Lukion opetussuunnitelman analyysi 1996-1997 ja ... - Opetushallitus

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSILUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999EN ANALYS AV GYMNASIERNASLÄROPLANER 1996–1999Moniste 2/2000OPETUSHALLITUS

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA1998–1999© Tekijät ja OpetushallitusTaittoPirjo NylundISBN 952–13–0736–6ISSN 1237–6590Edita OyHelsinki. 2000.

SISÄLTÖA SUOMENKIELISTEN LUKIOIDEN OPETUSSUUNNITELMAT 5I ANALYYSIN TEKEMINEN JA AINEISTO 7II YLEISHAVAINNOT 81 Opetussuunnitelmien käyttöönotto jarakenne lukuvuonna 1996–1997 82 Koulun arvoperusta ja toiminta-ajatus 93 Yhteistyö muiden oppilaitosten ja tahojen kanssa 144 Kansainvälisyys 155 Koulun itsearviointi 15III TUNTIJAKO 171 Tuntijaon sisällyttäminen opetussuunnitelmaan 172 Kurssien merkitseminen tuntijakoon 173 Termien käyttö 174 Tuntijaon ja oppiainekohtaisen opetussuunnitelmanvastaavuus 185 Kurssimäärät 186 Tuntijako ja koulun profiloituminen 20IV KIELIOHJELMA 21V OPISKELIJAN ARVIOINTI 221 Kurssin arviointi 222 Oppiaineen oppimäärän arviointi 233 Lukion oppimäärän arviointi 24VI MUUALLA SUORITETTUJEN OPINTOJEN KORVAAVUUS 251 Muualla suoritettujen opintojen korvaavuus koulunopetussuunnitelmassa 252 Opintojen korvaavuudesta päättäminen 263 Muualla suoritettujen opintojen korvaavuusoppiainekohtaisissa opetussuunnitelmissa 26VII ITSENÄINEN OPISKELU 271 Yleistä 272 Itsenäinen opiskelu opetussuunnitelmien yleisessä osassa 273 Itsenäinen opiskelu oppiainekohtaisena 284 Toteuttamisen ja arvioinnin ohjeistus 285 Luvan antaminen itsenäiseen opiskeluun 29VIII OPINTO-OHJAUSJÄRJESTELYT 301 Määräysten sisällyttäminen opetussuunnitelmaan 302 Opinto-ohjauksen tavoitteet 303 Opinto-ohjauksen kurssit 304 Opinto-ohjauksen järjestelyt 315 Ryhmänohjaus 31

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999IX OPPIAINEKOHTAISTEN OPETUSSUUNNITELMIEN PIIRTEITÄ 331 Oppiaineen tavoitteet ja sisällöt opetussuunnitelmissa 332 Integraatio 333 Työtavat ja menetelmät 344 Materiaalit 345 Koulukohtaiset erityispiirteet 34XXIPAIKALLISEN OPETUSUUNNITELMAPROSESSINETENEMINEN 35LUKIOIDEN ESITTÄMÄT PEDAGOGISET ONGELMAT JAKESKEISET KEHITTÄMISKOHTEET 381 Pahin pedagoginen ongelma 382 Keskeisin lukion kehittämisidea 38XII JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 40B DE SVENSKA GYMNASIERNAS LÄROPLANER 41I MATERIALET OCH ANALYSEN 43II ALLMÄNNA IAKTTAGELSER 441 Processen och ibruktagandet 442 Ibruktagande av de nya läroplanerna och årskurslösheten 443 Gymnasiets uppgift och värdegrund; vissa betoningar 45III TIMFÖRDELNINGEN OCH SPRÅKPROGRAMMET 46IV SVENSKA SÄRDRAG I VISSA LÄROÄMNEN 481 Modersmålet 482 Finska 493 Matematik och naturvetenskaper 504 Konst- och färdighetsämnen 505 Svenska betoningar i innehållet 51V ELEVBEDÖMNINGEN 53

ASUOMENKIELISTEN LUKIOIDENOPETUSSUUNNITELMAT

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999

IANALYYSIN TEKEMINEN JA AINEISTOLukion opetussuunnitelmien analyysi on tehty kahdessa osassa lähtökohtanaOpetushallituksen vahvistamat Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994.Opetushallitus pyysi kyselyllään (Opetushallituksen kysely 2/1997) lukioiltalukuvuonna 1996–1997 käytössä olleen vuoden 1994 perusteiden mukaan laaditunopetussuunnitelman. Kyselyssään Opetushallitus esitti lukioiden vastattavaksilisäksi muutaman kysymyksen ja pyysi lyhyttä kuvausta siitä, mikä on kyseisenlukion keskeisin kehittämisidea ja toisaalta siitä, minkä lukio kokee pahimmaksipedagogiseksi ongelmaksi. Lukion opetussuunnitelmien perusanalyysitehtiin kootun aineiston pohjalta.Toisessa vaiheessa syksyllä 1998 Opetushallitus pyysi selvityksessä mukana oleviltalukioilta opetussuunnitelmaprosessin etenemisen seuraamiseksi lukuvuonna1998–1999 käytössä olevan opetussuunnitelman (Opetushallituksen kysely24/1998). Lukioita pyydettiin ilmoittamaan opetussuunnitelman muutoskohdat(lisäykset, poistot, uudet muotoilut tekstissä) esimerkiksi marginaalimerkinnällä.Koska analyysi koskee lukuvuosina 1996–1997 ja 1998–1999 käytössä olleita lukionopetussuunnitelmia, tekstissä on käytetty vuoden 1998 loppuun voimassaolleita säännöksiä. Opiskelijan arvioinnista tehty laaja analyysi on tiivistetty tähänyhteenvetoon lyhyeksi, koska opiskelijan arvioinnin perusteita on jo keväällä1999 tarkistettu selvityksen ja muualta saadun palautteen pohjalta.Lukion opetussuunnitelmien analyysiin otettiin 41 lukion opetussuunnitelma.Otos oli kymmenen prosenttia lukuvuonna 1996–1997 toimineista suomenkielisistäpäivälukioista. Opiskelijan arvioinnin osalta opetussuunnitelmia on käytylaajemminkin läpi. Lukiot edustivat opiskelijamäärällä mitatulta kooltaan maanpäivälukioiden kokojakaumaa ja ne sijaitsivat eri puolilla Suomea. Selvityksessämukana olevista lukioista viidessä oli alle sata opiskelijaa, kahdessakymmenessäkahdessa100–299 opiskelijaa ja neljässätoista 300 tai enemmän. Käytetyn aineistonpohjalta on saatu suuntaa-antavia tietoja lukion opetussuunnitelmista. Otoksensuurentaminen selvityksen alkuvaiheen 31 lukiosta 41 lukioon vahvisti lukioidenopetussuunnitelmista saatua kuvaa.Selvityksessä mukana olevista lukioista 29 noudatti lukuvuonna 1996–1997 viisijaksojärjestelmääja 12 kuusijaksojärjestelmää. Yksi viisijaksojärjestelmää noudattavistalukioista ilmoitti siirtyvänsä lukuvuoden 1997–1998 alusta lukien kuusijaksojärjestelmäänja yksi kuusijaksojärjestelmää noudattavista lukioista viisijaksojärjestelmään.Lukioista kuusi (myöhemmin seitsemän) oli mukana nuorisoasteenkoulutuskokeilussa, ja yksi oli urheilulukio.

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999IIYLEISHAVAINNOT1 Opetussuunnitelmien käyttöönotto ja rakennelukuvuonna 1996–1997Opetushallitus on vahvistanut 5.1.1994 lukion opetussuunnitelman perusteet1994 ja siihen liittyneet oppilasarvostelun yleiset perusteet 4.2.1994. Selvityksessämukana olevista lukioista lukion opetussuunnitelman perusteiden 1994 mukaanlaadittu opetussuunnitelma oli otettu käyttöön 20 lukiossa vuonna 1994 ja21 lukiossa vuonna 1995.Lukion opetussuunnitelmasta tulee käydä ilmi muun muassa koulun toiminta-ajatus,koulun tuntijako, opetuksen tavoitteet sekä kaikkien koulun opetusohjelmaan kuuluvienkurssien tavoitteet ja sisällöt, opetusjärjestelyjä koskevat seikat, kurssien suoritus- ja ar -vosteluohjeet sekä koulun itsearviointia ja jatkuvaa kehittämistä koskevat suunnitelmat.Myös yhteistyö muiden oppilaitosten ja työelämän kanssa merkitään opetussuunnitel -maan. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 19.)Useat analyysiaineiston opetussuunnitelmista ovat sellaisia, joista kaikki edellämainitut seikat eivät ilmenneet tai ilmenivät vain osittain.Lukioiden opetussuunnitelmien laajuus ja yksityiskohtaisuus vaihtelevat huomattavastikouluittain. Opetussuunnitelmien alkuun on sijoitettu yleinen osa, johonselvitysaineistossa on vähimmillään kirjattu puoli liuskaa tekstiä koulun tehtävästäsekä lisäksi lukion tuntijako ja opiskelijan arviointia koskevat määräykset.Joissakin tapauksissa opetussuunnitelman yleisessä osassa on sen sijaan pohdittuja analysoitu laajasti koulun toimintaan liittyviä kysymyksiä.Opetussuunnitelmien yleisessä osassa käsiteltyjä asioita ovat muun muassa lukiontehtävä, opetuksen arvoperusta, opetuksen tavoitteet, koulun toiminta-ajatus,koulun toimintaympäristö ja omaleimaisuus, tuntijako, opiskelijan arviointi,opetusjärjestelyt, kieliohjelma, opinto-ohjaus-järjestelyt, koulun itsearviointi, keskeisetkehittämissuunnitelmat, koulun järjestyssäännöt sekä yhteistyö muidenoppilaitosten kanssa. Opiskelijan arviointia koskevat määräykset on usein opetussuunnitelmassasijoitettu myös oppiainekohtaisten opetussuunnitelmien jälkeen.Joissakin lukioissa uusi opetussuunnitelma oli otettu käyttöön sellaisena, että siihenoli sisältynyt vain ensimmäiselle opiskeluvuodelle ajatellut kurssit tai muutoinvain osa kursseista ja sitten opetussuunnitelmaa oli vuosittain täydennettyseuraaville opiskeluvuosille tarkoitetuilla kursseilla. Tämä ei ole antanut mahdollisuuksialukio-opetuksen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, eikä lukio-opinnotaloittavilla ole ollut mahdollisuutta opintojensa ja opinto-ohjelmansa koko lukioajankattavaan suunnitteluun.Useissa kouluissa on laadittu opiskelijoiden käyttöön kurssiopas/opinto-opas taiopetussuunnitelman lyhennelmä. Käytössä oli yleensä myös valintakortti kurssivalintojenmerkitsemistä ja seuraamista varten.8

II YLEISHAVAINNOT2 Koulun arvoperusta ja toiminta-ajatusLukion opetussuunnitelman perusteissa 1994 on opetus- ja kasvatustyön päämääräätarkasteltaessa pohdittu muun muassa koulun arvoperustaa, ja mainitun asiakirjanmukaan opetussuunnitelmasta tulee käydä ilmi muun muassa koulun toiminta-ajatus.(Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 15–19.)Kaikissa tutkituissa 41 opetussuunnitelmassa on määritelty arvopohjaa ja toiminta-ajatusta.Osittain teksti on hyvinkin yksilöllistä: yhdessä tapauksessa arvot onkuvattu kirjallisuussitaatein. Toisaalta mukana otannassa on myös suoraa lainaustalukiolain ja opetussuunnitelman perusteiden tekstistä. Edellisestä voi päätelläasiaan paneudutun, jälkimmäisessä on sisäänkirjoitettuna haluttomuus etsiäkoulukohtaista yhteistä linjaa opetussuunnitelman pohjaksi.Arvot ja toiminta-ajatus ovat sekoittuneet koko aineistoa ajatellen niin, ettei niitäyhteenvedossakaan kykene erottamaan. Arvoja on esitetty myös tavoitteissa. Joissakinopetussuunnitelmissa näkyy selvästi aikuiskeskeinen, kasvattava asenne,kun mukaan on kirjoitettu järjestyssäännöt tai ajatuksena on opettaa työntekoa.Toisissa taas sananvalinnasta näkee opiskelijakeskeisen ajattelun korostuvan, kuntavoitteena on saavuttaa myönteinen suhtautuminen työhön.Toisissa lukioissa painotus on siinä, mitä koulu tekee ja mistä lähtökohdista koulunopetus lähtee (koulun positiivinen ilmapiiri, tiedonhalun herättäminen, tiedonkäsitys),toisissa lukioissa siinä, millaiseksi opiskelijan toivotaan kehittyvän(kriittinen, sosiaalinen).Yleisimmin selvitysaineiston lukioiden opetussuunnitelmien arvoperu s t a s s aja/tai toiminta-ajatuksessa esiintyviä arvoja ovat laaja yleissivistys, kansainvälisyys,terve itsetunto ja itseluottamus ja kestävä kehitys. Myös kansallinen kulttuuri,sosiaaliset taidot ja valmiudet muun muassa yhteistyöhön sekä vastuuntuntomainitaan useissa opetussuunnitelmissa. Lukiolain tavoitteet sellaisenaansiteerataan seitsemässä opetussuunnitelmassa, opetussuunnitelman perusteidenteksti sellaisenaan kolmessa opetussuunnitelmassa, ja molemmat kahdessa opetussuunnitelmassa.9

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999YleissivistysKansainvälisyysItsetunto, itseluott.Kestävä kehitysKans. kulttuuriSosiaal. taidotVastuuntuntoValm. jatko-op.Kriittisyys tietoon0 5 10 15 20 25 30Koulujen määräKUVIO 1.Yleisimmät arvot lukioiden opetussuunnitelmissalukuvuonna 1996–1997Jos lukioiden opetussuunnitelmiin kirjatut arvot luokitellaan ihmisen suhteenaluontoon, itseen, toisiin, yhteiskuntaan, tietoon, työhön ja kulttuuriin, oli jokaisestaryhmästä löydettävissä selvä muita useammin esiintyvä arvo (Lukion opetussuunnitelmanperusteet 1994, 15).Ihmisen suhteessa luontoon on keskeisenä arvona nähty kestävä kehitys, joskinasia on voitu kirjata opetussuunnitelmaan hieman toisin sanoin.Itsetunnon/itseluottamuksen ja vastuuntunnon ohella ihmisen suhteesta itseensäon mainittu arvoina myös tasapaino, rehellisyys, luovuus, fyysinen ja psyykkinenhyvinvointi, terveet elämäntavat, elämänmyönteisyys, fyysisen minän hyväksyminen,elämys, elämänmyönteisyys ja yksilöllisyys.10

II YLEISHAVAINNOTItsetunto, itsel.VastuuntuntoTasapainoRehellisyysLuovuusFyys. ja psyykk. vir.Terveet el.tavatElämänmyönt.Fyys. minän hyväk.ElämysYksilöllisyys0 5 10 15 20 25Koulujen määräKUVIO 2. Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde itseensäArvoista, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen toisiin ihmisiin, on useimmin mainittusosiaaliset taidot ja valmiudet. Tähän ryhmään on luokiteltu myös yhteistyötaidot,jotka on mainittu useissa opetussuunnitelmissa. Muina ihmisen suhdettatoisiin ihmisiin koskevina arvoina on tuotu esille muun muassa suvaitsevaisuus,hyvät tavat, tasa-arvo, kommunikaatiotaidot, yhteisvastuu, eettiset, esteettiset jamoraaliset arvot, ihmissuhteiden merkitys, toisten huomioon ottaminen, käsitysoikeasta ja väärästä sekä oikeudenmukaisuus.Sosiaal. taidotSuvaitsevais.Hyvät tavatTasa-arvoKommunik. taid.YhteisvastuuEettiset., mor. arvotIhmissuht. merk.Toist. ott. huom.Oikea ja vääräOikeudenmuk.0 5 10 15 20 25Koulujen määräKUVIO 3. Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde toisiin ihmisiin11

