13.07.2015 Views

Kieli kulttuurin peilinä

Kieli kulttuurin peilinä

Kieli kulttuurin peilinä

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

SISÄLLYSLukijalle s. 7VALLAN VARJOSSAProfessori Henrik Meinander:Muuttuiko mikään? s. 11Professori Max Engman:Upseereita, hopeaseppiä ja loikkareita Pietariin s. 23MIKÄ YHDISTÄÄ, MIKÄ EROTTAA?Professori Timo Vihavaihen:Rajan takana: veriveljiä, uskonveljiä ja tovereita s. 53Professori Antti Ahlström:Vodka, seljanka ja ruisleipä suomalaisessa ruokakulttuurissa s. 73KULTTUURIT RINNAKKAIN JA VASTAKKAIN?Professori Pekka Pesonen:Unelmat ja uhkakuvat s. 87Professori Arto Mustajoki: – <strong>Kieli</strong> <strong>kulttuurin</strong> peilinä s. 115Toimittanut:Viia HataraHarri WestermarckCopyright Helsingin yliopistonVapaan sivistystyön toimikunta 2010ISBN: 978-952-10-6105-9ISSN: 1456-2162YliopistopainoHelsinki 2010SUOMI JA VENÄJÄ 2000-LUVULLADosentti Pekka Sutela:Suomalaisten menestystarinat s. 135Valtiotieteen tohtori Ilmari Susiluoto:Suomi ja Venäjän suurvaltaintressit s. 161PIETARI-LENINGRAD-PIETARI, MUUTTUIKO MIKÄÄN?Pietarin kuvernööri Valentina Matvijenko:Suomi Pietarin strateginen kumppani s. 185Presidentti Mauno Koivisto:Kohtalonyhteyden muodonmuutokset s. 199Harri Westermarckin tervehdys s. 205Aikaisemmat Studia Generalia -julkaisut s. 206


KULTTUURIT RINNAKKAINJA VASTAKKAIN?Professori Pekka PesonenUnelmat ja uhkakuvatProfessori Arto Mustajoki<strong>Kieli</strong> <strong>kulttuurin</strong> peilinä84STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?85


ARTO MUSTAJOKIArto Mustajoki (s. 1948) on toiminut Helsingin yliopiston Venäjänkielen ja kirjallisuuden professorina vuodesta 1982 asti. Opiskeluaikansahän vietti Helsingin yliopistolla ja Leningradissa. Mustajokivalmistui filosofian lisensiaatiksi 1979 ja hänen tohtorin väitöskirjansahyväksyttiin 1981.Professori Mustajoki on osallistunut akateemiseen hallintoon monintavoin, mm. toimimalla vararehtorina 1992–1998 ja Suomen Akatemian<strong>kulttuurin</strong> ja yhteiskunnan toimikunnan puheenjohtajana 2001–2006. Tällä hetkellä Mustajoki toimii luottamustehtävissä Venäjänopettajien kansainvälisen assosiaation MAPRJAL varapresidenttinä,Pietari-säätiön hallituksen puheenjohtajana, Suomalaisen Tiedeakatemianesimiehenä ja Helsingin yliopiston juuri valitun hallituksenjäsenenä.Mustajoki on uransa aikana julkaissut lukuisia venäjän kielen oppikirjoja,sanakirjoja ja tietokoneohjelmia. Hänen tunnetuimpiin televisioohjelmiinsakuuluu Kapusta. Työssään Mustajoki on tutkinut mm.nykyvenäjän lauseoppia ja kulttuurienvälistä kommunikaatiota sekäkehittänyt funktionaalisen lauseopin teoriaa. Viime aikoina hän onmallintanut myös ihmisten välisen kommunikaation pieleenmenonsyitä.114STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?115


