1/2006 - Työterveyslaitos

ttl.fi

1/2006 - Työterveyslaitos

Työ ja ihminen1 / 200620. vuosikertaPääkirjoitusOnko Suomella varaa vanheta? ....................................................................... 3Juhani IlmarinenArtikkelitPonnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn rakennejohtajilla ....................................................................................................... 5Ulla Kinnunen, Taru Feldt, Tiina TarvainenTyö ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimuskunta-alalla 1981–92 sekä eläkeajatusten toteutuminen 1997 ........................ 22Pekka Huuhtanen, Kaija TuomiErgonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiintietokonetyössä ........................................................................................... 43Ritva Ketola, Risto Toivonen, Esa-Pekka Takala, Eira Viikari-JunturaKatsausGraafisen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutokset1960-luvulta 2000-luvulle ................................................................................. 55Pentti SeppäläSammandrag ........................................................................................... 75Summaries ............................................................................................... 79Kirjoittajat ............................................................................................... 83395


Toimitus Anna-Liisa KarhulaTaitto Mari PakarinenISSN 0783-4098Kirjapaino Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print, 2006396


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...meaikaisissa tutkimuksissa on suositeltujatkuvan suhdeluvun käyttöä sen suuremmantilastollisen voiman (power) vuoksi19, 23 .Vaikka yleensä henkilö pyrkii ponnistustenja palkkioiden väliseen tasapainotilaan,Siegristin 22 mukaan on olemassa tiettyjätilanteita, joissa epätasapainotila voi jatkuapitkäänkin:1. jos muita vaihtoehtoisia työpaikkoja eiole2. jos työntekijä odottaa palkkioita tulevaisuudessa(strategiset syyt) ja3. jos työntekijä sitoutuu työhönsä erityisenvoimakkaasti.Ylisitoutuminen nähdään persoonallisuuttakuvaavana ominaisuutena, jossa yhdistyvätkognitiiviset (tiedolliset), emotionaaliset(tunneperäiset) ja motivationaaliset(käyttäytymistä suuntaavat) A-tyyppisenkäyttäytymismallin elementit. Nämä elementitkuvaavat voimakasta kunnianhimoayhdistyneenä tarpeeseen tulla hyväksytyksija arvostetuksi. Ylisitoutuminen voidaannähdä mallin henkilökohtaiseksi (sisäiseksi)komponentiksi ja ponnistelut ja palkkiottilannekohtaisiksi (ulkoisiksi) komponenteiksi.Mallin mukaan työn vaatimusten jasen tarjoamien palkkioiden lisäksi työntekijänylisitoutuminen on olennainen tekijä,sillä se voi vahvistaa epätasapainotilan vaikutusta.Malliin perustuva kysely ja senpsykometriset ominaisuudetSiegrist 23 on kehittänyt 23-osioisen kyselylomakkeen,jolla näitä mallin peruskäsitteitä– ponnistukset, palkkiot ja ylisitoutuminen– voi mitata. Kysely sisältää yhden fyysistäkuormittavuutta mittaavan osion, jonkavoi jättää pois tutkittaessa henkisen työntekijöitä. Viiden maan (Belgia, Iso-Britannia,Ranska, Ruotsi, Saksa) epidemiologisessatutkimuksessa ERI-kyselyn 22-osioinenversio (ei sisältänyt fyysistä kuormittavuuttamittaavaa osiota) osoittautui psykometrisestitoimivaksi 23 . Toisin sanoen kyselysisälsi kolme faktoria: yksidimensioisetponnistusten ja ylisitoutumisen faktoritsekä kolmidimensioisen palkkioiden faktorin,joka koostui arvostuksen, uralla etenemisenja työn varmuuden dimensioista.Tämä faktorirakenne oli maasta toiseenpysyvä, ja se päti yhtä hyvin miehiin ja naisiin.Lisäksi mallilla pystyttiin ennustamaanitsearvioitua terveyttä: ne, jotka arvioivatponnistuksensa saamiaan palkkioita suuremmaksija jotka olivat voimakkaasti ylisitoutuneita,arvioivat terveytensä muita heikommaksi.Tähänastinen tutkimus 28, 29 onkin tukenutetenkin ns. ulkoista ERI-hypoteesia, elivoimakkaat ponnistelut yhdistettynä vähäisiinpalkkioihin lisäävät oireilua ja sairastumisriskiä.Myös ns. sisäinen hypoteesi onsaanut tukea, eli ylisitoutuminen on ollutyhteydessä kaikkiin muihin käytettyihinterveyden ja hyvinvoinnin osoittimiin paitsikäyttäytymiseen (sairauspoissaolot ja terveyskäyttäytyminen).Sen sijaan vähemmänhuomiota ja myös tutkimustukea onsaanut vuorovaikutushypoteesi, jonkamukaan erityisesti niillä henkilöillä, joitakuvaavat sekä ponnistusten ja palkkioidenepäsuhta että ylisitoutuminen, on suuri riskisairastua. Kaikkiaan mallin ennustevaliditeettion kuitenkin osoittautunuthyväksi ks. myös 10 .Lisäksi ponnistusten, palkkioiden ja ylisitoutumisenasteikoissa on havaittu keskiarvoerojaesimerkiksi sukupuolen, sosioekonomisenaseman ja iän perusteella 23 . Tämäkertoo puolestaan mittarin erottelukyvystä.On esimerkiksi havaittu, että iäkkäidentyöntekijöiden ponnistelut työssä useinTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 5—217


U. Kinnunen, ym.vähenevät, kun taas palkkiot lisääntyvät.Sekä ponnistukset että palkkiot työssä puolestaanlisääntyvät sosioekonomisen asemanja koulutuksen lisääntyessä. Ylisitoutuminenon tyypillisempää naisille kuinmiehille, ja se näyttää olevan korkeimmillaan45–54 vuoden iässä. Lisäksi ylisitoutuminenlisääntyy koulutuksen myötä. Asteikkojensisäinen yhdenmukaisuus eli reliabiliteetti(Cronbachin alfakertoimella arvioituna)on osoittautunut vähintään tyydyttäväksi(yleensä > 0,70). Viiden maan tutkimuksessa23 kertoimet vaihtelivat seuraavasti:ponnistelut 0,68–0,79palkkiot 0,79–0,86 jaylisitoutuminen 0,73–0,82.Tutkimuksen tavoiteTavoitteenamme on esitellä Siegristin ryhmän23 ponnistusten ja palkkioiden malliinperustuvan 23-osioisen kyselyn suomalainenkäännös, jolla mitataan mallin peruskäsitteitä,ponnisteluja, palkkioita ja ylisitoutumista.Erityisesti tutkimme mittarinrakennevaliditeettia johtajista koostuvallaaineistolla. Lisäksi tarkastelemme mittarinerottelukykyä johtajan sukupuolen, iän jajohtamistason mukaan sekä ERI-mallinkykyä ennustaa koettua terveydentilaa.Etsimme siten vastauksia seuraaviin kolmeenkysymykseen:1. Sisältääkö suomalainen 23-osioinenERI-kysely kolme pääfaktoria (ponnistukset,palkkiot, ylisitoutuminen), jamuodostuuko palkkioiden faktori kolmestaalafaktorista (arvostus, uralla eteneminen,työn varmuus) kuten oletamme?2. Onko ponnistuksissa, palkkioissa ja ylisitoutumisessatyössä sukupuolen, iän jajohtamistason mukaisia eroja?3. Ennustaako ponnistusten ja palkkioidenepäsuhta ja ylisitoutuminen koettua(huonoa) terveydentilaa? Vahvistaakoylisitoutuminen ponnistusten ja palkkioidenepäsuhdan yhteyttä (huonoon)terveydentilaan?MENETELMÄTTutkittavatTutkimukseen osallistujat valittiin satunnaisotoksenaviiden eri ammattiliiton tai-yhdistyksen (Ekonomiliitto, Insinööriliitto,Tekniikan Akateemiset, Kumula ry ja Henryry) jäsenrekistereistä. Kriteerinä tutkimukseenosallistumiselle pidettiin johtotehtävissätoimimista (nimikkeenä esimerkiksijohtaja tai päällikkö).Kaikkiaan tutkimuspyyntö lähetettiin3 600:lle johtotehtävissä toimivalle henkilöllesiten, että suurista liitoista (ekonomit,insinöörit, tekniikan akateemiset) pyynnönosallistua tutkimukseen sai kustakin 1 000henkilöä ja muista liitoista tai yhdistyksistä300 henkilöä. Isoissa liitoissa tehtiin lisäksietukäteen rajaus, jossa ylimmän johdonosuudeksi määriteltiin 300 ja keski- jaalemman johdon osuudeksi 700 henkilöä.Tällaisella laajalla eri ammattiliittoihinkohdistuneella otoksella pyrimme saamaankohdejoukon, joka edustaisi hyvin erilaisiajohtajia.Kun näin määritellystä joukosta lopultapoistettiin ne henkilöt, jotka ilmoittivat,etteivät tutkimushetkellä toimineet johtotehtävissä(n = 379), saatiin lopulliseksiotoskooksi 3 221. Tästä joukosta 1 301henkilöä vastasi heille lähetettyyn kyselyyn(yhden muistutuskierroksen jälkeen), jotenvastausprosentiksi muodostui 40,4. Vaikkavastausprosentti, joka vaihteli liitoittain 35prosentin (Ekonomiliitto) ja 59 prosentin(Kumula ry) välillä, jäikin suhteellisenalhaiseksi, edusti vastanneiden joukko otostakäytettävissä olevien taustatietojen (suku-8


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...puoli ja ikä) perusteella melko hyvin. Kokootoksessa oli naisia 29 % ja miehiä 71 %,kun taas vastanneista 30 % oli naisia ja70 % miehiä. Ikätieto oli käytettävissä vainisoista liitoista otetuista otoksista, ja senmukaan vastanneet olivat otokseen kuuluviahieman iäkkäämpiä: vastanneiden keski-ikäoli 47,1 vuotta ja otoksen 46,1 vuotta.Kyselyyn vastanneista liki 90 % eli aviotaiavoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessaja yli puolella heistä (58 %) oli vähintäänyksi kotona asuva lapsi. Koulutuksenavaltaosalla oli vähintään ylempi korkeakoulututkinto(60 %). Vastanneet jakautuivatmelko tasaisesti eri johtotasoille siten,että operatiivisen tason johtajat muodostivatsuurimman vastanneiden ryhmän(42 %), seuraavana oli ylin johto (32 %) jaloput (26 %) kuuluivat keskijohtoon. Läheskaikki (98 %) työskentelivät vakinaisessatyösuhteessa ja noudattivat kiinteää (47 %)tai kokonaistyöaikaa (48 %). Yli kaksi kolmasosaa(72 %) oli yksityisen työnantajanpalveluksessa.Yleisimmin työskenneltiin teollisuudentai energiahuollon (43 %), informaatioteknologian/tietoliikenteen(9 %) tai kaupan(8 %) alalla. Valtaosa vastanneista (57 %)toimi organisaatioissa, joiden henkilöstöönkuului vähintään 50 henkilöä, ja suoria alaisiaheistä 70 prosentilla oli korkeintaan 20.Noin kolme neljännestä kyselyyn vastanneistakuului joko Ekonomiliittoon (25 %),Insinööriliittoon (29 %) tai Tekniikan Akateemisiin(24 %). Loput vastanneista kuuluivatjoko Kumula ry:hyn (13 %), Henry ry:hyn (5 %) tai olivat useamman kuin yhdenliiton tai yhdistyksen jäseniä (4 %).TutkimusmenetelmätAineisto kerättiin 10-sivuisella kyselyllämarraskuun 2004 ja helmikuun 2005 välisenäaikana. Kyselyyn vastattiin nimettömänä,mutta lomakkeet (Henry ry:n vastaajialukuun ottamatta) olivat numeroitujasiksi, että mahdolliset muistutukset (käytettiinyhtä muistutusta) pystyttiin tarvittaessakohdentamaan vain vastaamatta jättäneillehenkilöille. Sellaisia tutkimuspyynnön saaneita,jotka eivät tutkimushetkellä toimineetjohtotehtävissä, pyydettiin palauttamaanlomake tyhjänä.Kysely sisälsi suomennetun 23-osioisenponnistusten ja palkkioiden epäsuhdankyselyn. Kysely käännettiin englannistasuomeksi, ja käännöksen oikeellisuudentarkasti englannin kielen asiantuntija.Lisäksi tästä riippumattoman takaisinkäännöksenteki toinen kielen asiantuntija.Tämän jälkeen mittari lähetettiin JohannesSiegristille, joka hyväksyi takaisinkäännöksen.Kyselyn sisältämät osiot vastausvaihtoehtoineenja asteikkojen reliabiliteettitiedoton esitetty taulukossa 1 (s. 10).Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhtaakuvaamaan muodostettiin suhdeluku siten,että ponnistusten pistemäärä jaettiin palkkioidenpistemäärällä. Palkkioiden pistemääräon kuitenkin ennen tätä kerrottavakorjauskertoimella 0,5454 (= 6/11), koskaponnistusasteikossa on osioita kuusi japalkkioiden asteikossa 11. Kun näin saatusuhdeluku on yksi, ponnistukset ja palkkiotovat samalla tasolla, ja vastaavasti kun suhdelukuylittää ykkösen, alkaa ilmetä haitallistaepäsuhtaa (ponnistukset ovat suuremmatkuin palkkiot). Käytimme suhdelukuaanalyyseissamme jatkuvana, kuten viimeisimmissäjulkaisuissa on suositeltu 19, 23 .Lisäksi teimme suhdeluvulle logaritmimuunnoksen,koska sen jakauma oli vinoja koska kyseistä muunnosta myös suositellaan19, 23 .Terveydentilaa, jota ennustimme ERImallinmuuttujilla, pyydettiin kyselyssä arvioimaan5-portaisella asteikolla (1 = erittäinhyvä, 5 = erittäin huono) seuraavan kysymyk-Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 5—219


U. Kinnunen, ym.Taulukko 1. ERI-kyselyn asteikot ja osiotAsteikko Osiot Vastausasteikko PistemääränvaihteluväliPonnistukset Osio 1: Koen jatkuvia aikapaineita työmääränvuoksiOsio 2: Koen työssäni paljonkeskeytyksiä ja häiriöitäOsio 3: Työni on hyvinvastuullistaOsio 4: Koen usein paineitajäädä ylitöihinOsio 5: Työni on fyysisestivaativaaOsio 6: Työni on muuttunutyhä vaativammaksiviime vuosien aikanaPalkkiot– arvostus Osio 7: Saan ansaitsemaniarvostuksen esimiehiltäniOsio 8: Saan ansaitsemaniarvostuksen työtovereiltani– etenimismahdollisuudet– työnvarmuusOsio 9:Koen saavaniriittävästi tukea vaikeissatilanteissaOsio 10: Minua kohdellaanepäoikeudenmukaisestitöissäOsio 15: Kaikki ponnistelunija saavutukseni huomioonottaen saantöissä ansaitsemaniarvostuksen ja kunnioituksenOsio 11: Etenemismahdollisuuteniovat heikotOsio 14: Tämänhetkinen ammatillinenasemanivastaa riittävän hyvinkoulutustaniOsio 16: Kaikki ponnistelunija saavutukseni huomioonottaen tulevaisuudennäkymänitöiden suhteen ovatriittävän hyvätOsio 17: Kaikki ponnistelunija saavutukseni huomioonottaen palkkani/tuloniovat riittävätOsio 12: Olen kokenut taiuskon kokevani epämieluisanmuutoksentyössäniOsio 13: Työssäni on paljonepävarmuustekijöitä1 = ei kuvaa työtäni2 = kuvaa, mutta eikuormita3 = kuvaa, ja kuormittaajonkin verran4 = kuvaa, ja kuormittaamelko paljon5 = kuvaa, ja kuormittaaerittäin paljonOsiot 7–9 ja 14–17:1 = kuvaa työtäni2 = ei kuvaa, mutta eimyöskään kuormita3 = ei kuvaa, ja kuormittaajonkin verran4 = ei kuvaa, ja kuormittaamelko paljon5 = ei kuvaa, ja kuormittaaerittäin paljonOsiot: 10–131 = ei kuvaa työtäni,2 = kuvaa, mutta eikuormita,3 = kuvaa, ja kuormittaajonkin verran4 = kuvaa, ja kuormittaamelko paljon5 = kuvaa, ja kuormittaaerittäin paljon6–30(mitä suurempipistemäärä,sitä enemmänkuormittaviaponnistuksia)11–55osioidenpisteytyskäännetään(mitä suurempipistemäärä,sitä enemmänpalkkioita)Alfa0,830,880,840,710,6910


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...Taulukko 1. jatkuu...YlisitoutuminenOsio 18: Työni aikapaineetsaavat minut helpostilamaantumaanOsio 19: Alan miettiä työasioitaheti herättyäniaamullaOsio 20: Kotiin tullessanipystyn helposti rentoutumaanja vaihtamaanvapaalleOsio 21: Läheiseni sanovat,että uhraan työlleniliikaaOsio 22: Pystyn harvoin irrottautumaantyöasioistani,ne pyörivätmielessäni yhä kunmenen nukkumaanOsio 23: Jos lykkään jotainasiaa, joka olisi pitänyttehdä tänään, minunon vaikea saadaunta yöllä1 = täysin eri mieltä2 = eri mieltä3 = samaa mieltä4 = täysin samaa mieltä6–24osion 20pisteytyskäännetään(mitä suurempipistemäärä,sitä yli-sitoutuneempityössä)0,76sen avulla: Millainen terveydentilasi on ollut viimeisenvuoden aikana? Vastausvaihtoehdoistamuodostettiin kaksi luokkaa:1 = hyvä terveys (arviot 1–2) ja2 = huono terveys (arviot 3–5).Tilastolliset analyysitEnsimmäistä tutkimusongelmaamme eliSiegristin 23-osioisen kyselyn rakennevaliditeettiatutkimme konÞrmatorisella faktorianalyysilla,koska kyselyn rakenne ja sitäkoskevat hypoteesit on muotoiltu selkeästiteorian pohjalta 20 . Toisin kuin eksploratiivinenfaktorimalli, konÞrmatorinen faktorimallion ns. rajoitettu faktorimalli, jossamallille asetetaan tiettyjä rajoituksia sisällöllisestiperusteltujen olettamusten mukaisesti.Nämä rajoitukset ilmaisevat, mitkä latentitfaktorit vaikuttavat mihinkin havaittuunmuuttujaan (osioon) ja mitkä latenteista faktoreistakorreloivat keskenään.Teimme konÞrmatoriset faktorianalyysitkahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessaestimoimme kyselyn pääkäsitteille (ponnistelut,palkkiot, ylisitoutuminen) omatkäsitekohtaiset faktorimallit. Ponnistelujakuvattiin yhden faktorin mallilla, jossa kaikkikuusi osiota (1–6) asetettiin yhdelle latentillefaktorille. Samoin ylisitoutumista kuvattiinyhden faktorin mallilla (osiot 18–23).Sen sijaan palkkioita kuvattiin korreloivallakolmen faktorin mallilla, sillä palkkioidenoletettiin muodostuvan kolmesta toisiinsayhteydessä olevasta alakäsitteestä, joita ovatarvostus (osiot 7–9, 10, 15)etenemismahdollisuudet (osiot 11, 14,16, 17) jatyön varmuus (osiot 12 ja 13).Huomionarvoista on, että palkkioista muodostettuakorreloivaa kolmen faktorin malliavoidaan kuvata myös tilastollisesti ekvivalentillatoisen kertaluvun mallilla (sopiiTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2111


U. Kinnunen, ym.yhtä hyvin aineistoon). Tässä mallissaarvostusta, etenemismahdollisuuksia jatyön varmuutta kuvaavien ns. ensimmäisenkertaluvun faktoreiden (alafaktoreiden)väliset korrelaatiot korvataan toisen kertaluvunfaktorilla. Näin ollen toisen kertaluvunfaktori (palkkiot) muodostuu kolmenensimmäisen kertaluvun faktorin (arvostus,etenemismahdollisuudet, varmuus) yhteisestävarianssista.Toisessa vaiheessa estimoimme koko 23-osioista kyselyä kuvaavan faktorimallin.Tässä mallissa yhdistettiin edellä kuvatutkäsitekohtaiset faktorimallit yhdeksi kokonaiseksirakenneyhtälömalliksi, jossa ponnisteluja,palkkioita ja ylisitoutumistakuvaavien faktoreiden annettiin korreloidakeskenään.KonÞ rmatorisia faktorianalyysejä estimoidessammekäytimme LISREL 8.5-ohjelmaa 7 . Osa kyselyn osioista ei noudattanutnormaalijakaumaa, joten normalisoimmekyseiset osiot PRELIS-ohjelmallaennen kovarianssimatriisin laskemista.Koska puuttuvia tietoja oli hyvin vähän,kovarianssimatriisi laskettiin pairwise-tyyppisesti,jolloin kaikkien tutkittavien (n =1 301) tiedot tulivat huomioiduksi faktorianalyysejälaskettaessa. Estimointimenetelmänäkäytimme suurimman todennäköisyyden(maximum likelihood) menetelmää.Mallien sopivuutta aineistoon arvioitiinuseiden sopivuusindeksien avulla, joita olivatχ 2 -arvo (ei-merkitsevä arvo kuvaa hyväämallin yhteensopivuutta), RMSEA (= rootmean square error of approximation; arvo 0,00kuvaa täydellistä sopivuutta, arvot 0,01–0,05 hyvää sopivuutta; arvot 0,06–0,08tyydyttävää sopivuutta; 0,09–0,10 välttävääsopivuutta ja arvot > 0,10 huonoasopivuutta 2 ); standardoitu RMR (= standardizedroot mean square residual; arvot 0,00–0,05 osoittavat hyvää sopivuutta); CFI (=comparative-Þ t-index; arvot > 0,90 osoittavathyvää mallin sopivuutta 1 ) ja NNFI (= nonnormedÞ t index; arvot > 0,90 osoittavathyvää sopivuutta 1 ).Koska χ 2 -testin tiedetään tuottavan herkästimerkitseviä arvoja suurten otoskokojenaineistoissa 1 , painotimme mallien sopivuudenarvioinneissa muita edellä kuvattujasopivuusindeksejä.Lopuksi muodostimme kyselyn pääkäsitteistäsummamuuttujat ns. yksinkertaisinasummina ja tarkastelimme kaksisuuntaistenvarianssianalyysien (luokittelijoinasukupuoli ja johtotaso/ikä) avulla sitä,onko ponnisteluissa, palkkioissa ja ylisitoutumisessatyössä sukupuolen, johtotason taiiän mukaisia eroja. Tämän lisäksi tutkimmemonimuuttujaisella logistisella regressioanalyysillaERI-mallin muuttujien (ponnistustenja palkkioiden epäsuhta, ylisitoutuminenja epäsuhdan ja ylisitoutumiseninteraktiotermi) yhteyttä terveydentilaan.Nämä analyysit tehtiin erikseen nais- jamiesjohtajien ryhmässä. Analyyseissa kontrolloitiinseuraavat taustatekijät, joissa naisjamiesjohtajat erosivat toisistaan: ikä, puolisonolemassaolo (on/ei), johtotaso (alin/keski/ylin), työpaikan sektori (julkinen/yksityinen) ja työtunnit viikossa 26 . Tuloksetesitetään ristitulosuhteina (odds ratio = OR)ja niiden 95 prosentin luottamusväleinä.TULOKSETKäsitekohtaiset faktorimallitPonnisteluja kuvaavan yhden faktorinmallin sopivuusindeksit olivat yleisesti ottaenkohtuullista tasoa, joskin χ 2 -testi jaRMSEA-arvo hylkäsivät mallin (χ 2 (9) =178,06, p = 0,000, RMSEA = 0,12, standardoituRMR = 0,04, CFI = 0,96, NNFI= 0,93). ModiÞkaatioindeksien tarkasteluosoitti, että osioiden 3 (”Työni on hyvin vastuullista”)ja 6 (”Työni on muuttunut yhä vaativammaksiviime vuosien aikana”) välillä oli12


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...merkitsevä virhetermien välinen kovarianssi.Toisin sanoen näiden osioiden välilläoli löydettävissä yhteistä varianssia, jotayksi latentti faktori ei selittänyt. Tämä virhetermienvälisen kovarianssin (0,17)vapautus olisi parantanut ponnistelujakuvaavan faktorimallin sopivuusindeksejä(χ 2 (8) = 88,22, p = 0,000, RMSEA = 0,08,standardoitu RMR = 0,03, CFI = 0,98,NNFI = 0,96). Ponnisteluja kuvaavan faktorimallinfaktorilataukset olivat – yhtälukuun ottamatta – varsin korkeaa tasoa.Faktorilataukset vaihtelivat 0,59 ja 0,86välillä kaikissa muissa osioissa paitsi työnruumiillista raskautta kuvaavassa osiossa(osio 5), jonka faktorilataus oli 0,34.Palkkioita kuvaava faktorimalli sisälsikolme latenttia faktoria, joiden annettiinkorreloida keskenään. Ensimmäiselle faktorilleasetettiin arvostusta kuvaavat osiot(7–9, 10, 15), toiselle faktorille etenemismahdollisuuttakuvaavat osiot (11, 14, 16ja 17) ja kolmannelle faktorille kaksi työnvarmuutta kuvaavaa osiota (12 ja 13). Mallinsopivuus aineistoomme oli melko hyväätasoa (χ 2 (41) = 440,61, p = 0,000, RMSEA= 0,09, standardoitu RMR = 0,05, CFI =0,97, NNFI = 0,96), eikä huomattaviamodiÞ kaatioindeksejä ollut löydettävissäosioiden virhetermien väliltä. Mallin faktorilatauksetvaihtelivat 0,51 ja 0,84 välillä.Kolmen latentin faktorin väliset korrelaatiot(ψ) olivat hyvin korkeat. Arvostuksen jaetenemismahdollisuuksien välinen korrelaatiooli 0,88 ja arvostuksen ja työn varmuudenvälinen korrelaatio 0,65. Etenemismahdollisuuksienja työn varmuudenvälinen yhteys oli 0,73. Tästä syystä valitsimmemyöhempään koko 23-osioista mittariakuvaavaan malliin toisen kertaluvunmallin, jonka sopivuusindeksit ovat täysinsamat kuin korreloivan kolmen faktorinmallilla.Ylisitoutumista kuvaava yhden faktorinmalli sopi hyvin aineistoomme (χ 2 (9) =25,02, p = 0,003, RMSEA = 0,04, standardoituRMR = 0,02, CFI = 0,99, NNFI= 0,99). Huomionarvoista oli, että mallisisälsi yhden matalan faktorilatauksen(0,38; osio 18: ”Työni aikapaineet saavat minuthelposti lamaantumaan”). Muiden osioidenfaktorilataukset vaihtelivat 0,54 ja 0,79välillä.Koko kyselyä kuvaavarakenneyhtälömalliLopuksi edellä kuvatut käsitekohtaiset faktorianalyysimallityhdistettiin yhdeksi koko23-osioista kyselyä kuvaavaksi rakenneyhtälömalliksi.Tämän mallin täysin standardoituratkaisu on esitetty kuvassa 1 (s. 14).Malli sopi hyvin aineistoon (χ 2 (224) =1339,80, p = 0,000, RMSEA = 0,06, standardoituRMR = 0,05, CFI = 0,96, NNFI= 0,96). Huomionarvoista on, että malli ontäysin kyselyä kuvaavan teoreettisen rakenteenmukainen, jolloin yhtään virhetermienvälistä kovarianssia ei ole vapautettu.Kuten kuvasta 1 (s. 14) käy ilmi, Siegristin23 kyselyn pääkäsitteet olivat yhteydessätoisiinsa. Erityisesti ponnistelut olivat voimakkaastiyhteydessä ylisitoutumiseen (ψ= 0,67). Yhteys löytyi myös ponnistelujenja palkkioiden väliltä (ψ = –0,40) sekä palkkioidenja ylisitoutumisen väliltä (ψ =–0,37).Ponnistusten, palkkioiden jaylisitoutumisen erot sukupuolen,iän ja johtotason mukaanMies- ja naisjohtajien keskiarvot ponnistuksissa,palkkioissa ja ylisitoutumisessajohtotasoittain ja ikäryhmittäin on esitettytaulukossa 2 (s. 15). Kaksisuuntaiset varianssianalyysit,joissa sukupuoli ja johtotaso/ikäolivat luokittelevina muuttujina,Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2113


U. Kinnunen, ym.234560,680,630,790,360,69PONNISTUKSET78910150,810,590,670,670,84arvostus0,90–0,40111416170,670,510,770,51etenemismahdollisuudet0,970,76PALKKIOT0,6712130,820,65työn varmuus–0,371819202122230,380,680.620,540,790,54YLISITOU-TUMINENKuva 1. ERI-kyselyn kokonaisfaktorimalli.osoittivat, että vain johtotasolla oli omavaikutusponnistuksiin (F (2, 1262) = 8,99,p = 0,000): ylimmässä ja keskijohdossaponnistukset arvioitiin suuremmiksi kuinalimmassa johdossa.Palkkioihin sekä sukupuolella (F (1, 1230)= 3,88, p = 0,049) että johtotasolla (F (2,1230) = 8,50, p = 0,000) oli omavaikutus:naiset kokivat työnsä palkitsevampana kuinmiehet, ja ylimmässä johdossa työ koettiin14


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...Taulukko 2. Ponnistusten, palkkioiden ja ylisitoutumisen erot sukupuolen, johtotason ja iän mukaan.Naiset(n = 373–390)Miehet(n = 863–892)Ponnistukset ka kajohtotasoalin johto 17,44 18,08keskijohto 18,91 19,28ylin johto 19,30 18,52ikä< 40 17,88 18,6640–44 17,80 18,6245–49 17,67 18,5050–54 18,51 19,26> 54 18,42 17,92Palkkiot ka kajohtotasoalin johto 43,10 41,72keskijohto 44,33 42,50ylin johto 45,42 45,14ikä< 40 44,84 44,8840–44 45,05 43,3745–49 44,00 44,0550–54 42,83 41,41> 54 42,44 42,90Ylisitoutuminen ka kajohtotasoalin johto 14,52 14,21keskijohto 15,33 14,53ylin johto 15,30 14,40ikä< 40 15,02 14,0440–44 14,12 14,5145–49 14,55 14,2150–54 15,07 14,67> 54 15,07 14,33palkitsevampana kuin keskijohdossa taialimmassa johdossa. Myös iällä oli omavaikutuspalkkioihin (F (4, 1237) = 3,76, p =0,005), mikä näkyi siten, että alle 40-vuotiaatkokivat työnsä palkitsevampana kuin50–54-vuotiaat.Lisäksi sukupuolella (F (1, 1257) = 8,75, p= 0,003) ja johtotasolla (F (2, 1257) = 3,16,p = 0,043) oli omavaikutus ylisitoutumiseen:naisilla oli miehiä enemmän ylisitoutumista,mutta johtotasot eivät eronneet toisistaanparittaisissa vertailuissa.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2115


U. Kinnunen, ym.Taulukko 3. ERI-mallin muuttujien yhteydet koettuun terveydentilaan: ristitulosuhde (OR) ja sen 95 %:nluottamusväli.Huonoksi koettu terveydentilaERI-malliPonnistusten ja palkkioiden epäsuhta (jatkuvasuhdeluku)Naiset(n = 359)3,52**1,43–8,68Miehet(n = 817)2,24**1,31–3,80Ylisitoutuminen 1,14*1,02–1,27Epäsuhta x ylisitoutuminen 1,100,84–1,461,20***1,12–1,290,900,75–1,07Huom. Ikä, parisuhteessa eläminen, johtotaso, työpaikan sektori ja työtunnit viikossa kontrolloitu analyyseissa.* p < 0,05** p < 0,01*** p < 0,001Ponnistusten ja palkkioidenepäsuhdan sekä ylisitoutumisenyhteydet koettuunterveydentilaanERI-mallin muuttujien yhteyttä terveydentilaantarkasteltiin monimuuttujaisellalogistisella regressioanalyysilla. Tätä vartenterveydentilan arviot luokiteltiin kahteenluokkaan. Koettu terveydentila oli 20 prosentillanaisista ja 21 prosentilla miehistähuono (sisältää arviot kohtalainen, melko jaerittäin huono) ja lopuilla hyvä (sisältää arviotmelko ja erittäin hyvä). Analyysin tulokset onesitetty taulukossa 3. Siitä nähdään, ettäniin nais- kuin miesjohtajillakin ponnistustenja palkkioiden epäsuhta samoin kuinylisitoutuminen olivat yhteydessä huonoonterveydentilaan.Sen sijaan epäsuhdan ja ylisitoutumiseninteraktiotermi ei ollut merkitsevä, mikätarkoittaa sitä, ettei voimakas ylisitoutuminenvahvistanut epäsuhdan yhteyttä huonoonterveydentilaan. Näin ollen ERI-mallinns. ulkoinen ja sisäinen hypoteesi saitukea, mutta vuorovaikutushypoteesi ei.POHDINTAERI-kyselyn rakennevaliditeettisai tukea johtaja-aineistossaTutkimuksemme tavoitteena oli tutkiaSiegristin 23 kehittämän 23-osioisen ERIkyselynsuomalaisen käännöksen rakennevaliditeettiajohtajilla sekä johtajien sukupuolen,iän ja johtotason yhteyttä kyselynpääkäsitteisiin: ponnistuksiin, palkkioihinja ylisitoutumiseen. Lisäksi tutkimme ERImallinkykyä ennustaa koettua terveydentilaa.Siegristin 22 ponnistusten ja palkkioidenmallin mukaisesti kyselyn oletettiin sisältävänkolme pääfaktoria, jotka olivat ponnistukset,palkkiot ja ylisitoutuminen. Tämänlisäksi palkkioita kuvaavan faktorin oletettiinmuodostuvan kolmesta alafaktorista:arvostuksesta, etenemismahdollisuuksistaja työn varmuudesta.KonÞrmatorisen faktorianalyysin tuloksettukivat 23-osioisen ERI-kyselyn teorianmukaistarakennetta. Kysely sisälsi kolmepääkäsitettä (ponnistukset, palkkiot, ylisitoutuminen),joista palkkiot muodostuivat16


