This document is downloaded from HELDA - The ... - Helda - Helsinki.fi

helda.helsinki.fi

This document is downloaded from HELDA - The ... - Helda - Helsinki.fi

This document is downloaded from

HELDA - The Digital Repository of

University of Helsinki.

Title Mitä on profetia?

Author(s) Nissinen, Martti

Citation Teologinen aikakauskirja 106 (2001) : 3, s. 197-207

Date 2001

URL http://hdl.handle.net/10224/3848

HELDA - The Digital Repository of University of Helsinki - Terms and User Rights

By using HELDA - The Digital Repository of University of Helsinki you are bound by the following Terms & Conditions.

Please read them carefully.

I have read and I understand the following statement:

All material supplied via HELDA is protected by copyright and other intellectual property rights, and duplication or sale of all

or part of any of the repository collections is not permitted, except that material may be duplicated by you for your research

use or educational purposes in electronic or print form. You must obtain permission for any other use. Electronic or print

copies may not be offered, whether for sale or otherwise to anyone who is not an authorised user.


Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2006

Mitä on profetia?

Martti Nissinen

Julkaisu: Teologinen aikakauskirja

Helsinki: Teologinen julkaisuseura

ISSN 0040-3555

106 (2001): 3

s. 197-207

Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla.

Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin

ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko-osoitteeseen saa

viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta

varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita.

www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi

opiskelijakirjasto-info@helsinki.fi


MIKSI KYSYMYS ON TARPEEN?

Mitä on profetia? Kysymykseen on monta vastausta

sen mukaan, mitä kysyjä haluaa tietää. Profetia on syvälle

uskonnolliseen perinteeseen juurtunut sana, mutta

se on myös tieteellisen tutkimuksen käyttämä käsite,

jonka sisältö ei ole yksiselitteinen. Se kuuluu

itsestäänselvästi raamatuntutkijoiden kielenkäyttöön,

mutta joskus on vaikea saada selvää, käyttävätkö esimerkiksi

Vanhan ja Uuden testamentin tutkijat sitä

samasta asiasta, puhumattakaan antiikin tutkijoista,

assyriologeista tai egyptologeista. Raamatun ulkopuolisten

lähteiden tutkijat ovat usein olleet hitaita

puhumaan profetiasta. Monet heistä karttavat koko

termiä ja näyttävät ajattelevan, että se kuuluu teologien

sanastoon ja saa mielellään siinä pysyäkin. Kysymys

synnyttää siis heti jatkokysymyksiä.

Onko profetia todella vain teologian sanastoon

kuuluva termi? Myönteinen vastaus edellyttäisi, että

piirrettäisiin "teologisen" keskustelun rajat ja määriteltäisiin,

kenellä on riittävä pätevyys osallistua siihen.

On tuskin syytä edistää teologian omavaraisuutta

siten, että se johtaa käsitteelliseen yhteismitattomuuteen

teologian "ulkopuolisten" tieteenalojen kanssa.

Tulisiko profetiasta puhua vain niiden juutalaiskristillisten

ja islamilaisten lähteiden ja ilmiöiden yhteydessä,

joihin se on perinteisesti liitetty? Tämä merkitsisi

profetian telkeämistä tunnustukselliseen aitaukseen,

mikä vaikeuttaisi suuresti sen sijoittamista

laajempiin kulttuurisiin kokonaisuuksiin.

Olisiko profetian mittapuuksi osoitettava tietty

teologisesti ja historiallisesti vaikutusvaltainen ilmiö

tai lähdeaineisto - lähinnä Vanhan testamentin profetia

- ja määritellä muiden lähteiden tai ilmiöiden

Mitä on profetia?

MARTTI NISSINEN

"profeetallisuus" tästä käsin? Tämän lähestymistavan

heikkoutena on, että valittu mittapuu (joka yleensä

on myös osa tutkijan omaa perinnettä) edustaa profetian

varsinaista tai esikuvallista muotoa, jonka alitai

ylikehittyneinä asteina vertailukohtana käytetyt

aineistot esiintyvät. Tähänastinen profetian tutkimus

on suurelta osin seurannut raamattukeskeistä linjaa.

Osasyynä on epäilemättä tutkijoiden oma intressi:

suurin osa profetian tutkijoista on raamatuntutkijoita,

joita muinaisen Lähi-idän uskontoja historia kiinnostavat

enemmän Raamatun kontekstina ("context

of Scripture") kuin omalla painollaan.1 Toisaalta myös

lähteiden vähäisyys on vaikeuttanut muinaisen Lähiidän

profetian hahmottamista itsenäisenä, Raamatusta

riippumattomana ilmiönä. Niinpä onkin tervehditty

ilolla jokaista Raamatun ulkopuolelta löydettyä tekstinsirpaletta,

jota on voitu käyttää Raamatun profetian

vertailukohtana.

1 The Context of Scripture on uusimman muinaisen Lähiidän

tekstien käännösantologian nimi (Hallo & Younger

[ed.] 1997 ja 2000; ks. arviointia tämän lehden s. 285-287).

Otsikon raamattukeskeisyyttä on aiheellisesti kritisoitu,

varsinkin kun suurimmalla osalla teksteistä ei ole lainkaan

suoria yhteyksiä Raamattuun tai raamatunhistoriaan (esim.

Loretz 1996). Samansuuntaista kritiikkiä ovat esittäneet

mm. Marin tekstien tutkijat, joiden mielestä niitä koskeva

keskustelu ohjautuu liiaksi raamatullisista kysymyksenasetteluista

käsin (esim. Sasson 1998).

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 197


Ongelmat eivät suinkaan vähene, kun

profetian aluetta laajennetaan juutalais-kristillisislamilaisten

lähteiden ulkopuolelle. Millä

kriteereillä profetiaa tunnistetaan lähteissä, joiden

yhteydessä tätä sanaa ei ole totuttu käyttämään?

Kutsutaanko tekstiä profetiaksi sisältönsä vai

syntytaustansa perusteella? Onko esimerkiksi

apokalyptiikka profetiaa? Mikä oikeuttaa

nimittämään tiettyjä henkilöitä profeetoiksi?

Pitkästä uskonnollisesta perinteestä nousevan termin

soveltaminen tieteelliseen keskusteluun ei ole

helppoa. Siksi kysymyksellä "mitä on profetia" on

tiedon- ja tieteensosiologisia ulottuvuuksia. Se ilmentää

tarvetta neutraloida perinteen vakiinnuttama

ilmaus kriittisen tutkimuksen käyttöön. Kysymys

on tarpeen myös, jotta eri tieteenalojen edustajat voisivat

kommunikoida keskenään ja tutkijat tietäisivät,

mistä toiset tutkijat puhuvat. Itse tähtään tällä kysymyksellä

siihen, että sama ilmiö voitaisiin tunnistaa

eri kulttuureista ja lähdeaineistoista tutkijoiden taustoista

ja koulutuksesta riippumatta. Raamatuntutkijana

haluan myös sijoittaa Raamatun profetian kontekstiin,

jota vasten sen kulttuuriyhteydet ja ominaislaatu

erottuvat entistä paremmin.

Tutkimuksen kannalta mielekäs vastaus

otsikon kysymykseen edellyttää ensiksikin

profetia-sanaperheen merkityskentän selvittämistä.

Toiseksi kaivataan yleistä määritelmää profetian

käsitteen merkityksestä ja suhteesta konkreettisiin

ilmiöihin. Kolmanneksi on tunnistettava lähteet,

jotka ovat profetiaksi määritellyn ilmiön tuotteita tai

kuvaavat sitä tavalla tai toisella. Neljänneksi on

tutkittava, millaisia merkityksiä profetian

käsitteelle on annettuja millaisiin teologisiin ja

ideologisiin yhteyksiin käsite on liitetty. Tähän

yhteyteen kuuluu profetian käsitteen

muotoutuminen Raamatun sisällä.

