tästä - Inkerin kulttuuriseura

JÄRVISAAREN SUOMALAISET 1702–1943Robin Easton1

Kuva 1: Järvisaari virolaisessa kartassa 1936. Lähde: Aleksei Švarjov, Okrestnosti Peterburga.2

Verkkojulkaisu. Inkerin kulttuuriseura.Helsinki 20133

SisällysluetteloESIPUHE..............................................................................................................................................5RUOTSIN VALLASTA VENÄJÄN VALTAAN.................................................................................6MUUTTOLIIKE...................................................................................................................................8JÄRVISAAREN HOVIT....................................................................................................................11KYLÄT...............................................................................................................................................15JÄRVISAAREN LUTERILAINEN SEURAKUNTA.......................................................................21MAAORJUUDEN PÄÄTTYMINEN................................................................................................27TALONPOIKAISLEVOTTOMUUDET............................................................................................29SOTAVUODET..................................................................................................................................32KOULULAITOKSEN KEHITYS......................................................................................................32YHTEISKUNNALLINEN HERÄÄMINEN.....................................................................................34JÄRVISAARELAISTEN ARKEA JA JUHLAA...............................................................................39VALLANKUMOUKSET...................................................................................................................54STALININ AIKA...............................................................................................................................59SOTA SYTTYY.................................................................................................................................62LOPUKSI...........................................................................................................................................66LÄHDELUETTELO..........................................................................................................................674

ESIPUHETämä tutkielma kertoo Inkerinmaan Järvisaaren suomalaisten vaiheista vuodesta 1702 vuoteen1943, jolloin seutu oli osana Ruotsia, Venäjää, Neuvostoliittoa ja Saksan miehitysaluetta. KunJärvisaari eli silloinen Jeroselskoin pogosta päätyi vuoden 1702 paikkeilla Venäjän haltuun samallalakkasi sen olemassaolo hallinnollisena alueena. Sen jälkeen Järvisaari merkitsi ainoastaanJärvisaaren luterilaista seurakuntaa ja sen suomalaisia jäseniä. Hallinnollisesti suomalaiskylätkuuluivat ajan myötä vaihteleviin piirikuntiin, piireihin, kuntiin ja kyläkuntiin. Seurakunnansuomalaisasutus ei muodostanut yhtenäistä suomalaista aluetta, sillä suomalaiskylien välissä olivenäläiskyliä.Teokseni kertoo erilaisista aiheista, kuten Järvisaaren asutushistoriasta, yhteiskunnallisestaelämästä, historiallisista mullistuksista sekä paikallisista elinkeinoista ja tavoista. Tutkimuskohde onrajattu yhden paikkakunnan historiaan, mutta olen pyrkinyt alustamaan aiheita myös hiemanlaajemmastakin näkökulmasta. Järvisaaren itänaapurin Markkovan seurakunnan vaiheita enteoksessani käsittele.Viitisen vuotta sitten aloin perehtyä järvisaarelaisten esivanhempieni vaiheisiin. Sukututkimuksenohessa materiaalia alkoi kertyä siinä määrin, että aloin vuonna 2010 kirjoittaa tätä teosta. Aluksiajatuksenani oli kirjoittaa lyhyesti keisarivallan ajasta, mutta päätin lopulta laajentaa aihealuettakoskemaan myös neuvostoaikaa. Seuraava tutkimuskohde olisi Järvisaari 1600-luvulla.Järvisaaren historian tutkimukselle suurin haaste on tärkeimpien arkistojen sijainti Venäjällä.Arkistoihin on vaikea päästä tutkimaan etenkin jos ei oleskele Venäjällä pidempää ajanjaksoa.Lisäksi usein arkistoihin tarvitaan jonkun oppilaitoksen saatekirje. 2011 hankin kyllä yliopistoltanisuosituskirjeen arkistokäyntejä varten, mutta se saapui perille liian myöhään. Tämän takia olenjoutunut tyytymään rajalliseen lähdeaineistoon historiaa kirjoittaessani. Päätin kuitenkin saattaatyöni loppuun, vaikka tiedot etenkin 1700-luvusta jäivätkin vajavaisiksi. Tarkemmat tiedotjärvisaarelaisten elämästä alkavat vasta 1800-luvun lopulla, jolloin talonpojat alkoivat itsekin saadaääntään kuuluviin esimerkiksi lehtiartikkelien kirjoittajina.Teoksen tärkeitä lähteitä ovat keisarivallan aikana painetut viralliset julkaisut, joista suurimmanosan olen löytänyt digitaalisessa muodossa internetistä. Historiallisia tapahtumia kuvaavatsuomalaisesta näkökulmasta Pietarissa julkaistut suomenkieliset sanomalehdet. Lisäksi Järvisaarenseurakunnan historiakirjat ja rippikirja ovat olleet hyödyllisiä lähteitä Järvisaaren asutuksentutkimuksessa. Etenkin Aleksei Krjukovin sähköiseen muotoon siirtämä rippikirja on helpottanuttyötä. Järvisaarelaisten jokapäiväistä elämää ja neuvostoajan historiaa en olisi voinut kuvata tarkastiilman paikallisten kertomuksia ja muistelmateoksia. Erityisesti Toini Pölläsen, Matti Särjen ja ToivoFolkestenin muistelmat ovat olleet korvaamattomia lähteitä. Lausun kiitoksen Inkerinkulttuuriseuralle kiinnostuksesta ja avusta sekä erityisesti Helena Miettiselle oikoluvusta.Kuvia teoksessani on vähän, koska niitä on ylipäätänsä säilynyt vähän, ja monen löytyneen kuvanjulkaisuoikeuden hankkiminen olisi työlästä. Usein kirjoissa julkaistujen kuvien laatu on huono.Huomauttaisin, että ennen lokakuun vallankumousta 1917 Venäjällä oli käytössä juliaaninenkalenteri, joka oli 14 päivää käyttämäämme gregoriaanista kalenteria jäljessä. Siksi tässäkinteoksessa esiintyvät venäläisistä ja inkeriläisistä julkaisuista saadut päivämäärät juliaanisessamuodossa lokakuun vallankumoukseen saakka. Näin on esimerkiksi Inkeri-lehdenkin laita.Suomessa julkaistut lehdet seurasivat tietenkin gregoriaanista kalenteria.Robin Easton5

RUOTSIN VALLASTA VENÄJÄN VALTAANVarhaisvaiheetJärvisaari sijaitsee Nevajoen eteläpuolella Muja- ja Tosnajokien välillä seudulla, joka oli vanhastaanitämerensuomalaisten heimojen asuinaluetta. Keskiajan kuluessa seutu joutui Novgorodin haltuun,ja asukkaat kastettiin ortodoksiseen uskoon. Alueen vanha paikannimistö viittaa myösvenäläisasutukseen tai vahvaan venäläisvaikutukseen. Vuonna 1617 Ruotsi sai Inkerinmaanhaltuunsa Stolbovan rauhan myötä. Tuolloinen Jeroselskoin pogosta kuului Ruotsin saamiin maaalueisiin.Sen jälkeen Järvisaarelle - kuten muuallekin Inkerinmaalle - alkoi muuttaa luterilaisiasuomalaisia Viipurin Karjalasta ja Savosta. Uusia asukkaita varten perutettiin Järvisaarenluterilainen seurakunta.1650-luvulla käydyn niin sanotun Ruptuurisodan myötä suurin osa ortodokseista karkasiJärvisaarelta Venäjälle. Suomalaisten muutto alueelle puolestaan kiihtyi entisestään ortodoksienmäärän vähetessä. Uudet tulokkaat asettuivat lähinnä hylättyihin inkerois- tai venäläiskyliin.Isbergin mukaan vuonna 1641 Inkerin väestöstä oli luterilaisia ollut noin 30 prosenttia muttavuoteen 1695 mennessä heidän osuutensa oli noussut 73,8 prosenttiin 1 . Myös Järvisaarellaortodoksiväestö katosi lähes kokonaan 1600-luvun loppuun mennessä 2 .Järvisaaren seutu oli ruotsalaiskauden alussa lahjoitettuna aatelisille. 1680-luvulla tapahtuneenlahjoitusmaiden peruutuksen jälkeen seutu joutui takaisin valtiolle, joka vuokrasi sitä niin sanotuillearrendaattoreille eli veronvuokraajille, jotka hoitivat talonpoikien verottamisen. Vuoden 1696henkikirjan mukaan näistä kruununhoveista Poritzia vuokrasi Christopher Buhre, PetzowaaHerman Bröijer, Leikolaa Jesper Weideman ja Nurmisia Johan Malm. Pieni osa järvisaarelaisistatalonpojista oli seurakunnan torppareita. 3 Ruotsin vallan aikana Järvisaaren naapuripogostoja olivatLiissilä, Inkere, Keltto, Spasski ja Loppi.Suuri pohjan sotaVuonna 1700 alkoi Suureksi Pohjan sodaksi kutsuttu sota Ruotsin ja sitä vastustavan liittoumanvälillä välille. Suuressa pohjan sodassa Venäjä pyrki valloittamaan Ruotsille menettämänsä maattakaisin ja luomaan yhteyden Itämerelle, mutta joutuikin lyödyksi Narvan taistelussa marraskuussa1700. Saman vuoden lopulla Ruotsin kuningas Kaarle XII antoi Inkerinmaan ylikäskynhaltijalleAbraham Cronhjortille käskyn ylittää raja ja vaatia venäläiskylien asukkailta eräänlaisiasuojelumaksuja luonnontuotteina tai rahana. Vastustelevien talonpoikien talot voitiin polttaa.Talvella 1700–1701 Cronhjortin partiot tekivät retkiä rajan toiselle puolelle talvella polttaentuhansia taloja ja tappaen sekä sotilaita että siviilejä.Inkerinmaalaiset talonpojatkin innostuivat lähtemään ryöstö- ja hävitysretkille Venäjän puolelle.Cronhjort olisi halunnut rangaista talonpoikia näiden ryöstöretkistä, mutta kuningas antoikintalonpoikaisjoukkojen toiminnalle siunauksensa. Ryöstöretkien seurauksena myös Venäjän puoleltaalettiin tehdä ryöstöretkiä Inkeriin. Heinäkuussa 1701 Cronhjort joukkoineen ylitti Järvisaaren rajanja tuhosi Venäjän puolella sijainneen Pelkolan hovin. Samassa kuussa venäläiset kostivathyökkäyksen lähettämällä tataarijoukon hävittämään Järvisaarta ja Liissilää. 4 Erään vuonna 1717tehdyn päiväkirjamerkinnän mukaan olisivat venäläiset vuonna 1701 haudanneet Järvisaarenpastorin maahan kaulaa myöten sekä leikanneet tältä veitsellä suupielet auki korviin asti ja kielenirti. Saman lähteen mukaan seurakunnan lukkari naulattiin kiinni kirkonoveen, jossa häntäpahoinpideltiin ja ruoskittiin. 5 Papin ja lukkarin pahoinpitely on saattanut liittyä edellä mainittuuntataarien hävitysretkeen. On syytä muistaa, että 16 vuoden aikana suullinen perimätieto on voinutmuuttua paljonkin.6

Tilanne oli vielä tammi-helmikuussa 1702 siinä määrin rauhallinen, että Lopin, Liissilän,Järvisaaren ja Inkereen talonpojat saattoivat istua talvikäräjiä Tusinan kylässä. Käräjienesityslistaankaan eivät sota ja sen seuraukset heijastuneet. 6 Ne jäivätkin viimeisiksi käräjiksi, joistaon säilynyt pöytäkirja Kansallisarkiston kokoelmissa. Elokuun 1702 alussa venäläiset käynnistivätentistä voimakkaampia hyökkäyksiä Inkerinmaalle etelästä ja idästä päin. Elokuussa Cronhjort ottiyhteen venäläisen ratsuosaston kanssa Järvisaaresta länteen Inkereen hovin luona. Cronhjortintäytyi kuitenkin perääntyä Nevan yli jalkaväen puuttuessa. Syyskuussa venäläiset alkoivatlotjalaivastonsa avustuksella piirittää Pähkinälinnaa, joka antautui jo lokakuussa. Cronhjortpuolestaan jatkoi perääntymistään Inkerinmaalta. Sotatoimet taukosivat, kunnes maaliskuussa 1703venäläiset saapuivat piirittämään Nevanlinnaa, joka antautui toukokuussa. Samassa kuussaantautuivat Kaprion ja Jaaman linnakkeet. Sen jälkeen Inkerinmaa oli periaatteessa Venäjänhallinnassa, mutta maakunnassa käytiin vielä pitkään sissisotaa. 7Näistä ajoista tiesi järvisaarelainen perimätieto 1900-luvulla kertoa, että Ruotsin kuninkaan hattu olijäänyt vanhalle Ruotsin rajalle ja että hän tulisi sitä vielä jonakin päivänä hakemaan 8 . Vielä 1900-luvun alussa löydettiin Markkovan Uudenkylän lähellä sijaitsevasta pellosta paljon vanhoja aseita jaluita. Karhusaaren kylän läheltä löydettiin 1900-luvun alussa vanha ruotsalainen tykki. 9Anterus soria poika,Soreamman miehen poika,Läksi sorjasti sotahan,Tasasesti tappeluhun,Raho neion kätkyehen,Vakahaisen vaattehiin.Tuli Anterus soasta,Jo ol otett hänen omansa,Valitt hänen valkosensa.Anterus soria poikaKysypi anopiltansa:”Kuinpa mie omani saisin,Parin mie paitoja panisin,Parin paitoja hyviä,Helmet täynnä helskäviä,Kaulukset kalisevia.”D. E. D. Europaeuksen vuonna 1848muistiinpanema runo Järvisaarelta. 10Venäjän vallan alkuBazarovan mukaan Pietari Suuri ei halunnut, että Inkerinmaata tuhottaisiin. Sotajoukkoja olikuitenkin vaikea pitää kurissa. Elokuussa 1702 suoritetussa suurhyökkäyksessä kenraali Apraksininjoukot tuhosivat vihollisen asuinpaikkoja ja kartanoja Pähkinälinnan piirissä ja alempanaPähkinälinnan kaupungista, pitkin Nevaa aina Tosna- ja Inkerejoelle saakka. Vuonna 1703 laatiPietari Suuri käskyn, jolla sotapäällikköjä kiellettiin polttamasta ja tuhoamasta Inkerinmaata, muttakäytännössä tuhotyöt jatkuivat. Sen sijaan vankien ottaminen oli hyväksyttävää toimintaa. Vankejamyytiin kaupungeissa orjien lailla. Esimerkiksi maaliskuussa 1703 kenraali Menšikovinhyökkäyksen yhteydessä vangittiin 2000 suomalaista. Menšikov harmitteli tsaarille, että näinsuurelle ihmismäärälle ei löytynyt Pähkinälinnasta tarpeeksi ostajia. Syyskuussa 1703 kenraaliŠeremetjev lähetti tsaarille Pihkovasta 126 vangittua suomalaisperhettä.7

