Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen ... - Sosiaalikollega

Perheväkivallan määrittely• parisuhdeväkivalta: fyysinen, seksuaalinen, henkinen,• lasten kaltoinkohtelu: fyysinen ja henkinen pahoinpitely,seksuaalinen hyväksikäyttö, hoidon laiminlyönti• muu perheensisäinen väkivalta• viime aikoina alettu puhua ja kirjoittaa myös naistenväkivaltaisuudesta yhä enemmän; myös tutkittua tietoajonkin verran olemassa (esimerkiksi Flinck 2006)• parisuhdeväkivallalla ja lapsiin kohdistuvallakaltoinkohtelulla voimakas yhteys tutkimusten mukaan

Perheväkivallan tilastoja jataustaa• erittäin vaihtelevat eri maissa• WHO: naisiin kohdistuva väkivalta yleistäympäri maailman (15-71 %) => naisiinkohdistuvia uhritutkimuksia tehtykin useita• Yhdysvalloissa vuodesta 1980 vuoteen1995 lasten kaltoinkohtelu lisääntynyt150%• myös Japanissa sen raportointi lisääntynyt

Perheväkivallan tilastoja jataustaa (jatkoa...)• Sariola 1990: 72% lapsista ollut vanhempien lievän ja 8% vakavanväkivallan kohteena => uusi lapsiin kohdistuva uhritutkimus onsuunnitteilla• Tupola & Kallio 2004: diagnoosinumeroiden perusteella 50 vakavaalasten pahoinpitelyä /vuosi• vuosittain Suomessa 300 lasta sairaalahoitoon pahoinpitelyn vuoksi(arvio)• myös miehille pitäisi tehdä kysely heihin kohdistuvastaparisuhdeväkivallasta• Suomessa tehty Kansallinen ohjelma väkivallan vähentämiseksi(2005), jossa otetaan kantaa myös perheväkivaltaan ja annetaantoimenpide-ehdotuksia

Perheväkivallan tutkimushanke(Suomen Akatemia 2006-2008, no.109 830)• taustana lasten kaltoinkohtelun tutkimus vuodesta 1994:Paavilainen (1998), joka jatkui Tampereenyliopistosairaalassa lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen jasiihen puuttumisen seurantatutkimuksena. Tällä hetkellä 3väitöskirjaa tekeillä• nykyisin tutkitaan myös parisuhdeväkivaltaa: Flinck(2006) ja Leppäkoski (2007) => tutkittu sekä naisten ettämiesten kokemuksia parisuhdeväkivallasta ja kehitettyparisuhdeväkivallan tunnistamisen ja hoidon mallipäivystyspoliklinikoille (28 poliklinikkaa ympäri Suomenmukana) => aletaan testata post doc –tutkimuksina.Tutkitaan sekä toimintamallin että siihen liitettävänkoulutusintervention vaikuttavuutta

Lasten kaltoinkohteluun liittyväntutkimuksen tuloksia• kaltoinkohtelun tunnistaminen on avain siihen, ettävoidaan puuttua ja tehdä jotakin lapsen ja perheen hyväksi• epäily, tunnistaminen ja varhainen puuttuminen = prosessi• terveydenhuollon rooli on tässä myös keskeinen: kaikkilapset käyvät neuvolassa ja vammat hoidetaanterveydenhuollossa => ei ole pelkkä lastensuojelukysymys,vaan moniammatillisen väkivaltatyön kysymys• tunnistaminen ja asiaan puuttuminen on todettu vaikeiksi• tunnistamisessa ja puuttumisessa on todettu puutteita

Lasten kaltoinkohteluun liittyväntutkimuksen tuloksia (jatkoa...)• fyysisen kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihenpuuttumisen parantamiseksi on Taysissa kehitettytoimintamalli: ideana moniammatillisen työryhmäntyöskentely• kun epäily herää, lapsi lähetetään jatkotutkimuksiin jatyöryhmä kutsutaan koolle. Jatkotoimenpiteet perustuvattyöryhmän päätökseen• Taysissa kehitetty malli on perustana myöhemminannetuille valtakunnallisille ohjeille (Taskinen 2003)• mallin käyttöönotto on parantanut tunnistamista ja hoitoatilastollisesti merkitsevästi, mutta kehitys on hidasta(Flinck, Merikanto & Paavilainen 2007)

Lasten kaltoinkohteluun liittyväntutkimuksen tuloksia (jatkoa...)• em. seurantatutkimuksen mukaan tunnistamisensuhteen epävarmojen osuus on pienentynyt jatunnistaminen on helpottunut• epäily pahoinpitelystä herää vanhempienkäyttäytymisestä (esim. selittely jaylihuolehtivuus), lapsen käyttäytymisestä(pelokkuus ja turvattomuus) tai pahoinpitelylletyypillisistä mustelmista, murtumista, sisäisistävammoista tai useista tapaturmista• henkilökunnan koulutus (sekä peruskoulutus ettätäydennyskoulutus) todettu tarpeelliseksi