PROFETIA-SANAPERHE

Mitä siis on profetia? Ainakin se on suomen

kielen sana, jonka merkityksen ratkaisevat viime

kädessä sen käyttäjät. Suomen

kielenperussanakirjan mukaan profetia on

"jumalallinen ilmoitus, ennustus" ja profetoiminen

selitetään verbillä "ennustaa". Profeetta puolestaan

on "Jumalan tahdon julistaja" kuten Vanhan

testamentin profeetat ja Muhammad tai "uuden

aatteenjulistaja, esitaistelija, tienraivaaja, ennustaja,

tietäjä". 2 Suomen kielen käyttäjät näyttävät siis erottavan

tässä sanaperheessä kaksi pääaluetta, joista

toinen liittyy jumalallisen ilmoituksen

julistamiseen ja toinen painottuu ennustamiseen.

Samantapainen kah-

198

tiajako on havaittavissa muissakin kielissä, joissa samaa

juurta oleva sanue esiintyy. 3

Eri kielenkäyttäjät tarvitsevat samoja sanoja erilaisiin

tarpeisiin. Siksi yleisen puhe- ja lehdistökielen

tapa käyttää termejä ei aina tyydytä asiantuntijoita,

joiden työ vaatii terminologista tarkkuutta. Profetia

on epäilemättä tällainen sana, samoin esimerkiksi

"myytti". 4 Myyttien tutkijat tuskailevat keskeisen terminsä

käyttämistä mistä tahansa erheellisesti käsityksestä

ja profetian tutkijoita kyllästyttää profetian

samastaminen kaikkeen mahdolliseen ennustamiseen.

On kuitenkin kiistatonta, että ennustamisen mielikuvat

ovat kiinnittyneet lähtemättömästi profetia-sanueeseen,

ja monet tutkijatkin nimittävät lähteitään profetioiksi

nimenomaan siksi, että ne sisältävät tulevaisuuden

ennustuksia.

Miksi sitten ennustamiseen ja tulevaisuuteen orientoitunut

profetian määritelmä ei tyydytä useimpia profetian

tutkijoita? Vastaus piilee profetia-sanaperheen

semanttisessa kahtiajaossa, joka heijastaa sanan käyttöhistoriaa.

Sanaperhe on kreikkalaista juurta, ja

vilkaisu klassisen kreikan sanakirjaan (Liddell &

Scott) 5 paljastaa heti, että sanaperheen antiikin aikainen

käyttö painottuu jumalalliselle alueelle: profetia

����������) on jumalien tahdon tulkintaa, profetoiminen

(���������) on jumalien tulkkina toimimista

ja profeetta (��������) on siihen erikoistunut henkilö.

Sanakirja mainitsee erikseen Uuden testamentin

kreikan erityismerkitykset, jotka liittyvät pyhien kirjoitusten

tulkintaan ja Pyhän Hengen vaikuttamaan

puheeseen. Tässä käyttöympäristössä myös ennustaminen

liittyy sanaperheen käyttöön.

Klassisten kielten sanakirjat eivät tietenkään määrää,

mitä sanojen pitäisi tarkoittaa nykykielissä, mutta

muinaisten lähteiden tutkijan on tunnettava myös

termiensä alkukielinen semantiikka. Profetia on vakiintunut

nykykielten sanaksi nimenomaan Raamatun

välityksellä, Septuagintan sekä Uuden testamentin

ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten vaikutuksesta.

Kun Septuagintan juutalaiset kääntäjät etsivät

kreikankielistä vastinetta heprean sanalle ��bi',

he päätyivät sanaan ��������. Kääntäjät valitsivat siis

kreikankielisen sanan, joka tarkoittaa Jumalan tahdon

tulkkia tai jumalallisten sanojen välittäjää; ilmeisesti

�������� antoi oikeansuuntaisen mielikuvan siitä,

mitä ����' heidän mielestään oli.

Samankaltaista toimintaa etsivät lähteistään yleensä

myös tutkijat, jotka nimittävät tutkimaansa ilmiötä

profetiaksi. Profetiaa tutkitaan yleisinhimillisenä

ilmiönä, joka ilmenee monissa muinaisissa ja ny-


kyisissä kulttuureissa Raamatun vaikutuksesta riippumatta.

6 Koska profetia-sanaperheellä ei ole suoraa

vastinetta muinaisen Lähi-idän tai nykyajan alkuperäiskulttuurien

kielissä, tutkijoiden on sovittava keskenään

siitä, millaisista ilmiöistä tätä termiä on asianmukaista

käyttää. Tarvitaan siis profetian määritelmä

- ei kuitenkaan totuuden kuvaksi vaan työvälineeksi

teorianmuodostukseen ja tutkijoiden keskinäiseen

kommunikaatioon. Määritelmä ei ole staattinen

auktoriteetti vaan metodinen ja tieteensosiologinen

prosessi: se syntyy kun sitä tarvitaan ja se kehittyy sitä

mukaa kun sitä sovelletaan.

PROFETIAN MÄÄRITELMÄ

Lähtökohdaksi profetian määrittelylle riittänee useimpien

tutkijoiden yksimielisyys siitä, että profetiaa ei

ole ilman Jumalaa tai jumaluutta, ilman sanomaa ja

sen vastaanottajaa, eikä varsinkaan ilman sanoman

välittäjää, profeettaa. Näiden komponenttien on kuuluttava

profetian määritelmään, jonka on tähän mennessä

selkeimmin muotoillut Manfred Weippert, yksi

harvoista muinaisen Lähi-idän profetian veteraanitutkijoista.

Hänen mukaansa profetiasta on kyse,

jos henkilö

(a) tulee kognitiivisen kokemuksen (näyn, kuulohavainnon,

audiovisuaalisen ilmiön, unen tms.) kautta osalliseksi

jumaluuden tai usean jumaluuden ilmestyksestä se


(b) on tietoinen tältä jumaluudelta tai näiltä jumaluuksilta

saamastaan tehtävästä välittää saamansa ilmestys jo

ko kielellisessä muodossa ("profetia") tai ei-verbaalisen

kommunikaation muodossa ("symbolinen teko" tai "tunnusteko")

kolmannelle osapuolelle, ilmestyksen vastaanottajalle

tai vastaanottajille. 7

Määritelmä on väljä, niin kuin sen on syytä ollakin,

jottei profetian aluetta rajata tarpeettomasti jollakin

erityispiirteellä, joka on sinänsä yleinen muttei universaali,

esimerkiksi profetian spontaanisuus ja ekstaattisuus,

8 karismaattisuus 9 tai tietynlaisen kielen ja

kirjallisen muodon käyttö. 10 David L. Petersen on hiljattain

arvostellut Weippertin määritelmää siitä, että

se painottaa liikaa tietynlaista henkilökohtaista kokemusta

profetian edellytyksenä. 11 Myös "tietoisuuden"

käsite kaipaisi täsmennystä, kun kysymys on jumalallisiksi

uskotuista tai väitetyistä viesteistä, joiden

alkuperä ei ole kenenkään, ei edes profeetan itsensä,

todistettavissa. Edelleen voi kysyä, riittääkö profetian

määritelmässä pelkän yhdensuuntaisen viestinnän

kuvaus vai pitäisikö sen ilmentää laajemmin profetian

sosiaalista dynamiikkaa. Olennaisinta Weippertin

määritelmässä on kuitenkin profeetan rooli sanoman

välittäjänä, mikä vastaa tällä hetkellä yleisimmin

edustettua käsitystä profetiasta kommuni-

2 Suomen kielen perussanakirja 1992,519.

3 Oxford Advanced Learner 's Dictionary - sanakirjan uusin

painos (2000,1016) määrittelee profetian (prophecy) seuraavasti:

"a statement that sth will happen in the future,

especially one made by sb with religious or magic powers".

