Click here to get the file - Sosiaalikollega

sosiaalikollega.fi

Click here to get the file - Sosiaalikollega

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 31“Itse luomiamme ongelmiaemme voi ratkaista samallaajattelulla, joka ne synnytti.”Albert EinsteinMaarit Kairala (toim.)Kohti toimijuutta– ikäihmisten ja vanhustyön työntekijöidentoimijuuden vahvistuminenLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön loppuraporttiPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusRovaniemi 2009


Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusLapin toimintayksikköMyllärintie 35, 96400 RovaniemiPuh. (016) 337 41, fax. (016) 365 740Oy Sevenprint LtdRovaniemi 2009ISSN 1458-5375ISBN 978-952-5441-30-7


SisällysTiivistelmä....................................................................................................................51 ESIPUHE ...............................................................................................................72 LAPIN SENIORI- JA VANHUSTYÖN KEHITTÄMISYKSIKÖNTAUSTA JA KEHITTÄMISMALLI...........................................................................92.1 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön tausta, resurssit jaorganisaatio..................................................................................................92.2 Pitkäjänteisen seniori- ja vanhustyön kehittäminen..........................172.3 Ikäihmisten palveluiden kehittämismenetelmä hankkeessa.............243 LAPIN SENIORI- JA VANHUSTYÖN KEHITTÄMISYKSIKÖNTOIMINNAN TOTEUTUMINEN .......................................................................413.1 Ikäihmisten palveluiden kehittäminen alueittain ja kunnittain ........413.1.1 LUOVAKE (Muonio, Kolari, Kittilä, Enontekiö, Inari, Utsjoki, Pello)..413.1.2 SODEKE (Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla, Kemijärvi)...533.1.3. SEVAKE (Kemi, Tornio, Ylitornio, Keminmaa, Simo, Tervola) ...........573.1.4 ROVAKE (Rovaniemi).............................................................................693.2 Verkostoituminen oppilaitosten kanssa ..............................................733.3 Asiantuntijuuden vahvistuminen konsultaatiolla ja vertaistuella ....783.4 Gerontologinen sosiaalityö ....................................................................893.4.1 Vanhussosiaalityö sosiaalityöntekijöiden ja käytännön määrittämänä,Rovaniemi................................................................................................893.4.2 Sosiaalityö osana muistineuvolan moniammatillista asiakasprosessia,Sodankylä................................................................................................974 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön arvioinnin toteutus 1115 Seniori ja vanhustyön kehittämisen tulevaisuus Lapissa ....................... 118Lähteet..................................................................................................................... 124KuviotKuvio 1 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön organisaatio.....10Kuvio 2 Yli 64-vuotiaiden osuus (%) väestöstä .............................................15Kuvio 3 Seniori- ja vanhustyön kehittämisen osatekijät..............................18Kuvio 4 Asiantuntijatuki videoneuvotteluteitse -prosessimalli..................81Kuvio 5 Asiantuntijatuki videoneuvotteluteitse – valmistelu.....................83Kuvio 6 Videoneuvottelukokous......................................................................85Kuvio 7 Muistisairauden tutkimus- ja hoitoprosessi Sodankylässä........ 101Kuvio 8 Tilannearvio ........................................................................................ 105Kuvio 9 Kuntoutumissuunnitelma................................................................. 108TaulukotTaulukko 1 Alueelliset ja kuntakohtaiset tavoitteet.........................................13Taulukko 2 Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2006-2040.............................................................................................................................53Taulukko 3 Opiskelijoiden osallistuminen hankkeeseen.................................754


TiivistelmäLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön toiminta-aika oli1.10.2007–30.4.2009. Kehittämisyksikköä koordinoi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus perustuen sopimukseen Kolpeneenpalvelukeskuksen kuntayhtymän kanssa. Kuntayhtymätoimii hallinnoijana kuntien kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ohjausryhmätoimi myös hankkeen ohjausryhmänä. Hankkeen rahoituksesta 67% tuli sosiaali- ja terveysministeriöltä ja 33 % Lapin kunnilta.Hankkeeseen palkattiin yhteensä 7 työntekijää, joista osa oli osaaikaisia.Työntekijät sijoittuivat eri puolille Lappia.Hankkeessa olivat mukana kaikki muut Lapin kunnat paitsi Posio,joka kuului Pohjois-Pohjanmaan ikääntyvien palvelujen kehittämisyksikköön.Lapin kunnat muodostivat neljä aluetta. Verkostoitumisentavoitteena oli yhteistyön vahvistuminen alueilla kuntajapalvelurakenneuudistuksen mukaisesti. Lapin kunnista 14 sitoutuiikäihmisten palveluiden kehittämiseen. Kunnat olivat Sodankylä,Pelkosenniemi, Savukoski, Rovaniemi, Kemi, Tornio,Ylitornio, Keminmaa, Tervola, Simo, Enontekiö, Kolari, Kittilä jaMuonio. Loput kunnista osallistuivat hankkeen oppimis-, koulutus-ja kehittämisrakenteeseen, jolloin ne osallistuivat työseminaareihin,konsultaatioon ja vertaistukiryhmiin sekä hankkeessaperustettuihin alueellisiin kehittämisrakenteisiin.Hankkeen tavoitteet neuvoteltiin yhdessä kuntien kanssa. Tavoitteetliittyivät pitkäjänteisen seniori- ja vanhustyön tukemiseen sekäikäihmisten palveluiden kehittämiseen. Vanhustyön työntekijätperustivat kunnissa kehittämistiimit, joissa he kehittivät omaa työtään.Tiimit verkostoituivat kokoontumalla alueellaan yhteisillekehittämispäiville. Tavoitteista parhaiten toteutui gerontologisensosiaalityön ja moniammatillisen palvelun mallinnus ja kehittäminen.Palveluiden kehittämisessä vahvistettiin myös ikäihmistenosallisuutta. Lapissa aloitettiin verkkokonsultaatio sekä pilotoitiinkuntien välillä toteutettu konsultaatio videoneuvottelulaitteilla.Lääninlaajuista kehittämis- ja oppimisrakennetta tukivat työseminaarit,joihin osallistui lähes 500 ihmistä. Hanketta tuki työkäytäntöjenkehittäminen arviointiin ja tutkimustietoon perustuen.5


Hankkeessa toteutettiin suunnitelman mukainen arviointi prosessiarviointinasekä ulkoisena arviointina.Kehittämisen jatkuvuutta tuki valittu kehittämismenetelmä. Mukanaolleista kehittämistiimeihin osallistuneista työntekijöistä69,2 % oli samaa mieltä siitä, että kehittämisen tulokset näkyivätkäytännön työssä jo hankkeen aikana. Osa alueellisista ja paikallisistakehittämisrakenteista jäi pysyviksi. Hankkeen tuloksista voilukea raportista sekä hankkeen nettisivuilta www.sosiaalikollega.fi.6


1 ESIPUHEKäsissäsi on Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön loppuraportti.Hanke toimi ajanjaksolla 1.10.2007–30.4.2009. Tavoitteenaoli kehittää pitkäjänteistä seniori- ja vanhustyötä luomallaverkostoja sekä kestäviä kehittämisrakenteita Lapissa sekätukea kuntia kehittämään ikäihmisten palveluita. Raportissa käsitelläänhankkeen keskeisiä tuloksia sekä kehittämismenetelmää,joka hankkeessa valittiin. Kehittämismenetelmän tarkoituksenaoli luoda vanhustyön kehittämiseen jatkuvuutta ja tuloksia, jotkajäisivät elämään vanhustyön käytännöissä hankkeen loputtua.Raportin otsikossa nousee esille toimijuuden käsite, koska toimijuudenteema kulki punaisena lankana hankkeessa, vaikka käsitekuvaakin enemmän tulevaisuuden haasteita. Tässä hankkeessatoimijuus korostui etenkin vanhustyön työntekijöillä oman työnsäkehittäjinä. Ikäihmisten toimijuus toteutui osallisuutena sekä kehittämiseenettä omaan asiakasprosessiinsa. Sekä työntekijöidenettä ikäihmisten toimijuus on kytköksissä toisiinsa. Mikäli työntekijätvoivat olla toimijoita ja kehittämässä omaa työtään, niin hekykenevät myös antaa ikäihmisille mahdollisuuden toimijuuteen.Suuret kiitokset kaikille hankkeen kehittämistiimeissä mukanaolleille vanhustyön työntekijöille ahkeroinnistanne.Raportti pyrkii tuomaan esille niitä onnistumisia, joita hankkeessaoli, jotta niitä voidaan kehittää edelleen ja levittää hyvinä käytäntöinälaajemmin. Raportin tarkoituksena on nostaa myös esilleLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisessä nousseita haasteita.Tavoitteena on kehittää seniori- ja vanhustyötä kohti yhteistä visioitahyödyntämällä aikaisempia hyviä tuloksia mutta myös rohkeastiuskaltamalla hakea uusia, innovatiivisia tapoja kehittää.7


Kiitämme lämpimästi hankkeeseen osallistuneita toimijoita kunnissasekä kaikkia yhteistyökumppaneita.Rovaniemellä, 11.11.2009Kaisa Kostamo-PääkköKehitysjohtajaPohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskusMaarit KairalaProjektipäällikkö/tutkijaLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö8


2 LAPIN SENIORI- JA VANHUSTYÖN KEHITTÄ-MISYKSIKÖN TAUSTA JA KEHITTÄMISMALLIMaarit Kairala2.1 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön tausta,resurssit ja organisaatioLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön hankesuunnitelmaaon työstetty vuoden 2006 elokuusta lähtien Lapin eri kuntienvanhustyön johtajien ja oppilaitosten edustajien kanssa työkokouksissaja seminaareissa. Joulukuussa rakennettiin budjetti suhteutettunatavoitteisiin ja kuntien mahdollisuuksiin resursoidahankkeeseen. Vuonna 2007 sosiaali- ja terveysministeriö hyväksyihankkeen rahoituksen. Hanke sai ministeriöltä vähemmän tukeakuin oli haettu, jolloin kunnat päättivät säilyttää tavoitteet,mutta lyhentää hankeaikaa. Tarkoituksena oli jo silloin jatkaa kehittämistäjatkohankkeessa tavoitteiden toteutumiseksi. Hankkeentoiminta-aika oli 1.10.2007–30.4.2009. Kehittämisyksikön kokonaiskustannusarviooli 492 431€, josta Lapin läänin kuntien rahoitusosuusoli 39 % 192 431 € ja sosiaali- ja terveysministeriöltäsaatu rahoitusosuus 61 % 300 000€. Kuntien omarahoitusosuudetovat muodostuneet kehittämistehtävän sisällöllisen ja alueellisenlaajuuden mukaan kunkin tahon kanssa erikseen neuvotellen.Hankkeen alussa muodostettiin organisaatiorakenne, joka tuki kehittämistä.Organisaatio noudatti hankesuunnitelmassa sovittuamallia.9


Lapin seniori- ja vanhustyönkehittämisyksikkö –hankkeen organisaatio:Lapin lääni:Läänin seniori- javanhustyönty öseminaaritKonsultaatioKehittämis- jatutkimustiimi:Yliopisto, KTAMK,RAMKPOHJOIS-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUSOHJAUSR YHMÄLAPIN SENIORI- JA VANHUSTYÖNKEHITTÄMISYKSIKKÖ, projektipäällikköHANKETYÖNTEKIJÄTSUUNNITTELURYHMÄVertaisryhmätLUOVAKEEnontekiö,Kittilä,Kolari,MuonioROVAKERovaniemiSEVAKEKem i,Keminmaa,Simo,Tervola,Tornio,YlitornioSODEKEPelkosenniemi,Savukoski,SodankyläKuvio 1 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön organisaatioSeniori- ja vanhustyön kehittämisyksikköä koordinoi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus perustuen sopimukseen Kolpeneenpalvelukeskuksen kuntayhtymän kanssa. Kuntayhtymätoimii hallinnoijana kuntien kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ohjausryhmätoimi myös hankkeen ohjausryhmänä.Lapin kunnat muodostavat kuusi seutukuntaa. Näitä virallisia seutukuntiamukaillen kunnat muodostivat neljä aluetta Lapin seniori-ja vanhustyön kehittämisyksikkö -hankkeessa. Tavoitteenaoli yhteistyön vahvistuminen alueilla kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mukaisesti. Lapin kunnista 14 kuntaa sitoutui ikäihmistenpalveluiden kehittämiseen. Kunnat olivat Sodankylä, Pelkosenniemi,Savukoski, Rovaniemi, Kemi, Tornio, Ylitornio,Keminmaa, Tervola, Simo, Enontekiö, Kolari, Kittilä ja Muonio.Osa kunnista osallistui hankkeen oppimis-, koulutus- ja kehittämisrakenteeseen,jolloin ne osallistuivat työseminaareihin, konsultaatioonja vertaistukiryhmiin sekä hankkeessa perustettuihinalueellisiin kehittämisrakenteisiin. Tälläisiä kuntia olivat Inari,10


Utsjoki, Pello, Salla, Kemijärvi ja Ranua. Hankkeessa olivat mukanakaikki Lapin kunnat paitsi Posion kunta, joka kuului Pohjois-Pohjanmaanikääntyvien palvelujen kehittämisyksikköön.Seutukunnille perustettiin aluetiimit, joihin kuuluivat kuntienvanhustyön johtajat. Aluetiimin tehtävänä oli tukea ja ohjata työntekijänja kehittämistiimien toimintaa alueella, mahdollistaa vanhustyöntyöntekijöiden kehittämistoiminta, koordinoida alueenkehittämistä ja valvoa alueen tavoitteiden toteutumista sekä vastataalueen kehittämistoiminnan arvioinnista ja tiedottamisesta.Kuntiin muodostettiin kehittämistiimit niistä vanhustyön työntekijöistä,joiden arjen työtä kehittäminen koski. Aluetiimit valitsisivatkukin edustajansa ja muodostivat suunnitteluryhmän, jonkatehtävänä oli arvioida koko hankkeen kehittämistyön tuloksellisuutta,vaikuttavuutta ja edelleen hyödynnettävyyttä hankkeen sisällöllistenkehittämisalueiden näkökulmasta.Hankkeeseen palkattiin yhteensä 7 työntekijää, joista kokoaikaisiaolivat 2 aluekoordinaattoria, 1 kehittäjä-sosiaalityöntekijä ja projektipäällikkösekä osa-aikaisina 2 suunnittelijaa ja kehittäjäsosiaalityöntekijä.Hankkeeseen haluttiin kehittäjiä, jolla oli ylempisosiaalialan korkeakoulututkinto sekä käytännön kokemusta vanhustyöstäja kehittämisestä. Hanketyöntekijöiden pätevyysvaatimuksetolivat siis laajat, mikä aiheutti vaikeuksia työntekijöidenrekrytoinnissa etenkin kun Lapissa on vähän henkilöitä, jotkatäyttävät pätevyysvaatimukset. Projektipäällikkö työskenteli Rovaniemelläja kaikki muut työntekijät eri alueilla Lapissa. Perehdyttämisjaksonjälkeen kaikki muut työntekijät paitsi projektipäällikkösiirtyivät nimetyille hankkeen alueille ympäri Lappia.Hanketyöntekijöiden tehtävät määriteltiin hankkeen alussa. Heidäntehtävänään oli asiakastyössä tukea ja ohjata kuntien kehittämistiimejähankkeen ja alueen tavoitteiden toteutuksessa ja arvioinnissa,tukea kehittämistiimien työntekijöitä osallistujina ja aktiivisinatiedonkerääjinä ja tutkimus- ja arviointikumppaneina sekäasiakkaiden osallisuuden varmistaminen. Kehittämistyössähanketyöntekijöiden tehtävänä oli järjestää kehittämistiimien palavereita,alueen kehittämispäiviä, aluetiimien kokouksia, vertaistukiryhmiä,konsultaatiota, työnohjaksellista tukea ja koulutusta11


sekä toimia linkkinä alueen ja oppilaitosten välillä. Hanketyöntekijätosallistuivat myös arviointiin ja raportointiin sekä tiedottamiseen.Työntekijät olivat kaikki Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen palkkaamia, ainoastaan yksi työntekijä oliosaksi hankkeen ja osaksi kunnan työntekijä.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön tavoitteetLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön tavoitteena olimuodostaa kehittämisrakenne, joka tukee kuntia sekä ikäihmistenpalveluiden kehittämisessä että pitkäjänteisessä ja suunnitelmallisessaseniori- ja vanhustyön kehittämisessä. Kehittämisyksiköntavoitteet sovittiin alueittain vanhustyönjohtajien kanssa jo ennenhankkeen alkamista. Alueiden tavoitteista koottiin koko hankkeentavoitteet hankesuunnitelmaan.Kehittämisyksikön hankesuunnitelmassa yhteisesti sovitut tavoitteet:1. Ikäihmisten sosiaalisen turvallisuuden ja osallisuuden tukeminen2. Gerontologisen sosiaalityön ja moniammatillisen palvelunmallinnus ja kehittäminen3. Tutkimusyhteistyön käynnistäminen – Työkäytäntöjenkehittäminen arviointiin ja tutkimustietoon perustuen4. Konsultaatiopalvelujen tuottaminen uudella teknologiallaerityisesti dementiatietouden ja sosiaalityön osaamisenalueilta5. Seudullisten palvelurakenteiden ja yhteistyömalliensuunnittelu6. Lääninlaajuisen verkostomaisen kehittämis- ja oppimisrakenteenluominen ikäihmisten palveluissa työskentelevientueksiHankkeen alussa alkuvuodesta 2008 jokaisen kunnan toimijat tarkensivatalueellisia tavoitteita vastaamaan omia paikallisia tarpeitaan.Laajempia tavoitteita työstettiin aluetiimeissä ja kuntakohtaisiatavoitteita kehittämistiimeissä. Tavoitteita työstettiin yhdessäja ne nousivat osittain käytännön tarpeista.12


Taulukko 1 Alueelliset ja kuntakohtaiset tavoitteet (koonnut taulukkoonPahtakari 2009)Alueelliset tavoitteetLUOVAKE- Suunnitelmallinen, voimavaroistalähtevä, moniammatillisia työskentelytapojahyödyntävä vanhustyö.- Seudullisista yhteisistä toimintatavoistasopiminen ja palvelujenyhteinen toteuttaminen.ROVAKE- Gerontologisen sosiaalityön sisällön,asiakkaiden ja menetelmienselkiinnyttäminen.- Asiakasprosessin mallinnuksenja välineiden tarkastelu siten, ettäniissä näkyy sekä ikäihmisten sosiaalisettarpeet että gerontologisensosiaalityön osuus moniammatillisessapalvelukokonaisuudessa.SEVAKE- Seniori- ja vanhuspalveluidenseudullinen kehittäminen.- Asiakaslähtöisten ja kokonaisvaltaistenasiakasprosessien kehittäminen.- Oppilaitosten ja kuntien vanhustyöntekijöidenyhteistyön kehittäminen.SODEKE- Gerontologisen sosiaalityön kehittäminenosana moniammatillistaasiakasprosessia.- Muistisairaiden elämänlatuunliittyvän asiantuntijuuden kehittäminenmoniammatillisesti.Paikkakuntakohtaiset tavoitteetEnontekiö Kotipalvelutoiminnan kehittäminen.Kittilä Kirkonkylän kotihoidon kehittäminen.Kolari Vanhainkodin toiminnan sisällöllinenkehittäminen vanhainkodinmuuttuessa palvelukodiksi.Muonio Asiakkaan/potilaan hyväkotiutuminen Muonio-Enontekiön kttky:n vuodeosastolta.Rovaniemi Gerontologisen sosiaalityönja kotihoidon kehittäminen.KemiKeminmaaTervolaTornioSimoKotihoidon kehittäminen.Kotiutumisen moniammatillisenpalveluprosessin kehittäminen/mallintaminen.Ylitornio Päivätoiminnan kehittäminen.PelkosenniemiSavukoskiKotihoidon asiakastyön kehittäminen,palvelutarpeenarviointi yli 75-vuotiaille, hoito-ja palvelusuunnitelmankehittäminen.SodankyläMuistineuvolan sosiaalityönkehittäminen ja mallinnus.13


Hankkeen lopussa, arvioitaessa tavoitteiden toteutumista eri tasoilla,kehittämisen tavoitteiden asettaminen nousi keskeiseksihaasteeksi kehittämisen onnistumisen kannalta. Tavoitteet nousivatosittain valtakunnallisista määrityksistä rahoittajan näkökulmista,osittain seudullisen yhteistyön tarpeista ja osittain yksittäisenkunnan paikallisista tarpeista lähtien. Haasteena oli eri tasojentavoitteiden yhteensovittaminen. Tähän ongelmaan myös Virkkunen,Engeström ja Miettunen (2007) kiinnittävät huomionsa”yleistavoitteet irrottavat kehittämistyön helposti käytännön toiminnankonkreettisista ongelmista ja paikallisen toiminnan realistisistakehitysmahdollisuuksista”. Parhaiten kunnat toteuttivatomista paikallisista tarpeistaan lähteviä tavoitteita, joihin he sitoutuivat.Vaikka kunnat totesivat verkostoitumisen lähikuntiin lisääntyneenhankkeen aikana, olisi tullut toteuttaa tiukempi otesiihen, että jokainen kunta olisi tiiviimmin sitoutunut alueen tavoitteisiin,jolloin alueen kunnat olisivat muodostaneet tiiviimmänverkoston, jossa ne olisivat hyötyneet enemmän toisten kuntienkehittämistyöstä. Alueellisen tavoitteen toteutumista olisivoitu kehittää eri alueen kunnissa eri tavoin ja siten osaamisen jahyvien käytäntöjen levittäminen olisi toteutunut tehokkaammin.Lappi ikäihmisten asuinalueenaLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisessä toiminta-alueena oliLapin lääni, joka koostuu 21 kunnasta ja 6 seutukunnasta. Lapinläänin väkiluku oli tilastokeskuksen mukaan vuoden 2008 lopussa183 963 henkeä. Väestön ikärakenne on Lapissa hieman vanhempikuin koko maassa keskimäärin. Väestön keski-ikä oli Lapissa41,8 vuotta ja koko maassa 40,7 vuotta. Vuonna 2008 läänissä oliyli 75-vuotiaita 8,3 % väestöstä ja yli 85-vuotiaita 1,8 % väestöstä.Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapissa väestömääränväheneminen jatkuu ja samaan aikaan ikääntyneiden määrälisääntyy. Lapissa on vuonna 2020 väestöennusteen mukaan yli75-vuotiaita 4537 asukasta ja yli 85-vuotiaita 2351 enemmän kuinvuonna 2008. Lappi ikääntyy muuta maata nopeammin. Saamelaisalueellaasuu noin 3 700 saamelaista, joista yli 75-vuotiaita on287 henkilöä. (Tilastokeskus 2009).14


2008 2035Koko maa 16,8 %% väestöstä30 - (4)20 - 29 , (1 83)10 - 19 , (156)- 9,9 (5 )Koko maa 27,1 %% väestöstä50 - (3)40 - 49 ,9 (56)30 - 39 ,9 (161)20 - 29 ,9 (119)- 19,9 (9)© Kuntarajat : Tilastokeskus© Kuntarajat : TilastokeskusKuvio 2 Yli 64-vuotiaiden osuus (%) väestöstäLähde: Tilastokeskuksen väestörakennetilasto 2009 ja Väestöennuste 2007Lapin lääni on erittäin harvaan asuttu ja sisältää laajoja, erityisestiläänin pohjois- ja itäosissa sijaitsevia, asumattomia alueita. Alueelliseterot väestön ikääntymisessä ovat huomattavat, ennusteenmukaan erot tulevat seuraavan 30 vuoden aikana vielä kasvamaan.Väestö kasvaa suurissa keskuksissa ja niiden lähellä hyvienyhteyksien varrella olevilla seutukunnilla. Suurimmat väestökeskittymätovat Lapissa Rovaniemen ja Kemi-Tornion kaupunkiseutukunnat,joilla asuu kaksi kolmasosaa läänin väestöstä. Sen sijaanväestö vähenee ja vanhenee monissa maaseutuvaltaisissa seutukunnissaesimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutuvaltaisillaalueilla kuten Itä-Lapin ja Tornionlaakson seutukunnissa. Kuntakohtaisistaeroista mainittakoon ennuste, jonka mukaan yli 65-vuotiaita on vuonna 2020 vähiten Rovaniemellä 22 % ja enitenKemijärvellä 39 %.15


Lapin lääninhallituksen tilastokatsauksen (2009) mukaan Lapissaon kotihoidon, tukipalveluiden ja omaishoidontuen piirissä hiemanenemmän yli 65-vuotiaita kuin koko maassa keskimäärin.Eniten palveluiden piirissä oli Utsjoella 54,4 % ja vähiten Kemissä16,2 % yli 65-vuotiaista kuntalaisista. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa75 vuotta täyttäneitä on Lapissa vähemmän kuin kokomaassa keskimäärin ja tehostetussa palveluasumisessa enemmänkuin koko maassa keskimäärin. Tilastot ovat vuoden 2007 lopulta.Vuoden 2008 aikana vanhuspalveluiden tilanne on muuttunutmm. sen vuoksi, että useat kunnat ovat vähentäneet laitospaikkojaja lisänneet palveluasumista. Saamelaiset ikäihmiset asuvat pääasiassahajallaan syrjäkylissä. Säännöllistä saamenkielistä kotihoitoaon tarjolla ainoastaan Utsjoen kunnassa ja Inarin kunnassaSevettijärven alueella.Lapin lääninhallituksen selvityksen (2009) mukaan ympärivuorokautisessahoidossa olevien vanhusten hoidossa nykyisillä henkilöstömitoituksillapystytään turvaamaan perushoito ja hoiva sekätoimintakyvyn ylläpitoon liittyvä kuntouttava työote. Sen sijaanriittävää virikkeiden järjestämistä ja päivittäistä ulkoilua ei olemahdollista läheskään kaikissa yksiköissä toteuttaa.Seniori- ja vanhustyön kehittämisessä näkyvät Lapin erityispiirteet.Suurin osa kunnista kokee pitkät välimatkat ongelmaksi palveluidentoteuttamisessa, koulutuksessa sekä yhteistyössä. Kuntienvanhustyön kehittäminen vaihteli hyvin paljon, osassa kuntiakehittäminen oli jatkuvampaa ja hankkeiden kautta tapahtuvaa,osassa kuntia kehittäminen tapahtui osana kunnan perustyötä. Lapissaon kuntia, joissa kehittäminen on vilkasta ja samaan aikaanon meneillään useita vanhustyön rakenteellisia muutoksia ja kehittämishankkeita.Näissä kunnissa haasteena on pitkäjänteisenkehittämisen koordinoimisen vaikeus. Oppilaitosten, järjestöjen jayksityisen sektorin osuus on vahva etenkin Etelä- Lapissa. Sensijaan Pohjois- ja Itä-Lapissa kunnat haluaisivat lisää yhteistyökumppaneitakehittämiseen. Pienissä kunnissa myös hankkeidenmäärä on pienempi.16


2.2 Pitkäjänteisen seniori- ja vanhustyön kehittäminenSeniori- ja vanhustyön ongelmana on, että kehittäminen tapahtuuusein erillisinä hankkeina, jolloin hankkeen tavoitteesta ja rahoittajastariippuen hankkeeseen muodostuu erilaisia toimijakokoonpanojaja toimintamalleja. Hankkeiden toimijat eivät välttämättätiedä toisistaan eikä eri hankkeissa tapahtuvaa kehittämistä olevälttämättä sovitettu yhteen. Hankkeiden välinen koordinointi,toisilta oppiminen ja verkostomaiset areenat puuttuvat kehittämisessä.Pysyvien kehittämisrakenteiden puuttuessa jatkuvuus jääusein yksittäisten ihmisten varaan. (Nakari & Lehtonen 2007.)Nämä ongelmat ovat samoja, joita on tuotu esille myös muussakehittämisessä kuin seniori- ja vanhustyössä (esim. Virkkunen,Engeström & Miettunen 2007).Kehittämisen keskeinen haaste on sen pitkäjänteisyyden ja suunnitelmallisuudenvarmistaminen. Haasteena on ymmärtää kehittäminenjatkumona, jossa yksi hanke on vain vaihe pitkäjänteisemmässäkehittämisprosessissa. Erilaisten seniori- ja vanhustyönhankkeiden tulisi muodostaa ajallisesti kunnassa ja seutukunnillajatkumo, joka pitkällä aikavälillä tuottaisi seniori- ja vanhustyönkehittymistä siten, että vanhustyössä kyettäisiin vastaamaanikäihmisten tarpeisiin. Usein hankkeissa ei enää jatketa hankkeessaolleiden kehittämistavoitteiden edelleen kehittämistä eikähankkeesta nousseiden kehittämisitujen työstämistä vaan aloitetaanuusista tavoitteista. Tästä seuraa usein kehittämisväsymys,koska kehittämisen tulokset eivät näy vanhustyön arjessa. Kunnissavallitseva kehittämiskulttuuri ei aina tukenut jatkuvuutta.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö hankkeessa tämätuli esille siten, että kunnan toimijat näkivät kehittämisen rajoittuvantiettyyn aikaan ja heillä oli vaikeuksia suunnitella kehittämisenjatkamista sen jälkeen kun varsinainen hanke ja sen antamatuki loppui.Muutosten aikaansaaminen vaatii pitkän ajan ja määräaikaisenhankkeen aikana on usein mahdotonta saada kestäviä muutoksiakäytäntöön, jollei varmisteta jatkuvuutta. Kehittämistyössä tarvitaankokonaisnäkemys kunnan ja seutukunnan seniori- ja vanhus-17


työn kehittämisen tavoitteista ja toimenpiteistä sekä niiden soveltuvuudestamuuhun paikalliseen toimintaympäristöön.Kokonaisuuden hahmottamiseksi seuraavaan kuvioon on kerättytekijöitä, jotka vaikuttavat seniori- ja vanhustyön kehittämiseen.Eri tekijöitä käsitellään tämän raportin luvuissa.Kehittämisen arviointi,raportointiKunnan eriHallintokunnat,1 ja 3. sektoriIkäihmistentarpeiden jaolosuhteidenseurantaIkääntymispoliittinenstrategiaKunta strategiaKehittämisrakenne, jokavarmistaa pitkäjänteisyydenIkäihmisten osallisuus:kanavat, vaikuttavuusVoimavarat;Henkilöstö, aika, kehittämisosaaminen,tiedonvälityskanavat ym.Seniori- ja vanhustyönkehittäminenJohtaminenKehittämistavoitteidentunnistaminenKehittämisprosessinhallintaKuvio 3 Seniori- ja vanhustyön kehittämisen osatekijätSeniori- ja vanhustyön kehittämisen tavoitteet ja kehittämisrakenneIkäihmisten palvelujen laatusuosituksen (2008) mukaan jokaisessakunnassa tulee olla ikääntymispoliittinen strategia. Strategianvision ja linjausten tarkoituksena on ohjata seniori- ja vanhustyönkehittämistä. Ikääntymispoliittinen strategia tulee olla valtuustonhyväksymä ja sen tulee olla kytkettynä kunnan talousarvioon jasuunnitelmaan. Strategian toteutumisen seuranta ja arviointi ontärkeää. Kaikissa Lapin kunnissa paitsi yhdessä on voimassa olevaikääntymispoliittinen strategia. Haasteeksi on noussut strategiansuhde käytännön työn kehittämiseen. Strategia on hyvä väline,jonka avulla voidaan koordinoida eri hankkeita ja varmistaa kehittämisenjatkuvuus.18