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999Ihmisen suhdetta yhteiskuntaan luonnehtivista arvoista on tavallisimpana mainittukansainvälisyys. Muina arvoina on tuotu esille muun muassa kansalaisyhteiskunnanjäseneksi kasvaminen, aktiivinen kansalainen, sopeutuminen muutokseen,vapaus ja lainkuuliaisuus.KansainvälisyysKans. yhteisk. jäs.Aktiiv. kansal.Sopeut. muut.VapausLainkuuliaisuus0 5 10 15 20 25Koulujen määräKUVIO 4.Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde yhteiskuntaanLukiolaissa (477/1983) lukion tehtäväksi oli mainittu yleissivistyksen antaminenja laaja yleissivistys onkin lukion opetussuunnitelmissa yleisimmin mainittu arvo.Muita tietoon liittyvinä arvoina on mainittu kriittisyys tietoon, uteliaisuus,elinikäinen oppiminen, tietolähteiden käyttö, ylioppilastutkinnosta selviytyminen,opiskeluvalmiudet, ongelmanratkaisutaito, aktiivinen oppimiskäsitys, tiedonkäsitys,ajattelun kehittäminen, ennakkoluuloton ajattelu ja ymmärrys.Laaja yleissiv.Kriittis. tietoonUteliaisuusElinik. oppim.Tietoläht. käyttöYo.tutk. selv.Opiskeluvalm.Ongel.ratk. t.Akt. oppim.käs.TiedonkäsitysAjattelun keh.Ennakkol.ajatt.Ymmärrys0 5 10 15 20 25 30Koulujen määräKUVIO 5. Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde tietoon12

II YLEISHAVAINNOTArvoista, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen työhön, on useimmin mainittu valmiudetjatko-opintoihin ja työhön. Esille on tuotu myös omatoimisuus/omaaloitteisuus,työn arvostus, yrittäjyys, ahkeruus, tavoitteellinen työskentely, työnaktiivinen hakeminen sekä jatkuva opiskelu työssä.Valm. jatko-op.OmatoimisuusTyön arvostusYrjittäjyysAhkeruusTavoitteel. työsk.Työn akt. hakem.Jatkuva opiskelu0 2 4 6 8 10 12 14Koulujen määräKUVIO 6. Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde työhönIhmisen suhdetta kulttuuriin koskevista arvoista on ensisijaisesti mainittu kansallinenkulttuuri/kulttuuriperintö. Muina arvoina on yksittäistapauksissa tuotuesille kulttuurimyönteisyys, kulttuurievoluutio, kriittinen suhtautuminen kulttuuriinsekä kulttuurin moninaisuus.Kans. kulttuuriKulttuurimyönt.Kulttuurievoluut.Kriittinen. suht. k.Kulttuurin monin.0 5 10 15 20 25Koulujen määräKUVIO 7. Arvot lukioiden opetussuunnitelmissa lukuvuonna1996–1997 / Ihmisen suhde kulttuuriin13

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA1998–19993 Yhteistyö muiden oppilaitosten ja tahojen kanssaYhteistyö muiden oppilaitosten ja työelämän kanssa merkitään opetussuunnitelmaan(Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 19). Oppilaitosten välistä yhteistyötäselvitetään perusteissa tarkemmin vielä omana kohtanaan (Lukion opetussuunnitelmanperusteet 1994, 23). Yhteistyötä muiden lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kanssahelpotetaan lisäämällä mahdollisuuksia yhdistellä eri oppilaitoksissa suoritettuja opintoja.Yhteistyö muiden keskiasteen oppilaitosten ja työelämän kanssa mainitaan yhtenä koulu -tuksen laadullisen parantaminen keinona. Oppilaanohjauksen tavoitteiden toteutumises -sa tarvitaan muun muassa hyvin toimivaa yhteistyötä koulun ja ympäröivän yhteiskun -nan välillä, erityisesti työ- ja elinkeinoelämän, muiden oppilaitosten sekä työvoimaviran -omaisten kanssa. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 11–12, 35).Lähes kaikkiin analysoituihin opetussuunnitelmiin sisältyy mainintoja yhteistyöstämuiden oppilaitosten kanssa ja osaan myös yhteistyöstä työ- ja elinkeinoelämänkanssa. Opetussuunnitelmiin yhteistyö on tavallisimmin kirjattu lukionpyrkimyksenä yhteistyöhön muiden oppilaitosten kanssa.Nuorisoasteen koulutuskokeilussa mukana olevalla lukiolla on luonnollisesti selvästimuita enemmän yhteistyötä muiden oppilaitosten kanssa. Oppilaitosten välinenyhteistyö näyttäisi toteutuneen helpoimmin taajaan asutuissa kaupunkikeskuksissa,joissa on useita oppilaitoksia ja joissa matkat ovat suhteellisen lyhyitä.Aineiston mukaan muotoja yhteistyölle haetaan ja yhteistyötä pyritään tekemäänkuitenkin myös pienillä paikkakunnilla.Tavallisimpia yhteistyöoppilaitoksia ovat muu lukio, ammatillinen oppilaitos,kansalaisopisto ja peruskoulu. Muita yhteistyötahoja ovat muun muassa aikuislukio,yliopisto, kesäyliopisto, kesälukio, musiikkiopisto, seurakunta, nuorisoseura,urheiluseura, työvoimatoimisto, viranomaiset ja elinkeinoelämä. Yhteistyötätehdään myös kotien kanssa. Useilla lukioilla on lisäksi kansainvälisiä yhteyksiä.Lukioilla on tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa lähinnä paikkakunnilla, joilla toimiisuuri ja menestyvä yritys. Muutoin yhteistyö yritysten kanssa on lähinnäopinto- ja asiantuntijavierailuja.Yleisin yhteistyön muoto on yhden tai useamman kurssin suorittaminen muussaoppilaitoksessa ja suoritusten lukeminen hyväksi lukio-opinnoissa. Muutamissataajamissa on laadittu myös yhteinen kurssitarjotin, jolla voi olla lukion omienkurssien lisäksi esimerkiksi muun lukion, aikuislukion, ammatillisen oppilaitoksen,aikuiskoulutuskeskuksen ja kansalaisopiston järjestämää opetusta.Yhteistyö voi olla myös resurssien yhteiskäyttöä (tilat, laitteet, opetushenkilöstö),pedagogista suunnittelua, työsuunnitelman ja työjärjestyksen suunnittelua sekäasiantuntijavierailuja.Yhteistyön tavoitteena on laajentaa kurssitarjontaa, monipuolistaa ja rikastuttaaopetusta sekä myös tehostaa ja maksimoida resurssien käyttöä.14

II YLEISHAVAINNOT4 KansainvälisyysLukion opetussuunnitelman perusteissa 1994 (s. 9) todetaan, että kansainvälistyminenon keskeisimpiä haasteita suomalaiselle osaamiselle. Koulutukselta edellytetään erityi -sesti laadullista kehittämistä ja tason nostamista. Koulun arvoperustaa selvitettäessä (Lu -kion opetussuunnitelman perusteet 1994, 16) todetaan, että kansainvälistyvässä maail -massa arvostetaan kulttuurista omaleimaisuutta ja taitoa toimia oman kulttuurin tulkki -na. Kansainvälistymiseen liittyviä mainintoja opetussuunnitelman perusteista löytyymyös oppiainekohtaisesta osuudesta.Lukion opetussuunnitelman perusteissa mainittu kansainvälisyys on otettu huomioonmyös koulujen opetussuunnitelmissa. Varsin useat koulujen opetussuunnitelmatsiteeraavat tavoitteissaan tai arvoperustassaan joko suoraan tai valikoidenopetussuunnitelman perusteiden 1994 tekstiä.Noin puolet selvityksessä mukana olevista kouluista järjestää kansainvälisyyteenliittyviä kursseja tai projekteja. Pääosin kansainvälistymistä halutaan edistää vieraskielisenopetuksen ja vieraiden kielten opetuksen kautta, joskin muutamallakoululla on varsin kunnianhimoisiakin kansainvälistymisprojekteja. Osassa koulujakansainvälistyminen oli kirjattu opetussuunnitelmaan, mutta sillä ei näyttänytaina olevan yhteyttä koulun käytäntöihin. Yhdessätoista opetussuunnitelmassaoli iskusananomainen maininta, ja kolmessa opetussuunnitelmassa kansainvälisyyttäei mainittu lainkaan.5 Koulun itsearviointiLukion opetussuunnitelman perusteiden 1994 (s. 19) mukaan opetussuunnitelmasta tu -lee käydä ilmi muun muassa koulun itsearviointia ja jatkuvaa kehittämistä koskevatsuunnitelmat.Analyysiaineiston 41 lukiosta koulun toiminnan itsearviointi sisältyy 37 lukionopetussuunnitelmaan. Itsearviointia koskevan tekstin laajuus vaihtelee lukioittainlyhyesti kirjatuista itsearvioinnin pääperiaatteista melko yksilöityihinkin itsearviointimenettelyihin.Pääosassa lukioiden opetussuunnitelmia todetaan, että koulun toiminnan itsearviointion osa koulun toimintaa ja sen kehittämistä. Itsearvioinnilla saadaan tietoaja palautetta koulun koko toiminnan kehittämiseksi ja se nähdään erityisesti opetussuunnitelmankehittämisen välineenä ja osana opetussuunnitelmaprosessia.Opetussuunnitelmien mukaan lukioiden itsearviointiin osallistuvat opiskelijat,opettajat ja koulun muu henkilökunta sekä opiskelijoiden vanhemmat ja huoltajat.Joissakin opetussuunnitelmissa on koulun itsearviointiin osallistuviksi todettumyös sidosryhmät tai koulun yhteistyökumppanit.Osassa opetussuunnitelmia itsearvioinnin kohteena oli mainittu kouluyhteisö taikoulun toiminta kokonaisuudessaan, tai kohteet valitaan aina tarpeen ja/tai resurssienmukaan. Osassa opetussuunnitelmia oli itsearvioinnin kohteita luokiteltuja yksilöity tarkasti. Itsearvioinnin kohteiksi on mainittu muun muassa opetussuunnitelmantoteutuminen, arvot ja asenteet, koulun kulttuuri ja kuva, työs-15

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999kentelyilmapiiri, opetus- ja oppimisprosessi, oppimis- ja kasvatustyön tulokset,yhteistyö, tehokkuus, taloudellisuus ja kehittämistarpeet. Opetussuunnitelmissapidetään tärkeänä, että itsearviointi kattaa pitkällä aikavälillä koulun koko toiminnanriittävän kokonaisvaltaisesti.Itsearvioinnin menettelyinä opetussuunnitelmissa tuodaan esille erityisesti keskusteluteri osapuolten välillä (esimerkiksi rehtori ja opettajat, opettajakunta keskenään,opiskelijat ja opettajat jne.). Itsearviointitietoa saadaan myös kyselyistä,tilastoista ja muista lähteistä (esimerkiksi ylioppilastutkinnon tulokset, opiskelijoidenpääsy jatko-opintoihin, taloustilastot).16

III TUNTIJAKO1 Tuntijaon sisällyttäminen opetussuunnitelmaanLukion opetussuunnitelman perusteet on laadittu valtioneuvoston 23.9.1993 antamaalukion tuntijakopäätöstä (835/1993) noudattaen. Lukion opetussuunnitelman perus -teiden 1994 mukaan (s. 19) opetussuunnitelmasta tulee käydä ilmi muun muassa kouluntuntijako.Koulussa noudatettavan tuntijaon sisällyttäminen lukion opetussuunnitelmiinvaihtelee lukioittain. Vajaassa puolessa opetussuunnitelmista on koulussa noudatettavatuntijako sellaisena, että opetussuunnitelmasta ilmenevät pakollisten, syventävienja soveltavien kurssien määrät. Osaan lopuista opetussuunnitelmistasisältyy tuntijako valtioneuvoston antamana päätöksenä ja muutamiin koulunoma opetuksen tuntijako sellaisena, että siinä valtioneuvoston päätöksen tapaanilmoitetaan pakolliset kurssit sekä koulun tarjoama syventävien kurssien vähimmäismäärä.Aineistoon sisältyi lukuvuonna 1996–1997 myös viisi opetussuunnitelmaa,joissa ei ollut lukion tuntijakoa lainkaan.2 Kurssien merkitseminen tuntijakoonLukioiden opetussuunnitelmien tuntijaoissa on yleensä eritelty pakolliset ja syventävätkurssit, mutta sen sijaan soveltavia kursseja ei ole aina merkitty tuntijakooneriteltyinä silloinkaan, kun ne oppiainekohtaisen opetussuunnitelmanmukaan liittyvät selvästi pakollisia ja syventäviä kursseja sisältävään oppiaineeseen.Soveltavat kurssit on saatettu koota myös kokonaan omaksi luettelokseen,eivätkä kurssit tällöin välttämättä aina ilmene esitetystä koulun tuntijaosta. Aineistossasoveltavien kurssien luetteloon sisältyy enimmillään useita kymmeniäkurssinimikkeitä koottuna sekä omasta koulusta että yhteistyöoppilaitoksista.Joidenkin lukioiden tuntijaossa syventävät kurssit on jaettu valtakunnallisiksi(valtioneuvoston päätöksen mukainen vähimmäismäärä) ja koulukohtaisiksi syventäviksikursseiksi.Parissa yksittäistapauksessa tuntijakoon oli merkitty kurssi kokonaisena kurssina,vaikka se oppiainekohtaisen osuuden mukaan on laajuudeltaan vain puolikurssia.Muutaman lukion opetussuunnitelman tuntijaossa kurssit on sijoitettu valmiiksisuositeltuun suoritusjärjestykseen kolmelle opiskeluvuodelle. Tällainen tuntijakokurssisijoituksineen on myös eräissä aineistossa olevissa opiskelijoiden valintakorteissa.3 Termien käyttöValtioneuvoston lukion tuntijakopäätökseen sisältyvien termien käytössä onepätarkkuutta. Kaikkia kursseja ei ole aina määritelty käytössä oleviksi kurssityypeiksieikä eroteltu toisistaan.17

