Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi

maaseutupolitiikka.fi

Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori - Helsinki.fi

Maaseudun palveluaukot jakolmas sektoriRitva Sirkkala- 1 -


- 2 -


Maaseudunpalveluaukot jakolmas sektoriRitva Sirkkala- 3 -


ISBN 952-91-9798-5 (nid.)ISBN 952-91-9799-3 (PDF)Kustantaja:Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmäMaa- ja metsätalousministeriöUlkoasu:Ritva Sirkkala jaJukka Kauppinen, Hottikatti OyValokuvat:Ritva SirkkalaKirjapaino:Painokurki Oy- 4 -


II OSA KUUSI ESIMERKKIÄ ...............................................................37Eräjärven kehittämisyhdistys ry ja Eräjärven Urheilijat ry ..................38Eräjärvi – itsenäinen ja itsepäinen pirkanmaalainen kylä ................................38Eräjärven kehittämisyhdistys EKY ry ..............................................................42Kyläapteekki ......................................................................................44Pestipalvelu .......................................................................................45Purkiainen .........................................................................................46Toiminta ja rahoitus ovat palapeli ......................................................47Eräjärven Urheilijat ry ...................................................................................48Rönni ..............................................................................................49Erälinna ja uusi koulu ........................................................................49Vesiosuuskunta ..............................................................................................50Kymmenen vuoden aikana tapahtunutta .......................................................53Talous, henkilökunnan palkkaus, sosiaalinen yritys .............................53Järjestöjen yhteistyö ..........................................................................56Inhimilliset ja sosiaaliset resurssit ........................................................58Lappean Loma OyLappea – pieni ja hiljainen joenvarsikylä Tornionjokilaaksossa .......................60Kyläyhdistys ja Lappean Loma Oy .................................................................61Lappean Loma Oy, kylän matkailuyhtiö .............................................62Vähemmän lohta, vähemmän matkailijoita, vähemmän tuloja ...........63Kyläyhtiö myydään – toiminta jatkuu ................................................65Kymmenen vuoden aikana opittua ................................................................66Vanhusten avohuoltopalvelut ............................................................67Kannattavuus ....................................................................................67Toiminnan vetäjän merkitys ..............................................................69Kimingin seudun kehitysosuuskuntaKiminki – keskisuomalainen keskivertokylä .....................................................71Suomen ensimmäinen kylän kehitysosuuskuntaperustetaan Kimingille ...................................................................................72Kylätalo ja jätehuolto ........................................................................73Vapaakyläsuunnitelmia ......................................................................75Kymmenen vuoden aikana tapahtunutta .......................................................77Kiihkeät ensimmäiset vuodet ............................................................77Pieni aktiivien joukko jatkaa ..............................................................77Osuuskuntamuoto turhan raskas ........................................................78Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskuntaSarjankylä-Erkkilä – perinteikäs keskipohjalainen maatalouskylä .....................79Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunta ............................................................81Kylätoimikunta – kylätutkimus – kylän kehitysosuuskunta ....................81- 6 -


Nuorille kesätöitä ..............................................................................82Puunjalostusyhtiö ..............................................................................83Palveluyrittäjäkurssi ...........................................................................83Kirjahanke .........................................................................................84Kymmenen vuoden aikana tapahtunutta .......................................................85Toiminta hiljenee ...............................................................................85Toiminnan tavoite oli epäselvä ..........................................................86Tarvitaan tulisieluja ............................................................................86Mitä jatkossa? ....................................................................................86Sievinkylän Kehitys OySievinkylä: Vanhakirkko+Markkula+Sievinmäki .............................................87Sievinkylän Kehitys Oy ..................................................................................90Kylätoimikunta – nuorisoseura – kyläyhtiö ........................................90Asuntoja kylälle .................................................................................90Kyläyhtiö laajentaa toimialaansa ja panostaa yrittäjyyteen ..................91Palveluyrittäjäkurssi ............................................................................91Kymmenen vuoden aikana tapahtunutta .......................................................93Kirjahanke .........................................................................................93Kyläyhtiö panostaa koulukeskuksen kehittämiseen .............................93Hankerahoitusta ja omaa tulorahoitusta ............................................94Osayleiskaava – tavoitteena uudisrakentamisen elpyminen ................95Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys ry –Såka daghems- och byagårdsförening rfSokoja – ruotsinkielinen maaseutukyläKokkolan kaupungin kupeessa .......................................................................98Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys ry–Såka daghems- och byagårdsförening rf ....................................................... 100Päiväkoti tosi tarpeeseen ................................................................ 100Sokojalle rakennetaan komea kylätalo .............................................. 101Kaikkien ikäryhmien kylätalo ........................................................... 102Vanhuksille kotipalvelua ja virkistystoimintaa ................................... 103Palveluasuntoja kylätalon yhteyteen? ............................................... 105Kymmenen vuoden aikana opittua .............................................................. 107Sokojalainen instituutio ................................................................... 107Yhteistyö Kokkolan kaupungin kanssa .............................................. 108Toiminnan rahoitus ............................................................................111Inhimilliset resurssit ........................................................................... 113TIIVISTELMÄ ............................................................................................. 115LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOA ........................................................ 120


- 8 -


LUKIJALLETässä kirjassa kerrotaan kuuden esimerkin avulla kolmannen sektorin toiminnastasuomalaisella maaseudulla. Kirjassa esitellään kuusi kylää, jotka jo 1990-luvun alkupuolella olivat astuneet pitkän askelen perinteisestä kylätoiminnastakohti pitkäjänteisempää ja organisoituneempaa yhteistoimintaa.Nämä kylät olivat mukana Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutin vuosina1992-1994 toteuttamassa Kylä palveluyrittäjänä –hankkeessa. Tuossa VTTTapani Köpän johtamassa hankkeessa seurattiin kylien suunnitelmia ja hankkeitakyläläisten tarvitsemien palvelujen parantamiseksi. Oriveden Eräjärvellä ja KokkolanSokojalla kyläläiset olivat perustaneet rekisteröidyn yhdistyksen, KarstulanKimingillä ja Nivalan Sarjankylä-Erkkilässä osuuskunnan ja Sievin Sievinkylässä jaKolarin Lappeassa osakeyhtiön hankkeidensa toteuttamiseksi. Kylä palveluyrittäjänä–hankkeessa ilmestyi julkaisu Kylätoiminnasta sosiaaliseen yrittäjyyteen (Helsinginyliopiston osuustoimintainstituutin julkaisuja nro 7, 1995).Kylien hankkeet olivat hyvin erilaisia, riippuen muun muassa kyläläisten ikärakenteestaja jo olemassa olevista palveluista. Esimerkiksi Sokojan ruotsinkielisessäkylässä Kokkolassa kyläläiset perustivat päiväkodin ja rakensivat yhdessäKokkolan kaupungin kanssa kylän koulun viereen uuden kylätalon. Alun perin12-paikkaisena vuonna 1990 aloittaneessa päiväkodissa on nyt 32 lasta ja kylätalopalvelee kylän kaikkia ikäryhmiä. Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys onlisäksi merkittävä työnantaja.Kun Kylä palveluyrittäjänä –hankkeen alkamisesta tuli kuluneeksi kymmenenvuotta, alkoi hankkeen projektisihteerinä toiminutta Ritva Sirkkalaa askarruttaaajatus siitä, mitä hankkeen kuudelle kylälle kuuluu nyt.Mitä näissä kuudessa kylässä oli tapahtunut kuluneiden kymmenen vuodenaikana? Miten kylien hankkeet olivat edenneet, mitä palveluja kylillä oli onnistuttusäilyttämään, minkälaista yhteistä toimintaa kylillä on nyt? Entä minkälaistayhteistyötä kuntien kanssa oli tehty? Mitkä tekijät olivat vaikuttaneet hankkeidenonnistumiseen tai epäonnistumiseen? Mitä kokemuksista on opittu?Näiden kysymysten ympärille syntyi Vertikaalista maaseutupolitiikkaa–tutkimushanke. Hanketta on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö ja maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä valtakunnallisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiintarkoitetuista varoista. Tämä kirja on koottu hankkeen aikana kylistä kootustaaineistosta ja aineiston pohjalta heränneistä ajatuksista ja johtopäätöksistä.Kirja on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa käydään läpi niitä erittäinajankohtaisia ja tärkeitä kysymyksiä, jotka liittyvät suomalaisen yhteiskunnan japalvelujärjestelmän suuriin muutoksiin sekä kolmannen sektorin rooliin palve-- 1 -


lujen tuottajana. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan lisäksi niitä tekijöitä, jotkaovat edistämässä tai jarruttamassa maaseudun kolmannen sektorin toiminnankehittymistä.Kirjan toisessa osassa esitellään hankkeessa mukana olleet kuusi kylää, Eräjärvi,Lappea, Kiminki, Sarjankylä-Erkkilä, Sievinkylä sekä Sokoja sekä näiden kylienhankkeet kyläläisten palvelujen kehittämiseksi. Kunkin kylän kohdalla pohditaanmyös niitä syitä, mitkä ovat vaikuttaneet kyläläisten yhteistyön ja hankkeiden onnistumiseentai hiljentymiseen. Kylien tarinat ovat paitsi esimerkkejä maaseudunkolmannen sektorin toiminnasta, myös katsaus siihen, miten kyläläisten yhteistoimintavoi kehittyä runsaan kymmenen vuoden aikana.Vertikaalista maaseutupolitiikkaa –hankkeessa on toiminut osa-aikaisena tutkijanaMMM, agronomi Ritva Sirkkala Porvoosta. Ritva kiittää sydämellisestihankkeen kylien asukkaita lukemattomiin haastatteluihin ja keskusteluihin käytetystäajasta, mielenkiinnosta, ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Tutkijanon ollut helppo tulla kylään, kun vastaanotto on aina ollut avoin ja utelias.Eräällä kylällä esitetty kysymys ”tuletko jälleen kymmenen vuoden kuluttua uudelleen”kertoo paljon siitä innostavasta kyläläisten asenteesta, joka inspiroi jaauttoi myös tutkijaa eteenpäin.On ollut suuri ilo palata kyliin runsaan kymmenen vuoden tauon jälkeen jahuomata, että moni niistä suunnitelmista, joita 1990-luvun alkupuolella pidettiinepärealistisena ja jopa hullunrohkeana, onkin toteutunut. Kolmas sektori jakansalaisyhteiskunta ei kehity ilman positiivista asennetta ja vahvaa uskoa omiintavoitteisiin, tulevaisuuteen ja yhteistyön voimaan.Kädessäsi oleva kirjaa ei ole kirjoitettu puhdasoppiseksi tutkimushankkeenloppuraportiksi. Kirjan tavoitteena on helppolukuisella tavalla tarjota ajatuksia,tietoa ja kehittämisideoita kyläläisille, virkamiehille ja päätöksentekijöille sekätuoda joitain uusia näkökulmia kolmannesta sektorista käytävään keskusteluun.Kirjassa otetaan myös kantaa moniin kolmatta sektoria ja maaseutua koskeviinepäkohtiin, mikä toivottavasti sekin herättää lukijassa mielenkiinnon pohtia näitäkysymyksiä itse vielä pidemmälle.Porvoossa joulun alla 2005Ritva Sirkkala- 2 -


1 osa:MAASEUDUN PALVELUAUKOT JAKOLMAS SEKTORIPALVELUJÄRJESTELMÄN SUURET MUUTOKSETEnsimmäisessä luvussa käsitellään palveluihin, niiden järjestämiseen, tuottamiseenja rahoittamiseen liittyviä ajankohtaisia muutoksia Suomessa.Tarkoituksena on hahmottaa niitä tekijöitä ja prosesseja, jotka ovat muuttamassajulkisen sektorin palvelujärjestelmää ja luomassa tilaa kolmannen sektorinkehittyvälle toiminnalle maaseutukunnissa ja –kylissä.Julkisen sektorin talous ja rakenne muutoksessaJulkisen talouden kiristyessä valtion ja kuntien tarjoamat palveluteivät jatkossa enää välttämättä ole yhtä kattavia kuin mihinSuomessa on tähän asti totuttu. On entistä enemmän väestöryhmiäja alueita, joissa julkinen sektori ei resurssien niukkuudenvuoksi tule tarjoamaan niitä palveluja, joita asukkaat haluavat.Koko Suomen kohdalla suurimmat haasteet aiheutuvat ikärakenteen vinoutumisesta.Suomi vanhenee. Ikärakenteen muutos heijastuu suoraan talouteenja palvelujen rahoitukseen. Mitä pienemmät ovat työssäkäyvät ikäluokat, sitäkorkeampi on huoltosuhde, mikä tarkoittaa sitä, että entistä pienemmän työssäkäyvänväestönosan maksamilla veroilla on kustannettava entistä suuremmanväestönosan tarvitsemat palvelut.Julkisen talouden ongelmat heijastuvat suoraan myös kuntiin. Kuntien toimintakulujenjatkuva kasvu on vienyt kuntatalouden ahtaalle, kun verotulojen javaltionosuuksien kasvu eivät suuressa osassa kuntia enää riitä kattamaan syntynyttärahoitustarvetta. Valtio on sälyttänyt kuntien vastuulle enemmän tehtäviäkuin kuntien on nykyisillä tuloillaan mahdollista hoitaa. Vastuunjako tehtävistäja kustannuksista valtion ja kuntien kesken on monin eri tavoin epäselvä. Näidenmäärittelyjen tekeminen olisi palvelujen kannalta ratkaisevan tärkeää, muttase on poliittisesti, hallinnollisesti ja taloudellisesti erittäin haasteellinen ja vaikeaprosessi.- 3 -Julkinentalouskiristyy


Kunta- jaKuntakoon kasvaminenvaikuttaa sekin ratkaisevasti siihen, mitenaluerakenne palvelut tulevaisuudessa järjestetään ja miten ne ovat asukkaidenmuuttuu saatavilla. Mitä suurempiin kunnallisiin yksiköihin tulevaisuudessapäädytään, sitä haasteellisempi tehtävä on säilyttää toimivat lähipal-velut myös syrjäisemmillä alueilla. Niin ikään on suuri haaste, mitensuuremmissa yksiköissä säilytetään kansanvaltainen ohjaus sekä riittäväpaikallistuntemus.Keskittämisestä käytävässä keskustelussa usein esiintyvä sanapari globalisaatio-lokalisaatiokuvaa hyvin tätä kehitystä ja sen kahta eri suuntaa. Maailmanlaajuisestikintoiminta keskittyy entistä suurempiin yksiköihin, kansainvälinen integraatiosyvenee, päätöksenteko etääntyy monissa asioissa aikaisempaa kauemmas.Globalisaation vastapainoksi tarvitaan lokalisaatiota, eli entistä vahvempia lähi-,paikallis- ja alueyhteisöjä ja paikalliset olosuhteet ja tarpeet huomioon ottavaatoimintaa. Ihmisillä on voitava säilyä mahdollisuus vaikuttaa omiin ja omaa elinympäristöäänkoskeviin asioihin.PalvelujenjärjestämisentavatmuuttuvatSamaan aikaanerilaiset palvelujen tuottamisen muodot lisäänty-vät, kun yhteistyö palvelujen tuottamisessa sekä ostopalvelut ja pailuttaminen yleistyvät. Oman tuotannon asemesta kunnat tuot-kiljestöjenrooli korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän.tavat palveluja entistä enemmän seudullisesti, kuntien yhteistyönä,ostopalveluina, kilpailuttaen. Palveluja tuottavien yritysten ja jär-Erittäin tärkeää olisi keskustella ja täsmentää, mitkä palvelut ovatjatkossa julkisen sektorin vastuulla, mitkä palvelut annetaan järjestöjen tai vapaaehtoistenhoidettavaksi ja mikä on kansalaisten oman aktiivisuuden varassa.Ilman näitä rajanvetoja ratkaisevan tärkeä kysymys siitä, miten palvelujentuottaminen rahoitetaan, jää leijumaan ilmaan. Näistä rajanvedoista pitäisikeskustella niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti kuntatasolla.Vähemmän vaikeaa on ratkaista se, kuka palvelut tuottaa. Sen sijaan kysymyssiitä, kuka palveluista maksaa ja millä tavalla, on jo huomattavasti vaikeamminratkaistava kysymys. Verovaroin kustannettavien palvelujen osuus pienenee samalla,kun asiakasmaksujen, vakuutusmaksujen ja Kelan merkitys palvelujen rahoituksessavastaavasti kasvanee. Raha-automaattiyhdistyksen kansainvälisestikinainutlaatuiset tukimuodot toivottavasti säilyvät järjestöjen tuottamien palvelujenrahoituskanavana myös jatkossa siitä huolimatta, että RAY on muun muassa kilpailusäännöstenvuoksi tarkistamassa avustuspolitiikkansa linjauksia.Nämä palvelujärjestelmän tulevaisuutta määrittävät reunaehdot koskettavatkoko suomalaista yhteiskuntaa, myös maaseutua. Maaseutukuntien ja –kylienkohdalla palvelujärjestelmän reunaehtoja on syytä tarkastella vielä kahdestamuustakin näkökulmasta.- 4 -


Maaseutu muutoksessaMaaseudun väestö- ja elinkeinorakenteen muutos jatkuu. Ikärakennevanhenee tulevina vuosikymmeninä voimakkaasti kokomaassa, ja muutos on monissa maaseutukunnissa vielä nopeampija dramaattisempi. Kuntien ja kylien ikärakenteen muuttuessa pal-velujen tarve muuttuu. Kuinka esimerkiksi turvataan korkeatasoinenopetus, kun kouluikään tulevat ikäryhmät ovat entistä pienempiä?Ja kuinka kyetään vastaamaan kasvavan vanhusväestön hoivatarpeisiin?Väestö- jaelinkeinorakennemuuttuuAsukkaiden vähentyessä palvelumarkkinat ovat nekin entistä pienemmät.Vaihtoehtoisia palvelujen tuottajia on maaseudulla tästä syystä vähän eikä aitoakilpailua synny.EU-jäsenyys on tarkoittanut suuria muutoksia suomalaiselle maaseudulle.Ensinnäkin se kiihdytti maaseudun elinkeinorakenteen muutosta. Tilakoko onkasvanut voimakkaasti ja paljon työikäistä väestöä on näin siirtynyt eläkkeelle jamuihin ammatteihin. On tarvittu korvaavia toimeentulomuotoja ja palvelusektorion ollut yksi vaihtoehto. Pienimuotoista palveluyrittäjyyttä kehittynee tulevaisuudessayhä enemmän, kun palvelujen järjestämisen tavat monipuolistuvatentistä enemmän ja esimerkiksi valtiovalta kehittäisi edelleen toimivaksi osoittautuneenkotitalousvähennyksen käyttöä verotuksessa.EU-jäsenyyden myötä maaseudulla on myös opittu ohjelmalliseenmaaseudun kehittämiseen ja toimintaryhmien hanketyöhön. KylätoimintajaHankerahoitus antaisi mahdollisuuksia myös kunnille kehittääuudenlaisia ratkaisuja palvelujen tuottamiseksi yhteistyössä vaikkapamaaseudulla toimivien järjestöjen kanssa. Kun rajanvetoja kehittyyhanketoimintajulkisen sektorin ja hankerahoituksen välillä vielä täsmennetään,tätä kautta tarjoutunee jatkossa merkittäviä mahdollisuuksia maaseu-dun palvelujen kehittämiseksi ja rahoittamiseksi.Kylätoiminnan ja maaseudun asukkaiden yhteistoiminnan kokemusten ja perinteidenpohjalta on mahdollista kehittää uusia palvelujen tuottamisen muotojamaaseudulle. Kirjan toisessa osassa esiteltävät kylät ovat esimerkkejä siitä, ettätällaisessa toiminnassa on mahdollista myös onnistua.Seuraavassa luvussa tarkastellaan niitä käytännön tekijöitä, jotka ovat edistämässätai jarruttamassa maaseudun kolmannen sektorin toiminnan kehittymistä.- 5 -


Kunta- jaaluerakennemuuttuuJulkinentalouskiristyyPalvelujenjärjestämisentavatmuuttuvatMaaseudunpalveluaukot jakolmas sektoriMaaseudunväestö- ja elinkeinorakennemuuttuuKylätoimintajahanketoimintakehittyyKirjan ensimmäisen luvun viitekehys.Kolmas sektori kehittyy maaseudulla siellä, missä palveluille on kysyntää ja missäpalvelujen tarjonnassa on aukkoja.Palveluaukkoja on, koska julkisen sektorin palvelut eivät riitä kattamaan kysyntääja markkinat ovat toisaalta liian pienet riittävän kysynnän synnyttämiseksi yritysmäisestituotetuille palveluille.Kolmannen sektorin toiminnalle syntyy tilaa julkisen talouden kiristyessä, kuntajaaluerakenteen muuttuessa ja palvelujen järjestämistapojen muuttuessa.Myös maaseudun väestö- ja elinkeinorakenteen muutos ja kylä- ja hanketoiminnankehittyminen luovat edellytyksiä kolmannen sektorin kehittymiselle.- 6 -


KOLMAS SEKTORI MAASEUDULLATässä luvussa määritellään ensin sitä, mitä kolmannella sektorilla tarkoitetaan jamitä kysymyksiä kolmannen sektorin laajentuessa nousee esille.Lisäksi tarkastellaan niitä käytännön tekijöitä, jotka ovat edistämässä tai jarruttamassakolmannen sektorin toiminnan kehittymistä. Tavoitteena on tarkastellakolmannen sektorin kehittymistä suomalaisella maaseudulla ja kylissä, muttamoni esille nostettavista näkökulmista on sovellettavissa mihin tahansa kolmannensektorin toimijaan missä tahansa ympäristössä, myös kaupungeissa.Mitä kolmannella sektorilla tarkoitetaan?Mitä tarkoittaa kolmas sektori? Käsite nousi yhteiskunnan muutoksista käytäväänkeskusteluun Suomessa 1990-luvulla. Julkisen sektorin, markkinoiden ja kotitalouksienrinnalla alettiin puhua kolmannesta sektorista.Siitä, mitä kolmanteen sektoriin katsotaan kuuluvan, ei ole alan tutkijoidenkaankeskuudessa löydetty yhtä yksiselitteistä ja selvää määritelmää. Käytettyjäkäsitteitäkin on useita. Puhutaan kolmannesta sektorista, kansalaisyhteiskunnasta,vapaaehtoissektorista, sosiaalitaloudesta, yhteisötaloudesta ja voittoa tavoittelemattomastasektorista.Tällaista käsitteiden kirjoa ja yhteiskunnan lokeroimista eri sektoreihin myöskritisoidaan. Rajanvedot ovat käytännön elämässä monesti vaikeasti hahmotettavissaja samaan sektoriin voi kuulua hyvinkin monen tyyppisiä ja erilaisistalähtökohdista toimivia tahoja.Kolmannen sektorin toimijoita voi luonnehtia seuraavilla tavoilla:• ne toimivat markkinoiden, julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnantoimijoiden välisellä nopeasti muuttuvalla alueella• ne ovat monentyyppisiä yhdistyksiä, järjestöjä, liikkeitä, säätiöitä javoittoa tavoittelemattomia, sosiaalisia näkökohtia korostavia yhtiöitäja uusosuuskuntia• ne toimivat monilla eri aloilla kuten sosiaali- ja terveyssektorilla, kulttuurin,vapaa-ajan, liikunnan ja urheilun saralla, harrastustoiminnassa,kansalaisvaikuttamisessa ja asukastoiminnassa• ne hyödyntävät toiminnassaan sekä palkkatyötä että vapaaehtoistyötä• ne pyrkivät toiminnassaan omaehtoisuuteen ja itseohjautuvuuteen eline haluavat toimia itsenäisesti ja vapaana valtion, kunnan tai markkinoidenohjauksesta ja määräysvallasta- 7 -


• niiden toiminta nousee ihmisten innostuneisuudesta, aktiivisuudesta javaikuttamisen halusta• ne luovat toimintaa - esimerkiksi palveluja - alueille, joilla julkinen palvelutuotantoon vaikeaa esimerkiksi kohderyhmien pienen määrän taivaadittavan erityisasiantuntemuksen vuoksi ja joilla yritysmäinen palvelutuotantoei kysynnän vähäisyyden tai satunnaisuuden vuoksi olekannattavaa• niistä haetaan uusia ratkaisuja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen, uusimuotoisiinyrittäjyys- ja työllisyysmalleihin, kansalaisyhteiskunnan jademokratian toimivuuden parantamiseksiKansainvälisten vertailututkimusten mukaan kolmannen sektorin työpaikkojenosuus kasvoi 1990-luvulla muita nopeammin, minkä vuoksi sen kehityksenon sanottu olevan yksi vuosituhannen vaihteen keskeisimmistä rakenteellisistamuutoksista koko läntisessä maailmassa.Suomessa kolmas sektori nousee entistä useammin esille keskustelussa siitä,miten kansalaisten tarvitsemat palvelut turvataan jatkossa, kun valtion ja kuntienresurssit eivät enää riitä. Kolmas sektori nähdään jopa mahdollisuusreservinä,jonka avulla palvelujen tuottamisen rahoituksenkin ongelmat voitaisiin ratkaista.Paljon odotuksiaTällainen keskustelu herättää aiheellista pohdintaa siitä, millaiset ovat kolmannensektorin omat valmiudet ottaa vastaan tällaisia ulkoa käsin annettavia haasteitaja velvoitteita. Jos kolmatta sektoria luonnehditaan vapaaksi markkinoista javaltiosta, herää kysymys, kadotetaanko kolmannen sektorin ominaispiirteistä javahvuuksista jotain, kun sen yhteistyö julkisen sektorin kanssa tiivistyy ja toimintarahoitetaan palvelujen tuottamisesta ja ostopalvelusopimuksista saaduillatuloilla? Kadotetaanko jotain arvokasta? Jos kadotetaan, mitä se on ja mitä senkadottaminen merkitsee?Aiheellinen on myös kysymys siitä, miten kolmas sektori voidaan nähdä ratkaisunapalvelujen tuottamisen rahoituskriisiin. Verovaroin aiemmin kustannettujaja ammattilaisten toimesta palkkatyönä tuotettuja palveluja ei voida noin vainsiirtää julkiselta sektorilta kolmannen sektorin hoidettavaksi. On totta, että monikolmannen sektorin järjestö pystyy tuottamaan palveluja edullisesti sen ansiosta,että toiminnassa hyödynnetään palkkatyön rinnalla vapaaehtoisten työpanosta.On kuitenkin suuri yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun asia punnita sitä,mitä julkinen valta voi edellyttää vapaaehtoisuuteen perustuvalta toiminnalta. Jonyt on esimerkkejä palveluista, jotka lakien mukaan velvoittavat kuntia, muttajotka kuntien resurssien niukkuuden vuoksi jäävät suurelta osin kolmannen- 8 -


sektorin vastuulle. Yksi esimerkki tällaisista palveluista on pienten koululaisteniltapäivähoito.Yhteistyö on vahvuuksien hyödyntämistäYhteistyön lisääntymisen, verkostoitumisen ja erilaisten rahoituksellisten vaihtoehtojenhyödyntämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kolmannen sektorin toimijatmenettävät itseohjautuvuutensa, itsenäisyytensä ja omaleimaisuutensa.Kylät ovat tarttuneet näihin uusiin haasteisiin, ja myös keinot tarttua niihinovat kehittyneet. Kylien verkostoituminen ja yhteistyö kuntien, muiden viranomaistenja muiden kylien kanssa on edennyt paikoin hyvinkin pitkälle. Yhä suurempiosa kylistä on järjestäytynyt oikeustoimikelpoiseksi. Mitä monipuolisempaatoimintaa, sitä pidemmälle myös kyläläisten taidot ja tiedot ja yhteistyönmetodit ovat kehittyneet. Taloudellisia resurssejakin on käytettävissä huomatta-Erinomainen esimerkki tästä on kokkolalainen Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys(kts. tarkemmin sivut 98-114). Sokojalaisten yhdistyksentoiminta on toimiva esimerkki siitä, kuinka kolmas sektori jajulkinen sektori voivat yhteistyössään hyödyntää kummankinosapuolen vahvuuksia ja näin täydentää toisiaan.Yhteistyön tuoma lisäarvo saadaankin juuri siitä,että toimijoiden erilaisuus tunnistetaan ja hyväksytään jaerilaiset vahvuudet osataan hyödyntää arkisessa toiminnassa.Julkisella sektorilla on verotusoikeuden kautta kolmanteensektoriin verrattuna ylivoimaiset mahdollisuudetpalvelujen rahoittamiseksi. Julkisen sektorin vahvuuksiaovat myös juridinen asiantuntemus ja toiminnan jatkuvuus.Kolmannen sektorin vahvuuksia ovat toiminnanjoustavuus esimerkiksi yli sektorirajojen ja parempi paikallistuntemus.Kolmannen sektorin ehdoton vahvuus onmyös se, että mukana olevat ihmiset ovat aidosti motivoituneitaja innostuneita.Kylätoiminta ja kolmas sektoriJulkinen sektori+ rahoitus – verotus+ laillisuustuntemus+ jatkuvuusKolmas sektori+ joustavuus+ paikallistuntemus+ inhimilliset resurssitKoko suomalainen yhteiskunta ja maaseutu ovat kylätoiminnan olemassaolonaikana muuttuneet valtavasti. Toimintaympäristö on 2000-luvulla aivan toisenlainenkuin kylätoiminnan alkuvaiheessa 1970-luvulla. Näin myös kyläläisten yhteistoiminnanhaasteet ja mahdollisuudet ovat aivan toisella tasolla kuin tuolloin.On edelleen tärkeää kiinnittää huomiota kylän yleiseen kehittämiseen jayhteisten etujen ajamiseen, mutta entistä merkittävämmäksi on noussut yhteinentoiminta kylän ja alueen asukkaiden toimeentulon, infrastruktuurin ja palvelujenkehittämiseksi.- 9 -


vasti aikaisempaa enemmän muun muassa toimintaryhmien hankerahoituksenmyötä.Yksi ajankohtaisimmista ja vaikeimmista haasteista kylien kannalta on se, mitenmaaseudun palvelut turvataan tulevaisuudessa. Kuten edellä todettiin, kolmannensektorin toimintaa syntyy monesti sinne, mihin julkisen sektorin toimintaei syystä tai toisesta ulotu ja missä yritysmäinen toiminta ei markkinoiden pienuudenvuoksi ole kannattavaa. Tämä pätee mitä suurimmassa määrin maaseutuun.Kunnat ovat vetäytymässä edelleen monien kylien palvelujen tuottamisesta, jakehittyvä uusi palveluyrittäjyys on maaseudulla usein pienimuotoista eikä näinuseinkaan ole ratkaisu riittävien ja kattavien palvelujen järjestämiseksi.Kylätoiminnan kokemusten ja perinteen pohjalta on kehitettävissä uusia palvelujentuottamisen muotoja maaseudulle. Tämän kirjan toisessa osassa esiteltävätkuusi kylää lähtivät jo 1990-luvun alussa pohtimaan palvelujensa tulevaisuuttaja päättivät, että kyläläiset ryhtyvät itse yhdessä tuottamaan palveluja.Kyläläiset astuivat perinteisestä vapaamuotoisesta kylätoiminnasta pitkän askelenkohti organisoituneempaa, suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää toimintaa.Tämä tapahtui aikana, jolloin Suomi oli putoamassa 1990-luvun lamaan jakunnissa ja kylissä suhtauduttiin kaikenlaisiin uudistuksiin suurella varauksella.Myöskään hanketyöhön ei ollut tuolloin vielä totuttu – sen aika oli vasta EUjäsenyydenmyötä vuosikymmenen puolivälin jälkeen.Osa kylien tuolloin 1990-luvun alussa tekemistä suunnitelmista palvelujenkehittämiseksi on toteutunut, osa jäänyt toteutumatta. Kirjan toisessa osassa käydäänkunkin kylän osalta läpi se, mitä kuluneiden kymmenen vuoden aikana ontapahtunut, ja miten suunnitelmat ovat tänä aikana eläneet, mikä on toteutunut,mikä jäänyt toteutumatta ja miksi. Vaikka aineisto onkin koottu vain kuudestakylästä, tekee kylien erilaisuus ja yli kymmenen vuoden ajallinen perspektiivi esimerkeistäja aineistosta mielenkiintoisen.Seuraavassa luvussa käydään läpi niitä reunaehtoja, jotka ovat edistämässätai jarruttamassa kolmannen sektorin toiminnan kehittymistä maaseudulla. Reunaehdotovat samalla eräänlainen yhteenveto tutkimuksessa mukana olleidenkylien hankkeissa esille nousseista kysymyksistä ja ongelmatilanteista.- 10 -


MAASEUDUN KOLMANNEN SEKTORINKEHITTYMISEN REUNAEHTOJATässä luvussa tarkastellaan niitä käytännön tekijöitä, jotka ovat edistämässä taijarruttamassa kolmannen sektorin kehittymistä. Näiden tekijöiden eli toiminnanresurssien olemassaolosta ja toimivuudesta on kiinni se, mihin suuntaan yhdistyksen,järjestön, osuuskunnan tai muun kolmannen sektorin toimijan toimintakehittyy. Toimijoista käytetään jatkossa yksinkertaisuuden vuoksi yhteistä nimitystäjärjestö.Tutkimuskirjallisuudessa tällaisista toimintaa määrittävistä tekijöistä käytetäänmyös termiä pääoma. Puhutaan taloudellisesta pääomasta, sosiaalisesta pääomasta,kulttuurisesta pääomasta, inhimillisestä pääomasta. Tässä käytettäväksion kuitenkin valittu termi resurssi, koska se on lähempänä kehittämistyössä käytettävääarkikieltä.Toiminnan kehittymiseen vaikuttavat reunaehdoton jaoteltu neljään ryhmään:• sosiaalisiin ja kulttuurisiin resursseihin,• inhimillisiin resursseihin,• poliittis-hallinnollisiin ja• taloudellisiin resursseihin.Näiden resurssien merkitys käytännön toiminnassavaihtelee toimijakohtaisesti muunmuassa sen mukaan, minkälaisesta toiminnastaon kysymys, kuinka laajaa toiminta on, kuinkalaajaa taloudellinen toiminta on, kuinka laajaayhteistyö esimerkiksi julkisen sektorin kanssa on,Sosiaaliset jakulttuurisetresurssitPoliittishallinnollisetresurssitIhmillisetresurssitTaloudellisetresurssitminkälaisessa ympäristössä toimija toimii ja kuinka paljon toiminnassa hyödynnetäänpalkattua henkilökuntaa ja vapaaehtoistyötä. Niiden merkitys myös vaihteleejärjestön kehityksen eri vaiheissa.Sosiaaliset ja kulttuuriset resurssitAktiiviset ja innostuneet ihmisetYksi maaseudun kolmannen sektorin toiminnan kehittymisen keskeisimmistäreunaehdoista on luonnollisesti se, löytyykö kylästä tai alueelta riittävästiaktiivisia ja kehittämisestä innostuneita ihmisiä. Mitä suurempi kylä on,sitä todennäköisemmin löytyy ihmisiä, jotka haluavat tarttua yhteisiin asioihin jakantaa yhteistä vastuuta.- 11 -


Kolarilainen Lappean kylä (kts. tarkemmin sivut 60-70) on kuitenkin oivaesimerkki siitä, että myös pienessä ja syrjäisessä kylässä on mahdollista toteuttaamittaviakin hankkeita. Riski toiminnan lopahtamisesta toiminnan vetäjien siirtyessäsyrjään on pienissä kylissä tietenkin selvästi suurempi kuin asukasluvultaansuuremmissa kylissä.Myös alueen väestön ikärakenteella ja elinkeinorakenteella on merkitystä.Mitä nuorempi on alueen ikärakenne, sen monipuolisempi on erilaistenjärjestötoiminnan muotojen ja palvelujen tarve. Tätä kautta voi herätämyös ihmisten kiinnostus lähteä omakohtaisesti mukaan toimin-ja innostuneettaan. Vastaavasti toisaalta vanhemmilla ikäryhmillä on vapaammatAktiivisetihmiset ovatmahdollisuudet käyttää aikaa järjestöllisiin tehtäviin kuin nuoremmilla,elämän ruuhkavuosia elävillä ikäluokilla. Ikärakenteesta eikaiken toiminnanA ja Osiis voi yksiviivaisesti päätellä, millaiset kehittymisen edellytyksetkolmannen sektorin toiminnalla kussakin kylässä on.Elinkeinorakenne vaikuttaa niin ikään monilla tavoin. Mitä monipuolisempielinkeinojen kirjo kylässä on, sitä heterogeenisempia ovat sekä kylä että sen ihmiset.Muun muassa ammatti- ja koulutusrakenteella sekä työssäkäyntialueella onsuuri merkitys toisaalta palvelujen kysynnän kannalta, mutta myös siitä näkökulmasta,miten asukkaat suhtautuvat järjestötyöhön ja omaehtoiseen toimintaan.Tulomuuttajat ovat tuoneet monien kylien toimintaan uutta verta ja uusiaraikkaita ajatuksia ja toimintatapoja. Heidän lähtökohtansa yhteiseen toimintaanosallistumisessa on tavallaan helpompi kuin kylässä ikänsä asuneilla. He voivatsuhtautua asioihin ja ihmisiin puhtaalta pöydältä ilman perinteiden ja kylän historianpainolastia. Kenties jo sukupolvien ajan naapureiden ja kyläläisten välisiäsuhteita hiertäneillä menneillä tapahtumilla on yhä vieläkin suuri merkitys siinä,miten kylän yhteistoimintaan tai yhteistoiminnassa mukana oleviin ihmisiin halutaansuhtautua.Luonnollisesti myös kylän etäisyys taajamiin ja monipuolisempiin palvelukeskittymiinvaikuttaa siihen, kuinka realistista on ryhtyä järjestämään toimintaakolmannen sektorin voimin. Mitä syrjäisemmästä ja vähäväkisemmästä kylästäon kysymys, sen todennäköisempää on, ettei mikään ulkopuolinen taho tule järjestämääntoimintaa, jolloin ainoita mahdollisuuksia asukkaiden saada palvelujakylälle on järjestää ne itse. Taajamien läheisellä maaseudulla on mahdollisuuksiaja resursseja usein syrjäisempiä seutuja enemmän, mutta toisaalta myös kilpailevaatarjontaakin on enemmän. On selvää, että ilman todellista tarvetta jakysyntää ei kylälle kannata ryhtyä luomaan palveluja – ei yksityisen sektorin, eijulkisen sektorin eikä kolmannen sektorinkaan toimesta.- 12 -


Yhteistoiminnan perinteet ja henkinen ilmapiiriKylän tai alueen sijaintia, asukaslukua tai elinkeinorakennetta huomattavasti tärkeämpikolmannen sektorin kehittymiseen vaikuttava seikka on kylän yhteistoiminnanperinteet ja henkinen ilmapiiri. Ilman vahvaa kehittämisuskoa ja keskinäistäluottamusta kyläläisten yhteistoimintaa on vaikeaa, jopa mahdotontakehittää tavoitteellisempaan ja vaativampaan suuntaan. Jos jo vapaamuotoisemmassayhteistoiminnassa on aikaisemmin ollut ongelmia esimerkiksi ih-misten välisessä kanssakäymisessä, asioista sopimisessa tai yhteisistäsopimuksista kiinnipitämisessä, toiminnan kehittäminen ja laajentaminenvoi olla hankalaa.Jos kyläläiset ryhtyvät toimeen järjestääkseen itse esimerkiksijonkin palvelun kylälle, edellyttää se kyläläisten yhteishengeltäja -toiminnalta huomattavasti vapaata kyläläisten yhteistoimintaaKyläläistenon uskottavakehittämiseenja luotettavatoisiinsaenemmän. Jo pelkkä vapaamuotoisen kylätoiminnan organisoiminenjuridiseen muotoon saattaa kyläläisten keskuudessa herättää kysymyksiä siitä,mitä hyötyä organisoitumisesta on ja kenelle hyöty koituu. Samat kysymyksethyödyn kohdentumisesta nousevat herkästi esille myös silloin, kun toiminnassaalkaa liikkua entistä enemmän rahaa.Mitä monimuotoisemmasta toiminnasta kylällä on kysymys ja mitä enemmänkyläläisten yhteistoiminnassa liikkuu rahaa, sitä enemmän on kiinnitettävähuomiota avoimeen ja yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan tapahtuvaantoimintaan. Toiminnan läpinäkyvyys, selkeä tiedottaminen ja kaikille avoinkeskustelu ovat edellytyksiä sille, että luottamuksen suhteet säilyvät.Kuten Aaro Harju järjestöjen kehittämistä koskevassa kirjassaan (Harju 2004)toteaa, kansalaisjärjestö on sosiaalinen systeemi, joka on kaikkein monimutkaisinja haastavin systeemeistä. Haasteellisuus tulee meistä ihmisistä, jotka olemmesuuria mysteereitä jopa itsellemme. Kovien asioiden lomaan tulevat tunteet, mielihalut,pakkomielteet, pelot ja käyttäytymismallit. Kun suomalaiset järjestöt ovatvielä usein aatteellisia ja vapaaehtoistyöhön perustuvia organisaatioita, syntyvättästä omat intohimot yhteiseen keitokseen, Harju kirjoittaa. Yritykset ja kuntaovat nykyisin monimutkaisia organisaatioita, mutta vielä niitäkin kompleksisempion järjestö. Vapaaehtoistyön ja palkkatyön yhdistäminen tai toiminnan aatteellisuudenja arvojen sekä taloudellisen ajattelun yhdistäminen ovat käytännössätodella haasteellisia tehtäviä.Kylätason järjestöjen asema on monilla tavoilla vielä tätäkin asetelmaa haasteellisempi.Jos järjestön tavoitteena on kylän kehittäminen tai vaikkapa palvelujenjärjestäminen, ovat ne tehtävinä sellaisia, joihin jokaisella kylässä asuvallahenkilöllä on ainakin periaatteessa oikeus ottaa kantaa. Jos asioista ollaan erimieltä, niistä tulisi keskustella esimerkiksi yhdistyksen kokouksissa niin, etteiväterimielisyydet kärjisty epäluuloiksi henkilöiden välille.- 13 -


Tällaiset tilanteet ovat toiminnassa aktiivisesti mukana olevien kyläläistennäkökulmasta kiusallisia ja ristiriitaisuudessaan raskaita. Toisaalta kaikenlainenpalaute on positiivista, se osoittaa, että toiminta kiinnostaa ja herättää ihmisiäajattelemaan ja kenties toimimaankin. Toisaalta negatiivinen palaute saattaa tuntuaaktiivista ihmisistä sitä raskaammalta ja epäoikeudenmukaisemmalta, mitäenemmän he ovat uhranneet aikaansa ja omia varojansa yhteisiin tehtäviin.Oriveden Eräjärvellä on käyty tällaista keskustelua syksyllä 2005 kylän omanlehden Purkiaisen palstoilla. Alla on muutama poiminta lehdessä julkaistuista kyläläistenkirjoituksista. Teeman käsittelyä jatketaan syksyllä ja talvella Eräjärvelläkansalaisopiston keskusteluryhmässä, jossa tavoitteena on muun muassa Eräjärvenkyläsuunnitelman päivittäminen (kts. tarkemmin sivut 38-59).”Olenkohan innokkaana, ”uutena” kyläläisenätahtomattani tullut liittyneeksi siihenyliaktiivisten klaaniin, joka karkottaa muita,arempia kansalaisia yhteisistä riennoista.HH:n kirjoituksessa oli sellaista syvällistäkannanottoa yhdistystoiminnasta, jostatoivoisin keskustelua, jopa uusia avauksiamoniin urautuneisiin toimintoihin.”Airi Saarinen-Veilahti”Aktiivisuus on osin kasautunut uhkaavasti.Mitä kiinteämmäksi ja läheisemmäksitoisilleen toimintaryhmä muodostuu, sitäkorkeampi on kynnys tulla uusien mukaan.Valta keskittyy! Entistä pienemmässä piirissäsuunnitellaan tulevaa toimintaa. Jälkikäteentoimintaa arvioitaessa ei tule rakentavaakritiikkiä, kun paikalla on vain sisäpiirija hyvät kaverit.”Nimimerkki HH”Meillä vähemmän aktiivisilla olisi paljonannettavaa kotiseudulle. Meillä olisi moniakäyttökelpoisia tietoja ja taitoja, mutta meemme voisi osallistua kuin silloin tällöin.Emme voi sitoutua isoihin projekteihin.Emme pysty täyttämään teidän [aktiivisten]”suuria saappaitanne”.”Nimimerkki HH”Mitä pieni aktiivisten joukko tekee väärin,kun uusia toimijoita on niin vaikea saadamukaan? Ongelma lienee tuttu kaikissa yhdistyksissä.Sanoisin, että kukaan ei välttämättä teeväärin. Kaikki ihmiset yksinkertaisesti eivätole kiinnostuneita tai yhtä kiinnostuneitasamoista asioista. Ja vaikka olisi kiinnostustakin,kaikki eivät ole yhtä energisiä.Yhtenä syynä toimijoiden hupenemiseenon varmasti se, ettei osa nuoremmastapolvesta ole edes tottunut toimimaan ns.yhteiseksi hyväksi. Pidän erittäin hyvänäasiana sitä, että eräjärveläisissä yhdistyksissätoimitaan usein koko perheen voimin. Talkooperinteenja yhdistystoiminnan jatkumisenkannalta se on oleellista.”Nimimerkki HM”Kun tarkemmin ajattelee, niin mitkä motiivitsaisivat ihmiset sitoutumaan suunnitelmiin,jotka johtokunta - tai pahimmassatapauksessa vain puheenjohtaja tai sihteeri– on paperiksi kirjoittanut? Suunnitelma voiolla vaikka kuinka omaperäinen ja tyylikäsja uusiakin uria avaava, mutta kun se eiole MINUN ehdotukseni, niin enpä viitsisen hyväksi toimia. Jotta yhdistyksen jäsenolisi joka solullaan – tai edes joka toisella– mukana jossakin projektissa, hänen pitäisisaada ”eskon puumerkkinsä” siihen alustaasti.”Airi Saarinen-Veilahti- 14 -


