Erityisvarhaiskasvatusta yli kuntarajojen - Sosiaalikollega

Hannakaarina Sarvela (toim.)Erityisvarhaiskasvatustayli kuntarajojenSYKE-hankkeen loppuraportti25Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 25Hannakaarina Sarvela(toim.)ERITYISVARHAISKASVATUSTA YLI KUNTARAJOJENSYKE-HANKKEEN LOPPURAPORTTIPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulu 2007

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusPohjois-Pohjanmaan toimintayksikköOulun seudun ammattikorkeakouluSosiaali- ja terveysalan yksikköProfessorintie 5, 90220 OuluOulun kaupungin painatuskeskusOulu 2007ISSN 1458-5375ISBN 978-952-5441-24-6

SISÄLLYSESIPUHE……………………………………………………………………………………………1Anna-Maija PuroilaSEUDULLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN ERITYIS-VARHAISKASVATUKSESSA –HANKEKUVAUS…………….…….2Hannakaarina SarvelaVERKOSTA KONSULTAATIOTAVARHAISKASVATTAJILLE……………………...………………………………..29Hannakaarina SarvelaSEUDULLISEN YHTEISTYÖN ARVIOINTIMALLI………………58Anna-Maija Puroila & Hannakaarina SarvelaYHTEISTYÖ SYKE –HANKKEESSA……………………………..…………67Sari Saha & Raija VäisänenVALTAKUNNALLISET, SEUDULLISET JA ALUEELLISETVERKOSTOT ELÄVÄSSÄ SYKE–YHTEISTYÖSSÄ……...….…..72Liisa HeinämäkiLÄHTEET………………………………...……………………..………………………………..76KIRJOITTAJAT………………………………………………………………………………80

ESIPUHE1Kuntarajat muodostavat yhden keskeisen alueellisen perusjaotuksensuomalaisessa yhteiskunnassa. Periaatteessa kaikkien kuntientulisi järjestää kuntalaisille samat peruspalvelut. Käytännössäkuntakoko ja monet muut tekijät ovat vaikuttaneet palvelutarjontaanja palveluiden laatuun. 1990 –luvulla kuntien yhteistoimintaalkoi lisääntyä ja monipuolistua. Seutukunnallinen ja seudullinenyhteistyö nousi kehittämisen keskiöön. Kunta- ja palvelurakenneuudistuson vauhdittanut keskustelua kuntaliitoksista sekä kuntienvälisen yhteistyön kehittämisestä.Kuntapalveluiden kentässä erityisvarhaiskasvatus on otollinenseudullisen yhteistyön alue. Valtakunnallisen päivähoidon tilannekatsauksenmukaan noin 7 prosenttia kunnallisessa päivähoidossaolevista lapsista on erityisen tuen tarpeessa. Tukitoimienjärjestämisessä on suuria eroja kuntien kesken. Monissa kunnissaerityispalveluiden tarve on niin pieni, että kuntien voimavarojenja resurssien yhdistäminen on järkevää.Tässä julkaisussa esiteltävä SYKE –hanke on kohdistunutseudullisen yhteistyön kehittämiseen erityisvarhaiskasvatuksessa.Hannakaarina Sarvelan ensimmäisessä artikkelissa luodaan katsausSYKE –hankkeen tavoitteisiin ja toteutumiseen. Toisessa artikkelissaanHannakaarina Sarvela erittelee yhden SYKE –hankkeen innovaation, varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation,kehittelyä ja käyttökokemuksia. Anna-Maija Puroilan ja HannakaarinaSarvelan seudullisen yhteistyön arviointimalli jäsentääseudullisen yhteistyön kenttää. Julkaisun loppupuolella puheenvuoroon hankkeen yhteistyökumppaneilla, Liisa Heinämäellä sekäSari Sahalla ja Raija Väisäsellä.Kiitän kaikkia teitä, jotka eri tavoin olette osallistuneet SYKE–hankkeen toteuttamiseen. Toivon julkaisun antavan virikkeitä jainnostavan jatkamaan seudullisen yhteistyön kehittämistä.Oulussa 19.12.2006Anna-Maija Puroila

2SEUDULLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN ERI-TYISVARHAISKASVATUKSESSA – HANKEKUVAUSHannakaarina Sarvela1 SYKE -hanke2 Verkostojen luominen ja vahvistaminen3 Osallistuminen seudullisten kokeilu- ja kehittämishankkeidensuunnitteluun ja toteuttamiseen4 Erityisvarhaiskasvatusta koskevan konsultaationkehittäminen5 Julkaisutoiminta ja tiedottaminen6 SYKE –hankkeeseen liittyvä arviointi7 Lopuksi1 SYKE-HANKEHankkeen lähtökohdat ja käynnistäminenSYKE- hankkeen taustalla on ollut huoli erityisvarhaiskasvatuspalvelujenja erityisosaamisen tilanteesta Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskuksen aloittaessa toimintansasyksyllä 2001 erityisvarhaiskasvatuksen 1 haasteet nousivat esilleyhtenä keskeisenä kehittämiskohteena varhaiskasvatuksen alueella.Haasteisiin pureuduttiin ”Seudullisen yhteistyön kehittäminenerityisvarhaiskasvatuksessa” –hankkeessa. Sosiaali- ja terveysministeriömyönsi rahoituksen hankkeen ensimmäiselle vaiheelleaikajaksolle 15.9.2002-28.2.2003. Hanke sai jatkorahoituksenSTM:ltä ajanjaksolle 8/2003- 6/2006. Toiminta-alueenaSYKE -hankkeessa on ollut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin läänin15 seutukuntaa.1 Raportissa käytetään hankehakemuksen käsitettä erityisvarhaiskasvatus, jolla viitataanerityispäivähoidon toteuttamiseen ja erityiseen tukeen varhaiskasvatuksessa.

Hankkeen organisoituminen3Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa hankkeen koordinoijanatoimi projektikoordinaattori Hannakaarina Sarvela jahankkeen vastuuhenkilönä kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroila.Hanketta hallinnoi Raahen seutukunnan kehittämiskeskus.Hankkeen toiminta-alueen seutukuntia pyydettiin nimeämäänohjausryhmään joko oma tai useamman seutukunnan yhteinenedustaja. Lisäksi ohjausryhmään kutsuttiin edustajat Raahen seutukunnankehittämiskeskuksesta, Sosiaali- ja terveysministeriöstä,Stakesista, Oulun ja Lapin lääninhallituksista sekä Oulun yliopistonvarhaiskasvatuskeskuksesta (taulukko 1). STM:n edustajatoimi samalla hankkeen valvojana rahoittajan taholta. Ohjausryhmäntehtäväksi määriteltiin hankkeen sisällöllisen toiminnantukeminen sekä hankkeen budjetin seuranta.Maantieteellisten etäisyyksien vuoksi ohjausryhmän kokouksiapidettiin molempien läänien alueella. Vuoden 2005 ohjausryhmänkokoukset toteutettiin Oulussa. Kaksi seitsemästä ohjausryhmänkokouksesta järjestettiin videoneuvottelun avulla siten,että osa ohjausryhmän jäsenistä oli Oulussa ja osa Rovaniemellä.Taulukko 1. Hankkeen ohjausryhmäOhjausryhmän jäsenTarja Kahiluoto, ylitarkastajaKirsi Alila, vs. ylitarkastajaLiisa Heinämäki, projektipäällikköMaija Pelkonen, lääninsosiaalitarkastajaEine Heikkinen, lääninsosiaalitarkastajaElise Lujala, yliassistenttiMaija Marjaniemi, hyvinvointikoordinaattoriLeila Kerola, päivähoito ja perhetyön johtajaSirkka Kiilakoski, vs. päivähoidon johtajaJaana Lento, perhepäivähoidon ohjaajaUlla-Maija Miettilä, kasvatustoiminnan ohjaajaAini Naumanen, lapsi- ja perhetyön johtajaRauni Siirtola, päivähoidon ohjaajaEija Malinen, keltoPirjo Honkavuori, päivähoidon johtajaKaisu Pekkala, päivähoidon vastaavaKaisu Rautio, päivähoidon johtajaTuija Palosaari, projektipäällikköHannakaarina Sarvela, projektikoordinaattoriAnna-Maija Puroila, kehittämispäällikköTaustaorganisaatioSosiaali- ja terveysministeriöStakesOulun lääninhallitusLapin lääninhallitusOulun yliopistoRaahen seutukunnan kehitt.keskusOulun seutukuntaRaahen seutukuntaOulunkaaren seutukuntaYlivieskan seutukuntaKoillismaan seutukuntaSiikalatvan seutukuntaKemi-Tornion seutukuntaRovaniemen seutukuntaItä-Lapin seutukuntaTornionlaakson seutukuntaPoske, Lapin toimintayksikköPoske, Oulun toimintayksikköPoske, Oulun toimintayksikkö

4Tavoitteet ja toteuttamisen tasotHankkeen päätavoitteena oli erityispalvelujen ja erityisosaamisenkehittäminen varhaiskasvatuksessa Pohjois-Suomen alueella. Tähänliittyen tavoitteet yksilöitiin viiteen osatavoitteeseen:1 vahvistaa seudullista yhteistyötä erityispalvelujen tuottamisessaja välittämisessä,2 rakentaa Pohjois-Suomen alueen kattava konsulttiverkosto,3 kehittää konsultaatiomalleja,4 soveltaa uuden teknologian mahdollisuuksia konsultaationtuottamisessa ja välittämisessä sekä5 kehittää päivähoitohenkilöstön ammatillista osaamista.Hanke toteutettiin kolmen osion kautta:1 Verkostojen luominen / vahvistaminen.2 Seudullista yhteistyötä koskevien selvitysten, kokeilujen jakehittämishankkeiden suunnitteluun, valmisteluun ja toteuttamiseenosallistuminen.3 Erityisvarhaiskasvatusta koskevan konsultaation kehittäminenja toteuttaminen 2 342 VERKOSTOJEN LUOMINEN JA VAHVISTAMINENSäännöllinen ja kiinteä yhteys alueen kuntiin on ollut välttämätönedellytys hankkeen etenemiselle. Erityisvarhaiskasvatuksen kehittämistävarten tarvitaan alueellista osaamista ja sitä edistävää verkostoa.SYKE -hankkeen tehtävänä on ollut verkostojen koollekutsuminenja verkostojen välisen informaation välittäminen Pohjois-Suomessa.Verkostojen foorumeina ovat olleet seudulliset, alueelliset javaltakunnalliset työkokoukset ja seminaarit. Seuraavaan tauluk-2 SYKE-Seudullisen yhteistyön kehittäminen erityisvarhaiskasvatuksessa. Hankesuunnitelma1.5.2003-31.12.2005

koon on koottu SYKE -hankkeen verkostot sekä niiden yhteistyömuodotja sisällöt.Taulukko 2. Verkostojen toimintatavat ja sisällöt.5Verkostot Yhteistyömuodot SisällötValtakunnallinenverkostoSeudulliset jaalueelliset/pohjoissuomalaisetverkostotYhteistyölääninhallitustenkanssaYhteydet koulutusorganisaatioihinYhteydet sosiaalijaterveysalanjärjestöihinYhteistyö Stakesin EriNetjaVartu-hankkeiden kanssa- seminaarit- työkokoukset- eds-mallin pilotointi- kehittämisvalikoiden pilotointi- ohjausryhmätyöskentely- seudulliset / ylikunnallisettyökokoukset- alueelliset / maakunta tai läänitasontyökokoukset jafoorumit- projektiryhmä- alueelliset työryhmät- SYKE-ohjausryhmä- yhteistyö seminaaripäivien jatyökokousten järjestämisessä- ohjausryhmätyöskentely- seminaarit- opiskelijaharjoittelijat- opintokäynnit- opinnäytetyöt- ohjausryhmätyöskentelyYhteistyö seminaaripäivienja työkokoustenjärjestämisessä- verkkokonsultaatio- ohjausryhmätyöskentely- erityisosaamisen ja asiantuntijuudenvahvistaminen- tiedon kokoaminen ja välittäminen- uusien erityiskasvatuksentyökäytänteiden kokeilu,kehittäminen ja juurruttaminen- tutustuminen- henkilökohtaiset kontaktit- yhteisten ylikunnallistenintressien etsiminen- ajankohtaiset varhaiskasvatuksenteemat- yhteistyön rakentaminen- sisällölliset erityisvarhaiskasvatuksenteemat- erityisasiantuntemuksenvahvistaminen- seudullisuuden vahvistaminenerityispalveluissa- vertaistukeminen- kehittämistyön hallinta- ajankohtaiset asiat- sisällölliset teemat- opinnäytetöiden aiheet- aineiston keruuprosessithankkeen verkostoissa toiminta-alueella- kehittämistyöhön tutustuminenharjoitteluissa- opiskelijoiden tekemät selvitykset- erityisvarhaiskasvatustakoskeva konsultaatio- neurologisten vammaisjärjestöjenasiantuntemuksenvälittäminen varhaiskasvattajille- yhteistyökäytänteiden vahvistaminen

6Seudulliset verkostotVerkostojen käynnistäminen ja kokoonpanoSeudullisten verkostojen toiminta käynnistettiin kutsumalla koolleerityisvarhaiskasvatuksen toimijoita varhaiskasvatuksen työkokouksiin.Kokouskutsu lähetettiin seutukuntien päivähoidon henkilöstölle,sosiaali- ja terveystoimen muille työntekijöille sekä esimiehille.Tapaamisten tavoitteena oli käynnistää uusien seudullistenverkostojen toimintaa tai vahvistaa jo olemassa olevia verkostoja.Erityisesti tavoitteena oli tukea niiden alueiden toimintaa,joissa erityisvarhaiskasvatuksen työntekijöitä ei ole, mutta tarvettaerityisvarhaiskasvatuksen seutukunnalliselle ja seutukuntienväliselle yhteistyölle oli olemassa. Tavoitteena oli myös tiedottaaSYKE -hankkeen tavoitteista ja toiminnasta. Ensimmäisissä työkokouksissalähdettiin kartoittamaan erityiskasvatuksen nykytilaaja kehittämishaasteita seutukunnissa.Lapin läänin alueella järjestettiin erityislastentarhanopettajienja muiden kuntoutuksesta vastaavien tahojen yhteisiä työkokouksiaPosken Lapin toimintayksikön erityisvarhaiskasvatushankkeen,MERVAKA:n puitteissa ja joiltakin osin myös yhteistyössäSYKE -hankkeen kanssa.Pohjois-Pohjanmaalla työkokoukset organisoituivat seutukunnittainPosken seutukunnallisten varhaiskasvatuksen työkokoustenmerkeissä. Oulun eteläisen alueen kolmelle seutukunnalletoteutettiin osittain yhteisiä työkokouksia. Raahen seutukunnanseudulliset erityisvarhaiskasvatuksen työkokoukset toteutuivatosana VARTU-hankkeen toimintaa.Pohjois-Pohjanmaalle on rakentunut lisäksi kelto-verkosto,joka koostuu kuntien kiertävistä erityislastentarhanopettajista taityöntekijöistä, jotka vastaavat varhaiserityiskasvatuksen toteuttamisestakunnassaan. Keltojen verkoston toiminta on osoittanut,että silloin kun verkosto koetaan merkitykselliseksi, sitoutuminensen toimintaan on vahvaa. Toiminnan hyödyt liittyvät osaamisenvaihtoon, vertaistukeen, tunnistamiseen ja asiantuntemuksen lisääntymiseen.

Seuraavassa on koottuna työkokouksiin osallistuneiden näkemyksiäverkostojen merkityksellisyydestä:- kollegiaalisen keskustelun mahdollisuus- hyvien käytäntöjen vaihtaminen- seutukunnan kuntien erityispäivähoidon järjestämisen muotojentunnetuksi tekeminen- seudullisen yhteistyön muotojen hahmottaminen ja kehittäminen- mahdollisuus seutukunnallisesti vahvistaa erityisosaamistaalueella- informaation saamisen paikka (erityispedagoginen tieto, ajankohtaiseterityisvarhaiskasvatuksen asiat)Taulukko 3. Seudulliset työkokoukset SYKE-hankkeessaAlueToteutuneiden työkokoustenlukumääräSiikalatva 10Oulu 13Ylivieska 4Raahe 2 (+ Raahen seudun Vartu –hankkeen kokoukset)Oulunkaari ja Koillismaa 9Nivala-Haapajärvi 5Lapin seutukunnat (Mervaka –hankkeen kokoukset)Pohjois-Pohjanmaan keltoverkostoTyökokousten sisällöt14Verkostojen toiminnan lähtökohtana on ollut osallistujien omatarve kokoontua keskustelemaan ja kehittämään alueensa erityisvarhaiskasvatusta.Työkokouksiin on koottu katsaus ajankohtaisistavaltakunnallisista ja alueellisista varhaiskasvatuksen teemoistasekä tarkemmin käsiteltävä sisällöllinen teema, johon onvoitu kutsua asiantuntija-alustaja. Asialistalla on lisäksi ollut kuntienedustajien omat terveiset tai teemat. Verkoston työskentelys-7

8sä merkityksellistä on ollut kokemusten jakaminen ja keskustelumahdollisuus.Verkoston työskentelymalli on koettu ilmeisen tarpeelliseksi.Tämä on näkynyt sitoutuneisuutena verkoston toimintaan.Seudulliset tapaamiset ovat saaneet aikaan yhteistä suunnittelua.Sen pohjalta on syntynyt kuntien yhteisiä kehittämishankkeitaja yhteisiä koulutuksia.Kelto-verkoston työkokouksissa on käsitelty osallistujien ehdottamienteemojen lisäksi valtakunnallisesti ja pohjoissuomalaisittainajankohtaisia varhaiskasvatuksen asioita sekä uusia julkaisujaja väitöskirjoja.Taulukko 4. Kelto-verkoston työkokouksissa käsiteltyjä teemojaLapsen kehityksen arviointiin liittyvät menetelmät; mm. Viisikko, Kettu-testi, Lumiukko,kuntien omat arviointimenetelmätKouluvalmiusasiat ja ryhmäarviointiPerhekoulu työtapanaToimintaperustainen arki päivähoidossa, VARSUKontekstianalyysiVarTu- hankkeen kehittämisvalikkoEDS-malliTukilapsi erityisryhmässä- kokemuksiaSovitut maksuperusteet kuntoutuksellisista syistä päivähoidossa olevilla lapsillaPienryhmäkäytänteet kunnissaPerhepäivähoidon varahoito erityislasten osaltaKustannuslaskenta, ja siihen liittyen perusryhmässä olevan erityistä tukeatarvitsevan lapsen hoitopäivän hinta eri kunnissaKäytäntöjä tavallisissa lapsiryhmissä olevien tukea tarvitsevien lasten paikkaluvuistaThera-Play - työskentelyToTaKu - kuntoutusPerhetyön käsiteanalyysiEltojen/keltojen työnohjausmahdollisuusKeltojen ”vertaistyönohjaus” lähikuntien keltojen kanssaVillen tarina-video/ lastensuojelukysymyksetLapsen vasun ja kuntoutussuunnitelman yhdistäminenErityispedagogiikkaan liittyvien Oulun yliopiston opiskelijoiden opinnäytetöiden esittelyä:-Opiskelijat Sanna Riihimäki ja Elina Määttä esittelivät graduaihiotaan huolen puheeksiottamisen tematiikasta.-Opiskelija Raija Näppä esitteli graduaihettaan: Kuka määrittelee erityistä tukea tarvitsevanlapsen?Opiskelijoiden toteuttamat aineiston keruut kelto-verkoston työkokouksissaOsallistuminen SYKE-hankkeen arviointiinUusien varhaiskasvatuksen alan julkaisujen ja väitöskirjojen esittelyAjankohtaista varhaiskasvatuksessa valtakunnallisesti ja pohjoissuomalaisittain

Valtakunnallinen verkosto - yhteistyö Stakesin EriNet- jaVartu-hankkeiden kanssa9SYKE –hankkeen suunnitteluvaiheessa sovittiin yhteistyöstä valtakunnallisenStakesin erityispäivähoidon kehittämiseen kohdentuvanEriNet -hankkeen kanssa. Yhteistyötä jatkettiin vuottamyöhemmin käynnistyneen VarTu -hankkeen kanssa. StakesinEriNet -hankkeen tehtävänä oli edistää alueellista verkostoitumistaja yhteistyötä valtakunnallisesti. SYKE- hankkeella verkostoimistehtäväoli pohjoissuomalaisten ja alueellisten erityisvarhaiskasvatuksentoimijoiden osalta.Taulukko 5. Stakesin ja Posken erityisvarhaiskasvatuksenhankkeiden tavoitteet ja yhteistyöHankeToimintaalueTavoitteetRahoitus Hallinnoija/Hakija ja toteuttajaEriNet2002-2003VarTu2003-2005valtakunnallinen- ohjausmateriaalintuottaminen ja alueellisenyhteistyönkehittäminen (Eri-Net)- varhaisen tuen menetelmienja ohjauksenvakiinnuttaminen- valtakunnallien yhteistyönja verkostojenvahvistaminen(VarTu)STMStakesSYKEsyksy 2002jatkorahoitus2003-2005Pohjois-Pohjanmaa jaLapinlääniSTM- Raahenkaupunki/Raahen seudunkehittämiskeskus- PoskeVuorovaikutus valtakunnallisen, alueellisen/pohjoissuomalaisenja seudullisten hankkeiden kesken on vahvistanut toimintaa eri tasoilla.Valtakunnallinen osaaminen on kytkeytynyt alueelliseen jaseudulliseen osaamiseen. Pohjoissuomalaiset ja seudulliset toimintamallitovat levinneet valtakunnalliseen tietoisuuteen yhteis-