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999Valtioneuvoston tuntijakopäätöksen mukaan syventävät kurssit ovat pääasiassapakollisiin kursseihin välittömästi liittyviä jatkokursseja, joita koulun tulee tarjotaopiskelijalle valittavaksi. Kolme lukiota tarjosi syventäviä kursseja myös tietotekniikassa,kaksi ilmaisutaidossa ja yksi tanssissa.Muutamissa yksittäistapauksissa myös oppiaineiden nimiä oli tulkittu varsin vapaasti.Historiaan oli jätetty liittämättä yhteiskuntaoppi, maantieto oli muutettumaantieteeksi, äidinkieli ennenaikaisesti oppiaineeksi äidinkieli ja kirjallisuus,matematiikan lyhyt oppimäärä yleiseksi matematiikaksi sekä oppilaanohjausopiskelijan ohjaukseksi, opiskelun ohjaukseksi ja joissakin tapauksissa muutostaennakoiden myös opinto-ohjaukseksi.4 Tuntijaon ja oppiainekohtaisen opetussuunnitelmanvastaavuusLukioiden opetussuunnitelmien tuntijaoissa ilmoitetut kurssimäärät ja kurssityypitpoikkeavat useissa tapauksissa oppiainekohtaisten opetussuunnitelmienkursseista. Poikkeamia löytyi sekä pakollisista, syventävistä että soveltavistakursseista siinä määrin, että osa opetussuunnitelmista vaikutti keskeneräiseltä.Muutamien lukioiden asiakirjoissa olikin mainittu, että opetussuunnitelmaa täydennetäänmyöhemmin.Oppiainekohtaisista opetussuunnitelmista puuttui tuntijakoon merkittyjä kurssejakokonaan tai kursseista oli ilmoitettu vain nimi tai numero. Vastaavasti joitakinkursseja ei ollut merkitty lainkaan tuntijakoon, vaikka ne muutoin oli sisällytettylukion opetussuunnitelmaan.Eräissä tapauksissa oppiainekohtaisessa osuudessa ei ollut eritelty pakollisia jasyventäviä kursseja eikä syventäviä ja soveltavia kursseja toisistaan. Kurssista onsaatettu käyttää myös esimerkiksi nimitystä kertauskurssi eikä kurssin tyyppiäole muutoin määritelty. Tuntijaossa syventäväksi kursseiksi merkittyjä kurssejaoli määritelty joissakin tapauksissa oppiainekohtaisessa osuudessa soveltaviksikursseiksi.5 KurssimäärätLukuvuonna 1996–1997 niiden lukioiden osuus, jotka tarjosivat säädetyn vähimmäismääränoppiaineiden kursseja, vaihteli oppiaineittain noin 90 prosentistavajaaseen 20 prosenttiin. Tarkasteluaineiston pohjalta näytti siltä, että useimminvain säädetty vähimmäismäärä kursseja tarjottiin elämänkatsomustiedossa,filosofiassa, oppilaanohjauksessa, maantiedossa ja uskonnossa. Epätavallisintavähimmäismäärän tarjoaminen oli fysiikassa, kemiassa, äidinkielessä, ala-asteeltaalkaneessa kielessä, pitkässä matematiikassa, biologiassa, liikunnassa ja terveystiedossasekä historiassa ja yhteiskuntaopissa. Kuviota tarkasteltaessa on huomattava,että ryhmään 'muut kielet' kuuluu useita kieliä. Muutamissa kouluissaeri A-kielten kurssimäärät vaihtelivat, laskelma on tehty ottaen huomioon pienintarjottu kurssimäärä.18

III TUNTIJAKOÄidinkieliA-kieliB1-kieliMuut kieletMatemat., lyhytMatemat., pitkäBiologiaMaantietoFysiikkaKemiaUskonto (ev.lut)Elämänkatsomust.FilosofiaPsykologiaHist., yhteisk.oppiMusiikkiKuvaamataitoLiikunta, terveyst.Oppilaanohjaus0 20 40 60 80 100Kursseja yli pakollisten ja syventävien kurssien minimin tarjoavien koulujen osuus %KUVIO 8.Valtioneuvoston tuntijakopäätöksessä edellytettyä minimikurssimäärääenemmän kursseja (pakolliset, syventävät ja soveltavat kurssit yhteensä)tarjonneiden lukioiden osuus (%) oppiaineittain lukioidenopetussuunnitelmien oppiainekohtaisten osuuksien mukaan lukuvuonna1996–1997. Nuorisoasteen koulutuskokeilussa mukana olevatkoulut eivät ole laskelmassa mukanaSuosituin soveltavien kurssien aine oli tietotekniikka. Tietotekniikan soveltaviakursseja järjestettiin lähes jokaisessa lukiossa. Soveltavia kursseja tarjottiin useissalukioissa myös ilmaisutaidossa. Soveltavia kursseja toteutettiin jonkin verranusean oppiaineen yhteistyönä (esimerkiksi opiskelutaitojen kurssi tai metodikurssi)sekä aihekokonaisuuksina (esimerkiksi ympäristökasvatus, kansainvälisyyskasvatus,yrittäjyyskasvatus, elämänhallinta jne.).Aineistossa oli tapauksia, joissa lukuvuonna 1996–1997 käytössä olleen opetussuunnitelmankurssimäärät poikkesivat valtioneuvoston päätöksen mukaisistapakollisten ja syventävien kurssien määristä. Sekä pakollisten että varsinkin syventävienkurssien osalta oli vaaditun kurssimäärän alituksia eri aineissa ja aineenkurssit saattoivat yksittäistapauksissa puuttua kokonaan. Lisäksi yhden lukiontuntijaossa oli esitetty pakollisten kurssien määrä kolmessa aineessa säädettyäkorkeammaksi, joskaan oppiainekohtaisessa osuudessa pakollisia kursseja ei19

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999ole säädettyä enempää. Yhden lukion opetussuunnitelmaan sisältyi oppiainekohtaisessaosuudessa pakollisia kursseja myös oppiaineessa, jossa niitä ei valtioneuvostontuntijakopäätöksen mukaan ole, vaan kyseisessä oppiaineessa on vain syventäviäkursseja.Parissa tapauksessa vain osa kyseisen oppiaineen pakollisista kursseista oli määriteltyja lisäksi opiskelijalle annettiin mahdollisuus valita puuttuva tai puuttuvatpakolliset kurssit syventäviksi kursseiksi määritellyistä kursseista. Opetussuunnitelmistaei ilmennyt, miten menettelyssä varmistetaan opetussuunnitelman perusteissamäärättyjen pakollisten kurssien sisältöjen toteutuminen.6 Tuntijako ja koulun profiloituminenLähes kaikkien tarkasteluaineiston lukioiden opetussuunnitelmissa oli todettujotakin koulun omaleimaisuudesta.Useat pienet lukiot tai paikkakuntansa ainoat lukiot korostavat olevansa yleislukioita,jotka haluavat antaa opiskelijoille laajan yleissivistyksen ja mahdollisimmanhyvät jatko-opintomahdollisuudet. Resursseja kovin suureen omaleimaisuuteenei riitä. Tavallisimmin omaleimaisuutta haetaan tällöin paikallisuudella (historia,kulttuuri, musiikki, yrittäjyys ym.), eikä tämä näy useinkaan tuntijaossa.Resurssit kohdistetaan tasaisesti tuntijaon oppiaineisiin ja yritetään näin varmistaaopiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksia.Kansainvälisyyttä painopistealueena pitävät suuret lukiot ovat panostaneet kouluntuntijaossakin näkyvään laajaan kieliohjelmaan. Ne tarjoavat lisäksi kansainvälisyyskurssejasekä eräissä tapauksissa myös opetusta vieraalla kielellä. Pienissäkansainvälisyyttä korostavissa lukioissa painotus saattaa näkyä yhtenä soveltavanakurssina. Näissä kouluissa kansainvälisyys on enemmänkin sisältökysymysja läpäisyaihe sekä koulun opetuksessa että muussa toiminnassa.Aineistossa oli myös muun muassa liikuntaa, ilmailua, matematiikkaa ja viestintääpainopistealueina pitäviä lukioita. Näissä lukioissa profiloituminen näkyikoulun kurssitarjonnassa.20

IVKIELIOHJELMALukiossa opetettavat kielet määritellään opetussuunnitelmassa. Kokonaisuuden kan -nalta on tarkoituksenmukaista, että kaikkien peruskoulusta alkavien kielten opiske -lulle järjestetään lukiossa jatkomahdollisuus. Tämän lisäksi kieliohjelmaan voi kuu -lua lukiossa alkavia kieliä. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 22).Lukion opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että lukion on mahdollisuuksienmukaan pyrittävä tarjoamaan opiskelijalle mahdollisuus opiskella neljää erikieltä, joista yksi johtaa A-tasolle ja muut vähintään B-tasolle.Selvityksessä mukana olevissa lukioissa säädettyä kurssien vähimmäismäärääenemmän kursseja tarjottiin yleisimmin ala-aseelta alkaneessa englannin kielessäja yläasteelta alkaneessa ruotsin kielessä. Lukioiden tuntijaoissa ilmoitetut kieltenkurssimäärät ja -tyypit poikkesivat monessa tapauksessa oppiainekohtaisistaopetussuunnitelmista.Analyysissa mukana olleista lukioista• 26 koulua tarjosi kieliohjelmassaan yhden A1-kielen (englannin)• yhdeksän koulua tarjosi kahta A1-kieltä [englanti ja ruotsi (7), englanti jasaksa (2)]• kuusi koulua 3–4 A1-kieltä [(englannin ja ruotsin kielen lisäksi ranskan (5),saksan (3) ja/tai venäjän (4) kielen].Noin puolessa kouluista tarjottiin B2-kielenä kahta kieltä (saksaa ja ranskaa). Vainyksi B2-kieli (tällöin saksa) oli tarjolla kymmenessä koulussa.Noin 60 prosentissa lukioista tarjottiin vähintään kolmea B3-kieltä (saksan ja ranskanlisäksi venäjää ja muutamassa koulussa espanjaa). Lisäksi muutaman lukionohjelmaan sisältyy 1–2 kurssin verran latinaa (viidessä lukiossa 7–8 kurssia). Italiankieli oli kolmen lukion opetustarjonnassa. Yksi lukio tarjosi viron kielen tutustumiskurssin.Neljää B3-kieltä tarjosi kuusi lukiota ja viittä B3-kieltä kolme lukiota.Kolmessa lukiossa oli vain yksi B3-kieli (saksa).Noin kolmasosa selvitykseen osallistuneista lukioista järjestää B2- ja B3-kieltenopiskelun yhteen nivellettynä. Yleisimmin kurssit on yhdistetty kahden B3-kielenjohdantokurssin jälkeen.21

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999V OPISKELIJAN ARVIOINTIOpiskelijan arvioinnin periaatteet on kirjattu opetussuunnitelmiin yleensäpitäytyen monissa kohdin lukion opetussuunnitelman perusteiden 1994ilmaisutasoon. Yksittäisissä tapauksissa määrittely on perusteita selvästihienosyisempää. Laajuudeltaan suoritus- ja arviointiohjeet ovat keskimäärännoin kolme sivua, lyhimmillään vain runsaan sivun ja pisimmillään viidestä kuuteensivuun. Tarkasteltujen joukossa on ollut yksittäisiä opetussuunnitelmia, joistaarviointiohjeet ovat puuttuneet kokonaan tai ne on kirjattu ainoastaan koulunopinto-oppaaseen.1 Kurssin arviointiKurssien arviointiperiaatteet on esitetty yleensä opetussuunnitelman yleisessäosassa. Sen lisäksi osassa opetussuunnitelmia niitä on esitelty myös oppiaineidenkurssien tavoitteiden ja sisältöjen kuvausten yhteydessä.Yleensä kaikissa opetussuunnitelmissa on tuotu esille eri kurssien arviointitapa,eli annetaanko kurssista numeroarvosana vai jokin muu merkintä. Sanallisen arvioinninantaminen kuten esimerkiksi hyväksytty tai suoritettu on ollut mahdollistauseimmissa kouluissa osasta syventävistä kursseista ja lähes poikkeuksettakaikissa kouluissa soveltavista kursseista. Joissakin lukioissa määrittely puuttuu.Sanallisten arviointien asteikot, nimikkeet ja niiden lyhenteet poikkeavat toisistaaneri kouluissa. Kurssien arviointitavan (numeroarvosana vai jokin muu) määritteleminenyleisessä tai oppiainekohtaisessa osassa oli unohtunut tai jäänyt epämääräiseksivain yksittäisissä opetussuunnitelmissa.Lähes kaikissa opetussuunnitelmissa on mainittu opiskelijan oikeus korottaa hylättyäkurssiarvosanaansa. Sitä vastoin käytännöt hyväksytyn kurssiarvosanankorottamisesta poikkeavat toisistaan. Korottaminen on osassa kouluja sidottuhuonoon kurssisuoritukseen ja osassa ei, toisissa kouluissa uusiminen on mahdollistavain opiskelemalla koko kurssi uudelleen, joissain osallistumalla uusintatenttiin,joissain antamalla muita lisänäyttöjä tai tekemällä lisätehtäviä. Hyväksytynarvosanan korottamisen jälkeen määrättäessä arvosanaa on ollut kahta erilaistakäytäntöä: toisessa parempi suoritus jää voimaan ja toisessa viimeisin. Noin1/3 kouluista oli unohtanut määritellä opetussuunnitelmissaan kumpaa käytäntöäne toteuttavat.Poissaolojen vaikutus kurssiarvosanaan on todettu suurimmassa osassa opetussuunnitelmia.Yleisin toteamus on, että kurssi voidaan hylätä runsaiden poissaolojenvaikutuksesta. Toinen vaihtoehto on ollut määritellä poissaolotuntien yläraja,jonka ylittäminen aiheuttaa kurssin hylkäämisen. Yleisin ilmaistu poissaolojenyläraja on 6–8 tuntia. Korkein poissaoloraja, joka mainitaan, on 12 tuntia.Kurssien arviointi on ensisijaisesti summatiivisesti tiedollista osaamista mittaavaa.Prosesseja, yhteistyötaitoja ja muita valmiuksia arvioivia ulottuvuuksia eijuuri esiinny.22

V OPISKELIJAN ARVIOINTI2 Oppiaineen oppimäärän arviointiOppiaineen oppimäärän arvosanan määräämisessä on tarkasteltu kolmea asiaa:1. miten oppimäärä on määritelty suoritetuksi,2. miten oppimäärän arvosana on määräytynyt,3. onko painotettu joitain kursseja oppimäärässä.Oppiaineen oppimäärän suorittamisessa on koulujen välillä runsaasti eroja. Varsinyleinen käytäntö lukuvuoden 1996–1997 opetussuunnitelmissa on ollut, ettävähintään puolet kunkin oppiaineen suoritetuista kursseista on suoritettava hyväksytysti,eikä kahta peräkkäistä kurssia saa olla hylättynä. Toiseksi yleisin määritelmäoli, että kahta peräkkäistä kurssia ei saa olla hylättynä. Erilaisia määrittelyjäoli toistakymmentä. Tiukimmillaan on vaadittu kaikki kurssit hyväksytystisuoritetuiksi. Muutamissa opetussuunnitelmissa on vaadittu tietyissä oppiaineissakaikki kurssit hyväksytysti suoritettavaksi ja muissa vähintään puolet, osassataas hylättyjä on saanut olla enintään 1/3 opinto-ohjelman mukaista kursseista,myös viimeisen kursin hyväksytysti suorittamista on edellytetty eräissä opetussuunnitelmissa.Samoin pakollisten, syventävien ja soveltavien kurssien oppiaineenoppimääriin liittyvissä määrittelyissä on eroja eri opetussuunnitelmissa.Opetussuunnitelmiin vuoden 1996 jälkeen tehtyjen muutosten tarkastelu osoittaasuuntauksen olevan kohden tiukempia vaatimuksia.Oppiaineen oppimäärän arvosanan määräytyminenOppiaineen oppimäärän arvosanan määräämisessä on kolme ulottuvuutta: opettajanharkintavalta, opiskelijan harkintavalta sekä kurssien erilainen painottuminenarvioinnissa.Osassa opetussuunnitelmia opettajalle on jätetty harkintavaltaa arvosanan määräämisessä.Joidenkin opetussuunnitelmien mukaan opettaja on voinut sekä laskeaettä nostaa ja joidenkin vain nostaa kurssien pohjalta muotoutuvaa arvosanaa.Harkintavälys on vaihdellut yhdestä kahteen numeroon, ja osassa opetussuunnitelmiaharkintavälyksen suuruutta ei ollut määritelty. Oman ryhmänsämuodostavat ne opetussuunnitelmat, joissa arvosana määräytyy pelkästään aritmeettisenkeskiarvon perusteella ja joissa opettajalla ei ole ollut harkintamahdollisuuttasen muuttamiseen.Opiskelijan harkintavaltaa on ollut niissä opetussuunnitelmissa, joissa hänelle onmääritelty tietty mahdollisuus oppiaineen eräiden kurssien mukaan ottamiseentai poisjättämiseen oppiaineen oppimäärän arvosanasta sen jälkeen kun tietytkurssimääräehdot ovat toteutuneet.Kurssien painottaminen eri tavoin arvosanaa määrättäessä on ollut mukana osassaopetussuunnitelmia, jolloin oppiaineen viimeiset kurssit painottuvat muitaenemmän. Samoin soveltavien kurssien mukaan ottaminen arvosanaan on ollutjoissain opetussuunnitelmissa mahdollista, joissain tapauksissa ne ovat olleet oppimäärässämukana, ja osassa ne ovat vaikuttaneet vain korottavissa tilanteissa.23