Oleellista kehittämisessä on tulevaisuuteen suuntautuneisuus.Tarkoituksena on ennakoida, minkälaisia palveluita tulevaisuudenikäihmiset tarvitsevat, mikä edellyttää tietoa ja innovatiivisia ratkaisuja.Jotta seniori- ja vanhustyötä voitaisiin kehittää vastaamaankunnassa tai seutukunnalla asuvien yli 65 vuotta täyttäneidentarpeita vastaavaksi, täytyisi kerätä systemaattisesti tietoaikäihmisistä, heidän elämäntavoistaan sekä tarpeistaan. Tilastollinentieto, jota tällä hetkellä kerätään, antaa liian yleisen kuvankehittämisen perustaksi. Se ei anna kuvaa erilaisista ikäihmisistäeikä heidän arjestaan. Haasteena on hankkia monipuolista tietoaeri kanavia käyttäen kehittämistyön perustaksi ja vaarana, että kehittäminenlähtee organisaation tarpeista, jos ikäihmisten arjestaei ole tarpeeksi tietoa.Seniori- ja vanhustyön kehittämisen koordinoinnin tueksi, tarvitaankuntiin ja aluille ikääntymispoliittisen strategian lisäksi kehittämisrakenteita,jotka ainakin osittain olisivat kestäviä ja joidenkautta voitaisiin koordinoida ja arvioida seniori- ja vanhustyönkehittämistä. Nakari ja Lehtonen (2007) kritisoivat sitä, että kehittämisrakennevaihtuu aina uudessa hankkeessa ja siihen osallistuvataina eri ihmiset, jolloin kehittämisen pitkäjänteisyys heikkenee.Nakarin ja Lehtosen (mt.) mukaan kehittämisrakenne on dialogisenprosessin avulla luotu julkisen keskustelun areena ja ihmistenvälisten vuorovaikutusten tila, jonka on määrä tuottaaosallistujien useiden erilaisten näkökulmien kautta todellisuudenhyvää ymmärrystä ja sen pohjata päätelmiä yhteisestä tekemisestä.Tämä tarkoittaisi sitä, että vaikka kehittäminen tapahtuisi erihankkeissa, olisi oltava kehittämisrakenteita, jotka mahdollistaisivatsekä horisontaalisen että vertikaalisen kehittämisen jatkuvuuden.Esimerkiksi ikääntymispoliittisen strategia tulisi tehdä eritoimijoiden yhteistyönä kunnassa tai seutukunnalla. Tavoitteenaon, että toimijat kokoontuisivat säännöllisesti areenoille, ensin tekemäänstrategiaa ja myöhemmin arvioimaan sen toteutumista tekemiensämittareiden perusteella. Strategia laaditaan yhteistyössäeri hallintokuntien, kuntalaisten, kolmannen sektorin, elinkeinoelämänja muiden toimijoiden kanssa. Tarkoituksena on, ettäkaikki kunnassa toteutuvat hankkeet etenisivät pitkäjänteisesti19


kohti ikääntymispoliittisessa strategiassa sovittua yhteistä visiotaja noudattaisivat strategiassa sovittuja toimenpiteitä. Tällöin varmistettaisiinse, että vaikka hankkeissa on eri rakenteita ja toimijoita,niin kunnassa olisi jokin kehittämistä koordinoiva rakenne.Myös valtakunnallisesti kehittämisrakenteiden merkitystä on korostettu.Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelmanKasteen valtakunnallinen toimeenpanosuunnitelma (2009,56) korostaa valtakunnallista, alueellista ja paikallista kehittämistäsekä pyrkii vahvistamaan kehittämistoiminnan pysyviä rakenteitaja niiden yhteyksiä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujenkanssa.Ikäihmisten osallisuus palveluiden kehittämisessäIkäihmisten palveluiden laatusuositus nostaa keskeiseksi asiakkaidenosallisuuden sekä ikääntymispoliittisen strategian tekemisessäettä palveluiden kehittämisessä. Eri palveluissa on turvattavaasiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujenlaadun kehittämiseen. Tarkoituksena on, että asiakas osallistuuoman palvelunsa laadun kehittämiseen asettamalla laatutavoitteita,suunnittelemalla palvelun toteutusta ja arvioimalla palveluavoimavarojensa mukaisesti. (Ikäihmisten palveluiden laatusuositus2008, 14.) Palvelut tarvitsevat kehittyäkseen ja pystyäkseenkohdentamaan palveluitaan asiakkaiden kokemuksellista palautetta.Palautteen avulla pystytään arvioimaan, onko tuotettu palveluvastannut asiakkaiden odotuksiin ja tarpeisiin. Monissa Lapin seniori-ja vanhustyön kehittämisyksikön kunnissa kerättiin jo asiakaspalautettaennen kuin hanke alkoi esim. toteuttamalla erilaisiaasiakastyytyväisyyskyselyitä.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö -hankkeen aikanakokeiltiin erilaisia menetelmiä mm. mahdollistamalla ikäihmistenosallisuus yhteisille foorumeille, tekemällä haastatteluita ja keräämälläryhmäpalautetta focus group -menetelmää käyttäen.Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, joten tarvitaan jo olemassaolevien asiakaspalautemenetelmien lisäksi uudenlaisia menetelmiäosallisuuden vahvistamiseksi ja samaan aikaan erilaisten menetelmienkäyttämistä, jotta kyetään varmistamaan kaikkienikäihmisten osallisuus. Kehittäminen kapeutuu, mikäli palautetta20


pyydetään vain niiltä, jotka sitä pystyvät antamaan esimerkiksivastaamalla kyselyihin. Hankkeessa kerättiin palautetta myös sellaisiltaasiakkailta, jotka eivät kyenneet itse sanallisesti ilmaisemaanmielipidettään, tekemällä matriisi, jolla havainnointiin, mitenasiakas koki hoidon ja palvelun. Lisäksi heidän omaisiltaankerättiin palautetta.Asiakkaiden osallisuutta vahvistettaessa palveluiden kehittämisessä,nousi esille käsitteiden osallistuminen ja osallisuus ero.Osallistuminen tarkoittaa sitä, että osallistutaan sellaisten menetelmienkäyttöön, jotka ovat usein toisten ihmisten järjestämiä jasuunnittelemia ja joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Tällöin osallistuminentapahtuu toisten ihmisten ehdoilla eikä välttämättämahdollista kaikkien osallisuutta. Osallisuus taas tarkoittaa sitä,että ihminen sitoutuu johonkin toimintaan ja haluaa vaikuttaa asioidenkulkuun sekä ottaa vastuun myös seurauksista. Osallisuustarkoittaa omaa kokemusta päättämisestä ja asioihin vaikuttamisestasekä kokemuksen myötä syntyvää sitoutumista. Parhaimmillaanikäihmiset ovat mukana suunnittelemassa sitä, minkälaisiamenetelmiä käyttäen heidän osallisuutensa on mahdollista.Hankkeen aikana nousi esille palautteen antamisen ja saamisenolevan osittain uudenlaista kulttuuria, jonka merkitystä tulisi vielävahvistaa. Useat vanhustyön työntekijät toivoivat, että ulkopuolinentoimija hankkisi asiakaspalautteen. Toisaalta uudenlaisenkulttuurin ja asiakkaiden osallisuuden vahvistuessa, olisi toivottavaa,että palautteen saaminen ja yhteistoiminnallinen kehittäminenolisi osa arkea ja luonteva osa työtä. Kyselyjen ja ns. epäsuoranosallisuuden lisäksi tarvitaan välitöntä palautetta, jotta asiakkaidenerilaiset kokemukset palveluista tulevat esille.Haasteena on myös pohtia miten ikääntyneiden osallisuus todellavaikuttaa palveluiden kehittämiseen. Palautteen tarkoituksena on,että palautetta hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Kysymyson myös eettinen. Näemmekö ikääntyneet asiakkaat kykenevinäantamaan palautetta saamistaan palveluista? Toteuttamassammeikäihmisten focus group -ryhmässä tuli esille, että ikäihmiset halusivattietää miten asiat etenivät ja miten heidän palautteensavaikutti palveluiden kehittämiseen. Osallisuus vahvisti ikäihmis-21


ten taitoja osallisuuteen sekä vaikutti myönteisesti heidän asenteisiinsaomista vaikuttamismahdollisuuksistaan. Ikäihmisten osallisuudestapuhuttaessa tärkeitä kanavia ovat jo monessa kunnassaolevat ikäneuvostot ja järjestöt, joiden osallisuutta tulisi hyödyntäänykyistä enemmän.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö kuntien pitkäjänteisenkehittämisen tukenaLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön tavoitteena oli tukeakuntia suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen, eritoimijoiden voimavarojen yhdistämiseen ja rajojen ylityksiin.Tämä edellytti kuntiin ja alueille rakentuvia dialogisia foorumeita,joilla vanhustyön kehittämiseen liittyvät osapuolet voisivat käydäkeskustelua ja kehittää vanhustyötä yhteissuunnitteluun ja -toimintaan perustuen. Tämä oli lähtökohtana, kun Lapin seniorijavanhustyön kehittämisyksikössä suunniteltiin läänin työseminaareja.Hankkeessa toteutettiin kuusi läänin työseminaaria. Seminaaritolivat avoimia ja maksuttomia. Seminaarit toteutettiin eri puolillalääniä, jotta kaikille olisi mahdollisuus osallistua ainakin omanalueensa seminaariin siten, etteivät pitkät matkat ole esteenä. Työseminaarientavoitteena oli tukea kuntien kehittämistyötä nostamallakehittämiseen liittyviä teemoja esille yhdessä työstettäväksisekä järjestämällä areenoita, jotka luovat mahdollisuuden eri toimijoidenvuorovaikutukselle ja yhteissuunnittelulle. Työseminaareissaoli sekä teemaan liittyviä alustuspuheenvuoroja että työpajoja,joissa työstettiin teemaan liittyviä asioita. Tarkoituksena oli,että asioiden työstämistä työseminaarien jälkeen jatkettaisiin alueillaja kunnissa. Koska haluttiin korostaa ikäihmisten osallisuutta,oli jokaisessa seminaarissa myös ikäihmisen teemaan liittyväpuheenvuoro. Ikäihmiset myös osallistuivat seminaareihin.Toteutetut seminaarit (tarkemmat ohjelmat ja aineistot hankkeennettisivuilla):• Avajaisseminaari, 24.1.2008 Rovaniemi• Pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen seniori- ja vanhustyönkehittäminen, 2.4.2008 Rovaniemi22


• Seudullisuus seniori- ja vanhustyön kehittämisessä,15.10.2008 Kemi• Eri toimijoiden yhteistyö seniori- ja vanhustyön kehittämisessä,20.11.2008 Sodankylä• Ehkäisevä työ seniori- ja vanhustyössä, 28.1.2009 Kittilä• Loppuseminaari, 25.3.2009 RovaniemiHyvänä tuloksena oli, että seminaarit toivat yhteen yhteensä 490vanhustyön toimijaa. Osallistujat olivat vanhustyön ammattilaisia,järjestöihmisiä ja ikäihmisiä. Osittain siis eri toimijoiden osallisuustoteutui, mutta selvänä puutteena oli se, että luottamushenkilöt,kuntien johto sekä muiden kuin sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijatosallistuivat vähän. Tavoite ei siis siltä osin toteutunut,että keskustelu vanhustyön kehittämisestä olisi kytkeytynyt laajempaankunnan toimintaan.’On ollut hyvä ratkaisu järjestää työseminaareja ympäriLappia. Työseminaarit alueilla ovat mahdollistaneet eritoimijoiden paikalle tulon. Työseminaarit eivät loppujenlopuksi ole jääneet niin pinnalliseksi, vaan ne ovat herättäneetkeskustelua ja ajatuksia.’Suunnitteluryhmän jäsenen palauteHankkeessa luotiin työseminaarien lisäksi jatkuvuutta varmistaviakehittämisrakenteita kuntiin ja alueille. Kuntiin perustettiin kehittämistiimit,joissa työntekijät kehittävät omaa toimintaansa ja jatkoivatkehittämistä hankkeen loputtua. Seudullista yhteistyön tukemiseksisyntyivät vanhustyön johtajista koostuvat aluetiimit.Kaikilla kolmella alueella, joissa aluetiimit toimivat, tehtiin päätösaluetiimien toiminnan jatkamisesta ja luotiin siten pysyvä kehittämisrakenne.Tiimit sopivat tehtävänsä ja käytännön järjestelytja vastuut. Useimmissa aluetiimeissä keskeiseksi tehtäväksimääriteltiin yhteistyön tiivistäminen alueella esim. erityisosaaminen,teknologian käyttö, yrittäjyys ja koulutus sekä tietotaidon jakaminenlähipalveluiden järjestämisessä. Aluetiimit toimivatmyös johtamisen vertaistukena.Pohjois-Suomen korkeakoulut aloittivat kokoontumisensa hankkeenaloitteesta tavoitteenaan verkostoitua seniori- ja vanhustyöhönliittyvissä tutkimuksissa ja hankkeissa sekä löytää mahdolli-23


sia konkreettisia työelämälähtöisiä yhteistyömuotoja. Korkeakoulutjatkavat yhteistyötä. Lisäksi hankkeessa perustetut vanhustyönjohtajien ja sosiaalialan ammattilaisten vertaisryhmät jatkavat kokoontumisia.Myös verkkokonsultaatio on edelleen ammattilaistentukena internetsivuilla.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön yhtenä tehtävänäoli toimia pysyvänä kehittämisrakenteena, joka tukee kuntia. Ongelmaksinousi se, että kehittämisyksiköllä ei ollut rahoitustahankkeen loputtua, mikä aiheutti epätietoisuutta kehittämisyksiköntuen jatkuvuudesta. Lisäksi hankkeen lyhyt aika rajoitti kehittämistä,yleensä tarvitaan pidempi aikaväli jotta tulokset juurtuvatkäytäntöön. Hankkeessa saatujen tulosten eteenpäinviemistä jatkettiinkunnan perustyönä, mitä toisaalta tuki se, että vanhustyöntyöntekijät olivat itse olleet kehittämässä hankkeessa arjen työtään.Tehdyssä kyselyssä toimijat kuitenkin korostivat hanketyöntekijöidenosuutta tärkeänä kehittämisen eteenpäin viejänä. Koskakehittämiskulttuuri, jossa kehittäminen olisi osa työtä, ei ole vieläjuurtunut vanhustyössä, kunnat kokivat tarvitsevansa ulkopuolistatukea.Seniori- ja vanhustyön kehittäminen edellyttää useita eri tasonsuunnitelmallisia muutoksia. Rakenteiden kehittämisen rinnallatäytyy kehittää vanhustyön sisältöä ja toimintakäytäntöjä, jotkaviime kädessä vaikuttavat vanhusten elämänlaatuun. Kehittämisessäkyse ei ole pelkästään suunnitelman toteuttamisesta vaanjatkuvasta, pitkäjänteisestä työskentelystä, jossa haetaan ratkaisujakäytännössä eteen tuleviin ongelmiin (Virkkunen 2007). Seuraavassaluvussa käsitellään hankkeessa toteutettua kehittämismenetelmää,jonka avulla pyrittiin varmistamaan kehittämisen tulostensiirtyminen käytännön työhön.2.3 Ikäihmisten palveluiden kehittämismenetelmä hankkeessaKun Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö -hanke alkoi,pohdittiin kehittämismenetelmää yhdessä. Kehittämismenetelmällätarkoitetaan järjestelmällistä menettelytapaa kehittämisen tarkoitustensaavuttamiseksi (Seppänen-Järvelä & Vataja 2009).24


Lähtökohdat kehittämiselle antoivat osaamiskeskusten valtakunnallisetkriteerit (Kehittämisyksiköiden työryhmä 2006) ja se tietomikä erilaisten kehittämismenetelmien vaikutuksista oli tiedossa.Samaan aikaan ilmestyi arviointi sosiaalialan kehittämishankkeesta.Arvioinnissa pohdittiin erilaisia kehittämistoiminnan muotojaja nostettiin esille uudenlaista konseptikehittämistä. (Sosiaalihuollonkehittämistoiminnan tulevaisuus 2007).Oleellinen kysymys oli, minkälainen kehittämismenetelmä pitäisivalita ikäihmisten palveluiden kehittämiseksi, jotta vanhustyönkohde laajenisi ja saataisiin toimintakäytäntöjen ja paradigmanmuutoksia, jotka siirtyisivät käytännön työhön. Vanhustyön työntekijöidenosallisuus kehittämiseen nähtiin tärkeänä. Koska vanhustyöon vuorovaikutustyötä, jossa työntekijät kohtaavat vanhuksiajatkuvasti, oleellista on työntekijöiden tietoisuuden ja toiminnannäkyväksi tekeminen sekä työn kohteen laajeneminen jauudenlaisten toimintakäytäntöjen siirtyminen heidän arjen työhönsä(Stringer 2007). Työntekijöiden osallisuus nähtiin myös senvuoksi tärkeänä, että viime kädessä työn laatu toteutuu työntekijänja asiakkaiden kohtaamisessa, jolloin työntekijät joutuvat tilannekohtaisestireagoimaan ja toimimaan (Virkkunen 2007).Keskeisenä hankkeessa pidettiin toimijoiden osallisuutta, yhteistoiminnallisuutta,kehittämisen prosessimaisuutta, paikallisistatarpeista lähteviä kehittämisen tavoitteita sekä kehittämisen yhteensopivuuttapaikalliseen sosiokulttuuriseen kontekstiin. Valittukehittämismenetelmä noudatti toimintatutkimuksen periaatteita jamenetelmiä niin pitkälle kuin niitä saattoi toteuttaa huomioidenrajallinen hankeaika. Aaltola ja Syrjälä (1999, 18) määrittelevättoimintatutkimuksen prosessiksi, joka tähtää asioiden muuttamiseenja kehittämiseen entistä paremmiksi. Toiminnan kehittäminenymmärretään tällöin jatkuvaksi prosessiksi, joka ei päädyesimerkiksi entistä parempaan toimintatapaan vaan jossa kehittäminenjatkuu. Lisäksi toimintatutkimus korostaa toimijoiden osallisuuttamuutoksen aikaansaamiseen (Kuula 1999, 218). Projektipäällikkö,joka osittain teki hankkeessa tutkimustyötä, toteuttisamaan aikaan kahden case-kunnan kanssa kehittämistä toimintatutkimuksena.Tietoa ja kokemuksia case-kunnista hyödynnettiinkoko läänin alueella. Vastaavankaltaisia kehittämisen periaatteita25


on myös kehittävän työn tutkimuksessa (Engeström 1995), muutoslaboratoriossa(Engeström & Virkkunen 2007), työelämän tutkimusavusteisessakehittämisessä (Ramstad & Alasoini 2007),työyhteisölähtöisessä prosessikehittämisessä (Seppänen-Järvelä &Vataja 2009) sekä sosiaalityön käytäntötutkimuksessa (Satka,Karvinen-Niinikoski, Nylund & Hoikkala 2005).Hankkeen kehittämismenetelmää työstettiin yhdessä hankkeeseenpalkattujen työntekijöiden kanssa yhteisissä tapaamisissa, koskaoli tärkeää, että kaikki työntekijät olivat sisäistäneet ja sitoutuneetvalittuun kehittämismenetelmään, jotta he pystyisivät toteuttamaansitä työssään. Kun hankkeeseen tuli lisää toimijoita, käytiinkehittämismenetelmää läpi ja keskusteltiin etenkin perusteistamiksi tehtiin tietyllä lailla. Jälkikäteen arvioituna kehittämismenetelmästäkeskustelu olisi pitänyt olla vieläkin laajempaa ja perusteellisempaaeikä hankkeessa osattu ottaa huomioon aikaa, jokameni eri toimijoiden sisäistäessä kehittämismenetelmää. Valittukehittämismenetelmä edusti uudenlaista kehittämiskulttuuria, jossakehittäminen toteutui alhaalta ylös ja jonka tavoitteena oli, ettäkehittäminen tulee osaksi vanhustyön työntekijöiden työtä.Kehittämisen tarkoituksena oli tukea ikäihmisten palveluidentoimintakäytäntöjen ja paradigmojen muutosta. Kehittämismenetelmäänperustuen muodostettiin kehittämisrakenne ja tuettiin kehittämisprosessia.Lisäksi hanketta toteutettaessa nousivat kehittämistaidotja -osaaminen keskeiseksi haasteeksi.Tavoitteena toimintakäytäntöjen ja paradigman muutosVanhustyön arki koostuu erilaisista toimintakäytännöistä. Toimintakäytäntöjäovat esim. asiakasprosessin toteuttamiseen liittyvättavat toimia tietyssä vanhustyön yksikössä tai päivittäiseen toimintaanliittyvät tavat esim. vanhusten ruokailuun ja peseytymiseenliittyvät toimet, palvelutaloon muutto, sairaalasta vanhuksenkotiutuminen. Vanhustyön toimintakäytännöt ovat ajallisesti japaikallisesti määräytyneitä ja niihin vaikuttavat mm. yksikön historia.(ks. Jyrkämä 1999.) Vanhustyön yksiköissä toiminta näkyytoiminnan ”jatkuvana virtana” (Giddens 1984). Käytännössä toimintakäytännötilmenevät usein rutiineina. Vanhustyön työntekijättoimivat arjessa tiedostamatta tai pohtimatta miksi he tekevät26


juuri tietyllä tavalla. Rutiinit varmistavat toiminnan jatkuvuudenja tuottavat turvallisuutta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Hintsalan,Seppälän ja Teittisen (2009) artikkeli, jossa kirjoittajat tuovat esillekuinka rutiinit ja tilat vaikuttavat palvelutalossa asukkaidensaarkeen ja identiteettiin.Toimintakäytäntöjen taustalla vaikuttavat tietyt paradigmat, vallitsevatajattelutavat, jotka luovat kulttuurisesti hyväksytyn mallinsiitä, miten vanhustyöstä tulee toimia. Vanhustyön paradigmoihinvaikuttavat myös laajemmat, koko yhteiskunnassa vallitsevat käsityksetikääntymisestä ja vanhusten elämästä ja heidän tarvitsemastaantuesta. Paradigmat näkyvät vanhustyön työntekijöidentoiminnassa sääntöinä sekä määrittävät toimijoiden asemaa sekärooleja. Paradigmat vaikuttavat siihen minkälaiseksi vanhustenarki ja mahdollisuudet muodostuvat.Keskeisin tekijä paradigmassa on vanhuskäsitys, jolla tarkoitetaantapaa, miten näemme, kuvaamme ja määrittelemme vanhenemistaja vanhuutta (Koskinen 1984). Yleensä vanhuskäsitys jaetaan medikaaliseenja sosiokulttuuriseen näkökulmaan. Medikaalinen näkökulmanäkee vanhuuden ja vanhenemisen ensisijassa lääketieteellisenäongelmana ja vanhuksiin kohdistetut interventiot lääketieteellisiäkysymyksiä. Vanhuutta kuvataan raihnaisuuksien, sairauksien,diagnoosien ja patologioiden kautta. Medikaalinen näkökulmamyös yksilöllistää ongelmat vanhukseen. Paineet sosiaalihuollonavopalveluiden medikalisoitumiseen ovat lisääntyneet,kun huonokuntoisia vanhuksia on paljon avopalveluissa ja heitähoidetaan lääkinnällisillä menetelmillä. Sosiokulttuurinen näkökulmakorostaa vanhenemisen ja vanhuuden historiallista, kulttuuristaja yhteiskunnallista ulottuvuutta ja näkökulmaa. Vanheneminenei ole sosiokulttuurisen käsityksen mukaan yksilössä tapahtuvaavaan vanhenemista tuotetaan sosiaalisesti, tällöin ajattelukääntyy ikääntymiseen liittyvien toiminnanvajeiden sijaan siihen,miten ympäristö ja lähiverkosto vaikuttavat ikäihmisen toimintaanjoko luoden toiminnalle mahdollisuuksia tai esteitä. Sosiokulttuurinenkäsitys korostaa moninaisia tapoja vanheta, näkeevanhuuden uutena mahdollisuutena ja nostaa vanhenemisesta javanhuudesta esiin vahvuuksia sekä voimavaroja. (Koskinen27


2004.) Sekä vanhuskäsitys että vanhustyön toimintayksikössä vallitsevaparadigma voivat olla tiedostamattomia.Pelkästään muodollisesti toimintakäytäntöjä muuttamalla ei pystytävastaamaan tulevaisuuden haasteeseen. Toimintakäytännöttoistavat samankaltaista toimintaa, mikäli niiden taustalla olevatkäsitykset eivät muutu (Virkkunen 2007). EmeritusprofessoriJorma Heikkilän (2009) sanoin: ”Organisaatiomallit on helppopiirtää uusiksi, mutta pelkillä kaaviokuvilla ei vielä aikaansaadamuutosta. Todellinen muutos edellyttää, että organisaation jäsenetkykenevät omaksumaan uudenlaisen ajattelutavan.” Esimerkiksivaikka osallisuus on tavoitekielellä keskeinen kehittämisen julkilausuttuteema vanhustyössä, niin osallisuuden lisääminen sinänsäei riitä jollei taustalla oleva käsitys vanhuksesta muutu sekä ymmärryssiitä miksi osallisuutta on tärkeä vahvistaa. Toisena esimerkkinävoisi mainita hoito- ja palvelusuunnitelmien kehittämisen.Vaikka suunnitelmia kehitetään ja korostetaan asiakaskeskeisyyttä,suunnitelmat voivat pysyä organisaatiokeskeisinä kerätentietoa siitä, mitä organisaatio tarvitsee toimiakseen, ellei taustallaoleva paradigma muutu.Nykyään eletään jatkuvassa muutoksen pyörteessä, jossa vanhatkäsitteet, toimintakäytännöt ja välineet ohjaavat pääosin käytännöntyötä. Puhutaan vanhustyön asiakaskeskeisyydestä sekä vanhustenitsemääräämisoikeudesta, osallisuudesta ja voimavaroista,mutta oleellista olisi tarkastella käytäntöjä ja tehdä näkyväksi sitä,miten em. asiat toteutuvat arjessa. Vaikka vanhustyö uudistuu,ideologinen puhe ei toteudu, elleivät työntekijät ole sisäistäneetasioita ja omaksuneet uudenlaista ajattelutapaa. Vanhustyön kehittäminenedellyttää toiminnan taustalla olevien käsitysten laajentamistaja paradigman muutosta, jotta pystymme vastaamaanympäristön ja vanhusten tarpeiden tuomiin haasteisiin.Toimintakäytäntöjen uusintamista ei voida kuitenkaan tarkastellapelkästään vanhustyön toimintakäytäntöinä tai toimijoiden ja asiakkaidenvälisenä vuorovaikutuksena. Toimintakäytäntöjen muutosriippuu useista mikro- ja makrotason tekijöistä. Vanhustyöntoimintakäytännöt ja toimijoiden mahdollisuudet toimia ovat sidoksissaorganisaatioon, kunnan vanhustyöhön, kunnan toimin-28


taan sekä kansalliseen ikäpolitiikkaan. (vrt. Jyrkämä 1999.) Käytännössäkehittämistyön kautta syntyvä muutos edellyttää myösmuiden eri tasojen muutoksia. Hankkeessa saatujen kokemustenmukaan rakenteiden kehittäminen ei aina ollut yhdenmukaistatoiminnan sisällöllisen kehittämisen kanssa. Rakenteelliset muutoksetsaattoivat tulla yllättäen vanhustyön työntekijöille ja heidänvaikuttamismahdollisuutensa rakenteiden muutoksiin olivat pienet.Rakenteelliset muutokset, vaikeuttivat sisällön kehittämistä,jos niitä ei ole sovitettu yhteen.Vanhustyön työntekijöiden toimijuus arjen työn kehittämisessäToimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti (esim. Kuula 1999)hankkeessa työntekijät nähtiin oman työnsä kehittämisessä aktiivisinatoimijoina ja heidän osallisuuttaan ja omaa toimintaansatuettiin. Koska hankkeessa pyrittiin muuttamaan toimintaa konkreettisestisiten, että myös arjen käytännöt muuttuvat konkreettisesti,haluttiin tukea työntekijöitä prosessoimaan sekä omaa toimintaansaettä sen kehittämistä. Tavoitteena oli, että vanhustyöntyöntekijät sisäistäisivät muutokset ja toteuttaisivat muutoksia tilannekohtaisissaikäihmisten kohtaamisissa. Vanhustyön työntekijöidenosallisuutta tuettiin myös sen vuoksi, että heillä oli tärkeäätietoa paikallisista sosiokulttuurisista tekijöistä, jotka vaikuttavattoiminnan kehittämiseen esim. toimintaympäristöstä, organisaatioista,toimintakäytännöistä ja toiminnan historiasta (Stringer2007). Työntekijöiden tieto siitä, mikä on mahdollista ja mitä esteitäkehittämiselle on paikallisella tasolla, otettiin siten huomioon,jotta kehittämisen tavoitteet eivät olisi abstrakteja. Työntekijöitätuettiin löytämään itse sellaiset ratkaisut oman työnsä kehittämisessä,joihin he voisivat sitoutua. Työntekijöiden sitoutumistalisäsi heidän mahdollisuutensa vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen.Vaikka kehittämisessä hyödynnettiin gerontologista tietoa ja hyviäkäytäntöjä toisista hankkeista, ajateltiin, että ne eivät toimisellaisenaan. Kehittämisessä täytyy työstää asiat sekä yksilötasollaettä yhdessä prosessoimalla huomioiden paikalliset sosiokulttuurisettekijät. Kehittäminen nähtiin tästä näkökulmasta yksilönoppimisprosessina, mutta myös sosiaalisena oppimisprosessina.29


Yhteistoiminnallisuuden vahvistuminenNykyään kehittäminen nähdään yhteistoiminnallisena prosessina.Yhteistoiminnan tarkoituksena on vahvistaa vanhustyön toimijoidenmahdollisuuksia saada aikaan pysyviä muutoksia arjen käytännöissä.Kehittämisverkostot toimivat yhteistoiminnan ja oppimisenareenoina, joissa työntekijät voivat verrata toistensa toimintatapojaja kokemuksia sekä kehittää yhdessä. (Alasoini 2003,2006.) Kehittämistyössä pyritään yhdistämään eri toimijoidenvoimavarat ja osaaminen, joten hankkeessa tavoitteena oli järjestääareenoita, jotka mahdollistavat rajojen ylityksiä ja vuorovaikutuksenlisääntymisen eri toimijoiden välillä. Hankkeen tarkoituksenaoli tarjota työntekijöille ja muille osallisille mahdollisuustutkia oman työnsä ongelmia ja ratkaista niitä. Areenoilla toteutettiinosallistavia toimintamenetelmiä hanketyöntekijöiden tuella.Tarkoituksena on vahvistaa vanhustyön toimijoiden yhteistyötämyös arjessa ja varmistaa pysyvien muutosten siirtyminen arkeen.Kehittämisen nähtiin toteutuvan tässä hankkeessa tietyssä paikallisessakontekstissa tapahtuvana sosiaalisena prosessina, jossatyöntekijät yhteistoiminnallisesti muuttivat omaa työtään. Uudenlaisetsosiaaliset käytännöt muodostuvat ihmisten toiminnasta,heidän tavoitteistaan ja asioille antamistaan merkityksistä (Jyrkämä1999, 37). Tavoitteena oli, että vanhustyön työntekijät rakentavat,konstruoivat todellisuutta yhteistoiminnallisesti tiedon avulla.Tietoa syntyi reflektoimalla teoreettista tietoa, vertaamallatoisten kokemuksia omiin, tutkimalla omaa työtä, asiakaspalautteidenavulla ja tekemällä omaa hiljaista tietoaan diskurssiiviseksi.Toimintatutkimuksen lähtökohtia noudattaen tarkoituksena oli,että vuorovaikutus ryhmässä mahdollistaa uudenlaisia diskursseja(Kuula 1999, 220).Kuntien vanhustyön työntekijöiden yhteistoiminnallisuutta tuettiinmuodostamalla 14 kuntaan kehittämistiimi. Kehittämistiimitolivat moniammatillisia, siten että niihin kuului sekä sosiaali- ettäterveysalan ammattilaisia mm. lähihoitajia, sosiaaliohjaajia, sairaanhoitajia,fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä.Useimmilla toimijoilla oli pitkä työkokemus vanhustyöstä, muttaei varsinaisia gerontologisia opintoja työnsä tukena. Kehittämis-30


tiimissä kohtasivat eri ammattilaiset ja työntekijät eri organisaatioista,jolloin näkemys työstä laajeni eri toimijoiden osaamista janäkökulmia yhdistämällä. Vuonna 2008 tehdyssä kyselyssä 95 %kehittämistiimien jäsenistä oli sitä mieltä, että eri alan ammattilaistenosaaminen täydensi toisiaan.’Kaikkien ammattiryhmien osaamisen ja ammattitaidon arvostaminentärkeää, yhteistyössä on voimaa.’Kehittämistiimin jäsenen palauteKehittäjätiimin muodostivat ne työntekijät, jotka olivat keskeisestimukana siinä arjen käytännön työssä, joka liittyy valittuun alueenja kunnan tavoitteisiin. Tiimeihin pyrittiin saamaan mukaankaikki työntekijät, koska kaikkien työntekijöiden toiminta vaikuttaatyön laatuun. (Stringer 2007.) Tiimi ei saanut olla liian iso,jotta se pystyisi toimimaan, mutta siinä tulisi olla keskeiset toimijat.Prosessia häiritsi, jos joku toimija ei ollut sitoutunut kehittämiseenja osallistui tiimin kokouksiin satunnaisesti, jolloin hän eitiennyt mitä oli jo tehty ja mitä oltiin tekemässä. Kehittämistiimitpohtivat hankkeen lopussa oliko heidän tiimeissään ollut oikeakokoonpano ja he totesivat ongelmaksi sen, jos jotakin oleellistatoimijaa ei oltu huomattu pyytää mukaan. Alussa pyrittiin kehittämistiimiätäydentämään myös muiden kuin julkisen sektorin toimijoilla.Monille uusi kehittämiskulttuuri oli haasteellinen, eivätkätiimien jäsenet kokeneet tarvetta laajentaa tiimejä hankkeentässä vaiheessa.Kehittämistiimit kokoontuivat 1–2 kertaa kuukaudessa. Kehittämistiimissätavoitteena oli tuoda esille eri toimijoiden kokemuksetpäivittäisestä työstä, jotta niistä voitaisiin keskustella. Tiimiläisetsaivat kokonaisvaltaisemman ymmärryksen, joka mahdollistaaselkeämmän käsityksen saamisen omasta toiminnastaanosana kokonaisuutta sekä työn kohteesta. Toisaalta vuorovaikutuksessaoli tarkoitus saavuttaa myös laajempi ymmärrys realiteeteistäja mahdollisuuksista rakentaa ratkaisu ongelmaan (ks.Stringer 2007). Vuonna 2009 itsearvioinnissa 91, 4 % tiimiläisistäoli jokseenkin samaa tai täysin samaa mieltä, että kehittämistiimeissäoli pystytty keskustelemaan ja sopimaan asioista yhdessäja 79,5 % oli jokseenkin samaa tai täysin samaa mieltä, että tiimitolivat kyenneet työskentelemään johdonmukaisesti tavoitteiden31


mukaisesti. Sanallisessa palautteessa todettiin kehittämistä tukeneenkaikkien toimijoiden mukanaolo ja kasvokkain keskusteleminensekä kehittämistiimin hyvä ilmapiiri. Hankkeeseen osallistuneistatyöntekijöistä 91,4 % koki, että työntekijöiden kyky tehdäyhteistyötä oli lisääntynyt hankkeen aikana. Myös yhteistyö arjessalisääntyi, arvioi kehittämistiimien jäsenistä 83 %.Kehittämistiimeissä oli mukana myös esimiehiä. Työn kehittäminenei ole riippuvainen vain työntekijöistä vaan myös rakenteellisistaehdoista, joten tarvittiin laajempaa näkemystä kunnan tilanteestaja toisaalta henkilö, jonka kautta rakenteisiin voisi vaikuttaatarvittaessa. Esimiesten ja työntekijöiden yhteistyö on tärkeää,jotta toimintakäytäntöjen muuttaminen yhteistyössä mahdollistuuja työntekijöillä on mahdollisuus kehittää omaa työtään. Suurimmassaosassa kuntia esimiehet olivat mukana koko hankkeen ajankaikissa tapaamisissa. Keväällä 2008 tehdyssä kyselyssä 73 % jasyksyllä 2009 tehdyssä kyselyssä 80 % oli sitä mieltä, että johdonmukana olo oli tärkeää ja että se oli tukenut kehittämistä. Mikälijohto ei ollut mukana kehittämistiimeissä eikä antanut tukeaan,työntekijät olivat epävarmoja siitä, toteutuvatko heidän kehittämänsäasiat. Stringer (2007) toteaakin, että osallisuus ei saa ollamuodollista. Osallisten täytyy voida kokea, että heidän osallisuutensavaikuttaa ja että heitä kunnioitetaan.’Jos johto ei "välitä", työntekijöiden on vaikea toteuttaasuunniteltuja asioita’Kehittämistiimin jäsenen palauteSelvästi näkyi myös se, että jos johto ei ollut sitoutunut, oli työntekijöillävähemmän aikaa kehittää. Kehittäminen nähtiin normaalintyön lisänä. Hyvänä esimerkkinä Kemissä johto varmisti, ettätyöntekijöillä oli mahdollisuus osallistua kehittämiseen ja ettähanke eteni suunnitelmallisesti ja aikataulussa. Itsearvioinnissavain 9,8 % oli täysin samaa mieltä siitä, että heillä mahdollisuuskehittää työaikana omaa työtään. Myös keskusteluissa kiire nousiesille, aina ei kyetty sopimaan yhteisiä aikoja tai osa toimijoistaoli pois, mikä vaikeutti pitkäjänteistä kehittämistä. Vaikka nykyisinkorostetaan sitä, että kehittäminen tulisi olla osa työtä, saattoikehittäminen jäädä käytännössä toissijaiseksi.32