10työn kautta. Tieto valtakunnallisesta kehittämisestä on siirtynytnopeasti seudulliselle tasolle. SYKE -hanke toimi mm. pilottialueenaStakesin hankkeissa kehitettyjen erityispäivähoidon dialogisensuunnittelumallin ja varhaisen tuen kehittämisvalikoiden kokeiluissa.Tiedonvaihtoa ja keskinäisen oppimisen kautta tapahtunuttavuorovaikutusta voidaankin kuvata tiimalasiksi, jota ontyöskentelyprosessissa vuoroin käännetty eri päin.ValtakunnallinenerityisvarhaiskasvatuksenkehittämistyöEriNet, VarTu / StakesPohjoissuomalainen /alueellinenerityisvarhaiskasvatuksenkehittämistyöSYKESeudullinenerityisvarhaiskasvatuksenkehittämistyöKokeilu- ja kehittämishankkeet,muu kunnissa tapahtuva kehittäminenKuvio 1. Erityisvarhaiskasvatuksen hankkeiden valtakunnallinen,pohjoissuomalainen ja alueellinen yhteistyöJärjestöyhteistyöVarhaiskasvatuksen ja erityispäivähoidon alueella järjestöjenosaamisen tunnistaminen sekä yhteistyö julkisen sektorin ja kolmannensektorin välillä on ollut toistaiseksi vaihtelevaa. SYKE -hankkeessa rakentui yhteistyötä erityisesti neurologisten vammaisjärjestöjenkanssa.Hankkeen kuluessa toteutettiin useita työkokouksia ja seminaarejayhteistyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Järjestöjen kanssakoordinoitiin yhteensä kahdeksan lasten ja lapsiperheiden kanssatyöskenteleville tahoille suunnattua seminaaria. Neljä seminaaripäiväätoteutettiin Pohjois-Pohjanmaalla ja neljä päivää Lapin

läänissä. Osaamisen vahvistamisen lisäksi seminaarien tarkoituksenaoli:- tiedottaa kuntien työntekijöitä järjestöjen erityisasiantuntemuksesta- tuoda järjestöjen työntekijöiden tietoisuuteen pienten lasten jalapsiperheiden palveluiden kehittämishaasteita.Yhteistyötä tehtiin myös verkkokonsultaatiopalvelussa varhaiskasvattajille.Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatioympäristössätoimi konsultteja kolmesta eri vammaisjärjestöstä. Asiantuntijavaihtotoimi myös toisinpäin. SYKE -hankkeen projektikoordinaattorioli edustajana valtakunnallisen AUNE -verkoston Pohjois-Pohjanmaantyöryhmässä.Järjestöt tekevät vahvaa aluetyötä. SYKE -hankkeen aikanatoteutetut järjestöjen yhteiset tapahtumat olivat tässä laajuudessauutta toimintaa. Järjestöt toimivat samojen lasten ja perheidenkanssa kuin kuntien päivähoidon toimijat. Keskusteluissa sekäjärjestöjen toimijoiden että kuntien varhaiskasvatuksen työntekijöidenkanssa todettiin, että tätä yhteistyötä on jatkossa entisestäänvahvistettava.Yhteistyö muiden tahojen kanssaHankkeen muita tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat olleet PoskenLapin toimintayksikkö, lääninhallitukset sekä alueella toimivatoppilaitokset.Samanaikaisesti SYKE –hankkeen kanssa toteutettiin Lapinläänissä erityisvarhaiskasvatuksen kehittämiseen ja verkostoitumisenedistämiseen tähtäävä Mervaka –hanke. Koska joiltakinosin SYKE –ja Mervaka –hankkeiden tavoitteet olivat yhtenevät,oli välttämätöntä erikseen sopia SYKE –hankkeen toteuttamisestaLapin alueella. Lapin lääniä koskevat yhteistyön linjaukset kirjattiinSYKE -hankkeen tarkennettuun hankesuunnitelmaan. SYKE–hankkeen puitteissa Lapin läänin alueella järjestettiin erityisvarhaiskasvatukseenliittyviä läänikohtaisia seminaareja sekä molempienläänien yhteisiä seminaareja suunnitelman mukaisesti.11

12Yhteistyötä tehtiin myös varhaiskasvatuksen verkkokonsultaationkehittämisessä.Verkkokonsultaatio rakennettiin Posken Lapin toimintayksikönkehittelemälle sosiaalikollega.fi -verkkokonsultaatioalustalle.Posken Lapin toimintayksikön alueella henkilöstöä osallistui SY-KE –hankkeen seminaarien toteuttamiseen sekä verkkokonsultaationkehittämiseen.Yhteistyössä lääninhallitusten kanssa on hankkeen aikana onjärjestetty useita seminaareja. Lääninhallitusten edustajia on osallistunuttyökokouksiin ja he ovat toimineet puheenjohtajina hankkeenseminaareissa.SYKE –hankkeessa on tehty yhteistyötä myös tutkimus- jakoulutusorganisaatioiden kanssa. Hankkeen seminaareja on järjestettyalueen varhaiskasvatuksen ja sosiaalialan oppilaitosten tiloissa.Tällöin myös oppilaitoksen opiskelijat ja henkilöstö ovathelposti päässeet osallistumaan hankkeen tilaisuuksiin. Hankkeentyökokouksissa on esitelty uusia opinnäytetöitä. Opiskelijat ovathyödyntäneet hankkeen verkostoja opinnäytetöidensä ideointivaiheessaja aineistonhankinnassa. Opiskelijaryhmiä eri oppilaitoksistaon käynyt tutustumassa SYKE -hankkeeseen. Myös hankkeenprojektikoordinaattori on vieraillut oppilaitoksissa esittelemässähanketta ja sen substanssia.SYKE –hankkeen työntekijät ovat myös välittäneet koulutusorganisaatioilletietoa erityisvarhaiskasvatusta koskevista täydennyskoulutustarpeistaja osallistuneet erityislastentarhanopettajienpoikkeuskoulutusta koskevan hankkeen valmisteluun. Hanke eikuitenkaan saanut rahoitusta.Alueelliset seminaaritHankkeen aikana on järjestetty seminaareja, joiden tavoitteena onollut erityisosaamisen vahvistaminen, toimijoiden yhteen kokoaminen,keskustelufoorumeiden luominen ja erityisvarhaiskasvatuksensisällöllisten teemojen esille nostaminen.Seminaareja on pyritty järjestämään eri puolilla SYKE -hankkeen toiminta-aluetta. Seminaareihin on sisältynyt asiantuntijapuheenvuoroja,ajankohtaisen asioiden esittelyä, paneelikeskustelujasekä työryhmätyöskentelyä. Pohjois-Suomen alueella ole-

vaa osaamista on hyödynnetty pyytämällä puheenvuoroja alueenomilta toimijoilta.Seminaarit on suunnattu sosiaali- ja terveydenhuollon sekäsivistystoimen henkilöstölle. Myös päivähoidossa olevien lastenvanhempia on osallistunut niihin. Tilaisuudet ovat olleet osallistujillemaksuttomia.13

14Taulukko 6. SYKE –hankkeessa toteutetut seminaaritSeminaarin teema ja paikka(kohdealue)AjankohtaOsallistujienmääräSyksy 2002Varhaiskasvatuspäivä, teemana erityisvarhaiskasvatus,Liminka (Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)2003Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus, Utajärvi(Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus, Ylivieska(Oulun lääni)Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus –Työpajat,Ylivieska(Oulun lääni)Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus –Työpajat,Utajärvi(Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)2004Monikulttuurisuus, Oulu(Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)Erityisvarhaiskasvatus, Nivala(Oulun eteläisen alueen seutukunnat)Allergia- ja astmalapsi päivähoidossa, Oulu(Pohjois-Pohjanmaa)Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus, Pello(Lapin lääni)Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus, Sodankylä(Lapin lääni)Lastensuojelu, Rovaniemi(Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)2005Verkkoseminaari,Oulu(Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi)Varhaiskasvatuksen päivä, Oulu(Pohjois-Pohjanmaa)Varhaisen tuen iltapäivä, OuluPohjois-Pohjanmaa, LappiErityinen tuki varhaiskasvatuksessa, Oulu(Pohjois-Pohjanmaa)4.2.2005 1510.5.2005 401.6.2005 2730.10.2002 1208.9.2003 7810.9.2003 9116.10.2003 9213.10.2003 7230.1.2004/ 729018.2.2004 5224.3.2004 436.5-257.5.200413.5-2714.5.20041.6.2004 9126.9.-27.9.2005Avustajien ja lähityöparien työseminaari iltapäivä, Oulu 11.10.2005 130(Pohjois-Pohjanmaa)SYKE-päätösseminaari (kutsuseminaari) 29.11.2005 40Yhteensä 17 11435870

3 OSALLISTUMINEN SEUDULLISTEN KOKEILU- JAKEHITTÄMISHANKKEIDEN SUUNNITTELUUN JATOTEUTTAMISEEN15SYKE -hankkeen toisena tehtävänä oli uusien seudullisten kokeilu-ja kehittämishankkeiden käynnistäminen. Hankkeen alkuvaiheessarakentuneet verkostot toimivat pohjana tälle työskentelylle.Seudullisissa työkokouksissa vaihdettiin tietoja ja kuntien toimijoidenkeskinäinen luottamus vahvistui. SYKE -hankkeessaluotiin ylikunnalliselle kehittämistyölle tukirakenne, jonka tavoitteenaoli edistää uusien seudullisen yhteistyön kokeilujen ja kehittämishankkeidensyntymistä. Varsinainen kehittäminen ja kokeilutapahtui seutukunnissa. SYKE tuki alueellisten erityisvarhaiskasvatuksenkokeilu- ja kehittämishankkeiden valmistelua, toteuttamista,verkostoitumista ja niissä syntyneiden mallien välittämistäalueellisesti ja valtakunnallisesti.Tuki seudullisen yhteistyön käynnistämiselleOsa SYKE -hankkeen resursseista suunnattiin seutukunnissa tapahtuvaanseudullisen yhteistyön suunnitteluun, kokeiluun ja kehittämiseen.Tarjosimme toiminta-alueemme kunnille konsultaatiotaja/tai työaikaresurssia erityisvarhaiskasvatuksen seudullisenyhteistyön suunnittelua varten. Kuntia tiedotettiin tästä toimintamuodostakaksi kertaa hankkeen aikana. Ensimmäisellä kerralla,keväällä 2003, kiinnostusta seudullisten kehittämishankkeidenvalmisteluun ja suunnitteluun oli neljällä kuntaryppäällä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin läänissä. Syksyllä 2005 käynnistyi kolmeylikunnallista erityisvarhaiskasvatuksen kehittämisprosessia.Käynnistyneet kokeilut ja kehittämishankkeet perustuivatseutukuntien omiin intresseihin ja kehittämistarpeisiin. Siksi neolivat sisällöiltään ja toimintatavoiltaan erilaisia. Hankkeilla oliomat tavoitteensa sekä itsenäinen hallinnointi ja budjetointi.Uusien kehittämishankkeiden lisäksi SYKE –hankkeeseen sisältyierityisvarhaiskasvatukseen liittyviä kartoituksia, selvityksiäja suunnitelmia. Ne kohdistuivat mm. päivähoidon ja lastensuojelunvälisiin yhteistyökäytäntöihin, palvelurakenteen muutostar-

16peiden selvittämiseen, sekä erityislastentarhanopettajan ylikunnallisentyötavan mallintamiseen. Lisäksi valmistui monikulttuurisuuttakäsittelevä opas Raahen seutukuntaan. (ks. taulukko 7.)Kokeilu- ja kehittämishankkeiden sekä selvitysten tavoitteet kuvastavatpohjoissuomalaisia erityisvarhaiskasvatuksen haasteita.Taulukko 7. SYKE -hankkeen tuella käynnistyneet uudethankkeet ja selvityksetHanke / selvitys Alueellinen laajuus Hankkeen tavoitteetMERVAKALapin läänin erityisvarhaiskasvatuksenkehittämishankeSateenkaaren alla –YhteistyötäKiimingissä jaHaukiputaallaAvoimin ovinLimingan, Muhoksenja Lumijoen,YlikiiminginyhteistyöhankeSELTO -kokeiluVARTURaahen seutukunnanvarhaisen tuenprosessimallin kehittäminenerityisvarhaiskasvatuksennäkökulmastaLastensuojelun japäivähoidon yhteistyökäytänteetLapinläänissä, kartoitusMonikulttuurisuusopasRaahen seutukuntaanErityispäivähoidonseudullinen selvitysSelvitys: Kuntienyhteinen erityislastentarhan-opettaja-Lapin läänin seutukunnat-Oulun seutukunta(Haukipudas ja Kiiminki)-Oulun seutukunta (Liminka,Lumijoki, Muhos jaYlikiiminki)-Oulunkaaren seutukunta(Ii, Yli-II ja Ylikiiminki)-Raahen seutukunta(Pyhäjoki, Raahe, Ruukki,Siikajoki, Vihanti)-Lapin lääni-Raahen seutukunta(Pyhäjoki, Raahe, Ruukki,Siikajoki, Vihanti)-Kemi-Tornio seutukuntaLiminka, Lumijoki, Tyrnävä-ohjauksen ja konsultaation kehittäminen-osaamisen ylläpitäminen-verkostojen ylläpitäminen ja kehittäminen-syrjäytymisuhan alla olevien lapsiperheidentuki ja henkilöstön moniammatillisen työskentelynkehittäminen-verkostotyön koordinointi ja kehittäminen-erityisosaamisen vahvistaminen koulutuksenja konsultoinnin keinoin-uusien työskentelymenetelmien kehittäminenja vakiinnuttaminen-kuntien välisen yhteistyön kehittäminen-kuntien sisäisen ja ylikunnallisen moniammatillisentyön kehittäminen-henkilöstöt ammatillisen osaamisen vahvistaminenerityistuen tarpeiden varhaisessa havaitsemisessa,puuttumisessa ja tukemisessa-lasten ja lapsiperheiden varhaisen tukemisenvahvistaminen-yhteistyömallin kehittäminen ja kokeileminen-työntekijöiden konsultatiivisen tuen kehittäminen-henkilöstön erityisosaamisen kehittäminenlapsi- ja perhelähtöisyyden näkökulmasta-ammatillisen / moniammatillisen yhteistyönvahvistaminen ja kehittäminen- erityiskysymyksiin tueksi seutukunnallisentyönohjauksen mallin kehittäminen- yhteistyökäytänteiden kartoittaminen Lapinläänissä lastensuojelun ja päivähoidon välillä(Rauvala, K. 2003)-Monikulttuurisuus oppaan työstäminen Raahenseutukunnan varhaiskasvatuksen työntekijöilleSeudullisen erityisvarhaiskasvatuksen palvelurakenteenkehittämistarpeiden kartoitus-Ylitornio, Tornio, Keminmaa, Tervola, Kemi,Simo (Laakso, R. 2006)-kuntien yhteisen erityislastentarhanopettajantarpeen selvittäminen ja työmallin suunnittelueltolle (Riihimäki, S. & Sarvela, H. 2006)

Tuki uusien hankkeiden toteuttamiselle17Käynnistyneiden uusien hankkeiden toimintaa tuettiin SYKE -hankkeessa 1) projektiryhmätoiminnalla, 2) hankekohtaisella konsultaatiollaja 3) yhteistyöllä hankkeiden arvioinnissa ja raportoinnissa.Lisäksi SYKE –hankkeen henkilöstöä osallistui joidenkinhankkeiden ohjausryhmiin.ProjektiryhmätyöskentelyUusien kehittämishankkeiden käynnistyessä hankkeiden työntekijättoivoivat tukea kehittämistyölle. Tätä tarkoitusta varten käynnistettiinprojektiryhmätoiminta. Projektiryhmän toiminta kehitettiinyhdessä ryhmäläisten kanssa.Toiminnan tavoitteena oli alueella toteutettavien erityisvarhaiskasvatuksenhankkeiden verkostoiminen, syntyneiden työskentelymallienja hyvien käytänteiden vaihtaminen, kehittämistyöhönliittyvän osaamisen vahvistaminen ja hanketyöntekijöidenvertaistuki.SYKE –hankkeen projektikoordinaattori suunnitteli ja järjestiprojektiryhmälle tapaamisia. Projektiryhmän toiminnassa olimukana neljä SYKE hankkeen tuella käynnistynyttä uutta kehittämishankettasekä yksi Lapin läänissä toimiva erillinen hanke.Tapaamisten teemat rakentuivat taulukossa 8 ilmenevällä tavalla.

18Taulukko 8. Projektiryhmän toimintaTeemaI Projektiryhmän starttiProjektiryhmän toiminnan taustat ja tavoitteet, toiminnan suunnitteluaHannakaarina Sarvela, projektikoordinaattori, PoskeII Startista toimintaanAjankohta27.11.200310.2.2004Tiedottaminen osana projektityöskentelyäElina Kinnunen, tiedottaja, Oulun kaupunkiKehittämisprojektin hallinnastaAnna-Maija Puroila, kehittämispäällikkö, POSKEIII Hankkeet etenevät1.9.2004Lääninhallituksen odotuksia kehittämishankkeilleSeppo Suorsa, erikoistutkija, Oulun lääninhallitusKeskustelua lääninhallituksen edustajien kanssaProjektin arvioinnista Anna-Maija Puroila, kehittämispäällikkö, PoskeEsimerkkejä arvioinnista:”Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa”- hanke,Marja Hiitola-Moilanen, suunnittelija, PoskeIV Hankkeet päättyvät16.2.2005Hankkeen raportointi ja arviointiSeija Järvi, suunnittelija, PoskeTyöskentelyä ja hankekohtaista raportointiin liittyvää konsultaatiotaHannakaarina Sarvela ja Seija JärviHankekohtainen konsultaatioProjektiryhmätoiminnan lisäksi uusille hankkeille tarjottiin hankekohtaistakonsultaatiota. Se koostui säännöllisistä tapaamisistasekä sähköposti- ja puhelinneuvotteluista hankkeiden vetäjienkanssa. Hankekohtaisen konsultaation tavoitteena oli tukea hankevetäjäntyöskentelyä sekä yhdessä SYKE -hankkeen projektikoordinaattorinkanssa suunnitella, jäsentää ja arvioida hankkeenetenemistä. Hankeen käynnistyessä tuen tarve kohdistui käytännöllisiinprojektinhallintaan liittyviin kysymyksiin, esim. tapoihinkirjata kokousmuistioita ja raportoida hanketta sekä tiedottamiseen.Hankkeen edetessä sisällölliset kysymykset korostuivat.

Hankkeen loppuvaiheessa reflektointitukea tarvittiin arviointiin jaloppuraportointiin.Hankkeissa syntyi uudenlaista seudullisuuttaErityispäivähoidon seudullinen kehittäminen edellyttää tietoa lähikuntienja oman seutukunnan palvelutarjonnasta. Tiedon pohjaltavoidaan käynnistää yhteistyön suunnittelu ja kunnissa olevanosaamisen yhteen kokoaminen. Opiskelijatyönä SYKE -hankkeessa tehty Siikalatvan seutukunnan erityispalvelujen palvelukartoitusosoitti, että kunnissa ei kaikilta osin olla tietoisia niistäerityispalveluista, joita alueella on tarjolla, eikä palveluja osatahyödyntää ylikunnallisesti (Pennanen 2003).Kuntien välisen yhteistyön lisääntyessä saadaan tietoa erilaisistatoimintamalleista ja tätä tietoa voidaan vertailla suhteessaomaan kuntaan. Kunnissa on olemassa paljon osaamista, jokatunnistamattomana voi jäädä hyödyntämättä. Verkostojen yhtenämerkityksenä onkin tämän osaamisen tunnistaminen. Näyttää siltä,että niillä alueilla, joissa on kokemuksia seudullisesta yhteistyöstä,syntyy helpommin myös jatkoa seudulliselle yhteistyölle.Perinteitä ylikunnalliselle yhteistyölle on erityisvarhaiskasvatuksenosalta ollut Pohjois-Suomessa vaihtelevasti. SYKE -hankkeen tuella syntyneissä uusissa hankkeissa luotiin alueilleuusia erityisvarhaiskasvatuksen ylikunnallisen toteuttamisen mallejaja rakenteita. Samalla vahvistui lähialueilla olevan erityisosaamisentunnistaminen ja yhteinen hyödyntäminen.Seudullisissa kokeiluissa ja kehittämishankkeissa saatiin kokemuksiakuntien yhteisistä erityisvarhaiskasvatuksen työntekijöistä,yhteisistä palveluista ja ylikunnallisista sopimuksista erityisvarhaiskasvatuksentoteuttamisessa. Yhteistyötä vahvistettiinkaikissa hankkeissa myös yhteisten koulutusten, työryhmien jaseminaarien myötä. Kehittämistyön tulokset ja kokemukset onkuvattu hankekohtaisissa raporteissa ja selvityksissä.Useissa kunnissa ratkaisuksi erityispäivähoidon kehittämiseenesitettiin erityislastentarhanopettajan rekrytoimista. Useammanseutukunnan alueella oli kiinnostusta kuntien yhteisen erityislastentarhaopettajantyömallia kohtaan. Myös Tammen ja Sahalan(2003, 8) seutuyhteistyötä koskevassa selvityksessä seudul-19

20lista yhteistyötä koettiin tarvittavan mm. erityislastentarhanopettajantyössä.SYKE –hankkeessa syntyneiden kokemusten perusteella kuntienyhteisen erityislastentarhanopettajan palkkaaminen ei ole ongelmatonta.Seudullisessa yhteistyössä palvelujen tarjoamisenosalta haasteeksi näyttää nousevan se, että kuntien palveluja onriittämättömästi ylikunnalliseen tarjoamiseen. Palveluja ei oletarjota lähikuntiin tai seudullisesti. Kuntien yhteisen työntekijänpalkkaamisen suunnittelutyö voi päättyä siihen, että joku suunnittelussamukana olleista kunnista toteaakin tarvitsevansa elton työpanoksenomaan kuntaansa, eikä työpanoksesta riitä myytäväksimuihin lähikuntiin. SYKE-hankkeessa toteutettiin kartoitus kolmenlähikunnan erityispäivähoidon tilanteesta. (Taulukko 3.)Kuntien pyynnöstä kartoitettiin ja selvitettiin kolmen kunnan yhteisenerityislastentarhanopettajan toimintamallia. Kaikkien mukanaolleiden kuntien sosiaalilautakunnissa hyödynnettiin kartoitustaperustelemaan erityislastentarhanopettajan tarvetta ja saatiinnostettua esille erityispäivähoidon haasteita päättäjätasolle. Myöstässä selvityksessä mukana olleiden kuntien osalta todettiin, ettäyksi kunnista tarvitsee oman erityislastentarhanopettajan. Virkaperustettiin ja kelto aloitti työnsä syksyllä 2006.Toimivia kokemuksia ja malleja sopimuskäytänteistä erityislastentarhanopettajanpalvelujen myymisestä tai ostamisesta kuntienvälillä on olemassa. Pohjois-Pohjanmaalla, Ylivieskan seutukunnassa,on jo useita vuosia työskennellyt seutukunnallinen erityislastentarhanopettaja.Työskentelymalli kehitettiin kyseisessäseutukunnassa aluksi hankerahoituksen turvin. Nyt työskentelytapaon vakiintunut ylikunnalliseksi ja toimii esimerkkinä myösmuille seutukunnille. Seudullisen erityislastentarhanopettajantyömallia on arvioitu SYKE -hankkeen julkaisussa ”Yhteyksistäyhteistyöhön - yhteistyöllä tavoitteisiin” (Kyllönen 2005).Hanketyöskentelyn päätyttyä osa käytänteistä on juurtunuttoimintatavoiksi kuntien välille. Myös jatkokehittämistä on syntynytjatkohankkeiden muodossa.