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...kolmesta voimakkaasti keskenään korreloivastaarvostuksen, etenemismahdollisuuksienja työn varmuuden alakäsitteestä.Kahta poikkeusta lukuun ottamatta osioidenfaktorilataukset olivat korkeat.Koska johtajien työtä kuvaavat enemmänkinhenkiset kuin fyysiset ponnistelut,jäi fyysistä kuormittavuutta kuvaavan osion(osio 5) faktorilataus ponnistuksiakuvaavassa faktorissa matalaksi. Kyseinenosio voidaankin Siegristin ryhmän 23mukaan jättää pois tutkittaessa henkisentyön tekijöitä. Toinen matala faktorilatausilmeni yhdessä ylisitoutumista kuvaavassaosiossa (osio 18: ”Työni aikapaineet saavatminut helposti lamaantumaan”). Osio kuvaakinsisällöltään enemmän kuormitusta kuinylisitoutumista, joka lyhennetyssä ERIkyselyssäkuvaa lähinnä kyvyttömyyttäirrottautua työstä.Huomionarvoista on, että kyselyn faktoritolivat myös toisiinsa yhteydessä. Ensinnäkinvoimakas ponnistelu oli yhteydessävähäisiin palkkioihin, toisin sanoen mitäenemmän työ sisälsi ponnistuksia, sitävähemmän palkitsevana se koettiin. Toiseksivoimakas ponnistelu oli varsin voimakkaastiyhteydessä ylisitoutumiseen:mitä enemmän työssä ponnisteltiin, sitäylisitoutuneempia työhön oltiin. Kolmanneksimyös vähäiset palkkiot olivat yhteydessäylisitoutumiseen, eli mitä vähemmänpalkitsevana työ koettiin, sitä ylisitoutuneempiasiihen oltiin.Johtotehtävissä työskentelevien kokemuksiavoisi siis kuvata seuraavasti: mitä enemmäntyöhön sitouduttiin ja siinä ponnisteltiin,sitä vähemmän työssä koettiintulevan palkituksi. Tämä lieneemonen kokemus nykypäivän työelämässä.Hieman yllättävä se on johtotehtävissä toimivilla,sillä johtamistyötä pidetään yleensäpalkitsevana 3, 17, 18 . Lisäksi viimeaikaisetjulkiset keskustelut johtajien palkitsemisjärjestelmistäviittaisivat siihen, että ponnisteluilletulisi myös vastinetta.On kuitenkin hyvä muistaa, että tässätutkimuksessa kyse on subjektiivisista kokemuksistaja niiden välisistä suhteista. Sinänsäkyselyn asteikkojen väliset yhteydet olivatsamansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa6, 13, 28 . Ne olivat myös samaa suuruusluokkaakuin esimerkiksi Kudielkan jakumppaneiden 13 tutkimuksessa, jossa onkäytetty samoja ponnistusten, palkkioidenja ylisitoutumisen skaaloja kuin tässä tutkimuksessa.Sen sijaan viiden maan epidemiologisessatutkimuksessa 23 , jossa ERIkyselynlyhennetty versio esitellään, eiraportoida asteikkojen välisiä yhteyksiä.ERI-kysely erotteli johtajienkokemuksia myös johtotason,sukupuolen ja iän mukaanJohtajien taustatekijät – johtotaso, sukupuolija ikä – olivat yhteydessä ponnistuksiin,palkkioihin ja ylisitoutumiseen. Ensinnäkinjohtotaso kytkeytyi sekä ponnistuksiinettä palkkioihin: ylimmässä johdossakoettiin sekä satsatut ponnistukset että saadutpalkkiot suuremmiksi kuin alimmassajohdossa. Tämä on aikaisempien tutkimustenmukainen havainto, sillä ponnistustenja palkkioiden työssä on havaittu lisääntyvänsosioekonomisen aseman ja koulutuksenlisääntyessä 23 . Tulos on myös aiempienjohtajatutkimusten mukainen, sillä työylimmässä johdossa on todettu vaativaksimutta samalla myös palkitsevaksi 3, 17, 18 .Toiseksi sukupuoli oli yhteydessä palkkioidenja ylisitoutumisen kokemiseen. Naisetkokivat johtotyön palkitsevampana jaolivat myös ylisitoutuneempia työhönsäkuin miehet. Ylisitoutumisen osalta havaintoon aikaisempien tutkimusten mukainen23 , joissa on myös ilmennyt, että ylisitoutuminenon tyypillisempää naisille kuinTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2117


U. Kinnunen, ym.miehille. Tässä tapauksessa se siis merkitseesitä, että naisjohtajien näyttää olevanvaikeampaa irrottautua työstään kuinmiesjohtajien.Mistä tämä mahtaa johtua? Kyse voiolla esimerkiksi siitä, että naisjohtajat joutuvatmiesvaltaisessa johtotyössä lujemmille.Ehkä he ovat myös valikoituneet johtotehtäviintietoisemmin kuin miehet ja ovatsiten miehiä sitoutuneempia tehtäviinsä.Kyse voi olla myös siitä, että naisten ns.kaksoistaakka (toinen työ kotona) estää heitäirrottautumasta tehokkaasti työstään, sillävapaa-ajan harrastukset ovat palauttavampiakuin talous- ja muut kotityöt 24 .On olemassa viitteitä siitä, että johtotehtävissätoimivat miehet elpyvät naisiatehokkaammin työn aiheuttamasta kuormittuneisuudesta.Näin kävi ruotsalaisentutkimuksen mukaan 5 , jossa naisjohtajienstressihormonitasot nousivat työpäivänpäättymisen jälkeen, kun taas miehillä nelaskivat. Löydös viittaa naisten suurempaanvastuuseen perheestä ja kotitöistä,toisin sanoen he käyttävät aikaansa enemmänkotitöihin, jotka eivät elvytä.Palkkioiden osalta havaittu sukupuolieroon samansuuntainen kuin aiemmassa tutkimuksessamme26 olemme havainneet:naisjohtajat arvioivat työssään olevanenemmän iloa ja tyydytystä tuottavia voimavaratekijöitäkuin miesjohtajat. Kysesaattaa olla siitä, että naiset vertaavat työtäänmuihin naisiin ja ovat siksi jo ikäänkuin vähempiin palkkioihin (arvostuksen,palkan, työn varmuuden ja etenemismahdollisuuksienmuodossa) tyytyväisempiäkuin miehet.Työn palkitsevuuden kokemisessa olimyös ikäryhmäero, sillä nuorimmat johtajat(alle 40-vuotiaat) kokivat työnsä palkitsevampanakuin 50–54-vuotiaat. Tässäsaattaa kyse olla samasta viiteryhmänvalinnasta: alle 40-vuotiaiden ikäryhmässäjohtamistyön palkkiot koetaan hyviksi, kunvertailukohteena ovat muissa tehtävissäolevat samanikäiset henkilöt.Ponnistusten ja palkkioidenepäsuhta sekä ylisitoutuminenyhteydessä huonoonterveydentilaanPonnistusten ja palkkioiden epäsuhta sekäylisitoutuminen olivat yhteydessä huonoonterveydentilaan sekä nais- että miesjohtajilla.Sen sijaan voimakas ylisitoutuminen eivahvistanut epäsuhdan yhteyttä huonoonterveydentilaan. Tutkimustuloksemme ovatyhteneviä Siegristin ryhmän 23 saamientulosten kanssa: viiden maan epidemiologisessatutkimuksessa, jossa ennustettavanaoli koettu terveydentila, ERI-mallin ulkoinenja sisäinen hypoteesi sai tukea. Tutkimuksessaei sen sijaan tarkasteltu ns. interaktiohypoteesialainkaan.Myös muissa tutkimuksissa, joissa onennustettu terveydentilaa, on saatu vastaaviatuloksia ponnistusten ja palkkioidenepäsuhdan osalta 19, 21, 25 . Ylisitoutuminenoli terveyden riskitekijä myös Niedhammerin,Tekin, Starken ja Siegristin 19 tutkimuksessa,jossa se oli yhteydessä huonoon terveydentilaanmiehillä mutta ei naisilla.Tutkitut naiset olivat useimmiten hallinnollisissatoimistotehtävissä, kun taas miehetolivat enimmäkseen johtajia ja insinöörejäja muistuttivat siten tutkimaammejoukkoa.Kaikkiaan havaitsemamme ERI-mallinyhteydet terveydentilaan vahvistavat aiempaakuvaa mallin sisältämien hypoteesiensaamasta tuesta 27, 29 . Sinänsä on muistettava,että koska tutkimuksemme oli poikkileikkaustutkimus,emme viime kädessä voisanoa, onko koettu huono terveydentilatyön psykososiaalisten työolojen seurausvai niiden syy. Pitkittäistutkimuksessa 19 on18


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...kuitenkin havaittu, että ERI-malli ennustihuonoa terveydentilaa vuoden seurantatutkimuksessa.LoppuarvioKaikkiaan ERI-kyselyn suomalainen versionäyttää olevan psykometrisesti toimivamittari: sen rakenne oli oletuksen mukainenja sen erottelukyky osoittautui hyväksi.Myös ERI-mallin ennustevaliditeetti saitukea. Lisäksi asteikkojen reliabiliteetit(sisäinen yhdenmukaisuus) olivat samaaluokkaa kuin aiemmissa tutkimuksissa –itse asiassa ne olivat ponnistusten ja palkkioidenosalta jopa hieman paremmat kuinaiemmissa tutkimuksissa. Tämä johtuneesiitä, että otoksemme oli homogeeninen,johtajista koostuva. Näin ollen jatkossaERI-kyselyn käyttö myös muilla ammattiryhmilläsekä heterogeenisillä otoksilla ontarpeen, jotta saamme lisätietoa kyselynpsykometrisestä toimivuudesta. Myös ERIkyselyn– tai pikemminkin ERI-mallin –ennustevaliditeettia tulisi tarkastella laajentamallaennustettavien ilmiöiden joukkoa.Vaikka myös suomalaisissa tutkimuksissa 11ponnistusten ja palkkioiden mallin ennustevaliditeettion saanut tukea, niissä ei olekäytetty Siegristin tutkimusryhmän 23 kehittämääalkuperäistä mittaria.ERI-mallin etuna, esimerkiksi Karasekinvaatimusten ja hallinnan malliin 9 verrattuna,on pidetty sitä, että se ottaa huomioonpsykososiaalisten työolojen lisäksiyksilölliset tekijät 23 . Tällaisena yksilöllisenätekijänä mallissa tarkastellaan ylisitoutumista.Kuitenkin lyhennetyssä ERI-kyselyssäylisitoutumisen käsite tuntuu loittonevansen alkuperäisestä ajatuksesta, jonkamukaan ylisitoutumisen pitäisi kuvata voimakastakunnianhimoa yhdistyneenä tarpeeseentulla hyväksytyksi ja arvostetuksi.Lyhennetty kysely sisältää osioita, jotkakuvaavat lähinnä vaikeutta irrottautuatyöstä. Erona Karasekin malliin on myösse, että ponnistusten ja palkkioiden mallissakiinnostuksen kohteena ovat pikemminkintyömarkkinoiden yleiset olosuhteet(palkkaus, ura, työn varmuus) kuin työpaikantyöolot, joihin Karasekin mallin nähdäänkeskittyvän 23 . Kolmantena eronanähdään mallien erilainen teoreettinenperusta: Karasekin mallissa peruskäsite onhallinta (kontrolli), jonka takana ovat valtaanliittyvät kysymykset, kun taas ERImalliperustuu palkkioihin ja oikeudenmukaisuudenkysymyksiin.Malleja puolestaan yhdistää se, että nemolemmat ovat työstressimalleja, joilla onselkeä rajattu fokus. Lisäksi molempiin liittyyoma arviointimenetelmänsä. Näidenarviointimenetelmien erona on se, ettäponnistusten ja palkkioiden mallin arviointimenetelmäävoidaan pitää evaluatiivisena(arvioivana), kun taas vaatimusten jahallinnan mallin arviointimenetelmä onpääasiassa deskriptiivinen (kuvaileva) 16 .Tämä tarkoittaa sitä, että edellisessä pyydetäänarvioimaan, aiheuttavatko kysytytasiat (ponnistukset ja palkkioiden puute)kuormitusta vai eivät, kun taas jälkimmäisessäpyydetään kuvausta, kuinka asiat(esim. työn vaatimukset ja hallinta) ovat.Sinänsä arvioivaa kysymyksenasetteluavoidaan pitää useiden stressiteoreettistenajatusten esim. 14 mukaisina, jotka painottavatyksilön tilanteelle antamaa merkitystä:tilanteesta tulee kuormittava yksilön arvioinninja tulkinnan kautta. Kuvaileva kysymyksenasetteluon puolestaan luonteeltaan”objektiivisempi”, vaikka toki sekin viimekädessä perustuu subjektiiviseen arviointiin.Ponnistusten ja palkkioiden malli ja siihenperustuva kysely on kehitetty epidemiologisiintutkimuksiin. Tästä huolimattasitä on pidetty lupaavana menetelmänäTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2119


U. Kinnunen, ym.myös interventioiden näkökulmasta 27 ;samoin sen soveltuvuutta kliiniseen käyttöönon pohdittu myönteisessä hengessäesimerkiksi uniongelmien tutkimisen yhteydessä12 . On kuitenkin huomattava, ettätähänastiset interventiotutkimukset 27 ovatkohdistuneet koetun työstressin vähentämiseenyksilökeskeisiä interventioita toteuttamalla(lähinnä on pyritty muuttamaantyöntekijöiden ylisitoutumista työhön).Toistaiseksi ei siis tiedetä, kuinka hyvinERI-kysely toimisi työhön ja työoloihinsuuntautuvissa interventioissa. Interventiotutkimukset,joissa työpaikalla toteutettavatkehittämistoimet suunnitellaan ponnistustenja palkkioiden malliin pohjautuen,tavoitteena ponnistusten ja palkkioidentasapaino työssä, lisäisivät edelleen tietoaERI-mallin validiteetista.KIITOKSETTutkimusta ”Johtotehtävissä toimivientyössä jaksaminen” on rahoittanut Työsuojelurahasto(hankenumero 104129).KIRJALLISUUTTA1. Bentler PB & Bonett DG: SigniÞ cance tests andgoodness-of-fit in the analysis of covariancestructures. Psychological Bulletin 88 (1980) 588–606.2. Browne MW & Cudeck R: Alternative ways ofassessing model Þ t. Teoksessa: Testing structuralequation models, s. 136–162. Toim. Bollen KA &Long JS. Sage, Newbury Park CA 1993.3. Cartwright S: Taking the pulse of executive healthin the U.K. Academy of Management Executive14 (2000) 16–23.4. Cooper CL, Dewe PJ & Driscoll MP:Organizational stress: A review and critique oftheory, research and applications. Sage, ThousandOaks California 2001.5. Frankenhaeuser M: Current issues in psychobiologicalstress research. Teoksessa: European views inpsychology, s. 1–11. Toim. Vartiainen M. ActaPsychologica Fennica XIII, The Finnish PsychologicalSociety 1993.6. Hanson EKS, Schaufeli W, Vrijkotte T, Plomp NH& Godaert GLR: The validity and reliability of theDutch effort-reward imbalance questionnaire.Journal of Occupational Health Psychology 5(2000) 142–155.7. Jöreskog K, Sörbom D, du Toit S & du Toit M:LISREL 8: New statistical features. ScientificSoftware International Inc, Chicago 1999.8. Kahn RL & Byosiere P: Stress in organizations.Teoksessa: Handbook of industrial andorganizational psychology, vol. 3, s. 571–650. Toim.Dunnette MD & Hough LM. ConsultingPsychologists Press, Palo Alto CA 1992.9. Karasek RA & Theorell T: Healthy work: Stress,productivity, and reconstruction of working life.Basic Books, New York 1990.10. Kinnunen U & Feldt T: Stressi työelämässä.Teoksessa: Työ leipälajina. Työhyvinvoinninpsykologiset perusteet, s. 13–37. Toim. KinnunenU, Feldt T & Mauno S. PS-kustannus, Jyväskylä2005.11. Kivimäki M, Leino-Arjas P, Luukkonen R,Riihimäki H, Vahtera J & Kirjonen J: Work stressand risk of cardiovascular mortality: prospectivecohort study of industrial employees. BritishMedical Journal 325 (2002) 857–861.12. Kudielka BM, von Känel R, Gander M-L &Fischer JE: Effort-reward imbalance,overcommitment and sleep in a working population.Work and Stress 18 (2004) 167–178.13. Kudielka BM, von Känel R, Gander M-L &Fischer JE: The interrelationship of psychosocialrisk factors for coronary artery disease in a workingpopulation: Do we measure distinct or overlappingpsychological concepts? Behavioral Medicine 30(2004) 35–43.20


Ponnistusten ja palkkioiden epäsuhta työssä: Siegristin kyselyn...14. Lazarus RS & Folkman S: Stress, appraisal andcoping. Springer, New York 1984.15. Lehto A-M & Sutela H: Uhkia ja mahdollisuuksia.Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2003.Tilastokeskus, Helsinki 2004.16. Leppänen A: Työn piirteiden mittaaminen kyselymenetelmällä.Työterveyslaitoksen tutkimuksia 2(1984) 5–16.17. Lundberg U & Frankenhauser M: Stress andworkload of men and women in high-rankingpositions. Journal of Occupational HealthPsychology 4 (1999) 142–151.18. Lönnqvist J: Johtajan haasteet ja paineet. Työelämämuuttuu – muuttuuko johtaminen? Teoksessa:Johtajuus ja organisaatiodynamiikka, s. 160–171.Toim. Hyyppä H & Miettinen A. Metanoiainstituutti, Oulu 2000.19. Niedhammer I, Tek M-L, Starke D & Siegrist J:Effort-reward imbalance model and self-reportedhealth: cross-sectional and prospective Þ ndingsfrom the GAZEL cohort. Social Science &Medicine 58 (2004) 1531–1541.20. Nummenmaa T, Konttinen R, Kuusinen J &Leskinen E: Tutkimusaineiston analyysi. WSOY,Porvoo 1996.21. Pikhart H, Bobak M, Siegrist J, Pajak A, Rywik S,Kyshegyi J, Gostautas A, Skodova Z & Marmot M:Psychosocial work characteristics and self ratedhealth in four post-communist countries. Journalof Epidemiology and Community Health 55 (2001)624–630.22. Siegrist J: Adverse health effects of high-effort/lowreward conditions. Journal of Occupational HealthPsychology 1 (1996) 27–41.23. Siegrist J, Starke D, Chandola T, Godin I, MarmotM, Niedhammer I & Peter R: The measurementof effort-reward imbalance at work: Europeancomparisons. Social Science & Medicine 58 (2004)1483–1499.24. Sonnentag S: Work, recovery activities, andindividual well-being: A diary study. Journal ofOccupational Health Psychology 6 (2001) 196–210.25. Stansfeld S, Bosma H, Hemingway H & MarmotM: Psychosocial work characteristics and socialsupport as predictors of SF-36 health functioning:the Whitehall II study. Psychosomatic Medicine 60(1998) 247–255.26. Tarvainen T, Kinnunen U, Feldt T, Mauno S &Mäkikangas A: Kuormitus- ja voimavaratekijätsuomalaisten johtajien työssä. Työ ja ihminen 19(2005) 4: 440–456.27. Tsutsumi A & Kawakami N: A review of empiricalstudies on the model of effort-reward imbalance atwork: reducing occupational stress by implementinga new theory. Social Science & Medicine 59 (2004)2335–2359.28. Tsutsumi A, Ishitake T, Peter R, Siegrist J &Matoba T: The Japanese version of the Effort-Reward-Imbalance Questionnaire: A study indental technicians. Work & Stress 15 (2001) 86–96.29. Van Vegchel N, de Jonge J, Bosma H & SchaufeliW: Reviewing the effort-reward imbalance model:drawing up the balance of 45 empirical studies.Social Science & Medicine 60 (2005) 1117–1131.professori, PsT, dos. Ulla Kinnunen, ulla.kinnunen@uta.fiTampereen yliopisto, psykologian laitos, Tamperelehtori, PsT, dos. Taru FeldtJyväskylän yliopisto, psykologian laitos, Jyväskylätutkija, PsM Tiina TarvainenJyväskylän yliopisto, Perhetutkimuskeskus, JyväskyläTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 5—2121


artikkelitTyö ja työkyky vakavien eläkeajatustenennustajina: seurantatutkimus kuntaalalla1981–92 sekä eläkeajatustentoteutuminen 1997Pekka Huuhtanen, Kaija TuomiEläkkeelle siirtymisen laajentuminen sekä samanaikainen nuorten ikäluokkienpieneneminen ovat nostaneet esiin kysymykset työvoiman riittävyydestä.Myös ikääntyvien työn vetovoimaan ja työkyvyn ylläpitämiseen panostaminennähdään tärkeäksi niin yksilön hyvinvoinnin kuin yrityksen menestymisenkinkannalta. Tutkimus kohdistuu eläkeajatusten syihin ja yleisyyteen sekä niidenyhteyksiin eläkkeelläolon kokemiseen. Aineistona on kunta-alan työntekijöillevuosina 1981–1997 tehty seurantatutkimus. Kaikki tutkitut (n=1 060)työskentelivät kunta-alan ammateissa vuosina 1981–1992, jonka jälkeenvuoteen 1997 mennessä suurin osa heistä oli siirtynyt eläkkeelle. Seurannanalussa he olivat iältään 45–57-vuotiaita.Tulokset osoittivat eläkeajatusten voimakkaat yhteydet eläkkeellesiirtymiseen. Fyysiseen työhön ja työympäristöön liittyvät haitat, työnvirikkeettömyys, sidonnaisuus ja henkinen raskaus sekä välttämisreaktiotlisäsivät eläkeajatuksia. Eläkeajatuksia vähensivät sen sijaan etenkin vastuuihmisistä, työkyky ja työtyytyväisyys, samoin kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudetsekä työkokemuksen hyödyntämismahdollisuudet työssä. Työssäjatkamista tukevia asioita olivat myös liikunnan harrastaminen, hyvätihmissuhteet sekä elämän hallinta ja elämään tyytyväisyys. Huono terveys,ikävät elämäntapahtumat, toimeentulohuolet ja tulevaisuuden pelko sensijaan suuntasivat ajatuksia eläkkeelle lähtemiseen. Eläkkeelle siirtyneetkokivat, että heidän ennakko-odotuksistaan vapaus aikataulusta oli hyvintoteutunut. Harrastaminen sen sijaan oli jäänyt odotettua vähäisemmäksi.Tulosten mukaan työn vetovoimaa lisäämällä sekä työkykyä edistämällävoidaan vähentää ikääntyvien eläkeajatuksia. Myös eläkkeelle työntäviintyöolotekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota. Paitsi että työpaikoilla jatyöterveyshuollossa mietitään tekijöitä, joita kehittämällä työntekijöideneläkeajatuksia ja eläkesuuntautuneisuutta voitaisiin ehkäistä, eläkeajatuksiakannattaisi kartoittaa esimerkiksi kehityskeskustelujen ja ilmapiirikyselyjenyhteydessä.Avainsanat: elinolot, eläköityminen, henkinen työ, ruumiillinen työ,terveys, työn vaatimukset, työympäristö22


JOHDANTOTyö ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Työikäisen väestön ikääntyminen ja työvoimanpoikkeuksellisen laaja siirtymineneläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää nostivat1980–90-lukujen taitteessa huomionkohteeksi suomalaisten eläkeajatukset jaasenteet eläkkeelle siirtymistä kohtaan.Eläkkeelle siirtymisen laajentuminen sekäsamanaikainen nuorten ikäluokkien pieneneminenovat nostaneet esiin kysymyksettyövoiman riittävyydestä ja eläkkeidenlyhyen aikavälin rahoituksesta, koska se onkytköksissä työvoiman aktiiviajan pituuteentyöelämässä.Yhä useampi organisaatio joutuu etsimäänkeinoja siihen, miten hyödyntääikääntyvien hiljainen, kokemusperäinentieto ja miten siirtää se nuoremmille työntekijöille.Ennenaikaisen työstä poistumisenjohdosta organisaatiot ovat menettäneetosaamista sekä sosiaalista ja inhimillistäpääomaa, mikä on voinut merkittävästiheikentää tuottavuutta. Tästä syystäikääntyvien työn vetovoimaan ja työkyvynylläpitämiseen panostaminen nähdään tärkeäksiniin yksilön hyvinvoinnin kuin yrityksenmenestymisenkin kannalta.Vuoden 2005 alussa Suomessa voimaantulleella työeläkeuudistuksella pyritäänvarautumaan eläkekustannusten nousuun,eläkkeiden oikeudenmukaisempaan määräytymiseenja yksityisen ja julkisen sektorineläkejärjestelmien yhdenmukaistamiseen.Keinovalikoimaan kuuluvat eläkkeellesiirtymisiänjoustavuus, eläkkeen karttumisajanpidentäminen ja eläkkeen karttumisprosentinnosto 63 ikävuoden jälkeen. Eläkevaihtoehdoistapoistetaan työttömyyseläke jayksilöllinen varhaiseläke. Keskeisenä uudistuksenperiaatteena on palkita työssä jatkamistasuuremmalla eläkkeellä.11, 52Tämä artikkeli perustuu laajaan kuntaalankaikki ammattiryhmät kattavaan seurantatutkimusaineistoonvuosilta 1981–1997. Se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuudenanalysoida, miten ennen vanhuuseläkeikääeläkkeelle siirtymistä koskevatajatukset syntyvät ja selittyvät, miten nejohtavat toimintaan ja miten ne heijastuvateläkeaikaan, eläkkeelläoloon. Kohdejoukonikä eläkeajatuksia vuonna 1992 kysyttäessäoli 60 ikävuodesta ylöspäin eli juuri vastaavaikäryhmä, jonka työssä jatkamisen halukkuuteenja siihen vaikuttaviin tekijöihin kohdistuusuuri mielenkiinto vuoden 2005 eläkeuudistuksenvuoksi niin tutkijoiden kuineläkelaitosten taholta esim. 48, 51 .ELÄKEAJATUSTENSELITYSMALLITEläkkeelle siirtymisprosessi voidaan jakaaajallisesti preferenssiin (eläkkeelle lähdönajattelu), intentioon (siirtymispäätös) javarsinaiseen eläkkeelle siirtymistapahtumaan,jossa niin yksilölliset kuin ympäristötekijätovat merkittäviä 5, 10, 16, 19 . Eläkkeellesiirtyminen ei luonnollisestikaan ole vainyksilön omien valintojen seurausta, vaansitä säätelevät eri eläkemuodoille siirtymisenehdot 28 . Monet tutkimukset tukevatkuitenkin käsitystä, että yksilön ilmoittamahalu siirtyä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikääennustaa varsin hyvin todellistaeläkkeelle siirtymistä mm. 14, 17, 44 .Eläkeajatukset voidaan yksilötasolla tulkitaeläkesuuntautumisen ensimmäisiksiindikaattoreiksi usein monivaiheisessa eläkkeellesiirtymisen prosessissa esim. 5, 38 . Työhönja eläkkeelle suuntautumista on tarkasteltumuun muassa suunnitellun käyttäytymisenteoriaa 1 soveltaen. Mallinmukaan eläkkeelläoloa koskevat asenteetjohtavat siirtymisaikomuksiin ja ne puolestaanedelleen käyttäytymiseen 16, 17 .Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4123


P. Huuhtanen, ym.Työstä eläkkeelle siirtymisen syitä tutkittaessaon usein sovellettu ns. työnnön javedon selitysmalleja esim. 5, 14, 20, 31, 42, 45, 46 .Työntöteorioissa on etsitty niitä työolojen,työttömyyden, rekrytointikäytäntöjen,työvoiman käyttötapojen ja töiden sisällönpiirteitä, jotka selittävät lisääntynyttä eläkkeelletai muuhun elämänpiiriin siirtymistäja rajoittavat ikääntyneiden halua ja mahdollisuuksiatyössä jatkamiseen. Vetoteorioidenmukaan eläkeaikaan kytkeytyvätmyönteiset asiat, kuten taloudelliset edut,perheenjäsenten eläkkeelläolo ja eläkeläistenuudenlaiset toiminta- ja harrastusmahdollisuudet,korostavat työn ulkopuolisenelämänpiirin houkuttelevuutta työn sijasta.Eläkkeelle vetotekijöiden on joissakintutkimuksissa osoitettu olevan työntötekijöitätärkeämpiä eläkkeen harkintavaiheessa13 . Gould, Takala ja Lundqvist päättelevättaloudellisten työn jatkamisen houkuttimienolevan merkityksellisempiä eläkkeellesiirtymisprosessinalkuvaiheessa kuineläkettä kohdallaan jo vakavasti harkinneilla.Viimeksi mainituilla ovat määräävämpiämuut realiteetit, kuten työkyky,työhalu ja pysyvän työn mahdollisuudet.ELÄKEAJATUSTENESIINTYVYYS SUOMESSATämän artikkelin empiirinen aineisto kattaaajanjakson 1981–1997. Tilastokeskuksentyövoimatutkimuksen yhteydessä 1990-luvun alkupuolella tehdyt yli 35-vuotiailletyössä oleville kohdennetut haastattelutosoittivat, että kahden ensimmäisen lamavuodenaikana vuodesta 1990 vuoteen1992 eläkeajatukset (ajatellut ainakin joskus)vähentyivät 65 prosentista 57 prosenttiin19, 38 . Vuoteen 1994 tultaessa eläkeajatuksetpuolestaan yleistyivät lievästi. Vuonna1998 tehdyn kyselyn mukaan yli 54-vuotiaista miehistä 47 % ja naisista 38 %oli ajatellut usein varhaiselle eläkkeelle siirtymistätai jättänyt jo eläkehakemuksen 45 .Suuriin ikäluokkiin kuuluvista (tuolloin48–53-vuotiaat) eläkkeelle jäämistä useinajatelleita tai hakemuksen jo jättäneitä olihieman vähemmän, miehistä 35 % ja naisista29 %. Tulokset tukivat aikaisempiatutkimuksia miesten suuremman eläkehakuisuudenosalta.Tilastokeskuksen koko työikäisen väestönkattavat työolotutkimukset osoittavat varhaiseläkeajatustenlisääntyneen: vuosina1990 ja 1997 varhaiseläkeajatuksia oli 14prosentilla ja vuonna 2003 jo 19 prosentilla32 . Joka viides kaikista ja kolmasosa 55–59-vuotiaista Työterveyslaitoksen vuonna 2003tekemässä tutkimuksessa haastatelluista oliajatellut usein jäämistä vanhuuseläkkeelleennen vanhuuseläkeikää 39 .Eläkeajatukset olivat yleisimpiä alhaisenammatillisen koulutuksen saaneilla ja teollisuustyössä,harvinaisimpia tiede- ja taidepohjaisissasekä sosiaali- ja terveysalan töissä.Miesten varhaiset eläkeajatukset virisiväthieman naisia nuorempina. Samana vuonnatehdyssä tutkimuksessa hammaslääkäritarvioivat jäävänsä eläkkeelle keskimäärin62,5-vuotiaina, mutta halusivat jäädä eläkkeellekahta kolmea vuotta aikaisemmin 15 .Katsauksessaan 1990-luvun tutkimuksiinGould 12 kiteyttää eläkeajatusten yleisyyteenyhteydessä olevista tekijöistä johtopäätöksenäseuraavat: ikä (50–59-vuotiaatenemmän kuin 60–64-vuotiaat); sukupuoli(miehet enemmän kuin naiset); jos puolisoon jo eläkkeellä; vähemmät koulutetut;työntekijät enemmän kuin toimihenkilöt jayrittäjät; työttömät enemmän kuin työssäolevat.ELÄKEAJATUSTEN SYYTOn osoitettu, että Suomessa eläkesuuntautuneisuuteenja eläkeajatuksiin ovat yhtey-24


