13.07.2015 Views

Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

Höömei 2007 - Suomen kurkkulaulajat ry

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Kurkkulaulajan äänen kannattaja • Juhlanumero syksy <strong>2007</strong>Transmongolia, s. 8Kuinka höömei Suomeen hiipi, s. 4Teeomatsoittimesis. 205 €


•- 2 -Oikeudet ohjelmanmuutoksiin pidätetään.<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong> 10 v.<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>:n kansainvälinen valokuvanäyttelyKuvia kurkkulaulumailtaavataan 5.11. klo 16–18 Savoy-teatterin aulassa Kasarminkatu 46-48.Näyttely avoinna marraskuun ajan ma-pe 11–18, sekä esitysiltoina.Äänen päivä10.11. Kirjasto 10 Elielinaukio 2 G, klo 14–17Ava Nummisen: ”Kaikki osaavat laulaa”Laura Lehto: Äänen arjen ongelmat ja huoltoHosoo: Mongolialainen kurkkulauluLopuksi yleisö pääsee esittämään kysymyksiä paneelikeskustelussa.Tuomo Raitio Teknillisestä korkeakoulusta mittaa äänen rajoja.Tapahtuma järjestetään Etnosoi!-festivaalin kanssa yhteistyössä. Etosoi!:n ohjelmasta muutoin: www.globalmusic.fiKonserttiHuong Thanh & Mieko Miyazaki (Vietnam/Japani),Hosoo & Transmongolia (Mongolia)Lauantai 10.11. klo 19.00 Savoy-teatteri (Kasarmikatu 46-48)Liput: 22/18 €, LippupalveluKurkkulaulukurssiKurssi järjestetään Helsingissä Maailman musiikin keskuksessa 7.-9.11. klo 18-21.Opettajina ensimmäisenä iltana Sauli Heikkilä ja 8.–9.11. HosooKurssin hinta 60 € (<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>:n jäsenet ja opiskelijat 50 €).Kurssi maksetaan etukäteen ja alle 5 päivää ennen kurssia ilman pakottavaa estettä peruuttaneilta peritään kurssimaksu kokonaan.Voi ilmoittautua myös pelkästään Hosoon kurssille (aloittelijoille suositellaan osallistumista myös ensimmäiseen iltaan) 8.–9.11. (50 €/40 €)Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Sauli Heikkilä, pienihuone@kolumbus.fi, puh. 045 671 1868


- 3 -<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong> 10 vuottaPäätoimittaja,ulkoasu ja taittoMuut tekijätKansi:PainoPainosSauli HeikkiläMorten AbildsnesJari IlmonenSami JanssonAva NumminenPirkko PaljakkaChoduraa TumatVesa Välimäki et al.Erkki Luoma-ahoUusi Kivipaino Oy,Tampere2000 kplPalaute päätoimittajallepienihuone@kolumbus.fipuh. 045 671 1868Sisällys:Kuinka höömei Suomeen hiipi ........4<strong>Höömei</strong>n historiasta ........................8Tervehdys Tuvasta ...........................11Transmongolia Haapavedellä .........12Idän ainutlaatuisia ääniäÄänen päivänä .................................13Maailman kokoinen tehtävä ...........14Munniharppunoimaan! ..................16Tuvan munniharppuseppiäja -soittajia ........................................17Altai-teoriaa testaamassa .................19Tee soittimesi itse! ...........................20Oppiiko kuka tahansa laulamaan? .22Huunhuurtulaisten matkassa .........23Levyjä, levyjä ....................................24Naiskurkkulaulajan eväät ..........25Viimeisimmät tuvalaisetkurkkulaululevyt ....................26Kurkkulauluasuomalaisittain ..........28<strong>Höömei</strong> viekummallisiin paikkoihinTein tunnerikkaan matkan historiaan kaivellessani materiaalia lehteävarten. Pöytäkirjoja, laskelmia, nimilistoja, muistiinpanoja, kuvia, konserttilippuja,kultturirahaston päätöksiä, jopa kirje kulttuuriministeriltä(monistettu)... Vuosikymmeneen mahtuu paljon, vaikka tuntuisi, että suurin osaajasta oli hiljaiseloa. On sitä toimittu. Ja on sitä kuitenkin saatu aikaan.Astelin viime vuosikymmenen puolivälissä Haapavesi Folkin kurssin jälkeenTikkurilan kirjastoon ja kysyin, että onko teillä kurkkulaululevyjä. Virkailijakatsoi suu auki. Ei ollut. Koskaan kuullutkaan. Nyt siellä on oma hylly niille. Eipitkä, mutta kuitenkin. Kun juhlissa tulee puhetta harrastuksista ja kun mainitsenkurkkulaulun, niin harvoin on montaa joukossa, joka ei olisi sanaa koskaankuullutkaan. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että harvalla kuitenkaanon käsitystä, mitä se on ja aina pyydetään demoamaan. ja minähän demoan.Sanon, että kun on lähetyssaarnaajaksi <strong>ry</strong>htynyt, niin se viitta on kannettava.Eikä se ole vastenmielistä. On mukava katsoa hämmästyneitä ilmeitä ja kertoasadannen kerran, miten tärkeitä hevoset ovat tuvalaisille.Olimme orkesterillamme kerran keikalla Iso-Britannian suurlähetystössä.Sinne meidät oli kutsunut silloinen suurlähettiläs Allison Bayles, jonka tapasinbrittiläisten folkklubilla. Siellä sitten soiton jälkeen istuttiin venetsuelalaisten,puolalaisten ja ties minkä diplomaattien huomaavaisessa seurassa illallisella japuhuimme kurkkulaulusta. Kotimatkalla oltiin hiljaista poikaa, kunnes ystäväniSami rikkoi hiljaisuuden sanomalla, että kyllä se tuo höömei vie kummiin paikkoihin.Viime kesänä olin rutiköyhässä perheessä syrjäisessä kylässä jopa Tuvanmittapuulla ja nyt sitten diplomaattipäivällisillä. Enpä voinut kuin nyökytellä.Jos kurkkulaulun tunnevuoristorataan on kuulunut katkeria pettymyksiä,kun ei ole saatu avustusta tai kun yleisö ei tule paikalle tai kun Hesari on omaalotteisestiperunut festivaalin niin kyllä ne päällimmäiset muistot ovat hyvinlämpimiä. Läheistä tutustumista kulttuuriin ja ihmisiin, joihin ei välttämättä olisikoskaan muuten törmännyt. Tai sitten ihan vaan kohtaamisia muiden kurkkulauluaharrastavien ihmisten kanssa. Tämä on ollut hieno matka, hyvä kun tulilähdettyä.Tämän vuoden jälkeen jätän yhdistyksen muiden hoidettavaksi. Hömistelläaion edelleen. Sydäntäydellinen kiitoksia kaikille, joiden kanssa näitä hommiaon viety eteenpäin.Opi höömeitä, etkä jää koskaan nälkäiseksi,janoiseksi, etkä ilman yösijaa. Hömistään, kuntavataanSauli Heikkilä


- 4 -<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>. kymmenen vuottaKuinka höömeiSuomeen hiipiKaikki suomalaiset eivät vielä tiedä,mitä on kurkkulaulu – höömeistäpuhumattakaan. Mutta paljonuseampi, kuin kymmenen vuottasitten.Suomalaiset ovat poikkeuksellisen uteliaitamuiden kulttuurien ilmiöistä.Ainakin tuntuu siltä, että maailmallamatkustaessa paikalliset esittelevät ylpeinämielellään omaa kulttuuriperintöään, kuntaas meillä kirjahyllyn täyttää espanjan tuliaiset,levyhyllyssä on fadoa ja vaatekaapissaitämaisen tanssin edellyttämä asuste. Siinäkölienee syy siihen, miksi kurkkulauluon maassamme saanut niinkin laajasti ystäviäja harrastajia.<strong>Höömei</strong>tä radiossa jo 70-luvullaKeskiaasialainen höömeitä saattoi Suomessaja muissa länsimaissa kuulla 70-luvulla ainakinyhdessä radio-ohjelmassa. Ilpo SaunionPororumpu ja balalaikka esitteli ansiokkaastimonikymmenosaisessa ohjelmassaan neuvostokansojenmusiikkia ja yhdessä ohjelmassamukana oli myös tuvalaista musiikkia.Tämän voi jokainen todeta samannimisestäkirjasta, jossa on ohjelma kirjattuna ylös.Kaikki kuvat: Sauli HeikkiläTuva Kyzy eli Tuvan tytöt Malmitalolla 2001 Shoraana Kuular, Azimaa Küzüget, Ailangmaa Damyrang ja Choduraa Tumat.


- 5 -Mahdollisesti Neuvostoliittolaisissa ohjelma<strong>ry</strong>hmissä,joita noihin aikoihin Suomessavieraili taajaan, saattoi olla mukana pienenämausteena myös kurkkulaulua. Varmuuttatästä ei kuitenkaan ole. Jos jollakin muistojaon, niin laita tietosi toimitukseen.Ensimmäinen levytysLänsimaisten musiikinharrastajien tietoisuuteenkurkkulaulu tuli aktiivisten etnomusikologienja muusikoiden ansiosta. Suomessaainakin Ilpo Saastamoinen on aina ollutinnostunut kaiken maailman musiikista jahänen yhtyeensä Pohjantahti imitoi levylläkurkkulaulua jo 80-luvun puolivälissä. Varsinaisenmaihinnousun kurkkulaulu suoritti vastaseuraavalla vuosikymmenellä. Vuosikymmenenalkupuolella vieraili Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleillaAltain Orgil Mongoliasta ja 1995pidettiin Haapavedellä ensimmäinen kurkkulaulukurssituvalaisen Boris Salchakin johdolla.Samoihin aikoihin aloitti Maailmanmusiikinkeskus Helsingissä yhteistyön Albert KuvezininYat-Kha-yhtyeen kanssa. Yhtyeen levy YeniseiPunk onkin tehty Suomessa. Albert Kuvezinjatkoikin suomalaisten kurkkulaulukurssitustaHaapavedellä seuraavana kesänä ja marraskuussaRöykän Luonnonkeskuksen kurkkulaulukursseillaoppituntien jälkeen päätettiinperustaa <strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>.Ydinjoukko kokoontui 19. Joulukuuta1996 ja yhdistys perustettiin ja yhdistysrekisteriinse merkittiin 15.8.1997. Seuraavanavuonna talkoiltiin ankarasti ja kyhättiinkokoon ensimmäinen Kieku – ihmisenäänen juhla Helsingin kaapelitehtaalle.Tapahtuma sai hyvin huomiota ja yleisöäkinEnsimmäinen Kieku – ihmisen äänen juhla pidettiinHelsingin Kaapelitehtaalla. Tapahtuma polkaistiinpystyyn talkoovoimin ja mitättömällä bujetilla. Konsertintuvalaiset vieraat olivat pitkän linjan kurkkulaulajaVladimir Sojan tyttärensä Lilijan kanssa (vas.). Keikkamatkakesti 15 päivää, joista viisi perillä ja kymmenenmatkalla. Ei ollut varaa lentolippuihin...saapui paikalle useita satoja. Tapahtumanideana oli olla muuta kuin perinteinenfestivaali konsertteineen. Päivällä pidettiinintiaani-, pygmi- ja kurkkulaulutyöpajat,ääniterapeutti piti vastaanottoa ja myösMarraskuussa 1998 kutsuttiin opettamaanamerikkalainen Steven Sklar. Kurssi pidettiinTaito Hoffrenin luona Kanteleen kylässä.Oppia saamassa Sami Jansson (vas.) JuhaValkeapää, Taito Hoffren, Eero Turkka jaPekko Käppi.


- 6 -Suomessa vierailleitakurkku- ja yläsävellaulajiaja yhtyeitäTuvalaiset:Vladimir ja Lilija SojanHuun-Huur-Tu*Kongar-ool Ondar ja Alim Kuntsun*Albert Küvezin ja Yat-Kha*Tyva KyzyChirgilchinTenores Góine di Nuoro (Sardinia, Italia)KIVA (Kanada)HOSOO (Mongolia)Transmongolia*Tenger Ayalguu*Keukkojoen (Belgia)Okna Tsahan-zam (Kalmukia)Michael Ormistone ja Candina Valentino(Iso-Britannia)Thomas Schmöckel (Saksa)Nestor Kornblum (Espanja)Mark van Tongeren (Hollanti)Steven Sklar (USA)* Kutsuja muu kuin <strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>.äänen rajoja mitattiin. Konsepti tuntui niinhyvältä, että samalla periaatteella jatkettiinseuraavanakin vuonna. Ohjelma näytti jooikean festivaalin ohjelmalta. Koska talkooväkituntui vähenneen, päätettiin tapahtumapitää Valkoisessa salissa Senaatintorin laidalla,jolloin kaikkea ei tarvitsisi rakentaa jajärjestää itse. Esiintyjiä oli Altailta, Tuvasta,Sardiniasta ja Ranskasta.Vuosituhannen vaihteen jälkeen tapahtumaltakuitenkin katosi yllättäin yhteiskunnantuki ja velkaa tuli. Kieli keskelläsuuta ja hyvien yhteistyökumppaneidenansiosta saatiin saldo kuitenkin plussalle.Välivuosia kuitenkin piti pitää ja tapahtumienjärjestyksessä ei tehnyt mieli enääottaa riskejä. Kieku-tapahtumaa järjestettiinkaiken kaikkiaan seitsemän kertaa, muttaalkuvuosien mittakaavaan ei ollut talkooväkeäeikä resursseja. Muidenkin festivaalienjärjestämistä lähellä seuranneena tulee kyllämieleen, miksei vakiintuneiden tapahtumienrahoitusta voitaisi valtion taholta hoitaauseammaksi vuodeksi kerrallaan. Sen sijaanvaltava joukko ihmisiä hikoilee anomustenkimpussa vuosittain useita kertoja niin anojienkuin myöntäjienkin leireissä.Kieku-tapahtumissa on vuosien varrellavieraillut kymmenittäin taiteilijoita eri maistaja sen lisäksi yhdistys on ollut tukemassamuita tapahtumien järjestäjiä kurkkulaulajiensaamiseksi Suomeen. Muun muassaHaapavesi folkeilla on kymmenen viimevuoden aikana käynyt useita kurkkulaulajia.Hienointa tapahtumien järjestämisessä onollut tietenkin tutustua erilaisiin taiteilijoihinja saada toimia välittäjänä ainutlaatuisiinVuoden 2000 Kiekun pelastajaksi osoittautui Keukkojoen. Belgialainen nuorisoyhtye tuliomalla kustannuksellaan pitämään pienen keikan mutta saikin suuren roolin, kun vain kaksiviikkoa ennen festivaalia mongolialainen Altai Hangai perui tulonsa viisumiongelmien vuoksi.Griet De Taeye (vas.), Maarten Decombel, Marijke Visterin, Raphaël De Cock, Sacha VanLoo ja Mieke Evenepoel (makuulla).Vuoden 1999 Kiekun Altain Aiaiym ja Tuvan Chirgilchin pitivät kurssin kahvila Taikalampussa.elämyksiin. Raskainta on talouden järjestäminenja tiedotuksen hoitaminen. Joukkotiedotusvälineidenkiinnostus tahtoo toimialaaki ja vainaa -periaatteella. Kurkkulauluapidetään kapeana erikoisuutena, josta eihaluta uutisoida joka vuosi.Festvaalien lisäksi on järjestetty työpajojaja kursseja sekä pieniä klubeja ja lauluiltojaerilaisista teemoista, julkaistu silloin tällöinpientä lehteä sekä viime vuosina tiedotettutapahtumista sähköpostein. Kuluvanavuonna kotisivut uusittiin ja perustettiinwww.<strong>kurkkulaulajat</strong>.fi.Tässä jutussa ei mainita kovin monenihmisen nimeä, koska se ei tekisi oikeuttaniille, jotka olisivat jääneet mainitsematta.<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>:n säännöissäsanotaan, että yhdistyksen ”tarkoituksenaon edistää eri äänenkäytön tekniikkojen jamuotojen, erityisesti kurkkulaulun tuntemustaja asemaa”. Muut äänenkäyttötavat ovatjääneet vähän varjoon. Erityisesti äänitaideolisi ansainnut enemmän huomiota. Ehkäpäsiihen löytyy oma porukkansa. Kurkkulaulunosalta tarkoitus on vuosikymmenen aikanatoteutunut hyvin. Se on saanut ansaitsemaansahuomiota. Tietoisuus on lisääntynyt ja harrastajamääräkasvanut. Yhden käden sormeteivät enää riitä kurkkulaulavien bändienlaskemiseen. Mutta työ on vielä kesken.On mahdotonta arvioida, ovatko suomalaisetpoikkeuksellisen kiinnostuneitakurkkulaulusta tai omaavan siihen erityisiälahjoja. Joka tapauksessa kurkkulauluherättää yleistä kiinnostusta ja höömeinharjoittelijoita on kymmenittäin Tietääkseniainutlaatuisen paljon Keski-Aasian ulkopuolella.<strong>Suomen</strong> kurkkulaulajilla on siihen omaosuutensa. Joka tapauksessa kiinnostus vieraisiinkulttuureihin johdattaa keskinäiseenymmär<strong>ry</strong>kseen ja sitä kautta voi peilata omaakulttuuriaan ja kiinnostua siitäkin.Sauli Heikkilä


- 7 -Kiekussa pyrittiin tuomaan esille myös muita erityisiä laulutapoja. Joensimmäisesä Kiekussa esitti intiaanilaulua suomalainen Poor LodgeSingers. 1999 oli vuorossa aito Horsetail Kandasta.Sardinialaisten tenores-kvartettien komppilaulajat käyttävät samanlaisialaulutekniikoita kuin tuvalaiset <strong>kurkkulaulajat</strong> – tosin ilman yläsävelmelodioita.Tenores Góine oli aina valmis lauluun ja ilonpitoon.Tässä juhlitaan ystävien seurassa konsertin jälkeen kotonani.Michael Ormistone opettaa kädet ylhäällä, Candida Valentino avustaahänen oikealla puolellaan.Hollantilainen kurkkulaulaja ja etnomusikologi Mark van Tongeren onvieraillut Kieku-tapahtumassa kahdesti.Konserttikaronkka 2001. Istumajärjestyksessä vasemmalta taakse ja takaisin: Eero Turkka, Hosoon vaimo Suvda, AilangmaaDamyrang, Azimaa Küzüget, Choduraa Tumat (piilossa), Shoraana Kuular, Otkun Dostai, Vladimir Karujev eli Okna Tsahanzam,Kathy Brown eli Kiva ja Dangaa Khosbayar eli Hosoo.