4 ERITYISVARHAISKASVATUSTA KOSKEVANKONSULTAATION KEHITTÄMINEN21Teknologisten innovaatioiden aikaisempaa tehokkaampi hyödyntäminenon yksi keskeisiä kehittämisen alueita sosiaali- ja terveysalalla.Teknologian avulla kannustetaan hakemaan ratkaisujamyös erityisosaamisen varmistamiseen niihin kuntiin, joissa omiaerityistyöntekijöitä ei ole. SYKE -hankkeen kolmantena tehtävänäoli erityisvarhaiskasvatusta koskevan konsultaation kehittäminen.Hankkeen aikana kokeiltiin ja kehitettiin varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatiopalvelua. Verkkokonsultaatiossa Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapin läänissä lasten ja lapsiperheiden parissatoimivat työntekijät voivat konsultoida suojatussa verkkoympäristössäerityisasiantuntijoita. Ympäristö toimii Posken Lapin toimintayksikössäkehitetyllä sosiaalialan verkkokonsultaatioalustalla4 .SYKE -hankkeen päättyessä varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatioon maksuttomasti käytettävissä Pohjois-Pohjanmaan jaLapin läänin varhaiskasvatuksen työntekijöille. Tunnuksia palvelunkäyttämiseen saa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta.Verkkokonsultaatiosta on erillinen artikkeli tässä julkaisussa.5 JULKAISUTOIMINTA JA TIEDOTTAMINENHankkeesta on tiedotettu säännöllisesti toiminta-alueen kuntia.Seudulliset työkokoukset, projektiryhmä, ohjausryhmä ja seminaaritovat osaltaan toimineet tiedottamisen foorumeina. Hankkeentyökokouksista on toimitettu muistiot osallistujille. Ohjausryhmänkautta seutukunnissa ja tärkeimmillä yhteistyökumppaneillaon ollut tieto hankkeen etenemisestä. Ohjausryhmän kokouksissaon käyty läpi hankkeen etenemistä ja ohjausryhmä on hyväksynytsen etenemissuunnitelmat.4 www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultti

22Tiedotuskanavina on hyödynnetty Stakesin Varttua -internetympäristöä, Lapin toimintayksikön sosiaalikollega.fi -ympäristöä ja Posken omia www-sivuja. Tiedotusvälineitä on informoituhankkeen keskeisistä tapahtumista. Hankkeen tapahtumienyhteydessä lehdet ovat julkaisseet niistä artikkeleita. Hankeon ollut esillä myös alueellisilla radiokanavilla.Hankkeen toimintaa on esitelty useissa alueellisissa ja valtakunnallisissajulkaisuissa. Osa niistä on julkaistu nettiversioinawww.poske.fi tai www.sosiaalikollega.fi sivustoilla.Kaikista SYKE –hankkeen tuella käynnistyneistä seudullisistakokeilu- ja kehittämishankkeista ja selvityksistä on tehty erillisetraportit. Oulun yliopiston kasvatustieteiden opiskelijoita ontekemässä opinnäytetöitä hankkeeseen liittyen. SYKE -hankkeentoimintaa on kuvattu erilaisissa artikkeleissa ja julkaisuissa hankkeenkuluessa. Hankkeen pohjalta on syntynyt kaksi julkaisuaPosken julkaisusarjassa.

Taulukko 9. SYKE –hankkeeseen liittyvä julkaisutoiminta23SYKE-hankkeen julkaisut:Sarvela, H. 2003. Poske kehittää erityisvarhaiskasvatuksen seudullisen yhteistyönmahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysviesti 6/2003.Sarvela, H. & Uusimäki, M. 2005. Verkkokonsultaatiota varhaiskasvatukseen. teoksessa:Parrila, S. 2005 (toim.) Villistä valvottuun, valvotusta ohjattuun. Perhepäivähoidonohjauksen historia ja nykytilan haasteet. Merikosken tutkimuskeskus. STM:Julkaisuja 2005:4. Helsinki: Yliopistopaino.Kyllönen, J. 2006. Yhteyksistä yhteistyöhön- yhteistyöllä tavoitteisiin. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 21. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus 2006.Sarvela, H. & Uusimäki, M. 2005. Kokemuksia varhaiskasvatuksen verkkokonsultaationpilotoinnista. Verkkojulkaisu 5 .Sarvela, H. (toim.) 2007. Erityisvarhaiskasvatusta yli kuntarajojen. SYKE-hankkeenloppuraportti. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 25.SYKE -hankkeen tuella käynnistyneissä hankkeissa toteutetut raportit ja selvitykset:Huotari, E. 2005. Tartu käteen - vartutaan yhdessä. Sateenkaaren alla -projekti. Haukipudas-Kiiminki.1.10.2003-31.5.2005. Loppuraportti.Laakso, R. 2006. Seudullisen erityisvarhaiskasvatuksen palvelurakenteen kehittämistarpeidenkartoitus. Ylitornio, Tornio, Keminmaa, Tervola, Kemi, SimoMustonen, K. 2006. VARTU-Varhaista tukea lapsiperheille ja lapsille. Loppuraportti.Raahen seutukunnan kehittämiskeskusHolappa. A. 2004. Avoimin ovin- verkostoja lapsille ja lapsiperheille. Muhoksen,Limingan, Lumijoen ja Ylikiimingin kuntien yhteinen hanke. Loppuraportti.Rauvala, K. 2002. Kartoitus päivähoidon ja sosiaalityön yhteistyöstä Lapin läänissä.Riihimäki, S. & Sarvela H. 2005. Kuntien yhteinen kiertävä erityislastentarhanopettaja-selvitys. Liminka, Tyrnävä ja Lumijoki syksy 2005.Tikkanen, T. 2005. Tartu käteen- vartutaan yhdessä. Sateenkaaren alla-projekti. Haukipudasja Kiiminki. 1.11.2003-31.5.2005.Julkaisemattomat selvitykset:Pennanen, A. 2004. Seutukunnallinen palvelukartta erityispalveluista Siikalatvanseutukunnassa.Opinnäytetyöt:Näppä, Raija. 2006. Pro gradu: Kuka määrittää erityistukea tarvitsevan lapsen yhteiskunnassa.Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto.Riihimäki, S. & Määttä, E. 2006. Pro gradu: Huolen heräämisen salat, varhaisenpuuttumisen rakennuspalat. Katsaus varhaisen puuttumisen käytänteisiin päivähoidossa.Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto.Julkaisuja, joissa SYKE-hanke esillä:Heinämäki, L. 2004. EriNet –hankekuvaus 2002-2003. Erityispäivähoidon kehittäminenkunnissa ja alueellinen yhteistyö. Monisteita 2004:12, STM.Heinämäki, L. 2004. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa. Erityispäivähoito- lapsenmahdollisuus. Stakes-oppaita 58. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy.5 www.sosiaalikollega.fi/mims_binding/poskelappi/lapintoimintayksikko/tyopaperit/verkostokonsultaatio

246 SYKE -HANKKEESEEN LIITTYVÄ ARVIOINTISYKE -hankkeen ensimmäistä jaksoa arvioitiin osana Sosiaali- jaterveysministeriön Seutukunnallisten kehittämishankkeiden jaterveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiskokeilujen ulkoistaarviointia 6 . Arvioinnin toteutti NetEffect Sosiaali- ja terveysministeriöntoimeksiannosta. Hankekohtaisessa arvioinnissakiinnitettiin huomiota hankkeiden toteutukseen, tavoitteenasetteluun,toimeenpanon laatuun, vaikuttavuuteen ja vaikutuksiin sekätulosten innovatiivisuuteen ja hyödynnettävyyteen. Tuolloin arvioinnissatodettiin, että SYKE -hanke on saavuttanut ensimmäisellejaksolle asetetut tavoitteet ja ensimmäisellä jaksolla aikaan saatuapohjatyötä pidettiin onnistuneena hankkeen etenemiselle.Hankkeen innovatiivisuuden nähtiin kytkeytyvän SYKE –hankkeen uutta kehittämistoimintaa synnyttävään ja tukevaanluonteeseen.”Yhteyksistä yhteistyöhön - yhteistyöllä tavoitteisiin” on JaanaKyllösen erillinen arviointiraportti seudullisesta yhteistyöstäerityisvarhaiskasvatuksessa hankkeen toiminta-alueella. Raporttion luettavissa Posken julkaisusarjassa. Arviointi kohdentuu SY-KE -hankkeessa sekä seudullisissa kokeilu- ja kehittämishankkeissarakentuneisiin seudullisen yhteistyön malleihin.7 LOPUKSIKehittämistyön malliSYKE -hankkeen erityispiirteenä on ollut kaksiulotteinen kehittämisote.Toiminta toteutui yhtäältä kuntiin ja seutukuntiin suunnattunasuorana kehittämistoimintana, joka konkretisoitui verkostojentoiminnan kehittämisenä ja ylläpitämisenä, osaamista ja tiedonvälittämistä vahvistavien foorumien järjestämisenä sekäverkkokonsultaation kehittämisenä. Toisaalta SYKE -hank-6 Petri Virtanen, Jarkko Tonttila. Palvelujärjestelmä toimivaksi. Seutukunnallisten kehittämishankkeidenja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiskokeilujen arviointi.Helsinki 2005. , STM selvityksiä ISSN 1236-2115; 2005:7.

keeseen sisältyi välillistä kehittämistä, jossa tavoitteena oli synnyttääPohjois-Suomeen uusia kokeiluja ja kehittämishankkeitasekä tukea niiden suunnittelua, valmistelua ja toteuttamista. Näissähankkeissa ja kokeiluissa varsinainen kehittämistyö tapahtuiseutukunnissa. Näin SYKE –hankkeen luonnetta kuvaa seudullistayhteistyötä koskevan kehittämistoiminnan laajeneminen ja leviäminen.25kehittämistyön rakenne hankkeen toiminta alueille juurtunut toimintaSYKESuorakehittäminenVälillinenkehittäminen- työkokoukset- seminaarit- tiedon kerääminenja välittäminen- hanketyöntekijät- verkkokonsultaatio- seudulliset hankkeet;seudullisetsuunnittelijat- tukirakenne alueellisellekehittämiselleVerkostotVarhaiskasvatuksenverkkokonsultaatioUudet erityisvarhaiskasvatuksenseudullisetkäytänteetKuvio 2. Kaksiulotteinen kehittämisoteYhteenveto SYKE-hankkeen toiminnastaSYKE -hankkeessa tuettiin seudullisen yhteistyön kehittämistäerityisvarhaiskasvatuksessa Pohjois-Suomessa. Hankkeessa käynnistettiinja vahvistettiin kuntien välistä yhteistyöstä verkostoimallakeskeisiä alueellisia toimijoita. Uusien seudullisten ja alueellistenhankkeiden myötä saatiin kokemuksia ylikunnallisestayhteistyöstä. Hankkeen jälkeen konsultaatiotukea pohjoissuomalaiseenkuntaan tai yksittäiselle työntekijälle voi saada myösverkkokonsultaation kautta.Erityisvarhaiskasvatukseen liittyvät haasteet olivat vahvastiesillä Pohjois-Suomessa hankkeen käynnistyessä. Osa hankkeenvaikutuksista on ollut nähtävissä jo hankkeen kuluessa, osa näkyy

26vasta pidemmällä aikavälillä. Monet valtakunnalliset ja paikallisettoimet ovat olleet vaikuttamassa erityisvarhaiskasvatukseen samanaikaisesti,joten hankkeen toiminnan vaikutuksia on vaikeaairrottaa niistä.SYKE -hankkeen käynnistyessä Poske oli aloittanut toimintansavuotta aikaisemmin. Useat hankkeessa rakentuneet kehittämistyöntoimintamallit ovatkin olleet kiinteä osa varhaiskasvatuksenkehittämistoimintaa Poskessa. Tätä kautta ne myös voivatjäädä pysyviksi rakenteiksi Pohjois-Suomeen ja kehittämistyönmalleja voidaan hyödyntää myös muualla Suomessa. Hankkeenmyötä on saatu kokemuksia seudullisesta yhteistyöstä. SYKEhankkeentoiminnan tulokset voidaan vielä tiivistetysti kuvataseuraavan nelikentän avulla.Erityisosaamisen tunnistaminen javahvistaminenUuden ylikunnallisen yhteistyönkäynnistäminen- erityisvarhaiskasvatuksen toimijoiden yhteenkokoaminen- hyvien käytänteiden kokoaminen ja niistätiedottaminen- työkokoukset, seminaaritoimintaJäsentäminen- seudullisuuden jäsentäminen- uuden seudullisen tai ylikunnallisentoiminnan käynnistäminen jatukeminen- uudet hankkeet ja selvitykset- varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatioArviointi- seudullisen yhteistyönmallintaminen ja arviointiKuvio 3. SYKE -hankkeen toimintaHavaintoja seudullisesta yhteistyöstä ja sen kehittämisenhaasteistaKunta- ja palvelurakenneuudistus on yksi tämän hetken keskeisimpiäpoliittisen tason kysymyksiä maassamme. Vaikuttaa siltä,että nykyinen kunta- ja palvelurakenne on tullut tiensä päähän.Kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen näyttää välttämättömältä,jotta palvelut voidaan turvata jatkossakin kaikille asukkaille

asuinpaikasta riippumatta. Tässä suhteessa SYKE -hanke on olluttiiviisti ajassa kiinni oleva hanke.Hankkeen käynnistyessä seudullisen yhteistyön mahdollisuudettiedostettiin, mutta kokemuksia tai malleja erityisvarhaiskasvatuksenseudullisesta toteuttamisesta oli Pohjois-Suomessa vähän.Erityisvarhaiskasvatus on alue, jossa seudulliselle yhteistyöllelöytyy selkeitä perusteita. Erityispalvelujen tarve on volyymiltaansenkaltainen, että kaikkien kuntien ei ole järkevää tuottaa niitäyksinään. Seudullisen yhteistyön kulttuuri eri seutukunnissa onkuitenkin erilainen. Joillakin alueilla yhteistyökäytänteet ovat vakiintuneet,toisaalla yhteistyön muodot ja rakenteet ovat vasta kehittymässä.JohtopäätöksiäSYKE –hankkeessa syntyneiden kokemusten pohjalta voi todetaseuraavaa:Osaamisen vahvistaminen:- Varhaiskasvatuksen henkilöstö kaipaa edelleen erityispedagogisenosaamisen vahvistamista. Päivähoidon henkilöstönperus- ja täydennyskoulutus erityispedagogisiin kysymyksiinkoetaan nykyisellään riittämättömänä.- Pohjois-Suomessa olisi kiinnitettävä huomiota erityislastentarhanopettajakoulutuksensekä erityislastentarhanopettajienvirkojen riittävyyteen.- Moniammatillisen yhteistyön ja verkostoyhteistyön osaamiseentulisi järjestää täydennyskoulutusta.- Kuntien välisestä yhteistyöstä päivähoidon erityispalvelujenjärjestämisessä sekä erityiskasvatuksen sisällöllisistä teemoistaja vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa sekä kehittämishankkeita.Tutkimuksen vahvistaminen liittyy samallaerityiskasvatuksen yliopistokoulutuksen vahvistamiseenPohjois-Suomessa.- Järjestökentän osaamista tulee hyödyntää entistä vahvemminkuntien erityispäivähoidon kehittämisessä ja osaamisen vahvistamisessa.27

28- Ennaltaehkäisevään työskentelyyn ja varhaisen tuen menetelmienjuurruttamiseen on edelleen kiinnitettävä huomiota.Tiedon ja hyvien käytänteiden välittäminen:- Hyvistä käytännön toimintamalleista erityisvarhaiskasvatuksessatulisi jatkossakin välittää tietoa ja koota niitä yhteen.- Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatiosta tulee kehittää valtakunnallinentukipalvelu henkilöstölle.Seudullisen palvelujärjestelmän vahvistaminen:- Erityisosaamista vahvistavaa verkostoa tulee jatkossakinkoordinoida ja näin vahvistaa alueellista kehittämistyötä.- Erityispäivähoidon ja erityisvarhaiskasvatuksen toteuttamisennykytilaa ja toimintakäytänteitä sekä toiminnan rakenteita tuleearvioida ja tunnistaa edelleen seutukunnissa. Tätä kauttatullaan tietoisiksi nykyisistä yhteistyömahdollisuuksista javoidaan suunnitella ja tukea uusia yhteistyön muotoja.- Kuntien yhteistyötä yhteisten erityistyöntekijöiden palkkaamiseksitulisi tukea ja vahvistaa. Nykyisellään ongelmana on,että kunnissa, joissa erityislastentarhanopettajia tai terapeuttion, ei useinkaan riitä resursseja tarjota palveluja muihin kuntiin.Pienet kunnat taas eivät voi palkata erityisosaajia yksinään.

VERKOSTA KONSULTAATIOTA VARHAISKASVATTA-JILLEHannakaarina Sarvela1 Johdanto2 Toimintaympäristönä varhaiskasvatus3 Tietoteknologia tueksi varhaiskasvatukseenkin4 Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatio5 Konsultaatioprosessin toteutuminen verkossa6 Johtopäätöksiä291 JOHDANTOViime vuosina verkkoympäristöt ja niiden käyttö ovat yleistyneetsosiaali- ja terveysalalla. Valtakunnallisesti maassamme suunnataanvoimavaroja tietoteknisiin innovaatioihin, joilla voidaan tukeasosiaali- terveystoimen asiakkaiden arkea. Tietotekniset ympäristötovat tulossa osaksi myös ammattilaisten oman osaamisenvahvistamista. Artikkelissa tarkastellaan yhtä tällaista, varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatiota. Artikkeli pohjautuu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (POSKE) SYKEhankkeessakehitetyn varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation 1käytöstä saatuihin kokemuksiin. SYKE- hankkeen yhtenä tavoitteenaoli teknologisten konsultaatiomallien kehittäminen erityisosaamisenvahvistamiseksi lasten ja lapsiperheiden parissa työskenteleville.Varhaiskasvatuksessa on viime vuosikymmeninä ollut monenlaisiahaasteita. Työskentely lasten ja perheiden kanssa onmuotoutunut entistä vaativammaksi. Erityistä tukea tarvitsevienlasten määrä on kasvanut ja samanaikaisesti perheiden tuen tarpeetovat moninaistuneet. Valtakunnalliset selvitykset ovat tuoneetesille selkeitä puutteita erityistä tukea tarvitsevien lasten hoidonja kasvatuksen toteuttamisessa. Maamme kunnissa on vaihtelevastitarjolla erityisosaamista. Pohjois-Suomessa tilanne on ollut1 www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultaatio/varhaiskasvatus

30erityisen haastava pienten ja keskisuurten kuntien osalta 2 . SYKEhankkeessatavoitteena oli kokeilla verkossa tapahtuvan konsultaationmahdollisuuksia vastata edellä mainittuihin haasteisiin.Artikkelissa kuvataan aluksi varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristöäsekä erityisosaamisen vahvistamisen ja tukemisenhaasteita. Seuraavaksi tarkastellaan varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatioympäristöä.Tämän jälkeen esitellään kokemuksia,jotka on kerätty varhaiskasvatuksen verkkokonsulteilta ja käyttäjiltäverkkokonsultaatiossa toimimisesta. Kokemuksia on kerättyvarhaiskasvatuksen verkkokonsultaation kokeilu- ja käyttöönottovaiheestasyksyllä 2004 sekä jatkokehittelystä yhteensä puolentoistavuoden ajalta. Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation kokeiluvaiheestatehtiin erillinen verkkojulkaisu 3 , jota on hyödynnettymyös tässä julkaisussa.Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatio toimii Posken Lapintoimintayksikön kehittämällä verkkoalustalla, josta löytyvät myöslakiasiain, lastensuojelun, vammaispalvelun verkkokonsultaatiopalvelut.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ VARHAISKASVATUSMäärittelyäVarhaiskasvatus on lapsen eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellistavuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lapsentervettä kasvua, kehitystä ja oppimista. Yhteiskunnan järjestämäja valvoma varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksenkokonaisuudesta. Se on suunnitelmallista ja tavoitteellistavuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. 4Varhaiskasvatuksen erityiskasvatus tai varhaiserityiskasvatuson osa perheille suunnattua sosiaalipalvelujärjestelmää. 5 Puhutaanmyös erityispäivähoidosta tai erityisestä tai varhaisesta tuesta. 62 Alasalmi-Husso 2002; Kahiluoto 2002; Heinämäki 2004; Lapin ja Oulun läänien peruspalvelujenarviointiraportit 2004; Pihlaja 1998 ja 2001.3 Sarvela & Uusimäki 2005.4 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005.5 Pihlaja 2003.6 kts. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005.

Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevasta lapsesta käytetäänmyös käsitettä erityistä tukea tarvitseva lapsi. Kyseisiä käsitteitäkäytetään lapsista, joilla on lausunto tuen tarpeesta, mutta myösniistä lapsista joilla ei ole virallista lausuntoa tai diagnoosia, muttajoiden tuen tarpeen ovat vanhemmat ja kasvatushenkilöstö yhdessätunnistaneet. Heinämäki 7 huomauttaakin, että lainsäädännössäei määritellä, millainen lapsi on erityisen hoidon ja kasvatuksentarpeessa oleva. Tämä aiheuttaa vaikeuksia erityispäivähoidonja sen kohteiden määrittelemiselle käytännön arjessa.Lapsen tuen tarpeen analysoinnissa ja tunnistamisessa onkeskeistä vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinentarkastelu ja mahdollinen aiemmin todettu tuen tarve. Olennaistalapsen tuen tarpeen arvioinnissa on tunnistaa lapsen toimintamahdollisuudeteri toimintaympäristöissä ja määritellä tuen tarpeetja sopivat ohjaus tai kuntoutustavat. Tärkeää on tunnistaa hänenvahvuutensa ja kiinnostuksensa alueet 8 .Työskentely varhaiserityiskasvatuksessaPäivähoidon erityiskasvatus on vaativaa, ja se edellyttää monenlaistatietoa, taitoa ja osaamista varhaiskasvatuksen henkilöstöltä.Pihlaja 9 on kuvannut päivähoidon erityiskasvatuksen työalueetseuraavasti: perhelähtöinen työ vanhempien kanssa, lapsen kasvunja kehityksen arviointi ja tukeminen, lapsen erityistarpeidentunnistaminen, erityiskasvatuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi,moniammatillinen yhteistyö ja palvelujen kehittäminen.Erityistä tukea tarvitsevan lapsen varhaiskasvatusta voidaantoteuttaa perhepäivähoidossa, päiväkotiryhmässä, päiväkodin integroidussaerityisryhmässä tai erityisryhmässä. Varhaiskasvatussuunnitelman10 mukaisesti lapsen tuen tarpeeseen vastataan ensisijaisestiyleisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteydessä tarjotentuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja toimien yhteistyössävanhempien ja muiden yhteistyötahojen kanssa.Stakesin ylläpitämän Varttua -portaalin (www.stakes.fi / varttua)erityispäivähoidon sivuston mukaan yksi keskeisimpiä tuen7 Heinämäki 2004, 102.8 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005, 35.9 Pihlaja 2001, 18-26.10 2005, 36.31

32edellytyksiä on lapsiryhmän tarpeisiin nähden riittävä henkilöstö.Päivittäinen tuki varhaisessa vaiheessa edellyttää tuen tarpeen havainnointia,arviointia ja tuen järjestämisen suunnittelua. Useimmitentuen järjestäminen edellyttää myös aikuisen mahdollisuuttaohjata lasta yksilöllisesti leikissä, sosiaalisissa tilanteissa, oppimistilanteissaja perushoivan tilanteissa. Tämä ohjaus ei ainaedellytä erityishenkilöstöä tai – osaamista, vaan aikaa paneutuahuolella lapsen tarpeisiin esimerkiksi konsultaation turvin 11 .Vastuu ja toteuttamistavat varhaiserityiskasvatuksesta vaihtelevatkunnittain. Kunnassa olevien erityisosaajien määrä, moniammatillistenverkostojen toimivuus sekä yhteistyö lähikuntienkanssa vaikuttavat varhaiserityiskasvatuksen toteuttamiseen. Samanaikaisestiniillä on myös vaikutuksensa päivähoidon henkilöstönsaamaan ammatilliseen tukeen erityistä tukea tarvitsevan lapsenja perheen kanssa työskennellessään. Jos kunnassa ei ole erityislastentarhanopettajaaeikä lapsi ole muiden erityisasiantuntijoidenhoidossa, on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukeminenhaaste myös häntä päivittäin lähellä olevalle päivähoidonhenkilöstölle.Erityisen tuen tarve ja henkilöstön osaaminenErityisen tuen tarve on lisääntynyt varhaiskasvatuksessa. Lastenja lapsiperheiden ongelmat ovat moninaistuneet, ja erityistä tukeatarvitsevien lasten määrät ovat selvitysten mukaan kasvussa.Työskentely lasten ja perheiden kanssa on muotoutunut entistävaativammaksi 12 . Kunnan erityisvarhaiskasvatuksen palvelujasuunniteltaessa on huomioitava, että on hyvin harvinaista etteikunnan lapsista kukaan tarvitsisi erityistä tukea. Mitä enemmänkuntaan lapsia muuttaa tai syntyy sitä todennäköisempää on, ettäerityislasten osuus on 10-20% paikkeilla. Lukumääräisesti pienissäkunnissa erityistä tukea tarvitsevia lapsia on yleensä vähän.Ongelmallista onkin tuen tarpeiden kirjo ja vaihtelevuus vuosittain13 .Lapset ovat eriarvoisessa asemassa erityispalvelujen saata-11 Stakes/ Varttua 2006.12 vrt. Alasalmi-Husso 2002; Kahiluoto 2002; Parrila 2002; Pihlaja 1998 ja 2001; Lapinja Oulun läänien peruspalvelujen arviointiraportit 2004.13 Svärd 2001.

33vuuden ja laadun suhteen riippuen asuinpaikastaan. Svärdin 14mukaan suurissa kunnissa, joissa on myös eniten alle kouluikäisiälapsia, on tarjolla erityispalveluja, mutta riittämättömästi tarpeeseennähden. Pienissä kunnissa taas erityispalveluja ei ole omankunnan alueella lainkaan. Päivähoidossa olevat erityistä tukea tarvitsevatlapset sijoittuvat joko erityisryhmiin tai pääsääntöisestitavallisiin päivähoidon lapsiryhmiin. Jopa 65% erityistä tukea tarvitsevistalapsista on tavallisissa lapsiryhmissä ilman lisähenkilöstöätai lapsiryhmän koon pienentämistä 15 . Heinämäen 16 mukaanerityispäivähoidon ongelmana on myös tuen hajanaisuus, vanhempienroolin jäsentymättömyys sekä epämääräinen toimijakenttäja resursoinnin vaikeudet.Lastentarhanopettajat kokevat tietonsa erityiskasvatuksestariittämättömiksi ja peruskoulutuksessaan erityispedagogisenosuuden liian vähäiseksi. Heinämäen 17 mukaan kunnan sosiaalijohtoja esimerkiksi terveydenhoitajat arvostivat lastentarhanopettajienkoulutusta ja osaamista, mutta lastentarhanopettajat itse näkivätosaamisensa suuntautuvan muuhun kuin erityislasten terapiaanja kuntoutukseen. Myös pohjoissuomalaisessa päivähoidonhenkilöstön osaamista kartoittavassa selvityksessä 18 päivähoidonhenkilöstö ja vastuuhenkilöt nostivat esille huolensa erityispedagogisenosaamisen vähäisyydestä lähihoitajien, sosionomien javarhaiskasvatuksen kandidaattien sekä maisterien perusopinnoissa.Kunnissa on olemassa erilaisia ratkaisuja erityispäivähoidontukemiseksi. Yhdeksi mahdollisuudeksi vahvistaa varhaiskasvatuksenhenkilöstön erityisosaamista on esitetty sosiaalialan ohjaus-ja asiantuntijatiedon saatavuutta tietoverkkojen kautta 19 . Valtioneuvostonperiaatepäätöksessä kuvataan varhaiskasvatuksentoimintaympäristön muutoksia ja todetaan, että varhaiskasvatuksentulee olla tasavertaisesti mukana tietoyhteiskuntaa koskevassamuutoksessa. Haasteeksi nostetaan tietotekniikan soveltaminen14 200115 Pihlaja 1998.16 2004, 16417 2004, 16418 Puroila, 2006.19 Kansallinen sosiaalialan kehittämisohjelma, 2003.

34varhaiskasvatuksen työvälineenä ja uudenlaisten työmenetelmienkehittäminen 20 .3 TIETOTEKNOLOGIA TUEKSI VARHAISKASVA-TUKSEENKINTeknologian kehitys on ollut nopeaa viime vuosikymmeninä. Nykyinenhallitus korostaa hallitusohjelmassaan tietoyhteiskunnankehittämistä.Useille aloille on laadittu omat tietoyhteiskuntastrategiansa.Esimerkkinä mainittakoon Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia21 , Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategia22 . Koko valtakuntaan kohdistettu Sosiaalialan kehittämishankelinjaa tietoteknologisten sovellutusten kehittämisenyhdeksi keskeiseksi tulevaisuuden painopisteeksi sosiaali- ja terveysalalla.Kehittyvän tieto- ja viestintäliikennetekniikan hyödyntäminenon ollut painopistealueena sosiaali- ja terveydenhuollonkansallisissa strategioissa ja toimenpideohjelmissa viime vuosikymmeneltälähtien 23 .Eri tutkimuksessa 24 on nostettu vahvasti esille päivähoitotyönsisällöllinen muuttuminen ja vaatimusten kasvaminen. Yksi osatyö hyvinvointia on se, että tuntee hallitsevansa työnsä ja tietääsaavansa apua silloin, kun sitä tarvitsee. Hyvät konsultaatiopalvelutvoivat helpottaa työssä jaksamista. Uupunut tai perustyön vaatimustenkanssa kamppaileva työntekijä ei jaksa paneutua uusiintyövälineisiin. Tavoitteena voi olla se, että jokaisella paikkakunnallatyöntekijöillä on joku väylä saada luotettavaa tietoa, ohjaustaja tukea päätöksenteolleen. Näin taataan riittävän laaja osaajajoukkojokaisen työntekijän ulottuville. Tällä vahvistetaan työntekijäntyössä jaksamista, jossa oman osaamisen rajojen tunnista-20 Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 2002.21 Opetusministeriö22 Sosiaali- ja terveysministeriö23 Kansallinen sosiaalialan kehittämisohjelma 2003.24 mm. Happo 2006; Pihlaja 2001; Parrila 2002; Puroila 2002; Välimäki 2000.

minen ja oman työn hallinnan tunne kulkevat käsi kädessä 25 .35Konsultaatiosta tukea erityisosaamiseenVarhaiskasvatuksessa on vaihtelevasti perinteitä konsultaatiolle.Konsultaatio liittyy usein kehittämishankkeeseen tai erityisosaamisenalueeseen 26 . Suurimmassa osassa kuntia henkilöstöllä eitällä hetkellä ole mahdollisuutta saada konsultaatiotukea työlleen.Kaikki kunnat eivät voi palkata erityislastentarhanopettajia. Pohjois-Suomessaon myös pulaa pätevistä erityislastentarhanopettajista.Useimmissa kunnissa oman kiertävän erityislastentarhanopettajansaaminen on väestöpohjaan ja lapsimäärään nähden epärealistista.Myös kunnissa, joissa erityislastentarhanopettajia jamuita asiantuntijoita on, heidän resurssinsa eivät välttämättä riitävastaamaan moninaisiin haasteisiin 27 . Lisäksi pitkät etäisyydetasettavat omat rajoituksensa konsultaation mahdollistumiselle.Käsitteenä konsultaatio on vielä tarkentumaton. Vesterinen 28viittaa Caplainiin 29 jonka mukaan konsultaatio on kahden ammattilaisen,työntekijän ja konsultin välinen vuorovaikutusprosessi.Työntekijällä on akuutti ongelma, johon hän tarvitsee tukea, keskustelua,hyviä kysymyksiä ja neuvoja toiselta ammattilaiselta ts.konsultilta. Konsultti mahdollistaa siis asian tai tilanteen tarkastelunjonkun ulkopuolisen henkilön kanssa. Vastuu ongelman työstämisestäarjessa tai ratkaisemisesta jää kuitenkin työntekijälle itselleen.Konsultaatio on sananmukaisesti neuvottelua, neuvonpitoa,jossa konsultin ja konsultoitavan suhde ei ole hierarkkinen. Konsultaationtulos muodostuu dialogissa, jossa oppijina ovat molemmatosapuolet. Konsultaatio voi parhaimmillaan vahvistaatyöntekijän ammatillista roolia ja tuoda vahvistusta työntekijäntoiminnalle ja rohkaisua hänen omalle päätöksenteolleen. Joskuskonsultti voi ulkopuolisena esittää kysymyksiä, jotka auttavattyöntekijää muuttamaan työnsä suuntaa entistä toimivammaksi.25 Saarinen 2003.26 vrt. Hiitola-Moilanen 2005.27 myös Svärd 2001.28 200429 1970

36Usein jo asian jäsentäminen vahvistaa työntekijän oman toiminnanhavainnointia, oman tietopohjan hallintaa ja auttaa ratkaisujenetsimisessä 30 . Konsultaatiota voidaan toteuttaa myös verkkoympäristössä.Alue on uusi, ja tutkimustietoa ei ainakaan suomalaisessakontekstissa ole riittävästi saatavilla. Tästä syystä myöskäänkäyttäjien kokemuksia ei verkkokonsultaatiosta ole tutkittu. Verkossatapahtuva konsultointi on väistämättä tulevaisuuden haaste.Erilaiset verkkopalvelimet esim. neuvontapalstat ja –chatit ovatkuitenkin jo monen suomalaisen arkipäivää. Esimerkiksi monillavammaisjärjestöillä tai erityisosaamista vahvistavilla organisaatioilla31 on verkkopalveluita, jota kautta kansalaiset voivat kysyäasiantuntijoilta neuvoa erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuortenja aikuisten parissa toimimiseen.4 VARHAISKASVATUKSENVERKKOKONSULTAATIOVarhaiskasvatuksen verkkokonsultaatiota 32 on kehitetty Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen SYKE-hankkeessa. Varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatio on osa laajempaa Posken Lapintoimintayksikön sosiaalialan verkkokonsultaatiota (lastensuojelu,vammaispalvelu, lakiasiat). Lapissa oli jo aiemmin käynnistynytsosiaalialan verkkokonsultaation kehittelytyö. YhteistyössäLapin toimintayksikön verkkokonsultaation kehittäjien kanssapäädyttiin kehittämään myös varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatiotaheidän kehittämälleen alustalle. Kokemukset tuolloin jotoiminnassa olleesta lastensuojelun verkkokonsultaatiosta hyödynnettiinvarhaiskasvattajille suunnatun verkkokonsultaation kehittelyssä.Verkkokonsultaation käynnistäminenVarhaiskasvatuksen verkkokonsultaation tavoitteena on ollut30 Hiitola-Moilanen 2005; Hiitola-Moilanen & al. 2005.31 mm. VEP, Kehitysvammaisten tukiliiton palvelin.32 www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultti/varhaiskasvatus

vahvistaa varhaiskasvattajien erityisosaamista sekä kehittää verkossatapahtuvaa konsultaatiota. Konsultaatio tapahtuu suojatussaympäristössä. Siellä pohjoissuomalaisilla varhaiskasvattajillaon mahdollisuus konsultoida asiantuntijoita ja saada sitä kauttatukea lasten sekä perheiden kanssa työskentelyyn.Kehittelytyö käynnistyi syksyllä 2004 toteutetulla kolmenkuukauden kokeiluvaiheella. Kokeilun perusteella palvelua onjatkettu ja edelleen kehitetty.Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation käynnistysvaiheeseenliittyi monenlaisia kysymyksiä: Mitä verkkokonsultaationkehittelyssä on huomioitava silloin kun kyseessä ovat varhaiskasvatuksentyöntekijät? Miten verkkoympäristön käyttö soveltuisipäivähoidon toimintakulttuuriin? Voidaanko verkkokonsultaatiostatodella saada tukea arjen työlle? 33Kokeiluvaihe rakentui kaksitasoiseksi: yhtäältä suunniteltiinja toteutettiin verkkokonsultaatiota käyttäjien näkökulmasta. Toisaaltarakennettiin konsulttien verkostoa ja työskentelymallia.Kokeiluvaiheen tavoitteena oli tukea verkkokonsultaation käyttöönottoasekä arvioida sen käytettävyyttä käyttäjien ja konsulttiennäkökulmasta. Kokeiluvaiheen ajalta saatua tietoa hyödynnettiinvarhaiskasvatuksen verkkokonsultaation jatkokehittämisessä.3733 Sarvela & Uusimäki 2005.

38- seudulliset varhaiskasvattajientyökokoukset- valtakunnalliset ja alueellisetselvitykset erityishaasteistapäivähoidossa- kokemukset sosiaalialan verkkokonsultaatiosta- tiedottaminen ja kutsu pilotointiin- esite verkkokonsultaatiosta- aikataulutus- käyttäjäopastus ja -tunnukset- harjoituskysymykset- kokeiluvaiheen toteutus- arviointikysely käyttäjille ja konsulteille3 kk-kokeiluvaiheesta- alustalle tulleiden konsultaatioprosessienanalysointi- alustan jatkokehittely- konsulttien kokoonpanon tarkistaminen- uudet käyttäjätAlkukartoitus:tarpeet jamahdollisuudetSuunnitteluToteuttaminenKäyttöönotto jakokeiluvaihe(3kk)ArviointiRaportointiJatkokehittelyToteuttaminenVerkkokonsultaation kehittämisen taustalla ovat erityisosaamisenhaasteet ja erityisosaajien vähäisyys tai vaihtelevuus paikkakunnittainPohjois-Suomessa. Palvelun käyttäjät otettiin alusta astimukaan verkkokonsultaation kehittämiseen, jotta alueelliset olosuhteetja tarpeet voitaisiin huomioida.Suunnitteluvaiheessa verkkokonsultaatiota esiteltiin Poskenseudullisissa varhaiskasvattajien työkokouksissa, jolloin varhaiskasvatuksenhenkilöstöllä oli mahdollisuus osallistua verkkokonsultaationsuunnitteluun esittämällä omia tarpeitaan ja kehittämisideoitaan.SYKEhankesuunnitelmaPosken Lapintoimintayksikönverkkoalusta- konsulttien asiantuntijuusalueidenkartoitus- konsulttien kokoaminen- motivointi, sitouttaminen- käyttäjäopastuksensuunnittelu- konsulttien jakäyttäjien tapaamiset- konsulttien toiminnankoordinointi- seminaari- raportti kokeiluvaiheestawww.julkaisuna- tiedottaminen- raportointiKuvio 1. Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation käyttöönotto

Konsulttien kokoaminen39Konsulttien asiantuntijuusalueiden valinta perustui pohjoissuomalaisenpäivähoidon henkilöstön esittämiin työn ajankohtaisiinhaasteisiin. Lisäksi pohjana käytettiin alueellisia ja valtakunnallisiaselvityksiä ja niiden esille nostamia erityisen tuen haasteita.Näiden pohjalta päädyttiin kokoamaan verkkoon moniammatillinenkonsulttien ryhmä. Konsultaatioaloiksi valikoituivat: erityispedagogiikka,lastensuojelu, kielenkehitys, monikulttuurisuus, autismi,adhd. Konsulttien kokoonpano on vaihdellut palvelun käytönedetessä.Konsulttina toimiminen on herättänyt kiinnostusta uutenatyömuotona. SYKE-hankkeessa luotiin runsaasti verkostoja erialojen asiantuntijoihin, joten osa konsulteista löytyi näiden yhteistyökuvioidenperusteella. Myös verkkokonsultaation esittelytilaisuudettoivat yhteistyöaloitteita konsulteilta.Konsultit tapasivat toisensa elokuussa 2004 SYKE-hankkeenjärjestämässä tilaisuudessa. Tuolloin heille esiteltiin verkkoympäristönkäyttö. Tapaamisessa myös sovittiin konsultaatioon liittyvistäperiaatteista. Jatkossa konsulteille järjestettiin tapaamisia japuhelinpalavereja. Lapin toimintayksikkö koordinoi kaikkien sosiaalialankonsulttien yhteisiä tapaamisia, joihin myös varhaiskasvatuksenkonsultit osallistuivat.Konsultit perustelivat mukaantuloaan uuden työmuodon kiinnostavuudellaja oman asiantuntijuusalueen tiedon levittämisenmahdollisuudella. Perusteena oli myös mahdollisuus pysyä ajantasalla kentän haasteista 34 . Konsultit ovat kokeneet teknisen alustanpääsääntöisesti toimivana. Oman asiantuntijuusalueen konsultitarvioivat soveltuvan hyvin verkkokonsultaatioon mahdollisuuksiin.Konsultit näkivät verkkotyöskentelyn vaativan suurtavastuuta. Konteksti ja kyseessä oleva lapsi tai perhe jää aina kysyjäntulkinnan ja kuvailun varaan. Työskentelyä verkossa pidetäännerilaisena kuin kasvokkain konsultoimista. ”Joskus haluaisiantaa liiankin suoria vastauksia, näkemättä lasta ei kuitenkaanpidä mennä ”diagnosoimaan”.” Konsultin ja kysyjän suhde jatoisensa tunteminen jäävät eri tasolle verkossa tapahtuvassa konsultaatiossakuin kasvokkaisessa konsultaatiossa. ”Mietityttää34 Sarvela & Uusimäki 2005.

