viljaketjun toimintaympäristö muutoksessa - Opetushallitus

lamk.fi

viljaketjun toimintaympäristö muutoksessa - Opetushallitus

1VILJAKETJUN TOIMINTAYMPÄRISTÖMUUTOKSESSAOsaamistarpeiden klusteriennakointi viljaketjussa -projektiJari Hautamäki19.4.2010


2SISÄLLYSLUETTELO1. VILJATUOTTEEN ARVOKETJU1.1. Yhtenäinen ja tehokas viljaketju 51.2. Maatalous ja viljan tuottaminen 61.3. Viljakauppa 81.4. Elintarviketeollisuus 91.5. Elintarvikealan pienet ja keskisuuret yritykset 111.6. Vähittäiskauppa 121.7. Hotelli-, ravintola- ja cateringtoiminta 141.8. Logistiikka 142. MARKKINOIDEN JA KULUTUKSEN MUUTTUMINEN2.1. Oppiva ruokajärjestelmä 162.2. Kysynnän kasvun lisääntyminen 162.3. Viljatuotteiden terveysvaikutukset 182.4. Kansainvälisten trendien vaikutus kuluttamiseen 192.5. Kuluttajalähtöisyyden lisääntyminen 202.6. Eettinen kuluttajuus 213. MUUTOKSIA TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ3.1. Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö 233.2. Tehokkuuden ja tuottavuuden nostaminen 273.3. Viljaketjujen ympäristövaikutuksia 283.4. Ilmastomuutoksen vaikutuksia maatalouteen 293.5. Maaseutumaiseman muuttuminen 303.6. Pienimuotoinen elintarviketuotanto 303.7. Yrittäjyys maaseudulla 313.8. Työvoimapolitiikka ja työmarkkinat muuttuvat 323.9. Osaamisen merkitys kasvaa 344. TULEVAISUUDEN MENESTYSTEKIJÖITÄ4.1. Kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla 404.2. Laatuketjun kehittäminen 404.3. Kansainvälistymisen haasteita 424.4. Uusia menetelmiä ja käyttömahdollisuuksia 444.5. Pakkausteollisuuden ja logistiikan haasteita 464.6. Tutkimustoiminta 474.7. Siirtyminen oppivaan ruokajärjestelmään 494.8. Raaka-ainetuotanto muuttuu 504.9. Globaalistuminen vaikuttaa viljaklusteriin 504.10. Elintarviketuotanto rationalisoituu ja monipuolistuu 514.11. Megatrendit vaikuttavat 52


35. TULEVAISUUDEN MUUTOSVOIMIA PÄIJÄT-HÄMEESSÄ5.1. Väestökehitys 575.2. Aluetalous ja yritystoiminta 585.3. Työllisyys ja työvoima 585.4. Työttömyys 595.5. Ammattien ikärakenne 595.6. Koulutus ja osaaminen 605.7. Viljakasvien tuotanto 605.8. Viljaklusterin toiminta Päijät-Hämeessä 61LÄHDELUETTELOKUVIOTKUVIO 1. Viljaketjujen segmenttien tarkastelu (MTT 2008)KUVIO 2. ERA -ohjelman toimintamallit (Uusikylä 2008)KUVIO 3. Viljaketju toimialakennostona (mukaillen Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008)KUVIO 4. Maataloustuotannon osaamiskeskittymä (Kola 2006)KUVIO 5. Vehnän, rukiin ja viljojen vuosikulutus (Vinnari 2008; Tilastokeskus 2005)KUVIO 6. Viljan kulutus Suomessa 1960-2007 ja ennuste 2018 (MTT Taloustutkimus 2008)KUVIO 7. Keskeiset tulevaisuuden megatrendit (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008)KUVIO 8. Maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristö (Rikkonen 2008)KUVIO 9. Teknologian kehitystrendit (Loikkanen ym. 2009)KUVIO 10. Aktiiviset siirtymät aikuiskoulutuksen haasteena (Ankil 2009)KUVIO 11. Virtuaalisesti toimiva strateginen huippuosaamiskeskittymä (Sitra 2006)KUVIO 12. Toimenpiteet elintarvike- ja ravitsemusalan imagon parantamiseksi (Sitra 2006)KUVIO 13. Vilja- ja viljelykasvipeltojen kokonaisalan muutos Hämeessä 2001–2006(Tilastokeskus 2007)KUVIO 14. Päijät-Hämeen viljaklusterin leipäketju ja juomaketju (LAKES 2009)TAULUKOTTAULUKKO 1. Didaktinen oppiminen ja yrittäjämäinen oppiminen (Määttä 2009)TAULUKKO 2. Perinteisen ja konstruktiivisen arvioinnin eroja (Stenström 2009)TAULUKKO 3. Suljettu ja avoin innovaatio (Harmaakorpi ym. 2008)TAULUKKO 4. Elintarvikealan PK -yritysten vahvuudet ja heikkoudet teemoittain (Mäki 2008)TAULUKKO 5. Etelä-Suomen osaamisklusterit - ja osaamiskeskittymät (EAKR 2006)


41. VILJATUOTTEEN ARVOKETJUKansallisessa viljastrategiassa 2006 – 2015 todetaan, että Euroopan Unionin maatalouspolitiikkakehittyy koko ajan markkinalähtöisempään suuntaan. Suomalaisen kuluttajan luottamuskotimaisen elintarvikeketjun toimintaan ja kotimaisten elintarvikkeiden laatuun on kansallisenviljastrategian peruslähtökohta. Suomalaisen viljaketjun menestyminen edellyttää tuotannonerilaistamista ja lisäarvon tuottamista viljan jalostusketjuun markkinalähtöisesti. Suomessatarvitaan viljaketjun tiivistä yhteistyötä ja käytettävissä olevien taloudellisten ja henkistenvoimavarojen yhdistämistä tehokkaalla tavalla. Suomen elintarvikeketju voi toimia kannattavastivain laadukkaan ja kilpailukykyisen kotimaisen raaka-aineen varassa. Toimintaympäristönelementit muuttuvat nopeasti ja niiden ennakointi on Suomen vilja-alalle keskeinen asia (MMM2006).Viljaketjulla tarkoitetaan viljan tuotannosta lähteviä arvoketjuja ajatuksella ”pellolta pöytään”.Viljaketjun haasteet syntyvät kulutuksesta ja siihen liittyvistä muutoksista. Viljaketjuun kuuluuviljan alkutuotanto, tuotantoketjut: leipomo-mylly, liha-rehu, kananmuna-rehu, meijeri-rehu,panimo-mallas, alkoholi-etanoli-tärkkelys, kasviöljy-valkuaisrehut. Ketjujen yrityksientuotekehitys ja tutkimus ovat merkittävässä asemassa kulutuksen muutoshaasteisiinvastaamisessa. Viljaketjun sisällä tehdään mm. viljakauppaa ja ketjun sisällä on merkittäväälogistista toimintaa. Strategian mukaan viljaketjuun kuuluu rajatusti myös viljapohjaistentuotteiden vähittäiskauppa ja siihen liittyvä logistinen toiminta (MMM 2006). Mirhami –projektinloppuraportissa (Kirveennummi ym. 2008) todetaan, että julkisuudessa ja esimerkiksi EuroopanUnionin politiikkaohjelmissa on viime aikoina puhuttu kuluttajalähtöisyyden lisääntymisestä jatarpeesta muuttaa ruoantuotantoa entistä enemmän kysyntälähtöiseksi tuotteiden ja palveluidentuotannoksi. ”Pellolta pöytään” -slogan kääntyisi kuluttajalähtöisenä ”pöydältä pellolle” -ajatteluksi, mitä useimmat Mirhami-tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat ja kuluttajat pitivätpaitsi todennäköisenä myös jossain määrin toivottavana kehityksenä. Maataloustuotannossakuluttajalähtöisyys tulee asettamaan uusia haasteita.KUVIO 1. Viljaketjujen segmenttien tarkastelu (MTT 2008)


5Sitran (2006) strategiaraportissa todetaan, että elintarvikeketjuja alkutuotannosta teollisuudenja kaupan kautta kuluttajaan on perinteisesti leimannut paikallisuus. Kuluttaja arvostaaedelleenkin lähiruokaa, mutta kaupan keskittyminen, hintapaineet ja jakeluketjuntehokkuusvaatimukset ovat syrjäyttämässä tällaisen sinänsä järkevältä tuntuvan ja kestävääkehitystä tukevan toimintatavan. Monikansalliset yritykset ovat tulleet vahvoiksi toimijoiksikansallisille markkinoille. Toisaalta globalisaatio laajentaa suomalaisyritysten markkinoita.Kotimarkkinana voidaan tarkastella lähialueita tai jopa koko Eurooppaa.Sitra on ERA -ohjelmassaan kokeillut (Uusikylä 2008) miniklusteri-toimintamallia (KUVIO 2).Kokeilujen tavoitteena on ollut yritysten verkostoitumisen lisääminen, yhteistyön kasvu jakansainvälistymisen edistäminen. Miniklusterissa yritykset ovat tehneet läheistä yhteistyötä jasaavuttaneet sen kautta yhteisiä etuja. Synergiaetuja on syntynyt esimerkiksi markkinoinnissaesimerkiksi yhteisen brändin kehittämisessä tai yhteisesiintymisissä messuilla. Miniklustereilla onhaluttu testata suunnitellun toimintamallin toimivuutta ja tehokkuutta pk-sektorin liiketoiminnankehittämisessä. Kokeilusta on saatu erinomaisia tuloksia. Sitran (2006) mukaan elintarvike- jaravitsemusalalle halutaan rakentaa vahva toimialaklusteri, joka jalkauttaa Sitran ERA -ohjelmassa käynnistettyä elintarvike- ja ravitsemusalan yhteistyötä ja alan strategiantoteuttamista ohjelman päätyttyä. Yritysverkostoja voidaan mallintaa monin eri tavoin.Esimerkiksi Pöyry Forest Industry Consulting (2008) on mallintanut yritysverkostojen jalähialojen välistä yhteistyötä eräänlaisen Kennosto –ajattelun avulla (KUVIO 3).KUVIO 2. ERA -ohjelman toimintamallit (Uusikylä 2008)KUVIO 3. Viljaketju kennostona(mukaillen Pöyry 2008).1.1. Yhtenäinen ja tehokas viljaketjuKansallisen viljastrategian (MMM 2006) visiona on suomalaisten viljatuotteiden vahvan asemansäilyttäminen kotimaan markkinoilla ja kilpailukyvyn parantaminen vientimarkkinoilla. Suomessaei ole kuitenkaan vilja-alalla kansainvälisiä suuryrityksiä tai maailmanlaajuisesti tunnettujatuotemerkkejä, joiden varaan alan menestys voitaisiin rakentaa. Päämäärän saavuttaminenedellyttääkin nykyistä tehokkaampaa, innovatiivisempaa ja kansainvälisempääviljaketjua, jonka eri osat kykenevät tekemään tiivistä ja koko ketjua hyödyttävää yhteistyötäkeskenään. Käytettävissä olevien yksityisten ja julkisten resurssien hyötysuhdetta on pystyttäväparantamaan.


6Kansallisessa viljastrategiassa esille tulevat suomalaisen viljaketjun menestystekijät ovat: Kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen kestävällä ja pitkäjänteisellä tavalla Lisäarvon tuottaminen ja viljan laatuketjun kehittäminen innovatiivisentuotteistamisen ja tehokkaan markkinoinnin avulla Riittävä ja laadukas kotimaisen viljaraaka-aineen tuotanto on välttämätön perusta jaedellytys suomalaisen viljaketjun menestykselle Ammattiviljelijöiden motivoiminen hyvän laadun tuottamiseen Yhtenäinen ja tehokas viljaketju, jonka kaikki osat toimivat kannattavasti jamarkkinalähtöisesti hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään Maatalouspolitiikan ja toimintaympäristön muutosten ennakointi Viljan monipuolisten käyttömahdollisuuksien kehittäminen ja hyödyntäminen,uudet käyttömuodot kuten viljan käyttö energiaksi, lisäävät kysyntää jatasapainottavat viljamarkkinoitaMikkolan ym. (2006) mukaan elintarvikeketjujen rakenteellinen keskittyminen on ollut vallitsevakehityskulku avoimilla markkinoilla, joilla suomalaisten elintarvikeketjujen keskeinen haaste onusein kilpailukyvyn parantaminen. Maa- ja metsätalousministeriön (2006) mukaan ketjunyhteisen edun tulisi ohjata kaikkien osapuolien toimintaa. Vilja-alan yhteistyöryhmäntoiminnassa ja strategian toteuttamisessa on korostettava saatuja synergiaetuja, jotta ketjunosapuolet kokevat sitoutumisensa hyödylliseksi.Ruralia -instituutissa on tehty tutkimus ketjun toimijoiden välisistä suhteista (Mikkola ym. 2006).Siinä huomattiin, että ketjun tuottajan verkostosuhteiden ytimenä on sosiaalinen taidokkuusja sosiaaliset suhteet muihin tuottajiin ja alan toimijoihin. Taidokas toimija hallitsee markkina-, hierarkia- ja kumppanuussuhteita sekä muita sosiaalisia suhteita sekä ylä- että alavirtaan.Tällaiset suhteet parantavat mahdollisuuksia työn ja osaamisen kehittämiseen. Merkittävänätoimintatapana on tunnistettu tuottajien rakentamien horisontaalisten ja alavirtaan vertikaalistenkumppanuussuhteiden avulla tapahtuva integroituminen keskeisiin markkinoihin.Kumppanuussuhde päivittäiskaupan ketjuihin voisi tuottaa kumppanuussuhteiden jatkumon.Tällöin voitaisiin puhua tuotteiden laatua ja hintakilpailukykyä parantavasta tarjontaketjusta.Viljaa käyttävän teollisuuden tulee olla kilpailukykyistä. Viljateollisuudella on ratkaiseva merkitysviljaketjun lisäarvon muodostamisessa ja kotimaisen viljan hyödyntämisessä. Teollisuudenkilpailukyvyn kannalta on keskeistä, että sillä on saatavilla laadultaan käyttötarpeenmukaista,jäljitettävää ja hinnaltaan kilpailukykyistä kotimaista raaka-ainetta. On myös huolehdittavauusien markkinoiden ja tuotteiden edellyttämän erikoislaatuisen viljan saatavuudesta. Raakaainekustannukseteivät oleellisesti voi poiketa kilpailijamaiden vastaavista siirryttäessä asteittainkohti kansainvälisen kaupan vapauttamista. Samalla teollisuuden tulisi sitoutua kotimaisenraaka-aineen käyttöön, jos sitä edellä mainituilla ehdoilla on saatavilla. Sitoutumisessaesimerkiksi sopimustuotanto on hyödyllinen apuväline (MMM 2006).Tekesin teknologiaselvityksen (2002) mukaan pienillä yrityksillä ei ole samassa määrintaloudellisia resursseja eikä osaamista uusimpien teknologioiden käyttöön. Tehokkuus ja korkeatlaatuvaatimukset sekä ympäristöasioiden entistä merkittävämpi rooli liiketoiminnassa vaativatusein uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa. Uusien teknologioiden käyttö onkilpailukyvyn säilyttämisen kannalta ehdoton edellytys.1.2. Maatalous ja viljan tuottaminenValtioneuvoston maatalouspoliittisen selonteon (2005) mukaan tavoitteena on kuluttajienodotuksia vastaava tehokas ja luontoa kunnioittava elintarviketuotanto, mikä parantaamaaseudun elinvoimaisuutta sekä luo kannustavan, vakaan ja ennustettavan toimintaympäristönmaatalousväestölle ja koko elintarvikeketjulle.


7Viljanviljelyn tulee olla kannattavaa viljelijöille. Alkutuotannon tuottavuuden vahvistuminen onkeskeistä sekä viljelyn kannattavuudelle että tehokkaasti toimivalle ketjulle. On tärkeää, ettäviljan viljelyyn erikoistuvilla viljelijöillä on mahdollisuus ja halu ammattitaitonsa kehittämiseensekä viljelymotivaation säilyttämiseen. Viljan alhainen hinta ja tukijärjestelmän muutoksetheikentävät tuotantomotivaatiota ja voivat sitä kautta ohjata tuotannon kehittymistäpäinvastaiseen suuntaan. Tuottavuutta voidaan parantaa 1) oikean panos-tuotos – suhteenavulla, 2) nostamalla satotasoa ja 3) alentamalla tuotantokustannuksia. Kotimaisen viljaketjuntarvitsema raaka-aine tuotetaan pääasiassa viljanviljelyyn ja kotieläintuotantoon erikoistuneillaja ammattimaisesti hoidetuilla tiloilla. Lajikkeiden biologinen potentiaali tulee pystyähyödyntämään nykyistä paremmin tehokkaan viljelytekniikan avulla. Tutkimuksella jakasvinjalostuksella sekä käytännön viljelytoimien tehostamisella on tässä kehitystyössämerkittävä rooli (MMM 2006).Suomen viljaketjun tulevaisuus ja laadukkaan raaka-aineen saatavuus perustuvat toimintojaankehittävien tilojen varaan. Näiden ammattiviljelijöiden satotaso on kehittynyt keskiarvojaparemmin. Haasteena ammattimaiselle viljelylle on, että vuokraviljelyn lisääntyessä ja maanhinnan kohotessa huonokuntoisten vuokralohkojen kasvukuntoon ei ole pystytty panostamaan.Satotason nosto edellyttäisi tuotantopanosten käytön tehostamista ja toisaalta lisäämistä,mikä nykyisillä tuotehinnoilla ja Suomen satoriskin huomioiden ei aina ole taloudellisestikannattavaa. Kolmantena tuottavuutta lisäävänä tekijänä on kustannusten alentaminen.Suurimmat säästöt voidaan saavuttaa kiinteitä kustannuksia, mm. kone- ja energiakustannuksiaalentamalla ja tilakokoa kasvattamalla. Viljelyn kannattavuutta voidaan parantaa myynti- jamarkkinointitapoja kehittämällä. Se edellyttää, että myös viljan viljelijät ovat perillä viljanhintaan vaikuttavista tekijöistä, myyntikanavista sekä viljan ostajien ja käyttäjien tarpeista(MMM 2006).Professori Jukka Kola on Osaava maaseutu 2020 -seminaarissa (2006) todennut, ettäelintarviketuotannon kilpailukyky on koko suomalaisen ruokaketjun asia. Alan toimijoilla onvastuu laatutekijöiden näkyvyydestä kuluttajille. Näitä ovat mm. puhtaus, eläinten ja kasvienterveys, työolosuhteet ja ympäristötekijät. Maatalouden kustannuskehityksenhallitsemiseksi kustannuksia voidaan alentaa ja markkinoilta saatavia tuottoja parantaa kokoelintarvikeketjun yhteistyöllä. Hän totesi myös, että maataloustuotannon ympärille onrakentunut eri alojen osaamiskeskittymä (KUVIO 4.).KUVIO 4. Maataloustuotannon osaamiskeskittymä (Kola 2006)Tuotantoteknologisesti alkutuotannon konekannan käyttötehokkuus on selvästi kasvamassa.Erikoiskoneissa käytettävä automaatio ja robotiikka vähentävät työvoiman tarvetta, muttanostavat konehankinnoissa yksikköhintoja ja myös käyttäjän osaamistarvetta. Lisäksikoneurakointi lisääntyy yhteiskonehankintojen ohella. Samalla sadonkorjuukoneissa siirrytäänyhä suurempiin järjestelmiin (Kirveennummi ym. 2008).


8Tehokkuuden haun ja keskittymistendenssin myötä tilarakenne myös homogenisoituuerityisesti suuremmilla tiloilla ja monimuotoinen sekä -vaikutteinen maatalous voi vähentyä.Samalla tapahtuu myös polarisoitumista kasvuun investoiviin teollistuneisiin, monialaisiin sekäsivutoimisiin maatiloihin. Itä- ja Pohjois-Suomessa vapautuu viljelyalaa, joka yleensä siirtyykotieläintuotannosta ekstensiivisempään kasvintuotantoon. Yleisesti osalla tiloistamaataloustuotannon aktiviteetti ja intensiivisyys näillä alueilla laskee ja tuotantokapasiteettisiirtyy luopumisvaiheen jälkeen jatkaville ja laajentaville maatilayrittäjille suurelta osin pellonvuokrauksen kautta. Tästä osa voi siirtyä esim. energiakasvituotantoon, mikäli energiavaihtoehtokonkretisoituu vahvemmin eri alueilla (Kirveennummi ym. 2008; Kurppa ym. 2008).1.3. ViljakauppaVielä 1980-luvulla viljakaupan tehtävänä oli huolehtia viljan hankinnasta keräilyvarastoihin.Suomen EU-jäsenyys ja vapaat sisämarkkinat ovat johtaneet tilakoon kasvuun jamaatilavarastoinnin lisääntymiseen. Vapaa kilpailu on lisännyt merkittävästi viljakaupantehokkuutta. Viljalogistiikka on muuttunut ja nykyisin vilja kuljetetaan valtaosin suoraanmaatiloilta teollisuuteen ja vientivarastoihin. Samaan aikaan teollisuuden varastot ovatyleisesti pienentyneet ja toimitukset kotimaiseen teollisuuteen tapahtuvat reaaliaikaisesti.Tehokkuusvaatimus on muuttanut myös maatalouskaupan rakenteita. Viljakaupan henkilöstö on1980-luvulta pienentynyt noin 75 %. Viljakaupan investoinnit ovat kohdistuneet lähinnäanalysointi- ja tietotekniikkaan sekä logistiikkaprosessien tehokkuuden lisäämiseen.Suomen EU - jäsenyyden aikana teollisuus on ostanut valtaosan kotimaisesta viljaraakaaineestaantoimitusaikana vallitsevaan hintatasoon. Kauppasopimuksissa viljelijöiden kanssasovitaan toimitettavan tuotteen määrästä, toimitus- ja maksuajasta, laadusta sekä viljanennakkoanalyysistä. Hinta määräytyy yleensä vasta toimituksen yhteydessä. Sopimuksettehdään yhteistyössä viljaa jalostavien teollisuusyritysten kanssa. Sadonkorjuun jälkeen kauppaetsii esinäytteiden analyysitietojen avulla viljaerille sopivat käyttökohteet pyrkien välttämäänvälivarastointia (MMM 2006).Viljan kauppatapojen kehittämisellä luodaan lisäarvoa viljaketjuun. Sopimustuotannolla onkeskeinen rooli viljaketjun toimivuuden kehittämisessä. Sen avulla varmistetaan kysyntäävastaava viljan määrä ja laatu. Tätä varten viljan hinnan määrittäminen ennakkoon tulee ottaalaajasti käyttöön ja viljan käyttökohteen mukaiset laatukriteerit pitää olla tiedossa.Sopimustuotannon on tarkoitus vähentää ns. osoitteettoman viljan tuotantoa. Kehittämistyössätulee pyrkiä hyödyntämään esimerkiksi kansainvälisten viljapörssien tarjoamiamahdollisuuksia ja lisätä samalla viljaketjun toimijoiden osaamista ja tietämystäviljamarkkinoista (MMM 2006).Viljakaupan osapuolien on jatkuvasti kehitettävä viljakauppajärjestelmää ja hinnoittelua, jotta sepalvelisi kaikkia osapuolia. Markkinaosapuolilla tulee olla käytössään monipuolisiasopimustoimintakäytäntöjä, joista viljelijät voivat valita itselleen parhaiten sopivat vaihtoehdot.Avoimet markkina- ja hintatilastot sekä sähköiset viljamarkkinapaikat edistävät markkinoidentoimivuutta. Muita viljaketjun palveluita, kuten neuvontaa, suunnittelua, kuljetusta, tuleekehittää nykyistä tehokkaammiksi, toimiviksi yhteistyöverkostoiksi (MMM 2006).Jo nyt Suomessa viljan suorien toimitusten osuus tiloilta käyttäjille on maailman korkeimpia.Tätä osuutta pitää edelleen parantaa ja logistiikkaa tehostaa. Samalla viljan tuotantoon jajäljitettävyyteen liittyviä tietoja voidaan hyödyntää ketjun kaikissa osissa. Sähköisen kaupanyleistyminen vaatii myös viljelijöiltä asennemuutosta sekä lisää kiinnostusta satonsamarkkinointiin. Tämän saavuttamiseksi sähköinen kaupankäynti edellyttää, että markkinoidenhintanoteerausten tulee olla avoimia ja hintaan vaikuttavien tekijöiden tulee olla helpostisaatavissa. Kaupan ehdoista on sovittava etukäteen mahdollisimman hyvissä ajoin. Viljaeristä onoltava tarvittavat laatutiedot ja muista toimitusehdoista on pystyttävä vastaamaan. Viljan ja


9viljatuotteiden viennin ja tuonnin kilpailukykyyn vaikuttavia logistisia kustannuksia on pyrittävävähentämään. Viljaketjun logististen kulujen vähentämiseksi tulisi selvittää mahdollisuudetvarastoida osa varmuusvarastoviljasta maatiloilla nykyisen välivarastoinnin asemasta(MMM2006).Tilojen välinen viljakauppa ja kotieläintilojen oma viljakäyttö on lisääntynyt viimeistenvuosien aikana ja tulee edelleen kasvamaan tilojen koon kasvun sekä muuttuvanrehustusteknologian ja ruokintakäytäntöjen vaikutuksesta. Tilojen välisen viljakaupantehostamista edistää markkinatietojen saatavuus sekä erilaisten tilojen tarpeisiin helpostisovellettavissa olevien kaupankäyntimuotojen selvittäminen (MMM 2006).Kansallisen viljastrategian (MMM 2006) mukaan viljan ulkomaankauppa on EU -jäsenyydenjohdosta muuttunut merkittävästi. Viime aikoina viljakauppaa tekevät yritykset ovat hoitaneetviljan viennin ja tuonnin. Erikoisviljojen, kuten elintarvikekauran, luomuviljan ja mallasohranosuus viennissä on kasvanut EU-jäsenyyden aikana. Teollisuusyritykset hoitavat suurelta osinvilja-tuotteiden (maltaiden, kaurahiutaleiden, ruistuotteiden jne.) viennin. Kauppa ostaneetulevaisuudessakin valtaosan viljelijöiltä myyntiin tulevasta viljasta, vaikka tilojen välinen kauppakasvaa. Sopimustoiminnassa kaupan tehtäväksi tulee tehokkaan toimituslogistiikan lisäksienenevässä määrin myös hintariskien hallitseminen yhdessä teollisuuden ja viljelijöidenkanssa. Markkinaehtoinen hinnoittelu ja viljan vapaa liikkuminen sisämarkkinoilla maasta toiseenovat lisänneet hintojen avoimuutta ja markkinoiden läpinäkyvyyttä. Avoimet hinnatmahdollistavat esimerkiksi termiinisopimusten yleistymisen Suomessa. Termiinikaupassa viljanhinta ja toimitusehdot sovitaan jo ennakkoon vaikkapa ennen kylvöpäätösten tekemistä.Julkisesti notereratut pörssihinnat ja termiinisopimukset ovat työkalu kaupalle, viljelijälle jateollisuudelle hinnanmuutoksista aiheutuvien riskien hallintaan ja pitkäjänteiseen suunnitteluun.Maa- ja metsätalousministeriön (2002) mukaan maataloustuotteiden maailmankauppa vapautuulähes täysin WTO -prosessin myötä. EU laajentuu, ja lähes kaikki Euroopan maat kuuluvatsiihen. Ulkomaiset yritykset toimivat aktiivisesti Suomessa, eikä jaotusta kotimainen/ulkomainenpidetä enää tärkeänä. Elintarvikkeiden jalostukseen kehittyy vahva polarisaatio suuriinteollisuuslaitoksiin ja paikallisiin pienyrityksiin. Perustuotteiden markkinoiden rinnalla toimivatvaihtoehtoiset markkinat, joilla tuotteet on erilaistettu tuotantotavan, alkuperän jaominaisuuksien suhteen. Yhteiskunta ohjaa maatalouden tuotantotapoja ympäristöä jaresursseja säästävään suuntaan. Maataloustuet kohdistuvat tuotantotapaan ja aineettomienmaaseutuhyödykkeiden tuotantoon. Kannattavuus on yhä enemmän elintarviketaloudentoiminnan edellytys (MMM 2002).1.4. ElintarviketeollisuusElintarviketeollisuus jaetaan yhteensä 33 eri alatoimialaan, joista jalostusarvon mukaanluokiteltuina suurimmat ovat lihanjalostus, leipomo- ja keksiteollisuus, maidonjalostus sekämallas- ja virvoitusjuomateollisuus (MMM 2007). Elintarvikealan yritykset ovat pieniä. Vainmuutamat suurimmat yrityksemme ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pientenkotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussapieniä. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan.Toisen ryhmän muodostavat muutamat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset,joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Toisen ryhmän taasmuodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä (MMM 2007).Elintarviketeollisuus on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaanmyynnin osuus oli vuonna 2004 noin 89 % tuotannon bruttoarvosta. Elintarvikemarkkinoillatapahtuu vuosittain hyvin vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Markkinoidenmuutos on siten eräänlaista nollasummapeliä, jossa jonkun tuoteryhmän kulutuksen kasvuheijastuu toisen tuoteryhmän myyntiä vähentävästi. Työllisyys elintarviketeollisuuden alalla onsupistunut varsin nopeasti 2000-luvun aikana, kun ala on sopeutunut markkinoiden


10avautumiseen ja kovenevaan kilpailuun. Elintarviketeollisuudessa työskenteli vuonna 2004 noin38 000 henkilöä. Vielä 1990-luvun alussa alalla työskenteli runsaat 55 000 henkilöä(Opetushallitus 2005). Suurimmat työllistäjät elintarviketeollisuudessa ovat lihanjalostus-,leipomo- ja maidonjalostusteollisuus (MMM 2007).Viennin osuus peruselintarvikkeita jalostavissa yrityksissä on jopa 30 - 60 % liikevaihdosta.Suomen elintarviketeollisuuden vientimarkkinat löytyvät läheltä. Runsaat 80 % viennistäsuuntautuu Eurooppaan. Venäjän, Ruotsin ja Viron yhteenlaskettu osuus Suomenelintarvikeviennistä on ollut viime vuosina runsaat puolet. Näin ollen elintarvikeviennin kannaltaon ratkaisevaa, miten vientiteollisuuden kilpailukyky lähimarkkinoilla ja näiden markkinoidenkysyntä kehittyy. Vientitukien poistamisen arvioidaan vaikuttavan eniten maitotuotteiden,rehuviljan ja lihatuotteiden markkinoihin. Markkinoiden avauduttua ja hintatason laskettuaperuselintarvikkeiden alkuperän merkitys suomalaiselle kuluttajalle on kasvanut.Tulevaisuudessa automatisointi kasvaa, mikä tulee myös pienissä yrityksissä edellyttämäänkasvavaa tietotekniikkaosaamista. Riskin pienentämiseksi, omien resurssien kasvattamiseksi jatoiminnan tehostamiseksi erityisesti erilaisten yhteistyömallien kehittäminen on tärkeää. Pientenyritysten kilpailuedun kannalta on erityisen tärkeää tuotteiden korkea laatu ja turvallisuus.Myös ympäristöasioiden merkitys korostuu, joten pk-yritysten on osoitettavaelintarvikkeiden tuotannon ympäristöystävällisyys ja puhtaus. Turvallisuus tulee olemaantulevaisuudessa erittäin tärkeää ja tällä alueella myös pienillä yrityksillä tulisi olla käytössäänparas teknologia ja osaaminen. Monet pienet yritykset tarvitsevat edelleen apua ja resurssejaomavalvontajärjestelmän toteuttamisessa ja ylläpidossa sekä laadunhallinnan kehittämisessä(MMM 2007).Elintarviketeollisuudessa yritysten yhteistyö on perinteisesti muuta teollisuutta vähäisempää.Kustannuksia säästäviä pienyritysten yhteistyömuotoja voidaan löytää mm. logistiikasta,osahankinnasta ja markkinoinnista. Valmiuksia uuden teknologian hyväksikäyttööntuotannossa, logistiikan ja asiakastiedon hallinnassa ja yritysten yhteistyössä tulisi kehittää.Uusien tuoteryhmien, kuten kuluttajalle lisäarvoa tuottavien tuotteiden kehitystyöhönhalutaan panostaa. Pienten yritysten tutkimus- ja kehittämisresurssien vähäisyyttä voidaanparantaa rakentamalla yhteistyötä tutkimuslaitosten ja muiden asiantuntijaorganisaatioidenkanssa. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita pidetään yhtenä tulevaisuuden suurimmistamahdollisuuksista, johon liittyvään tutkimukseen ja tuotekehitykseen on Suomessakin panostettusuhteellisesti paljon. Hyvistä innovaatioista ei ole kuitenkaan syntynyt kestävää liiketoimintaamm lainsäädännön selkiytymättömyyden ja suurien tuotekehityskustannuksien vuoksi (MMM2007).Vähittäiskaupan rakennemuutokset ovat kova haaste kotimaiselle elintarviketeollisuudelle, jokajoutuu vastaamaan lisääntyvään kilpailuun nopeuttamalla omaa kansainvälistymistään jakasvattamalla tuotantonsa volyymiä. Logistiikan tehostamiseen pyrkiessään kauppaketjutkeskittävät hankintojaan suurille elintarvikeyrityksille. Kaupan omat merkit ovat yleensäselvästi halvempia kuin teollisuuden omilla tuotemerkeillä myydyt tuotteet. Ne lisääväthintakilpailua ja alentavat tuotannon katteita, mutta voivat tarjota joillekin teollisuusyrityksillemahdollisuuden suurten sarjojen tuottamiseen. Valmistajat ovat vastanneet tuotantoatehostamalla, toimintavaiheita ulkoistamalla ja erikoistumalla. Kotimaisen elintarviketeollisuudenkannalta on tärkeää markkinoida esim. terveysvaikutteisia tuotteita omalla tuotemerkillään.Myös kotimaisuudella ja elintarvikkeiden alkuperällä on vastaisuudessa strateginen merkitys(MMM 2006). Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman (MMM 2007) mukaan Suomenelintarviketeollisuuden ja samalla koko elintarvikeketjun suurimpia haasteita ovatelintarvikkeiden hinnat, pienet kotimaan markkinat, kasvavat tuotantokustannukset ja voimakastuontikilpailu. Kilpailukykyä pyritään parantamaan rakennemuutoksilla, kansainvälistymiselläsekä teknologiaa ja logistiikkaa kehittämällä. Vahvuutena ala näkee myös laadun jaturvallisuuden, jota vahvistaa ”pellolta pöytään” elintarviketalouden yhteinen laatuketju.Leipomoteollisuuden tuotanto on tuoreusvaatimusten ja makutottumusten vuoksi keskittynytkotimaan markkinoihin. Suomen rikkaan leipäkulttuurin säilyttäminen on alalle keskeinen