Suomalaiset talonpojat pitivät Inkerinmaata omanaan ja vastustivat miehitystä pitkään. Ruotsalaisettiedustelupartiot liikkuivat Inkerissä aktiivisesti vangitsemassa venäläisiä kuulusteluja varten sekävärväämässä suomalaisia. Suomalaiset ruokkivat ruotsalaisia ja toimivat näiden oppaina.Talonpojatkin muodostivat sadan hengen joukkoja, jotka väijyivät tiellä liikkuvia pieniävenäläisjoukkoja. Venäläisillä oli vaikeuksia sotia sissijoukkoja vastaan, koska nämä piilottelivatInkerinmaan tiheissä metsissä. Sissit hyökkäsivät ahkerasti metsätöissä olevien työläistenkimppuun. Vihollisten iskujen takia täytyi kesällä 1705 Tosna-joella metsätyöt keskeyttää läheskokonaan. Inkerinsuomalaisten yhteistyö ruotsalaisten kanssa ei loppunut vaikka Venäjän onnistuiedetä kauemmas Suomeen ja Baltiaan. Vielä 1711 tiedetään ruotsalaisten tehneen vangitsemisiskunPietariin. 11Järvisaari sai kärsiä raskaasti sodasta. Suurin osa kylistä autioitui täysin, ja niiden asukkaatjoutuivat vankeuteen, kuolivat tai pakenivat muualle. Suomalaisista kirkonkirjoista selviää muunmuassa, että järvisaarelainen Pekko Arponen päätyi pakomatkallaan Rantasalmelle, jossa hänetvihittiin avioliittoon vuonna 1707. Järvisaaren Meldosin kylän Eerikki Hannunpoika Suikkarin lapsikastettiin 1707 Jääskessä, ja Järvisaaren Nurmesta kotoisin ollut Olli Matinpoika Julli kuoli vuonna1709 Pyhtään Ahvenkosken kartanossa. Järviin kylän Sihvo Pentikäinen päätyi perheineen KuopionMurtolahteen, jossa hän kuoli vuonna 1733.MUUTTOLIIKEVenäläisen asutuksen syntyMelko pian Järvisaarelle perustettiin Šapkin ja Uspenskojen hovit eli kartanot, joiden maaorjiksipaikkakunnan talonpojat joutuivat. Toisaalta järvisaarelaiset olivat Ruotsin vallankin aikaan olleethovien alaisuudessa. Vuonna 1710 tsaari Pietari Suuri lahjoitti Šapkin ja Uspenskojen hovitaatelisille 12 . Nämä hovit vaihtoivat omistajiaan 1700-luvun mittaan ja palautuivat välillä takaisinkruunun haltuun.Erityisesti Pietarin kaupungin ja sen lähialueiden asuttamista ja rakentamista varten Inkerinmaallealettiin siirtää venäläisiä talonpoikia ja käsityöläisiä. Esimerkiksi vuonna 1712 Pietari Suuri laatiasetuksen Inkerinmaan asuttamisesta talonpojilla ja asetuksen Inkerin maiden jakamisesta. Indovantutkimusten mukaan venäläisiä tulokkaita asutettiin aluksi tyhjiin kyliin, mutta pian maanomistajilleannettiin oikeus asuttaa siirtolaiset jo asuttuihin kyliin ja raivattujen peltojen luo. Hänen tietojensamukaan likempänä Pietaria suomalaisia talonpoikia karkotettiin venäläisten tieltä kymmenistäkylistä. Karkotettujen suomalaisten täytyi siirtyä asumaan soisille ja metsäisille seuduille, joissaheidän oli vaikea elää ja viljellä maata. 1700-luvun alussa konfliktit maiden hallinnastasuomalaisten ja venäläisten välillä olivat yleisiä ja johtivat joskus jopa väkivaltaan ja viranomaisilletehtyihin valituksiin. 131700-luvun alussa venäläisiä talonpoikia asutettiin myös Lyyssinän eli Pähkinänlinnan piirin. Jo1712 tiedetään Järvisaaresta länteen sijaitsevaan Nikolskojen kylään tuodun venäläisiä Moskovankuvernementista ”ruotsalaisten” tilalle. Järvisaarella etenkin Uspenskojen hovi näyttää olleenerityisen aktiivinen venäläisten asuttamisessa 1700-luvulla, kun taas Šapkin hovin autioituneet kylätasutettiin pääasiassa suomalaisilla. Uspenskojen hoviin kuuluneen Sologubovkan venäläiskylänvanhauskoiset asukkaat siirrettiin 1700-luvulla Puolan kuvernementeista. Balašovien herruudenaikana Šapkin hovin maille asutettiin vielä 1800-luvun alussa venäläisiä Lugan piirikunnasta jakaukaisesta Rjazanin kuvernementista. 14Kruunun harjoittama asutuspolitiikka aiheutti suuria muutoksia Inkerinmaan väestöpohjassa jo8

1700-luvun alussa. Musajevin mukaan vuonna 1732 Inkerinmaan talonpojista vielä noin 39prosenttia oli suomalaisia, mutta venäläisten osuus oli noussut jo 27 prosenttiin 15 . Kabuzanintutkimusten mukaan koko Pietarin kuvernementin asukkaista vuonna 1795 oli suomalaisia vain 9,05prosenttia. Vahvin suomalaiskeskittymä oli Pähkinälinnan piirissä, jossa vielä 1800-luvullasuomalaisten osuus oli jopa 43 prosenttia. 16Suomalainen muuttoliike 1700-luvulla1700-luvun alussa asutettiin uudelleen Metsäpirtin, Mujan ja Piilovan suomalaiskylät, jotkamainitaan asuinpaikkoina jo vuoden 1727 kartassa 17 . Siihen mennessä olivat seudun ensimmäisetvenäläiskylätkin saaneet alkunsa. Vuonna 1770 piirretyssä kartassa suomalaiskylien määrä onkasvanut huomattavasti: kartassa esiintyvät Metsäpirtti, Järvi, Piilova, Staarostina, Muja, Seulola jaehkä Kelkkula 18 . Seutu kuului 1700- ja 1800-luvulla hallinnollisesti Lyyssinän eli Pähkinälinnanpiirikunnan (venäjäksi Šlisselburgski ujezd) ensimmäiseen osaan (pervyi stan).Suurin osa Järvisaarella Ruotsin vallan aikana asuneista suomalaissuvuista katosi seudulta Suurenpohjan sodan aikana. Muutama vanhempi suku lienee jäänyt sinnittelemään paikkakunnalle.Nimittäin Nuijia, Huittareita, Virkkejä, Husuja, Savolaisia ja Mustosia asui jo Ruotsinvallan aikaanJärvisaarella 19 . Mitään näistä suvuista ei tosin mainita enää 1800-luvulla samoissa kylissä kuin1600-luvulla. Kyseiset sukunimet ovat kuitenkin esiintyneet myös Järvisaaren naapuripitäjissä jo1600-luvulla. On siis vaikea sanoa, ovatko suvut vanhempaa perua vai myöhempiä tulokkaita.Sukunimen Adel harvinaisuuden takia voidaan olettaa, että Adelien esi-isä on ollut JärvisaarenBarovian kylässä vuonna 1696 asunut Matz Adell 20 . Sukunimeä ei 1800-luvulla tultaessa esiinnymuualla Inkerissä kuin Järvisaarella.Suomalaisia näyttää tulleen autioituneelle Järvisaarelle 1700-luvun alussa muualta Inkeristä ja ehkäjopa Suomen Karjalasta. Esimerkiksi Vainoset ja Siippalaiset näyttävät tulleen Inkereeltä, jossaheitä asui Ruotsin vallan aikana. Myös Särjet ovat saattaneet muuttaa sieltä, koska Järvisaarennaapuripitäjistä vain Inkereellä mainitaan Särkiä 1600-luvulla. Kanttilan Kotsalaiset polveutuvatluultavasti 1600-luvulla Venjoella asuneista Kotsalaisista. Peuhkureitakin mainitaan 1600-luvullaPähkinälinnan läänissä vain Venjoella. Ravantti-nimisiä talonpoikia mainitaan 1600- ja 1700-lukujen taitteessa Spasskin ja Liissilän pogostoissa. Järvisaaren lähellä Keltossa ja Lopellapuolestaan asui 1600-luvulla Tukioita. Seulolan perustajasuku Haponen on esiintynyt aiemminainakin Venjoella ja Pähkinälinnassa. 21 Lisäksi monet muut suvut voidaan laskea Ruotsin vallanajan jälkeen muuttaneiksi, mutta sukunimien yleisyyden vuoksi mahdollista tulosuuntaa ei pystytämäärittelemään.Sukunimien perusteella Järvisaaren maaorjasukujen kaukaisemmat juuret löytyvät Etelä-Karjalastaja Karjalankannakselta, josta väkeä muuttikin sankoin joukoin Inkerinmaalle 1600-luvulla.Maaorjuuden takia 1700-luvun kuluessa muuttoliike Inkerinmaalle varmaankin vähenihuomattavasti. Maaorjuus esti talonpoikia muuttamasta, joten suvut jäivät paikoilleen vuosisadoiksi.1800-luvun muuttoliike1800-luvun alkupuolelta lähtien Inkeriin alkoi muuttaa runsain määrin väkeä Suomensuuriruhtinaskunnasta, joka oli vuonna 1809 liitetty Venäjään. Vuonna 1812 oli vielä itäinen VanhaSuomi liitetty osaksi Suomea. Järvisaarelle saapui siirtolaisia etupäässä Savosta ja SuomenKarjalasta.Kelttolaisen perimätiedon mukaan tämän muuttovirran on sanottu johtuneen etenkin siitä, että9

inkerinsuomalaisten maaorjien asema parani 1800-luvun alussa siinä määrin, että heillä olimahdollisuus palkata Suomesta tullut orjarenki tai orjapiika tekemään päivätyöt hoville. Maaorjasaattoi siten keskittyä omien maidensa viljelemiseen. 22 F. A. Saxbäck, joka kiersi Keski-Inkerissävuona 1859, kertoo samanlaista tarinaa. Esimerkiksi Rääpyvällä maaorjat joutuivat tekemään niinpaljon päivätöitä hoville, että heidän täytyi palkata purlakoita eli suomalaissiirtolaisia niitätekemään. Purlakoita Inkerinmaalle houkutteli korkeampi palkka kuin Suomessa. Joitakintulokkaita puolestaan olivat Suomessa hovinherrat kohdelleet kaltoin, kun taas toisten mielestäInkerissä oli helpompaa elää itsellisenä. 23Suomalaissiirtolaiset olivat aluksi talottomia, mutta heillä oli kansalaisuutensa takia useitavapauksia verrattuna maaorjiin. Heillä oli esimerkiksi oikeus liikkua vapaasti, heidän ei tarvinnutmaksaa kruunulle veroja eikä suorittaa asepalvelusta. Maaorjien lunastettua maansa hovinherroilta1860-luvulla vapaat suomalaissiirtolaiset jäivät vaille maata, mutta heitä tarvittiin yhä hovin töissänäiden menetettyä maaorjien työpanoksen. Siirtolaiset alkoivat vuokrata hoveilta maata viljelyävarten ja perustaa omia taloja. Moni siirtolainen vaurastui ja saavutti hyvän taloudellisen aseman. 24Kuva 2: Klemettilän talo Järvisaarella. Lähde: Inkerin kulttuuriseura.Järvisaarella Suomesta 1800-luvulla tulleita siirtolaisia kutsuttiin karjalaisiksi. 1800-luvun lopullahe perustivat neljä uutta kylää vuokramaille, nimittäin Riippalan, Hovinpellon, Korkan ja Ihalaisteneli Pienaution kylät. 25 Hyvin samankaltaisesta etnisestä taustasta huolimatta maaorjien japurlakoiden välit olivat viileät. He asuivat pääasiassa omissa kylissään ja avioituivat yleensämuiden karjalaisten kanssa. Vielä 1900-luvun alussa eräs järvisaarelainen isäntä tyttärensäavioitumisaikeista kuultuaan totesi, että antaisi mieluummin vaikka puolet talostaan kuin tyttärensäkarjalaiselle 26 . Avioliittoja eivät tällaiset asenteet kuitenkaan estäneet vuosisataisen rinnakkaiselonaikana.Vuonna 1878 kirjoitti Pietarin Lehdessä Johanes J-ti (luultavasti sukunimeltään Juntti), että ”Näitäsuomen-alamaisia on Metsäpirtin kylässä niin paljon kuin kylän asuwaisiakin, ja nämä owat maan10