40osaako vastapuoli käyttää vastauksemme ohjeellisina, vaiko lopullisenaratkaisuna kysymykselleen?” Konsultit kokevat roolikseenvuorovaikutukseen rohkaisemisen oikeiden vastausten antamisensijaan. Verkkovastausten kautta he pyrkivät tukemaantyöntekijää auttamaan itseään ja reflektoimaan omia työtapojaan.”Yritän antaa kysyjälle ajateltavaa.” Kysyjän vahvistaminenpaitsi tiedollisesti myös rohkaisemalla verkkokonsultaation käyttämiseennähdään tärkeänä. Kynnystä kysymiseen voi konsulttimielestään alentaa. ”Huonoa kysymystä ei olekaan eli kysyjänrohkaiseminen on tärkeää.” Kysymykseen vastaaminen riittävänyksiselitteisesti, mutta asian monimuotoisuuden säilyttäen onhaaste konsulteille. 35Verkkokonsultaation parhaina puolina konsultit mainitsevataidon yhteyden kentän arkeen. Konsultin oman oppimisen laajentuminensekä teknologisesti että sisällöllisesti motivoi työskentelyyn.Innostavaksi on koettu verkossa toimimiseen liittyvät kehittymisennäköalat 36Verkkokonsultaation käyttäjätVarhaiskasvatuksen verkkokonsultaatio on kohdennettu lasten jalapsiperheiden parissa työskenteleville. Pääsääntöisesti käyttäjätovat olleet päivähoidon henkilöstöä. Kokeiluvaiheesta tiedotettiinPohjois-Pohjanmaan ja Lapin läänin kuntien päivähoidon esimiehiä.Tiedote toimi kutsuna osallistua kokeiluvaiheeseen. Edellytyksenäosallistumiselle oli omassa yksikössä oleva tietokone Internet-yhteydelläsekä kiinnostus ja halu sitoutua pilotoinnin ajaksikehittämään uutta työvälinettä. Kutsu välittyi päivähoidon esimiestenkanssa kautta työyksiköihin. Esimiesten myönteinen kannustusoli motiivina monelle kokeiluvaiheeseen osallistuneellekäyttäjälle.Kokeiluvaiheessa mukana oli 83 työntekijää yhdeksästätoistaPohjois-Pohjanmaan tai Lapin läänin kunnasta. Työntekijöille tarjottiinomassa kunnassa tapahtuva parin tunnin alkuperehdyttäminenympäristön käyttöön ja kysymysten tekemiseen SYKEhankkeenverkkokonsultaatiotiimin toimesta. Heille tarjottiin35 Sarvela & Uusimäki 2005.36 Sarvela & Uusimäki 2005.

myös tietoteknistä opastusta ja puhelinneuvontaa koko kokeiluvaiheenajan. Lisäksi kokeiluun osallistujille järjestettiin seminaaripäiväyhdessä verkkokonsulttien kanssa.Osalla kokeiluvaiheen käyttäjistä ei ollut lainkaan kokemustatietotekniikan käytöstä, toiset taas käyttivät tietokonetta päivittäintyössään. Kokeiluvaiheeseen osallistuneiden tietotekninen osaaminenvastaa selvityksiä, joissa on todettu päivähoidon henkilöstöntietoteknisen osaamisen vaativan vahvistamista 37 . Sähköpostiosoitteitakuntien päivähoidon työntekijöillä on käytössään vaihtelevasti.Kaikilla kokeiluvaiheeseen osallistuneilla päivähoidonja päiväkotien johtajilla oli omat sähköpostiosoitteet. Varhaiskasvatuksenverkkokonsultaation käyttö on mahdollistanut osallehoito- ja kasvatushenkilöstöstä henkilökohtaisen työsähköpostiosoitteensaamisen. Pääsääntöisesti kokeiluun osallistuvalla päivähoidonhenkilöstöllä oli tietokone käytettävissä omassa yksikössä.Ryhmäpäiväkodeissa ei useimmiten omia tietokoneita ollut.Tällöin henkilöstön käytössä oli lähipäiväkodin tietokone 38 .Työntekijät käyttävät myös kotikoneitaan verkkokonsultaatioon.Kokeiluvaihe mukaan lukien palvelu on ollut avoinna varhaiskasvattajillekaksi vuotta. Tunnuksia on jaettu yli sata, jokoyksittäisille henkilöille tai työyksikkökohtaisesti. Uusia käyttäjätunnuksiapyydetään osaamiskeskuksesta tasaisin väliajoin. Kokeiluvaiheenaikana alustalle tuli yli neljäkymmentä kysymystä.Puolentoista vuoden aikana alustalla on käyty yli 60 varhaiskasvatukseenliittyvää konsultaatioprosessia.Verkkoalustan käytettävyys ja soveltuvuus päivähoidon toimintakulttuuriinVerkkokonsultaatioympäristö näyttää käyttäjien mielestä pääsääntöisestiolevan toimiva ja suhteellisen helposti opittavissa oleva.Käyttäjille on luvattu etätuki verkkoympäristön käyttöön osaamiskeskuksesta.Puhelimitse apua kirjautumiseen on pyydetty parikertaa palvelun aukiolon aikana.Varhaiskasvatuksen henkilöstö näyttää olevan avointa uusille4137 Kallio & Kontio 2006.38 Sarvela & Uusimäki 2005.

42teknologisille työvälineille. Samanlaisia tuloksia varhaiskasvattajientietotekniikka- myönteisyydestä on todettu myös muissa selvityksissä39 . Uuden työvälineen linkittäminen arjen työhön ja välineentäysimittainen hyödyntäminen vaatii vielä pohtimista.Puutteellinen välineistö ja atk-tuki hidastavat käyttöönottoa, myöstietotekniselle perehdyttämiselle ja täydennyskoulutukselle ontarvetta. Käyttöönoton suunnitelmallinen toteuttaminen ja henkilöstönmukaan ottaminen kehittämistyöhön näyttää olevan tärkeää.Lisäksi esimiesten tuki verkkokonsultaation käytölle on merkityksellistä.Tietoteknisen sovelluksen täysimittainen hyödyntäminen vaatiihenkilöstöltä olemassa olevien työkäytänteiden ja toimintakulttuurinpohtimista. Kokeiluvaiheen jälkeen kerätyssä palautteessanousi tähän liittyen esille kaksi näkökulmaa: Ajan käyttö ja tietokoneidensaatavuus sekä käytettävyys omassa työyksikössä.Varhaiskasvattajat pohtivat verkkokonsultaation nivomistaarjen työhön ajallisesti. Vaikka verkkokonsultaatio koettiin tarpeelliseksi,koettiin haasteellisena omien työkäytänteiden muuttaminensiten, että aikaa verkkokonsultaation käyttämiseen löytyisi.”Soveltuu siinä määrin kun on aikaa ja koneen äärelle ehtii…”,Vie aikaa, päiväkodissa vain yksi tietokone joka toimiikynnys korkea kysymyksen laadintaan henkilöstöllä!!!” Yhdeksiratkaisuksi ajankäytön ongelmaan esitettiin verkkokonsultaationkäytön huomioimista työvuorolistoja tehtäessä.Osa henkilöstöstä näki verkkokonsultaation aikaan ja paikkaansitoutumattomuuden mahdollisuutena ja sykäyksenä työyhteisönyhteiselle reflektoinnille. ”Kysymyksen voi tehdä ehtiessään.””Aina löytyy aika muutaman rivin kirjoittamiselle ja kuntietokone on työpaikalla käytössä.” Eräs vastaajista näki ensisijaisenajärjestää aikaa työtiimin yhteiselle keskustelulle ja huolenjäsentämiselle. Itse kysymyksen tekeminen nähtiin tämän jälkeenteknisenä suorituksena, jolle aika kyllä järjestyy. Sama henkilökoki, että verkkokonsultaatiolla voidaan ohjata kysymyksen tekoon,huolen auki kirjoittamiseen ja jäsentämiseen, joka saattaajäädä arjessa muutoin tekemättä. Verkkokonsultaation hyvänäpuolena käyttäjät ovat pitäneet mahdollisuutta kirjautua alustallekun itselle parhaiten sopii. Alustalle tulleita kysymyksiä seuraa-39 Välimäki, Lindberg, Sulonen 2002, Saranto & al. 2002, Kallio & Kontio 2006.

malla voi todeta, että käytännössä tämä tarkoittaa sitä aikaa kunpäiväkodissa lapset ovat ulkoilemassa tai päiväunilla. Osa kysymyksistäon kirjattu alustalle työntekijän omalla ajalla työpäivänjälkeen, vieläpä suhteellisen myöhään (klo 21-23.15).Osa henkilöstöstä kuitenkin näki verkkokonsultaation käytönhyödynnettävyyden enemmänkin aiempien työkäytänteiden jaajankäytön uudelleen pohtimisena. ”Aivan mahdollista, täytyyvain sovitella. Jos halua on, niin varmasti myös aikaa järjestyy!”Työpaikan ainoan tietokoneen sijainnilla nähtiin olevan merkitystäverkkokonsultaation käyttöönotolle. Johtajan huoneessaoleva tietokone vie kallisarvoisen aikuisen pois lapsiryhmästä.Tietokoneiden oikealla sijoittamisella voidaan kannustaa tietotekniikankäyttöä ja samalla viestittää niiden hyödyntämisen olevanolennainen osa koko henkilöstön ammatillista kehittämistä. Pääsääntöisestipäiväkodeissa on tietokoneet, mutta useimmiten neovat sijoitettuna johtajan huoneeseen. Päiväkodin johtajan työkoneon usein ahkerassa käytössä jo ennestään, jolloin muu henkilöstövoi kokea häiritsevänsä omilla tarpeillaan johtajan työtä.Osa käyttäjistä nosti esille taloudellisen näkökulman. Kunnäköpiirissä ei ole omaa erityisasiantuntijaa kuntaan, työntekijätpohtivat verkkokonsultaation mahdollisuuksia kompensoida puuttuviaeritysasiantuntijoita. ”Jos tänne meille asti tilataan asiantuntijakäymään esim. kerran, pari kuukaudessa sillä rahalla voisiverkossa kysyä jo vaikka kuinka paljon.”435 KONSULTAATIOPROSESSIN TOTEUTUMINENVERKOSSAAsiantuntijat kohtaavat verkossaVarhaiskasvatuksen verkkokonsultaation tavoitteena on verkkokonsultaationtoteutuminen moniammatillisesti. Kysyjä liittyymoniammatilliseen asiantuntijaryhmään tuomalla keskusteltavaksija tarkasteltavaksi omaan työhönsä liittyvän ongelman. Lähtökohtanaon ollut, että toimijat muodostavat asiantuntijaverkostonkonsultaatioprosessissa. Kysyjällä on koulutuksensa ja kokemuksensalisäksi kysyttävään teemaan liittyvä paikallinen asiantunte-

44mus. Konsulttitiimi mahdollistaa ulkopuolisen, moniammatillisentarkastelukulman kysyjän huoleen tai ongelmaan. Konsultaatiomuodostuukin parhaimmillaan vuorovaikutuksessa, jossa kaikillamukana olevilla on annettavaa ja opittavaa.Työskentelytapa verkkokonsultaatiossa on ollut uudenlaistakysyjille ja konsulteille. Molempien näkökulmasta verkossa toimiminenvaatii oppimista, mutta työskentely myös jäsentyy ja kehittyy,kuten työtiimin työskentely kasvokkaisessa työskentelyssäkin.Moniammatillisen työskentelyn toteutuminen ja kehittyminenverkossaKun kysymys saapuu verkkoalustalle, saavat konsultit siitä samanaikaisestiviestin omaan sähköpostiinsa. Tällöin he tietävätkirjautua lukemaan kysymyksen. Verkkoalustalla on kaksi mahdollisuuttavastata kysymyksiin. Konsultit voivat vastata niihinsuoraan itse tai käydä konsulttien keskinäistä keskustelua vainkonsulteille näkyvällä konsulttien kommentointialustalla.Alkuvaiheessa konsultaatioprosessi toteutui usein ensimmäisenvaihtoehdon mukaisesti. Kysyjiä oli ohjeistettu kokeiluvaiheessasuuntaamaan kysymys tietylle konsultille. Konsultit vastasivatalkuvaiheessa suoraan kysyjälle omaan asiantuntemusalueeseensaliittyviin kysymyksiin. Tästä syystä kysymys- vastausprosessitolivat lyhyitä: kysyjän kysymys ja konsultin vastaus. Seuraavassakuviossa on esimerkki kysyjän ja konsultin välisestävuorovaikutuksesta verkkoalustalla. Vastauksen saatuaan kysyjäon vielä esittänyt jatkokysymyksen. Konsultti on tässä tapauksessavastannut kysymyksiin nopeasti.viestiketjuKYSYMYS 15.9.2004 klo 08.03 Kysymys….?VASTAUS 15.9.2004 klo 10.14 Konsultin vastaus….KYSYMYS15.9.2004 klo 13.13 Kysymys… ?VASTAUS15.9.2004 17.9.2004 klo 20.06 Konsultin vastaus…Kokeiluvaiheen alussa konsulttien keskinäinen vuorovaikutusverkkoalustalla oli niukkaa. Silloin kun kommentointimahdolli-

suutta käytettiin, se liittyi enemmänkin sopimukseen siitä kukavastaa kysymykseen kuin sisällöllisistä teemoista keskusteluun.Myöskään kysyjälle lähetetyissä vastauksissa ei näkynyt konsulttienjaettua asiantuntemusta. Konsultit selvästi hakivat muotojayhteistyölle, ja osittain perinteistä asiantuntijaroolista oli vaikealuopua. Samalla kaikki konsultit tiedostivat yhteistyön kehittämisenmerkityksen ja tietoisesti tavoittelivatkin sen suuntaista työskentelyä.” Aluksi ollaan varmaan varovaisia, ettei astuta toistenvarpaille”, ”… konsulttien välistä vuorovaikutusta ja parempaatoistensa tuntemista.” ”… oma asiantuntijuus versus toisten asiantuntijuus.”Moniammatillisen tiimin toiminnan rakentumiseen liittyySnellin ja Brownin 40 mukaan keskustelu yhteisistä paradigmoistaja sisällöllisistä periaatteista sekä käytännöllisestä vuorovaikutuksestaja yhteistyötavoista sopiminen. Tämä edellyttää tietoistasuunnittelua ja riittävästi yhteisiä tapaamisia eri asiantuntijoidenkesken. Konsulttien yhteiset tapaamiset koettiin erittäin tarpeellisiksijuuri yhteisten toimintakäytänteiden ja periaatteiden sopimisentakia. Periaatteellisella tasolla keskustelua käytiin esimerkiksiseuraavista teemoista: Mitä on asiantuntijuus verkossa? Mitä onkonsultaatio? Minkälaisia vastauksia voidaan kysyjälle verkossaantaa? Mitkä ovat verkkokonsultaation rajoitukset? Mitä on yhteistyöverkossa? Verkkokonsultaation moniammatillisen ja konsultatiivisenluonteen hahmottuminen käynnistyi ja yhdessä pohdittiintoimintakäytäntöjä konsulttien vuorovaikutuksen kehittämiseksi.Yhdeksi ratkaisuksi sovittiin konsulttien keskinäisenkommunikoinnin tietoinen tehostaminen. Käytännössä tämä tarkoittisitä, että luettuaan kysymyksen ensimmäisen kerran, konsultitkuittaavat vähintäänkin lyhyellä kommentilla, että ovat lukeneetsen ja milloin voivat palata kysymyksen pariin. Lisäksi hekommentoivat lyhyesti kysymyksen tematiikka ja oman asiantuntemuksensasopivuutta siihen.Tietoisesti tehostettu kommentointi verkossa sekä konsulttienyhteiset tapaamiset ja puhelinpalaverit lisäsivät konsulttien keskinäistätuntemista ja vahvistivat sitä kautta myös luottamuksensyntymistä konsulttien kesken. Moniammatilliselle työskentelylleominaista ja jopa kriittistä on se, että työntekijät tunnistavat tois-4540 2000

46tensa osaamisalueet ja vahvuudet 41 . Tunnistamisen ja keskinäisenluottamuksen lisääntymisestä kuvaavat seuraavat sitaatit konsulttienkommenteista: ”Ehtisitkö sinä (konsultin nimi) vielä katsoatämän läpi?” tai ”Huomenta! Käväisin koneella ja luin kysymyksen.En ehdi paneutumaan kysymyksiin ja uskon, että asiantuntemusonkin teillä muilla ko. kysymyksissä.”Luonnollisesti konsulttien tietoinen keskinäisen vuorovaikutuksenvahvistaminen myös selkeytti konkreettista vastausprosessia.Kommentoinnit sisälsivät yhä enemmän paitsi kysymykseenliittyvää sisällöllistä jakamista myös vastausprosessiin liittyvääkommentointia ja sopimista. Kommenteissa konsultit sopivat keskenäänkuka vastaa kysyjän kysymykseen, ovatko tarvittavatkommentit ja näkökulmat vastausta varten jo koossa. Seuraavassaesimerkkejä vastausprosessiin liittyvästä kommentoinnista konsulttienvälillä:”Kysymys ilman muuta on "koko tiimin" purtavaksi.””Hei, haluan osaltani osallistua myös tähän keskusteluun””Käväisin katsomassa kysymystä ja taitaa olla niin, että minuntäytyy asia jättää nyt muhimaan muutamaksi päiväksikiireiden vuoksi. Mutta tietysti kommentoin asiaa, kunhanehdin - viimeistään torstaina!””Voin tehdä vastauksen kommenttienne perusteella.”Yhteistyön tietoisella tehostamisella viestiketjut muotoutuivatmoninaisimmiksi ja konsulttien välinen vuorovaikutus vilkastui.Seuraava esimerkki kuvastaa vuorovaikutuksen vilkastumista jakonsulttien välisen sisäisen kommentoinnin lisääntymistä.41 Karila & Nummenmaa 2001; Veijola 2004.

47viestiketjuKYSYMYS 10.11.2005 klo 20.42Sisäinen kommentti 11.11. 2005 klo 08.26 konsultti ASisäinen kommentti 11.11.2205 klo 16.42 konsultti BSisäinen kommentti 14.11.2005 klo 14.31 konsultti CSisäinen kommentti 15.11.2005 klo 14.22 konsultti BVASTAUS 15.1,2005 klo 15.19 konsultti BKYSYMYS 15.11.2005 klo 20.49Sisäinen kommentti 16.11.2005 klo 12.51 konsultti CSisäinen kommentti16.11.2005 klo 13.08 konsultti BSisäinen kommentti 24.11.2005 klo 11.00 konsultti BSisäinen kommentti 25.11.2005 klo 10.13 konsultti AVASTAUS 25.11.2005 klo 11.11 konsultti BPuolentoista vuoden jälkeen vuorovaikutteinen toimintatapa onvakiintunut konsulttien työskentelyyn. Edelleen toimintakäytänteenäon, että yksi konsulteista kokoaa kommenttien perusteellavastauksen kysyjälle. Aiempaan verrattuna vastaus sisältää monipuolisemmanja moniammatillisemman näkökulman kysyjän tilanteeseen.Vastauksen kokoaja vielä kysymyksen päätteeksi korostaakinsitä, että vastaus on koottu yhdessä moniammatillisentiimin kanssa: ”Tiimin ajatukset kokosi,…”Konsultaatioprosesseja tutkimalla näkee, että pääsääntöisestikonsultit ovat vastanneet luvatun viikon sisällä kysyjälle. Joskusvastaus on tullut jopa samana päivänä. Kun kysymys on haastava,ja vaatii moniammatillista näkökulmaa, myös vastauksen kokoaminenvie enemmän aikaa. Seuraavassa taulukossa on esimerkkinäkonsultaatioprosesseja varhaiskasvatuksen verkkokonsultaationjatkovaiheesta. Taulukosta nähdään viestiketjut konsulttien välilläsekä annettujen vastausten nopeus.

