to get the file - Sosiaalikollega

Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis 2006-2008? ?Marja Hiitola-Moilanen, Anu Määttä,Leena Oikkonen, Marjut Parhiala,Hannakaarina Sarvela, Aira Vähärautio

Marja Hiitola-Moilanen, Anu Määttä, Leena Oikkonen,Marjut Parhiala, Hannakaarina Sarvela, Aira VähärautioSINUN? MINUN? MEIDÄN.Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis 2006-2008

OSA I | KEHITTÄMISTYÖN TAUSTA1 VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISTÄ ENNEN VARHISTAAnna-Maija Puroila1. Liikkeelle lähtö2. Verkostojen luomista3. Projekteja, projekteja4. Kohti pitkäjänteistä kehittämistyötä5. Prosessi jatkuu –vai jatkuuko?Motto:Varhis ei ole fyysinen tila. Se ei ole instituutio, organisaatio eikä yksittäinen henkilö.Varhis olemme me, jotka olemme sitoutuneet yhteistyöhön varhaiskasvatuksen kehittämisessä.1. Liikkeelle lähtöPosken varhaiskasvatuksen kehittämistyöllä on maailmankaikkeuden mittakaavassakovin lyhyt historia. Sosiaalialan osaamiskeskusten suunnitteluvaiheiden jälkeen varsinainentyö alkoi syksyllä 2001. Tuolloin osaamiskeskusten tehtäviä määrittävää lainsäädäntöävasta valmisteltiin. Tuskin kenellekään oli kristallisoitunut, millaisiksi sosiaalialanosaamiskeskusten asema, tehtävä ja konkreettiset toimintatavat tulisivat muotoutumaan.Jos oli vielä jäsentymätön ja epämääräinen koko sosiaalialan osaamiskeskustenidea, sitä se oli erityisesti varhaiskasvatuksen osalta. Sekä osaamiskeskuskontekstinsisällä että sen ulkopuolella varhaiskasvatuksen kehittäminen sosiaalialan osaamiskeskuksissanäyttäytyi kummajaisena. Vaikka valtiovalta edellytti osaamiskeskusten toiminnankohdistuvan laajasti koko sosiaalialaan, valtaosa alkuvaiheen osaamiskeskustentyöntekijöistä oli taustoiltaan ja orientaatioiltaan sosiaalityön ammattilaisia. Toisaaltajännitteitä ja ristiriitaisia kehitysnäkymiä aiheutti myös varhaiskasvatuksen asema palvelujärjestelmässäsosiaalisen ja pedagogisen välisellä rajapinnalla. Monin paikoin varhaiskasvatuksentoimijat vierastivat sosiaalialan osaamiskeskuksia varhaiskasvatuksenkehittämisen taustayhteisöinä ja tunsivat huolta varhaiskasvatuksen pedagogisen identiteetinheikkenemisestä tai jopa häviämisestä.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus asetti heti toimintansa alkuvaiheessavarhaiskasvatuksen yhdeksi kehittämisen painopistealueeksi. Puitteet ja lähtökohdatvarhaiskasvatuksen kehittämistyölle olivat valtakunnallisesti arvioiden erinomaiset.Kehittämisen haasteet olivatkin ennen kaikkea toiminnallisia ja sisällöllisiä.Mitä varhaiskasvatuksen kehittäminen ylipäätänsä on ja mitä se on erityisesti sosiaalialanosaamiskeskuksen toimintana? Mitä on kehitettävä? Kuka kehittää ja miten?2. Verkostojen luomistaSosiaalialan osaamiskeskuksia koskevan lain 1 ja asetuksen 2 perusteella osaamiskeskustentehtävät määrittyivät tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn väliseen kenttään.Tämä tehtävänmääritys toi esiin sen, että sosiaalialan osaamiskeskuksissa relevanttinavarhaiskasvatuksen kehittämisen kohteena ei ole ainoastaan käytännön varhaiskasvatustyö.Kehittäminen koskettaa käytännön työn ohella tieteellistä varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatuksenkoulutusta sekä erityisesti näiden kolmen välisiä suhteita. Samallaavautui näköala siitä, että varhaiskasvatuksen kehittämisen osapuolia on monia. Poskeei voi toimia yksinään pohjoissuomalaisen varhaiskasvatuksen kehittäjänä, vaan sen1 1230/20012 1411/20012

täytyy hakeutua yhteistyöhön niiden tahojen kanssa, jotka toimivat eri tavoin varhaiskasvatuksenparissa. Alusta asti oli myös selvää, että kehittämistyö ei voi perustua hierarkiseenkehittäjä-kehitettävä -asetelmaan. On haettava käytäntöjä, joissa varhaiskasvatuksentoimijat ovat itse määrittelemässä kehittämisen tarpeitaan ja osallistumisen astettaan.Alkoi verkostoitumisen ja yhteistyön rakentamisen aika.Käytännössä verkostojen rakentaminen oli yhteisten palaverien koolle kutsumista,keskustelufoorumien luomista. Kiersimme Pohjois-Suomen seutukuntia läpi,kuuntelimme kuntien toimijoiden kertomuksia varhaiskasvatuksen tilanteesta ja kehittämistarpeista,kerroimme sosiaalialan osaamiskeskuksista, tarjosimme yhteistyötä. Samallatavalla kutsuimme koolle varhaiskasvatuksen tutkimus- ja koulutustahojen edustajiasekä järjestökenttää. Lisäksi hakeuduimme yhteistyöhön varhaiskasvatuksen valtakunnallisiinverkostoihin. Näin rakensimme vähä vähältä kokonaiskuvaa niistä asioista,joihin kehittämistyön tulisi Pohjois-Suomessa kohdistua.Tällä vuosituhannella verkostoihin kuuluminen ja niistä puhuminen onollut muodikasta. Verkostot ovat osa aikamme julkiselle hallinnolle ja kehittämistoiminnalleominaista retoriikkaa 3 . Vaikuttaa kuitenkin siltä, että verkostoterminologiaakäytetään varsin kevein perustein. Satunnaisia kohtaamisia ja kertaluonteisia yhteistyötapaamisianimitetään verkostotapaamisiksi. Posken varhaiskasvatuksen kehittämistyössäverkostoitumisen tavoite oli kunnianhimoisempi. Lähdimme tavoittelemaan pitkäkestoisia,luottamukseen ja yhteiseen toimintaan perustuvia yhteistyösuhteita. Oivalsimme,että verkostot syntyvät, säilyvät elinvoimaisina ja kehittyvät niin pitkään kuin ne tuottavatosallistujille jonkinlaista lisäarvoa.Joillekin osallistujille yhteinen keskustelufoorumi, toisen samassa asemassa,samaa työtä tekevän ihmisen kohtaaminen oli sinällään jo riittävän merkityksellinentekijä. Verkostotapaamisiimme rakentui myös toimintatapa, jossa Posken erityiseksitehtäväksi tuli varhaiskasvatuksen ajankohtaiskatsauksen kokoaminen. Ajankohtaiskatsauksessakävimme läpi valtakunnallisia ja alueellisia trendejä, tutkimukseen ja koulutukseenliittyviä asioita, uutta kirjallisuutta. Varsinkin kuntien varhaiskasvatuksen työntekijätkokivat pysyvänsä ajan tasalla ajankohtaiskatsausten avulla. Yritimme myös luodaverkostoille jatkuvuutta sopimalla seuraavasta askeleesta. Joskus se oli uusi tapaaminen,joskus joku muu konkreettinen asia. Vaihtelimme kokouspaikkoja ja näin opimmetuntemaan toistemme työympäristöjä.3. Projekteja, projektejaPosken varhaiskasvatuksen kehittämistoiminnassa alun verkostoitumisen vaihetta seurasivahva projektikehittämisen aika. Kehittämisprojektien suuntaan ohjasivat monet eritekijät. Ensinnäkin projektit olivat yksi keino jäsentää kehittämisen prosessia: projektienavulla määritettiin kehittämisen suunta ja organisoitiin kehittämistyön toteuttaminenkäytännössä (koordinointi, osallistujat, menetelmät, aikataulu, kustannukset). Kehittämisprojekteillaoli raadollisempikin funktio: niiden avulla varhaiskasvatuksen kehittämistyöhönsaatiin resursseja.Posken koordinoimat varhaiskasvatuksen kehittämisprojektit syntyivät monineri tavoin. Osa projekteista valmisteltiin suoraan eri toimijoiden ja Posken välillä,ilman laajempaa ohjelmakehystä tai ulkopuolista rahoitusta. Esimerkiksi Posken, Oulunkaupungin, Oulun yliopiston, Oulun seudun ammattikorkeakoulun sekä Oulun sosiaalijaterveysalan oppilaitoksen yhteistyönä toteutettiin Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa–projekti 4 . Projekti oli Posken varhaiskasvatuksen kehittämistoiminnan jatkonkannalta merkityksellinen. Hankkeessa kehittyi teoreettisesti perusteltu kehittämistyön3 Sulkunen 20064 Puroila 2004; Hiitola-Moilanen 20053

menetelmä, jonka nimesimme tuetun prosessikehittämisen 5 malliksi. Tätä kehittämisenmallia käytettiin sittemmin muissakin Posken koordinoimissa projekteissa ja se oli teoreettisenaviitekehyksenä myös varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toimintaa suunniteltaessa.Osa varhaiskasvatuksen kehittämisprojekteista rakentui valtakunnallisten linjausten,tavoitteiden ja ohjelmien suuntaisesti. Esimerkiksi erityisvarhaiskasvatuksenkehittämistarpeet nousivat valtakunnallisesti vahvasti esiin Posken toiminnan alkuvaiheessa.Samaan aikaan eri puolilla Pohjois-Suomea haluttiin panostaa erityisvarhaiskasvatuksenkehittämistoimintaan. Näitä intressejä yhteenkutomalla rakentui SYKE –hanke 6 . Joissakin tapauksissa aloite kehittämisprojektiin tuli kunnilta. Esimerkiksi valtakunnallinenVarhaiskasvatussuunnitelman perusteet –asiakirja 7 haastoi kunnat pohtimaankuntakohtaisten, yksikkökohtaisten ja lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmienlaatimista. Tähän laadintaprosessiin kuntien taholta pyydettiin Posken tukea. Poskenja kuntien yhteistyönä valmisteltiin LaatuVa –hanke 8 , jolle saatiin rahoitus Oulunlääninhallitukselta.Poske oli vuosien 2002 ja 2006 välisenä aikana mukana lukuisissa erilaisissavarhaiskasvatuksen kehittämisprojekteissa. Toteutettujen projektiarviointien perusteellakehittämisprojektien avulla saatiin aikaan monia merkityksellisiä asioita. Yhteistyösuhteetja verkostot kehittyivät edelleen, keskustelua ja kokeilutoimintaa virisi, uusiapalvelukonsepteja ja työkäytäntöjä otettiin käyttöön, työntekijöiden osaaminen kehittyi9 . Kehittämisprojektien avulla saatiin myös varhaiskasvatuksen alueelle konkreettisialisäresursseja, esimerkiksi resursseja henkilöstön täydennyskoulutukseen ja työvoimaavarhaiskasvatuksen innovaatio- ja kehittämistoimintaan. Projektikehittämisen haasteetolivat varhaiskasvatuksen osalta pitkälle samansuuntaisia kuin muillakin sektoreilla.4. Kohti pitkäjänteistä kehittämistyötäMonista hyvistä tavoitteista ja onnistuneista projekteista huolimatta projektikehittämistäon viime vuosina alettu kritisoida yhä voimakkaammin äänenpainoin. Kritiikkiä onkohdistettu projektien lyhytkestoisuuteen, projektitodellisuuden pirstaleisuuteen ja projektienkeskinäisen yhteistyön puuttumiseen 10 . Keskustelua on käyty siitä, missä määrinprojekteissa kehittyneet innovaatiot ja hyvät käytännöt ovat juurtuneet osaksi organisaatioidenpäivittäistä toimintaa ja työntekijöiden arkityötä. Monin paikoin on myös koettu,että projektien hakemus- ja hallinnointibyrokratiaan menee kohtuuttoman paljon aikaa.Yhä useammin törmää projektiväsymykseen, jopa ”projektiähkyyn”.Myös Posken varhaiskasvatuksen kehittämistoiminnassa haasteeksi nousikehittämistyön pitkäjänteisyyden ja systemaattisuuden lisääminen. Ensimmäinen askeltähän suuntaan oli varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelman laatiminen 11 . Suunnitelmassahahmoteltiin pohjoissuomalaisen varhaiskasvatuksen tilaa ja kehittämistarpeitasekä luotiin pohjaa strategisille linjauksille ja käytännön toimenpiteille. Erityistä huomiotakiinnitettiin varhaiskasvatuksen kehittämisedellytysten turvaamiseen myös kasvukeskustenja koulutuspaikkakuntien ulkopuolella. Jo tässä vaiheessa visioitiin alueellistakehittämisrakennetta, jossa kehittämistyötä koordinoivia työntekijöitä toimisi seutukunnissaja joiden tehtävänä voisi olla yhteistyön ylläpitäminen ja edelleen kehittäminenalueen kuntien varhaiskasvatuksen työntekijöiden, sosiaalialan osaamiskeskuksen,5 ks. Hiitola-Moilanen 2004, 7-86 Kyllönen 2006; Sarvela 20077 VASU 20038 Järvi 20069 Puroila 2004; Kyllönen 2006; Virtanen & Tonttila 200610 esim. Lähteenmaa 200611 Puroila & Niskala 20034

koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden henkilöstön sekä muiden toimijatahojen kanssa.Tällaisen rakenteen ajateltiin edistävän paikallisten selvitysten ja tutkimusten toteuttamistasekä aluetta koskevien kehittämisprosessien suunnittelua. Alueellinen kehittämisrakennenähtiin myös mahdollisuutena kehittää varhaiskasvatuksen koulutusten tiiviimpääkytkeytymistä kentän toimintaan esimerkiksi opinnäytetöiden ja käytännön harjoittelunmuodossa. Nämä alustavat visiot saivat konkreettisen muodon varhaiskasvatuksenkehittämisyksikön suunnittelu- ja toteutusvaiheessa.5. Prosessi jatkuu – vai jatkuuko?Tämä julkaisu/raportti kertoo siitä, millä tavoin varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköon käytännössä toiminut. Millä tavoin Varhis on lunastanut ne odotukset, joita kehittämisyksiköntoimintaan eri osapuolten tahoilta suunnattiin? Tämän johdantopuheenvuorontarkoituksena on ollut valottaa kehittämisyksikköä edeltäviä vaiheita. Toivottavastilukijalle piirtyy kuva siitä, että Varhis ei ole vain hanke. Se on osa monen vuoden kehittämisenprosessia. Tässä kokonaisprosessissa eri tahojen yhteistyö, sisällölliset kehittämisosiotja kehittämistyön rakenteiden luominen ovat nivoutuneet yhteen. Prosessi eitietenkään pääty hankkeen päättymiseen. Aivan toisen tason kysymys kuitenkin on,minkälaiset edellytykset nyky-yhteiskunta luo kehittämistyön pitkäjänteisille prosesseilleja pysyville rakenteille. Vakiintuuko kehittämisen kehys, vai pirstaloituuko se edelleen?Anna-Maija Puroila toimi Posken varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkönä vuosina2001-2008 ja hän oli mukana varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön valmistelussa jaalkuvaiheen toiminnassa. Syyskuusta 2008 alkaen Anna-Maija Puroila on toiminut varhaiskasvatuksentutkijatohtorina Oulun yliopistossa.5

2 VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISYKSIKÖN TOIMINNANLÄHTÖKOHDAT JA RAKENTEELLINEN KEHYSHannakaarina Sarvela ja Aira Vähärautio1. Taustaa2. Hankeorganisaatio3. Kehittämistyön malli4. Hankkeen työntekijät5. Paikalliset kehittämistiimit6. Asiakaslähtöinen arviointi kehittämistyön perustana7. Ajankohtaisfoorumit ja varhaiskasvatuspäivä-perinne8. Koulutusta kehittäjille9. Alueellisen kehittäjäverkoston rakenne ja tehtävät10. Alueellisen kehittäjäverkoston työskentelyn keskeiset prosessit ja tuotokset11. Käytännönopetuksen hake osana Varhista12. Alueellisen kehittäjäverkoston toiminnan arviointia13. Hankkeessa toteutuneet arviointiprosessit1.TaustaaPohjois-Pohjanmaan 12 kuntaa 12 , alueen tutkimus- ja koulutuslaitokset, seurakunta jajärjestöt yhdessä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa suunnittelivatja toteuttivat varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhankkeen vuosina 2006-2008.Hankkeella vastattiin kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteeseen saadamaahan pysyviä kehittämisen rakenteita sosiaalialalle. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksiköntyöskentely perustuu pitkäjänteiseen varhaiskasvatuksen kehittämistyöhönPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Toiminnassa on systemaattisesti pyrittypysyviin kehittämistyön rakenteisiin, pois pirstaloituneesta hankemaailmasta. KehittämisyksikköVarhiksessa päätavoitteena olikin varhaiskasvatuksen kehittämistyönsystematisoiminen ja pysyvien toiminnan rakenteiden luominen hankkeen toimintaalueelle.Kehittämistyön lähtökohtana oli lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tukeminenja edistäminen. Hankesuunnitelman 13 mukaan hankkeessa luotavalla varhaiskasvatuksenkehittämisyksikkörakenteella:- edistetään kuntien välistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen kehittämistyössä- edistetään eri toimijatahojen välistä yhteistyötä- kehitetään varhaiskasvatusta sisällöllisesti ja menetelmällisesti- kehitetään tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välistä yhteyttä- ylläpidetään ja kehitetään varhaiskasvatukseen liittyvää osaamista2. HankeorganisaatioVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hanke on ollut laaja, verkostomainen hanke. Sensuunnittelusta vastasi suunnitteluryhmä, joka valmisteli yhdessä Posken varhaiskasvatuksenkehittämistiimin kanssa hankehakemuksen Sosiaali- ja terveysministeriöön.Suunnitteluryhmän pohjalta rakennettiin hankkeelle ohjausryhmä, jota täydennettiin12 Oulu (Ylikiiminki, joka hankkeen aikana yhdistyi Ouluun), Nivala, Haapajärvi, Kärsämäki, Reisjärvi,Raahe, Siikajoki, Pyhäjoki, Vihanti, Kalajoki, Kuusamo13 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hanke. Hankesuunnitelma 28.2.2006, 13.6

keskeisillä yhteistyötahojen edustajilla. Ohjausryhmä on kokoontunut kaksi kertaa vuodessaPoskessa. Ohjausryhmän tehtävänä oli hankekokonaisuuden sisällöllinen ja hallinnollinenohjaaminen. Ohjausryhmän kokoonpano oli seuraava:Helena Jatkonen/RAS, Liisa Heinämäki/ Stakes, Aila Tiilikka/ Oulun yliopisto, KerttuWeissenfelt/ DIAK, Aira Vähärautio/OAMK 14 , Kaija Bakala/OAMK 15 , Leena Raudaskoski/Keski-Pohjanmaan amk, Ylivieskan yksikkö, Mia Penttilä/OAMK/Oulainen, KerttuMaunu/OSAO 16 , Irmeli Männistö/OSAO 17 , Anu Hultqvist/ Oulaisten ammattiopisto,Aslak Rantakokko/ Autismi- ja Aspergerliitto (järjestöjen edustaja), Riitta Kentala/ Oulujoensrk (seurakuntien edustaja), Leila Kerola/Tuulikki Pyykkö/Oulu, Aini Naumanen/Kuusamo, Sirkka Kiilakoski/ Raahe, Irmeli Pantcheva/ Vihanti, Tuula Haapala/ Kalajoki,Heleena Talala/ Haapajärvi, Marja Ranta-Nilkku/ Nivala, Hannakaarina Sarvela/Poske.Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköä hallinnoi Raahen seudun terveydenhuollonkuntayhtymä. Hankkeen käytännön toteutuksesta ja koordinoinnista vastasi Poske.3. Kehittämistyön malliVarhiksen kehittämistyössä toteutettiin kaksitasoista kehittämisrakennetta, joka muodostuisekä paikallisesta että alueellisesta kehittämistoiminnasta. Kaksitasoisella kehittämisrakenteellaon pyritty varmistamaan kehittämistyön paikantuminen lähelle asiakaspintaa.Rakenne on samalla varmistanut, että esimerkiksi kasvukeskuksissa sijaitsevienalueen oppilaitosten asiantuntemus on saatu välitettyä paikallisten kehittämishaasteidentueksi. Paikallisesta kehittämistoiminnasta vastasivat eri puolilla maakuntaatyöskentelevät kehittämiskoordinaattorit ja alueen kehittämistiimi, jossa osallistujinaolivat kuntien ja tarpeen mukaan muiden yhteistyökumppaneiden varhaiskasvatuksenedustajat. Alueilla toimi 6 kehittämispäiväkotia, joilla kullakin oli oma kehittämisteemansa.Alueellinen kehittämistoiminta koostui kehittämiskoordinaattorien verkostosta, alueellisestakehittäjäverkostosta ja ohjausryhmästä. Alueellinen kehittäjäverkosto kokosi yhteenPohjois-Pohjanmaalla toimivat varhaiskasvatuksen opetusta ja tutkimusta toteuttavattahot sekä useita järjestöjä ja Oulun hiippakunnan varhaiskasvatuksen toiminnan.Kehittämisyksikön koordinoinnista vastasi Posken Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikkö.Hankkeen toimijat allekirjoittivat kumppanuussopimuksen, jossa he sitoutuivat yhteistyössäkäynnistämään varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toiminnan hankkeentoiminta-alueella. Paikallisen ja alueellisen toiminnan lisäksi Varhiksessa tehtiin valtakunnallistayhteistyötä. Varhiksen henkilöstö osallistui varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköjenvaltakunnallisen verkoston toimintaan aktiivisesti. Hankkeen toimintaaon esitelty valtakunnallisilla foorumeilla 18 . Tiivis yhteistyö Stakesin ja STM:n kanssaon mahdollistanut vuorovaikutteisen kehittämisen. Tästä esimerkkeinä ovat mm. kasvatuskumppanuuskoulutus,Perhenavigaattorin kehittelyyn osallistuminen ja valtakunnallinenKäytännön opetuksen hanke, joissa Varhis on aktiivisesti ollut toimijana mukana.Varhiksen kehittämistoiminta on perustunut tuetun prosessikehittämisen malliin. 19 Paikallisenkehittämistyön tueksi kehittämisyksikön toimintaan sisältyi arviointia ja tutkimusta.Kullakin alueella on prosessikehittämisen periaatteiden mukaisesti toteutettukehittämisteeman suuntaista koulutusta ja konsultaatiota. Oulun omahoitaja työtapaan14 1.1.2007-1.9.200715 1.9.2007-31.12.200816 Suunnitteluvaiheessa vuoden 2006 loppuun.17 1.1.2007 alkaen hankkeen päättymiseen.18 Mm. Stakes kehittämisyksikköjen verkostopäivät, Stakesin Varhaiskasvatuspäivä 2008.19 Ks. Hiitola-Moilanen 2004.7

sisältyi lisäksi työnohjausta. Kunkin kehittämisteeman ympärille toteutui osaamistavahvistava kokonaisuus, jota tuettiin työnohjauksella sekä konsultaatiolla. Kehittämisteemojenympärille rakentuva kokonaisuus on osoittautunut toimivaksi ja vaikuttavaksiosaamista vahvistavaksi työskentelymalliksi, jota kehittämispäiväkotien työskentely onvahvistanut. Hankkeessa ei järjestetty yksittäisiä pirstaleisia koulutuspäiviä, vaan osaamistavahvistettiin pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Osaamistarpeita kartoitettiinhankkeessa henkilöstön osaamiskartoituksilla, täydennyskoulutussuunnitelmiin liittyvällätiedonkeruulla, Bikva-arvioinneilla, jotka toteutettiin jokaisella toiminta-alueella.4. Hankkeen työntekijätJokaisella toiminta-alueella työskennelleet kehittämiskoordinaattorit 20 valittiin työhönyhdessä Varhiksen suunnitteluryhmän kanssa. Kehittämiskoordinaattorien tehtävänä olipaikallisen kehittämistyön koordinointi, kehittämissuunnitelmien ja täydennyskoulutussuunnitelmienlaatiminen, alueen päivähoidon johtajien työparina toimiminen kehittämisasioissasekä kehittämispäiväkotien henkilöstön kehittämistyön tukeminen. Maantieteellisestilaajassa ja monikerroksisessa hankkeessa oli haasteellista rakentaa työyhteisöja työn tuki hankkeessa työskentelevien välille. Kehittämiskoordinaattorien toimipaikatsijaitsivat satojen kilometrien päässä toisistaan. Posken tehtäväksi hankkeessa annettiinkehittämistyön kokoaminen alueellisesti. Kehittämistyön koordinoinnin yksi keskeinenosa oli kehittäjätyöntekijöiden välisen tiedon välityksen ja työn tukemisen ylläpitäminenhankkeen aikana. Rungon tiimityöskentelylle muodostivat yhteiset, säännölliset työpalaverit.Maantieteellisten etäisyyksien vuoksi hyödynnettiin myös skype- ja videoyhteyksiä.Puhelinpalavereja pidettiin säännöllisesti.Hankkeessa työskenteli koko alueen yhteinen tutkija. Hänen tehtäviinsä kuuluihankkeen koordinointi yhdessä Posken varhaiskasvatuksen kehittämispäällikönkanssa. Lisäksi tutkija osallistui koko hanketta koskevan tiedon tuotantoon. Hankkeenalussa tutkijan tehtävä painottui yhdessä kehittämiskoordinaattorien ja kehittämistiimienkanssa kehittämisrakenteen luomiseen ja sen toimivuuden tukemiseen. Tutkijan tehtävänäoli toimia alueellisen kehittäjäverkoston koollekutsujana ja kokousten valmistelijana.Hän myös koordinoi Varhiksen verkkoympäristön kehittämistä ja käyttöä sekävastasi varhaiskasvatuksen käytännönopetuksen kehittämishankkeen nivomisesta osaksiVarhiksen toimintaa.Kehittämispäiväkodit valikoituivat hakuprosessin kautta kehittämisen asiakasyksiköiksi.Asiakasyksikköjen valinnassa huomioitiin mm. päiväkodin sitoutuneisuus oman työnkehittämiseen, aiempi sitoutuneisuus laatu- ja varhaiskasvatussuunnittelutyöhön. Jokaisellakehittämispäiväkodilla oli oma kehittämisteema:- Varhainen mediakasvatus – Haapajärvi, Päiväkoti Satakieli- Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus- Nivala, Knuutinpuhdonpäiväkoti- Moniammatillinen yhteistyö – Vihanti, Aamuruskon päiväkoti- Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa Kalajoki, Päiväkoti Mäntylä- Kotikasvatuksen tukeminen – Kuusamo, päivähoito / lastenneuvola /seurakunnan lapsityö- Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatus ja omahoitaja työtapa, Oulu,Välkkylän päiväkoti20 Kehittämiskoordinaattorit tarkastelevat omaa rooliaan ja tehtäviensä muotoutumista paikallistasonkehittämistyötä käsittelevissä artikkeleissaan.8

Kehittämispäiväkotien henkilöstön tehtävänä oli rakentaa yhteistyötä alueen muiden,vastaavasta sisällöllisestä kehittämisteemasta kiinnostuneiden yksiköiden suuntaan 21 .Konkreettisina yhteistyömuotoina olivat yhteiset tapaamiset, tutustumiskäynnit, työntekijävaihtotai vertaisvierailut 22 . Tällä tavoin kehittämispäiväkodin asiantuntemus ja erityisosaaminenlevittäytyy myös muihin kuntiin ja hankkeen koko toiminta-alueelle. Kehittämispäiväkodittoimivat myös tutkimuspäiväkoteina alueen oppilaitosten opiskelijoilleja tarjosivat harjoittelupaikkoja sekä kehittämisteemoihin liittyviä opinnäytetöidenaihioita.5. Paikalliset kehittämistiimitPaikalliset kehittämistiimit toimivat kehittämiskoordinaattorien työn tukena, paikallisenkehittämistyön ohjaajina ja suunnittelijoina sekä paikallisen budjetin seuraajina. Kehittämistiimienkokoonpano vaihteli. Pääsääntöisesti ne muodostuivat kuntien päivähoidonjohtajista, kehittämispäiväkotien henkilöstöstä, perustuvajohtajista ja kehittämiskoordinaattoreista.Posken edustajana kehittämistiimien kokouksissa toimi joko hankkeentutkija tai Posken varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö. Kehittämistiimien työkokouksettoteutettiin vuorotellen toiminta-alueen eri kunnissa. Näin kehittämistiimi pääsitutustumaan muiden kuntien päivähoidon yksiköihin, joissa paikkakunnan edustaja esittelikunnan varhaiskasvatustoimintaa. Kehittämistiimien toiminta vahvisti kuntien välistäyhteistyötä varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Kehittämistiimien jäsenet valmistelivathankkeen Ajankohtaisfoorumeita 23 työkokouksissaan. Mm. tällä tavoin varmistettiin,että jokaisen kunnan paikalliset tarpeet huomioitiin hankkeen toiminnassa.6. Asiakaslähtöinen arviointi kehittämistyön perustanaKehittämistyön pohjaksi kullakin neljällä kehittämisalueella toteutettiin asiakaslähtöisenarvioinnin prosessi syksyn 2006 - kevään 2007 aikana. Arvioinnin toteuttamisesta vastasialueen kehittämiskoordinaattori. Arvioinnissa hyödynnettiin alun perin Tanskassakehitellyn Bikva –mallin 24 arviointikäytäntöä. Bikva 25 – mallissa tavoitteena on ottaaasiakkaat mukaan arviointiin ja sitä kautta luoda yhteys asiakkaiden elämäntodellisuudenja palvelujärjestelmän kehittämistoimenpiteiden välille. Asiakkailla on arvioinnissakeskeinen rooli: he määrittävät arvioinnin kriteerit ja arviointikysymykset. Tässä suhteessaBikva-arviointi eroaa perinteisistä asiakastyytyväisyystutkimuksista, jotka perustuvattyöntekijöiden, hallinnon edustajien tai arviointitutkijan määrittämiin kriteereihin26 . Bikva-prosessin kautta saatu tieto ohjasi ja suuntasi Varhiksen kehittämistyötä.Samalla se luoteensa mukaisesti tuotti myös välitöntä palautetietoa kuntapäättäjille lapsiperheidenpalvelujen toimivuudesta sekä kehittämishaasteista. Kehittämiskoordinaattoritlaativat yhdessä alueensa kehittämistiimin kanssa alueen pitkän aikavälin varhaiskasvatuksenkehittämissuunnitelman, joka sisältää myös kehittämistä tukevan henkilöstönkoulutussuunnitelman. Suunnittelutyö pohjautui asiakaslähtöiseen arviointiaineistoon.Arviointiprosessi koettiin hankkeessa hyödylliseksi. Sen todettiin lisänneen var-21 Esim. Omahoitajatyömallin ympärille kehittyi 7 päiväkodin verkosto Ouluun.22 Stakesissa kehitetty vertaisvierailu on etukäteen suunniteltu ja jäsennetty vierailu toiseen työyhteisöön.Tällä tavoitellaan mahdollisimman suurta hyötyä oman työyhteisön kehittymiseen.23 Ajankohtaisfoorumit olivat hankkeen jokaisella toiminta-alueella toteutettuja varhaiskasvatuksen ajankohtaisseminaareja.24 Krogstrup, H. 2004. Asiakaslähtöinen arviointi. Bikva –malli. Helsinki: Stakes.25 Bikva tulee tanskan kielen sanoista ”Brugerinddragelse i kvalitetsvurdering”, joka suomeksi tarkoittaaasiakkaiden osallisuutta laadunvarmistajana.26 Krogstrup 2004, Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön hankesuunnitelma 28.2.20069

haiskasvatukseen liittyvää moniäänistä keskustelua, nostavan esille keskeisiä kehittämishaasteitaja samalla tiedottavan hankkeen toiminnasta 27 .7. Ajankohtaisfoorumit ja varhaiskasvatuspäivä-perinneHankkeessa kehitettiin Ajankohtaisfoorumi-konsepti. Ajankohtaisfoorumit ovat olleetjokaisella toiminta-alueella toteutettuja seminaareja, joissa on käsitelty ajankohtaisiavarhaiskasvatuksen teemoja. Niissä on esitelty myös Varhiksen paikallista toimintaa.Tällä tavoin niiden kautta on levitetty hankkeessa kehitettyjä työmalleja ja tiedotettuhankkeen toiminnasta. Jokaisella toiminta-alueella on toteutettu vuosittain kaksi Ajankohtaisfoorumia.Niillä vastattiin työntekijöiden ja työnantajien velvoitteeseen ylläpitääja kehittää työntekijöiden ammatillista osaamista, edistettiin monialaista yhteistyötä javerkostoitumista sekä vahvistettiin hyvien käytänteiden ja työmallien välittymistä alueella.Foorumeihin osallistuivat kunnallisten toimijoiden ohella myös järjestöjen ja alueenseurakuntien lapsi- ja perhetyöntekijät.Koko Pohjois-Suomea koskeva varhaiskasvatuksen ammattilaisille, tutkijoille,kehittäjille, kouluttajille ja alan opiskelijoille tarkoitettu Varhaiskasvatuspäivä- perinteenkäynnistyminen Varhis-hankkeen aikana, on alueellisen yhteistyön antia. Ensimmäinenvarhaiskasvatuspäivä pidettiin Haapajärvellä 28 8.5.2007 teemalla ”Hyvinvoivatlapset - yhteinen asiamme” Varhaiskasvatuspäivä kokosi osallistujia laajasti 29maakunnan alueelta. Kunnallisten toimijoiden ohella mukana oli myös järjestöjen jaalueen seurakuntien sekä oppilaitosten edustajia. Toinen Pohjois-Suomen varhaiskasvatuspäiväpidettiin Oulussa 8.5.2008. Varhaiskasvatuspäivän otsikkona oli Varhiksentunnus Kaikkien kasvua. Teemallisesti paneuduttiin varhaiskasvatuksen ammatillisuudenkehittymiseen niin koulutuksen kuin työelämänkin näkökulmasta. Varhaiskasvatuspäiväoli yleisömenestys keräten Ouluun yli 280 varhaiskasvatuksen ammattilaista laajaltaalueelta Pohjois-Suomea, Kainuuta ja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata. Varhaiskasvatuspäivätovat koostuneet varhaiskasvatuksen sisältöihin kohdentuvista luennoista jatyöpajatyöskentelystä. Varhaiskasvatuspäivissä tarkasteltiin asiantuntijaesitysten lisäksimyös Varhiksen kehittämistyön tuloksia. Varhiksen alueellisen kehittäjäverkoston oppilaitostenopiskelijat osallistuivat kouluttajiensa johdolla päiville esitellen omia tutkimushankkeitaanja opinnäytetöitään. Varhaiskasvatuspäivä konsepti näyttää jäävän elämäänPohjois-Suomeen kehittämisyksikköhankkeen jälkeen. Kevään 2009 varhaiskasvatuspäivänsuunnittelu on jo käynnistetty yhteistyössä alueen koulutusorganisaatioidenkanssa.8. Koulutusta kehittäjilleKolme Varhiksen kehittämiskoordinaattoria, tutkija, Posken varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkösekä Kuusamon lapsi- ja perhetyön johtaja osallistuivat Varhiksen edustajinaja kustantamana koko Posken kehittämisyksikköjen henkilöstölle tarkoitettuunyhteiseen kehittämiskoulutukseen. Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa kehittämistyönosaamista ja lisätä yhteistyötä kehittämisyksikköjen sisällä sekä välillä. Kouluttajanatoimii Paavo Viirkorpi. Koulutusprosessi 30 käynnistyi syksyllä 2007 ja päättyi syksyllä2008. Kehittämiskoulutus antoi arvokasta tukea ja käsitteellisiä jäsennyksiä Var-27 Tarkemmin Bikva-arviointien toteuttamisesta paikallistason kuvauksissa tässä julkaisussa.28 Päivien ohjelmaa oli mahdollista seurata videoyhteyden kautta Oulussa ja Kuusamossa.29 Haapajärvellä osallistujia oli 88, Oulussa 21 ja Kuusamossa 29.30 Koulutusmateriaali löytyy ositteestahttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/viirkorven_aineistot.10

hiksessa ja muissa kehittämisyksiköissä 31 tehdyn toiminnan analysointiin, arviointiin jaedelleen kehittämiseen.9. Alueellisen kehittäjäverkoston rakenne ja tehtävätHankkeessa paikallista yhteistyötä on koonnut yhteen alueellisen tason toiminta. Siinäkeskeisenä toimijana on ollut Varhiksen alueellinen kehittäjäverkosto. Alueellisen kehittäjäverkostonidea syntyi jo vuonna 2003, jolloin Pohjois-Suomen varhaiskasvatuksenlinjauksiin 32 kirjattiin ajatus eri toimijatahojen edustajista kootusta varhaiskasvatuksenasiantuntijaryhmästä. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhankkeessa tähän tavoitteeseenpäästiin alueellisen kehittäjäverkoston toiminnalla. Verkosto on koonnutyhteen keskeiset varhaiskasvatuksen opetuksesta, kehittämisestä ja tutkimuksesta vastaavattahot. Verkoston toimintaa koordinoi Poske.Alueellinen kehittäjäverkosto koostui Varhiksen työntekijöistä: kehittämispäällikkö,tutkija ja kehittämisalueiden kehittämiskoordinaattorit sekä oppilaitosten,järjestöjen ja seurakuntien edustajista. Verkosto vastasi hankkeen kehittämistyön sisällöllisestä,alueellisesta koordinoinnista yhdessä hankkeen työntekijöiden kanssa. Yhteistyöperustui kumppanuussopimukseen.Alueellisen kehittäjäverkoston toimintaan ovat osallistuneet seuraavat organisaatiotja toimijat:Oulun seudun ammattiopistosta Helena Pasanen ja Anneli Alasalmi-Husso, Oulaistenammattiopistosta Eija Toivanen, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskanyksiköstä Kirsi Herranen-Somero ja Raija Ylitalo-Kokko (lukuvuoden 2007-2008), Oulunseudun ammattikorkeakoulusta Markku Koivisto ja Helena Malmivirta, DiakoniaammattikorkeakoulunOulun yksiköstä Kerttu Weissenfelt, Oulun yliopistosta Aila Tiilikka,Oulujoen seurakunnasta Riitta Kentala, Kehitysvammaisten tukiliitto ry:stä RitvaStill 33 , MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiristä Leena Huhanantti ja MLL:n Päiväkoti EmiliastaEssi Niemi sekä Vervestä Sanna Parrila. Lisäksi verkostoon on kuulunut varhaiskasvatuksenkehittämisyksikön kehittämiskoordinaattorit Marja Hiitola-Moilanen Oulu- Ylikiiminki –alueelta, Anu Määttä Kuusamon alueelta, Leena Oikkonen Raahen seutuja Kalajoki- alueelta, Marjut Parhiala Haapajärvi - Kärsämäki - Nivala - Reisjärvi –alueelta, vt. kehittämispäällikkö Hannakaarina Sarvela (tutkijana 1.8.2006-31.7.2007 javt. kehittämispäällikkönä 1.8.2007-31.12.2008) 34 ja tutkija Aira Vähärautio (1.8.2007-31.12.2008).Verkoston työkokoukset avattiin myös muille osallistujaorganisaatioidenedustajille käsiteltyjen teemojen ja toiminnallisten tarpeiden mukaan. Alueellisen kehittäjäverkostoalkuvaiheen kokoontumisissa perehdyttiin kunkin toimijan tekemään varhaiskasvatustyöhönja muodostettiin yhteistä näkemystä verkostomaisen kumppanuudenrakentamiseksi varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön. Kehittäjäverkosto toimi alueellisenavarhaiskasvatuksen asiantuntijayhteisönä, joka antoi arvokkaan panoksensa kehittämistyöhönliittyvän toiminnan suunnittelulle ja toteutukselle yhdessä Varhiksen työntekijöidenkanssa. Asiantuntijayhteisöstä muodostui tutkijoiden, kouluttajien ja kehittäjienverkosto, jossa kehittämistyö kytkeytyi osaksi varhaiskasvatuksen moniammatillistatutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimintaa. Alueellinen kehittäjäverkosto kokoontuihankesuunnitelman mukaisesti yhteensä kahdeksan kertaa Varhis-hankkeen aikana (tar-31 Varhis hankkeen aikana Poskessa oli meneillään myös muita kehittämisyksikköhankkeita – tarkemminhttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot.32 Puroila & Niskala 2003.33 Järjestöjen edustajana oli Ulla Sauvola Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitosta 1.1.2007-1.8.200734 Kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroila toimi Varhis-hankkeessa 1.1.-1.8.2007.11

kemmin taulukossa 1.). Kehittämistyön tarpeiden mukaisesti verkostosta on muodostettupienempiä työryhmiä erilaisten työprosessien työstämiseen.Taulukko 1. Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontuminen 2007-2008Ajankohta Käsitellyt asiat ja ajankohtaiset teemat 3530.1.2007 Järjestäytymiskokous. Toimijoiden esittäytyminen, alueellisen kehittäjäverkostontehtävien ja tulevan toiminnan suunnittelu.20.3.2007 Kehittämiskoordinaattoreiden kuulumiset. Toisen asteen ammatillisen koulutuksenesittely ja ajankohtaiset kuulumiset. Terveiset varhaiskasvatuksenneuvottelukunnan työskentelystä. Varhiksen esittelyt käynnistyneet oppilaitoksissa.Yhteisen hankkeen valmistelun käynnistyminen järjestötoimijoidenja Varhiksen kesken. Kevään toiminnan suunnittelua: alueiden ajankohtaisfoorumitja yhteinen varhaiskasvatuspäivä.15.5.2007 Varhiksen tilannekatsaus, Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen koulutuksen jatutkimuksen esittely. Käynnistymässä olevan varhaiskasvatuksen käytännönopetuksen kehittämishankkeen esittely. Alueellisen kehittäjäverkoston laajentaminenja tuleva toiminta. Varhiksen www-sivut. Varhiksen henkilöstömuutoksetsyksy 2007 ja kevät 2008.25.9.2007 Ammattikorkeakoulujen toiminnan esittelyt: Oamk ja KPMK/Ylivieskan yksikkö.Varhiksen ajankohtaiset kuulumiset: www-sivujen kehittäminen, VarhisIntra,opinnäytepankki, syksyn ajankohtaisfoorumit. Varhaiskasvatuksen käytännönopetuksen hankkeen toteutus alkanut: yhdessä ideointia. Kevään 2008 varhaiskasvatuspäivänsuunnittelun käynnistyminen.27.11.2007 Seurakuntien varhaiskasvatustyön esittely. Varhiksen kehittämisalueiden kuulumiset.Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen kehittämishankkeen eteneminen:kartoituksen tilanne, valtakunnallisen seminaarin toteutus. Varhiksen kevään2008 toiminnan suunnittelu.13.2.2008 Varhiksen ajankohtaiset kuulumiset. Verven toiminnan esittely. Järjestöjen varhaiskasvatustyönesittely. Kevään 2008 toiminnan toteutuksista sopiminen:opinnäytepankki, varhaiskasvatuspäivä ja oppilaitosten osallistuminen sen toteutukseen.22.4.2008 Kehittämistyön ajankohtaiset kysymykset Poskessa ja Varhiksessa. Varhaiskasvatuspäivänvalmistelu. Opinnäytepankin päivitys. Alueellisen kehittäjäverkostonsyksyn 2008 toiminta.23.9.2008 Kehittämistoiminnan jatkorahoituksen hakeminen KASTE-ohjelmasta. Kehittämisalueidenja alueellisen kehittäjäverkoston toimijoiden ajankohtaiset kuulumiset.Varhiksen ja kehittäjäverkoston toiminnan arviointi ja raportointi.19.11.2008 Sosiaalialan kehittämistyön tulevaisuus. Varhiksen toiminnan päättyminen:raportointi ja arviointi, alueellisen kehittäjäverkoston toiminnan päättäminen.Varhaiskasvatuksen kehittämistoiminnan päättyminen Poskessa. Yhteistyökumppaneidenvetoomukset toiminnan jatkumisen puolesta.10. Alueellisen kehittäjäverkoston työskentelyn keskeiset prosessit ja tuotoksetAlueellisen kehittäjäverkoston työskentelyn keskeisimmät prosessit liittyivät oppilaitosyhteistyöntiivistymiseen hankkeen aikana. Erityisesti tämä konkretisoituu opinnäyteyhteistyössäeri tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kesken sekä käytännön opetukseenkehittämisessä osana varhaiskasvatusta antavien oppilaitosten toimintaa. Näitäprosesseja tarkastellaan yksityiskohtaisemmin seuraavien alaotsikoiden alla.Oppilaitosyhteistyön tiivistyminenAlueellisen kehittäjäverkoston toimijoiden työskentelylle oli luotu hyvä perusta jo ennenVarhis-hanketta Posken varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön liittyvien lukuisten35 Alueellisen kehittäjäverkoston kokousmuistiot löytyvät Varhiksen www-sivuilta osoitteestahttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/varhaiskasvatuksen-kehittamisyksikko/alueellinenkehittajaverkosto-2/view30.10.2008.12

hankkeiden aikana. 36 Koska Varhiksen kehittämistoiminta perustui tuetun prosessikehittämisenmalliin, edellytti se intensiivistä yhteistyötä alueellisen kehittäjäverkostonasiantuntijoiden kesken. Tästä verkostosta rekrytoitiin kehittämistyön tueksi asiantuntijatehtäviinkonsultteja, kouluttajia ja työnohjaajia aiemmissa hankkeissa muodostuneidenhyvien yhteistyökumppanuuksien pohjalta.Varhis-hankkeen käynnistyttyä kehittämisyksikön työntekijät kävivät esittelemässäalan opiskelijoille ja kouluttajille kehittämistoimintaa ja sen tarjoamia yhteistyömahdollisuuksiavarhaiskasvatusta antavissa Pohjois-Pohjanmaan oppilaitoksissa.Oppilaitosvierailuja toteutettiin erittäin aktiivisesti lukukausittain koko hankkeen toiminta-ajan.Niiden seurauksena saatiin luotua hyvät kontaktit alan opiskelijoihin ja kouluttajiinsekä herätettyä kiinnostus kehittämistyötä ja siihen liittyvää opinnäyte – ja tutkimusyhteistyötäkohtaan.Varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön kuului olennaisesti tutkimus ja uudentiedon tuotanto kehittämisen tarpeisiin. Varhis tarjosi oppimis- ja tutkimusympäristön,jossa varhaiskasvatuksen teoriaa ja käytäntöä voitiin yhdistää. Oppilaitosten opiskelijoillaoli mahdollisuus tehdä harjoitteluja, projekteja sekä opinnäytteitä Varhiksen kehittämisympäristössä.Oppilaitosyhteistyön puitteissa hankkeessa työskenteli harjoittelijoitaniin kehittämispäiväkodeissa kuin Varhiksen kehittäjätiimeissä. 37Varhiksen kotisivuille laadittiin eri oppilaitosten opiskelijoita varten opinnäytepankki,jonne ideoitiin yhteistyössä kehittämisyksiköiden henkilöstön kanssa kehittämisteemojaedistäviä tutkimusaihioita. Opinnäytepankki toimi siten kaksisuuntaisestitarjoten varhaiskasvatuksen kehittäjien käyttöön tutkimustietoa ja alan opiskelijoillemielekkäitä, käytännönläheisiä opinnäytetyön aiheita. Varhiksen kehittämistyön teemoistamuodostui laajempia tutkimuksellisia kokonaisuuksia, joihin kytkeytyi useitaerilaisia opinnäytetöitä jopa eri oppilaitosten opiskelijoiden toimesta. Hyvänä esimerkkinätästä on Oulun kehittämisalueen omahoitajatyötapa, johon kiinnittyi sekä Oulunyliopiston että Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä. Kaikkiaan kehittämisyksiköidenteemat herättivät runsasta kiinnostusta varhaiskasvatuksen opiskelijoissa ja kaikillakehittämisalueilla käynnistyi useita 38 opiskelijoiden opinnäytetyöprosesseja (Liite1). Vielä hankkeen päättymisvaiheessakin on käynnistymässä muutama opinnäytepohjainentutkimusprosessi. Tästä voidaan päätellä, että kehittämistyöhön kytkeytyvät, perus-ja jatkotutkintoon tähtäävät opinnäyteprosessit ovat mielekkäitä niin opiskelijoidenkuin kehittäjienkin näkökulmasta. Kehittämistyö tarjoaa ammatillisen osaamisen kartuttamiseenerittäin hyviä ja käytäntöorientoituneita oppimisen paikkoja ja ympäristöjä.Varhiksessa tehty kehittämistyö tarjoaa myös hankevaiheen päätyttyä jatkotutkimusmahdollisuuksia,joissa voidaan keskittyä nyt päättyneen kehittämistyön tulosten seurantaanja vaikuttavuuden arviointiin. 39Alueellinen kehittäjäverkosto on vastannut opinnäytepankin päivityksestäyhdessä Varhiksen työntekijöiden kanssa. Opinnäytepankki on toiminut myös hyvätasoistentöiden julkaisuväylänä ja - välineenä. Näin se on palvellut sekä alan opiskelijoitaettä toiminut myös kehittämistyöhön liittyvän tutkimustoiminnan tulosten välityskanavanaalan ammattilaisille. Opinnäytepankin toimintaideaa voidaan soveltaa myös36 Tarkemmin hankkeista Posken julkaisusarjassa ja hakeraporteissa Posken www-sivuiltahttp://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut.37 Varhiksen tutkijan ohjauksessa työskentelivät Oulun yliopiston kasvatustieteen maisteriopiskelija MinnaKuusisto 1.9.–2.12.2007 ja Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Leena Mikkola3.12.2007–31.3.2008.38 Loppuraportin kirjoittamisvaiheessa hankkeeseen kytkeytyneitä ammattikorkeakoulujen ja yliopistonopinnäytetöitä oli yhteensä 15 erillistä työtä. Yksi opinnäytetyö syntyi Varhaiskasvatuksen käytännönopetuksenkehittämishankkeessa.39 Ks. tarkemmin Varhiksen opinnäytepankki.13

muiden Posken kehittämisyksiköiden tai – klinikoiden toiminnassa sekä muissa sosiaalialanosaamiskeskuksen hankkeissa.Moniammatillinen opinnäytetyöpajatyöskentelyAlueellisessa kehittäjäverkostossa käynnistettiin Varhis-hankkeen aikana eri tutkimusjakoulutusorganisaatioiden välinen moniammatillinen opinnäytetyöpajatyöskentely.Prosessi käynnistyi syksyllä 2007 olleessa tutkimusyhteistyötapaamisessa eri tutkimusjakoulutusorganisaatioiden edustajien kanssa. Siinä pohdittiin varhaiskasvatuksen alueenyhteistyön mahdollisuuksia sekä tutkimus- ja kehittämistyön nivomista tiiviimminosaksi Varhiksen kehittämistoimintaa. Tilaisuuteen osallistui keskeisiä tutkimus- ja kehittämistyöntoimijoita Pohjois-Pohjanmaalta. 40 Tilaisuudesta muodostui uusi tutkimuksellisenyhteistyön avaus, joka konkretisoitui ensimmäisen kerran keväällä 2008 varhaiskasvatuspäivänyhteydessä. Eri oppilaitosten opiskelijat osallistuivat varhaiskasvatuspäiväntyöpajatyöskentelyyn esittelemällä omia opinnäytetöitään käsitteleviä postereitaalan ammattilaisille. Toisen kerran moniammatillinen opinnäytetyöpaja toteutettiinsyyslukukaudella 2008. Työpajassa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen kehittämistyöhönliittyviä tutkimuksellisia haasteita ja mahdollisuuksia sekä luotiin kontakteja ja tarjottiinväyliä oppilaitosten opiskelijoiden (perus- ja jatko-opiskelijat) opinnäytetöiden ja tutkimustenkäynnistämiselle. Mukana oli n. 50 varhaiskasvatuksen opiskelijaa eri oppilaitoksista41 sekä alan kouluttajia ja muita Varhiksen alueellisen kehittäjäverkoston edustajiakertomassa oman kehittämistoimintansa tarjoamista tutkimuksellisista mahdollisuuksistaopinnäytetöiden tekemiseen.Moniammatillinen opinnäytetyöpajatyöskentely on mallinnettu toteutettavaksi jatkossaosana Posken varhaiskasvatuksen kehittämistyötä. Sen tavoitteena on:- tiivistää yhteistyötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja kehittäjientoimintojen sekä tutkimustyön ja opiskeluaikaisen ammatillisuudenkehittämisen välille- tarjota moniammatillisesti rakentuva oppimisympäristö varhaiskasvatuksenasiantuntijuuden kehittymiselle- lisätä vuoropuhelua ja edistää uuden tutkimustiedon välittymistäosaksi varhaiskasvatuksen toimijoiden tekemään oman työn kehittämistäOpinnäytetyöpajatyöskentely perustuu moniammatillisuuden periaatteelle, joka on sisäänrakennettunavarhaiskasvatuksen ammateissa ja eri koulutusväylien tuottamassatutkintorakenteessa 42 . Opinnäytetyöpajatyöskentely on mallinnettu lukukausittain etenevänäprosessina. Syyslukukauden alussa kokoontuvassa informatiivisessa työpajassakeskitytään uusien kehittämisteemojen ja mahdollisten uusien opinnäytetöiden aiheidenesittelyyn. Tässä tilaisuudessa eri varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien 43 on mahdollisuuskertoa omasta kehittämistyöstään ja rekrytoida siihen mukaan eri oppilaitostenperus- ja jatkotutkintojen opiskelijoita. Samassa yhteydessä voidaan perehtyä ajankoh-40 Osallistujat olivat: Oulun seudun ammattikorkeakoulusta Hannu Pietiläinen, Elsa Manninen ja MarkkuKoivisto, Oulun yliopistosta Riitta-Liisa Korkeamäki, Asko Pekkarinen ja Seija Järvi, Vervestä SannaParrila ja Varhiksesta vt. kehittämispäällikkö Hannakaarina Sarvela ja tutkija Aira Vähärautio.41 Mukana olleet tutkimus- ja koulutusorganisaatiot: Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulu,Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikkö, Diakonian ammattikorkeakoulun Oulunyksikkö, Verve, Oulun kaupungin päivähoito sekä järjestöjen ja seurakunnan edustus.42 Junno & Portell & Vähärautio 2008, 5-6.43 Näitä ovat kuntatoimijoiden lisäksi, järjestöt, seurakunnat, yksityiset palveluntuottajat.14

taisiin lapsitutkimuksen ja varhaiskasvatuksen kysymyksiin. Kevätkaudella kokoontuvissatutkimusorientoituneissa teemaryhmissä puolestaan paneudutaan jo tiiviimminsisällöllisiin kysymyksiin. Niissä on mahdollisuus tarkastella käynnissä olevia sekäkäynnistymässä olevia tutkimus- ja opinnäyteprosesseja, esitellä tutkimussuunnitelmia,perehtyä lapsitutkimuksen ja varhaiskasvatuksen teemanmukaisiin sisältöihin. Moniammatillisestimuodostetuissa ryhmissä opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötäjo opiskeluaikana eri koulutusorganisaatioissa opiskelevien – mahdollisten tulevienkollegojensa kanssa. Erityisen hedelmälliseksi voi muodostua yhteistyö pohjoissuomalaistenammattikorkeakoulujen ja Oulun yliopiston kesken, sillä kasvatustieteen kandidaatintyöja ammattikorkeakoulujen opinnäytetyön kautta tuotetaan toisiinsa rinnastettavattutkinnot. 44 Koska varhaiskasvatuksen alueella tehtävä työ on myös ulkoisesti moniammatillista,voidaan moniammatillista opinnäytetyöpajatyöskentelyä laajentaa luontevastijatkossa myös muille 45 sosiaali- ja terveystoimen lapsi ja perhepalvelujen ammattienkoulutusalueille sekä sosiaali- ja terveysalan ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin.Moniammatillinen opinnäytetyöpajatyöskentely yhdistetään kevätkaudellavuotuisiin Pohjois-Suomen varhaiskasvatuspäiviin, joiden aikana uusinta tutkimustietoavoidaan välittää varhaiskasvatustyön ammattilaisille.44 Yliopistossa suoritettava kasvatustieteen kandidaatin tutkinto ja ammattikorkeakoulututkinto ovat molemmatalempia korkeakoulututkintoja eli Bachelor Degree tasoisia tutkintoja.45 Näitä ovat mm. toimintaterapian koulutusohjelma, terveydenhoitotyön koulutusohjelma, fysioterapiankoulutusohjelma, kuntoutuksen koulutusohjelma.15

SyksyKevätInformatiivinen työpaja:Tavoitteet:• Opiskelijat, tutkijat ja kehittäjätsaavat informaatiota ajankohtaisistavarhaiskasvatuksen tutkimusaiheistasekä meneillään olevistatutkimus- ja kehittämishankkeistaPohjois-Pohjanmaan alueella• Varhaiskasvatuspalvelujen tuottajatja kehittäjät voivat kytkeä tutkimusprosessejaosaksi omaa toimintaansa• Yhteistyöhankkeiden käynnistäminenOsallistujat:• Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatustaantavien oppilaitostenopiskelijat ja kouluttajat sekä tutkimus-ja kehittämisorganisaatioidenedustajat• Kuntatoimijat, varhaiskasvatuspalvelujentuottajat (kunnat, kuntayhtymät,srk, järjestöt)Toteutus:• Kehittäjät ja kuntatoimijat esittelevätajankohtaisia varhaiskasvatuksentutkimusaiheita opiskelijoidenja tutkijoille• Ajankohtaisen valtakunnallisen jakansainväliseen varhaiskasvatusjalapsitutkimuksen informaationjakaminen• Yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaanalueen oppilaitosten sekä muidenkeskeisten toimijoiden kanssa• Varhis/Poske koordinoi ja tarjoaapuitteet yhteistyössä muiden toimijoidenkanssa• Vakiinnutetaan yhteistyöpäiväosaksi eri toimijoiden tekemäävarhaiskasvatuksen koulutus, tutkimus-ja kehittämistyötä Pohjois-Pohjanmaan alueellaTeemalliset työpajat:Tavoitteet:• Opiskelijat, tutkijat ja kehittäjätvoivat jakaa samojen teemojen ympärillekeskittyvää tutkimus- ja kehittämistyöosaamistaantutkimusorientoituneissamoniammatillisissatyöpajoissa• Varhaiskasvatus- ja lapsitutkimuksenedistäminen Pohjois-Pohjanmaan alueen oppilaitoksissaja tutkimus- ja kehittämisorganisaatioissa• Yhteistyöhankkeiden käynnistäminenja jatkaminenOsallistujat:• Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatustaantavien oppilaitosten opiskelijatja kouluttajat sekä tutkimus- jakehittämisorganisaatioiden edustajatToteutus:• Varhaiskasvatuksen tutkimukseen jakehittämiseen liittyvät teemallisetseminaarit yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan alueen oppilaitostensekä muiden keskeisten toimijoidenkanssa• Varhis/Poske kokoaa teemaryhmätsekä koordinoi ja tarjoaa puitteetryhmien kokoontumisille yhteistyössämuiden toimijoiden kanssa• Voidaan käsitellä esim. opinnäytejatutkimussuunnitelmia moniammatillisessakontekstissa• Vakiinnutetaan moniammatillinenteemaryhmätyöskentely osaksi eritoimijoiden tekemää tutkimus- jakehittämistyötä Pohjois-Pohjanmaanalueella• Nivotaan osaksi vuotuisia Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuspäivientyöpajatyöskentelyäKuvio 1. Moniammatillisen opinnäytetyöpajatyöskentelyn toteutusmalli16

Kaavakuvana moniammatillisen prosessin etenemistä voidaan hahmottaa lukukausittainetenevänä jatkumona. Syyslukukauteen liittyvänä toteutetaan informatiivinen työpaja,joka on tarkoitettu ensisijaisesti opinnäytetyön tai tutkimuksen aihetta etsiville opiskelijoilleja tutkijoille. Kevätlukukausi on omistettu teemaryhmittäin tapahtuvalle työskentelylle.Käynnistyttyään teemaryhmien työskentely voi luonnollisesti jatkua myös syysluukaudella.Teemaryhmät täydentyvät sitä mukaa, kun uudet opinnäytetyöt ja tutkimushankkeetalkavat hahmottua.Varhis-hankkeen päätyttyä kevätlukukaudelle 2009 suunnitellut moniammatillisetteemalliset opinnäytetyöpajat on luontevaa käynnistää hankkeen aikana syntyneidenopinnäytetyöprosessien ja kehittämispäiväkotien kehittämisen teemojen ympärille.Moniammatillista opinnäytetyöpajatoimintaa voidaan jatkaa alueellisessa asiantuntijaverkostossaVarhis-hankkeen jälkeen osana Pohjois-Suomen varhaiskasvatuksen tutkimus-ja kehittämistoimintaa.11. Käytännönopetuksen hanke osana VarhistaVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toimintaan nivoutui sosiaali- ja terveysministeriönrahoittama valtakunnallinen varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen kehittämishanke.Hanke toteutettiin 1.8.2007–31.5.2008 välisenä aikana. Se oli osa laajempaa sosiaalialankäytännön opetuksen kehittämishanketta 46 , joka koostui kuudesta alueellisestaosahankkeesta kohdentuen käytännön harjoittelun kehittämiseen vanhustyössä, lastensuojelussa,päihdetyössä, terveyssosiaalityössä, aikuissosiaalityössä ja sosiaaliohjauksenalueella sekä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen osahanke muodostui kolmensosiaalialan osaamiskeskuksen - Pikassos Oy eli Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Satakunnanalueilla toimiva sosiaalialan osaamiskeskus, Poske 47 eli Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus sekä SOCCA eli pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus -yhteisestä hankkeesta. Hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi yhteistyöryhmä,joka koostui sosiaalialan osaamiskeskusten työntekijöistä 48 sekä varhaiskasvatusta antavienoppilaitosten edustajista. 49 Mukana oli lähihoitajakoulutus (Omnia), sosionomejakouluttava ammattikorkeakoulu (HAMK) sekä yliopistollinen kasvatustieteen kandidaatinja maisterin koulutus (Oulun yliopisto). Kaikki nämä koulutusmuodot tuottavat osaajiavarhaiskasvatuksen moniammatilliselle kentälle.Poskessa varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen kehittämishanke kytkettiintiiviisti Varhis-hankkeen toimintaympäristöön. Siinä pyrittiin vastaamaan koulutuksenja työelämän kehittämisen haasteisiin: varhaiskasvatuksen työntekijöiden osaamisvaatimustenmuutoksiin, päivähoidon sisäisen moniammatillisuuden kehittämiseen sekäyhteistyön tiivistämisen tarpeeseen koulutusten ja työelämän kesken. 50Posken oman osahankkeen tuloksena syntyi käytännön opetuksen toimintatapojenkartoitus Pohjois-Pohjanmaan alueen varhaiskasvatusta antavista oppilaitoksista,ohjaajille suunnattu koulutuspaketti, käytännön opetuksen mallinnus sekä oppilai-46 Tavoitteena oli vahvistaa sosiaalialan vetovoimaisuutta ja varmistaa ammattitaitoisen henkilöstön saantiatulevaisuudessa. Pyrkimyksenä oli kehittää sosiaalialan toimintayksiköitä elinikäisen oppimisen ympäristöiksi,joissa moniammatillinen ja yhteisöllinen oppiminen liittyvät henkilöstön ammatillisen osaamiseenja työn kehittämiseen. Tavoitteena oli vahvistaa erityisesti käytännön harjoittelun työelämälähtöisyyttä.47 Poske vastasi hankkeen hallinnoinnista.48 Osaamiskeskusten työntekijät: varhaiskasvatuksen suunnittelija Seija Junno Pikassos Oy:stä, varhaiskasvatuksenerityissuunnittelija Tuija Portell ja projektisuunnittelija Lila Harjamäki SOCCA:sta sekätutkija Aira Vähärautio Poskesta.49 Oppilaitosten edustajat: lehtori Eeva Tast Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), lehtori Eva-MaijaKuosmanen Omnian ammattiopistosta ja opettaja Marja Viklund Oulun yliopistosta.50 Junno, Sarvela & Portell 2007, 3-5.17

tosyhteistyön syvenemisen seurauksena työssäoppimisen prosesseihin liittyviä kehittämisehdotuksiajatkotoimista. 51Kaksi Oulun yliopiston kasvatustieteen opiskelijaa laativat käytännön opetuksentoimintatapojen kartoituksen 52 osana työharjoitteluaan. Kartoitus vahvisti ennakkokäsitykseneri koulutusasteiden käytäntöjen moninaisuudesta. Se antaa arvokasta ja kokoavaatietoa varhaiskasvatuksen käytännön opetuksesta niin eri oppilaitosten kouluttajienkuin kentän työntekijöiden sekä opiskelijoiden ohjaajienkin käyttöön.Käytännön opetuksen ohjaajille suunnattu koulutuspaketti suunniteltiin ja toteutettiintiiviissä yhteistyössä Varhiksen kehittämispäiväkotien henkilöstön sekä alueelliseenkehittäjäverkostoon kuuluvien oppilaitosten edustajien kanssa. Kehittämispäiväkotienhenkilöstöltä kerättiin kokemuksia ja koulutustoiveita liittyen opiskelijoiden ohjaajanatoimimiseen. Koulutuksen suunnittelua jatkettiin alueelliseen kehittäjäverkostonoppilaitosten edustajista muodostetussa työryhmässä. Oulun yliopiston kasvatustieteidentiedekunnan kaksi varhaiskasvatuksen opiskelijaa tekivät osana kandidaatintyönään kyselytutkimuksen53 kehittämispäiväkotien ja vertaispäiväkotien henkilöstön ohjaajakoulutukseenliittyvistä sisällöllisistä toiveista. Alustavia tuloksia hyödynnettiin koulutuksensuunnittelussa. Aineiston pohjalta valmistuneessa kandidaatintyössä 54 tarkastellaan opetusharjoittelunmerkitystä erityisesti lastentarhanopettajien ammatillisuuden kehittymiselle.Työ on julkaistu Varhiksen opinnäytepankissa.Ohjaajien koulutuksen tavoitteena oli syventää opiskelijoiden käytännön opetuksenohjaajina toimivien tietämystä Oulun seudun sekä Oulun eteläisten kuntien varhaiskasvatustaantavien oppilaitosten erilaisista käytännön opetuksen toimintatavoista,ohjausprosesseista sekä muista käytänteistä. Lisäksi paneuduttiin opiskelijan ohjausprosessiinja etsittiin uusia näkökulmia sekä työvälineitä opiskelijan ammatillisen kasvuprosessintukemiseen. Koulutuskokonaisuus toteutettiin teemalla Opiskelijan ohjaajanavarhaiskasvatuksen moniammatillisella kentällä. 55 Ohjaajakoulutuksen peruslähtökohtanaoli, että sitä ei kohdisteta millekään yksittäiselle varhaiskasvatuksen ammattialalle,vaan pyritään löytämään sellaisia sisältöjä, joiden avulla käytännön työkentillä tapahtuvanoppimisen ohjausprosesseja voidaan lähestyä moniammatillisessa kontekstissa. Koulutussuunnattiin Varhiksen kehittämispäiväkotien henkilöstön ohella myös muille alueidenja seutukuntien päivähoidon yksiköiden ja oppilaitosten työntekijöille. Koulutuspaketinperusrunkoa voidaan jatkossa hyödyntää osana käytännön opetuksen ohjauskoulutuksia.Käytännön opetuksen mallintamisessa 56 osaksi Varhiksen kehittämisen rakenteita tavoitteenaoli:- kehittää Varhiksen kehittämispäiväkodeissa tapahtuvaa eri oppilaitostenopiskelijoiden käytännön opetusta- edistää käytännön opetuksen ja työelämälähtöisten oppimisprosessienkysymyksiin liittyvää moniammatillista yhteistyötä Varhiksen alueenoppilaitosten ja kehittämispäiväkotien välillä- edistää Varhiksen alueen oppilaitosten varhaiskasvatuksen opiskelijoidenmahdollisuuksia osallistua kehittämispäiväkodeissa tapahtuvaankehittämistyöhön51 Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen kehittämishankkeen loppuraportti on kokonaisuudessaanjulkaistu Posken hankeraporteissa Portell & Junno & Vähärautio 2008:http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/index_html.52 Kuusisto & Mikkola 2008.53 Moilanen & Ranta 2007.54 Moilanen & Ranta 2008.55 Koulutus toteutettiin kahtena samansisältöisenä kokonaisuutena Oulussa ja Ylivieskassa.56 Vähärautio 2008, 22-25.18