Lasten kaltoinkohteluun liittyväntutkimuksen tuloksia (jatkoa...)• on saatu selville myös tunnistamista ja puuttumistahelpottavia ja vaikeuttavia tekijöitä (Paavilainenym. 2006) sekä lasta kaltoinkohtelevienvanhempien käyttäytymisen ”tyyppejä” (esim.kieltävät, peittelevät tai välinpitämättömätvanhemmat) (Hopia, Orhanen & Paavilainen2004), jotka helpottavat asian selvittämistäperheen kanssa ja joita voidaan käyttäähenkilökunnan koulutuksen perustana, esim.pohtia sitä, miten nämä eri tyypit voidaantunnistaa ja miten heidän kanssaan keskustellaan

Lasten kaltoinkohteluntunnistamista vaikeuttaa• työntekijän haluttomuus nähdä: ei voi uskoa• tunteet: tuska, ahdistus• vanhempien syyllistämisen pelko• ei ole kohdannut aiemmin• lapset ja vanhemmat peittelevät• hoitosuhteen lyhyys• ajan puute• erilaiset kaltoinkohtelun muodot• erottaminen tapaturmista

Lasten kaltoinkohteluntunnistamista helpottaa• työkokemus• tieto terveen lapsen kehityksestä• elämänkokemus• tietoinen huomion kiinnittäminen asiaan• kaltoinkohtelun merkkien tietäminen• hyvin selvät vammat• mediakeskustelu

Lasten kaltoinkohteluunpuuttumista estää• vaikeus kysyä ja ottaa puheeksi• asian ahdistavuus• pelko seuraamuksista• vanhempien reaktioiden kohtaaminen• perhettä ei tunneta• toisten asioihin puuttumattomuuden periaate• yhteistyökumppaneiden erimielisyys asiasta

Lasten kaltoinkohteluunpuuttumista edistää• varmistuksen etsiminen• keskustelu työyhteisössä• asian tuntuminen varmalta• selkeät toimintaohjeet

Lasta kaltoinkohtelevien vanhempienkäyttäytymistyyppejä• välinpitämättömät vanhemmat• peittelevät vanhemmat• selittävät vanhemmat• kieltävät vanhemmat• myöntävät vanhemmat(Hopia ym. 2004)

Toimintamalliesimerkki 1:Valtakunnalliset ohjeet(Taskinen 2003)• lasten fyysisen pahoinpitelyn selvittäminen• ohjeet eri ammattiryhmille, erityistä huomiotavaitiolovelvollisuuden soveltamiseen• mahdollisen rikoksen selvittelyprosessi ja hoitoerotetaan toisistaan• tutkimukset valmiina 2 kuukaudessa• selvitykset keskitetään• pääsääntöisesti lapsi otetaan sairaalaan

Toimintamalliesimerkki 2:Tampereen kaupunki• Kädestä pitäen-turvaa lapselle: Käsikirjakaltoinkohdellun lapsen kanssa työskenteleville(Tampereen kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi)• www.tampere.fi/sosiaalipalvelut/materiaalipankki• päivitetty keväällä 2007• tutkimus menossa (moniammatillinen yhteistyö,Jaana Inkilä)

Toimintamalliesimerkki 3: Tays• fyysisen pahoinpitelyn selvittäminen• sairaalan intranetissä ohjeet eri ammattiryhmille• työryhmä: lääkäri, omahoitaja, sosiaalihoitaja,psykologi• parantanut tunnistamista, mutta ei vielä riittävästi• tutkimus edelleen käynnissä (Kirsi Leinonen)

Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen jasiihen puuttumisen hoitosuositus• aiemman systemaattisesti kerätyntutkimustiedon (7416 tutkimusta jaasiantuntija-artikkelia => 808 => 77) jaseurantatutkimuksessa kerätyn tiedonperusteella on tekeillä Hoitotyön suosituslasten kaltoinkohtelun tunnistamisesta jasiihen puuttumisesta vuonna 2007 (lähtenytlausunnoille)

Lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen jasiihen puuttumisen hoitosuositus• suosituksessa kuvataan:• kaltoinkohtelun riskitekijät liittyen lapseen (esimerkiksi lapsen ikä,raskauteen tai synnytykseen liittynyt komplikaatio tai lapsenitkuisuus), vanhempiin (esimerkiksi päihteiden käyttö,mielenterveysongelma tai oma lapsena koettu kaltoinkohtelu) japerheeseen (esimerkiksi muu perheväkivalta tai huono sosiaalinentilanne),• kaltoinkohtelun merkit ja oireet lapsessa,• riskitekijöiden kasautumisen keskeisyys sekä• tunnistamisen ja puuttumisen keinoja (keskustelu vanhempien kanssakasvattamis- ja kurittamiskäytännöistä, kotikäynnit, moniammatillinenyhteistyö) (Paavilainen & Flinck 2007)

Miten perheväkivaltatutkimustajatketaan?• parisuhdeväkivallan tutkimus: kehitetyn toimintamallin toimivuudentestaus ensiapupoliklinikoilla (Flinck & Leppäkoski)• lasten kaltoinkohtelu: 1) em. seurantatutkimuksen jatkaminen Taysissatoimintatutkimuksena, johon liitetään henkilökunnankoulutusinterventio (Leinonen), 2) arviointitutkimus, jossa kehitetäänedelleen Tampereen kaupungin kehittämää yhteistyötä lastenkaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa (Inkilä) ja 3)nuorten perheväkivaltakokemusten tutkimus, jossa kuvataan nuortenhyvinvointia ja perheväkivallasta selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä(Lepistö)• tutkimuksen objektiivisuuden korostaminen tärkeää => ei voi lyödäetukäteen lukkoon sitä, ketkä voivat olla väkivaltaisia tai ketkä voivatolla uhreja

Yhteenveto• kaikkien ammattiryhmien rooli moniammatillisenväkivaltatyön kokonaisuudessa on tärkeä => tavoitteenavahvistaa kunkin ryhmän osaamista ja sitä kauttayhteistyötä• työntekijöiden aktiivisuus ja rohkeus perheväkivallantunnistamisessa ja siihen puuttumisessa välttämätöntä:perheiden ”etsiminen”, joissa on esimerkiksi lastenkaltoinkohtelua tai sen riski on olemassa => tuotetaantietoa tunnistamisen ja varhaisen puuttumisenmenetelmistä• mikään yksittäinen riski, oire tai puuttumiskeino ei oleyleispätevä => lapsen ja perheen kokonaistilanneväkivaltatyön lähtökohta

Yhteenveto (jatkuu)• moniammatillisen väkivaltatyönyhteistyökäytäntöjen kehittäminen on tärkeää =>eri ammattiryhmien tehtävien edelleenselkiyttäminen => tietoa lisää myös yhteistyönpulmista sen edelleen kehittämiseksi=>yhteistyökäytännöistä sopiminen tärkeää• uusi lastensuojelulaki edellyttää moniammatillisenyhteistyön tehostamista• koulutuksen kehittämistä tarvitaan myös edelleen:koulutus on vieläkin puutteellista, vaikka viimeaikoina siihen on panostettu jatkuvasti enemmän

Lähteitä• Paavilainen E & Pösö T. 2003. Lapset, perhe javäkivaltatyö, WSOY.• Paavilainen E, Kanervisto M, Flinck A, Rautakorpi H.2006. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen, siihenpuuttuminen ja näihin liittyvä koulutuksen tarve. TutkivaHoitotyö 4(1): 23-29.• Flinck A, Merikanto J, Paavilainen E. 2007. Lastenfyysisen pahoinpitelyn tunnistaminen ja siihenpuuttuminen yliopistosairaalassa. Hoitotiede 19: 164-173.• Taskinen S. 2003. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön japahoinpitelyn selvittäminen. Stakes, Oppaita 55.

Lähteitä (jatkuu)• Paavilainen E. 2007. Lapsen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen.Teoksessa: Neuvolatyön käsikirja, Tammi.• Paavilainen E, Flinck A. Hoitosuositus lasten kaltoinkohtelun yhteydessä (käsikirjoitus,valmistuu 2007).• Paavilainen E, Flinck A. 2007. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihenpuuttuminen: Systemaattisesti kerätty tutkimustieto kehittämistyön tukena. TutkivaHoitotyö 5(2): 4-8.• Hopia H, Orhanen S, Paavilainen E. 2004. Perheiden käyttäytyminen sairaalassa:Terveydenhuoltohenkilöstön kuvaus epäilemästään lapseen tai nuoreen kohdistuneestakaltoinkohtelutapauksesta. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 41: 324-335.• Flinck A. 2006. Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana. Väitöskirja, Tampereenyliopisto.• Leppäkoski T. 2007. Women exposed to acute physical intimate partner violenceseeking care at emergency departments. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.• Väitöskirjat löytyvät sähköisessä muodossa Tampereen yliopiston kirjaston sivuilta.