’Kiire on hyvien hankkeiden pahin vihollinen. Myös työntekijöidensairastaminen on ollut esteenä tiimin syntymiselleja tiimityön käyttöönotolle.’’Aikaa ei tahdo olla tarpeeksi palaveerata ja pohtia asioita.Työelämä on hyvin kiireistä ja yleensä on monta projektiayhtä aikaa kesken. Normaali työkin pitää ehtiä tehdä.’Kehittämistiimin jäsenen palauteOsassa kuntia kehittämiskulttuuri, jossa työntekijät kehittävät työtääntoteutui ja työntekijöillä oli aikaa kokoontumiseen ja arjenkokeiluihin, osassa kuntia esim. palavereihin osallistuminen olihyvin vaihtelevaa. Parhaimmillaan hankkeessa toteutettu kehittämismenetelmäloi kuntaan rakenteen, joka varmisti kehittämisenulottumisen arjen työhön ja loi jatkuvuutta kehittämiseen.Verkostoituminen alueittainHankkeeseen valitussa kehittämismenetelmässä vuorottelivat kuntakohtainenkehittäminen kehittämistiimeissä sekä alueen kuntienkehittämistiimien kokoontuminen alueensa kehittämispäiville.Kehittämispäivät olivat keskeinen hankkeen interventio ja tukikehittämistiimeille. Keskeinen tarkoitus oli tukea kuntakohtaisiaprosesseja ja tiedostamista ja luoda kuntien kehittämistiimien välillevertaistukiverkosto. Kehittämispäiviä pidettiin hankkeen aikana6 ja ne toteutettiin kahdella alueella, Luovakkeessa ja Sevakkeessa.Rovakkeeseen kuului vain yksi kunta. Sodekkeessakunnat totesivat, että alue ei ole yhtenäinen, koska kunnat ovatniin erilaisia. Kunnat päättivät, etteivät toteuta kehittämispäiviä,minkä vuoksi kehittämispäivien kaltaisia interventioita toteutettiinSodekkeessa kuntakohtaisesti. Kehittämispäivien välillä toimijatkehittivät ja työstivät omia tavoitteitaan arjessa.Kehittämispäivät toimivat foorumeina, joissa oli gerontologistatietoa sekä työpajoja vuorovaikutukselliseen oppimiseen ja rajojenylitykseen. Kehittämispäivien yleisteemaksi valittiin asiakasprosessija sen vaiheet sekä asiakasprosessiin liittyvät teemat.Alussa ajateltiin, että samat teemat voi toteuttaa eri alueilla.Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska eri alueet ja kunnatvalitsivat niin erilaisia tavoitteita, ettei kehittämispäivillä tullut33


tieto välttämättä tukenut oikea-aikaisesti kunnan omaa prosessia.Esimerkiksi ikäihmisten voimavarojen kartoittaminen täytyi ottaasiinä vaiheessa, kun se oli käytännön työssä noussut ajankohtaiseksi,silloin työntekijöillä oli helpompi soveltaa tietoa omaantyöhönsä. Kehittämispäivien teemat jouduttiin siten räätälöimäänalueittain ja jopa kunnittain.Kehittämispäivien yhtenä tavoitteena oli vertaistuen vahvistaminen.Kuntien kehittämistiimit saivat tukea toisten kuntien työntekijöiltä.Vertaistuki toimi myös peilinä, joka näytti kehittämistiimillemikä heidän omassa työssään oli toimivaa, mutta toi esillemyös kehittämisen paikkoja sekä uusia ituja kehittämiseen toistenkuntien kokemuksista oppien. Kehittämistiimien jäsenistä 96 %piti tärkeänä toisten kuntien työntekijöiden tapaamisia kehittämispäivillä.Palautteen mukaan kehittämispäivillä sai uutta tietoa,jota saattoi soveltaa käytäntöön ja kunnat saattoivat oppia toistensakokemuksista.’Olen saanut runsaasti tietoa hankkeen aikana, koska erikunnat ovat työstäneet eri aiheita.’Kehittämistiimin jäsenen palauteVerkostoitumista tuettiin myös perustamalla alueille aluetiimit.Aluetiimi yhdisti rakenteellisen tason asiakastyön kehittämiseen.’Työntekijät itse kehittävät omaa työtään on hyvä asia,juurruttaa paremmin käytännöt työntekijöiden omaan työhön,kehittämispäivät olleet hyviä, hyödyntää laajastiosaamista ympäri Lappia.’Aluetiimin muistioKehittäminen prosessinaKehittäminen nähtiin hankkeessa prosessina, joka alkoi ennenkuin hanke ja joka jatkui hankkeen jälkeen. Kehittämisprosessillatarkoitetaan ei-lineaarista, jatkuvasti muuntuvaa, yhteen liitetyistäpalasista koostuvaa, ajallisesti kulkevaa jatkumoa. Kehittämisprosessiei ole looginen ja rationaalinen. Prosessissa on oleellista mitense etenee, ei niinkään, mitä tehdään tai mitä saavutetaan (Vataja,Seppänen-Järvelä 2007, 219). Hankkeessa tavoitteena ei ollutasioiden sopiminen tiukasti heti hankkeen alussa vaan prosessin34


aikana oletettiin nousevan uusia asioita, joita ei hankkeen alussakehittämistiimeissä oltu tiedostettu. Hankkeessa haluttiin antaatilaa uusille, prosessin aikana syntyville innovatiivisille ratkaisuille(Virkkunen 2007).Prosessimaisuus tuli hankkeessa esille hyvin siinä, että jokaisenalueen ja jokaisen kunnan kehittämisprosessi oli erilainen. Lisäksialueiden ja kuntien prosessit etenivät eri tahdissa ja suunnitelmistahuolimatta, ne eivät edenneet johdonmukaisesti. Hanketyöntekijöiltävaadittiin suurta herkkyyttä olla mukana kunkin kunnanprosessissa. Tärkeä etu oli se, että hanketyöntekijä tunsi ihmisiä japaikallisia sosiokulttuurisia tekijöitä. Hanketyöntekijä ei voinutmennä sen vaiheen edelle, jossa työntekijät olivat ja hänen täytyikunnioittaa työntekijöiden osaamista ja kokemuksia.Kuntien kehittämistiimien prosessien vaiheina nähtiin alkujärjestelyt,kehittämisen tavoitteiden asettaminen, tavoitteiden toteuttamisenkeinoista sopiminen, keinojen kokeilu ja toteuttaminen,arviointi ja uudelleen suuntautuminen. Prosessin vaiheet noudattivattoimintatutkimuksen vaiheita mahdollisimman paljon. Alkujärjestelytaloitettiin vuoden 2008 alussa, jolloin hanketyöntekijäkokosi kehittämistiimin alustavien tavoitteiden mukaisesti ja tutustuitiimiläisiin. Keskusteluissa käytiin läpi hankkeen kehittämismenetelmääja sosiokulttuurista kontekstia kunnassa, mm. aikaisemmathankkeet. Myös tiimin jäsenten ryhmäytyminen alkoi.Vaikka kehittämistiimiläiset olivat samasta kunnasta ja kaikkivanhustyössä, he eivät välttämättä tunteneet toistensa työtä eivätkätoisiaan henkilökohtaisesti.Seuraavaksi kehittämistiimin jäsenet asettivat tavoitteensa, mikäosoittautui osassa kuntia vaikeaksi. Tavoitteiden asettamista vaikeuttise, että tiimiläiset eivät olleet tottuneet itse tarkastelemaantyötään ja asettamaan kehittämiselle tavoitteita. Osa kunnistaodotti ’reseptiä’ hankkeen työntekijöiltä siitä, mitä pitäisi tehdä(vrt. Stringer 2007). Tavoitteiden asettaminen tehtiin yhteisissäkeskusteluissa nostamalla esille arjen epäkohtia. Tavoitteidenasettamista olisi helpottanut, jos etukäteen olisi ollut tietoaenemmän asiakkaiden arjesta ja työstä. Nyt kuva työstä muodostettiinpalasista, joita kukin jäsen toi keskusteluun. Seppänen-35


Järvelä (2009) toteaa, että kehittämistarpeiden tunnistaminen jamuotoileminen konkreettisiksi on haaste, jos on totuttu toteuttamaanprojekteja, joille on määritelty selvärajainen tavoite ulkopuolelta.Kun tavoitteet oli määritelty, kehittämistiimit alkoivat palavereissaankehittää keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Osa kunnistakeräsi myös asiakaspalautetta, jotka otettiin huomioon kehittämisessä.Kehittämistiimin jäsenet päättivät etenemisestään. Useatkunnat kokeilivat sopimiaan uudenlaisia käytäntöjä, jolloin hekykenivät yhteistoiminnallisesti havaitsemaan paremmin mitentoimintaa tulisi muuttaa. Haasteena oli se, että kun kokeiltiin uudenlaistatoimintaa, täytyi dokumentoida miten oli toimittu ja mitäseurauksia siitä oli, jotta pystyttiin tarkastelemaan kriittisestikokeilun tuloksia. Kokeilut lisäsivät oman työn tuntemusta ja tukivattyöntekijöitä suuntaamaan uudelleen omaa työtään. Kokeiluttukivat työntekijöitä tiedostamaan mitä eri ammattilaiset tekevättyössään, jolloin muodostui kokonaisvaltaisempi käsitys siitä,minkälaisia palveluita yksittäinen vanhus saa eri sektoreilta ja mitenyhteistyötä tulisi tehdä. Tiedon tuotantoa olisi tarvittu enemmänkokeilujen aikana asiakkaiden kokemuksista palveluista sekäheidän arjestaan. Lisäksi tietoa olisi tarvittu enemmän työn näkyväksitekemisessä sekä uusien toimintakäytäntöjen kokeilujen arvioinnissa.Tavoitteena oli ymmärryksen laajeneminen työn kohteesta ja uudenlaisenparadigman, ajattelutavan syntyminen. Uuden paradigmansyntymistä olisi pitänyt hankkeen aikana tukea tiiviimmin jaongelmana oli myös se, että toiminnan taustalla olevien paradigmojenmuuttuminen kestää kauemmin kuin hanke. Vaikka paradigmanmuutoksia ei kyetty mittaamaan, niin hyvinä keinoina paradigmanmuutokseen olivat kehittämistiimiläisten yhteiset keskustelut,jolloin käsitys työn kohteesta laajeni, asiakaspalautteenkerääminen, teoreettisen tiedon soveltaminen omaan työhön, mallinnussekä uudenlaisista toimintakäytännöistä tullut hyvä kokemus.Yhdessä kehittämistiimissä työstettiin hoito- ja palvelusuunnitelmaa,joka oli asiakaskeskeinen ja kokonaisvaltainen ja joka toi36


esille asiakkaan voimavarat. Hoito- ja palvelusuunnitelman toteuttaminenedellytti uutta paradigmaa. Tiimiläiset kokeilivatsuunnitelmaa käytännössä, kirjasivat kokemuksensa ja muokkasivatsuunnitelmaa yhdessä kokemusten perusteella. Keskustelutasiakkaiden ja toisten tiimiläisten kanssa sekä hyvät kokemuksetsuunnitelman käyttöönotosta laajensivat aikaisempaa käsitystä.Toinen hyväksi koettu tapa oli yksittäisten asiakkaiden casetapaustenkäsitteleminen tiimien palavereissa, jolloin yhteiseen asiakastapaukseentuli eri ammattilaisten näkemyksiä, mikä teki työnkokonaisvaltaisuutta näkyväksi ja toi erilaisia näkökulmia työntekijänomaan työhön. Viidessä kunnassa myös mallinnettiin asiakasprosessia,mikä osoittautui hyväksi keinoksi.Kehittämispäivillä tiimiläiset kokoontuivat yhteen. Aluksi jokaisenkunnan tiimi kertoi mitä se oli tehnyt kehittämispäivien välisenäakana ja kehittämispäivän lopuksi tiimi esitti suunnitelmanmiten aikovat nyt edetä. Jäsentäminen ja toisille esittäminen tukisuunnitelmallisuutta ja reflektiota. Osassa kuntia ei kyetty työstämäänasioita kehittämispäivien välillä, joten kehittämispäivättarjosivat silloin mahdollisuuden oman kunnan tavoitteiden työstämiseen.Tärkeä anti oli vertaistuen saaminen sekä gerontologisentiedon soveltaminen omaan työhön.Prosessikehittämisessä oleellista on itsearviointi. Kehittämistiimitarvioivat etenemistään ja tavoitteiden toteutumista säännöllisestikehittämispäivillä. Lisäksi hankkeessa kerättiin itsearviointiaineistokyselyllä hankkeen alku- ja loppuvaiheessa. Kyselyidentulokset esiteltiin tiimeille kummallakin kerralla ja kehittämistiimitkeskustelivat sekä oman kuntansa tavoitteiden toteutumisestaettä kehittämisprosessista kunnassaan ja korjasivat siten omaatoimintaansa toivomaansa suuntaan. Hankkeen lopussa alkuvuodesta2009 tehdyn Webropol-kyselyn tuloksia kehittämistiimiläisetreflektoivat viimeisenä kehittämispäivänä, minkä jälkeen toimijatkeskenään pohtivat omaa kehittämistään. Jokainen kuntaesitteli ajatuksena toisille, mikä johti keskusteluun ja myös toistenkokemuksista oppimiseen. Sen jälkeen jokainen kunta teki mahdollisimmankonkreettisen suunnitelman kehittämisen jatkamisestaja esitteli sen toisille kunnille. Suurin osa kehittämistiimeistäpäätti jatkaa toimintaansa. Hanke tuki toimijoita itsearviointiai-37


neistolla sekä sapluunalla, joka tuki kuntien kehittämistiimienkeskusteluita.Hankkeen tavoitteena oli kehittämisen tulosten siirtyminen käytäntöön.Hankkeen lopussa kehittämistiimiläisistä 48,8 % oli jokseenkinsamaa mieltä siitä, että kehittämistyön tulokset ovat siirtyneetkäytäntöön ja 20,4 % oli täysin samaa mieltä tulosten siirtymisestäkäytäntöön.Kehittämistaidot ja -osaaminenHankkeen alussa pyrittiin hankkeeseen palkattujen työntekijöidenkehittämistaitoja ja -osaamista vahvistamaan kehittämismenetelmäänperehdyttämisellä. Hankkeen työntekijät osallistuivat myösvuoden kestävään KEHY koulutukseen, jossa käytiin systemaattisestiläpi kehittämisen eri teemoja. Valitussa kehittämismenetelmässäkorostuivat myös vanhustyön työntekijöiden kehittämistaidotja -osaaminen. Osittain esim. areenoilla keskustelemalla pyrittiintukemaan kehittämistaitoja ja -osaamista. Areenoilla keskusteltiinkehittämisessä tarvittavista vuorovaikutustaidoista, reflektoinnista,itsearvioinnista ja palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta.Hankkeen lopussa voi todeta, että kehittämistaitojen ja-osaamiseen systemaattiseen vahvistamiseen panostettiin liian vähän.Erityisesti johtajien tärkeä panos ja taidot muutoksessa nousivatkeskeisiksi.Osallistuessaan eri areenoille kehittämistiimeissä olevien työntekijöidenkyvyt olla vuorovaikutuksessa sekä toisten toimijoidenettä johdon kanssa vahvistuivat. Työntekijät oppivat tarkastelemaanomaa työtään ja tekemään sitä näkyväksi. Keväällä 2009arvioidessaan toimintaansa 85 % kehittämistiimien jäsenistä olisitä mieltä, että heidän henkilökohtainen kykynsä osallistua kehittämiseenovat vahvistuneet hankkeen aikana ainakin jossakinmäärin.Seppälä-Järvelä (2009, 45) nostaa keskeisiksi osaamis- ja taitoalueiksiprosessin ohjaamisen, vuorovaikutuksen ja tiedonrakentamisentaidot sekä substanssiosaamisen. Prosessin ohjaaminensisältää prosessin ohjaamista, kuljettamista ja ylläpitämistä. Tärkeintäprosessin ohjaamisessa on oivaltaa kehittämisen kannalta38


merkityksellinen hetki ja käyttää se prosessin etenemisen hyväksi.Tarkoituksena ei ole tällöin noudattaa tiukkaa suunnitelmaa etenemisestävaan kykyä toimia ennakoimattoman prosessin mukanaantuomissa tilanteissa. Hankkeessa ei pyritty erityisesti vahvistamaantyöntekijöiden tai vanhustyön esimiesten prosessin ohjaamisentaitoja. Vanhustyön työntekijät tiimeissä olivat myösosittain haluttomia ottamaan vastuuta prosessin etenemisestä, jotenhankkeeseen palkattu työntekijä vei prosessia eteenpäin yhdessäkehittämistiimien kanssa sopimalla asioista. Haasteena nousiselkeästi siis prosessin ohjaamisen taitojen kehittäminen, jottahankkeen omistajuus säilyy itse toimijoilla. Arvioinnissa kehittämistiiminjäsenet pitivät hanketyöntekijän panosta tärkeänä, 94,7% oli sitä mieltä, että hanketyöntekijä oli tukenut heidän työtäänja että hänen panoksensa oli ollut tärkeä johdonmukaisen etenemisenkannalta. Hanketyöntekijän tärkeyden korostaminen osoitti,että kehittäminen nykyisessä tilanteessa, jossa on pula työntekijöistäja kiire, ei ole mahdollista, ellei kunta saa ulkopuolista tukea.Hankkeen kehittämismenetelmä perustui vuorovaikutukselle.Käytännössä tämä edellytti vanhustyön työntekijöiltä kommunikaatiotaitojasekä reflektointi- ja itsearviointitaitoja (mt. 2009,46). Palautteen mukaan vuorovaikutukseen liittyvät taidot, erityisestikommunikointi, vahvistuivat. Työntekijät kertoivat myös,että he pystyivät paremmin arvioimaan omaa työtään ja tarkastelemaansitä kriittisesti. Jotta työtä pystytään kehittämään, tarvitaanensin työn näkyväksi tekemistä ja sen lisäksi oman työn kriittistätarkastelua. Reflektiiviseen ammattikäytäntöön kuuluu omanhavainnoinnin, ajattelun ja toiminnan sekä sen puitteiden jatkuvakriittinen tiedostus ja arviointi, ongelmien vuorovaikutuksellinentulkinta sekä kokemuksellinen oppiminen (ks. Karvinen 1993).Tiimien keskusteluissa nousi esille palautteen antamisen ja saamisenvaikeus. Palautetta ei ole totuttu saamaan asiakkailta eikä toisiltatyöntekijöiltä.Kehittämistiimeissä oli kyse vuorovaikutuksen lisäksi tiedonrakentamisesta.Seppälä- Järvelä (2009) pitää oleellisena yksilönkykyä sanallistaa omaa toimintaansa, suhteuttaa omia näkemyksiäänmuiden ajatteluihin ja muokata omaa ajatteluaan yhteisen tie-39


donrakentamisen pohjalta. Tämä kehittämisen osaamisalue nousiselkeästi haasteeksi, koska suurin osa työntekijöistä ei ollut mukanavastaavanlaisessa kehittämisessä. Omaa työtä pyrittiin hankkeessatekemään näkyväksi mallintamalla, hankkimalla asiakaspalautettaja käsittelemällä arjen case -tapauksia. Työntekijät olisivatkuitenkin tarvinneet enemmän tukea tiedon tuottamiseen.Yhtenä keinona tähän olisi opiskelijoiden saaminen kehittämiseenmukaan siten, että he hankkisivat tietoa arjesta ja työstäisivät sitäyhdessä työntekijöiden kanssa, jolloin myös opiskelijoiden kehittämistaidotvahvistuisivat. Tavoitteena olisi opiskelijoiden jatyöntekijöiden välinen kumppanuus.Neljäs kehittämisen taito liittyy substanssiin liittyvän tiedon käyttöön(mt. 2009). Hankkeessa tuotettiin mm. kehittämispäivillä gerontologistatietoa, jota työntekijät sovelsivat yhteistoiminnallisestiomaan arkeensa työpajoissa. Kokemusten mukaan gerontologinentieto tuki kehittämisprosessia ja toimijoita laajentamaannäkemystään. Gerontologisen tiedon käyttöä tulisi vahvistaa kehittämisessä,koska suurin osa työntekijöistä oli ns. vanhoja työntekijöitä,joiden koulutukseen ei ollut kuulunut vanhustyötä vaanosaaminen oli hankittu erilaisena täydennyskoulutuksena ja kokemustenkautta. Nykyisin korostetaan myös monitieteellisyyttä,jolloin koettiin hyväksi, että kehittämistiimin jäsenet edustivat eriammatteja ja tieteitä.40


3 LAPIN SENIORI- JA VANHUSTYÖN KEHITTÄ-MISYKSIKÖN TOIMINNAN TOTEUTUMINEN3.1 Ikäihmisten palveluiden kehittäminen alueittain jakunnittainLapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikössä muodostettiinLappiin neljä aluetta, joihin kuuluivat ne kunnat, jotka olivathankkeessa sitoutuneet ikäihmisten palveluiden kehittämiseen.Jokaisella alueella työskenteli hankkeeseen palkattu työntekijä.Kunnissa kehitettiin mm. asiakasprosesseja vanhustyön eri yksiköissä,työvälineitä ja -menetelmiä sekä tiedottamista. Tärkeäksitavoitteeksi nousi ammattilaisten yhteistyön ja osaamisen vahvistaminensekä verkostoituminen.3.1.1 LUOVAKE (Muonio, Kolari, Kittilä, Enontekiö, Inari,Utsjoki, Pello)Katja HietanenAlueen tavoitteet ja toimijatLuovake muodostui Kittilän, Kolarin, Muonion ja Enontekiönkunnista, jotka hankkeessa lähtivät kehittämään ikäihmisten palveluja.Kunnat sijaitsevat Tunturi-Lapissa ja ovat väestöpohjaltaanmelko samantyyppisiä, palveluja kunnissa tulee tarvitsemaannimenomaan kasvava ikäihmisten joukko.Luovakkeen tavoitteet:1. Suunnitelmallinen, voimavaroista lähtevä moniammatillisiatyöskentelytapoja hyödyntävä vanhustyö.2. Seudullisista yhteisistä toimintatavoista sopiminen japalvelujen yhteinen toteuttaminen.Kunnat valitsivat kehittämiskohteensa ja kehittämistiimiensä kokoonpanonalkuvuodesta 2008. Muonio lähti kehittämään hyvääkotiutumisen mallia, avaamaan kotiutumisprosessia, koska ikäihmistenkotiutuminen Muonion vuodeosastolta koettiin haasteena41


niin Muonioon kuin Enontekiöllekin. Enontekiö päätti kehittääkotipalvelutoimintaa ja nimenomaan sen sisältöä, kokeilla toimiviakäytäntöjä. Kolarissa keskityttiin vanhainkodin toiminnan sisällönkehittämiseen muutoksessa vanhainkodista tehostetuksipalveluasumiseksi. Kittilässä lähdettiin selkiyttämään kirkonkylänkotihoitoa ja pyrkimyksenä on päästä käytäntöön, jossa kirkonkylänkotihoito toimii tiimeittäin suunnitelmallisesti, asiakaslähtöisestija pitkäjänteisesti.Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 75-vuotiaiden määräTunturi-Lapin kunnissa vuodelle 2010 ovat Kittilässä 518 henkilöä,Kolarissa 332 henkilöä, Muoniossa 190 henkilöä ja Enontekiöllä157 henkilöä. Vuodelle 2020 ennuste on Kittilässä 586henkilöä, Kolarissa 440 henkilöä, Muoniossa 270 henkilöä jaEnontekiöllä 196 henkilöä. Vuodelle 2030 ennuste 75-vuotiaidenkohdalla on Kittilässä 851 henkilöä, Kolarissa 619 henkilöä,Muoniossa 374 henkilöä ja Enontekiöllä 328 henkilöä. Vuodelle2040 Kittilässä on ennusteen mukaan 988 75-vuotiaita, Kolarissa690 henkilöä, Muoniossa 382 henkilöä ja Enontekiöllä 344 henkilöä.Luovakkeen aluetiimi muodostui kuntien sosiaali- ja terveydenhuollonviranhaltijoista ja mukaan oli kutsuttu vanhustyön edustajatmyös Pellosta, Inarista ja Utsjoelta, jotka ovat mukana hankkeenoppimis-, koulutus- ja konsultaatiorakenteessa. Luovakkeenaluetiimin vahvuus oli 17 henkilöä (Liite 1). Hankkeeseen palkattunaaluekoordinaattorina 7.1.2008–30.4.2009 Luovakkeen alueellatoimi Katja Hietanen.Ensimmäinen aluetiimi kokoontui vuoden 2007 loppupuolella.Aluetiimi on kokoontunut 8.1.2008 Muoniossa, 21.5.2008 Kittilässä,29.10.2008 Kolarissa, 2.2.2009 Enontekiöllä ja 19.3.2009Muoniossa. Aluetiimin kokoontumisista on laadittu muistiot, jotkahanketyöntekijä on lähettänyt sähköpostitse aluetiimin jäsenille.Puheenjohtajan toimi on vaihdellut sen mukaan, missä kunnassakokoonnuttiin. Sihteerinä toimi hanketyöntekijä. Aluetiimissäkäsittelyssä olivat muun muassa yhteisten linjausten löytäminenkuntiin, seudullisen tavoitteen työstäminen, hankkeen etenemises-42


tä kertominen hanketyöntekijän toimesta, pyydetyt puheenvuorotja kehittämisen resurssien turvaaminen kunnissa.Kittilän kehittämistiimissä oli 6 tiimiläistä, mutta tiimitapaamisissapaikalla ovat olleet myös kaikki terveydenhoitajat, päivätoiminnanohjaaja sekä kotihoidon henkilöstöä. Muonion kehittämistiimissäoli 12 henkilöä, Muonion kunnan sosiaalitoimesta sekäMuonio-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymästä. Enontekiöllätiimissä oli 8 henkilöä, edustajia niin kotipalvelusta, sosiaalitoimestakuin kotisairaanhoidosta. Kolarissa kehittämistiimiinkuului 9 henkilöä, pääasiassa palvelukodin henkilöstöä, sosiaalitoimenhenkilöstöä ja kolme omaista. Yhteensä kehittämistiimienvahvuus neljän kunnan tiimiläisistä on ollut 35 henkilöä. Lisäksikolme omaista osallistui Kolarin kehittämistiimiin sen kokoontuessapalvelukodissa.Kuntien kehittämistiimit ovat kokoontuneet 1–2 kertaa kehittämispäivienvälillä hanketyöntekijän vetämänä. Aikataulujen yhteensovittaminentapaamisten suhteen on onnistunut hyvin, silläniitä on sovittu tiimiläisten aikataulujen mukaan ja kunnat ovattyöstäneet kehittämiskohdettaan koko ajan omassa tahdissaan.Luovakkeen kehittämispäivät on vetänyt projektipäällikkö-tutkijaMaarit Kairala ja käytännön järjestelyistä kunnissa ja kehittämispäivänkoonnin laatimisesta on vastannut alueen hanketyöntekijä.Kehittämispäivät ovat sisällöltään muodostuneet teoriaosuudestasekä työpajatyöskentelystä kunnittain sekä sekaryhmissä aiheestariippuen. Kunnat ovat kertoneet toisilleen edistymisestään ja aiheistaon keskusteltu kehittämispäivillä yhteisesti. Kehittämispäiviäon pidetty Tunturi-Lapin eri kunnissa vuorotellen. Palautettaon kerätty kahdelta kehittämispäivältä ja niistä on koottu työntekijöidenitsearviointi, jonka on työstänyt kehittäjä-sosiaalityöntekijäSauli Juupaluoma Rovakkeen alueelta.Kehittäminen alueen kunnissaKuntien kehittämistiimeissä on tiimitapaamisissa lähdetty työstämäänniitä aiheita, joita kehittämispäivillä on tullut sen mukaan,tunnetaanko sen osa-alueen kehittäminen tarpeelliseksi kunnissa.Hanketyöntekijä on vetänyt kuntien kehittämistiimitapaamiset,43


tuottanut sinne materiaalia muokattavaksi ja yhdessä työstettäväksitiimissä sekä tehnyt tiimitapaamisista muistion. Muistiosta onlöytynyt keskustellut asiat sekä se, mistä tiimissä on sovittu jatkoaajatellen ja kuka hoitaa mitkä asiat. Muistion hanketyöntekijä onvälittänyt kaikille kehittämistiimin jäsenille sähköpostitse tai kirjeitse.Kolarissa kehittämistiimin tapaamiset ovat olleet säännöllisiä,tiimissä on työstetty asiakaspalautteen saamista suunnittelemallaomaisten info- ja keskusteluiltoja, laatupelin kokeiluja, henkilöstönkehittämisiltapäiviä, voimavarakartoitusta ja hoito- ja palvelusuunnitelmaasekä keskusteltu ja avattu omahoitajuutta, joka ontoiminut talossa jo vuosia, mutta on nyt jäänyt vähemmälle huomiolle.Kehittämistiimissä on ollut mukana kolme omaista kehittämässäyhdessä henkilökunnan kanssa esimerkiksi voimavaralomakkeensisältöjä, hoito- ja palvelusuunnitelmaa ja palveluopasta.Kehittämistiimin tapaamisissa ovat olleet mukana netiimiläiset, jotka ovat voineet olla paikalla.Omaisten info- ja keskusteluillassa saadun palautteen pohjalta ontyöstetty palveluopas, josta löytyvät talon periaatteet, toiminta jamaksuasiat. Lisäksi on työstetty yhdessä Kolarin kotihoidon kanssaikäihmisten kuntoutumisen tukemista ja keskusteltu siitä, ettäkuntoutumisen tukeminen olisi liitteenä hoito- ja palvelusuunnitelmassa,joka on tehty kaikille asiakkaille vanhainkodin muuttuessatehostetuksi palveluasumiseksi.Kehittämistiimiläiset ovat aktivoituneet järjestämään toimintaaikäihmisille karaokepäivätanssien ja yhteisten ulkoiluiltapäivienmuodoissa yhdessä Kolarin palvelutaloyhdistyksen ja kunnan kotihoidonkanssa. Syksyllä 2008 toteutettiin rollaattorimarssi/ulkoilutapahtumaikäihmisten palveluiden puolesta. Alkuvuodesta2009 palvelukodissa aloitti hoivaparkki, joka kokoontuukerran kuukaudessa. Toiminnassa ovat mukana hoivaparkkilaistenlisäksi palvelukodin asiakkaat. Hoivaparkkia on vetänyt palvelukodintyöntekijä yhdessä SPR:n ystäväpalvelun vapaaehtoistenkanssa.44


Kittilän kehittämistiimi on kokoontunut parin kuukauden väleinsopivassa tahdissa. Kehittämistiimin tapaamisissa ovat olleet mukanane tiimiläiset, jotka ovat voineet olla paikalla. Kehittämiskohteenaon ollut Kittilässä kirkonkylän kotihoidon kehittäminenja nimenomaan tiimityöskentelyn uudelleen virittäminen kirkonkylänkotihoidossa. Tiimitapaamisissa on työstetty kirkonkylänkotihoidon asiakkaille asiakaspalautekysely, esitestattu kysely ensin,suunniteltu palvelutarpeen arviointiin lomaketta ja käyty tekemässäpalvelutarpeen arviointeja ikäihmisille lomaketta hyödyntäen.Tiimissä on keskusteltu ja pohdittu kirkonkylän kotihoidon aluejakoaja sitä, miten aluejaosta voitaisiin tiedottaa kuntalaisia sekäkunnan sisällä, jotta osattaisiin neuvoa ihmisille oikea taho, jolleasian hoitaminen kuuluu. Tiimissä on ollut mukana yhdessä tiimitapaamisessakotihoidon asiakas antamassa palautetta ja kommentoimassakotihoidon asiakaspalautekyselyä.Kotihoidon vastuualueita on lähdetty selkiyttämään, sovittu toimintakäytännöistätiimityöskentelyn suhteen ja lisäksi on avattutilannetta kotipalvelussa matkoihin menevän ajan suhteen sekätyön sisältöjen suhteen. On keskusteltu siitä, että kotihoidon työntekijättulee ottaa laajemmin mukaan kehittämään kirkonkylän kotihoidonsisältöä.Muonion kehittämistiimin tapaamiset ovat olleet säännölliset, läheskuukausittain tiimi ja hanketyöntekijä ovat tavanneet ja työstäneetasioita eteenpäin. Tiimissä on ollut mukana ikäihmisiä kehittämässäja antamassa palautetta. Kehittämistiimin tapaamisissaovat olleet mukana ne tiimiläiset, jotka ovat voineet olla paikalla.Kevään aikana on käyty yhdessä asiakaskyselyä vuodeosastoltakotiutuneille asiakkaille sekä yhteistyötahoille on myös tehty kysely,jossa kartoitetaan kotiutumisien onnistumisia sekä palveluidensaumattomuutta.Tiimin kanssa on työstetty kirjallinen kotiuttamisohje muistilistanakotiuttajalle, jotta kaikki asiat tulee huomioitua kotiutumisenollessa tulossa. Marjapaikkaan on hankkeen aikana saatu vuorottelupaikka,jota voivat hyödyntää esimerkiksi omaishoitajat. Han-45


ketyöntekijä on osallistunut Muoniossa vuodeosaston henkilökunnanpalaveriin liittyen omahoitajuuteen ja sen käyttöön ottoon.Vuodeosastolla on laitettu potilastaululle ylös, mikäli asiakkaalla/potilaallaon omahoitaja sekä omahoitaja -lehtinen on lisättyMediatri -ohjelmaan. Jokaiselle pitkäaikaiselle potilaalle vuodeosastollaon nimetty omahoitaja ja lisäksi on tehty potilasopas,joka on jokaisessa potilashuoneessa. Sosiaalitoimi on tehnyt omanoppaansa ikäihmisille kunnan palveluista, opasta tullaan jatkossapäivittämään säännöllisesti.Yhteistyö Muonion kunnan sosiaalitoimen ja vuodeosaston kanssaon tiivistynyt sillä tavoin, että sosiaalitoimen jo aikaisemmintoimittama lista kotipalveluasiakkaista on otettu käyttöön tehokkaammin,jotta kotipalveluasiakkaiden kotiutuminen onnistuisi jatieto kulkisi vuodeosaston ja kotipalvelun välillä. Hyvän kotiutumisenmallia on jäsennetty yhdessä ja siitä on tehty mallinnus, jotaon käyty läpi yhdessä vuodeosaston osastonhoitajan sekä myöhemminkehittämistiimin kokoontumisessa. Mallinnus löytyyosoitteesta www.sosiaalikollega.fi/mallit.Enontekiön kehittämistiimin säännöllisissä tapaamisissa on lähdettytyöstämään kotipalveluasiakkaille kansiota, jossa olisivatasiakkaan tärkeät paperit yhdessä ja samassa kansiossa. Lisäksisiitä löytyisi sisäkannesta mm. omaisten ja kotipalvelun yhteystiedot.Omahoitajuutta on avattu jonkin verran ja liittyen lähinnäsiihen, mitä omahoitajan tehtävät voisivat olla ja että omahoitajaolisi se henkilö, joka päivittää kotipalveluasiakkaan kansion ajantasalle tarvittaessa. Kehittämistiimin tapaamisissa ovat olleet mukanane tiimiläiset, jotka ovat voineet olla paikalla. Yhteistyö kotipalvelunja kotisairaanhoidon välillä on tiivistynyt hankkeen aikana,erityisesti loppuvuodesta 2008 ja keväästä 2009.Kotipalveluasiakkaista on toimitettu lista Muonioon vuodeosastollekotiutumisien onnistumiseksi. Kotipalveluhenkilöstölle onhankittu sosiaalitilat taukoja ja kirjaamista varten. Tiimissä onkeskusteltu Enontekiön kunnan palveluista ikäihmisille ja siitä,millainen on kunnan tilanne ja miten lomautukset vaikuttavat palveluihin.Hoito- ja palvelusuunnitelmien päivittämisistä on sovittuja niiden toteuttamistavasta on keskusteltu sekä viety asiaa eteen-46


päin esimerkiksi sopimalla kannettavien tietokoneiden käyttöönotosta kotipalveluhenkilöstölle.Ikäihmisten palveluopasta on päivitetty kaksi kertaa ja se on laitettujakoon eri toimipisteisiin sekä kotipalveluhenkilöstö on jakanutsitä kotikäynneillään. Lisäksi opas on saatavilla netistä jasitä jaettiin keskustelutilaisuudessa paikalla olleille ikäihmisille.Kotipalveluasiakkaille laadittiin tiimissä asiakaspalautekysely,joka toteutettiin suomen ja saamen kielellä.Omahoitajuus -päivä Luovakkeen alueella4.9.2008 järjestettiin kuntien toivomuksesta kehittämispäiväomahoitajuudesta, joka pidettiin Muoniossa. Omahoitajuudestatuotiin esille hyviä käytäntöjä eri puolilta Suomea: Rovaniemeltä,Juuasta, Sodankylästä ja Pellosta. Omahoitajuus -päivään osallistui29 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista Tunturi-Lapin kunnista.Päivästä kerättiin palaute, jossa pääpiirteittäin päivää pidettiinajatuksia herättävänä, mielenkiintoisena ja antoisana. Aikaa keskustelullepäivän aikana oli varattu riittävästi ja toisten kuntienkokemukset ja niiden vaihtaminen oli osallistujien mielestä päivänparasta antia.Hankkeen esille tuonti lehdistössä, tiedottaminenHanketyöntekijä on kertonut hankkeen sisällöstä ja tavannut kuntienkehittämistiimejä hankkeen alussa mukana olevissa kunnissaeli Kolarissa, Muoniossa, Enontekiöllä ja Kittilässä. Hanketta onesitelty Pellossa 28.2.2008 sekä lähetetty sähköpostitse hankeesittelyUtsjoelle ja Inariin vanhustyön vastaaville viranhaltijoillesekä oltu sinne puhelimitse yhteydessä ja keskusteltu hankkeestaja kunnan tämän hetken tilanteesta ikäihmisten palveluiden suhteen.28.3.2008 hanketyöntekijä on käynyt kertomassa hankkeestaTunturi-Lapin työvoimatoimistossa Kolarissa työvoimatoimistonjohtajalle ja työvoimaneuvojille. Lisäksi kunnissa ja muissa tilaisuuksissaon informoitu hankkeen kotisivuista, joilta löytyy tarkempaatietoa hankkeesta sekä useissa yhteyksissä on kerrottuhankkeen sisällöstä.47