Käytännön opetuksen mallinnuksessa noudatettiin Varhiksen toiminnan jäsentelyssäkäytettyä jakoa paikalliseen ja alueelliseen toiminnan tasoon. Paikallista tasoaedustavat Varhiksen kehittämisen rakenteessa kehittämispäiväkodit, joiden toimintaaohjaa kullakin alueella toimiva kehittämiskoordinaattori yhdessä alueen kehittämistiiminkanssa. Alueellisen toiminnan taso muodostuu alueellisesta kehittäjäverkostosta, jokakoostuu Varhiksen toiminta-alueen varhaiskasvatusta antavista oppilaitoksista sekä järjestöjenja seurakunnan edustuksesta. Mallissa kullakin tasolla ja toimijalla on omat tehtävänsäkäytännön opetuksen toteutuksessa Varhiksen kehittämispäiväkodeissa ja alueenoppilaitoksissa. Mallissa kuvataan käytännön opetuksen eri tasot, toimijat, vastuuhenkilöt,prosessit ja keskeiset tehtävät.Käytännön opetuksen hankkeen seurauksena Varhiksen toimintaan kytkeytyvienoppilaitosten keskinäinen yhteistyö tiivistyi entisestään. Erityisesti tämä tuli esillekäytännön opetuksen ohjaajille suunnatun koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessasekä koulutuksellisen yhteistyön jatkosuunnitelmissa osana käytännön opetuksen mallinnusta.Varhis-hankkeen päätyttyä olemassa olevat kehittämisen rakenteet, verkostot jayhteistyökäytänteet jäävät alueille, joten hyvät edellytykset alueellisen kehittäjäverkostontoiminnan jatkumiselle ovat olemassa. Varhiksen alueellisen kehittäjäverkostonmuodostama asiantuntijayhteisö on keskeinen toimija, kun jatketaan yhteistyötä niinopinnäyte- ja tutkimusyhteistyöhön kuin käytännönopetukseenkin liittyen.12. Alueellisen kehittäjäverkoston toiminnan arviointiaAlueellisen kehittäjäverkoston toiminta on koettu erittäin merkityksellisenä Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämistyölle. Tämä tuli esille verkoston jäseniltäavoimilla kysymyksillä kirjallisesti kerätyssä palautteessa (Liite 2). 57 Varhiksessa tehdynkehittämistyön merkitys liitettiin arvioinneissa varhaiskasvatuksen laadun ja ammatillisenosaamisen kehittymiseen, verkostoitumisen rakenteellisten puitteiden tarjoamiseen,yhteistyöhön perustuvan kumppanuuden rakentumiseen eri tahojen välille jatoiminnasta saatavaan konkreettiseen hyötyyn. Kehittämisen kohteista mainittiin, ettäalueellisen kehittämisverkoston toimijoiden paikallista edustavuutta voitaisiin jatkossalaajentaa. Varhiksen keskeinen rooli ilmeni lopuksi huolena tulevasta hankkeen päätyttyäsekä vetoomuksena pysyvien kehittämisen rakenteiden turvaamisesta puolesta.Varhiksessa tehdyn kehittämistyön merkityksen arvioinnissa pidettiin tärkeimpänätuloksena varhaiskasvatuksen laadun kehittymistä. Laadun kehittymiseenliittyvinä seikkoina tuotiin esille uuden tiedon tuotannon merkitys, työmenetelmien kehittäminen,saadun kehittämistiedon välittyminen kehittämisyksiköiden alueilla laajemminkinsekä kehittämistyöhön liittyvän koulutuksen suuntaaminen myös muille varhaiskasvatuksentoimijoille kuin pelkästään kehittämispäiväkotien henkilöstölle. Vastaustenperusteella voidaan tulkita Varhiksen toiminnan olleen alueellisesti vaikuttavaa jamerkityksellistä. Sillä on voitu vaikuttaa varhaiskasvatuksen ja varhaiskasvatuspalvelujenlaatuun ammatillisen osaamisen kehittymisen myötä.Kehittämistyönkautta on saatu uutta tietoa ja menetelmiä käyttöön, mikä mielestäni on erittäinansiokasta. Varhaiskasvatus on saanut avunantoa. Myös kumppanuus työntekijöiden ja57 Vastauksia saatiin yhteensä kymmeneltä alueellisen kehittäjäverkoston toimijalta. Niistä muodostunuttaaineistoa käsiteltiin kokonaisuutena ja anonyymisti. Vastaukset koodattiin juoksevalla numeroinnillaniiden identifioimiseksi aineistosta (V1-V10). Aineisto on analysoitu erottamalla saman merkityssisällönomaavat vastaukset omiksi teemoikseen ja muodostettu niiden pohjalta laajemmat merkityskokonaisuudet(vrt. esim. Eskola & Suoranta 1998).19

vanhempien kesken on voimistunut – voisiko parempaa olla lapsenkin näkökulmasta katsottuna.(V3)Koulutuksia pystyttiin tarjoamaan kunnissa myös päivähoidon koko henkilökunnalle, milläon merkitystä yhtenäisen laadun tukemiseen alueella. Koulutukset, esim. kasvatuskumppanuuskoulutus,on selvästi innostanut työntekijöitä työssään ja kehittänyt ammatillisuutta.Varhis on tarjonnut hankkeessa sekä koordinaattoreille että kehittämispäiväkotien henkilöstölletilaisuuksia jakaa kokemuksiaan, esitellä projektejaan sekä niiden tuloksia eri seminaareissaja koulutuksissa. Näin tieto ja ideat ja uudet ideat on saatu laajasti alueella käyttöön.(V9)Varhis on maantieteellisesti laaja-alaisesti kehittänyt ja varmistanut varhaiskasvatuksen tasalaatuistatoteutumista. Henkilökunnan ammatillisuus on lisääntynyt ja varmasti varhaiskasvatustyönmerkitys on korostunut. Tietoa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisestaon mennyt myös muille yhteistyökumppaneille. (V10)Yhdessä vastauksessa kytkettiin kiinnostavalla tavalla kehittämistyön merkitys osaksikoko varhaiskasvatuksen tieteenalan kehittymistä. Siinä varhaiskasvatuksen parissatehtävä työ nähtiin merkitykseltään itseisarvoisena, jonka yhteiskunnallinen ja kasvatuksellinenoikeutus tulee perustelluksi kehittämistyön kautta.Varhiksen toiminta on lisännyt varhaiskasvatuksen itseisarvoa ja toiminnan oikeutusta.(Tärkeää, koska varhaiskasvatus on eriytynyt omaksi tieteen alakseen suht. vähän aikaa sitten.)(V10)Varhiksen toiminnalla on ollut suuri merkitys varhaiskasvatuksen eri toimijoiden verkostoitumisellePohjois-Pohjanmaan alueella. Varhiksen ansiosta kehittämiseen liittyväyhteistyö on jäsentynyt, jäntevöitynyt ja saanut selkeät rakenteelliset puitteet.Varhaiskasvatuksen toimijoiden välinen yhteistyö on napakoitunut ja jäsentynyt. (V1)Verkostoituminen → tapahtunut työelämän ja oppilaitosten välillä sekä seurakunnan ja järjestöjensuhteen. Alueellinen kehittämistyö lähtenyt käyntiin juuri Varhiksen toimesta. Selkeätkehittämisteemat, joiden puitteissa kehitetään. Hyvä hallinto. (V7)Yhteistyö on lisääntynyt eri toimijoiden välillä. (V7)Arvioisin, että koordinaattorijärjestelmän ansiosta kehittämistyö pääsi kunnissa alkuun jatuli prosessissaan tuetuksi ohjauksen ja koulutuksen avulla koko hankkeen ajan. (V9)Alueellisen kehittäjäverkoston oman toiminnan arvioinnissa korostui verkostoon kuuluvienkeskinäisen tutustumisen merkitys ja kumppanuuden rakentuminen. Sen syntyminenedellyttää henkilökohtaisen suhteen muodostumista ja eri organisaatioiden työn sisältöjentuntemusta sekä kokemusten vaihtoa. Alueellisen kehittäjäverkoston työkokouksissaannettiin tilaa ja aikaa eri toimijoiden työn sisällöllisen tuntemuksen lisäämiseensekä toimintoihin perehtymiseen. Verkoston edustajien jaettu näkemys on, että yhteistyönjatkumiselle on luotu Varhis-hankkeen aikana hyvä pohja.Tutustuminen ja yhteisen asian ympärillä toimiminen. On ollut hyvä kuulla kuulumisia yhteiseltäsaralta ja vaihtaa kokemuksia. Tutustuminen lisää varmasti myös tulevaisuudessayhteistyötä. (V2)Kehittämisverkoston idea kerätä eri yhteistyötahoja yhteen on ensiarvoisen tärkeä. Useimmitenteemme yhdessä tietämättä ja tuntematta toisiamme. (V3)Tullut tutuksi uusien toimijoiden kanssa – avannut yhteistyömahdollisuuksia, on helpompiottaa yhteyttä, kun on tuttu. Oman alueen näkökulmasta on ollut positiivista, kun on ollutSRK:n edustaja mukana → vahvistanut omalla alueella tehtävää monialaista yhteistyötä.(V4)20

Hyvä eri toimijoiden ja oppilaitosten tietää toistensa käytännöistä ja varhaiskasvatuksenkoulutuskokonaisuuksien sisällöistä esim. käytännönop. henkkeen yhteydessä tuli esillekuinka eri tavalla ja monella tavalla työssäoppimisen jaksot ohjeistetaan ja tavoitteet asetetaan.(V6)Verkostoitumisen laajentaminen on myös järjestön etu ja hyöty → eri näkökulmat tuo syvyyttäomaan työhön. Miellyttävä ilmapiiri ☺ (V8)Alueellisen kehittäjäverkoston työskentelyssä haasteena on koettu verkoston alueellinenkattavuus ja osittainen paikallisen tason verkostojen vajavuus. Hankkeen jatkoa ajatellentoivotaankin, että eri kehittämisalueille voitaisiin muodostaa alueiden omista, paikallisistatoimijoista koostuvat tiiviimmät verkostot. Niitä voitaisiin vielä täydentää työelämänedustajilla.Hyvä avaus yhteistyölle. Jatkossa (jos sitä on!) näkisin ensisijaiseksi muodostaa oman alueenalueellinen kehittäjäverkosto, koska alueet eivät oikein kohtaa! keskeinen yhteistyökumppaniYSO ei kuulu tähän verkostoon. Myös paikallinen SRK:n edustus mielekkäämpikuin Oulun. (V5)Joka alueella voisi olla työelämästä edustaja mukana. (V7)Alueellisessa kehittäjäverkostossa tehty yhteistyö on ollut luonteeltaan tuloksekasta jariittävän konkreettista, jotta eri toimijat kokevat saaneensa siitä hyötyä omalle toiminnalleen.Asiaan ei kohdistunut suoraa kysymystä, mutta muutamassa vastauksessa mainittiinmm. tutkimus- ja opinnäyteyhteistyön tiivistyminen, opinnäytepankki, harjoitteluyhteistyöja muu käytännön opetuksen hankkeen kautta toteutunut yhteistyö. Koulutustennäkökulmasta kehittämistyöllä tuotetaan myös uutta tietoa oppilaitosten ja alanopiskelijoiden käyttöön.Opinnäytetyöpaja/opinnäytepankki on ideana todella hyvä!(V1)Kehittämishanke on tarjonnut opiskelijoille opinnäytteiden aiheita, valmiita tutkimusmateriaalejasekä harjoittelupaikkoja. Kehittämishanke on tuottanut kehittämispäiväkotien toiminnantuloksena ja järjestettyjen koulutusten pohjalta uutta materiaalia ja tietoa myös koulutuksenkäyttöön. (V9)Vastauksista varhaiskasvatuksen kehittämistyön tulevaisuutta koskevaan kysymykseenvälittyi huoli kehittämistyön tulevaisuudesta Pohjois-Pohjanmaan ja Posken alueella.Vastaajat painottivat Varhis-hankeessa luotujen pysyvien kehittämisen rakenteiden turvaamistajatkossakin. Erityisen tärkeänä ja perusteltuna tätä pidettiin juuri varhaiskasvatuksenalueella tehtävässä työssä, koska sen kautta vaikutetaan keskeisesti lasten ja perheidenhyvinvointiin moniammatillisessa kontekstissa. Kehittämistyöhön on suunnattavaresursseja, jotta esimerkiksi koulutus ja säännölliset tapaamiset mahdollistuvat.Kehittämistoiminnan jatkuvuus tulisi turvata tähän mennessä saatujen hyvin kokemustenpohjalta luomalla pysyviä rakenteita varhaiskasvatuksen kehittämisen tueksi koko Pohjois-Pohjanmaan alueen kunnissa sekä eri tahojen yhteisverkostojen organisoimiseksi niin paikallisestikuin alueellisesti. Pysyville kehittämisrakenteille olisi selvästi tarvetta. (V9)Toimintaa pitäisi ehdottomasti jatkaa. Poske on uranuurtaja vk:n kehittämistyössä. Positiivisiakommentteja esim. koulutuksen suhteen on tullut esille keskusteluissa lähikunnissa.(V1)Ehdottomasti tärkeä saada kehittämistyölle pysyvät rakenteet. (V4)21

Kehitystyö on pysyvä osa rakenteita. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä jatkossakin.Lasten ja nuorten asioita pidettävä esillä. (V7)Haasteena voi olla vaikkapa moniongelmaisten perheiden lapset. Yhteistyön jatkuminen tärkeää.(V2)13. Hankkeessa toteutuneet arviointiprosessitVarhiksessa on toteutettu useita arviointiprosesseja. Jokaisella alueella toteutettiin Bikva-arviointiprosessit. Hankkeen tapahtumista on pyydetty arviointipalautetta osallistujilta.Varhiksen verkostoissa (kehittämistiimeissä, ohjausryhmässä, alueellisessa kehittäjäverkostossa)on kerätty väliarviointiaineistoa, joka on suunnannut toimintaa. Varhaiskasvatuksenkehittämisyksikkö on ollut mukana Lapin yliopiston toteuttamassa ulkoisessaarvioinnissa, joka toteutetaan vuosina 2008–2009. Arviointi toteutettiin sähköisenäkyselynä Varhiksen toimijoille ja keskeisille yhteistyökumppaneille. Ulkoinen arviointikohdistuu kaikkiin Poskessa toteutettuihin kehittämisyksiköihin. Varhiksen osuusarvioinnista on käynnistynyt syksyllä 2008. Alustavat tulokset saadaan alkuvuodesta2009.22

OSA II | PAIKALLISEN KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTUMINEN3 KASVATUSKUMPPANUUS VARHAISKASVATUSPALVELUJENKEHITTÄMISEN YHTEISENÄ NIMITTÄJÄNÄMarjut ParhialaKohti suunnitelmallista ja pitkäjänteistä varhaiskasvatuksen kehittämistä- kokemuksia kehittämistoiminnasta Oulun eteläisellä alueella1. Esipuhe2. Varhiksen toiminta Haapajärven, Kärsämäen, Nivalan ja Reisjärven alueella3. Kehittämistoiminnan taustaa ja ominaispiirteitä4. Kehittämistyön tukitoimenpiteet5. Koulutus- ja ajankohtaisfoorumit kehittämistyön tukena6. Kehittämissuunnitelmilla toimintaa parantamaan7. Osaamiskartoituksista ammattitaidon kehittämiseen8. Toimijoiden kokemuksista varhaiskasvatuksen kehittämiseen9. Knuutinpuhdon päiväkoti kasvatuskumppanuuden kehittäjänä10. Kohteliaasta kanssakäymisestä syvälliseen yhteistyöhön – kehittämiskohteena kasvatuskumppanuus11. Perheiden tukeminen lapsen kasvun prosessissa12. Kasvatuskumppanina ja kasvatusyhteisönä kehittyminen13. Kehittämiskoordinaattorin pohdintaa1. EsipuheMarja Ranta-NilkkuVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Haapajärven, Kärsämäen, Nivalan ja Reisjärvenkuntien alueella sai innostuneen vastaanoton henkilöstömme keskuudessa. Kehittämisteemoiksinousivat luontevasti Nivala- Haapajärven seutukunnan kuntien yhteisenvarhaiskasvatussuunnitelman pohjalta kasvatuskumppanuus ja varhainen mediakasvatus.Hankkeen aikana käynnistyi tulevia vuosiakin ajatellen merkittävä varhaiskasvatuksenkehittämisprosessi, jossa oli mukana kehittämispäiväkodeiksi valittujen päiväkotienlisäksi koko alueemme henkilöstö.Kehittämistyöhön liittyi myös kouluttautuminen kiinnostuksen kohteina olevistaaihepiireistä ja teemoista. Merkittäviksi koulutustapahtumiksi voidaan mainitamm. mediakasvatukseen liittyvät koulutustilaisuudet sekä kasvatuskumppanuuskoulutukset,joihin jo tähän mennessä on osallistunut alueen kunnista yli 40 työntekijää. Saadunpalautteen mukaan kasvatuskumppanuuskoulutus on syventänyt ajattelua kasvatuskumppanuudestaja vahvistanut valmiuksia vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.Jo aikaisemmin käynnistynyt tavoitteellinen varhaiskasvatuksen laadun kehittämistyösai uusia työvälineitä, koska hankkeen aikana oli mahdollista ohjatusti kiinnittää huomiotavanhempien osallisuuden lisäämiseen ja toimivien käytäntöjen rakentamiseen.Hankkeen aikana hyväksi työkäytännöksi muodostui esim. kotikäynnin tekeminen lapsenperheen luokse ennen päivähoidon alkamista. Merkittävää on ollut myös henkilöstönkokemus siitä, että kehittämistyöhön osallistuminen on lisännyt työhyvinvointia,osaamista ja ammatinhallintaa.Kasvatuskumppanuuden kehittämisen teema yhdisti kaikkia hankekuntia.Kasvatuskumppanuuskoulutusten lisäksi kehittämistoimintaa vauhditti vanhempienBikva-arviointihaastattelujen esiin nostamat parantamiskohteet. Kaikki hankekunnat23

ovat myös päässeet osallisiksi lasten mediakasvatuksesta ajankohtaisfoorumien, koulutuksenja päiväkoti Satakielen järjestämän mediakasvatusillan kautta. Valokuvien käyttäminenyhteistyössä vanhempien kanssa ja lapsen päivää jäsentämässä on lisääntynythankkeen myötä alueen päivähoidossa.Kehittämisprosessi jatkuu opittuja uusia toimintatapoja hyödyntäen Varhishankkeenpäätyttyäkin. Haasteena tulevina vuosina mm. uudessa organisaatiossa PeruspalvelukuntayhtymäKalliossa, johon Nivala yhtenä kuntana kuuluu, on luoda pysyvätrakenteet ja toimintamallit kehittämis- ja laatutyölle.Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhankkeen (VARHIS) päättyessä esitämmelämpimät kiitokset työskentelymme taitavasta luotsaamisesta kehittämiskoordinaattoriMarjut Parhialalle sekä hankkeen aikana saamastamme vahvasta taustatuestakehittämispäällikkö Hannakaarina Sarvelalle ja kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroilalle.Erityiskiitokset kehittämispäiväkotien henkilökunnalle Päiväkoti Satakieleen Haapajärvellevarhaisen mediakasvatuksen toimintatapojen kehittämisestä sekä Knuutinpuhdonpäiväkotiin Nivalaan kasvatuskumppanuuden syventämisestä varhaiskasvatuksenarkikäytäntöiksi. Lämpimät kiitokset myös päivähoitohenkilöstölle aktiivisesta osallistumisestakoulutustapahtumiin ja innokkuudesta oman työn kehittämiseen. (MarjaRanta-Nilkku )2. Varhiksen toiminta Haapajärven, Kärsämäen, Nivalan ja Reisjärven alueellaVarhiksen toiminta on kullakin Pohjois-Pohjanmaan alueella muodostunut omaleimaiseksitoimintaperiaatteiltaan ja toteutukseltaan yhtenevien tavoitteiden suunnassa. Tämäraportin osa kertoo kehittämistoimenpiteillä saavutetuista tuloksista Haapajärvi-Kärsämäki-Nivala-Reisjärvi -alueella. Huomion kohteeksi nousee erityisesti alueen kehittämispäiväkodeissatehty työ. Päiväkoti Satakielen 58 varhaisen mediakasvatuksenominaisluonne pääsee esiin hankkeessa tehdyn dvd:n avulla. Sen tekemisestä ja aihettakoskevasta artikkelista vastasi mediakonsultti Johanna Sommers-Piiroinen. Knuutinpudonpäiväkodin 59 kehittämisteeman käsittely kuvaa muutosta yhteistyöstä kasvatuskumppanuuteen.Tätä aihetta on käsitelty muita aiheita laajemmin, koska kasvatuskumppanuusnousi merkittäväksi teemaksi kaikilla Varhiksen toiminta-alueilla.3. Kehittämistoiminnan taustaa ja ominaispiirteitäTuntumaa varhaiskasvatuksen kehittämistoimintaan Oulun eteläisellä alueella oli saatuseudullisen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta muutamia vuosia ennen Varhis -hanketta. Muu kehittäminen oli ollut kuntakohtaista niin, että osa kunnista oli voimakkaastikehittänyt esimerkiksi laadunhallintaa ja osassa kehittämistoiminta oli ollut vähäisempää.Yhteistä alueen kunnille oli tiedostettu tarve lasten ja perheiden hyvinvoinninkehittämiseen ja henkilöstön halukkuus osallistua siihen. Toimintaa haluttiin parantaaaikaisempaa suunnitelmallisemmin, tavoitteellisemmin ja pitkäjänteisemmin. Tähäntoiveeseen Varhiksen ajateltiin vastaavan.Hankkeen aikana alueella toteutuneelle kehittämistoiminnalle ominaistaoli laaja osallisuus, sitoutuneisuus, asiakaslähtöisyys ja kehittämisen nivoutuminenosaksi kuntien perustoimintaa. Kehittämistoimintaan osallistuivat kehittämispäiväkotienohella kaikki alueen varhaiskasvattajat kaikista päivähoitomuodoista, koska kahdellahankekunnalla ei ollut omaa kehittämispäiväkotia ja siihen oli vahva tahtotila. Erityisestikasvatuskumppanuuden teeman jakoivat alueen kaikki kunnat ja työyksiköt. Kehittä-58 Ks. http://www.haapajarvi.fi/59 Ks. http://www.kalliopp.fi/24

mistyö nähtiin varhaiskasvatukseen osallistuvien eri tahojen yhteisenä asiana; asiakkaiden,työntekijöiden ja päättäjien. Bikva–arviointiprosessi koski kaikkia osapuolia. Myöskehittämissuunnitelmien laadintaan osallistui päivähoidon toimijoiden lisäksi luottamushenkilöitä,perhepalveluiden esimiehiä ja muita perhepalveluiden toimijoita.4. Kehittämistyön tukitoimenpiteetKehittämistyössä käytetylle tuetun prosessikehittämisen mallille 60 ominaiset periaatteet,kuten toimijalähtöisyys, paikallisuuden korostaminen, kehittämistyön prosessiluonnesekä kehittämistyössä tarvittava tuki, toteutuivat alueella selkeimmin myöhemmin kuvatuissakehittämispäiväkotien prosesseissa. Osin nämä elementit sisältyivät myös kaikkeenalueen kehittämistoimintaan.Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että päävastuu kehittämisestä oli kuntientoimijoilla. He saivat itse ehdottaa kehittämisteemaansa ja valikoida kehittämisen kohteetpaikallisista ja yksikkökohtaisista tarpeistaan käsin. Paikallista kehittämistyötä tukialueellinen kehittämistiimi, joka koostui sekä kuntien päivähoidon johtajista että kehittämispäiväkotienedustuksesta (ks. Liite 3). Lisäksi kehittämistyötä tuki kehittämisyksiköntoimintaan sisältyvä arviointi, tutkimus, koulutus ja konsultaatio 61 sekä oheiseenkuvioon (kuvio 2.) kootut muut toimenpiteet. Osa kehittämistyön tuesta kohdistui vainkehittämispäiväkodeille, osa yksittäisille työntekijöille tai työyksiköille ja osa koskikaikkia alueen n. 200 varhaiskasvattajaa. Kuvaan tarkemmin koulutusta, ajankohtaisfoorumeitaja kehittämissuunnitelman valmistelua. Vertaiskäynneillä, oppilaitosyhteistyölläja yksittäisillä kehittämisilloilla on ollut myös tärkeä merkitys hyvien käytäntöjenlevittäjinä ja osaamisen vahvistajina. Pedagogista kahvilaa ja vanhempainiltoja on esiteltyraportin tuoteosassa.Koulutukset,konsultaatioKehittämisillatAjankohtaisfoorumitKehittämispäiväkoditBikvaarvioinnitVanhempainillatVarhis jakuntientoimijatPedagoginenkahvilaVerkostotesim. oppilaitoksetVertaiskäynnitOsaamiskartoituksetKehittämissuunnitelmatKuvio 2. Kehittämisen tukitoimenpiteet.60 Ks. Hiitola-Moilanen 2005, 7-861 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke. Hankesuunnitelma 200625

5. Koulutus ja ajankohtaisfoorumit kehittämistyön tukenaHankkeessa järjestettiin sekä kaikille alueen varhaiskasvattajille että erityisesti kehittämispäiväkodeillesuunnattua koulutusta oheisen taulukon (taulukko 2.) mukaisesti. Lauantaisinpidetyt koulutuspäivät mahdollistivat kaikkien työntekijöiden tasavertaisenosallistumisen. Koulutusten siirtymistä arjen kehitysvoimaksi voidaan kyseenalaistaa,sillä vaarana on arjen kokemusten ja oppimisen yhteyden jääminen löyhäksi ja irralliseksiilman, että todellista oppimista tapahtuu 62 . Tämän ehkäisemiseksi irralliset koulutuspäivätkytkettiin enimmäkseen valittuihin kehittämisteemoihin osaksi kehittämisprosessia.Koulutusten sisällöt liittyivät pääosin kasvatuskumppanuuteen ja varhaiseenmediakasvatukseen. Syksyn 2008 koulutusten teemojen valintaa ohjasivat myös tuoreetosaamiskartoitusten tulokset. Työntekijöiden palaute koulutuksista oli hyvin myönteistämuun muassa sen vuoksi, että koko työyhteisön osallistumisen koettiin lisänneen yhteistäymmärrystä ja mahdollisuutta jatkaa teeman käsittelyä omassa työyhteisössä. Esimiehetolivat tyytyväisiä siihen, että hanke täytti henkilöstön täydennyskoulutusvelvoitteen.Erityisesti pienille kunnille alueelliset koulutukset tarjosivat mahdollisuuden osallistuajuuri päivähoidon henkilöstön tarpeista nousseisiin koulutuksiin, joiden järjestämiseenpienillä kunnilla ei olisi ollut resursseja.Taulukko 2. Hankkeessa toteutuneet koulutuksetTilaisuus / kouluttajat Osallistujat Aika / kesto /paikkaVarhaiskasvatuspäivä- useita luennoitsijoita- työpajat mm. mediakasvatuksestaja kasvatuskumppanuudesta- järjestäjinä Poske ja Varhis120 varhaiskasvattajaaPohjois-Pohjanmaalta8.5.2007 / koko pvHaapajärviVarhaiskasvatus mediamaailmanaallonharjalle /Johanna Sommers-PiiroinenPerhepäivähoitotyön muutos jaammatilliset haasteet, Sanna ParrilaVasu elämään varhaiskasvatuksenarjessa, Elina HelimäkiKasvatuskumppanuus -koulutus(Stakesin mallin mukainen prosessi)Tuula Laitala ja Merja RekiläMarjut Parhiala ja Sari SuhonenHuoli puheeksi -koulutusMarjut Parhiala40 päivähoidontyöntekijää114 perhepäivähoitajaaja ohjaajaa88 alueen päiväkotientyöntekijää47 alueen varhaiskasvattajaa( 4 koulutusryhmää)20 hlöä, Kärsämäki65 hlöä, Nivalan ph:nseurakunnan yhteinen23 hlöä, Reisjärvi13 hlöä, Pk Satakieli9.2.2008 / koko pvHaapajärvi6.9.2008 Nivala /koko pv11.10.2008Haapajärvi /koko pv6 pv / koulutus +työmenetelmäohjausn. 10 krt / pienryhmäyhteensä 7h1.2 ja 19.3.200728.4.20079.10 ja 5.11.20077.1. ja 30.1.2008Kasvatuskumppanuuskoulutus osoittautui erittäin merkittäväksi interventioksi vanhempienkanssa tehtävän yhteistyön kehittämisessä. Koulutusmalli on kehitetty StakesissaKasvatuskumppanuus -hankkeessa erityisesti Marjatta Kekkosen ja Marja Kaskelan62 Ojanen 2006, 10126

toimesta. Varhiksen järjestämään kouluttajakoulutukseen osallistui alueeltamme kaksikouluttajaparia, jotka puolestaan vetivät neljä ryhmää seudun päivähoitohenkilöstölle.Koulutuksella pyritään vahvistamaan kasvatuskumppanuuteen liittyvää tietämistä jaosaamista, johon kuuluu muun muassa kasvatuskumppanuuden ymmärtäminen, senluominen lapsen päivähoidon eri vaiheissa, lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhteentukeminen, oman toiminnan reflektointi ja lapsen kasvun tukemisen silloin, kun lapsestaon huolta. 63 Koulutuksen antamien tietojen ja taitojen siirtymistä päivähoidon käytännöntyöhön vahvistettiin siihen kuuluvalla työmenetelmäohjauksella, joissa syvennettiinkoulutuksen sisältöjä liittämällä ne arkielämän tilanteisiin. Työntekijät kokivat tämäntoiminnan merkittäväksi sekä kasvatuskumppanuuden sisältämän ajattelun ja toiminnanvahvistamiseksi omassa kasvatusyhteisössään. Koulutuksiin osallistuneet työntekijätovat viestittäneet vahvan toiveensa siitä, että myös työkavereiden kouluttaminen tulevaisuudessaedistäisi koko yhteisön kasvua kasvatuskumppanina.Koulutuspalautteen mukaan työntekijät pitivät koulutusta hyödyllisenä työtehtäviäänajatellen, sen koettiin rohkaisseen ja lisänneen tietoja ja taitoja. Viimeisellä työmenetelmäohjauskerrallaarvioitiin omassa työssä tapahtuneita muutoksia seuraavasti:• rohkeus yhteistyössä on lisääntynyt• on otettu käyttöön uusia toimintamalleja yhteistyöhön esimerkiksi kotikäynti• käytännön rooliharjoitukset opettivat taitoja; kuuntelua, rohkeutta ja taitoa sanoaasioita• vanhempien kanssa on käyty hyviä keskusteluja ja annettu positiivista palautetta• työntekijän oma muuttuminen on muuttanut yhteistyötä• työntekijä on kokenut ansainneensa vanhemman luottamuksen omalla asenteellaan,vanhemmat ovat rohkaistuneet kertomaan asioita• työntekijä on saanut vanhemmilta positiivista palautetta toiminnastaan; keskusteluei ole sanahelinää vaan aikaisempaa syvällisempää vuorovaikutustaMyönteisen palautteen innoittamana koulutusta on päätetty jatkaa hankkeenpäätyttyä. Kouluttajana olen vakuuttunut siitä, että olemme saaneet erinomaisen työkalunyhteisen ymmärryksen lisäämiseen ja työkäytäntöjen uudistamiseen -mahdollisuuden muutokseen.Hankkeessa kehitettiin hankesuunnitelman 64 mukaisesti varhaiskasvatuksenajankohtaisfoorumi –konsepti. Alueen lähes kaikki ajankohtaisfoorumit järjestettiin kokopäivän koulutustilaisuuksina lauantaisin. Näin tilaisuudet tavoittivat laajan osallistujajoukonkaikista päivähoitomuodoista. Koulutuksen ohella tilaisuuksissa kuultiin varhaiskasvatuksenajankohtaispuheenvuoroja. Yhteen ajankohtaisfoorumiin osallistui kuntatoimijoidenlisäksi Nivalan seurakunnan ja oppilaitoksen edustajia, mutta kutsuistahuolimatta myöhemmin ne jäivät vain päivähoitoväen tilaisuuksiksi.Ajankohtaisfoorumit koettiin enimmäkseen erittäin myönteisesti. Erityisestikoulutukselliset sisällöt saivat kiitosta. Hyvänä koettiin ajankohtainen tieto varhaiskasvatuksesta,kehittämispäiväkotien kuulumiset ja muiden kuntien työntekijöiden tapaaminen.63 Ks. Kaskela & Kekkonen 2006, 49-5064 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke. Hankesuunnitelma 200627

Taulukko 3. Hankkeessa toteutetut varhaiskasvatuksen ajankohtaisfoorumit.Hankkeen aloitustilaisuus140- hanke-esittelyvarhaiskasvattajaa- varhaiskasvatuksen ajankohtaiskuulumiset, A-M Puroila- luento; ”Kohti vanhempien osallisuutta jakasvatuskumppanuutta”, A TiilikkaKoulutuspäivä /ajankohtaisfoorumi92 varhaiskasvattajaa”Arvostava kohtaaminen ja voimaantuminen”, J SiitonenOulun eteläisen alueen ja Raahen seudun ja Kalajoen yhteinentilaisuus- varhaiskasvatuksen ajankohtaiset kuulumiset, HK Sarvela- ”Uusia tuulia varhaiskasvatuksen johtajuuteen”,Elina Helimäki”Päivähoidon hallinnonalakysymys”, Sirkka Kiilakoski,Tuula Männikkö, Leena Pimperi-KoivistoPäätösseminaari- hankkeen ajankohtainen tilanne- kehittämispäiväkotien ja alueen kehittämistyön tuloksia- luento; ”Työhyvinvointia työstä?”, Anu Peltola43 alueenedustajaa85 varhaiskasvattajaa31.3.077h,Nivala17.11.077h, Nivala19.3.084h, Oulainen22.11.08,5h,Kärsämäki6. Kehittämissuunnitelmilla toimintaa parantamaanAlueellisten kehittämissuunnitelmien tarkoituksena on ohjata varhaiskasvatuksen kehittämistäja henkilökunnan täydennyskoulutusta 65 . Nykyistä hankekeskeisesti organisoituakehittämistoimintaa on kritisoitu muun muassa siitä, että se on kuntien näkökulmastapirstoutunutta ja lyhytkestoista. Ongelmaksi on koettu myös tavoitteiden lyhytkestoisuus,työntekijöiden vaihtuvuus ja rekrytointivaikeudet sekä osin jo ilmenevänä projektihaluttomuus.66 Kehittämissuunnitelmalla pyritään varhaiskasvatuksen kehittämistyönsystematisoimiseen ja pysyvien toiminnan rakenteiden luomiseen hankkeen toimintaalueelle.Käytännössä alue jakaantui hankkeen aikana kahdeksi peruspalvelunkuntayhtymäksija näin kehittämissuunnitelmia työstettiin kahdella alueella.Alueen kehittämissuunnitelmien kulmakiviksi muodostuivat työntekijöidenosaamiskartoitukset, Bikva-arviointiprosessit sekä johdon ja luottamushenkilöiden dialogitilaisuuksissakootut arviot varhaiskasvatuksen kehittämistarpeista. Kehittämistyöntulevaisuuden linjauksia pohdittiin myös alueen varhaiskasvatuksen kehittämistiimissä.Valtakunnan tasolla kehittämisen suuntia tarkastellaan useissa eri asiakirjoissa. Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet 67 kertovat käsityksen tavoiteltavasta varhaiskasvatuksentilasta. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta 68 on arvioinut varhaiskasvatuksennykytilaa, ennakoinut sen tulevaisuuden tarpeita ja laatinut varhaiskasvatuksen visionvuodelle 2020. Kehittämiselle suuntaa antaa myös Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinenkehittämisohjelma eli KASTE 69 .Kehittämissuunnitelman työstäminen aloitettiin Haapajärven, Kärsämäen jaReisjärven alueella yhdessä päivähoidon esimiesten kanssa. Edellä mainitut kunnat täydennettynäPyhäjärvellä muodostavat Selänteen peruspalvelukuntayhtymän vuoden2010 alusta. He päätyivät tässä muutosvaiheessa keskittymään perhepäivähoidon kehit-65 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke. Hankesuunnitelma 200666 Tilannekatsaus ja toiminta 200767 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 200368 Alila & Kronqvist 200869 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. KASTE -ohjelma 2008-201128

tämissuunnitelmaan, joka koostui kolmesta teemasta; pedagoginen johtaminen, tiimityöskentelyja vanhempien osallisuuden lisääminen. Näistä työstimme yhdessä tiimityötä(liite 4), jonka konkretisoimisen kuntien toimijat haluavat tehdä oma työnään myöhemmin.Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kehittämissuunnitelman työstäminen onaloitettu ja tällä hetkellä keskeneräisten luonnosten viimeisteleminen jäänee kehittämiskoordinaattorinviimeiseksi työtehtäväksi tässä hankkeessa.7. Osaamiskartoituksista ammattitaidon kehittämiseenAlueella toteutettiin kevään 2008 aikana päivähoitohenkilöstön osaamiskartoitus 70 .Osallistuimme uusitun osaamiskartoitustyövälineen ja sen eri sovellusmahdollisuuksienpilotointiin. Laadittavan kehittämissuunnitelman ja siihen kytkeytyvän koulutussuunnitelmanperustaksi tarvittiin ajankohtaista tietoa henkilöstön osaamistarpeista 71 . Myöspedagogisen johtamisen tueksi kaivattiin uusia välineitä, joita osaamiskartoitus sovellusmahdollisuuksineentarjosi.Osaamiskartoitukseen osallistui 83 omassa kodissaan tai lasten kotona työskentelevääperhepäivähoitajaa, 19 ryhmäperhepäivähoitajaa ja neljä päiväkotia, joidentyöntekijöitä pyysin arvioimaan osaa osaamisalueista yhteisön näkökulmasta. Osaamiskartoituksettoteutettiin työyksikkökohtaisesti niin, että selvitin omakohtaisesti sen tarkoitustaja avasin kunkin osatekijän sisältöä. Työntekijät pohtivat myös oman osaamisenarvioinnin haasteellisuutta; kotona tai lapsen kodissa hoitavat perhepäivähoitajateivät ilmaisseet kokeneensa tehtävää erityisen hankalana. Sen sijaan päiväkodin työntekijätkokivat vaikeana oman osaamisen arvioinnin. Hyvänä pidettiin sitä, että kartoitustekee työn ja sen vaatiman osaamisen näkyväksi ja nostaa sitä kautta sen arvostusta..Vastauksissa ilmeni sekä kuntakohtaista vaihtelua että yhtenäisiä arvioitaosaamisen tarpeista. Pidän tärkeänä, ettei kehittämistoiminnassa nojauduta vain laajoihinyhteenvetoihin, koska silloin jonkin alueen tai hoitajan erityispiirteet voivat hukkuakeskiarvoihin. Osaamiskartoitukset antoivat arvokasta tietoa kehittämissuunnitelmienpohjaksi henkilöstön osaamisen vahvistamistarpeista. Ne osittivat, että henkilökunnanosaamisen olevan vahvaa lapsen turvallisuuden takaamisessa ja vuorovaikutussuhteessalapseen. Osaamisen vahvistamista tarvitaan etenkin varhaiskasvatussuunnitelmapohjaisessasuunnitteluprosessissa, jossa vanhemmilla on oma tärkeä roolinsa. Sen lisäksi yhteistyössävanhempien kanssa löytyi vahvistettavia osaamisalueita kuten lapsen varhaiskasvatussuunnitelmanlaatiminen tai vanhempainillan järjestäminen.Tieto yksittäisen työntekijän, työyksikön ja oman kunnan vahvoista ja heikoistaosaamisalueista auttaa kohdistamaan kehittämistoimenpiteet oikein. Osaamiskartoituksiaon tähän mennessä hyödynnetty kehittämissuunnitelmien lisäksi koulutustensisältöjen valinnassa ja yksikkökohtaisissa kehittämisilloissa. Rohkaistuin viimeisessätilaisuudessa pyytämään lomakkeen palauttamista nimellä varustettuna; päiväkodin johtajaaikoi käydä seuraavan kehityskeskustelukierroksen kartoituksen pohjalta. Hankkeenpäätyttyä osaamiskartoituksen hyödyntäminen jää kuntien toimijoiden vastuulle ja sitätukemaan sopii hyvin esimerkiksi pedagogisen suunnittelun lomake 72 , jonka avulla esimiehetvoivat viedä valitsemaansa teeman käytäntöön. Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet 73 luovat pohjan varhaiskasvatukselle ja nyt se on saanut tuekseen välineen,joka konkretisoi sen sisältöjä osaamisen näkökulmasta ja auttaa arvioimaan kehittämistarpeita.70 Ks. Alila & Parrila 2007, 91-2271 ks. Alila & Kronqvist 2008, 5872 Parrila 200773 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 200329

8. Toimijoiden kokemuksista varhaiskasvatuksen kehittämiseenEri toimijoiden kokemuksia ja ajatuksia varhaiskasvatuksen kehittämisen suunnista haettiinsekä Bikva-arviointihaastatteluilla että esimiesten ja luottamushenkilöiden dialogitilaisuuksilla.Alueella suoritettiin Bikva-arviointiprosessi hyvin kattavasti oheisen taulukonmukaisesti. Tässä raportissa on muissa yhteyksissä selvitetty Bikva-arviointiayksityiskohtaisemmin ja keskityn tässä niiden antiin kehittämissuunnitelman näkökulmasta,vaikka näillä arvioinneilla oli suuri merkitys yksikkö- ja kuntakohtaisessa kehittämistoiminnassa.Lisäksi kehittämispäiväkodit saivat näistä arvokasta pohjaa omillekehittämisprosesseilleen.Taulukko 4. Bikva–arvioinnit.Bikva -arviointihaastattelut Haastatteluihin osallistuneet Aika28 tilaisuutta Haapajärvellä, Kärsämäellä,Nivalassa jaReisjärvellä50 vanhempaa149 työntekijää23 esimiestä ja luottamushenkilöäHelmikuu 2007-huhtikuu 2008Keskeiset teematKasvatuskumppanuus;• päivittäiset kohtaamiset, vanhempainillat, hoidon aloitusvaihe, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma,huoli puheeksi, vanhempien osallisuus oman lapsen hoitoa koskeviin asioihin, lapsenkasvatuksen jakaminenPalvelujärjestelmä;• hoitopaikasta ilmoittaminen, hoitopaikkaa koskevien toivomusten huomioon ottaminen, päivähoitomaksut,kesäpäivystyksen järjestäminen, avustajien määrä, vuorohoidon erityiskysymykset,sijaiset, ryhmäkootKaiken toiminnan läpäisee vanhempien tarve tulla kohdatuksi ja toive lapsen yksilöllisestä huomioimisestasamalla, kun tuetaan sosiaalista kehitystäArviointiprosessi nosti kehittämisen keskiöön erityisesti kasvatuskumppanuuden henkilöstönja vanhempien välillä. Jokaisessa haastattelussa merkittäväksi nousi kokemuskohdatuksi tulemisesta joko jo toimivana tai kehitettävänä asiana. Lisäksi palvelujärjestelmäntoimivuus puhutteli sekä vanhempia että työntekijöitä.Kolmantena kehittämissuunnitelman kulmakivenä olivat esimiesten ja luottamushenkilöidendialogitilaisuudet.. Näissä tilaisuuksissa esiteltiin sekä Bikvaarviointienettä osaamiskartoitusten tuloksia ja edellä mainitun valtion ohjauksen keskeisiänäkökulmia. Työntekijöiden tehtävänä oli ottaa huomioon myös kuntien strategioidenohjaus kehittämisteemoja valitessa. Tilaisuuksissa valittiin varhaiskasvatuksenkehittämisteemat tuleville vuosille (taulukko 4.).Taulukko 5. Kehittämissuunnitelmien teemat vuosille 2009–2011AlueKehittämisteematHaapajärvi, - Kasvatuskumppanuus; perheiden osallisuuden lisääminen,Kärsämäki,ennaltaehkäisy, yhteistyö muiden perhepalvelutoimijoiden kanssa,Reisjärvivarhaisen tuen tarpeiden tunnistaminen- Tutkimus, arviointi ja koulutus osaamisen vahvistajinaPeruspalvelukuntayhtymäKallio- Erityisosaamisen saaminen alueelle esim. elto-Kasvatuskumppanuus; vanhempien osallisuus, ennaltaehkäisy,varhainen puuttuminen, perheen tukeminen, moniammatillisenyhteistyön kehittäminen, erityispedagogisen osaamisen lisääminen,vertaistuki- Palvelujärjestelmä vastaamaan perheiden moninaisia tarpeita- Henkilöstön osaamisen vahvistamien ja laadunhallinta- Perhekeskusmallin kehittäminenPeruspalvelukuntayhtymä Kallion esimiesten ja luottamushenkilöiden ohjattu dialogi oliainutlaatuinen tilaisuus ylemmän johdon, päivähoidon esimiesten, johtavien perhepalve-30

lutoimijoiden ja luottamushenkilöiden kuulemiselle ja keskustelulle. Ei ole niin kovintavallista, että hankkeessa nämä tasot kohtaavat kasvokkain 74 . Tilaisuuden antia on hyödynnettyperuspalvelukuntayhtymä Kallion strategiatyössä ja se on antanut suuntaa kehittämisellejo tänä syksynä.9. Knuutinpuhdon päiväkoti kasvatuskumppanuuden kehittäjänäKasvatuskumppanuutta ja vanhempien osallisuutta kehittämään valittiin Knuutinpuhdonpäiväkoti Nivalasta. Siellä on kaksi ryhmää: 13–paikkainen esikouluryhmä ja 21 –paikkainen 3-5 –vuotiaiden, Muurahaisten, ryhmä. Kehittämistoimintaan osallistui kokolasten hoidosta, kasvatuksesta ja opetuksesta vastaava henkilökunta: kolme lastentarhanopettajaa,kaksi lastenhoitajaa ja kaksi päiväkotiavustajaa. Kehittämisen tuki kuvataanliitteessä 5. Tarkastelen Knuutinpuhdon kehittämisprosessia ja erityisesti sen vaikutustayhteistyötilanteiden parantamiseen. Muut kehittämistyön tulokset on kuvattu kasvatuskumppanuusartikkelissatässä raportissa. Lopussa on kaksi työntekijöiden kertomustauusista yhteistyökäytännöistä.Kehittämisprosessin kulkua ja aikaansaannoksiaKasvatuskumppanuutta voidaan lähestyä useista eri näkökulmista. Tässä hankkeessakasvatuskumppanuuden tarkastelu jakaantui seuraaviin sisältöihin, joiden käsittely etenipääosin esitetyssä järjestyksessä kuitenkin myös toisiinsa limittyen:• kasvatuskumppanuus käsitteenä, ajatteluna ja asennoitumisena• kasvatuskumppanuus vanhempien osallisuutena arjen yhteistyötilanteissa• lapsen ja perheen auttamisen prosessi, kun lapsesta on huolta• vasu –pohjainen suunnitteluprosessi, lapsen vasu vanhempien vaikuttamisen kanavana• dialogisuus vuorovaikutuksena ja asennoitumisena sisältyi kaikkiin prosessinvaiheisiinLähtötilanteen kartoitusVanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä oli arvostettu Knuutinpuhdossa jo ennen kehittämishanketta.Heillä kaikilla oli halua sekä kehittyä itse kasvatuskumppaneina että kehittääkasvatusyhteisön toimintaa. Henkilökohtaisina kehittymishaasteina nähtiin muunmuassa toimiminen silloin, kun lapsesta perheestä on huolta ja omien vuorovaikutustaitojenkehittäminen. Koko yhteisö koki tarpeellisena lisätä vanhempien osallisuutta omanlapsensa hoitoon, parantaa yhteistyökäytäntöjä ja omaa asennoitumistaan vanhempiin,jota kuvattiin…”erilaisten perheiden hyväksyminen täytyy tapahtua myös tunnetasolla,toiminnan tasolla jo varmasti ok. Käytännössä tämä vaatii tutustumista perheiden tilanteisiinparemmin, aktiivisempaa osallistumista, syvällisempiä keskusteluja, itsemmelikoon pistämistä enemmän”Käsitys kasvatuskumppanuudesta noudatteli jo lähtötilanteessa hyvin pitkälleaikaisemmin kuvaamaani informaatio-ohjauksen sisältöä, mutta tietämys kasvatuskumppanuudestaei vielä takaa sitä, että työntekijä tai yhteisö toimii sen mukaisesti.Oman toiminnan kriittinen reflektio nosti esiin seuraavia kysymyksiä: Missä kulkeeperhetyön ja kasvatuskumppanuuden raja? Millainen osuus neuvoilla, tuella ja kontrollillaon yhteistyössä? Mitä on vanhemmuuden tukeminen? Toimitaanko niin kuin ajatellaan(vanhempien kunnioittaminen) vai tuomitaanko vanhempien ratkaisuja? Esitetäänköasiat vuorovaikutustilanteissa rakentavalla tavalla? Voivatko vanhemmat sanella,miten hoidossa toimitaan?74 Viirkorpi 200831

Tavoitteista toimintaanTavoitteiden asettaminen kehittämistyölle muodosti oman prosessin, vaikka kehittämistyönteemaksi oli jo määritelty kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus. Tarkastelimmeensin kasvatuskumppanuuden kokonaisuutta ja jäsensimme osallisuuden yhdeksisen keskeiseksi ulottuvuudeksi. Päädyimme tavoittelemaan seuraavassa kuvattuaihannetilaa, päämäärää ja tavoitteita sekä toteuttamaan alla lueteltuja toimenpiteitä tavoitteisiinpääsemiseksi.VisioVuonna 2009 Knuutinpuhdon päiväkodin vanhempien osallisuus on vakiintunut käytäntö.Henkilökunta ja vanhemmat pitävät sitä luontevana työtapana lapsen kasvatuksenjakamisessa.PäämääräVahvistaa vanhempien osallisuutta oman lapsensa hoitoon, kasvatukseen ja opetukseenpäiväkodissa. Osallisuudella käsitetään tietämistä, kokemista, mahdollisuutta vaikuttaaja osallistua konkreettisesti lapsen arkeen päiväkodissaTavoitteet1. Luodaan vastavuoroinen, tasaveroinen, luottamuksellinen suhde vanhempien japäiväkodin työntekijöiden välille2. Lisätään vanhempien tietoa lapsen päivästä, toiminnasta ryhmässä jne.3. Vahvistetaan vanhempien osallisuutta yhteistyökäytännöissä4. Luodaan osallisuutta edistävä ilmapiiriToimenpiteet• kotikäynnit uusien lasten koteihin• päiväkodin perinteisten yhteistyökäytäntöjen kehittäminen: päivittäiset kohtaamiset,tutustumiskäynnit, Vasu-keskustelut, vanhempainillat• uusien osallisuutta lisäävien käytäntöjen luominen• henkilökunnan ymmärryksen lisääminen dialogisuudesta vuorovaikutuksena jaasenteena• kasvatusyhteisön yhteistoiminnan ja pedagogiikan kehittäminenEdellä hahmoteltu tavoitteiden ja toimenpiteiden kokonaisuus toteutui hankkeen aikanahyvin pitkälti niin kuin oli suunniteltu. Lisäksi saavutettiin sellaista, mitä ei varsinaisestitavoitteeksi asetettu, kuten toimiminen lapsen auttamisen prosessissa. Seuraavassa taulukossakuvataan kehittämistyön tuloksena parannettuja ja uusia yhteistyötilanteita janiihin liitettyjä toimintaperiaatteita. Yksi hankkeen tulos oli kasvatuskumppanuudennäkeminen prosessina, joka alkaa ensimmäisestä yhteydenotosta ja päättyy lapsen jäädessähoidosta pois. Se muodostaa jatkumon, jossa jokaisella kohtaamisella on omatärkeä merkityksensä.Taulukko 6. Yhteistyötilanteet ja niihin kehittämisen myötä liitetyt toimintaperiaatteet.Yhteistyötilanne ToimintaperiaatteetLapsen hoidon aloituksestasopiminen ehdottaa kotikäyntiä ensimmäiseksi yhteistyömuodoksi- päiväkodin johtaja soittaa vanhemmille tiedon hoitopaikasta jaKotikäynti tai aloitus- - 1-2 työntekijää käynnillä32

Perheen tutustuminenpäiväkotiinhoito-Ensimmäinenpäiväkeskustelu päiväkodillaPäivittäiset kohtaamisetLapsen VasukeskusteluMuut keskustelutilanteetVanhempainillatVanhempien vierailuteskariinPortfoliotKasvatusyhteisön palaverit- mahdollisuuksien mukaan käynnit työpäivän aikana ja loput illalla- keskustelu pohjautuu lomakkeeseen 75 , joka ei ole esillä käynnillä- aikaa varataan n. 1,5-2 h- tärkeät asiat kirjataan muistiin käynnin jälkeen- painopiste perheen kuulemisessa ja lapseen tutustumisessa- kotikäynnin tehnyt hoitaja esittelee päiväkodin- painopiste päiväkodin käytäntöjen ja tilojen esittelyssä- jokainen läsnä oleva aikuinen esittäytyy- kotikäynnistä ja tutustumisesta vastannut hoitaja vastassa- tilaa lapsen ikävälle ja vanhemman tunteille- vanhempi voi viivähtää päiväkodissa halutessaan- suhteen ylläpitoa- vastuu vuorovaikutuksesta työntekijällä- aamuisin perheet otetaan henkilökohtaisesti vastaan- kuulumisten vastavuoroinen vaihtaminen- iltapäivällä lapsen havainnoinnin perusteella ainutkertaistapalautetta lapsen päivästä- painotus positiivisissa asioissa, mutta myös vaikeat asiat kerrotaanrehellisesti- vanhempien kuuleminen- lapsen ainutkertaisuus esiin- sopimukset lapsen hoidosta- pohja pedagogiikalle (uusi lomake kehitteillä)- kannustetaan vanhempia varaamaan aikaa keskustelulle myösVasu-keskustelun lisäksi- Huolia otetaan varhain puheeksi ja tarvittaessa sovitaan useampiakeskusteluja vanhempien kanssa tai ohjataan muille auttajatahoilleja osallistutaan moniammatilliseen yhteistyöhön- vähintään kaksi kertaa vuodessa- mietitään, mihin asioihin tarvitaan vanhempien yhteisiä mielipiteitä- tilaisuuksia vanhemmille tutustumiseen ja vertaisryhmään- pyydetään vanhempia vierailulle heille sopivaan aikaan- kesto 1h- ½pv- omakohtainen kokemus lapsesta ryhmässä ja ryhmän toiminnasta;rohkaistaan vaikuttamaan toimintaan- lapsi -vanhempi –suhteen tukemista- vanhempia osallistavat kasvun kansiot (kehitteillä)- lapsia koskevien havaintojen jakaminen- kotikäyntien ja vasu-keskustelujen jakaminen- vasu –keskustelut ryhmän toiminnan suunnittelussa (kehitteillä)Kotikäynti Liisan kokemanaJännitys ja ahdistus olivat ensimmäiset tunteet, jotka ajatus kotikäynnistä toi mieleeni.Mietin perheiden reagointia jopa niin, että tein kotikäyntejä jo unissani. Asian prosessointioli kovaa ja mielessäni kävi pelko omasta selviytymisestäni. Ajan oloon totuinajatukseen ja hyväksyin kotikäynnin uudeksi työmuodoksi. Sopeutumista helpotti ajatussiitä, että ovathan lastenneuvolan terveydenhoitajatkin tehneet kotikäyntejä kautta aikojen-jos he selviytyvät, miksen minäkin.Kun lapsi on aloittamassa hoidon, soitamme päiväkodilta perheeseen ja ehdotammekotikäyntiä ensimmäiseksi yhteistyömuodoksi. Tähän mennessä perheet ovattarttuneet tarjottuun mahdollisuuteen lähes sataprosenttisesti. Kotikäyntejä olen tehnytjoko yksin tai yhdessä esikoulun opettajan kanssa, jos perheessä on useampi lapsi. Käy-75 Kaskela & kekkonen 2006, 128-13433

tössämme on lomake oman ajattelumme tueksi. Kotikäyntitilanteessa emme kaavakettatäytä tilanteen luonnollisuuden säilyttämiseksi. Tärkeät asiat kirjaamme muistiin käynninjälkeen.Kotikäynnin avulla kasvatuskumppaneiden ja lapsen tutustuminen tapahtuuperheelle tutussa ympäristössä, minkä myös perheet ovat hyväksi todenneet. Lapsenelinpiirin tunteminen helpottaa monien asioiden ymmärtämistä myöhemmin. Avainasemassakeskustelussa ovat perheen toiveet ja odotukset, joista työntekijöiden on hyvä ollatietoisia. Puheenvuoro on perheellä!Jännittäminen ja perheen maaperälle astuminen osoittautui myöhemmin turhaksi”panikoinniksi”. Vanhemmat ovat suhtautuneet kotikäynteihin positiivisesti. Eräsäiti kertoi ”on helpompi jutella asioista omassa kodissa kuin päiväkodilla, on kotikenttäetu”.Toinen perhe oli kokenut käynnin aitona välittämisenä. Lapsille kotikäynnit ovatolleet merkityksellisiä. Niitä on odotettu innolla ja mielellään on esitelty tavaroita jaomaa huonetta.Suhteen rakentaminen perheeseen alkaa kotikäynnillä. Aikaa on hyvä varatatarpeeksi alkukeskustelulle ja lapseen tutustumiselle, onhan tavoitteena luottamuksellisensuhteen syntyminen. Ensimmäiset kokemukset kohtaamisesta ja vuorovaikutuksestavaikuttavat siihen, miten perhe jatkossa kokee yhteistyön. Kokemukseni on että kotikäyntienvaikutuksesta vanhempien on myöhemmin ollut helpompi lähestyä tuttua hoitajaaesimerkiksi perheen muutostilanteissa, joista voi olla vaikea muuten puhua.Katkelma Marjaanan päiväkirjasta vanhempien esikouluvierailuistaEsitin idean vanhempien vierailuista vanhempainillan loppuhuipentumana –niin ainakinsuuressa innossani kuvittelin. Tarjousta seurasi syvä hiljaisuus, jonka vanhempirikkoi kysymällä ”soitatko sinä pomolle ja pyydät vapaata?” tai ”ei meidän lapsi ainakaanhalua meitä tänne”. Kukaan vanhemmista ei puoltanut asiaa. Oli kuin olisi lyötymärkä rätti naamalle ja hetken tuntui, pitäkööt kasvatuskumppanuutensa! Pienet sarvetpäässä kirjoitin kuukausikirjeeseen ”Olettehan muistaneet vanhempien vierailut eskariryhmään”.Tuli ensimmäinen yhteydenotto ja siitä se sitten levisi. Otimme aina valokuvaneteisen seinälle vierailusta ja lapset puhuivat kotona vierailuista. Niinpä 10/14vanhempaa kävi 1h-½pv kestäneellä vierailulla.Lapset käyttäytyivät kuin ennekin ja olivat ylpeitä saadessaan esitellä omaaeskariaan, leikkejään ja kavereille vanhempaansa. lapsi sai myös kokea, että vanhempioli hänestä kiinnostunut. Vanhemmat ihmettelivät, miten jouhevasti iso ryhmä toimii.Tärkeää oli, että he näkivät omin silmin lapsensa ryhmän jäsenenä. Toivottavasti omakohtainenkokemus lapsen päivästä lisää mahdollisuuksia vaikuttaa ja esittää toivomuksialapsen päivää ajatellen. Oma alkujännitys muuttuikin ammattiylpeydeksi. Nyt onhelpompi jutella vanhemman kanssa lapsista ryhmän jäseninä ja arkipäivän tilanteista.”LopuksiLähitulevaisuuden haasteena on lapsen Vasu-keskustelun kehittäminen sellaiseen suuntaan,että se ohjaa työntekijöiden pedagogista toimintaa aikaisempaa tietoisemmin. Lapsenkehitykseen liittyvää osaamista tulee vahvistaa, jotta työntekijät voivat tarjota asiantuntijuutensasiinä vanhempien käyttöön. Edelleen tulee myös miettiä, mitkä asiat ovatsellaisia, joista mielipidettä rakennetaan vanhempien kanssa yhdessä esimerkiksi vanhempainilloissa.Päiväkodin henkilökunta sitoutui kasvatuskumppanuuteen ja sen yhteisölliseenkehittämiseen erittäin vahvasti; he osallistuivat aktiivisesti kehittämistilaisuuksiin,miettivät uusia ja paransivat entisiä käytäntöjä sekä suostuivat kyseenalaistamaan toimintaansa.Päiväkodin johtajalla oli suuri merkitys prosessin onnistumisessa. Annan34

täyden tunnustuksen ja suuret kiitokset henkilökunnalle lapsen ja perheiden parhaaksitehdystä kehittämisestä; vanhempien osallisuus oman lapsensa hoitoon on lisääntynyt javanhemmat ja kasvattajat jakavat lapsen kasvun ja kehityksen prosessia entistä tietoisemminja laajemmin – on siirrytty kohteliaasta kanssakäymisestä syvälliseen yhteistyöhön.10. Kohteliaasta kanssakäymisestä syvälliseen yhteistyöhön - kehittämiskohteenakasvatuskumppanuus”Eikö me ollakaan hyviä kasvatuskumppaneita” totesi kehittämispäiväkodin työntekijäosallistuttuaan muutamia kuukausia kehittämishankkeeseen. Tuo lausahdus kuvaaKnuutipuhdon päiväkodin oppimisprosessin käynnistymistä. Tämä raportin osa kuvaakasvatuskumppanuutta sekä yleisellä tasolla että erityisesti niitä teemoja, jotka Knuutinpuhdonpäiväkodissa kehittämisen myötä nousi esille; kasvatuskumppanuutta vuorovaikutuksena,vanhempien osallisuutena, perheen auttamisen prosessina ja ammatillisenakehittymishaasteena. Loppuosassa tarkastelen vielä kehittämispäiväkodin prosessin etenemistäja kehittämistyön tuloksia.Kasvatuskumppanuus tämän päivän yhteistyönäYhteiskunnan monet rakenteelliset, taloudelliset ja kulttuuriset muutokset heijastuvatvarhaiskasvatukseen ja vaikuttavat monin tavoin perheiden elämään. Varhaiskasvatuksenkannalta merkittävinä muutoksia ovat muun muassa lapsiperheiden elämäntilanteidenmonimuotoistuminen, vanhempien työoloihin liittyvät muutospaineet, jatkuvanmuutoksen haasteet osaamiselle, oppimiskäsitysten muuttuminen, syrjäytymisuhka jatuloerojen sekä terveys- ja hyvinvointierojen kasvu, sosiaalisten ongelmien kasautuminen,sekä asiakkuuden kehittyminen osallisuudeksi. 76 Yhteiskunnallisten muutostenheijastuminen päivähoitoon nosti osaltaan esiin huolen vanhempien ja päivähoidon henkilöstönyhteistyöstä. 77Erityisen merkittävä muutos kasvatuskumppanuuden kannalta on ollut asiakkuudenkehittyminen osallisuudeksi. Asiakaskeskeisyydestä on puhuttu 1980 -luvultaalkaen. Se aktualisoitui ammatillisella kentällä, politiikassa, tutkimuksessa, lainsäädännössäja toisaalta myös asiakkaista itsestään käsin. 78 Vanhemmat alkoivat nousta omanlapsensa asiantuntijoiksi ammattilaisten rinnalle esimerkiksi lastensa opetuksessa jakuntoutuksessa 79 . Perheiden pahoinvointi on toinen näkökulma, joka on vauhdittanutuudenlaisen yhteistyön tarvetta. Se on saanut runsaasti tilaa julkisuudessa, jonka seurauksenakehittäminen on ollut ongelmapainotteista. Perheiden moninaisia pulmia nykyyhteiskunnassaei voi kieltää, mutta tavoiteltavaa on suunnata resurssit ennalta ehkäisevääntoimintaan korjaavan työn vähentämiseksi. 80 . Hyvä kasvatuskumppanuus voi ollamitä parhainta kotien kasvatustyön tukemista ja ennalta ehkäisevää toimintaa.Kotien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on ollut merkittävä asema päivähoidossavirallisen päivähoitojärjestelmän alusta alkaen lapsen kehityksen tukemisen rinnalla81 . Vuosien varrella on puhuttu yhteistyöstä, tukemisesta ja nyt viimeiseksi kasvatuskumppanuudesta.Nämä erilaiset käsitteet ilmentävät erilaisia työotteita, joiden taustaltalöytyy erilaisia käsityksiä kasvatusyhteistyön luonteesta ja eri osapuolten asemasta76 Alila & Kronqvist 2008, 3077 Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 2002, 1478 Vuori 2001, 28; ks. Alasuutari 2003, 2979 Määttä 1999, 9980 Puroila 2004, 1881 Laki lasten päivähoidosta 36/197335

sekä vallasta. 82 Ennen 1980 -lukua ammattilaiset ja kodit vastasivat kasvatuksesta hyvinitsenäisesti kumpikin omalla tahollaan. Vanhempien merkitys jäi käytännössä vähäiseksi.83 Asiantuntijat ja ammattilaiset alkoivat puhua vanhemmuuden tukemisen teemasta1990 -luvulla kaikissa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvissä instituutioissa ja järjestöissä84 . Tukemisen painottamista kritisoitiin, koska sen katsottiin korostavan asiantuntijoidenmerkitystä ja samalla asettavan vanhemmat taitamattomamman osapuolen rooliin.85Tämän päivän yhteistyötä kuvataan kasvatuskumppanuuden käsitteellä. Kasvatuskumppanuudellatarkoitetaan ”vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumistatoimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa”.Yhteistoiminnan lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, joiden huomioonottaminen toteutuuyhdistämällä vanhempien ja kasvattajien tiedot ja kokemukset. Kumppanuuden perustanaon vanhempien ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu ja molempien osapuolien tietämys:vanhemmilla on oman lapsensa tuntemus ja ammattilaisilla koulutuksen antamaammatillinen tieto ja osaaminen. 86Nykyisin varhaiskasvattajat käyttävät puheessaan jo luontevasti kasvatuskumppanuudenkäsitettä; onhan sitä käytetty informaatio-ohjauksessa jo vuodesta2002 87 . Muutosta yhteistyöstä kasvatuskumppanuuteen on työstetty vuosia, mutta siltion oleellista kysyä, mikä oikein on muuttunut. Tarkastelen näitä muutoksia Knuutinpuhdonpäiväkodin kehittämisprosessin kautta.Tasaveroiseen vuorovaikutukseen ja ymmärrykseenKnuutinpuhdon päiväkodin kehittämisprosessin tuloksena vakuutuimme siitä, että dialogisuuson se asennoitumis- ja vuorovaikutustapa, joka parhaiten vastaa kasvatuskumppanuuteen..Isaacs määrittelee sen "keskusteluksi, jossa on ydin ja jossa ei valitapuolta" 88 . Dialogisuuteen liitetään sellaisia periaatteita kuin kuuleminen, ymmärrys,tasavertaisuus, luottamus, arvostus ja kunnioitus 89 . Tarkastelimme vuorovaikutusta arjeneri tilanteissa ja totesimme sen suuntautuvan voittopuolisesti henkilöstöltä vanhemmille.Perhettä osallistavan asennoitumisen myötä työntekijät alkoivat kuunnella vanhempiaja heidän mielipiteitään tasaveroista vuoropuhelua tavoitellen. Käytännössä tämätarkoitti siirtymistä palautteesta kohti vastavuoroista vuoropuhelua kaikissa kohtaamistilanteissa.Kysymys tietämisen vallasta kytkeytyy vuoropuheluun. Kehittämispäiväkodintyöntekijät kertoivat aiemmin liittäneensä osaksi hyvää ammatillisuutta taidon neuvoaja opastaa vanhempia lapsiin liittyvissä pulmatilanteissa. Tämä näkyi hallinnan ottamisenavuorovaikutustilanteissa tavalla, jossa vanhempien tietämys lapsensa asioistasaattoi jäädä vähäisempään asemaan. Dialogille ominaista on, että siihen osallistuvahellittää otettaan vakaasta käsityksestään ja kuuntelee myös toisten ajatuksia muodostaessaanomaa tulkintaansa asiasta. Dialogilla pyritään synnyttämään uutta ymmärrystäkohteena olevasta ilmiöstä, mutta se ei tarkoita sitä, että aina saavutettaisiin yhteisymmärrys.Arvokasta on tavoitella toisen ihmisen tapaa ajatella asioita. 90 Kokemuksestaopittiin, että pyrkimys ymmärtämiseen omien muutospyrkimysten edistämisen sijaan82Karila 2006, 9283 Karila 2003, 5984 Vuori 2001, 1985 Alasuutari 2003, 16786 Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 200387 Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman linjaukset 200288 Isaacs 2001, 3989 Esim. Kaskela & Kekkonen 2006, 3890 Eriksson & Arnkill 2005, 3736

luo tunnetta lojaalisuudesta ja samalla puolella olemisesta lapsen asioissa 91 . Vastakkainasettumisen välttäminen vähentää tarvetta puolustautumiseen ja voimavaroja vapautuurakentavaan vuoropuheluun. Tämä ajattelutapa koettiin helpottavana vapautumisenatietämisen pakosta, vaikka läsnäolo ja avautumisen toisen ihmisen kokemukselle voivatolla haasteellisempaa kuin pyrkimys tiedollisesti hallita asioita ja ihmisiä 92 . On opittavasietämään tilanteessa läsnä olevaa epävarmuutta.Vanhempien tiedolla on vähintään tasavertainen asema ammattilaisen oletustenkanssa. Asiantuntijatietoa ei tarvitse heittää pois vaan sen asema muuttuu; se eiedusta ainutta oikeaa totuutta asiassa vaan tarjoaa uusia tulkintamahdollisuuksia. Kunvanhemmat ja henkilökunta miettivät pulmatilanteita, asiantuntijan tieto ja kokemusmuodostavat vanhempien käyttöön tarjottavan kertomusten varaston. Näin vanhemmanmahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa säilyy ja siirtyy myös arjen kasvatustilanteisiin.93Tämä toimintatapa vahvistui erityisesti kasvatuskumppanuuskoulutuksiinliittyvillä rooliharjoituksilla. Ne opettivat toisia kasvattajia tuomaan rohkeammin omaaasiantuntijuuttaan esille ja toisia taas hillitsemään haluaan antaa neuvoja ja ohjeita.Opettelimme myös sitä, ettei ratkaisua johonkin asiaan tarvitse löytää heti vaan sille voiantaa aikaa. Kasvatuskumppanuus tuo päivähoitoon uudenlaisen palvelukulttuurin; vanhemmatja ammattilaiset jakavat tietoja, taitoja, näkemyksiä, osaamistaan ja ymmärrystäänlapsen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä toteutuu yhteisten keskustelujen, neuvottelujenja sopimusten välityksellä. 94Matkalla aitoon osallisuuteenVanhempien osallisuuden korostaminen lapsensa varhaiskasvatuksessa on oleellinen eroaikaisempaan yhteistyöhön verrattuna 95 . Knuutinpuhdossa osallisuuden kehittämisentaustalla oli halu säilyttää lapsen maailman eheänä eri elämänpiireissä. Pitkän hoitopäivänajateltiin antavan vanhemmille oikeutus vaikuttaa siihen, sillä päiväkotia ei haluttupidettävän säilöpaikkana. Työntekijät kokivat myös, että tämän päivän vanhemmat haluavatesittää ajatuksiaan, mielipiteitään, jopa vaatimuksiaan lapsensa hoidosta entistäenemmän.Lapsi- ja perhelähtöisyyttä on jo pitkään painotettu päivähoidossa. Silti se onedelleen haaste päiväkodin työntekijöille, joiden ammatilliseen perinteeseen on kuulunutkasvatustoiminnan toteuttaminen tarkkojen, kehityspsykologiseen ihmiskäsitykseenpohjautuvien etukäteissuunnitelmien perusteella. Hyvään ammatillisuuteen on kuulunutlasten sopeuttaminen tavoitteiden mukaiseen toimintaan. 96 Perinne tunnistettiin myöskehittämispäiväkodissa ja hankkeen edetessä siellä haluttiin siirtyä aikuislähtöisyydestäenemmän lapsen toimijuutta kunnioittavaan työtapaan, joka edellyttää vanhempien äänenkuulemista lapsen ohella.Knuutinpuhdon päiväkodin vanhempien kokemuksia kuultiin sekä asiakastyytyväisyyskyselyjenettä Bikva-arvioinnin avulla. Työntekijät kokivat heidän ilmaisunsaosallisuudesta hyvin ristiriitaiseksi; osa vanhemmista koki, ettei voinut riittävästivaikuttaa lapsensa päivähoitoon, mutta samalla ilmaisi, ettei halua osallistua lapsensahoitoon nykyistä enempää. Vanhempi kertoi, että…”vanhempien mielipiteitä lapsensakasvatuksesta halutaan kuunnella, mutta päiväkodilla on kuitenkin omat säännöt”.Vanhemmat siis ilmaisivat halua suurempaan vaikuttamiseen kuin mitä heille oli mah-91 Ks. Tiilikka 2005, 18792 Perttula 1999, 3793 Alasuutari 2003, 171-17294 Kaskela & Kekkonen 2006, 20-2195 Karila 2005, 28796 Hujala 2004, 84 - 8537

dollistunut, mutta osallisuus konkreettisena toimintana lapsiryhmässä koettiin vieraaksi97 . Jos osallisuutta halutaan parantaa, on käsitettä ensin avattava yhdessä jaetun tulkinnanmuodostamiseksi. Jäsensimme osallisuutta Järven 98 tapaan tietämisenä, toimintana,suunnitteluna ja päätöksen tekemisenä.. Hankkeen tuloksena vanhempien osallisuuslastensa hoitopäivään lisääntyi ja sai uusia muotoja.Alussa osallisuus miellettiin erityisesti tiedon levittämisenä päiväkodiltavanhemmille…”vanhempien tulisi olla tietoisia päiväkodin kasvatustavoista”. Tietoosallisuuttapidettiin tärkeänä koko hankkeen ajan ja henkilökunnan arvioiden mukaanse lisääntyi tietoisen kehittämisen tuloksena; lapsen päivästä kerrotaan entistä enemmänja lapsikohtaisemmin, valokuvat eteisen seinällä viestittävät päiväkodin toiminnasta japortfolioiden tekeminen aloitettiin. Vanhempien merkitys tiedon tuottajina tiivistyi siihen,että heidän tietämyksensä kautta lasta voidaan ymmärtää paremmin. Hankkeenkuluessa tieto-osallisuus muuttui lapsen kasvun ja kehityksen vastavuoroiseksi jakamiseksi,jossa kotikäynneillä oli merkittävä tehtävä; työntekijät pääsivät osallisiksi lapsenkotimaailmasta. Kokemus lisäsi heidän ymmärrystään lapsesta ja perheestä sekä loikasvatuskumppanuudelle ominaista luottamuksellista ja kunnioittavaa suhdetta.Vanhempien toimintaan osallistumista kokeiltiin eskarivierailujen (ks. aikaisemmin)avulla, mutta osallisuus ei vielä vakiintunut luonnolliseksi käytännöksi niin,että vanhemmat viettäisivät aikaa spontaanisti päiväkodilla. Tämä osallisuuden muotoon vielä vieras Nivalassa, kuten suomalaisessa päivähoidossa ylipäätään 99 .Osallisuus suunnitteluna ja päätöksentekona tiivistyi tässä prosessissa vanhempienmahdollisuudeksi vaikuttaa oman lapsensa hoitoon. Huolimatta siitä, että vanhempiennäkemyksille haluttiin antaa tilaa, yksikään työntekijä ei alkuvaiheessa ilmaissuttarvitsevansa niitä oman toimintansa pohjaksi. Vaikeinta oli siis nähdä vanhemmatvaikuttamassa päivähoitotyöhön. Henkilökunnan asenteet asiaan muuttuivat matkanvarrella myönteisemmiksi ja sitä mukaa vanhempien vaikutusmahdollisuudet kasvoivat.Vanhempainilloissa keskityttiin teemoihin, joissa haluttiin kuulla vanhempien mielipiteitä.Vanhempien toiveita perushoidon käytäntöihin kuunneltiin aikaisempaa herkemmälläkorvalla ja heidän mielipiteitään myös kysyttiin aiempaa enemmän.Jatkossa vaikutusmahdollisuuksia aiotaan parantaa erityisesti parhaillaan kehitettävällälapsen vasukeskustelulla, jossa halutaan kuulla vanhempien kertomustaoman lapsensa ainutkertaisuudesta, kirjata vanhempien toiveet ja odotukset päivähoidostasekä kasvatuskäsitykset 100 . Lapsen vasun kautta vanhempien ja lapsen ääni voitodentua päivähoidon pedagogiikassa. Varhaiskasvatussuunnitelmiin pohjautuva suunnittelulisää työntekijöiden tarvetta kuulla vanhempia. Tässä mielessä perheiden kanssatehtävä yhteistyö kytkeytyy osaksi varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa.11. Perheiden tukeminen lapsen kasvun prosessissaSuomalaisessa päivähoidossa ei vallitse yksimielisyyttä vanhempien kanssa tehtävänyhteistyön asemasta varhaiskasvatustyön kokonaisuudessa 101 . Viime aikoina on esitettyvaatimuksia siirtyä perhetyöstä pedagogiikkaan ja huolta sosiaalisen painottumisestapedagogisen kustannuksella 102 . Yhdyn huoleen pedagogiikan ohentumisesta. Samallakysyn, miten lapsiryhmässä voi toteuttaa laadukasta hoitoa, kasvatusta ja opetusta, joshuonosti voiva lapsi vie aikuisen ja toisten lasten huomion tai vähintään lapsi itse jää97 Ks. Tiilikka 2005, 18698 Järvi 2006, 699 Ks. Tiilikka 2005, 186100 Kaskela & Kronqvist 2007, 24101 Puroila 2004, 12102 Hujala 2008, Kalliala 200838