”Mielestäni EKY [Eräjärven kehittämisyhdistysry] on hyvä yhdistys. Se ei merkitsesitä, että se olisi virheetön ja etteikö sitä saisikritisoida, kunhan se tehdään asiallisessahengessä. Eräjärven kehittämisyhdistykselleon viime aikoina eri kirjoituksissa tullutlunta tupaan, niin kuin sanonta kuuluu. Seon hyvä se, kunhan ei kokonaan peitytälumeen.Tervetuloa toimintaan mukaan luomaan lisäarvoa.Ovet ovat avoinna kaikille.”Ylermi Järvinen”Moni ”toimimaton” kenties olisi halukastekemään joskus jotakin, muttei ottamaanyhdistystoiminnasta sellaista elämäntehtävääkuin kaikkein aktiivisimmat. Epäilen,että aktiivisimpien ihmisten ”liika” aktiivisuususein myös tahattomasti ja varoittavanaesimerkkinä torjuu toiset pois.”Nimimerkki HM”Olin kerran vuosia sitten tilaisuudessa, jossakeskustelun avaaja pyysi osallistujia miettimäänmerkitystä teesille ”Joku muu?”.Meni muutama tovi, jopa viikkoja, ennenkuin tajusin asian merkityksen ja oivalsinsen. Oma konkreettinen kokemus antoi silleselityksen. Kylän keskustassa kävellessäniusein harmittelin, kun jotkut heittelivät roskaaympäristöön. Joka kerta ne nähdessänimietin, miksei kukaan siivoa niitä pois tailaita roskia viereiseen roskikseen. Sitten oivalsin,että voin minäkin tehdä sen, enkäjää odottamaan, että ”joku muu” tekee sen.Niinpä asia korjaantui, ei ollut roskia harmittamassa.Tämä esimerkkinä siitä, miksi pitää odottaa,että ”joku muu” tekee asioita, joitaitsekin voisi tehdä. ”Yliaktiivisuus” useinjohtuu myös siitä, ettei ole muita, jotka tekevätyhteisiä asioita. Odotetaan, että kylläne ”joku muu” tekee.”Nimimerkki Asian oivaltanutTutkimuskirjallisuudessa puhutaan yhä enemmän sosiaalisesta pääomasta jaluottamuksen merkityksestä yhteiskunnan kehityksessä. Sosiaalinen pääoma voidaanmääritellä yksilöiden ja kollektiivisten toimijoiden sosiaalisten suhteidenverkostossa olevaksi resurssiksi. Se on alettu nähdä samanarvoisena, joissain tutkimuksissajopa merkittävämpänä toiminnan ja talouden kehittymisen resurssinakuin taloudellinen pääoma.Kylän viitekehyksessä sosiaalista pääomaa tarvitaan ja muodostuu silloin,kun aktiiviset kyläläiset toimivat sosiaalisessa kanssakäymisessä keskenään yhdessäsuunniteltujen päämäärien saavuttamiseksi. Yksi mielenkiintoinen tapa käyttääsosiaalisen pääoman käsitettä käytännön toiminnan kehittämisessä on pohtia,miten kylän sosiaalisen pääoman myönteisiä ilmentymiä voitaisiin hyödyntää.Sosiaalisella pääomalla on aina väistämättä myös kielteisiä ilmentymiä, ja toiminnankehittämisen kannalta rakentavaa olisikin pohtia, millä keinoin sosiaalisenpääoman myönteisiä ilmentymiä voisi käyttää tasapainottamaan tai jopa korjaamaansosiaalisen pääoman kielteisiä ilmentymiä.Jos kylällä esimerkiksi on aktiivinen ja aikaansaava pieni kylää kehittävä ryhmä,jonka toiminta perustuu luottamukseen ja yhdessä sovittuihin tavoitteisiin,mutta muut kyläläiset näkevät tämän ryhmän sisäänpäin lämpiävänä ja eristäytyvänä,on kysymys sosiaalisen pääoman eri ilmentymistä. Niiden ymmärtäminenja analysoiminen on toiminnan kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeää, muttasamalla erittäin vaikeaa.- 15 -


Sosiaalisen pääoman käsitteen käytännön sovellusten kehittämisessä riittäisityötä paitsi taloustieteilijöille, myös sosiaalipsykologeille. Sosiaalipsykologiaakiinnostaa ihmismielen sosiaalinen muotoutuminen sekä ryhmien väliset suhteet,ja se kohdistaa huomion samanaikaisesti sekä yksilöön että ryhmään. Kuvaamallaja selittämällä järjestötoimintaan ja kylätoimintaan liittyvien sosiaalisten ilmiöidensyntyä ja muuttumista, analysoimalla toimintaan liittyvien konfliktien taustojaja ratkaisukeinoja voitaisiin saada paljon uutta arvokasta tietoa kolmannensektorin toiminnan ymmärtämiseen ja kehittämiseen.JärjestökulttuuriVarsin yleisesti ollaan sitä mieltä, että ihmisten kiinnostus ja kiinnittyneisyys järjestölliseentoimintaan on vähentynyt ja muuttunut. Aikaisemman jopa elinikäisensitoutumisen asemesta on entistä useammin niin, että ihmiset ovat mukanajärjestön toiminnassa vain sen ajan kun toiminta palvelee ja hyödyttää heitä.On hyvin tavallista, että ulospäin hyvinkin aktiiviselta vaikuttavan järjestöntoiminta lepää muutaman innokkaan henkilön harteilla. Näin ei kuitenkaan tarvitsisiolla. Hyvin suunniteltuna ja organisoituna ja ihmisten todellisiin tarpeisiinvastaavana järjestötoiminta puhuttelee ihmisiä ja houkuttelee heitä mukaan.Tästä hyvä esimerkki on Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen toiminta(kts tarkemmin sivut 98-114). Yhdistyksen toiminta on viidentoista vuoden aikanalaajentunut huomattavasti, tehtävät ovat monipuolistuneet ja muuttuneet entistävaativammiksi. Palkatun henkilökunnan määrä on kasvanut ensimmäisten vuosienkolmesta työntekijästä viiteentoista, mutta samalla vapaaehtoisista koostuvanyhdistyksen hallituksen rooli on säilynyt hyvin keskeisenä. Palkattu henkilökuntavastaa päivittäisestä toiminnasta, hallituksella on selvä vastuu toiminnan suurtenlinjojen ja kokonaisuuden hahmottamisesta. Hallituksessa on edelleen mukanahenkilöitä, jotka olivat mukana perustamassa päiväkotiyhdistystä vuonna 1990.Vaikka hallitustyöskentely onkin näin mittavaa toimintaa harjoittavassa yhdistyksessävaativaa ja aikaavievää, kokevat nämä konkarit toiminnan niin antoisaksi,etteivät koe tarpeelliseksi luopua tehtävistään. Sokojalaiset ovat onnistuneetvakiinnuttamaan yhdistyksen toiminnan, työn- ja vastuunjako hallituksenja henkilökunnan välillä toimii, asioista sovitaan järjestäytyneesti. Yhdistyksentoiminnassa on ylitetty se kynnys, että toiminnan jatkuvuus olisi enää kiinni vapaaehtoistenkyläläisten työpanoksesta ja jaksamisesta.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksessä on onnistuttu luomaan vahvaomaleimainen järjestökulttuuri. Järjestökulttuurilla tarkoitetaan yhteistä identiteettiä,tunnetta johonkin suurempaan kuulumisesta. Järjestökulttuurissa on kysymysmerkityksistä, intresseistä, tahtotiloista ja pyrkimyksistä. Ne ovat mukanaolevilla toimijoilla – jäsenillä, vapaaehtoisilla, työntekijöillä - erilaiset, koska kukintulee erilaisin intressein ja odotuksin järjestöön. Organisaatiokulttuuria tutkineenEdgar Scheinin mukaan organisaatiokulttuurissa on kolme tasoa. Helpoim-- 16 -


min tunnistettavissa ovat näkyvät ympäristön, käyttäytymisen ja toimintatapojentunnuspiirteet. Toisena tasona ovat organisaatiossa omaksutut arvot, normit jaarvostukset. Ne ovat julkilausuttuja, mutta saavat henkilöstä riippuen erilaisiatulkintoja. Kolmas ja samalla syvin ja vaikeimmin analysoitavaksi avautuva tasokattaa perusolettamukset ja uskomukset, alitajuisen tietoisuuden ja koettavat tunnelmat.Järjestökulttuurin merkityksestä puhutaan yleisesti hyvin vähän,vaikka se on järjestön menestymisen kannalta olennaisen tärkeäJärjestönasia. Järjestökulttuuriin liittyvät asiat vaikuttavat mukanaolijoidenilmapiiri, tavatasenteisiin ja käyttäytymiseen. Niiden perusteella monet ihmiset ajatella ja toimiamyös ratkaisevat sen, lähtevätkö he mukaan toimintaan vai eivät.Jos järjestön kulttuuri, tapa toimia viehättää ja puhuttelee tökulttuuriaovat osa järjes-heitä, he liittyvät mukaan. Näkyvistä ja näkymättömistä, kovista japehmeistä, tiedostetuista ja tiedostamattomista, tarkoitetuista ja koituksettomista asioista ja tapahtumista syntyy järjestöllinen kokonaisuus. Kuntarjärjestötoiminnansisältöä ja laatua lähdetään kehittämään, huomiota pitää kiinnittääkaikkiin näihin asioihin.Vaikka järjestötoiminta onkin maaseudulla jo pitkältä ajalta historiasta tuttua,ovat nykyiseen yhteiskuntaan sovitetut, kylätoiminnan perinteen pohjaltakehittyvät kolmannen sektorin toiminnan muodot ihmisille vielä varsin vierasajatus. Vaikka kylätoiminnan järjestäytyminen ja hanketoiminta onkin tuonuttoimintaan paljon lisää suunnitelmallisuutta ja jonkinlaista ”yritysmäistä vakavuutta”,on toiminnalla edelleen usein harmittoman harrastelun tai puuhastelunleima. Tarvitaan edelläkävijöiden hyviä esimerkkejä, mutta lisäksi tarvitaan pitkäjänteistätoiminnan suunnittelua, arvioimista ja työtä järjestötyön sisällön jalaadun parantamiseksi.TiedottaminenMitä monimutkaisemmista ja taloudellisesti merkittävämmistä tehtävistä järjestökantaa vastuuta, sitä tärkeämpää on selkeäsanainen ja läpinäkyvä tiedottaminen.Tiedon pitää kulkea sekä toimintaa pyörittävien aktiivisten vastuuhenkilöidenkesken että järjestön sidosryhmien suuntaan.Jatkuva ja avoin tiedottaminen on paras keino hälventää ennakkoluulojaja ehkäistä väärinkäsityksiä. Se on myös toimivimpia keinoja herättää ihmistenmielenkiinto järjestön toimintaa kohtaan ja näin kenties houkutella mukaan uusiaaktiivisia tekijöitä.Tulevaisuudenusko koetuksellaTulevaisuudenusko on maaseudulla jatkuvasti koetuksella. Perinteisten elinkeinojentulevaisuus on epävarma, toimeentulon hankkimisen vaihtoehtoja on vähän,kyläkouluja suljetaan, kunnalliset ja kaupalliset palvelut katoavat, väestö vähenee- 17 -


ja vanhenee. Kyläläisten yhteistoiminnan kuihtuminen voi tapahtua vähitellen,kun aktiiviset ihmiset väsyvät ja siirtyvät syrjään. Myös jokin yksittäinen asia taitapahtuma voi olla myötävaikuttamassa siihen, etteivät kyläläiset halua olla mukanayhteisessä toiminnassa. Näin on tapahtunut esimerkiksi Nivalan Sarjankylä-Erkkilässä (kts. tarkemmin sivut 79-87). Siellä vuosia jatkunut keskustelu kyläntoisen koulun lakkauttamisesta ja oppilaiden siirtämisestä kylän toiseen kouluunjakoi kylää ja kyläläisiä voimakkaasti. Koulukiista on nähtävästi ollut suurimpiasyitä siihen, että kyläläiset ovat tällä hetkellä varsin haluttomia osallistumaankylän yhteiseen toimintaan.Negatiivisen henkisen kehän murtaminen vaatii lujaa tahtoa ja sitkeää toimintaa.Tässä suhteessa kyläläisten yhteistoiminta edellyttää vahvoja yksilöitä.Ilman kyläläisten omiin mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen uskovia yksittäisiä tulisieluisiakyläläisiä ei myöskään ole riittävästi tahtoa ja liikettä yhteisen toiminnanrakentamiseen.Inhimilliset resurssitToiminnan tulisielutKuten edellä todettiin, yksi maaseudun kolmannen sektorin toiminnan kehittymisentärkeimmistä reunaehdoista on se, että kylästä tai alueelta löytyy riittävästiaktiivisia ihmisiä. Sinnikkyys, vahva usko omiin näkemyksiin ja mahdollisuuksiinvaikuttaa itse kehityksen suuntaan ovat piirteitä, joita löytyy niistä ihmisistä, jotkaovat menestyvien kolmannen sektorin esimerkkien takana.Näiden ihmisten merkitys on kyläyhteisössä ratkaisevan tärkeä.IlmanHeidän pitkäjänteisyytensä, mielipiteensä, tietonsa ja taitonsa ke-tulisieluisiahittää toimintamuotoja, luoda asia- ja henkilöverkostoja ja kykynsänähdä kokonaisuuksia ja katsoa tulevaisuuteen ovat elintärkeitäsektori ei eläpaitsi itse järjestön toiminnan kehittymisen kannalta, mutta myösmuiden ihmisten innostajana, mielipidejohtajana ja suunnannäyttäjänä.Ilman näitä tulisieluja kolmannen sektorin toiminnalla ei oleminkäänlaisia mahdollisuuksia ihmisiä kolmaskehittyä.Toiminta henkilöityy usein vahvasti näihin tulisieluihin. Heidän kasvonsa, nimensä,ajattelu- ja toimintatapansa, kontaktiverkostonsa heijastuvat toimintaan.Aktiiviset ja aikaansaavat ihmiset ovat usein voimakkaita persoonallisuuksia, jahe myös herättävät vahvoja tunteita, puolesta ja vastaan.Asiassa on kaksi puolta. Toisaalta vahvat persoonat herättävät ihmisiä ajattelemaanja keskustelemaan, ja houkuttelevat näin kenties uusia voimia mukaanaktiiviseen järjestötoimintaan. Asetelma on kuitenkin erittäin herkkä. Ellei näillävahvoilla aktiiveilla ole herkkyyttä tunnistaa ja huomioida toisten ihmisten mie-- 18 -


lipiteitä ja erilaisia toimintatapoja, on riski, että osa ihmisistä jättäytyy henkilösyistäjärjestötoiminnan ulkopuolelle. On myös mahdollista, että asiat jäävättällaisissa tilanteissa henkilöristiriitojen jalkoihin. Vaarallisimpia järjestön kannaltaovat tilanteet, joissa aktiiviset toimijat ”alistavat” järjestön omien tarkoitusperiensätoteuttamiseen ja kunnianhimonsa tyydyttämiseen. Tässäkään ei ole mitäänpahaa, jos kunnianhimo suuntautuu järjestön hyväksi. Mutta jos järjestöäkäytetään omien intressien ajamiseen, ollaan vaarallisilla vesillä.Tässä näyttäytyy jälleen järjestötoiminnan haasteellisuus. Vapaaehtoisuuteenperustuva toiminta edellyttää ihmisiltä vahvaa henkilökohtaista innostusta,”hengen paloa”, jota ilman kokouksiin, tapahtumiin ja talkoisiin lähteminen onkäytännössä usein ylivoimaista. Aktiivisimpien toimijoiden innostus ei saisi kuitenkaantukahduttaa alleen muiden ihmisten näkemyksiä ja piilevää aktiivisuutta.Aktiivisilta toimijoilta edellytetään siten yhtä aikaa rohkeaa edelläkävijän ja suunnannäyttäjänotetta sekä herkkää taitoa aistia ja kuunnella muiden näkemyksiä.Tässäkin suhteessa järjestötoimijoilta edellytetään aivan toisenlaisia valmiuksiakuin muussa työelämässä. Järjestötoiminta on yksilöiden näkökulmasta inhimillisestihyvin vaativa toiminnan laji.Nämä huimat vaatimukset huomioiden on helppo ymmärtää, miksi monijärjestötoiminnassa mukana oleva ihminen uupuu. Sen lisäksi, että käytännöntyötaakka kasaantuu usein kovin harvojen harteille, myös toiminnan henkinenkuormittavuus kasaantuu. Näitä ihmisten inhimillisiin ominaisuuksiin liittyviä kysymyksiäon lisäksi vaikea käsitellä kyläyhteisössä. Ne ovat aiheina hyvin herkkiä,ja niistä keskusteleminen edellyttää varovaisuutta ja hienotunteisuutta.Asenteet ja taidotJärjestötoimintaa ja siinä mukana olevien ihmisten motiiveja on mahdollista ymmärtäävain, kun ymmärtää asenteiden merkityksen.Keskeisin asenne järjestötoiminnassa on valmius tehdä pyyteetöntätyötä yhteiseksi hyväksi. Henkilökohtaisia etuja on vaikeasaavuttaa, ja hyödynsaajina ovat usein muut ihmiset ja lähiyhteisö.Ihminen, jolla ei ole sosiaalista mieltä, valmiutta tehdä työtätoisen ihmisen hyväksi tai yleisen hyvän puolesta, ei viihdy kauanjärjestötoiminnassa. Ilon hetket, onnistumisen tunteet ja hyvämieli hyvästä teosta kasvattavat motivaatiota ja antavat voimiajatkoponnisteluihin.Valmiustehdäpyyteetöntätyötä yhteiseksihyväksiJärjestötoiminta edellyttää ihmisiltä myös kykyä arvostaa muita ihmisiä. Meolemme kaikki erilaisia, osaamme ja arvostamme eri asioita, meitä kiinnostavateri asiat. Jokainen ihminen on taidoistaan ja tiedoistaan huolimatta kuitenkinyhtä arvokas ja tuo oman lisäarvonsa ja –panoksensa järjestön toimintaan. Tämäon järjestötyön ehdoton vahvuus ja rikkaus, ja sille on osattava antaa tilaa.- 19 -


Kyky Asenteet ovat yksilöiden käyttäytymiseen vaikuttavia ominai-arvostaasuuksia. Ne muuttuvat ja monipuolistuvat elämänkokemuksen lisääntyessä.Myös järjestötyö jalostaa asenteita. Mukana oleminen,ihmisiäosallistuminen, konkreettinen tekeminen ja vastuun kantaminen kasvattavatihmistä. Tässä suhteessa olisierittäin tärkeää, että myösjärjestökulttuuri tukisi asenteiden kehittymistä. Osataanko järjes-muitatössä arvioida omaa toimintaa, omia heikkouksia ja vahvuuksia? Osaako järjestöottaa opikseen, kehittyä ja muuttua? Näitä kysymyksiä on syytä pohtia järjestössävuosittain esimerkiksi toimintasuunnitelmaa laadittaessa, mutta viimeistään silloin,jos järjestön toiminta alkaa tuntua taakalta tai ihmisten yhteistyö ontua.ToimeentuloJärjestötoiminta vaatii toiminnassa mukana olevilta ihmisiltä runsaasti aikaa japaneutumista, ja vaativimmillaan se vastaa täysipäiväistä työtä. Tämä tarkoittaakäytännössä sitä, että toiminnassa mukana olevien ihmisten toimeentulon onoltava turvattu toista kautta. Vapaaehtoisuuteen pitkälti perustuvassa järjestötoiminnassaei ole mahdollista korvata kaikkea työtä palkkana, vaan palkkio tehdystätyöstä saadaan muussa muodossa; hyvänä mielenä, tärkeinä ihmissuhteinaja sosiaalisena vuorovaikutuksena, tyytyväisyytenä siihen, että voi olla mukanayhdessä tärkeäksi koettujen asioiden tekemisessä. Yhteiseen toimintaan osallistumisestakoituu osallistujille iloa ja hyötyä, se on jollain tavalla merkityksellistäihmisen oman elämän kannalta.Kolmannen sektorin roolia ja sen toiminnassa mukana olevien ihmis-ten toimeentulon turvaamista koskevassa keskustelussa on usein esitettyAika onehdotus kansalaispalkasta tai kansalaistulosta. Sen avulla turvattaisiinaina myösihmisten perustoimeentulo, ja näin monille tarjoutuisi mahdollisuusrahaakeskittyä yhteisölliseen toimintaan, josta ei makseta normaalia palkkaa.Kansalaispalkkajärjestelmä ei kuitenkaan toteutune lähivuosikymmeninä.Olisi kolmannen sektorin ja siten koko yhteiskunnan kehittymisenkannalta kuitenkin erittäin tärkeää pohtia keinoja tukea järjestöissä vapaaehtoistyötätekevien ihmisten toimeentuloa. Se voisi tapahtua muillakin tavoin kuinkansalaispalkan muodossa.Vaativista järjestötehtävistä suoriutuminen edellyttää monissa tapauksissavarsinaisen työnantajan ja työajan joustamista tai yrittäjän kohdalla tuottavastayrittäjätyöstä tinkimistä. On paljolti työntekijän ja työnantajan välisistäluottamussuhteista kiinni, kuinka työntekijän on mahdollista hoitaa järjestöllisiätehtäviä työaikansa puitteissa. Yhteiskunnallisesti tarkastellen tällaiset työelämänjoustot ovat esimerkiksi kuntatyönantajan näkökulmasta erittäin tärkeitä ja tervetulleita.- 20 -


On hyvin tavallista, että järjestöissä toimivat ihmiset vastaavat esimerkiksitoiminnan aiheuttamista puhelin- ja matkakuluista itse. Pitkien välimatkojen maaseudullanämä kustannukset voivat vuositasolla olla hyvinkin huomattavia.Nämä järjestötoiminnassa mukana olevien ihmisten ajankäyttöön, toimeentuloonja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat käytännössä usein hankalia javaikeasti ratkaistavia. Toiminnasta aiheutuvia todellisia kuluja ei haluta tai voidaperiä järjestöltä, koska järjestön talous ei välttämättä kestäisi sitä. Kustannustentäysimääräinen periminen voidaan myös kokea hankalaksi toiminnassa, joka perustuupitkälti vapaaehtoistyöhön. Varsinkin pienissä järjestöissä ja pienissä yhteisöissärajanveto henkilökohtaisten kustannusten ja hyödyn ja yhteisen hyödynvälillä on inhimillisesti katsoen vaikea tehtävä, ja edellyttää aktiivisilta toimijoiltakäytännössä tarkkuutta ja herkkyyttä. Luottamuksen suhteiden säilyminen jaavoin tiedonkulku ovat tässäkin suhteessa toiminnan onnistumisen avaintekijöitä.Poliittis-hallinnolliset reunaehdotJärjestön toiminnan sisältö ja laatuJärjestöjen toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä on muutamia kohtia, joihinon paikallaan kiinnittää erityistä huomiota. Nämä ”akilleen kantapäät” nousevatesille myös niissä kuudessa esimerkkikylässä, joiden toimintaa tässä tutkimuksessaon seurattu. Näitä asioita ovat1. Kannustava asenneilmapiiri2. Toiminnan tarkoituksen selkeys3. Toimiva työnjako4. Terve talous ja selkeä hallintoJärjestötoiminnan pitäisi automaattisesti olla iloista ja positiivista toimintaa.Vapaaehtoisten rekrytointi ja motivointi on vaativa tehtävä, ja siinä epäonnistutaanvarmasti, jos toiminta näyttäytyy tiukkapipoisena, kireänä, ristiriitaisenatai henkisesti uuvuttavana. Kannustavalla, iloisella ja positiivisella asenteella luodaansellaista asenneilmapiiriä, jossa ihmiset viihtyvät ja haluavat toimia. Ontavoittelemisen arvoinen asia, että järjestössä toimivat ihmiset ovat järjestöstä jasiinä toimimisesta ylpeitä. Ihmisten on saatava toiminnasta mielihyvää.On syytä korostaa järjestöllisten ihmissuhdetaitojen merkitystä. Hyviä ominaisuuksiaovat kyky suvaita erilaisia ihmisiä, taito antaa muillekin tilaa ja arvostaamuidenkin näkemyksiä ja osaamista, kyky sietää ristiriitoja ja ratkaista niitä- 21 -


sekä taito kiittää ja kannustaa ihmisiä. Yhdessä toimiminen on vaativa laji, muttajokainen voi opiskella ja harjoitella sitä.Järjestön olemassaolon ja toiminnan tarkoitus on syytä ajoittain kirkastaaniin yksittäisten toimijoiden kuin koko järjestönkin mielessä. Järjestön ja siinätoimivien ihmisten resurssit ovat rajalliset, ja tämän vuoksi on hyödyllistä miettiäsitä, mihin nämä rajalliset resurssit halutaan käyttää.Mitä haasteellisempiin ja laajempiin tehtäviin järjestö tarttuu, sen tärkeämpäätämä järjestön perustehtävä, missio, on pitää selkeänä. Siitä keskusteleminensopii hyvin esimerkiksi tilanteisiin, kun järjestön toimintasuunnitelmaa tai toimintakertomustalaaditaan. Myös mahdollisia ristiriitatilanteita voidaan lähteäpurkamaan tarkastelemalla järjestölle määriteltyjä perustehtäviä. Usein käy niin,että käytännön toiminta vie kaiken ajan, huomion ja voimavarat, ja toiminnanperimmäinen tarkoitus hämärtyy.Tärkeää on myös se, että järjestön toiminnan tarkoitus on selvä ja yhteneväinenkaikille osapuolille, niin toimintaa sivusta seuraaville kyläläisille, vapaaehtoisille,luottamushenkilöille, palkatulle henkilökunnalle ja muille sidosryhmille,kuten esimerkiksi kunnan viranhaltijoille ja päätöksentekijöille. Monet epäselvättilanteet olisivat käytännössä vältettävissä, jos toiminnan tarkoitus olisi kaikilleselvä.Toimiva työnjako on järjestön toiminnan laadun ja jatkuvuuden kannaltaratkaisevan tärkeä asia. Näin on riippumatta siitä, tapahtuuko toiminta kokonaanvapaaehtoisvoimin tai onko järjestöllä myös palkattua henkilökuntaa. Työn- javastuunjaosta huolehtiminen on ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimista,minkä merkitystä ei voi koskaan liiaksi korostaa.On tavallista, että vapaaehtoispohjalta toimivissa pienissä järjestöissä leijonanosatehtävistä lankeaa hallitukselle ja siellä usein puheenjohtajalle ja sihteerille.Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, sillä suunnittelemalla sekä tehtäviä ja vastuitadelegoimalla työnjakoa voidaan parantaa ja avainhenkilöiden työtaakkaakeventää. Esimerkiksi hallituksen jäsenille on kullekin mahdollista määritellä omavastuualueensa. Niin ikään projektiluonteisia tai erityisosaamista edellyttäviä toimintojavarten valittaviin työryhmiin voidaan nimetä mukaan keitä tahansa asiastakiinnostuneita.Työnjakoon liittyvät kysymykset ovat pohjimmiltaan varsin yksinkertaisia– usein riittää tehtävän huolellinen valmistelu ja se, että ihmistä tartutaan hihasta:”Tulisitko mukaan?” Suostuttelu, vetoaminen, rohkaiseminen, kannustaminen,kiittäminen, palkitseminen, huomioiminen, arvostuksen osoittaminen – nämäovat avainsanoja, jotka liittyvät paitsi positiiviseen asenneilmapiiriin, myös toimivantyönjaon edellytyksiin.- 22 -


Järjestössä, jossa on palkattua henkilökuntaa, ovat työn- ja vastuunjakoonliittyvät käytännön tilanteet ja kysymykset huomattavasti monitahoisempia. Suuremmissajärjestöissä henkilökunnan johtaminen kuuluu palkatun johdon tehtäviin.Mitä pienempi järjestö, sitä herkemmillä alueilla liikutaan, sillä järjestönluottamusjohdon on monesti kannettava myös esimiesvastuuta.Käytännön tilanteet esimerkiksi pienissä muutaman työntekijän yhdistyksissävoivat olla hankalia sen vuoksi, että esimiehen tehtäviä ei ole osoitettu varsinaisestikenellekään. Asioiden johtaminen voi esimerkiksi hallituksen puheenjohtajaltavielä onnistua, mutta ihmisten johtamisessa luottamusjohdon ja palkatunhenkilökunnan roolit menevät jo herkästi ristiin. Näistä lähtökohdista tarkastellenon selvää, ettei järjestöjen johtamiseen voida suoraan soveltaa liike-elämäntai julkisen sektorin johtamisoppeja. Ottaen huomioon järjestökentän laajuudenja järjestöjohtamisen poikkeuksellisen haasteellisuuden järjestöjen johtamista ontutkittu ja kehitetty hämmästyttävän vähän. Johtaminen on myös kylätason järjestöjenkohdalla erittäin haasteellinen ja tärkeä kehittämisen kohde.Toimiva ja yksinkertainen hallinto sekä terve talous ovat järjestön käytännöntoiminnan tärkeimpiä kivijalkoja. Vaikkei kolmannen sektorin toiminnan lähtökohtaolekaan voiton tavoittelu, järjestöjenkään toimintaa ei voi pyörittäätappiota tekemällä. Kulut on pystyttävä kattamaan, mikä on varsinkin palkkojamaksaville järjestöille nykyisin suuri haaste. Toiminnallisen, henkisen ja taloudellisentuloksen tulisi järjestöissä olla hyvässä tasapainossa.Osaamisen merkitysKun esimerkiksi kyläyhdistys ryhtyy suunnittelemaan ja toteuttamaan laajempia,vaikkapa palvelujen tuottamiseen liittyviä hankkeita, hallinnollisten tehtävien jasidosryhmien merkitys kasvaa huomattavasti vapaamuotoista kylätoimintaasuuremmaksi.Muun muassa työnantajana toimiminen ja verovelvolliseksijoutuminen tarkoittavat käytännössä paitsi paljon lisätyötä, myössitä, että substanssikysymykset on järjestössä hallittava huomattavaentistä paremmin. Asioita ei ole mahdollista hoitaa ”sinnepäin”, vaan toiminnan on oltava täsmällistä ja säädöksiä vastaavaa.Tässä suhteessa monilla järjestöillä on toiminnassaan vielä paljon rantamisenpavaraa.Substanssiosaamisenmerkitys kasvaamyös järjestöissäJärjestötyössä on siis paneuduttava entistä paremmin hallinnollisten tehtävienja vastuiden huolelliseen hoitamiseen. Toimintaa pitää osata suunnitella,suunnitelmat pitää onnistua toteuttamaan, toimeenpanoa tulee seurata ja tuloksiaarvioida. Toiminnallisten asioiden lisäksi on huolehdittava taloudesta, rahanansaitsemisesta ja siitä, että rahat myös riittävät.- 23 -


Tehtävien ja juridisen vastuun laajeneminen tarkoittaa sitä, että myös järjestöissäon kiinnitettävä aikaisempaa enemmän huomiota hyvään johtamiseen.Hyvä johtaja hallitsee sekä ihmisten että asioiden, arvojen, kulttuurin ja aatteenjohtamisen. Ja mitä laajempaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa tehdään, sitä tärkeämpääon se, että järjestötoimijat osaavat tunnistaa ja hallita eri sektoreidenerilaiset logiikat ja toimintamallit. Järjestö toimii eri tavalla kuin kunta tai yritys,päätökset suunnitellaan ja tehdään eri tavalla ja eri perustein, ja myös tavat kommunikoidaovat erilaiset.Palvelurakenteen muutoksetVaikka kolmannen sektorin toiminnassa halutaankin korostaa sen periaatteellistariippumattomuutta markkinoista ja julkisesta sektorista, on esimerkiksi kunnan jakolmannen sektorin toimijoiden yhteistyö käytännössä usein tiivistä. Palvelujentuottamisesta tehdyt ostopalvelusopimukset sekä rahoitus- ja hallintoratkaisutovat monesti värikäs palapeli kolmannen sektorin ja julkisen vallan välillä.Mitenmeidän kunnanpalvelut halutaanjärjestää?Yksi merkittävimmistä kolmannen sektorin toiminnan kehittymiseen vaikuttavistaulkoisista reunaehdoista on se, millä tavalla kunta- ja palvelurakennetulevaisuudessa järjestetään. Tätä pohditaan muun muassa syksyllä 2005 käynnistyneessävaltion kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa. Paitsi kuntajaotukseen,hankkeessa on tarkoitus selvittää ja edistää palvelujen eri järjestämis- jatuottamistapoja. Sen sijaan, että kunnat itse tuottaisivat palvelut, palveluihinhaetaan joustavuutta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tässätilanteessa myös kolmannen sektorin rooli ja sen mahdollisuudetosallistua palvelujen tuottamiseen on aiheellista nostaa julkisessakeskustelussa entistä paremmin esille.Kuntapäättäjillä on siis edessään suurten ja haasteellisten päätös-ten tekeminen. Kuntakokoa jajakoa paljon tärkeämpiä kysymyksiäovat, miten kuntalaisten tarvitsemat palvelut järjestetään, mitä tuote-taan itse, mitä ulkoistetaan ja kilpailutetaan, mistä palvelut ostetaan. Jokaisenkunnan on itse hahmotettava oman palvelukonseptinsa tulevaisuus.Kunnan näkökulmasta tilanne ei ole helppo. Yhtenä tärkeänä lähtökohtanapalvelujen uudelleenjärjestelyssä on kustannusten säästäminen, eikä parempaalaatua yleensä saa halvemmalla. Päättäjätkään eivät pääse vastuusta, vaan vastuupikemminkin kasvaa palvelutuotannon paletin kirjavoituessa. Ostetun palvelunon vastattava sitä, mitä on tilattu ja mitä sen on sovittu maksavan, ja tätä onkunnallisten päättäjien myös valvottava.Kolmannen sektorin näkökulmasta nämä ajankohtaiset julkisen sektorinmuutokseen tähtäävät suunnitelmat ovat erittäin mielenkiintoisia. Ilman julkisensektorin osallistumista palvelujen rahoittamiseen kolmannenkaan sektorin ei olemahdollista ottaa vastatakseen julkiselle sektorille kuuluneiden tehtävien hoita-- 24 -


mista. On totta, että vapaaehtoistyötä hyödyntämällä kolmannen sektorin toimijoidenon joissain tehtävissä mahdollista toimia kustannustehokkaammin kuinjulkisen sektorin tai yritysten. Ja on totta, että lähellä ihmisten arkea ja asiakkaitatoimivana kolmannen sektorin palveluratkaisut vastaavat monesti tehokkaammin,ennakoivammin ja kustannuksia palvelujärjestelmässä toisaalla säästäen ihmistentarpeisiin. Nämä ovat kuitenkin niin monitahoisia kysymyksiä, että niistäolisi välttämätöntä käydä laajempaa arvokeskustelua silloin, kun puhutaan kolmannensektorin ja julkisen sektorin yhteistyöstä.KuntakulttuuriVaikka vaihtoehtoiset palvelujen tuottamisen tavat ovatkin yleistyneet Suomessanopeasti viimeisten 10-15 vuoden aikana, on yhteistyöhön, kumppanuuteenja verkostomaiseen toimintaan tottumisessa ja oppimisessa vielä monin paikoinpaljon tehtävää. Niin kuntien viranhaltijoilla ja luottamushenkilöillä kuinkylien asukkaillakin on edelleen usein vaikeuksia hahmottaa ja hallita kumppanuudenhaasteita.Kumppanuutta sekä palvelujen suunnittelua ja toteuttamista lei-maa edelleen vahva virkamiesvetoisuus. ”Aloitevallan” koetaanhyvin usein vielä kuuluvan kunnan viranhaltijoille. Jos kyläläisettoimivat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti suunnitellen ja toteuttaenkunnan perinteisesti hoitamiin palveluihin liittyviä hankkeita eikäkunnan viranhaltijoita oteta mukaan työhön riittävän aikaisessa vaiheessa,voi kumppanuuden ilmapiiri tulehtua hyvin nopeasti.Kumppanuuson vaativatoiminnan lajiOn totta, että kylien hankkeiden suunnittelussa tulisi heti alusta alkaen ottaahuomioon esimerkiksi rahoitusratkaisut ja se, miten kyläläisten päätökset sitovatkunnan resursseja. Kuntien toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan elipäätökset resurssien kohdentamisesta tehdään vaaleilla valituissa valtuustoissa.Vaikka kyläläisten suunnittelema toiminta olisi kylän kannalta ja kyläläisten näkökulmastakuinka perusteltua ja tarpeellista tahansa, se on alistettava kunnanpäättäjien käsiteltäväksi, jos sen toteuttamiseen käytetään verovaroja. Näin huolehditaanresurssien jakamisesta kunnan eri alueiden, toimijoiden ja sektoreidenkesken niillä demokraattisilla pelisäännöillä, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnantoimivuuden peruspilareita.On myös niin, että varsinkin pienemmissä kunnissa asiat henkilöityvät valitettavanusein. Tämä näkyy käytännössä monin eri tavoin. Asioiden käsittelyneteneminen voi olla kiinni asenteista, asiaa toimittavan henkilön ”maineesta”tai kyläläisten aikaisemmista hankkeista. Asetelmasta tekee vielä haasteellisemmanse, että kylässä aktiivisesti toimivat ihmiset ovat usein aktiivisia myös muualla,kuten kunnallispolitiikassa tai muissa näkyvissä luottamustehtävissä. Monissasaappaissa seisominen voi aiheuttaa epäselviä ja ristiriitaisia tilanteita, joiden- 25 -


välttämiseksi jääviyskysymyksissä on syytä olla erittäin tarkkaavainen. Hankaliavoivat olla myös ne tilanteet, joissa kunnan virassa työskentelevä henkilö onaktiivisesti mukana kylän toiminnassa. Työajan käyttöön ja vastuukysymyksiinliittyviä ongelmatilanteita voidaan välttää keskustelemalla menettelytavoista japelisäännöistä jo etukäteen.Järjestöjen yhteistyö ja yhdistyminenJo usean vuosikymmenen ajan Suomessa on käyty keskustelua maaseudulla toimivienjärjestöjen lukumäärästä ja siitä, onko lainkaan tarkoituksenmukaista jajärkevää, että samassa kylässä toimii useita eri järjestöjä. Pienessäkin kylässä voitoimia muun muassa kylätoimikunta, maamiesseura, nuorisoseura, marttayhdistys,maa- ja kotitalousnaiset, metsästysseura ja niin edelleen.Toiset tahot ovat sitä mieltä, että näin monella taholla toimimiseen hukataanpaljon aikaa ja inhimillisiä voimavaroja, kun taas toiset tahot ovat katsoneet, ettäkaikkien kukkien tulee ehdottomasti antaa kukkia.Mitä vaativammaksi kylän järjestöjen toiminta laajenee ja mitä painavampianiiden vastuut ja velvoitteet ovat, sitä keskeisemmäksi nousee kysymys, kuinkamontaa järjestöä kyläläiset jaksavat luotsata eteenpäin. Mitä vaativammista tehtävistäjärjestöt huolehtivat, sitä raskaammaksi käy pelkästään pakollisten tehtävienhoitaminen. Nämä pakolliset hallinnolliset vastuut lisääntyvät entisestään,kun esimerkiksi verottaja on tiukentamassa suhtautumistaan yleishyödyllisten yhteisöjentoimintaan ja talkootyön verotukseen. Eikä tilannetta helpota sekään,että järjestötoimintaan innostuvien ja sitoutuvien vapaaehtoisten ihmisten määräon pikemminkin vähenevä kuin kasvava.Monissa kylissä olisi tarpeellista ja hedelmällistä herättää keskustelua siitä,millä tavoin kylän järjestöt voisivat tiivistää yhteistyötään ja jopa yhdistää toimintojaan.Historiallisista syistä, toimintaan liittyvistä ideologisista syistä tai henkilökysymyksiinliittyen tällaisen keskustelun virittäminen voi olla käytännössävaikeaa. Ilman näitä rajoitteita olisi aiheellista kuitenkin miettiä, voitaisiinko rajallisiainhimillisiä resursseja ja yhteistyöstä saatavia etuja hyödyntää huomattavastinykyistä paremmin, jos esimerkiksi nyt erillään toimivien järjestöjen hallinnollisetja juridiset tehtävät koottaisiin yhden sateenvarjona toimivan järjestönhoidettavaksi. Varsinaiseen toimintaan liittyvät erot, tehtävänjaot eri henkilöidenja nykyisten järjestöjen välillä voitaisiin säilyttää, vaikka hallinnollisia tehtäviäkoottaisiinkin yhteen.- 26 -