Paikallislehdissä (Luoteis-Lappi, Kittilä -lehti ja Enontekiön Sanomat)on hankkeen toiminnan aikana julkaistu neljä juttua eritapahtumista Luovakkeen alueella. Lisäksi 28.1.2009 ollutta työseminaariaLevillä käsiteltiin Lapin Kansassa ja paikallislehdissä.Hanketyöntekijä on tiedottanut kehittämispäivistä, tiimitapaamisista,seminaareista ja muusta hankkeeseen liittyvästä toiminnastasähköpostitse aluetiimin jäsenille ja kehittämistiimien jäsenillesekä kuntien muille toimijoille. Lisäksi tietoa seminaareista onvälitetty seurakunnille, järjestöille ja vanhusneuvostoille alueella.Kehittämisen tulosten arviointi alueellaIkäihmisten osallisuusIkäihmiset ovat osallistuneet kehittämiseen Luovakkeen alueellaolemalla mukana kehittämistiimeissä Muoniossa ja Kittilässä. Kolarinkehittämistiimissä mukana ovat olleet palvelukodissa asuvienikäihmisten omaiset. Asiakaspalautetta on kerätty ikäihmisiltäkyselyiden, keskustelutilaisuuksien ja haastatteluiden kautta. Kyselyjäon tehty Kittilässä kotihoidon asiakkaille, Muoniossa ikäihmisille,jotka ovat kotiutuneet Muonio-Enontekiön kansanterveystyönkuntayhtymän vuodeosastolta sekä Enontekiöllä kotipalveluasiakkaille.Kolarissa palautetta on kerätty laatupeliä kokeilemallapalvelukodin asiakkaiden kanssa pelaamalla sitä, mutta peli ei soveltunutpalautteen hankintamenetelmäksi, koska palvelukodinasiakkaat eivät kyenneet vastaamaan pelissä esitettyihin kysymyksiinjohtuen heidän vaikeasta muistisairaudestaan. Kokeilemallapeliä tämä saatiin selville. Palautetta kerättiin lähinnä palvelukodinasiakkaiden omaisilta pitämällä info- ja palaute/keskustelutilaisuuksia,joista on kirjattu muistiot.Muonion kehittämistiimissä kaksi ikäihmistä oli mukana muutamassatiimitapaamisessa, he antoivat palautetta ja kommentoivatkotiutumiskyselyn sisältöä sekä palveluopasta. Kittilän kehittämistiimissämukana yhdessä tapaamisessa oli kotihoidon asiakas,joka kommentoi kotihoidon asiakkaille mennyttä asiakaspalautekyselyä.Kolarin kehittämistiimissä omaiset ovat olleet mukanamelkein jokaisessa tiimitapaamisessa työstäen yhdessä palvelukodinhenkilöstön kanssa kehittämistiimissä esille nostettuja aiheita.48


Enontekiöllä tarkoituksena oli saada mukaan kehittämistiimiinkotipalveluasiakas, mutta yhteensattumien vuoksi tämä ei valitettavastiollut mahdollista hankkeen aikana. Palautetta päätettiinkinEnontekiöllä pyytää ikäihmisiltä keskustelutilaisuuksien kautta,joita järjestettiin Peltovuomassa, Hetassa ja Karesuvannossa syksyn2008 aikana. Palaute tilaisuuksista koottiin yhteen ja vietiinEnontekiön kunnanhallitukselle tiedoksi siten, että hanketyöntekijäja vanhustyönjohtaja olivat kertomassa ikäihmisten palautettakunnanhallituksen kokouksessa. Muoniossa järjestettiin myöskeskustelutilaisuus ikäihmisten palveluista, paikalla oli päättäjiä,viranhaltijoita ja muita asiasta kiinnostuneita kuntalaisia keskustelemassayhdessä.Kittilän kirkonkylän kotihoidon asiakkaille laadittiin kehittämistiimissäkysely kotihoidon palvelun laadusta, kysely laitettiin menemään20 asiakkaalle. Vastauksia saatiin yhdeksän. Vastaajienmukaan kotihoidon palveluiden laatu on hyvää. Enontekiöllä tiimissätyöstetyn kyselyn sai 40 kotipalveluasiakasta, heistä kyselyynvastasi 18 henkilöä, vastausprosentiksi tuli 45. Yleensä ottaenkotipalveluun oltiin tyytyväisiä, arvosanaksi tuli hyvä monessakinkohtaa.Muonion kotiutumiskysely asiakkaille toteutettiin kesän 2008 aikanaja kyselyjä palautui tuona aikana 24. Vastaajien mukaan kotiutumisetsujuivat hyvin, tarvittavat tiedot saatiin vuodeosastoltaja henkilökunta oli vastaajien mukaan ystävällistä ja palvelu asiallista.Vastaajat arvioivat pärjäävänsä suurimmaksi osaksi hyvinkotona kotiutumisen jälkeen. Hanketyöntekijä haastatteli kevään2009 aikana neljä Muonio-Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymänvuodeosastolta kotiutunutta ikäihmistä, jotta kotiutumisistasaataisiin syvempi kuva. Haastatteluissa tuli esille, ettäpääosin kotiutumiset onnistuivat hyvin, rutiinilla. Kaikki haastateltavatolivat saaneet tarpeeksi ajoissa tiedon kotiutumisesta, eivätnyt vielä tarvinneet kunnan palveluja ja palaute henkilökunnantoiminnasta oli positiivista.Keväällä 2009 käytyyn fogus group -keskusteluun osallistui kolmeKolarin kehittämistiimissä ollutta omaista. Heiltä tiedusteltiin49


palautetta kehittämistavasta, jossa henkilökunta ja omaiset yhdessäkehittävät palvelukodin toiminnan sisältöjä. Palaute omaisiltaoli, että tällainen kehittämistapa on todella hyvä, he ovat kokeneetsaavansa äänensä kuuluviin paremmin, kun ovat olleet mukanatiimissä. Omaiset ilmaisivat halunsa jatkaa tiimissä vuoden 2009loppuun. Omaiset kokivat, että asioita on viety eteenpäin lähinnähanketyöntekijän toimesta ja niihin on tartuttu myös yhdessä tiimiläistentaholta. Ideoita on saanut esittää ja antaa kriittistäkin palautettatoiminnasta ilman, että olisi kokenut sen esille tuomisenvaikeana. Palvelukodin toimintatavat ovat tulleet tiimissä mukanaolleille omaisille tutummiksi ja henkilökunnan jaksamiseen ontullut omaisten mukaan kiinnitettyä enemmän huomiota, koskasen on koettu vaikuttavan palvelun laatuun.TyöntekijänäkökulmaKuntien kehittämistiimit arvioivat omaa kehittämistään viimeisessäkehittämispäivässä helmikuussa 2009 Luovakkeen alueella sekävastaamalla Webropol -kyselyyn, johon antoi arvionsa Luovakkeenkehittämistiimiläisistä 24 henkilöä. Kaksi kolmasosaavastaajista oli samaa mieltä siitä, että he ovat hankkeen aikanapystyneet vaikuttamaan omaan työhönsä ja heidän omat kykynsäosallistua kehittämiseen ovat myös vahvistuneet hankkeen aikana.Kehittämistiimien arvioiden mukaan kehittämisessä on edetty tavoitteidenmukaisesti, yhteistyö eri toimijoiden välillä kunnassaon lisääntynyt, kehittämistyö on saatu hyvin alulle, hankkeen jahanketyöntekijän tuki on ollut ensisijaisen tärkeää tiimityöskentelynonnistumiseksi. Hanketyöntekijä on kehittämistiimiläisten arvionmukaan antanut tiimeille tukea, uusia ideoita ja jäsentänytasioita yhdessä tiimiläisten kanssa. Näin vastasi 96 % Luovakkeenkehittämistiimiläisistä Webropol -kyselyssä. Kaksi kolmasosaavastasi olevansa samaa mieltä siitä, että heidän kehittämistyönsäon saanut aikaan pysyviä muutoksia käytännön työssä.Kehittämistiimit arvioivat, että käytännön arjen työhön on saanutuusia ideoita ja pystynyt poimimaan käytäntöön sopivia osatavoitteita.Kasvokkain asioista keskusteleminen ja sopiminen tiimissäon ollut hyvä asia, kaksi kolmasosaa vastaajista oli samaa mieltä50


siitä. Kaksi kolmasosaa Webropol -kyselyyn vastanneista oli samaamieltä siitä, että johdon mukana olo on tukenut kehittämistä.Tiimiläiset olivat jokseenkin samaa mieltä siitä, että kehittämistyötäon hankaloittanut ajan puute, aikataulujen pitämättömyys jase, että kehittämistiimissä on ollut eri ihmisiä eri kerroilla mukana.Yli puolet vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että työntekijöidenyhteistyö arjessa on lisääntynyt hankkeen aikana.Tulokset kuntaorganisaatioiden näkökulmastaLuovakkeen aluetiimi antoi oman arvionsa hankkeesta 19.3.2009olleessa palaverissa Muoniossa. Aluetiimi arvioi aluksi hankkeenosalta Luovakkeen tavoitteita, joista ensimmäinen oli suunnitelmallinen,voimavaroista lähtevä moniammatillisia työskentelytapojahyödyntävä vanhustyö. Aluetiimi arvioi, että tämä tavoite ononnistuneesti pystytty toteuttamaan kunnissa jokaisen omista lähtökohdistalähtien. Kuntien kehittämistiimit ovat olleet moniammatillisia,niissä on ollut edustettuina niin sosiaali- kuin terveyspuolikin.Kunnissa on kehitetty monia käytännön työhön liittyviäasioita kuten esimerkiksi kotipalvelukansio, palveluoppaita ja erilaisialomakkeita tukemaan ikäihmisten palveluiden kirjaamista.Suunnitelmallisuus on lisääntynyt hankkeen edetessä. Hanketyöntekijäntuki on ollut merkittävä suunnitelmallisuuden kannalta.Toinen tavoite Luovakkeen alueella oli seudullisista yhteisistätoimintatavoista sopiminen ja palvelujen yhteinen toteuttaminen.Valitettavasti aluetiimi totesi tämän tavoitteen jääneen saavuttamatta,sillä hankkeen aikana ei löydetty yhteistä seudullista toimintatapaatai palvelua, jota olisi voitu viedä yhteisesti eteenpäin.Paras -hankkeen vaikutuksista kunnissa keskusteltiin aluetiimissäja lähinnä nyt ollaan odotuslinjalla. Hyvän kotiutumisen mallinnuksestapuhuttiin aluetiimissä, voisiko se olla sellainen, että siitätulisi seudullinen hyvän kotiutumisen malli. Asia jäi kuitenkinvielä mietintään lähinnä mallinnuksen hyödynnettävyyden kannaltaeli voidaanko sitä käyttää myös muissa alueen kunnissa pohjanakotiutumisia kehitettäessä.Kehittämistyön merkitystä vanhustyön käytäntöihin aluetiimi arvioisiten, että kehittäminen tuo johdonmukaisuutta, tavoitteellisuuttaja konkreettisia asioita esille, joita tulee kehittää. Kehittä-51


misen tulisi olla osa työtä, ei pitäisi ajatella sitä erillisenä asianatyöstä. Yhteistyön merkitys korostui aluetiimin arvioinnissa tässäkohtaa.Aluetiimin mukaan hankkeen kehittämistapa on tuonut aikataulutustatapaamisille. Se, että työntekijät itse kehittävät työtään onhyvä ja juurruttaminen käytännön työhön tapahtuu paremmin tämänkehittämistavan avulla. Kehittämispäivät ovat olleet hyväasia, on pystytty hyödyntämään laajalti osaamista ja tietämystä,saatu tietoa toisilta kunnilta heidän käytännöistään ja pystyttysuunnittelemaan oman kunnan ikäihmisten palvelujen suuntaa.Ongelmina aluetiimi koki olevan asioiden toisille työntekijöilleavaamisen, kaikki eivät pääse mukaan tiimiin, jotkut kokevat tiiminkehittävän asioita ja he jäävät ulkopuolelle, tulee uhmaa kehittämistävastaan. Kehittämisen tulisi jatkossa olla kaikkien yhteinenasia työyhteisöissä. Asiakaslähtöisyyden tulisi olla keskiössä,pitäisi tarkemmin selvittää asiakkaiden tarpeet ja huomioidane. Enemmän olisi voitu panostaa hankkeessa esimerkiksi kuntoutumisentukemiseen, mutta kaikkea ei voida kehittää yhtä aikaa,aluetiimiläiset totesivat arvioinnissaan.LopuksiKuntien kehittämistiimien kanssa työskentely oli alussa lähinnätutustumista, yhteisen keskusteluyhteyden avaamista ja suunnittelua.Säännöllisten tiimitapaamisten kautta pääsimme yhdessätyöstämään kunnissa heidän kehittämiskohteitaan. Yhteistyö kuntienkehittämistiimien kanssa on sujunut hienosti, paikalle ovatpyrkineet tulemaan kaikki kehittämistiimiläiset, kun tapaamisiaon ollut kunnissa. Keskustelua on syntynyt vilkkaasti tiimeissä janäen, että näin tulee olemaan jatkossakin. Se, että työntekijät kehittävätitse työtään tiimeinä, on monelle uutta. Koin tärkeänä sen,että aikatauluista sopiminen tiimitapaamisille lähti kuntien kehittämistiimiläistenaikatauluista, mielestäni se on ollut toimiva asia.52


3.1.2 SODEKE (Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla,Kemijärvi)Anitta Kaisanlahti, Asta Niskala ja Maarit KairalaAlueen tavoitteet ja toimijatSODEKE -alueen toimijakunnat ovat olleet Sodankylä, Pelkosenniemija Savukoski. Kemijärvi ja Salla ovat olleet mukana hankkeenoppimis-, kehittämis- ja koulutusrakenteessa. Lisäksi heilläon ollut mahdollista käyttää verkko- ja videokonsultaatiota. Aluetiimikokoontui hankkeen aikana yhteensä viisi kertaa.Kehittämisalueen kunnat ovat kaikki muuttotappioisia maalaiskuntia,joiden väestörakenne ennustetaan ikääntyvän voimakkaasti.Yli 75-vuotiaiden suhteellinen määrä väkiluvusta tulee väestöennusteenmukaan muuttumaan huimasti. Vuoteen 2030 mennessäyli 75-vuotiaiden suhteellinen määrä kaksinkertaistuu kehittämisalueenkunnissa ollen noin 20 % koko väestöstä.Taulukko 2 Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan alueittain2006-2040Tilastokeskuksen PX-Web- tietokannat 2.2.20092010 2 020 2 030 2 040Yht. 75-v Yht. 75-v Yht. 75-v Yht. 75-vSodankylä 8 608 767 7 813 1 016 7 389 1 465 7 015 1 654Pelkosenniemi 1 050 132 1 009 143 987 203 960 231Savukoski 1 156 136 977 143 874 181 799 207Sodekkeen tavoitteet:1. Gerontologisen sosiaalityön (sosiaalityö ikäihmistenkanssa) osana moniammatillista asiakasprosessia.2. Muistisairaiden elämänlaatuun liittyvän asiantuntijuudenkehittämineno moniammatillinen konsultaatio (geriatri, muistihoitajaja sosiaalityöntekijä) eri kanavia käyttäeno muistisairaiden hoidosta vastaavien kouluttaminen,tukeminen ja ohjaus kunnissa sekä ensitieto-illatikäihmisille, omaisille ja läheisille.53


Sodeke-alueella kehittämistiimit lähtivät hitaasti käyntiin. Osittaintämä johtui siitä, että alueen tavoitteisiin oli sitoutunut kunnistaeniten Sodankylä. Sen sijaa Pelkosenniemelle ja Savukoskellealueen tavoitteet eivät olleet ajankohtaiset, joten em. kunnat päättivätvalita kotihoidon kehittämisen tavoitteekseen. Kuntien erilaisuusjohti myös siihen, että alueella pidettiin kuntien yhteisiäkehittämispäiviä kolme kertaa kevään 2008 aikana kunnes esitettiin,että kehittämispäiviä ei enää pidetä, jolloin kehittäminen siirtyienemmän kuntiin. Hankkeen haavoittuvuus tuli esille tällä alueella.Alueen kehittäjä-sosiaalityöntekijä jäi työstä pois ja jouduttiinmiettimään uusia ratkaisuja. Kehittäjä-sosiaalityöntekijän tehtävänäoli tehdä työtä kehittävällä työotteella ja siten tukea kuntiauudenlaisten työmenetelmien löytämiseksi käytännön kokemustenperusteella. Myös alueen suunnittelija vaihtui kesken hankkeen.Hankkeessa reagoitiin henkilövaihdoksiin palkkaamalla uusisuunnittelija ja hyödyntämällä muiden Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen työntekijöiden sekä hankkeen projektipäälliköntyöpanosta.Kehittämistavoitteet kunnissa:o Sodankylä: Muistineuvolan sosiaalityön kehittäminen jamallinnusKehittämistiimissä geriatri, vanhustyönjohtaja, sosiaalityöntekijäja muistihoitajaKotihoidon työntekijät kokoontuivat kolme kertaa erilaisillakokoonpanoilla kommentoimaan kehittäjätiimin tuotosta.o Savukoski: Kotihoidon asiakastyön kehittäminen, palvelutarpeenarviointi yli 75-vuotiaille sekä hoito- ja palvelusuunnitelmienkehittäminenOsa kotipalvelun työntekijöistä osallistui Pelkosenniemenkehittämistiimiin.o Pelkosenniemi: Kotihoidon asiakastyön kehittäminen, palvelutarpeenarviointi yli 75-vuotiaille sekä hoito- ja palvelusuunnitelmienkehittäminen.Kehittämistiimissä olivat mukana kotipalvelun ja kotisairaanhoidontyöntekijätKoska alueen tavoitteena oli muistisairaiden elämänlaatuun liittyvänasiantuntijuuden kehittäminen, järjestettiin aiheesta koulutus-54


ta. Sodankylän muistihoitaja sekä geriatri kouluttivat usean erikunnan vanhustyön henkilökuntaa. Koulutuksista saatiin hyvääpalautetta.Kehittäminen alueen kunnissaSodankylässä kehittäjä-sosiaalityöntekijän tarkoituksena oli tehdäasiakastyötä tiiviissä yhteistyössä muistineuvolan muistihoitajanja geriatrin kanssa. Tarkoituksena oli tehdä näkyväksi mitä sosiaalityöon muistisairaiden asiakkaiden kanssa ja kehittää sitenmuistineuvolatyötä. Kehittäjä-sosiaalityöntekijällä oli Sodankylässä28 asiakasta, joiden luo hän teki kotikäynnin ja hoiti kotikäynninjälkeen sovitut toimenpiteet esim. etuuksien ja palveluidenhakemiset. Työ keskeytyi kehittäjä-sosiaalityöntekijän jäädessäpois työstä.Hankkeen suunnittelija päivitti kunnassa palveluoppaan, kokoksiväestöennusteet ja järjesti tilaisuuksia. Hän oli myös mukanakunnan vanhustyön kehittämistyöryhmän perustamisessa. Kehittämistyöryhmänperustamiseksi järjestettiin eri toimijoille seminaari,jonka jälkeen työryhmään kutsuttiin ikäihmisten edustajinajärjestöjen edustajat sekä kunnan eri toimialueiden edustajia jaseurakunnan edustajat. Kehittämistyöryhmä kokoontui vuoden2008 aikana yhteensä 3 kertaa, sekä helmikuussa 2009 yhden kerran.Tavoitteena on ollut vanhuspoliittisen ohjelman päivittäminensekä ajankohtaiset yhteistyökysymykset ikääntyneiden palveluidenosalta. Työryhmän työn tuloksena on saatu aikaiseksi esim.kulttuuritapahtumia Hannuksenkartanoon. Työryhmän työskentelyjatkuu edelleen. Suunnittelija organisoi myös alueella pilotin,jossa muistihoitaja konsultoi videoneuvottelulaitteita käyttäenmuiden kuntien vanhustyön työntekijöitä. Pilotista tarkemmin luvussa3.3.2 ”Konsultaatio videoneuvottelulaitteilla”.Sodankylän kehittämistiimi halusi laajentaa jo tehtyä muistineuvolanasiakasprosessia siten, että siinä näkyisi myös sosiaalityöntekijänosuus. Tätä varten perustettiin kehittämistiimi, joka kokoontuitalvella 2008–2009 ja työsti mallinnusta hankkeen tukemana.Kun mallinnus oli valmis, tehtiin esitys kuntaan jotta saataisiinsosiaalityöntekijän virka, jossa sosiaalityöntekijä toimisi55


puoliksi terveyskeskuksessa ja puoliksi muistineuvolassa. Ks. luku3.4.2 ”Sosiaalityö muistineuvolan asiakasprosessissa”.Pelkosenniemen kehittämistiimi koostui kotipalvelun ja kotisairaanhoidontyöntekijöistä. Koska Savukoskelle ei syntynyt omaaryhmää, osa Savukosken kotihoidon henkilöstöstä kulki Pelkosenniementyöntekijöiden kehittämistiimissä. Tavoitteeksi asetettiinhoito- ja palvelusuunnitelmien kehittäminen siten, että neohjaisivat käytännön työn tekemistä. Ensimmäinen versio suunnitelmastatyöstettiin sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen perusteella.Tavoitteena oli, että suunnitelma on kokonaisvaltainen,asiakaslähtöinen ja, että se sisältäisi myös voimavarakysymyksiä.Kotihoidon työntekijät sitoutuivat kokeilemaan hoito- ja palvelusuunnitelmaaja kokeilujen jälkeen kokoontuivat työstämään lomakettakokemustensa perusteella useammassa palaverissa. Selvästiyhteistoiminnallisuus tuotti myös toimintakulttuurin muutosta,koska yhdessä syntyi uudenlaisen käsitys siitä, miten työtä tulisitehdä. Työ muuttui asiakaskeskeisemmäksi ja enemmän voimavarojakorostavaksi sekä tavoitteellisemmaksi. Muutokseenliittyi myös omahoitajajärjestelmän käyttöönotto sekä asiakasprosessinmallinnus. www.sosiaalikollega.fiSavukoskella tehtiin selvitys siitä kuinka paljon kunnassa tarvitaantulevaisuudessa palveluasumista. Lisäksi alueen kehittäjäsosiaalityöntekijäteki kunnassa 12 kotikäyntiä ja oli asiakkaidenasioissa yhteydessä kotihoitoon. Koska kuntaan ei syntynyt omaakehittämistiimiä, ei kehittäminen edennyt siten, että se olisi juurtunutkäytäntöön. Savukoskella tarkistettiin kotihoidon asiakkaidenhoito- ja palvelusuunnitelmat. Koska kunnassa ei ole käytössäsähköistä tiedonsiirtojärjestelmää, otettiin siellä käyttöön asiakkaankansiot, jotka sisältävät kaikki asiakkaan tiedot. Kansio siirtyyasiakkaan mukana esim. kun asiakas menee vuodeosastolle.Vastaavat kansiot otettiin käyttöön myös Pelkosenniemellä.Kehittämisen tulosten arviointi alueellaSodankylässä hankaluuksia aiheutti kehittäjä-sosiaalityöntekijänpoissaolo, joka pakotti muuttamaan suunnitelmia eikä hankkeestasaatu tuki ollut siten sellainen kuin alun perin oli ajateltu. Sosiaalityöntekijänosuudesta muistineuvolassa ei saatu käytännön ko-56


kemuksia, mitä oli suunniteltu. Hankkeeseen palkatun kehittäjäsosiaalityöntekijäntilalla käytettiin muuta osaamiskeskuksenhenkilökuntaa, jotta mallinnus voitiin toteuttaa. Pelkosenniemelläoltiin tyytyväisiä toteutettuihin muutoksiin, koska ne olivat siirtyneetsuoraan kotihoidon arkeen. Savukoskella muutokset eivät toteutuneetselkeästi arjessa, koska kotihoidossa oli vain osa työntekijöistä.Aluetiimin arvioidessa toimintaa se totesi, että alueen tavoitteidenasettamisessa ei onnistuttu kaikkia kuntia tyydyttävällä tavalla.Jatkohankkeiden osalta on tärkeää käydä riittävän laaja ja syvällinenkeskustelu, jotta hankkeelle olisi mahdollista laatia kaikilleyhteiset tavoitteet. Näin seudullinen toiminta olisi mahdollista.Koulutusmahdollisuudet oli tiedostettu, mutta niihin ei juurikaanoltu osallistuttu. Ongelmaksi nähtiin pitkät etäisyydet. Ne tilaisuudet,joihin oli osallistuttu, oli koettu hyödyllisiksi ja koettiin,että niitä olisi voinut hyödyntää paremminkin esim. markkinoimallaomien kuntien vanhusneuvostoille ja ikäihmisille. Kemijärvelläoli kokeiltu verkkokonsultaatiota ja Sallassa videokonsultaatiota.Molemmissa kunnissa konsultaatio oli koettu tarpeelliseksija onnistuneeksi toiminnaksi. Vanhustyön esimiesten vertaiskokoontumisiapidettiin onnistuneina. Aluetiimin mielestä vertaistuenidea on hyvä ja sitä tulee edelleen kehittää. Johtajien vertaisryhmäävoisi tarkemmin kohdentaa samaa työtä tekeville. Pohdittiinmyös, olisiko verkkoyhteistyö yksi keino vertaistuelle.3.1.3. SEVAKE (Kemi, Tornio, Ylitornio, Keminmaa, Simo,Tervola)Maria Ylitalo & Martti AinonenAlueen tavoitteet ja toimijatLänsi-Pohjan kuntien (Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola, Tornioja Ylitornio) alueella asuu noin 65 000 asukasta. Kemissä ja Torniossaon kaupunkimaista asutusta. Maaseutumaista asutusta pitkinevälimatkoineen on kaikissa muissa kunnissa paitsi Kemissä.Aluetta luonnehtivat lisäksi Perämeri ja suuret joet: Kemi-, SimojaTornionjoki sekä Ruotsin naapuruus. Kemi-Tornion alue on57


valtakunnankin mittakaavassa merkittävää teollisuusaluetta metsä-ja terästeollisuuden johdolla.Länsi-Pohjassa asuu 75 vuotta täyttäneitä ja vanhempia henkilöitäyli 5500. Tämän määrän on arvioitu lisääntyvän alueella vuoteen2020 mennessä yhteensä noin 1500 henkilöllä. Tästä lisäyksestä85 vuotta ja vanhempien määrän osuudeksi arvioidaan lähes tuhathenkilöä (Tilastokeskus). Mikäli kuntien palveluita kehitetäänsamassa suhteessa kuin 75 vuotta täyttäneiden ja vanhempienmäärä lisääntyy, näkyy se arviomme mukaan Länsi-Pohjan kuntienalueella vuonna 2020 esimerkiksi seuraavanlaisina palvelujenkasvulukuina: kotihoidon asiakkaat + 200, omaishoidon tuen saajat+ 60, tehostetun palveluasumisen asukkaat + 90 ja kotipalvelunhenkilöstö + 55. Kehityksen jatkuessa nykyisellään 75 vuottaja vanhempien määrän lisääntyminen näkyy vanhainkotien, terveyskeskustenvuodeosastojen ja tehostetun palveluasuminen bruttomenoissasiten, että menot ovat vuonna 2020 arviolta noin 6miljoonaa euroa nykyistä korkeammat vuoden 2007 rahan arvollailmaistuna. Näiden lukujen valossa on ymmärrettävää, että palveluidenkehittämiseen on kunnissa tarvetta ja halukkuutta esim. erilaisinkehittämishankkein.Sevakkeen tavoitteet:1. Seniori- ja vanhuspalveluiden seudullinen kehittäminen2. Asiakaslähtöisten ja kokonaisvaltaisten asiakasprosessienkehittäminen3. Oppilaitosten ja kuntien vanhustyöntekijöiden yhteistyönkehittäminen.Aluetiimin muodostavat Länsi-Pohjan 6 kunnan vanhustyön esimiehet.Se toimi hankkeen ohjausryhmänä. Ohjausryhmään kutsuttiinAmmattiopiston Lappian opettaja Marja-Terttu Saglam tukemaanhankkeen ja ammattiopiston yhteistyötä. Aluetiimi kokoontuiseitsemän kertaa. Liisa Niiranen toimi aluetiimin puheenjohtajana9/2008 asti ja tämän jälkeen Soili Rautio.Kehittämistiimien työskentely käynnistyi tammi-helmikuussa2008. Tiimit koostuivat pääasiassa kotihoidon henkilöstöstä, muttamyös palvelukoti, terveyskeskuksen vuodeosasto ja sosiaalityöoli edustettuna. Organisaatioista oli edustettuna sekä esimies- että58


työntekijätaso. Kehittämistiimien koko vaihteli viidestä (Ylitornio)25:een (Kemi).Yhteensä kehittämistiimeissä työskenteli 65henkilöä. Tiimien kokoonpano vaihteli hankkeen aikana. Noin 80% tiimiläisistä osallistui työskentelyyn koko hankkeen ajan. Kevään2008 ajan sosionomi (AMK) opiskelijat osallistuivat tiimientyöskentelyyn sekä kunnallisissa tiimipalavereissa että kehittämisiltapäivillä.Kehittämisiltapäiviin kehittämistiimit kokoontuivat 6 kertaa jaosallistujia oli keskimäärin 43 henkilöä. Kokoontumiset järjestettiinvuorotellen jokaisessa Länsi-Pohjan kunnassa. Kehittämisiltapäiviensisällöstä vastasi kehittämispäällikkö Maarit Kairala.Niissä käytiin läpi kotihoidon asiakkuuden prosessia. Olennaistapäivillä oli myös alueen työntekijöiden keskinäinen tapaaminen,keskustelu ja tutustuminen kuntien työkäytäntöihin. Itsearvioinninpalautteen mukaan kaikki kehittäjätiimiläiset pitivät seudullisiatapaamisia tärkeinä. Kehittämisiltapäivien teoreettinen sisältö tukitiimien kehittämistyötä. (Liite 2 Kehittämistiimien ja aluetiiminkokoonpano)Hankkeen työntekijöinä Länsi-Pohjan alueella olivat aluekoordinaattoriMaria Ylitalo 1.12.2007–31.3.2009 ja Martti Ainonenosa-aikaisena suunnittelijana 1.1.2008–31.3.2009. Yhteistyöverkostoonalueella kuuluivat Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulu,Ammattiopisto Lappia, Länsi-Pohjan alueella toimivia projekteja(Kulta -projekti, Voimaa Vanhuuteen -projekti, Seniorikeskushanke),Kemin kaupunkiseurakunta ja vanhusneuvosto, JärjestökeskusMajakka, Kemin Vanhainkotisäätiö, Länsi-Pohjan Mielenterveysseura,Saarenvire, Eläkeliiton Keminmaan yhdistys sekäalueellinen ilmaisjakelulehti Lounais-Lappi.Kehittäminen alueen kunnissaYlitornion kehittämistiimiin kuului 5 henkilöä palvelukodilta jakotihoidosta. Tavoitteena oli ikäihmisille ja omaishoitajille/hoidettavilletarkoitetun päivätoiminnan määrällinen ja sisällöllinenkehittäminen. Tiimi kokoontui 9 kertaa ja vieraili myöskahdessa Järvikylien kyläyhdistyksen kokouksessa. Ikäihmisilleja omaishoitajille tehtiin kysely/haastattelu toiveista päivätoiminnansisällöstä ja tukipalveluista. Palaute saatiin yhteensä 9659


ikäihmiseltä ja omaishoitajalta. Toiminnan sisältöä ja tavoitteitakehitetään asiakaspalautteen suuntaisesti. Päivätoiminta tullaanresurssoimaan nykyisellä kotihoidon henkilöstöllä ja toiminta siirtyypalvelutalolta toimintakeskuksen tiloihin ja toimintakeskuksenhenkilöstön osaamista saadaan näin päivätoiminnan käyttöön.Järvikylillä käynnistyvässä päivätoiminnassa viritetään yhteistyötäkylätoimikuntien kanssa.Päivätoiminnan suunnittelu jatkuu kehittämistyöryhmässä hankkeenpäättymisen jälkeen. Vuoden 2009 aikana toimintaa pyritäänlaajentamaan määrällisesti kunnan taloudellisten voimavarojenpuitteissa. Tiimin työskentely on ollut tavoitteellista ja jäsentynyttä.Turhautumista, mikä näkyi myös itsearvioinnin palautteessa,tiimiläisille tuotti epävarmuus hyvien suunnitelmien toteutumismahdollisuuksista.Ylitornion kehittäjätiimin toimesta käynnistettiinkunnallisten ja yksityisten päivätoimintayksiköiden vertaistukitapaamisetja selvitettiin Länsi-Pohjan yksityinen ja kunnallinenpäivätoiminta.Tervolan kehittämistavoitetta pohti koko henkilöstö ensin omassapalaverissaan. Kehittämistehtäviksi päätettiin vanhustentalojenkotihoidon tiimiyttäminen, omahoitajajärjestelmän käyttöön ottaminensekä hoito- ja palvelusuunnitelman kehittäminen. Kehittämistiimikokoontui seitsemän kertaa.Työskentely aloitettiin keräämällä asiakaspalautetta kotihoidosta.Ammattiopisto Lappian opettajan ja opiskelijoiden tuella haastateltiinvanhustentalojen asukkaat (27) ja palautetta työsti kokovanhustyön henkilöstö. Vanhustentalojen kotihoidon tiimi muodostettiinsyksyn 2008 aikana ja voimavarakartoitusta kokeiltiintyövälineenä sekä työstettiin hoito- ja palvelusuunnitelmaa.Tiimin työskentely on ollut tavoitteellista, mutta kotipalvelunhenkilöstön vaihtumisien ja tilapäisten poissaolojen vuoksi tiimityöskentelyja omahoitajajärjestelmän käyttöönotto ei edennyt tavoitteidenmukaisesti ja on toistaiseksi keskeytyksissä.Tarkoituksena oli, että aluekoordinaattori haastattelisi hankkeenloppuvaiheessa muutamia asiakkaita, joille on tehty asiakaslähtöi-60


sesti ja kokonaisvaltaisesti hoito- ja palvelusuunnitelma ja nimettyoma hoitaja. Suunnitelma ei arvioinnin osalta toteutunut. Siitähuolimatta itsearvioinnissa neljä viidestä vastaajasta koki saaneensaaikaan muutoksia ja yhteistyön lisääntyneen arjen työssä.Hoito- ja palvelusuunnitelman työstäminen jatkuu seudullisessatyöryhmässä.Keminmaassa toimi entuudestaan kotihoidon kehittämistyöryhmäja se jatkaa toimintaansa myös hankkeen jälkeen. Tiimi kokoontui7 kertaa ja toteutti yhden verkostokokouksen asiakkaan kodissa.Kotipalvelussa ei oltu aiemmin kerätty suunnitelmallisesti asiakaspalautetta.Tiimi päätti toteuttaa asiakastyytyväisyyskyselynsäännöllisen kotihoidon 65 vuotta täyttäneille asiakkaille. Tavoitteeksiasetettiin kotihoidon ja tukipalveluiden laadun arviointi,työstää kehittämistavoitetta ja saada kokemuksia asiakaspalautteenkeräämisestä. Palautteita saatiin 67 asiakkaalta (palautusprosenttinoin 60 %) ja palautetta on käsitelty kotipalvelun ja kotisairaanhoidonhenkilöstön työkokouksissa. Palautteesta on nostettuesille mm. palvelutilanteissa asiakkaiden kokema kiire, salassapitoasiatja jaksottaishoidon kokemukset.Kehittämistiimissä on todettu tarpeelliseksi hoito- ja palvelusuunnitelmansisällön kehittäminen ja suunnitelmien tarkistaminen/päivittäminen.Työskentelyn syventämiseksi ja verkostotyönkehittämiseksi tiimi suunnitteli hoito- ja palvelusuunnitelmapalaverinhaasteellisessa perheessä. Työskentelyn tuloksellisuudenarvioimiseksi hanketyöntekijä haastatteli asiakkaat ja omaisen parinkuukauden kuluttua palaverista.Hanketyöntekijän arvion mukaan tiimi olisi tarvinnut kehittämistyöhönenemmän esimiesten tukea. Sen puute heijastui kehittämistehtävänetenemiseen ja näkyi myös tiimin antamassa palautteessaverrattuna muihin kuntiin. Miten tiimiläisten ja asiakaspalautteenesille tuomia ongelmia työstetään jatkossa, riippuneemyös sosiaali- ja terveystoimen yhteisen vanhustyöryhmän tavoitteista.Hoito- ja palvelusuunnitelman työstäminen jatkuu seudullisessatyöryhmässä.61