Profeetta (prophet) puolestaan on "(in the Christian,

Jewish and Muslim religions) a person sent by God to

teach the people and give them messages from God" tai

ylipäänsä "a person who claims to know what will happen

in the future". Profetoiminen (prophesy) on "to say what

will happen in the future (done in the past using religious

or magic powers)".

4 Suomen kielen perussanakirja 1992,261 antaa sanalle

'myytti' ensin tieteellisen merkityksen "jumalia, yliluonnollisia

olentoja, maailman syntyä tms. käsittelevä taru,

jumalaistaru" ja toiseksi puhekieliset merkitykset "tarun

omainen asia, kuvitelma, uskomus" ja "suuresti ihailtu,

legendaarinen henkilö".

5 Vrt. myös Bauer 1988,1447-1449 ja sanueen käytöstä

klassisessa kreikassa Kramer 1959. Liddell & Scott 1980.

704 ryhmittelee sanaperheen merkitykset seuraavaan tapaan:

- ��������� I the gift of interpreting the will of gods. II in

N. T. the gift of expounding scripture, of speaking and

preaching.

- ��������� I to be an interpreter of the gods. II in N. T. to

expound scripture, to speak and preach under the influcnce

of the Holy Spirit.

- �������� II one who speaks for a God and interprets his

will to man, a prophet. 2 generally, an interpreter, declarer.

II in N. T., 1 one who possesses the gift of ���������, an

inspired preacher and teacher. 2 the revealer of God's

counsel for the future, a prophet (in the modern sense of the

word), a predicter of future events.

6 Vertailevia antropologisia tutkimuksia on tehty esimerkiksi

Afrikan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön profetiasta;

ks. Overholt 1986; Grabbe 2000.

7 Weippert 1997, 197.

8 Näitä painottaa esimerkiksi Malamat 1998, 61.

9 Tästä varsinkin Max Weberin korostamasta piirteestä ks.

Blenkinsopp 1995,115-119; Clements 1997.

10 Tämän kriteerin vastakritiikkiä esittää Petersen 1997.

11 Petersen 2000, 39-41.

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 199


kaationa. 12 Weippert esittää profetian kommunikaatioprosessina,

joka koostuu neljästä osasta: 1) viestin

jumalallisesta lähettäjästä, 2) viestistä (tai "ilmestyksestä")

itsestään, 3) viestin välittäjästä eli profeetasta

ja 4) sen vastaanottajasta. Näiden komponenttien

pitäisi olla tunnistettavissa, jotta ilmiötä

tai tekstiä olisi asianmukaista nimittää profetiaksi.

Muutama reunahuomautus Weippertin määritelmään

on tarpeen. Ensimmäinen koskee profetian suhdetta

muihin jumalallisen tahdon tutkimisen menetelmiin

eli divinaatioon, jota joskus magiaksikin kutsutaan.

Profetian ja divinaation välillä nähtiin aikoinaan

suuri laadullinen ero edellisen hyväksi, mutta

nykyään yhä useammat pitävät profetiaa yhtenä divinaation

muotona, eivät enää sen kilpailijana tai vastakohtana.

13 On havaittu, että profetian yhteiskunnallinen

funktio oli sama kuin divinaation yleensäkin

ja profeetat myös usein toimivat samojen päämäärien

hyväksi kuin muutkin divinaattorit. Meille

säilyneiden lähteiden perusteella kaiken divinaation

keskeinen tehtävä muinaisessa Lähi-idässä oli se,

inistä Beate Pongratz-Leisten käyttää vaikeasti suomennettavaa

termiä "Herrschaftswissen": 14 hallitsijan

kommunikaatio Jumalan kanssa ja siitä syntyvä

käsitys hallitsijan identiteetistä, kapasiteetista ja legitimiteetistä,

hänen valtansa oikeutuksesta ja rajoista.

On kuitenkin tarpeen erottaa erilaiset divinaation

muodot toisistaan. Jumalan tahdon selvittämisen tavat

jakaantuvat muinaisessa Lähi-idässä selvästi kahteen

ryhmään. Tietyt divinaation muodot edellyttävät

ennekirjallisuuden opiskelua ja harjaantumista

näkyvien kappaleiden, esimerkiksi tähtitaivaan tai

uhrieläinten sisälmysten havainnoinnissa (induktiivinen

divinaatio), kun taas toiset eivät perustu kirjanoppineeseen

tieteenharjoitukseen vaan suoriin jumalallisiin

ilmestyksiin (ei-induktiivinen divinaatio).

Profeettojen kuten muidenkin unennäkijöiden ja

visionäärien toiminta kuuluu selvästi jälkimmäiseen

ryhmään, jossa tarvittiin aivan erilaisia taitoja kuin

mitä astrologien ja muiden enteidenselittäjien pätevyys

edellytti. Profetia esiintyy usein unen tai näyn

muodossa, mutta kuka tahansa unennäkijä tai visionääri

ei ole profeetta. Profetiaksi sanotun unen tai

näyn on vähintään sisällettävä jumalallinen viesti välitettäväksi

toiselle ihmiselle tai ihmisjoukolle. Käytännössä

on kuitenkin hyvin vaikeaa ja mahdotontakin

määritellä, milloin unestaan tai näystään kertova

ihminen on luokiteltava profeetaksi, ellei se ilmene

lähteestä muulla tavoin.

200

Toiseksi on tarkasteltava ennustamisen suhdetta

profetiaan. Tämä tarve ei nouse vain arkikielen käytöstä

vaan myös siitä tosiasiasta, että profetia usein todella

on tulevaisuuteen suuntautunutta. Tässäkin tapauksessa

profetia on ensisijaisesti kommunikaatiota.

Profetia voi sisältää ennustuksia ja muita tulevaisuudenvisioita,

mutta mikä taliansa ennustus ei ole profetia.

Tekstiä ei ole syytä kutsua profetiaksi sillä perusteella,

että se sisältää ennustuksia, ellei se millään

tavoin ilmennä yllä kuvattua kommunikaatioprosessia.

Tiettyjä mesopotamialaisia 15 ja egyptiläisiä 16 lähteitä,

jotka on tähän saakka tunnettu "profetian" nimellä,

onkin parempi nimittää kirjallisiksi ennusteksteiksi

(literary predictive texts 17 ).

Kolmas täydentävä aspekti profetian määritelmään

on profeetan yhteisöllinen rooli. Lähteet antavat profeettojen

rooleista niin moniulotteisen kuvan, ettei profeettakuvaa

voi pakottaa tietyn käyttäytymistavan

tai sosiaalisen taustan mukaiseksi. 18 Kuitenkin profetoiminen

sinänsä on yhteisöllinen rooli, joka erottaa

profeetan muista yhteisön jäsenistä: profeetalla uskotaan

olevan Jumalan suuna toimimisen kyky tai lahja,

mikä useimmilta yhteisön jäseniltä puuttuu. Tällä on

seurauksia profeettojen sosiaalisen aseman kannalta,

mikä käytännössä näkyy siinä, että profeetat yleensä

kuuluvat temppeleiden henkilöstöön tai ainakin ovat

läheisessä yhteydessä niihin. Selvää on myös, että profeetoilla

on toisenlainen rooli kuin oppineilla induktiivisen

divinaation harjoittajilla, joilla on aivan erilainen

koulutus ja yleensä myös arvostetumpi yhteiskunnallinen

asema. 19 Tähän liittynee myös se kiinnostava

tosiasia, että profeetan roolissa esiintyy lukuisia

naisia, kun taas "akateemisten" divinaattoreiden

joukosta heitä on turha etsiä. Profeettana toimiminen

ei kuitenkaan sulje pois muita yhteisöllisiä rooleja,

joten profeetan sosiaalinen asema vaihtelee myös

sen mukaan, miten profeetta muilta osin jäsentyy yhteisöönsä.