vaille toiminnan ja oppimisen iloa. Vahvistamalla osaamista ja asennoitumista silloin,kun lapsesta on huolta, parannetaan päivähoidon mahdollisuuksia toimia lapsen ja perheentukijana.Kehittämispäiväkodin työntekijät kokivat alusta alkaen yhtenä haasteenalapsen kasvun tukemisen silloin, kun huoli lapsesta herää. Kasvatuskumppanuuskoulutusnosti tämän teeman osallisuuden vahvistamisen rinnalle hankkeen loppuvaiheessa.Koulutuksen monista sisällöistä tärkeäksi nousi lapsen ja perheen auttamisen prosessi,sillä sen vahvistamiseen koettiin käytännön tarvetta. Kaikki Knuutinpuhdon päiväkodintyöntekijät pitivät koulutusta ja siihen liittyvää työmenetelmäohjausta erittäin merkittävänäsekä oman että työyhteisön kehittymisen kannalta; se antoi lisää rohkeutta ja varmuuttavanhempien kohtaamiseen sekä lisäsi ymmärrystä erilaisia perheitä ja perhetilanteitakohtaan. Nämä muutokset perustuivat ennen kaikkea dialogisen ajattelun jatoimintatavan omaksumiseen.Hankkeen aikana oivallettiin, että lapsen kasvun tukeminen muodostaa prosessin,jota ei voi kertaluontoisella keskustelulla hoitaa. Parhaimmillaan nykyisetkinkäytännöt muodostavat jatkumon, joka alkaa perheen tutustumisesta ja päättyy hoidonloppuessa 103 . Kun lapsesta huolta, tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä. Työntekijä kuvasikin,että aikaisemmin riitti, että kasvattaja rohkaistui kertomaan vanhemmille lasta koskevanhuolensa ja luovutti vastuun asiasta heille. Nyt tiedostetaan, ettei se useinkaanriitä toivottujen muutosten aikaansaamiseksi vaan tarvitaan useita tapaamisia, joille tunnusomaistaon aito kohtaaminen, havaintoihin pohjautuva lapsen tilanteen tutkiminen jamahdollisuuksien näkeminen sekä sopimusten tekeminen asioiden muuttamiseksi parempaansuuntaan 104 . Tämän hankkeen kokemusten perusteella koen, ettei päivähoidossaole edellisen kaltaiselle toimintatavalle perinnettä; on vaikea pyytää vanhempia keskentoimintakauden keskustelemaan työntekijän huolesta ja vielä mahdollisesti palataaiheeseen useita kertoja.Voidaan oikeutetusti kysyä, kenen tehtävä perheen tukeminen on? Tämähanke ei anna yksiselitteistä vastusta kysymykseen. Ajattelen, että rajaaminen jää työntekijänja työyhteisön harkinnan varaan, jota ohjaa osaltaan subjektiivinen kokemushuolen suuruudesta ja työntekijän arvio omista auttamisen mahdollisuuksista 105 . Vaikeatasiat kuuluvat verkostoyhteistyöhön. Näen kuitenkin valtavat mahdollisuudet hyödyntäävarhaiskasvattajien osaamista lapsen kasvun tukemisen prosessissa nykyistä enemmänns. pienissä huolissa. Esimerkiksi rajojen asettaminen lapselle on haasteellista monissaperheissä; eikö tämä ole kasvattajien ominta osaamisaluetta? Millä muulla taholla voisiolla paremmat mahdollisuudet keskustella kasvatuksesta kuin varhaiskasvattajilla, jotkatuntevat lapsen hyvin, tapaavat vanhempia päivittäin ja välittävät aidosti lapsen hyvinvoinnista.12. Kasvatuskumppanina ja kasvatusyhteisönä kehittyminenVarhaiskasvatuksen osaamishaasteet ovat lisääntyneet. Työtehtävät ovat pedagogisesti,sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti vaikeutuneet ja laajentuneet nopeasti muuttuvassatoimintaympäristössä. 106 . Kasvatuskumppanuuden toteuttaminen vaatii uudenlaistaosaamista ja työntekijänä kehittymistä.Ajattelen Perttulan 107 tapaan, että valtakunnallisen ohjauksen sisältämiensuorien ajatusten tai käsitysten siirtyminen yksittäisen opettajan opetuskäytännöiksi on103 Kaskela & Kronqvist 2007, 5104 Ks. Kaskela & Kekkonen 2006105 Ks. Arnkil ja Eriksson 2005, 25-26106 Alila & Kronqvist 2008, 57107 Perttula 1999, 17-1839

mahdotonta, sen sijaan tie muutoksen käy omakohtaisen työn hahmottamisen kautta.Tässä hankkeessa se tapahtui tuetun prosessikehittämisen mallia käyttäen 108 (ks. taulukko1.) Työntekijät kokivat kehittämisprosessin eri menetelmien ja vaiheiden tukeneentoisiaan ja luoneen suunnitelmallisen, tavoitteellisen sekä pitkäkestoisen prosessin, jokaantoi aikaa oman ajattelun ja toimintatapojen kehittämiselle.Omat kokemukset äitiydestä ja päivähoidon vanhempana olemisesta olivatsuuresti vaikuttaneet siihen, miten Knuutinpuhdossa oli vuosien varrella kehitetty kasvatuskumppanuutta,kuten myös monissa tutkimuksissa on esitetty 109 . Omien kokemustenkautta asiat saavat syvällisempiä merkityksiä vaikuttaen tietoihin, taitoihin, asenteisiinja arvoihin 110 . Tätä kuvaa seuraava työntekijän päiväkirjamerkintä.”Sitä palvelua, mitä sain ja ehkä joskus myös kaipasin, yritän tarjota nyt niillevanhemmille, joiden lapsia täällä päiväkodissa hoidamme. Mielestäni hyvä mottotässä työssä on, että kohtelen lapsia ja heidän vanhempiaan tavalla, jolla toivoinlapsiani ja itseäni kohdeltavan päivähoitomaailmassa.”Kehittämiseen tarvitaan yksittäisen työntekijän tietojen ja taitojen kartuttamisen lisäksikoko työyhteisön osaamisen lisäämistä 111 . Tämä hanke koettiin hyvin yhteisölliseksiprosessiksi, jossa syntyi yhteistä ajattelua ja toimintatapoja, joita ei olisi voinut omaksuailman koko yhteisön osallisuutta. Päiväkodin johtajalla on myös tärkeä rooli osaamisenylläpitämisessä ja edistämisessä yhteisössään 112 .Yksilönkään roolia ei voi ohittaa, koska tässä kehittämishankkeessa jokainentyöntekijä otti kehittämisvastuuta suhteessa omaan työtehtäväänsä. Knuutinpuhdossamuutoksen nähtiin tarkoittavan samalla luopumista joistakin vanhoista ajattelutavoistaja käytännöistä. Tämän koettiin edellyttävän nöyrtymistä omasta tietämisen vallasta jahalua uusiutua. Vastineeksi työntekijät kertoivat saaneensa lisää voimia uusista haasteistaja itsensä likoon laittamisesta. Yksittäinen työntekijä ei aina ollut heti innostunut kaikistauusista toimintatavoista, vaikka suostui kokeilemaan niitä esimerkiksi kotikäyntiä.Jälkikäteen työntekijä totesi työmuodon erittäin hyväksi. Jos yhteisössä jäädään odottamaanjokaisen työntekijän täydellistä hyväksyntää uudelle toimintatavalle, uutta toimintakulttuuriavoi olla hidasta ja jopa mahdotonta saavuttaa.Oman työn ammatillisen kehittymisen kannalta työn ja yhteisön toiminnanreflektointi on tärkeää. Toimintatapojen muutospyrkimykset synnyttivät kehittämispäiväkodintyöntekijöissä myös epäilyjä ja pelkoja, joita haluttiin jakaa toisten kanssa. Kokemustenmerkityksiä tulkitaan uudelleen tai niiden tulkintaa tarkistetaan siten, että syntynytuusi tulkinta ohjaa myöhempää ymmärtämistä, arvottamista ja toimintaa 113 . Päiväkotityöon hyvin toiminnallista ja osana sitä on opittava arvostamaan lapsista ja työstäkäytävää keskustelua. Kehittämispäiväkodissa oli jo lähtötilanteessa toimivia keskustelufoorumeita,joiden ylläpitämiseksi päiväkodin johtaja teki jatkuvasti työtä.13. Kehittämiskoordinaattorin pohdintaaHankkeen lähtökohtana oli varhaiskasvatuksen pysyvien kehittämisrakenteiden luominen114 . Alussa kehittämisyksikkö nähtiin osana näitä rakenteita. Tämä tarkoitus ei toteu-108 Ks. Hiitola-Moilanen 2004, 7-8109 Ks. Happo 2006, Puroila 2002110 Kaskela & Kekkonen 2006, 54111 Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti stm 2007, 57112 Ks. Alila & Kronqvist 2008, 55113 Mezirow 1995, 17114 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke. Hankesuunnitelma 200640

tunut suunnitellusti, mutta onneksi kaikilla hankkeen kehittämistoimenpiteillä oli myösitseisarvoinen merkityksensä ja osa niistä voi jatkua kuntien omana toimintana myösjatkossa. On aika muodostaa kokonaiskuvaa hankkeen toiminnasta alueella.Alueen varhaiskasvattajat ottivat kehittämisen omaksi asiakseen. He paneutuivatvastuullisesti ja usein innokkaasti parantamaan työtään lasten ja perheiden parissa.Iloitsen siitä, että sain olla kokemassa työntekijöiden voimaantumista, oivaltamisenriemua ja kasvua. Kehittäminen on vastavuoroista - antaessaan myös saa. Välillä hankkeessamukana oleminen koettiin aikaa vieväksi, rankaksi, pelottavaksi tai hämmentäväksikin,mikä lienee ominaista syvälliselle ja pitkäkestoiselle prosessille. Tätä koettiinvarsinkin kehittämispäiväkodeissa, joita prosessi kosketti syvimmin. Uskon, että henkilöstönvahvistuneen tietoisuuden ja osaamisen myötä hyväksi koetut käytännöt jatkavatelämäänsä hankkeen jälkeen ja uusia halutaan kehittää. Lisääväthän ne samalla työntekijäntyöstään kokemaa tyydytystä. Prosessin aikana varhaiskasvatus on kehittynyt sekäsisällöllisesti että menetelmällisesti.Kehittämistoiminta on pitkäjänteistä työtä ja esimerkiksi oppilaitosten kanssatehtävä yhteistyö rikastui vasta hankkeen loppuvaiheessa. Yhteistyölle luotiin pohjaatutustumalla toisiimme ja edustamiimme taustayhteisöihin. Vuorovaikutus on kuitenkinvain väline kumpaakin osapuolta hyödyttävien tulosten saavuttamiseksi. Yhteistyö fokusoituiopinnäytetöihin, työelämävierailuihin kentältä oppilaitoksiin ja koulutustenjärjestämiseen. Sen sijaan yhteistyölle järjestöjen kanssa ei löytynyt yhteistä kohdettapaikallisessa kehittämistoiminnassa.Kehittämiskoordinaattorin työnkuvan keskiössä oli paikallistason kehittämistoiminnankoordinointi ja suunnittelu. Vähitellen omaksi kehittämisorientaatioksenivalikoitui kehittämistyössä tiiviisti mukana oleminen; konsultoin kasvatuskumppanuudenteemaa, vedin pedagogista kahvilaa ja eri aiheiden ympärille rakennettuja kehittämistilaisuuksiatai koulutin henkilöstöä. Tähän vaikutti sekä käytännöllinen kehittämisnäkemykseniettä alueen tarkoitukseen soveltuva koko. Työhuoneeni sijainti kahdessapäiväkodissa toi osaltaan päivähoidon arjen silmieni eteen. Artikkeli kasvatuskumppanuudestaon syntynyt teorian ja käytännön vuoropuheluna; aihe ei eläisi minulle totenailman läheistä kontaktia käytäntöön.Kehittämisen rakenteiden ylläpitäminen jää jatkossa kuntien toimijoiden tehtäväksi.Tässä hankkeessa on kokeiltu toimiviksi arvioituja käytäntöjä, kuten kuntarajatylittäviä ajankohtaisfoorumeita, jotka mahdollistivat tuoreen ja tutkitun tiedonvälityksenja uusien toimintakäytäntöjen esittelemisen tai pedagogisen kahvilan toimintamallia.Pidin alusta alkaen kehittämissuunnitelmia pysyvien kehittämisrakenteiden keskeisinärakennuspuina. Niin myös käynnistin monitahoisen prosessin niiden luomiseksi yhdessäkuntien toimijoiden kanssa. Kehittämissuunnitelmien merkitys käytäntöä suuntaavinaasiakirjoina saanee kehittämisyksikkötoiminnan päätyttyä alkuperäistä ajatusta vähäisemmänmerkityksen. Kehittämistyö kuuluu perustyöhön ja sen johtaminen esimiehille,yhtenä kehittämisyksikön roolina olisin myös jatkossa nähnyt kehittämissuunnitelmientoteutumisen koordinoinnin.Ei riitä, että on työstään innostunut ja siihen vahvasti sitoutunut kehittämiskoordinaattori,elleivät kuntien toimijat näe kehittämistarpeita ja luo tilaisuuksia kehittämistoiminnalle.Kiitos kaikille kehittämiskumppaneille, joiden kanssa yhteistyössätämä hanke toteutui!41

4 VARHAINEN MEDIAKASVATUSJohanna Sommers-Piiroinen1. Mediakulttuuri kasvu- ja toimintaympäristönä2. Mediakasvatuksen käsitteestä3. Varhainen mediakasvatus – varhaiskasvatus mediakulttuurissa4. Arjen mediakasvatusta5. Päiväkodin matka varhaisen mediakasvatuksen osaajaksiPienten lasten kasvuympäristö on nykyisin median ja digitaalisten välineiden kyllästämä.Median välittämät sisällöt ja merkitykset muokkaavat vahvasti lasten identiteettiä jaymmärrystä ympäröivästä maailmasta, siksi lapset tarvitsevat valmiuksia ja taitoja media-arjessavastaan tulevien tunteiden, merkitysten ja vuorovaikutustilanteiden käsittelyyn.Kasvattajilta edellytetään lasten nykyisen kasvuympäristön tunnistamista ja siihenliittyen yhä tietoisempaa pohdintaa arjen kasvatusvalinnoista.1. Mediakulttuuri kasvu- ja toimintaympäristönäMaailma on tällä hetkellä hyvin erilainen verrattuna aikaan, jolloin valtaosa nykyisistäkasvattajista oli itse lapsia ja nuoria tai sai koulutuksensa kasvatustyöhön. Mediasta ontullut ihmisten arkeen oleellisesti liittyvä tekijä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Yhteiskunnanja kulttuurin medioituminen näkyy sekä teknologian huomattavana lisääntymisenäettä ihmisten kokemusten muuttumisena mediavälitteisiksi. Median kautta koetaantunteita ja tapahtumia, tunnetaan yhteenkuuluvuutta sekä saadaan tietoa ja hahmotetaanmaailmaa. Media näkyy erottamattomasti ihmisten elämässä ja elämäntavoissa, se onkiinteä osa yhteiskuntamme kulttuuria ja siksi puhutaankin yleisesti mediakulttuurista.115Mediakulttuurille on mediavälitteisyyden lisäksi luonteenomaista runsas audiovisuaalisuussekä elämyksellisyys. Lasten arjessa ääni- ja kuvamaailman moninaisuusja loputon tarjonta näkyvät niin lasten omissa leluissa, peleissä ja TV-ohjelmissakuin muuallakin kasvuympäristössä. Elämyksiä haetaan mediasta ja koetaan medianparissa. Aivan viime vuosina on esimerkiksi erilaisista virtuaalisista todellisuuksista javerkkoyhteisöistä tullut keskeisiä yhteisöllisyyden ja viihtymisen paikkoja, mutta entistäenemmän myös ihmisten oman yksilöllisyyden ja identiteetin luomisen foorumeita.Lapsille tulevat mediamaailman toimintatavat ja digitaaliset välineet nopeastija helposti tutuiksi. Muutaman vuoden ikäiselle Internetin pelimaailmat tai suosittujenlelubrändien puuhasivustot eivät ole enää lainkaan tuntemattomia. Teknisistä taidoistaanhuolimatta lapset tarvitsevat edelleen aikuisen määrätietoista ohjausta ihmisenä kasvamiseensekä mediaviestien sisältöjen ja merkitysten tulkintaan ja mediavalintojen tekemiseen.116 Lapset oppivat digitaalisen mediakulttuurin ’kielen’ yhtä luontevasti kuinäidinkielensä, heitä kutsutaankin monesti digiajan natiiveiksi. Suurelle osalle kasvattajistasaattavat digitaaliset välineet ja virtuaaliset yhteisöt kuten koko mediakulttuuri ilmiöineentuntua vierailta ja pelottaviltakin; he ovat kuin vieraaseen kulttuuriin tulleitamaahanmuuttajia. 117 Digiajan maahanmuuttajina kasvattajat joutuvat tietoisesti tutustumaanuudenlaiseen kulttuuriin ja opettelemaan sen toimintatapoja, jotta he voivat selviytyäkunnialla näiden digiajan natiivien kasvatustehtävästä.115 Herkman 2001116 Mediametkaa! Osa 2, Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan 2007117 Prensky 200142

2. Mediakasvatuksen käsitteestäMediakasvatuksen sanotaan olevan kasvua ja oppimista mediasta ja median parissa. 118Kasvatus puolestaan voidaan määritellä tietoiseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi, jollapyritään mm. ihmisen sosiaalistamiseen ja sosiaalistumiseen vallitsevaan kulttuuriin.Tämän ajan kasvatuksen tulee siis sosiaalistaa ja valmistaa ihmisiä mediakulttuuriin, elikaiken kasvatustyön voi nykyisin katsoa olevan myös mediakasvatusta. Sen tehtävänäon kehittää ja vahvistaa lasten mediataitoja sekä ohjata kriittisen medialukutaidon kehittymiseen.Sen tulee antaa lapsille turvallisia, terveellisiä ja hyvinvointia tukevia valmiuksiaelää mediakulttuurissa ja kehittää omaa kulttuuriansa edelleen.Mediakasvatus on teemana hyvin laaja ja sitä voidaan tarkastella monenlaisistanäkökulmista; huomio voidaan kohdistaa esimerkiksi median arvottamiseen ja senhuonoihin vaikutuksiin (suojelullinen), median sisältöihin sekä omaan tuottamiseen jailmaisuun (taidekasvatuksellinen), digitaalisten välineiden ja verkkoympäristöjen hyödyntämiseenoppimisen tukena (teknologinen) tai mediasisältöjen analyysiin ja tulkintoihin(kulttuurinen). 119 Mediakasvatusta tulee tarkastella kaikista näistä näkökulmista,vaikka se vielä usein varhaiskasvatuksessakin liitetään lähinnä tietokoneisiin ja muihinteknisiin välineisiin oppimisen tukena tai vaihtoehtoisesti elokuvien ja animaatioidentekemiseen tai analysoimiseen lasten kanssa. Mediakasvatus on monipuolista mediakulttuurinilmiöiden tarkastelua, huomioon ottamista ja hyödyntämistä lasten arkisessakasvatustyössä.3. Varhainen mediakasvatus – varhaiskasvatus mediakulttuurissaVarhaiskasvatuksesta halutaan monesti sulkea liiallinen media pois, koska lapset viettävätnykyisin muutenkin paljon aikaa digitaalisten pelien ja muun median parissa. Toisenlaisten,kehittävämpinä pidettyjen sisältövaihtoehtojen tarjonta on toki paikallaan,mutta koska mediamaailma on lapsen todellinen kasvuympäristö, sen merkittäviä vaikutuksialapsen kasvuun ja kehitykseen ei voi jättää huomioimatta varhaiskasvatuksessakaan.Lapset tarvitsevat sen takia jo pienestä pitäen aikuisen määrätietoista ohjaustasekä valmiuksia ja taitoja mediakulttuurissa elämiseen sekä omien mediasuhteidensaymmärtämiseen.Lehdissä ja televisiossa keskustellaan jatkuvasti siitä, miten suojella lapsia januoria liialliselta ja sopimattomalta mediatarjonnalta sekä verkkoyhteisöjen kautta lapsiauhkaavalta hyväksikäytöltä. Pohditaan erilaisia rajoittimia ja suodattimia, mutta mikääntekniikka ei kuitenkaan voi korvata aikuisen ohjaavaa ja turvallista läsnäoloa lapsenrinnalla eikä lapsen omia valmiuksia ja taitoja käsitellä media-arjessa vastaan tuleviasisältöjä sekä niiden aiheuttamia tunteita ja kokemuksia. Voidakseen selviytyä mediamaailmassalapset ja nuoret tarvitsevat sisäisiä ’mediasuodattimia’, kriittistä medialukutaitoasekä omaa hyvinvointia tukevia elämäntapoja. Ne opitaan ja omaksutaanainoastaan yhdessä turvallisen aikuisen kanssa keskustellen ja itse kokeillen.Varhaisella mediakasvatuksella edistetään lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia sekämahdollisuuksia osallistua ja toimia aktiivisesti omassa kasvuyhteisössään. Pienten lastenmediakasvatus perustuu vahvasti elämykselliseen, kokemukselliseen ja leikilliseenoppimiseen ja toimintaan, kuten varhaiskasvatus muutenkin. 120Varhaisessa mediakasvatuksessa tärkeitä ovat vuorovaikutus ja keskustelu,erityisesti mediamaailmaan liittyvien kokemusten ja ajatuksen jakaminen. Mediasisältö-118 Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla 2006119 Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa 2008120 Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa 200843

jä käsitellään myös itse tekemällä ja kokeilemalla, jolloin opitaan omien mediaesitystenkautta ymmärtämään mediaviestien rakentumista ja erilaisia merkityksiä. Omat ääni-,kuva- ja videoesitykset ja niissä esiintyminen tukevat lasten omaa minäkuvaa sekä vahvistavatlapsille hyvin tärkeitä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tuntemuksia. Lastenomaehtoiset medialeikit – leikkien tulkinnat ja sisällöt mediakokemuksista - tarjoavataikuiselle oivallisen tarkastelupinnan lasten kiinnostuksen kohteisiin ja kokemuksiinmediamaailmasta. 121 Medialeikeissä esille tulleita teemoja voi hyödyntää lasten kanssaarkipäivän keskusteluissa ja mediavalintojen pohdinnoissa.Mediakasvatuksella pyritään kriittisen medialukutaidon kehittymiseen. Se onelinikäinen prosessi, joka alkaa jo varhaislapsuudesta. Kriittinen medialukutaito muodostuuerilaisista taidoista; teknisistä käyttötaidoista, median tuottamisen taidoista sekämyös median sisältöjen ja merkitysten tulkinnan, tiedostamisen ja kriittisen arvioinnintaidoista. Pienten lasten mediakasvatuksessa keskeisiä opittavia taitoja ovat erityisestitunne- ja turvataidot sekä sosiaaliset taidot, mutta myös median vastaanottamisen, tuottamisenja kommunikoinnin taidot. Näitä taitoja harjoitellaan nivomalla ne päivittäinluontevasti arjen kasvatustilanteisiin varhaiskasvatussuunnitelman sisällöllisiä orientaatioitanoudattaen. Mediakasvatus ei ole muusta kasvatuksesta ja opetuksesta erillistä jairrallista toimintaa, vaan se tulee yhdistää luontevaksi osaksi kaikkea pedagogista toimintaa.4. Arjen mediakasvatustaPienten lasten mediakasvatuksessa ei välttämättä tarvita lainkaan tietokoneita tai muitadigitaalisia välineitä. Keskeiset mediataidot liittyvät tässä ikävaiheessa omien arkistenmediakokemusten käsittelyyn sekä sosiaalisiin ja tunnetaitoihin, erityisesti ihmisenäkasvamiseen mediamaailman osallistuvana ja aktiivisena jäsenenä. Lapset ottavat kuitenkintietotekniset välineet nopeasti ja ennakkoluulottomasti haltuunsa ja soveltavatniitä luovasti omiin tarpeisiinsa. Digitaalinen media toimiikin hyvin lapsia osallistavanatyövälineenä varhaiskasvatuksessa, mutta sen käyttö edellyttää aikuisen vahvaa pedagogistaohjausta ja lasten vapaa-ajan mediankäytölle vaihtoehtoisia merkityksiä ja sisältöjätarjoavia toimintatapoja.Arkisen mediakasvatuksen sisällöt – sanat, kuvat, äänet ja liikkuva kuva -ovat valtaosin varhaiskasvatukselle jo ennestään tuttuja, mutta nyt niitä käsitellään tietoisemmintavoitteena lasten medialukutaidon kehittyminen. Lasten kanssa loruillaan jatuotetaan itse kuvitettuja satuja ja tarinoita. Kuvalukutaitoa harjoitellaan katselemalla jatutkimalla ympäristössä ja kirjoissa esiintyviä erilaisia kuvia. Digikameroilla lapset voivatottaa myös itse valokuvia tai lyhyitä videoklippejä, joista voidaan koostaa näyttelyitätai multimediaesityksiä. Arjen äänimaailma tarjoaa lapsille paljon tutkimista ja kokeilemista,ääniä voidaan tuottaa myös itse tehtyihin animaatioihin ja kuvaesityksiin.Kasvatus edellyttää kasvattajalta tietoista lapsen kasvuympäristön ja toimintakulttuurintarkastelua ja pohtimista, sillä jokainen mediakulttuurissa työskentelevävarhaiskasvattaja on myös mediakasvattaja. Se ei ole enää valintakysymys, se on tosiasia.Kasvattajan tuleekin tuntea ja tunnistaa mediakulttuurin ja lasten oman kulttuurinilmiöitä ja hyödyntää niitä kasvatus- ja opetustyössään sekä varhaiskasvatuksen oppimisympäristönrakentamisessa ja muokkaamisessa. Varhaiskasvattajien on käytävä keskusteluasekä työyhteisöissään että yhdessä vanhempien kanssa kasvatustyön arvovalinnoistaja kasvatuspäämääristä myös mediakulttuurin ja mediakasvatuksen näkökulmista.Digiajan maahanmuuttajana varhaiskasvattaja joutuu myös itse oppijan jamediakasvatettavan rooliin. Uusia tietoja, taitoja ja näkökulmia on omaksuttava jatku-121 Mediametkaa! Osa 2 – Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan 2007; Pennanen 200844

vasti, ympäröivää mediamaailmaa ilmiöineen on tutkittava ja seurattava kriittisesti pohtien.Aikuisen on kehitettävä myös omia mediataitojaan, jotta hän voi itse toimia vahvanamallina lapselle turvallisten, terveellisten ja hyvinvointia lisäävien elämäntapojen jamediavalintojen antajana, kasvamaan saattajana. Digitaalisen median taitojaan aikuinenvoi hyödyntää monin tavoin. Ne soveltuvat lasten äänen esille tuomiseen ja heidän osallisuutensalisäämiseen sekä kasvatustoiminnan näkyväksi tekemiseen esimerkiksi visuaalisendokumentaation tai yhteisöllisten blogien kautta niin kasvatusyhteisölle itselleenkuin vanhemmille ja muille varhaiskasvatuksen sidosryhmille.5. Päiväkodin matka varhaisen mediakasvatuksen osaajaksiSatakielen päiväkodissa Haapajärvellä oli herännyt huoli lasten levottomasta käyttäytymisestäja median mahdollisesta osuudesta siihen. Aiheeseen haettiin lisäymmärrystämuun muassa Mediamuffinssi- ja Lasta suojaava mediakasvatus - koulutuksista. Kunpäiväkoti pääsi mukaan Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö - hankkeeseen, tuntuipäiväkodin henkilöstöstä luontevalta valita työyhteisönsä yhteiseksi kehittämiskohteeksivarhainen mediakasvatus ja myös vanhempien mediakasvatustyön tukeminen.Päiväkodissa lähestyttiin mediakasvatusta aluksi voimakkaan suojelullisestanäkökulmasta ja suhtautuminen oli osin varautunutta. Aihe oli useimmille vieras ja lastenmediamaailma peleineen ja TV-ohjelmineen näyttäytyi negatiivisessa valossa. Monellemediakasvatus sanana toi mielikuvia tietokoneen ja muiden digitaalisten välineidenkäytöstä sekä teknisten taitojen vaatimuksesta. Työyhteisöllä oli kuitenkin yhteinenhalu tarttua haasteeseen, joten yhdessä ryhdyttiin hakemaan lisätietoa ja syventämäänomia näkökulmia ja mediataitoja.Aivan alusta alkaen Satakielessä lähdettiin etsimään omannäköistä ja pysyväämediakasvatuksen toimintakulttuuria, joka jäisi elämään arjessa myös kehittämishankkeenjälkeen. Lisätietoa ja käytännön ideoita mediakasvatukseen haettiin kirjallisuudesta,netin verkkomateriaaleista sekä koulutuksista ja seminaareista. Lapsiryhmissäkokeiltiin ja toteutettiin lukuisia erilaisia mediakasvatuksen toimintaideoita. Työyhteisönkehittymistä ja käytännön mediakasvatuskokeiluja reflektoitiin säännöllisesti sekätyöyhteisön keskinäisissä keskustelufoorumeissa että päiväkodilla muutaman kerranvuodessa vierailleen mediakasvatuksen asiantuntijan konsultaatioissa. Osa henkilökunnastainnostui tämän lisäksi syventämään omia mediataitojaan omaehtoisissa koulutuksissavapaa-ajallaan.Satakielen päiväkodin varhaisen mediakasvatuksen yhdeksi tavoitteeksimuodostui lasten itsetunnon ja luovuuden sekä sosiaalisten taitojen tukeminen. Päiväkodissahaluttiin myös vahvistaa lasten omia taitoja tehdä kriittisiä mediavalintoja arjessa.Alusta asti keskeisenä tavoitteena oli myös tukea vanhempia kotien omassa mediakasvatuksessa.Parhaaksi keinoksi tähän löytyi päiväkodin oman toiminnan ja mediakasvatusideoidennäkyväksi tekeminen vanhemmille. Hankkeen aikana päiväkodintoiminnan dokumentaatio valokuvien, mediaesitysten ja lehtikirjoitusten kautta lisääntyihuomattavasti. Mediakasvatuksen teemoja käsiteltiin paljon myös vanhempainilloissa javanhempainvarteissa.Hankkeen alkaessa päiväkodin eri ryhmien välillä ei ollut juurikaan yhteistyötä.Vähitellen hankkeen edetessä yhteinen keskustelu kuitenkin lisääntyi huomattavastityöyhteisössä. Uutta osaamista ryhdyttiin pian jakamaan myös oman työyhteisönulkopuolelle erilaisissa seminaareissa ja varhaiskasvatuksen toimijoiden keskinäisissätapaamisissa. Paikallista lehdistöäkin on käytetty aktiivisesti hyväksi tiedon ja kokemustenjakamisessa vanhemmille ja muille kuntalaisille. Oman kehittämisprosessin ajatustenja kokemusten esittäminen toisille työyhteisöille on merkittävästi syventänyt Satakielenhenkilöstön omaa tietoisuutta ja yhteistä pedagogista näkemystä mediakasva-45

tuksesta. Esiintymiset ja niiden oheismateriaalien valmistamiset ovat vahvistaneet kasvattajienomia dokumentaatio- ja mediataitoja.Aktiivinen kehittämishanke päiväkodissa on päättymässä, mutta varhaisenmediakasvatuksen toimintakulttuuri tuntuu saaneen jo erittäin tukevan jalansijan kaikissapäiväkodin lapsiryhmissä. Jokaiselle ikäryhmälle, samoin kuin yksittäiselle kasvattajalle,on löytynyt oma tapansa nivoa mediamaailman sisältöjä ja merkityksiä jokapäiväiseenarkeen. Alle kolmevuotiaiden kanssa tutkitaan ja nimetään kuvia sekä lorutellaan jaesitetään omia tarinoita tai lauluesityksiä. Vähän isompien kanssa pohditaan tarkemminkuvien maailmaa, faktaa ja fiktiota, sekä harjoitellaan valokuvaamista ja animaatioidentekoa digikameralla. Omista saduista ja tarinoista tehdään nukke- tai varjoteatteriesityksiäja itse äänitettyjä ääniä sisältäviä multimediaesityksiä. Esikoululaisten kanssa pohditaanTV-ohjelmien ja pelien sisältöjä ja soveltuvuutta eri-ikäisille sekä tehdään tutustumisvierailujaesimerkiksi paikallislehden toimitukseen.Satakielen päiväkodin onnistuneen kehittämistyön taustalta löytyy aktiivinenja itseohjautuva työyhteisö, joka on innokkaasti tutkien ja kokeillen etsinyt omaan toimintakulttuuriinsasopivat mediakasvatuksen toimintatavat. Lukuisia ideoita on käytännössätestattu ja yhdessä arvioitu, parhaat ja arjessa toimivimmat on otettu jatkuvaankäyttöön.46

5 KEHITTÄMISEN PROSESSISSA – ASKELEITTAIN ETEENPÄIN | Raahen-seudun ja Kalajoen alueen kehittämistyöLeena OikkonenEsipuhe1. Lähtökohdat ja tavoitteet2. Toimijat3. Kehittämistyön organisoituminen4. Kehittämistyön arviointia ja tuloksia5. Päiväkotien puheenvuoroEsipuheIrmeli PantchevaPohjois-Pohjanmaalla Raahen seutu – Kalajoki alueella varhaiskasvatuksen kehittämishankeVarhis mahdollisti syvällisen paneutumisen päivähoidon kehittämiseen ja antoipuitteet tutkia päivähoidon työkäytäntöjä suhteessa valittuun teemaan. Kahden ja puolenvuoden aikana oli mahdollista syventyä kiirettä pitämättä kehittämistyöhön käytännöntoiminnan kannalta.Kokopäiväinen kehittämiskoordinaattori mahdollisti päivähoidon työntekijöidenkehittämisideoiden konkretisoitumisen ja käytännön järjestelyt, johon ei perustyöntekemisen ohella olisi ollut muutoin mahdollisuutta.Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö tällaisenaan olisi toimiva rakennevastaamaan päivähoidon kehittämisestä ja täydennyskoulutusten järjestämisestä alueittainlaajempina kokonaisuuksina. Hankkeen antia tullaan vielä jakamaan pitkään omienkuntien kuin myös naapurikuntien ja laajemmankin alueen päivähoidon osaajille.Helmikuussa 2006 hankkeeseen haettiin avoimella hakumenettelyllä varhaiskasvatuksenkehittämisestä kiinnostuneita varhaiskasvatuksen yksiköitä; päiväkoteja,perhepäivähoitoa tai muita varhaiskasvatusyksiköitä.Valinnan suoritti eri toimijatahoista muodostunut hankkeen suunnitteluryhmä. Kehittämisyksiköksivalittavalta edellytettiin sitoutumista kehittämistyöhön omassa yksikössään,kunnassaan ja hankkeen koko toiminta-alueella.Kehittämisyksiköille luvattiin konsultaatio- ja koulutustukea sekä toimintaresurssejakehittämistyöhön hankkeen kautta.Valinnassa kiinnitettiin huomiota seuraaviin kriteereihin ja niiden perusteluihin:- alueellinen kattavuus- henkilöstön riittävyys ja pätevyys- yksikön laadunhallinta- johtamisen osaaminen ja työyhteisön kehittäminen- henkilöstön sitoutuminen kehittämistyöhön ja sen levittämiseen- kehittämisen sisällöllinen tematiikka ja sen merkitys alueella- olemassa olevat yhteistyötahot ja – käytänteetKalajoelle oli saatu erityislastentarhanopettaja edellisenä vuonna ja sen myötäerityiskasvatuksen kehittäminen oli ajankohtaista ja meillä Vihannissa oli kokemusta joonnistuneista hankkeista – Vartu, Pessi ja Seutuvoima - hankkeet, jotka toteutettiin yhteistyössäeri toimijoiden kanssa Raahen seutukunnan alueella. Oli luontevaa jatkaapäivähoidon kehittämistä.Vihannissa päivähoitohenkilöstön keskustelussa kehittämisteema vaihtoehdoiksilöysimme moniammatillisen yhteistyön, työssä jaksamisen, erityistä tukea tarvitsevat47

lapset, perhetyön ja kestävän kehityksen teemat. Haimme hankkeen kehittämisyksiköksiVihannin koko päivähoitoa kokonaisuudessaan, mutta valintaprosessissa kehittämisyksiköksivalikoitui kuitenkin Aamuruskon päiväkoti ja kehittämisteemaksi moniammatillinenyhteistyö. Raahen seutu - Kalajoki alueelle tuli siis kaksi kehittämispäiväkotiaMäntylän päiväkoti Kalajoelta ja Aamuruskon päiväkoti Vihannista.Aamuruskon päiväkoti ja moniammatillinen yhteistyöAamuruskon päiväkodin koko henkilökunta aloitti hankkeeseen sisältyvän kehittämistyönlauantaina 7.10.2007 yhdessä koko Pohjois-Pohjanmaan kehittämisyksiköidenkanssa Poskessa. Ensimmäisessä tapaamisessa pohdittiin kehittämisyksikköä, työskentelyäkehittämispäiväkodissa, muisteltiin tulevaisuutta ja tehtiin suunnitelmia.Kokemuksena ensimmäinen tapaaminen oli avartava ja oli mielenkiintoista huomatamillaisia teemoja kehittämispäiväkodit olivat valinneet ja miltä suunnalta he aikoivatlähestyä teemaansa. Vihannin tavoitteena hankkeen lopussa eri toimijoiden välinen yhteistyöolisi säännöllistä ja vakiintunutta. Kaikilla toimijoilla olisi yhteinen kieli ja tavoite.Työelämä ja yksityiselämä olisivat tasapainossa.Alusta alkaen tavoitteenamme oli, että päiväkodin koko henkilöstö osallistuukehittämistyöhön tasaveroisena, jokaisen ääni on keskustelussa yhtä tärkeä ja arvokas.Kehittämistyöhön liittyvät koulutukset, palaverit, tutustumiset yms. tehdään työpäivänaikana ja sijaisten palkkaukseen hyödynnetään hankkeeseen varattuja määrärahoja.Kehittämisen kohdentumista tarpeellisiin kohteisiin varmennettiin suorittamallaBikva- arviointi lasten vanhemmille, päivähoidon henkilöstölle ja esimiehille sekäluottamusmiehille. Bikvoista nousi esille kasvatuskumppanuus, vuorovaikutustaidot,tiedon kulku, yhteistyön monipuolisuus ja oma hoitajuus.Henkilöstön kanssa keskusteluissa moniammatillista yhteistyötä avatessa sovimme kehittämiskohteeksisisäisen moniammatillisuuden kehittäminen, koska ulkoista moniammatillisuuttaoli kehitetty jo aiempien hankkeiden aikana.Kehittämisen menetelmänä olisi taidekasvatus ja taidemuotona nukketeatteri kasvatuksessaja ohjauksessa. Erityistä huomiota halusimme kiinnittää myös vuorovaikutustaitojenkehittämiseen, yhteistyöhön vanhempien kanssa ja tiedottamiseen.Kasvatuskumppanuuskouluttaja koulutus mahdollisti Raahen seutu- Kalajokialueen päivähoitohenkilöstölle kasvatuskumppanuusperuskoulutusten aloittamisen lokakuussa2007. Kursseja on pidetty jo neljä ja vuodelle 2009 on jo suunniteltu kahtaperuskurssia Vihannin ja Siikajoen päivähoitohenkilöstölle. Tavoitteenamme on kouluttaakaikki alueen päivähoidon työntekijät kasvatuskumppanuuteen.Koulutus on saanut hyvin myönteisen vastaanoton päivähoidon henkilöstönkeskuudessa ja vanhemmat ovat pääsääntöisesti innostuneita omasta osallisuudestaankasvatuskumppanuuteen erityisesti päivähoidon aloitustilanteessa. Tutustumiskäyntilapsen kotiin ennen päivähoidon aloittamista on saanut vanhemmilta poikkeuksettamyönteisen suhtautumisen ja on ollut mielenkiintoista huomata miten perheen ja päivähoidontyöntekijän suhde rakentuu kun tutustuminen aloitetaan perheen kotona. Lapsenkiinnittyminen tuttuun omaan hoitajaan on melkein käsin kosketeltavaa ja henkilöstönoivallusten kautta tapahtunut kuunteluun, kunnioitukseen ja luottamukseen pohjautuvavuoropuhelu perheiden kanssa on avannut kaikkien päivähoidon toimijoiden sekä työntekijöidenettä vanhempien keskustelun syvenemisen.Olemme erityisen kiitollisia kasvatuskumppanuuskoulutuksen mahdollistamastakeskustelusta eri päivähoidon työntekijöiden kesken ja jokaisen oman ammatillisuudenrakentumisesta. Uskon, että asenteemme vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhönon pysyvästi muuttunut parempaan suuntaan kasvatuskumppanuuskoulutustenmyötä. Se jos mikä on perheiden ja ennen kaikkea lasten etu; toimimme tasaveroisinayhdessä lasten parhaaksi. Tästä on hyvä jatkaa. (Irmeli Pantcheva)48

1. Lähtökohdat ja tavoitteetVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö - hankkeen yhden kuntaryhmän muodosti Raahenseutu ja Kalajoki. Raahen seudun kuntiin kuuluivat vuoden 2007 alusta Raahe, Siikajoki,Vihanti ja Pyhäjoki eli kuntaryhmässä oli kaksi kaupunkia ja kolme kuntaa.Kehittämistyötä lähdettiin tekemään tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisesti,jossa kehittämistyötä suuntaavia periaatteita ovat toimijalähtöisyys, paikallisuudenkorostaminen, kehittämistyön prosessiluonne ja kehittämistyössä tarvittava tuki.122Toimijalähtöisessä toimintatavassa lähdetään liikkeelle toimijoille ajankohtaisestaongelmasta, joka muodostuu projektissa kehittämistarpeeksi ja – teemaksi.Toimijalähtöisyys siirtää kehittämisen keskiön mukanaoleviin organisaatioihin, ja tekeepaikallisista työntekijöistä oman työnsä asiantuntijoita ja kehittäjiä. Toimijalähtöisessätoimintatavassa työskentely perustuu dialogisuuteen, vastavuoroisuuteen ja vapaaehtoiseensitoutumiseen. Kehittämistyössä on reflektiivinen ja kommunikatiivinen ote. 123Tehtyä kehittämistyötä voi kutsua myös reflektiivisen kehittämisen mallinmukaiseksi kehittämiseksi. Reflektiivinen kehittäminen on prosessiin ja reflektoivaantyöotteeseen perustuvaa kehittämistä: organisaatiolle ei anneta valmiita ratkaisuja, vaansitä autetaan tutkimaan, analysoimaan ja ymmärtämään omia ongelmiaan. Voimme oppiareflektiosta enemmän, jos nostamme tietoisuuteen asioita, jotka olemme ottaneetitsestäänselvyyksinä. 124Kehittämispäiväkodit olivat saaneet itse määrittää kehittämisteemansa omistapaikallisista ja yksikkökohtaisista tarpeista käsin. Mäntylän päiväkodin kehittämisteemanaoli erityinen tuki varhaiskasvatuksessa ja Aamuruskon päiväkodin kehittämisteemaoli sisäinen moniammatillisuus. Teemojen valintaan oli vaikuttanut myös kunnanja kaupungin tarpeet. Kalajoen kaupungissa oli edellisenä vuonna perustettu erityislastentarhanopettajantoimi ja erityispäivähoidon muotoutuminen uuden erityisosaajanmyötä oli ajankohtainen kysymys. Vihannin kunnassa taas ulkoinen moniammatillisuusoli ollut aikaisempien kehittämishankkeiden kehittämisen keskiössä, joten kehittämisenkeskiöön valittiin sisäinen moniammatillisuus. Ulkoisen moniammatillisuuden muotojanähtiin kuitenkin tarpeelliseksi vielä vahvistaa tämänkin hankkeen aikana ja kehittäätyökäytänteitä joustavaa yhteistyötä varten.Alueen kunnat ovat osallistuneet useisiin lapsen ja perheen hyvinvointiaedistäviin hankkeisiin viimevuosien aikana. 125 Näiden hankkeiden luontevana jatkonakunnat lähtivät mukaan Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö eli Varhis-hankkeeseen,jossa tavoitteet muodostivat selkeän jatkumon edellisille hankkeille. Varhaiskasvatuksenkehittämisyksikkö-hankkeen kokoavana tavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvointi,johon pyritään pysyvillä kehittämisen rakenteilla, yhteistyöllä ja verkostoitumisella,suunnitelmallisella ja systemaattisella kehittämistyöllä sekä tukemalla henkilöstönkehittämisprosesseja..2. ToimijatVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hankkeen kehittämistyö organisoitui kaksitasoisesti,paikallisen tason ja alueellisen toiminnan kautta. Paikallisen tason toimijoina olivatkehittämistiimi, kehittämispäiväkodit ja kehittämiskoordinaattori. 126122 Hankesuunnitelma 2006, ks. myös Hiitola-Moilanen 2004123 Seppänen-Järvelä 2006124 Karila&Nummenmaa 2001125 Lapsiperheiden peruspalvelujen verkostoitumista ja yhteisrakenteiden uudistamis eli Pessi-hanke,Laatua varhaiskasvatukseen- varhaiskasvatussuunnitelma eläväksi eli LaatuVa – hanke126 Hankesuunnitelma 200649

KehittämispäiväkoditRaahen seudun ja Kalajoen alueella kehittämispäiväkodeiksi oli valittu Aamuruskonpäiväkoti Vihannista ja Mäntylän päiväkoti Kalajoelta.Aikaisemmista hankkeista poiketen Varhiksen rahoitussuunnitelmassa olivarattu kehittämispäiväkodeille omaa rahallista resurssia, jota oli mahdollista käyttääsijaiskuluihin, koulutuksiin, matkakuluihin ja materiaalihankintoihin. Tämä mahdollistiosaltaan myös aidon toimijalähtöisyyden toteutumisen ja kehittämistyön tekemisenoman työn ohella ja työajalla. Varhiksen avulla päiväkotien oli mahdollista saada käyttöönsänykyaikaiset tietotekniset välineet ja tuoda uuden teknologian käyttö osaksi arkipäiväämyös varhaiskasvatuksessa.Hankkeessa tarjoutui kehittämispäiväkodeille tilaisuus saada konsultaatiotakehittämistyönsä tueksi. Sekä Aamuruskon että Mäntylän päiväkodin työntekijät päättiväthyödyntää tätä mahdollisuutta, joten konsultaation suunnittelu ja käynnistyminenalkoi Aamuruskossa keväällä 2007 ja Mäntylässä keväällä 2008.Aamuruskon päiväkotiAamuruskon päiväkodissa on 21 3-6 – vuotiaiden lasten päivähoitopaikkaa. Päiväkodissaannetaan myös perusopetussuunnitelman mukaista esiopetusta.Aamuruskon päiväkodissa kehittämisteemana oli moniammatillinen yhteistyö,erityisesti sisäinen moniammatillinen yhteistyö. Tavoitteena oli päiväkodin sisäisenmoniammatillisuuden kehittäminen, monialaisuuden laajentaminen sekä yhteisen osaamisenja yhteistyön kehittäminen lapsen edun mukaisesti päiväkodin arjessa. Kehittämistehtäväntoteutuksessa käytettiin taidekasvatuksen menetelmiä ja välineitä.Kokonaistavoite jaettiin pienempiin osatavoitteisiin:• sisäisen yhteistyön ja tiimityön kehittäminen• yhteistyön kehittäminen eri alojen erityisosaajien kanssa• sisällöllisen ja menetelmällisen – pedagogisen osaamisen kehittäminen• vuorovaikutustaitojen kehittäminen tavoitteena toista kunnioittava, yhteistyötävahvistava vuorovaikutus• tutkivan työotteen ja reflektiivisyyden vahvistaminen oman työn kehittämisessä• prosessin arvioiminen ja dokumentointi henkilökohtaisella ja yhteisön tasollaPäiväkoti MäntyläMäntylän päiväkodissa on kaksi lapsiryhmää. 3-6-vuotiaiden lasten ryhmä sekä esiopetusryhmä.Mäntylän päiväkodin henkilökunta valitsi kehittämisteemakseen lapsen erityisentuen varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on kehittää työmenetelmiä lapsen erityisentuen tarpeen tunnistamiseen, arvioimiseen ja pedagogisen, kuntouttavan toiminnanyksilölliseen toteuttamiseen yhteistyössä vanhempien ja muiden kuntouttavien tahojenkanssaKeskeisenä tekijänä esille nousi tarve kehittää myös rakenteellisesti päivähoitoaerityisen tuen näkökulmasta, sillä kaupunkiin oli perustettu erityislastentarhanopettajanvakanssi juuri edellisenä syksynä 2006, ja erityislastentarhanopettajan toimenkuvaaei oltu vielä kovin tarkkaan määritelty. Erityislastentarhanopettajan vakanssion Mäntylän päiväkodissa.Päätavoite jaettiin pienempiin osatavoitteisiin:• vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen – kasvatuskumppanuus• lapsen erityisen tuen tarpeen mahdollisimman varhainen tunnistaminen51

• lapsen tuen tarpeen arviointi – erityislastentarhanopettajan asiantuntijuus• pedagogisen kuntouttavan toiminnan toteuttaminen yhdessä kodin kanssa• moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen ja työkäytänteiden tarkentaminen– ’Lapsen hoitopolku Kalajoelle’• erityislastentarhanopettajan resurssi ja toiminta kaupungin muussa päivähoidossa• dokumentointi ja arviointi3. Kehittämistyön organisoituminenKehittämistyö rakentui useammasta elementistä ja prosessista. Varhaiskasvatuksenajankohtaisfoorumit tekivät näkyväksi koko alueen kehittämistyötä ja muodostuivatalueen toimijoita yhdistäväksi tekijäksi. Kehittämispäiväkotien kehittämistyö koostuiuseista osatavoitteiden suuntaisista prosesseista. Bikva-arviointiprosessi tuki kehittämispäiväkotientavoitteita ja toimi kehittämissuunnitelman perustana. Kasvatuskumppanuuskoulutuksetja muut hankkeessa järjestetyt koulutukset toimivat kehittämisprosessientukena ja vahvistivat alueen henkilöstön osaamista.Kehittämistyötä vei eteenpäin kehittämiskoordinaattori yhteisten tapaamisten,kehittämispalavereiden, muodossa, joita oli n. kolmen viikon välein. Kehittämispalavereissasuunniteltiin etenemistä ja tarkennettiin ja arvioitiin tavoitteita ja toimintaa.AjankohtaisfoorumitHankkeen aikana järjestettiin alueella kolme varhaiskasvatuksen ajankohtaisfoorumia.Foorumit sisälsivät asiantuntijapuheenvuoroja ja niissä tuotiin esille varhaiskasvatuksenajankohtaisia kysymyksiä. Foorumit muodostuivat varhaiskasvatuksen eri toimijoidenvertaistapaamisiksi, joissa opittiin tuntemaan toisten työskentelyä ja verkostoitumaan.Foorumeissa esittelivät kehittämistyötään kehittämispäiväkodit ja toimintojaan esittelivätmyös eri varhaiskasvatuksen toimijat; yksityinen päiväkoti Raahesta, seurakunnanlapsityö Raahessa, järjestöt ja kunnat sekä Oulaisten ammattiopisto.Varhiksen järjestämät varhaiskasvatuksen ajankohtaisfoorumit Raahen seudullaja Kalajoella kootusti liitteessä 7.Bikva arviointi-prosessi Raahen seudulla ja KalajoellaHankesuunnitelman mukaisesti alueen kunnissa toteutettiin asiakaslähtöisen arvioinninprosessi Bikva-mallin mukaan. 128 Arvioinnin toteuttamisesta vastasi kehittämiskoordinaattori.Kehittämistyön pohjaksi haluttiin saada myös asiakkaiden näkemys päivähoidontoimivuudesta ja näin täydentää kehittämisen teemoja ja kohteita. Bikva-mallissaarviointi toteutetaan prosessimaisesti kolmessa tai neljässä vaiheessa.Raahen seudun kunnissa ja Kalajoella Bikva-prosessit aloitettiin kutsumallavanhempia osallistumaan päivähoidon toimivuutta arvioivaan ryhmähaastatteluun.Ryhmähaastattelut toteutti kehittämiskoordinaattori. Haastattelut järjestettiin kehittämispäiväkotienvanhemmille, perhepäivähoidossa olevien lasten vanhemmille ja ryhmäperhepäivähoidossaolevien lasten vanhemmille, kaikille erikseen ja jokaisessa kunnassaomansa. Näin ollen haastattelujen järjestämisestä muodostui varsin mittava ponnistusja koko prosessista pitkäkestoinen.Ensimmäisinä haastateltiin kehittämispäiväkotien vanhempia. Kehittämispäiväkotienvanhempien haastattelun tulokset otettiin heti kehittämispäiväkotien kehittämistyönsuunnittelussa huomioon.128 Krogstrup,H. 200452

Kehittämiskoordinaattori aloitti myös muiden kuntien alueella asiakkaidenhaastattelut välittömästi kevään 2007 aikana. Niin asiakkaat kuin työntekijätkin suhtautuivatmyönteisesti haastatteluun, vaikka se useimmiten tarkoitti pitkää työpäivää, koskahaastattelut pidettiin pääsääntöisesti ilta-aikaan, työpäivän jatkoksi. Vanhempien mielestäoli hyvä, että kehittämistyössä lähdettiin liikkeelle heidän näkemyksistään ja haluttiinkuulla myös heidän mielipidettään. Vanhemmat olivat myös tyytyväisiä siihen, ettäsaivat käydä keskenään keskustelua päivähoidosta ja kuulla toistensa kokemuksia.Haastattelut toimivat siten myös vertaistapaamisina vanhemmille.Haastattelussa edettiin avoimin kysymyksin; mikä kunnan päivähoidossatoimii, on hyvää, mikä ei toimi, mitä kehitettävää olisi. Suljettuina kysymyksinä käsiteltiinkysymystä lapsen erityisestä tuesta ja sen saatavuudesta ja toimivuudesta sekä moniammatillisestayhteistyöstä. Mitä se on ja miten se toimii vanhempien näkökulmasta.Jokaisen kunnan vanhemmat toivat esille, että yleisesti ottaen päivähoitotoimii hyvin. Joustetaan ajoissa, pyritään ottamaan perheen tarpeet huomioon, järjestetäänhoito mahdollisimman pian ja siihen paikkaan kuin perhe haluaa. Vanhemmat kokivatpääsääntöisesti, että henkilöstön arvot ovat samat ja säännöt toimivat ja ovat yhteneväisetkodin kanssa. Yhdenmukainen kasvatuskäytäntö nähtiin tärkeänä niin vanhempienkuin työntekijöidenkin taholla. Tärkeintä vanhemmille oli kuitenkin se, ettälapsi jää mielellään hoitopaikkaansa ja viihtyy siellä.Päiväkotihoidolle ja perhepäivähoidolle löytyi yhtälailla kannattajia, joskin päiväkotipaikkojatoivottiin jokaisessa kunnassa lisää.Jokaisessa kunnassa kehittämistä kaipaavat asiat olivat teemoiteltavissa kysymyksiksitoiminnasta, toimintakäytännöistä, tiedonkulusta, kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksestavanhempien kanssa, yhteistyöstä ja kuinka se toteutetaan ja toimii.Omahoitaja-työtapa tuli esille useammassa kunnassa.Työntekijöiden haastattelussa vanhempien esille nostamia asioita ja teemojakäsiteltiin siten, että työntekijät peilasivat vanhempien näkemyksiin omia näkemyksiäänkyseisistä asioista ja miettivät mistä vanhempien käsitys mahdollisesti johtui ja mitenasiat ovat työntekijöiden mielestä. Näin kysymykset johdattivat työntekijöitä pohtimaanja reflektoimaan omia työtapojaan, niiden toimivuutta ja vaikutuksia niin lapsiin kuinvanhempiin. Positiivista oli, että työntekijät hahmottivat hyvin, mistä vanhemmat olivatpuhuneet ja näkivät esimerkiksi kehitettävät asiat hyvin paljon samanlaisina, myöskinkehittämistä kaipaavina. Työntekijöiden haastatteluissa käytiin hedelmällistä ja syvällistäkeskustelua omasta työstä. Dialogisen keskustelun ja reflektoinnin avulla opittiin katsomaantyötä myöskin vanhempien näkökulmasta ja näin löytämään uusia tapoja jamuutosehdotuksia päivittäiseen työntekoon. Työntekijät kokivat keskustelut hyödyllisiksija hyviksi tilaisuuksiksi käsitellä työn peruskysymyksiä rauhassa ja kaikki yhdessä.Tämä asenne ja suhtautuminen tuli esille jokaisessa kunnassa jokaisen työntekijäryhmänkanssa. Työntekijät toivoivat samanlaisten keskustelujen jatkuvan esimerkiksi ohjaajansatai tiiminsä kanssa.Niin työntekijät kuin esimiehetkin olivat sitä mieltä, että vanhemmat olivatnostaneet esille keskeisiä asioita ja he tavoittivat hyvin sen, mistä vanhemmat puhuivat.Kaikkien osapuolten mielestä esille otetuista teemoista oli hyvä keskustella ja pohtiaparannusehdotuksia ja muuttaa näin toimintakäytäntöjä paremmaksi.Päättäjien haastatteluja pidettiin Siikajoen, Pyhäjoen ja Kalajoen kunnissa.Perusturvalautakunnan edustajia oli läsnä jokaisessa kunnassa kaksi. Vihannissa pidettiinyhteinen haastattelu esimiehille ja päättäjille, jossa olivat läsnä päivähoidon ohjaaja,perusturvajohtaja ja kaksi lautakunnan edustajaa. Raahessa viimeisenä vaiheena oliesimiesten haastattelu, jossa läsnä olivat päivähoidon johtaja ja kolme päiväkodin johtajaa.Päättäjien haastatteluissa käytiin vilkasta keskustelua esille nousseista teemoista ja53

Bikva –prosessi koettiin hyvänä keinona saada tietoa niin asiakkaiden kuin arkityötälasten kanssa tekevien kunnan työntekijöiden näkemyksistä ja kehittämisen tarpeista.Haastatteluista tehtiin koosteet, jotka toimitettiin mukana olleille asiakkailleja työyhteisöille ja esimiehille. Arvioinnin tulokset toimivat osana alueelle tehtävää kehittämissuunnitelmaa.Aamuruskon päiväkodin kehittämistyöKehittämistyötä vietiin eteenpäin yhteisten tapaamisten, kehittämispalavereiden, muodossa,joita oli n. kolmen viikon välein. Kehittämispalavereissa suunniteltiin etenemistäja tarkennettiin tavoitteita ja toimintaa. Aamuruskon kehittämistyössä eteni usea kehittämisprosessirinnakkain, osatavoitteiden viitoittamana. Bikva-arvioinnista saadut vanhempiennäkemykset otettiin huomioon toiminnan etenemistä suunniteltaessa. Keskeisinkehittämisen prosessi oli kuitenkin taidepedagoginen prosessi joka luonteeltaan vastasiuseaan osatavoitteeseen.Taidekasvatuksen menetelmillä toteutetulla kehittämistyöllä ja koulutuksillavastattiin useisiin osatavoitteisiin. Prosessissa paneuduttiin sisäisen yhteistyön ja tiimityönkehittämiseen, sisällöllisen ja menetelmällisen osaamisen kehittämiseen, vuorovaikutustaitojenkehittämiseen ja tutkivan työotteen ja reflektiivisyyden vahvistamiseen.Helena Malmivirran kanssa toteutettu taidepedagoginen kehittämisprosession kuvattuna hänen puheenvuorossaan tässä julkaisussa.Aamuruskon päiväkodin työntekijät halusivat, että taidemuoto, jonka avullahe haluavat omaa tiimityötään kehittää käytännössä on draamakasvatus ja siinä nukketeatteri.Kouluttajaksi ja konsultiksi pyydettiin Tuula Honkanen, KM, Lto ja nukkekouluttajaOulun Yliopistosta, Kajaanin yksiköstä. Tuula Honkasen konsultaatio ja koulutuksetalkoivat keväällä 2008.Päiväkodin työntekijät osallistuivat Tuula Honkasen nukketeatterikoulutuksiin,joita pidettiin neljä kertaa. Koulutuskertojen jatkona oli konsultaatiotapaamisianeljä kertaa. Nukketeatterikoulutukset olivat osa prosessia, jossa työntekijät valmistivatnukketeatteriesityksen, joka esitettiin kaikille Vihannin päivähoidossa oleville lapsille9.4.2008. Prosessin lopuksi työntekijät arvioivat työskentelyään konsulttinsa kanssa.Suunniteltuihin koulutuksiin oli mahdollista osallistua myös muita kuin Aamuruskonhenkilöstöä. Raahen päivähoidosta osallistui koulutuksiin kahdeksan työntekijääeri päivähoidon yksiköistä. 129Vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä haluttiin kehittää uutta teknologiaahyödyntäen. Hanke mahdollisti tietoteknisten välineiden hankkimisen, joten päiväkotiinhankittiin digitaalinen valokuvauskamera, videokamera ja myöhemmin myös kannettavatietokone. Uudet välineet antoivat mahdollisuuden uudenlaiseen ja monipuoliseenyhteistyöhön. Tavoitteena oli Pedanet-portaalin 130 käyttöön ottaminen palvelemaan päiväkodintiedottamista ja vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Pedanetin käyttöönottosujui luontevasti ja henkilökunta koki, että tämä uusi yhteistyömuoto on hyvä lisäperinteiseen yhteydenpitoon ja tiedottamiseen. Pedanetin käyttöön opasti luokanopettajaTanja Hartikainen ja kuvan käsittelyä ja editointia opasti luokanopettaja Marko Jokitulppo.Mäntylän päiväkodin kehittämistyöKehittämistyötä vietiin eteenpäin yhteisten kehittämispalavereiden muodossa. Kokoontumisiaoli noin kolmen viikon välein. Bikva-arvioinnissa vanhemmat toivat esille muutamiaasioita, jotka saatiin hyvin sopimaan jo laadittujen tavoitteiden sisään.129 Liite 2: Hankkeessa järjestetyt koulutukset130 www.Peda.net54

Kehittämistyö eteni osatavoitteiden mukaisissa prosesseissa, jotka tukivattoinen toistaan. Vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamisen prosessi lähtietenemään Bikva-haastattelujen myötä. Bikva-arvioinnissa esille noussut vanhempiennäkemys yhteistyön parantamisen tarpeesta otettiin henkilöstön keskuudessa vakavasti.Olemassa oleviin työkäytänteisiin päädyttiin tekemään muutoksia. Esimerkiksi kahdenkeskisenkeskustelun mahdollisuutta päätettiin tehostaa ja aktiivisesti rohkaista vanhempia.Päätettiin järjestää myös kahden viikon mittainen ’avoimien ovien’ jakso, jollointehostetusti rohkaistaan vanhempia tulemaan seuraamaan toimintaa ja olemaan mukanaarkitoiminnassa lasten kanssa.Tavoitteina olivat myös lapsen tuen tarpeen arviointi ja lapsen tuen tarpeentunnistaminen ja siihen tarvittiin välineitä, menetelmiä, osaamista. Tuen tarpeen arvioinnissaoli keskeistä omien mahdollisuuksien kartoitus ja tunnistaminen, omien työkäytänteidentarkastelu ja arvioiminen erityislapsen näkökulmasta, mutta myös erityislastentarhanopettajanasiantuntijuuden ja työpanoksen hyödyntäminen niin omassaryhmässä ja päiväkodissa kuin muun päivähoidon piirissä.Erityislastentarhanopettajan työvälineiksi arvioinnin tueksi hankittiin Kettu,3-vuotiaan puheen ja kielen taitojen arviointimenetelmä 131 ja Lumiukko, 5-vuotiaanpuheseula. 132 Lapsen kasvun ja kehityksen ns päivityskoulutukset aloitettiin kesäkuussa2007. Ensimmäisenä päivitettiin tietoa lapsen fyysisestä ja motorisesta kehityksestä jasaatiin välineitä motorisen kehityksen tukemiseen. Kouluttajina toimivat elto ja lastentarhanopettajaMäntylän päiväkodista sekä kehittämiskoordinaattori ja Keski-Pohjanmaan Nuori Suomi kouluttaja. Koulutusiltoja oli yhteensä kolme. Koulutukseenosallistui työntekijöitä Kalajoen ja Pyhäjoen päivähoidosta, yhteensä 25 henkilöä.Vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä vahvistivat osaltaan Askeleittainmenetelmänkäyttö ja kasvatuskumppanuuskoulutus. Kasvatuskumppanuuskoulutuksiinosallistui kaksi työntekijää hankkeen aikana. Pedagogisen kuntoutuksen menetelmäksiotettiin Askeleittain-menetelmä 133 , sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukeva opetusohjelma.Menetelmän toteuttamisessa ovat mukana myös vanhemmat ja perhe. Psykologialiitonjärjestämän koulutuksen Helsingissä kävi kaksi henkilöä ja he perehdyttivätmuun henkilökunnan menetelmään. Kustannuksia jaettiin siten, että hanke maksoi koulutuksenja matkat ja Kalajoen kaupunki menetelmään kuuluvan materiaalipaketin. Syksynvanhempainillassa esiteltiin menetelmää päiväkodin vanhemmille, jotka ottivat seninnostuneina vastaan. He näkivät sosiaalisten – ja tunnetaitojen oppimisen ja opettelemisenerittäin tärkeänä lapsilleen. Keväällä 2008 molemmissa ryhmissä alettiin systemaattisestitoteuttaa Askeleittain-tuokioita ja liittää tuokioiden teemat myös muuhunarkitoimintaan lasten kanssa. Positiiviset vaikutukset tulivat esille lasten keskinäisessäkanssakäymisessä ja ulottuivat myös kotiin, niin vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhönkuin lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin ja kanssakäymiseen kotikirjeiden jakotitehtävien muodossa.Askeleittain-menetelmästä henkilökunta teki palautekyselyn vanhemmille. Tuloksetolivat rohkaisevia. Vastauksissa tuli esille esimerkiksi seuraavanlaisia kommentteja:”tuokioista jutellaan kotona, lapseni kertoo tuntemuksista””muutos ollut valtava, osaa sanoa mistä tulee iloiseksi, surulliseksi ja tulkita vähäntoistenkin tunteita””ristiriitatilanteet on helpottuneet kun löytyy oikeat sanat ja osaa tulkita tunteensa, mikäennen tuli itkuna nyt mua harmittaa”131 Korpilahti & Eilomaa 2007132 Korpilahti 2006133 Makkonen,K., Paavola,A., Pemberton,T.& Savola,J. (suom.) 200555

”käytöstavoissa esim. kiitos, anteeksipyyntö, halaus, halataan useammin, muiden auttaminen””näiden taitojen hallitseminen vaikuttaa koko elämiseen, osaaminen helpottaa ja rikastuttaa,puuttuminen vaikeuttaa, köyhdyttää”Vanhempien ehdottamana Askeleittain-menetelmästä haluttiin tietoa myös koulun puolella.Syksyllä 2008 erityislastentarhanopettajaa pyydettiin esittelemään menetelmääjohtajaopettajille. Näkemästään ja kuulemastaan innostuneena menetelmän koulutuskustannetaan opettajille ja menetelmä otetaan käyttöön myös Kalajoen kouluissa.Uutena pedagogisen kuntouttavan toiminnan muotona erityislastentarhanopettajaaloitti ns. Kili-tuokioiden 134 pitäminen päiväkodin lapsista koostuvalle ryhmälle.Tuokioiden tarkoituksena on tukea lapsen kielen kehitystä liikunnan keinoin. Tulevaisuudessaon tarkoitus laajentaa toimintaa niin, että erityistarhanopettaja pitää Kilituokioitaesim. perhepäivähoidossa oleville lapsille, Mäntylän päiväkodin tiloissa.Ns. Hoitopolun suunnittelu aloitettiin keväällä 2007. Työskentelyssä lähdettiinliikkeelle perehtymällä ja vaihtamalla kokemuksia jo käytössä olevista työtavoista jamenetelmistä. Vertailukohdaksi pyydettiin Raahen päivähoidon ja neuvolan edustajiakertomaan kokemuksiaan Lene 135 - arviointimenetelmästä ja Raahessa käytössä olevastaViitta-mallista 136 . Tapaamisessa olivat läsnä Kalajoen terveydenhoitajat ja päivähoidonhenkilöstöä. Illan aikana käytiin monipuolista keskustelua molempien kaupunkien kokemuksistaja näkemyksistä moniammatillisen yhteistyön tiimoilta. Hoitopolun suunnittelunensimmäinen yhteistyöpalaveri muiden Kalajoen kuntouttavien tahojen kanssapidettiin kevään ollessa jo lopuillaan. Mukana olivat Mäntylän päiväkodista erityislastentarhanopettajaja lastentarhanopettaja sekä Puolukan päiväkodin henkilöstöä ja sosiaalitoimenedustaja sekä päivähoidon ohjaaja. Tapaamisessa huomattiin, että jokaisentahon toiveissa on sujuva ja toimiva yhteistyö, jolloin lapsi ja perhe saavat parhaanmahdollisen avun ja tuen. Toimintakäytänteiden selkiyttämisen näkivät kaikki osapuolettarpeelliseksi. ’Hoitopolku’- yhteistyöpalavereiden yhteydessä huomattiin, että esikoulustakouluun – siirtymisen suhteen on myös hyvä suunnitella kaikille osapuolille yhteisestisovittu toimintakäytäntö. Keskeiseksi asiaksi nousi kouluvalmiuden tutkimisenkäytännöt. Kouluvalmiuden ryhmätutkimuksen suunnitteluun perustettiin työryhmä,joka suunnitteli esiopetusvuoden toimintamallin ns. Turun mallia 137 mukaillen ja ryhmätutkimuksenkäytännön toteuttamisen. 138Hankesuunnitelmassa tuodaan esille, että hankkeessa pyritään edistämääntietoteknologian käyttöä varhaiskasvatuksen kehittämistyössä. Hankkeessa oleva kehittämispäiväkotienoma resurssi mahdollisti uuden teknologian hankkimisen, joten päiväkotiinhankittiin digitaalinen valokuvauskamera, videokamera ja kannettava tietokone.Tietoteknisiä välineitä käytettiin dokumentointiin, kotien kanssa tehtävään yhteistyöhön,lasten kanssa tehtävään työhön ja monipuolisesti erityislastentarhanopettajan työvälineenä.Tietoteknisten välineiden käyttöön henkilöstöä perehdytti luokanopettajaJouko Kalaoja. Koulutus oli käytännönläheistä ja sopivassa tahdissa etenevää, jotenhenkilöstö koki koulutusillat todella antoisiksi. Koulutusta järjestettiin kolme kertaa.Hanke mahdollisti myös konsultaation saamisen. Toimintaterapeutti AnuKippola-Pääkkösen kanssa sovittiin konsultaatiosta, joka alkoi tammikuussa 2008. Konsultaatiokertojakertyi yhteensä neljä kertaa kevään aikana. Henkilökunta koki saavansakonsultaatiosta paljon tukea ja varmuutta työhönsä.134 Isokoski,M., Lindholm,L., Lindholm,R. & Vepsäläinen,R. 2004135 Valtonen,R.,Mustonen,K. & työryhmä 2003136 Mustonen,K. 2005137 Huolila,R., Kinos,S., Kärki,M-L., Lehtinen,L., Saralehto,L. & Saranpää,P. 2002138 Mallista tarkemmin tässä julkaisussa kappaleessa 14.56