11asia. Tähän tarvitaan suurten leipomoiden tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa pitkällejalostettujen leipätuotteiden kehittämiseksi sekä pienyritysten erikoistuotteita. Leipomomylly- ketjun odotetaan kasvattavan etenkin täysjyväviljatuotteiden myyntiään. Alanmerkittäviä strategisia tavoitteita ovat jalostusasteen nostaminen ja kustannustehokkuudenparantaminen työvoimakustannuksia vähentämällä. Leipomo-mylly -ketjun tulevaisuudenkannalta on olennaisen tärkeää kotimaisen raaka-aineen saatavuus ja kotimaisuusasteennostaminen (MMM 2006).Kotimaan markkinoilla lihan – varsinkin sianlihan ja siipikarjanlihan – kulutus on viime vuosinakasvanut sekä volyymiltään että arvoltaan. Samaan aikaan sianlihan vienti on noussut tasaisesti.Lihateollisuuden tavoitteena on hyödyntää lihan ja lihatuotteiden markkinoiden kasvua ja nostaatuotantokapasiteettia. Liha-rehu-ketjun strateginen tavoite kotieläintiloilla on lihakiloa kohtikäytetyn rehumäärän alentaminen ja rehustusmenetelmien tehostaminen. Lihateollisuudentavoitteena on jalostusasteen nostaminen lisäämällä mm. valmisruokien tuotantoa jamarkkinointia (MMM 2006).Suomen kananmunatuotanto oli 58 tuhatta tonnia vuonna 2005. Tarjonta ylittää kysynnän noinviidenneksellä. Alan kehitykseen eniten vaikuttava tekijä on vuonna 2012 voimaan astuvahäkkikanaloiden kielto, joka todennäköisesti alentaa kananmunan tuotantoa (MMM 2006).Suomen maidon tuotannon määrä pysyy tulevaisuudessa nykyisellä tasollaan. Väkirehun ja viljanosuus lypsylehmien ruokinnassa on EU-jäsenyyden aikana noussut tasaisesti. Väkirehunkokonaismäärästä noin 80 % on viljaa, joka on maitotiloilla itse tuotettua tai tilan ulkopuoleltajoko viljana tai teollisena rehuseoksena ostettua. Muuttuvan nurmi-väkirehu suhteen jalypsylehmien laskevan lukumäärän yhteisseurauksena viljan käyttö voi laskea vuoteen 2012mennessä (MMM 2006).Oluen kulutus Suomessa on viimeisten kymmenen vuoden aikana pysynyt melko vakaana. Oluenkulutuksen reaaliarvo on noussut. Tuontioluen osuus kulutuksen arvosta on kasvanut yhdestäprosentista lähes neljään prosenttiin vuosien 1999 ja 2005 välillä. Venäjän mallastuotannonomavaraisuuden noustua maltaiden vienti Suomesta vähenee. Lisäksi Euroopanmallasmarkkinoiden runsas ylikapasiteetti vaikeuttaa tilannetta. Mallasteollisuuden tärkeimpänähaasteena on löytää uusia sovelluksia, korvaavia tuotteita ja markkinoita (MMM 2006).Tärkkelystuotantoon käytetään Suomessa ohraa. Tärkkelys myydään eteenpäin paperi- jakartonkiteollisuudelle sekä elintarviketeollisuuden eri toimialoille kuten panimoille sekä sokeri- jasiirappituotantoon. Viennin osuus tärkkelysmyynnistä on 5–8 %. Etanolituotantoon käytetäänohraa. Etanolista puolet jalostetaan alkoholiksi ja puolet käytetään teknisiin tarkoituksiin, kutenlääkkeiden ja painovärien valmistukseen. Alkoholista yli puolet viedään maasta. Tärkkelys- jaetanolituotannon tarvitsemien ohramäärien odotetaan nousevan vuoteen 2015 mennessä.Tärkkelystä ja etanolia käyttävien teollisuustoimialojen kysyntä tulee kasvamaantasaisesti. Alkoholikysynnän nousua odotetaan etenkin vientimarkkinoilta. Alan strategisestitärkein tavoite on jalostusprosessiin parhaiten sopivien lajikkeiden viljelyn varmistaminensopimustuotannon avulla (MMM 2006).Suomessa vuonna 2005 öljynpuristamojen prosessoimasta rypsi- ja rapsisiemenmäärästä kaksikolmannesta kulutettiin kotimaan markkinoilla ja yksi kolmannes vietiin ruoka- tai raakaöljynä.Suomi on siten rypsiöljyn osalta omavarainen. Kotimainen rypsin tuotanto kattaa kuitenkin vainnoin 60 % öljyn puristamojen tarpeesta. Raaka-aineesta selvästi alle puolet oli kotimaassaviljeltyä (MMM 2006).1.5. Elintarvikealan pienet ja keskisuuret yrityksetSavonia ammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen (Mäki 2008) mukaan elintarvikealan pkyritystenraaka-aineiden hankinnassa tärkeimmät osatekijät olivat kotimaisuus, paikallisuus


12ja oma tuotanto. Oma maakunta oli tärkein raaka-aineiden hankinta-alue. Pitkäaikaisia jaluottamuksellisia yhteistyösuhteita raaka-aineiden toimittajien sekä muidenyhteistyökumppaneiden kanssa pidettiin merkittävänä kilpailutekijöinä yritysmaailmassa.Markkinointiyhteistyö oli yleisin yhteistyömuoto tutkituissa yrityksissä, johon erityisesti juomiasekä mylly- ja jauhotuotteita valmistavat yritykset olivat panostaneet. Tutkimus- jakehittämisyhteistyö koettiin tärkeäksi yrityksen toiminnan ylläpitämisen ja kehittämisen kannaltahieman yli kolmanneksessa tutkimuksen yrityksistä. Omavalvontasuunnitelma on edelleenkeskeisin laadunhallinnan väline elintarvikealan pk-yrityksissä.Mäki(2008) kirjoittaa, että asiakaspalautteen merkitys on noussut tärkeäksi kehittämisenvälineeksi myös elintarvikealan pk-yrityksissä. Markkinointiin on panostettu yrityksissä aiempaaenemmän. Internetin käyttö myynninedistämisen tarkoituksessa on lisääntynyt, sillä kotisivutovat käytössä yhä useammassa yrityksessä. Elintarvikealan pk-yritykset toimivat kovassakilpailutilanteessa. Tutkimuksessa mukana olleiden pk-yritysten mielestä heidän tuotteensa ovatainutlaatuisia, korkealuokkaisia ja innovatiivisia ja niiden hinnat ovat kilpailukykyisiä.Erikoistuminen ja uusien tuotteiden kehittäminen koetaan tärkeäksi kilpailutekijäksi tällä hetkelläja tulevaisuudessa. Usko omaan osaamiseen ja edellä käymiseen markkinoilla koetaan vahvoiksikilpailutekijöiksi markkinoilla.Elintarvikealan pk-yritysten keskeisimmät vahvuudet liittyvät tuotteiden ja toiminnan hyväänlaatuun sekä hyvään imagoon. Palvelun joustavuus, nopea ja asiakaslähtöinen toimintaovat merkittävimpiä ylivoimatekijöitä suhteessa kilpailijoihin. Korkealaatuisten, erityisestipaikallisten raaka-aineiden käyttäminen tuotannossa ja panostaminen henkilökunnanosaamiseen ovat keskeisimpiä laadun takaamiseksi ja ylläpitämiseksi käytettyjä välineitä.Paikallisuuden merkitys korostui erityisesti pienimmissä yrityksissä. Yrityksien keskeisimmätongelmat ja heikkoudet liittyvät tuotteiden vähäiseen menekkiin sekä asiakkaidenriittämättömyyteen markkina-alueella. Puutteellinen riskinottokyky oli erityisesti nuortenyritysten kehittymistä rajoittava tekijä. Riskien välttäminen vähentää yritysten kiinnostusta mm.liiketoiminnan laajentamista ja sen myötä vientimarkkinoita kohtaan. Keskeisiä tekijöitäkilpailuaseman parantamisessa olivat myös markkinoinnin kehittäminen, henkilöstönkehittäminen, yritysyhteistyön lisääminen ja uusien tuotteiden kehittäminen ja laseeraaminen.Yritykset seurasivat kilpailuympäristön muutoksia aktiivisesti ja pyrkivät siten ennakoimaantulevaisuuden mukanaan tuomia haasteita ja mahdollisia ongelmakohtia (Mäki 2008).1.6. VähittäiskauppaRaijas ym. (2009) kirjoittavat, että vähittäiskaupan toiminnan tehostaminen on tapahtunutkuluttajien kustannuksella siten, että aikaa ja rahaa menee aikaisempaa enemmän ostostentekemiseen ja asiointiin. Kun kauppa supistaa myymäläverkostoaan, pidentää se kuluttajienostosmatkoja, ja pakottaa käyttämään kulkuvälinettä. Samaan aikaan kun kaupan työntekijöidentyötunnit vähentyvät, kuluttajilla ostosmatkoihin käytetty aika lisääntyy. Tämä näkyy erityisestilapsiperheissä, jotka käyttävät kaksi kertaa niin paljon aikaa ostosten tekemiseen kuin parivuosikymmentä aiemmin. Ruokatalouteen kuluu vastaavasti saman verran vähemmän aikaa.Elintarvikkeiden hankinta ja kulutus tapahtuu pääsääntöisesti vähittäiskaupan ja Horeca -sektorin (hotel, restaurant and catering) kautta. Kysyntätrendit ohjaavat näiden sektorienkautta saatavilla olevaa valikoimaa, mutta viime kädessä vähittäiskauppaketjut ja Horeca –sektorintoimijat itse päättävät konkreettisista hankinnoistaan eli siitä, mitkä tuotteet ovatkuluttajien valittavissa. Näiden sektorien rakenteelliset muutokset ja yritysten valitsematmarkkinointistrategiat vaikuttavat suoraan kotimaisen elintarviketeollisuuden kilpailutilanteeseenja välillisesti koko suomalaisen viljaketjun tulevaisuuteen (MMM 2006).Kansallisen viljastrategian (MMM 2006) mukaan EU-jäsenyyden aikana elintarvikkeidenvähittäismyynti on kehittynyt myönteisesti. Samalla kaupan rakennemuutos on johtanutselkeään kaupan keskittymiseen. Kahden johtavan kaupparyhmittymän yhteinen markkinaosuus


13on noin 70 %. Kaupan toimipaikkojen määrä on laskenut jyrkästi, kun investoinnit ovatkohdentuneet suuriin yksikköihin. Nämä kehityskulut ovat vaikuttavat heikentävästi erityisestipienten elintarviketuottajien kilpailuoloihin. Käytännössä valtakunnanlaajuinen toimintasuurten ryhmittymien kumppanina edellyttää keskisuurta yrityskokoa tai vastaavantoimintakyvyn luomista liittoutumien kautta.Mikkolan ym. (2006) mukaan lähiruoka eri muodoissaan on kuitenkin ilmiönä noussut ketjujentoimijoiden tietoisuuteen. Lähiruoan tuottajat ymmärretään ehkä yleisimmin Suomessajatkumona pienistä ja paikallisista suuriin ja kansallisiin yrityksiin asti. Lähiruoka tarjoaapienimuotoista, kuljetustarvetta vähentävää, kulttuurisesti omaleimaista ja sosiaalisestimerkityksellistä vaihtoehtoa teolliselle ja globaalille ruoalle. Paikallinen ja alueellinen tarjontaon saanut hyllytilaa kaupan suurten ketjujen valikoimissa. Myös kunnallisissa ruokapalveluissayksittäisillä valmistuskeittiöillä on toistaiseksi ollut toimittajinaan huomattavan paljon paikallisiaja alueellisia yrityksiä, jotka ovat edustaneet lähi- ja luomuruoan tuottajia.Kaupan omaksuma tavaramerkkipolitiikka on myös keskeinen kilpailua muokkaava seikka.Vuonna 2004 kaupan omien merkkien osuus myynnin arvosta oli Suomessa 10 %, kun taasEuroopan markkinoilla vastaava osuus on 23 %. Kansainvälisesti kaupan omat merkit valloittavatmarkkinoita vähittäiskaupan keskittymisen ja halpamyymälöiden kasvun myötä. Suomessajohtavat kotimaiset ketjut ovat aktiivisesti kehittäneet omien merkkien valikoimiaan jahalpamyymälöiden nopea eteneminen on vauhdittanut siirtymistä kaupan omiin merkkeihin.Suomen elintarvikekaupan alalla keskittyminen jatkuu entisestään. Markkinatilannetta värittääkahden johtavan kaupparyhmittymän keskinäinen kilpailu johtajuudesta. Tästä saattaa yhtenäseurauksena olla lisääntyvä omien merkkien käyttö ja halpamyymälöiden perustaminenvastavetona kovenevalle hintakilpailulle. Kotimaisen kaupan haasteena on suurten ulkomaistenketjujen mahdollinen tulo Suomen markkinoille. On todennäköistä, että lähivuosien aikanaSuomeen tuloa punnitaan vakavasti, sillä Suomen markkinoilla on hyvä ostovoima. LisäksiBaltian ja Venäjän talouskehitys on myönteinen (MMM 2006).Kirveennummi ym. (2008) jatkavat toteamalla, että kuluttajien lisääntyvät toivomukset javaatimukset sisältävät ajatuksen, että niin kauppa kuin teollisuus osaisivat paremmin ottaahuomioon näitä vaihtelevia tarpeita ja tarjota joustavaa yksilöllisyyttä, laadukkaampia sekämiellyttävää lisäarvoa tuottavia ruokia ja palveluita. Konkreettisesti asia ilmaistiinesimerkiksi siten, että elintarviketeollisuuden ja kaupan toivottiin ottavan kuluttajat nykyistäparemmin huomioon aktiivisina tuotekehityksen ideoiden antajina.MTT:n Pasi Rikkonen ja Sirpa Kurppa (2008) kirjoittavat, että vahvasti esiin noussutkuluttajalähtöisyys realisoituu laajoilla markkinoilla kuluttajan ja kaupan välisessä suhteessa.Kuluttajat, osittain taustaroolinsa kansalaisuuden pohjalta, nostavat esiin uusia ympäristöön jasosiaaliseen vastuuseen sekä taloudelliseen avoimuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviävaateita. Kauppa pyrkii ennakoimaan ja ruokkimaan kuluttajan tiedontarpeita jarakentamaan mielikuvia omista lähtökohdistaan. Kuluttajien ja omien tiedontarpeidensatäydentämiseksi kauppa alkaa entistä enemmän edellyttää yksityiskohtaisia taustatietojatuotteidensa alkuperästä. Tietovuo kasvaa vahvasti yksisuuntaisena, koska elintarvikeketjun erivaiheen toimijoiden välillä ei helposti synny tasapainoista vuorovaikutusta. Näissä tapauksissatiedontuottamisesta tulee erityisesti varhaisten tuotannon vaiheiden lisärasite, mikä aiheutuuilman korvausta tehtävästä lisätyöstä ilman, että tiedonkeruulla voidaan ennakoivasti toteuttaaasiakkaiden uusien toiveiden mukaisia korjauksia tuotantoketjussa.1.7. Hotelli-, ravintola- ja cateringtoimintaElintarvikkeiden hankinta ja kulutus tapahtuu vähittäiskaupan lisäksi Horeca (hotel, restaurantand catering) sektorin kautta. Ruoka-annoksia tuottavalla alalla on toimipisteitä yhteensä noin22 000, mikä on noin 2000 enemmän kuin 1990. Hieman yli puolet toimipaikoista omistaayksityinen sektori. Ravitsemistoimintaa harjoittavissa yrityksissä ruoan kanssa työskentelee


14yhteensä noin 67 000 henkilöä, koko- tai osapäiväisesti (Mara 2008). Lisäksi kuntien ja valtionkeittiöissä työskentelee kymmeniätuhansia henkilöitä. Päivittäin HoReCa-alan asiakkaana aterioinoin kolmannes väestöstä. Vuodessa tämä tekee yli 800 miljoonaa annosta, mikä on 100miljoonaa enemmän kuin vuonna 1990 (Nielsen HoReCarekisteri 2008). 1990-luvun alun lamakutisti alaa noin viideksi vuodeksi, mutta sen jälkeen kasvu on ollut tasaista ja sen on ennustettujatkuvan. Alan rakenne muuttuu. Kahvila- ja ravintolatoimipaikkojen määrän kasvu on jotaittunut. Sen sijaan annosmäärien kasvu jatkuu tällä hetkellä voimakkaimminhuoltoasemakahvioissa ja -ravintoloissa. 1990-luvun lama laski henkilöstöravintoloiden määrääja väheneminen jatkuu. Myös julkisen sektorin keittiöiden määrä on 1990-luvun valusta alkaenlaskenut, mutta annosmäärät ovat nousussa (Nielsen 2008).Kirveennummen ym. (2008) mukaan yltäkylläisyyttä ja nautintoja arvostavassa maailmassaruokapalvelujen tarjonta on kasvanut ja monipuolistunut ja rajat ravintoloiden ja kauppojenvälillä ovat hämärtyneet. Ruokaa syödään ravintolassa, työpaikalla ja ostetaan mukaan.Ruokaa voidaan tilata kotiin myös laaturavintoloiden á la carte –listoilta.1.8. LogistiikkaViljaketjun osien välillä on logistista toimintaa. Viljan tuotanto edellyttää lannoitteiden ym.maanparannustuotteiden kuljetusta. Vilja täytyy kuljettaa pelloilta välivarastoihin,viljakauppaan tai suoraan teollisuuden varastoihin. Teollisuuden tuottamat logistiikkajärjestelmätvastaavat siitä, että elintarvikkeet saapuvat tuoreina vähittäiskauppojen myyntiin ja Horeca-alantoimijoiden ruokatuotantoon.Professori Petri Helo kirjoitti vuonna 2004, että kehittyvä teknologia, uudet toimintaympäristöt jaymmärrys logistiikasta yhtenä yrityksen kilpailutekijöistä uudistavat elintarviketeollisuudenlogistiikkaa. Yksittäisten varastojen, lähettämöiden tai kuljetusreittien optimoinneista on siirryttyyhä laajempiin kehityshankkeisiin, joihin osallistuvat niin tuotanto, kuljetukset, jakelu,tukkukauppa kuin vähittäiskauppakin.Helon (2004) mukaan elintarvikealan logistiikkaan kohdistuu paineita mm. ruuantuoreusvaatimuksista ja tarpeesta yhdistää kuluttajakäyttäytyminen logististen prosessienhallintaan. Toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ohjaavat parhaillaan monetsamanaikaiset prosessit: Kaupan ketjuuntuminen. Tuotteita myydään erilaisten kanavien kauttaja pakataan eri tavalla riippuen siitä, onko kyseessä kaupan oma merkki tai perinteinenteollisuuden tuotenimellä valmistettava tuote. Erilaiset kuluttajat ostavat erityyppisiä tuotteita jamyös ketjuja ohjataan erilaisin periaattein. Tuotevariaatio kasvaa. Elintarviketuotteidentuotekehitys tarkoittaa logistiikan kannalta nopeaa uusien tuotteiden julkaisua. Jotkut tuotteettai pakkausvaihtoehdot voivat kuulua valikoimiin vain lyhyen sesongin ajan. Nopeattilausohjautuvat ketjut reagoivat kaupan vaatimiin tilaustoimitusaikoihin jo tunneissa.Nopeus ja tuotekirjon kasvu ajavat tilausten käsittelyä varasto-ohjautuvista järjestelmistätilausohjautuvaan ketjuohjaukseen. Tuoretavaroiden kuljetusketjuissa toimitusajalla on erityinenarvo: yksikin lisämyyntipäivä vähentää hävikkiä ja lisää myyntiä. Ketjujen läpinäkyvässäohjauksessa kassapäätejärjestelmien tietoa voidaan siirtää kuljetusten ohjaukseen taiteollisuuden tuotantosuunnitelmiin. Materiaalitarvelaskennan jatkuvan päivityksen ansiostaohjaus voidaan ulottaa puolivalmisteisiin ja raaka-aineisiin asti. Toisaalta automaationlisääntyessä asiakkaiden tilauskäyttäytymiseen on vaikeampi puuttua. Haasteet ovat siis pitkältihorisontaalisia.Toimitusaikavaatimukset ovat tiukentuneet monilla toimialoilla. Kehitys korostuu erityisestielintarvikelogistiikassa. Nopea toimitusaikavaatimus yhdistettynä tuoreusvaatimukseen jakysynnän nopeisiin muutoksiin asettaa uusia vaatimuksia myös lähettämötoiminnalle.Lähettämöiden pitää pystyä suuriin täyttö- ja tyhjennysnopeuksiin, vaikka tuotevariaatio olisikinsuuri. Samalla keräilyn ja käsittelyn yksikkökustannusten on pysyttävä matalina, vaikkakäsiteltävä määrä vaihtelisikin viikonpäivien tai vuodenaikojen mukaan.


Helo (2004) toteaa, että lähettämötoiminta perustuu vielä useilla toimialoilla manuaalisiintyömenetelmiin niin keräilyssä kuin tiedonhallinnassakin. Logistisissa järjestelmissä, robotiikassaja tiedonohjauksessa tapahtunut teknologinen kehitys mahdollistaa jo nyt täysautomaattisenlähettämökonseptin kehittämisen tilausohjautuville toimialoille. Internetpohjaisettilausjärjestelmät tulevat edistämään kehitystä juuri tähän suuntaan.15


162. MARKKINOIDEN JA KULUTUKSEN MUUTTUMINEN2.1. Oppiva ruokajärjestelmäRuoanvalmistustyön väheneminen kotitalouksissa on ollut leimaa-antava kehityspiirreelintarviketaloudessa. Tällä uskotaan olevan monia perhe-elämässä vakiintuneisiin tapoihin jarutiineihin liittyviä vaikutuksia, joita ei vielä ole tarkemmin pohdittu. Ruoan turvallisuus onnoussut esille aiempaa voimakkaammin mm. EU:n alueella paljastuneiden skandaalien vuoksi.Kuluttajat kohtaavat elintarvikkeet päivittäistavarakaupassa, jonka tuotevalikoimat viimekädessä ratkaisevat, mitä ja millaisia elintarvikkeita kulutetaan. Tuotevalikoiman muutostenvoidaan olettaa kuvastavan tuottajien ja kaupan käsityksiä siitä, mitkä suuntaukset ovatlupaavia kannattavuuden ja kasvun kannalta (MMM 2006).ETU-projektin tulosten mukaan maassamme siirrytään vähitellen ns. oppivaanruokajärjestelmään, jossa lähtökohtana ovat kuluttajien tasapuoliset valintamahdollisuudet,hyvät edellytykset vaikuttaa ruokajärjestelmään niin kuluttajan kuin kansalaisenkin roolissa jajärjestelmän läpinäkyvyys sekä tiedon tuottaminen ja saatavuus (MMM 2002). Ruralia-instituutinselvityksen mukaan (Seppänen ym. 2006) ruokajärjestelmässä keskeistä on ennakointi, seurantaja kaikkien osapuolien jatkuva oppiminen Ruokajärjestelmä poikkeaa muista tuotannollisistajärjestelmistä siksi, että käsiteltävä aine on pääosin orgaaninen. Tällä on erityistä merkitystäketjun alku- ja loppupäässä, maataloudessa ja kotitalouksissa. Kuluttajien eettiset arvot ovatjohtaneet kysymään, millaisissa olosuhteissa ruoka, jota käytämme ravintonamme, on tuotettu.Jalostus, varastointi ja pakkaaminen etäännyttävät kuluttajat tuotteiden alkuperästä.Elintarvikeketjun pidentyessä ja tuotannon ja kulutuksen etääntyessä yhä kauemmas toisistaanon elintarvikkeiden alkuperä alkanut kiinnostaa kuluttajia yhä enemmän. Kotimaisuus on tällähetkellä kaikkialla maailmassa hyvä elintarvikkeiden markkinointikeino, sillä omassa maassatuotetun ruoan koetaan olevan puhdasta ja parempaa kuin tuontiruoan (Seppänen ym. 2006).2.2. Kysynnän kasvun lisääntyminenTekes on julkaisussaan ”Megatrendit ja me” (Ahola ym. 2009) todennut, että kehittyvien maidenekstensiivinen, tuotannon laajentamiseen ja lisääntyvään raaka-ainekäyttöön perustuvatalouskasvu on johtanut energian ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousuun.Suhteellisten hintojen muutokset johtavat väistämättä myös tuotannon rakennemuutoksiin sekäkehittyvissä että kehittyneissä maissa. Tämä koskee niin energiateknologiaa kuin esimerkiksimaataloustuotantoa. Rakennemuutos luo aina uutta kysyntää ja mahdollisuuksia uusilleinnovaatioille. Talouskriisin johdosta energian ja raaka-aineiden hintakehitys on kääntynyt. Onkuitenkin oletettavaa, että kriisin väistyessä hinnat alkavat uudelleen nousta.Suomen viljastrategian lähtökohtana on kuluttajan tarpeiden tyydyttäminen, joten kysynnänkasvu on koko viljaketjun menestymisen kannalta keskeinen asia. Suomenelintarvikemarkkinoilla kulutukseen ovat viime vuosina vaikuttaneet useat trendit, kutenkotimaisuus, väestön rakenteen muutokset, paikallisuus, terveys, maku, hinta jahelppokäyttöisyys. Elintarvikkeiden kulutukseen vaikuttavat lisäksi sellaiset tekijät kuintaloudellinen ympäristö ja kehitys sekä kuluttajien vaurastuminen jaravitsemustietojen lisääntyminen. Edellä mainitut tekijät ja väestönmuutos määräävätkokonaiskulutuksen (MMM 2006).Stran (2006) mukaan kulutuskysyntää ohjaavat tekijät muuttuvat ja ovat erilaiset entistäpienemmiksi sirpaloituneissa kuluttajaryhmissä. Kuluttajien valintoihin vaikuttavat muun muassatulotaso, ruoan hinta, kotitalouksien koko, kuluttajien ikä, ruokaan liittyvä informaatio,yhteiskunnassa vaikuttavat arvostukset sekä eettisyys ja terveellisyys. Ruoka onkuluttajalle paitsi ravintoa, myös nautinnon tuottaja, monelle trendikäs harrastuskin. Tämäilmenee muun muassa kauppojen ja ravintoloiden monipuolistuneina, myös eksoottisiavaihtoehtoja tarjoavina valikoimina. Kiireisen elämänrytmin vuoksi pika- ja valmisruokiasuositaan arkipäivinä, mutta erityisesti viikonloppuina panostetaan kulinaarisiin nautintoihin.


17Suomen väestön määrä on noussut tasaisesti viime kymmenen vuoden aikana. Kuluttajienkäytettävissä olevien tulojen kasvu ja tuotteiden väliset hintasuhteet ohjaavat kulutuksenrakenteen kehitystä kohti pitkälle jalostettuja ja samalla yksikköhinnoiltaan kalliimpiatuotteita. Päätuoteryhmien välisen jakautuman muuttuminen on useimmiten vuosikymmenienajalle ulottuva hidas prosessi, mutta se voi tapahtua nopeastikin, kuten 60-luvun Suomessaviljan ja perunan kulutuksen jyrkkä lasku ja lihan ja vihannesten kulutuksen samanaikainenvoimakas nousu osoittavat. Viljatuotteiden kulutuksen katsotaan korvautuneen lihan kulutuksellakotitalouksien tulojen kasvaessa jo 50-luvulta lähtien. Prosessi on hidastunut olennaisesti 70-luvulla. On muistettava, että viime kädessä myös lihan kulutus kasvattaa viljan kysyntäänousevan rehukäytön kautta. Leipäviljan kulutuksen arvioidaan saavuttaneen pohjansa 1990-luvun puolivälissä ja kääntyneen sen jälkeen nousuun. Tämän trendin odotetaan jatkuvanseuraavien kymmenen vuoden aikana. Viime vuosina leipä- ja viljatuotteiden kulutus näyttääkasvaneen (MMM 2006).Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami –loppuraportin (Kirveennummi ym. 2008) mukaanperunan ja viljojen sekä vehnän ja rukiin kulutuksen lisääntyminen tulevaisuudessa, vuoteen2030 olisi paitsi toivottua myös todennäköistä. Vaikka esimerkiksi viljojen ja perunankulutuksessa ja tuotannossa, määrissä ja keskinäisessä osuudessa on tapahtunut suuriakinmuutoksia, on yhtenä vaikutelmana kuitenkin niiden kautta kuvautuva jokapäiväistenruokavalintojen jatkuvuus (KUVIOT 5 ja 6).KUVIO 5. Vehnän, rukiin ja viljojen kulutus kiloina vuodessa per henkilö (Vinnari 2008;Tilastokeskus 2005)


18KUVIO 6. Viljan kulutus Suomessa 1960-2007 ja ennuste 2018 (MTT Taloustutkimus 2008)Kirveennummen ym. (2008) mukaan kulutuksen muutosten taustalla on monia erillisiä tekijöitäsekä laajempia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutosprosesseja. Ruokavalioidenmonipuolistuessa on viljatuotteiden kulutus laskenut paitsi Suomessa, myös muissateollisuusmaissa. Maailmantilanteet, tuonnin vaihtelut ja keskeytyminen, kuvastuvat oheisessaviljan kulutuskäyrässä. Siinä näkyy myös elintason nousuun liittyvän vehnän kulutuksenlisääntyminen. Viljatuotteiden merkitys välttämättä ole vähentynyt, vaikka jauhojen jasuurimoiden sijasta kulutus kohdistuukin yhä enemmän mitä erilaisimpiin jalostettuihinviljatuotteisiin. Viljojen kulutus todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa ja erityisesti vehnä onyhä enemmän kuluttajien suosiossa. Rukiin kulutuksen odotetaan lisääntyvän terveellisyyttäarvostavien kuluttajien keskuudessa. Samasta syystä vehnän kulutuksen lisääntymistä ei pidetäyhtä toivottavana kuin rukiin, mutta suuri osa asiantuntijoista kuitenkin toivoi vehnänkin suosionpysyvän samana tai hieman nousevan. Monet asiantuntijat nostivat myös viime aikoinasuosiotaan lisänneen kauran toivottavien menestyjien listalle.2.3. Viljatuotteiden terveysvaikutuksetSitran (2006) mukaan kuluttaja tiedostaa vahvasti ravitsemuksen ja terveyden välisen yhteydenja seuraa terveydentilaansa. Hän pyrkii vaikuttamaan terveyteensä ja parantamaan sitäkokonaisvaltaisesti ravitsemuksen, liikunnan ja muiden elämäntapojen kautta. Terveyteensäpanostavaa kuluttajaryhmää kiinnostavat ravitsemusinnovaatiot kuten terveysvaikutteisetelintarvikkeet. Innovaatioketjun vahvistaminen vaatii monen eri toimijan panostusta jayhteistyötä. Sellaisten kehittäminen vaatii huomattavia tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja,mutta edelläkävijäkuluttajat ovat valmiit maksamaan niistä myös korkeamman hinnan.Tulojen viimeaikainen nousu sekä kuluttajien kasvava terveys- ja laatutietoisuus suuntaavatkulutusta kalliimpiin erikoistuotteisiin kuten pitkälle jalostettuihin tuotteisiin, luomutuotteisiintai funktionaalisiin elintarvikkeisiin. Vilja on yleisesti vallitsevan käsityksen mukaanterveellinen elintarvike mm. kuitupitoisuutensa takia. Monessa tutkimuksessa on todettu, ettäimeytymätön ravintokuitu edistää vatsan terveyttä ja suojaa suolistosyövältä. Viljan kulutuksennousu jatkuu vaikka vilja ja sen kautta viljatuotteet ovat kallistuneet ruokakaupoissa tuntuvasti.Terveellisyytensä lisäksi ne kuuluvat edelleen ruokakorin edullisimpiin tuoteryhmiin (MMM 2006).