- 8 -Erkkii Luoma-aho<strong>Höömei</strong>n historiastaTuvalaiset ja mongolialaiset ovat taittaneet peistä kurkkulaulunalkuperästä pitkään. Kummat höömeilivät ensin. <strong>Höömei</strong>n mestareidenvierailuilla olemme kuulleet hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Lopullinentotuus lienee yksinkertaisempi. Kansojen historia kietoutuu yhteen japerinteet risteilevät vuoripurojen lailla. Se mistä höömein vuolas virtaalun alkaen on lähtenyt, jäänee Altai-vuorten salaisuudeksi. Siitä, ettäkyseessä olisi vuosituhansien traditio, ei ole minkäänlaista näyttöä.Kurkkulaulun historia on osittainhämärän peitossa, mutta kansanperinteensisältämien viittaustenperusteella höömei on tunnettu nykyisenTuvan alueella viitisensataa vuotta. Tässäartikkelissa kerrotut asiat höömein historiastaperustuvat Boris Tatarintsevin tutkimustuloksiin.Hän on tutkinut tuvalaisiasankarieepoksia, joiden juuret johtavatainakin 1400-luvulle.<strong>Höömei</strong>tä sodassa ja rauhassaTuvalaisissa eepoksissa mainitaan kurkkulaulutekniikoitanimeltä (höömei, sygyt,kargyraa) sekä kerrotaan, miten sotasankarilauloi höömeitä voimistaakseen taistelutahtoaan.Laulu ei ollut pelkkää mölinää, vaaneepoksissa mainitaan erikseen, että bogatyrien– vaeltelevia sotasankareita – laulu olimelodista ja siinä oli sanat. Bogatyr saattoilaulaa vuorotellen tavallisella äänellä,vuoroin höömei-äänellä. Xan-Xülük -nimisestäbogatyristä kerrotaan, että hän lauloi“äänellä, joka laajensi hänen rintakehäänsäja mieltään.” Bogatyrit lauloivat höömeitäerityisesti kohdatessaan vihollisensa. <strong>Höömei</strong>kohosi bogatyrin rinnasta juuri ennen kuinhän surmasi vihollisensa. Samoin palatessaanonnistuneelta sota- tai metsästysretkeltäbogatyr lauloi Tatarintsevin mukaan höömeitävoitonlaulunaan.Bogatyrien höömein lisäksi oli olemassatavallisten kuolevaisten ihmistenhöömeitä. Kun bogatyrien laulu ilmensinäiden mielentilaa, tavalliset ihmiset lauloivathöömeitä viihdyttääkseen jonkinkaanin hovin naisväkeä. Tämä tehtävälankesi nuorille miehille. Yleisönä oli tavallisestikaanin vaimo ja erityisesti tämäntytär, danggyna. Kun bogatyr lauloi höömeitäyksin ja ilman säestystä vuorotellensäkeistöjä ja höömei-melodioita, nuoretkaanin hovin höömei-laulajat lauloivatyhtyeinä, joissa saattoi olla jopa kolmekymmentälaulajaa.Koska perinne kertoo vain bogatyrienja hovin nuorukaisten laulusta, naisia ei


- 9 -nykyäänkään paljonkaan rohkaista höömeinharjoitteluun. Nykyisten tuvalaistenmielipiteet tästä jakautuvat kahtia. Eepoksissanaisten rooli oli kuitenkin lähes ainakuuntelijan rooli.<strong>Höömei</strong>n tuvalaiset juuret1600- ja 1700-luvuilla tuvalaisten paimentolaisheimojenleirit ulottuivat laajalle alueelle.Tuvalaisia asui kaukana etelässä MongolianAltai-vuorten eteläpuolisella alueella. Ajanmittaan Mongolian Altai-vuorten tuntumassaasuvat tuvalaiset ovat sulautuneet mongoliväestöönja vain osa on säilyttänyt tuvankielen. Osa Mongolian Altai-vuorten tuntumassaasuvista tuvalaisista oli asunut alueellaaina ja niinpä Länsi-Mongoliassa asuvattuvalaiset uskovat nykyisen Tuvan alueenväestön olevan alun perin kotoisin tuoltaalueelta. Esi-isien kotimaan uskottiin sijaitsevanjonkin verran lännemmässä Mongoliastaalueella, jossa virtasi Eevi-joki. Kurkkulaulunjuuret yhdistetään juuri Eevi-jokeen,jonka vedellä sanotaan olevan taikavoimia.Mongolian tuvalaiset muistelevat Eevi-jokeakaihoisasti ja uskovat, että sen rannat ovatheidän historiallinen kotiseutunsa ja höömeinkehto. Laulu ”Eevi-joen virta” on tuttukaikille Mongolian tuvalaisille.Nykyisin harva tietää, missä tuo jokisijaitsee, mutta se yhdistetään muihin jokiin,erityisesti Mustaan Irtyš-jokeen. Yleisen käsityksenmukaan Eevi-joki sijaitsee Mongolianulkopuolella Länsi-Kiinan Xinjian-alueella,jossa asuu yhä pieni tuvalaisvähemmistö.Kurkkulaulajan kertomaa…Aldar Tamdyn Chirgilchin-yhtyeestä:<strong>Höömei</strong>n keksiminenTuvan kielestä kääntänyt Sami JanssonTuvalaisten keskuudessa tunnettu ”höömeiksi” sanottu laulutapa on erilainen kuin kaikkienmuiden kansojen tuntema ”höömei”. Siitä isäni kertoi minulle seuraavia asioita.Kun tuvalaiset hoitivat ja laidunsivat karjaansa ja alkoivat ratsastaa hevosilla, he tulivatajan mittaan keksineeksi höömein ja sygytin. Se tapahtui kuuntelemalla ja oivaltamalla – höömeinalkuperä on luonnossa, karjassa ja villieläimissä. Vähitellen alettiin laulaa kauniisti jaylistää höömeillä naisihmisiä, kauniita tyttöjä ja hyviä hevosia Sitten vähitellen höömei levisimuidenkin kansojen pariin. Tuvassa se kehittyi hyvin pitkälle.Kuulin isältäni myös selityksen höömein keksimiselle. Joskus muinoin joku paimen oli lähtenytetsimään karannutta karjaansa, ja pirskotettuaan vuorenylityspaikalla hän oli asettanutkenttäpullon alas, jolloin se oli alkanut tuulessa ujeltaa. Äänen kuultuaan paimen oli istunutalas ja alkanut laulaa höömeitä, ja sitten höömei oli levinnyt tuolta paimenelta.Länsi-Mongolian tuvalaisväestön perinteisilläkäsityksillä muinaisesta kotiseudustaanja kurkkulaulun synnyinseudusta onilmeisesti eräitä perusteita. On myös syytähuomata, että juuri tällä tuvalaisella väestölläon ollut noiden perinteisten käsitystensäilyttämiselle huomattavasti paremmatedellytykset kuin nykyisen Tuvan alueellaasuvalla väestöllä, jonka keskuudessa kansallinentietoisuus kehittyi Tannu Tuvanitsenäisyyden aikana 1921–1944 nopeasti.Höömii MongoliassaSamaan aikaan Länsi-Mongoliassa jaMongo lian Altai-vuoriston seuduilla asuvatuvalaisväestö alkoi sulautua mongoliväestöön,mutta tuvalainen kulttuuriaines säilyivaltakielen ja -kulttuurin pohjalla. Tuvalainenkaksiääninen soololaulu sulautuitämän aineksen mukana valtakulttuurinperinteisiin. Mongolit ja tuvalaiset menivätusein keskenään naimisiin ja tiedetään, ettäMongoliasta on annettu rajan ylitse lapsiatuvalaisille perheille. Kurkkulauluperinteenkehittyessä tuvan- ja mongolinkieliset<strong>ry</strong>hmät saivat toisiltaan vaikutteita, muttaetenkin Kiinan vallankumousta edeltävinävuosina ennen vuotta 1911 tuvalaisten vaikutusoli vahvempi, sillä tuolloin Mongoliankurkkulauluperinne oli taantumassa.Tähän vaikutti mm. lama-papiston höömein


- 10 -vastainen asenne. He eivät halunneet ihmistenlaulavan höömeitä, koska he näkivät senliian maalliseksi perinteeksi.Tuona jaksona höömei-perinteeseenvaikuttivat kaikkein voimakkaimmin Mongolianasuinseuduille asettuneet tuvalaisethöömein mestarit. Jotkut mongolinkielisetheimot jäljittelivät suoraan kuulemiaantuvalaisten laulajien esityksiä. Eräät mongolialaisetamatöörilaulajat olivat oppineethöömeitä kuuntelemalla Tuvan radiota.Mutta jo aikaisemmin kurkkulaulu oliollut hyvin suosittua Länsi-Mongolian turkkilais-mongolinkieliselläalueella. Tämänkielellisesti sekoittuneen alueen höömei-laulajateivät ainoastaan esittäneet kurkkulaulua,vaan myös kehittivät sen eri tyylejä.Mongoliassa uskotaan, että mongolialainenhöömei on syntynyt Tšandmaninalueella Länsi-Mongoliassa ja se onkin Mongolianhöömein uuden nousun alue, jossase kehittyi taidemuodoksi.Sana ”höömii” on muuten mongolinkieltä, ei alunperin tuvaa, ja se tarkoittaakurkunpäätä. Tuvalaiset eivät itse edes tunnutietävän tätä.<strong>Höömei</strong>leer, hörekteer vai kailaar?Saparo suoraksi(<strong>Höömei</strong>tä laulava Büdükpen (tallentanut A. D. Araptšor,tuvan kielestä suomentanut S. Jansson)Tuvan kielessä ei ole enää nykyisin sanaakailaar, joka Tuvan lähialueilla, kutenAltain tasavallassa ja Hakassiassa tarkoittaakurkkulaulua. Näillä seuduilla kai onsamanlaista kuin tuvalainen kargyraa. Tätäääntä käytetään, kun esitetään eeppistämateriaalia jonkin soittimen säetyksellä.Hakassian kansanperinteen mukaan kai eezi(kurkkulaulun henki) saapui HakassiaanTuvasta. Hakassiassa nimi sojan khai ontarkoittanut tuvalaista kurkkulaulua, johonliittyy viheltävä ääni.Mongoliassa kurkkulaulun yleisnimityson höömii. Mongolin kielen terminologiassaerilaiset laulutyylit määritelläänanalyyttisesti eli lisätään jokin määritelmäsanaan höömii. Mongolilaulaja D. Sunduiluettelee viisi erilaista tekniikkaa: xarkiraaxöömii (muriseva höömii), xamriin xöömii(nenähöömii), bagalzuuriin xöömii (kurkkuhöömii),tseeznii höömii (rintahöömii)ja kevliin höömii (vatsahöömii). Nimitysxarkiraa on ilmeisesti lainattu mongolinkieleen Tuvasta.Tuvassa kurkkulaulun yleisnimitys onhöömei. Tutkijoiden näkemykset siitä, milloinse tuli käyttöön, vaihtelevat laajasti1800-luvun lopusta aina 1980-luvulle asti.Tutkijat erottelevat myös toisistaan poikkeavastihöömeityylejä. Vakiintunut käytäntötuntuu kuitenkin olevan, että perustyylejä onkolme: höömei, kargyraa ja sygyt. Päätyylitjakaantuvat vielä alalajeihin ja lisäksi onlueteltavissa nippu koristeltuja ja sekoitettujatyylejä, kuten ezenggileer, borbangnadyr,tšylandyk. Toisinaan nimitykset borbangnadyrja höömei sekoittuvat Tuvassa keskenäänja tänäkin päivänä eri kurkkulaulajilla saattaaolla erilaisia nimityksiä tekniikoille.Sanaa hörekteer on Tuvassa <strong>ry</strong>hdyttykäyttämään kurkkulaulun yleisnimityksenävasta 2000-luvulla. Tähän on luultavasti syynäse, että Tuvassa on haluttu erotella höömeija borbangnadyr toisistaan erillisinä tekniikkoina.Hörekteer (”huutaa”, ”kajauttaarinnasta”) kurkkulaulun yleisnimityksenä saatukea tuvalaisten laulajien tavasta kiinnittäähuomiota rintaan. Rintaan liittyy tuvalaisessakansanperinteessä sekä tunne ettävoima. Läheskään kaikki eivät ole uudistustaTannun Mežegeissä asusti kerranmies, jota sanottiin höömeitä laulavaksiBüdükpeniksi. Hän oli tavallinenköyhä paimen, mutta hänen veroistaanhöömei-laulajaa ei tunnettu sen enempääTannu-Oola vuorten pohjoispuolellakuin etelässäkään, Övürin suunnalla. KokoTannu-Tuvaa hallitseva Ambyn-nojannoudatti hänet vuorten ylitse laulamaanhöömeitä. Kun etelästä, Kiinasta ja Mongoliasta,tuli suuria herroja, Tannu-Tuvankaikkien kožuunien paikalliset johtajat kutsuttiinkoolle, ja silloin lähetettiin kiireenvilkkaa kuriiri noutamaan Büdükpeniälaulamaan näille.Büdükpenin mukana lähti myös virkamiehiäMežegeistä. Oli määrä kulkeaTšagatai-järven kautta ja Tannu-Oola vuortenylitse Samagaltaihin. Vaikka oli kesä,Büdükpen kulki virttyneessä kauriinnahkatakissa.Hän otti mukaan itse veistämänsädošpuluurin ja nousi halpaan satulaanhevosensa selkään. ”Istu lujasti satulassa!”,hänelle huudettiin. Kaksi virkamiestä, jotkaolivat pukeutuneet hienoon kiinalaiseensilkkiin, kiinnitti Büdükpenin ratsun suitsetmolemmilta puolilta satuloihinsa jayllytti hevoset raviin. Büdükpen itse käärihihansa ja virkamiehiä päätä pidempänäistuen lähti matkaan došpuluuriaan tuontuostakin soittaen, höömeitä ja sygytiälaulaen. <strong>Höömei</strong>n innoittamina hevosetravasivat aron poikki yhtä jalkaa askeltaen.Büdükpenin molemmilla puolilla olevatvirkamiehet, näiden seuralaiset ja palvelijatlakkasivat hälisemästä ja ratsastivat vaitonaisinapyyhkäisten silloin tällöin silmiääntakkiensa pitkiin hihoihin. He matkasivateteenpäin ajattelematta sitä, miten pitkä javaivalloinen matka oli. Kun Büdükpeninhöömei-sygyt kaikui metsäisillä rinteillä,laumoittain metsän eläimiä kerääntyi tienlaitaan ihastellen kuuntelemaan. Kun hesaapuivat Samagaltaihin, he menivät esittäytymäänAmbyn-nojanille. Nojan kutsuiväkensä koolle ja käski Büdükpeniä: ”Laulahanhöömeitä, poika!”Büdükpen lauloi kuulemma silloinniin kovaa, että hänen niskapalmikkonsatörrötti suoraan taaksepäin. Kun Ambynnojanoli sinä päivänä puhjennut kolmannenkerran kyyneliin, Büdükpen oliviimein tyytyväinen. Saltšakin kožuuninnojan halusi kuulla lisää Büdükpeninhöömeitä, joten hän ilmoitti, että tämäntäytyy myöhemmin tulla usein käymäänKaa-Hemissä. Büdükpen tuli murheelliseksi,ja kun hän jatkoi höömei-lauluaan,hänen hevosensa silmistä valui kyyneliä jahänen koiransa ulvoi.Tangdy = vuoristometsä (tuv.); uul = vuori (mong.)Övür = alue Etelä-Tuvassa, kansanperinteessä se viittaaylimalkaisesti etelään.Ambyn-nojan = Kiinan Tšing-dynastian aikainen mongolivasalli,joka oli Ulko-Mongolian Uliasutaista käsinhallinnoivan kiinalaisen kuvernöörin alaisuudessa. NykyinenTuvan alue oli Ambyn-nojanien aikoihin nimeltäänTangdy Urianghai. Koska tarinassa Büdükpenistä puhutaanTannu-Tuvasta, on syytä epäillä, että tarina on sepitettyvuoden 1921 jälkeen, vaikka siinä viitataan alueellisiinruhtinaisiin, Daa-nojaneihin ja Ambyn-nojaniin – siisvuotta 1911 edeltävään hallintojärjestelmään.Kožuun = Tangdy Uriankhain hallinnollinen alue, joitaoli yhdeksän.Vuodesta 1921 vuoteen 1944 entinen Uriankhai-alue oliitsenäinen tasavalta, Tannu-Tuva.hyväksyneet ja ehkä on parasta pysyä höömiissä/höömeissätullakseen ymmärretyksiniin Mongoliassa kuin Tuvassakin.Sami Janssonin kirjoittaman historiikinpohjalta toimittanut ja täydentänytSauli Heikkilä


- 11 -Tervehdys TuvastaOn mahdollista selvittää, millaisiakansoja maan päällä on asunut,tutkimalla sekä kansojen historiaaja saavutuksia että nykyisin elävien kansojenulkonaisia eroavaisuuksia ja maan erityispiirteitä.Niinpä kansojen luonteesta onkinvoitu oppia paljon juuri tutustumalla niidenkulttuuriin.1800-luvun loppupuolella tutkijat jamatkaajat alkoivat kiinnostua Aasian mantereenmaantieteellisestä keskipisteestä, jossaTuva sijaitsee. On ilmeistä, että vuoristoisenalueemme ennallaan säilyneet perinteet jauskonto, luonnon kauneus ja rikas kulttuurinperusta ovat innoittaneet sekä ammattimaisiaetnografeja että harrastelijoita.Nykyään maailmalla on alettu tietääTuvan seudusta, tuvalaisten kotimaasta jaTuvan kansasta meidän harvinaisen aarteemme,höömein ansiosta. Jo 1980-luvunloppupuolella Tuvan rikkaat harmoniatalkoivat tulla tunnetuiksi eri puolilla maailmaaja sittemmin asiat ovat menneet suurestieteenpäin. Ei liene liioittelua, etteimaailmalla ennen voitu kuulla tuvalaisenhöömei-sygytin eikä monien erilaistentuvalaisten laulutyylien kauneutta eikätuvalaisten instrumenttien kaihoisaa sointia.Tuvalainen ihminen on ihmeellisellääänellään jättänyt jälkensä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan sekä Australiaan jajopa Madagaskarin saarelle. Ensimmäistenjoukossa oli Tyva ensemble -orkesteri jaTuvan kansan maineikkaat lapset, höömeilaulajatGennadi Chash ja GennadiTumat, sekä tuvalaisten nykyinen ylpeydenaihe, Kaigal-ool Khovalygin johtamaja maailmalla suurta mainetta niittänytHuun-Huur-Tu -yhtye, Genghis Blues-elokuvassa historiaan ikuistettu KonggaroolOndar, tuvalaisen rockmusiikin kärkinimetAlbert Küvezin ja Aldyn-ool Seveksekä tutkijamme Zoja Kyrgys ja ValentinaSüzükei, joiden kaikkien vaikutus on ollutvarsin merkittävä. Omalla panoksellaanjälkeään maailmaan ovat jättämässä myösnuoret mutta jo nimekkäät yhtyeet Chirgilchin,Alash ja Tyva kyzy, jotka työllääntekevät Tuvan maata tunnetuksi.Tuvan maa ei kuitenkaan ole tulluttutuksi eri maiden ihmisille ainoastaantuvalaisten höömeilaulajien ja tuvalaistenmuusikoiden toimesta, vaanmyös Tuvaan saapuvien ja tuvalaistamusiikkia ihailevien ihmisten ansiosta.Vaikka Aasian kansojen kulttuureissatunnetaan tuvalaisten kurkkulaulutyylienlisäksi monia muita jopa erittäinrikkaita ja kauniita kurkkulaulutyylejä,silti tuvalainen höömei – esittipä sitä miestai nainen – on aivan erilaista kuin mikäänmuu nykyinen kurkkulaulu.Tämän eroavaisuuden osoittaa se yksityiskohta,että tuvalaista höömeitä esitettäessäon perinteisesti tapana laulaa ”shu-de”, ”ooi”,”uvai-ooi” tai ”uvai-yngai-ooi”, toisin sanoenlaulajan laulun sanallisen osuuden peräänesitetyn yläsävelmelodian päättää erityinentuvalaisen höömeikoulukunnan mukainenmelodia ja fraseeraus. Tällaista erityistä fraseeraustaovat nykyään alkaneet käyttää sekäulkomailta Tuvaan saapuneet höömein opiskelijatettä muut aasialaiset <strong>kurkkulaulajat</strong>.Mikä tämän osoittaa? Se, että viimeisten neljäntai viiden vuoden kuluessa tuvalaista fraseeraustaon alkanut ilmetä niin mongolialaisten,burjatialaisten, kalmukialaisten, altailaistenkuin hakassialaisten kurkkulaulusolistien jayhtyeiden esityksissä, kuten voimme todetaheidän CD-levytyksistään. Ei liene väärintodeta, että he ovat nykyään omaksuneetmonia piirteitä tuvalaisesta höömeistä jarikastuttaneet omaa musiikkikulttuuriaankäyttämällä tuvalaista höömeiperinnettäapunaan.Tuvalaisesta höömeistä kiinnostuneilleja tuvalaisten muusikoiden laulusta vaikutteitaottaville eri maista kotoisin olevilleulkomaisille höömeilaulajille, joidenlaulussa hehkuu puhaltamattakin aivanoikeantyyppinen kipinä, toivotan ilomielinmenestystä jo siksikin, että he siten tekevättuvalaista kulttuuria tunnetuksi. Näihinlukeutuvat etenkin suomalainen Cedip Tur-yhtye ja Imre Peemot. Niinpä toivon, että hekehittävät edelleen jo nyt oikeaan suuntaanharjoitettua ääntään, jossa kuuluu pilaamatonja laimentamaton tuvalainen sointi, jaettä he tuvaksi laulamisen lisäksi pyrkisivätmyös ymmärtämään ja puhumaan tuvaa.Annan myös siunaukseni kaikkien erilaistenfestivaalien toiminnalle, jotta nemenestyisivät tehdessään tunnetuksi erikansojen kurkkulaulutyylejä ja myös jatkaisivattoimintaansa. Itse olen aikaisemminosallistunut Saksassa, Japanissa ja Suomessakinjärjestetyille festivaaleille esiintyenhöömeilaulajana ja muusikkona, ja niistätapahtumista minulle on jäänyt paljon muistoja.Eivätkä ne ole pelkkiä muistoja, vaanne ovat myös antaneet minulle ideoita,joista on ollut minulle myöhemmin paljonhyötyä opettaessani nuorelle tuvalaisellesukupolvelle oikeaa tekniikkaa. Tuvankansan täytyy mielestäni tällä tavallavarjella rikasta musiikkiaan.Tuvassa suunnitellaan maailmanlaajuistahöömeisymposiumia vuoden2008 elokuulle, jolloin tuvalaisellaesiintymislavalla on mahdollistanähdä lukemattomia esiintyjiä laulamassatätä arvoituksellista kurkkulaulua,höömeitä. Tulevaa vuotta2008 mainostetaan Tuvassa höömeinvuotena, ja niinpä kutsun kaikkituvalaisesta kulttuurista ja tuvalaisenkoulukunnan höömeistä kiinnostuneetihmiset saapumaan tännevaaleansinisten vuorten, jokien, järvienja ihmeellisen höömein kotimaahan.Sauli HeikkiläChoduraa TumatTyva kyzy -yhtyeen höömeilaulaja,Tuvan valtion yliopistonopettajankoulutuslaitoksenmusiikinopettajaKäänsi tuvan kielestä:Sami JanssonChoduraan takana AzimaaKüzhüget (vas.), ShoraanaKuular ja Ailangmaa Tamyrang.Tuva Kyzy -yhtyeestä.