Taloudelliset resurssitJärjestöjen toiminnan rahoituksessa ja taloudenhoidossa on omia erityispiirteitä.Ne liittyvät suurelta osin järjestöjen toiminnan perusluonteeseen: ne ei-vät tavoittele toiminnallaan taloudellista voittoa, vaan toiminnallatavoitellaan jotain sellaista, joka jää hoitamatta yritysten ja julkisensektorin tai yksittäisten ihmisten toimesta.Tähän liittyy se merkittävä lähtökohtainen ero, joka on otettavahuomioon kolmannen sektorin toimintaa tarkasteltaessa javerrattaessa sitä julkisen sektorin ja yritysten toimintaan. Julkisensektorin toiminta perustuu verotusoikeuteen ja yritysten toimin-Tätä lähtökohtaista eroa on syytä korostaa varsinkin silloin,jos järjestötoimintaa ryhdytään vertaamaan taloudellista hyötyätavoittelevaan yritystoimintaan. Järjestöjen ja yritysten asettamiseensamalle viivalle esimerkiksi verotuksessa ja kilpailutilanteessasisältyy monia vaikeita ja tulkinnanvaraisia kysymyksiä.Toiminnan taloudelliset resurssit ovat järjestössä sitä tärkeämmät, mitä monipuolisemmaksija laajemmaksi järjestön toiminta kehittyy. Varsinkin silloin, kunjärjestöllä on palkattua henkilökuntaa tai se investoi, toimiva ja terve talous ontoiminnan tärkeimpiä tukijalkoja. Seuraavassa käydään läpi muutamia tärkeimpiäja osin hyvinkin ajankohtaisia kolmannen sektorin rahoitukseen liittyviä kysymyksiä.Järjestöjen avustuksetJärjestöjenrahoitus on useinpalapeli – sekootaan useistalähteistäta tavaroiden tai palveluiden myynnistä asiakkailta perittyihin mak-suihin. Järjestöillä ei ole julkiselle sektorille kuuluvaa verotusoikeutta eikä niilläuseinkaan ole mahdollisuuksia kattaa ainakaan kaikkia toimintansa aiheuttamiakuluja asiakasmaksuilla. Järjestöjen rahoitus on useasti huomattavastimonipuolisempi kokonaisuus. On tavallista, että järjestön toimin-nan rahoitus kootaan monesta eri lähteestä.Järjestöjentaloudellisetlähtökohdat ≠yritysten taloudellisetlähtökohdatErilaiset avustukset ovat järjestöjen toiminnan kannalta monesti ratkaisevan tärkeitä.Valtion maksama valtionapu kohdistuu pääasiassa suurille järjestöille jaon huomattavasti mittavampaa ja järjestöjen toiminnan laajuuden kannalta tärkeämpääkuin kuntien omalla alueellaan toimiville järjestöille maksamat toiminta-avustukset.Vaikkeivät euromääräisesti suuria olisikaan, on esimerkiksi kunnantoiminta-avustuksen pienentymisen tai lakkauttamisen henkinen vaikutus otettavahuomioon. Pienikin julkinen tuki voi olla vapaaehtoistyötä tekeville hyvinkintärkeä motivaatioon vaikuttava seikka.Raha-automaattiyhdistyksen avustukset ovat kansainvälisesti poikkeuksellinenja järjestöjen kannalta erinomainen ja samalla vaikeasti korvattavissa oleva- 27 -


keino hankkia rahoitusta. RAY on viime vuosina myöntänyt avustuksia vuositasollanoin 300 miljoonan euron verran, josta kymmenen suurimman avustuksensaajanosuus oli vuonna 2005 noin 56 miljoonaa euroa. Avustusta saaneitajärjestöjä on ollut vuosittain kaikkiaan noin tuhat.RAY:n avustusta voi hakea• yleisavustuksena järjestön toiminnasta aiheutuviin menoihin,• kohdennettuna toiminta-avustuksena jonkin toiminnon toteuttamisestasyntyviin menoihin,• investointiavustuksena käyttöomaisuuden hankintaan, peruskorjaushankkeisiinsekä uudisrakentamishankkeisiin sekä• projektiavustuksena kokeilu, kehittämis-, käynnistämis- tai tutkimushankkeestasyntyviin menoihin.Hyvä esimerkki Raha-automaattiyhdistyksen avustusten merkityksestäon maaseudulla 1990-luvulla yleistynyt kyläavustajatoiminta. IlmanRAY:n tukea moni kotona asumista tukeva palvelumuoto javetäytymässätyöpaikka olisi jäänyt maaseutukylissä toteutumatta. AsiakkaidenRAY onkilpailusyistämonien palvelujentäysin itse kustantamana myös kyläavustajien palvelujen hintarahoittamisestanousee herkästi kysyntää rajoittavaksi tekijäksi, eivätkä kunnatkykene monin paikoin tarjoamaan itse riittävästi ja juuri sellaistaapua, jota ikääntyvät kyläläiset ovat kyläavustajilta tilanneet.Raha-automaattiyhdistys on viime vuosina selvästi tiukentanut avustuslinjauksiaan.Avustuspolitiikan muutokset liittyvät EU:n myötä tiukentuneisiinkilpailu- ja hankintasäädöksiin. Kunnat ovat perinteisesti hankkineet runsaastierilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja järjestöiltä. Alan yksityisen yritystoiminnanyleistyessä näitä samoja palveluja tuottamaan on ilmestynyt yhä enemmän myösyrityksiä.Kilpailu ja maaseutu?Mikä tekee tilanteesta sitten ongelmallisen? Ensinnäkin yrityksillä ei ole mahdollisuuttasaada RAY:n avustuksia. Raha-automaattiavustuksia koskevan lain mukaanRAY:n avustuksilla ei saa aiheuttaa vähäistä suurempia kilpailuhaittoja, ja tälläperusteella on katsottu, ettei yksityisten yritysten kanssa kilpailevia järjestöjäkäänvoida tukea RAY:n avustuksilla.Kilpailusäännösten ja julkisia hankintoja ohjaavien säännösten kannalta onongelmallista myös se, jos RAY:n avustusta käytetään toimintaan, jotakunta ostaa ostopalveluna. Samaan problematiikkaan liittyy se, etteiKuntien onkilpailuttamiskulttuuri ole kunnissa vielä kehittynyt täysin aukotto-kilpailutettavamaksi ja lainmukaiseksi. Oman organisaationsa ulkopuolelta pal-ostopalvelunsaveluja hankkiessaan kuntien olisi kilpailutettava palveluhankinnat.Useissa tapauksissa kunnat ovat tehneet järjestön kanssa sopimuksenpalvelujen tuotannosta ilman kilpailutusta, ja on jopa niin, että kunta- 28 -


on valinnut järjestön kumppaniksi sen vuoksi, että järjestöllä on mahdollisuussaada investointiin tai toimintaan RAY:n avustusta.Maaseudun ja maaseutukylien palvelujen kannalta nämä kilpailuun ja kilpailuttamiseenliittyvät kysymykset ovat hankalia. Minkälaista kilpailua harvaanasutulla, pitkien välimatkojen maaseudulla ylipäätään on mahdollista kehittyä?Kuinka paljon maksukykyistä ja maksuhaluista potentiaalista asiakaskuntaa onolemassa? Kuinka realistista on odottaa, että maaseudun palveluja tuotettaisiinjatkossa entistä enemmän yksityisten yritysten voimin?Maaseudun näkökulmasta kilpailunäkökohtia tärkeämpi kysymyson tulevaisuudessa varmuudella se, kuka pitää huolen siitä, että palvelujaylipäätään on saatavilla? Kuka palvelut tuottaa ja ennen kaikkea,miten ne rahoitetaan? Olisi välttämättä tarkennettava, mikä on kilpailu-Maaseutu jasäädökset?jatkossa julkisen sektorin, yritysten, kolmannen sektorin ja palvelujakäyttävien kuntalaisten rooli ja vastuu. Näistä rajanvedoista olisi kes-kusteltava ja päätettävä paitsi suurten linjausten osalta ti koko maata koskien, myös paikallisesti siellä, missä tiedetään, minkälaistavaltakunnalliseskysyntääja tarjontaa palveluista paikallisella tasolla on.Järjestöjen verotusSamaan aikaan kun Raha-automaattiyhdistys on tiukentamassa avustuslinjauksiaan,myös verottaja on tarkentanut yleishyödylliseksi katsotun toiminnanverotusohjeita. Muutokset ja niistä tehtävät tulkinnat voivat tarkoittaa sitä, ettäyhä suurempi osa järjestöjen toiminnasta voidaan jatkossa tulkita elinkeinotoiminnaksija siten veronalaiseksi. Muutokset koskevat rekisteröityjäyhdistyksiä ja säätiöitä. Varsinaiset yritysmuodot kuten osakeyhtiö ja osuuskuntakuuluvat luonnollisesti yritysverotuksen piiriin.Rekisteröidyt yleishyödylliset ja voittoa tavoittelemattomat yhdistykset ovattähän mennessä harvoin joutuneet maksamaan veroa toiminnastaan. Yleishyödyllisyysei kuitenkaan ole ennenkään tarkoittanut kaikesta verotuksesta vapautumista.Yhdistys saattaa harjoittaa laajaakin toimintaa ja tällöin myös verotuksellisestisaattaa syntyä epäselviä tilanteita. Näistä merkittävimmät ovat elinkeinotoiminnanharjoittaminen ja siihen liittyvä verovelvollisuus sekä arvonlisäverovelvollisuus.Järjestö joutuu verotuksen kanssa tekemisiin myös silloin,kun se maksaa esimerkiksi kulukorvauksia tai kokouspalkkioita, ylläpitääkiinteistöä tai saa vuokratuloja.Mikä sitten katsotaan yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloksi?Se on helpointa määritellä sen kautta, mikä ei ole elinkeinotoimintaa.Elinkeinotuloa ei ole esimerkiksi• yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista,myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja huvitilaisuuksista saamattulot,Verottajanlinja yleishyödyllisyyteenon tiukentumassa- 29 -


• edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu- jamyyntitoiminnasta saadut tulot,• jäsenlehdistä ja bingon pitämisestä saadut tulot sekä• adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeidenmyynnin muodossa suoritetusta varainkeräyksestä saadut tulot.Kaikki muu kuin edellä mainittu toiminta voi periaatteessa olla elinkeinotoimintaaja siten veronalaista. Oikeuskäytännössä elinkeinotoimintaa onmääritelty siten, että se on säännöllistä, riskialtista, laajamittaista, rajoittamattomaanasiakaskuntaan kohdistuvaa sekä yleisillä markkinoilla kilpailevaa toimintaa.Näillä määrittelyillä haetaan rajapintaa kaupalliseen yritystoimintaan, jokaon poikkeuksetta elinkeinoverotuksen piirissä. Mikäli yleishyödyllinen järjestötoiminnallaan kilpailee varsinaisten elinkeinonharjoittajien kanssa, verottajan tuleeasettaa kaikki toimijat verotuksellisesti samalle lähtöviivalle.Jos esimerkiksi järjestön tuottamat palvelut katsotaan elinkeino-Mikä ontoiminnaksi ja siten veronalaiseksi toiminnaksi, on huomattava, ettäkaupallistaverottaja tarkastelee tällöin vain kyseistä toiminnan osa-aluetta. Josja mikä onse osa toimintaa, joka katsotaan elinkeinotoiminnaksi, on tuottanutyleishyödyllistävoittoa, sitä verotetaan, vaikka yhdistyksen toiminta kokonaisuute-toimintaa?na olisikin tappiollista. Sillä ei myöskään ole merkitystä, että voittoolisi käytetty yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseen. Elinkeinotulonvero on 28 prosenttia voitosta.Arvonlisäverotus on elinkeinotulon verotuksen ohella toinen järjestöjen toimintaalaajemmin koskeva verotuksen muoto. Vuonna 1994 voimaan tullut arvonlisäverolakioli edeltäjäänsä liikevaihtoverolakia huomattavasti kattavampi jakoskee tavaroiden lisäksi myös palvelujen myyntiä.Milloin yleishyödyllinen järjestö on myymistään tavaroista ja palveluistaarvonlisäverovelvollinen? Veronalaisuus arvioidaan arvonlisäveron kohdallasamalla tavoin kuin elinkeinotulon verotuksessa, eli edellä lueteltuja arpajaisia,huvitilaisuuksia, jäsenlehtiä, bingoja jne. voi järjestää ilman arvonlisäveroa. Jostoiminta on säännöllistä, riskialtista, laajamittaista, rajoittamattomaan asiakaskuntaankohdistuvaa sekä yleisillä markkinoilla kilpailevaa, on todennäköistä,että se katsotaan arvonlisäverolliseksi toiminnaksi. Tällaista toimintaa järjestöilläon yleensä kioskien tai muiden myyntipisteiden pitäminen, julkinen koulutustoimintasekä muiden palvelujen ja tuotteiden julkinen myynti. Samoin kuin elinkeinoverotuksenkohdalla, myös arvonlisäverotuksessa veronalaista on vain se osajärjestön toimintaa, jonka verottaja katsoo olevan arvonlisäverollista. Esimerkiksijäsenmaksuihin tai jäsenlehtien tilausmaksuihin ja ilmoitustuottoihin ei arvonlisäveroatarvitse lisätä.Arvonlisäverotus ei koske sosiaalihuollon palveluja. Lasten, vanhusten taivammaisten palvelut ovat siten pääsääntöisesti vapaita arvonlisäverosta, muttaverottajan linjaukset vaihtelevat tässäkin suhteessa hyvinkin paljon.- 30 -


Verohallinnon linjaukset sen suhteen, mikä katsotaan yleishyödylliseksi toiminnaksi,ovat siis tiukentumassa. Se merkitsee, että aikaisemmin yleishyödyllisenäpidetty toiminta voikin olla jatkossa verotettavaa liiketoimintaa myös rekisteröidynyhdistyksen nimissä tehtynä. On paikallaan kysyä, mitä tämä tarkoittaakäytännössä järjestöjen toiminnan kannalta ja miksi verottaja toimii näin?Tiukentuvat verosäännökset tarkoittavat järjestöille käytännössä paljon lisätyötälaskutuksessa, kirjanpidossa ja tilityksissä. Ovatko lisääntyvät tehtävätja entistä vaikeammin tulkittavat verosäännökset hallittavissa vielä järjestön vapaaehtoisvoiminvai onko nämä tehtävät hankittava maksullisena järjestön ulkopuolelta?Kestääkö kamelin selkä katkeamatta?Veronalaisuus voi tarkoittaa myös sitä, että järjestön on nostettava veronvuoksi hintojaan, mikä etenkin pienillä ja asiakkaiden maksukyvyn kannalta rajallisillamarkkinoilla on usein vaikeaa.Tehokas talous ja kolmannen sektorin kulmakivetJos entistä suurempi osa yleishyödyllisten järjestöjen toiminnasta katsotaanverotettavaksi liiketoiminnaksi, on niiden pohdittava sitä, missä juridisessa muodossatoimintaa on järkevintä harjoittaa. Moni järjestö on jo päätynyt yhtiöittämäänpalvelujensa tuotannon, sillä yhdistys- tai säätiömuoto ei toiminnan verolliseksimuuttumisen jälkeen ole enää tarkoituksenmukaisin tapa toimia.Tässä piilee kuitenkin koko aiheen kannalta kaikkein vaarallisin sudenkuoppa.Mitä yhtiöittämisen myötä tapahtuu järjestöjen vapaaehtoistoiminnalle jamitä tapahtuu yhteisöille, joissa toimiminen on monille ihmisille erittäinmerkittävä osa elämää ja joissa luodaan tärkeitä ihmissuhteita jatehdään arvokkaaksi koettuja yhteisiä asioita? Markkinahenkinen Tiukka taloudellinenajattelutehokas talous ja kilpailuajattelu eivät saisi tappaa alleen näitä ihmistenja koko yhteiskunnan kannalta tärkeitä järjestötoiminnanei saa tappaajärjestötoiminnankulmakiviä.kulmakiviäSe, että perinteisen yleishyödyllisen toiminnan rinnalle syntyyselvästi kaupallista toimintaa, ei tarkoita yksioikoisesti sitä, että yleis-hyödyllisen toiminnan yleishyödyllisyys vähenisi. On vielä helppo ymmärtää se,että muun muassa verottajalla on vaikeuksia vetää rajaa kaupallisen toiminnan jayleishyödyllisen, yhteiseen hyvään tähtäävän toiminnan välillä.Paradoksaaliseksi tilanteen tekee se, että kolmatta sektoria näin valjastaessaanjulkinen valta pitkällä tähtäimellä lisää omaa taakkaansa ja kustannuksiaan.Pitäisi olla itsestään selvää, että myös julkinen valta näkisi koko yhteiskunnankannalta elintärkeäksi pitää huolta siitä, että yleishyödyllinen toiminta kolmannellasektorilla säilyy ja kehittyy. Kolmatta sektoria tarvitaan tulevaisuudessa entistäenemmän paikkaamaan niitä palveluaukkoja, jotka jäävät julkisen sektorinja markkinaehtoisesti toimivan yritystoiminnan ulkopuolelle.- 31 -


Hankerahoituksen mahdollisuudetRajanvedon vaikeus julkisen toiminnan, yritystoiminnan ja kolmannen sektorintoiminnan välillä tulee vastaan myös maaseudun kehittämistyössä ja toimintaryhmienrahoittamien kehittämishankkeiden kohdalla. Kyläyhdistysten,-osuuskuntien, -yhtiöiden ja muiden maaseudun kehittäjien on mahdollista kehittämisideathankkeistamalla saada huomattavasti lisää ulkopuolisia taloudellisiaresursseja.Hanketyössä ja rahoitettavien hankkeiden valinnassa on kuitenkin ollut – ohjelmittainja toimintaryhmittäin alueellisesti jonkin verran vaihdellen – vaikeuksiarajata, miten suhtautua hankkeisiin, jotka ovat toisaalta lähellä kuntien aiemminjärjestämää toimintaa ja toisaalta kaupallista yritystoimintaa. Mitä vaikeampaakuntien on jatkossa vastata edes lakisääteisten tehtäviensä järjestämisestä, sitäkeskeisemmäksi nousee kysymys siitä, miten maaseutukylien palvelut voidaan säilyttääja miten maaseudun kehittämiseen tarkoitettua hankerahoitusta voitaisiinkäyttää tässä hyödyksi.Uuden lain myötä lanseerattu termi sosiaalinen yritys on aiheuttanut myössekaannusta. Lain mukainen sosiaalisen yrityksen määritelmä on huomattavastisuppeampi kuin mitä ihmiset monesti ymmärtävät. Lain mukaan sosiaalinenyrityksen kriteerit täyttää vain sellainen yritys, joka työllistää tietyn määrän va-Hanketoiminnalla ja –rahoituksella ei luonnollisestikaan tule automaattisestikorvata julkiselle sektorille kuuluvia tehtäviä ja vastuita. Mutta jos maaseudunpalvelut kuihtuvat muun rahoituksen niukkuuden vuoksi, onMitenihmeellistä, ellei hankerahoitusta suunnattaisi entistä enemmänhankerahoitustajuuri palvelujen uudenlaisten tuottamistapojen kehittämiseen. Tähänkehittämistyöhön tarvitaan mukaan sekä julkista sektoria ettävoitaisiin hyödyntääpalvelujenkehittämisessä?maaseudun asukkaita niin, että työtä tehdään yhdessä, molempienlähtökohdat ja resurssit huomioon ottaen. Muutos edellyttää tarkistuksiamyös hankerahoituksen ohjeistuksessa ja maaseudun kehittämisohjelmienpainotuksissa.Suuntaamalla maaseudun kehittämishankkeiden rahoitusta entistä enemmänpalvelujen kehittämiseen ja yhteistyön monipuolistamiseen julkisen sektorin kanssavoitaisiin samalla todennäköisesti parantaa hankerahoituksen vaikuttavuutta.Sosiaalinen yritystoiminta ja yleishyödyllisyysLaki sosiaalisista yrityksistä tuli voimaan Suomessa vuoden 2004 alussa. Sen mukaanyritys, jonka työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia taiyhteenlaskettuna vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, on oikeutettu saamaantyöllistämistukia muille yrityksille maksettavasta tuesta poikkeavin ehdoin. Tämätarkoittaa sitä, että tukea voidaan myöntää muita yrityksiä väljemmin ehdoin japidemmältä ajalta.- 32 -


jaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Usein kuitenkin sosiaalisena yrityksenä pidetäänmyös sellaisia yrityksiä, joiden toiminnassa painottuvat liiketoiminnan kannattavuudenohella yhteisölliset tai yleishyödylliset tavoitteet ja näkökulmat.Kun lakia sosiaalisista yrityksistä laadittiin, niiden arvioitiin vaikuttavan tasapainoisemman,osallisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnan syntyyn. Niillä sanottiinolevan siten muita yrityksiä laajempi yhteiskunnallinen tarkoitus. Näidenperustelujen valossa on aiheellista kysyä, onko lain kapea näkökulma oikeutettu?Onko oikein, että sosiaaliseksi yritykseksi katsotaan vain sellainen yritys, jonkatyöntekijöistä vähintään 30 prosenttia on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä?Jos lain tavoitteena on tukea osallisemman ja inhimillisemmän yhteiskunnankehittymistä, sekä määritelmä että käytettävien keinojen valikoima voisi ollahuomattavasti laajempi. Yritys toimii sosiaalisesti myös esimerkiksi silloin, kun sekäyttää osan liiketoimintansa tuotosta yhteisön yleiseen kehittämiseen tai palvelujenparantamiseen.Hyvä esimerkki tästä on sieviläisen Sievinkylän Kehitys Oy:n toiminta ja kolarilaisenLappean Loma Oy:n 1990-luvulla tekemät suunnitelmat matkailubisneksentuottojen käyttämisestä kylän vanhusten palvelujen kehittämiseen (kts.tarkemmin sivut 87-97 ja 60-70). Nämä kyläläisten yhtiöt eivät täyttäisi nykyisenlain kriteerejä sosiaalisesta yrityksestä, mutta niiden merkitys kylälle, kyläläisille jakoko kyläyhteisölle on kylän mittakaavassa huomattavasti suurempi kuin tavallisen,pelkkiä liiketoiminnallisia tavoitteita ajavan yrityksen merkitys olisi.Julkinen tukiTärkeää olisi luonnollisesti pohtia niitä keinoja, joilla julkinen valta voisi tukealaajemminkin niitä järjestöjä ja yrityksiä, jotka huomioivat toiminnassaan sosiaalisia,yhteisöllisiä tai yleishyödyllisiä näkökohtia. Tuki voi olla paljon muutakinkuin vain mahdollisuus hyödyntää työvoimapoliittisia tukia normaalia väljemminehdoin.Yrityksiä voitaisiin tukea esimerkiksi myöntämällä niille helpotuksia palkkauksensivukuluissa. Jotta tätä kautta annettava tuki olisi taloudellisesti yritystenkannalta merkittävä, helpotusten pitäisi ulottua myös palkkaperusteisiin eläke- javakuutusmaksuihin. Käytännön hyöty pelkästä sosiaaliturvamaksusta annettavastavapautuksesta jää Lapissa saatujen kokemusten perusteella melko vähäiseksi.Vähäinenkin tuki koetaan kuitenkin positiivisena ja konkreettisena merkkinä siitä,että valtiovalta haluaa olla tukemassa ja kannustamassa tällaista toimintaa.Toinen konkreettinen tapa, jolla valtio voisi tukea sosiaalisia, yhteisöllisiä taiyleishyödyllisiä näkökohtia toiminnassaan painottavia yrityksiä, on parantaayritysten ja järjestöjen rahoitusmahdollisuuksia. Varsinkin niissä tilanteissa,kun yritys tai järjestö investoi, se tarvitsee usein ulkopuolista rahoitusta. Olisi suu-- 33 -


PalkkauksensivukulutRahoitusvaihtoehdotri askel parempaan suuntaan, jos pankeilla ja myös Finnveralla olisivaltion avulla mahdollisuus tarjota tavallista edullisempia rahoitusvaihtoehtoja,esimerkiksi korkotukea tai tällaiseen toimintaanselvästi kohdennettuja investointiavustuksia.Yhdistyksillä ja säätiöillä on ollut mahdollisuus hakea RAY:ninvestointiavustuksia mittaviinkin investointihankkeisiin. Viime vuosinavarsinkin asuntorakentamiseen tarkoitetut RAY:n avustukset ovatkuitenkin selvästi pienentyneet, johtuen suurelta osin tiukentuneista kilpailusäännöksistä.Raha-automaattiyhdistyksen avustusta osittain korvaamaan on tullutValtion asuntorahaston uusi investointiavustus erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi.Visaisia rahoitukseen liittyviä pulmia on myös niissä tilanteissa, kun järjestötai yritys hyödyntää maaseudun kehittämiseen tarkoitettua hankerahoitusta.Suuremmissa hankkeissa omarahoitusosuuden kokoaminen saattaa edellyttäälainarahoitusta, jolloin myös vakuuskysymykset tulevat ratkaistavaksi. Se käytännössätuttu tilanne, että järjestöaktiivit joutuvat muiden vakuuksien puuttuessahenkilökohtaisesti takaamaan järjestön lainoja, on kohtuuton. Myös näissäepäkohdissa olisi huomattavan paljon korjattavaa. Yksi merkittävä parannus onvuonna 2006 käyttöön otettava uusi rahoitusmuoto, jossa hanketoimijat saavatlainaa hankepäätöstä vastaan. Tämä järjestely on kehitetty Suomen Kylätoimintary:n aloitteesta.Järjestäytymismuoto – liiketoiminnalliset resurssitSillä, missä juridisessa muodossa kolmannella sektorilla toimitaan, on merkitystämonessa eri tilanteessa. Juridisen muodon perusteella ei voi myöskään yksiselitteisestiarvioida, minkälaisista lähtökohdista ja periaatteilla yritys tai järjestötoimii.Esimerkiksi osakeyhtiö saattaa periaatteiltaan ja toiminnaltaan olla hyvinkinlähellä yleishyödylliseksi katsottavaa rekisteröityä yhdistystä ja sopia kolmannensektorin määritelmään. Suomessa ei ole monien eurooppalaisten maiden tapaankolmannelle sektorille erityisesti tarkoitettua juridista muotoa, vaan meillä toimijanavoi olla rekisteröity yhdistys, säätiö, osuuskunta tai jopa osakeyhtiö. Näinmyös kolmannen sektorin toimijoita koskevat säädökset ovat hyvin kirjavia.Merkittävin lähtökohtainen ero on se, että osuuskunta ja osakeyhtiö ovatyritysmuotoja. Rekisteröity yhdistys on tarkoitettu aatteelliseen toimintaan eikäse ole yritysmuoto, vaikka yhdistykset monesti harjoittavatkin laajaakin taloudellistatoimintaa.Juridisen muodon valinta on käytännössä usein vaikea tehtävä, ja valinnassaon punnittava eri muotojen etuja ja haittoja. Alla on listattu muutamia näkökohtia,joita toiminnan juridisen muodon valinnassa kannattaa pohtia:- 34 -


• Yhdistyksen laillisen toiminnan edellytyksenä on sen rekisteröinti.Tämä tarkoittaa myös sitä, etteivät asioita yhdistyksen puolesta hoitavathenkilöt ole henkilökohtaisessa vastuussa yhdistyksen velvoitteista,toisin kuin rekisteröimättömissä yhdistyksissä, joissa tehdyistä toimistavastaavat ne henkilöt, jotka asioita hoitavat. Yhdistys kannattaa siisrekisteröidä aina, jos sen toiminta on vähänkään laajempaa.• Rekisteröity yhdistys on tarkoitettu aatteelliseen toimintaan. On kuitenkinpaljon yhdistyksiä, jotka esimerkiksi tuottavat merkittäviämääriä palveluja ja näin pyörittävät suurtakin liikevaihtoa. Raha-automaattiyhdistyksenja verottajan kiristäessä linjauksiaan tällainen yhdistystenlaajamittainen elinkeinotoimintaa muistuttava toiminta joutuukuitenkin jatkossa entistä huolellisempaan tarkasteluun. Voi olla,että huomattava osa varsinkin suurempien yhdistysten taloudellisestimittavammasta toiminnasta joudutaan järjestämään esimerkiksi osakeyhtiönmuotoon.• Koska osakeyhtiö ja osuuskunta ovat yritysmuotoja ja ne on tarkoitettuliiketoiminnan harjoittamiseen, saattaa toiminnasta saatavien hyötyjenkohdentumisesta syntyä väärinkäsityksiä. Näin voi käydä varsinkinosakeyhtiössä, vaikka yhtiössä toimittaisiinkin yhteiseksi hyväksi. Avoinja selkeä tiedottaminen varsinkin talousasioissa on paras keino hälventääennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.• Osakeyhtiöllä ja osuuskunnalla ei ole mahdollisuutta saada Raha-automaattiyhdistyksenavustusta. Myös rahoituslaitosten ja työvoimaviranomaistensuhtautuminen osakeyhtiö-, osuuskunta- ja yhdistysmuotoonvoi vaihdella.• Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat yritysmuotoja. Yrityksellä on oltava liikeidea.Esimerkiksi toiminta kylän yleiseksi kehittämiseksi ei vielä riitä,yrityksellä on oltava edellytykset kannattavaan liiketoimintaan.• Mahdollisuudet koota omaa pääomaa ovat osakeyhtiössä ja osuuskunnassahelpommat kuin rekisteröidyn yhdistyksen kohdalla. Osakeyhtiössävähimmäisosakepääoma on 8.000 euroa. Osuuskunnan osuuspääomalleei ole minimivaatimusta.• Äänivalta jakaantuu osakeyhtiössä osakeomistuksen suhteessa. Osuuskunnassajokaisella osakkaalla on yksi ääni riippumatta osuuskuntaansijoitetun pääoman suuruudesta. Yhdistyksessä asioista päätetään yhdistyksenhallituksessa sekä yhdistyksen yleisissä kokouksissa.• Osakeyhtiö ja osuuskunta kuuluvat yritysverotuksen piiriin ja ovat sitenverotuksellisesti epäedullisemmassa asemassa kuin rekisteröidyt yhdistykset.Yleishyödyllinen yhdistys joutuu maksamaan harvoin toiminnastaanveroa. Tilanne on tosin muuttumassa (kts. tarkemmin sivut29-31).• Myös kiinteistöveron kohdalla verotuskäytäntö on kirjava. Yleishyödyllistenyhteisöjen on mahdollista kiinteistöverolain nojalla ha-- 35 -


kea kunnanvaltuustolta vapautus omistamastaan rakennuksesta ja senmaapohjasta perittävästä kiinteistöverosta. Kiinteistövero voidaanmäärätä myös normaalisti perittyä veroa alhaisemmaksi. Osakeyhtiöitäja osuuskuntia ei voida tuloverolain mukaan katsoa yleishyödyllisiksiyhteisöiksi, joten niillä ei ole mahdollisuutta hakea vapautusta kiinteistöverosta.Olennaisinta käytännön toiminnan kannalta ei ole se, missä juridisessa muodossatoimitaan, vaan se, mitkä ovat toiminnan periaatteet ja tavoitteet.- 36 -


II OSAKUUSI ESIMERKKIÄKirjan toisessa osassa kerrotaan kuuden kylän esimerkin avulla siitä, mitä kyläläisetvoivat itse tehdä tarvitsemiensa palvelujen järjestämiseksi.Näissä esimerkkikylissä kyläläiset lähtivät jo 1990-luvun alussa tekemäänsuunnitelmia palvelujen tuottamiseksi uudella tavalla. Kahdessa kylässä kyläläisetolivat perustaneet rekisteröidyn yhdistyksen, kahdessa osakeyhtiön jakahdessa osuuskunnan palveluhankkeidensa toteuttamiseksi.Se, mistä palveluista oli kysymys, riippui muunmuassa kylän ikärakenteesta ja olemassa olevista veluista.pal-Esimerkiksi kolarilaisessa Lappean kylässä kyläläiset lähtivätkehittämään matkailupalveluja ja sen rinnalla kylällä asuvienvanhusten palveluja. Oriveden Eräjärvellä kyläläisten yhdistysperusti monipalvelupisteen, joka toimii vireästi edelleenja josta on saatavissa muun muassa apteekin, Veikkauksen japostin palveluja.Nämä kuusi kylää olivat mukana Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutinvuosina 1992-94 toteuttamassa kylähankkeessa.Siinä haettiin tietoa kyläläisten yhteistoimintaan,julkisen tuen ja yksityisen yrittäjyyden erilaisiin yhdistelmiinperustuvista palveluratkaisuista.Seuraavissa luvuissa käydään läpi näiden kuudenkylän hankkeita, 1990-luvun alussa tekemiä suunnitelmiaja sitä, mitä näille suunnitelmille kuuluu nyt,yli kymmenen vuotta myöhemmin. Miten kylienhankkeet ovat edenneet, mitä palveluja kylillä ononnistuttu säilyttämään, minkälaista yhteistä toimin-taa kylillä on nyt? Entä minkälaista yhteistyötä kuntienkanssa on tehty? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet hankkeiden onnistumiseen taiepäonnistumiseen? Mitä kokemuksista on opittu? Kylien toiminnasta kerrottaessa- 37 -


pyritään hahmottamaan samalla myös sitä prosessia, miten kylät, kyläläisten yhteistoimintaja hankkeet ovat runsaan kymmenen vuoden aikana kehittyneet.Kylät esitellään aakkosjärjestyksessä: Eräjärvi, Lappea, Kiminki, Sarjankylä-Erkkilä, Sievinkylä ja viimeisenä Sokoja.ERÄJÄRVEN KEHITTÄMISYHDISTYS RY JAERÄJÄRVEN URHEILIJAT RYEräjärvi – itsenäinen ja itsepäinen pirkanmaalainen kyläKaakkois-Pirkanmaalla Längelmäveden itärannalla sijaitseva Eräjärvi on entinenitsenäinen kunta. Se liittyi vapaaehtoisella kuntaliitoksella Oriveteen vuoden1973 alussa. Eräjärvellä on yhä vahva oma imago, mikä selittynee osittain sillä,että se sijaitsee melko kaukana Oriveden keskustasta ja on selvästi aktiivisin verrattunaOriveden muihin sivukyliin. Tämä aktiivisuus näkyy muun muassa kunnallispolitiikassa.Eräjärveläiset ovat kunnallisvaaleissa osanneet keskittää äänensäeräjärveläisehdokkaille ja aktiiviset eräjärveläiset ovat saaneet luottamusta myöskanta-Oriveden äänestäjien keskuudessa, minkä ansiosta lähes kaikissa Orivedenkaupunginvaltuuston ryhmissä istuu yksi tai useampia eräjärveläisiä kaupunginvaltuutettuja.Eräjärven alueen väkiluku oli suurimmillaan 1950-luvulla (runsas 2100 asukasta).Kuntaliitoksen aikaan kolmisenkymmentä vuotta sitten Eräjärvellä oli noin1500 asukasta. Nykyisin Eräjärvellä on noin 900 asukasta. Kesäisin alueen asukaslukuon arviolta noin kaksinkertainen runsaan vapaa-ajanasutuksen ansiosta.Eräjärvi koostuu useasta kylästä:Haapaniemi, Uiherla, Vihasjärvi,Hietalahti, Järvenpää, Kauppila,Vedentausta, Hirtolahti, Kuivanen,Koppala ja Leväslahti. Osalla näistäkylistä on omaa aktiivista toimintaa.Esimerkiksi Leväslahden pienviljelijäyhdistysry toimii vilkkaasti. Yhdistyson saanut hiljattain päätökseenmittavan kylätalon remontin. Remonttitoteutettiin leader-rahoituksella.Vihasjärven ja Järvenpään alueella toimii oma kyläyhdistys. Se on tehnytalueelle kyläsuunnitelman ja järjestänyt useita kertoja kylän omat markkinat.- 38 -


Eräjärvi ei siis ole yksi, kiinteä kylä, vaan useamman kylän muodostamamaantieteellisestikin laaja alue. Maisemaa ja kyläkuvaa pirstovat lisäksi vesistöt,kirkonkylän kupeessa sijaitseva Eräjärvi sekä Längelmäveden salmet ja lahdet.Nimi Eräjärvi viittaa seudun historiaan pirkkalaisten eränkäyntialueena.Eräjärvi sijaitsee kaakkoon Oriveden kaupungin keskustasta. Matkaa kaupunginkeskustaan kertyy 19 kilometriä ja eteläisen naapurikunnan Kuhmalahden kirkonkylään10 kilometriä. Tampereelle on matkaa Eräjärveltä noin 50 kilometriä.Eräjärvellä toimii neliopettajainen koulu, jossa on vuosiluokat 1.-6. sekä esikoulu.Koulussa on hieman yli 60 oppilasta. Koulussa toimivat lisäksi koulunkäyntiavustaja-siivooja,kaksi koulunkäyntiavustajaa ja keittäjä-siivooja. Talonmiespalvelutostetaan Eräjärven Urheilijoilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Erikoistaon se, että Eräjärven koulu toimii vastavalmistuneissa uusissa tiloissa. On lähesainutlaatuista, että haja-asutusalueelle rakennetaan kokonaan uusi koulu.Eräjärvellä toimi vielä 1990-luvun lopulla kaksi koulua, Uiherlan ja Haavistonala-asteet. Koulukiinteistöjen kunnon rapistuessa ja oppilasmäärien pienentyessäeräjärveläiset valtuutetut ehdottivat koulujen yhdistämistä. Koska myös Haavistonkoulussa olisi tarvittu mittava peruskorjaus, lähdettiin 2000-luvun alussasuunnittelemaan uuden koulun rakentamista kylän keskustaan.Kaupunki osti Erälinnan vieressä lähellä Eräjärven kirkkoa sijaitsevan tontin.Uuden koulun rakentaminen aloitettiin kesällä 2004, peruskivi muurattiinelokuun lopussa 2004 ja koululaiset pääsivät aloittamaan koulunkäynnin uudenkoulun tiloissa elokuussa 2005. Koulun virallisia vihkiäisiä vietettiin marraskuussa2005.Koulu rakennettiin 100-prosenttisesti Oriveden kaupungin varoin ilman valtionavustusta. Eräjärven koulussa painotetaan taide- ja kulttuurikasvatusta. Keväällä2005 ilmestyneessä Eräjärven taidekoulu -lehdessä todetaan:”Kulttuurisesta rikkaudesta ja monimuotoisuudesta kasvaa luovuus ja innovatiivisuus.Niiden perusvalmiudet luodaan taidekasvatuksella ja virikkeelliselläkulttuuriympäristöllä lapsuudessa ja nuoruudessa. Eräjärven koulu on aloittanutvastaamaan tähän haasteeseen. Taideviikot syksyllä, draamaseikkailu ja keväänaikana tulevat esiintymiskokeilut ilmentävät koulun tavoitteita käytännössä. Tulevaisuudessatoivomme koulun vieraiksi kylän käsityön ja taiteen ammattilaisiaja harrastajia opastamaan vaikkapa yhden päivän aikana esimerkiksi olkitöiden,pajutöiden, puuveistosten tms. tekemiseen.”- 39 -


Eräjärven koulun rehtori Sirpa Uimonen toteaa koulun kotisivuilla internetissä:”Vuosisadan ihmeeksi julistettu uusi kyläkoulumme on toiminnassa. Toimivakyläyhteisö on tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Yhteisöllisellä toimintakulttuurillaon jo juuret. Kasvatamme nyt siipiä joka pojan ja tytön kantapäihin niin, ettäyhteinen tekemisen ilo, oppimisen ilo ja yhteisestä ympäristöstä huolehtiminensamoin kuin myös oman ilmaisukanavan löytäminen ovat mahdollisia. Mikään eiole mahdotonta, jos haluaa ja uskaltaa, uskoo itseensä ja tekee, toimii parhaallamahdollisella tavalla.””Kulttuuri on toimintatapa. Se on kädentaitoja, tietoja ja kokemuksia perinteestä,nykypäivästä, työstä ja harrastamisesta. Kulttuuri on ihmisen tapa ilmentääainutlaatuisuuttaan yhteisössä. Yhteisön kulttuuri on sopimus toimivista käytänteistä,elintärkeistä, mukavista ja elämään lisäarvoa antavista asioista. Koulukulttuurion tapa, jolla koulu toimii tavoitteidensa suuntaisesti kasvattamisessa ja opettamisessa.Kulttuuri on myös koulun liittämistä ympäröivään yhteisöön, oppilaidenkasvattamista kiinni yhteisön vaikutustapoihin, taiteeseen ja yhteistyöhön.””Eräjärven kulttuurikouluhanke tarkoittaa koulussa kokeiltavia uusia lähestymistapojaoppimiseen. Hankkeeseen kuuluvat olennaisena osana vierailut lastenvanhempien työpaikoilla, maatiloilla tai vanhempien vierailut koulussa. Siihenkuuluu myös draamaseikkailupäivä Eräjärven historiassa ja luonnossa.”Näissä koulun rehtorin tärkeissä sanoissa avautuu se näkökulma, jota kyläläisetovat uutta koulua suunniteltaessa ja rakennettaessa yrittäneet tuoda käytännössäesille. Kyläläiset toivoivat, että koulun suunnittelu ja rakentaminen olisitehty tiiviissä yhteistyössä Oriveden kaupungin ja Eräjärven kylän kesken. Näinolisi käytännössä päästy luomaan jo alkuvaiheessa uudenlaista kyläkoulukulttuuriaja osoittamaan positiivisella tavalla se, kuinka suuri merkitys koululla on kylälle,kylän yhteisölle ja kyläläisille.Näinä aikoina, kun kyläkouluja lakkautetaan musertavan paljon useamminkuin uusia kyläkouluja otetaan käyttöön, koulun merkitys kylälle konkretisoituuyleensä menettämisen kautta. Koulun suuri merkitys kyläyhteisölle ja –kulttuurilleymmärretään usein vasta sitten, kun koulu lopetetaan. Eräjärvellä tilanneon päinvastainen ja siksi hyvin poikkeuksellinen ja positiivinen. Vaikka yhteistyökaupungin kanssa ei uuden koulun suunnittelussa ja rakentamisessa kaikilta osinsujunutkaan kyläläisten toivomalla tavalla, on koulun henkilökunnalla, oppilailla,kaupungin virkamiehillä ja luottamushenkilöillä sekä eräjärveläisillä vielä ainutlaatuinenmahdollisuus luoda uudenlaista kyläkoulukulttuuria.Muutama vuosi sitten aloitti toimintansa Eräjärven ryhmäperhepäivähoitokoti,jossa on 12 hoitopaikkaa 1-7 –vuotiaille lapsille. Ryhmis toimii Eräjärvenkirkolla vanhustentalon yhteydessä rivitalossa.- 40 -


Eräjärven hyvästä palvelutasosta kertoo se, että kylällä on oma terveysasema,jossa on lääkärin, terveydenhoitajan sekä hammaslääkärin vastaanotto. Lääkärion paikalla kerran viikossa, terveydenhoitaja ja hammaslääkäri neljänä päivänäviikossa. Lisäksi eläinlääkäri päivystää terveysasemalla tunnin kerran viikossa.Syksyllä 2005 on Oriveden kaupungin taholla jälleen ryhdytty keskustelemaanEräjärven terveysaseman tulevaisuudesta. Eräjärven terveysaseman tilannenousi esille sen jälkeen, kun Oriveden hammashuollossa tehtiin selvitys siitä, mitenOriveden terveyskeskuksen hammashuolto poikkeaa muista vastaavista muistaterveyskeskuksista. Yksi kustannuseroja selittävä tekijä on Eräjärvellä järjestettävähammashuolto. Oriveden sosiaali- ja terveyslautakunta teki marraskuun lopussa2005 päätöksen, jonka mukaan Eräjärven hammashoitolan toiminta päättyytoukokuun 2006 lopussa. Eräjärveläiset haluavat vielä vaikuttaa asian käsittelyynkaupunginhallituksessa ja –valtuustossa, koska hammashoidon loppuessaEräjärveltä myös muu Eräjärven terveysaseman toiminta on helposti uhattuna.Eräjärveläisten kriittisyys terveysaseman lakkauttamista kohtaan on ymmärrettävää,sillä terveyspalvelujen siirtyminen Eräjärveltä Oriveden keskustaan veisitodennäköisesti asiakkaita niin kyläapteekilta kuin kylän muiltakin kaupallisiltapalveluilta.Kunnallisten palvelujen ohella myös kaupallisia palveluja on Eräjärvellä tarjollarunsaasti. Päivittäistavarakauppoja Eräjärvellä on kaksi, pankin konttoreitakaksi. Mielenkiintoista on se, että pääkonttoriaan Eräjärvellä pitävällä EräjärvenSäästöpankilla on kolme sivukonttoria, yksi Orivedellä, yksi Ylöjärvellä ja elokuussa2005 avattu uusin sivukonttori Tampereen Tesomalla.Muuta palvelutarjontaa täydentää Eräjärven kehittämisyhdistys EKY ry:n toimisto,jonka toiminnasta kerrotaan enemmän myöhemmin tässä luvussa. MyösOriveden seurakunnan toiminta on Eräjärvellä vilkasta. Seurakuntakodin suntiontehtävät hoidettiin takavuosina kylällä talkoovoimin.Linja-autovuorojen vähentyessä Eräjärvellä toimivat taksiyrittäjät ovat kehittäneetlinjataksireittejä, jotka palvelevat hyvin niin kylällä asuvia ikäihmisiä kuinkoululaisiakin. Lisäksi toinen kylän taksiautoilijoista huolehtii yhteistyössä Eräjärvenkehittämisyhdistyksen kanssa kyläapteekin reseptilääkkeiden kuljetuksista.Toinen taksi puolestaan ottaa vastaan vanhusten turvapuhelinten hälytykset.Näitä turvapuhelinasiakkaita on Eräjärvellä noin 15.Kesäaikana Rönnin huvikeskus ja venesatama ovat vilkkaassa käytössä. EräjärvenUrheilijoiden järjestämät tanssit, Rönni Oil Oy:n ylläpitämä polttoainemyyntisekä Eräjärven Työväen Näyttämön Rönnin kesäteatteriin valmistamattasokkaat näytelmät ovat olennainen osa eräjärveläisten, orivesiläisten ja laajemminmyös muun Pirkanmaan väestön kesää. Eräjärveläinen teatteritoiminta onvahvaa myös talviaikaan, jolloin toimii Eräjärven Tupateatteri.- 41 -


Eräjärven uuden koulun tiloissa toimii Eräjärven sivukirjasto. Koulun vieressäsijaitsevan Eräjärven Urheilijoiden omistaman Erälinnan sali tarjoaa liikuntatilatkylän koululle sekä muun muassa kansalaisopiston järjestämille liikuntaryhmille.Eräjärven Urheilijoiden toiminta lasten ja nuorten perusliikunnan ja kilpaurheiluntukemiseksi on niin ikään vilkasta.Lasten ja nuorten toiminta on vilkastunut Eräjärvellä muun muassa SuomenPunaisen Ristin toiminnan ansiosta. SPR:n Eräjärven osaston nuoret Sidesissit kokoontuvatviikoittain ensiapuharjoituksiin, osallistuvat kilpailuihin sekä järjestävätmyös lasten ja nuorten leirejä.Eräjärvellä toimii useita aktiivisia yhdistyksiä. Tässä yhteydessä tarkastellaanerityisesti Eräjärven kehittämisyhdistys ry:n ja Eräjärven Urheilijat ry:n toimintaa.Näiden yhdistysten lisäksi kylässä toimii muun muassa kotiseutuperinnettäja –kulttuuria vaaliva Eräjärvi-Seura ry, 25 vuotta toiminut Eräjärven TyöväenNäyttämö ry, maatalousnaiset, martat, SPR, 4H-kerho, partio, Eräjärven koulunvanhempainyhdistys, Vihasjärvi-Järvenpään kyläyhdistys sekä Leväslahden pienviljelijäyhdistys.Eräjärven seudun vesiosuuskunta on toiminut noin kymmenenvuoden ajan.Eräjärven kehittämisyhdistys EKY ryEräjärven kehittämisyhdistys EKY ry perustettiin vuonna 1991. Perustamisen taustallaoli Pirkanmaan kyläprojekti, joka oli osa Euroopan laajuista elävän maaseudunteemavuotta. Projektin aikana mietittiin keinoja tehdä pitkäjänteistä työtäEräjärven kehittämiseksi ja markkinoimiseksi. Vapaamuotoisen kylätoiminnanrinnalle haluttiin perustaa rekisteröity yhdistys, joka hoitaisi kylän yhteisiä tehtäviäja jolla olisi mahdollisuus kantaa myös taloudellista vastuuta. Esillä oli myösosakeyhtiö- ja osuuskuntamuotoinen toiminta, mutta yhdistysmuoto koettiin helpoimmaksija yksinkertaisimmaksi.Kehittämisyhdistyksen toiminta käynnistettiin vuonna 1992 taloudellisestanollatilanteesta. Kopiokone, puhelin, kirjoituskone ja muita toimistotarvikkeitahankittiin yhdistyksen hallituksen jäsenten takaamalla pankkilainalla. Yhdistyksenpäivittäistä toimintaa ryhdyttiin heti alusta alkaen rakentamaan monipalvelupisteenäedelleen toimivan yhdistyksen toimiston ympärille.Eräjärven kehittämisyhdistys ry:n toiminta on säilynyt kuluneen kymmenenvuoden aikana hyvin samankaltaisena kuin mikä asetettiin tavoitteeksi, kun toimintaakäynnistettiin 1990-luvun alkuvuosina. Toiminta on monipuolistunut japalkatun henkilökunnan määrä on lisääntynyt.- 42 -


Eräjärven uusi koulu rakennettiin lähelleEräjärven keskustaa, kylätalonatoimivan Erälinnan viereen. Koulutilojensuunnittelussa on otettu huomioonlasten ja käyttäjien toiveet muunmuassa värityksessä ja kalustehankinnoissa.Koulun kanssa samoissa tiloissatoimivan Oriveden sivukirjaston valoisissatiloissa on esillä Eräjärven kouluntaidekummina toimivan kuvataitelijaEija Isojärven pellavapaperista tekemäkaunis tilateos.Poikkeuksellisen EKY:n toimistosta tekee sen aukioloajat. Toimiston ovet voidaanpitää palkatun henkilökunnan ansiosta avoinna huomattavan pitkään. Syksyllä2005 EKY:n toimisto palvelee kyläläisiä maanantaisin ja keskiviikkoisin kello9-15, tiistaisin kello 9-18, torstaisin ja perjantaisin kello 9-17 ja lauantaisin kello10-15.- 43 -


