Akti 3/2010 - Arkistolaitos

arkisto.fi
  • No tags were found...

Akti 3/2010 - Arkistolaitos

8akti 3/2010akti 3/20109VAPA-palvelunkäyttöönottolähestyyArkistolaitoksen sähköisten aineistojen vastaanotto-ja palvelujärjestelmä (VAPA) otetaan käyttöön vaiheittainmarraskuussa pilotoiden. Helmikuussa 2011 palveluavautuu myös muille valtionhallinnon organisaatioille,mikäli loppuvuosi etenee suunnitelman mukaisesti.Aineiston vastaanotto on VAPAn keskeisin toiminto, jotavarten VAPAan on rakennettu laadullisia ja sisällöllisiätarkastuksia. Aineiston siirto edellyttää organisaatioltaArkistot 2.0mullistaaarkistojentietopalveluaArkistojen aineiston siirtyminen tutkijasaleistaavoimeen verkkoon muuttaa tietopalvelun lainalaisuuksiaja reunaehtoja perustavalla tavalla.Arkistojen tietopalvelun uusi paradigma on nimettyArkistot 2.0 -palveluksi.Nimitys tulee Web 2.0 -teknologioista, eli sosiaalisestatai interaktiivisesta mediasta, johon palvelut perustuvat. 2.0-palveluissaei kuitenkaan ole ensisijaisesti kysymys uudesta teknologiasta,vaan uudesta ideologiasta: palvelun tuottajan ja käyttäjänsuhteen muuttumisesta.Asiakkaasta sisällöntuottajaSosiaalisen median peruslähtökohtien mukaisesti puhutaan palveluista,joissa käyttäjien tuottamalla sisällöllä ja käyttäjien toiminnallaon merkittävä rooli palvelun tuottamisessa, tai jopa niin, ettäpalvelu perustuu kokonaan käyttäjien tuottamaan sisältöön.Arkistot 2.0 -käsitteellä tarkoitetaan siis arkistojen tietopalvelujenkehittämistä siten, että asiakkaista tulee digitaalisen sisällön (asiakirjojen,hakemistojen ja muiden erilaisten tietokantojen) kuluttajiensijasta sen kanssatuottajia. Arkistojen perinteisen toiminnannäkökulmasta tarkasteltuna Arkistot 2.0 -ajattelu tarkoittaa, ettäarkisto ei enää pidä itseään säilyttämänsä aineiston kaikkitietävänäauktoriteettina, vaan asiakkaat nähdään aineiston tasavertaisinaja joskus jopa ylivertaisina asiantuntijoina, joiden kanssa palvelujatuotetaan yhteistyössä.Arkistot 2.0 -mallissa asiakkaat otetaan mukaan jo palvelun suunnittelemiseen,ja he voivat osallistua myös palvelun sisällön tuottamiseentavalla, joka tuottaa lisäarvoa sekä arkistolle että asiakkaalle.Käyttäjäyhteisö avainasemassaArkistot 2.0 -palveluja koskevassa tutkimuksessa on selvitetty,millaisilla edellytyksillä asiakkaat innostuvat palveluiden tuottamisestayhteistyössä arkiston kanssa. Keskeiseksi tekijäksi ontunnistettu valmiin käyttäjäyhteisön olemassaolo, eli Arkistot 2.0-tyyppisiä palveluja ei olisi tarkoituksenmukaista tuottaa anonyymeilleasiakkaille, vaan yhdessä tiettyyn aineistoon ja sen tematiikkaanvihkiytyneen käyttäjäryhmän kanssa.Kun asiakkaiden osallistamisen tarkoituksena on luoda lisäarvoamolemmille osapuolille, lähtökohta Arkistot 2.0 -konseptissa eiole, että käyttäjät resurssina esim. opetetaan indeksoimaan ja kuvailemaanaineistoa arkistollisten periaatteiden mukaisesti, vaanheille annetaan mahdollisuus tuottaa aineistolle hakutietoja omista,käytön tarpeista nousevista lähtökohdistaan.Asiakkaan näkökulma esilleSuurimmassa osassa tähän mennessä tuotetuista Arkistot 2.0-palveluista asiakkaat ovat tuoneet oman näkökulmansa digitaaliseensisältöön arkiston perinteiseen sisällöntuottamiseen pohjautuvannäkökulman rinnalle. Palvelussa ovat siis näkyneet molemmatnäkökulmat. Asiakkaille on tarjottu mahdollisuus tuottaatallennettuja hakupolkuja tai luoda omia kokonaisuuksia kiinnostavistaasiakirjoista.Asiakkaiden osallistaminen palveluiden tuottamiseen on tarkoittanutsitä, että asiakkailla on mahdollisuus palvelun osana kommentoidaja täydentää arkiston tuottamaa sisältöä omilla tutkimustuloksillaantai niiden perusteella. He voivat myös luoda palvelunympärille vertaisverkoston, jossa he voivat opastaa toisiaan jajakaa kokemuksiaan. Tietty asiakasryhmä on otettu mukaan sillesuunnattujen palvelujen suunnitteluun ja mahdollisesti myös tuottamiseen(esim. aineiston indeksointi ja kuvailu) arkiston kumppaninaja resurssina.Uusia kanavia käyttöönÅbo Akademin tutkija Isto Huvila on tuonut Arkistot 2.0 -palvelujakoskevaan keskusteluun vielä pidemmälle menevän ”participatoryarchive” -käsitteen Archival Science -lehdessä 2008 (8)ilmestyneessä artikkelissaan. ”Participatory archive” kyseenalaistaaprovenienssiperiaatteen merkityksen digitaalisten aineistojenkäyttöön antamisessa luomalla arkistojen (ja kirjastojen ja museoiden)digitaalisista aineistoista temaattisia kokonaisuuksia, joitakäyttäjät voivat itse täydentää ja joiden indeksointi ja kuvailu ontäysin asiakaslähtöistä.Esimerkki tällaisesta palvelusta on The First World War PoetryDigital Archive (www.oucs.ox.ac.uk/ww1lit/about), johon käyttäjätvoivat tuoda materiaalia Twitter-palvelun kautta ja esimerkiksiluoda aineistoihin omia kommentoituja ”polkujaan”, joita muutkäyttäjät voivat hyödyntää.teksti: Jaana Kilkki, kehitysjohtaja, Kansallisarkistosähköisen säilyttämisen lupaa eli käytännössä SÄHKEvaatimuksettäyttävää tietojärjestelmää, siirtotoiminnallisuuttatietojärjestelmässä sekä organisaation ja arkistolaitoksenvälistä siirtosopimusta.Perustuu sopimuksiinVAPA-palvelua käyttävä organisaatio vastaa siirtosopimuksessasovitun ajan oman aineistonsa tietopalvelusta.Tämän ajan aineisto on vain organisaation itsensäkäytettävissä rajapinnan kautta ja säilyy organisaationomistuksessa.Kun aineisto siirtyy arkistolaitoksen omistukseen, tietopalvelutehtävätsiirtyvät arkistolaitokselle. Tämä edellyttää,että arkistolaitoksen omistukseen siirtyvän aineistonmetatiedot ovat kunnossa. Omistusoikeuden siirtymisestätehdään luovutussopimus.Kentällä ei vielä valmiuttaVAPA-palvelun käyttöönottovalmiudesta ja -halukkuudestajärjestettiin syyskuussa kysely valtionhallinnonorganisaatioille. Kyselytulosten perusteella ei valitettavastivoida rakentaa yksityiskohtaista palvelun käyttöönottosuunnitelmaa,koska suurin osa vastanneista organisaatioistaei ollut suunnitellut saati aikatauluttanut asiaalainkaan. Kyselyn tulosten suurin hyöty onkin siinä, ettäsen avulla Kansallisarkisto voi suunnitella sähköisenasiakirjahallinnan ohjauksen painopistealueet lähivuosiksi.VAPA-esite on valmistunut. Sitä voi tilata osoitteestamikko.erakaski@narc.fi.teksti: Päivi Happonen, kehittämisjohtaja, Kansallisarkisto