- 12 -Transmongolia HaapavedelläVuoden 2006 Haapavesi Folkin yhteydessä järjestettiin kurkkulaulukurssi, jonka vetäjänäoli mongolialainen Hosoo. Syksyllä 2004 Helsingissä pitämästään kurssista Hosoooli jättänyt jälkeensä mielikuvan opettajasta, joka aloittaa opetuksen suoraan melkoedistyneistä tekniikoista perusteiden jäädessä vähemmälle, opetusmetodi lienee melkoperinteinen ”minä teen näin, tee sinä perässä” -menetelmä. Hosoo on mongolialaisenHöömiin ja todella kirkkaiden ja voimakkaiden ylä-sävelten mestari, joka asettaa rimantavattoman korkealle imitoimista yrittäville.Naraa ja Ikh Huur teltassa.Ilmo MikkolaTsoomoo, Saruul, Hosoo ja Nasaa ulkolavalla.Myös Hosoon vuoden 2006 Haapavedenkaksipäiväinen kurssi olimelkoista rääkkiä. Hosoo puristaatinkimättömällä tyylillään oppilaansa paljonpidemmälle kuin mihin he pystyvät, mikälisisua riittää ja fysiikka kestää. Perustekniikoita,kuten tasaista hengitystä ja yläsäveltentasaista treenaamista ja hillittyä hallitsemistaei suinkaan unohdettu, mutta aika rankastikurssi lähti liikkeelle edistyneemmällekinharrastajalle. Kun osallistujista vielä puoletoli aivan aloittelijoita, tuntui ensimmäisenpäivän lopulla mahdottomalta että kahdessapäivässä moisella rääkillä saataisiin aikaanmuuta kuin vähintään tilapäisiä äänielinvaurioita.Mutta kuitenkin toisen päivänpäättyessä uurastus palkittiin ja aloittelijatkinsaivat tuotettua oikean kuuloisia ylä-säveliäenemmän tai vähemmän oikealla tekniikalla.Kova rääkki toi siis tulosta. Hosoonkurssia voikin suositella, jos todella haluatpäästä jyvälle kurkkulaulun syvimmästä olemuksesta.Kurssilla opimme muutamia hyviäkikkoja perusharjoitteluun, mm. puolioktaaviasteikonyläsävelten harjoituksen(”Biim-bääm-bööm-boo”), voimallisen uloshönkimisenkutiavan kurkun hoivaamiseensekä muita uloshengitysharjoituksia. Ehkämieleenpainuvin kikka, joka kuitenkin onedelleen opettelematta, on alaleuan irroitussijoiltaan leukalihasten avulla suuontelonja samalla ylä-äänialan avartamiseksi. Tämäon Hosoon mukaan myös klassisten laulajienkäyttämä kikka (olen nähnyt näintapahtuvan käytännössä). Selkeän tien mestaruuteenpuolestaan takasi Hosoon treeniohjelma:joka päivä yhteensä 20 minuuttialaulua, joista 2 minuuttia normaaliäänellä,2 minuuttia paineettomia ylä-ääneksiä jaloput kovaa Höömiitä. Tuloksia alkaa kuulemmakuulua parissa kuukaudessa. Allekirjoittaneethuomasivat kurssin tuottaneentuloksia jo kuluneissa parissa päivässä äänenkirkastuttua aivan uusiin sfääreihin toisenpäivän ehtoona. Oma osansa tässä on myösahkeralla harjoittelulla kurssipäivien välissä.Hosoo antoi muutamille lisäoppia vielä sunnuntainakinfestarialueella tavatessamme jaoli muutenkin perin mukava mies.Hosoolla oli Haapavedellä mukanaanmongolialaisista oppilaistaan koostuva nelimiehinenTransmongolia -yhtye. Yhtyeenjäsenet olivat nuoria mutta erittäin päteviämuusikoita niin laulun kuin soitonkinosalta. Kahdesta morin huurista, läskibassonkokoisesta ikh huurista sekä chanzystaja topshuurista ja viidestä erinomaisestalaulajasta koostuva bändi oli todellinenyllätys positiivisessa mielessä. Transmongoliasoitti kolme keikkaa, joista perjantai-illansisätelttakonsertti oli lauantain ulkokeikkaaintensiivisempi (kirkkokonsertti jäikuulematta). Joka tapauksessa bändi olihurjassa vireessä ja kuulosti ajoittain erittäinhyvin toimivalta rockbändiltä, soundistatuli mieleen mm. Alamaailman Vasarattai Apocalyptica. Bändin kokoonpano olionnistunut ja <strong>ry</strong>tmin ja syvyyttä sointiintoi varmasti juuri ikh huur, jota soitettiinvälillä kuin läskibassoa, toisinaan jousella.Kappalevalikoima sisälsi Transmongolianomia sävellyksiä sekä perinteisiä mongolialaisiakappaleita kiinnostavasti sovitettuna.Transmongolia oli Haapaveden kokoonpanossaantodella näkemisen ja erityisestikuulemisen arvoinen.Jari IlmonenIlmo Mikkola


- 13 -Idän ainutlaatuisiaääniä Äänen päivänä<strong>Suomen</strong> kurkkulaulajien juhlavuoden kunniaksi järjestää Maailman musiikin keskusyhteistyössä <strong>Suomen</strong> kurkkulaulajien kanssa Äänen päivän 10.11. Iltakonsertissa Savoyteatterissaesiintyy kaksi ainutlaatuista äänenkäyttäjää: Huong Thanh Vietnamista jaTransmongolia yhtye Mongoliasta.Illan aloittaa vietnamilaisen laulajattarenja japanilaisen koton soittajan muodostamaduo. Keväällä <strong>2007</strong> ”France Musiquedes Musiques du Monde” -palkinnonsaavuttanut Huong Thanh on arvostetuimpiavietnamilaisia laulajattaria. Nykyään Pariisissaasuvan Thanhin äänen sanotaan sulattavanjäätiköitä ja saavan aavikot kukkimaan.Thanh syntyi Saigonissa tunnettuunmuusikkoperheeseen ja perehtyi perinteiseenvietnamilaiseen lauluun jo nuorenakotonaan vierailevien muusikoiden opastuksella.Muutettuaan Pariisiin laulajatarjatkoi työskentelyä Vietnamin parhaidenmuusikoiden kanssa, mukaan lukien omanisänsä, joka oli Cai Luong -<strong>ry</strong>hmästä tunnettulaulaja.90-luvun puolivälissä Thanh aloitti yhteistyönjazzkitaristi Nguyen Len kanssa ja Lentuottamana hän on tehnyt useita ylistettyjäalbumeita, joissa perinteinen vietnamilainenmusiikki fuusioituu eurooppalaiseen jazziin.Trionsa ja Mieko Miyazakin kanssa Thanh onjatkanut myös täysin perinteisen vietnamilaisenmusiikin persoonallista tulkitsemista.Nguyen Le tuottaa myös Thanhin uusimmanalbumin, joka ilmestyy syksyllä <strong>2007</strong>.Thanhin sävykäs äänenkäyttö on vuoroinleikkisää, vuoroin kiihkeää ja aistillisuudessaanjopa flamencon äänenkäyttöönverrattua. Äänenmuodostuksessa kuullaanalueen perinteiselle laulutekniikalle tyypillistäglottaali- eli kurkkuäänteillä koristelua,korkeita trillejä ja pehmeitä keskialueenintonaatioita.Thanhia säestää japanilainen kototaituriMieko Miyazaki. Miyazaki aloitti kotonsoitonopiskelun jo yhdeksänvuotiaana ja on uransaaikana soittanut useiden eri kokoonpanojenkanssa ja myös säveltänyt ja sanoittanutmusiikkia tv-ohjelmiin. Parhaiten hänettunnetaan japanilaisiin lastenohjelmiinsäveltämistään kappaleista, joista useistaon tullut pop-hittejä Japanissa.Lisätietoja: www.jmp.fr/gbIllan toinen ääni on kurkkulaulaja HosooTransmongolia-yhtyeensä kanssa. Hosoosyntyi vuonna 1971 höömei-laulajienperheeseen Altai-vuorilla läntisessä Mongoliassaja aloitti höömein opiskelun joseitsemänvuotiaana.Nuoreen ikäänsä nähden varsin pitkänuransa aikana Hosoo on palkittu parhaaksimongolialaiseksi laulajaksi, levyttänyt sekäperinteistä kurkkulaulua että fuusioinutlaulutyyliä sekä kiertänyt Kiinaa, Venäjää jaEurooppaa eri yhtyeiden kanssa.Kaikki Transmongolia-yhtyeen jäsenettulevat Altai-vuorilta ja ovat soittaneetyhdessä vuosia. Yhtye tunnetaan taitavistamuusikoistaan ja tiukoista sovituksistaan.<strong>Höömei</strong>n säestyksenä kuullaan morin huuria(hevosenpääsello) , ikh huuria (hevosenpääkontrabasso),chanzya, topshuuria sekämongolialaista oboeta.Lisätietoja: www.hosoo.de


- 14 -Maailman kokoinen tehtäväLähes 30-vuotisen olemassaolonsa aikanaMaailman musiikin keskus – Global MusicCentre on tuonut Suomeen satoja muusikoitamaailman eri kolkilta, sekä monilla muillatavoin tiedottanut maailman musiikeista janiihin liittyvistä traditioista.Esma RedzepovaDenisa UdroiuErityisesti tätä tehtävää varten instituuttiperustettiin vuonna 1979.Perustava yhteisö oli nimeltäänTyöväenmusiikin tutkimus <strong>ry</strong>, jainstituutti nimettiin Työväenmusiikki-instituutiksi.Perustamisvaiheen voimahahmoIlpo Saunio toimi pitkään myös instituutinjohtajana, ja ensimmäinen hallituksenpuheenjohtaja oli Pekka Gronow. Varhaisimpinavuosina tutkimus- ja julkaisutoimintakeskittyi työväenmusiikin tutkimukseen jakirjallinen julkaisutoiminta oli vilkasta. IlpoSaunion yhdessä Kalevi Immosen kanssatoimittama, ikimuistoinen Pororumpuja bala laikka – Neuvostoliiton kansojenmusiikki –radio-ohjelmasarja ja siitä julkaistukirja avasivat lukemattomien suomalaistensydämet vieraille kulttuureille.Niin kansallisen kuin kansainvälisenkinmusiikillisen toimintaympäristön muutoksenmyötä tuli 90-luvun myötä ajankohtaiseksiinstituutin nimenvaihdos, ja nykyinen nimikuvaakin paremmin instituutin toimintaaluetta.Julkaisutoiminta on painottunutcd-tuotantoon, joka onkin tällä hetkelläerityisen aktiivista. Suomalais-ugrilaisen tutkimuskentänalueella julkaistaan Maailmanmusiikin keskuksen arkistoista, sekä yhteistyössämm. Tampereen yliopiston musiikintutkimuksenkanssa niin vanhaa kuinvasta hiljattain tallennettua kenttä-äänitystensatoa. Tätä julkaisutoimintaa tukee <strong>Suomen</strong>Kulttuurirahasto, ja sarjan uusin julkaisu onjoulukuussa julkaisujuhlansa saava, instituutinnykyisen hallituksen puheenjohtajanIlpo Saastamoisen tutkimustyö ”Son vuäinn– Hän näkee” Kolttasaamelaisten leuddejaKuolasta (GMCD 0716). Lisäksi omillaresursseilla tuotetaan äänitteitä <strong>Suomen</strong>vähemmistöjen musiikeista. Tällä hetkelläon valmisteilla mm. Hilja Grönforsin levy<strong>Suomen</strong> romanien lauluja sekä Balkaninalueen ja erityisesti Turkin musiikkia esittävänNefes-yhtyeen levy. Äänitystyöt tehdäänMaailman musiikin keskuksen omassaGlobal Mobile -studiossa.Etnosoi! 20-vuotta<strong>Suomen</strong> Kurkkulaulajien juhliessa 10-vuotistahistoriaansa, juhlii Maailman musiikinkeskuksen Etnosoi!-festivaali 20-vuotistataivaltaan. Ensimmmäinen festivaali 1988tehtiin kotimaisin artistivoimin, mutta joheti seuraavasta vuodesta lähtien festivaalioli kansainvälinen. Ensimmäisiin kansainvälisiintähtiin lukeutui festivaalilla myöhemminkinesiintynyt Márta Sebestyén& Muzsikás Unkarista. Vuosien saatossafestivaali on esitellyt suomalaiselle yleisölleniin tuikituntemattomia artisteja kuin maailmanvalovoimaisimpia maailmanmusiikintähtiä. Maailmanympä<strong>ry</strong>smatkaa ontehty Malawista Kirgistaniin ja BrasiliastaKuolan niemimaan Luujärvelle, kotimaisiaartisteja unohtamatta. Maailman musiikinkeskus järjestää konsertteja joskus myösEtnosoi!:n ulkopuolella, ja toimii tilauksestamuiden tapahtumajärjestäjien tai yritystenohjelmakonsulttina tai tuottajana.Myös Suomessa toteutuneet WOMAD-


- 15 -Herman Rechberger Etnosoi! Ääni ja Keho -työpajassaan.Denisa UdroiuEtnosoi!n teemaseminaari 2006. Manageri Deborah Metcalfe (vas.),laulaja Oliver 'Tuku' Mtukudzi, seminaarin moderaattori JeremyGould, laulajatar Aynur ja tuottaja/manageri Riza Okçu.Maisa Kuikkatapahtumat ovat toteutuneet Maailmanmusiikin keskuksen tuottamina.Kirjasto tiedonlähteenäMaailman musiikin keskuksen kirjasto onerikoiskirjastojen osalta yksi aktiivisimmistatiedontuottajista Helsingin yliopiston ViolajaLinda-tietokantoihin. Peruskokoelmienlaajuus on noin 5000 äänitettä, videota januottia, ja yli 2000 kirjaa. Lisäksi kokoelmiinkuuluu tuhansien artikkelien laajuinenvinyyliarkisto; joukossa mm. kattavakuubalaisen musiikin erikoiskokoelma sekän. 2000 kappaleen laajuinen kokoelma entisenDDR:n tuottamaa taide- ja kansanmusiikkia.Kirjasto toimii käsikirjastoperiaatteella.MonimuotoiseenmusiikinopetukseenVaikka Maailman musiikin keskus järjestääomaa opetustoimintaa vain satunnaisesti,se osallistuu aktiivisesti monikulttuurisenmusiikinopetuksen kehittämis- ja kokeiluhankkeisiinsekä tarjoaa sijan erilaistenkurssien toteuttamiselle omissa tiloissaan.Monikulttuurisen musiikinopetuksen sarallavuosina 1995-97 toteutettu Pukinmäki-projektioli Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen,Konserttikeskuksen ja Maailmanmusiikin keskuksen yhteinen, uraauurtavapilottiprojekti, jossa kokeiltiin yläasteellesoveltuvaa opetuksen mallia. Maailmanmusiikin keskus osallistuu erityisen mielelläänhankkeisiin ja yhteistyöprojekteihinjoissa tähdätään entistä monimuotoisempaanmusiikinopetukseen musiikkioppilaitoksissa,ja toisaalta sellaisiin projekteihinjoiden kautta pyritään turvaamaan musiikinja muiden taideaineiden opetus peruskoulujenopetusohjelmissa.Toiminta maahanmuuttajataustaistenmuusikoiden ja heidän yhtyeidensä kanssatähtää esiintymistilaisuuksien lisäämiseenja uran edistämiseen niin Suomessa kuinkansainvälisesti, sekä toisaalta muusikoidentyöllistämiseen opetustehtävissä kouluissa,päiväkodeissa, musiikkioppilaitoksissa jayliopistoissa.KehitysyhteistyötäKulttuurin alan kehitysyhteistyöprojektit ovatosa Maailman musiikin keskuksen toimintaa.Kehitysmaissa tapahtuvien hankkeiden keskeinenidea on, että niiden kautta tuetaanMaailman musiikin keskus– Global Music Centre on yksiviidestä opetusministeriönvaltionapua saavista musiikkiinstituuteista.Sisarinstituutitovat Kansanmusiikki-instituutti,Finlands svenska folkmusikinstitut,Rytmi-instituutti ja <strong>Suomen</strong>Harmonikkainstituutti.Oliver 'Tuku' Mtukudzipaikallista musiikintutkimusta tai musiikkiteollisuutta– eli luodaan edellytyksiä taivahvistetaan kohdemaan paikallista, omaatoimintaa. Toisensuuntaisissa kehitysyhteistyöprojekteissatiedotetaan suomalaiselleyleisölle kehitysmaiden asioista; Oliver Mtukudzi& The Black Spirits -yhtyeen vierailuEtnosoi!ssa 2006 oli juuri tämänlaatuinenoperaatio. Vierailu ei ainoastaan tuottanutsuomalaiselle yleisölle kohtaamista zimbabwelaisenmusiikin kanssa, vaan tiedotuksellapäästiin myös laajempiin tavoitteisiin; suomalaisyleisöllevälittyi niin tv:n kuin lehdistönkinkautta tietoa Zimbabwen sosiaalisestaja poliittisesta tilanteesta.Kansainvälisellä kentälläVuosikymmenten saatossa Maailman musiikinkeskukselle on toisaalta tutkimustoiminnanja toisaalta festivaalitoiminnankautta kehittynyt elävä ja käyttökelpoinenkansainvälinen toimintaverkko. Maailmanmusiikin keskus on laajan eurooppalaisenfestivaaliorganisaation EFWMF EuropeanForum of Worldwide Music Festivals’inperustajajäsen. EFWMF puolestaan käynnistinyt jo mammuttimaiseksi kasvaneetWOMEX-maailmanmusiikkimessut.Tutkimus- ja äänitysprojektien myötäerityisen toimivat suhteet Maailman musiikinkeskuksella on mm. Kuuban, Udmurtianja Mordvan sekä Senegalin musiikin alantoimijoiden kanssa. Pohjoismainen kanssakäyminenluonnollisesti on aktiivista, jase toteutuu yhteistyössä niin valtiollistenlaitosten kuin esim. maailmanmusiikkiyhdistystenja -klubien kanssa.Jaana-Maria JukkaraToiminnanjohtajaMaailman musiikin keskuswww.globalmusic.fi