Professori Arto Mustajoki<strong>Kieli</strong> <strong>kulttuurin</strong> peilinäKyrillinen kirjaimistoKyrillinen kirjaimisto on näkyvin osa venäjän kieltä. Se ei vain heijastavenäläistä kulttuuria ja identiteettiä, vaan on osa sitä. Monet suomalaisetkokevat kyrillisen kirjaimiston osaksi mystistä Venäjää, jossa kaikkion toisin. Vieraat kirjaimet pitävät myös yllä myyttiä venäjän kielenvaikeudesta, vaikka tosiasiassa ne voi opetella parissa illassa. Useinkuulee valituksia siitä, miksi venäläisillä täytyy olla ”omat kirjaimet”.Kysymyksenasettelu heijastaa normaalia ihmismielen tapaa ajatella:lapsuuden lähipiirissä omaksutut normit ja käytännöt koetaan oikeinaja kannatettavina. Vastoin yleistä oletusta maailman kielistä vain pientäosaa kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin. Kaiken lisäksi kyrillinen kirjaimistosopii aivan erinomaisesti venäjän kielen kirjoittamiseen. Venäjänkuuluisien ässien kirjoittamiseen tarvitaan monissa kielissä useitakirjaimia, esimerkiksi kirjoitetaan suomeksi Tšehov, ruotsiksiTjehov, englanniksi Chekhov ja saksaksi Tschechov. Erityisen kömpelöitäovat ”kaalikeittoässän” eli :n (venäjäksi kaalikeitto on )vastineet muissa kielissä: suomessa štš (tai hatuttomassa kirjoituksessashtsh), ruotsissa sjtj, englannissa shch ja saksassa schtsch. Kaalikeittoässäon ainoa venäjän ässistä, jota ei ole länsieurooppalaisissakielissä. Se äännetään pitkänä pehmeänä suhuäänteenä.Kuten esimerkit osoittavat, kyrilliset kirjaimet translitteroidaan vieraisiinkieliin eri tavoin. Kussakin kielessä voi olla myös erilaisia traditioita,esimerkiksi Tšehov kirjoitetaan tieteellisen kaavan mukaan suomenkielessä hattu-c:llä eli ehov. Erilaiset translitterointikäytännötaiheuttavat sotkua myös nimissä. Suomeen muuttaneiden venäläistenpasseissa nimi oli aikaisemmin ranskan kielen vaatimassa muodossa,nyttemmin ne kirjoitetaan englantilaisittain. Niinpä jos Tšehov-nimi-Kuva 1. Kyrillinen kirjaimisto on kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu glagoliittiseenja kreikkalaiseen kirjaimistoon. Kyrillistä kirjaimistoa käytetään nykyään monienslaavilaisten sekä Venäjällä ja lähialueilla puhuttavien uralilaisten, turkkilaisten,mongolilaisten, luoteiskaukasialaisten, pohjoiskaukasialaisten ja dagestanilaistenkielten kirjoittamiseen. Kuvassa sama Aleksanteri I:n hallitsijavakuutus, joka onsuomeksi lukijalle-osassa.Kuva 2. Maat joissa kyrillinen aakkosto on käytössä.nen venäläinen muuttaisi nyt Suomeen, hän esiintyisi meillä nimelläChekhov (passissa oleva muoto), mutta hänen Venäjälle jääneestäveljestään käytettäisiin suomen kielen kannalta oikeaa muotoa Tšehov.Suomessa kauan asunut sukulainen saattaa puolestaan käyttää116STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?117