19Eviran mukaan täysjyvävilja vähentää sydäntautiriskiä sekä tasoittaaverensokeriaineenvaihduntaa ja auttaa painonhallinnassa. Varsinkin kaurasta ja rukiista onmahdollista kehittää pitkälle jalostettuja erikoistuotteita. Terveysvaikutteisuus on argumentti,jota koko viljaketjun tulisi hyödyntää kotimaisen viljan kulutuksen edistämisessä. Puhdas kaurasopii erityisesti gluteenittoman ruokavalioon esimerkiksi vilja-allergisille, minkä vuoksi se on mm.lastenruokateollisuudelle hyvin soveltuva raaka-aine (Evira 2007).VTT:n uusia elintarvike- ja ravitsemusratkaisuja kehittävässä Nutritech -ohjelmassa on laadittuälykkään syömisen ja ravitsemuksen tiekartta (VTT 2009). Selvitystyön mukaan kuluttajienravitsemusvalinnat liittyvät tulevaisuudessa nykyistä voimakkaammin arvoihin jayhteisöllisyyteen. Tuotteilta odotetaan myös helppokäyttöisyyttä ja niiden on oltavahelposti saatavilla. Selvityksen mukaan ravinnon fysiologisten vaikutusten merkitys tunnetaanyhä paremmin, mutta tiedon muuttaminen lisäarvoksi kuluttajan arjessa ja arvokentässä onhaasteellista. Näköpiirissä ovat kuluttajien yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat tuotteet ja palvelut.Kuluttajaviestinnän merkitys kasvaa. Tarvitaan useiden toimialojen yhteistyötä, silläuudenlaiset tuotteet ja palvelut edellyttävät esimerkiksi biotekniikan, tietotekniikan,älypakkausteknologian ja sosiaalisen median yhdistämistä perinteiseen elintarvikkeidenvalmistukseen, jakeluun ja oheisviestintään. Kuluttajat liittävät ruokaan muitakin arvoja kuinterveellisyyden. Valintoihin vaikuttavat kestävän kehityksen tavoitteet, ilmastonmuutostenehkäiseminen ja tuotantotapojen eettisyys. Syöminen on merkittävä osa sosiaalista elämäämyös tulevaisuudessa, yhdessä syömisen tapojen ja palvelujen moninaistuessa. Kuluttajientiedonjano ruoan laadusta, alkuperästä ja tuotantotavoista lisääntyy. Kuluttajienelintarvikevalintoja tulevat helpottamaan mobiilitekniikkaan ja internettiin perustuvatravitsemuksen suunnitteluvälineet sekä ravinnon kulutuksen ja vaikutusten mittaritomakohtaisen ravitsemuksen arviointiin. Oikeanlaisella ravitsemuksella voidaan vähentää moniensairauksien riskiä ja parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yhteiskunnan kannalta sairauksienehkäiseminen antaa mahdollisuuksia vaikuttaa terveydenhuoltokuluihin.2.4. Kansainvälisten trendien vaikutus kuluttamiseenMirhami-projektin loppuraportissa (Kirveennummi ym. 2008) Finpron laatimassa katsauksessakansainvälisistä trendeistä (Ahola ym. 2007) teknologinen kehitys, taloudellinen kasvu,terveydentilan parantuminen, lisääntyvä liikkuvuus, ympäristön rapautuminen sekäperinteisen ruokakulttuurin ja -tapojen katoaminen ovat voimakkaita globaaleja trendejä.Ne näkyvät kaikissa kohdemaissa elintarvikeyritysten tuotekehityksessä ja markkinoinnissa,vähittäiskaupan ja ravintoloiden valikoimissa ja toimintatavoissa, kansalaisten ruokavalinnoissaja ruokakäyttäytymisessä.Venäjän, Kiinan ja Intian kansalaisten keskitulojen ja koulutusasteen kasvu tulee muuttamaanmaailman tasapainoa niin osaamispoolien sijoittumisessa kuin tuotteiden ja raaka-aineidenkulutuksessa. Väestön tulotason kasvaessa todettuja ruokatottumusten muutoksia ovatravintoloissa ja kahviloissa syömisen, ulkomaalaisten ja ns. luksuselintarvikkeidenkäytön ja prosessoidun ruoan käytön lisääntyminen. Tuotemerkkien merkitysvalintaperusteena kasvaa, samoin palveluiden tarve. Ruoan turvallisuudelle aletaan asettaauusia vaatimuksia (Ahola ym. 2007).Saksassa keski-ikäisten tulotaso on korkea ja heitä on vuonna 2020 jo puolet väestöstä. He ovataktiivisia ja kiinnostuneita innovaatioista, hyvinvoinnistaan ja matkustamisesta. Sama ilmiö onnähtävissä Japanissa ja Hong Kongissa. Kun yhteiskunta on taloudellisesti hyvin kehittynyt,ihmisten käyttäytymisessä luksus ja kestävä kehitys taistelevat keskenään. Kasvava talouson parantanut ihmisten elämää, jonka odotetaan radikaalisti muuttuvan seuraavien sukupolvienaikana. Näillä muutoksilla on valtava vaikutus infrastruktuuriin, elintarviketeollisuuteen,kotimaan ja kansainväliseen kauppaan, terveydenhoitoon ja ravitsemukseen, koulutukseen,tulotasoon, asumiseen ja palvelujen kysyntään (Ahola ym. 2007).


20Kaikissa kohdemaissa on nostettu esille kansalaisten terveydentila. Kehitys kulkee kahteensuuntaan eli terveys paranee ja toisaalta myös huononee. Ylipaino ja sen mukanaan tuomatongelmat kuten diabetes lisääntyvät. Saksassa nämä ovat pienituloisten ja huonostikoulutettujen ongelmia. Intiassa miljoonat ihmiset kärsivät ruoanpuutteesta jaravitsemuksellisesti puutteellisen ruokavalion tuomista terveysongelmista ja alipainosta (Aholaym. 2007).Kaupungistuminen on yksi monista tekijöistä, joka vaikuttaa kulttuurin muuttumiseen.Ajallisesti kaupungistumisen ilmiöt ilmenevät pitkällä ajanjaksolla ei suinkaan synkronisestikaikkialla. Kulttuuri muuntuu koko ajan. Nuoret ihmiset Japanissa, Kiinan Itärannikonkaupungistuneet ja varakkaat asukkaat ja keskiluokan intialaiset ovat menettämässäkosketuksensa juuriinsa ja perinteiseen ruokavalioonsa. Yhteisöt, joissa vahvat sosiaaliset japerhesuhteet ovat olleet vankkoja, perheen yhteisten ateriointi on kokemassa eroosion: ei syödäyhdessä, samaan aikaan, samaa ruokaa. Yksilöllisyyden salliminen yleistyy muuallakin kuinSuomessa (Ahola ym. 2007).Kuluttajien näkemykset ja arvostukset vaikuttavat niin markkinarakenteisiin kuin kokoruokajärjestelmän muotoutumiseenkin. Lähtökohtana on myös se, että tietyt reunaehdot, kutensosiodemografiset muutokset ovat riippuvaisia yhteiskunnassa vallitsevista arvostuksista.Olennaista on edelleen se, ettei kuluttajan arvostuksia ja kehityssuuntia nähdä välttämättätoisiaan poissulkevina vaan ne voivat olla sekä päällekkäisiä että rinnakkaisia (MMM 2002).Nutritech -tutkimusohjelman mukaan (VTT 2009) mukaan kuluttajien ravitsemusvalinnat liittyvättulevaisuudessa nykyistä voimakkaammin arvoihin ja yhteisöllisyyteen. Tuotteilta odotetaanmyös helppokäyttöisyyttä ja niiden on oltava helposti saatavilla. Näköpiirissä ovatkuluttajien yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat tuotteet ja palvelut Samalla kuluttajaviestinnänmerkitys kasvaa.Maapalloistumiskehityksen johdosta Suomen ruokajärjestelmä ei voi olla vain paikallinen,muttei myöskään pelkästään globaali. Yksi vaihtoehto voisi olla “globaali lokaali” tai “lokaaliglobaali”, jossa lähituotantoon perustuvaa elintarviketuotantoa (lähiruoka) täydennetäänglobaalin ruokajärjestelmän tuotteilla. Yhteiskunnallinen ja globaali eriarvoistuminen voivatjakaa ihmiset elintarvikkeiden valinnan suhteen erilaisiin ryhmiin, joilla on hyvin erilaisetkulutusmahdollisuudet (MMM 2002).Viikki Food Centerin (2002) mukaan alkuperämaa, puhtaus ja luonnonmukaisuus ovatentistä tärkeämpiä. Yksi voimakkaimmin elintarviketeollisuuden toimintaan vaikuttavistakehityssuunnista tulee olemaan kuluttajien segmentoituminen yhä pienempiinkuluttajaryhmiin. Käsitykset elintarvikkeisiin liittyvistä riskeistä laajenevat koskemaan kokoruokajärjestelmää ja yhteiskunnan toimivuutta. Asiantuntijoiden ja maallikoiden käsityksetriskeistä saattavat olla erilaisia; kuluttajat kuitenkin edellyttävät luottamukseen perustuvaajärjestelmää. Elintarviketuotantoon kohdistuva epäluottamus saattaa laajentua koskemaanmuitakin yhteiskunnan toimijatahoja. Yhteiset sopimukset ja jaetut toimintasäännöt ovat tärkeitäluottamuksen ylläpitämiseksi. Epäluottamus globaalia ruokataloutta kohtaan lisää lähiruoankysyntää ja merkitystä (MMM 2002).2.5. Kuluttajalähtöisyyden lisääntyminenTulevaisuudessa arvot ja yhteisöllisyys vaikuttavat kuluttajien ravitsemusvalintoihin nykyistäenemmän (VTT 2009). Nutritech –tutkimuksen (2009) mukaan näköpiirissä ovat kuluttajienyksilöllisiin tarpeisiin vastaavat tuotteet ja palvelut. Tämä edellyttää laajeneviayhteistyötarpeita uusien toimialojen ja teknologiasektoreiden välillä. Tulevaisuuden suurethaasteet ravitsemukselle ovat ikääntyvien tasapainoinen ravitsemus, nuortenruokailutottumusten muuttaminen terveellisemmäksi ja kiireisten ihmisten elämänhelpottaminen tuomalla terveelliset ja hyvinvointia lisäävät vaihtoehdot helpomminsaataville. Painonhallinta on myös suuri haaste, ja siihen liittyy ravitsemuksen ja liikunnanvälinen tasapaino. Uudenlaiset tuotteet ja palvelut edellyttävät esimerkiksi biotekniikan,


21tietotekniikan, älypakkausteknologian ja sosiaalisen median yhdistämistä perinteiseenelintarvikkeiden valmistukseen, jakeluun ja oheisviestintään. (VTT 2009).Kirveennummen ym. (2008) mukaan elintarviketeollisuus tulee hakemaan yhä useammin uusiasuuntia tuotannollisiin ja logistisiin ratkaisuihinsa ja tuotekonsepteihin yhteistyöstähyvinvointiteknologian, yhteiskuntatieteiden, ICT-, energia- jaympäristöteknologiatutkimuksen ja yritysten kanssa. Ihmiset osaavat käyttääverkkopalveluita ja pitävät verkkoa luonnollisena tiedon ja palveluiden hankintapaikkana. Tämänpäivän teini-ikäiset ovat varttuneet internet-ympäristössä kaikkialla maailmassa. Vertaisryhmienkanssa keskustelut ja tiedonvaihto verkkofoorumeissa on tulevaisuudessakin arkipäivää.Mäkelän (2002) mukaan uusien tuotteiden on sovittava mahdollisimman hyvin useisiinkuluttamisen kehityssuunnista kasvaakseen menestyksellisiksi tuotteiksi. Tulevaisuudenkehityssuuntia kuvataan ruoan kulutukseen liittyvien vastakkainasettelujen avulla:vaivattomuus ja vaivannäkö, terveellisyys ja nautinto, luonnollisuus ja teknologisuus,vastuullisuus ja itsekeskeisyys, yksin ja yhdessä syöminen sekä turvallisuus javaarallisuus.Kirveennummen ym. (2008) mukaan kuluttajalähtöisyyttä korostavat ajatukset ovatlisääntymässä. Yhtenä syynä tälle voi pitää valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä yhäheterogeenisemmaksi muuntuvassa yhteiskunnassa. Tällöin – ollakseen kilpailukykyisiä –tuotteiden ja palveluiden on entistä enemmän vastattava yksilöllisten kuluttajien tarpeisiin taiosattava tuottaa niitä ja erottauduttava joukosta. Mäkelän (2002) mukaan vaivattomiaelintarvikkeita käytetään erityisesti arkiruuanlaittoon, silloin kun nopeus ja helppousmäärittävät ruuanlaittoa. Vaivattomuuden vastinparina oli vaivannäkö, joka keskittyyviikonloppujen ruuanlaittoon, missä elintarvikkeiden valintaan vaikuttavatkäsittelemättömyys ja halu valmistaa ruoka kokonaan itse. Ihmisten kyky ja halu vaikuttaaravitsemuksen avulla omaan terveyteen on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Markkinoilleon tullut paljon terveellisyyttä korostavia tuotteita, jotka ovat vähärasvaisia tai sisältävätesim. paljon kuitua. Terveellisyyden vastinparina on herkuttelu ja nautinto, joihin liittyy useinarkiruokaa raskaammat ateriat ja makeat jälkiruoat. Luonnollisuus saatetaan liittääpakkaamattomiin tuotteisiin, luomutuotteisiin ja lähiruokaan.Lähiruoan uskotaan kasvattavan suosiotaan tulevaisuudessa. Luonnollisuuden vastinparina onteknologisuus. Teknologisuus näkyy esimerkiksi vitaminoituina ja terveysvaikutteisina tuotteina(Mäkelä 2002). Elintarviketuotannon teknologisoituminen jakaa kuluttajien käsitykset. Väestönikääntyessä ruoan terveellisyys on yhä tärkeämpi asia. Elintarvikeketjussa tämä näkyykaksijakoisena kehityksenä: tuotekehityksessä edetään ensinnäkin uusien teknologisteninnovaatioiden siivittämänä erilaisiin terveysvaikutteisiin täsmätuotteisiin. Toisaalta syntyyyhä enemmän erilaisia ruokavalioita, jotka pyrkivät ylläpitämään sekä ihmisen fyysistä ettähenkistä terveyttä (MMM 2002).Mäkelän (2002) mukaan perheen yhteinen päivällinen ei Suomessa ole menettänyt merkitystään.Yksin syömisen kehityssuunta näkyy kuitenkin tavassa syödä esim. aamupala perheen erilaistenelämänrytmien johdosta yhä enemmän yksin. Yhtenä ruuan ja elintarvikkeiden kuluttamisenkehityssuuntana on turvallisuus – vaarallisuus. Suomalaisessa elintarvikkeidenkuluttamisessa turvallisuusnäkökulmaksi nähdään kotimainen tuotanto ja lähellä tuotetutelintarvikkeet. Turvallisuuden vastakohtaa ”vaarallisuutta” saattavat ilmentää esimerkiksiulkomailta tuodut vieraat raaka-aineet. Näiden raaka-aineiden käyttö ei ole ennestääntuttua. Tulevaisuuden elintarvikkeiden tulisi kohdentua mahdollisimman useille vastinparienominaisuuksille ja vastinparien tulisi täydentää toisiaan. Uusien tuotteiden kehittäminen vaatiitarkkaa asiakaspohjan tuntemusta sekä riittävää elintarviketeknologista osaamista. Näidenasioiden hallinta on asiakaslähtöisen tuotteistamisen avaintekijä (Mäkelä 2002).Terveellisyyden rinnalla voimistuvat ruoasta ja syömisestä nauttiminen. Uudeksiarvokannanotoksi voi nousta se, että terveellisyys ja nautinnollisuus eivät ole välttämättävastakkaisia suuntauksia. Markkinoilla on yhä enemmän herkullisia ja terveysvaikutteisia


22elintarvikkeita. Myös ruoanlaiton vaivattomuus on vahvistuva kehityssuunta ja markkinoille tuleejatkuvasti sekä uusia tuotteita että ruokapalveluita, joita suunnataan enenevässä määrin erikuluttajaryhmille. Kuluttajien ruokaan ja tuotevalintoihin liittämissä arvostuksissa korostuvatterveellisyys, eettisyys, ekologisuus, nautinnollisuus, vaivattomuus, taloudellisuus jayhteisöllisyys (MMM 2002).Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan PK -elintarvikealan kehittämisohjelman (2002) mukaan selvästiyleisin kuluttajan tulevaisuuden käyttäytymistä koskeva muutos haastateltujen mukaan tuleeolemaan valmisruokatuotteiden ja puolivalmisteiden käytön lisääntyminen.Luomuruoan osuuden uskottiin kasvavan, samoin terveellisten ja terveysvaikutteistenelintarvikkeiden. Kotimaisuus on kuluttajalle tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, myös tuotteidenlaatutasolle asetetaan entistä suurempia vaatimuksia ja laadusta ollaan valmiita maksamaan.2.6. Eettinen kuluttajuusTaloudellisen menestyksen lisäksi huomio kiinnittyy yritysten suhteisiin ihmisiin ja ympäristöön;eettisyys ja kestävä kehitys nousevat entistä keskeisemmiksi. Hyvä taloudellinensuorituskyky luo edellytyksiä sosiaalisesta ja ympäristövastuusta huolehtimiselle. Yritystenmenestyminen taas edellyttää henkilöstön hyvinvoinnista ja osaamisesta huolehtimista sekävastuullista suhtautumista ympäristöä sekä sidosryhmiä kohtaan. Vastuullisen liiketoiminnanmerkitys kasvaa koko ajan muun muassa maineen hallinnassa sekä yritys- ja tuotekuvankehittämisessä (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008). Todellinen vastuullisuus ei olereaktiivista vaan proaktiivista. Yritys toimii ihmisten ja ympäristön kannalta vastuullisestilisätäkseen arvoa itselleen ja sidosryhmilleen, eikä ensisijaisesti vastatakseen markkinoidenvaatimuksiin läpinäkyvyydestä. Vaadittava muutos haastaa yritykset uudenlaiseen ajatteluun,jonka läpäisevyys organisaatiossa on edellytys menestymiselle. (Tapscott & Ticoll).Kuluttamisen eettisten näkökulmien esiin nostaminen ei ole enää harvinaista. Tätä ilmiötä Mäkelä(2002) kutsuu vastuullisuudeksi. Vastuullinen kuluttaminen elintarvikkeiden kohdalla saattaatarkoittaa luomutuotantoa tai luonnollista mielikuvaa tuotanto-olosuhteista. Vastuullisuudenvastinparina on itsekeskeisyys, joka saattaa ilmetä harvinaisten raaka-aineiden käyttönä,joiden tuottamista ei pidetä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisina.Eettisen kuluttajuuden nousu liittyy kuluttajan vastuun ja vaikutusmahdollisuuksienlisääntymiseen. Tähän liittyvät sekä työolot kehitysmaissa, taloudellinen oikeudenmukaisuus,eläinten hyvinvointi ja oikeudet että ympäristövaikutukset. Ympäristökysymysten merkitys javaikutukset kasvavat jatkuvasti. Ilmaston lämpenemisen, eroosion, ekosysteemienheikkenemisen jne. seuraukset ja toisaalta myös niiden ehkäisemiseen valitut keinotvaikuttavat maatalouteen. Tästä näkökulmasta on välttämätöntä vähentää maatalouden,elintarviketuotannon ja jalostuksen materiaali- ja energiaintensiteettiä. Tämä saattaatulevaisuudessa nostaa huomattavasti esimerkiksi valmisruokien hintaa (esim. kylmäketjunylläpitämisen vaatima energia). Verotus on ratkaisevassa asemassa, kun ympäristökustannuksiajaetaan eri toimijoille (MMM 2002). Kirveennummen ym. (2008) mukaan ruoan kulutuksessaympäristötietoisuuden lisääntyminen näkyy ajattelutapojen muutosten lisäksi esimerkiksi siinä,miten ruokavaliot muuttuvat ja kasvisruokien suosio kasvaa. Kasvisten osuuttaruokavaliossa lisäävät kuitenkin myös terveyssyyt. Kuluttajat uskoivat yleisesti kasvissyöjienmäärän lisääntyvän tulevaisuudessa, ja pitivät sitä usein myös toivottavana.Kirveennummi ym. (2008) toteavat, että ympäristötietoisuus ja vastuullisuus ovat tärkeitäkysymyksiä, joita voitaisiin ohjata kuluttajia kuulemalla. Tukipolitiikalla sekä verotuksella olisiedistettävä eettisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kulututusta. Myös julkisia hankintoja,kuten kuntien ruokapalveluita, voitaisiin suunnata vastuullisiin tuotteisiin. Kotimaisen jalähialueilla tuotetun ruoan ja luomuruoan suosiota pitäisi saada lisättyä kaukaa tuodun jatehotuotetun ruoan kustannuksella. Kilpailukykyisten tuotteiden kehittämiseksi suurtentoimijoiden tulisi aktivoitua tehokkaammiksi vastuunkantajiksi, ja palveluiden tuotannon osuutta


23tuotteiden rinnalla olisi lisättävä. Näin toimien kestävyyttä edistävät valinnat eivät jäisi yksinkuluttajien päätettäväksi.Energiatehokkuus asettaa uusia vaatimuksia elintarviketeollisuuden toiminnalle ja logistiikalle.Ruokapalveluja taas kehitetään vastaamaan ruokatalouden vaivattomuutta, nautinnollisuutta jakuluttajien muita uusia elämyksiä koskeviin preferensseihin (MMM 2002). Taloudellisuus jasäästäväisyys korostuvat koko yhteiskunnassa samoin kuin kotitalouksien toiminnassa.Ekotehokkuus ja vastuullinen kuluttaminen nousevat perinteisen taloudellisen tehokkuudenrinnalle. Tulevaisuudessa ruoan jakamiseen liittyvän yhteisöllisyyden muutokset vaikuttavatruokajärjestelmän muotoutumiseen. Esimerkiksi aterioiden syömisen irtautuminen kodeista lisääuudenlaisten palvelujen kysyntää. Niinpä laitoskeittiöt, “palvelukeittiöt”, mobiilit palvelut, jne.vastaavat aiempaa enemmän kotienkin ruokahuollosta. Eräässä mielessä yhteisöllisyys siirtyykodeista toisille kentille. Elintarviketuotannon lisääntyvä teknologisoituminen, kutengeenitekniikan käyttöönotto ja maatalouden yleinen tehokkuusajattelu jakavat kuluttajia jaherättävät keskustelua ruoantuotannon eettisestä ja taloudellisesta pohjasta. Teknologisuudenkiistanalaisuus näkyy paitsi keskustelussa myös konkreettisissa valinnoissa. Teknologisuudenvastapainona ruoan luonnollisuuden vaatimus kasvaa (MMM 2002).3. MUUTOKSIA VILJAKLUSTERIN TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ3.1. Tulevaisuuden liiketoimintaympäristöYritysfuturologi Tarja Meristö hahmotteli Vilja-alan tulevaisuusseminaarissa 2009 PESTE –analysoinnin pohjalta vilja-alan toimintaympäristön muutosta. Poliittisesti on tapahtumassaliberalisoituminen, missä valta siirtyy instituutioilta verkostoille. Ammatit muuttuvatosaamispohjaisiksi, osaaminen on brändättyä ja työmarkkinat muuttuvat globaaleiksityömarkkinatoreiksi. Ekonomisesti merkittävintä on globalisoituminen, missä valta siirtyykansantalouksilta yrityksille. Maapallo on periaatteessa aina auki (24/7/365). Sosiaalisestitärkeää on maailmankyläistyminen, missä valta siirtyy kansallisvaltioilta arvopohjaisillesivilisaatioille. Osaamisen johtaminen edellyttää arvojen tunnistamista (status, principle, action),arvot ovat yhteistyön perusta ja kilpailu tapahtuu verkostojen välillä. Tämä mahdollistaakapeankin asiakassegmentin (globaalisti) (niche-markkinat). Teknologian näkökulmastamerkittävää on automatisoituminen, missä valta siirtyy tiedon haltijoilta uuden luojille. Tärkeäätulee olemaan innovatiivisuus, luovuus, kaupallistetut uutuudet. Ekologisesta näkökulmastamerkittävää on tulevaisuustietoisuus. Ympäristö, terveys ja turvallisuus ohjaavat ihmisiä.Ympäristön tilan todellinen tiedostaminen luo liiketoimintamahdollisuuksia ja maailmanpelastamisesta tehdään liiketoimintaa.Pöyry Forest Industry Consulting Oy (2008) selvityksen mukaan toimintaympäristön muutokseenvaikuttavat merkittävästi megatrendit. Globalisaatio, teknologinen kehitys ja väestönikääntyminen ovat korostuneesti liiketoiminnan ulkopuolisia haasteita, joiden sisäistäminenomaan liiketoimintaan sen luonteen vaatimalla tavalla on keskeistä. Asiakaslähtöisyys,verkostoituminen ja vastuullisuus puolestaan edustavat sisältä lähteviäliiketoimintaosaamisen haasteita, joiden sisältö on murroksessa (KUVIO 7). Toimintaympäristökansainvälistyy ja kilpailu kiristyy, kun toimintatavat, tuotteet, tavarantoimittajasuhteet taihankintakanavat eivät ole riippuvaisia kansallisista rajoista. Myös palvelut siirtyvät valtionrajojenyli. Työvoiman ja asiakkaiden kulttuurinen kirjo kasvavat (Pöyry Forest Industry Consulting Oy2008).


24KUVIO 7. Keskeiset tulevaisuuden megatrendit (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008).Tulevaisuuden avainteknologioina pidetään tieto- ja viestintä-, bio-, materiaali-, nano- jaympäristöteknologioita. Tulevaisuuden teknologioissa korostuu mm. vuorovaikutteisuus -teknologiaa ei enää käytetä tai kuluteta, sen kanssa eletään ja sitä luodaan. Lisäksi kaikissalähteissä uskotaan, että asiakkaan tarpeisiin sovitettu räätälöinti lisääntyy. Tulevaisuudenteknologinen kehitystyö on sitä laadukkaampaa ja kilpailukykyisempää, mitä paremmin se ottaahuomioon inhimilliset ja sosiaaliset perusasiat. Kun tietotekniikka leviää kaikkialle, se luopaineita yksityisyyden suojaamisen varmistamiselle. Tämä antaa mahdollisuuden kokonaanuusien palveluiden ja liiketoiminnan luomiseen. Yhteiskunnan haavoittuvuus lisääntyy, koskariippuvuus tietotekniikasta lisääntyy. Palveluiden varmistamisesta ja häiriötilanteiden hallinnastatulee kriittinen tekijä (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008). Esimerkkinä uusistaläpimurroista Loikkanen ym.(2009) kirjoittavat, että GPS –järjestelmän tukema täsmäviljely(kylvö, lannoitus, torjunta-aineet, jne.) antaa mahdollisuuksia kestävälle maanviljelylle jo nyt,mutta kasvavasti lähivuosikymmeninä.TUTUHESA -tilaisuudessa 22.4.2008 Pasi Rikkonen MTT Taloustutkimuksesta esittelinäkemystään maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristöstä. Hänen mukaansatulevaisuudessa on odotettavissa kehitysmaissa lisääntyvää elintarvikkeiden kulutusta (jopa 20% lisäys vuoteen 2016 mennessä), mikä pahimmillaan voi johtaa mm. ruokamellakoihin. Kaikenkaikkiaan odotettavissa on, että vilja-ala nousee, mutta satovaihtelut ja hintavaihtelut saattavatjäädä pysyviksi ilmiöiksi. Alkutuotanto tulee edelleen keskittymään. Tällä hetkellä kaikkiaaskarruttavia kysymyksiä ovat mm. bioenergian käytön tavoitteet ja makean veden puute(KUVIO 8).KUVIO 8. Maa- ja elintarviketalouden toimintaympäristö (Rikkonen 2008)


25Menestyksen ratkaisee tulevaisuudessa liiketoimintamalli, ei tuote tai palvelu yksistään.Verkostoja rakennetaan palvelemaan liiketoimintamallia. Teknologian kanssa eläminen ja senluominen korostuu mm. julkisissa innovaatioissa, jossa kellään kehittäjistä ei ole omistusoikeuttatuotokseen (Vasara ym. 2009).VTT ja Kuopion yliopiston (2010) toteuttamassa Nutritech –tutkimusohjelmassa todetaan, ettäelintarvike- ja ravitsemusalan toimijoiden tulisi hakeutua yhteistyöhön uusien toimialojenkanssa. Tarvitaan useiden toimialojen yhteistyötä, sillä uudenlaiset tuotteet ja palvelutedellyttävät esimerkiksi biotekniikan, tietotekniikan, älypakkausteknologian jasosiaalisen median yhdistämistä perinteiseen elintarvikkeiden valmistukseen, jakeluunja oheisviestintään. Suomella on korkean teknologian ja terveellisen ravitsemuksenmallimaana hyvä lähtökohta toimia edelläkävijänä uuden liiketoiminnan kehittämisessä.Loikkasen ym. (2009) mukaan tulevaisuuttamme keskeisesti muuttavat teknologiat ovat• elämän teknologiat kuten bioteknologia, genetiikka, lääketiede ja kognitiotieteet• tietämyksen ja kanssakäymisen teknologiat kuten tieto- ja viestintäteknologiat• elinympäristön teknologiat, kuten energia, ympäristö ja kuljetus• tuotannon ja käytön teknologiat, kuten materiaaliteknologia, valmistus ja robotiikka(KUVIO 9)KUVIO 9. Teknologian kehitystrendit (Loikkanen ym. 2009)


26Kilpailukykyä ja hyvinvointia tuottavat innovaatiot eivät ole vain tieteellisiä ja teknologisia, vaantarvitaan myös innovatiivisia liiketoimintakonsepteja samoin kuin yksilöiden jaorganisaatioiden toimintaan ja käyttäytymiseen liittyviä sosiaalisia innovaatioita.Systemaattiseen innovaatiotoimintaan siirryttäessä yhä keskeisemmäksi kilpailutekijäksi jarajoitukseksi muodostuvat käytettävissä olevat tutkimusvoimavarat, mikä osaltaan vauhdittaakansallista ja globaalia tutkimusyhteistyötä. Kyky hallita, hankkia ja hyödyntää globaalistituotettua teknillistieteellistä tietoa ja osaamista nousee keskeiseksi haasteeksi (Loikkanenym. 2009).Ikärakenteen muuttuminen tarjoaa yrityksille liiketoimintamahdollisuuksia sekä uusien tuotteidenettä palvelujen muodossa. Samalla kuitenkin työvoiman tarjonta supistuu ja yritysten kilpailuosaajista kiristyy. Suomessa suuret ikäluokat ovat lähivuosina siirtymässä joukoittain eläkkeelle.Maailmanlaajuinen taantuma saattaa muuttaa ainakin joksikin aikaa työvoiman saatavuuttasiten, että varsinaista työvoimapulaa ei heti pääse syntymään (Pöyry Forest Industry ConsultingOy 2008).Tulevaisuuden vaativia asiakkaita palvellaan useamman yrityksen välisenä yhteistyönä.Asiakkaalle toiminta näkyy kuitenkin ”yhden luukun” periaatteena. Verkostoitumisen uskotaanolevan keskeinen menestystekijä myös innovaatiotoiminnassa. Hautamäen (2009a) mukaanmyös koulutusorganisaatiot verkostoituvat alueellisesti yhteisten palvelujen rakentamiseksi.Hautamäen (2009b) mukaan alueelliset kehittäjäverkostot voivat muuttuainnovaatioympäristöiksi. Professori Markku Sotarauta arvioi Kansallisessa Innovaatiofoorumissa25.8.2009, että tulevaisuudessa klustereiden kehityskulku ja evoluutio voi olla jokin seuraavistatai seuraavien yhdistelmistä:1) syntyy uusia toimialoja ja klustereita, joiden alkuvaiheen kehitystä tulee tukea2) olemassa olevat klusterit ja toimialat uudistuvat, minkä tueksi tulee luoda uusiaedellytyksiä3) olemassa olevien klustereiden ja toimialojen strategiat, kompetenssit ja teknologiatuudistuvat niin, että uusille alueille hakeutuminen tulee mahdolliseksi4) vanhat klusterit ja toimialat kuihtuvaAsiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja ennakointi sekä tuotteiden ja palvelujenräätälöinti nähdään menestymisen edellytyksiksi useissa raporteissa. Yritysteninnovaatiotoiminta on myös saanut uusia piirteitä, jotka menevät räätälöityjen ratkaisujentoimittamista pidemmälle. Tällaisia ovat mm. innovaatioiden tuottaminen hajautetusti taiavoimesti, jolloin asiakkaan tai sidosryhmän osallistuminen innovaation syntymisessä onmerkittävä. Sosiaalisen median piiristä on myös noussut kokonaan uudenlaisialiiketoimintamalleja. Esimerkiksi Facebook tarjoaa käyttäjilleen ilmaisen alustan tuottaa ja jakaaitsestään tietoa, jota maksavat mainostajat sitten hyödyntävät.Tulevaisuudessa palveluosaamista tarvitaan yhä enemmän. Palveluliiketoiminnankehittämisellä ja palveluinnovaatioilla sekä tieto- ja viestintäteknologian sovelluksilla onolennainen työllistävä merkitys. Palvelujen erityishaasteita ovat tuottavuuden ja laadunkehittäminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan lisääminen, julkisten ja yksityistentoimijoiden kumppanuuksien kehittäminen ja kansainvälistyminen ja liitynnätvientiteollisuuteen. Yksi nopeimmin kasvavista palvelujen osa-alueista on liike-elämän palvelut.Ne tukevat muiden alojen t&k- ja innovaatiotoimintaa ja edesauttavat toimialojen uudistumistaja kansainvälistymistä. Näillä palveluilla on kasvava rooli toimialojen ja klustereiden välisessäteknologian ja osaamisen siirrossa.