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA1998–19993 Lukion oppimäärän arviointiLukion oppimärän määrittelyt on yleensä otettu suoraan opetussuunnitelmanperusteista pienin lisävarioinnein. On kuitenkin opetussuunnitelmia, joissa eiole laisinkaan määritelty lukion oppimäärää. Näiden lisäksi on joukko opetussuunnitelmia,joissa on asetettu erilaisia lisäehtoja kuten esimerkiksi, että hylättyjäkursseja saa koko lukion oppimäärässä olla ainoastaan viisi. Samoin joissainopetussuunnitelmissa opiskelija on saanut jättää osan kursseistaan pois sen jälkeenkun lukion minimikurssimäärä on täyttynyt. Lisäksi muun muassa nuorisoasteenkoulutuskokeilu on tuonut mukaan tiettyjä lisämääreitä, kuten esimerkiksisen, että opiskelijan opinto-ohjelmassa tulee olla vähintään 60 prosenttiaopinnoista lukion tuntijaon mukaisia aineita lukion oppimäärän vähimmäislaajuudesta.24

VI MUUALLA SUORITETTUJEN OPINTOJENKORVAAVUUSLukioasetuksen (719/1984) 41 a §:n mukaan muussa oppilaitoksessa suoritetut opin -not voitiin hyväksyä yhden tai useamman lukion kurssin suoritukseksi, mikäliopinnot tavoitteiltaan vastasivat korvattavia lukion opetussuunnitelman mukaisiaopintoja. Tarvittaessa voitiin oppilaalta edellyttää lisäsuorituksia. Rehtori tai hänen mää -räämänsä viranhaltija päätti opintojen hyväksymisestä ja mahdollisesti vaadittavista lisä -suorituksista. Päätös opintojen hyväksymisestä tuli pyynnöstä tehdä ennen kuin oppilasaloitti opinnot toisessa oppilaitoksessa.Säännöksen mukaan muussa oppilaitoksissa suoritettujen korvaavien opintojen arvosanatmerkittiin lukion oppilasluetteloon, opintokirjaan ja todistuksiin. Oppilaaksi ottamisenjälkeen suoritettujen lukion opintoja täydentävien opintojen arvosanat merkittiin, mikälioppilas sitä pyysi (41 a §).Lukion opetussuunnitelman perusteissa 1994 todetaan, että mikäli opiskelija hakeutuuomatoimisesti opiskelemaan muissa oppilaitoksissa, voi hän lukea hyväkseen näissä suori -tetut opinnot, jos ne tavoitteiltaan vastaavat korvattavia lukion opetussuunnitelman mu -kaisia opintoja. Korvaavuudesta päättää rehtori tai hänen määräämänsä opettaja. Opiske -lijalla on oikeus saada koululta etukäteen tieto opintojen korvaavuudesta. Edelleen oppi -lasarvioinnista annettujen ohjeiden yhteydessä opetussuunnitelman perusteissa todetaan,että jos opiskelijan muussa oppilaitoksessa suorittamat opinnot vastaavat tavoitteiltaanlukion opetussuunnitelman mukaista kurssia, ne voidaan hyväksyä kurssin suorituksek -si. Tarvittaessa opiskelijalta voidaan edellyttää myös lisäsuorituksia. Kurssin arvostelu onperustettava mainitun oppilaitoksen arvosteluun sekä mahdollisiin lisäsuorituksiin. Opis -kelijalla on oikeus saada pyydettäessä etukäteen päätös muussa oppilaitoksessa suoritetta -vien opintojen hyväksymisestä lukio-opinnoiksi ja tieto tällöin noudatettavista arvostelu -perusteista. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, 23, 29.)1 Muualla suoritettujen opintojen korvaavuus koulunopetussuunnitelmassaSelvityksessä mukana olleiden koulujen opetussuunnitelmissa muualla suoritettujenopintojen korvaavuuden määrittely oli kirjattu suoraan lukioasetuksestatai opetussuunnitelman perusteista tai opetussuunnitelman perusteista mukaeltuna.Noin kolmasosassa kouluja korvaavuuksia ei ollut erityisesti määriteltyopetussuunnitelmassa.Muiden oppilaitosten kurssien hyväksymisestä lukion kursseja korvaaviksi opinnoiksioli mainittu esimerkiksi kaikkien toisen asteen oppilaitosten opetustarjonta,muiden lukioiden tai aikuislukioiden kurssit, ammatillisissa oppilaitoksissasuoritetut opinnot (soveltavina kursseina muutenkin kuin nuorisoasteen koulutuskokeilunosalta), kansalaisopiston kurssit, kesälukion ja kesäyliopiston kurssitsekä jonkin tietyn oppilaitoksen kurssit. Joissakin kouluissa tai kunnissa näytääntehdyn sopimuksia tiettyjen oppilaitosten ja lukion välillä kurssien korvaavuudesta.Yhden koulun opetussuunnitelmassa ammatillisen oppilaitoksen soveltavatkurssit on mainittu tuntijaon yhteydessä. Muutamissa lukioissa on laadittu25

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999joidenkin muiden oppilaitosten kanssa yhteinen kurssitarjotin, joka sisältää lukioopinnoiksihyväksyttäviä muissa oppilaitoksissa suoritettavia kursseja.Muualla suoritetut kurssit voidaan yleensä hyväksyä sekä pakollisiksi, syventäviksiettä soveltaviksi lukiokursseiksi, mutta osassa opetussuunnitelmia on mainittuerityisesti soveltavien kurssien korvattavuus ja muualla suoritettujen kurssienhyväksyminen lukion soveltaviksi kursseiksi.2 Opintojen korvaavuudesta päättäminenSelvityksessä mukana olevissa lukioissa korvaavuudesta päätti yleensä voimassaolleen lukioasetuksen mukaisesti rehtori tai hänen määräämänsä viranhaltija,yleensä asianomaisen aineen opettaja, tai rehtori asianomaista aineenopettajaa kuultuaan. Kahdessa koulussa päätöksen muualla suoritettujen opintojenkorvaavuudesta teki opinto-ohjaaja ja opettaja(t) yhdessä rehtorin kanssa. Yhdessäkoulussa korvaavuuksista päätti johtokunta.3 Muualla suoritettujen opintojen korvaavuusoppiainekohtaisissa opetussuunnitelmissaOpetussuunnitelmien yleisessä osassa esitettyjen lukioasetuksen ja opetussuunnitelmanperusteiden mukaisten määritelmien lisäksi muutamien koulujenoppiainekohtaisista opetussuunnitelmista löytyi informaatiota kyseisen oppiaineenkurssien korvattavuudesta muualla suoritetuilla opinnoilla. Musiikinopetussuunnitelmassa todetaan kuudessa koulussa, että jotkut musiikin kurssittai osa niistä voidaan korvata muualla, yleensä musiikkioppilaitoksessa, joissakintapauksissa myös kansalaisopistoissa suoritetuilla opinnoilla tai tutkinnoilla. Yhdessälukiossa musiikin syventävät kurssit (joita opetussuunnitelmassa ei olemääritelty lainkaan) voidaan suorittaa yhteistyössä kansalaisopiston kanssa taierillisinä muissa oppilaitoksissa. Yhdessä koulussa musiikin syventäviä kurssejavoi suorittaa itsenäisesti kouluajan ulkopuolella.Uskonnon oppiainekohtaisen opetussuunnitelman mukaan uskonnon soveltavistakursseista kolme on eräässä koulussa seurakunnan järjestämiä. Ilmaisutaidonkurssi voidaan yhdessä koulussa aineen opetussuunnitelman mukaan suorittaamyös paikallisessa teatterissa. Talousmatematiikan kurssi järjestetään yhden koulunopetussuunnitelman mukaan muussa oppilaitoksessa. Muuten ei selvityksessämukana olevien koulujen oppiainekohtaisissa opetussuunnitelmissa ollut erikseenmainittu kurssien korvattavuutta muualla suoritetuilla opinnoilla.26

VIIITSENÄINEN OPISKELU1 YleistäLukion opetussuunnitelman perusteet 1994 (s. 24) määrittelee itsenäisen opiskelunopiskeluksi ilman muodollista lähiopetusta. Se voi olla kokonainen kurssi tai sitä ly -hempi jakso. Itsenäisen opiskelun tavoitteena on kehittää opiskelijan omaa tavoitteellistasuunnittelua ja toteuttamista sekä itsearviointia. Opettajan tehtävänä on ohjeistaa itse -näinen opiskelu niin, että se noudattaa opetussuunnitelmaa.Itsenäinen opiskelu ei opetussuunnitelman perusteiden ohjeen mukaan saa olla opiskelijanyksinäistä toimintaa, vaan sen on oltava laaja-alaisempaa itseohjautuvaa toimintaa. To -teuttamismenetelminä opetussuunnitelman perusteet -asiakirja näkee• yhteistoiminnallisen opiskelun muodot• opettajan ohjauksessa tapahtuva toiminnan, jossa pääosa opiskelusta tapahtuu yksilöllisestitai yhteistoiminnallisesti, ja• koko opintokokonaisuuden suorittamisen itsekseen lukemalla. Näihin kaikkiin liittyyarviointi. Itsenäisen opiskelun tulee olla pedagoginen ratkaisu.Opetussuunnitelman perusteet -asiakirja edellyttää, että koulun opetussuunnitelmaankirjataan opetusjärjestelyitä koskevat seikat. Näihin kuulunee myös mahdollisuus suorit -taa osia lukio-opinnoista itsenäisesti tai mitä osia opinnoista ei voi suorittaa itsenäisesti.Lisäksi opetussuunnitelmaan tulee kirjata kurssien suoritus- ja arvosteluohjeet. Tämätarkoittaa, että myös itsenäisen opiskelun kohdalla tulee näkyä yleiset suoritus- jaarviointiohjeet.2 Itsenäinen opiskelu opetussuunnitelmien yleisessä osassaOhjeet tai ainakin periaatteet itsenäisen opiskelun suorittamisesta on analyysiaineistossaannettu 32 opetussuunnitelmassa jo opetussuunnitelman yleisessäosassa. Useimpien opetussuunnitelmien (20) yleisessä osassa ohjeistetaanhyvin tarkasti itsenäisen työskentelyn muodot, kohteet, luvan antajat sekä arviointi.Yhdeksän lukion opetussuunnitelman yleisessä osassa ei mainita mitäänitsenäisestä opiskelusta. Näiden lukioiden kohdalla ei myöskään muualla ollutannettu ohjeita siitä, miten kyseisissä lukiossa eri kursseja voidaan suorittaa itsenäisesti.Kaikkiaan 30 opetussuunnitelmassa yleisen osan ohjeet koskevat kaikkia lukionkursseja. Muissa kattavuuteen ei oteta kantaa tai jokaisen oppiaineen kohdallatehdään itsenäinen ratkaisu itsenäisen opiskelun hyväksymisestä. Tavallinen menettelytapaon, että yhteisen osan ohjeet ovat yleisiä ja viittaukset suoraan eri oppiaineisiinpuuttuvat. Oppiaineiden kohdalla on sitten tarkemmin määritelty mikäon menettelytapa, mitä kursseja voi suorittaa itsenäisesti ja mitä ei, sekä mitenkurssi arvioidaan. Kaikissa suunnitelmissa tätä oppiainekohtaista osuutta ei oleollenkaan.Ainoastaan yhden opetussuunnitelman yleisen osan tekstin voi katsoa olevan perusteidenhengestä poikkeava. Muissa asiaa tulkitaan perusteiden antamien ohjeidenmukaan laajasti tai suppeasti tai asiaa ei mainita lainkaan (9 lukiota). Poikkeavassalukiossa edellytetään ainakin yhden kurssin suorittaminen tenttimällä.27

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999Kurssin saa jokainen valita vapaasti. Tenttiminen sovitaan opinto-ohjaajan kanssaja kurssin opettaja antaa lisäluettavaa kurssiin kuuluvia tehtäviä ja esitelmiäkorvaamaan. Lisäksi kyseisessä lukiossa on perusteiden mukainen itsenäinenopiskelu tämän tenttikäytännön ohella mahdollista. Kursseja, joita ei saa sopimaankurssiohjelmaan, voi tilanteen mukaan myös tenttiä edellä mainitun pakollisententtimisen ohella. Muilta osin lukion itsenäinen opiskelu noudattaa yleistäkäytäntöä.3 Itsenäinen opiskelu oppiainekohtaisenaTutkituista opetussuunnitelmista yksikään ei estänyt itsenäistä opiskelua. Jokaisessaopetussuunnitelmassa mahdollistettiin ainakin jonkin kurssin tai oppiaineenosan suorittaminen itsenäisesti. Neljässätoista lukiossa itsenäinen opiskeluon mahdollista kaikissa oppiaineissa. Näissä tosin on erilaisia ohjeita tai rajoitteitakurssien valinnassa tai suoritustavassa. Kolmentoista lukion opetussuunnitelmassaei mainittu mitään oppiainekohtaisissa osioissa. Näissä kuitenkin yleisessäosassa annetut ohjeet mahdollistavat itsenäisen opiskelun ja opiskelussanoudatetaan yleisiä periaatteita. Kahdeksassa lukiossa rajattiin oppiaineita jakuudessa lukiossa mahdollistettiin joitakin aineita itsenäisesti suoritettavaksi. Ainoastaanyhdessä opetussuunnitelmassa mainittiin jokaisen oppiaineen kohdallatarkasti miten itsenäinen työskentely on mahdollista ja miten se suoritetaan.Muissa oppiainekohtaiset maininnat olivat hyvin sattumanvaraisia.4 Toteuttamisen ja arvioinnin ohjeistusKymmenen lukion opetussuunnitelmassa ohjeistetaan tarkasti kaikki itsenäisenopiskelun vaiheet: Kuka antaa luvan, miten kurssi tai sen osa suoritetaan, mitävaaditaan suoritukseen ja miten suoritus arvioidaan. Kolmessatoista lukiossakirjataan yleiset periaatteet ja jokaisen oppiaineen kohdalla tehdään sitten tilannekohtainenratkaisu. Menettelytapaohjeet puuttuivat lähes puolesta opetussuunnitelmia(18) kokonaan. Niissä ei tarkennettu sitä tekstiä, joka on kirjoitettuopetussuunnitelman perusteasiakirjaan.28