kulkeudessa oppineet niin itse intoisiksi, etteiwät maallisesta oikeudesta huoli sitä wähemminJumalan laista, sentähden onkin seurakunnallemme heistä wastusta.” Näin hän kirjoitti senseurauksena, että 13. elokuuta 1878 oli eräs Metsäpirttissä asunut Suomen alamainen tappanuttoisen maanmiehensä. Tuona päivänä, joka oli sunnuntai, oli Parikkalan Matiksi (kirkonkirjojenmukaan Matti Parikka) kutsuttu siirtolainen päättänyt lähteä Kelttoon etsimään työtä. Hänenjälkeensä matkaan lähti Ullan Matti -niminen siirtolainen noutamaan passiaan Tosnasta. Kaimattapasivat toisensa Eskolan sarrain (ladon) tienoille ja polttelivat siinä hieman tupakkaa piipusta.Sitten Matit jatkoivat matkaa, mutta Ullan Matti ottikin Parikkalan Matin kiinni, tappoi tämän japani jokeen. Ullan Matti jätti Tosnan-matkansa väliin ja suuntasi Ivanovan ja Kissinan (Kirsino)venäläiskyliin juomaan varastamiaan rahoja, joita oli muutama sata ruplaa. Hän innostui jopaantamaan rahaa lainaksi venäläisille. Kotiin tultuaan Ullan Matti lähti vaimonsa kanssa ostoksilleTosnaan ja kertoi vaimolleen, mistä oli rahansa saanut. Seuraavana sunnuntaina Matti hakikaimansa joesta ja yritti polttaa ruumista. Märkä ruumis ei ottanut syttyäkseen, joten Ullan Mattihautasi surmatun Matin suolle. Sen jälkeen kyselikin kylän staarosta (kylänvanhin), mistä Matti olisaanut niin paljon rahaa. Matti totesi suoraan, että ”tapahan sinäkin semmonen Parikkalan Matti,niin saat sinäkin niin paljon rahoja kuin minulla on.” Seuraavaksi staarosta ja kylän miehet sitoivatMatin ja veivät tämän suolle kaivamaan vainajan esiin. 27 Ullan Matin saattaa olla sama mies kuinJärvisaarella asunut Suomen kansalainen Matti Antinpoika Tolla, joka passikortiston mukaantuomittiin murhasta 28 . Tämä hirmuteko ei tietenkään parantanut mielikuvaa ahneista karjalaisista,jotka kuulemma tekivät mitä tahansa saadakseen rahaa.Suomalaissiirtolaisten vanavedessä Järvisaarelle saapui jo 1800-luvun alussa Suomen Karjalastamustalaisia. Lisäksi seudulla liikkui venäjänmustalaisia. Mustalaiset asustelivat paikkakunnallaenemmän tai vähemmän vakituisesti. 1900-luvun alussa mustalaiset pitivät talvisin leiriäänMetsäpirtin lähellä sakeassa kuusikossa. Mustalaisnaiset keräsivät taloista ruokatarpeita, miehetpyysivät heinää hevosille, tanssivat, lauloivat ja löivät korttia. Miehet myivät hevosia. Mustalaiseteivät olleet pahantekijöiden maineessa, mutta eivät nauttineet suomalaisten täyttä luottamustakaan. 29Virolaisten saapuminen Järvisaarelle ajoittuu kirkonkirjojen perusteella 1870-luvulle.Aleksandrovkan hovinherran tyttären Olga Oldenborgerin mukaan virolaisia saapui seudulle, koskahe olivat maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen jääneet ilman maata. He perustivat yksinäistilojavuokramaalle. Vuokranmaksu maanomistajalle täytyi aloittaa vasta kolme vuotta tilan perustamisenjälkeen. Vuokra oli viisi ruplaa desjatiinaa kohden. Virolaiset kasvattivat etenkin karjaa ja myivätmaitotuotteita. 30 Virolaisia mainitaan asuneen ainakin Kurenahon kylässä 31 .JÄRVISAAREN HOVITOlin orjana Virossa,Palvellen pahalla maalla,Lupa ol piian palkatessa,Juossa jouluna kotihin.Ilosieluisten sekahan.Jo kuoli ilo isäntä,Tupaheen pöyän päähän,Viinakannu kainalossa,Olutkappa päänpohissa.Vietiin sielu helvettihinTulisieluisten sekahan.Tulta, terva sisässä,11

Tuolla käärme käänteleisi,Sisälisko sierteleisi.Kävyypi ilo isäntäOrjan ikkunan aloillaVerkapakka kainalossa,Rautaarssina käessä.”Ota, orjani, omaisi!”Orja vasten vastaeli:”Eipä tuoa tuonelahan,Ei tahota taivahihin,Kuin ei maksettu majoilla.”D. E. D. Europaeuksen vuonna 1848muistiinpanema runo Järvisaarelta. 32Järvisaaren suomalaiskylien asukkaat ja heidän maansa kuuluivat 1700-luvun alusta 1860-luvullehovien eli kartanoiden omaisuuteen. 1700-luvun mittaan Järvisaaren seutu päätyi yksityistenmaanomistajien haltuun. 1800-luvulle tultaessa suomalaiskylien asukkaat olivat neljän hovinalaisuudessa. Hovien alustalaisten, sielujen eli maaorjien täytyi maksaa rahaveroa tai tehdäpäivätöitä hoville, mitä vastaan he saivat viljellä omia peltojaan, joihin heillä oli vain käyttöoikeus.Keski-Inkerissä vuonna 1859 matkustelleen F. A. Saxbäckin mukaan joka miehen piti maksaarahaveroa tai tehdä päivätyötä, ja lapset joutuivat työskentelemään pienestä pitäen. Rahaverojensuuruus vaihteli hoveittain. Raskaiden päivätöiden takia 1800-luvulla maaorjat palkkasivatSuomesta tulleita siirtolaisia niitä tekemään. Metsään talonpojalla ei ollut käyttöoikeutta, vainhuonoja puita sai ottaa polttopuiksi. Metsästäminen oli talonpojilta kielletty. Inkerissä olimaaorjuuden aikana jokaisessa kylässä järjestyksestä vastannut talonpoikainen päällysmies,kymmenniekka. 33Šapkin eli Hattulan hoviŠapkin hoviin kuuluivat aluksi kaikki Järvisaaren suomalaiskylät lukuun ottamatta Seulolaa jaKelkkulaa. Hovi perustettiin varhain Inkerinmaan valloituksen jälkeen 1700-luvun alkuvuosina.Tihonovin tietojen mukaan Pietari Suuri lahjoitti sen kenraalimajuri, ruhtinas S. Dolgorukovillevuonna 1710 34 . Kiseljova ja Mavrina mainitsevat lahjoituksen saajaksi ruhtinas Vasili VladimirovitšDolgorukovin. Dolgorukovin saamaan lahjoitukseen kuuluivat Šapkin tilan ohella Belajan (Piilova),Markovan, Belogolovan (Pielakkala), Mgan (Muja), Goristinan (mahdollisesti Staarostina),Sigalovan (luultavasti Siikala), Staroseljen (Vanhamoisio), Borovajan, Kelkolovan (Kelkkula),Hartševnjan, Longolovan, Kantolan (Kanttila), Netšepertin (Metsäpirtti) ja Pendikovan (Järvi)kylät. Niiden pinta-ala oli yhteensä 40 900 desjatiinaa, ja talonpoikia näissä kylissä asui 800 sielua.Dolgorukovin jouduttua hallitsijan epäsuosioon maat joutuivat takaisin kruunulle. 35 1732 keisarinnaAnna Petrovna lahjoitti Vasili Dolgorukoville kuuluneen Šapkin tilan kylineen kenraalimajuri,ruhtinas Šahovskille 36 . Hallitsijan vaihduttua Dolgorukov sai hetkeksi tilansa takaisin. Hänenkuoltuaan ilman perillisiä vuonna 1746 ne siirtyivät taas kruunun haltuun. 37Vuonna 1747 keisarinna Elisabet Petrovna (1709–1762) lahjoitti Šapkin henkilökohtaisellepapilleen Fjodor Jakovlevitš Dubjanskille. Hovin peri sitten edellisen poika, majuri JakovFjodorovitš Dubjanski (1745–1807), jonka poika, eversti Aleksandr Jakovlevitš Dubjanski (1771–1851) myi vuonna 1817 kolmanneksen tilasta kenraali Aleksandr Dmitrievitš Balašoville (1770–1837). Jäljelle jääneistä maista Dubjanski perusti Aleksandrovskajan hovin. Kenraali Balašovinjälkeen Šapkin tilan omistivat hänen poikansa Aleksandr Aleksandrovitš (1813–1854) ja12

pojanpoikansa Pjotr Aleksandrovitš Balašov. Vuonna 1884 Pjotr myi Šapkin kreikkalaissukuisellekauppiaalle Femistokl Ivanovitš Petrokokinolle (k. 1912), jonka perilliset myivät sen miljoonallaruplalla Irina Vasiljevna Vorontsova-Daškovalle. 38Šapkin hovin päärakennus sijaitsi samannimisen kylän lähettyvillä pienen järven rannalla. Balašovitrakensivat metsästysmajan Nurman lähelle, ja F. I. Petrokokino rakensi sen tilalle kaksikerroksisentiilisen metsästyshuvilan vuonna 1902 39 . Sen pihalla oli kaksi tekolampea ja upea puisto 40 .Hattulassa toimi ainakin 1830- ja 1840-luvuilla lasitehdas, jonka työntekijät olivat saksalaisia. Hekuuluivat luterilaiseen seurakuntaan, joten heistä on säilynyt tietoja kirkonkirjoissa.Saksalaisyhteisö katosi paikkakunnalta lasitehtaan sulkeuduttua 1840-luvun kuluessa.Vuoden 1860 tietojen mukaan Hattulan hovilla oli maita yhteensä 20 079,51 desjatiinaa, jostaviljelykelpoista maata oli 10 017,51 desjatiinaa ja viljelykelvotonta 10 062 desjatiinaa.Viljelykelpoisiin maihin sisältyi 7 793,79 desjatiinaa metsää tai pensaikkoa. 41 Desjatiina vastasireilua hehtaaria. Alustalaisten lunastettua maansa pinta-ala pieneni. Vuonna 1900 valtioneuvosPetrokokinon omistama Šapkin tila käsitti 19 416 desjatiinaa maata 42 .Hovi esiintyy ensimmäisen kerran kartalla vuonna 1727 43 . Balašovien ajoista lähtien Hattulanhoviin kuuluivat Hattulan, Jorsnovan (venäjäksi Jerzunovo), Pielakkalan (Belogolovo), Piilovan,Järviin, Nurman ja Jerttovan (Gertovo) kylät. Jälkimmäisen kylän suomalaiset asukkaat kuuluivatInkereen luterilaiseen seurakuntaan. Vuonna 1838 hovin kylissä asui 448 henkeä 44 Vuonna 1856Hattulan hovin kylissä oli 76 taloa, joissa asui 250 sielua tai miestä 45 . Vuonna 1860 hovinalaisuudessa oli 81 taloa, joissa asui 246 talonpoikaa ja 14 hovin työmiestä 46 . Vuonna 1862 edellämainituissa kylissä oli taloja 104 ja asukkaita 556. Hoviin kuuluvassa ”Balaševassa”, ilmeisestimetsästysmajan alueella, oli lisäksi viisi taloa ja 59 asukasta. 47 Suomesta tulleet siirtolaisetvuokrasivat Hattulan hovilta maata, jolle he perustivat Riippalan kylän 48 .Vuonna 1860 Hattulan hovin talonpoikien pihapiireihin kuului maata 35,52 desjatiinaa, heidänkäytössään oli peltomaata 478,7 desjatiinaa (keskimäärin 2,17 sielua kohden) ja niittyäheinäntekoon 809,54 desjatiinaa. Heidän käytössään ei ollut lainkaan metsää. Talonpojat harjoittivatheinäntekoa lähinnä Jerttovan luona pensaiden peittämillä mailla, joissa myös karjaa pidettiinlaitumella. Laiduntamista varten oli Hattulan, Jorsnovan, Pielakkalan ja Piilovan lähellä 191,70desjatiinan maa-alue sekä Järviin ja Nurman lähellä 96 desjatiinan laidun. Yhteensä talonpoikienkäytössä oli 1 612,39 desjatiinaa Hattulan hovin viljelykelpoisista maista. 49Vuonna 1860 talonpojat maksoivat hoville rahaveroja 18 sekä veroja osittain rahassa ja osittainpäivätyönä 79. Rahaveron maksajista 22-45-vuotiaat maksoivat 30 ruplaa ja 45-50-vuotiaat 12ruplaa 50 kopeekkaa. Osa talonpojista maksoi 12 ruplaa 50 kopeekkaa ja korvasi loppusummanpalveluksilla: tekivät 70 päivää päivätyötä, hakkasivat neljä sasenia (8,5 kuutiometriä) lyhyitäpolttopuita, kaksi sasenia (4,25 kuutiometriä) hirsiä ja ajoivat kaksi kuormaa Pietariin. Loputtalonpojista maksoivat 25 ruplaa, työskentelivät viisi päivää heinätöissä, toimittivat hoville kaksisasenia (4,25 kuutiometriä) lyhyitä polttopuita ja ajoivat yhden kuorman Pietariin. 50Aleksandrovskajan ja Nadinon hovitMyytyään osan Šapkin hovista kenraali Balašoville Aleksandr Jakovlevitš Dubjanski säilytti loputtiloistaan. Hovin omisti sitten Aleksandrin tytär, salaneuvoksetar Ljubov Aleksandrovna Markova(kuollut 1891) ja sitten tämän pojat Vladimir ja Georgi Petrovitš Markov. 51 Vladimir Markovinkuoltua vuonna 1910 tila siirtyi hänen leskelleen, joka pian luovutti omistusoikeutensa lapsilleen.Yksi lapsista myi osuutensa tilasta Šapkin omistajalle, kreivi Vorontsov-Daškoville. Markovin tytärOlga Oldenborger perusti vuonna 1913 perimälleen maalle kommuunin, eräänlaisen kollektiivitilan13