EKY:n toimisto sijaitsee edelleen samoissa tiloissa osuuspankin talossa, keskeiselläpaikalla Eräjärven kirkonkylässä. Toimisto on hermo- ja infokeskus, jossaon• Veikkauksen palvelupiste• kyläapteekki ja reseptilääkkeiden toimitus kahdesti viikossa• pestipalvelu• kylälehti Purkiaisen toimitus• paikallisten tuotteiden myyntiä (muun käsitöitä, elintarvikkeita)• kopio- ja telefaxpalvelut• taloushallinnon palveluja (mm kylällä toimivien yhdistysten ja yritystenkirjanpitoa ja palkanlaskentaa)• Eräjärven seudun vesiosuuskunnan toimisto• asiamiesposti tammikuusta 2005 lähtien• kalastuslupien myyntiä• teatterilippujen varaus ja ennakkomyyntiKyläapteekkiKun Oriveden apteekki päätti 1990-luvun alkupuolella lakkauttaa Eräjärvellätoimineen sivuapteekin, olivat eräjärveläiset vaarassa jäädä ilman apteekkipalveluja.Tyytymättömänäheikentyneeseen lääkehuoltoonja terveyskeskuksensivupisteen palvelujen karsimisenpelossa eräjärveläisetpäättivät perustaa EKY:n toimistolle kyläapteekin,jonka nimen käyttöön kyläläisetsaivat lääkintöhallituksenluvan. Virallisestikysymys on lääkelain mukaisestalääkekaapista, mutta300 käsikauppalääkkeenvalikoima on Eräjärven kyläapteekissahuomattavastiEräjärven kehittämisyhdistys EKY ry:n toimisto palvelee kyläläisiänyt myös postiasioissa. Asiamiesposti siirtyi EKY:n hoidettavaksitammikuussa 2005.piakeskimääräistä lääkekaap-suurempi.Kyläapteekin kauttahoidetaan myös reseptilääkkeiden välitys kahdesti viikossa. Joko asiakas itse taiterveysaseman henkilökunta käy tuomassa reseptit EKY:n toimistolle, josta nefaksataan Oriveden apteekkiin. Eräjärveläinen taksiautoilija noutaa alkuperäisetreseptit EKY:n toimistolta ja vie ne vielä tarkistettavaksi Oriveden apteekkiinlääkkeitä noutaessaan. Paluumatkallaan taksi tuo yksittäispakatut lääkkeet EKY:n- 44 -


toimistolle asiakkaiden noudettavaksi.Kuvio on hyvinyksinkertainen ja se on toiminutjo runsaan kymmenenvuoden ajan. Kyläläiset ovatpalveluun ja sen nopeuteentyytyväisiä.Kyläläiset ovat itse todenneet,että kyläapteekintoiminta on osa kestävääkehitystä ja taloudellisestijärkevää toimintaa. Keskittämälläreseptilääkkeidennouto yhteen taksikyytiinsäästetään paljon turhia ajokilometrejä.Jos jokainen 20-50 reseptilääkettä hakevastakyläläisestä ajaisi itse Orivedenkeskustaan noutamaan lääkkeensä, turhia ajokilometrejä kertyisi 800-2000.EKY:n järjestämän palvelun avulla riittää yhden taksin 40 kilometriä. Näin myöspaikallinen taksi on saanut vakituista työtä. Kyläläiset korostavat lisäksi sitä, ettämitä useamman palvelun saa omalta kylältä, sitä harvemmin on tarpeen lähteäasioille kaupungin keskustaan – ostoseurot jäävät näin omalle kylälle.Kyläapteekki on ollut alusta alkaen EKY:n toiminnan yksi vahva tukijalka jotaloudellisestikin. EKY saa jokaisesta myydystä käsikauppalääkkeestä ja välitetystäreseptilääkkeestä sovitun suuruisen provision ja pystyy näillä tuloilla kattamaanosan yhdistyksen toiminnan aiheuttamista kuluista. Silloin tällöin Orivedenkaupungin päätöksenteossa esille nouseva keskustelu Eräjärven terveysasemantulevaisuudesta asettaa myös kyläapteekin tulevaisuuden epävarmalle pohjalle.Jos kyläläisten lääkäripalvelut siirtyisivät Orivedelle, he todennäköisesti ostaisivatmyös lääkkeensä sieltä, jolloin merkittävä osa EKY:n tuloista jäisi apteekin provisiotuottojenmyötä saamatta ja koko EKY:n nykyisen kaltainen toiminta olisivaakalaudalla.PestipalveluEKY:n toimistonhoitaja Ulla Raita-aho ja Eräjärven SPR:npuheenjohtaja Helka Koskinen vaihtavat kuulumisia EKY:ntoimistolla.Toimisto sijaitsee keskeisellä paikalla ja sinne onhelppo piipahtaa hoitamaan asioita. Taustalla kyläapteekinvalikoimaa sekä kylän omia tuotteita.Pestipalvelutoiminta on ollut merkittävä ja varsinkin ikääntyneet kyläläiset huomioonottava osa EKY:n toimintaa. Toimintaa on rahoitettu Raha-automaattiyhdistyksenavustuksella, Oriveden kaupungin ja Kuhmalahden kunnan ostopalveluinasekä asiakasmaksuina.Toiminta käynnistettiin 1990-luvulla RAY:n kolmevuotisen projektiavustuksenturvin. Toiminnan vakiintuessa projektiavustus muuttui RAY:n toiminta-avus-- 45 -


tukseksi, joka kattoi noin 35 % pestipalvelutoiminnan kustannuksista. Käytännöntyötä on parhaimmillaan tehnyt useampi pestipalvelija, ja toiminta-alue on ulottunutmyös Eräjärven kylien rajojen – ja kuntarajan – ulkopuolelle.Pestipalvelijat ovat tarjonneet apua pääasiassa siivouksessa, asioinnissa sekälastenhoidossa. Oriveden kaupungin kanssa tehdyn ostopalvelusopimuksen mukaisestikaupunki on ostanut EKY:n pestipalvelulta tietyn tuntimäärän palveluita,ja tämän sopimuksen puitteissa pestipalvelija on huolehtinut myös kaupunginkodinhoitajien vuosi- ja sairaslomien sijaisuuksista.Vuoden 2005 alusta pestipalvelussa on ollut uusi tilanne, sillä 10 vuotta jatkunutRaha-automaattiyhdistyksen avustus päättyi. Toiminta on nyt rahoitettavaostopalvelusopimuksen ja asiakasmaksujen avulla. Asiakasmaksuja jouduttiinkorottamaan jonkin verran (nyt 18 €/h + matkakorvaus 0,40 €/km). Samaanaikaan EKY teki ostopalvelusopimuksen Oriveden kaupungin kanssa sotainvalideilletarjottavien siivouspalvelujen tarjoamisesta. Kyseiset palvelut kilpailutettiinOrivedellä ensimmäistä kertaa ja EKY oli toinen valituista palveluntuottajista.Alkuvuonna 2005 pestipalvelulla on ollut työtehtäviä arviolta seuraavasti:• sotainvalidien siivouspalvelu, ostopalvelusopimus,valtio maksaa, 30 h/kk• Oriveden kaupungin kotipalvelu,ostopalvelusopimus, 30 h/kk• Kuhmalahden kunnan kotipalvelu,ostopalvelusopimus, 30 h/kkNäiden lisäksi pestipalvelulla on palvelusta suoraan EKY:lle maksavia asiakkaita.Syksyllä 2005 Kuhmalahden kunta kilpailutti kotipalvelujen tuottamisen, jaEKY hävisi niukasti uudelle kuhmalahtelaiselle yrittäjälle.Asiakkaat tilaavat palvelun suoraan pestipalvelijalta tai EKY:n toimistolta.Korvaus työstä maksetaan kehittämisyhdistykselle. Pestipalvelija on työsuhteessakehittämisyhdistykseen, joka maksaa työntekijän palkan ja sen sivukulut.PurkiainenKylälehti Purkiainen on ilmestynyt aivan Eräjärven kehittämisyhdistyksen toiminnanalusta alkaen. Vuonna 2005 on näin ollen menossa jo 14. vuosikerta. Lehtion alusta pitäen jaettu viikoittain talkoilla kylän jokaiseen talouteen (560 kpl)ja kesäaikana myös Eräjärven alueen kesäasukkaille (koko jakelu 730 kpl). KunPurkiainen täytti 10 vuotta, kyläläiset laskivat, että Purkiaisen jakajat ovat jokojalkaisin, pyörällä tai autolla tehneet taivalta yhteensä lähes 80.000 kilometriä!Purkiaisen merkitys tiedonvälittäjänä, ilmoituslehtenä ja kyläläisten keskustelupalstanaja eräjärveläisyyden äänenkannattajana (kuten Purkiaisen toimittajatlehteä kutsuvat) on erittäin merkittävä. Lehti on löytänyt arvoisansa paikan myösOriveden kaupungin kirjaston lehtihyllyssä Helsingin Sanomien ja Aamulehden- 46 -


innalla. Purkiaisen merkitystä kuvaa kin, että jopa Orivedelläsesäjulkaistuihin teksteihin ja mielipidekirjoituksiinvielä vuosiakinasuvat Eräjärven tapahtumiaseuraavat ihmiset viittaavatEräjärvestä puhuessaan lehdes-niiden julkaisemisen jälkeen.Nimensä kylän lehti sai yleisökilpailulla.Purkiainen viittaa alueenhistoriaan, jossa entinen ja nykyinenemäpitäjä Orivesi oli Isomakkara jaEräjärvi Purkiainen.Purkiainen ilmestyy myös internetissäEräjärven sivuilla osoitteessa www.erajarvi.net.Toiminta ja rahoitusovat palapeliYksi EKY:n toiminnan haastavimmista tehtävistäon saada tulot riittämään kattamaan toiminnan Kylälehti Purkiainen on ilmestynyt jo 14aiheuttamat menot. Rahoitus kootaan useasta vuoden ajan kerran viikossa. Purkiaisenlähteestä. Veikkauksen asiamiestulo ja kyläapteekinmyynnin palkkiot muodostavat merkittävän tetaan EKY:n toimistolla. Se jaetaankokoavat EKY:n työntekijät. Se onnelisivuinen, A3-kokoinen ja monis-osan tuloista, mutta pelkästään niiden varaan ei talkoilla kylän jokaiseen talouteen,yhdistyksen taloutta ole voitu rakentaa. Muita pienempiätulonlähteitä ovat Purkiaisen ilmoitustuotot,kesäaikana myös lomaasukkaille.asiamiespostin hoidosta ja kirjanpitopalveluista kertyvättulot, kopiointitulot sekä paikallisten tuotteiden myynnistä saatavat pienetvälityspalkkiot.EKY:n toimistolta hoidetaan myös Rönnin kesäteatterin ja Tupateatterin lipunmyyntija lippujen varaukset. EKY saa myydyistä lipuista provision.EKY on merkittävä työllistäjä. Yhdistyksen toimiston päivittäisistä rutiineistahuolehtivan henkilökunnan lisäksi palkattuna on ollut pestipalvelijoita ja projektityöntekijöitä.Syksyllä 2005 palkattua henkilökuntaa on kolme, kaksi toimistotyöntekijääja yksi pestipalvelija. Parhaimmillaan pestipalvelussa on työskennellyt21⁄2 työntekijää.Yhdistyksen suurimpia menoeriä ovat luonnollisesti palkat. EKY maksoi palkkojavuonna 2004 yhteensä 53.000 euroa (ei sisällä palkan sivukuluja eikä työllistämistukia).- 47 -


Elokuussa 2005 Eräjärven kehittämisyhdistys sai sosiaalisen yrityksen statuksen,jonka ansiosta se voi hyödyntää työllistämistukia normaaleista työnantajistapoikkeavin ehdoin, esimerkiksi siten, että vajaakuntoiseksi todetun työntekijäntyöllistämistukijakso voi olla huomattavasti normaalia puolivuotiskautta pidempi.Eräjärven kehittämisyhdistys on Pirkanmaalla ensimmäinen järjestö, joka onhakeutunut sosiaaliseksi yritykseksi.Näin laajamittaisen jokapäiväisen toiminnan pyörittäminen ei olisi mahdollistailman pätevää henkilökuntaa. Vuonna 2005 toimistossa ovat työskennelleetUlla Raita-aho ja Sanna Pohja. Heidän tietonsa, ammattitaitonsa, itsenäinentyöotteensa ja positiivinen asenteensa ovat tuoneet korvaamattoman arvokkaanlisän EKY:n toiminnan kehittämiseen. Työ pienen, uraauurtavaa toimintaa pyörittävänkyläyhdistyksen toimistossa asettaa myös työntekijöille – ei vain luottamushenkilöille– paljon vaatimuksia.Toimiviin ja helposti kylän keskustassa yhdessä pisteessä saatavilla oleviin palveluihinollaan kylällä selvästi tyytyväisiä. Tämän voi todeta toimistolla päivittäinasioivien kyläläisten suurestamäärästä. Mitä pidempään EKY ontoiminut ja mitä monipuolisemmaksisen tarjoamat palvelut ovatkehittyneet, sitä useammin kyläläistenon huomattu pitävän EKY:ntoimintaa ja palveluja itsestään selvyytenä.Yhdistyksen on kuitenkinvuosi vuodelta mietittävä kuinkasaada tulot riittämään kattamaantoiminnan aiheuttamat menot.Ulla Raita-aho ja Sanna Pohja kokoamassa viikonPurkiaista. Noin puolet heidän työajastaan kuluu asiakaspalvelussamm kyläapteekin, postin ja Veikkauksenasiakkaita palvellen. Lopun työajan he hoitavat muunmuassa Eräjärven seudun vesiosuuskunnan laskutustaja eräjärveläisten yhteisöjen kirjanpitoa.Palkkojen ohella yhdistyksenmuita merkittäviä menoeriä ovattoimiston ja kopiokoneen vuokrat,kopiokulut, vakuutukset sekä puhelin-ja sähkökulut sekä toiminnankäynnistämiseksi aikanaan otetunlainan hoitokulut. Mahdollisuudet kulujen karsimiseksi ovat hyvin rajalliset varsinkin,kun ilman palkattua henkilökuntaa toimistoa ei voitaisi pitää säännöllisestiauki eikä postin, Veikkauksen, kyläapteekin, Purkiaisen ja muiden toimistopalvelujenylläpitäminen näin ollen olisi mahdollista.Eräjärven Urheilijat ryToinen Eräjärvellä aktiivisesti toimiva, työllistävä ja myös taloudellisesti merkittäväätoimintaa pyörittävä yhdistys on Eräjärven Urheilijat ry (EräU). Perinteisenurheilutoiminnan ohella EräU ylläpitää Erälinnaa sekä huvikeskus Rönniä.- 48 -


RönniRönnin kesäaikainen toiminta on vilkasta ja monipuolista. Toimintakausi keskittyytouko-elokuun väliseen aikaan. Vuosittain Rönnissä järjestettävissä tilaisuuksissakäy yli 30.000 vierasta. Eniten väkeä houkuttelevat paikalle perinteiset suomalaisetlavatanssit sekä kesäteatteri. Tämän lisäksi kahvilassa, pubissa ja uimarannallakäy vuosittain noin 3.000 asiakasta, joista suuri osa on auto- ja järvimatkailijoita.Eräjärven Urheilijoiden pääosin omistama Rönni Oil Oy myy Rönnin rannassapolttoainetta sekä autoilijoille että veneilijöille.Kilpailu huvi- ja tanssipaikkojen kesken on myös Pirkanmaan alueella kovaa,ja sen vuoksi Eräjärven Urheilijoiden on jatkuvasti mietittävä keinoja säilyttääRönnin vetovoima ja maine yleisön silmissä. Tämä edellyttää rakennusten kunnostamistaja investoimista aikaisempaa nykyaikaisempiin tiloihin ja palveluihin.Kysymys on suurista rahoista, ja seuratoiminnan näkökulmasta myös suurista riskeistä.Rönnistä on kauniin sijaintinsa ansiosta mahdollista kehittää monipuolinenviihde-, matkailu- ja veneilykeskus. Eräjärven Urheilijat panostavat syksyllä 2005veneilijöiden palvelujen kehittämiseen rakentamalla Rönniin Längelmävedenrantaan uuden kivilaiturin ja veneille tarkoitetun jätevesien vastaanottopisteen.Investointien oikea mitoittaminen edellyttää paitsi kykyä arvioida alan kehittymistäja kilpailutilannetta, myös sitä, että investointien toteuttamiseksi tarvittavanvieraan pääoman määrä suhteutetaan terveellä tavalla yhdistykselle tuloatuottavaan toimintaan. Kaikki asiakkaiden tarpeisiin vastaava toiminta ei välttämättäole tuloa tuottavaa, ja lisäksi Rönnin toiminta on kesäaikaan painottuvanahyvin sesonkiluonteista.Näin suuret yleisömäärät ja laajamittainen toiminta tarkoittaa luonnollisestisitä, ettei sen pyörittäminen ole mahdollista pelkästään talkoovoimin. EräjärvenUrheilijat onkin kesäaikaan merkittävä työllistäjä. Esimerkiksi vuonna 2003 EräUmaksoi palkkoja yhteensä lähes 63.000 euroa. Pääosa työntekijöistä on paikallistanuorisoa.Talkootyön merkitys Rönnin kehittämisessä ja EräU:n muun toiminnan pyörittämisessäon kuitenkin ratkaisevan suuri. Ilman vapaaehtoispohjalta toimiviakymmeniä järjestysmiehiä, lipunmyyjiä, yhdistyksen hallituksen jäseniä ja muitatalkoolaisia toiminta, kiinteistöjen kunnossapito, remontit ja yhdistyksen hallintoja toiminnan suunnittelu eivät olisi taloudellisestikaan mahdollisia.Erälinna ja uusi kouluEräjärven Urheilijoiden rooli on korostunut Eräjärven uuden koulun rakentamisenmyötä. Koulu rakennettiin tontille, jonka urheiluseura myi Oriveden kaupungille.- 49 -


Koulun tiloja suunniteltaessa otettiin huomioon se, että naapuritontilla sijaitseeurheiluseuran omistama Erälinna. Koululle ei rakennettu omaa liikuntasalia, vaankoulu käyttää liikuntatunneillaan Erälinnan salia. Kaupunki maksaa liikuntasalinkäytöstä tilavuokraa. Alkuvaiheessa suunniteltiin myös yhteisiä keittiötiloja siten,että Erälinnan remontin tarpeessa olevat keittiö- ja kahviotilat olisi kunnostettuvastaamaan myös kouluruokailun tarpeisiin. Näistä suunnitelmista kuitenkin luovuttiin,ja koululle rakennettiin oma pieni valmistuskeittiö.Marraskuusta 2005 lähtien Eräjärven Urheilijat on palkannut talonmiehen,joka huolehtii Erälinnan lisäksi vieressä sijaitsevan koulun kiinteistöhuollon tehtävistä.Oriveden kaupunki ostaa palvelut Eräjärven Urheilijoilta, joka käyttäätalonmiehen palkkaukseen myös työllistämistukea. Siivouksen ja ruokahuollonkoulu hoitaa kaupungin palkkaaman henkilökunnan voimin.Sen myötä, että Eräjärven uusi koulu rakennettiin Erälinnan viereen, on myösErälinnan nykyinen kunto ja tulevaisuus noussut keskustelunaiheeksi. Kun uuttakoulua ryhdyttiin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina suunnittelemaan, eräjärveläisetlähtivät innolla tekemään suunnitelmia Erälinnan peruskorjauksesta ja laajentamisesta.Mittava remontti olisi aloitettu Erälinnan keittiön ja ravintolan remontilla,seuraavaksi olisi uusittu rakennuksen julkisivu ja katto, liikuntasali ja eteistilat jalopuksi yläkerran asunto ja kokoustilat. Rakennusta ryhdyttiin näissä suunnitelmissakutsumaan Eräjärven kylätaloksi. Peruskorjauksen kustannusarvio oli noinmiljoona euroa, josta TE-keskuksen osuus olisi ollut 35 prosenttia, Oriveden kaupunginosuus 35 prosenttia ja kyläläisten oman rahoituksen osuus 30 prosenttia.Kaupungilla olisi tällä tavoin ollut mahdollisuus saada koulun käyttöön nykyistäkoulurakennusta suuremmat keittiö- ja ruokailutilat sekä uudistetut liikuntatilat.Kylätalon remontin toteuttaminen olisi vastaavasti osaltaan vähentänyt koulurakennukseentehtyjä investointeja.Kyläläiset veivät suunnitelmia ja piirustuksia vauhdilla eteenpäin ja kylätalohankkeellekerättiin rahaa muun muassa järjestämällä iltamia ja taidehuutokauppa.Kylätalohanke kuitenkin kariutui siinä vaiheessa, kun asia eteni Orivedenkaupungin päätöksentekoon. Poliitikot ja virkamiehet pitivät eräjärveläistenomarahoitusosuutta ja koko hanketta epärealistisen suurena. Koska hanketta isännöinytEräjärven Urheilijat olisi tarvinnut hankkeen toteuttamiseen myös lainarahaa,olisi Oriveden kaupunkia mitä todennäköisimmin haettu lainan takaajaksi jaosittaiseksi maksajaksi tilavuokrien muodossa. Nämä taloudelliset riskit yhdessäniiden erimielisyyksien kanssa, joita Erälinnan kuntoarviosta esiintyi, johtivat siihen,että kylätalohanke jätettiin ainakin toistaiseksi lepäämään.Erälinnan kunto ja Eräjärven Urheilijoiden mahdollisuudet panostaa tilojenperusteelliseen remonttiin askarruttavat eräjärveläisiä yhä. Kylätalohankkeen kariutuminenoli hanketta innokkaasti ajaneille kyläläisille suuri pettymys. Pettymystäkasvatti myöhemmissä vaiheissa se, ettei kyläläisiä otettu heidän toivomal-- 50 -


Eräjärven uusi koulu ja Eräjärven Urheilijoiden omistama Erälinna (taustalla) sijaitsevat vierekkäinEräjärven keskustan tuntumassa. Kiinteistöjen lämmitys hoidetaan yhteisen hakelämpökeskuksenkautta. Koulu käyttää liikuntatunneillaan Erälinnan salia. Marraskuusta 2005 kiinteistöillä on myösyhteinen talonmies.laan tavalla mukaan Eräjärven koulun suunnitteluun. Kyläläisten näkökulmastapettymys on ymmärrettävä – uuden koulun odotetaan olevan kiinteä osa kylää,eikä haaveita kylätalon peruskorjauksesta ja koulun ja kylätalon toimintojen yhteensovittamisestaole vieläkään täysin haudattu. Kyläläiset muun muassa jatkavatpienimuotoista varainkeruuta järjestämällä iltamia.Yhteistyötä tehdään toki jo nyt. Eräjärven koulu lämpenee Erälinnan yhteyteenrakennetun hakelämpökeskuksen avulla. Kaupunki ostaa koulun lämmönhakelämmitystä hoitavalta uudelta eräjärveläiseltä yrittäjältä, joka myy lämpöämyös Eräjärven Urheilijoille Erälinnan lämmitykseen. Hakelämmitys valittiinkoulun ja Erälinnan lämmitysmuodoksi, vaikka se olikin öljylämmitystä selvästikalliimpi vaihtoehto. Hakkeen valinnalla haluttiin tukea kotimaisten uusiutuvienenergiamuotojen käyttöä sekä paikallista yrittäjyyttä.VesiosuuskuntaEnsimmäisiä tehtäviä, joihin Eräjärven kehittämisyhdistys toimintansa alussa tarttui,oli Eräjärven alueen vesihuollon kehittäminen. Monilla eräjärveläistalouksillaoli ongelmia puhtaan veden riittävyyden kanssa. Kaivoveden arseenipitoisuus olilisäksi monin paikoin haitallisen korkea.Eräjärven seudun vesiosuuskunta perustettiin vuonna 1993. Kehittämisyhdistysoli jo edellisenä vuonna hakenut valtion avustusta ja korkotukilainaa kylänvesihuollon järjestämiseksi. Marraskuuhun 2005 mennessä vesiosuuskuntaan onliittynyt 540 taloutta, joista 374 on eräjärveläistalouksia. Eräjärven lisäksi vesi-- 51 -


osuuskunta on rakentanut vesijohtoverkkoa naapurikylien puolelle Naappilaan(106 taloutta) ja Päilahteen (10 taloutta, linjan rakentamista jatketaan edelleen).Vesilinjaa on rakennettu myös kuntarajan yli Längelmäelle, josta vesiosuuskuntaanon liittynyt runsaat 60 taloutta. Lisäksi osuuskunnalla on asiakkaita, jotkanoutavat veden vesiposteista. Vesiposteja on Naappilan alueella kahdeksan jaEräjärvellä yksi. Osa vesiosuuskuntaan liittyneistä on loma-asuntoja. Hankkeeton rahoitettu osin EU-rahoituksella, kansallisin ja Oriveden kaupungin varoin jaosin liittyjämaksuin.Samanaikaisesti vesiosuuskunnan suorittamien kaivuutöiden kanssa Orivedenkaupunki on rakentanut vesilinjan rinnalle viemäriputkistot paineviemäriä vartenvalmiiksi. Tämän tyyppisen viemäröinnin rakentaminen haja-asutusalueelleon ollut Orivedellä aivan uutta. Eräjärvellä keskitettyyn jätevesiviemäröintiin onliittynyt nyt jo 165 taloutta. Merkittävä parannus oli myös yhdysvesijohdon rakentaminenOrivedeltä Eräjärvelle. Eräjärven vedenottamosta pumpattiin vettäsen kapasiteetin äärirajoilla ja lisäveden syöttö Oriveden verkostosta oli nopeintapa parantaa tilannetta. Samassa yhteydessä rakennettiin viemäri OrivedeltäEräjärvelle saakka. Osuuskunnan vesijohtoverkosto on yhdistettävissä Kuhmalahdenkunnan verkoston kanssa, mikä parantaa merkittävästi mahdollisen kriisiajanvesihuoltoa.Vesiosuuskunnan ja Oriveden kaupungin yhteistyö vesihuollon parantamiseksiEräjärvellä ja Naappilassa on aiheuttanut myös ongelmia. Osuuskunnan aktiivisuusja ripeys käytännön töiden toteuttamisessa on herättänyt närää kaupunginluottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden keskuudessa. Koska hankkeiden laajuusja niiden kustannukset kasvoivat muun muassa kuivan kesän vuoksi suuremmiksikuin mihin kaupungin taholla oli valmistauduttu ja yhteistyö käytännön töidensuunnittelussa ja niistä sopimisessa ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla,kaupunki perusti alkuvuodesta 2004 työryhmän selvittämään ja valvomaan vesihuoltoyhteistyötä.Epäselvyydet ja erimielisyydet ovat johtuneet osittain henkilökysymyksistä,mutta myös siitä, että kuntasektorilla on vielä totuttelemista siinä,että sen rinnalla kumppanina toimivien järjestöjen ja yritysten toimintatavatpoikkeavat viranomaistyönä tehtävästä suunnittelusta ja toteutuksesta.Selvää on, ettei Eräjärven alueella olisi päästy nauttimaan riittävästä puhtaastavedestä näin ripeässä aikataulussa ilman vesiosuuskunnan ja EKY:n aktiivisuutta.Erityisen huomion arvoista Eräjärven seudun vesiosuuskunnan toiminnassaon se, että osuuskunta on lähtenyt tekemään työtä oman varsinaisen toimintaalueensaulkopuolellakin naapurikylissä ja jopa kuntarajan ulkopuolella. Näin onsäästetty niin hallinnossa, kustannuksissa kuin oppirahoissakin. Myös Orivedenkaupungille vesihuollon järjestäminen tällä tavoin vapaaehtoistyötä ja ulkopuolistarahoitusta hyödyntäen on tullut huomattavasti virkatyönä toteutettua halvemmaksi.Tästä huolimatta kaupungin virkamiesten keskuudessa esiintyy arvelujasiitä, onko esimerkiksi vesiosuuskunnan sopimustekniset ja taloudelliset asiathoidettu asianmukaisesti. Näiden syiden vuoksi neuvottelut naapurikylä Naappi-- 52 -


lan vesijohtoverkoston myymisestä vesiosuuskunnalta kaupungille ovat edenneetodotettua hitaammin.Vesiosuuskunnan toiminta on niin laajamittaista, että on paikallaan kysyä,kuinka pitkälle eräjärveläisten resurssit riittävät. Vaikka vesiosuuskunnan rutiininomaisettoimistotyöt hoidetaankin EKY:n toimistossa, edellyttää vesihuollonedelleen kehittäminen suurta vapaaehtoista talkootyöpanosta aktiivisilta eräjärveläisiltä.Hyöty heidän aktiivisuudestaan ja pitkäjänteisyydestään koituu myösnaapurikylien ja jopa naapurikuntien asukkaiden hyväksi. Mutta mitä he saavatpalkkioksi lukuisista talkootyötunneistaan? Pahimmillaan palkkiona ovat viranomaisten,poliitikkojen ja kyläläisten kateellisuudesta ja ymmärtämättömyydestäkertovat moitteet asioiden huonosta hoidosta.Kymmenen vuoden aikana tapahtunuttaEräjärveläisten toiminta herättää paljon kysymyksiä, jotka liittyvät yhä laajenevanvapaaehtoistoiminnan ja kolmannen sektorin toiminnan edellytyksiin ja rajoihin.Eräjärvellä suurimpia pohdittavaksi nousevista asioista ovat toiminnanrahoitukseen, palkattuun henkilökuntaan ja sen kustannuksiin, kylällä toimivienjärjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön, kuntayhteistyöhön sekä inhimillisiin resursseihinliittyvät kysymykset.Talous, henkilökunnan palkkaus, sosiaalinen yritysAloittaessaan toimintaansa 1990-luvun alkupuolella Eräjärven kehittämisyhdistysEKY joutui turvautumaan hallituksen jäsenten takaamiin pankkilainoihin, jottayhdistyksen toimistolle voitiin hankkia tarpeelliset laitteet ja tarvikkeet. Yhdistyksentoiminnan lähtökohtana on alusta alkaen ollut, että sen on itse hankittavavarat toimintansa pyörittämiseen eikä projektirahoituksella tai avustuksilla yritetäylläpitää toimintaa, jonka pitäisi olla itsekannattavaa.EKY:n toimiston nykyisten toimintojen tuottamat tulot riittävät juuri kattamaanyhdistyksen toiminnasta aiheutuvat menot. Tulot kertyvät pääasiassaapteekin, Veikkauksen, postin ja paikallisten tuotteiden myynnistä kertyvistäprovisioista, Purkiaisen ilmoitustuotoista sekä taloushallinnon palvelujen myynnistä.Toimiston kautta kulkee viikoittain suuria summia rahaa, mutta yhdistyksenomaan kassaan tästä eurojen virrasta jää lopulta vain murto-osa.Toisaalta voisi ajatella, että tällä tavoin useiden eri tulonlähteiden varaan perustuvayhdistyksen talous olisi vakaalla ja turvallisella pohjalla. Näin toki onkin,jos tuloja tuottavat toimintamuodot säilyvät. Mutta tilanne voi muuttua nopeastikin,jos tulonlähteistä jokin jää pois.Oriveden kaupungin suunnitelmat lakkauttaa ainakin osa Eräjärven terveysasemanpalveluista ovat kuitenkin osoittaneet, että EKY:n kaltaista toimintaaharjoittavan yhdistyksen taloudellinen pohja voi olla hyvin haavoittuvainen. Jos- 53 -


Eräjärven terveysaseman tulevaisuus on nostettu jälleenesiin Orivedellä. Terveysasemalla on lääkärin, terveydenhoitajanja hammaslääkärin sekä eläinlääkärin vastaanotto.eräjärveläisten terveyspalvelutsiirtyvät Oriveden keskustaan,on todennäköistä, että eräjärveläisethoitavat myös apteekkiasiansaOrivedellä. NäinEKY:ltä jäisivät saamatta kyläapteekinmyynnistä kertyvätprovisiot. Ne muodostavatniin oleellisen osan yhdistyksentuloista, että ilman niitäkoko nykyisenkaltainen ja -laajuinen toimiston toimintaolisi ilmeisesti vaakalaudalla.Tilannetta kokonaisuutenatarkastellen käy valitettavanselvästi ilmi, kuinka kapein perustein päätöksiä kunnallisten palvelujen keskittämisestätehdään. Jotta Eräjärven hammashoidon siirtäminen Orivedelle olisikaupungille kannattavaa, siirrosta on kerryttävä kaupungille selviä taloudellisiasäästöjä. Jos kuitenkin käy niin, että hammashoidon ja muiden terveyspalvelujenlakkauttaminen Eräjärveltä vie kyläapteekin asiakkaat asioimaan Orivedelle, EKY:n mahdollisuudet ylläpitää nykyisiä aukioloaikoja ja palveluja heikkenevät oleellisesti.Tämän aiheuttamat kustannukset voi arvioida olevan paikallistaloudennäkökulmasta huomattavan paljon suuremmat kuin Eräjärven hammashoidonlakkauttamisesta aiheutuvien säästöjen. Pienillä kaupungin säästöillä kenties menetetääniso joukko eräjärveläisten kannalta merkittäviä palveluja, joiden luominenja ylläpitäminen on kaupunginkin näkökulmasta ollut taloudellisesti erittäinedullista ja joka toiminta on hyvä esimerkki toimivasta kansalaisvaikuttamisestaja järjestötoiminnan mahdollisuuksista. Olisi näin ollen ilmiselvästi myös kaupunginedun mukaista, jos tämänkaltaiset välilliset kokonaistaloudelliset vaikutuksetvoitaisiin ottaa huomioon kunnallisia päätöksiä tehtäessä.Toinen yhdistyksen talouden ja toiminnan rahoituksen keskeinen ongelmaliittyy raskaisiin työnantajakuluihin. Eräjärven kehittämisyhdistyksen toimintaaon alusta alkaen rakennettu kyläläisiä monin tavoin palvelevan toimistonympärille. Tämänkaltainen toiminta edellyttää palkattua henkilökuntaa. Henkilökunnanpalkkaaminen taas edellyttää toiminnalta huomattavan vankkaa ja tasaistatulopohjaa, jotta niin palkat, lomarahat, sosiaaliturvamaksut, eläkemaksutkuin tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksutkin pystytään maksamaan.Työvoimapoliittiset tuet ovat olleet Eräjärven kehittämisyhdistykselle – kutenniin monelle muullekin pientyönantajalle – keino selviytyä henkilökunnan palk-- 54 -


kauksen aiheuttamista menoista. Työllistämistukien hyödyntämisessä on kuitenkinkäytännön kannalta omat hankaluutensa. Vaikka työvoimahallinnon tuella työllistettyhenkilö sopisikin tehtävään ja olisi itse motivoitunut, innostunut ja halukasjatkamaan tehtävässä, työllistämistuki päättyy näistä tekijöistä riippumattatyövoimahallinnon säädösten mukaisesti. Tukijaksojen koetaan käytännössä olevanusein liian lyhyitä, ja vaikka ne katkaisevatkin työntekijän työttömyysjakson,niillä ei ole useinkaan riittävästi vaikutusta työntekijän työmarkkinavalmiuksiin.Työntekijään kohdentuvien toimenpiteiden ohella olisi paikallaan yleisesti pohtiasitä, miten yleishyödyllistä toimintaa rajallisin resurssein harjoittavien työnantajientyöllistämismahdollisuuksia voitaisiin pitkällä ja kestävällä tähtäimelläparantaa.Liittyen työnantajakulujen raskauteen ja työvoimapoliittisten tukien rajoituksiinEräjärven kehittämisyhdistys ry hakeutui elokuussa 2005 sosiaaliseksiyritykseksi. Se merkittiin työvoimahallinnon ylläpitämään sosiaalisten yritystenrekisteriin, jossa marraskuun lopussa 2005 oli vasta yhteensä 30 eri aloilla toimivaayritystä. Vuoden 2004 alusta voimassa olleella lailla sosiaalisista yrityksistäpyritään luomaan työpaikkoja erityisesti vajaakuntoisille ja pitkäaikaistyöttömille.Yrityksenä sosiaalinen yritys ei poikkea muista yrityksistä – se tuottaa tavaroita japalveluja markkinoille kuten mikä tahansa muukin yritys. Erona muihin yrityksiinon, että sosiaalisen yrityksen työllistämistä työntekijöistä vähintään 30 prosenttiaon vajaakuntoisia tai yhteensä vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä.Mitä hyötyä Eräjärven kehittämisyhdistykselle sitten on siitä, että se on hakeutunutsosiaaliseksi yritykseksi? Sosiaaliseksi yritykseksi rekisteröidyllä yritykselläon mahdollisuus hyödyntää työllistämistukia normaalisäännöksiä pidemmänaikaa. Eräjärven kehittämisyhdistyksen kohdalla tämä tarkoittaa tällä hetkellä yhdistyksenyhden työntekijän työllistämiseen saatavan työllistämistuen jatkumistakaksi vuotta normaalia pidempään, mahdollisesti vielä tätäkin kauemmin. Muutahyötyä sosiaalisen yrityksen statuksesta ei nykyisillä säädöksillä EKY:lle ole.Sosiaalinen yritys on elinkeinotoimintaa harjoittava yhteisö,säätiö tai elinkeinonharjoittaja1) joka on merkitty kaupparekisteriin,2) joka tuottaa liiketaloudellisin periaattein hyödykkeitä,3) joka maksaa kaikille palveluksessaan oleville työntekijöille, heidän tuottavuudestaanriippumatta, kyseisellä työalalla noudatettavassa työehtosopimuksessatäysin työkykyiselle sovitun palkan, tai jollei tällaistatyöehtosopimusta ole, tavanomaisen ja kohtuullisen palkan kyseisestätyöstä ja4) jonka palveluksessa olevista työntekijöistä vähintään 30 prosenttia onvajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä.- 55 -


Eräjärven kehittämisyhdistys ry:n hakeutuminen sosiaaliseksi yritykseksi saattaaherättää kummastusta. Miten on esimerkiksi mahdollista, että aatteellista toimintaavarten perustettu yhdistys katsotaan yritykseksi?Verottaja ei ensinnäkään ole hyväksynyt Eräjärven kehittämisyhdistystä yleishyödylliseksiyhteisöksi, vaan on katsonut sen harjoittavan elinkeinotoimintaa.Yhdistys on näin ollen verovelvollinen paitsi myymiensä palvelujen ja tavaroidenarvonlisäveron osalta, myös yhdistyksen toiminnasta mahdollisesti kertyvän voitonosalta. Vuosi 2004 oli EKY:n historiassa ensimmäinen voitollinen vuosi, jotentuloverotuksen vaikutuksesta talouteen yhdistyksellä ei ole vielä kokemusta.Toiseksi, sosiaaliseksi yritykseksi hakeutuvien yhteisöjen oikeudelliselle muodolleei aseteta muita rajoituksia kuin mitä kaupparekisterilainsäädäntö asettaa.Sosiaalisen yrityksen on oltava merkitty kaupparekisteriin, jonne merkitään muunmuassa paitsi kaikki yhtiömuotoiset yritykset (ay, ky, oy), osuuskunnat, valtionliikelaitokset ja elinkeinotoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt, myös neaatteelliset yhdistykset, joilla on elinkeinotoiminnan harjoittamista varten pysyvätoimipaikka tai palveluksessaan vähintään yksi työntekijä. Eräjärven kehittämisyhdistysry on siis merkitty kaupparekisteriin ja täyttää siten yhdistyksenäkinsosiaaliselle yritykselle asetetut kriteerit.Rajanveto aatteellisten yhdistysten ja liiketoimintaa harjoittavien yritystenvälillä ei ole vaikeaa pelkästään käytännön toiminnassa ruohonjuuritasolla, vaanmyös julkisen vallan taholla ja lainsäädännössä. Rekisteröity yhdistys, kuten Eräjärvenkehittämisyhdistys EKY ry, voi toimia puhtaasti yleishyödyllisin tavoittein,voittoa tai jäsenilleen taloudellista etua tavoittelematta. Silti esimerkiksi verottajavoi katsoa, että se harjoittaa elinkeinotoimintaa ja kilpailee markkinoilla kutenyritys. Näiden rajanvetojen selventäminen olisi tärkeää paitsi vähentämään käytännössänykyisten säädösten tulkinnanvaraisuutta, myös selventämään periaatteellisestinäiden eri lähtökohdista toimivien tahojen yhteiskunnallista asemaa javelvoitteita.Sosiaalisia yrityksiä ja yleishyödyllisyyttä käsitellään tässä julkaisussa enemmänsivuilla 32-33.Järjestöjen yhteistyöEräjärvellä toimii useita laajaa toimintaa harjoittavia yhteisöjä. Eräjärven kehittämisyhdistysry:n, Eräjärven Urheilijat ry:n, Eräjärven seudun vesiosuuskunnanja Eräjärven Työväen Näyttämön toiminta on merkittävää niin itse toiminnankannalta kuin myös taloudellisesti sekä vapaaehtoistyön ja palkatun henkilökunnanmäärässä mitaten. Niiden toimintaa ja keskinäistä yhteistyötä tarkasteltaessanousee esiin kysymys siitä, kuinka laajaa toimintaa yhdessä kylässä on mahdollistapitkälti vapaaehtoisten työpanokseen nojaten harjoittaa ja onko kaiken toiminnantarkoituksenmukaista olla hajautettuna näin moneen yhteisöön.- 56 -


Eräjärven kehittämisyhdistys EKY ry perustettiin eräänlaiseksi kyläläistentyörukkaseksi. Yhdistys onkin toteuttanut tätä alkuperäistä ajatusta erinomaisenhyvin. Se muun muassa vastaa laskua vastaan joidenkin muiden kylällä toimivienyhdistysten kirjanpidosta, sen toimiston kautta hoituu provisioperiaatteellaEräjärven teatterin lipunmyynti, ja toisen EKY:n toimiston työntekijän työaikajakaantuu EKY:n normaalien rutiinien ja vesiosuuskunnan toimistotöiden kesken.Näin osan hänen palkastaan maksaa vesiosuuskunta, osan EKY.Käytännössä tämä palvelujen ostaminen EKY:ltä ja yhteistyö kylän eri yhteisöjenkesken sujuu ilman suurempia ongelmia. On kuitenkin mahdotonta välttääajatusta, miksi toimintaa pitää harjoittaa näin monessa erillisessä yhteisössä, kunyhteistyö on joka tapauksessa tiivistä ja toiminnassa on järjestöstä riippumattausein mukana samat aktiiviset kyläläiset.Samansisältöistä keskustelua on käyty laajemminkin jo vuosikymmenien ajan,kun on mietitty, onko tarkoituksenmukaista, että samalla kylällä toimii kylätoimikunta,maamiesseura, nuorisoseura, martat, maa- ja kotitalousnaiset, metsästysseuraja niin edelleen. Toiset tahot ovat olleet sitä mieltä, että näin monellataholla toimimiseen hukataan paljon aikaa ja inhimillisiä voimavaroja, kun taastoiset tahot ovat olleet ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien kukkien tulee antaakukkia. Eräjärven esimerkin kohdalla on kuitenkin kysymys aivan toisenlaisestatoiminnasta. Toiminta on paljon laajempaa, ja myös vastuut ja velvoitteetovat laajemmat. Kuinka laajaa toimintaa on mahdollista harjoittaa suurelta osinvapaaehtoisvoimin?Vaikka kylän kehittämisyhdistyksen, urheiluseuran, vesiosuuskunnan ja harrastusteatterintarkoitus, tehtävät ja jäsenkunta poikkeavatkin toisistaan ja onsyytäkin ainakin jossain määrin pitää erillään, olisi Eräjärvellä hedelmällistä herättääkeskustelua siitä, millainen on tulevaisuuden järjestökenttä Eräjärvellä. Historiallisistasyistä, toimintaan liittyvistä ideologisista syistä tai henkilökysymyksiinliittyen tällaisen keskustelun virittäminen voi olla käytännössä vaikeaa. Ilmannäitä rajoitteita olisi aiheellista kuitenkin miettiä, voitaisiinko rajallisia inhimillisiäresursseja ja yhteistyöstä saatavia etuja hyödyntää huomattavasti nykyistäparemmin, jos esimerkiksi näiden nyt erillään toimivien järjestöjen hallinnollisetja juridiset tehtävät koottaisiin yhden sateenvarjona toimivan järjestön hoidettavaksi.Varsinaiseen toimintaan liittyvät erot ja tehtävänjaot eri henkilöiden janykyisten järjestöjen voitaisiin säilyttää, vaikka hallinnollisia vastuita koottaisiinkinyhteen.Mitä vaativammista tehtävistä järjestöt tulevaisuudessa huolehtivat, sitäraskaammaksi pelkästään pakollisten hallinnollisten tehtävien hoitaminen käy.Nämä pakolliset hallinnolliset vastuut lisääntyvät entisestään, kun esimerkiksi verottajaon tiukentamassa suhtautumistaan yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaanja talkootyön verotukseen. Eikä tilanne helpotu siitäkään syystä, että toimintaaninnostuvien ja sitoutuvien vapaaehtoisten ihmisten määrä pikemminkin tuntuuvähenevän kuin lisääntyvän.- 57 -


