvin kehitys näkyy muiden kulkuneuvojen valmistuksessa,jossa tapaturmasuhde laski 49:stä 24:ään vuosina 2000–2004.Samana ajanjaksona tapaturmasuhde pieneni autojen ja perävaunujenvalmistuksessa 41:stä 33:een ja teollisuudessa keskimäärin43:sta 36:een (kuva 87).AmmattitauditKulkuneuvojen valmistuksessa ammattitauteja oli 60 laskettuna10 000 työllistä kohden vuonna 2002, mikä oli toimialoistatoiseksi eniten (taulukko 75). Ammattitaudeista oli meluvammoja37 % ja asbestisairauksia 34 %. Vuonna 2002 meluvammojaoli 42 ja asbestisairauksia 38 (kuva 88). Meluvammoja olikulkuneuvojen valmistuksessa toimialoista suhteellisesti eniten(19 /10 000 työllistä). Myös asbestisairauksia oli toimialoistaeniten (17 / 10 000 työllistä). Melu ja asbestisairaudet näyttävätkuitenkin olevan vähenemässä. Melun ja asbestin lisäksivuonna 2002 ammattitauteja aiheuttivat toistotyö, kromiryhmänmetallit, synteettiset hartsit ja muovit sekä ionisoimatonsäteily. Vuonna 2002 ammatti-ihotauteja oli yhteensä 16, joistayhdeksän oli allergisia kosketusihottumia (kuva 88).319


Taulukko 75. Työllisten määrä sekä ammattitaudit kulkuneuvojen valmistuksessa(TOL 34 ja 35) vuosina 2000–2002 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitauteja ilmaantuvuus /10 000 työllistä2000 22 755 106 472001 22 747 114 502002 22 113 132 60Kuva 88. Ammattitaudittautiryhmittäinkulkuneuvojenvalmistuksessavuosina 1997–2002(Ammattitaudit1997–2002)meluvammatihotauditrasitusvammat asbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä35302520151050199719981999200020012002KehitysnäkymätKulkuneuvojen valmistus Suomessa perustuu korkeaan teknologiaan,osaamiseen ja asiakaslähtöiseen joustavuuteen. Työtedellyttävät monipuolista ammattiosaamista esimerkiksi telakallahitsausta, polttoleikkausta ja maalausta.Jatkuva työolojen seuranta ja riskienhallinta on tarpeen. Kulkuneuvojenvalmistuksessa on tyypillistä altistuminen yhtäaikaisestimonille vaaraa aiheuttaville tekijöille, kuten melu, säteily,kemikaalit, staattinen työ ja tapaturmavaarat. Kuormittumistaon pienennetty hyvillä ergonomisilla ratkaisuilla, lisääntyvälläautomaatiolla sekä parantamalla työn suunnittelua.Kiristynyt maailmanlaajuinen kilpailu aiheuttaa toimialallaepävarmuutta tilauskannan jatkuvuudesta.Kerstin EngströmKaarina Rantala320


LähteetAmmattitaudit 1997–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 1997–2004. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ESR: Laivanrakennuksen ja offshoreteollisuuden turvallisuus-, terveys- jaympäristökäsikirja. 3. painos. Euroopan sosiaalirahasto, Helsinki 2005.KAMAT-tietokortit. Työterveyslaitos, Helsinki 2006. Saatavissa: http://www.ttl.fi /kamat.• automaalaus• autonasentaja tehtävät• levyseppä hitsaajan työt• metallin liimaus• metallin maalaus• poltto-, plasma- ja laserleikkausTeknologiateollisuus. Vuosikirja 2006. Tilastot 2005. Saatavissa: www.teknologiateollisuus.fi [haettu 20.10.2006].Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.6.8 Elintarviketeollisuus• Ala työllisti vuonna 2005 runsaat 41 000 henkilöä. Vuosina 2000–2005alalla työskentelevien määrä väheni noin 10 %• Palkansaajien määrään suhteutettu elintarviketeollisuuden työtapaturmasuhdelähes kaksinkertainen verrattuna kaikkien toimialojen keskiarvoon• Ammattitautien ilmaantuvuudessa ala kärjessä rasitussairauksien, ihotautienja hengitystieallergioiden osaltaYleistäElintarviketeollisuus on tuotannon bruttoarvolla mitattunaSuomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, metsä- jakemianteollisuuden jälkeen. Vuonna 2005 elintarviketeollisuudentuotannon bruttoarvo oli 8,9 miljardia euroa ja koko teollisuudentuotannon arvo oli 114,2 miljardia euroa (Tilastokatsaus2005). Alan työllisten määrä väheni vuosina 2000–2005runsaalla 5 000 työntekijällä. Vuonna 2000 elintarviketeollisuustyöllisti noin 45 900 ja vuonna 2005 yhteensä 41 000 elinoin 9 % teollisuuden työvoimasta. Tämä työvoima työskenteleenoin 2 000 eri toimipaikassa. Elintarviketeollisuuden päätoimialatolivat vuonna 2005 lihanjalostus-, maidonjalostus- jaleipomoteollisuus. Alalla on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä.Toimipaikoista 65 %:ssa työskentelee alle viisi henkilöä.TyöympäristöElintarviketeollisuudessa työympäristöongelmat vaihtelevattyöaloittain. Toistotyö, voimaa vaativat liikkeet, työn pakko-321


tahtisuus ja yksipuolinen yläraajakuormitus ovat ongelmia erityisestileipomoalalla, teurastamoissa sekä lihatuotteiden jalostuksessaja pakkaamisessa. Tehostuneet hygieniavaatimukset lisäävätalalla kylmätyötä, jossa erilaisia kehon kipuja ja särkyjäkoetaan enemmän kuin vastaavassa työssä lämpimässä (Rintamäkija Anttonen 2001).Erityisesti leipomoalalla ongelma on altistuminen jauhopölylleja leivänparanteiden sisältämille entsyymeille. Jauhopölylleja esimerkiksi maitojauhe-, sokeri-, kahvi- ja maustepölyillealtistutaan lisäksi myllyissä, maltaiden ja rehujen valmistuksessa,einesten ja lihajalosteiden valmistuksessa sekä makeistenvalmistuksessa. Altistumista on voitu vähentää kohdepoisto- japölynpoistojärjestelmillä sekä esimerkiksi nestemäisten entsyymituotteidenkäyttöönotolla (Vanhanen 2003).Haitalliselle melulle altistutaan elintarviketeollisuudessa useillaaloilla. Melun aiheuttamat ongelmat ovat teurastamoiden jalihanjalostusteollisuuden ohella yleisiä meijeri- ja myllytuotteiden,kahvin, juomien, makeisten sekä tupakan valmistuksessa.Työelämän psykososiaalinen kuormittavuus on viime vuosinalisääntynyt. Samalla työntekijöiden vaikutusmahdollisuudettyöoloihin, työtahtiin ja työmenetelmiin ovat jopa heikentyneetentisestään. Lisäksi työntekijät ovat kokeneet voimakastaepäsuhtaa työn vaatimusten ja hallinnan välillä (Vahtera jaPentti 1999).TyötapaturmatTaulukko 76. Palkansaajien määrä ja vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtaneettyötapaturmat elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistuksessa vuosina2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)Elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistuksessa sattui1 941 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtanuttatyötapaturmaa vuonna 2004 (taulukko 76). Eniten tapaturmiaoli teurastuksessa, lihan ja lihatuotteiden jalostuksessa sekäsäilyvyyskäsittelyssä (43 %). Yleisin työpaikkatapaturmatyyppivuonna 2004 oli leikkaavan, terävän tai karhean esineen aiheuttamavahingoittuminen (27 %). Muita yleisiä tapaturmatyyppejäolivat iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaavasten (19 %), henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkivuosipalkansaajia työtapaturmia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 39 577 2 365 602001 39 364 2 379 602002 39 402 2 211 562003 38 706 2 100 542004 37 640 1 941 52322


nen kuormittuminen (17 %), puristuminen tai ruhjoutuminen(14 %) ja liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen(12 %) (Työturvallisuuskeskus).Työtapaturmasuhde elintarvikkeiden, juomien ja tupakanvalmistuksessa (52 tapausta / 1 000 palkansaajaa vuonna 2004)on kaksinkertainen kaikkien toimialojen keskimääräiseen (25)verrattuna. Toimialan tapaturmasuhde on kuitenkin pienentynytnoin 13 % vuodesta 2000 vuoteen 2004 (60 tapausta / 1 000palkansaajaa vuonna 2000) (Työolot Suomessa 2006).Elintarviketeollisuudessa kesti vähintään neljän vuorokaudentyökyvyttömyys keskimäärin 17,0 kalenteripäivää vuonna2003. Se oli lyhyempi kuin keskimäärin päätoimialoilla (21,5kalenteripäivää) tai teollisuudessa (19,8).AmmattitauditAmmattitautien ilmaantuvuus oli elintarvikkeiden, juomienja tupakan valmistuksessa kaikista toimialoista suurin vuonna2002 (85 tapausta / 10 000 työllistä, taulukko 77). Alalla todetuistaammattitaudeista 62 % oli rasitussairauksia. Elintarviketeollisuudentyöntekijöillä on 14-kertainen riski saada rasitusvammakuin kaikissa töissä keskimäärin. Toistotyön aiheuttamat,ammattitauteina korvatut rasitussairaudet ovat suurimmaksiosaksi jännetupen tulehduksia ja olkaluun sivunastan tulehduksia.Astma- ja nuhatapauksista lähes joka kymmenes on elintarviketeollisuudesta.Elintarviketeollisuustyössä riski on noin seitsemänkertainenkaikkiin ammatteihin verrattuna. Hengitystieallergiat(ammattiastma, -nuha ja allerginen alveoliitti) johtuvatyleensä jauhojen, viljan ja rehujen käsittelystä. Ihotautienriski on suurin elintarviketeollisuudessa, noin nelinkertainenkaikkiin ammattialoihin nähden. Erilaisia ihotauteja aiheutuuraakojen elintarvikkeiden käsittelystä, pesuaineiden käytöstä jamärästä työstä. Alalla on edelleen runsaasti ponnisteltavaa ammattitautienvähentämiseksi (Ammattitaudit 2002). Vastaaviatietoja ei ole saatavissa vuoden 2002 jälkeen, mutta tilanne eiliene paljon muuttunut vuoteen 2007 tultaessa.Taulukko 77. Työllisten määrä ja ammattitaudit elintarvikkeiden, juomien ja tupakanvalmistuksessa vuosina 2000–2002 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitauteja ilmaantuvuus /10 000 työllistä2000 40 777 363 892001 40 528 344 852002 40 529 346 85323


KehitysnäkymiäSuomalaisista elintarvikealan yrityksistä suurin osa on edelleenhyvin pieniä. Suurimmatkin yritykset ovat kansainvälisessävertailussa pieniä. Kansainvälistyminen tuo kasvun mahdollisuuksiasuurimmille yrityksille. Tämä ei kuitenkaan vaikutaelintarviketeollisuuden kaikilla toimialoilla kotimaiseen tuotantoon,koska tuotteet joudutaan valmistamaan kohdealueellaniiden rajallisen säilyvyyden vuoksi. Koska jatkossa pelkän kotimaisuudenmerkitys tuotteiden kilpailuetuna vähenee, pientenyritysten elinehto on kilpailukyvyn lisääminen erikoistumisen,tuotteiden laadun ja tuotannon tehokkuuden parantamisenkautta (Tekes 2002, Välimäki 2006).Valmisruokien ja puolivalmisteiden osuus elintarvikemyynnistälisääntyy, mikä osaltaan lisää elintarvikkeiden annostelujapakkaustyötä teollisuudessa. Samalla myös suuri osa aiemminkaupan pakkaamista kuluttajatuotteista siirtyy teollisuudenpakattaviksi.Alan raskaaksi koetut työolot, palkkataso sekä alalle luonteenomaisetilta- ja yötyöt eivät houkuttele uusia työntekijöitä.Vaikka keskittyminen suurempiin yksiköihin ja lisääntyväautomaatio osaltaan vähentävät sekä toimipaikkoja että työpaikkoja,johtaa alan huono kiinnostavuus henkilöstöpulaanja osaavan henkilöstön ikääntymiseen sekä lyhytaikaisissa työsuhteissahenkilöstön suureen vaihtuvuuteen.EU:n laajentuminen vaikuttaa Suomen elintarvikealaan.Vienti Suomesta ja Suomeen kasvaa, ja samalla ulkomainenomistus saanee jalansijaa nykyistä enemmän, varsinkin kansainvälistyvissäyrityksissä. Toisaalta alueelliset ja kansallisetmakutottumukset sekä markkina-alueemme pienuus turvaavatjatkossakin kotimaisen valmistuksen toimintamahdollisuudet.Elintarviketeollisuus on sekä työtapaturmien että ammattitautiensuhteen riskitoimiala. Tapaturmat ovat viime vuosinajonkin verran vähentyneet ja ammattitautien määrä on pysynytlähes ennallaan. Alan kannattavuuden parantumisen lisäksitarvitaan edelleen ponnistuksia ja panostuksia työolojen jatyöterveyden kehittämiseksi.Ritva KetolaRisto Toivonen324LähteetAmmattitaudit 2000–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Elintarviketeollisuuden teknologiaennakointi ja tutkimuksen arviointia. Tekes,Helsinki 2002.Rintamäki H, Anttonen H: Kylmätyö elintarviketeollisuudessa. Työterveiset2001:4, 19–21.Tilastokatsaus kevät 2005. Elintarviketeollisuus ry, Helsinki. Saatavissa: http://www.etl.fi/tilastot/rakenne.asp?akt=7 [haettu 9.3.2007].Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työturvallisuuskeskus: Elintarviketeollisuus. Saatavissa: http://www.ttk.fi/toimialat/elintarviketeollisuus[haettu 12.9.2006].


Vahtera J, Pentti J: Työntekijät talouden ristiaallokossa. Psykososiaalisten työolojenkehitys vuosina 1990–97. Työterveyslaitos, Työsuojeluhallinto,Helsinki 1999.Vanhanen M: Leipureilla on suurin vaara saada ammattiastma. Työterveiset2003:1, 5–6.Välimäki K: Elintarviketeollisuus. Toimialaraportti 3/2006. Kauppa- ja teollisuusministeriö,Helsinki 2006.6.9 Tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja jalkineteollisuus• Alan teollisuus työllistää nykyisin noin 16 000 henkilöä• Työvoima vähentynyt, mutta väheneminen näyttää pysähtyneen tekstiili-ja nahkateollisuudessa. Alan kansainvälistyminen jatkuu• Rasitussairaudet lisääntyneet vuonna 2002, muuten ammattitautien ilmaantuvuuspääosin vähenevä• Tapaturmasuhde tekstiiliteollisuudessa teollisuuden keskitasoaYleistäAla jakaantuu neljään toimialaan: tekstiiliteollisuus (TOL 17),vaatetusteollisuus (TOL 18), nahan ja nahkatuotteiden valmistussekä jalkineteollisuus (TOL 191–193). Alalla vallitsee kovakansainvälinen kilpailu ja työvoimavaltaista vaatetusteollisuuttaon jatkuvasti siirtynyt halvemman työvoiman maihin. Länsi-Euroopanmaissa korostuu suunnittelun merkitys ja markkinointi.Ala keskittyy voimakkaasti kansainvälisesti mm. WTO:nsopimuksen takia. Tuotantoa on siirtynyt erityisesti Aasiaan.Yritykset ostavat toisiaan ja kansainvälistyvät. Suomalaiset yrityksetja täällä toimivat kansainväliset yritykset ovat parantaneetasemiaan mm. lasikuitu- ja suodatinmateriaalien valmistuksessa,työpukineiden valmistuksessa sekä hygienia- ja sairaalatekstiilienalueella. Näillä aloilla työntekijämäärät ovat jopalievästi kasvaneet.Vuonna 2005 alalla oli yhteensä noin 16 000 työllistä, joistatekstiiliteollisuudessa työskenteli noin 6 900, vaatteiden valmistuksessanoin 6 300 sekä nahan ja nahkatuotteiden valmistuksessaja kenkäteollisuudessa noin 2 800 (taulukko 78). Näidenlisäksi alaan liittyvän käsi- ja taideteollisuudessa työskenteleearviolta yli 5 000 henkilöä.Taulukko 78. Työllisten määrä tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja jalkineteollisuudessavuosina 2000–2005 (Suomen tilastollinen vuosikirja)toimiala v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004 v. 2005tekstiilien valmistus 8 558 8 944 9 416 6 893 7 157 6 872vaatteiden valmistus 8 250 7 532 7 074 6 514 7 079 6 257nahan, nahkakatuotteiden jakenkien valmistus3 424 3 187 2 528 2 555 2 687 2 816yhteensä 20 232 19 663 19 068 15 962 16 803 15 945325


Jalkineita valmistaa Suomessa 25 yli 10 henkilöä työllistävääyritystä (KTM 2006), joista useimmat ovat Pirkanmaalla ja Satakunnassa.Kuitenkin suurin osa henkilöstöstä työskentelee Pohjanmaallaolevissa yrityksissä, joista tulee yli puolet alan liikevaihdosta(Jalas, Sievin Jalkine). Yhteensä jalkineala työllistää1 600 henkilöä. Lähivuosina alalta poistunee edelleen pienyrityksiä,jotka ovat usein perheyrityksiä. Pitkälle erikoistunutteollisuus (mm. työjalkineet, urheilujalkineet) menestyneeparemmin myös tulevaisuudessa.TyöympäristöAlan prosessit ja työympäristö eivät ole merkittävästi muuttuneetviime vuosina. Eniten käytetty kuitu on edelleenkin puuvillaja synteettisistä kuiduista polyesteri (PES). Polyesterikuidunkäyttöön ei yleisesti liity merkittäviä terveysvaaroja. Lasikuitutekstiilienkudonta on alkanut Suomessa ja erilaisia muitauusia kuitutekniikoita on kehitetty. Myös polypropeenin käyttöerikoistekstiileissä on kasvanut.Tuotannossa automaatio on edelleen lisääntynyt ja työvoimantarve vähentynyt. Alalla on kiinnitetty huomiota ekologisuuteensekä ympäristö- ja tuotesertifiointijärjestelmiä on otettukäytäntöön. Painovärjäyksessä on lisääntynyt mustesuihkupainotekniikka.Entsyymejä käytetään tekstiilien viimeistelyssä,mutta ne eivät tiettävästi ole aiheuttaneet merkittävästi ammattitautejaalalla. Erilaisten fluorokemikaalien käyttö on lisääntynytkankaissa ja tekstiilien hoitoaineissa (veden- ja lianhylkivyyskäsittelyt).Nahan parkituksessa ovat perinteiset kasvisparkitusmenetelmätlisänneet suosiotaan kromiparkituksen rinnalla.Ammattitaudit ja työtapaturmat326Tekstiiliteollisuudessa tapaturmia sattuu jonkin verran teollisuudenkeskitasoa vähemmän ja vaatetusteollisuudessa huomattavastivähemmän. Nahka- ja kenkäteollisuuden tapaturmasuhdeon lähellä teollisuuden keskitasoa (kuva 89). Suunta on ollut pääosinvähenevä vuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa 2006).Yleisimmät ammattitaudit tekstiili- ja vaatetusteollisuudessaovat rasitussairaudet, ihotaudit ja meluvammat, joiden ilmaantuvuuslisääntyi selvästi vuonna 2002 (kuva 90). Nahka-alalla jakengänvalmistuksessa myös toistotyö on merkittävin ammattitautienaiheuttaja. Nahan parkituksessa myös kromiyhdisteetsaattavat aiheuttaa ammatti-ihotauteja, tosin vuonna 2002 eitodettu yhtään tapausta. Vuonna 2002 aloilla todettiin 34 rasitussairautta,joista 15 oli nahan ja jalkineiden valmistuksessa.Nahan parkitsemisessa ja laukkujen valmistuksessa ammattitautienilmaantuvuus oli teollisuuden suurimpia vuonna 2002.


tapaturmia / 1 000 palkansaajaa5045tekstiiliteollisuusvaatetusteollisuusnahka- ja kenkäteoll.teollisuus, keskiarvo403530252015105020002001200220032004Kuva 89. Tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja jalkineteollisuudessa sattuneet vähintäänneljän päivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat vuosina 2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)Kuva 90.Ammattitaudittautiryhmittäintekstiili-, vaatetus-,nahka- ja jalkineteollisuudessavuosina 1996–2002 (Ammattitaudit1996–2002)meluvammatihotauditrasitussairaudetasbestisairaudethengitystieallergiat muutammattitautia / 10 000 työllistä201816141210864201996199719981999200020012002327


KehitysnäkymiäKeskittyminen ja alan kansainvälistyminen jatkuvat edelleenvoimakkaina. Suunnittelun ja markkinoinnin asema korostuuvaatetusteollisuudessa. Uusien prosessien terveysvaarat ja haitattulisi selvittää mahdollisimman hyvin ennakkoon, erityisestierikoistekstiilien tuotannossa. Erikoistekstiilien kysyntä javalmistus lisääntyvät todennäköisesti myös jatkossa. EU:n uusikemikaalilainsäädäntö (REACH) vaikuttanee myös alan kemikaalivalikoimaan,esimerkiksi perfluorattujen kemikaalienkäyttöä tultaneen rajoittamaan.Eero PrihaLähteetAmmattitaudit 1996–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Jalkineala kaipaa yrityksiin jatkajia ja keskittymistä erikoisosaamiseen. Kauppajateollisuusministeriön toimialaraportit 2006. Saatavissa: http://www.toimialaraportit.fi/?2_m=75&s=2.Suomen tilastollinen vuosikirja, vuodet 2000–2005. Tilastokeskus, Helsinki.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.6.10 Graafinen teollisuus• Graafinen teollisuus työllistää noin 30 000 henkilöä eli 7,6 % teollisuudentyövoimasta• Puolet alan yrityksistä työllistää alle viisi työntekijää• Graafisen alan ammateissa toimenkuvat laajenevat ja tarvitaan monitaitoisuutta,atk-osaamista, tiimityötaitoja ja asiakaspalveluosaamista• Digitaalisten painomenetelmien käyttöönotto, panostus työsuojeluun jaympäristöystävällisiin tuotteisiin vähentäneet haitallisia altistumisia• Painotyöhön tarvitaan nuoria osaajia suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle328Graafinen teollisuus Suomessa edustaa sekä perinteistä tehdasteollisuuttaettä nykyaikaista viestintäteollisuutta. Alan vaikutusjokapäiväiseen elämään on merkittävä, sillä joukkoviestinnästägraafisen viestinnän osuus on yli 70 %. Erilaisia painettujatuotteita käsitellään päivittäin sekä työpaikoilla, kouluissaettä kotitalouksissa. Graafisen teollisuuden päätuotteita ovat


sanoma- ja aikakauslehdet sekä kirjat, jotka kattavat kolme neljännestätuotannon arvosta. Muita tärkeitä tuoteryhmiä ovaterilaiset pakkaukset, esimerkiksi elintarvikepakkaukset, mainospainotuotteet,luettelot, lomakkeet, etiketit ja kalenterit. Toimialanagraafiseen teollisuuteen kuuluu kustantaminen (TOL221), painaminen ja painamista palveleva toiminta (TOL 222)sekä ääni-, kuva- ja atk-tallenteiden jäljentäminen TOL (223).Graafinen teollisuus työllistää Suomessa yhteensä noin30 000 henkilöä, joista puolet on työntekijöitä. Painotuotteenteknisessä valmistuksessa eli painamisessa ja siihen liittyvissätoiminnoissa työskentelee noin 13 000 henkilöä. Graafisellaalalla on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Puolet alan yrityksistätyöllistää alle viisi työntekijää.Graafisen teollisuuden liikevaihto oli vuonna 2004 yhteensä4,2 miljardia euroa, josta painamisen ja siihen liittyvien toimintojenosuus oli 1,5 miljardia euroa. Painotuotannosta 20 %meni vientiin. Suurimmat vientimaat olivat Pohjoismaat, Venäjäja Iso-Britannia (Graafinen teollisuus 2006).TyöympäristöAutomaation lisääntyminen, digitaalisten painomenetelmienkäyttöönotto sekä panostus työsuojelu- ja ympäristöasioihin(mm. painotuotteiden ympäristömerkinnät) ovat vähentäneethaitallisten kemikaalien käyttöä graafisella alalla merkittävästiviime vuosikymmenenä. Etenkin tuotannon alkupäässä sivunvalmistussekä kuvan ja painopinnan valmistus ovat muuttuneettietotekniikan kehittymisen myötä sähköisten tiedostojenmuokkaukseksi ja siirroksi, joten perinteinen reprotyö filminkehityksineenja kemikaaleineen loppuu. Vesiohenteistenpainovärien ja kasviöljypohjaisten pesunesteiden käyttö on vähentänytliuottimien käyttöä ja työntekijöiden altistumisia.Työterveyslaitoksen vuosina 1994–2003 graafisella alalla tekemissäpalvelumittauksissa liuotinaineiden yhteispitoisuudetolivat keskimäärin 48 % haitalliseksi tunnetusta pitoisuudesta(HTP-taso), joka ylittyi 12 %:ssa mittauksista. HTP-taso ylittyipesutöissä, käyttöhäiriöiden aikana, muovituotteiden painamisessaja seripainotöissä. Työterveyslaitoksen biomonitorointimittaustenmukaan voimakkaiden tolueenialtistumistenosuus syväpainoissa on vähentynyt selvästi viimeisen kymmenenvuoden aikana (Heikkilä ym. 2005).Painoalalla käytetään edelleen lukuisia kemikaaleja, jotkavoivat olla palovaarallisia, terveydelle haitallisia tai ympäristöllevaaraa aiheuttavia. Työntekijöille kemikaalien vaaraominaisuuksistatiedottaminen, ohjeistus turvalliseen käsittelyynja suojautumiseen sekä riittävät riskien hallintatoimet ja altistumistenseuranta ovat sen vuoksi tärkeitä. Altistuminen liuotinaineillevoi edelleen olla liiallista häiriötilanteissa, huolto- jakunnossapitotöissä, laitteistojen käsin pesun aikana sekä työs-329


kenneltäessä painoyksikköjen välissä ilman suojaimia. Kemikaalitvoivat myös roiskeina aiheuttaa tapaturmanvaaraa (Rantalaym. 1999).Syöpäsairauden vaaraa aiheuttavia aineita käytetään vähängraafisella alalla. ASA-rekisteriin on vuosittain ilmoitettu vainmuutamia painoalan ammattilaisia (ASA 1997–2004). Kustantamisen,painamisen ja tallenteiden jäljentämisen toimialoiltatehtiin vuonna 2004 ilmoitus yhteensä 20 henkilöstä ja 18altistumisesta, joista 16 koski altistumista kromi(VI)-yhdisteille(ASA 2004).TyötapaturmatGraafisessa teollisuudessa sattui vuonna 2004 vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneita työtapaturmia 14 tapausta1 000 palkansaajaa kohden. Se on selvästi vähemmänkuin keskimäärin teollisuudessa (36 / 1 000 palkansaajaa). Tapaturmasuhteetovat viime vuosina pienentyneet sekä graafisellaalalla että teollisuudessa keskimäärin. Vuosina 2001–2004 tapaturmasuhdelaski graafisella alalla 24:stä 14:ään, kun teollisuudenkeskimääräinen tapaturmasuhde pieneni 43:sta 36:een samanaajanjaksona (kuva 91).Kuva 91. Graafisessateollisuudessa (TOL 22)sattuneet vähintäänneljän päivän sairauspoissaoloonjohtaneettyötapaturmat vuosina2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)tapaturmia/1 000 palkansaajaa5045403530252015105graafinen teollisuusteollisuus keskimäärin020002001200220032004330