esikuvan. 52Kiseljova ja Mavrina kertovat, että 1800-luvun alussa Aleksandr Jakovlevitš Dubjanski nimesitilansa eri osat lastensa mukaan: Ljubino sai nimensä Ljubov-tyttären, Nadino eli PitkäjärviNadežda-tyttären ja Žoržino eli Savota Georgi-pojan mukaan 53 . Pääasiallisen kartanonsa hän nimesiitsensä mukaan Aleksandrovskajaksi tai Aleksandrovkaksi. Vuoden 1834 kartan mukaanAleksandrovskaja sijaitsi Mujan kylän pohjoispuolella – Mujan ja Mujanjoen välissä 54 . Se sijaitsisamalla paikalla vielä 1863 55 , mutta jäi pois käytöstä luultavasti 1800-luvun kuluessa. MyöhemminAleksandrovkan päärakennus sijaitsi Pitkäjärven ja Siikalan suomalaiskylien välissä 56 . Järvisaarensuomalaisten keskuudessa tila tunnettiin omistajiensa mukaan Markkovan hovina.Joko Aleksandrovkan tai Šapkin hovinherra rakensi Šapkin ja Vanhamoision kylien välilletekojärven sekä kaunistukseksi että siikojen kasvatusta varten. Siikajärvenä tunnettu järvi olimuodostettu patoamalla. Matti Särjen mukaan yhtenä pääsiäisyönä sulanut lumi sai aikaanvedenpaisumuksen, joka tuhosi padon. Siikajärvestä jäi sitten jäljelle vain puro ja niittymaa. 57Vuonna 1860 hoviin kuului 9256 desjatiinaa maata, josta viljelykelpoista oli 6 182,50 desjatiinaa javiljelykelvotonta maata 609,50. Näistä maista metsää ja pensaikkoa oli 5 946,50 desjatiinaa. 58Kiseljovan ja Mavrinan mukaan vuonna 1878 Markovien tila käsitti yhteensä 4031 desjatiinaamaata. Siitä 450 desjatiinaa oli tilan pihapiirissä olevaa maata, niittya ja peltoa. Metsää ja laiduntaoli 2 494 desjatiinaa ja kelvotonta maata 1 087 desjatiinaa. 59 Todennäköisesti tähän lukuun onsisällytetty vain osa Aleksandrovkan maaomaisuudesta. Vuoden 1900 tietojen perusteellaAleksandrovkaan kuului 7 180 desjatiinaa maata, josta valtioneuvos Vladimir Petrovitš Markovomisti 3 833 desjatiinan osuuden ja Georgi-veljen perilliset 3 347 desjatiinaa 60 .Aleksandovkan hoviin kuuluivat Mujan, Staarostinan, Pitkäjärven, Siikalan, Kanttelan, Metsäpirtinja Savotan kylät, joissa asui pääasiassa suomalaisia, sekä Vanhamoision (venäjäksi Staroseljen)venäläiskylä. Markkova oli siis seudun hoveista suomalaisin. Vuonna 1838 näissä kylissä asuiyhteensä 610 ihmistä 61 . Vuonna 1856 hoviin lukeutuvissa kylissä oli 101 taloa, joissa asui yhteensä336 sielua eli toisin sanoen miestä 62 . Vuonna 1860 taloja näissä kylissä oli 134, talonpoikia yhteensä327, hovin työmiehiä 25 63 . Vuonna 1862 oli kyseisissä kylissä 134 taloa ja 698 asukasta 64 . Suomestatulleet siirtolaiset vuokrasivat Markkovan hovilta maata, jolle perustettiin Korkan kylä 65 .Vuonna 1860 Aleksandrovkan hovin talonpoikien käytössä oli yhteensä 39,1 desjatiinaa talojenpihapiiriin kuuluvaa maata, 714 desjatiinaa peltomaata (2,18 sielua kohden) ja 1711 desjatiinaaheinämaata. Metsää talonpoikien käytössä ei ollut. Hovin maista oli talonpoikien käytössä yhteensä2 464 desjatiinaa viljelykelpoista maata. 66Vuoden 1860 tietojen mukaan hovi sai talonpojiltaan 31 veroa rahassa sekä 107 veroa osittainrahassa ja osittain päivätyönä. Rahavero oli 30 ruplaa veronmaksajaa kohden. Toinenmaksuvaihtoehto oli maksaa 13 ruplaa sekä kuusi setverttiä (noin 1259,46 litraa) kauraa jakahdeksan puutaa (131,04 kiloa) olkia. Viimeksi mainitun vaihtoehdon käyttäjät joutuivat myöstyöskentelemään: miesten, joilla oli hevonen, piti työskennellä 32 päivää, joista 14 kesällä,jalkamiesten 22 päivää ja naisten 22 päivää. 67Elizavetinon eli Kelkkulan hoviElizavetinon pieneen hoviin kuului suomalaiskylistä vain Kelkkula. Vuonna 1838 Elizavetinon hovija läheiset kaksi Kelkkula eli Elizavetino -nimistä kylää olivat kreivitär Elizaveta Tšernyšovanomistuksessa 68 . Vuonna 1856 hovin omistajaksi mainitaan ruhtinatar Lobanova-Rostovskaja 69 .14

Vuonna 1838 Kelkkulan hovissa ja sen kahdessa kylässä asui 147 henkeä 70 . Vuonna 1856 Kelkkulaneli Elizavetinon kylässä oli 20 taloa, joissa asui 49 sielua eli miestä. Hovia ja sen kyliä ei tuolloinmainita erikseen. 71 Vuoden 1862 tietojen mukaan Elizavetinon hovi sijaitsi Neva- ja Mujajokienläheisyydessä. Siellä oli silloin yhdeksän taloa, joissa asui 65 ihmistä. Kelkkulassa oli 27 taloa ja151 asukasta. 72Elizavetinon maaomistuksista sekä talonpoikien veroista ja velvollisuuksista ei ole säilynyt tietojavuonna 1860 laaditussa luettelossa, sillä siihen merkittiin vain tilat, joilla oli yli 100 sielua.Uspenskojen, sittemmin Blagoveštšenskojen hoviUspenskojen hovi oli Pähkinälinnan piirin suurimpia. Järvisaaren suomalaiskylistä siihen kuuluivain Läskelä eli Seulola – loput kylistä olivat venäläisiä. Uspenskojen eli Liesoin hovi perustettiinaivan 1700-luvun alussa. Vuonna 1710 Pietari Suuri lahjoitti sen Sotakollegion sihteerille,kenraalimajuri Aleksei Jakovlevitš Volkoville 73 . Uspenskoje esiintyy jo vuoden 1727 kartassa 74 . Tilasai sittemmin nimen Blagoveštšenskoje paikalla sijaitsevan kirkon mukaan. Omistajista tunnetaanSologubin, Kusovnikovin ja Jusupovin suvut. Vuonna 1838 omistajana oli todellinensalaneuvoksetar Jusupova 75 . Blagoveštšenskojen tila oli Jusupovien hallussa vielä vuonna 1900,jolloin siitä omisti ruhtinas Nikolai Borisovitš Jusupov (tai hänen perillisensä) 16 422 desjatiinaanosuuden ja ruhtinatar Zainaida Nikolajevna Jusupova, kreivitär Sumarkova Elston, 1 750desjatiinaa 76 . Jälkimmäisen poika Feliks Jusupov tunnetaan historiankirjoissa yhtenä Rasputininmurhaajista.Hovin päärakennus sijaitsi Mujajoen etelärannalla Liesoin ja Sologubovkan kylien välillä 77 . Vuonna1860 Blagoveštšenskojen hovilla oli 23 477 desjatiinaa maata. Maasta viljelykelpoista oli 19 997,5desjatiinaa ja viljelykelvotonta 3 479,50 desjatiinaa. Viljelykelpoisesta maasta 13 374,75 desjatiinaaoli metsän tai pensaiden peittämää. 78 Maanlunastusten jälkeen vuonna 1900 hovin maista oli jäljellä18 172 desjatiinaa 79 .Hovin maihin lukeutuivat venäläisten asuttamat Uspenskojen eli Sologubovkan kirkonkylä,Puuhkola, Pogoreluška, Karbusel, Petrova, Turuskina, Liesoi, Voittola, Ivanova, Kyrssilä sekäSeulolan suomalaiskylä. Vuonna 1838 edellä mainituissa kylissä asui yhteensä 2 390 henkeä 80 .Vuonna 1856 hovin kylissä oli 844 taloa, joissa asui 1323 sielua eli miestä 81 . Vuonna 1860 hovinkylissä asui 513 talossa 1 392 talonpoikaa ja 5 hovin työmiestä 82 . Vuonna 1862 kylissä,lukuunottamatta Seulolaa, josta ei ole tietoja, oli 819 taloa ja asukkaita 2 613 83 .Vuonna 1860 hovin talojen pihapiirien maat käsittivät 253 desjatiinaa, talonpoikien käytössä olevapeltomaa 3 841,75 desjatiinaa (2,75 sielua kohden) ja maata heinäntekoa varten oli 2 095,50desjatiinaa. Yhteensä viljelykelpoiseksi katsottua maata talonpojilla oli käytössään 6 190,25desjatiinaa. Metsää heillä ei ollut. 84Hovi sai 1860 talonpojiltaan veroja rahassa 545. Vero oli 28 ruplaa 60 kopeekkaa. Lisäksitalonpoikien oli kerättävä 1/3 setverttiä (noin 69,97 litraa) karpaloita ja puolukoita sekä 1/3setverttiä sieniä. Kuljetuksia täytyi tehdä hevospeleillä kaksi vuodessa, mutta jalkamiesten janaisten tuli työskennellä kuusi päivää vuodessa. Jos hovin metsät joutuivat tulipalon valtaan, olialustalaisten työskenneltävä sammutustöissä palkkiotta. 85KYLÄTJärvisaaren suomalaiset kylät voidaan jakaa kahteen ryhmään – maaorjuuden aikaisiin kyliin ja15

Suomesta myöhemmin tulleiden siirtolaisten perustamiin kyliin. Osa 1800-luvun alussa mainituistakylistä oli olemassa jo 1600-luvulla, mutta toiset perustettiin 1700-luvun ja 1800-luvun alunkuluessa. 1800-luvun kirjallisuudessa esiintyvät asukasluvut perustuvat luultavasti veroluetteloidentietoihin, joten ne saattavat viitata vain aikuisiin asukkaisiin, jotka olivat velvollisia maksamaanhenkirahaa. Sukuluetteloissa on esitetty vain sukunimet, jotka esiintyivät kylässä 1900-luvun alussa,joten esimerkiksi lyhyen aikaa Järvisaarella 1800-luvulla asuneiden suomalaissiirtolaisten nimiä eimainita. Siirtolaissukujen kohdalla on suluissa esitetty paikkakunta, jos suku on muuttanut kylään1800-luvulla tai myöhemmin. Lähtöpaikkatiedot perustuvat Järvisaaren seurakunnanhistoriakirjoihin, rippikirjaan ja passitiedoista koottuun Suomi-Seuran kortistoon 86 . Joissakintapauksissa on esitetty olettamus suvun alkuperästä kysymysmerkillä. Talouksien lukumäärätpohjautuvat Järvisaaren rippikirjaan vuosilta 1927–1936.Maaorjuuden aikaiset kylätPiilova (ven. Belovo)Piilova sijaitsi Hattulasta etelään johtavan tien varrella, lähellä Novgorodin kuvernementin rajaa.Kylä esiintyy henkikirjoissa 1600-luvulla, jolloin siellä asui suomalaisia 87 . Kylä esiintyy asuttunavuoden 1727 kartassa 88 . Tukian suku asettui Piilovaan luultavasti 1700-luvun aikana, ja sukunimisäilyi pitkään kylän ainoana. Vuonna 1838 Piilovassa asui 35 ihmistä (16 miestä, 19 naista) 89 ,vuonna 1856 siellä oli kuusi taloa ja 15 sielua (miestä) 90 , vuonna 1860 taloja oli kuusi ja talonpoikia18 91 , vuonna 1862 oli taloja yhdeksän ja asukasluku 40 (19 miestä, 21 naista) 92 . Vuosien 1927–1936rippikirjan mukaan kylässä oli 31 taloutta. Vuonna 1939 Piilovassa oli 42 taloa 93 . Isäntiensukunimet 1900-luvulla: Tukia, Vainonen (Metsäpirtti), Vasiljev.Järvi (ven. Pendikovo)Kylä sijaitsi Pendikovon järven pohjoispuolella, Šapki–Tosna -maantien eteläpuolella. Se lieneesama kuin 1600-luvulla mainittu Oseran kylä (ven. ozero, ”järvi”) 94 . Kylän myöhempi venäläinennimi Pendikovo saattaisi olla peräisin Oserassa asuneelta Pentikäisen suvulta. Toisaalta Matti Särjenmukaan Pendikovo-nimitys juontuisi hovinherran keittäjästä, jolle tämä oli kuulemma lahjoittanutkylän 95 . Pendikov esiintyykin venäläisenä sukunimenä. Uudet suomalaiset asukkaat saapuivatkylään 1700-luvulla. Järviin kylä ilmestyy venäläisille kartoille ensi kerran vuonna 1770 96 .Perimätiedon mukaan Särki-suku tuli kylään Kanttilasta, josta Nikolai I:n aikana olisi tullut mieshovinherran kirvesmieheksi Järviille välttääkseen 25-vuotisen sotapalveluksen 97 . Järviissäsuomalaiset muodostivat enemmistön, mutta siellä asui myös venäläisiä, jotka kuuluivat Hattulanortodoksiseen seurakuntaan 98 . Vuonna 1838 Järviissä asui 49 ihmistä (21 miestä, 28 naista) 99 ,vuonna 1856 siellä oli seitsemän taloa ja 16 sielua (miestä) 100 , myös vuonna 1860 taloja oliseitsemän ja talonpoikia 16 101 , vuonna 1862 taloja oli 11 ja asukkaita 39 (miehiä 15, naisia 24) 102 .Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 27 taloutta. Vuonna 1939 Järviillä oli 25 taloa 103 .Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Kekkonen, Kvist (Artjärvi), Miettinen (Jaakkima), Särki, Virkki,Tiainen (Suomi).Savota (ven. Žoržino / Baranirovski)Savotan kylä sijaitsi Metsäpirtin ja Tosna–Šapki -tien välillä Ihalaistenjoesta länteen. Perimätiedonmukaan kylän perusti joskus 1800-luvun alussa Metsäpirtistä tullut Vainonen, jota kutsuttiin Roniukoksi.Vainonen piti tilallaan lampaita, mistä juontui hänen venäläinen lempinimensä zavodtšik,tehtailija. Tämän lempinimen mukaan sanotaan kylän saaneen nimensä. 104 Toisen tarinan mukaannimi juontuisi siitä, että kylän paikalla oli aiemmin ollut tiilitehdas, jonka savilouhoksestamuodostunut lammikko, tiikki, oli myöhemminkin nähtävissä 105 . Vuonna 1838 Savotassa asui 1716