Hanke mahdollisti koko henkilökunnan osallistuminen Jyväskylässä järjestettävilleerityiskasvatuksen kesäpäiville. Tämä oli työntekijöiden mielestä ainutlaatuinenkokemus ja erittäin antoisa.Kasvatuskumppanuus koulutusKasvatuskumppanuuteen liittyvää prosessia vietiin eteenpäin Stakesin suunnittelemankasvatuskumppanuus- peruskoulutuksen 139 muodossa koko Raahen seudun ja Kalajoenalueella. Kasvatuskumppanuuskouluttaja- koulutus järjestettiin Posken organisoimanakoko Varhiksen alueella ja tältä alueelta siihen osallistui neljä henkilöä; päivähoidonohjaaja Vihannista, päiväkodin johtaja Siikajoelta, lastentarhanopettaja Raahesta ja kehittämiskoordinaattori.Koulutus järjestettiin kevään 2007 aikana.Kasvatuskumppanuuden peruskoulutuksia lähdettiin toteuttamaan syksyllä2007. Peruskursseja järjestettiin alueella neljä ja niihin osallistui alueen päivähoidontyöntekijöitä yhteensä 48. Kouluttajina toimivat Tuula Turula, Irmeli Pantcheva, PirjoHonkala ja kehittämiskoordinaattori.Peruskoulutuksen jälkeen työntekijät osallistuivat ja tulevat osallistumaankoulutukseen kuuluvaan työmenetelmäohjaukseen, jota tulisi järjestää koulutusryhmillenoin kerran kuukaudessa kouluttajien ohjaamana noin vuoden ajan. Näin pyritään varmistamaanja vahvistamaan työtavan siirtyminen mahdollisimman tehokkaasti käytännöntyöhön.Koulutuksen saama palaute on ollut erittäin positiivista. Kysyttäessä koulutuksenosallistujilta, mitä he ovat oppineet/oivaltaneet koulutuksessa, he toivat esillemm. seuraavaa: rehellisyyden ja hyvän vuorovaikutuksen merkitys kasvatuskumppanuudessa,pitää osata myös kuunnella, tunteiden merkityksen ymmärrys kasvoi, saanutvahvistusta omille näkemyksille, lapsen kohtaaminen ja kuunteleminen aidosti ja kiireettätärkeää, kokemusten ja ajatusten vaihto muiden kurssilaisten kanssa antoisaa.4. Kehittämistyön arviointia ja tuloksiaHankkeen arvolähtökohtana ja perusmotiivina oli lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnintukeminen ja edistäminen. Laadukkailla varhaiskasvatuspalveluilla ja osaavalla henkilöstöllävoidaan yhdessä vanhempien kanssa edistää lapsen tasapainoista kehitystä japerheiden hyvinvointia. Palvelujärjestelmän tehtävänä on kotikasvatuksen ja vanhemmuudentukeminen, jossa haasteena on nostettu esille vanhempien osallisuuden vahvistaminen,kasvatuskumppanuus ja varhaiskasvatuksen toteuttaminen lapsi ja perhelähtöisesti.Varhaiskasvatus ja varhainen tuen tarpeen tunnistaminen ovat ennalta ehkäiseväätoimintaa joka edellyttää hyvin toimivaa palvelujärjestelmää ja moniammatillista, sektoritylittävää yhteistyötä ja henkilöstön entistä parempaa osaamista. 140Kehittämistoiminnan dokumentointia ja arviointia tehtiin suunnitelmallisestija prosessimaisesti, koko hankkeen ajan. Arviointia tehtiin niin henkilökohtaisella kuinyhteisönkin tasolla. Arvioinnit toimivat tavoitteiden tarkentamisen välineinä ja suuntasivatkehittämistyötä. Arjen kiireissä henkilöstöstä tuntui vaikealta löytää aikaa kirjalliselledokumentoinnille, joten dokumentointi päätettiin yhdistää toiminnan suunnittelunyhteyteen ja tehostaa esimerkiksi palavereiden muistioiden tekemistä, jolloin nämäasiakirjat toimivat myös kehittämistyön dokumentteina. Uudet tietotekniset välineettoimivat myös dokumentoinnin välineinäKehittämispalaverit koettiin hyviksi tilaisuuksiksi arvioida omaa työtä ja neantoivat mahdollisuuden pohtia ja miettiä perustyön tekemistä rauhassa. Teeman puitteissakehittäminen koettiin olevan pitkäjänteisempää ja kokonaisvaltaisempaa, innosta-139 Kaskela,M. & Kekkonen,M. 2006140 Hankesuunnitelma 200657

vaa ja kiinnostavaa. Kehittämiskoordinaattorin tuki koettiin tärkeäksi. Myös pienet keskustelutuokiotarjessa työparin kanssa olivat lisääntyneet ja ne nähtiin edistävän työnkehittämistä. Oman työn tärkeyden hahmottaminen varhaiskasvatuksessa oli selkiytynyt.Työntekijät toivat esille, että kehittämistyö oli parantanut työmotivaatiotakoska huomattiin, että työ oli tuottanut tuloksia. Tiimityön koettiin lisääntyneen ja kehittämistyönlisänneen koko työyhteisön yhteenkuuluvuutta. Osallisuuden ja vaikuttavuudentunne lisääntyi. Myös mielipiteitä uskallettiin rohkeammin ilmaista ja keskusteluaoli enemmän. Oman työn pohdinta oli myös lisääntynyt ja keskustelua työkaverinkanssa käytiin enemmän. Loppuarvioinnissa tuli esille, että kasvatusperiaatteet ja – käytännötovat kehittämistyön seurauksena samansuuntaiset ja tiimissä on nyt helppo työskennellä,toinen tukee toistaan. Tämän koettiin todella toimivan. Yhteiset koulutukset japalaverit olivat ns. tiimiyttäneet ryhmää.”hyvä kun on koko talon yhteinen juttu”, kuului yhden työntekijän kommentti.”olen kokenut että oman mielipiteen kertominen on tiimityössä tärkeää ja se on meidäntiimissä kehittynyt”, näin kuului yhden työntekijä arvio syksyllä 2007.Kehittämistyön tuloksena nähtiin, että on saatu paljon osaamista ja välineitä työhönlisää. Taidepedagoginen työskentely ja nukketeatteriprosessi koettiin antoisaksi niintiimityönnäkökulmasta kuin menetelmällisen antinsa puolesta. Keskustelun ja yhteistyönkoettiin parantuneen valmisteltaessa yhdessä nukketeatteriesitystä. Prosessi edellyttikaikkien täysipainoista osallistumista ja sitoutumista ja jokaisen työpanos oli edellytyssille, että esityksestä tulisi hyvä.Tietoteknisten välineiden saaminen ja käytön opastuskoulutus nähtiin myösensiarvoisen tärkeänä. Välineet mahdollistivat toiminnan siirtymisen nykyaikaan. Välineidenkoettiin vahvistavan, lisäävän ja monipuolistavan toimintaa. Hanke edellytti kehittämistyönesittelemisen ja viemisen alueen muiden toimijoiden nähtäväksi, joten tähänkintehtävään uuden teknologian välineet tulivat tarpeeseen. Uuden teknologiantuomat mahdollisuudet otettiin heti käyttöön niin lasten kanssa tehtävässä työssä kuinaikuistenkin työvälineenä. Lasten toiminnan kuvaamista aiottiin hyödyntää vanhempienkanssa tehtävässä yhteistyössä, tiedottamisessa ja toiminnan dokumentoinnissa erilaisiakäyttötarkoituksia varten. Vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä mahdollistuukuvan ja internetin käyttö. Esimerkiksi TAK-arvioinnit saadaan vanhempien käyttöön.Erityislastentarhanopettajan mukaan hän voi hyödyntää uusia välineitä esimerkiksi kuntoutussuunnitelmienlaadinnassa, lapsihavainnoinnissa, tiedon välittämisessä eri tahoilleja pcs-kuvien käytössä. Kuntouttavan yhteistyön välineenä videokuvaus nähtiin yhtenäkokeilemisen arvoisena asiana. Välineet aiotaan ottaa käyttöön myös lasten kanssatyöskenneltäessä. Mediakasvatuksessa lapset tekevät oman elokuvan osallistuen itsekaikkiin työvaiheisiin, myös kuvaukseen. Työntekijät painottivat hyvien hetkien dokumentoinnintärkeyttä. Kasvun kansioiden tekeminen digitaaliseen muotoon oli jo alkanutja tulevaisuudessa lapsi saa mukaansa dvd:n muodossa olevan tarinan tästä elämänsävaiheesta.Vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä ja tiedottamisessa huomattiinedistystä. Työntekijät kokivat panostavansa enemmän vanhempien päivittäiseen kohtaamiseenja vanhempainillan uudistaminen oli hyvä kokemus. Tiedotuksen parantaminenkotikirjeiden, ilmoitustaulun uudistuksen ja suullisen informaation tehostamisenmyötä koettiin onnistuneiksi ratkaisuiksi. Vuorovaikutukseen vanhempien kanssa olitullut enemmän varmuutta.Perustyössä huomattiin myös muutoksia kehittämistyön seurauksena. Lastentarpeiden huomioiminen, havainnointi ja kokonaisvaltainen hyvinvointi koettiin entistätärkeämmäksi. Työntekijät tunsivat osaavansa tukea lapsia paremmin huolimatta siitä,58

oliko lapsella mahdollisesti erityisen tuen tarvetta. Tukea ja ohjausta annettiin herkemminpienissä lapsen tarvitsemissa asioissa jokaiselle lapselle. Lapsille osattiin antaaenemmän aikaa ja rauhaa sopeutua ryhmään. Omahoitaja-työtapa otettiin käyttöön jakoettiin hyvänä.Konsultaatio on varsin uusi toimintamuoto päivähoidon alalla. Kokemuksetsaaduista konsultaatioista olivat pelkästään hyviä. Konsultaatio toimi myös työnohjauksellisesti,joten sen koettiin tukevan työtä monella tavalla ja tasolla. Koulutukset koettiinhyviksi ja niihin oli päästy enemmän kuin aikaisemmin. Kaikista koulutuksista oli saatukäytännön työhön uusia asioita. Huolta kannettiin siitä, miten jatkossa koulutuksiinpäästään.Kehittämistyöllä saatiin aikaan rakenteellisia muutoksia ja vahvistettua erityispäivähoidonasemaa. Erityislastentarhanopettajalle oli määritelty hankkeen alussamuun päivähoidon käyttöön työaikaresurssina torstaiaamupäivät. Työnkuvan selkiyttämiseksierityislastentarhanopettaja seurasi ja kirjasi ylös senhetkistä työtään, tehdennäin työtään näkyväksi. Erityislastentarhanopettajan toimenkuvaa tarkasteltiin tehdynselvityksen pohjalta ja työnkuvaan tehtiin muutosehdotus perusturvalautakunnalle. Perusturvalautakuntapäätti kokeiluluontoisesti muuttaa erityislastentarhanopettajan työnkuvaasiten, että hän toimii kolmena päivänä viikosta omassa ryhmässä ja kahtena päivänäon muun päivähoidon käytössä. Kokeilu kestää kevään 2009 ja toimenkuvaa tarkastellaanuudelleen kesällä 2009. Kokeilu toteutetaan talon sisäisillä työntekijäjärjestelyillä.Päiväkotiin saatiin lisäresurssina puoli lastenhoitajan tointa.Hankkeen loppuminen koettiin harmittavaksi, koska kehittämispäiväkodinhenkilökunta oli lähtenyt hankkeeseen mukaan pysyvyys mielessään. Kehittämiskoordinaattorintyö nähtiin tärkeäksi ja koettiin hänen olevan varhaiskasvatuksen asiantuntijakäytännön tasolla.”Miten kehittämistyö jatkuu kun hanke loppuu – haluamme hankkeen jatkuvan”5. Päiväkotien puheenvuoroMäntylän päiväkoti : Ajatuksia Varhiksen kehittämispäiväkodistaAlkukesästä 2006 saimme Mäntylän päiväkodissa Kalajoella mahdollisuuden hakeamukaan Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön kaksivuotiseen projektiin. Tilanne oliotollinen, sillä kaupunkiin oli syksyllä 2005 perustettu ensimmäinen erityislastentarhanopettajanvirka ja erityiskasvatuksen kehittäminen oli ajankohtaista. Projektiin pääseminenvaati kaupungilta taloudellista panostamista ja meiltä henkilökunnalta sitoutumistapitkäjännitteiseen kehittämistyöhön. Meitä onnisti ja syksyllä 2006 Mäntylän päiväkotioli yksi Varhiksen kehittämispäiväkodeista teemanaan erityinen tuki varhaiskasvatuksessa.Tavoitteena oli, että projektista hyötyisi koko kunnan päivähoito yhdessä kehittämispäiväkodinkanssa.Ensimmäinen syksy ja vielä alkukevät 2007 olivat ideoinnin ja tavoitteidenasettelun aikaa. Ajatukset ja ideat lentelivät eri suuntiin joskus väsymiseen saakka. Ilmanomaa käytännönläheistä kehittämiskoordinaattoriamme olisimme tuskin saaneetniitä koottua järkeväksi kokonaisuudeksi. Hänen avullaan ja Bikva-arvioinnin pohjaltatärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat vanhempien kanssa tehtävän ja moniammatillisenyhteistyön vahvistaminen, erityisen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja pedagogisenkuntouttavan toiminnan toteuttaminen. Käytännössä tämä tarkoitti kasvatuskumppanuudentoteuttamista, hoitopolkujen laatimista, uusien arviointi- ja kuntoutusmenetelmienkäyttöönottoa ja erityislastentarhanopettajan työnkuvan selkiyttämistäomassa päiväkodissa sekä koko päivähoidon piirissä.59

Bikva-arvioinnissa suoritetun vanhempien haastattelun pohjalta esille nousitiedottamisen lisäämisen tarve. Käytännössä tähän on vastattu mm. syksyn ensimmäisenvanhempainillan rakennetta muuttamalla sekä ottamalla käyttöön ns. kuukausikirjeet,joissa kerrotaan seuraavan kuukauden toiminnasta ja tapahtumista. Lisäksi päivähoidontyöntekijöitä niin perhepäivähoidosta kuin molemmista päiväkodeista on osallistunutkasvatuskumppanuuskoulutukseen.Moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen koettiin erittäin tärkeäksi kehittämisalueeksi.Erityisesti tiedonkulku eri toimijatahojen välillä on koettu pitkään ongelmalliseksilapsen tarvitessa erityistä tukea. Projektin aikana laadittiin hoitopolut neuvolan,perheneuvolan ja sosiaalitoimen kanssa siitä, miten toimitaan kun huoli lapsestaherää tai lapsi siirtyy päivähoitoon kuntouttavana tukitoimena. Yhteistyönä koulunkanssa ollaan ottamassa käyttöön kouluvalmiuden ryhmätutkimus, jonka tarkoituksenaon kouluvalmiuksien toteamisen lisäksi antaa tietoa tulevalle opettajalle lapsen vahvuuksistaja tukea tarvitsevista alueistaTuen tarpeen varhaisen tunnistamisen avuksi on hankittu mm. Kettu- ja Lumiukkotestitkielenkehityksen arviointia varten. Myös erityislastentarhanopettaja toimiipäivähoidon henkilökunnan apuna lasten havainnoinnissa ja arvioinnissa. Erityislastentarhanopettajantyöajasta varattiin ensin torstaiaamut koko päivähoidon tarpeisiin. Tämäon koettu kuitenkin riittämättömäksi ja kesällä 2008 tehdyn työnkuvauksen jälkeenvuoden 2009 alusta kokeillaan työaikaa, jossa erityislastentarhanopettaja on kolme päivääviikossa omassa ryhmässä ja kaksi päivää viikossa muualla päivähoidossa. Kouluvalmiudentoteamisen tueksi on ryhmätutkimuksen lisäksi hankittu Kummi 3 materiaali.Uusista välineistä täytyy mainita digi- ja dvd-kamerat sekä kannettava tietokone, joitaon hyödynnetty dokumentointiin, tiedottamiseen ja koulutuksiin. Viimeisimpänä hankintanaSymboli 2000-ohjelma asennetaan kannettavalle tietokoneelle. Lähitulevaisuudenhaasteisiin kuuluu myös kuntoutussuunnitelmien laatiminen ja omien kansioidenperustaminen erityistä tukea tarvitseville lapsille kannettavan tietokoneen muistiin.Menetelmistä KILI ja Askeleittain ovat ottaneet oman paikkansa Mäntylänarjessa. Molemmista menetelmistä olemme saaneet myönteistä palautetta niin lapsiltakuin heidän vanhemmiltaankin. Askeleittain menetelmää olemme onnistuneesti esitelleetmyös koulun puolelle, jossa sen käyttöönottoa juuri valmistellaan.Projektin myötä olemme saaneet paljon tietoa ja koulutusta kaipaamiimmeasioihin. Olemme itse saaneet tuoda esille tärkeäksi kokemiamme asioita ja suunnitellajuuri meidän tarpeisiimme sopivia toimenpiteitä. Koko ajan meillä on ollut asiantuntevaaapua ja tukea ympärillämme. Ilman kehittämiskoordinaattoriamme Leena Oikkostaemme olisi matkasta selvinneet. Hän on tulkinnut sanoiksi hatarat ajatuksemme, hoitanutmonia käytännön järjestelyjä ja pitänyt meidät työn touhussa myös väsymisen hetkillä.Kehittämistiimin palaverit ovat mahdollistaneet lähikuntien välisen kokemustenvaihtamisen, mikä on rikastuttanut omaa ajatusmaailmaamme. Yhteistyön voima ontullut todistettua, sillä ilman sitä tietoa, taitoa ja tukea, jota olemme Varhikselta saaneet,vastaavia tuloksia kehittämistyössä emme olisi saavuttaneet. Projektin nyt loppuessaponnistelemme kehittämistyössä eteenpäin omin voimin, sillä paljon on vielä tehtävää.Jatkossakin me varhaiskasvattajat kuitenkin tarvitsemme vierellemme Varhiksen kaltaisiahankkeita, pystyäksemme kehittämään päivähoitoa lasta ja perhettä parhaalla mahdollisellatavalla tukevaksi palveluksi.Kiitos Varhis!Kalajoella 24.11.2008Marjut Suni-NauhaerityislastentarhanopettajaMäntylän päiväkoti60

Aamuruskon päiväkoti: Moniammatillisuutta kehittämässäVihannin kunnan Aamuruskon päiväkoti on ollut yksi Varhiksen kehittämispäiväkodeista.Päiväkotimme on 21 paikkainen. Lapset ovat iältään 3-6-vuotiaita. Päiväkodissammeannetaan myös esiopetusta. Henkilökuntaamme kuuluu tällä hetkellä vastaavalastentarhanopettaja, kaksi lastenhoitajaa, 2 ryhmäavustajaa, sekä siivooja-ruuanjakaja.Meillä on käytössä Omahoitaja-työtapa: eskarit ovat lastentarhanopettajan ryhmässä ja3-5 -vuotiaat lapset on kahdessa ryhmässä lastenhoitajien ohjauksessa. Ryhmässämmeon myös erityislapsia.Kaikkien sattumusten summana kehittämisteemaksemme muotoutui sisäisenmoniammatillisuuden kehittäminen niin, että saisimme kaikkien taidot ja tiedot lasten japerheiden hyvinvoinnin tukemiseen. Kehittämiskoordinaattori Leena Oikkonen on työssääntukenut meitä päämäärän saavuttamisessa. Kerran kuussa pidettävissä palavereissaolemme käsitelleet moniammatillisuutta ja tiimityötä koko tiiminä.Tiimityön kehittämisen menetelmäksi valitsimme taidekasvatuksen ja erityisesti nukketeatterin.Tiimityötä ja ammatillisuutta pohdimme Helena Malmivirran johdolla taidekasvatuksenavulla. Taidekoulutuksessa jouduimme kasvotusten omien heikkouksien javahvuuksien kanssa, joskus kipeälläkin tavalla. Taidekoulutuksessa saimme myös työkalujalasten kanssa tehtävään taidekasvatukseen.Hankkeen aikana saimme koulutusta nukketeatterin tekemisestä. Kouluttajanameillä oli Tuula Honkanen, joka energisyydellään ja innollaan puhalsi meihinkintekemisen meiningin. Koulutuksen aikana teimme nukketeatteriesityksen tiimityönä.Esityksen valmistaminen oli tiimillemme suuri onnistumisen kokemus: loimme yhdessähyvän tarinan, valmistimme nukkeja eri tekniikoilla. Saimme opastusta lavastuksen tekoonsekä valaistuksen ja musiikin yhdistämisestä tarinaan. Esitimme nukketeatteriesityksen”Jänis pelastaa ystävyyden taian” kaikille Vihannin päivähoitolapsille 9.4.2008Vihannin Ukonkantissa.Hanke mahdollisti täysipäiväisen paneutumisen nukketeatterin tekemiseenmaksamalla sijaisten palkat, sillä koulutuspäivinä saimme olla pois työympäristöstä javalmistaa esitystä. Toki jotakin jouduimme tekemään arkityön ohellakin. Koimme nukketeatteriesityksenvalmistamisen hyväksi keinoksi kehittää ja vahvistaa tiimityötä; yhdessäkäsillä tekeminen ja kaikkien toimiminen yhteisen päämäärän hyväksi tiivisti työyhteisöäja loi hyvää yhteishenkeä. Hanke myös mahdollisti nukketeatterilavasteiden,sermien ja valaistustekniikan hankkimisen päiväkodillemme myöhempää käyttöä varten.Oma myönteinen kokemuksemme nukketeatterin tekemisestä sai meidät innostumaanteatterin tekemisestä myös lasten kanssa. Huhti-toukokuussa valmistimmekoko lapsiryhmällä esityksen ”Musta kyy”, johon eskarit tekivät tarinan ja nuket. Myöspienemmät lapset osallistuivat esityksen toteuttamiseen päiväkotimme kevätjuhlassa,jossa yleisönä olivat lasten vanhemmat ja muut perheenjäsenet.Varhis-hanke on mahdollistanut myös koko kasvatushenkilöstön osallistumisenKasvatuskumppanuuskoulutukseen. Koulutukset on toteutettu kahdessa eri ryhmässämarraskuu 2007-joulukuu 2008 välisenä aikana. Pyrimme toteuttamaan kasvatuskumppanuudenperiaatteita toimiessamme yhteistyössä perheiden kanssa. Tiedottamistaolemme myös tehostaneet: päiväkodillamme on omat sivut pedanetissä, jonka päivittämiseenja käyttöön olemme myös saaneet koulutusta. Toivottavasti pedanetin käytöstätulee myös vanhemmille viikottainen tapa, sillä kaikki Vihannin koulut käyttävät myöspedanettiä. Näin tiedotuskanava on jo tuttu lapsen siirtyessä päiväkodista kouluun.Hankkeen lopun häämöttäessä olo on helpottunut, monenlaista olemme oppineet;joskus tuntuu, että olemme ahnehtineet koulutusta liikaa. Väsymys on hiipinyt.Koulutukset ja palaverit työpäivän päätteeksi ovat nakertaneet jaksamista. Joskus kaiken61

väsymyksen keskellä työpaikan ilmapiiri kiristyy ja tiimityön idea tuntuu kaikkoavankauaksi.Hankkeelle asettamamme tavoitteet eivät ole kaikki vielä täysin toteutuneet,joten tekemistä riittää jatkossakin. Tiimityö on jatkuva prosessi, joka koko ajan elää jamuuttuu tilanteiden, lapsiryhmän ja henkilökunnan vaihtuvuuden mukaan. Tiimi ei olekoskaan valmis. Olemme yhä matkalla.Kiitoksia kaikille kehittämistyöhön osallistuneille ja sitä läheltä seuranneilleerityisesti päiväkodin lapsille sekä vanhemmille, Irmelille ja Leenalle.Aamuruskon päiväkodin henkilökunta 1.12.2008Leena HirvilammiPirjo KestiläMaria JunttilaSatu RäisänenMirja Ruusunen62

6 MONIAMMATILLISTA TIIMITYÖTÄ TAIDEKASVATUKSELLISESTIHelena Malmivirta1. Koulutusprosessin värit ja siveltimen vedotAamuruskon kehittämispäiväkodin kanssa tehtävässä yhteistyössä tavoitteena oli moniammatillisessayhteistyössä kehittyminen taidepedagogisin keinoin. Menetelmällisillävalinnoilla pyrittiin vahvistamaan moniammatillisen yhteistyössä kehittymisen lisäksi joolemassa olevaa taidekasvatuksellista osaamista ja samalla huomioimaan varhaiskasvatuksensisällölliset tavoitteet esteettisen kasvatuksen ja taidekasvatuksen osalta.Päiväkodin moniammatillinen 141 työ on jaettavissa sisäiseen ja ulkoiseenmoniammatilliseen työhön. Aamuruskon päiväkodin moniammatillisen tiimityön kehittämishankkeessakeskityimme enimmäkseen sisäiseen moniammatillisuuteen; päiväkodinsisällä tapahtuvaan eri ammattiryhmien yhteisen ja jaetun ammatillisen toiminnan,kasvatuksellisten perustehtävien toteuttamisen kehittämiseen unohtamatta kuitenkaanulkoista moniammatillista työtä vanhempien ja eri ammattiryhmien kanssa. Moniammatillisenyhteistyöryhmän Aamuruskon päiväkodissa muodosti koulutuksen alussa työsuhteessaollut henkilöstö johtajaa.Päiväkotiyhteisöjen moniammatillinen henkilöstö koostuu hyvin erilaisen koulutustaustan omaavista henkilöistä, joiden ammatillinen asiantuntijuus on varhaiskasvatuksennäkökulmasta eri tavoin painottunutta. Varhaiskasvatuksen ydinosaamisen alueistayhteinen ja kaikkia päiväkodin hoito- ja kasvatushenkilöitä yhdistävä tekijä onkasvatusosaaminen. Koko talon toiminnan ja varhaiskasvatustyön kannalta jokaisentyötekijän eri tavoin painottunut osaaminen on merkityksellistä ja juuri siksi moniammatillisenryhmän haasteena on varhaiskasvatuksen osaamisen muodostama kokonaisuus.Aamuruskon päiväkodin toiminta on jatkunut jo vuodesta 1990. Moniammatillisessatyöyhteisössä osa henkilöstöstä on työskennellyt koko päiväkodin toiminnan ajan.Henkilöstön kertoman mukaan arjen rutinoituminen muodostaa vahvan pohjan päiväkodintoimintaan.Sava 142 määrittää taidekasvatusta näkemään saattamisena. Tässä moniammatillisenyhteistyön kehittämishankkeessa taidekasvatuksen ja siinä visuaalisten taiteidenkeinoin saatetaan osallistujat esteettisten kokemusten äärelle, mutta lisäksi myösihmettelemään, hämmästelemään ja pohtimaan kriittisesti omaan itseensä ja työhönsäliittyviä kysymyksiä ja kehittämisen tarpeita. Taiteen tehtävänä on tuoda näkyviin toisenlainentapa ymmärtää ja jäsentää maailmaa; rationaalisen päättelyn rinnalle syntyyaistinen tieto. Taiteessa opitaan aistien kautta ja taiteesta rakentuu aistista tietoa 143 kuulemisen,näkemisen ja tuntemisen kautta. Taide liikuttaa mieltä ja integroi mielen erikerroksia, taiteen sillanomainen tehtävä kiteytyy taiteen toiminnallisuudessa. Taiteenharjoittaminen ja kokeminen vaikuttavat sekä ajattelemisen että tekemisen taitoihin.Taidetyöskentelyssä on tavoitteena päästä lähelle sitä, mikä on merkityksellistä ihmiselle,taiteen keinoin ja menetelmin on mahdollista muokata sitä, mikä on tärkeätä itselle.Taidepedagogisesti on tärkeätä suunnitella sellaisia aisteihin vetoavia harjoitteita, jotkaauttavat tekijää ja kokijaa tavoittamaan itsessään muodottomat ja hahmottomat tuntemuksetja laittavat liikkeelle harjoitteiden avulla omaan kasvuun liittyvää työskentelyprosessiaVarhaiskasvatuksen kentän työssä, aikuisten ja lasten välisessä toiminnassaihmiset liittyvät toisiinsa enimmäkseen toiminnan kautta. Päivä rakentuu erilaisten toimintojenja tekojen kautta. Tieto rakentuu teon ja toiminnan kautta, tekeminen edeltää141 Karila & Nummenmaa, 2003.142 Sava. 2007. 16.143 Sava & Vesanen- Laukkanen. 2004.63

tietoa ja luo uutta tietoa. Tämän lisäksi tekemisen kautta meissä vahvistuvat ne toiminnallisettaidot, joita toistamme ja ylläpidämme. Pitkään yhdessä toiminut työyhteisö voiylläpitää toimintoja tai ajattelutapoja, hiljaisia ja näkyvissä olevia käytänteitä. Toisinaanrutinoituneessa työotteessa 144 asiat näyttävät usein itsestään selvyyksinä, eikä tapahtuneidentilanteiden tarkasteluun nähdä tarvetta. Kysymys voi olla hiljaisesta tiedosta,tiedosta, jota ei osata kertoa yhteisellä kasvatuksen kielellä. Näissä koulutustapaamisissatavoitteena on löytää uusia taitoja itsestä, toisista ja toisilta yhdessä toimien taiteellisentyöskentelyn avulla. Luodaan uutta, muokataan olemassa olevaa ja etsitään ratkaisujaparempaan yhteistyöhön.Karilan ja Nummenmaan 145 päiväkotien moniammatillista yhteistyötä kuvaavantutkimuksen aineistossa tulee esille se, että rutiinit ja tottumukset ohjaavat päivittäistätyötä päiväkodeissa. Samoin Aamuruskon henkilökunta toi esille pitkän yhteisentyöhistorian mukanaan tuoman rutinoituneen tavan tehdä työtä. Toisinaan rutiinithelpottavat arjen työtä, toisaalta siinä piilee oma vaaransa. Rutinoituneessa työotteessaasiat näyttäytyvät itsestään selvyyksinä eikä mahdollisesti nähdä tarvetta tilanteidenkriittiseen tarkasteluun, jolloin aidolle moniammatilliselle yhteistyölle ei ole riittävääpohjaa. Moniammatillisen toimintakulttuurin kehittäminen on työyhteisön yhteinen oppimisprosessija edellyttää jokaisen työyhteisön jäseneltä oman työn kriittistä arviointiaja tutkimista, reflektiivistä työotetta. Varhaiskasvatuksen alueelle suuntautuvan tutkimuksenlisääntyessä aikaisempi tieto muuttuu varhaiskasvatustyöstä ja edellyttää henkilöstöltätiedon hankinnan ja prosessoinnin taitoja. Samoin lasta ja lapsen kehitykseen jakasvuun ja oppimiseen liittyvä tietous lisääntyy ja edellyttää osaltaan oman tiedon tarkistamistaja muuntamista käytännön toimintaan.1. Koulutusprosessin värit ja siveltimen vedotKehittämiskoordinaattorin kanssa käymissämme keskusteluissa loimme pohjaa koulutukselle.Kehittämiskoordinaattorin kautta sain tietoa Aamuruskon päiväkodista, historiastaja kehittämistarpeista. Käymiemme keskustelujen pohjalta loimme prosessinomaisensuunnitelman tulevalle vuoden mittaiselle koulutushankkeelle. Kävimme myös keskustelujajokaisen koulutuskerran jälkeen suhteessa tavoitteisiin ja tarkistimme tavoitteidensuuntaa sen tiedon ja ymmärryksen kautta, jota työyhteisö toi esille keskustelujenja harjoitteiden aikana. Tavoitteena oli moniammatillisen yhteistyön kehittäminen taidepedagogisinkeinoin.Hiljaisessa tiedossa yhdistyvät kokemustieto ja käytännön toiminta, joidenolemassaoloa ei työtä tehdessään edes huomaa. Tieto on voinut karttua koulutuksen jaelämänhistorian aikana. Niiden näkyväksi tekeminen on alku erilaisuuksien ja myöserilaisen osaamisen havaitsemiselle. Tätä näkymään saattamisen tehtävää lähdimmepiirtämään auki koulutuksen ensimmäisellä tapaamiskerralla. Piirsimme isolle ruskeallevoimapaperille Aaamuruskon päiväkodin julkisivun, jossa ikkunat kuvastivat niitä asioita,joista päiväkodin arki rakentuu. Ensimmäiseen ikkunaan kirjoitettiin yhteisen näkemyksenmukaisesti lapsilähtöisyys. Muihin ikkunoihin tuli mm. arvoja, varhaiskasvatussuunnitelmat,kasvatuskumppanuus, erilaiset päivän aikana tapahtuvat toiminnanmuodot perushoitotilanteista ohjattuihin toimintatuokioihin. Kirjaukset tehtiin työntekijöidenkertomalla kielellä.144 Karila & Nummenmaa. 2003.64

Tämän konkreettisen kuvan tarkoituksena oli tuoda näkyviin paitsi se, mistä päiväkodinmoniammatillisen työyhteisön arki koostuu ja minkälaisissa tilanteissa erilaista osaamistatarvitaan. Tärkeätä on myös tiedostaa se, millä kielellä siitä kukanenkin työyhteisönjäsen kertoo. Päiväkotityötä analysoitaessa on havaittu työn perusteiden ja prosessienkielellisen ja kirjallisen tuottamisen kulttuurinen ohuus, mikä heijastuu usein kielellistähallintaa vaativien työtehtävien kokemisen vaikeana.Yhteistyöosaamisen perustaa lähdimme luomaan käsitteiden määrittelyllä jaoppimiskäsityksen päivittämisellä. Tämän koulutushankkeen oppimiskäsityksen perustaon Deweyläisessä 146 kokemuksellisen oppimisen ajattelussa. Deweyn mukaan kokemusja reflektio liittyvät toisiinsa, jos lähtökohtana on käytännön esineellisen elämäntoiminnananalyysi. Esineelliseen elämäntoimintaan hän liittää mm. rutinoituneen toiminnan,joka tapahtuu ilman ajattelua, rutiininomaisesti. Kun rutiininomaisessa normaalissatoiminnassa on havaittavissa ongelma, syntyy epämääräisyyden ja epävarmuuden tilanne.Kokemuksellisen oppimisen lähtökohtana ei ole itse kokemus, vaan normaalissatoiminnassa tapahtunut työsuorituksen häiriintyminen. Tämän esteen tai häiriintymisentilan tunnistaminen on reflektiivisen ajattelun olennainen edellytys. Dewey mukaan ajattelunlähtökohtana on muodostaa käsitys itse ongelmasta, tilanteesta tai asiasta, joka eitoimi tai on aiheuttanut epävarmuutta. Ongelman muotoilu edellyttää jo itsessään tilanteenehtojen tutkimista ja itse ongelmatilanteen muokkaamista. Refelktiivisen ajattelunmerkityksen ymmärtäminen aidosti oman toiminnan ja kasvatustoiminnan perustaksiluo rakentavan pohjan jatkuvalle oppimiselle ja oppimisen mahdollistamiselle.Sava 147 ja Räsänen 148 ovat molemmat kehittäneet suomalaista taidekasvatusta,jossa kokemuksellisen oppimisen juuret löytyvät Deweyläisen kokemuksellisen oppimisenajattelusta. Kokemuksellisessa taideoppimisessa tietoa hankitaan kuvallisestailmaisusta, itsestä ja oppimisen prosesseista. Taideoppimisessa henkilökohtaiset kokemuksetmuunnetaan mentaalisten ja materiaalisten välineiden avulla itselle ja toisellenäkyväksi. Opetuksessa tämä tarkoittaa, että pyritään löytämään sellaisia keinoja, välineitäja materiaaleja, jotka kehittävvät mielikuvituksen ja tunteiden ilmaisun valmiuksia.Sava 149 tuo esille taidekasvatuksen mahdollisuuden tarinoinnin paikkana. Kuvallinenilmaisu, jota käytimme pääasiallisena menetelmänä koulutuksen aikana toimi henkilökohtaisenvarhaiskasvatuksen ammattilaiseksi kasvamisen tarinan kertojana kielellisenkertomuksen ohella. Tämän kuvallisen tarinan kautta voi kertoa itselle ja toiselle näkyväksiniitä asioita, jotka ovat itselle vielä epäselviä tai ovat osa tiedostamatonta ja jäsentymätöntähiljaista tietoa. Nykytaiteessa kuvallinen ja kielellinen ilmaisu näyttäytyvätrinnakkaisina ja toisiaan tukevina tarinoinnin muotoina.Ensimmäisellä tapaamiskerralla päiväkodin yhteisen toimintaympäristön visualisoimisenjälkeen siirryimme taiteelliseen työskentelyn toiseen vaiheeseen. Tässäharjoitteessa tavoitteena oli maalata akryyliväreillä kangaspohjalle päiväkodin työympäristösen värisenä kuin sen sillä hetkellä itse koki. Värien, merkitykselle ei ole olemassayksiselitteistä mallia, vaan värien merkitys muodostuu kullekin taiteen tekijälle ja kokijallehänen henkilökohtaisen elämäntilanteensa ja –historiansa mukaan. Kangaspohjatmuuntuivat jokaisen osallistujan käsissä erivärisiksi. Materiaalien merkitys korostuutarinallisessa kuvataiteen tekemisessä siksi, että työskennellessään joutuu pohtimaan,sopiiko tämä materiaali kuvaamaan juuri sitä, mitä tunnen ja ajattelen. Syvä hiljaisuustehtävän aloittamisen vaiheessa osoitti, että matka itseen oli alkanut.Tarinallinen itsereflektio kasvattajan työvälineeksi ja moniammatillisen työyhteisönasiantuntijajäseneksi lähti alkuun. Tämän jälkeen kävimme keskustelua synty-146 Dewey, 1933.147 Sava, 1998.148 Räsänen, 2000.149 Sava & Katainen, 2004.65

neiden maalausten kautta niistä kokemuksista, joita maalaaminen herätti ja miksi tekijäoli päätynyt nyt näkyviin väreihin. Keskustelun, jakamisen tarkoituksena on, että omatarina tulee kuulluksi ja näkyväksi. Omalle identiteettityölle on tärkeää tulla kuulluksi jatärkeätä on kuulla myös toisten elämää. Tarinallinen identiteetti 150 rakentuu oman kuvallisenkertomuksen lisäksi toisten tarinoiden eläytymisen kautta. Värien moninaisuuskertoi tekijöidensä erilaisuudesta. Toisaalta kertomuksissa tuli esille toisen tuttuus, toisaaltayllättävätkin valinnat. Siirryimme krakelointivaiheeseen, jossa tarkoituksena olimaalata nyt näkyvän värin päälle uusi väri, joka kuvaisi sellaista olemisen muotoa, jotatulevaisuudessa haluaisi työssään olevan Aamuruskon päiväkodissa. Joku syvensi vihreääsyvemmäksi ja vahvemmaksi, joku kirkasti valkoisella ja joku käytti lempiväriään.Keskustelua ja naurua syntyi ja tulevaisuutta visioitiin värien avulla. Keskustelussa mm.vihreän syventäminen kuvasi halua kehittyä paremmaksi asiantuntijaksi. Nykyinen nopeastimuuttuva maailma ja samalla vaativammaksi muuttuva varhaiskasvatustyö edellyttäätekijältään jatkuvaa oppimista ja tiedon hankkimista, jatkuvaa kehittämiseen liittyvääosaamista. Tämä oppiminen tapahtuu työpaikalla yksin ja yhdessä muiden työyhteisöntyöntekijöiden kanssa. Olimme tässä kuvataiteen prosessin ensimmäisessä vaiheessaluoneet pohjan henkilökohtaiselle osaamisen kehittämiselle, mutta myös yhteisenmoniammatillisen ryhmän yhteiselle osaamiselle. Olimme myös aloittaneet tietoisenoman toiminnan reflektiivisen tarkastelun kuvallisen työskentelyn ja keskustelun, kuvallisentarinoinnin avulla.Koulutuksen prosessinomaisuutta pyrittiin ylläpitämään välitehtävillä. Ensimmäisenävälitehtävänä oli miettiä, mistä olen tullut tähän ammattiin ja miksi, ja lisäksimiettiä, miten näen oman asiantuntijuuteni. Pyysin osallistujia tuomaan seuraavaantapaamiskertaan kuvan, joka kuvaisi omaa asiantuntijuutta. Tämän harjoituksentarkoituksena oli kirkastaa oma asiantuntijuus itselle ja toiselle; mitä asiantuntijuuttavoin tuoda tähän yhteiseen moniammatilliseen tiimiin. Moniammatillisuus ei Karilan jaNummenmaan 151 mukaan tarkoita sitä, että oman ammatillisen peruskoulutuksen ja senkautta rakentuneen osaaminen häivytettäisiin. Kysymys on enemmänkin oman osaamisenkirkastamisesta niin, että se voisi palvella päiväkodissa tapahtuvaa kasvatustyötä yliammatti- ja tehtävärajojen. Moniammatillisen ryhmän yhteiset suunnittelu- ja arviointitilanteetovat niitä tilanteita, joissa jokaisen työyhteisön jäsenen erityisosaaminen tuleenäkyviin arjen toiminnan kokemuksen ja tiedon kautta. Toisen tapaamisen kuvataiteentyöskentelyssä käytimme decoupage-menetelmää, jossa valittu omaa asiantuntijuuttasymboloiva kuva kiinnitettiin edellisellä kerralla pohjustettuihin maalauspohjiin. Lisäksitehtävänä oli maalata kuvan ympärille tai piilottaen maisemaa tai symbolisia merkkejälisää, jotka kuvaisivat omaa asiantuntijuutta. Tehtävä koettiin ensin haasteellisena, muttaprosessille antautuminen oli kohta jo käynnissä ja syvä hiljaisuus täytti taas tilan.Valokuvan käyttö tarinallisessa työskentelyssä 152 on moninaista. Valokuvaavoi lähestyä leikitellen, sen avulla voi rakentaa mielikuvituksellisia tarinoita, luoda uudenlaistakertomusta itsestään tai toisista ja tarkastella maailmaa eri kuva- ja näkökulmista.Kuvien tarkastelun kautta opetellaan kuvan lukemista ja kiinnitetään huomiotakuvan eri kerroksiin, niihin elementteihin, joita ei ole silmin havaittavissa. Valokuvan jasen käsittelyn voi liittää omaan itseensä ja omaan konkreettiseen elämänhistoriaan. Kunkuvia käsitellään ryhmässä, muiden esille tuomat kommentit luovat uutta tai korjaavataikaisempaa käsitystä itsestä ja omasta todellisuudesta. Tämän harjoituksen jakamisenvaiheessa syntyi avointa ja rikasta keskustelua, ja avasi uutta näkemystä oman ja toistenelämänhistoriasta ja näkemyksestä kasvatustehtävästä työyhteisössä. Totesimme, ettäosaaminen rakentuu sekä elämänhistorian että koulutuksen kautta. Keskustelussa tuli150 Sava, 2004, 54-55.151 Karila & Nummenmaa, 2003.152 Bardy & Känkäinen, 2005.66

esille mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys jokaisessa lapsen ja aikuisen kohtaamisessa.Jokainen kohtaaminen on kasvatuksellinen kohtaaminen keittiöstä eteiseen jakaikkialla sillä välillä. Tässä vaiheessa aito syvällinen reflektiivinen oman työn jaosaamisen tarkastelu oli vahvasti käynnissä.Kolmanteen tapaamiseen pyysin ryhmää miettimään, miten omaa asiantuntijuuttavoisi kirkastaa, mikä on se erityinen osaaminen, joka voisi vahvistaa ja rikastaamoniammatillista yhteistyötä. Välitehtävinä oli lukea käsiteiden määritelyyn liittyviämonisteita tarkemmin; pohtia ja tarkastella, miten moniammatillinen yhteistyö näyttäytyytyöyhteisössä. Pohdintojen päiväkirjoihin kirjaamisen tarkoituksena oli mahdollistaase, että työyhteisön suunnittelukokouksissa jokaisella työyhteisön jäsenellä olisi kokemukseensaja tietoonsa perustuen tuoda esille omaa tieto-taitoa moniammatillisen työyhteisönkokouksiin.Harjoitteisiin liittyvillä keskusteluilla oli tarinallisuuden lisäksi vahvistaamyös yhteistä kieltä ja rohkeutta tuoda näkökulmiaan esille. Kuvallisten ja sanallistentarinoiden jakamisessa työyhteisön jäsenten keskustelu rikastui koko ajan ja ymmärrysitsestä ja toisesta vahvistui koko ajan. Kun siirryimme asioiden käsitteellistämisen vaiheeseen,asiat koettiin aika haasteellisina. Kolmannessa tapaamisessa oman asiantuntijuudenkristallisoimisessa käytimme muotoamisen menetelmää. Maalauspohjaa, johonoli tähän mennessä värin, kuvan ja taas maalauksen avulla rakentunut kuvallinen kertomus,tarina, oman asiantuntijuuden ´työmaisemasta`. Muotoamismassalla tuli muotoillapohjaan symbolinen kuva tai muoto, joka kuvaisi omasta osaamisesta jotakin erityisentärkeätä. Tehtävän apuna olivat aiemmin mietityt tai mukana tuodut symboliset merkittai kuvat. Maalauspohjiin alkoi muotoutua sydämen muotoa, lehtiköynnöstä, vaakaa jakukkaa. Jakamisen vaiheessa keskustelu siirtyi arvojen pohtimiseen siitä, mikä ohjaaoman työn tekemistä ja mitä haluaa välittää omassa kasvatustehtävässään. Karila jaNummenmaa 153 puhuvat arvokeskustelusta, jossa tulevaisuuden kuvien luominen jakasvatuksellisten seurausten pohdinta ovat kasvattajien keskeisiä taitoja. Ihmisestä välittäminen,erilaisuuden hyväksyminen ja kannatteleminen ja kasvamaan saattamisenhaasteellisuus ja tärkeys, kasvattamisen tasapainoilu erilaisissa tilanteissa, erilaisten jayksilöllisten lasten ja perheiden kanssa olivat asioita, joita työntekijät kuvasivat pienilläsymbolisilla merkeillään. Kuvataide loi sillan ymmärtää toista ihmistä, itseä ja toiminnantaustalla olevaa ajattelua.Kevään tapaaminen siirtyi monen tekijän vuoksi vasta huhtikuulle. Prosessinomaisuusoli hieman kärsinyt. Ehkä monenlaiset tapahtumat ja kehittämispäiväkodinmonet haasteet olivat verottaneet osallistujien voimia. Palauttelimme mieleen, mitenmoniammatillinen yhteistyö ja taidekasvatus olivat näkyneet talven aikana heidän työssään.Keskusteluissa tuli esille, että moniammatillinen yhteistyö oli vahvistunut säännöllistenkokousten pitämisellä ja pohtivammalla keskustelulla. Taidekasvatuksellinenosaaminen oli saanut vahvistusta alkaneella nukketeatterikoulutuksella, kuvataiteeseenliittyvissä uusilla materiaaleilla. Lapsilähtöisyys näkyi selkeämpänä ja aitona kuvataideprojektissa.Teimme tällä kerralla syanotypia- harjoitteen, joka olisi helposti siirrettävissälasten kanssa työskentelyyn ja vahvistaisi taidekasvatuksellista osaamista ja lapsilähtöistäkasvatusnäkemystä.Koulutuksen alun koulutustapaamiset toteutettiin päiväkodin ulkopuolella,toisenlaisessa vapaammassa ympäristössä. Metsästysmaja toimi tilana, jossa oltiinetäämpänä siitä jokapäiväisestä työympäristöstä ja toimi siten konkreettisena irtaantumisenmahdollisuutena, nähdä itsensä ja toinen työtilan ulkopuolella. Tilassa oli hyvätoimia, se antoi mahdollisuuden keskittyä taiteen tekemiseen, mutta myös toimi turvallisenaja avoimena tilana kokemusten jakamiselle henkilökohtaisella ja ammatillisella153 Karila & Nummenmaa, 2003.67

tasolla. Seuraavan kevään ja kesän viimeiset tapaamiset toteutettiin monitoimitalossakeskustassa. Tila oli virallisempi ja vaikutti osaltaan tunnelmaan ja myös tekemisenluonteeseen. Viimeisellä tapaamiskerralla viimeistelimme koko vuoden mittaisen kuvataiteentyön; minä varhaiskasvatuksen asiantuntijana.Palasimme koulutuksen alkuun ja pohdimme koulutuksen tavoitteita suhteessanäkyvään valmiiseen kuvataiteen työhön. Keskustelu sai vakaviakin piirteitä. Sekaikki, mitä oman ajattelun ja taiteellisen työskentelyn kautta oli piirtynyt eteen, kertoiitsestä ehkä enemmänkin kuin, mitä olisi alussa ajatellut näkyvän. Kaikkien mielestäolimme käyneet hyvin syvällisiä keskusteluja ammatillisuuteen liittyen, mutta myöshenkilökohtaisuuteen liittyen. Ryhmäläiset kertoivat, että olivat oppineet itsestään jatoisista uusia asioita, mutta myös oppineet rohkeammin ja entistä avoimemmin keskustelemaantyöyhteisössään lapsista, lasten vanhempien kanssa ja työyhteisöön liittyvistäasioista. Voidaan ajatella, että moniammatillinen yhteistyö oli koulutusprosessin aikanavahvistunut. Sen perusta oli aidosti ja tietoisemmin asiantuntijuuteen perustuvaa, ei pelkästäänkoulutuksen kautta hankitun asiantuntijuuden, vaan myös elämänhistorian jajatkuvan oppimisen hankitun tiedon ja taidon kautta. Kaikkien töiden ja tarinoiden kauttasaattoi nähdä myös vilpittömän päämäärän toimia lapsen ja perheen parhaaksi, mikäoli koulutushankkeen alussa kirjoitettu piirretyn Aamuruskon päiväkodin kuvan perustuksiin.Jotta sisäinen ja ulkoinen moniammatillinen yhteistyö juurtuisi pysyväksi javakiintuneeksi työmuodoksi osaksi päiväkodin toimintaa, se vaatii sekä itse työntekijöiltäettä pedagogiselta johtajuudelta tahtoa ottaa aikaa säännöllisille reflektiivisillekeskusteluille ja jatkuvan oppimisen ajattelun sisäistämiseen.68

7 KUMPPANUUDELLA TUKEA KOTIKASVATUKSEEN KUUSAMON KE-HITTÄMISALUEELLAAnu MäättäEsipuhe1. Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteet2.Varhiksen toimijat Kuusamossa3.Verkostoituminen ja toiminnan käynnistyminen4.Kehittämistyön keskeiset prosessit5.Kasvatuskumppanuus kotikasvatuksen tukemisessa6.Muu koulutus7.Konsultaatio kehittämistyön tukena8.Ajankohtaisfoorumit9.Kehittämistyö eri hallinnonalojen näkökulmista10.Hankkeen hedelmä, Varhis-kerho11.Kehittämis- ja koulutussuunnitelma tuleville vuosille12.Opinnäytetyöt ja oppilaitosyhteistyö uusien mahdollisuuksien avaajina13.Seutukunnallinen yhteistyö14.Toiminta tutuksi tiedotusvälineissä15.Arviointi16.Kehittämistyön tulokset – mitä jäi käteen?EsipuheAini NaumanenKuusamon päivähoidon, neuvolan ja seurakunnan lapsityön yhteinen, vuoden 2007alusta konkreettisesti käynnistynyt Varhis-hanke alkaa olla loppusuoralla. Hankkeenkehittämisteema "vanhempien kotikasvatuksen tukeminen" istuu suoraan yhdeksi painopistealueeksi,jotta lapsi- ja perhetyön visio "rinnalla kulkien - yhteiseen kasvuun"todentuisi. Yhteisessä kasvun prosessissa olemme olleet sekä Bikva-arvioinnin kauttasanansa sanoneet vanhemmat että eri rooleissamme toimineet kaupungin ja seurakunnantyöntekijät ja päättäjät. Kehittämistyön rakenteessa ovat olleet kaikki keskeiset varhaiskasvatuksentoimijat ja se on varmistanut vankan pohjan hankkeen suunnittelulle ja toteuttamiselle.Laajemmin nähtynä Varhis on liittänyt meidät osaksi lääninlaajuista kehittäjäverkostoasekä tutkimus- ja koulutustoimintaa. Eri toimijoiden sitoutuminen ja yhteenhiileen puhaltaminen ollut pitkin matkaa kiinnostava ja innostava kokemus.POSKE teki Kuusamossa vuonna 2008 hyvinvointitutkimuksen liittyen Kuusamonkaupungin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteuttamisohjelmaan. Tutkimuksessakaupungin alueen eri toimijat järjestöistä päättäjiin saakka arvioivat hyvinvointi-,terveys- ja sosiaalipalvelujen toimivuutta. Äitiys- ja lastenneuvola, esiopetus japäivähoitopalvelut nousivat arvioissa kärkisijoille. Tulos on enemmän kuin tyydyttävä.Koska vastaajista todennäköisesti osa on ollut myös käyttäjiä, ei mielipide perustunutpelkästään oletukseen. Varhiksessa toteutettu Bikva-arviointi osaltaan päivitti käsitystämmesiitä, mitkä asiat vanhempia näinä aikoina todellisuudessa askarruttavat ja mitähe toivovat palveluilta ja päättäjiltä.Tulevaisuuden haaveena on, että varhaiskasvatuksen kehittämistoiminta nähtäisiinedelleen tärkeänä ja sitä tuettaisiin myös valtakunnallisesti. Kotikasvatuksentukeminen on niin monihaarainen ja ajaton runko, että siitä voi edelleenkin versoa jakehittyä mitä erilaisimpia kehittämisen aiheita ja suuntia. Jo pelkästään Bikva-69

arvioinnin laajentaminen mahdollistaisi palvelujen ja hyvinvoinnin pitkäkestoisen arvioimisenja kehittämistyön.Sydämellinen kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana kehittämässä pientenkuusamolaisten kasvatustyötä! Erityiskiitos kehittämiskoordinaattorillemme AnuMäätälle. Hän on luotsannut Varhista taidolla ja viisaudella. Varhiksen myötä meillekaikille on avautunut uusia näkökulmia ja yhteistyöyhteistyömahdollisuuksia. Tästä onhyvä jatkaa vaikkapa kasvatuskumppanuuskoulutuksen etenemisen merkeissä. (AiniNaumanen)1. Kehittämistyön lähtökohdat ja tavoitteetKuusamo oli mukana Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hankkeessa jo suunnitteluvaiheessavuoden 2005 ja alkuvuoden 2006 aikana. Koillismaan seutukunnan seutukehittäjäoli suunnitteluryhmässä ja päivähoidon esimiehet olivat mukana suunnittelussaPosken seudullisten työkokouksien kautta. Päivähoidossa ja neuvolassa oli olemassaolevat kehittämisrakenteet perusturvan laatutyön myötä ja kehittämistyöhön osana arkityötäsuhtauduttiin myönteisesti. Monenlaisissa projekteissa oli oltu mukana vuosienvarrella. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hankkeessa tavoiteltiin pysyviä kehittämisrakenteitaalueen omista tarpeista ja kehittämisen teemoista käsin, mikä nähtiinhyvänä lähtökohtana.Kehittämisen teemaksi sovittiin paikallisessa suunnittelutiimissä kotikasvatuksentukeminen ja mukaan sitoutuivat päivähoito, lastenneuvola ja seurakunnan lapsityö.Lähtökohtana oli toimijoiden huoli lasten ja perheiden hyvinvoinnista sekä yhteinenhalu kehittää kotikasvatuksen tukemista moniammatillisessa yhteistyössä. Tavoitteiksiasetettiin vanhempien osallisuuden vahvistaminen, kasvatuskumppanuuden vahvistaminenvanhempien ja muiden lasten kasvatukseen osallistuvien tahojen kesken, lasten japerheiden hyvinvointiriskien varhainen tunnistaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy sekälasten ja lapsiperheiden parissa toimivien tahojen välisen moniammatillisen ja monialaisenyhteistyön kehittäminen. Tavoitteiden asettelu tarkentui ja konkretisoitui Bikvaarviointiprosessin154 myötä. Osaan tavoitteista vastattiin jo hankkeen aikana, osa onkirjattu kehittämissuunnitelmaan tuleville vuosille.2.Varhiksen toimijat KuusamossaKuusamon Varhis-hankkeessa asiakastyötä tekevä yksikkö on ollut Kuusamon kaupunginvarhaiskasvatus yhteistyössä neuvolan ja seurakunnan lapsityön kanssa. Alueella eiole ollut nimettynä kehittämispäiväkotia vaan hankkeessa ovat olleet mukana koko em.organisaatiot kehittämistiimin kautta. Tiimin kokoonpano määriteltiin marraskuussa2006 pidetyssä suunnittelukokouksessa. Kehittämistiimi on ollut moniammatillinen jasektori- ja hallintorajoja ylittävä toimijajoukko, johon ovat kuuluneet päivähoidon, neuvolanja seurakunnan lapsityön esimiehet ja kiertävä erityislastentarhanopettaja sekäkehittämiskoordinaattori ja Posken edustaja (liite 8). Hankkeen aikana kehittämistiimintoimijoissa on ollut vaihtuvuutta, mikä on jossain määrin aiheuttanut epäjatkuvuutta.Kehittämistiimin tehtävänä on ollut olla kehittämiskoordinaattorin työrukkanenja koordinoida kehittämistyön toteuttamista sekä valmistella kehittämis- ja koulutussuunnitelmaayhteistyössä kehittämiskoordinaattorin kanssa. Kehittämistyön eteenpäinviemiseksi on pidetty keskimäärin kerran kuukaudessa kehittämistiimin kokouksia(liite 9), joissa on käyty läpi kehittämiskoordinaattorin esittämiä työsuunnitelmia, keskusteltusisällöistä, suunniteltu ja arvioitu toimintaa ja kehittämistyötä. Kehittämistiiminjäsenten sitoutuminen toimintaan on mahdollistanut kehittämistyön etenemisen ja tiedonjakamisen sekä tiivistänyt moniammatillisten toimijoiden verkostoitumista.154 Krogstrup, 2004.70

Kuusamon alueella on toiminut osa-aikaisena (50% työaika) kehittämiskoordinaattorinaKK Anu Määttä. Kehittämiskoordinaattori aloitti työn Varhiksessa2.1.2007. Kehittämiskoordinaattori on vastannut paikallistason kehittämistyön koordinoinnista,toteuttanut asiakaslähtöisen Bikva-arvioinnin, vastannut kehittämis- ja koulutussuunnitelmantyöstämisestä sekä koulutusten ja ajankohtaisfoorumien järjestämisestä.Lisäksi koordinaattorin tehtäviin on kuulunut toimia yhdyshenkilönä kuntien välisessäyhteistyössä ja oppilaitosyhteistyössä sekä osallistua alueellisen kehittäjäverkostontoimintaan.3. Verkostoituminen ja toiminnan käynnistyminenHankkeen rakenteeseen on sisäänkirjoitettuna verkostomainen työskentely. Posken toimijatolivat päivähoidon väelle tuttuja aikaisemman yhteistyön kautta, joten verkostotolivat osittain jo olemassa. Päivähoidolla ja seurakunnalla oli aikaisempaa yhteistyökokemustamm. leikkikenttätoiminnan järjestämisen tiimoilta. Päivähoito ja neuvola kuuluvatsamaan organisaatioon, lapsi- ja perhetyöhön, ja yhteistyörakenteita oli kehitettyjo vuosien ajan. Paikallisesti Varhiksessa mukanaolevien tahojen kesken oli siis olemassaerilaisia yhteistyökuvioita, mutta tällainen yhteinen kehittämistyö oli uutta ja erilaisettoimintakulttuurit asettivat omat haasteensa toiminnalle. Hankkeen myötä päästiin verkostoitumaantutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa alueellisen kehittäjäverkostontoiminnan myötä.Hankkeen käynnistyessä kehittämiskoordinaattori teki lähtötilanteen arvioinninpäivähoidon, neuvolan ja seurakunnan lapsityön palvelujen osalta. Henkilökohtaisissakeskusteluissa esimiesten kanssa kartoitettiin olemassa oleva palvelutarjonta,aikaisemmat asiakaskyselyt, tilastointi, kehittämistyön painopisteet, käsitteistön määrittelysekä odotukset hankkeelle. Monenlaisia asioita oli tehty palvelujen kehittämiseksi,mutta uusi yhteinen hanke nähtiin monenlaisia mahdollisuuksia ja uusia avauksia tuovana.Kehittämiskoordinaattori esitteli Varhis -hanketta ja tiedotti toiminnasta mukanaolevien tahojen työpaikkakokouksissa henkilöstölle ja muille yhteistyötahoille. Alkuvaiheessakehittämiskoordinaattori oli yhteydessä mahdollisimman moniin tahoihin jakartoitti heidän kytköksenä kotikasvatuksen tukemiseen (järjestöt, yhdistykset, yksityisetpäiväkodit), jotta paikalliset verkostot tulisivat tietoisiksi hankkeesta ja myös hankkeessaoltaisiin tietoisia kunnassa meneillä olevista asioista.4. Kehittämistyön keskeiset prosessitVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toiminnan pohjana on ollut tuetun prosessikehittämisenmalli 155 , jossa lähtökohtia ovat toimijalähtöisyys, paikallisuuden korostaminen,kehittämistyön prosessiluonne sekä kehittämistyössä tarvittava tuki. Käytännössä tämäon tarkoittanut, että kehittämisen kohteet on nostettu paikallisista tarpeista käsin ja vastuukehittämisestä on ollut paikallistasolla. Paikallista kehittämistyötä on tukenut alueellinenverkostoituminen, koulutus, konsultaatio ja tutkimusyhteistyö.Keskeisiä prosesseja Kuusamon Varhiksen kehittämistyön eteenpäin viemiseksiovat olleet:- asiakaslähtöinen Bikva-arviointi- kasvatuskumppanuus- koulutus- muu sisällöllinen tai kehittämistyöhön kohdentuva koulutus- konsultaatio- ajankohtaisfoorumit155 Hiitola-Moilanen, M. (toim.) 2004. Kehittämisen polkuja perhetyössä. Pohjois-Suomen sosiaalialanjulkaisusarja 19.71

- hallinnonalakohtaiset prosessit- Varhis-kerho- kehittämis- ja koulutussuunnitelma- oppilaitosyhteistyö- seutukunnallinen yhteistyö- tiedottaminen- arviointi ja dokumentointiAsiakaslähtöinen Bikva-arviointiVarhis-hankkeessa kullakin kehittämisalueella toteutettiin kehittämistyön pohjaksi asiakaslähtöisenarvioinnin prosessi hankesuunnitelman 156 mukaisesti. Arvioinnin toteuttamisestavastasi kehittämiskoordinaattori. Arvioinnissa käytettiin tanskalaislähtöistäBikva-mallia, jossa asiakkaalla on keskeinen rooli arvioinnin kriteerien ja arviointikysymystenmäärittelijänä. Menetelmän tavoitteena on saada asiakkaat mukaan arviointiinja haastaa aiempia toimintakäytänteitä sekä saada aikaan konkreettisia kehittämistoimenpiteitäasiakkaiden näkemysten pohjalta. Bikvassa arviointi toteutuu prosessinomaisestiuseissa eri vaiheissa (asiakkaat-työntekijät-esimiehet-päättäjät). Bikva-arvioinninpohjalta alueille laadittiin varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmat.Kuusamon toiminta-alueella Bikva- arviointiin koottiin vanhemmista neljäryhmää; seurakunnan avoimen ja ensiäitien kerhojen vanhemmat, neuvolan asiakasvanhemmat,päivähoidon 3-5- vuotiaiden lasten vanhemmat sekä esiopetuksesta kotihoidossaolleiden lasten vanhemmat. Tavoitteena oli saada mukaan arviointiin mahdollisimmankattava joukko eri-ikäisten ja eri palveluja käyttävien lasten vanhempia. Yhteydenottoperheisiin tapahtui kentän työntekijöiden sekä kehittämiskoordinaattorin seurakunnankerhoihin tekemien vierailujen kautta. Vanhemmille jaettiin kirjallinen tiedotehankkeesta ja toimitettiin heidän pyynnöstä myös haastattelurunko (liite 10) etukäteen.Haastattelun kysymykset oli työstetty kehittämistiimin kokouksissa. Kehittämistiimitoivoi saavansa vastauksia erityisesti työntekijöiden vuorovaikutus- ja tunnetaitoja japalvelujen puitteita koskien.Bikva-arviointiprosessi (liite 11) toteutettiin ajalla 15.3.2007–6.6.2007 kolmenensimmäisen vaiheen osalta. Päättäjävaiheen keskustelut käytiin syksyllä 2007 jakeväällä 2008. Vanhempia haastateltiin viidessä ryhmässä. Yhteensä haastatteluihinosallistui 21 vanhempaa (2 isää ja 19 äitiä). Työntekijöiden haastattelut tapahtuivat neljässäryhmässä ja niihin osallistui 21 työntekijää. Vanhempien ja työntekijöiden haastattelutnauhoitettiin. Esimiestason haastattelu/ palautekeskustelu käytiin kehittämistiiminporukalla, joka myös jatkoi teemojen työstämistä kehittämissuunnitelmaksi. Prosessinkuluessa kehittämiskoordinaattori osallistui myös päättäjätason ja järjestöjen kokouksiinBikva-arvioinnin tiimoilta. Kehittämistiimi piti tärkeänä, että päättäjät saivat asiakasarvioinnintuottamaa tietoa ja pääsivät osallisiksi prosessiin.Bikva-arvioinnissa nousi esille seuraavia teemoja:1. Asiakkaan kohtaaminen (arjen kohtaamiset, luottamus, riittävä aika, kunnioitus,todellinen kuuntelu)2. Vanhempien jaksamisen tukeminen (parisuhde, täydellisen äitiyden vaatimus,isien rooli)3. Vertaistuki (samassa elämäntilanteessa olevien tuki ja ymmärrys, ryhmäneuvola,avoimet kerhot, netin ryhmät)4. Tiedottaminen/ sujuva asiointi (lapsiperheille kootusti, netti, oikea/ ajankohtainentieto, päivittäinen tiedonkulku)156 Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö –hanke. Hankesuunnitelma 28.02.2006.72

5. Tiedon saaminen (konkreettisia neuvoja, kirjavinkkaus, netti, mitä tietoa kenellekin)6. Avoin varhaiskasvatustoiminta (tilapäiseen tarpeeseen, joustava, taajama-alueenulkopuoli)7. Perheiden tarpeiden mukainen palvelurakenne (eri päivähoitomuodot, subjektiivinenpäivähoito, leikkikenttätoiminta)8. Ennaltaehkäisevä toiminta (perheneuvola, lapsiperheiden kotipalvelu)9. Kotihoidon taloudellinen tuki (todellinen korvaus, kuntalisä)10. Kotikasvatuksen arvostaminen (tukeminen, yleisöluennot, näkyväksi tekeminen)11. Esteetön liikkuminen (lastenvaunuilla ei pääse)Arvioinnissa esille nousseet teemat ovat herättäneet suurta mielenkiintoa ja monenlaistakeskustelua kaikilla prosessissa mukana olleilla tahoilla. Arviointi on tuottanut toimijoilletärkeää tietoa kehittämisteeman (kotikasvatuksen tukeminen) mukaisen kehittämistyönpohjaksi. Kehittämistiimi nosti arviointitiedon pohjalta mm. seuraavia kehittämisaihioita:- Asiakkaan kohtaaminen; asiakkaan todellinen kuuleminen, kehityskeskusteluissaomien vuorovaikutustaitojen pohtiminen, kasvatuskumppanuuskoulutus, laajemmat/kohdennetutasiakaskyselyt, omahoitajuus-työtapa, riittävän ajan varaaminenkohtaamisiin- Avoimen toiminnan/vertaistuen kehittäminen; olemassa olevien resurssien uudelleensuuntaaminen,palvelun tarjoajien tilojen hyödyntäminen mm. vanhempienkeskinäisiin kokoontumisiin, vanhempainiltojen/perheiltojen sisältöjen jamenetelmien uudelleenarviointi- Tiedottaminen; palveluja koskevien nettisivujen päivitys ja jatkuva ylläpito,Varhis-liite paikallislehteen, perheille jaettavat tiedotteet ja sisällöt- Palvelurakenne; vuorohoitopaikkojen lisääminen, ennaltaehkäisevä kotipalvelu,osa-aikainen päivähoito, avoin varhaiskasvatus- Taloudellinen tuki; arjen valinnoissa perheiden ohjaaminen, kuntalisä, kierrätyspäivät- Kotikasvatuksen arvostaminen; ajankohtaisfoorumin suuntaaminen erityisestivanhemmille, vanhempien ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuuBikva-aineistoa on käytetty kehittämissuunnitelman pohjana, jossa arviointitieto on hioutunutvähitellen konkreettisiksi kehittämistoimenpiteiksi. Asiakaslähtöinen arviointinähdään jatkossa yhtenä kehittämistoiminnan pysyvänä rakenteena. Alustavaa keskusteluaon käyty mm. päivähoidon kasvatuskeskustelun lomakkeiden ja toimintamallienarvioinnista Bikva-menetelmällä tulevaisuudessa.5. Kasvatuskumppanuus kotikasvatuksen tukemisessaVanhempien ja työntekijöiden toimiva yhteistyö on yksi hyvin tärkeä osa kotikasvatuksentukemista. Varhiksen myötä kehittämisalueella tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaanStakesin kasvatuskumppanuus- kouluttajakoulutukseen. Kehittämistiimissä innostuttiinasiasta välittömästi ja päätettiin osallistua koulutukseen, koska se tuntui vastaavanmoniin Bikva-arvioinnissa esille nousseisiin haasteisiin. Samassa yhteydessä sovittiin,että kouluttajakoulutukseen osallistuvat kehittämiskoordinaattori ja lastentarhanopettajapäiväkodista. Kouluttajapari osallistui kouluttajakoulutukseen syksyllä 2007.Kasvatuskumppanuus- koulutuksen paikallisesta toteuttamisesta tehtiin erillinen suunnitelmakehittämistiimin ja kouluttajaparin toimesta. Suunnitelman mukaan lähivuosinakoulutetaan koko päivähoidon henkilöstö, seurakunnan lastenohjaajat sekä soveltuvinosin neuvolan terveydenhoitajat. Peruskoulutuksia toteutetaan kaksi vuodessa, mikätarkoittaa, että prosessi vie kokonaisuudessaan aikaa noin viisi vuotta. Syksyllä 200773

pidettiin henkilöstölle infotilaisuudet koulutuksesta. Koulutuksella vastataan osaltaankuntien täydennyskoulutusvelvoitteeseen.Ensimmäinen 12 osallistujan kasvatuskumppanuus- peruskoulutus pidettiinkeväällä 2008. Koulutuksesta saatu palaute oli hyvin positiivista ja koulutus todettiinvaikuttavaksi niin sisällöiltään kuin menetelmiltään. Eräs osallistuja kommentoi, että ”koulutus sai aikaan minussa pidempiaikaisen prosessin, ammatillisen kasvun ja matkanomaan itseen”. Koulutuksessa toteutetut rooliharjoitukset koettiin hyvin antoisiksi, muttamyös haastaviksi. Harjoituksessa ”vanhemman näkökulma valkeni eri tavalla” työntekijänasettuessa vanhemman rooliin. Oman elämänjanan läpikäyminen ”auttoi ymmärtämäänomaa ammattiminää”. Työntekijät kokivat saaneensa lisää rohkeutta puheeksiottamiseenkeskusteluissa vanhempien kanssa ja herkkyyttä sekä ammatillista vahvuuttaoli tullut lisää mm. vanhempien tunteiden huomioimiseen. ”Olen oppinut kuuntelemaantoisia oikeasti, olemaan läsnä tässä ja nyt, ymmärrystä on tullut lisää”.Kasvatuskumppanuus- koulutukseen on paikallisesti sitouduttu pitkällä tähtäimelläja sen vaikuttavuuteen uskotaan. Uutena työmenetelmänä on kokeiltu kotikäyntejäja vuorovaikutustaitojen merkitys kohtaamisessa on tullut entistä tietoisemmaksi.Haasteellista on ollut henkilöstön jaksaminen intensiiviseen kouluttautumiseen arkityönohella, ”iltakoulutuksissa tahtoi tulla väsyminen”, mutta osa on kokenut koulutuksenmyös voimaannuttavana, ”monesti olin aivan rättiväsynyt, uupunut ja tyhjä, mutta tähänprosessiin hyppääminen vei aina perustehtävän ytimeen ja loi uskoa ja voimaa jaksaaomassa työssään”.Koulutuksen toteutuksen ja aikataulujen sekä perustyön turvaamisen myötäkustakin päiväkotiryhmästä on kerrallaan osallistunut yksi työntekijä, mikä on koettuosin turhauttavaksi. Tiimin työntekijät ovat hyvin eri vaiheessa kasvatuskumppanuusajattelussaan,mikä on osin voinut jarruttaa asioiden juurtumista osaksi arkikäytäntöjä.Peruskoulutuksen jälkeen toteutuvalla vuoden kestävällä työmenetelmäohjauksella kuitenkinturvataan, että asiat pysyvät esillä ja prosessin riittävän pitkä ajallinen kesto tukeeuusien asioiden vakiintumista arjen työhön. Kouluttajien pienryhmissä vetämä työmenetelmäohjauson koettu erittäin merkitykselliseksi koulutuksen mukanaan tuomanuuden tiedon ja uudenlaisen ajattelun vakiinnuttamiseksi sekä vertaiskeskustelun mahdollistajana.Hankkeen myötä on päästy mukaan valtakunnalliseen ja alueelliseen kasvatuskumppanuus-kouluttajien verkostoon, mikä tukee kouluttajien omaa kehittymistäMyös naapurikunnista ollaan oltu kiinnostuneita koulutuksesta, mutta toistaiseksi ei oleresurssia siihen vastata.Kasvatuskumppanuus- peruskoulutuksen suoritti hankkeen aikana 24 kuusamolaistavarhaiskasvattajaa. Eräs ensimmäiseen peruskoulutukseen osallistunut kiteyttikokemuksensa kasvatuskumppanuus-koulutuksesta seuraavan runon muotoon:Runo kaskusta…Kasvatuskumppanuus-koulutus – ”Ei taas”, jyrähti ajatus.Täynnä on työntekijän arkityöntasku miksi vielä siihen koulutus Kasku?Aihe on tärkeä arjessa tässä, mutta kiireessä se on lisää syyllistämässä.Keväiset illat koulutus täyttää… puhti on pois mennessä tässä mutta tullessa mieli selkiytymässä.Kumppanuuden ajatus mielen täyttää, kunkin oma elämänpolku tietä näyttää.Ajatukset risteilevät monenmoiset, niitä jakavat naiset toiset.Vuoropuhelulle on sijaa, se kylvää jokaiselle kumppanuuden rajaa.Puhe ei lopu, tarina kulkee, draama sisäänsä ihmiset sulkee.Koulutuksen antia saamme kiittää jos osaamme yhteistä polkua niittää.Luottamus, kunnioitus, kuuleminen kumppanuuden ydintä, lapsi lähellä kasvattajansydäntä syvintä.74