akti 3/2010 akti 3/201010 11Mitä ihmettä!AsiakirjakätkömetsässäEdessäni pöydällä on ruosteiseen peltipurkkiin tiiviistipakattu lasisten mustepullojen kokoelma. Jokaisessa pienessä,tiiviisti suljetussa pullossa on käsin kirjoitettuja viestejä.Isoimman peltipurkin sisällä on toinen pienempi, lähes yhtäruostunut peltitölkki ja heinää.tämättä jättämisestä sittenkin paikkansa? Miksi purkki löytyyniin kaukaa päärakennuksesta? Oliko kaikilla potilailla vapauksiakulkea yksinkin maastossa? Entä viestin kirjoittaja –mitä tiedämme hänestä?Toisaalta löytö nostaa kulttuuriperinnön säilyttämisen ammattilaisenmieleen myös paljon kysymyksiä, jotka sivuavatmuistiorganisaatioiden tehtäväkentän keskinäistä rajanvetoa.Mistä tässä on kysymys – esineestä vai asiakirjallisestatiedosta? Kenelle tai mille organisaatiolle tämä löytö kuuluu?Ja missä säilytettynä löytö saa parhaimman säilyvyyden,entä käytettävyyden? Mitä tapahtuu viestille, jos löytö puretaanosiin (esineellinen osa, asiakirjallinen osa)?Portti ohjaa aineistoihin verkossaArkistolaitos avasi verkkoon vuosi sitten Porttikäyttäjäpalvelun(http://wiki.narc.fi/portti). Sentehtävänä on opastaa aineistoista tietoa etsiväasiakas tarvitsemansa lähteen äärelle.Arkistolaitos on vuoteen 2015 ulottuvan strategiansamukaisesti satsaamassa verkkopalveluiden kehittämiseen. Digitaaliarkistoonon kesän 2009 jälkeen tuotettu miljoonia sivujaasiakirjoja, minkä lisäksi olemassa olevien sähköisten palvelujenkäytettävyyttä ja sisällöllistä laatua kehitetään. Tavoitteenaon, että asiakirjallinen kulttuuriperintö olisi tulevaisuudessa yhäsuuremman käyttäjäjoukon saatavilla, ajasta ja paikasta riippumatta.Aineiston ja palvelujen siirtyessä yhä suuremmassa määrin verkkoonon myös niitä koskevan neuvonnan ja opastuksen seurattavamukana. Ilman neuvontapalvelua kun esimerkiksi digitoitujenasiakirjojen konteksti on vaarassa hävitä, mikä puolestaan alentaisiniiden arvoa tutkimuksen lähteinä.Vastauksena tähän haasteeseen arkistolaitos lanseerasi Porttikäyttäjäpalvelunmarraskuussa 2009. Suuri edistysaskel Portinkannalta oli kesällä 2010 opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatumääräraha, jonka turvin tietoympäristöjen kirjoittaminen pääsituntuvaan kasvuun: vuoden loppuun saakka jatkuvassa projektissatuotetaan tietoympäristöt noin 90:stä arkistolaitoksen käytetyimpiinkuuluvasta lähdeaineistosta.Tieto löytyy teemaympäristöstäPortin tarkoituksena on tuottaa verkossa se sama palvelu, jonkatutkijasalin päivystäjä antaa tutkijasaliin saapuvalle asiakkaalle.Näin ollen Porttia kehitetään siten, että se yhä suuremmassamäärin palvelisi käyttäjiä heidän tiedontarpeestaan lähtien.Tässä tarkoituksessa julkaistaan teemaympäristöjä, joiden avullakäyttäjä saa tietoa tarvitsemastaan aineistosta mielessään vain sekysymys, johon hän tarvitsee vastauksen. Esimerkiksi jos käyttäjähaluaa tietää, miten saisi käsiinsä kansalaissodassa punaisellapuolella taistellutta esi-isäänsä koskevan kuulustelupöytäkirjan,hän löytää vastauksen Sisällissota 1918 -teemaympäristöstä. Sekertoo hänelle valtiorikosoikeuksien ja niiden syyttäjistön arkistoistasekä aineistojen käyttöön saamisesta.Kehitystyötä asiakkaiden kanssaMeneillään oleva Portin kehittäminen on ollut arkistolaitoksellemonella tapaa uudenlainen hanke. Kehittämistyön aikana on saatuhyviä kokemuksia esimerkiksi etätyösuhteista ja palvelun rakentamisestaniin, että työ on kaiken aikaa ollut käyttäjien tarkasteltavissa.Käyttäjäympäristön asiakkaat ovat mukautuneet hyvinmuuttuvan ja yhä kasvavan Portin käyttämiseen.Portin käyttäjämäärän kasvu on ollut tasaista ja vakaata. Tätä kirjoitettaessaon juuri ylitetty 3 000 kuukausittaisen käyttäjän rajaja toiveissa on, että kasvua nähdään myös jatkossa. Keskimäärinkäyttäjä viettää Portissa noin viisi minuuttia, jonka aikana hän tutustuunoin viiteen erilliseen sivuun.Portti on palvelu, jota arkistolaitos tuottaa yhdessä sen käyttäjienkanssa. Vieraile siis Portissa ja tutki siellä olevaa tietoa. Halutessasivoit kirjoittaa Porttiin hyvin tuntemastasi aineistosta tai muokatajo laadittua sisältöä. Muokkaamiseen voit osallistua ottamalla yhteyttäsähköpostiosoitteeseen portti@narc.fi.teksti: Tomi Ahoranta, tutkija, KansallisarkistoTero Sivula/RodeoLisäksi purkissa on juuresharjaa muistuttava esine, joka tiivistäätilaa purkissa entisestään, niin että mikään ei pääse purkissaliikkumaan, vaikka sitä kuinka ravistaisi. Muun sisällönjoukossa on myös kirjepaperi, joka on sidottu kalastajalangallapieneksi kääröksi. Kaiken kaikkiaan erittäin huolellistapakkaustyötä.Pullot sisältävät paperiliuskoja, joihin on mitä suurimmallatodennäköisyydellä kirjoitettu tekstiä viestin välittämiseksi.Vastaanottajaa liuskoissa ei varsinaisesti mainita. Paperi, joilleviestit on kirjoitettu, on ilmeisesti repäisty käyttämättömästävuosipäivyristä. Itse tekstit on kirjoitettu selkeällä, läheslapsenomaisella käsialalla lyijykynää käyttäen.Löytö herättää monia kysymyksiäSeilin saaren ja sairaalan menneisyydestä kiinnostuneellelöytö on arvokas dokumentti, joka olemassaolollaan herättääpaljon kysymyksiä.Miksi kirjeet on kirjoitettu paperilappusille eikä kirjepaperille?Kenelle viestit on osoitettu? Odottiko lähettäjä vas tausta?Pitääkö julkisuuteen nostettu väite potilaiden kirjeiden lähet-Blogi kertoo selvitystyön jatkostaTällä hetkellä löytö on edelleen Turun yliopiston Saaristomerentutkimuslaitoksen hallussa Seilin saarella. Se on valokuvattu,dokumentoitu ja osin taustoitettu, mutta selvitystyö jatkuu.Löydön vaiheita on mahdollisuus myöhemmin seurata muunmuassa arkistolaitoksen blogin ”Näkökulmia arkistosta”(http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.com) kautta.teksti: Anne Wilenius, ylitarkastaja, Turun maakunta-arkistokuvat: Turun yliopisto/Saaristomeren tutkimuslaitos