ihmistä (11 miestä, kuusi naista) 106 , vuona 1856 siellä oli neljä taloa ja yhdeksän sielua 107 , vuonna1860 taloja oli neljä ja sieluja kahdeksan 108 , vuonna 1862 taloja oli seitsemän ja asukkaita 25(miehiä 9, naisia 16) 109 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 19 taloutta. Vuonna1939 oli kylässä 27 taloa 110 . Kylä oli köyhä, koska maapalstat olivat pieniä ja maa huonoa. Niittyä eiollut, joten karjaa täytyi ajaa laiduntamaan naapurikylien niityille. 111 Folkestenin mukaan vuonna1943 Savotassa oli 25 taloa ja noin 100 asukasta 112 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Silvander(Suomi), Soikkeli (Kurkijoki), Vainonen.Siikala (ven. Sigolovo)Siikala sijaitsi Pitkäjärvestä etelään pienen Siikalanjärven rannalla. Kylä esiintyy jo 1600-luvullasuomalaiskylänä 113 . Vainosen ja Tukian suvut muuttivat sinne 1700-luvulla. Särjen mukaan Siikalaoli seurakunnan köyhimpiä kyliä, jossa maat olivat pienet ja kaivojen puuttumisen takia vettäotettiin pienestä lammesta 114 . Vuonna 1838 Siikalassa asui 43 ihmistä (21 miestä, 22 naista) 115 ,vuonna 1856 siellä oli yhdeksän taloa ja 18 sielua 116 , vuonna 1860 taloja oli kahdeksan jatalonpoikia 22 117 , vuonna 1862 taloja oli 14 ja asukkaita 56 (miehiä 23, naisia 33) 118 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 34 taloutta. Vuonna 1939 Siikalassa oli 48 taloa 119 . Isäntiensukunimet 1900-luvulla: Finberg (Kirkonmäki), Kvist (Artjärvi), Tukia, Tolla (Jääski), Vainonen,Siippalainen (Staarostina?), Ollilainen (Nurmes).Pitkäjärvi / Naatina / Nuatina (ven. Nadino)Kylä sijaitsi Pitkäjärven (ven. Dolgoje ozero) läntisessä päässä melkein järven rannalla. Kyläsaattaa olla sama kuin Järvisaarella 1600-luvulla mainittu Dolgovan kylä. 1700-luvulla kyläänasettuivat Vainoset. Perimätiedon mukaan ensimmäinen kylä sijaitsi kauempana järven rannasta. Sekuulemma paloi, ja maanomistajan luvalla rakennettiin uusi kylä lähemmäksi järveä. Paikallisentarinan mukaan kylä sai venäläisen nimensä maanomistajan Nadja-tyttären mukaan, joka hukkuijärveen. 120 Myös Matti Särki kertoo nimen periytyvän hovinherran tyttäreltä, jolle kylä olilahjoitettu 121 . Vuonna 1838 Pitkäjärvellä asui 36 ihmistä (14 miestä, 22 naista) 122 , vuonna 1856 sielläoli seitsemän taloa ja 20 sielua 123 , vuonna 1860 taloja oli yhdeksän ja talonpoikia 15 124 , vuonna 1862taloja oli 13 ja asukkaita 48 (miehiä 16, naisia 32) 125 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaankylässä oli 22 taloutta. Pitkäjärven talot olivat kaikki yhdellä puolella tietä 126 . Vuonna 1939 kylässäoli 33 taloa 127 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Nuija (Seulola), Sinkkonen (Jaakkima), Tolla(Jääski), Vainonen, Virkki (Muja), Volkoff.Kanttila / Kanttela (ven. Kantulja, Kantuli, Kantela)Kylä sijaitsi Lepsaarenjoen ja Olhovkajoen välisellä alueella Metsäpirtistä koilliseen. Kylä oliolemassa ja suomalaisten asuttama jo 1600-luvulla 128 . Uudet asukkaat saapuivat Kanttilaan 1700-luvun mittaan. Kylä mainitaan vuoden 1792 kartassa 129 . Matti Särjen mukaan kylän nimi tulee siitä,että se sijaitsi leivänkannikan muotoisella maalla. Perimätiedon mukaan autioituneeseen Kanttilaantuli Metsäpirtistä Särki-sukuisia asukkaita, joiden jälkeen sinne muutti muita sukuja. 130 Vuonna1838 Kanttelassa asui 47 ihmistä (21 miestä, 26 naista) 131 , vuonna 1856 siellä oli kuusi taloa ja 24sielua 132 , vuonna 1860 taloja oli 11 ja talonpoikia 22 133 , vuonna 1862 taloja oli yhdeksän jaasukkaita 49 (miehiä, 23, naisia 26) 134 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 30taloutta. Sekä Matti että Sohvi Särjen mukaan Kanttilassa olikin 30 taloa. Matti Särjen mukaanKanttila oli varallisuudeltaan keskiluokkaa. 135 Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Haponen (Seulola),Kotsalainen, Peuhkuri, Särki, Tukiainen (Ristiina).Muja (ven. Mga)Muja sijaitsi Mujajoesta etelään päin. Vuoden 1696 henkikirjassa mainitaan Moiagorckan ja17

Muiasadworin kylät 136 . Muja esiintyy asuttuna vuoden 1727 kartassa 137 . Suomalaiset muodostivatkylässä enemmistön 1800-luvulla, mutta siellä asui jonkin verran venäläisiä, jotka kuuluivatHattulan ortodoksiseen seurakuntaan 138 . Kylää kutsuttiin venäjäksi nimellä Mga, jonka nimen saimyös 1900-luvun alussa kauemmaksi perustettu Mgan rautatieasema ja taajama. Vuonna 1838Mujassa asui 135 ihmistä (74 miestä, 61 naista) 139 , vuonna 1856 siellä oli 22 taloa ja 76 sielua 140 ,vuonna 1860 taloja oli 30, talonpoikia 74 ja hovin työmiehiä 25 141 , vuonna 1862 taloja oli 29 jaasukkaita 145 (miehiä 73, naisia 72) 142 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 98taloutta. Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Bäckman (Kaprio), Dravant, Huittari (Huittar), Juntti,Kondro (Kitee), Kaartinen (Jaakkima), Liiski, Rampanen, Romana, Savolainen, Soikkeli(Kurkijoki), Tolla (Jääski), Tujulainen, Vainonen (Siikala), Virkki.Metsäpirtti (ven. Netšepert)Kylä sijaitsi Huorolanjoen ja Ihalaistenjoen risteyksessä, josta alkoi Voittolanjoki. Kuljettaessakylästä länteen alkoivat laajat suot, jotka päättyivät Tosna-jokeen. Kylän asuttivat jo 1600-luvullasuomalaiset 143 , mutta asukkaat vaihtuivat 1700-luvulla. Kylä esiintyy asuttuna vuoden 1727kartassa 144 . Perimätiedon mukaan kylän ensimmäinen asukas oli Voittolanjoelle synkkään metsäänpirttinsä perustanut Rietrikki. Kylän vanhempi osa oli Voittolanjoen oikealla rannalla ja uudempivasemmalla rannalle. 1800-luvulla Metsäpirtti paloi poroksi, mutta rakennettiin uudelleen. 145Vuonna 1838 Metsäpirtissä asui 130 ihmistä (57 miestä, 73 naista) 146 , vuonna 1856 siellä oli 23taloa ja 62 sielua 147 , vuonna 1860 taloja oli 29 ja talonpoikia 63 148 , vuonna 1862 taloja oli 29 jaasukkaita 134 (miehiä 64, naisia 70) 149 . Vuonna 1885 oli kylässä 30 taloa ja 216 asukasta sekäkauppa 150 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 77 taloutta. Matti Särjen mukaanMujalla oli sata taloa, jotka jakautuivat uuteen ja vanhaan puoleen 151 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Husu, Mustonen (kaksi sukua – Metsäpirtti, Staarostina), Peuhkuri (kaksi sukua –Metsäpirtti, Kanttila), Pyysiäinen (Uukuniemi), Siippalainen, Suni, Särki, Tani, Vainonen, Woltter(Jaakkima?).Staarostina / Staarastina / Tuarasna (ven. Starostino)Staarostina sijaitsi Staarostinan järvestä luoteeseen. Suomalaiset asettuivat kylään 1600-luvulla 152 ,mutta se sai uudet asukkaat 1700-luvulla. Kylä ilmestyy venäläisille kartoille vuonna 1770 153 .Vuonna 1838 Staarostinassa asui 86 ihmistä (45 miestä, 41 naista) 154 , vuonna 1856 siellä oli 14 taloaja 59 sielua 155 , vuonna 1860 taloja oli 22 ja talonpoikia 58 156 , vuonna 1862 taloja oli 17 ja asukkaita120 (miehiä 59, naisia 61) 157 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 71 taloutta.Staarostiinassa oli 30-40 taloa, ja se sijaitsi hyvän kivetyn tien varrella. Kylän sanotaan olleenkeskivarakas. 158 Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Adel, Huittari, Mustonen, Rampanen (Muja),Siippalainen, Vainonen (Pitkäjärvi).Kelkkula (ven. Kelkolovo, Kelkovo, Elisavetino)Kelkkula oli Järvisaaren kylistä pohjoisin ja sijaitsi Mujajoen ja Nevan välillä. Se sijaitsi erilläänJärvisaaren muista kylistä. Kylästä itään sijaitsi Haittalan suomalaiskylä, joka kuului Markkovanseurakuntaan. Kelkkulassa asui suomalaisia jo 1600-luvulla 159 . Se mainitaan luultavasti jo vuoden1770 kartassa, tosin ehkä kirjoituvirheestä johtuvalla nimellä Keskova 160 . Kylässä asui myösvenäläisiä, jotka kuuluivat Uspenskojen eli Liesoin ja sittemmin Anninskojenortodoksiseurakuntiin 161 . 1900-luvun alussa kylän sanotaan olleen puoliksi venäläinen 162 . Vuonna1838 Kelkkulassa asui 106 ihmistä (44 miestä, 62 naista) 163 , vuonna 1856 taloja oli 20 ja sieluja49 164 , vuonna 1862 taloja oli 27 ja asukkaita 151 (miehiä 69, naisia 82) 165 . Vuosien 1927–1936rippikirjan mukaan kylässä oli 42 taloutta. Kelkkulan kerrotaan olleen köyhä kylä, jonka maat olivatkiviset ja hiekkaiset. Särjen mukaan se koostui noin 30 talosta 166 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla:Akkanen, Haponen (Seulola), Kemppi (Muolaa), Kopponen, Saarelainen, Sihvonen, Varvas.18

Seulola / Läskelä (ven. Sigolovo)Seulola sijaitsi soiden takana eristyksissä Järvisaaren muista suomalaiskylistä. Kylää ei mainitavielä 1600-luvulla, joten se on perustettu ilmeisesti 1700-luvulla Nuijien ja Haposten toimesta.Paikallisen perimätiedon mukaan sodassa vangeiksi joutuneet Haponen ja Nuija perustivat talonsavierekkäin kylän paikalle 167 . Matti Särki kirjoittaa ensimmäisistä asukkaista näin: ”Oli elettysovussa, autettu toisiaan, seulottu ilot ja surut yhdessä.” 168 Kartalla kylä mainitaan ensimmäisenkerran vuonna 1770 169 . Kyläläiset käyttivät kylästään yleensä nimeä Läskelä, vaikka kirkonkirjoissakäytettiin nimeä Seulola 170 . Tuntemattomasta syystä johtuen kylän venäjänkielinen nimi oli samakuin Siikalalla. Rautatietä rakennettaessa Sologubovkan asema sijoitettiin nimestään huolimattaaivan Seulolan eteläpuolelle. Vuonna 1838 Seulolassa asui 93 ihmistä (43 miestä, 50 naista) 171 ,vuonna 1856 siellä oli 37 taloa ja 53 sielua 172 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 69taloutta. Seulolalaisen Eeva Haposen mukaan kylässä oli 84 taloa 173 . Kylän kerrotaan olleenpaikkakunnan köyhimpiä, koska sen ympärillä oli kyntökelvotonta maata ja soita. Matti Särkimainitsee siellä olleen noin 70 taloa 174 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Haponen, Nuija, Ikka(Markkova), Törö (Markkova?), Porali (Keltto?), Saari (Helsinki).Pienempiä asuinpaikkojaMontsinaEräs Monsina-niminen kylä mainitaan Järvisaarella vuoden 1696 henkikirjassa 175 . Montsinassa asui1800-luvulla alussa suntio perheineen ja myöhemmin suomalaisia siirtolaisia, jotka vuokrasivatsieltä maata. Järvisaaren seurakunnan hallussa oli Montsinassa 33 desjatiinan maa, jolle 1800-luvunlopussa rakennettiin talo, josta piti tulla Järvisaaren pappila 176 .KirkonmäkiKirkonmäki sijaitsi nimensä perusteella kirkon lähettyvillä Šapkin kylän viereisellä mäellä. 1800-luvulla siellä asui ainakin kirkonpalvelija perheineen.Karjalaisten 1800-luvun lopussa perustamat kylätRiippala (ven. Rippolovo)Riippala sijaitsi Tosna-Šapki maantien varrella. Riippalan maat vuokrattiin Šapkin hovilta, ja kylämainitaan kirkonkirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1876. Riippala oli olemassa vielä vuonna1905. 177 Pian sen jälkeen hovi ei suostunut uusimaan vuokrasopimusta, ja kylän asukkaiden täytyijättää talonsa ja peltonsa. Alueen läpi rakennettiin Tosnasta Šapkiin johtava rautatieosuus. 178Riippalassa 1870- ja 1880-luvuilla kirkonkirjojen mukaan asuneita sukuja: Lätti (Jaakkima),Sinkkonen (Jaakkima), Tiainen (Suomi).HovinpeltoKylän lienee sijainnut hajallaan Hattulan, Metsäpirtin ja Ihalaisten kylien välisellä alueella.Hovinpellon asukkaat eivät lunastaneet maitaan omikseen, vaan jatkoivat maanviljelystä hovinvuokralaisina vallankumoukseen saakka 179 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 22taloutta. Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Kvist (Artjärvi), Kärkkänen (Ilomantsi), Lätti (Jaakkima),Sinkkonen (Jaakkima), Tiainen (Suomi), Valtonen (Hiitola).19