Kysymys erikseen on usein tehty ero vapaiden, karismaattisten

ja Jumalan "oikeasti" kutsumien profeettojen

ja ammatti-, kultti- tai hoviprofeetoiksi kutsuttujen

henkilöiden välillä. Auktoriteeteista ja instituutioista

riippumaton yksittäinen taistelija esiintyy

kyllä profeetan prototyyppinä jopa tieteellisessä kirjallisuudessa

20 tällä prototyypillä on esikuvansa ennen

muuta Vanhassa testamentissa, (esim.Aam.

7:14-15), mutta sen taustalla häämöttää joko tekstin

tai tutkijayhteisön oma käsitys ideaaliprofeetasta.

"Oikea" ja "väärä" profetia ovat ylipäänsä

tunnustuksellisia kriteerejä, joita ei voi sisällyttää

tutkimuksen pohjak-


si tarkoitettuun profetian määritelmään 21 - olkoonkin,

että arvovapaan, "puhtaisiin tosiasioihin" perustuvan

profeettakuvan luominen on turha yritys.

"Oikean" profetian erottaminen "väärästä" on kuitenkin

tärkeä kysymys viestin vastaanottajalle, joka

viime kädessä päättää, onko profetia otettava vakavasti

vai ei. Viimeinen reunahuomautus koskeekin

profetian sosiaalista dynamiikkaa, 22 jota leimaa se, että

profetian jumalallinen komponentti on uskonvarainen.

Profetian hyväksyttävyys riippuu siitä, tunnustaako

yhteisö sen jumalan, jonka nimissä profeetta puhuu

ja täyttääkö hänen puheensa "oikean" profetian

ennakkoehdot. Profeetallinen kommunikaatioprosessi

on enemmän kuin yhdensuuntaista viestintää "von

oben". Prosessi on luonteeltaan yhteisöllinen, siihen

kuuluvat olennaisesti myös vastaanottajien reaktiot,

jotka pitävät sen liikkeessä.

PROFETIAN LÄHTEET

MUINAISESSA LÄHI-IDÄSSÄ

Profetian määrittelemisessä ei ole mieltä, ellei samalla

ajatella, millaisen lähdeaineiston pohjalta se nousee.

Määritelmä ja aineisto ovat vuorovaikutuksessa siten,

että määritelmä rajaa tutkittavaa aineistoa, kun taas

aineisto pakottaa tarvittaessa tarkistamaan määritelmää.

Joustamattomat ja ylieksaktit määritelmät halvaannuttavat

helposti itse itsensä. Siksi profetian lähteitä

inventoitaessa ei ole syytä pyrkiä kaanoninmuodostukseen.

Yleensä riittää, että lähteessä kuvastuu

yllä hahmoteltu kommunikaatioprosessi tai että

siinä mainitulla henkilöllä on profeettaa tarkoittava

epiteetti, esimerkiksi heprean ����´ tai akkadin raggimu,

mahhû/muhhûm tai �pilum. 23 Näillä väljillä edellytyksillä

on mahdollista haravoida kokoon lähteistä,

joka on samanaikaisesti sekä tuskastuttavan niukka

että paikallisesti ja ajallisesti yllättävän edustava. Kysymys

on jäävuoren huipuista, jotka siellä täällä pistävät

esiin muinaisen Lähi-idän historian merestä. Itse

jäävuori ui syvällä ja pakottaa tutkijan tyytymään

siihen vähään, mitä näkyy. Yhtä kaikki käytettävis

on noin 140 tekstiä sisältävä lähdemateriaali, joka on

jaettavissa kahdeksaan ryhmään. 24

1) Marin kirjeet. 25 Eufratin keskijuoksulla sijainneen

Marin kuningaskunnan arkistosta löytyneitä,

1700-luvulta eKr. peräisin olevia kirjeitä on jo puokn

vuosisadan ajan pidetty tärkeimpinä Raamatun ulkopuolisina

profetialähteinä. Tähän mennessä on tunnistettu

49 kirjettä, joiden vastaanottajana on yleensä

Marin viimeinen kuningas Zimri-Lim. Niissä ra-

portoidaan kirjoittajien tietoon tulleita profetioita, jotka

ovat peräisin eri puolilta Marin valtakuntaa (jotkut

myös sen ulkopuolelta Alepposta ja Babylonista) ja

jotka useimmiten liittyvät kuninkaan hyvinvointiin ja

poliittiseen päätöksentekoon. Profetiat ovat eri jumaluuksien

sanoja; yleisimmin puhujina esiintyvät

12 Vrt. myös Overholt 1989; Huffmon 1992; Barstad 1993.

46; Grabbe 1995,107; Petersen 2000,44.

13 Esim. Ellis 1989, 144-146; Overholt 1989,140-147; Bar

stad 1993,47-48; Grabbe 1995,150-151; VanderKam

1995,2083.

14 Pongratz-Leisten 1999 sisällyttää tähän käsitteeseen kaikki

mesopotamialaisen divinaation muodot; astrologian, sisä

elinten tulkinnan, profetian, unet sekä kuninkaiden ja jumalien

välisen "kirjeenvaihdon".

15 Kyse on ns. "akkadilaisista profetioista" tai "apokalypseista",

joihin luetaan yleensä "Marduk-profetia", "Sulgi-profetia",

"Uruk-protetia", "Dynastinen profetia" ja ns. "pro

fetia A". Näistä teksteistä ks. esim. Ellis 1989,146-157;

VanderKam 1995,2091-2094 ja käännökset kokoelmissa

Hallo & Younger (ed.) 1997,480-482 (Tremper Longman)ja

Propheties et oracles 1994/1,98-114 (Philippe

Talon).

16 Näistä teksteistä ("Nefertin profetia", '"Ipuwerin varoitukset"

ym.) ks. VanderKam 1995.2084 ja käännökset koko

elmissa Hallo & Younger (ed.) 1997,93-110 (Nili Shupak)

ja Propheties et oracles 1994/11, 6-30 (Didier Devauchel-

17

18

19

le).

Ellis 1989,156-157.

Tästä muistuttaa Petersen 1997,27-30; 2000, 33-37; vrt.

myös Blenkinsopp 1995. 123-129.

Profeettojen ja oppineiden roolista Marissa ks. Durand

1995,405-408; Sasson 1998, 116-119 ja Assyriassa ks.

Parpola 1993, xvii-xxvii; 1997, xlvii-xlviii; Nissinen

2000b.

20 Vrt. esim. Klein 1997.

21 Ks. Coggins 1993, 93; Nissinen 1996, 193-195.

22 Vrt. Overholt 1989, 17-25.

23 Profetianimityksistä ks. Durand 1988, 386-396; 1995,

322-334 (Mari); Parpola 1997, xlv-xlvii (Assyria).

24 Hyviä yleiskatsauksia ovat Weippert 1988 ja 1997 sekä

Huffmon 1992. Lähdemateriaalia laajasti hyödyntäviä vertailevia

tutkimuksia ovat esim. Huffmon 2000; van der

Toorn 2000; Nissinen 2000a. Kaikkien alla ryhmiteltyjen

tekstien käännöskokoelma odottaa julkaisemistaan Society

of Biblical Literature Writings from the Ancient World

-sarjassa. Melko kattava, mutta erityisesti Assyrian osalta

puutteellinen valikoima on julkaistu kokoelmassa

Propheties et oracles 1994/1.

25

Durandin editio (1988, 377-482) sisältää suurimman osan

teksteistä. Siitä puuttuvia mutta tärkeitä tekstejä on editoitu

artikkeleissa Lafont 1984ja Durand 1993. Ks. myös Huffmon

1997 ja 2000.

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 201


Marin pääjumala Dagan ja jumalatar Annunitum, joka

on Ištarin paikallinen manifestaatio

2) Muut Marin lähteet. 26 Kirjeiden ohella profeettoja

mainitaan muissakin samanaikaisissa Marin lähteissä,

kuten rituaaliteksteissä ja lahjakirjoissa. Näis

lähteissä ei siteerata profeettojen sanoja, mutta ne

antavat lisätietoa heidän toiminnastaan esimerkiksi

kultissa.