Inhimilliset ja sosiaaliset resurssitJo Eräjärven kehittämisyhdistyksen ensimmäisinä vuosina kiinnitettiin huomiotasiihen, kuinka paljon vaativampaa EKY:n toiminnan kaltainen pitkäjänteinenja enemmän erilaisia vastuita käsittävä kyläläisten yhteistoiminta on kuin perinteinenkylätoiminta. Silloin jo todettiin, että ”aktiivien joukko saattaa laajentua,mutta voi käydä myös päinvastoin. Toiminnan monipuolistuessa kyläläistenhoidettavaksi lankeaa yhä haasteellisempia ja monimutkaisempia tehtäviä, jotkaedellyttävät asioihin perehtymistä, kokonaisvaltaista ajattelua sekä kykyä luoda jakäyttää hyväkseen yhteyksiä eri tahoille. Toiminnassa mukana olevilta vaaditaanentistä enemmän niin ajallisesti, tiedollisesti kuin taidollisestikin. Jos toimintaanvihkiytynyt kyläläisten joukko on kovin pieni ja tietotaito kasaantuu vain muutamilleharvoille kyläläisille, kasvaa riippuvuus näiden vetäjäpersoonien panoksestaja jaksamisesta herkästi liian suureksi.” Näin todettiin Kylä palveluyrittäjänä–hankkeen loppuraportissa vuonna 1995.Samassa raportissa pohdittiin myös yhdistyksen palkatun henkilökunnan jaluottamushenkilöiden asemaa ja rooleja. Palkatun henkilökunnan työ yhdistyksentoimistossa on ”monipuolista, kokemusta karttuu niin asiakaspalvelusta, myyntityöstä,toimistotyöstä, tietojenkäsittelystä kuin kirjanpidostakin. Työ on itsenäistäja vaatii työntekijöiden keskinäiseltä yhteishengeltä hyvin paljon; tehtävänjaostaja työajoista on osattava sopia keskenään ja uusiin ja ennenkokemattomiin tilanteisiinon kyettävä sopeutumaan. Epäselviä tilanteita on aiheutunut siitä, etteityöntekijöiden työnohjauksesta ole huolehdittu riittävästi. Yhdistyksen hallituksenjäsenet ovat ainakin periaatteessa työtä ohjaavia esimiehiä, joiden ajanpuute jaroolin ristiriitaisuus on kuitenkin käytännössä aiheuttanut sen, että työntekijöidenon hyvin pitkälle itse ratkaistava syntyvät ongelmatilanteet.”Nämä kaksi kysymystä, tietotaidon kasaantuminen harvojen aktiivisten harteilleja huoli heidän jaksamisestaan sekä epäselvyys palkatun henkilökunnan jaluottamushenkilöiden välisistä rooleista ja vastuista, olivat esillä jo runsaat kymmenenvuotta sitten. Ne ovat edelleen ajankohtaisia kysymyksiä, joihin törmätäänEKY:n toiminnassa vuosi vuodelta aina uudelleen.Vaikka aktiiviseen toimintaan on kuluneiden viidentoista vuoden aikana tullutkinmukaan muutamia uusia kyläläisiä, ovat tärkeimmät narut edelleen vahvastiReijo Kahelinin ja Tapio Valveen käsissä. Reijo ja Tapio olivat jo mukanaperustamassa Eräjärven kehittämisyhdistystä 1990-luvun alussa. Heidän jaksamisensanäin monien vuosien ajan hämmästyttää kahdestakin syystä. Ensinnäkin hemolemmat ovat mukana monessa; niin Eräjärven kehittämisyhdistyksen, EräjärvenUrheilijoiden kuin Eräjärven seudun vesiosuuskunnankin toiminnassa. Miestenvuosien varrella tekemien talkootyötuntien ja ajettujen kilometrien määrääon mahdotonta arvioida! Lisäksi on syytä ihailla heidän ”paksunahkaisuuttaan”.- 58 -


Oman sisäisen motivaation ja kehittämisnäkemyksen on oltava raudanluja, jottavuosi toisensa jälkeen on valmis jatkamaan tehtävissä, joista saa usein kritiikkiämutta harvoin kiitosta.Ottaen huomioon sen, kuinka yleisesti, yhtäläisesti ja läpinäkyvästi kaikkiakyläläisiä palvelevaa näiden eräjärveläisten järjestöjen toiminta on, on merkillepantavaa, kuinka paljon niitä kohtaan esiintyy kritiikkiä ja ennakkoluuloja Eräjärvelläja Orivedellä. Johtuvatko nämä ennakkoluulot henkilökysymyksistä jasiitä, että samat aktiiviset henkilöt ovat aina mukana ja osa näistä aktiiveista onvärikkäitä ja näkyviä persoonallisuuksia? Vai johtuuko kritiikki kateudesta? TaiEräjärvellä perinteisesti vahvasti vaikuttaneista puoluepoliittisista näkemyseroista?Tai vaikeuksista omaksua totutusta poikkeavia uudenlaisia toimintatapoja?Vaiko siitä, että Eräjärvellä on jo vuosia haluttu rohkaista kyläläisiä avoimeenja kriittiseen keskusteluun muun muassa kylälehti Purkiaisen palstoilla? Kriittinenkeskustelu on aina tarpeen, mutta jos se uhkaa jähmettää toiminnan ja uuvuttaaaktiiviset ihmiset, silloin on syytä miettiä, miten kriittiset näkemykset saataisiinrakentavalla tavalla mukaan yhteiseen kehittämiseen. Kansalaisopiston opintopiiriKyläkammari tarjoaisi hyvin suunniteltuna ja toteutettuna tähän jo nyt oivanmahdollisuuden.Aktiivisilta toimijoilta edellytetään siten yhtä aikaa rohkeaa edelläkävijän jasuunnannäyttäjän otetta sekä herkkää taitoa aistia ja kuunnella muiden näkemyksiä.Kun tilaisuus tarjoutuu, aktiivisten ihmisten tulee osata vaistota antaatilaa ja luovuttaa valtaa uusille tekijöille. Näin on vähitellen tapahtunutkin, kunEKY:n toimiston työntekijät Ulla Raita-aho ja Sanna Pohja ovat osoittaneet hallitsevansatoimiston monipuoliset työtehtävät ja ottaneet vähitellen myös enemmänvastuuta. Vaikka tämä on helpottanut luottamushenkilöiden työtaakkaa,tarvitaan myös hallitustehtäviin ja muihin vapaaehtoisvoimin hoidettaviin töihinlisää innostuneita ja tulevaisuuteen katsovia uusia aktiiveja. Ilman, että työtaakkajakautuu nykyistä useampien kyläläisten kesken, kasvaa riski, että asiat vievät ihmisiäeikä päinvastoin. Tämä olisi paitsi asioiden ja kylän kehittämisen kannaltapidemmällä tähtäimellä vahingollista, myös inhimillisestä näkökulmasta hyvinkuluttavaa.Unohtaa ei myöskään sovi avointa ja selkeää tiedottamista. Vaikka EKY:n,EräU:n ja vesiosuuskunnan toiminta onkin eräjärveläisille vuosien varrelta jo hyvintuttua, on esimerkiksi talousasioista kerrottava kyläläisille yhä uudelleen jauudelleen. Mitä selvemmin järjestöjen tulot ja menot hahmottuvat kyläläisille,sitä vähemmän jää sijaa epäluuloille ja väärinkäsityksille.- 59 -


LAPPEAN LOMA OYLappea – pieni ja hiljainen joenvarsikylä TornionjokilaaksossaLappean kylä sijaitsee erikoisella, kartalla helposti hahmotettavalla paikalla läntisessäLapissa. Muonionjokea myötäilevä valtakunnan raja tekee Lappean kylänkohdalla, Kolarin kuntakeskuksen eteläpuolella selvän mutkan länteen. Ruotsinpuolelta laskeva Tornionjoki yhtyy Lappean kylän kohdalla pohjoisen suunnastapitkin Ruotsin ja Suomen valtakunnanrajaa virtaavaan Muonionjokeen.Vuolas joki hallitsee Lappean kylän maisemaa ja muodostaa tärkeän osankylän elämää ja vuodenaikojen vaihtelua. Lähes kaikki kylän asutus on keskittynytlähellä joenrantaa kulkevan, Kolarista Pelloon johtavan Väylänvarren tien jajoen välille.Monelta pohjoiseen matkustavalta, esimerkiksi Ylläkselle tai Kilpisjärvelle ajavaltamatkailijalta jää tämä upea Väylänvarren reitti huomaamatta. Tornionjoenkosket ja rannat ovat vehmasta lappilaista jokimaisemaa parhaimmillaan.Lappean kylän pohjoispäästä kertyy matkaa Kolarin kirkonkylään noin 25kilometriä, alajuoksun puoleisesta päästä noin 40 kilometriä. Rovaniemelle Lappeastaon matkaa noin 130 kilometriä.Matkailuelinkeino ja sen voimakas kausiluonteisuus on leimallista Kolarin alueenelinkeinotoiminnalle ja työllisyydelle. Monien muiden pohjoisen kuntien tapaanmyös Kolarissa on totuttu korkeisiin työttömyyslukuihin. Huhtikuussa 2005työttömyysprosentti oli 19. Asukkaita Kolarissaon tällä hetkellä runsas 3800. Väkiluku onviimeisten reilun kymmenen vuoden aikanapienentynyt merkittävästi. Vuonna 1992 kunnassaoli asukkaita vielä lähes 4700. Voimakkaimminväestö väheni 1990-luvun viimeisinävuosina (1996-2000 -8,7%).Lappea on rauhallinen, hiljainen ja myösasukasluvulla mitaten pieni kylä. Asukkaita on– kylän rajauksesta ja laskutavasta riippuen –hieman yli 50. Perheitä, joissa on kouluikäisiälapsia, on kuusi. Noin viidesosa kyläläisistä onyli 65-vuotiaita.Suuri muutos kylän elämässä tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla, kun kymmeniälappealaisia muutti etelämmäs ja rajan taakse Ruotsiin. Muuttoliike kosketti ennenkaikkea nuoria ikäluokkia ja merkitsi useiden palvelujen kuihtumista. Kyläkoulusuljettiin vuonna 1974. Samana vuonna lakkautettiin Lappean rajavartioasema.Seuraavana vuonna lakkautettiin aikoinaan Lappeassa toimineesta neljästä kylä-- 60 -


kaupasta viimeinen. Kyläläisiä palvellut kauppa-auto lopetti toimintansa vuonna1994. Kirjastoauto liikkuu Lappeassa edelleen kahdesti kuukaudessa. Kauppa- japankkipalvelut lappealaisten on haettava Kolarin kirkonkylästä, Ruotsin puoleltaPajalasta tai kauempaa. Julkiset liikenneyhteydet ovat tyypillisen heikot. Koulubussikulkee aamuisin Kolariin ja iltapäivisin takaisin Lappeaan. Koulujen lomaaikanakyläläisillä on mahdollisuus kahdesti viikossa käyttää linja-autotaksan hintaisiakutsutaksin palveluja.Kyläyhdistys ja kyläyhtiö perustetaanLappealaisten yhteinen huoli kylän tulevaisuudesta ja erityisesti kylän entisenkoulun kiinteistön rappeutumisesta herätti kyläläiset perustamaan kyläyhdistyksenvuonna 1987. Kyläyhdistys lähestyi Kolarin kuntaa useaan eri otteeseen jayritti herättää kunnan kiinnostuksen kunnostaa koulurakennus. Kunta, joka käyttirakennusta satunnaisesti muun muassa kansalaisopiston tarkoituksiin, ei kuitenkaanryhtynyt kyläläisten toivomaan perusteelliseen remonttiin.Lappealaiset päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä. Pienellä joukolla laadittiinliiketoimintasuunnitelma yhtiölle, jonka tehtävänä olisi vastata koulun kiinteistönhallinnasta ja kunnossapidosta sekä käytännön toiminnan organisoinnista. Kuntoiminta vielä arvioitiin kannattavaksi, kyläläiset tekivät ostotarjouksen Kolarinkunnalle keväällä 1989.Ostotarjouksessaan kyläyhdistys ehdotti kunnalle, että koulun kiinteistö siirtyyperustettavan osakeyhtiön hallintaan. Jouluna 1989 kunnanvaltuusto hyväksyikaupan, jonka mukaan Kolarin kunta tuli uuden osakeyhtiön osakkaaksiLappean koulun ja koulun noin 1,5 hehtaarin suuruisen tontin kauppahinnaksimäärätyllä 50.000 markan osakkuudella. Kyläkokouksessa päätettiin, että osakeyhtiönperustajia ovat kyläyhdistyksen hallituksen jäsenet sekä Kolarin kunta.Yhtiön toimiala määriteltiin käsittämään majoitus- ja ravitsemustoimintaa, kioskimyyntiä,retkeily-, ulkoilu- ja kalastusvälineiden vuokrausta, matkailun ohjelmapalvelutoimintaa,leirintäaluetoimintaa sekä vanhusten avohoitopalvelujentuottamista. Koko matkailutoiminta perustui ajatukseen kalastusmatkailun kehittämisestäLappeassa. Lohen nousu Tornionjokeen toisi Lappeaan matkailijoita jaturvaisi kyläläisten yhtiön tulevaisuuden.Yhtiölle annettiin nimi Lappean Loma Oy. Yhtiön osakkeita merkittiin perustamisvaiheessa245 kappaletta, joista kyläläiset merkitsivät 145 osaketta (44osakasta) ja Kolarin kunta 100 osaketta.- 61 -


Lappean Loma – kylän matkailuyhtiöKyläläisten yhtiö aloitti toimintansa remontoimalla koulurakennuksen. Muutostyöttehtiin erityisesti suurempien ryhmien majoitustarpeita ajatellen. Rakennuksentoisen kerroksen luokkahuoneista tehtiin 4-6 hengen huoneita sekä suihku- jawc-tilat. Alakerran luokkahuone muutettiin ruoka- ja kokoussaliksi. Tilava keittiötarjosi hyvät mahdollisuudet myös suurempien ryhmien aterioiden valmistamiseen.Kaikkiaan rakennukseen remontoitiin tilat 40 matkailijalle.Rakennustyöt jatkuivat. Tornionjoen rantaan rakennettiin tilava sauna, jossaon erillinen sauna ja pesuhuone naisille ja miehille sekä takkahuone, jossa onmahdollisuus pienten kokousten järjestämiseen. Lisäksi rantaan rakennettiin savusauna.Lappean entinen koulurakennus on nykyisin Lappean Loman matkailukäytössämajoitus- ja kokoustiloina. Talon päädyssä olevaasunto on vuokrattuna.Pihapiiriin, vastapäätävanhaa koulurakennustarakennettiin monitoimitila.Talon alakertaansaatiin varastotilaa ja tilavakellari muun muassajoelta pyydettävää lohtavarten. Yläkerran avarassasalissa on mahdollisuusjärjestää esimerkiksitansseja tai suurempiakokouksia. Yläkerrassa ontelttailijoiden ja asuntovaunumatkailijoidensaniteettitilat.Pihapiiriin rakennettiinlisäksi kymmenenvaatimattomasti varusteltua kalastajamökkiä sekä yksi tilavampi hirsimökki.Kalastusmatkailu oli alusta alkaen Lappean Loman vahvuus, jota haluttiinkehittää ja kasvattaa. Lohen nousu mereltä ylös Tornionjokea pitkin kutemaanja pyyntikauden laajeneminen olivat Lappean Loman ja matkailubisneksen menestyksenavaintekijöitä. Kalastukseen myös investoitiin; kalastajille vuokrattaviaveneitä rakennettiin 25 kappaletta ja Tornionjoen rantaan rakennettiin 60 metriäpitkät venelaiturit.Myös muihin ohjelmapalveluihin panostettiin ajatuksena saada laajennettuasekä asiakaskuntaa että matkailusesongin pituutta. 1990-luvun puolivälissä rakennettiinkaksi moottoroitua jokilauttaa, joilla tehtäviä eripituisia retkiä myytiinmatkailijoille. Pisimmät lauttaretket kestivät useita päiviä ja ulottuivat aina Tornioonsaakka. Lisäksi matkailijoilla oli Lappeassa mahdollisuus osallistua muun- 62 -


Kuvat ylhäällä: Rantasauna rakennettiin vuonna 1990. Savusauna valmistui rantasaunan viereen 1992.Kuvat alhaalla: Monitoimirakennus rakennettiin 1993. Kalastajamökkejä rakennettiin 1995-1997.muassa talvisavottaan ja poroerotukseen. Lappean Loma tarjosi luonnonläheisetja hyvät puitteet myös rippikoululeirien ja leirikoulujen järjestämiseen.Tornionjoen veden voimakas virta ja paikan poikkeuksellinen rauhallisuusovat Lappean vahvuuksia, joita olisi mahdollisuus hyödyntää myös Lappean Lomannykyisessä markkinoinnissa entistä tehokkaammin.Investoinnit rahoitettiin Finnveran myöntämin lainoin, avustuksin sekä osakeannein.Lainojen vakuutena oli Kolarin kunnan antama takaus sekä yhtiööntehty yrityskiinnitys. Yhtiön osakepääomaa korotettiin kolme kertaa (1993, 1995ja 1996). Osakkaita Lappean Loma Oy:ssä oli kaikkiaan 120, osakkeita 559 kappaletta.Osakepääoman suuruus oli 279.500 markkaa.Vähemmän lohta, vähemmän matkailijoita, vähemmän tulojaLappean Loma oli 1990-luvulla merkittävä työllistäjä Lappeassa. Toiminta oli,kuten matkailu yleensäkin, sesonkiluonteista. Lappeassa vilkkain kausi ajoittuukesäaikaan, eli päinvastoin kuin Lapin hiihtokeskuksissa, kuten Ylläksellä, Kolarintunnetuimmalla matkailualueella. Parhaimpina vuosina Lappean Loma tarjosi- 63 -


työpaikan jopa 15 henkilölle, kolmelle kokoaikaiselle ja kahdelletoista kesäajantyöntekijälle. Työvoiman tarve oli suoraan verrannollinen Tornionjoesta nostetunlohen määrään – mitä enemmän lohta, sitä enemmän matkailijoita ja sitäenemmän henkilökuntaa. Vilkkaimpia vuosia olivat 1996, 1997 ja 1998.Vilkkaimpien vuosien menestystä pohjustettiin jo vuonna 1995, jolloin LappeanLoma oli runsaasti esillä muun muassa alan lehdissä, messuilla ja televisiossa.Lohisaaliiden roima lisääntyminen vuotta myöhemmin nosti huomattavasti myösyhtiön myyntiä – esimerkiksiheinäkuun 1996 liikevaihtoLappean Loman rantaan rakennettiin 1990-luvun lopullavene- ja jokilauttalaiturit. Jokilautta Lappea II on käytössäedelleen, ja sillä tehdään retkiä yläjuoksun suuntaan Ruotsinpuolelta laskevan Tornionjoen suulle sekä alajuoksulle ainaTornioon saakka. Moottoroidulle 40 m2:n lautalle mahtuuparikymmentä matkustajaa ja matkan varrella voidaan lautallakeittää vaikkapa nokipannukahvit. Veneitä oli vilkkaimpinavuosina käytössä noin 30.Suurimmat lohisaaliit saatiin Lappeassa vuosina 1996 ja1997.kolminkertaistui edellisvuodenheinäkuuhun verrattuna.Tämä ei kuitenkaan auttanutnostamaan koko vuoden tulostavoitolliseksi, sillä matkailijamäärienkasvu kasvattiluonnollisesti myös palkkamenoja.Ensimmäisen kerranyhtiön tulos ylsi voitolliseksivuonna 1997, jolloin myöslohisaaliit olivat suurimmillaan.Eniten yhtiön talouttarasittivat suuret korkokulutsekä rakennusten ja kalustonkorjaus- ja huoltokulut.Kyläyhtiön toiminnankäynnistäminen ja kehittäminenei olisi ollut mahdollistailman kyläläistenvahvaa talkootyöpanosta.Toimitusjohtaja hoiti vuosikaudettalkootöin monitoimitoimitusjohtajantehtäviä,useat kyläläiset osallistuivatrakennustöihin, keittiötöihinja ohjelmapalvelujen toteuttamiseentalkoovoimin. Palkatutkintyöntekijät olivatusein vapaa-aikanaan mukanatalkoissa. Vaikka LappeanLoman toiminta olikin selvästiyritystoimintaa, korostivatlappealaiset sen olevan kui-- 64 -


tenkin hyvin lähellä kylätoimintaa.”Muu ei kannata.”Kyläläisten yhtiön haluttiinmenestyvän, kylälle haluttiinelämää, kyläläisten jamatkailijoiden haluttiin viihtyvänkylällä, haluttiin itseluoda työpaikkoja kylälle.Kyläyhtiö myydään –toiminta jatkuuLohisaaliin romahtaminenvuonna 1999 viidesosaanparhaiden kesien saaliistaheijastui matkailijoiden määräänja luonnollisesti myösyhtiön taloudelliseen tulokseen. Liikevaihto lähes puolittui edelliseen vuoteenverrattuna ja tulos painui muutaman positiivisen vuoden jälkeen taas tappiolliseksi.Kesän 2000 heikon ennakkovaraustilanteen pohjalta arvioitiin tilanteenjatkuvan yhtä synkkänä myös jatkossa.Yhtiö joutui hakemaan lykkäystä lainojenlyhennyksiin sekä tilapäislainan Kolarinkunnalta selviytyäkseen rästissä olevistamaksuista. Lopullinen ja ratkaisevakäänne kyläyhtiön toiminnassa koettiin,kun toimitusjohtajan töitä uupumatta jaitseään säästämättä yli 10 vuotta tehnytVoitto Liikamaa ilmoitti jättävänsä toimitusjohtajantehtävät. Kesäkuussa 2000 pidetyssäyhtiökokouksessa päätettiin vieläetsiä kyläyhtiön toiminnalle uutta vetäjää,mutta valtuuttaa yhtiön hallitus myös valmistelemaanyhtiön myyntiä, tavoitteenaettei kunnalle yhtiön lainojen takaajanaaiheudu menetyksiä ja että osakkaat saisivatsijoituksensa pois. Tuolloin eli vielätoivo kyläyhtiön toiminnan jatkumisesta,sillä yhtiökokous antoi hallitukselle tehtäväksipohtia uuden osakeannin järjestämistäosakepääoman korottamiseksi.Lappean Loma Oy:n taloudellisesti parhaimmat vuodet ajoittuivatvuosille 1996-1998. Tulos oli voitollinen vuosina 1997ja 1998.Vaikka vuoden 1998 lohisaalis putosikin kolmasosaan edellisvuodenhuippusaaliista, huonon lohivuoden vaikutus näkyimatkailijamäärässä ja yhtiön liikevaihdossa vasta vuotta myöhemmin.Vuonna 1999 lohisaalis oli enää viidesosa parhaisiinvuosiin verrattuna.vuosityöntekijöidenlkmtoimitusjohtaja+ palkatunhenkilökunnanmäärähenkilöstökulut,markkaa1990 noin 51991 1 + 31992 1 + 31993 1 + 5 108.0001994 1 + 4 76.0001995 1 + 2 80.0001996 1 + 6 170.0001997 2 + 10 217.0001998 3 + 12 290.0001999 2 + 6 192.0002000 2 + 8 152.000Lappean Loman työntekijöiden lukumääränja maksettujen palkkojen kehitys vuosina1990-2000. Toimitusjohtaja teki työtä talkooperiaatteellailman palkkaa.- 65 -


Loppuvuoden 2000 aikana kävi kuitenkin selväksi, ettei kyläyhtiön toiminnallelöytynyt uutta vetäjää tai ostajaa. Lappealaisilla ei ollut muuta vaihtoehtoakuin myydä yhtiö Kolarin kunnalle. Kauppahinta oli 920 tuhatta markkaa, jostaostaja suoritti Lappean Loma Oy:n jäljellä olevat lainat ja erääntyneet laskut.Kauppakirja allekirjoitettiin tammikuussa 2001.Samanaikaisesti Lappean Loma Oy teki sopimuksen Lappean Loma –nimenluovuttamisesta Kylmämaan Ohjelmat Oy:lle. Kolarilaisen Mauri Kylmämaan jovuosia Ylläksellä ja Levillä toiminut matkailuyritys otti Lappean Loma –nimenyrityksensä aputoiminimeksi ja jatkoi matkailutoiminnan kehittämistä Lappeassa.Nimen käyttöoikeudesta maksetun kauppahinnan turvin kyläyhtiö maksoi poisviimeisetkin lainansa.Tornionjoen rannassa olevan nuotiokatoksen kyltitkin kertovatisännyyden vaihtuneen Lappean Lomassa. Matkailijoita palveleenykyisin Mauri Kylmämaan yritys Kylmämaan OhjelmatOy.Kyläyhtiö luovuttaessaLappean Loma –nimen KylmämaanOhjelmat Oy:lle seotti itse käyttöön yhtiön alkuperäisennimen LappeanLeirikeskus Oy. Kesällä 2001pidetty yhtiökokous päättiLappean Leirikeskus Oy:nasettamisesta selvitystilaanja yhtiön lakkauttamisesta.Tämä tarkoitti samalla sitä,että kaikki 119 kyläyhtiössäosakkaana ollutta henkilöäja yhteisöä menetti yhtiöönsijoittamansa pääoman, yhteensä279.500 markkaa.Matkailutoiminta LappeanLomassa jatkuu siisedelleen siitä huolimatta, että kyläyhtiön toiminta loppui. Kylmämaan OhjelmatOy on panostanut matkailijoiden palvelujen kehittämiseen monin tavoin. Kesäksi2005 valmistui elintarvikekioski ja suurella terassilla varustettu kahvila. KutenMauri Kylmämaa asian ilmaisi, kalastajat ovat Lappean Loman jo löytäneet, nythalutaan panostaa myös muiden viihtyvyyteen. Lisäpalvelujen kehittämisen toivotaanhoukuttelevan Lappeaan entistä enemmän myös muita luontoa arvostaviamatkailijoita.Kymmenen vuoden aikana opittuaKyläyhtiön aloittaessa toimintaansa 1990-luvun alkupuolella yhtiöjärjestykseenmerkittiin matkailun ja sen oheispalvelujen lisäksi vanhusten avohoitopalvelu-- 66 -


jen tuottaminen. Lappean asukkaiden ikärakenne ja kotona asuvien iäkkäidenvanhusten suuri määrä oli nostanut esiin ajatuksen kylän vanhusten auttamisesta.Kolarin kunnan tarjoaman kotipalvelun ei nähty riittävän, ja kyläläiset halusivattehdä jotain asian korjaamiseksi. Talo talolta oli selvitetty vanhusten olosuhteitaja avun tarvetta, ja kysyntää kyläavustajan palveluille oletettiin olevan riittävästi.Lappean kyläyhdistys ry ja Lappean Loma Oy järjestivät vuosina 1993-94 kyläavustajakokeilun,jossa tarjottiin kylän vanhuksille apua kotiaskareisiin ja asiointiin.Vanhusten palvelujen tarve ei kuitenkaan näkynyt kyläavustajan palvelujenkysynnässä, ja kyläavustaja jouduttiin ajoittain jopa lomauttamaan töiden vähäisyydenvuoksi. Myöskään Kolarin kunta ei juurikaan hyödyntänyt sille tarjottuamahdollisuutta hoitaa esimerkiksi kunnan kotipalveluhenkilökunnan sairas- ja kesälomasijaisuudetyhdessä kyläavustajan kanssa.Kotipalvelua suositummaksi osoittautui Lappean Lomassa vuosina 1993-94järjestetyt vanhusten virkistyspäivät ja neuvolatoiminta. Kylän varttuneelle väelletarjottiin mahdollisuus kokoontua syömään ja saunomaan Lappean Lomaan.Myös seurakunta, terveyskeskus ja kunta olivat toiminnassa mukana siten, ettävuorotellen esimerkiksi terveydenhoitaja tai seurakuntasisar oli mukana kertomassaoman alansa asioista. Koska kiinnostus virkistyspäiviäkin kohtaan hiipuivähitellen, vanhusten palvelujen tuottamisesta luovuttiin.Yksi suurimmista syistä, miksi Lappean kyläyhdistyksen ja Lappean Lomantuottamat vanhusten palvelut otettiin vastaan varsin varauksellisesti, oli varmaankinpalvelun järjestäjän outous. Matkailubisnestä harjoittavan osakeyhtiönei uskottu toimivan pyyteettömästi ja voittoa tavoittelematta. Pienessä kylässäei loppujen lopuksi myöskään ollut riittävästi kysyntää kyläavustajan tarjoamillepalveluille.Vanhusväestön palvelujen kehittämisestä suunniteltiin tervetullutta lisää kyläyhtiöntoimintaan. Henkilökunnan työpanosta olisi voitu käyttää tehokkaastitarpeen mukaan vuoroin kotipalvelussa, vuoroin matkailun oheispalvelujentuottamisessa. Kantavana ajatuksena matkailubisneksen ja vanhustenhuollonyhdistämisessä oli, että kylän oman matkailuyrityksen kautta olisi hankittu rahoitustavanhusten palvelujen järjestämiseen. Vuosien myötä kävi ilmeiseksi, ettämatkailutoimintaan tehdyt investoinnit rasittivat yhtiön taloutta niin, ettei muuntoiminnan rahoittaminen matkailutoiminnan tuloilla ollut mahdollista.Kyläyhtiön toiminnan kannattavuus oli koko sen toiminnan ajan haastavimpiakysymyksiä. Voitolliseen tulokseen yllettiin kahtena vilkkaimpana vuotena1997 ja 1998. Taloutta rasittivat ennen kaikkea suuret rahoituskulut, jotka aiheutuivattehdyistä korjaus- ja uudisrakennushankkeista. Toimintaa käynnistettiin1990-luvun alun kiihkeimpinä vuosina, jolloin lainoista oli maksettava jopa 14prosentin korkoa. Vaikka korkokulut laskivatkin vuosien mittaan selvästi (vuonna- 67 -


1994 korkokulut olivat lähes 131.000 markkaa eli 32 % liikevaihdosta, vuonna2000 korkokulut olivat enää 49.000 markkaa ja 13 % liikevaihdosta), yhtiöllä olilainaa vuonna 2000 edelleen lähes miljoona markkaa.Tehtyjen investointien tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Onkuitenkin muistettava, ettei matkailijoiden palveleminen ja toiminnan käynnistäminenolisi ollut ylipäätään mahdollista, ellei yhtiö olisi heti alusta alkaenpanostanut kunnollisten majoitus- ja peseytymistilojen rakentamiseen. Vaikkaluontomatkailusta olikin kysymys, entistä kyläkoulua ei aivan pienin muutoksinmuutettu monipuoliseksi ja toimivaksi matkailukeskukseksi.Keinoja kannattavuuden parantamiseksi olisi ollut muutamia. Toisaalta LappeanLoman tärkein tuote, kalastusmatkailu, on kannattavuuden kehittämisenkannalta haasteellinen matkailumuoto. Kalastajat ovat tunnetusti vaatimattomiaja omatoimisia matkailijoita, ja tähän perustui myös vaatimattomasti varusteltujenmökkien rakentaminen Lappean Lomaan vuosina 1995-97. Muiden ohjelma-tai ateriapalvelujen myynti tälle kohderyhmälle on varsin mielenkiintoinentehtävä.Majoituksen ja oheispalvelujen hinnoittelulla olisi kannattavuutta voitu parantaaainakin jonkin verran. Toisaalta hintojen korottaminen olisi ollut vaikeaajo sen vuoksi, että kilpailu mökkitarjonnasta lisääntyi Lappeassa vuosi vuodeltasitä mukaa, kun kyläläiset rakensivat omiin rantoihinsa vuokrattavia mökkejä.Tämä toiminta vilkastui 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolellahuomattavasti. Lisäksi Lappean Loman profiloituminen kyläläisten yhteisenä yrityksenäei olisi kestänyt kovin merkittäviä hinnankorotuksia. Lappean Loman toiminnanpäädyttyä vuonna 2001 Kylmämaan Ohjelmat Oy:lle hintoja jouduttiinkorottamaan huomattavasti, minkä selittäminen matkailijoille on luonnollisestiollut ikävä tehtävä.Vaikka Lappean Loman toiminta kyläyhtiönä perustuikin paljolti kyläläistentalkootyön varaan, olivat palkkakustannukset yksi suurimmista yhtiön talouttarasittaneista menoeristä. Niissä säästäminen oli käytännössä lähes mahdotonta,sillä matkailutoiminta edellyttää sesonkiaikoina pysyvää henkilökuntaa päivystämään,siivoamaan, laittamaan ruokaa sekä hoitamaan välineiden ja tarvikkeidenvuokrausta ja niin edelleen. Tämänkaltaista toimintaa ei ole realistista rakentaatäysin talkootyön varaan – toiminta edellyttää ammattimaista ja pysyvää työotetta.Kyläyhtiön talouden, toiminnan kannattavuuden parantamisen ja jatkuvuudenkannalta elintärkeitä kysymyksiä olisivat olleet mahdollisuus edullisemmaninvestointirahoituksen saamiseksi sekä henkilöstökulujen pienentäminen esimerkiksipalkkauksen sivukuluihin saatavien helpotusten kautta. Vaikka osakeyhtiömuodossatoimikin, Lappean Loma toimi kyläyhtiönä sosiaalisen yrityksen tavoin.Vaikkei sosiaalisista yrityksistä annetun nykyisen lain mukaisia ehtoja olisi- 68 -


täyttänytkään, kyläyhtiön toiminta oli sosiaalista ja yhteisöllisiä arvoja vahvastikorostavaa taloudellista yritystoimintaa. Maaseudun kehittämisen kannalta valtionolisi syytä pohtia erilaisia keinoja tukea tällaisten yritysten toimintaa.Lohen nousu mereltä Tornionjokeen oli alusta pitäen Lappean Loman menestymisenavain. Ilman lohta ei olisi matkailijoitakaan. On sen vuoksi ymmärrettävää,että merellä tapahtuvan luonnonlohen kalastuksen rajoittaminen, lohenkutunousun turvaaminen ja Tornionjoen rajajokisopimuksen aikaansaaminenovat olleet myös lappealaisten matkailutoiminnan kannalta tärkeitä hankkeita.Tiukkojen kalastusmääräysten ja merialueen mittavan lohen verkkokalastuksenvuoksi Lappean Loman toiminnan voi arvioida perustuneen rohkeaan, muttakovin arkaan yritysideaan.Lohen saannin ja toiminnankannattavuudenohella Lappean Loman menestysoli ratkaisevasti kiinnikolmannesta tekijästä, toiminnanvetäjästä. Kutenaina, niin kylätoiminnassakuin yritystoiminnassakinkaikki riippuu viime kädessäsiitä, millaisin henkilöresursseintyötä tehdään. Millaisethenkilökohtaiset ominaisuudet,tiedot ja taidot toiminnanvetäjällä on? Kuinka pitkäjänteisesti,avarakatseisestija suunnitelmallisesti työtäLappean Loman vuokraveneitä odottamassa kesän 2005 kalastussesonginalkua.tehdään? Miten toiminnan vetäjä osaa tulkita ja innostaa muita ihmisiä mukaantoimintaan? Ja kuinka paksu nahka hänellä on kestämään se tosiasia, että kateuttaja kritiikkiä saa yhteisessä toiminnassa aina enemmän kuin kiitosta?Lappean Loman toiminta henkilöityi vahvasti Voitto Liikamaahan. Hänensuuri henkilökohtainen panoksensa yhtiön perustamisessa, tunnetuksi tekemisessä,rakentamisessa ja taitavassa luotsaamisessa on erityisen maininnan arvoinen– ilman Voittoa ei Lappean Lomaa olisi olemassakaan. Voiton päätös luopuayhtiön johdosta ja päätöksen seuraukset kuvastavat erinomaisen hyvin sitä suurtamerkitystä, joka Voiton kaltaisten tulisieluisten toiminnan kehittäjien työllä on.- 69 -


Kesäkuinen keskiyön aurinko vangitsee Tornionjoen rannalla.- 70 -


KIMINGIN SEUDUN KEHITYSOSUUSKUNTAKiminki – keskisuomalainen keskivertokyläVajaan 5000 asukkaan Karstulan kuntarajan pohjoisreunalla sijaitsevan Kiminginkylän maisemaa halkoo Jyväskylästä Kokkolaan johtava valtatie numero 13.Kimingin kylän liikenteellinen asema onkin hyvä. Valtaosa kylän asutuksesta sijoittuuvaltatien välittömään läheisyyteen. Matkaa Kimingiltä Karstulan kirkonkyläänkertyy noin neljätoista kilometriä. Etäisyys Jyväskylään on hieman yli 100kilometriä ja Kokkolaan vajaa 150 kilometriä.Vilkkaan valtatien ohella Kiminginmaisemaa hallitsee Kiminginjärvi,joka erottaa Kimingin ja Purolan kylättoisistaan. Kimingin asutus sijoittuuKiminginjärven itä- ja eteläpuolelle,Purolan asutus länsipuolelle.Karstula sijaitsee luoteisessa Keski-Suomessa, EteläjaKeski-Pohjanmaan rajan tuntumassa. Kiminginkylästä on matkaa Karstulan keskustaan noin 14kilometriä.Kimingillä ja Purolassa on yhteensänoin 300 asukasta. Kylät ovatsamaa äänestysaluetta ja aikaisemminmyös samaa koulupiiriä. Viimeisinävuosina ennen Purolan koulunlakkauttamista 1990-luvulla Kimingineka- ja toisluokkalaiset kuljetettiinPurolan koululle ja 3.-6.-luokkalaisetkävivät koulua Kimingillä. Oppilasmäärienpienentyessä lakkautettiin Purolan koulu ja vuonna 2003 myös Kiminginkoulu. Nyt Kimingin lapset kuljetetaan kouluun Karstulan keskustaan.Kimingin koulun lakkauttamisesta käytiin 2000-luvun ensimmäisinä vuosinamielenkiintoinen keskustelu. Karstulan kunta olisi antanut Kimingin kouluntoiminnan jatkua vielä muutaman vuoden, mutta osa oppilaiden vanhemmistaoli sitä mieltä, että koulun oppilasmäärä oli laskenut liian alas eikä koulu enäävastannut sosiaalisia ja pedagogisia vaatimuksia. Vaikka Kimingin koulu olisikinjatkanut toimintaansa, osa vanhemmista olisi silti siirtänyt lapsensa kirkonkylänkouluun.Näin kylän koulu suljettiin kahta vuotta aiemmin kuin mitä Karstulan kuntaoli suunnitellut. Oppilasmäärän kehitys oli joka tapauksessa synkkä – tälläkin hetkelläalle kouluikäisiä lapsia on kylällä reilusti alle kymmenen. Kyläläiset yrittivät2000-luvun ensimmäisinä vuosina houkutella kylään uusia perheitä markkinoimallaKiminginjärven rantatontteja muun muassa Helsingin Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.Markkinointikampanja ei kuitenkaan tuottanut tulosta.- 71 -


Karstulan kunta yrittää löytää ostajan sekä Kimingin että Purolan koulukiinteistöille.Lähihoitajaopiskelijat tekivät Kimingin koulun lakkauttamisen jälkeenkylässä kyselyn liittyen vuonna 1967 valmistuneen koulurakennuksen tulevaankäyttöön. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, olisiko ikääntyvillä kyläläisillä päivittäisenavun tarpeen lisääntyessä kiinnostusta muuttaa asumaan koululle mahdollisestiperustettavaan asumisyksikköön. Huomattava osa haastatelluista vanhuksistailmoitti mieluumminmuuttavansa kirkonkyläänkuin kylän entiselle koululle.Näin ajatuksesta perustaaKimingin koulullevanhusten asumisyksikköluovuttiin.Kimingin kyläkoulu lakkautettiin 2003. Koulurakennukselle etsitäänedelleen ostajaa.Maatalous oli vieläkymmenen vuotta sittenkylällä ylivoimaisesti merkittävinelinkeino. Rakennemuutoson ollut kuitenkinKimingilläkin raju.Moni tila on luopunuttuotannosta. Lypsykarjatilojenmäärä on pudonnutalle puoleen ja sikatalouson loppunut kylältä kokonaan. Tilakoko ja eläinmäärä tilaa kohti on kasvanutvoimakkaasti. Moni maanviljelijä on siirtynyt eläkkeelle, etsinyt muita töitä tairyhtynyt yrittäjäksi.Kimingillä on runsaasti pienimuotoista yritystoimintaa. Kylällä toimii muunmuassa hydrauliikkaliike, puusepänliike, keittiökalusteyritys, entisöijä, hirsiveistämö,rakennusliike, taimitarha sekä koneyrittäjiä. Kyläkauppa ja sen myötä myösasiamiesposti lopetti toimintansa muutamia vuosia sitten. Postipalvelujen ei koetaasiamiespostin lakkauttamisen myötä kuitenkaan heikentyneen, pikemminkinpäinvastoin. Postipalveluauto tuo paitsi kirjepostin ja paketit suoraan kotiin,myös poimii lähtevän postin kyläläisten postilaatikoista.Kimingillä toimii yksi Karstulan vanhimmista vesiosuuskunnista. Kyläläisetsaavat velattoman osuuskuntansa kautta puhdasta vettä selvästi edullisemminkuin muualla Karstulassa asuvat kuntalaiset.Suomen ensimmäinen kylän kehitysosuuskuntaKarstulan kunta ja Kimingin ja Purolan kylät toteuttivat vuosina 1988-90 kylienkehittämisprojektin. Sen aikana mietittiin alueen joukkoliikenteen, yleisilmeen,kylän nuorisoseurantalon ja uimarannan käytön tehostamista, jätehuollon kehit-- 72 -


tämistä, tievalaistuksen jatkamista sekä Kimingillä sijaitsevan vanhan rukoushuoneenkohtaloa.Vanha rukoushuone päätettiin remontoida kylätaloksi. Kyläläiset pohtivatyhdessä kunnan kanssa eri vaihtoehtoja kylätalon remontin, hallinnon ja taloudenjärjestämiseksi. Kyläläiset päätyivät perustamaan kylälle osuuskunnan, jonkaomistukseen remontoitava kylätalo siirtyi lahjoituksena kylän rukoushuoneyhdistykseltä.Kimingin seudun kehitysosuuskunta perustettiin vuonna 1990. Se oli ensimmäinenkyläläisten kylänsä kehittämiseksi perustama osuuskunta Suomessa. Osaosuusmaksuista kerättiin puutavarana. Osuuskunnan puuhamiehet kaatoivat jäsentenmetsästä tukki- ja paperipuuta, joka yhteismyyntinä kaupattiin eteenpäin.Kullekin puunmyyjälle laskettiin vastaavasti osuuskunnan osuuksia. Kylätalo remontoitiinosin ammattitaitoisten kirvesmiesten avulla, osin kyläläisten talkoovoimin.Remontti rahoitettiin Karstulan kunnan avustuksen (70%) ja osuuskunnanhankkimien omien varojen turvin. Velkaa osuuskunta ei ole ottanut missäänvaiheessa.Osuuskunnan tavoitteeksi määriteltiin kylätoiminnan tason kohottaminenvapaa-ajan puuhailun tasolta kylän kokonaiskehittämisen työvälineeksi. Kylänpuuhamiehet näkivät osuuskunnan kautta mahdollisuuden myös ottaa perinteisellekylätoiminnalle vieraita taloudellisia riskejä ja hakea rahoitusta erilaisiin kylänhankkeisiin.Kimingin kylätoimikunta päätettiin lakkauttaa samalla, kun osuuskunta perustettiin.Purolaperän kyläyhdistys jatkoi edelleen toimintaansa.Kylätalo ja jätehuoltoOsuuskunnan hankkeista tärkein ja aikaavievin on ollut kylätalon kunnostaminen,ylläpito ja vuokraaminen. Vanhassa rukoushuoneessa on juhlia ja kokouksiavarten tilava sali, hyvin varusteltu keittiö ja mm toimistotiloja. Alkuvuosina talossatoimi myös tietotupa.Osuuskunta vuokraa kylätaloa edulliseen 30 euron päivähintaan. Kylänemännät järjestävät kylätalolle tarvittaessa myös tarjoilun. Ensimmäisinä vuosinakylätaloa markkinoitiinkin ryhmille savuttomana ja viihtyisänä tauko- ja ruokapaikkana.Ahkerimmin taloa käytetään erilaisten järjestöjen kokouspaikkana.Kylätalon ylläpidosta aiheutuneet kustannukset osuuskunta on kattanut pääasiassajätehuollosta ja kylätalolla järjestetyistä tarjoiluista perimillään maksuilla.Kaksi selvästi suurinta menoerää ovat sähkö ja kunnalle maksettu kaatopaikkamaksu.- 73 -