VII ITSENÄINEN OPISKELU20181614121086420Tarkat menettelytavat Yleiset menettelytavat Ei menettelyohjeitaKUVIO 9.Itsenäisen opiskelun toteuttamisen ohjeistus lukioidenopetussuunnitelmissa lukuvuonna 1996–1997Yli puolessa (23 lukiota) ei koulun opetussuunnitelmassa anneta mitään erityisohjeitaitsenäiseen opiskeluun liittyvästä arvioinnista tai arvostelusta. Viidessäopetussuunnitelmassa ohjeistetaan arviointi hyvin tarkkaan kaikkia oppiaineitasitovana ja noudatettavana ohjeena. Kolmentoista koulun kohdalla todetaan joitakinkohtia arvioinnista mutta ei mainita mitään erityisohjeita itsenäisen opiskelunosalta. Niissä opetussuunnitelmissa, jossa on vain periaatteet tai asiaan eipuututa lainkaan, annetaan yleiset arviointiohjeet, joita noudatetaan kaikessaopiskelussa, myös itsenäisessä opiskelussa. Missään opetussuunnitelmassa ei itsenäistäopiskelua varten ole suunniteltu yleisestä arvioinnista poikkeavia menetelmiä,vaan niitä on vain täydennetty tarpeen mukaan.5 Luvan antaminen itsenäiseen opiskeluunSeitsemässä lukiossa luvan itsenäiseen opiskeluun antaa rehtori opiskelijananomuksen perusteella. Kahdessatoista lukiossa luvan itsenäiseen opiskeluunantaa kurssin opettaja yksin ja yhdessätoista lukiossa kurssin opettaja yhdessärehtorin tai opinto-ohjaajan kanssa. Missään lukiossa ei lupaa itsenäiseen opiskeluunvoinut saada muulta kuin edellä mainituilta tahoilta. Yhdessätoista opetussuunnitelmassaasiaa ei kuitenkaan mainittu erikseen.29

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999VIII OPINTO-OHJAUSJÄRJESTELYT1 Määräysten sisällyttäminen opetussuunnitelmaanLähes kolmasosassa opetussuunnitelmia oli opinto-ohjausta koskevia määräyksiäopetussuunnitelman yleisessä osassa. Muutaman lukion opetussuunnitelmassaopinto-ohjausta koskevia määräyksiä ei ollut lainkaan oppiainekohtaisessaosuudessa, vaan ne oli kaikki sisällytetty yleiseen osaan. Opinto-ohjausta koskevienmääräysten tarkkuus ja laajuus vaihtelevat huomattavasti lukioittain.Aineen nimike oli kolmen lukion opetussuunnitelmassa esitetty voimassa olleestalukiolainsäädännöstä ja valtioneuvoston tuntijakopäätöksestä poikkeavana.Yksi lukio käytti sekä tuntijaossa että oppilaanohjausta koskevissa oppiainekohtaisissamääräyksissä termiä 'opiskelijan ohjaus'. Kaksi lukiota käytti tuntijaossatermiä 'oppilaanohjaus', mutta oppiainekohtaisessa osassa termiä 'opiskelun ohjaus'tai tulevaa muutosta ennakoiden 'opinto-ohjaus'.2 Opinto-ohjauksen tavoitteetOpinto-ohjauksen tavoitteet oli kirjattu yleensä kokonaisina virkkeinä pitkältilukion opetussuunnitelman perusteita noudattaen. Tavallisimmin tavoitteeton kirjattu yleisinä opinto-ohjauksen tavoitteina eikä pakollisen kurssin tavoitteitaollut esitetty erillisinä. Muutamaan opetussuunnitelmaan opinto-ohjauksen tavoitteitaei ollut kirjattu lainkaan.3 Opinto-ohjauksen kurssitKaikissa lukioissa järjestetään yksi pakollinen opinto-ohjauksen kurssi hajautettunakolmelle vuodelle. Yhteensä 16 lukiota tarjosi pakollisen kurssin lisäksijokin muun opinto-ohjauksen kurssin.Opinto-ohjauksen pakollisen kurssin sisältö ja sisältöjen jakautuminen eri vuosillenoudattivat pääosin varsin tarkasti lukion opetussuunnitelman 1994 perusteita.Tavallisimmin kurssin sisältö oli opetussuunnitelmassa ilmoitettu aiheluettelona.Syventävillä ja soveltavilla kursseilla laajennetaan ja syvennetään pakollisellakinkurssilla käsiteltäviä aiheita (itsetuntemus, työelämä, jatko-opinnot Suomessa jaulkomailla, uranvalinta jne.). Yksi lukio tarjosi lisäksi opinto-ohjauksen soveltavinakursseina opiskelutekniikan kursseja.Noin kahdessa kolmasosassa lukioita opinto-ohjauksen opetussuunnitelmaan sisältyyerikseen jossakin muodossa maininta siitä, että oppilaita perehdytetäänkansainvälisiin opiskelumahdollisuuksiin sekä kansainvälistymisen vaikutuksiintyöelämässä.30

VIII OPINTO-OHJAUSJÄRJESTELYT4 Opinto-ohjauksen järjestelytLukioiden opetussuunnitelmiin sisältyy lähes poikkeuksetta toteamus siitä, ettäopinto-ohjausta toteutetaan luokkamuotoisena ja että opinto-ohjaukseen kuuluulisäksi henkilökohtaista ja pienryhmäohjausta. Useisiin opetussuunnitelmiinsisältyy erikseen maininta siitä, että opiskelijan tulee saada riittävä määrä henkilökohtaistaja ryhmänohjausta. Eräisiin opetussuunnitelmiin on kirjattu erikseenvarattavan resurssin määrä tai vähimmäismäärä. Lukio pyrkii esimerkiksi varaamaanyksilölliseen ohjaukseen yhden tunnin opiskelijaa kohden lukuvuodessa.Analysoiduissa opetussuunnitelmissa suurin resurssivaraus henkilökohtaiseenohjaukseen ja ryhmänohjaukseen oli 2,5 tuntia opiskelijaa kohden lukuvuodessa.Opetussuunnitelmissa on yleensä todettu opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti,että päävastuu opinto-ohjauksen järjestämisestä ja toteutuksesta on opinto-ohjaajallaja että kullakin opiskelijaryhmällä on myös ryhmänohjaaja. Jokainenopettaja on opiskelijan ohjaaja oman aineensa osalta. Noin kolmasosassa opetussuunnitelmiaon mainittu myös rehtorin osuudesta opinto-ohjauksessa. Muutamiinopetussuunnitelmiin sisältyy tarkka luettelo opinto-ohjaajan ja ryhmänohjaajantehtävistä ja muutamaan myös aineenopettajan ja rehtorin tehtävistä jaosuudesta opinto-ohjauksessa.Opetussuunnitelmissa (noin puolet aineistosta) todetaan, että opinto-ohjauksenonnistuminen edellyttää hyvää yhteistyötä koulun sisällä. Lisäksi on kiinnitettyhuomiota yhteistyön tärkeyteen työ- ja elinkeinoelämän kanssa.Opinto-ohjaukseen kuuluvat yleisesti opintokäynnit (työelämä, jatko-opintopaikat)ja lukioissa järjestetään myös työelämään tutustumista. Työelämään tutustumisaikaon tarkasteluaineistossa lyhyimmillään määritelty kolmeksi tunniksi japisimmillään kolmeksi päiväksi. Muutamaan opetussuunnitelmaan sisältyymyös erillinen maininta ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämisestä opinto-ohjauksessa.Joidenkin koulujen rehtorit olivat myös koulunsa opetussuunnitelmaa seuranneessalähetekirjeessä kiinnittäneet huomiota opiskelijoiden ja erityisesti heikkojenopiskelijoiden tarvitsemaan ohjaukseen luokattomassa lukiossa.5 RyhmänohjausYksilöidyissä tehtävämäärittelyissä ryhmänohjaajan tehtäväksi oli yleensä todettumuun muassa yleisinformaation antaminen lukio-opiskelusta, luokattomuudesta,tuntijaosta ja koulun toimintaan liittyvistä kysymyksistä yleensä. Ryhmänohjaajaon velvoitettu seuraamaan myös opiskelijoiden poissaoloja, edistymistäopinnoissa, mahdollisten etenemisesteiden muodostumista sekä pakollistenkurssien suorittamista ja riittävän kurssimäärän kertymistä. Joissakin opetussuunnitelmissaryhmänohjaajan tehtävissä oli mainittu erikseen myös tapakasvatus.Ryhmänohjaajien kouluttajana ja informoijana todetaan toimivan opinto-ohjaajan.Ryhmänohjaukseen varatuista ohjaustuokioista on erillinen maininta joissakinopetussuunnitelmissa. Yksittäistapauksissa opetussuunnitelmaan sisältyy myös31

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999maininta ohjausryhmän koosta, esimerkiksi 20–25 opiskelijaa. Tarkasteluaineistossayhden lukion opetussuunnitelmaan oli sisällytetty erikseen maininta myösoppilashuoltoneuvottelusta. Siihen osallistuvat rehtori, ryhmänohjaajat, lukionopinto-ohjaaja sekä mahdollisuuksien mukaan myös muut opettajat.32

IXOPPIAINEKOHTAISTENOPETUSSUUNNITELMIEN PIIRTEITÄSelvityksessä mukana olevista lukioiden opetussuunnitelmista tehtiin oppiainekohtaisiaanalyysejä.1 Oppiaineen tavoitteet ja sisällöt opetussuunnitelmissaOppiaineiden opetussuunnitelmat ovat yleensä varsin suppeita. Koulun arvoperustaja toiminta-ajatus eivät aina heijastu oppiainekohtaisiin opetussuunnitelmiin,joskin osassa lukioita ne näkyvät lähinnä kurssitarjonnassa. Oppiaineenopetuksen tavoitteet, luonne ja lähtökohdat eivät ilmene läheskään kaikistaopetussuunnitelmista. Kurssien tavoitteen asettelu on eräissä tapauksissa ylimalkaistaja kurssien tavoitteet saattavat puuttua kokonaan.Kurssikuvaukset on laadittu pakollisiin ja syventäviin kursseihin varsin usein kopioimallalukion opetussuunnitelman perusteet 1994 sellaisenaan tai niitä vieläsupistaen. Koulujen omat pohdinnat tavoitteiden asetteluksi ja sisältöjen täsmentämiseksiovat yleensä varsin vähäisiä. Joissakin tapauksissa kurssin nimi onmuutettu tai muokattu tekstiä hieman laajemmaksi tai suppeammaksi. Eräissä tapauksissanäkyy vuoden 1985 opetussuunnitelman perusteiden vaikutus ja vuoden1985 perusteiden tekstiä on saatettu myös kopioida suoraan koulun opetussuunnitelmaan.Myös yleisesti käytössä olevien oppikirjojen vaikutus näkyy: Erikouluissa saattaa olla yllättävän paljon samannimisiä kursseja ja sisältöjä oppiaineessa,jossa käytetyille kurssien nimille ei löydy perusteita vuoden 1994 lukionopetussuunnitelman perusteista.Joissakin tapauksissa kurssikuvauksia (lähinnä syventävien ja soveltavien kurssien,mutta joissakin yksittäistapauksissa myös pakollisen kurssin) puuttuu kokonaan.Kursseista on saatettu ilmoittaa vain kurssin nimi.Oppiaineiden opetussuunnitelmat vastaavat yleensä ainakin pääpiirteittäin lukionopetussuunnitelman perusteita 1994. Aineistosta löytyy kuitenkin myös erioppiaineista esimerkkejä siitä, että oppiainekohtainen opetussuunnitelma ei vastaaopetussuunnitelman perusteita. Joissakin tapauksissa oppiainekohtainen opetussuunnitelmaon myös niin suppea, että sen vastaavuutta opetussuunnitelmanperusteisiin ei voi päätellä.2 IntegraatioLukion opetussuunnitelman perusteiden 1994 oppiainekohtaisessa osuudessaon viittauksia integraatioon. Lukioiden oppiainekohtaisista opetussuunnitelmistalöytyy esimerkkejä ja mainintoja integraatiosta, mutta oppiainekohtaistenopetussuunnitelmien pohjalta arvioituna integraatio ei näyttäisi olevan kovinyleistä. Määräyksiä yhteistyöhön pyrkimisestä ja mainintoja tässä yhteydessä integraatiostasisältyy kuitenkin myös lukioiden opetussuunnitelmien yleisiinosiin.33

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999Oppiaineittain tarkasteltuna integraatio oli mainittu yleensä muutaman lukionkyseisen aineen oppiainekohtaisessa opetussuunnitelmassa. Integraatio toteutuuparhaiten aineiden soveltavissa kursseissa, joita toteutetaan jonkin verran myöseri oppiaineiden yhteisinä kursseina sekä aihekokonaisuuksien kursseina.Noin puolet analysoiduista opetussuunnitelmista oli sellaisia, joissa on oppiaineidenväliseksi integrointikurssiksi tulkittava opintokokonaisuus. Aineittain tarkasteltunaintegrointi näyttäisi olevan tavallisinta eri aineiden yhteistyönä järjestettävässäopiskelutaitojen kurssissa ja tietotekniikan opetuksessa. Vaikka integraatiotaei ollut mainittu oppiainekohtaisissa opetussuunnitelmissa, sisältyyuseisiin opetussuunnitelmiin kursseja, joissa integrointi on mahdollista ja joihinkäytännössä ilmeisestikin sisältyy integrointia.3 Työtavat ja menetelmätErillisiä työtapakuvauksia sisältyy eri oppiaineissa yleensä vain muutamien lukioidenopetussuunnitelmiin. Työtapakuvaukset on pääosin nivottu kurssientavoite- ja/tai sisältökuvauksiin.Työtapakuvausten sijoittaminen opetussuunnitelmiin vaihtelee oppiaineittain.Joissakin aineissa työtapakuvauksia ei ole juuri lainkaan (esimerkiksi tietotekniikka)ja joissakin aineissa työtapoja on kuvattu jollakin tavalla noin kahdessakolmasosassa opetussuunnitelmia (esimerkiksi filosofia).4 MateriaalitSelvitysaineiston lukioissa oppiaineiden opetussuunnitelmiin sisältyy erittäinvähän mainintoja käytettävästä oppimateriaalista, joskin muutamissa tapauksissaon lueteltu myös oppiaineessa käytettävät oppikirjat.5 Koulukohtaiset erityispiirteetOppiainekohtaisesti tarkasteltuna koulujen profiloituminen tuli esille kurssienmäärällisenä ja sisällöllisenä suuntautumisena. Näin esimerkiksi kansainvälisyyttäpainottava lukio saattaa toteuttaa laajaa kieliohjelmaa, järjestää kansainvälisyyskurssejaja omata kansainvälisiä yhteyksiä. Profiloituminen voi tapahtuakuitenkin opetussuunnitelman perusteissa mainituilla sisältöalueilla eikä se näinvälttämättä näy oppiaineiden opetussuunnitelmissa perusteista poikkeavina sisältöinä.Lukioiden opetussuunnitelmissa paikallisuus näkyy vain harvoissa tapauksissaerillisinä soveltavina kursseina. Alueen paikallisia mahdollisuuksia ja erityispiirteitähyödynnetään tavallisimmin opetuksen toteuttamisessa käyttämällä asiantuntijoita,tekemällä asiantuntijavierailuja ja yhteistyötä eri tahojen kanssa.34