akti 3/2010 akti 3/201012 13KadonneidenäänitteidenjäljilläEräs esitetyimpiä kotimaisia yksinlauluja on OskarMerikannon J. H. Erkon sanoihin säveltämäMerellä. Kun runosta rakennetaan kunnon aasinsilta,voidaan kysyä, mitä kätkeekään syvällä sielussaanlaulu- ja arkistomies Tero Halvorsen.Olet tuplamaisteri. Miten tulit arkistoalalle?Olen kasvatustieteen maisteri ja valtiotieteen kandidaatti. Gradunitein Kotkan ja Kymin alueen tehtaankoulujen historiasta. Arkistoissapenkominen kävi luontevasti.Koloratuuri sopraano Lea PilttiHistoriallisten aiheiden tutkiminen, keräily ja tiedonjano ovat olleetverissä pienestä asti. Se taitaa olla minun osakseni laitettu.Keräilyvietin sain onneksi tainnutettua jo varhain tai oikeastaan sevaihtui tiedonkeruuksi.Kolmentoista vanhana liityin jäseneksi Suomen äänitearkisto -yhdistykseen,jonka sihteerinä ja taloudenhoitajana olen ollut kymmenkuntavuotta. Samoihin aikoihin aloittelin kirjeenvaihtoa Georgede Godzinskyn, Teijo Joutselan ja Rauno Lehtisen kanssa.Kauko Käyhkö -diskografian julkaisin 20-vuotiaana. Sen jälkeenolen tehnyt paljon taiteilijahaastatteluja ja joitakin radio-ohjelmia.Mitä olet tehnyt urallasi ja millainen on toimenkuvasiKansallisessa audiovisuaalisessaarkistossa?Kansallisarkistossa järjestin harjoittelijana Matti Koskenniemenarkiston ja tein arkistolaitoksen äänitekartoitusta. Kesätöissä Kotkankaupungin keskusarkistossa sain opastusta ja kokemustakäytännön arkistotyöstä. YLE:n radioarkistossa ja levystössä olenollut määräaikaisissa projekteissa vuodesta 2000, jolloin tulin Helsinkiinopiskelemaan.KAVA:ssa aloitin 2007 syksyllä suunnittelijan sijaisuudella ja siirryinarkistonhoitajaksi, kun radio- ja tv-arkisto (RTVA) perustettiin.Vastuullani ovat KAVA:n radio- ja tv-aineistot. Vanhaa aineistoameillä on mm. MTV:n vanha filmiarkisto sekä Moon TV:n ja RadioCityn arkistot. Uutta aineistoa on vuodesta 2008: dokumentteja,draamaa, opetusohjelmia jne.Otan vastaan talletukset, teen niihin liittyvät sopimukset, vastaanarkistoinnin suunnittelusta ja asiakaspalvelusta, kartoitan kenttää,kerrytän kokoelmia ja valvon lakisääteisten aineistojen saapumis-ta. Tässä alkuvaiheessa on kyllä joutunut olemaan mukana milteikaikessa mitä RTVA:ssa on luotu ja kehitetty.Miten aloit tuottaa äänitejulkaisuja ja mitäkaikkea olet tehnyt?Kun pienenä poikana Kotkan kirjastosta löysin Matti Lehtisen,Kim Borgin ja Veikko Tyrväisen levyjä, ne toivat aivan uusia maailmojanuorelle laulunharrastajalle. Levykaupoissa ei edes tiedettyvanhoista nimistä. Yleisradiosta kuulin joskus sattumalta upeitalaulajia ja nauhoitteita, mutta niitä ei ollut mahdollista hankkia mistään,ei edes rahalla. Jotain oli pakko tehdä!Levyn tuotantoprosessi oli opeteltava kantapään kautta. Auttajiakinonneksi oli: Pekka Gronow on ollut kaikki nämä vuodet suurestikunnioittamani oppi-isä, Timo Wuori auttoi vanhojen nauhojenrestauroinneissa ja jazz-hanuristi Mika Huusarilta sain moniatärkeitä käytännön vinkkejä tuottamiseen.Ensimmäisen levyni tuotin syksyllä 2003 basso Hannu Heikkilästä,jonka kanssa olin ystävystynyt. Levyn vihkonen oli menossaseuraavana päivänä taittoon, kun suruviesti hänen äkillisestäpoismenostaan tuli. Sen sijaan Usko Viitanen ehti onneksi kokealevynsä saaman huikean arvostelumenestyksen vielä sairasvuoteellaan.Aarne Vainion kanssa juhlittiin levyn valmistumista Kotkassa.Tähän mennessä on tullut ulos kymmenkunta levyä suomalaisistahistoriallisista laulajista ja Rigoletto-DVD.Olen pyrkinyt täyttämään aukkoja laulukulttuurimme dokumentaatiossa.Työn alla on paraikaa useita nimiä, mm. Lea Piltti, IrmaUrrila, Lauri Lahtinen ja Anita Välkki. Tällaiset selebriteetit kuuluvatkaiken kansan saataville!Levyjen tuottaminen on hyvin vastuullista hommaa, nehän ovatpienoismonumentteja taiteilijoista. Levyjeni vihkosissa on ainatuhti tietopaketti kuvien kera.Sait Suomen Kulttuurirahaston apurahan suomalaistenoopperalaulajien kotikokoelmistalöytyvien äänitteiden kartoittamiseen ja pelastamiseen.Minne löytösi lahjoitat?Käynnistelen projektia, jossa kerätään Suomen äänitearkistoonkaikki keskeinen aineisto, jota suomalaisten oopperalaulajilta taiheidän omaisiltaan löytyy. Aloitan ennen 1980-lukua tehdyistääänitteistä. Tuolloin laulajat eivät, poikkeuksia lukuun ottamatta,päässeet levyttämään. Heidän taiteestaan on olemassa vain konserttitaltioita,radio- ja tv-nauhoja tai omakustannelevyjä.on Teron uusin ”löytö”.Monipuolinen arkistomies onpäätynyt urallaan Kansalliseenaudiovisuaaliseen arkistoon - niinkuin luonnolliselta tuntuukin.Yleisradiossa on tältä ajalta säilynyt hyvin vähän musiikkia. Nauhojakierrätettiin – vanhat esitykset pyyhkiytyivät uuden alle. Olentutkinut systemaattisesti jopa nauhojen häntiä, olisiko sinne jäänytvanhan ohjelman loppuosa, jos päälle äänitetty ohjelma on ollutvanhaa lyhyempi! Tämä on jo hullun hommaa, mutta jos sittenkinlöytyisi jokin helmi? Toistaiseksi ei ole tärpännyt.Tämä työ vie vapaa-ajan ja koettelee lompakkoakin, mutta on sydämenasia – Minun Tehtäväni. Laulajat katoavat, samoin tieto jatallenteet. Olen liikkeellä viime hetkellä.Tahdon tässäkin yhteydessä peräänkuuluttaa kotikokoelmistamahdollisesti löytyviä nauhoja. Olisiko varastojen ja autotallienpahvilaatikoiden kätköissä kelanauhoilla takavuosien laulajiemmeesityksiä? Muukin kuin laulu kelpaa. Jos nauhalta löytyy vaikkapaHeimo Haiton viulusooloja tai Maire Halavan pianonsoittoa, neotetaan kyllä arkistoon talteen! (tero.halvorsen@kava.fi)haastattelu: Taina Tammenmaa, tutkija, Kansallisarkistokuvat: Matti Tiisanoja ja Lea Piltin arkisto, KansallisarkistoTero Halvorsenin tuottamia ja toimittamia levyjä jakeleeFuga Oy (www.fuga.fi).