AmmattitauditGraafisella alalla ammattitautien ilmaantuvuus on pieni, jopaalle kaikkien alojen keskiarvon. Yleisin ammattitautiryhmäon rasitusvammat, joita oli vuonna 2002 yhteensä 26 (Ammattitaudit2002). Meluvammoja ja ihotauteja oli kumpiakin10. Ammattitautien määrä on lisääntynyt 48:sta 62:een vuosina1997–2002 ja ilmaantuvuus 10 000 työllistä kohden 14:stä17:ään. Selvimmin ovat lisääntyneet rasitusvammat, kun meluvammatovat vähentyneet (kuva 92).Vuonna 2002 ammattitauteja aiheuttivat toistotyö, melu,kemialliset tekijät, homesienet, kasviperäiset pölyt ja altisteetsekä liuotinseokset. Vuonna 2002 ilmoitettiin yhteensä 10 ammatti-ihotautia,joista viisi oli allergisia kosketusihottumia. Allergisiakosketusihottumia aiheuttivat akrylaatit, epoksihartsit,kolofonihartsi ja painoväriaineet. Ärsytysihottumia aiheuttivatpesuliuottimet ja orgaaniset liuotinaineet.Kuva 92. Ammattitaudittautiryhmittäingraafisessa teollisuudessavuosina 1997–2002 (Ammattitaudit1997–2002)meluvammatrasitussairaudethengitystieallergiatammattitautia / 10 000 työllistä98ihotauditasbestisairaudetmuut76543210199719981999200020012002331


KehitysnäkymätAutomaation lisääntyminen ja digitaalisten painomenetelmienyleistyminen on muuttanut alaa merkittävästi. Perinteisiä käsityöammattejatuotannon alkupäästä katoaa, kun reprotyöt japainopinnanvalmistus siirtyvät tietokonepohjaiseksi. Digitaalinenpainaminen antaa mahdollisuuksia joustavuuteen ja asiakasräätälöityihinpainatuksiin. Alan tulevaisuus näyttää melkohyvältä. Graafisen viestinnän osuus on Suomessa yli 70 % kaikestaviestinnästä. Suomessa suomenkielisen tekstin tarve säilyysekä kirjoissa, lehdissä että kulutustuotteissa.Vaikka haitalliset altistumiset ovatkin vähentyneet, alallakäytetään edelleen monia vaarallisia kemikaaleja. Siten tulevaisuudessakinon tärkeää huolehtia kemikaalien turvallisesta käsittelystäja suojautumisesta, selvittää altistumistasoja sekä seuratajatkuvasti työoloja.Automaation lisääntymisen myötä graafisen alan ammateissatarvitaan monitaitoisuutta, atk-osaamista, tiimityötaitoja jaasiakaspalveluosaamista (Lindqvist ym. 2005). Suuri haaste onsaada nuoria hakeutumaan painotyön ammatteihin, kun suuriinikäluokkiin kuuluvat ammattilaiset siirtyvät eläkkeelle.Kaarina RantalaLähteetAmmattitaudit 1997–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 1997–2004. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Graafinen teollisuus ry. Tietoja toimialasta. Saatavissa: http://www.graafinenteollisuus.fi [haettu 23.8.2006].Heikkilä P, Vainiotalo S, Engström K ym.: Orgaaniset liuotinaineet ja moottoripolttoaineet.Kirjassa: Kemikaalit ja työ. Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä.Toim. H Vainio ym. Työterveyslaitos, Helsinki 2005, 97–111.Lindqvist U, Siivonen T, Seppälä P ym.: Painotoiminnan muutokset ja niidenvaikutukset henkilöstöön: psykomedia. Tutkimusraportti TTE4-2005-6.VTT tietotekniikka, Espoo 2005.Rantala K, Degerth R, Antson H ym.: Graafisen alan kemikaalivaarat hallintaan.Työterveyslaitos, Helsinki 1999.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.332


6.11 Kemianteollisuus• Kemianteollisuus työllisti vuonna 2005 yhteensä 35 900 henkilöä eli on8,9 % teollisuuden työvoimasta• Kemianteollisuudessa panostettu kemikaaliriskien hallintaan, työturvallisuuteenja ympäristöasioihin• Kemianteollisuudessa altistutaan edelleen useille syöpäsairauden vaaraaaiheuttaville aineille• Ammattityövoiman tarve kasvaa lähivuosina eläkkeelle siirtymisten vuoksiYleistäKemianteollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuudenala. Tuotannon bruttoarvo vuonna 2005 oli 14,8 miljardia euroa,mikä oli 13,8 % koko teollisuustuotannon bruttoarvosta.Tärkeimpiä kemianteollisuuden tuotteita ovat öljytuotteet, peruskemikaalit,muovituotteet, lääkkeet, kumituotteet sekä maalitja lakat. Suurimman osan tuotannosta käyttävät muut toimialat,kuten metsä- ja paperiteollisuus, metalli- ja elektroniikkateollisuus,liikenne, rakentaminen ja maatalous. Osa tuotteistasuuntautuu suoraan kuluttajille. Vuonna 2005 tuotannosta40 % meni vientiin, mikä oli 14 % Suomen kokonaisviennistä.Päämarkkina-alueita olivat EU ja EU:n ulkopuolisista alueistaVenäjä.Kemianteollisuudessa työskenteli Suomessa vuonna 2005noin 35 900 henkilöä, mikä on 8,9 % koko teollisuuden henkilöstöstä.Kemianteollisuus on voimakkaasti kansainvälistynyt.Alan tytäryrityksissä ulkomailla työskenteli vuonna 2003 yhteensälähes 25 000 henkilöä. Ulkomailla työskentelevien määräon 2000-luvulla hieman kasvanut ja Suomessa työskentelevienmäärä puolestaan hieman supistunut.Kemianteollisuuden menestys perustuu korkeatasoiseenosaamiseen. Niinpä alalla panostetaan voimakkaasti tutkimukseenja tuotekehitykseen. Toimihenkilöillä, joita on 40 % henkilöstöstä,yli puolella on keskiasteella tai korkeakoulu- tai yliopistotasollasuoritettu tekniikan tai luonnontieteiden koulutus.Työntekijöistä luonnontieteiden tai tekniikan koulutus onyli 40 %:lla. Nopean teknisen kehityksen vuoksi työn ohessaitsensä kehittäminen on kemianteollisuuden ammateissa nykyisintärkeää. Yrityskohtaisen erityisosaamisen lisäksi tarvitaanyleisiä työelämätaitoja, kuten ihmissuhdeosaamista sekäyhteistyö- ja kielitaitoa. Ammatillista koulutusta vailla olevanhenkilöstön osuus alan työvoimasta on viime vuosina vähentynyt(Kemianteollisuus 2006, Riistama ym. 2003).Tässä käsitellään koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineenvalmistuksen (TOL 23) sekä kemikaalien, kemiallisten tuotteidenja tekokuitujen valmistuksen (TOL 24) toimialoja, joillavuonna 2005 työskenteli yhteensä noin 20 000 henkilöä.333


TyöympäristöKemianteollisuuden ammateissa on tyypillistä altistuminenmonille vaaraa aiheuttaville tekijöille yhtäaikaisesti. Alalla onkäytössä lukuisia palovaarallisia, syövyttäviä, herkistäviä, syöpäsairaudenvaaraa aiheuttavia tai muutoin terveydelle tai ympäristöllevaarallisia kemikaaleja. Sen vuoksi ovat tärkeitä tiedottaminentyöntekijöille kemikaalien vaaraominaisuuksista,ohjeistus turvalliseen käsittelyyn ja suojautumiseen sekä riittävätriskien hallintatoimet ja jatkuva työolojen seuranta.Kemianteollisuus on panostanut työympäristön kehittämiseenja ympäristönsuojeluun investoinnein sekä kouluttamallahenkilöstöään työturvallisuus- ja ympäristöasioissa. Etenkin onosallistuttu kansainvälisen kemianteollisuuden ympäristö-, terveys-ja turvallisuusohjelmaan Responsible Care ® . Tapaturmienvähentämiseen tähtäävän Nolla tapaturmaa -foorumin toimintaanosallistuu useita kemianteollisuuden yrityksiä. Työturvallisuuskorttion otettu käyttöön myös monissa kemian alan yrityksissä(Kemianteollisuus 2006).Tuotantoprosessit ovat nykyisin pitkälle automatisoituja japääosin suljettuja, joten altistuminen voi olla liiallista lähinnähäiriötilanteissa, huolto- ja kunnossapitotöissä sekä käsityövaiheissa.Pölypitoisuudet voivat olla edelleen kohonneita jauhemaistenraaka-aineiden käsittelyssä sekä liuotinpitoisuudetsuuria liuotinaineiden annostelussa ja laitteistojen käsin pesunaikana.Syöpäsairauden vaaraa varaa aiheuttavat aineet ovat yleisiäkemianteollisuudessa. ASA-rekisteriin ilmoitettiin vuonna 2004työllisten määrään suhteutettuna kaikista toimialoista kolmanneksieniten työntekijöitä koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineenvalmistuksesta (13 % toimialan työllisistä) (ASA 2004).Altistuneita oli 351 henkilöä, joilta ilmoitettiin yhteensä 550altistavaa ainetta. Kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujenvalmistuksesta ilmoitettiin vuonna 2004 ASA-rekisteriintoimialoista seitsemänneksi eniten työntekijöitä (5 % toimialantyöllisistä). Altistuneita oli 922 henkilöä, joilta ilmoitettiinyhteensä 1 687 altistavaa ainetta (kuva 93).Valtaosa kemianteollisuuden ASA-ilmoituksista vuonna 2004koski kemianteollisuuden prosessinhoitajia, joilta ilmoitettiinyhteensä 1 486 altistavaa ainetta yhteensä 598 henkilöltä (14,5 %toimialan työllisistä) (kuva 94).334


Kuva 93. ASA-rekisteriinilmoitetut työntekijätkemianteollisuudessa(TOL 23 ja 24)vuosina 1997– 2004,% toimialan työllisistä(ASA 1997–2004)1614koksin, öljytuotteiden jaydinpolttoaineen valmistuskemikaalien, kemiallisten tuotteidenja tekokuitujen valmistus% työllisistä12108642019971998199920002001200220032004bentseeni1,3-butadieeninikkeli ja sen epäorgaaniset yhdisteetarseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteetakryylinitriilikromi(VI)-yhdisteetpolysykliset aromaattiset hiilivedytepikloorihydriiniakryyliamidikadmium ja sen yhdisteetKuva 94. ASA-rekisteriin ilmoitetut yleisimmät altistavat aineet kemianteollisuudenprosessinhoitajilla vuonna 2004 (ASA 2004)Työtapaturmat0 50 100 150 200 250lukumääräKemianteollisuudessa sattui vuonna 2004 selvästi vähemmäntyötapaturmia kuin teollisuudessa keskimäärin. Vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneita työtapaturmia sattuikoksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistuksessakuusi tapausta 1 000 palkansaajaa kohden sekä kemikaalien,kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistuksessa 16tapausta. Vastaava tapaturmasuhde oli teollisuudessa keskimäärin36. Tapaturmasuhteet ovat pienentyneet koko 2000-luvunajan. Koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistuksessatapaturmasuhde laski 13:sta kuuteen sekä kemikaalien, kemiallistentuotteiden ja tekokuitujen valmistuksessa 21:stä 16:een. Teollisuuden keskimääräinen tapaturmasuhde laski samanaajanjaksona 43:stä 36:een (kuva 95).335


Kuva 95. Kemianteollisuudessa(TOL 23ja 24) sattuneet vähintäänneljän päivänsairauspoissaoloonjohtaneet työtapaturmatvuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa2006)koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistuskemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujen valmistusteollisuus keskimäärintapaturmia / 1 000 palkansaajaa5040302010020002001200220032004AmmattitauditAmmattitautien lukumäärä väheni vuosina 1997–2002 koksin,öljytuotteiden, kemikaalien, kemiallisten tuotteiden ja tekokuitujenvalmistuksessa 82:sta 52:een ja ilmaantuvuus 10 000 työllistäkohden 36:sta 26:een. Selvimmin vähenivät hengitystieallergiat,kun sitä vastoin meluvammojen ilmaantuvuus kasvoikuudesta 11:een samana aikana (kuva 96).Vuonna 2002 ammattitauteja aiheuttivat melu, toistotyö, asbesti,kumikemikaalit sekä synteettiset hartsit ja muovit. Ammatti-ihotautejaoli vuonna 2002 yhteensä 16, joista seitsemänoli allergisia kosketusihottumia. Niitä aiheuttivat mm. akrylaatit,epoksihartsit ja kumikemikaalit.336


Kuva 96. Ammattitaudittautiryhmittäinkemianteollisuudessavuosina1997–2002(Ammattitaudit1997–2002)10meluvammatrasitusvammathengitystieallergiatammattitautia / 10 000 työllistä12ihotauditasbestisairaudetmuut86420199719981999200020012002KehitysnäkymätKemianteollisuus on Suomessa merkittävä korkean teknologiantoimiala, jonka menestyksen edellytys on korkeatasoinen osaaminen.Suuri lähitulevaisuuden haaste kemianteollisuudelle onsaada alalle nuoria tekniikan ja luonnontieteellisen koulutuksenkäyneitä osaajia suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.Kemianteollisuudessa on panostettu kemikaaliriskien hallintaan,työturvallisuuteen ja ympäristöasioihin. Vuonna 2005tehdyssä kyselyssä työsuojelupiirien edustajat arvioivat kemiallistentekijöiden olevan parhaiten hallinnassa kemikaalien, kemiallistentuotteiden ja tekokuitujen valmistuksen toimialalla.Koksin, öljytuotteiden ja ydinpolttoaineen valmistuksen toimialaapidettiin toimialoista viidenneksi parhaana (Hanhela2005).Euroopan uusi kemikaalilainsäädäntö ja sen tuomat velvoitteettyöllistävät kemianteollisuutta lähivuosina. Tulevaisuudessakinovat tärkeitä tiedottaminen käytössä olevien lukuisienvaarallisten kemikaalien vaaraominaisuuksista, ohjeistus, altistumistasojenselvittäminen, riittävät riskien hallintatoimet jajatkuva työolojen seuranta.Kaarina Rantala337


LähteetAmmattitaudit 1997–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 1997–2004. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Hanhela R: Riskien hallinta työpaikoilla. Kirjassa: Kemikaalit ja työ. Selvitystyöympäristön kemikaaliriskeistä. Toim. H Vainio ym. Työterveyslaitos,Helsinki 2005, 294–300.Kemianteollisuus ry. Tietoja toimialasta 2005. Saatavissa: http://www.chemind.fi [haettu 24.8.2006].Riistama K, Laitinen J, Vuori M (toim.): Suomen kemianteollisuus. Chemas Oy,Helsinki 2003.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.6.12 Kumi- ja muoviteollisuus• Tuotannon kannattavuustason säilyminen koetuksella• Työvoima alalla ei merkittävästi vähentynyt• Kehityksen painopisteet lisäaineistus ja muovien hyötykäyttö• Kiinnostus hajoavien tuotteiden kehittämiseen lisääntynyt• Lämpöhajoamistuotteiden altistumiseen edelleen huomiotaYleistä338Työvoimakustannusten maltillinen kehitys on olennainenedellytys teollisuuden kilpailukyvylle. Viime vuosina tuotannonkannattavuustason säilyttäminen on ollut koetus myösmuovialalle, kun työvoimakustannusten lisäksi raaka-ainekustannuksetja energiatuotanto ovat kallistuneet tuntuvasti. Tuotannonautomatisoituminen ja työvoimavaltaisen tuotannonsiirtyminen alhaisen kustannustason maihin on osaltaan vähentänyttyövoiman tarvetta. Tuotannon oletetaan kuitenkinkasvavan. Samalla alalta poistuu runsaasti työvoimaa eläkkeelle.Vain alan koulutusta kehittämällä varmistetaan jatkossakinammattitaitoisen työvoiman saanti.Muoviteollisuuden tuotannossa on ollut voimakkaita vaihteluitaviime vuosina, koska elektroniikkateollisuuden muovikomponenttienvalmistus väheni vuonna 2003. Muiden muovituotteidenvalmistus on pysynyt suunnilleen ennallaan, silläniiden kysyntä ei ole suuresti muuttunut.Vuonna 2004 Suomessa oli viisi polyeteeniä, polypropeenia,polyvinyylikloridia ja polystyreeniä valmistavaa yritystä, joissatyöskenteli yhteensä noin 2 000 henkilöä. Muovituotteidenvalmistus työllisti 14 000 työntekijää 600 yrityksessä. Muovikoneitaja -laitteita valmistavissa yrityksissä työskentelee arvioltanoin 1 200 henkilöä. Kumituotteiden valmistuksessa on noin


1 600 henkilöä, joista suurin osa on Nokian tehtailla renkaiden,jalkineiden ja pinnoitusmateriaalien valmistuksessa (Muoviteollisuusry).Suomessa syntyy vuosittain 140 000 tonnia muovijätettä,mikä on 7 % maan koko jätemäärästä. Muovin kierrätyksestähuolehtii maassamme kymmenkunta yritystä. Edelleen kehitetäänjätteiden hyötykäytön mahdollisuuksia, kuten uusiomuovit,energiankäyttö ja hyödyntäminen täyteaineiksi. Sen rinnallakasvaa kiinnostus sekä kemiallisesti hajoaviin että valo- jabiohajoaviin muoveihin.TyöympäristöLämpöhajoamistuotteet ovat merkittävä kemiallinen altistumisriskimuovien valmistuksessa (Engström 2005). Lämpöhajoamisessamuodostuu erilaisia yhdisteitä, jotka voivat ärsyttääsilmien, nenän ja hengitysteiden limakalvoja sekä ihoa. Niitäesiintyy erityisesti muovituotteiden valmistuksessa. Myös erilaisetvalmiiden muovien työstöprosessit aiheuttavat muovienhajoamista, jolloin epäpuhtauksia leviää ympäröivään ilmaan.Altisteiden tunnistaminen on ongelma lämpöhajoamiseenliittyvän terveysriskin arvioinnissa. Käytetyn muovin tyyppi jasen sisältämät apuaineet eivät aina ole tiedossa. Muovien lisäaineistuskehittyy nykyisin erittäin nopeasti ja uusia kemiallisiaaineita otetaan käyttöön, mikä entisestään vaikeuttaa epäpuhtauksientunnistamista. Altistumisen arviointia vaikeuttaalisäksi monen altisteen raja-arvon puuttuminen. Aina ei myöskäänole mahdollista arvioida, syntyykö työmenetelmässä riittävästilämpöä polymeerin ja apuaineiden hajoamiseksi.Muovialalla käytetään perinteisesti tuotteita, joita on vaikeakorvata vähemmän haitallisia raaka-aineita sisältävillä tuotteillaniiden teknisten vaatimusten vuoksi. Tämä koskee esimerkiksiepoksi- ja akrylaattiyhdisteitä sisältäviä tuotteita, joiden käytössäallergiavaaroista tiedottaminen on erittäin tärkeää. Se motivoityöntekijöitä kiinnittämään huomiota työtapoihinsa jakäyttämään suojavarusteita oikein. Hyvällä valistuksella on esimerkiksipolyuretaanin aiheuttamat työperäiset allergiatapauksetsaatu pysyvästi vähenemään.Lujitemuoviteollisuuden ongelma ovat styreeni ja hiontapölyetenkin veneenvalmistuksessa. Pitoisuuksia on jonkin verransaatu pienennetyksi ilmastointiratkaisuilla uusien hyvin suunniteltujenteollisuushallien rakentamisen myötä. Suurten kappaleidenruiskutus ja käsin laminointi ovat työvaiheita, joissaaltistumista kuvaavien ilma- ja biomonitorointinäytteiden rajaarvojenylitykset ovat yleisiä (Biologisen monitoroinnin...).Kumiteollisuuteen ja kumituotteisiin liittyy edelleen kemikaalienaiheuttama kohonnut ammatti-ihotautien vaara (Jolankija Alanko 2005). Kumisten suojakäsineiden käyttäjät on ihonaltistumisen kannalta merkittävin altistuvien ryhmä.339


Muoviteollisuudessa melu on kemikaalien ohella merkittäväongelmia aiheuttava altiste. Suurimmat melutasot syntyvät kunmuovikappaleita pilkotaan ja granuloidaan (Rantanen 2003).Melutilanteeseen vaikuttaa myös koneiden sijoittelu ja tilojenakustiikka.Ammattitaudit ja työtapaturmatKumi- ja muoviteollisuudessa ammattitauteja syntyy edelleensuhteellisen paljon. Rasitussairauksien määrä on vähentynytsamalle tasolle kuin meluvammat ja ihotaudit (kuva 97).Yleisimmät ammattikosketusihottumman aiheuttajat vuosina2000–2002 olivat epoksihartsit, akrylaatit ja metakrylaatit sekätiuraamisulfidit. Vuonna 2002 ammattitautien ilmaantuvuusoli 26 laskettuna 10 000 työllistä kohden eli lähes sama kuinteollisuudessa keskimäärin (taulukko 79).Tapaturmien ilmaantuvuus on pysynyt aikaisempien vuosientasolla ja on edelleen hieman yli teollisuuden keskimääräisentason (taulukko 80).Kuva 97.Ammattitaudittautiryhmittäinkumi- ja muoviteollisuudessavuosina1995–2002(Ammattitaudit1995–2002)3530meluvammatrasitussairaudethengitystieallergiatammattitautia / 10 000 työllistä40ihotauditasbestisairaudetmuut252015105019951996199719981999200020012002340


Taulukko 79. Työllistenmäärä sekäammattitaudit kumijamuoviteollisuudessavuosina 1995–2002 (Työolot Suomessa2006)vuosi työllisiä ammattitauteja ilmaantuvuus /10 000 työllistä1995 13 482 78 601996 13 244 66 501997 15 196 66 431998 16 224 74 461999 17 297 62 362000 19 738 51 262001 19 259 62 322002 19 684 52 26Taulukko 80. Kumi- jamuoviteollisuudessasattuneet vähintäänneljän päivän sairauspoissaoloonjohtaneettyötapaturmat vuosina2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)vuosi palkansaajia työtapaturmia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 18 467 792 432001 17 489 721 412002 17 630 691 392003 16 037 615 392004 16 795 688 41KehitysnäkymätMuoviteollisuus on edelleen nopeasti kehittyvä teollisuudenala. Sillä on läheinen yhteys lähes kaikkiin muihin teollisuudenaloihin, minkä seurauksena markkinoille ilmestyy jatkuvastiuusia erikoisominaisuuksia omaavia tuotteita. Muoveillaon merkittävä, kehittyvä rooli, etenkin lääketieteen ja teknologianaloilla. Lisäaineistuksen kehittyminen on ratkaisevaauusien muovituotteiden syntymiselle, koska lisäaineettomillapolymeereillä ei juurikaan ole teknistä käyttöä. Lisäaineidenkäytöstä ilmoittamisen käyttöturvallisuustiedoitteissa toivotaanparantuvan uuden REACH-asetuksen myötä.Teknisten ominaisuuksien lisäksi kiinnitetään tulevaisuudessayhä enemmän huomiota terveys- ja etenkin ympäristövaikutuksiin.Tämä tuotekehityksen suunta näkyy esimerkiksi uusienVOC-päästödirektiivien ansiosta. Maalinvalmistajat ovat kehittäneethuomattavasti vähemmän liuottimia sisältäviä vaihtoehtoja,jotta automaalaamot tulevaisuudessa kykenevät alentamaanpäästöt rajoitusten mukaisiksi. Tämäntyyppistä kehityssuuntaaodotetaan muillakin aloilla.Kerstin Engström341


LähteetAmmattitaudit 1995–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Biologisen monitoroinnin palveluanalytiikan vuositilastot 2004 ja 2005. Työterveyslaitos,Helsinki.Engström K, Backlund B, Henriks-Eckerman M-L: Muovit ja lämpöhajoaminen.Kirjassa: Kemikaalit ja työ. Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä.Toim. H Vainio ym. Työterveyslaitos, Helsinki 2005, 116–120.Jolanki R, Alanko K: Ihoa herkistävät aineet. Kirjassa: Kemikaalit ja työ. Selvitystyöympäristön kemikaaliriskeistä. Toim. H Vainio ym. Työterveyslaitos,Helsinki 2005, 161–174.Muoviteollisuus ry: http://www.luemuovia.net.Rantanen S, Jokitulppo J: Kemikaalit ja melu muovituotteiden valmistuksessa.Muovi-Plast 2003:3, 12–13.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.6.13 Rakentaminen• Työpaikan pysyvyyteen luotetaan• Uudet osaamisvaatimukset aiheuttavat ammatillisen koulutuksen tarvetta• Tapaturmataajuus kääntynyt laskuun vuonna 2003 ja 2004• Työturvallisuuskortti yleistyy, työterveyskortti tulossa• Työeläkeuudistus tuo uutta taloudellista vastuuta yli 50 työntekijän yrityksilleYleistäRakentaminen on työllistänyt vuodesta 2000 alkaen noin130 000 henkilöä. Rakennusalan työllisistä työllistää talonrakentaminennoin 40 %, rakennusasennus ja viimeistely 35 %sekä maa- ja vesirakentaminen 21 %. Alle 25-vuotiaita työntekijöitäoli 11–12 % ja yli 50-vuotiaita 23–29 % vuosina 2000–2005 (Työvoimatutkimuskset 1995–2005). Vuoden 2004 investoinnitrakennuksiin sekä maa- ja vesirakentamiseen olivat liki16 miljardia euroa, mikä on noin 12 % Suomen bruttokansantuotteesta.Työympäristö- ja työyhteisötekijät342Työ ja terveys -haastattelussa korostui vuonna 2006 vastaajientunne siitä, että yritysten taloudellinen tilanne on hyvä (92 %)(Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Suurin osa (81 %, vuonna 1997 yhteensä63 %) piti epätodennäköisenä, että joutuisi vuoden sisällätyöttömäksi tai lomautetuksi. Joka neljännellä oli tapahtunuttyöpaikalla omaan työhön vaikuttavia muutoksia. Tavallisimpiaolivat työtehtävien muutos ja uudet osaamisvaatimukset.Lisäkoulutustarvetta tunsi 62 % vastaajista. Työntekotapa-


1997200020032006vapautunut ja mukava ilmapiirityön vaihtelevuushenkinen raskausruumiillinen raskausepäjärjestystapaturmavaarakylmyys, kuumuus ja vetopölyisyysmeluisuus0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100Kuva 98. Rakennusalan ominaispiirteitä vuonna 1997, 2000, 2003 ja 2006, % vastaajista(melko tai erittäin paljon) (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Piirainen ym. 1997, 2000, 2003)na tiimityö oli yleistynyt, sillä jo puolet vastaajista teki työtäpääasiallisesti tiimissä. Joka neljäs käytti työssään mikrotietokonettatai päätettä.Edellisten vuosien haastattelujen tavoin näkyy myös vuonna2006 myönteisinä piirteinä vapautunut ja mukava työilmapiiri(vaihtoehtona kireä ja jännittynyt), työn vaihtelevuus sekähyvät suhteet työtovereiden ja esimiesten välillä (Piirainen ym.1997, 2000, 2003). Selviä muutoksia alan tyypillisissä kuormitus-ja vaaratekijöissä ei havaittu näissä kolmen vuoden väleintoistetussa haastatteluissa (kuva 98). Työympäristön haittatekijät,koettu työn ruumiillinen raskaus ja tapaturmavaarallisuusvähenevät ehkä viitteellisesti.343


Taulukko 81. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit ja vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat rakentamisen toimialalla(TOL 45) vuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 130 469 645 49 113 099 10 302 912001 129 868 696 54 111 234 10 294 932002 127 153 698 55 108 237 10 000 922003 129 329 109 927 9 043 822004 134 044 111 720 8 886 80x tieto puuttuuTyötapaturmat ja ammattitauditRakennusalan tapaturmat ovat parina viimeisenä tilastovuonna2003 ja 2004 kehittyneet myönteisesti (taulukko 81). Silti tapaturmataajuuson lähes kaksinkertainen teollisuuden keskiarvoonja lähes kolminkertainen kaikkien alojen keskiarvoon verrattuna.Työ ja terveys -haastattelussa vuonna 2006 viidennesvastaajista (21 %) ilmoitti itselleen sattuneen työ- tai työmatkatapaturmanviimeisen 12 kuukauden aikana (Perkiö-Mäkeläym. 2006). Näistä tosin reilu kolmannes (35 %) ei aiheuttanutsairauslomaa eikä työkyvyttömyyttä. Tapaturmariskiään piti 32 %vastaajista melko tai erittäin suurena. Tärkeimpinä aiheuttajinaolivat liukkaus, kiire ja epäjärjestys.Rakennusalan ammattitautien ilmaantuvuus on suuri eli yliteollisuuden keskiarvon (taulukko 81). Vuonna 2002 rakentamisentoimialalta ilmoitetuista 698 ammattitaudista kolmannes(257) oli asbestisairauksia. Rasitussairauksia ja meluvammojailmoitettiin lähes yhtä paljon (165 ja 160 tapausta), ihotauteja56 ja hengitystieallergioita 12. Kolmea lukuun ottamattakaikki vuoden 2002 ilmoitetut ammattisyövät (135) olivat asbestinaiheuttamia. Lähes puolet (60 tapausta) näistä todettiinrakennusalalta (Ammattitaudit 2002).Terveys ja työkyky344Työtyytyväisyys ja koettu työkyky ovat pysyneet hyvällätasolla (kuva 99). Vuonna 2006 pitkäaikaisia sairauksia ilmoitti40 % vastaajista, tavallisimpana tuki- ja liikuntaelinten sairaus.Useimmilla sairaus myös haittasi työntekoa (Perkiö-Mäkelä ym.2006). Samankaltaisesti työtä haittaavia sairauksia oli vuonna2004 Eteran 3T -kyselyn mukaan 39 %:lla rakennusalan LELtyöntekijöistä(Rytkönen ym. 2005a).