Simon kehittämistiimi määritteli kehittämistehtäväkseen terveyskeskuksenvuodeosastolta kotiutumisen mallintamisen. Tiimi kokoontuikahdeksan kertaa. Vallitsevan tilanteen selvittämiseksitehtiin tiimin työstämä kysely vuodeosaston ja kotihoidon henkilöstölle.Hanketyöntekijä haastatteli kolme kotiutunutta asiakastakotikäynneillä.Opiskelija/työntekijäjäsen ja hanketyötekijä kokosivat henkilöstökyselynja asiakashaastattelujen palautteet. Henkilöstön ja asiakkaidenpalaute käsiteltiin kehittämistiimissä sekä osastolla osastonhoitajanja kotihoidossa vanhustyön johtajan toimesta.Saatu palaute hyödynnettiin kotiutumisprosessin mallintamisessa.Tiimissä sanalliseen muotoon laadittu kotiutumisprosessin mallitoimii asiakaslähtöisenä ja kokonaisvaltaisena toimintamallina.Tarkoituksena oli hankkeen loppupuolella toteuttaa henkilöstökyselyuudelleen ja haastatella muutama kotiutunut asiakas tulostenarvioimiseksi. Kehittämistehtävään ja arviointiin liittyväAMK-opinnäytetyö on kesken ja henkilöstökyselyn/asiakaspalautteentoistaminen jää myöhemmäksi opiskelija/työntekijäjäsenenja tiimin vastuulle.Kotiutumismallin siirtäminen arkityöhön tavoitteen mukaisesti onkesken. Terveyskeskuksen vuodeosaston henkilöstön mukanaoleminen ei onnistunut toivotulla tavalla. Hanketyöntekijän arvionmukaan tiimissä työstämisestä on ollut hyötyä kotiutumisprosessintoimijoiden tehtäväkuvien selkiinnyttämisessä ja kotiutumisenprosessin tekemisessä ”läpinäkyväksi” ja työskentelyä onsuunnattu aiempaa asiakaslähtöisemmäksi ja kokonaisvaltaisemmaksi.Työskentelyllä on vaikutettu myönteisesti tiedonkulkuun.Tiimiläisistä kaksi vastasi itsearviointikyselyyn.Kemissä sosiaali- ja terveystoimen johto sitoutui merkittävällähenkilöstöresursoinnilla kehittämistyöhön. Hankkeen ja kaupunginyhteistyötä tuki ja koordinoi avopalveluohjaaja Riitta Nahkiaisoja,joka suoritti samalla johtamisen erikoisammattitutkintoaja toimi aluekoordinaattorin työparina. Tiimiin osallistui jokaiseltakolmelta kotihoitoalueelta kotipalvelun työntekijöitä ja kaikkiavopalveluohjaajat. Kotisairaanhoidon osuus jäi toivottua vähäi-62


semmäksi. Tiimitapaamiset valmisteltiin erillisessä palaverissaetukäteen. Tiimi kokoontui 7 kertaa ja osallistujia oli 20–25.Asiakkaiden näkemystä kehittämistarpeista selvitettiin kotihoidonasiakkaiden ja omaisten ryhmähaastatteluissa, joista vastasivatAMK:n opettaja Merja Hjulberg ja aluekoordinaattori. Henkilöstönnäkemyksiä kehittämistarpeista työstettiin työpajatyöskentelymallilla.Kehittämisteemoiksi valittiin: hoito- ja palvelusuunnitelmansisällön kehittäminen ja tarkistaminen/päivittäminen,omahoitajuus ja tiimityö, sekä tiedonkulku ja kirjaaminen. Avopalveluohjaajatottivat vastuun yhdessä tiimiläisten kanssa sovittujenasioiden siirtymisestä arkityöhön. Hoito- ja palvelusuunnitelmanosalta työskentely jatkuu seudullisena yhteistyönä.Kemin tiimin työskentely suuresta koosta huolimatta oli jäsentynyttäja tavoitteellista. Jokaisen tapaamisen yhteydessä pyydettiinkirjallinen palaute, jonka mukaan työntekijät olivat tyytyväisiätyöpajatyöskentelyyn ja saavutettuihin tuloksiin. Kemin kehittämistyössäsaatiin erinomaista kokemusta työpaja- ja focus group -työskentelystä.Tornion kehittämistiimi kokoontui 9 kertaa. Hoito- ja palvelusuunnitelmanmallintamisen työstämiseksi pidettiin kaksi palaveria,joista toisessa oli mukana myös Interaktiivinen Tornio -hankkeen projektityöntekijä Harri Ryynänen. Lisäksi pidettiinTorniossa toimivien hankkeiden (Uula, Interaktiivinen Tornio jaSeniorikeskushanke) yhteistyöpalaveri. Tiimiläiset toteuttivatkolme voimavarakartoitusta tavoitteena kehittää hoito- ja palvelusuunnitelmaaasiakaslähtöisemmäksi. Työkäytäntöjen ja työtä ohjaavienasiakirjojen yhtenäistäminen, hoito- ja palvelusuunnitelmansisällön kehittäminen ja suunnitelmien tarkistaminen/päivittäminentodettiin keskeisiksi kehittämistarpeiksi. Keskusteluja pohdinta näistä asioista oli vilkasta.Tiimin rakenne oli hankala kehittämistyön näkökulmasta. Siinäoli edustettuna yhden kotihoitoalueen avopalveluohjaaja ja kotipalveluntyöntekijöitä jokaiselta kolmelta alueelta. Alueiden työkäytännöt,työtä ohjaavat asiakirjat ja hallintoprosessit osoittautuivaterilaisiksi. Tiimiltä puuttui alueiden yhteinen valtuutus ke-63


hittämistehtävästä. Esimiehen tiivis tuki kehittämistyöskentelynsuunnasta olisi ollut erityisen tarpeellinen. Samanaikaisesti olimeneillään koko kotihoidon henkilöstön tiimikoulutus. Kotihoitoon organisoitunut maaliskuusta 2009 alkaen seitsemään kotihoitotiimiin.Rakennemuutoksella on merkittävä vaikutus kotihoidontyöprosesseihin ja hallinnointiin. Tuloskortteihin kirjatut tavoitteetnousivat tiimissä tietoisuuteen vasta syksyn 2008 aikana.Johdon tuen puute ja työskentelyn epäjohdonmukaisuus näkyivätselvästi myös tiimiläisten itsearvioinnissa. Hoito- ja palvelusuunnitelmanosalta työskentely jatkuu seudullisessa työryhmässä.Tiimi ei tällä kokoonpanolla jatka kehittämistyötä. Hankkeessatehtyä työtä voidaan hyödyntää tiimikoulutuksessa ja -rakenteessatehtävässä kotihoidon kehittämisessä.Ikäihmisten osallistuminen ja muu toimintaIkäihmisten osallisuus toteutui Länsi-Pohjassa usealla eri tavalla.Asiakastyytyväisyyskysely tehtiin Keminmaan säännöllisen kotihoidonasiakkaille ja Tervolan vanhustentalojen asukkaille. Simossahaastateltiin terveyskeskuksesta kotiutuneita asiakkaita.Keminmaassa haastateltiin asiakasperhettä verkostokokouksenjälkeen. Kemin kaupungin kotihoidon asiakkaat ja omaiset kutsuttiinkahteen ryhmähaastatteluun. Kemin seniorimessuilla oli 13eläkeläis- ja vammaisjärjestöä esittelemässä toimintaansa ja messuillaopiskelijat haastattelivat senioreita ja ikäihmisiä palveluistaja elinympäristöstä. Lounais-Lappiin toimitettiin pääasiassaikäihmisten kirjoittama kolumnisarja.Alueellinen työseminaari järjestettiin Kemi-Tornion ammattikorkeakoululla15.10.2008 teemalla Seudullinen yhteistyö seniori- javanhustyössä. Alueen kehittämistavoite määritteli työseminaarinteeman. Seminaariin osallistui 84 henkilöä, pääosin alueen vanhustyöntekijöitäja alan opiskelijoita.Seniorimessut järjestettiin vanhustenviikolla 7.10.2008 yhteistyössäKemin kaupungin ja seurakunnan kanssa. Esittelijöitä messuillaoli 25. Messuilla oli rinnakkaista asiaohjelmaa, kulttuuritarjontaaja julkistettiin senioreiden kirjoituskilpailu. Opiskelijattoimivat messuemäntinä ja keräsivät haastatteluin tietoa Keminpalveluista ja toimintaympäristöstä. Messuilla vieraili noin 40064


henkilöä. Messutyöryhmä on aloittanut jo 6.10.2009 järjestettävienseniorimessujen suunnittelun vuoden vanhustenviikon teemalla”Kuntoutuminen kunniaan”.Kolumneja tuotettiin 11 Länsi-Pohjan alueella ilmestyvässä ilmaisjakelulehdessäLounais-Lapissa. Kolumneilla tavoiteltiinikääntymiseen liittyvien kysymyksien ja ikäihmisten kulttuuristenvoimavarojen esillä oloa. Tiedotustilaisuuksia hankkeesta järjestettiintiedotusvälineille Kemissä ja Ylitorniolla. Painopiste Ylitorniontilaisuudessa oli päivätoiminnan kehittämishanke. Kemintiedotustilaisuudessa oli läsnä 4 sanomalehteä ja Radio Perämeri.Alueen lehdissä on julkaistu viisi muuta hankkeeseen liittyvää informatiivistajuttua. Hanketyöntekijät ovat esitelleet hanketta Simonsosiaalilautakunnalle, Keminmaan vanhustyön työryhmälle,seutukunnan palvelutiimille, Kemi-Tornion alueen kehittämiskeskuksentoimitusjohtajalle ja kansainväliselle vanhustyön verkostolle,jossa Kemi-Tornion AMK on mukana.Kehittämisen tulosten arviointi alueellaIkäihmisten näkökulmaIkäihmisten osallisuus hankkeessa liittyi kuntien kehittämistavoitteisiin,lehtikolumneihin ja seniorimessuihin. Kemissä, Keminmaassa,Tervolassa ja Ylitorniolla tehtiin asiakaskyselyitä/-haastatteluita ikäihmiselle ja Kemissä kaksi ryhmähaastattelua.Asiakaskyselyihin ja -haastatteluihin vastasi yhteensä 225 ikäihmistä/omaishoitajaa.Ryhmähaastatteluissa oli mukana 14 erihenkilöä. Messuilla kävi noin 400 henkilöä ja eläkeläisjärjestöjentoimintaa esitteli 13 toimijaa. Tervolassa, Torniossa ja Kemissätehtiin yhteensä 12 voimavarakartoitusta tavoitteena mm. osallistaa/aktivoidaikäihmisiä oman hoito- ja palvelusuunnitelmansatyöstämisessä.Lounais-Lapissa ollut kolumnisarja toi ikäihmisiä esille mm. sosio-kulttuurisinatoimijoina ja vaikuttajina. Lehteen kirjoitti 8ikäihmistä. Lehti jaetaan ilmaisjakeluna seutukunnan talouksiin.Artikkelit ovat antaneet ajattelemisen aihetta lukijoille ja niistä ontullut myönteistä palautetta. Asiakasnäkökulman esille tuomista jamukana oloa palveluiden käytännön kehittämistyössä asiantunti-65


joiden lisäksi ja ohella pidetään tärkeänä. Miten kuntien erilaisetkehittämishankkeet muuttuvat käytännöiksi ikäihmisten parhaaksijää nähtäväksi. Edellä kuvatut kehittämisprosessit ovat lähteneetkunnissa hankkeen toimesta liikkeelle. Jatkossa on tärkeää varmentaaniiden mahdollisimman hyvä toteutuminen. Näin saataisiinikäihmisiä osallistumaan kehittämistyöhön myös tulevaisuudessa.Ryhmähaastattelut osoittautuivat hyväksi tiedon hankinnan menetelmäksi.Se mahdollistaa vuorovaikutuksen, tarvittaessa kysymystensyventämisen ja mielipiteiden perustelemisen. Asiakkaatkokivat keskustelut poikkeuksetta miellyttävinä ja antoisina. Ryhmähaastattelussaasiakkaiden keskinäinen vuorovaikutus tuottilisäarvoa. Arviomme mukaan ryhmähaastattelu on mahdollistasuorittaa tuloksellisesti myös oman henkilöstön toimesta, muttajoissakin tilanteissa ulkopuolisuudesta voi olla hyötyä.TyöntekijänäkökulmaTyöntekijöiden näkökulmasta hankkeen tulokset liittyvät projektityöskentelyn,työpajatyöskentelyn ja oman ammattitaidon kehittymiseen.Kehittämisiltapäivissä työntekijät saivat teoreettista tietoa,vaihtoivat kokemuksia ja saivat vertaistukea työtovereiltaan.Perustyöntekijöiden osallisuus oman työn kehittämisessä ja kehittämispäivillätoteutunut vertaistuki on tukenut oman ammattitaidon,ammatillisen roolin ja osaamisen arvoa ja merkitystä. Osassakunnista kaikki työntekijät saattoivat vaikuttaa lopullisen kehittämiskohteenvalintaan ja sitä kautta kehittämistiimiin kuulumattomillekinavautui mahdollisuus osallistua käytännön kehittämistyöhön.Kehittämistyössä pidetään nykyään tärkeänä käytännöntyöntekijöiden aktiivista osallistumista ja mukanaoloa jo suunnitteluvaiheessa.Aluekoordinaattori tapasi kunnissa säännöllisesti kehittämistiimienjäseniä. Näissä tapaamisissa on tehty näkyväksi työprosessejaja työkäytäntöjä sekä pohdittu yhdessä saadun tiedon soveltamistakäytäntöön. Muutoksien ja yhdenmukaistamisen tarve on tullutnäkyväksi. Asiakasnäkökulma on kyetty huomioimaan myönteisenäosana kehittämistyötä.66


Hankkeen päättyessä työntekijöiltä tiedusteltiin muutamalla kysymykselläheidän näkemyksiään kehittämistyöstä. Noin 80 %kehittämistyöhön osallistuneista työntekijöistä oli mukana hankkeenalusta loppuun. Kyselyyn vastasi 40 työntekijää. Noin kolmasosaoli kokenut, ettei kehittämistyöllä oltu aikaansaatu pysyviämuutoksia käytännön työhön. Ajan ja keinojen puutteen arjentyössä oli vajaa puolet vastaajista kokenut kehittämistyön esteeksi.Kaikki työntekijät olivat kokeneet myönteisenä kehittämispäivillämuiden kuntien työntekijöiden tapaamiset sekä hanketyöntekijäntuen. Työntekijät olivat kokeneet, että hanketyöntekijä aktivoija jäsensi tiimin kehittämistyötä ja hänet koettiin myös tarpeellisenalisäresurssina työskentelyn etenemiseksi.Hanketyöntekijän käsityksen mukaan kuntien kehittäjä-työntekijätkokivat ajan puutteen, perustyön imun ja esimiesten johdonmukaisentuen puutteen kehittämistyötä eniten haittaavina tekijöinä.Selkeä kehittämistehtävä tuki määrätietoista kehittämisprosessia.On tärkeää, että kehittäjä-työntekijöillä on esimiesten ja samaatyötä tekevien työntekijöiden valtuutus ja käytännön suostumus.Asia täytyy kokea yhteiseksi eikä kehittämistyöhön osallistuviapidä syyllistää esim. ”arkitöiden” sysäämisestä muiden harteille.Mitä suurempi kehittäjätyöntekijöiden ryhmä vertaishenkilöstöstäon, sen todennäköisempää on sovittujen muutoksien juurtuminenarkityöhön. Tasapainoilu kunnan voimavarojen ja muutoksienjuurtumisen välillä on haasteellinen. Kehittämistulosten käytäntöönsaattamisen varmentamiseksi täytyy varata riittävät resurssitmyös kehittämistyöhön osallistumattomille työntekijöille.Tulokset kuntaorganisaatioiden näkökulmastaKotihoidon kehittämisprosessissa edettiin kaikissa kunnissa tarpeenarvioinnissa. Ylitorniolla, Simossa, Kemissä ja Tervolassarakennettiin myös mallia. Kemissä mallin kokeilu ja kokeilun arviointitiedonkulun, kirjaamisen, tiimityön ja omahoitajuudenosalta on menossa. Ylitorniolla on sovittu mallin kokeilusta kevään2009 aikana. Kokeillun mallin käyttöönotto laajemmassamittakaavassa edellyttää poliittisia päätöksiä. Tervolassa mallinkokeilu ja arviointi keskeytyi henkilöstön vaihtuvuuden vuoksi.Simon terveyskeskuksen vuodeosaston henkilöstö olisi pitänythuolehtia paremmin mukaan kehittämistyöhön.67


Vanhuspalveluiden seudullinen kehittäminen oli hankkeen yhtenätavoitteena. Tätä tavoitetta edistettiin tiedon tuotannolla ja konkreettisinkehittämistoimin. Työseminaarissa pidettiin esitelmiäseudullisen vanhuspoliittisen strategian laatimisesta Jyväskylän jaKeuruun seudulla ja vanhuspalvelujen yhteistyöstä Raahen seutukunnassa.Hankkeessa tehtiin kuvaus Länsi-Pohjan vanhusväestönikä- ja palvelurakenteesta sekä ennuste vuoteen 2020 saakka.Kunnille on tuotettu seudullinen kartoitus kunnallisista ja yksityisistäpäivätoiminnan palveluista ja rakenteista alueella. Kuntienkotihoidon laadusta on koottu ja tuotettu vertailukelpoinen tietoReija Heinosen (Stakes 2007) laatiman kriteeristön pohjalta. Aineistojentarkoituksena on tukea kuntien ja seutukunnan ikäihmistenpalveluiden kehittämistä ja palvelustrategiatyötä. Kuntienkäyttöön kehitettiin asiakaslähtöistä ja kokonaisvaltaista hoito- japalvelusuunnitelmaa osaksi Pegasos -ohjelmaa. Työtä jatkaa seudullinentyöryhmä. Tutustuminen muiden kuntien työntekijöihin,kokemusten ja tietojen vaihto sekä vertaistuki mahdollistuivat kehittämispäivilläja osoittautuivat toimivaksi tavaksi käytännöntyön kehittämiselle monella tapaa.Kuntaorganisaation näkökulmasta henkilöstön kehittämistyöhönosallistuminen voidaan ymmärtää panostuksena, jolle täytyy saadamyös vastinetta. Kehittämistyö on parhaimmillaan työntekijäämotivoivaa ja tekee työntekijälle näkyväksi oman työn merkityksenkokonaisuudessa. Työntekijät ovat saaneet hankkeessa uuttatietoa ja soveltaneet sitä käytäntöön. Tätä kautta hankkeella voidaanajatella olleen myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi työn laatuunja työntekijän työhyvinvointiin. On tärkeää varmentaa kehittämistulostenmahdollisimman hyvä toteutus käytännössä ja tuodatulokset henkilöstön ja asiakkaiden tietoon. Näin luodaan myönteistäilmapiiriä kehittämistyöhön osallistumiselle ja kehitetäänorganisaatiota ns. oppivan organisaation suuntaan. On hyvä pohtia,toteutetaanko lakisääteinen koulutusvelvollisuus irrallisinakoulutuspanostuksina vai voitaisiinko sitä toteuttaa organisaationkäytännön tarpeita palvelevien kehittämishankkeiden yhteydessä.68


LopuksiMotivoiminen ja motivoituminen kehittämistyöhön perustyön kiireessäon haasteellista. Ennakkoon olisi selvitettävä hyvin kehittämistyöhönvaikuttavat ajankohtaiset muut tavoitteet ja kehittämishankkeet.Kehittämishankkeen suunnitteluun kunnissa on tärkeääkiinnittää riittävää huomiota. Kehittämistehtävän ja kehittäjäryhmänkokoonpano täytyy olla tarkoituksenmukaisessa suhteessatoisiinsa. Kehittämistavoitteella ja -työllä tulee olla johdontuki ja kannustus. Kehittämistyöhön sitoutumisen ja tuloksellisuudenkannalta on olennaista, että työntekijät ja asiakkaat kokevatja näkevät panostuksensa kehittämistyöhön muuttuvan todeksi.Työpajatyöskentely sopii erinomaisesti kehittämistyön menetelmäksi.Ikäihmisten palvelujen järjestämiseksi kuntarajat ylittäväyhteistyö on Länsi-Pohjan alueella eräs varteenotettava vaihtoehto.Oppilaitosten (AMK, AO) tuki on ollut merkittävä. Hanketyöntekijöidenyhteistyö opettajien ja opiskelijoiden kanssa on ollutjoustavaa ja hyödyllistä kaikille osapuolille.3.1.4 ROVAKE (Rovaniemi)Maarit KairalaAlueen tavoitteet ja toimijatLapin seniori- ja vanhustyön kehittämishankkeessa ROVAKE -alueeseen kuului Rovaniemen kaupunki. Ranuan kunta kuului lisäksihankkeen oppimis-, konsultaatio- ja kehittämisrakenteeseen.Rovaniemi on Lapin pääkaupunki ja sen asukasluku on 57 800.Rovaniemi muodostuu kaupungin keskustasta, jota ympäröikymmeniä kyläkeskuksia. Pinta-alaltaan kunta on 8 016 km². Suurinosa yli 65-vuotiaista kuntalaisista asuu kuntakeskuksessa, osaikääntyvästä väestöstä asuu kauempana kaupungista, jolloin palveluidensaantia vaikeuttavat pitkät välimatkat.Rovaniemellä kehittämistavoite lähti vanhussosiaalityöntekijöidenesityksestä. He kokivat organisaatiomuutosten vähentäneenyhteistyötä kotihoitoon ja halusivat lisätä yhteistyötä sekä kehittääomaa työtänsä.69


Rovakkeen tavoitteet:1. Gerontologisen sosiaalityön sisällön, asiakkaiden ja menetelmienselkiinnyttäminen.2. Asiakasprosessin mallinnuksen ja välineiden tarkastelusiten, että niissä näkyy sekä ikäihmisten sosiaaliset tarpeetettä gerontologisen sosiaalityön osuus moniammatillisessapalvelukokonaisuudessa.Kunnasta valittiin yksi kotihoidon alue, jossa tavoitteita työstettiinkonkreettisesti. Kehittämistiimiin kuuluivat kaupungin vanhussosiaalityöntekijätsekä alueen kotihoidosta kotipalveluohjaajat jayksi kotisairaanhoitaja sekä kotihoidosta vastaava esimies. Tiimissäoli myös Rovalan Setlementti ry:n sekä Rovaniemen ammattikorkeakoulunedustaja. Asiakkaiden osallisuutta pohdittiinuseissa palavereissa hankkeen alussa, koska toiminnan muuttamisentavoitteena on vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa. Vaikka sosiaalityönja kotihoidon yhteistyön vahvistamisen tarkoitus oli tukeanimenomaan vaikeissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneidenelämänlaatua, koettiin kuitenkin, ettei ollut keinoja tälläistenasiakkaiden osallisuuden vahvistamiseksi. Rovakkeessa oli osaaikainenkehittäjä-sosiaalityöntekijä, joka toimi puoliksi sosiaalityöntekijänäRovaniemen kaupungilla ja puoliksi hanketyöntekijänäjärjestäen kokouksia ja tiedottaen. Järjestelyiden tarkoituksenaoli, että hanketyöntekijä voisi työssään toteuttaa asiakastyötäkehittävällä työotteella ja hyödyntää yhdessä toisten työntekijöidenkanssa saatuja kokemuksia työyhteisön käyttöön. Hanketyöntekijänkaksoisroolin kautta hän oli myös osa kunnan työyhteisöäja perehtynyt siten kuntaan ja sen sosiokulttuurisiin tekijöihin.Kehittäminen kunnassaKehittämistiimissä päätettiin kartoittaa vanhussosiaalityöntekijöidennäkemyksiä omasta työstään sekä tehdä sosiaalityöntekijöidentyötä näkyväksi seuraamalla heidän tekemäänsä työtä (ks. luku3.4.1 Maarit Kairala). Kehittämistiimi halusi myös saada tietoasiitä, kuinka paljon hankkeeseen valitulla kotihoidon alueella onasiakkaita, joista kotihoidon työntekijät olivat huolissaan. Huolikarttojentäyttöaikaa oli vain muutama viikko. Hankkeen aikanatyöstettiin huolikartta, jonka työntekijät täyttivät niistä asiakkaista,joista olivat huolissaan. Valitun alueen kotihoidon omahoitaji-70


na olevat työntekijät kirjasivat yhteensä 14 asiakastapausta huolikarttoihin,joissa asiakas oli yli 65-vuotias. Yhteensä merkintöjäoli kuitenkin 49, koska samalla asiakkaalla oli useita ongelmia.Asiakkaat eivät olleet samoja, jotka kävivät samaan aikana sosiaalityöntekijöidenluona.Kaikki asiakkaat, joista kotihoito oli huolissaan, olivat fyysisestihuonokuntoisia. Huonokuntoisuus vaikutti heidän itsestä huolehtimisenkykyynsä ja päivittäisistä toiminnoista selviytymiseensä.Kotihoidon työntekijät nostivat asiakkaan huonokuntoisuuden lisäksiesille dementian, joka näkyi esim. ikääntyneiden eksymisenäkodin ulkopuolella. Asiakkaiden psyykkisistä sairauksista, yksinäisyydestäja turvattomuudesta oltiin huolissaan jonkin verran.Huolta herättivät myös ne asiakkaat, joilla oli taloudellisia vaikeuksia,joiden vuoksi heillä ei ollut riittäviä palveluita. Kehittämistiimitotesi, että kotihoidossa tulee esille asiakkaiden vaikeitaelämäntilanteita, joiden ratkaisemiseksi kotihoidon työntekijätkokivat tarvitsevansa tukea. Asiakkaiden vaikeat elämäntilanteettulevat myös kokonaisvaltaisemmin näkyviin kotihoidossa, koskatyöntekijät kävivät säännöllisesti asiakkaiden kotona.Huolikartassa kysyttiin myös huolen suuruutta asteikolla 1–3, jossa1 tarkoitti huolia, 2 suuria huolia ja 3 vakavia huolia. Kotihoidontyöntekijät olivat 14 asiakastapauksessa 3 kertaa huolissaan,8 tapauksessa huolet olivat suuria ja 3 tapauksessa vakavia. Huolilomakkeestaei kysytty, miten kotihoidossa ongelmia oli pyrittyratkaisemaan ennen kuin huoli esitettiin huolikartassa.Asiakastapauksia tuli esille 14 yhdeltä kunnan alueelta. Todellistatilannetta niiden asiakkaiden määrästä, jotka elävät vaikeissa elämäntilanteissatai jotka ovat moniongelmaisia, ei tehtyjen huolikarttojenavulla saatu eikä ollut tarkoituskaan saada selville. Tarkoituksenaoli tuoda esille asiakastapauksia, joita voidaan työstäämyöhemmin ja tehdä näkyväksi minkälaisista asioita kotihoidontyöntekijät kohtaavat työssään. Kysymykseen siitä, onko kotihoidossasellaisia asiakkaita jotka hyötyisivät vanhussosiaalityöntekijöidenosaamisesta, voi vastata että kaikki esille tulleet asiakastapauksetolivat sellaisia, että ne liittyivät sosiaalityön osaamisalueeseen.Tieto vaikeissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden71


ongelmista ei kuitenkaan tällä hetkellä siirry sosiaalityöhön tarpeeksihyvin, sillä kanavia tai yhteisiä työmenetelmiä ei ole käytössä.Kehittämistiimi päätti tehdä huolikartan asiakkaiden arkea ja nykyistätoimintaa näkyvämmäksi käsittelemällä case -tapauksia.Kehittämistiimi sopi että kaikkien huolikartassa tulleiden asiakkaidenluo sekä vanhussosiaalityöntekijä että kotihoito tekevätyhdessä kotikäynnin. Tarkoituksena oli seurata ja dokumentoidaasiakasprosessia ja löytää sieltä kehittämisen kohteita ja ituja kehittämiselle.Syyskuussa 2008 aloitettiin kotikäynnit ja tehtiinseurantapaperi, jolla toimijat saattoivat kirjat case -tapausten asiakasprosessistanousseita kokemuksiaan ja kehittämistarpeitaan.Osittain kiireen vuoksi asiakasprosessien toteuttaminen yhteistyössäei sujunut. Tiimissä todettiin, että vaikeissa elämäntilanteissaolevien ikääntyneiden asiakkaiden tuen tarpeita ei vielätunnisteta tarpeeksi ja niitä on vaikea ottaa puheeksi esim. päihteidenkäyttö tai kaltoinkohtelu. Osa case -asiakkaista oli myössiirtynyt toiseen asumismuotoon tai kuollut, joten asiat olivat tulleetliian myöhään esille, jotta niihin olisi voitu puuttua moniammatillisellayhteistyöllä. Tiimi halusi kehittää omaa työtään siten,että moniammatillisella työllä kyettäisiin tukemaan asiakkaitamahdollisimman ehkäisevästi. Asiakascase -tapausten käsittelykoettiin kehittämistiimissä antoisana, koska yhteisessä keskustelussatulivat esille eri toimijoiden näkökulmat ja käsitys työstälaajeni.Kehittämistiimissä päätettiin mallintaa vanhussosiaalityön ja kotihoidonyhteinen asiakasprosessi. Pohjana käytettiin kotihoidonjo olemassa olevaa mallinnusta. Kehittämistiimissä olevat kotihoidontyöntekijät arvioivat mallin toimivan arjessa siten kuin seoli aikaisemmin kirjattu. Kotihoidon olemassa oleva mallinnusantoi realistisen pohjan. Vanhussosiaalityön asiakasprosessia eiole kunnassa mallinnettu. Tiimissä päätettiin mallintaa asiakasprosessi,jossa asiakas on ollut jo kotihoidon asiakkaana ja sittenhuomataan asiakkaan tilanteen vaativan myös sosiaalityöntekijänosaamista sekä asiakasprosessi, jossa jo heti alussa tunnistetaantarve sosiaalityön ja kotihoidon yhteistyölle. Tiimiläiset pitivättodennäköisempänä vaihtoehtona sitä, että asiakas on jo ollut ko-72


tihoidon asiakkaana ennen kuin huomataan elämäntilanteeseenliittyvät vaikeudet.Mallinnuksen avulla käytiin laajaa keskustelua useissa palavereissa.Prosessi kesti puoli vuotta. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa,että mallinnukset ovat valmiina ja luettavissawww.sosiaalikollega.fi -kohdassa työmenetelmät. Nyt on tarkoituksenajatkaa kokoontumisia ja kehittämistiimi nimesi tärkeimmiksitehtävikseen mallinnuksen toteuttamisen käytännössä sekätoimintamallin laajentamisen koko kuntaan.Kehittämisen tulosten arviointi kunnassaItsearvioinnissa kehittämistiimi totesi yhteistyön lisääntyneenkäytännössä sosiaalityön ja kotihoidon välillä, vaikka vielä mallinnusei olekaan juurtunut koko kaupungin kotihoitoon. Yhteistyölisääntyi jo pelkästään sen vuoksi, että opittiin tuntemaan toisiatyöntekijöitä, jolloin yhteydenotto helpottui. Lisäksi yhteistyötälisäsivät käytännöstä tulleet hyvät kokemukset. Keväällä 2009tiimiläisistä 45 % oli sitä mieltä, että käytäntöihin oli tullut muutoksiaja 55 %, etteivät muutokset näy vielä käytännössä. Tiimiläisistä90 % koki, että heillä ei ollut aikaa kehittää, mikä vaikeuttikehittämiseen liittyvää tiedon keruuta ja uudenlaisten toimintakäytäntöjenkokeilemista. Esimiesten mukana oloa pidettiin positiivisenäasiana. Palavereja ja kehittämistä jatketaan vaikka hankeon jo loppunut. Kehittämistiimi on levittämässä huolikarttojen jamallinnuksen mukaisen työskentelytavan koko kaupunkiin sitouttamallamyös muut alueet käytäntöön. Mallinnuksia kokeillaankäytännössä ja sitä kehitetään edelleen.3.2 Verkostoituminen oppilaitosten kanssaMartti AinonenHankkeen käytännön toteutuksessa olivat mukana koulutuskuntayhtymäLappiasta Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalijaterveysalan yksikkö ja Ammattiopiston hyvinvointiala sekä Lapinyliopistosta yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön laitos.Hankkeen osa-aikainen suunnittelija palkattiin Kemi-Tornion73


ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön sosiaalialantoimipisteestä ja hänen tehtävänään oli mm. hankkeen ja opiskelijoidenyhteistyön koordinointi. Tässä esityksessä painottuvat tämänvuoksi sosionomi-amk -opiskelijoiden osallistumisesta kertyneetkokemukset.Osallistumalla hankkeeseen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulutoteutti käytännössä omaa strategiaansa. Esimerkiksi ammattikorkeakoulunpedagogisessa strategiassa pidetään tärkeänä, että kehittämishankkeettoimivat oppimisympäristöinä, joissa toteutetaanyksilöllistä ja yhteisöllistä oppimista sekä tuotetaan uusia innovaatioita,toimintamalleja ja toimintakulttuureja. Tutkimus- ja kehittämistoiminnanja opetuksen integrointi hankkeisiin on otettutoiminnan painopisteeksi.Oppilaitosten käytännön tukiKuvaan seuraavassa mukana olleiden oppilaitosten tukea hankkeellepääpiirteissään. Lapin yliopisto tuki hankkeen tutkimusosuutta,arviointia ja käytännön toteutusta. Hankkeen projektipäällikkösuoritti hankkeen aikana tohtorin jatkotutkintoaanhankkeeseen liittyen ja sai näin yliopistolta mm. teoreettista tukeatyölleen. Hankkeen itsearvioinnin toteutuksen suunnitteluun osallistuiLapin yliopiston tutkija. Työseminaareja järjestettiin yliopistontiloissa ja yliopistolta saatiin alan asiantuntijoiden luentoja.Kaksi yliopiston sosiaalityön opiskelijaa osallistui hankkeeseentukien mm. hankkeen itsearviointia. Yliopisto tekee hankkeenkehittämisyksikköarvioinnin.Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimipistetarjosi työtilat Länsi-Pohjan alueen aluekoordinaattorilleja osa-aikaiselle suunnittelijalle. Lisäksi työ- ja kehittämisseminaarejajärjestettiin koulun tiloissa. Aluekoordinaattori sai tukeatyölleen oppilaitoksen eri asiantuntijoilta niin käytännön työtehtäviinkuin (tieto)teknisiin kysymyksiinkin liittyen sekä kehittämismyönteisentyöyhteisön. Suunnittelija saattoi hyödyntää oppilaitoksenasiantuntemusta, välineitä ja osaamista liittyen mm.hankkeen itsearvioinnin suunnitteluun ja toteutukseen webropol -74


ohjelmalla. Koulun opiskelijoita osallistui kolmetoista hankkeeneri vaiheissa tukemaan hankkeen toteutusta.Ammattiopisto Lappian hyvinvointialan opettaja osallistui kehittämistiimientyöskentelyyn asiantuntijana, antoi asiantuntija luennonLänsi-Pohjan alueella muistisairaiden kohtaamiseen liittyenja ohjasi hankkeeseen osallistuvia opiskelijoita. Lisäksi opettajaoli mukana Kemin seniorimessujen suunnittelussa ja koulun atkvastaavaantoi tukeaan aluekoordinaattorille tietoteknisissä asioissa.Opiskelijoita oli mukana kahdeksan tukemassa hankkeen toteutusta.Opiskelijoiden osallisuus hankkeessaOppilaitosten ja opiskelijoiden näkökulmasta hanke tarjosi mahdollisuudenoppimiseen käytännön tilanteissa ja mahdollisuudenuudenlaisiin kokeiluihin ja oppimisympäristöjen hyödyntämiseenopetuksessa. Taulukkoon yksi on koottu muutamia tunnuslukujakuvaamaan opiskelijoiden osallistumista hankkeeseen. Tiedot kuvaavatniiden opiskelijoiden määrää, jotka ovat olleet aktiivisestimukana toimijoina. Eri seminaareihin osallistuneet eivät ole luvuissamukana.Taulukko 3 Opiskelijoiden osallistuminen hankkeeseenOppilaitos Opiskelijoita Kysely, selvitys Opinnäyte/lopputyöLapin yliopisto 2 2 2Kemi-Tornion13 2 1ammattikorkeakouluAmmattiopistoLappia8 2 1Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat suorittivat hankkeessakäytännön harjoittelujaksojaan. Opiskelijat koodasivat ja muokkasivatkehittämistiimeille tehtyjä kyselyaineistoja ja tukivat aineistojenanalysoinnissa. Molemmilla on vireillä hankkeeseen liittyväopinnäytetyö. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosionomi-amk opiskelijoita, jotka olivat valinneet vanhustyön suuntavatopinnot, osallistui kahdesta eri ryhmästä (sok16 ja -17).Opiskelijat osallistuivat hankkeen kehittämistiimien työskentelyynLänsi-Pohjan kuntien alueella, toteuttivat ja analysoivat kemiläisilleikäihmisille Kemin seniorimessuilla tehdyn kyselyn ja75


olivat mukana messujärjestelyissä sekä tekivät opettajansa johdollakotikäynneillä kuusi voimavarakartoitusta, joita hyödynnetäänKemin kotihoidon laadun kehittämisessä. Yksi opiskelija tekeeopinnäytetyötään hankkeeseen liittyen Simon terveyskeskuksenkotiuttamisprosessista. Ammattiopisto Lappian lähihoitajakoulutuksenvanhustyön opiskelijoita osallistui hankkeeseen yhteensäkahdeksan. He suorittivat kyselyn Keminmaan kotipalvelun ja -sairaanhoidon asiakkaille sekä Tervolan palvelutalojen asukkaille.Yksi heistä hyödynsi aineistoa omassa opinnäytetyössään. Keminseniorimessuilla sairaanhoidon ja huolenpidon opiskelijat esittelivätturvallisuuteen liittyviä apuvälineitä ja hius- ja kauneusalanopiskelijat tekivät ikäihmisille pienimuotoisia palveluja.Opiskelijoiden kokemuksia ja kehittämisen paikkojaLänsi-Pohjan kuntien (6 kpl) kehittämistiimien työskentelyynosallistui kuusi sosionomi-amk -opiskelijaa osana seniori- ja vanhustyönkehittäminen opintojaksoa (3 op). He laativat osallistumisestaankirjallisen palautteen, joka esiteltiin kehittämistiimien jäsenille.Lisäksi opiskelijoille tehtiin kysely. Laatimassaan kirjallisessapalautteessa opiskelijat toivat mm. esille, että he nauttivatkentällä toteutetusta oppimisesta luokkahuoneopetuksen sijaan jaettä kehittämistiimeissä mukanaolo oli ollut mielenkiintoinen jaantoisa kokemus. Noin puolet oli kokenut itsensä kuitenkin jollaintapaa ulkopuoliseksi tiimien toiminnassa. Kokemukset osallisuudestalienevät olleet erilaisia eri kunnissa.Opiskelijoista viisi vastasi tehtyyn kyselyyn, jolla kartoitettiin kehittämishankkeenosallistumista opintojakson oppimistavoitteidensaavuttamisen, muun opitun hyödyntämisen sekä itse oppimisprosessistahankkeeseen liitettynä. Kyselyn perusteella myönteisinäasioina opiskelijoiden osallistumisesta hankkeeseen voidaan tuodaesille positiiviset kokemukset osallisuudesta käytännön toimintaanluokkahuoneopetuksen sijaan, myönteiset oppimiskokemuksetopintojakson tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja oppimiskokemustenintegroituminen muuhun osaamiseen. Kehittämistäon erityisesti opiskelijoiden roolin ja osallisuuden varmentamisessakäytännön toiminnassa ja opiskelijoiden työmäärän mitoituksessasuhteutettuna opintopisteisiin.76


Omien havaintojeni ja kokemusteni perusteella kehitettävää japohdittavaa on myös hankkeiden ja opintojaksojen yhteensovittamisessayleisemminkin. Kuinka tiukkaan esimerkiksi hankesyklija opintojaksojen toteutusajankohdat on lyöty lukkoon ja kuinkahyvin ne saadaan sovitettua toisiinsa? Sama koskee myös yksittäistenopintojaksojen tavoitteita, sisältöjä ja niitä toteuttavia opettajia.Jos hanke elää tiukasti omaa aikatauluaan, opintojaksot onpirstottu pieniin kokonaisuuksiin ja opettaja(t) haluavat toteuttaaopetuksen perinteisellä ”hyväksi koetulla” tavallaan, ei kovin syvällisiätuloksia yhteistyöstä ole odotettavissa. Tässä hankkeessavältettiin pahimmat uhkakuvat seniori- ja vanhustyön opettajanjoustavuuden ja ammattitaidon ansiosta mutta suhteellisen lyhyenhankesyklin (19 kk) ja opintojaksojen rytmityksen, laajuuksiensekä sisältöjen suhteen ei asioihin voitu vaikuttaa enempää.Hankkeen arviointiin ja kuntien kehittämistavoitteiden tukemiseenliittyen olisi esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistyöhön liittyvilleopintojaksoille kuin opinnäytetöillekin tarjoutunut ainakinteoriassa nyt toteutunutta enemmän yhteistyön mahdollisuuksia.Hankkeessa on näillä näkymin toteutumassa vain yksi sosionomiamk-opinnäytetyö. Näin ollen voitaneen arvioida, että eteneminensellaisten ammattikorkeakoulun pedagogisessa strategiassamainittujen tavoitteiden kuin uusien innovaatioiden, toimintamallienja toimintakulttuurien luomisessa, jäi nyt vaatimattomaksi.Toivoa sopii, että mahdollisemman monet nyt aloitetuista kehittämistoimistajäävät elämään ja tuottavat sitten pitemmällä aikavälillämainitunlaisia tuloksia. Jatkoa ajatellen on hyvä pohtia,kuinka ja millä tavalla esimerkiksi opinnäytetyöt saataisiin kytkettyäkehittämishankkeisiin. Asian edistämiseksi voitaneen kokeillaerilaisia motivointi ja kannustuskeinoja ja/tai pohtia tarvettajollain tapaa rajoittaa opiskelijoiden valinnanvapautta opinnäytetöidensäsuhteen esimerkiksi tietyissä hankkeissa tapahtuviksi.Opiskelijat antaisivat oman suostumuksensa osallistumisestaanhankkeeseen mahdollisimman varhain jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.Hanke tarjoaisi väljän raamin, jonka puitteissa opiskelijapuolestaan tekisi omat valintansa mielenkiintonsa mukaan.Oppilaitosyhteistyö tarjosi hankkeelle ja hanketyöntekijöille monenlaistatukea. Käytännön yhteistyö toteutui myös eri oppilaitos-77


ten välillä. Hanke tarjosi opiskelijoille ja opettajille mielenkiintoisenoppimisympäristön ja auttoi näin käytännössä esimerkiksiammattikorkeakoulun pedagogisen strategian toteuttamista. Opiskelijoiltasaatu palaute osallistumisesta oli myönteistä. Eniten kehitettävääjatkossa on opiskelijoiden opinnäytetöiden kytkemisessäkehittämistyöhön.Nyt saatuja kokemuksia ja yhteistyöverkostoja kannattaa ja voitaneenhyödyntää jatkossakin seniori- ja vanhustyön kehittämishankkeissaja opetuksessa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulunsosiaali- ja terveysalalla syksyllä 2009 alkava uusi vanhustyönkoulutusohjelma, josta valmistuu geronomeja (amk), avaa myösuusia yhteistyömahdollisuuksia seniori- ja vanhustyön kehittämiselle.3.3 Asiantuntijuuden vahvistuminen konsultaatiolla javertaistuellaVerkkokonsultaatioKatja HietanenPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa on aloitettuverkkokonsultaatio vuonna 2003 eri asiakasryhmien ammattilaisille.Konsultaation tarkoituksena on välittää erityisosaamistaammattilaisten tueksi. (Vesterinen 2007, 5.) Vanhustyön verkkokonsultaatioavattiin toukokuussa 2008.Käytännössä konsultaatio tapahtuu tietosuojatusti internetin kautta.Konsultaatio toteutuu siten, että vanhustyön ammattilaiset pyytävättunnukset päästäkseen sivustoille ja tekevät kysymyksiä,jotka heidän omassa työssään ovat tulleet ongelmalliseksi esim.päätöksentekotilanteisiin, työn käytäntöihin tai työssä etenemiseen,työn periaatteellisiin kysymyksiin tai lainsäädäntöön liittyviäkysymyksiä. Konsultit keskustelevat aiheesta tietosuojatussaympäristössä, jonka jälkeen nimetty henkilö kokoaa kysyjälle vastauksen.Kysymyksiin vastataan 5 vuorokauden kuluessa. Palveluon käyttäjille maksuton. (mt. 2007, 19–38.)78


Vanhustyön verkkokonsultteina on geriatri, lakimies, sosiaalityöntekijöitä,muistihoitaja sekä omaishoitaja järjestön edustaja.Vanhustyön verkkokonsultaatioon on vuoden aikana tullut 7 kysymystä.Verkkokonsultaatioon tulleiden kysymysten aiheet ovatolleet omaishoidontuki, omaishoidontuen läheislomitus, omaishoitajienlakisääteiset vapaat ja niiden järjestäminen, sosiaalihuoltolainmukaisten tukipalveluiden järjestäminen ja vastuu, senioritalonrakennusavustukset ja ikääntyneiden kuntalaisten valtionosuuksienkehitys. Verkkokonsultaatio jatkaa toimintaansa osoitteessahttp://www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultaatio.Konsultaatio videoneuvottelulaitteillaAnitta KaisanlahtiLapin pitkät etäisyydet sekä vähäväkiset kunnat pakottavat etsimäänuudenlaisia työkaluja ammattilaisten käyttöön. Lapin pientenkuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset toimivatusein yksin. Usein myös työntekijöillä on vastattavana laajoja jamonipuolisia asiakokonaisuuksia, jolloin syvempi tiettyyn asiaanpaneutuminen ei ole mahdollista.Hankkeessa Sodeke-alueen yhtenä tavoitteena oli muistisairaidenelämänlaatuun liittyvän asiantuntijuuden kehittäminen. Hankkeenaikana kokeiltiin videoteitse tapahtuvaa asiantuntijaneuvonpitoa.Näissä neuvonpidoissa ”yhteisen pöydän ääressä” olivat Sodankylänmuistihoitaja ja Pelkosenniemen, Savukosken ja Sallan vanhustyötätekevät työntekijät.Kokeilun toteuttaminenVideoneuvottelujen valmistelut aloitettiin jo keväällä 2008. Tuolloinkäytiin hanketyöntekijöiden johdolla keskusteluja vanhustyötätekevien työntekijöiden kassa siitä, millainen neuvottelu hyödyttäisiheitä parhaiten. Tuolloin näytti siltä, että erityisesti geriatrinasiantuntijuutta olisi tarvittu. Käytännössä kuitenkin ongelmaksimuodostui kuntien lääkäritilanne. Sodankylässä oli kyllägeriatri, jota lääkärit olisivat voineet konsultoida, mutta naapurikunnissalääkärit vaihtuivat, tai sitten se ainoa lääkäri oli niin79


työllistetty, ettei tässä yhteydessä tällainen toiminta ollut mahdollista.Niinpä päädyttiin järjestämään kokeilu Sodankylän muistihoitajanja naapurikuntien vanhustyötä tekevien työntekijöidenkesken.80


Kuvio 4 Asiantuntijatuki videoneuvotteluteitse -prosessimalli81


Syyskuussa 2008 sovittiin aikataulu. Yhteydet aloitettiin lokakuussaensin Pelkosenniemen kanssa, jatkuen marraskuussa siten,että Pelkosenniemen lisäksi yhteyteen tuli Savukoski ja joulukuussaPelkosenniemen ja Savukosken lisäksi mukaan tuli Salla.Yhteydet olivat ns. kahdenkeskisiä yhteyksiä ja kestivät n. 45 minuuttia/yhteys.Naapurikuntien työntekijät olivat valmistelleet yhteydenottoalähettämällä muistihoitajalle etukäteistietoa kysyttävästäasiasta noin viikkoa ennen sovittua yhteyttä.82


Kuvio 5 Asiantuntijatuki videoneuvotteluteitse – valmistelu83


Neuvonpito aloitettiin aina varmistamalla yhteyden tekninen toimivuus(kuva, ääni) ja toteamalla neuvonpidossa mukana olevathenkilöt. Tämän jälkeen käytiin vuoropuhelua käsiteltävästä aiheesta.Luonteenomaista keskustelulle oli, että siinä esitettiin kysymyksiä,pohdittiin asiaa sekä muistihoitajan että kysymyksenesittäjän toimesta. Loppuratkaisuun päädyttiin keskustelun päätteeksi.Ratkaisun saattoi joskus keksiä myös kysyjä, joka tunsiarjen olosuhteet parhaiten. Usein seuraavalla kerralla vielä palattiinedellisen kerran kysymykseen ja arvioitiin tehtyjen ratkaisujenoikeellisuutta.84


Kuvio 6 Videoneuvottelukokous85


Kokeilun arviointiaVideoneuvotteluun osallistuneet vanhustyötä tekevät työntekijätarvioivat kokeilun onnistumista vastaamalla netissä Webropol -kyselyyn. Vastaajia oli yhteensä 18. Vastanneista 80 % koki videoneuvottelunteknisen toteutuksen hyväksi ka 4,1. Lähes kaikkivastanneet kokivat, että asiasisällön käsittely onnistui videoneuvotteluteitsehyvin ka 4,3. Kaikkien vastanneiden mielestävideoneuvottelusta on hyötyä ajankäytöllisesti ka 4,4 sekä omanammattitaidon kehittymiseen ka 4,4.Sanallisissa vastauksissa todettiin kokeilun onnistuneen hyvin siitähuolimatta, että tilanne oli kaikille uusi. Arveltiin myös, ettätällainen työmuoto säästää aikaa ja rahaa. Todettiin videoneuvottelunolevan työmenetelmänä hyvä, kunhan sitä opitaan käyttämäänhyödyksi ja opitaan tekniikka. Kehitettävää nähtiin siinä,kuinka kysymyksiin liittyvä aineisto saataisiin etukäteen pohdittavaksisekä siinä, millä tavoin lääkäri saataisiin tilanteeseen mukaan.Sanallisissa vastauksissa pohdittiin myös sitä, voisiko videoneuvottelutapahtua myös usean kunnan yhteisenä tapaamisena.Asiantuntijan itsearviointiVideokonsultaation asiantuntijalle toteutettu kokeilu oli ensimmäinenhänen työuransa aikana toteutettu tämäntapainen työmenetelmä.Asiantuntija koki, että videoneuvottelussa onnistuttiinpääsemään hyvään vuorovaikutteiseen keskusteluun. Näin toteutettunavideoneuvottelu antaa myös konsultille parhaimmillaanuusia näkökulmia työhön, onhan videoyhteydessä pitkään työssäolleita hoitotyön ammattilaisia.Erittäin hyvin konsultaatiossa onnistuivat asiantuntijan mielestätekniset asiat. Hän koki saaneensa riittävästi apua ja ohjausta hankeentaholta. Sitä hän pitikin tarpeellisena, sillä tekninen taito eiikääntyneemmillä hoitotyötä tekevillä ole pääsääntöisesti erityisenhyvin hallinnassa. Tekniikka pelasi myös kuvan ja äänen suhteenhyvin. Videoneuvottelutilanteessa myös vuoropuhelu onnistuihyvin.86


Tulevaisuudessa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, kuinka käsiteltävistäkysymyksistä saataisiin etukäteistieto toimitettua asiantuntijallejo ennakkoon. On hyvinkin raskasta juuri siinä hetkessäottaa kaikki oleellinen hallintaansa niin, että kykenee tuottamaantietoa myös toisille. Jos konsultoinnit tapahtuvat kovin ex tempore,saattaa se asettaa asiantuntijan turhan paineen alaisuuteen.Jatkossa olisi hyvä pohtia millaiset asiat tulisi olla jo tutkittunaennen kuin kysymystä esim. erilaisista hoitokäytännöistä tai muistisairaanhaasteelliseen käyttäytymiseen voidaan käsitellä. Videoneuvottelunhyötyä parantaisi myös se, että tilanteessa olisimukana henkilöt joilla on oikeasti valtuuksia puuttua esim. yhteisessäneuvottelussa todettuihin epäkohtiin, näin asiat etenisivätjoustavammin.Hanketyöntekijän itsearviointiKokeilua vetävän hanketyöntekijän näkökulmasta on ollut tärkeää,että käytettävissä on ollut asiantunteva videotuki. Videotukion tarvittaessa käynyt paikan päällä tarkistamassa neuvotteluyhteyksientoimivuuden ja ollut myös ensimmäisellä kerralla ohjaamassakäyttäjiä. Toinen tärkeä asia kokeilun onnistumiselle onollut muistihoitajan innostunut asenne. Hän on rohkeasti tarttunuttoimeen ja onnistunut helposti oppimaan neuvottelun vaatimattekniset taidot. Kolmas tärkeä asia ovat olleet ollut kuntien yhdyshenkilöt.He ovat rukanneet työjärjestystään niin, että yhteyson ollut mahdollista ja löytäneet arkityöhönsä liittyviä mielenkiintoisiakysymyksiä pohdittavaksi.Haasteita kokeilun onnistumiselle on tuottanut työntekijöidenvaihtuvuus kunnissa. Joskus kunnassa on ollut vain yksi työntekijäpaikalla neuvotteluajankohtana. Hänen poissa ollessaan on sittenseuraava työntekijä jouduttu ohjaamaan videoneuvottelun saloihinaivan alusta alkaen. Asiantuntija muistihoitajankin poissaolotvaativat välillä tilapäisiä ratkaisuja. Mielestäni tällaisessa järjestelmässätulisi aina olla varahenkilöitä, joille olisi mahdollistasitoutua sovittuihin aikatauluihin. Kaikilla kentällä olevilla työntekijöilläon niin moninaiset tehtäväkokonaisuudet, että aikataulujaon aivan mahdotonta muuttaa lyhyellä varoitusajalla.87


Uuden teknologian käyttäminen on aina haaste. Etenkin, kunkäyttäjinä ovat henkilöt, jotka työtehtävät ovat luonteeltaan sellaisia,ettei teknologia ole siinä jatkuvasti läsnä. Jatkossakin näentärkeäksi sen, että kentällä oleville työntekijöille on tarjota heidäntarvitsemansa tekninen tuki ja rohkaisu. Myös uuden käytännönjuurruttaminen vaatii jatkuvaa asian esillä pitämistä.VertaistukiryhmätMaarit KairalaHankkeessa perustettiin kaksi vertaistukiryhmää, kummankin vertaisryhmäntoimintaa on tarkoitus jatkaa. Vanhustyön johtajien jaesimiesten vertaisryhmä esitys nousi itse toimijoilta. Johtajat jaesimiehet kutsuttiin koolle vuoden 2008 aikana kaksi kertaa javuoden 2009 aikana kerran. Tarkoituksena oli että johtajat/esimiehetvoivat jakaa kokemuksia, saada ajankohtaista tietoaja käsitellä johtajuuteen liittyviä kysymyksiä. Ryhmään saattoiosallistua sekä sosiaali- että terveydenhuollon johtajat/esimiehet.Osallistujat ovat olleet osittain eri henkilöitä eri tapaamiskertoina.Toisena vertaisryhmänä perustettiin Lapin ja Pohjois-Pohjanmaansosiaalialan ammattilaisten ryhmä, joka on kokoontunut kerranvuoden 2008 aikana. Hanke järjesti seminaarin, johon osallistujiaoli 60. Seminaarissa oli aamupäivän aikana luentoja gerontologisestasosiaalityöstä ja siitä mitä sosiaalinen tarkoittaa vanhustyössä.Iltapäivällä osallistujat kokoontuivat ryhmiin keskustelemaan.Päivän antia pidettiin palautteen mukaan tarpeellisena, koska sevahvisti sosiaalialan ammattilaisten identiteettiä vanhustyössä.Sosiaalialan ammattilaisilla oli tarve keskustella alansa ihmistenkanssa.88


3.4 Gerontologinen sosiaalityö3.4.1 Vanhussosiaalityö sosiaalityöntekijöiden ja käytännönmäärittämänä, RovaniemiTaustaaRovaniemen kaupunki nosti hankkeessa keskeiseksi kehittämisentavoitteeksi gerontologisen sosiaalityön sisällön, asiakkaiden jamenetelmien selkiinnyttämisen sekä asiakasprosessin mallinnuksenja välineiden tarkastelun siten, että niissä näkyy sekä ikäihmistensosiaaliset tarpeet että gerontologisen sosiaalityön osuusmoniammatillisessa palvelukokonaisuudessa. Aloite lähti sosiaalityöntekijöiltä.He kokivat, että organisaatiomuutosten vuoksi, sosiaalityönja kotihoidon yhteistyön oli vähentynyt. Nykyään kotihoitoja sosiaalityö toimivat eri organisaatioissa ja myös fyysisestieri rakennuksissa. Sosiaalityön ja kotihoidon yhteistyöllä toivottiinvoitavan vastata paremmin asiakkaiden tarpeisiin kokonaisvaltaisestija moniammatillisesti. Erityisesti tavoitteena oli tukeaparemmin vaikeissa elämäntilanteissa elävien ikääntyneiden asiakkaidenelämänlaatua. Tavoitteen toteuttamiseksi perustettiinkehittämistiimi, johon kuuluivat sekä kaupungin kaikki vanhustenkanssa työtä tekevät sosiaalityöntekijät että kotihoidon edustajathankkeeseen valitulta kaupungin kotihoidon alueelta. Tässä luvussakorostuu gerontologinen sosiaalityön vahvistaminen käytännönmäärittämänä. Kun työntekijät itse kehittävät työtään tuovathe kehittämiseen sen sosiokulttuurisen kontekstin neuvotteluissa,jossa gerontologinen sosiaalityö viime kädessä määrittyykäytännöiksi.Kehittämistiimin asettama tavoite oli haasteellinen. Vanhusväestönja ikääntyneiden asiakkaiden määrän kasvusta huolimatta gerontologinensosiaalityö ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa sosiaalityönkoulutuksessa, tutkimuksessa tai käytännössä (esim.Seppänen 2006, Ylinen 2008). Vaikka gerontologisen sosiaalityöntutkimus- ja kehitystyötä tehdään paljon, on sosiaalityö ikäihmistenkanssa käytännössä vielä jäsentymätöntä eikä tavoitteita täysintiedosteta. Vasta 2000-luvulla on gerontologista sosiaalityötäalettu vahvistamaan käytännössä kehittämishankkeissa esim. pää-89


kaupunkiseudulla ja Tampereella. Vanhustyön medikalisaationyhteydessä ”sosiaalisen” osuus jää helposti vähemmälle huomiollevarsinkin kun sosiaalialan ammattilaisia ei ole vanhustyössätarpeeksi. Gerontologisen sosiaalityön tehtävänä on vanhustyössätoimia sosiaalisen asiantuntijana ja laajemmin he edustavat sosiokulttuuristanäkökulmaa (Salonen 2007, Seppänen 2006, Koskinen1998, 2003).Kaikilla hankkeessa olevilla sosiaalityöntekijöillä oli yliopistotasoinensosiaalityön koulutus. Simo Koskinen (2006) nostaamäärittelyssään esille sen, että gerontologinen sosiaalityö on sosiaalityönammatin soveltamista ja käyttöä työssä vanhusten jaikääntyneitten asiakkaiden kanssa. Sen lisäksi tarvitaan ikääntyneisiinasiakkaisiin liittyvää erityisosaamista, joka hankkeessaolevilla sosiaalityöntekijöillä oli kertynyt työssä, kokemustenkautta sekä täydennyskoulutuksissa. Suurimmalla osalla sosiaalityöntekijöistäoli vuosien kokemus sosiaalityöstä. Haasteena olitämän kokemuksellisen tiedon tuominen näkyväksi puheessa jaarjen toimintakäytännöissä. Kaupungissa käytetään gerontologisestasosiaalityöstä nimitystä vanhussosiaalityö, jolla tarkoitettiinikääntyneiden yli 65-vuotiaiden kanssa tehtävää sosiaalityötä.Gerontologisen sosiaalityön näkymättömyysHeti hankkeen alussa haasteena oli gerontologisen sosiaalityönnäkymättömyys käytännössä. Mitä gerontologinen sosiaalityö onarjessa, mikä ovat sen asema, asiakkaat, tehtävät ja työmenetelmätkäytännössä tällä hetkellä ja miten sosiaalityön osaamista voisihyödyntää enemmän etenkin vaikeissa elämäntilanteissa olevienikääntyneiden asiakkaiden asiakasprosessissa. Tiimissä päätettiinkerätä aineistoa työn näkyväksi tekemiseksi kartoittamalla sosiaalityöntekijöidennäkemyksiä ja toteuttamalla vanhussosiaalityöntekijöidentyönseuranta. Myöhemmin sosiaalityöntekijät perustivatoman ryhmän, jonka tarkoituksena oli heidän tietoisuutensavahvistaminen omasta työstään yhteistoiminnallisesti. Samaan aikaankehittämistiimi työsti kotihoidon ja sosiaalityön yhteisenasiakkaan asiakasprosessia.Kaupungin sosiaalitoimessa sosiaalityöntekijöiden asiakkaina onsekä vanhuksia että vammaisia henkilöitä (tässä hankkeessa ei kä-90


sitellä vammaisten henkilöiden kanssa tehtävää työtä, joka kuitenkinvie suuren osan sosiaalityöntekijöiden työajasta). Sosiaalityöntekijöidentyön seuranta toteutettiin kaikille kaupungin sosiaalitoimenvanhussosiaalityöntekijöille ajanjaksolla 21.4.–30.5.2008. Vastaajia oli yhteensä 5, joista 3 oli kokopäiväisenä ja2 teki työtä osa-aikaisena. Yli 65-vuotiaita asiakkaita seurantaaikanaoli 171. Lomakepohja otettiin Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen sosiaalityön kehittämisyksikön jo testatustalomakkeesta. Jokainen sosiaalityöntekijä täytti lomakkeeseen tiedotheti asiakkaan käytyä. Jotta kirjaaminen olisi yhtenäistä, laadittiintäyttöohjeet, joita tarkennettiin myös palavereissa yhdessä.Lomakkeet teemat olivat: asiakkaan ikä, asiakkuuden tyyppi, ongelmanluonne, tapaamisen luonne, pystyikö sosiaalityöntekijäauttamaan. Lomake korosti mitattavissa olevia suoritteita eikätuonut esille yhden asiakkaan kanssa tehtävää pitkäjänteistä työtäeikä psykososiaalista työtä esim. sosiaalityöntekijän työ perustuuvuorovaikutussuhteelle ikääntyneen asiakkaan kanssa eikä työnseurantatuo esille vuorovaikutuksessa tapahtuvia asioita. Lisäksitehtiin kysely, jossa vastaajina oli 6 vanhussosiaalityöntekijää keväällä2008. Kaupungin sosiaalityöntekijöiden lisäksi kyselyynvastasi Rovaniemen Veljes-sairaskodin sosiaalityöntekijä. Kyselyssäselvitettiin, miten sosiaalityöntekijät näkevät oman työnsä.Gerontologinen sosiaalityö aineiston perusteellaSosiaalityöntekijät itse määrittelivät sosiaalityön ikääntyneidenkokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi, iäkkäiden ihmistenelämänhallinnan tukemiseksi sekä palveluiden koordinoimiseksi.Sosiaalityön todettiin olevan sosiaalityön osa-alue, jossa tarvitaanerityisosaamista johtuen iäkkäistä asiakkaista esim. työmenetelmienkäyttö ja vanhenemisprosessien ja vanhuuden elämänvaiheidentunteminen. Vastauksissa nousi esille kaikki Simo Koskisen(2006) määrittämät gerontologisen sosiaalityön päätehtävät:1) vanhussosiaalityössä on puututtava vaikeisiin elämäntilanteisiin,2) vanhussosiaalityössä on varmistettava, että elämän perusta(talous, etuudet, palvelut, asuminen) on kunnossa ja 3) lisäksi ontyöskenneltävä vanhuksen oman ongelmanratkaisukyvyn vahvistamiseksija voimaannuttamiseksi. Vanhussosiaalityöntekijöidentyön seuranta osoitti selkeästi, että suurin osa sosiaalityöntekijöidentyöstä käytännössä liittyy elämän perustan varmistamiseen,91


mikä käytännössä tarkoitti hakemusten käsittelyä, päätöksentekoaja palveluohjausta. Päätökset liittyivät joko toimeentulotuenmyöntämiseen tai vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaistenetuuksien ja palveluiden myöntämiseen.Työtä kuvaa se, että sosiaalityöntekijät tekivät 50 päätöstä seuranta-aikanayli 65-vuotiaille asiakkaille, tapaamisen luonne oli 26,2%:ssa kirjallisen päätöksen tekeminen. Päätöksentekoon liittyi ainaarviointi- ja selvitystyötä. Koska seuranta-aika oli lyhyt ja päätöstentekeminen vei aikaa, niin osalle päätös tehtiin seuranta-ajanjo loputtua. Sosiaalityöntekijöiden tekemää selvitystyötä päätöstenteonyhteydessä kuvaa se, että asiakkuuden pääasiallisena syynäoli seuranta-aikana 78 kertaa 171 asiakastapauksesta kuljetuspalveluidenhakeminen. Sosiaalityöntekijät tekivät 37 kuljetuspalvelupäätöstäja niihin liittyen tapasivat asiakkaan toimistolla 6kertaa ja lisäksi he soittivat 23 puhelua, tekivät 17 kotikäyntiä,ottivat yhteyttä omaisiin 2 kertaa ja viranomaisiin 3 kertaa. Vanhussosiaalityöntekijöidenseuranta-aikana tekemistä 27 kotikäynnistä17 liittyi kuljetuspalveluiden tekemiseen.Byrokratiatyötä määritti lainsäädäntö: toimeentulohakemukset onkäsiteltävä 7 päivän aikana ja muut päätökset mahdollisimmanpian. Nopean käsittelyn ansioista hakemuksia ei ollut jonossa,mutta sosiaalityöntekijöillä ei kiireen vuoksi ollut aikaa puuttuavanhusasiakkaiden vaikeisiin elämäntilanteisiin. Kehittämistiimissäkeskusteltiin siitä, että tarvitaan rakenteellisia muutoksia.Voisiko päätöksentekoa toimeentulotukiasioissa ja sosiaalihuoltolainmukaisissa kuljetuspalveluissa siirtää sosiaaliohjaajille, jolloinsosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien yhteistyö tiivistyisi.Tavoitteena olisi selkeämpi työnjako sosiaalialan ammattilaistenkesken sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksenmukaisesti (Sosiaalihuollon ammatillinen tehtävärakennesuositus2007). Tilanteeseen ei toistaiseksi tullutmuutosta.Vaikeissa elämäntilanteissa elävistä ikääntyneistä eikä heidän tarpeistaanei tiedetä tarpeeksi. Keskusteluissa nousi esille, että asiakkaateivät näy sosiaalitoimistolla varsinkaan, jos he eivät haeetuuksia tai palveluita. Tämän lisäksi kotihoidontyöntekijät toivat92