Korkka (ven. Gorki)Korkka sijaitsi Tosna–Šapki -maantiestä ja Nurmasta pohjoiseen. Korkan perustivat siirtolaisetAleksandrovkan eli Markkovan hovilta vuokratuille maille 180 . Kirkonkirjoissa kylä esiintyyensimmäisen kerran vuonna 1878. Asukkaat lunastivat kylän omakseen 1900-luvun alussa 181 .Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 19 taloutta. Vuonna 1939 Korkassa oli jo 37taloa, koska sinne oli siirretty viranomaisten käskystä siirretty taloja etenkin Ihalaisiin kylästä 182 .Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Kärkkänen (Ilomantsi tai Juuka), Miettinen (Nilsiä?), Pyysiäinen(Uukuniemi), Ripatti (Mäntyharju), Sinkkonen (Jaakkima), Valtonen (Hiitola), Väänänen(Kiihtelysvaara).Pienautio / Ihalaisii / Ikolina (ven. Igolino)Kylä sijaitsi Ihalaistenjoen rannalla. Siirtolaiset lunastivat Ihalaisiin kylän omakseen 1900-luvunalussa 183 . Tilat olivat siellä huuttareita eli erillisiä tiloja, joiden talot sijaitsivat kaukana toisistaan 184 .Jooseppi Klemettilän mukaan Ihalaisiin kylässä oli 1900-luvun alussa 13 taloa 185 . Vuosien 1927–1936 rippikirjan mukaan kylässä oli 21 taloutta. Kylän talot siirrettiin toisiin kyliin 1930-luvulla,joten 1939 kylässä oli enää kaksi taloa 186 . Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Alanko (Jämsä),Kaartinen (Jaakkima), Kammonen (Jaakkima), Klemettilä (Luumäki), Kontio (Pielisjärvi),Hakkarainen (Kontiolahti), Littunen (Kurkijoki), Miettinen (Nilsiä?), Rompponen (Suomi),Sinkkonen, (Jaakkima), Talikka (Kurkijoki), Tepponen (Suomi), Tuovinen (Suomi), Teräväinen(Parikkala).VenäläiskylätVenäläiskylistä suomalaiset käyttivät omia nimityksiään. Mikkosen, Kahlan, Kempisen jaCharnayan toimittaman Venäjän federaation paikannimiä -teoksen mukaan venäläiskyliensuomalaiset nimet olivat seuraavat 187 :Gory – KoruIvanovo – Iivanala. Murreäänitteissä sekä Pietarin Lehdessä vuonna 1878 esiintyy yleensä muotoIvanova 188 .Jerzunovo – JorsnovaKirsino – Kyrssilä. Luultavasti tämä on sama kylä kuin Ruotsin vallan aikana mainittu Kyrsälä 189 .Pietarin Lehdessä vuonna 1878 kylää kutsutaan nimellä Kissina 190 .Kostuja – KostankyläLezje – LiesoiMgan taajama – NamkkuNurma – Nurmi. Murreäänitteissä esiintyy venäläinen nimi.Pavlovon taajama – PaulovaPetrovon – Petrova20

Puholovo – PuuhkolaSologubovka (kylä tai taajama) – SolokuupoiStaraja Maluksa – MaaluksaStaroselje – Vanha-Muosio. Murreäänitteissä käytetään nimeä Vanhamoisio.Šapki – Hattula. Venäläinen nimi esiintyy lähteissä usein sellaisenaan.Turyškino - TuruskinaVoitolovo – VoittolaSohvi Särki mainitsee lisäksi Karhusaaren venäläiskylän 191 . Hän viittaa ilmeisesti synnyinkylänsäMujan lähellä sijaitsevaan Karbuselin kylään.JÄRVISAAREN LUTERILAINEN SEURAKUNTAJärvisaaren suomalaiset kuuluivat järjestään Järvisaaren luterilaiseen seurakuntaan. Varhaisin kirkkorakennettiin Liesoin kylään vuonna 1640. Vuoden 1704 kartassa mainitaan seurakunnanalaisuudessa Poritsin kappeli. Liesoissa sijainnut kirkko tuhoutui Suuren pohjan sodan aikana.Venäjän vallan aikana luterilaiset inkerinsuomalaiset saivat säilyttää uskontonsa ja saadasielunhoitoa omalla äidinkielellään. Uusi kirkko valmistui Järvisaarelle vuonna 1720. 192 Se sijaitsiSiikalan kylässä 193 . Vuonna 1774 rakennettiin kirkko Hattulan hovin mäelle, jolle rakennettiin 1840-luvulla uusi kirkko. Se vihittiin käyttöön 15. syyskuuta 1846. 194 Pyhän Jaakobin mukaan kutsutussakirkossa oli 290 istumapaikkaa 195 . Markkova-Järvisaaren seurakunnassa oli 2 184 jäsentä vuonna1865 ja 5 478 jäsentä vuonna 1917 196 .Katri Klemettilän mukaan 1900-luvun alussa kaikki seurakuntalaiset eivät mahtuneet kirkkoon,joten pyhinä puolet väestä seisoi kirkon ulkopuolella. Kirkossa oli parvet ja urkulehterillä urut 197 .Kirkon pyhä oli syksyllä Jaakobin päivä, jolloin kirkkoon saapui väkeä Markkovasta astijuhlimaan 198 . Matti Särki mainitsee, että kirkon lähellä metsän reunalla oli järvi, jota kutsuttiinTupakkajärveksi. Se sai nimensä siitä, että ennen kirkkoon menoa pojat levähtivät ja tupakoivat senrannalla. Kirkon luona ei tupakointia sallittu. 199Vuonna 1912 kirkko kärsi pieniä vahinkoja tulipalon seurauksena. Suntion lämmittäessä kirkkoajumalanpalvelusta varten aamulla 18. maaliskuuta 1912 saapui kirkolle Suomen kansalainen AdamJaakonpoika Sinkkonen, jonka suntio päästi sisään kirkkoon. Mielenhäiriöstä kärsinyt Sinkkonenalkoi vaatia, että suntio laittaisi hänet koloon eli hautaan. Suntio sanoi, ettei tee niin eläville. SittenSinkkonen yritti lyödä suntiota kirveellä, mutta tämä pakeni ja lähti hakemaan apua kylältä. Silläaikaa Sinkkonen sytytti tulipalon kirkon halkohuoneessa. Suntio palasi kirkolle soittamaan kellojahälytysmerkiksi, minkä seurauksena paikalle saapui Šapkin vapaapalokunta. Palokuntalaiset jakyläläiset saivat palon sammumaan eikä se aiheuttanut kovin suuria vahinkoja. Sinkkonen karkasipaikalta, mutta saatiin kiinni, kun hän oli hukuttautumassa. Hänet oli määrä viedä hullujenhoitolaitokseen. 200Papisto21

Järvisaaren papeista on kirjoitettu eri julkaisuissa, joten tarkempia tietoja heistä ei tässä kappaleessaesitetä. Järvisaaren papit olivat Turun ja Helsingin yliopistojen kasvatteja Suomesta. Järvisaarenkirkkoherroina toimivat: Anders Rilander (Turusta, k. 1740), kirkkoherrana ainakin 1720- ja 1730-luvuilla; Matias Reckman (Turusta, k. 1753), Markkovan ja Järvisaaren kirkkoherra 1741–1753;Johan Åstedt (Turusta, k. 1760), kirkkoherrana n. 1753–1760; Johan Sundelius (Turusta, k. 1791),Järvisaaren kirkkoherra 1760–1790; Anders Cajander (Raisiosta, s. 1747, k. 1807), vt. kirkkoherra1788–1790, vakinainen 1790–1807; Henrik Orlander (Lohtajalta, s. 1768, k. 1826), kirkkoherra1808–1826; Alexander Moberg (Lempaalasta, s. 1804, k. 1841), luultavasti vt. kirkkoherrana 1827–1828, sittemmin Šapkin tilanhoitaja; Johan Merselius (Ruokolahdelta, s. 1801, k. 1849), luultavastivt. kirkkoherrana 1828-1830.Markkova-Järvisaaren seurakunnan kirkkoherroina toimivat: Johan Merselius (ks. yllä), luultavastivt. kirkkoherrana 1830-1831; Henrik August Schwindt (Pyhäjärveltä Vl., s. 1797, k. 1863), vt.kirkkoherra 1831; Otto Wilhelm Mohell (Rantasalmelta, s. 1801, k. 1833), 1832–1833; GustafWestenius (Ruokolahdelta, s. 1805, k. 1878), 1834–1838; Fredrik Gustaf Berg (Salmista, s. 1809, k.1879), 1838–1848; Karl Wilhelm Coriander (Haminasta, s. 1817, k. 1856), 1848–1856; Karl Hellén(Korpilahdelta, s. 1803, k. 1874), vt. kirkkoherra 1855–1856; Johan Ludvig Nikolaus Groundstroem(Kattilasta, s. 1827, k. 1879), 1856-1863; Aloys Jeremias Piispanen (Lappeenrannasta, s. 1832, k.1909), 1864-1868; Johan Albert Tengén (Haminasta, s. 1828, k. 1891), 1868–1873; Otto WilhelmRokkanen (Mikkelistä, s. 1847, k. 1916), 1874–1878; Johan Jakob Nordlund (Korpilahdelta, s.1849, k. 1889), 1878–1889; Matti Jaatinen (Ruskealasta, s. 1849, k. 1912), 1894–1912; OskarVilhelm Lindberg (Paraisilta, s. 1883, k. 1921), 1913, 1919–1921; Eevertti Pärnänen (Pietarista, s.1881, k. 1958), 1915–1918; Selim Jalmari Laurikkala (Pyhärannasta, s. 1882, k. 1957), 1921–1923. 201Papin palkka maksettiin pitkään viljana. Metsäpirtissä papin palkkaviljoja eli aprakoita säilytettiinniin sanotussa kasinoiaitassa. Syksyllä naiset kävivät keräämässä puolukkaa ja karpaloa lahjaksipapille. 202 22

Kuva 3: Järvisaaren pappi ilmeisesti rouvansa ja lasten kanssa. Papin nimeksi on merkitty PaavoVainonen, jonka nimistä pappia ei paikkakunnalta kuitenkaan tunneta. Lähde: Inkerinkulttuuriseura.Lukkarit, suntiot ja kirkonmiehetPapiston ohella Järvisaaren kirkkoa palvelivat lukkari ja suntio. Etenkin Finnbergin suvun jäsenettoimivat jo 1800-luvun alusta lähtien molemmissa viroissa. Finnbergit laskettiin vapaaksi suvuksi,jonka piirissä virat kulkivat isältä pojalle. Lukkarin tehtäviin kuuluivat etupäässä kansanopetus jalaulun johtaminen. Kirkonkirjojen mukaan voidaan laatia seuraava luettelo 1800- ja 1900-lukujenlukkareista.1) David Antinpoika Finnberg (s. Kirkonmäki 1801, k. Kirkonmäki 1866), lukkarina 1834–1853, mainitaan entisenä lukkarina 1866, asui Montsinassa ja Kirkonmäellä, puoliso AnnaAntintytär Vainonen (n. 1807–1853).2) Pietari Davidinpoika Finnberg (s. 1834), mainitaan lukkarina 1859–1865, entisenälukkarina 1873, lukkarina 1874–1875, asui Montsinassa, puoliso Johanna (Katharina)Blomqvist. Hänen mainitaan hoitaneen kirkossa laulupuolta ja taitaneen hyvin Nordlundinkoraalin 203 .3) Pietari Pietarinpoika Komonen (Käkisalmelta, s. 1844, k. Järvisaari 1869), mainitaanmyös koulumestarina.4) Paul Ferdinand Hammar, Jyväskylästä, mainitaan lukkari 1871–1872, asui Montsinassa,23