akti 3/2010 akti 3/201014 15Asiakirjallinenkulttuuriperintösäilööndigi taalisestiAsiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi onedennyt arkistolaitoksessa rivakasti opetusministeriöltäsaatujen erillismäärärahojen turvinloppuvuonna 2010. Mikrokuvaus- ja digitointiohjelmanvalintakriteerejä uusitaan parhaillaan, janiiden perusteella valitaan digitoitavat aineistotvuosille 2011–2015.Asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi toteutetaanarkistolaitoksessa korkealla laadulla siten, että asiakirja toistetaanmahdollisimman lähelle alkuperäistä asiakirjaa. Digitointitoteutetaan 300 ppi resoluutiolla joko harmaasävyisenä (8 bit) taiväreissä (24 bit). Väridigitoinnin prosessi on täysin värihallittu.Aineisto digitoidaan väreissä silloin, kun väreillä on asiakirjantulkinnan tai ulkonäön kannalta oleellinen merkitys. Tällaisia aineistojaovat mm. Suomen asutuksen yleisluettelo sekä lukuisatkartta- ja piirroskokoelmat. Suuri osa alkuperäisistä asiakirjoistadigitoidaan harmaasävykuvina.Myös mikrokuvaaminen on osa digitointiprosessia – kaikki kuvatutmikrofilmit digitoidaan. Vanhoista mikrofilmeistä aineistotdigitoidaan aina harmaasävyisinä, mutta alkuperäisen asiakirjantoistoon ei mikrofilmeiltä digitoidessa päästä; tekstin luettavuusja harmaasävyn luonnollisuus ovat laatukriteereinä.Teksti digitoidaan kuviksiArkistolaitoksen digitointitoiminnassa teksti digitoidaan kuviksi.Vanhemmat asiakirjat ovat käsinkirjoitettuja, niissä olevan tekstinmuuttaminen optisesti (OCR-tekniikka) tekstiksi on käytännössämahdotonta. Uudemmatkin, koneella kirjoitetut tai tulostetut asiakirjatsisältävät leimoja ja käsinkirjoitettuja merkintöjä.Asiakirjan autenttisuuden varmistamisen näkökulmasta tekstindigitoiminen kuvaksi on osoittautunut kestäväksi ratkaisuksi.Lähitulevaisuudessa nykyisen digitointiprosessin rinnalle ollaankehittämässä toista prosessia, jossa teksti digitoidaan osittain taikokonaan tekstiksi, johon voidaan kohdistaa hakuja. Tämän ns.massadigitointiprosessin kohteina ovat uudemmat ei-käsinkirjoitetutA4-muotoiset asiakirja-aineistot.Valintakriteerit uusitaanMikrokuvaus ja digitointi muodostavat kokonaisuuden, joka edistääaineistojen käytettävyyttä ja välillisesti myös säilyvyyttä. Digitointistrategiantoteuttajana on vuosittain päivitettävä mikrokuvaus-ja digitointiohjelma.Mikrokuvaus- ja digitointiohjelman valintakriteerit on uusittu vuoden2010 aikana, ja laajoista aineistovalinnoista päätetään loppuvuodesta.Arkistolaitoksen aineistot on jaettu kansallisesti merkittäviinja paikallisiin. Digitoinnin valintoja tehtäessä huomioidaanmyös eri aineistojen esivalmisteluihin tarvittavat resurssit.Lisäksi digitoinnin ja mikrokuvauksen resursseja varataan hyödyllisiinyhteistyöhankkeisiin sekä sopimus-, maksupalvelu- ja tilauspohjallatapahtuvaan arkistolaitoksen aineistojen digitointiin.Arkistolaitoksen mikrokuvaus- ja digitointiohjelmaa toteutetaankesästä 2010 lähtien seuraavien prosessien kautta:• Mikrokuvaus lähinnä akteista ja sidoksista, jota seuraa digitointi• Sidosten digitointi• Värillinen karttojen ja piirustusten digitointi• Harmaasävydigitointi alkuperäisistä asiakirjoista ja kortistoista• Massadigitointi, A4-asiakirjakokonaisuudet• Digitointi mikrofilmirulliltaKäyttöliittymää kehitettyOpetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt kahtena vuotenasuuren erillismäärärahan arkistolaitoksen aineistojen digitointiin.Vuonna 2009 summa oli lähes 1,6 milj. euroa, jolla mm. digitoitiinkeskeisiä asiakirja-aineistoja 3,75 miljoonan tiedoston verran.Vuonna 2010 yhteensä noin 2,1 milj. eurolla digitoitiin noin 5,5miljoonaa mikrofilmiotosta, mm. vanhimpia kirkonkirja-aineistoja.Digitaaliarkiston käyttöliittymän toiminnallisia ominaisuuksiamuutettiin heinäkuussa 2010. Tavoitteena on ollut parantaa entisestäänsekä liikkumista aineistomassan seassa että helpottaakuvien katselemista. Digitoiduista aineistokokonaisuuksista onmyös laadittu tietoympäristöjä Portti-käyttäjäpalveluun syksystä2009 lähtien.teksti: István Kecskeméti, yksikön johtaja, KansallisarkistoArkistolaitoksen digitoitu aineisto on esillä Digitaaliarkistossaosoitteessa http://digi.narc.fi/digiDigitoinnin etenemistä voi seurata osoitteessawww.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/tehtavat/sailyttaminen/digitointi-2010/Pohjoismainenjazzkonferenssi keräsimusiikin tutkijoitaKansallisarkistoonKansallisarkiston tiloissa elokuussa järjestetynpohjoismaisen jazzkonferenssin pääjärjestäjänäoli tänä vuonna Suomen Jazz & Pop Arkisto.Luennoitsijoina toimi musiikintutkijoita ja jazzinasiantuntijoita Euroopan ja Yhdysvaltojen yliopistoista.The Jazz Chameleon – 9th Nordic Jazz Conference -tapahtumaansaapui 50 osallistujaa 11 eri maasta. Tapahtuman yhteydessäpidettiin myös pohjoismaisten jazzarkistojen kokous, jossa päätettiinjärjestää seuraava jazzkonferenssi Ruotsissa vuonna 2012.Ensimmäisen konferenssipäivän aloitti Pekka Gronowin mielenkiintoinenalustus jazzin rantautumisesta Eurooppaan ja leviämisestäPariisin kautta muihin Euroopan suurkaupunkeihin. Tämänjälkeen esitelmissä pohdittiin muun muassa jazzin määrittelyongelmiaja teknologisen kehityksen vaikutusta nykyjazziin.Päivän paneelikeskustelun aiheena oli suomalaista jazziskelmääkäsittelevä tutkimusprojekti ”Suklaasydän, tinakuoret”. Tutkimusryhmänedustajat Ari Poutiainen, Risto Kukkonen, Janne Mäkeläja Kaarina Kilpiö esittelivät tätä 1950- ja 1960-lukujen taitteessasuosittua laulutyyliä. Aiheesta tekeillä olevan kirjan on määräilmestyä maaliskuussa 2011. Päivän päätteeksi kuultiin vielä kolmeesitelmää jazzkulttuurin vaikutuksista kansallisiin identiteetteihin.Sukupolvet saatava kohtaamaanToinen konferenssipäivä alkoi professori Bruce Johnsonin johdolla.Hän kertoi, kuinka 1900-luvun alun australialaisissa elokuvissanäkyy yleisen mielipiteen muutos suhteessa jazziin ja sen edustamaanmoderniin elämäntyyliin. Tämän jälkeen kuultiin monia musiikkianalyyseihinpohjautuvia tutkielmia eri säveltäjien improvisaatiotyyleistäsekä sävellyksistä löytyvistä kansallisista vaikutteista.Suomen Jazz & PopArkisto (JAPA)Yleisölle avoimessa paneelikeskustelussa mukana olivat Jazzmuusikotry:n edustajat Ari Poutiainen, Wade Mikkola ja RistoToppola, tanskalainen musiikin professori Olav