48Taulukko 1. Viestiketjut konsulttien välillä ja konsultaatioprosessinnopeus- Kysymys saapunut- JatkokysymyssaapunutViestiketju(konsulttienvälinenkommentointi)VastausannettuKysymyksen javastauksen välinenaika / vrk8.3. 7 18.3. 1017.3. 3 18.3. 114.4. 5 18.4. 49.9.20.9.5213.9.23.9.4328.9. 4 3.10. 510.10. 9 14.10. 43.11. 6 16.11. 1310.11.15.11.4415.11.25.11.51016.1. 7 20.1. 424.2.13.3.681.3.17.3.543.4. 5 5.4. 2Ajoittain alustalle tulevat kysymykset painottuvat tietyille asiantuntijuusalueille.Tuolloin kyseisen alueen konsultit joutuvat välilläkamppailemaan aikataulullisesti, jotta kysymykseen ehtisivastata luvatun viikon kuluessa. Kirjallinen vastaaminen vie aikaa,erityisesti kun kysymyksiä kasaantuu paljon tai ne ovat senluonteisia että vaativat neuvonpitoa muiden konsulttien kanssa.Mitä monisyisemmästä asiasta kysymys esitetään, sen vaativampaaja enemmän aikaa vievää on myös konsulttien yhteistyöskentely.Konsultaation onnistuminen vaatii konsulttien mielestä jatkossakinpanostamista heidän keskinäiseen vuorovaikutukseensekä verkossa, että yhteisissä tapaamisissa. Sujuva yhteistyöskentelyverkossa nopeuttaa vastaamista ja selkeyttää samalla työnjakoakonsulttien kesken. Tiimityön tekeminen nähtiinkin paitsi innostavanamyös haasteellisena. Keskinäinen tutustuminen, keskusteluja toistensa asiantuntijuusalueiden tunnistaminen ovat

edellytys toimivalle moniammatilliselle työskentelylle verkossa.Vuorovaikutus kysyjän ja konsulttien välilläVastauksesta saapuu tieto kysyjän sähköpostiin. Tällöin kysyjäkirjautuu alustalle lukemaan konsulttien kokoaman vastauksen.Kysyjällä on mahdollisuus jatkaa kysymistä ns. jatkokysymystoiminnonkautta. Kysyjät ovat jatkokysymysmahdollisuutta jonkinverran käyttäneetkin. Toistaiseksi vuorovaikutteisuus kysyjänja konsulttien välillä on kuitenkin ollut vähäistä. Muutamassa tapauksessakysyjä on jatkokysymystoiminnon kautta antanut palautettakonsulteille kysymättä varsinaisesti lisäkysymystä. Kysyjäon esimerkiksi kuvannut, mitä tilanteelle on arjessa tapahtunutvastauksen saapumisen jälkeen.Verkkokonsultaatiossa konsultaatioprosessi jää avoimeksivastauksen lähettämisen jälkeen, mikäli kysyjä ei jatkokysymysmahdollisuuttakäytä. Siksi konsultit ovat kokeneet kysyjän palautteettärkeinä. Joissakin tapauksissa konsultit ovat puolestaantehneet tarkentavia kysymyksiä kysyjälle ja sitä kautta vahvistaneetkysyjän osallisuutta viestinnässä.Jatkossa vuorovaikutteisuuteen konsulttien ja kysyjän välilläon hyvä kiinnittää huomiota. Lisäksi kiinnostavaa on selvittää,miten kysyjä työyhteisössä tai vanhempien kanssa konsulttienvastausta käsittelee ja minkälaista hyötyä vastauksesta on kysyjälle.Kirjoittamalla konsultaatiotaKirjoitettu kysymys on konsulteille keskeisin dokumentti työntekijänhuolta aiheuttavasta tilanteesta. Varsinaisen kirjoitetun kysymyksenlisäksi konsulteille selviää kysyjän nimi, ammatti, työpaikkaja kunta, josta kysymys tulee. Asiakkaaseen liittyviä tunnistetietojaei käytetä. Verkkokonsultaatiossa kysyvälle kysymyksenkirjaaminen on keskeinen osa konsultaatioprosessia.Kirjoittamiseen perustuvan ja puhutun konsultaation välisiäeroja käyttäjät ovat pohtineet seuraavasti. On koettu tarpeellisenapysähtyä pohtimaan työssä eteen tulevia haasteita ja kirjaamaanniitä ylös. ”Konsultaatioon paneutuminen voi olla helpompaa,49

50kun on kirjoitettava ja varattava se aika siihen.” ”Puhelimessa onaikaa vain rajallisesti ja voi olla vaikea keskittyä, eikä ehdi miettiätarkasti mitä haluaisi kysyä.” Toisaalla nähtiin verkkokonsultaationkäytettävyyttä vähentävän juuri sen, että kysymyksessä onkuvattava laajasti taustainformaatiota tapauksesta.Kirjaamisprosessi saattoi paljastaa työntekijöille kehittämistarpeitaomissa työkäytänteissä. ”Ryhmissä ei käydä riittävästilapsiasioita läpi.” ”Pitäisi havainnoida enemmän ja pitäisi ollaenemmän aikaa henkilöstön väliselle keskustelulle lapsista, perheistäja pedagogiikasta.” ” Tätä meidän pitäis tehdä enemmän!”Kysymyksentekovaihetta pidettiin kriittisenä konsultaatioprosessinonnistumiselle, sen perusteella konsultti saa kuvan kysyjänesittämästä ongelmasta. ”Kysymyksentekoprosessi on tärkeä!”Kirjoittaminen on haasteellista myös konsulteille. Varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatiossa käydyt konsultaatioprosessitovat usein olleet hyvin vaativia ja monitahoisia.” Osata kirjoittaavastauksensa niin, että se on yksiselitteinen, vaikka inhimillisenelämän kysymykset ovatkin komplekseja.”. Kirjoittaessa konsulttiharkitsee puhettakin tarkemmin asiansa, koska tuotoksesta jää kirjallinendokumentti ja välitöntä palautetta vastaanottajalta ei saa.Vastuu tulkinnasta jää kysyjälle. Vastaus on jäsenneltävä hyvin.Silloin asia aukeaa kysyjälle ja eri näkökulmat saadaan esille pitkittämättävastausta.Vesterinen 42 on jäsentänyt kirjoittamisen merkitystä sosiaalialankonsultaatiossa. Kirjallisen kysymyksen muotoileminenvaatii ponnistelua ja tilanteen jäsentämistä sekä edellyttää omantyön prosessin määrittelemistä 43 . Kysymyksen kirjaamisprosessiinliittyy myös huolen pohtiminen joko yksin tai yhdessä työtiimin,vanhemman tai muun yhteistyötahon kanssa.Kysymystä laadittaessa keskeiseksi nousi kyky hahmottaamitä huoli koskee, kuvailla omia työprosesseja ja lapsen ja perheennykytilannetta tarkkoihin havaintoihin perustuen. Verkkokonsultaationkäyttäjät ovat kuvanneet jo kirjoittamisvaiheenkautta löytäneensä ratkaisuja pulmiin. Samalla he ovat todenneettarpeen lisätä henkilöstön välistä yhteistä keskustelua, lasten ha-42 2004, 12743 Vesterinen 2004.

vainnointia sekä omien työprosessien arviointia. Kysymyksentekoja konsultaation onnistuminen edellyttääkin paitsi lapsen taiperheen ongelman näkemistä, myös työntekijöiden omien toimintatapojentarkastelua ja kuvailua konsultille 44 . Vesterisen 45 mukaanmerkitykselliseksi konsultaation onnistumisen kannaltanäyttää nousevan se, kuinka selkeä työntekijälle on työprosessi,jonka mukaisesti hän on edennyt asiakkaan auttamiseksi ennenkonsultaatiota.Mihin konsultaatioprosessit kohdentuvat?Konsultaation aiheet ovat vaihdelleet. Pääsääntöisesti verkkokonsultteihinon otettu yhteys tilanteissa, joissa työntekijällä tai työtiimilläon noussut huoli yksittäisestä lapsesta tai perheestä. Tilanteessahaetaan vahvistusta työntekijöiden huomioille sekä toivotaanuusia näkökulmia tai selkeitä ohjeita. Usein tilanteissa ontarvittu tukea lapsen, vanhemman ja muiden asiantuntijoiden kohtaamisiinja vuorovaikutustilanteisiin. Myös erilaisista arviointimenetelmistäja välineistä on tullut kysymyksiä konsulteille.5144 Sarvela & Uusimäki 2005.45 2004, 126

52Taulukko 2. Esimerkkejä verkkoalustalle tulleiden konsultaatioprosessienteemoista- erottelukoe- korimenetelmä- kuntoutussuunnitelma- integroidun ryhmän perustaminen- kettutesti- kouluvalmiudet- esiopetuksen aloittaminen 5-vuotiaana- 11-vuotinen oppivelvollisuus- tulevat eskarilaiset- huoli lapsen puheen kehityksestä- lapsen puhumattomuus- kätisyys- kielen kehityksen viivästyminen- lapsen jumittuneet käyttäytymistavat- toden puhuminen- lapsen pettymyksen sietokyky- änkytys- motorinen levottomuus- lapsen itsetyydytys- lapsen seksuaalinen kehitys- lapsen seksuaalisuuteen liittyvä kysymys- lapsen seksuaalinen kehitys- vieraan kielen opetus- maahanmuuttajalapsen ohjaaminen- kehitysviivästyneen lapsen ohjaus- mamu-asia- hakeutuminen tutkimuksiin- sairas lapsi päivähoidossa- vanhemman kohtaaminen- perhetyön kiemuroita- vuorovaikutus perheen kanssa- käyttäytymisen tukeminen (autistiset piirteet)- adhd- ylivilkkaus ja keskittymiskyvyttömyys- levoton lapsi- häiriökäyttäytyminen- lapsen käyttäytyminen- downlapsen uhmakausi- ravitsemus- syömishäiriö- allergiaAlustalle tulleita kysymyksiä seuraamalla voi todeta osittain samojenkysyjien käyttäneen verkkokonsultaatiota. Tällöin voisipäätellä, että kokemukset konsultaatiosta ovat olleet hyviä ja konsultaatiotaon palattu käyttämään uudestaankin.6 JOHTOPÄÄTÖKSIÄVarhaiskasvattajien työssä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminenon käynnistymässä. Verkossa tapahtuva konsultaatio palvelunaon uusi ja vain vähän tutkittu alue. Oppimisen tutkimus jatietoteknologinen kehittyminen tuottavat jatkuvasti uutta tietoutta,näissä mukana pysyminen edellyttää myös uudenlaisen toimintakulttuurinomaksumista. Tietoteknisen osaamisen vaatimus on tulossakaikkeen työhön. Työntekijöiltä vaaditaan kykyä hyödyntää

tietoteknologiaa, mutta sen lisäksi kykyä tarkastella sitä kriittisestisuhteessa omaan työkontekstiinsa.Tietotekniikkaa varhaiskasvattajilla on käytössään vaihtelevasti.Henkilökohtaisia sähköpostiosoitteita ei varhaiskasvatuksenhenkilöstöllä välttämättä ole. Erityisesti perhepäivähoitoon liittyvähaaste verkkokonsultaation käyttöönotolle on Internetyhteyksillävarustettujen tietokoneiden vähäisyys tai puuttuminen.Myös sopimukset atk-tuesta ja hoitajan oman koneen käytöstä onratkaistava. Uusia teknisiä sovelluksia tervehditäänkin mielelläänmyös siksi, että näin saadaan perusteita tietoteknisen laitteistonsekä osaamisen vahvistamiselle ja osaamiseen kannustamisellekuntien varhaiskasvatuksen henkilöstön parissa. Vaikka tietokoneitaon, se ei välttämättä ole tae niiden käytölle. Tietotekniikanhyödyntämisen täytyy olla niin merkityksellistä, että se oikeastitukee arjen työtä. Samalla käyttäjä motivoituu kokeilemaan tietokoneenkäyttöä ja oppimaan lisää. Sama koskee tietoteknisen sovelluksenkäyttämiseen suunnattua työtekijän aikaa. Mikäli työntekijäkokee käytön omaa työtään helpottavana, sen käytön eikoeta vievän aikaa muulta työltä, esimerkiksi lapsiryhmä työskentelyltä.Konsultaatioprosessien aiheita tarkasteltaessa voi huomata,että monet alustalle tulleet teemat ovat vaativia ja osittain arkaluonteisia.Siksi ne juuri päätyvätkin verkkokonsultaatioon pohdittaviksi.Varhaiserityiskasvatuksen verkkokonsultaatio on pyrittyrakentamaan mahdollisimman tietoturvalliseksi ympäristöksi.Vaikka ympäristön turvallisuustaso vastaa pankkitunnusten käyttöturvallisuutta,kysyjiä on ohjeistettu olemaan käyttämättä minkäänlaisiaasiakkaan tunnistetietoja toimiessaan verkossa. Avoimuudenperiaatteen mukaisesti verkkoalustalla on tiedote vanhemmilleja lupalomake, jota henkilöstö voi tarvittaessa käyttää.Kysymykset, joihin löytyy ratkaisu helposti muualtakin, jäävättodennäköisesti pikkuhiljaa pois verkkokonsultaatiosta. Tällaisiakysymyksiä ovat esimerkiksi välineistöön tai materiaaleihinliittyvät kysymykset. Kysymyksen tekoprosessi on uudenlainentapa toimia varhaiskasvattajille. Kirjoittamisprosessi vaatii aikaaja paikkaa sekä ongelman hyvää jäsentämistä.53

54Erityisosaamista voi vahvistaa moniammatillisella tiedon jakamisellaverkossaTyöntekijälle jäsentynyt tieto asiantuntijakonsultaation mahdollisuudestaja sen käyttämisen ehdoista on tärkeää. Saatavuuden lisäksiverkkokonsultaation käyttäminen edellyttää sallivaa suhtautumistatyöntekijältä itseään kohtaan sekä konsultaation käyttämisenehtojen selkeyttämistä työyhteisössä. Työntekijän huoli omanasiantuntemattomuuden välittymisestä ulkopuolista konsultaatiotakäytettäessä voi joskus muodostua esteeksi konsultaation hyödyntämiselle.Konsultaation käytössä työntekijä tunnustaa tuen tarpeen,jonka jokainen työntekijä säännöllisesti kohtaa. Oman asiantuntijuudenrajojen tunnistaminen ja neuvottomuuden hyväksyminenmahdollistavat neuvonpidon verkkokonsulttien kanssa.Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatiossa konsulttien ryhmä onmoniammatillinen. Karilan 48 mukaan jaettu asiantuntemus ja moniammatillisuusovat vaativia työorientaatioita. Tuolloin on kysekollektiivisesta käsitteenmuodostusprosessista. Konsultit muodostavatvastauksen kysymyksiin yhteistyössä. Se, miten kysyjä vastauksentulkitsee ja mitä hän kysymyksen perusteella tekee, jäähänen omalle vastuulleen.Konsultaatiossa työntekijä on oman tilanteensa paras asiantuntija.Verkkokonsultti toimii työntekijän tietojen varassa ja päätöksenarjen toimintatavoista tekee työntekijä yksin. Konsultaatiovoi parhaimmillaan vahvistaa työntekijän ammatillista toimintaaja rohkaista hänen päätöksentekoaan. Usein jo asian kirjallinen jäsentäminenvahvistaa työntekijän oman toiminnan havainnointia,oman tietopohjan hallintaa ja auttaa ratkaisujen etsimisessä. Joskuskonsultti voi ulkopuolisena esittää kysymyksiä, jotka auttavattyöntekijää muuttamaan työnsä suuntaa entistä toimivammaksi.Hakkaraiseen, Lonkaan ja Lipposeen 46 viitaten Karila 47 kirjoittaa,että asiantuntemuksen jakamisen arvo näyttää olevan siinä, ettätoisten antama palaute toimii uusien ajatusten testaamisen välineenä.Tilanteiden määrittely ja käytetyt käsitteet heijastelevat sitäkuinka ymmärrämme ongelman. Mukana olleiden konsulttien48 2001, 2346 199947 2001, 23-24

että henkilöstön kokemusten mukaan verkkokonsultaatio voi parhaimmillaantukea käytännön työskentelystä nousseiden tilanteidenmäärittelyä, ja sitä kautta parantaa henkilöstön toiminnansuuntaamista sekä lapsen tilanteen parantumista. Henkilöstön kokemuksetpalvelun käytöstä ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia.Ne perustuvat kuitenkin vain yhteen tai kahteen konsultaatioprosessiin,joten pitempiaikainen saadun tuen ja jaetun asiantuntijuudentutkiminen tuo arvokasta lisätietoa verkkokonsultaationhyödyistä.Verkkokonsulteille lähetetyn kysymyksen laatiminen onkeskeinen osa konsultaatioprosessia. Kysymysprosessi alkaa joennen kysymyksen kirjoittamista konsulteille, ja päätyy annetunvastauksen käsittelyyn ja mahdollisiin uusiin toimenpiteisiin taitarkastelukulmien muutoksiin, joihin työntekijä saa tukea konsultaatiosta.Konsulttiryhmälle tehdyn kysymyksen tai saadun vastauksenkäsittely yhdessä työtiimin, vanhempien, kuntoutustiiminkanssa voikin olla varteenotettava työtapa.Vanhempien rooli verkkopalvelussa haasteenaVanhempien osallisuus ja mahdollisuus hyödyntää verkkokonsultaatiotahaastaa kehittämään ympäristöä edelleen. Varhaiskasvatussuunnitelmanperusteiden mukaan lapsen tuen tarpeen arvioinninlähtökohtana on vanhempien ja kasvatushenkilöstön havaintojentarkastelu yhdessä. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteenaon tunnistaa herkästi ja mahdollisimman varhain lapsen tuentarve ja luoda toimintastrategia lapsen tukemiseksi yhteistyössälapsen vanhempien kanssa 49 .Verkkokonsultaation käyttäjäkoulutuksessa ja tiedotteissa onrohkaistu työntekijöitä olemaan avoimia vanhempien suuntaan, jatekemään yhdessä kysymyksiä konsulteille vanhempien kanssa.Alustalla on mm. tiedote asiakkaalle ja suostumus, jolla voidaantarvittaessa pyytää kirjallinen lupa vanhemmilta lastaan koskevaankonsultointiin. Osassa verkkoalustalle tulleista kysymyksistäkerrottiin vanhempien olevan tietoisia henkilöstön verkkokonsultilleesittämästä kysymyksestä. Osa kysymyksistä oli lähtenyt5549 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2004.

56työntekijän omista ammatillisista tuen tarpeista, eivätkä perheetolleet niiden valmistelussa mukana. Useat työntekijät ovat pohtineetvanhempien osallisuutta konsultaatiossa. ”Olisi mahtavaapäästä tekemään kysymyksiä yhdessä vanhempien kanssa” Konsultaatioalustankehittämisen jatkohaasteena onkin vahvistaa vanhempienosallisuutta verkkokonsultaatioprosessissa.Verkossa työskentely edellyttää osaamistaVerkossa toimiminen edellyttää uudenlaista osaamista sekä käyttäjiltäettä konsulteilta. On opittava hallitsemaan verkon mahdollisuudetja rajoitukset. Verkkokonsultaation käyttö vaatii suunnitelmallisuuttaja verkkokonsultaation asettamista osaksi omaatyöprosessia. Verkkokonsultaation kehittämisessä käyttäjienosaaminen ja välineistö ovat asian yksi puoli. Toisella puolella onkonsulttien asiantuntijuuden kehittyminen verkkokonsultaatiossa.Verkkokonsultaatiossa tähän mennessä mukana olleet konsultitovat kokeneet oman asiantuntemuksensa soveltuvan verkkokonsultaatioon.Konsultaatio verkossa koetaan erityisalueeksi erityisalueensa,joka vaatii työskentelymuotojen kehittelyä. Moniammatillisenatiiminä työskenneltäessä tarvitaan myös yhteisiä tapaamisia.Roolien selkeys, suunnitelmallinen yhteistyö, reflektiivisyys,yhteisvastuullisuus ja avoin keskustelu ovat Veijolan 50 mukaanmoniammatillisen yhteistyön ilmenemismuotoja. Konsulttien tavoitteellisetyhteiset palaverit ovat olleet oleellinen osa verkkokonsultaationkehittämistä. Lapin toimintayksikön koordinoimatsosiaalialan verkkokonsulttien yhteiset tapaamiset on koettu merkityksellisinäkonsultaation kehittämisen näkökulmasta. Konsulttienkeskinäisen sekä käyttäjien ja konsulttien välisen moniammatillisenyhteistyön kehittämiseen on jatkossakin panostettava.Konsulttien asiantuntijuusalueiden kattavuutta ja toimivuutta arvioidaantulevaisuudessa käyttäjien ja konsulttien kokemusten perusteella.Varhaiskasvatuksen verkkokonsultaation tulevaisuusVarhaiskasvatuksen verkkokonsultaatio jatkuu. Sitä kehitetään50 2004

edelleen osana Lapin toimintayksikön sosiaalialan verkkokonsultaatiota.Tällä hetkellä palvelu on maksuttomasti tarjolla pohjoissuomalaisille51 varhaiskasvattajille. Valtakunnallisen varhaiskasvatuksenverkkokonsultaation käynnistämisestä on esitetty toiveitaja keväällä 2006 asiasta on käyty yhteistyöneuvotteluja. PoskenSYKE -hankkeessa tehdystä varhaiskasvatuksen verkkokonsultaationkehittelytyöstä saadut kokemukset hyödynnetään valtakunnallisessakehittämistyössä.5751 Pohjois-Pohjanmaa ja Lapin lääni

58SEUDULLISEN YHTEISTYÖN ARVIOINTIMALLIAnna-Maija Puroila & Hannakaarina Sarvela1 Johdanto2 Terminologiaa3 Seudullisen yhteistyön jäsennys4 Jäsennyksestä arviointiin ja kehittämiseen1 JOHDANTOKuntarajat muodostavat yhden alueellisen perusjaotuksen suomalaisessayhteiskunnassa. Kuntien itsemääräämisoikeus on vahva jase pohjautuu Suomen perustuslakiin 1 . Kunnallishallinnon perusteista,kuntien tehtävistä sekä kuntajaon perusteista säädetään lailla.1980- ja 1990 –lukujen vaihteessa valtion kuntiin kohdistamaaohjausta vähennettiin ja samalla julkisen vallan tehtäviä siirrettiinvaltiolta kunnille. 2000 –luvulla kunnat hoitavat noin kaksi kolmasosaajulkisen sektorin tehtävistä. Osa kunnista onkin ajautunutvaikeaan taloudelliseen tilanteeseen lisääntyneiden palveluvelvoitteidenedessä. 2Periaatteessa kaikkien kuntien tulisi järjestää kuntalaisillesamat peruspalvelut. Käytännössä kuntakoko ja monet muut tekijätovat vaikuttaneet palvelutarjontaan ja palveluiden laatuun. Mitäpienemmästä kunnasta on kyse, sitä monimutkaisempaa on erityisosaamistaedellyttävien palveluiden järjestäminen 3 .Vuoden 1995 kuntalaki 4 antoi kunnille laajemmat mahdollisuudetkuntarajoja ylittävään yhteistyöhön. Kuntalain 76. pykälänmukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa lakisääteisiä tehtäviäänyhdessä. Kunnat voivat myös sopia, että jokin tehtävä annetaantoisen kunnan hoidettavaksi tai että tehtävän hoitaa kuntayhtymä.1990 –luvulla kuntien yhteistoiminta alkoi lisääntyä ja moni-1 731/1999, § 121.2 Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa. 2005.3 Svärd, 2001.4 365/1995.

puolistua. Toimintaympäristön muutokset nostivat seutukunnallisenja seudullisen yhteistyön yhdeksi keskeiseksi kehittämishaasteeksikuntien toiminnassa. Yhteistyön tarvetta perustellaan palvelutuotannonturvaamisella, kuntien talousongelmilla, yhteistyölläsaatavilla synergiaeduilla sekä henkilöstön saatavuudella. Viimeaikoina kunta- ja palvelurakenneuudistus on vauhdittanut keskusteluakuntaliitoksista sekä kuntien välisen yhteistyön kehittämisestä.Valtiovalta on tukenut taloudellisesti eri ohjelmien ja hankkeidenkautta seudullisen yhteistyön kehittymistä 5 . Esimerkiksisosiaalialan kehittämishankkeessa yhtenä kriteerinä rahoituksensaamiselle on hankkeen seudullisuus tai ylikunnallisuus 6 . Hankerahoituksellaon näin pyritty suuntaamaan ja edistämään kuntienvälisen yhteistyön kehittymistä.Haverin 7 mukaan seutuyhteistyön ensimmäinen aalto on nytkoettu. Se on ulottunut elinkeinopolitiikkaan, kuntien tukipalveluihinja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Yhteistyön kehittäjinäovat olleet virkamiehet. Ongelmana on ollut se, että yhteistyöei ole vaikuttanut olemassa oleviin rakenteisiin. Haverin mukaantoisen aallon pitäisi näkyä käytännön tekoina ja ulottua kuntienperuspalveluihin kuten koulutukseen sekä sosiaali- ja terveystoimeen.Suurimpana esteenä asioiden etenemiselle Haveri pitää epävarmuuttapäätöksenteossa. Yksittäiset kunnat ovat epävarmojasiitä, mitä seutuyhteistyö merkitsee kunnalle, kuntalaiselle ja palvelujensaatavuudelle. Päätöksentekoa on hidastanut myös se, ettäkunnat odottavat uusia valtakunnallisia ratkaisuja seutuyhteistyönlinjaustensa tueksi 8 . Suomen kuntaliitto toteutti kesällä 2002 seudullistasopimusyhteistyötä koskeva kyselyn. Kysely osoitti, ettäsosiaalipalveluissa seudulliseen yhteistyöhön liittyvät esteet ja yhteistyötäedistävät tekijät olivat samoja kuin seutuyhteistyössäyleensäkin. Yhteistyötä edistävinä tekijöinä esille nostettiin lainsäädännönkehittäminen ja resurssien lisääminen, yhteinen hallinto,yhteiset kehittämishankkeet sekä säännölliset kokoontumiset.5 esim. aluekeskusohjelmat, SEUTU -hanke, Verkostoituvat erityispalvelut, Sosiaalialankansallinen kehittämishanke, Kansallinen Terveyshanke6 Hakijan opas, 2004.7 20058 Haveri 200559