1800-luvulla suosittua kirjoitusmuotoa Tshehoff. Translitteroinninongelmista johtuen Suomessa asuu venäläisiä Elenoita, Jelenoita jaYelenoita, vaikka Venäjällä heillä on ollut sama nimi, joka kirjoitetaan ja lausutaan Jelena.Kuva 3. Värttinä on Suomen menestynein nykykansanmusiikkiyhtye,joka syntyi Sari ja Mari Kaasisen hankkeena vuonna 1983 RääkkylässäPohjois-Karjalassa. Värttinän juuret ovat karjalaisessa perinteessä,erityisesti naisten tavassa laulaa ja niin sanotuissa runolauluissa.Värttinä tarkoittaa kehräämisessä käytettävää työkalua.Kuva 4. Ravintola Savotta tarjoaa menneen ajan juurevaa tunnelmaaSenaatintorin laidalla keskellä Helsinkiä. Savotta on vahvasti suomalainenravintola niin ruokatuotteen kuin miljöönkin osalta. Sanan varsinaisessamerkityksessä Savotta on metsätyömaa.Kyrillistä kirjaimistoa käytetään niissä slaavilaisissa maissa, joissaon vallalla ortodoksinen uskonto. Sen lisäksi se on käytössä joissakinentisissä ei-slaavilaisissa neuvostotasavalloissa. Sillä kirjoitetaanesimerkiksi tadzikkia, joka on käytännössä sama kieli kuin persia elifarsi. Osa IVY-maista on luopunut kyrilliikan käytöstä (kuten Uzbekistan),osa harkitsee luopumista (kuten Kazakstan). Kyrillistä kirjaimistoaeivät luoneet apostoli Kyrillos ja hänen veljensä Methodios,kuten pitkään luultiin. He kehittivät toisen slaavilaisen kirjaimiston,glagolitsan. Tämän asian selvittämisessä tärkeää osaa näytteli Helsinginyliopistossa tehty Tschernochvostoffin pro gradu -tutkielma vuodelta1947. Kyrillisen kirjaimiston luojaa ei tunneta, mutta on selvää,että se on laadittu kreikan kielen suuraakkosten perusteella. Venäläinenversio kyrilliikasta tehtiin Pietari Suuren aikana. Vallankumouksenpyörteissä siihen tehtiin muutama muutos. Useat emigrantit pitäytyvätkuitenkin ”vanhassa ortografiassa”, kuten on tapana sanoa.LainamarkkinatVärttinä on supisuomalainen lauluyhtye, jonka nimikin huokuu suomalaisuutta.Yksi Helsingin harvoista suomalaisravintoloista on nimeltäänSavotta – sekin hyvin suomalaiselta kuulostava sana. Kumpikin sanakuuluu kuitenkin siihen noin 300 sanan joukkoon, joka on suomenkieleen lainautunut venäjästä. Osa sanoista on säilyttänyt alkuperäisenmerkityksensä, esimerkiksi ikkuna, lusikka, saapas, leipä ja palttina.Tähän ryhmään kuuluu myös slangisana mesta, joka on tavallinenvenäjän kirjakielen sana ja tarkoittaa paikkaa. Joidenkin lainasanojenmerkitys on historian kuluessa muuttunut, niinpä edellä mainitun savotta-sananvastine zavod tarkoittaa nykyvenäjässä tehdasta. Suomensuntio pohjautuu sanaan sudja, joka tarkoittaa nykyvenäjässä tuomaria.Joillakin sanoilla merkitys on siirtynyt negatiivisempaan suuntaan.Venäjän kielessä koni (kon’) on hieno ratsuhevonen, putka(budka) puolestaan on mikä tahansa koppi.118STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?119