Kimingin kylätalo sijaitsee aivan Jyväskylä-Kokkola –valtatientuntumassa. Taloa käytetään kyläläisten kokoontumispaikkana.Sitä myös vuokrataan ulkopuolisille kokous- jajuhlakäyttöön. Kuvan oikeassa reunassa koivujen katveessaon osuuskunnan jätekatos.Kimingin kylätalon viihtyisä sali.Jätehuollon järjestäminenon kylätalon remontoinnin jaylläpidon ohella ollut Kiminginseudun kehitysosuuskunnantärkeimpiä hankkeita. Osuuskuntahankki heti toimintansaalkuvaiheessa jäteperävaunun,joka sijoitettiin kylätalontontille. Kaikki osuuskuntaanliittyneet – niin kyläläisetkuin kesä-asukkaatkin – saivattuoda talousjätteensä jätevaunuun.Vaunun tyhjennyskunnan kaatopaikalle hoidettiintalkoovoimin vuorotellen.Vuotuinen jätemaksu oli 17€. Liittyminen jätehuoltoonmaksoi saman verran. Vuonna2004 osuuskunnan keräämätjätehuoltomaksut olivat noin1100 euroa.Osuuskunta rakensi kylätalontontille myös jätteidenlajittelupisteen. Se toimiiedelleen, mutta normaalinkotitalousjätteen keräämisestäosuuskunnan jäteperävaunuunluovuttiin vuoden 2005 alusta,kun Karstulan kunta liittyialueen kuntien yhteiseen jätehuoltoon.Osuuskunta on nyt tilanteessa, jossa sen on mietittävä talouttaan uudeltapohjalta. Jätehuolto on turvannut osuuskunnalle pienet, mutta hyvin ennustettavissaolevat tulot ja valtaosina vuosista myös positiivisen tuloksen. Osuuskunnanon kyettävä karsimaan menojaan, mikä tarkoittanee kylätalon lämmityksestätinkimistä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että talon talviaikainen käyttö hankaloituuhuomattavasti.Talon käyttötarkoitusta ja osuuskunnan toimintaperiaatteita tarkastellen ontäysin ymmärrettävää, että osuuskunnan aktiivit kritisoivat kiinteistöverojärjestelmää,joka antaa muun muassa nuorisoseuroille vapautuksen seurantalojenkiinteistöverosta mutta edellyttää esimerkiksi Kimingin seudun kehitysosuuskun-- 74 -


nan maksamaan täyden kiinteistöveron (noin 150 €/vuosi). Pienillä tuloilla myöspienten menojen karsimisella on suuri merkitys.Jätehuollon ohella toinen merkittävä osuuskunnan tulonlähde on ollut kylätalollajärjestetyistä ruoka- ja kahvitarjoiluista saadut tulot. Vuonna 2004 tarjoiluttuottivat osuuskunnalle voittoa 550 euroa. Kuten osuuskunnan usean vuodentoimintakertomuksessa todetaan,”suurin kiitos taloudestakuuluu emäntien ravintolassatekemälle pyyteettömälle talkootyölle”.Koska ravintolatoimintajää pienen aktiivisenemäntien joukon hoidettavaksija on erittäin sitovaa ja työllistävää,sen varaan ei osuuskunnantaloutta ja toiveita tulojenkasvattamisesta voida laskea.VapaakyläsuunnitelmiaJo osuuskunnan perustamisenaikoihin 1990-luvun ensimmäisinävuosina Kimingillä jaKiminkiset lajittelevat jätteensä. Katoksen on rakentanutkylällä toiminut yritys.Purolassa nousi kylän aktiivisten puuhamiesten ja –naisten ajatuksena esille ideasiitä, kuinka valtion ja kunnan palveluja uudelleen järjestelemällä voitaisiin ylläpitääkylän elinvoimaa sekä luoda kylälle uusia työpaikkoja. Ideaa ryhdyttiinkutsumaan vapaakyläkokeiluksi.Myös Karstulan kunta innostui asiasta, ja vapaakyläkokeilun perusajatus kirjattiinjopa Karstulan kuntastrategiaan: ”Kunnan määrärahat osoitetaan kokeilukylällekylän päättämällä tavalla palvelujen järjestämiseen.” Esillä oli useitaerilaisia palvelujen järjestämisvaihtoehtoja:1. Kunta olisi vastannut kyläläisten tarvitsemien palvelujen tuottamisestakuten ennenkin. Kylän osuuskunta olisi toiminut kyläläisten edunvalvojanaja neuvotteluosapuolena kuntaan päin.2. Kunta olisi ostanut tarvittavat palvelut kylällä toimivilta yrittäjiltä.3. Kylän kehitysosuuskunta olisi toiminut työnantajana ja palvelujen tuottajana.Kunta olisi ostanut palvelut osuuskunnalta.4. Osuuskunta olisi ostanut palvelut itsenäisesti toimivilta yrittäjiltä. Kuntaolisi ostanut palvelut osuuskunnalta.Palveluista esillä oli niin lasten päivähoito, kotipalvelu kuin maatalouslomituskin.Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Kimingillä ja Purolassa ylipäätään lähdettiinpuhumaan kunnan tuottamien palvelujen uudelleenorganisoinnista, oli hankkeenpuuhamiesten halu madaltaa joustavaa toimintaa jarruttavia palvelujen sek-- 75 -


torirajoja. Konkreettisimmin oli esillä erilaisten kotipalvelutehtävien liittäminenosaksi maatalouslomittajien työtä.Vapaakyläsuunnitelmat eivät sinnikkäästä yrittämisestä ja lukuisista palavereistahuolimatta johtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin. Kävi ilmi, ettei todellistatarvetta ja kysyntää olemassa olleiden palvelujen uudistamiselle tai täydentämiselleollut kylässä riittävästi. Myöskään palveluammateissa toimivat henkilöteivät innostuneet lähtemään niin suuriin työnkuvaansa koskeviin muutoksiin,mitä esimerkiksi osuuskunnan työntekijäksi siirtyminen tai lasten hoitopaikan siirtyminenperhepäivähoitajan kotoa kylätalolle olisi tarkoittanut. Työntekijöidensitoutuminen ja omakohtainen kiinnostus vapaakyläsuunnitelmia kohtaan oli alunpitäenkin varauksellista ehkä eniten sen vuoksi, että suunnitelmia laativat osuuskunnanpuuhaihmiset, eivät palveluammateissa työskennelleet henkilöt itse.Yksi selvä syy Kimingin vapaakyläsuunnitelmien kariutumiseen oli ajankohdanhaasteellisuus. Suunnitelmien laatimiseen aikaan elettiin 1990-luvun alkupuolenraskaimpia lamavuosia. Kuntien ja valtion talousongelmat pahenivatvuosi vuodelta, eikä halua uusien palvelutuotannon mallien ideoimiseen, saatikokeilemiseen juurikaan ollut. Muutosten pelättiin johtavan toisaalta entistä suurempaanepävarmuuteen kylän palvelujen ja työpaikkojen suhteen ja toisaaltaentistä suurempaan palvelujen käyttäjien omavastuuseen.Yksi suurista kysymyksistä uudenlaisten palvelujen kehittämisessä maaseutukyliinon palvelujen rahoitus. Jos Kimingillä tehdyt vapaakyläsuunnitelmat olisivatjohtaneet esimerkiksi ostopalvelusopimuksen tekemiseen kylän osuuskunnanja Karstulan kunnan välillä, rahoitus ei olisi ollut toiminnan käynnistämisen jajatkuvuuden kynnyskysymys. Ilman kunnan osallistumista palvelujen tuottamisenrahoittaminen muodostuu kylille kuitenkin ylivoimaiseksi, eikä pitkäjänteistäpalvelutuotantoa voida rakentaa esimerkiksi työllistämisvarojen tai projektirahoituksenvaraan. Ilman ulkopuolista rahoitusta palvelujen hinta taas muodostuuniin korkeaksi, ettei kysyntää muodostu riittävästi.Näihin rahoitukseen ja palvelujen kysyntään liittyviin ongelmiin perehdyttiinKimingillä käytännössä kyläavustajatoiminnan myötä. Osuuskunta palkkasi useanvuoden aikana useita kyläavustajia. Kokemukset vaihtelivat laidasta toiseen. Niinkauan kun kyläavustajan palkkaamiseen saatiin työllistämistukea ja niin kauan kunkylälle löytyi työllistämistukiehdot täyttäviä työhaluisia työntekijöitä, toimintajatkui. Palveluista perittävät taksat kyettiin pitämään asiakkaiden näkökulmastariittävän alhaisena, ja aktiivisella markkinoinnilla asiakkaita saatiin jotakuinkinriittävästi. Työllistämistukien määräaikaisuus teki toiminnasta kuitenkin lyhytjänteistä,eikä ilman työllistämistukia palkatun kyläavustajan selvästi kalliimmillepalveluille riittänyt tarpeeksi kysyntää.Selvästi myönteisempiä ja pitempiaikaisia kokemuksia palvelujen tarjoamisestaon saatu Purolan kylässä, jossa maanviljelijäpariskunnan 1990-luvun alussaperustamalle monipalveluyritykselle on riittänyt töitä. Yritys toimii edelleen.- 76 -


Kymmenen vuoden aikana tapahtunuttaKiihkeät ensimmäiset vuodetJos Kimingin seudun kehitysosuuskunnan tämänhetkistä toimintaa tarkastelee1990-luvun alkupuolella kylällä tehtyjen suunnitelmien valossa, toiminnan voisanoa olevan todella hiljaista. Jos tuolloin laaditut vapaakyläsuunnitelmat palvelujenuudelleenjärjestämiseksi olisivat vaikkakin vain osittain toteutuneet, osuuskunnantoiminta saattaisi olla hyvinkin paljon nykyistä vireämpää ja taloudellisestimerkittävämpää.Osuuskunnan toimintaaei kuitenkaan tule arvioidapelkästään runsaan10 vuoden takaisten rohkeidensuunnitelmien japuheiden valossa. Kiminginseudun kehitysosuuskunnanalkuvuodet olivat täynnäkehittämisintoa, ennakkoluulottomuutta,tulevaisuudenuskoaja vahvaa maailmanparantamisenhenkeä.Työntäyteiset ensimmäisetvuodet, kymmenet kokoukset,suunnitelmien käytäntöönviemisen vaivalloisuusja kylätalon käyttömahdollisuuksien markkinoinnin hitaus uuvuttivat aktiivisimmatkinkyläläiset. Niin toiminnan ideanikkarit kuin keittiössä puurtaneet aktiivisetemännätkin väsyivät.Pieni aktiivien joukko jatkaaKimingin taloja Kiminginjärven takaa, Purolan puolelta kuvattuna.Kimingin seudun kehitysosuuskunnan toimintaa on viety kymmenen viimeisenvuoden ajan eteenpäin pienellä säästöliekillä. Kylätalon vuokraus, jätehuollonjärjestäminen ja pienten ulkoilutapahtumien järjestäminen yhteistyössä Purolankylän asukkaiden kanssa on muodostanut jo usean vuoden ajan toiminnan rungon.Mitään suurempia suunnitelmia tai hankkeita osuuskunta ei ole viimeistenvuosien aikana toteuttanut.Kuten niin monella muullakin kylällä, aktiivisten kyläläisten joukko on kutistunutKimingillä melko pieneksi. Kylätalon siivous- ja puuntekotalkoisiin saadaankoolle ehkä kymmenkunta kyläläistä. Aktivointikampanjat ja tiedotteiden jakaminenkyläläisten postilaatikoihin ei sekään ole innostanut uusia kyläläisiä mukaantoimintaan. Mitään dramaattista syytä tai selvää käännekohtaa kylän toiminnan- 77 -


hiljentymiseksi ei ole. ”Yhteen hiileen puhaltaminen on vain vähentynyt vähitellen”,kuten osuuskunnan laiskansitkeiksi itseään kutsuvat nykyiset puuhaihmisetasian ilmaisevat.Osuuskuntamuoto turhan raskasNäin jälkikäteen arvioituna osuuskunta on kyläläisten järjestäytymismuotona ollutKimingillä tarpeettoman monimutkainen ja raskas. Periaatteiltaan helposti hyväksyttävänä(mm. jäsen ja ääni -periaate) ja ennestään kyläläisille tuttuna yritysmuotonaosuuskunta sopierinomaisesti alkuvuosiensuunnitelmiin ja toimintaan.Toiminnan supistuessataloudellisesti vaatimattomaksiosuuskunnan kirjanpito-ja verotuskäytännötovat kuitenkin työllistäneetaktiivisia kyläläisiä kohtuuttomanpaljon. HyötyäkinHuolimatta kyläläisten yhteistoiminnan hiljentymisestä Kimingilläuskotaan tulevaisuuteen. Tilakoko kasvaa ja muutamiauusia omakotitalojakin rakennetaan. Kuva Jyväskylä-Kokkola–valtatien varresta.osuuskuntamuodosta ontoki ollut – alkuvaiheessakerätty osuuspääoma onollut suuri apu kylätalonremontin toteutuksessa jaosuuskunnan talouden turvaamisessa.Kimingin seudun kehitysosuuskunnantoiminta jatkunee samoilla linjoilla myös tulevina vuosina.Talouttaan osuuskunta joutuu kuitenkin miettimään nyt uudelta pohjalta, kunjätehuollon siirtyminen kunnan hoidettavaksi vie osan osuuskunnan omasta tulorahoituksesta.- 78 -


SARJANKYLÄ-ERKKILÄN KEHITYSOSUUSKUNTASarjankylä – Erkkilä – perinteikäs keskipohjalainen maatalouskyläRunsaan 11.000 asukkaan Nivalan kaupunki sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, Oulunläänin eteläosassa. Nivalan keskusta sijoittuu Kokkolasta Kajaaniin johtavan valtatienja Iisalmesta Ylivieskaan johtavan tien risteykseen vuolaan Kalajoen rantamille.Nivala sijaitseekin liikenteellisesti erinomaisella paikalla – Ouluun ja Kajaaniinon molempiin matkaa 150 kilometriä ja Kokkolaan 95 kilometriä.Nivala on menneidenvuosikymmenien aikana tulluttunnetuksi lähinnä vahvanamaatalouspitäjänä. Nivalaon Suomen kunnista suurin lihantuottajaja toiseksi suurinmaidontuottaja. Silti myösNivalassa on moni tila päätynytlopettamaan tuotantonsaja joko myymään tai vuokraamaanpellot jatkavien tilojenviljeltäväksi.Nivala sijaitsee valtateiden 27 ja 28 risteyskohdassa. MyösSarjankylän ja Erkkilän liikenteellinen sijainti on erinomainen– Kajaaniin johtava valtatie sivuaa molempia kyliä.Viime vuosina kaupunkion saanut maatalouden rinnallemetalli-, elektroniikka- ja puunjalostusteollisuutta. Tämä on luonut paitsiuusia työpaikkoja myös alueen elinkeinoelämälle entistä laajempaa pohjaa. Pienija keskisuuri yritystoiminta on monipuolista ja vilkasta.Maisemaltaan Nivala on tyypillistä keskipohjalaista lakeutta. Kylät ovat vahvojaja aktiivisia. Muun muassa Padingin kylä Nivalan luoteisrajalla sai 2000-luvun alkuvuosina valtakunnallistakin julkisuutta esittämällä kylän erottamistaNivalasta ja sen liittämistä naapurikaupunki Ylivieskaan. Kylän koulusta käytiinkoululakkoon johtanut katkera vääntö Nivalan kaupungin ja kylän asukkaidenkesken. Koulu kuitenkin lakkautettiin ja kylän maa- ja kotitalousseura osti kiinteistöneikä kuntavaihdokseenkaan lopulta päädytty.Nivalalle ja sen kylille antaa oman erityispiirteensä lestadiolaisuus. Tämänäkyy monin tavoin esimerkiksi koulutoimessa ja lasten päivähoidossa. Kouluverkostoon Nivalassa ollut poikkeuksellisen tiheä. Lyhyen ajan sisällä on kuitenkinlakkautettu useita kyläkouluja, mikä on karsinut koulujen määrän nykyiseenviiteentoista. Kyläkouluista käytävässä keskustelussa sivutaan usein myös perheidenelämänkatsomukseen liittyviä kysymyksiä. Nivalassa on kunnallisessa päivähoidossavähemmän lapsia kuin valtakunnallisesti keskimäärin. Tämä selittyneesuurelta osin kotona lapsia hoitavien maanviljelijäperheiden suhteellisen suurellamäärällä, mutta osittain myös sillä, että kunnassa on paljon suuria perheitä.- 79 -


Matka Sarjankylältä jaErkkilästä Nivalan keskustaanon lyhyt. Sarjankylälle kertyymatkaa Nivalan keskustastanoin 10 kilometriä, Erkkiläännelisen kilometriä vähemmän.Edullinen sijainti ja hyvät tieyhteydet– ajomatka kaupunkiinkestää noin viisi minuuttia– on tarkoittanut muun muassasitä, että varsinkin Erkkilään on viimeisten vuosien aikana rakennettu runsaastiuusia omakotitaloja. Osa tulomuuttajista on perheitä, joilla ei ennestään ole siteitätai sukulaissuhteita kylälle.Sarjankylässä ja Erkkilässä on yhteensä vähän yli 170 taloutta. Vaikka talouksienlukumäärä jakaantuukin suurin piirtein tasan Sarjankylän ja Erkkilän kesken,on Erkkilässä huomattavasti enemmän asukkaita, koska suuria perheitä on sielläenemmän. Vähitellen on siis käynyt niin, että entisestä sivukylästä, Erkkilästä,on kasvanut varsinaista maarekisterikylää, Sarjankylää, asukasluvultaan suurempikylä. Konkreettinen osoitus tästä oli kylien kouluista käyty keskustelu ja Sarjankylänkoulun lakkauttaminen keväällä 2005.Koulukysymys on viimeisten vuosien aikana ollut Sarjankylällä ja Erkkilässäesillä jatkuvasti. Sarjankylän ja Erkkilän koulupiirit yhdistettiin 1990-luvun alkupuolella,mutta kouluja toimi kevääseen 2005 saakka kaksi, toinen Erkkilässä jatoinen Sarjankylällä. Erkkilän koulussa oli 37 oppilasta ja Sarjankylän koulussa 20oppilasta.Nivalan kaupungin päätös lakkauttaa Sarjankylän koulu oli sarjankyläläisilleluonnollisesti vaikea asia. Kylä, jossa vielä runsas 30 vuotta sitten toimi kolmekoulua, jäi nyt vaille omaa koulua. Lakkauttamisprosessi, joka kesti toistakymmentävuotta, on jakanut kylää ja kyläläisiä pahoin. Keskustelu kävi kylällä kuumanamuun muassa Erkkilän koulun sisäilman laadusta ja liikuntatilojen puutteestasekä perheiden elämänkatsomuksellisista eroista ja niiden merkityksestä lastenkoulunkäynnissä. Myös kaupunki sai kyläläisiltä runsaasti kritiikkiä tavasta, jollaSarjankylän koulun lakkauttaminen ja kyläläisten kuuleminen hoidettiin.Sarjankyläläiset ja erkkiläläiset lapset aloittivat koulunkäyntinsä syksyllä 2005näin ollen Erkkilän koulussa. Koulun oppilasmäärä on koulujen yhdistämisen jälkeensen verran suuri, että Erkkilän koulun tulevaisuus lienee turvattu. Sen sijaanesikoulun toiminta Sarjankylä-Erkkilässä loppui, kun osa vanhemmista halusiviedä lapsensa keskustaan esikouluun. Esikoulu ehti toimia kylällä parin vuodenajan.Palveluja Sarjankylä-Erkkilässä on tarjolla hyvin vähän. Viimeinen kolmestakylällä toimineesta kaupasta lopetti toimintansa vuonna 1997. Perhepäivähoi-- 80 -


tajia ei tällä hetkellä ole lainkaan. Liikenneyhteydet parantuivat pari vuotta sitten,kun ”puhtobussi” aloitti toimintansa. Tämä aikataulun mukaan liikennöiväkylätaksi on varsinkin iäkkäämmille kyläläisille lähestulkoon ainoa keino päästäasioille, kun säännöllinen linjaautoliikenneon loppunut. Liikennöintiähoitaa käytännössänivalalainen taksiyrittäjä,toimintaa koordinoi Nivalankaupunki ja se on alun perinkäynnistetty seutukuntahankkeena.Palvelujen tarpeen arvioidaanmyös Sarjankylällä jaErkkilässä kasvavan sitä mukaa,kun väestö vanhenee jaaktiivimaatilojen koko kasvaa.Nivalan kaupunki on panostanuthuomattavan paljonvanhusten kotipalveluun, silläkaupungissa on selvä pulapalveluasunnoista. Lisäpanostuksistahuolimatta kaupunkipystyy juuri ja juuri tarjoamaanriittävästi vanhusten kotipalvelua.Virkoja ei asetetahakuun ja kotona asuvien vanhustenmäärä kasvaa jatkuvasti.Niin ikään palvelujen tarveaktiivitiloilla kasvaa kaiken aikaa.Tilakoon kasvaessa tiloillatarvittaisiin entistä enemmänapua muun muassa kiirehuippujen ajaksi. Kysyntää esimerkiksi pienille palveluyrityksillevaikuttaisi siis olevan.Sarjankylä-Erkkilän yhteinen toimintaErkkilän koulussa on syksystä 2005 lähtien runsas 50 oppilastaja kolme opettajaa.Sarjankylän koulun kiinteistö on hyvässä kunnossa. Se sijaitseekylän laidalla rauhallisella paikalla hiekkaisen harjunpäällä. Kiinteistöä olisi mahdollisuus käyttää muun muassamonenlaiseen yritystoimintaan.Kylätoimikunta – kylätutkimus – kylän kehitysosuuskuntaSarjankylälle perustettiin kylätoimikunta vuonna 1979. Ensimmäisen vuosikymmenenaikana se järjesteli tieasioita, hankki kylälle yhteiset juhlapenkit, järjestikesäjuhlia, potkukelkkakisoja. Yhdessä koulujen kanssa järjestettiin perinteisetjoulujuhlat.- 81 -


Kylätoiminnan vakiintuessa ja osittain jopa rutinoituessa alkoi kyläläisiä hiljalleenvaivata ajatus siitä, millä tavoin kylätoimikunta voisi vahvemmin vaikuttaakylän tulevaisuuteen. Ratkaisevan askelen kylätoimikunta otti vuonna 1991, kunse toteutti kylätutkimuksen. Sillä haluttiin pureutua tehokkaammin kylän todellisiinongelmiin. Kylätutkimuksen raportti aloitettiin seuraavin juhlallisin lausein:”Pyrimme kylätutkimuksella ennaltaehkäisemään rajuja muutoksia kylämme toimintaympäristössä.Asukkaiden toiveita kuulemalla, muutoksia tarkkailemalla,aktiivisella osallistumisella ja inhimillisellä sisäisellä kasvulla toivomme säilyttävämmekylämme asuttuna tuleville sukupolville.”Kylätutkimukseen koottiin tietoa kylän ikäjakaumasta, elinkeinorakenteesta,maatalouden tuotantosuunnista, kylällä toimivien yritysten toimialoista ja kyläläistenkäyttämistä palveluista sekä kyläläisten omia mielipiteitä ja toiveita sekätarpeita kylän kehittämiseksi.Kyläläisten mielipiteiden ja toiveiden pohjalta hahmoteltiin toimenpiteitäkylän yhteishengen vahvistamiseksi, yritystoiminnan edistämiseksi, ympäristön,yhdyskuntatekniikan ja asumisen kohentamiseksi ja palvelujen ja harrastustoiminnanedistämiseksi. Lisäksi listattiin kylän vahvat ja heikot puolet sekä tulevaisuudenkehittämismahdollisuuksia ja kehitystä jarruttavia tekijöitä. Lista toimenpiteistä,miten kunta voisi tukea kylän kehittämistä, oli niin ikään pitkä.Pelkän kylätoimikunnan voimin ei uskottu voitavan paneutua kylätutkimuksessahahmoteltuihin painopistealueisiin. Toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittiinoikeustoimikelpoista organisaatiota, jonka puitteissa taloudellista toimintaatai sopimusten tekoa vaativien hankkeiden läpivieminen olisi mahdollista. Näistälähtökohdista perustettiin Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunta keväällä 1992.Nuorille kesätöitäEnsimmäinen osuuskunnan toteuttama mittavampi hanke oli luoda kylän nuorillekesätyöpaikkoja. Osuuskunta hankki pienen hirsimökin Kokkola-Kajaani–tien varteen ja hankki luvatkesäkioskia varten. Myynnistävastasivat kylän nuoret, joidenpalkka maksettiin kesänpäättyessä kioskimyynnistäkertyneistä voittovaroista.Osuuskunnan kesäkioski sijaitsi Kajaaniin johtavan valtatienlevähdysalueella. Peltoaukean takana Sarjankylä-Erkkiläntaloja.Kokemuksen karttuessanuorille annettiin enemmänvastuuta muun muassa kioskinhankintojen tekemisessäja työvuorojen jakamisessa.Tällä tavoin nuorille haluttiin- 82 -


antaa vastuuta yhteisistä asioista ja opettaa heitä itsenäiseen ja omatoimiseentyöntekoon.Kioski toimi valtatien levähdysalueella vuosina 1992-95. Toiminta kuitenkinhiipui, kun toiminnan taustalle tarvittavia aikuisia ei löytynyt riittävästi. Nuorillekioskin toiminta tarjosi arvokasta työkokemusta ja mukavaa ajanvietettä kesänajaksi.PuunjalostusyhtiöOsuuskunnan toiminnan toinen painopiste nuorten kioskin ohella oli yritystoiminnankehittäminen. Syksyllä 1992 järjestettiin ensimmäinen yrittäjäkurssi, jollaoli mukana 15 kyläläistä. Tämän kurssin ja Puu-Suomi -projektin innoittamanajoukko kyläläisiä perusti vuonna 1994 Green Forest Oy:n, jonka tarkoituksena olisahata laudoiksi, kuivata ja edelleen myydä kyläläisten puutavaraa.Tämän kyläläisten osakeyhtiön tavoitteena oli lisätä puusta saatavia myyntitulojanostamalla itse puun jalostusastetta. Yhtiössä oli osakkaana noin 20 kyläläistä,ja se rakensi Sarjankylälle puunkuivaamon. Aktiivisimpaan aikaan yhtiötoi puutavaraa myös rajan takaa Virosta ja Venäjältä. Osakkaat olivat mukanakäytännön työssä.Puuta kuivaavista yrityksistä oli 1990-luvun alkupuolella pulaa. Kun isojensahojen läheisyyteen sittemmin rakennettiin entistä enemmän kuivaamoja, sarjankyläläistenja erkkiläläisten yritys ei enää menestynyt kilpailussa isompien yksiköidenkanssa. Puunkuivaustoiminta loppui kolmen-neljän aktiivisen vuodenjälkeen. Nyt kuivaamon rakennus on myyty kylän hirvimiehille.PalveluyrittäjäkurssiSarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunta jatkoi toimintaa yrittäjyyden edistämiseksi.Se toteutti vuonna 1993 yhdessä Sievin Sievinkylän kanssa palveluyrittäjäkurssin,jolle osallistui yhteensä parikymmentä Sarjankylän, Erkkilän ja Sievinkylän asukasta.Työvoimaviranomaisten, Sievin kunnan ja Nivalan kaupungin rahoittamankurssin tavoitteena oli paitsi antaa osallistujille perustiedot yrittäjyydestä, myösedistää kuntien valmiutta ostaa yrittäjien tarjoamia palveluja. Kurssille osallistuimyös sellaisia kyläläisiä, jotka olivat työsuhteessa Nivalan kaupunkiin.Palveluyrittäjäkurssin kunnianhimoinen tavoite kymmenestä uudesta palvelualanyrityksestä ei toteutunut. Toisaalta syynä oli kurssilaisten erinomainen työllisyystilanne– ilman yrittäjyyttäkin kurssilaisilla niin Nivalassa kuin Sievissä riittitöitä ja toimeentuloa. Toisaalta kurssilaisille selvisi yrittäjäkurssin aikana, että pientenmaaseutukuntien palvelumarkkinoilla on kovin niukasti elintilaa yksityisillepalvelujen tuottajille, varsinkin, jos kunnilla ei ole halua yhteistyöhön. Sen sijaankurssin merkitystä yksittäisten kurssilaisten oman työn, tulevien työtilaisuuksien- 83 -


ja minäkuvan kehittymisen kannalta on vaikea arvioida. Erään palveluyrittäjäkurssilleosallistuneen sarjankyläläisen mukaan kurssilla oli suuri merkitys ajatellenhänen myöhempää työuraansa, vaikkei hän omaa yritystä perustanutkaan.Palveluyrittäjäkurssilla syntyi Pestipalvelu Jelppis, jonka kautta kyläläiset saattoivatkeskitetysti tilata tarvitsemaansa apua peltotöihin, polttopuiden tekoon,pihatöihin, lomitukseen, lastenhoitoon tai remonttitöihin. Palveluyrittäjäkurssilaisetpystyivät näin yhteisesti kokeilemaan, miten palvelujen markkinointi onnistuuja kuinka paljon heidän ammattitaidolleen on kysyntää. Aluksi työtilauksetkulkivat kuntien palkkaaman kyläsihteerin kautta, mutta myöhemmin yhä enemmänsuoraan työn tekijöille. Jelppikselle ei palveluyrittäjäkurssin aikana löytynytkäyttökelpoista toimintamallia eikä sen toimintaa haluttu kurssin päätyttyä enääjatkaa. Nivalassa samanlaista toimintaa jatkoi myöhemmin perustettu osuuskuntaTyötukku.Useat kyläläiset ovat todenneet vuonna 1993 toteutetusta palveluyrittäjäkurssista,että silloin oltiin liikkeellä kymmenen vuotta liian aikaisin. Vasta nytalkaa Nivalan kaupungin taholla heidän mukaansa olla valmiuksia pohtia toisenlaisiatapoja järjestää kuntalaisten tarvitsemia palveluja. Palveluyrittäjäkurssi osui1990-luvun pahimpaan lama-aikaan, jolloin kunnat olivat erityisen varovaisiakaiken uuden suhteen.Vähitellen myös Nivalaan on syntynyt yksityistä palveluntarjontaa muunmuassa vanhusten asumispalveluihin ja päihdehoitoon. Päätöksentekijöiden,viranomaisten ja kunnan omien työntekijöiden asenteiden on kyläläisten mukaanmuututtava kuitenkin vielä paljon, ennen kuin ostopalvelujen voi odottaaolevan osa normaalia arkipäivää. Uusilta ja nuoremmilta poliitikoilta odotetaantässä suhteessa paljon. Myös maaseutukuntien kannattaisi julkisen rahoituksenniukentuessa ja monien palvelujen kysynnän kasvaessa panostaa monipuoliseenpalvelutarjontaan ja jakaa tehtäviä ja vastuuta asiaansa ja tehtäviinsä vihkiytyneilleyrittäjille sekä järjestöille.KirjahankeSuurin ja viimeisimpiä Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunnan ja kylätoimikunnanyhteisistä voimainponnistuksista oli Kehruumännyn kylä – totta ja tarua Sarjankylästäja Erkkilästä –kirjan kokoaminen.Kylän historiaa, tarinoita ja perinnettä tallentanut hanke saatiin valmiiksivuonna 1995. Kehitysosuuskunta hoiti hankkeen ja kirjan painamisen rahoituksenlainarahalla.- 84 -


Kymmenen vuoden aikana tapahtunuttaToiminta hiljeneeKyläläisten yhteistoiminta on elänyt Sarjankylän ja Erkkilän alueella viimeisetvuodet hiljaiseloa. Sekä Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunnan että kylätoimikunnantoiminta on ollut vaatimatonta. Osuuskunnalla ei ole ollut aktiivistatoimintaa pian kymmeneen vuoteen. Veroilmoituksen jättäminen on ollut lähesainoa vuosittaisista aktiviteeteista.Myös kylätoimikunnan järjestämä toiminta on vähentynyt Sarjankylällä jaErkkilässä. Vielä 1990-luvulla kylätoimikunta järjesti kyläläisille erilaisia tapahtumiaja ulkoilupäiviä, moottorikelkkakisoja, Nivalan Kapina-viikon tapahtumia.Vähitellen toiminta on kuitenkin hiipunut, osittain toiminnan aktiivisten vetäjienväsyttyä, osittain kylää ja kyläläisiä voimakkaasti jakaneen koulukeskustelun jauusjakohankkeen seurauksena. Paljon kokouksia, paljon erimielisyyksiä ja valituksiaaiheuttanut maanomistusjärjestelyihin liittyvä uusjako on saatu kevään 2005kuluessa jo loppusuoralle. Vaikka uusjaon lopputulokseen oltaisiinkin kylällä pääosintyytyväisiä, ovat maanomistukseen liittyvät kysymykset yhä edelleen useinniin tunnepitoisia, että uusjaon vaikutukset heijastuvat väistämättä kyläläistenvälisiin suhteisiin vielä pitkän aikaa.Vuosia jatkunut taistelu kylän koulujen tulevaisuudesta on ehkä suurimpiasyitä kyläläisten haluttomuuteen osallistua yhteiseen toimintaan. Sarjankylänkoulun lakkauttamisen myötäkoulukeskustelun toivoisi nytkääntyvän keskusteluksi siitä,miten sarjankyläläiset lapsetkotiutuvat Erkkilän kouluunja millä tavoin yhteinen kouluvoisi lähentää Sarjankylänja Erkkilän asukkaita. Pelkkäehdotettu Erkkilän koulun nimenmuutos Sarjankylän taiSarjankylä-Erkkilän kouluksiei riitä – tarvitaan rauhallistaja tasapuolista keskusteluavanhempien kesken. Koulunvanhempainyhdistys saattaakinolla lähivuosina avainasemassaheräteltäessä kylänyhteishenkeä uudelleen.Maatalous on suurimpia työllistäjiä Sarjankylä-Erkkilässä. Tilakokokasvaa sitä mukaa, kun osa tiloista luopuu tuotannostaja vuokraa tai myy pellot jatkavien tilojen viljeltäväksi.Kylätoimikunnan ja kehitysosuuskunnan toiminnan hiivuttua Sarjankylän jaErkkilän diakoniatoimikunnat ovat heränneet toimimaan aktiivisemmin. Ne jär-- 85 -


jestävät muun muassa seuroja sekä äitien- ja isäinpäivän tapahtumia. Sarjankyländiakoniatoimikunnan ikäihmisille tarjoamalle joulupuurolle kokoontui jouluna2004 peräti neljäkymmentä kyläläistä.Toiminnan tavoite oli epäselväYksi suurimmista syistä osuuskunnan toiminnan hiljentymiselle on ollut se, ettäsiltä puuttui jo alun perin selvä liiketoimintasuunnitelma. Osuuskunta on taloudellistatoimintaa harjoittava yritys, eikä Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunnassaonnistuttu luomaan sellaista taloudellista ja pitkäjänteistä toimintaa, joka olisipitänyt osuuskunnan yrityksenä hengissä. Näin siitäkin huolimatta, että osuuskuntatoteutti 1990-luvun alkupuolella hyvinkin hyödyllisiä ja kylän kehittämisenkannalta järkeviä hankkeita (mm. yrittäjäkurssit).Toimintaa jälkikäteen arvioitaessa on syytä pitää mielessä, ettei Sarjankylä–Erkkilänkehitysosuuskuntaa perustettu aivan tyhjältä pohjalta. Kylällä tehtykylätutkimus ja kyläsihteerin tekemät haastattelut loivat sinänsä hyvän asiallisenperustan toiminnan kehittämiselle. Tarvetta esimerkiksi palvelujen järjestämiseksikyläläisten yhteisen yrityksen avulla ei vain ollut. On tietenkin harmillista, ettäosuuskunnan innokkaimmat toimintavuodet ajoittuivat aikaan juuri ennen SuomenEU-jäsenyyttä ja mahdollisuuksia hyödyntää maaseudun kehittämiseen tarkoitettuahankerahoitusta. Näillä lisäresursseilla ja täsmällisen liiketoimintasuunnitelmanavulla kehitysosuuskunnan toiminta olisi voinut kehittyä ja vakiintua.Tarvitaan tulisielujaKyläläisten yhteistoiminnan menestymisen kannalta kaikkein tärkein resurssi ovatkuitenkin ne sisukkaat tulisieluiset kyläläiset, jotka jaksavat vuodesta toiseen uskoaja puurtaa yhteisen toiminnan hyväksi. Sarjankylällä ja Erkkilässä kehitysosuuskunnantoiminnassa ratkaiseva vaihe oli, kun osuuskunnan ja kylätoiminnanpuuhamies ja ideanikkari Tuomas Sarjanoja ryhtyi vuonna 1995 yrittäjäksi.Merkittäväksi kasvaneen liiketoiminnan luotsaaminen, yrityksen laajeneminen japerheen muutto toiselle paikkakunnalle tarkoittivat sitä, että Tuomas siirtyi kylätoiminnastasivuun. Kylältä ei ole Tuomaksen lähdön jälkeen löytynyt uutta yhtäsitkeää visionääriä jatkamaan kylän pitkäjänteistä kehittämistä.Mitä jatkossa?Sarjankylä-Erkkilän kehitysosuuskunnan toiminnan hiljaiselo on synnyttänyt kylällävaatimuksia purkaa osuuskunta ja palauttaa jäsenten maksamat osuusmaksut.Nämä näkemykset ovat toisaalta varojaan osuuskuntaan sijoittaneiden kyläläistenkannalta täysin ymmärrettäviä. Toisaalta kuitenkin Sarjankylällä ja Erkkilässätoivoisi löytyvän henkilöitä, jotka nostaisivat esille kysymyksen siitä, millä tavoinkehitysosuuskunnan toimintaa voisi vielä yrittää kehittää.- 86 -


Ajankohtainen ja mielenkiintoinen haaste on löytää lakkautetun Sarjankylänkoulun kiinteistölle sopiva ostaja ja käyttötarkoitus. Eniten esillä on ollutkiinteistön käyttö pienimuotoisena asumispalveluyksikkönä. Vaikkei varsinaiseenliiketoimintaan osallistuisikaan, kylän osuuskunta voisi esimerkiksi toimia mukanamahdollisen asumispalveluja tarjoavan yrittäjän etsimisessä, asumisyksikössä tarvittavanhenkilökunnan rekrytoinnissa ja vuokraamisessa tai kiinteistön omistusjärjestelyissä.Mahdollisuuksia kehitysosuuskunnan toiminnan uudelleenvirittämiseenolisi siis jo näin ajatellen lukuisia, jos vain tahtoa ja voimia löytyy.SIEVINKYLÄN KEHITYS OYSievinkylä = Vanhakirkko+Markkula+SievinmäkiSievin kunnan länsirajalla sijaitseva Sievinkylä on kolmen kylän, Vanhankirkon,Markkulan ja Sievinmäen muodostama kylä. Sievin kunnan halkaisee KokkolastaKajaaniin johtava valtatie. Sama tie sivuaa myös Sievinkylää, mitä ohikulkijanon mahdoton huomata, ellei tiedä Vanhankirkon tienviitan opastavan samallamyös Sievinkylälle. Monet kartat puolestaan esittävät vain Markkulan sijainnin.Postitoimipaikka on Markkula.Alueen asutus on hyvin vanhaa. Sievinmäellä on ollut asutusta jo kivikaudella.Sievin ensimmäiset asukkaat asettuivat asumaan Sievinmäenjärven rannalle.Myös Markkulasta on tehty kampakeraamisia löytöjä 5000 vuoden takaa.Maisemaltaan Sievinkylä on Pohjanmaan tapaan tasaista, soisia ja hallanarkojaalueita on runsaasti. Erityisen tunnettu Sievinkylä on pohjavesi- ja soraalueistaan.Soraesiintymiä onkäytetty paikoin tehokkaastihyväksi, mikä on monin paikoinmyös Vanhallakirkolla ja Markkulassapilannut ikävästi alueenluonnonmaisemaa. Sievinmäellämaisemaa rikastaa kyläläisten1970-luvun lopulla vesittämälinnustollisesti arvokas Sievinmäenjärvi.Järvi oli aikanaan kuivatettumaatalousmaaksi, muttamaaperä oli viljelysmaaksi sopimatontaja runsasta pajukkoakasvava järvenpohja raivattiintalkoilla puhtaaksi.- 87 -


Sievinkylä sijaitsee Sievin kirkonkylän ja Sievin asemankylän välissä. Matkaakirkonkylään on Vanhaltakirkolta noin yhdeksän kilometriä, Markkulasta 11-12 kilometriä.Sievinkylässä on noin 350 asukasta. Vanhallakirkolla on eniten asutusta(66 taloutta), Markkulassa ja Sievinmäellä yhteensä 48 taloutta.Kylämaisemaltaan Sievinkylä on mielenkiintoinen. Kylän keskellä avautuvatpeltoaukeat erottavat Vanhankirkon, Markkulan ja Sievinmäen selvästi toisistaan.Laaja peltoaukea on myös maisemallisesti arvokas ja kertoo siitä, että maatalouson edelleen suurin työllistäjä Sievinkylällä. Silmiinpistävä erikoisuus on asutuksentaajamamainen keskittyminen. Asuintalot ja tuotantorakennukset on esimerkiksiRääsiöntien varressa Vanhallakirkolla rakennettu tiiviisti lähelle toisiaan ja naapureita,mistä syntyy paikoin lähes keskieurooppalainen kylävaikutelma.Kylällä toimii kaksiopettajainen Vanhankirkon koulu. Koulussa on keväällä2005 yhteensä 25 oppilasta. Sievin sivukylien kouluista Vanhankirkon koulu onoppilasmäärältään kaikkein pienin. Kuten monessa muussakin kunnassa, myösSievissä arvioidaan kouluverkonlaajuutta. Kunnantiukka taloudellinen tilanneja valtion pienille kouluillemaksamaan tukeen tekemätleikkaukset pakottavatviranomaiset ja luottamushenkilötpohtimaan pientenSievinmäenjärven takana, Kokkola-Kajaani –tien eteläpuolellasijaitsee Louekallion laskettelukeskus. Kuva otettu Sievinmäeltä.kyläkoulujen tulevaisuutta.Vuoden 2005 loppuunmennessä tehdään Sievissäpäätös, jatkaako Vanhankirkonkoulu vai kuljetetaankoSievinkylän oppilaat jatkossajohonkin toiseen kyläkouluun.Pienet kahden opettajankyläkoulut jakavat mielipiteitä myös Sievinkylässä. Lähes kaikki ovat yhtä mieltäsiitä, että koulu on edelleen kylän elinvoimaisuuden symboli. Ilman toimivaakyläkoulua on vaikea houkutella kylään uusia nuoria perheitä. Pienen koulun pedagogisistaja muista eduista sen sijaan ollaan montaa mieltä; toiset pitävät pientäkouluyhteisöä ehdottoman hyvänä ratkaisuna varsinkin pienille koululaisille,toiset taas ovat sitä mieltä, ettei parin aikuisen työyhteisö, muutaman oppilaanvuosiluokat ja yhdysluokkaopetus ole enää hyvä ratkaisu lasten sosiaalisen kasvuntai oppimistulosten tai henkilökunnan työssäviihtymisen kannalta.- 88 -


Sievissä koulukeskustelulleantaa lisäväriä se, ettäsyntyvyys on kunnassa huomattavastivaltakunnallistakeskiarvoa korkeampi. Syntyvyysoli vuonna 2004 Sievissä19 lasta tuhatta asukastakohti, kun koko maassalapsia syntyi 11 tuhatta asukastakohti. Suuret perheetkeskittyvät Sievissä tietyillekylille, mikä heijastuu luonnollisestikoulujen oppilasmääriin.Vanhallakirkolla,Markkulassa ja Sievinmäelläsuuria perheitä on vähän.Palveluista Sievinkylässäon jäljellä kauppa-auto ja kirjastoauto. Vanhallakirkolla toiminut kyläkauppasulki ovensa vuonna 1996. Samalla loppui myös asiamiespostin toiminta. Kylällätoimii asukaslukuun nähden paljon yrityksiä, muun muassa konekorjaamo, kotileipomo,metsäkoneyrittäjä,matkailumaatila, täkinompelija,kuljetusliikkeitä sekäLouekallion laskettelukeskus.Sievinkylää onkin markkinoituyrityskylänä. Kylälläon laskettu, että Sievinkylässäon 60 pienyritystä tuhattaasukasta kohden, kun samaluku EU:n alueella on 42ja Suomessa 25 pienyritystä/1.000asukasta.Sievinkylän historiallinenja maisemallinen erikoisuuson Vanhankirkon kappeli jakalmistokangas. Nimi Vanhakirkkoon perua siitä, ettäSievin ensimmäinen kirkkorakennettiin nykyiselle Vanhallekirkollevuonna 1654.Vanhankirkon koulurakennus peruskorjattiin ja laajennettiinvuonna 1999. Koulu on kaksiopettajainen, oppilaita on 25 (kevät2005).Vanhankirkon nykyinen kappeli rakennettiin kyläläisten yhteisvoiminentisen rapistuneen kappelin paikalle vuonna 1954.Vuonna 2004 vietettiin kappelin 50-vuotisjuhlia.- 89 -