Voiko tästä alkaa parempi huomen – yhteinen kasvu sisäiseen minään?Jatkossa kuulemme herkästi noita, lasten ja vanhempien tarinoita.Koulutuksen anti lämmittää mieltä – Anu ja Anja ovat kylväneet empatian sientä.Jos hitusen kumppanuuden syvyyttä sain, siitä kouluttajia kiittää voin vain.Vaikka meillä kasvattajilla ois sydämessä millainen huolen hapsi, kannatellaan yhdessätää ”meidän” LAPSI.Kumppanuuden polku haasteellinen on … matkalla voi kuitenkin saada nautinnon.- Kasvatuskumppani-6. Muu koulutusKehittämistyön tueksi kehittämiskoordinaattori on saanut koulutusta atk-osaamiseen jawww-sivujen ylläpitoon. Lapsi- ja perhetyön johtaja on osallistunut alueelta kehittäjäkoulutukseen,joka toteutettiin prosessikoulutuksena laajalle joukolle Posken toimijoita.Sisällöllistä koulutusta alueelle on saatu mm. ajankohtaisfoorumien ja varhaiskasvatuspäivienkautta. Perhepäivähoitaja, ryhmäperhepäiväkotien ja seurakunnan lapsityöntyöntekijät ovat käyneet Stakesin Huoli puheeksi 157 - koulutuksen. Hankkeen käynnistyessäpäivähoidolla oli menossa täydennyskoulutus, jonka sisällöt (kasvatuskumppanuus,tunnetaidot, vuorovaikutus) tukivat kehittämisteeman mukaisia sisältöjä. Lisäksi kehittämiskoordinaattorion osallistunut ratkaisukeskeisen työskentelyn koulutukseen, jonkasisältämiä menetelmiä on hyödynnetty mm. kehittämistiimin työskentelyssä.7. Konsultaatio kehittämistyön tukenaKuusamon kehittämisalueelle konsultaatio aloitettiin verraten myöhään. Monenlaistapohdintaa käytiin pitkin matkaa konsultaation kytkemisestä kehittämistyöhön. Tuetunprosessikehittämisen mallin mukaisesti kehittämistyötä tuettiin verkostoitumisen ja koulutuksenlisäksi myös konsultaation ja tutkimusyhteistyön kautta. Konsultaatio olihankkeessa mukana olleille toimijoille varsin vieras tukimuoto ja sen käyttömahdollisuuksiaei ehkä ensi alkuun osattu hyödyntää.Keväällä 2008 toteutettiin ryhmäkonsultaatiot hallintokunnittain. Konsultaationtavoitteena on ollut tukea kehittämisyksikössä tapahtuvan kotikasvatuksen tukemiseenliittyvän kehittämistehtävän toteutusta ja kehittämissuunnitelman laadintaa. Konsulttinaon toiminut KM, työnohjaaja Markku Koivisto. Konsultaation osalta prosessitpäättyivät alkukesästä 2008. Seurakunnan lastenohjaajille syksyksi suunniteltu vuorovaikutustaitojakoskeva tapaaminen ei toteutunut työnohjaajan ollessa estynyt.Kaikkien kolmen konsultaatioryhmän työskentely lähti liikkeelle kotikasvatuksenjäsennyksestä. Swot-analyysilla tutkailtiin ihanteellista, riittävää, huolta herättävääja ei-toivottua kotikasvatusta omaan työhön peilaten. Konsultaatiossa työstettyjennäkemysten pohjalta hiottiin kehittämistiimissä yhteinen näkemys (liite 12).Neuvolan konsultaatiossa on harjoiteltu ratkaisukeskeisiä työmenetelmiä jasaatu uusia välineitä sekä asiakastyöhän että tiimipalavereihin. Osallistujat kokivat, ettäkonsultaatio on: ”antanut ajatteluun uusia aineksia, näkökulmia, tullut lisää oman työntarkastelua, herättänyt miettimään myös neuvolan ulkopuolelta asioita, nostanut enemmänesille kotikasvatusta ja mahdollisuutta työntekijänä vaikuttaa siihen”. Haasteelliseksion koettu se, kun ”ei alussa tiennyt mitä konsultaatio on ja kun kaikki eivät päässeetjoka kerta paikalle”. Tulevaisuuden pohdintana nousi esille, että ”voisiko ajatellayhteiskonsultaatiota esim. päivähoidon kanssa kerran pari”.Päivähoidon konsultaatiosta koettiin hyvänä, että se on ”avannut uusia näkökulmia,mitä kuuluu tukemiseen ja missä kulkee omat rajat” ja että ”yhdessä kasvatuskumppanuuskoulutuksenkanssa konsultaatio on jäsentänyt sekä omaa työnkuvaa,157 www.stakes.fi75

omaa roolia siinä sekä osana tiimiä”. Yhtenä konsultaation tavoitteena oli kehittää mallipäivähoitotoimiston ja päiväkodin tiedottamisesta päivähoidon aloitusprosessia koskien.Osallistujat kokivat, että konsultaatiossa oli ”liian laaja ote asioihin ja unohdettiintavoite tai se ei ollut kaikilla selvillä” ja että prosessi eteni jotenkin liian hitaasti. Yksiosallistujista koki, että ”olen ollut paljon pois, en saanut oikeastaan koskaan kiinni ajatuksesta,enkä päässyt kyytiin”.Seurakunnassa oltiin tyytyväisiä konsultaatioon ja koettiin, että se antoi hyvääpohjaa kirkon varhaiskasvatussuunnitelman mukaiselle kehittämistyölle. Osallistujattotesivat, että ”on ollut ”terveellistä” lähteä pohtimaan kotikasvatusta ihan perusteistaalkaen ja konsultaatio on myös auttanut näkemään omaa työtä paremmin ”yhteiskunnanperhepalvelujen kentässä”. Epäkohtana koettiin, että ”tapaamisten aika on välillätuntunut liian lyhyeltä ja välillä on ollut kiireen tuntua”. Lisäksi todettiin, että ”kokoontumisetolisi saaneet olla tiheämmin”.Hallinnonalakohtaisten konsultaation lisäksi konsultti kommentoi muutamiakertoja kehittämiskoordinaattorin työstämää kehittämissuunnitelmaa. Yhteenvetonakonsultaatiosta voidaan todeta, että se tuki kehittämisteeman mukaista työskentelyä alueellaja antoi lisäarvoa paikalliselle työskentelylle.8. AjankohtaisfoorumitVarhiksen toiminta-alueella toteutettiin hankesuunnitelman mukaisesti varhaiskasvatuksenajankohtaisfoorumeja. Ajankohtaisfoorumien luonne on ollut olla koulutuksellinensekä monialaista yhteistyötä ja verkostoitumista edistävä tilaisuus. Tilaisuuksien sisällöllisestäsuunnittelusta ja käytännön järjestelyistä on vastannut kehittämiskoordinaattoriyhdessä kehittämistiimin kanssa.Kuusamossa pidettiin ensimmäinen ajankohtaisfoorumi 12.4.2007 kaupungintalonvaltuustosalissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu päivähoidon, seurakunnan ja lastenneuvolantoimijoita sekä yhteistyökumppaneita Kuusamosta, Taivalkoskelta ja Posiolta.Tilaisuudessa esiteltiin Varhista, keskusteltiin varhaiskasvatuksen ajankohtaisista asioistaja tutustuttiin toimijoiden postereihin ja esittelypöytiin. Tilaisuuteen osallistui 28henkilöä. Saadun palautteen mukaan tilaisuuden mahdollistama uudenlainen verkostoituminenkoettiin tärkeäksi ja valittua kehittämisteemaa pidettiin ”oikeaan osuneena”.Toinen ajankohtaisfoorumi pidettiin 27.10.2007 seurakuntatalolla. Fooruminpääteemana oli ”Arki lapsen kokemana”, josta luennoi Taina Kyrönlampi-Kylmänenväitöstutkimuksensa pohjalta. Tapahtumaan liittyi myös varhaiskasvatuksen eri toimijoidenesittelyistä muodostuvat pienoismessut. Tapahtuman ajaksi oli järjestetty lastenhoitovanhempien osallistumisen mahdollistamiseksi. Tilaisuudesta aamupäivä oli henkilöstöllesuunnattua koulutusta (128 osallistujaa) ja iltapäivä yleisölle avoin foorumi(30 osallistujaa). Tilaisuudessa kuultiin myös vanhemman ja yhdistyksen puheenvuoro.Palautteiden jättäneiden kommenteissa todettiin, mm. että ”perheen tukeminen tuli hyvinesille”, ”mahtava juttu, että tällaisia järjestetään, lisää vaan!” ja ”ihanaa, että näistäasioista puhutaan”.Kevään 2008 ajankohtaisfoorumi toteutettiin Kuusamon alueella seudullisenatyökokouksena 3.4.2008. Tilaisuudessa oli mukana 13 Taivalkosken, Posion ja Kuusamonvarhaiskasvatuksesta (päivähoito, seurakunta) ja alle kouluikäisten lasten neuvolatyöstävastaavaa toimijaa sekä Poskesta vt. kehittämispäällikkö ja tutkija. Tilaisuudenteemoina olivat varhaiskasvatuksen ajankohtaiset asiat ja kehittäminen sekä seudullisetkuulumiset.Syksyn 2008 ajankohtaisfoorumi oli 1.12.2008 Kuusamon lukion auditoriossa.Sisällöllisinä teemoina olivat kasvatuskumppanuus, asiakkaan kohtaaminen ja työntekijänjaksaminen. Kouluttajina toimivat FT, jaosvastaava Eeva-Liisa Kronqvist ja KT,76

erikoistutkija Eila Estola Oulun yliopistolta. Tilaisuudessa oli läsnä 121 varhaiskasvattajaaKuusamosta ja Posiolta.Ajankohtaisfoorumeja on pidetty hyvänä ja tarpeellisena rakenteena. Kehittämisteemammemukaisesti osa tilaisuuksista on ollut avoimia myös vanhemmille, muttamäärällisesti heitä on ollut osallistujien joukossa harmillisen vähän. Ajankohtaisfoorumitovat toimineet hyvänä verkostoitumisen keinona ja koulutukselliset osiot ovattukeneet kehittämisteeman sisältöjä ja antaneet paljon uutta pohdittavaa.9. Kehittämistyö eri hallinnonalojen näkökulmistaPäivähoidossa kehittämistyön keskeisenä sisältönä on ollut kasvatuskumppanuus- peruskoulutuksenkäynnistyminen. Kasvatuskumppanuus-koulutuksen myötä on lähtenytliikkeelle monenlaisia prosesseja, mm. päivähoidon palveluprosessin päivittäminen kotikasvatuksentukemisen näkökulmasta sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmien arviointia.Lisäksi päivähoidossa on työstetty kehityskeskusteluun liitettävä itsearviointilomake,jossa työntekijä arvioi omia vuorovaikutustaitojaan asiakkaan kohtaamiseen liittyen.Kehittämiskoordinaattori, kiertävä erityislastentarhanopettaja ja päivähoidon ohjaajaovat olleet yhteistyössä perhepäivähoidon opinnäytetyöhön liittyen Oulun seudun ammattikorkeakoulunopiskelijoiden kanssa. opinnäytetyön myötä perhepäivähoitajat ovatpohtineet kasvatuskumppanuutta omassa työssään. Erityisen paljon Bikva-arvioinninmyötä on puhututtanut asiakkaan kohtaamiseen liittyvät asiat, joihin on palattu useissatyöpaikkakokouksissa.Neuvolassa terveydenhoitajat ovat päivittäneet neuvola-asiakkaan hoitopolkuja.Tarkastelun kohteena on ollut mm. luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminenlapsen kasvun ja kotikasvatuksen tukemiseksi. Yksi tulevista tarkasteltavista teemoistaon neuvolan rooli mediakasvatuksessa. Neuvolassa on tutkailtu Perhenavigaattorin 158käyttömahdollisuuksia osana lastenneuvolatyötä. Lastenneuvolassa tempaistiin Perhenavigaattorintiimoilta lokakuun ensimmäisellä viikolla 2008. Vanhempien mietteitämateriaalista ja sen käytöstä koottiin asiakaspalautteella, minkä pohjalta sovittiin materiaalinjatkokäytöstä neuvolassa. Perhenavigaattorin käyttöönotosta kerrottiin myös paikallislehdessäkehittämiskoordinaattorin ja neuvolan esimiehen haastattelun kautta. Perhenavigaattorikoettiin toimivaksi varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn välineeksikotikasvatuksen tukemisessa.Seurakunnan lapsityössä on pohdittu palvelurakennetta perhetyön näkökulmasta.Esillä olleita teemoja ovat mm. lapsilähtöisyys, kasvatuskumppanuus ja lapsensuru. Näitä teemoja on työstetty mm. konsultaatiokerroilla tai niiden osalta on kirjattutavoitteita kehittämissuunnitelmaan. Lisäksi lastenohjaajien kanssa on ideoitu seurakunnanja päivähoidon varhaiskasvatuksen keskinäisen koulutuksen ja osaamisen vaihtoa.10. Hankkeen hedelmä, Varhis-kerhoLoppukeväästä 2007 perustettiin työryhmä suunnittelemaan varhaiskasvatuskerhon/avoimen varhaiskasvatustoiminnan käynnistämistä. Bikva-arvioinnin tulosten ja valtakunnallistenlinjausten 159 pohjalta kehittämistiimin keskusteluissa päätettiin kokeillauudenlaista moniammatillista ja monialaista palvelutoimintaa. Taustalla oli mm. ajatusjalkauttaa kaupungin erityistyöntekijöiden osaamista seurakunnan palveluihin sekä pulakokopäivähoidon hoitopaikoista. Suunnittelutyöryhmään kuuluivat lapsi- ja perhetyönjohtaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja, seurakunnan lapsityön ohjaaja, puheterapeuttija kehittämiskoordinaattori.158 Kysymyskartta arjesta, Perhenavigaattori, STAKES.159 Hallitusohjelma 19.4.2007.Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:72.Lapsi on osallinen. Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisasiakirja. Kirkkohallitus 2008.77

Varhaiskasvatuskerhotoiminnan suunnittelu eteni prosessimaisesti. Syksyllä2007 käytiin tutustumiskäynneillä Oulussa Höyhtyän terveysasemalla ja Tuiran avoimessapäiväkodissa. Suunnitelmaa työstettiin kaikkiaan viidessä palaverissa. Maaliskuunpuolivälissä 2008 seurakunta tiedotti paikallislehdissä kerhoihin ilmoittautumisesta.Ilmoittautumisen yhteydessä kartoitettiin kiinnostusta kielellisen kehityksen tukemiseenpainottuvaa Varhis-kerhoa kohtaan.Työntekijöiksi kerhoon valittiin alkukesästä kaupungin päivähoidon puoleltalastentarhanopettaja ja seurakunnasta lastenohjaajat. Kerhon rakenteeseen kuuluu säännöllisetkonsultaatiot puheterapeutin ja kiertävän erityislastentarhanopettajan kanssa.Kesäkuussa pidettiin viimeinen suunnittelukokous, jossa hiottiin yksityiskohtia ja tarkennettiintoiminnan sisältöä.Varhis-kerhon toiminta käynnistyi syyskuun alussa. Kerho toimii kahtenapäivänä viikossa sisältäen lasten kerhotoiminnan sekä päivittäisen avoimen osuuden,jonne vanhemmat ovat tervetulleita. Kerhotoimintaan on hankittu puheen- ja kielenkehityksentukemiseen soveltuvaa materiaalia (Kili ja Kuttu- materiaalit), jota voidaan hyödyntäämyös erityispäivähoidossa. Varhis-kerhon toimintaa arvioidaan säännöllisestisuunnittelutyöryhmän ja kerhon työntekijöiden toimesta. Kerhon vetäjät ovat olleet mukanaVarhis-kerhoa koskevan opinnäytetyön suunnittelupalaverissa. Opinnäytetyöntarkoituksena on tutkia moniammatillista yhteistyötä sekä kerhotoiminnan mahdollisuuksiatukea lapsen puheen- ja kielenkehitystä. Opinnäytetyön haastattelut toteutetaanalkuvuonna 2009.11. Kehittämis- ja koulutussuunnitelma tuleville vuosilleAlkuvuodesta 2008 kehittämisyksikön toiminnassa painottui kehittämis- ja koulutussuunnitelmantyöstämiseen liittyvät asiat. Kehittämistiimin kokouksessa sovittiin suunnitelmanlaatimisesta viidelle vuodelle eli vuoteen 2013 saakka. Kehittämissuunnitelmanlähtökohdaksi kehittämistiimi totesi, että päivähoidon ja seurakunnan varhaiskasvatuksenyhteistyölle on mahdollisuuksia ja tulevaisuuden haasteista mm. muuttuvatoimintaympäristö, haasteelliset perheet ja henkilöstön eläköityminen ovat yhteisiä. Tältäpohjalta kehittämistiimi koki, että on hyvin tarpeellista istua alas ja suunnitella yhdessävarhaiskasvatuksen tulevaisuutta paikallisesti. Tiimi näki, että yhteinen kehittämissuunnitelmavarmistaa ja tukee sitä, että kehittämistyö etenee ja jotain oikeasti tapahtuu.Suunnitelmaan kirjatut tavoitteet ovat nousseet pääosin Bikva-arvioinninpohjalta asiakaslähtöisesti. Tavoitteena on Bikvan tuottamien asioiden kehittäminenosana arkityötä. Kullakin hallinnonalalla kehittämistyöhön liittyviä teemoja on käsiteltyomissa työpaikkakokouksissa ja tarkennettu tavoitteita. Sisällöllisiä kehittämistarpeitaseurakunnassa on äitien jaksamisen tukemiseen ja ensiäitien kerhon toimintaan liittyen.Neuvolan suunnitelmissa on selvittää yhteistyömahdollisuuksia seurakunnan kanssaryhmätoiminnan tiimoilta. Päivähoidossa on tarpeen palveluprosessin päivitys kasvatuskumppanuudennäkökulmasta, mm. ohjaajan ja työntekijän rooli ja tehtävät päivähoidonaloituksessa. Hankkeessa mukana olevat toimijat huolehtivat jatkossa kehittämistyönetenemisestä osana omaa perustyötään. Kehittämissuunnitelman toteutumistaarvioidaan säännöllisin väliajoin pysyväksi rakenteeksi jäävän kehittämistiimin toimesta.Alkuvuoden 2008 aikana on koottu toimijatahojen koulutustoiveita ja tarpeita,minkä pohjalta on laadittu kaksitasoinen koulutussuunnitelma. I-tason koulutuksetsuunnitellaan vastaamaan kaikkien hallintokuntien tarpeita. Niiden antia voidaan soveltaaeri työalueilla tapahtuvassa kotikasvatuksen tukemisessa. II-tason koulutukset suunnitellaanvastaamaan yksilöidymmin kunkin työyksikön sisällöllistä kehittämistyötäkotikasvatuksen tukemisessa. Osana koulutussuunnitelmaa on kasvatuskumppanuus-78

koulutus, jonka toteutuksesta on laadittu erillinen suunnitelma viiden vuoden tähtäimellä(2008–2012). Kasvatuskumppanuus koulutus on pätevä ja vuorovaikutukseen panostaminentulevaisuuden koulutuksissa on tärkeää. Koulutussuunnittelua on tehty yhteistyössäPohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kanssa.I-tason yhteisten koulutuksen tuleviksi teemoiksi nostettiin vanhempien parisuhde,mediakasvatus, kasvatuskumppanuus, vuorovaikutustaidot ja kyllin hyvä vanhemmuus.II-tason koulutustoiveita ja -tarpeita hallinnonaloittain; päivähoidossa kasvatuskumppanuuskoulutuksenjatkaminen, erityiskasvatukseen liittyvä koulutus (theraplay-leikkiterapia, ADHD), musiikkikasvatus ja lasten tapaturmat, neuvolassa monikulttuurisuus,seurakunnassa ADHD, lasten levottomuus ja turvallisuuteen liittyvät asiat.12. Opinnäytetyöt ja oppilaitosyhteistyö uusien mahdollisuuksien avaajinaKuusamon kehittämistyö on tarjonnut Varhiksen alueelliseen kehittäjäverkostoon kuuluvienvarhaiskasvatusta antavien oppilaitosten opiskelijoille mahdollisuuksia osallistuakehittämistyöhön opinnäytetöiden kautta. Varhiksen opinnäytepankkiin koottiin kehittämistiiminja Varhiksen tutkijan toimesta talvella 2008 mahdollisia opinnäytetöiden jatutkimusten aihioita, jotka liittyivät keskeisesti Kuusamon alueen kehittämistyöhön.Kehittämiskoordinaattori on toiminut opinnäytetöitä 160 tekevien opiskelijoiden yhdyshenkilönä.Ensimmäinen opinnäyte-yhteistyö käynnistyi maaliskuussa 2007, kunOulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelija otti koordinaattoriin yhteyttä. Opiskelijaon hyödyntänyt vanhempien haastatteluaineistoa gradunsa pohjana omien esimiehille jahenkilöstölle kohdistettujen haastattelujen lisäksi. Bikva-arviointeihin pohjautuva progradu-työ on valmistumassa syksyllä 2008.Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kaksisosionomiopiskelijaa ovat käynnistäneet huhtikuussa 2008 perhepäivähoidon kasvatuskumppanuuttakäsittelevän opinnäytetyön tekemisen ja henkilöstön haastattelut. Työntuloksena valmistuu kasvatuskumppanuutta käsittelevä opas perhepäivähoitoon. Kolmas,myös Oamk:n sosionomiopiskelijan Varhis-kerhon toimintaa koskevan työn tiimoiltaon pidetty kerhon työntekijöiden, erityistyöntekijöiden, kehittämiskoordinaattorinja opiskelijan kesken alustava suunnittelukokous lokakuussa 2008. Haastattelut toteutetaanvuoden 2009 alkupuolella. Opiskelijoiden kanssa on järjestetty opinnäytetöitäkoskevia tapaamisia. Lisäksi asioita on työstetty puhelimen ja sähköpostin välityksellä.13. Seutukunnallinen yhteistyöAlun alkaen Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hankkeeseen olivat lähdössä mukaanmyös naapurikunnat Taivalkoski ja Posio, mutta valitettavasti heidän osallistumisensajäi. Hankkeen aikana on kuitenkin pidetty seudullisia työkokouksia ja naapurikuntientoimijoita on kutsuttu ajankohtaisfoorumeihin. Seudullisesti on todettu, että tarvettayhteisiin kokoontumisiin on ja mm. koulutusten järjestämisen suhteen voidaan tehdäyhteistyötä. Naapurikunnat ovat olleet kiinnostuneita osallistumaan Varhiksen II vaiheeseen,mikäli hankkeen rahoitus saadaan järjestettyä.160 Elina Määttä (Oulun yliopisto): Asiakaslähtöinen bikva-arviointiRiikka Fyrsten ja Markus Fabritius (OAMK): Kasvatuskumppanuus perhepäivähoidossaHeidi Ollanketo (OAMK): Moniammatillinen yhteistyö ja lapsen kielenkehityksen tukeminen Varhiskerhossa79

14. Toiminta tutuksi tiedotusvälineissäHankkeen aikana Varhiksen toiminta on ollut esillä paikallislehdissä ja www-sivuilla 161 .Tavoitteena on ollut tiedottaa toiminnasta ja tuoda kotikasvatuksen ja yhteistyön teemojaesille.Taulukko 7. Kuusamon Varhiksen toiminta esillä paikallislehdissä.13.4.07 Koillissanomat Kotikasvatuksen kehittäminen tärkeää. Kuusamo mukanavarhaiskasvatuksen kehittämisyksikössä19.4.07 Koillismaan Uutiset Koti- ja varhaiskasvatusta kehitetään alan yhteistyöhankkeella25.10.07 Koillismaan Uutiset Varhis-hanke tukee ja kehittää kotikasvatuksen ja toimijoidenyhteistyötä. Kaiken perustaman avoimuus,kunnioitus ja luottamus.30.10.07 Koillissanomat Epätyypilliset työajat rassaavat lasta19.5.08 Koillissanomat Yhdessä eteenpäin. Ensimmäiset kuusamolaiset suorittaneetkasvatuskumppanuuskoulutuksen.6.10.08 Koillissanomat Kysymyskartta opastaa keskustelemaan lapsestammeja perheestämme. Perhenavigaattori kysyy miten arkisujuu.Hankkeen toiminnasta on dokumentoitu www-sivuille mm. kehittämistiimin kokousmuistiot,vuosineljännesraportit ja opinnäytetöihin liittyvät asiat.15. ArviointiHankkeen sisällöllistä arviointia on käyty säännöllisesti kehittämistiimin kokoustenkeskusteluissa. Ensimmäisen toimintavuoden arviointia koottiin kehittämistiimin arviointi-ja suunnitteluiltapäivässä 30.11.2007. Kotikasvatuksen tukeminen määriteltiinsisältävän mm. seuraavia asioita: ”vuorovaikutusta ja yhteistä pohdintaa, keskusteluaomasta lapsesta luottamuksella tasavertaisesti, kuulemista ja kuuntelemista, kohtaamista,arvostamista, arjen jakamista, yhteistä toimintaa, vertaistukea, tieto lapsen kehityksestä,taloudellista tukea, voimavarojen käyttöönottamista, lasten ja perheiden kokonaisvaltaistahyvinvointia sekä vanhempien luottamusta omiin kykyihin vanhempina”.Keskustelussa korostettiin työntekijöiden asenteiden merkitystä: rohkeutta, nöyryyttä,herkkyyttä, tilannetajua ja sietokykyä. Kotikasvatuksen tukeminen nähtiin monitasoisenprosessin tuloksena, joka edellyttää kaikkien vastuuta. Se tekee siitä myös haavoittuvan.Oleellista on oivaltaa kehittäminen osaksi perustyötä.Suurimpina saavutuksina ensimmäisen vuoden jälkeen pidettiin seuraaviaasioita: ”onnistunut kehittämisteema -myönteinen vastaanotto eri tahoilla, eri näkökulmienjakaminen ja yhteistyö, vanhempien ääni saatu kuuluviin, toimijoiden yhteistyö,yhteinen näkemys, uudet oivallukset, oppiminen, kasvatuskumppanuus, moniammatillinenkehittämistiimi, Bikva-prosessi, kehittämisteeman tietoinen pohdiskelu eri tasoilla,vahva kehittämisen ote, tiimityö voimavarana, huikea prosessi ja hyvä yhteistyön henki”.Keskustelussa korostui kumppanuuden kokeminen ja löytyminen – ”jotakin on kirkastunut”.Isoimmiksi haasteiksi nimettiin seuraavia asioita: ”saada vanhemmat innostumaanja osallistumaan, miten vaikuttaa/parantaa asioita/toimia, kun kyse on kokemuksellisuudesta,aika- ja resurssipula, molemminpuolinen ymmärrys, saada työntekijätrohkeiksi, nöyriksi ja herkiksi kuulijoiksi, kehittämistyön ujuttaminen osaksi käytäntöä,kotikasvatuksen arvostus nousuun, konkretisoiminen, käytäntöön vieminen, kehitystavoitteisenkonkreettinen toteuttaminen, kehitystyön näkyväksi tekeminen”. Osana arviointi-ja suunnitteluiltapäivää tiimin jäsenet visioivat kehittämiskoordinaattorin johdolla161 www.poske.fi80

kotikasvatuksen tukemisen tulevaisuudennäkymiä ratkaisukeskeisen työskentelyn keinoin.Kevään 2008 osalta kehittämistiimi arvioi toiminnan myönteisiä vaikutuksiaseuraavasti: ”konsultaatio on ollut positiivista, työyhteisöllisyys on korostunut Varhiksenkehittämistiimin myötä, moniammatillisuus varhaiskasvatuksessa – yhteistyön mahdollisuudet,kotikasvatuksen tukemisesta on keskusteltu työyksiköissä, kehittämisteemanäkyy tuloskorttien tavoitteissa, kasvatuskumppanuuden ajatus on syventynyt, kehittämistoimintaon edennyt ns. kypsän toiminnan vaiheeseen”. Ongelmalliseksi tai haasteelliseksikoettiin seuraavat asiat: ”jatkorahoituksen pitäisi varmistua mahdollisimmanpian, jotta kehittämisen motivaatio pysyy yllä, miten huolehditaan siitä, että hyvät asiatsiirtyvät ja pysyvät arjen kehittämistyössä, yhteistä keskustelua eri toimijoiden kanssaedelleen tarpeellista jatkaa, kehittämistiimin jäsenet ei aina paikalla, kiireisimpinä aikoinatuntunut joskus, että vielä tässä kehittämään”. Kokonaisuutena kehittämistiimiarvioi kevään toiminnan antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, joskin työntäyteiseksi.16. Kehittämistyön tulokset – mitä jäi käteen?Kuusamon varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö- hankkeen tavoitteiksi asetettiin vanhempienosallisuuden vahvistaminen, kasvatuskumppanuuden vahvistaminen vanhempienja muiden lasten kasvatukseen osallistuvien tahojen kesken, lasten ja perheidenhyvinvointiriskien varhainen tunnistaminen ja ongelmien ennaltaehkäisy sekä lasten jalapsiperheiden parissa toimivien tahojen välisen moniammatillisen ja monialaisen yhteistyönkehittäminen.Hankkeen päättyessä voidaan todeta, että moniin tavoitteisiin on pystyttyvastaamaan. Vanhempien osallisuus oli hyvin merkittävä Bikva-arvioinnissa. Vanhemmatovat olleet tervetulleita ajankohtaisfoorumeihin ja sitä kautta voineet tuoda esillevanhempien näkemyksiä. Perhenavigaattori nähdään myös välineenä, jonka myötä vanhemmatsaavat tuoda keskusteluun heille merkityksellisiä asioita. Kasvatuskumppanuuteenliittyvää osaamista on vahvistettu kasvatuskumppanuus kouluttaja- ja peruskoulutuksilla,mikä alkaa vähitellen näkyä käytännössä vanhempien kohtaamisissa. Hankkeenkehittämistiimin rakenne on mahdollistanut kumppanuuden päivähoidon, neuvolan jaseurakunnan toimijoiden kesken.Kolmantena tavoitteena olleeseen lasten ja perheiden hyvinvointiriskien varhaiseentunnistamiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn liittyen hanke on tuonut toimijoilleuuden välineen, Perhenavigaattorin. Lisäksi Huoli puheeksi ja Kasvatuskumppanuus-koulutukset ovat antaneet työntekijöille valmiuksia ja lisää osaamista tavoitteenmukaiseen työhön. Moniammatillinen ja monialainen yhteistyö on saanut Varhiksentoiminnan myötä pysyvän rakenteen paikallisesti kehittämistiimin muodossa. Erittäinkonkreettinen moniammatillisen yhteistyön tuotos on syksyllä 2008 toimintansa aloittanutVarhis-kerho.Viimeisessä kehittämistiimissä todettiin, että monenlaista on saatu yhdessäaikaiseksi ja monet asiat jäävät elämään vielä hankkeen päätyttyä, mikä nähtiin erityisenpalkitsevana. Loppuraporttia kirjatessa tunnelmat kehittämisalueella ovat monenkirjavat.Hankkeeseen lähdettiin mukaan sillä ajatuksella, että ollaan luomassa pysyviä rakenteita,mutta jatkorahoitusta ei ole saatu. Toki kehittämistyö jatkuu alueella ilmanVarhistakin, mutta ei samalla laajuudella. Kasvatuskumppanuus- koulutusta tullaan järjestämäänalueella tehdyn suunnitelman mukaisesti. Oletettavasti myös Bikva-arviointiatullaan käyttämään jatkossa vanhempien osallisuuden vahvistamiseksi. Perhenavigaattorinkäyttöä tullaan laajentamaan uusien toimijoiden käyttöön neuvolan pilotoinnin jälkeenmm. päivähoitoon. Päivähoidossa Perhenavigaattorin kysymyksiä voidaan hyödyntäämm. lapsikohtaisissa vasu-keskusteluissa. Lisäksi on sovittu, että kehittämistiimi81

kokoontuu puolivuosittain arvioimaan kehittämissuunnitelman toteutumista ja keskustelemaanlasten ja perheiden palveluista. Myös Varhis-kerhon toimintaa jatketaan ainakinkuluvan toimintakauden loppuun.Kehittämiskoordinaattorina varhaiskasvatuksen kehittämishankkeessaTyö kehittämiskoordinaattorina on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Rekrytointivaiheessahakupapereita jättäessä ei ollut täysin kirkkaana selvillä, että mitä työ tulee olemaan,mutta nyt voi todeta, että ”hyppy lähes tuntemattomaan” kannatti. Vaikuttavimpanaantina koen Bikva-arviointiprosessin, mikä toi terveellä tavalla nöyryyttä asiakkaidennäkemyksiä kohtaan. Toki myös kasvatuskumppanuus kouluttajakoulutus ja kouluttajanatoimiminen ovat olleet hyvin merkityksellisiä omalle oppimiselle ja ammatillisuudenkehittymiselle.Pitkät etäisyydet ovat välillä tuskastuttaneet, mutta onneksi puhelimet, sähköpostija Skype-yhteydet ovat olleet olemassa. Tosin muutaman houkuttelevan tapahtumanpäädyin jättämään väliin, kun matkustaminen olisi vienyt niin suuren osan työajasta.Valtakunnallisissa verkostoissa mukana olo on rikastuttanut omaa työtä ja mahdollistanutterveisten välittämisen koko omalle toiminta-alueelle. Kuusamon toimintaalueellakehittämiskoordinaattorilla oli 50% työaika, minkä koin monta kertaa matkanvarrella riittämättömäksi – jälkiviisaana voin todeta, että omaa työkuvaa olisi ehkä voinutmiettiä toisin, mutta seuraavalla kerralla sitten! Työnkuvaan liittyen pohdin joskusmatkan varrella, että olinko liian ”sisäpiiriläinen” kehittämiskoordinaattoriksi, kun olinjo aiemmin toiminut alueella päivähoidon eri tehtävissä. Tämä ”sisäpiiriläisyys” tosinoli varmasti suuri etu siinä mielessä, että verkostot olivat jo valmiina työhön ryhtyessä.Kuusamon Varhiksessa ei ollut varsinaista kehittämispäiväkotia, mitä asiaapohdin mielessäni ja myös kehittämistiimissä hankkeen aikana. Koin kehittämiskoordinaattorinroolissa, että ihan niin monia lankoja ei olisi joutunut/saanut pitää käsissä,mikäli olisi tehnyt työtä kehittämispäiväkodin kanssa koko laajan toimijajoukon sijaan.Varmasti molemmissa ratkaisuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.Viimeisen syksyn rutistukset alkavat olla takanapäin ja kahden vuoden kehittämistyöon koottu raporttiin. Pettymystä on ilmassa, kun näyttää, että pysyvä rakenneei ollutkaan pysyvä – tosin tulen jatkamaan työtä Kuusamon kaupungin varhaiskasvatuksessa,mikä mahdollistaa monessa asiassa mukanaolon tästä eteenkinpäin. Lopuksihaluan kiittää paikallista kehittämistiimiä ja muita toimijoita yhteistyöstä - ilman teitämoni asia olisi jäänyt toteutumatta. Poske on ollut koko hankkeen taustatuki ja seudullisenyhteistyön moottori jo useiden vuosien ajan – toivotaan, että sillä työllä on jatkuvuutta.Lämmin kiitos koko Varhiksen tiimille yhteistyöstä ja monesta opista, joita olenteiltä saanut. Tapaamisiin!82

8 OMAHOITAJATYÖTAPA KEHITTÄMISTEEMANA OULUN KAUPUNGINPÄIVÄKODEISSAMarja Hiitola-Moilanen1. Miksi omahoitajuus2. Kuuntele mua! – Kohti pysyvää omahoitajuutta.3. Auta lasta kasvamaan -periaatteen mukaisen omahoitajatyötavan mallintaminen tuetullaprosessikehittämisellä4. Varhiksen Oulun tuloksia omahoitajatyötavan kokonaisuudessa5. Omaishoitajuus päiväkodissa / kehittämispäiväkotiOulun kaupungin varhaiskasvatuksen tavoitteena on Hyvinvoiva lapsi ja erityisesti alle3-vuotiaiden lasten päivähoidon laadullinen kehittäminen. Kun Oulun kaupunki tuliosallistujakunnaksi Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö -hankkeeseen, Varhikseen,lähdettiin kehittämistyötä tekemään yhteistyössä Oulun kaupungin päivähoidon kanssa.Varhaiskasvatuksen henkilöstön kiinnostus omahoitajatyötapaan alkoi jo Posken koordinoimanPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa - hankkeen aikana vuosina 2002–2004. Tällöin hankkeessa mukana olevissa muutamassa Oulun kaupungin pilottipäiväkodissaja perhepäivähoidon toimintayksikössä kokeiltiin omahoitajatyötapaa. Varhishankemahdollisti syvemmän perehtymisen Auta lasta kasvamaan - periaatteen mukaiseen162 omahoitajatyötapaan ja sen prosesseihin koulutuksen ja työohjauksen avulla sekäantoi rakenteen kehittämispäiväkodissa ja vertaispäiväkodissa tehtävälle kehittämistyölle.Varhiksen Oulun osuuden käynnistyessä hankkeelle nimettiin kehittämistiimi, jossa oliOulun kaupungin ja Ylikiimingin kunnan päivähoidon, kehittämispäiväkodin ja perheneuvolansekä Posken edustus.Taulukko 8. Varhiksen Oulun kehittämistiimiHiitola-Moilanen Marja Kehittämiskoordinaattori, Varhis / PoskeKarvo LeenaPäivähoidon palvelupäällikkö, Oulun kaupunkiKinnunen AnjaPerheneuvolan palvelupäällikkö, Oulun kaupunkiKnuuti IrjaPäivähoidon palvelupäällikkö, Oulun kaupunkiKurikka RaijaPäiväkodin johtaja, kehittämispäiväkoti Värttö, Oulun kaupunkiMäkinen Sinikka Lastentarhanopettaja, kehittämispäiväkoti Värttö, Oulun kaupunkiPuolanne LiisiPäivähoidon palvelupäällikkö, Oulun kaupunkiPuroila Anna-Maija pj. Kehittämispäällikkö, Poske 31.7.2008 saakkaRissanen UllaPäivähoidon palvelujohtaja, Oulun kaupunkiSarkkinen Sirpa Päiväkodin johtaja, Ylikiimingin kunta / Oulun kaupunkiVähärautio Aira pj. Tutkija, Varhis /Poske pj. 1.8.2008 – 31.12.2008Kehittämistiimin tehtävänä oli kehittämistyön toteutumisen seuranta ja osallistuminenkehittämistyön laajempaan suunnitteluun. Kehittämistiimi kokoontui keväisin ja syksyisin2007 – 2008.Hankkeen alkuvaiheessa Ylikiimingin kunta oli mukana omana kuntana,joskin neuvottelut kuntaliitoksesta Ouluun olivat jo meneillään. Kehittämiskoordinaattorija Ylikiimingin päivähoidon vastuuhenkilö kartoittivat kunnan päivähoidon henki-162 Furman, E. 1998, Lund, T. 2003, Tuliharju 200483

löstön koulutustarpeet, jotka huomioitiin Varhiksen koulutuskokonaisuudessa. Ylikiiminginpäivähoidossa toteutettiin Bikva- arviointi yhdessä päiväkodissa ja sen pohjaltapäiväkoti teki oman kehittämissuunnitelmansa.Stakesin ja Varhiksen yhdessä toteuttamaan Kasvatuskumppanuus kouluttajakoulutukseenosallistuivat Ylikiimingistä päiväkodin johtaja Sirpa Sarkkinen ja lastentarhanopettajaMaire Ukonmaanaho. Kouluttajat ovat aloittaneet Ylikiimingin päivähoidonhenkilöstön kouluttamisen. Meneillään on yksi koulutusryhmä, jossa on 18 henkilöä.Ryhmä on aloittanut kesäkuussa 2008 ja koulutus päättyy huhtikuussa 2009.Varhiksen tärkeitä yhteistyökumppaneita Oulun kaupungin päivähoidon lisäksiolivat Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulu, jotka osallistuivat kehittämistyönsuunniteluun ja koulutusten toteuttamiseen sekä laaja seudullinen varhaiskasvatuksenverkosto.Ennusteiden mukaan päivähoitoikäisten lasten määrä kasvaa Oulun kaupungissavuoteen 2010 mennessä ja erityisesti kasvaa alle 3- vuotiaiden lasten ikäluokka 163 .Tämä kehitys haastaa Oulun kaupungin päivähoidon kehittämään pienten lasten päivähoitoapaitsi päivähoitopaikkoina myös sisällöllisesti ja laadullisesti hyvänä päivähoitona.1. Miksi omahoitajuus?Hankkeen käynnistyessä 2007 tehtiin Bikva- arviointi kolmessa päiväkodissa, joistakahdessa oli jo aloitettu työskentely omahoitajatyötavalla. Arvioinnista saatujen tulostenmukaan vanhemmat kokivat omahoitajatyötavalla työskentelyn auttavan luottamuksellisenja turvallisen suhteen syntymiseen vanhempien, lapsen ja omahoitajan välille. Vanhemmatkorostivat riittävän pitkän tutustumisajan merkitystä. Tutustumisaikana lapsi javanhempi tutustuvat omahoitajaan. Vanhemmalla on mahdollisuus nähdä, mitä lapsenpäivään sisältyy ja omahoitaja näkee minkälainen tapa vanhemmalla ja lapsella on ollayhdessä. Suhde vanhempien, lapsen ja omahoitajan välillä kehittyy ja syvenee päivähoidonalettua. Riittävän pitkä tutustumisaika on alku lapsen ja omahoitajan suhteen syntymiselle.164 Lisäksi vanhemmat kertoivat arvostavansa hyvin toimivaa yhteistyötä omahoitajankanssa, keskusteluja lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä päivittäistä kuulumisienvaihtamista lapsensa päivästä. Kritiikki kohdistui niihin tilanteisiin, joissa mahdollisuuttatutustua päiväkotiin ei ollut. Esimerkiksi, kun tieto päivähoitopaikasta saatiinliian myöhään tai kun omahoitaja vaihtui kesken toimikauden tai hän ei ollut tutustumisajanjaksollapaikalla.Työntekijät kertoivat kokevansa oman työnsä mielekkäänä ja rikastuttavanavoidessaan rakentaa suhdetta oman pienryhmänsä lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Tytöntekijätkertoivat tuntevansa ”omat lapsensa” hyvin ja pystyvänsä paremmin kuin aikaisemmintunnistamaan pienen lapsen tunteet ja kehitysvaiheet. Heidän mukaansavanhempien kanssa tehtävä yhteistyö syveni ja oli kokonaisvaltaisempaa.Bikva- arvioinnin tulokset vahvistavat kokemuksia, joita omahoitajatyötavasta on saatuaikaisemmin Espoossa, Kuopiossa ja Oulussa.2. Kuuntele mua! - kohti pysyvää omahoitajuuttaOulun kaupungin varhaiskasvatuksen sisällöllisenä painopistealueena on jo usean vuodenajan ollut alle 3 -vuotiaiden lasten kasvun ja kehityksen tukeminen. Kehityspsyko-163 Riitta Erola-Juvonen, tuotantojohtaja, Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi164 Lund 2003, Paakkola tässä julkaisussa.84

logiset teoriat kiintymyssuhteen ja pysyvien, turvallisten ihmissuhteiden merkityksestäsekä uusin tietoa siitä, kuinka vauvan kehityksessä hänen kokemansa hoiva, aivojenrakenne ja aineenvaihdunta ovat tietyllä tavalla yhtä, antavat ymmärryksen sille, kuinkatärkeää hyvä hoito on pienelle lapselle, myös päivähoidossa 165 . Tämä tutkimustieto jaPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa – hankkeen aikana saatu kokemustieto omahoitajatyötavastasekä Bikva- arvioinnin tulokset vahvistivat omahoitajatyötavan sopivanerityisesti alle 3-vuotiaiden lasten kanssa työskenneltäessä.Tätä taustaa vasten oli tarkoituksenmukaista jatkaa Oulun Varhiksen kehittämistyössäomahoitajatyötavan syventämistä kohti Auta lasta kasvamaan - kasvatusnäkemyksenmukaista työtapaa.Auta lasta kasvamaan - periaatteen mukainen omahoitajatyötapa pohjautuuRobert ja Erna Furmannin kasvatusnäkemykseen 166 . Suomeen työtavan on tuonut psykologiTarja Lund 1996 aloittaessaan työohjaajana Espoossa, Soukankujan päiväkodissa.167 Kuopion kaupungin päivähoidossa työtapaa kokeiltiin lastenpsykiatri Anna Tuliharjunjohdolla Auta lasta kasvamaan - päivähoidon ja lasten ennaltaehkäisevän mielenterveystyönkehittämishankkeessa 2001 -2002. 168Varhiksen Oulun hankkeeseen valittiin kehittämispäiväkodiksi Välkkylänpäiväkoti, jonka ympärille luontevasti muodostui verkostopäiväkotien rypäs. Näissäverkostopäiväkodeissa, Hintan, Kuukkelin, Kuivasrannan, Kuivasjärven, Linnanmaa-Syynimaan ja Taskilan päiväkodeissa toteutettiin jo joltain osin omahoitajatyötapaa.Omahoitajatyötavan prosessi koettiin kuitenkin vaativana oman ammatillisen kasvunprosessina, johon tarvittiin laajempaa perehtymistä kiintymyssuhdeteoriaan ja pienenlapsen kehitysvaiheisiin sekä tukea työnohjauksella omaan henkilökohtaiseen oppimisprosessiin.Omahoitajatyötavan kehittämisen tukirakenteeksi Variksessa otettiin tuetunprosessikehittämisen malli 169 Tässä mallissa koulutus, työnohjaus, konsultaatio, tutkimus,arviointi ja raportointi muodostavat kehittämistyön tukirakenteen.3. Auta lasta kasvamaan -periaatteen mukaisen omahoitajatyötavan mallintaminentuetulla prosessikehittämiselläHankkeen koulutukset ovat olleet osana Oulun kaupungin päivähoidon täydennyskoulutussuunnitelmaaja toteutettiin yhteistyössä Oulun kaupungin päivähoidon kanssa. Koulutussuunnitelmanpunaisena lankana on ollut uusimman tiedon esiin tuominen omahoitajatyötavanprosessista sekä lähestyminen omahoitajuutta eri näkökulmien kautta. Monitasoisestitoteutetun koulutuksen tukijalakana on ollut Lapsentahtinen päivähoito –alle 3-vuotiaat päivähoidossa koulutus. Koulutuksen sisällön keskeisenä asiana on nostaaesiin lapsen ja häntä hoitavan aikuisen välisen kiintymyssuhteen merkitys sekä pysyvienmerkitsevien ihmissuhteiden säilyminen pienen lapsen elämässä, myös päivähoidossa.Koulutuksessa paneuduttiin kiintymyssuhdeteoriaan, lapsen kehitysvaiheisiinsekä omahoitajatyötavan prosessiin. 170Koulutus toteutettiin hankkeen aikana kaksi kertaa ja näin varmistettiin se,että kehittämispäiväkodin ja vertaispäiväkotien koko henkilöstö sai koulutuksen.Kehittämispäiväkodin omat sisäiset koulutukset suunniteltiin ja toteutettiin päiväkodintyöntekijöiden omaan kehittämistyöhön liittyen. Osa koulutuksista avattiin Oulun kaupunginpäivähoidon työntekijöille sekä laajemmin seudullisesti.165 Gerhardt 2007166 Furman 1998167 Lund yms. 2003168 Tuliharju 2004169 Hiitola-Moilanen 2005170 vrt. Jaana Laitinen - Puutio ja Ulla Paakkola tässä julkaisussa85

Taulukko 9. Vuoden 2007 ja 2008 koulutukset.Vuosi 2007Aika Kohderyhmä OsallistujatKoulutuksen sisältö/ teema▪ Kehittämispäiväkodin sisäinen koulutus:Yhteistyön haasteet Vavua mukaillen 2t / 2krtRiitta Elomaa, terv.h., perheterapeutti, Oulun kaupunkiPirjo Pylväs, erityislastentarhan opettaja, Oulun kaupunki28.2.2007 ja15.3.2007Välkkylän päiväkodin henkilöstö Henkilöstö10 hlöä▪ Lapsentahtinen päivähoito - alle 3-vuotiaat päivähoidossaIltakoulutukset 3t/ krt yht. 20tJaana Laitinen- Puutio, psykologi, psykoterapeutti,OuluUlla Paakkola, psykologi, psykoterapeutti, Oulu kaupunkiAila Tiilikka, lehtori, Oulun yliopistoKaisa Lampela, lastenhoitaja, Oulun kaupunkiTerhi Södö, lastentarhanopettaja, Oulun kaupunki▪ Ajankohtaisfoorumi / iltapäivä:Mitä varhaiskasvatuksessa tapahtuu valtakunnallisestija paikallisestiAnna-Maija Puroila, kehittämispäällikkö, Poske / Varhis19.4–14.6.2007Oulun kaupungin päiväkotien henkilöstö26.4. 2007 Oulun ja Oulun seudun ympäristökuntienpäivähoidon henkilöstöOulu 48 hlöäOulu 9 hlöäMuut 15hlöä▪ Varhaiskasvatuspäivä HaapajärviVideoyhteys Oulusta▪ Tiedätkö mitä lapsen leikki kertoo?Ilta 3t/krt yht. 9tHelena Pasanen, opettaja, Oulun seudun ammattiopistoKontinkankaan yksikköLeena Nuutilainen, erityislastentarhanopettaja OulunkaupunkiTiina Ulvinen, erityislastentarhanopettaja, Oulun kaupunki▪ Ajankohtaisfoorumi/ iltapäivä:Luovat toimintatavat ja osallisuus alle 3- vuotiaidenvarhaiskasvatuksessaKati Rintakorpi, Ilmaisupäiväkoti Illusia Oy, Vantaa▪ Omahoitajuus yli 3-vuotiaiden ryhmässäKoulutusilta 3tTarja Lund, psykologi, Espoo10.5. 2007 Hankkeen kunnat Oulu 20 hlöäMuut 80hlöä6.9. 13.9 ja27.9. 2007Oulun ja Oulun seudun päivähoidonhenkilöstö16.10. 2007 Oulun kaupungin ja Oulun seudunpäivähoidon henkilöstö12.11. 2007 Oulun kaupungin päiväkotien henkilöstöOulu 29 hlöäMuut 22hlöäOulu 13 hlöäMuut 10 hlöäOulu 77 hlöäYht. Oulu206 hlöäMuut 127hlöäVuosi 2008Koulutuksen sisältö / teemat▪ Kasvatuskumppanuus – kohtaamisia arjessaMarjut Parhiala, kehittämiskoordinaattori, Poske/ VarhisAika Kohderyhmä Osallistujat13.3 ja22.9.2008Oulun kaupungin päiväkotienhenkilöstöOulu 44+34hlöäAlueinfot omahoitajuudestaAlue 1: Ulla Paakkola, Arja Fagerholm ja Kaisa LampelaAlue 2: Reetta Valjus, Sinikka Mäkinen ja Raija KurikkaAlue 3: Reetta Valjus, Raija Meriläinen ja Sirpa Ohenoja20.3.200814.4.20086.5.2008Oulun kaupungin päiväkotienjohtajatOulu86

AjankohtaisfoorumiLuovat toimintatavat alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatuksessaKati Rintakorpi, Ilmaisupäiväkoti Illusia, Vantaa1.4.2008Oulun kaupunginpäiväkotien henkilöstöOulu 48 hlöä▪ Varhaiskasvatuspäivä 8.5.2008 Varhaiskasvatuksesta kiinnostuneettahot▪ Lapsentahtinen päivähoito – alle 3- vuotiaat päivähoidossaIltakoulutus 3t / krt yht. 20tJaana-Laitinen Puutio, psykologi, psykoterapeutti, OuluUlla Paakkola, psykologi, psykoterapeutti, Oulun kaupunkiRaija Kurikka, päiväkodin johtaja, Oulun kaupunkiSinikka Mäkinen, päiväkodin johtaja, Oulun kaupunkiArja Fagerholm, päiväkodin johtaja, Oulun kaupunkiSirkku Tuominen, lastentarhanopettaja, Espoon kaupunki▪Omahoitajatyötavan taustaa ja teoriaaIltapäivä 3t / krtUlla Paakkola, psykologi, psykoterapeutti, psykiatrian klinikka,OuluYli 3-vuotiaat päivähoidossa – kehityksestä, kasvatuksestaja omahoitajuudestaIltapäivä 3t / krtEeva-Liisa Kronqvist, lehtori, Oulun yliopistoKehittämispäiväkodin sisäinen koulutusiltaNeuvolan ja päiväkodin yhteistyöSateenkaariperheetRiitta Elomaa, terv. h. perheterapeutti, Oulun kaupunki4.9.2008 –20.11.200816.9 ja7.10.200819.11 ja26.11.2008Kehittämispäiväkodin ja vertaispäiväkotientyöntekijät,jotka eivät ole aikaisemminkäyneet koulutusta sekäosa Värtön ja Lintulan päiväkotientyöntekijöistäOulun kaupungin päiväkotientyöntekijät, jotka eivät olekäyneet Lapsentahtinen päivähoito-koulutustaYht. 280hlöäOulu 23hlöäOulu 53hlöäOulu 45 + 45hlöäPäiväkotien henkilöstö Oulu 49+52hlöä5.11.2008 Päiväkodin henkilöstö Henkilöstö10 hlöäPirjo Pylväs, erityislastentarhanopettaja, Oulun kaupunki▪ Päätösseminaari 4.12.2008 Päivähoidon henkilöstö Oulu 39 hlöäOulun seutu17 hlöäOulu yht. 412hlöäMuut yht.297 hlöäKouluttajista Eeva-Liisa Kronqvist, Jaana Laitinen-Puutio sekä Ulla Paakkola ovat toimineetmyös hankkeen päiväkotien työnohjaajina.Koulutus yksin ei riitä omahoitajatyötavan prosessin etenemiseen vaan tarvitaansäännöllinen työnohjaus teorian ja käytännön ymmärtämiseksi ja muuttamiseksisisäistyneeksi uudeksi työtavaksi. Lisäksi tarvitaan foorumeita kokemusten vaihtoon jakeskusteluja työyhteisön sisällä. Kehittämispäiväkodin ja vertaispäiväkotien johtajienverkostotapaamisien tärkeimpänä funktiona johtajat pitivät omahoitajatyötapaan liittyvienkäytännönkokemusten vaihtoa ja avointa vuoropuhelua uuden työtavan mukanaantuomista haasteista.TyönohjausAuta lasta kasvamaan – periaatteen mukaisen omahoitajatyötavan perusta on säännöllinentyönohjaus, jonka avulla teoriatieto integroituu käytännön työksi työntekijän omanprosessin kautta.Työnohjauksessa omahoitajan on mahdollisuus käsitellä omia tunteitaan jakykyään tunnistaa lapsen tunteita ja niiden vastaanottamista sekä opetella uutta työtapaa87

vanhempien kanssa. 171 Työnohjaus on ensiarvoisen tärkeää omahoitajatyötavan aloitusvaiheessa,kun ollaan siirtymässä uuteen työtapaan. Työnohjaus auttaa työntekijöitäylittämään esteitä, joita uusi työskentelytapa tuo mukanaan niin omahoitajalle kuin kokotyöyhteisölle. Työnohjaus toteutettiin kehittämispäiväkodissa kolmen viikoin välein javertaispäiväkodeissa kerran kuukaudessa.Psykologi Tarja Lund on toiminut työohjaajien konsulttina hankkeen aikana.Työohjaajien omat verkostotapaamiset ja niissä välittynyt asiantuntijuus hyödynnettiinhankkeessa mm. koulutuksiin ja omahoitajatyötavan prosessin sisäistämisessä.Taulukko 10. Työohjauksen toteutuminenPäiväkoti Työnohjaaja Työohjauksen toteutusVälkkyläJaana Laitinen-Puutio, psykologi, Yetpsykoterapeutti,Oulu2007 – 31.12 2008Kolmen viikon väleinKuivasjärvi Eeva-Liisa Kronqvist, lehtori, Oulun yliopisto 1.1.2007 – 31.12.2008KuivasrantaKuukkeliReetta Valjus, psykologi, Perheneuvola, Oulun kaupunkiUlla Paakkola, psykologi, Perheneuvola, Oulun kaupunkiKerran kuukaudessa1.1.2007 jatkuu kevään 2009.1.1.2007 – 31.12.2008Kerran kuukaudessaLinnanmaa - Syynimaa Aila Tiilikka, lehtori, Oulun yliopisto 1.1.2007 – 31.12.2008kerran kuukaudessaTaskilaUlla Paakkola, psykologi, Perheneuvola, Oulun kaupunkiSyksyn 2007Kerran kuukaudessaTaulukko 11. Työnohjaajien ja kehittämispäiväkodin / vertaispäiväkotien tapaamisetKehittämispäiväkodin ja vertaispäiväkotien Hintta, Kuivasranta, Kuivasjärvi, Kuukkeli, Linnanmaa-Syynimaa, Taskila,johtajien tapaamiset 28.8.07,Välkkylä10.10.07,26.11.07, 6.1.08,15.4.0815.4.08, 24.6.08, 29.8.08 ja 20.11.08Työnohjaajien verkosto 10.4.07, 16.4.07 ja31.5.07(Tarja Lund konsultaatio), 14.9.07,12.11.07 (Tarja Lund konsultaatio)24.1.08, 12.2.08, 25.3.08 ja12.6.08, 13.8 ja 10.11.08Eeva-Liisa Kronqvist, Jaana Laitinen-Puutio, Ulla Paakkola, Aila Tiilikka,Reetta ValjusKoulutuskokonaisuus, omahoitajatyötavan prosessin työnohjaus, kehittämispäiväkodinja verkostopäiväkotien verkostoituminen, vertaistapaamiset, yhteistyö kouluttajatahojenkanssa ja Aluefoorumit muodostavat omahoitajatyötavan kokonaismallinnuksen, jokaon yksi tapa omahoitajatyötavan haltuunotossa171 Lund 2003, Eeva-Liisa Kronqvist tässä julkaisussa88

Kehittämispäiväkoti: Koulutus,Työnohjaus, Kehittämiskoordinaattorinkonsultaatio, Sisäinen omakoulutus, Verkostotapaamiset,Seminaarit, FoorumitVertaispäiväkodit: Koulutus,Työnohjaus, Verkostotapaamiset,Seminaarit, FoorumitKehittämispäiväkotiKaikille avoin toiminta: Osakoulutuksista, Seminaarit jaFoorumitVertaispäiväkoditKaikille avoin toimintaKuvio 3. Kaaviokuva omahoitajatyötavan kokonaismallinnuksesta.Kehittämispäiväkotina hankkeessaTuetun prosessikehittämisen keskeinen lähtökohta on kehittämistyöhön mukaan lähtevientyöyhteisöjen oma innostus ja sitoutuneisuus kehittämistyöhön. Oulun Varhiksenkehittämispäiväkodin, Välkkylän ja vertaispäiväkotien työntekijät ovat olleet kokohankkeen ajan innostuneita ja aktiivisia oman työnsä kehittäjiä. Päiväkotien henkilöstöon toiminut kouluttajina uudesta työtavasta kiinnostuneissa päiväkodeissa, koulutustilaisuuksissaja kertonut kokemuksiaan Pohjois- Suomen Varhaiskasvatuspäivän työpajassakeväällä 2008. Henkilöstön omahoitaja-ammatillinen identiteetti on vahvistunuthankkeen aikana niin, että taidot toimia omahoitajatyötavalla ovat vahvat.Hanke resursoi kehittämispäiväkotia sijaismäärärahalla, joka mahdollisti kokohenkilöstön osallistumisen Lapsentahtinen päivähoito – alle 3-vuotiaat päivähoidossakoulutuksiin sekä muihin hankkeen toteuttamiin koulutuksiin. Välkkylän päiväkodintyöntekijät ovat kokeneet säännöllisen, kolmen viikoin välein toteutuneen työnohjauksenensiarvoisen tärkeäksi omahoitajatyötavan prosessissa. Päiväkodin omat sisäisetkoulutuskerrat ja kehittämiskoordinaattorin konsultaatiot päiväkotiin ovat tukeneet päiväkodissatehtyä kehittämistyötä.Oulun yliopiston Kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen Varhaiskasvatuksenjaoksen opiskelija on ollut Välkkylän päiväkodissa harjoittelujaksolla. Hän on koonnutaineistoa päiväkodin hanke- raportointia varten. Oulun seudun ammattikorkeakoulunopiskelijat ovat tehneet päiväkodin käyttöön esitteen omahoitajatyötavasta: Sinun lapsesi.Esite on suunnattu vanhemmille, joiden lapsi on aloittamassa päiväkodissa. Lisäksihenkilöstön käyttöön on tekeillä opinnäytetyö; Perehdytyskansio omahoitajatyötavasta.4. Varhiksen Oulun tuloksia omahoitajatyötavan kokonaisuudessa- Omahoitajatyötavan kokonaismallinnus: koulutuskokonaisuus, omahoitajatyötavanprosessin työnohjaus, verkosto- / vertaistapaamiset, seminaaritja Aluefoorumit omahoitajatyötavan haltuunotossa.89

- Omahoitajuuteen liittyvien koulutusten ja infojen kautta päivähoidon henkilöstöntietoisuus omahoitajatyötavasta on lisääntynyt.- Omahoitajatyötapa on vakiintunut kehittämispäiväkotiin ja vertaispäiväkoteihinpysyväksi työkäytännöksi ja työntekijöiden omahoitaja- ammatillinenidentiteetti on vahvistunut.- Omahoitajatyötapa on leviämässä laajemmin Oulun kaupungin päiväkoteihin.- Hankkeessa mukana olevat päiväkodit voivat toimia ”tutor”- päiväkoteinapäiväkodeille, jotka ovat aloittamassa työtapaa.- Varhiksen kehittämistyössä muodostuneiden verkostojen avulla tieto omahoitajatyötavastalaajenee.- Toimiva yhteistyö kouluttajatahojen kanssa.- Omahoitajatyötavan työnohjaajien verkosto.- Tiedon tuottaminen omahoitajatyötavasta: tekeillä on 13 opinnäytetyötäomahoitajuudesta.5.Omaishoitajuus päiväkodissa | KehittämispäiväkotiVälkkylän päiväkoti, OuluVälkkylän päiväkodin lähdettyä mukaan kehittämispäiväkodiksi omahoitajuuden kehittämishanketyöskentelyynheräsi päiväkodin henkilökunnan keskuudessa hieman epätietoisuutta,mutta suurta innostuneisuutta 172 . Henkilökunnasta ei ollut aikaisemmin kukaanollut mukana kehittämishanketyöskentelyssä, joten tilanne oli jokaiselle uusi. Tokipäiväkodissa oli arjen työn kehittämistä toteutettu jo aiemmin. Kun henkilökunta kuulipäiväkodin olevan mukana kehittämispäiväkotina omahoitajuusprojektissa, oli henkilökunnassahavaittavissa epätietoisuutta, pelättiin omaa osaamattomuutta ja päiväkodinarjen järjestelyjä sekä ajankäytön ongelmia, kuten oman työmäärän ja -ajan lisääntymistä.Epätietoisuudesta huolimatta henkilökunta lähti innolla ja suurella mielenkiinnollamukaan kehittämishankkeeseen ja jokainen oli valmis ja halukas kokeilemaan jotainuutta.Henkilökunnan mukaan vastaavanlaisia omahoitajuuteen liittyviä työskentelytapojaoli päiväkodissa jo entuudestaan käytössä. Omahoitajuuden tarkat määrityksetja sisällöt eivät kuitenkaan olleet työntekijöille selviä ja näihin haluttiin saada vastauksia.Erityisesti kehittämishanketyöskentelyn alkaessa henkilökunta kaipasi erilaisia materiaalejaomahoitajuudesta, kuten kirjallisuutta ja aikaisempia kokeiluja ja kokemuksia.Henkilökunnalle syntyi todellinen tiedonjano. Lisätietoa kaivattiin myös alle 3-vuotiaanlapsen psyykkisestä kehityksestä ja pienten lasten tarpeista. Henkilökunta totesi omantyötiimin tuen ja heidän keskinäisen toimivan yhteistyön olevan todella tärkeä voimavaraomahoitajuustyöskentelyä aloittaessa. Alussa henkilökohtaisiksi omahoitajuuden kehittämistarpeiksikoettiin päiväkodin arjen käytännön järjestelyt, ajankäyttö sekä keskusteluttyötiimin ja lasten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö.Omahoitajuustyön aloituksessa suureksi avuksi koettiin tarjotut koulutukset,joista sai lisätietoja aiheesta sekä materiaaleja ja lisäintoa itselleen. Koulutusten pohjaltakäytiin keskusteluja työtiimin kanssa, joka avarsi myös omaa ajattelua. Omahoitajuustyötapaotettiin hiljalleen käyttöön päiväkodissa, aluksi kokeilemalla mikä järjestely ontoimiva ja mikä kaipaa edelleen syventämistä. Koko työtiimin sekä esimiehen kannustavatuki oli alussa tärkeä lähtökohta toteuttamaan uutta ja haasteellista työtapaa. Myös172 Yhteenveto kehittämispäiväkodin työntekijöille tehdystä haastattelusta (liite 13).90

kehittämiskoordinaattorin lyhyehkökin läsnäolo ja käytännönläheinen motivoiminenkoettiin myönteisenä.Kehittämishanketyöskentelyn alkutaipaleilla olisi henkilökunta kaivannuthieman lisää informaatioita omahoitajuudesta. Myös päiväkodin työtiimin ja koko henkilökunnanvälisiin keskusteluihin olisi toivottu käytettävän enemmän aikaa. Päiväkodinarjentoiminta koettiin alussa ongelmalliseksi, miten tulee järjestää toimivat perushoitotilanteetja miten löytää oikeat työtavat. Ajan mittaan omahoitajatyöskentely on ollut jatkuvaakoko henkilökunnan keskuudessa jo kehittämishanketyöskentelyn alusta saakka,eikä ole missään vaiheessa keskeytynyt.Työskentelytavan edetessä omahoitajuustyötapa on helpottanut työntekijöidenarkityöskentelyä. Henkilökunnan kertoman mukaan työstä on lähtenyt omahoitajuudenmyötä iso taakka pois ja nyt työ on entistä mielekkäämpää ja syvempää. Kehittämishanketyöskentelynjatkuessa työnohjauksesta on ollut suuri apu ja tuki. Suora palauteomasta työstä niin työtiimiltä kuin lapsilta on ollut työntekijöiden mukaan korvaamatonta.Kehittämisyksikön tarjoama kannustus on ollut erittäin tärkeää kehittämistyöskentelyntoteutumiselle. Kehittämisyksikkö erityisesti kehittämiskoordinaattori antanuthenkilökunnalle tarvittavat koulutukset ja materiaalit ja on ollut läsnä myös arjessakannustamalla ja keskustelemalla, mutta on samalla antanut työskentelyrauhan työtiimille.Päiväkodin johtajan, työntekijöiden esimies on ollut prosessin aikana hyvininnostunut ja motivoinut näin myös työntekijöitä. Hän on ollut läsnä käytännössä, päiväkodinarjessa. Hänen kauttaan tieto on hyvin kulkenut koko henkilökunnalle, hänenkanssaan on ollut vaivatonta keskustella aiheesta ja saada neuvoja ja vinkkejä. Esimieson ollut prosessin aika esimerkillinen suunnannäyttäjä. Työtiimissä on vahva yhteishenki,siinä on paikka jokaiselle ja jokainen saa olla oma itsensä. Työntekijöiden mukaantiimissä on helppo työskennellä, jokainen on täydellä teholla sitoutunut mukaan. Työtiimion antanut mahdollisuuden kokeilla itse oikeita ratkaisuja ja yhdessä kysymällä,keskustelemalla ja kokemalla on saatu aikaan luottavainen ja vapaa ilmapiiri. Työntekijätovat kokeneet antavansa tiimilleen oman aktiivisen työpanoksensa, jonka mukana ontuonut uusia näkökulmia ja ideoita toisille. He ovat tunteneet olleensa tukena toisilleen,kuuntelemalla, keskustelemalla ja myös turvallisena olkapäänä sekä antaneet rohkeuttatoimia omana itsenään, omalla persoonalla.Päiväkodin henkilökunta on huomannut lasten vanhempien suhtautuvanomahoitajuuteen todella myönteisesti. Lasten vanhemmat ovat alusta alkaen olleet kiinnostuneitaomahoitajuudesta ja ovatkin sitoutuneet tähän mukaan. Koska omahoitajan javanhempien välille luodaan hyvin kiinteä suhde heti alusta alkaen, on vanhemmilla luottavainenolo lapsen ollessa päiväkodissa. Vanhemmat tietävät kenen kanssa keskustellalasta koskevista asioista, kenelle kertoa tarvittavat tiedot, jotta asiat todella hoituu. Vanhempienja omahoitajan suhde syvenee ja näin vanhempien on helpompi purkaa sydäntäänja ennen kaikkea tämä kaikki edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Työntekijätkertovat kasvatuskumppanuuden todella toteutuvan omahoitajuustyöskentelyssä. Työntekijättuntevat lapsen perheen nyt paremmin, keskustelut ovat molemmin puolin syvempiäja rakentavampia, kun yhdessä pohditaan toimintatapoja lapsen hyväksi. Omahoitajuustiivistää perheen ja päiväkodin yhteistyötä.Työntekijät tuovat ilmi kuinka päiväkodin lapset tiedostavat kunkin omahoitajan.Lapset ottavat omahoitajan heti omakseen, eikä muita hoitajia niin huolitakaanpukemaan, vaihtamaan vaippaa, syöttämään tai nukuttamaan. Omahoitaja on lapsen tukija turvapaikka päiväkodissa. Omahoitajan kanssa toiminta alkaa heti lapsen tullessatutustumiskäynnille, yhdessä omahoitajan kanssa lapsi tutustuu uuteen ympäristöön jatoimintakulttuuriin. Omahoitajan kanssa lapsen on helpompi jäädä päiväkotiin, eroitkujaon vähemmän ja vanhempien mukaan myös illat kotona ovat rauhallisempia. Lapsi vais-91

toaa rauhallisuuden ja luottavaisen ilmapiirin niin vanhempien ja päiväkodin välillä kunpäiväkodin omahoitajuusryhmässä. Omahoitajuusryhmä tulee myös lapselle tärkeäksi jaläheiseksi.Työntekijöillä nousi omahoitajuudesta lukuisia positiivisia puolia esille, heovat todella omahoitajuuden kannalla, vanhaan toimintamalliin ei heillä ole paluuta.Lämmin vuorovaikutus lasten ja perheiden välillä on todella tärkeää ja antoisaa. Perheisiinja lapsiin todella tutustuu ja heistä tulee läheisiä. Lapsen oman kehityksen kannaltaon tärkeää, että päiväkodissa on se yksi aikuinen juuri häntä varten. Työntekijöistä onhienoa kuinka voi antaa omalle ryhmälleen niin paljon. Toiminnan suunnittelu ja toteutuspienessä ryhmässä helpompaa ja näin pystyy paremmin huomioimaan lasten omanmieltymykset. Lapsihavainnoille on näin enemmän mahdollisuuksia. Kokonaisuudessaantyö on keventynyt ja muuttunut ihmisläheisemmäksi, tukemaan lasta ja koko perhettä.Negatiivisia ajatuksia omahoitajuudesta työntekijöiden keskuudessa oli vainvähän. Tällaisia olivat työvuorot, koska ne ovat vaihtelevia, ei työntekijä pysty olemaansäännöllisesti läsnä oman ryhmänsä toiminnassa sekä poissaolot, kun työntekijä joutuuolemaan pidemmän aikaa pois päiväkodista tai jos työntekijä vaihtuu jopa kokonaan.Myös vähäinen aika keskusteluille työtiimin kanssa koettiin negatiivisesti. Enemmäntulisi olla aikaa ja tilanteita olla tekemisissä muiden ryhmien/osastojen työntekijöidenkanssa. Tiedon tulisi kulkea paremmin ryhmien/osastojen välillä.Kehittämishanketyöskentelyssä mukana oleminen on henkilökunnan keskuudessaollut haastavaa ja antoisaa aikaa. Paljon on tullut vastaan uutta tietoa ja paljonon yhdessä koettu. Työskentely on vaatinut voimavaroja ja välillä työllistänyt normaaliaenemmän, mutta liian rankkaa ja voimia kuluttavaa se ei kuitenkaan ole ollut. Mukanaoleminen on ollut mukavaa ja mielenkiintoista. Jokainen olisi valmis lähtemään mukaanuuteen hankkeeseen, mutta pienen hengähdystauon jälkeen.Kehittämishanketyöskentelyn aikana on henkilökunnassa opittu yhteistyönmerkittävyys, kuinka yhdessä tekemällä ja kokemalla saadaan paljon aikaan. Työntekijätkertovat kuinka ovat oppineet uutta itsestään ja työstään uusien toiminta- ja ajatusmallienkautta. Henkilökunta on tullut enemmän tietoiseksi alle 3-vuotiaiden lastenpsyykkisestä kehityksestä niin teoriassa kun käytännössäkin. Uusi keskustelutapojavanhempien kanssa on opittu. Nyt vanhempiin tutustuu syvällisesti ja yhteistyö koetaanhelpommaksi sekä molemmin puolin on rohkeutta keskustella. Pienryhmätoiminnanavulla henkilökunta kykenee kokonaisvaltaisemmin näkemään lapsen elämää päiväkodissaja tälle annetaan entistä enemmän arvoa.Työntekijöillä on helpottunut, mutta myös haikea mieli kehittämistyöhankkeenpäättymisestä. Hankkeen päättyessä omahoitajatyötapa jää ehdottomasti päiväkotiinja sitä halutaan syventää edelleen. Kehittämishankkeen aikana päiväkotiin luotiinhyvä pohja omahoitajuuden suhteen, josta on mielekästä jatkaa eteenpäin, mutta paikalleenei tule jäädä vaan ajassa ja kehityksessä tulee pysyä mukana. Työntekijät ovathuomanneet kuinka koko ajan voi oppia itsestään ja varhaiskasvatustyöstä jotain uutta.Minkään asian kanssa ei voi jäädä paikalleen ja yksipuolisesti toimia, aina pitää ollavalmis kehittymään ja kokeilemaan uusia toimintamalleja.Työntekijät kokivat kehittämishankkeen aikana antaneensa itsestään paljonja kokivat todella sitoutuneensa toimintaan. He ovat havainneet kuinka omahoitajuudenkautta työstressi on vähentynyt, työ on nautinnollisempaa. Erityisesti he ovat yllättyneetkuinka läheisiksi välit lasten ja näiden perheiden kanssa muodostuu. Välillä työskennellessätulee pelko siitä loppuuko omat kädet ja syliaika kesken oman ryhmän kanssa.Palaute omasta työstä on rakentavampaa ja suorempaa. Palautetta saa suoraan omanryhmän lapsilta ja vanhemmilta kuin myös työtiimiltä. Omahoitajuus on antanut työntekijöillerohkeutta toimia työssään omana itsenään ja mahdollisuuden kokeilla osaamisen92

ajoja. Työtiimin, omahoitajan ja vanhempien ja omahoitajuusryhmän kimppahenkinousi haastatteluissa esille useaan kertaan ja tästä oltiin todella tyytyväisiä. Oma työomahoitajana koetaan arvokkaaksi ja omaan lapsiryhmään saa nyt luvalla kiintyä.93