1997200020032006työkyky hyvä työn henkistenvaatimusten kannaltatyökyky hyvä työn ruumillistenvaatimusten kannaltatyytyväinen nykyiseen työhön0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100Kuva 99. Koettu työkyky ja työtyytyväisyys rakennusalalla vuonna 1997, 2000, 2003ja 2006, % vastaajista (erittäin hyvä ja melko hyvä) (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Piirainenym. 1997, 2000, 2003)%LEL-vakuutetuilla vuonna 2002 alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden,täysien ja osaeläkkeiden sekä yksilöllisten varhaiseläkkeidenyleisimmät syyt olivat mielenterveyden häiriöt (31 %)sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet (28 %) (Etera). LELalojentyökyvyttömyysriski on lähes kaksinkertainen TEL aloihinverrattuna. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen tärkeimpiäsyitä olivat ikä, huonoksi koettu työkyky, eläkeajatukset,sairauspoissaolot sekä epävarmuus työn jatkumisesta, huonoterveys ja huono fyysinen kunto (Rytkönen ym. 2005b).Vuoden 2007 alusta muuttuvan työeläkelainsäädännönmyötä päättyy vuonna 2002 aloitetun Rakennusalan työterveyshuollonseurantarekisterin (Rakettirekisterin) toiminta.Rekisterin tarkoitus oli parantaa työterveyshuollon kattavuutta.Rakettirekisterin tilalle tulee vuoden 2007 alusta jokaiselletyöntekijälle henkilökohtainen työterveyskortti (STM 2006,VNa 1176/2006). Työterveyshuollon ja alan muiden toimijoidenavuksi Työterveyslaitos on kehittänyt Rakennusterveys-aihesivustoaan.Sivustossa on mm. 13 ammatin työpaikkaselvityksetja ohjeet ammattikohtaisista terveystarkastuksista sekäTurvapakki-tietopankki rakentajille ja työterveyshuolloille. Pilaantuneidenmaiden kunnostustyöhön on julkaistu uudet työsuojelunja työterveyshuollon ohjeet (SYKE 2006).KehitysnäkymiäRakennusalan kehitysnäkymät ovat hyvät. Työeläkelain muutoksettuovat rakennusalan yrityksille yrityskohtaista vastuutaennenaikaisesta eläkkeelle siirtymisestä. Tämä tuo uudenlais-345


ta taloudellista painetta työkykyä ylläpitävään toimintaan jahaasteita työntekijöiden työssä jaksamisen kannustamiseen.Työelämässä monella työnkuva on muuttunut ja ammattitaitovaatimuksetovat lisääntyneet viimeisen kolmen vuodenaikana. Koettuun ammatillisen lisäkoulutuksen tarpeeseen kannattaavastata, sillä hyväksi koettu ammattitaito on tärkeä osatyössä jaksamista.Työturvallisuuden kehittämiseksi yhteisillä työpaikoilla luotuvaltakunnallinen työturvallisuuskortti on tulossa hyvin suosituksimyös rakennusalalla. Työterveyskortti tuli pakolliseksirakennustyössä vuoden 2007 alusta.Ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä oli Työ ja terveys -haastattelussajoka kuudennen vastaajan työmaalla. Monikulttuurisuudentuleminen rakennustyömaille luo haasteita myös työterveys-ja turvallisuustyölle. Suomen kielen riittämätön osaaminenvoi olla este neuvojen ja ohjeiden omaksumisessa.Rakennusalan työsuojelun ja työterveyshuollon haasteetkohdistuvat työssä jaksamisen edellytysten luomiseen sekäedelleen työergonomiaan ja perinteisiin vaaroihin, kuten pölyynja meluun.Panu OksaLähteetAmmattitaudit 2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Etera. Tilastovuosikirja 2002. Helsinki 2003.Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimusv. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.Piirainen H, Elo A-L, Kankaanpää E ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimusv. 1997. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 1997.Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2003. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.Rytkönen H, Hänninen K, Juntunen J: LEL Työterveystutkimus 3T 3/2005. Etera,Helsinki 2005.Rytkönen H, Hänninen K, Juntunen J: Työkyvyttömyysriski LEL-aloilla. Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymistä ennakoivat tekijät LEL-alojen työntekijöillävuosina 1998–2002. Eteran tutkimuksia 2/2004. Helsinki 2005.Sosiaali- ja terveysministeriö. Rakennusalan terveystarkastusten seurantarekisteri.Selvityksiä 2006:27. Helsinki 2006.SYKE: Pilaantuneen maa-alueen tutkimuksen ja kunnostuksen työsuojeluopas.Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2006. Ympäristöministeriö, Helsinki2006.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työvoimatutkimusten aineistot 1995–2002. Tilastokeskus, Helsinki. (julkaisematon)Työterveyslaitos 2006. Rakennusterveys-aihesivut: http://www.ttl.fi/rakennusterveys/[haettu 20.12.2006].Valtioneuvoston asetus työntekijöiden työterveyskortista rakennustyössä(1176/2006).346


6.14 Tukku- ja vähittäiskauppa• Työllisten määrä lisääntynyt 2000-luvulla• Rahana tai vapaana korvattu ylityö vähentynyt• Tiimityö lisääntynyt• Ilmapiiri- ja kehittämishankkeita tehdään enemmän• Sairauspoissaoloja keskimääräistä vähemmänYleistäKauppa on kokenut viime vuosina suuria muutoksia. Kehitykseenovat vaikuttaneet sekä maan sisäinen muuttoliike että taloudensääntelyn vähentyminen, kuten myös kansainvälisenvuorovaikutuksen selvä lisääntyminen. Kansainvälistyminenon edennyt voimakkaasti ja erityisesti monet erityistavarakaupanalat ovat edelleen murrosvaiheessa kansainvälisten ketjujenmukanaan tuoman kiristyneen kilpailun seurauksena. Kaupantoimialojen rakenteet muuttuvat, myymälöiden lukumäärävähenee edelleen ja yksikkökoko kasvaa. Vuonna 2004 kaupanalalla toimi 46 400 yritystä ja niiden liikevaihto oli 95,7miljardia euroa, mikä on 10,8 % bruttokansantuotteen liikevaihdosta(Valtioneuvosto 2006).Elinkeinoelämän keskusliiton raportin mukaan kaupan alallatyöskentely vaatii kansainvälistyvässä palveluyhteiskunnassaaiempaa enemmän tietotekniikan osaamista (Palvelut2020). Tulevaisuudessa tuotteisiin ja palveluihin sekä kontaktiinja vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa liittyy yhä enemmäntekniikkaa. Lisäksi tarvitaan yhteistyökykyä, tiimityötaitojaja kykyä sovittaa osaamista yhteen, koska kaupan alalla yleinentyöskentelytapa on toimia tiimeissä. Myös muutosvalmiuskorostuu, sillä toimintaympäristön muutokset vaikuttavat kiihtyvällätahdilla sekä teknisiin mahdollisuuksiin että toimintatapoihin.Tukku- ja vähittäiskaupassa työskenteli vuonna 2005 kaikkiaan251 100 henkilöä eli 10,5 % kaikista työllisistä. Vähittäiskaupassatyöskenteli 155 000 henkilöä ja tukkukaupassa96 000. Toimialan merkitys on 2000-luvulla vuosittain kasvanut.Vuonna 2000 työllisiä oli 25 300 vähemmän eli 9,7 % työllisistä(Työvoimatutkimukset 2000–2005).Kaupan alalla työskentelevistä 28 % on alle 35-vuotiaita, 65 %keski-ikäisiä ja vajaa viidennes eli 17 % ikääntyviä, 55 vuottatäyttäneitä. Ikärakenne ei kaupan alalla poikkea muiden toimialojenrakenteesta (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Sen sijaan osaaikatyöon kaupan alalla (23 %) ja etenkin vähittäiskaupassa(38 %) selvästi yleisempää kuin koko työllisessä työvoimassa(12 %) (Kauhanen 2003). Palvelualojen osa-aikaiset arvioivatkehitys- ja etenemismahdollisuutensa heikommiksi kuin kokoaikaiset.Osa-aikaiset myös arvioivat voivansa vaikuttaa vähemmäntyönsä tekemiseen kuin kokoaikaiset. Sen sijaan työn hen-347


kisessä ja ruumiillisessa rasittavuudessa ja työtyytyväisyydessäei ilmennyt eroa työajan suhteen.Tässä tarkastellaan kaupan alan tilannetta lähinnä Työ ja terveys-haastattelujen valossa. Aineistossa oli tukkukaupan, vähittäiskaupanja moottoriajoneuvojen korjauksen ja myynninalalla yhteensä 159 palkansaajaa vuonna 2006 (Perkiö-Mäkeläym. 2006). Pääosa heistä työskenteli vähittäis- ja tukkukaupassa,joten tietojen voidaan sanoa edustavan hyvin kaupan alaa.Alalla työskentelevien kokemuksia työympäristöstä, työyhteisöstäja terveydestä verrataan muiden toimialojen palkansaajienkokemuksiin ja eroista raportoidaan tilastollisesti merkitseväterot.Työsuhde ja työajatTyöpaikkansa taloudellista tilannetta täysin vakaana ja turvattunapiti 72 % kaupan alan palkansaajista vuonna 2006, mikäon selvästi myönteisempi arvio kuin muilla palkansaajilla(58 %) (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Hieman tai hyvin epävarmaksityöpaikan tilanteen tunsi 7 %. Työttömyyden uhkaa pitiomalla kohdallaan mahdollisena tai varmana 14 %. Työttömyysuhankaupan alan työntekijät arvioivat samalla tavoinkuin muutkin palkansaajat.Valtaosalla (92 %) työsuhde oli vuonna 2006 vakituinen elitoistaiseksi voimassa. Määräaikaiset työsuhteet eivät ole yleistyneet2000-luvulla. Enemmistö (78 %) teki säännöllistä päivätyötä,jolloin pääosa työajasta on kello 6–18. Viikonlopputyökuului vuonna 2006, kuten aiempinakin vuosina, kaupan alallatyöskentelevien työnkuvaan ja sitä teki 46 % säännöllisestikuukausittain. Tämä on selvästi enemmän kuin muilla palkansaajilla(28 %).Lähes neljännes (22 %) kaupan alalla työskentelevistä oliedellisen vuoden aikana tehnyt säännöllisesti kuukausittainylitöitä, jotka korvattiin joko rahana tai vapaana. Korvattujaylitöitä tehtiin vuonna 2006 vähemmän kuin kolme ja kuusivuotta aiemmin (35 % ja 33 %) (Piirainen ym. 2000, 2003). Tällaistenylitöiden tekeminen on kaupan alalla hieman harvinaisempaakuin kaikilla palkansaajilla (31 % vuonna 2006). Ylitöitäilman mitään korvausta teki säännöllisesti kuukausittain 19 %kaupan alan palkansaajista ja tällaiset ylityöt eivät ole 2000-luvulla vähentyneet.TyöympäristöTyöympäristössä eniten haittaa aiheuttivat kylmyys ja veto, joitalähes puolet (47 %) kaupan alan palkansaajista koki jonkinverran tai paljon (taulukko 82). Ilman pölyisyys haittasi runsastakolmannesta (39 %). Nämä haitat ovat pysyneet saman suu-348


Taulukko 82. Työympäristöhaittoja kokevat kaupan alan palkansaajat vuonna 2000,2003 ja 2006 sekä muut palkansaajat vuonna 2006 (jonkin verran tai paljon),% vastaajista (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Piirainen ym. 2000, 2003)työympäristöhaitta kaupan ala muutpalkansaajatv. 2000 v. 2003 v. 2006 v. 2006kylmyys, veto 37 47 47 43pöly 33 32 39 34melu 17 24 29 43kuumuus 24 25 27 37heikko valaistus tai häikäisy 15 9 15 20ruisina 2000-luvulla, ja niitä esiintyy kaupan alalla yhtä paljonkuin muillakin toimialoilla. Sen sijaan meluhaitat ovat lisääntyneet2000-luvulla, joskin haittaavaa melua esiintyy kaupanalalla (29 % vuonna 2006) edelleen selvästi vähemmän kuinmuiden toimialojen palkansaajilla (43 %). Myös kuumuus haittaakaupan alalla harvemmin kuin muilla aloilla keskimäärin.Työympäristössä tai työmatkalla oli fyysistä väkivaltaa, kutenkiinni pitämistä tai tönimistä, kohdannut alle 1 % kaupanalan palkansaajista viimeisten 12 kuukauden aikana. Väkivallallauhkailun kohteeksi oli joutunut 5 %. Väkivaltakokemukseteivät juurikaan ole yleistyneet, sillä vuonna 2003 uhkailuatai fyysistä väkivaltaa oli kokenut 4 % ja 3 % vuonna 2000. Väkivalta-ja uhkailukokemukset ovat kaupan alalla yhtä yleisiäkuin muilla toimialoilla.Työtapaturmat ja ammattitauditTukku- ja vähittäiskaupan alalla sattuu työtapaturmia selvästivähemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin (taulukko 83).Vuonna 2004 vähittäiskaupassa sattui 2 009 työtapaturmaa, jollointapaturmasuhde 1 000 palkansaajaa kohden oli 16. Kaikkientoimialojen tapaturmasuhde oli 25. Tukkukaupassa työtapaturmiasattui 1 548, mikä tarkoittaa 18 tapaturmaa 1 000 palkansaajaakohden. Tapaturmat eivät ole 2000-luvulla lisääntyneet,mutta eivät vähentyneetkään (Työolot Suomessa 2006).Ammattitauteja kaupan alalla esiintyy vähemmän kuin kaikillatoimialoilla keskimäärin. Viimeisimmät kattavat tiedot onsaatavissa vuodelta 2002, mutta suurta muutosta ei tämän jälkeenole todennäköisesti tapahtunut. Tukku- ja vähittäiskaupassauusia ammattitauteja rekisteröitiin tuolloin yhteensä 149ja ilmaantuvuus oli seitsemän tapausta 10 000 työllistä kohden,kun se oli 21 kaikilla toimialoilla keskimäärin (TyöolotSuomessa 2006).349


Taulukko 83. Tukku- ja vähittäiskaupassa (TOL 51 ja 52) sattuneet vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat vuosina 2000–2004 (TyöolotSuomessa 2006)Vajaa puolet (45 %) kaupan alan palkansaajista oli kokenut viimeisenkolmen vuoden aikana työpaikallaan töiden järjestelyssätai työmenetelmissä sellaisia muutoksia, jotka olivat muuttaneetomaa työtä, työtehtäviä tai työmäärää (Perkiö-Mäkelä ym.2006). Muutos on selvä tiimityöskentelyn lisääntymisessä (taulukko84). Vuonna 2006 jo lähes puolet ilmoitti työskentelevänsäpääasiallisesti työryhmässä, jolla on yhteinen tehtävä jajolla on mahdollisuus suunnitella itse työtään ja päättää keskinäisestätyönjaostaan. Nyt tiimityöskentely on kaupan alallayhtä yleistä kuin muillakin toimialoilla.Tiimityön myötä vaikutusmahdollisuudet omaan työhön eivätole lisääntyneet vaan pikemminkin vähentyneet. Vaikutusmahdollisuuksiatyömäärään oli vuonna 2006 jonkin verranvähemmän kuin aiempina tutkimusvuosina. Vaikutusmahdollisuuksiatyön tekemisen järjestykseen oli selvästi vähemmänkuin aiemmin ja vähemmän kuin muiden toimialojen palkansaajillakeskimäärin. Työn keskeytyksiä muiden väliin tulevienkiireisempien asioiden koki usein tai jatkuvasti runsas puolet(58 %). Työn keskeytyksiä kaupan alalla esiintyi useamminkuin muilla toimialoilla.Tiedonkulku työpaikalla arvioitiin yhtä lailla riittäväksivuonna 2006 kuin aiemminkin, riittämättömänä tiedonkulkuapiti 29 % (taulukko 84). Lisää yhteistä keskustelua työtehtävistä,tavoitteista ja niiden savuttamisesta toivoi 25 % kaupan alanpalkansaajista. Esimiestukea melko tai erittäin paljon arvioisaavansa 55 % ja tukea työtovereilta sai 72 %. Sosiaalinen tukikoettiin samalla tavoin kuin aiemmin 2000-luvulla ja samoinkuin koko palkansaajakunnassa.Työyhteisön toimintaa kuvastaa myös se, miten ihmisiä kohdellaantyöpaikalla. Vuonna 2006 vain vajaa puolet (43 %) katsoityöpaikallaan naisia ja miehiä kohdeltavan täysin tasapuolisesti.Epätasa-arvoisesti kohdeltiin useammin naisia kuin mievuositukkukauppa vähittäiskauppatapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaatapauksia tapaturmasuhde /1 000 palkansaajaa2000 1 587 19 1 960 172001 1 589 19 1 875 162002 1 601 19 2 104 182003 1 536 18 2 008 172004 1 548 18 2 009 16Työn sisältö ja työyhteisön toiminta350


Taulukko 84. Työn sisältö ja työyhteisön toiminta kaupan alalla vuonna 2000, 2003ja 2006 sekä muilla toimialoilla vuonna 2006, % vastaajista (Perkiö-Mäkelä ym.2006, Piirainen ym. 2000, 2003)muuttuja kaupan ala muutpalkansaajatv. 2000 v. 2003 v. 2006 v. 2006työn sisältötiimityötä, pääasiallisesti 28 36 49 52vaikutusmahdollisuudet töiden järjestykseen, paljon 66 65 44 55vaikutusmahdollisuudet työmäärään, paljon 31 28 23 24työn keskeytykset, usein/jatkuvasti 57 58 48tiedonkulun riittävyys, melko/täysin 69 68 71 70työyhteisötyötoverituki, paljon 77 78 72 73esimiestuki, paljon 53 63 55 57ilmapiirikysely tehty* 51 69 76työyhteisön kehittämishanke tehty* 35 56 65*edellisen kolmen vuoden sisällähiä. Myös eri-ikäisten kohtelun arvioi täysin tasapuoliseksi noinpuolet palkansaajista (53 %). Epätasapuolisesti kohdeltiin sekänuoria että vanhempia työntekijöitä. Varsinainen henkinen väkivaltaeli jatkuva, toistuva kiusaaminen, sortaminen tai loukkaavakohtelu, on selvästi harvinaisempaa: 5 % oli henkisen väkivallankohteena ja 6 % oli ollut aiemmin mutta ei enää. Henkinenväkivalta ei ole lisääntynyt, mutta ei myöskään vähentynytaiempiin vuosiin verrattuna. Se on yhtä yleistä kaupan alallakuin muillakin aloilla.Vuonna 2006 vajaa puolet (48 %) tunsi työpaikan johdonolevan kiinnostunut henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista,kuten kolme vuotta aiemminkin. Työilmapiirikyselyjä jatyöyhteisön kehittämishankkeita oli järjestetty huomattavastiuseammin kuin kolme vuotta aiemmin ja nyt niitä oli tehty yhtäpaljon kuin muillakin toimialoilla (taulukko 84).TerveysKaupan alan palkansaajista arvioi terveydentilansa vuonna2006 erittäin hyväksi 23 % ja melko hyväksi 50 % (Perkiö-Mäkeläym. 2006). Eritäin huonona terveydentilaansa ei pitänytkukaan. Myös työkyky arvioitiin hyväksi. Kun työkyky parhaimmillaanon saanut 10 pistettä asteikolla 0–10, arvioi 44 %työkyvyn olevan edelleen 10 tai 9 pisteen arvioinen ja 50 %351


antoi arvosanaksi 8 tai 7. Nämä yleisen terveydentilan arvioteivät olleet muuttuneet 2000-luvulla, ja vuonna 2006 kaupanalalla työskentelevät arvioivat terveydentilansa samalla tavoinkuin muutkin palkansaajat. Melko tai eritäin paljon stressiä koki11 % ja jonkin verran 29 %. Stressillä tarkoitetaan jännittyneisyyden,levottomuuden, hermostuneisuuden tuntemuksiatai univaikeuksia asioiden vaivatessa jatkuvasti mieltä. Stressintuntemuksissakaan ei ollut muutosta 2000-luvulla.Vuoden 2006 haastattelun mukaan runsas puolet (58 %)kaupan alan palkansaajista ei ollut joutunut olemaan lainkaanpoissa työstä terveydentilan vuoksi viimeksi kuluneen puolenvuoden aikana ja viidenneksellä (22 %) sairauspoissaolopäiviäoli 1–3. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa kaupallisentyön ammateissa toimivilla työllisillä (palkansaajat ja yrittäjät)oli keskimäärin neljä sairauspoissaolopäivää vuonna 2005, kunkaikilla työllisillä sairauspäiviä oli keskimäärin yhdeksän. Sairauspoissaolotovat hieman vähentyneet kaupan ammateissatyöskentelevillä (5 päivää vuonna 2000), kun taas koko työllisessäväestössä muutosta ei ole. Kansaneläkelaitos maksaa sairauspäivärahaakorvauksena työkyvyttömyydestä aiheutuvastaansionmenetyksestä. Tällaisia korvattuja sairauspäiviä oli vuonna2005 keskimäärin neljä kaupan ammateissa työskentelevääpalkansaajaa kohden, kun vastaava osuus kaikilla palkansaajillaoli kuusi. Vuonna 2000 Kelan korvaamia sairauspäiviä oli hiemanvähemmän sekä kaupan alalla (3 päivää) että kaikilla palkansaajilla(5 päivää).KehitysnäkymiäKupan ala on ollut kasvava toimiala 2000-luvulla, ja sen odotetaanedelleen kasvan. Kansainvälinen vuorovaikutus on lisääntynytja tuonut mukanaan kiristyvää kilpailua. Työn sisältömuuttuu, työskentely kaupan alalla vaatii aiempaa enemmäntietoteknistä osaamista sekä tuotteiden että palvelujen yhteydessä.Muutosten hallinta edellyttää monipuolisen koulutuksenjärjestämistä.Myös tiimityöhön eli yhdessä työskentelyyn pitää panostaa.Kaupan alalla 2000-luvulla yleistyneitä kehittämishankkeita onsyytä tehdä edelleen. Tämä edellyttää lisää yhteistä keskusteluatyötehtävistä, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Uusientyöskentelytapojen kehittämisessä kokeilujakson jälkeen onhyvä arvioida saadut kokemukset jatkotyöskentelyä varten (Järvenpääja Kandolin 2003). Kun sekä työnantaja että työntekijätyhdessä osallistuvat uusien työtapojen suunnitteluun, lisääntyvätvaikutusmahdollisuudet, joiden on osoitettu tukevan hyvinvointiaja työtyytyväisyyttä.Irja KandolinKari Lindström352


LähteetJärvenpää P, Kandolin I: Kaupan alan työaikaopas. Työterveyslaitos, Helsinki2003.Kauhanen M: Osa-aikatyö palvelualoilla. Tutkimuksia 88. Palkansaajien tutkimuslaitos,Helsinki 2003.Palvelut 2020 – osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. Elinkeinoelämänkeskusliito EK ja Euroopa sosiaalirahasto ESR. Helsinki 2006.Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimusv. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.Piirainen H, Hirvonen M Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus 2003.Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työvoimatutkimusten aineistot 2000–2005. Tilastokeskus, Helsinki. (julkaisematon)Vähittäiskaupan kehitys. Valtioneuvoston selonteko vähittäiskaupan rakenteesta,muutoksista ja kauppaa koskevista erityiskysymyksistä. VNS3/2006 vp.6.15 Ajoneuvojen myynti, korjausja huolto sekä polttoaineen jakelu• Autokannan lisääntyessä myös työpaikkojen määrä kasvaa• Asennustyössä uusia osaamisvaatimuksia ja työtehtävien sisältö muuttuu• Ympäristö- ja liikenneturvallisuuskysymykset tärkeitä autoalan kehittämisessäYleistäSuomessa on nykyisin noin 2,8 miljoonaa autoa, joista henkilöautojaon noin 2,4 miljoonaa. Vuonna 2005 rekisteröitiin yhteensä168 000 uutta autoa. Suomessa autojen keski-ikä on Euroopankorkein, 10,4 vuotta, joten autoja täytyy huoltaa ja korjata.Käytettynä maahantuotujen ja käytettyjen autojen määränkasvu ovat lisänneet alan työpaikkoja. Autojen myynti jakorjaus työllistää noin 11 000 asentajaa ja mekaanikkoa sekänoin 15 000 autokaupan ja hallinnon toimihenkilöä (Autoalantiedotuskeskus 2006). Automaalarina toimii noin 4 500 työntekijää.Autonkorjaus on miehinen ammatti, asentajista on naisiavain 5 %. Alalla on melko paljon nuoria työntekijöitä, ja nuoretsuosivat autoalan koulutusta ja oppisopimuskoulutusta. Erityisestipääkaupunkiseudun yrityksillä on vaikeuksia löytää palvelukseenpätevien auto- ja varaosamyyjiä sekä asennusalan erikoisammattilaisia.353