Suomesta venäjän kieleen on lainautunut vain muutamia sanoja, kutensiika, taimen, harjus ja norppa. Vaikuttaa siis siltä, että esi-isämmeovat olleet venäläisiä taitavampia kalastuksessa, kun taas venäläisetovat olleet joko kulttuurisesti meitä edellä tai muuten valta-asemassa,koska muuten olisi vaikea selittää suurta venäläislainojen määrääsuomen kielessä.<strong>Kieli</strong>opin yhtäläisyydetVenäjä on indoeurooppalainen kieli, joten se on sukua ruotsille, englannille,ranskalle, kreikalle, portugalille sekä monille muille Euroopankielille ja lisäksi vielä esimerkiksi hindille. Suomen kieli eroaa näistäkielistä monessa suhteessa. Missään indoeurooppalaisessa kielessäei ole esimerkiksi suomen kielen hän-pronominin tapaista sanaa, jokaviittaisi sekä mieheen että naiseen. Suomen kielelle on myös tyypillistäpaikan korostaminen liikkeen sijasta. Suomalainen sanoo ollauimassa, kun muissa kielessä vastaava merkitys ilmaistaan verbillä.Äidinkieltään opetteleva suomalaislapsi saattaa sanoa että tuollaon uima käyttäen loogista analogiamallia talossa talo : uimassa uima. Suomessa on myös vedessä paikallaan pysymistä osoittavaverbi kellua, mikä puuttuu useimmista muista kielistä. Siksi Suomessavaluutta voi kellua, kun taas muissa kielissä se ajelehtii. Venäläinen,kuten moni muukin eurooppalainen unohtaa kirjan ”kotona” ja jää”mökillä” sekä ostaa kirjan ”kaupassa”. Ehkä nämä kielen erotheijastavat jotakin syvällisempää ajattelutavan eroa.Suomen kielessä on myös yllättäviä yhtäläisyyksiä venäjän kielenkanssa. Tässä joitakin esimerkkejä: Kun englanniksi sanotaan It isinteresting ja ruotsin kielessä Det är intressant eli käytetään niinsanottua muodollista subjektia, niin venäjässä ei sellaista tarvita niinkuin ei suomessakaan: On mielenkiintoista; . Sanajärjestyson venäjän kielessä suhteellisen vapaa – kuten suomessakin.Kielet jaetaan usein kahteen ryhmään sen perusteella, käytetäänköomistusrakenteessa omata-tyyppistä ilmausta perusmuodossa olevansubjektin kanssa (I have…, Jag har…, Ich habe…) vai minullaon -rakennetta. Tässäkin venäjä on suomen linjoilla. Suomen (jamuiden suomalais-ugrilaisten kielten) ja venäjän rakenteellista yhtäläisyyttäon yritetty selittää sillä, että näitä kieliä puhuvat kansat ovatolleet vuosisatoja läheisessä kanssakäymisessä toistensa kanssa. Aivanilmeisesti kyseisellä seikalla on ollut oma vaikutuksensa venäjänkielen eriytymiseen muista indoeurooppalaisista kielistä. Tästä ei kuitenkaanvielä seuraa, että kyse olisi varsinaisesta lainautumisesta.Venäjässä on säilynyt länsieurooppalaisista kielistä poiketen useitasijamuotoja. Venäjän kuusi sijaa (nominatiivi, genetiivi, datiivi, instrumentaalija prepositionaali) eivät luonnollisestikaan vedä vertoja suomenkielen 14 (tai 15) sijamuodolle. Joka tapauksessa useat lauseopillisetsuhteet voidaan ilmaista pelkällä sijamuodolla ilman prepositioita.Tämä voidaan osoittaa seuraavilla, ei kovin luontevilla lauseilla:Kuva 5. Indoeurooppalaiset kielet muodostavat eniten tutkitun ja puhujamäärältäänsuurimman kielikunnan. Kartassa on mustalla maat, joissa enemmistö puhuuindoeurooppalaisia kieliä. Tumman harmaissa maissa vähemmistö puhuuindoeurooppalaisia kieliä, mutta niillä on kuitenkin virallisen kielen status.Jag skrev ett brev till Nina med min ny penna.I wrote a letter to Nina with my new pen.Kirjoitin Ninalle kirjeen uudella kynälläni.Ja napisal Nine pis’mo moej novoj rutskoj.120STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?121