XPAIKALLISEN OPETUSSUUNNITELMA-PROSESSIN ETENEMINENYleistäOpetussuunnitelman laadinta dynaamisena prosessina näyttäisi sisäistetyn. Joselvityksen perusaineistona olevissa lukuvuoden 1996–1997 opetussuunnitelmissalähes kaikkia vuonna 1994 käyttöön otettuja ja myös joitakin vuonna 1995 käyttöönotettuja opetussuunnitelmia oli tarkistettu joltakin osin. Useisiin opetussuunnitelmiinoli myös tuolloin valmisteilla muutoksia.Lukuvuoden 1996–1997 jälkeen opetussuunnitelmaprosessi on jatkunut edelleenja kaikkia aineistossa mukana olevia lukion opetussuunnitelmia on kehitetty ainakinjoltakin osin, ja useisiin oli valmisteilla muutoksia. Tarkistuksia on tehtyerityisesti oppiainekohtaisiin opetussuunnitelmiin, mutta jonkin verran myösopetussuunnitelman yleiseen osaan.Joissakin tapauksissa on katsottu, että opetussuunnitelman muuttamiseksi riittääerillisen kurssiselosteen tai kurssioppaan muuttaminen ilman että tarkistuksia onviety lainkaan varsinaiseen opetussuunnitelmaan.Toiminta-ajatusLukiot eivät olleet yleensä nähneet tarpeelliseksi tehdä tarkistuksia toiminta-ajatukseensa.Lukuvuodesta 1996–1997 lukuvuoteen 1998–1999 lukion toiminta-ajatustaoli tarkistettu viidessä lukiossa, joista kolmessa oli tehty lähinnä pieniä tekstitarkistuksiamuuttamatta toiminta-ajatusta. Yksi lukio oli muuttanut toimintaajatustaanja yksi lukio oli katsonut toiminta-ajatuksensa jääneen siinä määrinkeskeneräiseksi henkilövaihdosten vuoksi, että lukio oli pohtinut toiminta-ajatuksensakokonaan uudelleen.TuntijakoNoin neljäsosassa aineiston lukioista oli lukuvuonna 1998–1999 käytössä opetussuunnitelma,johon ei ollut sisällytetty lukion tuntijakoa lainkaan tai opetussuunnitelmassaoli ainoastaan valtioneuvoston päätöksen mukainen tuntijako. Koulussanoudatettavan tuntijaon selville saaminen oli useissa tapauksissa edelleentyölästä, sillä opetussuunnitelman tuntijaon ja oppiainekohtaisen opetussuunnitelmankurssimäärä ja –kurssityypit erosivat toisistaan.Opetussuunnitelmien tuntijakojen, oppiainekohtaisten opetussuunnitelmien jarehtoreiden lähetekirjeiden tietojen mukaan noin kolmessa neljäsosassa lukioitaon tehty muutoksia tuntijakoon. Muutoksia ei ollut merkitty aina opetussuunnitelmantuntijakotaulukkoon, vaan muutos oli saatettu tehdä vain oppiainekohtaiseenosuuteen.Tavallisimmin muutoksia oli tehty soveltaviin kursseihin, joita oli yleensä lisätty,mutta joissakin tapauksissa myös vähennetty. Muutamissa lukioissa oli myös syventäviäkursseja lisätty ja eräissä tapauksissa siirretty syventävä kurssi soveltavaksitai päinvastoin.35

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999Opiskelijan arviointiOpiskelijan arviointia koskeviin määräyksiin ei ollut lukuvuodesta 1996–1997 lukuvuoteen1998–1999 tehty suuria muutoksia, joskin eräät koulut olivat kiristäneetsuoritusvaatimuksiaan muun muassa vaatimalla aikaisempaa enemmän hyväksytystisuoritettuja kursseja oppiaineen oppimäärään.Yhteistyö muiden oppilaitosten ja tahojen kanssaLukion opetussuunnitelmien ja rehtoreiden lähetekirjeiden mukaan on ilmeistä,että yhteistyöhön muiden oppilaitosten ja tahojen (muun muassa elinkeinoelämän)kanssa ollaan hakemassa konkreettista toteutumista. Asiaan olivat paneutuneeterityisesti muutamat pienten taajamien lukiot.Itsenäinen opiskeluAnalyysiaineistossa itsenäistä opiskelua koskeviin määräyksiin oli muutoksiatehty kuuden lukion opetussuunnitelmassa. Muutokset olivat pääosin pieniä toiminnallisiatarkistuksia, osin myös teknisiä. Itsenäisestä opiskelusta saatujen kokemustenpohjalta oli tehty tarkennuksia lähinnä siihen, millaisin menettelyin japeriaattein kursseja voidaan suorittaa itsenäisesti.Opetussuunnitelmamuutoksilla on haettu toimivia muotoja itsenäiseen opiskeluun.Joissakin tapauksissa opiskelijan liikkumavaraa on lisätty, toisissa taas määräyksiäon tiukennettu. Myös tietotekniikan hyödyntäminen itsenäisessä opiskelussanäyttäisi olevan alkamassa.Koulujen itsearviointiItsearviointia koskevaa lukion opetussuunnitelman tekstiä oli tarkistettu viidessälukiossa. Tarkistuksissa oli selkeytetty muun muassa vastuunjakoa ja jäsennettyitsearviointimääräyksiä aikaisempaa selkeämmiksi ja kattavammiksi.Oppiainekohtaiset opetussuunnitelmatYleisesti voi todeta, että opetussuunnitelmaprosessin etenemisen myötä oppiainekohtaisissaopetussuunnitelmissa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Tilannekuitenkin vaihtelee lukioittain ja oppiaineittain suuresti.Oppiainekohtainen opetussuunnitelmatyö näyttäisi edenneen erityisesti niidenlukioiden osalta, joissa kyseisen oppiaineen opetussuunnitelman laatimiseen olijo panostettu aikaisemminkin. Sen sijaan lukiossa, jossa kyseisen oppiaineen opetussuunnitelmajätti jo aikaisemminkin toivomisen varaa, opetussuunnitelmankehittäminen on ollut vaatimattomampaa.Oppiainekohtaisiin opetussuunnitelmiin oli tehty kurssien nimi- ja sisältötarkistuksiasekä muutettu suoritusjärjestystä koskevia määräyksiä. Kurssikuvauksiaoli tarkennuttu ja täydennetty ja niihin oli tehty myös joitakin poistoja. Yksittäistapauksissajonkin oppiaineen ainekohtainen opetussuunnitelma oli muokattukokonaisuudessaan uudelleen. Useiden lukioiden opetussuunnitelmia oli täydennettylaatimalla puuttuneiden kurssien kurssikuvauksia, joskin muutamiakurssikuvauksia opetussuunnitelmista puuttui edelleen. Eräissä tapauksissa oppiaineenopetussuunnitelmasta puuttui edelleen Lukion opetussuunnitelman perusteissa1994 määrättyjä kurssisisältöjä. Kurssin tavoitteiden kirjaaminen onyleensä edelleen suppeaa ja useista kursseista kurssikohtaiset tavoitteet puuttuvat.36

X PAIKALLISEN OPETUSSUUNNITELMAPROSESSIN ETENEMINENIntegraatio eri oppiaineiden välillä on jonkin verran lisääntynyt ja siihen näyttäisiolevan myös pyrkimystä.Määräyksiä lukion kurssien korvattavuudesta muualla suoritetuilla opinnoilla olitarkistettu muutamassa tapauksessa. Kun otetaan huomioon vuoden 1999 alustavoimaan tulleen lukiolain (629/1998) määräykset tavoitteiltaan ja keskeisiltä sisällöiltäänlukion opetussuunnitelman mukaisten opintojen hyväksi lukemisesta,huomiota kiinnittävät eräiden lukioiden opetussuunnitelmien antamat mahdollisuudetkorvata musiikkiopiston kursseilla enimmillään 14–20 lukion soveltavaakurssia. Herääkin kysymys, missä määrin kurssit ovat tavoitteiltaan ja keskeisiltäsisällöiltään lukion opetussuunnitelman mukaisia.37

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999XI LUKIOIDEN ESITTÄMÄT PEDAGOGISETONGELMAT JA KESKEISETKEHITTÄMISKOHTEETKun Opetushallitus pyysi lukioita lähettämään lukion opetussuunnitelman,Opetushallitus kysyi samalla vastaajan näkemystä vastaajan oman lukionpahimmasta pedagogisesta ongelmasta ja keskeisestä kehittämisideasta.1 Pahin pedagoginen ongelmaNoin kolmannes selvitysaineiston lukioista ei vastannut lainkaan kysymykseen,joka koski pahinta pedagogista ongelmaa. Osa vastaajista esitti yhdenongelman, osa useampia. Vastauksissa mikään yksittäinen ongelma ei noussutselvästi muita yleisemmäksi, vaan saman ongelman toi esille enimmillään kuusivastaajaa.Vastaajat esittivät resursseihin (lähinnä talouteen), opetusjärjestelyihin, opiskelijoihinja opettajiin liittyviä ongelmia:• Niukat taloudelliset resurssit (tilat, välineet, ryhmäkoot, opettajien täydennyskoulutus)• Heterogeeniset/isot/vaihtuvat/erisuuruiset opetusryhmät• Kiireinen aikataulu (jaksojen vaihtuminen, kiireinen päivärytmi, ohjausaikojenpuute)• Työtavat, jotka eivät sovellu luokattomaan lukioon parhaalla mahdollisellatavalla• Tiedottaminen opetusjärjestelyistä• Luokattomuuden toteuttaminen, kun on yhteistyötä ja yhteisiä opettajia peruskoulunyläasteen kanssa• Opiskelijat ovat sidottuja julkisten kulkuneuvojen aikatauluihin• Opiskelijoiden alhainen tiedollinen taso, heikot opiskeluvalmiudet, motivaationpuute• Opiskelijoiden vanhan järjestelmän mukaiset odotukset• Opiskelijoiden putoaminen opiskeluvauhdista• Neljännen vuoden opiskelijat (tehottomasti opiskelevat roikkujat)• Opettajat on koulutettu vanhaan järjestelmään, täydennyskoulutusta uuteenei ole saatu tarpeeksi.2 Keskeisin lukion kehittämisideaYleisintä oli, että keskeisenä kehittämisideana mainittiin oman lukion kehittäminensillä linjalla ja sillä profiililla, millä se nyt toimii. Yleislukioina toimivatlukiot pyrkivät kehittymään yleislukioina. Profiloituneet lukiot puolestaan haluavatkehittyä tiettyyn tehtävään profiloituneina ja ehkä tehostaa vielä profiloitumistaan.Pari koulua on mukana Opetushallituksen hankkeissa ja mainitsinämä keskeisinä kehittämisideoinaan. Selvitysaineiston lukioista kolme jätti mainitsemattakehittämisideansa.38

XI LUKIOIDEN ESITTÄMÄT PEDAGOGISET ONGELMAT JA KESKEISET KEHITTÄMISKOHTEETUseat lukiot pitävät keskeisenä yhteistyön kehittämistä ja tätä kautta kurssitarjonnanlaajentamista, opiskelijoiden yksilöllisten valintamahdollisuuksien lisäämistäsekä paikallisuuden hyödyntämistä. Muutama lukio pitää keskeisenä kehittämisideanatietotekniikan kehittämistä ja hyödyntämistä. Pari vastaajaa totesi,että keskeistä on kehittää koulua laatukouluna ja antaa korkeatasoista opetusta.Yksi lukio ilmoitti kehittämisideakseen ohjaus- ja seurantajärjestelmän tehostamisen,yksi työjärjestysmallien kehittämisen ja yksi päivittäisen työn rytmittämisenuudella tavalla. Pari koulua kiinnitti huomiota myös uusien työ- ja toimintatapojenomaksumis- ja koulutustarpeeseen.39

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999XIIJOHTOPÄÄTÖKSIÄ• Opetussuunnitelmaprosessin ensimmäinen vaihe on ollut vaikea ja paneutumisenaste vaihtelee.• Opetussuunnitelmaprosessi on käynnistynyt ja muutoksia lukioiden opetussuunnitelmiinon jo tehty, ja niitä on edelleen suunnitteilla.• Oppiainekohtainen täydennyskoulutus on ollut vajaatehoista tai tehotontatavoittaessaan vain osan opettajista, eikä aineittaisesta opetussuunnitelmantukimateriaalista ole ollut riittävää tukea.• Lukion opetussuunnitelman perusteiden normiluonnetta ei ole täysin ymmärretty.Opetussuunnitelmissa on säännösten huomiotta jättämistä, mikävaarantaa opiskelijoiden oikeusturvaa.• Opiskelijan arviointia koskevissa opetussuunnitelmien määräyksissä onpuutteita ja opiskelijat eriarvoiseen asemaan asettavia arviointikäytänteitä.Tämän vuoksi Opetushallitus antoi 19.3.1999 määräyksen nuorille tarkoitetunlukiokoulutuksen opiskelijan arvioinnin perusteista (Määräys8/011/99), joissa pyritään yhtenäistämään hyvin erilaistuneita käytänteitä.40

BDE SVENSKA GYMNASIERNASLÄROPLANER

EN ANALYS AV GYMNASIERNAS LÄROPLANER 1996–199942

IMATERIALET OCH ANALYSENLiksom för de finska gymnasiernas del inbegärdes läroplanerna från allasvenska gymnasier. Eftersom dessa är förhållandevis få (37), har så gott somhela det insända materialet (31) kunnat analyserats. Materialet har i analysenindelats i fem grupper utgående från gymnasieortens storlek och språkförhållanden:1) stora tvåspråkiga städer (Helsingforsregionen och Åbo),2) de små tvåspråkiga kuststäderna utom Nykarleby (Lovisa, Borgå, Ekenäs,Karis-Billnäs, Virkby, Pargas, Kristinestad, Jakobstad, Karleby,3) landsbygdsgymnasier med mestadels enspråkigt svenska elever (Sibbo,Kimito, Närpes, Petalax, Korsholm, Nykarleby, Kronoby,4) de s.k. minoritetsskolorna (Kotka, Tammerfors, Björneborg, Uleåborg) samt5) skilt för sig Ålands lyceum och Vasa övningsskolas gymnasium.I varje grupp saknas bara ett gymnasium. Täckningen är med andra ord god (c:a80 %).Den första allmänna analysen gjordes parallellt med den finska preliminärversionenredan våren 1998 och har sedan kompletterats och jämförts med den finskahösten 1999. I den svenska analysen behandlas inte alla frågor, särskilt inte sådanaangående de grundläggande värderingarna, timplanen, bedömningen mm.där iakttagelserna och slutsatserna sammanfaller. Analysen har koncentrerats påvissa finlandssvenska särdrag och på de läroämnen som är specifika för de svenskaskolorna (modersmålet och finska). För de övriga läroämnenas del sammanfattasnågra iakttagelser av allmänt intresse, t.ex. överstämmelsen med de viktigasteintensionerna i läroplansgrunderna 1994. För att undvika dubblering citerasi den svenska delen av rapporten inte de bestämmelser i läroplanens grunder(1994) från vilka analysen utgått, men på några kritiska punkter hänvisas till dem.När denna sammanfattning skrivs (i november 1999) har gymnasierna, sedan denya bedömningsgrunderna (19.3.1999) utfärdats och hunnit studeras, de flestagymnasierna redan påbörjat en revision av de avsnitt i sina läroplaner som gällerelevbedömningen och därmed sammanhängande frågor. De viktigaste iakttagelsernaangående tillämpningen av de gamla bedömningsanvisningarna har dessutommuntligt delgetts rektorerna och studiehandledarna vid några rådplägningsochfortbildningstillfällen kring elevbedömningen våren och hösten 1999. Förelevbedömningens del rekapituleras därför här enbart några fakta som ännu kanha betydelse i förnyelsearbetet. I stället kan i denna rapport tas fram endel av deproblem som kom upp vid de nämnda fortbildningstillfällena.43