3) Ešnunnan profetiat. 27 Marin kuninkaan Zimri-

Limin aikalainen Ibalpiel II hallitsi Babylonian koillispuolella

sijaitsevaa Ešnunnan kuningaskuntaa. Kaksi

hänelle julistettua profetiaa jumalatar Kititumilta,

sikäläiseltä Istarilta, on säilynyt todisteena siitä, ettei

profetia muinaisbabylonialaisena aikana rajoittunut

Mariin.

4) Assyrialaiset profetiat 28 Assyrian valtionarkistoon

sisältyneet profetiat ovat nousseet Marin tekstien

rinnalle ja ohikin merkittävimpänä muinaisen Lähi-idän

profetialähteenä. Nämä vasta pari vuotta sitten

tieteellisen editionsa saaneet tekstit ovat Ištarin ja

eräiden muiden jumalien sanoja Asarhaddonille (681-

669) ja Assurbanipalille (668-627), jotka hallitsivat

Assyrian imperiumia samaan aikaan kun Manasse

ja Josia olivat Juudan kuninkaita. Nämä ajallisesti Jesajan

ja Jeremian väliin sijoittuvat lähteet ovat siis

huomattavasti lähempänä Vanhan testamentin ns.

klassista profetiaa kuin muut muinaisen Lähi-idän

profetialähteet. Yksitoista säilynyttä savitaulua sisältävät

kolmisenkymmentä profeettaoraakkelia, jotka

yleensä liittyvät tiettyihin historiallisiin tapahtumiin

ja ilmentävät puhdasoppisesti Uusassyrian imperiumin

kuningasideologiaa ja teologiaa.

5) Muut assyrialaiset lähteet. 29 Uusassyrialaiselta

ajalta on säilynyt lukuisia lähteitä, jotka eivät sinänsä

ole profetioita, mutta joissa siteerataan profetioita

tai viitataan profeettojen toimintaan, usein yhdessä

muiden divinaation muotojen kanssa. Nämä lähteet

- kirjeet, piirtokirjoitukset, sopimukset, henkilö

luettelot ja kulttitekstit - antavat käsityksen siitä, mi

ten profeettoja ja profetiaa arvioitiin ulkopuolisten

silmin ja millaisiin tarkoituksiin profetiaa käytettiin.

6) Yksittäiset mesopotamialaiset lähteet. 30 Nuolenpääaineisto

käsittää sekalaisen joukon kirjeitä, sanalistoja,

enneluetteloita, kronikoita ja kirjallisia teks

tejä, joissa esiintyy profeettaa tarkoittava sana muhhûm/

mahhû tai raggimu tai jotka ovat sisältönsä puolesta

läheistä sukua muille profetialähteille. Nämä tekstit

ovat peräisin eri puolilta Mesopotamiaa 31 ja niiden

ajallinen hajonta ulottuu vuoden 2000 eKr. paik-

202

keilta 32 vuoteen 133 eKr. 33 Yksittäisten tekstiin

informaatioarvo on vähäinen, mutta yhteen

koottuina ne todistavat, että profetia on kuulunut

muinaisen Mesopotamian kulttuuriin lähes koko

dokumentoidun historian ajan.

7) Länsiseemiläiset lähteet. 34 Vanhan testamentin

uskonnonhistorian näkökulmasta mielenkiintoista

on, että profetiaa on esiintynyt myös Israelin

arameankielisessä ympäristössä. Syyrialainen Zakkurin

piirtokirjoitus (n. 800 eKr.) ja ammonilainen

Ammanin (n. 700 eKr.) piirtokirjoitus sisältävät kumpikin

varsin "raamatullisen" profeettaoraakkelin. Erityisen

mielenkiintoinen on Deir Allan piirtokirjoitus

Jordanin itärannalta (n. 700 eKr.), koska siinä mainittu

"jumalten näkijä" on nimeltään Bileam, Beorin

poika (vrt. Num 22-24). Länsiseemiläisten lähteiden

joukkoon lukeutuu itse asiassa myös egyptiläinen

Wenamonin matkakertomus, jossa kirjoittaja

kertoo Bybloksessa 1100-luvulla eKr. julistetusta profetiasta.

8) Hepreankieliset lähteet. Vanhan testamentin

lisäksi vain kaksi tai kolme Lakisin ostrakonia vuoden

600 eKr. paikkeilta dokumentoi profetiaa kuningasajan

Juudassa. 35 Niissä esiintyy sana ��bi', mutta

juuri enempää ne eivät Juudan profetiasta kerro. Vanha

testamentti itse on tietenkin yksi tärkeimmistä muinaisen

Lähi-idän profetian lähteistä, mutta jokainen

profeettakirjojen tutkija tietää, miten vaikeaa on erottaa

profetiaa ja sen myöhempää tulkintaa profeettakirjojen

suuressa tekstimassassa. Tämä ongelma johtaakin

kysymään, rajoittuuko profetia itse konkreettiseen

ilmiöön vai pitäisikö käsitteen alaa laajentaa.

Mitä profetialle tapahtuu, kun sen käyttö ei rajoitu yhteen

kommunikaatiotilanteeseen, vaan sitä käytetään

ja tulkitaan uudelleen?

PROFETIAN MERKITYKSET JA TULKINTA

Muinaisen Lähi-idän lähteet ilmentävät korvaamattomalla

tavalla Raamatun profetian fenomenologisia

taustaedellytyksiä. Samalla käy selväksi, että Vanha

testamentti poikkeaa kaikista muista profetialähteis

pitkän ja mutkikkaan syntyhistoriansa vuoksi.

Muinaisen Israelin ja Juudan profetiaa on säilynyt

Vanhassa testamentissa vain siinä määrin kuin eksiilin

aikaiset ja myöhemmät profeettakirjojen toimittajat

ovat pitäneet tarpeellisena tulkita jälkipolville.

Nykyisellään Vanhan testamentin profeettakirjat dokumentoivat

ensi sijassa sitä, miten vanhempaa profetiaa

on valittu, toimitettu, tulkittuja kirjoitettu uu-


delleen ja ilmentävät siis ennen muuta toimittajiensa

käsitystä profetiasta ja sen merkityksestä. Sen sijaan

kuva muinaisen Israelin ja Juudan profeetoista ja

heidän puheistaan on väkisinkin puutteellinen ja

vääristynyt. Vuosisatoja jatkunut tulkintaprosessi on

jättänyt paljon piiloon, mutta myös tuottanut oman

ideologisen ja osin fiktiivisen kuvansa Israelin profetiasta.

Olisi kuitenkin väärin kuvitella, että Raamatun

ulkopuoliset muinaisen Lähi-idän lähteet antaisivat

profetiasta objektiivisen, ideologioista riippumattoman

kuvan. Ei ole mitään syytä asettaa vastakkain

raamatullista "fiktiota" ja Raamatun ulkopuolisia "faktoja".

36 Harvat käytettävissämme olevat profetialähteet

on aikanaan arkistoitu nimenomaan ideologisista

syistä. Marin ja Assyrian säilyneet profetiat todistavat,

että profetiaa käytettiin poliittisiin tarkoituksiin

ja että profetian käyttökelpoisuuden takasi nimenomaan

ideologinen tarkoituksenmukaisuus. Nekin

ovat päätyneet arkistoihin vain siinä määrin kuin niiden

kokoajat ovat katsoneet ne kirjoittamisen, kokoamisen

ja arkistoinnin arvoisiksi. Niin Marissa kuin

Assyriassakin profetian tulkinta ja profeettojen asema

riippui poliittisista, sosiaalisista ja henkilökohtaisista

tarpeista ja arvostuksista.