- 16 -Munniharppunoimaan!Munniharppu on eräs maailman vanhimmista ja levinneimmistäsoittimista. Sitä soitetaan nykyään lähes joka puolella maailmaaSoittimen varhaishistoriasta on vaikeasanoa mitään varmaa. Ketkä sen alunperin keksivät ja missä, on epäselvää,joskin voitaneen sanoa, että tuo paikkasijaitsee Suomesta melko lailla itään. Vaihtoehdoiksion tarjottu Itä-Siperiaa, nykyistäKiinan kansantasavallan aluetta, Japania,Lounais-Aasiaa (esim. Thaimaa tai Indonesia)tai Oseanian saaria. Varmuutta asiaan eitodennäköisesti saada koskaan. Vanhimmatarkeologiset löydökset on tehty Hokkaidonsaarelta Japanista ja ne ajoittuvat noin 900-luvulle. Munniharppua on kuitenkin soitettujo vuosituhansia aiemmin. Soittimen onarveltu olevan noin 5000 vuotta vanha.Eurooppaan munniharppu on mahdollisestitullut Vähä-Aasian (Bysantin)kautta. Aiemmin tuon ajateltiin tapahtuneenkeskiajan varhaisina vuosina. Nykyisenkäsityksen mukaan harppu on soinut Euroopassakinjo ajanlaskun alusta. Skandinaviassaharppu on ollut käytössä jo viikinkiajalla ja<strong>Suomen</strong>kin vanhimmat arkeologiset löydöksetlienevät jo 1400-luvulta. Eurooppaansaavuttuaan munniharppu saavutti suosiotaerityisesti talonpoikien ja muun köyhänrahvaan keskuudessa. Siihen liittyi useinkäsityksiä noituudesta ja syntisestä elämästä,vaikka poikkeuksiakin oli. Esimerkiksi Norjassamunniharppua ei pidetty paholaisensoittimena hardangerviulun tapaan. Munniharppueli myös lyhyen kukoistuskaudentaidemusiikkisoittimena 1700-luvunloppupuolella erityisesti Baijerissa ja Itävallassa.Tuolloin Itävaltalainen Johann G.Albrechtsberger sävelsi useita konserttojaSardiniaEestimunni harpulle ja orkesterille. Ainakinkolme niistä on levytetty viime vuosina.Taidesoittoa varten Itävallassa kehitettiinerityisiä tekniikoita, joilla on mahdollistasoittaa useita munniharppuja – tavallisimmin3-5 – samaan aikaan. Tämä soittotapa onsäilynyt Itävallassa ja Etelä-Saksassa näihinpäiviin asti.Amerikkaan ja Afrikkaan munniharppupäätyi Eurooppalaisten siirtomaaisäntienmukana. Näiden mantereiden alkuperäisväestöteivät tiettävästi käyttäneet munniharppuaennen eurooppalaisten tuloa.Pohjois-Amerikan intiaanit omaksuivat sennopeasti käytöönsä, koska Eurooppalaisettapasivat ostaa intiaaneilta maa-alueita erilaisellarihkamalla. Tämän rihkamavirranjoukossa vähintään satoja munniharppujakulkeutui intiaaneille.Eurooppalainen heteroglottinen munniharppumuodostuu metallisesta kehyksestäja siihen kiinnitetystä kielestä. Kielen pää ontaivutettu ulospäin, jotta sitä olisi helpompinäppäillä. Aasiassa kieli taas on usein samaakappaletta kuin kehys. Tällöin kieltä saatetaansoittaa siihen kiinnitetystä narustavetämällä tai itse kehystä näppäilemällä.Nämä harput on usein valmistettu bambustatai puusta. Toki Aasiasta, erityisesti Koillis-Siperiasta (esim. Jakutia, Tuva, Bashkiria)tavataan myös metallisia harppuja.Jarno Miettinen,<strong>Suomen</strong> Munniharppuyhdistysjapemimi@cc.jyu.fiwww.freewebs.com/munniharppu/Munniharppuonkätevä jakohtuuhintainenTuvantuliainen jaturistikauppojenkinhomuksillapääsee mukavasti alkuun.Näin sitä soitetaan1. Ota munniharppu käteesi. Pidä kiinnisoittimen kehyksen pyöreästä tai soikeasta osasta ja huolehdisiitä, että kätesi koskettavat vain kehystä, ei kieltä.Älä myöskään purista kehystä likaa, sillä se saattaa joskussamuttaa kielen. Riittää, että sinulla sen verran tukeva otesoittimesta.2. Aseta harppu hampaitasi vasten,soittimen ylempi jalka ylähampaita ja alempi alahampaitavasten, siten että jalat ovat tukevasti kiinni hampaissa.Hampaiden väliin on syytä jättää rako, jotta soittimen kielipääsee värähtelemään suussa. Hieman etusormen paksuuttapienempi rako on riittävä. HUOM! Aseta harppu hampaideneteen, ei niiden väliin! Hampaiden väliin asetettu harppuei soi kunnolla ja tällöin on myös vaara, että soittaja pureeharppua ja kielen sointi sammuu.3. Aseta ylä- ja alahuulesi harpunjalkojen ympärille. Anna huulten olla rentona,niidenkään ei ole syytä puristaa soittimen jalkoja, koskakieli voi jälleen sammua.4. Näppäile kielen ulospäin taivutettuaosaa sormellasi. Samalla kun kielen ääni kaikuusuuontelossa, aseta suuontelosi kuten ääntäisit vokaaleja(a,e,i,o,u,y,ä,ö) mutta älä tee äänihuulillasi mitään ääntä.Yritä tehdä o-vokaali niin pyöreäksi (takaiseksi) kuin pystytja tuloksena on harpun likipitäen matalin ääni. Asettaessasuusi i:n kakista terävimpään asentoon, harpusta pitäsikuulua suurin piirtein korkein mahdollinen ääni. Muidenvokaalien artikulaatiopaikat tuottavat äänet korkeimman jamatalimman väliltä. Takavokaalit (a,o,u) tuottavat matalampiaääniä kuin etuvokaalit.TuvaUnkariThaimaalHakassia5. Hengitä. Munniharpun läpi hengittäminen on tärkeäsoiton osa-alue. Soittimen ääni nimittäin on itsessään vaimea,mutta sitä pitää vahvistaa sisään- ja uloshengityksellä. Hengitystähyvä käyttää myös erilaisten <strong>ry</strong>tmien ja aksenttienluontiin. Konsonanttien ”ääntäminen” pääsääntöisesti katkaiseehengityksen ilmavirran kulun, joten myös konsonanttejakäytetään paljon soiton <strong>ry</strong>tmittämiseen. Yhdistelemällä erilaisiahengityskuvioita sekä edellä selitettyjä suun asentoja pystytharjoiteltuasi soittamaan lähes minkä sävelmän hyvänsä.


- 17 -Tuvan munniharppuseppiä ja -soittajiaTuvassa munniharppua kutsutaan nimellä 'homus'. Tavallisimminse on rautainen 'demir homus', mutta munniharppuja tehdäänmyös bambusta ('kuluzun homus') ja eri puulajeista.Monet <strong>kurkkulaulajat</strong> soittavathomusta - parhaimpiin kuuluuAnatoli Kuular, joka ennen kuuluiHuun Huur Tu -yhtyeeseen. Sekä kurkkulaulu-että homusmelodian muodostamiseenhankäytetään samoja lihaksia. Joskusvaikuttaa jopa siltä, että homusta käsitelläänyhtenä kurkkulaulutyylinä: esimerkiksivuoden 2003 suuressa kurkkulaulukilpailussaKyzylissä jotkut kilpailijat eivät kurkkulaulaneetvaan soittivat ainoastaan homusta.Useimpien soittajien homusrepertuaari vaikuttaamelko rajalliselta, yleisimmin kuuleeyhtä tai kahta peruskappaletta.Homus mainitaan monissa tuvalaisissakansanlauluissa – ja myös uudemmissalauluissa. Esimerkiksi Chirgilchinin hitissä”Kolkhoztshu men” satakieli laulaa kunhomus.Eniten Tuvan homusperinnettä on tutkinutValentina Süzükei. Hän on kirjoittanutaiheesta kirjan, jonka on määrä ilmestyävuonna 2008. Süzükei on matkustellutuseana vuonna äänittämässä homussoittajia.Niinpä kirjan yhteydessä julkaistaanlevyllinen näitä äänitteitä.Kesällä 2006 matkailin Süzükein kotiseudullaBai-Taigassa Länsi-Tuvassa. Matkallahavaitsin, että tällä alueella on rikashomusperinne.Bai-Taigan alueen tunnetuin homusseppäIdamchap Khomushku (1917-1994)Shuin kylästä oli mestarillinen sekä seppänäettä pelimannina. Valitettavasti Khomushkunsoittoa on saatavilla vain yhdellä cd:llä yhdenraidan verran, vaikka Süzükei on varmastiäänittänyt häntä enemmänkin:Tuvinian Singers & Musicians - Chöömej:Throat-Singing from the center of Asia.World Network vol 21. 55838. 1993Khomushkun homuspajan peri hänenoppilaansa Anatoli Kashpyk-ool, joka asuuBai-Taigan suurimmassa kaupungissa Teelissä.Hänen valmistamansa homukset kuuluvatparhaimpiin mitä Tuvasta voi tänäpäivänä saada.Tuvan ensimmäisillä homusfestivaaleilla2005 pääpalkinnon sai Aleksandr Salchak,pelimanni ja soitinrakentaja, joka on myöskotoisin Bai-Taigasta, Kyzyl Dagin kylästä.Hän ei enää kovin aktiivisesti tee homuksia,viimeksi hän valmisti homuksen lapsenlastaanvarten.Salchakin ystävä Cherlig-ool Kuularsoittaa myös homusta. Hän on kuitenkinparemmin tunnettu kirjailijana ja kirjallisuuslehtiUlug-Hemin päätoimittajana.Lisäksi mainittakoon, että hän oli mukanajärjestämässä kaikkein ensimmäistä kurkkulaulufestivaaliaTuvassa vuonna 1981.Tätä nykyä yksi aktiivisimmista homussepistäon Tanai-Kherel Oidupaa, kuuluisankurkkulaulaja Vladimir Oidupaan poika.Hänen homuksensa myyvät hyvin.Homuksia myydään jopa pääkaupunkiKyzylin matkamuistokaupoissa, mutta niidentekijöistä ei useinkaan saa tietoa ja niidenlaatu vaihtelee. Niinpä on aina parasta ostaahomus suoraan sepältä.Morten AbildsnesAnatoli Kashpyk-ool soittaa Bai-Taigan maakunnanporteilla.Brit KobberstadAleksandr Salchak (vas.) talonsa portailla ystävänsä Cherlig-ool Kuularin kanssa.Brit KobberstadTanai-Kherel Oidupaa testaa tekemäänsähomusta.Morten Abildsnes


- 18 -Teknillinen korkeakoulu (TKK), akustiikan jaäänenkäsittelytekniikan laboratorioPerinteisiä akustiikan osa-alueita ovat meluakustiikka, musiikkiakustiikka,sähköakustiikka sekä huone- ja rakennusakustiikka. Keskeinen osaalueon myös tekninen psykoakustiikka, joka perustuu kuulon toiminnanymmärtämiseen ja jonka tuntemusta tarvitaan äänitekniikan sovelluksissalaidasta laitaan. Näillä alueilla on tärkeää ymmärtää fysikaalisia ilmiöitäsekä sitä miten ihminen havaitsee ääntä.Nykyisin akustiikassa tarvitaan paljonsignaalinkäsittelyn taitoja. Puheenkäsittelyssäsignaalinkäsittelyäsovelletaan puheensiirtoon, puheentunnistukseen,puheensiistaukseen ja puhesynteesiin.Äänenkäsittelytekniikan opetuksessapainotetaan signaalinkäsittelyn yleisosaamista,signaaliprosessoreiden ohjelmointiaja signaalinkäsittelyalgoritmien hallintaa.Audiotekniikassa sovelletaan signaalinkäsittelyämm. äänentoistoon, audiokoodaukseen,musiikkiteknologiaan, aktiiviseenmeluntorjuntaan, multimediaan ja virtuaalitodellisuuteen.Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikansovelluksia ovat esimerkiksi matkapuhelintekniikka,puheen ja äänen siirto verkossa,tietokoneen äänikäyttöliittymät, kaiuttimienja äänentoistojärjestelmien sekä akustistentilojen suunnittelu, soittimiin ja musiikkiinliittyvät sovellukset, multimedia, meluntorjuntaja erilaiset akustiset mittaukset sekäihmisäänen ja kuulon toiminnan lääketieteellinentutkimus.TKK:n akustiikan ja äänenkäsittelytekniikanlaboratorion tutkimuksen merkittävimmätpainopistealueet ovat viimeaikoina olleet soittimien mallintaminen jaluonnonmukainen synteesi ja kuuloa mallintavasignaalinkäsittely, kolmiulotteinen jamonikanavainen äänentoisto, puheentunnistus,puheentuottamisen analyysi, puheenlaadun parantaminen matkapuhelimissa sekäpuheenkäsittelyn matemaattiset menetelmät.Laboratoriolla on käytössään monipuoliseterikoistilat, mm. suuri kaiuton huone sekäkuunteluhuone. Lisätietoa akustiikan jaäänenkäsittelytekniikan laboratoriosta saatverkkosivuiltamme:Vesa Välimäki, Martti Rahkila,Paavo Alku ja Matti Karjalainenwww.acoustics.hut.fiTeknillisen korkeakoulun akustiikanopiskelija Tuomo Raitio tulee mittaamaanihmisen äänen rajoja kirjastoKymppiin Helsingissä <strong>Suomen</strong><strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>:n järjestämänäÄänen päivänä 10.11.<strong>2007</strong>. Samassatilaisuudessa luennoi ja vastaa yleisönkysymyksiin TF puheterapeutti LauraLehto, joka on väitellyt Teknillisessäkorkeakoulussa äänenkäytön koulutuksenvaikuttavuudesta <strong>ry</strong>hmässäpuhelintyöntekijöitä.Vasemmalla TKK:n akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorion kuunteluhuone ja oikealla monikanavaäänentoiston tutkimukseenvarattu kaiuton huone.