EN ANALYS AV GYMNASIERNAS LÄROPLANER 1996–1999IIALLMÄNNA IAKTTAGELSER1 Processen och ibruktagandetLiksom i de finska gymnasierna skiljer sig de undersökta läroplanerna i desvenska både till form och innehåll ganska mycket från varandra. Det gällersärskilt utformningen av dem samt den omfattning och det sätt på vilket ämneslärokursernatolkats och utarbetats. För elevbedömningens del verkar däremot desvenska mera enhetliga än de finska. Till det yttre utgör de flesta duplikat i A 4 -format, andra har karaktären av ett litet häfte i A 5 som liknar en årsberättelse tydligtavsedd (också) för eleverna och vårdnadshavarna. Några har delat upp läroplaneni en allmän del och kursbeskrivningar, de senare utformade som guideför eleverna. Någon enstaka läroplan innehåller ett förord eller en inledning i allmännaord om läroplanens funktion och tillkomstsätt. Exakta uppgifter om processen,godkännandet och olika referensgruppers (föräldrarnas, samarbetspartners)inflytande saknas oftast.Även om de finlandssvenska gymnasiernas läroplaner till innehållet är nödtorftigttäckande, dvs. i någon form innehåller det mesta av vad som enligt grundernabör tas upp, är de – liksom grundskolornas – alltså formellt bristfälliga. Dettakan vara en orsak till att läroplanens ställning för lärarkåren många gånger förefallerdiffus. Det mest grava exempel på detta utgör några sådana läroplaner, därmålen och innehållet för enskilda läroämnen, alltså läroplanens egentliga substans,hänskjutits till arbetsplanen, tydligen i akt och mening att mera flexibeltkunna ändra dem utan behöva ändringarna till den godkännande myndighetens(oftast kommunens skolnämnd) kännedom. På så sätt kommer den enskilda lärarenvisserligen handgripligen i beröring med läroplanen och tvingas reflekteraöver den på nytt, med samtidigt riskeras den förväxlas just med en arbetsplansom alltför lättvindigt kan ändras, förkortas och fyllas ut ad hoc. Ändringarna nårdå inte beslutsfattarna och får inte den stadgade juridiska styrkan.2 Ibruktagande av de nya läroplanerna och årskurslöshetenNya läroplaner som utarbetas på basis av timfördelningen 1993 och läroplansgrunderna1994 togs i bruk i de svenska gymnasierna så, att ungefär hälftenav dem övergick till årskurslöshet redan låsåret 1995–1996, andra hälften1996–1997. Endast ett gymnasium förblev årskursformat ända till läsåre t1998–1999. Å andra sidan hade tre av de svenska gymnasierna deltagit i försöksverksamhetenmed årskurslöshet redan flere år tidigare. Informationen och fortbildningenvid övergången till den nya läroplanen förefaller att ha fungerat rättbra, nått åtminstone rektorerna och studiehandledarna. Hur väl informerad helalärarkåren blivit om de pedagogiska och ämnesmässiga intensionerna i reformenär det svårare att bedöma; vissa drag (se kap. IV) i ämneslärokurserna tyder på attvarken läroplanens funktion eller vissa centrala betoningar i ämnena riktigtträngt igenom.44

II ALLMÄNNA IAKTTAGELSER3 Gymnasiets uppgift och värdegrund; vissa betoningarAlla utom en av de insända läroplanerna innehåller ett avsnitt om gymnasiets,uppgift och profil. De flesta citerar fritt gymnasielagens paragraf (§ 2) omfostran och innehållet i kap. 1.2 i läroplanens grunder för gymnasiet. Endel harsärskilt utvecklat inlärningssynen, andra betonar den kritiska förmågan. Kulturarvetoch den finlandssvenska kulturen lyfts fram på ett allmänt plan i flera fall,särskilt på minoritetsorterna. Företagsamheten betonas i två. Fem finlandssvenskagymnasierna har en särskild uppgift. Internationalismen och språkkunskapensbetydelse betonas i de inledande avsnitten särskilt i Helsingfors och påÅland.Vissa intressanta och självständigt formulerade värderingar förekommer. I ett fallbetonas t.ex. starkt läroplansarbetet som en process, och t.o.m. elevernas utgångspunkterskisseras. I samma fall lyfts elevens eget ansvar för studierna framoch fritidens och idrottens fostrande roll betonas. I ett gymnasium i en annanlandsända har skribenterna strött in sentenser av pedagogiska tänkare genom tiderna.Särskilt fäster man sig vid yrkandet att eleven bör få uppleva kultur på olikaområden. Läroplanen för Vasa övningsskolas gymnasium är mycket grundlig:den innehåller särskilda supplement om företagsamhet, miljöfostran och informationsteknik.Mest utarbetat är supplementet om miljöfostran: det innehållerbl.a. en beskrivning av i vilka kurser miljöfrågorna skall tas upp på högstadiet ochi gymnasiet.Samarbetet med andra läroanstalter tas ännu i ganska ringa utsträckning upp i deinsända läroplanerna. Detta har på särskilt initiativ av Utbildningsstyrelsen utvecklatssenare i ett omfattande projekt (det s.k. flexteamet) och kommer därföratt rapporteras skilt. Med samarbetet mellan läroanstalterna sammanhänger flerasvåra och kritiska frågor, t.ex. periodiceringen, grundläseordningens utformning,studiehandledningen, elevernas arbetsmängd, självständiga studier och inriktning,dubbla examina, spridningen av studentexamen mm. De syns i mycket litenutsträckning i läroplanerna, kanske därför att de uppfattas mera som en del avden årliga arbetsplanen. Enligt Grunderna för gymnasiets läroplan 1994 (s. 19, 23)borde dock samarbetsfrågorna och särskilt de studerandes möjligheter att tillgodoräkna sigstudier som fullgjorts på annat håll tas upp som en särskild punkt i läroplanen. Detsam -ma gäller målen för studiehandledningen och gymnasiets kontakter med det omgivandesamhället (Grunderna för gymnasiets läroplan 1994, 11–12, 35).De finlandssvenska gymnasiernas medverkan i riksomfattande utvecklingsprojekt synsnästan inte alls i läroplanerna i de kommuner (6 + 2) som är med i dem. Uppenbarligenhar läroplanerna skrivits i det skede då dessa projekt ännu var i sin linda.De som medverkat i dem har förbundit sig att satsa på vissa ämnesområdenoch teman som knappast kan undgå att påverka läroplanen.45

EN ANALYS AV GYMNASIERNAS LÄROPLANER 1996–1999IIITIMFÖRDELNINGEN OCHSPRÅKPROGRAMMETNågra svenska gymnasier har inte i timfördelningen angett hur den skall tillämpasi den egna skolan, utan man måste söka kursantalet i kursbeskrivningarna.Inte heller det sätt på vilket timfördelningen periodicerats (5 eller6 perioder) kommer alltid fram, än mindre något resonemang om koncentrationsläsningensidé och elevens självständiga val och läsordning. I de läroplanersom åtföljs av en särskild elevguide är timfördelningen, periodiceringen och årskurslöshetenbehandlade.Beträffande betoningar och profileringar på enskilda ämnen och ämnesgrupperkan man av läroplanerna utröna följande:Modersmålet framhålls mest på de s.k. språköarna (Tammerfors m.fl.), minst ilandsbygdsgymnasierna. Ett enstaka gymnasium erbjuder hela 7 fördjupade och9 tillämpade kurser i modersmålet, alltså sammanlagt hela 16 kurser utöver deobligatoriska 6.Språkundervisningen betonas kraftigt i flera finlandssvenska gymnasier. I Helsingfors,Grankulla, Vasa övningsskola, Katedralskolan i Åbo och Jakobstad erbjudsockså andra språk än engelska och finska som A-språk, vanligen tyska, enbarti Helsingfors också franska. Tyska förekommer fortfarande mera än franskasom B2- och B3-språk, särskilt i Österbotten, men utbudet av franska har ökat.Ryska erbjuds numera i hela tio svenska gymnasier, dock bara i ett landsbygdsgymnasium.Spanska erbjuds i samråd med arbetarinstitutet i några kommuner.Latinet finns kvar bara i tre svenska gymnasier. Som en kuriositet kan nämnas enkurs i esperanto. Många svenska gymnasier, särskilt på landet, erbjuder fördjupadeoch tillämpade kurser i finska. Den modersmålsinriktade finskan syns iform någon särskild kurs eller som särskilda arrangemang för de tvåspråkiga eleverna.Matematik och naturvetenskaper lyfts fram i vissa stora gymnasier. T.ex. ett gymnasiumi Helsingforsregionen erbjuder hela 15 kurser utöver de obligatoriska idenna ämnesgrupp. I ett specialgymnasium syns betoningen av naturvetenskapernai sex fördjupade eller tillämpade kurser i kemi och i fem i biologi. Av dessaär endel tydligt laborativa eller explorativa kurser, som anordnas i samråd medindustrin eller förverkligas som exkursioner i naturen. I flera gymnasier tycks vattenbiologivara ett aktuellt ämnesområde.I ganska förvånansvärt få svenska gymnasier betonas särskilt historia och samhällslära;ett har hela sju fördjupade eller tillämpade kurser i ämnet. Några, meninte på långt när alla, erbjuder någon fördjupad kurs om den svenska tiden i Finland.Bland de valfria kurserna i historia märks kulturhistoria, lokalhistoria, ekonomikunskapoch EU-kunskap. Vissa gymnasier har ett omfattande utbud avfördjupade kurser och tilläggskurser i konst- och färdighetsämnen, fastän de intehar dessa som särskild uppgift. T.ex. ett gymnasium erbjuder hela sju fördjupadeoch fyra tillämpade kurser i teckning (bildkonst), en specialiseringslinje fyrafördjupade och hela tolv tillämpade kurser i samma ämne, trots att specialiseringeni fråga inte i första hand gäller konst. I ett annat fall (icke ett idrottsgymna-46

III TIMFÖRDELNINGEN OCH SPRÅKPROGRAMMETsium) upptas fyra fördjupade och fem tillämpade kurser i gymnastik, vilka innehållerbl.a. motion, dans och utfärder.Bland de tillämpade kurserna finner man endel integrativa kurser, ibland med lokalanknytning t.ex. till kommunens kulturgeografi, historia och framtid ellerstarkt hobbybetonade kurser såsom dans, resa, olika bollspel etc. Överhuvudtagettycks skolorna ha varit betydligt mer kreativa i att utveckla fördjupade ellertillämpade kurser av olika slag än i att utforma, nyansera och profilera innehålleti de obligatoriska kurserna.47

EN ANALYS AV GYMNASIERNAS LÄROPLANER 1996–1999IVSVENSKA SÄRDRAG I VISSA LÄROÄMNENDe lokala läroplanerna för gymnasiet är som sagt ganska olika varandra i avseendepå hur målen och kursbeskrivningarna i de olika läroämnena ur läroplanensgrunder har skrivits ut, tolkats, specificerats eller utvecklats.Många har nöjt sig med att kort, t.ex. i franska streck eller punkter upprepa grunderna,ofta kortare än i dessa. Endel skisserar kursinnehållet utan nämnvärdamålskrivningar. Andra har i de enskilda kurserna särskilt specificerat mål och innehåll,eventuellt tillagt något om arbetssätten och de prestationer som krävs. I-bland har också ordningsföljden bundits. I några fall har kursrubrikerna i grundernaomformulerats, kursen t.o.m. helt ändrat karaktär, vilket är oriktigt, eftersomgrunderna i detta avseende är en bindande norm.Här granskas mera ingående ämneslärokurserna i modersmålet och finska, vilkaär specifika för de svenska gymnasierna, samt kort förekomsten av finlandssvenskasärdrag i några övriga läroämnen.1 ModersmåletImodersmålet har gymnasierna oftast någorlunda hållit fast vid de sex obligatoriskakursernas beteckning och innehåll, så som de beskrivs i grunderna 1994. Inågra fall har kurserna fått ett annat namn, "Finlandssvenskt och nordiskt" harblivit "Språk och kultur" och även i innehållet tycks det finlandssvenska ha lämnatsbort; kursen kommer alltså mest att behandla nordisk litteratur. I ett annatgymnasium på en språkligt utsatt ort saknas kursen Finlandssvenskt och nordiskthelt och hållet som obligatorisk, i stället har insatts en skrivkurs för abiturienter.I övrigt är de obligatoriska kurserna förvånansvärt lika i alla gymnasier. I endelfall beskrivs mål innehåller och arbetsmetoder i kurserna litet noggrannare.Variationen i antalet kurser är påfallande: från 8 till 22 kurser sammanlagt! Allakurser kan knappast erbjudas varje läsår, än mindre förverkligas, men skillnadenblir trots det stor mellan skolorna. Fyra av de sex obligatoriska kurserna är litteraturkurser.De flesta gymnasier har dessutom infört fördjupade kurser i litteratur.Trenden verkar alltså vara att man gärna fördjupar litteraturen och den skapandeuttrycksförmågan, både i tal och skrift. Profileringen för de enskilda gymnasiernamärks alltså i modersmålet, liksom för övriga ämnens del, först då mangranskar de fördjupade och tillämpade kurserna. Dock finns det även här någraallmänna linjer: de fördjupade kurserna är för det mesta 2–4 till antalet, och innehålletgäller framför allt muntliga och dramarelaterade övningar, samt skrivövningarför studentexamensprovet. Exempel på övriga fördjupade och tillämpadekurser: Kreativ skrivning, Litteraturanalys, Aktuell litteratur, Ungdomslitteratur,Författare i närmiljö, Dokumenteringskurs, Journalistik, Mediekunskap, Musiklyrik.De integrerade kurserna (t.ex. Musiklyrik, Dokumentering, Media, m.fl.) germöjligheter till intressant verksamhet av olika slag.Förvånansvärt få skolor har infört en särskild fördjupad eller tillämpad kurs ispråkträning för tvåspråkiga elever.De finlandssvenska gymnasiernas lärokurser i modersmålet, speciellt de fördjupadeoch tillämpade kurserna, ger alltså möjligheter till kreativitet och utmanin-48