Autojen suunnittelussa ja kehityksessä liikenneturvallisuusja ympäristönsuojelu ovat voimakkaasti esillä. Joskus nämä voivattoisaalta vaikeuttaa auton asennus- ja huoltotöitä. Esimerkiksiturvatyynyt vievät auton pellin alla paljon tilaa ja moottorinhuollossa ja suodattimien vaihdossa joudutaan usein hankaliintyöasentoihin. 1990-luvun alussa tulleet katalysaattoriautotja polttoaineet ovat vähentäneet typenoksidi-, hiilivety-,häkä- ja hiukkaspäästöt murto-osaan aiemmasta ja myös suhteellisiahiilidioksidipäästöjä on saatu vähennetyksi. Tieliikenteenosuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidennes.Autokannan nuorentaminen parantaisi liikenneturvallisuuttaja ympäristöystävällisyyttä. Vanhat autot (70 000 kpl, 30 % autokannasta),joissa ei ole pakokaasun puhdistuskatalysaattoria,tuottavat 74 % liikenteen typpioksidipäästöistä (Autoalan tiedotuskeskus2006).Polttoaineita myydään Suomessa noin 2 000 huolto-, jakelu-tai automaattiasemalla. Automaattiasemia on jo lähes 900.Huolto- ja jakeluasemilla on noin 7 500 työntekijää, joista puoleton naisia. Huoltoasemien toiminta painottuu jatkossa toisaaltavain polttonesteitä myyviin automaattiasemiin ja toisaaltasuuriin jakeluasemiin, joissa on laajat myymälä- ja kahvilapalvelut.Autojen huoltoja ja korjauksia tekeviä huoltoasemiaon enää noin 250. Huoltamoyrityksissä käsitellään suuria määriäpolttoaineita, joiden huolellinen käsittely vielä tankatessakinon ympäristön puhtaana säilymisen edellytys. Öljyala onollut edelläkävijä toiminnasta aiheutuneiden ympäristöongelmienkäsittelyssä ja maaperän puhdistuksessa. Toiminnan lopettaneilleliikepaikoille on perustettu SOILI-ympäristönsaneerausohjelma(Bensiinikauppiaiden liitto 2006).TyöympäristöAutonasentajien työtehtävät liittyvät määräaikaishuoltoon sekäohjaus- ja voimansiirtolaitteiden ja moottorien korjaamiseen(KAMAT). Työ on vaihtelevaa ja työvaiheissa on paljon monenlaisiaja vaikeitakin työasentoja. Autoalan työntekijät arvioivatoman työnsä tapaturmanvaarat melko samanlaisiksi kuin työssäolevat keskimäärin. Vuonna 2006 vain 11 % työntekijöistäarvioi tapaturmanvaaran melko suureksi ja 26 % kohtalaiseksi(Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Eniten tapaturmanvaaraa aiheuttaviksikoettiin liukkaat lattiat, kiire ja hankalat työasennot.Työympäristön haittatekijöitä on monia. Vuoden 2006 haastattelussa50 % autoalan työntekijöistä ilmoitti työnsä haittatekijäksikäsityökoneiden käsiin aiheuttaman tärinän, 75 % liuotinaineet,kuten polttonesteet, 68 % pakokaasut, 73 % pölyt sekä70 % kylmyyden ja vedon. Autoalan työ on myös fyysisestiraskasta (30 %:lla melko tai hyvin raskasta). Se rasittaa myös selkää(selkä kumarassa tai muuten hankalassa asennossa kolmasosallatyöntekijöistä vähintään 1–2 tuntia päivässä) ja polvia354


(27 % työntekijöistä polvillaan tai kyykyssä vähintään 1–2 tuntiapäivässä). Myös käsivoimaa tarvitaan, sillä autoalan työntekijöistä39 % tekee voimaa vaativia käden puristus- tai kiertämisliikkeitä,esimerkiksi ruuvaamista vähintään 1–2 tuntia päivässä(Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Autojen korjaajien pakokaasualtistuminen voi olla merkittävää,jos pakokaasuimurit eivät toimi hyvin. Bensiinimoottoreidenpakokaasujen häkä syrjäyttää hapen verenkierrossa jaaiheuttaa liiallisessa altistumisessa päänsärkyä, pahoinvointiaja väsymystä. Dieselpakokaasut sisältävät hengitysteitä ärsyttäviätypen oksideja ja syöpävaarallisia polysyklisiä aromaattisiahiilivetyjä. Bensiinin käsittely, esimerkiksi suodattimienvaihdossa tai bensiinitankin korjauksissa, voi altistaa asentajanbensiinille ja bentseenille.Ihottumia aiheuttavia työssä käytettyjä kemikaaleja ovatrasvat ja öljyt, liimat (mm. akrylaattiliimat), bensiini jamuut liuotinaineet sekä pesuaineet. Automaalarien työ altistaamonille eri kemikaaleille, kuten liuotinaineille (styreeni,ksyleeni), metallipigmenteille ja maalien kovetteina käytetyilledi-isosyanaateille (Riala ym. 1999). Automaalaustyössä tarvitaanaltistumisen ehkäisemiseksi aina hengityksensuojaimia.1960–80-luvulla jarruhuoltoja tehneet autonasentajat ovataltistuneet asbestille. Nykyisin asbestille altistutaan vähemmän,vaikka ASA-rekisteriin ilmoitetaankin edelleen melko runsaastiautonasentajia (taulukko 85). Muita yleisiä ASA-altisteitaautoalalla ovat polttonesteiden pienissä määrin sisältämä bentseenija ympäristön tupakansavu (suurelta osin huoltoasemienkahvilatyöntekijöitä). ASA-rekisteriin on ilmoitettu noin 3 %autoalan palkansaajista.Taulukko 85. ASA-rekisteriin ilmoitetut yleisimmät altistumiset autoalalla (TOL 50)vuosina 2000–2004 (ASA 2000–2004)altiste v. 2000 v. 2001 v. 2002 v. 2003 v. 2004ympäristön tupakansavu* 577 527 455 465asbesti 408 381 379 292 266bentseeni 162 157 198 194 236kromi(VI)-yhdisteet 53 52 48 40 41styreenioksidi 17 15 372,4-diaminotolueeni 17 15 35polysykliset aromaattiset hiilivedyt 16 21 13nikkeli ja sen epäorgaaniset yhdisteet 9 9 7 7 6etyylikarbamaatti 4 4 4 5 5yhteensä 670 1 210 1 251 1 014 1 032*ilmoitusvelvollisuus vuodesta 2001 alkaen355


TyöyhteisöTyösuhteet autoalalla ovat yleensä vakituisia ja turvallisia.Vuonna 2006 oli 92 %:lla työntekijöistä toistaiseksi voimassaoleva työsuhde ja 77 % piti epätodennäköisenä työttömäksijoutumista (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Autoalan työntekijöistä30 % on kokenut selviä muutoksia työssään viimeisen kolmenvuoden aikana (Piirainen ym. 2003). Eniten muutoksia oli uusissaosaamisvaatimuksissa (76 %:lla) sekä omien työtehtäviensisällössä ja organisaatiorakenteessa (61 %:lla). Uusia osaamisvaatimuksiaaiheuttavat mm. auton hallintalaitteistojen tietokoneet.Autoalan työntekijöistä 68 % piti työtään erittäin tai melkovaihtelevana vuonna 2006. Työssään kiirehtimään joutui melkotai hyvin usein 57 %, ja keskeyttämään työn kiireellisemmäntoimeksiannon takia melko usein tai jatkuvasti noin puolettyöntekijöistä (48 %). Lisäkoulutustarvetta oli paljon 18 %:lla,ja jonkin verran 66 %:lla. Tiimityötä tekee autoalalla joka kolmas.Oma työ tuntuu mielekkäältä, puolet autoalan työntekijöistäon innostunut työstään päivittäin. Työilmapiiriä piti mukavanaja vapautuneena 80 %. Ala on toimintatavoiltaan perinteinen,sillä 44 % arvioi työpaikkansa enemmän vanhoista kaavoistakiinni pitäväksi kuin kannustavaksi ja uusia ideoita tukevaksi.Autoalan työntekijöistä oli työhönsä tyytyväisiä 68 % jatyytymättömiä 9 % ( Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Työtapaturmat ja ammattitauditAutoalan tapaturmasuhde (28 tapausta 1 000 palkansaajaa kohden,vähintään neljän päivän sairauspoissaolo) on hieman pienempikuin teollisuudessa keskimäärin (36) mutta suurempikuin koko kauppa- ja korjaustoimialalla (19) (taulukko 86).Taulukko 86. Työllisten ja palkansaajien määrä sekä ammattitaudit vuosina 2000–2002 ja vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtaneet työtapaturmat autoalalla(TOL 50) vuosina 2000–2004 (Työolot Suomessa 2006)vuosi työllisiä ammattitaudit palkansaajia työtapaturmattapauksia ilmaantuvuus /10 000 työllistätapauksia tapaturmasuhde /10 000 palkansaajaa2000 39 343 83 21 34 178 1 063 312001 39 376 91 23 34 304 1 090 322002 39 891 89 22 34 900 1 126 322003 41 319 36 411 1 072 292004 42 809 37 661 1 112 30356


Autoalan työperäisistä sairauksista yleisimpiä ovat olleet meluvammat,tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, ihottumat ja asbestinaiheuttamat sairaudet. Ihottumat ovat ärsytyskosketusihottumia,joita ovat aiheuttaneet mm. öljytuotteet ja pesuaineet.Automaalareilla on tavattu isosyanaattialtistumiseen liittyviäastmatapauksia ja allergista nuhaa (Ammattitaudit 2000–2002).Terveys ja työkykyVuonna 2006 autoalan työntekijöistä 34 %:lla oli ollut viimeisenpuolen vuoden aikana pitkään tai toistuvasti sellaisia henkisiätai ruumiillisia vaivoja tai oireita, jotka työntekijän mielestäaiheutuivat työstä tai joita työ pahensi (Perkiö-Mäkelä ym.2006). Vaivat olivat yleisimmin tuki- ja liikuntaelinvaivoja sekäpäänsärkyä. Oman terveydentilansa arvioi 60 % melko tai erittäinhyväksi ikätovereihinsa verrattuna. Työkykyään melko taierittäin hyvänä piti työn ruumiillisten vaatimusten kannalta 67 %ja henkisten vaatimusten kannalta 77 % autoalalla.KehitysnäkymiäLiikenneturvallisuus ja ympäristönsuojelu ovat autoalalla voimakkaastiesillä. Polttonesteitä ja katalysaattoreita kehitetäänyhä vähemmän haitallisia päästöjä aiheuttaviksi. Autojen laitteistottoimivat yhä enemmän tietokoneiden avulla, ja henkilökuntajoutuu jatkuvasti kouluttautumaan selviytyäkseen uusienautomallien laitteiden huolloista ja vianetsinnästä.Riitta RialaLähteetAmmattitaudit 2000–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.ASA 2000–2004. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Autoalan työsuojeluopas. Työturvallisuuskeskus, Helsinki 2003.Autoalan tiedotuskeskus: http://www.autoalantiedotuskeskus.fi [haettu 17.9.2006].Bensiinikauppiaiden liitto: http://www.bensiinikauppiaat.fi/ [haettu 17.9.2006].KAMAT-tietokortit: http://www.ttl.fi/kamat• Automaalaus• Autonasentajan tehtävät• Autopeltisepän tehtävätPerkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2003. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.Riala R, Pylkkö T, Lameranta J, Silvo K: Auto- ja huoltamokemikaalien turvallinenkäsittely, Työterveyslaitos, Työsuojelurahasto 1999.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.357


6.16 Majoitus- ja ravitsemisala• Noin 1 500 majoitus- ja 8 600 ravintolayrityksessä noin 77 000 työntekijää• Majoitus- ja ravitsemisala pienyrittäjävaltainen, 82 % alle viiden työntekijänyrityksiä• Työntekijöistä 3/4 naisia ja 55 % alle 35-vuotiaita. Joka kolmannen mielestätyö sekä ruumiillisesti että henkisesti melko rasittavaa• Alalla työtapaturmia noin viidenneksen enemmän ja ammattitautejanoin kolmannes vähemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin• Työterveyshuollolle haasteellinen toimiala monialtisteisuuden, ikärakenteenja erityispiirteiden vuoksiMajoitus- ja ravitsemisala muodostaa 1,3 % bruttokansantuotteestaja sillä on 2,5 % työvoimasta. Alalla on noin 1 500majoitus- ja 8 600 ravintolayritystä sekä noin 77 000 työntekijää.Työllisyys on pysynyt lähes ennallaan 2000-luvun alustalähtien ja henkilöstö on lisääntynyt merkittävästi vain nopeankasvun yrityksissä. Työntekijöistä 3/4 on naisia ja 55 % on alle35-vuotiaita. Ala on työvoimavaltainen, osa-aikatyö (44 %) javuokratyövoiman (5 %) käyttö ovat merkittäviä (Suomen Hotelli-ja Ravintolaliitto 2006b, Työolot Suomessa 2006)Huolimatta siitä, että hotelli- ja ravintolaketjuilla on hallitsevamarkkinaosuus, ala on pienyrittäjävaltainen. Yrityksistä 82 %:ssaon alle viisi työntekijää. Yrityksistä 2–3 % kuuluu kansantaloudenmenestyksen kannalta tärkeisiin nopean kasvun yrityksiin.Yritysten määrä on kuitenkin vähentynyt 2000-luvulla. Yritystensuuren vaihtuvuuden takana on mm. alhainen yritysten perustamiskynnys,kevyin perustein aloitettujen yritysten lyhytikäisyys,harmaa talous ja kiristynyt kilpailu eri toimijoiden välillä.Majoitus- ja ravitsemisalalla on noin 1 800 maahanmuuttajienomistamaa yritystä, mikä on suhteellisesti enemmän kuinmillään muulla toimialalla kauppaa lukuun ottamatta. Noinpuolet näistä yrityksistä sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Ne ovatusein miesten omistamia pieniä anniskeluravintoloita ja kahviloitaeikä niissä ole ulkopuolista palkattua työvoimaa (SuomenHotelli- ja Ravintolaliitto 2006a).Työsuojelun näkökulmasta työolojen kehittäminen ja työterveyshuollontoiminnan sisällyttäminen yrityksen arkipäiväänovat edelleen haasteena alalla. Työolojen kehittämistä vaikeuttavatmm. pienyrittäjävaltaisuus, kysynnän ja työvoimatarpeenkausivaihtelut, vaihtuva ja osa-aikainen työvoima sekälisääntyvä yötyö. Lisäksi alalla on vielä useita pieniä yrityksiä,jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä.358


TyöympäristöAlan terveysriskejä ja kuormitustekijöitä ovat altistuminen tupakansavulleja melulle, huono valaistus, seisomatyö, nostaminenja kantaminen, kiire, lisääntyvä yö- ja viikonlopputyö sekäväkivallan uhka.Työympäristöön on merkittävimmin vaikuttanut tupakkalainmuutokset. Lain keskeisiä tavoitteita ovat vähentää asiakkaidenja ravintolatyöntekijöiden tupakansavulle altistumista sekä ravintoloidensavuttomuus. Sen vuoksi ravintoloissa on tupakointiavähennetty asteittain, tehostettu ilmanvaihtoa ja tarvittaessatehty teknisiä muutoksia ilmanvaihtoon ja tilaratkaisuihin.Vuonna 1999, 2001 ja 2003 tehtiin ravintolatyöntekijöillekysely tupakkalain muutoksen vaikutuksista ympäristön tupakansavullealtistumiseen ravintolatyössä. Kyselyjen mukaan altistuminenon vähentynyt hyvin hitaasti. Tupakansavulle altistumattomienmäärä kasvoi 34 %:sta 41 %:iin ja samaan aikaanyli neljä tuntia eli puolet työvuorostaan tupakansavulle altistuvienmäärä pieneni 46 %:sta 31 %:iin. Altistumattomien tarjoilijoidenmäärä kasvoi 15 %:sta 18 %:iin ja yli neljä tuntia altistuneidenmäärä pieneni 73 %:sta 49 %:iin. Baarimestareilla vastaavatluvut olivat 5 %:sta 3 %:iin ja 93 %:sta 78 %:iin. (Autioym. 2001, Reijula 2004)Tupakansavun pitoisuusmittauksissa vuosina 1999–2004kaikkien mukana olleiden ravintoloiden (n = 20) tupakansavunmäärä nikotiinilla mitattuna laski aluksi tasosta 14 µg/m 3 tasolle8,9 µg/m 3 , mutta nousi uudelleen takaisin tasolle 11 µg/m 3 .Ruokaravintoloissa pitoisuudet ovat olleet koko seurannan ajanpieniä. Suurimmat pitoisuudet on mitattu yökerhoissa ja pubeissa,eikä lain edellyttämää savuttomuutta baaritiskeillä olemittausten mukaan saavutettu. Eri tyyppisissä ravintoloissatyöskentelevät ravintolatyöntekijät ovat hyvin eriarvoisessaasemassa tupakansavulle altistumisessa (Reijula 2004).Kesällä 2006 vahvistetussa muutetussa tupakkalaissa edellytetään,että ravintolat muuttuvat savuttomiksi ja tupakointikielletään kaikissa ravintoloissa ja ravitsemisliikkeissä. Ravintoloitsijavoi kuitenkin halutessaan varata tupakoiville asiakkailleerillisen tupakointitilan. Tupakointitilassa ei saa työskennelläeikä sinne saa tarjoilla. Tupakansavua ei saa kulkeutua tupakointitilastamuualle ravintolaan. Ravintoloille annetaan siirtymäaikaatupakointitilajärjestelyjen tekemiseen, joten uudistettulaki tulee voimaan 1.6.2007 (700/2006).Säädös työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuviltavaaroilta (VNa 85/2006) antoi toimialalle uusia haasteita meluhaittojentorjuntaan. Melualtistumisen alemman toimintaarvon80 dB myötä on sekä työpaikan melun torjuntaan ettätyötekijöiden kuulonsuojaukseen kiinnitettävä entistä tarkempaahuomiota.Majoitus- ja ravitsemisalalla työ on edelleen myös fyysisestikuormittavaa. Työ ja terveys -haastattelussa vuonna 2006 run-359


sas viidennes vastaajista työskenteli päivittäin vähintään 1–2tuntia selkää ja niskaa kuormittavassa kumarassa tai kiertyneessäasennossa. Nostamista, kantamista ja kannattelua käsin ilmanapuvälineitä sisältyy työhön useita kertoja päivässä noin30 %:lla ja useita kertoja tunnissa 20 %:lla. Haastateltujen mielestätapaturman vaaraa eniten aiheuttivat kiire, liukkaus, tilanahtaus,hankalat työasennot, fyysisesti raskas työ ja väkivaltaisethenkilöt. (Perkiö-Mäkelä ym. 2006)Ravintoloiden ja niiden keittiöiden työympäristön parantamisessaon keskeistä huolehtia kulkuväylien ja työtilojen toimivuudestaja käytännöllisyydestä, tehostaa ilmanvaihtoa myöskeittiöissä lämpökuormituksen ja keittiökäryjen vähentämiseksisekä parantaa ergonomiaa. Hotelleissa vastaavasti on tärkeääkehittää siivoustyön ja vastaanoton ergonomiaa (Moilanen ym.2006).Tapaturmat ja ammattitauditMajoitus- ja ravitsemisalalla tapaturmasuhde 1 000 palkansaajaankohden on hieman pienentynyt vuodesta 2000 lähtien,mutta se on edelleen noin viidenneksen suurempi kuin kaikkienalojen keskiarvo. Vuonna 2000 tapaturmasuhde oli 34, kun sevuonna 2004 oli laskenut 30:een (Työolot Suomessa 2006). Enitentyötapaturmia sattui keittiötyöntekijöille ja tarjoilijoille.Tapaturmien aiheuttajia ovat mm. käsityökalut, liukkaat lattiatsekä koneet ja laitteet. Yleisimpiä vammoja ovat erilaiset haavat,palovammat sekä ylä- ja alaraajavammat (Työtapaturma- jaammattitautitilastot 2001).Alalla työskentelevien ammattitaudit ovat pysyneet lähes samallatasolla 2000-luvun taitteessa. Vuonna 2002 todettiin 14ammattitautia 10 000 palkansaajaa kohden, mikä on noin kolmanneksenvähemmän kuin kaikkien alojen keskiarvo (Ammattitaudit2002).Yleisimmät ammattitaudit ovat ihotaudit, rasitussairaudetja hengitystieallergiat.Työyhteisö360Majoitus- ja ravitsemistoiminta on asiakaspalvelutyötä ja vaatiijatkuvaa vuorovaikusta sekä asiakkaiden että työyhteisön jäsentenvälillä. Työ on kiireistä ja henkisesti kuormittavaa, ja väkivallanuhka työssä on monille arkipäivää. Lisäksi epäsäännöllisettyöajat, lisääntyvä yö- ja viikonlopputyö sekä osa-aikatyölisäävät henkistä kuormittuneisuutta. Määräaikaisten työntekijöidensitoutuminen työpaikkaan ja sen kehittämiseen on löysempääkuin vakituisessa työsuhteissa. (Moilanen ym. 2006)Työ ja terveys -haastattelussa vuonna 2006 majoitus- ja ravitsemisalantyöntekijät arvioivat kiireen edelleen haittaavantyöntekoa, yli puolet joutuu keskeyttämään työnsä jonkin kii-


eisemmän tehtävän vuoksi ja kolmannes kokee työn henkisestirasittavaksi. Noin viidennes tunsi itsensä masentuneeksi, kuitenkinstressiä melko tai erittäin paljon tunteneiden osuus onpysynyt ennallaan. Vuodesta 2003 ärtyisyys, jännittyneisyys sekäväsymys ovat vähentyneet (Piirainen ym. 2003). Noin 20 %:nmielestä keskustelu yhteisistä työtehtävistä ja tiedonkulku onmelko tai täysin riittämätöntä. Aikaisempaa vähemmän saatiintukea ja apua niin työtovereilta kuin esimieheltäkin. Kuitenkinjopa 90 % työntekijöistä koki työpaikan ilmapiirin vapautuneeksija mukavaksi sekä noin 70 % kannustavaksi ja uusiaideoita tukevaksi. (Perkiö-Mäkelä ym. 2006)Ravintola-alan työtekijöiden mukaan työhyvinvoinnin edistämiskeinojaovat hyvän työilmapiirin ja tasaveroisuuden tavoittelu,yhteinen suunnittelu ja toimiva johtaminen, sosiaalinentuki ja hyvät esimies-alaissuhteet sekä oman kunnon ja jaksamisenhoitaminen. Työhyvinvoinnin edistämiselle ovat käytännönkehittämiskeinoista merkityksellisiä hyvät palaverikäytännöt,säännöllinen tiedottaminen, oman ammattitaidon kehittäminen,toimiva työympäristö ja turvallisuus sekä työn japerheen yhteensovittaminen. (Rautjärvi 2004)KehitysnäkymiäMajoitus- ja ravitsemisala on monialtisteisuuden (mm. melu,tupakansavu, työn fyysinen ja henkinen raskaus) ja erityispiirteiden(mm. työajat, väkivallan uhka, vuokratyö, vaihtuvuus)vuoksi työterveyshuollolle hyvin haasteellinen. Toimialan ikärakenneon kahtia jakautunut. Varsinkin kunta-alalla henkilöstöon ikääntynyttä ja toisaalta ravintoloissa on paljon nuoriatyöntekijöitä. Eri-ikäisten työntekijöiden työhyvinvoinnistahuolehtiminen asettaa haasteita sekä työterveyshuolloille ettäyrityksille.Uudistuneen tupakkalain toteutumisen seuranta siirtymäaikoineenon edelleen keskeinen työsuojelun ja työterveyshuollonkohde tulevina vuosina. Työterveyshuollon sisältöä tuleekehittää vastaamaan paremmin majoitus- ja ravitsemisalan tarpeitaja odotuksia sekä kattamaan myös pientyöpaikat ja epätyypillisissätyösuhteissa työskentelevät.Aira Ylä-OutinenLähteetAmmattitaudit 2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Autio L, Heloma A, Taskinen K, Reijula K: Ravintolatyöntekijöiden tupakointija tupakansavu-altistus – toteutuuko tupakkalaki? Suomen lääkärilehti 56(2001):51–52, 5289–5292.Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta(700/2006).361


Moilanen A, Ylä-Outinen A: MARATHON – Majoitus- ja ravitsemisalan kehittämishanke1.10.2004–15.6.2006. Loppuraportti. Työelämän kehittämisohjelmaTykes, Helsinki 2006. (julkaisematon)Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2003. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.Rautjärvi L: Ravintola-alan työtekijöiden käsityksiä omaan työhyvinvointiinsavaikuttavista tekijöistä. Työterveyshoitaja 2004:3, 34–39.Reijula K: Ravintoloita koskevan tupakkalain toteutuminen Suomessa. Sosiaalijaterveysministeriön työryhmämuistio 2004:15. Helsinki 2004.Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry (a). Suhdanne 1/2006. Hotelli- jaravintola-alan kehitysnäkymät. Saatavissa: http://www.shr.fi [päivitetty4.7.2006].Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry (b). Tilastot ja tutkimukset. Saatavissa:http://www.shr.fi [päivitetty 4.7.2006].Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työtapaturma- ja ammattitautitilastot 2001. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto,Helsinki 2002.6.17 Liikennealat• Liikenne ja liikennealat kasvavat tasaisesti, kansainvälistyminen jatkuu• Ikääntyminen on haaste työkyvyn säilymiselle, liikenneturvallisuudelleja työterveyshuollolle• Vakavia tapaturmia sattuu edelleen, ammattitauteja on suhteellisen vähän• Liikennealojen työterveyshuolto tarvitsee uusia toimintamallejaYleistäAmmattiliikenne362Ammattiliikenteessä Suomessa työskentelee päätoimisesti noin100 000 henkilöä, joista raskaassa maantieliikenteessä on noin80–90 000. Bussiliikennettä hoitaa noin 400 yritystä ja yli12 000 työntekijää. Taksiliikenteessä on arviolta noin 15 000kuljettajaa, joista 9 000 on yrittäjiä. Merellä työskentelee noin9 000 ja rautateillä noin 7 000 henkilöä (taulukko 87). Lentäväähenkilöstöä on noin 3 000, joista lentäjiä on noin 600. Satamienvakituisia ahtaajia on vajaa 3 000 ja heidän esimiehiäännoin 500.Maantieliikenteessä ja ilmailussa työskentelevien henkilöidenmäärä lisääntyy lähivuosina hiljalleen, kun taas raideliikenteessäja satama-ahtauksessa työntekijämäärät säilynevätennallaan. Merialalla henkilökunnan määrä vähentynee edelleenmerikuljetusten lisääntymisestä huolimatta, koska yhä