60Hyvät esimerkit ja mallit toimivasta seudullisesta yhteistyöstä koettiinniinikään tarpeellisina. Yhteistyön esteinä olivat kunnan haluturvata omat toiminnot ja työpaikat, reviiriajattelu, nurkkakuntaisuus,välimatkat, henkilöstövajaus sekä resurssipula. 9Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toteuttamassaSYKE –hankkeessa 10 olemme törmänneet tähän samaan problematiikkaan.Seudullisesta yhteistyöstä puhutaan paljon ja sitätarjotaan ratkaisuksi palvelujärjestelmän kehittämishaasteisiin.Perinteitä ylikunnalliselle yhteistyölle on tällä hetkellä Pohjois-Suomen alueella vaihtelevasti. Joissakin seutukunnissa yhteistyölläon jo suhteellisen vakiintuneita muotoja. Toisissa seutukunnissataas ylikunnallinen ja seutukunnallinen yhteistyö on vastakäynnistymässä. Hämmennystä aiheuttaa terminologian moninaisuusja seudullisen yhteistyön jäsentymättömyys.Tässä artikkelissa tavoitteemme on jäsentää seudullista yhteistyötäkäsitteellisesti ja sisällöllisesti. Aluksi erittelemme kuntienvälisen yhteistyön terminologiaa ja taustaa. Sen jälkeen esittelemmeseudullista yhteistyötä koskevan jäsennyksen, jota onmahdollista hyödyntää seudullisen yhteistyön nykytilaa ja kehittämistarpeitaarvioitaessa. Jäsennyksessä käytämme esimerkkinäSYKE –hankkeen substanssialuetta, erityisvarhaiskasvatusta.2 TERMINOLOGIAASeutukuntajako otettiin käyttöön vuonna 1994, jolloin tuli voimaanensimmäinen laki alueiden kehittämisestä. 37 Tuolloin Suomivalmistautui liittymään Euroopan Unioniin ja tarvittiin tilastollistaperusjakoa, joka vastaisi EU:n käyttämää tilastointijärjestelmää.Laissa todettiin, että aluejakojen perustana käytetään seutukuntajakoa,joka pohjautuu lähinnä työssäkäyntiin ja kuntien väliseenyhteistyöhön. Lainsäädännössä seutukuntajakoa koskeva määritelmäon tarkentunut. Voimassa oleva alueiden kehittämislakimäärittelee seutukuntajaon seuraavasti:9 Majoinen& Sahala & Tammi 2003.10 SYKE – seudullisen yhteistyön kehittäminen erityisvarhaiskasvatuksessa.37 1135/1993 (myöhemmin kumottu

”Alueiden kehittämistä koskevien tukitoimien kohdentamistaja porrastamista varten määrätään kehitysalue. Kehitysalueenmääräämisen perustana käytetään seutukuntajakoa, jokaperustuu kuntajakoon. Seutukuntajakoa määritettäessä otetaanhuomioon ainakin työssäkäynti, asiointi, kuntien välinenyhteistyö ja liikenneyhteydet. Seutukuntajaon vahvistaa sisäasiainministeriösen jälkeen, kun se on kuullut niitä kuntia jamaakunnan liittoja, joita asia koskee.” 38Lainsäädännössä seutukuntajaon määrittelyä on pyritty tarkentamaan.Seutukuntarajojen asettaminen laissa määrityin kriteerein eiole kuitenkaan ollut yksiselitteisen helppoa. Seutukuntajako ei olekaikissa tapauksissa noudattanut yhteistyön tekemisen perinteitäainakaan kaikilla kunnan toimialoilla. Käytännössä seutukuntajakoonkin hakenut muotoaan. Kuntaliiton 39 mukaan seutukuntienmäärä on vähentynyt reilun kymmenen vuoden aikana 86:sta74:ään.Seutukunnilla ei ole lakisääteisiä, hallinnollisia tehtäviä. Seutukunnallinenyhteistyö perustuu kuntien sopimuksenvaraiseenyhteistyöhön ja periaatteessa päätökset tehdään viimekädessäkuntatasolla. Mahdolliset seutukuntatason hallinnolliset järjestelytriippuvat kunnista, joilla on mahdollisuus kuntalain kuntayhtymäsäännösten40 puitteissa harjoittaa monen tasoista yhteistyötä. Monillaseutukunnilla kehitys on ollut sen kaltainen, että kunnat ovatsiirtäneet valtuustojen hyväksymillä sopimuksilla päätösvaltaansatietyiltä osin seutukunnallisille toimielimille.Seutukunta on siis käsitteenä hallinnollinen ja se merkitseevirallisesti vahvistettua aluejaon yksikköä. Seutukunta –terminrinnalla myös käsite seutu viittaa useamman kunnan muodostamaanyhteistyöalueeseen. Suomen Kuntaliiton määrittelyä voitulkita niin, että seutukunta ja seutu eivät välttämättä merkitsesamaa asiaa. Seutukunta on tilastollinen ja hallinnollinen yksikkö,seutu taas toiminnallinen. Toiminnallisilla seuduilla kunnat tekevätyhteistyötä ”kahden tai kolmen kunnan kesken ja esimerkiksikaupungin sekä sen lähialueen kuntien kesken”. 4138 Alueiden kehittämislaki 602/2002, § 38.39 http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;23197;60115;6011840 Kuntalaki 365/2002, §78.41 http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;348;2319761

62SYKE –hankkeessa olemme mieltäneet kuntien väliseen yhteistyöhönviittaavien käsitteiden merkityksen seuraavasti:- Ylikunnallinen yhteistyö on yleistermi kaikelle kuntien väliselleyhteistyölle.- Seutukunnallinen yhteistyö noudattelee sisäasianministeriönvahvistamia seutukuntarajoja. Yhteistyössä ovat mukanakaikki seutukunnan kunnat.- Seudullinen yhteistyö on lähikuntien välistä yhteistyötä. Seudullisessayhteistyössä voi olla mukana vain osa seutukunnankunnista. Seudullista yhteistyötä voi olla yli valtakunnallisestimääriteltyjen seutukuntarajojen.Seudullisen yhteistyön jäsennysSeudullisen yhteistyön arviointimalli jäsentää seudullisen yhteistyönkuudelle eri tasolle (taulukko 1). Nämä yhteistyön tasoteroavat toisistaan neljän eri ulottuvuuden suhteen. Ensimmäinenerottava tekijä liittyy siihen, onko yhteistyö luonteeltaan epävirallistavai virallista. Epävirallinen yhteistyö perustuu lähinnä työntekijöidenhenkilökohtaisiin kontakteihin. Virallinen yhteistyötaas on legitimoitu kunnallisissa / seutukunnallisissa päätöksentekoelimissäja se perustuu kuntien välisiin sopimuksiin yhteistyönluonteesta ja toteuttamisesta.Toinen yhteistyömuotoja erotteleva ulottuvuus liittyy siihen,onko yhteistyön painopiste kollektiivisessa ajattelussa vai yhteisessätoiminnassa. Haetaanko yhteistyöllä yhteisyyttä, seudullistaidentiteettiä, yhteistä ymmärrystä vai konkreettista yhteistä toimintaa42 ?Seudullisen yhteistyön muotoja erottaa myös se, kenen jamillaisista intresseistä yhteistyöhön pyritään. Onko intressi ensisijaisestihallinnollis-taloudellinen vai sisällöllinen?Lisäksi yhteistyön tavoitteenasettelussa merkityksellistä onse, miten intensiiviseen yhteistyöhön kuntien välillä pyritään. Arviointimallissaseudullinen yhteistyö konkretisoituu eri tasoillenäiden yhteistyön ulottuvuuksien vaihdellessa:42 vrt. Pohjola 1991.

1 Ei yhteistyötäEnsimmäisellä tasolla kuntien välillä ei ole epävirallista eikävirallista yhteistyötä. Kuntien välillä ei ole yhteistyötä ajatteluneikä toiminnan tasolla. Hallinnon edustajat eivät näe yhteistyötätärkeänä; eivät myöskään käytännön työntekijät.2 Henkilökohtaisiin kontakteihin perustuva yhteistyöon luonteeltaan epävirallista eikä yhteistyöstä ole olemassavirallisia sopimuksia. Yhteistyön keskeisenä antina on työntekijöidenvälinen vertaistuki. Yhteistyön ensisijainen intression sisällöllinen; yhteistyöllä ei pyritä rakenteellisiin muutoksiintai taloudellisiin säästöihin. Yhteistyö on luonteeltaan satunnaista.3 Työntekijöiden verkostoitumiseen perustuva yhteistyöon edelleen epävirallista. Yhteistyössä keskeistä on ajatustenja kokemusten vaihto ja intressi on vahvasti sisällöllinen. Yhteistyössäpyritään säännöllisyyteen ja se saattaa johtaa yhdenmukaistentoimintakäytäntöjen kehittymiseen.4 Toiminnallisesti suuntautunut yhteistyöperustuu kuntien välisiin sopimuksiin ja yhteistyöhön sisältyysäännöllistä, kuntarajat ylittävää toimintaa. Intressi voi ollasekä sisällöllinen että hallinnollinen.5 Organisatorisesti suuntautuneessa yhteistyössäintressi on ensisijaisesti hallinnollis-taloudellinen. Hallinto onaloitteellinen yhteistyön kehittämisessä ja määrittelee alueet,joilla käytännössä pitäisi yhteistyötä toteuttaa. Tavoitteena onsäännöllinen, toiminnallinen yhteistyö.6 Toimintojen yhdistämiseen tähtäävä yhteistyöperustuu sopimuksellisuuteen ja se edellyttää sekä hallinnonettä sisältöasiantuntijoiden sitoutumista.63

64Taulukko 1. Seudullisen yhteistyön tasotSeudullisen yhteistyön ulottuvuudetvirallinen vs. ajatuksellinen vs.epävirallinen toiminnallinenyhteistyö yhteistyöEiyhteistyötä- erityisvarhaiskasvatusseudun kunnissaerillistä,kuntakohtaista- erityisvarhaiskasvatustoteutetaankunnissaerillisenä- työntekijätsatunnaisestitoistensakanssa te-Henkilökohtaisiinkontakteihinperustuvayhteistyökemisissä- erityisvarhaiskasvatustoteutetaankunnissaerillisenä- työntekijätsäännöllisestitoistensakanssatekemisissäTyöntekijöidenverkostoitumiseenperustuvayhteistyöToiminnallisestisuuntautunutyhteistyö- kuntien yhteisettyöntekijät,esim. yhteinenkelto- seudullinenerityispäivähoidontyöryhmäOrganisatorisestisuuntautunutyhteistyöToimintojenyhdistämiseentähtääväyhteistyö- ei sopimuksiayhteistyöstä- ei kontaktejahenkilöstön välillä- epävirallinenyhteistyö- henkilöidenvälinen tuttuus- ei sopimuksiayhteistyöstä- perustuu kuntienvälisiin sopimuksiin- perustana seutukunnallinenorganisaatio- yhteistyö sopimuksellista- perustuu sopimuksellisuuteen- ei yhteistä toiminta-ajatusta- ei yhteisiä toimintakäytänteitä- vertaistukea kollegalta- hyvien käytänteidenvaihtoa- keskeistä ajatustenja kokemustenvaihto- saattaa johtaatoimintakäytäntöjen- yhtenäistämiseen- kuntarajat ylittävätoimintaa- tavoitteena toiminnallinenyhteistyö- tavoitteena toimintojenyhdistäminenhallinnollinenvs. sisällöllinenyhteistyö- ei hallinnollistaeikä sisällöllistäintressiä- intressi sisällöllinen- intressi ensisijaisestisisällöllinen- intressi sekäsisällöllinenettä hallinnollinen- intressi ensisijaisestihallinnollinenja taloudellinen- sekä hallinnonettä sisältöasiantuntijoidensitoutumistayhteistyönintensiivisyys- ei yhteistyötä- yhteistyönsatunnaisuus- yhteistyösäännöllistä- yhteistyösäännöllistä- yhteistyösäännöllistä- yhteistyösäännöllistäesimerkki:erityisvarhaiskasvatus- seutuorganisaatiomääritellytyhteistyönerityisvarhaiskasvatuksenalueella tavoitteekseen- hallintoaloitteellinenyhteistyönkehittämisessä- yhteinenerityispäivähoito

Jäsennyksestä arviointiin ja kehittämiseen65Edellä esiteltyä seudullisen yhteistyön jäsennystä voi hyödyntääarvioitaessa seudullisen yhteistyön tilaa ja kehittämistarpeita. Arviointiaja kehittämistä voi kuvata syklinä, joka etenee vaiheittainnykytilan arvioinnista ja kartoittamisesta tavoitetilan hahmottamiseen,kehittämissuunnitelman työstämiseen sekä uuden yhteistyömallinkokeiluun ja varsinaiseen kehittämistyöhön (taulukko2). Siinä vaiheessa kun uuden yhteistyömallin toimivuudesta onriittävästi kokemusta, mallia arvioidaan ja kehittämisen sykli voikäynnistyä uudelleen.Taulukko 2. Arvioinnin ja kehittämistyön vaiheistaminenVaiheVaihe 1: Nykytilan arviointiVaihe 2: TavoitetilanasettaminenVaihe 3:KehittämissuunnitelmaVaihe 4: Uuden yhteistyömallinkokeilu ja kehittäminenVaihe 5: Uuden yhteistyömallin arviointi ja jatkokehittely(sykli jatkuu)Pohdittavia kysymyksiä- Minkälaisia päätöksiä ja sopimuksia seudullisestayhteistyöstä on tehty?- Minkälaiset tavoitteet seudulliselle yhteistyölle onasetettu?- Miten seudullinen yhteistyö tällä hetkellä toteutuu?- Millaista hyötyä seudullisesta yhteistyöstä on alueenkunnille ja kuntalaisille?- Minkälaisia mahdollisuuksia ja uhkia seudullisenyhteistyön kehittämiseen liittyy?- Millaiselle tasolle seudullista yhteistyötä halutaankehittää?- Minkälaisia toimenpiteitä tavoitetilan saavuttaminenedellyttää?- yhteiset foorumit, työryhmät, verkostot- toimintojen uudelleenorganisoiminen- kustannukset, resurssit- koulutus, työnohjaus, konsultaatio- tiedottaminen- sopimukset- Miten kehittämistyö vaiheistetaan ja aikataulutetaan?- Miten kehittämistyötä koordinoidaan, johdetaan jaohjataan?- Miten kehittämistyötä resurssoidaan?- Miten kehittämistyön tuloksia arvioidaan?

66Seudullisen yhteistyön kehittämisessä on huomioitava seutukuntienja paikallisten olosuhteiden erilaisuus. Kehittämistyö voi edetäerilaisten toimintastrategioiden mukaan eri seutukunnissa 43 .Joissakin seutukunnissa on koettu mielekkääksi ylhäältä alaspäinsuuntautuva kehittämisen strategia. Tällöin perusta, puitteetja poliittisen johdon tuki seudullisen yhteistyön kehittämiselleluodaan esimerkiksi yleisten seutustrategioiden tai sopimustenmuodossa. Alhaalta ylöspäin etenevä kehittämistyö taas lähteeliikkeelle yksittäisistä palvelukokonaisuuksista tai sisältöalueistaja laajenee eri toimialoille. Merkityksellisen pohjan yhteistyöllevoi luoda työntekijöiden verkostoituminen ja toisten kuntien toimintatapoihinperehtyminen.Edellä esitettyjä seudullisen yhteistyön tasoja ei tulisikaantulkita sillä tavoin, että tavoiteltavin yhteistyön muoto olisi toimintojenyhdistäminen. Joissakin seutukunnissa toimintojen yhdistäminenvoi olla järkevää, toisille seutukunnille riittää työntekijöidenverkostoitumiseen perustuva yhteistyö.43 Majoinen, Sahala & Tammi, 2003.

YHTEISTYÖ SYKE -HANKKEESSA67Sari Saha & Raija Väisänen1 Johdanto2 Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus-seminaari3 Verkkokonsultaatio4 Pohdintaa1 JOHDANTOPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen SYKEhankkeessaon yhtenä tavoitteena ollut kehittää yhteistyöverkostojaerityisvarhaiskasvatuksen parissa työskentelevien ammattilaistentyön tueksi. Hankkeen puitteissa on mm. koottu yhteenlasten ja perheiden parissa työskenteleviä kunta-ja järjestösektorilta.Kyseessä on ollut laaja-alainen päivähoidon, sosiaalityön,sivistystoimen, terveydenhuollon, järjestöjen ja seurakunnan yhteistyöhanke,jossa erityiskasvatukselle on luotu yhteneväisiä jaalueellisia toimintamalleja. SYKE-hankkeen ja järjestöjen yhteistyöon painottunut yhteisiin työkokouksiin, seminaaritoimintaanja yhteistyöhön varhaiskasvatuksen verkkokonsultaatiossa.Varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvat 0-8 vuotiaat lapset elikoti- ja päivähoidosta alkuopetusikäisiin lapsiin. Osa varhaiskasvatusikäisistälapsista tarvitsee erityiskasvatusta, esimerkiksi kielellisenhäiriön, sosiaalis-emotionaalisen ongelman tai vaikkapafyysisen avustamisen takia. Erityislapsi voi olla esimerkiksi autistinentai ADHD-lapsi, sairastaa epilepsiaa tai olla kehitysvammainentai lukihäiriöinen.

682 ERITYISVARHAISKASVATUS JA KUMPPANUUS-SEMINAARIPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, vammaisjärjestötsekä Oulun ja Lapin lääninhallitukset järjestivät erityisvarhaiskasvatusseminaarinPohjois-Suomessa neljällä eri paikkakunnallavuosina 2003 ja 2004. Erityisvarhaiskasvatusseminaariin osallistuivatADHD-liitto ry, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry, AutismijaAspergerliitto ry, Epilepsialiitto ry, Lihastautiliitto ry, SuomenCP-liitto ry ja Kehitysvammaisten Tukiliitto ry. Mukana olleidenjärjestöjen ja Syke-hankkeen edustajat kokivat mielekkäänä yhdistäävoimiaan ja tarjota seutukunnittain erityisvarhaiskasvatukseenja kumppanuuteen liittyvää koulutusta. Useimmat seminaarinyhteistyökumppaneista olivat jo aikaisemmin järjestäneetomana toimintanaan vastaavanlaista koulutusta omasta erityisryhmästään.Erityisvarhaiskasvatus ja kumppanuus –seminaarin tavoitteenaoli koota koulutuspäiviin seudulla toimivia varhaiskasvatuksen,perusterveydenhuollon, koulutoimen, sosiaalityön, seurakunnanja järjestöjen ammattilaisia, alan opiskelijoita, erityistä tukeatarvitsevien lasten vanhempia sekä luottamushenkilöitä. Ajatuksenaoli, että päivät ovat avoimet ja ilmaiset kaikille kuntalaisille.Seminaarissa oli tavoitteena tarkastella erityiskasvatusta eri näkökulmistaja tarjota konkreettisia työskentelymalleja arjen työhön.Seminaaripaikkakunnat olivat Ylivieska, Utajärvi, Pello ja Sodankylä.Paikkakunniksi valittiin kunnat, jotka olivat muita kuinsuuria kasvukeskuksia. Järjestäjät kokivat, että on tärkeää viedäkoulutusta myös maakuntiin. Koulutuspäivät keskitettiin suunnitellustineljään kuntaan, mutta niihin osallistuttiin laajasti lähipaikkakunnilta.Päiviin osallistui kaikkiaan noin 250 henkilöä.Seminaaripäivien rakenne oli kaksivaiheinen. Ensimmäisenäseminaaripäivänä pidettiin kaikille yhteisiä luentoja erityistä tukeatarvitsevan lapsen määrittelystä, vanhempien kohtaamisesta sekäneurologisista erityisryhmistä ja näiden ryhmien kuntoutuksesta.Seminaarin jälkimmäinen päivä oli pajatyöskentelyä. Pajatyöskentelyntarkoituksena oli täydentää ja syventää ensimmäisenseminaaripäivän sisältöä ja tarjota konkreettisia toimintaideoita

arjen työhön. Pajojen aiheita olivat Kasvatus ja kumppanuus, Toiminnallinenerityisliikunta koko ryhmän liikkumisen malliksi,Struktuuria arkeen, Kommunikoinnin tukeminen, Tarkkaavaisuudentukeminen ja Portaat -varhaiskuntoutusohjelma. Pajoissaideoitiin ja jaettiin kokemuksia työskentelystä erityistä tukea tarvitsevienlasten kanssa. Päivän päätteeksi ideat koottiin yhteen jamietittiin, mitä niistä viedä yhteiseen kasvatustyöhön kuntatasolle.693 VERKKOKONSULTAATIOSeminaarin lisäksi yhteistyötä on kokeiltu aivan uudenlaisella tavalla:päivähoidon henkilöstölle tarjottiin mahdollisuutta konsultoidaasiantuntijoita verkossa. Erityisen tuen tarve on lisääntynytvarhaiskasvatuksessa ja erityiskysymyksissä tärkeä tukimuoto onasiantuntijoiden antama konsultaatioapu henkilöstölle. Suurimmassaosassa Pohjois-Suomen kuntia ei henkilöstöllä ole tällähetkellä riittävästi mahdollisuutta saada konsultaatioapua työlleen.Verkkokonsultaatiohankkeessa kokeiltiin uutta työmuotoaensin pilottikunnissa, ja sen jälkeen toimintaa on laajennettu koskemaanPohjois-Pohjanmaan ja Lapin läänin lasten ja lapsiperheidenparissa työskenteleviä. Päivähoidon henkilöstön on siismahdollista esittää kysymyksensä verkon kautta asiantuntijatiimille.Kysymyksiä on voinut esittää lastensuojelun, vammaispalvelun,erityispedagogiikan, kielen kehityksen, monikulttuurisuuden,autismin kirjon ja ADHD-oireyhtymään liittyvissä asioissa.Kysymyksen voi tehdä joko yksin, työtiiminä tai yhdessä lapsenperheen kanssa. Asiantuntijatiimi saa kysymyksen sähköpostiinsaja kaikki asiantuntijat voivat käydä keskustelua keskenään ennenvastauksen antamista. Kokeilun aikana konsultointi on ollut kysyjillemaksutonta.