273.2. Tehokkuuden ja tuottavuuden nostaminenPolitiikalla ei enää voida vaikuttaa tuotannon tasoon. Politiikan painopiste on siirtymässä ilmastooloistajohtuvien haittojen korvaamiseen, ympäristön hoitoon ja maaseudun monipuoliseenkehittämiseen. Vuosia tasaisina pysyneet viljanhinnat vaihtelevat maailmanmarkkinoidenkysynnän ja tarjonnan epätasapainon seurauksena. Kallistuneet raaka-ainehinnat ovatsaaneet aikaan koko ketjua koskevan hinnankorotusaallon. Myös muut tuotantopanokset ovatnousseet räjähdysmäisesti (MMM 2008).Markkinavoimat vaikuttavat nyt alkutuotannon tehokkuuden nostamiseen, laadun parantamiseenja tuotantosuuntien välisen rakenteen ohjaamiseen. Tehokkuuden nousuun markkinavoimatvaikuttavat kahdella eri tavalla. Ensinnäkin korkeat viljan ja öljykasvien hinnat nopeuttavattähän asti hitaasti edennyttä viljatilojen rakennekehitystä ja lisäävät ammattimaisestituottavien tilojen osuutta viljan kokonaistuotannosta. Toiseksi kohonneet panosten hinnatpakottavat yhä kustannustehokkaampaan tuotantoon, panos-tuotos suhteenoptimointiin ja kiinteiden kustannusten leikkaamiseen. Laatu tulee paranemaan siitäyksinkertaisesta syystä, että teollisuusyritykset joutuvat toden teolla käyttämään laatulisiä jabonuksia motivoidakseen viljelijöitä haluamansa raaka-aineen tuottamiseen. Laaduntuottamiseen tietoisesti panostavat viljelijät voivat jatkossa varmemmin laskea sen varaan, ettäkotimaan ja ulkomaan markkinoilla hyvänlaatuista viljaa arvostetaan nykyistä enemmän.Tehokkuuden nousu ja laadun paraneminen tukevat toisiaan (MMM 2008).Markkinavoimat ohjaavat myös tuotantosuuntien rakennekehitystä tehokkaasti. Lyhyessä ajassaon nähty, miten alhaiset sianlihan hinnat ja korkeat viljanhinnat vähensivät lihantuotantoa jalisäsivät innostusta viljanviljelyyn. Peltoa on siirtynyt lopettavilta kotieläintiloilta viljanviljelyyn.Nykyiset hintasuhteet muuttuvat, mutta niiden vaikutus tuotannonsuuntien välisiin rakenteisiinja pellonkäyttöön tulee olemaan pysyvä ilmiö. Maataloustuotteiden hintojen lisäksi myös pellonhinta vaikuttaa tuotantosuuntien ja alueiden rakennekehitykseen (MMM 2008).Muuttuneessa toimintaympäristössä tehokkuus ja laatu paranevat alkutuotannon lisäksi myöskoko viljaketjussa. Ketjun tehokkuus paranee transaktiokustannuksia alentamalla ja ketjunkaikkien osien tehokkuutta nostamalla. Toiminnan ja tuotteiden laatu paranee ketjun sisäistäjäljitettävyyttä kehittämällä ja vastuullisuutta korostamalla. Yhtenä keinona tehokkuudennostamiseen on ketjun sisäisten tavara-, tieto-, ja palveluvirtojen tehostaminen. Viimeaikoina alkanut hintamyllerrys on pakottanut viljaketjun toimijat arvioimaan kaupankäynti- jasopimuskäytäntönsä uudelleen. Viljan myyjillä ja ostajilla on tarve suojautua äkillisiähintamuutoksia vastaan ja hallita markkinariskejä, uusia viljakauppavälineitä ja -mekanismeja käyttämällä. Teollisuuden ja vähittäiskaupan väliset pitkäjänteisettoimitussopimukset joudutaan myös tarkistamaan aiempaa tiheämmin. Logistiikkakustannuksetkuten meri- ja autorahdit vaikuttavat koko viljaketjun tehokkuuteen. Yleisesti ottaen ketjunsisäisten transaktioiden tehokkaampaan järjestämiseen tullaan kiinnittämään yhä enemmänhuomiota (MMM 2008).Toinen keino ketjun sisäisen tehokkuuden nostamiseen on vertikaalisen integraationvahvistaminen, kuten liha-rehuketjussa on viime vuosina useasti tehty. Ketjun eri osia yhteenliittävä vertikaalinen integraatio on edennyt myös kahden viime vuoden aikana. Kolmantenakeinona on se, että kukin ketjun osa tehostaa omaa toimintaansa esimerkiksi työn tai pääomantuottavuutta nostamalla, ulkoistamalla tai erikoistumalla. Laadun parantaminen on samallaketjun toimivuuden ja aikaansaannosten parantamista. Hyvä laatu tarkoittaa tuotteiden fyysistenlaatuominaisuuksien lisäksi toiminnan laatua, ympäristölaatua ja eettistä laatua. Laatuaparannetaan muun muassa koko viljaketjun kattavilla laatujärjestelmillä ja järjestämälläjäljitettävyys ketjun eri osien yhteistyönä (MMM 2008).Ulkomaan markkinoiden kysynnän lisäksi myös kotimainen viljankulutus on kääntynyt nousuun.Suomalaiset syövät entistä enemmän ruista ja kauraa, joiden kulutus oli pohjalukemissa vielämuutama vuosi sitten, mutta on ollut selkeässä kasvussa viimeisten vuosien aikana. Vehnää


28kulutetaan sitä vastoin hieman vähemmän kuin ennen. Kuluttajat ovat paremmin tietoisiaviljan terveysvaikutuksista ja suuntautuvat terveellisempiin viljatuotteisiin. Suomen viljaketjussaon panostettu nimenomaan kauran ja rukiin terveysominaisuuksien tutkimiseen ja tunnetuksitekemiseen. Yritykset ovat tuotekehityksellään keskittyneet rukiin ja kauran sekä yleisesti kuidunkulutuksen lisäämiseen (MMM 2008).Viljaketjun on parannettava markkinointiaan selvitäkseen kotimaan markkinoilla kilpailussatuontituotteita vastaan sekä viennissä. Markkinointiosaamisen parantaminen on ketjun kaikkienosien vastuulla, jotta Suomen viljaketju menestyisi kansainvälisessä kilpailussa. Viime vuonnasuomalaisen viljan asema vahvistui vientimarkkinoilla. Nyt olisi korkea aika luoda suomalaiselleviljalle laatumerkki, koska kansainvälisillä markkinoilla tätä ei vieläkään paljon tunneta. Onpyrittävä myös laatuluokittelun käyttöönottoon, joka omalta osaltaan tukisi myös viljan vientiä(MMM 2008).Viljan viennissä on pyrittävä siihen, että sitä vietäisiin mahdollisimman pitkälle jalostettuna.Viljanvienti lihana on Suomelle melko epävarma vaihtoehto. Viljan jalostaminen suoraankulutustuotteiksi näyttäisi olevan parempi vaihtoehto. Viljatuotteiden vientiin on tästähuolimatta panostettava entistä enemmän. Tutkimuksen ja tuotekehityksen tulisi kyetäkehittämään innovatiivisia viljapohjaisia tuotteita, jotka tulisi markkinoida sekä kotimaanettä ulkomaiden kuluttajille. Markkinointiosaaminen, tutkimusten tuotteistaminen jainnovatiivisuus ovat keskeisiä tekijöitä. Toistaiseksi vilja- ja öljykasviketjujen liikevaihto ja tulosovat olleet etupäässä kotimaan markkinoiden varassa (MMM 2008). Raaka-ainehintojenheilahdukset saattavat entistä nopeammin vaikuttaa tulosten jakautumiseen ketjun eri osienväliin. Viljaketjun menestyminen tulevina vuosina edellyttää ketjun toiminnan jatkuvaaseurantaa ja analysointia. Ketjun jokaisen osan tulee tehostaa toimintaansa ja samalla oivaltaaketjun sisäiset riippuvuudet (Viljastrategian arviointiraportti 2008).3.3. Viljaketjujen ympäristövaikutuksiaTyöministeriön (2007) mukaan globaali kasvu ja väestön lisääntyminen merkitsevätympäristökysymyksien nousemista yhä keskeisemmäksi. Ympäristökysymyksissä on tehty hyviäratkaisuja, mutta ongelman mittasuhteisiin verrattuna eteneminen on ollut hidasta. Ongelmasaattaa kasaantua. Ilmaston lämpenemisen jatkuminen, bioresurssien liikakäyttö, puhtaanjuomaveden puute ja energiakysymykset ovat tästä esimerkkejä.Mirhami-projektin loppuraportissa (Kirveennummi ym. 2008) Finpron laatimassa katsauksessakansainvälisistä trendeistä Ahola ym. (2007) toteavat, että ympäristön tila huononeekaikkialla maailmassa, kun väestömäärä kasvaa ja väestön tulotaso nousee. Makean vedenvarastot hupenevat ja viljelykelpoisen maan saatavuus vähenee jatkuvasti samalla kun väestönmäärä kasvaa. Kiinan ja Intian suurien kaupunkien elinympäristö on käymässä mahdottomaksielää kasvavan liikenteen, ilman saasteiden, väestötiheyden, jätekuormituksen vuoksi. Myösenergian saatavuus on yhä suurempi ongelma. Globaali lämpeneminen ja ilmastonmuutosovat kaikissa maissa ajankohtaisia ilmiöitä. Ruokaturvallisuus on puhuttaa paljon Kiinassa, HongKongissa ja Japanissa. Intiassa ruoan saatavuus on sen sijaan ensimmäinen puheenaihe.Maatalous on merkittävä vesistöjen kuormittaja varsinkin fosforin ja typen osalta.Maatalouden osuus ihmistoiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta on 63 % jatyppikuormituksesta 51 % (Suomen ympäristökeskus 2005). Tilanne on hitaasti paranemassaosin maatalouden ympäristötuen ansiosta. Pientareiden ja suojakaistojen määrät ovat kasvaneet,ja myös suojavyöhykkeiden perustamiseen ympäristötuen merkitys on ollut erittäin suuri.Pienillä valuma-alueilla ja maatalouden kuormittamissa joissa ravinnevirtaamat eivät olekuitenkaan pienentyneet. Väkilannoitteiden ja karjanlannan sisältämää fosforia on kertynytviljelysmaille aina 1980-luvulta asti kasvaneen lannoituksen takia (MMM 2007). Maataloudessakäytettyjä kasvinsuojeluaineita on löytynyt Suomen vesistöistä erittäin harvoin.


29Vuonna 2000 voimaan tulleen Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisön vesipolitiikanpuitteista annetun direktiivin (2000/60/EY) tarkoituksena on yhtenäistää vesiensuojeluaEuroopassa. Tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen tila ja pohjavesien hyväkemiallinen ja määrällinen tila koko EU:n alueella vuoteen 2015 mennessä.Globaalin väestönkasvun ja saastumisen seurauksena yhä saastuneempia maita jakasteluvettä joudutaan ottamaan elintarviketuotannon käyttöön, mikä johtaa maankasvukunnon alenemiseen. Suomessa sen sijaan voimakasta väestönkasvua ja saastumista ei oleodotettavissa, ja elintarviketuotannon edellytykset pysyvät varsin vakaina. Ilmaston muutos onkeskeinen maatalouden ekologisiin edellytyksiin vaikuttava tekijä, ja on odotettavissaviljelyekosysteemien sopeutumisongelmia. Suomen maaperä on varsin puhdasta jahyväkuntoista. Ongelmana on karjan- ja viljantuotantoalueen alueellinen eriytyminen, mikävaikeuttaa maatalouden sisäistä ravinnekiertoa. Luomutuotannon pinta-ala kasvaa noin 20prosenttiin viljelypinta-alasta (MMM 2008).Elintarvikekaupan vapautuminen lisää biologisia ja kemiallisia riskejä myös Suomessa.Ulkomaisten raaka-aineiden ja valmisteiden käytön lisääntymisestä johtuen suuri osavalvonnasta suoritetaan Suomen ulkopuolella. Puhtaasta vedestä on niukkuutta. Varsinkinveden ja vesihuoltojärjestelmien kunto on heikko joillakin alueilla, joista tuodaan Suomeenelintarvikkeita. Saastuneilla mailla tuotettujen elintarvikkeiden tuonti Suomeen lisääntyy. Suurinruokaan liittyvä riski on kuitenkin edelleen ravitsemuksellinen. Suomalainen elintarviketeollisuuson tietoinen kansallisista vahvuuksistaan. Kansallisia vahvuuksia osataan hyödyntää myösviennissä. Tuotannon automatisoinnin, järkiperäistämisen ja verkottumisen sekä tehokkaanlogistiikan ansiosta suomalaisten maatilojen ja elintarvikeyritysten kannattavuus on hyvä.Elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun kehittäminen on monitieteistä (elintarviketiede, lääketiede,IT-teknologia, materiaaliteknologia jne.). Elintarvikeklusteri tulee tarttua tutkimuksen,kehitystyön, tietoteknistymisen, verkottumisen ja suomalaisten vahvuuksien tuomiinmahdollisuuksiin (MMM 2008).3.4. Ilmastomuutoksen vaikutuksia maatalouteenAholan ym. (2009) mukaan ilmastonmuutos on peruuttamaton ja uhkana on sen kiihtyminen.Tämän vuoksi maailmantaloudessa sekä varaudutaan ilmastonmuutokseen että pyritäänrajoittamaan sitä. Tämä vaikuttaa lähes kaikkeen taloudelliseen toimintaan ja luo kannustimiakehittää uutta energia- ja ympäristöteknologiaa ja vähentää eri tavoin riippuvuuttafossiilisista polttoaineista.Kasvihuoneilmiön voimistuminen muuttaa Euroopan ilmasto-oloja varsinkin pohjois- ja eteläosissa.Etelä- ja osittain Keski-Eurooppa tulevat kärsimään yhä ankarammasta kuivuudestaSkandinavian ilmaston muuttuessa nykyistä selvästi lauhemmaksi. Monet ennustetuistamuutoksista hyödyttävät maataloustuotantoamme, mutta muutosten nopeus, ennustetut suuretsäävaihtelut ja ilmiöön liittyvät kielteiset tekijät nostavat lukuisia, epävarmuutta aiheuttaviakysymyksiä. Sopeutuminen voi olla vain osittain spontaania. Varautuminen potentiaalisiin uhkiinja lunastettavissa oleviin mahdollisuuksiin edellyttää moniulotteisia ja mahdollisimmantodenmukaisia arvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Maa-, puutarha- ja metsätalous ovatsektoreita, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaimmin (Peltonen-Sainio 2008).Ilmastonmuutoksen arvioidaan tuovan muutoksia maatalouden harjoittamiseen. Kohoavalämpötila ja lisääntyvät sademäärät voivat muuttaa maaperän ravinnetaloutta ja rakennetta.Lämpötilan ja kosteuden kasvaessa orgaanisen aineksen hajoaminen kiihtyy. Eroosion sekäravinteiden vapautumisen ja huuhtoutumisen riski kasvaa. Varsinkin Etelä-Suomessayleisten savimaiden tiivistyminen voi lisääntyä ja viljely vaikeutua. Ilmaston lämpeneminen voilisätä kasvien kuivuus- ja kuumuusstressiä kasvukaudella ja kasvien talvehtiminen Etelä-Suomessa voi heikentyä, kun lumen syvyys pienenee. Tuhohyönteiset hyötyvätlämpimämmästä ilmastosta ja pidemmästä kasvukaudesta. Kasvitautiepidemioiden, erityisesti


30erilaisten sienien ja homeiden sekä perunaruton riski voi kasvaa. Niiden lisäksi rikkakasvejasaattaa esiintyä enemmän. Viljan viljelyyn soveltuvan alueen raja voi siirtyäpohjoisemmaksi. Uusien teknologioiden ja viljelymenetelmien omaksumista sekämaatalouden monipuolistamista on siis tarpeen. Maatalouden vesistökuormituksenhallitsemiseksi muuttuvissa olosuhteissa tulee vesiensuojelukeinoja arvioida lisääntyneenravinteiden huuhtoutumisen kannalta ja tuhoeläinten ja kasvitautien ennalta ehkäisyyn tulisivarautua. Erityisen tärkeää ilmaston muuttuessa on peltojen yleisen kasvukunnon ylläpito.Ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia maaperään voidaan pienentää kehittämälläviljelytapoja, esim. ravinteiden huuhtoutumista maaperästä voidaan estää monivuotistenkasvien viljelyllä, peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä ja kerääjäkasveilla sekäsuojavyöhykkeillä. Maan rakennetta voidaan parantaa kyntämällä oljet maahan, keventämällämuokkausta ja suorakylvöllä (MMM 2007).Kirveennummen ym. (2008) mukaan ilmaston lämmetessä suomalainen maatalous japuutarhaviljely saattaa hyötyä muutoksesta, sillä uusien satoisampien lajikkeiden viljelylletulee nykyistä otollisemmat olosuhteet. Toisaalta vaihteleva ja yhä ennakoimattomammaksimuuttunut sää voi aiheuttaa kuivuutta ja toisinaan maan liiallista märkyyttä, mikä puolestaanhaittaa kaikkea viljelyä. Haittapuolina ovat myös tuholaisten ja kasvitautien määrän kasvu janiistä aiheutuvien haittojen lisääntynyt torjuntatarve. Ruoan tuotannon vaikeudet nostavatmyös ruoan hintaa. Näiden tekijöiden seurauksena aliravittujen ihmisten määrä jasuoranainen nälänhätä maailmassa lisääntyy. Nälkäpakolaisuus voi saada valtavatmittasuhteet ja väestön muuttopaine kohdistuu alueille, joissa ruokaa vielä pystytääntuottamaan. Valtiot saattavat lisätä rajojen valvontaa, tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa japyrkiä varmistamaan ruoan riittävyyden oman maan kansalaisille. Tulevaisuudessasodankäyntien syynä saattaa entistä useammin olla taistelu ruoasta ja puhtaasta vedestä.Kuitenkin samaan aikaan ilmastonmuutoksen ja -lämpenemisen seurauksena laajat alueetsaattavat muuttua kuivuuden vuoksi viljelykelvottomiksi ja kotieläintuotanto vaikeutuu.Yleisimpien arvioiden mukaan sään ja muidenkin tekijöiden ennustettavuus vaikeutuu.3.5. Maaseutumaiseman muuttuminenMaatalouden harjoittaminen on maaseudun avoimen ja hoidetun maiseman säilyttämiselleperusedellytys. Maaseudun vaihtelevat maisemat ja luonnon monimuotoisuus ovat muotoutuneetvuosisatojen aikana ihmisen työn tuloksena. Maatalous on luonut avoimia viljelymaisemia japerinnemaisemia sekä muovannut metsien reunavyöhykkeitä ja erilaisia puu- japensassaarekkeita. Perinteinen maankäyttö kuten laidunnus ja niitto ovat muovanneet näillealueille tunnusomaista ja monipuolista kasvi- ja eläinlajistoa. Perinnemaisemat, niityt,hakamaat ja metsälaitumet ovat maaseudun kulttuurimaiseman rikkautta ja niillä on tärkeämerkitys myös luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Ilman hoitoa ne umpeutuvat jatärkeitä luonto-, maisema- ja kulttuuriarvoja menetetään.Viimeisten vuosikymmenien aikana maisema on muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnonmonimuotoisuus vähentynyt. Avoimen viljelymaiseman vähentyminen aiheuttaamaaseutumaisemaamme suurimmat muutokset. Siksi tärkeintä on säilyttää pellot, laitumet janiityt edelleen monipuolisessa käytössä. Perinteisen maankäytön muovaamalla ympäristöllä onoma maisemallinen kulttuuriarvonsa. Maaseutuelinkeinojen luoma ja muokkaamakulttuurimaisema viljelyksineen, laitumineen, yksittäistaloineen ja kylineen on maammemaisemien keskeinen osa (MMM 2007).3.6. Pienimuotoinen elintarviketuotantoSuomessa on lähes 3 000 alle 20 henkeä työllistävää elintarvikealan yritystä. Ne ovatmikroyrityksiä, joiden keskimääräinen työllistävyys on 2,8 henkilöä/yritys ja keskimääräinenliikevaihto noin 210 000 euroa. Keskeisimmät toimialat ovat leipomotoiminta, vihannesten,


31marjojen ja hedelmien jalostus sekä teurastus ja lihanjalostus. Määrällisesti eniten yrityksiä onEtelä-Suomessa Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Elintarvikkeiden jalostukseen onsyntynyt runsaasti pienyrityksiä 2000-luvulla. Vuosittain 2000-luvulla on elintarvikealallaaloittanut 100 - 150 uutta yritystä. Kehityksen kuva on sama eri maakunnissa. Yritykset ovatpienuudestaan huolimatta tärkeitä maaseudun työllistäjiä ja lähiraaka-aineiden käyttäjiä (MMM2007).Suomessa on rikas alueellinen ja paikallinen ruokakulttuuri, joka viime vuosina on vahvistunutniin yleisen kotimaisen ruuan arvostuksen nousun kuin vahvan alueellisen kehittämistoiminnankautta. Pienillä yrityksillä on merkitystä myös suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäjänä jakehittäjänä. Kotimaiset pienyritykset ovat suomalaisen ruokakulttuurin ideapankki.Kiinnostus luomu- ja lähiruokaa kohtaan tuo varsinkin alan pienyrittäjille mahdollisuuksiatarjota markkinoille lähellä kuluttajaa oman alueen raaka-aineita ja muita panoksia käyttäentuotettuja omaleimaisia tuotteita. Pienyrittäjät uskovat lujasti omien tuotteidensakilpailukykyyn juuri niiden erikoisominaisuuksien vuoksi sekä jatkuvaan osaamisen jatuoteideoiden kehittämiseen. Pk-yritysten tuotanto markkinoidaan pääsääntöisesti omanmaakunnan alueelle. Elintarvikealan pk-yritysten keskeiset liiketoiminnalliset vahvuudet liittyvätpaikallisten markkinoiden tuntemiseen, omasta maakunnasta saatavien raaka-aineidenkäyttöön ja asiakkaan lähellä toimimiseen. Keskeisiä kilpailutekijöitä ovat ammattitaitoinenhenkilöstö, yrityksen hyvä maine sekä palvelun nopeus ja joustavuus. Yritystenmenestymistä rajoittavat eniten neuvotteluvoiman puute markkinoille pääsystä,viranomaissäädökset ja asiakkaiden riittämättömyys markkina-alueella. Myös rahoituksenriittävyys ja puutteellinen riskinottokyky koetaan useissa yrityksissä liiketoimintaavaikeuttaviksi tekijöiksi (MMM 2007).3.7. Yrittäjyys maaseudullaMaaseudulla oli vuonna 2001 noin 172 000 yksityistä palvelutyöpaikkaa. Pääosa maaseudunpalvelualan työpaikoista on julkisia. Yksityiset palvelut ja sen luomat työpaikat ovat edelleenhyvin keskittyneitä kaupunkeihin. Eniten ovat keskittyneet osaamisintensiiviset liike-elämänpalvelut ja rahoitustoiminta, vähiten majoitus- ja ravitsemustoiminta. Yksityisten palvelualojenkeskittyminen kaupunkeihin on maaseudun elinkeino- ja työllisyyspoliittinen ongelma.Palvelualojen sisällä on kuitenkin laajentuvia mahdollisuuksia maaseudulle. Sellaisiaaloja ovat erityisesti maaseutu- ja luontomatkailu, muut vapaa-ajan palvelut, yksityistenhyvinvointi- ja hoivapalveluiden kehittyminen sekä yrityspalvelut. Paikalliset palvelut, kutenkaupat, korjaamot ym. joutuvat sopeutumaan paikallismarkkinoiden kehitykseen (MMM 2007).Etätyöstä on odotettu ratkaisua maaseudun elinvoimaisuuteen jo 1980–luvulta lähtien.Yksittäisistä esimerkeistä ja alueille syntyvistä call-centereistä huolimatta ei etätyö olelisääntynyt odotetulla nopeudella. Sen laajenemisen mahdollisuuksia parantavat lisääntyväkiinnostus tehdä etätyötä ja kehittyvät laajakaistayhteydet, mutta sitä hidastavat edelleenasenteelliset ja organisatoriset tekijät (MMM 2007).Eniten maaseudulla ovat lisääntyneet koneyrittäjyys ja urakointipalvelut usein sivutoimisenamaatalouden ohella ja sen koneilla tehtynä. Erilaisten urakointipalveluiden kysyntä ja tarjontalisääntyy maaseudulla sitä mukaan kuin mm. maatalouden yrityskoko kasvaa ja erikoistuminenlisääntyy. Myös moninainen bioenergia-alan kehitys lisää urakointipalveluiden tarvetta.Hoiva-alan palvelut ovat nopeasti kehittyneet maaseudulla ja ne tarjoavat kaivattujanaistyöpaikkoja. Väestön ikääntyminen merkitsee lisääntyvää kysyntää kodinomaisille vanhustenhoivapalveluille, mutta maaseutu voi laajenevasti tarjota myös muita hoiva-alan palvelujataajamien ja kaupunkien asukkaille. Kaupunkien läheisellä maaseudulla erilaiset virkistys- javapaa-ajan palvelut kuten hevosten hoito, valmennus ja ratsastusmahdollisuuksientarjoaminen ovat laajentuneet hyvin nopeasti. Palvelualan kehittymisessä avainasemassa onkinmaaseudun ja kaupungin välinen vuorovaikutus (MMM 2007).


32Matkailu on maailmanlaajuisesti katsottuna eräs nopeimmin kasvavista toimialoista. Suomessamatkailuelinkeinon kehittäminen on mahdollisuuksiin nähden vasta alussa. Suomen matkailullisiavetovoimatekijöitä ovat maaseudun luonto, hiljaisuus, vesistöt ja metsät. Lapin matkailulleporotalous ja saamelaiskulttuuri ovat maakunnan merkittävä vetovoimatekijä. Matkailunmerkitys maaseudun elinkeinona on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Kuitenkinpäätoimisten matkailuyritysten lukumäärä on kasvanut hitaasti. Laadunhallinta on olennainenosa maaseutumatkailua. Tulevaisuudessa keskeinen menestystekijä maaseutumatkailussa onmyös ympäristövastuullisuus asiakkaiden ympäristötietoisuuden yhä kasvaessa. Alanmenestymiselle on jatkossa tärkeää yhteistyö myös suurempien yritysten kanssa(MMM2007).Maaseudun infrastruktuuri heikkenee koko ajan, mikä on uhka koko matkailusektorille.Maatalouden supistuessa ja väestön vähetessä maaseudun peruspalvelut – kuten kaupat, postija julkinen liikenne – vähenevät Kaikki nämä palvelut ovat tarpeen myös maaseudunmatkailuyrityksille ja heidän asiakkailleen. Lisäksi hyvät retkeilyreitistöt mahdollistavatpatikoinnin, ratsastusvaellukset, pyöräilyn, melonnan, soudun ja monet muut luonnossaliikkumisen muodot myös ulkomaan markkinoilla menestyvien matkailutuotteidenrakentamiseksi (MMM 2007). Yksi maaseutumatkailun menestystekijöitä on nopeasti kehittyväntietotekniikan tehokas hyödyntäminen matkailumarkkinoinnissa. Internetin osuus matkailuntiedonvälityksessä ei vielä ole kovin merkittävä, mutta sen merkitys kasvaa koko ajan. Varsinkinerikoisryhmät voidaan kätevästi tavoittaa sähköisillä viestimillä. Uutta yhteistyötä tarvitaan myöskotimaan markkinoinnissa. Pienten yritysten tarjoamien palveluiden näkyminen kotimaan jaulkomaan matkailutarjonnassa ei ole mahdollista ilman koko maan kattavaa yhteistyötä (MMM2007).3.8. Työvoimapolitiikka ja työmarkkinat muuttuvatTyövoima 2025 –tutkimuksen (Työministeriö 2007) mukaan tulevaisuudessa globaalitasollatyövoiman tarjonta ylittää kysynnän. Riittämätön työllisyys, työttömyys ja toimeentulo-ongelmattulevat olemaan pysyvä ongelma. Alueellinen epätasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä tuleeolemaan pysyvää. Globaali työnjako muuttuu siten, että teollinen jalostus siirtyy perinteisistäteollisista maista uusiin teollisuusmaihin. Rakennemuutos ja automatisointi supistavatteollisten työpaikkojen osuutta ja samalla palvelutyöllisyyden ja tietoalojen osuus kasvaa.Moduulityyppinen tuotanto yleistyy edelleen ja odotettavissa on teollisen tuotannonsuuremmat mittakaavat ja globalisoituva jakelu.Työelämästä eläkkeelle siirtyvien työpaikkojen täyttäminen tai korvaaminen uusillatyöpaikoilla ei ole riittävä vastaus työvoiman kysyntään vaan tarvitaan myös uusia työpaikkojakorvaamaan häviäviä ja lisäämään työpaikkojen kokonaismäärää (Työministeriö 2007). Tätätarkoittaa vääjäämättömästi sitä, että työikäisen työvoiman määrä supistuu. Saattaa olla,että tulevaisuudessa työllisyydelle yhdeksi ratkaisevaksi asiaksi muodostuu työvoiman kysynnänkohdistuminen myös ikääntyneisiin. Koulutuspolitiikan avulla pyritään tulevaisuudessavaikuttamaan siihen, että työurat pitenevät ja työllisyysasteet kohoavat (Työministeriö 2007).Lisäksi työpaikoilla kehittyvät funktionaaliset joustot, mikä tarkoittaa lähinnä työpaikanjatkuvasta kyvystä kehittää omaa toimintaansa. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. työskentelyäerilaisissa tiimeissä, ryhmissä, käytäntöyhteisöissä. Lisäksi siihen liittyy keskeisesti mm.henkilöstön osaamisen kehittäminen ja vaikutusmahdollisuudet. Aikuiskoulutus tapahtuu yhäuseammin työn yhteydessä tai rinnalla omalla vapaa-ajalla (Työministeriö 2007). Aholaisen(2009) mukaan työelämän muutoksessa tyypillisiä ovat siirtymät, työtehtävien muutokset jauuden työvoiman virtaaminen uusiin työpaikkoihin vanhoista työpaikoista ja ulkomailta.Siirtymien rinnalla lisääntyy työn verkottuminen ja työvoiman liikkuvuus. Robert Arnkil esittiaikuiskoulutus- ja ohjaustoimijoiden verkostoyhteistyöseminaarissa Lahdessa 26.5.2009ajatuksiaan, että haasteenamme on tulevaisuudessa päästä työttömyydestä työvoimanlaajentamiseen.


33KUVIO 10. Aktiiviset siirtymät aikuiskoulutuksen haasteena (Ankil 2009)Työelämässä asetetut vaatimukset kasvavat koko ajan. Teknologia kehittyy nopeasti jasamalla osaamistarpeet muuttuvat nopeasti. Yritysten osaamistarpeet ovat jatkuvassamuutostilassa. Syntyy kahdenlaisia koulutusongelmia: vanhojen työntekijöiden koulutus sekäkoulutusjärjestelmän kehittäminen. Työttömyyden keskeinen ongelma on juuri se, että näihinkohtaanto-ongelmiin ei ole osattu varautua. Tuotantomielessä nämä aiheuttavat vakaviaongelmia. Yritykset joutuvat sopeuttamaan tuotantoaan olemassa olevan henkilön mukaisesti.Investointeja ei tehdä tai harkitaan investointeja sinne, missä rekrytointiongelmia ei ole(Työministeriö 2007).Mikrotalouden painoalueilla pyritään kilpailukykyä ja tuottavuutta edistäviin rakenneuudistuksiintukemalla osaamista ja innovaatioita, edistämällä yrittäjyyttä, parantamalla markkinoidentoimivuutta ja viestintä- ja liikenneyhteyksiä sekä edistämällä kestävää kehitystä tukevaailmasto- ja energiapolitiikkaa (Pöyry Forest Industry Consulting Oy. 2008). Työministeriön(2007) mukaan suomalaisessa työpolitiikassa erilaisilla toimenpiteillä haetaan dynaamisiaprosesseja, jotka tukevat innovatiivisuutta ja luovuutta.Pöyry Forest Industry Consulting Oy (2008) mukaan työllisyyspolitiikassa pyritääntyöllisyysasteen nostamiseen ja työmarkkinoiden toiminnan parantamiseen. Keskeisettoimenpiteet ovat työurien pidentäminen, vero- ja etuusjärjestelmien sekä palkanmuodostuksenkannustinvaikutusten parantaminen ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensopivuudenparantaminen. Edellytyksenä työvoiman riittävyyteen on täysin uudenlaisten työn tekemisenratkaisujen löytäminen. Työelämän organisointiin tarvitaan enemmän joustoa, jokamahdollistaa jatkuvan oppimisen läpi koko elämän ja paremman perhe-elämän jatyöelämän yhteensovittamisen. Huomio tulisi kiinnittää ja koko elinkaaren kattavaantyöelämän suunnitteluun ja hallintaan mukaan lukien työviihtyvyyden varmistaminen japanostaminen osaamisen kehittämiseen. Suomalaisen yhteiskunnan parhaita puoliaedellytyksiä tulisi käyttää aktiivisesti houkuteltaessa maahan ulkomaisia huippuosaajia. ”Hyväelämä” lävitse koko ihmisen elinkaaren ja sitä tukevat toimenpiteet tulisi sisällyttää keskeiseksikansalliseksi kilpailukykytekijäksi muiden joukossa.Keskeistä tavoitteen saavuttamisessa ovat työpaikkojen ja työolojen kehittäminen siten,että työssä jaksetaan ja viihdytään paremmin. Lisäksi koulutuspolitiikassa on otettutavoitteeksi opintojen keskeyttämisen vähentämisen ja läpimenoasteiden parantaminen.