Harsløf, pro-Nuottikäsikirjoitusnäytteitäsuomalaisiltapopulaarimusiikinvaikuttajilta - ErikLindström, OssiMalinen, Rauno Lehtinenja Toivo Kärki. perustettu vuonna 1990 Jukka Haaviston ja ManuTeittisen aloitteesta, nykyinen nimi käyttöön 1997 voittoa tavoittelematon yhdistysmuotoinen arkisto,kuusi työntekijää toiminta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriönvaltionavustuksella, muilla ulkopuolisilla avustuksilla,kannatusyhdistyksen jäsenmaksuilla ja omienjulkaisujen myynnillä kerää, säilyttää ja tarjoaa suomalaiseen populaarimusiikkiinliittyvää tietoa ja aineistoa ensimmäiset lahjoitukset olivat Jukka HaavistonPuuvillapelloilta kaskimaille -kirjan aineisto sekämuusikko Pekka Pöyryn kokoelma suurimmat kokoelmat ovat Warner, Kullervo Linnaja Dicentia (ent. CD-linja Oy) järjestää myös seminaareja, konsertteja, näyttelyitä,digitointikoulutusta sekä hallinnoi Erik Lindströminrahastoa erikoistunut äänitteiden digitointiin www.jazzpoparkisto.netkokosi: Maaret Storgårds, amanuenssi, JAPAfessori Bruce Johnson sekä pitkän linjan muusikko Henrik OttoDonner. Keskustelun aiheena oli nuorten ja vanhempien muusikkosukupolvien,”mestareiden ja kisällien” keskinäinen kohtaaminenja vuorovaikutus.Nykyinen musiikkikoulutuksen laaja tarjonta on aiheuttanut sen,että tällainen luontainen vuorovaikutus on vähentynyt. Perinnettäyritetään nyt elvyttää, ja Jazzmuusikot ry onkin alkanut järjestääHelajazz-festivaalia, joka tarjoaa kohtaamispaikan ja esiintymisareenansekä nuoren että vanhemman polven muusikoille.teksti: Kaisa Paavilainen, harjoittelija, Suomen Jazz & Pop Arkisto


akti 3/2010 akti 3/201016 17Jono Kansallisarkiston edessä.Haiti vuonna nolla– miten voi kulttuuri omaisuus?Lisätietoja: http://haiti2010.blueshield-international.orgFacebook-ryhmä: ”Haiti 2010 Blue Shield Solidarity”Christophe Jacobs, ICATuhot Kansallisarkistossa jäivät melko pieniksi muihin virastoihin verrattuna.Christophe Jacobs, ICAJean-Wilfrid Bertrand, Archives Nationales D’HaitiOikeustalo maanjäristyksen jälkeen.Jean-Wilfrid Bertrand, Archives Nationales D’HaitiVapaaehtoisia auttamassa arkistossa.Tuho kohtasi Haitia 12.1.2010myöhään iltapäivällä, kun maanhistorian voimakkain rekisteröitymaanjäristys iski. Noin300 000 ihmistä menetti henkensäja noin 150 000 rakennustatuhoutui. Tuho pääkaupungissaPort-au-Princessä olilähes täydellinen.Pessimistisimpien arvioiden mukaanvain 20 prosenttia rakennuksistajäi kokonaan ehjiksi. Muut joko sortuivattai vaurioituivat niin, ettei niitä voinutkäyttää. Haitissa tuhoutui niin presidentinvirka-asunto, parlamenttitalo kuin yliopistorakennuksia,pankkeja ja ministeriöitä –työntekijöineen.Haitin entinen kulttuuri- ja viestintäministeriJean Julien Olsen johtaa Haitin kulttuurinjälleenrakennuskeskusta ja -projektia.Hänen mielestään tilanne Haitissa onlokakuussa 2010 vielä aika lohduton:”Port-au-Princen kaduilla näyttäisi siltä,että mitään ei ole tehty. Vastapäätä presidentinpalatsiaja pitkin pääkaupunkia onedelleen telttakyliä, joissa ihmiset asuvat.Jos sataa tai on tuulista, teltoissa on mahdotonolla – tällöin ihmisillä ei ole paikkaamihin mennä.””Vaikka 300 000 ihmistä menetti henkensämaanjäristyksessä, Kansallisarkistossakuolleita oli vain yksi. Moni henkilökunnastamenetti kuitenkin perheenjäseniäja sukulaisia. Lisäksi osa työntekijöistä tuleeyhä töihin väliaikaisesta telttakylästä.Elämä on edelleen hyvin vaikeaa”, Olsenkertoo.Kansainvälinen apuKansainvälisiä auttajatahoja on onneksiuseita, kuten arkistoväelle tutut UNESCO,ICA ja Blue Shield, eli Punaisen ristin vastinekulttuuriomaisuuden suojelussa. Kunviimeiset jälkijäristykset vielä vavahduttelivatHaitin maaperää, myös sosiaaliseenmediaan ilmestyi tukiryhmiä haitilaistenauttamiseksi.ICA:n delegaatioita on käynyt Haitissa, jamaan Kansallisarkiston johtaja Jean-WilfridBertrand on raportoinut tilanteestaICA:lle. Aikaisempien arkistotuhojen seurauksenamaksetut oppirahat ovat olleetsuuri apu: kriisitilanteissa asiakirjoja jamuuta kulttuuriomaisuutta varastetaan,mutta tähän osataan varautua. The BlueShield International on perustanut kulttuuriomaisuudelle”sairaalan”, jossa asiakirjat,kirjat ja muu materiaali saa ensiapuaja suojan esim. sadekauden ja varkaidenvaralta.Köyhässä maassa, jossa lukutaidottomiaon 40 prosenttia asukkaista, sivistysinfrastruktuurintuhoutuminen on erityisenkohtalokasta. Lukutaito ja tieto ovat väyliäpois köyhyydestä.Haitilaiset urakoivat enitenKansallisarkiston rakennukset säilyivätmelko ehjinä, mutta ennestäänkin hajanainenkirjastoverkko kärsi suuria tuhoja.Kokoelmia on saatu talteen, kiitos kypäräpäistenkirjastonhoitajien sinnikkäänkäsityön. ICA:n Emergency management-ohjelman koordinaattori ChristopheJacobs korostaa myös Haitin arkistolaistenvaltavaa työpanosta.”Jean Wilfrid Bertrandin johdolla Kansallisarkistonhenkilökunta on raatanut vaikeissaoloissa vuorotta. Kansainvälinen apuon tärkeää, mutta suurimman työn ovattehneet haitilaiset itse. Olemme oppineetheiltä valtavasti.”Hyvä esimerkki valtavasta ponnistuksestaon yhden Kansallisarkiston tärkeimmistäpalveluista saaminen kuntoon 2–3 kuukaudenkuluttua järistyksestä. Kansallisarkistontehtävänä on antaa erilaisia virkatodistukseenrinnastettavia dokumentteja,joiden arvo siviilisäädyn tai perintökaarentodentajana on korvaamaton. Omaisuudenja suvun tuhouduttua nämä virallisetdokumentit ovat erityisen tärkeitä.Haitin Kansallisarkiston edessä onkin ollutvaltavia jonoja. Onneksi poikkihallinnollinenyhteistyö auttaa tässäkin: eläkehallintoviranomaiset,jotka ovat tällä hetkelläilman toimistoa, ovat tulleet auttamaanylityöllistettyjä arkistolaisia. Ja siinä missämodernit tietokoneet tuhoutuivat, perinteisetkirjoituskoneet selvisivät tuhostaparemmin.Osa arkistoista menetettyLukutaidottomuudesta kärsivässä maassatieto omasta historiasta on siirtynytusein suullisesti sukupolvelta toiselle.Haitissa on kuitenkin merkittäviä asiakirjakokoelmia,joista tärkeimpiä ovat Haitinvallankumouksen (1791–1804) aikaisetasiakirjat.Itsenäistymiseen kuului orjuudesta luopuminen,ja asiakirjoja on pidetty maailmanihmisoikeushistoriankin kannalta merkittävinädokumentteja. Itsenäisyyden alkutaipaleenmerkkihenkilöiden kirjeenvaihtoon ollut arkistossa, joka romahti. Asiakirjatovat hyvin huonossa kunnossa.ICA:n Christine Martinez kertoo, ettäHaitissa arkistonluovutukset ovat laahanneetjäljessä suositusaikatauluja, minkätakia moni luovutettavaksi aiottu arkistooli vielä ministeriöiden tiloissa maanjäristyksenaikana. Ja koska ministeriöt ovatromahtaneet, voi arvata, mitä arkistoilleon käynyt.Suuntana tulevaisuusHaitissa suuntaudutaan kuitenkin vahvastitulevaisuuteen. Kulttuurihallinnon suurinja kunnianhimoisin projekti on rakentaaarkistojen kaupunki, City of Archives. Tämänsuunnitteilla olevan kulttuuriperintökeskuksentarkoituksena on koota yhteenpaikkaan historialliset arkistot ja muutakinkulttuuriomaisuutta kuten audiovisuaalisiaaineistoja.Ajatus keskuksesta oli olemassa jo ennenmaanjäristystä, mutta sen jälkeen se onsaanut uutta puhtia. Keskuksen tulevaisuusei ole vielä aivan varma, mutta mikäliHaitin Kansallisarkistolta kysytään, se tuleevarmasti. Paikka on jo katsottuna.teksti: Aino Heikkinen,ylitarkastaja, Kansallisarkisto