704 POHDINTAAVammaisjärjestöjen aluesihteereiden yhteistyöverkostot Pohjois-Suomessa ovat erittäin laajat. Verkostoyhteistyön merkitys alueellakorostuu erityisesti siksi, että alue on harvaan asuttu ja pieniväestöpohjaltaan. Tärkeimpinä tässä aluesihteerien verkostossaovat perheet, sen jälkeen viranomaistahot ja muut yhteistyökumppanit.Sosiaali- ja terveystoimen valtava viranomaisten paljous,erilaisten järjestöjen ja hankkeiden ja projektien moninaisuus ovatoma haasteensa. Yhteistyötä vaikeuttaa palveluiden tarjonnanmoninaisuus ja osin hajanaisuuskin. Kohtaavatko perheiden tarpeetja palvelutarjoajien anti? Kohdistuvatko hankkeet oikein?Kuka koordinoi hankkeita ja projekteja? Erilaiset tahot ovat koettaneetottaa koordinoivaa roolia tässä viidakossa.Yhteistyössä SYKE-hankkeen kanssa toteutui mielestämmeuseiden toimijoiden tasa-arvoisuus. Kaikki tietyn asian ääreen kokoontuvatihmiset ovat sen suhteen asiantuntijoita. Jokainen pohtiiasiaa omalta kannaltaan ja vasta vuoropuhelun jälkeen mietitään,miten asian suhteen toimitaan. Kolmannen sektorin asiantuntijuudenesiintuominen oli mielestämme tärkeää. Järjestöistälöytyy monenlaisen ammattiosaamisen lisäksi arjen asiantuntijuutta,eli ns. hiljaista tietoa. Tämän tiedon esiin tuominen on ollutarvokasta.Yhteistyö SYKE-hankkeen kanssa on ollut näköalapaikkakaikille toimijoille. Yhteistyössä seutukuntien toimijoiden kanssaon saatu paremmin esille alueelliset tarpeet sekä myös se erityisosaaminen,mitä alueella on jo olemassa. Koimme tärkeäksi, ettäkentän koulutukselliset tarpeet huomioitiin, eli jo suunnitteluvaiheessamietittiin, mistä asioista kannattaa tuottaa koulutusta jakenelle.Hankkeessa oli mahdollista kokeilla uudenlaisia työtapoja,mm. konsultaatiota verkossa. Neuvonta ja puhelimitse tapahtuvaauttaminen on ollut järjestöjen perinteisiä työtapoja jo pitkään.Verkkokonsultaatio voisi olla tulevaisuudessa työmuotona uusi,täydentävä tapa kohdata oman jäsenjärjestön perheitä. Verkkokonsultaatiohankkeessakoottiin käyttäjiltä ja konsulteilta jatkuvastipalautetta ja konsultointia kehitettiin näiden palautteiden

pohjalta. Asiantuntijat ja kysyjät pääsivät käymään vuoropuheluamyös kasvokkain ja näin mahdollistettiin kokemusten vaihto.Kasvokkain tapahtuvassa konsultaatiossa vuoropuhelu on yleensämerkittävää luottamuksen syntymiselle, ja näin huomattiin olevanmyös verkkokonsultaatiohankkeessa.Erityisvarhaiskasvatusseminaarissa koettiin myönteisenäpienryhmissä tapahtuva opiskelu, jossa oli mahdollisuus kokemustenvaihtamiseen ja työtapojen vertailuun. Esimerkiksi kaksipäiväisenseminaarin ensimmäisen päivän aikana kuultiin ensinteoriataustaa ja sen jälkeen saatiin opastetusti käydä läpi omia tapauksiaäsken opitun pohjalta. Perheiden kohdalla olemme oppineethuomaamaan, että monet asiat etenevät prosessinomaisesti jatarvitsevat usein myös aikaa toteutuakseen. Toivottavasti metyöntekijöinä huomaamme, että myös rinnakkaiselle työntekijälletäytyy antaa aikaa uuden työtavan omaksumisessa ja sisäistämisessä.Järjestöjen perustehtäviä ovat asiakkaan erityistarpeista tiedottaminenja oikeuksienvalvonta. Järjestöjen tehtävänä on vaikuttaasiihen, että kullakin asiakkaalla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudetpäivähoitoon, koulunkäyntiin, asumiseen, osallistumiseenja tasa-arvoiseen elämään asuinpaikkakunnista riippumatta.Mielestämme yhteistyö erityisvarhaiskasvatushankkeessa on vastannuttähän haasteeseen. SYKE-hankkeen ansiosta saimme koottuaseutukunnassa erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa toimiviahenkilöitä yhteen ja mahdollistimme myös ammattiryhmien,opiskelijoiden ja vanhempien kollegiaalisen kohtaamisen.71

72VALTAKUNNALLISET, SEUDULLISET JA ALUEELLI-SET VERKOSTOT ELÄVÄSSÄ SYKE-YHTEISTYÖSSÄLiisa HeinämäkiVerkostoituminen ja verkostojen rakentaminen on ollut olennainenosa SYKE -hankkeen toimintaa. SYKE- hankkeessa verkostoton rakennettu tietoisesti ja suunnitelmallisesti, ja niiden tehtävätja olemassaolon perusteet on tunnistettu. Ehkä juuri siksi verkostotovat tuottaneet elävää yhteistyötä, joka ei ole jäänyt verkostoihinkuulumisen asteelle.Valtakunnallisessa kehittämisessä on viime vuosina tietoisestipyritty vahvistamaan ja tukemaan alueellista yhteistyötä. Näinmyös erityisvarhaiskasvatuksessa, jossa EriNet -hankkeen tehtäviinkuului myös alueellisen yhteistyön tukeminen. EriNetin työtäjatkava VarTu -hanke on sosiaalialan kansallisen kehittämisohjelmanhanke, joten sen tehtävänä on myös koordinoida alan kehittämishankkeita.Näiden valtakunnallisten hankkeiden myötä onrakentunut monipuolinen ja kattava kuva siitä, millaista kehittämistyötäerityisvarhaiskasvatuksessa eri puolilla Suomea tehdään.EriNet ajoittui vuosiin 2002- 2003, ja sen alkuvaiheessa alueellisiaerityisvarhaiskasvatuksen verkostoja oli olemassa vain satunnaisesti.Nykyisin olemassa olevien sosiaalialan osaamiskeskustenkoordinointityön tuloksena näitä verkostoja on yhä useammallaalueella. Varsinaisen pioneerityön tässä verkostojen kehittämisessäon tehnyt SYKE- hanke, jonka työskentely on erityisenvahvaa, suunnitelmallista ja kehittämissuntautunutta.SYKE- hankkeen verkostoissa vahvuutena ovat selkeän koordinoinninlisäksi paikalliset toimijat, Verkostoissa toiminta mukautuualueen kuntien tarpeiden mukaan, ja toimijat kokevat näinosallistumisen mielekkääksi. Vahvuutta lisää se, että verkostoissaon ollut aitoa monitoimijaisuutta ja moniosaamista eri henkilöstöryhmienja järjestökentän kautta.Suunnitelmallisuus, jolla SYKE- hankkeen verkostoja on rakennettuja kehitetty, on tuonut toimintaan sekä tavoitteellisuuttaettä läpinäkyvyyttä. Tavoitteellisuus nostaa esiin verkostojentyöskentelyä ja työskentelyn tuloksia, koska tavoitteiden kauttatoimintaa pystytään arvioimaan. Suunnitelmallisuus ja tavoitteel-

lisuus lisäävät myös yhteistyön mahdollisuuksia, kun avattuihintavoitteisiin on mahdollista kytkeä muiden toimijoiden näkökulmiaja toimintatapoja.Kehittämissuuntautuminen on myös ollut ominaista SYKEhankkeenverkostotyöskentelylle. Verkostojen perustaminen jakäynnistäminen sinänsä on haaste. mutta työskentelyyn on jatkuvastikytkeytynyt pohtiva ja arvoiva ote. Verkostojen koordinointi,itseohjautuvuuden vahvistaminen, sisällön ja toimintatapojenkehittäminen on ollut jatkuvasti esillä.Tällaisten verkostojen kautta on valtakunnalliselle kehittämistyölleavautunut useita mahdollisuuksia työskennellä. SYKEhankkeenkoordinoimien paikallisten verkostojen kautta on ollutmahdollisuus tavoittaa kuntien toimijoita ja kehittämisestä kiinnostuneita.Valmiiseen verkostoon on ollut helppo mennä jakamaansisällöllistä tai menetelmällistä kehittämisajatusta, ja yhteistoimintaantottunut organisoitu verkosto on kyennyt tarttumaanajatuksiin omasta näkökulmastaan. Näin on mahdollistunut vuorovaikutteinenkehittäminen, jossa paikalliset verkostot antavatarvokasta panostaan valtakunnallisten kehittämisteemojen työstämiseen.Hyvä esimerkki tästä työskentelystä on VarTu -hankkeen kehittämisvalikontyöstäminen. Varhaisen tuen työkäytäntöjen kehittämiseentähtääviä, ajankohtaisia ja eri toimintaympäristöihinsovellettavia kehittämisteemoja olisi ollut mahdoton työstää jamuokata ilman jatkuvaa vuorovaikutusta kentän kanssa. Valtakunnallisenhankkeen työstämisessä kehittämisprosessiin osallistuvienkuntien etsiminen, verkostoiminen ja ohjaaminen kehittämistehtäväänon suuri tehtävä, eikä VarTun kaltaisessa kaksivuotisessahankkeessa olisi ollut siihen mahdollisuutta. SYKEhankkeenvalmiit verkostot tarjosivatkin hyvän tukiverkoston uusienkehittämisaihioiden työstämiseen. VarTu - hanke sai keskittyäsisällölliseen kehittämiseen, kun paikalliset kunnat, niidentarpeet ja verkostot hyvin tunteva SYKE -hanke tarjosi sisällölletoimivan rakenteen.Samalla tavalla monia muita teemoja on käsitelty SYKE -hankkeen verkostoissa. Esimerkiksi erityispäivähoidon avustajienasemaa ja työnkuvaa koskevat kysymykset ovat herättäneet valtakunnallisestipohdintaa, ja tätä aihetta on käsitelty VarTu -73

74hankkeen työkokouksissa. SYKE- hankkeen alueella avustajien jaheidän lähityöpariensa kokoaminen kehittämispäivään oli SYKE -verkoston kautta luontevaa ja toimivaa.Valtakunnallisen kehittämisen näkökulmasta SYKE -hankkeen paikalliset verkostot siis tarjoavat kuntien osaajien jatoimijoiden olemassa olevan, toimivan ja hyvin tavoitettavan verkoston.Sisällöllisen tai menetelmällisen kehittämistyön tuominentähän verkostoon on mielekästä, koska verkoston jäsenet ovat josuuntautuneet saman sisältöalueen kehittämiseen. Organisoitunutverkostoyhteistyö on myös kehittänyt yhteistyö- ja työskentelyvalmiuksianiin, että päähuomio voidaan kiinnittää sisällön kehittämiseen.Tuntuisi hyvin monivaiheiselta ja vieraalta lähteä tavoittelemaanyksittäisiä toimijoita suoraan kunnista. Sen sijaanmotivoituneen verkostoryhmän tapaaminen on mitä luontevin tapayhdistää valtakunnallinen kehittämissisältö paikallisiin tarpeisiin.Kuntakentällä on viime vuosina myös puhuttu jo hankeväsymyksestäja moninaisen koulutus- ja kehittämiskentän runsaastitarjoamista mahdollisuuksista. Valmiiksi organisoitunut paikallinenverkosto on myös siltä osin toiminut hyvin valtakunnallisenkehittämishankkeen yhteistyötahona: kaikkien osallistujien ei tarvitseperehtyä, sitoutua ja raportoida osallisuuttaan hankkeeseen,vaan esimerkiksi VarTu - hankkeen yhteistyökumppanina SYKE-hanke on ollut koordinoija tähänkin suuntaan. Näin osallistuminenvaltakunnalliseen kehittämistyöhön on ollut mahdollista jaluontevaa erilaisille kunnille.Kaiken kaikkiaan on nähtävissä, että SYKE- hankkeen ja erilaistenvaltakunnallisten hankkeiden välille on rakentunut aito,elävä yhteistyö. Yhteistyö on sisältänyt vuoropuhelua, yhteistäsuunnittelua, vertaisarviointia ja yhteistä toteuttamista. Näissäprosesseissa molemmat ovat voineet paneutua parhaiten tuntemaansaosaan yhteistä tehtävää, ja vastuuta on jaettu. Voisi sanoaettä hankkeet ovat tiimiytyneet niin, että yhteiset odotukset ja tavoitteeton selkeytetty, ja sen jälkeen on toimittu vahvuusalueetyhdistäen siten, että vastuunjakoon liittyy luottamus toisen osaamiseenja toinen toisensa tukeminen. Tällaista tiimityötä näkeehyvin johdetuissa organisaatioissa henkilötasolla, mutta hanketasollatämän tasoiseen yhteistyöhön pääseminen ei ole itsestään

selvyys. SYKE -hankkeen tietoinen ja suunnitelmallinen kehittämisnäkyon tuottanut tämän osaamisen ja mahdollisuuden työskennelläluontevasti valtakunnallisen ja paikallisen kehittämisensaumattomana jatkumona.75

76LÄHTEETAlasalmi-Husso, A. 2003. Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenselvitys varhaiskasvatuksen tilanteesta sekä koulutus-ja kehittämistarpeesta Lapin läänissä sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Julkaisematon.Alueiden kehittämislaki 602/2002.Hakijan opas. 2004. Valtionavustuksen hakeminen sosiaali- jaterveydenhuollon kehittämishankkeille vuosina 2005-2007. Sosiaali-ja terveysministeriön oppaita 2004:15.Happo,I. 2006. Varhaiskasvattajan asiantuntijuus. Asiantuntijaksikehittyminen Lapin läänissä. Acta Universutatus Lapponiensis.98. Lapin Yliopisto. Rovaniemi 2006.Heinämäki, L. 2004. Erityisesti päivähoidossa. Kunnallisten toimijoidenja päättäjien näkemykset erityispäivähoidon funktiostapalvelujärjestelmässä. Akateeminen väitöskirja. Stakes: tutkimuksia136. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy.Hiitola-Moilanen, M. 2005. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-hanke.Teoksessa: Hiitola-Moilanen, M. (toim.) 2005. Kehittämisenpolkuja perhetyössä. (4-23) Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen julkaisusarja 19.Hiitola-Moilanen, M., Järvi, S., Kronqvist, E-L., Sarvela. H.,Tiilikka, A. & Vähärautio, A. 2005. Konsultaatio perhetyönmuutosprosessin tukena varhaiskasvatuksessa. Teoksessa: Hiitola-Moilanen,M. (toim.) 2005. Kehittämisen polkuja perhetyössä.(23-33) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja19.Kahiluoto, T. 2002. Lasten päivähoidon tilannekatsaus. Helsinki.Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2002:14.Kallio, J. & Kontio, T. 2006. Sosiaalitoimen ja varhaiskasvatuksenhenkilöstön tietotekninen osaaminen seitsemässä kaakkoissuomalaisessakunnassa. SOCOM. Kaakkois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus oy.Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojekti. Selvityshenkilöidenväliraportti. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2003:11.Karila, K. & Nummenmaa, A-R, 2001. Matkalla moniammatillisuuteen.Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY

Kuntalaki 365/1995.Laki alueiden kehittämisestä 1135/1993 (myöhemmin kumottu).Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista272/2005Lapin läänin peruspalvelujen arviointiraportti vuodelta 2003.Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 1/2004Lasten päivähoito Oulun läänissä 2001. Julkaisematon valtakunnallisenkyselytutkimuksen aineisto.Majoinen, K., Sahala, H. & Tammi, T. 2003. Sosiaalipalvelujaseutuyhteistyöllä – ideasta sopimukseen. Sosiaali- ja terveysministeriösekä Suomen Kuntaliitto.Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2003. Oulunlääninhallituksen julkaisusarja 97/2004Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa. 2005. Valtioneuvostonselonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudestaja kehittämistarpeista. Sisäasiainministeriön julkaisu 15.Parrila, S. 2002. Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää.Näkökulmia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen.Oulu: Oulun yliopisto.Pihlaja, P. 1998. Päivähoidon syrjällä–erityispäivähoidon tila1997. Helsinki. Sosiaali-ja terveysministeriön selvityksiä 1998:7.Pihlaja, P. 2001. Erityiskasvatuksen kehittäminen – hanketyöskentely1999-2001. Teoksessa Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.)Työkaluja päivähoidon erityiskasvatukseen. Helsinki. Sosiaali- jaterveysministeriön julkaisuja 2001:14, 11-17.Pihlaja, P. 2003. Varhaiserityiskasvatus suomalaisessa päivähoidossa.Erityisen tuen tarpeet sosiaalis-emotionaalisella ja kielellisenkehityksen alueilla. Turku: Turun yliopisto.Pohjola, A. 1991. Yhteistyöstä yhteiseen työhön. TeoksessaHokkanen, L., Kinnunen, P., Pohjola, A., Urponen, K., Väärälä,R. (toim.) Palvelutilkuista yhteiseen työhön. Lapin täydennyskoulutuskeskuksenjulkaisuja 32, 111-126.Puroila, A-M. & Sarvela, H. 2003. SYKE- Seudullisen yhteistyönkehittäminen erityisvarhaiskasvatuksessa. Hankesuunnitelma1.5.2003-31.12.2005 Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Puroila, A-M. 2006. Pohjoinen varhaiskasvatus- palvelut, henkilöstöja osaaminen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.77

78(http://www.poske.fi/dokumentit/Raportti.pdf)Saarinen, E. 2003. Konsultaatiota kehitetään näkyväksi osaksisosiaalityötä. Sosiaaliturva 2/2003.Saranto, K. von Fieandt, N., Klami, P., Luostarinen, J., Sulonen,H. & Nissilä, L. 2002. Terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksenhenkilöstön tieto—ja viestintätekniikan koulutuksen sekätyöelämän osaamistarpeiden kartoitus. Stakes 29/2002.Sarvela, H. & Uusimäki, M. 2005. Kokemuksia varhaiskasvatuksenverkkokonsultaation pilotoinnista. Verkkojulkaisu:(www.sosiaalikollega.fi/mims_binding/poskelappi/lapintoimintayksikko/tyopaperit/verkostokonsultaatio)Snell,M.E. & Brown, F. 2000. Instruction of students with severedisabilities. Nw Jersey: Pearson Education.Suomen perustuslaki 731/1999.Svärd, P-L. 2001. Kunta erityispalvelujen järjestäjänä päivähoidossa.Teoksessa Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.) Työkaluja päivähoidonerityiskasvatukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja2001:14, 31-51.Tammi, T. & Sahala, H. 2003. Kartoitus seudullisesta yhteistyöstäsosiaalihuollossa. 1/2003. Kuntakehitys ja tutkimus. Kuntaliitto.Helsinki 2003.Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisistalinjauksista. 2002. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriönjulkaisuja 2002:9.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. Oppaita 56.Saarijärvi: Gummerus kirjapaino.Veijola, A. 2004. Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön - lastenkuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla. Oulu:Oulun yliopisto.Vesterinen, K. 2004. Pohjois-Suomen verkkokonsultaatiohanke.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus: Lapin toimintayksikkö.Verkkojulkaisu.(www.sosiaalikollega.fi/mims_binding/poskelappi/lapintoimintayksikko/tyopaperit/verkostokonsultaatio )Välimäki, A-L., Lindberg, P. & Sulonen, H. 2002. Varttua.Varhaiskasvatus -tietotekniikka-vuorovaikutus. Väliraportti.20/2002. Stakes.

INTERNETLÄHTEET:79Haveri, A. 2005. Seutuyhteistyön seuraavat askelet. Kansallinenkaupunkifoorum. Vaasa 11-12.5.2005.http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/aky/home.nsf/files/uusi_foorumin_alustukset/$file/uusi_foorumin_alustukset.pdf#search=%22haveri%20seutuyhteisty%C3%B6n%20seuraavat%20askeleet%22www.kunnat.netwww.stakes.fi/varttua/erityispäivähoito

80KIRJOITTAJATHeinämäki, Liisa, projektipäällikkö, StakesPuroila, Anna-Maija, kehittämispäällikkö, Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus, Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikköSaha, Sari, aluesihteeri, Autismi- ja Aspergerliitto rySarvela, Hannakaarina, projektikoordinaattori, Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskus, Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikköVäisänen, Raija, aluesihteeri, ADHD-liitto ry

ISSN 1458-5375ISBN 978-952-5441-24-6