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...dessä itsearvioitu terveys ja työkyky, stressi,rasittuneisuus, huono elämänhallinnankyky, työn hallinnan puute, kiire, johtamisenepäoikeudenmukaisuus ja arvostuksenpuute esim. 8, 10, 16, 17, 29, 39 . Työn henkinen rasittavuusja kiireen haittaavuus olivat yhteydessäeläkeajatuksiin työolotutkimuksessahaastatelluilla vuonna 2003 32 . Joillakinsosiaali- ja terveydenhuollon aloilla ammatillisenstatuksen yhteyden eläkeajatuksiinon todettu olevan U-muotoinen: eläkeajatuksiaon paljon sekä alhaisen että korkeanstatuksen ammateissa 8, 15 .Koko työikäistä väestöä koskevat 1990-luvun ensi puoliskolla tehdyt eläkeajatustutkimukset38 tukivat muiden tutkimustenjohtopäätöksiä esim. 53 , joiden mukaan työpaineet,töiden sisältövaatimukset, taloudellinenlama ja organisaatioiden muutoksetkoettelivat 1990-luvun ensi puoliskollavoimakkaimmin kunta-alaa. Yhtenä osoituksenatästä oli, että kunta-alalla merkittävänäryhmänä olevan sosiaali- ja terveysalanhenkilöstön käsitykset selviytymisestääntyössä eläkeikään asti vähenivät vuodesta1992 vuoteen 1999. 54Valtaosa suomalaisista eläkeajatuksia,niiden syitä ja eläkeaikaan kohdistuviaodotuksia ja sopeutumista kuvaavista tutkimusaineistoistaon kerätty kyselyin ja haastatteluinpoikkileikkausasetelmissa. Tutkimustulostenvertailua vaikeuttavat erilaisetkohdejoukot (mm. ikäjakauma, toimiala) jakysymysmuodot 10 . Kyselyjen tuloksia onniin ikään liian harvoin pystytty yhdistämäänaktuaalisiin eläkkeelle siirtymistapahtumiin,yhtenä poikkeuksena viisivuotisseurantasairaalahenkilökunnan keskuudessavuosina 1993–1998 17 .TUTKIMUKSEN TAVOITTEETTässä artikkelissa analysoidaan eläkeajatustenesiintyvyyttä, syitä, työn ja eläkeajatustenyhteyksiä ja eläkkeelläoloa kunta-alantyöntekijöillä vuosina 1981–1997 kerätynseurantatutkimusaineiston avulla. Vastauksiaetsitään seuraaviin kysymyksiin:1. Miten yleisiä eläkeajatukset ovat ja millaisiasyitä eläkeajatuksille ilmoitetaan?2. Mitkä tekijät työn vaatimuksissa ja työympäristössä,työyhteisössä ja töidenorganisoinnissa, työn ulkopuolisessa elämässäsekä terveydessä ja työkyvyssäovat yhteydessä eläkeajatuksiin?3. Mitkä tekijät ennustavat eläkeajatuksia?4. Mitkä ovat eläkeajatusten esiintyvyydenja eri eläkemuodoille siirtymisen yhteydet,odotukset siitä, mikä eläkkeellä olemisessatulee olemaan parasta ja näidenmyönteisten odotusten toteutumineneläkkeellä oltaessa?Eläkeajatuksia ja niiden yhteyksiä tarkastellaanmikrotasolla työntekijöiden näkökulmasta.Tarkastelu sijoitetaan ajankohtansaja toimintaympäristönsä muodostamiinpuitteisiin, joita keskeisesti ovat 1990-luvun taloudellinen tilanne Suomessa jakuntasektorilla sekä eläkkeelle siirtymistäkoskevat institutionaaliset, eläkejärjestelmiinliittyvät tekijät. Yksi kunta-alan erityispiirreovat olleet alemmat alakohtaiseteläkeiät muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollontyöntekijöillä 7 .AINEISTO JA MENETELMÄTOsana laajaa Ikääntyvä arvoonsa -ohjelmaatoteutettiin kunta-alan ikääntyvien työntekijöidenseurantatutkimus vuosina 1981,1985, 1992 ja 1997. 23 Valtakunnallisestiedustava otos valittiin 40 ammattiryhmästä.Tässä tutkimuksessa tarkastelu kohdistuuvuosien 1981, 1992 ja 1997 kyselytutkimuksiin,joiden vastausprosentit olivat85, 77 ja 69.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4125


P. Huuhtanen, ym.Kuva 1. Tutkimusasetelma.Analyysin kohteena ovat vuonna 1992koko- tai osapäivätyössä olleet (N=1 067),jolloin vastaajien ikäjakauma oli 55–63vuotta (keskiarvo 58,4 vuotta). Naisia tutkituistaoli 61 % ja miehiä 39 %. Vuonna1997 suurin osa heistä oli jo siirtynyt eläkkeelle(työkyvyttömyyseläkkeelle 31 %, vanhuuseläkkeelle52 %) tai kuollut (11 %).Eläkkeelle siirtymis- ja kuolleisuustiedot tarkistettiinrekistereistä. Kunnan erotuseläke,yksilöllinen varhaiseläke ja osatyökyvyttömyyseläkeluokiteltiin työkyvyttömyyseläkkeeksi.Työttömyyseläke, veteraanieläke,varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläkeluokiteltiin vanhuuseläkkeeksi.Eläkeajatuksien esiintyvyys toimi tutkimuksessaselitettävänä tekijänä. Se mitattiinvuoden 1992 kyselyssä ja muodostettiinvastauksista kysymykseen”Oletteko koskaan ajatellut, että saattaisittelähteä eläkkeelle jo ennen vanhuuseläkeikää?”Vastausvaihtoehdot olivaten ole ajatellut = 0olen ajatellut joskus = 1asia on mielessä jatkuvasti = 2olen jo jättänyt eläkehakemuksen = 3.Eläkeajatusten esiintyvyyden jakaumataulukoissaja logistisissa regressioanalyyseissaasteikkoa käytettiin 2-luokkaisena:en ole ajatellut tai ajatellut joskus = 1 (”eiajattele”), asia mielessä jatkuvasti tai jättänyteläkehakemuksen = 2 (”ajattelee vakavasti”).Tässä analyysissa haluttiin eläkeajatustenanalyysi kohdentaa voimakkaampiin eläkeajatuksiinkuin useimmissa muissa eläkeajatuksiakoskevissa tutkimuksissa.Kyselylomakkeet sisälsivät lisäksi kysymyksiäterveydentilasta, työkyvystä, töidenorganisoinnista, vaatimuksista, ja kuormitustekijöistä(taulukko 1 s. 27). Analysointiavarten nämä eläkeajatuksia selittävät tekijätryhmiteltiin neljään ryhmään, joita olivat1. työn vaatimukset ja työympäristö2. työyhteisö ja töiden organisointi3. työn ulkopuolinen elämä sekä4. terveys ja työkyky.Eläkeajatusten syitä tarkasteltiin myös avovastaustenavulla, jotka luokiteltiin 11 luokkaan(taulukko 3 s. 31). Työssäolevien arvioteläkkeelläolosta saatiin vuoden 199226


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Taulukko 1. Eläkeajatuksia ja niiden selittämistä koskeneen tutkimusongelman muuttujien sisältö,vaihteluväli ja reliabiliteetti (Cronbachin alfa) vuosina 1981 ja 1992.Muuttuja Osioiden määrä Vaihteluväli Reliabiliteetti1981 1992Selitettävä muuttuja:– eläkeajatukset 1 1–2 (2=jatkuvasti) – –Selittävät muuttujat:1) Työn vaatimukset ja työympäristö 23Lihastyö, voimankäyttö 3 0–10 (10=paljon) 0,76 0,73Hankalat työasennot 2 0–10 (10=paljon) 0,76 0,74Istuminen paikallaan 1 0–10 (10=paljon) – –Tiedon käyttö 3 0–10 (10=paljon) 0,82 0,73Vastuu ihmisistä 2 0–10 (10=paljon) 0,55 0,55Työvälineet ja -tilat 3 0–10 (10=paljon) 0,65 0,68Likaisuus ja tapaturmavaara 3 0–10 (10=paljon) 0,80 0,85Koneiden käytön haitat 3 0–10 (10=paljon) 0,71 0,80Fysikaalinen ilmasto 2 0–10 (10=paljon) 0,58 0,74Rauhaton työympäristö 1 0–10 (10=paljon) – –Muutos vuosina 1985–1992:– työn vaatimukset ja työtehtävät 1 1–4 (4=posit. muutos) – –– työvälineet ja työympäristö 1 1–4 (4=posit. muutos) – –– työn ruumiillinen rasittavuus 1 1–5 (5=lisääntynyt) – –– työn henkinen rasittavuus 1 1–5 (5=lisääntynyt) – –2) Työyhteisö ja työorganisaatio 23Työjohto kuormitustekijänä 4 0–10 (10=paljon) 0,79 0,81Rooliepäselvyys 1 0–10 (10=paljon) – –Työn sidonnaisuus 2 0–10 (10=paljon) 0,59 0,53Työn virikkeettömyys 2 0–10 (10=paljon) 0,34 0,29Työaikajärjestelyt 2 0–10 (10=paljon) 0,32 0,34Työkokemuksen hyödyntäminen 1 1–4 (4=paljon) – –Johtamisen demokraattisuus 1 1–5 (5=käskyvalt.) – –Työn itsenäisyys 1 0–3 (3=jatkuvasti) – –Ryhmätyö 1 0–3 (3=jatkuvasti) – –Kanssakäyminen työtovereidenkanssa 1 0–3 (3=usein) – –Kanssakäyminen esimiehen kanssa 1 0–3 (3=usein) – –Työpaikassa viihtyminen 1 1–5 (5=eritt. hyvin) – –Kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudet6 0–10 (10=paljon) 0,85 0,86Täydennyskoulutus 1 0–2 (2=usein) – –3) Työn ulkopuolinen elämäElämäntapahtumat 41 :– läheisen omaisen menetys 1 0–1 (1=kyllä) – –– läheisen ystävän menetys 1 0–1 (1=kyllä) – –– vakavat ristiriidatläheisissä ilmisuhteissa 1 0–1 (1=kyllä) – –– taloudellisen toimeentulonhuononeminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– huonompaan asuinympäristöönmuuttaminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– puolison eläkkeelle siirtyminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– oman talon rakentaminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– viihtyisämpään asuinympäristöönmuuttaminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– taloudellisen toimeentulon suuriparaneminen 1 0–1 (1=kyllä) – –Taulukko 1 jatkuu seuraavalla sivulla.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4127


P. Huuhtanen, ym.– ihmissuhteiden huomattavaparaneminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– uuden ystävän löytäminen 1 0–1 (1=kyllä) – –– työttömyys 1 0–1 (1=kyllä) – –– vakavat ristiriidat työpaikalla 1 0–1 (1=kyllä) – –– parempien työtehtäviensaaminen 1 0–1 (1=kyllä) – –Elämän hallinta 2 :– ymmärrettävyys 5 1–7 (7=usein) – 0,74– hallittavuus 4 1–7 (7=usein) – 0,56Ripeän liikunnan harrastaminen 1 1–5 (5=päivittäin) – –Tyytyväisyys elämään 1 1–5 (5=eritt.tyytyv.) – –Tulevaisuuden pelko 1 1–4 (4=jatkuvasti) – –2, 494) Terveys ja työkykyLääkärin toteamat sairaudet:– verenkiertoelinten sairaus 4 0–1 (1=kyllä) – –– tuki- ja liikuntaelinten sairaus 4 0–1 (1=kyllä) – –– tapaturmavamma 3 0–1 (1=kyllä) – –– mielenterveyden häiriö 4 0–1 (1=kyllä) – –– hengityselinsairaus 4 0–1 (1=kyllä) – –– ruuansulatuselinsairaus 3 0–1 (1=kyllä) – –– aistimien sairaus 2 0–1 (1=kyllä) – –– liikalihavuus tai sokeritauti 2 0–1 (1=kyllä) – –– allerginen ihottuma 1 0–1(1=kyllä) – –– pahanlaatuinen kasvain 1 0–1 (1=kyllä) – –Kuormittumisen oireet:– psyykkiset oireet 3 0–10 (10=paljon) 0,77 0,81– psykosomaattiset oireet 2 0–10 (10=paljon) 0,33 0,37– unen häiriöt 3 0–10 (10=paljon) 0,77 0,78– välttämisreaktiot 3 0–10 (10=paljon) 0,78 0,83– yläraajojen kivut ja säryt 3 0–10 (10=paljon) 0,74 0,72– alaraajojen kivut ja säryt 3 0–10 (10=paljon) 0,69 0,71– hengitys- ja verenkiertoelintenoireet 3 0–10 (10=paljon) 0,63 0,60Työkyky:– nykyinen työkyky verrattunaelinaikaiseen parh. 1 0–10 (10=hyvä) – –– työkyky työn vaatimustenkannalta 2 2–10 (10=hyvä) – –– lääkärin toteamien sairauksienmäärä 51 1–7 (7=ei lainkaan) – –– sairauksien haitta työssä 1 1–6 (6=ei lainkaan) – –– sairauspoissaolot viimeisenvuoden aikana 1 1–5 (5=ei lainkaan) – –– oma arvio työkyvystä kahdenvuoden kuluttua 1 0–4 (4=tuskin työssä) – –– psyykkiset voimavarat 3 0–10 (10=paljon) 0,74 0,89Koettu terveys samanikäisiinverrattuna 1 1–5 (5=paljon parempi) – –Taustatekijätsukupuoli 1 1–2 (2=mies) – –ikä vuonna 1981, vuosia 1 45–58 – –ikä vuonna 1992, vuosia 1 55–63 – –työn perusmuoto 1 1–3 (3=henkinen) – –28


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Taulukko 2. Vakavien eläkeajatusten (ajattelee jatkuvasti tai on jo jättänyt hakemuksen) esiintyminen sukupuolen, iän ja työn perusmuodon mukaan vuonna 1992sekä eläkeajatusten yhteys eläkkeelle siirtymiseen vuosina 1992–1997, %N % Statusvuonna 1997, % työkyvytt. vanhuuskuolluteläkkeellä eläkkeellä työssä ei tietoa pmiehet– ajattelee 130 31,6 4,6 35,4 42,3 11,5 6,2– ei ajattele 282 68,4 2,5 11,0 65,2 12,8 8,5


P. Huuhtanen, ym.kyselyssä kysymyksen ”Mikä eläkkeelläolossatulee olemaan parasta/huonointa?” avovastauksista,joiden perusteella tehtyä luokitustasovellettiin vuoden 1997 kyselyssä. Taustatekijöitäanalyyseissa olivat ikä, sukupuolija työn perusmuoto (ruumiillinen, ruumiillis-henkinen,henkinen työ).Ruumiillinen työ sisälsi apu-, asennus- jakodinhoitotyön ammattiryhmät.Ruumiillis-henkisen työn perusmuotoryhmäänlukeutuivat kuljetustyön, kaatopaikkatyön,keittiön työnjohdon, hammaslääkärinja sairaanhoitotyön ammattiryhmät.Henkisen työn ammattiryhmät olivathallinnollinen työ, toimistotyö, tekninentyönjohto, lääkärit ja opetustyö.Tiedot analysoitiin ristiintaulukoiden, χ 2 -testien ja logististen regressioanalyysienavulla. Eläkeajatuksia selittävät regressiomallittehtiin erikseen kaikille neljällemuuttujaryhmälle. Tutkimuskysymyksessä2 analysoitiin vuoden 1992 muuttujia. Tutkimuskysymyksessä3 vuoden 1992 eläkeajatuksiaselitettiin vuonna 1981 mitatuillamuuttujilla. Sukupuolen, iän ja työn perusmuodonvaikutus kontrolloitiin ottamallane malleihin mukaan. Työn sisältöä jasukupuolta käsiteltiin malleissa luokittelumuuttujina.Mahdolliset selittävien muuttujienvuorovaikutukset tarkistettiin myöskaikissa malleissa. Työtä ja oireita kuvaavatsummamuuttujat muodostettiin faktorianalyysienja reliabiliteettianalyysien avulla.TULOKSETRunsas neljännes (27 %) tutkituista ei ollutvuonna 1992 ajatellut lähtemistä eläkkeelleennen vanhuuseläkeikää, 45 % oli ajatellutjoskus, 21 % jatkuvasti ja 7 % oli jättänytjo hakemuksen. Sukupuoli ja ikä olivatyhteydessä eläkeajatusten esiintymiseen(taulukko 2 s. 29). Miehillä oli vakavia eläkeajatuksiauseammin (32 % ajatteli jatkuvastitai oli jättänyt jo hakemuksen) kuinnaisilla (26 %). Vanhuuseläkeikää lähestyvät(60–64-vuotiaat) ajattelivat eläkkeellesiirtymistä harvemmin kuin alle 60-vuotiaat.Useimmin eläkkeelle siirtymistä ajattelivat57–59-vuotiaat. Henkisessä työssätyöskentelevät ajattelivat eläkkeelle siirtymistävakavasti hieman ruumiillista ja ruumiillis-henkistätyötä tekeviä useammin(29 % vs. 26 %), mutta ero ei ole tilastollisestimerkitsevä.Jatkuvasti eläkettä vuonna 1992 ajatelleistatai hakemuksen jo jättäneistä oli selvästiuseampi siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeellevuoteen 1997 mennessä kuin joskustai ei lainkaan ajatelleista (taulukko 2 s. 29).Tämä ero kasvoi voimakkaasti siirryttäessä55–56-vuotiaista yli 60-vuotiaisiin. Vastaavastitämä ero kasvoi siirryttäessä ruumiillisentyön tekijöistä henkisen työn tekijöihin.Eläkettä vakavasti ajatelleista ruumiillisentyön tekijöistä oli vuonna 1997 edelleentyössä enää 4 %, kun vastaavasti henkisentyön tekijöistä oli 14 %. Henkilöistä,joilla oli vakavia eläkeajatuksia, olivat työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet useimminruumiillisen työn tekijät (38 %) ja 55–56-vuotiaat (37 %). Myös niistä, jotka eivätajatelleet eläkkeelle siirtymistä kuin korkeintaanjoskus, olivat työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet useimmin 55–56-vuotiaatja ruumiillisen työn tekijät (16 %).Valtaosassa avovastauksia eläkeajatustensyyksi esitettiin terveyden heikkeneminen(taulukko 3 s. 31) ja tärkeimpänä eläkeajatustensyynä sitä piti joka toinen. Etenkinruumiillis-henkisessä ja ruumiillisessa työssätyöskentelevät ilmaisivat terveyden heikkenemiseneläkeajatusten tärkeimmäksisyyksi. He esittivät henkisen työn tekijöitäuseammin myös ruumiillisesti raskaan työn30


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Taulukko 3. Eläkeajatusten tärkein syy työn perusmuodon mukaan 1992, % vapaamuotoiseen kysymykseenannetuista vastauksista.Tärkein syyTyön perusmuotoruumiillinen ruumiillis-henkinen henkinen kaikki(n=218) (n=123) (n=331) (n=672)terveyden heikkeneminen 56 63 37 48halu harrastaa ja kokeilla uutta 8 9 13 11ikääntyminen 11 2 9 8henkisesti raskas työ 4 4 11 7muutoksen aiheuttama epävarmuus 3 3 9 6ruumiillisesti raskas työ 8 7 4 6aikaa perheelle 3 5 7 5työttömyys 6 2 3 4eläkemahdollisuuden tarjoutuminen 1 3 4 3työyhteisön ongelmat 0 0 3 2muut työhön liittyvät ongelmat 0 1 1 0Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—41eläkeajatusten tärkeimmäksi syyksi. Ruumiillisessatyössä työskentelevät pitivätlisäksi muita useammin eläkeajatusten syynäikääntymistä ja työttömyyttä. Henkisentyön ryhmässä eläkeajatuksia herättivätmuita useammin halu harrastaa ja kokeillauutta, henkisesti raskas työ, muutoksenaiheuttama epävarmuus, halu saada aikaaperheelle sekä ongelmat työyhteisössä.Henkisessä työssä eläkeajatusten syyt olivatmuita useammin eläkkeelle vetotekijöitä,kun taas ruumiillisessa työssä ja ruumiillishenkisessätyössä eläkkeelle työntötekijätolivat tavallisia.Työn vaatimuksia ja työympäristöäkuvaavista tekijöistä ruumiilliseen työhönliittyvät tekijät, kuten lihastyö ja voimankäyttösekä koneiden käytön haitat,selittivät voimakkaasti eläkeajatuksia poikittaistilanteessavuonna 1992 (taulukko 4s. 32). Lihastyön ja voimakäytön mittarisisälsi muuttujat, jotka mittasivat nostamisenja kantamisen, jatkuvan liikkumisenpaikasta toiseen, äkkiponnistusten ja seisomisenesiintymistä työssä. Ruumiilliseentyöhön liittyvien tekijöiden vaikuttavuuttakuvasi myös se, että haittaavaksi koettufysikaalinen ilmasto työssä ennusti eläkeajatuksiakymmenen vuotta myöhemmin(taulukko 4 s. 32).Vastuulla ihmisistä oli varsin stabiili,kummallakin tutkimuskerralla (1981, 1992)negatiivinen yhteys eläkeajatuksiin. Samatentyön ja työtehtävien muuttuminenmyönteiseen suuntaan ehkäisi eläkeajatuksia,kun taas työn henkisen rasittavuudenlisääntyminen lisäsi niitä. On merkillepantavaa,että vakioitaessa lihastyön ja voimankäytönja fysikaalisen ilmaston vaikutusruumiillisen työn ja eläkeajatustennegatiivinen yhteys kohosi merkitseväksi,samoin kuin sukupuolen ja iän yhteydetsäilyivät molemmissa malleissa samansuuntaisinaja tilastollisesti merkitsevinä.Työn organisaation ja työyhteisönpiirteistä työn virikkeettömyys ja työtyytyväisyysolivat stabiileja eli molemmillakerroilla eläkeajatuksiin yhteydessä olevia31


P. Huuhtanen, ym.Taulukko 4. Eläkeajatuksiin vuonna 1992 liittyneet työn vaatimusten ja työympäristön piirteet vuonna1981 ja 1992. Logistisen regressiomallin riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (CI) (N=1035).Muuttuja OR 95 % CIVuoden 1981 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,66 0,45–0,95ikä 0,89 0,82–0,96työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,65 0,44–0,95– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,77 0,53–1,11fysikaalinen ilmasto 1,05 1,00–1,11vastuu ihmisistä 0,95 0,90–1,00rauhaton työympäristö ja naissukupuoli 1,06 1,00–1,12Vuoden 1992 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,77 0,56–1,07ikä 0,91 0,83–0,98työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,50 0,32–0,78– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,65 0,43–1,00lihastyö, voimankäyttö 1,10 1,03–1,17vastuu ihmisistä 0,90 0,84–0,96koneiden käytön haitat 1,11 1,03–1,19työn vaatimusten ja työtehtävien paraneminen 0,66 0,56–0,78työn henkisen rasittavuuden lisääntyminen 1,28 1,07–1,54tekijöitä (taulukko 5 s. 33), edellinen lisätenja jälkimmäinen vähentäen eläkeajatuksia.Työn virikkeettömyyden mittari sisälsimuuttujat, jotka mittasivat työn yksitoikkoisuuttaja työntekijän eristyneisyyttä jayksinäisyyttä työpaikalla. Myös kehittymisjavaikuttamismahdollisuudet työssä sekäomien työkokemusten hyödyntäminennäyttivät vähentävän eläkeajatuksia. Työnitsenäisyyden (kehittämis- ja vaikuttamismahdollisuuksien)puute sen sijaan lisäsiniitä.Selitysmallien välillä oli selvät erot työnulkopuolisten tekijöiden yhteyksissäeläkeajatuksiin vuosina 1981 ja 1992 (taulukko6 s. 34). Yhteistä molemmille ajankohdillekuitenkin oli se, että elämän muutoksetvuoden 1981 kyselyä edeltäneenkuuden kuukauden aikana ennustivat eläkeajatuksiakymmenen vuotta myöhemmin.Lähiomaisen menetys, vaikeat ristiriidatläheisten kanssa ja huomattava taloudellisentilan heikkeneminen lisäsivät eläkeajatuksia,kun taas läheisten ihmissuhteidenhuomattava paraneminen vähensi eläkeajatuksia.Tulevaisuuden pelkoa ja elämän hallittavuuttamitattiin ainoastaan vuonna 1992.Edellinen lisäsi ja jälkimmäinen vähensieläkeajatuksia. Elämän hallittavuuden mittarisisälsi muuttujat, jotka mittasivat epäoikeudenmukaisuudenkokemuksia, petty-32


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Taulukko 5. Eläkeajatuksiin vuonna 1992 liittyneet työyhteisön ja työorganisaation piirteet vuonna 1981ja 1992. Logistisen regressiomallin riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (CI) (N=1035).Muuttuja OR 95 % CIVuoden 1981 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,74 0,55–0,98ikä 0,89 0,82–0,96työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,68 0,48–0,96– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,75 0,52–1,08työtyytyväisyys 0,84 0,69–1,02kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudet 0,93 0,87–0,99työn virikkeettömyys 1,08 1,00–1,16Vuoden 1992 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,76 0,55–1,04ikä 0,92 0,84–1,00työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,62 0,43–0,89– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,73 0,49–1,09työtyytyväisyys 0,41 0,34–0,50työn sidonnaisuus 1,12 1,05–1,19työn virikkeettömyys 1,25 1,06–1,48työn virikkeettömyys ja työkokemuksen hyödyntäminen 0,93 0,87–1,00mistä ihmisiin sekä tunnetta, että on vaintiellä. Tyytyväisyys elämään ja liikunnanharrastaminen vapaa-aikana vähensiväteläkeajatuksia vuoden 1992 poikittaisaineistossa.Terveyteen ja työkykyyn liittyvistätekijöistä välttämisreaktiot liittyivät kyselyajankohdaneläkeajatuksiin vuonna 1992samoin kuin välttämisreaktiot vuonna1981 ennustivat eläkeajatuksia kymmenenvuotta myöhemmin. Välttämisreaktioidenmittari sisälsi muuttujat, jotka mittasivathaluttomuutta, vastenmielistä työhön lähtemistäsekä halua jäädä kotiin työstä ilmanpakottavaa syytä. Hyväksi koetun työkyvynyhteydet vähäisiin eläkeajatuksiin olivatmyös hyvin pysyviä. Niinpä molemmillatutkimuskerroilla mitattu hyvä nykyinentyökyky verrattuna elinaikaiseen parhaaseenoli yhteydessä vähäisiin eläkeajatuksiin(taulukko 7 s. 35).Myös hyväksi koettu terveys sekä käsitys,että terveyden puolesta pystyy työskentelemäännykyisessä ammatissa kahden vuodenkuluttua, liittyivät vähäisiin eläkeajatuksiin.Tarkastelluista sairauksista ainoastaanhengityselinten sairauden sairastaminenselitti mallissa eläkeajatuksia.Useimpien (47 %) työssäolevien mielestäparasta eläkkeellä olemisessa tulisi olemaanvapaus aikataulusta (taulukko 8 s.36). Aikaa harrastuksille toivoi joka neljäsja kiireettömyyttä joka kymmenes. Muiksieläkkeelläolon myönteisiksi piirteiksi mai-Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4133


P. Huuhtanen, ym.Taulukko 6. Eläkeajatukset vuonna 1992 ja työn ulkopuolisen elämän piirteet vuonna 1981 ja 1992.Logistisen regressiomallin riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (CI) (N=1035).Muuttuja OR 95 % CIVuoden 1981 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,69 0,51–0,91ikä 0,89 0,83–0,96työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,84 0,61–1,15– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,87 0,61–1,25läheisen omaisen menetys 1,62 0,96–2,74vakavat ristiriidat läheisissä ihmissuhteissa 1,52 1,02–2,26ihmissuhteiden huomattava paraneminen 0,61 0,34–1,08Vuoden 1992 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,69 0,51–0,93ikä 0,90 0,83–0,98työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,65 0,46–0,92– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,76 0,52–1,10elämään tyytyväisyys 0,71 0,57–0,88liikuntaharrastus 0,84 0,74–0,95taloudellisen toimeentulon huononeminen 1,91 1,20–3,05tulevaisuuden pelko 1,41 1,18–1,68elämän hallittavuus 0,94 0,90–0,98nittiin se, että on aikaa perheelle ja ihmissuhteille(3 %), ettei tarvitse työskennellähuonokuntoisena (2 %) ja ettei ole toimeentulohuolia(1 %).55–56-vuotiaiden odotuksissa korostuilähemmäs vanhuuseläkeikää ehtineitä useamminaika harrastuksille, 57–64-vuotiaillavastaavasti vapaus aikatauluista. Näistä odotuksistaparhaiten toteutui (arvioitaessa sitä,mikä on parasta eläkkeelläolossa) vapausaikataulusta ja huonoiten mahdollisuus käyttääaikaa harrastuksiin sekä kiireettömyys.Pienimmät erot odotusten toteutumisessaoli 60–64-vuotiailla ja ruumiillisen työntekijöillä. Heillä tärkein tavoite, vapausaikataulusta, ja toiseksi tärkein tavoite,aikaa harrastuksille, olivat siis odotuksiinnähden parhaiten toteutuneet.Ruumiillisen työn tekijöillä tilanne olilähellä odotuksia myös siinä, että oli aikaaperheelle ja ihmissuhteille. Eläkkeellä olevathenkistä työtä tehneet kokivat etenkinruumiillista työtä tehneitä useammin parhaaksivapauden aikataulusta (74 %) jaharrastusajan (5 %). Erityisen mielenkiintoistaoli kaikkiaan, että ajan saaminenharrastuksille ei korostunut läheskään yhtäusein parhaana puolena varsinaisesti eläkkeelläollessa (4 %) kuin viisi vuotta aikaisemminoli tapahtunut (24 %) eläkeaikaankohdistuvissa odotuksissa.34


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...Taulukko 7. Eläkeajatukset vuonna 1992 ja terveyden ja työkyvyn piirteet vuonna 1981 ja 1992. Logistisenregressiomallin riskisuhteet (OR) ja 95 %:n luottamusvälit (CI) (N=1035).Muuttuja OR 95 % CIVuoden 1981 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,66 0,49–0,89ikä 0,89 0,82–0,97työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,68 0,48–0,95– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,81 0,56–1,16nykyinen työkyky verrattuna elinaikaiseen parhaimpaan 0,82 0,74–0,91välttämisreaktiot 1,20 1,10–1,31Vuoden 1992 mallisukupuoli: nainen vs. mies 0,71 0,50–1,03ikä 0,96 0,87–1,06työn sisältö:– ruumiillinen vs. henkinen 0,40 0,27–0,61– ruumiillis-henkinen vs. henkinen 0,78 0,50–1,22koettu terveys 0,71 0,56–0,90nykyinen työkyky verrattuna elinaikaiseen parhaimpaan 0,73 0,65–0,82oma arvio työkyvystä kaksi vuotta myöhemmin 1,31 1,09–1,58hengityselinten sairaus 1,83 1,10–3,04välttämisreaktiot 1,60 1,44–1,76POHDINTASeurantatutkimuksen tulokset vuosina1981–92–97 kunta-alalla osoittivat eläkeajatustenvoimakkaat yhteydet eläkkeellesiirtymiseen. Tutkittujen työssä ja elämässäesiintyi jo kymmenen vuotta aikaisemminmonia eläkeajatuksia synnyttäviä ja ehkäiseviätekijöitä. Eläkeajatuksia oli vähemmänvanhuuseläkeikää lähestyvillä yli 60-vuotiailla kuin nuoremmilla 55–59-vuotiailla.Yllättävää ja aikaisempien tutkimustentuloksista poikkeavaa oli, että ruumiillisentyön tekijät ajattelivat vähemmän eläkkeellesiirtymistä kuin henkisen työn tekijät. Saattaaolla, että ruumiillisessa työssä terveyden huononeminenaiheuttaa suuremman janopeamman työkyvyn alenemisen kuin henkisessätyössä. Kyse voi myös olla siitä, ettäkroonisesti sairaat henkilöt ajautuvat ruumiillisistatöistä herkemmin eläkkeelle kuin henkisistätöistä. Näin eläkkeelle siirtyminen onedessä nopeammin ilman, että eläkkeelle siirtymistäehtii etukäteen kovin paljon ajatella.Kielteisiä, eläkesuuntautumista edistäviätyöhön liittyviä työntötekijöitä olivatennen kaikkea fyysiseen työhön ja työympäristöönliittyvät haitat, työn virikkeettömyys,sidonnaisuus ja henkinen raskausTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4135


P. Huuhtanen, ym.Taulukko 8. Samojen henkilöiden myönteiset arviot eläkkeellä olosta työssä ollessa v. 1992 ja eläkkeellä ollessa v. 1997 sukupuolen, iän ja työn perusmuodon mukaan,% vastanneista.Sukupuoli/ikä N Parasta eläkkeellä olemisessa on, % vastanneista/työn perusmuoto/ajankohtaVapausaikataulustaAikaaharrastuksilleKiireettömyys Aikaa perheelle jaihmissuhteilleEi tarvitse työskennellähuonokuontoisenaMiehet 1992 työssä 327 46,5 25,7 7,7 3,4 2,8 0,61997 eläkkeellä 327 64,2 3,4 4,9 0,6 1,2 0,0Naiset 1992 työssä 555 46,5 23,1 14,1 2,5 1,6 0,71997 eläkkeellä 555 69,6 3,6 6,7 1,8 2,0 0,0Ei toimeentulohuolia55–56-vuotiaat57–59-vuotiaat60–64-vuotiaatRuumiillinentyöRuumiillishenkinentyö1992 työssä1997 eläkkeellä1992 työssä1997 eläkkeellä1992 työssä1997 eläkkeellä1992 työssä1997 eläkkeellä1992 työssä1997 eläkkeelläHenkinen työ 1992 työssä1997 eläkkeellä13213248548526526529029021221235835841,769,746,868,048,365,742,158,343,968,952,574,031,13,023,93,720,83,420,01,724,14,726,84,512,96,19,96,214,35,714,15,911,35,29,86,72,31,53,11,72,60,82,41,71,90,03,61,73,03,01,91,41,91,53,51,42,81,90,61,71,50,00,40,00,80,00,70,00,90,00,00,0Kaikki 1992 työssä 882 46,5 24,0 11,7 2,8 2,0 0,71997 eläkkeellä 882 67,6 3,5 6,0 1,4 1,7 0,036