34Työvoimapulaa tullee täyttämään myös yhä kasvava maahanmuuttajien joukko. Samallanäyttää myös siltä, että suomalaiset kansainvälistyvät ja maastamuutto lisääntyy koko ajan.Voi olla, että Suomi on tulevaisuudessa sekä työvoimaa luovuttava että vastaanottava valtio(Työministeriö 2007).Tulevaisuuden työtehtävissä lisääntyy projektiluonteisuus ja määräaikaisuus, mikä johtaayhä epätyypillisempiin työsuhteisiin kuten osa-aikatyöhön, vuokratyösuhteisiin,alihankintaan, ulkoistamiseen, lyhyisiin työsuhteisiin ym. joustaviin työsuhteisiin(Työministeriö 2007). Työntekijältä odotetaan kuitenkin sitoutumista työelämään yhäpidemmäksi aikaa. Vastaavasti työntekijälle tarjotaan joustavia tapoja tehdä töitä.Työntekijöiden odotetaan huolehtivan oman osaamisen päivittämisestä ja jatkuvastaoppimisesta työn ohessa. Työntekijöiden oletetaan hallitsevan oppimisprosessin ja senedellytykset. Tavoitteena on erityisesti kannustaa tavoitteelliseen työssäoppimiseen, jossateoriat kytketään käytäntöön ja jossa työprosesseja kehitetään uusinta yliopistollista tietoahyväksikäyttäen. Ammattitaitoisista työntekijöistä on pula, joten työnantajat pitävättyöntekijöistä hyvää huolta. Eri alat kilpailevat tulevaisuuden työntekijöistä nostamalla imagoaanvarsinkin nuorten keskuudessa. Sekä työnhakijalla että työntekijällä on mahdollisuus valitapaikallisista ja maailmanlaajuisista työpaikoista tai työntekijöistä sopivin. (Pöyry Forest IndustryConsulting Oy. 2008).Mirhami-projektin loppuraportissa (Kirveennummi ym. 2008) MTT:n Pasi Rikkonen ja SirpaKurppa kirjoittavat, että tulevaisuudessa yhä vähempi tilamäärä tuottaa elintarvikkeidenkokonaistuotannon. Tuotanto automatisoituu ja työn määrä tuotettua yksikköä kohti vähenee.Elintarvikkeiden alkutuotannossa työvoimavolyymi vähenee, mutta osaaminen kasvaatuotantosuuntien erikoistuessa ja uuden teknologian käyttöönoton myötä. Kymmenenvuoden aikana alkutuotanto työllistää vähemmän ihmisiä, mutta maatilayrittäjienkoulutusaste kohoaa. Tämä asettaa haasteita koulutetun työvoiman saannissa tiloille, silläyrityskoon kasvaessa käytetään myös suhteellisesti enemmän ulkopuolista työvoimaa jaerityisesti vierastyövoimaa kuin ennen.3.9. Osaamisen merkitys kasvaaGlobaalikehityksessä osaaminen kasvaa kaikkialla, joten tulevaisuudessa menestys rakentuupitkälle menevän erikoistumisen varaan (Työministeriö 2007). Väestön ikääntyessä ja työvoimantarjonnan supistuessa osaavan henkilöstön saatavuus ja riittävyys nähdään uhkakuvanapositiiviselle tulevaisuuskehitykselle. Myös kansainvälisen kilpailun ja sen työnjakoon tuomienmuutosten on havaittu edellyttävän jatkuvaa työvoiman osaamisen kehittämistä (Pöyry ForestIndustry Consulting Oy. 2008). Suomalainen koulutus 2030 mukaan työelämään on saattanutsyntyä uusia työtyyppejä, kuten mobiili, monipaikkainen työ ja hajautettu, virtuaalinen työ.Tulevaisuuden työt voivat koostua osista, joihin kuuluvat yksinäiset hetket täysin keskittyneenänäyttöruudun ääressä, virtuaaliviestinnästä sähköpostilla ja tekstiviesteillä, puhelinkeskusteluistaja istumisesta vastakkain kokouksissa. Työntekijät voivat työskennellä yhdessä eri puoliltamaailmaa ja työ, vapaa-aika ja perhe-elämä kietoutuvat monimutkaisella tavalla yhteen. Nämäkehityskulut lisäävät transversaalisten perustaitojen, kuten oppimaan oppimisen, viestintä- jayhteistyötaitojen ja yrittäjyyden merkitystä. Sosiaalisena seurauksena voi olla, että ympärimaailmaa liikkuvilla vanhemmilla on vähemmän aikaa tukea lasten koulunkäyntiä ja ettävanhempien kasvatusvastuu siirtyy isovanhemmille, päiväkodeille ja kouluille (Aholainen 2009).Työministeriön (2007) mukaan keskeinen ongelma on koulutuksen ja osaamisen yhteys sekäniiden vastaavuus työelämän tarpeiden kanssa. Toinen keskeinen kysymys on osaamisenriittävyys, sillä vaatimukset kasvavat koko ajan. Osaamisen ja työelämän tarpeiden oikeakohtaaminen sekä osaamisen kaikenpuolinen vahvistaminen merkitsee tärkeäätyövoimapotentiaalia. Tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen kertoi Innoklubin kesäseminaarissa2.6.2009, että yritysjohdon tärkein tehtävä on tulevaisuuden hahmottaminen. Erilaisetskenaariot ja tulevaisuusstudiot ovat olennainen osa strategiatyötä. Yritysjohdon on


35varauduttava erilaisiin kuviteltavissa oleviin tulevaisuuspolkuihin. Olennaista on lukea ajanmerkkejä - muuten tulevaisuus jää saapumatta. Johdon on myös tunnistettava seikat, joihin VOIja joihin EI voi vaikuttaa. Nämä kategoriat on muistettava pitää toisistaan erillään.Teknologisen kehityksen myötä ja vähän osaamista edellyttävän tuotannon siirtyessä halvempientuotantokustannusten maihin tänne jäävien työtehtävien uskotaan muuttuvan entistävaativimmiksi, laaja-alaisemmiksi ja itsenäisemmiksi. Jatkossakin nähdään tarvittavansyvälle menevää yhden osaamisalueen hallintaa, mutta samalla riittävää osaamistajoltain tai joiltain muilta alueilta. Toisaalta työtehtävien monimutkaistuessa javerkostoyhteistyön lisääntyessä tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä muiden kanssa eli hyviävuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Samoin useissa raporteissa korostetaan tiedon jakokonaisuuksien hallintaa (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008).Aholaisen (2009) mukaan vaativien, ammattitaitoja ja sosiaalisia taitoja edellyttävien töidenmäärä kasvaa jatkuvasti, kun taas suorittavia rutiinitehtäviä edellyttävien töiden määrä vähenee.Aholaisen (2009) mukaan tieto on vuonna 2030 muuttunut: ensisijaisesti ei ole kyse mitä metiedämme tai emme, vaan siitä miten osaamme hankkia, arvioida, käyttää, rakentaa ja levittäätietoa. Lundwall ym. (2008) mukaan tarve valtavan yksityiskohtien tietomäärien oppimiseenvähentyy, koska yhä lisääntyvä tutkimus voi kaksinkertaistaa tiedon määrän noin kahdessavuodessa, josta seuraa, että suuri osa faktatiedosta myös vanhenee nopeasti. Sen sijaan kykylöytää, arvioida ja käyttää faktatietoa sekä taidot käyttää informaatioteknologiaa jahakukoneita muuttuvat yhä tärkeämmäksi.Veikko Määttä toi Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen tutkimuspäivillä 2009esille, että oppiminen on tulevaisuudessa muuttumassa (TAULUKKO 1). Didaktinen oppiminen onmuuttumassa yrittäjämäiseksi oppimiseksi.TAULUKKO 1. Didaktinen oppiminen ja yrittäjämäinen oppiminen


36Samassa seminaarissa Marja-Leena Stenström esitteli arvioinnin muuttumiseen liittyviänäkökulmia (TAULUKKO 2). Arvioinnin muuttuminen perinteisestä arvioinnista konstruktiiviseenohjaa myös oppimisprosessin muuttumista ja tätä kautta osaamisen ja taitojen kehittymistä.TAULUKKO 2. Perinteisen ja konstruktiivisen arvioinnin erojaTulevaisuusluotain-hankkeessa tunnistettiin kahdeksan osaamistarveryhmää: luovuus jainnovatiivisuus, teknologinen osaaminen, liiketoimintaosaaminen, verkostoosaaminen,palveluosaaminen, muotoiluosaaminen, monikulttuurisuuden hallinta javastuullinen liiketoiminta. Globalisaation nähdään myös edellyttävän entistä parempiakoulutustarpeiden ennakointijärjestelmiä ja laadukkaampaa koulutusta (Elinkeinoelämänkeskusliitto 2006; Hautamäki 2009a). The Innovative School Concept for the Future –hankeohjelma on tieteenalojen rajat ylittävä, kansainvälinen hanke, joka tutkii ja kehittäätulevaisuuden koulua. Hankkeen tutkijoiden visiona on koulu yhteisönsä elämänmittaisena jalaajuisena oppimisympäristönä. Kasvatustieteen päivillä 2009 esiteltiin ohjelmantutkimustuloksia ja käytännön johtopäätöksiä kouluinnovaatioiden edellytyksistä jatoteuttamisesta. Tavoitteena on kehittää innovatiivinen tulevaisuuden koulukonsepti, missäyhdistetään oppimisen virtuaalisia, fyysisiä, sosiaalisia ja mentaalisia tiloja lokaalisti jaglobaalisti. Tutkimustulokset osoittavat, että tulevaisuuden koulun tulee yhdistää formaaliinkouluoppimiseen myös koko elämän piirissä tapahtuvaa muuta, informaalia oppimista.Tulevaisuuden koulun läpäisee oppimisen perinteisiä rajoja ja luo rajojen välimaastoonkoulutuksen innovaatioita. Tulevaisuuden kouluinnovaation kehittäminen edellyttää julkisen jayksityisen sektorin kumppanuuksia, käyttäjäkeskeistä lähestymistapaa ja monitieteistätutkimustyötä.Työllisyyteen ja väestöön liittyvien vaikutusten lisäksi osaamiseen ja verkostoitumiseen janiiden lisääntymiseen vaikuttavat toimenpiteet ovat erityisen merkittäviä maaseudun kannalta.Arviointien mukaan ohjelmissa rahoitetut hankkeet ovat edistäneet yritysklusterien javerkostojen muodostamista, lisänneet oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten välistäyhteistyötä, luoneet osaamista, jota yritykset ovat hyödyntäneet, sekä parantaneet yritystenasemaa verkostoissa ja verkostojen hyväksikäyttöä yrityksissä. Nämä seikat ovat vahvistaneetihmisten mahdollisuuksia oman työuransa turvaamiseen, siinä kehittymiseen tai uudentyöpaikan saantiin. Osaamisen vahvistamisella on turvattu myös mahdollisuuksia uusientyöpaikkojen luomiseen, sekä uuden yritystoiminnan käynnistämiseen jamonipuolistamiseen maaseudulla. Arviointien mukaan toimenpiteitä tulisi kohdentaakuitenkin enemmän myös kansainvälistymisen tuomiin mahdollisuuksiin (MMM 2007).Eri osaamisalueiden rajapinnat ovat osoittautuneet hedelmällisiksi innovaatioidenkehityspohjaksi. Uusien innovaatioiden oletetaan keskittyvän yhä enemmän palvelualalle.Palvelualan keskeiset rajapinnat löytyvät erilaisista hyvinvointi-, vapaa-aika- jaelämyspalveluista. Myös hyvinvointiteknologian rooli on merkittävä. Majoitus- ja ravitsemisala


37lähentyy niin matkailua, viihdeteollisuutta, kauppaa kuin sosiaali- ja terveyspalveluita.Tietotekniikka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille palveluille (Pöyry Forest Industry Consulting Oy2008). Käytäntölähtöinen innovaatiotoiminta organisaatiossa –seminaarissa 18.11.2009professori Vesa Harmaakorpi jakoi innovaatiotoiminnan suljettuihin ja avoimiin innovaatioihin(TAULUKKO 3). Tulevaisuuden menestyjät rakentavat innovaatioympäristöjään avoimeninnovaation pohjalta, mikä korostaa yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.TAULUKKO 3. Suljettu ja avoin innovaatio (Harmaakorpi ym. 2008)Lahden tiedepäivillä 2009 Satu Parjanen totesi, että organisaatioiden menestymiseen jakilpailukykyyn vaikuttaa ratkaisevasti niiden kyky luoda innovaatioita. Innovaatiokyvykkyydelläviitataan yleisesti toimijoiden kykyyn kehittää osaamistaan niin, että sen avulla saavutetaankilpailuetua muihin toimijoihin nähden. Innovaatiokyvykkyyteen vaikuttaa muun muassa se,miten organisaatio osaa hyödyntää sen ulkopuolella kuten erilaisissa verkostoissa olevaa tietoa.Työntekijöiden innovaatiokyvykkyyttä voidaan tukea organisaatiorakenteilla, jotka mahdollistavatesimerkiksi verkostoitumisen organisaation sisällä yli yksikkörajojen. Lisäksi organisaatiossatulisi olla menettelytapoja, joiden avulla työntekijä pystyy osallistumaan organisaationinnovaatiotoimintaan. Yleensäkin organisaatiokulttuurin, joka on avoin javuorovaikutushakuinen, katsotaan tukevan innovaatioiden syntymistä. Lahden tiedepäivilläesiintyi myös Minna Saunila Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta. Hänen mukaansainnovaatiokyvykkyyden kehittymisellä on pitkällä aikavälillä positiivinen vaikutus organisaationliiketoiminnalliseen suorituskykyyn. Tulokset innovaatiokyvykkyyden paranemisesta ja senvaikutukset organisaation liiketoiminnallisiin tavoitteisiin ovat nähtävissä jopa vuosien kuluttuatutkimus- ja kehittämismenetelmien soveltamisesta.Aholaisen (2009) mukaan koulutusjärjestelmien kehittäminen vastaamaan verkostomaisen jainnovatiivisen oppimisyhteiskunnan tarpeisiin edellyttää koulutuksen sidosryhmien yhteistätahtoa. Oppimiseen, uteliaisuuteen ja oppimistarpeisiin keskittyminen vaatii koulutuksenydintoimintojen, opetuksen ja oppimisen muutosta. Opetushenkilöstön sitoutuminen onavainasemassa, mutta opettajat tarvitsevat kouluviranomaisten, vanhempien ja kaikkiensidosryhmien tukea paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Tähän liittyen Seija Nykänentotesi 26.5.2009 Lahdessa järjestetyssä Aikuiskoulutus- ja ohjaustoimijoidenverkostoyhteistyöseminaarissa, että sitoutuminen on vapaaehtoista, henkilökohtaiseen intressiinperustuvaa kiinnostusta panna itsensä likoon, jonkin asian puolesta. Sitoutuminen tapahtuuoppimiseen kytkeytyvänä prosessina ja verkostotoimintana vaikuttamismahdollisuuksien,taustojen ja toiminnan vaihtoehtojen tuntemuksen ja syvenevän ymmärryksen avulla.Luottamus syntyy verkostossa avoimista organisaatioiden toimintakulttuureista, yhteisestihyväksytyistä strategioista sekä avoimesta ja runsaasta tiedonkulusta. Verkostojohtamiseentulisi sisältyä jaetun johtamisen elementit: osallistavuus, vastuun antaminen sekä työnjakoonosallistumismahdollisuudet.


38Pidemmällä aikavälillä kysymys on siitä, onko työvoima määrältään, osaamiseltaan ja muiltaosaominaisuuksiltaan sellaista, joka vastaa Suomeen sijoittuvien työpaikkojen tarpeita tai voikotarjolla oleva työvoima osaltaan vaikuttaa siihen, että Suomi sijoituspaikkana kiinnostaaenemmän (Työministeriö 2007). Työvoiman tarjonnan niukentuessa työelämänkoulutustarpeiden määrällisten ja laadullisten tarpeiden ennakoinnin merkitys kasvaa.Työelämän muutokset ovat nopeita, ja niihin vastaaminen koulutuspoliittisilla päätöksillä voijoissain tapauksissa olla mahdotonta. Tämän vuoksi on korostettava laajat yleiset valmiudetantavaa koulutusta niin yleissivistävässä kuin sen jälkeisessä koulutuksessa. Koulutus ei saarajautua erityisiin ajankohtaisiin työtehtäviin, vaan sen tulee sisältää myös ammatin jatyötehtävien vaihtoa tukevia elementtejä. Uudelleenkoulutuksen ja jatkuvan ammatillisenkoulutuksen merkitys kasvaa Muutoskyvystä tulee lukutaitoon verrattava työntekijänperustaito. Perinteisiä ammatteja katoaa ja uusia tehtäviä syntyy. Ihmisen työelämä onenemmän jatkuvaa kouluttautumista kuin nyt. Pelkän peruskoulun käyneiden työntekijöidenmäärä vähenee (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008).Lisäksi koulutusta pyritään tulevaisuudessa toteuttamaan työn yhteydessä tai rinnalla(Työministeriö 2007). Professori Pirjo Ståhle toi Grasping the Future –tapahtumassa 2009 esiinkysymyksen Tuottaako suomalainen koulu tulevaisuuden luojia? Hän totesi, että tulevaisuustarvitsee innostuneita osaajia, jotka ovat ”monen maailman kansalaisia”, välittäjiä ja tulkkejasekä ihmisiä, jotka osaavat liittyä toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. He ovat myösmahdollisuuksien näkijöitä ja tekijöitä.Mahdollisena tulevaisuutena Suomelle nähdään harvojen huippuosaajien ja laajojenyleisosaajien tarve. Hautamäki (2008) on hahmotellut Suomen korkeakoulujärjestelmällemerkittävää rakenteellista uudistusta, jonka seurauksena laaja-alaisia tutkimus/tiedeyliopistojaolisi enää muutama. Tulevaisuuden osaamistarpeet Päijät-Hämeessä -klusterianalyysissa(Saikkonen ja Härkönen 2006) toteavat osaavan työvoiman saamisen muodostuvantulevaisuudessa ison haasteen viljaklusterille. Viljaklusterin tulevaisuuden haasteena on osaavanhenkilöstön löytäminen. Tätä silmällä pitäen työelämän ja koulutuksen välisestäyhteistyöstä on huolehdittava, jotta varmistetaan ammattikoulutuksen sopivuus yritystentarpeisiin. Lisäksi on varauduttava antamaan prosessikoulutusta yrityksissä ja myllykoulutuson saatava toimimaan. Imagon parantaminen opiskelijoitten keskuudessa voisi olla myös keinoturvata henkilöstön riittävyys myös tulevaisuudessa.Mäen (2008) mukaan pienissä ja keskisuurissa elintarvikealan yrityksissä uuden,ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman löytäminen on kuitenkin jossain määrin vaikeaa.Työvoimaa palkataan lähinnä omien verkostojen kautta ja työvoimatoimiston palvelujen käyttöon useissa yrityksissä vähäistä. Elintarvikealan pk-yrityksissä tulevaisuuden merkittävimmätkehittämistavoitteet olivat liikevaihdon kasvattaminen lähinnä uusia tuotteitakehittämällä ja tuotantomääriä kasvattamalla. Kotimaan markkina-alueen laajentaminenkoettiin myös tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Henkilöstön kouluttaminen ja ammattitaidonkehittäminen olivat tärkeitä kilpailutekijöitä ja aktiivisen kehittämisen kohteita. Yrityksetymmärtävät ammattitaitoisen henkilöstön arvon elintärkeäksi yrityksen menestymisen kannalta(TAULUKKO 4).


39TAULUKKO 4: Elintarvikealan PK -yritysten vahvuudet ja heikkoudet teemoittain (Mäki 2008).Saikkonen ja Härkönen (2006) kirjoittavat, että vilja-alan tulevaisuuden osaamistarpeet liittyvätnimenomaan alan ammattiosaamiseen. Osaavan työvoiman saaminen koko viljaklusteriin,vastaaminen työelämän erikoistarpeisiin ja ylipäätään alan koulutuksen turvaaminenovat viljaklusterin keskeisempiä tulevaisuuden osaamistarpeita. Päijät-Hämeen koulutuskonsernivastaa omalta osaltaan viljaklusterin osaamistarpeisiin. Se vastaa tarjoamallaan koulutuksellavarsinkin leipomoalan tarpeisiin, sillä myllyalalle ei koko Suomessa ole tarjolla tutkintoonjohtavaa koulutusta. Päijät-Hämeen vilja-alan tulevaisuuteen ja tulevaisuuden osaamistarpeisiinliittyvän tulevaisuuden haasteen voisi tiivistää seuraavasti: Viljatoimiala on Päijät-Hämeenperinteinen toimi-ala – huomioiko koulutus toimialan alueelliset erityistarpeet?


404. TULEVAISUUDEN MENESTYSTEKIJÖITÄ JA TOIMENPITEITÄ4.1. Kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen kestävällä ja pitkäjänteisellä tavallaRaijasin ym. (2009) mukaan kulutus elämäntapana laajenee kaikkialle. Kuluttajatyksilöllistyvät, mutta haluavat samalla uudenlaista yhteisöllisyyttä. Uusi kuluttaja haluaavaikuttaa. Heidän mukaan kuluttajat voivat nykyisin aiempaa helpommin muodostaayhteisöjä, joilla pyritään vaikuttamaan yritysten toimintaan ja politiikkaan. Uusi teknologia ontuonut markkinoille globaalit virtuaaliyhteisöt, joissa samoista asioista kiinnostuneet ihmisetympäri maapallon voivat vaihtaa kokemuksiaan. Tämän nähdään asettavan suuria haasteitayrityksille ja politiikan toimijoille. Siksi yritysten, viranomaisten ja päättäjien on tulevaisuudessakuultava entistä enemmän kuluttajia niillä foorumeilla, joilla he toimivat. Kuluttajat ovattulevaisuudessa paljon muutakin kuin markkinoilla hankittavien tavaroiden ja palveluidenkäyttäjiä; he toimivat aiempaa enemmän kansalaisen ja globaalisti jopa maailmankansalaisenroolissa. Käsitys kuluttajasta passiivisena tuotanto- ja jakeluprosessin loppupisteenä on siisauttamattoman vanhentunut.Kirveennummen ym. (2008) mukaan tuotteille asetetaan tulevaisuudessa yhä enemmänvaatimuksia viestivyydestä, joustavuudesta ja vaihtelevuudesta erilaisten tilanteiden jakäyttöjen mukaisesti. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kokonaisuus vaikuttaa siihen, millaisiksiarjen yksilölliset ja tilannekohtaiset kokemukset mielletään ja miten tuotteet otetaan haltuun.Voidaan arvioida, että tulevaisuudessakin elintarvikkeen käyttökokemukset määrittyvät senperusteella, mitä kuluttajat tietävät tuotteen alkuperästä, valmistajasta sekä valmistajantaustaideologioista. Siihen vaikuttavat myös ostotapahtuman laatu, pakkausten viestit,ruoanlaiton sujuvuus, aterioinnin ilmapiiri ja jätteiden käsittelystä suoriutuminen.Siihen vaikuttaa myös kunkin yksilön viitekehyksessä vaikuttava ”kulttuurinen ilmapiiri” javallitseva etiikka, eli käsitys siitä, mitkä tuotteet ovat kullekin ”hyviä” ja tavoiteltavia. Näinkulutustapahtumista tulee kulttuurisia palvelukokonaisuuksia, joista haetaan hyvää mieltä jaerilaisia ”vaikutuksia”. Eri ihmisten uskotaan edelleen panostavan erilaisiin asioihin, eikä ruoallaole yhtä tärkeätä roolia jokaiselle. Kuitenkin yhtenä keskeisenä ruoan ohessa kulkevana yleisenäja todennäköisesti lisääntyvänä puheena on terveys ja terveysvaikutteisuus.Lisäksi nykyinen voimakkaasti eriytynyt ja pirstaloitunut kulutus korostaa yksilöllisiämieltymyksiä, jotka voivat olla tietylle ryhmälle yhteisiä. Itse ryhmiä – erilaisia alakulttuureja,heimoja ja kulutusyhteisöjä – voidaan luonnehtia juuri ryhmien kiinnostusten jakulutuskohteiden perusteella. Syntyy erilaisia mikrokulttuureja eli makujen,kulutusmieltymysten, harrastusten tai tuotemerkkien ympärille syntyviäelämäntaparyhmiä. Näissä kulttuureissa ihmisiä yhdistävät kulutuskohteiden ja -käytäntöjenympärille rakentuvat merkitykset, symbolit ja tarinat. Kodin laitteet eivät enää kokoaperhettä yhteen samalla tavalla kuin ennen eikä siksi yhteinen jääkaappi enää välttämättämäärittele kotitaloutta. Kulutusrakenteessa elintason nousu ja kotitalouden rakennemuutosnäkyvät siten, että esimerkiksi kotiin ostettujen elintarvikkeiden osuus kaikista menoistavähenee ja vapaa-ajan kulutuksen osuus nousee (Raijas ym. 2009).4.2. Laatuketjun kehittäminenSuomalainen elintarvikkeiden laatutyö kiteytyy kansalliseen elintarviketuotannonlaatustrategiaan (2004), johon koko suomalainen elintarvikeketju on sitoutunut.Elintarviketuotannon laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjunvahvuuksia kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnantehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisenelintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajantietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista. Mukana"Pellolta pöytään" -laatutyön toteuttamisessa ovat tuotantopanosteollisuus ja -kauppa,alkutuotanto, elintarviketeollisuus, kuljetus, kauppa ja ruokapalvelut aina kuluttajajärjestöihin


41saakka. Työtä tukevat vahvasti myös viranomaiset, tutkimus- ja neuvontaorganisaatiot sekäopetustoiminta. Strategiaa on toteutettu hankkeiden kautta ja se on sisällytetty elintarvikeketjuneri toimijoiden omiin työohjelmiin. Toimenpiteet ovat kohdistuneet mm. osaamisenparantamiseen ketjun eri osissa, ympäristövastuun todentamiseen, yhtenäistentoimintatapojen ja omavalvontakäytäntöjen luomiseen eri toimialoille ja toimitusketjuille,kilpailukyvyn kehittämiseen erityisesti alkutuotannossa, kuluttajaviestintään sekälaatutietojärjestelmäverkoston kehittämiseen. Alkuvuosina tehtiin paljon alkutuotantoonkeskittyvää laatutyötä, nyt painopisteenä on ollut koko ketjun tasapuolinen kehittäminen sekätuotantoketjujen järjestelmällinen hallinta (MMM 2007).Kirveennummen ym. (2008) mukaan elintarvikeketjussa eriytyy vähitellen erikoistuneitatuotantoketjuja, jotka toimivat aidon kysyntälähtöisen toimintamallin (lean manufacturing)mukaisesti. Tämä kehitys tapahtuu korostetuimmin suoramyynnissä tai muuten lyhyidentuotantoketjujen toimintamallissa sekä niissä tuottaja-asiakassuhteissa, jotka muotoutuvathyvin kiinteiksi. Näissä tilanteissa eräänlainen vertikaalinen tiimi kommunikoi koko ajantietoverkkojen välityksellä asiakkaan kanssa. Tuotenäkökulmat muuntuvat entistä enemmänpalvelukokonaisuuksiksi, ja niistä edelleen palvelubrändeiksi, joiden luottamuksesta asiakason valmis maksamaan ylläpitoon liittyvän lisähinnan. Lisäarvoa tuo palvelun erilaistaminen siten,että se vastaavat eettisten tai vastuullisuusnäkökulmien kautta uudelleenmuotoiltujavaatimuksia. Palvelutuottajan ja ympäristön kannalta säästöjä syntyy siitä, että näissärakenteissa materiaaliset hukkaprosentit jäävät erittäin pieniksi. Elintarvikkeiden kohdallatämä on iso kysymys. Kysynnän ja tarjonnan tiiviimmän yhteistyön ansiosta myös hintavaihtelutvähenevät olennaisesti. Ennakoimattomasti muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä tietytkuluttajalähtöiset tuottajaryhmät pyrkivät tällä tavoin luomaan omia kestävää kehitystäkorostavia toiminnan ja elämisen ympäristöjään kun taas kansainväliseen kilpailustrategiaanluottavat pyrkivät hakemaan hetkellisempiä keinoja selviytyä tai hyötyä globaalinelintarviketalouden lasku ja noususuhdanteista.Kansallisen viljastrategian (MMM 2006) mukaan viljaketjun toiminnan on lähitulevaisuudessaentistä enemmän perustuttava asiakaslähtöisyyteen ja asiakastarpeiden tuntemiseen.Päämääränä on ylläpitää ja kehittää kuluttajien luottamusta kotimaisiin elintarvikkeisiinsiten, että tuotteiden tekninen ja hygieeninen laatu täyttävät kuluttajien vaatimukset,tuotantotavat ovat ympäristöystävällisiä ja raaka-aine on jäljitettävissä. Viljaketjunläpinäkyvyydessä kotimaisella tuotannolla ja jalostuksella on kilpailuetu tuontituotteisiin nähden.Hinnan lisäksi ostotilanteessa ratkaisevat laatu, maku, terveellisyys, puhtaus jakotimaisuus. On tuettava hankkeita, jotka tähtäävät kotimaisen viljan kulutuksen lisäämiseen.Viljaketjun toimijoiden on seurattava kulutustrendejä ja pyrittävä ennakoimaankulutustottumusten muutoksia. Viljaketjun on vahvistettava ponnistuksia erityisesti viljanterveysvaikutusten tunnetuksi tekemisessä.Forsman-Hugg ym. (2008) toteavat artikkelissaan ”Vastuullisuus elintarvikeketjussa", ettäyritysten tulee muun muassa osoittaa toimintansa vastuullisuus käytännön todennettavinatekoina ja avoimuuden lisäämisenä. Ketjunäkökulma tekee vastuullisuudesta entistämoniulotteisemman. Kun elintarvikeketjuun monesti sisältyy useita raaka-aineketjuja ja yrityksettoimivat globaaleilla markkinoilla, ketjun ja informaation hallinta niin ympäristön, sosiaalistenkuin taloudellistenkin kysymysten kannalta on entistä haasteellisempaa. Ruoan tuottaminenvastuullisesti edellyttää, että koko elintarvikeketju huolehtii toimintansa vaikutuksistaympäröivään yhteiskuntaan. Heidän mukaan ympäristöasiat ovat vastuullisuuden kannaltakeskeisessä roolissa. Huoli ympäristöstä on yhteinen ja jaettu. Ketjulähtöinen vastuullisuudentarkastelu edellyttäisi elinkaariajattelun laajentamista myös sosiaalisen vastuun kysymyksiin.Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan (Piiroinen ym. 2006) suomalaisetkuluttajat luottavat suhteellisen voimakkaasti ruoan turvallisuuteen ja elintarvikeketjuntoimintaan verrattuna muihin eurooppalaisiin. Eri elintarvikkeisiin ja toimijoihin kuitenkinluotetaan eri tavoin ja niiden luotettavuus punnitaan jatkuvasti arkipäivän tilanteissa. Miehetluottavat ruoan turvallisuuteen naisia enemmän, mutta muutoin sosiodemografiset


42taustamuuttujat erottelevat kuluttajia heikosti. Luottamuksen eri osatekijät ovat yhteydessätoisiinsa. Ne, jotka luottavat vahvasti ruokaan yleensä, luottavat muita enemmän myös erilaistenyksittäisten elintarvikkeiden turvallisuuteen, elintarvikeketjuun ja muihin ihmisiin.Lopputuotteen laadun varmistamiseksi tuotantoketjun ja sen valvonnan tulee olla aukoton jajäljitettävissä; laadunvarmistuksen ja vastuun tuotteiden laadusta tulee korostua ketjunkaikissa vaiheissa alkutuotannosta kuluttajalle saakka. (MMM 2006). Viljaketjun kehittyminentieteen ja teknologian keinojen avulla on välttämätöntä, jotta viljaketjulle syntyisi kestävääkilpailuetua ja erikoisosaamista. Uusien tuotteiden ja tuotekonseptien kehittäminen ontärkeää. Esimerkiksi biotekniikan sovelluksiin liittyy selkeitä mahdollisuuksia ja Suomenviljasektorin tulee olla aktiivisesti mukana kansainvälisessä kehityksessä (ERA ohjelma).Erityisesti Pohjoismaiden väliset yhteistyömahdollisuudet ovat tärkeitä. Viljastrategian (MMM2006) yhtenä tavoitteena on ohjata tutkimus- ja tuotekehityshankkeiden aloittamista sekäsuuntaamista edistämään tuotteistamista ja markkinointia nykyistä tehokkaammin. Ketjuntoimijoiden on vaikutettava myös siihen, että julkisista tutkimusprojekteista saadut tiedot ovatmahdollisimman käytännönläheisiä. Viljatuotteiden markkinointia toteutetaan yhteistyössäteollisuuden, kaupan ja viljelijöiden välillä kehittämällä aktiivisesti ja monipuolisesti erilaisiajakelukanavia (vähittäiskauppaa, Horecaa, suurkeittiöitä, laitoksia, kauppahalleja, torikauppaa,suoramyyntiä ja vientiä). Tutkimustulosten hyödyntäminen, tuotteistaminen jamarkkinointiosaaminen ovat tärkeitä osaamisalueita myös pk-yrityksille. Kotimaisentutkimustoiminnan kokoamiseksi saattaisi myös vilja-alalla olla perusteltua muodostaavirtuaalisesti toimiva strategisen huippuosaamisen keskittymä paremmin verkostoinnin kautta,kuten Sitran ERA -ohjelma suosittelee (Uusikylä 2008).Kansallisena strategisena tavoitteena tulee olla viljan ja viljatuotteiden viennin arvon ja määränkasvattaminen. Nykyisestä jalostamattomasta viljan viennistä tulee siirtyä enenevässä määrinviljatuotteiden vientiin. Terveelliset elintarvikkeet ovat kasvava tuoteryhmä, jonkatutkimukseen ja tuotekehitykseen on viime vuosina panostettu runsaasti. Tuotekehityksenkannustimena ovat olleet nimenomaan hyvät vientinäkymät. Viljan kuitujen terveysvaikutteisuustulisi todentaa ja hyödyntää nykyistä tehokkaammin poikkitieteellisellä, terveys- jaravitsemusalan sekä viljateknologian käsittävällä tutkimusyhteistyöllä. On tärkeää nostaa viljaalanravitsemusosaaminen sekä kaura Suomen erikoistumisalueeksi kansainvälisessätyönjaossa. Maltaan käyttö erikoistarkoituksiin ja muuhun kuin perinteiseen juomateollisuuteenon selvitettävä. On kehitettävä mallasohran vientimahdollisuuksia mm. Venäjälle sekä uusienentsyymipitoisten mallasohralajikkeiden tuottamismahdollisuuksia. Ohran viljelyä kehitetäänkannustamalla viljelemään yhä laajemmin kansainvälisesti käytettyjä panimoasiakkaidenhaluamia mallasohralajikkeita (MMM 2006).Luomuviljan vienti on ollut joinakin vuosina merkittävää. Varsinkin laadukkaalla luomukaurallavoi olla kansainvälisesti kasvavaa kysyntää tulevaisuudessa. Luomu on tapa erilaistaa tuotantoa.Luomuvilja on osa viljaketjua, ja sillä on rooli ketjun jokaisessa segmentissä. Luomutuotteilla ontulevaisuudessakin oma asiakasryhmänsä, joten niiden on pysyttävä osana peltoviljelyntuotevalikoimaa. Luomuviljaketjun toimintaa ja kilpailukykyä on kehitettävämarkkinointiedellytysten ja – mahdollisuuksien mukaisesti. Energian hinnannousu ja senvaikutukset viljelyn tuotantokustannuksiin ja panosten hintoihin voivat suosia luomuviljantuotantoa. Luomu on kansallisesti olennainen osa ekologisesti uskottavaa viljaketjun imagoa,vaikka kuluttajavalinnoissa luomu ei toistaiseksi ole saanut ekologisen merkityksensä mukaistaarvostusta (MMM 2006).4.3. Kansainvälistymisen haasteitaSuomen tulisi vahvistaa yhteistyötä ja kumppanuuksia identifioiduilla osaamiskeskittymisenaloilla maailmanlaajuisesti. Yritysten ja alueiden menestys riippuu niiden kyvystä liittyäglobaaleihin verkostoihin ja tuottaa valitsemassaan roolissa lisäarvoa muita enemmän (PöyryForest Industry Consulting Oy 2008).