9 LUPA KIINTYÄJaana Laitinen-Puutio1. Tutkimustieto omahoitajuuden taustalla2. Miksi omahoitajuus on tärkeää pienille lapsille?3. Omahoitajuus – pyrkimys kohdata lasten kehitykselliset tarpeet päivähoidossaViime vuosikymmenen aikana on tehty merkittävää tutkimustyötä liittyen ihmismieleenja sen kehitykseen. Elämme jännittäviä aikoja. Aivotutkimuksen tulokset nivovat yhteenihmisen psyykkisestä kehityksestä, neurotieteitä, biologiaa, biokemiaa. Läpimurto tehtiinvuosituhannen vaihteessa: neurotieteet alkoivat tuottaa aivojen kuvantamismenetelmienkehityttyä tutkimustuloksia, jotka alkoivat todentaa mm. psykoterapiassa kerättyätietoa ihmismielen rakentumisesta. Tutkimustulokset valottivat oppimisprosessejapaljon tarkemmin ja tarjosivat puuttuvia palasia ihmistä tutkivien tieteenhaarojen jakoulukuntien välisten näkemysten yhdistelemiseksi ja jäsentämiseksi. Suomeksi sanottuna- se hiljainen tuntuma, joka kokeneilla paljon lasten ja erilaisista mielenterveydenongelmista kärsineiden potilaiden kanssa työskennelleillä ihmisillä on ollut kaikki nämävuodet siitä, miten ihminen kasvaa ja miten hänen mielensä toimii aikuisena varhaisistakokemuksista johtuen, alkoi saada numeroiksi ja aivokuviksi puettavissa olevaa ns. kovaanäyttöä. Olemme saavuttamassa ensimmäistä kertaa syvän, kokonaisvaltaisen ymmärryksenihmisen sosiaalisesta käyttäytymisestä. Meillä on käytössämme mielen kehityksenselitysmalli, jossa ymmärretään samanaikaisesti ihmisen varhaislapsuutta ja sosiaalistenaivojen kehitystä ja niitä biologisia järjestelmiä, jotka ovat aktiivisesti mukanatunne-elämän säätelyssä.Tänä päivänä ei ole korrektia sanoa suoraan ja selkeästi, kuinka suuri vastuuvanhemmilla on lapsensa tunne-elämän kehityksestä. Jos ammatilliseen hienotunteisuuteenliittyy ihmiselämän rosoisuutta ymmärtävä ja vanhemmuutta tukeva näkökulma, seon hyvä. Vanhempien moralistisella syyttelyllä tuskin lisätään kenenkään elämäneväitätai saadaan ihmisiä ymmärtämään, miksi lapset täytyy hoitaa hyvin. Jos vaietaan siitäsyystä, että esimerkiksi työelämä ja koko kulttuurimme ja elämäntapamme edellyttävätvanhemmilta heikkoa sitoutumista lapseen, syy on huono. Jotain tässä ajassa on vakavastipielessä. Meidän täytyy rakentaa uudelleen kuvaamme hyvästä äitiydestä, isyydestäja perhe-elämästä työelämään sovitettuna.Politiikassa lapsia ja perheitä määritellään puhujan intressien mukaan määräytyvistänäkökulmista, usein rahaa ja yksilön valinnanvapautta korostavasta, melkosuppeasti ymmärretystä tasa-arvon viitekehyksestä tai yksittäisten ammattiryhmien tarpeistakäsin. Raha tuo mukanaan taloudellisuuden tavoittelun ohella usein kovan tehokkuus-ja aikapaineen: elämme aikaa, jolloin ihmisen mielenkin pitää rakentua ja haavoittuessaanhoitua kuntoon mahdollisimman nopeasti ja halvoilla interventioilla. Ihmisiinsuunnataan toimenpiteitä ja heidät määritellään talouselämän termein. Koska haluammeperustella päätöksemme rationaalisesti emmekä epätieteellisen tunneperäisesti, ja koskakovaa numeerista faktaa on ollut ihmismielen ei-konkreettisesta luonteesta johtuen vaikeatuottaa, on lapsen tunne-elämää tarkasteleva näkökulma aina ollut helposti ohitettavissa.Kokenutta kunnallispoliitikkoa lainaten: sillanrakennusinsinöörille harva poliitikkokaanväittää vastaan, mutta esimerkiksi perheitä, lastenkasvatusta ja koulunkäyntiäarvioidaan usein mielipidetasolla, koska kaikilla on niistä jotain omakohtaista kokemusta.Jokaisella on omien subjektiivisten kokemustensa värittämä valta ottaa asiantuntijasuosituksetenemmän tai vähemmän painavina totuuksina. Silta joko romahtaa tai sittenei. Miten mitataan, mikä on liian stressaavaa puhekyvyttömälle pikkulapselle? Sa-95

manaikaisesti lasten kanssa tehneet ihmiset ovat hiljaa kärsineet, monet päätökset ovattuntuneet sisäiseen hiljaiseen tietoon suhteutettuina vääriltä ja lasta ymmärtämättömiltä.Tiedämme kokemuksesta ettei missään ihmisten kanssa työskenneltäessäkannata luoda hermostunutta ja hätäistä ilmapiiriä. Mitä enemmän voimme olla samojenihmisten kanssa, sitä paremmin opimme tuntemaan heidät ja ymmärtämään heitä. Josihmisellä on hätä tai paha olla, häntä rauhoittaa ja lohduttaa parhaiten, kun joku kuunteleeja vuorovaikutus on lämmintä. Mitä vieraampi ihminen, sen hankalampaa vuorovaikutuson. Tämä tieto on meissä kuin itsestään selvyytenä, eikä siitä puhuta. Miten se onmieleemme rakentunut? Miten lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, miten ne syntyvät jamiten lapsesta tulee ihminen, jota voimme ymmärtää ja joka voi ymmärtää meitä?Kuinka voimme olla heille tässä avuksi?1. Tutkimustieto omahoitajuuden taustallaTänä päivän ei ole olemassa lapsen kehityksestä kertovaa oppikirjaa, jossa ei puhuttaisivarhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen merkityksestälapsen kehityksessä. Aivotutkimuksen keinoin on saatu selville, että lapsenaivot kehittyvät rajusti erityisesti kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Lapsen kokemuksetpikkulapsivaiheessa vaikuttavat siihen, kuinka aivot kehittyvät. Kun aivojentunnealueita säätelevien osien kehitys on voimakkaimmillaan toistuvilla hoitokokemuksilla,joita lapsi näinä vuosina saa, on ratkaiseva merkitys hänen loppuelämälleen. Suomeksisanottuna pikkulapsen saamat hoitokokemukset vaikuttavat siihen, millaisiksihänen aivonsa kehittyvät, miltä ne näyttävät ulkoisesti ja miten ne toimivat. Ratkaisevantärkeää aivojen kehittymisen kannalta on vuorovaikutuksen laatu ja määrä. Jos lapsenhoitaminen on huonolaatuista, luodaan aivorakenteissa oleva perusta myöhemmille sosiaalisilleja tunnepohjaisille vaikeuksille. Kaikki vertauskuvat huonoin perustuksinvarustetuista taloista ja huonolaatuiseen multaan istutetuista kasveista ovat osoittautuneettodeksi. Tutkijat ovat sitä mieltä, että vauva on ulkoinen sikiö: hän syntyy varustettunavalmiuksilla vuorovaikutukseen, mutta hänen aivonsa ovat hyvin kehittymättömät.Ensimmäisten ikävuosien aikana kehittyvät eniten ne aivojen alueet, joihinsosiaaliset kokemukset vaikuttavat eniten ja joilla on eniten merkitystä myöhemmänsosiaalisen oppimisen ja yhteisössä selviytymisen kannalta. Ihmisen tunne-elämää säätelevätns. korkeammat aivo-alueet eivät voi kehittyä ilman hoitavaa aikuista. Toisenihmisen kanssa tapahtuva isoaivojen kuorikerroksen kehittyminen tuo mukanaan suurenmuutoksen halujaan primitiivisesti toteuttavasta ihmisestä sosiaaliseksi ihmiseksi, jokakorkeampien aivoalueidensa turvin pystyy tukahduttamaan epäsopivia seksuaalisia jaaggressiivisia yllykkeitä sekä irrationaalisia kauhun ja pelon kokemuksia. Toisen ihmisenavulla lajinsäilymisen kannalta tarpeellisten pelkojen, raivon ja viettipohjaisten mielihalujentyydyttämisen tarpeiden lisäksi meille jalostuu tunteita, jotka auttavat meitäsosiaalisessa elämässämme: kyky tuntea surua, kohtuullista häpeää ja syyllisyyttä, onnea,rakkautta ja iloa suhteessa toisiin ihmisiin. Pitkäaikaiseen ponnisteluun vaadittavatahdonvoima, kyvyt itsehillintään, odottamiseen, vuorotteluun ja empatiaan perustuvataivojen kuorikerroksen orbitofrontaalisen alueen säätelemään kykyyn pidättää ja lykätävälittömiä yllykkeitä ja haluja. Meillä ei ole syntyessämme näitä kykyjä. Vauvaa ei voijättää yksin näitä aivoalueita kasvattamaan. Jos kulttuurissamme haluamme lasten kasvavansosiaalisesti selviytyviksi ja tunne-elämältään vakaiksi, meidän täytyy viettääaikaa lasten kanssa. Lapsia ei voi jättää pärjäilemään minimihoidolla isoina ryhminä.Tai kyllä voi, jos haluaa lopputulokseksi välittömään tarpeentyydytykseen pyrkiviä,impulsiivisia, aggressiivisia, huippuelämyksiä kemiallisesti tai äärikokemuksien avullahakevia ihmisiä. Tai ihmisiä, jotka pelon sanelemista syistä vetäytyvät ihmissuhteistatekniseen maailmaan. Riski on erityisen suuri, jos lapsen perhe on hauras. Ennen kuinpuhumme koulupoliiseista, katse olisi hyvä suunnata tarkasti varhaislapsuuteen.96

Kun lapsi on alle kouluikäinen, tapahtuu hänen loppuelämänsä kannalta ratkaisevantärkeitä asioita. Pikkulapsivaiheen hoitokokemukset määrittelevät hyvin paljonsitä, millaiseksi lapsen mieli kehittyy – millaiset eväät hän saa tulevalle elämälleen esimerkiksivaikeiden tunteiden käsittelyyn. Kokeeko hän olevansa hyvä lapsi, kuinka hänkestää elämän vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, kuinka selviytyy kateuden, kiukun jahuonommuuden tunteiden kanssa. Kuinka hän aikanaan on itse antavana osapuolenasuhteessa omiin lähiomaisiinsa ja lapsiinsa, pystyykö hän pitkäjänteiseen työhön ja välittömäntarpeentyydytyksen lykkäämiseen. Kykeneekö hän olemaan iloinen saavutuksistaan,arvostamaan itseään ja muita.Ihmisvauva on sosiaalisesti riippuvainen olento. Vauva valmis oppimaan,mitä hänen omat tunteensa ovat ja kuinka tulla toimeen niiden kanssa. Varhaiset kokemuksetvaikuttavat aikuiseen minäämme paljon enemmän kuin mitä yleensä ymmärretään.Kun pikkulapsina koemme tuntemuksia, joista tulee aikuisen nimeäminä tunteita jajoita edelleen aikuisen avulla opimme ilmaisemaan niin että tulemme ymmärretyiksi,muodostamme mieleemme ja aivojemme rakenteisiin järjestelmän joka on suhteellisenpysyvä läpi koko elämän ja joka vaikuttaa tulevaan käyttäytymiseemme ja ajatteluumme.Luomme sisäisen mallin siitä, kuinka ollaan toisten ihmisten lähellä. Nämä mallitovat hyvin automaattisia ja tiedostamattomia. Kuten kokeneet perheterapeutit tietävät jakirjailijat usein kuvaavat, niillä on taipumus siirtyä taakkasiirtymänä pikkulasten javanhempien välisessä vuorovaikutuksessa sukupolvelta toiselle. Toisia ihmisiä ja heidänkäytöstään koskevat odotukset rakentuvat aivoihin jo pikkulapsivaiheessa ja niihin perustuukäyttäytymisemme ihmissuhteissa koko elämämme ajan. Tutkijat puhuvat aivoistaoletuseliminä. Kaikkein tärkeintä on, muodostuuko mielemme syvä perusoletus siitä,että toiset ihmiset ovat tunneperäisesti saatavilla. Auttamassa meitä tunteiden huomaamisessaja käsittelyssä sekä lohduttamassa meitä, helpottamassa pahaa oloa ja saamaanolomme taas hyväksi. Hyvä olo on tila, johon kaikenikäiset ihmiset pyrkivät. Tätä voisinimittää perusluottamuksen kokemukseksi.Tekniikasta ei ole ollut paljonkaan apua mielemme rauhoittamisessa, muttase on antanut meille välineitä tutkia pikkulasten sosiaalisten aivojen kehitysprosessiaperusteellisemmin. Daniel Stern 173 tutki äitien ja vauvojen vuorovaikutusta videotekniikankehityttyä tarkemmin kuin koskaan aiemmin oli ollut mahdollista. Sternin työtä onohjannut kiintymysteorian viitekehys, jonka psykoanalyytikko John Bowlby 174 ja psykologiMary Ainsworth 175 loivat jo 60-luvulla pyrkiessään ymmärtämään tunne-elämääihmisen biologisen perustan yhteydessä. Kiintymyssuhdeteorianmuodostukseen on vaikuttanutmm. Konrad Lorenzin työ eläinpoikasten ja emojen leimautumiskäyttäytymisentutkimuksessa. Säilyäkseen elossa poikaset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaanravinnon ja turvan tuojina. Sama pätee ihmislapsiin – he ovat täydellisen avuttomia jauseita vuosia eri tavoin riippuvaisia vanhemmistaan. Bowlby ja Ainsworth huomasivat,että ihmislasten ja heitä hoivaavien äitien keskinäisissä suhteissa oli eroavuuksia. Jotkutäiti-vauvaparit ymmärsivät toisiaan hyvin ja toisilla oli selvästi enemmän hankaluuksia,vaikka vauvat olivat fyysisesti terveitä ja yhtä hyvin kehittyneitä. Ihmislapsi voi ollaturvallisesti ja luottavaisesti kiintynyt vanhempaansa tai suhde voi olla turvaton ja lapsentunne-elämän kehitystä haittaava. Miten huonosti toimivat kiintymyssuhteet sittenmuodostuvat?Aikuisen ja vauvan välisessä suhteessa peruslähtökohta on lapsen pyrkimyssolmia suhde aikuiseen selviytyäkseen elossa. Lapsi kiinnittyy jollain tavalla aina häntähoivaaviin ihmisiin. Turvattomia kiintymisen tapoja löydettiin kolme. Välttelevä tapaolla vanhemman lähellä perustuu siihen, ettei vanhempi pysty sietämään lapsen vaikeita173 Stern 1992.174 Bowlby 1969.175 Ainsworth ym. 1978.97

tunnetiloja. Välttelevästi kiintymään oppineen lapsen vanhempi ei ole oppinut itseomassa pikkulapsivaiheessaan hoitajiltaan, kuinka selviytyä omien vaikeiden tunteidensakanssa. Erityisesti vihamielisyyden säätelystä tulee usein ongelma. Vanhemman jalapsen välisessä vuorovaikutussuhteessa lapsi hiljennetään, koska hänen vaikeat tunteensaylittävät aikuisen sietokyvyn. Esimerkiksi lapsen pelko kohdataan ”tyhjän märinänä”,koska aikuinen ahdistuu eikä pysty rauhoittamaan lasta. Tosiasiassa elämänmukanaan tuomat vaikeudet ja normaaliin pikkulapsen kehitykseen kuuluvat pettymyksetsekä niiden yhteydessä koettavat hankalat tunteet, kuten huonommuuden tunne, kateustai kiukku eivät häviä mihinkään. Lapsi kannattelee paradoksaalisesti hoitajiaansuojaamalla heitä omilta tunteiltaan pitämällä ne sisällään. Lapset oppivat riippuvuudestaanjohtuen pitämään pokerinaaman, vaikka elimistössä vaikuttavat stressihormonitovat toiminnassa ja elimistö on fysiologisesti mitattavassa kiihtymystilassa. Sen sijaan,että aikuinen auttaisi lasta turhautumisen tunteen ja sitä seuraavan kiukun kanssa, lastarangaistaan, hänet jätetään yksin ja hän oppii, ettei ole olemassa säätelyapua näihin tunteisiin.Lapsi yrittää tukahduttaa tai sammuttaa ne kokonaan. Nämä lapset työnnetäänpesästä ulos mahdollisimman pian selviytymään itsenäisesti. Myöhemmin elämässäänvälttelevässä kiintymyssuhteessa kasvaneet ihmiset korostavat usein järjen ja rationaalisenajattelun merkitystä ja ovat avuttomia tunnekokemuksissaan ja toisten tunnekokemustenymmärtämisessä, jota esimerkiksi hyvä vanhemmuus edellyttäisi. Ajattelua jatoimintakykyä kapeuttaa kyvyttömyys käyttää hyväksi tunnekokemuksiin perustuvaatietoa itsestä ja toisista. Usein näillä ihmisillä on aikuisena meriittejä työssä, mutta ongelmialäheisissä ihmissuhteissa. Tämä kasvuympäristö voi tuottaa myös ns. false self –persoonallisuuden rakenteen: saadaan tulokseksi ylikilttejä ympäristön odotuksiin rajattomastimukautuvia ihmisiä, jotka eivät tunne itseään, pyrkivät syvästä huonommuudenkokemuksestaan johtuen vastaamaan kohtuuttoman paljon toisten odotuksiin. Heillä onmyös lisääntynyt alttius sairastua masennukseen.Toinen turvaton vuorovaikutusmalli on sellainen, jossa vanhempi toimii lapsenkannalta epäjohdonmukaisesti: välillä lapsen tunnekokemuksista kiinnostuen, ylivirittyenja niitä omilla hallitsemattomilla tunnereaktioillaan lasta pelottavalla tavallavoimistaen, välillä niitä huomaamatta tai mitätöiden. Lapsen on pakko keskittyä tarkkailemaanvanhemman mielentilaa ennakoidakseen tämän arvaamattomat mielenliikkeet jayllättävät kiukunpuuskat ja saadakseen vanhemmasta irti sen, mitä saatavissa on. Tällöinlapsi oppii, ettei tunteiden säätelyapua ole luotettavasti saatavilla. Jotta hän saisiedes hiukan huomiota vanhemmaltaan hän oppii jopa liioittelemaan tunteitaan. Vanhemmanepäjohdonmukaisuus jättää lapsen sisäisten tunnekuohujen armoille. Lapsivelloo avuttomana tunteissaan ja peloissaan ja jää hyvin riippuvaiseksi vanhemmistaan.Sosiaalisissa tilanteissa lapsi säntää päätä pahkaa ilmaisemaan vahvoja tunteita toistentunteista välittämättä – rajaa tunneilmaisulle ei muodostu. Lapsi ei voi näin epäjohdonmukaisessakasvuympäristössä oppia rauhoittelemaan itse itseään ja itsenäistyä. Ei olemitään mielensisäistä mallia, kuinka rauhoitutaan. Tätä kiintymyssuhdemallia kutsutaanvastustavaksi, ja nämä lapset esimerkiksi erottuvat kaikenikäisinä helposti ryhmätilanteissa.Heillä on aikuisina usein ongelmia raja-asioissa, kuten yhteisten sääntöjen noudattamisessa,pitkäjänteisyydessä ja kyvyssä säädellä tunne-ilmaisuaan. Toiselle turvanaoleminen on sisäisistä voimakkaista tunnekuohuista johtuen vaikeaa, eikä heitä useinkaanymmärretä sosiaalisissa tilanteissa.Kolmas turvaton kiintymyssuhdemalli on ns. syvien häiriöiden malli, jossalapsi suoranaisesti pelkää itseään vahingoittavaa aikuista, mutta on hänestä samalla hyvinriippuvainen. Näistä lapsista tulee aina häiriintyneitä vanhempia ja laajalla alueellaelämästä syrjäytyneitä aikuisia.98

Patricia Crittenden 176 on myöhemmin pystynyt osoittamaan yhä hienoviritteisempiälapsen ja vanhemman välisiä kiintymyssuhteita. Hänen työnsä pohjalta onkehitetty vanhemman ja lapsen välisen suhteen arviointimenetelmiä, kuten Mirjam KallandinSuomessa esittelemä Care Index –menetelmä 177 .Lapset, joille on kehittynyt turvaton kiintymyssuhdemalli, eivät kestä tunteitaeivätkä pysty pohtimaan niitä. Heidän kykynsä myötätuntoon toisia ihmisiä kohtaanei kehity. Turvattomasti kiintyneillä lapsilla suurin puute on se, ettei ole yhteyttä omiinja toisten tunteisiin ole. Lapsi ei lue oikein omia sisäisiä olojaan eikä toisten tunnetiloja.Sisäiset epämiellyttävät tuntemukset jäävät sanattomiksi, joskus jopa pelkästään somaattisenasairastamisena ilmaistuiksi pahan olon tiloiksi, joista pyritään eroon toiminnanavulla. Pahan olon toiminnallistuminen näkyy itseä ja muita vahingoittavana toimintana,kuten esimerkiksi toisen kiusaamisena, tavaroiden hajottamisena, nuoruusiässävakavat mittasuhteet saavana tuhoavuutena, kyvyttömyytenä sitoutua mihinkään taiodottaa hyviä asioita toiveikkaiden mielikuvien varassa. Luottamus toisiin ihmisiin auttaameitä odottamaan ja ajattelemaan sen sijaan, että toimisimme hetken mielijohteesta.Voimme rauhassa miettiä ja harkita ristiriitaisiakin asioita – ja eläytyä myös toisen mielenmaailmaan. Jos emme pysty työstämään sisäisiä tunnetiloja ja ulkoisen todellisuudentapahtumia mielensisäisesti tulee suhteesta toiseen ihmiseen vain keino omiin päämääriinpääsemiseksi.Oleellista on, että aikuisten hoidossa itsensä turvattomiksi kokeville lapsillekehittyy heikompi tunne omasta itsestään. Lapselta puuttuu suotuisa sosiaalinen palaute,tutun aikuisen rakastava katse, joka kertoo lapselle että häntä ymmärretään, hänet nähdäänja häntä arvostetaan. Tämä toisen ihmisen läheisyydessä saatu, riittävän vakaa sisäinenhyväksytyksi tulemisen kokemus on ihmisen itsetunnon kehittymisen kannaltaoleellisen tärkeä.Ihminen on psykobiologinen järjestelmä, joka pyrkii ylläpitämään sisäistä tasapainoa,hyvää oloa, säätelemällä sisäisiä ja ulkoisia kokemuksiaan. Jotta lapsen aivotkehittyisivät niin, että hänestä tulee kypsään aikuiseen tunne-elämään kykenevä, tarvitseehän aikuisten jatkuvaa apua sisäisen tasapainonsa ylläpitämiseen ja tunne-elämäntaitojen kehittymiseen.Lapsen vanhemmilla on suuri vastuu siinä, millaiseksi lapsen psyykkinenelämä muodostuu. Lapsi tarvitsee monta vuotta turvallisen aikuisen hoivaa, jotta hänvoisi kehittyä hyvin ja vakaasti tunne-elämältään ja sosiaalisilta taidoiltaan. Vanhemmanmerkitys lapselle on aina suurempi kuin ulkopuolisten hoitajien. Odotukset ihmistenkäyttäytymisestä ja tavat, joilla lapsi oppii olemaan toisten ihmisten lähellä ovatluonteeltaan hyvin pysyviä ja aikuisuudessa kovalla työllä muutettavissa. Näitä prosessejavoidaan tänä päivänä luotettavasti mitata tutkimalla ihmisen fysiologista stressiä.Esimerkiksi hormonitoimintaa, verenkiertoelimistön toimintaa ja kuvaamalla tunnekokemuksiaaivoissa. Pieni lapsi ei ole psyykkisesti valmis eroamaan äidistä. Lapsi ei itsekykene säätelemään sisäistä ja ulkoista stressiä ja tarvitsee siihen äidin. Jäädessään vieraanhoitoon lapsi kokee voimakasta stressiä, joka ei ole hyväksi hänelle. Meidän tehtävämmepäivähoidossa on helpottaa tätä stressiä yhdessä vanhempien kanssa.2. Miksi omahoitajuus on tärkeää pienille lapsille?Kuinka nykyinen lasten elinympäristö vastaa lapsen kehityksellisiin tarpeisiin? Mitenparhaiten tuettaisiin lapsen mielen rakentumista läheisissä, turvallisissa ihmissuhteissa?Työmarkkinat ja Hammurabin lain hengessä ymmärretyn yhteismitallisen tasa-arvonpuolestapuhujat ovat ottaneet voimakkaasti kantaa sen puolesta ettei ole väliä kumpivanhemmista tai kuka ylipäätään hoitaa lasta. Naisten mahdollisimman pitkä työura176 Crittenden 1992.177 Kalland 2002.99

tulee turvata kansantaloudellisista ja ymmärrettävästi myös naisten sosiaaliturvaan liittyvistäsyistä esimerkiksi siirtämällä lapset päivähoitoon mahdollisimman pian. Nykyäänliian usein halutaan jättää huomiotta, että biologista syistä johtuen vauva syntyessääntuntee parhaiten äitinsä.Lapsen kehityksen kannalta on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että suhde häntähoitaviin ihmisiin on ennustettava, pysyvä ja turvallinen. Vaikka vauvan syntyessä äition kiistattomasti lapselle se kaikkein tutuin toinen ihminen, primaariksi eli ensisijaiseksihoitajaksi sopii yhtä hyvin jompikumpi vanhemmista, isovanhempi tai adoptiovanhempi.Pääasia on suhteen pysyvyys, sitoutuminen lapseen ja riittävä vuorovaikutuksenmäärä. Kun vanhemmat tuovat monista eri syistä johtuen pienen lapsen päivähoitoon,meidän on mietittävä kuinka otamme lapsen vastaan ja ymmärrettävä, mitä kaikkea meotamme vastaan.Kun pikkulasten osuus päivähoidossa alkoi lisääntyä, alettiin päivähoidon sisältöämiettiä tarkemmin. Kuinka kehittää päivähoitoa paremmin pienten lasten tarpeitavastaavaksi? Kuten alussa kuvasin, näitä ilmiöitä on mietitty jo kauan ennen aivojenkuvantamistutkimuksia, mutta tieto on ollut monista eri syistä helposti ohitettavissa.Psykoanalyytikko Erna Furman 178 on konsultoinut Amerikassa jo viisikymmenluvultalähtien vanhempia, opettajia ja päivähoitohenkilökuntaa nimenomaan lapsen tunneelämänkehityksen huomioimiseen ja turvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. On tiedetty,ettei ero vanhemmista ole helppo asia lapselle, eikä vanhemmille. Furmanin vanhemmilta,opettajilta ja lasten parissa työskentelemällä kerätty tieto sopii hyvin saatuihintutkimustuloksiin lasten kiintymyssuhteista ja tarpeesta mahdollisimman pysyviinaikuissuhteisiin. Viime vuosina Furmanin ajatuksista on puhunut erityisesti Tarja Lund,joka on työskennellyt Amerikassa Furmanin perustamassa Hanna Perkin`s Schoolissa.Kokemustensa ja Furmanin ajatusten pohjalta Tarja Lund aloitti furmanilaisen Autalasta kasvamaan – metodityöskentelyn Soukankujan päiväkodissa. Omahoitajuutta ontoteutettu myös Kuopiossa. Läheisesti omahoitajuuteen liittyvää tutkimusta tuottavatuseat suomalaiset yliopistot, mm. Helsinki ja Oulu. Oikeastaan voi perustellusti todeta,ettei Suomessa tällä hetkellä ole sellaista lasten psyykkiseen kehitykseen tai heidänpsyykkisten ongelmiensa hoitamiseen keskittynyttä tutkimus- tai hoito-organisaatioita,joka ei askartelisi näiden kysymysten parissa.Tiedon lisääntyessä pienten lasten hoidon arvostus lisääntyy samanaikaisesti.Kuitenkin se on usein jäänyt tavoitteenasettelultaan kunnianhimoisemman pedagogiikanvarjoon pelkkänä perushoitona. Perushoito tulisi ymmärtää tärkeäksi lasten mielen rakennusaineeksi.Toistuvat, tyypilliset tapahtumat luovat lapsen mieleen rakenteita –hyvin pysyviä sisäisiä odotusmalleja, joita myöhemmin on työlästä ja joskus mahdotontamuuttaa. Omahoitajuuteen siirtyminen päivähoidossa on vastausyritys uusimpaanlasten kehityksestä saatavilla olevaan tietoon.Vanhempien apuna toimivaa hoitajaa on alettu kutsua lapsen sekundaariseksikiintymyshahmoksi. Myös sekundaarisesta hoitajasta tulee tärkeä lapselle. Päivähoidossalapsi irrotetaan sisäisen turvan ja tasapainon tuojasta – omista vanhemmistaan aikuisistalähtevistä syistä johtuen. Lapset eivät halua tätä järjestelyä, eikä se ole erityisestipienimpien lasten kehityksen kannalta mitenkään tarpeellinen kokemus. Hoitajasta tuleelapselle turvapesä ja lohduttaja häntä kovasti kuormittavasta erokokemuksesta selviytymiseen.Lapsi tarvitsee apua säilyttääkseen turvallisen kiintymyssuhteen omiin vanhempiinsahoitajan avulla. Myös vanhemmat tarvitsevat apua hoitajalta säilyttääkseenlapsen mielessään ja tunnesuhteen lapseen tiiviinä eroista huolimatta. Pikkulapsi ei kykenekasvamaan ja kehittymään yksin hoitopäivän kuluessa. Psyykkistä ja sosiaalistakasvua tapahtuu vain suhteessa hoitavaan aikuiseen. Jokainen lasta hoitava aikuinen178 Furman 1988.100

antaa lapselle kokemuksia lähellä olosta. Todellinen kontakti pikkulapseen, arkistenasioiden yhdessä kokeminen ja lapsen kannatteleminen hänelle sietämättömissä tunnetiloissaon tärkeää.Marja Schulman puhuu päivähoidon perhosilmiöstä. Perhosilmiöksi kutsutaanhoitajan hetkellistä viivähtämistä lapsen luona ennen siirtymistä seuraavan lapsenluo. Päiväkodeissa pikkulasta ei ole mahdollista ylisuojella. Haasteena on, miten lapsistahuolehditaan ilman että heidät jätetään liiaksi selviytymään yksin. Mikä tahansa asiatai tapahtuma, joka uhkaa pikkulapsen fyysistä tai tunneperäistä hyvää oloa tuntuu lapsestaahdistavalta, koska se vaarantaa selviytymistä ja eloonjäämistä. Kun lapsi erotetaanvanhemmasta, hän kärsii, ellei hänellä ole käytettävissään aikuista, joka on tunneperäisestisaatavilla ja riittävän sensitiivinen auttamaan juuri tämän lapsen tunnetilojensäätelyssä eli todella tuntee lapsen. Erossa olon haitalliset seuraukset johtuvat siitä, ettälapsi jää liian isossa ryhmässä liian monen hoitajan kanssa helposti ja toistuvasti tunneperäisestieristetyksi ja säätelemättömäksi. Ei ole ketään, joka olisi emotionaalisena siltanavanhempien ja lapsen välillä pitkän hoitopäivän aikana. Päiväkotitutkimus vuodelta2000 kertoo, että lasten stressihormonipitoisuutta nostaa nimenomaan sellaisten aikuistenpuuttuminen, jotka olisivat vastavuoroisia ja valppaita tunnistamaan lasten fyysisiäja psyykkisiä tiloja.Päivähoidossa monet rakenteet kuten ryhmäkoko vaativat miettimistä, ja josomahoitajuuteen ollaan siirtymässä, päiväkodin johtaja joutuu miettimään voiko hänkäytettävissään olevilla resursseilla turvata työskentelyrauhan ja riittävän tuen omahoitajakäytäntöönsiirtyvälle ryhmälle. Tämä käytännön osaaminen tulee päivähoidon sisältäeikä siihen riitä ulkopuolisen konsultin osaaminen.3. Omahoitajuus – pyrkimys kohdata lasten kehitykselliset tarpeet päivähoidossaHiljaiselle tiedolle on tullut sanat. Haasteenamme on sisäistää uusin kaksituhattaluvuntieteellinen tieto elämän- ja työkokemuksemme kautta hankittuun hiljaiseen tietoon ihmisentunne-elämän ymmärtämisen perustaksi. Tämä ei tapahdu hetkessä – vaan onprosessi, koska ymmärrys kasvaa asteittain. Tämän saavuttamiseen tarvitaan tietoa jariittävästi aikaa, sekä mahdollisuus keskusteluun toisten kanssa. Kun ymmärrys ihmisenmielen kehityksestä uuden tiedon avulla syvenee, se tuo pikkuhiljaa mukanaan muutoksiakäytännön työhön.Omahoitajuus ei ole jälleen yksi uusi menetelmä, vaan siihen sisältyy keskeisenätekijänä perusteellisen pohdinnan kautta kypsynyt syvempi ymmärrys ihmiseksikasvamisesta. Omahoitajuus sisäistyäkseen vaatii aikaa. Varhis-kokemukseen perustuenmotivoituneilta työntekijöiltä päiväkodin ja työyhteisön tukemana vähintään pari vuotta.Soukankujalla Tarja Lund työnohjasi päivähoidon henkilöstöä kuusi vuotta. Oulun Varhis-mallinmukaista teoriaopetusta lapsen mielen kehityksestä Espoossa ei ollut – vaanpsykologin tietotaito lapsen mielen kehityksestä siirtyi päivähoidon henkilöstön käyttöönSokrateen menetelmällä yhteistyössä, keskustelemalla lapsista päivähoidossa. Luennotlapsen kehityksestä eivät ole omahoitajatyötavan käyttöön ottamisen kannaltavälttämättömiä, mutta ne ovat avuksi ajattelun ja motivaation herättelemisessä ja ehkämyös prosessiin kuuluvan muutosvastarinnan kohtaamisessa.Yksin luennot eivät riitä omahoitajatyötavan tueksi. Uskon, että ilman omaahalua ja ajattelua uuden menetelmän käyttöön ottamiseen määrätty työntekijä ei jaksasitoutua ja ylläpitää omahoitajuutta työkäytäntönä. Oulun Varhiksessa edettiin yleisestäyksityiseen -periaatteella. Aloitimme maailman tutkimustuloksista ja päädyimme pohtimaanpienissä työnohjausryhmissä lapsia ja perheitä sekä henkilökunnan omia tunteitaja ajatuksia. Kypsymisprosessiin on tulospaineissa hyvin vaikeaa rauhoittua ja luottaaprosessin kantavuuteen. Oikotietä ei kuitenkaan ole. Ihmisen mieltä ei voi pakottaa toimimaannopeammin kuin se toimii.101

Haaste omahoitajatyötavan kehittymiselle on erityisesti resursseissa: löytyykökypsymisprosessin vaatimalle työnohjaukselle rahoitusta. Kun ymmärrys on riittävänsuurta, työntekijä pystyy tekemään työtä omahoitajana työnohjauksen päättyessä luovasti– soveltamaan ymmärrystä arkeen, päivähoidon välttämättömiin rutiineihin, yhteistyöhönvanhempien kanssa ja olemiseen lasten kanssa. Hänellä on valmiudet myösitsensä ja omien riittämättömyyden tunteidensa käsittelyyn ja ymmärtämiseen. Oikeintoteutetut ulkoiset hoitotoimenpiteet eivät kerro siitä, onko omahoitajuuden taustallavaikuttava ymmärrys lapsesta ja ihmisen tunne-elämän kehittymisestä sisäistetty vai ei.Useimmat omahoitajuusprosessin läpikäyneet työntekijät kokevat tekevänsä hyvin merkityksellistäja tärkeää työtä. Uskon myös, että omahoitajatyönohjauksella on annettavaahenkilökunnan työssä jaksamiseen.Omahoitajuudessa lapset jaetaan omille hoitajille, joihin on lupa kiintyä.Ymmärrys siitä, että lapsi kasvaakseen tunne-elämältään tasapainoiseksi ihmiseksi todellatarvitsee kiintymyksen kohteen, voimakkailta ruumiillisilta ja henkisiltä kokemuksiltasuojaavan aikuisen, joka toimii lapsen tyynnyttelijänä ja turvapesänä, on kokoomahoitajan työn punainen lanka. Vanhempi on lapsensa erityinen kiintymyksen kohdeja turvapesä, johon omahoitaja auttaa lasta säilyttämään tunnepitoisen yhteyden, tukeevanhempaa tämän kiintymyssuhteessa lapseen ja suostuu lapsen turvapesäksi hoitopäivänaikana.Omahoitaja tarvitsee työssään kykyä lukea ja ymmärtää lapsen kokemuksiaja tunteita, vanhemman tunteita ja itseään, omia mahdollisuuksiaan ja omia rajojaan.Kuten muissakaan ihmissuhteissa, kaikkiin odotuksiin ei ole mahdollista vastata. Päivähoidonpuitteet antavat työlle tietyt raamit. Kaikkea voidaan kuitenkin tutkia sekätarkastella ja kaikesta voidaan puhua. Voidaan puhua vanhemman ja lapsen tunteistayhdessä heidän kanssaan. Voidaan puhua omista tunteista työyhteisössä esimiehenkanssa ja omahoitajuuden aloitusvaiheessa tärkeässä työnohjauksessa. Omahoitajanammatillinen kasvu on sisäistä ihmisenä kasvamista ja työtapojen muutosta, jota ei voijouduttaa keinotekoisesti.Kun yhteisellä ammatillisella työskentelyllä saavutamme syvemmän ymmärryksensiitä, miten ihmisen mieli kehittyy suhteessa toisiin ihmisiin ja koko kulttuuriimme,se on mukanamme loppuelämämme kaikissa ihmissuhteissamme niin työssäkuin yksityiselämässämme.Referenssit:Erna Furman, Tarja Lund, Daniel Stern, Anna Tuliharju, Peter Fonagy,Marja Schulman, Sue Gerhardt, Jari Sinkkonen, Jaak Panksepp,Mirjam Kalland, Antonio Damasio, Pirkko Siltala, Mary Ainsworth,Pirkko Niemelä, John Bowlby, Juha Kemppinen, Patricia Crittenden,Jukka Mäkelä, Oulun ensi- ja turvakoti:Nina Sajaniemi, Seraffiina-ryhmä,Maarit Silven102

10 AUTA LASTA KASVAMAAN – PERIAATTEEN MUKAINENOMAHOITAJATYÖUlla PaakkolaAuta lasta kasvamaan -työtavan on Suomeen tuonut 90-luvun puolivälissä psykologiTarja Lund, joka toimi työnohjaajana ja konsulttina ensimmäisessä kokeilupäiväkodissaEspoon Soukankujalla. Työtavan pohjana on vuosikymmenten aikana tehty työ Erna jaRobert Furmanin terapeuttisessa lastentarhassa Yhdysvalloissa Clevelandissa. 179 LastenpsykiatriAnna Tuliharju on vetänyt Auta lasta kasvamaan -kehittämishanketta Kuopiossa2001–2003 kahdessa päiväkodissa alle kolmevuotiaiden ryhmässä. 180 Oulussaomahoitajatyötavan kokeilu alkoi 2003 Perhetyön kehittäminen päivähoidossa -hankkeen yhteydessä ja on laajentunut edelleen Varhis-hankkeessa. Psykologi TarjaLund on antanut tukeaan ja asiantuntemustaan molempien oululaisten hankkeiden aikana.Omahoitajatyötavan periaatteet rakentuvat kiintymyssuhteen ja psykodynaamisenkehitysteorian pohjalle. Lapsen varhaiset vuodet ovat hänen persoonallisuutensakivijalka ja perustus. Erna Furman on kirjoituksissaan lämpimästi kuvannut tämänvahvan kivijalan rakentumista ja mitä sen päälle on mahdollista rakentaa. 181 Viime vuosinaaivotutkimus ja kiintymyssuhteesta saatu uusi tieto on entisestään vahvistanut varhaisenlapsuuden merkitystä.Auta lasta kasvamaan – periaatteen mukainen omahoitajatyö tarkoittaa käytännössäsitä, että alle kolmevuotiaiden päiväkotiryhmä on jaettu 4-5 lapsen pienryhmiin.Jokaisella pienryhmällä on omahoitaja, joka on oman ryhmänsä lasten kanssa päivittäinmahdollisimman paljon ja huolehtii lasten perushoidosta. Alle kolmevuotiaidenryhmässä tärkeitä oppimistilanteita ovat pukeutuminen, syöminen, nukahtaminen, potallakäyminen. 182 Se, että lapsi alkaa pitää huolta itsestään ja omista tarpeistaan on tärkeätie itsenäistymiseen ja itsetunnon kehitykseen. Kasvu vaatii kuitenkin aikaa ja vastavähitellen taidoista ja toiminnoista tulee täysin lapsen omia. Ilman vanhempien tukea japrosessissa mukanaoloa taitojen oppiminen jää helposti ulkokohtaiseksi ja rutiininomaiseksi.183Auta lasta kasvamaan -työtavassa nostetaan esiin, kuinka suuri elämänmuutospäiväkotiin tulo on pienelle lapselle ja hänen vanhemmalleen. Uudenlaisella aloitustyöskentelylläpyritään vähentämään lapsen muutostilanteessa kokemaa stressiä. Omahoitajasopii vanhempien kanssa tapaamisen jo ennen lapsen tuloa päiväkotiin ja keskusteleemuutokseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista. Aikuisilla on ensin mahdollisuustutustua rauhassa. Jos molemmilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta päästä tulemaantapaamiseen, toivotaan lasta pääasiallisesti siihen mennessä hoitaneen vanhemman läsnäoloa.Lapsen tutustuminen omahoitajaan tapahtuu vanhempien kautta. Äiti tai isä onlapsen mukana tutustumassa päiväkotiin yleensä noin 1-2 viikon ajan. Myös vanhemmillemerkitsee paljon, että he voivat olla lastaan auttamassa tässä muutostilanteessa. 184Tutustumisajan jälkeen lapsi kestää eron vanhemmista omahoitajasuhteenkannattelemana. Sopeutuminen päivähoitoon jatkuu kuitenkin vielä pitkään, 2-3 kuukaudenajan. Lapsi tarvitsee omahoitajan apua eroon liittyvien vaikeiden tunteiden käsittelyssäsekä vanhempien mielikuvan vahvistamisessa. Lapsi saa avoimesti näyttääikävänsä. Vanhemmista ja kodista puhutaan ja katsellaan läheisten valokuvia hoitopäi-179 Lund ym. 2003180 Tuliharju 2004181 Furman 1998182 Lund ym. 2003183 Furman 1992, 1998184 Furman 1995, Lund ym. 2003103

vän aikana. Omahoitajalla on mielessään tilaa lapsen erilaisille tunteille. Hän auttaalasta niitä tunnistamaan ja sanoittamaan. 185Ensimmäisten hoitokuukausien aikana luodaan pohja vanhempien ja omahoitajanväliselle yhteistyölle. Tiiviin yhteydenpidon jatkuminen ja lapsen kehitysaskeltenseuraaminen yhdessä mahdollistaa sensitiivisemmän hoivan sekä kotona että päiväkodissaja tukee vanhempia heidän vanhemmuudessaan. Omahoitajan on perheeseenluomansa läheisen suhteen avulla helpompi ymmärtää lapsen yksilöllisiä tarpeita jaesim. hänen kokemiaan stressejä.Omahoitajatyötapa vaatii työntekijöiltä paljon, koska omahoitaja on pienryhmänsälasten kanssa tiiviisti ja rakentaa jatkuvaa läheistä yhteistyötä vanhempienkanssa. Onnistuakseen uusi työtapa vaatii työntekijältä sen perusteiden syvällistä tuntemustaja asian omakohtaista työstämistä. Esimiehen ja koko työyhteisön ymmärrys jatuki on välttämätöntä. Siirtymävaiheessa tukea antaa myös teoriatieto ja tiimikohtainentyönohjaus.185 Lund ym.2003104

105

11 OMAHOITAJATYÖTAVAN TUKIVERKOT JA TYÖNOHJAUSEeva-Liisa Kronqvist1. Työnohjaus ja konsultaatio-käsitteet osana kehittämistyötä2. Työnohjauksen ja konsultaation vaikuttavuudestaOmahoitajatyömallia on tukenut tiivis työnohjaussuhde, joka on tapahtunut kehittämispäiväkodeissaryhmätyönohjauksena. Mukana on ollut viisi työnohjauskoulutuksen taipitkän kokemuksen omaavaa työnohjaajaa. Lisäksi työnohjaajilla on ollut oma työnohjaus.Kokemus on osoittanut, että uusien työmallien vieminen kentälle edellyttää riittävänpitkää konsultaatiota tai työnohjausta. Tämä johtuu ensinnäkin kasvatustyön luonteesta:siinä työskennellään vahvasti oman persoonallisuuden kanssa ja kaikki muutoksetja uudet rakenteet koskettavat läheltä omaa persoonaa ja työtapaa. Toiseksi kentäntyössä nousee herkästi vastarintaa, hämmennystä, epävarmuutta ja kriittisyyttä suhteessauusiin työmuotoihin ja niiden kanssa työskentely vaatii aikaa. Omahoitajatyömallissatyönohjaajien työtä helpotti sitoutunut ja työmallin jo verraten hyvin sisäistänyt ohjattavienryhmä.Työyhteisöjen kehittämistyö voidaan nähdä metaforina – kahtena mustavalkoisenamaailmana. Nämä kaksi maailmaa kumpuavat sosiokulttuurisen innostamisenteoriasta ja niitä voidaan luonnehtia kehittämisen kylmäksi ja kehittämisen lämpimäksimaailmaksi 186 . Omahoitajatyömalliin voidaan tästä kehittämisen orientaatiosta löytäälöyhä linkki. Kehittämisen kannalta osallistujien äänen kuuntelu ja voimaannuttaminenon erittäin tärkeä edellytys. Omahoitajatyömalli on lähtenyt liikkeelle innostuneista päiväkotienpilottiyksiköistä, jotka ovat vieneet eteenpäin sekä työmallia että siitä tiedottamista.Innostamisen kylmä maailma rakentuu Kurjen 187 mukaan illuusioille, joillapeitetään ne voimat jotka yhteiskunnassa todellisuudessa vallitsevat. Sitä luonnehtiinäennäistekeminen, se on säilyttävää ja teknistä. Kylmässä maailmassa tuodaan valmiitaohjelmia ja osallistujilla on passiivinen rooli. Innostusta on mukana ja uskotaan innostamisenja kehittämisen maailmaan, mutta puhe jää usein sanahelinäksi. Toiminnalle onluonteenomaista, että se suuntautuu konsensukseen ja yksimielisyyteen eikä muutoksennäkökulmiin. Innostamisen kuuma maailma puolestaan perustuu teoreettisille pohdinnoille,se voidaan ”sijoittaa” tiettyyn humanistiseen tai filosofiseen kehykseen, joka onyhdessä pohdittu. Kuuma maailma on vastaliikettä passiivisuutta, välinpitämättömyyttäja tukahduttavia järjestelmiä vastaan. Se on osallisuutta, kasvatuksellista toimintaa, tietoisuudenherättämistä – se on lääke nykyiseen ”sosiaaliseen patologiaan”. Kuuma kehittämisenja innostamisen maailma tukee ihmistä ymmärtämään oman paikkansa jatavoitteensa ja merkityksensä. Sitä luonnehtivat yhteisöllisyys ja solidaarisuus. Kasvatusyhteisöissäon tärkeää antaa osallistujien äänille tilaa, kun kehitetään uusia työtapaoja.1. Työnohjaus ja konsultaatio-käsitteet osana kehittämistyötäTyönohjaus määrittyy ammatillisuudesta ja siinä tarkastellaan työnohjattavien työhönliittyviä kysymyksiä ja samalla siinä on painottunut sekä ammatillinen että inhimillinenkasvu ja kehitys 188 . Työnohjaus pyritään useimmiten rakentamaan riittävän pitkäaikaiseksiprosessiksi, koska muutokset ja ilmiöiden tutkiminen on kaiken kaikkiaan hidas186 Kurki 2000187 Kurki 2000188 Hyyppä 1983106

prosessi. Työnohjaus ei ole prosessikonsultaatiota eikä terapiaa, mutta työnohjaajanteoreettisesta taustasta riippuen hän voi eri intensiteetillä auttaa ohjattavaa realisoimaankuvaansa ja suhdettaan omaan perustehtäväänsä ja sisäiseen todellisuuteensa työntekijänä.Tässä prosessissa on luonnollista, että tunteet ja kokemukset aktivoituvat, niille tuleenimiä ja ne saavat ilmaisunsa ja parhaimmillaan auttavat ohjattavaa ymmärtää omaaitseään ja toimintaansa työroolissa. Työnohjauksen fokus onkin systeeminen kolmio,joka muodostuu työntekijästä, hänen persoonastaan, työroolista ja organisaatiosta, jossayksilö toimii. Näiden kolmen elementin dynamiikan ja vuorovaikutuksen tutkiminen ontyönohjauksen kohde 189 . Mikään näistä ei siten yksin voi olla työnohjauksen keskipisteenä.Työnohjaus voidaan Suomen työohjaajat ry:n mukaan määritellä seuraavasti: ”työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteidenyhdessä tulkitsemiseksi ja jäsentämiseksi. Työnohjauksen keskeinen väline on vuorovaikutusprosessi.Siinä voimavarat vapautuvat ratkaisujen löytämiseen ja toteutumiseen”.Työnohjaus on verraten tuttu työmuoto myös varhaiskasvatuksen organisaatioissa.On havaittu, että työnohjauksella on voitu vaikuttaa parantavasti ohjattavan toimintaanomassa työssään, heidän ammatti-identiteettinsä vahvistumiseen sekä myös työorganisaatioidentoiminnan laadun parantamiseen. Työnohjaus toimii siten myös työorganisaatioidenlaadun varmistajana ja samalla ohjattavan työn ja oman toimintansa tutkimisennäyttämönä 190 .Työnohjaus on konsultaatiota intensiivisempi ja systemaattisempi työtapa.Lyhytkestoista työnohjausta voidaan pitää konsultaationa, vaikka se olisikin työrooliinliittyvää konsultaatiota. Yleensä kuitenkin konsultaatio rajautuu konkreettisiin kysymyksiinja toimintaohjeiden antamiseen esimerkiksi suhteessa asiakkaisiin tai koko työorganisaationtoimivuuteen. Konsultaatio voidaan määritellä neuvotteluksi ja neuvonpyytämiseksi. Konsultti on neuvova asiantuntija ja neuvojen pyytäminen liittyy ammatillisenosaamiseen syventämiseen, oppimiseen ja muutoksenhallintaan. Konsultaatio on”ongelmaa avaava ja osaamista rakentava interventio, joka toteutetaan vuorovaikutuksellisessasuhteessa asiantuntijakonsultin ja yhden tai useamman oman alansa osaajan/työntekijänvälillä” 191 . Hanna Perkins Center for Child Development, jossa on vuosiarakennettu omaa tukimallia pienten lasten kehitykseen liittyviin kysymyksiin päivähoidossa,käyttää työmallistaan nimitystä konsultaatio. Malli on kehitetty tässä keskuksessa,jossa alun perin opetettiin lasten psykoanalyysia ja lasten kehitystä, mutta haluttiinviedä opetus ja osaaminen käytäntöön hyödyntäen Hanna Perkins Centerin omaapäiväkotia. Työmalliksi vakiintuivat pitkäaikaiset konsultaatiosuhteet päiväkotien työyhteisöjenkanssa. Vähitellen työmuoto laajeni myös Clevelandiin sekä muille paikkakunnille,joissa keskuksen työntekijät toimivat konsultteina ja pitivät työseminaareja.Työmallissa haluttiin korostaa alusta saakka ensinnäkin sitä, että konsultit eivät opeta,vaan he ovat oppimassa ja ymmärtämässä ilmiötä yhdessä henkilöstön kanssa voidakseenpohtia kasvatukseen liittyviä ilmiöitä ja voidakseen työskennellä yhdessä riittävänintensiivisesti. Tärkeänä pidettiin ensinnäkin konsulttien arvostusta työntekijöiden ammatillisuuttakohtaan. Toiseksi pidettiin merkittävänä sitä, että Hanna Perkins Centerintyöntekijät sitoutuvat riittävän pitkään työskentelyyn yhdessä, koska vain siten kyetäänkehittämään vahva luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiri, jota pidetääntärkeänä konsultaation onnistumiseksi 192 . Konsultaation tavoitteiksi määriteltiin:- auttaa kasvattajia rakentamaan välittävät ja huolehtivat vuorovaikutussuhteetpäivähoidossa oleviin lapsiin189 Hyyppä 1983190 Paunonen-Ilmonen 2001191 CMHC, 2003192 Streeter & Barrett 2005107

- auttaa kasvattajia työskentelemään yhdessä vanhempien kanssa ja näinrakentamaan siltaa päivähoidon ja kodin välille- auttaa kasvattajia ja vanhempia oppimaan ymmärtämään lasten tapaakommunikoida käyttäytymisellään sekä auttaa heitä vastaamaan tähän tilanteenedellyttämällä tavalla- auttaa kasvattajia ja vanhempia tukemaan lapsia kehitystehtävissään sekäitsesäätelyn kehittymisessä.Nämä tavoitteet ovat erittäin vaativia ja edellyttävät tiivistä yhteistyötä ja erityisestiherkkyyttä lasten kokemuksille ryhmissä, varsinkin heidän stressikokemuksille. Konsultaatiossaon Streeterin ja Barrettin 193 mukaan usein havaittavissa vaikeuksia tunnistaalasten stressikokemuksia päivähoitoon tulotilanteessa, mikä helposti aiheuttaa työntekijöissäpuolustusreaktioita kuten kieltämistä sekä tunnistamisen vaikeutta. Tämä esimerkkikertoo myös siitä, että konsultaatiossa tarvitaan erilaisia lähestymistapoja, myösteoreettisesti. Barret et al (2005) korostavat sitä, että konsultaatioprosessi on niin vaativaja ongelmat monisyisiä, että tarvitaan useamman erilaisen teoreettisen orientaationtuntemista. Konsultaatiossa on tekijöiden mielestä hyötyä erityisesti viidestä erilaisestaorientaatiosta, joista jokaisella on annettavaa hyvään konsultaatioprosessiin.Taulukko 12. Viisi konsultaatioteoriaaTeoria Sisällön fokus Prosessin fokusOrganisationaalinen Ihmiset kasvavat ja kehitty-Tietoinenvät avoin ja vapaaeh-organisaatiossa toinen kasvun ja kehityksentukeminenPsykodynaaminen Pyritään ymmärtämään orga-Auttaminenisaatioiden keskittyy etsi-ja yksilöiden mään tiedostamattomia puo-toiminnan tiedostamattomia lia; tulkintapuoliaKonstruktivistinen Oppijat ovat aktiivisia osal-Kuuntellistujia ja yhdessä käsittei-ja luovat käsitteellistä den rakentaminenviitekehystäInnovaatioiden levittäminen Innovaatiot levittyvät inhimillistenInnovaatioiden leviäminen”siltojen” kautta edellyttää kulttuurin oppi-mistaSosiaalinen oppiminen Interpersoonalliset ja organi-Organisaatiosaatiotekijät muutos lisäävaikuttavat te-yksilön tehokkuutta (self-hokkuuteen (self-efficacy) ja efficacy)osaamiseenErilaisia konsultaation taustalla olevia teoreettisia kehyksiä voi olla monia. Tässä käsitelläänniitä viittä taustateoriaa, joihin Barrett et al 194 artikkelissaan viittaavat. Heidänhavaintonsa mukaan moniteoreettinen tapa konsultoida tuottaa hyviä tuloksia, koskasiten voidaan paremmin vasta niihin monimutkaisiin työhön liittyviin ongelmiin, joitakonsultit työssään kohtaavat. Katsaus perustuu kirjallisuudesta poimittuihin konsultaati-193 Streeter & Barret 2005194 Barrett et al 2005108

on taustateorioihin ja niitä on sovellettu päivähoidon kasvatusyhteisön konsultaatioonsisällön ja painopisteen näkökulmista.Ensimmäinen ryhmä on verraten laaja – organisaatioteoriat. Niiden mukaanon ensin tutkittava organisaation toimintaa ja työtapaa ennen kuin siirrytään spesifeihintukitoimiin. Konsultin ymmärrettävä organisaation rakenteita ja prosesseja ja tätätietämystä tarvitaan erityisesti, kun työskennellään konsultaation alkuvaiheessa työorganisaationjohtajan kanssa tavoitteiden asettamisen sekä ongelman määrittelyn kanssa.Psykodynaaminen näkökulma voi sisältää useita erilaisia orientaatioita,mutta kaikille niille on yhteistä organisaation alitajunnan esilletuominen ja tulkinta auttamallasekä johtajia että organisaation työntekijöitä tiedostamaan alitajunnan näyttämölläolevia tarinoita, Oletuksena on, että vapauttaminen avaan mahdollisuuksia joustavaanja toimivaan vuorovaikutukseen 195 .Psykodynaaminen teoria työskentelee organisaatioiden ja yksilöiden toiminnantiedostamattoman puolen kanssa. Termi ”mental health consultation” tarkoittaasitä, että konsultin tehtävänä on edistää asiakkaiden ja ohjattavien mielenterveyttä 196 .Konsultin tehtävänä on tukea konsultoitavien ennen kaikkea itsenäisyyttä ja herkkyyttäymmärtää oman toimintansa vaikutuksia ongelmien ratkaisemiseen. Se, miten lapsenkehitystä voidaan auttaa ja tukea päivähoidossa tai miten kohdata lasten vaikeuksia,edellyttää hyvän, luottamuksellisen ja empaattisen suhteen konsultoitaviin.Konstruktivistinen ote konsultaatioon painottaa sitä, että sekä minuus ettäorganisaatio ovat sosiaalisesti rakentuneita. Sosiaalinen konstruktivismi onkin noussutvahvasti esille organisaatioiden verkostoitumisen myötä. Tieto ja osaaminen nähdäänsosiaalisesti rakentuneena ja vuorovaikutteisena 197 . Se haastaa myös työnohjausta tutkimaanyhteisön ilmiötä yhdessä jaettuina ilmiöinä, eikä yksilöihin liitettyinä. Konsulttion aktiivinen ja yhdessä ohjattavien kanssa yritetään löytää ymmärrystä tilanteisiin – jasaada aikaan käsitteellisiä muutoksia. Konsultaatiossa tehdään töitä erilaisten lapsenpäivähoitoa koskevien ilmiöiden kanssa ja yritetään löytää niihin rakentavia ratkaisujayhdessä henkilöstön, vanhempien ja konsultin avulla (esim. miten stressi vaikuttaa lapseenja mitä ovat stressaavat tilanteet). Tässä mallissa haetaan siis hyvin käytännöllisiäratkaisuja jotta ymmärrettäisiin tilannetta paremmin, voitaisiin ratkaista ongelmia sekäoppia tulkitsemaan lapsen käyttäytymistä.Innovaatioteoreettinen tausta voi olla aika yllättävä ajatellen työnohjaustaomahoitajatyömallissa. Barret et al 198 tuovat esille näkökulman, joka alun perin onnoussut esille koulukonsultaatioiden yhteydessä. Innovaationäkökulmalla tarkoitetaansitä, että konsultin kautta voidaan organisaatioon tuoda uusi näkökulma, joka parhaimmillaanvoi yhdistää kahta erilaista toimintajärjestelmää. Konsultti nähdään muutosagenttina.Joskus konsultin näkökulmia voidaan pitää liian teoreettisina ja kaukana käytännöstäolevana teknisenä puheena. Muutosagenttinäkökulma rakentaa siltaa kahden –joskus hyvinkin erilaisen – kulttuurin välille. Hanna Perkins Centerin konsulttien tuomaanalyyttinen näkökulma ei sisäisty osaksi päivähoidon työntekijöiden arkea, mikäli sitäpyritään siirtämään yksisuuntaisesti kulttuurista toiseen. Lasta. perheitä ja työntekijöitäkuunnellaan ja innovaatiot ovatkin lapsikeskeisen työn ytimessä esimerkiksi seuraavallatavalla:1) Ihmissuhteissa tulee pyrkiä pysyviin, luotettaviin ja emotionaalisesti responsiivisiinsuhteisiin, jotka parhaiten tukevat lapsen oppimista sekä opettaja-lapsisuhteenkehittymistä195 Juuti 2000196 Barrett et al 2005197 Juuti 2000198 Barrett et al 2005109

2) Lapsen käyttäytyminen on polku jota tulee seurata, koska se on lapsen tapakommunikoida. Kun lasta autetaan ilmaisemaan tunteitaan kielellisesti, samallaautetaan heitä pettymysten sietämisessä ja itsehillinnässä3) Lapsen oppiminen keskittyy alussa omaan kehoon. Itsetunnon kehittyminen saaaineksia oman kehon ja omien tavaroiden huolehtimisesta. Se kehittyy läheisessäsuhteessa lapselle tärkeisiin ihmissuhteisiin, omiin vanhempiin sekä hoitajiin.Konsultti ei pakota, pyri vakuuttamaan tai tuomaan hyötynäkökulmia painokkaasti.Sen sijaan hän kunnioittaa ja kuuntelee ohjattaviaan ja rakentaa yhdessä ohjattaviensakanssa toimivaa konsultaatiosuhdetta ja sitä kautta ainutlaatuista otetta lastenja perheiden kanssa tehtävään työhön. Innovaatiolähestymistavassa tuodaan yhteen konsultinja organisaation maailmat ja pyritään vaikuttamaan uudella tiedolla. Konsulttirakentaa siltaa kahden maailman välillä – konsultin ja ohjattavien - mahdollistaen molempienarvot ja tiedot. Näin haetaan toimivia malleja omaan yhteisöön.Sosiaalisen oppimisen näkökulmaa tarvitaan erityisesti erilaisissa työyhteisöjenmuutos- ja siirtymätilanteissa. Keskeistä on ympäristötekijöiden sekä ihmissuhdetekijöidenosuus ohjattavan oppimisessa ja uusien taitojen omaksumisessa. Rutiinienmuuttaminen ja kriisien hallinta voi parhaimmillaan lisätä ohjattavien tunnetta omastamahdollisuudestaan vaikuttaa ja voimaantua. Haetaan uusia työmuotoja, osaamista, ratkaisumallejaongelmiin ja kyseenalaistetaan arkirutiineja. Huomataan tilanteita jotkaeivät toimi ja joiden muuttaminen sekä auttaa vanhempien yhteistyössä, lapsen yksilöllisessähoidossa että oman osaamisen ja ”tehokkuuden” parantamisessa.2. Työnohjauksen ja konsultaation vaikuttavuudestaBarrettin 199 tutkimuksessa päiväkotien konsultaatiosta haluttiin tietää, miten vaikuttavaakonsultaatio oli ollut. Tietoja kerättiin fokus group-haastatteluin sekä kasvatusyhteisönjäseniltä, päiväkotien johtajilta että konsulteilta. Tuloksissa löydettiin kolme perusprosessia,jotka linkittävät konsultaatioprosessiin hyvään ja laadukkaaseen päivähoitoon:1) Lapseen käyttäytymisen ymmärtäminen kommunikaationa2) Luottamuksellisen suhteen kehittäminen lasten vanhempiin3) Päiväkotien kasvatushenkilöstön ammatillisuuden ja ammatti-identiteetin kehittyminen.Omissa havainnoissamme ja kokemuksissamme työnohjaajina omahoitajatyötavanmukaan työskentelevissä päiväkodeissa olemme havainnet samat keskeisetkysymykset, jotka ohjaavat ohjattavien toimintaa. Sen lisäksi olemme havainneet, ettätyönohjaus edellyttää riittävän pitkää aikaa. Luottamuksen ja suhteen rakentaminen vieaikaa. Myös muissa kokeiluissa ja tutkimuksissa on päädytty samaan lopputulokseen.Esimerkiksi Alkonin et al 200 mukaan pysyvä ja riittävän pitkä ohjaussuhde päivähoidossakonsultin/työnohjaajan ja ohjattavien välillä on välttämätöntä. Kestää aikansa ennenkuin ohjattavat voivat hyötyä konsultin/työnohjaajan palveluksista.Omahoitajatyötapaan liittyvä työnohjaus on ollut prosessi, jossa Barrettin 201kuvaamat teemat ovat liikkuneet koko prosessin ajan. Olemme pitäneet tärkeänä ensinnäkinsitä, että ohjattavat ovat sitoutuneet työskentelyyn ja osallistuneet säännöllisestitapaamisiin. Olemme yrittäneet pitää siitä hyvää huolta. Toiseksi tärkeää on ollut ohjaussuhteenluominen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen. Ne ovat välttämättömiä edellytyksiäsille, että ohjauksessa voidaan nostaa esille esimerkiksi omaan ammattirooliinliittyviä kipeitä asioita. Työnohjauksen teemat liikkuivat kolmen laajan teeman alueella:199 Barret et al 2005200 Alkon et al 2003201 Barret et al 2005110