- 19 -Altai-teoriaatestaamassaTuva on turkinsukuinen kieli,jota puhuu runsaat 200 000ihmistä kurkkulaulumailla Tuvantasavallassa Venäjän federaationpuolella ja n. 20 000 rajan takanaLänsi-Mongoliassa sekä pari tuhattaKiinassa.<strong>Suomen</strong> <strong>kurkkulaulajat</strong> <strong>ry</strong>. järjesti tuvankielen peruskurssin Helsingissä tammihelmikuussa2006. Kurssin käytännön asiatorganisoi Outi Nummi ja opettajana toimiFM Sami Jansson Vaasasta, koulutukseltaanfilosofian, latinan ja biologian aineenopettaja,joka on kartuttanut tuvan ja kurkkulauluntaitojaan matkoillaan Tuvaan vuosina2000, 2001 ja 2004.Kurssia mainostettiin vetoamallakiisteltyyn suomen ja turkin kielen sukulaisuuttakannattavaan Altai-hypoteesiin:”Opiskele tuvan kieltä, testaa Altai-teoriaa!”– kävihän esim. M.A. Castrén lyhyesti Tuvassavuonna 1847, ja jouduttuaan palaamaanviisumiongelmien vuoksi hyvin pian silloinKiinaan kuuluneelta alueelta hän totesiodotustensa mukaisesti, että ”sojootit”(tuvalaiset) ”olivat kuin olivatkin perustaltaansamojedeja” (siis suomen kielisukulaisia).Nykyisin hypoteesi on hylätty, mutta tuvankielestä löytyy monta suomea muistuttavaasanaa, kuten sen (sinä) ja men (minä), jatietenkin taivutuspäätteet, lauseenvastikkeetja vokaalisointu.Kurssille ilmoittautui 18 opiskelijaa,joista 14 ilmaantui paikalle ja loppuunasti oli mukana kymmenisen henkeä.Oppikirjana käytettiin peruskoulun 3. luokanluonnontieteen oppikirjaa, muutamaaHuun-Huur-Tu -yhtyeen kurkkulauluhittiäja lisäksi Samin itse kirjoittamia lyhyitäkeskusteluita, joissa kurssilaiset ja tunnetuttuvalaiset tapasivat matkalla Tuvaan taiperillä pääkaupunki Kyzylissä. Parhaitenmieleenjäänyt kielenoppimistilanne olikuitenkin, kun Sami käski kurssilaistenkirjoittaa tekstiviestejä Moskovassa asuvalletuvalaiselle Shoraanalle tuvaksi.Kesällä seurasi sitten lisää käytännön kieliharjoittelua,kun kurssilla olleista yhteensä7 lähti matkalle Tuvaan. En tiedä, millaisiakokemuksia muilla kurssilaisilla oli tuvankielen käyttämisestä, mutta itse havaitsimmesaavamme uudenlaisen ja syvemmän kontaktinvanhoihinkin tuttaviin, kun saatoimmevenäjän sijasta käyttää tuvan kieltä.Kiinnostavin uusi tuttavuus oli CherligoolKuular, kirjallisuuslehti Ulug-Heminpäätoimittaja ja runoilija. Tosin kun häninnostui soittamaan munniharppua jaimprovisoimaan uusia humoristisia laulunsäkeitä,jotka selvästi kertoivat meistä,sisälläni kihisi turhautuneisuus vajavaisestakielitaidostani ja motivaatio oppia ymmärtämään,mitä nuo rivit tarkoittivat.Pipa PaljakkaSami Janssonin(edessä keskellä)verraton kielitaitoon sinikkään työntulosta. Tuvalaisetovat suhtautuneetopiskeluun ilollaja avuliaisuudella.Huun-Huur-Tu-yhtyeenAnatoli Kuularillakädessäänartikkelissa mainittuBoidus ertemi– luonnontieteenoppikirja. Muutkuvan henkilöt ovatAlexei Sa<strong>ry</strong>glar,Kaigal-ool Khovalig,Sauli Heikkilä,Eero Turkka jaSayan Baba.Tuvan kielen taustaaja muutama sanojaTuva on turkkilaisperäinen kieli, jonka sanavarastoa onvahvistettu lainoilla mongolinkielestä. Niinpä tuvalainenymmärtää jonkin verran mongolia ja turkkia. Myös mm.altai ja hakassi (nämä ovat tuvalaisten naapurikansoja)ovat tuvalle läheistä sukua. Altai muistuttaa hyvin paljontuvaa. Näiden kielten välinen ero on arviolta samaa luokkaakuin suomen ja viron.Tuvan kirjakieli on syntynyt vasta vuoden 1917jälkeen. Tuvassa riehui sisällissota vuosina 1917 - 1921.20-luvun alussa tilanne rauhoittui tilapäisesti ja Neuvostoliittotunnusti Tuvan itsenäisyyden vuonna 1921. Mongolihallinnonperintönä käytti sivistyneistö luostareissa ja hallinnossa kirjamongoliavuosina 1920 – 1930 toisena virallisena kielenä.Tämän seurauksena Tuvassa käytössä olevat hallintotermitovat mongolilainoja. Nykyisin mongoli on unohtunut keskivertotuvalaiseltaja kakkoskielenä käytetään venäjää.1930 - ja 1940-luku olivat poliittisesti epävakaataaikaa ja vuonna 1944 Tuva liittyi Neuvostoliittoon. Kirjatuvanaakkoset olivat aluksi latinalaispohjaisia ja niitä käytettiinvuosina 1930-1941, mutta vuodesta 1940 eteenpäinaakkosina <strong>ry</strong>hdyttiin käyttämään kyrillisiä aakkosia kutenvenäjässä. Joitakin merkkejä, kuten ö:tä ei venäjässä ole,mutta tuvassa (ja mongolissa) se on tarpeen, joten aakkosiaon hieman muutettu tarpeen mukaan.Ekii = Terve, päivääBajîrlig! = NäkemiinChok = EiIje= KylläChaa = Selvä, hyvä onChettirdim = KiitosAzhîrbas = Eipä kestä; Ole hyväKirip bolur be? = Saako tulla sisään?Ije, kiringer = Joo, astukaa sisäänMînaar ertinger = Siirtykääpä tänneOlurungar = IstukaaKajîîn keldinger? = Mistä päin olette?Tîvadan keldivis = Me tulemme TuvastaKazhan keldinger? = Milloin olette tulleet?Am chaa keldivis = Me tulimme aivan äskenDyyn keldim = Minä tulin eilenKadîîngar kandîg-dîr? = Kuinka voitte?Kadîîng kandîg-dîr?Eki-le-dir sen be? = Kuinka (sinä) voit?Chettirdim, eki-dir = Kiitos hyvinSolun chyy boop tur? = Mitä kuuluu?Onza chyve chogul = Ei mitään erityistäAzhîl-herek kandîg dîr? = Miten sujuu töissä?Eki-le chorup tur = Hyvin meneeKelgeninger deeš chettirdim = Kiitos, kun kävitteEki uduur sen = Nuku hyvinEki uduur siler = Nukkukaa hyvinSami Jansson


- 20 -Tee soittimesi itse!Aloitellessani kurkkulauluharrastusta halusin pian säestämiseen jonkinautenttisen instrumentin. Kun hevosenpääviuluja ei juuri ollut helpostisaatavilla, ajattelin tee-se-itse-miehenä tekaista soittimen itse. En kuitenkaantiennyt hevosenpääviulujen tai jousisoitinten rakenteesta ylipäätään mitään,eivätkä kyselyni Igilin rakennusohjeista tuottaneet tulosta, kun muutamatmeikäläiset rakentajat eivät ehtineet opastamaan. Projekti venyi, mutta onneksisain ostettua Helsingissä 2003 vierailleilta mongoleilta oikean Morin Huurin.Soitinrakennushanke jäi kuitenkinvireille. Morin huurin voimakkaansoundin lisäksi kaipasin myös jotakinhiljaisempaa instrumenttia, jonka päälle eitarvitse huutaa. Morin huuria tutkimalla olinpäässyt perille sen rakenteesta ja toimintatavasta.Lisää tietoa löysin Carole Peggin(2001) kirjasta ”Mongolian Music, Dance,& Oral Narrative”. Lisäksi internetistä löytyipiirustukset sekä igilille että morin Huurille(http://www.tjohnsonguitars.com/iandm.htm), ja omat soittimeni valmistuivat lopulta2006 ja <strong>2007</strong>. Kerron tässä soitinten rakennusprosessistaja materiaaleista.IkilMongolialainen ikil on morin huurin esiasteja itse asiassa soinniltaan ja materiaaleiltaanhyvin lähellä tuvalaista igiliä (Pegg 2001).Se on alun perin länsimongolialainen juhliensäestämiseen käytetty kansansoitin.”Moderni” puukantinen morin huur onsaanut vaikutteita länsimaisesta sellosta jase on suunniteltu voimakasääniseksi suuriaorkestereita varten.Ikilin ja morin huurin toimintaperiaateon yksinkertainen: yhdestä puusta valmistettukaula kulkee resonoivan laatikon läpija kielet kiristetään yläpäästään kaulaan jaalapäästään resonoivaa kantta vasten ylä- jaalatallan avulla. Kaulan ei tarvitse olla kiinnitettykaikulaatikkoon, vaan hyvin sovitetutosat pysyvät kiinni kun kielet on kiristetty.Ikilin ja morin huurin ero on laatikon rakenteessa:Ikilissä laatikon kehä on puuta muttaetu- ja takakansi nahkaa, morin huurissakannet ovat puuta. Puukansi ja siihen liittyvätappi, joka välittää etukannen värähtelynIkil ja jousi valmiina.takakanteen, sekä etukannen sisäpuolellebassokielen suuntaisesti liimattu, värähtelyävoimistava puuliiste ovat länsimaisistajousisoittimista kopioituja, ääntä voimistaviarakenteita. Sekä tappi että liiste sijoittuvatalatallan kohdalle. En keksinyt mitäänkeinoa asentaa näitä rakenteita nahkakantiseenikiliin, joten ne jäivät pois. Alkuperäisissäkäänniitä ei oletettavasti ole.Käytin ikilini kaulaan vaahteraa. Kaikukopankehän tein puuvarastosta löytyneestäjämerästä ja tiuhasyisestä kuusipöllistä kirveellälyödyistä ja hiukan silotelluista 8-10mm paksuista viiluista. Liimasin kehän nurkistaantukirimojen avulla ja veistin kaulanläpimenoaukot kehän etu- ja takapäähän.Kaulaan tein puiset viritintapit varastostalöytyneestä harjanvarresta (puu on liianpehmeää ja virityksen pysymiseksi tappienuusiminen on tarpeen), ja tallat tein vaahterasta.JigilTuvalainen igil tehdään yhdestä puusta,yleensä havupuusta (esim. lehtikuusi taikotimainen kuusi), kovertamalla kaulanjatkeeksi lusikkamainen kaikukoppa.Kansi liimataan ikilin tapaan raakavuodasta.Minulla oli pakkomielteenä tehdäsoitin varastosta löytyvästä puutavarasta sensijaan, että hankkisin sopivan lankun soitintavarten. Varastossa oleva ”sopiva” puutavarasattui olemaan n. 15 cm paksuinen vaahterapölli,josta haarautui kaksi ohuempaa,kaarevaa oksaa. Veistin kaulan rungostaniin, että toinen haaraoksa jäi kaikukopantukirakenteeksi. Suunnittelin kaikukopanrakentamista oksasta veistetyn perustuksenvaraan pari vuotta, mielessä pyöri mm. viiluistaliimaaminen luuttujen tai balalaikantapaan sekä laminointi ja muutamia muitamitä kummallisempia virityksiä. Lopulta teinkuitenkin kopan helpoimmalla materiaa-


- 21 -Jigil valmiina, jousi on samanlainen kuin ikilissä.lien sallimalla tavalla, liimasin sen kahdestakoverretusta vaahterankappaleesta oksastaveistetyn keskikappaleen molemmin puolin.Jätin kopan reunat parin sentin vahvuisiksi.Pohjan paksuus oli ohuimmalta kohdaltaan8-10 mm. Tuvalaisista igileistä saamani tuntumanmukaan tämä on melko paljon, pohjatuntuu yleensä olevan ohuempi. Ohuempipohja soi herkemmin. igiliin kuuluu myösvärähtelyn kannesta koko runkoon välittäväpuutappi, jonka asensin poraamalla pohjaansopivan reiän tuvalaisen igilin mallinmukaan. Tappi jätetään muutaman millinmuuta kansitasoa korkeammaksi nahkakannenjännityksen voimistamiseksi.Soittimeni nimeksi tuli Jigil tarvikkeistaja rakentajan päähänpistoista johtuvasta persoonallisestamuotoilusta johtuen. Vaahteransivuhaaran muodosta johtuen soittimensivuprofiiliin jäi mutka, jollaista tuvalaisessaigilissä ei ole. Soittimen rakentaminen olipitkä ja turhankin monimutkainen prosessi,ja kenelle tahansa suosittelen mieluumminperinteistä tapaa. Minullakin on kuivumassapari tuhtia lankkua vanhaa mäntyä seuraavaarakennusprojektia varten. Jigilin sointiin olenkuitenkin tyytyväinen, se on tuvalaisiin instrumentteihinverrattuna melko autenttinen.NahkakannetNahkoja tms. teurasjätteitäkeitellään vähässä vedessähiljaisella tulella muutama tunti...Kun tuli kansien liimaamisen aika,kostutin kuivatun nahkan uudestaan jottasen saisi venytettyä kehän päälle. Hyvinkuivuneen peuranvuodan kasteleminen kimmoisaksivaati parin päivän liotuksen, muttaporon rumpunahka kastuu muutamassatunnissa. Kansinahkan voi myös liimata hetinahkan valmistuksen jälkeen jos työvaiheetosuvat sopivasti kohdalleen, tai sen voi säilöäpakastettuna. Nahka liimataan luusta, jänteistäym. valmistetulla luonnonliimalla, jokaon samaa ainetta kuin nahkan sidosaineet,eli gelatiinia. Taiteilijatarvikeliikkeistä saatähän tarkoitukseen sopivaa ”jänisliimaa”,joka on oletettavasti teurasjätteistä keitetty(tuskin jäniksistä). Tee-se-itse-mies ei tässäkääntyydy kaupan tuotteisiin. Erinomaisenjämäkkää liimaa saa keitettyä mm. kuhan,hauen ja ahvenen nahkoista. Nahkoja tms.teurasjätteitä keitellään vähässä vedessähiljaisella tulella muutama tunti ja siivilöidäänsuomut ja muut vielä liukenemattomatjätteet pois. Haju on materiaalin mukainen,ja esim. kiehuvien kalannahkojen haju voimuutaman tunnin jälkeen tuntua joistakinepämiellyttävältä.Hyvä gelatiiniliima on kuumana siirappimaista,jäähtyneenä hyytelöä, ja kuivuneenalähes lasinkovaa. Liima levitetäänpuuhun kuumana ja nahka pingotetaanvälittömästi sen päälle. Ennen liimaamistapuu kannattaa kostuttaa ja sen voi pohjustaaohuella liimakerroksella jonka annetaanvetäytyä puuhun jonkin aikaa. Nahka voidaanpingottaa tekemällä sen reunoihinparin sentin välein reikiä, joista pujotetaansamasta nahkasta leikattuja suikaleita. Suikaleetsidotaan kopan yli niin, että nahkapingottuu tasaisesti. Raakavuotahihnojenkäyttämisessä on se etu, että kun sekä nahkaettä hihnat kutistuvat kuivuessaan, nahkapingottuu tasaisesti ja voimakkaasti kehälle.Liima ja nahka kuivuvat huoneen lämmössämuutamassa päivässä, mutta varmuudenvuoksi tekeleen kannattaa antaa kuivuavaikka viikon.Kansiin käytin alun perin kaupallisesti saatavaa(www.keminnahkatarvike.fi) ”rumpunahkaa”,eli parkitsematonta, karvottua japuhdistettua poron raakavuotaa, joka venyymärkänä ja kutistuu kuivuessaan kovaksi jalähes perään antamattomaksi kalvoksi. Ostamaninahka oli kuitenkin turhan ohutta jasillä oli taipumus antaa periksi kielten alla.Vaihdoin ikilin etukannen nahkan porostaitse valmistamaani valkohäntäpeuran vasanraakavuotaan. Poistin karvat tuoreesta,suolaamattomasta nahkasta karvat koivuntuhkalla, joka emäksisenä irrottaa karvattupistaan tehokkaasti. Pidin nahkaa rullallaviileässä koivuntuhka lihapuolelle levitettynänoin viikon, minkä jälkeen karva irtosi kaapimallahelposti. Huolellisen pesun jälkeenkuivasin nahkan pingotettuna myöhempääkäyttöä varten. Nahan valmistus on tuoksahtavaahommaa, enkä suosittele sitä yksiönvessassa tehtäväksi.Jigilin kaikukoppa liimattuna ennen viimeistelyä etupuolelta ja takapuolelta nahkakannenliimaamisen jälkeen.


- 22 -Kielet ja sointiKaiken yllä kuvatun vaivannäön jälkeenhavaitsin, että kielet ovat jouhisoittimessalähes tärkein osa. Minulla oli nippu ystävänihevosilta ”Huima” ja ”Sävel” saatuja häntäjouhia,joista osa oli juuri ja juuri riittävän pitkiäkieliksi (n. 1 m). Keitin kielet kolmesti vettävaihtaen rasvan poistamiseksi - tässä työvaiheessasaa koko kämppään kotoisan hevosenhajun! Tärkeintä kielten valmistamisessaon se, että kaikki säikeet tallojen välillä ovatyhdensuuntaisia ja samassa jännityksessä, ristikkäisettai epätasaisesti jännittyneet säikeettuovat sointiin soraääniä. Liukkaiden jouhienkanssa päiden sitominen kiinteiksi ja pysyviksion haasteellista, mutta palmikoimalla säikeitämuutaman sentin matkalta kielet pysyväthyvin kasassa. Päät voi vielä varmistaa esim.liimalla, lakalla tai vastaavalla.Kokeilin myös kielten valmistamistanailonista, toisin sanoen kalastussiimasta.Japanilainen 0.20 mm paksuinen ”KineticSuper Strong” osoittautui melko hyväksivalinnaksi. Siima kestää jouhta paremminkosteuden ja lämpötilan vaihteluja, mikäon esiintymisolosuhteissa useimmiten erinomainenominaisuus. Siimakielen sointi onjouhta terävämpi ja joustavampana siimakielissäon myös laajemmat mahdollisuudetvirittää samat kielet eri vireisiin. Jouhiensointi on pehmeämpi ja tukevampi. Imreltäsaamani vihjeen mukaan kokeilin myös Jigilinbassokielenä jouhta ja yläkielenä siimaa,mikä toimii hyvin. Tällöin korkeammankielen melodiat korostuvat ja bassokielensointi on toisaalta tukevampi.JousiPerinteinen jouhikon ja igilin jousi on kaarevanpuuvarren varaan viritetty nippu jouhia.Katkaisin peukalonpaksuisen pihlajanvesan,jonka kuorin ja veistin 10 cm tyveä lukuunottamatta litteäksi. Viritin jousen kaareksinarun avulla ja kuivasin muutaman viikon.Näkemissäni tuvalaisissa jousissa jouhet ovatyleensä löysä nippu, minkä havaitsin olevansoinnin kannalta tärkeää. Omassa jousessanijouhet olivat aluksi liian tiukalla, mikä vaatiisoittajalta enemmän ja tuottaa helpomminei-toivottuja ääniä.LopuksiKirjoitin tämän tarinan pelastaakseni jonkunsoittimen rakentamista harkitsevan muutamiltaylimääräisiltä työtunneilta, joita kokeellisessarakennustavassani väistämättä kului.Ihan kaikkia vaiheita en tässä kuvannut.Soitinten rakentaminen kiireettömästi oliloppujen lopuksi palkitsevaa, molemmistasoittopeleistä sain ulos melko lailla sellaisensoinnin kuin halusinkin.Jari IlmonenOppiiko kukatahansa laulamaan?Otsikon kysymys on esitetty minulle usein tehtyäni väitöskirjan”Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi. Tutkimus aikuisen laulutaidonlukoista ja niiden aukaisemisesta”. Kysymys on hyvä, mutta erinomaisenvaikea vastata. Vastaus riippuu nimittäin siitä, mitä laulamisellatarkoitetaan, onko ihminen kiinnostunut laulamisesta, saako hän opastustalaulamiseen jne., luetteloa voisi jatkaa pitkään.No mutta oppiiko, tivaa peräänantamatonkysyjä. Sekä tutkijana ettäkäytännön laulunopettajana vastaan:Lähtötasosta riippumatta jokainenpystyy kehittämään laulamistaan. Useimmillaihmisillä laulamisongelmat liittyvätuskomuksiin omasta laulutaidottomuudestaja/tai lauluäänen- käytön ongelmiin.Esimerkiksi koulun laulamistilanteissa onvoitu saada niin lannistavia kommentteja,että ihminen on lakannut tyystin laulamasta.Ymmärtämättömät kommentit ovat siis johtaneetitseään toteuttavaan ennusteeseen.Jos kuitenkin yrittää laulaa, on aikatavallista, että se tuntuu pahalta kurkussatai vähänkään korkeammalle on hankalalaulaa. Lauluääni voi siis ruostua, jos sitäei käytä. Toisten on myös vaikea hahmottaalauluäänenkorkeuksia, ei oikein tiedä,laulaako oikein vai väärin. Mutta on huomionarvoista,että ns. nuottikorva ja laulaminenovat yhteydessä toisiinsa. Ei siis olevälttämättä niin, että voidakseen laulaa,on oltava valmiina hyvä nuottikorva, vaanlaulamisen harjoittelu harjoittaa samallamyös nuottikorvaa.Siis hyvät uutiset pähkinänkuoressa:Laulamaan oppii laulamalla! Lisäksi kaikenlaisetrennot ja hauskat ääniharjoituksetauttavat kurkunpään lihaksiston toimintaa.Myös puheäänen kestävyys ja ilmaisukykykasvavat tällaisista harjoitteista. Laulaminenon hauskaa, ilahduttavaa ja elähdyttävääja laulaminen kuuluu kaikille.Uskomukset ”laulutaidottomuudesta”ihmisen pysyvänä ominaisuutenaistuvat kuitenkin lujassa. Aikausein satunnainen keskustelukumppaninikommentoi tyyliin ”Kuulisitpa mun laulavan!Mä olen täysin toivoton tapaus”. Tähän sittensanon, että lähdepä kokeilemaan. Ja nyt tuleetärkeä mainos: Tarjoamme laulunopetustanimenomaan niille, jotka haluaisivat laulaa jaoppia laulamaan, mutta eivät oikein uskallatai osaa. Tarkat tausta- ja kurssitiedot löytyvätsivulta www.lauluavain.fi. Käypä katsomassaja saa kertoa kavereillekin!Ava NumminenAva Numminen luennoi ja vastaa kysymyksiinÄänen päivänä 10.11. Kirjasto 10, Elielinaukio2 G.Tilaisuus alkaa klo 14.