Profeettojen "omia" sanoja (ispissima verba) on

yhtä turha etsiä muinaisen Lähi-idän dokumenteista

kuin Vanhasta testamentista siitä huolimatta, että ne

ovat ajallisesti huomattavasti lähempänä profeettojen

toimintaa kuin Raamatun profeettakirjat. Suullisen

profetian päätymistä kirjalliseen muotoon ovat

ohjanneet sekä materiaaliset rajoitukset että kielelliset

vaatimukset, ja tämä on edellyttänyt sanamuodon

stilisointia ja tiivistämistä. Kirjeissä olevat profetiakatkelmat

ovat päätyneet kirjoittajan tietoon usein

monipolvista tietä, joten ne ovat kirjoittajiensa luomuksia

pikemminkin kuin tarkkoja sitaatteja profeettojen

sanoista. Kirjallisissa lähteissä on profeetallista

tyyliä jäljitteleviä profetiasitaatteja, joita

tuskin kukaan missään on puhunut ääneen. Tässä mielessä

Raamatun ulkopuoliset profetialähteet ovat aivan

yhtä ongelmallisia kuin Raamatun profeettakirjat.

37

Ongelma syntyy yhä tunnistettavasta tarpeesta

erottaa "aito" profetia "epäaidosta" tulkinnasta. Raamatun

ja muiden profetialähteiden laatijoille profetian

merkitys oli sen sovellettavuudessa. Heidän tavoitteenaan

ei näytä olleen aidon ja alkuperäisen sanamuodon

toistaminen. Pikemminkin heidän toimintansa

ilmentää sen tajuamista, ettei profetialla ole

mitään virkaa, ellei se ole sovellettavissa vastaanottajan

ymmärrykseen ja toimintaan. 38 Jälleen on syytä

korostaa, että profetia ei ole vain profeetan suusta

kumpuavia sanoja, vaan prosessi, jonka kaikki osat

ovat olennaisia. Profetia ei merkitse mitään, ennen

kuin se on tulkittu jossakin uskonnollisessa, sosiaalisessa

ja kielellisessä ympäristössä. Tulkinta ei ole mikään

inhimillinen heikkous, joka vääristää "alkuperäisen"

sanoman vaan prosessin välttämätön osa, joka

antaa sanomalle mielen.

Vanha testamentti poikkeaa siis muista muinaisen

Lähi-idän profetialähteistä nimenomaan profetian

tulkintahistorian dokumenttina. Monta sataa vuotta

kestänyt profetian luova uudelleentulkinta toisen

temppelin ajan vaihtelevissa oloissa on vailla vertailukohtaa,

vaikka samantapaisen kehityksen alkuja

on tunnistettavissa assyrialaisissa profetiakokoelmissa.

Vanhassa testamentissa profetia on vähitellen kehittynyt

teologiseksi käsitteeksi, joka on etääntynyt

konkreettisesta ilmiöstä ja muuttunut eksegeesiksi.

Raamatun heprea onkin ainoa muinaisen Lähi-idän

kieli, jossa profetian käsitteellä on oma sana ��bû'â.

26 Näitä tekstejä on siteerattu Durandin editiossa (1988,

380-381,386-387, 393, 396-399); ks. myös Durand &

Guichard 1997.

27 Tekstit on editoinut Ellis 1987.

28 Tekstit on editoinut Parpola 1997; ks. myös Weippert 1981

ja Nissinen 1992; 2000b.

29 Ks. Nissinen 1998 ja 2000b.

30 Luettelo näistä teksteistä on artikkelin Nissinen 2000a ala

viitteissä 11-20 (s. 237-238).

31 Joukossa on myös yksi Ugaritista löytynyt keskibabylonialainen

teksti (Ugaritica 5 162) ja yksi Egyptistä löytynyt El

Amarnan kirje (EA 23), jonka lähettäjä on Mitannin kuningas.

32 Urin kuninkaan kirje; ks. Michalowski 1993, 55.

33 Myöhäisbabylonialainen kronikka vuoden 133 eKr. tapahtumista;

ks. Sachs & Hunger 1996,216-219.

34 Ks. esim. Weippert 1988, 300-302; Lemaire 1997 ja käännökset

kokoelmissa Hallo & Younger (ed.) 1997, 89-93

(Wenamon: Miriam Lichtheim); 2000, 139 (Amman: William

E. Aufrecht), 140-145 (Deir Alla: Baruch A. Levine),

155 (Zakkur: Alan Millard).

35 Ostrakonit 3.6ja mahdollisesti 16; ks. Parker 1994 ja

käännökset teoksessa Lindenberger 1994,111-114.

36 Vrt. Barstad 1993.

37 Profetian matkasta suullisesta julistuksesta kirjalliseen

muotoon ks. Nissinen 2000a; van der Toorn 2000a.

38 Vrt. van der Toorn 2000a, 232-234.

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 203


Tämä termi on myöhäsyntyinen: se esiintyy Vanhassa

testamentissa vain kronistisissa teksteissä (Neh 6:1;

2 Aik 9:29; 15:8) ja Sirakin kirjassa (44:3), mutta yleistyy

Qumranin teksteissä ja mishnahepreassa. 39

Profetian käsitteellistyminen liittyy Vanhassa testamentissa

profeettakuvan muuttumiseen. Siihen johtivat

600- ja 500-lukujen poliittis-uskonnolliset kriisit

- Assyrian hegemonia 40 , Jerusalemin hävitys ja

pakkosiirtolaisuus - joiden aikana Vanhan testamentin

kirjakokoelma alkoi muotoutua ja myös profetia

joutui uuteen valoon. Vaikka profetia periaatteessa

nautti korkeaa arvostusta, sen vaikea kontrolloitavuus

oli ilmeinen ongelma. Profeetan esikuvaksi nousikin

Mooses, Tooran välittäjä, ja Toorasta tuli profetian

mittapuu (Dtn 18:15-22). 41 Profetia siis ikään kuin

pantiin kuriin edellyttämällä, että sen sisällön oli oltava

sopusoinnussa autoritatiivisen teologian kanssa.

Vanhan testamentin profeettakuva on tämän periaatteen

mukainen. Profetian edellytettiin toki muuallakin

muinaisessa Lähi-idässä vastaavan poliittis-uskonnollisten

auktoriteettien ideologiaa - esimerkiksi

Assyriassa ei sopinut profetoida kuningasta tai kruununprinssiä

vastaan 42 - mutta missään muualla profeetta

ei muuttunut divinaattorista saarnaajaksi kirjallisen

tulkintaprosessin myötä. Kirjanoppineet jatkoivat

Mooseksen ja profeettojen työtä, kirjoitusten

tulkinnasta tuli profetiaa. 43 Eskatologisen odotuksen

tiivistyessä vanhojen profetioiden tulkinta sai entis

enemmän tulevaisuuteen suuntautuvan luonteen, ja

tämä kehitys vaikutti merkittävästi esimerkiksi apokalyptiikan

syntymiseen. 44 Profetian konkreettiset ja

perinteisemmät ilmenemismuodot lienevät toisen

temppelin aikana kuihtuneet vähiin. Tämä ei merkitse,

että profetia olisi kokonaan sammunut, mutta profeettoina

esiintyvien henkilöiden yhteisöllinen rooli

marginalisoitui: "Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta

näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan

viittaan tekeytyäkseen profeetaksi. He sanovat:

'En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani

lähtien olen tehnyt peltotöitä. ' 45 Jos heiltä kysytään,

mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa, 46 he vastaavat:

'Minua lyötiin ystävieni luona.'”(Sak 13:2-6.)