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...sekä välttämisreaktiot, joita on pidettyyhtenä indikaattorina psyykkistä kuormittuneisuuttakuvaavasta laajemmasta oirekokonaisuudesta.Eläkeajatuksia vähensivät sensijaan etenkin vastuu ihmisistä, työkyky jatyötyytyväisyys, samoin kehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudetsekä työkokemuksenhyödyntämismahdollisuudet työssä.Työn ulkopuolisista tekijöistä työssäjatkamista tukevia asioita olivat hyvät ihmissuhteetsekä elämän hallinta ja elämään tyytyväisyys.Huono terveys, ikävät elämäntapahtumat,toimeentulohuolet ja tulevaisuudenpelko sen sijaan suuntasivat ajatuksiaeläkkeelle lähtemiseen. Terveyden, työkyvyn,toimeentulon, rasittumisen ja elämänhallinnan yhteydet eläkeajatuksiin onesim. 8, 11,havaittu aikaisemmissa tutkimuksissa12, 16, 17, 19, 29, 39. Myös elämään tyytyväisyydenyhteydet työssä jatkamisen haluun on osoitettuaikaisemmissa tutkimuksissa. 34Nyt saatuja tuloksia tukevat näiden tekijöidenaiemmin osoitetut samankaltaisetyhteydet työkykyyn 27, 50 . Myös eläkeajatustenkasvu 60 ikävuoteen saakka ja sen jälkeinenväheneminen on tullut esiin useissatutkimuksissa mm. 30, 38 .Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien, mielenterveydenhäiriöiden sekä koetun terveydenja työkyvyn keskinäiset korrelaatiot aiheuttivatsen, että eläkeajatuksia selittäviin malleihinnäistä jäivät merkitseviksi vain koettuterveys ja työkyky. Hengityselinten sairaudetsen sijaan liittyivät eläkeajatuksiin työkyvystäriippumatta tai näitä itsenäisemmin.Ruumiillisen ja henkisen työntekijöillä erilaisiaeläköitymisajatuksiaRuumiillisen työn tekijöillä oli tässä tutkimusjoukossaharvemmin vakavia eläkeajatuksiakuin henkisen työn tekijöillä, vaikkaruumiillisen työn tekijät tämänkin tutkimuksenmukaan siirtyivät työkyvyttömyyseläkkeelletai kuolivat seuranta-aikana henkisentyön tekijöitä useammin. Ruumiillisessatyössä vakavia eläkeajatuksia oli kuitenkinmuita useammin niillä, joiden työssäesiintyi paljon työympäristön fysikaalisenilmaston haittoja ja lihastyötä, ja näidentekijöiden vaikutuksen kontrolloiminenanalyysissa sai aikaan ruumiillisen työnja vähäisten eläkeajatusten positiivisenyhteyden (taulukko 3 s. 31).Yksi selitys ruumiillisen työn tekijöidenvähäisempiin vakaviin eläkeajatuksiin saattaaliittyä työyhteisön merkitykseen. Julkusenanalyysi osoitti, että 60-vuotiaat työssä olevatvähemmän koulutetut ja naiset halusivatkuulua työyhteisöön, säilyttää ihmiskontaktittyökavereihin ja asiakkaisiin 27 . Vähemmänkoulutetuille uusien roolien ja elämänsisältöjenhankkiminen saattaa tuntua työläämmältäkuin pidemmälle koulutetuille. Se, että eläkeajatuksiaoli paljon henkisen työn ammateissa,saattaa myös kuvastaa terveydenhuollontutkimusten 8, 16, 17 tuloksia ammatillisenstatuksen ja eläkeajatusten U-muotoisestayhteydestä: eläkeajatuksia oli paljon sekä korkeanettä alhaisen statuksen ammateissa.Ikääntyminen muuttaaeläköitymisajatuksiaSeurantatutkimus osoitti selvästi, että työnvetovoiman lisäämiseen kannattaa kiinnittäähuomiota hyvissä ajoin, ennustivathanuseat työhön liittyvistä tekijöistä eläkeajatuksialähes kymmenen vuotta myöhemmin.Ikääntymisen myötä eläkeajatuksiaselittävien tekijöiden määrä kuitenkinlisääntyi ja painotus muuttui. Odotettuaoli, että huonon terveyden ja sairauksienmerkitys eläkeajatusten synnyssä kasvoiikääntymisen myötä.Mielenkiintoinen havainto oli, ettäikääntyminen näytti aiheuttavan eläkkeelleTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4137


P. Huuhtanen, ym.työntävien työn vaatimusten painopisteensiirtymisen työympäristötekijöistä työnruumiillista ja henkistä raskautta ilmentäviintekijöihin. Vastaavasti työyhteisötekijöissäsiirtymää havaittiin työn vetovoimaakuvaavissa tekijöissä. Seurannan alussakehittymis- ja vaikuttamismahdollisuudetolivat tärkeitä; vuosikymmentä myöhemminsen sijaan työkokemuksen hyödyntämisenmahdollisuudet korostuivat.Työn ulkopuolisista tekijöistä eläkkeelleolivat vetämässä vakavat ristiriidat läheisissäihmissuhteissa sekä epävarmuus tulevaisuudesta.Näissäkin tekijöissä tapahtui siirtymääikääntymisen myötä. Nuoremmillaeläkeajatuksia ennustivat ristiriidat ihmissuhteissa,vanhimmilla eläkeajatuksiin olivatyhteydessä uhkatekijät, kuten tulevaisuudenpelko, elämän hallinnan ja taloudellisentoimeentulon heikkeneminen.Elämä eläkkeellä ei vastaa ainaodotuksiaYleisin eläkeaikaa koskeva ennakko-odotuseli vapaus aikatauluista vastasi hyvin kokemuksiaeläkkeellä oltaessa. Kiinnostavayleistulos oli kuitenkin, ettei elämä eläkkeelläkaikkiaan kovin hyvin vastannut niitähaaveita ja odotuksia, joita sille vielä työssäollessa oli asetettu. Saattaa tosin olla, ettäodotukset sinällään toteutuivat, mutta niidenmerkitys arvioitaessa eläkkeelläolonparhaita puolia muuttui ajan myötä.Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset tukevatosaltaan tarvetta soveltaa entistä joustavampiatyöstä poistumisen reittejä, niistäyhtenä osa-aikaeläke, jotka antaisivat konkreettisiamonipuolisia kokemuksia eläkkeelläolosta.Lisäämällä yksilöllistä joustoa työaikoihinja työtahtiin voitaisiin samalla vaikuttaatyössä jatkamisen pidentämiseen 24 .Raportoitu aineisto kerättiin vuosina1981–1997. Tulokset osoittivat, että perusyhteydettyön ja eläkeajatusten välillä ovatajankohdista riippumatta samoja. Huolimattakyselyn aihealueiden laajuudesta japitkästä seuranta-ajasta uusintatutkimuksiinosallistuttiin hyvin, ja korkeat vastausprosentittukevat tulosten luotettavuutta.Muuttujajoukoltaan laajan aineiston käsitteellinentiivistäminen osoittautui seurannanaikana osin ongelmalliseksi, koskamuodostettujen summamuuttujien reliabiliteettikertoimetjäivät osalla tutkimuskerroistavarsin mataliksi. Reliabiliteettikertoimienvaihtelu ei kuitenkaan aiheuttanutmuodostettujen summamuuttujien selitysvoimansystemaattista alenemista.Pitkittäisasetelmaan tukeutuva tutkimustoi metodisesti aikaisempia tutkimuksiavankemman näytön eläkeajatuksia ennustavistatyöolotekijöistä. Esille tulleiden eläkeajatustenja eläkkeelle siirtymisen yhteyksientulkinnassa ja yleistyksessä on huomattavatutkimuksen konteksti: kunta-alanseurantajoukon kohdalla ja tutkimusajankohtanaolivat voimassa alemmat eläkeiätja osin erilaiset eläkkeelle pääsyn ehdotkuin valtiolla tai yksityisellä sektorilla ks. esim. 7 .Hammaslääkäreiden eläkeajatuksia analysoidessaanHakanen 15 arvioi, että ajatusjoustavasta eläkkeelle siirtymisestä olisiyksityissektorilla luontevampi kuin julkisellasektorilla. Sektori-, toimi- ja ammattialakohtaistenerojen lisäksi voidaan myöskysyä, miten eläkkeelle siirtymisen ehdot japrosessi mahdollisesti vaihtelevat erikohorttien mukaan 36 .Beehrin mallin 5 mukaan eläkeajatustensynty, aikomus lähteä eläkkeelle ja varsinainensiirtyminen ovat prosessin eri vaiheita,jolloin niitä ennustavat tekijät ja/tai niidenpainoarvo vaihtelee vaiheen mukaan.Yhtenä johtopäätöksenä tämän tutkimuksentuloksista on, että prosessin alkuvaiheessahaluttaessa vaikuttaa eläkeajatustensyntyyn pitäisi ruumiillisessa työssä erityi-38


Työ ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...sesti kiinnittää huomiota liiallisen lihastyönja työympäristön lämpöolosuhteiden korjaamiseen.Näiden tekijöiden tärkeyttäkorostanee myös se, että ruumiillinen työkuitenkin ennusti työkyvyttömyyttä henkistätyötä voimakkaammin.TutkimustarpeetSeurantatutkimuksen tulokset tuovat vahvantutkimuksellisen lisäperusteen sille, ettätyön vetovoimaa lisäämällä sekä työkykyäedistämällä voidaan vähentää ikääntyvieneläkeajatuksia. Muuttujat taulukoissa 3–6kuvaavat varsin kattavasti työkyvyn ylläpitämiseenliitettyjen tekijöiden kokonaisuutta.Edellä mainittujen työolotekijöidenohella tästä olivat osoituksena työkyvyn javälttämisreaktioiden pysyvät yhteydet eläkeajatuksiin.Eri tasojen toimijoiden kannaltarelevantti kysymys on, miten jo vuosiaaikaisemmin saatavilla olevaa ennustetietoaeläkeajatuksista, aikomuksista siirtyäeläkkeelle ja varsinaisesta hakeutumisestaeläkkeelle pystyttäisiin entistä paremminhyödyntämään.Eläkeajatuksia kannattaisi systemaattisemminkartoittaa esimerkiksi kehityskeskustelujenja ilmapiirikyselyjen yhteydessä.Työn vetovoimatekijöiden kehittämisestäon saatu hyviä kokemuksia työpaikoillatapahtuvan koulutuksen ja henkilöstöpalaverienavulla esim. 34 . Työpaikoilla pitäisi ollasovittu malli, miten toimia, jos jaksamisongelmiaja eläkeajatuksia alkaa ilmaantua 24 .Osa-aikaeläkejärjestelmän rinnalle voitaisiinkehittää myös muita vaiheittaisia eläkkeellesiirtymisjärjestelmiä40, 47 . Nio ja Hytti36 suosittelevat, että institutionaalisinuudelleenjärjestelyin tulisi lisätä mahdollisuuksiaosa-aikatyön lisäksi tilapäisiin poissaoloihinja työuran katkoksiin, jotkapidemmällä tähtäimellä auttaisivat työssäpysymistä.Yhteiskunnan tasolla huomio kiinnittyyasenteisiin ja tukitoimien joustavuuteen.Yhteiskunnan ja työelämän asenteet sekähidastempoiset ja pitkittyneet hoitokäytännötsaattavat selittää mielenterveyden häiriöistäjohtuvien eläkkeiden lisääntymistä. 3Muutokset ammatillisessa kuntoutuksessasuosivat työpaikoilla tapahtuvaa yhdessäsuunniteltua kuntoutusta ja tukevat työelämässäjatkamista. 37 Uudet eläkelait mahdollistavatjoustavan vanhuuseläkkeellesiirtymisen. Vuonna 2004 tehty tutkimusosoitti enemmistön suomalaisista (55 %,otos koko maan 15-vuotta täyttäneet) valitsevan63-vuotiaana eläkkeelle siirtymisentaloudellisista jatkamisen kannustimistahuolimatta, ja vajaa kolmasosa aikoi jatkaatyössä 63. ikävuoden jälkeen. 48 Vuosina1940–54 syntyneisiin ikäluokkiin kuuluvistayksityisellä sektorilla työskentelevistäkolmasosa arvioi valitsevansa uuden 63vuoden eläkkeellesiirtymisiän, ja runsasneljännes aikoo jatkaa työssä tätä pitempään.51Eläkeuudistuksen sisältämän työssäoloajanpidentämistavoitteen myötä on esiinnoussut uusia kysymyksiä. Tutkijoidenhuomio on siirtynyt työssä jatkamiseen jasen ehtoihin vanhuuseläkeiän alarajan saavuttamisenjälkeen esim. 11, 51 . Forma 10 nostaakiinnostavaksi tutkimuskysymykseksi sen,missä määrin työssä jatkamisen problematiikassaon kyse samasta prosessista jasamoista tekijöistä kuin varhaiseläkkeellesiirtymisessä. Metodologisesti haastavakysymys on, miten eri menetelmät tavoittavatnäiden ilmiöiden luonteen.Työhyvinvointia ja ikääntymistä koskevientutkimusten teoreettista viitekehystäon hedelmällistä laajentaa jo monissa tutkimuksissaanalysoitujen työn ja työorganisaationkuormitustekijöiden ja eläkkeellesiirtymisen työntö- ja vetotekijöiden sijaanja rinnalla rooliteorioiden ja elämänkulunTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4139


P. Huuhtanen, ym.perspektiivistä eläkkeelle siirtymistä tarkastelevienteorioiden suuntaan esim. 6, 35 . Moen 35erottaa yksilön elämänkulussa kaksi eläkkeellesiirtymiseen keskeisesti vaikuttavaakehityskulkua: elämänkulun erilaisine roolisiirtymineenja fyysiseen ja psyykkiseenterveyteen liittyvät kehityskulut. Sosiaalisenintegraation näkökulmasta yksilöidenhyvinvoinnille myönteisenä nähdään useidenroolien olemassaolo, mikä tarjoaamerkityksen, identiteetin ja yhteisyydenkokemuksia. 43Siihen, ettei elämä eläkkeellä kovinhyvin vastannut niitä haaveita ja odotuksia,joita sille vielä työssä ollessa oli asetettu,voidaan hakea tulkintaa myös Julkusen27 havainnoista. Työssä olevat 60-vuotiaatkokivat työn nuoruuden takeena jaeläkkeelle siirtymisen luovuttamisena.Odotettu ja haaveiltu eläkkeelle pääsynäyttäytyy aikana, jota ei osatakaan käyttää.Kärjistäen ilmaistuna aikaa on kaikkeen,mutta mitään ei tehdä. Laajemmintulos saattaa liittyä rooliteorioiden mukaiseenroolien vähenemiseen ja sitä kauttahyvinvoinnin vähenemiseen. Vuorottainuseassa roolissa – työntekijänä, puolisonaja vanhempana – toimimisen on havaittuehkäisevän stressiä ja lisäävän hyvinvointia,koska vaikeudet jossain roolissa voivatkompensoitua toisissa rooleissa onnistumisellaesim. 4 . On mahdollista, että työroolinkatkeaminen vähentää yleistä aktiivisuutaja sitä kautta hyvinvointia.Ikääntyvien työntekijöiden ja eläkeläistensosiaaliseen pääomaan, ajankäyttöön,roolimenetyksiin ja roolien merkitykseensosiaalisen integraation edellytyksenä onsyytä lisätä tutkimuspanosta ja on otettavahuomioon erilaiset siirtymät ja niiden ajoitusesim. 18 . Eläkkeelle siirtymisen kokemus onyhteydessä siihen, miten ”ajallaan” setapahtuu suhteessa sosiaalisiin normeihinja säädöksiin.Tutkimuksissa on sovellettava riittävänlaajaa työkyvyn viitekehystä ks. esim. 50 samallakun nykyistä useammin tarkastellaan yksiköidenasenteita yhteydessä laajempiin työelämänrakenteiden ja sosiaalipolitiikankehityssuuntiin 21, 22 . Ei pidä unohtaa, ettävarmuus työpaikasta nousi tärkeimmäksiasiaksi 45 vuotta täyttäneillä kysyttäessätyössä mahdollisimman pitkään jaksamisenedellytyksiä 33 . Keskeistä on analysoida yksilöidenja ryhmien siirtymiä historiallisissa,institutionaalisissa ja sosiaalisissa konteksteissa.Ikäintegroituneen yhteiskuntarakenteenkäsitteellä, vastakohtana ikäeriytyneeseen,on suunnattu huomio koko työuranaikaiseen työn ja muun elämänpiirin entistäjoustavampaan yhteensovittamiseen jasellaisten rakenteiden luomiseen, joissayksilöt pystyvät entistä paremmin hallitsemaanelämäänsä. 44Tutkimus ei ole toistaiseksi kohdentunutriittävästi erilaisiin ”eläköitymiskulttuureihin”työorganisaatioissa ja työyhteisön japerheen jäsenten vaikutuksiin eläkeajatustensynnyssä ja realisoitumisessa. Eläkeajatustenesiinnousua, perusteita ja vakavuuttaon tarpeen tutkia uusin prospektiivisinpitkittäistutkimuksin riittävän edustavillaaineistoilla myös siksi, että vain siten voidaananalysoida yksilö- ja yhteisötasontekijöiden merkitystä ja eri tekijöiden vaikutustenvaihtelua eläkeajatuksista eläkkeellesiirtymisen prosessin ja eläkkeelläolonjatkumolla.40


KIRJALLISUUTTATyö ja työkyky vakavien eläkeajatusten ennustajina: seurantatutkimus...1. Ajzen I: The theory of planned behaviour.Organizational Behaviour and decision Processes50 (1991) 179–211.2. Antonovsky A: Unraveling the mystery of health.Jossey-Bass, San Francisco, Ca 1987.3. Arola H: Työelämä ei ole mielenterveydelle vaarallista.Prof. Jouko Lönnqvistin haastattelu,KELAN sanomat 1 (2004) 3.4. Barnett RC & Hyde JS: Women, men, work, andfamily. An expansionist theory. AmericanPsychologist 56 (2001) 10: 781–796.5. Beehr T: The process of retirement: A review andrecommendations for future investigation.Personnel Psychology 30 (1986) 31–55.6. Elder GH: The life-course paradigm: historical,comparative, and developmental perspectives.Teoksessa: Examining lives and context:Perspectives on the ecology of human development,s. 101–139. Toim. Moen P, Elder GH & Lusher K.American Psychology Press, Washington DC1995.7. Elovainio M, Forma P, Sinervo T & HalmeenmäkiT: Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollonhenkilöstön eläketilanne. Aiheita 2/2000. Stakes,Helsinki 2000.8. Elovainio M, Forma P, Kivimäki M, Sinervo T &Wickström G: Työn psykososiaaliset piirteet jaeläkeajatukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 38 (2001) 186–194.9. Eskelinen L, Toikkanen J, Tuomi K, Mauno I,Aalto L ym: Kuormittumisen muutoksetikääntyvillä kunta-alan työntekijöillä. Työ jaihminen 2 (1988) 4: 377–391.10. Forma P: Antavatko erilaiset kysymykset erilaisenkuvan työssä jatkamiseen liittyvistä suunnitelmista.Teoksessa: Työssä jatkaminen ja työssä jatkamisentukeminen kunta-alalla. Kuntatyö 2010 -tutkimus,s. 189–208. Toim. Forma P & Väänänen J. Kuntieneläkevakuutus, Jyväskylä 2004.11. Forma P & Väänänen J: Joustavasti vanhuuseläkkeelle?Suhtautuminen joustavaan vanhuuseläkeikään kuntaalalla.Yhteiskuntapolitiikka 68 (2003) 5: 443–452.12. Forss S & Karisalmi S: 50 vuotta täyttäneiden työssäpysyminen ja sen taustatekijöistä. Työ ja ihminen,tutkimusraportti 10, s. 153–167. Työterveyslaitos,Helsinki 1997.13. Gould R, Takala M & Lundqvist B: Varhaiseläkkeellehakeutuminen ja sen vaihtoehdot.Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1992:1. Helsinki1992.14. Gould R: Eläkeajatukset. Katsaus aiheeseenliittyviin tutkimustuloksiin. Eläketurvakeskuksenmonisteita 2001:36, Helsinki 2001.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 22—4115. Hakanen J: Hammaslääkäreiden työhyvinvointiSuomessa. Työterveyslaitos, Helsinki 2004.16. Huhtaniemi P: The sense of life control andthoughts of early retirement. Turun yliopistonjulkaisuja, sarja B, osa 210. Turku 1995.17. Huhtaniemi P: Varhaiseläkeajatukset, työnkuormittavuus ja koettu elämänhallinta eläkkeellesiirtymisen ennustajina. Työ ja ihminen 13 (1999)3: 220–229.18. Huovinen P & Piekkola H: The time is right? Earlyretiremensts and use of time by older Finns.Työpoliittinen tutkimus 238. ETLA, Työministeriö,Hesinki 2002.19. Huuhtanen P & Piispa M: Eläkeasenteet 1990-luvun ensi puoliskon Suomessa. Teoksessa: Ikääntyväarvoonsa – ikääntyvien työntekijöidenterveyden, työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelma1990–1996, s. 17–28. Toim. Ilmarinen J &Louhevaara V. Työ ja ihminen, tutkimusraportti17. Työterveyslaitos, Helsinki 2001.20. Huuhtanen P: Työssä vai eläkkeellä? Teoksessa:Ikääntyminen ja työ, s. 151–166. Toim. KuusinenJ, Heikkinen E, Huuhtanen P ym. WSOY &Työterveyslaitos, Juva 1994.21. Hytti H: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisenyhteiskunnalliset taustatekijät. Kansaneläkelaitoksenjulkaisuja M:87, Helsinki 1993.22. Hytti H: Ikääntyvät ja työhön kannustava sosiaaliturva.Yhteiskuntapolitiikka 63 (1998) 4: 327–338.23. Ilmarinen J (toim.): Työ, terveys ja eläkeikä:seurantatutkimus ikääntyvillä kunta-alan työntekijöillä.Työ ja ihminen 2 (1988) 4.24. Ilmarinen J, Lähteenmäki S & Huuhtanen P:Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstrategiana.Talentum, Helsinki 2003.25. Työttömyyseläkkeelle siirtymisen taustoista.Valtiokonttori. Edita, Helsinki 2001.26. Jokinen P: Ammatillinen kuntoutus kovienhaasteiden edessä: Savipiipputeollisuudesta siirryttäväit-maailmaan. Socius 2 (2004) 12–14.27. Julkunen R: Kuusikymmentä ja työssä. SoPhi73.Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä 2003.28. Järnefelt N: Ikääntyvien työuran päättyminenlamavuosina ja nousukaudella. Tilastokeksus,Helsinki 2003.29. Karisalmi S: Työelämän laatu ja eläkesuuntautuminen.Teoksessa: Työyhteisö, jaksaminen jaeläkeajatukset, s. 55–96. Toim. Forss S, Karisalmi S& Tuuli P. Eläketurvakeskuksen raportteja 16/2001.Eläketurvakeskus, Helsinki 2001.30. Karisalmi S & Tuuli P: Työssä jatkaminen jatyöelämän laatu. Eläketurvakeskuksen raportteja1998:1. Eläketurvakeskus, Helsinki 1998.41


P. Huuhtanen, ym.31. Kohli M & Rein M: The changing balance of workand retirement. Teoksessa: Time for retirement.Comparative studies of early exit from labor force,s. 1–34. Toim. Kohli M, Rein M, Guillermard A-M, van Gunsteren H ym. Cambgidge UniversityPress, Cambridge 1991.32. Lehto A-M & Sutela H: Tehokas, tehokkaampi,uupunut. Työolotutkimusten tuloksia 1977–1997.Tilastokeskus, Työmarkkinat 1998:12.33. Lehto A-M & Sutela H: Uhkia ja mahdollisuuksia.Työolotutkimusten tuloksia 1977–2003. Tilastokeskus,Edita Prima, Helsinki 2004.34. Manninen O: Ikääntyvät eri työorganisaatioissa jatoimialoilla. Työterveyslääkäri 1 (2003) 80–91.35. Moen P: A life-course perspective on retirement,gender and well-being. Journal of OccupationalHealth Psychology 1 (1996) 2: 131–144.36. Nio I & Hytti H: Työllisyysohjelman seuranta jatyössäoloajan pituus. Työpoliittinen aikakauskirja 1(2004) 51–80.37. Pihlaja M: Ammatillinen kuntoutus tukee työssäjaksamista. Hyvä työympäristö 1 (2004) 7–8.38. Piispa M & Huuhtanen P: Eläkeajatuksetmurroksessa. Muutokset työ- ja eläkeajatuksissa1990-1994. Ikääntyvä arvoonsa – työterveyden,työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelman julkaisujan:o 19. Työterveyslaitos & Työsuojelurahasto,Helsinki 1995.39. Piirainen H, Hirvonen M, Elo A-L ym: Työ jaterveys -haastattelututkimus 2003. Taulukkoraportti.Työterveyslaitos, Helsinki 2003.40. Putkonen S: Oikeaa eläkeikää ei ole. Prof. JyrkiJyrkämän haastattelu KELAN sanomissa 1 (2004) 15.41. Rahe RH, Romo M, Bennet L & Siltanen P: Recentlife changes, myocardial infarction, and abruptcoronary death. Arch. Intern. Med. 133 (1974) 133:221-228.42. Rasku A: Ikääntyvä opettaja – voimavarat jaeläkehakuisuus. Ikääntyvä arvoonsa – työterveyden,työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämisohjelmanjulkaisuja n:o 9. Työterveyslaitos & Työsuojelurahasto,Helsinki 1993.43. Quick H & Moen P: Gender, employment, andretirement quality: A life-course approach to thedifferential experiences of men and women. Journalof Occupatinal Helth Psychology 3 (1998) 1: 44–64.44. Salokangas T, Vuori J & Huuhtanen P: Kohtihallittua työuraa ja eläkeprosessia – Katsauseläkkeelle siirtymiseen vaikuttaviin tekijöihin jatyöuran jatkamisen edistämiseen. Työ ja Ihminen19 (2005) 3: 307–325.45. Savioja H: Suuret ikäluokat eläkeiän kynnyksellä.Alustavia tuloksia. Kela. Sosiaali- ja terveysturvanselosteita 10/1999. Helsinki 1999.46. Schultz KS, Morton KR & Weekerle JR: Theinßuence of push and pull factors on voluntary andinvoluntary early retirees’ retirement decision andadjustment. Journal of Vocational Behaviour 53(1998) 1: 45–57.47. Takala M: Työnteon ja eläkkeelläolon yhdistäminen.Vaihtoehtona osa-aikaeläke. Eläketurvakeskuksentutkimuksia 1999:1.48. TELA: Työeläkeasenteet 2004. Tns-gallup.Helsinki 2004. (Moniste.)49. Tuomi K, Järvinen E, Backman AL, Eskelinen L,Toikkanen J ym: Terveydentilan ja työkyvynmuutokset ikääntyvillä kunta-alan työntekijöillä.Työ ja ihminen 2 (1988) 4: 359–376.50. Tuomi K, Huuhtanen P, Nykyri E & Ilmarinen J:Työkyvyn ylläpitäminen, työn laatu ja toimintakykyeläkkeellä. Työ ja ihminen 14 (2000) 4: 418–430.51. Tuominen E & Pelkonen J: Joustava eläkeikä-tutkimus. Esiraportti joustavien ikärajojen valintatilanteeseenvuosina 2005–2007 tulevistayksityisalojen palkansaajista. Eläketurvakeskuksenmonisteita 45, 2004.52. Uusitalo H & Takala M: Yhteenveto. Teoksessa:Varhaiseläkkeet muuttuvat – mutta miten? s. 7–12.Toim. Takala M & Uusitalo H. Eläketurvakeskus,Hakapaino, Helsinki 2002.53. Vahtera J, Ahonen G, Antikainen S, Ala-Mursula L& Kangas L: Missä kunnossa kolmannellevuosituhannelle? Kunta-alan 1990-luvun henkilöstötilinpäätös.Työterveyslaitos, Helsinki 1999.54. Wickström G, Laine M, Pentti J, Elovainio M &Lindström K: Työolot ja hyvinvointi sosiaali- jaterveysalalla – muutokset 1990-luvulla.Työterveyslaitos, Helsinki 2000.tutkimusprofessori Pekka Huuhtanen, pekka.huuhtanen@ttl.fiTyöterveyslaitos, HelsinkiMuutokset ja tulevaisuuden työvanhempi tutkija Kaija TuomiTyöterveyslaitos, HelsinkiTyö ja yhteiskunta42


artikkelitErgonomiaintervention vaikuttavuusliikuntaelinten oireisiin tietokonetyössäRitva Ketola, Risto Toivonen, Esa-Pekka Takala, Eira Viikari-JunturaSatunnaistetussa kontrolloidussa koeasetelmassa tutkittiin kahden erilaisenintervention vaikutuksia työpisteiden ergonomiaan, päiväkirjatuloksiinperustuviin mukavuustuntemuksiin ja liikuntaelinten rasittuneisuuteen jakipuihin.Tutkimukseen valittiin 124 Espoon kaupungin virastotyöntekijää, jotka olivatkyselyssä ilmoittaneet poteneensa runsaasti niskavaivoja. Heidät arvottiinkolmeen ryhmään. Ergonomiaryhmän työpisteitä muutettiin kahdentyöfysioterapeutin ohjauksessa ja avustuksella. Koulutusryhmä osallistuitietokonetyön ergonomiaan liittyvään lyhyeen koulutustilaisuuteen. Kolmasryhmä toimi vertailuryhmänä. Kahden kuukauden jälkeen todettiin, ettäergonomiaryhmän työpisteissä oli tehty paljon muutoksia, ergonomiatilanneoli parempi ja ryhmään osallistuneilla henkilöillä oli vähemmän liikuntaelintenepämukavuutta kuin vertailuryhmällä. Myös koulutusryhmällä oli jonkinverran vähemmän vaivoja kuin vertailuryhmällä. Ergonomiatoiminnallapystyttiin ilmeisesti vähentämään liikuntaelinten epämukavuudentuntemuksia erityisesti hartioiden, niskan ja yläselän alueella. Paras tulosergonomian parantamisessa ja vaivojen ehkäisemisessä saatiin intensiiviselläja yksilöllisellä työntekijän ohjauksella.Hankkeessa tutkittiin myös sitä, kuinka työpisteen ergonomiaa voidaanarvioida. Käytännön ergonomiatoiminnassa asiantuntijan tekemäsilmämääräinen arvio näyttää olevan nopea ja riittävä pohjatietokonetyöpisteisiin suuntautuvalle ergonomiselle muutostyölle.Avainsanat: niska, näyttöpäätetyö, toimiston ergonomia,työfysioterapeuttiTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5443


R. Ketola, ym.JOHDANTOTietokoneen käyttäjillä on paljon liikuntaelintenvaivoja erityisesti niska-hartiaseudussaja yläraajoissa 7, 8, 27, 29 . Jo pelkästään jatkuvatai taaja hiiren käyttö vaatii staattista lihasjännitystäniskan ja käden lihaksilta 9 . Kaukanakäyttäjän sivulla tai edessä sijaitseva hiiripakottaa olkavarren hankalaan asentoon. Joskyynärvarsia ei tässä asennossa tueta, lihastyölisääntyy ja vaivojen syntyminen on tavallista14, 22, 30 . Hiiren mallin, näppäimistön muodonja säädettävyyden sekä näppäinten painamiseentarvittavan voiman on myös todettuolevan yhteydessä käsien oireisiin 1, 29, 32 .Näytön sijainti vaikuttaa katseen suunnanlisäksi niskan ja käsien asentoon, väsymiseenja oireisiin 10, 13, 26 . Myös taukojen määrä japituus sekä se, miten tauot työpäivän aikanavietetään, ovat yhteydessä liikuntaelintenoireisiin ja työn tehokkuuteen 2, 10 .Vaikka yksittäisten oireiden aiheuttajistatiedetäänkin suhteellisen paljon, tietokonetyöpisteidenkokonaisvaltaiseen ergonomiaanliittyvistä muutoksista ja muutoksienvaikutuksista työntekijöiden liikuntaelintenoireisiin on toistaiseksi julkaistu sangenvähän tutkimuksia 31 . Tämä tutkimus oliTyöterveyslaitoksen ja Espoon kaupunginyhteistyöhanke 15 , jonka tuloksia on aiemminjulkaistu englanniksi 16, 17, 19 .Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia satunnaistetulla,vertailevalla koeasetelmalla kahdenerilaisen intervention aikaansaamaa muutostatietokonetyöpisteiden ergonomiassa,työntekijöiden kokemissa epämukavuudentuntemuksissa, liikuntaelinten rasittuneisuudessaja kivuissa sekä selvittää interventiossakäytetyn tietokonetyön ergonomian arviointimenetelmäntoistettavuutta ja pätevyyttä.AINEISTO JA MENETELMÄTTutkimuksen kulku näkyy kuvassa 1 (kuva1 s. 45).Tutkimukseen osallistujatTutkimuksen perusjoukkona olivat Espoonkaupungin kolmen tulosyksikön toimistotyöntekijät(515 henkilöä). Heistä valittiinvakinaisessa ja yli 3 vuotta kestäneessä työsuhteessaolleet henkilöt, jotka tekivät tietokoneellatyötä yli 4 tuntia viikossa 27 . Heillelähetettiin kyselylomake, jossa selvitettiintaustatietoja, tietokonetyötä, työympäristöä,työvälineitä, työn psykososiaalisia tekijöitä,stressiä, terveydentilaa ja liikuntaelintenkipuja sekä rasittuneisuuden tuntemuksia.15, 20, 33 . Kyselyyn vastasi 416 (81 %) henkilöä.Yleisimmät ammatit olivat sihteeri,piirtäjä, teknikko, insinööri ja arkkitehti.Kysely toistettiin vuoden kuluttua.Interventioon valittiin kyselyyn vastanneistatyöntekijät, jotkailmoittivat liikuntaelinten kipuja 2–7alueella kyselylomakkeella olleista yhdestätoistaalueesta 15ilmoittivat käyttävänsä hiirtä vähintään5 % tietokoneella tapahtuvasta työajasta27 jaolivat alle 61 vuoden ikäisiä.Näin saatu joukko (124 henkilöä) satunnaistettiinkahteen erilaiseen interventioon(ergonomia- ja koulutusryhmä) ja yhteenvertailuryhmään. Satunnaistamisen onnistuminenvarmistettiin osallistujien sukupuolen,iän, tietokonetyöajan, hiiren käytönja niskaoireitten suhteen (taulukko 1 s.46).Yhdeksän henkilöä kieltäytyi osallistumastainterventioon ja kuusi henkilöä olitutkimuksen alkaessa pitkällä sairauslomalla,joten interventiotutkimukseen jäi 109henkilöä. Kaksi ergonomian asiantuntijaakeräsi tiedot näiden työntekijöiden työpisteidenlayouteista ja mitoituksesta sekä ant-44


Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin...Kuva 1. Tutkimuksen kulku.ropometrisistä mitoista ennen tutkimuksenaloittamista (1. mittaus) sekä kahden (2.mittaus) ja 12 kuukauden (3. mittaus) kuluttuatutkimuksen alusta. Lisäksi kunakin mittausajankohtanatyöntekijän työskentelyävideoitiin 15 minuutin ajan. Kahden kuukaudenseurannassa mitattavia henkilöitäoli 107 ja vuoden seurannassa 102.Mukavuuspäiväkirja jatietokoneen käyttöPäiväkirjalla kerättiin tietoa työntekijän liikuntaelintenja silmien mukavuustuntemuksista.Tutkittavia pyydettiin aloittamaanpäiväkirjan täyttö vähintään 10 arkipäivääennen työpisteessä tehtäviä mittauksiaja pitämään kirjaa 10 peräkkäisentyöpäivän ajan. Päiväkirjassa kysyttiin liikuntaelinteneri alueiden ja silmien mukavuustuntemuksiaviisiportaisella asteikolla:1 = tuntuu mukavalta …5 = tuntuu erittäin epämukavalta.Vastaamisen apuna päiväkirjassa oli anatominenkartta, jossa esitettiin kysymyksiävastaavat anatomiset alueet 15, 20 . Tuntemuksetkirjattiin kolmesti päivän aikana:aamulla, keskipäivällä ja työpäivän lopussa.Päiväkirjojen täyttö uusittiin kahdenkuukauden ja vuoden seurannoissa. Alkutilanteessa103 (95 %) henkilöä palauttipäiväkirjat täytettynä. Seurannassa palautusprosentitolivat 93 ja 84.Koska työskentelyn määrä vaikuttaamukavuustuntemuksiin, mitattiin työntekijöidentietokoneisiin asennetulla ohjelmalla(WorkPace, Niche Software Limited,Uusi Seelanti) näppäimistön ja hiiren käyttöäajanjaksolta, jolloin työntekijät täytti-Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5445


R. Ketola, ym.Taulukko 1. Tutkimukseen osallistujien taustatiedot ennen interventiota.ergonomiaryhmän=39koulutusryhmän=35vertailuryhmän=35naisia / miehiä (%) 60/40 60/40 54/46ikä v (keskiarvo/vaihteluväli) 46 (29–59) 49 (27–60) 49 (31–59)työkokemus v (keskiarvo/vaihteluväli) 17 (2–35) 19 (6–33) 19 (1–30)hiiren käyttö (% tietokonetyöajasta) 41 45 41niskakipua viimeisen 12 kk aikana− paikallinen niskakipu (%) 81 76 77− säteilevä niskakipu (%) 59 59 59vät mukavuuspäiväkirjaa. Ohjelma tallensipäivittäiset näppäimistön ja hiiren käyttöajat(minuuttia/päivä) sekä hiiren painikkeidenpainallusten määrät, alkamisajat jakestot. Näistä laskettiin päivittäinen tietokoneellatyöskentelyaika, jota käytettiinanalyysissa kuvaamaan kuormitusta 15 .Työpisteiden ergonomianarviointiErgonomian arviointia varten koostettiinalku- ja seurantamittauksista videonauhoitteita,joihin poimittiin satunnaisessajärjestyksessä noin neljän minuutin mittaisetotokset kustakin työpisteestä. Tästämateriaalista kaksi ergonomian asiantuntijaaarvioivat toisistaan riippumatta työpisteidenergonomiaa ja työntekijän työasentoaasteikolla 4–10 (4 = erittäin huono,10 = erittäin hyvä). Käytetty menetelmäkehitettiin tässä tutkimuksessa. Havainnoitsijateivät tunteneet ennestään kyseisiätyöpisteitä.InterventiotAlkumittausten jälkeen käynnistettiin interventiot,joiden avulla pyrittiin muuttamaantyöpisteitä nykyisen tietämyksen mukaanergonomisesti mahdollisimman hyviksi.Lumevaikutuksen vähentämiseksi kaikkienryhmien jäsenille jaettiin yhden sivun mittainenartikkeli, joka koski liikuntaelintenvaivoja ja tietokonetyötä yleisellä tasolla.Vastaavaa tietoa olisi ollut mahdollista löytääesimerkiksi päivälehdistä.ErgonomiaryhmäKaksi kokenutta työfysioterapeuttia kävijokaisen ergonomiaryhmään kuuluvanhenkilön työhuoneessa. Työntekijälle esiteltiinaluksi tietokonetyön ergonomiatilanteenselvittämiseen suunniteltu lista 28 .Työntekijä arvioi itse työpisteensä ja merkitsilistaan korjattavat kohteet. Tämän jälkeentyöntekijä ja työfysioterapeutit keskustelivatmahdollisesti löydetyistä epäkohdistaja miettivät korjaustoimenpiteitä.Tarvittaessa tehtiin yhteistoimin välittömästimuutoksia työhuoneessa tai työpisteissäja/tai esitettiin kalustehankintoja.Muutokset pyrittiin toteuttamaan osallistuvansuunnittelun periaatteilla 21, 34 .Työntekijää innostettiin osallistumaanaktiivisesti oman työpisteensä uudelleensuunnitteluun.Lisäksi työntekijän kanssakeskusteltiin rennosta työasennosta ja hiirenkäyttämisestä sekä taukojen merkityksestälihasten väsymisen ehkäisemiseksi.46


Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin...Yhden työntekijän huoneen ergonomianarviointi, muutostyöt sekä opastus ja keskustelukestivät keskimäärin 1½–2 tuntia.Kaikkiaan 39 työpisteestä kahteen ei tehtylainkaan muutoksia, koska työntekijä eikokenut tarvitsevansa muutoksia, vaikkatyöfysioterapeutit olisivat katsoneet neaiheelliseksi.KoulutusryhmäKoulutusryhmään arvotut työntekijät kutsuttiin2–6 hengen ryhmissä tilaisuuteen,joka kesti tunnin. Kouluttaja kertoi lyhyestipääperiaatteet tietokonetyöpisteen ergonomiasta,ja ryhmälle esiteltiin sama tietokonetyöntarkastamiseen suunniteltu listakuin ergonomiaryhmälle 28 . Ergonomiastakeskusteltiin, kalusteiden säätämistä harjoiteltiinja työntekijöitä kannustettiinkohentamaan työpistettään saamiensaohjeiden mukaan sekä pyytämään esimieheltäuusia kalusteita, jos se olisi tarpeellista.Ryhmän jäseniä kehotettiin myös kiinnittämäänhuomiota hyvään, rentoontyöasentoon ja käyttämään lyhyitä taukojalihasten väsymisen ehkäisemiseksi 3 .Tulosten analysointiInterventioiden vaikuttavuutta liikuntaelintenoireisiin tutkittiin kovarianssianalyysilla.Liikuntaelinten rasittuneisuutta jamukavuuspäiväkirjan korkeinta epämukavuustuntemusarvoaanalysoitiin jatkuvinamuuttujina. Näiden tulosmuuttujien lähtöarvo,alkuperäinen ergonomia-arvosana jatietokoneella työskentelyn määrää kuvaavakuormitustekijäarvo lisättiin malliin kovariantteina16 .Ergonomia-arvosanojen eroja ryhmienvälillä testattiin yksisuuntaisella varianssianalyysilläja t-testillä. Jokainen mittausajankohtakäsiteltiin erikseen 16 .Työpisteiden ergonomian arvioinneissakäytetyn asiantuntija-arviointimenetelmäntoistettavuutta eri asiantuntijoiden välillä(intra class correlation, ICC) testattiin luokansisäisillä korrelaatiokertoimilla 17 . Arviointimenetelmänliittymistä työpisteissä tehtyihinmittauksiin alkutilanteessa ja työpisteisiintehtyjen muutosten vaikutusta arvioihintutkittiin käyttämällä lineaarisia regressiomalleja17 .TULOKSETMuutokset työpisteidenergonomiassaAsiantuntijoiden tekemien työpistemittaustenmukaan lukumääräisesti eniten muutoksiaoli tapahtunut ergonomiaryhmässä.Useimmat muutokset olivat kohdistuneetnäyttöruudun tai näppäimistön korkeuteen,tai työpisteeseen oli hankittu lisälaitteita,kuten ranne- ja kyynärtukia. Työtuolinsäätöjä ja hiiren paikan muutoksia olitapahtunut kaikissa ryhmissä (taulukko 2 s.48).Mittausten yhteydessä työntekijöiltäkysyttiin, mitkä tahot olivat antaneet virikkeenmuutokseen ja toimineet muutoksienaloitteen tekijöinä. Kahden kuukaudenseurannassa ergonomiaryhmässä 22 henkilöäja koulutusryhmässä yksi henkilöilmoitti vaikuttaneeksi tahoksi tutkimushankkeessatehdyn intervention. Missäänryhmässä ei kukaan ilmoittanut jaetunartikkelin vaikuttaneen työpisteessä tapahtuneeseenmuutokseen. Suurimmalle osalletuotti vaikeuksia palauttaa mieleensä,oliko saanut artikkelia vai ei.Asiantuntijoiden tekemät työpisteidenergonomia-arviot eivät eri ryhmien välilläeronneet toisistaan alkutilanteessa (taulukko3 s. 48). Sen sijaan 2 kk:n seurantajaksonjälkeen ja lopputilanteessa ergonomiaryhmänkeskimääräinen ergonomiataso olitilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuinTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5447


R. Ketola, ym.Taulukko 2. Muutokset työpisteiden mitoissa, asetuksissa ja varustuksessa 12 kk seurannassa. Luvutilmaisevat prosentteina, kuinka monen henkilön työpisteen mittauksessa todettiin muutos.Työpisteen mitoitus, asetus tai varustusergonomia n=37,(%)koulutus n=35,(%)vertailu n=32,(%)näytön korkeus 78 29 56näppäimistötason korkeus 78 26 47näytön paikka 68 31 50keskusyksikön paikka 65 49 44työtuolin säätö 62 57 41hiiren sijainti 49 37 31näppäimistön paikka 32 29 22rannetuki otettu käyttöön 49 14 3kyynärtuki otettu käyttöön 24 0 0Taulukko 3. Keskimääräiset ergonomia-arviot ajanjaksottain ja interventio- ja vertailuryhmittäin(keskiarvo ja keskiarvon keskivirhe); p = ryhmien välisen eron tilastollisen testauksen p-arvo.Ennen interventiota 2 kuukauden seuranta 12 kuukauden seurantan KA ± KV p n KA ± KV p n KA ± SD pErgonomia 39 6,7 ± 1,0 39 7,7 ± 1,0 37 8,0 ± 0,7Koulutus 35 6,8 ± 1,0 35 6,7 ± 1,2 a0,001 33 7,1 ± 1,1 a0,003Vertailu 35 6,7 ± 1,0 33 6,8 ± 1,1 b0,0001 32 7,3 ± 1,3 b0,004aergonomia- ja koulutusryhmän välilläbergonomia- ja verrokkiryhmän välilläkoulutus- (p=0,001 ja p=0,0001, t-testiriippumattomille otoksille) ja vertailuryhmässä(p=0,003 ja p=0,004, t-testi riippumattomilleotoksille).Myös vertailu- ja koulutusryhmissä ergonomia-arviooli hieman korkeampi lopputilanteessakuin alkutilanteesta. Asiantuntijoidenvälisen toistettavuuden luokan sisäinenkorrelaatiokerroin (ICC) oli tutkimuksenalussa 0,78 ja seurannassa 0,81.Molempien asiantuntijoiden arvioihin vaikuttieniten hiiren, näppäimistön ja näyttöruudunsijainti ja työtuolin laatu sekä yleinenjärjestys ja käytettävissä oleva tila työpisteessä17 .Liikuntaelinten oireetKahden kuukauden seurannassa ergonomiaryhmänjäsenillä oli vertailuryhmäänverrattuna vähemmän epämukavuutta niskassa,oikeassa hartiassa, oikeassa ja vasemmassaolkapäässä, vasemman käden sormissaja yläselässä. Koulutusryhmällä olivertailuryhmään verrattuna vähemmänepämukavuutta niskassa, oikeassa hartias-48


Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin...Taulukko 4. Liikuntaelinten epämukavuus (keskiarvo ± keskiarvon keskivirhe, KV) 2 kk ja 12 kk seurannassa (vakioitu alkumittauksessa ilmoitettujen epämukavuuden,ergonomia-arvioiden ja tietokoneen käyttömäärän suhteen).2 kuukauden seuranta 12 kuukauden seurantaergonomia(n=28)koulutus(n=31)vertailu(n=26)ergonomia(n=28)koulutus(n=31)vertailu(n=26)keskiarvo ± KV p t keskiarvo ± KV p k keskiarvo ± KV keskiarvo ± KV p t keskiarvo ± KV p k keskiarvo ± KVpää 2,5 ± 0,2 0,088 2,7 ± 0,2 0,30 3,0 ± 0,2 2,7 ± 0,2 0,13 2,8 ± 0,2 0,26 3,0 ± 0,2silmät 2,6 ± 0,2 0,24 2,8 ± 0,2 0,54 2,9 ± 0,2 3,0 ± 0,2 0,38 3,1 ± 0,2 0,49 3,2 ± 0,2niska 2,7 ± 0,2 0,014 2,7 ± 0,1 0,013 3,3 ± 0,2 2,9 ± 0,2 0,24 3,0 ± 0,1 0,30 3,2 ± 0,2oikea hartia 2,5 ± 0,1 0,007 2,5 ± 0,1 0,002 3,1 ± 0,2 2,7 ± 0,2 0,37 2,6 ± 0,2 0,27 2,9 ± 0,2vasen hartia 2,3 ± 0,2 0,17 2,3 ± 0,1 0,11 2,6 ± 0,2 2,6 ± 0,2 0,69 2,6 ± 0,2 0,65 2,6 ± 0,2oikea olkapää 2,2 ± 0,2 0,022 2,4 ± 0,1 0,12 2,8 ± 0,2 2,6 ± 0,2 0,53 2,5 ± 0,2 0,36 2,7 ± 0,2vasen olkapää 1,9 ± 0,1 0,025 2,1 ± 0,1 0,15 2,4 ± 0,2 2,2 ± 0,2 0,61 2,4 ± 0,2 0,86 2,3 ± 0,2oikea kyynärvarsi 2,1 ± 0,1 0,077 2,0 ± 0,1 0,009 2,5 ± 0,2 2,3 ± 0,2 0,36 2,1 ± 0,2 0,14 2,5 ± 0,2vasen kyynärvarsi 1,9 ± 0,1 0,57 1,9 ± 0,1 0,59 2,0 ± 0,1 2,1 ± 0,2 0,56 2,0 ± 0,2 0,48 2,2 ± 0,2oikea ranne 2,1 ± 0,2 0,13 2,0 ± 0,1 0,062 2,4 ± 0,2 2,5 ± 0,2 0,87 2,1 ± 0,2 0,31 2,3 ± 0,2vasen ranne 1,9 ± 0,1 0,19 1,9 ± 0,2 0,26 2,1 ± 0,1 2,1 ± 0,2 0,86 2,1 ± 0,2 0,86 2,0 ± 0,2sormet (oikea käsi) 1,9 ± 0,1 0,075 2,1 ± 0,1 0,38 2,3 ± 0,1 2,1 ± 0,2 0,31 2,2 ± 0,2 0,35 2,3 ± 0,2sormet (vasen käsi) 1,8 ± 0,1 0,017 1,9 ± 0,1 0,092 2,3 ± 0,1 2,1 ± 0,2 0,72 2,1 ± 0,2 0,73 2,1 ± 0,2yläselkä 2,2 ± 0,1 0,001 2,4 ± 0,1 0,005 2,9 ± 0,1 2,6 ± 0,2 0,24 2,5 ± 0,2 0,17 2,9 ± 0,2alaselkä 2,3 ± 0,2 0,13 2,5 ± 0,2 0,40 2,7 ± 0,2 2,5 ± 0,2 0,55 2,7 ± 0,2 0,75 2,6 ± 0,2p t yksisuuntainen Dunnettin testi ergonomia- ja vertailuryhmien välilläp k yksisuuntainen Dunnettin testi koulutus- ja vertailuryhmien välilläTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5449


R. Ketola, ym.sa, oikeassa kyynärvarressa ja yläselässä.Tuloksissa näkyy sama suunta 12 kuukaudenseurannassa, joskaan erot eivät olleetenää tilastollisesti merkitseviä (taulukko 4 s.49). Ryhmät erosivat selvästi toisistaan työnkuormitusta kuvaavan näppäilymääränsuhteen, minkä vuoksi näppäilymäärä huomioitiinanalyysissä.Peruskyselyssä ja 12 kuukauden seurannassakysyttiin edeltäneiden 30 päivänaikana esiintynyttä rasittuneisuutta ja kipuja.Ergonomiaryhmällä oli vähemmänrasittuneisuuden ja kivun tunteita kuinkoulutus- ja verrokkiryhmällä, joskaan eroteivät olleet tilastollisesti merkitseviä.POHDINTAATavoitteenamme oli tutkia, vähentääkö tietokonetyöpisteenkokonaisergonomianmuuttaminen liikuntaelimistön oireita.Vaikka ergonomiaryhmässä toimittiinparhaan mahdollisen käytännön mukaisesti,ei toiminta välttämättä johda parhaaseenergonomiseen tilanteeseen. Sen vuoksi tutkimuksemmevälitavoitteena olikin ensiksiselvittää muutosten toteutumista työpisteidenergonomiassa 17 . Mittausten perusteellatutkimuksen aikana työpisteiden mitoituksessaja rakenteissa oli tapahtunut muutoksiakaikissa ryhmissä. Eniten muutoksia olitapahtunut näyttötason, näppäimistötason,näytön, näppäimistön ja hiiren sijainninsuhteen sekä työtuolin säädöissä. Ennakkooletuksenmukaisesti suurin osa muutoksistaoli tapahtunut ergonomiaryhmässä.Lukuisia mittaustuloksia suoraan yhdistelemälläei ollut mahdollista päätellä, olivatkotapahtuneet muutokset todellaparantaneet työntekijän työasentoa taivähentäneet epäedullista kuormitusta.Tämän vuoksi kaksi ergonomian asiantuntijaahavainnoivat videonauhoitteilta aikaisempaankokemukseensa pohjaten samanaikaisestityöpisteen ergonomisia ominaisuuksiakokonaisuutena sekä työntekijäntyöasentoa ja työn sujuvuutta työpisteessä.Arviointimenetelmän hyvä toistettavuusosoitti, että asiantuntijat ilmeisesti käyttivätvarsin yhtenevästi sisäistämiään ergonomiankriteereitä arvosanaa antaessaan. Arvosanaaverrattiin työpisteistä mitattuihin suureisiinja todettiin, että kummankin arvioijanantamaan arvosanaan näytti eniten vaikuttavanhiiren, näppäimistön ja näyttöruudunsijainti, työtuolin laatu, yleinen järjestystyöpisteessä ja työn tekemiseen varattu tila.Työpisteistä mitatut ominaisuudet eivät kuitenkaanselittäneet asiantuntijan antamaaarvosanaa kuin osittain 8, 17 . Lopputulokseenlienee suurelta osalta vaikuttanut asiantuntijoidensilmämääräisesti saama vaikutelmatyöasennon luontevuudesta ja työn sujuvuudestatyöpisteessä.Tutkimuksen alussa ryhmät olivatsamanlaisia ergonomia-arvioiden suhteen.Seurantavaiheessa ergonomiaryhmän keskimääräinenergonomia-arvio oli merkitsevästikorkeampi kuin koulutus- ja vertailuryhmänarviot. Voidaan siis päätellä, ettäergonomiaryhmässä työpisteisiin tehdytmuutokset olivat todella parantaneet työpisteittenergonomian tasoa ja työntekijäntyöasentoa sekä vähentäneet epäedullistaliikuntaelinten kuormitusta 4, 5, 6, 23, 24, 29 .Myös koulutus- ja vertailuryhmän työpisteissäoli tapahtunut muutoksia tutkimuksenkuluessa. Pelkkä muutos työvälineiden asettelussatai uusien kalusteiden hankkiminenei kuitenkaan näyttänyt takaavan työpisteenergonomian ja työasennon parantumista.Lyhyt opastus ei ilmeisesti riittänyt koulutusryhmänergonomiatiedon lisäämiseen jatyöskentelytavan muuttamiseen 3 . Myös jaetunkirjallisen materiaalin teho näyttää jääneenolemattomaksi. Vain harva interventiotutkimukseenosallistunut henkilö pystyi loppumittaustenyhteydessä tehdyissä haastat-50


Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin...telussa palauttamaan mieleensä jaetunmateriaalin sisältöä tai sitä, oliko edes sensaanut.Ergonomiaryhmässä tavoitteena olisoveltaa osallistuvaa suunnittelua työpisteenparantamiseksi 21, 34 . Asiantuntijoidenja työntekijän yhteinen toiminta onnistuiuseimmissa tapauksissa hyvin. Ongelmallisimpiaolivat ne tilanteet, joissa työntekijänesimies ei tukenut ergonomiatoimintaa taityöyksikön ilmapiiri oli toiminnan vastaista.Kiireiset ja ylikuormittuneet henkilötpuolestaan toivoivat pääsevänsä nopeastitutkimusprosessin läpi, kuten myös henkilöt,jotka tunsivat epävarmuutta työnsä jatietokoneen käyttötaitonsa suhteen.Tutkimuksen ydintavoitteena oli toteutettujeninterventioiden vaikutuksen selvittäminenliikuntaelinten oireisiin neljällätasolla: lyhyen aikavälin rasittuneisuus (30 pv,kyselylomake), lyhyen aikavälin ja pitkänaikavälin kivut (30 pv ja 12 kk, kyselylomake)ja hetkellinen epämukavuustuntemus(mukavuuspäiväkirja).Ergonomiaryhmässä merkitsevä epämukavuustuntemustenväheneminen tapahtuikehon alueilla (niska, oikea ja vasen hartiaja yläselkä), joiden asennon parantamiseeninterventiotoimenpiteillä tähdättiin säätämällänäyttöruututaso, näppäimistö, näyttöruutuja hiiri parhaimmalla mahdollisellatavalla.Osallistujat oli valittu liikuntaelintenkipujen ja tietokoneen käyttöajan perusteella,eikä valintavaiheessa otettu huomioontyöpisteen ergonomiatilannetta. Näin ollenergonomiatilanne monessa työpisteessä olijo kohtuullisen hyvä ja työpisteitten muutoksetolivat usein vain kohtuullisen hyvänmuuttamista vielä paremmaksi. Tällöinmuutosten vaikutukset oireisiin olivatvähäisempiä kuin tilanteessa, jossa työpisteessäolisi ollut paljon parantamisen varaa.Toisaalta interventiohanke jo sinänsä saattaajohtaa oireiden vähenemiseen, vaikkatyöpaikalla ei toteutuisikaan todellisiamuutoksia 5 .Liikuntaelinten kivuissa ei ryhmissätapahtunut selviä muutoksia seurannanaikana. Voi olla, että kivun mittausmenetelmätovat liian karkeita kuvaamaan muutoksiakevyen työn aiheuttaman epämukavuudentunteessa ja rasittuneisuudessa.Sen sijaan liikuntaelinten epämukavuudenja rasittuneisuuden arviot näyttävät olevantarpeeksi herkkiä mittaamaan tuntemuksia,joka voivat mahdollisesti edeltää varsinaisialiikuntaelinten kipuja 12, 25 . Tämän tutkimuksenyhteydessä ei pystytetty vaikuttamaantyön organisointiin tai työn psykososiaalisiinkuormitustekijöihin. Laajentamalla interventioitanäihin tekijöihin olisi ehkä voitu saadaaikaan suurempi vaikutus.Tutkimuksen vahvuutena voidaan pitääsitä, että osallistuneet kolme ryhmää kuuluivatsamaan organisaatioon ja ryhmienjäsenet olivat ominaisuuksiltaan hyvin toistensakaltaisia. Toisaalta arvonnan seurauksenajoissakin tilanteissa samassa työhuoneessatyöskenteli ergonomiaryhmäänja vertailuryhmään kuuluva henkilö. Tiedonsiirtymistä ryhmien välillä ei siis voitukaikissa tapauksissa välttää.Työskentelytavat ja intervention sisältöergonomiaryhmässä olivat tyypillistä työfysioterapeutintoimintaa työpaikalla. Vallitsevastakäytännöstä poikkesi vain se, ettäsamanaikaisesti työssä oli kaksi työfysioterapeuttiayhden sijasta. Koulutusryhmälläopetuksen sisältö ja kokoontumistapa olisamoin tyypillistä työfysioterapeutin taityöterveyshoitajan toimintaa työpaikalla.Voidaan siis olettaa, että työpaikoilla työterveyshuollonergonomiatoiminnalla saadaanaikaan samanlaisia muutoksia ja vaikutuksiakuin tällä interventiolla.Työpisteen ergonomiaa parantamallasiis ilmeisesti pystytään vähentämään lii-Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5451


R. Ketola, ym.kuntaelinten rasittumista tietokonetyössä.Aktiivisella toiminnalla saadaan ergonomisiamuutoksia aikaan; lyhyt koulutus jaohjeistus taas eivät näytä riittävän. Tietoteknisetlaitteet uusiutuvat nopeasti, jotentyöpaikkojen ergonomiatason ylläpito edellyttääjatkuvaa toimintaa 11, 18 . Työterveyshuollonpainottaessa toimintaansa liikuntaelintenvaivojen ehkäisyyn kannattaisikiinnittää huomiota jo rasittuneisuudentuntemuksiin, jolloin ergonomiaa parantamallavoidaan ehkä välttää varsinaistenkipujen syntyminen.KIITOKSETTutkimus on toteutettu Työsuojelurahastontuella. Kiitämme tutkimukseen osallistuneitaEspoon kaupungin työntekijöitäsekä erityisesti tutkimuksen kenttävaiheentoteuttaneita työfysioterapeutteja RitvaKukkosta, Helena Hanhista, Sirpa Rauas-Huuhtasta, Ella Kylmäahoa ja FT MarkettaHäkkästä.KIRJALLISUUTTA1. Aarås A, Ro O & Thoresen M: Can a more neutralposition of the forearm when operating a computermouse reduce the pain level for visual display unitoperators? A prospective epidemiologicalintervention study. Int J Hum Comput Interaction11 (1999) 2: 79–94.2. Bergqvist U, Wolgast E, Nilsson B & Voss M:Musculoskeletal disorders among visual displayterminal workers: individual, ergonomic, and workorganizational factors. Ergonomics 38 (1995) 4:763–776.3. Brisson C, Montreuil S & Punnett L: Effects of anergonomic training program on workers with videodisplay units. Scand J Work Environ Health 25(1999) 3: 255–263.4. Burgess-Limerick R, Fraser K & Ankrum D: Theinßuence of computer monitor height on head andneck posture. Int J Ind Ergon 3(1999) 23: 171–179.5. Demure B, Mundt K, Bigelow C, Luippold R, AliD & Liese B: Video display terminal workstationimprovement program: II. Ergonomic interventionand reduction of musculoskeletal discomfort. JOccup Environ Med 42 (2000) 8: 792–797.6. Fernström E & Ericson M: Computer mouse orTrackpoint – effects on muscular load and operatorexperience. Appl Ergon 28 (1997) 5–6: 347–354.7. Fredriksson K, Alfredsson L, Ahlberg G, JosephsonM, Kilbom Å, Wigaeus Hjelm E, Wiktorin C &Vingård E: Work environment and neck andshoulder pain: the inß uence of exposure time.Results from a population based case-control study.Occup Environ Med 59 (2002) 3: 182–188.8. Gerr F, Marcus M, Ensor C, Kleinbaum D, CohenS, Edwards A, Gentry E, Ortiz D & Monteilh C: Aprospective study of computer users: I. Study designand incidence of musculoskeletal symptoms anddisorders. Am J Ind Med 41 (2002) 4: 221–235.9. Jensen C, Borg V, Finsen L, Hansen K, Juul-Kristensen B & Christensen H: Job demands,muscle activity and musculoskeletal symptoms inrelation to work with the computer mouse. Scand JWork Environ Health 24 (1998) 5: 418–424.10. Jensen C, Ryholt C, Burr H, Viladsen E &Christensen H: Work-related psychological,physical and individual factors associated withmusculoskeletal symptoms in computer users.Work&Stress 16 (2002) 2: 107–120.52


Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin...11. Juul-Kristensen B & Jensen C: Self-reportedworkplace related ergonomic conditions asprognostic factors for musculoskeletal symptoms:the ”BIT” follow up study on ofÞce workers. OccupEnviron Med 62 (2005) 3: 188–194.12. Juul-Kristensen B, Laursen B, Pilegaard M &Jensen B: Physical workload during use of speechrecognition and traditional computer input devices.Ergonomics 47 (2004) 2: 119–133.13. Juul-Kristensen B, Sogaard K, Stroyer J & JensenC: Computer users’ risk factors for developingshoulder, elbow and back symptoms. Scand J WorkEnviron Health 30 (2004) 5: 390–398.14. Karlqvist L: Assessment of physical work load atvisual display unit workstations: Ergonomicapplications and gender aspects. Arbete och hälsa(1997) 9: 1–66.15. Ketola R, Toivonen R, Häkkänen M, Kylmäaho E,Kukkonen R, Rauas S, Hanhinen H, Huuhtanen P& Takala E-P: Työpisteisiin ja syöttölaitteisiinkohdistuvien interventioiden vaikutuksetliikuntaelinten kuormittumiseen ja oireisiintietokonetyössä. Työsuojelurahaston raportti,hankenumero 97317 (2000).16. Ketola R, Toivonen R, Häkkänen M, LuukkonenR, Takala E-P & Viikari-Juntura E: Effects ofergonomic intervention in work with video displayunits. Scand J Work Environment and Health 28(2002) 1: 18–24.17. Ketola R, Toivonen R, Luukkonen R, Takala E-P& Viikari-Juntura E: Expert assessment of physicalergonomics at video-display unit workstations:repeatability, validity and responsiveness tochanges. Int Arch Occup Environ Health 77 (2004)6: 437–442.18. Kilbom Å: Intervention programmes for workrelatedneck and upper limb disorders: strategiesand evaluation. Ergonomics 31 (1988) 5: 735–74719. Korhonen T, Ketola R, Toivonen R, LuukkonenR, Häkkänen M & Viikari-Juntura E: Work relatedand individual predictors for incident neck painamong ofÞce employees working with video displayunits. Occup Environ Med (2003) 60: 475–482.20. Kuorinka I, Jonsson B, Kilbom Å, Vinterberg F,Biering-Sørensen F, Andersson G & Jørgensen K:Standardised Nordic questionnaires for the analysisof musculoskeletal symptoms. Appl Ergon 18(1987) 3: 233–237.21. Launis M: Participation and Collaboration inWorkplace Design. International Encyclopedia ofErgonomics and Human Factors, volume II, s.1274–1277. Karowowski. Taylor & Francis, NewYork 2001.22. Laursen B, Jensen B, Carde A & Jorgensen A:Effect of mental and physical demands on muscularactivity during the use of a computer mouse and akeyboard. Scand J Work Environ Health 28 (2002)4: 215–221.23. Lintula M, Nevala-Puranen N & Louhevaara V:Effects of Ergorest arm supports on muscle strainand wrist positions during the use of the mouseand keyboard in work with visual display units: awork site intervention. Int J Occup Saf Ergon 7(2001) 1: 103–116.24. Marcus M & F Gerr: Upper extremity musculoskeletalsymptoms among female ofÞce workers: associationswith video display terminal use and occupationalpsychosocial stressors. Am J Ind Med 29 (1996) 2:161–170.25. Moon S & Sauter S: Beyond Biomechanics.Psychosocial Aspects of Musculoskeletal Disordersin OfÞce Work. Taylor & Francis, London 1996.26. Psihogios J, Sommerich C, Mirka G & Moon S: AÞ eld evaluation of monitor placement effects inVDT users. Appl Ergon 32 (2001) 4: 313–325.27. Punnett L & Bergqvist U: Visual display unit workand upper extremity musculoskeletal disorders.Arbete och hälsa (1997) 16: 1–161.28. Päätetyöpaikkojen ergonomiatalkoot: työpaikanergonomian kehittämisen työväline. Http://www.ttl.fi > Aihesivut > Ergonomia > Työkalut >Päätetyöpaikkojen ergonomiatalkoot (päivitetty14.11.2005).29. Rempel D, Tittiranonda P, Burastero S, Hudes M& So Y: Effect of keyboard keyswitch design onhand pain. J Occup Environ Med 41 (1999) 2:111–119.30. Sillanpää J, Huikko S, Nyberg M, Kivi P, LaippalaP & Uitti J: Effect of work with visual display unitson musculo-skeletal disorders in the officeenvironment. Occup Med 53 (2003) 7: 443–451.31. Takala E-P: Systemaattinen katsaus tietokonetyöhönkohdistuneiden ergonomisten interventioidenvaikuttavuudesta liikuntaelinten vaivoihin. Työ jaihminen 18 (2004) 3: 113–126.32. Tittiranonda P, Rempel D, Armstrong T & BurasteroS: Effect of four computer keyboards in computerusers with upper extremity musculoskeletal disorders.Am J Ind Med 35 (1999) 6: 647–661.33. Viikari-Juntura E, Rauas S, Martikainen R,Kuosma E, Riihimäki H, Takala E-P & SaarenmaaK: Validity of self-reported physical work load inepidemiologic studies on musculoskeletal disorders.Scand J Work Environ Health 22 (1996) 4: 251–259.34. Wilson J & Haines H: Participatory Ergonomics.Handbook of Human Factors and Egonomics, s.490–513. Gavriel Salvendy. John Wiley & Sons,Inc, New York 1998.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 43—5453