- 23 -HuunhuurtulaistenmatkassaLevin, Theodore Craig & ValentinaSüzükei. 2006. Where rivers andmountains sing : sound, music,and nomadism in Tuva and beyond.Bloomington, Ind. : IndianaUniversity Press.Ted Levin on amerikkalainenmusiikkitieteen professori,joka on jo pitkään ollut tuvalaisenmusiikin pauloissa. Hän matkustiTuvaan ensimmäistä kertaa vuonna1987 osana neuvostoliittolaisamerikkalaistaretkikuntaa tavoitteenaan tallentaatuvalaista musiikkiperinnettä.Tämän retken ja seuraavan vuodenvastaavan matkan äänitteistä amerikkalainenlevy-yhtiö Folkways julkaisicd:n nimellä ”Voices from the centerof Asia” (jäljempänä käytän lyhennettäVCA). Tämä oli ensimmäinenlännessä julkaistu ainoastaantuvalaiseen musiikkiin keskittyvälevy, joka muuten sai yllättävänhyvän vastaanoton. Monille tämälevy oli ensimmäinen kosketus tuvalaiseenmusiikkiin.Menestyksekkään VCA:n vanavedessätuvalaiset muusikot aloittivat Amerikanvalloituksen. Levinillä oli taas sormensapelissä: hän tutustui yhtyeeseen nimeltäHuun Huur Tu (jäljempänä HHT), jolle hänsitten monen vuoden ajan järjesti Amerikankiertueita.Hän myös tuotti yhtyeen kolmeensimmäistä levyä.HHT mainitaan tuon tuostakin Levininuudessa kirjassa ”Where rivers and mountainssing: sound, music, and nomadism inTuva and beyond”.Levin kirjoittaa HHT:n konserteistaUSA:ssa, heidän pitämistään kurkkulaulukursseistaja amerikkalaisyleisöstä. MuttaLevin on matkustellut HHTlaisten kanssamyös yhtyeen kotiseuduilla, muun muassaäänittääkseen tuvalaista musiikkia tuvalaisenluonnon keskellä. Näiden retkien äänitteetpäätyivät ennen pitkää cd:ksi”Tuva – among the spirits”. Kirjankinkansikuvassa Anatoli Kuular laulaa Höndergei-joenrannalla kurkkulaulua borbangnadyr-tyylillä,joka matkiijuoksevan veden ääntä. Kirjassajoen nimi kirjoitetaan erheellisesti Hündergei.Kirjassa Levin tapaa myös muita sellaisiatuvalaisia artisteja, jotka on nähty Suomessakin:Kongar-ool Ondar, Tyva Kyzy ja AldarTamdyn yhtyeestä Chirgilchin. Oudoksunsitä, että rockyhtye Yat-Khaa tituleerataankirjassa teknobandiksi.Mielestäni Levinin kuvaukset musiikkimatkoistaanovat eloisaa ja viihdyttävääluettavaa. Paitsi Tuvassa Levin on matkaillutmyös naapuritasavalloissa Altailla ja Hakassiassa,Länsi-Mongoliassa, Kirgisiassa ja Kazakstanissa.Levinin edellisen kirjan alaotsakeoli ”musiikkimatkoilla Keski-Aasiassa”, ja sekäsitteli pääasiassa Uzbekistania.Levinin lisäksi uuden kirjan kirjoittajanamainitaan Valentina Süzükei, jokaon tuvalaisen musiikin ja kansanperinteentutkija ja erityisesti tuvalaisisten soitintenasiantuntija. Süzükei on muuten äskettäinkirjoittanut tuvalaisesta musiikista kirjan,joka perustuu hänen väitöskirjaansavuodelta 2006. Kirja ilmestyy ehkäjoskus englanniksi, otteita löytyy nettiosoitteestahttp://en.tuvaonline.ru/<strong>2007</strong>/05/02/suzukei-monography.htmlTämän kirjan pääteemana onSiperian ja Keski-Aasian paimentolaiskansojenmusiikin läheinen yhteysluontoon, ja pääteemaan liittyvistäosuuksista kiinnostavimmat ovat Süzükeinkirjoittamia. Yksi pääväitteistä on,että sointiväri on tämän alueen musiikissakeskeistä, kun taas läntinen klassinenmusiikki perustuu pitkälti perussävelensävelkorkeuden vaihteluihin.Otsikon laulava vuori sijaitsee ChandmanissaLänsi-Mongoliassa, mongolialaisenkurkkulaulun, höömiin, ydinalueilla. Muttakun Levin vieraili alueella, vuori ei suostunutlaulamaan. Sille, joka haluaa tietäämongolialaisesta musiikista enemmän kuintässä kirjassa kerrotaan, suosittelen CarolePeggin kirjaa (kts kirjalistaa).Levinin kirja sisältää paljon laululyriikoita,ja laulujen englanninkielisten käännöstenlisäksi tarjolla on alkuperäistekstit,jotka ovat siis eri turkkilaisilla kielillä sekämongoliaksi. Minusta tämä on erinomaista,mutta valitettavasti alkuperäistekstit ovatusein epätarkkoja: esimerkiksi sellaistenäänteiden väliset erot puuttuvat, joita ei olevenäjässä tai englannissa. Sitäpaitsi tuvalaisen,Huun Huur Tun tunnetuksi tekemänkurkkulauluhitin Chyraa khoorin käännöson hyvin ylimalkainen; se perustuu varmaankinvenäläiseen käännökseen.Useat henkilön- tai paikannimet onkirjoitettu väärin, mikä viittaa siihen, etteiSüzükeillä ole ollut tilaisuutta oikolukeatekstiä. Yksi Süzükein pääinformanteista,Idamchap Khomushku, esiintyy poikkeuksettamuodossa Khomushtu. Khomushkuon mies, joka komeilee VCA:n kansikuvassailman että edes hänen nimeään kerrotaankoko levyssä. Ja se legendaarinen kurkkulaulaja,jolta Tyva Kyzyn laulaja AilangmaaDamyrang sai oppinsa, oli nimeltään OorzhakKhunashtaar-ool, eikä Konushtar-oolkuten kirja väittää.Kirjaan liittyy CD/DVD, joka sisältäämonenlaista kurkkulaulua, eläimille


- 24 -laulettavia lauluja, eeppisiä lauluja, soitteitaniin munniharpuilla, huiluilla kuin erilaisillaviuluillakin, shamaanirituaalin ja vilauksenHHT:sta tien päällä. Kaikki alueet, joillaLevin on vieraillut, ovat edustettuina.Mielestäni on kuitenkin tarpeetontaja turhauttavaa, että tällä levyllä on samojaraitoja kuin VCA:lla, kun VCA kuitenkinedelleenkin on helposti saatavilla. Niillätutkimusmatkoilla, joiden materiaalista levykoottiin, syntyi useita tunteja äänitteitä.Eikö olisi voinut julkaista jotain sellaista,mitä ei aiemmin ollut käytetty? Esimerkiksiraita tai pari mestaripelimanni IdamchapKhomushkulta, josta on sentään useita kuviakirjassa, myös kuva, jossa häntä parhaillaanäänitetään – häntä on lännessä julkaistuvain yhden raidan verran (kts. myös artikkeliaTuvan munniharpusta toisaalla tässälehdessä).Edellä luettelemistani puutteista huolimattauskon, että kurkkulaulusta kiinnostuneilleon kirjasta paljon iloa, ja saattaasyntyä jopa halu lukea lisää.Jos etsii yleiskuvaa tuvalaisesta ja muustakurkkulaulusta, sitä ei löydy tästä kirjasta,mutta suosittelen Mark van Tongereninkirjaa 'Overtone singing'.L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J ÄTransmongolia: Gesang des HimmelsYlistin jo sivulla 12 Transmongolian toimivuuttaelävänä ja bändi toimii myös levyllä.”Gesang des Himmels” ei missään tapauksessaole trad-levy, mutta ei liioin mikään kokeilevadiskohumppakaan, onneksi. Kannessa sanotaan”Arrangement, Texte und Komposition: HosooTransmongolia”. Musiikin suhdetta perinteiseenon vaikea hahmottaa, sieltä täältä tunnistaa mongolialaisiatrad-melodioita mutta lopputulos onvahvasti sovitettua. Dynaamisesti ja monipuolisestisoiva musiikki on herättänyt kiinnostusta myösperinteisistä kurkkulaululevyistä vähemmän pitävienhenkilöiden parissa.Hosoon aikaisemmissa levyissä häirinnytpuolitiehen jäänyt viimeistely on nyt poissa. Levyon todella viimeisen päälle tuotettu, soundit ovatilmavat mutta samalla jykevät. Herooisine melodioineenmusiikki sopisi välillä elokuvamusiikiksi,toisinaan rivakka <strong>ry</strong>tmi pistää jalat vipattamaan.Mongolialaisten instrumenttien lisäksi levyllä onkäytetty kitaroita, perkussioita ja didgeridootamaltillisesti. Mongolialainen höömii soi vahvastimutta ei mitenkään ylikorostetusti, musiikki kokonaisuudessaanon pääosassa.Jari IlmonenMorten AbildsnesLisää kirjallisuutta aiheesta:Levin, Theodore Craig. 1996. Thehundred thousand fools of God : musicaltravels in Central Asia (and Queens,New York). Bloomington, Ind. : IndianaUniversity Press.Pegg, Carole. 2001. Mongolian music,dance, & oral narrative : performingdiverse identities. Seattle : University ofWashington Press.Süzükej, Valentina Jurevna. 1989.Tuvinskie tradicionnye muzykal’nyeinstrumenty [Tuvan kansansoittimet].Kyzyl : TNIIJaLI.Süzükej, Valentina Jurevna. 1993. Burdonno-obertonovajaosnova tradicionnogoinstrumental'nogo muzicirovanie tuvincev[Borduunat ja yläsävelet Tuvanperinteisen soitinmusiikin perustana].Kyzyl : TNIIJaLI.Süzükej, Valentina Jurevna. <strong>2007</strong>?Muzykal'naja kul'tura v Tuve v XX veke[20. vuosisadan tuvalainen musiikki].Tongeren, Mark C. van. 2002. Overtonesinging : physics and metaphysics ofharmonics in East and West. Amsterdam,Fusica.AaltoSain kesällä sattumalta käsiini Aalto -nimisenkokoonpanon omakustannelevyn. Tiesinyhtyeessä vaikuttavan Sampo Salosen olevankurkkulaulaja ja Tuvan kävijä sekä taitava didgeridoonsoittaja, joten ennakko-odotukset levynsuhteen olivat melko korkealla.Levy osoittautuikin erittäin kiinnostavaksi keitokseksi.Tuvalistyyppisen höömein ja kargyraansekä doshpuluurin lisäksi levyllä soi didgeridoo,sitar, kitara, erilaisia perkussioita sekä klarinetti.Levyllä vierailee myös Imre Peemot igilin kanssa.Levyllä kuullaan myös laulutyyliltään suomalaisenkansanmusiikin nykytulkitsijoihin vivahtavaa naisääntä.Levy koostuu kahdesta eri osiosta, joistauudemmassa soi yllä kuvattu Aalto. Toisen osionvanhemmat levytykset ovat Sampon aikaisempaatuotantoa ja täysin erilaista uudempaan nähden.Kurkkulaulua ei <strong>ry</strong>östöviljellä, vaan se pilkahteleeesiin siellä täällä. Olin erityisen vaikuttunut Aallonkehittämästä erilaisia tyylejä sulattavasta soundista,joka rullaa erittäin mukaansatempaavasti. Sitar,rummut ja didgeridoo sopivat yhteen loistavasti!Suoranaisia esikuvia on vaikea keksiä, ainoa mieleenituleva vertailukohta joistakin osuuksistaon Kingston Wall III. Paikoitellen vaikutteita onsaatu tietenkin tuvalaisilta, ainakin Chirgilchinpaistaa Metsätaloushöömeissä aika vahvasti läpi.Metsätaloushöömeissä ja levyn epäkiitoksissaotetaan myös selkeästi kantaa, mitä pidin hyvänä.Musiikki voi olla pelkkää musiikkia ja tunnelmienluomista, mutta se voi olla myös muuta.Kaksine täysin erilaisine osioineen levy onhiukan epäyhtenäinen. Paikoitellen etenkin lauluosuuksissaolisi ollut hiomisen varaa. Muutakritisoitavaa en keksi, ja odotan mielenkiinnollanäkeväni ja kuulevani Aaltoa lisää.Jari IlmonenPoropetra: SinihirviKyseessä on joukko suomalaisugrilaisestakulttuurista innostuneita opiskelijoita,jotka ovat saattaneet levylle yhdeksänkansanperinteestä ammentavaa kappaletta,joista vain yksi on puhtaasti tradi. Muut ovatenemmän tai vähemmän Juha Jyrkäksen sanoittamiaja säveltämiä. Ensimmäisenä tekee mieliantaa kunniaa teksteille. Kalevalainen kieli onnykykorvalle usein ongelmallista nykykansanmusiikissa.Tässä se toimii vaikkakin jonkinasteinenymmärtäminen vaatii levykansiin hankalastiluettavan tekstin seuraamista. Kansanperinteenvartiotornissa voivat asianomaiset tahot laskeatavuja. Taitaa nelipolvinen trokee paikoin ontua,mutta minua se ei häiritse. Kieli elää.Levyä on äänitetty kaksi vuotta. Voi kun eiolisi. Kerroksia tuntuu olevan loputtomasti taisitten ne puuroutuvat muuten vaan. Se yhdistettynäsamankaltaisiin melodioihin ja <strong>ry</strong>tmiintekevät levystä väkisinkin puuduttavan. No, jokutoinen voisi puhua meditatiivisuudesta. Transsiinon kuitenkin vaikea vaipua varsinkin jonkunmiesäänistä artikuloidessa koomisesti ja korkeannaisäänen soidessa joka biisin kuoroissa.Olisin kaivannut ankarasti suvantoa javaihtelua. Tai olisi sitten tehty ankaraa mättöäkautta linjan. Voisi auttaa, jos kääntäisi nupitkaakkoon, mutta ei tahdo nykyään korvat sietäämeteliä.Silti kaikenkaikkiaan levyssä on hyvää yritystäuudistaa sitä musiikkia, joka juuristammekumpuaa.Kurkkulaulua levyllä on vain vähän ja sekinsuurimaksi osaksi eräänlaista semikargyraa.Ahtim parta -biisin suodatettu karkira on kylläsytyttävää.Sauli Heikkilä


- 25 -L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J ÄNaiskurkkulaulajan eväätTyva Kyzy: Setkilimden sergek yr-dyr/A cheerful song from my soul.The Tuva Trader. 2006 [2005].Choduraa Tumat: Belek:The Gift – Throat singing by Tuvan woman.Sketis Music. 2005.Tandalai: Erdine - Woman voice of Altay.Sketis Music. 2005.Kuuntelin kolme levyä, jotka sopivat eväiksija inspiraatiok si erityisesti kurkkulauluaharrastavalle naiselle. Kaksi niistä edustaatuvalaista perinnettä, yksi altailaista naiskurkkulaulua.Suomessakin vieraillut Tyva Kyzy (”Tuvantytär”) julkaisi tämän ensimmäisen levynsä Setkilimdensergek yr-dyr (”Sielustani nousee iloinenlaulu”) vuonna 2005, ja samana vuonna yhtyeenjohtaja Choduraa Tumat julkaisi oman soololevynsäBelek (”Lahja”). Altailaisen Tandalain levyErdine ilmestyi tänä vuonna.Sekä Tuvassa että Altailla naisten kurkkulaulaminenon tabu: sikäläiseen naiskuvaan ei istu se,että nainen päästäisi suustaan niin maskuliinisiaääniä. Ted Levinin kirjassa (katso kirja-arvio”Huunhuurtun matkassa” toisaalla tässä lehdessä)miespuolinen kurkkulaulaja väittää, että kurkkulaulavanainen menettää hedelmällisyytensä;joku kurkkulaulava nainen taas kertoi, että naisenväitetään kurkkulaulullaan aiheuttavan onnettomuuttasukunsa miehille.Kuitenkin toisaalta tuvalaisen kulttuurintuntija Kenin-Lopsan esittää kurkkulaulun alkuperäksipaimentolaisnaisten kotieläinäideillelaulamia rohkaisulauluja, kun niiden pennutovat vaarassa joutua hylätyiksi esim. vaikean synnytyksenjälkeen. Vastaavasti toinen esitetty teoriakurkkulaulun alkuperästä ovat kehtolaulut. Kaikillakolmella kuuntelemallani levyllä on muutenmukana kehtolauluja.Levinin kirjassa sekä Choduraa Tumat ettäaltailainen Raisa Modorova kertovat olleensaomasta kurkkulaulustaan niin epävarmoja, ettäheidän oli täytynyt etsiä sille hyväksyntää animistiseenmaailmankuvaansa kuuluvilta kotiseudunvuorten tai jokien henkiolennoilta. Molemmatolivat päätyneet siihen, että heidän laulullaan onhenkimaailmankin hyväksyntä, ja että heidän täytyytehdä sitä, minkä kokevat oikeaksi ja omaksi.Kannustusta on tullut myös joiltakin mieskurkkulaulajilta:Tyva Kyzy kiittää levyllääntarunhohtoista kurkkulaulajaa Khunashtar-oolOorzhakia, yhtyeeseen kuuluvan Ailangmaa Damyranginopettajaa, joka oli ensimmäisenä esittänytidean naiskurkkulaulu<strong>ry</strong>hmästä, sekä MöngünoolDambashtaita, joka oli kannustanut <strong>ry</strong>hmääomistamalla heille levyn nimikappaleen.Levy sisältää odotetusti kaikki Tyva Kyzynhitit, joita he ovat soittaneet perustamisestaanlähtien vuonna 1998, ja jotka siksi svengaavatkuin hirvi: ”Homukseni”, ”Teekuppini”, ”Kehtolaulusikermä”,”Bai-Taigani”. Näistä erityisestiBai-Taiga on suosikkini: Ailangmaa on itse kotoisinBai-Taigan alueelta ja laulaa perinteen syvästituntevan laulajan vakuuttavuudella.Hittien lisäksi levyllä on onneksi monta kappaletta,jotka eivät ole yhtä tunnettuja. Choduraasanoo esipuheessaan, että kappaleiden etsiminenja sovittaminen naisyhtyeelle on haasteellista,koska yhtye on ainoa lajiaan. Mukana on silti sekäsävellettyjä että perinteisiä kappaleita ja sovituksetistuvat yhtyeelle hyvin. Ilmavuutta saadaanChoduraa, Ailangmaan ja Sholbana Denzininsooloilla. Perinteisestihän tuvalainen musiikki onsolistista, eivätkä joidenkin kappaleiden kolmiäänisetharmonianpätkät oikein istu meikäläisenkorvaan. Onneksi nuo moniääniset kohdat ovataika lyhyitä.Levyä kuunnellessani havaitsin entistä selkeämmin,miten tärkeä yhtyeen dynamiikalleon Choduraan ja Ailangmaan äänenlaatujenja ilmaisun vastakohtaisuus: Ailangmaan äänion hyvin tunnistettava, miellyttävän pehmeä jalämpimän perinteikäs, joka tuo mieleen ihananarkistoäänitteen perinteentaitajan ja vie syvällepaimentolaiskulttuuriin; Choduraan laatu taas onenemmän estradeilla loistavan tähtilaulajan.Sekä Tyva Kyzyn levy että Choduraan soololevysisältävät vihkosen, jossa ovat mukanatuvankieliset lyriikat sekä laulujen käännöksetenglanniksi. Tämä on kurkkulaulua opettelevalletodella ihanteellista. Choduraan levy on muutenkinsellainen, jota voi suositella kurkkulaulunalkeisoppijalle: tekeehän Choduraa leipätyönsämusiikin opettajana konservatoriossa.Suurin osa levyn kappaleista on perinteisiä,ilokseni useimmat sellaisia, joita ei jokaiseltakurkkulaulucd:ltä tapaa, vaikka ne Tuvassa olisivatkintunnettuja. Monien kohdalla Choduraaopettajana kertoo tarkasti, kenen ohjelmistosta jamiltä alueelta laulu on kotoisin. Levyn viimeisenkappaleen Choduraa on oppinut edesmenneeltäopettajaltaan Gennadi Tumatilta. Choduraa kohteleeperinnettä siinä kasvaneen ja sen tuntevanihmisen vapaudella, kun hän perinteen mukaisestikirjoittaa lauluihin omia lisäsäkeistöjä ja on jopatehnyt yhteen lauluun oman sävelen.Choduraan levyllä suosikkini ovat lampaille,vuohille ja lehmille laulettavat laulut, jos niilläon vaikeuksia hyväksyä karitsansa tai vasikkansa.Laulut kuvastavat minulle tuvalaisen kulttuurinmaanläheisyyttä ja paimentolaisten eläinrakkautta.Näitä lauluja Choduraa on kuullut lapsuudestaanasti karjaa hoitaneen äitinsä esittämänä. Äidiltäänhän on oppinut myös levyllä olevan kehtolaulunja kotiseudustaan kertovan laulun.Soololevyn varjopuoli on, että monet lauluistaon äänitetty kerroksittain: Choduraa soittaaduettoa itsensä kanssa monella soittimella, jatämä syö svengiä. Svengaavimmillaan musiikkion, kun mukana on Tyva Kyzy -yhtyeestä tuttuShoraana Kuular chadagan-sitransa kanssa japäästään lähemmäksi livemeininkiä.Tandalain soololevyn alussa on rauhallinentempo ja tunnelma: tässä on ilmeisesti vältettypäälleäänitykset. Levyn sisältö jakaantuu kahtia:ensimmäiset yhdeksän kappaletta vaikuttavatsuurimmaksi osaksi altailaiselta perinteeltä. Altailainenkurkkulaulu on nimeltään kai, ja silläkuten tuvalaisellakin kurkkulaululla on useitailmenemismuotoja – karkyra, koomei ja sygyt.Matala karkyra on naisen esittämänä erittäinyllättävää, ja sen matala pörinä viihdyttää alunrauhallisessa eepoksessa.Tandalailla on vakuuttava lauluääni ihantavallisessa äänialassa, ja se pääsee oikeuksiinsahumoristisissa tai maisemaa kuvailevissa altailaisissakansanlauluissa. Korkean äänialan laulu samaanaikaan kun hän soittaa altailaista munniharppua,homusta, kuullostaa melko erikoiselta.Viimeiset neljä kappaletta sisältävät rockmaisempaaäänenkäyttöä, syntikkaa, sähkökitaraaja rumpusettiä. Välillä Tandalai väläyttää viidenoktaavin äänialaansa: korkean äänialan huilumaista,lähes klassista laulua, ja heti perään altailaiseneeposlaulun matalanmatalaa mörinä-karkyraa.Tässä yhdistelmässä ei aina vältytä sirkusmaiseltakikkailulta tai liian monen elementin tunkemiseltasamaan kappaleeseen, mutta toisinaan yhdistelmävaikuttaa ihan vakavasti otettavalta äänitaiteelta.Loppua kohti vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettäTandalai on saanut vaikutteita tuvalaiselta äänitaiteilijaltaSainkho Namchylakilta.Ällistyttää, miten monenlaista musiikkiaTandalai esittää, kaikkea yhtä vakuuttavasti. Toisaaltamietityttää, onko näinkin erilaisilla musiikinlajeillasama yleisö, vai olisiko pitänyt tehdäkaksi eri levyä.Pipa Paljakka