Yllä oleva esimerkki paljastaa toisenkin yhtäläisyyden suomen javenäjän välillä: kummastakin puuttuu artikkeli. Paikallissijat (yliopistossa,yliopistosta, yliopistoon; yliopistolla, yliopistolta, yliopistolle)ilmaistaan venäjässä prepositioilla; toisin sanoen tässä venäjämuistuttaa muita indoeurooppalaisia kieliä. Sen sijaan venäjän genetiivinon selvää yhtäläisyyttä suomen kanssa. Sillä voidaan ilmaistamuun muassa suomen partitiivin tavoin epämääräistä määrää:Give me water! (= perusmuoto)Ge mig vatten! (= perusmuoto vatten)Anna minulle vettä! (= partitiivi)Daj mne vody! (= genetiivi, perusmuoto on voda)Rikas sananmuodostusVenäjän kielessä on myös suomen kielen tapaan monipuolinen sananmuodostusjärjestelmä.Sen avulla yhdestä ja samasta sanakannastavoidaan muodostaa useita uusia sanoja, kuten alla oleva esimerkkiosoittaa:Venäläinen mukauttaa vierasperäiset sanat näppärästi omaan taivutus-ja sananmuodostusjärjestelmäänsä. Hyvä esimerkki tästä onsana PR (publish relations), joka on venäjässä saanut muodon (piar). Tämä arkipäiväiseltä väännökseltä kalskahtava sana ontunkeutunut venäjän kirjakieleen, ja sen jatkoksi on tullut paljon joh-dannaisia: (tiedottaja), (tiedotustoiminta), (harrastaa pr-toimintaa). Verbikannasta saa vielä monia uusia muotojalisäämällä alkuun suffiksin, jotka kaikki antavat omia lisävivahteitaanperusverbiin: , , .Sananmuodostusjärjestelmän rikkaus mahdollistaa uusien, joskus vainsatunnaisesti käytettyjen sanojen muodostamisen. Suomen kielessäilmiö on myös tuttu (bassahtava, somalintaa, turhake).Kätevä mahdollisuus luoda uusia sanoja yhdistettynä tarpeeseensaada puheeseen emotionaalisuutta on johtanut siihen, että venäläisistänimistä muodostetaan runsaasti erilaisia hellyttelymuotoja, joilla onkullakin oma sävynsä. Esimerkiksi nimestä (Juri) voidaankäyttää muun muassa seuraavanlaisia muotoja: Jura, Jurka, Jurik,Jurotška, Juraša, Juraška.Sielu ja kohtalo venäläisen <strong>kulttuurin</strong> avainsanoja, haaste eiYksi venäläisyyden symboleista on sielukkuus, širokaja russkajaduša ”laaja venäläinen sielu”. Tätä käsitettä käyttävät niin venäläisetitsestään kuin muutkin, jotka kuvaavat venäläisyyttä. Voidaankin kysyä,näkyykö venäläisen sielun poikkeuksellisuus myös venäjän kielenkäytössä. Tähän näyttää viittaavaan se, että venäjän sanaa dušakäytetään kolme kertaa useammin kuin vastaavaa suomen sanaasielu. Tietysti sanojen käyttötiheyteen vaikuttavat monet seikat, muunmuassa se, kuinka usein ne esiintyvät erilaisissa vakiintuneissa sanonnoissa.Mutta tässä tapauksessa frekvenssiero saattaa hyvinkin heijastaamyös käsitteiden erilaista keskeisyysastetta venäläisessä jasuomalaisessa kulttuurissa.Toinen venäläisyyteen liitetty käsite on kohtalo. Venäläisiä ei yleensäpidetä fatalisteina sanan varsinaisessa merkityksessä; he eivät usko,että kaikki elämässä olisi ennalta määrätty. Sen sijaan venäläisilläon taipumusta selittää yksittäiset tapahtumat väistämättömiksi niin,että ihmisellä itsellään ei ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Venäläiset122STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?123