R. Ketola, ym.erikoistutkija, FT Ritva Ketola, ritva.ketola@ttl.fiTyöterveyslaitos, HelsinkiInhimillinen työ -osaamiskeskus, Ergonomia ja käytettävyys -tiimitutkimusinsinööri, DI Risto ToivonenTyöterveyslaitos, HelsinkiInhimillinen työ -osaamiskeskus, Ergonomia ja käytettävyys -tiimiapulaisylilääkäri, LKT, dos. Esa-Pekka TakalaTyöterveyslaitos, HelsinkiTerveys ja työkyky -osaamiskeskus, Liikuntaelinsairaudet-tiimitutkimusprofessori, LKT Eira Viikari-Juntura,Työterveyslaitos, HelsinkiTerveys ja työkyky -osaamiskeskus, Liikuntaelinkeskus54


katsauksetGraaÞsen alan tekniikan, työn jatyökuormituksen muutokset1960-luvulta 2000-luvullePentti SeppäläGraaÞnen teollisuus on yksi niistä aloista, jossa koko tuotantoprosessi,työvälineet ja työtehtävät ovat teknisen kehityksen myötä muuttuneet 40vuoden aikana ratkaisevasti. On siirrytty mekaanisilla laitteilla tapahtuneestaja käsityövaltaisesta moneen vaiheeseen ositetusta työstä elektronisestitoteutettuun integroituun tuotantoon. Ensimmäiset ja suurimmat muutoksettapahtuivat painopinnan valmistuksessa, jossa tietotekniikkaa alettiin soveltaajo varhain. Kehitys nopeutui erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla prosessiendigitalisoinnin ja ohjelmistojen kehityksen myötä. Painossa ja jälkikäsittelyssämuutos on ollut vähemmän näkyvää. Näissäkin vaiheissa muutos nopeutui1990- ja 2000-lukujen vaihteessa. Digitaalinen painaminen sekä tuotannon jakonelinjojen ohjauksen ja eri prosessin vaiheita koskevien tietojentietotekninen integrointi on muuttamassa myös paino- ja jälkikäsittelynprosesseja ja töitä merkittävästi.Teknisen muutoksen vaikutukset näkyvät myös työoloissa, työtehtävissä jatyön piirteissä. Painopinnan valmistuksessa on siirrytty tehdasmaisista oloistatoimistomaisiin työympäristöihin. Samalla työsuojelulliset ongelmat ovatmuuttuneet. Painopinnan valmistuksessa fyysiset ja psyykkiset ongelmat ovattietokoneiden kanssa paljon työtä tekeville toimistotyöntekijöille tyypillisiäongelmia, kuten silmien rasittuminen, niska-hartiaseudun ja yläraajojenvaivat, henkinen rasitus ja väsymys. Toisaalta tietotekniikka onmahdollistanut sen, että aikaisempien pitkälle ositettujen ja yksipuolistentoistotöiden tilalle on voitu suunnitella laajempia kokonaisvaltaisiatyötehtäviä.Myös yritysten liiketoiminnassa ja organisaatiossa tapahtuneet muutokset –ulkoistaminen, alihankinta, toimintojen hajauttaminen ja matalatorganisaatiot – ovat vaikuttaneet merkittävästi työtehtävien sisältöihin javaatimuksiin. GraaÞsen alan perinteisen osaamisen ja tietotekniikan hallinnanohella työntekijöiltä vaaditaan liiketaloudellista ajattelua, asiakassuuntautuneisuuttasekä kykyä ja halukkuutta yhteistoimintaan.Avainsanat: graaÞnen ala, tekninen muutos, työolot, työnpiirteet, työnvaatimuksetTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7455


P. SeppäläJOHDANTOGraaÞsen teollisuuden toimialaGraaÞnen teollisuus ja siihen liittyvä viestintäalakäsittävät sisällön tuotannon, senteknisen valmistuksen, jakelun sekä näitätukevat palvelutoiminnot. GraaÞnen teollisuusedustaa sekä perinteistä tehdasteollisuuttaettä nykyaikaista viestintäteollisuutta.Nykyään käytetään yleistermiä ”viestintäala”,josta painoviestintä on osa. Painoviestintääedustavat sanomalehtiä, aikakauslehtiä,kirjoja, mainospainotuotteita jamuuta painomateriaalia (esim. lomakkeet,julisteet, vuosikertomukset, kalenterit, pakkaukset,etiketit) painavat ja kustantavatyritykset. 18Vuonna 2003 graaÞ sella alalla toimi1 600 säännöllisesti palkkaa maksavaa yritystä.Suurin osa yrityksistä on pieniä jakeskisuuria, joista lukumääräisesti kaksikolmasosaa on alle viiden hengen yrityksiä.Toisaalta kymmenen suurinta yritystätyöllisti vuonna 2002 noin 40 prosenttiaalan henkilöstöstä ja kattoi yli puolet liikevaihdosta.GraaÞ sella alalla työskenteleeTeollisuustilaston mukaan runsaat 29 000henkilöä. Määrä on vähentynyt viime vuosinalievästi. Viime vuosina on tapahtunutomistuksen keskittymistä suuriin konserneihin.15 Myös liiketoimintastrategiat ovatmuuttuneet siten, että yritykset ovat keskittyneetydintoimintoihinsa ja lisänneet alihankintaa.Toiminta on verkottunuttasiten, että painotuotteen valmistusprosessiinosallistuvat kustantajat, painolaitokset,osaprosesseja (esim. sivut, ilmoitukset,kuvat) tuottavat alihankintayritykset ja asiakkaat.GraaÞnen teollisuus on yksi niistä aloista,jossa koko tuotantoprosessi, työvälineetja työtehtävät ovat teknisen kehityksenmyötä muuttuneet 40 vuoden aikana ratkaisevasti.1960-luvulle saakka toimittiinperinteellisillä vuosisatojen aikana kehitetyillämenetelmillä. Tämän jälkeen siirryttiinasteittain mekaanisilla laitteilla tapahtuneestaja käsityövaltaisesta moneen vaiheeseenositetusta työstä elektronisesti10, 14,toteutettuun integroituun tuotantoon.17, 18, 37, 38, 41, 45Tietotekniikan käyttöönotto:uhka ja mahdollisuusMikroelektroniikan ja tietotekniikan soveltaminenteollisuuden tuotantovälineissäalkoi muuttaa koneita, laitteita ja valmistusjärjestelmiäsekä työtehtävien luonnettavähitellen 1960-luvulta lähtien. 2, 47 Kun tietotekniikkaaalettiin ottaa lisääntyvässämäärin käyttöön teollisuudessa ja toimistoissa1970- ja 1980-luvuilla, työelämän jaorganisaatioiden tutkijat keskustelivat jakirjoittivat sen potentiaalisista vaikutuksistatyöllisyyteen, organisaatioihin, ammattirakenteisiinsekä työn sisältöön, työn kuormittavuuteenja hyvinvointiin.4, 7, 9, 11, 28, 34, 55Osa kirjoittajista ennakoi tietokoneistamisenvaikutukset voittopuolisesti kielteisenä.Tietokoneistamisen nähtiin johtavan suuriintyövoiman vähennyksiin, työn sisällönköyhtymiseen, yksipuolistumiseen ja työtehtävienpolarisoitumiseen. Toiset taasnäkivät uuden tekniikan käyttöönotossauusia mahdollisuuksia. Ajateltiin, että vaikkatekniikka korvaa joitakin tehtäviä, semyös luo uusia tehtäviä. Samoin tietotekniikanuskottiin antavan mahdollisuuksiatöiden uudelleenorganisointiin ja mielekkäämpientyökokonaisuuksien muotoiluun.Ratkaisevaa on se, millaisia valintoja yrityksenjohto ja tuotantoprosessien suunnittelijattekevät. Toisin sanoen kysymys onjohdon tekemästä sosiaalisesta valinnasta. 856


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetTätä pohdintaa on tehty myös graaÞ sen22, 23, 40, 59teollisuuden osalta.Tässä artikkelissa tarkastellaan graaÞsenalan teknistä muutosta sekä työoloissa jatyötehtävissä tapahtuneita muutoksia Suomessaalan kirjallisuuden ja yli 30 vuodenaikana tehtyjen tutkimusten valossa. Muutoksiatarkastellaan painotuotteen valmistusprosessinpäävaiheiden mukaan, koskatekniikka, tekninen kehitys ja työn piirteetniissä ovat hyvin erilaisia.TUOTANTOTEKNIIKANMUUTOSPainotuotteen valmistusprosessiPainotuotteen valmistusprosessi käsittääseuraavat päävaiheet:1. sisällön tuottaminen2. painopinnan valmistus3. painaminen4. jälkikäsittelyt tai viimeistely.Näistä vaiheet 2–4 ovat painotuotteen valmistuksenteknistä toteutusta. Painopinnanvalmistukseen sisältyy useita eri vaiheita japrosesseja: tekstinvalmistus, kuvien valmistus,sivuasemointi eli sivutaitto, arkkiasemointi,tulostus ja painolevyn tai -sylinterinvalmistus.Painamista voidaan tehdä kunkin tuotteenmukaan erilaisilla menetelmillä, joitaovat kohopaino, syväpaino, offsetpaino,38, 39seripaino, ß eksopaino ja digipaino.Nykyään yleisin painomenetelmä on offsetpaino.Jälkikäsittely käsittää kaiken kaikkiaanmonenlaisia toimenpiteitä, jotkavaihtelevat painotuotteen tyypin ja laadunmukaan. Yleisiä ja kaikille painotuotteilletehtäviä toimenpiteitä ovat leikkaaminen,taittaminen, kokoaminen, sitominen, niputusja lähetys/postitus. Näiden lisäksi jälkikäsittelyynkuuluu kansitusta ja erilaisiaviimeistelytoimenpiteitä, kuten lakkaustaja laminointia.Muutokset painopinnanvalmistuksessa1960- ja 1970-lukujen vaihteessa tekniikkaja työtehtävät olivat enimmäkseen vieläpääperiaatteiltaan samanlaisia kuin ne olivatolleet vuosikymmenien ajan. Painopinta(tekstiladelma ja kuvalaatta kohopainokehilöllä)tehtiin valtaosin metallitekniikalla.39, 10, 40 Suomi on kuitenkin ollut maailmassaedelläkävijä tietotekniikan soveltamisessagraaÞsella alalla. Tietokoneita olialettu ottaa käyttöön Turun Sanomien jaSanoma Oy:n latomoissa jo 1960-luvunpuolivälissä, mutta valtaosa painotalojentuotannosta tapahtui vielä vanhoilla menetelmillä.12, 14, 45Uusi tietokoneiden käyttöön perustuvatekniikka alkoi vallata alaa 1970-luvun14, 40, 45alussa ensiksi tekstinvalmistuksessa.Käyttöön tulivat tekstin syöttöön tarkoitetutpäätelaitteet ja valoladontakoneet.Valoladontakoneita oli tosin kehitelty jakäytetty Yhdysvalloissa jo 1930- ja 1940-luvuilla. Metalliladonta jatkui vielä 1970-luvulla valoladonnan rinnalla joissakin yrityksissä.Sivuasemointi tapahtui vielä pitkäänns. ”puukkotaittona”, jossa paperilletulostetut tekstipalstat ja kuvat asemoitiinsivulle käsin. Arkkiasemointi tapahtui Þ l-mien avulla valopöydillä. Offsetpainoissapainolevyjen valottaminen ja kehittäminenvaati levyjen siirtelyä käsin ja kemiallistenaineiden käsittelyä kopioraamien ja kehityslaitteidenäärellä. Syväpainosylinterienpainopinta tehtiin syövyttämällä kemiallisesti.Valoladonta oli 1980-luvun alussa lähestäysin syrjäyttänyt metalliladonnan, ja tietokoneidenkäyttö sivunvalmistuksen eriTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7457


P. Seppälävaiheissa lisääntyi voimakkaasti. Tietokonepohjaisiatuotantomenetelmiä käytettiineniten tekstinvalmistuksessa. Tietotekniikankäyttö sivutaitossa ja kuvankäsittelyssäkehittyi 1980-luvun lopulla, ja sivutaittoatehtiin tietokoneella joidenkin tuotteidenkohdalla yleisesti. 1980-luvulla alkoivatmyös toimittajat käyttää näyttöpäätteitätyössään, kun lehtitalot ottivat käyttööntietokonepohjaisia toimitusjärjestelmiä.1980-luvulla alettiin käyttää myös tietokonepohjaisiaarkkiasemointiin tarkoitettujajärjestelmiä. Tietokoneiden kapasiteetti oli1980-luvulla kuitenkin vielä riittämätöntä,ja käytössä olevat järjestelmät olivat kömpelöitäja hitaita. Niinpä tietokoneella tehtyarkkiasemointi yleistyi vasta 1990-luvunlopulla. Offsetpainojen painolevyt valotettiinja kehitettiin pääasiassa mekanisoiduissakopio- ja kehityslaitteissa. Syväpainosylinterienpainopinnan valmistuksessa olialettu käyttää kaiverruskoneita, joilla asemoidutÞlmit kopioitiin lukurummun avullasylinterin pinnalle.1990-luvulla alkoivat yleistyä jo 1980-luvun lopulla kehittelyvaiheessa olleetmenetelmät. Ratkaisevaa niiden yleistymiselleoli mikrotietokoneiden sekä ohjelmistojenkehitys, joka kiihtyi 1990-luvun loppupuolella.Desk-Top-Publishing (DTP) -järjestelmättulivat yleisesti käyttöön. Niissävoidaan käsitellä tekstiä ja kuvia sekä muotoillakokonaista sivua elektronisesti yhdestätyöasemasta. Kaiken kaikkiaan puhutaanpainopinnan valmistuksen digitalisoinnista,mikä mahdollistaa tekstin, kuvienja värien monipuolisen käsittelyn. Paikallisverkonavulla painopinnan valmistukseneri vaiheet voitiin integroida ja samaaelektronisessa muodossa olevaa tuotettavoitiin muokata yhdestä tai useammastatyöasemasta aina painopinnan tulostukseensaakka. Digitalisoinnin myötä tulimyös vähitellen käyttöön CTP (computer-toplate)-tekniikka, jossa koko painopintatulostetaan suoraan tiedostosta painolevylle.Tällöin painopinnan tulostus Þlmeille,Þlmien kehitys ja Þlmien kopiointi painolevyllejäävät kokonaan pois.Uuden vuosituhannen alku on merkinnyt1990-luvulla alkaneen integroidundigitaalisen tekniikan kehittymistä ja yleistymistäläpi koko tuotantoprosessin. Lisäksikoko painotuotanto on entistä enemmänhajautettua ja verkottunutta.Muutokset painomenetelmissä1960- ja 1970-lukujen vaihteessa olivatpainamisessa vallitsevina kohopainokoneet39 , varsinkin sanomalehtituotannossa(kohopainorotaatio). Offsetmenetelmä olivähitellen yleistymässä arkkipainoissa.Suurilevikkisiä tuotteita, kuten aikakauslehtiäja pakkauksia, tuotettiin syväpainokoneilla.Offsetmenetelmä syrjäytti perinteisiäkohopainokoneita 1970-luvulla. 14, 45 Kohopainokoneitakäytettiin kuitenkin edelleenvarsinkin sanomalehtituotannossa. Metallistenkohopainolevyjen tilalle oli tullutmuovisia painolevyjä, ja tätä tekniikkaasovellettiin jonkin aikaa kunnes yrityksetsiirtyivät korkeampaa painolaatua tuottavaanoffset-tekniikkaan.10, 451980-luvulla Offsetmenetelmä oli vallitsevamyös sanomalehtitaloissa, ja myössanomalehtituotannossa oli jo neliväripainamiseenpystyviä painokoneita. Syväpainomenetelmällätuotettiin edelleen suuriapainoksia aikakauslehtiä, luetteloita yms.korkeaa painolaatua vaativia tuotteita. Painokoneisiinoli tullut lisää automatiikkaa,esiasettelumahdollisuuksia ja kauko-ohjausta.331990-luvulla tekninen kehitys merkitsilähinnä tietokonepohjaisen automaationlisääntymistä. Painopinnan valmistuksesta58


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetsaatiin suoraan koko painopinnan värejä jakohdistusta koskevat esiasettelutiedot painokoneidenohjausjärjestelmiin. Painolevyjenasennukseen oli kehitetty automaattisialevyjen syöttölaitteita. Rotaatiopainoissapaperirullien vaihdon automatiikkaaoli kehitetty edelleen. Lehtipainoissapainokoneiden perään oli kytketty niputukseen,pussitukseen ja nippujen lavaukseentarkoitettuja automaattisia järjestelmiä.1990-luvun puolessavälissä markkinoillealkoi tulla digitaalisia painokoneita. Digitaalipainossapainopinta tulostetaan suoraantietokannasta painokoneelle ilmanpainolevyn tekovaihetta. 38 Digitaalista painamistakäytettiin pienten painosten tuottamiseen.Digitaalisen painotekniikan etuon mm. siinä, että sisältöä voidaan helpostimuuttaa ja näin tuottaa nopeasti uusia18, 50vaihtuvia ja yksilöllisiä painotuotteita.2000-luvulla digitaalisten painokoneidenkäyttö on lisääntynyt, ja niillä tuotetaanentistä suurempia painoksia. 57 Digitaalinenpainaminen merkitsee myös yksilöllisten jatarpeen mukaan (on demand) painettujentuotteiden lisääntymistä suurten varastoontehtyjen painosmäärien sijaan. 18Muutokset jälkikäsittelyssäJälkikäsittelyssä tekninen kehitys eteni edeltäviävaiheita hitaammin. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa jälkikäsittelyssä oli leikkaamiseen,taittamiseen, kokoamiseen,sitomiseen ja kansitukseen tarkoitettujamekaanisia koneita tai konelinjoja, jamonia asioita tehtiin käsityönä (ns. pöytätyöt).Käsityötä mekaanisten koneiden jakonelinjojen äärellä tehtiin vielä paljonmyöhemminkin. Jo 1970-luvulla tapahtuikuitenkin sanomalehtipainoissa painovaiheenja siihen läheisesti liittyvän postituksenatk-pohjainen integrointi. Myös aikakauslehtienja vihkomaisten tuotteiden(esim. kalenterit) sidonnassa käytettiin melkopitkälle mekanisoituja stiftaus- ja liimasidoslinjoja,mutta käsityön osuus koneidenkäytössä ja tuotteiden viimeistelyssä oli vieläsuurta. Varsinkin kirjojen valmistuksenjälkikäsittely oli vielä hyvin käsityövaltaista.1980- ja 1990-luvuilla jälkikäsittelyssäoli rinnan vanhaa mekaanista tekniikkaa,käsityötä ja kehittyneempään automaatiotekniikkaanperustuvia konelinjoja. Koneisiinoli tullut ohjelmoitavuutta, jonka avullavoitiin nopeuttaa alkuvalmisteluja japarantaa koneiden käyttöastetta. 33, 59 Sitomoihinoli kehitelty erilaisia ihmistyötävähentäviä ja prosessin virtausta edistäviälaitteita (punttaajat, rullaajat, lavaajat ja5, 6, 27vihivaunut) materiaalin käsittelyyn.Jälkikäsittelyssä joudutaan vielä 2000-luvullakin tekemään joidenkin tuotteidenkohdalla käsityötä. Käsityötä tarvitaan varsinkinyhä lisääntyvien liitemäärien käsittelyssä.43 Painon jälkeistä käsityön määrääon kuitenkin pystytty vähentämään huomattavastiautomaattisten syöttö- ja pakkauslaitteidenavulla.TYÖYMPÄRISTÖN JA TYÖNKUORMITUSTEKIJÖIDENMUUTOSSuomessa graafisen alan työtehtävienpsyykkistä ja fyysistä kuormittavuutta sekätyöolosuhteita on tutkittu useita kertoja1970-luvun alusta lähtien yhteistyössä Työterveyslaitoksensekä graaÞsen teollisuudentyönantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa.31, 23, 32, 42, 43, 59 Lisäksi on joitakin korkeakouluissatehtyjä selvityksiä. 16 Näitä aikaisempitutkimus on Eläketurvakeskuksen1960-luvun lopulla tekemä graaÞ sta alaakoskeva työsuhteessa olevien eläkeikätutkimus.12Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7459


P. SeppäläTaulukko 1. Tuotantotekniikan kehityspiirteitä suomalaisten painojen eri prosessin vaiheissa 1960-luvulta 2000-luvulle.1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-lukuPainopinnan valmistus– teksti– kuvat– sivuasemointi– arkkiasemointi– painopinta– metalliladonta– filmit– kuvalaatat– käsiasemointi– kohopainokehilö– stereotypialevy– sylinterin syövytysPainaminen – kohopaino– syväpaino– offsetJälkikäsittely – mekaaniset koneet– käsityö– valoladonta– filmit– värierottelut rumpuskannerilla– käsiasemointi– sivufilmien kopiointipainopellille– sylinterin syövytys– kohopaino(vähenemässä)– offset (lisääntymässä)– syväpaino– puoliautomaattisetkoneet ja konelinjat– painokoneen ja postituslinjanintegrointilehtipainoissa– valoladonta– elektroninen tekstinkäsittelyyleistyy– elektroninen kuvankäsittelyja sivutaitto kehittymässä– filmien luku tasoskannerilladigitaaliseen muotoon– sylinterin kaiverrus lukurummunkautta– offset– syväpaino– kohopaino– automaatio lisääntynyt– puoliautomaattiset koneetja konelinjat– jälkikäsittelyn ja koneidentietokoneohjausalkamassa– aineisto asiakkaaltainternetin kautta– elektroninen tekstin jakuvien käsittely– elektroninen sivutaitto(dtp) ja arkkiasemointi– sivujen tulostussuoraan tiedostosta painopellille(ctp) tai kaiverrussylinterille– offset– syväpaino– digitaalinenpainaminen tulossa– painokoneidenohjausautomatiikkakehittyy– yksilöllisen lisätiedonpainaminen ink-jettekniikalla– ohjelmoitavat koneet jakonelinjat yleistyvät– elektroninen integroitupainopinnan valmistus– painopinnan valmistusosaksi ulkoistettu– offset– syväpaino– digitaalinen painaminenyleistyy– painokoneidentietokonepohjainen ohjauslisääntynyt– esiasettelutietopainopinnan valmistuksestapainokoneelle– elektronisesti ohjatutintegroidut konelinjat– yksilöllisen palvelunmahdollistavat pakkaus- japostitusjärjestelmät60


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetTyöympäristöTarkastelujaksolla 1960-luvun loppupuoli– 2000 muutokset työolosuhteissa olivatkaikkein näkyvimpiä painopinnan valmistuksessa.Siellä siirryttiin tehdasmaisistaolosuhteista toimistoympäristöön. Myösmuissa valmistusvaiheissa tapahtui huomattaviamuutoksia ja parannuksia työympäristössäja työmenetelmissä teknisenkehityksen ja työsuojelutoiminnan ansiosta.Tuotantotekniikka ja kehitys ovat olleeterilaisia ja tapahtuneet eri tahtia sanomalehtien,aikakauslehtien ja kirjojen ym. ns.siviilipainon tuotteiden valmistuksessa.Uutta tekniikkaa alettiin soveltaa ensimmäisenäsanomalehtien latomoissa.40, 45GraaÞ sen teollisuuden työpaikoilla oli1960- ja 1970-lukujen vaihteessa runsaastityöympäristön fysikaalisia ja kemiallisiaongelmia. Useimmin rasittaviksi koettujahaittatekijöitä olivat melu, veto ja hengitysilmanepäpuhtaudet. 12, 44 Melusta kärsivätvarsinkin konelatojat, painajat ja sitomonkonetyöntekijät. Melu oli erityisen voimakastarotaatiopainokoneilla. Epäterveellisillekaasuille altistuivat eniten syväpainajat,mutta myös stereotypoijat ja syväpainosylinteriensyövyttäjät ja kuparoitsijataltistuivat niille. Myös kohopainojen latomojenilmassa oli kuumalyijytekniikastajohtuvaa katkua. Ärsyttäviä aineita joutuivatkäsittelemään litograÞt ja valokuvaajatsekä kaikki painajat ja painajien apulaiset.Pöly oli haittatekijä sekä painossa että sitomossa.Työolosuhteet paranivat 1970- ja1980-lukujen aikana merkittävästi teknisenkehityksen ja työsuojelutoimenpiteidenansiosta. Valokuvien, sivuÞ lmien ja painolevyjenkäsittelyssä oli kuitenkin edelleenkemiallisiin aineisiin liittyviä haittoja. 54Rotaatiopainoissa melulle altistuminenväheni huomattavasti kauko-ohjauksen jakoneiden automatiikan kehityksen ansiosta.Suuri osa työstä voitiin tehdä äänieristetyistävalvomoista käsin. Painoyksiköilläpiti kuitenkin vielä käydä usein tekemässätarkistuksia ja säätöjä painamisen aloitusvaiheessa.Lehtipainoissa koneiden vastaanottopäässätehtiin niin ikään paljonlehtinippujen käsittelyä käsin ja jouduttiinseisomaan jälkikäsittelylinjojen äärellämelulle alttiina. 1970- ja 1980-lukujenvaihteessa tehdyssä kyselytutkimuksessa 23melu ja pöly koettiin edelleen häiritsevänävarsinkin painossa ja jälkikäsittelyssä. Painossamyös haitalliset kemialliset aineetkoettiin ongelmana.Ärsyttäville aineille altistuminen vähenimyös automaattisten ja keskitettyjen väriensyöttöjärjestelmien ansiosta. Vanhoillakoneilla värien syöttö tapahtui painoyksiköissäolevista värikaukaloista, joita painontyöntekijät kävivät täyttämässä. Myös värimääriensäätö tapahtui painoyksiköissäolevista väriruuveista. Ongelmallisia olivatedelleen liuottimet, joita käytettiin telojenpesussa. Liuotinpohjaisia aineita korvattiinkuitenkin vähemmän vaarallisilla pesuaineilla.53 Arkkipainoissa ongelmina olivatedelleen melu ja ärsyttävien aineiden käsittely.Värit syötettiin ja säädettiin käsin painoyksiköilläja telojen pesussa käytettiinärsyttäviä kemikaaleja.Jälkikäsittelyn työympäristöongelmiaolivat pöly, liimat sekä vaihtelevat lämpöolosuhteetja veto. Taittokoneiden ja konelinjojentyöntekijät altistuivat edelleenmelulle. Vuonna 1991 kymmenessä graaÞsenalan yrityksessä tehdyn kyselytutkimuksenmukaan melu ja pöly koettiin vielä paljonhaittaavana painossa (melu 72 %,pöly 53 %) ja jälkikäsittelyssä (melu 61 %,pöly 45 %). Kemialliset tekijät olivat enemmistönmielestä (61 %) paljon haittaaviavain painossa. 59Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7461


P. Seppälä1990-luvulla yleistynyt ja 2000-luvullaedelleen kehittynyt tekniikka on vähentänytratkaisevasti painolaitosten työhygieenisiäongelmia. Painopinnan valmistuksenintegroinnin ja CTP-tekniikan myötä Þ l-mien käsittely väheni huomattavasti taipoistui lähes kokonaan. Sekä rotaatio- ettäarkkipainokoneissa on automaattiset telojenpesulaitteet ja keskitetyt värien syöttöjärjestelmät,jotka vähentävät altistumistakemikaaleille ja epäpuhtauksille. Arkkipainoissatyöskennellään kuitenkin edelleenmelulle alttiina koneiden toiminnan aikana.Liuotinaineille altistuminen on vähentynyt,kun käyttöön on otettu kasviöljypohjaisiapainovärejä ja pesunesteitä.35, 52,Jälkikäsittelyssä työ tapahtuu entistäenemmän integroitujen konelinjojen äärellä.Koneiden ongelmia aiheuttavat pisteetovat paremmin koteloituja, jolloin altistuminenmelulle, pölylle ja käryille on vähentynyt.Käsityövaltaisia työvaiheita on kuitenkinedelleen materiaalin syöttö- ja vastaanottopisteissä.Jälkikäsittelyn yhteydessäovat usein myös lähetystoiminnat, jolloinjoudutaan avaamaan ovia ulkoilmaan.Tästä aiheutuvia ongelmia ovat lämpötilojensuuret vaihtelut ja veto.43, 59Tekniikan kehittymisestä huolimattapienten yritysten työntekijät kokivat työympäristönongelmat haittaavana useinvielä 1990-luvun puolivälissä. 29 Myös1990- ja 2000-lukujen taitteessa neljässäsuuressa painolaitoksessa tehdyn kyselynmukaan työympäristössä koettiin useinongelmia. 59 Painon työntekijöistä 64 % jajälkikäsittelyn työntekijöistä 70–80–% kokimelun haittaavana melko tai hyvin usein.Kemikaalit koki haittaavana painossa 58 %ja jälkikäsittelyssä 30 % vastanneista.Painopinnan valmistuksessa enää 16 %vastanneista piti kemikaaleja haittaavanatyöympäristön ongelmana. Heikko ilmanlaatu (44–55 %), sopimaton lämpötila (36–44 %) ja lämpötilan vaihtelut ja veto (26–63 %) olivat myös melko usein koettujaongelmia painossa ja jälkikäsittelyssä.Työsuojelupäälliköille ja työsuojeluvaltuutetuilletehdyn kyselyn mukaan 19 perinteellisiätyöympäristön haittatekijöitämelua, vetoa, kuumuutta ja ärsyttäviäaineita on pidetty vielä 2000-luvun alussaainakin hieman haittaavina ongelmina.Erittäin paljon haittaavina näitä ongelmiaon kuitenkin pitänyt enää korkeintaan10 % vastanneista työsuojeluhenkilöistä.Työn piirteet ja psyykkinenkuormittavuusEläketurvakeskuksen 1960-luvulla tekemätutkimus 12 oli haastattelututkimus, jonkatavoitteena oli koota tietoja työstä, työolosuhteista,ammattien rasittavuudesta, eläkeikäkäytännöistäsekä niitä koskevistaodotuksista. Tutkimuksessa oli mukanayhteensä 31 yritystä eri puolelta Suomea.Yritykset edustivat sanomalehti- ja siviilipainojasekä kuvalaattalaitoksia ja sitomoita.Yhteensä haastateltiin 539:ää henkilöä,jotka edustivat työnantajia, työnjohtajia,työntekijöitä ja eläkeläisiä. Tutkimus kuvaahyvin 1960-luvun tekniikalla tapahtuneentuotannon työnpiirteitä sanoma- ja siviilipainojenvalmistusprosessin eri vaiheissa.Työhön liittyvistä rasitustekijöistä enitenrasittavuutta aiheuttaviksi oli koettu ylityö,työtahdin epäitsenäinen määräytyminen,vuorotyö, vastuu aineellisista vahingoista,henkinen rasitus ja työtahti yleensä. Arvioitaessaeri ammattiryhmien työn kokonaisrasittavuuttajärjestys muodostui seuraavaksi:stereotypoijat, rotaatiopainajat jasyväpainajat, konelatojat sanomalehtityössä.Vähiten rasittaviksi työt oli koettu jälkikäsittelynsitojien ja pöytätyöntekijöidensekä siviilikirjapainojen käsinlatojien keskuudessa.62