Sievinkylän Kehitys OyKylätoimikunta – nuorisoseura – kyläyhtiöSievinkylään perustettiin Kalajokilaakson ensimmäinen kylätoimikunta vuonna1980. Kyläläisten talkootyön tuloksia ovat olleet muun muassa tievalot, linjaautopysäkkiensadekatokset, valaistu jääkiekkokaukalo ja latu, pianon hankintakoululle, urheilukentän uudistaminen sekä osallistuminen Louekallion hiihto- jalaskettelukeskuksen rakentamiseen.Sievinkylän nuorisoseura perustettiin jo vuonna 1949. Nuorisoseurantalovalmistui vuonna 1955. Vuosikymmenien aikana nuorisoseura on järjestänyt lukemattomiatanssi- ja bingoiltoja ja erilaisia juhlia ja tapahtumia. Nuorisoseurantalollaon järjestetty koko kylän kuusijuhla yhdessä Vanhankirkon koulun oppilaidenja opettajien kanssa. Tällä hetkellä nuorisoseuran toiminta on melkohiljaista, johtuen suurelta osin toimintaa monia vuosia aktiivisesti pyörittäneidenkyläläisten väsymisestä.Erityisen tunnettu Sievinkylän nuorisoseura SKNS on ollut pesäpallotoiminnastaan.Vaikka toimintaon viimeisten vuosien aikanahiipunutkin vireimpienvuosien vauhdista, pelaa16-vuotiaiden joukkue piiritasonsarjassa myös kesällä2005.Sievinkylän nuorisoseurantalo remontoitiin 1980-luvun lopulla.Kylätoimikunta ja nuorisoseurajärjestivät toistakymmentäkertaa ohjelmallisetkyläpäivät, jotka aloittivatkoko Sievin kattavan Sieviviikon.Vuonna 1993 kylätoimikunta päätettiin lakkauttaa ja sen ”viihteelliset” tehtävätsiirrettiin nuorisoseuralle. Kylän kehittämiseen liittyvät tehtävät siirtyivät1980-luvun alussa perustetulle Sievinkylän Asunnot Oy:lle, joka on nimen- jatoimialan muutoksen jälkeen vuodesta 1996 lähtien toiminut nimellä SievinkylänKehitys Oy.Asuntoja kylälleMuutama vuosi kylätoimikunnan perustamisen jälkeen Sievinkylällä heräsi ajatusasuntojen rakentamisesta kylälle. Monien kylän vanhusten nähtiin asuvan puutteellisissaoloissa, ja heille haluttiin tarjota mahdollisuus asua tutussa ympäristössämahdollisimman kauan. Kylän kehityksen kannalta uusien asuntojen rakentami-- 90 -


sen katsottiin helpottavan uusien asukkaiden houkuttelemista kylälle ja luovankylälle nuorekasta ilmettä.Kyläläiset perustivat asunto-osakeyhtiön. Osakkaaksi liittyi 94 henkilöä. Viidensadanmarkan nimellisarvoisia osakkeita merkittiin 240 kappaletta, ja tällä120.000 markan alkupääomalla perustettiin kyläläisten yhtiö, Sievinkylän AsunnotOy. Lainaa otettiin 120.000 markkaa.Osa asunnoista myytiin jo rakennusaikana. Ensimmäiset asukkaat pääsivätmuuttamaan rivitaloon jouluksi 1983. Yhtiö jatkoi asuntotuotantoaan rakentaenvielä toisen viiden asunnon rivitalon. Kylätoimikunnan aloitteesta Sievin Vanhustenkotiyhdistysrakennutti muutamaa vuotta myöhemmin samalle alueelle kuusiasuntoa ja kerhohuoneen. Viimeiset asunnot valmistuivat vuonna 1987.Rivitalot ovat rakentamisensa jälkeen kuluneiden parinkymmenen vuodenaikana osoittautuneet tarpeelliseksi investoinniksi. On tosin todettava, että Sievinkylänrivitaloasuntojen kohdalla on käynyt kuten niin monessa muussa maaseutukylässä:kylän vanhusväestöä ajatellen rakennetut asunnot ovat ajan saatossaohjautuneet etupäässä muiden ikäryhmien käyttöön.Kyläyhtiö laajentaa toimialaansa ja panostaa yrittäjyyteenRivitalojen valmistuttua kyläyhtiö vietti muutaman hiljaisen vuoden, kunnes1990-luvun alussa muutaman kyläläisen ryhmä koko tarpeelliseksi lähteä etsimäänkylälle jonkinlaista uutta toimintaa.Kylätoimikunta sulautettiin vuonna 1993 viihteellisten tehtävien osalta Sievinkylännuorisoseuraan ja kylän kehittämiseen liittyvät tehtävät siirtyivät SievinkylänAsunnot Oy:lle. Tuolloin myös yhtiön nimeä ja toimialaa päätettiinmuuttaa – toimialaa laajennettiinkoskemaan koulutus-ja kehittämistoimintaasekä kylän taloudellista kehittämistä.Kyläyhtiön nimimuutettiin Sievinkylän KehitysOy:ksi.Kyläyhtiö teki töitäyrittäjyyden edistämiseksikylällä. Vuonna 1993 toteutettiintyövoimaviranomaisten,Sievin kunnan ja Nivalankaupungin rahoittamapalveluyrittäjäkurssi, jolleosallistui parikymmentäSievinkylän rivitalot sijaitsevat hiekkaisella mäntykankaalla Turvalanalueella.- 91 -


sievinkyläläistä ja Nivalan sarjankyläläistä. Viikonloppuopetuksena toteutetunyrittäjäkurssin tavoitteena oli paitsi antaa osallistujille perustiedot yrittäjyydestä,myös edistää kuntien valmiutta ostaa yrittäjien tarjoamia palveluja. Kurssilaisetedustivat eri aloja: joukossa oli maatalouslomittajia, siivoojia, maatalon emäntä,sairaanhoitaja, linja-autonkuljettaja, kodinhoitajia, perhepäivähoitaja, sosiaaliohjaajasekä laitoskeittäjä.Palveluyrittäjäkurssin kunnianhimoinen tavoite kymmenestä uudesta palvelualanyrityksestä ei toteutunut. Toisaalta syynä oli kurssilaisten erinomainentyöllisyystilanne – ilman yrittäjyyttäkin kurssilaisilla riitti töitä ja toimeentuloa.Toisaalta kurssilaisille selvisi yrittäjäkurssin aikana, että pienten maaseutukuntienpalvelumarkkinoilla on kovin niukasti elintilaa yksityisille palvelujen tuottajille,varsinkin, jos kunnilla ei ole halua yhteistyöhön. Kahden sievinkyläläisen naisenkurssin aikana kehittämä yritysidea pienkodin perustamisesta Sieviin ei saanuttuulta purjeisiin kunnan taholta, ja niin suunnitelmat haudattiin.Huolimatta kuntatalouden ahdingosta Sievin kunta kykenee edelleen tyydyttävällätavalla huolehtimaan kuntalaisten tarvitsemista palveluista, eikä Sievinkylässäkäännäin ollen ole ollut realistista puhua yksityisten palvelujen lisääntymisestä.Asiakasmäärät ja maksukyky ja –halukkuus ovat maaseutukylissähuomattavasti kaupunkeja ja taajamia rajallisempia.Palveluyrittäjäkurssilla syntyi Pestipalvelu Jelppis, jonka kautta kyläläiset saattoivatkeskitetysti tilata tarvitsemaansa apua peltotöihin, polttopuiden tekoon,pihatöihin, lomitukseen, lastenhoitoon tai remonttitöihin. Palveluyrittäjäkurssilaisetpystyivät näin yhteisesti kokeilemaan, miten palvelujen markkinointi onnistuuja kuinka paljon heidän ammattitaidolleen on kysyntää. Aluksi työtilauksetkulkivat kuntien palkkaaman kyläsihteerin kautta, mutta myöhemmin yhä enemmänsuoraan työn tekijöille. Jelppikselle ei palveluyrittäjäkurssin aikana löytynytkäyttökelpoista toimintamallia eikä sen toimintaa haluttu kurssin päätyttyä enääjatkaa.Pestipalvelun jalanjäljille perustettiin kuitenkin alkuvuodesta 1996 työosuuskuntaPower, joka muun muassa jatkoi Sievin kunnan kanssa jo aiemmin tehtyäsopimusta Vanhankirkon koulun talonmiehen tehtävien hoidosta. Sen kautta tilattiintekijöitä myös polttopuiden tekoon, likakaivojen tyhjennykseen ja pihojensiistimiseen. Tällä hetkellä työosuuskunnan toiminta on melko hiljaista.- 92 -


Kymmenen vuoden aikana tapahtunuttaKirjahankeSievinkyläläisten yhteisen toiminnan uuden aktiivisenvaiheen voi sanoa alkaneen 1990-luvunlopulla, kun kyläyhtiö sai tavoite 5b-ohjelman mukaistarahoitusta ”Sievinkylän historia elinkeinoksi”–projektille. Vuoden mittaisessa hankkeessa kerättiinSievinkylän asutuksen historiaa yksiin kansiin. Komeakirja ”Sievinkylä – sievinkyläläisten historiaa” ilmestyikeväällä 1998.Yksi kirjahankkeen toteuttajista, historiantutkijaAnne Ruuttula-Vasari toteaa kirjan esipuheessa: ”Sievinvanhin kylä Sievinkylä – Vanhakirkko, Sievinmäki jaMarkkula – on edelleen hengissä, ja kaikesta päätellen hyvinhengissä. Kylän historiakirjalla haluamme tehdä kunniaamenneisyydelle ja samalla antaa eväitä tulevaisuutta varten.”Kyläyhtiö panostaa koulukeskuksen kehittämiseenKyläyhtiö esitti jo vuonna 1991 Sievin kunnalle, että kunta myisi Vanhankirkonkoulun rakennukset kyläyhtiölle. Tuolloin tehdyn ehdotuksen mukaan yhtiö olisivuokrannut koulutilat ja ulkoalueet kunnalle koulutuntien ajaksi. Muina aikoinakiinteistö olisi toiminut ulkopuolisille vuokratussa käytössä. Yhtiö olisi hoitanutruokailun, siivouksen ja kiinteistönhoidon. Yhtiön kautta olisi organisoitu myöslähes kaikki muut kyläläisten tarvitsemat palvelut, kuten vanhustenhuolto, lastenhoitoja lomitus. Lisäksi olisi tarjottu ulkopuolisille erilaista koulutus- ja kurssitoimintaaesimerkiksi tietotekniikassa ja yrittäjyydessä. Tätä kunnan ja kyläntyönjaon uudelleenjärjestelyjä koskevaa varsin radikaalia ehdotusta ei tuolloinhyväksytty, ja asia jäi lepäämään lähes kymmeneksi vuodeksi.Kyläläisten suunnitelma vanhan koulurakennuksen ostamisesta toteutui lopultavuonna 1999. Kyläyhtiö osti Vanhankirkon koulun vanhan koulurakennuksenSievin kunnalta nimelliseen 1.000 markan hintaan. Maa-alue vuokrattiin kyläyhtiölle30 vuodeksi 100 markan vuosivuokralla. Vanhan koulurakennuksen vieressäsijaitseva uusi koulurakennus säilyi edelleen kunnan omistuksessa.Kyläyhtiön lähtökohtana oli säilyttää vanha koulurakennus käyttökuntoisenaja parantaa rakennuksen kunnostamisen myötä myös Vanhankirkon koulun toimintamahdollisuuksiaja luoda edellytyksiä myös uusien palvelujen kehittämiseksikoulukeskukseen. Esillä on ollut ajatuksia koululaisten aamu- ja iltapäivähoidonsekä alle kouluikäisten lasten ja vanhusten päivähoidon järjestämisestä vanhankoulurakennuksen tiloissa.- 93 -


Vanhankirkon koulun vanha koulurakennus siirtyi SievinkylänKehitys Oy:n omistukseen vuonna 1999, eli samana vuonna,kun vieressä sijaitseva Vanhankirkon nykyinen koulurakennus(kuvasta vasemmalle) peruskorjattiin.Kylätaloksi remontoitu vanha koulurakennus sijaitsee aivannykyisen Vanhankirkon koulukiinteistön vieressä.Kyläyhtiö on peruskorjannutvanhan koulurakennuksen.Talossa on nyt kaksivuokra-asuntoa, kyläyhtiöntoimistotilat, kansalaisopistollevuokrattu yläsali sekäpieni liikuntasali, jota Vanhankirkonkoulu käyttääliikuntatunneillaan. Sievinkunta maksaa vuokraa niinkoulun kuin kansalaisopistonkäytön perusteella.Jo kauppakirjassa kuntakorosti sitä, että rakennuksenkuntoon saattaminen aiheuttaahuomattavia kustannuksia.Rakennuksen siirtyminenkyläyhtiön omistukseen olinäin ollen lopulta myös kunnanedun mukaista – kiinteistön korjaus- ja ylläpitokulut eivät ole enää rasittamassakunnan taloutta.Kyläyhtiö on panostanut myös koulukeskuksen piha-alueen viihtyvyyteen.Pihaan on syksyllä 2005 valmistumassa entiseen muuntajaan remontoitu hauskakolmikerroksinen leikkimökki sekä grillikatos-varastorakennus.Hankerahoitusta jaomaa tulorahoitustaVanhan koulurakennuksen peruskorjaamiseksi tehtiin suuri määrä talkootyötä.Kyläläisten laskelmien mukaan talkoissa oli mukana 58 henkilöä ja talkootyötuntejatehtiin 2.700. Myös kylävalojen ja uimapaikan rakentaminen ovat edellyttäneetlukuisten kyläläisten talkootyöpanosta. Nämäkin hankkeet on toteutettuhankerahoituksella. Vanhankirkon tievalaistusta parannettiin rakentamallakylävalot 1,2 kilometrin matkalle vuonna 2002. Kylän keskellä sijaitsevan soramontunmaisemointi ja muuttaminen ympärivuotiseksi uima- ja virkistyspaikaksialoitettiin vuonna 2003, ja sauna otettiin käyttöön keväällä 2005.Kylätalon peruskorjaus, leikkimökin, grillikatoksen, kylävalojen ja uimapaikanrakentaminen on rahoitettu alueellisesta maaseutuohjelmasta (ALMA) haetuillaavustuksilla sekä ympäristökeskuksen myöntämistä rakennusperinnön hoitoontarkoitetuista varoista. Hankkeiden kustannusarvio oli yhteensä 120.000euroa, josta EU-rahaa oli 60.000 euroa. Kyläyhtiö korostaa, ettei hankkeisiin oletarvittu lainkaan Sievin kunnan varoja. Lainaa kyläyhtiölle jää näistä hankkeis-- 94 -


ta hankerahoituksen jälkeen maksettavaksi yhteensä 15.000 euroa. Hankkeidenrahoitukseen ottamiensa lainojen vakuutena yhtiö on käyttänyt muun muassakylätalon tontin vuokraoikeuttaja henkilötakauksia.Kyläyhtiön tulorahoituskoostuu pääosin vuokratuloista.Yhtiön 1980-luvullakylälle rakentamien rivitalojenasunnoista yksi onedelleen kyläyhtiön omistuksessa,ja se on vuokrattuna.Lisäksi vanhankoulurakennuksen eli kylätalonmolempiin päätyihinrakennetut asunnot ovatvuokrakäytössä. Vuonna2004 yhtiön vuokratulotolivat noin 12.000 euroa.Kyläyhtiön hankerahoituksen avulla kunnostama uimapaikkaja kyläläisten vapaasti käytettävissä oleva rantasauna sijaitsevatentisessä soramontussa.Sievinkylä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka perinteisen kylätoiminnanperinteen pohjalta voi kehittyä kyläläisten taloudellista yhteistoimintaa.Sievinkylän kyläyhtiön oma tulorahoitus on yhtiön omistamastakolmesta asunnosta kertyvien vuokratulojen ansiosta vakaalla pohjalla. Yhtiökäyttää nämä varat hankkeisiin, joiden merkitys kylän kehittymisen ja viihtyvyydenparantamisen kannalta on sekä suoraan että välillisesti huomattava. Sievinkylänesimerkin arvo ei ole niinkään kylällä toteutettujen hankkeiden innovatiivisuudessa,vaan siinä, miten kyläyhtiö on järjestänyt oman tulorahoituksensa jahyödyntää sitä kylän kehittämiseksi.Ilman kyläläisten vahvaa talkootyöpanosta ja erityisesti kyläyhtiön ja kylänhankkeiden puuhamiehenä jo parikymmentä vuotta toimineen Sakari Virran aktiivisuuttanäitä hankkeita ei olisi voitu toteuttaa.Sievinkylän kyläyhtiö – silloin Sievinkylän Asunnot Oy:n nimellä – perustettiin1980-luvun alussa asuntojen rakentamiseksi kylälle. Yhtiön osake maksoi tuolloin500 markkaa. Jonkin aikaa toimittuaan ja voitolliseen tilinpäätökseen yllettyäänyhtiö maksoi osakkaille osinkoa 400 markkaa/osake. Näin ollen voidaan sanoa,että yhtiön toiminta pyörii taloudellisesti lähes omillaan. Hankerahoituksen javuokratulojen avulla yhtiö on toteuttanut kylällä mittavia kehittämishankkeita.Osayleiskaava – tavoitteena uudisrakentamisen elpyminenSievinkylälle on keväällä 2005 valmistunut osayleiskaava. Kaavaprosessi käynnistyikyläläisten aloitteesta, ja siinä haluttiin ennen kaikkea osoittaa uusia rakennuspaikkojakylään muuttamisesta kiinnostuneille perheille sekä helpottaa rakennus-- 95 -


lupien saamista. Päätös kaavan laatimisesta Sievinkylälle tehtiin Sievin kunnassakeväällä 2002. Kaava valmistui ja vahvistettiin toukokuussa 2005.Suunnittelualue rajattiin kyläläisten toiveiden mukaisesti alueille, joille rakentamispaineitaja –toiveita arveltiin olevan. Sievin kunta suhtautui kaavan laatimiseenmyönteisesti, koska myös kunnan intressinä on ollut tukea aktiivisen jaomatoimisen kylän kehitystä sekä huolehtia kasvavan kylärakenteen ja yhdyskuntatekniikanyhteensovittamisesta.Kaavassa haluttiin esitellä eri puolilta kylää hyviä ja houkuttelevia tontinpaikkoja.Rakentamista rajoittavia tekijöitä löytyi kylän alueelta kuitenkin yllättävänrunsaasti. Ensinnäkin kylän keskellä sijaitseva laaja peltoaukea on maisemallisestiarvokas, sitä ei voida rikkoa uudisrakentamisella. Toiseksi Markkulanpohjavesialue on tulevaisuudessa laajemminkin Sievin vedenottoa koskeva tärkeävedenottoalue, mikä rajoittaa varsinkin talousrakennusten sijoittamista kaavassaja asettaa erityisvaatimuksia viemäröinnin osalta. Kolmanneksi Vääräjoen tulvaalueja rantavyöhyke rajoittavat rakentamista jokimaisemaan. Neljänneksi kotieläintilojen(200m) ja maatilojen (150m) suojaetäisyydet tarkoittavat sitä, ettätoisaalta olemassa olevien tuotantorakennusten läheisyyteen ei voida osoittaarakennuspaikkoja ja toisaalta nykyisiä tuotantorakennuksia ei voida kaavan mukaanenää laajentaa.Sievinkylän maisemallisesti arvokas peltoaukea, jonka avoimenasäilyttämisellä halutaan turvata maatilatalouden toimintaedellytykset.Kaavassa osoitettiinrakennuspaikkoja lähinnäkahdelle alueelle, Veikkolaanlähelle nuorisoseurantaloasekä Turvalaan, jossakyläyhtiön ja vanhustenkotiyhdistyksenrakennuttamatrivitalot sijaitsevat. Kyläyhtiönsuunnitelmissa on hakeavuodelle 2006 rahoitustakevyen liikenteen väylänrakentamiseksi näiltä uusiltakaava-alueilta Vanhankirkonkoulukeskukseen.Kyläyhtiöllä on myösmuita jatkosuunnitelmiakaavan soveltamiseksi ja kylärakentamisen edistämiseksi. Kyläyhtiö on yhteistyössäOulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden kanssa pohtinut mahdollisuuttahyödyntää muun muassa Vanhankirkon Välikylän rakennuspaikkoja. Tarkempisuunnittelutyö käynnistynee vuonna 2007.- 96 -


Kaavaprosessin yhteydessä on puhuttu paljon myös Sievinkylän jätevesihuollosta.Suunnitelmien mukaan Sievinkylä yhdistetään kymmenen vuoden sisälläAsemanseudulta kirkonkylään rakennettavaan siirtoviemäriin. Tämä mahdollistaamyös Sievinkylän alueiden viemäröinnin. Hanke on kyläläisten ja mahdollistenuudisrakennusten sekä haja-asutusalueiden tiukkenevien jätevesimääräystensuhteen erittäin tärkeä. Kyläläisten keskuudessa asia herättää kuitenkin myös epävarmuutta.Miten jätevesihuolto on järjestettävä ennen siirtoviemärin rakentamista?Entä millaisia kustannuksia keskitettyyn järjestelmään liittyminen aiheuttaakiinteistönomistajille? Kyläläiset pitävät kohtuuttomana sitä, jos jätevesihuoltoon haja-asutusalueella ja sivukylillä asuville huomattavasti taajamia ja kirkonkyliäkalliimpaa.Sievinkylän Kehitys Oy on kuluneiden kymmenen vuoden aikana panostanutjohdonmukaisesti siihen, että kylän jäljellä olevat palvelut säilyisivät, kylän viihtyisyysasuinympäristönä paranisi ja kylään saataisiin uusia asukkaita. Osayleiskaavanvalmistuttua kyläläiset uskovat uudisrakentamisen vähitellen vilkastuvan jamyös kylän koulun oppilasmäärän näin kasvavan. On siis täysin ymmärrettävää,että Sievin kunnan suunnitelmat sulkea Vanhankirkon koulu herättävät närkästystäSievinkylässä – varsinkin, kun kunta on ollut vahvasti mukana osayleiskaavanlaatimistyössä. Kyläkoulun lopettaminen dynaamisesta, pitkäjänteistä kehittämistyötäjo pitkään tehneestä kylästä olisi kovin valitettavaa.- 97 -


SOKOJAN PÄIVÄKOTI- JA KYLÄTALOYHDISTYS RYSÅKA DAGHEMS- OCH BYAGÅRDSFÖRENING RFSokoja – ruotsinkielinen maaseutukylä Kokkolan kaupungin kupeessaSokoja on noin 900 asukkaan maaseutukylä Kokkolan kaupungin eteläkulmassa.Sokoja on vahvasti ruotsinkielinen kylä, samoin kuin eteläinen naapurikuntaKruunupyy, jossa ruotsinkielisten osuus kunnan väestöstä on peräti 85 prosenttia.Kokkolassa on muuten selvä suomenkielinen enemmistö. Koko kaupungin vajaasta36.000 asukkaasta vain noin 18 prosenttia on ruotsinkielisiä.Sokojan kylä rajoittuu koillisessa Kokkolasta Jyväskylään johtavaan valtatiehenja lounaassa Kruunupyyn kunnan rajaan. Kylältä on matkaa Kruunupyyn lentokentällevain muutama kilometri.Sokoja on maantieteellisesti laajaja hajanainen kylä, ja se koostuuneljästä pienemmästä kylästä, Yli-Sokojasta(Övre Såka), Koivistosta, Rasmuksestaja Sokojasta (Såka). Yli-Sokojastaon matkaa Kokkolan keskustaanrunsas 15 kilometriä, Rasmuksesta viitisenkilometriä vähemmän.Sokojan kylältä löytyy Kokkolankomeimmat peltomaisemat. Sokojanpeltoaukea onkin merkitty maakuntakaavassamaakunnallisesti arvokkaaksimaisema-alueeksi.Suuret kumpuilevat peltoaukeat metsäpalstojen keskellä ja hyvinhoidetutasuinrakennukset ja talousrakennukset kertovat siitä, että maatalous on yhä huomattavatyöllistäjä Sokojalla, vaikka elinkeinorakenne on muuttunut myös sielläviime vuosikymmeninä erittäin paljon. Kylällä liikkuessa huomaa, että hevostalouson monille sokojalaisille joko mieluisa harrastus tai elinkeino, niin silmiinpistävänpaljon kylällä on hevosia ja hevosaitauksia.Silmiinpistävää Sokojalla on myös se, että sinne on rakennettu viime vuosinauseita uusia omakotitaloja. Kaunis ja rauhallinen asuinympäristö, tonttien saatavuus,liikenteellisesti hyvä sijainti ja lyhyt etäisyys Kokkolan keskustan työpaikoistaja palveluista tekevät Sokojasta houkuttelevan asuinpaikan. Oman talon rakentamistasuunnittelevien nuorten perheiden päätökseen vaikuttaa luonnollisestimyös se, että kylällä on viihtyisä päiväkoti ja toimiva kyläkoulu.- 98 -


Sokojan koulussa on syksyllä 2005 yhteensä 60 oppilasta. Oppilasmäärä kävi1990-luvun lopulla pienimmillään alle 50 oppilaassa, mutta on viime vuosina jälleenselvästi noussut. Koulu on ruotsinkielinen, ja onkin mielenkiintoista seurata,millä tavoin Sokojan viime vuosien vilkas uudisrakentaminen näkyy jatkossa kylänkoulun oppilasmäärän kehityksessä. Kuinka suuri osa tulomuuttajista on ruotsinkielisiä?Ja toisaalta kuinka monet kylään muuttavat ja siellä jo asuvat suomenkielisetperheet valitsevat lasten kouluksi ruotsinkielisen Sokojan koulun? Koulunjohtajan arvion mukaan vielä 10 vuotta sitten koulun oppilaista 10 prosenttia olikaksikielisistä perheistä. Tällä hetkelläoppilaista on kaksikielisiä peräti 50prosenttia.Sokojalaiset joutuvat hakemaankauppa- ja pankkipalvelut Kokkolankeskustasta. Kylän viimeinen kauppalopetti toimintansa vuonna 1991,pankin sivukonttori muutamaa vuottamyöhemmin. Kylällä ei ole muitakaankaupallisia palveluja.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksentuottamat palvelut ovat Sokojan 120-vuotias kyläkoulu.tuoneet merkittävän lisän eri-ikäistensokojalaisten palveluihin. Yhdistyksen rakennuttamassa kylätalossa on säännöllistätoimintaa päiväkoti-ikäisille, koululaisille ja vanhuksille. Talon liikuntasali palveleemonenlaisia liikunta- ja urheiluryhmiä. Talon tiloja on myös vuokrattavissaerilaisia kokouksia ja juhlia varten.Sokojalla toimii useita yhdistyksiä:• kyläyhdistys (Såka Byaråd)• nuorisoseura (Såka Ungdomsförening r.f.)• jalkapalloseura (Såka Fotboll r.f.)• urheiluseura (GIF Såka krets)• martat (Såka marthakrets)• metsästysseura (Såka jaktförening r.f.)• eläkeläisyhdistys (Såka Pensionärsförening rf)• päiväkoti- ja kylätaloyhdistys (Såka Daghems- och Byagårdsförening rf)ja kylätaloa hallinnoiva kiinteistöosakeyhtiö (Fastighetsbolag Ab SåkaByagård)Sokojan kyläyhdistyksen toiminnan jatkamisesta on keskusteltu kylällä useaanotteeseen. Yhdistyksen hallitukseen on ollut vaikea saada uusia jäseniä ja toimintaon ollut hiljaista. Kymmenkunta vuotta sitten kyläyhdistys suunnitteli vuokrattavienrivitaloasuntojen rakentamista kylän keskustaan nykyisen kylätalon viereen.- 99 -


Sokojan nuorisoseura toimii aktiivisesti. Se on peruskorjannut kylän keskustassasijaitsevan nuorisoseurantalo Fackelheimin. Talossa järjestetään muun muassanuorisoiltoja, askartelua lapsille ja konsertteja.Sokojan eläkeläisyhdistys – Såka pensionärsförening – rakennutti 1980-luvunlopulla Sokojan koulun vieressä, nykyistä kylätaloa vastapäätä olevalle tontilleeläkeläisille tarkoitettuja rivitaloasuntoja. Koska asuntoihin ei ole ollut riittävästiikääntyneitä hakijoita, on niitä vuokrattu myös nuoremmille hakijoille. Rivitalojenisännöinti- ja huoltotehtävät on annettu päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksentehtäväksi.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys ry –Såka daghems- och byagårdsförening rfPäiväkoti tosi tarpeeseenSokojalaisten nuorten vanhempien yhteinen toiminta lasten päivähoidon järjestämiseksikylällä alkoi vuonna 1990. Päivähoidon tarpeessa olevia lapsia olikylällä useita, eikä Kokkolan kaupunki vanhempien yhteydenotoista huolimattaluvannut järjestää päivähoitoa kylällä. Lapset olisi pitänyt kuljettaa hoitoon kaupunginkeskustan päiväkoteihin.Vanhemmat päättivät ryhtyä itse toimeen. Huhtikuussa 1990 pidettiin Sokojanpäiväkotiyhdistyksen perustava kokous. Muutamaa kuukautta myöhemminpäästiin Kokkolan kaupungin kanssa sopimukseen siitä, että 12-paikkainen päiväkotialoittaa toimintansa lokakuunalussa samana vuonna.Sokojan päiväkoti aloitti toimintansa vanhempien kunnostamassaomakotitalossa. Björkbackan tilat olivat, vaikkakinkodikkaat, myös ahtaat ja epätarkoituksenmukaiset. Näinsyntyi ajatus kylätalon rakentamisesta Sokojalle.Sokojan päiväkoti osoittitarpeellisuutensa hyvin nopeasti.Vanhempien talkoovoiminkunnostama ja sisustama kylällävapaana ollut vanha omakotitalojäi pian pieneksi, ja päiväkodinkäyttöön otettiin myöseläkeläisrivitalojen asunto sekäkylän koulun tiloja. Hoidossaolleiden lasten määrä kasvoinopeasti, ja kolme vuotta toimittuaanSokojan päiväkodissaoli vuonna 1993 hoidossa jo30 lasta.Kaupungin ja päiväkotiyhdistyksen välisessä sopimuksessa edellytettiin, ettäkaupunki hoitaa aluksi henkilökunnan palkkauksen ja yhdistys kaiken muun. Päi-- 100 -


väkodin tilojen vuokraaminen, kalusteiden hankkiminen, henkilökunnan valitseminenja käytännön toiminnan käynnistäminen olivat yhdistyksen vastuulla.Parin toimintavuoden jälkeen, kun päiväkoti oli osoittanut sekä tarpeellisuutensaettä toimivuutensa, henkilökunta siirtyi kaupungin palkkalistoilta päiväkotiyhdistyksenpalvelukseen. Siirryttiin ostopalveluihin, jota käytäntöä sovelletaanyhä edelleen.Komea kylätalo rakennetaanAjatus kylätalon rakentamisesta Sokojalle lähti alun perin liikkeelle päiväkodintarpeista. Päiväkoti oli jo ensimmäisten vuosien aikana laajentunut toimimaankolmessa eri paikassa. Hyvin nopeasti ajatus uudisrakennuksesta laajenikattamaan myös muita kylän ikäryhmiä. Sokojan koulun jo vuosikausia kaipaamaliikunta- ja juhlasali, koulun keittiön vaatima remontti, vanhusten avohuoltoonja virkistystoimintaan soveltuvat tilat sekä kyläläisten yhteiset kokoontumistilatpäätettiin yhdistää.Hanke eteni ripeästi. Päiväkotiyhdistys osti talkootöin kerätyillä varoilla tontinkeskeiseltä paikalta vastapäätä Sokojan koulua vanhusten rivitalojen vierestä.Kyläläiset hakivat suunnitteluun ja rakentamiseen avustusta Raha-automaattiyhdistykseltäja eri rahastoista. Kylätalon rakentaminen varmistui, kun Kokkolankaupunginvaltuusto kesällä 1993 päätti osallistua kylätalon rakentamiskustannuksiin.Kylätalon rakentamisen rahoitus koostui seuraavasti:RAYKokkolankaupunkiBrita MariaRenlundin muistorahastoPankkilainaYhteensä1,5 miljoonaamarkkaa2,1 miljoonaamarkkaa0,3 miljoonaamarkkaavanhustenhuoltoontarkoitetut tilatpäiväkotitoimintaantarkoitetut tilat2,4 miljoonaa kaupungin takausmarkkaa6,3 miljoonaa markkaa eli noin 1,1 miljoonaaeuroaKylätalon rakentaminen aloitettiin tammikuussa 1994 ja päiväkodin lapsetpääsivät muuttamaan taloon lokakuussa samana vuonna. Vähitellen käynnistyimyös talon muu toiminta.Kylätalon rakentamisesta vastasi paikallinen rakennusliike ja rakennuttamisestakiinteistöosakeyhtiö, josta kaupunki omistaa edelleen 30 prosenttia ja päiväkotiyhdistys70 prosenttia. Kiinteistöyhtiö on vastannut talon kunnossa- ja ylläpi-- 101 -


tokustannuksista. Yhtiö otti talonrakentamiseksi 2,4 miljoonan markanlainan. Kokkolan kaupunkion maksanut lainan lyhennyksetja korot on talon valmistumisestalähtien vuotuisen avustuksenmuodossa.Kokkolan kaupunki on siisosallistunut huomattavalla osuudellakylätalon rakentamisen kustannuksiin.Jos lasketaan, ettäkaupungin alkuperäinen 2,1 miljoonanmarkan panostus kohdistuipäiväkodin tilojen ja RAY:n 1,5 miljoonan markan avustusvanhustenhuoltoon tarkoitettujentilojen rakentamiseen, lainarahaakäytettiin liikuntasalin ja sen oheistilojenrakentamiseen. Sokojalaisetkatsovat, että liikuntasalin rakentaminenja rahoittaminen kuuluukinkaupungille eikä päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen tehtäväksi.Kaupungilla olisi sokojalaisten mukaan ollut myös mahdollisuus käyttää kylätalonrahoittamiseen enemmän valtionapua, mutta kaupunki päätti käyttää valtionavustuksen Kokkolassa toiseen kohteeseen.Kaikkien ikäryhmien kylätaloKuluneiden kymmenen vuoden aikana Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksentoiminta on vakiintunut ja laajentunut. Yhdistyksestä on kasvanut merkittäväpalvelujen tuottaja ja työnantaja. Tehtävä, jota varten yhdistys alun perin perustettiin– päivähoidon järjestäminen kylällä asuville lapsiperheille – on edelleentarpeellinen ja ajankohtainen. Kylätalon valmistumisen jälkeen toiminta on laajentunutkattamaan myös muita ikäryhmiä, koululaisia, eläkeläisiä ja liikuntasalinmyötä lukuisia muita kokkolalaisia.Kylätalo palvelee kaikkia sokojalaisia ikään katsomatta. Saman katon allemahtuu paljon toimintaa:• 32-paikkainen päiväkoti ja esikoulu (kaupungin ostopalvelua)• leikkikerho, kaksi eri ryhmää yhteensä neljänä päivänä viikossa (lekis,rahoitetaan B.M.Renlundin muistorahaston varoin)• pienten koululaisten iltapäiväkerho (B.M.Renlundin muistorahastonvaroin)- 102 -


• Sokojan koulun oppilaiden ruokailu (kaupungin ostopalvelua)• yhdistyksen tarjoaman kotipalvelun tukikohta (kaupungin ostopalvelua)• ateriapalvelu• lounasruokailumahdollisuus• liikuntasali (koulu, päiväkoti, iltaryhmät, kokouksia, juhlia)• eläkeläisten virkistyspäiviä• kylän yhteisiä tapahtumia• terveydenhoitajan, hierojan, kampaajan ja kosmetologin vastaanottoYhdistyksen palveluksessa on syksyllä 2005 yhteensä 14 henkilöä:• seitsemän henkilöä varsinaista päivähoitohenkilökuntaa, joista kolmeon lastentarhanopettajaa ja neljä lastenhoitajaa• osa-aikainen toiminnanjohtaja• talonmies• emäntä• keittiöapulainen, sama henkilö toimii leikkikerhon ohjaajana• kodinhoitaja• kaksi osa-aikaista siivoojaa.Lisäksi apuna on siviilipalvelusmies, jonka työajasta osa käytetään kylän koululla.Talonmies huolehtii sekä kylätalon että Sokojan koulun talonmiestehtävistä.Puolet hänen palkastaan tulee Kokkolan kaupungilta.Talonmies, jolla on myös kodinhoitajanpätevyys, hoitaa myös ateriapalvelun kuljetukset,mitä kautta pieni osa hänen palkastaansaadaan RAY:n avustusrahoista.Kylätalon keittiössä valmistetaan normaalipäivinälähes 150 ateriaa. Koulun oppilaat,päiväkodin lapset, koulun ja kylätalon henkilökuntaruokailevat kylätalolla. Lisäksi keittiövalmistaa vanhuksille kotiin kuljetettavat ateriatsekä tarjoaa esimerkiksi kylällä keikkatöissä olevilletyömiehille mahdollisuuden syödä lounastakylällä. Keittiöhenkilökunnankin palkkaukseentarvittavat varat kootaan näin ollen useasta erilähteestä.Vanhuksille kotipalvelua ja virkistystoimintaaKylätalon henkilökunta ruokaileeyhdessä. Oikealta emäntä AnnikaBjörklund, talonmies Erkki Pöyhönen,siivooja Rut Manderbacka.Taustalla keittiöapulainen KristinaKaunisvesi.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys on vuodesta 1995 lähtien tarjonnut kotipalveluakylällä asuville vanhuksille. Palvelu toteutetaan Kokkolan kaupunginostopalveluna, ja ainakin periaatteessa asiakkaat ohjataan yhdistyksen palkkaa-- 103 -


malle kodinhoitajalle kaupungin kautta. Kaupunki hoitaa myös laskutuksen. Kokkolankaupungilla ei ole omaa kotipalveluhenkilökuntaa Sokojalla.Sokojan koulun oppilaat ruokailevat kylätalolla. Matkakoululta kylätalolle on lyhyt, noin 100 metriä. Koululaisetkäyttävät myös kylätalon liikuntasalia.- 104 -Päiväkoti- ja kylätaloyhdistyson saanut kotipalvelun järjestämiseenuseana vuonna myösRaha-automaattiyhdistyksen tukea.Kotona asuvilla, paljon apuatarvitsevilla vanhuksilla on lisäksiollut mahdollisuus tilata kotipalveluilta- tai yöpartiokäynnille.Näiden palvelujen kysyntä onkuitenkin ollut melko vähäistä.Kaupunki ei ole osallistunut senkustannuksiin. RAY on tukenutyöpartiotoimintaa.Muutaman vuoden ajan yhdistyson tarjonnut vanhuksille,lapsiperheille ja vammaisillemyös siivousapua. Kodinhoitajan työajasta yhä suurempi osa kuluu yhä enemmänhoivaa ja hoitoa tarvitsevien vanhusten auttamiseen. Siivouspalvelusta onveloitettu 11 euroa/tunti sekä kilometrikorvaus.Sokojan päiväkodin lasten esiintyminen hellytti katsojateläkeläistapaamisessa helmikuussa 2005.Taustalla päiväkodin johtajana yhdistyksen alusta astitoiminut lastentarhanopettaja Marit Majander.Kylätalolla järjestetään lisäksikuukausittain ruotsinkielistenja suomenkielisten eläkeläistentapaamisia. Tapaamiset kiinnostavatikääntyneitä kyläläisiä, silläkylätalolle kokoontuu joka kertanoin 10-30 eläkeläistä. Toistensatapaamisen ohella eläkeläisillä onmahdollisuus syödä lounasta. Tarjollaon monipuolista ohjelmaa,muun muassa vierailevia luennoitsijoita,musiikkia, askarteluasekä päiväkodin ja koulun lastenesityksiä. Kylätalon ilmapiiriä kuvaakinerinomaisella tavalla nelämminhenkiset tuokiot, jolloineri ikäryhmät kohtaavat.


Palveluasuntoja kylätalon yhteyteen?Muutamia vuosia kylätalon valmistumisenjälkeen, kun päiväkodin arki jakylätalon muu toiminta oli ehtinyt vakiintua,nousi esille ajatus ympärivuorokautistaapua tarjoavien palveluasuntojenrakentamisesta kylätalon yhteyteen.Hoitopaikat olisi tarkoitettu henkilöille,jotka eivät selviydy ilman ympärivuorokautistahuolenpitoa.Kantavana ajatuksena oli tarjotaikänsä Sokojalla asuneille mahdollisuusasua kylällä senkin jälkeen, kun avuntarve kasvaa ja yksin kotona asuminen ei enää ole mahdollista. Palveluasuntojenrakentamista maaseutukylään perusteltiin myös kaksinkertaisella vähemmistönäkökulmalla.Ruotsinkieliset asukkaat ovat Kokkolassa selvä vähemmistö suomenkielisiinverrattuna, samoin maaseudulla asuvat ovat vähemmistö kaupungin keskustassaasuviin verrattuna. Koko elämänsä Sokojalla asuneiden ruotsinkielistenkyläläisten ei haluttu joutuvan avun tarpeen lisääntyessä muuttamaan palvelujenperässä kaupungin keskustaansuomenkielistenpalvelujen luo.Suunnitelmia palveluasuntojenrakentamisestavietiin vauhdillaeteenpäin. Päiväkoti- jakylätaloyhdistys osti tarkoitustavarten kylätalonvieressä sijaitsevan tontinja teetti asuntojen piirustukset.Kylätalo ja uusi asumisyksikkösuunniteltiinkytkettäväksi yhteen,jolloin henkilökunnan jatilojen yhteiskäyttö olisijoustavaa. Asumisyksikönmyötä yhdistyksenpalkkaaman keittiöhenkilökunnanmäärän suun-Eläkeläiset kokoontuvat kylätalolle pari kertaakuukaudessa. Helmikuussa 2005 järjestetyn tilaisuudenavasi päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksenpuheenjohtaja ja puuhanainen Benita Haals.Sokojan kylätalon yhteyteen suunniteltujen palveluasuntojenpohjapiirros.Tämän suunnitelman mukaan asuntoja on tarkoitus rakentaakymmenen. Niistä kaksi on tarkoitettu pariskunnille. Piirustukseton laatinut pietarsaarelainen arkkitehtitoimisto NK Project Suunnittelu.Sama toimisto laati piirustukset myös Sokojan kylätalosta1990-luvun alkupuolella.Kylätalo ja sen viereen suunniteltu asumisyksikkö ovat yhteydessäkuvan vasemman reunan käytävän kautta.- 105 -


niteltiin nousevan nykyisestä 1,3 työntekijästä 1,5 työntekijään ja hallinnollisenhenkilökunnan määrän puolesta yhteen kokoaikaiseen. Hoitohenkilökunta olisilisääntynyt nykyisestä yhdestä kokopäiväisestä työntekijästä 81⁄2 työntekijään.Yksikköön suunniteltiin rakennettavaksi 10-12 paikkaa.Palveluasuntoja suunniteltiin paitsi vanhuksille, myös nuoremmille henkilöille,jotka jonkin vamman, kehityshäiriön, psyykkisten vaikeuksien tai muiden syidentakia tarvitsevat ympärivuorokautista apua. Osaa hoitopaikoista suunniteltiinkäytettävän intervallipaikkoina. Yksikön suunniteltiin antavan ympärivuorokautisiapalveluja myös aivan yksikön naapurissa sijaitsevissa eläkeläisrivitaloissa javielä kotonaan asuville henkilöille, joiden nyt on vaikea saada apua kotipalvelultatai ilta- ja yöpartiolta.Tällaisen asumisyksikön rakentamisen ja käytännön toiminnan kustannuksetovat luonnollisesti varsin mittavat. Perustamiskustannusten laskettiin olevanarviolta 942.000 euroa.Tämä kaavailtiin koottavanRaha-automaattiyhdistyksenavustuksella ja valtion asuntorahastonmyöntämällä korkotuetullalainalla.Sokojan kylätalon 10-vuotisjuhliin 9.10. 2004 osallistui salintäydeltä kyläläisiä. Sokojalaisten suurhanke on herättänytkiinnostusta kautta Suomen.Henkilökuntaa olisi oltavariittävästi kolmeen vuoroonja uudisrakennuksenrahoitus- ja ylläpitokulut olisivatmelkoiset. Vuotuistenkäyttökustannusten arvioitiinolevan noin 300.000 euroa,mikä laskettiin katettavanvuokrilla (n. 15%) ja Kokkolankaupungin ostopalveluina(noin 85%). Mahdollisenapidettiin myös, että Raha-automaattiyhdistysmyöntäisi ensimmäisinä vuosina avustusta käyttömenoihin. Asiakkaatmaksaisivat hoivamaksun Kokkolan kaupungille, vuokransa ja ateriansapäiväkoti- ja kylätaloyhdistykselle.Kruunupyyn kunta teki jo vuonna 2001 periaatteellisen päätöksen ostaa kaksipaikkaa Sokojalle perustettavasta asumisyksiköstä.Kokkolassa laadittiin vuonna 2002 laaja selonteko vanhusväestön elinoloistaja palveluista. Siinä todettiin, että Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriönsuositusten mukaan laskettuna Kokkolassa oli riittävästi sekä palveluasumis- ettälaitospaikkoja. Samanaikaisesti näihin paikkoihin oli kuitenkin pitkät jonot. Syitätähän ristiriitaan lähdettiin selvittämään, ja kaupunki alkoi panostaa siihen,- 106 -


että vanhukset sijoitetaan suhteessa heidän tarvitsemansa avun ja hoidon määräänoikeaan hoitopaikkaan. Hoidon porrastukseen alettiin siis kiinnittää entistäenemmän huomiota. Kaupunki muun muassa palkkasi SAS-sairaanhoitajan, jonkatehtävänä on selvittää ja arvioida, missä paikassa apua tarvitseva vanhus on tarkoituksenmukaisintahoitaa. Myös kotihoitoon alettiin tietoisesti panostaa. Neljänvuoden aikana omaishoidon tuki onkin Kokkolassa kaksinkertaistunut.Näillä toimenpiteillä on hoitojonoja kyetty lyhentämään huomattavasti. LisäksiKokkolan kaupunki on viime vuosina investoinut kaupungin omiin hoitopaikkoihinja asumispalveluihin sekä laajentanut ostopalvelutoimintaa kaupunginkeskustan palveluntuottajien kanssa. Kaupunki onkin esittänyt lausunnossaanRAY:lle, ettei se ainakaan tässä vaiheessa puolla Sokojalle rakennettavaa asumisyksikköä.Suurin tarve laitos- ja palveluasuntopaikkojen lisäämiseen ajoittuu kaupunginselvitysten mukaan vuoden 2010 jälkeiseen aikaan. Vanhusväestön määrä kasvaamyös Kokkolassa lähivuosikymmeninä jyrkästi, ja itse asiassa jo nyt Kokkolan ikärakenneon entisen Vaasan läänin alueen vanhin. Vaikka Sokojan palveluasunnoteivät näillä näkymin toteudukaan aivan lähivuosina, tehdyt suunnitelmat ovatvalmiina, jos asumispalvelujen tarve myöhemmin osoittaa Sokojan hankkeenmyös kaupungin näkökulmasta tarpeelliseksi.Kymmenen vuoden aikana opittuaSokojalainen instituutioSokojalaisten toiminta kylänsä palvelujen kehittämiseksi ja työpaikkojen luomiseksion vertaansa vailla oleva erinomainen esimerkki kolmannen sektorin ja julkisensektorin yhteistyöstä maaseudulla.Sokojan esimerkissä näkyvät selvästi toisaalta julkisen sektorin vahvuudet(verotusoikeus ja rahoitusmahdollisuudet, laillisuustuntemus, jatkuvuus) ja toisaaltakolmannen sektorin vahvuudet (joustavuus, paikallistuntemus ja inhimillisetresurssit). Olisi toiminnan kehittämisen kannalta arvokasta, jos nämä erilaisetlähtökohdat ja vahvuudet nähtäisiin niin kaupungin kuin sokojalaisten tahollamyös arkisessa toiminnassa neuvoteltaessa vaikkapa ostopalvelusopimusten sisällöstätai hahmoteltaessa pitemmän tähtäimen suunnitelmia.On mielenkiintoista tarkastella Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen tämänhetkistätoimintaa suhteessa siihen, mistä yhdistyksen toiminta 15 vuotta sittenlähti liikkeelle.Päiväkodin aloittaessa toimintaa esitettiin epäilyjä siitä, ettei 12 lapsen ryhmääsaada Sokojalla täyteen. Mutta jo muutaman toimintavuoden jälkeen päiväkodissaoli hoidossa yli 30 lasta eikä lasten määrä ole vähentynyt missään vaiheessa.Pikemminkin päinvastoin. Päiväkodin perustamisen merkitys koko Sokojan kylän- 107 -