43Suomen osaamiseen perustuva kansallinen kehitysstrategia korostaa kansainvälistymisenvahvistamista kilpailukyvyn turvaajana. Pitkäjänteiset panostukset korkeakoulutukseen sekätutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat johtaneet siihen, että maamme korkeakoulujen ja tieteentaso on noussut ja kansainvälinen yhteistyö lisääntynyt. Kansainvälistymiskehitys on olluttoimintaympäristön muutokseen ja globalisaation kehitykseen verrattuna hidasta ja joillakinaloilla kokonaan pysähtynyttä (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008).Suomalaiset toimijat ovat jo pitkään toimineet ulkomailla ja sijoittavat yhä enemmän Suomenulkopuolelle. Tätä ulkomailla kerättyä kokemusta ei ole osattu käyttää hyväksi kotimaassa.Suomalaisten toimijoiden ulkomailla hankkimaa osaamista ja kokemuksia tulee välittäätehokkaammin kotimaahan. Vaatimus kohdistuu niin julkisten tutkimusorganisaatioiden jayritysten kansainväliseen toimintaan kuin tutkimus- ja innovaatioympäristöjenkansainvälistämistä tukeviin projekteihin ja rakenteisiin. Yrityskentän kansainvälistymisenhidastajana on yritysten pienuus ja hajanaisuus (Pöyry Forest Industry Consulting Oy 2008).EU-lainsäädäntö asettaa kasvavia vaatimuksia viljan hygieeniselle laadulle, mm. eräillehometoksiineille. Tämä edellyttää viljan hygieenisen laadun seuraamista ja varmistamista.Lisäksi markkinat asettavat kasvavia vaatimuksia viljan tekniselle laadulle. Korkea viljanlaatu voidaan parhaiten saavuttaa tutkimustuloksia hyödyntämällä, toimivan laatuseurannanja sopimuksiin rakennettavien selkeiden laatukannustimien avulla. On kiinnitettävä eritystähuomiota kylvösiemenen laatuun (MMM 2006).Innovaatiotulosten hyödyntäminen mahdollistaa viennin ja kansainvälistymisen. Uusienfunktionaalisten tuotteiden vientiä voisi kehittää lisäämällä yritysten, tutkimuslaitosten,tuottaja- ja kuluttajajärjestöjen yhteistyötä EU-tasolla sekä luomalla puitteetpatenttitietojen kansainvälisille käyttömahdollisuuksille (MMM 2006). EU-maiden yhteinenimmateriaalioikeuksia hallinnoiva patenttijärjestö on terveysvaikutteisen klusterin synnynkannalta välttämätön. Lisäksi on korostettava teknologiansiirto-organisaatioiden toiminnankehittämistä kansallisesti (Uusikylä ym. 2008). EU markkinoilla elintarvikkeidenterveysväittämiin tulisi soveltaa nykyistä vähemmän rajoituksia, koska esimerkiksikokojyväviljatuotteiden terveysvaikutukset ovat yleisesti kiistattomat. Suomen viljaketjun onvarauduttava WTO:n luomiin maataloustuotteiden kaupan vapauttamisen paineisiin.Vientituista luopumisella olisi konkreettiset vaikutuksensa Suomessa. Se nostaisi hiemanviljatuotteiden maailmanmarkkinahintoja ja lisäisi samalla viljan globaalia tarjontaa (Kerkelä ym.2005).Kansainvälisessä toimintaympäristössä on myös useita viljan hinnan nousuun vaikuttaviatekijöitä. Ilmastomuutokset, suurten väkirikkaiden maiden vaurastuminen ja energianhintatason jatkuva kohoaminen saattavat kukin jo yksinään synnyttää tilanteen, jossamaailmanlaajuisesti vallitsee viljan ja yleisemmin ruuan tarjonnan niukkuus kuin ylitarjonta.Bioenergiatuotanto lisää viljan kysyntää maailmanlaajuisesti ilmeisen nopeasti, koskapeltoviljely on kuitenkin ainoa nopea tapa tuottaa uutta bioenergiaa energiamarkkinoidentasapainottamiseksi. Panosten jatkuva kallistuminen luo hinnannousupaineita viljalle. Maapallonviljatasapainon ylläpitäminen johtaa tulevina vuosina todennäköisesti viljan hinnannousuun.Peltoviljelyn alaa ei maapalolla voida ratkaisevasti lisätä, vaan se supistuu mm. väestönkasvunja rakentamisen vaikutuksesta. Viljaketjun osapuolet ylläpitävät yhteisiä ennusteita, joidenavulla varaudutaan radikaaleihinkin muutoksiin viljan tuotannossa tai viljaketjunrakenteessa. Radikaaleja muutoksia voivat aiheuttaa esimerkiksi globaali pandemia taiilmastomuutos sekä viljaketjun jonkin osapuolen yritys- tai toimialajärjestelyt (MMM 2006).Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami-projektin loppuraportin mukaan (Kirveennummi ym.2008) asiantuntijoiden arvioissa voimakkaimmin globaalia muutosta aiheuttavat tekijät – eliilmastonmuutos, väestönkasvu ja globalisaatio – ovat kaikki suurelta osin suomalaistaruoan tuotantoa uhkaavia, mutta myös jossain olosuhteissa tiettyjä mahdollisuuksia luoviamuutosvoimia. Globalisaatio tarkoittaa tässä edellä mainittua ruokajärjestelmän


44kansainvälistymistä ja eri toimijoiden laajaa mannertenvälisiä yhteyksiä lisäävääverkottumista. Se voi muuttaa alueellisia ja paikallisia valtasuhteita jopa radikaalisti. Uudetyhteydet voivat myös vahvistaa erillisten alueiden merkitystä sekä tehostaa ruoan tuotantoa jajakamista. Optimististen arvioiden mukaan sen katsottiin tulevaisuudessa määrittävän ruoantuotantoa, jalostusta, kauppaa ja kulutusta entistä merkittävämmin ja yhteistyötä korostaen.Pessimististen kuvien mukaan vallan keskittyminen suurten kansainvälisten toimijoidenkäsiin ajaa sekä ruoan tuotantoa että kulutusta etäämmäksi suomalaisten toimijoidenpäätöksenteon ja resurssien ulottuvilta. Raaka-aineiden tuotanto ja elintarviketeollisuudentyöpaikat keskittyvät tietyille alueille ja päätöksiä tekevät suuret ylikansalliset yritykset jaulkomaiset sijoittajat, joille tuotannon tehokkuus voi olla kestävyyttä tärkeämpää. Uusientuotanto-olosuhteiden turvallisuutta ei aina voi valvoa yhtä hyvin kuten suomalaistatuotantoa. Kun tuotteet liikkuvat eri puolille maailmaa niin valinnan mahdollisuudet lisääntyvät jatoisaalta paikalliset tuotteet erityispiirteineen vähenevät.4.4. Uusia menetelmiä ja käyttömahdollisuuksiaKirveennummen ym. (2008) mukaan ruoan kulutuksen muuttuminen on edennyt pitkältierilaisten teknologisten uudistusten ja innovaatioiden varassa. Koko elintarvikeketjun –tuottajista kauppaan – tulisi tulevaisuudessa tehdä syvempää yhteistyötä edellä esitettyjähaasteita sekä kuluttajien tarpeita pohtien. Tavoitteena tulisi olla kilpailukykyisten ja kestävientuoteinnovaatioiden saaminen kotimaisille markkinoille. Kuluttajien luottamuksensäilyttämiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota avoimuuteen ja tiedonsaavutettavuuteen. Laadukkaan viestinnän avulla olisi ruokaa ja elintarvikkeita koskeva tietosaatava paremmin käytettävään muotoon. Näin lisättäisiin ihmisten tietoisuutta ruoantuotannosta, alkuperästä ja laadun tekijöistä.Geenitekniset menetelmät voisivat tarjota mahdollisuuksia edistää ja luoda uusiatoimintaedellytyksiä peltoviljelylle. Kasvinviljelyalalla tulee seurata maa- jametsätalousministeriön geenitekniikkatyöryhmän suuntaviivoja, joiden mukaan geeniteknisiäsovelluksia kehitetään asiakas- ja ympäristölähtöisesti. Tavoitteena ovat entistä laadukkaammattuotteet ottaen huomioon suomalaisen maatalouden ja luonnon erityispiirteet. Rinnakkaiseloakoskeva ohjeistus voi aiheuttaa muutoksia pellonkäyttöön, mutta asiaa koskevan tarkemmananalyysin tekeminen ei vielä tällä hetkellä ole mahdollista. Rinnakkaiseloa koskeva lainsäädäntöei saa kuitenkaan tuoda kohtuuttomia lisäkustannuksia kasvinviljelyyn. Geeniteknistensovellusten käyttöönotto tulevaisuudessa ohran, kauran, rukiin ja rypsin viljelyssä ontodennäköistä. Viljan monipuolisten käyttömahdollisuuksien hyödyntäminen (MMM 2006).Loikkasen ym. (2009) mukaan geenimuuntelu tuo osaltaan uusia mahdollisuuksiaelintarvikehaasteiden ratkaisemiselle tulevina vuosikymmeninä. Geeniteknologian laajemmansoveltamisen edellytyksenä ja haasteena on sen eettisyhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja senmukainen sääntely ja politiikka.Kirveennummen ym. (2008) mukaan kuluttajien kokemusten mukaan teknologisiin prosesseihinosallistuminen, kuten geneettistä muuntelua sisältävien elintarvikkeiden kehittämiseenvaikuttaminen, on lähestulkoon kokonaan omien vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa.Sitä pidetään monia riskejä sisältävänä prosessina, jonka vaikutukset ovat arvaamattomia jakorostavat epätasa-arvoisia valta-asetelmia. Geenimuunnelluista lajikkeista valmistettujentuotteiden kuitenkin uskotaan etenevän vääjäämättömästi toivomuksista huolimatta ja olevanvuonna 2030 jo yleisesti hyväksyttyä ja arkipäiväistynyttä ruokaa. Geenimuuntelu liittyykuluttajien puheissa läheisesti siihen, miten tärkeänä ihmiset pitivät ylipäänsä sitä, että tarjollaoli tietoa tuotteiden alkuperästä ja tuotantoprosesseistaViljan uusilla käyttömahdollisuuksilla voidaan vahvistaa maataloustuotannon ja sen kauttamaaseutualueiden elinvoimaisuutta. Biomassan energiakäytön lisäämisellä on mahdollistakorvata fossiilisia energialähteitä uusiutuvilla. Ns. valkoisen bioteknologian keinoin biomassallaon myös monipuolisia käyttömahdollisuuksia (Hermans ym. 2005). Lisäksi komissionympäristöpoliittiset linjaukset energiapolitiikassa vähentää yhteismarkkina-alueen riippuvuutta


45fossiilisesta energiaraaka-aineesta sekä maatalouspolitiikassa maaseudun elinvoimaisuudenkehittämisessä ovat samansuuntaisia. Kansallisesti on olennaista, että kallista tuontienergiaakorvataan valjastamalla peltoviljelyn ylikapasiteettia bioenergian tuotantoon, koska nykyinenenergiariippuvuus ja -hinta vaarantavat talouskasvun (MMM 2006). Lämmön tai sähköntuotannossa käytettävistä peltokasviperäisistä polttomateriaaleista yleisin on tällä hetkelläruokohelpi. Muita mahdollisia poltettavia biomassoja ovat viljojen oljet ja jyvät, öljy- taikuitukasvien korret sekä paju. Pellolla tuotettavaa kasvimassaa voidaan käyttää myös biokaasunja liikennebiopolttoaineiden tuotannossa. Kiinnostusta peltobiomassojen energiakäyttöön onlisännyt päästökaupan käynnistyminen ja EU:n tuki energiakasvien viljelylle (MMM 2006).Viime vuosien kehitys energiamarkkinoilla ja bioteknologian alalla luovat pellollatuotetuille kasveille uusia käyttömahdollisuuksia, joilla on suuri merkitys sekämaataloustuotannon tulevaisuuden että kestävän kehityksen kannalta. Lisäksi viljaa ja sensivutuotetta on käytetty pieniä määriä suoraan energian tuotantoon. Elintarvike- tairehutuotantoon soveltumatonta ja markkinakelvotonta viljaa voitaisiin sellaisenaan käyttää myösjatkossa energiantuotantoon. Viljantuotannon kannattavuutta voitaisiin parantaa myös olkeapolttamalla; tähän tarvittaisiin kuitenkin sopivia polttolaitoksia. Bioenergian tuotannossa jakäytössä on raaka-aineen alkuperä keskeinen tekijä erityisesti vilja-alalla. Mikäli biopolttoaineenraaka-aine tuotetaan Suomessa, se luo uutta kysyntää ja mahdollisuuksia maataloudelle jamaaseudulle. Samalla otetaan askel kestävän kehityksen ja ympäristöystävällisemmänenergiankäytön suuntaan. Mikäli biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö perustuvat tuontiraakaaineeseen,hyödyt jäävät kansallisella tasolla pienemmiksi. Kotimaisten raaka-aineiden käyttö onmahdollista vain, jos niiden tuotanto on kilpailukykyistä. Kilpailukyky riippuu mm. energianhinnoista sekä viljantuotannon kilpailukyvystä. Myös biopolttoaineen tuotannossa syntyviensivutuotteiden hyödyntäminen vaikuttaa biopolttoaineiden kilpailukykyyn. Lähtökohtanapitäisi olla, että jos Suomessa lisätään biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä tai muillaenergiasektoreilla, tulisi niiden tuotannon perustua ensisijaisesti kotimaisiin raaka-aineisiin.Tässä yhteydessä valtiolta tarvitaan bioenergian tuotantoa, käyttöä ja raaka-aineen alkuperääkoskevia selkeitä linjauksia sekä kannustimia tuottajille tavoitetasojen saavuttamiseksi.Bioenergian tuotannon ja käytön edistämisessä on etsittävä sellaisia keinoja, joiden avullapystytään parantamaan kotimaisen biopolttoaineen ja sen raaka-aineen kilpailukykyäulkomaiseen tuontiin verrattuna (MMM 2006).Liikenteen biopolttonesteet kuten biodiesel ja bioetanoli ovat kasvi- tai eläinperäisistä raakaaineistajalostettuja nesteitä, joita voidaan käyttää ajoneuvojen polttoaineena, useimmitenseoksena muiden polttonesteiden kanssa. Perinteisen biodieselin (RME) raaka- aineenakäytetään öljykasveja kuten rypsiä, uuden sukupolven biodieseleissä myös muita kasvi- jaeläinperäisiä materiaaleja. Etanolin valmistuksessa käytetään pääasiassa tärkkelys- taisokeripitoisia kasveja kuten viljaa tai sokerijuurikasta, mutta kehitystyö esim. korsi- taipuupohjaisten materiaalien käytön lisäämiseksi on käynnissä. Polttonesteiden ohella ajoneuvojenpolttoaineena voidaan käyttää myös puhdistettua biokaasua, joskin sen käyttö asettaanestemäisiä polttoaineita suuremmat vaatimukset ajoneuvo- ja tankkauskalustolle. Sekä uudensukupolven biodieseliä että bioetanolia valmistetaan pääsääntöisesti suurissatehdaskokoluokanlaitoksissa. Liikenteen biopolttoaineiden käytön lisäämiskeinoja suunniteltaessatulee pyrkiä siihen, että mahdollisimman suuri osa näistä polttoaineista valmistetaan Suomessaja suomalaisista raaka-aineista. Tuotanto lisää energiakäyttöön viljeltävän viljan kysyntäämerkittävästi ja saattaa vaikuttaa myös öljykasviraaka-aineen kysyntään (MMM 2006).Viljataseissa on otettava huomioon nykyisten viljantuottajien ja -käyttäjien maantieteellisenjakautuman lisäksi viljan ja öljykasvien tulevaisuuden mahdolliset käyttömuodot kuten nonfoodtaibioenergiakäyttö sekä näiden tuottamien sivutuotteiden markkinoiden läheisyys.Sopimustuotannon lisääminen teollisuuden ja viljelijöiden välillä parantaa peltomaan järkevääalueellista käyttöä. Bioenergia voi olla vaihtoehto sellaisille viljatiloille, joilla ei olemahdollisuuksia tai joiden tuotanto-olot eivät sovi laadukkaan elintarvikeviljan tuottamiseen.Bioenergia on globaali tuote mineraaliöljyn tavoin. Siksi alan investointeihin tulisi soveltaaenergiamarkkinoiden mukaista laajaa markkinamääritelmää, jolla tulisi edistää keskeisten


46toimijoiden osallisuutta yhden tai useamman tehokkaan tuotantoyhtiön perusinvestointeihin(MMM 2006). Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko (2005) mukaan erityistä huomiotakannattaa suunnata bioenergiaan. Suomi on EU:n johtavia maita uusiutuvien energiamuotojenkäytössä. Myös Biomassa on varteenotettava vaihtoehto. Bioenergian tuotantoa on kehitettäväpitkäjänteisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. MTT:n Pasi Rikkonen ja Sirpa Kurppa mukaanpotentiaali bioenergiatuotannossa on erityisesti puun pienkäytössä tilakohtaisissalämpölaitoksissa sekä biokaasuntuotannossa. Heidän mukaan pellolla tuotettavanbioenergiakäyttöön tulevan biomassan osuus ei Suomessa nouse merkittäväksi, sillä metsästätuotettu energia on Suomen kaltaisessa maassa relevantimpi (Kirveennummi ym. 2008).Viljapohjainen tärkkelys on monipuolinen tuote. Yhdeksi kasvavaksi osa-alueeksi nähdääntärkkelyksen entistä monipuolisempi hyödyntäminen non-food - sektorilla korvaamaan erityisestiöljypohjaisia raaka-aineita (green chemistry). Vihreän kemian teknologialla voidaan edistääKioton sopimuksen tavoitteita kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi (MMM 2006).Valkoinen bioteknologia käsittää nousevaa alaa, jolla moderneja bioteknologian menetelmiävaljastetaan teollisuuden käyttöön monipuolisesti. Biopolttoaineen tuotannon ja tärkkelyksennon-food käytön lisäksi biomassaa, kuten tärkkelystä, selluloosia, kasviöljyä taimaatalousjätteitä, voidaan käyttää kemikaalien, biohajoavien muovien, torjunta-aineiden taiuusien kuitujen tuottamiseen (Hermans ym. 2005).4.5. Pakkausteollisuuden ja logistiikan haasteistaViljaketjun tehostamisen huomionarvoisimpia mahdollisuuksia on logististen kustannustenkarsiminen. Tämä tarkoittaa kuljetusmatkojen lyhentämistä ja rationalisoimista,transaktiokustannusten alentamista ja viljantuotannon sijoittumista mahdollisimman lähelleseuraavaa käyttäjäporrasta. Sähköistä tiedonvälityksen käyttäminen viljaketjun toiminnassaon yksi mahdollisuus. Saatua informaatiota käytetään hyväksi mm. logistiikkatoimintojenparantamisessa.Kirveennummi ym. (2008) kirjoittavat Mirhami-raportissa ns. älypakkauksista seuraavasti:Älykkäät pakkaukset ajattelevat kuluttajan puolesta. Tuotteiden mainoslause lupaapakkausten helpottavan kuluttajan elämää vuonna 2030. Tuotteiden vanheneminen on helpostitunnistettavissa jo säilytysvaiheessa, eikä ns. turhia ostoja synny. Toisaalta kylmäketjunkatkeaminen kaupassa tai kuluttajan ruokamatkalla voi kuitenkin saattaa pakkauksenhälytystilaan, ja niinpä monet tuotteet päätyvät kotona suoraan jätteiksi. Tämän ongelmanratkaisemiseksi älykkäimmät pakkaukset tunnistavat välttämättömimmät terveydellevaaralliset bakteerit ja osaavat ehkäistä niitä. Parhaat pakkaukset parantavat tuotteidensäilymistä ja vähentävät lisäaineiden käytön tarvetta. Kuluttajilla on myös käytössään omiatai kierrätettäviä pakkauksia, jotka helpottavat tiettyjen tuotteiden käsittelyä ja kuljetusta javarmentavat kylmäketjun.Pakkaukset osaavat vedota tunteisiin: muotoilu, väri, tuoksu, pintamateriaali jakäsiteltävyys harkitaan tarkoin ja niitä voidaan muunnella tilanteen ja sesonginmukaisesti. Parhaat valiopakkaukset ovat arvostettuja keräilytavaroita, joille löytyymuitakin käyttöjä, tai pakkaus tai sen kylkiäisominaisuus muodostuu jopa sisältöätärkeämmäksi. Biopakkausten kirjo on laventunut hedelmän kuorista uusiin biomuoveihin.Pakkaukset ovat kooltaan räätälöitävissä, tyhjää tilaa ei osta kukaan. Myös vesi on saatettuerottaa tuotteesta valmistuksen yhteydessä, tai se tarjotaan lisäpalveluna alueilla, joilla onsiitä pulaa. Asiakkaiden omat tai kaupan mobiililaitteet ovat pakkausten lähettämien viestienvälittäjiä. Niillä voidaan kutsua erityisruokavalioiden noudattajia tai muita tuoteprofiiliinsopivia asiakkaita, kanta-asiakkaita ja faneja ja esitellä heille räätälöityjä tarjouksia japalveluja. Ne kuluttajat, jotka haluavat suojautua mahdollisten riskien varalta, hankkivat vainsertifioituja pakkausalustoja sisältöineen.


47Pakkaukset tai tuotteisiin liitetyt infoliuskat viestivät tarvittavat hintatiedot. Ostoskärryjenpäätteet lukevat tuotekoodit ja maksu laskutetaan suoraan asiakkaan tililtä. Kaupoissa riittäähenkilökuntaa palveluun ja vartiointiin. Pakkaukset osaavat viestiä myös kuluttajien kotonaolevien koneiden kanssa. Kun tuote loppuu tai on menossa vanhaksi, keittiön näyttöruutu kertoosen. Lisäksi näyttöruudulle tulee tuotteesta vaihtoehtoisia ruoanvalmistusvinkkejäohjeineen. Kodin jätteistä vapautuva lämpö tai höyry käytetään hyödyksi. Kaikki sallitutpakkaukset pystytään kierrättämään jollain tavalla. Älyteknologia tekee mahdolliseksi kokovalmistus- ja pakkaus- sekä kuljetusketjun jäljittämisen mahdollisten väärinkäytöstenvaralta (Kirveennummi ym. 2008).4.6. TutkimustoimintaJatkuvassa muutoksessa yritysten menestymisessä korostuu muun muassa uuden luominen.Menestyvät yritykset tarvitsevat luovia ihmisiä suunnittelemaan ja tuottamaan uusiatuotteita, palveluita, toimintamalleja, organisointitapoja sekä strategisialähestymisratkaisuja. Henkilöstöltä edellytetään kykyä tarkastella asioita uusistanäkökulmista, korkeatasoista osaamista ja jatkuvaa, elinikäistä oppimista (Pöyry ForestIndustry Consulting Oy. 2008).Kansallisenviljastrategian (MMM 2006) mukaan viljaa koskeva tutkimus jakaantuu Suomessamoniin eri laitoksiin. Tärkeimmät tutkimusta tekevät organisaatiot ovat MTT, Agropolis Oy, VTT,yliopistot ja korkeakoulut. Vilja-alalla tarvittaisiin verkottuneesti toimiva osaamiskeskusetenkin PK -sektorin tuotekehitys- ja markkinointitarpeita varten. Siihen voitaisiin yhdistääkotimaista viljaa koskeva monipuolinen asiantuntemus (tuotanto, talous, tuotekehitys jamarkkinointi) ja pyrittäisiin näin tehostamaan erillisinä toimivien organisaatioiden toimintaa.Uusien tuotteiden kehityksessä tehdään yhteistyötä yritysten ja valtion rahoittamientutkimusprojektien kesken. Kotimaisen viljaraaka-aineen ominaisuuksien tutkimiseen,tuotteistamiseen ja tunnetuksi tekemiseen on perusteltua panostaa myös monilla muilla tasoilla,kuten maatalous- ja elintarviketieteessä sekä lääke-, bio-, ravinto- ja ympäristötieteessä (MMM2006).Sitran raportin (2006) mukaan Suomen elintarvike- ja ravitsemusalan erityiseksipanostusalueeksi muodostuu terveysvaikutteisten ja peruselintarvikkeiden välimaastoonsijoittuvien elintarvikkeiden kehittäminen. Tavoitteena on, että kuluttaja yhdistää järkiruoanturvallisiin, jäljitettäviin raaka-aineisiin ja tuotantotapoihin sekä terveyttä edistävieninnovaatioiden hyödyntämiseen. Tutkimus- ja kehitystoiminta on avainasemassa, kun Suomestakehitetään kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä. Tutkimuksenpainopistealueet on määritettävä ja kaupallistamisosaaminen nostettava tärkeäksikehittämisalueeksi, jotta elintarvike- ja ravitsemusalan innovaatiokyky tukisi visiontoteutumista.Elintarvike- ja ravitsemusalan tutkimus- ja kehitystoiminnan lähtökohdat ovat ympäröivissämarkkinoissa, kuluttajan tarpeissa, elintarviketeknologiassa jaravitsemustutkimuksessa. Bioteknologiaa sekä terveys- ja lääketieteellistä osaamistatulee hyödyntää nykyistä enemmän elintarvikekehityksessä. Näiden pohjalta määritetäänelintarvike- ja ravitsemusalan vision toteutumista tukevat painopistealueet, joihin Suomentutkimus- ja kehitystoiminta keskitetään (Sitra 2006).Sitra (2006) toteaa, että kiinteänä osana elintarvike- ja ravitsemusklusteria virtuaalisesti toimivastrategisen huippuosaamisen keskittymä halutaan perustaa toteuttamaan elintarvike- jaravitsemusalan tutkimus- ja tuotekehitysstrategiaa sekä tukemaan innovaatioidentuotteistamista ja kaupallistamista. Keskittymän tehtävänä on muun muassa fokusoida jaorganisoida alan tutkimusta ja kehitystä, koordinoida tutkimusrahoitusta, tukea innovaatioidenkaupallistamista sekä arvioida koulutustarpeita tutkimusosaamisesta liiketoimintaosaamiseen.Keskittymä tarvitaan yhdistämään maamme korkeatasoisin osaaminen tutkimus ja


48tuotekehitysstrategian määrittelemillä painopistealueilla. Keskittymän koordinoimana voidaansitouttaa alan toimijat tutkimusstrategiaa tukevaan yhteistyöhön ja tuoda elinkeinoelämämukaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan myös taloudellisin resurssein (KUVIO 11).Keskittymän kautta voidaan ylläpitää hyviä verkostoja kansainväliseen tutkimukseen jakanavoida suomalaisten yritysten käyttöön sellaista osaamista, joka omasta maasta puuttuu.Huippuosaamisen keskittymä nostaa suomalaisen elintarvike- ja ravitsemusalan tunnettuutta jarakentaa siten osaltaan alan kansainvälistä imagoa terveellisen ravitsemuksen edelläkävijänä(Sitra 2006).KUVIO 11. Virtuaalisesti toimiva strateginen huippuosaamiskeskittymä (Sitra 2006)Tutkimuspanostuksia kohdennetaan jo tällä hetkellä. Lissabonin strategian toteuttamisellaedistetään palvelujen riittävää määrää ja laatua sekä ympäristöjen suojelua,innovaatioiden ja yrittäjyyden sekä tietoon perustuvaa kasvua tutkimus- jainnovointivalmiuksia kehittämällä ja uusinta tieto- ja viestintätekniikoita käyttämällä sekä uusienja parempien työpaikkojen luomisella ja osaamista parantamalla. Erityisesti tuetaan pkyritystenkasvuun tähtääviä toimenpiteitä, sekä innovaatioiden tuotteistamisen jakaupallistamisen edistämistä. Lisäksi kehitetään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaayhtenä tärkeimpänä kilpailukykyä ja kasvua vahvistavana tekijänä. Alueellisten innovaatio- jaosaamisverkostojen avulla vahvistetaan paitsi Etelä-Suomen niin myös koko Suomenkilpailuasemaa korkean osaamisen ja korkean tuottavuuden maana (Sitra 2006).Kokonaisvaikutukset ympäristöön ovat positiivisia, kun kestävän kehityksen periaatteet jaGöteborgin strategian tavoitteet sisäistetään kaikessa toiminnassa. Ekologisesti kestäväntoimintaympäristön turvaaminen lisää ja pitää yllä kilpailukykyä. Kilpailukykyisessätoimintaympäristössä tulee kiinnittää huomiota myös kulttuuriympäristöjen vaalimiseen. Luovattoimialat ovat joustavia toimintaympäristöjen suhteen ja voivat sijoittua myös arvokkaidenkulttuuri- ja luonnon ympäristöjen kannalta vaativampiin kohteisiin ja näin ollen ylläpitäärakennetun ympäristön laatua. Uuden teknologian käyttöönotto, hyödyntäminen jakehittäminen voivat tuoda ratkaisuja ympäristöongelmiin ja vähentää niitä (Sitra 2006).Sitran (2006) tuottaman elintarvike- ja ravitsemusalan strategian mukaan strategisettoimenpiteet tulisi kohdistaa kolmelle sektorille: tutkimus- ja kehitystoiminnan sekäkaupallistamisen tehostamiseen, säännösten liberalisointiin EU:n markkinoidentoimivuuden parantamiseksi ja koko toimialan yhteistyön vahvistamiseen. Elintarvike- jaravitsemusklusteria kehittämällä luodaan suomalaiselle elintarvike- ja ravitsemusalalleterveellisen ravitsemuksen edelläkävijän imago (KUVIO 12).


49KUVIO 12. Strategiset toimenpiteet elintarvike- ja ravitsemusalan imagon parantamiseksi (Sitra2006)4.7. Siirtyminen oppivaan ruokajärjestelmäänElintarviketalouden reunaehdot 2030 –projektissa (MMM 2002) erään skenaarion lähtökohtanaoli se, että Suomen elintarvikeala säilyy vakaana. Maalla on riittävästi peltoalaaelintarvikeomavaraisuuden säilyttämiseksi. Maatalouden ympäristövaikutusten suhteen onjatkuvasti käynnissä työ, jonka tuloksena haittavaikutukset eivät lisäänny, vaan ne useimmissatapauksissa vähenevät. Myös tuotantoedellytyksiä vaarantavat seikat (lajiston ja lajikkeidenyksipuolistuminen), maan tiivistyminen, raskasmetallit yms.) pystytään hallitsemaan.Siirtyminen oppivaan ruokajärjestelmään tukee tätä kehitystä. Suomen väestönikääntyminen ja siirtyminen asutuskeskuksiin sekä perhekoon pieneneminen ovat jatkuneet,mikä muuttaa kulutustottumuksia ja elintarvikevirtojen logistiikkaa. Tämän seurauksena jatkuuvalmisruokien ja joukkoruokailun merkityksen kasvu, mikä näkyy sekä kotitalouksissa,laitoksissa että ravintola-alalla. Tutkimuksella ja koulutuksella on suuri merkitys.Laatustrategiatyön yhteydessä vahvistunut alan toimijoiden yhteistyö nähdään myös hyvinmerkittävänä asiana. Oppiva ruokajärjestelmä on dynaaminen ja edellyttää toimijoiden välistä


50intensiivistä vuorovaikutusta. Kyseisten edellytysten luomisessa vastuu on ruokajärjestelmänkaikilla kolmella toimijaryhmällä: julkisella vallalla, markkinoilla ja kuluttaja-kansalaisilla.Oppivassa ruokajärjestelmässä keskeistä on edelleen ennakointi, seuranta ja kaikkienosapuolien jatkuva oppiminen.4.8. Raaka-ainetuotanto muuttuuMaatalouden keskittymiskehitys jatkuu siten, että tilojen lukumäärä vähenee ja suurtenyksiköiden määrä kasvaa. Luomusta muodostuu merkittävä tuotantomuoto, jonka pintaalakasvaa noin 20 prosenttiin viljelypinta-alasta. Ongelmana on karjan- ja viljantuotantoalueenalueellinen eriytyminen, mikä vaikuttaa maatalouden sisäistä ravinnekiertoa. Ilmaston muutoson keskeinen maatalouden ekologisiin edellytyksiin vaikuttava tekijä. Pitenevä kasvukausilisää kotimaisten kasvisten ja hedelmien tuotantomahdollisuuksia, mutta odotettavissa onviljelyekosysteemien sopeutumisongelmia, jotka ilmenevät vaikutuksina maaeliöstöön sekälisääntyvänä tuholais- ja kasvitautiongelmina.Suomen maaperä on varsin puhdasta ja hyväkuntoista. Nykymenolla ongelmaksi muodostuvatkuitenkin maaperän tiivistyminen erityisesti savimailla sekä paikallisetmonokulttuurikeskittymät. Peltomaan aiemmin havaituista, mutta mahdollisestimuokkaussyvyyden lisääntymiseen kytkeytyneestä humuspitoisuuden laskusta ei ole tuorettatutkimustietoa. Suurten yksiköiden aiheuttamat ravinnekertymät aiheuttavat ongelmia sekäpinta- että pohjavesien laadulle. Suuret yksiköt sekä kasvi- ja eläintuotannon alueellineneriytyminen pienentävät biodiversiteettiä samoin kuin maaseudun autioitumisen aiheuttamapusikoituminen ja metsittyminen. Monet maataloudesta riippuvaiset kasvi- ja eläinlajit ovatvaarassa kuolla sukupuuttoon. Käytössä olevien viljalajikkeiden ja eläinrotujen geneettinenpohja kaventuu ja paikallisesti sopeutuneiden kantojen määrä vähenee.Siementuotannon keskittyminen sekä kotieläinpuolella käytetyn geeniaineiston kaventuminenjohtavat erilaisten riskien kasvuun tuotannossa sekä suhteessa tuhoeläimiin että kotieläintensairastuvuuteen.Geenimuunnellut (gm) kasvilajikkeet yleistyvät vähitellen, ja niiden viljelytekninen merkityson tapauskohtainen. Ainakin aluksi erotellaan tavanomaisesti viljellyt gm- ja ei-gm-tuotteet,mutta näiden erillään pitäminen on hankalaa ja sekaannuksia tapahtuu. Kuluttajat ovat aluksitarkkoja merkintöjen suhteen, mutta gm-lajikkeet muuttuvat vähitellen osaksi normaaliaelintarvikkeiden tuotantoa. Ajoittaiset ongelmat saattavat kuitenkin horjuttaa merkittävästikuluttajien luottamusta koko elintarvikejärjestelmän turvallisuuteen. Luomun gm-vapaus lisääluomun kilpailukykyä suhteessa tavanomaisiin tuotteisiin (MMM 2002).4.9. Globaalistuminen vaikuttaa viljaklusteriinSuomessa eikä myöskään globaalisti ole pahoja kriisejä. Elintaso on hyvä. Maailmankaupanpelisäännöt varmistavat tavaroiden vapaan liikkumisen, ja samalla pyritään takaamaanturvallisuus. Maataloustuotteiden maailmankauppa on lähes täysin vapautunut WTO -prosessinmyötä. EU on laajentunut, ja lähes kaikki Euroopan maat kuuluvat siihen. Vastaaviavapaakauppa-alueita on muodostunut Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan. ETLA arvioi Suomenbruttoveroasteen nousevan noin 3 prosenttiyksikköä vuoteen 2030 mennessä lähinnäeläkemenojen ja muiden sosiaalimenojen kattamiseksi. Ulkomaiset yritykset toimivataktiivisesti Suomen elintarvikemarkkinoilla, jolloin jaotusta kotimainen/ulkomainen eipidetä enää tärkeänä. Elintarvikkeiden jalostuksessa on kehittynyt vahva polarisaatio suuriinteollisuuslaitoksiin ja paikallisiin pienyrityksiin. Suuret maailmanlaajuisesti toimivatkauppaketjut sertifioituine laatujärjestelmineen ovat saaneet kuluttajat vakuuttuneiksimyymiensä tuotteiden turvallisuudesta ja laadusta.Isojen kauppaketjujen rinnalla toimii myös paikallisia kauppaketjuja, joilla saattaa ollapaikallisesti vahvakin asema. Halpojen perustuotteiden markkinoiden rinnalla toimivatvaihtoehtoiset markkinat, joiden tuotteet on erilaistettu tuotantotavan, alkuperän ja