Profetian käsite ja käytäntö ovat siis aikojen saatossa

muuttuneet samalla kun Vanhan testamentin kirjoitukset

ovat saaneet muotonsa. Onkin tarpeen tehdä

ero muinaisisraelilaisen profetian ja Raamatun

profetian välillä. Muinaisisraelilainen profetia (tai

muinaisheprealainen profetia, jos Israel-käsitteen käyttö

tässä yhteydessä katsotaan ongelmalliseksi) tarkoittaa

tässä erottelussa muinaisen Israelin ja Juudan

204

profeettojen välittämää Jahven sanaa autenttisessa

kommunikaatiotilanteessa. Kyse on muinaisen Lähiidän

profetian paikallisesta ilmenemismuodosta. Raamatun

profetia puolestaan tarkoittaa koko sitä intertekstuaalista,

suurelta osin alunperinkin kirjallista

kokonaisuutta, jonka Vanhan testamentin kirjoitukset

nykyisellään muodostavat. Raamatun profetia on

siis profetiaa laajemmassa merkityksessä, jossa myös

myöhempi tulkintaprosessi on sisällytetty profetian

käsitteeseen ikään kuin profeetallisen kommunikaatioprosessin

jatko-osana. Raamatun profetian pohjana

on muinaisisraelilainen profetia, jonka autenttisten

jäänteiden tunnistaminen Vanhan testamentin

tekstissä on erikseen selvitettävä metodinen ongelma.

On tietenkin oikein lopuksi kysyä, onko enää asianmukaista

kutsua profetiaksi vanhojen tekstien kirjallista

tulkintaa ja laajentamista (Fortschreibung), jossa

profeettojen sanoja ja tekoja on jälkeenpäin valittu,

tulkittu, muutettuja suorastaan keksitty. Profetian

käsite kehittyy jo Raamatun sisällä, joten Uuden

testamentin ajan profetiaa ei pidä arvioida vuosisatoja

varhaisemman profetian mittapuilla. Olisi väärin

väittää, ettei nimenomaan profetiaksi kutsuttu toiminta

ajanlaskun taitteen aikoihin olisi profetiaa lainkaan

- onhan koko profetian käsite syntynyt osana

heprealaisen Raamatun eli "lain, profeettojen ja kirjoitusten"

muotoutumista ja juurtunut meidän kielenkäyttöömme

Septuagintan ja Uuden testamentin

myötä. Ellei näin olisi tapahtunut, meillä tuskin olisi

nyt tarvetta kysyä, mitä profetia on.

39 Tästä termistä ks. Hurvitz 2000,151-152.

40 Assyrialaisajan impulsseja Vanhan testamentin kirjallisen

syntyhistorian alkuvaiheissa painottaa erityisesti Otto

2000.

41 Ks. Blenkinsopp 1995,163-165; Köckert 2000, 98-100.

42 Ks. Nissinen 1996, 176-193.

43 Mooseksen, profeettojen ja kirjanoppineiden suksessiosta

ks. Veijola 2000,216-218.

44 Ks. Grabbe 1998,540-545; Nissinen 1999, 272-276.

45 Vrt. Aam 7:14!

46 Tämä viitannee rituaaliseen itsekidutukseen, joka lienee

kuulunut joidenkin profeettojen toimenkuvaan (1 Kun

18:28); siihen viittaa mm. nootissa 31 mainittu Ugaritin

keskibabylonialainen teksti.


KIRJALLISUUS

BARSTAD, HANS

1993 "No Prophets? Recent Developments in Biblical

BAUER, WALTER

Prophetic Research and Ancient Near Eastern

Prophecy. " Journal for the Study of the Old

Testament 57, 39-60

1988 Griechisch-Deutsches Wörterbuch zu den Schriften

des Neuen Testaments und der frühchristlichen

Literatur. 6. Aufl. hrsg. Kurt S Barbara Aland.

Berlin/New York: Walter de Gruyter.

BEN ZVI, EHUD S FLOYD, MICHAEL H. (ED.)

2000 Writings and Speech in Israelite and Ancient Near

BLENKINSOPP, JOSEPH

Eastern Prophecy. SBL Symposium Series 10.

Atlanta: Society of Biblical Literature.

1995 Sage, Priest, Prophet: Religious and Intellectual

Leadership in Ancient Israel. Louisville, Kentucky:

Westminster John Knox.

CLEMENTS, RONALD E.

1997 "Max Weber, Charisma and Biblical Prophecy. "

Gitay (ed.) 1997, 89-108.

COGGINS, R. J.

1993 "Prophecy - True and False. " H. A. McKay £

D. J. A. Clines (ed.), Of Prophets ' Visions and the

Wisdom of Sages: FSR. Norman Whybray. Journal

for the Study of Old Testament, Supplement Series

162. Sheffield: Sheffield Academic Press. S. 80—94.

DURAND, JEAN-MARIE

1988 Archives épistolaires de Mari I/i. Archives Royales

de Mari 26/1. Paris: Éditions Recherche sur les Civi

lisations.

1993 "Le mythologème du combat entre le Dieu de

l'Orage et la Mer en Mésopotamie. " MARI 7, 41—61.

1995 "La religion en Siria durante la época de los reinos

amorreos segûn la documentaciôn de Mari. " P.

Mander S J. -M. Durand, Mitologia y religion del

Oriente Antiguo II/I: Semitas occidentales (Ebla,

Mari). Estudios Orientales 8. Sabadell: AUSA, 125—

533-

DURAND, JEAN-MARIE & GUICHARD, MICHAEL W

1997 "Les rituels de Mari. "D. Charpin SJ.-M. Durand

(ad.), Florilegium marianum III: Recueil d'études à

la mémoire de Marie-Thérèse Barrelet. Mémoires de

NABU 4, Paris: SEPOA. S. 19-78.

ELLIS, MARIA de JONG

1987 "The Goddess Kititum Speaks to King Ibalpiel:

Oracle Texts from Ishchali." MARI s. 235-66.

1989 "Observations on Mesopotamian Oracles and

Prophetic Texts: Literary and Historiographie

Considerations. " Journal of Cuneiform Studies 41,

127-86.

GITAY, YEHOSHUA (ED.)

1997 Prophecy and Prophets: The Diversity of Con-

GRABBE, LESTER L.

temporary Issues in Scholarship. SBL Semeia

Studies. Atlanta: Scholars Press.

1995 Priests, Prophets, Diviners, Sages: A Socio-

Historical Study of Religious Specialists in Ancient

Israel. Valley Forge, Pennsylvania: Trinity Press.

1998 "Poets, Scribes, or Preachers? The Reality of

Prophecy in the Second Temple Period. " Society of

Biblical Litérature 1998 Seminar Papers, Pa rt Two,

Atlanta: Scholars Press, 524-545.

2000 "Ancient Near Eastern Prophecy from an Anthro-

pological Perspective." Nissinen (ed.) 2000,13— 32.

HALLO, W. W. S YOUNGER, K. LAWSON (ED.)

1997 The Context of Scripture. Vol. 1: Canonical Com-

positions from the Biblical World. Leiden: Brill.

2000 The Context of Scripture. Vol. 2: Monumental In-

HUFFMON, HERBERT B.

scriptions from the Biblical World. Leiden: Brill.

1992 "Ancient Near Eastern Prophecy. " Anchor Bible

Dictionary 5, 477-482.

1997 "The Expansion of Prophecy in the Mari Archives:

New Texts, New Readings, New Information."

Gitay (ed.) 1997, 7—22,

2000 "A Company of Prophets: Mari, Assyria, Israel. "

HURVITZ, AVI

Nissinen (ed.) 2000, 47—70.

2000 "Can Biblical Texts Be Dated Linguistically?

KLEIN, WASSILIOS

Chronological Perspectives in the Historical Study

of Biblical Hebrew. " A. Lemaire & M. Saeba, Congress

Volume Oslo 1998. Supplements to Vetus

Testamentum 53. Leiden: B r i l l . S. 143—160.

1997 "Propheten/Prophetie: I. Religionsgeschichtlich."

KRÄMER, HELMUT

Theologische Realenzyklopädie 27, 473—476.

1959 �����������.. A: Die Wortgruppe in der Profangrazität.