Taulukko 87. Merimiestenlukumäärähenkilötyövuosinavuosina 1997–2005(Merenkulkulaitos2006)vuosi miehet naiset yhteensä1997 7 481 2 792 10 2731998 7 334 2 776 10 1101999 7 529 2 771 10 3002000 6 999 2 599 9 5982001 7 009 2 526 9 5352002 6 919 2 530 9 4492003 6 689 2 430 9 1192004 6 310 2 255 8 5652005 6 483 2 403 8 886suurempi osa kuljetuksista on siirtynyt ulkomaalaisten lippujenalla purjehtiville aluksille. Työllisten lukumäärään vaikuttavatosaltaan matkustaja-autolauttojen myynnit ja korvaaminenpienemmän miehityksen omaavilla sekä rahtia että matkustajiakuljettavilla ns. Ro-Pax-aluksilla.Liikennealoilla työntekijöiden keski-ikä on noussut lähelle50 vuotta. Uusia henkilöitä on vasta viime aikoina alettu kouluttaatyöelämästä poistuvien tilalle. Etenkin ilmailussa ja junaliikenteessätyövoimapula uhkaa, koska ammattiin kouluttautumiseenkuluu useita vuosia ja koulutuspaikkoja on rajatusti.Merialalla etenkin päällystöä koulutetaan riittävästi, sen sijaankotimaisesta koulutetusta miehistöstä on jo nyt pula. Maantieliikenteessäpula ammattitaitoisista kuljettajista on arkipäivää.Liikenne ja kuljetukset ovat elintärkeitä Suomen elinkeinoelämälleja yhteiskunnan toimivuudelle.Kuljetuskapasiteetiltaan suurin liikennemuoto on merikuljetus,sillä meritse kulkee tavaraa yhtä paljon kuin kaikilla muillakuljetusvälineillä yhteensä. Maantiekuljetukset ovat taloudellisestiedullisimpia lyhyillä matkoilla, pitkillä taas meriliikenne.Raideliikenne on lastiyksikköä kohden edullista, mutta sitähaittaa on Suomen muusta Euroopasta poikkeava raideleveys jakuljetusmuodon edellyttämä erillinen paikallisjakeluverkosto.Kotimaan sisäisten tavarakuljetusten määrä on noin 450miljoonaa tonnia vuodessa, josta tiekuljetusten osuus on 88 %.Harvaan asuttu maamme ja esimerkiksi metsäteollisuuden valtakunnallinensijoittuminen aiheuttaa maantiekuljetuksiin erityispiirteitä.Rahtiliikenteen liikevaihto on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi1990-luvulla ja bussiliikenne kasvoi noin viidenneksen.Kolmannes rahtikuljetuksista liittyy puu- ja paperiteollisuuteen.Kuorma-autoliikenteessä tavarankuljetuksen suoriteoli vuonna 2005 Suomessa 178 tonnikilometriä asukasta kohden.Useimmissa Euroopan maissa suorite oli merkittävästi vähäisempi(Tilastokeskus 2006). Satamien kautta kulki vuonna2005 noin 100 miljoonaa tonnia rahtia (Merenkulkulaitos2006)363


Työ ammattiliikenteessäYleiset liikennevälineet kuljettavat merkittävän määrän matkustajia.Vuonna 2005 tehtiin noin 15 miljoonaa lentomatkaa(Ilmailulaitos 2006) ja 63,5 miljoonaa junamatkaa (VR-konserni2006). Laivamatkoja tehtiin yli 16 miljoonaa (Merenkulkulaitos2006).Maanteiden tavarakuljetusten arvioidaan lisääntyvän neljänneksellävuodesta 1998 vuoteen 2010. Vuoteen 2020 mennessäItämeren meriliikenteen oletetaan kaksinkertaistuvan vuosituhannenalun tilanteeseen verrattuna.Kansainväliset tapahtumat vaikuttavat liikennealojen toimintaanvarsin nopeasti, lentoliikenteeseen jo muutamissatunneissa, muihin hieman hitaammin. Polttoaineiden hinnanmuutokset vaikuttavat liikenne-elinkeinoon ja sen kustannuksiinvälittömästi. Sotilaalliset kriisit, terroriuhka, tauti- ja myrkytysuhka(esim. SARS) vaikuttavat myös nopeasti liikennealoihin.Ulkomaiset kuljetusyritykset ovat tulleet Suomeen omallakalustollaan ja hinnoillaan. Eri maiden välillä liikkuvissa kuljetusyksiköissäkustannukset riippuvat suuresti siitä, minkä maalaisestayrityksestä on kyse ja mistä maasta henkilökunta onlähtöisin (vrt. kuljetusliikkeiden sisaryritykset, ulkomaiset kuljettajat,alusten ulosliputus). Eräs esimerkki ulkomaisesta vaikutuksestakotimaan liikenteeseen on se, että yhä suurempiosa suomen merikuljetuksista hoidetaan ulkomaisilla aluksilla:vuonna 2005 tuonnista 61,2 % ja viennistä 81,2 % (Merenkulkulaitos2006).Kuljetusyksiköiden koko ja hinta samoin kuin kuljetusnopeudetovat kasvaneet. Aikaisemmin kuljetustehtävään osallistuisamanaikaisesti useampi henkilö, nyt työ on pääosin yksintyöskentelyä.Apuna tehtävissä on erilaisia teknisiä valvonta- ja ohjailuvälineitä.Jokaisen arkea on atk:n hallinta on. Työpisteetovat parantuneet kaluston ja tekniikan uudistuessa. Kuljettajienistuimia on vaimennettu, jolloin tärinän selkään kohdistuvakuormitus on vähentynyt. Ohjailuergonomia on parantunut,ja hallintalaitteiden käsittely on selkiintynyt ja helpottunut.Työn kuormittavuus ja työolot vaihtelevat merkittävästialasta ja työtehtävästä riippuen. Ohjailutyö on tiukasti työpisteeseensidottua, jatkuvaa tarkkuutta ja vireyttä vaativaa, ruumiillisestiverrattain kevyttä, usein staattista istumatyötä. Varsinaisenkuljetustehtävän lisäksi mm. autonkuljettajien tehtäviinkuuluu lastaaminen ja kuorman purkaminen, mikä aiheuttaafyysisiä kuormitushuippuja. Vastaavia kuormitustilanteitaesiintyy aluksilla lastin kiinnitys- ja huoltotehtävissä sekä erilaisissapoikkeustilanteissa, jotka on pystyttävä merellä hoitamaanilman ulkopuolista apua.Matkustajien palvelutehtävissä toimivien työ on ruumiillisestikuormittavaa, ja siihen liittyy epäergonomisia kuormitusvaiheita.Työjaksoon aiheuttavat kuormittuneisuutta laivojen364


talousosastojen pitkät, yli 10-tuntiset työpäivät ja työn jaksottuminen2–3-vuorokautiseen.Työ ammattiliikenteessä on henkisesti kuormittavaa. Tavallistasuurempia omaa ja toisten turvallisuutta sekä ympäristöhaittojakoskevia riskejä aiheuttavat kuljettajien vastuulla olevatsuuret kuljetusvälineet ja niiden nopeudet, kuljetettavatmatkustajat sekä kuljetettavien lastien laatu ja suuri määrä.Työturvallisuus ja työterveys ovat alalla erityisen tärkeitä.Kuljetusaloille on ominaista liikkuvuus ja epäsäännöllinenvuorotyö. Lähinnä meri- ja ilmakuljetuksessa toimivilla aikavyöhyke-erotaiheuttavat lisäkuormitusta. Kuljetusaloilla toimivatjoutuvat usein yöpymään poissa kotoa ja heidän mahdollisuutensakäyttää yhteiskunnan palveluja, mukaan lukienterveydenhuollon palvelut, ovat muita hankalammat.Kuljetusaloilla työskenteleville on ominaista tiukka aikataulusidonnaisuus,ihmiset ja lastit on toimitettava perille sovittuunaikaan sää- ja muista olosuhteista huolimatta. Alan ominaispiirteitäovat pitkät ja usein epäsäännölliset työajat, työskentelykaukana kotoa, yhteydenpidon vaikeudet ja usein myösyksintyöskentely. Vireydentilan ylläpito ajo- ja ohjailutehtävissäon vaativaa ja vireyden herpaantuminen voi johtaa suuriininhimillisiin kärsimyksiin ja ympäristökatastrofeihin.Työntekijöiden terveys ja työterveyshuoltoLiikennealoilla työskentelevien terveys on pääosin hyvä. Sekäkansainväliset että kansalliset määräykset antavat selvät minimivaatimukset,jotka alalle pyrkivän ja sillä toimivan tulee täyttää.Lisäksi on määritelty erilaisia terveydellisiä puutteita ja sairauksia,joiden osalta työkykyisyyttä liikennealoille tulee erityisentarkoin harkita tai jotka suorastaan estävät liikenneammatissajatkamisen. Laki lääkäreiden ilmoitusvelvollisuudestaasetti uusia haasteita ajoterveyden arviointiin. Ilmailussa, rautateilläja merenkulussa on omat ohjeistonsa ja erikseen lääkärit,jotka on valtuutettu tekemään kyseisen ammatin edellyttämiäsäännöllisiä terveystarkastuksia.Kuljetettavat aineet eivät normaalisti kuljetuksen aikana oleterveydellinen vaara alalla toimiville. Lastaus ja purkaustilanteissailmaan saattaa kuitenkin vapautua terveydelle vaarallisiapitoisuuksia kemikaaleja. Onnettomuustilanteissa saatetaan altistualastin sisältämille kemiallisille aineille. Huoltotyöt saattavataiheuttaa henkilöstön haitallista altistumista.Maantieliikenteessä toimii lähes 12 000 yritystä, joista 90 %on alle 10 työntekijän yrityksiä tai yksinyrittäjiä omalla ajoneuvollaan.Muilla liikennealoilla yritykset ovat keskimäärin suurempia.Yrityksen koko näkyy sen mahdollisuuksissa huolehtiatyöntekijöistään. Suuremmilla yrityksillä on työsuojeluvaltuutettuja työsuojeluorganisaatio sekä työterveyshuolto. Yksinyrittäjilläja alle 10 henkilön yrityksissä työsuojeluorgani-365


saatiota ei ole ja työterveyshuoltokin toimii usein nimellisestitai puuttuu kokonaan.Liikennealalla työskentelevän tavoittaminen on vaikeaa.Töissä ollessaan hän on useimmiten työterveyshuollon ulottumattomissa.Työntekijän koti voi sijaita jopa 1 000 kilometrinpäässä yrityksen työterveyshuollosta. Liikenteen mikroyrityksilläei usein ole järjestettyä tai toimivaa työterveyshuoltoa.Suuremmissakin yrityksissä työterveyshuollon toimenpiteetovat painottuneet sairaanhoitoon. Työkyvyn ylläpito ja ennaltaehkäisyovat jääneet vähäisemmiksi.Ulkomaisia työntekijöitä työskentelee suomalaisissa liikenneyrityksissätoistaiseksi varsin vähän. Kansainvälisyys lisääntyykuitenkin koko ajan, mikä tuo haasteita mm. vierasmaalaistenterveydellisen soveltuvuuden arvioinnille ja heidän terveystarkastuksiinsa.Työterveyshuollon kansainväliset yhteydetliikennealoilla ovat edellytys sille, että myös oman maamme liikenneturvallisuusja työntekijöiden hyvinvointi säilyy hyvänä.Työtapaturmat ja ammattitauditKuljetusalan tapaturmataajuus oli noin puolet rakennusalanvastaavasta. Erot ovat samaa suuruusluokkaa myös yli kolmepäivää sairauslomaa aiheuttaneiden tapaturmien osalta.Kuljetusalan työntekijöiden liikkuvuus ja suuret liikkuvat jaliikuteltavat massat näkyvät alan tapaturmatilastoissa siten, ettävammat ovat usein vakavia. Liikennealojen kuolemaan johtavientapaturmien taajuus on ollut kolmanneksi suurin kaikistaSuomen päätoimialoista, vain rakennus- ja kaivosala ovatvielä vaarallisempia. Joka neljännessä liikennekuolemassa onraskas ajoneuvo toisena osapuolena, mutta raskaan ajoneuvonkuljettaja on näissä onnettomuuksissa syyllinen vain 20 %:ssa.Ahtausalalla sattuu keskimäärin yksi kuolemantapaus vuodessa.Vakavat, kuolemaan johtavien tapaturmien lukumäärä ilma-,raide- ja meriliikenteessä vaihtelevat suuresti vuosittain.Välillä on vuosia, jolloin kuolemantapauksia ei ole lainkaan,toisaalta onnettomuuden sattuessa saattaa kuolemantapauksiaolla kerralla useita kymmeniä, jopa satoja.Kuljetusalalla ilmenee ammattitauteja melko vähän. Parantuneettyöolot ja henkilönsuojaimet ovat ehkäisseet uusien ammattitautiensyntyä. Tavallisimpia ovat 1960–80-lukujen melualtistumisestajohtuneet meluvammat raide- ja meriliikenteessäsekä konehenkilöstön ammatti-ihottumat ja asbestin aiheuttamatkeuhkomuutokset. Liikennetyön on epäilty lisäävän lentoemäntienrintasyöpäriskiä, säiliöautonkuljettajien munuaissyöpäriskiäsekä merenkulkijoiden keuhkosyöpä- ja leukemiariskiä.366


Eri liikennealojen ominaispiirteitäMaantieliikenneRaideliikenneMaantieliikenne on pienyrittäjävoittoista, lähes 90 % omistaaoman autonsa tai työvälineensä. Kuljettajien työolo-ongelmiaovat lisääntyvä öisin ja iltaisin tapahtuva tavarakuljetus, koskayritysten omat pienet varastot täydennetään öiseen aikaan.Satelliittiyhteydet, ajoneuvon paikan määritys ja puhelinyhteydet,ovat parantaneet työntekijöiden turvallisuutta. Esimerkiksiliikennöijään tai poliisiviranomaiseen voi ottaa yhteyttä mistämaailman kolkasta tahansa. Paikan määrityslaitteiston avullareitin seuraaminen ja perille löytäminen ovat helpottuneet. Toisaaltavastaavasti valvonta työnantajan taholta on lisääntynyt.Autoissa on ajopiirturi, joka rekisteröi ajoajat, -nopeudet ja-matkan. Autonkuljettajat saavat korvauksen vain ajetusta matkasta,eivät lakisääteisistä tai muista lepoajoista. Kiusaus ollanoudattamatta lakisääteisiä taukoja on melkoinen, kun kiinnijääminenon epätodennäköistä.Kuljettajien terveysongelmia ovat ylipaino verenpainetautisekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Kuljettajien ruokailuajatovat epäsäännöllisiä ja ruokailutavat epäterveellisiä. He tupakoivatrunsaasti, ja etenkin säiliöautojen kuljettajat altistuvatkemikaaleille lastaus- ja purkaustilanteissa. Väkivallan kohteeksijoutumisen uhka on lisääntynyt etenkin pitkillä ulkomaanmatkoillatai lepopaikoilla.Kuljetustyö rautateillä ei ole ruumiillisesti kuormittavaa, muttahenkinen kuormittuminen voi olla huomattavaa. Veturinkuljettajattyöskentelevät yhä useammin yksin. Kuljettajalla ei olemahdollisuuksia väistää radalla olevia esteitä tai ihmisiä, jotenhe joutuvat yliajon todistajiksi.VR:llä on työterveyslääkäri-liikennelääkäri-asiantuntijaverkosto,joka vastaa VR:n työntekijöiden työterveyshuollosta(VR-konserni 2006). Erityistä huomiota kiinnitetään määräaikaistarkastustentoteutukseen ja niiden laatuun sekä poikkeustilanteiden,onnettomuustapauksien ja läheltä piti tilanteidenjälkeisiin lääkärintarkastuksiin. Vuonna 2002 VR käynnisti työkykyohjelman,joka kohdistuu koko henkilökuntaan. VR huolehtiimyös siitä, että sille työterveyshuoltopalveluja myyvätyksiköt osaavat ja pystyvät vastaamaan VR:n tarpeisiin ja toiveisiin.Koska alalla on vain yksi työnantaja ja veturimiestentekninen koulutuspohja on laaja, terveydellisesti vajaakuntoistensijoittuminen muihin kuin kuljetustehtäviin rautateillä onnistuusuhteellisen hyvin. Vuonna 2005 Ratahallintokeskus antoiuudet ohjeet rataliikennetehtävissä toimien terveystarkastuksiksilisäohjeineen ja lomakkeistoineen.367


IlmailuliikenneMerenkulkuSatamat ja ahtausTarkat määräykset ohjaavat lentäjien työaikaa ja työn jaksotusta(Ilmailulaitos 2006). Inhimillistä riskitekijää ilmailussa pyritäänvähentämään mm. kouluttamalla ohjaamohenkilöstöäyhteistyöhön lentotehtävissä. Erityistä huomiota kiinnitetäänriittävään lepoon ja toipumiseen lentojen väliaikoina.Ilmailuliikenteessä työskentelevät ovat keskimääräistä terveempiä.Työn terveysvaateet ovat jo alalle tultaessa tavallistatarkemmat ja niistä huolehditaan tehokkaasti. Työntekijän terveydenylläpito on tärkeä osa ilmailun turvallisuutta. Lentäjätkäyvät säännöllisin väliajoin terveystarkastuksissa.Paineen vaihtelut lentokoneessa aiheuttavat poikkeavia rajoituksiatyökykyisyyteen. Jos henkilöllä on esimerkiksi ontelotulehduksia(poskiontelon- tai korvatulehdus yms.), paineenvaihteluaiheuttaa vaivojen pahentumisen ja jopa työkyvyttömyyden.Merenkulku on ainoa liikennemuoto, jossa työ- ja vapaa-aikajoudutaan viettämään tarkoin rajatuissa olosuhteissa samojenhenkilöiden kanssa (Merenkulkulaitos 2006). Yhteyden ylläpitomaihin ja siellä oleviin henkilöihin ja palveluihin on varsinrajoittunutta. Mielenterveydelle asetetut vaatimukset korostuvat.Elintapakysymykset ovat keskeinen osa ammatin terveydellisiävaikutuksia. Ylipaino ja huono ruumiillinen suorituskykyovat yleisiä ongelmia. Kiristyneet turvallisuusvaatimukset ja varautuminenpoikkeustilanteiden kuormitushuippuihin on monellemerenkulkijalle ylivoimaista. Etenkin ruumiillisten suoritustenvaatimukset poikkeustilanteissa ovat tulleet ongelmalliseksi.Pysyvän työkyvyttömyyden yleisimmät syyt ovat tukijaliikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat. Vajaakuntoistensijoittuminen muihin kuin meritehtäviin vaatii useinuudelleen koulutuksen, sillä uudelleen sijoittuminen merialalleon ongelmallista.Merenkulkualalla tapaturmat sattuvat yleensä kansityötehtävissä,koneiden huollossa sekä liikuttaessa käytävillä, liukkaillakansilla ja portaissa. Etenkin pelastusharjoituksiin liittyvät tapaturmatovat merkittäviä.Lastaus- ja varastointitoiminnot tukevat kuljetusalaa siirtämällälasteja kuljetusvälineiltä toisille ja käsittelemällä niitä päätepisteissä.Satamissa liikutellaan pääosin isoja yksiköitä koneidenavulla. Satamatyöntekijät eivät juurikaan käsittele lastiamanuaalisesti, joten työn ruumiillinen kuormittavuus onvähentynyt. Suurin osa sahatavarastakin kuljetetaan konteissa,joissa tuotteet säilyvät suojassa säältä ja ulkoisilta tekijöiltä. Satamienturvallisuusmääräykset kiristyivät vuoden 2004 heinä-368


kuussa, kun kansainvälinen satamaturvallisuusohjeisto (ISPSjärjestelmä)astui voimaan. Tällöin satamat mm. aidattiin jasiellä liikkuvilta alettiin vaatia erillinen kulkulupa.Alalla työskentelee nykyisin vain ammattitaitoisia, koulutettujaahtaajia, tilapäisahtaajia ei enää ole. Kaluston uusiutuessasen käyttömukavuus ja -turvallisuus ovat lisääntyneet. Työsatamassa on vuorotyötä alusten liikkuessa minä vuorokaudenaikana tahansa.Suomalaisilla ahtaajilla on edelleen enemmän työtapaturmiaja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä kuin esimerkiksi ruotsalaisillaammattitovereillansa. Sairauspoissaolot ovat ahtauksessasamaa tasona kuin muilla teollisilla toimialoilla keskimäärin.Tapaturmissa osapuolina ovat usein kone ja ihminen, jotenvammat ovat vaikeita ja kuolemantapauksia sattuu vuosittain.Osa tapaturmista sattuu lastaajien ja muun liikenteen kohdatessalastausalueilla ja satamissa, osa lastin käsittelyssä aluksilla.Siirreltävät lastit saattavat aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmiaja vaaratilanteita, tulipaloja ja jopa suuronnettomuuden.KehitysnäkymätLiikennealoilla työskentelevien ominaispiirre työterveyshuollonkannalta on heidän huono tavoitettavuutensa. Säännöllisiäyhteyksiä on vaikea ylläpitää, mikä vaatii paljon sekä ajallistaja rahallista panostusta. Uutta tekniikkaa tulee hyödyntää entistäenemmän ja samalla vastuuttaa liikennealoilla työskenteleviäosallistumaan itse oman hyvinvointinsa ylläpitoon ja kohentamiseen.Etenkin maantieliikenteessä terveydestä huolehtiminen on,suuria kuljetusyrityksiä lukuun ottamatta, pitkälti yksityistenkuljettajien omalla vastuulla. Tätä ryhmää tulisi entistä enemmäntukea, jotta he omakohtaisesti kokisivat vointinsa ja siitähuolehtimisen tärkeäksi ja panostamisen arvoiseksi. Tällä hetkelläkuljettajien työkykytoiminta on lähinnä sitä, että viranomaisetvalvovat työaikamääräyksiä.Työterveyshuollon käyttöön tulee ottaa menetelmiä, joillakaikki työterveyshuoltoon kuuluvat henkilöt saadaan työterveyshuollonseurantaan ja joiden avulla tuen ja toimenpiteidentarpeessa olevat voidaan tunnistaa ja tarvittaessa kutsua hoitoon.Yhteistyö työnantajan, työpaikan, työsuojelun ja työterveyshuollonkesken tulee saada säännölliseksi, jotta osapuoletpystyvät keskittämään yhteiset voimavaransa mahdollisimmantehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Nykyiset tietojärjestelmät,videoneuvottelut ja muu telekommunikaatio mahdollistavattehokkaamman yhteydenpidon, mutta sitä ei ole vielä tehokkaastiotettu käyttöön hyvinvoinnin edistämisessä.Kuljetusalan kansainvälistyminen jatkuu. Maamme sisäiseenliikenteeseen tulee paitsi ulkomaista kalustoa, myös ulkomaisiatyöntekijöitä. Hyvin koulutettu suomalainen työvoima (esim.369


lentäjät, junankuljettajat, laivanpäällystö ja konepäällystö) säilyttääkuitenkin jatkossakin asemansa.Työterveyshuollon ennalta ehkäisevää toimintaa toteutetaantehokkaasti raide- ja ilmaliikenteessä alojen ”suuryritysluonteen”vuoksi. Ahtaajien osalta tilanne on hallinnassa. Merenkulkualallatyöterveyshuollon painopiste on ollut ja on edelleensairaanhoidossa, joten ennaltaehkäisyä tulee jatkossa tehostaa.Työterveyshuollon kattavuus ja käytännön toiminta onheikoin maantiekuljetusalalla.Heikki SaarniSeppo OlkkonenLähteetIlmailulaitos 2006: http://www.finavia.fi.Merenkulkulaitos 2006: http://www.fma.fi.Tilastokeskus 2006: http://www.stat.fi.VR-konserni 2006: http://www.vr-konserni.fi.6.18 Siivous- ja puhdistuspalvelu• Siivoojia yli 69 000• Tuki- ja liikuntaelinten vaivat sekä mielenterveysongelmat yleisiä• Siivous kansainvälistymässä• Työn houkuttelevuuden lisääminen sekä henkilöstön terveydestä ja työkyvystähuolehtiminen suuria haasteita• Ergonomian ja työn hallinnan kehittäminen tärkeääYleistä370Siivous- ja puhdistuspalveluilla tarkoitetaan työ- ja asuintilojenylläpito- ja perussiivousta. Lian poistolla työtiloista edistetäänjokaisen työntekijän terveyttä ja hyvinvointia sekä töiden sujumista.Riittämättömästä siivouksesta seuraa materiaalien ja kalusteidenlikaantumista, viihtymättömyyttä, työturvallisuudenvaarantumista sekä työn tuottavuuden ja laadun heikkenemistä.Erityisen tärkeää laadukas siivoaminen on esimerkiksi sairaaloidenleikkaussaleissa, korkean teknologian yritysten laboratorioissaja tiloissa, joissa opiskelee tai työskentelee nuoria ja lapsia.Huono siivous saattaa lisätä herkistymistä kemiallisille jabiologisille altisteille sekä myötävaikuttaa erilaisten allergiaoi-


eiden ja hengityselinten sairauksien syntymiseen. Siivouksellavoidaan myös vaikuttaa yleisten tilojen ja katukuvan edustavuuteen.Siivousala on nopeasti kehittyvä ja haasteellinen toimiala.Se tarjoaa työntekijöille vaihtelevia työympäristöjä ja -tehtäviä.Siivousala on kasvanut tasaisesti viimeisten 15 vuoden aikana.Nykyisin ala on talous- ja yhteiskuntavaikutukseltaan yksi suurimmistayrityspalvelualoista Euroopan unionissa. Alan elinvoimanäkyy myös suoraan työpaikkojen lisääntymisenä. Siivousalaon työvoimavaltaista. Alalle on tyypillistä myös työvoimanosa-aikaisuus, naisvaltaisuus, ikääntyvät työntekijät ja yhäenemmän monikansallinen työvoima. Siivoustyö on aina ollutaliarvostettua työtä. Koska kaikki siivoavat jossakin määrin,syntyy käsitys työstä, jota kuka tahansa osaa tehdä. Ammattimainensiivoustyö edellyttää kuitenkin monipuolista osaamistaasiakaspalvelusta, siivousmenetelmistä, koneista, aineista, välineistä,rakennuksista, materiaaleista, kustannuksista ja ympäristöstä(Antikainen 2003).Suomessa oli 3 147 siivousalan yritystä vuonna 2005 ja määräon kasvanut 21 % vuodesta 2001. Alalla toimii muutamiahyvin suuria yrityksiä ja toisaalta taas paljon pieniä yrityksiä(taulukko 88). Valtaosa siivousalan yrityksistä on mikroyrityksiä,joissa henkilöstöä on vähemmän kuin viisi. Enemmän kuinjoka kymmenes siivooja (14 %) työskentelee näissä yrityksissä.Kuitenkin yhä suurempi osa siivoojista työskentelee muutamassasuurimmassa yrityksessä. Vuonna 2005 neljässä yrityksessätyöskenteli yli 1 000 siivoojaa. Näiden yritysten henkilöstökäsitti jo 65 % siivoojista (Lith 2003, Yritysrekisteri 2005).Siivoustyö on naisten yleisimpiä ammatteja Suomessa. Lamanjälkeen 1990-luvulla siivoojien määrä lisääntyi vuosittain,mutta alkoi vähentyä vuonna 2004 ja 2005 (taulukko 89) (Työvoimatutkimus2002–2005). Aiemmin valtaosa siivoojista työskentelikuntatyönantajan palveluksessa. Vuonna 2000 kunnissaTaulukko 88. Siivousyritysten henkilöstö Suomessa vuonna 2001 ja 2005 (Lith 2003,Yritysrekisteri 2005)työntekijöitä v. 2001 v. 2005yrityksiäosuushenkilöstöstä, %yrityksiäosuushenkilöstöstä, %1–4 2 284 14 2 812 145–19 240 10 261 920–49 57 7 48 550–99 14 5 14 4100– 14 65 12 69yhteensä 2 609 100 3 147 100371