51ominaisuuksien suhteen. Osa kuluttajista on valmis maksamaan näiden tuotteiden korkeahinnan. Yhteiskunta ohjaa maatalouden tuotantotapoja ympäristöä ja resursseja säästäväänsuuntaan.Elintarvikekysymykset säilyvät (talous)poliittisesti tärkeinä asioina. Maataloutta tuetaanympäristö-, sosiaali- ja kulttuurisyistä. Maataloustuet kohdistuvat suurimmaksi osaksituotantotapaan ja aineettomien maaseutuhyödykkeiden tuotantoon eikä niinkääntuotantovälineiden hallintaan (ml. maapohja) tai tuotetun raaka-aineen määrään. Hintatuetalenevat nykyisistä, ja julkishyödykkeiden tuottamiseen kehitetään uusia järjestelmiä. EU:nmaatalous- ja maaseutupolitiikka on yhä enemmän maaseutupainotteista. Maatalouspolitiikanperustana on maatalouden monivaikutteisuus ja julkishyödykkeiden tuotanto. Maatalous säilyyheikosti kannattavana toimialana, mutta sen toimintaedellytykset on kuitenkin turvattu myösSuomessa suurin piirtein nykyisellä tasolla. Valtaosa maata viljelevistä on monitoimiyrittäjiä.Suurin osa raaka-aineista tuotetaan kotimaassa nykyisiä suuremmissa päätoimisissatuotantoyksiköissä, joissa käytetään myös palkkatyövoimaa. Ulkomaisen raaka-aineen osuuson kasvanut nykyisestä. Taloudellinen kannattavuus on edellytys elintarviketalouden toiminnalle.Kannattavuus voi osin olla tukien ja maailmanmarkkinahintoja korkeamman hintatason varassa,jos suomalaiset haluavat priorisoida kotimaista ruokaa. Ero ei voi olla kuitenkaan kovin suuri.Kehitys johtaa EU:ssa siihen, että valtaosa elintarvikkeista tuotetaan tehokkaissa yksiköissä,mutta erilaistettujen tuotteiden markkinat mahdollistavat myös pienimittakaavaisen tuotannon.Maaseutumatkailu luo perustan monitoimisille tiloille, joista osa voidaan luokitella ns.näyteikkunatiloiksi.Elintarvikekaupan vapautuminen lisää biologisia ja kemiallisia riskejä myös Suomessa. Maailmanlisääntyvän väestön ruokkiminen on edellyttänyt uusien maa-alueiden käyttöönottoa jajohtanut kasvaneeseen ravinnon saastumisen riskiin. Ulkomaisten raaka-aineiden javalmisteiden käytön lisääntymisestä johtuen suuri osa valvonnasta suoritetaan Suomenulkopuolella. Valvonnan kohteina ovat usein tällöin julkisuudessa huomiota saaneet kohteet, eikäasioiden todellisen merkityksen mukaista priorisointia tehdä riittävästi.Maapallon keskilämpötila on edelleen nousussa, mikä merkitsee kasvi- ja eläintautienlisääntymistä. Puhtaasta vedestä on niukkuutta. Varsinkin joillakin alueilla, joista tuodaanSuomeen elintarvikkeita, veden ja vesihuoltojärjestelmien kunto on heikko. Joukkoruokailu saaentistä suuremman osan päivittäisestä ruoantarjonnasta. Tämä merkitsee kansalaistenosaamisen heikkenemistä ja siirtää vastuuta hygienian ja dieetin koostumuksen osaltaenemmän joukkoruokailulle. Myös etnisten ruokien ja etnisten ryhmien lisääntyminen tuomukanaan Suomessa tähän mennessä outoja elintarvikkeita ja käytänteitä, joihin saattaaliittyä uusia riskejä. Uusien kasvisten maahantuonti ja niiden alkuperämaiden hygieenisetongelmat ovat edellyttäneet kasvisten hygieniavalvonnan menetelmien kehittämistä.4.10. Elintarviketuotanto rationalisoituu ja monipuolistuuTutkimus, kehitystyö, verkottuminen ja tietoteknistyminen jatkuvat vähintäänkin samoillalinjoilla kuin tällä hetkellä. Elintarvikealan toimijat verkottuvat järkevästi myöskansainvälisten tutkimus- ja kehittämisyksiköiden kanssa sekä ulkomaisen koneteollisuudenkanssa. Suomalainen elintarviketeollisuus ja koko elintarvikeketju ja -klusteri saavuttavatvuosikymmenien systemaattisen kehitys- ja laatustrategiatyön kautta hyvän uskonkansallisiin vahvuuksiinsa. Korkean teknologisen tason ansiosta elintarvikkeiden laatua jaturvallisuutta osataan hallita alkutuotannosta kuluttajan pöytään asti. Valtio ja EU tukevatteknologian kehittämistä. Suomalainen elintarviketeollisuus luottaa itseensä ja on hyvin tietoinenkansallisista vahvuuksistaan. Kansallisia vahvuuksia osataan hyödyntää myös viennissä.Suomalaisten maatilojen ja elintarvikeyritysten kannattavuus on hyvä tuotannonautomatisoinnin, järkiperäistämisen ja verkottumisen sekä tehokkaan logistiikanansiosta. Raaka-aine- ja tuotehävikit ovat vähäisiä, ja energiaa ei tuhlata.


52Ruoka-aineita ja valmista ruokaa myydään hyvin monella eri konseptilla. Esimerkkejäkonsepteista ovat lähiruokamyynti, erilaiset myymälätyypit alkaen kivijalkakaupoistapäätyen super- ja hypermarketteihin sekä nettikauppa. Varsinkin arkisin syödään lähespelkästään kodin ulkopuolella tehtyä ruokaa (home meal replacement, take away, ravintolat,pikaruokapaikat jne.). Saatavilla on monipuoliset valikoimat erilaisia elintarviketuotteita, ns.täsmätuotteita ja räätälöityjä tuotteita erityisryhmille, kuten diabeetikot, laktoosiintoleraatikot,keliaakikot, allergiset, lihavat, urheilijat, nuoret, vanhukset ja etniset ryhmät.Suomalaisia erikoisuuksia, joilla on luonnostaan hyvät terveysvaikutteiset ominaisuudet,kuten ruisleipä, viedään laajalti muualle maailmaan. Tuotteiden markkinointi paikallisilla ehdoilla(esim. Kiina) osataan. Johtuen Suomen maantieteellisestä asemasta ja luonnon jasääolosuhteiden erityispiirteistä suomalainen elintarviketuotanto on kansainvälisesti katsottunalähes kokonaisuudessaan luomuun verrattavaa kunnioittaen kestävän kehityksen päämääriä.Funktionaalisuus (terveysvaikutteisuus) ja luomu osataan yhdistää myös samaan tuotteeseen.Luomuraaka-aineita jalostetaan erilaisiksi tuotteiksi yhtä monipuolisesti kuin ns.tavanomaisia ts. IP-tuotettuja raaka-aineita. Tarjolla on sekä kotimaisia että ulkomaisia tuotteitaniin EU-maista kuin EU:n ulkopuolisista maista. Elintarvikeketjua, elintarvikkeiden laatua jaturvallisuutta alkutuotannosta kuluttajan pöytään asti operoidaan ja hallitaan tietoteknisinkeinoin. Elintarvikkeiden alkuperän jäljittäminen on mahdollista myös jokaiselle kuluttajalletietotekniikan ja älypakkausratkaisujen ansiosta. Kauppa ja teollisuus toimivat yhteisinäkumppaneina elintarvikeketjussa ja heillä on käytössään yhteiset tietotekniset ja logistisetratkaisut. Logistiikkaketju ja elintarvikepakkaukset ovat monipuolisesti älykkäitä,pakkaukset jopa viihdyttäviä. Viranomaisilla, elintarvikevalmistajilla ja kaupalla onomavalvonnan toteuttamiseen käytössään uusia teknologisia keinoja, kuten älypakkaukset.Korkeakoulutasoinen, yrityselämän tarpeet huomioonottava elintarviketeknologian koulutuson nuorten keskuudessa suosittua.4.11 Megatrendit vaikuttavatTekes on katsauksessaan Megaendit ja me (Ahola ym. 2009) esittänyt useita eri megatrendejä jarakentaneet niiden pohjalta tulevaisuusväittämiä. He ovat luokitelleet megatrendejä seuraavasti:Teknologioiden ja innovaatioiden megatrenditKuluttajat, käyttäjät ja markkinatMaailmantalous ja SuomiTeknologioiden ja innovaatioiden megatrendien mukaan täsmätoimintaa palvelevienteknologioiden merkitys kasvaa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että GPS -järjestelmätmahdollistavat täsmäviljelyn (lannoitus, kalkitus, torjunta-aineet ym.). Tekoälysovelluksetja on-line seurantatieto lähes mistä asiasta tahansa korvaavat rutiinipäättelyn ja auttavatklusterin osissa tapahtuvaa päätöksentekoa. Uudet tunnistus- ja anturiteknologiatmahdollistavat myös ihmisten ja erilaisten prosessien seurannan. Materiaalit (esim. kankaat)muuttuvat myös älykkäiksi ja omaavat muistia. Lisäksi klusterin eri osien järjestelmätsaadaan paremmin yhdistettyä toisiinsa, jolloin koko viljaketjun tuotannonohjausmahdollistuu. Aluksi ohjaus otettaneen käyttöön logistiikan ohjauksessa. Tällä on suuri vaikutuslogistiikan ratkaisuihin ja myös maailmantalouden rakenteisiin.Tekesin mukaan hajautettu energiatuotanto kasvaa ja hyödyntävien teknologioiden käyttölisääntyy. Tämä tulee tietämään mm. biopolttoaineiden ja muiden uusien energialähteideninnovatiivista kehittelyä ja kasvavaa käyttöä. Samalla Tekes ennakoi energian jaelintarvikkeiden omavaraisuuden kasvavan. Globaali vesiongelma tulee jossain vaiheessaratkeamaan uudella suolanpoistoteknologialla, mikä mahdollistaa viljelyn myös sellaisillaalueilla, missä se ei enää ole ollut mahdollista. Kaiken kaikkiaan resurssien niukkuus koskeetoimintaympäristöä, tuotantoa, kulutusta ja rakennettua ympäristöä (ravinto, kestävä kehitys…),mikä muuttaa innovaatioiden luonnetta. Uudet etäteknologiat aiheuttavat mm. se, että etätyö


53tulee yleistymään johtuen siitä, että tietotyön osuus kasvaa huomattavasti nykyisestä noin 50%:sta. Maailmankuvamme saattaa kaventua kaikkialla olevan massiivisen, kasvavantietomäärän vuoksi. Tämän takia osa ihmisistä ei halua integroitua teknologian avullayhteiskuntaan. Teknologiakriittisyys johtaa erilaisten alakulttuurien ja –yhteisöjensyntymiseen. Saattaa jopa käydä niin, että öljyn loppuminen ja ympäristön tilan dramaattinenheikkeneminen pakottaa ihmiskuntaa palaamaan takaisin paikallisiin omavaraisiintuotantojärjestelmiin.Kuluttajat, käyttäjät ja markkinat –megatrendien mukaan kulutuksen ennakoidaanelämäntapana laajenevan kaikkialle. Globaalit tietoverkot nopeuttavat ja ihmisten liikkuvuusedistää erilaisten hyödykkeiden ja vaikutteiden leviämistä. Kulutustuotteiden tuotanto jakuluttajat erkaantuvat fyysisesti, jolloin kansallisia ja paikallisia erityispiirteitä ei voida ottaahuomioon niin hyvin kuin nykyään. Pitkälle standardisoidut tuotteet ovat sieluttomia, janiiden alkuperä jää hämärän peittoon. Kuluttaja kuitenkin haluaa kulutukselta yksilöllisyyttä,omiin tarpeisiin räätälöintiä ja ainutkertaista elämyksellisyyttä. Kuluttajia ei voi luokitellaheidän sosiodemografisten ominaisuuksien – siis sukupuolen, iän, koulutuksen yms. –perusteella. Nykyinen voimakkaasti eriytynyt ja pirstaloitunut kulutus korostaa yksilöllisiämieltymyksiä. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen eläin, joka haluaa kuulua johonkin joukkoon.Uusi teknologia on tuonut markkinoille globaalit virtuaaliyhteisöt, joissa samoista asioistakiinnostuneet ihmiset ympäri maapallon voivat vaihtaa kokemuksiaan. Internetissä tapahtuvanverkottumisen kautta kuluttajaliikkeen muodot ja vaikutuskeinot muuttuvat. Kuluttajastatulee merkittävässä määrin aktiivinen tuotetiedon levittäjä muille kuluttajille. Tällainenvirtuaalivaikuttaminen kiihdyttää globaalien ajatusten leviämistä.Monissa nopeasti kehittyvissä Aasian maissa ihmiset näyttäisivät olevan lisäämässä nopeastiaineellista kulutustaan, mutta asia ei ole näin suoraviivainen. Globaalin tiedonvälityksenansiosta näidenkin maiden kansalaiset kiinnittävät huomiota tuotteiden käytönympäristövaikutuksiin ja keksivät aineettomasti tuotetun hyvinvoinnin merkityksen.Vaurauden lisääntyessä kaikenlainen kulutus lisääntyy. Lisäksi immateriaaliseksi kulutukseksimielletty virtuaalikulutus vaatii erilaisia nopeaan tahtiin uusittavia teknisiä laitteita.Palkattoman kotityön sijaan on siirrytty ostamaan markkinoilla tuotettuja palveluita. Tästäesimerkkinä on ulkona syömisen yleistyminen kotiruokailun kustannuksella. Kotitalouksienomavaraisuuden väheneminen ja hyödykkeiden ostaminen markkinoilta kasvattaabruttokansantuotetta. Kotitaloudet pienenevät edelleen: jo nyt kolme neljästä Suomenkotitaloudesta on yhden tai kahden hengen yksikköjä. Kodin laitteet eivät enää kokoa perhettäMaailmantalous ja Suomi –megatrendien mukaan suuret kehittyvät maat - Kiina, Intia, Brasilia,Venäjä - ovat kasvaneet nopeasti ja kasvattaneet teollisuuttaan sekä kulutuskysyntäänsä. Tämäon väistämättä johtanut raaka-aineiden ja myös ruuan hinnan nousuun. Siirtyminenjalostettujen elintarvikkeiden ja esimerkiksi lihan kulutukseen lisää elintarvikeraaka-aineidenkysyntää voimakkaasti. Samalla elintarvikeraaka-aineita on alettu käyttää entistä enemmänenergian tuotantoon, mikä on edelleen nostanut hintoja. Uusiksi nopean kasvun toimialoiksiovat tulleet energia- ja ympäristöteknologioita tuottavat alat. Energiaa säästävien ja käyttöätehostavien tuotteiden ja palveluiden kysyntä ylittää tarjonnan. Teknologia ja markkinat eivätvälttämättä ratkaise energian kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa siedettävän pituisellaaikavälillä. Saatetaan joutua tilanteeseen, jossa kulutusta säännellään yhä uusin keinoin.Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvalle energialle on kehitetty teknologisia vaihtoehtoja pitkään.Energian hinnannousu on johtanut siihen, että nämä aiemmin heikosti kannattaneetenergiantuotantomuodot kasvavat nopeasti. Syntyy globaaleita erikoisosaamisen keskittymiäisossa mittakaavassa. Kehittyvien maiden talouden kasvu on perustunut paitsi halpaantyövoimaan myös ympäristörasituksen kustannusten huomiotta jättämiseen.Ympäristöongelmien kumuloituminen ja paikallinen asiaan herääminen pakottaaympäristöinvestointien lisäämiseen. Työvoiman määrän kääntyminen laskuun on vaikeastipysäytettävissä oleva trendi. Tämä tarkoittaa toisaalta kovempaa kilpailua työvoimasta jatoisaalta sitä että Suomi on investointikohteena vähemmän houkutteleva. Myös suomalaisten


54yritysten kasvumarkkinat ovat ulkomailla, joten sinne investoiminen alkaa nopeasti tuntuajärkevältä, jopa välttämättömältä. Kehittyvät maat kasvattavat osuuttaan maailmantutkimuksesta, tuotekehityksestä ja innovaatioista. T&K investoinnit Suomeen täytyy pystyäperustelemaan entistä paremmin.Suomen avainklusterin ja niiden tulevaisuus –raportissa (2001) Hernesniemi ym. määrittelivätSuomen kannalta tärkeiksi megatrendeiksi 1) globaali integraatio, 2) osaaminen työnmuovaajana, 3) ympäristötietoisuus, 4) teknologian muutosvoimat, 5) palveluyhteiskunnanmurros ja 6) väestön ikääntyminen.Globaali integraatiossa teknologian kehitys on edesauttanut globaalia verkottumista.Internet, sähköposti ja standardoidut, yhteensopivat atk-ohjelmat ja matkapuhelinviestintä ovatalentaneet yhteydenpitokustannuksia tai ainakin parantaneet hyötysuhdetta ja samallatehostaneet viestintää. Työ on jaettavissa uudelleen globaalisti. Maailmankaupanvapautuminen on tehnyt tuotannontekijämarkkinoista globaalit. Ääritapauksessa yritykset voivatrekrytoida työntekijäresurssit mistä tahansa maailmasta riippuen niiden edullisuudesta jakyvystä tuottaa lisäarvoa. Ympäristön turvallisuus ja puhtaus korostuvat, koska ihmiset -ja samalla osaamispääoma - valitsevat niiden perusteella asuinympäristönsä. EU sinällään jamuun muassa itälaajentuminen lisäävät integraatiota Euroopassa. Suomen kannalta Venäjänkehitys on keskimääräistä merkittävämpi. Suomi on tavallaan samassa asemassa kuinAlankomaat ja Hong Kong, jotka voivat hyötyä ison naapurinsa liiketoiminnasta monilla eritavoilla. Globalisoituminen antaa uusia resursseja. Suomen kannalta pääomat, joita tännevoidaan T&K:n ja tietointensiivisten yritysten avulla saada, ovat merkittävä resurssi.Osaaminen muovaa työtä. Työ polarisoituu osaamisen perusteella. Teollinen ja muutoistotyö vähenee. Sen automatisoinnissa Suomi on kunnostautunut. Erityisesti high tech –työtlisääntyvät. Koulutuksen ja oppimisen merkitys korostuu. Samaan aikaan suomalainenkoulutusjärjestelmä on kriisissä. Tämä koskee erityisesti peruskoulua ja yliopistokoulutusta.Pitäisi katsoa tilannetta puhtaalta pöydältä ja jakaa resurssit ennakkoluulottomasti uudelleen.Koulutusjärjestelmien joustavuutta on siis lisättävä. Eri työtehtävien sisältöä pitäisi arvioidakriittisesti ja tarpeen vaatiessa pitäisi voida muuttaa arvojärjestyksiä. Ei tietotyö aina olemukavaa. Erityisesti palvelutyön arvostusta on nostettava, jotta siihen saadaan tulevaisuudessariittävästi tekijöitä. Työ on saanut uusia muotoja. Enää ei ole yhtä selvää kuka tekee töitä jakenelle. Roolit vaihtuvat tilanteesta ja työtehtävästä riippuen. Tätä prosessia kiihdyttävätverkostoituminen, organisaatiorakenteiden madaltuminen ja osaamisen merkityksen kasvu.Ympäristöongelmiin vastaavan teknologian kehittäminen on tärkeää. Erityisestikehittämismahdollisuuksia näyttää olevan energia- ja ympäristöteknologiassa. NäissäSuomella on omaan teolliseen kokemukseensa ja T&K:hon perustuvia vahvuuksia.Ilmastonmuutos on kaikkien kannalta eksogeeninen tekijä. Yksi maa ei voi yksin vaikuttaatilanteeseen Yhdysvaltoja lukuun ottamatta. Nyt eri maat ”kyttäävät” toisiaan. Muutos eteneekuitenkin väistämättä ja pakottaa lopulta toimenpiteisiin. Kehittyneiden ja kehitysmaiden välinenelintasokuilu saattaa ilmastonmuutoksen ansiosta pienentyä. Tällä voi olla yllättäviä, myönteisiävaikutuksia takaisin taloudelliseen kasvuun. Elintasosta ei ole tingitty ympäristöarvojen hyväksi.Ratkaisu ongelmiin on löytynyt toista kautta. Yhä uusia ympäristöystävällisempiä tuotteitaja palveluita kehitetään. Kansalaisliikkeiden merkitys kasvaa ja niiden näkökannatvaikuttavat kulutukseen.Teknologian kehitys on voimakkaasti läpikäyvä megatrendi samoin kuin globalisaatio. Se onjatkunut jo vuosikymmeniä ja tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Tieto- jakommunikaatiotekniikan kehitys on erityisen merkittävää. Sitä integroidaan erilaisiintuotteisiin, kuten viimeksi älyvaatteisiin. Lisäksi erimuotoinen yhteydenpito kasvaa. Joidenkinmukaan biotekniikalla on loistava tulevaisuus takanaan elintarviketuotannossa jalääketeollisuudessa. Kuluttajat eivät hyväksy geenimuunneltuja tuotteita. Toisaaltasuomalaisista bioteknologiayrityksistä valtaosa myy tuotteensa toisille yrityksille esimerkiksiprosessiteollisuuteen. Suomessa on bioteknologiayritysten keskittymä. Ehkä bioteknologia


55muuttuu liiketoiminnaksi juuri meidän kannaltamme edullisilla aloilla. Teknologialla on nytuusia väyliä verrattuna aikaisempaan. Sitä ei kehitetä sen itsensä vuoksi. Tietoteknologianvallankumous ja sen saavutusten käyttöönotto on tästä esimerkki. Samoininnovaatiotoiminnan kiihtyminen, mikä tukee hyvinvointia entistä enemmän. Internet uutenavälineenä on luonut vastapainon yritysten väliselle verkottumiselle. Se mahdollistaaoppimisyhteisöt ja kansalaisvaltion kehittymisen. Tämä on myös uusi tekijä globalisaatiossa.Palveluyhteiskunnan kehitys voi tehdä Suomen houkuttelevammaksi. Se voi olla yksi Suomenkilpailuvaltti. Vastatakseen palvelujen kysyntään palvelut yksityistyvät ja palvelujen tarjoajatverkottuvat. Toisaalta kovin omintakeisilla ratkaisuilla varmistetaan se, että niitä ja niihintarvittavaa teknologiaa ei kyetä viemään muille markkinoille. Yksityisellä sektorilla onhuomattavasti isommat palkitsemismahdollisuudet. Integraatio rajoittaa julkisen sektorin kokoa.Monilla politiikan lohkoilla vaikutusmahdollisuudet vähenevät. Veroasteet ja niin muodoinpalveluihin käytetyt varatkaan eivät voi kovin paljon poiketa toisistaan. Verokilpailu – kilpailualemmilla veroilla – voi johtaa supistuvaan palvelutarjontaan. Julkisen sektorin politiikassakansallisen kilpailukyvyn ylläpitäminen korostuu. Investoinnit koulutukseen ja tutkimukseentulevat takaisin myöhemmin suurina tuottoina. Niiden laiminlyöminen vastaavasti kostautuukilpailukyvyn menetyksinä.Väestön ikääntymisen vuoksi työvoimasta tulee pulaa sen jälkeen, kun suuret ikäluokat ovatpoistuneet työvoimasta. Hiljainen tieto katoaa. Ikääntyminen vaikuttaa myöshyödykemarkkinoihin. Meillä on paljon hyvätuloisia, terveitä eläkeläisiä. Eläkejärjestelmienkestävyys joutuu koetukselle. Vanhusten vaikutukset politiikkaan voivat olla merkittävät. Heilläon aikaa. Kuntapuolueesta siirrytään eläkeläisten puolueeseen. Jaksamisongelmat korostuvatikääntymisen myötä. Palvelutarjonta ja sen rahoitus muodostuvat tärkeiksi kysymyksiksi.Joudummeko tuomaan palvelusektorin tarvitseman työvoiman alhaisen palkkatason maista?Tämä ongelma kaatuu pakon kautta päällemme, kun suuret ikäluokat joutuvat eläkkeelle.Työelämässä vanhempi väki ei suostu omaksumaan uusia työtapoja.Hernesniemi ym. (2001) ennakoivat elintarvikeklusterin toimintaympäristöä seuraavasti:Viiden miljoonan asukkaan markkina-alue laajeni 350 miljoonan kuluttajan markkina-alueeksi.Kotimaisten kilpailijoiden sijaan vastassa ovat eurooppalaiset ja globaalit elintarvikejätit.EU-integraation oloissa haasteeksi on noussut kotimaisen raaka-ainepohjan säilyttäminen.Vaikeiden tuotanto-olosuhteiden takia tämä ei ole helppoa. Erityinen haaste on EU:nitälaajentuminen, joka siirtää kustannustasoltaan huomattavasti edullisemmat Baltian maat janiiden ylituotantokapasiteetin EU:n sisämarkkinoille. Tilanne suorastaan pakottaa suomalaisenelintarviketeollisuuden vahvistamaan otettaan Baltian maiden elintarviketeollisuudesta.Samalla tämä on todellinen mahdollisuus kansainvälistyä Venäjän lähialueiden valtauksenohella. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen ja ravinnon terveysvaikutusten ymmärtäminen onsuomalaiselle elintarviketeollisuudelle mahdollisuus. Kyse on sekä asioiden todellisesta tilastaettä kansalaisten tiedostamisesta. Tarvitaan läpinäkyviä tuoteketjuja ja tinkimätöntä laatuapellolta pöytään. Tuotesortimentissa on sijansa sekä terveysvaikutteisilla elintarvikkeilla ettäluomutuotteilla. T&K:sta ja osaamisesta on pidettävä huolta. Ne parantavat myös alanarvostusta työmarkkinoilla nuorten keskuudessa. Teknologiaa soveltamalla voidaan kehittääedelleen uusia ja ennen kaikkea uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvia non food –tuotteita.Aholaisen (2009) laatimassa taustapaperissa Suomalainen koulutus 2030 foorumille todetaan,että suurimmat megatrendit koulutuksen muuttumisen taustalla tulevat olemaan kestävänkehityksen ja ympäristöasioiden näkökulmasta: ekosysteemin kuormitus, ilmastonmuutos,energian tarpeen ja kulutuksen kasvu, öljyvarojen hupeneminen, väestönkasvu, äärimmäinenköyhyys, nälkä ja kulkutaudit. Kestävä kehitys edellyttää väestönkasvun ja ilmastonmuutoksenhallintaa sekä riittävän ravinnon, puhtaan juomaveden ja luonnon moninaisuuden turvaamistasamanaikaisesti. Monien ennusteiden mukaan ongelmien sivuuttaminen johtaisi lähes varmastimaailmanlaajuiseen talousromahdukseen. Maiden välinen epätasa-arvo on myös olennainentekijä, joka pitää ottaa huomioon ilmastonlämpenemistä vähennettäessä ja siirryttäessä


56uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Kiinan ja monien Aasian maiden ripeästä talouskasvustahuolimatta kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä on yhä syventynyt. Lähivuosikymmeniensuuri haaste on fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä, maankäytönja luonnonvarojen kestävän ja oikeudenmukaisen käytön turvaaminen, maailman väestönkasvunpysäyttäminen, äärimmäisen köyhyyden lopettaminen ja maailmanlaajuisen päätöksenteonparantaminen. Ilmastonmuutoksen ja energiaongelmien vähentämiseen tarvittavaa teknologiaaon jo olemassa. Tulevaisuuden tutkimusinvestointien ja -yhteistyön kohdentaminen kestäväntuotannon ja energiankäytön vaatimiin teknologisiin innovaatioihin on välttämätöntä, mutta seedellyttää yhteistä poliittista tahtoa maailmanlaajuisesti (Aholainen 2009).Maailman talouden painopisteen ennustetaan yleisesti siirtyvän vähitellen Yhdysvalloistakehittyvien talouksien suuntaan. Erityisesti Kiinan osuuden maailman BKT:sta on ennustettukasvavan nykyisestä 11 %:sta jopa 40 %:iin vuoteen 2040 mennessä, kun taas samanaikaisestiEU-maiden osuuden ennustetaan laskevan nykyisistä 21 %:sta 5 %:een vuoteen 2040! Uusienmaailmanmahtien, kuten Kiinan ja Intian, kasvu koskee myös korkeakoulutusta, tutkimusta jainnovaatioita. Korkeakouluopiskelijoiden määrä, tutkimus- ja kehittämistyön investoinnit jakorkean teknologian tuotanto kasvavat Aasian talousmahdeissa huimaa vauhtia ja korkeastikoulutettujen maahanmuutto on kasvamassa samalla kun korkeasti koulutettujen liikkuvuudensuunta on muuttumassa (Aholainen 2009).Maailman väestön odotetaan edelleen kasvavan tämänhetkisestä runsaasta 6.9 miljardista jopa 9- 10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvussa on kuitenkin merkittäviä alueellisiaeroja: Afrikan väestön uskotaan melkein varmasti vähintään kaksinkertaistuvan vuoteen 2040mennessä, kun taas Kiinan kasvu jatkunee noin 1,5 miljardiin noin 2020 - 2030 saakka ennenkuin väestön määrän alkaa laskea. Itä-Euroopan, Japanin sekä Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopanväestömäärä todennäköisesti vähenee. Euroopan väestömäärän ennustetaan laskevannykyisestä 730 miljoonasta 690 miljoonaan (8 % maailman väestöstä) vuoteen 2050 mennessä.Väestön ikärakenne vanhenee kehittyneissä maissa, koska keskimääräinen elinikä kasvaa januorten ikäluokkien koko pienenee. Ikääntyvän väestön osuuden kasvun ja siitä seuraavantyövoimapulan uskotaan viimeistään tekevän elinikäisesta oppimisesta välttämätöntä sekäikääntyvälle työvoimalle että kasvavalle vanhusväestölle. Työvoimapula johtaa todennäköisestimaahanmuuton lisääntymiseen ja vaikuttaa maahanmuuttajia koskeviin asenteisiin (Aholainen2009).Ympäristö- ja energiakriisit ovat osa sitä tulevaisuutta, johon tämän päivän nuoret kasvavat.Vaikka täydellisen romahduksen mahdollisuus jätettäisiin pois laskuista, ympäristö- jaenergiakriisit vaikuttavat koulutukseen ja vaativat muutoksia. Kysymys on laajemmistamuutoksista kuin vain ympäristötiedon lisäämisestä, asenteiden ja henkilökohtaisenkäyttäytymisen muuttamisesta. Luovuus ja innovointikyky ovat olennaisia globaaleista haasteistaselviämisen työkaluja. Verkostoituminen, yhteistyötaidot ja monikulttuurisuuden ymmärtäminenovat olennaisia taitoja kansainvälisissä neuvotteluissa yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistäsovittaessa. Muita maailmanlaajuisten trendien seurauksia voivat olla esimerkiksikielitaitotarpeiden muutos ja liikkuvuuden suunnan muuttuminen (Aholainen 2009).Kehittämisjohtaja Tuomo Alasoini esitteli 5.10.2009 Työ- ja elämä muutoksessa - Toiveita,pelkoja ja tosiasioita –seminaarissa näkemyksiään tulevaisuuden osaamistarpeista.Hybridiosaaminen tarkoittaa kykyä hallita ja hyödyntää (usein hyvinkin) erilaista tietoa jaosaamista. Työn arjessa syntyvät innovaatiot eivät usein edellytä niinkään syvällistä osaamistajoltain erityisalueelta kuin kykyä pystyä yhdistämään toisiinsa olemassa olevia mutta toisistaanaiemmin erillään olleita asioita tai ideoita. Metakognitiiviset taidot ovat taitoja, jotka auttavattyöntekijöitä toimimaan ja löytämään ratkaisuja ongelmiin monimutkaisissa ja heilleuudenlaisissa ympäristöissä. Tällaisia taitoja ovat erityisesti luovuus, innovatiivisuus,refleksiivisyys ja oppimaan oppiminen. Digitaalinen lukutaito tarkoittaa kykyä hallita jahyödyntää erilaisia tieto- ja viestintäteknologioihin perustuvia sovellutuksia. Erityisesti uudetinteraktiiviset tieto- ja viestintäteknologioihin perustuvat sovellutukset ovat keskeisiätyöntekijöiden keskinäisen kommunikaation välineitä arvoverkostoissa.


575. VILJA-ALAN TULEVAISUUDEN MUUTOSVOIMIA PÄIJÄT-HÄMEESSÄEtelä-Suomen EAKR –toimenpideohjelman 2007 – 2013 mukaan (EAKR 2006) vahvoja toimialojaEtelä-Suomessa ovat mm. informaatio- ja kommunikaatioteknologia, bio- jaympäristöteknologia, palvelut, metalli-, paperi- ja puutavarateollisuus, öljynjalostus jakemianteollisuus sekä maatalous ja elintarviketeollisuus.TAULUKKO 5. Etelä-Suomen osaamisklusterit - ja osaamiskeskittymät (EAKR 2006)Kansainvälisessä kilpailussa menestyminen edellyttää keskeisten klustereiden sekäosaamisen, erikoistumisen ja innovaatioympäristöjen vetovoimaisuuden kehittämistä.Kansainvälistymisen haaste vaatii usean toimijan yhteistyötä ja verkostoitumista riittävänvoiman saamiseksi mm. ulkomaisten investointien ja yritysten sijoittumiseen.Hämeen aluetalous –julkaisun (Vepsäläinen ym. 2008) mukaan Kanta- ja Päijät-Hämeenmaakunnat tulevat kohtaamaan tulevaisuudessa voimakkaita muutostrendejä. Näihin voimiinvoi joko yrittää sopeutua tai parhaassa tapauksessa käyttää niiden luomia mahdollisuuksiahyväksi. Tulevaisuuden muutosvoimia ovat ainakin yritystoiminnan globaalin kilpailunkiristyminen, väestön ja taloudellisen toiminnan jatkuva keskittyminen,verkostoituminen, osaamisen ja tietointensiivisyyden jatkuva korostuminen,teknologian (erityisesti tieto- ja viestintäteknologian) jatkuva kiihtyvä kehittyminen,ikääntyminen ja julkisten palvelujen uudelleenjärjestäytyminen, ekologisuudenmerkityksen kasvu, kulttuurin merkityksen kasvu ja elämäntapojenmonimuotoistuminen, energian ja raaka-aineiden kallistuminen ja merkityksen kasvusekä Venäjän taloudellisen merkityksen nousu.5.1. VäestökehitysPäijät-Hämeen aluerakenteellinen asema kasvaa Helsingin metropolialueen kyljessä poikiialueelle hyvin myönteisen väestökehityksen. Väkiluku kasvaa muuttovoiton ansiosta. Myönteisenkehityksen edellytyksenä lienevät parantuneet liikenneyhteydet Helsingin suuntaan sekätyöpaikkojen lisääntyminen. Myönteisen kehityksen jatkuminen edellyttää myös alueenkoulutustarjonnan ja muun nuorekkaan vetovoimaisuuden lisäämistä (Vepsäläinen ym.2008).