akti 3/2010 akti 3/201018 19Ilmatorjuntaa kultasormuksilla?Vuosina 1940–1941 kerättiin Suomessa315 000 kultasormusta. Sormuksillaoli määrä hankkia Suomelle vahvempiilmapuolustus. Mihin isoisän ja -äidinkihlasormukset joutuivat?Lotta Svärd -järjestö, Suomen SosialidemokraattinenTyöläisnaisliitto ja Suomen Ilmapuolustusliittoperustivat yhdessä huhtikuussa 1940 Kultaesineidenkeräystoimikunnan, jonka tehtävänä olikerätä kansalaisilta vapaaehtoisina lahjoituksina kultasormuksiaja muita kultaesineitä. Niiden avulla olitarkoitus tukea rahallisesti Suomen ilmapuolustuksen(hävittäjien ja ilmatorjuntatykkien) hankintoja.Keräyksen valtava tulosKultakeräys päättyi helmikuussa 1941. Keräys tuotti noin315 000 kultasormusta ja noin 20 000 muuta kultaesinettä,joista kertyi yhteensä 1 752 kiloa kultaa. Sormuksistakertyi erilaisia kiviä yli 10 kiloa.Kesällä 1944 valtioneuvosto päätti siirtää Suomen Pankinholveissa säilytetyt kultaesineet Ruotsiin. Kullan sulattaminenkansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuottiongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista.Suomen Pankki myi syksyllä 1945 noin930 kilon kultaerän Ruotsin valtion pankille Suomenvaluuttavarannon kartuttamiseksi. Myynnistä saaduillarahoilla rahoitettiin elintarvikehankintoja. LoputRuotsissa säilytetyistä kultaesineistä (ml. korukivet)myytiin Ruotsiin tai palautettiin Suomeen (noin 225kiloa). Historiallisesti arvokkaimpia lahjakoruja oli joaiemmin myyty edulliseen hintaan Kansallismuseolleja maakuntamuseoille.Kultaesinekeräyksessä käytetyssä julisteessa on esitelty myös vastikesormusmallit.Keräyshanke sai arvovaltaiset suojelijat ja valtavatmittasuhteet. Kultaesineet saattoi viedä lähimpäänpankkiin, josta ne toimitettiin edelleen SuomenPankin holveihin.Lahjoittaja sai rautaisen vastikesormuksen, joitaoli kaksi erilaista. Toinen oli sileä sormus, jossaoli heraldinen ruusu koristeena ja joka tavallisestivaihdettiin kihla- tai vihkisormukseen. Toinenoli ilmapuolustussormus, johon oli kuvattu ilmavoimientunnus, hakaristi, sekä tyylitellyt siivet.Sormusten sisäpinnalle oli kaiverrettu vuosi 1940.Sormukset oli suunnitellut kuvanveistäjä MaunoOittinen.”Isänmaallinen velvollisuus”Suomalaiset innostuivat keräyksestä niin, ettätuntui olevan jokaisen isänmaallinen velvollisuusluopua jostakin kultaesineestään. Eräs leskirouvaPohjois-Karjalasta kirjoitti keräystoimikunnallesaatekirjeessään seuraavasti:”Lähetän tämän kolmannen ja samalla viimeisenkihlasormuksen. Aijoin sen itse pitää muistonani,olihan se vihkisormukseni, ja sen antajaon jo kuollut. Omatuntoni ei kuitenkaan salliminun sitä pitää eikä varmaan vainajakaan sitäsallisi. Toivoisin hartaasti, että asia tulisi jokaiselleaivan omantunnon asiaksi ja aivan jokainensormus lähtisi liikkeelle, niin kauan kun vielä ontilaisuus. Nyt tunnen, että olen tehnyt tässä asiassavelvollisuuteni…”Kultaesinekeräyksen rahallinen tulos oli noin 178 miljoonaamarkkaa. Keräyksen tuotolla ei siis ehditty hankkiailmatorjuntatykkejä eikä hävittäjiä talvi- ja jatkosodan aikaisenpuolustuksen vahvistamiseksi. Toisaalta oli tärkeää saada elintarvikkeitasodan jälkeen syntyneille suurille ikäluokille. Suomeaodottivat myös suuret sotakorvaukset Neuvostoliitolle.Salakuljetusta, huhuja ja selvityksiäKullan siirtämisessä Ruotsiin oli turvauduttava poikkeuksellisiinmenettelyihin. Ulkoasiainministerin sihteeri Johan Anders Segercrantzsiirsi salaisina kuriirikuljetuksina kaikkiaan yli 1 000 kiloakultaa sekä sormusten kiviä ja muita arvoesineitä Tukholmaan.Kulta varastoitiin aluksi Suomen Tukholman lähetystön kellaritiloihinja myöhemmin ruotsalaispankin säilytystiloihin.Sotasensuurin vuoksi keräyskullan kohtalosta ei voitu sodan aikanauutisoida. Sodan jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan kultaolisi kulkeutunut Neuvostoliittoon tai joutunut Suomessa vääriinkäsiin. Kun huhuja ei aktiivisesti kumottu, heräsivät epäilykset,että huhuissa olisi jotain perääkin.Valtioneuvosto asetti vuonna 1950 kahden hengen tutkimustoimikunnanselvittämään kultakeräyksen toteutusta, koska valtiontilintarkastajat olivat sitä toistamiseen vaatineet. Toimikunnanmukaan keräyshanke oli hoidettu asianmukaisesti eikä siinä ollutilmennyt väärinkäytöksiä. Keräyksen tuotto oli tuloutettu valtiontulo- ja menoarvioon valtion satunnaisena tulona.teksti: Markku Leppänen, ylitarkastajaja Ville Vuolle, tutkija, Kansallisarkistokuvat: Kare Salonvaara, arkistosihteeri, KansallisarkistoLahjoittajien tiedotKansallis arkistossaKansallis-arkistossa on kortistokultaesineiden luovuttajista.Kansallisarkistossa säilytetään Kultaesineidenkeräystoimikunnan arkistoa (1940–1941,noin 40 hyllymetriä), johon kuuluu mm. lahjoittajistalaadittu kortisto ja lahjoituksia koskevat kuitit.Kortistosta ja lahjoituskuiteista käy ilmi, mitä isoäititai isoisä lahjoitti: kultasormuksen, kultakellon,rintaneulan tai jotain muuta.Keräystoimikunnan puolustusministeriölle luovuttamistaasiakirjoista löytyy mm. luettelo erilaisistakivistä, joita kansalaiset luovuttivat kultakorujensayhteydessä. Hyvätuloisimmat kansalaiset luovuttivatkeräykseen mm. helmiä, smaragdeja, briljantteja,rubiineja ja topaaseja. Keräyskampanjastaja kerätyn kullan käsittelyvaiheista löytyy tietojamyös Suomen Pankin arkistosta. Rahamuseossavoi katsella Suomi-Filmin tuottamaa lyhytelokuvaakeräyshankkeesta.


