Kolera kylvää yhä kuolemaa - Kemia-lehti

kemia.lehti.fi

Kolera kylvää yhä kuolemaa - Kemia-lehti

Kolera riivasi myös Lontoota ja muitaeurooppalaisia kaupunkeja halki1800-luvun.Huonon hygienian kumppaniKolera leviää siellä, missähygienia on retuperällä. Tautisai jalansijan myös 1800-luvunEuroopassa siksi, että maanosankaupungit olivat hyvinlikaisia.Kaupunkeja saastutti ensinnäkin perinteinenorgaaninen jäte, ennen muutaihmisten ja eläinten ulosteet.Eläimiä pidettiin yhä runsaasti. EsimerkiksiHampurissa oli vielä vuonna1892 peräti 12 000 hevosta, lähinnäkuljetusjuhtina. Parikymmentä vuottavarhaisempi tilasto paljastaa Altstadtinja Neustadtin kaupunginosista tuhansiakanoja, joiden lisäksi niissä eleli myösankkoja, hanhia, nautoja, vuohia, sikoja,lampaita ja yksi aasi.Berliinissä laskettiin vuonna 1888,että kaupungin kaduilta kuljetettiinpois 100 000 kärrylastia sontaa ja190 000 kuutiometriä roskia.1800-luvulla kaupunkeja likasi myösteollistuminen, varsinkin tehtaista jahiilenpoltosta peräisin olleet savu janoki. Ilmaa pilaavasta savusumustaantunnettiin erityisesti Lontoo, muttamyös Hampurissa tilastoitiin vuosina1877–1885 keskimäärin 130 savusumupäiväävuodessa.Kurja vesihuoltoPahinta oli kuitenkin kaupunkien nopeakasvu. 1800-luvun ensimmäisen puoliskonaikana niiden asukasluvut keskimäärinkaksinkertaistuivat, jälkipuoliskollajopa viisinkertaistuivat.Lontoon väkiluku nousi miljoonasta6,5 miljoonaan sadassa vuodessa. Jovuoden 1830 tienoilla eli ensimmäisenkolera-aallon aikana kolmannes Englanninväestöstä asui kaupungeissa. Berliinissäoli vuonna 1815 noin 200 000asukasta, vuonna 1870 jo 800 000 javuonna 1905 kolme miljoonaa.Räjähdysmäinen väestönkasvu merkitsisitä, että alkeellisenkin hygieniatasonluominen oli tavattoman vaikeaa.Olennaista oli, että tiheään asutuistakaupungeista puuttui puhdas juomavesi.Myös jätevesihuolto oli kehno.Lontoossa laskettiin vuonna 1810 olleen200 000 likakaivoa, joista valtaosahatarina saastutti juomavettä. Erityisenhuonolla tolalla olivat köyhien korttelitniin Lontoossa, Pariisissa, Berliinissäkuin muissakin suurkaupungeissa. Köyhienasunnoissa puhdas vesi, asiallinensanitaatio ja kunnon käymälät olivat pitkäänmahdottomuuksia.Englannin Thames-joki, jonne jätteetja ulosteet päätyivät, oli löyhkääväpätsi, eivätkä ranskalainen Seine jasaksalaiset Spree ja Elbe olleet sen parempia.Hampurille juomaveden ottaminensaastuneesta Elbestä osoittautui koh-talokkaaksi. Kaupungissa puhkesi vielävuonna 1892 katastrofaalinen koleraepidemia.Yhdessä viikossa sairastui17 000 henkeä, joista lähes 9 000 kuoli.Käänteentekijänä KochVesi- ja viemäriverkostoa alkoi ensimmäisenärakentaa Lontoo 1850-luvulla.Berliini seurasi pian perässä ja sen jäljessäpikku hiljaa muut eurooppalaiskaupungit.Käänteentekevä oli vuosi 1883. Saksalainenmikrobiologian uranuurtajaRobert Koch osoitti koleran aiheuttajaksiFilippo Pacinin vuonna 1854löytämän bakteerin, jonka saa ulosteidensaastuttamasta vedestä. Puhtaanveden merkitys tajuttiin lopullisesti.Berliini oli edistyksellisenä kaupunkinaalkanut jo vuonna 1856 puhdistaajuomavetensä hiekkasuodatusmenetelmällä.Hampurin naapurikaupunkiAltona oli vuonna 1859 seurannut esimerkkiäja säästynyt kokonaan vuoden1892 koleraepidemialta.Kantapään kautta oppinut Hampurirakensi oman puhdistamonsa vasta epidemianjälkeen vuonna 1893.Koleralle kuuluu kuitenkin myösyksi kiitos. Vitsauksen aiheuttama uhkapakotti parantamaan hygieniaa jasynnytti Eurooppaan kansanterveysliikkeen,jonka ansiosta kolerasta jamonesta muustakin ikävästä vieraastapäästiin lopulta eroon.Kuvat: Scanstockphoto14Kemia-Kemi Vol. 36 (2009) 2