puoliso Sofia Wilhelmina Lindqvist.5) Antti Juhonpoika Ristali, myöhemmin (1882) Rister (s. Spankkova 1857, k. Järvisaari1925), opiskeli Kolppanan seminaarissa 4. kurssilla 1873–1876 valmistuen 2.6.1876opettajan, lukkarin ja urkurin todistuksella 204 , mainitaan kirkonkirjoissa lukkarinaJärvisaarella 1877–1885, ilmeisesti palveli virassa kuolemaansa 1925 asti, piti myöskiertokoulua 1877 alkaen 205 , puoliso 1. Maria Matintytär Adel, puoliso 2. Maria Avelin (s.Valkeasaari 1873).Lukkarille maksettiin palkkaa aluksi viljana, ja hänen käytössään oli osa seurakunnan maistaMontsinassa. Kirkkokokouksessa 17. kesäkuuta 1912 muutettiin lukkarin palkka maksettavaksirahassa: 25 kopeekkaa miehenmaata kohden ja 60 kopeekkaa rippihenkeä kohden eli yhteensä noin600 ruplaa. Silloiselle lukkarille päätettiin antaa noin 100 ruplan korotus yli 30 vuodenpalveluksesta. 206Suntioista eli kirkonpalvelijoista tunnetaan seuraavat:1) Antti Finnberg, toiminut Järvisaarella 1800-luvun alkuvuosina, mainitaan edesmenneenäkirkonpalvelijana 1834, puoliso Salome Haponen (n. 1773–1842).2) Juhana Antinpoika Finnberg (s. Kirkonmäki 1803, k. Kirkonmäki 1866), mainitaankirkonpalvelijana 1844–1866, asui Kirkonmäellä, puoliso Sohvi Yrjöntytär Kuronen(Rääpyvä n. 1804–1874).3) Antti Juhananpoika Finnberg, mainitaan työmiehenä 1861, suutarinkisällinä 1862,työmiehenä 1863, suutarina 1865–1866, kellonsoittajana 1868, kirkonpalvelijana 1868–1878, asui Kirkonmäellä, puoliso Sofia Wilhelmina Falenius.4) Juhana Antinpoika Finnberg, s. 1877, mainitaan 1920- ja 1930-lukujen rippikirjassakirkon vahdiksi, asui Hattulassa, puoliso Anna Maria Antintytär Nuija (1880–).Suntion palkka maksettiin vielä 1900-luvun alussa viljana, mutta kirkkokokouksessa 17. kesäkuuta1912 se muutettiin maksettavaksi rahana 207 . Seurakunnan hallintoon kuului lisäksi talonpoikienkeskuudesta valittuja kirkonmiehiä. Heistä löytyy joitakin harvoja mainintoja kirkonkirjoista, muttausein tätä titteliä ei mainita, koska se oli vain luottamustoimi.UskonnonopetusVuonna 1870 perusti kirkkoherra Otto Rokkanen Inkerinmaan ensimmäisen suomalaisenpyhäkoulun Markkova-Järvisaarelle. Opettajana tässä koulussa toimi Rokkasen rouva. 208 Vuodelta1886 on tieto, että Järvisaaren kirkkoherra Nordlund oli perustanut ”amerikkalaisia pyhäkouluja”Järvisaarelle joka kylään 209 . Vuonna 1912 Markkova-Järvisaarella oli jo 20 kylässä pyhäkouluja,joissa oli 77 opettajaa. 210 Metsäpirtissä pidettiin pyhäkoulua joka sunnuntai vuoroittain eri taloissa.Pyhäkoulussa annettiin läksyksi virsiä ja raamatunlauseita. 211 Talonpojat pitivät pyhäkoulun lisäksihengellisiä kokouksia 212 . 1900-luvun alussa oli Metsäpirtissä tapana pitää iltaisin kahdesti taikolmesti viikossa yhteinen hartaushetki 213 . Joissain kodeissa vanhemmat opettivat lapsilleenuskontoa, suomenkielisten tekstien lukemista ja virsien laulamista 214 .Rippikoulu käytiin vasta noin 16-vuotiaana eli myöhemmin kuin Suomessa. Se käytiinvarhaisempina aikoina kahdessa osassa: syksyllä kaksi viikkoa ja keväällä kolme viikkoa.Myöhemmin, 1900-luvun alussa, rippikoulua käytiin kolme viikkoa. Vakituisen papin puuttuessa24

ippikoulua ei aina voitu järjestää, ja siksi rippilasten määrät olivat seuraavina vuosina suuria.Rippikoulun päättämiseksi nuoren piti osata sanasta sanaan katekismusta, huoneentaulua jaraamatunhistoriaa. Jos rippikoulua ei ollut käynyt, niin tansseihin tai vihille ei ollut asiaa. Isommatpojat eivät päästäneet tansseihin sanoen, että "on vielä papin sormet nuolematta". Pappi kävi jokavuosi kuulustelemassa seurakuntalaisten tietoja kristinopista kinkereillä eli kylänlukuisilla, jotkajärjestettiin vuorotaloin. Suomessa vallinneesta tavasta poiketen vain lapset kävivät Järvisaarellakylänlukuisilla. 215Järvisaaren itsenäistymispyrkimyksetPappien oli vaikea työskennellä Markkova-Järvisaarella pitkien etäisyyksien ja valtavan työsarantakia. 1800-luvun lopulla kirkkoherran täytyi pitää jumalanpalvelukset Markkovan ja Järvisaarenkirkoissa, kerran kuukaudessa Pähkinälinnassa ja kerran kuukaudessa virolainen jumalanpalveluskotiseurakuntansa kirkoissa. 216 Tämän takia joidenkin järvisaarelaisten mielestä heille ei pidettytarpeeksi usein jumalanpalveluksia, ja he ryhtyivät vuonna 1889 ajamaan Järvisaaren seurakunnanitsenäistymistä. Lupaa haettiin konsistorilta, ja omaa pappilaa varten hankittiin hirsiä 205 ruplalla. 217Jonkinlainen pappilarakennus saatiin rakennettua, ilmeisesti Montsina-nimiseen paikkaan 218 .Itsenäistymispyrkimykset kuitenkin lakkasivat pian saamasta suurempaa kannatusta. Vuonna 1907ainakin suunniteltiin kirkkokokouksen pitämistä asian tiimoilta, mutta sanomalehdistä ei selviä,mitä silloin päätettiin 219 .Kirkkoherra Matti Jaatisen kuoltua helmikuussa 1912 alkoivat järvisaarelaiset taas kerransuunnitella seurakuntansa itsenäistymistä. 19. helmikuuta markkovalaiset pitivät kirkkokokouksen,jossa päättivät pyytää armovuoden ajaksi kirkkoherraksi O. Lindbergin Janakkalasta. Lindberginpalkaksi esitettiin 50 kopeekkaa rippihenkeä kohden ja Markkova-Järvisaaren toivottiin pysyvänyhtenä seurakuntana. Järvisaarelaiset pitivät puolestaan kirkkokokouksensa seuraavana päivänärovasti Peroniuksen johdolla. Myös he halusivat Lindbergin armovuodensaarnaajaksi, muttavaativat Järvisaaren erottamista omaksi seurakunnakseen. Kokouksessa tuli esille se, että konsistorioli aiemmin antanut siunauksensa Järvisaaren itsenäistymiselle sillä ehdolla, että seurakuntaanrakennettaisiin oma pappila. Seurakuntalaiset pyysivätkin Peroniusta järjestämään uudenkokouksen, jossa käsiteltäisiin eroa ja pappilan rakentamista. Ongelmana pidettiin papin löytämisenvaikeutta ja sitä, että papin palkkaa pitäisi korottaa houkuttelevuuden nimissä. 22017. kesäkuuta 1912 rovasti Peroniuksen johtamassa kirkkokokouksessa järvisaarelaiset päättivätyksimielisesti erota Markkova-Järvisaaresta ja palkata oman papin. Kirkkoherran palkaksi sovittiin50 kopeekkaa miehenmaalta ja 1 rupla 20 kopeekkaa jokaiselta rippihengeltä. Palkan kerääminenannettiin staarostojen tehtäväksi. Aluksi pappila aiottiin rakentaa Montsinaan, jossa oli jo aiemminalettu rakentaa pappilaa ja jossa oli 33 desjatiinaan maapalsta. Montsinan syrjäisyyden takiapäätettiin kuitenkin pyytää Šapkin hovinherralta maata kirkonmäeltä. Tähän lähetystöön pyydettiinkunnanvanhin A. E. Huittaria ja kirkonmies Liiskiä. Pappila ulkorakennuksineen luvattiin rakentaavuoden 1913 loppuun mennessä, ja sitä varten oli määrä kerätä kuluvan ja seuraavan vuoden aikanajokaiselta rippihengeltä yksi rupla. Lisäksi päätettiin pyytää Markkovan seurakunnalta rahaarakennusprojektiin, sillä olivathan järvisaarelaisetkin vuosikymmeniä maksaneet Markkovassasijaitsevan pappilan rakentamisesta ja kunnostamisesta. Markkovan seurakunta kokoontui tämänjälkeen ja oli sitä mieltä, että Järvisaari voisi aivan hyvin itsenäistyä, mutta markkovalaiset eivätsuostuisi rahoittamaan pappilan rakentamista. 221Mujalaisen J. Liiskin ansiokkaasta varainkeruutoiminnasta huolimatta rahaa ei saatu kokoontarpeeksi. Tämän takia seurakuntalaiset alkoivat taas puolustaa yhteisen seurakunnan olemassaoloa.Lahkoihin kuuluvat suomalaisetkin suhtautuivat nihkeästi itsenäistymiseen. Seurakuntalaisethalusivat kovasti vakituista pappia. Markkova-Järvisaaren kirkkoherran virkaa hoitanut pappi oli25

juuri muuttanut pois, ja jumalanpalveluksia pitivät Järvisaarella muut rovastikunnan papit vainkerran neljässä viikossa. 222 28. syyskuuta 1914 Markkovan seurakunnan jäsenet päättivät, ettätulevalle papille maksettaisiin samaa palkkaa kuin aiemmin. 29. syyskuuta pidetyssä Järvisaarenkirkkokokouksessa seurakuntalaiset kieltäytyivät maksamasta tulevalle papille samaa palkkaa kuinaiemmin oli maksettu, vaikka palkan alentaminen olisi ollut kirkkolakia vastaan. Seurakunta olivalmis maksamaan 1200 ruplaa omalle papille, mutta vain 800 ruplaa Markkovan ja Järvisaarenyhteiselle papille. 223Tämä kädenvääntö sai uuden käänteen marraskuussa 1914, kun Markkovan seurakunnan jäsenetryhtyivätkin vaatimaan pesäeroa Järvisaaren kanssa ja omaa pappia 224 . Myös Järvisaaren kylissäalkoi esiintyä vastarintamielialaa. Helmikuussa 1915 markkovalaiset päättivät kokouksessaan, ettäpapin palkka maksettaisiin vastedes rahassa. Järvisaaren Kelkkulan asukkaat yhtyivät tähänpäätökseen ja päättivät myös liittyä Markkovan seurakuntaan. Maapäällikön vahvistamatpäätösasiakirjat lähetettiin konsistoriin hyväksyttäviksi. Samalla Järvisaaren Seulolan luterilaisetolivat aikeissa liittyä Markkovan seurakuntaan. 2259. elokuuta 1915 piti Kelton kirkkoherranapulainen Eevertti Pärnänen Markkovan ja Järvisaarenkirkoissa kirkkokokoukset, joissa käsiteltiin kirkollisten virkamiesten palkkajärjestelyjä.Kummatkin seurakunnat suostuivat palkkaamaan yhteisen papin. Kirkkoherran, lukkarin jasuntioiden palkat päätettiin muuttaa maksettavaksi kokonaan rahassa eikä osittain luonnontuotteinakuten aiemmin oli ollut tapana. Palkat aiottiin maksaa jatkossa reviisoittain eli miehenmaata kohden– Järvisaarella oli näet aiemmin palkka maksettu henkilöä kohden. Palkoista luvattiin tehdäkyläkuntien kokouksissa pöytäkirjat lokakuun aikana ja lähettää ne maapäällikön vahvistettaviksi. 226Markkova-Järvisaari palkkasi virkaa toimittavaksi kirkkoherraksi kyseisen Eevertti Pärnäsen, jokaaloitti työnsä syyskuussa 1915 227 . Seurakunta oli sen jälkeen tyytyväinen yhteiseen pappiin, eikäkolmikymmenvuotisen kiistelyn jälkeen seurakuntien eroa koskaan tapahtunut. 1880-luvullarakennettu, pappilaksi aiottu rakennuskin pysyi tyhjillään kunnes se lopulta myytiin Muja-Staarostinan osuuskaupalle kesällä 1916 228 .Muut kirkkokunnatInkerissä vaikuttivat 1800-luvun alussa niin sanottujen leikkaajien ja hyppääjien herätysliikkeet.Niiden ei tiedetä saaneen jalansijaa Järvisaarella. 1900-luvun alussa Järvisaarelle levisivätmetodismi ja baptismi. Metodismi saapui seudulle noin vuonna 1906 ja sai jalansijaa etenkinSeulolassa sekä sen naapurikylissä Handrovassa ja Haittalassa, jotka kuuluivat Markkovaan.Vuonna 1912 Seulolaan rakennettiin rukoushuone, jonka vakituiseksi sielunhoitajaksi tuli SuomestaA. Tuulihovi. Hän tosin riitautui seurakuntalaistensa kanssa jo seuraavana vuonna ja palasiSuomeen. Pietarin englantilaisten metodistien kerrotaan rahoittaneen Seulolan rukoushuonetta. 229Eräs markkovalainen kertoo Nevassa, että varoja saatiin Amerikan metodistikirkolta. Seudullaliikkuneista metodistisaarnaajista mainitaan pastori J. Salmi ja amerikkalainen piispa G. Simons. 230Seulolan asukkaista kerrotaan puolet olleen metodisteja 1900-luvun alussa 231 . He kuitenkin pysyivätainakin nimellisesti luterilaisen seurakunnan jäseninä rippikirjoissa. Metodisteilla kerrotaan olleenkirkko myös Mujan kylässä 232 .Luterilaisten ja metodistien välillä näyttää 1900-luvun alkuvuosin ollut paljonkin kitkaa. Vuonna1907 pohti Neva-lehdessä eräs markkovalainen metodismin suosion syitä: ”lieneekö kansa ollut jokyllästynyt herra Jaatisen ewankeliumiin, kun rupesi innolla suosimaan yksinkertaisten miestenopetusta.” Kirjoittaja kertoo kirkkoherra Jaatisen ryhtyneen vastustamaan metodisteja saarnoissaanja jopa tunkeutuneen näiden kokouksiin. 233 Samana vuonna kerrottiin Neva-lehdessä, ettäMarkkovassa juopuneet luterilaiset olivat muutamaan otteeseen väkivallalla ja puukolla uhaten26