Taulukko 89. Työssäolevien siivoojien sekäsairaala- ja hoitoapulaistenmäärät vuosina2002–2005 (Työvoimatutkimus2002–2005)vuosi kaikki naiset miehet2002 75 109 70 283 4 8262003 78 876 74 226 4 6502004 75 120 70 495 4 6262005 69 348 64 614 4 736työskentelevien osuus oli vielä 60 %, mutta vuonna 2005 enää21 % eli 14 701 siivoojaa (Kuntasektorin palkat 2004–2005).Siivousalalla on työvoimapula ja yhä suurempi määrä siivoojistaon maahanmuuttajia (n. 10 % vuonna 2004). Valtaosasiivousalan työsuhteista on pysyviä (79 % vuonna 2005)(Työvoimatutkimus 2005). Pysyvistä työsuhteista huolimattasiivoojien vaihtuvuus on suuri, ja työvoimapulasta huolimattaosa siivoojista on työttömänä. Syksyllä 2006 kiinteistönhoidonja siivouksen ammattiryhmään kuuluvia työttömiä työnhakijoitaoli 8 515 ja avoimia työpaikkoja oli 1 674 (Työministeriö2006). Suurin osa työttömistä siivoojista on vaikeasti työllistettäviäpitkäaikaistyöttömiä.TyökuormitusVaikeasti siivottavat kohteet ja helposti likaantuvat materiaalitlisäävät siivoustyön kuormittavuutta sekä aiheuttavat huomattavialisäkustannuksia rakennusten ja tilojen ylläpidossa.Rakennussuunnittelussa ei edelleenkään oteta riittävästi huomioontilojen huollettavuuteen ja siivoukseen vaikuttavia tekijöitä,mutta niiden merkitys aletaan jo tiedostaa paremmin.Rakennustietosäätiö on julkaissut RT-kortit siivouksen sisällyttämiseksiosaksi rakennussuunnittelua (RT 91-10664 ja RT 91-10665).Viime vuosina siivoustyövälineiden tekniset ja käyttömahdollisuudetovat kehittyneet paljon. Koneet ja laitteet on tehtykevyemmiksi. Valtaosa niistä on eri tavoin säädettävissä. Ergonomiaon otettu osaksi työkäytäntöjä ja teoriassa siivoojat tietävät,miten pitäisi oikeita työmenetelmiä käyttäen nostaa, kantaa,pyyhkiä, mopata tai puhdistaa ja vahata koneella lattioita.Käytännön siivoustyössä ergonomiaa ei kuitenkaan riittävästisovelleta, ja siivous tehdään hyvin vaihtelevilla käsi- ja konemenetelmilläeri työympäristöissä.Siivoustyö on edelleen pääosin käsin tehtävää lihastyötä. Siivoojasaattaa kävellä työpäivän aikana pitkiä matkoja ja valtaosatyöstä tehdään seisoen. Siivouksessa sekä käsiin että jalkoihinkohdistuu suuri kuormitus. Merkittäviä keinoja lihaskuormituksenhallinnassa ovat työalueen suunnittelu, hyvät työjalkineet,tarkoituksenmukaiset kone- ja käsityömenetelmät sekäsiivousaineiden tuntemus. Työntekijöille eniten terveysriskejä372


aiheuttavat tapaturmat (liukastuminen, putoaminen) ja työnfyysinen raskaus. Ongelmia saattavat, työkohteesta riippuen,aiheuttaa myös melu, tärinä, ajoneuvoliikenne, kemikaalit taihuono tiedonkulku (Liesivuori ja Naumanen 2005).Siivoustyössä on paljon liikuntaelimiä virheellisesti kuormittaviatyöasentoja: usein lähes kolmannes työajasta työskennelläänselkä kumarassa tai kädet ovat hartiatason yläpuolella.Moppaus on siivoustyön yleisimpiä työmenetelmiä. Joka kolmassiivooja (30 %) piti moppausta voimakkaasti kuormittavanatyönä, vaikka yli puolet siivoojista (54 %) uskoi hallitsevansamoppaustekniikan hyvin. Toisaalta yli kolmannes siivoojista(36 %) arvioi tarvitsevansa lisää koulutusta (Hopsu ym. 2004).Veden käyttö lisäsi moppauksen kuormittavuutta sekä liikuntaelintenettä verenkiertoelimistön osalta (Toivonen ja Hopsu2004). Siivoojat hyötyisivät työn ohessa annettavasta johdonmukaisestaergonomian ja työtekniikan opastuksesta.Siivoustyössä liikutaan paljon, mikä kuormittaa melko voimakkaastimyös verenkiertoelimistöä. Siivoojilla varsin yleinenylipaino ja keskimääräistä heikompi verenkiertoelimistön toimintakykylisäävät kuormittuneisuutta työssä. Liian suuri lihastyöstäjohtuva kuormitus suhteessa toimintakykyyn on keskeinenongelma siivoustyössä erityisesti ikääntyvillä siivoojilla(Hopsu ym. 2005), ja he myös kokevat eniten kuormittuneisuuttatyössä (Forma ym. 2004).Enimmäkseen siivoojat arvostivat työtään. Siivousta ei pidettyhenkisesti kuormittavana ja suurin osa siivoojista ei kokenuttyöstä johtuvaa stressiä (Forma ym. 2004, Hopsu ym. 2005). Siivoojatpitivät työtään itsenäisenä ja useimmat viihtyivät työssäänhyvin. Myös työn sisältö arvioitiin hyväksi. Siivoustyönsuurimmat haitat olivat liiallinen työmäärä ja kiire, mutta toisaaltakiireen ei koettu aiheuttavan stressiä (Hopsu ym. 2004).Siivoojien terveys, ammattitaudit ja sairastavuusSiivoojat arvioivat terveytensä heikommaksi kuin samanikäisetnaiset keskimäärin (Forma ym. 2004, Hopsu 2005). Kunta-alanammatteja tarkasteltaessa näyttää siltä, että fyysinen työkykysuhteessa työn vaatimuksiin on yhteydessä terveydentilaan erityisestisiivousalalla ja myös muilla fyysisesti raskailla naisaloilla.Siivoojien työssä jaksamista ja hyvinvointia tukisi työkyvynylläpitoon tähtäävien yksilöllisten toimien ohella lisäpanostustyön fyysisten vaatimusten hallintaan ergonomian keinoin.Siivous- ja kiinteistönhuoltotyöntekijät ovat korvattujen sairauspoissaolopäivienlukumäärän perusteella yksi eniten sairastavistaammattiryhmistä. Vuonna 2005 siivoojilla oli 8,9 sairauspoissaolopäiväätyöllistä siivoojaa kohden, kun vastaavapalkansaajien keskiarvo on lähes kolme päivää vähemmän.Liikuntaelinten sairaudet aiheuttavat suurimman osan korvatuistasairauspoissaolopäivistä (3,5 päivää työllistä siivooja373


Taulukko 90. Työllistenmäärä ja ammattitauditsiivoojilla sekä sairaalajahoitoapulaisilla vuosina2000–2002 (Työvoimatutkimus2000-2002,Ammattitaudit 2000–2002)vuosi työllisiä ammattitautejailmaantuvuus /10 000 työllistä2000 74 384 161 21,62001 73 248 136 18,62002 75 109 148 19,7kohden). Psyykkisten sairauksien osuus oli vastaavasti 1,9 päivää.Alalla korvattujen sairauspäivien lukumäärä on lievästi lisääntynytviimeisten viiden vuoden aikana (Kansaneläkelaitos2000–2005).Vuonna 2005 siivoojilla oli sairauslomapäiviä keskimäärin12,7, kun niitä kaikilla palkansaajilla oli 8,4. Sairauslomapäivienmäärä on pysynyt melko samana 2000-luvun alussa (Työvoimatutkimus2002–2005). Kunta-alan siivoojilla sekä sairaala-ja hoitoapulaisilla oli eniten itse ilmoitettuja sairauspoissaoloja(Forma ym. 2004).Yleisimmät ammattitaudit siivoojilla sekä sairaala- ja hoitoapulaisillaovat rasitussairaudet (46 %) ja ihotaudit (25 %) (Ammattitaudit2002). Muiden ammattitautien osuus on vähäinen(hengitystieallergiat 8 %, meluvammat 6 %, asbestisairaudet4 %, muut 10 %). Siivoojilla ammattitautien määrä ei ole merkittävästivaihdellut viime vuosina (taulukko 90).Tapaturmien esiintyminen vähenee lievästi siivoojilla. Vähintäänneljän päivän sairauspoissaoloon johtaneiden työpaikkatapaturmientapaturmasuhde 1 000 työllistä kohden vähenivuodesta 2000 noin viidellä tapaturmalla (tapaturmasuhde31 vuonna 2000 ja 26 vuonna 2004). Siivoojille sattuu työpaikkatapaturmiaenemmän kuin suomalaiselle työväestölle keskimäärin(kuva 100).Kuva 100. Sairauslomaa(vähintään neljäsairauspäivää) aiheuttaneettyöpaikkatapaturmatsiivoojilla jakaikilla työllisillä vuosina2000–2004 (Tapaturmapakki2000–2004, Työvoimatutkimus2000–2004)tapaturmia / 1 000 työllistä3530252015siivoojatkaikki105020002001200220032004374


KehitysnäkymätSiivous on jokaisen terveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin kannaltavälttämätöntä ja arvokasta työtä. Siivous on noussut merkittäväksitekijäksi elinkeinoelämässä ja sen taloudellinen tärkeyskasvaa edelleen. Uusi aluevaltaus siivousalalla on ammattimaisestitehtävän kotisiivouksen yleistyminen, mikä lisää erityisestipienten yritysten määrää. Ammattimainen kotisiivousedellyttää myös uusien siivousmenetelmien, välineiden, työtekniikkojenja ergonomian kehittämistä sekä kotisiivouksenottamista osaksi ammattimaista siivouskoulutusta. Aluillaanoleva uusi kehitysnäkökulma on myös allergiasiivous sekä kotioloissaettä myös työpaikoilla.Ympäristövaikutusten huomioiminen siivousalalla on myösnousemassa ajankohtaiseksi tekijäksi. Puhtaanapidossa voidaanhankinnoilla, tuotteiden ja laitteiden oikealla käytölläsekä jätteiden vähentämisellä vaikuttaa ympäristön tilaan.Ergonomian, ympäristöystävällisyyden ja kestävän kehityksenyhdistäminen on täysin uusi haaste alalla.Kunnissa siivous on perinteisesti hoidettu omana työnä, muttaviime vuosina kunnat ovat ulkoistaneet siivouspalveluja, mikänäkyy kuntien siivoojien lukumäärän vähenemisenä. Kilpailuttamispolitiikkavaikuttaa paljon siivousalan arvostukseen ja kehittymiseen.Nykyään parhaan tarjouksen keskeinen peruste onalhainen hinta. Tulevaisuudessa laatujärjestelmät, henkilöstönosaaminen, pysyvyys ja joustavuus nousevat hinnan lisäksi tärkeiksimenestyvien yritysten kilpailutekijöiksi (Varjonen 2005).Väestön ikääntyessä siivousalan suuria haasteita on lisätätyön houkuttelevuutta sekä huolehtia siivoojien terveydestäja hyvinvoinnista. Siivoojien terveellisiä elintapoja on myöstuettava riittävällä liikunnalla ja painonhallinnalla. Toimintakyvynheikkeneminen fyysisissä töissä on keskeinen riskitekijäensin työsuorituksen huononemiseen sekä sitten terveydenja työkyvyn ennenaikaiseen alenemiseen ja eläkkeelle siirtymiseen.Siivoojien terveyden ja toimintakyvyn tukeminen edellyttäätyönantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon mittaviayhteisiä ponnisteluja.Siivous- ja puhtausalalla työkyvyn ja terveyden ylläpitäminensekä kehittäminen edellyttää edelleen laaja-alaista ja pitkäjänteisiätoimintatapaa. Henkilöstön työkyvyn ja terveydenylläpitämiseksi työtä pitää kehittää siten, että työyhteisö toimiihyvin sekä työn organisoinnissa ja suunnittelussa on otettuhuomioon ergonominen näkökulma. Työvälineiden ja -koneidensekä työtapojen ja aineiden käsittelyssä ovat tärkeitä työsuojelunja ergonomian näkökulmat. Samanaikaisesti pitää tukeatyöntekijöiden terveellisiä elintapoja.Siivous- ja puhtausalalla työskentelee monikulttuurinen ja-taustainen työvoima. Terveyden edistämisestä monikulttuurisessatyöympäristössä ei Suomessa ole kovin hyvää tutkimuksellistatietoa eikä käytännön kokemusta. Tämä asettaa suuria375


haasteita ja osaamisvaatimuksia sekä työterveyshuollolle, työsuojelulleettä esimiestyölle. Tavanomaisessa siivoustyössä suositellaankolmen vuoden välein tehtävää terveystarkastusta.Myös ammatillisen osaamisen ylläpito ja jatkuva kehittäminenon tärkeää (Karhula 2006).Työterveyshuollon ja työsuojelun panos on ensiarvoisentärkeä terveyttä ja työkykyä ylläpitävässä toiminnassa. Vastuutyön, työolojen ja työyhteisön kehittämisestä on kuitenkinaina työpaikalla itsellään ja nimenomaan työnantajalla. Työyhteisöittäintulisi määrätietoisesti kehittää siivoojien valmiuksiaja halua kehittää omaa työtään sekä hallita muutoksia työssä.Tämä edellyttää organisaation johdolta laadukasta suunnitelmaaterveyden ja työkyvyn ylläpitämiseksi sekä voimavarojasuunnitelman toteuttamiseksi.Huumeiden käytön lisääntyminen aiheuttaa kasvavia vaarojamyös siivousalalla. Siivoojien on kaikissa toimissaan otettavahuomioon likaisten neulojen ja ruiskujen aiheuttamat vaarat jasuojauduttava niiden varalta. Työsuojelun, työterveyshuollon jatyönantajan uusia haasteita on huolehtia siivoojien oikeista työtavoistamyös tämän ongelman osalta. Myös tapaturmia pitää edelleenpyrkiä vähentämään kaikin käytettävissä olevin keinoin.Siivousala kansainvälistyy nopeasti. Väestön ja työvoimanikääntyessä myös siivoojat siirtyvät yhä suuremmin joukoineläkkeelle. Työvoimavaje korvataan jatkossa useimmiten maahanmuuttajilla,koska ala ei houkuttele suomalaisia nuoria.Monikulttuurinen työvoima luo esimiehille ja työterveyshuollolleuusia haasteita ja edellyttää uusien toimintatapojen omaksumista.Erityisesti huomioita ja voimavaroja pitää kiinnittäätyön opastuksen tehostamiseen sekä ergonomisesti oikeidentyömenetelmien opettamiseen erilaisen kulttuuritaustan ja peruskoulutuksenomaaville työntekijöille. Siivouksessa käytettävienaineiden oikean ja turvallisen käytön opastus asettaa suuriahaasteita myös työturvallisuuskoulutukselle. Myös puhtauskäsitteetja siten käsitykset työn tavoitteista vaihtelevat kulttuureittain.Alan houkuttelevuuden lisääminen onkin suurihaaste työnantajille.EU-yhteistyö näkyy yhä voimakkaammin myös siivousalallayhteisinä suosituksina ja sopimuksina. Suositukset kohdentuvatseuraaville osa-alueille: ammattitaidon edistäminen, terveen kilpailunkehityksen tukeminen, työntekijöiden säilyttäminen jaalan vetovoimaisuuden tukeminen, kokopäivätyön lisääminen,työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantaminen sekäyhteiskuntaan sopeutumisen tukeminen ja syrjinnän torjuminen(UniEuropa 2004). Näin voidaan luoda hyvät puitteet alankestävälle ja tasapainoiselle kehitykselle työntekijöiden terveydenedistämiseksi ja hyvän elämän saavuttamiseksi.Leila HopsuJussi KonttinenVeikko Louhevaara376


LähteetAmmattitaudit 2000–2002. Työterveyslaitos, Helsinki.Antikainen M: Ostettujen siivouspalvelujen laatu. Teknillinen korkeakoulu,Otaniemi 2003.Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteiset suositukset siivousalalle. UniEuropa2004.Forma P, Väänänen J, Saari P: Työhyvinvointi kuntasektorin toimialoilla 2003.Kuntien eläkevakuutus, Helsinki 2004.Hopsu L, Toivonen R, Degerth R ym.: Eri moppausmenetelmien kuormittavuus.Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto, Helsinki 2004.Hopsu L, Holopainen M, Ranta R: Terveyden ja toimintakyvyn muutokset siivoojilla:12-vuoden seurantatutkimus. Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto,Helsinki 2005.Karhula A-L (toim.): Terveystarkastukset Suomessa. Sininen kirja. Työterveyslaitos.Helsinki 2006.Korvatut sairauspäivärahat 2000–2005. Kansaneläkelaitos, Helsinki.Kuntasektorin palkat 2004 ja 2005. Tilastokeskus, Helsinki.Liesivuori J, Naumanen P: Hyvinvoinnin tukeminen pienyrityksissä (HYPI)Keski- ja Itä-Suomessa. Loppuraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2005.Lith P: Yksityiset kiinteistöpalvelut ja toimitilapalvelujen järjestäminen kunnissa.Suomen kuntaliitto, Kiinteistöpalvelut, Palvelutyönantajat, Helsinki2003.RT 91-10665, RT 91-664. Ohjetiedosto 1998. Rakennustietosäätiö, Helsinki.SFS 4619 Siivoussanasto. Suomen Standardoimisliitto ry, Helsinki 1999.Tapaturmapakki 2000–2004. Tapaturmavakuutusten liitto.Toivonen R, Hopsu L: Moppauksen kuormittavuus tuki- ja liikuntaelinten kannalta.Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto, Helsinki 2004.Työministeriön tilastoja -kuukausijulkaisu. Lokakuu 2006. Työministeriö, Helsinki.Työvoimatutkimuksen aineistot 2002–2005. Tilastokeskus, Helsinki. (julkaisematon)Varjonen J, Aalto K, Leskinen J: Kotityön markkinat. Sitran raportteja 45. Helsinki2005.Yritysrekisteri 2005. Tilastokeskus, Helsinki.377


6.19 Rahoitus, tietojenkäsittely,tutkimus ja kehittäminen• Kansallinen ja kansainvälinen liiketoimintaympäristö asettaa jatkuvastiuusia haasteita kilpailun kiristyessä• Yritysten rakenteiden ja liiketoiminnan strategioiden nopeat muutoksetvaikeuttavat tulevaisuuden näkymien ennustamista• Ammattien sisältöjen ja työn vaatimusten muutokset asettavat haasteitaosaamisen kehittämiselle• Keskeytykset häiritsevät usein vaativan asiantuntijatyön työrytmiä• Työn tavoitteiden täsmennyksiä kaivataan varsinkin tietojenkäsittelytyössä• Sukupolvien vaihdoksessa panostettava uusien osaamisalueiden ja hiljaisenkokemustiedon entistä parempaan yhdistämiseen asiantuntijatyössä• Työhyvinvointi parantunut rahoitusalalla lamavuosien jälkeenYleistä378Työ ja terveys -haastattelujen tuloksia tarkastellaan tässä kolmellatoimialalla: rahoitus, tietojenkäsittelypalvelut sekä tutkimusja kehittäminen, joille on yhteistä toimistotyyppinen asiantuntijatyöja tietotekniikan ratkaiseva osuus työvälineenä.Rahoitusmarkkinoilla toimivien yritysten perinteinen jaottelupankkeihin ja vakuutusyhtiöihin on muuttunut ongelmalliseksi,sillä sama yhtiö tarjoaa useita eri rahoitus-, sijoitus- ja vakuutuspalveluja.Suomessa oli vuoden 2005 lopussa yhteensä345 pankkia. Niissä oli töissä yhteensä 28 976 henkilöä, lisäystäedellisvuodesta oli noin 3 000. Konttoreita oli 1 616, ja kasvuaedellisvuodesta 31 oli konttoria. Suomessa toimivien ulkomaistenpankkien 49 sivukonttorissa henkilökunnan määrä olilisääntynyt 949:ään (Pankit Suomessa 2005).Pankkitoimialaa ovat muokanneet viime vuosina niin fuusiotja yhteenliittymät kuin tekninen kehitys, asiakkaiden tarpeidenmuuttuminen ja kilpailun kiristyminen. Pankkiasiointi on keskittynytyhä enemmän verkkoon, ja enää vain 3 % asiakkaistamaksaa laskuja pankin tiskillä. Verkon kautta laskunsa maksaakaksi kolmesta suomalaisesta (Pankit Suomessa 2005). Luottojenkysyntä on jatkunut vilkkaana. Pankkitalletusten määräkasvoi 7 % vuodesta 2004.Suomessa toimii 68 vakuutusyhtiötä, joista 46 on kotimaisia.Lisäksi maassa toimii noin 100 paikallista vakuutusyhdistystäja joidenkin yritysten eläkesäätiöitä tai -kassoja. Vakuutusalantyövoiman määrä on pysytellyt viime vuosina vajaassa 11 000henkilössä (Rahoitus- ja sijoitusmarkkinoilla toimijat 2006).Nykyisin on yleistynyt liiketoimintamalli, jossa vakuutustuotteetmyydään yhdessä pankkituotteiden kanssa. Näidentuotteiden päällekkäisiä jakelupisteitä on supistettu ja toimintojatehostettu. Uusia yhteistyömuotoja on haettu pankkien ja


vakuutusyhtiöiden välille, ja pankkien toimintaa on laajennettumonille rahoitus- ja sijoitusmarkkinoiden osa-alueille.Tietojenkäsittelypalvelut kattavat ohjelmistoalan, jolla olivuonna 37 000 työntekijää lähes 5 000 toimipaikassa (Ylikorpi2005). Henkilöstön määrästä suurin osa työskentelee ohjelmistojensuunnittelussa, valmistuksessa ja konsultoinnissa. Tietojenkäsittelytyöllistää neljäsosan, tietokanta- ja verkkopalvelutsekä atk-laitteistokonsultointi yhteensä noin 5 %. Vuonna2003 työntekijöistä 86,5 % työskenteli alle 10 henkilön työpaikassa.Alan ammatit ovat muuttuneet viime vuosina nopeasti.Työntekijät ovat selvästi keskimääräistä nuorempia. Osalleikääntyvistä on haasteeksi muodostunut osaamisen vanheneminenalan nopean teknisen kehityksen seurauksena. Toisaaltasuurkoneympäristöissä pelätään osaamisen katoavan vanhempientyöntekijöiden jäädessä eläkkeelle.Alan kotimaan markkinat ovat kehittyneet voimakkaastija kilpailun kiristyessä kasvuhakuiset yritykset hakevat uusiamarkkinoita ulkomailta. Vuonna 2005 tehty selvitys osoitti,että 25 % alan yrityksistä oli lisännyt henkilöstöään kuluneenvuoden aikana ja henkilöstöään supistaneita oli 7 % (Ylikorpi2005).Tutkimuksen ja kehittämisen toimialalla työskentelevienmäärä on pysynyt varsin samana eli noin 15 000 henkilönä.Toimialoja käsitellään seuraavassa pääosin yhdessä kuitenkintoimialakohtaisia erityispiirteitä esiintuoden. Vertailujatehdään tässä näiden kolmen toimialan kesken, ei kaikkiinTyö ja terveys -haastatteluissa vastanneisiin (Perkiö-Mäkelä ym.2006, Piirainen ym. 1997, 2000, 2003). Vuonna 2006 naisia olirahoitustoiminnan vastaajista (n = 58) 69 %, tietojenkäsittelypalvelussa(n = 43) 37 % sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä(n = 24) 46 %. Rahoitusalan vastaajat olivat muita vanhempia(keski-ikä 47 vuotta) ja tietojenkäsittelyalan nuorimpia (keskiikä38 vuotta).Töiden järjestelyt ja sisältöMääräaikaisessa työsuhteessa oli vuonna 2006 puolet tutkimusjakehittämistoimialan vastaajista, muista noin 5 %. Työ oli läheskaikilla säännöllinen päivätyö. Täysin vakaana ja turvattunatyöpaikkansa taloudellista tilannetta piti 83 % rahoitusalan,58 % tietojenkäsittelyalan sekä 50 % tutkimus- ja kehittämisalanvastaajista.Korvattavia ylitöitä kuukausittain teki runsas neljäsosa ja ilmankorvausta vajaa neljännes. Etätyö oli varsin yleistä näillätoimialoilla, etenkin tietojenkäsittelyalalla.Viimeisen kolmen vuoden aikana oli vastaajista puolentyöpaikoilla, eniten rahoitustoiminnassa, tapahtunut sellaisiamuutoksia työmenetelmissä ja työjärjestelyissä, jotka olivatmuuttaneet työtä, työtehtäviä tai työmäärää. Muutoksia oli379


eniten työtehtävien sisällöissä, osaamisvaatimuksissa ja organisaatiorakenteissa.Työympäristön haitat liittyvät lähinnä sisäilman kuivuuteen,tunkkaisuuteen ja epämiellyttävään hajuun. Kylmyys javeto haittasi rahoitusalalla useammin kuin muilla.Mikrotietokone tai tietokonepääte oli työvälineenä lähes jokaisella.Pääasiallisesti tiimimäisessä ryhmässä toimi vajaa kaksikolmasosaa vastaajista. Työllään koki olevan selkeät tavoitteetaina 59 % rahoitusalan vastaajista, mutta tietojenkäsittelyalallavain vajaa kolmasosa. Työhönsä oli 80 % erittäin tai melkotyytyväisiä. Työnsä arvioi henkisesti melko tai hyvin rasittavaksi31 %, tietojenkäsittelypalvelussa muita useampi. Kolme neljästäpiti työtään erittäin tai melko vaihtelevana.Saadakseen työnsä tehdyksi joutui 56 % vastaajista kiirehtimäänmelko usein tai jatkuvasti, rahoitusalalla työskentelevätmuita useammin (taulukko 91). Neljäsosa joutui jatkuvasti keskeyttämäänmeneillään olevan tehtävän suorittamisen muidenväliin tulevien tai kiireellisempien asioiden vuoksi. Työn suorittamistakeskeyttäviä tai hidastavia häiriöitä, viiveitä tai hankaluuksiaesiintyi neljäsosalla päivittäin, tietojenkäsittelypalvelussajoka kymmenennellä jopa useita kertoja tunnissa.Kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudet, työyhteisöAmmatillisen kehittymisen mahdollisuudet nykyisessä työpaikassaanarvioi vuonna 2006 hyviksi 57 % ja heikoiksi 7 %vastaajista. Itseä koskeviin asioihin työpaikalla vaikuttamisenmahdollisuuksia näki 62 % erittäin tai melko paljon. Sen sijaantyömäärään vaikuttamisen arvioi näin 30 %, ja kolmannesarvioi mahdollisuudet melko tai erittäin vähäisiksi, eten-Taulukko 91. Työhön liittyvien tekijöiden vertailua kolmella toimialalla vuonna 2006,% vastaajista (Perkiö-Mäkelä ym. 2006)aihe rahoitus tietojenkäsittelytutkimus jakehittäminentehnyt etätyötä 12 kk sisällä 11 53 33työ erittäin vaihtelevaa 19 23 29täytyy kiirehtiä hyvin usein 22 16 8joutuu keskeyttämään työn jatkuvasti 31 26 8voi säädellä työpäivän pituuttaerittäin paljonerittäin vähäntyöllä on aina selkeät tavoitteet 59 50 42naisia ja miehiä kohdellaan täysin tasapuolisesti 39 61 54eri-ikäisiä kohdellaan täysin tasapuolisesti 36 54 541714237420380