kehityksen kannalta on mielenkiintoinen. Sokojan koulussa 30 vuotta opettajanatyöskennellyt Barbro Grannabba arvioi, että ilman päiväkotia kylän koulussaolisi arviolta vain noin 40 oppilasta nykyisten 60 oppilaan asemesta. Päiväkodintoiminta muodostaa koko yhdistyksen toiminnan perustan paitsi taloudellisesti,myös kylätalon arkisen toiminnan ja toiminnan pitkän tähtäimen jatkuvuudenkannalta.Niin ikään kylätalon rakentaminen oli alkuvaiheessa visio, jonka toteutumiseenvarmaankin vain harvat uskoivat. Hanke oli niin mittava, että rahoituksenkokoaminen eri lähteistä ja rakentamisvaiheen töiden organisointi yhdistyksenmuun rutiinitoiminnan ohella oli päiväkotiyhdistyksen aktiivisille naisille valtavavoimainponnistus. Komea talo on nyt palvellut kyläläisiä jo yhdentoista vuodenajan. Kiinteistöyhtiön lainat on kyetty hoitamaan yhteistyössä Kokkolan kaupunginkanssa. Kylätalo on hyvä esimerkki erilaisten palvelujen ja toimintojen yhdistämisestäja synergiaeduista.Ei siis liene lainkaan liioiteltua sanoa, että sokojalaiset ovat onnistuneet toiminnassaanparemmin kuin tuskin kukaan uskalsi ensimmäisinä vuosina odottaa.Toiminta on vakiintunut, yhdistyksen luomat palvelut ovat osoittaneet tarpeellisuutensaja yhteistyö Kokkolan kaupungin kanssa toimii. Päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksenvoi sanoa luoneen Sokojalle pysyvän instituution, jonka toiminnanjatkuvuus ei enää ole riippuvainen yksittäisten vapaaehtoisten kyläläisten työpanoksesta.Haasteet eivät sokojalaisilta kuitenkaan lopu. Keskeisiä kysymyksiä kyläläistenyhdistyksen toiminnassa tulevaisuudessa ovat• yhteistyö Kokkolan kaupungin kanssa liittyen työnjakoon, rahoitusvastuuseenja tiedonkulun parantamiseen,• rahoituspalapelin kokoaminen jatkossa, kun Raha-automaattiyhdistyksenja verottajan linja yleishyödyllisten yhteisöjen suhteen on muuttumassaja paineet oman tulorahoituksen hankkimiseksi ovat kasvamassaja• yhdistyksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja inhimillisten voimavarojenhyödyntäminen.Yhteistyö Kokkolan kaupungin kanssaSokojan päiväkoti- ja kylätataloyhdistyksen ja Kokkolan kaupungin yhteistyö onjo vakiintunut varsinkin päiväkodin, ruokahuollon ja kylätalon liikuntasalissa järjestettävienkoululaisten liikuntatuntien osalta. Talonmiehen työajan jakaminenpuoliksi kaupungin (koulu) ja yhdistyksen (kylätalo) kesken on niin ikään varsintoimiva järjestely.Kotipalvelun jatko on paljolti kiinni palvelujen kysynnän kehityksestä eli sii-- 108 -


tä, kuinka paljon huonokuntoisia kyläläisiä asuu vielä kotonaan. Tilanne vaihteleeSokojankin kokoisessa kylässä melko voimakkaasti. On merkki hyvin toimivastayhteistyöstä, että kaupunki on hiljaisempina aikoina osoittanut yhdistyksenpalkkaamalle kodinhoitajalle asiakkaita myös muualta kuin Sokojalta. Kotipalvelunjärjestäminen yhteistyössäSokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksenkanssa on ollutKokkolan kaupungille edullista,onhan yhdistys saanut toimintaanvaroja myös Rahaautomaattiyhdistykseltä.Näiden jo vakiintuneidenkylätalon yhteistyömuotojenrinnalla Kokkolan kaupunginja päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksenolisi aiheellista käydäperusteellista keskusteluasiitä, mitä kumpikin osapuoliyhteistyöltä toivoisi ja mihintehtäviin kaupunki toivooyhdistyksen panostavanjatkossa.Ympärivuotisen asumisyksikönsuunnittelu- ja valmisteluprosession hyvä esimerkkisiitä, että tällainen periaatteellinenkeskustelu on kaupungin ja yhdistyksen välillä vielä vähäistä. Jos kummankinosapuolen lähtökohdat, toiveet ja tarpeet jäävät avoimesti käsittelemättä,suunnitelmien kariutuminen voi aiheuttaa aivan tarpeettomasti pettymyksen tunteitaja uupumusta varsinkin talkoopohjalta toimivien kyläläisten keskuudessa.Asumisyksikön kaltaisesta mittavasta hankkeesta päättäminen on kaupungin tahollajo pelkästään poliittisesti mielenkiintoinen prosessi, ja oman lisävärinsä päätöksentekoonantaa se, että hankkeen toteuttajana toimisi kyläläisten yhdistys.Aktiiviselle, oma-aloitteiselle ja aikaansaavalle kylälle saatetaan olla kaupunginmuissa osissa perin inhimillisesti kateellisia.Rahoitusvastuun jakautuminenSokojalaiset esittelevät kylätalon toimintaa ja ajatuksiaanpalveluasuntojen rakentamisesta Kokkolan uudelle perusturvajohtajaJussi Salmiselle (kuvassa vasemmalla).Kuvassa oikealta lastentarhanopettaja Britten Kankkonen,päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen puheenjohtaja BenitaHaals, kiinteistöosakeyhtiö Sokojan kylätalon hallituksenvarapuheenjohtaja Fredrik Fagernäs, yhdistyksen toiminnanjohtajaHelena Björkroth sekä yhdistyksen taloudenhoitajaElisabeth Slotte.Kokkolan kaupungin ja kyläläisten kesken on toinen ilmeisen haasteellisistakysymyksistä. Kun kylätalo 1990-luvun puolivälissä rakennettiin, kyläläiset odottivatsaavansa liikuntatilojen rakentamiseen Kokkolan kaupungin kautta valtionapua.Toisin kuitenkin kävi, kun kaupunki päätti käyttää valtionapurahat muu-- 109 -


alla Kokkolassa. Kylätaloa hallinnoiva kiinteistöyhtiö joutui ottamaan enemmänlainaa, ja kun myös liikuntasalin arvioiduissa vuokratuloissa jäätiin alkuperäisestätavoitteesta, kyläläiset joutuivat hyvin nopeasti talon valmistumisen jälkeenturvautumaan Kokkolan kaupungin rahoitusapuun. Kaupunki on vastannut kiinteistöyhtiönlainojen lyhennyksistä ja koroista vuotuisen avustuksen muodossa.Vuonna 2005 tämä summa on 18.300 euroa. Menettelystä ei ole käyty laajempaakeskustelua eikä sitä ole asetettu kyseenalaiseksi, varsinkaan, kun kaupunkiedelleen omistaa kiinteistöyhtiöstä 30 prosenttia ja koululaisten liikuntatilojenrakentaminen kuuluu kaupungin vastuulle.Kolmannen sektorin ja julkisen sektorin työnjaon näkökulmasta kysymysrahoitusvastuun jakautumisesta Sokojalla kyläläisten yhdistyksen, kiinteistöyhtiönja kaupungin kesken on mielenkiintoinen. Kyläläisten aktiivisuus, päiväkodinperustaminen, kylätalon rakentaminen ja 14 henkilön työskentely on toisaaltalisännyt huomattavasti Kokkolan kaupungin menoja ja taloudellista panostustasokojalaisten palveluihin. Esimerkiksi vuonna 2004 kaupunki käytti ostopalveluihinyli 200.000 euroa (päiväkoti ja kotipalvelu, summa ei sisällä ruokahuoltoa).Toisaalta on kuitenkin myös niin, että ilman kyläläisten aktiivisuutta kaupunginolisi pitänyt järjestää nämä palvelut itse. Tämä olisi tarkoittanut esimerkiksi lisäjonojaKokkolan keskustan kaakkoisosien jo muutenkin ruuhkaisiin päiväkoteihin.Kaupungin omana työnä – niin suunnittelun kuin tuottamisenkin osalta – palvelujenjärjestäminen olisi tullut todennäköisesti huomattavasti kalliimmaksi.Tahtipuikko on ollut siis vahvasti sokojalaisten käsissä. Heidän, ja ennen kaikkeayhdistyksen puheenjohtajana alusta saakka toimineen Benita Haalsin pitkäjänteisyys,tulevaisuudenusko ja sinnikkyys on tarkoittanut sitä, että Kokkolankaupunki on toiminnan monissa vaiheissa kutsuttu tavallaan valmiiseen pöytäänrahoittajan ominaisuudessa. Virkamiesjohtoiseen suunnitteluun ja toimintaantottuneille suomalaisille tämänkaltainen marssijärjestys voi olla vieras. Mutta onsyytä muistaa, että ilman sokojalaisten omaa aktiivisuutta heillä ei olisi nykyisiäkylätalon palveluja. Ja tämä on myös Kokkolan kaupungin etu.Kysymys on pitkälti myös asenteista ja niiden muuttumisesta, mikä vaatii runsaastiaikaa. Verrattuna kymmenen vuoden takaisiin valmiuksiin, kunnissa ollaannyt huomattavasti avoimempia ja valmiimpia järjestämään palvelut muillakintavoin kuin kunnan omana työnä. Yhteistyö järjestöjen ja yksityisten palvelujentuottajien kanssa, ostopalvelut ja ulkoistaminen ovat kunnissa nyt jo osa arkipäivää.- 110 -


Toiminnan rahoitusSokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen talous muistuttaa taitavasti koottua palapeliä.Rahoitus on koottu useasta eri lähteestä. Vuonna 2004 yhdistyksen tulot,yhteensä 408.000 euroa, koostuivat seuraavasti:osuusyhdistyksentuloistapäiväkoti 40 % ostopalvelusopimusruokahuolto 22 % päiväkodin, koulun, vanhustenateriapalvelun jahenkilökunnan ruokailutmaksutulot 10 % pääasiassa päivähoitomaksujakotipalvelu 10 % ostopalvelusopimusRAY:n tuki 8 % kotipalveluBrita MariaRenlundinmuistorahasto7 % iltapäivä- ja kerhotoimintamuut tulot 2 % mm. arpajais- ja jäsenmaksutulojaVielä mielenkiintoisemman käsityksen yhdistyksen toiminnan rahoituspalapelistäsaa, kun tarkastellaan sitä, miten kunkin työntekijän palkkakulut koostuvat(palkat muodostavat 55% kaikista menoista). Kysymys on paitsi kirjanpidollisesti,myös koko yhdistyksen toiminnan ymmärtämisen kannalta erittäin tärkeä.Miten kyläläisten ylläpitämällä yhdistyksellä on taloudellisia resursseja palkata14 vakituista työntekijää ja maksaa pelkkiä palkkoja vuosittain lähes neljännesmiljoonaeuroa? Työllistämistukien avulla toimintaa ei pyöritetä, vuonna 2004yhdistys ei hyödyntänyt työvoimahallinnon varoja lainkaan.Ensimmäinen selitys toimivalle ja terveelle taloudelle on hyvin suunnitelluttoimintakonseptit ja ostopalvelusopimukset Kokkolan kaupungin kanssa. Toinenselitys on tarkka taloudenpito ja menojen erittäin tarkka erittely.Jokaisen työntekijän palkka lasketaan tarkasti vastaamaan tehdyn työn sisältöäja työtuntien määrää. Yksi ja sama työntekijä saattaa tehdä työtä esimerkiksipäiväkodissa, iltapäiväkerhossa ja keittiössä. Kun työntekijän kuukausipalkkaa lasketaan,päiväkodissa tehdyn työn osuus maksetaan kaupungin ostopalvelumäärärahoista,iltapäiväkerhon osuus Brita Maria Renlundin muistorahaston avustuksestaja keittiössä tehdyn työn osuus ruokahuollon määrärahoista.- 111 -


Lähes jokaisen talon työntekijän palkka lasketaan tällaisena palapelinä. Tämäei olisi mahdollista ilman päiväkodin johtajan Marit Majanderin ja yhdistyksentoiminnanjohtajan Helena Björkrothin ja muun henkilökunnan tarkkuutta. Muttasuurin kiitos tarkasta taloudenpidosta kuuluu yhdistyksen pitkäaikaiselle taloudenhoitajalle,Elisabeth Slottelle. Hänen työnsä arvo on yhdistykselle valtavanpaljon suurempi kuin työstä hänelle maksettu korvaus.Jokaisen kylätalon työntekijän työnkuva on toisin sanoen hyvin monipuolinen.Tehtävät vaihtelevat kulloisenkin työtilanteen mukaan. Tehtäviä myös jaetaankunkin omien vahvuuksien perusteella. Työilmapiiri on kylätalossa hyvä.Tästä kertoo myös se, että päiväkodin henkilökunta on pysynyt muuttumattomanajo viiden vuoden ajan. ”Alla är lika viktiga – kaikki ovat yhtä tärkeitä.” Tämäyhdistyksen taloudenhoitajan viittaus talon työntekijöihin ja työtehtäviin kuvaahyvin Sokojan kylätalon työyhteisön henkeä.Työ päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen rahoituksen kokoamiseksi on jatkuvaa,vuosittaista. Tulevina vuosina lisää haasteita aiheutuu Raha-automaattiyhdistyksenavustuspolitiikkaansa kaavailemista muutoksista sekä verohallinnon uusistaohjeista koskien yleishyödyllisten järjestöjen verotusta.Raha-automaattiyhdistyksen toimintarahoituksen piirissä on paljon sellaisiapalveluja, joita kunnat ostavat ostopalvelusopimuksilla. Näin on myösSokojalla. Kaupunki ostaa päiväkoti- ja kylätaloyhdistykseltä muun muassa kodinhoitajanpalveluja. Yhdistys saa toimintaan myös RAY:n tukea. Tämä menettelyon kilpailulainsäädännön osalta käynyt ongelmalliseksi. RAY:n avustuksenturvin kaupunki maksaa vain osan palvelun todellisista kustannuksista. Tällainenjulkisten hankintojen subventointi RAY-avustuksilla on käymässä yhä ongelmallisemmaksi.Koska RAY-avustukset ovat selektiivistä tukea – avustusta voidaanmyöntää vain järjestöille, ei yrityksille – käy niissä palvelusektoreissa, joissa yritysmuotoinenpalvelutarjonta lisääntyy, mahdottomaksi RAY:n avustaa järjestöjenkäänpalveluja.Maaseutukylien palvelujen kohdalla näiden kilpailuhaittoja koskevien linjaustentulkitsemisessa tulisi kuitenkin olla väljyyttä, koska markkinaehtoisen ja yritysmäisenpalvelutuotannon kehittyminen on markkinoiden pienuuden ja maksukykyistenasiakkaiden vähäisyyden vuoksi vaikeaa. Kilpailunäkökohdat eivätole maaseudun palvelujen kannalta läheskään niin olennaisia kysymyksiä kuinriittävän rahoituksen turvaaminen.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen kohdalla Raha-automaattiyhdistyksenavustusten jaon muutokset eivät ole kohtalon kysymys. Yhdistyksen tuloistasaatiin Raha-automaattiyhdistykseltä vuonna 2004 vain kahdeksan prosenttia.Sekin toki poistuessaan jättää suuren aukon yhdistyksen kassaan, mutta ennenkaikkea RAY:n avustuspolitiikan tiukkeneminen näkyy silloin, jos yhdistys tulevaisuudessapyrkii käynnistämään joitain uusia toimintamuotoja. RAY:n maksamat- 112 -


erilaiset avustukset ovat olleet yhdistykselle tähän mennessä ratkaisevan tärkeitä.Esimerkiksi kylätalon rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman RAY:n investointiavustusta.Sokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistyksen toiminnan kannalta suurempi muutossaattaa olla edessä, jos verottaja alkaa tulkita verohallinnon kesällä 2005antamia uusia ohjeita yleishyödyllisten yhdistysten ja säätiöiden verottamisestakovin tiukasti. Rajanvedossa siitä, kuuluvatko yhdistyksen tuottamat palvelutarvonlisäverotuksen ja toiminta tuloverotuksen piiriin, on uusien ohjeidenvalossa mahdollisesti odotettavissa tiukennuksia. Tällä hetkellä verottajan selväkanta on se, etteivät esimerkiksi kylätalon ruokahuoltopalvelut kuulu arvonlisäverotuksenpiiriin.Verottajan tulisi maaseudulla toimivien yhdistysten verottamista pohtiessaan– samoin kuin Raha-automaattiyhdistyksen avustustensa kilpailunäkökohtiaarvioidessaan – ottaa huomioon maaseudun erityisolosuhteet. Kaupallisuus,markkinaehtoisuus, vaihtoehtoiset rahoitusmahdollisuudet ja yhdistysten rinnallapalveluja tuottavat yritykset ovat maaseudulla huomattavasti vähäisempiä kuinasutuskeskuksissa ja suurissa kaupungeissa.On olemassa uhka, että verottajan ja Raha-automaattiyhdistyksen tiukentuvalinja vie pohjan monien palveluja tuottavien yhdistysten toimintamahdollisuuksilta.Esimerkiksi arvonlisäverovelvolliseksi joutuminen pakottaisi monetyhdistykset nostamaan palvelujensa hintoja, mikä etenkin maaseudun rajallisillamarkkinoilla on vaikea tehtävä. Tilanne pakottaisi yhdistykset laajentamaan varainhankintaansa,mikä taas veisi toimintaa lähemmäs elinkeinotoimintaa ja kasvattaisiriskiä joutua verottajan hampaisiin. Yhdistysten taloudenhoito kuukausittainlaskettavine ja maksettavine arvonlisäveroineen vaikeutuisi huomattavasti,eikä olisi välttämättä enää hoidettavissa vapaaehtoisin maallikkovoimin. Tämäkaikki lisäisi jo ennestään raskasta järjestötoimijoiden taakkaa.Inhimilliset resurssitSokojan päiväkoti- ja kylätaloyhdistys on pyörittänyt jo vuosien ajan toimintaa,joka edellyttää jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä. Toiminta edellyttää yhdistyksenhallituksessa mukana olevilta kyläläisiltä poikkeuksellisen paljon paneutumista,henkilökohtaista kiinnostusta ja valmiutta käyttää tehtävään myös runsaasti aikaa.Hallituksessa on edelleen mukana henkilöitä, jotka olivat perustamassa päiväkotiyhdistystävuonna 1990. Toiminta on toisaalta niin haastavaa ja innostavaaja toisaalta tulokset niin palkitsevia, että aktiiviset kyläläiset haluavat olla edelleenmukana toiminnassa.Ympärivuorokautista asumisyksikköä kylätalon yhteyteen suunniteltaessanousi yhdistyksen hallituksessa esille kysymyksiä siitä, kuinka mittavasta toiminnastakyläläisten yhdistys ja sen aktiiviset jäsenet jaksavat huolehtia. Yhdistyksen- 113 -


toimialan laajeneminen ja vastuun kasvaminen arveluttivat joitain hallituksenjäseniä, ei niinkään toiminnan tarpeellisuuden tai toimivuuden kannalta, vaanennemminkin inhimillisten voimavarojen näkökulmasta.Yhdistyksessä, jossa on palkattua henkilökuntaa ja laajaa päivittäistä toimintaa,vapaaehtoisista koostuvan hallituksen ja henkilökunnan välinen tiedonkulkuja henkilö- ja esimiessuhteet ovat tärkeitä toiminnan onnistumisen kannalta. Sokojallanämä kaikki toimivat, vaikka mukana onkin luonteeltaan hyvin erilaisiaihmisiä. Toiminnanjohtaja ja päiväkodin johtaja ovat mukana hallituksen kokouksissa,tieto kulkee ongelmitta, ja yhteistyöhenki on hyvä. Huolimatta siitä, ettäSokojan kylätalon toimintaa hoidetaan ammattimaisesti ja palkatun henkilökunnanvoimin, yhteisöllisyyden ja kylän henki on edelleen vahvasti aistittavissa.Myös Sokojalla on jatkuvasti pidettävä mielessä se, että toimintaan tarvitaanmukaan uusia, tuoreita voimia. Näin siitäkin huolimatta, että valtaosa kylätalonja yhdistyksen aktiviteeteista hoituu palkatun henkilökunnan voimin.Haaste on Sokojalla toisaalta suuri, kun ajattelee toiminnan laajuutta ja sitä,että uusien tulokkaiden on astuttava suoraan suuriin saappaisiin. Toiminnassaalusta saakka mukana olleet aktiivit ovat saaneet tilaisuuden oppia ja kasvaatoiminnan mukana. Uusien aktiivien sopeutumista helpottaa toki se, että työnjavastuunjako hallituksen ja henkilökunnan kesken toimii ja hallituksen jäsenenrooli on näin ollen selvä.Toisaalta Sokojan tapauksessa huoli uusien aktiivisten kyläläisten rekrytoinninvaikeudesta on melko turha. Päiväkodin myötä yhdistyksen toiminta tulee tutuksilukuisille nuorille sokojalaisille perheille. Näistä nuorista äidistä ja isistä löytyyvarmasti kykyä ja intoa ottaa vastuuta kylän yhdistyksen toiminnasta.- 114 -


TIIVISTELMÄSuomalaisen maaseudun suuri muutos jatkuu. Perinteisten elinkeinojen tulevaisuuson epävarma, toimeentulon hankkimisen vaihtoehtoja on vähän, kyläkoulujasuljetaan, kunnalliset ja kaupalliset palvelut katoavat, väestö vähenee javanhenee.Ikärakenteen muuttuessa myös palvelujen tarve muuttuu. Jo nyt monessakunnassa pohditaan muun muassa sitä, miten turvata korkeatasoinen opetus, kunkouluikään tulevat ikäryhmät ovat entistä pienempiä tai kuinka kyetä vastaamaankasvavan vanhusväestön hoivatarpeisiin.Julkisen talouden kiristyessä valtion ja kuntien tarjoamat palvelut eivät jatkossaenää välttämättä enää ole yhtä kattavia kuin mihin Suomessa on tähänasti totuttu. On entistä enemmän alueita ja väestöryhmiä, joissa julkinen sektoriei resurssien niukkuuden vuoksi tule tarjoamaan niitä palveluja, joita asukkaathaluavat.Samanaikaisesti myös kunta- ja palvelurakennetta ollaan pohtimassa uudeltapohjalta. Kuntakoon kasvaminen vaikuttaa sekin ratkaisevasti siihen, miten palveluttulevaisuudessa järjestetään ja miten ne ovat asukkaiden saatavilla. Mitäsuurempiin kunnallisiin yksiköihin tulevaisuudessa päädytään, sitä haasteellisempitehtävä on säilyttää toimivat lähipalvelut myös syrjäisemmillä alueilla. Samaanaikaan erilaiset palvelujen järjestämisen muodot yleistyvät, kun yhteistyö palvelujentuottamisessa sekä ostopalvelut ja kilpailuttaminen yleistyvät.Kolmas sektori nousee entistä useammin esille keskustelussa siitä,miten kansalaisten tarvitsemat palvelut turvataan jatkossa.Tässä julkaisussa pohditaan seuraavia kysymyksiä:• millä tavalla maaseudun kolmas sektori toimii ja• mitkä ovat niitä käytännön tekijöitä, jotka ovat joko edistämässä taijarruttamassa kolmannen sektorin kehittymistä maaseudulla.Nämä kolmannen sektorin kehittymistä edistävät taijarruttavat tekijät jaetaan neljään ryhmään:1. sosiaalisiin ja kulttuurisiin resursseihin,2. inhimillisiin resursseihin,3. poliittis-hallinnollisiin resursseihin ja4. taloudellisiin resursseihin.- 115 -


sosiaaliset ja kulttuuriset resurssitNäiden ihmisten merkitys on kyläyhteisössä ratkaisevan tärkeä. Heidän sinnikkyytensäja pitkäjänteisyytensä, mielipiteensä, tietonsa ja taitonsa kehittäätoimintamuotoja, luoda asia- ja henkilöverkostoja ja kykynsä nähdä kokonaisuuksiaja katsoa tulevaisuuteen ovat elintärkeitä paitsi itse järjestön toiminnankehittymisen kannalta, myös muiden ihmisten innostajana ja suunnannäyttäjänä.Toiminta henkilöityy usein vahvasti näihin tulisieluihin, ja he myös herättävätvahvoja tunteita, puolesta ja vastaan. Näillä aktiivisilla ihmisillä on oltava herkkyyttätunnistaa ja huomioida toisten ihmisten mielipiteet.inhimilliset resurssitNäiden tekijöiden olemassaolosta ja toimivuudesta riippuu se, mihin suuntaankolmannen sektorin toimijan (esimerkiksi yhdistyksen tai osuuskunnan) toimintakehittyy. Niiden merkitys käytännön toiminnassa vaihtelee sen mukaan,minkälaisesta toiminnasta on kysymys, kuinka laajaa toiminta on, kuinka laajaataloudellinen toiminta on, kuinka laajaa yhteistyö esimerkiksi julkisen sektorinkanssa on, minkälaisessa ympäristössä toimija toimii ja kuinka paljon toiminnassahyödynnetään palkattua henkilökuntaa ja vapaaehtoistyöstä.Tässä näkyy jälleen järjestötoiminnan haasteellisuus. Aktiivisilta toimijoiltaedellytetään yhtä aikaa rohkeaa edelläkävijän ja suunnannäyttäjän otetta sekäherkkää taitoa aistia ja kuunnella muiden näkemyksiä. Nämä vaatimukset huomioidenon helppo ymmärtää, miksi moni järjestötoiminnassa mukana oleva ihmi-Yksi keskeisimmistä maaseudun kolmannen sektorin kehittymisen reunaehdoistaon luonnollisesti se, löytyykö kylästä tai alueelta riittävästi aktiivisiaja kehittämisestä innostuneita ihmisiä. Kylän tai alueen sijaintia, asukaslukuatai elinkeinorakennetta tärkeämpi seikka on kylän yhteistoiminnan perinteetja henkinen ilmapiiri. Ilman vahvaa kehittämisuskoa ja keskinäistä luottamustakyläläisten yhteistoimintaa on vaikeaa kehittää tavoitteellisempaan suuntaan.Järjestökulttuurin merkityksestä puhutaan yleisesti hyvin vähän, vaikka seon järjestön menestymisen kannalta olennaisen tärkeä asia. Järjestökulttuurimuodostuu ihmisten asenteista ja käyttäytymisestä, näkyvistä ja näkymättömistä,kovista ja pehmeistä, tiedostetusta ja tiedostamattomista, tarkoitetuista jatarkoituksettomista asioista ja tapahtumista. Kun järjestötoiminnan sisältöä ja laatualähdetään kehittämään, huomiota pitää kiinnittää kaikkiin näihin asioihin.Vaikka kylätoiminnan järjestäytyminen ja hanketoiminta onkin tuonut kylätasontoimintaan paljon lisää suunnitelmallisuutta ja jonkinlaista ”yritysmäistävakavuutta”, on toiminnalla edelleen usein harmittoman puuhastelun leima. Tarvitaanedelläkävijöiden hyviä esimerkkejä, mutta lisäksi tarvitaan pitkäjänteistätoiminnan suunnittelua, arvioimista ja tiedottamista.Tulevaisuudenusko on maaseudulla jatkuvasti koetuksella. Negatiivisen kehänmurtaminen vaatii lujaa tahtoa ja sitkeää toimintaa. Tässä suhteessa kyläläistenyhteistoiminta edellyttää vahvoja yksilöitä.Ilman kyläläisten omiin mahdollisuuksiinja tulevaisuuteen uskovia yksittäisiä tulisieluisia kyläläisiä ei ole riit-tävästi tahtoa ja liikettä yhteisen toiminnan rakentamiseen.- 116 -


nen uupuu. Sen lisäksi, että käytännön työtaakka kasaantuu usein kovin harvojenharteille, myös toiminnan henkinen kuormittavuus kasaantuu.Järjestötoiminta edellyttää ihmisiltä oikeanlaista asennetta. Keskeisin asennejärjestötoiminnassa on valmius tehdä pyyteetöntä työtä yhteiseksi hyväksi. Lisäksiihmisiltä edellytetään kykyä arvostaa muita ihmisiä.Olisi erittäin tärkeää, että myös järjestökulttuuri tukisi asenteiden kehittymistä.Järjestötoiminnan pitäisi olla luonnostaan iloista ja positiivista toimintaa.On syytä korostaa järjestöllisten ihmissuhdetaitojen merkitystä. Hyviäominaisuuksia ovat kyky suvaita erilaisia ihmisiä, taito antaa muillekin tilaa jaarvostaa muiden näkemyksiä ja osaamista, kyky sietää ristiriitoja ja ratkaista niitäsekä taito kiittää ja kannustaa ihmisiä.Toiminnan sisällön ja laadun kehittämisessä riittää järjestössä kuin järjestössärunsain mitoin tehtävää. Ensinnäkin on ajoittain tärkeää kirkastaa järjestönolemassaolon ja toiminnan tarkoitus niin yksittäisten toimijoiden kuin kokojärjestönkin mielessä. On hyödyllistä miettiä, mihin rajalliset resurssit halutaankäyttää.Toiseksi on syytä miettiä, onko työnjako järjestössä toimiva ja oikeudenmukainen.Järjestössä, jossa on palkattua henkilökuntaa, ovat työn- ja vastuunjakoonliittyvät käytännön tilanteet ja kysymykset monitahoisia. Esimerkiksipienissä muutaman työntekijän yhdistyksissä esimiehen tehtäviä ei aina ole osoitettuvarsinaisesti kenellekään. Asioiden johtaminen voi esimerkiksi hallituksenpuheenjohtajalta vielä onnistua, mutta ihmisten johtamisessa luottamusjohdonja palkatun henkilökunnan roolit menevät jo herkästi ristiin.Näistä lähtökohdista tarkastellen on selvää, ettei järjestön johtamiseen voidasuoraan soveltaa liike-elämän tai julkisen sektorin johtamisoppeja. Hyvä järjestöjohtajahallitsee sekä ihmisten että asioiden, arvojen, kulttuurin jaaatteen johtamisen. Ja mitä laajempaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa tehdään,sitä tärkeämpää on, että järjestötoimijat osaavat tunnistaa ja hallita eri sektoreidenerilaiset logiikat ja toimintamallit. Järjestö toimii eri tavalla kuin kuntatai yritys, päätökset tehdään ja suunnitellaan eri tavalla ja eri perustein, ja myöstavat kommunikoida ovat erilaiset.Kolmas toiminnan tärkeä kivijalka on toimiva ja yksinkertainen hallinto sekäterve talous. Vaikkei kolmannen sektorin toiminnan lähtökohta olekaan voitontavoittelu, järjestöjenkään toimintaa ei voi pyörittää tappiota tekemällä.Vaikka vaihtoehtoiset palvelujen tuottamisen tavat ovatkin yleistyneet Suomessanopeasti viimeisten 10-15 vuoden aikana, on yhteistyöhön, kumppanuuteenja verkostomaiseen toimintaan tottumisessa vielä paljon tehtävää.Kumppanuutta ja palvelujen suunnittelua ja toteuttamista leimaa edelleenvahva virkamiesvetoisuus. ”Aloitevallan” koetaan hyvin usein vielä kuuluvankunnan viranhaltijoille. Marssijärjestys ja henkilökemia vaikuttavat varsinkin pieinhimillisetresurssit poliittis-hallinnolliset resurssit- 117 -


taloudelliset resurssitnemmissä kunnissa valitettavan usein asioiden etenemiseen ja käsittelyyn. Asetelmastatekee vielä haasteellisemman se, että kylässä aktiivisesti toimivat ihmisetovat usein aktiivisia myös muualla, kuten esimerkiksi kunnallispolitiikassa. Ongelmatilanteitavoidaan välttää keskustelemalla menettelytavoista, pelisäännöistä jajääviyskysymyksistä jo etukäteen.Järjestöjen toiminnan rahoituksessa ja taloudenhoidossa on omia erityispiirteitä.Ne liittyvät suurelta osin järjestöjen toiminnan perusluonteeseen: ne eivättavoittele toiminnallaan taloudellista voittoa, vaan toiminnalla tavoitellaanyhteistä hyvää, jotain sellaista, joka esimerkiksi rajallisten tai syrjäisten den tai pienen asiakaskunnan vuoksi ei kiinnosta voittoa tavoittelevia yrityksiämarkkinoijayritysten toiminnan rinnalla. Järjestön taloudelliset lähtökohdat ovat hyvinerilaiset verrattuna yritysten taloudellisiin lähtökohtiin. Järjestöjen ja yritystentai julkista sektoria. Tähän liittyy se merkittävä lähtökohtainen ero, joka on otettavahuomioon tarkasteltaessa kolmannen sektorin toimintaa julkisen sektorinasettamiseen samalle viivalle esimerkiksi verotuksessa tai kilpailutilanteessa sisältyynäin monia vaikeita ja tulkinnanvaraisia kysymyksiä.Raha-automaattiyhdistyksen avustuspolitiikkaansa suunnittelemat muutoksillaja kilpailusäädösten tiukentumisella on suuri vaikutus järjestöjen rahoitukseen.Raha-automaattiyhdistyksen tuilla ei saa lain mukaan aiheuttaa vähäistäsuurempia kilpailuhaittoja, ja kun yrityksillä ei ole järjestöjen tavoin mahdollisuuttasaada RAY:n tukea, on katsottu, ettei järjestöjäkään voida kilpailusyistätukea. Maaseudun palvelujen kannalta kilpailuun ja kilpailuttamiseen liittyvätkysymykset ovat hankalia. Maaseudulla kilpailunäkökohtia tärkeämpi kysymyson tulevaisuudessa varmuudella se, kuka pitää huolen siitä, että pal-veluja ylipäätään on saatavilla. Kuka palvelut tuottaa ja ennen kaikkea, mitenne rahoitetaan? On tarkennettava, mikä on jatkossa julkisen sektorin, yritysten,kolmannen sektorin ja palveluja käyttävien kuntalaisten rooli ja vastuu. Nämärajanvedot on tehtävä paitsi suurten poliittisten linjausten osalta valtakunnallisesti,myös paikallisesti siellä, missä tiedetään, minkälaista kysyntää ja tarjontaapalveluista paikallisella tasolla on.Myös verottaja on tarkentanut yleishyödylliseksi katsotun toiminnanverotusohjeita. Aikaisemmin yleishyödyllisenä pidetty toiminta voi olla jatkossaverotettavaa liiketoimintaa myös rekisteröidyn yhdistyksen nimissä tehtynä.Tiukentuvat verosäännökset tarkoittavat järjestöille käytännössä paljon lisätyötälaskutuksessa, kirjanpidossa ja tilityksissä. Veronalaisuus voi tarkoittaa myös sitä,että järjestön on nostettava hintojaan, mikä etenkin pienillä ja asiakkaiden maksukyvynkannalta rajallisilla markkinoilla on usein vaikeaa. Verottajan tiukentu-vaa linjaa on perusteltu sillä, että yhä useamman järjestön toiminta muistuttaaliiketoimintaa. Verottajan olisi tulkinnoissaan kuitenkin ymmärrettävä järjestöjentoiminnan erityisluonnetta ja maaseudun erityiset olosuhteet. Monille maaseudullatoimiville pienille järjestöille veronalaisuus voi merkitä toiminnan loppumista.- 118 -


Jos entistä useampi osa yleishyödyllisten järjestöjen toiminnasta katsotaanverotettavaksi liiketoiminnaksi, on niiden pohdittava sitä, missä juridisessa muodossatoimintaa on järkevintä harjoittaa. Jos toiminta yhtiöitetään, mitä tapahtuujärjestöjen vapaaehtoistoiminnalle ja mitä tapahtuu yhteisöille, joissa toimiminenon monille ihmisille erittäin tärkeää? Tehokas talous ja kilpailuajattelueivät saisi tappaa alleen näitä järjestötoiminnan kulmakiviä. Paradoksaalista onse, että kolmatta sektoria valjastaessaan julkinen valta pitkällä tähtäimellä lisääomaa taakkaansa ja kustannuksiaan.Julkisella vallalla olisi monin tavoin mahdollista tukea ja rohkaista kolmannensektorin kehittymistä. Järjestöjen toiminnan rahoitukseen ja työllistämismahdollisuuksiinliittyen olisi paikallaan pohtia sosiaalisia yrityksiä koskevan lainsäädännönsisältöä. Ellei nykyisen lain sisältöä haluta muuttaa, olisi aiheellista pohtia,miten yleishyödyllistä toimintaa harjoittavien järjestöjen investointejaja työnantajavelvoitteita voitaisiin keventää. Julkisen vallan olisi otteen tiukentamisenasemesta tuettava kolmannen sektorin kehittymistä myös sen vuoksi,että sinne on pienellä julkisella tuella luotavissa tulevaisuudessa paljon työpaikkoja.Tässä on mahdollisuus hyödyntää myös maaseudun kehittämiseen tarjollaolevaa hankerahoitusta. Mitä vaikeampaa kuntien on jatkossa vastataedes lakisääteisten tehtäviensä järjestämisestä, sitä keskeisemmäksi nousee kysymyssiitä, miten maaseutukylien palvelut voidaan säilyttää ja miten maaseudunkehittämiseen tarkoitettua hankerahoitusta voitaisiin käyttää tässä hyödyksi. Tarvitaanennakkoluulottomuutta ja rohkeutta etsiä uudenlaisia tapoja tuottaa palvelujajulkisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä.Kolmatta sektoria tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän paikkaamaanniitä palveluaukkoja, jotka jäävät julkisen sektorin ja markkinaehtoisestitoimivan yritystoiminnan ulkopuolelle. Kylätoiminta jamaaseudun asukkaiden yhteistoiminnan perinteet tarjoavat hyvän kasvupohjanmaaseudun kolmannen sektorin kehittymiselle, mutta se ei menesty ilman yhteistyötäja kumppanuutta julkisen vallan kanssa. Tarvitaan perusteellista keskusteluasiitä, mitä julkinen valta voi edellyttää osin kansalaisten vapaaehtoisuuteen perustuvaltatoiminnalta ja mitkä ovat kolmannen sektorin omat valmiudet ottaavastaan sille lankeavia tehtäviä.taloudelliset resurssit- 119 -


LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOABurr Vivien: Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. Vastapaino. Tampere 2004.Elinvoimainen maaseutu – yhteinen vastuumme. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma2005-2008. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. 10/2004.Hallituksen politiikkaohjelmat. Kansalaisvaikuttaminen. Kansalaisvaikuttamisenpolitiikkaohjelma. Moniste.Harju Aaro: Järjestön kehittäminen. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi. 2004.Heikkala Juha ja Koski Pasi: Järjestöt kolmen merkitysulottuvuuden – vapaaehtoisuuden,valtion ja markkinoiden – leikkauspisteessä. Julkaisussa Liikunnankansalaistoiminta – muutokset, merkitykset ja reunaehdot (Toim. H.Itkonen,J.Heikkala, K.Ilmanen ja P.Koski). Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 152.Helsinki 2000.Helkama Klaus, Myllyniemi Rauni ja Liebkind Karmela: Johdatus sosiaalipsykologiaan.Edita. 2004.Hyyryläinen Torsti ja Rannikko Pertti (toim.): Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka.Paikalliset toimintaryhmät maaseudun kehittäjinä. Vastapaino. Tampere2000.Jänkälä Susanna: Lappilaisten yritysten odotuksia sosiaaliturvamaksukokeilunvaikutuksista. Lapin TE-keskuksen julkaisuja.Kahelin Reijo: Kylän ja kunnan taloudellinen suhde. Eräjärven kehittämisyhdistysry. Orivesi. 2004.Kajanoja Jouko: Sosiaalinen pääoma uudessa taloudessa. Moniste. Tampereenyliopisto 2003.Kinnunen Petri ja Laitinen Raimo (toim.): Näkymätön kolmas sektori. Sosiaali- jaterveysturvan keskusliitto ry. Helsinki 1998.Korpela Vesa: Tiesitkö, että rekisteröity yhdistys ei ole yritysmuoto. Kolumni Taloustaito-lehdessä8/2005.Kylätalous. Yhteisötalouden käsikirja. 2004.Maaseudun Uusi Aika. Maaseutututkimuksen ja -politiikan aikakauslehti. Vuosikerrat2000-2005.Maaseutuparlamentti 2005. Kooste puheenvuoroista ja kannanotoista. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä 5/2005.- 120 -


Matkaraportti. Britannian sosiaaliset yritykset. Lontoo 17.-18.11.2003. Matti Pukkio,Marjatta Varanka, Paavo Saikkonen. Työministeriö. Helsinki 2003.Mustakangas Ella, Kiviniemi Markku ja Vihinen Hilkka: Kumppanuus kuntatasollamaaseutupolitiikan toimeenpanossa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.2003.Niemelä Pauli: Sosiaalinen pääoma Suomen kunnissa. Kunnallisalan kehittämissäätiö.Tutkimusjulkaisut nro 42. 2004.Niemelä Seppo: Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma – taustaa ja tavoitteita.Moniste. 2004.Paikalliset toimintaryhmät maaseudun kehittäjinä. Tarkastuskertomus 89/2004.Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2004.Peräkylä Janne ja Mykrä Pekka: Avustusstrategian reunaehtoja. RAY-uutisetPetrell Reijo: Kyläyhdistysten työllistämistoiminta, verotus ja vakuutukset. SuomenKylätoiminta ry. 2005.Pihlaja Ritva ja Simpanen Teija: Kylä palveluyrittäjänä. Kyläraportit. Helsinginyliopiston osuustoimintainstituutti. 1993.Rantama Eeva: Uuden instituutit omaehtoisen kehittämisen tukena. Akateeminenväitöskirja. Tampereen yliopisto. 2002.RAY-info. RAY-avustustoiminnan asiakaslehti. Maaliskuu 2005.RAY-info. RAY-avustustoiminnan asiakaslehti. Kesäkuu 2005.Reunanen Jyrki: Tieto, tahto ja valta. Tahdonmuodostuksen menetelmä. Yliopistopaino.2000.Rifkin Jeremy: Työn loppu. Teknologia, työpaikat ja tulevaisuus. WSOY. Porvoo1997.Ronkainen Ilkka ja Maksimainen Tero: Paikallisuuden muodonmuutos. Johdatuskuntajohtamisen uuteen teoriaan ja käytäntöön. Yritystaito Oy. Keuruu 2002.Ruuskanen Petri: Verkostotalous ja luottamus. Jyväskylän yliopisto. 2003.Schein Edgar H.: Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Gummerus. Jyväskylä1991.Sirkkala Ritva: Kylätoiminnasta sosiaaliseen yrittäjyyteen. Kylä palveluyrittäjänä.Loppuraportti. Helsingin yliopiston osuustoimintainstituutti. 1995.- 121 -


Suikkanen Asko: Unohdetusta sektorista epäonnistumisen ajan pelastajaksi? JulkaisussaNäkymätön kolmas sektori (Petri Kinnunen ja Raimo Laitinen, toim.).Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki 1999.Särkelä Riitta: Sosiaali- ja terveysjärjestöt joutumassa ahtaalle. Helsingin Sanomat14.10.2005.Särkelä Riitta, Vuorinen Marja ja Peltosalmi Juha: Sosiaali- ja terveysjärjestöjenmahdollisuudet palveluiden ja tuen tuottamisessa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliittory. Helsinki 2005.Virtanen Petri: Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat? Kansalaisjärjestöjen osallistuminenyhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimukset ja selvitykset 3/2001.Valtiovarainministeriö. 2001.Vitikka Erja: Pienten lähikoulujen kehittämishanke. Loppuraportti. Opetushallitus.2005.Väestöennuste kunnittain 2004-2040. Tilastokeskus. 2005.Eräjärven, Kimingin, Sievinkylän, Sarjankylän, Sokojan ja Lappean kylän arkistojaja asukkaiden haastatteluja.Oriveden, Karstulan, Sievin, Nivalan, Kokkolan ja Kolarin kuntien viranomaistenja luottamushenkilöiden haastatteluja.- 122 -


- 123 -


Kolmas sektori nousee usein esillekeskustelussa siitä, miten maaseudunasukkaiden tarvitsemat palvelutturvataan jatkossa.Tässä kirjassa pohditaan, millätavalla maaseudun kolmassektori toimii ja mitkä ovat niitäkäytännön tekijöitä, jotka ovatjoko edistämässä tai jarruttamassakolmannen sektorin kehittymistämaaseudulla.Kirjan kirjoittaja MMM, agronomiRitva Sirkkala on seurannut kuudensuomalaisen kylän toimintaakahteen otteeseen, 1990-luvunalussa ja nyt uudelleen vuonna2005. Tutkimustyötä on rahoittanutMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.- 124 -

More magazines by this user
Similar magazines