" Theologisches Wörterbuch zum Neuen

Testamente, 783—795.

KÖCKERT, MATTHIAS

2000 "Zum literargeschichtlichen Ort des Prohetenge-

setzes Dtn 18 zwischen dem Jeremiabuch und Dtn

13." R. G. Kratz £ H. Spieckermann (Hrsg.), Liebe

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 205


LAFONT, BERTRAND

und Gebot: Studien zum Deuteronomium (FS Lo-

thar Perlitt). FRLANT 190. Göttingen: Vandenhoeck

& Ruprecht. S. 80—100.

1984 "Le roi de Mari et les prophètes du dieu Adad. "

LEMAIRE, ANDRÉ

Revue d'Assyriologie 78,7—18.

1997 "Oracles, politique et littérature dans les

LIDDELL & SCOTT

royaumes araméens et transjordaniens (IX e —VIII e

s. av. n.è.)." ).-C. Heintz(ed.), Oracles et prophé

ties dans l'antiquité. Paris: De Boccard. S.171—193.

1980 An Intermediate Creek-English Lexicon Founded

LINDENBERCER, JAMES M.

upon the Seventh Edition of Liddell and Scott's

Greek-English Lexicon. Oxford: Clarendon Press.

1994 Ancient Aramaic and Hebrew Letters. SBL Writings

LORETZ, OSWALD

from the Ancient World Series 4. Atlanta: Scholars

Press.

1996 Arviointi teoksesta Hallo & Younger (ed.) 1997.

MALAMAT, ABRAHAM

Ugarit-Forschungen 28, 791—793.

1998 Mari and the Bible. Studies in the History and Cul

MICHALOWSKI, PIOTR

ture of the Ancient Near East 12. Leiden: Brill.

1993 Letters from Early Mesopotamia. SBL Writings from

NISSINEN, MARTTI

the Ancient World Series 3. Atlanta: Scholars Press.

1992 "Uusassyrialaiset profetiat ja Vanhan testamentin

tutkimus." Teologinen Aikakauskirja 97, 204—215.

1996 "Falsche Prophétie in neuassyrischer und deutero-

nomistischer Darstellung." T. Veijola (ed.), Das

Deuteronomium und seine Querbeziehungen.

Schriften der Finnischen Exegetischen Gesellschaft

62. Helsinki: Finnische Exegetische Gesellschaft/

Göttingen: Vandenhoeck £ Ruprecht.

1998 References to Prophecy in Neo-Assyrian Sources.

State Archives of Assyria Studies 7. Helsinki: The

Neo-Assyrian Text Corpus Project.

1999 "Onko apokalyptiikka profetiaa?" Teologinen Ai

kakauskirja 104, 268—279.

2000a "Spoken, Written, Quoted and Invented:

Orality and Writtenness in Ancient Near Eastern

Prophecy." Ben Zvi £ Floyd (ed.), 235-271.

2000b "The Socioreligious Role of the Neo-Assyrian

NISSINEN, MARTTI (ED.)

Prophets." Nissinen (ed.) 2000, 89-114.

2000 Prophecy in Its Ancient Near Eastern Context:

206

Mesopotamian, Biblical, and Arabian Perspect-

OTTO, ECKART

ives. Society of Biblical Literature

Symposium Series 13. Atlanta: Society of

Biblical Literature

2000 "Political Theology in Judah and Assyria: The

beginning of the Hebrew Bible as Literature."

Svensk Exegetisk Årsbok 65, 59—76.

OVERHOLT, THOMAS W.

1986 Prophecy in Cross-Cultural Perspective: A So

book for Biblical Research. Society of Biblical

Literature Sources for Biblical Study. Atlanta

Scholars Press.

1989 Channels of Prophecy: The Social Dynamics of

Prophetic Activity. Minneapolis: Fortress

Press

OXFORD ADVANCED LEARNER'S DICTIONARY

2000 Oxford Advanced Learner's Dictionary of

PARKER, SIMON B.

Current English. Sixth Edition, ed. Sally

Wehmeier. Oxford University Press.

1994 "The Lachish Letters and Official Reactions to

PARPOLA, SIMO

Prophecies." L. M. Hopfe (ed.), Uncovering

Ancient Stones: Essays in Memory of H. Neil

Richardsson. Winona Lake: Eisenbrauns. s.

65—78.

1993 Letters from Assyrian and Babylonian

Scholasrs State Archives of Assyria 10.

Helsinki: Helsinki University Press.

1997 Assyrian Prophecies. State Archives of

PETERSEN, DAVID L.

Assyria Helsinki: Helsinki University Press.

1997 "Rethinking the Nature of Prophetic

Literature” Citay(ed.)i997, 23-40.

2000 "Defining Prophecy and Prophetic Literaturr

Nissinen (ed.) 2000, 33-44.

PONCRATZ-LEISTEN, BEATE

1999 Herrschaftswissen in Mesopotamien: Forme

Kommunikation zwischen Gott und König

im 2. und 1. Jahrtausend v. Chr. State

Archives of Studies 10. Helsinki: The Neo-

Assyrian Texts Project.

PROPHÉTIES ET ORACLES

1994 Prophéties et oracles I/.- dans le Proche-Orient

ancien, 2: en Egypte et en Grèce

Supplément hier Evangile 88-89. Paris: Cerf.

SACHS, ABRAHAM j. £ HUNGER, HERMANN

1996 Astronomical Diaries and Related Texts from

Babylonia, Vol 3: Diaries from 164 B.C. to 61

Österreichische Akademie der Wissenschaft

Philologisch-historische Klasse, Denkschrift

Wien: Österreichische Akademie der

Wissenschaf ten.


SASSON JACK M.

1998 "About 'Mari and the Bible.'" Revue

d'Assyriologie 92, 97-123.

SUOMEN KIELENPERUSSANAKIRJA

1992 Suomen kielen perussanakirja. Toinen osa L-R.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen

julkaisuja 55. Helsinki: Kotimaisten kielten

tutkimuskeskus.

TOORN, KAREL VAN DER

2000a "From the Oral to the Written: The Case of Old

Babylonian Prophecy." Ben Zvi & Floyd (ed.)

2000, 219-234

2000b "Mesopotamian Prophecy between

Immanence and Transcendence: A Comparison

of Old Babylonian and Neo-Assyrian

Prophecy." Nissinen (ed.) 2000, 70-87.

VANDERKAM, JAMES C.

1995 "Prophecy and Apocalyptics in the Ancient

VEIJOLA„ TIMO

Near East." J. Sasson(toim.), Civilizations of

the Ancient Near East, Vol. 3. New York:

Charles Scribner's Sons, 2083-2094.

2000 Moses Erben: Studien zum Dekalog,zum

Deuteronomismus und zum Schriftgelehrtentum.

BWANT 149. Stuttgart: Kohlhammer.

WEIPPERT, MANFRED

1981 "Assyrische Prophetien der Zeit Asarhaddons und

Assurbanipals." F. M. Fales(ed.), Assyrian Royal

Inscriptions: New Horizons in Literary,

Ideological and Historical Analysis. Orientis

Antiqui Collectio 17. Roma: Istituto per l'Oriente. S.

71—115.

1988 Aspekte israelitischer Prophétie im Lichte

verwandter Erscheinungen des Alten Orients." G.

Mauer 6 U. Magen(ed.), Ad bene et fideiiter

semi-nandum. FS Karlheinz Deller. AOAT22O.

Kevelaer: Butzon 6 Berckerand Neukirchen-

Vluyn: Neukir-chener Verlag. S. 287-319.

1997 "Prophétie im Alten Orient. " M. Cörg S B. Lang

(ed.), Neues Bibel-Lexikon 3 (Lieferung 11).

Zürich/Düsseldorf: Benzinger. S. 196-200.

KIRJOITUKSIA - UPPSATSER 207

More magazines by this user
Similar magazines