esille, että välttämättä asiakkaan vaikeita elämäntilanteita ei huomaaheidän työssään, koska käyntiajat ovat lyhyitä. Kuitenkin kotihoidontyöntekijöille kohtasivat enemmän ikääntyneitä vaikeissaelämäntilanteissa, koska he kävivät säännöllisesti ikääntyvän kotona.Tukea tarvitsevia on paljon myös niissä ikääntyvissä, jotkaeivät tarvitse palveluita tai tarvitsisivat, mutta eivät tiedä palveluistatai hakeudu palveluiden piiriin. Kaupungissa aloitettiin ehkäisevienkotikäyntien tekeminen samaan aikaan toisessa hankkeessa.Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon kaupungissa on vaikeissaelämäntilanteissa olevia ikäihmisiä, ei ole. Kehittämisessäei voitu käyttää asiakkaiden tarpeista ja elämäntilanteista nousevaatietoa, koska sitä ei ollut. Sen sijaan tietoa päätettiin tuottaaitse kehittämisprosessin aikana sekä tehdä näkyväksi jo olemassaolevaa kokemuksellista tietoa.Sosiaalityöntekijät keskustelivat laajasti, mitkä ovat niitä ikääntyneidenvaikeita elämäntilanteita, joihin tulisi puuttua. Sosiaalityöntekijätmäärittelivät ikääntyvien hyötyvän sosiaalityön osaamisestasamoissa elämäntilanteissa kuin Simo Koskinen. Koskisen(2006) mukaan sosiaalityön tarvetta vanhustyössä aiheuttaaikääntyvien erilaiset elämänkriisit ja -muutokset, vaikeiden sairauksien,aistitoimintojen ja vammaisuuden aiheuttama masennus,ahdistuneisuus, parisuhde- ja seksuaaliongelmat, hyväksikäyttö,heitteillejättö, suhteet lapsiin, muihin omaisiin ja hoitajiin, omaistentukeminen, yksinäisyys. Lisäksi sosiaalityön tarvetta aiheuttavatikäihmisten päihdeongelmat, itsemurha-ajatukset, muut mielenterveysongelmat,traumat, päivittäiset selviytymisvaikeudet japalveluiden tarve, asunnon puutteellisuus ja ympäristön esteellisyys,toimeentulovaikeudet ja köyhyys, sosiaaliturvaetuudet,asuin- ja hoitopaikan vaihdokset, palveluorganisaation toimimattomuus,palvelujen saavutettavuus ja kielteinen ympäristö.Työn seurannan perusteella suurin osa vanhussosiaalityön asiakkuuksista(58,3 %) johtui asiakkaan fyysisestä huonokuntoisuudesta,jonka perusteella hän haki etuuksia tai kuljetuspalvelua.Asuntoon liittyvien ongelmien vuoksi palvelua haki 6,9 %, haettupalvelu oli pääsääntöisesti asunnonmuutostyöt. Yhteydenotoissamuistisairaus oli yhteydenoton syynä 9,7 %:ssa. Psykososiaalisistasyistä (psyykkiset sairaudet, päihdeongelma, kaltoinkohtelu,93


yksinäisyys ja turvattomuus, kriisitilanne, parisuhdeongelmat) sosiaalityönpalveluita haki 8,2 %. Iäkkään omaishoitajan tukemiseenliittyi 1,1 % asiakkaiden ongelmista. Merkinnöissä oli 16 %kohdassa ”muu syy”. Vaikka taustalla oli psykososiaalinen tuentarve, asiakkaat tulivat usein sosiaalityön asiakkaiksi hakiessaanetuutta tai palvelua.Yhteenvetona voisi käyttää yhtä vastausta, jossa todettiin, ettäasiakkaina ovat vanhukset, jotka hakevat jotain palvelua tai etuuttatai joille varsinaiset vanhuspalvelut eivät riitä. Sosiaalityöntekijöidenkäytännön kokemusten mukaan heihin otettiin usein yhteyttävasta silloin, kun muut keinot oli jo käytetty, jolloin asiat olivatpaljon vaikeammin ratkaistavissa ja ehkäisevään työhön olivähemmän mahdollisuuksia. Lisäksi he kokivat, että siinä vaiheessahaasteellisten asiakkaiden kanssa tehtävä työ edellyttäämoniammatillisuutta eikä ole ratkaistavissa yhden ammattialankeinoin. Sosiaalityöntekijälle hakeutumista vaikeutti myös se, ettätoiset ammatti-ihmiset näkivät sosiaalityöntekijät ainoastaanetuuksien myöntäjinä, jolloin he myös ottivat yhteyttä ja ohjasivatasiakkaita vain kun kyse oli etuuksista. Myös kaupungin tiedottaminenvanhussosiaalityöstä ohjasi asiakkaita ottamaan yhteyttäsosiaalityöntekijöihin nimenomaan etuus- ja palveluasioissa.Vanhussosiaalityöntekijät tapasivat asiakkaita toimistolla 13,6 %kertaa merkinnöistä ja asiakkaaseen oltiin yhteydessä puhelimitse29,8 % merkinnöistä. Viranomaisyhteydenpitoa oli 8,9 % merkinnöistä.Kotikäyntejä tehtiin 27 eli 14,1 % merkinnöistä ja verkostotapaamisiaoli aineiston keruuaikana yksi. Sen sijaan kirjeitä,sähköpostia ja tekstiviestejä käytettiin vain kerran ja verkkoneuvontaaei kertaakaan. Suurimmaksi osaksi asioita käsiteltiinsiten, ettei asiakkaita tavattu. Asiakas tavattiin 28,3 % tapauksistaja asioita käsiteltiin puhelimitse 29,8 % ja 49,05 % tapauksistakirjallisten hakemustan perusteella. Tapaamisen luonne, jossaasiakasta ei tavattu henkilökohtaisesti, ei mahdollistanut sitä, ettäsosiaalityöntekijät olisivat voineet selvittää asiakkaan kokonaistilannettatai että asiakkaan vaikeat elämäntilanteet olisivat tulleetesille. Työmenetelminä sosiaalityöntekijät kertoivat käyttävänsäenimmäkseen palveluohjausta, kotikäyntejä ja verkostotyötä. Osa94


työstä oli ohjausta ja neuvontaa. Keskeiset työmenetelmät liittyivätniihin työtehtäviin, joita he päivittäin tekivät.Vanhussosiaalityöntekijöistä suurin osa koki hahmottavansa vanhenemisenkulttuurisia ja yhteiskunnallisia kytkentöjä sekä kertoikiinnittävänsä huomiota asiakkaiden voimavaroihin ja myönteisiinkokemuksiin selviytymisessä. Etenkin asiakkaan oman äänenvahvistaminen koettiin tärkeänä. Suurin osa työntekijöistä koki,että heillä on kokemuksellista tietoa, vuorovaikutustaitoja, tietoapalvelujärjestelmästä, ja vanhenemisprosesseista, sekä kykyä tukeavanhuksen voimavaroja sekä nähdä vanhuus yhteiskunnallisenailmiönä.Kaikki sosiaalityöntekijät totesivat haluavansa tehdä työtä kokonaisvaltaisemmin,mutta siihen ei ollut työssä mahdollisuutta.Heidän asemansa määrittyi kapea-alaisemmaksi kuin mitä heidänosaamisensa ja koulutuksensa oli. Vanhussosiaalityöntekijät korostivatkuitenkin, että heillä on myös mahdollisuus työn kehittämiseenja muuttamiseen tietyissä rajoissa, josta osoituksena olitämä hanke ja heidän aktiivisuutensa. Suurimpana ongelmana sosiaalityöntekijätkokivat, että aika menee toimistolla päätösten tekemisessäja niihin liittyvässä selvitystyössä, joten esim. aikaavanhusten vaikeisiin elämäntilanteisiin tai kotikäyntien tekemiseenon liian vähän. Vain yksi vastaaja koki, että hänellä oli mahdollisuusennaltaehkäisevään työhön.Vanhussosiaalityöntekijöistä suurin osa totesi, että vanhussosiaalityösellaisena kuin se tällä hetkellä on, ei vastaa asiakkaiden tarpeisiin.Työssä ei ole mahdollisuutta puuttua tarvetta vastaavastiikäihmisten vaikeisiin elämäntilanteisiin. Vanhussosiaalityöntekijätitse näkivät oman osaamisensa laajemmaksi kuin mitä työtehtävätedellyttivät. He tarvitsivat mielestään tilaa tehdä työtä laajemminja pitkäjänteisemmin vaikeissa elämäntilanteissa olevienikääntyneiden asiakkaiden kanssa sekä sellaisten työmenetelmienkäyttöönottoa, jotka mahdollistaisivat vaikeissa elämäntilanteissaelävien ikääntyneiden tukemisen. Byrokratiatyön lisääntyminensosiaalityössä ei ole ongelma ainoastaan vanhusasiakkaiden kanssavaan sama ilmiö on todettu myös muiden asiakasryhmien kanssatehtävässä sosiaalityössä. Byrokratiatyötä määrittävät lainsää-95


däntö ja organisaation normit. Nämä usein sosiaalityön ulkopuoleltatulevat määritykset kaventavat sosiaalityön asiakastyönosuutta ja korostavat byrokratiatyöhön perinteisesti liitettyä työskentelyäasiakirjojen ja hallintopäätösten kanssa. (Raunio 2004.)Tilanne on vanhustyössä ristiriitainen, koska toisaalta vanhustyössäkorostuu yhä enemmän tarve sosiaalisen asiantuntijuuteen,mutta niiden ammattilaisten asiantuntijuutta, joilla olisi osaamistakoulutuksensa kautta, ei hyödynnetä tarpeeksi. Yleisissä keskusteluissatulee esille sosiaalisen asiantuntijuuden epämääräisyys.Kuitenkin asiakkaan tukemiseksi tarvitaan koulutuksen kauttasyntynyttä, sisäänrakennettua osaamista ymmärtää sosiaalinennäkökulma vanhuksen elämänlaadun tukemisessa sekä sosiaalialanosaamista ja keinoja, jolla kyetään tukemaan vanhusta.Vanhussosiaalityöntekijöiden itsereflektioKeskusteluissa nousi esille se, että sosiaalityöntekijöiden oli vaikeatuottaa sanalliseen muotoon tehtäviään tai osaamistaan kotihoidonja sosiaalityön yhteistä asiakasprosessissa tehtäessä, vaikkaheillä oli työstään runsaasti kokemuksellista tietoa. Tämänvuoksi vaarana mallinnuksen tekemisessä oli, että toiset ammattilaisetmäärittelevät gerontologisen sosiaalityön aseman ja tehtävätomasta näkökulmastaan. Tarvittiin siis sosiaalityöntekijöidenomaa jäsennystä ja oman asiantuntijuutensa esille tuomista. Ylisen(2008) mukaan sosiaalityöltä vaaditaan aiempaa vahvempaaesille tuloa seniori- ja vanhustyöhön. Sosiaalityön tulisi tuoda selkeämminesille asiantuntijuutensa ja omat sisäiset vahvuutensa,jotka sosiaalityön ulkopuolella usein jäävät näkymättömiin.Sosiaalityöntekijät ovat kokoontuneet syksyyn 2009 mennessäkeskenään neljä kertaa. Yhteistoiminnallisesti keskusteluidenkautta sosiaalityöntekijät ovat prosessoineet omaa asiantuntijuuttaanvanhustyössä ja tehneet kokemuksellista tietoa näkyväksi. Heovat pyrkineet tiedostamaan ja sanallisesti ilmaisemaan omaa asiantuntijuuttaanja tehtäviään vanhustyössä. Keskusteluissa on peilattukäytännön työtä gerontologisesta sosiaalityöstä olemassaoleviin määrittelyihin, josta sosiaalityöntekijät kuitenkin ovatmuokanneet sellaista kuvaa joka on yhteneväinen ja mahdollinenheidän sosiokulttuurisessa toimintaympäristössään. Case -tapausten reaaliaikainen käsittely on laajentanut näkökulmia, kos-96


ka silloin sosiaalityöntekijät ovat yhdessä tuoneet esille erilaisianäkökulmia asiakastapauksesta ja pyrkineet kehittämään työtään.Tarkoituksena oli, että sosiaalityöntekijät käytännössä seuraisivattekemäänsä asiakastyötä ja tekisivät sitä siten näkyväksi. Käytännössätämä ei ole toteutunut hyvin kiireen vuoksi. Myös kotihoidonkanssa yhdessä kehitetyn mallinnuksen toteuttaminen käytännössäon ollut vaikeaa. Osittain siksi että ei ole ollut tarpeeksitietoa asiakkaista ja osittain kiireen ja käynnissä olevien muidenmuutosten vuoksi. Jatkossa on koettu tarvittavan tietoa ikääntyvienvaikeista elämäntilanteista esim. mielenterveys- ja päihdeongelmistasekä dialogisten työmenetelmien käyttöönottoa. Sosiaalityöntekijöidenkeskusteluissa on tullut esille, ettei kyse ole pelkästäängerontologisen sosiaalityön määrittelystä vaan samallamurretaan vanhuksia koskevia käsityksiä. Keskusteluissa määritelläänniitä vanhusten elämäntilanteista, joille pitää ja voi tehdäjotakin.Kehittämistiimin jäsenet ovat itse todenneet, että hanke on jo lisännytvanhussosiaalityön ja kotihoidon yhteistyötä käytännössä.Tämä johtuu myös siitä, että sosiaalityöntekijät ovat käyneet kaupunginkotihoidon eri tiimeissä ketomassa työstään ja pohtimassayhteistyötä. Muutokset käytännössä tapahtuvat hitaasti. Ajallisestiaikaa on kulunut vasta vajaa kaksi vuotta. Gerontologisen työnasemaa, tehtäviä ja yhteistyön selkiinnyttämistä jatketaan kaupungissasiten, että gerontologinen sosiaalityöstä muodostuu käytännössäkiinteä osa ikääntyneiden palveluita.3.4.2 Sosiaalityö osana muistineuvolan moniammatillistaasiakasprosessia, SodankyläAsta NiskalaMallinnuksessa työprosessin käsitteellistämisen tavoitteena onsaada aikaan muutoksia sekä siihen osallistuvien ajatuksissa jaarjen käytännöissä. Mallinnuksessa pyritään yhdistämään prosessiinliittyvien toimijoiden näkemykset prosessin kehittämiseksi jakuvaamaan näin muodostunut toimintamalli. Menetelmällä pyritääntietoisesti tukemaan asiakasprosessin monipuolista tarkastelua.Mallinnuksen apuvälineenä käytetään tietokoneohjelmaa, jolloinvuorovaikutuksessa syntyvä konstruktio voidaan kuvata tilan-97


teen aikana graafiseen muotoon. Systemaattisesti jäsennelty työskentelyauttaa sekä yhteistyökumppaneita hahmottamaan tilannettakokonaisvaltaisesti ja tavoitteellisesti. Työprosessit ja ammattikäytännöttoiminnallisena vuorovaikutusprosessina koostuvat toiminnantavoitteen, toimintatapojen ja työtä ohjaavien arvojen kokonaisuudesta.Mallinnusprosessissa pyritään tietoisesti kyseenalaistamaanvallinneita työskentelytapoja ja löytämään kehittämisenkohtia. Kehittämishankeensa mallinnetun prosessin tarkoituksenaoli tuottaa tietoa sosiaalityön roolista moniammatillisessamuistineuvolan tiimissä.Arjen käytäntöjen keskellä voi olla vaikeaa hahmottaa moniammatillistaja laajaa prosessia kokonaisuutena ilman sen samanaikaistagraafista esittämistä. Teknisen ohjelman avulla mallinnuksessapystyy reaaliaikaisesti heijastamaan muotoutuvan prosessinnäkyville. Lapin seniori- ja vanhustyön hankkeessa Sodankylässätäydennettiin aiemmin mallinnettua muistisairauden tutkimus- jahoitoprosessia lisäämällä malliin sosiaalityön osuus. Dementiaaiheuttaa erityispiirteitä vanhussosiaalityöhön. Työprosessia määrittäätyön kohde, joka tässä mallinnuksessa oli muistisairaan tutkimus-ja hoito. Muistihäiriöt yleistyvät ikääntyessä, mutta niitäesiintyy jo työikäisilläkin. Muistihäiriö voi ennakoida muistisairautta,joka edetessään johtaa dementiaan. Dementialla tarkoitetaanlaaja-alaista muistin ja tiedonkäsittelyn heikentymistä, jokavaikuttaa sairastuneen arkiselviytymiseen. Dementiassa on kyseoirekokonaisuudesta, jossa muistihäiriöiden lisäksi esiintyy yleensäkielellisiä ongelmia, kätevyyden heikentymistä, tunnistamisenvaikeuksia, yleensäkin monimutkaisten älyllisten toimintojen heikentymistä.Dementian aiheuttava sairaus selviää tutkimuksissa;yleisin niistä on Alzheimerin tauti. Suomessa on noin 120 000dementoituvaa ihmistä, heistä työikäisiä noin 7000. Dementiaansairastuneiden määrän on arvioitu kasvavan noin 12 000 vuosittain.(http://ext.poskelappi.fi/muistisairaus_sodankyla/)Mallinnuksessa lähdettiin aluksi tarkastelemaan mitä tehtäviä sosiaalityöntekijälläon vanhustyössä ja sitten mikä on sosiaalityönrooli muistisairaan hoitoprosessissa. Mallinnusryhmässä todettiinyhteisesti, että sosiaalityöntekijän on tärkeää hallita gerontologistatietoa, joka liittyy biofyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten van-98


henemisprosessien tuntemiseen sekä vanhuuden kulttuurisiin jayhteiskunnallisiin yhteyksiin. Vanhussosiaalityöntekijä on erityisesti”sosiaalisen asiantuntija”, mutta hänellä täytyy olla riittävätgeriatriset tiedot vanhusten sairauksista ja niiden hoitomahdollisuuksista.Yhteistyö moniammatillisen tiimin kanssa edellyttäämuiden vanhustyön ammattien tuntemusta. Gerontologisen sosiaalityöntavoitteena on ensisijaisesti vahvistaa vanhusten toimintakykyä,hyvinvointia, elinympäristöä, sosiaalisia olosuhteita jayhteisöjen toimivuutta. Sosiaalityön erityisalueena on tuntea julkinenja yksityinen sosiaali-, terveys ja kulttuuripalvelujärjestelmäsekä lainsäädäntö. Sosiaalityön tehtävänä on toimia yksilön jahänen sosiaalisen ympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessaesiintyvässä häiriötilanteessa. (ks. myös Koskinen 2008, 441–442.)Vanhuusasiakkuus asettaa erityisvaatimuksia sosiaalityön tiedoille,taidoille ja etiikalle. Sosiaalityön perusarvot ja eettiset kysymyksetovat läsnä myös vanhusten kanssa työskenneltäessä. Eettisiäpulmia syntyy erityisesti silloin, kun perusarvojen, esimerkiksiitsemääräämisoikeuden, toteuttaminen on vaikeaa – jopa mahdotonta.Kuitenkin myös vanhan ihmisen kasvutarpeet, autonomia jaosallisuus on huomioitava. Eettiset kysymykset nousevat esiinkaikista huonokuntoisimpien vanhusten kanssa työskenneltäessä.Erityisesti dementoituneen vanhuksen äänen kuuleminen ei välttämättäonnistu. Sosiaalityöntekijältä odotetaan erityistä sensitiivisyyttämoraalisille kysymyksille. Kuoleman läheisyys tuo esilleeettisiä kysymyksiä muun muassa saattohoidossa. Eettinen arviointija moraali voivat joutua ristiriitaan, kun yritetään sovittaayhteen sekä vanhuksen, omaisten ja hoitohenkilökunnan ajatuksiaja etuja. (Koskinen 2003, 355–366; Koskinen 2008 441–442.)Dementiasosiaalityö on osa gerontologista sosiaalityötä, muttadementia aiheuttaa lisäksi erityisiä piirteitä vanhussosiaalityöhönDementiasosiaalityössä korostuu dementiapotilaan/-asiakkaan oikeanlainen,kunnioittava kohtaaminen, eettisten seikkojen huomioiminentyöskentelyssä, moniammatillisen yhteistyön merkityssekä omaisten tukeminen. Lähtökohtana prosessin hahmottamisessakäytetään usein ongelmaratkaisuprosessin mukaista ymmärrystäammatillisen auttamistyön ydinprosesseista. Muistisairauden99


hoito- ja tutkimusprosessin mallinnuksessa sosiaalityön prosessiyhdistettiin aiemmin luotuun malliin, joten prosessin kulku ei olesuoraan verrattavissa muihin sosiaalityön prosessimalleihin. Toisaaltasosiaalityöntekijällä on hyvä säilyttää moniammatillisessatyöskentelytavassa taustakehikkona yleisen sosiaalityön malli.100


Kuvio 7 Muistisairauden tutkimus- ja hoitoprosessi Sodankylässä101


Moniammatillisessa työprosessissa dementoituvien vanhusten parissasosiaalityön osuus korostuu dementoituvien kokonaistilanteenarviointi, läheisverkoston voimistaminen sekä jatkohoitoonliittyvät seikat ja järjestelyt.Tarkastelen seuraavaksi Sodankylän muistisairauden tutkimus- jahoitoprosessia sosiaalityön osuutta suhteessa aikaisemmassa tutkimuksessatekemäni sosiaalityön prosessin vaiheistuksen kehykseen(Niskala 2008). Tutkimuksessani sosiaalityön prosessi määrittyipaikallisissa suhteissa eteneväksi neuvotteluksi, jonka ydinprosessitovat kohtaaminen, jäsennys ja mahdollistaminen. Asiakkaanelämäntilanteen kokonaisvaltainen tukeminen vaatii prosessityöskentelyäja työskentelyä monenlaisissa suhteissa. Suhdetyössäsosiaalityöntekijä käyttää vuorovaikutuksellista tietouttaanja luovuuttaan pystyäkseen nivomaan ja asiakkaan käsitykseenmyös muiden toimijoiden, kuten läheisten ja toisten viranomaistennäkemykset tilanteesta. Pyrkiessään avoimeen neuvotteluunsosiaalityöntekijä käyttää luovasti kaikkea tietoa sosiaaliseen vuorovaikutukseenvaikuttavista elementeistä. Sosiaalityöntekijä voiomalla dialogisella avautumisella edesauttaa muun verkostonavautumista vastavuoroiselle prosessoinnille. Sosiaalisen asiantuntijanasosiaalityöntekijä käsittää ymmärtämisen olevan nimenomaankokonaisuuden ymmärtämistä ja osaa erotella siihen kuuluvatosajärjestelmät.Vanhusasiakkuuden muodostumiseen liittyvät vanhenemisprosessitja vanhuuden näkeminen erityisenä elämänvaiheena. Useinvanheneminen merkitsee sitä, että joillain elämänalueilla ilmeneemenetyksiä ja toisilla alueilla vahvuuksia. Sosiaalityön kannaltaon tärkeää tuntea ja ymmärtää erilaisia vanhenemiseen liittyviäprosesseja sekä mukautumiskeinoja, joilla muutoksiin voidaansopeutua. Mukautumisessa on kysymys myös sellaisista edellytyksistä,jotka tukevat hyvän vanhuuden rakentumista. Sosiaalityössäon tärkeää nähdä ikääntyminen monivaiheisena prosessina,joka hahmottuu erilaisten elämänvaiheiden kautta. (Koskinen2003, 355; Koskinen 2008, 440–441.)Mallinnuksessa keskustelimme pitkään siitä, missä vaiheessa prosessiasosiaalityö tulee mukaan muistisairauden tutkimusproses-102


sissa. Muistineuvolan asiakkaaksi tullaan pääsääntöisesti muistineuvolanmuistihoitajan kautta. Muistihoitajan rooli on keskeinendementiatutkimusten alkuvaiheessa, hänen on tärkeää saada kontaktija luottamus ikäihmiseen. Sosiaalityöntekijä pyrkii parantamaanympäristön ja yksilön välistä suhdetta, tarkoituksenaan ylläpitääja edistää ikääntyneen ihmisen hyvinvointia, elämänhallintaaja turvallisuutta. Sosiaalityöntekijän on tärkeää nähdä yksilösairauden ja kaavamaisen vanhuuden stereotypioiden takaa. Vanhustulisi kohdata aina yksilönä, jolla on oma minuutensa sekähänelle erityinen sosiaalisten suhteiden verkosto (ks. Koskinen1998, 123).Sosiaalityön auttamisprosessi käynnistyy asiakkaan kohtaamisestasekä asiakkaan ongelmallisen elämäntilanteen hahmottamisesta,määrittelystä ja arvioinnista. Asiakkaan tarpeet, ongelmat, voimavaratja toimintaedellytykset tutkitaan ja eritellään yhdessä asiakkaankanssa. Asiakkaan tilanteen kartoittaminen ja arviointi ovatolennaisia, toistuvia ja syveneviä osia sosiaalityön prosessissa.Niitä voidaan jo itsessään pitää sosiaalityön auttamismuotoina,sillä parhaimmillaan ne lisäävät asiakkaan ymmärrystä omasta tilanteestaanja auttavat asiakasta tai hänen läheisiään oivaltamaanratkaisuja pulmiinsa. Herkässä kohtaamisvaiheessa sosiaalityöntekijältävaaditaan aitoutta kohdata asiakkaaksi tuleva ihminen–ihmiselle -tasolla ammatillisten näkökulmien lisäksi.Kotikäynnit ovat luonteva tapa aloittaa sosiaalityön prosessi.Muistisairaan hoitoprosessissa sosiaalisen toimintakykyyn vahvistaminenon sosiaalityöntekijän ominta aluetta. Vanhuksen suhteetomaisiin ja läheisiin ovat sosiaalityön osuutta moniammatillisessatyöprosessissa. Kotikäynnin aikana sosiaalityöntekijällä on mahdollisuuskartoittaa paremmin ikäihmisen arjessa selviytymistä jakotona käyminen on koettu toimivaksi työmuodoksi. Sosiaalityöntekijäei pyri erityiseen asiantuntija-asemaan suhteessa asiakkaaseen.Hän on enemmänkin kuuntelija, joka pyrkii kunnioittamaanasiakkaan omaa tietoa, näkökulmaa ja tarkoitusta. Ensimmäisillätapaamisilla jäsennetään asiakkaan elämäntilannetta japyritään löytämään yhteinen tulkinta asiakkaan tilanteesta ja palvelutarpeista.Vanhusasiakkaille on ehtinyt kertyä huomattavan103


paljon elämänkokemusta ja aikaulottuvuutta painotetaan eri tavalla.Päämäärä yhteistyölle etsitään vastavuoroisessa prosessissa.. Lopullistatulkintaa muodostaessaan sosiaalityöntekijä käyttää perinteisentiedonkeruun lisäksi sekä omaa että asiakkaan kokemuksellistaja yhteisöllistä tietämistä. Sosiaalityöntekijä yhdistelee asioitamonipuolisen teoreettisen tiedon valossa saadakseen kokonaiskuvanasiakkaan asian kontekstista. Sosiaalityöntekijän tehtävä onpaikantaa asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisesti.104


Kuvio 8 Tilannearvio105


Tilannearvion kannalta keskeistä on vanhuksen elämänhistoria,nykyisen arjen kokonaisuus sekä elämäntavat. Teoreettisen tiedonlisäksi vanhussosiaalityöntekijältä edellytetään käytännön tietoaerilaisista vanhustyön toimintamalleista ja -menetelmistä. Sosiaalityöntekijänon myös tärkeää tiedostaa erityiset taitovaatimukset,joita vanhusasiakkaiden kanssa työskentely edellyttää. Kokemuksellinentieto on tärkeä osa ammatillista työtä; sen kautta sosiaalityöntekijävoi jäsentää omaa osaamistaan ja tietotaitoaan. Kunasiakkaan elämäntilanteesta on muodostettu käsitys, nimetäänasiakkaan kanssa ne asiat, joihin halutaan vaikuttaa tai joita halutaanmuuttaa. Sosiaalityöntekijä ja asiakas keskustelevat ratkaisuvaihtoehdoistaja sopivat asiakasyhteistyön tavoitteista. Sosiaalityössäpyritään siihen, että sosiaalityöntekijä ja asiakas olisivatsamaa mieltä ratkaisua vaativista asiakkaan elämäntilanteellisistavaikeuksista, tarpeista ja voimavaroista. Tämän jälkeen päätetään,millä työmenetelmillä, toiminnoilla ja toimenpiteillä edetään kohtitavoitetta.Hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen kannalta on oleellistasaada laaja-alaisesti kartoitettua vanhuksen elämäntilanne (Koskinen2008, 442–443). Sosiaalityöntekijä käyttää sekä omia työmenetelmiäettä läheis- ja palveluverkoston voimavaroja mahdollistaakseentehdyn palvelu- ja hoitosuunnitelman toteutumisen. Prosessinaikana sosiaalityöntekijä käyttää eri työmenetelmiä, kutenyksilötyötä tai verkostotyötä, sekä niihin sisältyviä toimintoja jatoimenpiteitä. Erilaisilla työmenetelmillä ja toimenpiteillä pyritääntukemaan ja vahvistamaan asiakkaan tai hänen läheistensäomaa ongelmanratkaisukykyä sekä aktivoimaan asiakkaan luonnollisiatukijärjestelmiä hänen itsenäisen suoriutumisensa lisäämiseksi.Mahdollistamisvaiheessa vanhenemisen sosiaalisuus tulee konkreettisestiesille arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Vanhuksen sosiaalisetsuhteet muodostuvat yleensä perhesuhteista ja suvusta.Myös ystävien merkitys on tärkeä. Ystävyyssuhteet perustuvatusein pitkäaikaiseen työtoveruuteen tai muuhun elämänvaiheeseen,mutta vielä myöhemmälläkin iällä voidaan solmia uusia ystävyyssuhteita.Inhimillisiä vuorovaikutussuhteita voidaan kutsuavanhuksen sosiaaliseksi verkostoksi. Sosiaalinen verkosto paitsi106


muodostaa perustan vanhuksen toiminnalle myös tukee sosiaalistaidentiteettiä ja voimavarojen käyttöönottoa. Verkoston kauttaikääntyvä ihminen liittyy yhteisöön, joka suojaa häntä erilaisiltastressitekijöiltä. (Koskinen 1998, 122–123.)Ikääntyneiden asiakkaiden ja omaisten välisessä suhteessa toimiminenperustuu gerontologiselle sosiaalityölle ominaiseen kaksoisasiakkuuteen(Ylinen). Vanhussosiaalityöntekijät joutuvat jatkuvastisovittamaan itseään erilaisiin suhteisiin asiakkaiden jaomaisten, asiakkaiden ja moniammatillisen työryhmän sekä asiakkaanja yhteiskunnan ja sen tarjoamien resurssien väliin. Gerontologisessasosiaalityössä tarvitaan koko prosessin ajan herkkäähavainnointia ja arvioinnin taitoa, sillä vanhuksen heikentyneetaisti- ja puhetoiminnot vaikeuttavat vuorovaikutusta. Sosiaalityönprosessiin kuuluu jatkuva seuranta sekä suunnitelman tarkoituksenmukaisuudenja toteutumisen arviointi. Nämä seuranta- ja arviointivaiheetsaattavat käynnistää uusia sosiaalityön työskentelyvaiheita.107


Kuvio 9Kuntoutumissuunnitelma108


Sosiaalityön prosessin kesto vaihtelee ajallisesti hyvin paljonriippuen asiakastapauksesta. Sosiaalityön prosessi loppuu erilliseen,koko työprosessin tarkasteluun ja asiakassuhteen päättämiseen.Sosiaalityön prosessimalli auttaa ymmärtämään työssä vaadittavaaongelmaratkaisuun ja työmuotoihin liittyvää laajaa asiantuntemusta.Sosiaalityöntekijältä edellytetään ymmärrystä ja tietoatyönsä moniulotteisesta kohteesta. kyetään jo varsin hyvinhahmottamaan sosiaalityöntekijän asiakastyön sisältöä ja työnvaativuutta. Ongelmaratkaisuun ja työn kohteen tuntemiseen liittyvänasiantuntemuksen lisäksi sosiaalityö perustuu vallankäyttöön,mikä ilmenee muun muassa viranomaiskontrollina ja mahdollisuutenatahdonvastaisten toimenpiteiden toteuttamiseen.Sosiaalisen asiantuntijuus merkitsee ennen kaikkea sitä, että sosiaalityöntekijätukee ja vahvistaa vanhuksen omaa toimintakykyä,elämänhallinnan mahdollisuuksia ja toimijuutta. Vanhenemisensosiaalisuus tulee konkreettisesti esille arkisissa vuorovaikutustilanteissa.Vanhuksen sosiaaliset suhteet muodostuvat yleensäperhesuhteista ja suvusta. Myös ystävien merkitys on tärkeä. Sosiaalityönprosessi tukee sosiaalisen verkoston toimintaa jokamuodostaa perustan vanhuksen toiminnalle. Sosiaalityö tarkoituksenaon myös tukea asiakkaansa sosiaalista identiteettiä ja voimavarojenkäyttöönottoa. (ks. Koskinen 1998, 122–123.) Sosiaalityöntekijäntyö nähtiin mallinnuksessa aluksi pitkälti konkreettistenasioiden järjestelynä, neuvomisena ja ohjaamisena sekä etuuksistahuolehtimisena. Mallinnuksen edetessä sosiaalityön roolivaihtui laaja-alaiseksi sosiaalisen asiantuntijuudeksi ja verkostojenkokoajaksi.Gerontologisen sosiaalityön ammattilainen tarvitsee tietoa kokopalvelujärjestelmästä sekä sen kytköksistä vallitsevaan yhteiskunnalliseentodellisuuteen. Sosiaalityöntekijän tulee olla sosiaalisenasiantuntija, joka työssään huomioi vanhan ihmisen koko elämäntilanteen,perhesuhteet ja ympäröivän yhteisön. Sosiaalityöntekijäntoiminta on yhteiskunnallista toimintaa, jonka tehtävänä onturvata ikääntyneelle kuuluvat etuudet ja oikeudet. Sosiaalityöntekijänvelvollisuutena on varmistaa asiakkaan eläke- ja sosiaaliturvaetuuksientoteutuminen, perushoidon- ja palveluiden turvaaminensekä tiedon välittäminen hoito-, kuntoutus- ja palvelu-109


mahdollisuuksiin liittyen. Myös yleisen turvallisuudentunteenluominen on tärkeää ikääntyneiden ihmisten kanssa työskenneltäessä.Sosiaalityöntekijän rooli on merkittävä sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluprosesseissa. Ylinen (2008,79) on tutkimuksessaan todennutsosiaalityön toimivan vanhusasiakkaan ja moniammatillisentyöryhmän toisten ammattilaisten välisessä tilassa. Sosiaalityöntekijättoimivat usein ikääntyneen ja hänen läheistensä sekähoito- ja lääketieteen ammattilaisten välisenä viestinviejänä. Gerontologisensosiaalityön eettinen asiantuntijuus tulee selkeimminesille tilanteissa, joissa sosiaalityöntekijät tasapainottelevat vanhustyöntoimijoiden erilaisten odotusten välissä. Sosiaalityön yhtenäkeskeisenä tehtävänä on moniammatillisissa prosesseissavanhuuden tarkastelun laajentaminen yksilöstä ympäristöön, yhteisöihinja yhteiskuntaan. Sosiaalityöntekijät voivatkin vaikuttaarooliinsa kansalaisten huolehtijana määrittämällä sosiaalityönpäämääräksi toimimisen ihmisen ja hänen sosiaalisen ympäristönsävälisessä häiriötilanteessa. Tämän päämäärän hyväksyminensosiaalityön lähtökohdaksi sekä prosessi- ja neuvotteluosaaminenovat sosiaalityön voimavaroja ja asiantuntijuutta tiimityössä.110