käyttävätkin sanaa sud’ba selvästi enemmän kuin suomen kielessäkäytetään vastaavaa sanaa kohtalo.Venäjän kielessä on myös kiintoisa kieliopillinen rakenne, joka onaktiivin ja passiivin välimuoto: kohde on akkusatiivissa kuten aktiivilauseessa,aiheuttaja instrumentaalissa kuten passiivilauseessa.Lauseen Lodku uneslo vetrom voisi kääntää suomeen rakennettamyötäillen: Veneen vei tuulen voimasta. Rakennetta käytetään silloin,kun jotakin odottamatonta tapahtuu. Usein se aiheutuu luonnonilmiöstä(Salama pirstoi puun, Ukkonen rikkoi sähköjohdot), mutta myösihmisen toimin-ta voi olla tapahtuman taustalla (Sotilas joutui luodinsurmaamaksi, Terroristien pommi surmasi lapsia, Vanhus tuli autonyliajamaksi).Entä voiko vastaavasti jonkin sanan puuttuminen kielestä kertoajotakin sitä ympäröivästä kulttuurista? Ehdokas tällaiseksi sanaksion haasteellinen. Venäjän kielessä on sana vyzov ”haaste”, muttasitä on näihin päiviin asti käytetty lähinnä vain oikeusterminä.Englanti–venäjä -sanakirjassa challenging käännetään trudnyj nointeresnyj (vaikea mutta mielenkiintoinen), mikä sinänsä on osuvakuvaus sanan merkityksestä, mutta tällainen käännös samalla kertoositä, että kyseinen sana puuttuu venäjän kielestä. Uuteen suomi–venäjä -sanakirjaan on otettu sama käännös, kun muutakaan ei oletarjolla. Kertooko sanan puuttuminen, että venäläisiltä puuttuvat haasteet?Ei välttämättä, kyllä Suomessa tehtiin paljon innovaatioita ennenkuin niitä alettiin nimittää innovaatioiksi. Toisaalta sanan puuttuminenkielestä kertoo siitä, että kielenpuhujilla ei ole ollut tarvetta ”keksiä”käsitteelle omaa sanaa. <strong>Kieli</strong> pyrkii mukautumaan sen käyttäjientarpeisiin.Kaiken kaikkiaan kielen ja <strong>kulttuurin</strong> väliset suhteet ovat edelleeniso kiistelyn aihe tieteessä. Asiaan on vaikea saada lopullista selvyyttä.Päättelyketjua haittaa myös muna–kana -ongelma. Muovaako kieliihmisajattelua, vai onko asia päinvastoin: kansa on muovannut kielenomiin tarpeisiinsa? Johtopäätöksissä tulee olla varovainen. Siitä, ettäsuomen kielestä puuttuu futuuri, ei seuraa, että suomalaiset eivätajattelisi tulevaisuuttaan.Venäläisyyttä puhekulttuurissa?Jos kielen rakenteen suhde kieltä puhuvien ajatusmaailman on kiistanalainen,niin siinä, miten kieltä käytetään, on varmasti kulttuurisiaeroja. Näitä asioita on tutkittu varsin vähän, mutta omakohtaistenhavaintojeni ja venäläisten kanssa käymien keskustelujeni pohjaltauskallan julkituoda joitakin seikkoja:Ambivalentti asenne kielen muoti-ilmiöihin. Venäläiset käyttävätmielellään kieleen ilmaantuvia muotisanoja: imidž, konsalting,glamur, eksljuziv, tender, promošn, brend, saundtrek (nämä kaikkiovat siis venäjän kielen sanoja, tosin latinalaisin kirjaimin kirjoitettuna).Samalla he kuitenkin haluavat osoittaa halveksivansa näitä sanoja.Sen vuoksi he usein kommentoivat niitä negatiivisesti – mutta kuitenkinkäyttävät niitä.Kielellä leikittely. Kaikissa kulttuureissa kielellä leikittely on osapuhekulttuuria. Sen avulla puhuja osoittaa nokkeluutensa ja kerääsiten huomiopisteitä puhekumppaneiltaan. Venäläisille kielellä leikittelyon vielä tyypillisempää kuin monille muille kansoille. Yksi esimerkki:Emilia Mustakallion gradutyössä tutkittiin kolmen venäjänkielisensananparren ja sanonnan käyttöä. Kustakin niistä löytyy sata erilaistaväännöstä.Viittaukset yhteiseen kulttuuritaustaan. Tämäkin on yleismaailmallinenilmiö. Mutta venäläiselle viittaamineen yhteiseen tietopohjaanon erityisen tärkeää. Sillä on kaksi funktiota. Toisaalta sen avullapuhuja voi osoittaa tietävänsä nämä asiat, toisaalta tällaisten viittaustenavulla luodaan yhteenkuuluvuutta: tunnemme samanlaisia asioita,kuulumme siis samaan porukkaan.Konfliktipuhe. Normaalissa kanssakäymisessä, ainakin kun ollaankotipiirin ulkopuolella erilaisissa julkisten tai yksityisten palveluidenpiirissä, monissa kulttuureissa vältetään kovaäänistä tiukkaa puhetyyliä.Venäläinen käyttää suomalaista useammin suoraa puhetta,jossa voidaan mennä myös henkilökohtaisuuksiin. Tämä ei kuitenkaanvälttämättä merkitse välirikkoa tai aiheuta kaunaa puhujien välille.124STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?125