Rokote riisissäTomonori Nochin johtama tutkijaryhmäTokion yliopistosta kehittipari vuotta sitten muuntogeenisenriisilajin, joka sisältää rokotteenkoleraa vastaan. Asiasta kirjoittiYhdysvaltain tiedeakatemian julkaisuProceedings of the NationalAcademy of Sciences. Hiirikokeissarokote on toiminut hyvin.Japanilaistutkijat siirsivät riisinperimään koleratoksiini B-subuniittiakoodaavan geenin ja jouduttimen,jonka tehtävä on tehostaasiirtogeenin toimintaa.Geenimuunneltu riisi estää B-subuniittia hajoamasta mahassaja lisää vasta-aineiden erittymistäsuolen seinämän limakalvolle. Eiinvasiivisenamikrobina koleravibrioei tunkeudu elimistöön suolenseinämän läpi.Nykyisen suun kautta otettavanrokotteen haittoja on sen sulaminenruoansulatuksessa, jolloin suoja koleraavastaan jää heikommaksi.Riisirokotteen antama suojaRiisinjyviin istutetusta kolerarokotteestasaattaa tullakehitysmaiden pelastus.osoittautui erittäin tehokkaaksi.Kun riisiä nauttineille koehiirillemyöhemmin syötettiin koleratoksiinia,ne eivät sairastuneet.Keksinnöllä saattaa olla mullistavavaikutus kehitysmaissa, joissakoleraongelma on suurin. Innovaatiotavoidaan ehkä hyödyntää myösmuita tartuntatauteja vastaan käytettävissärokotteissa.Erityinen etu on, että riisirokotettaei tarvitse jäähdyttää, silläköyhissä maissa ei yleensä olevaraa jäähdytyslaitteisiin. Nochinmukaan 18 kuukautta huoneenlämmössävarastoiduilla riisinjyvilläsaatiin yhtä hyviä tuloksiakuin tuoreella riisillä.Rokotteen antaminen ruoka-aineenvälityksellä on myös helpompija halvempi tapa kuin ruiske.Kolera on erityisestiAfrikanvitsaus, joka leviääsaastuneenveden välityksellä.Eläimiintautia aiheuttavabakteeriei kuitenkaantartu.Hiljattain on osoitettu, että bakteeri voi elää vapaanaplanktonia sisältävässä lämpimässä vedessä.Vibrio ehkä kehittyi Gangesissa elävästälajista, tarttui kalan tai kotieläimen kautta ihmiseenja sopeutui elämään tämän suolistossa.Intian ulkopuolelle kolera alkoi levitä1800-luvulla. Miksi tauti pysyi niin kauan paikallisenaongelmana ja alkoi tuottaa pandemioitavasta silloin, on mysteeri.Yhden selitysmallin mukaan vibriobakteerissatapahtui geneettinen muutos, joka teki sairaudestatarttuvamman. Toisaalta yhteydet Intiastamuualle maailmaan paranivat ja vilkastuivat,kun maa liitettiin Britannian imperiumiin.Sata vuotta EuroopassaMaailman ensimmäinen kolerapandemia käynnistyiBengalista vuonna 1817. Vuonna 1823hiipunut kulkutauti ei vielä ehtinyt Eurooppaansaakka.Seuraavat, vuosien 1826–1837, 1841–1862,1864–1875 ja 1882–1896 epidemiat sen sijaankylvivät kauhua ja kuolemaa myös maanosassa,joka oli uskonut jo päässeensä eroon keskiajanruton kaltaisista menneisyyden vitsauksista.Uuden ajan kolera päinvastoin käytti hyväkseenmodernia kehitystä eli entisiä sujuvampiatalous- ja liikenneyhteyksiä. Kuudes, vuonna1899 käynnistynyt pandemia jaksoikin riehuaperäti vuoteen 1923.Euroopassa ensimmäiset pandemiat olivatkuudetta – täällä toistaiseksi viimeistä – tuhoisammat.Tarkkaa tietoa kokonaiskuolleisuudestaei ole, mutta paikallisia lukuja eri puoliltamannerta on saatavana runsaasti.Historioitsija Richard Evans julkaisi kirjassaanDeath in Hamburg (1987) tilaston vuosien1831–1873 Berliinistä. Ensimmäisenä koleravuotena1831 kaupungissa todettiin 2 274 tautitapausta,joista kuolemaan johti 1 423. KoskaBerliinin väkiluku oli tuolloin noin 230 000,sairastuneita oli 9,9 ja kuolleita 6,2 tuhatta henkeäkohden.Suhteellisesti pahin vuosi oli 1837, jolloinsairaustapauksia tilastoitiin 13,4 ja kuolleita8,8 tuhatta henkeä kohden. Eniten koleraansairastuneita, 8 186, kirjattiin vuonna 1866.Menehtyneitä oli 5 457. Hampurin luvut olivatsamansuuntaisia kuin Berliinin.Lontoossa laskettiin vuosina 1848–1849 koleraanmenehtyneen 53 000 ihmistä. Pariisissamaaliskuusta syyskuuhun 1849 raivonnut tautivei hautaan 19 000 uhria.Suomen pahimpina koleravuosina 1853–1854 meillä kuoli yli 3 000 henkeä. Sotavuonna1866 kolera tappoi Itävallassa 106 000 jaPreussissa ainakin 110 000 henkeä.Kairossa vuonna 1831 koettu 13 prosentinkuolleisuus oli kuitenkin epätavallinen, eivätkäväestötappiot Euroopassa olleet koskaan yhtäsuuria.Kirjoittaja on historioitsijaja vapaa toimittaja.15

More magazines by this user
Similar magazines