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetPerinteellisen ja uudemman tekniikansiirtymävaiheen aikaan sijoittuva tutkimuson Työterveyslaitoksen talvella 1971–1972tekemä tutkimus työtehtävien fyysisestä japsyykkisestä kuormittavuudesta graaÞsellaalalla. 42 Tämä tutkimus jakaantui kahteenosaan. Ensimmäisessä osassa tehtiin kyselytutkimus,44 johon osallistui 25 yritystä eripuolelta Suomea. Kyselyyn vastasi yhteensä821 henkilöä 12:sta eri ammattiryhmästä.Tähän tutkimukseen vastanneetpainopinnan valmistuksen työntekijät(konelatojat ja stereotypoijat) edustivat vielätäysin vanhaa metalliladontatekniikkaa.Painajien joukossa oli jo offsetpainajia.Sitomon vastaajissa oli myös jo jonkinasteisellaautomaatiolla varustettujen koneidentyöntekijöitä.Työnsä yksitoikkoiseksi ja vähän vaihtelevaksikokivat useimmin (27–35 %) latojatsanomalehtityössä ja painajien apulaiset.Tosin näissä ryhmissä suunnilleen yhtämoni oli kokenut työnsä vaihtelevana. Selvästimuita ryhmiä useammin (51–64 %)vaihtelevaksi työnsä olivat kokeneet kaikkipainajat sekä stereotypoijat ja postittajat.Työnsä henkisesti raskaaksi kokevia oli eniten(52–68 %) latojien sekä rotaatio- jasyväpainajien keskuudessa. Myös koho- jaoffsetpainajista sekä sitomon automaattikoneidentyöntekijöistä moni (38–40 %) olikokenut työnsä henkisesti raskaaksi.Työterveyslaitos teki 1970- ja 1980-lukujenvaihteessa tutkimuksen ”Työn organisointi,tuotantotekniikka ja psyykkinenkuormittavuus – Tutkimus graaÞsessa teollisuudessa”,21, 22, 23, 34 jossa analysoitiin alantuotantotekniikkaa ja työtehtäviä sekä tutkittiinpsyykkistä kuormitusta monipuolisestierityisesti tekstinvalmistuksessa ja jälkikäsittelyssä.Tutkimusmenetelminä käytettiinhavainnointia, haastatteluja, kyselyäsekä psykofysiologisia psyykkisen kuormituksenmittausmenetelmiä. Tutkimukseenosallistui 12 yritystä. Perusteellinen työnkuvaustehtiin 187 työtehtävästä. Kyselyynvastasi 1 380 henkilöä.Työn sisällön sekä harjaantumis- jakokemusvaatimusten mukaan tarkasteltunapainovaiheen tehtävät olivat vaativimpiaja monipuolisimpia. Vähiten vaativiatehtävät olivat jälkikäsittelyssä. Painossasuurin osa tehtävistä oli pitkää harjaantumistaja kokemusta vaativia ja pieni osavähän vaativia aputöitä. Jälkikäsittelyssätaas oli vähän suhteellisen vaativia koneenhoitotehtäviäja perinteellisiä käsityötaitojavaativia töitä ja paljon lyhyehköä harjaantumistavaativia yksipuolisia aputöitä.Tekstinvalmistuksen työt olivat melkokapea-alaisia ja toistuvia ja harjaantumisjakokemusaikavaatimuksiltaan keskinkertaisia.Kyselytutkimuksessa kaikki vastaajatarvioivat työnsä keskimäärin myönteisesti.Ammattien välillä oli kuitenkin suuria eroja.Tekstinvalmistuksen työntekijät (lukuunottamatta oikolukijoita) ja painajat arvioivattyönsä varsin myönteisesti. Painajienapulaisilla oli paljon ongelmia. Jälkikäsittelyntyöntekijät kokivat työnsä muita ryhmiäkielteisemmin. Heillä oli myös muitaenemmän tyytymättömyyttä sekä psyykkisiäja somaattisia oireita. Yksitoikkoisuudenja monotonian kokemus vaivasi useimmintekstinvalmistuksen reikänauhankirjoittajia,oikolukijoita sekä jälkikäsittelynkonelinjoilla työskenteleviä naisia. Tekstinvalmistuksessavalolatojat kokivat työnsämuita useammin vaihtelevana. Työhönsidonnaisuutta kokivat eniten arkkikoneillatyöskentelevät painajien apulaiset. Sidonnaiseksiusein kokivat työnsä myös arkkikoneidenpainajat ja jälkikäsittelyn konetyöntekijät.Vuonna 1991 Työterveyslaitos teki tutkimuksen”Työn kuormittavuus, kehittämistarpeetja mahdollisuudet graaÞ sen alanTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7463


P. Seppälätuotantotehtävissä”. 59 Tässä tutkimuksessapainopisteenä olivat kehittyvän tieto- javiestintätekniikan vaikutukset graaÞ senalan tuotantotehtäviin, työn organisointiinja työolosuhteisiin. Tutkimuksen kohteeksivalittiin kymmenen sellaista yritystä, joissaoli otettu käyttöön kehittyneen tietotekniikansovelluksia ja uusia työn organisointimuotoja.Tutkimusmenetelminä olivat tuotantoprosessinja töiden kuvaus, haastatteluja kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi 63työnjohtajaa ja 726 kirjatyöntekijää.Tämän tutkimuksen havainnot kuvastavatajankohtaa, jolloin digitaalinen tekniikkaja siihen liittyvät järjestelmät olivat kehittymässäja yrityksissä oli rinnakkain käytössävanhaa ja uutta tekniikkaa. Tämä näkyierityisesti painopinnan valmistuksessa siinä,että osa työntekijöistä teki jo kokonaisvaltaistasivunvalmistusta Desk Top Publishing(DTP) -järjestelmillä sekä käytti taitto- jakuvankäsittelyohjelmia ja osa teki ”puukkotaittoa”paperilla.Uuden digitaalisen tekniikan käyttöönotonyhteydessä työnjärjestelyjä ja työtehtäviensisältöjä oli muutettu. Nyt tekstinvalmistajateki aikaisemmin erilliset koodaus-,tekstinkirjoitus-, tulostus- ja korjauslukuvaiheet.Pelkkää tekstinkirjoitusta tekienää vain muutama työntekijä. Kuvienvalmistuksessa ja asemoinnissa vakiintuneettehtävärajat olivat vielä enimmäkseenennallaan. Painossa automaation ja säätötekniikankehitys oli merkinnyt konemiehistöjenkoon pienenemistä. Arkkikoneillaei enää tarvittu koneapulaisia ja alistajia.Yksi tai kaksi painajaa hoiti suuriakin offsetkoneita.Rotaatiokoneilla oli vielä useammanhenkilön hierarkioita: ylipainaja,ykköspainaja, kakkospainaja ja rotaatiotyöntekijä.Värimiehen tehtävä oli kadonnutautomaattisten keskitettyjen värinsyöttöjärjestelmienmyötä. Rotaatiopainon tehtävänimikkeidentiukka työnjako oli kuitenkinvähenemässä. Rullamiehen tehtävästävoitiin kouluttautua painajan töihin.Jälkikäsittelyssä jako koneenhoitajiin jamuihin sitomotyöntekijöihin ja postittajiinoli edelleen pääasiassa olemassa.Tekninen muutos ja töiden uudelleenorganisointinäkyi myös työntekijöiden kokemissatyön vaatimuksissa ja työn piirteissä.Painajat, useimmat painopinnan valmistuksessatyöskentelevät sekä jälkikäsittelynkoneenhoitajat, kirjansitojat ja paperinleikkaajatarvioivat työn sisällön vaativaksi jaitsenäiseksi. Työn katsottiin myös vaativanharkintaa, päätöksentekoa ja itsenäisiä ratkaisuja.Tekstinkirjoittajien, rotaatio-, paino-ja sitomotyöntekijöiden työ oli arvioidenmukaan vaatimustasoltaan alhaisempi.Kuten aikaisemminkin 44 , niin työ oliammattien mukaan vaativuudeltaan eriytynyttä,vaikkakin esimerkiksi rotaatiotyöntekijätja postittajat pitivät työtään jonkinverran vaativampana kuin aikaisemmin.Tietotekniikan käytön laajuus oli yhteydessäkokemukseen työn vaativuuden, työnmielekkyyden sekä tietojen ja taitojen käyttömahdollisuuksienlisääntymisestä.Sitomokoneiden hoitajat sekä sitomo- japainotyöntekijät arvioivat sidonnaisuudentyöpisteeseen melko suureksi. Aikaisempaantutkimukseen 23 verrattuna automatisointinäytti jonkin verran vähentäneensidonnaisuutta. Postituskoneiden hoitajatja postittajat kokivat työnsä vähemmänsidonnaiseksi kuin ennen. Painopinnanvalmistuksen työntekijät (53 %) ja painontyöntekijät (40 %) arvioivat työnsä useamminvaihteleviksi kuin yksitoikkoiseksi. Jälkikäsittelyssätaas työt koettiin keskimäärinuseammin yksitoikkoisina kuin vaihtelevina.Myös rotaatiotyöntekijät ja syväpainajatkokivat työnsä usein yksitoikkoisena.Työterveyslaitos toteutti vuosina 1999–2001 tutkimushankkeen nimellä ”Joustavavalmistustekniikka ja matala organisaatio64


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutokset– tietotekniikan ja uusien organisaatiomuotojenyhteys tuotantojärjestelmien toimivuuteen,työn sisältöön ja henkilöstönhyvinvointiin”. 43 Tämä tutkimus tehtiinkonepajoissa ja graaÞsella alalla. GraaÞstaalaa koskeva tutkimusosa tehtiin neljässäyrityksessä. Tutkimukseen osallistuneissatuotantoyksiköissä tuotettiin aikakauslehtiä,kirjoja, vuosikertomuksia, mainospainotuotteitaja julisteita. Painaminen tehtiinsyväpaino-, heatset-rotaatio- ja arkkioffsetkoneilla.Tutkimusmenetelminä käytettiinhaastattelua ja kyselytutkimusta. Yhteensähaastateltiin 109 toimihenkilöä ja työntekijää.Kyselyyn vastasi 453 henkilöä.Tähän tutkimukseen osallistuneissa yrityksissänäkyi jo selvästi uuden digitaalisentekniikan, tietojärjestelmien kehittymisenja toimintojen integroinnin vaikutus tilaustoimitusprosessiin,työnjakoon ja tehtäviin.Valtaosa asiakkaista toimitti aineiston sähköisessämuodossa yritykseen. Tämäyhdessä painopinnan valmistuksen digitalisoinninja eri valmistusvaiheiden integroinninkanssa oli muuttanut tehtävärakennetta,työn organisointia, työnjakoa ja tehtäviensisältöä. Perinteiset repropuolen työtehtävät– arkkiasemointi Þ lmeiltä, Þ lmienkehitys ja kopiointi painolevyille, värierottelurumpuskannerilla – olivat vähentyneettai poistuneet kokonaan, kun kokopainopinta muokattiin ja asemoitiin elektronisesti.Tämä merkitsi myös vanhojenammattien poistumaa ja työntekijöidenuudelleenkoulutusta. Painopinnan valmistuksessatyöskenteli DTP-operaattoreita,jotka tekivät itsenäisesti koko sivun asiakkaanlähettämästä aineistosta sekä olivattarvittaessa suoraan yhteydessä asiakkaaseen.Entiset reprovaiheen työntekijät asemoivatsivut tietokoneella painoarkin vaatimaanlayoutiin ja tulostivat painoarkinjoko Þlmille tai suoraan painolevylle CTPtekniikalla.Syväpainossa painoarkin tietosisältösiirrettiin tietokoneohjatulle kaiverruskoneelle.Painovaiheen työt eivät olleet muuttuneetpääperiaatteiltaan. Automaation jaerilaisten apulaitteiden vuoksi painokoneitahoidettiin aikaisempiin vuosikymmeniinverrattuna vähäisemmillä henkilömäärillä.Painokoneen ohjausjärjestelmien tietokoneistamisenja integroitujen tuotannonohjausjärjestelmienmyötä painajan työssä olientistä enemmän prosessin ohjaukseen jatuotannonohjaukseen liittyvää työtä.Jälkikäsittelyn tuotannosta entistä suurempiosa tapahtui tietokoneohjattujenkonelinjojen äärellä. Myös yksittäistenkoneiden ohjelmoitavuus ja automatiikkaoli kehittynyt. Tästä huolimatta käsintapahtuvaa paperinippujen käsittelyä esiintyipaljon. Uudenaikaisia linjoja käyttiyleensä ryhmä, jossa oli koneenhoitaja jamuita sitomotyöntekijöitä. Eräissä tapauksissatavoitteena oli muodostaa tiimi, jossakaikki jäsenet olisivat pystyneet linjanohjelmointi- ja käyttötehtäviin ja vaihdelleettehtäviä keskenään. Tällainen toimintamallieteni kuitenkin hitaasti ja taipumuksenaoli palata vanhaan työnjakoon.Kyselytutkimuksen mukaan työ koettiinuseimmin vaihtelevana painopinnan valmistuksen(55 %) ja jälkikäsittelyn koneenhoitajien(40 %) työtehtävissä. Jälkikäsittelyn muissakuin koneenhoitajan tehtävissä työ koettiinusein yksitoikkoisena ja vähän vaihtelevana(54 %). Painossa mielipiteet olivat jakautuneitasiten, että noin kolmasosa vastanneistapiti työtään vaihtelevana ja toinen kolmannesyksitoikkoisena. Tietojen ja taitojen käyttömahdollisuudetkoettiin usein hyviksipainopinnan valmistuksessa, painossa ja jälkikäsittelynkoneenhoitotehtävissä. Puoletjälkikäsittelyn muista työntekijöistä kokinämä mahdollisuudet huonoina. Mahdollisuudetoppia uutta työssä koettiin useimminhyviksi painopinnan valmistuksessa.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7465


P. SeppäläFyysinen kuormittavuusSaaren, Seppälän ja Kuoringan 42 1970-luvun alussa tekemässä tutkimuksessa arvioitiintyön fyysistä kuormitusta fysiologistenmittausten, havainnoinnin ja kyselytutkimuksenavulla. Sydämen sykintätaajuudenmittauksia ja havainnointia tehtiinkahdeksan yrityksen painossa ja jälkikäsittelyssä.Fyysistä kuormitusta aiheuttaviatyövaiheita olivat tavaroiden ja esineiden(paperi, painolevyt, kohopainolaatat, painosylinterit)kuljetus ja nostelu, telojenpuhdistus sekä paperinippujen nostelu jasiirtely käsin. Näitä kuormitustekijöitäesiintyi varsinkin painajien apulaisten,painajien sekä sitomon ja postituksen töissä.Kuormitusta lisääviä tekijöitä olivathankalat työasennot, kuten työskentely selkäkumartuneena, kurkottelu ja kiertoliikkeetsekä pitkäaikainen seisominen koneenäärellä.Työn fyysisen kuormituksen kokemistaarvioitiin kyselyssä, joka tehtiin laajemman,25 yrityksessä tehdyn kyselytutkimuksenosana. 44 Painon ja sitomon koneidenapulaiset ja postittajat kokivat usein,että työ vaatii erityisiä ruumiinvoimia japitkäaikaisen rasituksen sietämistä. Painajat,painajien apulaiset, sitomon konetyöntekijätja postittajat joutuivat usein työskentelemäänkuormittavissa asennoissasekä kantamaan ja nostamaan esineitä.Runsaasti nostamaan joutuivat stereotypoijat,painajien apulaiset, sitomon konetyöntekijätja postittajat. Yleensä ruumiillisestiraskaaksi kokivat työnsä useimminpostittajat, syväpainajien apulaiset ja sitomojenkonetyöntekijät.Niskan ja hartioiden sekä ranteiden jasormien rasittumista työssä valittivatuseimmin latojat, postittajat, koho- ja offsetpainajienapulaiset sekä sitomotyöntekijät.Samoin niska-, hartia- ja olkapääsärytolivat vaivanneet useimmin postittajia,latojia, koho- ja offsetpainajien apulaisiasekä yleensä sitomotyöntekijöitä.Lahtelan ja Saaren 31 tutkimuksessa”Työtehtävien sisältö ja työnjärjestelytgraaÞsessa teollisuudessa” analysoitiin työnluonnetta ja vaaratekijöitä kymmenessägraaÞsen alan toimipaikassa. Pääasiallisenatutkimusmenetelmänä oli erityyppistentöiden (konetyö, käsityö ja tarkastus, kuljetus,huolto) sekä työkokonaisuuden eri osien(suunnittelu, valmistus, valvonta ja huolto)havainnointi. Konetyön sisältö sitomossaja postituksessa oli joko materiaalin syöttöäkoneeseen tai materiaalin vastaanottoakoneesta. Painossa taas työn sisältö oli pääasiassakoneiden valvontaa. Syöttö- tai vastaanottotyötäteki noin 10 % painojentyöntekijöistä. Käsityö oli yleisintä sitomossa.Työtehtävät vaihtelivat eniten painossaja vähiten sitomossa. Istumatyötä oli enitentekstin- ja kuvanvalmistuksessa ja sitomossa.Painossa jouduttiin kävelemään ja seisomaankeskimääräistä enemmän. Jälkikäsittelyosastojentyöt sisälsivät eniten useintoistuvia ja lyhytaikaisia (alle yhden minuutinkestoisia) työnosia. Painossa toistuviatyönosia esiintyi lähinnä painotuotteidenvastaanotossa. Yleisimmin esiintyviä vaaratekijöitäolivat erilaiset kompastusesteetja pyörivät koneenosat.Työterveyslaitoksen 1970–1980-lukujenvaihteessa tekemän tutkimuksen 23 fyysistäkuormitusta koskevan osan tulokset osoittivat,että tekstinvalmistuksessa fyysinenkuormitus oli luonteeltaan paikallista yläraajoihinkohdistuvaa ja vaati paljon nopeaahienomotorista sormi-kämmentyötä.Tekstinkirjoittajista yli 40 % koki yläraajojen,hartioiden ja niskan kuormittuvan paljontai erittäin paljon työn aikana. Painajillaja painajan apulaisilla oli huonoja työasen-66


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetTaulukko 2. Keskeiset työympäristön haitat sekä työtehtävien ja kuormitustekijöiden piirteet eri vuosikymmenillä.ajankohtaValmistus-vaihe KuormitustekijätPainopinnanvalmistus– teksti– kuvat– sivuasemointi– arkkiasemointi– painopinta1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-lukutyöympäristö – epäterveellisetkaasut– kemikaalit– melutyötehtävät – moniin vaiheisiinjaettu työ– käsityömäistäammattitaitoavaativia tehtäviäfyysinenkuormituspsyykkinenkuormitus– raskaidenesineidenkäsittelyä– toistotyötä– rasittaviatyöasentoja– niska-hartiaseudunja yläraajojenvaivat– yksitoikkoisuussanomalehtilatomoissa– kemikaalit ongelmanafilmien ja painolevyjen/-sylinterienkäsittelyssä– moniin vaiheisiinjaettu työ– monipuolisia ja yksipuolisiatöitä– vanhan ja uudentekniikan töitä rinnakkain– toistotyö– rasittavia työasentoja– silmien rasittuminen– niska-hartiaseudunja yläraajojen vaivat– yksitoikkoinen vaihetyö– kemikaalit ongelmanafilmien ja painolevyjen/-sylinterienkäsittelyssä– moniin vaiheisiinjaettu työ– monipuolisia jayksipuolisia töitä– näyttöpäätetyötä– toistotyö– rasittaviatyöasentoja– silmien rasittuminen– niska-hartiaseudunja yläraajojen vaivat– yksitoikkoinenvaihetyö– kemikaaliongelmatvähäiset– työvaiheitayhdistetty– tiimityötä– asiakaskontakteja– pitkäkestoinen työpäätteen äärellä– silmienrasittuminen– niska-hartiaseudunja yläraajojenvaivat– tietotekniikan janopeastimuuttuvien ohjelmistojenopettelu– kemikaaliongelmatvähäiset tai poistuneet– tehtäväkuvat laajentuneetpainopinnanvalmistajantyöksi– tiedostojen käsittelyä– tiimityötä– asiakaskontaktejaenemmän– pitkäkestoinen työpäätteen äärellä– silmien rasittuminen– niska-hartiaseudunja yläraajojen vaivat– tietotekniikan janopeasti muuttuvienohjelmistojenopetteluTaulukko 2 jatkuu sivulla 68.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7467


P. SeppäläTaulukko 2 jatkuu sivulta 67.Valmistus-vaihe KuormitustekijätPainaminen työympäristö – melu– kemikaalit– pölytyötehtävät – tehtävähierarkia:painajat vs.koneapulaisetfyysinenkuormituspsyykkinenkuormitusJälkikäsittely työympäristö – pöly– melu– fyysinen raskaus– vaikeattyöasennot– työnyksitoikkoisuus– sidonnaisuus javastuutyötehtävät – ammattitaitoavaativia sitomotöitä– yksipuolistakäsityötä– konesidonnaistatyötäfyysinenkuormituspsyykkinenkuormitus1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku– fyysisestiraskastanippujenkäsittelyä– toistotyö– pakkotahtisuus– sidonnaisuus– aikapaine– melu– kemikaalit– pöly– tehtävähierarkia:painajat vs. koneapulaiset– fyysinen raskaus– vaikeat työasennot– työn yksitoikkoisuus– sidonnaisuus javastuu– pöly– melu– ammattitaitoa vaativiasitomotöitä– yksipuolista käsityötä– konesidonnaista työtä– fyysisesti raskastanippujen käsittelyä– toistotyö– pakkotahtisuus– sidonnaisuus– aikapaine– melu– kemikaalit– pöly– melulle altistuminenvähentynyt– tehtävähierarkiavähenemässä:painajat vs.koneapulaiset– fyysinen raskausvähenemässä– vaikeat työasennot– työn yksitoikkoisuus– sidonnaisuus javastuu– pöly– melu– ammattitaitoavaativia sitomotöitä– yksipuolistakäsityötä– konesidonnaistatyötä– fyysisesti raskastanippujen käsittelyäfyysinen raskaus vähentynyt– toistotyö– pakkotahtisuus– sidonnaisuus– aikapaine– kemikaaliongelmatvähentyneet– melulle altistuminenvähentynyt– tehtävähierarkiavähentynyt– työkiertoa– fyysinen raskausvähentynyt– vaikeat työasennotvähentyneet– työn yksitoikkoisuus– vastuu– pöly– melu– pakkotahtista jayksipuolista toistotyötäkoneiden jalinjojen äärellä vähemmän– tiimityötä– fyysisesti raskasnippujen käsittelyvähentynyt– toistotyötä vähemmän– aikapaine– tietotekniikan opettelu– kemikaaliongelmatvähentyneet– melulle altistuminenvähentynyt– tehtävähierarkiavähentynyt– työkiertoa– työ pääasiassa prosessinvalvontaa jatuotannonohjauksentehtäviä– fyysinen raskausvähentynyt– vaikeat työasennotvähentyneet– laajentuneettyötehtävät– vastuu suurestakokonaisuudesta– pöly– melu– pakkotahtista ja yksipuolistatoistotyötäkoneiden ja linjojenäärellä vähemmän– tiimityötä– suurten järjestelmienkäyttöä– fyysisesti raskasnippujen käsittelyvähentynyt– toistotyötävähemmän– aikapaine– tietotekniikan ja monimutkaistenjärjestelmienopettelu68


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksettoja ja työliikkeitä. Arkkikoneilla sekä painajatettä apulaiset joutuivat nostamaan jakantamaan muita enemmän erilaisia taakkojaja käyttämään lihasvoimaa. Jälkikäsittelyssätyöt koettiin fyysisesti yksipuolisena.Ne sisälsivät nostamista ja kantamista keskimääräistäenemmän, mutta taakat olivatenimmäkseen suhteellisen kevyitä. Kaikenkaikkiaan jälkikäsittelyn työt olivat yksipuolisiaja sidonnaisia sekä voimakkaasti liikuntaelimistöäkuormittavia. Kuitenkin uusienteknisten ratkaisujen (pitkänipputekniikka )ja työolojen kehittämisen avulla jälkikäsittelyntyötehtävien kuormittavuutta oli voitu16, 48vähentää.Vuonna 1991 tehdyn tutkimuksen 59mukaan työn fyysisiä rasitustekijöitä olikoettu muita useammin jälkikäsittelyssä.Useimmin koettuja ongelmia olivat yksipuolisetja toistuvat työliikkeet (38 %) sekäyksipuoliset ja hankalat työasennot (27 %).Myös painossa viidesosa vastaajista kärsinäistä rasitustekijöistä usein. Työn ruumiillisenraskauden ja nostamisen ja kantamisenoli kokenut usein rasittavana noin 20 %jälkikäsittelyn vastaajista, mutta enää 10 %painon työntekijöistä. Niska-hartiaseudunja olkapäiden sekä ristiselän vaivat olivatmelko yleisiä (keskimäärin 38 %) kaikissaprosessin vaiheissa. Niska-hartiaseudun vaivojaoli koettu useimmin painopinnan valmistuksessaja jälkikäsittelyssä, missä noinpuolet vastaajista oli kokenut näitä vaivojatoistuvasti. Ristiselän vaivojen kokeminenoli yleisintä painossa ja jälkikäsittelyssä(lähes 30 % oli kokenut usein). Niska-hartiaseudunkivut ja säryt olivat haitanneetpäivittäisiä toimintoja ainakin jonkin verranmyös 55 %:a pienyritysten työntekijöistä1997–1998 tehdyn kyselyn mukaan. 29Vuosina 1999–2001 neljässä painotalossatehdyssä kyselytutkimuksessa 43 painopinnanvalmistuksen vastaajat olivat kokeneettyön ja työympäristön haittoja melko harvoin.Sen sijaan jälkikäsittelyn työntekijöistänoin 60 % koki, että yksipuoliset liikkeet,vaikeat työasennot ja raskaat nostelut aiheuttavatpaljon haittaa ja rasitusta työssä.Samoin vaivoja niska-hartiaseudussa jaolkapäissä koettiin muita useammin (43–56 %) jälkikäsittelyn muissa kuin koneenhoitajantehtävissä. Myös painopinnan valmistajistakolmasosa oli kokenut usein vaivojaniskassa, hartioissa ja olkapäissä.YHTEENVETO JA POHDINTATieto- ja viestintätekniikan kehitys ja käyttöönottomuuttivat painotuotannon valmistusprosessinja valtaosan työtehtävistäperusteellisesti 1960- ja 2000-lukujen välisenäaikana. Muutos on merkinnyt sekämonien perinteisten (esim. kemigraÞ syövyttäjä,konelatoja) että uudempienkin(esim. valolatoja, tekstinkirjoittaja, perinteisetrepron työt) graaÞsen alan ammattienja työtehtävien katoamista. 13Ensimmäiset ja suurimmat muutoksettapahtuivat painopinnan valmistuksessa jaerityisesti tekstin ladonnassa, jossa tietotekniikkaaalettiin soveltaa jo varhain. Muissapainopinnan valmistusvaiheissa – kuvankäsittely,taitto ja asemointi – huomattavampiamuutoksia tapahtui vasta 1980-luvun lopulta lähtien. Tämä kehitys nopeutui1990-luvun jälkipuoliskolla prosessiendigitalisoinnin ja ohjelmistojen kehityksenmyötä. Painossa ja jälkikäsittelyssä muutoson ollut vähemmän näkyvää – lähinnäkoneiden automaatioasteen ja ohjelmoitavuudenlisääntymistä. Näissäkin vaiheissamuutos on nopeutunut 1990- ja 2000-lukujenvaihteessa. Erityisesti digitaalinen painaminensekä tuotannon ja konelinjojenohjauksen ja eri prosessin vaiheita koskevientietojen tietotekninen integrointi onmuuttamassa myös paino- ja jälkikäsittelynprosesseja ja töitä merkittävästi.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7469


P. SeppäläTeknisen muutoksen vaikutukset näkyvätvastaavalla tavalla myös työoloissa, työtehtävissäja työn piirteissä. Painopinnanvalmistuksessa on siirrytty tehdasmaisistaoloista toimistomaisiin työympäristöihin.Samalla työympäristön ja työn työsuojelullisetongelmat ovat muuttuneet. Painopinnanvalmistuksessa fyysiset ja psyykkisetongelmat ovat tietokoneiden kanssa paljontyötä tekeville toimistotyöntekijöille tyypillisiäongelmia, kuten silmien rasittuminen,niska-hartiaseudun ja yläraajojen vaivat,henkinen rasitus ja väsymys. 25, 56, 46 Toisaaltatietotekniikka on mahdollistanut sen,että aikaisempien pitkälle ositettujen jayksipuolisten toistotöiden tilalle on voitusuunnitella laajempia kokonaisvaltaisiatyötehtäviä.Myös yritysten liiketoiminnassa ja organisaatiossatapahtuneet muutokset – ulkoistaminen,alihankinta, toimintojen hajauttaminenja matalat organisaatiot – ovat vaikuttaneetmerkittävästi työtehtävien sisältöihin javaatimuksiin. 43 GraaÞsen alan perinteisenosaamisen ja tietotekniikan hallinnan ohellatyöntekijöiltä vaaditaan liiketaloudellista ajattelua,asiakassuuntautuneisuutta sekä kykyäja halukkuutta yhteistoimintaan.Painossa automaation lisääntyminen jamuu tekninen kehitys on vähentänyt altistumistatyöhygieenisille haitoille, ja työtovat muuttuneet prosessin valvonnan tyyppisiksi.Myös fyysinen rasitus on vähentynyt,kun juokseminen ja kiipeily painoyksiköilläon kauko-ohjauksen ja esiasetustenvuoksi lähes kokonaan poistunut. Teknisetratkaisut ovat vähentäneet raskaita työvaiheitamyös koneiden kuntoonlaitossa japaperin käsittelyssä. Myös jälkikäsittelyssäautomaatio, koneiden ohjelmoitavuus jatekniset laiteratkaisut ovat vähentäneet fyysistäkuormitusta ja toistotyötä. Jälkikäsittelyssäon kuitenkin vielä viime vuosiinsaakka ollut työtehtäviä, joissa on paljonperinteellisiä fyysisen ja psyykkisen kuormituksenongelmia. 43Kun tarkastellaan graafisella alallatapahtuneita muutoksia työn sisällössä jaammateissa 1970- ja 1980-luvuilla työnmuutosta koskevien pohdintojen valossavoidaan todeta, että sekä negatiiviset ettäpositiiviset ennustukset näyttävän toteutuneenosittain. Tietotekniikan käyttöönottoon merkinnyt vanhojen ammattien katoamistaja työvoiman tarpeen vähenemistäläpi tuotantoprosessin itse painotaloissa.Toisaalta tieto- ja viestintätekniikan kehityson mahdollistanut erikoistuneiden alihankintaatekevien yritysten syntymisen esimerkiksipainopinnan valmistuksessa. Mitätulee työtehtävien sisältöön, näyttää siltä,että ne ovat ainakin osittain muuttuneet jamuuttumassa entistä monipuolisemmiksija vaativammiksi, joskin yksipuolisia ja toistuviatyötehtäviä on edelleen. Samoinpainopinnan valmistuksen ulkoistaminenja siirtyminen asiakkaille tai mainostoimistoilleon voinut tehdä painopinnan valmistuksenitse painotaloissa melko rutiininomaiseksiaineiston vastaanottamiseksi jatulostamiseksi. Toisaalta nämä tehtävätvaativat uutta tietotekniikan ja digitaalisenprosessin hallintaan liittyvää osaamista.Uuden tekniikan käyttöönotto SuomengraaÞsessa teollisuudessa on sujunut melkokitkattomasti työmarkkinaosapuoltenhyvän yhteistyön ja sopimuskäytännönvuoksi. Liittojen välisillä sopimuksilla käynnistettiinuudelleen- ja täydennyskoulutusta1960-luvun lopulta lähtien, jolloin tietotekniikankehitykseen liittyvä muutos tuotantomenetelmissäja ammateissa oli alkamassa.30 Pitkäaikaisten sopimusten ansiostaSuomessa vältyttiin työriidoilta, joitauuden tekniikan käyttöönotto aiheutti SaksanLiittotasavallassa ja Ranskassa.Se millaiseksi työ muuttuu tulevien vuosienaikana, riippuu media-alan yleisestä70