1. Ammatillisuuteen liittyvät teemat- mitä omahoitajatyömalli on muuttanut- voidaan havainnollistaa käyttämällä metaforaa ”entinen ja uusi elämä”- kasvatustyössä helposti keskitytään suorittamiseen - ”suorittamalla olet hyvä”,mutta omahoitajatyömalli rohkaisee kasvattajia keskittymään lasten, vanhempien jatyötoverien kannattelemiseen ja yhdessä lapsen parhaaksi työskentelemiseen- kasvattajat ovat työtavan myötä tulleet vahvemmin tietoisiksi omasta osuudestaanja merkityksestään lasten ja vanhempien maailmassa2. Vanhempi-kasvattaja-suhteeseen liittyvät teemat- aito kuunteleminen on tavoite, johon pyritään yhdessä- autetaan vanhempia pitämään lapsi mielessään työpäivän ajan ”..että lapsi säilyyelävänä mielessä”- autetaan lasten pitämään vanhempi mielessään päiväkotipäivän ajan- vanhemmat oppivat tietämään asioista, esim. mitä merkitsee kun joku työntekijäon pois- ymmärretään, että vanhempien kritiikki kertoo vahvasta sitoutumisesta- rohkaistaan vanhempia olemana mukana lapsen kanssa päiväkodissa, totutaan olemaanseuraamisen kohteena3. Lapsi-kasvattaja-suhteeseen liittyvät teemat- lapsen stressi – jäsennetään, selitetään, kuvataan lapselle ja tuodaan turvaa- lapset saavat tulla siksi mitä ovat- lapsilla on rauha olla- eläytymiskyky lapsen tunteisiin tärkeä- lapset tuntevat empatiaa toistaan kohtaan ja lohduttavat toisia – ”ei mittään hättää..”- lapset kyselevät toisiaan – ”missä Ville on..”- lapset iloitsevat omasta osaamisestaan ja taitavuudestaan- pienten lasten kehitykseen kuuluvat hankalat ilmiöt askarruttavat (esim. pureminen)4. Työnohjaukseen ja ryhmään liittyvät teematNämä kysymykset liittyvät siihen, millä tavalla ryhmä toimii parhaiten: miten saadaanaika, paikka ja rakenteet toimivalle työnohjausryhmälle. Velvoitteet estävät ajoittainriittävän tehokkaan työskentelyn ja se saattaa aiheuttaa syyllisyyttä ja defensiivistä käyttäytymistä.Työnohjaus on ollut tukirakenteena omahoitajatyönmallin toteuttamisessa,mutta on hyväksyttävä myös se tosiasia, että on vaikeaa järjestää kaikkia päiväkotejakoskevaa työnohjausverkostoa. On kuitenkin olemassa muita mahdollisuuksia tukiverkostonrakentamiseen. Esimerkiksi mentoroinnissa tukea antaa kokeneempi työntekijäoppimaan innostuvalle ja kehityshaluiselle kollegalle. Mentorointi ja kaksisuuntainenprosessi, koska myös mentori saa virikkeitä omaan uudistumiseensa ja kehittymiseensä.Prosessi on tavoitteellinen ja sitä luonnehtii henkilökohtaisuus, avoimuus, luottamus jasitoutuneisuus. Mentoroinnin fokus on ammatillisessa kehittymisessä ja sitä kuvaa halujakaa näkemyksiään ja kokemuksiaan sekä halu auttaa kollegaa ammatillisessa kehittymisessä202 . Mentori auttaa ohjattavaansa jäsentämään kokemuksiaan uudelleen ja jalöytämään uusia ajattelutapoja. Hyvät mentorit luovat ”ehdottoman myönteisen suhtautumisen”valmennettavaan ja pyrkivät laajentamaan keskustelun rajoja 203 .202 Juusela 2000203 Juuti 2000111

Toinen tapa löytää työsään ammatillista tukea ovat erilaiset vertaisryhmät,joista on hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulun yliopistossa toteutettu KerToi-ryhmäkäyttää tarinoita apuna vertaisyhteistyössä 204 . Kertomisesta ja kertomusten jakamisestavoi olla hyötyä, kun löytyy aika ja paikka, jossa voi pysähtyä ja ’vain olla’, kun työ väsyttää,on leipääntynyt olo tai kun haluan selkiinnyttää omia ajatuksiani. Kokemustenmukaan osallistujat arvostavat sitä, että toiset kertovat – ”on mukava kuulla toisten tilanteesta:en ole yksin ongelmieni kanssa”. Jakaminen helpottaa myös, kun syyllisyyspainaa, ”olenko tarpeeksi hyvä, saanko tuntea, mitä tunnen”.Toisen ihmisen tarinan kuunteleminen on ikään kuin romaanin tai novellinlukemista. Kuuntelijan – oli hän sitten ystävä, terapeutti tai ohjaaja – on osattava ollakuuntelun tilassa, jos hän haluaa aidosti kuunnella ja lähestyä toisen ihmisen elämäähänen eli - toisen – lähtökohdistaan. Toiselle ihmiselle annetaan ikään kuin päärooli janäin arvostamme hänen kokemuksiaan 205 . Kertomiseen perustuvassa työskentelyssä”tarinat kutsuvat tarinoita” ja se on arkikeskustelun kaltainen vuorovaikutustilanne jaohjaaja on kanssakulkija. Hän voi organisoida kokoontumiset, mutta kuitenkin jokaistaosallistujaa pidetään oman elämänsä parhaana asiantuntijana ja jokaista kertomusta ainutlaatuisena.Yhdessä voidaan sopia etukäteen teemoista tai ryhmä voi edetä tilannekohtaisestiryhmän tavoitteiden suunnassa.Koulutus ja erilaiset omaa persoonaa välineenä käyttävät menetelmät kutenesimerkiksi toiminnalliset menetelmät ja sosiodraamalliset lähestymistavat voivat auttaaselkiinnyttämään omaa rooliaan työyhteisössä ja voivat olla tukemassa uusien työmuotojenkehittämistä.Myös yhteisö voi toimia tukiverkkona. Sergiovanni 206 (2004) puhuu toivonyhteisöstä (Community of hope). Hän erottaa toiveen ja toivon kuvaten niiden erilaisialähtökohtia. Toive liittyy siihen, että kaikkea voi toivoa, mutta toiveet eivät välttämättämuutu toiminnaksi. Toivo-yhteisö reagoi aktiivisesti ja muuttaa tavoitteet asteittain toimintaväyläksija muutoksen toteuttamiseksi.Taulukko 13. TOIVE (wish) JA TOIVO (hope) yhteisöjä luonnehtia piirteitä.Toive-yhteisöPassiivinen reagointi“Voi kun nämä lapset oppisivat!”Ei uskoa toiveiden toteutumiseenEi toimintaväyliäEi toimintaaEi muutostaToivo-yhteisöAktiivinen reagointi”Toivon, että nämä lapset oppisivat.Miten voisin auttaa heitä?”Uskoa ajatuksiin ja suunnitelmiinToimintaväyliä löytyyToimintaaMuutos204 Estola et al 2007205 Bardy 1999; Korhonen 2000206 Sergiovanni112

Toivosta toimintaan - työyhteisössä voi olla paljon toivoa, mutta ei keinoja muuttaatoivo toiminnaksi. Toivon muuttaminen todellisuudeksi edellyttää vastausta kysymyksiin:- Mitä ovat tavoitteemme (mitä toivomme)?- Mitä ovat keinomme (mitä reittejä noudatamme)?- Mitä esteitä on tiellä?- Miten sitoutuneita olemme toteuttamaan toiveitamme?- Onko meillä riittävästi tehokkuutta ja sinnikkyyttä (uskommeko riittävänlujasti, että voimme saada aikaan muutoksia)?Robert Furman 207 on kirjoittanut, että päiväkodin omahoitajat ovat ainutlaatuisessa asemassalasten tunne-elämän ja kehityksen tukijoina lapsen päivähoidon aikana. Hän kertoohavainneensa, että kasvattajilla on vanhempien ohella mahdollisuus saada tarpeellistaja lapsen tuen kannalta tärkeää oivallusta lapsen sisäisestä maailmasta, ymmärtää sitäja tulkita sen pohjalta lapsen käyttäytymistä. Sen vuoksi hän korostaa, että yhteisö tarvitseekaiken mahdollisen avun ja tuen kasvatustyössään, jota hän niin suuresti ihaili.Työnohjaus on osoittautunut erääksi toimivaksi työtavaksi suomalaisissa päiväkodeissayleensä ja erityisesti kun halutaan toteuttaa uusia työmalleja kuten omahoitajatyötapaa.Sekä tutkimustieto että omat kokemuksemme osoittavat, että työnohjauksessa keskitytäänmuutamiin peruskysymyksiin – jokainen ryhmä omalla tavallaan ja omalla intensiteetillään– joita ovat oma ammatillisuus, suhteet vanhempiin, suhde lapseen sekä suhdetyönohjausryhmään. Ryhmät etenevät omaa persoonallista etenemistahtiaan ja teematovat esillä eritahtisena, mutta jossakin muodossa aina nämä nousevat esille. Syinä ovatmm. se että työ vanhempien kanssa on tiivistä, lapsen persoonallisuutta opitaan tuntemaansyvällisemmin ja työtapa haastaa miettimään ammatillisuutta.207 Furman 1998.113

12 ON KIITOKSEN AIKAUlla RissanenLapsilla on hymy huulilla ja innostunut pilke silmäkulmassa. Oppimisen riemu ja yhdessäolonmukava ilmapiiri välittyvät katselijalle ja kuuntelijalle. Kasvattajat auttavatja mahdollistavat ilon syntymisen. Jokainen kasvattajan kannustava hymy ja olalle taputuskannattelevat lasta uusiin askeleisiin.Tämä kuva kuulostaa ja näyttää hyvin toimivalta, romanttiseltakin. Mitä tällaisen kuvantaakse kätkeytyy? Tuskaa, hikeä ja kyyneleitä sanoisi urheiluvalmentaja. Asiakaslähtöistäpalvelua ja hyvin hiottua prosessia, sanoisi joku muu. Kuinka prosessia voisi hioaja tuskan, hien ja kyyneleitten määrää vähentää. Tarvitaan kehittämistä.Varhaiskasvatuksen kehittämisessä olemme saaneet apua Varhaiskasvatuksenkehittämisyksiköltä, Varhikselta, kuten kutsumanimi kuuluu. Millä tavoin tämä apuon auttanut päivähoidon työntekijöitä ja mitä uusia menetelmiä ja työtapoja on löytynyt,jotta lapset voisivat paremmin ja perheitten arki sujuisi helpommin? Meidän asiakkaitahanovat sekä lapset yksilöinä että lasten perheet.Seuraavaksi kuvaan mitä apua Varhis antoi meille Oulun kaupungin päivähoidontoimijoille näissä asioissa. Varhiksellahan on eri paikkakunnilla ollut erilaisiateemoja ja painopisteitä, meillä teemana on ollut omahoitajuus. Välkkylän kehittämispäiväkodinja usean vertaispäiväkodin toiminta on tullut minulle tutuksi parhaiten, muttatämän julkaisun sivuilta löytyy varmasti vastauksia myös muitten teemojen osalta.Onnistumiset ja saavutukset näkyvät meillä selkeästi kolmesta näkökulmasta.Asiakkaan (lapsen ja perheen) näkökulmasta voidaan sanoa että vaikutus on merkittävin.Posken perhetyön hankkeen aikana oli jo tehty yhdessä kovasti työtä omahoitajatyötavanoululaisen mallin luomiseksi, kehittämistyö aloitettiin muutamassa yksikössä.Tehty työ todettiin hyväksi ja koko oululaisen varhaiskasvatuksen strategian sisällöksivalittiin juuri tämän mallin laajempi käyttöönotto ja toteuttaminen koko kentällä. Varhisauttoi meitä tässä työssä luomalla kehittämisrakenteen ja antamalla asiantuntija-apuaasian eteenpäin viemiseksi. Useat koulutukset, seminaarit ja tutkimukset ovat vieneetasiaa aimo harppauksin eteenpäin. Koskaan ei olla valmiita ja työtä on tehtävänä edelleen.Lapsen hymy, vanhemman tyytyväisyys ja levollinen olo koko lapsen ympärilläolevalla kasvattajajoukolla ovat niitä mittareita joilla tätä onnistumista voidaan mitata.Toisena tärkeänä asiana on varhaiskasvatuksen tutkimuksen ja käytännöntoiminnan välille rakentunut Varhiksen avulla hyvä verkko. Tässä verkossa on ollut toimijoitasekä toisen asteen puolelta, ammattikorkeakoulusta että yliopistonkin puolelta.Kehittämispäiväkoti ja vertaispäiväkodit ovat olleet Oulussa opiskelijoitten tutkimuksenkohteena ja myös opettajien työpaikkana. Monet opettajat ovat nimittäin toimineet konsultteina,työnohjaajina ja luennoitsijoina ja saaneet näin arvokasta tietoa niistä käytännöntilanteista joissa varhaiskasvattajat tänä päivänä työskentelevät. Yhteiset koulutustilaisuudetja työpajat ovat hyvä malli löytää kaikki kasvattajat yhteisiin keskustelutilaisuuksiinjakamaan tutkimustietoa. Uusin tutkimustieto ja tehdyt opinnäytetyöt ovat helpostilöytyneet Varhiksen www-sivuilta.Kolmantena tärkeänä onnistumisena koen varhaiskasvatuksen johdon ja kehittäjienyhteiset ajankohtaisfoorumit ja yhteisten kokemusten jakamisen. On tärkeäätavata muitten kuntien toimijoita ja vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytänteitä. Tämäfoorumi on ollut valtakunnallisen ja oman alueen kehittämisen pohdintapaikka ja sielläon voitu keskittyä vain näihin asioihin. On arvokasta että kaikki kunnat niin pienet kuinisotkin ovat olleet samanvertaisina vieraina näissä tilaisuuksissa. Varhiksen työntekijät114

ovat olleet taas asiantuntijoina viemässä meidän käytännön toimijoiden tietoa eteenpäinvaltakunnallisiin linjausasiakirjoihin.Tätä kirjoittaessani Varhiksen tulevaisuus on hämärän peitossa. Voimmeiloita kaikista niistä saavutuksista ja onnistumisista, jotka ovat auttaneet tämän alueenvarhaiskasvatustyötä. Kiitän kaikkia Varhiksen toiminnassa mukana olleilta arvokkaastatyöstä lasten ja perheitten parhaaksi. Laadukkaampi varhaiskasvatustyö näkyy kuvinaarjessa niin ettäLapsilla on hymy huulilla ja innostunut pilke silmäkulmassa. Oppimisen riemu ja yhdessäolonmukava ilmapiiri välittyvät katselijalle ja kuuntelijalle. Kasvattajat auttavatja mahdollistavat ilon syntymisen. Jokainen kasvattajan kannustava hymy ja olalle taputuskannattelevat lasta uusiin askeleisiin.115

OSA III | YHDESSÄ OPITTUA, KOETTUA JA KEHITETTYÄ13 ESIMERKKEJÄ KEHITTYNEISTÄ TYÖ- JA TOIMINTATAVOISTASanna Savolainen1. Osallistavat vanhempainillat | Nivala, Kärsämäki ja Haapajärvi2. Pedagoginen kahvila – pienet päivähoidossa | Nivala3. Lapsen hoitopolku | Kalajoki4. Hoitopolku-kouluvalmiuden ryhmätutkimus | Kalajoki5. Aamuruskon päiväkodin kotisivu – Peda.net | Kalajoki6. Varhis- kerho | Kuusamo7. Moniammatillinen yhteistyö | Kuusamo8. Kasvatuskumppanuuden abc perhepäivähoidossa | Kuusamo9. Itsearviointi kehityskeskustelussa | Kuusamo10. Kokonaismallinnus omahoitajatyötapaan| Oulun kaupunkiSeuraavaan on koottuna esimerkkejä hankkeen aikana paikallisesti käyttöönotetuistatyö- ja toimintatavoista. Työ- ja toimintatapoja on kuvattu laajemmin kunkin alueenkehittämiskoordinaattorin osuudessa tässä julkaisussa.1. Osallistavat vanhempainillat | Nivala, Kärsämäki ja HaapajärviVanhempainiltojen kehittämistoiminta osallistaviksi tapahtumiksi sai alkunsa sekä Bikva-arviointihaastatteluistaettä Nivalan laatukäsikirjan ohjeesta järjestää vanhempainiltakaksi kertaa vuodessa.Kasvatuskumppanuusteeman myötä vanhempainiltojen kehittämistä ohjaaviksiperiaatteiksi muotoutuivat: vanhempien osallisuuden lisääminen, vertaistuen tarjoaminenja kasvatuksesta keskusteleminen. Kehittämiskoordinaattori osallistui sekäiltojen suunnitteluun ja toteuttamiseen että idean levittämiseen päivähoitoyksiköstä jakunnasta toiseen. 208Osallistavien vanhempainiltojen leviämistä edisti myös hankkeen aikana toteutettukasvatuskumppanuuskoulutus, jossa työntekijöillä oli mahdollisuus jakaa kokemuksiaaiheesta. Koulutus herätteli työntekijöitä myös miettimään vanhempainiltojentarkoitusta; mitkä ovat kullekin yksikölle ajankohtaisia asioita, joita halutaan käsitelläyhdessä vanhempien kanssa. Aiemmin illat olivat painottuneet enemmän tiedon välittämiseenpäivähoitopaikasta vanhemmille kuin vanhempien mielipiteiden kuulemiseen taikeskinäisen vuorovaikutuksen edistämiseen. Myöhemmin päiväkodit ovat jatkaneetitsenäisesti iltojen kehittämistä ideoiden uusia toteuttamistapoja samojen periaatteidensuunnassa. Kehittämistoiminta alkoi Nivalasta leviten Kärsämäelle ja Haapajärvelle. 209Sekä vanhempien että työntekijöiden kokemukset hankkeen aikana toteutetuistavanhempainilloista olivat erittäin myönteisiä. Eräs äiti kirjoitti seuraavanlaisenpalautteen kokemuksestaan:Vanhempainillat ovat tarpeellisia yhteistyön ja tiedon takia, mutta tällä kertaatodella tuntui, että me vanhemmat ja meidän lapsemme ovat pääosassa ja tärkeitä.Tilaisuus toimi keskustelufoorumina meille vanhemmille. Oli hyvä, että samanikäisten lasten vanhempia keskitettiin samaan ryhmään, jolloin tutustuu toisiinsamanikäisten vanhempiin ja saa vertaistukea. Kiitos illasta, joka auttoi uskomaanitseen kasvattajana, vaikka kaikki ei aina ole niin ruusuista. Samanlaisia lisää”.208 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Marjut Parhiala.209 Illat noudattivat tiettyä perusrunkoa, jonka voi katsoa liitteestä 14.116

Vanhemmat arvostivat ennen kaikkea mahdollisuutta osallistua keskusteluun yhdessätoisten vanhempien kanssa, keskustella kasvatuksesta ja saada siihen eri näkökulmiasekä tutustua toisiin vanhempiin. Vanhempien erilaisista toiveista kertoo se, että jokuvanhempi myös kritisoi ryhmäkeskustelua ja sen sijaan toivoi saavansa jakaa asioitavain kahdestaan hoitajan kanssa. Työntekijät yllättyivät positiivisesti siitä, että vanhemmatinnostuivat keskustelemaan vilkkaasti pienryhmissä ja kertoivat ajatuksiaan jatoiveitaan. Hankkeen edetessä työntekijät miettivät yhä enemmän, mihin he tarvitsevattyössään vanhempien mielipiteitä ja yhteistä ymmärrystä. Tämä on tavoiteltava suuntamyös jatkossa!2. Pedagoginen kahvila –pienet päivähoidossa | NivalaNivalassa päädyttiin kehittämään pienten lasten päivähoitoa pedagogisen kahvilan muodossa.210 Tässä yhteydessä sillä tarkoitettiin säännöllisesti kokoontuvaa, pienten lastenpedagogiikan kysymyksiin keskittynyttä, ryhmää, jonka melko pysyviä jäseniä yhdistityöskentely alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä ja halu kehittää omaa työtään yhdessäpohtimalla.Toimintaan osallistui 8-12 työntekijää alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmistäja ryhmäperhepäiväkodista. Pedagoginen kahvila kokoontui vuoden ajan kuukausittain1,5 h kerrallaan päivälevon aikana. Kokoontumisten sisältöjen pohjaksi arvioimmesekä nykyisen toiminnan vahvuuksia että kehittämishaasteita ja käytimme apunamyös teosta Pienet päivähoidossa (2003). Pohtivaa ja vertailevaa keskustelua viriteltiinpienten alustusten ja välitehtävien avulla. Uusia tuulia haimme vertaiskäynnillä omahoitajatyötapaakehittävään Välkkylän 211 päiväkotiin.Arvioinnin perusteella työntekijöiden kokemukset pedagogisesta kahvilastaolivat hyvin myönteisiä. He kokivat tärkeänä jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan mukavassailmapiirissä samaa työtä tekevien kanssa. Uusien näkökulmien myötä koettiin kehittymistäsekä itsessä että oman ryhmän työkäytännöissä. Omaa työtä havainnoitiin ja pohdittiinentistä enemmän. Yhteisten kokoontumisten koettiin myös voimaannuttavan jalisäävän oman työn arvostusta. Konkreettisia muutoksia työntekijät kertoivat tapahtuneenesimerkiksi pienen lapsen hoidon aloituksessa, lapsen yksilöllisessä huomioimisessapäivän eri tilanteissa ja leikkiympäristön muokkaamisessa.Tämän kokemuksen mukaan pedagogisen kahvilan avulla voidaan hyvinedistää varhaiskasvatuksen kehittämistä. Se edellyttää jaettua kiinnostuksen kohdetta jahalua kehittää omaa ja koko päivähoitoyksikön toimintaa. Alussa laaditun väljän pitkänaikavälin sisältösuunnitelmaa tarkennettiin matkan varrella. Suunnitelma auttoi jäsentämäänkokonaisuutta ja etenemään johdonmukaisesti unohtamatta antaa tilaa myösprosessin kuluessa syntyville kysymyksille. Olisi tärkeää, että päävastuu työskentelynetenemisestä jaettaisiin jollakin tavoin; tässä tapauksessa siitä vastasi kehittämiskoordinaattori.Ryhmän kokoontumissa tavoiteltiin dialogoista vuoropuhelua 212 .3. Lapsen hoitopolku | KalajokiHoitopolun suunnitteleminen ja työstäminen aloitettiin Mäntylän päiväkodissa toukokuussa2007. Neuvolan ja päivähoidon välillä oli aiempaa yhteistyötä 3-5-vuotiaillesuunnatun ns. Lene-arviointimenetelmän 213 puitteissa ja hoitopolku-ideassa lähdettiinliikkeelle tarkastelemalla siinä yhteistyössä saatuja kokemuksia. Vertailukohteeksi pyydettiinkokemuksia Raahesta, jossa tätä arviointimenetelmää on toteutettu jo pidemmänaikaa. Ns. Lene-symposiumiin kutsuttiin henkilöstöä keskustelemaan ja vaihtamaan ko-210 Pedagogista kahvilaa oli suunnittelemassa alueen kehittämiskoordinaattori Marjut Parhiala.211 Kehittämispäiväkoti Oulussa212 Pedagogisen kahvilan kokoontumisten teemoista voi katsoa liite 15.213 Lene – leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio, ks. Valtonen, Mustonen & työryhmä, 2003.117

kemuksia Lene-arviointimenetelmän toimivuudesta ja työkäytänteistä Raahessa ja Kalajoella.Työskentely tapahtui yhteisillä tapaamisilla neuvolan, sosiaalitoimen , perheneuvolanja päivähoidon työntekijöiden kanssa. Mukana olivat päivähoidosta päivähoidonohjaaja, päiväkotien johtajat ja lastentarhanopettaja sekä elto, neuvolasta terveydenhoitajia,sosiaalitoimesta sosiaalityöntekijöitä sekä perhekeskus Reimarista osastonhoitaja,psykologi ja sosiaalityöntekijä. Kehittämistyön koordinoijana toimi kehittämiskoordinaattori214 Varhiksesta.Kaikkien osapuolten taholta todettiin yhteinen tarve yhtenevän käytännönsopimiseksi, ns. hoitopolun laatimiseksi. Tarve koski tilanteita, joissa aikuisella heräähuoli lapsen tuen tarpeesta jollakin perhepalvelun sektorilla.Hoitopolku-käytännön kehittämisen tavoitteeksi asetettiin:- havaita lapsen kehityksen tuen tarve ajoissa ja suunnitella ja toteuttaa yhdessävanhempien kanssa tarvittavat jatkotoimenpiteet- kehittää yhteistyötä vanhempien, neuvolan, päivähoidon ja sosiaalitoimen sekämuiden lasta tutkivien tahojen kanssa- luoda yhteinen ja selkeä käytäntö ja työtapa perhepalveluiden toimijoille, jottalapsi saisi mahdollisimman nopeasti tarvitsemansa avun ja perhe tukea vanhemmuuteensaNeuvolan kanssa tehtävästä yhteistyöstä todettiin, että Lenearviointimenetelmänkäyttöönotto on jo lisännyt ja vahvistanut yhteistyötä neuvolan japäivähoidon välillä ja toimijoiden tuttuus on helpottanut välitöntä yhteydenottoa ja yhteistyöntekemistä huolen tilanteissa. Lene-arviointikäytännön suhteen keskustelua herättiarviointitiedon hyödynnettävyyden parantaminen esim. lapsen vanhempien suullisestituomana tieto ei välttämättä tule oikeassa muodossa ja väärinymmärryksiä tapahtuupuolin ja toisin.Työkäytännöksi sovittiin, että terveydenhoitaja tekee ns. lene- koonnin jasopii vanhempien kanssa koonnin lähettämisestä päiväkotiin tai perhepäivähoidon ohjaajalle.Koonnin tarkoituksena on, että päivähoidossa osataan paneutua kasvatuksellisinkeinoin tukemaan lapsen kehitystä hänen tarvitsemillaan osa-alueilla. Kun huoli herääneuvolan tai perheneuvolan taholla, edetään seuraavan suunnitelman mukaan seuraavasti215 :- alkupalaveri; mukana vanhemmat, neuvolan tai perheneuvolan työntekijä, yksihenkilö kasvatustiimistä tai perhepäivähoidon ohjaaja ja elto- selkeä tieto; tieto nykytilanteesta kaikille osapuolille sekä päivähoitotarpeen selkeämäärittely- toimintaperiaatteet; käydään läpi päivähoidon toimintaperiaatteet ja toimintatavat- tavoitteet; sovitaan alustavasti yhdessä tavoitteista, mihin pyritään tukitoimella- sovitaan seurannastaSosiaalitoimen kanssa tehtävässä yhteistyössä alkupalaverissa käydään läpi seuraaviaasioita 216 :- selkeä tieto nykytilanteesta kaikille osapuolille, esim. voimassaolevat päätökset/sopimukset mm huoltajuussopimus sekä päivähoitotarpeen selkeä määrittely- käydään läpi päivähoidon toimintaperiaatteet ja toimintatavat- sovitaan alustavasti yhdessä tavoitteista, mihin pyritään tukitoimella214 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Leena Oikkonen.215 Hoitopolku neuvolan, perheneuvolan ja päivähoidon osalta liitteessä 16 ja liite 17216Hoitopolku sosiaalitoimen osalta liitteessä 18118

- käydään läpi toimenpideohjeet päivähoidolle lastensuojelutilanteisiin esim. joslasta ei tulla hakemaan, lasta ei tuoda päivähoitoon, lasta ei voida luovuttaa hakijalleTärkeänä pidettiin myös, että jokaisen työkauden alussa, syksyllä tai hoidonalkaessa pidetään yhteinen keskustelu - suunnittelutilaisuus, jossa ovat mukana vanhemmatja kaikki kuntouttavaan toimintaan osallistuvat toimijat (esim.terapeutit). Näinvarmistetaan se, että työskentely ja kuntouttava toiminta saadaan yhteneväiseksi ja sitentuetaan lapsen kasvua ja kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Elto kutsuu koolletämän yhteistyötoimijajoukon.4. Hoitopolku – kouluvalmiuden ryhmätutkimus | KalajokiEsiopetuksesta kouluun - siirtymään liittyviä asioita ja käytäntöjä suunniteltiin Kalajoellatarkemmin yhteistyössä, jossa olivat mukana elton ja lastentarhanopettajien lisäksikouluilla toimivat erityisopettajat sekä psykologi. 217 Alustavassa tapaamisessa oli mukanakiertävä erityislastentarhanopettaja ja siellä kuultiin esimerkkinä Kempeleen käytäntöjäkouluvalmiuden ryhmätutkimus - toiminnasta.Kalajoelle suunniteltiin oma malli ns. Turun 218 mallia mukaillen ja asia päätettiinesitellä sivistystoimen johtajalle sekä myöhemmin koko päivähoidon, esiopetuksen jaalkuopetuksen henkilöstölle 219 . Kalajoella otettiin kouluvalmiuden havainnointiin Turunmallin ”vuosikelloa” mukaileva menetelmä.5)marraskuu:havainnointikaavakkeentäyttö, palautekeskustelutvanhempien kanssa1)tammikuu: tarkentavahavainnointi,Kummi 3,suositus ryhmätutkimukseenosallistumisesta2)helmikuu: ryhmätutkimus,suositus yksilötutkimuksestatarvittaessa4)syksy:tutustuminenhavainnointi3)maaliskuu:yksilötutkimukset1. Havainnointi• Kaikille esiopettajille käyttöön Turun mallista mukailtu havainnointikaavake,tarvittaessa apuna voi käyttää myös muita havainnointikaavakkeita• Kummi 3 paketti on päivähoidon puolella käytössä eltolla, myös koulunpuolella toimivien esiopettajien käyttöön hankitaan Kummi 3 materiaalilukivalmiuksien havainnointiin.217 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Leena Oikkonen.218 Huolila & kumpp. 2002. Kouluvalmiuden arviointi Turussa.219 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Leena Oikkonen.119

• kouluilla toimivilla esiopettajilla tukena alkuopettajat ja mahdollisuuksienmukaan erityisopettajat, päivähoidon puolella esiopettajilla tukenaoma tiimi ja elto2. Ryhmätutkimus• Ryhmätutkimus toteutetaan Turun mallia käyttäen• Ilmoitus ryhmätutkimuksen järjestämisestä paikallislehtien kaupunginilmoituksiin• Lapsi osallistuu ryhmätutkimukseen vanhempiensa ilmoittamana• Ilmoittautumisessa tulee pyytää lupa tulosten käsittelemiseen yhteistyössäKalajoen perheneuvolan kanssa ja lupa luovuttaa tiedot koululle• esiopettajat ottavat vastaan ilmoittautumiset, jotka toimitetaan kouluillaerityisopettajille ja päivähoidossa eltolle• Sovitaan ryhmätutkimuksen käytännön toteutuksesta vastaavat• Tutkimuksen päätös esim. ruokailu jollakin koululla3. Ryhmätutkimuksen tulosten käsittely• Työryhmän jäsenet pisteyttävät tutkimuksen tulokset• Tulokset käydään läpi psykologin kanssa• Sovitaan kenelle lapsista on syytä suositella yksilötutkimusta →vanhemmat varaavat lapselle ajan tutkimukseen• Kaikille vanhemmille annetaan palaute tutkimuksesta5. Aamuruskon päiväkodin kotisivu – Peda.net | KalajokiVanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä haluttiin kehittää uutta teknologiaa hyödyntäen.Hanke mahdollisti tietoteknisten välineiden hankkimisen, joten päiväkotiin hankittiindigitaalinen valokuvauskamera, videokamera ja myöhemmin myös kannettava tietokone.Uudet välineet antoivat mahdollisuuden uudenlaiseen ja monipuoliseen yhteistyöhön.Vihannin koulut olivat liittyneet peda.net 220 - kouluverkkoon ja työntekijät jaosa vanhemmistakin olivat käyttäneet Peda.nettiä vanhempina koulun kanssa tehtävässäyhteistyössä. Tästä johtuen työntekijät halusivat liittää päiväkodin Peda.net-verkkoonja saada näin uuden yhteistyömuodon omaan työhönsä.Peda.net-kouluverkon tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikan tarkoituksenmukaisenkäytön edistäminen. Kouluverkon toimintaa koordinoi Jyväskylän yliopistonKoulutuksen tutkimuslaitos. Peda.net-kouluverkossa on erilaisia työvälineitä, joistakäyttäjä voi valita itselleen tarkoituksenmukaisimman. Näitä välineitä ovat Veräjä, Oppimappi,Verkkolehti ja OPSpro. Veräjä on materiaalin kokoamisalusta, jota henkilöstöylläpitää ja lapset ja lasten vanhemmat käyttävät. Veräjä voi toimia päiväkodin kotisivuna.Aamuruskossa toiminta tapahtuu Veräjää käyttämällä. Sieltä löytyvät etusivu,jossa on tuotu esille yleistä tietoa päiväkodista, ja jokaisen pienryhmän omat sivut.Sivuilta löytyy ajankohtaiset asiat, viikkotiedote ja kuvia toiminnasta. Sivun kautta voilähettää myös sähköpostia päiväkodin työntekijöille. Keittiöllä on myös oma sivunsa,jota ruokahuollosta vastaava työntekijä ylläpitää. 221Pedanetin käyttöönotto sujui luontevasti ja henkilökunta koki, että tämä uusiyhteistyömuoto on hyvä lisä perinteiseen yhteydenpitoon ja tiedottamiseen. Pedanet onjo löytänyt paikkansa yhtenä toiminnan muotona. Sitä täydennetään viikottain. Van-220 Katso lisää www.peda.net221PedaNetin käyttöön opasti luokanopettaja Tanja Hartikainen ja kuvan käsittelyä ja editointia opastiluokanopettaja Marko Jokitulppo.120

hemmat ovat jo osittain ottaneet pedanetin omakseen ja tulostavat sieltä mm. lastentoiminnan etukäteissuunnitelmat kotonaan. Kaikilla vanhemmilla ei vielä ole mahdollisuuttakäyttää kotonaan Internettiä ja toiset arkailevat sen käyttöä. Mutta asiassa edetäänpikkuhiljaa. Tekniset laitteet vaativat vielä paneutumista ja opiskelua. Tällä hetkellä ontyön alla videokuvausten purku ja editoinnit tietokoneella. Haasteena on löytää sillekinoma aikansa, niin, että työn perustehtävä ei kärsi. Yhdessä opetellen ja tietämystä jakaentoteutetaan tiimityön ideaa.6. Varhis-kerho | KuusamoKuusamossa on aloitettu Varhiksen kehittämistyön myötä päivähoidon, seurakunnan jalastenneuvolan yhteistyönä toteuttama kerho 4-5- vuotiaille lapsille, jotka tarvitsevattukea puheen ja kielen kehityksessä. Varhis-kerho on vaihtoehtona kokopäivähoidolleniille lapsille, joilla ei varsinaista päivähoidon tarvetta. Seurakunnan kerhoissa on jokatapauksessa kielellisen kehityksen tukea tarvitsevia lapsia, ja tässä mallissa kootaantukea tarvitsevia lapsia samaan ryhmään ja lisätään kielen kehityksen tukemisen osaamista.Tavoitteena on ollut uudenlaisen monialaisen ja moniammatillisen yhteistyömuodonkehittäminen. 222 Yhteistyön tuloksena jalkautetaan kiertävä erityislastentarhanopettajaja puheterapeutti ja heidän erityisosaamisen seurakunnan varhaiskasvatukseen.Kerhossa työskentelee työparina päivähoidon lastentarhanopettaja ja seurakunnanlastenohjaajat. Työparilla on säännöllinen yhteydenpito puheterapeutin ja kiertävän erityislastentarhanopettajankanssa (yhteinen suunnittelu, vierailut ryhmässä, konsultaatiotarvittaessa). Lisäksi erityistyöntekijät voivat olla mukana vanhempien kanssa tehtävässäyhteistyössäKerhon toiminta-aika 3h/pv, 2pv viikossa; 2½ tuntia lasten kerhoa ja ½ tuntia”avointa kerhoa”, jossa vanhemmat ovat mukana. Lapsista puolet ns. tukilapsia,ryhmäkooksi on määritelty 12–15 lasta. Toiminnan sisältönä on seurakunnan kerhotoiminnanperusrunko, ja ”ekstrana” tavoitteet ja menetelmät kielen kehityksen tukemiseksi.Toiminnan etuna päivähoidolle on se, että kerhotoimintaan siirtyviltä lapsiltavapautuu päivähoidon kokopäiväpaikkoja. Varhis -kerhon toiminnalla pyritään ennaltaehkäisemäänerityisen tuen tarvetta lapsen myöhemmissä vaiheissa. Kerhon toimintaaloitettiin määräaikaisena kokeiluna (toimintakausi 2008–2009). Toiminnan sisällön javaikuttavuuden arviointi on tapahtunut osana Varhis-hankkeen toimintaa. Toimintamenoihinosallistuvat kaupunki ja seurakunta keskinäisen sopimuksen mukaisesti ja osapuoletvastaavat omien työntekijöiden palkkamenoista ja muista henkilöstöhallintoonliittyvistä asioistaKerhotoimintaan on jatkuva ja avoin haku, jossa kuka tahansa toimija voisuositella kerhoa lapselle/perheelle, jolle katsoisi olevan hyvä toimintamuoto. Lastenkerhotoiminnan ohessa tehdään tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa ja jokaisen kerhotapaamisenviimeinen puolituntinen ”avoin kerho” on aikaa, jolloin vanhemmat ovatläsnä. Vanhemmat tulevat mukaan kerhon toimintaan, joka voi olla laulu-lorutuokioita,kirjaston/puheterapeutin ”tietoiskuja”, vanhempien satujenluku-tuokioita jne.7. Moniammatillinen yhteistyö | KuusamoKuusamon Varhis-toiminta perustui moniammatilliseen ja monialaiseen yhteistyöhön,jossa oli mukana päivähoito, lastenneuvola ja seurakunnan lapsityö 223 . Yhteistyö lähti222 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Anu Määttä.223 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Anu Määttä.121

liikkeelle kunkin tahon esimiesten sitouduttua yhteistyöhön aiemmissa yhteisissä kontakteissakäytyjen keskustelujen pohjalta. Varhikseen sitoutumisen myötä nimettiin kehittämistiimi,sillä ei haluttu erillistä asiakastyötä tekevää yksikköä vaan esimiehistä japäivähoidon erityistyöntekijästä koostuva porukka, joiden kautta kehittämisyksikkötoiminnanasiat leviäisivät laajalle joukolleMoniammatillista ja monialaista yhteistyötä on pidetty yllä kehittämistiiminsäännöllisten tapaamisten kautta, ajankohtaisfoorumeissa, yhteisissä koulutuksissa,Varhis-kerhon toiminnassa jne. Yhteistä kehittämisteemaa ja sisältöjä on tarkasteltukahdella tasolla; ykköstasolla kaikkia kolmea osapuolta koskevat asioita ja kakkostasollakutakin hallinnonalaa koskevia asioita, esim. Bikvan tuloksia käsiteltiin sekä kokolapsiperheiden palvelurakennetta koskien että hallinnonaloittainKehittämiskoordinaattorin rooli moniammatillisessa tiimissä oli koordinoidayleisen tason toimintaa ja olla mukana hallinnonalakohtaisissa prosesseissa, esim. konsultaationosalta koordinaattori osallistui kaikkiin ryhmiin. Kehittämistiimin jäsenetveivät kukin omalle taholle informaatiota, työstivät asioita omien yksikköjensä kanssaja kehittämistiimissä koottiin aina eri tahojen näkemyksiä. Kaikkien kolmen tahon keskenoli ollut jo aieminkin yhteistyökuvioita eri muodoissa, mutta ei juuri tällaista rakennettaja tämä kehittämistiimin rakenne koettiin hyväksi. Tultiin entistä tietoisimmiksitoistemme töistä ja saatiin uudenlaisia näkökulmia asioihin. Kehittämistiimi on sopinutkokoontuvansa säännöllisin väliajoin hankkeen loputtuakin arvioimaan kehittämissuunnitelmantoteutumista ja yleensäkin käymään vuoropuhelua lapsiperheiden asioissa.On myös keskusteltu yhteistyö-mallin laajentamisesta muille toimijoille, jotka työskentelevätlasten ja perheiden parissa esim. kehitysvammaisten lasten kotihoidon ohjauksessaja lapsiperheiden kotipalvelussa.8. Kasvatuskumppanuuden abc perhepäivähoidossa | KuusamoOamk:n opiskelijoilla on valmisteilla opinnäytetyö, jossa laaditaan ohjekirja ja mallikasvatuskumppanuudesta perhepäivähoidossa. 2249. Itsearviointi kehityskeskustelussa | KuusamoPäivähoidon esimiesten kanssa on kehitetty kehityskeskusteluja varten toimintamalli jalomake, jossa on mukana itsearviointi. 225 Tavoitteena on se, että jokainen työntekijätäyttää omia vuorovaikutustaitojaan koskevan itsearviointilomakkeen ennen kehityskeskusteluuntuloa. Itsearvioinnin tarve nousi esille Bikva-mallin avulla, jossa asiakkaankohtaamisen ja vuorovaikutustaitojen merkitys korostui kotikasvatuksen tukemisessa.Itsearviointi-malli perustuu Paula Määtän Kasvattajan itsearviointilomakkeeseen,Päivi Pihlajan Päivähoidon kontekstianalyysiin ja Liisa Heinämäen Vartuvalikkoon.10. Kokonaismallinnus omahoitajatyötapaan| Oulun kaupunkiKoulutuskokonaisuus, omahoitajatyötavan prosessin työnohjaus, kehittämispäiväkodinja verkostopäiväkotien verkostoituminen, vertaistapaamiset, yhteistyö kouluttajatahojenkanssa ja Aluefoorumit muodostavat omahoitajatyötavan kokonaismallinnuksen 226 ,joka on yksi tapa omahoitajatyötavan haltuunotossa.224 Kehittämiskoordinaattorina toimi Anu Määttä. Ohjauksessa on ollut mukana Varhiksesta Aira Vähärautio.225 Alueen kehittämiskoordinaattorina toimi Anu Määttä.226 Katso tarkemmin tässä julkaisussa: Marja Hiitola-Moilanen Omahoitajatyötapa kehittämisteemanaOulun kaupungin päiväkodeissa.122

14 VARHIS VARHAISKASVATUKSEN KEHITTÄMISEN, KOULUTUKSENJA TUTKIMUKSEN RAJAVYÖHYKKEENÄAira Vähärautio1. Varhaiskasvatustyön muutos ja osaamisen haasteet2. Moniammatillista työtä3. Koulutukselliset haasteet4. Varhaiskasvatuksen kehittämistyö sosiaalialan osaamiskeskuksissa5. Varhis osaamisen kehittämisen paikkana6. Varhis tutkivan ja kehittävän yhteistoiminnan rajavyöhykkeenäKäsittelen tässä artikkelissa varhaiskasvatuksen kehittämistyön tarjoamia mahdollisuuksiatoimia ammatillisen osaamisen kehittymisen paikkoina niin ammatillisessa peruskoulutuksessakuin työelämälähtöisessä täydennys- ja jatkokoulutuksessakin. Aluksitarkastelen varhaiskasvatustyössä tapahtuneita muutoksia ja niistä nousevia haasteitatyöntekijöiden ammatilliselle osaamiselle ja varhaiskasvatuspalvelujen laadun kehittämiselle.Moniammatillisuus ja koulutusjärjestelmän moninaisuus tekee varhaiskasvatuksenammatillisen osaamisen kehittämisestä perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessaomaleimaista. Kytken lopuksi ammatillisen osaamisen koulutukselliset haasteet Varhiksessatehtyyn varhaiskasvatuksen kehittämistyöhön ja katson kootusti niitä yhteistoiminnallisiamahdollisuuksia, jotka avautuivat kehittämisyksikkötoiminnan muodostamanrakenteen kautta.1. Varhaiskasvatustyön muutos ja osaamisen haasteetVarhaiskasvatuksessa tehtävän työn yhteiskunnallinen toimintaympäristö on kokenutmonia muutoksia. Yhteiskunnan rakenteissa tapahtuvat kulttuuriset ja taloudelliset muutoksetheijastuvat perheiden elämään ja varhaiskasvatuspalveluille asettuviin haasteisiin.Varhaiskasvatuksen parissa tehtävässä työssä edellytetään henkilöstöltä aikaisempaasyvällisempää ja monimuotoisempaa osaamista. Työstä on tullut entistä haastavampaaniin pedagogisesti, sosiaalisesti kuin yhteiskunnallisestikin. 227 Perheet ovat muuttuneetmoninaisiksi rakenteeltaan, vaihtelevilta elämäntilanteiltaan sekä kulttuurisilta taustoiltaan.Perheiden kohtaamisen haasteita nousee myös kasvatuskumppanuuden rakentamisestaja vanhempien osallisuuden vahvistamisesta osana varhaiskasvatuksen käytännöntyötä. 228 Työ on muuttunut rajoiltaan epämääräisemmäksi ja varhaiskasvatuksen työntekijöiltäedellytetään entistä enemmän moniammatillisen verkostotyön osaamista muidenlasten ja lapsiperheiden parissa työskentelevien toimijoiden kanssa. Erityisesti tämä tarkoittaayhteistyötä opetus-, sosiaali-, terveys-, kulttuuri – ja liikuntatoimen, yksityistenpalveluntuottajien, seurakuntien ja muiden järjestöjen kanssa.Varhaiskasvatustyön muutos asettaa haasteita työntekijöiden osaamiselle, sen pedagogishallinnollisellejohtamiselle, mutta myös alan koulutus- ja tutkimusorganisaatioille sekävarhaiskasvatuksessa tehtävälle kehittämistyölle. Varhaiskasvatuksen eri tutkimus- jakoulutusorganisaatioiden sekä kehittämisrakenteiden on kyettävä vastaamaan muuttuneisiinvarhaiskasvatustyön osaamisen ja palvelujen laadun kehittämisen haasteisiin. Lisävaatimuksiatulee niin henkilöstön perus- ja täydennyskoulutukselle kuin työssä oppimisenja osaamisen kehittämisellekin. Ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuden ja riittävyydenvarmistaminen edellyttää varhaiskasvatuksen arvostuksen ja vetovoimaisuuden227 STM:n selvityksiä 2007:7, 15–19.228 Ks. Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista 2002 ja Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteet 2003.123

lisäämistä. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan loppuraportissa korostetaan työelämänja oppilaitosten välisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä tähän liittyen. 229Varhaislapsuutta koskevan tutkimustiedon lisääntyminen lapsen oppimisesta,kasvusta ja kehityksestä antaa uusia välineitä ja mahdollisuuksia varhaiskasvatuksenpedagogisten käytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimustiedon välittymisessä osaksi ammatillistatyötä ei ole olemassa kuitenkaan kattavia tai selkeitä rakenteellisia mekanismeja.Kuitenkin jatkuvan ammatillisen osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on tullutosaksi varhaiskasvattajan työtä. Osaava henkilöstö on keskeinen varhaiskasvatuksenlaatutekijä. 230 Vastuu varhaiskasvatustyön laadun arvioinnista ja kehittämisestä on siirtynytpaikallistasolle. Varhaiskasvatuspalvelujen tuottamisen tavat ovat muutoksessaalueellisen yhteistyön lisääntyessä ja uusien palvelumallinen 231 luomisen seurauksena.Ammatillisen kehittämisen vaatimuksia asettuu työntekijöiden lisäksi myös varhaiskasvatuksenjohtajille niin yksittäisen päivähoitoyksikön kuin koko kunnan ja seutukuntienkintasolla. Samalla edellytetään palvelujen laadun ja niiden monimuotoistamisen kehittämistä.232 Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillisen osaamisen ylläpitäminen jakehittäminen, alan kehityksen seuraaminen ja uusimman tutkimustiedon hyödyntäminensekä kehittämistyöhän osallistuminen on tullut tärkeäksi osaksi varhaiskasvattajan työtä.2. Moniammatillista työtäVarhaiskasvatuksen työalueen omaleimaisuus liittyy sen moniammatilliseen luonteeseen.Päivähoidossa työskentelee usealla eri ammattinimikkeellä ja koulutustaustallaolevia henkilöitä 233 . Päivähoidossa lastentarhaopettajilla ja lastenhoitajilla on toisistaanpoikkeavia tutkintoja. 234 Nykyisen koulutusjärjestelmämme mukaan näihin tehtäviin voikouluttautua yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Lastentarhanopettajantehtävissä voivat työskennellä yliopistoista valmistuneet kasvatustieteenkandidaatit ja kasvatustieteen maisterit, ammattikorkeakouluista valmistuneet sosionomit,joilla on asetuksen edellyttämät pedagogiset opinnot tutkinnon osana sekäylemmän sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Näidenlisäksi lastentarhanopettajina työskentelee myös aikaisemman koulutusrakenteen mukaisillatutkinnoilla valmistuneita, opistoasteisen tutkinnon suorittaneita lastentarhanopettajiaja sosiaalikasvattajia. Lastenhoitajan tehtäviin ovat päteviä toisen asteen sosiaali-ja terveysalan perustutkinnon suorittaneet lähihoitajat sekä lapsi- ja perhetyön perustutkinnonsuorittaneet lastenohjaajat. Lastenhoitajan ammattinimikkeellä voi työskennellämyös aikaisemman terveydenhuoltoalan kouluasteisen ammatillisen tutkinnonsuorittaneita lastenhoitajia sekä sosiaalialan ammatillisen tutkinnon suorittaneita päivähoitajia.235 Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuosituksissa 236 onmääritelty tarkemmin päiväkotien tehtävärakenteista. Samassa yhteydessä on otettu kantaamyös ammatillisen henkilöstön osaamiseen perustuvaan tehtävänjakoon päiväkodissa.Laajemmin tarkasteltuna varhaiskasvatuksen työntekijät voivat toimia paitsi päivä-229 Alila & Kronqvist 2008, 57.230 Ruokolainen & Alila (toim.) 2004.231 Kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras). Sosiaali- ja terveysministeriö. Tarkemminhttp://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/palvrak/index.htx.232 Alila & Portell 2008:14; Viitala & Kekkonen & Paavola 2008.233 Artikkelissa ei nosteta tarkasteluun kaikkia varhaiskasvatuksen ammattiryhmiä, vaan pitäydytään Varhis-hankkeessamukana olleisiin varhaiskasvatuksen ammatteihin ja koulutuksiin.234 STM:n selvityksiä 2007:7, 39–42.235 STM:n julkaisuja 2007:18, 23–26.236 STM:n julkaisuja 2007:14, 44-48.124

kodeissa myös muussa päivähoidon perustyössä ja päivähoitopalveluissa, avointen varhaiskasvatuspalvelujentehtävissä 237 , yksiköiden esimiehinä tai muissa hallinnollisissajohtotehtävissä, esiopetuksen kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä sekä tutkimuksen jakehittämisen parissa. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksistaon säädetty tarkemmin erikseen kunkin työtehtävän osalta. 238Perinteisten ammattinimikkeiden rinnalle on tullut varhaiskasvatustyön muutostenseurauksena uusia nimikkeitä ja työtehtäviä. Päivähoidossa toimii mm. perhetyöntekijöitä,joilla on hyvin vaihtelevat koulutustaustat ja työalueet. 239Varhaiskasvatustyössä tarvittava ammatillinen osaaminen voidaan ammattinimikkeestätai koulutustausta riippumatta jaotella neljään pääalueeseen. Näitä on kaikkienammattiryhmien jakama yhteinen osaaminen, varhaiskasvatusosaaminen, erityinenosaaminen tehtäväalueittain ja tilanneosaaminen. 240 Kaikille yhteistä osaamista on toimintaympäristöönja perustehtävään, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen ja jatkuvaankehittämiseen liittyvä osaaminen sekä eettinen osaaminen. Varhaiskasvatusosaaminenpitää sisällään kasvatusosaamisen, pedagogisen osaamisen sekä hoito- hoiva ja huolenpito-osaamisen.Erityiseen osaamiseen kuuluu tutkimus- ja kehittämistehtävät, esimiestehtävät:hallinnollinen ja pedagoginen ja henkilöstöjohtaminen sekä erityislastentarhanopettajan,lastentarhanopettajan, lastenhoitajan ja perhepäivähoitajan tehtävät. Tilanneosaaminenpitää sisällään erilaisia aikaan ja paikkaan sidottuja painotuksia kuten esimerkiksikielikysymykset ja monikulttuurisuuden.Päivähoidon sisäisestä näkökulmasta tarkasteltuna sen parissa tehtävä työ onaidosti moniammatillista tiimityötä. 241 Erilaisen koulutustaustan omaavat henkilöt tuovatoman osaamisensa yhteiseen käyttöön ja luovat samalla uutta osaamista mahdollistaenjaetun asiantuntijuuden. 242 Koulutusten ja tutkintojen moninaisuus tekee kuitenkinvarhaiskasvatuksen koulutusjärjestelmän kokonaisuudesta hajanaisen. Varhaiskasvatuksenneuvottelukunnan loppuraportissa ilmaistaankin huoli varhaiskasvatuksen koulutuksentasosta ja tulevan koulutustarpeen ennakoinnista. 243 Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnanmielestä myös työelämän ja oppilaitosten sekä eri koulutustahojen välistä yhteistyöntulee tiivistää. Varhaiskasvatusalan koulutuksen valtakunnallisen arvioinnintoteutuksen organisointi onkin uuden neuvottelukunnan tehtävänä.3. Koulutukselliset haasteetMuuttuva toimintaympäristö, työn uudet vaatimukset sekä varhaiskasvatuksen sisäinenja ulkoinen moniammatillisuus haastavat varhaiskasvatuksen koulutusjärjestelmää ammatillistenperusopintojen ja -tutkintojen tasolla. Perinteisesti varhaiskasvatusta antavienkoulutusorganisaatioiden välinen yhteistyö on ollut vähäistä. Ammatillisen toisenasteen (lähihoitaja) oppilaitokset, ammattikorkeakoulut (sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoja ylempi ammattikorkeakoulututkinto) ja yliopistot (kasvatustieteenkandidaatit ja maisterit) ovat eriytyneet koulutusjärjestelmän eri tasoille omine opetussuunnitelmineenja tutkintoineen. 244 Vaikka tulevat varhaiskasvatuksen ammattilaisettekevät työtään moniammatillisissa tiimeissä, on heillä opiskeluaikana käytännössä vainvähän mahdollisuuksia harjoitella sitä. Moniammatillisuuden harjoittelun mahdollisuu-237 Tarkemmin Alila & Portell 2008, 51-53.238 STM:n julkaisuja 2007:18.239 Uusimäki 2005.240 Osaamisalueiden jaottelua ovat olleet tuottamassa useat henkilöt. Ks. tarkemmin Varhaiskasvatuksenhenkilöstön koulutus ja osaaminen. Nykytila ja kehittämistarpeet 2007, 28-35.241 Karila & Nummenmaa 2001, 41–42.242 vrt. Karila & Nummenmaa 2001, 7–8, 39; Venninen 2007, 26–27.243 Alila & Kronqvist 2008, 53–58.244 STM:n selvityksiä 2007:7, 40125

det voivat avautua perusopintovaiheessa erilaisissa projektiopinnoissa sekä työssäoppimisen,ammattiharjoittelujen tai opetusharjoittelujen kautta. 245Varhaiskasvatustyössä tapahtuneet muutokset haastavat perusopiskelun lisäksimyös työuranaikaisen jatko- ja täydennyskoulutuksen. Vuoden 2005 elokuun alustaastui voimaan sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskeva sosiaalihuoltolainmuutos. 246 Sosiaalihuollon täydennyskoulutusvelvoite edellyttää, että kunnat huolehtivathenkilöstönsä riittävästä osallistumisesta vuosittain järjestettyyn täydennyskoulutukseen.Lasten päivähoito on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu ja siksitäydennyskoulutusvelvoite koskee aina myös lasten päivähoidon henkilöstöä, vaikkasen hallinnosta vastaisi kunnassa joku muu kuin sosiaalihuollosta vastaava toimielin.Lakiuudistuksen tavoitteena on turvata sosiaalihuollossa työskentelevän henkilöstönmahdollisuudet ylläpitää ja uudistaa ammattitaitoaan.Varhaiskasvatuksen jatko- ja täydennyskoulutusten toteutuksen ongelmanaon, ettei niistä välttämättä muodostu työntekijöiden ammatillista osaamista ja kehittymistätukevia, kumuloituvia koulutuskokonaisuuksia 247 . Lisäksi sitä toteutetaan irrallaanvarsinaisesta peruskoulutuksesta ilman, että muodostuisi ammatillista osaamista täydentäviäkehittymisen ja kouluttautumisen polkuja. Täydennyskoulutuksen suunnittelunperustalta puuttuu osaamisen kartoitusten kautta tuleva tieto todellisista koulutustarpeista.248 Osaamiskartoituksista saatavalla tiedolla voidaan vastata yksilöllisten koulutustarpeidenlisäksi myös työyhteisötasoiseen osaamisen kehittämisen haasteeseen. Suunnitelmallinenjatko- ja täydennyskoulutus edellyttää lisäksi seuranta- ja arviointijärjestelmää.Uusista avauksista suhteessa sosiaalialan henkilöstön osaamisen kehittämisensuuntaan voidaan pitää STM:n perustamaa sosiaalialan ammattihenkilöiden foorumia249 , joka toimii Kaste-ohjelman 250 valtakunnallisena tukijärjestelmänä. Foorumiintavoitteen on johtamisrakenteita ja työkäytäntöjä kehittämällä parantaa sosiaalihuollonja -palveluiden vaikuttavuutta ja edistää väestön hyvinvointia sosiaali- ja terveydenhuollonuudistuvissa toimintaympäristöissä. Lisäksi tavoitteena on varmistaa alan työvoimansaanti sekä vahvistaa henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia. 2514. Varhaiskasvatuksen kehittämistyö sosiaalialan osaamiskeskuksissaSosiaalialan osaamiskeskustoiminta alkoi pysyvästi vuoden 2002 alusta, jolloin osaamiskeskuksiakoskeva lainsäädäntö tuli voimaan 252 . Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävänäon turvata asiantuntemuksen ja peruspalvelujen sekä erityispalvelujen kehittyminenja välittyminen omalla alueellaan. Lisäksi tehtävänä on kehittää sosiaalialan perus-,jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä käytännön työn monipuolista yhteyttä ja tutkimus-,245 Eri oppilaitosten käytännön opetuksen jaksojen nimikkeet vaihtelevat suuresti. Tämä tuli esille kartoituksessa,joka tehtiin Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatusta antavien oppilaitosten käytännön opetuksentoimintatavoista osana valtakunnallista sosiaalialan käytännön opetuksen kehittämishanketta. TarkemminKuusisto & Mikkola 2008 http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muutjulkaisut/index_html.246 Kallio & Sarvimäki (toim.) STM:n julkaisuja 2006:6.247 Alila & Kronqvist 2007: 72, 56-58.248 Puroilan (2005, 29-30) tekemä kartoitus Pohjois-Suomen varhaiskasvatuksen henkilöstön osalta osoitti,että täydennyskoulutuksen toteutuksessa oli suurta kuntakohtaista vaihtelua. Henkilökunta suhtautuimyönteisesti jatko- ja täydennyskouluttautumiseen. Koulutusta koettiin olleen tarjolla runsaasti. Varhaiskasvatuksenvastuuhenkilöt ilmaisivat kuitenkin huolen koulutuksen laadusta ja pirstaleisuudesta sekäkoulutustarpeen ja tarjonnan kohtaamisesta.249 STM asettamispäätös STM078:00/2008.250 Tarkemmin http://www.stm.fi/Resource.phx/hankk/hankt/sote/index.htx.251 Foorumissa on myös sosiaalialan osaamiskeskusten ja varhaiskasvatuksen edustus.252 Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001.126

kokeilu ja kehittämistoimintaa 253 . Pyrkimyksenä on suunnitelmalliseen tiedontuotantoonja tutkitun tiedon monipuoliseen käyttöönottoon perustuva sosiaalialan osaamisenkehittäminen. Sosiaalialan osaamiskeskukset voivat toimia sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositustenmukaisesti henkilöstön osaamisen arvioinnissa, täydennyskoulutustarpeidenkartoituksessa ja koulutussuunnittelussa. Osaamiskeskustoiminnalla edistetäänkoulutuksen, tutkimuksen ja käytännön työn välistä yhteyttä ja sosiaalialan toimijoidenkumppanuutta. Suunnitelmallisella tiedontuotannolla ja sosiaalialan osaamisen kehittämisellävoidaan luodaan mielekäs rakenne myös henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutuksentoteutukselle. 254Sosiaalialan osaamiskeskusten yhteyteen perustetut seudulliset kehittämisyksikötovat mahdollistaneet pitkäjänteisen asiakastyön kehittämisen osana kuntien, osaamiskeskusten,oppilaitosten ja tutkimuslaitosten sekä järjestöjen yhteistoimintaa. Kehittämisyksiköidenkautta on muodostettu tutkivia, oppivia, verkostomaisia yhteisöjä, jotkaovat lisänneet henkilöstön ammatillista osaamista ja mallintaneet erilaisia tapoja kytkeäkehittämisorientaatio yksiköiden perustehtävään sekä käytännön asiakastyön kehittämiseen.5. Varhis osaamisen kehittämisen paikkanaVarhaiskasvatus on ollut sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnassa mukana alustasaakka enemmän tai vähemmän jäsentyneenä osaksi niiden toimintaa. 255 Näin myösPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Varhaiskasvatus on ollut sen perustamisestalähtien yksi Posken Pohjois-Pohjanmaan yksikön painopistealueista. 256 Poskenneuvottelukunta on linjannut vuoden 2008 painopistealueiksi sosiaalityön ja hyvinvointistrategisentyön lisäksi edelleen myös varhaiskasvatuksen. 257Posken varhaiskasvatuksen kehittämistyö astui askeleen kohti vakiintuneempiamuotoja varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön perustamisen kautta 2006.Varhis-hankkeen tavoitteeksi asetettua pysyvää kehittämisen rakennetta ei ole saatuvielä hankkeen päättymisvaiheessa varmuudella aikaan, mutta lupaavaa, uusia työmuotojajäsentävää ja mallintavaa toimintaa kylläkin.Varhaiskasvatuksen seudullinen ja alueellinen kehittämistehtävä kuuluu lakisääteisestimyös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimialaan. 258 Olikin luontevaalähteä yhdistämään näiden eri tahojen yhteistä osaamista varhaiskasvatuksen kehittämisessä.Varhiksen toiminnassa yhteistyön konkreettiseksi paikaksi määrittyi tältä osinalueellinen kehittäjäverkosto eri toimijoineen. 259Varhis-hankkeessa pyrittiin vastaamaan varhaiskasvatuksen muuttuneisiinammatillisen osaamisen haasteisiin keskittämispäiväkodeissa tehdyllä kehittämistyöllä.Hankkeessa tehty yhteistyö oppilaitosten ja tutkimusorganisaatioiden kanssa oli omaltaosaltaan vaikuttamassa varhaiskasvatuksen henkilöstön perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksenvälisen toiminnan jäsentymiseen osaksi varsinaista kehittämistyötä. Tehtyjenmallinnusten kautta Varhiksen toiminta kytkeytyi entistä tiiviimmin osaksi varhaiskas-253 Alueellisia osaamiskeskuksia on kahdeksan ja yksi ruotsinkielistä väestöä varten.254 Kallio & Sarvimäki (Toim.) 2006: 6, 31.255 Kaikki osaamiskeskukset mainitsevat varhaiskasvatuksen yhdeksi painopistealueekseen Alilan ja Ojalan(2006, 13) sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaa koskevassa aineistossa.256 Ks. Puroilan artikkeli Varhaiskasvatuksen kehittämistä ennen Varhista tämän raportin alussa.257Neuvottelukunnan kokous 11.2.2008; http://www.sosiaalikollega.fi/poske/poskenneuvottelukunta/neuvottelukunnan-kokous-12-2.2008.258 Yliopistolaki 715/2004; Ammattikorkeakoululaki 351/2003.259 Tarkimmin alueellisen kehittäjäverkoston toiminnasta tässä raportissa Sarvelan ja Vähäraution artikkelissa.127

vatuspalvelujen laadun kehittämistä ja ammatillisen osaamisen vahvistumista Pohjois-Pohjanmaan alueella.Varhis-hankkeen kehittämisen paikallisella tasolla, kehittämispäiväkodeissatehty kehittämistyö nivoutui osaksi henkilöstön pitkäjänteistä jatko- ja täydennyskoulutusta.Kehittämispäiväkodeissa järjestettiin mittavaa koulutusta 260 , joka oli paitsi päiväkotikohtaistamyös laajemmin seutukunnassa varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattuaajankohtaisfoorumien kautta. 261 Koulutuksista muodostui teemallisia kokonaisuuksia,joiden sisältöjä kehittämiskoordinaattorit muokkasivat yhdessä kehittämispäiväkotienhenkilöstön ja alueiden kehittämistiimien kanssa. Niiden toteutuksessa hyödynnettiinVarhiksen alueellisen kehittäjäverkoston omia tutkijoita ja osaajia sekä valtakunnallisiaasiantuntijoita. Henkilöstön näkökulmasta kehittämistyöhön kytkeytyvästä koulutuksestamuodostui mielekkäitä ja ammatillista osaamista syventäviä kehittämisen polkuja.Kehittämisalueilla Varhis-hankkeen aikana työstetyt varhaiskasvatuksen pitemmänaikavälin kehittämissuunnitelmat pitävät sisällään myös henkilöstön täydennyskoulutussuunnitelman.Hankkeen päätyttyä nämä jäävät alueen varhaiskasvatuksen toimijoidenkäyttöön ja hyödynnettäviksi. Kehittämisalueilla koordinaattoreiden tekemätosaamiskartoitukset 262 muodostavat luontevan pohjan jatkuvalle osaamisen kehittämiselle.Varhis-hankkeen aikana kertynyttä koulutusten seurantatietoa voidaan myös jatkossahyödyntää alueiden omissa jatko- ja täydennyskoulutussuunnitelmissa. Varhishankkeessaon luotu alueellisia yhteistyörakenteita, jotka toimivat luontevasti myös täydennyskoulutuksentukirakenteena. 263Varhiksen kehittämispäiväkodit toimivat asiakastyön kehittämisen lisäksimyös alueen oppilaitosten varhaiskasvatuksen eri perustutkintoja suorittavien opiskelijoidenkäytännön opetuksen, työssä oppimisen ja harjoittelun paikkoina sekä tutkimuspäiväkoteina.Kehittämispäiväkodit tarjosivat alan opiskelijoille (lähihoitajaopiskelijat,sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ja yliopiston opiskelijat) mainion aitiopaikan japääsyn jo opiskeluaikana osallistumaan pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen varhaiskasvatustyönkehittämiseen. Varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden kehittymisestä onkinlöydettävissä sekä yksilöllinen, yhteisöllinen että yhteiskunnallinen ulottuvuus. Yksilöllisentiedonhankinnan ja henkilökohtaisen osaamisen kartuttamisen lisäksi on tärkeäätyöyhteisössä ja ryhmissä tapahtuva yhteinen keskustelu ja asiantuntijakulttuuriin osallistuminen.Työyhteisöissä ja opiskelussa on ammatillisesti rikastuttavaa, kun pitkääntyössä olleet tai pitempään opiskelleet ekspertit voivat jakaa kokemuksiaan vasta alallehakeutuneiden noviisien tai vasta opiskeluvaiheessa olevien opiskelijoiden kanssa. 264Näin voidaan välittää paitsi työhön liittyvää hiljaista tietoa myös opiskelijoiden ohjauksestakarttunutta kokemustietoa. 265 Tulevan ammatti-identiteetin kehittymisen kannaltaalan opiskelijoille on arvokasta saada omakohtaista kokemusta kehittämistyöstä sekäpäästä osallistumaan työyhteisön kehittämisen prosesseihin.Varhis-hankkeen aikana toteutetussa STM:n varhaiskasvatuksen käytännönopetuksen kehittämishankkeessa mallinnettiin 266 eri varhaiskasvatusta antavien oppilaitostenkäytännön opetuksen toteutusta osaksi kehittämisyksikön rakennetta. Hankkeessamyös järjestettiin kehittämispäiväkodeissa opiskelijoita ohjaavalle henkilöstölle koulutusta.Tehdyssä mallinnuksessa paikallistason kehittämistyössä kehittämiskoordinaattori260 Tarkemmin tämän raportin kehittämisalueiden toimintaa kuvaavissa artikkeleissa.261 Esimerkiksi Oulussa omahoitajatyötapaan liittyvä lyhyempi ja pitkäkestoisempi koulutus oli vaikuttavuudeltaantodella laajaa kohdistuen kehittämispäiväkodin ja vertaispäiväkotien lisäksi myös muille kaupunginpäivähoidon henkilöstölle. Tarkimmin Hiitola-Moilasen artikkelissa.262 Tarkemmin tässä raportissa Oikkosen ja Parhialan artikkeleissa.263 Vrt. Kallio & Sarvimäki (toim.) 2006:6, 31.264 Kupila 2008.265 Vrt. Moilanen, Tasala & Virtainlahti 2005.266 Tarkemmin Vähärautio 2008, 17-27.128

ylläpitää yhteistyöverkostoa oman alueensa oppilaitosten sekä kehittämispäiväkotienvälillä. Verkoston toimesta voidaan jatkossakin järjestää opiskelijoiden ohjaajina toimivillekoulutusta ja ylläpitää yhteistyötä eri oppilaitosten ja kehittämispäiväkotina toimineidenyksiköiden välillä. Paikallistasolla on myös mallinnuksen mukaisesti mahdollistaorganisoida yhteistoiminnallisia, moniammatillisia oppimisprosesseja eri oppilaitostenopiskelijoiden ja kouluttajien toimesta. Projektien toteutuspaikkoina voivat olla kehittämispäiväkoditsekä muut alueiden kehittämistyöstä kiinnostuneet yksiköt. 267 Näinvoidaan toteuttaa eri oppilaitosten välistä tiiviimpää yhteistyötä ja oppia käytännössämoniammatillista tiimityötä. Näiden suunnitelmien jatkokehittely ja mahdollinen toteutusjää hakkeen päättyessä alueellisten toimijoiden yhteistyöverkostoille.Kehittämispäiväkodit tarjosivat varhaiskasvatuksen perus- ja jatkoopiskelijoillemonipuolisia tutkimusmahdollisuuksia. Kehittämispäiväkotien kehittämisteemoistamuodostui erilaisia laajempia tutkimuksellisia kokonaisuuksia, joihin eri varhaiskasvatuksenammatteihin opiskelevat saattoivat kiinnittää omat opinnäytetyönsä jamuut tutkimushankkeensa. Kehittämispäiväkodit pääsivät osallisiksi alan tiedontuotannosta.Käytännöntyön ja tutkimustiedon välinen etäisyys pieneni oleellisesti. Oppilaitostenopiskelijoiden opinnäytetöiden kautta tuotettiin tietoa paikallisen kehittämistyöntarpeisiin. Vuoropuhelu koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden sekä käytännön työn kehittämisenvälillä lisääntyi oleellisesti. Opinnäyteyhteistyössä toteutui moniammatillisuus,kun samasta kehittämisen teemasta on valmistumassa ja valmistunut sekä ammattikorkeakoulujenettä yliopiston opinnäytetöitä. Opinnäytetöiden aiheiden jäsentelyssäVarhiksen työntekijöillä oli tärkeä ohjaava ja koordinoiva rooli. Heidän kauttaan välittyitieto alan opiskelijoille ja kyettiin lomittamaan tutkimuksellisia aiheenrajauksia mielekkäiksikokonaisuuksiksi, jotka palvelivat niin kehittämispäiväkotien kuin opiskelijoidenkinammatillisen osaamisen syventämistä ja varhaiskasvatuspalvelujen kehittämistä.Opinnäyteyhteistyön kautta käynnistettiin moniammatillista opinnäytetyöpajatyöskentelyä.Se on mallinnettu toisaalla tässä raportissa. Moniammatillisesti muodostettavatteemalliset opinnäytetyöpajat, joissa keskitytään alueellisesti ja paikallisestivarhaiskasvatuksen kehittämistyön kannalta tärkeäksi ja ajankohtaiseksi koettuihin aihepiireihin,voivat muodostua tärkeäksi tiedonmuodostuksen foorumeiksi. Niihin voidaankytkeä myös pitemmälle meneviä tutkimushankkeita ja toimintatutkimustyyppistäuusien käytäntöjen kehittelyhankkeita. Näin voidaan ylittää perinteistä kehittämisen jatutkimuksen välistä erillisyyttä, edistää niiden luontevaa kohtaamista, yhteistyötä sekäresurssien kohdentumisesta aikaansaatavaa molemminpuolista hyötyä. 268Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan varhaiskasvatustutkimuksen jaoksenraportissa 269 korostetaan varhaiskasvatuskäytäntöjen ja organisaatioiden kehittämisestäpalvelevan tutkimuksen tärkeyttä. Sen mukaan voimavaroja tulee suunnata varhaiskasvatustyötäkehittävään tutkimukseen, jossa soveltajat ovat mukana. Kehittämällä edelleenVarhis-hankkeen aikana käynnistynyttä eri koulutusorganisaatioiden sekä tutkimus-ja kehittämisyksiköiden välistä yhteistyötä, voidaan luoda Pohjois-Pohjanmaanalueelle koko varhaiskasvatuksen tutkimus- ja kehittämistyötä palvelevia yhteistyörakenteita.Niiden avulla on mahdollista vastata mm. varhaiskasvatustutkimuksenjaoksenesittämiin haasteisiin kehittää tutkimustiedon levityskanavia, vahvistaa pedagogistaosaamista, kehittää varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmää, johtamista ja ohjaamistatutkimustietoon perustuvilla ratkaisumalleilla.267 Näitä voivat olla esim. järjestöjen, seurakunnan, neuvolan, liikunta- ja kulttuuritoimijoiden varhaiskasvatuspalvelujatarjoavat yksiköt.268 Vrt. STM, Selvityksiä 2007:12, 84-85.269 STM, Selvityksiä 2007:6, 26-27, 36-37.129