- 26 -L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J ÄViimeisimmättuvalaiset kurkkulaululevytTämä katsaus yhdessä artikkelin”Naiskurkkulaulajan eväät”kanssa on jatkoa Jari Ilmosenkurkkulaululevykatsaukseen, jokailmestyi <strong>Höömei</strong>-lehden vuoden2004 numerossa.Huur Tu: Anthology I - Live inMunich” on ensimmäinen Tuvan”Huuntunnetuimmasta kurkkulaulu<strong>ry</strong>hmästäjulkaistu dvd; jäljempänä käytän <strong>ry</strong>hmästälyhennettä HHT. Tämä dvd käsittää vuonna2002 Sa ksassa televisioidun konsertin. Kyseessäon Anatoli Kuularin viimeinen vuosi HHT:ssä;hänhän lähti <strong>ry</strong>hmästä 2003. Setissä on useitasamoja lauluja kuin vuonna 2001 äänitetyillälivelevyillä (”Best live” ja ”More live”) ja samanvuoden <strong>Suomen</strong>-konserteissa. Erityisesti mieleenjäävät ”Barlyk churtum”, jossa Aleksei Sa<strong>ry</strong>glarlaulaa sygytiä; ”Ezir kara” (Black eagle) ilmanigiliä, vain byzaanchyn ja doshpuluurin säestykselläja ”Khomuzum/Övür hadyp turar-la bol”(kannessa lukee Don't frighten the crane, mikäei pidä paikkaansa) kolmella munniharpulla jamahtavalla meiningillä.Bonuksena on yhteisesitys bulgarialaisennaiskuoro Angeliten kanssa, hieno versio kappaleesta”Ösküs bodum” (Orphan's lament)maustettuna bulgarialaisilla säkeillä. Bonusraitaon ajalta, jolloin Andrei Mongush oli mukanaHHT:ssä, eli vuosilta 2003-2005. Sopii johdannoksikurkkulauluun ja tuvalaiseen musiikkiin, muttaHHT:n aiempia levyjä omistaville dvd sisältäähyvin vähän uutta materiaalia. Riittäähän sitäkatsottavaa, mutta oikeastaan olisin odottanutuutta cd:tä; viimeinen kunnon albumihan ilmestyi1999. Mutta lisää on tulossa: ”Anthology II” onluvassa ennen vuoden loppua, ja jos sekään ei vieläriitä niin näinä päivinä on ilmestynyt toinenkindvd, ”Been Away For a While... Huun Huur Tuin Tuva”, jonka julkaisu ajoitettiin uusimmanUSA:n-kiertueen alkuun.Andrei Mongush tunnetaan Tuvassa iskelmälaulajanaja -säveltäjänä, eikä niinkään entisenäHHT:n jäsenenä. Hän on myös musiikinopettaja,ja Salgal-<strong>ry</strong>hmä (nimi on suomeksi 'Sukupolvi')koostuu hänen entisistä oppilaistaan. ”V pochote”-cd:n alkupuoliskolla Salgal laulaa tuvalaisia kurkkulaulustandardejakuten ”Eki a'ttar” ja ”Ah shuudekei oo”. Tällaisia <strong>ry</strong>hmiä Tuvassa on paljoneikä Salgalilla ole mitään erityispiirteitä. Loppuosancd:stä Andrei Mongush laulaa joitain omiakappaleitaan; taustalla soittavat todennäköisestimoskovalaiset studiomuusikot (kansilehdykkäon hyvin niukka). Hiukan jatsia, vähän rokkia jaregeetä, toisinaan se toimii, toisinaan ei. Muttaparhaat kuulemani Andrein äänitykset on tehtyTuvassa yhteistyössä vaikkapa Chirgilchin-yhtyeenIgor Köshkendein kanssa. Olen löytänyt Tuvastapari hienoa kasetillista.Kevyempää kurkkulaulumusiikkia edustaa myösOlchey-yhtye (ölchei on buddhalainen ikuisuuttasymboloiva kuvio), jonka perustivat vuonna 2003venäläinen Georgi Beletski ja tuvalainen kurkkulaulajaAjan-ool Sam, joka on mukana myös Alashyhtyeessä.Olchey-nimellä on julkaistu monenlaistamusiikkia: ”Boyduska yorel” -cd:tä ('boiduskajöreel' tarkoittaa 'luonnon ylistyslaulu') dominoiteknotuottaja Andrei Plotnikovin elektroniikka.Kurkkulaulu ja tuvalaiset soittimet ovat kuulokuvassamelko kaukana taustalla ja vaikuttavatlähinnä eksoottisilta mausteilta. Tanssimusiikkinayhdistelmä kyllä toimii.Beletski tunnetaan myös tänä vuonna neljättäkertaa järjestettävän Kyzyl-Moskva -festivaalinorganisaattorina. Vuosien 2004 ja 2005 festivaaleistaon ilmestynyt kaksi kokoelmalevyä. Olcheyon mukana niistä ensimmäisellä, vahvistettunakurkkulaulaja Artur Damdyn-oolilla, kahdellavenäläissellistillä ja Zhenya Tkachevilla, Yat-Khasta tutulla partasuisella rumpalilla. Tuloskuullostaa hyvältä, hienoja tulkintoja tuvalaisistakurkkulaulustandardeista kuten ”Öske cherde”ja ”Kongurei”.Changy-Khaya on myös mukana cd:llä. Yhtyekoostuu kyzyliläisistä musiikinopiskelijoista jakokoonpano vaihtuu koko ajan; esim. Chirgilchin-ja Alash-yhtyeiden jäsenet ovat entisiä changykhayalaisia.Tämän levytyksen kokoonpanokuullostaa suurin piirtein Salgalilta eli ei mitenkäänerikoiselta. Mutta mukana on myös HHT:nKaigal-oolin nuoren sukulaispojan Kheimer-oolKhovalygin hieno sooloesitys.Tuvassa monet kansanmusiikki<strong>ry</strong>hmät kopioivatHHT:n ja Chirgilchinin sovituksia täysinkritiikittä. Ainakin tämän cd:n perusteella Alashillakinon hieman vaikeuksia esittää mitään omaa,vaikkakin he epäilemättä ovat hyvin taitavia. Heovat sittemmin julkaisseet USA:ssa kaksi levyä,joita en ole vielä saanut käsiini.Jälkimmäisellä Kyzyl-Moskva -festivaalilevylläesiintyy Salgal, tällä kertaa ilman AndreiMongushia. Salgalin jälkeen Erik Sa<strong>ry</strong>glar jaAjan-ool Sam esittävät upeat soolot, joita seuraaminun opettajani, kurkkulauluveteraani SergeiOndarin vielä upeampi soolo. Lopuksi SergeiOndarin ja Nadezhda Kuularin yhtye Ene-Saiesittelee hieman korkeamman keski-iän tuomaanuoria yhtyeitä jännittävämpää ja karheampaamusiikki-ilmaisua.Ene-Sailta on ilmestynyt myös oma levy, ”Alaak”.Festivaalikokoonpanon lisäksi levyllä on mukanaStanislav Iril, joka on tunnettu humppalaulaja,näyttelijä ja kargyraa-tyylin taitaja. On mielenkiintoistakuulla uusi versio Irilin kappaleesta ”Khamalgyzhy”, joka minulla on kasetilla diskoversiona.Ene-Sain loistavaa ”Doshpuluurum”-kappaletta eipidä sekoittaa Chirgilchinin ja Yat-Khan samannimiseenkappaleeseen. Albumin ainut puute on


- 27 -L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Ä L E V Y J Äse, että levyn kansilehdykässä ei ole mitään tietoayhtyeestä tai kappaleista.Suomessakin vierailleen Chirgilchinin uudestalevystä ”Collectible” vuodelta 2005 en oikein osaainnostua, vaikka Chirgilchin on vanha suosikkini.Albumi vaikuttaa kovin harmaalta ja kärsii inspiraationpuutteesta. Mielestäni monella raidallakäytetty läntisen kuorolaulun tyyppinen moniääninenlaulu vesittää tulkintaa, samoin läntistäklassista musiikkia lähentyvät igilin ylimääräiset,tuvalaisen asteikon ulkopuoliset sävelet. Mielestänikappaleen ”Er-le changgys” (Lonely man /Homudal) modernisoidusta tulkinnasta puuttuueläytymistä. Myös yhtyeen tärkeän naispuolisenlaulusolistin Aidysmaan poissaolo tuntuu. Valopilkkujakinonneksi löytyy: kappaleessa ”Karashuy”on vanhojen aikojen karheaa ilmaisua. Pidän myösOidupaasta vaikutteita saaneesta kappaleesta”Igor's solo”.Albert Küvezinin ja Yat-Khan tulkinnoista suurimmaksiosaksi englanninkielisistä rockklassikoistavoi olla montaa mieltä. Mukana on esimerkiksiSantanan ”Black magic woman”, Led Zeppelinintunnetuksi tekemä vanha blues ”When the leveebreaks” ja Motörheadin ”Orgasmatron”. Minunmakuuni uudet versiot ovat usein alkuperäisiäparempia ja ”Recovers” kuuluu vuoden 2005suosikkilevyihini. Yat-Kha soitti myös loistavankonsertin Savoy-teatterissa kaksi kuukautta ennenlevyn julkaisua.morinhuuria soittaakin Aleksei Saaja, entinenyatkhalainen (mukana levyllä Yenisei-Punk).Uusin Gen-DOS levy, tämänvuotinen ”Bay-Taiga”,on mukavan vaihteleva: se sisältää sekä laulelmaaettä iskelmää ja kaupan päälle vähän regeetäkin.Nimikappaletta ei pidä sekoittaa samannimiseenkurkkulaulustandardiin; kyseessä on kaihoisapopballadi, ja ”Saktyyshkyn” tarjoaa kargyraaimprovisaatiota.”Kyzylym sen” ('sinä olet Kyzylini') onaiemmin ilmestynyt singlenä. Venäläinen SketisMusic, joka on julkaissut myös monet muut tässämainituista levyistä (katso levylistaa), julkaisi tänävuonna uudestaan Gen-DOSin ensimmäisen,teknopohjaisemman albuminRadik Tülüsh oli ennen mukana Yat-Khassa janykyisin hän soittaa HHT:ssa. Hänen erittäinonnistunut soololevynsä ”Tyva: spirits of my land”piirtää laajan musiikillisen kaaren perinteestäavantgardeen. Eniten pidän lauluista, jotka hänon oppinut isoäidiltään tai enoltaan. Monetlevyn kappaleista liittyvät Tülüshin kotiseudunÖvürin luontoon. Hänen igilinsä sointi on kuitenkinperinteistä klassisempi ja levyn lopunpitkä igil-improvisaatio lähenee ilmaisultaanvapaata jatsia.Tuvalaista musiikkiasuomalaisittainVuonna 2005 ilmestyi kaksi ensimmäistä suomalaistakurkkulaululevyä.Levyjen tiedot ja mistä ne löytää:Saulilta, pienihuone@kolumbus.fi:Tyva Kyzy: Setkilimden sergek yr-dyr/Acheerful song from my soul. The TuvaTrader. 2006 [2005].Choduraa Tumat: Belek: The Gift - Throatsinging by Tuvan woman. Sketis Music.2005.Cedip Tur: Traktorist. Cedip Tur. 2005.Imreltä, imrepeemot@musician.org:Imre Peemot: Dük ortuluktung ünü. ImrePeemot. 2005.Digelius, Laivurinrinne 2, Helsinki:Huun Huur Tu: Anthology I - Live inMunich. Jaro. <strong>2007</strong>. DVDAlbert Kuvezin and Yat-Kha: Re-Covers.Yat-Kha. 2005.Tuva Trader, www.scs-intl.com/trader:Andrey Mongush & Salgal: V pochote.Sketis Music. 2004.Olchey: Boyduska Yorel. Sketis Music: 2005.Kyzyl-Moscow 2004 : festival of Tuva musicin Moscow. Sketis Music: 2005.Kyzyl-Moscow II: festival of Tuva music inMoscow. Sketis Music: 2006.Ene-Sie: Alaak. Ene-Sie. 2006.Chirgilchin: Collectible. Pure Nature Music.2005.Gen-DOS: Bay-Tayga. Sketis Music. <strong>2007</strong>.Gen-DOS: Schizo A.D. Sketis Music.2000/2006.Radik Tülüsh: Tyva: Spirits of my land.Seven Stars Records. <strong>2007</strong>.Tandalai: Erdine – Woman voice of Altay.Sketis Music. 2005.International”. Bonusraidan rentoutuneen nimikappaleenPeemot on itse säveltänyt.Gennadi Chanzy<strong>ry</strong>n on tehnyt sekä perinteisempääettä kokeellisempaa musiikkia, mutta rockyhtyeGen-DOS kuullostaa syntikoineen lievästikaupallisemmalta versiolta Yat-Khasta. Bassoa ja”Dük ortuluktung ünü” on pääasiassa soololevy.Imre Peemot on opiskellut kurkkulaulua jatuvalaista musiikkia ennen kaikkea ChirgilchinyhtyeenIgor Köshkendein johdolla, ja suuri osakappaleista kuuluu myös Köshkendein ohjelmistoon.Peemot soittaa lähes kaikki soitinosuudetitse. Tämä tekee soinnista rikasta, mutta ilmaisustatulee samalla usein hiukan staattista. Itse pidäneniten niistä kappaleista, jotka poikkeavat tästämuotista, kuten täysin soolona esitetty ”Ediskideg boostamny” sekä Bai-Taiga, jonka taustallamakaava haitariborduuna tuo mielikuvia intialaisestamusiikista. Kiintoisassa inkeriläisessälähtövirressä on vierailevia laulajia, ja Cedip Turtuo draivinsa mukanaan kappaleeseen ”TuvaPeemot on mukana myös Cedip Tur -yhtyeen cd:llä ”Traktorist”. Suuri osa kappaleista on HHT:nlevyiltä tuttuja. Cedip Tur on keikkaillut paljon,mikä kuuluu levyllä kurkkulaulustandardien”Öske cherde” ja ”Eki a'ttar” vetävänä svengaavuutena.Minua inspiroi myös yhtyeen jäsenten ääntenerilaisuus: ne täydentävät toisiaan hienosti. Tästähyvänä esimerkkinä on a cappella -laulu ”Kökeinojan” ja suomalaista kalevalamittaa tuvalaiseenkozhamyk-<strong>ry</strong>tmiin sovittava loitsu ”Veri seiso”,jonka ulkomaalaisilla korvillani ensin kuulinmuodossa ”Vero seiso”. Sovituksellisesti piristävinon nimikappale ”Chavydak”, yhtyeen oma sovitusja tulkinta. Toinen suosikkini on levyn lopunimprovisaatio ”Usva”.Morten Abildsnes


