Perhosten pauloissa - Kemia-lehti

kemia.lehti.fi

Perhosten pauloissa - Kemia-lehti

Legendaarinen isoapollo Lemlahdesta.pystyssä kirmaavat vikittelemässä torpantyttöä, kyllä vähän naurattavat. Eiväthänne sitä paitsi sitä tyttöä edes saa, aina tuleeväliin rehti kulkuri, joka tosin paljastuukreivin pojaksi valepuvussa.”Hirmuliskon metsästäjäPerhosten tutkijoille ja harrastajille Suomion maapallon kiinnostavimpia paikkoja,Peter von Bagh sanoo.”Meillä on niin paljon lajeja: itäisiä,läntisiä, kaakkoisia ja tietysti pohjoisia.Kaikkien levinnäisyysraja kulkee jossainkohtaa Suomea. Esimerkiksi ilmastonmuutokset näkyvät täällä heti siinä, kuinkaperhosten esiintyminen muuttuu.”Perhosten tarkkailu on meillä myösvähintään riittävän vaikeaa.”Talvi on täällä niin pitkä ja hirmuinen,kesä niin lyhyt ja intensiivinen.Kaikki me suomalaiset perhostutkijatheittäydymme siksi kesään koko sydämellämme.”von Baghin omista perhoskokemuksistaikimuistoisin ja sydäntäliikuttavinon pikkuapollon saapuminen Porvooseen.Se oli alan miehille ensimmäiseenkuulentoon verrattava tapahtuma.”Pikkuapollo on perhosten hirmulisko.Maailmanlaajuisesti erittäin harvinainenlaji, jota ei Suomen lisäksi tavata oikeastaanmissään, ja ainakin yhtä arvokaskuin saimaannorppa tai liito-orava”, vonBagh kuvailee.Suomestakin jo lähes kadonneen arvoperhosenkantaa oli yritetty elvyttää istutuksinmuun muassa juuri Porvoossa,mutta huonolla menestyksellä – tai niinluultiin.Ensimmäisenä miniatyyrihirmuliskoonporvoolaisniityllä törmäsi vuonna2000 von Baghin tytär, joka hälytti paikalleisänsä. Tämä tajusi, että pikkuapollojaliihottelee paikalla kokonainen parvi,ja tiedotti saman tien löydöstä perhostutkijainseuran nettisivulla.Se käynnisti mylläkän.”Heti alkoi puhelin soida, että onkotämä pilaa. Uskoivat vasta, kun paikalleehtivät ympäristökeskuksen edustajat,jotka varmistivat havainnon.”Sen jälkeen Porvoon aarteita on vaalittukuin kultakimpaleita. Niiden määrä,jota tutkijat seuraavat henkeään pidätellen,on lähtenyt hentoon kasvuun. Tänäkesänä kuulaanvalkeita perhoja lenteliniityllä jo 300, ja Parnassius mnemosynentoivotaan pitkän tauon jälkeen kotiutuneenkaupunkiin pysyvästi.Bongareita paikalla toki käy, muttapikkuruista, erittäin kesyä siivekästä hyvinkunnioittavasti kohdellen. Alalla onmyös tapana suojella salaisuuksia hiemankalamiesten tapaan.”Eihän kukaan kerro, mistä se iso haukinousi. Sanotaan järven tarkkuudellakyllä, mutta ei paljasteta, mistä lahdesta.”Niinpä Peter von Baghkin sai taannoinvain tietää, että legendaarinen Parnassiusapollo eli isoapollo oli nähty Paraisilla.Tarkkoja koordinaatteja ei tiedonantosisältänyt.”Mutta sinne ajoin ja sitten rupesinmiettimään, missä elelisin, jos olisinisoapollo. Oikein veikkasin ja Lemlahdestasen kaunottaren löysin”, perhosmieshykertelee yhä.Kaunottaren kuvat ovat tietysti kunniapaikallavon Baghin albumeissa, joitasyysiltojen pimetessä on mukava selaillaja jotka lyhentävät kummasti aikaa perhoskesienvälillä.Opettajan ”pitkän ja hirmuisen” talventäyttää toki sopivasti työ, ja kun koululaisetlentävät kesälaitumille, sinne pääseetaas perhostutkijakin. Eivätkä kaamoskuukaudetkaanpelkästään haikaillenkulu, sillä nyt on tähtien aika.Kemisti-perhosmies on myös arvostettuja palkittu tähtitieteen harrastaja, jokakannustaa kaikkia muitakin kääntämäänkatseensa kohti taivaita. Siellä loistaakaikkia tähtiä kirkkaammin jättiplaneettaJupiter, joka on lähempänä meitä kuinkertaakaan viiteenkymmeneen vuoteen.”Jupiterin erottaa nyt hyvin paljaallasilmälläkin, mutta kaukoputkella pääseeihailemaan myös sen kuita.”Kuvat: Peter von BaghTuominopsasiipi.Suruvaippa.6/2010KEMIA15

More magazines by this user
Similar magazines