IV SVENSKA SÄRDRAG I VISSA LÄROÄMNENgar för lärarna och eleverna. Paradoxalt är att skolor på orter med starkt finsktinflytande inte erbjuder fler alternativa kurser i modersmål än de två fördjupadekurser varje gymnasium är skyldigt att erbjuda, medan några skolor på genuintsvenska orter har ett oerhört brett spektrum av valfria kurser i modersmål.2 FinskaTrots att elevernas utgångsläge och tvåspråkighetsgrad är väldigt olika i de finlandssvenskagymnasierna har detta bara i några fall beaktats och analyseratsnärmare i målskrivningarna. Endel har ganska ordagrant citerat ämnesinledningeneller avsnittet om studierna karaktär och utgångspunkter för ämnet ur läroplanensgrunder, trots att just de avsnitten är skrivna som bas för egen analys.Den modersmålsinriktade finskan behandlas på de flesta tvåspråkiga orter utförligarebara i några få fall – i minoritetsskolorna och ett par andra gymnasier – somen hel lärokurs. Vanligare är att man för vissa kursers del har skrivit in någon alternativfördjupning, slagit samman två kurser och låter eleverna ersätta det obligatoriskastoffet med någon andra prestationer. Bara i ett par fall antyds möjlighetenatt befria eleverna från den traditionella finskundervisningen p.g.a. godaförkunskaper, vilket skulle vara möjligt enligt den nya gymnasielagen (13 §, 1mom., punkt 1). B-finskan nämns och utvecklas bara i Ålands lyceum, vilket berorpå att eleverna i alla gymnasier på fastlandet studerat finska enligt A-lärokurseller modersmålsinriktad lärokurs ända från lågstadiet, senast från och med åk 5,till och med vid sida av andra långa språk.I enskilda kurser kan noteras vissa avvikelser från riksläroplanen när det gällerfinsk kultur och litteratur. Enligt läroplansgrunderna 1985 utgjorde detta temaområdeen obligatorisk kurs (kurs 5) som ofta utfördes i form av beting, men igrunderna 1994 sammanfördes litteraturen i stället med kursen om samhällsfrågorför att möjliggöra en ny obligatorisk kurs om teknik och miljö, och kulturfrågornahänsköts till den valbara sidan. Endel har inte noterat detta, utan hållit fastvid den gamla indelningen, kanske p.g.a. att läromedlet följer den. Ibland framhållsatt litterära texter kommer upp i alla kurser.Särskilt i landsbygdsgymnasierna i starkt svensk miljö betonas mycket kraftigtstrukturstoffet i kurserna, ibland nämns enbart detta, och i något fall har kursernat.o.m. rubriksatts enligt grammatiken. I ett par fall har kurserna rubriksatts påfinska, i ett fall samtidigt ändrat tema.In flera fall har den eller de produkter eller prestationer som skall utföras i kursernaspecificerats, t.ex. som en uppsats, ett projektarbete eller ett bokreferat. Jumer tvåspråkig orten är, desto starkare betonas litteraturläsning och språkriktighetsfrågor.Några gymnasier har skrivit in som mål att under vissa kurser besökateater, utställningar eller andra evenemang på finska och dokumentera dem.De skriftliga prestationerna dominerar dock vanligen starkt.Innehållet i de fördjupade kurserna är i jämförelse med modersmålet (se ovan)ganska stereotypt. Det handlar mest om repetition och preparation inför studentexamen.Endel har dock också tagit in en extra litteraturkurs samt någon en kursom massmedia (t.ex. tidningsläsning på finska), konversation eller muntlig färdighetsträningpå annat sätt (föredrag, referat). I något fall har innehållet i en val-49

EN ANALYS AV GYMNASIERNAS LÄROPLANER 1996–1999fri kurs lämnats helt öppet. Något överraskande är att det största utbudet förd j u-pade kurser och tilläggskurser i finska liksom i endel andra läsämnen erbjudits iHelsingfors, inte i landsbygdsgymnasier i mera svensk omgivning (jfr. paradoxeni modersmålet). Det tycks inte främst vara behovet utan lärarnas uppfinningsrikedom,resurstillgången och andra begränsande faktorer, t.ex. skolskjutsar, somstyr utbudet och profileringen av undervisningen.3 Matematik och naturvetenskaperDe svenska gymnasiernas läroplaner i matematik har väl definierade allmännamål, mer eller mindre tagna direkt ur läroplanens grunder. Däremot beskrivsbristfälligt hur man uppnår dessa mål. Kursbeskrivningarna i lång matematik äri de flesta fall innehållsförteckningar, och kursmål, arbetssätt och bedömningsgrundersaknas ofta. I kort matematik har man inte i lika stor utsträckning som iden långa kopierat grunderna, utan man har försökt formulera egna mål utifrånelevernas behov.En viktig fråga för de svenska gymnasierna bl.a. med tanke på provens nya utformningi studentexamen är i vilken utsträckning man kan erbjuda fördjupadeoch tillämpade kurser i matematik. Av analysen framgår att alla erbjuder åtminstoneen fördjupad kurs, men bara hälften tre. Tillämpade kurser (1–2) erbjuds av40 procent. Drygt 30 procent erbjuder en repetitionskurs. De valfria kurserna harliksom de obligatoriska ytterst få laborativa inslag. Detta gäller främst lång matematik.I kort matematik är handelsmatematik och statistik populärast.Enligt finska sakkunniga som gjort några jämförelser utgör innehållet i de svenskagymnasiernas kurser i biologi och geografi ett problem. Det är svagt kopplattill målen och i vissa fall avviker man t.o.m. i de obligatoriska kurserna från läroplanensgrunder. Målen är oftast direkt kopierade ur dessa. För metodernas delär de lika knapphändiga som de finska. I proportion erbjuder de svenska färrefördjupade kurser i naturvetenskaper än de finska. När detta kombineras medden långvariga bristen på aktuella läromedel för de valfria kurserna i samma ämnen,förstår man de svenska elevernas något sämre resultat och mindre benägenatt svara på vissa frågetyper i realprovet. Ett positivt inslag i de svenska gymnasiernaär den s.k. humanekologin, som runnit upp ur en specialinriktning ochmarknadsförts väl. Stereotypin i de obligatoriska kurserna i de lokala läroplanernautgör däremot ett problem för båda språkgrupperna.I fysiken framkommer inga anmärkningsvärda skillnader mellan språkgruppernasläroplaner. Kemin har inte jämförts.4 Konst- och färdighetsämnenFör bildkonstens del (i de svenska inbegärda läroplanerna ännu benämnd teckning)framkommer i de svenska gymnasiernas läroplaner likartade brister somi de finska. Kursbeskrivningarna präglas av en modernistisk konstuppfattning,men övriga moderna inslag såsom nätbildning, mångkulturalism, anknytningartill lokal konstutövning, planering och audiovisuella tillämpningar via datornsaknas nästas helt. Lärarna har i utformningen av kursinnehållet allt för mycket50

IV SVENSKA SÄRDRAG I VISSA LÄROÄMNENhängivet sig åt de äldre, mera detaljerade grunderna från 1985; "man kan" – enligten expert – "ur de nya planerna inte alls utläsa vad man egentligen gör under lektionernai ämnet".De svenska gymnasierna tycks bjuda ut mera fördjupade och tillämpade kurser imusik, men i de obligatoriska kurserna förhåller de sig ganska nonchalant till detriksomfattande innehållet. I fyra fall av tio har man i musik avvikit från grunderna,i några har det obligatoriska stoffet överhuvudtaget inte definierats. Inte ensmusikundervisningens mest centrala principer framgår ur alla. I över hälften avläroplanerna saknas bedömningsanvisningar för ämnet. De två sistnämnda dragenär gemensamma för det finska och svenska urvalet.5 Svenska betoningar i innehålletOckså i andra läroämnen än modersmålet och finska är det svårt att åtminstonei de obligatoriska gymnasiekurserna spåra lokala särdrag, dvs. försök atttolka eller tillämpa rikslärostoffet så att anknytningarna till lokalsamhället ochnärmiljön skulle framgå och kunskapsresurserna i dem utnyttjas. Ganska sällanframgår t.ex. av språkkurserna när och hur eleverna skall lära sig att berätta ellersvara på frågor om naturen, sevärdheter och näringslivet på hemorten. I de naturvetenskapligaämnena analyseras föga naturresurserna, den byggda miljön,ekologiska naturmiljöer och miljövård (stadsplaneringen, vattnen, jordbruket, industriernasinverkan) i lokalsamhället. Inte ens i så identitetsskapande ämnensom religion, historia och samhällslära eller i musik kan man i de obligatoriskakurserna finna anknytningar till finlandssvenska eller lokala frågor, t.ex. tillväckelserörelserna i svenska Österbotten, till historiens plågoris i bygderna undervissa brytningstider (krig, brand och farsoter), till emigrationen från kusttrakternaetc. I ett fall framhålls den lokala förankringen allmänt i ett supplement från1992, men den finns inte inarbetad i läroämnena.I de valfria kurserna är real- och konst- och färdighetsämnena lättare att se en visslokalfärg, men inte heller där är den särskilt framträdande. Man kan hitta någonkurs i släktforskning, i finsk och finlandssvensk folkmusik eller i skärgårdsnavigation,men snarare har de många och uppfinningsrika tilläggskurserna en allmänteller ungdomligt lockande prägel (dans, sport, massmedia, litteratur, experimentmm.). Oväntat få gymnasier erbjuder en särskild kurs om den svenska tideni Finland, och i ett enda fall upptas en kurs om Skandinavien efter 1809. Någraundantag: ett gymnasium har under inflytande från IB-linjen i en grannkommuntagit in samhällstjänst, ett annat erbjuder det aktuella temat Östersjöns ekologi.I ett gymnasium i Österbotten finner man en fördjupad kurs om landhöjningoch kustförändring, i ett annat erbjuds gymnasisterna en fördjupad kurs i religionbenämnd "En levande kyrka", i vilken bl.a. sakkunniga från församlingarna anlitasoch eleverna skall utföra religionssociologiska studier. I ett specialinriktatgymnasium erbjuds livsmedelsekologi med bl.a. jordbruk och fiskhantering. Ettgymnasium som är med i ungdomsstadieförsöket genomför i samarbete med enfolkhögskola valfria kurser med lokal anknytning.Det sagda behöver givetvis inte innebära att inte lokala frågor kommer upp i undervisningen,men de framhävs inte i läroplanerna. Dessa har snarare en internationell,global, universell prägel än en nationell och regional, vilket pedagogik-51

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA1998–1999historiskt är mycket intressant. Det förefaller som den gamla universitasidén frånmedeltiden, tanken på en universell allmänbildning, i dag t.o.m. i högre gradskulle prägla våra gymnasier än universiteten. Det är slående att ett i de svenskaskolorna så sällsynt och gränsöverskridande läroämne som ortodox religion i ensvensk skola har getts den klaraste lokala anknytningen (till den ortodoxa församlingen).52

VELEVBEDÖMNINGENIalla de insända svenska läroplanerna ingår ett avsnitt om elevbedömningen, iendel fall i de allmänna anvisningarna före, i andra efter ämneslärokurserna. Deflesta har, liksom de finska, på många punkter ganska ordagrant upprepat bedömningsparagrafernai gymnasieförordningen och Utbildningsstyrelsens föreskrifteri grunderna 1994 (s. 30–33), endel t.o.m. så blint att de försummat att fattabeslut på de punkter där de enligt normtexten i grunderna borde ha gjort det.Sådana punkter är bl.a.1) att för varje kurs ange bedömningsgrunderna, t.ex. i vilken utsträckningenskilda kurser kan avläggas genom självständiga studier,2) om och hur eleverna också kan ta om och höja vitsordet, inte bara i en underkändutan också i en godkänd kurs3) hur bedömningen i hela ämnet skall ske, dvs. hur slutvitsordet på avgångsbetygetskall bestämmas utifrån de enskilda kursvitsordet och vilken lärarensprövningsmån därvid är, samt4) när en elev anses ha avlagt och blivit godkänd i de enskilda ämneslärokurserna.1. I de flesta läroplanerna citeras i någon form den bestämmelse (Grundernaför gymnasiets läroplan 1994, 31) som säger att en studerande kan bedömasmed siffror i enlighet med gymnasieförordningen "eller på annat sätt somfastställs i läroplanen", t.ex. genom en prestationsanteckning eller ett verbaltomdöme, men nästan alla har försummat att, i enlighet med det ovan citeradedirektivet på s. 31 i grunderna, kursvis besluta om saken. Några undantagfinns; i endel fall kan man också av kursbeskrivningarna i ämnesdelenutläsa vissa prestationskrav, t.ex. att eleverna i kursen skall skriva ettvisst antal uppsatser (modersmålet, finskan), hålla ett anförande, eller läsaen bok. I kurserna i naturvetenskaperna fastslås det i vissa skolor att närvarokrävs p.g.a. av experimentverksamhet, men det sägs inte närmare t.ex.hur många experiment som skall utföras och hur dessa skall dokumenteras.Däremot anges i många fall nog en viss ordning för kurserna, och de flestaframhåller att eleven vid kursens början klart bör informeras om bedömningsgrundernasamt komma överens om eventuella beting (studier påegen hand).2. Visavi förhöjnings- och omtagningsmöjligheterna verkar brokigheten i desvenska gymnasierna inte vara riktigt lika stor som i de finska. De flesta germöjlighet att ta om underkänd kurs antingen genom att tentera vid ett särskiltomtagningstillfälle efter kursens slut och/eller när provet hålls på nytti ett annat omlopp, i många fall t.o.m två gånger. Beträffande rätten att höjagodkänt vitsord är variansen något större. Endel är liberala och ger sammarätt till detta som för underkänd kurs (antingen att gå om kursens ellerdelta i tentamen, i vissa fall under sommaren, vid nästran termins början ellerinom en viss tid), andra är stränga och föreskriver att detta kan ske "endastav synnerliga skäl". Efter omtagningen anser endel att det sista vitsordetskall gälla, andra att det bättre skall beaktas. Några svenska gymnasierger eleverna möjlighet att lämna kursbedömningen öppen, dvs. först senareavgöra om de vill "ta ut" vitsordet. Skolorna förhåller sig också ganskaolika till olovlig frånvaro; de flesta har någon allmän skrivning om "till-53

LUKION OPETUSSUUNNITELMIEN ANALYYSI LUKUVUOSILTA 1996–1997 JA 1998–1999räcklig" eller "otillräcklig" närvaro, men bara ett par har exakt preciserat hurmånga lektioner man får vara frånvarande utan sanktioner i form av omtagningeller tilläggskrav.3–4. I den gamla gymnasieförordningen och i läroplansgrunderna av år 1994gavs gymnasierna rätt att själva bestämma när hela lärokursen skall ansesgodkänd och hur kursprestationerna skall sammanvägas på avgångsbetyget.Resultat i de svenskspråkiga gymnasierna har blivit det att bara 6 av 28,mot majoriteten av de finska, uttryckligen slagit fast att räcker med attminst hälften av kurserna är godkända. Lika många ställer högre grav, 2/3eller c:a 80 procent i vissa läroämnen, och två anser att åtminstone alla deobligatoriska kurserna skall vara godkända. I flera fall (c:a en tredjedel) förblirdetta oklart; man upprepar nog det gamla hindret om två underkändakurser i följd för att få fortsätta, men det sägs inte exakt hur stor andel avkurserna som måste vara godkända i slutet – vilket är nödvändigt därför attlärokurserna är av olika längd och också udda antal kurser. De flesta harmed tanke på avgångsbetyget korrekt uppgett på den punkten, att det ärelevens studieprogram som bestämmer hur många kurser som slutligenskall räknas in och tas med, men få har angett i vilken mån och inom vilkentid eleven får ändra sitt studieprogram. Några är på denna punkt strängaoch säger ut, att enbart godkända fördjupade och tillämpade kurser får räknasin.54