Demagogia ja manipulointi. Rehevä kielen käyttö, sanan voimallavaikuttaminen ja tunteisiin vetoaminen ei ole vain Žirinovskin ominaisuus.Onhan meilläkin omat poliittiset populistimme, mutta tässäkin”taidossa” olemme kyllä venäläisiä jäljessä. Demagogiaa harrastetaanVenäjällä myös tavallisissa kokouksissa sekä perhepiirin väittelyissä.Kuva 6. Venäjällä maljapuheita pidetään paljon ja taitavaa puhujaaarvostetaan.Puhe ilman naamioita. Käsitteellä Razgovor po dušam (”keskustelusieluista”) on erityinen asema venäläisessä kulttuurissa. Sillätarkoitetaan sydänystävien välistä puhumista, jossa on mahdollistakertoa ihan kaikki, jossa puhujan ei tarvitse esittää mitään. Venäläisillänämä keskustelut ovat elämän henkireikä, jotka auttavat pääsemääneteenpäin vaikeuksista huolimatta.Puhetaidon arvostaminen. Venäläiset pistävät positiivisesti merkille,jos ihminen osaa pitää maljapuheita tai on muuten taitava käyttämäänkieltä. Vitsejä ja anekdootteja viljellään myös aikuisten puheessa.Tosin niiden valinnassa on oltava tarkka, koska vanhan jutun tai huononvitsin kertominen osoittaa mauttomuutta.Onnitellaan ja kiitetään monisanaisesti. Kun venäläinen onnittelee,se tapahtuu monisanaisesti ja ylisanoja käyttäen. Tämä on yleinenpiirre kaikissa kulttuureissa, mutta sen toteuttamisessa on eroja.Venäläinen toivottaa aina kaikkea hyvää, menestystä sekä työssäettä henkilökohtaisessa elämässä. Venäläinen välttää kiittämästäjostakin konkreettisesta asiasta, vaan kiittää toista henkilöä kokonaisuudessaansiitä, että tämä on niin hyvä.Naisen erityisasema puheessa. Venäläisten kommunikatiivisessakäyttäytymisessä kauniimpi sukupuoli (prekasnyj pol) saa useinerityiskohtelun. Ulkonäköön liittyvät komplementit ovat tavallisia.Puheesta huokuu muutenkin miehen ja naisen erilaisuuden ottaminenluonnollisena mutta tärkeänä asiana huomioon. Toisaalta venäjässäei ole tapaa käyttää he or she -tyyppisiä ilmauksia, vaan kun puhutaanihmisistä yleensä, käytetään maskuliinimuotoa.Ylireagointi. Venäläiselle puhekulttuurille on ominaista liioittelu.Erityisesti naisten arkikeskustelussa kuulee usein ilmausta Ja v šoke(Olen šokissa) silloinkin, kun tapahtunut asia on suhteellisen vähäpätöinen.Vielä yksi asia, jossa venäläiset ovat samanlaisia kuin suomalaisetja ketkä tahansa. Aloitetaan sitaatilla. ”Venäjän ongelmana on primitiivinenraaka-aineisiin perustuva talous, koko talouden jälkeenjääneisyysja innovaatioiden puute, krooninen korruptio, huono työn tuottavuus,väestön väheneminen sekä piintynyt tapa tukeutua päätöksissävaltioon, ulkomaihin tai johonkin yleiseen oppiin, mihin tai kehentahansa mutta ei itseensä.” Näin sanoi Venäjän presidentti DmitriMedvedev syyskuussa 2009 Gazeta.ru:ssa julkaistussa kansalaisilleosoitetussa vetoomuksessa (kyseessä ei ole suora sitaatti, vaan koostetekstissä esitetyistä ajatuksista). Kuten huomaamme, Medvedevkäyttää varsin suoria sanoja kuvaillessaan Venäjän nykytilaa. Seuraakotästä, että voimme samoilla sanoilla rusikoida Venäjän ongelmia?Toki voimme, se ei ole kiellettyä, mutta meidän on silloin pidettävämielessä, että ihmiset suhtautuvat ulkoapäin tulevaan kritiikkiin aivantoisella tavalla kuin jos kyse on itsekritiikistä. Suomalaiset (kutenmonet muutkin kansat) ovat varsin sensitiivisiä sille, jos joku ulkopuolinentuo esille negatiivisia huomioita meistä, asioita, jotka oikeastaanitsekin tiedostamme. Samaan tapaan venäläiset suhtautuvat. Tämä126STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?127