akti 3/2010 akti 3/201020 21Sota-ajan kuvatdigitaalisiksiKansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksessadigitoidaan talvi- ja jatkosodan kuviakovaa vauhtia. Ainutlaatuiset negatiivit kuuluvatPuolustusvoimien Kuvakeskuksen kokoelmiin,jotka sisältävät yli 160 000 Suomen sodista kertovaakuvaa.Tänä vuonna sota-ajan kuvien digitoinnin on mahdollistanuteduskunnan vuoden 2009 lopussa Puolustusvoimien Kuvakeskuksellemyöntämä rahoitus. Kesäkuun alussa alkaneeseen ja kuusikuukautta kestävään hankkeeseen on palkattu kaksi digitoijaa, joidentyön tuloksena saadaan digitoitua yhteensä noin 30 000 kuvaa.Digitoinnin avulla mm. suomalaisten sotilaiden arjesta kertovatkuvat saadaan turvattua myös tulevien sukupolvien käyttöön.Talvisodasta kertovat kuvat on jo digitoitu ja työ jatkuu jatkosodankuvien digitoinnilla.Ajattelemisen aihettaTuntematon pikkupoika ja tuntematon sotilas.Kuvien sisältö ja aiheet ovat yllättäneet kuvia digitoimaan palkatutAnssi Heinosen ja Paavo Paukun. ”Kuvat valaisevat niin sotilaidenelämää kuin tavallisten suomalaisten arkea sota-ajan Suomessa”,he kertovat.Erityisesti talvisodan kuvat sisältävät runsaasti otoksia tavallisestasiviilielämästä sekä kaupunkien pommituksista. Jatkosodan kokoelmaankuuluu enemmän kuvia myös rintamalta. Digitoidut kuvatvalottavat myös sotavankien kohtelua vankileireillä.Digitoijat kuvailevat työtään kiinnostavaksi: työn ohessa heidänon ollut mahdollista tutustua kuvien sisältöön, myös mielikuvasota-ajan arjesta on muuttunut. Kuvat vainajista ja ruumiskasoistaovat pysäyttäneet ja antaneet ajattelemisen aihetta – niihin konkretisoituupieni osa sodan aiheuttamien kärsimysten määrästä.Aineistot paremmin käyttöönKuvien digitointi on arvokasta työtä, sillä se mahdollistaa kuviensaattamisen verkkokäyttöön. Näin aineistot saadaan nykyistä paremminniin tutkijoiden, historioitsijoiden kuin muidenkin aiheestakiinnostuneiden ulottuville.Hankkeelle on mahdollista saada jatkoa myös vuoden 2011 puolella,sillä Etelä-Savon vaalipiirin kansanedustajat ovat tehneet aloitteendigitointityön jatkamisesta erillismäärärahan turvin. Loputkinjatkosodan negatiiveista olisi tärkeää digitoida pikaisesti, ennenkuin niiden laatu kärsii liikaa ajan aiheuttamista vaurioista.teksti: Anna Eskola, suunnittelija, Kansalliskirjastokuvat: Puolustusvoimien KuvakeskusEvakuointiaKannaksellatalvisodan alussa.ArkistourallaEri organisaatioissa työskentelevätarkistoinnin ammattilaiset kertovatAktin Arkistouralla-palstalla urastaan jatyöstään. Tämän numeron kysymyksiinvastasi Kansallisarkiston tutkija,Rauhankadun tutkijasalin esimiesPertti Vuorinen.Opastusta tiedon lähteilleMilloin ja miten alkoi urasi arkistoalalla?Astelin pamppailevin sydämin Valtionarkistoon työhaastatteluuntoukokuussa 1979. Arkistoneuvos Toini Aunola punnitsi ansionihistorian opiskelijana ilmeisesti niin merkittäviksi, että pääsinseuraavana päivänä aloittamaan harjoitteluni laitoksen 5. jaostollaarkistonhoitaja Mirja Härkösen johdolla. Erinomaisina tutoreinatoimivat opiskelutoverini, kokeneet arkistoammattilaiset JarnoLinnolahti ja Arska Nirkko.Sillä tiellä olen edelleen, vaikka väliin mahtuu muutama katkokinja arkistotyön ohella 18 vuoden jakso Suomen Sukututkimusseuranpalveluksessa.Mitä nykyisiin tehtäviisi kuuluu?kuva: Matti TiisanojaKuten edellisestä vastauksesta ilmenee, tutkijasalipäivystystä jasen käytännön organisoimista. Lisäksi osallistun erilaisiin tietopalveluakehittäviin hankkeisiin ja mm. HJT-työryhmään, joka soveltaahenkilötieto- ja julkisuuslakia tutkijasalipalveluissa."Halutun tiedon löytäminenarkistosta ja arkistoista on monimutkainenprosessi lähes aina."Vankien vaihtoa16.4.1940.Miten ala on muuttunut vuosien varrella?Huomattavasti. Kolme vuosikymmentä sitten virka-arkistoja hoitiviisi yksikköä, kukin omaa hallintosektoriaan. Kuudes jaosto vastasiyksityisarkistoista. Nykyään luovuttava organisaatio seuloo jajärjestää virka-arkistot, ja työn jälkeä valvoo virka-arkistoyksikkö.Varsinaista järjestämistyötä tehdään oikeastaan vain yksityisarkistojenparissa.Tutkijapalvelu on myös muuttunut. Ennen siihen osallistuivat suurinpiirtein kaikki jaostojen tutkijat, nykyään meitä kokopäiväisiäyleisöpalvelijoita on kolme.Kolmas suuri muutos on verkkopalveluiden lisääntyminen. ArkistotietokantaVAKA:n, digitaaliarkiston ja muiden hakumahdollisuuksienmyötä arkistolaitos on vastannut nykyajan haasteeseentuoda asiakirjallista tietoa sähköisenä mahdollisimman monilleasuinpaikasta riippumatta. Tutkijasalipäivystys on siis monipuolistunut:asiakirjojen pariin opastamisen lisäksi toimimme nykyäänesimerkiksi mikrotukihenkilöinä.Mikä tekee työstä palkitsevan / haasteellisen?Tietopalveluammattilaisen päivä arkistossa on aina haasteellinen.Asiakkaittemme tiedontarpeet ovat lukemattomat: päivittäinjoudumme opastamaan heitä niin 1500-luvun voudintilien, isojakokarttojen,vuoden 1918 tapahtumien tai ministeriöiden ja keskusvirastojentoimintaan tai vaikkapa tasavallan presidenttiemmearkistojen pariin. Palkitsevaa on, kun päivän työn tehtyään havaitsee,että asiakkaat ovat saaneet haluamansa dokumentit luettavikseen.Millaisena näet arkistolaitoksen huomisen?Digitoitujen aineistojen määrän valtava lisääntyminen verkossatekee asiakirjamme ja itse arkistolaitoksen entistä helpomminsaavutettavaksi. VAKKA ja Astia ovat keskeisiä apuvälineitä, joidenkehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta tulevaisuudessa tutkijammesaisivat luettavakseen haluamansa dokumentit. En kuitenkaanusko, että ns. perinteisen tutkijapalvelun merkitys vähenee.Halutun tiedon löytäminen arkistosta ja arkistoista on monimutkainenprosessi lähes aina.