- 28 -KurkkulauluasuomalaisittainTeimme juhlalehteä varten kyselyn kartoittaaksemme, kuinka paljon löytyysuomalaisia esiintyjiä ja yhtyeitä, jotka käyttävät edes jossakin määrinkurkkulaulua musiikissaan. Vaikka joukosta puuttuu Wimme ja Kimmo Pohjonen,joiden esityksissä voi kurkkulauluisia sävyjä kuulla, yllätti tulos. Ohessa kymmenenkurkkulaulavaa karjua ja kokoonpanoa aakkosjärjestyksessä!AaltoAalto on etnomusikologinen yhteenliittymä.Aalto on sanana omanopoeettinen, aalnouseepehmeästi kuin laine mutta iskee lujaa rantakivikkoon-to. Aalto voi olla hyväilevä ääniaaltotai suuri apokalyptinen hyökyaalto. Musiikkimmeon perussävelessä ratsastavaa etnofuusiota. Se eiole itsetarkoituksellista maailmanmusiikkisekoitteluatai eksotiikan tavoittelua vaan instrumentitlöysivät toisensa eikä sen jälkeen niiden keskinäisessämielekkyydessä ole ollut epäilyn sijaa.Laaja perkussiotausta syntyy kehärummuista jacajonista sekä monenmoisista eri mantereiltakootuista höysteistä.Monilla yhtyeemme jäsenillä on pitempimuusikkotausta ja monialaisuutta. Ammennammejossain määrin Tuvalaisesta kansanmusiikkiperinteestäeli osa kappaleiden melodioista ja sanoistaon sieltä. Kurkkulaulua kuuluu kaikissa biiseissämissä ei ole didgeridoota koska sama henkilöhoitaa molemmat, tosin perkussionistimme onkehittymässä oleva kurkkulaulaja.Keikoilla voi kuulla höömeitä, kargyraata,sygytiä, Sampo osaa kohtalaisesti tuvalaiset perustyylitja Mikael örisee kargyraata pohjalle. Myspacesivuilta löydymme etnoaalto-nimellä josta löytyymusiikkinäytteitä. Sampo Salonen tekee myös sooloesityksiäparin tuvalaisen kappaleen voimin ja asuupirkanmaalla eli Tampereen vaikutuspiirissä.Keikat: Sampo Salonen 050 552 6453,sampo.salonen@gmail.com.Antero MentuPanu UkkonenMikael HeikkiläJohanna RossiSampo Salonensitar ja kitaraklarinettiperkussiotlauluhöömei, didgeridooCedip TurCedip Tur on tuvan kieltä ja tarkoittaa suurinpiirtein: Mikäpäs tässä. Yhtyeellä on tuvankielinennimi, koska se soittaa pääsääntöisestituvalaista kansanmusiikkia. Koska yhtyeestä puoleton ammattimuusikoita ja mukana useissa kokoonpanoissaja neljännes asuu Vaasassa, keikkailemmeharvakseltaan ja toiminta on projektiluonteista.Mutta aina pyritään lähtemään, kun pyydetään.Cedip Tur on ollut olemassa jo ennen vuosituhannenvaihtumista ja sitä ennenkin senurosjäsenet keikkailivat kurkkulauluisissa merkeissä.Taitoja on koeteltu aina Tuvaa myöten,jossa on konsertoitu kahdesti vuosina 2001 ja2006. Cedip Turin <strong>kurkkulaulajat</strong> höömeilevättarvittaessa yksinäänkin ja Veera on perehtynytmuihin etnisiin ääntelytapoihin ja opettaa niitäantaumuksella.Keikat: pienihuone@kolumbus.fitaiSauli, puh. 045 671 1868Eero, puh. 044 538 3920Sami, puh. 050 561 0616www.cediptur.comwww.myspace.com/eeroturkkaSauli HeikkiläSami JanssonEero TurkkaVeera Voimalaulu, chanzy, perkussiotlaulu, igil, doshpulur,morin huurlaulu, igil, doshpulur,perkussiotlaulu, huilu, perkussiot,Reiskan soittimia.Korpivaaran DiscoMusiikkimme tulee syvältä pohjolan metsistämutta mukavasti svengaten, aivan kuinkuuntelija olisi Korpivaaran Discossa... moderniabakkanaalia kymmenillä eri instrumenteilla, normaalillalaululla ja kurkkulaululla varustettuna..levyä ollaan juuri tekemässä !Kurkkulaulu on mukana kaikissa kappaleissamutta mukana on myös normaalia laulua, ähinääja muita outoja ääniä. Kurkkulaulu on useimmitenkargyraa mutta myös höömiä ja sygytiä.Petri Räisänen (Rähjä) kurkkulaulu ja äänetTimo Kiiskinen laulu ja äänetSami KuoppamäkiKari Reiman (Reiska)lyömäsoittimetsuurin osainstrumenteistaKeikoista saa soitella Rähjälle 040 5725 113.


Janne LemettinenEsiinnyn ihan omalla nimelläni, ohjelmassa onTuvalaisiin teksteihin perustuvia kappaleita,osa perinteisillä sävelillä, osa omia sovituksia.Kurkkulaulu on tärkein puoli esiintymisessävaikka käytän myös tavallista laulua joissain kappaleissaluomaan dynamiikkaa kappaleeseen.Kurkkulaulu on lähinnä höömeitä ja sygyttiäjossain kappaleissa tai vapaissa improvisaatioissaon muitakin tekniikoita kuten kargyraata.Tällä hetkellä kyseessä ei siis ole konserttivaan enemmänkin muutamista kappaleista koostuvaesitys siitä miltä kurkkulaulu kuulostaa.Konsepti näyttää toimivan hyvin kun on maxkolme kappaletta setissä niin ihmiset jaksavatkuunnella.Keikat: janne.lemettinen@gmail.com,puh. 040 772 7409- 29 -Morten improvisoi altailaisesta tyylistä vaikutteitasaanutta saippuasarjaviihdettä. Pipa laulaa myösyhtyeissä Inehmo ja Ehivaija.Keikat: moldurga@kolumbus.fitai puh. (Pipa) 041 510 1610.Morten AbildsnesPipa PaljakkaPasi Mäkelä ja LäskiLäski soittaa kokeellista, psykedeelistä rockiaja raakaa arkaaista taidemusiikkia.Suurin osa laulusta on kurkkulaulua. Yhtyeessäon kaksi kurkkulaulajaa. Laulussa voi kuullavaikutteita korealaisesta, japanilaisesta ja tuvalaisestaperinteestä liitettynä omaan ilmaisuun.Enimmäkseen kuitenkin kargyraa-pohjaista.Keikat: pasoliini@gmail.comtai puh. 040 728 8183laulu, doshpuluur, homuslaulu ja igilhttp://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendid=175867568(poo-rong-in-roo on hyvä esimerkki)nettä, vaan yhdistelee erilaisia musiikkielementtejäympäri maailman. Keskeisiä elementtejä ovatkeskittynyt läsnäolo, rentoutuminen ja antautuminenäänen kannattamana.Laulun lisäksi luomme tunnelmia soittimillarakennetulla äänimaailmalla, mutta kyllä(kurkku)laulu on ominta alaamme.Äänen tuottaminen ei nojaa suoraan yhteenkäänperinteiseen laulutraditioon. Vaikutteita onsaatu mm. Himalajan Buddhalaisesta seremonialaulusta,jossa käytetään paljon hyvin matalaa jasyvää ääntä. Lisäksi länsimainen ylä-äänilaulu sekäTuvan ja Mongolian eri tyylit ovat olleet innoituksena.Olemme myös saaneet oppia mongolialaiseltaHosoolta, mikä kuuluu laulutekniikoissa.Matala kargyraa saattaa hetkittäin kuulostaahämmästyttävän paljon didgeridoolta, joka onmyös vaikuttanut laulutyyleihimme.Keikat: jari.ilmonen@saunalahti.fiJari IlmonenIlmo MikkolaJussi Karvonenlaulu, morin huur, jigillaulu, igil, perkussiotlaulu, didgeridoo, <strong>ry</strong>tmitMoldurgaMoldurga-yhtye syntyi Tuvassa Üstüü Hüree-festivaalilla vuonna 2003.Nimi Moldurga on tuvan kieltä ja tarkoittaa1-2 -vuotiasta mullikkaa. Nimi viittaa kurkkulaulunsyntyyn: Tuvalaisen kulttuurin tutkijanKenin-Lopsanin mukaan kurkkulaulu on syntynytorvoille vasikoille ja adoptiolehmille laulettavistalauluista.Meillä on laaja ohjelmisto tuvalaisia kappaleista,joista esitämme omia tulkintojammeja sovituksiamme. Etsimme ohjelmistoommemyös sellaisia tuvalaisia kappaleita, joita emmeole kuulleet kenenkään toisen esittävän. Joskusyhdistelemme löytämiämme tuvalaisia tekstejä jamelodioita uudella tavalla.Kurkkulaulua kuulee joka keikallamme,mutta sitä ei ole joka kappaleessa. Se ilmeneesekä kerrontaa värittävänä äänensävynä että soolomelodioissa.Kullakin keikalla on esillä vähintäänkolme perustyyliä: höömei, sygyt, kargyraa. Niidenlisäksi mahdollisesti borbangnadyr. ToisinaanOngodOngod on mongoliaa ja tarkoittaa shamanistisissarituaaleissa avuksi kutsuttavia esiisienhenkiä. Ilmo&Ilmonen duon muututtuatrioksi haimme kokoonpanolle jotakin lyhyttäja ytimekästä, merkitykseltään sopivan lokeroimatontanimeä.Kurkkuääni ja Didgeridoon tasainen droneovat kuin kauan kadoksissa olleet kaksoset jotkatoisensa löydettyään luotsaavat ääntä ennen kokemattomallatavalla.Ongod voisi olla shamanistista transsia jaritualistisia elementtejä kosiskeleva fiilistelyprojekti.Emme kuitenkaan harjoita shamanismia taiuskonnollisia rituaaleja, vaan kyse on enemmänsisäisestä tuntemuksesta ja musiikin avulla hurmioitumisesta(mikä tosin on esim. suufilaisenmusiikkiperinteen metodi). Musiikki perustuupitkälti improvisaatioon. Musiikkimme ei edustasuoraan mitään erityistä tyyliä tai kansallista perin-Sean Quirk (ylh. vas.), Mao Terada, ZhenyaSa<strong>ry</strong>glar ja Imre Peemot.Imre Peemot jaTyva InternationalImre Peemot on kurkkulaulanut vuodesta 2001.Tehnyt tuvalaista kurkkulaulumusiikkia soolonaja vaikuttanut reilut 3 vuotta Cedip Tur yhtyeessä.Asuu nykyisin suurimmalta osin tuvassa. Perustituvassa uuden yhtyeen, Tyva Internationalin jonkatyöstämistä jatketaan keväällä 2008. Siinä jäseniäovat Mao Terada (Japani), Sean Quirk (USA),Zhenya Sa<strong>ry</strong>glar (Tuva) ja Imre Peemot (Eesti/Suomi). Tuvalaisella Zhenyalla on takana pitkätuvalaisen kansanmusiikin historia ja loput jäsenistäovat vuosituhannen vaihteessa alasta innostuneitaja lopulta tuvaan muuttaneita. Tämänyhtyeen musiikki tulee olemaan 100% kehittyväätuvalaista kansanmusiikkia. Yhtyeen nimen taustaatuskin tarvitsee enempää selvitellä.Imren varsinainen soolopääprojekti on tällähetkellä tuvalais/intialais/mongolialais/suomalaisugrilais/elektroninenfuusio yhdessä konemusiikinmaestron LBJ;n, eli Jonas Verwijsen kanssa ja julkaisuajankohtaon noin vuoden- puolentoista päästä.Siinä kurkkulaulu ja tuvalainen musiikki on 1/4osaa. Nimi paljastuu silloin, kun tuotantokin.Keikat: imrepeemot@musician.orgwww.imrepeemot.org


- 30 -Poropetraimi Poropetra on wanhaa suomea ja synonyymiNHiiden hirvelle. Hirvi on suomalais-ugrilaistenkansain ja laajemminkin Siperian kansain pyhä eläinja siksi juurikin sopivin kuvaamaan musiikkiamme.Poropetra yhdistelee suomalais-ugrilaisia kansanmusiikkiperinteitä,tuvalaista kurkkulaulua, etno- ja maailmanmusiikineri vaikutteita, heavy metalia ja rockia omaperäiseksija jännittäväksi fuusioksi. Kanteleperinteet ja vanha runonlaulumuodostavat pohjan, jonka päälle rakennamme kappaleet.Kurkkulaulun ja etnovaikutteiden lisäksi käytämmesärkijän läpi ajettua kantelettakin tehokeinona.Kurkkulaulu on yhä enenevimmissä määrin muodostumassatärkeäksi osaksi ulosantiamme. Ensimmäisellädemollamme meillä oli vain yhdessä kappaleessakurkkulaulua, mutta juuri ilmestyneellä Sinihirwilevyllämmekurkkulaulua kuullaan useammassakinkappaleessa ihan dominoivassa määrin. Jatkossa ontarkoitus kurkkulaulua lisätä vielä tästäkin, kerta setaittuu niin helposti kappaleidemme muottiin.Toistaiseksi olemme käyttäneet vain perus kargyraakurkkulauluabiiseissämme. Myös höömeitä on yhdessäkappaleessamme. Sen mukaan, miten omat kurkkulaulutaitonikehittyvät aikain saatossa, hyödynnämmeenemmänkin erilaisia kurkkulaulutapoja. Toistaiseksine kuitenkin rajoittuvat vain näihin kahteen.Olemme tähän asti olleet pelkkä studiobändi,emmekä ole päässeet keikoille sen takia, koska suurinosa soittajista asuu eri puolilla Suomea. Lisäksi keikkakokoonpanoonkinpitäisi saada lisää miehistöä.Sen vuoksi meitä ei voi vielä nähdä keikalla, vaanainoastaan kuulla levyltä. Jahka olosuhteet muuttuvatsuotuisammaksi keikkain suhteen, niin tilannetta onsilloin tarkasteltava uudestaan.Levyämme voi tilata itselleen 9 euron hintaanosoitteesta poropetra@gmail.com. Ääninäytteitä yhtyeemmemusiikista voi käydä kuuntelemassa kotasivustoltamme:http://hirwenkota.havusiipi.fiNancy (vas. ylh.):Elsa Pardonen:Juha Jyrkäs:Kuuraparta:Hittavainen:LauluLauluLaulu, kurkkulaulu, joiku,5- ja 12-kielinen kantele,särökantele-efektit,karjankutsuntakellot,marakassi, kannus, kouratLaulu, 12-kielinen kantele,sähkökitara, kouratViulu, sähkö- ja akustinenkitara, basso, mandoliini,huilut ja pillit, märistinAapo Hopeakoski: Rummut, congat, udu, tii be -tiläinen soiva kulho, lusikatLotta Peltola (takana vas.) ja Kaisa Halonen,edessä Jemina Hongell (vas.), SamiJansson ja Annika Luukkanen.Sami-oolja Vaasa KyzyUusi <strong>ry</strong>hmä, jolla on keikkakalenterissa tilaa.Ohjelmistomme on tuvalaista kansanmusikkiatuvaksi ja suomeksi laulettuna sekä luontoimitaatioita.Voi ja kannattaa tilata Keski-Pohjanmaanalueella,Keikat: (044) 2581453, ja sjansson@jyu.fiAnnika Luukkanen laulu, doshpuluurJemina Hongell laulu, homusSami-oollauluLotta Peltola laulu, igilKaisa Halonen laulu, morin huurHannu ja Jp soittelevatSurrapurraYhtyeen nimi tulee kurkkulaulun ja didgeridoonyhteisäänestä: surinasta ja pörinästä, mutta sehänon myös Noita Nokinenän taikaloitsu. Soitammesuomalaista, tuvalaista ja omanlaista musiikkiaomilla sovituksilla. Kurkkulaulu – höömei, sygyt,kargyra ja kännykkädileisygit – näyttelee tärkeääroolia kokonaisuudessa.Keikat: Jukka-Pekka Lilja, p. 040 575 5403,Hannu Lappalainen p. 050 377 7589Hannu Lappalainen kurkkulauluNiina Lappalainen lauluJukka-Pekka Lilja kurkkulaulu, morin huur,igilAntti Stenbäck perkussiotJoonas Munck kitaraChrisse Munck lauluPia Laulainen huiluKimmo SarjaEsiinnyn pääasiassa yksin melkein missä vain festareistasyntymäpäiviin. Puh. 040 553 0736.Kurkkulauluani levyilläAndrew Cronshaw: On the Shoulders of Great Bear,Tellu Virkkala: Piniartut, Friiti 4: Folklandia levyJimmy TräskelinJimmy Träskelin on tällä hetkellä Kokkolassa vaikuttavakansanmusiikkipedagogiikan opiskelija,jonka pääinstrumentiksi mainitaan huuliharppu.Kädessä pysyvät myös jos jonninmoiset kielisoittimetyms. Toimii aktiivisesti avopuolisonsa kanssamuodostamassaan Barefoot Turnips duossa,joka soittaa irlantilaispohjaista musiikkia sekätekee harvakseltaan muinaismusiikkikeikkoja.Kurkkulaulun tyylisiä tärähtäneemmän puoleisiaääntelyitä Jimmy on harrastanut muutamienvuosien ajan vaihtelevalla aktiivisuudella, nykyäänirkkukeikoilla hyvin satunnaisesti ja muinaissysteemeissähuomattavasti runsaammin. Muutamiaylä-ääneslauluworkshoppeja on tullut pidettyämm. Kaustisella. Yhteystietoja löytyy vaikkapaosoitteesta www.bturnips.net.


- 31 -Happy 10th anniversa<strong>ry</strong>!!! Silrge ekiondzhu törrüttüngen xünnü küzedivis.Cheers and many more years to go.Best wishes from Belgium.Raphael De Cockwww.myspace.com/raphaeldecock;www.myspace.com/variolegriffwww.griff.tkI am pleased that it befriends so manyovertone in the whole world gives. Byyour presentation the overtone singingreached more people.I congratulate to you to 10. Anniversa<strong>ry</strong>.Hosoowww.hosoo.deIgor HaltmanDear Finnish Khoo-maniacs,Kudos! I'm quite pleased to congratulateyou on the 10th anniversa<strong>ry</strong> of theFinnish Throatsinging Society! Evenmore, I'd like to salute you for becomingone of the true hotbeds of goodkhoomei, with an impressive cadre ofnon-native singers, in my experiencesecond to none.Years ago, I was privileged to visit Finlandand share some of my own ideas,techniques, and insights, in somesmall way, and to hear the subsequentblooming of the Finnish khoomeizhisis truly gratifying!Wishing you many years of continuingmusical excellence (and hoping somedayto return),Steve Sklarhttp://khoomei.comhttp://www.bigskyrocks.comGreetings from Kiva (Canada),KIEKU '01 main stage artist. Let's keepevolving the art of overtone singing!Visit www.harmonicovertones.com,www.kivaweb.comKivaCongratulations on your 10th anniversa<strong>ry</strong>!10 years is a rather long time in thewestern throat singing world, you'vedone well.Good luck on your celebrations.It sounds like much fun with workshopsand seminars.I'm a member of SONG (here inLund southern Sweden), SkånesÖvertonssångförening. You're free totake contact with us if you want to dosomething for your 11th anniversa<strong>ry</strong>,or sooner ofcourse.Again, congrats from southern Sweden!Robin ÖbergCongratulations, congratualtions to your10th anniversa<strong>ry</strong>! You started inthe last millennium. Go on another1000 years with your marvelous work.I recorded this song for you. But sincethe copyrights are owned by a bigamerican company I prefer not to sendthe sound file. Instead I'm sendingthe sonagram. Sor<strong>ry</strong> about the badsound quality, I just suffer from a seriouscold.All the best from www.oberton.org andin behalf of European Overtone Choirwww.overtonechoir.eu.Allways yours Wolfgang


KivipainostaKurkkulauluunSiinä painamisenjakulttuurin koko kirjoKysy tarjousta !Uusi Kivipaino Oywww.uusikivipaino.fi ( 02075 77 500

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!