testitilanteita, joiden avulla pyrimme selvittämään kommunikatiivisenkäyttäytymisen eroja suomalaisten ja venäläisten välillä. Viidellekymmenellesuomalaiselle ja venäläiselle, jotka tuntevat hyvin toistensakulttuurit, esitettiin parikymmentä testitilannetta, joiden pohjalta heidäntuli arvioida, kuinka venäläiset ja suomalaiset käyttäytyvät. Tarjolleannettiin neljä vaihtoehtoa, ja viidennen koehenkilöt saivat tarvittaessakeksiä itse. Vastauksessa piti mainita, kuinka monta prosenttia suomalaisistaja venäläisistä käyttäytyisi heidän mielestään eri vaihtoehtojenmukaisesti. Alla tilastoa vastauksista, jotka koskivat kysymystä:”X kiirehtii kokoukseen. Hän tapaa kadulla läheisen tuttavansa Y:n,jota ei ole tavannut pitkään aikaan. Mitä X tekee?”Kuva 7. Dmitri Anatoljevitš Medvedev (ven. , s. 1965) on Venäjän federaationkolmas presidentti. Hänet valittiin 70,3 % kannatuksellapresidentiksi Venäjän vuoden 2008 presidentinvaaleissa.näkyi jo neuvostoaikana. Venäläiset kertoivat mielellään oman järjestelmänsäheikkouksille nauravia vitsejä, mutta eivät olleet yhtä innoissaan,kun ulkomaalaiset kertoivat niitä.Kommunikatiivisen käyttäytymisen erotVenäläinen tutkija Iosif Sternin on luonut käsitteen ”kommunikatiivinenkäyttäytyminen” (kommunikativnoe povedenie). Sen pohjaltahän on rakentanut systemaattisen kuvausmallin, jonka avulla hänvertailee eri kansojen tapoja kommunikoida. Näitä piirteitä voidaanselvittää myös kokeellisesti. Yliopistonlehtori Ekaterina Protassovanja minun pitämän kurssin yhteydessä laadimme opiskelijoiden kanssaTulokset antavat konkreettista vahvistusta seuraaville johtopäätöksille:1. suomalaiset ja venäläiset eivät muodosta suinkaan yhtenäistäryhmää, joka käyttäytyisi yhdenmukaisesti;2. huolimatta suuresta variaatiosta käyttäytymisessä kansojenvälillä voidaan nähdä selviä eroja: venäläiset unohtavat herkemminkokouksen ja keskittyvät kadulla tapaamaansa128STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?129


Lopuksihenkilöön; tämä vastaa yleistä näkemystä siitä, että venäläisetkeskittyvät senhetkiseen tilanteeseen kokonaisvaltaisemminja sen vuoksi unohtavat helpommin tilanteen ulkopuolisetasiat.Kirjallisuus:Mustajoki, Arto . (Miksivenäjän kieltä ei opiskella Suomessa). Tempus, 2007 : 6, s. 15Tschernochostoff, G. Kyrillitsa ja glagolitsa: muinaiskirkkoslaavin kirjaimistojensyntyhistoria. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Humanistinentiedekunta, 1947.Venäjän kielen taito on suomalaisille ongelmallinen asia. Vain joka45. Suomessa asuva osaa venäjää, mukaan lukien Suomessa asuvatvenäläiset. Parempi kielitaito olisi avain sujuvampaan kanssakäymiseenniin talouden kuin <strong>kulttuurin</strong> alalla. Tiiviimmät kontaktit ihmisenvälillä lisäisivät myös vastavuoroista luottamusta ja ymmärrystä.Venäjän kielen opiskelun tiellä on kuitenkin monia esteitä, mm.seuraavat:1. historiallisista ja kulttuurista syistä syntynyt asennevammavenäläisiä kohtaan2. malliosaamisen puute (vain harvat osaavat)3. vaikean kielen maine4. koulujen kieliopetuksen täyttyminen muilla kielillä130STUDIA GENERALIA 2009SUURIRUHTINASKUNNASTA ITÄMEREN KAAUPUTKEENMIKÄ ON MUUTTUNUT SUOMAN JA VENÄJÄN SUHTEISSA?131

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!