Varhiksessa saatuihin hyviin kokemuksiin perustuen olisikin Posken toimestamahdollista laatia varhaiskasvatuksen alueellisista tarpeista nouseva Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen tutkimus- ja kehittämistyön toimintasuunnitelma ja -strategia yhteistyössä alueen tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Siihen voitaisiinintegroida myös Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen pitkäjänteinen kehittämissuunnitelma,henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutussuunnitelmat sekä henkilöstönosaamis- ja koulutustarpeiden kartoitukset seurantajärjestelmineen. Varhaiskasvatuksenkehittämistoiminnan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta olisi myös syytä arvioida systemaattisesti.Vuoden 2008 aikana pidetyissä Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksentoimijoiden seudullisissa työkokouksissa varhaiskasvatuksen kuntatoimijat nostivatesiin uusina kehittämisen ja tutkimuksen kohteina mm. monikulttuurisuuden, erityisvarhaiskasvatuksenja muutosjohtajuuden. 270 Varhaiskasvatuspalvelujen moninaistamisenja ylisektorisen yhteistyön tarvetta pidettiin tärkeänä. Huolta koettiin alan vetovoimaisuudensäilymisestä sekä riittävästä koulutetun henkilöstön saannista ja ammattitaidonjatkuvasta kehittämisestä täydennyskoulutuksessa.6. Varhis tutkivan ja kehittävän yhteistoiminnan rajavyöhykkeenäYhteenvetona voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksestamuodostui monipuolinen kohtaamispaikka, jossa kehittämistyöhön yhdistyi erilaistakoulutuksellista ja tutkimuksellista yhteistoimintaa. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkövoidaan nähdä eräänlaisena rajavyöhyketoiminnan 271 paikkana, joka mahdollistaamonipuolisia yhteisöllisiä kehittämis-, tutkimus- ja oppimisprosesseja. 272 Varhiksessaovat kohdanneet kolme erillistä toimintajärjestelmää – työelämän kehittäminen, koulutusja tutkimus. Paikallistason kehittämistyön yksiköt kehittämispäiväkodit, kehittämiskoordinaattoritja kehittämistiimit sekä alueellisen tason kehittämisen rakenteet ja verkostotmuodostavat yhteisöllisen toiminnan mahdollistavia rajavyöhykkeitä.270 Sarvela 2008.271 Käsite on lainattu Vesa Korhoselta (2005) ja sovellettu varhaiskasvatuksen kehittämistyön kontekstiin.272 Korhonen (2005, 134–138) näkee koulutuksen ja työelämässä tapahtuvan ammatillisen toiminnanrajojen ylittyvän mielekkäällä tavalla juuri erilaisissa kehittämishankkeissa ja kehittämällä oppimisessa.130

Muut verkostot- Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi- valtakunnalliset verkostot- kansainvälinen yhteistyöKehittämispäiväkodit- varhaiskasvatuksentoiminnallinen ja sisällöllinenkehittämistyö- perusopiskelijoidenharjoittelut, projektit jaopinnäytetyöt- kehittämiskoulutus jakonsultaatio – täydennyskoul.- vertaispäiväkotitoiminta- mentorointiRajavyöhyke- koulutuksen ja työn rajojen ylitykset- kehittämällä oppiminen ja tutkiminen- henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutusyhteistoimintaa- moniammatilliset projektit jaopinnäytetyöpajat- varhaiskasvatuksen kehittämis- jatutkimusstrategian toteutuksen seuranta- alueelliset kehittämiskoordinaattorit jakehittämistiimitVarhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö- ajankohtaisfoorumit- P-S varhaiskasvatuspäivät- kehittämistyötä tukevankoulutuksen ja konsultaationjärjestäminen- pitkäjänteiset jatko- ja täydennyskoulutuskokonaisuudetsekä seuranta- osaamikartoitukset, koulutustarvekartoitukset- P-P varhaiskasvatuksen kehittämis- jatutkimusstrategian laatiminen- verkostojen kokoaminenTutkimus- ja koulutusorganisaatiot- opiskelijoiden perusopetuksenkytkeminen osaksikehittämistyötä: projektit,harjoittelut, opinnäytetyöt- kehittämistyön kouluttajat jakonsultit- eri oppilaitosten yhteisiätutkimushankkeita jayhteistoiminnallisia projekteja- alumnitoiminta- perus- ja soveltavaa tutkimustaKuvio 4. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön yhteistoiminnalliset rajavyöhykkeet.Yllä olevaan kuvioon on jäsennelty varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön toiminnankautta avautuvia rajavyöhykkeitä: kehittämisen, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistoiminnanmahdollisuuksia. Kehittämisyksikkö kokoaa verkostot yhteen ja siitä muodostuukaikkia yksittäisiä toimijoita yhdistävä rajavyöhyke, josta voidaan löytää yllä olevankuvion kaltaisia, toiminnallisia rajapintoja. Paikallinen kehittämistyö tapahtuu eri alueillakehittämispäiväkodeissa, mutta sen vaikutukset leviävät laajemmalle vertaistoiminnan,vertaispäiväkotiverkostojen 273 , koulutuksen, ajankohtaisfoorumien sekä mentoroinninavulla. Mentoroinnilla 274 voidaan edistää uuden työntekijän työuran alkua jakiinnittymistä kehittämistyöhön. Mentorointia voidaan toteuttaa myös opiskelijoidenkäytännön opetuksen jaksojen työskentelyssä. Kehittämiskoordinaattorit kokoavat yhteenpaikalliset varhaiskasvatuksen toimijat ja kehittäjät sekä alueella toimivat alan tutkimus-ja koulutusorganisaatiot. Kehittämispäiväkodit ja paikallinen kehittämistyö tarjoavatmainioita oppimisympäristöjä alan opiskelijoille sekä toimivat samalla uusientyöntekijöiden rekrytoinnin väylinä. Kehittämistyöhön kytkeytyvästä koulutuksesta273 Tarkemmin Hiitola-Moilasen artikkelissa tässä raportissa274 Ks. esim. Eteläpelto & Onnismaa 2006.131

muodostuu pitkäjänteisiä ammatillista osaamista vahvistavia täydennyskoulutuspolkuja.Kehittämisyksikön toiminta on kokoavaa ja strategisia linjauksia luovaa yhteistoimintaa,jolla tuotetaan kokonaisvaltaista näkemystä Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksenkehittämisestä ja tutkimuksellisista tarpeista. Keskeinen kehittämisen osaamisenresurssi muodostuu alueen tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden henkilöstöstä – tukijoistaja kouluttajista.Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkötoiminnassa on muodostettu valtakunnallisiaverkostoja kehittämisyksikkötoiminnan käynnistyessä. Niiden laajentaminenkansainvälisen yhteistyön suuntaan on mahdollista. Verkostoituminen tutkimus- ja koulutusorganisaatioidenjo olemassa olevien kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssavoisi olla luonteva alku kehittämisyksiköiden omien kansainvälisten yhteyksienavaamiselle sekä konferensseihin ja muuhun tutkija- ja kouluttajavaihtoon osallistumiselle.Posken isäntäorganisaatioina toimivan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalan yksikön yhteistyöverkostojen kautta osaamiskeskuksen kansainvälinentoiminta on mahdollista aloittaa.Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköVarhiksen toiminnassa on mallinnettu ja käytännössä myös toteutettu yhteistoimintaa,jonka seurauksena on Pohjois-Pohjanmaan eri varhaiskasvatuksen kehittämisalueillesaatu synnytettyä aivan uudenlaisia kehittämisen rakenteita. Niiden puitteissa on voituja jatkossakin voidaan kehittää asiakastyötä sekä parantaa varhaiskasvatuksen laatuahenkilöstön osaamisen lisääntymisen ja pitkäjänteisen koulutuksen sekä kehittämistyöhönkytkeytyvän tutkimustyön myötä. Vaikka Varhis-hanke päättyy, jäävät alueille kehittämistyönseurauksena syntyneet ja toimivat asiakasyksiköiden yhteistyöverkostotsekä alueen oppilaitosten ja muiden varhaiskasvatuksen toimijoiden alueellinen yhteistyö.Posken varhaiskasvatuksen kehittämistyö on Varhis hankkeen loppuraportinkirjoittamisvaiheessa murroksessa. Sitä se on myös valtakunnallisesti. Murroksesta huolimattavarhaiskasvatuksen parissa tehtävän työn kehittäminen on edelleenkin perusteltua.Varhaislapsuuden kasvussa ja kehityksessä luodaan pohjaa koko myöhempää elämäävarten. Tärkeät sosio-emotionaaliset valmiudet muodostuvat varhaisessa vaiheessa- jo jopa alle kolmen vuoden iässä. 275 Yhteisöllisyyttä tai empatiakykyä ei voida tuottaalapselle ja nuorelle ulkoapäin, mikäli varhaisvuosien mahdollisuudet on hukattu. Varhainentuki ja ongelmien ennalta ehkäisy sekä varhaisvuosina saatu erityinen tuki ovatoikein kohdennettuna todellisiin vaikutuksiin tähtäävää lapsuuden ja nuoruuden hyvinvointiatuottavaa toimintaa. Pohjois-Pohjanmaa on edelleenkin Suomen lapsirikkaintaaluetta. Toiveena Varhis-hankkeen päättyessä on, että varhaiskasvatuksen kehittämistyöllelöytyy jatkossakin paikka Pohjois-Pohjanmaalta joko yhteistoiminnallisena rajavyöhykkeenätai sosiaalisen ja pedagogisen rajavyöhykkeeltä avautuvissa uusissa kehittämisenrakenteissa.275 Lund 2008.132

LähteetAinsworth, M., Blehar M., Waters E., Wall, S. 1978. Patterns of Attachment:A Psychological Study of Strange Situation. Erlbaum, Hillsdale, NJ.Alasuutari, M. 2003. Kuka lasta kasvattaa? Vanhemmuuden ja yhteiskunnallisenkasvatuksen suhde vanhempien puheessa. Helsinki: Gaudeamus.Alila, K. & Kronqvist, E-L. 2008. Varhaiskasvatus vuoteen 2020. Varhaiskasvatuksenneuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2007:72.Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Alila, K. & Ojala, S. 2006. Varhaiskasvatustoiminta sosiaalialan osaamiskeskuksissa.”Sosiaalialaan kiinteästi kuuluva varhaiskasvatus on sosiaalialan osaamiskeskustoiminnassamukana”. SOCCA ja Heikki Waris-instituutin julkaisusarja 5.Alila, K. & Parrila, S. 2007. Perhepäivähoitohenkilöstön osaamishaasteet –valtakunnallisen osaamiskartoituksen tuloksia. Teoksessa S. Parrila (toim.) Perhepäivähoidonohjauksen kehitysvaihtoehtoja. Sosiaali- ja terveysministeriö.Verve. Selvityksiä2007:19, Helsinki: Yliopistopaino. 91-128Alila, K. & Portell, T. 2008. Leikkitoiminnasta avoimeen varhaiskasvatukseen. Avointenvarhaiskasvatuspalvelujen nykytila ja kehittämistarpeet 2007. Sosiaali- ja terveysministeriönselvityksiä 2008:14. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Alkon, A., Ramler, M. & MacLennan, K. 2003. Evaluation of mental health consultationin child care centers. Early Childhood Education Journal, 3182).Ammattikorkeakoululaki 351/2003.Bardy, M. & Känkäinen, P. 2005, 83. Omat ja muiden tarinat ihmisyyttä vaalimassa.Helsinki: Stakes.Bardy, M. 1999. Uupuneet äidit kuvan avulla elämänsä äärellä. Teoksessa Näre S(toim.) Tunteiden sosiologiaa II, 249-269. Helsinki: SKS.Barrett, T, Streeter, B. et al. 2005. The Hanna Perkins Center Model for consultationin childcare: meeting the needs of children and their caregivers. Hanna Perkins Centerfor Child Development. http://www.hannaperkins.org/Consultation_HPC.pdfBowlby, J.1969. Attachment. London: Pelican.Center for Mental Health Services (CMHC)et al 2000. Early childhood mental healthconsultation. Washington DC: National Technical Assistence Center for Children’sMental Health, Gergetown University Child Development Center. Julkaisuun viitattuartikkelissa Alkon, A., Ramler, M & MacLennan, K. 2003. Evaluation of Mental HealthConsultation in Child Cre Centers, Early Childhood Education Journal, 31(2), 91-99.Crittenden, P. 1992. Quality of Attachment in the preschoolyears.Development and Psychopatology 4. 2009-41.Dewey, J. 1933. 108. How we think. Boston: D.C. Heath and Comapany.Eriksson, E. & Arnkil, T. 2005. Huoli puheeksi. Opas varhaisista dialogeista. Helsinki:Stakes. Oppaita 60.Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:Vastapaino.Estola, E. et al. 2007. Lupa puhua: kertomisen voima arjessa ja työssä. Jyväskylä: PS-Kustannus.Eteläpelto, A. & Onnismaa, J. 2006. Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksenvuosikirja 46. Kansanvalistusseura. Helsinki.Furman, E. 1988. Self-Control and Mastery in Early Childhood. Helping YoungChildren Grow. Madison Connecticut: International Universities Press.Furman, E. 1992. Toddlers and their mothers. Madison:International UniversitiesPress.Furman, E. 1998. Auta lasta kasvamaan. Yliopistopaino ja Nuorisopsykoterapiasäätiö.Helsinki.133

Furman. E. (ed.) 1995. Preschoolers: Questions and Answers, Madison, CT: InternationalUniversities Press.Gerhardt, S. 2007. Rakkaus ratkaisee. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojenkehittymiselle. Edita: Helsinki.Happo, I. 2006. Varhaiskasvattajan asiantuntijuus. Asiantuntijaksi kehittyminen Lapinläänissä. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 98.Heinämäki, L 2008. Perhenavigaattori. Kysymyskartta arjesta. Helsinki: StakesHerkman, J. 2001. Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Tampere: VastapainoHiitola-Moilanen, M. 2004. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –hanke. TeoksessaPuroila, A-M. (toim.) Kehittyvä perhetyö. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus, 73-82.Hiitola-Moilanen, M. (toim.) 2005. Kehittämisen polkuja perhetyössä. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus,Posken julkaisusarja no 19.Hujala, E. 2004. Arviointia perhelähtöisyyden toteutumisesta päivähoidossa.TeoksessaP., Kupila (toim.) Arvioidaan yhdessä. Näkökulmia arviointiin varhaiskasvatuksessa.Helsinki: Tammi, 83-92.Hujala, E. 2008. Mikä on varhaiskasvatuksen imago 2000-luvulla? Teoksessa Varhaiskasvatus2000-luvulla? Varhaiskasvatuspalvelut ja henkilöstön osaamisvaatimukset.OAJ: Forssa. 6-9.Huolila, Kinos, kärki Lehtinen, Saralehto & Saranpää. 2002. Kouluvalmiuden arviointiTurussa. Päivähoidon, vanhempien ja kasvatus- ja perheneuvolan yhteistyötä. Turunkaupungin sosiaalikeskuksen julkaisu nro 1A/1999/2002.Hyyppä, H. 1983. Avointen järjestelmien teoria työnohjayksen viitekehyksenä. Oulunyliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimuksia, 17.Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessäajattelemisen taito. Uraauurtava lähestyminenliike-elämän viestintään. Suom. M., Tillman. Jyväskylä: GummerusJuusela, T. et al. 2000. Mentoroinnin monet kasvot. Helsinki: Yrityskirjat.Juuti, P. 2000. Ohjauksellinen näkökulma organisaatioiden johtamisessa. Teoksessa J.Onnismaa et al Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2, s 198-213. Jyväskylä: PS-Kustannus.Järvi, S. (toim.) 2006. LaatuVa. Laatua varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatussuunnitelmaeläväksi 2004-2006. Työpaperit ja muut julkaisut. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus. http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muutjulkaisut/laatuva04-06.pdfJärvi, S. 2006, Varhaiskasvatus osallisuuden näkökulmasta. Teoksessa P., Pukari(toim.) Vanhemmat osallisina –käsitteistöä ja menetelmän kehittelyä. Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja. 1-13.Kalland, M. 2001. Teoksessa (toim.) M. Kalland & J. Sinkkonen. Varhaiset ihmissuhteetja niiden häiriintyminen. 2002. Helsinki: WSOY.Kalliala, M. 2008.Varhaiskasvatuksen uusi suunta? Teoksessa Varhaiskasvatus 2000-luvulla? Varhaiskasvatuspalvelut ja henkilöstön osaamisvaatimukset. OAJ: Forssa. 19-22.Kallio, A. & Sarvimäki, P. 2006. Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus. Opaskunnille ja kuntayhtymille. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Karila, K. & Nummenmaa, A R. 2003. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteenapäiväkoti. Juva: WSOY.Karila, K. 2003. Kasvatuskumppanuus -uhka vai mahdollisuus. Lastentarha 66 (4),58-61.Karila, K. 2005. Vanhempien ja päivähoidon henkilöstön keskustelutkasvatuskumppanuuden areenoina. Kasvatus (4), 285-298.Karila, K. 2006. Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa K., Karila, .,134

M., Alasuutari, M., Hännikäinen, A-R., Nummenmaa & H., Rasku-Puttonen (toim.)Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino. 91-108.Karila, K. & Nummenmaa, A. R. 2001. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteenapäiväkoti.Helsinki: WSOY.Kaskela, M. & Kekkonen, M. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opasvarhaiskasvatuksen kehittämiseen. Helsinki: Stakes. Oppaita 63.Korhonen, M. 2000. Oma elämäntarina itseymmärryksen välineenä. Teoksessa J Onnismaaet al (2000). Ohjaus ammattina ja titeenalana 1., s 57-69. Jyväskylä: PS-Kustannus.Korhonen, V. 2005. Kehittävää työelämäorientaatiota tukeva ohjaus. Teoksessa NummenmaaRaija,Krogstrup, H. 2004. Asiakaslähtöinen arviointi. Bikva-malli.Helsinki: Stakes.Asiakkaat oppimisen käynnistäjinä. Raportti BIKVA-arviointimenetelmän oppimisenkehistä. Stakes Raportteja 6/2007Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.Kyllönen, J. 2006. Yhteyksistä yhteistyöhön – yhteistyöllä tavoitteisiin. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusLaitio Marjatta, Korhonen Vesa, Eerola Satu (toim.) Ohjaus yliopistonoppimisympäristöissä. Yliopistopaino -- Juvenes Print Oy. Tampere, 123- 139.Laki lasten päivähoidosta. 36/1973 ja siihen tehdyt muutokset 1983/ 304. Suomenlaki- ja asetuskokoelmat.Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1230/2001.Lund T. ym. 2003. Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan. TeoksessaSinkkonen J. (toim.) Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Helsinki:WSOY.Lähteenmaa, J. 2006. 2000-luvun nuorisotyöprojektien kompastuskiviä kentällä. TeoksessaRantala, K. & Sulkunen, P. (toim.) Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Helsinki:Gaudeamus, 105-117.Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa. 2008. Stakes ja Opetusministeriön Mediamuffinssihanke.Helsinki: StakesMediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. 2006. MediamuffinssiMediametkaa! Osa 2 – Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan. 2007. MediamuffinssiMezirow, J. 1995. Kriittinen reflektio uudistavan oppimisen käynnistäjänä. TeoksessaJ., Mezirow (toim.) Kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Helsinki: Helsingin yliopistonLahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 17-37.Moilanen, R. & Tasala, M. & Virtainlahti, S. 2005. Hiljainen tieto näkyväksi. Edita.Helsinki.Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksenkäytännöt. Jyväskylä: AtenaOjanen, S. 2006. Ohjauksesta oivallukseen. Ohjausteorian kehittelyä. 4. uudistettupainos. Helsinki: YliopistopainoPaunonen-Ilmonen, M. 2001. Työnohjaus toiminnan laadunhallinnan varmistajan.Jyväskylä: Gummerus.Pennanen, S. 2008. Hyvä paha medialeikki. Peili nro 3, Mediakasvatuskeskus MetkaPerttula, J. 1999. Mitä opettajuus on? Teoksessa P., Räsänen, J., Arikoski, P.,Mäntynen & J., Perttula. Opettajuuden psykologia. Jyväskylä: Julkishallinnonkoulutuskeskus. 12-60.Puroila, A-M. 2002. Kohtaamisia päiväkotiarjessa. Kehysanalyyttinen näkökulmapäiväkotityöhön. Oulu: Oulun yliopsto. Acta Universitatis Ouluensis E51.135

Puroila, A-M. & Niskala, A. 2003. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenvarhaiskasvatuksen ja sosiaalityön linjaukset. Julkaisu 10. Oulu ja Rovaniemi: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Puroila, A-M. (toim.) 2004. Kehittyvä perhetyö. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus.Raitio, U. & Tuominen, S. 2002. Miten Soukankujan päiväkodissa autetaan lasta kasvamaan.Teoksessa Sinkkonen J. Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle.Helsinki: WSOY.Ruokolainen, R. & Alila, K. (toim.) 2004. Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista javuorovaikutusta : varhaiskasvatuksen laadunhallinnan ja ohjauksen kehittämishankkeenjulkaisu. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:6. Sosiaali- ja terveysministeriö.HelsinkiRäsänen, M. 2000. Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Helsinki:Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28.Sava, I. 2007. Katsomme – näemmekö? Luovuudesta, taiteesta ja visuaalisesta kulttuurista.Juva: Bookwell.Sava, I. & Vesanen- Laukkanen V. 2004. (toim.) Taiteeksi tarinoitu oma elämä. Jyväskylä:Koulun tietopalvelu.Sava, I. 1998. (toim.) TAIKOMO. Taidekasvatus monikulttuurisessa koulussa. Helsinginkaupungin opetusviraston julkaisusarja A 13.Sava, I. & Katainen, A. 2004, 34. Taide ja tarinallisuus itsen ja toisen kohtaamisentilana. Teoksessa Inkeri Sava & Vesanen-LaukkanenVirpi (toim.). Taiteeksi tarinoituoma elämä. Jyväskylä: PS-kustannus.Sava, I. 2004, 54-55. Kasvattajan oikeus – ja vastuu – omaan elämään. Teoksessa InkeriSava & Virpi Vesanen- Laukkanen (toim.). Taiteeksi tarinoitu oma elämä. JyväskyläPS-kustannus.Sarvela, H. (toim.) 2007. Eritysvarhaiskasvatusta yli kuntarajojen. SYKE –hankkeenloppuraportti. Julkaisu 25. Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Sarvimäki, P. & Siltaniemi, A. 2007. (toim.) Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstöntehtävärakennesuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:14. Sosiaali- jaterveysministeriö. HelsinkiSergiovanni, T. 2004. Building a community of hope. Educational Leadership,33-37.Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. 2007. valtio- ,kunta- ja yksityissektorilla. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:18. Sosiaalijaterveysministeriö. Helsinki.Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnin loppuraportti. 2007. Sosiaali- jaterveysministeriön selvityksiä 2007:12. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. KASTE -ohjelma2008-2011Stern, D. 1992. Maailma lapsen silmin. Juva: WSOY.Streeter, B. & Barret , T. 2005. Consultation with day care centers: supporting qualitycare for preschool aged children. Hanna Perkins Center for Child Development.http://www.hannaperkins.org/consult_papers_streeter&barrett.htmSulkunen, P. 2006. Projektiyhteiskunta ja uusi yhteiskuntasopimus. Teoksessa Rantala,K. & Sulkunen, P. (toim.) Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Helsinki: Gaudeamus,17-38.Suomen työnohjaajat. http://www.suomentyonohjaajat.fi/yhdistys/index.htmlTiilikka, A. 2005. Äitien kasvatuskäsityksiä ja arviointeja hyvästäpäiväkotikasvatuksesta. Oulu: Oulu University Press.136

Tuliharju, A. 2004. Auta lasta kasvamaan. Päivähoidon ja lasten ennaltaehkäisevänmielenterveystyön kehittämishanke 2001-2003. Kuopion kaupunki. Sosiaali- ja terveyskeskuksenjulkaisuja 2004:5.Valtioneuvoston asetus sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 1411/2001.Valtonen, R. & Mustonen, K. & työryhmä. 2003. LENE – leikki-ikäisen lapsen neurologinenarvio. Niilo Mäki Instituutti.Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus ja osaaminen. 2007. Nykytila ja kehittämistarpeet.Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:7. Sosiaali- ja terveysministeriö.Helsinki.Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta. 2007. Varhaiskasvatustutkimus ja varhaiskasvatuksenkansainvälinen kehitys : varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan varhaiskasvatustutkimusja kansainvälinen tilanne -jaoksen raportti. Sosiaali- ja terveysministeriönselvityksiä 2007:6. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003. Helsinki: Stakes. Oppaita 2003:56.Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset: Valtioneuvoston periaatepäätös.2002. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 9.Venninen, T. 2007. ’’Olen enemmän alkanut pohtimaan ja sanomaan ääneen mitä ajattelen’’:ammatillinen kehittyminen ja yhteisöllinen palaute päiväkodin työtiimeissä.Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 282.Viitala, R. & Kekkonen, M. & Paavola, A. 2008. Perhekeskustoiminnan kehittäminen.PERHE-hankkeen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä2008:12. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Virtanen, P. & Tonttila, J. 2006. Palvelujärjestelmä toimivaksi. Seutukunnallistenkehittämishankkeiden ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiskokeilujenarviointi. Selvityksiä 2005:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Vuori, J. Äidit, isät ja ammattilaiset. 2001. Sukupuoli, toisto ja muunnelmatasiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere: Tampere University Press.Väntsi, J, 2006. Työnohjaus – satunainen kulu vai kehittämisen väline? Helsingin yliopisto,Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteiden koulutus.Yliopistolaki 715/2004.Julkaisemattomat lähteetAlila, K. & Kronqvist 2008, Neuvottelukunnan loppuraportti.Hankesuunnitelma 28.2.2006, Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö-hanke, 13.Junno, S. & Sarvela, H & Portell T. 2007. Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksenkehittämishanke Pikassos – Poske - SOCCA – alueella. Hankesuunnitelma 25.5.2007.Kupila, P. 2008. Näkökulmia varhaiskasvatuksen asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen.Luento: Kaikkien kasvua – Pohjois-Suomen varhaiskasvatuspäivässä 8.5.2008.Lund, T. 2008. Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon keskeiset haasteet. Luento VarhiksenOulun päätösseminaarissa 4.12.2008.Moilanen & Ranta. 2007. Kyselylomakkeiden tulosten raportti kevään 2008 käytännönharjoittelujen ohjaajien koulutuksen suunnittelun tueksi. Oulun yliopisto, Kasvatustieteidentiedekunta. Julkaisematon työpaperi.Parrila, S. 2007. Pedagogisen ohjauksen toimintasuunnitelmaSarvela, H-K. 2008. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tulevaisuus Pohjois-Suomessa.Puheenvuoro Poske-päivillä 12.-13.11.2008.Schulman, M. 2005. FK; Psykologi, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti "Olipakerran vauva". Pohjois-suomen psykoterapiayhdistyksen koulutuspäivät Minulleheti kaikki - narsismista ja varhaisesta vuorovaikutuksesta.137

Viirkorpi, P. 2008. Luentomuistiinpanot 13.10.2008. Kehittäjäkoulutus. Poske.InternetlähteetBikva-julkaisut osoitteessahttp://groups.stakes.fi/FINSOC/FI/hankkeet/bikva/julkaisut/index.htm.8.12.2008Junno, S. & Portell, T. & Vähärautio, A. 2008. Ammattiin kasvua varhaiskasvatuksenmoniammatillisella kentällä. Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen kehittämishankePikassos, Poske ja SOCCA -alueilla 1.8.2007–31.5.2008.http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut.Kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras). Sosiaali- ja terveysministeriö.http://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/palvrak/index.htx. 12.12.2008Kuusisto, M. & Mikkola, L. 2008. Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksen toimintatavatPohjois-Pohjanmaan alueen varhaiskasvatusta antavissa oppilaitoksissa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö.http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/index_html.8.12.2008Moilanen, K. & Ranta, J. 2008. Ohjaajakoulutus lastentarhanopettajien opetusharjoittelujenohjaamisen tukena. Kasvatustieteen kandidaatintyö. Oulun yliopisto. Kasvatustieteidentiedekunta. Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. 41 Varhaiskasvatuksenkoulutus. http://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/varhaiskasvatuksenkehittamisyksikko/opinnaytteet/view.8.12.2008Neuvottelukunnan kokous 11.2.2008: http://www.sosiaalikollega.fi/poske/poskenneuvottelukunta/neuvottelukunnan-kokous-12-2.2008.15.12.2008.Noste: www.noste.com : Parantainen, J. 2008. Tuotteistajan pikaopas 3.0.Prensky, M. 2001. Digital Natives, Digital Immigrants, www.marcprensky.comPuroila, A-M. 2005. Pohjoinen varhaiskasvatus - Palvelut, henkilöstö ja osaaminen.http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/Pohj.Varh.Kasv..pdf15.12.2008.Sosiaalialan ammattihenkilöiden foorumi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamispäätösSTM078:00/2008. http://www.sosiaaliportti.fi/Page/cfea745a-c5eb-425a-b8b1-5006a4b5bbea.aspx?refererUrl=%2Ffi-FI%2FSosiaalialanamkverkosto%2F&groupId=32df3e48-fb09-42c2-afac-0d1070d02486&announcementId=ef64115d-020c-4c62-9ce7-9330c12b3ec727.10.2008Tilannekatsaus ja toiminta 2007. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskushttp://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muutjulkaisut/Tilanne_ja_toimintakatsaus_2007-PAREMPILAATU.pdf.1.12.2008Posken kehittämisyksikköhankkeet osoitteessahttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot 8.12.2008Uusimäki, M. 2006. Perhetyötäkö kaikki? Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenjulkaisusarja 20.http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_20.pdf 15.12.2008Varhiksen alueellisen kehittäjäverkoston kokousmuistiot osoitteessahttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/varhaiskasvatuksenkehittamisyksikko/alueellinen-kehittajaverkosto-2/view30.10.2008Viirkorpi, P. 2008. Posken henkilöstön kehittämiskoulutuksen materiaali osoitteessahttp://www.sosiaalikollega.fi/kehittamisyksikot/viirkorven_aineistot 8.12.2008Vähärautio, A. 2008. Käytännön opetuksen kehittäminen Posken Varhiksessa. HankeraportissaSeija Junno & Tuija Portell & Aira Vähärautio. Ammattiin kasvua varhais-138

kasvatuksen moniammatillisella kentällä. Varhaiskasvatuksen käytännön opetuksenkehittämishanke Pikassos, Poske ja SOCCA – alueilla 1.8.2007–31.5.2008, 17-27.http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muutjulkaisut/Kaytannonopetushanke_loppurap_08.pdf12.12.2008139

Liite 1. Varhis-hankkeen aikana käynnistyneet opinnäytetyötKehittämisen teemaja toteutusalueKuusamoKotikasvatuksentukeminenYhteistyötaho Aihe ToteutusvaiheKTK, Oulunyliopisto, Pro gradutyöKotikasvatuksen tukeminen,Bikva-aineistoon pohjautuenKäynnistynyt 2007. Valmistuneevuoden 2008lopuun mennessä. JulkaistaanVarhiksen opinnäytepankissa.KuusamoKotikasvatuksentukeminenOamk, opinnäytetyö Materiaalikansio Kuusamonkaupungin perhepäivähoitajientyön tueksi liittyen kotikasvatuksentukemiseen ja kasvatuskumppanuudenrakentamiseen.Käynnistynyt keväällä2007. Valmistunee 2009vuoden alussa.KuusamoErityinen tuki varhaiskasvatuksessaOuluOmahoitajatyötapaOuluOmahoitajatyötapaOamk, opinnäytetyöKTK, Oulun yliopisto,Kajaanin yo.keskus, Pro gradutyöOamk, opinnäytetyö.Kuusamon Varhis-kerhon (uusiavoin varhaiskasvatuspalvelu)toiminnan käynnistymisen arviointia- seurakunnan, neuvolanja päivähoidon moniammatillinenyhteistyö lasten kielellisenkehityksen tukemisessa.Äitien alle 3-vuotiaan lapsenpäivähoidon aloittamiseen liittyvättuntemukset ennen päivähoidonalkua.Vanhempien kokemuksetomahoitajatyötavasta.Käynnistynyt 2008.Käynnistynyt 2007Käynnistynyt 2007OuluOmahoitajatyötapaOuluOmahoitajatyötapaOamk, opinnäytetyö Opas omahoitajatyötavastavanhemmille.Oamk, opinnäytetyö Perehdytyskansio omahoitajatyötavastapäiväkotien työntekijöille.Valmistunut 2008 vuodenlopussa.Käynnistynyt 2008. Valmistuuvuoden 2009 alussa.OuluOmahoitajatyötapaOamk, opinnäytetyöHuoli puheeksi päiväkotityössäosana omahoitajatyötapaa.Käynnistynyt 2007OuluOmahoitajatyötapaOamk, opinnäytetyöOmahoitajatyötapa lapsen näkökulmasta.Käynnistynyt 2008.Nivala, Haapajärvi,Kärsämäki, Reisjärvitoiminta-alueopinnäyte-Oamk,työ:KasvatuskumppanuusKasvatuskumppanuuden kehittäminenja kasvatuskumppanuuskoulutuk-senmerkitysNivalan päivähoidossa.Käynnistynyt 2008.Nivala, Haapajärvi,Kärsämäki, Reisjärvitoiminta-alueOamk, opinnäytetyö Päivähoidon perhetyö moniammatillisessayhteistyöverkostossaKäynnistynyt 2008140

KasvatuskumppanuusNivala, Haapajärvi,Kärsämäki, Reisjärvitoiminta-alueVarhainen mediakasvatusNivala, Haapajärvi,Kärsämäki, Reisjärvitoiminta-alueKeski-PohjanmaanAmmattikorkeakoulu,YlivieskanyksikköVanhemmat mediakasvattajina. Valmistunut 2008.Oamk, opinnäytetyö Varhaisen mediakasvatuksenkehittämisprosessi työntekijöidenkokemanaKäynnistymässä 2008.Varhainen mediakasvatusRaahe, Siikajoki,Pyhäjoki, Vihanti,Kalajoki toimintaalueOAMK, opinnäytetyö:Vanhempien kokemuksia päivähoidonlaadustaKäynnistynyt 2008.Erityinen tuki varhaiskasvatuksessaSiikajoki,Vihanti,toiminta-Raahe,Pyhäjoki,KalajokialueKeski-PohjanmaanAmmattikorkeakoulu,YlivieskanyksikköMiten erityisyys näkyy päivähoidonarjessa – toiminnaneriyttäminen päiväkotiryhmässäKäynnistynyt 2008.Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa141

Liite 2. Varhiksen toiminnan arviointi ja raportointi: alueellisen kehittäjäverkostonnäkökulmaVarhiksen toiminnan arviointi ja raportointi:alueellisen kehittäjäverkoston näkökulmaMikä on arvionne Varhiksen tekemästä varhaiskasvatuksen kehittämistyöstä Pohjois-Pohjanmaan alueella 2006-2008?Mikä on ollut kehittämistyön merkitys?Mikä on ollut Varhiksen alueellisen kehittäjäverkoston toiminnan merkitys oman organisaationnenäkökulmasta ja laajemmin?Millaisia kokemuksia on kertynyt?Millaista yhteistyötä, uusia avauksia, mahdollisuuksia ja oivalluksia onsyntynyt?Mitä olisi voinut tehdä toisin?Millaisia haasteita varhaiskasvatuksen kehittämistyölle ja alueellisen kehittäjäverkostontoiminnalle asettuu tulevaisuudessa nyt saatujen kokemusten perusteella?Millaisena näette varhaiskasvatuksen kehittämistyön merkityksen Pohjois-Pohjanmaanalueella tulevaisuudessa?142

Liite 3. Kehittämistiimi Oulun eteläisellä asueellaKehittämistiimin jäsenMinna Hattunen, päivähoidon johtajaJouni Hautakangas, mediavastaavaHilkka Isokoski, päiväkodin johtajaElina Nevanoja, lastentarhanopettajaMarjut Parhiala, kehittämiskoordinaattoriErja Puranen, päivähoidon ohjaajaMarja Ranta-Nilkku, palvelupäällikköHannakaarina Sarvela, vs. kehittämispäällikköSari Suhonen, päiväkodin johtajaHeleena Talala, perusturvajohtajaEija Tähtinen, lastentarhanopettajaVuokko Vinberg, päivähoidon ohjaajaTaustayhteisöHaapajärven kaupunkiPäiväkoti Satakieli, HaapajärviPpky Kallio 276 / NivalaReisjärven kuntaVarhisReisjärven kuntaPpky Kallio / NivalaPoskeKnuutinpuhdon päiväkoti/ NivalaHaapajärven kaupunkiPäiväkoti Satakieli, HaapajärviKärsämäen kunta276 1.1.2008 Nivalan kaupunki liittyi osaksi peruspalvelukuntayhtymä Kalliota143

Liite 4. Kehittämissuunnitelma Haapajärven, Kärsämäen ja Reisjärven perhepäivähoidolletaulukon muodossa 277Teema / sisältöTIIMITYÖN KEHITTÄMINENPPH:ssa- tiimityön sisältö, tarkoitus ja senkäynnistäminen- tiimi yhteisen oppimisen ja ammatillisenkehittymisen välineenä- työntekijän odotukset ja epäilyt muutoksessa- tiimiroolit, tiimin johtaminen, tiimitaidot,pphohjaajan ja tiimin rooli- tiimin pelisäännöt- tiimityön onnistumisen edellytykset- ryhmästä tiimiksi kasvamisen prosessijne.Menetelmät /toteutusKoulutus- koulutus em. sisätöihinliittyenYksikköpalaverit (pk,ryhmis) /tiimipalaveritpph- ohjaajat ovat aluksi mukanatiimipalaverissa, sisällötjokotiimityöstä tai yhteisestäkasvatuskumppanuudenteemasta- työntekijät ja ohjaajatlaativatyhdessä tiimin pelisäännöt- tiimitehtävätPäämäärä ja tavoitteet varhaiskasvatuksen kehittämiselleTavoite- työntekijä tiedostaa tiimityön merkityksen lapselle, perheille, työntekijälleja kokokunnan yhteisölle- työntekijä ymmärtää muutosprosessin luonteen; yksin toimijastatiimin jäseneksi- luodaan alueelle sopiva tiimityökäytäntö, jossa jokainen työntekijätietää kuuluvansajohonkin tiimiin- tiimin tehtävät on selkeytetty ja ne toimivat hyvin- työntekijä tunnistaa tiimityön onnistumisen edellytyksetKehityskeskustelut- oma osaaminen jakehittymishaasteet,tavoitteet omalle kehittymiselletiimityössäAikatauluKevään2009aikanakoulutusjatiimityökäynnistyysyksyllä2009Vanhempainillat,- vanhemmille tiedotetaan asiastavertaiskäynnit ym.- vieraille voidaan pyytää esim.Ylivieskanperhepäivähoitajia, jotka ovat jopitkääntoimineet tiimeinä (valmistautuminenkehittävän vertaiskäynnin menetelmääkäyttäen)Keväällä 2009 sovitaan paikallisesti sovitaan paikallisesti sovitaan paikallisestiTutkimustarpeet-tarjotaan opinnäytetyön aiheeksi esim. sosionomiopiskelijoilleYhteistyötahotMuuta- esimiehet sopivat tiimityön toiminnan resursseista esim. työajan käyttö ja sen korvaaminen, matkakustannukset ja eettisistäpelisäännöistä esim. vaitiolovelvollisuusJatkosuunnitelmat; osaamiskartoituksen mukaan palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa on osaamisvajetta, aiheenkäsittely sopii tiimityönvakiintumisen jälkeen hyvin yhdeksi kehittämiskohteeksi, sillä tiimi voi toimia yhtenä areena palautteen harjoittelulle.277 Talukko on mukailtu Parrilan (2007) Pedagogisen ohjauksen toimintasuunnitelma –lomaketta käyttäen144

Liite 5. Knuutinpuhdon päiväkodin kehittämisen tuki 2007–2008AI-KA2007-2008TILAISUUSKehittämispalaverit;henkilöstö (5-7 )ja koodinaattori,8 kertaa / 1-2,5 hKESKEINEN SISÄLTÖ / TILAISUUDENTARKOITUS- kehittämistyön käynnistäminen- nykytilan arviointi työntekijöiden kirjoittamientarinoiden avulla- kasvatuskumppanuus- ja osallisuukäsitteidentyöstäminen- visio, tavoitteet ja keinot- kotikäynnit, vanhempien vierailut pk:iin jaosallistavat vanhempainillat erityisinäkehittämiskohteina- koulutustilaisuuksien reflektointi8.2.0719.2.07BIKVA –arviointi;vanhempien tilaisuus,5 vanhempaahenkilöstön tilaisuus,7 työntekijääVanhempien kokemusten kerääminen lapsensa päivähoidostaja erityisesti kasvatuskumppanuudesta,henkilökunnan arvioinnit toiminnastaan suhteessa vanhempienpalautteeseen13.10.07 Kehittämispäivä Kehittämispäiväkotien yhteinen päivä Oulussa Poskessa31.3.0728.4.0712.6.0715.9.0717.11.0719.9.07-5.4.084.6.0817.4.07-27.11.086.5.0827.11.0831.3.0715.9.078.5.0822.11.08Koulutukset:Ajankohtaisfoorumi- luento 2 hKoulutuspäivä, 7hKoulutuspäivä, 6hLaatulauantai- luento 2hKoulutuspäivä, 7hKasvatuskumppanuusprosessikoulutus,2 kokopv ja 4 iltaaKoulutusiltapäivä, 4hTyömenetelmäohjaus10 kertaa / 1,5 hVertaiskäyntiVertaiskäyntiAjankohtaisfoorumiLaatulauantaiVarhaiskasvatuspäiväAjankohtaisfoorumi- Kohti vanhempien osallisuutta jakasvatuskumppanuutta, Aila Tiilikka- Huoli puheeksi –koulutus, Kaija Leppälä ja MarjutParhiala- Vanhempien osallisuus, Seija Järvi- Aito kasvatuskumppanuus päivähoidontoimintakäytännöksi, Marjut Parhiala- Arvostava kohtaaminen ja voimaantuminen,Juha Siitonen- Stakesin mallin mukainenkasvatuskumppanuuskoulutus,Sari Suhonen ja Marjut Parhiala- Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, Eeva-LiisaKronqvist- Kasvatuskumppanuuskoulutuksen sisältöjensyventäminen käytännön tapausesimerkkien jayhteisen pohdinnan avulla,Sari Suhonen, Marjut ParhialaKärsämäen lastentalo Kuusipihan ja Pikku Myyn päiväkodintyöntekijöiden vertaiskäynti Knuutinpuhtoon;kasvatuskumppanuus -teemaKnuutinpuhdon päiväkodin vertaiskäynti Huvikummunpäiväkotiin; lapsilähtöisyys -teemaTyöntekijöiden esitys kehittämistyöstäänsama kuin ed.Työpajaan toteuttamiseen osallistuminenTyöntekijöiden esitys kehittämistyöstään145

Liite 6. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö- hankkeen koulutukset Raahenseudulla ja Kalajoella vuosina 2007-2008Koulutus Aika KouluttajatKasvatuskumppanuusperuskoulutuksiaKurssi IKurssi IIKurssi IIIKurssi IV’Tenavatohellusta ja vekaravipellystä’– koulutusDraama ja nukketeatteri kasvatuksessaja ohjauksessaSaduttaminen ja tarinateatteri, tarinantekoNukketeatterin nuket; keppinukke, pöytänukke, käsinukke8.11.2007-28.2.2008, 7pv22.11.2007-18.4.2008, 7pv9.6.2008-3.10.2008,7pv7.11.2008-12.12.2008, 5pv1.11. – 20.11. 2007kolme koulutusiltaa,klo 18.30-21.0015.11.20073h29.1.20083h12.2.20084hLavasteet nukketeatterissa 13.3.20083hNukketeatteriesityksen valmistelu javiimeistelyDigitaalisten välineiden käyttökoulutus8.4.20087hViisi koulutusiltaakevät 2008Pedanet-käyttökoulutus kevät 2007kolme iltapäivääRatkaisun avaimia lapsen ongelmiinmuksuopinsovelluskia käytännön työhönIrmeli Pantcheva,lto, Tuula Turula,lto,Pirjo Honkala,lto,Leena Oikkonen,KM,ltoMarjut Suni-Nauha,eltoAnne Törnvall, ltoLeena Oikkonen,KM, ltoNuori-SuomijärjestönkouluttajaTuula Honkanen,KM, lto, nukkekouluttajaTuula Honkanen,KM, lto, nukkekouluttajaTuula Honkanen,KM, lto, nukkekouluttajaTuula Honkanen,KM, lto, nukkekouluttajaTuula Honkanen,KM,lto, nukkekouluttajaJouko Kalaoja, LoMarko Jokitulppo,LoTanja Hartikainen,Lo29.10.2008, 3h Anu Kippola-Pääkkönen, toimintaterapeutti146

Liite 7. Varhaiskasvatuksen ajankohtaisfoorumit Raahen seudulla ja Kalajoella vv2007-2008I Varhiksen ajankohtaisfoorumiII Varhiksen ajankontaisfoorumiIII Varhiksenajankohtaisfoorumi,yhteinen Haapajärvi,Nivala,Reisjärvi ja Kärsämäki–alueenkanssaPaikka Aika OsallistujamääräSisältöMerikadun 22.3.2007 59 - Varhiksen esittely, ajankohtaistakoulu, klo 12-varhaiskasva-Raahe 15.00tuksessa- lääninhallituksen tervehdys- kehittämispäiväkotienkehittämistyön esittelyt- Viitta-mallin esittely- ’Playing story’ – leikkilapsen elämässä; MaijaSaniFanikylpylähotelli,KalajokiOulan auditorio,Oulainen7.11.2007klo 12-1619.3.2008klo 12-16Hintikka27 - Ajankohtaista varhaiskasvatuksessa- mediakasvatusta Haapajärvellä;Satakielen päiväkoti- Lapsen ADHD- mitentuen lasta päivähoidossa;Anu Kippola-Pääkkönen43 - ajankohtaista varhaiskasvatuksessa- kehittämispäiväkotienkehittämistoiminnan esittely- Johtajuus päivähoidossa;Elina Helimäki- päivähoidon hallinnonalakysymys; puheenvuorotRaahesta,Kempeleestä ja Yli-Iistä147

Liite 8. Kehittämistiimin jäsenet KuusamossaKehittämistiimiin ovat kuuluneet hankkeen aikana seuraavat henkilöt:Leila Harjumaa, vs.lapsityön ohjaaja; Kuusamon seurakunnan edustajan sijaisena kevään2007 aikanaSatu Koski, vs.lapsityön ohjaaja; Kuusamon seurakunnan edustaja 1.8.2007 alkaenPäivi Kovanen, neuvolan osastonhoitaja, Kuusamon kaupunki; neuvolan edustaja1.6.2007 alkaenHilppa Lampila, lapsityön ohjaaja; Kuusamon seurakunnan edustaja 31.7.2007 saakkaAnu Määttä, kehittämiskoordinaattori, VarhisAini Naumanen, lapsi- ja perhetyön johtaja, Kuusamon kaupunkiSanna Nevala-Leinonen, päivähoidon ohjaaja, Kuusamon kaupunki; 31.5.2008 saakkaSoile Palosaari, päivähoidon ohjaaja, Kuusamon kaupunki; 1.6.2008 alkaenSirpa Pitkänen, päivähoidon ohjaaja, Kuusamon kaupunkiAnna-Maija Puroila, kehittämispäällikkö; Posken edustaja 1.1.2007-31.7.2007Jaana Ronkainen, päivähoidon ohjaaja, Kuusamon kaupunkiAnna-Maija Rontti, neuvolan osastonhoitaja, Kuusamon kaupunki; neuvolan edustaja31.5.2007 saakkaSoile Suorajärvi, kiertävä erityislastentarhanopettaja, Kuusamon kaupunkiAira Vähärautio, tutkija; Posken edustaja 1.8.2007 alkaen148

Liite 9. Kuusamon kehittämistiimin kokousten ajankohdat ja käsitellyt teemat:Päivämäärä Kokouksessa käsitellyt teemat15.11.2006 Kehittämiskoordinaattorin rekrytointi ja työnkuva. Kehittämistiimin kokoonpanoja tehtävät. Kehittämisteema. Kehittämistyön rakenne.5.2.2007 Kehittämisyksikkötoiminnan käynnistäminen. Sopimusasiat. Alustavatoimintasuunnitelma.21.2.2007 Bikva-arviointiprosessin ja kevään ajankohtaisfoorumin suunnittelu.26.3.2007 Bikva-arviointi. Opinnäytetyöt/oppilaitosyhteistyö. Kehittämistiimin tehtävät.16.5.2007 Bikva-tilannekatsaus. Ajankohtaisfoorumin arviointi ja varhaiskasvatuspäivänpalaute. www-sivut.9.8.2007 Syksyn toiminnan käynnistäminen. Avoimen/varhaiskasvatuskerhon ideointija työryhmän perustaminen.27.8.2007 Kevään toiminnan arviointi. Kasvatuskumppanuus-koulutus. Syksynajankohtaisfoorumi. Varhis-liite paikallislehteen.1.10.2007 Opinnäytepankki. Käytännön opetuksen hanke. Syksyn toimintasuunnitelma.16.11.2007 Varhaiskasvatustutkimus. Ajankohtaisfoorumin arviointi. Kehy-koulutus.30.11.2007 Ensimmäisen toimintavuoden arviointi ja jatkon suunnittelu. Ratkesprosessinkäynnistäminen.24.1.2008 v.2007 raportti ja talousasiat. Konsultaatio. Kehittämis- ja koulutussuunnitelma.Kevään ajankohtaisfoorumi. Ratkes-prosessi.27.2.2008 Kehittämis- ja koulutussuunnitelma.28.4.2008 Kasvatuskumppanuus-koulutuksen arviointi. Opinnäytetyöt. Konsultaatio.28.5.2008 Varhis-kerhon suunnitelma. Kasvatuskumppanuus koulutuspalaute. Syksyntoiminnan suunnittelu.3.9.2008 Varhiksen jatkorahoitus. Varhis-kerho. Tilannekatsaus ja syksyn toimintasuunnitelmanpäivitys.3.10.2008 Seudullinen työkokous. Varhiksen hankevaiheen arviointi ja II-vaiheensuunnittelu ja ideointi.29.10.2008 Kehittämissuunnitelma. Loppuraportti. Loppuvuoden toiminta.1.12.2008 Kehittämistiimin viimeinen kokous. Mitä saimme aikaan – tilannekatsausja jatkosuunnitelmat.149

Liite 10. Bikva-asiakasarvioinnin haastettelurunkoKeskustelurunko vanhempien ryhmähaastatteluun:Millaisia kokemuksia sinulla on kotikasvatuksen tukemisesta?Mikä on tärkeätä kotikasvatuksen tukemisessa?Miten päivähoito / neuvola / seurakunta mielestäsi tukee kotikasvatusta? Vai tukeeko?Mistä muualta saat tukea kotikasvatukseen? Millaista?Mikä on hyvää / toimii?Mikä on huonoa / ei toimi / haasteellista?Mitä kehitettävää? Miten voisi kehittää?Terveisesi työntekijöille ja päättäjilleMitä muuta haluaisit sanoa?150

Liite 11. Bikva-arviointiprosessin toteutus ja aikataulutHaastattelu Ajankohta Paikka Osallistujien määräVanhempien 15.3. klo 9-11 Kuusamo / SRKtalo5 vanhempaaryhmä IVanhempien 21.3. klo 14-16 Kuusamo/ Neuvola 2 vanhempaaryhmä II IVanhempien 21.3. klo 17.30- Kuusamo/ Neuvola 6 vanhempaaryhmä III 19.30Vanhempien 22.3. klo 17-19 Kuusamo/ Porkkat.päiväkoti5 vanhempaaryhmä IVTyöntekijöiden 26.3. klo 9-11 Kuusamo / SRKtalo6 seurakunnan työntekijääryhmä ITyöntekijöiden 28.3. klo 14-16 Kuusamo/ Neuvola 5 neuvolan työntekijääryhmä IITyöntekijöiden 3.4. klo 12-14 Kuusamo / Kaupungintalo5 päivähoidon työntekijääryhmä IIIVanhempien 3.4. klo 17-19 Kuusamo / Neuvola 3 vanhempaaryhmä VEsimiesten haastattelu16.4. klo 13.30- Kuusamo/ Kaupun-7 kehittämistiimin jäsentä15.15gintaloTyöntekijöidenryhmä IV18.4. klo 14.30-16.30Kuusamo/ Neuvola 5 esiopetuksen työntekijää+ vaka-opiskelijaEsimiehet/ kehitt. 14.5. klo 12-15 Kuusamo/ Kaupungintalo8 kehittämistiimin jäsentäsuunnitelma IEsimiehet/ kehitt. 30.5. klo 9-11 Kuusamo/ Kaupungintalo7 kehittämistiimin jäsentäsuunnitelma II+ th-opiskelijaEsimiehet/ kehitt. 6.6. klo 9-10.45 Kuusamo/ Neuvola 7 kehittämistiimin jäsentäsuunnitelma IIIPäättäjät; Lasten 28.9.07 Kuusamo/ Kevakeskuspalv.johtokuntaPäättäjät; Perusturvalautakunta23.10.2007 Kuusamo/ Terveyskeskus,MajakkaPäättäjät; SRK 6.5.2008 Kuusamo/ VanhakasvatusjohtokuntaPappila151

Liite 12. Kuusamon kehittämistiimin yhteinen näkemys ihanteellisesta/riittävänhyvästä sekä huolestuttavasta/ei-toivotusta kotikasvatuksesta konsultaatioryhmienryhmätöiden pohjalta.Millaista olisi ihanteellinen kotikasvatus?Ihanteellisessa kotikasvatuksessa lapsella on turvalliset, pysyvät ihmissuhteet ja molemmatvanhemmat. Vanhemmilla on yhteinen selkeä ja johdonmukainen kasvatusnäkemysja molemmat vanhemmat osallistuvat kasvatukseen tasavertaisesti ja ottavat vastuunlapsistaan. Ihanteellinen kotikasvatus on lapsilähtöistä ja aikuisjohtoista. Lapsenperustarpeisiin vastataan ja vanhemmat kokevat iloa lapsistaan ja perheestään. Olennaistaon rakkaus, välittäminen, läsnäolo ja perhekeskeisyys. Aikuinen uhrautuu lapsen hyväksiomista tarpeistaan. Vanhemmat ovat kasvatustietoisia. Lapsi oppii käyttäytymistavat,mikä on oikein/väärin, sallittua/kiellettyä. Rakkauden ohella rajat ja turvallisuusovat kunnossa. Arkirytmi on säännöllinen, rutiinit luovat turvallisuutta. Perheessä käsitelläänvaikeatkin asiat ja haetaan tarvittaessa ulkopuolista apua.Millaista on riittävän hyvä kotikasvatus?Riittävän hyvässä kotikasvatuksessa vanhemmilla on vastuu omista lapsistaan. Arkirytmion mutkatonta ja vastuunjako on kunnossa. Perhe elää yhdessä arkea ja lapset ovatosallisina arjen tekemisissä. Lapsen perustarpeista huolehditaan (ruoka, puhtaus, lämpö,turvallisuus). Lapsi saa positiivista palautetta ja hänen itsetuntoa tuetaan. Vanhemmatovat läsnä olevia ja molemmat vanhemmat pelaavat yhteispeliä. Tilapäisiä vaikeuksia japieniä lipsumisia voi olla. Vanhemman käyttäytyminen on puheen mukaista. Kontrolloitu,kohtuullinen alkoholin käyttö – vastuullinen vanhemmuus myös tässä suhteessa.Millainen kotikasvatus saa työntekijän huolestumaan?Huolta aiheuttava kotikasvatus on sellaista, että lapsesta ei pidetä huolta, hänen perustarpeisiinsaei vastata, ilmenee laiminlyönnin merkkejä (lapsi on nälkäinen, huonostipuettu, likainen, itkuinen, väsynyt, pelokas). Lapsen käytös voi olla rajatonta tai muutenpoikkeavaa, häiritsevää, huolestuttavaa. Merkit fyysisestä tai henkisestä väkivallasta(mustelmat, lapsen puheet) ovat huolestuttavia. Lapsi joutuu ottamaan aikuisen roolin,olemaan yksin, huolehtimaan esim. sisaruksista ja kotieläimistä. Lasta pidetään liianisona selviämään yksin. Lapsi kantaa mukanaan aikuisen arkihuolia. Vanhemmat ovatvälinpitämättömiä, eivät tunnista/ ole kiinnostuneita lapsen tarpeista. Lapsen ja vanhemmanvälillä on huono kiintymyssuhde. Vanhempi suhtautuu kielteisesti lapseen(hälläväliä, hermostuminen, kovakouraisuus, ruma kielenkäyttö). Vanhemman jaksaminenhuolettaa.Millaista on ei-toivottu kotikasvatus?Ei-toivotussa kotikasvatuksessa vanhemmat ovat välinpitämättömiä lasta ja lapsen asioitakohtaan ja perustarpeet jäävät tyydyttämättä. Lapselle ei olla läsnä. Lapsi kokee fyysistäja/tai psyykkistä turvattomuutta, ruumiillista kurittamista tai henkistä väkivaltaa.Rajattomuus, liika sallivuus, liiallinen tarpeiden tyydyttäminen, kaveri-vanhemmuus taipäinvastainen liian autoritäärinen, alistava, liian kovat vaatimukset lapseen kohdistavakasvatus ovat ei-toivottua kotikasvatusta. Vanhempi on ailahteleva ja hänen käytöksensäon ennakoimatonta. Lapsen tarpeita ja kehitystasoa ei ymmärretä tai osata huomioida.Ongelmiin ei haeta apua (päihteet, mielenterveys- ja parisuhdeongelmat).152

Liite 13. Yhteenveto Välkkylän päiväkodin työntekijöille tehdystä haastattelusta20–21.10.2008.Haastattelu pohjautui Pohjois-Pohjanmaan varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön(varhis) omahoitajuus -kehittämishankkeeseen, jossa Välkkylän päiväkoti oli mukanakehittämisyksikkönä.Haastattelun kysymykset:1. Millaisia tuntemuksia sinulla heräsi, kun kuulit Välkkylän päiväkodin liittyvän mukaan,kehittämispäiväkodiksi, kehittämishanketyöskentelyyn?Onko sinulla aikaisempaa kokemusta kehittämishanketyöskentelystä?2. Millaisia omahoitajuuteen liittyviä voimavaroja sinulla oli jo entuudestaan?Millaiset olivat sinun kehittämistarpeet omahoitajuuden suhteen?3. Minkä koit suureksi avuksi työ aloitukselle, jonka kautta pääsit omahoitajuustyötä toteuttamaan?4. Koitko kehittämishankkeen sekä oman käytännöntyön aloitusvaiheessa joitain ongelmia,millaisia?5. Mikä on tukenut sinua kehittämishanketyöskentelyn jatkuessa?Onko työskentelysi ollut jatkuvaa, välillä keskeytynyt vai kokonaan keskeytynyt?6. Millaisena olet kokenut kehittämisyksikön tuen kehittämistyöskentelyssä?Ovatko he olleet mukana toiminnassa ja onko tarvittava tieto kulkeutunut heidän kauttaankentälle?7. Millaisena olet kokenut esimiehesi tuen kehittämishanketyöskentelyssä?8. Millaisena olet kokenut työtiimisi tuen kehittämishanketyöskentelyssä?Miten itse olet pystynyt tukemaan työtiimiäsi omahoitajuudessa?9. Millaista on mielestäsi ollut lapsiryhmäsi vanhempien suhtautuminen omahoitajuuteen?Oletko pystynyt tukemaan kasvatuskumppanuutta nyt enemmän kuin ennen, vähemmän tai etolehuomannut lainkaan ero? Miksi näin?10. Miten lapsiryhmäsi lapset mielestäsi suhtautuvat omahoitajuuteen?11. Millaisia positiivisia ajatuksia sinulla on omahoitajatyöskentelytavan suhteen?12. Millaisia negatiivisia ajatuksia sinulla on omahoitajatyöskentelytavan suhteen?13. Millaista mielestäsi on olla mukana kehittämishankkeessa? Olisitko valmis lähtemään uudelleenmukaan kehittämishanketyöskentelyyn?14. Mitä olet oppinut kehittämishanketyöskentelyn aikana?Onko toimintatapasi muuttunut käytännön työssäsi? Miten?15. Millaiset ovat tuntemuksesi nyt kun kehittämishanke on päättymässä? Miten jatkat toimintaasitästä eteenpäin?153

16. Saat vapaasti arvioida omaa työskentelyäsi kehittämishankkeessa.Esimerkiksi millaista oli työskentelysi ja työpanoksesi, mikä oli onnistunutta ja missä olisitvoinut toimia toisin sekä missä kehityit ja mihin jäi vielä kehittämisen varaa.154

Liite 14. Vanhempainiltojen toteutus: Nivala, Kärsämäki ja HaapajärviJärjestelyt• perhepäivähoidon iltaan vanhemmat ja hoitajat osallistuivat alueittain (9-35vanhempaa kerrallaan)• päiväkodeissa illat järjestettiin yhdelle ryhmälle tai koko talolle• vanhemmat jaettiin pienryhmiin (3-7 hlöä)• henkilökunta jakautui joko vanhempien pienryhmiin tai muodostioman ryhmän• pienryhmille esitettiin useimmiten vain yksi pohdittava asia kerrallaan, jota purettiyhdessä keskustellen esimerkiksi kehottamalla ”kertokaa jotain siitä keskustelusta,jota teidän ryhmässä käytiin tai kertokaa yksi asia, mikä teitä puhutti”,näin ajateltiin ryhmän energian suuntautuvan parhaiten itse keskusteluuneikä siihen, miten sitä toisille esitellään.Tutustumien• pienessä joukossa esittäytyminen kaikille, isossa vain omalle pienryhmälle• rentoa ilmapiiriä ja tutustumista edistettiin esim. seuraavilla tehtävillä:”jatkakaa lausetta…meidän perheellä on mukavaa arjessa, kun…””valitse kuvakortti, joka kuvaa vanhemmuuttasi tällä hetkellä, jaa siitä se, minkähaluat pöytäryhmässäsi”,”valitse muutama lastasi parhaiten kuvaava adjektiivi (kortit apuna)ja esittele lapsesi ryhmässä” jne.Alustus illan teemasta• lyhyt johdatus (10-20 min) teemaan esim. kasvatuskumppanuus,hyvinvoiva lapsi, arvotEsimerkkejä ryhmäkeskustelujen aiheista ja niihin liittyvistä kysymyksistä• riittävän hyvä vanhemmuus ja lapsen tarpeet”miten jatkaisitte lausetta… lapsen on hyvä olla, kun…”,vanhempien vastausten perusteella uusia pohtimistehtäviä”miten ilmaiset luottamusta lapselle, miten tuet lapsen itsetunnonkehitystä, miten osoitat välittämistä lapselle? jne.”,”mitä eväitä hyvää elämää varten haluat lapsellesi antaa?”• rajojen asettaminen ja pettymysten sietäminen”millaisissa tilanteissa lapsesi kokee pettymystä tona(esimerkkejä)?,Miten kestät lapsesi pettymyksen? Miten toimit pettymistilanteessa””Millaisia sääntöjä perheessänne on ja miten toimitaan, jos joku einiitä noudata? Lähde:Perhenavigaattori 2008)””Millainen rajojen asettaja olet mielestäsi asteikolla1-10”• tiedottaminen”Mitä lapseesi liittyviä asioita haluaisit tietää lisää? Ja millä tavoin?• arvot”Kun leikkiä/vanhempien osallisuutta/turvallisuutta jne. pidetäänarvokkaana asiana täällä päiväkodissa, miten sen tulisi näkyä arjessa?• kasvatuskumppanuus”Miten haluat osallistua ja vaikuttaa lapsesi päivähoitoon?Ideoita osallisuuteen”?• tapausesimerkit keskustelun herättäjinä”Lapsenne syö mieluiten vain leipää ja päiväkodissa opetellaan maistelemaankaikkia ruokia. Mitä mieltä olette asiasta? Mitä käytäntöä ehdotatte ryhmäämme?”155

Liite 15. Pedagoginen kahvila – kokoontumisten teemat NivalassaAika Käsitellyt teemat14.5 Pienet päivähoidossa –teeman kartoittaminen ja pedagogisen kahvilan toiminnansuunnittelu, alle 3-vuotiaiden hoidon erityispiirteet18.6 Alle 3-vuotiaiden ryhmien nykytilanteen kartoitus; vahvuudet, kehittämistävaativat asiat, syksyn toiminnan suunnittelua30.8 Omahoitajuus työtapana pienten lasten ryhmissä- valmistautuminen vertaiskäyntiin Oulun omahoitajuus -päiväkotiin- omahoitajuuden tila Nivalan päivähoidossa tällä hetkellä- pienen lapsen hoidon aloittamien; työntekijän suhtautuminen jaaloituskäytännöt25.9 Vertaiskäynti Välkkylän päiväkotiin Ouluun- luento omahoitajuuden perusteista- vierailu Välkkylän päiväkotiin16.10 Omahoitajuus; kokemukset Välkkylän pk:n toimintatavasta ja pohdinta asioista,joita voi siirtää omiin ryhmiinPäivärytmi –keskustelun aloitus;- lapsen yksilölliset tarpeet ja ryhmän käytännöt- välitehtävä arjen perushoitotilanteiden tarkastelusta6.11 Perushoitotilanteiden tarkastelu; miten nyt toimitaan? Mikä kussakin tilanteessaon arvokasta? Mitä parannettavaa löytyy?24.1.08 Aikuisen ja lapsen suhde- väittämien pohjalta keskustelu aikuisen ja lapsen suhteesta,kohtaamisen laadut -arviointitehtävä20.2 Oppimisympäristö- tutustuminen Vilkunan pk:n oppimisympäristöön- vinkkien jakamista oppimisympäristön järjestelyissä3.4 Toiminnan suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin prosessi pienten ryhmissä156

Liite 16. Hoitopolku – kun huoli herää päivähoidon työntekijälläHuoli herää päivähoidontyöntekijälläKeskustelu kasvatustiimin kanssa tai ohjaajan kanssahuolesta – yhteinen näkemys omien toimintamahdollisuuksienpohdinta ja pedagogisten keinojenkartoitus – elton konsultaatio, sosiaalitoimen,neuvolan , psykologin konsultaatio (nimettömänä)Huolen aihekorjaantuuVanhempien kanssa huolen puheeksiottaminen– yhteisen näkemyksen luominen- sopiminen toimintatavoista ja jatkotyöskentelystä- kirjallisestiPerheen, Elton jakasvatustiimin yhteinentapaaminenPedagogisesta kuntouttavastatoiminnastasopiminen - seuranta -kirjallisestiPerheen ohjaaminenneuvolalääkärille taiperheneuvolaan –elton laatima kuvauslapsen tuen tarpeestaHuolen aihekorjaantuuYhteinen palaveri – mukanamyös yksi kasvatustiiminjäsen ja elto – kuntoutussuunnitelman,HOJKS:nlaatiminenPerheen ohjaaminensosiaalitoimen palveluihinLisätutkimuksiinohjaaminen,erityissairaanhoitoTuki lapsen kasvulle jakehitykselle sovitusti –seurannasta sopiminenYhteinen palaveri sosiaalitoimen,päivähoidon (elto jayksi kasvatustiimin jäsen) japerheen kanssa – jatkotyöskentelystäsopiminenHuolen aihekorjaantuu157

Liite 17. Hoitopolku – lapsi kasvatuksellisin tai fyysisin perustein päivähoitoonHuoli lapsesta neuvolan,perheneuvolan työntekijällä– tukitoimena lapsen sijoittaminenpäivähoitoonTerveydenhoitaja,psykologi neuvotteleepäivähoidon ohjaajankanssa asiastaPäivähoidon ohjaaja selvittääja sopii päivähoitopaikan– ilmoittaa sen terveydenhoitajalletai psykologilleTerveydenhoitaja, psykologi sopiiyhteisen tapaamisen perheen japäivähoitopaikan kanssa ennenpäivähoidon aloittamista ns. Aloituspalaveri– tapaamisessa yksihenkilö lapsen tulevasta hoitotiimistäsekä elto – sovitaan seuran-Seuranta jaarviointiasovitullatavalla158

Liite 18. Hoitopolku – lapsi sosiaalisin perustein päivähoitoonHuoli lapsesta sosiaalitoimentyöntekijällä – tukitoimenalapsen sijoittaminenpäivähoitoonSosiaalityöntekijäneuvottelee päivähoidonohjaajan kanssaasiastaPäivähoidon ohjaaja selvittääja sopii päivähoitopaikan– ilmoittaa sensosiaalityöntekijälleSosiaalityöntekijä sopii yhteisentapaamisen perheen ja päivähoitopaikankanssa ennen päivähoidonaloittamista – tapaamisessayksi henkilö lapsen tulevasta hoitotiimistäsekä elto – sovitaanseurannastaSeuranta jaarviointiasovitullatavalla159

KIRJOITTAJATMarja Hiitola-Moilanen, kehittämiskoordinaattori, POSKE/VarhisEeva-Liisa Kronqvist, FT, lehtori, Oulun yliopistoJaana Laitinen-Puutio, psykologi, YET-psykoterapeutti, OuluHelena Malmivirta, lehtori, OAMK/Sosiaali-ja terveysalan yksikköAnu Määttä, kehittämiskoordinaattori, POSKE/VarhisAini Naumanen, lapsi- ja perhetyön johtaja, KuusamoLeena Oikkonen, kehittämiskoordinaattori, POSKE/VarhisUlla Paakkola, neuvolapsykologi, Ehkäisevä mielenterveystyö, OuluIrmeli Pantcheva, perhepäivähoidon ohjaaja, VihantiMarjut Parhiala, kehittämiskoordinaattori, POSKE/VarhisAnna-Maija Puroila, tutkijatohtori, Oulun yliopistoMarja Ranta-Nilkku, palvelupäällikkö, peruspalvelukuntayhtymä KallioUlla Rissanen, palvelujohtaja, OuluSanna Savolainen, yritysvastaava, HR Sensors KY, OuluHannakaarina Sarvela, vs. kehittämispäällikkö, POSKEJohanna Sommers-Piiroinen, KK, lto, mediakouluttaja, TampereMarjut Suni-Nauha, erityislastentarhanopettaja, Mäntylän päiväkoti, KalajokiAira Vähärautio, tutkija, POSKE/VarhisAamuruskon päiväkodin henkilökunta, VihantiVälkkylän päiväkodin henkilökunta, Oulu

ISSN 1458-5375ISBN 978-952-5441-29-1