kin rahoitusalalla. Työpäivän pituuden säätelymahdollisuudetpoikkesivat suuresti kolmen toimialan välillä: erittäin tai melkopaljon näin saattoi tehdä 86 % tutkimisessa ja kehittämisessä,mutta alle puolet (47 %) rahoitusalalla (taulukko 91).Kolmen vuoden aikana oli rahoitusalan vastaajien työpaikallajärjestetty muita selvästi useammin (94 %) työilmapiirikyselytai työyhteisön kehittämishankkeita (81 %).Tiedonkulun työpaikalla arvioi vajaa kaksi kolmasosaa melkotai täysin riittäväksi, tietojenkäsittelypalveluissa kuitenkinmuita harvempi. Alalla työskentelevät kokivat myös työpaikankeskustelut työn tavoitteista ja tehtävistä riittämättömiksiuseammin kuin muut.Vuorovaikutus ja työyhteisön moninaisuusLähes kolme neljästä sai vuonna 2006 tarvittaessa apua ja tukeatyötovereilta ainakin melko paljon, esimiehiltä hieman harvempi(63 %). Työtovereiden välit arvioi yhdeksän kymmenestäkohtalaisen tai erittäin hyviksi ja valtaosa myös työpaikan ilmapiirinvapautuneeksi ja mukavaksi. Kuitenkin neljäsosa pitiilmapiiriä ennakkoluuloisena ja vanhoista kaavoista kiinnipitävänä,tietojenkäsittelypalveluissa muita useampi (34 %).Kaksi kolmasosaa arvioi lähimmän esimiehen kohtelevantyöntekijöitä oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Henkisenväkivallan tai kiusaamisen kohteena työpaikalla kertoi olleensatai olevansa yksi kymmenestä. Iän myötä kertyvästä kokemuksestaarvioi työssään olevan erittäin paljon hyötyä liki puolet jahyvin vähän vain 4 %. Toisaalta 58 % koki tai arvioi ikääntymisentuovan mukanaan ainakin jonkin verran joitakin ongelmiatyöhön, joka kymmenes melko tai erittäin paljon.Eri ikäisten kykyjä katsoi 81 % käytettävän tasapuolisesti hyväksityössä usein tai aina. Rahoitusalalla nähtiin sukupuoltenvälistä epätasa-arvoa muita useammin, sen sijaan ikään kohdistuvaaharvemmin (taulukko 91).TyöhyvinvointiStressiä tunsi erittäin tai melko paljon vuonna 2006 joka kymmenes,neljäsosa ei lainkaan. Niska-hartiavaivoja oli viimeisenkuukauden aikana ollut pitkäaikaisesti tai jatkuvasti yli puolellarahoitusalalla, olkapäiden tai käsivarsien särkyä neljäsosalla.Työllä arvioitiin erittäin yleisesti olevan yhteyttä näihin oireisiin,kuten myös silmäoireisiin. Nenän tukkoisuutta, kutinaa tainuhaa oli potenut kolmasosa kolmella toimialalla.Viimeisen kuukauden aikana voimattomuutta tai väsymystäja unettomuutta tai nukahtamisvaikeuksia oli neljäsosalla.Henkisten vaatimusten kannalta nykyistä työkykyään piti erittäintai melko hyvänä 89 %. Todennäköisesti tai varmasti ei us-381


konut pystyvänsä työskentelemään ammatissaan vanhuuseläkeikäänasti 14 % vastaajista.Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana oli oltu poissatyöstä terveydentilan vuoksi rahoitusalalla keskimäärin 3,9 päivää,tietojenkäsittelypalvelualalla 1,9 päivää sekä tutkimuksessaja kehittämisessä 3,0 päivää.Työn ja terveyden muutokset rahoitusalallaTyö ja terveys -haastatteluun vastasi rahoitusalalta 62 henkilöävuonna 1997, 49 vuonna 2000, 54 vuonna 2003 ja 58 vuonna2006 (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Piirainen ym. 1997, 2000,2003). Pienten vastaajaryhmien vuoksi muutosten arvioinnissaon siis oltava varovainen.Rahoitusalan vastaajajoukko oli vanhentunut: alle 35-vuotiaiden osuus oli vähentynyt 10 %:iin vuonna 2006 (23 %vuonna 1997). Yhä useampi, kaksi kolmesta, työskenteli suurissayli 1 000 henkilön organisaatioissa. Määräaikaisten osuus olisäilynyt vuodesta 2000 alkaen 5–6 %:na.Rahana korvattavia ylitöitä tekevien osuus oli pienentynytvuodesta 2003 (72 %) vuoteen 2006 (58 %) ja vielä selvemminvähenivät 12 kuukauden sisällä tehdyt ylityöt ilman korvausta.Usko työsuhteen turvallisuuteen oli lisääntynyt: työttömyyttätai lomautusta piti todennäköisenä tai melko varmana viidesosavuonna 2003, mutta vain 9 % vuonna 2006. Työn organisointitiimimäiseksi oli lisääntynyt selvästi vuodesta 2000.Työn kokeminen henkisesti rasittavaksi oli vähentynyt rahoitusalalla1990-luvun laman jälkeisen vuosien jälkeen (taulukko92).Erittäin tai melko paljon stressiä tunteneiden osuus oli vuonna2006 pienempi (9 %) kuin aikaisemmin (19 % vuonna 1997).Myös masentuneisuuden tai alakuloisuuden, ärtyisyyden, jännittyneisyydentai hermostuneisuuden ja voimattomuuden taiväsymyksen tunteet olivat vähentyneet aikaisempiin tutkimusvuosiinverrattuna. Sitä vastoin unettomuus tai nukahtamisvaikeudetlisääntyivät tutkimuskerrasta toiseen (15 % vuonna1997 ja 29 % vuonna 2006).Taulukko 92. Työn henkinen rasittavuus rahoitusalalla vuonna 1997, 2000, 2003 ja2006, % vastaajista (Perkiö-Mäkelä ym. 2006, Piirainen ym. 1997, 2000, 2003)vuosikevyttä tai melkokevyttäjonkin verranrasittavaamelko tai hyvinrasittavaa1997 7 37 562000 16 39 452003 22 34 442006 21 53 26382


Työssä täytyi vuonna 2006 kiirehtiä edellisiä kyselyvuosiauseammin saadakseen työnsä tehdyksi. Mahdollisuudet vaikuttaatyömäärään olivat hieman parantuneet. Jatkuvia keskeytyksiätyössä oli nyt enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin.Lisäkoulutusta arvioi tarvitsevansa paljon nykyisissä tehtävissään41 % vuonna 2000, 22 % vuonna 2003 ja vain 6 %vuonna 2006. Iän myötä kertyvästä kokemuksesta uskottiin aikaisempaauseammin olevan hyötyä työssä. Kannustavaksi jauusia ideoita tukevaksi ilmapiirin arvioi kaksi kolmesta vuonna1997 ja neljä viidestä vuonna 2006. Eri-ikäisten kohtelua pititäysin tasapuolisena 36 % vuonna 2006 ja 74 % vuonna 2003.Työilmapiirien mittaukset vastaajien työpaikoilla olivat entisestäänyleistyneet, samoin työyhteisön kehittämishankkeet(61 % vuonna 2003 ja 81 % vuonna 2006). Kiitettävän arvioinnintyöpaikkansa työterveyshuollon toiminnasta antoi vuonna2006 entistä useampi (46 % ja 26 % vuonna 2003) rahoitusalallatyöskentelevä.Pankki- ja vakuutusalan työssä oli vuonna 2005 yhteensä 1,6korvattua sairauspäivää työllistä kohden tuki- ja liikuntaelinsairauksienvuoksi ja 1,2 päivää mielenterveyden häiriöiden vuoksi.Koko palkansaajakunnalla päiviä oli 2,1 ja 1,3 (Työolot Suomessa2006).Vähintään neljän päivän sairauspoissaoloon johtaneita työssätai työliikenteessä sattuneita tapaturmia oli näillä kolmellatoimialalla kaikkein vähiten. Vuonna 2004 tapaturmasuhde oli2,1–4,0 (työtapaturmaa 1 000 palkansaajaa kohden) (TyöolotSuomessa 2006).KehitysnäkymiäTässä tarkasteltaville toimialoille ovat leimallisia nopeat muutoksetkotimaisessa ja kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä.Organisaatioiden, liiketoimintamallien sekä tuotteidenja palvelujen muutokset edellyttävät sekä johdolta että henkilöstöltäjatkuvaan muutokseen sopeutumista ja entistä kehittyneempiätapoja suunnitella ja toteuttaa muutoksia työpaikoilla.Huomiota on entistä enemmän kiinnitettävä siihen, mitenjatkuvia, työhön keskittymistä häiritseviä keskeytyksiä voitaisiinvähentää.Töiden sisältöjen muuttuessa yhä syvempää asiantuntijuuttaedellyttäväksi on välttämätöntä panostaa sekä yksittäisten työntekijöidenettä työyhteisöjen osaamisen kehittämiseen. Oppimistaja kehittymistä tukevia hyviä käytäntöjä ja työhön kytkeytyviäoppimisympäristöjä on kehitettävä myös kohdattaessasukupolvien vaihdos tulevina vuosina. Uuden tiedon, tietoteknisenosaamisen ja hiljaisen kokemustiedon entistä parempiyhdistäminen on avainasemassa niin työhyvinvoinnin kuinyritysten menestykselle.383


Tietojärjestelmien käytettävyyden kehittäminen on tärkeäätoimialojen töiden sujuvuuden ja tarpeettoman kuormituksenvälttämisen kannalta. On myös tarpeen seurata, millaisiksi työolotkehittyvät yhä laajenevassa yhteyskeskustyössä.Pekka HuuhtanenLähteetPankit Suomessa 31.12.2005. Suomen Pankkiyhdistys. Saatavissa: http://www.fkl.fi.Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Piirainen H, Elo A-L, Hirvonen M ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimusv. 2000. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2000.Piirainen H, Elo A-L, Kankaanpää E ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimusv. 1997. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 1997.Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2003. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2003.Rahoitus- ja sijoitusmarkkinoilla toimijat 2006. Suomen Pankkiyhdistys. Saatavissa:http://www.fkl.fi.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Ylikorpi M: Ohjelmistoala. Toimialaraportti 17/2005. Kauppa- ja teollisuusministeriö,TE-keskukset, Helsinki 2005.6.20 Turvallisuusala• Turvallisuusaloilla entistä vähemmän ja entistä vanhempia työntekijöitä• Eniten turvallisuusalan ammattitauteja aiheuttaa melu• Väkivaltatilanteet yleisiä, erityisesti vartiointialalla ja poliiseilla384Turvallisuusalan ammatteihin kuuluvat valtiolla työskentelevätpoliisit, sotilastyöntekijät, tulli- ja rajavartijat, vanginvartijatja hälytyskeskustyöntekijät sekä kunta-alalla pelastushenkilöstö.Yksityiset yritykset tarjoavat erilaisia vartiointipalveluja.Turvallisuusalan työntekijät vastaavat sekä normaali- että poikkeustilanteissayhteiskunnan jäsenten ja omaisuuden turvallisuudesta.


YleistäTurvallisuusalalla ammatti- ja toimialaluokituksista on vaikeasaada kattavia tietoja, koska alan toiminimikkeiden kirjo onvarsin laaja. Ammattialaluokituksen (2001) mukaan Suomessatyöskenteli turvallisuusalalla vuonna 2005 noin 31 000 henkilöä,mikä oli noin 5 500 vähemmän kuin vuonna 2000. Vankeinhoitoalallatoimii noin 1 800 vanginvartijan lisäksi useitasatoja työntekijöitä työnjohdossa ja hallinnossa sekä koulutus-,kuntoutus-, sosiaalityö- ja terveydenhuoltotehtävissä. Pelastushenkilöstöönkuuluu noin 4 000 palomiehen lisäksi noin15 000 vapaaehtoista palomiestä. Lisäksi osa palomiehistä toimiimyös sairaankuljetustehtävissä. Poliiseja on lähes 8 000 japoliisin muuta henkilöstöä on noin 3 000. Puolustusvoimissasotilastyötä tekee noin 9 000 henkilöä sekä lisäksi 7 500 muutahenkilöä, joilla on yli 1 000 erilaista tehtävänimikettä. Rajajamerivartijoita on noin 1 500. Tullin kokonaishenkilöstömääräksion ilmoitettu runsaat 2 500 henkilöä (Tullin henkilöstötilinpäätös2005), vaikka ammattialaluokituksen mukaan tullivirkamiehiäon vain 175. Muita valvojia ja vartijoita on noin6 000. Hälytyspäivystäjiä on hieman yli 500.Vain hälytyspäivystäjien ja vanginvartijoiden määrä on lisääntynytmuutamalla sadalla viimeisen viiden vuoden aikana.Valvojien ja vartijoiden määrä pieneni lähes 2 000:lla. Yli 1 000henkilöä väheni myös poliiseilta (mukana päällystöön ja alipäällystöönkuuluvat komisariot ja ylikonstaapelit) sekä tulli-,meri- ja rajavartijoilta. Tullin henkilöstötilinpäätöksen (2005)mukaan henkilöstön kokonaismäärä olisi tosin pysynyt kutakuinkinsamana viimeiset viisi vuotta. Samalla ajanjaksolla palomiestenmäärä väheni lähes 1 000 ja sotilaiden 330 henkilöä.Työntekijöiden määrien varsin suuriin muutoksiin vaikuttivattöiden sisältöjen muuttumiset ja organisatoriset muutokset,jolloin mm. hälytyskeskusten toiminta organisoitiin uudelleen.Palo- ja pelastusalalla tehtiin uusi aluejako ja pohdittiin alansijoittamista valtion hallinnon alaisuuteen. Suurten ikäryhmieneläkkeelle siirtyminen vaikuttaa lähivuosina huomattavastimyös turvallisuusammattien ikärakenteeseen. Esimerkkinä tästäon kuvassa 101 Kunnallisen eläkevakuutuslaitoksen tekemäennustemalli palo- ja pelastusalan henkilöstön ikärakenteenkehittymisestä vuoteen 2034 saakka. Malli kuitenkin liioitteleeikärakenteen vanhenemista, koska vanhuuseläkepoistuman lisäksiei ole otettu huomioon muuta alalta tapahtuvaa poistumaa(Sisäasiainministeriö 2006).Turvallisuusammattien työntekijöistä suurin osa on miehiä,mutta naisten osuus vaihtelee suuresti ammateittain. Sotilaistaon naisia vain runsas 1 %, poliiseista ja vanginvartijoista noin15 %. Hälytyspäivystäjistä puolestaan noin puolet ja muuta vartiointityötätekevistä noin neljännes on naisia. Viime vuosinanaisten määrä on vähentynyt sotilasalalla, jossa naisten osuusoli 4 % vuonna 2000. Hälytyspäivystykseen on sen sijaan palkattulisää miehiä viime vuosina.385


%100alle 40 v40– alle 55 v55 v tai yli90807060504030201002004200920142019202420292034Kuva 101. Kuntien eläkevakuutuksen tilastoihin perustuva palo- ja pelastusalan henkilöstönmiehistön ennustettu ikärakenne vuosina 2004–2034 (Sisäasiainministeriö2006)Työntekijöiden vaihtuvuus on suurinta yksityisellä vartiointisektorilla,jolta hakeudutaan lyhyiden työsuhteiden kauttamuille turvallisuusaloille tai jota käytetään muuten tilapäiseenpätkä- tai osa-aikatyöhön. Tilastokeskuksen (2005) mukaan vartiointi-,suojelu- ja sotilastyössä 90 % palkansaajista oli pysyvässätyösuhteessa, kun osuus kaikilla palkansaajilla oli 84 %.Väkivallan kohtaaminen386Vuosina 2002–2005 tehtiin kysely- ja haastattelututkimus väkivallastaja sen uhasta yksityisen sektorin vartijoiden ja poliisipartiotyötätekevien poliisien työssä (Selin ja Leino 2005a,2005b). Molemmat ammattiryhmät kokivat lähes vähintäänkerran vuodessa uhkaavan väkivaltatilanteen (96 % poliiseistaja 55 % vartijoista). Poliiseista ainakin kerran vuodessa oli joutunutpainimaan 74 % sekä lyöntejä ja potkuja oli saanut 60 %.Vastaavat luvut vartijoilla olivat 29 % ja 27 %. Poliiseista 99 %ja vartijoista 85 % oli kohdannut henkistä väkivaltaa, joksi katsottiinmm. asiakkaan taholta tullut epäasiallinen ja halventavakiroilu, huutaminen, solvaaminen ja nimittely.


Poliiseista koki fyysistä väkivaltaa kuukausittain 27 %, viikoittain15 % ja päivittäin 2 %. Vartijoilla vastaavat osuudet olivat7 %, 6 % ja 2 %. Henkistä väkivaltaa, kuten kiroilua, huutamista,käsimerkkejä ja eleitä, kohtasi poliiseista kuukausittain 21 %,viikoittain 28 % ja päivittäin 10 %. Vartijoilla osuudet olivat11 %, 15 % ja 11 %. Turvallisuusalan työntekijöillä on yhä suurempiuhka joutua väkivaltatilanteisiin erilaisten asiakkaisiinliittyvien riskitekijöiden lisääntymisen myötä. Näitä ovat esimerkiksipäihteiden ja huumeiden käyttö sekä niiden sekakäyttö.Ammattitaudit ja sairauspoissaolotTuoreimman käytössä olevan tiedon mukaan melu aiheuttaamäärällisesti eniten turvallisuusalan ammattitaudeista. Vuonna2002 todettiin meluvammoja raja- ja merivartijoilla seitsemän,valvojilla ja vartijoilla kaksi sekä sotilailla 47. Melun aiheuttamienammattitautien määrä on ollut turvallisuusalalla suhteellisenvakaa viime vuosina: yhteensä todettiin 61 meluvammaavuonna 2000 ja 49 vuonna 2001 sekä 56 vuonna 2002. Toiseksimerkittävimpinä tekijänä olivat rasitussairaudet, joita todettiinkolme vuonna 2000, viisi vuonna 2001 ja seitsemän vuonna2002 (Ammattitaudit 2000–2002).Vartiointi- ja suojelutyössä oli vuonna 2005 keskimäärin 7,7sairauspoissaolopäivää työntekijää kohden (kaikilla palkansaajilla6,2). Vartiointi- ja suojelutyössä suurin osa (keskimäärin 2,5sairauspoissaolopäivää työntekijää kohden) johtui tuki- ja liikuntaelintensairauksista (Työolot Suomessa 2006). Puolustusvoimaton ottanut tulevaisuuden haasteeksi vähentää pitkäänlisääntyneitä sairauspoissaolopäiviä. Puolustusvoimissa oli keskimäärin9,6 sairauspoissaolopäivää vuonna 2004, kun niitä oli5,7 vuonna 1997 (Puolustusvoimien toimintakertomus 2004).KehitysnäkymiäPoliisien ja vartijoiden väkivaltatilanteet eivät noudattaneetmitään selkeää kaavaa tai mallia, vaan tilanteet vaihtelivat jamuuttuivat (Selin ja Leino 2005a, 2005b). Haastatteluissa esilletulleiden tositilanteiden perusteella pystyttiin rakentamaanjohdonmukainen malli, jonka avulla sattuneita tilanteita voidaantarkemmin analysoida. Tätä mallia poliisit ja vartijat voivatitse edelleen kehittää omien ja uusien kokemustensa myötä.Näin saatu kokemus ja toimintatavat voidaan siirtää toisillesamaa työtä tekeville ja auttaa heitä väkivaltatilanteiden hallinnassa.Analyysimallia voivat hyödyntää myös muiden ammattienedustajat. Työterveyslaitoksessa on meneillään samantyyppinentutkimus tullitarkastajien ja rajavartijoiden kohtaamastaväkivallasta ja sen uhasta Suomessa.387


Työhön liittyvää väkivaltaa turvallisuusaloilla on tarkasteltavalaajempana yhteiskunnallisena ilmiönä ja väkivallan muotojaja ilmenemistä pitää johdonmukaisesti seurata. Turvallisuusalallapitää panostaa erityisesti työturvallisuuteen, jotta nollantapaturman tavoite saavutettaisiin. Henkisen ammattiavun saamistaja jälkipuintia olisi myös edistettävä turvallisuusalalla.Monissa turvallisuusammateissa henkilöstön hyvinvointiinvaikuttaa odotettavissa olevien muutosten uhka ja epävarmuustyösuhteen jatkumisesta. Esimerkiksi Puolustusvoimissa on asetettutavoitteeksi vähentää henkilöstön määrää 1 200 henkilötyövuodellavuoteen 2012 mennessä. Tavoitteen saavuttamistahelpottaa suurten ikäluokkien kiihtyvä siirtyminen eläkkeelle,mutta se edellyttää myös muiden keinojen käyttöä.Sirpa LusaKimmo SaarinenTuula LeinoVeikko LouhevaaraLähteetAmmattiluokitus 2001. Käsikirjoja nro 14. Tilastokeskus, Helsinki 2001.Ammattitaudit 2000–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Pelastushenkilöstön työssä jaksaminen. Työryhmämuistio. Sisäasiainministeriönjulkaisuja 1/2006. Saatavissa: http://www.intermin.fi.Puolustusvoimien toimintakertomus 2004. Saatavissa: http://www.mil.fi [haettu2.10.2006].Selin R, Leino T: Väkivaltatilanteet ja niistä selviytyminen poliisipartiotyössä:Loppuraportti. Valtion työsuojelurahasto ja Työterveyslaitos, Helsinki2005a.Selin R, Leino T: Väkivaltatilanteet ja niistä selviytyminen yksityisen sektorinvartijoiden työssä: Loppuraportti. Työsuojelurahasto ja Työterveyslaitos,Helsinki 2005b.Tullin henkilöstötilinpäätös 2005. Saatavissa: http:// www.tulli.fi [haettu2.10.2006].Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.388


6.21 Koulutus• Oppilaitoksissa työskentelee lähes 135 000 henkilöä, joista opettajia 79 500• Opetustyö henkisesti rasittavaa ja koettu stressi yleisempää kuin kaikillaaloilla keskimäärin• Työkyky ja koettu terveydentila hieman parempi ja työssä eläkeikään jaksaviaenemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin• Melu, ilman kuivuus, ilman tunkkaisuus, epämiellyttävä haju ja tilanpuute haittaavat• Alalla työskentelevät normaalipainoisia, aktiivisia kuntoliikkujia ja vähäntupakoiviaYleistäOppilaitoksissa työskenteli vuonna 2003 yhteensä noin134 800 henkilöä, joista opettajia oli 79 500 ja muuhun henkilökuntaankuuluvia 55 300. Naisia oli 69 %. Peruskouluissa työskentelinoin 44 300 opettajaa, lukioissa 7 300, ammatillisissaoppilaitoksissa 14 100, ammattikorkeakouluissa 6 000 ja yliopistoissa7 800 opettajaa (Tilastokeskus 2005). Työllinen työvoimaoli koulutusalalla vuoden 2005 lopussa 169 000 henkilöä,mikä on 7 % koko Suomen työllisestä työvoimasta (Työvoimatutkimus2005).Opettajan työ on henkisesti kuormittavaa ihmissuhdetyötä,johon kohdistuu monenlaisia vaatimuksia useista suunnista(esim. vanhemmat, oppilaat, kunta, valtio). Koulu on useideneri ammattiryhmien sekä oppilaiden yhteinen työpaikka, jonkatulisi tukea kaikkien koulussa työskentelevien terveyttä ja työkykyä.Useissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että esimerkiksikoulurakennusten kunnossapidossa, opetustilojen ilmanvaihdossa,akustiikassa, opetusvälineissä ja kalusteissa olisi kehittämistä.Lisäksi opettajilta puuttuivat usein henkilökohtaisettyötilat ja luokkahuoneet ovat ahtaita (Perkiö-Mäkelä ym.2002, Rasku ja Kinnunen 1999, Savolainen 2001, Uurto 2001)Koulujen työsuojelutarkastuksissa esille tulleet kehittämistarpeetliittyvät erityisesti työhyvinvoinnin johtamiseen, henkisentyössä kuormittumisen hallintaan ja koulujen fyysistentyöolojen puutteisiin (Hyvärinen 2006).Työympäristö ja työyhteisötekijätTyö ja terveys -haastattelussa vuonna 2006 melu, ilman kuivuus,ilman tunkkaisuus ja epämiellyttävä haju koettiin koulutusalallahaittaavammaksi kuin kaikilla aloilla keskimäärin (kuva102). Homeen tai maakellarin haju työssä oli myös keskimääräistäyleisempää.Kuopion ja Helsingin seuduilla selvitettiin vuosina 2001–2002 peruskoulujen opettajien työn sisältöä, työoloja ja työn389


kuormittavuutta. Fyysisessä työympäristössä on runsaasti ergonomiankehittämisen tarvetta. Peruskoulun opettajilla on useinvähän henkilökohtaisia työtiloja sekä riittämättömästi peseytymis-,pukeutumis- ja saniteettitiloja. Opettajanhuoneet ovatahtaita ja niissä on vähän säilytystilaa. Luokissa on usein oppilaitaenemmän, kuin niihin on suunniteltu. Tulosten perusteellakoulujen työympäristöä tulee monipuolisesti kehittää (Perkiö-Mäkelä2006, Perkiö-Mäkelä ym. 2002).Työ ja terveys 2006 -haastattelun mukaan erittäin tai melkopaljon stressiä kokevien määrä oli koulutusalalla vähentynytvuodesta 2003 (18 %) vuoteen 2006 (13 %) (Perkiö-Mäkelä ym.2006, Piirainen ym. 2003). Edelleenkin heitä oli koulutusalallaenemmän kuin millään muulla toimialalla. Joka toinen kokityönsä henkisesti melko (44 %) tai erittäin (6 %) rasittavaksi,mikä myös oli yleisempää kuin millään muulla toimialalla. Fyysisestityö oli kevyempää kuin muilla toimialoilla keskimäärin.Koulutusalalla oltiin työhön yhtä tyytyväisiä kuin muillakinaloilla, sillä joka neljäs oli erittäin tyytyväinen työhönsä jayli puolet melko tyytyväisiä. Vahvaksi ja tarmokkaaksi itsensätyössään koki 81 %, työssään innostuneeksi itsensä koki 83 %ja tyydytystä työstään vähintään muutaman kerran viikossa sai83 %. Joka toinen tunsi voivansa vaikuttaa melko tai erittäinpaljon itseään koskeviin asioihin työssä.meluilman kuivuusilman tunkkaisuusepämiellyttävä hajukoulutusalakaikki alat0 20 40 60 80 100%Kuva 102. Eri ympäristötekijöiden haittaavuus työssä koulutusalalla vuonna 2006(haittaa jonkin verran, melko tai hyvin paljon), % vastaajista, n = 2 229 (Perkiö-Mäkelä ym. 2006)390