akti 3/2010 akti 3/201022 23tuttu, mutta kun sille ei mitään mahdettu, sen kanssa piti vain elääja vaieta.Kylmän sodan hankauspinnat olisivat milloin tahansa voineetRummutustaroihahtaa maailmanpaloksi. Tilanteen tullessa päälle Porkkalaansijoitetut joukot ja aseet olisi hajautettu suomalaisilta kysymättäisoimman osan Etelä-Suomea käsittävälle väistymäalueelle.Selvää on – ja hieman myöhemmin se sanottiin suomalaisille ääneenkin– ettei lännen sodanjohto olisi jättänyt divisioonien tai ar-Piispat tupakallaKultarannassameijakuntien kokoista vihollisvoimaa omiin oloihinsa. Sen lyömiseksiolisi tehty mahdollisimman voimakkaita iskuja, jotka olisivattärvelleet maat ja mannut, satamat ja vesiväylien solmukohdatsekä rata- ja tieverkot Helsingin-Kotkan-Kouvolan-Riihimäen-Tampereen-Turun-Hangonväliseltä alueelta.Lainasana piispa periytyy monen mutkan takaakreikan kielestä. Episkopos (εпίσκoпς) tarkoittaakirjaimellisesti päältä katsojaa, asiain kulunseuraajaa ja tietenkin myös menon ja opin oikeellisuudenvaalijaa.Jos sodassa olisi käytetty ydinaseita, olisi Suomen ja suomalaistentarina kansakuntana päättynyt siihen.Katu-uskottavuus koetuksellaSodan jälkeen suomalaisten arkipäivään ilmestyi suuri helpotus,tavattoman tehokas syöpäläismyrkky DDT. Omanlaistaan vapau-Nykyään piispanvaalissa kilpaillaan siitä, kuka on menneeseensitoutumattomin, sallivin tai poliittisesti korrektein. Tilanteeseenon tultu kirkon ja yhteiskunnan kehityksen myötä, jommankummanosapuolen – kumman kulloinkin – kulkiessa kehityksenetunenässä.Ottamatta kantaa sukupuolineutraaliin pappeuteen tahi piispuuteen,seuraavassa sukelletaan aikaan, jolloin piispat olivat vielämiehiä ja sana tulta ja tulikiveä. Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitsemennä. Sukupolvi, pari riittää.Koti, uskonto ja isänmaaIso paha Neuvostoliitto kävi pienen Suomen kimppuun syksytalvella1939. Sotaa käytiin monta vuotta syksyyn 1944 asti. Vihollisuuksiintodettiin joudutun kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.Suomen ollessa hetkellisesti niskan päällä lämmitti runoilijateemaa kehaisemalla: ”Äänislinnaksi muuttuu saatanan pesäkin,Petroskoi…”Helpolla ei sotatalkoissa päästy. Niin yksityiset kuin yhteisötkinkokivat korvaamattomia tappioita, mutta kaikki kolme perusarvoapelastuivat jälkipolvien ylläpitää ja harjoittaa.Uhka idästä – ja lännestäSotaa seurasivat paineen ja ahdistuksen vaaran vuodet, ennenkuin ajassa opittiin jotenkuten elämään. Vaara väijyi kahdeltakintaholta, niin kauan kuin Porkkalan tukikohta kuului Neuvostoliitolle.Se veti päälleen pelottavan uhan lännestä, mikä usein unohdetaanhistoriankirjoituksessa. Omana aikanaan uhkakuva oli kyllätusta lupaili äärivasemmiston SKDL:kin, minkä pilkkakirveet käänsivätiskuksi ruohonjuuritason nauruhermoon.Vääräleukainen tarina kertoi syrjäkylän mummon kauppareissustahakemassa lutikkapulveria. Uusien asioiden kummalliset nimilyhenteeteivät olleet asettuneet sijoilleen vanhuksen aivoituksissa.Kirkonkylän kaupan tiskillä oikeaa nimeä pähkäillessään hän tulikajauttaneeksi kuuluvalla äänellä: ”Sitä … sitä … sitä, joka tappaakaikki! … sitä äskooteeällää!”Äärivasemmiston katu-uskottavuus alkoi kadota kiihtyvällä tempollaPariisin rauhan jälkeen. Niin kunnallis- kuin eduskuntavaalitkinsöivät kannatusta.Uhoa vaalitulokset eivät sentään vähentäneet. Kun kommunistienylisuuret vaatimukset tiputtivat heikäläiset hallituksesta, alkoiulkoparlamentaaristen keinojen käyttö. Toistuvien lakkorettelöidenpelättiin vievän ties mihin.Sotalaiva oli toimiva konstiUhkaavimmalta näyttävä tilanne kehittyi Kemissä kesällä 1949.Jopa tasavallan presidentin turvallisuuden pelättiin olevan pelissä.Hallitus ja armeijan johto varautuivat pahimpaan. Muun muassaKultarannan laituriin ilmestyi puolustusvoimain komentajan, kenraaliAarne Sihvon sinne määräämä tykkivene.Sotalaivan tehtävä lienee ollut pikemminkin vertauskuvallinenkuin käytännöllinen. Toimiva konsti se kyllä oli. Samaa menetelmääkaappausta vastaan Sihvo oli käyttänyt menestyksellisesti jokeväällä 1948 Helsingissä.Jatkosodan aikana Linkomiehen hallitus moitti väestönsuojelunjohdossa toiminutta Sihvoa, jonka suunnitelmien katsottiin lietsovanlevottomuutta. Ylipäällikkö Mannerheimilla ei ollut parempaakäyttöä kenraaliluutnantti Sihvolle, mutta Paasikiven aikanatahti muuttui. Voi kysyä, löysivätkö tällöin toisensa ”sota-ajan”sivulliset?Vaikka itsenäisyyden alussa tasavaltalainen eversti-kansanedustajaSihvo ja monarkistinen pankinjohtaja-pääministeri Paasikiviolivat toimineet porvarillisen kentän vastalaidoilla, arvosti presidenttiPaasikivi Sihvoa nimenomaan itsenäisyysmiehenä ja kalterijääkärinä.Sihvo puolestaan näyttää osoittaneen vastavuoroisestiylipäällikölleen suojelevaa erityishuolenpitoa.Onnistunut värssyhetkiPerjantaista 26. elokuuta 1949 merkitsi presidentti Paasikivi päiväkirjaansaseuraavan: ”Pohjoismaiset piispat, jotka ovat Suomessaviettämässä stilla dagar, olivat Kultarannassa på uppvaktning.Ruotsin arkkipiispa Eidem puhui minulle. Minä vastasin. Ennenpuheita ja niiden jälkeen laulettiin Isänmaan virrestä ensin kolme jasitten kaksi värssyä. Sitten tarjottiin kahvia ja tupakkaa. Erinomaisenonnistunut hetki.”"Erinomaisen onnistunut hetki", kirjoitti Paasikivipäiväkirjaansa pohjoismaisten piispojen vierailusta 26.8.1949.Oli aivan tavallista, että piispat tai muut huomattavat ulkomaisetvieraat kävivät isäntineen presidentin luona. Kun kylässä oli kirkonmiehiä, oli virrenveisuukin luonnollista, siksikin, että Paasikivi itseoli entinen kuoronjohtaja.Virren valinta viittaa kuitenkin tilaisuuden poliittiseen puoleen.J. L. Runebergin keskiaikaiseen sävelmään runoilemat sanat ovatniin paljonpuhuvia, että tulee kysyneeksi, olisiko piispojen viestinvoinut enää selvemmin ilmaista:Sä siunaa mielet vakaisetja hurskaat työt ja aikehet.Lyö maahan maansa pettäjät,tuo julki juonet ilkeät.Ei ihme, että presidentti oli tyytyväinen pohjoismaisten veljeskansojenuskonnollisten johtajien henkisestä tuesta.(Virren sanat kokonaisuudessaan: Virsikirja 577 (på svenska 546)tai www.evl.fi)teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, Kansallisarkistokuvat: Kansallisarkisto


SUOMIMEKSIKO20102010FINLANDIAMÉXICO2010Näyttely, 17.9. – 23.12.2010. Ti – pe 11 – 17.Ryhmille sopimuksen mukaan.Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, HelsinkiVapaa pääsy!Exhibición, 17.9. – 23.12.2010, mar – vier 11 – 17.Grupos según el acuerdo.Archivos Nacionales, Rauhankatu 17, Helsinki¡Entrada libre!

More magazines by this user
Similar magazines