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutoksetkehityksestä. 2000-luvun alussa näyttää siltä,että viestintäalan kehitykseen vaikuttaaedelleen voimakkaasti kaiken informaationsiirtyminen sähköiseen muotoon sekä tuotantoprosessiendigitalisoituminen ja sähköisenja painetun viestinnän kilpailu. 18Digitaalisella painamisella on tässä kilpailussaomat etunsa. Sillä voidaan antaa asiakkailleyksilöllistä palvelua, koska vaihtuvantiedon tulostaminen esimerkiksi mainospainotuotteissaja markkinoinnissa onyhä helpompaa. Tällöin tietotekniikkaan,laatuun ja asiakaspalveluun liittyvät työtehtävätja osaaminen tulevat entistä tärkeämmiksipainotuotannon kaikissa prosessinvaiheissa.Yritysten toimintaan, organisaatioon jatehtäviin vaikuttavat teknisen kehityksenohella keskittyminen ydinliiketoimintaanja erilaisten toimintojen hajauttaminen erikoistuneilleyrityksille. Jo nyt painopinnanvalmistus ja osa painon ja jälkikäsittelyntoiminnoista tapahtuu painotalon ulkopuolellaalihankintayrityksissä. Joissakinsanomalehtiyrityksissä ilmoitusten valmistuson jo ulkoistettu mainostoimistoille tms.erikoistuneille yrityksille. Myös itse painaminenvoi tulevaisuudessa tapahtua erikustantajille painamista tekevissä lehtitehtaissa.Tällaiset muutokset vaikuttavat merkittävästiorganisaatioon, tehtävärakenteisiinja tehtäväkuviin. Tarvitaan vähemmänmutta moniin eri tehtäviin pystyviä työntekijöitä.Rutiiniluontoiset tehtävät hoidetaantietotekniikalla. Jäljelle jäävä ihmistyövaatii monipuolista osaamista. Moniosaajienlisäksi tarvitaan myös joidenkin osa-alueidenhuippuasiantuntijoita, jotka vastaavatjärjestelmien suunnittelusta, tuotekehittelystäja erityisosaamista vaativasta luovastatyöstä. Tarvitaan siis luovaa työtätekeviä tietotyöläisiä 3 , kuten graaÞ koitasekä tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoita.GraaÞ sen alan kehitys kuvaa suureltaosin yritysten toiminnassa ja työelämässätapahtunutta muutosta yleensä. Yrityksetkeskittyvät ydinliiketoimintoihin ja ulkoistavatmuita toimintoja alihankkijoille, jollointoiminnasta tulee verkottunutta. 26GraaÞsen alan toiminta on kuitenkin vieläpääosiltaan kotimarkkinateollisuutta jasuurin osa tuotannosta tapahtuu Suomessa.1, 18, 51 Organisaatioissa ja työoloissa ontapahtunut samankaltaisia liiketoimintaympäristöönja tekniikan kehitykseen liittyviämuutoksia kuin muillakin toimialoilla.Organisaatiot ovat madaltuneet, työympäristönkemialliset ja fysikaaliset haitatovat vähentyneet ja työn osaamisvaatimuksetovat kasvaneet.36, 43GraaÞ sen alan toimintaan, työoloihin,tehtävärakenteeseen ja työtehtäviin on kuitenkinvaikuttanut 1990-luvun puolivälinjälkeen muita enemmän prosessien digitalisoituminenja tietotekninen integroituminen.Tämän seurauksena painotuotteentuotantoprosessi on lyhentynyt, nopeutunutja hajautunut sekä tullut suurilta osinpaikasta riippumattomaksi. Sisältö japainopinta voidaan tuottaa maantieteellisestikaukana toisistaan ja tulostaa lähelläasiakasta. Tulevaisuuden visiona on ”älykäspainolaitos”. Pisimmälle vietynä tämätarkoittaa, että painokoneella on Internetosoite,johon digitaalinen painettava aineistotyötietoineen toimitetaan. Tämän jälkeenprosessi etenee interaktiivisesti asiakkaankanssa (esim. vedostus) ja lopputuotevalmistuu integroidussa langattomastikommunikoivien koneiden muodostamassajärjestelmässä. Myös sisällöt ovat digitalisoitumisenansiosta muuttuneet monikäyttöisiksiniin, että samaa sisältöä voidaankäyttää painetussa ja sähköisessämediassa. 20 Tämän seurauksena useitaammatteja on kadonnut ja osa katoaa lähitulevaisuudessa.Alalla työskentelevienTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7471


P. Seppäläpitää jatkossa hallita koko painotuotteenvalmistusprosessi ja siihen liittyvät ohjelmistotja tekniikat sekä omaksua uudet toimintatavat.KIRJALLISUUTTA1. Antikainen H & Siivonen T: Viestintäalan nykytilaja kehitystrendit 2001–2002. GT-raportti, VTT:nasiantuntijapalvelu, nro 1, tammikuu 2001.2. Bennet D: Production systems design. Butterworths,London 1986.3. Blom R, Melin H & Pyöriä P: Tietotyö ja työelämänmuutos. Palkkatyön arki tietoyhteiskunnassa.Gaudeamus, Helsinki 2001.4. Buchanan D & Boddy D: Organizations in theComputer Age. Gower Publishing Company Ltd,Hampshire, England 1984.5. Bäck A & Ristimäki S: Sitomojen materiaalinkäsittelynautomatisoinnin tarve ja edellytykset.Tiedotteita 271. Valtion teknillinen tutkimuskeskus,Espoo 1984.6. Bäck A, Temmes J & Koskinen K: Uudet tekniikatpainotuotteiden jälkikäsittelyn automatisoinnissa.Tiedotteita 403. Valtion teknillinen tutkimuskeskus,Espoo 1985.7. Butera F & Thurman JE (toim.): Automation andwork design. North Holland, Amsterdam 1984.8. Corbett JM: Computer-aided manufacturing andthe design of shopfloor jobs: towards a newresearch perspective in occupational psychology.Teoksessa: Psychological issues of human-computerinteraction in the work place, s. 23–40. Toim. FreseM, Ulich E & Dzida W. North Holland, Amsterdam1987.9. Dean, jr JW & Snell SA: Integrated manufacturingand job design: moderating effects of organizationalinertia. Academy of Management Journal 34(1991) 4: 776–804.10. Durrant WR: Looking back on 100 years ofmachine printing. Supplement to Printing World,March 22, 1979.11. Forester T (toim.): The MicroelectronicsRevolution. Basil Blackwell Publisher, Oxford1980.12. Forss SU: Työsuhteessa olevien eläkeikätutkimus, 1.GraaÞ nen teollisuus. Eläketurvakeskus, Helsinki1969.13. Gardberg L: Tekniikan kehittyminen luo haasteitaosaamiselle. Vanhat työtehtävät katoavat ja jäljellejäävientyötehtävien rajat hämärtyvät. Faktori 89(2004) 4: 14–15.14. GraaÞ sen teollisuuden tuotteiden, tuotannon jatyövoiman kehitysnäkymät 1985–1995. SuomenKirjatyöntekijäin Liitto r.y., Suomen Akatemia &Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Graafinenlaboratorio, Helsinki 1985.15. GraaÞ set faktat 2004. GraaÞ nen teollisuus ry jaViestintätyönantajat. Multiprint Oy, Helsinki2004.16. Halme H: Jälkikäsittelytöiden työsuojelullinenkehittäminen graaÞ sessa teollisuudessa. Raportti39. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Konetekniikanosasto, Työsuojelu, Tampere 1985.17. Hansén A-M, Lankinen P & Siivonen T: GraaÞsenteollisuuden riskit ja voimat 1992–2002. SuomenKirjatyöntekijäin Liitto & GraaÞ sen TeollisuudenLiitto, Juva 1994.18. Hansén A-M: Tulevaisuuden tekijät. Viestintäalankehitystrendit, ammatit ja osaamisvaateet jatyövoimantarve 2000-luvun kynnyksellä. GraaÞsenTeollisuuden Liitto, Viestintäalan ammattiliitto,Journalistiliitto, Mediaunioni ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto, Keuruu 2000.19. Hansén A-M: Graafisen alan työyhteisö jatyöympäristö puntarissa. Graafisen toimialantyösuojeluhenkilöstön arvioita työyhteisöön jatyöympäristöön liittyvistä asioista. Turunkauppakorkeakoulu, Yritystoiminnan tutkimus- jakoulutuskeskus, Mediaryhmä, Turku 2000.20. Juhola H: Painotuotanto, jälkikäsittely ja niidenautomaatio. Teoksessa: Vauhtia viestinnästä –Suomen viestintäalan strategiset linjaukset, osa 2, s.155–161. Teollisuus ry ja Sanomalehtien liitto,Helsinki 2005.21. Kalimo R & Leppänen A: Mental strain incomputerized and traditional text preparation.Teoksessa: Machine pacing and occupational stress,s. 125–132. Toim. Salvendy G & Smith MJ. Taylor& Francis Ltd, London 1981.22. Kalimo R & Leppänen A: Näyttöpäätteen vaikutuspsyykkiseen kuormitukseen tekstinkäsittelytyössä.Työterveyslaitoksen tutkimuksia 1 (1983) 4: 253–262.23. Kalimo R, Leppänen A, Seppälä P, Louhevaara V& Koskinen, P: Työn organisointi, tuotantotekniikkaja psyykkinen kuormittavuus. Tutkimus graaÞsessateollisuudessa. Työterveyslaitoksen tutkimuksia n:o174, Helsinki 1981.72


GraaÞsen alan tekniikan, työn ja työkuormituksen muutokset24. Kalimo R, Leppänen A, Verkasalo M, Peltomaa A& Seppälä P: Mental strain in machine-paced andself-paced tasks. Teoksessa: Machine pacing andoccupational stress, s. 159–167. Toim. Salvendy G& Smith MJ. Taylor & Francis Ltd, London 1981.25. Ketola R: Physical work load as a risk factor forsymptoms in the neck and upper limbs. Exposureassessment and ergonomic intervention. Kuopionyliopiston julkaisuja D. Lääketiede 311. Kuopionyliopisto, Kuopio 2003.26. Koivisto T & Ahmaniemi R: Verkostoperustainenyrityskäytäntöjen kehittäminen. Työelämänkehittämisohjelma, raportteja 15, Helsinki 2001.27. Korpiharju P: Materiaalinkäsittelyn automatisointikirjapainojen jälkikäsittelyssä. VTT Julkaisuja.Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, Espoo 1997.28. Kortteinen M: Kunnian kenttä. Suomalainenpalkkatyö kulttuurisena muotona. Hanki ja jää,Hämeenlinna 1992.29. Könni U, Rantala K & Kaleva S: Työympäristö jatyökyky graaÞsen alan pienyrityksissä 1996–1998.Teoksessa: Työkyky yksilön, pienyrityksen jayhteiskunnan menestystekijänä 2, s. 145–154.Toim. Huuskonen M, Laitinen H & Bergström M.Työ ja ihminen, Tutkimusraportti 16, Helsinki2000.30. Laaksovirta S.: Ammatillisen koulutuksen tienraivaajat.Graafisen alan koulutustoimikunta,Gummerus, Jyväskylä 1993.31. Lahtela J & Saari J: Työtehtävien sisältö ja työnjärjestelytgraaÞ sessa teollisuudessa. Työolosuhteetn:o 16. Työterveyslaitos, Helsinki 1979.32. Lahtinen K: GraaÞsen alan jälkikäsittelykoneidentyöturvallisuus. Työolot 71. Työterveyslaitos,Helsinki 1989.33. Launonen M: GraaÞ sen teollisuuden automaatio.Tietotaito 34 (1988) 4: 6.34. Leppänen A: Ihminen tietokoneistetussa työssä.Katsaus ihmisen ja tietokoneistetun työn vuorovaikutuksenpsykologisiin tutkimusperinteisiin.Työterveyslaitoksen tutkimuksia 3 (1985) 3: 287–303.35. Leino A: Kasviöljypohjaiset painovärit ja pesunesteetkorvanneet liuottimia graafisella alalla.Työyhteisöviesti 3/2003: 36–37.36. Lindqvist U, Siivonen T, Seppälä P, Klemola S,Huuhtanen P & Leppänen A: Painotoiminnanmuutokset ja niiden vaikutukset henkilöstöön. VTTTietotekniikka ja Työterveyslaitos, TutkimusraporttiTTE4-2005-6, Espoo 2005.37. Manni-Loukkola S, Nyysti A & Siivonen T: Uudentekniikan vaikutukset graaÞsen teollisuuden teknistentoimihenkilöiden työtehtäviin ja työlli-syyteen.Valtion teknillinen tutkimuskeskus, graafi-nenlaboratorio ja Suomen Faktoriliitto ry, Lahti 1988.38. Oittinen P & Saarelma H: Printing. Fapet Oy,Helsinki 1998.39. Perilä O: Graafisen tekniikan peruskurssi. 2.,muuttamaton painos. TKY Otapaino, Espoo1976.40. Rogers TF & Friedman NS: Printers faceautomation – The impact of technology on workand retirement among skilled craftsmen. LexingtonBooks, Lexington 1980.41. Saarelma H & Oittinen P: GraaÞ sen tekniikanperusteet. Otakustantamo, Hämeenlinna 1988.42. Saari J, Seppälä P & Kuorinka I: GraaÞ sen alantyötehtävien fyysisestä kuormittavuudesta. Osa II.Teoksessa: Työtehtävien kuormittavuus graaÞsellaalalla, osat 1 ja 2, s. 2-119. Toim. Saari J, Seppälä P& Kuorinka I. Työterveyslaitoksen tutkimuksia 107.Helsinki 1973.43. Seppälä P & Klemola S: Joustava valmistustekniikkaja matala organisaatio. Tietotekniikan ja uusientyön organisaatiomuotojen yhteys tuotantojärjestelmientoimivuuteen, työn sisältöön ja henkilöstönhyvinvointiin. Työterveyslaitos &Työsuojelurahasto, Helsinki 2001.44. Seppälä P, Saari J & Kuorinka I: GraaÞ sen alantyötehtävien fyysinen ja psyykkinen kuormittavuuskyselytutkimuksen valossa, osa I. Teoksessa: Työtehtävienkuormittavuus graaÞsella alalla, osat 1 ja 2,s. 1-100. Toim. Saari J, Seppälä P & Kuorinka I.Työterveyslaitoksen tutkimuksia 107. Helsinki1973.45. Siivonen T, Lång K, Ekberg J, Kempe B, Nikulin H& Uosukainen S: Joukkoviestinnän teknologiankehitys vuoteen 2000. Tutkimuksia 136. Valtionteknillinen tutkimuskeskus, Espoo 1982.46. Smith MJ & Cohen WJ: Design of computerterminal work stations. Teoksessa: Handbook ofHuman Factors and Ergonomics, s. 1637–1688.Toim. Salvendy G. John Wiley & Sons, Inc., NewYork 1997.47. Tidd J: The link between manufacturing strategy,organization and technology. Teoksessa: New wavemanufacturing strategies, s. 22–40. Toim. Storey J.Paul Chapman Publishing Ltd, London 1994.48. Tuominen R & Ruohomäki I: Pitkänipputekniikantyösuojelulliset ominaisuudet. Kirjapainotaito-GraaÞkko 4 (1985) 36–41.59. Tuominen E & Seppälä P: GraaÞ nen ala – työnsisältö, kuormittavuus ja kehittäminen. Ergonomiatiedote4/1992.50. Täsmäpaino painaa tarpeeseen. Faktori 88 (2003)1: 18–19.51. Vauhtia viestinnästä – Suomen viestintäalanstrategiset linjaukset. GraaÞ nen teollisuus ry jaSanomalehtien liitto, Helsinki 2005.Työ ja ihminen 20 (2006) 1: 55—7473


P. Seppälä52. Vinnari E: Kasviöljypohjaisten painovärien,pesunesteiden ja liuottimien käyttö arkkioffsetpainoissa.Tampereen teknillinen yliopisto, Tampere 2003.53. Virtanen J: Kasviöljypohjaiset pesunesteet. ValtionTeknillinen Tutkimuskeskus, GraaÞnen laboratorio,Espoo 1993.54. Virtanen J, Kalliokoski P & Karttunen A:Offsetlevyjen valmistukseen liittyvät työhaitat.Valtion teknillinen Tutkimuskeskus, Graafinenlaboratorio ja Kuopion yliopisto, Työ- jateollisuushygienian laitos, Espoo 1991.55. Wall TD, Corbett JM, Clegg CW, Jackson PR &Martin R: Advanced manufacturing technologyand work design: Towards a theoretical framework.Journal of Organizational Behavior 11 (1990) 201–219.56. Yang C-L & Carayon P: Effect of job demands andsocial support on worker stress: a study of VDTusers. Behaviour and Information Technology 14(1995) 1: 32–40.57. Xeikonin uudella digillä pieniä tai miljoonasarjoja.Faktori 89 (2004) 3: 20.vanhempi tutkija, FT, dos. Pentti SeppäläTyöterveyslaitos, HelsinkiTyön kehittäminen, Inhimillinen työ -osaamiskeskus74


sammandragDiskrepans mellan ansträngningoch belöning i chefers arbete:konstruktionsvaliditeten hosSiegrists ERI-enkätSyftet med denna studie var att undersökakonstruktionsvaliditeten hos den Þ nskaversionen av ERI-enkäten utvecklad avSiegrist. I enkätens skalor, det vill sägaansträngning, belöning och överengagemang,studerade vi skillnader på grund avkön, ålder och ledningsnivå och deras sambandmed hälsotillståndet. 1 301 cheferdeltog i undersökningen. Resultaten visadeatt ERI-enkäten har den tredimensionellafaktorstrukturen som antagits i teorin.Kön, ålder och ledningsnivå åtskiljde chefersupplevelser av ansträngning, belöningoch överengagemang i arbetet. Diskrepansenmellan ansträngning och belöningsamt överengagemang hade samband meddåligt hälsotillstånd. Totalt sett stöderresultaten konstruktionen, differensen ochkriterievaliditeten hos den Þ nska ERIenkäten.Nyckelord: konÞrmatorisk faktoranalys,kön, ålder, ledningsnivå, hälsotillståndUlla KinnunenTammerfors Universitet, PsykologiskaInstitutionenTammerfors, FinlandTaru FeldtJyväskylä Universitet, PsykologiskaInstitutionenJyväskylä, FinlandTiina TarvainenJyväskylä Universitet, Institutet förFamiljeforskningJyväskylä, FinlandTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 75–7875


sammandragArbetets krav ocharbetsförmågan som prognos vidseriösa pensionstankar:En uppföljningsstudie i denkommunala sektorn i Finlandåren 1981-92 samt realisering avpensionstankarna före år 1997Ett ökande antal pensioneringar tillsammansmed yngre åldersklasser av mindrestorlek har lett till frågan om tillräckligarbetskraft. Också satsningar på arbetetsdragningskraft bland äldre har ansetts viktigabåde för de anställdas välbeÞnnandeoch för företagets framgång. Vi undersökteorsaker till och utbredningen av funderingarpå att pensionera sig samt deras sambandmed upplevelserna som pensionär.De undersökta (n=1060) deltog under åren1981-1997 i en uppföljningsstudie av kommunalaanställda. Alla undersökta arbetadei kommunala yrken åren 1981-1992varefter den största delen av dem hadepensionerat sig fram till år 1997. I börjanav uppföljningsstudien var åldersfördelningen45-57 år.Resultaten indicerade att pensionstankarhade ett starkt samband med pensionering.Negativa sidor som fysiskt arbete ochfysiskt arbetsmiljö, arbete med låg stimulanseller hög bundenhet eller mentalttungt arbete samt undvikande reaktionertill arbetet ökade tankar på pensionering.Särskilt ansvar för människor, arbetsförmågaoch tillfredställelse med arbetet samtmöjligheterna att inverka och utveckla sigpå arbetet och även möjligheterna attutnyttja sina arbetserfarenheter minskadepensionstankarna. Intresse för motion,goda relationer mellan människorna samtgod livskontroll och livstillfredställelse stöddepersonerna att fortsätta med arbetet.Däremot ledde dålig hälsa, smärtsammahändelser i livet, bekymmer över utkomstoch rädsla för framtiden till pensionstankar.De pensionerade upplevde att derasförväntningar på frihet från tidtabellerhade besannats väl. Fritidsintressena hadedäremot upptagit mindre tid än väntat.Enligt resultaten är det möjligt att minskapensionstankar bland äldre genom att höjaarbetets dragningskraft och befrämjaarbetsförmågan. Det gäller även att uppmärksammade faktorer i arbetsmiljön somunderstöder pensionstankar. Dessutom ärdet viktigt att på arbetsplatser och inomföretagshälsovården fundera över sakersom bör utvecklas för att förhindra pensionstankar.Tankar kring pensioneringkan kartläggas till exempel i samband medutvecklingssamtal och arbetsklimatundersökninger.Nyckelord: arbetsmiljö, arbetsförmåga,hälsotillstånd, livssituation, fysiskt arbete,mentalt arbete, pensionering, äldre, åldrandearbetarePekka HuuhtanenArbetshälsoinstitutet,Organisationsutveckling, Förändringar ochframtidens arbeteHelsingfors, FinlandKaija TuomiArbetshälsoinstitutet, God praxis ochkompetens, Arbetsliv och samhälleHelsingfors, Finland76


sammandragEn randomiserad kontrolleradstudie av effekterna avergonomiska interventioner vidbildskärmsarbeteSyftet med denna randomiserade kontrolleradestudie var att undersöka vilka effekterett aktivt ergonomiskt grepp (approach)och ergonomiutbildning hade på arbetsplatsförändringaroch olika muskuloskeletalabesvär vid bildskärmsarbete.Försökspersonerna (n=124) indeladesslumpmässigt i tre grupper: Aktiv ergonomiverksamhet,utbildning i ergonomifrågoroch en kontrollgrupp. I undersökningeningick enkäter, dagboksanteckningarom upplevda muskuloskeletala besvär,arbetsbelastnings- och arbetsplatsmätningaroch uppskattning av arbetsplatsernasergonominivå genom poängsättning.Bedömningarna gjordes 2 veckor föreinterventionen och efter en uppföljningstidpå 2 och 10 månader. Vid 2 månadersuppföljning uppvisade både gruppen föraktiv ergonomiverksamhet och gruppenför ergonomiutbildning mindre förekomstav muskuloskeletala besvär än kontrollgruppen.De positiva effekterna på besvärenkunde ses närmast i skuldror, nackeoch i övre delen av ryggen. Det förelåginga signiÞ kanta skillnader då det gälldegraden av muskuloskeletal ansträngdhetoch förekomsten av smärta. Efter interventionenvar de enskilda arbetsplatsernasergonomi på en märkbart högre nivå igruppen för aktiv ergonomi jämfört medutbildningsgruppen och kontrollgruppen.Både ett aktivt ergonomiskt grepp ochutbildning i ergonomifrågor har effektersom minskar muskuloskeletala besvär vidbildskärmsarbete. Uppskattningen av bildskärmsarbetsplatsernasergonominivå gjordesav två ergonomiexperter. Uppskattningenskorrekthet och tillförlitlighet varhög experterna emellan, och poängsättningenav arbetsplatserna korrelerade medmätningsresultaten. Vid praktisk ergonomiverksamhetkan en uppskattning gjordav en sakkunnig i många fall vara meranvändbar än tidskrävande mätningar ochsoÞstikerade kalkyleringar.Sökord: arbetsbelastning, deltagandeergonomi, muskuloskeletal ansträngdhet,muskuloskeletala besvär, muskuloskeletalsmärtaRitva KetolaArbetshälsoinstitutet, Mänskligt arbete,Ergonomi och användbarhetHelsingfors, FinlandRisto ToivonenArbetshälsoinstitutet, Mänskligt arbete,Ergonomi och användbarhetHelsingfors, FinlandEsa-Pekka TakalaArbetshälsoinstitutet, Hälsa ocharbetsförmåga, RörelseorgancentretHelsingfors, FinlandEira Viikari-Juntura,Arbetshälsoinstitutet, Hälsa ocharbetsförmåga, RörelseorgancentretHelsingfors, FinlandTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 75–7877


sammandragFörändringar i teknologi, arbeteoch arbetsbelastning inom dengraÞska branschen från 1960-talet till 2000-taletDen graÞska industrin hör till de branscherdär hela produktionsprocessen, arbetsmedlenoch arbetsuppgifterna undergått radikalaförändringar i och med den tekniskautvecklingen de senaste 40 åren.Produktionsprocessen har omvandlats frånuppdelat och repetitivt handarbete medmekaniska maskiner till elektronisk ochintegrerad produktion. De första och störstaförändringarna skedde i sätteriet, därbörjade man använda dator redan på1960-talet. I och med digitalisering av processeroch utvecklingen av dataprogramförsnabbades utvecklingen i synnerhetunder den andra delen av 1990-talet. Itryckeriet och binderiet har förändringarnaskett långsammare. Vid övergångenmellan 1990- och 2000-talen blev förändringensnabbare också i de här produktionsskedena.Också i tryckeriet och binderietförändras processerna och arbetetmärkbart i och med digital tryckning ochdatorbaserad integrering av informationmellan olika skeden i produktionsprocessenoch styrningen av maskinlinjer.De tekniska förändringarnas verkan kanockså ses i arbetsmiljön, arbetsuppgifternaoch på arbetets karaktär. Vid förberedelsenav tryckytan har man övergått från fabriksmässigaförhållanden till kontorsarbete.Samtidigt har arbetsskyddsproblemen förändrats.Vid förberedelsen av tryckytan ärfysiska och psykiska problem de sammasom är typiska för kontorsarbetare somanvänder mycket datorer, det vill sägabesvär med ögon, nacke och skuldror, psykiskpåfrestning och trötthet. Å andra sidanhar det till följd av den tekniska utvecklingenvarit möjligt att planera bredare arbetshelheter.Också förändringar i företagens affärsverksamhetoch organisation - outsourcing,underleveranser, decentralisering av verksamhetenoch låga organisationer - harpåverkat arbetsuppgifternas innehåll ochkrav märkbart. Arbetarna bör ha traditionellkunskap om den graÞ ska branschenoch behärska datateknik och dessutomäven ha affärstänkande, förstå kundernasbehov samt förmåga och vilja till samarbete.Nyckelord: arbetsinnehåll, arbetskrav,arbetsmiljö, graÞ sk industri, teknisk förändringPentti SeppäläArbetshälsoinstitutetHelsingfors, Finland78


summariesEffort-reward imbalance inmanagers’ work: constructvalidity of Siegrist’s 23-item ERIquestionnaireThe present study aimed at examining theconstruct validity of the Finnish 23-itemERI questionnaire (ERI-Q) among Finnishmanagers (n = 1301), and the relationshipsof the managers’ gender, age andmanagerial level to the main scales of theERI, i.e., effort, reward, and over-commitment.In addition, we studied the ability ofthe ERI model to predict self-rated healthstatus. The results showed that the Finnish23-item ERI-Q had good factorial validity,and that gender, age, and managerial leveldifferentiated the evaluations of effort,reward and over-commitment. In addition,the effort-reward imbalance and over-commitmentwere related to poor self-ratedhealth. Thus, the construct, discriminantand criterion validity of the ERI modeland the Finnish ERI-Q received support.Key words: age, conÞ rmatory factoranalysis, gender, managerial level, healthstatusUlla KinnunenUniversity of Tampere, Department ofPsychologyTampere, FinlandTaru FeldtUniversity of Jyväskylä, Department ofPsychologyJyväskylä, FinlandTiina TarvainenUniversity of Jyväskylä, Family ResearchCentreJyväskylä, FinlandTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 79–8279


summariesWork and work ability aspredictors of retirementthoughts: a follow-up study inthe municipal sector in Finland in1981-97 and realization of theretirement thoughtsIncreased retirement transition togetherwith the decreasing size of younger generationshas raised worry about the sufÞcientsupply of labour force. The increaseof the motivational potential of the workand work ability of older workers are beneÞcialfor both the workers’ well-being andfor the success of the work organizations.This study focuses on the reasons and prevalenceof retirement thoughts and theirassociation with the satisfaction of the pensioners.The study design is a follow-upstudy among monicipal workers in Finlandin 1981-1997. All subjects under study(n=1060) were working in municipal occupationsduring 1981-1992, and since thenthe majority had retired by the year 1997.The age of the subjects varied between 45and 57 years in the beginning of the follow-up.The results clearly revealed a strong associationbetween the thoughts of retirementand the transition to retirement. The prevalenceof retirement thoughts correlatedwith physical work, physical-chemical workenvironment, uninspiring work, lack offreedom, mental load, and avoidance reactionsat work. Responsibility for people,good work ability, job satisfaction, possibilitiesto inßuence and develop at work, andpossibilities to use gained work experticedecreased retirement thoughts. Furthermore,physical exercise, good social relations,life coherence, and satisfaction withlife were in support for continuing at work.Poor health, negative life experiences, worriesabout making a living, and fears aboutthe future, on the contrary, led to thoughtsof retirement. During the pension, theexpectations about increased freedom fromtime schedules proved to be realized. Participationin active hobbies was not as commonas was expected.The study witnessed that retirementthoughts of ageing workers can bedecreased by increasing motivational pullfactors at work and by increasing workability. In addition, the push factors ofworking conditions should be addressed.On the prevalence and reasons of retirementthoughts should be laid more systematicattention in the future, when developmentaldiscussions and surveys on work climateand well-being at work are conducted.Key words: ageing workers, health, jobdemands, living conditions, mental work,physical work, work environmentPekka HuuhtanenFinnish Institute of Occupational Health,Work Organizations, Changes and FutureWorkHelsinki, FinlandKaija TuomiFinnish Institute of Occupational Health,Good Practices and Competence, Work andSocietyHelsinki, Finland80


summariesA randomized controlled studyon the effects of ergonomicinterventions in video displayunit workThis study evaluated the effects of anintensive ergonomic approach and educationon workstation changes and musculoskeletaldisorders among video displayunit (VDU) workers in randomized controlledsetting. The subjects (n=124) wereallocated into three groups: intensive ergonomics,education in ergonomics, and control.The evaluation involved questionnaires,diary of discomfort, measurementsof work load and workplace, and ergonomicrating of the workstations. Theassessments were made 2 weeks before theintervention and at 2-month and 10-monthfollow-up. The intensive and the educationgroups showed less musculoskeletal discomfortthan the control group at the 2-month follow-up. The positive effects indiscomfort were seen primarily in theshoulder, neck and upper back area. NosigniÞ cant differences were seen in thestrain levels and in the prevalence of pain.After the intervention the level of ergonomicswas distinctly higher in the intensiveergonomic group than in the educationor control group. Both intensive ergonomicsapproach and education in ergonomicshave effects in reducing discomfortin VDU work. The inter-observer repeatabilityfor the VDU ergonomic assessmentwas high and the ratings of the expertscorrelated with the work place characteristics.In practical ergonomics, an expertassessment is probably more useful thantime-consuming measurements and sophisticatedcalculations.Keywords: musculoskeletal discomfort,musculoskeletal pain, musculoskeletalstrain, participatory ergonomics, randomizedcontrolled trial, work load, VDURitva KetolaFinnish Institute of Occupational Health,Human Factors at Work, Ergonomics andusabilityHelsinki, FinlandRisto ToivonenFinnish Institute of Occupational Health,Human Factors at Work, Ergonomics andusabilityHelsinki, FinlandEsa-Pekka TakalaFinnish Institute of Occupational Health,Health and Work Ability, MusculoskeletalDisordersHelsinki, FinlandEira Viikari-JunturaFinnish Institute of Occupational Health,Health and Work Ability, MusculoskeletalCentreHelsinki, FinlandTyö ja ihminen 20 (2006) 1: 79–8281


summariesChanges in technology and jobcharacteristics in the printingindustry 1960s - 2000s.The printing industry is one of the branchesin which the entire production process,equipment and work tasks have profoundlychanged during the past 40 years. The productionprocess carried out mainly manuallyby means of mechanical equipmenthas transformed into an integrated electronicprocess.The Þrst and greatest changes took placein the pre-press process where informationtechnology was applied already in the1960s. The development accelerated especiallyin the late 1990s along with the digitalizationof work processes and developingsoftware. The development has beenless visible in the printing and post-printingstages. However, the speed of changesincreased also in these stages at the shift ofthe 1990s and 2000s. Digital printing andcomputer-based control of productionlines as well as the integration of processinformation from different productionstages are changing also printing and postprintingprocess signiÞcantly.The effects of technological changes canalso be perceived in the work environment,work tasks and job characteristics. In thepre-press stage, work conditions havechanged from factory-like environments toofÞ ce environments. Work-related problemshave changed along with this development.Physiological and psychologicalproblems found in the pre-press are thosewhich are typical for ofÞce workers workinga lot with computer terminals, such as,strain in eyes, neck and upper limbs, psychicstrain and fatigue. On the other hand,new technology has made it possible toreplace previous split and one-sided repetitivework tasks with larger work entities.Furthermore, changes in the business environmentand organizations - outsourcing,subcontracting, networking and ßat organizations- have affected considerably jobcontents and work demands. In addition tomastering traditional skills of the printingcraft, and information technology, businessthinking, customer orientation, as well ascapability and willingness to collaborationare nowadays required of the employees.Keywords: technological change, workdemands, work environmentPentti SeppäläFinnish Institute of Occupational HealthHelsinki, Finland82


KIRJOITTAJATTaru Feldtlehtori, PsT, dos.Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos,JyväskyläPekka Huuhtanen, pekka.huuhtanen@ttl.ÞtutkimusprofessoriTyöterveyslaitos, Muutokset ja tulevaisuuden työ,HelsinkiJuhani Ilmarinen, juhani.ilmarinen@ttl.Þteemajohtaja, professori, LitTTyöterveyslaitos, Työyhteisöt ja organisaatiot,Elämänkulku ja työ -teema, HelsinkiRitva Ketola, ritva.ketola@ttl.Þerikoistutkija, FTTyöterveyslaitos, Inhimillinen työ,Ergonomia ja käytettävyys -tiimi,HelsinkiUlla Kinnunen, ulla.kinnunen@uta.Þprofessori, PsT, dos.Tampereen yliopisto, psykologian laitos,TamperePentti Seppälävanhempi tutkija, FT, dos.Työterveyslaitos, Inhimillinen työ,Työn kehittäminen -tiimi, HelsinkiEsa-Pekka Takalaapulaisylilääkäri, LKT, dos.Työterveyslaitos, Terveys ja työkyky,Liikuntaelinsairaudet-tiimi, HelsinkiTiina Tarvainentutkija, PsMJyväskylän yliopisto, Perhetutkimuskeskus,JyväskyläRisto Toivonentutkimusinsinööri, DITyöterveyslaitos, Inhimillinen työ,Ergonomia ja käytettävyys -tiimi, HelsinkiKaija Tuomivanhempi tutkijaTyöterveyslaitos, Hyvät käytännöt jaosaaminen,Työ ja yhteiskunta -tiimi, HelsinkiEira Viikari-Junturatutkimusprofessori, LKTTyöterveyslaitos, Terveys ja työkyky,Liikuntaelinkeskus, Helsinki83

More magazines by this user
Similar magazines