4 Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön arvioinnintoteutusMaarit KairalaHankkeessa valittuun kehittämismenetelmään kuului keskeisestiitsearviointi, johon kuului sekä tavoitteiden että prosessin etenemisenjatkuva arviointi. Hankkeessa kerätty aineisto tuki kehittämistiimeissävanhustyön työntekijöitä itse arvioimaan omaa toimintaansasekä uudelleen suuntaamaan toimintaa arvioinnin perusteella.Lisäksi hankkeessa tarvittiin ulkoista arviointia, jonkaperusteella nähtäisiin onko hanke toteuttanut sille asetetut tavoitteet.Arvioinnissa voidaan Robsonin (2001) mukaan kiinnittää huomiotaformatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Formatiivisellaarvioinnilla tarkoitetaan hankkeen prosessien arviointia. Arvioinnintehtävänä on tiedon kerääminen hankkeen toteutuksesta jaedistymisestä. Metodologia on tyypillisesti pääosin kvalitatiivistaja tieto palvelee hankkeen ohjausta kohti asetettuja tavoitteita japäämääriä. Summatiivisessa arvioinnissa korostuu hankkeen tuotostenja vaikutusten dokumentointi pääasiassa kvantitatiivista aineistoahyödyntäen. Hankkeessa toteutettiin prosessiarviointi jaulkoinen arviointi, jonka teki Lapin yliopisto.Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikön suunnitteluryhmähyväksyi syyskuussa 2008 hankkeen arviointisuunnitelman.Suunnittelutyöryhmään kuului aluetiimien valitsema edustaja jokaisestahankkeen alueelta, yliopiston edustaja, osaamiskeskuksenkehittämispäällikkö sekä hanketyöntekijät. Hankesuunnitelmassasuunnitteluryhmän määriteltiin olevan asiantuntijaryhmä, jonkatehtävänä oli tehdyn kehittämistyön tuloksellisuuden, vaikuttavuudenja edelleen hyödynnettävyyden arviointi. Ongelmaksinousi, ettei korkeakouluilla eikä hankkeessa ollut resursseja suorittaaarviointia. Arviointi tuli siten tehdä niillä resursseilla, joitaoli.111


ProsessiarviointiHankkeessa toteutettu arviointi, jossa tuettiin toimijoita itsearviointiin,oli prosessiarviointia. Prosessiarvioinnin tarkoituksena ontehdä näkyväksi työyhteisön kehittämisen toteuttamistapa ja auttaatyöyhteisöä kehittämisprosessin ymmärtämisessä ja ohjaamisessalisäämällä tietoisuutta nykytilanteesta, etenemisvaihtoehdoistaja tehdyistä valinnoista (Vataja 2009, 67). Hankkeessa korostuisisäinen arviointi itsearviointina, koska kehittämistiimit,jossa vanhustyön työntekijät kehittivät omaa työtään, nähtiin keskeisenä.Hankkeessa tuotettiin aineistoa, joka sitten ”palautettiin”kehittämistiimeille, kehittämispäivien aikana kehittämiskeskusteluihin.Keskusteluiden tarkoituksena oli, että kehittämistiimi kykeniarvioimaan omaa kehittämistyötään yhteistoiminnallisesti.Keskusteluita varten tuotettiin ohjaavia kysymyksiä (vrt. Vataja &Seppänen-Järvelä 2007). Prosessin arviointi eteni portaittain.Prosessiarvioinnin vaiheiden toteutus hankkeessa:1. Kehittämistiimien ja hankkeen työntekijöiden jatkuva arviointipalavereissa ja kehittämispäivillä2. Hanketyöntekijöiden jatkuva arviointi omissa palavereissaan,hankkeen toteutumisen tarkastelu suhteessa toteuttamissuunnitelmaan3. Alkuvuodesta 2008 kehittämistiimien arviointi omastaetenemisestään ja tavoitteiden toteutumisesta hankkeessatehdyn kyselyaineiston perusteella, etenemisen suunnitteluarvioinnin pohjalta4. Alkuvuodesta 2009 kehittämistiimien arviointi omastaetenemisestään ja tavoitteiden toteutumisesta hankkeessatehdyn Webropol -kyselyaineiston perusteella, etenemisensuunnittelu arvioinnin pohjalta5. Maalis–huhtikuussa 2009 aluetiimit arvioivat alueensakuntien kehittämistä ja alueen tavoitteiden toteutumistakehittämistiimien itsearvioinnin tulosten perusteella6. Huhtikuussa 2009 suunnitteluryhmä arvio koko hankkeenetenemistä ja tavoitteiden toteutumista kehittämistiimeissäja aluetiimeissä kerättyjen aineistojen perusteella7. Videoneuvottelulaitteilla toteutetun konsultaatiopilotinarviointi talvella 2008–20098. Ulkoinen arviointi toukokuussa 2009112


Kehittämistiimien jatkuvaa arviointia tuettiin siten että jokainenkehittämispäivä alkoi sillä, että kunnat esittelivät mitä olivat tehneet,ja toisilla alueen kunnilla oli mahdollisuus kommentoida jakysyä. Keskustelulla tuettiin kehittämisen jatkuvuutta.Hankkeessa toteutettiin ensimmäinen kysely heti hankkeen alussa,kun kuntien kehittämistiimit olivat aloittaneet vuoden 2008alussa. Kysely käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Kyselyn tulokset esiteltiinja kehittämistiimit käyttivät aineistoa keskustelun pohjana.Keskusteluita ei nauhoitettu eikä kerätty, mikä jälkikäteen ajateltunaolisi ollut oleellista koko hankeprosessin arvioinnissa. Kehittämistiimitsaivat myös ituja omaan kehittämistoimintaansa sekävertaistukea toisilta.Hankkeessa toteutettiin alkuvuodesta 2009 Webropol -kysely, johonkehittämistiimien jäsenet saattoivat vastata internet linkinkautta. Kyselyyn pyydettiin vastaamaan kaikkien kehittämistiimienvanhustyön työntekijöitä. Kysely lähetettiin 122 työntekijälle(Sevake 61, Sodeke 11, Luovake 38, Rovake 12) ja vastauksiasaatiin 94, joten vastausprosentiksi tuli 77 %. Syynä suureen vastausprosenttiinoli se, että ensin kyselyyn saattoi vastata internetinkautta ja myöhemmin vielä alueen kehittämispäivillä oli mahdollisuusvastata kyselyyn. Kyselyssä olleilla väittämillä pyrittiinsaamaan vastauksia hankkeen keskeisiin toteuttamistapaa koskeviinperiaatteisiin. Väittämät liittyivät prosessin kehittämismenetelmään.Väittämiä oli yksitoista, koska kysely haluttiin pitää pienenä.Vastausvaihtoehdot olivat täysin samaa mieltä, jokseenkinsamaa mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä. Keväällä2009 toteutetun Webropol -kyselyn väittämät:1. Pidän tärkeänä, että olen pystynyt tässä hankkeessa vaikuttamaanomaan työhöni2. Omat kykyni osallistua kehittämiseen ovat vahvistuneethankkeen aikana3. Johdon mukana olo on tukenut kehittämistämme4. Kehittämistiimissämme on pystynyt keskustelemaan jasopimaan asioista yhdessä5. Kehittämistiimimme on kyennyt työskentelemään johdonmukaisestitavoitteiden mukaisesti113


6. Kehittämistiimimme kyky tehdä yhteistyötä on parantunuthankkeen aikana7. Olemme kehittämistyöllämme pystyneet saamaan aikaanpysyviä muutoksia käytännön työhömme8. Meillä on ollut arjen käytännön työssä mahdollisuus kehittäätyötämme esim. aika, keinot9. Työntekijöiden yhteistyö arjessa on lisääntynyt hankkeenaikana10. Pidän tärkeänä sitä, että olemme tavanneet kehittämispäivillätoisten kuntien työntekijöitä11. Hankkeen työntekijä on tukenut työtämmeAineisto käsiteltiin ensin Webropol -ohjelmalla ja sitten muodostettiinkuvioita Excel -ohjelmalla. Kuvioista kävi ilmi kaikkienvastanneiden vastaukset alueittain. Webropol -aineistoa hyödynnettiinjälleen kehittämistiimien ja alueiden itsearvioinnissa siten,että kuviot toimivat keskustelun pohjana. Kyselyssä oli myösavoin vastaustila. Kysely tuki itsearviointia ja aineistoa käytettiinmyös ulkoisessa arvioinnissa. Viimeisessä kehittämispäivässä keväällä2009 alueen ja kuntien kehittämistiimien käsitelty Webropol-kysely esiteltiin kehittämistiimeille ja nostettiin kehittämisenhaasteita esille yhteiseen keskusteluun. Sen jälkeen kehittämistiimitarvioivat omaa toimintaansa seuraavien kysymysten perusteella.Kehittämiskeskusteluita ohjaavat kysymykset:1. Kootkaa yhteen mitä olette konkreettisesti tehneet hankkeenaikana2. Pohtikaa toimintaanne suhteessa hankkeen alussa asettamiinnetavoitteisiin. Mihin olette tyytyväisiä? Mitä olisittevoineet tehdä toisin?3. Mitkä asiat ovat mielestänne tukeneet kehittämistyötänne?4. Mitkä asiat ovat mielestänne hankaloittaneet kehittämistyötänne?5. Miten aiotte varmistaa, että kehittämänne asiat toteutuvatkäytännössä?6. Miten aiotte jatkaa kehittämistyötänne seuraavaksi?7. Mikä hanketyöntekijän tavassa tukea kehittämistänne olimielestänne hyvää?114


Ensin tiimiläiset arvioivat omaa toimintaansa ja sitten käytiin erikohdat yhdessä siten, että kukin tiimi kertoi oman arvionsa ja toisetalueen kunnat saattoivat kommentoida. Kehittämistiimit kirjoittivatarvioinnin pääkohdat ylös ja ne käsiteltiin siten, ettäkaikkien vastaukset samaan kysymykseen koottiin ja teemoiteltiin.Vastuksia oli 11 kehittämistiimiltä. Kehittämistiimien tekemätjatkosuunnitelmat ohjaavat kehittämistä jatkossa.Seuraavaksi alueen Webropol -kyselyn tulokset ja kehittämistiimienitsearviointi vietiin koottuna aluetiimeihin, jossa vanhustyönjohtajien tehtävänä oli arvioida alueen prosessia ja tavoitteidentoteutumista. Aluetiimeille annettiin ohjaavat kysymykset keskusteluntueksi. Vastaukset koottiin muistioihin. Aluetiimien kehittämiskeskusteluitaohjaavat kysymykset:1. Arvioikaa alueenne kehittämistiimien toimintaa2. Arvioikaa kehittämismenetelmän hyviä ja huonoja puolia3. Arvioikaa tavoitteiden toteutumista alueellanne4. Arvioikaa aluetiimin toimintaa suhteessa sille alussamääriteltyihin tehtäviinArvioinnit toteutuivat pitkällä aikavälillä joten aluetiimien arvioinniteivät kaikki ehtineet hankkeen suunnitteluryhmän arviointipalaveriin,joka pidettiin 21.4.2009. Suunnitteluryhmä arvioihanketta sen aineiston perusteella mitä oli tehty, kuitenkin sitenettä suurin osa aineistosta oli valmis. Kehittämistiimien ja aluetiimienitsearvioinneista koottiin aineisto lähettiin suunnitteluryhmälleennen kokousta. Kokouksessa suunnitteluryhmä arvioikoko hanketta (Suunnitteluryhmän muistio 21.4.2009 hankkeenkotisivuilla).Tarvelähtöisessä ja tuloksellisessa arvioinnissa keskeiseksi nousee,miten kehittämistoiminta on lisännyt vanhuspalveluidenmahdollisuuksia vastata ikäihmisten tarpeisiin. Oleelliseksi nouseepalveluiden käyttäjien näkökulma tähän. Tässä hankkeessa eikuitenkaan kyetty selvittämään tätä asiaa. Hanke oli liian lyhyt,jotta vaikutukset olisivat ulottuneet asiakkaiden kokemusmaailmaan.Vaikka asiakkaiden osallisuutta kehittäjinä pystyttiin vahvistamaan,eivät missään kunnassa toiminnan muutokset juurtu-115


neet niin syvälle, että olisi voitu tarkastella kehittämistyön vaikutuksiaasiakkaisiin.Hanketyöntekijät kokoontuivat säännöllisesti ja arvioivat sekäomaa toimintaansa sekä hankkeen etenemistä ja tavoitteiden toteutumistatyökokouksissaan ja palavereissaan. Lisäksi arvioitiinvideoneuvottelulaitteilla toteutettua konsultaation toteutumistatalvella 2008–2009.Prosessiarviointi tuotti aineistoa itsearviointia varten ja keskusteluihin,mutta sen perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä kuntientai alueen tavoitteiden vaikuttavuudesta. Varsinaisia mittareitahankkeessa ei oltu asetettu. Myös itsearviointi kaikilla tasoillaoli haasteellista. Kehittämiskeskustelut olivat vaikeita työntekijöille,koska he eivät olleet tottuneet arvioimaan omaa työtään eivätkätoisaalta saamaan tai antamaan palautetta (vrt. Vataja &Seppänen-Järvelä 2007, 226). Suurin osa työntekijöistä kuitenkintoi esille, että heidän kykynsä arvioida toisten kanssa omaa työtäänolivat kokemusten myötä lisääntyneet. Myös aineistojen kerääminenvenyi ajallisesti ja niiden käsittelyyn ei saatu opiskelijoitaeikä hanketyöntekijöillä ollut aikaa tarpeeksi käsitellä aineistoa.Kuitenkin pääosin suunnitelma toteutui ja eteni toivotusti.Oleelliseksi nousi jatkossa arviointisuunnitelman, siihen tarvittavienresurssien ja mittarien määrittely jo hankesuunnitelmaa tehtäessä.Ulkoinen arviointiHankkeen ulkoinen arviointi ostettiin Lapin yliopistolta yhteiskuntatieteidentiedekunnasta, sosiaalityön laitokselta, joka palkkasiarvioijaksi maisteri Marjo Pahtakarin. Arvioinnin lähtökohtanaon hankkeen toiminnalleen asettamat tavoitteet, joiden toteutumistaarvioitiin turvautuen hankkeessa tuotettuun kirjalliseen jakyselyiden tuottamaan materiaaliin. Lisäksi hanketta arvioitiinsuhteessa kehittämisyksiköille asetettuihin yleisiin valtakunnallisiintavoitteisiin (Pahtakari 2009).Pahtakari (mt. 2009) toteaa, että kaikissa 14 kunnassa, jotka olivatosallisina asiakastyön kehittämisessä, edettiin kehittämistyössä.Kahdeksan kymmenestä kehittämistiimien jäsenestä koki pääs-116


seensä ainakin jossain määrin tavoitteenmukaiseen toimintaan jauseampi kuin kaksi kolmesta koki, että kehittämistyöllä on saavutettupysyviä muutoksia käytännön työhön. Etenkin hankkeentoimintatutkimuksellinen ote edesauttoi toteuttamaan hankkeentavoitteita arviointiin ja tutkimustietoon perustuen. Sen sijaanhankkeen oppimis-, kehittämis- ja konsultaatiorakenteessa olleiden6 kunnan osallisuus vaihteli huomattavasti. Myös ikäihmistenosallisuus vaihteli kunnittain siten, että osassa kuntia pyrittiinverkostoitumaan aktiivisesti ikäihmisten kanssa kun taas osassakuntia ikäihmisten osallisuus jäi puuttumaan. Sen sijaan tavoitteeksiasetettu ikäihmisten sosiaalisen turvallisuuden tukeminenjää näkymättömäksi.Arvioinnin mukaan konsultaatiopalveluiden tuottaminen uudellateknologialla on toteutunut hyvin. Seudullisten palvelurakenteidenja yhteistyömallien suunnittelun saavuttamatta jääminen selittyyhankkeen yleisten ja alueellisten tavoitteiden sekä kuntakohtaistentavoitteiden kohtaamattomuuden sekä kuntatason tavoitteidenmuutosten vuoksi. Seudullista yhteistyötä niin kuin myösläänin laajuisen verkostomaisen kehittämis- ja oppimisrakenteenluomista ikäihmisten palveluissa työskentelevien tueksi tukivatosittain läänin laajuiset työseminaarit, kuntarajat ylittävät aluetiimit,vertaisryhmät sekä verkko- ja videoneuvottelulaitteiden avullatehty konsultaatio. Sen sijaan pysyvän rakenteen luominenkunnille tutkimus- ja kehittämistoiminnan tueksi jäi toteutumatta,koska hankkeen rahoitukseen tuli katkos. Pysyvinä kehittämisrakenteinakuntiin jäi kehittämistiimejä, aluetiimit, vertaisryhmätsekä verkkokonsultaatio. (mt. 2009.)Pahtakari (2009) esittää ikäihmisten palveluiden kehittämisenhaasteiksi ikäihmisten osallisuuden varmistamisen, työn kehittämiseenja kehittämisyksikön toimintaan liittyviä haasteita sekäyhtenä haasteena kehittämisen pitkäjänteisyyden ja tiedollisen perustanturvaamisen. Ulkoinen arviointi on luettavissa hankkeenkotisivuilla www.sosiaalikollega.fi.117


5 Seniori ja vanhustyön kehittämisen tulevaisuus LapissaMaarit KairalaTässä raportissa on tarkasteltu Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikköhankkeen toteutumista ajanjaksolla 1.10.2007–30.4.2009. Raportissa on mahdollisimman paljon yritetty aukaistamitä tehtiin konkreettisesti ja miten prosessi toteutui, jotta eritoimijat voisivat kehittää omaa toimintaansa oppien onnistumisistammeja haasteistamme. Toisaalta raportissa on aukaistu niitä periaatteita,joille kehittämisrakenne ja valittu kehittämismenetelmärakentuivat, jotta myös niitä pystytään kehittämään. Haasteena eiole ollut siis vain kehittää vanhustyötä vaan kehittää sitä, mitenvanhustyötä tulisi kehittää.Alla on listattu Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikköhankkeen tavoitteita ja niiden toteutumista hankkeen aikana. Listausei kuitenkaan tavoita niitä tuloksia, joita kaikista hankkeistasyntyy tarkoituksettomina ja joita ei voi mitata esim. kehittämismenetelmästätulleet hyvät kokemukset, yhteistyön lisääntyminenyli rajojen sekä verkostoitumisen tuomat edut.Hankkeen tulokset1) Tavoite: Ikäihmisten sosiaalisen turvallisuuden ja osallisuudentukeminen.Tulokset: Ikäihmisten osallisuus palveluiden kehittämisessäja omassa asiakasprosessissaan vahvistui mm. asiakastyytyväisyyskyselyt,osallisuus kehittämistiimissä, haastattelut jafocus group -ryhmät, mallinnukset; tiedottaminen palveluistatehostui.2) Tavoite: Gerontologisen sosiaalityön ja moniammatillisenpalvelun mallinnus ja kehittäminen.Tulokset: Osa ikäihmisten palveluiden kehittämistyöstä siirtyikäytäntöön jo hankkeen aikana. Hyvinä käytäntöinä syntyimm.• gerontologisen sosiaalityön ja kotihoidon yhteisten asiakkaidenasiakasprosessin mallinnus (Rovaniemi)118


• muistineuvolan asiakasprosessin mallinnus siten, että siinäon sosiaalityöntekijän osuus (Sodankylä)• kotiutumisen mallinnus terveyskeskuksesta kotiin (Simo,Muonio)• työvälineiden kehittäminen mm. hoito- ja palvelusuunnitelmatja asiakastyytyväisyyskyselylomakkeet ja voimavarakartoitus(Pelkosenniemi, Tornio)• omahoitajajärjestelmän käyttöönotto (Muonio, Pelkosenniemi)• vanhusten kansiot (Enontekiö, Pelkosenniemi)• kysely päivätoiminnan aloittamiseksi (Ylitornio)• palvelutalon toiminnan kehittäminen (Kolari, Tervola))• kotihoidon kehittäminen (Kemi, Tornio, Keminmaa, Pelkosenniemi,Savukoski, Kittilä ja Enontekiö)3) Tavoite: Tutkimusyhteistyön käynnistäminen – Työkäytäntöjenkehittäminen arviointiin ja tutkimustietoon perustuen.Tulokset: Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan korkeakoulut perustivattyöryhmän, jonka tehtävänä on korkeakoulujen välisenyhteistyön kehittäminen vanhustyössä. Hankkeen työkäytäntöjäkehitettiin perustuen toimintatutkimuksellisiin lähtökohtiin,jota hankkeeseen liittyvän tutkimuksen tekijä, MaaritKairala, toteutti myös kahdessa case kunnassa. Hankkeeseenon tulossa väitöskirja. Hankkeessa toteutettu itsearviointituki vanhustyön työntekijöitä itse kehittämään työkäytäntöjä.4) Tavoite: Konsultaatiopalvelujen tuottaminen uudella teknologiallaerityisesti dementiatietouden ja sosiaalityön osaamisenalueilta.Tulokset: Lapissa toimii pysyvä verkkokonsultaatio vanhustyönammattilaisille www.sosiaalikollega.fi. Saatiin hyviäkokemuksia videoneuvottelulaitteiden avulla tehdystä pilotoinnistajatkokehittämistä varten, mallinnus verkkosivuilla.5) Tavoite: Seudullisten palvelurakenteiden ja yhteistyömalliensuunnittelu ja toteuttaminen.Tulokset: Kunnat voivat hyödyntää tietopaketteja ”Länsi-Pohjan kuntien vanhusväestön ikä- ja palvelurakenteen ku-119


vaus vuonna 2007 sekä ennuste vuoteen 2020” ja ”Lapinkuntien vanhusväestön ikä- ja palvelurakenteen kuvausvuonna 2007 sekä ennuste vuoteen 2020”www.sosiaalikollega.fi Vanhustyön toimijat verkostoituivathankkeessa järjestetyissä aluetiimeissä ja kehittämispäivilläsekä läänin alueella järjestetyillä seniori- ja vanhustyön työseminaareissa(osallistujia yhteensä 490).6) Tavoite: Läänin laajuisen verkostomaisen kehittämis- jaoppimisrakenteen luominen ikäihmisten palveluissa työskentelevientueksi.Tulokset: Kunnissa vahvistui kehittämiskulttuuri, jossa vanhustyöntyöntekijät kehittivät työtään yhteistoiminnallisesti,kehittämistiimeissä sosiaali- ja terveysalan ammattilaistenyhteistyö parani ja työntekijöiden taidot kehittää omaa työtäänkehittyivät. Verkostoituminen kunnassa ja alueen muidenkuntien kanssa vahvistui ja mahdollisti vertaistuen. Pysyvinäkehittämisrakenteina jatkavat osassa kuntia kehittämistiimit,johtajien aluetiimit ja vertaistukiryhmät.Tulevaisuuden haasteetHankkeen aikana nousi esille asioita, jotka vaikeuttivat seniori- javanhustyön kehittämistä. Yhtenä haasteena on vanhustyön pirstaleinenkehittäminen, vanhustyötä kehitetään eri toimijoiden toimestaeri rahoittajien rahoittamana eikä selkeitä kehittämisrakenteitakunnissa tai alueilla ole. Kehittämisen ongelmana on myösniiden ajallinen lyhyys ja jatkuvuuden puute. Tavoitteita oli hankalaasettaa ja eri tasojen tavoitteita oli vaikeaa sovittaa yhteen.Tätä hankaloitti myös Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikönmääräaikaisuus, jolloin kunnat eivät voineet olla varmojakehittämisyksikön tuesta jatkossa.Useissa kunnissa oli kehittämisen lisäksi samanaikaisia rakenteellisiamuutoksia, jota veivät runsaasti työntekijöiden työaikaa sekäkeskeyttivät vanhustyön sisällöllisen kehittämisen. Rakenteellisetmuutokset eivät välttämättä olleet yhdenmukaisia sisällöllisen kehittämisenkanssa. Hankkeessa pyrittiin kehittämisen vaikutustenulottumiseen vanhustyön arjen toimintakäytäntöihin, minkä vuoksituettiin työntekijöitä itse kehittämään omaa työtään. Kehittä-120


mismenetelmä tuotti hyviä tuloksia useissa kunnissa, mutta vaikeutenaoli työntekijöiden kiire, joka osittain johtui työntekijöidenvähyydestä osittain siitä, että kehittämiskulttuuri oli uutta useissakunnissa. Koska kehittämismenetelmä oli osalle uusi ja sen esteenäoli rakenteellisia ongelmia, kokivat kuntien työntekijät hanketyöntekijöidentyöpanoksen tärkeänä tukena. Yhtenä haasteenaonkin jatkossa myös kehittämismenetelmän jatkuvuuden varmistaminen,jotta varmistetaan tulosten siirtyminen käytäntöön.Hankkeessa tuettiin yhteistoiminnallisuutta ja rajojen ylityksiä.Hankkeeseen osallistuneet vanhustyön työntekijät olivat sekä sosiaali-että terveysalan ammattilaisia. Kokemukset tästä olivat hyviä.Yhteistoiminnallinen kehittäminen loi uudenlaisia diskurssejaja kehittämisen ituja, joita toteutettiin käytännössä. Kehittämisentulokset siirtyivät käytäntöön jo kehittämisprosessin aikana työntekijöidentoimesta. Myös toimijoiden yhteistyö arjessa lisääntyi,kun he oppivat tuntemaan toisensa ja toistensa työtä. Edelleenkuitenkin haasteena on yhteistoiminnallisuuden kehittäminen.Hankkeessa ei osallistettu muita kunnan hallintokuntia eikä kolmannensektorin toimijoita, jotka tulisi tiiviimmin ottaa jatkossaosallisiksi kehittämiseen.Tulevaisuuden haasteeksi nousi myös ikääntyvien osallisuudenvahvistaminen. Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, joten tarvitaanjo olemassa olevien asiakaspalautemenetelmien lisäksi uudenlaisiamenetelmiä osallisuuden vahvistamiseksi ja samaan aikaanerilaisten menetelmien käyttämistä, jotta kyetään varmistamaankaikkien ikäihmisten osallisuus. Ikäihmisten osallisuuttatarvitaan sekä hänen omassa asiakasprosessissaan että palveluidenkehittäjänä, jotta pystymme arvioimaan ovatko vanhustyössä tuotetutpalvelut vastanneet ikääntyvien tarpeisiin ja odotuksiin.Osallisuuteen liittyy läheisesti uudenlaisen paradigman vahvistaminenseniori- ja vanhustyössä. Jatkohankkeessa uudeksi paradigmaksinostetaan ikäihmisten toimijuus sekä omassa elämässään,asiakasprosesseissa että kehittäjänä.JatkohankeLapin seniori- ja vanhustyön kehittämiseen haetaan jatkohanketta.Tarkoituksena on ollut kehittää edellisen hankkeessa nousseita121


haasteita ja siten varmistaa jatkuvuus ja syventää aikaisemmanhankkeen menetelmiä, sisältöalueita ja kehittämisrakenteita sekätuottaa uudenlaista innovatiivistä toimintaa esim. vanhustyön paradigmanmuutos, erityisosaamisen vahvistaminen gerokeskuksenkautta Lapissa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessaon neuvoteltu kuntien, korkeakoulujen, järjestöjen ja palveluidentuottajien kanssa. Lapin kunnista jatkohankkeessa kehittämisrakenteeseenon sitoutunut 19 kuntaa, joista 14 kuntaa on sitoutunutikäihmisten palveluiden kehittämiseen. Hankkeelle haetaan rahoitustaKASTE -ohjelmasta. Jatkohanke on osa Pohjois- Suomensosiaalialan osaamiskeskuksessa vuonna 2009 aloitettua Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut – kehittämisrakenneja toimintamalli -hanketta.122


Hanketyöntekijät:Kairala Maaritprojektipäällikkö, tutkija 1.10.2007–30.10.2009LUOVAKE:Katja Hietanenaluekoordinaattori 7.1.2008–30.4.2009SODEKE:Maranen Pirkkokehittäjä-sosiaalityöntekijä 1.12.2007– virkavapaalla 1.7.2008 alkaenKavakka Mirkakehittäjä-sosiaalityöntekijä, sijainen 11.–30.11.2008Orajärvi Johannasuunnittelija (50 % työaika) 1.12.2007– virkavapaalla 1.8.2008 alkaenKaisanlahti Anittasuunnittelija (50 % työaika) 1.9.2008–31.3.2009SEVAKE:Maria Ylitaloaluekoordinaattori 1.12.2007–31.3.2009Martti Ainonensuunnittelija, 1.1.2008–31.3.2009(50 % työaika, 50 % Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu)ROVAKESauli Juupaluomakehittäjä-sosiaalityöntekijä, 4.2.2008–31.3.2009(50 % työaika, 50 % Rovaniemen kaupunki)123


LähteetAaltola J. & Syrjälä L. (1999) Tiede, toiminta ja vaikuttaminen.Teoksessa Heikkinen, Huttunen & Moilanen. Siinä tutkija missätekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. ATENA kustannus.Juva.Alasoini, T. (2003) Työn laadullinen kehittäminen hyvinvointiyhteiskunnankehittämisen strategiana. Työelämän tutkimus 1 (2003):2,95–105.Conrad, P. ja Schneider J. (1980) Deviance and medicalization.From badness to sickness. The C.V.Mosby Comapany. St.Loius.Engeström Y. (1995) Kehittävän työntutkimus: perusteita, tuloksiaja haasteita. Hallinnon kehittämiskeskus. Helsinki.Engeström, Y. & Virkkunen, J. 2007. Muutoslaboratorio – kehittäväntyöntutkimuksen uusi vaihe. Teoksessa E. Ramstad & T.Alasoini (toim.) Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminenSuomessa. Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia, tulevaisuudenhaasteita. Helsinki: Tykes. Raportteja 53, 67–88.Giddens A. (1984) Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan,rakenteen ja ristiriidan käsitteet yhteiskunta analyysissä. Otava.Helsinki.Hankesuunnitelma. Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö-hanke 1.10.2007–30.04.2009. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Julkaisematon moniste.http://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/seniori-javanhustyon-kehittamisyksikko/esittely-tavoitteet-ja-toteutus/view1.6.2009Heikkilä J. (2009) Muutos lähtee ihmisestä. Turun kauppakorkeakouluntiedotuslehti Mercurius 4/2008. www.mercurius.fi 21.10.2009Hintsala S., Seppälä H & Teittinen A. (2009) Kehitysvammaista ihmistäeristävät asumispalvelut. Teoksessa Hirvilammi T. & Laatu M.(toim.) Toinen vääryyskirja. Lähikuvia sosiaalisista epäkohdista. Kelantutkimusosasto. Vammalan kirjapaino Oy. Sastamala.124


Ikäihmisten hoito ja palvelut Lapin läänissä 2005–2007 (2007) Lapinlääninhallitus. Sosiaali- ja terveysosasto. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja2007:8. Rovaniemi.http://www.laaninhallitus.fi/lh/biblio.nsf/980944ECBEC25571C225737D00481E55/$file/Ikaihmiset.pdf 1.6.2009Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (2008) Sosiaali- ja terveysministeriö/Suomen kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja2008:3. Helsinki.Jyrkämä, Jyrki (1999) Toimintatutkimus ja sosiaaliset toimintakäytännöt– giddensiläisiä näkökulmia toimintatutkimukseen. TeoksessaHeikkinen H., Huttunen R. & Moilanen P. (toim.) Siinä tutkija missätekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Juva.Jyrkämä J., Puustelli A. & Ylilahti Minna (2009) Ikääntyvän väestönyhteiskunta. visiot, riskit ja ratkaisumallit sosiaaligerontologisessakeskustelussa. Teoksessa Vaarama M. (toim.) Ikääntyminen riskinäja mahdollisuutena. Poliittisen kestävyyden alaryhmän raportti. Valtioneuvostonkanslian raportteja 3/2009.Kaste – ohjelman valtakunnallinen toimeenpanosuunnitelma vuosille2008 – 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:9. Helsinki.http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=39503&name=DLFE-7533.pdf 7.9.2009Karvinen S. (1993) Reflektiivinen ammatillisuus sosiaalityössä. TeoksessaGranfelt R. ym., (toim.) Monisärmäinen sosiaalityö, 17–51.Sosiaaliturvan keskusliitto. Helsinki.Kehittämisyksiköiden työryhmä (2006) Sosiaalialan kehittämisyksikkö-kriteerien konkretisointi.http://www.sosiaalikollega.fi/lappi/ohjausryhma/liitteet/kehittamisyksikoiden_kriteerit 25.7.2009Koskinen, S. & Aalto, L. & Hakonen, S. & Päivärinta, E. (1998)Vanhustyö. Vanhustyön keskusliitto ry. Jyväskylä.125


Koskinen, S. (2004) Ikääntyneitten voimavarat. Teoksessa Ikääntyminenvoimavarana 2004. Tulevaisuusselonteon liiteraportti. Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 33/2004. Helsinki.Koskinen, S. (2003) Gerontologinen sosiaalityö. Teoksessa HeikkinenE. & Rantanen T. (toim.) Gerontologia. Duodecim. Tammer-Paino Oy. Tampere.Koskinen, S. (2006) Gerontologinen sosiaalityö osana moniammatillistavanhustyötä. Luento Tampereen kaupungin gerontologisensosiaalityön kehittämishankkeessa 30.8.2006.http://www.tampere.fi/tiedostot/5iREfmeHf/SimoKoskinen300806.pdf 18.6.2009Kuula, A. (1999) Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä.Vastapaino. Tampere.Pahtakari, Marjo (2009) Lapin seniori- ja vanhustyön kehittämisyksikkö– hankkeen arviointiraportti. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteidentiedekunta. Sosiaalityön laitos. www.sosiaalikollega.fiRamstad E. & Alasoini T. (2007) Työelämän tutkimusavusteinenkehittäminen Suomessa. Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia,tulevaisuuden haasteita. Tykes. Helsinki.Raunio, K. (2004) Olennainen sosiaalityössä. Gaudeamus. HelsinkiRobson, C. (2001) Käytännön arvioinnin perusteet. Tammi. HelsinkiSalonen, Kari (2007) Haastava sosiaalinen vanhustyössä – avopalvelutyöntekijöidennäkemyksiä kotona asuvien vanhusten sosiaalisestaolomuotoisuudesta. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia26. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. (JY,väitöskirja)Satka M., Karvinen – Niinikoski S., Nylund M. & Hoikkala S.(2005) Sosiaalityön käytäntötutkimus. Palmenia-kustannus. Helsinki.Seppänen, Marjaana, Karisto, Antti & Kröger, Teppo (2007) Vanhuusja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä.Jyväskylä: PS-kustannus.126


Seppänen M. (2006) Gerontologinen sosiaalityö. Katsaus lähtökohtiin,nykytilaan ja tulevaisuuteen. Yliopistopaino Kustannus Palmenia-sarja.HelsinkiSeppänen-Järvelä R. & Vataja K. (2009) Työyhteisö uusille urille.Kehittäminen osaksi arjen työtä. PS-kustannus. WS Bookwell Oy.Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus(2007). Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2007:14. Helsinki.http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1063293 23.9.2009Tilastokeskus (2009) Väestöennuste.Stringer, E. (2007) Action research. A handbook for practioners. SagePublication.Vesterinen K. (toim.) 2007 Kiitos kysymästä. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen julkaisusarja 27. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus. Rovaniemi.Virkkunen, J. (2007) Kehittämistyön murros sosiaalialalla: hankekehittämisestärajat ylittävään konseptikehittämiseen. Helsinginyliopisto. Konsepti, e-lehtihttp://www.muutoslaboratorio.fi/files/Paakirjoitus.pdf 18.5.2007Virkkunen J., Engesröm Y., Miettunen R. (2007) Sosiaalihuollonkehittämistoiminnan tulevaisuus. Projektista konseptikehittämiseen.Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:49. Helsinki.Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidon valvontaLapin lääninhallituksessa (2009) Tiedote Lapin lääninhallitus.http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi/bulletin.nsf/HeadlinesPublicFin/1097336A1F408877C225762B0039F803 15.9.2009Ylinen S. (2008) Gerontologinen sosiaalityö. Tiedonmuodostus jaasiantuntijuus. Kuopion yliopiston julkaisuja E. yhteiskuntatieteet155. Kuopio.127

More magazines by this user
Similar magazines