585.2. Aluetalous ja yritystoimintaPäijät-Hämeessä on monipuolisin ja mittavin viljaosaajien keskittymä Suomessa.Kehitystyössä panostetaan tutkimukseen. Viljanjalostusteollisuus tarvitsee lähivuosina satojauusia ammattitaitoisia henkilöitä teollisuuden prosessien hoitoon ja kunnossapitoon.Elintarviketeollisuus säilynee vahvana ja puutavarateollisuudessakin odotetaan edelleenkasvua. Lisäksi rakentamis-, kuljetus- ja palvelualoilla tuotannon arvo tullee kasvamaan (EAKR2006). Vepsäläisen ym. (2008) mukaan yritysten ja toimipaikkojen lukumäärä on Kanta- jaPäijät-Hämeessä kasvanut 2000-luvun kuluessa. Lisäys on tapahtunut pääosin palveluissa sillämaa- ja metsätalouden sekä teollisuuden yritysmäärä on supistunut. Huippusuhdanne näkyiyritysmäärän kasvuna myös joillakin teollisuudenaloilla. Eniten yritysten ja toimipaikkojenlukumäärä on kasvanut Hämeessä yleisesti ottaen kiinteistö- ja yrityspalveluissa, rakentamisessaja henkilökohtaisissa palveluissa. Maatalouden ja teollisuuden yritysmäärät tuskinkasvavat. Vaikka Hämeen TE-keskuksen toimialuetta voi edelleen kutsua teollisuusalueeksi,ovat Kanta- ja Päijät-Häme kulkemassa vääjäämättömästi kohti palveluyhteiskuntaa.Etelä-Suomessa kaupunkiseutujen lähettyvillä oleva maaseutu on hyvinvoivaa jakehittyvää, mutta reuna-alueilla on ongelmaisia, syrjäisiä maaseutualueita. Tulevaisuudenhaasteita tuo maatalouselinkeinon muuttuminen. Toimenpiteitä tarvitaan sekä maataloudentoimintaedellytysten turvaamiseksi että maisemaltaan arvokkaiden avoimien viljeltyjenkulttuurimaisemien säilyttämiseksi. Pinta- ja pohjavesien tilan parantaminen jasäilyttäminen edellyttävät maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttaman kuormituksenvähentämistä ja aktiivisia kunnostustoimia. Bioenergian hyödyntämisessä pyritäänpositiiviseen energiataseeseen ja ympäristökuormituksen välttämiseen (EAKR 2006).Tuotannon arvoltaan suurimmat toimialat ovat palvelualoja ja niiden kasvu on ollut yleisestiottaen nopeaa. Teollisuusvaltaiselle Lahden seutukunnalle on ominaista suhdanneherkkyys jaeräänlainen toimialakehityksen epävakaisuus. Koko Hämeen TE -keskusalueella myönteisintätuottavuuden vuosikasvu on ollut elintarviketeollisuudessa (9 %). Palveluissa tuottavuus onselvästi alhaisempi kuin teollisuudessa, mutta on kehittynyt myönteisesti mm. kaupantoimialoilla (3–4 % vuosittain). Teollisuuden aineellisten investointien kasvu on pitkällä aikavälilläKanta- ja Päijät-Hämeessä pysähtynyt. Investointien määrä on jopa supistunut 2000-luvulla.Useamman kymmenen miljoonan euron investointeja on tehty oikeastaan vainelintarviketeollisuudessa ja mekaanisessa puunjalostuksessa. Tulevaisuudessa investointien –paitsi aineellisten myös aineettomien – tulisi kohdistua kohteisiin, jotka parantavat tuottavuutta(Vepsäläinen ym. 2008).5.3. Työllisyys ja työvoimaPäijät-Hämeen väkiluku on kasvanut jo pitkään. Päijät-Hämeessä työikäinen väestö on sensijaan supistunut 2000 -luvun alkupuoliskolla. Lahden seutukunnassa työikäisen väestönmäärä pysyttelee samana kun taas Heinolan seutukunnan työikäinen väestö supistuu. Vuoteen2020 työikäinen Päijät-Hämeen väestön arvioidaan vähenevän 8,3 %. Koko maassa on joitakinkasvukeskusalueita, jotka kykenevät kasvattamaan työikäisen väestön määrää. Työvoimanmerkittävä kasvaminen pitkällä aikavälillä edellyttää kuitenkin sitä, että työvoimaan saadaantäydennystä työvoiman ulkopuolelta. Työllisyys ei Päijät-Hämeessä kuitenkaan kasva,mikä johtunee siitä, että Päijät-Hämeessä teollisuuden työllisyys ei kasva ja samaan aikaanpalvelujen kehitys ei ole riittänyt kasvattamaan kokonaistyöllisyyttä. Palvelujen jarakentamisen työllisyyden arvioidaan edelleen kasvavan samaan aikaan kun maa- jametsätalouden sekä teollisuuden työllisyys supistuu. Kaiken kaikkiaan työllisyyden kasvunehtona tulevaisuudessa on toisaalta yritystoiminnan, talouden ja kysynnän kasvu – se, ettätuotteilla ja palveluilla on kysyntää – ja toisaalta työvoiman tarjonnan riittävyys. Työttömientyöllistämisen lisäksi käytännön toimenpiteinä on viime aikoina keskusteltu lähinnä eläkeiänsiirtämisestä myöhemmäksi, opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamisesta sekä ulkomaalaisentyövoiman rekrytoinnista (Vepsäläinen ym. 2008).


59Päijät-Hämeen maakunnassa työllisten määrä on työpaikkojen määrää suurempi. Toisin sanoenalueelta käydään työssä mm. pääkaupunkiseudulla. Edellisen laman jälkeen työpaikkojenlukumäärä kasvoi Päijät-Hämeessä, minkä jälkeen kasvu tyrehtyi. Tulevaisuudessa, kun Päijät-Häme sulautuu yhä kiinteämmin Helsingin metropolialueen työssäkäyntialueeseen, pendelöintitullee lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että Päijät-Hämeessä saattaa olla tulevaisuudessayrityksillä osaavan työvoiman rekrytointiongelmia, sillä osa työvoimasta käy työssä alueenulkopuolella (Vepsäläinen ym. 2008).5.4. TyöttömyysTyöttömyys kääntyi suuren laman jälkeen laskuun 1990-luvun puolivälissä koko maassa. Päijät-Hämeen työttömyys laski koko maata hitaammin ja työmarkkinoille jäi perinnöksi suuren lamanjättämä pitkäaikaistyöttömyys. Se supistui vuoteen 2009 saakka, jolloin finanssikriisinaiheuttama voimakas taantuma käänsi kaikki työttömyysluvut uusiin huippulukuihin(Vepsäläinen ym. 2008).Ammattitaitoisesta työvoimasta oli pulaa Suomessa syksyyn 2008 saakka. Rekrytointiongelmatolivat tyypillisiä Päijät-Hämeessäkin erityisesti terveydenhuolto- ja sosiaalialan, liikenteen,rakentamisen ja teollisuuden toimialoilla. Nykyisin työntekijöiltä yhä useammin odotetaanvankan ydinosaamisen lisäksi myös monitaitoisuutta ja pehmeitä sosiaalisia taitoja.Rekrytointiongelmien lisääntyminen kytkeytyy myös työmarkkinoiden muuttuneidenosaamisvaatimusten ja yhä työmarkkinoilla olevan suuren ikäluokan osaamisvarannonväliseen, koko ajan levenevään kuiluun. Ikääntyvällä työvoimalla ei ole niitä taitoja, joitanykypäivän ammateissa tarvitaan. Eräs keskeisimmistä syistä siihen, miksi osaamisenkysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, lienee viimeisten parin kymmenen vuoden aikanatapahtunut tietotekninen vallankumous (Vepsäläinen ym. 2008).Tulevaisuudessa rekrytointiongelmia saattaa esiintyä joillakin alueilla, mutta taantumanpurkautuessa rekrytoinnin ydinkysymykseksi nousee työttömänä olevan työvoimanammattitaito. Eläkkeelle siirtyvät vievät osaamista ja ns. hiljaista tietoa mukanaan.Korvaavan ammattitaidon löytäminen voi olla edelleen hankalaa vaikka tarjolla olisitaantuman kääntyessä nousuun määrällisesti paljon työvoimaa. Rekrytointiongelmien jatkuminensaattaa jatkua mm. sen vuoksi, että työmarkkinoiden osaamisvaatimuksettodennäköisesti entisestään kiristyvät taantuman jälkeen (Vepsäläinen ym. 2008).Alkutuotannon työvoima on Päijät-Hämeessä ikääntynyttä. Päijät-Hämeessä huomattavanikääntyneitä toimialoja ovat yleisesti ottaen koko teollisuuden lisäksi tekstiiliteollisuus,huonekaluteollisuus sekä terveydenhuolto- ja sosiaaliala. Melko ikääntyneitä ovat lisäksielintarviketeollisuus sekä kone- ja laiteteollisuus. Suurten poistumien on ennakoituaiheuttavan työvoimapulaa tulevaisuudessa. Tästä on merkkejä jo nyt monilla toimialoilla(Vepsäläinen ym. 2008).Työvoimapulan jatkuminen pitkään tulevaisuudessa ei kuitenkaan liene todennäköistä, koskatyövoiman kysyntä sopeutuu niukkenevaan tarjontaan. Työvoimaa on saatavissa myösulkomailta, alhaisemman palkkatason maista. Myös kotimaisia työvaiheita voidaan siirtääulkomaille. Yritykset pyrkivät myös sopeutumaan tilanteeseen nostamalla tuottavuuttaankoulutuksen, teknologiainvestointien, automaation ja robotiikan avulla. Tällöin poistuvantyövoiman tilalle ei enää tarvitse palkata uusia työntekijöitä. Lopulta, työvoimapulan ratkaisuksisaattaa koitua suhdanteiden kääntyminen taantumaan tai lamaan (Vepsäläinen ym. 2008).5.5. Ammattien ikärakenneHämeessä lukumääräisesti suurin ammattiryhmä on asiantuntijat, jossa toimivat mm. teknistenalojen asiantuntijat, sihteerit, sairaanhoitajat, myynnin asiantuntijat, kauppiaat ja kirjanpitäjät.Seuraavaksi suurimmat ammattiryhmät ovat järjestyksessä palvelu-, myynti- jahoitotyöntekijät, rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät sekä prosessi- ja


60kuljetustyöntekijät. Pääammattiryhmistä ikääntyneimmät ovat johtajien ja ylimpienvirkamiesten sekä maanviljelijöiden ja metsätyöntekijöiden ammattiryhmät. Johtajienikääntyneisyys on jokseenkin luonnollista mutta erityisesti Kanta-Hämeen maakunnanmaanviljelijöiden ikääntyneisyys on huolestuttavaa.Suomen ja Hämeen ammattirakenteet eivät merkittävästi eroa toisistaan. Hämeessä teollisentyön osuus on hieman suurempi. Hämeen suurimmat ammattiryhmät ovat teollinen työ japalvelutyö. Suurin piirtein puolet pienemmin osuuksin seuraavat sosiaali- ja terveydenalantyö,toimistotyö sekä opetus- ja kasvatustyö. Ainoa ammattiryhmä, joka supistui merkittävästi, olimaa- ja metsätaloustyö. Tulevaisuudessa selvästi väheneviä ammattiluokkia arvioidaanolevan maa- ja metsätaloustyö sekä toimistotyö. Ammattiluokkia, joissa ennakoidaanvaltakunnallisesti olevan yli viidenneksen työpaikkalisäys, ovat sosiaali- ja terveysalantyö, muu johto- ja asiantuntijatyö, kulttuuri- ja tiedotustyö sekä rakennusalan työ.Kokonaisuudessaan Hämeen maakuntien arvioidaan kasvattavan palvelualojaan nopeammin kuinmitä tapahtuu muualla Suomessa (Vepsäläinen ym. 2008).5.6. Koulutus ja osaaminenSuomessa erityisesti nuorempien väestöryhmien koulutustaso on verrattain hyvä. Nopeimmintutkinnon suorittaneiden osuus kasvaa kaupunkiseuduilla ja muuttovoittokunnissa. Väestönkorkea keski-ikä korreloi hyvin alhaisemman tutkinnon suorittaneiden osuuden kanssa.Hämeen uusien opiskelijoiden määrään vaikuttaa keskeisesti ikäluokkien määrissätapahtuvat syklimäiset muutokset sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksenkiinnostavuuden vaihtelut. Vuonna 2005 15–17-vuotiaan ikäluokan uusista opiskelijoista jo 52prosenttia aloitti ammatillisessa koulutuksessa ja 48 prosenttia yleissivistävässä koulutuksessa.Koko Suomessa yleissivistävässä lukiokoulutuksessa aloittaa vielä enemmän nuoria.Ammatillisen koulutuksen suoritettujen tutkintojen määrä on muutaman viime vuoden aikanaollut Hämeessä vakaa. On kuitenkin odotettavissa, että ikärakenteesta ja ammatillisenkoulutuksen kiinnostavuuden kasvun vuoksi vuosina 2008 ja 2009 ammatillisia tutkintojasuoritetaan enemmän kuin viimeisimpinä tilasto-vuosina (Vepsäläinen ym. 2008).Ammattikorkeakoulutuksen suhteen Hämeen maakunnissa on aloittajia enemmän kuin mikä olisialueiden oma laskennallinen aloittajatarve. Ammattikorkeakouluissa ainoastaanyhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon aloilla on aloittajatarve suurempi kuinkoulutuksen aloittajien määrä vuonna 2005. Yliopisto-tutkintojen aloittajatarve on selkeästisuurempi kuin alueella aloittaneiden määrä, sillä alueella ei ole omaa yliopistoa vaansivutoimipisteitä (Vepsäläinen ym. 2008).5.7. Viljakasvien tuotantoNäyttää siltä, että vuoteen 2004 asti panostettiin enemmän perinteisten viljakasvien viljelyyn,jonka jälkeen muut viljelykasvit, kuten peruna, sokerijuurikas sekä rypsi ja rapsi ovat vallanneettilaa Hämeen maatalousmaalla. Tuottajien määrä on 2000-luvun alussa suhteellisesti vähentynyterityisesti herneen, rukiin, perunan, muiden viljojen sekä sokerijuurikkaiden tuotannossa. Ainoamerkittävä ero tuottajien ja viljelyalan suhteen on se, että perunan viljelyala ei ole vähentynytsiinä missä tuottajien määrä. Vuonna 2006 ohran viljelyyn käytetty ala tilaa kohti olisuurinta. Seuraavaksi suurimmat olivat kaura, kevät- ja syysvehnä, rypsi ja rapsi sekäsokerijuurikas (KUVIO 12) (Vepsäläinen ym. 2008).


61KUVIO 13. Vilja- ja viljelykasvipeltojen kokonaisalan muutos Hämeen seutukunnissa vuosina2001–2006 (Tilastokeskus 2007).Maataloustuotannon arvo Hämeen TE -keskusalueella oli vuonna 2004 noin 117 miljoonaa euroa.Maataloudelle osoitettu tulotuki oli hieman korkeampi noin 127 miljoonaa euroa. Maataloudentuloista sivuansiot muodostavat yhä suuremman osan. Hämeessä tärkein maataloudensivutoimiala oli palvelut (71 % kaikista monialaisista maatiloista), jonka sisällä urakointimuodosti keskeisen sektorin. Myös matkailu-, majoitus- ja virkistyspalvelut sekä muutpalvelut ovat Hämeessä yleisiä sivutoimialoja. Kuluvan vuosikymmenen alussa kasvaviatoiminnan aloja ovat Suomessa olleet esimerkiksi uusiutuvan energian tuotanto,rakentaminen, kauppa, majoituspalvelut, maatalouskoneurakointi sekärakennusmaiden pohjatyöt ja raivaus. Vuoteen 2012 mennessä kasvavina toimintoinanähdään mm. koneurakointi, polttopuun ja hakkeen valmistus, puutavaranjatkojalostus, matkailu-, majoitus- ja virkistyspalvelut sekä kuljetuspalvelut.Maaseudun pienyrityksistä suurin osa on palvelualan yrityksiä. Henkilöstömääriltääntarkasteltuna palvelualan pienyritykset muodostavat suurimman ryhmän. Kaiken kaikkiaanvuonna 2004 maaseudun pienyrityksiä oli Hämeessä 4 235 kappaletta. Niissä työskenteli 7 059henkilöä. Maaseudun pienyrityksiä on 2000-luvullla syntynyt etenkin rakentamisen alalle japalveluihin viime aikoina myös teollisuuteen. Alkutuotannon toimipaikat ovat vastaavastivähentyneet (Vepsäläinen ym. 2008).5.8. Viljaklusterin toiminta Päijät-HämeessäPäijät-Hämeessä on Suomen mittavin ja monipuolisin viljaosaamisen keskittymä. KokoHämeen kattavasta kokonaisuudesta 80-90 % on sijoittunut Päijät-Hämeeseen. Viljanjalostus onperinteikäs ja samalla moderni elintarviketeollisuuden haara, joka panostaa merkittävästitutkimukseen ja kehitystyöhön. Viljaklusteri voidaan jakaa yli 1000 henkilöä työllistävään olut- jajuomaketjuun sekä lähes 1200 henkilöä työllistävään leipäketjuun. Juomaketjun alkupäässä onnoin 450 alueella toimivaa ohran sopimusviljelijää ja leipäketjun alussa 500 rukiin, ohran javehnän viljelijää (Lahden Alueen Kehittämisyhtiö Oy – LAKES 2009).


62Päijät-Hämeen viljaklusteri on erinomainen esimerkki aidosta verkostosta, joka on syntynyttoimijoiden yhteisistä tarpeista. Päijät-Hämeen viljaklusteri on ainutlaatuinen paitsi alueellisestija kansallisesti myös Euroopan tasolla. Päijät-Hämeen viljaklusteri rakentuu leipä sekä juomajapanimoketjuista. Toimijoiden joukossa on sekä suuria kansallisia ja kansainvälisiä toimijoitaettä pieniä paikallisia yrityksiä ja maanviljelijöitä. Päijät-Hämeen viljaklusterissa on tehtyhuomattavia investointeja, jotka tulevaisuudessa tehostavat toimialan toimintaa, eivät niinkääntuo lisää työpaikkoja (Härkönen 2008). Syksyllä 2009 on käynnistynyt bioetanolitehdas, jokakäyttää raaka-aineenaan mm. alueen elintarviketeollisuuden ja kaupan sivujakeita.Viljaklusterin kahdesta ketjusta toisen, leipäketjun, rakenne lähtee liikkeelle leipäviljojenviljelystä, kulkee myllyjen kautta läpi leipomoteollisuuden ja päätyy valmiina tuotteenakauppojen hyllyihin ja kahviloihin. Päijät-Hämeessä tähän ketjuun kuuluu noin 500 maatilaa,jotka tuottavat jauhettavaksi vuositasolla 160 000 tonnia ruista, ohraa, kauraa ja vehnää (LAKES2009).Leipäketjussa lasketaan työskentelevän lähes 1200 ihmistä ja liikevaihdoltaan leipäketju on noin160 milj. euroa. Sekä leipä- että viljaketjujen toimijat ovat tasavertaisina mukanaviljaklusterissa (LAKES 2009).Olut- ja juomaketjun piirissä on noin 450 sopimusviljelijää, jotka tuottavat noin 1000 henkeätyöllistävälle ketjulle vuositasolla 100 000 tonnia mallasohraa. Juomaketjuun kuuluvatviljelijöiden lisäksi mallastamo, panimot, tislaamot, uutetehdas sekä sahdintekijät. Teollisuudenosuus olut- ja juomaketjun liikevaihdosta on noin 400 miljoonaa euroa (LAKES 2009).KUVIO 14. Päijät-Hämeen viljaklusterin leipäketju ja juomaketju (LAKES 2009)


63Päijät-Hämeen Viljaklusterin tavoitteena on lisätä alueella avointa keskustelua ja yhteistyötäniin viljelijöiden kun jalostajienkin keskuudessa. Viljelijät ovat klusterin yksimerkittävimmistä toimijoista, jotka tuotteillaan mahdollistavat alueen viljaajalostavan teollisuuden toiminnan. Viljelijöiden mukanaolo klusterissa on ensiarvoisen tärkeäävuoropuhelun ja yhteisten tavoitteiden selkiyttämiseksi (LAKES 2009).Keskustelu- ja yhteistyöfoorumina toimii etenkin klusterin sisällä toimiva Viljaklubi, jonkajäseninä on alueen viljelijöitä, MTK-Häme sekä viljateollisuuden edustajia. Viljaklusteri järjestääsäännöllisesti erityisesti viljelijöille suunnattuja avoimia tilaisuuksia. Tilaisuuksissa onmahdollisuus tavata alueen muita viljelijöitä ja teollisuuden edustajia sekä saada ajankohtaistatietoa viljan viljelystä ja jalostajien näkemyksistä (LAKES 2009).Vilja-alalla on yhtymäpintoja muiden alojen kanssa. Biosivujaetoimikunta on keskittynytselvittämään mahdollisuuksia viljaklusteriin kuuluvien yritysten toiminnastasyntyvien sivujakeiden hyötykäytön tehostamiseen. Tutkimuksia ja selvityksiä on teetettysiitä, miten prosesseissa syntyviä sivuvirtoja voitaisiin hyödyntää, ja siten minimoidakaatopaikalle menevien jakeiden määrää. Biosivujakeen hyödyntämisestä biopolttoaineeksi ontehty selvitys. Selvityksen pohjalta Lahteen Hartwallin tehtaan yhteyteen saatiinbioetanolitehdas. Yhteistyökumppanina toimii ST1-ketju. Biojaetoimikunta tekee tiivistäyhteistyötä tutkimuslaitosten (esimerkiksi VTT) kanssa (LAKES 2009).Vilja-alan imagon kohottaminen ja oikeanlaisen tiedon jakaminen on yksi Päijät-HämeenViljaklusterin keskeisistä tavoitteista, sillä toimialat tulevat kilpailemaan jatkossa yhä enemmänhenkilökunnan saatavuudesta. Imagon nostamiseksi ja viljaklusterin tunnettavuuden lisäämiseksion perustettu Imago- ja matkailutoimikunta. Toimikunta on lisännyt klusterin tunnettavuuttaesimerkiksi näyttävällä osallistumisella Lahden 100-vuotistapahtumaan Lahden satamassaelokuussa v. 2005. Imago- ja matkailutoimikunta tekee myös tiivistä yhteistyötä Lahti Travelinkanssa, jonka kanssa järjestetään tutustumisretkiä viljan jalostusketjun eri osiin (LAKES2009).Viljaklusterilla on siis hyvinvointi-, ja matkailualaan sillä hyvin luontaisen yhtymäpinnat.Vilja-ala on tunnistettu alueen strategioissa yhdeksi alueen avainalaksi. Alueen strategioissaviljaklusteri tunnistetaan elinkeinona, ja se liitetään osaksi isompia kokonaisuuksia. Vilja-alankoulutustarpeisiin ei edelläänkään vastata tarpeellisella laajuudella (Härkönen 2008).Ympäristön ja ekologisen ajattelun kasvu vaikuttaa viljaklusteriin varsinkin viljan viljelyn kautta.Toimijoiden saumaton yhteistyö on viljaklusterin vahvuus tulevaisuudessa. Toimijat tuntevattoisensa ja heidän keskuudessaan vallitsee keskinäinen luottamus. Lisäksi tulevaisuudenvahvuuksiin lukeutuu se, että Päijät-Hämeen viljaklusteri on Suomen mittakaavassa iso jamonipuolinen. Viljaklusterin tulevaisuuden mahdollisuuksiin kuuluu Lahden seudun alueellisenimagon vaikuttavuus ja näkyvyys. Se voi edesauttaa vilja-alan yritysten toiminnan laajentumistaPäijät-Hämeeseen, jolloin synergioista voidaan löytää uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuudessaolisikin tärkeä panostaa tutkimuksen tason säilyttämiseen, tutkimustoiminnanlisäämiseen ja tutkimuksen hajauttamiseen (Härkönen 2008).Lahden Alueen Kehittämisyhtiö Oy - LAKES tarjoaa viljaklusterin yrityksille liiketoiminnankehittämispalveluja tiiviissä yhteistyössä muiden alueen kehittämis- jakoulutusorganisaatioiden kanssa. Myös uusia palveluja kehitetään tarvittaessa yritystentarpeiden mukaan. Liiketoiminnan kehittämispalvelut ovat tarjolla kaikille kasvuhaluisilleyrityksille koosta ja toimialasta riippumatta. Niiden lisäksi erillisten projektien, hankkeiden jaohjelmien avulla on mahdollista tuottaa erityisesti viljaklusterin yrityksille kohdennettujatarvelähtöisiä palveluja (LAKES 2009).


64LÄHDELUETTELOAhola, E., Palkamo, A. (toim.) 2009. Megatrendit ja me. Tekesin katsaus 255/2009. Helsinki.Ahola, M. Végh, S. 2007. Future Images of Food Consumption. Phase II: Global Summary andAnalysis. Teoksessa : Ahola, M. Végh, S. Finpro & Mirhami Research Group.Aholainen, R. 2009. Suomalainen koulutus 2030 - pitkän aikavälin kehittämistarpeet ja –tavoitteet. Opetusministeriön laaja-alaisen kutsufoorumin 19.11.2009 taustapaperi.Elinkeinoelämän keskusliitto. 2006. Tulevaisuusluotain. Verkostoitumisesta voimaa osaamiseen.Loppuraportti.Evira. 2007. Selvitys Suomen elintarvikemarkkinoilla käytettävistä terveysväitteistä.Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran julkaisu 8/2007.Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). 2006. Alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoite. Etelä-Suomen EAKR –toimenpideohjelman 2007 – 2013.Finfood. 2009. Suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuuksia. Finfood -Suomen Ruokatieto ryForsman-Hugg, S., Katajajuuri, J-M., Mäkelä, J., Paananen, J., Pesonen, I., Timonen, P. 2008.Vastuullisuus elintarvikeketjussa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. ArtikkeliMaataloustieteen Päivillä 2008.Hautamäki, A. 2008. Kestävä Innovointi, Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitranraportteja 76. Helsinki.Hautamäki, J. 2009a. Maakunnallisen aikuiskoulutuksen suunnittelu- ja kehittämisverkostonmuodostuminen Päijät-Hämeessä. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.Hautamäki, J. 2009b. Maakunnallinen kehittämisverkosto innovaatioympäristönä. ArtikkeliAmmattikasvatuksen aikakauskirjassa 3/2009.Harmaakorpi, V., Melkas, H. (toimi.) 2008. Innovaatiopolitiikka järjestelmien välimaastossa.ACTA –sarja. Kuntaliitto. Helsinki.Helo, P. 2004. Elintarviketeollisuuden logistiikka kehittyy. Artikkeli Cimcorp Oy asiakaslehdessä2004/1.Hermans, R., Kulvik, M. (toim.). 2006. Sustainable Biotechnology Development – New Insightsinto Finland. Etlan julkaisu B 217.Hernesniemi, H., Kymäläinen, P. Mäkelä, P., Rantala, O., Rautkylä-Willey, R., Valtakari, M.Suomen avainklusterin ja niiden tulevaisuus. Tuotanto, työllisyys ja osaaminen. Etlatieto Oy,Etla, LTT-Tutkimus Oy ja Teknillisen korkeakoulun Tuotantotalouden osasto. ESR-julkaisut 88/01.Härkönen, A. 2008. Hyvinvointi-, matkailu- ja vilja-alojen osaamistarpeet Päijät-Hämeessä.Lahden ammattikorkeakoulun julkaisut. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muutajankohtaiset julkaisut, osa 39.Kerkelä, L., Lehtonen, H., Niemi, J. 2005. The impacts of WTO export subsidy abolition on theagri-food industry in the EU: A preliminary assessment. VATT Discussion Papers 375, 37s.Kirveennummi, A. , Saarimaa, R., Mäkelä, J. 2008. Syödään leväpullia pimeässä. Tähtikartastojasuomalaisten ruoan kulutukseen vuonna 2030. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisu.


65Kola, J. 2006. Esitysmateriaali Osaava maaseutu seminaarissa 5.4.2006.Lahden Alueen Kehittämisyhtiö Oy – LAKES. 2009. Internet -sivut osoitteessa www.lakes.fiLoikkanen, T, Eerola, A. 2009. Teknologia ja innovaatiot. Julkaisussa: Ahola, E., Palkamo, A.(toim.) Megatrendit ja me. Tekesin katsaus 255/2009. Helsinki.Maa- ja metsätalousministeriö MMM. 2002. Elintarviketalouden reunaehdot vuoteen 2030 mennessä ETU2030. Ministeriön julkaisu 9/2002.Maa- ja metsätalousministeriö MMM. 2006. Kansallinen viljastrategia 2006-2015Maa- ja metsätalousministeriö 2007. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma2007-2013.Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. 2008. Suomen vilja- ja öljykasviketjujenstrategiaraportti. Finngrain. Vilja-alan yhteistyöryhmä.Mikkola, M., Seppänen, L. Ketjun toimijoiden väliset suhteet elintarvikkeiden vuonsuuntaamisessa. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Mikkeli. Artikkeli Maataloustieteen päivillä2006.Mustikkamäki, N., Sotarauta, M. (toim.) 2008. Innovaatioympäristön monet kasvot. Tampereenyliopistopaino. Tampere.Mäkelä, J. 2002. Syömisen rakenne ja kulttuurinen vaihtelu, KuluttajatutkimuskeskusMäki, S. 2008. Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö 2008. Savoniaammattikorkeakoulu.Kuopio.Nielsen 2008. Trendit ja katsaukset. http://fi.nielsen.com/site/index.shtmlPeltonen-Sainio, P. 2008. Ilmastonmuutos tuo haasteita ja mahdollisuuksia Suomen maa- jaelintarviketaloudelle. Sopimusviljelijä (2008):1/2008, 8-9Peltonen-Sainio, P., Hakala, K. 2008. Climate change and Nordic crop production. NJF Report 4(2008):7, 93-94Piiroinen, S., Niva, M., Mäkelä, J. 2006. Luottamusta ja harkintaa. Kuluttajien näkökulmia ruoanturvallisuuteen ja elintarvikeketjuun. Kuluttajatutkimuskeskus. Artikkeli Maataloustieteen päivillä2006.Pöyry Forest Industry Consulting Oy. 2008. Oivallus-hankkeen esiselvitys.Elinkeinoelämän keskusliitto.Rikkonen, P., Kurppa, S. 2008. Maataloustuotannon haasteet tulevaisuudessa. Teoksessa:Kirveennummi, A. , Saarimaa, R., Mäkelä, J. Syödään leväpullia pimeässä. Tähtikartastojasuomalaisten ruoan kulutukseen vuonna 2030. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisu.Tapscott & Ticoll. 2003. The Naked Corporation - How the age of transparency willrevolutionize business. Free Press.Uusikylä, M. (toim.). 2008. Elintarvikealan kasvun avaimet: Pk-sektorin toimintamallit. Sitranjulkaisuja. Helsinki.


66Raijas, A., Repo, P. Kuluttajat, käyttäjät ja markkinat. Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisussa:Ahola, E., Palkamo, A. (toim.) Megatrendit ja me. Tekesin katsaus 255/2009. Helsinki.Selinheimo, E., Saarela, M., Halonen, M., Koivisto, R., Tiilikainen, A., Lyly, M., Mikkonen, J.,Lehtinen, P., Mokkila, M., Kaukovirta-Norja, A., Poutanen, K. 2009. Solutions for intelligentnutrition. Nutritech roadmap. VTT tiedotteita – research notes 2514.Seppänen, L., Aro-Heinilä, E., Helenius, J., Hietala-Koivu, R., Ketomäki, H., Mikkola, M., Risku-Norja, H., Sinkkonen, M., Virtanen, H. 2006. Paikallinen ruokajärjestelmä: ympäristö- jatalousvaikutuksia sekä oppimishaasteita. Raportteja 9. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti.Mikkeli.Sitra. 2006. Suomi – kilpailukykyinen terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä. Elintarvike- jaravitsemusalan strategiaraportti. Elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA.Tekes. 2008. Ihminen - talous – ympäristö. Valinnat tulevaisuuden rakentamiseksi.Työministeriö 2007. Työvoima 2025. Työpoliittinen tutkimus 325.Valtioneuvosto. 2005. Valtioneuvoston maatalouspoliittinen selonteko.Vasara, P., Hautamäki, A., Bergroth, K., Lehtinen, H., Nilsson, P., Peuhkuri, L. 2009. Suurisiirtymä. Uusia lähestymistapoja tietämysverkostojen kehittämiseen. Sitran raportteja 79Vepsäläinen, J., Vainikka, J., Paakkunainen, S. 2008. Hämeen aluetalous. Kanta- ja Päijät-Hämeen toimintaympäristöanalyysi. Hämeen TE-keskuksen julkaisuja 11.Viikki Foodcenter. 2002. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan PK-elintarvikealan kehittämisohjelma.Vinnari, M. 2008. The Future of Meat Consumption. Expert views from Finland. TechnologicalForecasting & Social Change 75 (2008), 893–904.VTT. 2009. Uudet elintarvike- ja ravitsemusratkaisut Nutritech-tutkimusohjelma –ohjelma.Kuopion yliopisto.

More magazines by this user
Similar magazines