Useimpien (79 %) mielestä työntekijöiden välit työpaikallaovat vähintään kohtalaisen hyvät. Työpaikan ilmapiiriä pidettiinyleisesti vapautuneena ja mukavana (87 %) sekä kannustavanaja uusia ideoita tukevana (67 %). Kuitenkin 6 % koki parhaillaanhenkistä väkivaltaa tai kiusaamista omassa työssään.Kolme neljästä sai erittäin tai melko paljon tukea ja apua työtovereiltaan,esimieheltä tukea sai reilut puolet vastaajista. Luvutolivat samalla tasolla vuonna 2003. Työssä jouduttiin muitaaloja yleisemmin (12 %) tilanteisiin, jotka herättävät kielteisiätunteita.Työyhteisön kehittämishankkeet olivat vuodesta 2003(56 %) lisääntyneet vuoteen (66 %), samoin työilmapiirikyselyt72 %:sta 76 %:iin. Suurin osa (86 %) arvioi tarvitsevansa lisäkoulutustaainakin jonkin verran. Kuitenkin lähes joka neljännenmielestä koulutus työpaikalla oli järjestetty melko taierittäin huonosti.Lähes kaikille koulutusalalla työskenteleville oli järjestettytyöterveyshuolto. Terveystarkastuksia ja työpaikkakäyntejäedeltäneen kolmen vuoden aikana oli tehty selvästi harvemminkuin kaikilla toimialoilla keskimäärin. Koulutusalan vastaajatarvioivat useammin kuin muilla aloilla keskimäärin saaneensatyöterveyshuollolta liian vähän tai ei lainkaan tukeatyöhön, elintapoihin ja yleensä työkyvyn ylläpitämiseen liittyvistäasioista.Naisia ja miehiä kohdeltiin koulutusalalla tasapuolisemminkuin muilla aloilla keskimäärin. Koulutusalalla miesten ja naistenkohtelua piti täysin tasapuolisena 54 % ja kaikilla aloilla keskimäärin46 % vastaajista. Eri ikäisten kohtelussa ei ollut erojamuihin toimialoihin verrattuna (Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Työtapaturmat ja ammattitauditKoulutusalan tapaturmataajuus on pieni. Vähintään neljänpäivän sairauspoissaoloon johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhde(tapausta 1 000 palkansaajaa kohden) oli vuonna2004 koulutusalalla viisi, kun se kaikilla toimialoilla oli keskimäärin25 (Työolot Suomessa 2006). Alalla työskentelevät myösarvioivat tapaturmien sattumisriskin pienemmäksi kuin kaikillaaloilla keskimäärin. Koulutusalalla sitä piti melko tai erittäinsuurena 3 % ja kaikilla aloilla 12 %. Koulutusalalla työskentelevistä7 %:lle oli sattunut viimeisten 12 kuukauden aikana tapaturmatyössä tai työmatkalla (kaikki alat 13 %) (Perkiö-Mäkeläym. 2006).Vuonna 2002 koulutuksen toimialalla todettiin yhteensä 141ammattitautia: 33 hengitystieallergiaa, 29 ihotautia, 18 meluvammaa,16 rasitussairautta, kolme asbestisairautta ja 42 muutasairautta. Ammattitaudeista aiheuttivat homesienet 42, melu18, toistotyö 15, ionisoimaton säteily kahdeksan, eläintenepiteelit, karva ja eritteet seitsemän, jauhot, vilja ja rehu kuu-391


si, kasvit kuusi, muut kemialliset tekijät kuusi sekä alifaattistenkarboksyylihappojen esterit kolme ja asbesti kolme. Ammattitaudeista65 % todettiin naisilla (Ammattitaudit 2002).Terveys ja työkykyKoulutusalalla työskentelevät arvioivat terveydentilansa ja työkykynsäparemmaksi ja heillä oli vähemmän poissaoloja terveydentilantakia kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin.Työstä aiheutuvia tai työssä haittaavia oireita edeltäneidenpuolen vuoden aikana oli koettu vähemmän vuonna 2006 (27 %,kaikki alat 28 %) kuin vuonna 2003 (32 %). Oireita tuntevistajoka kahdeksannelle oli tehty ja joka viidennelle oli suunnitteillamuutoksia asian vuoksi. Suunnitteilla muutoksia oli yleisemminkuin kaikilla aloilla keskimäärin ja suunnitelmat olivatselvästi lisääntyneet vuodesta 2003.Jonkin verran kaikkia aloja keskimääräistä yleisempiä olivatkoulutusalalla viimeisen kuukauden aikana pitkäaikaisestija toistuvasti esiintyneistä oireista silmäoireet, kurkun kuivuusja käheys, masentuneisuus tai alakuloisuus, unettomuus sekämuistin tai keskittymiskyvyn heikkeneminen (kuva 103). Päänsärky,niska-vaivat, voimattomuus tai väsymys sekä ylirasittuneisuusolivat koulutusalalla vähentyneet vuodesta 2003.koulutusalakaikki alatjokin tuki- ja liikuntaelinoiresilmäoireetnenän tukkoisuus, kutina tai nuhakurkun kuivuus tai käheyspäänsärkyjokin psyykkinen oiremasentuneisuus tai alakuloisuusärtyneisyysjännittyneisyys tai hermostuneisuusvoimattomuus tai väsymysylirasittuneisuusunettomuusmuistin/keskittymiskyvyn heikkeneminen0 20 40 60 80 100 %Kuva 103. Edeltäneen kuukauden aikana pitkäaikaisesti tai toistuvasti esiintyneetoireet vuonna 2006, % vastaajista, n = 2 229 (Perkiö-Mäkelä ym. 2006)392


Terveyteen liittyvät elintavat olivat koulutusalalla keskimääräistäparemmat. Koulutusalalla työskentelevät olivat pääosinnormaalipainoisia (58 %) ja harrastivat aktiivisesti kuntoliikuntaa(vähintään kolme kertaa viikossa 57 %). Päivittäin tupakoi13 % ja alkoholia käytti humalahakuisesti viikoittain 5 % (Perkiö-Mäkeläym. 2006).KehitysnäkymiäHyvät työolot luovat pohjan sekä fyysiselle että henkiselle hyvinvoinnille.Ilman kuivuus ja tunkkaisuus, epämiellyttävä hajusekä melu koettiin edelleen haittaavammaksi kuin kaikillaaloilla keskimäärin. Panostus koulujen kosteusvaurioiden korjaukseensekä niiden syntymisen ehkäisyyn ja ilmanvaihtoonon edelleenkin tarpeen. Ennakoiva kunnossapito suojaa sekäkouluhenkilökunnan että oppilaiden terveyttä. Myös meluntorjunta ja tilojen akustiikan parantaminen puhetyöntekijänkannalta hyväksi ovat asioita, joihin on tärkeää kiinnittää huomiotasekä uusien koulujen suunnittelussa että vanhoja korjattaessa.Akustisten olojen parantaminen vähentää äänihäiriöidenja äänihuulien sairauksien riskiä opetushenkilökunnalla.Opettajan työ on henkisesti kuormittavaa ihmissuhdetyötä.Tavoite tulisi olla työn liian kovien vaatimusten vähentäminenja työn voimavarojen lisääminen. Motivoivia voimavaratekijöitäopettajan työssä voivat olla palkitsevat oppilassuhteet, työnitsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet, esimieheltä ja rehtoriltatarvittaessa saatu tuki ja palaute, toimiva tiedonkulku, vapautunutja kannustava tiedonkulku sekä innovatiiviset, toimintaaarvioivat ja kehittävät työskentelytavat koulussa. Opettajientyöhyvinvointia voidaan edistää huolehtimalla siitä, ettätyön panostukset ja vastineet ovat tasapainossa ja että työnvaatimukset ovat kohtuullisia (Hakanen 2004, 2006). Työterveyshuollon,työsuojelun ja työnohjauksen asiantuntemuksenkäyttöä ja työntekijöiden omaa aktiivisuutta työympäristön jatyön suunnittelussa tulisi lisätä.Merja Perkiö-MäkeläLähteetAmmattitaudit 2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Hakanen J: Opettajien työn imu ja työuupumus. Kirjassa: Hyvä koulu. Toim. MPerkiö-Mäkelä ym. Työterveyslaitos, Helsinki 2006, 29–42.Hakanen J: Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessäja reuna-alueilla. Työ ja ihminen, Tutkimusraportti 27. Työterveyslaitos,Helsinki 2004.Hyvärinen P: Työsuojelun viranomaisvalvonta koulussa. Kirjassa: Hyvä koulu.Toim. M Perkiö-Mäkelä ym. Työterveyslaitos, Helsinki 2006, 124–128.Perkiö-Mäkelä M, Mäkitalo M, Nevala N: Opettajan työn fyysinen kuormittavuusja työympäristön ergonomia ja esteettömyys perusopetukses-393


sa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle. Työterveyslaitos, Kuopio 2002.Saatavissa: http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/48B78B42-052A-4A3C-AAF5-05E209ED33BC/0/tsropettajat.pdf.Perkiö-Mäkelä M: Ergonomia opetustyössä. Kirjassa: Hyvä koulu. Toim.M Perkiö-Mäkeläym. Työterveyslaitos, Helsinki 2006, 71–92.Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveylaitos, Helsinki 2006.Rasku A, Kinnunen U: Lukion opettajien työolot ja hyvinvointi: vertaileva tutkimusEuroopan eri maissa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitos, Jyväskylä1999.Savolainen A: Koulu työpaikkana. Tampereen yliopiston terveystieteenlaitos,Tampere 2001.Suomen tilastollinen vuosikirja 2005. Tilastokeskus, Helsinki.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työvoimatutkimusten aineistot 2005. Tilastokeskus, Helsinki. (julkaisematon)Uurto J: Koulun fyysinen työympäristö opetustyön näkökulmasta. Kirjassa:Opetuksen laatu perusopetuksen 1.–6.-vuosiluokkien kouluissa vuonna2000. Toim. E Korkeakoski ym. Opetushallitus, Helsinki 2001, 105–146.6.22 Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut• Asiakas- ja potilastyö tuottaa iloa ja mielihyvää ja työ tarjoaa paljon onnistumisenkokemuksia• Työn kuormittavuudessa viime vuosina kielteistä kehitystä, joskin alan sisällävarsin suuria eroja• Korkean henkisen kuormituksen ala, mutta useat tehtävät myös fyysisestiraskaita• Vanhusväestön kasvava määrä lisää hoidon ja hoivan tarvetta• Terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden työntekijöistä lähes puolet yli45-vuotiaitaYleistä394Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee 15 % Suomen työllisestätyövoimasta (365 000 henkilöä). Vuodesta 2000 lähtienalan henkilöstön osuus kaikista työllisistä on vuosittain kokoajan hieman lisääntynyt (13,9 %:sta 15,2 %:iin). Terveydenhuollossahenkilöstön määrä on tällä aikavälillä lisääntynytvajaa 10 % ja lasten päivähoitohenkilöstön määrä muutamanprosentin. Sosiaalipalveluiden henkilömäärä on kasvanut voimakkaimmineli 26 % (Työvoimatutkimukset 2000–2006). Alaaluonnehtii työn painottuminen julkiselle sektorille. Kunnallisessasosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee 250 000 henkilöä(Stakes 2005) ja yksityissektorilla noin 67 000 henkilöä(Kauppinen ja Forss 2006, Niskanen 2005). Yksityisten palvelujentuottajien määrä varsinkin sosiaalipalveluissa kasvaa.


Toimialalla työskentelevien keski-ikä on noussut varsin paljonviimeisten kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2005 työntekijöistä49 % oli yli 45-vuotiaita ja vain 25 % alle 35-vuotiaita(kaikilla toimialoilla vastaavasti 40 % ja 32 %). Verrattuna viimevuosikymmenen puoliväliin muutos sosiaali- ja terveysalallaon huomattava. Tällöin 45 vuotta täyttäneiden osuus alantyöllisistä oli 34 % ja alle 35-vuotiaiden 29 %. Yli 45-vuotiaidenosuus on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta (Työvoimatutkimukset1995–2006).Ala on perinteisesti ja edelleen hyvin naisvaltainen. Alallatyöskentelevistä 88 % on naisia. Jo hieman useampi kuin jokaneljäs Suomen työssä käyvistä naisista työskentelee sosiaali- jaterveysalalla. Miehiä on eniten ammateissa lääkintävahtimestari-sairaankuljettajat,kuulontutkijat, mielenterveyshoitajat, lääkäritja optikot. Lähes kokonaan naisten ammatteja ovat hammashoitajat,kätilöt, laboratoriohoitajat tai bioanalyytikot, puheterapeutitja terveydenhoitajat (Työvoimatutkimus 2006).Työsuhteiden muoto muuttui 1990-luvun lopulla: uusistatyösuhteista useimmat olivat määräaikaisia ja monet niistä lyhyitä.Tilanne näytti pysytelleen 2000-luvun alkuvuodet suunnilleensamana. Noin neljänneksellä sosiaali- ja terveydenhuollontyötä tekevistä työsuhde oli tällöin määräaikainen. Sen jälkeenosuus näyttäisi hieman pienentyneen, joskin edelleen työsuhdeon määräaikainen 24 %:lla eli selvästi yleisemmin kuinuseimmilla muilla aloilla. Työsuhteen pysyvyydessä ei ole juurikaaneroa naisten ja miesten välillä, vaikka muilla aloilla naisetovat määräaikaisissa työsuhteissa selvästi useammin kuin miehet(Työvoimatutkimukset 2000–2006). Kunnallisen sosiaalijaterveystoimen henkilöstön määräaikaisuuden perusteena on78 %:lla kaikista määräaikaisista sijaisuus (sairausloma-, vuosiloma-,perhevapaa- tai muu virkavapaasijaisuus) tai avoimentehtävän hoitaminen. Verrattuna muihin hallinnonaloihin sijaistenosuus on suurempi, sillä terveydenhuollon ja sosiaalitoimenpalvelutehtävien hoitaminen edellyttää sijaistyövoimankäyttämistä vakinaisen henkilöstön poissaolojen aikana (Kunnallinentyömarkkinalaitos 2005).Työ ja työympäristöSosiaali- ja terveysalan työt ovat monessa mielessä antoisia janiihin liittyy runsaasti myönteisiä piirteitä. Valtakunnalliseenkyselytutkimukseen vuonna 2005 vastanneista varsinkin suorassaasiakas- tai potilaskontaktissa toimivat kokivat työssäänusein iloa ja mielihyvää, joskin riittämättömyyden tunnettaesiintyi myös usein (Laine ym. 2006). Työ tarjosi paljon onnistumisenkokemuksia. Henkilöstö tunsi melko yleisesti pystyvänsäedelleen tekemään työnsä hyvin, vaikka arviot työpaikantarjoaman palvelun laadusta heikentyivätkin verrattuna vastaavaan,vuonna 1999 tehtyyn selvitykseen. Työtä pidettiin vaih-395


396televana ja siinä oli mahdollista oppia koko ajan uutta. Huolimattauseista kuormitustekijöistä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevätovat yleensä tyytyväisiä työhönsä.Viime vuosien kehitys näyttää työn kuormittavuuden kannaltausealta osin kielteiseltä. Kiire kuormittaa edelleen, tyytyväisyystyön ja organisaation johtamiseen on heikentynytja vaikutusmahdollisuudet työssä nähdään entistä heikompina.Monet alan tehtävät ovat ruumiillisesti raskaita, asiakkaidenmoniongelmaisuus koetaan aikaisempaa rasittavampana jahuoli väkivallasta on lisääntynyt (Laine ym. 2006). Työ ja terveys-haastatteluun osallistuneista sosiaali- ja terveystyötä tekevistä46 % piti työtään henkisesti melko tai hyvin rasittavana(Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Kaikkien toimialojen vastaajistanäin arvioi kolmannes. Erityisesti asiakkaiden suuri määräja moniongelmaisuus, vastuu asiakkaista ja kiire olivat tekijöitä,jotka nimettiin rasittaviksi alan henkilöstön seurantakyselyssä.Näistä moniongelmaiset asiakkaat ja vastuu kuormittivatenemmän kuin 1990-luvun lopussa (Laine ym. 2006). Usein taijatkuvasti kiirettä koki edelleen noin puolet vastaajista.Vaikutusmahdollisuuksiaan työhönsä piti hyvinä runsaskolmasosa vuonna 2006. Viidesosa arvioi, että pystyy vaikuttamaantyöhönsä vain vähän tai ei lainkaan. Sosiaali- ja terveyspalveluissatyöskentelevät arvioivat vaikutusmahdollisuutensahieman kaikkien toimialojen keskiarvoa huonommaksi(Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Myös eettisten kysymysten huomioonottaminen työssä kuormittaa yhä enemmän alan henkilöstöä(Laine ym. 2006). Työaikojen hallinta on osoittautunut tärkeäksierityisesti naisten hyvinvoinnissa (Vahtera ym. 2002).Alan tehtävissä toimivista 40 % arvioi itsellä olevan vain vähäntai ei lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihinsa (Laineym. 2006). Mahdollisuudet työpäivän pituuden säätelyyn näyttävätolevan sosiaali- ja terveysalan töissä selvästi muita toimialojahuonommat (Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Sosiaali- ja terveysalan työssä esiintyy usein vaikeita ja epämukaviatyöasentoja, raskaita nostamisia sekä toistuvia yksipuolisiatyöliikkeitä. Moniin tehtäviin liittyy paljon seisomistaja kävelyä. Käsin nostaminen on yleistä: yli 25 kg:n taakkojakäsitellään käsin useammin kuin muilla toimialoilla (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Valtakunnallisessa seurantakyselyssä vuonna2005 työ koettiin fyysisesti raskaimmaksi pitkäaikaissairaanhoidossaja vanhusten laitoshoidossa (Laine ym. 2006). Verrattunaaiempiin kyselyvuosiin (1992 ja 1999) fyysinen kuormitusnäyttäisi näissä tehtävissä lisääntyneen. Myös lasten päivähoidossarasitus näyttää lisääntyneen tasaisesti kyselystä toiseen.Työn terveysriskit liittyvät yleensä henkiseen ja ruumiilliseenkuormitukseen, mutta työympäristössä esiintyy myös biologisia,kemiallisia ja fysikaalisia vaaroja. Työ ja terveys -haastattelunperusteella näistä haittaavimmiksi koetaan ilman kuivuus,kuumuus tai kylmyys ja veto, tunkkaisuus ja epämiellyttävähaju sekä melu (Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Myös infektiovaaraja yötyö ovat sosiaali- ja terveystyön riskejä.


Työtapaturmat ja ammattitauditTyötapaturmia sattuu sosiaali- ja terveysalan töissä keskimääräistävähemmän. Vuonna 2004 sattui 11 yli neljän päivän sairauspoissaoloonjohtanutta työtapaturmaa 1 000 palkansaajaakohden (Työolot Suomessa 2006). Yleisimmin alalla tapaturmanvaaraa lisäävät kiire, fyysisesti raskas työ, hankalattyöasennot ja väkivaltaiset henkilöt (Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Väkivalta ja sen uhka on monen tutkimuksen mukaan yleistynytsosiaali- ja terveysalalla. Arviot väkivallan yleisyydestävaihtelevat hieman riippuen siitä, miten asiaa on kysytty. Työja terveys -haastattelussa 17 % toimialalla työssä olevista oli viimeisenvuoden aikana joutunut uhkailun tai fyysisen väkivallankohteeksi työssä tai työmatkalla (Perkiö-Mäkelä ym. 2006).Kunta-alan eri toimialoista terveystoimessa esiintyy eniten fyysistäväkivaltaa tai sen uhkaa (Forma ym. 2004, Vahtera 2005,julkaisematon tieto). Useimmin väkivalta aiheuttaa huolta mielenterveys-ja päihdetyössä, sosiaalipalveluissa ja vammaishuollossa,mutta entistä selvästi enemmän myös vanhainkodeissa javuodeosastoilla (Laine ym. 2006).Ammattitauteja todetaan alalla vuosittain noin 400 eli noin13 tapausta 10 000 työllistä kohden, kun niitä kaikilla työllisilläkeskimäärin esiintyy lähes kaksinkertaisesti (Työolot Suomessa2006). Ammattitaudeista runsas puolet on ihottumia,15 % rasitussairauksia ja kymmenesosa hengitystieallergioita.Ihotaudit ovat yli viisi kertaa yleisempiä hammashoitajilla jahammaslääkäreillä kuin perus- tai lähihoitajilla, sairaanhoitajillatai lääkäreillä (Ammattitaudit 2000–2002). Sattuneiden tapaturmienja todettujen ammattitautien määrät ovat viime vuosinapysytelleet suunnilleen samana.Terveys ja työkykyAlan seurantakyselyssä vajaa 40 % vastaajista arvioi työkykynsähyväksi vuonna 2005 (pistemäärä 9 tai 10 asteikolla 0–10). Kohtalaisena(7–8 pistettä) työkykyään piti puolet ja huonoksi (0–6pistettä) sen arvioi 11 % (Laine ym. 2006). Arviot olivat suunnilleensamantasoisia kuin vuonna 1999, jolloin ne laskivat1990-luvun alun tasosta. Myös stressin tuntemus oli vuonna2005 samalla tasolla kuin vuonna 1999: 13 % ilmoitti sitä olevanpaljon tai erittäin paljon. Terveydentila- ja työkykyarviotsekä stressin kokeminen ovat sosiaali- ja terveysalalla samallatasolla kuin kaikilla toimialoilla keskimäärin (Perkiö-Mäkeläym. 2006).Alalla oli vuonna 2005 keskimäärin 11 sairauspoissaolopäiväävuodessa, mikä on selvästi enemmän kuin ammatissa toimivillakeskimäärin. Sairauspoissaolojen vuosittainen määrä onpysynyt suunnilleen samana viime vuodet ja suuntaus on ollutvuosikymmenen alusta kasvava (Työvoimatutkimukset 1990–397


2006). Terveyden puolesta eläkeikään saakka työssä selviytymiseenuskotaan kuitenkin yhtä paljon kuin muillakin toimialoilla(Perkiö-Mäkelä ym. 2006). Vuoden 2005 seurantakyselyynvastanneista 22 % arveli, ettei pysty terveytensä puolesta työskentelemäänammatissaan eläkeikään saakka (Laine ym. 2006).Useimmin selviytymistään epäilivät terveyskeskusten vuodeosastoilla,vanhainkodeissa ja kotipalvelussa työskentelevät.KehitysnäkymiäSosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään kohdistuujatkuvasti merkittäviä paineita. Terveydenhuollon tekninenkehitys nostaa kustannuksia, ja väestön ikärakenteen muutosheijastuu hoidon ja hoivan tarpeeseen. Väestön ikääntyessäsosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kysyntä kasvaa, erityisestilisääntyy vanhusten palvelujen kysyntä kuntien peruspalveluissa(Työvoima 2025). Myös alan henkilöstön ikärakenneon muuttunut: yhä useampi työntekijä on yli 45-vuotias. Työvoimavaltaiseltaalalta poistuu runsaasti työntekijöitä muutamanseuraavan vuosikymmenen aikana, kun suuret ikäluokatsiirtyvät eläkkeelle. Kuten monilla muillakin toimialoilla, myössosiaali- ja terveydenhuollossa ennustetaan olevan pulaa osaavastatyövoimasta. Jo nyt ilmenee ongelmia henkilöstön palkkaamisessa,kun mm. hoitohenkilökunnan sijaisten saaminenon monin paikoin vaikeutunut.Alalla on myös erottumassa alueita, kuten vanhusten palvelut,joita nuoret opiskelijat eivät pidä houkuttelevina. Riittävienvoimavarojen turvaaminen kaikissa ammattiryhmissäon tärkeää, jotta myös pitkäaikaissairaanhoidossa, vanhustenlaitoshoidossa ja kotipalvelussa on mahdollista organisoidatyö siten, että perushoitotehtävien ohella hoitohenkilöstön onmahdollista antaa asiakkaille myös henkistä ja sosiaalista tukea.Niukat henkilöstövoimavarat vaikuttavat myös työntekijöidenfyysiseen kuormittumiseen. Henkilöstöstä huolehtiminentulee näin entistä tärkeämmäksi sosiaali- ja terveydenhuollossaja työolojen määrätietoiseen kehittämiseen pitää kiinnittäähuomiota.Työterveyden ja alalla jatkamisen kannalta keskeisiä kysymyksiäovat mahdollisuudet oman työn hallintaan, joustavattyöaikajärjestelyt, hyvä fyysinen työympäristö sekä osaamisenylläpitäminen ja kehittäminen. Vaikutusmahdollisuuksien on,yhtenä työn hallinnan osatekijänä, todettu vähentävän työnsuurten vaatimusten haittaavuutta. Joustavien työaikamallienkäyttäminen helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista.Joustavat työaika- ja tehtäväjärjestelyt auttavat myösikääntyneiden tai vajaakuntoisten sosiaali- ja terveysalan työntekijöidentyössä jaksamista ja jatkamista.Fyysinen kuormittuminen ja liikuntaelinten sairaudet syntyvätmonien tekijöiden summana, joten niitä on hyvä pyrkiä398


myös ehkäisemään laaja-alaisesti. Tärkeää on kehittää työympäristöä,työvälineitä ja työn organisointia, mutta myös yksilöntoimintaan tulisi pyrkiä vaikuttamaan. Uudisrakentamisessaon otettava huomioon avustamista tarvitsevien potilaidenhoidon vaatima tilantarve, ja olemassa olevaa rakennuskantaapitää kunnostaa sisäilmaongelmien poistamiseksi.Sosiaali- ja terveysalan henkilöstö on korkeasti koulutettua,osaavaa ja työhönsä motivoitunutta. Tehtävien ja osaamisenvastaavuuden varmistamiseksi on turvattava henkilöstön tarkoituksenmukainenja riittävä täydennyskoulutus. Tärkeää onmyös huolehtia siitä, että henkilöstö pystyy tehokkaasti hyödyntämäänkoulutuksensa ja kokemuksensa myötä saamaansaosaamista työssään.Marjukka LaineLähteetAmmattitaudit 2000–2002. Vuosittainen tilasto. Työterveyslaitos, Helsinki.Forma P, Väänänen J, Saari P: Työhyvinvointi kuntasektorin toimialoilla vuonna2003. Kuntien eläkevakuutus, Helsinki 2004.Kauppinen S, Forss A: Yksityiset sosiaalipalvelut 2005. Tilastotiedote 10/2006.Stakes, Helsinki 2006.Kunnallinen työmarkkinalaitos. Kuntasektorin työvoimatilanne 2005 eräissäterveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattiryhmissä. Saatavissa: http://www.kuntatyonantajat.fi/tilastot.Laine M, Wickström G, Pentti J ym.: Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla2005. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Niskanen T: Yksityiset terveyspalvelut 2004. Tilastotiedote 33/2005. Stakes,Helsinki 2005.Perkiö-Mäkelä M, Hirvonen M, Elo A-L ym.: Työ ja terveys -haastattelututkimus2006. Taulukkoraportti. Työterveyslaitos, Helsinki 2006.Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollinen vuosikirja 2005. Stakes, Helsinki2005.Työolot Suomessa 2006. Työterveyslaitos, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto(työtapaturmatiedot), Tilastokeskuksen työssäkäyntirekisteri (työvoimatiedot).Saatavissa: http://www.ttl.fi/tyoolot.Työvoima 2025: väliarvio. Työpoliittinen tutkimus 289. Työministeriö, Helsinki2005. Saatavissa: http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt289.pdf.Työvoimatutkimuksen aineistot vuosilta 1990–2006. Tilastokeskus, Helsinki.(julkaisematon)Vahtera J: Kunta10 -tutkimus, 2005. (julkaisematon tieto)Vahtera J, Kivimäki M, Virtanen P (toim.): Työntekijöiden hyvinvointi kunnissaja sairaaloissa: tutkittua tietoa ja haasteita. Työterveyslaitos, Helsinki2002.399