Vuonna 1864 luotiin vielä kaksi lisätasoa talonpoikaiseen vaikuttamiseen: syntyi niin sanottuSemstvo-laitos eli maalaishallinto. Uuden järjestelmän mukaan kuntakokous valitsi jäseniensäjoukosta valtuutetun piirikunnan maalaiskokoukseen. Maalaiskokoukseen muut valtuutetut olivatpiirikunnan maanomistajien ja kaupunkikuntien valitsemia. Piirikunnan maalaiskokouksessapuheenjohtajana toimi aina piirikunnan aateliston päämies. Maalaiskokouksesta muodostettiinpiirikunnan maalaishallitus eli upraava, jonka puheenjohtajan nimityksen vahvisti kuvernementinpäällikkö. Piirikuntien maalaiskokoukset valitsivat keskuudestaan valtuutetut kuvernementinmaalaiskokoukseen kolmeksi vuodeksi. Jos keisari ei tahtonut vahvistaa jonkun henkilönnimeämistä kokouksen puheenjohtajaksi, silloin puheenjohtajaksi tuli kuvernementin aatelistonjohtaja. Kuvernementin maalaiskokous valitsi kuvernementin maalaishallituksen eli upraavanjäsenet, joita oli kuusi puheenjohtajan lisäksi. Kuvernementin maalaishallinnon puheenjohtajannimityksen vahvisti sisäasiainministeri. 250 Semstvo-laitos ei siten ollut keisarista, hallituksesta janäiden nimittämistä virkamiehistä riippumaton tapa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.Järvisaaren suomalaiset kylät jakautuivat eri kuntiin, jotka kuuluivat Lyyssin eli Pähkinälinnanpiirikuntaan. Kelkkulan kyläkunta kuului Ivanovon kuntaan, ja Seulola Liesoin kuntaan. Valtaosasuomalaiskylistä oli Šapkin kunnan alaisuudessa. Kyseiseen kuntaan kuuluivat Kanttilan kyläkunta,Mujan kyläkunta (Mujan ja Staarostinan kylät), Metsäpirtin kyläkunta (Metsäpirtti ja Savota),Järviin kyläkunta (Järvi ja Nurma), Vanhamoision kyläkunta (Vanhamoisio, Pitkäjärvi ja Siikala),Šapkin kyläkunta (Šapki, Piilova, Pielakkala ja Jorsnova sekä myöhemmin vuokramaille perustetutKorkka ja Riippala). 251 Vuonna 1886 mainitaan, että Šapkin kunnassa oli 329 veronmaksajaa 252 .Šapkin kunnassa oli siis monta täysin suomalaista kyläkuntaa. Suomalaisten lukumäärän ansiostasuomalainen saattoi päästä kunnanvanhimmaksi asti. Kunnanvanhimpien nimistä ei ole yhtenäisiätietoja. Vuodesta 1875 vuoteen 1884 Šapkin kunnanvanhimman virassa oli venäläinen, jonkaseuraajaksi vuoden alussa 1884 pidetyissä kunnanvaaleissa valittiin Juoseppi Virkki. Suomalaisenpäästyä kunnan johtoon olivat odotukset suomalaisten keskuudessa suuret. Muutosta saatiinkinaikaiseksi, kun kunnanvanhimman ehdotuksesta päätettiin kieltää nuorten poikien öinenmeluaminen kylien kaduilla. Rangaistuksi meluaja sai valita joko kolmen ruplan sakon, seitsemänpäivän oleskelun ”vesikopissa” tai 20 vitsaniskua selkään. Keväällä 1885 kuitenkin jouduttiinJärvisaarella pettymään, kun viranomaiset erottivat kylänvanhin Juhana Savolaisen ja viikon päästäkunnanvanhin Juoseppi Virkin. Pian selvisi, että kyseiset miehet olivat tuhlailleet kunnan rahojavääriin tarkoituksiin. Savolaisen sanottiin kuluttaneen 462 ruplaa ja Virkin 232 ruplaa. Heidäthaastettiin Lyyssin piirikunnan oikeuteen, jossa heidät tuomittiin 30. heinäkuuta 1886.Kunnanvanhin Virkki tuomittiin maksamaan kavalletut rahat takaisin kunnalle ja istumaan kaksikuukautta vankeudessa. Kylänvanhin Savolainen tuomittiin vuodeksi vankeuteen. 253Myöhemminkin suomalaiset olivat Šapkin kunnanvanhimman virassa. 1900-luvun alussa virassa olisuomalainen J. Mustonen, jonka tilalle valittiin vuoden 1909 lopulla Staarostinan kyläkunnanstaarosta A. E. Huittari. Huittarin nimitys vahvistettiin vuoden 1910 alussa. 254 Vielä vuosina 1912 ja1914 Šapkin kunnanvanhimpana mainitaan kyseinen Antti Eljaksenpoika Huittari 255 . Huittarinlisäksi kunnan johtokuntaan kuului vuonna 1914 kirjuri Fjodor Ivanovitš Jakovlev 256 . Kuntatasoakorkeammalle yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa järvisaarelaiset eivät tiettävästi päässeet ennenvallankumousta.TALONPOIKAISLEVOTTOMUUDETTurkinmäen suutotTalonpoikaisreformin jälkeen Venäjän keisarikunnassa syntyi talonpoikien ja maanomistajien välillemaakiistoja. Olga Oldenborger ylistää muistelmissaan isäänsä, Aleksandrovkan herraa Vladimir29

Petrovitš Markovia edistykselliseksi maanomistajaksi, joka ahkeroi parantaakseen vapautettujentalonpoikien asemaa. Hän kertoo Markovin muun muassa laajentaneen talonpoikiensa tiluksia. 257Toisaalta muista lähteistä selviää, että vuosikymmenien ajan Markovin ja metsäpirttiläistentalonpoikien välejä hiersi kiista eräästä 82 desjatiinan maasta 258 . Kiistan kerrotaan syntyneen siitä,että aikaisempi maanomistaja, ilmeisesti Markovin äiti, oli lahjoittanut kyseisen maan talonpojille.Hänen perillisensä oli myöhemmin ottanut maat takaisin 259 . Talonpojat ottivat maat väkisinkäyttöönsä, ja esimerkiksi vuonna 1899 heitä syytettiin metsänhakkuista Markovin metsässä jametsän tarkastuksen vastustamisesta 260 . Vuonna 1901 oli oikeuden päätöksen nojalla määräkartoittaa kiistanalainen maa ja osoittaa, että se kuuluu Markoville. Tuolloin siitä oli kiistelty jo 19vuotta. Metsäpirtin talonpojat saivat vihiä viranomaisten aikomuksista jo etukäteen ja päättivät estäämaanmittaustyöt. Piirioikeuden asiakirjoista selviää tarkasti, mitä sen jälkeen tapahtui.23. kesäkuuta 1901 maapäällikkö (venäjäksi zemski natšalnik) ja piirikunnan poliisipäällikkö(ispravnik) läksivät Metsäpirttiin keskustelemaan asiasta talonpoikien kanssa. Nämä kuitenkinsanoivat, että oikeuden päätös ei ollut lainvoimainen ja kertoivat valittaneensa siitä. 24. kesäkuutasaapuivat maapäällikkö, poliisipäällikkö ja joukko alempia poliisivirkamiehiä maanmittarin kanssaTurkinmäelle, joka muodosti kiistellyn maa-alueen luonnollisen rajan. Samaan aikaan paikallekokoontui satapäinen talonpoikaisjoukko, jossa oli myös naisia ja lapsia. Maanmittarin ryhdyttyätyöhönsä tämä väkijoukko saartoi hänet ja kielsi häntä työskentelemästä. Viranomaiset yrittivätturhaan saada joukkoa hajaantumaan. Suurimmalla osalla talonpojista oli jonkinlaiset kanget taikepit käsissään, ja joidenkin todistajien mukaan he keräsivät taskuihinsa maantiesoraa. He eivätkuitenkaan heittäneet soraa ketään kohti. Talonpojat jatkoivat maanmittarin häiritsemistä ja alkoivathakata ratsumiehiä kepeillään. He eivät suostuneet lähtemään paikalta, vaan viettivät seuraavan yönviereisellä pellolla.26. kesäkuuta paikalle saapuivat talonpoikia taivuttelemaan Pietarin varakuvernööri N. I.Demjanovitš ja prokuraattori N. N. Tagantsev. Talonpojat kuuntelivat herroja nöyrästi, muttasanoivat, että suostuisivat vaatimuksiin vain jos paikalle kutsuttaisiin sotajoukot. Metsäpirttiläisetajattelivat, että vasta sotajoukkojen saapuminen vakuuttaisi heidät tsaarin tahdosta. Seuraavanayönä paikalle saapuikin kaksi komppaniaa Samaran ja Tsaritsynin rykmenteistä. 27. kesäkuutaaamuviideltä maanmittari pääsi lopulta aloittamaan työnsä. Talonpoikia vaadittiin vastuuseenteoistaan. 261Vielä pitkään muistettiin paikkakunnalla tämä tapaus kansan suussa nimellä Turkinmäen suutot.Venäjän sana sud tarkoittaa oikeudenkäyntiä, oikeutta tai oikeusistuinta. Tämän teoksen kirjoittajanvuonna 2008 kuuleman tarinan mukaan Pienaution kylän lähellä sijaitsevalla Turkinmäellä olivattalonpojat ottaneet yhteen hovinherran ja sotaväen kanssa joskus tsaarin aikaan. Talonpoikien aseinaolivat olleet työvälineet. Jonkun vanhan naisen kerrotaan vetäisseen upseerin hevosta hännästä,minkä seurauksena hevonen oli lähtenyt laukkaamaan mäkeä alas. 262 Matti Särki kertoo Turkinmäentapahtumista seuraavalla tavalla:”Kun maaorjuus lakkautettiin mäki joutui talonpojille. Myöhemmin hoviherra vaati mäkeätakaisin ja aikoi ottaa sen väkivalloin. Kansa nousi kapinaan ja kivitti maanmittarit japoliisit. Talonpojat sitten vitsailivat, että he pakenivat kuin turkkilaiset. Siitä ehkä johtuukinnimi Turkin mäki. Seuraavana päivänä kylään saapui tutkimuskomissio sotilaita mukanaan.Muutama kapinan aktiivisimmista osaanottajista vangittiin ja vietiin ujestiin. Sotilaatleiriytyivät liitereihin, takavarikoivat Tanin härän, söivät sen ja poistuivat kylästä. Onneksivangitut pian palasivat takaisin. Siitä ei ole tietoa, mihin päättyi hoviherran ja talonpoikienvälinen kiista.” 263On perin merkillistä, että tilanomistaja Markovin tytär Olga Oldenborger ei mainitse Turkinmäentapahtumia muistelmissaan lainkaan.30

maatalousreformien myötä. Uusi laki antoi talonpojille oikeuden vaatia maansa erotetuksikyläkunnan yhteisomistuksesta yksityisomaisuudeksi. Metsää ei jaettu sen vähyyden vuoksi, vaanse säilyi kyläkuntien yhteisomaisuutena. Toikan mukaan tämän uudistuksen seurauksena Inkerinsuomalaiset talonpojat alkoivat ahkerasti parantaa tilojaan ja viljelysmenetelmiään, sillä nyt tila eivoinut siirtyä kenellekään muulle sarkajaon seurauksena. 272 Stolypinin reformi ei kuitenkaanratkaissut talonpoikien kaikkia ongelmia. Järvisaaren talonpojille tyytymättömyyttä aiheutti puutemetsistä ja laitumista. Puutavara piti ostaa kalliiseen hintaan hoveilta, joilta myös laidunmaata pitivuokrata. Myös siirtolaisten harrastama vuokraviljely lienee aiheuttanut jossain määrin katkeruutta.Vielä vuonna 1913 oli sarkajako vallitsevana käytäntönä Järvisaarella. Ainakin Staarostiinassa oli jotuolloin pohdittu uutta maanjakoa, mutta yksimielisyyttä ei vielä ollut siitä, miten ja moneen palaanmaat jaettaisiin. Edistysmieliset maanviljelijät toivoivat Järvisaarellakin maan jakamista suurempiinpalstoihin, jotta maata voitaisiin viljellä tehokkaammin ja alkaa harjoittaa vuoroviljelyä. Mujanmaamiesseura teki uraauurtavaa työtä uusien viljelymenetelmien tuomisessa seudulle. 273SOTAVUODETJärvisaaren miehistä osa joutui Venäjän alamaisina suorittamaan asevelvollisuuden. Hovien aikanaasevelvollisuus ei koskettanut kaikkia. Sen pituus vaihteli ajan myötä eliniästä 12 vuoteen. 1870-luvulta alkaen asepalvelus oli kaikkien 21 vuotta täyttäneiden miesten velvollisuus, jonkasuorittaminen kesti kuusi vuotta. Vuonna 1906 armeijapalvelus lyheni kolmeen vuoteen.Vapautuksen palveluksesta saivat vanhempiensa ainoat pojat.Järvisaaren kirkonkirjoissa esiintyy 1800-luvulla useita sotamiehiä, jotka olivat palanneetpalveluksensa jälkeen kotikyliinsä asumaan. Järvisaarelaisia on mahdollisesti ollut mukana kaikissaVenäjän 1700- ja 1800-luvulla käymissä sodissa, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Venäjän – Japanin-sodassa vuosina 1904–1905 oli mukana 30 Järvisaaren miestä. Kolme heistä kuoli sodan aikana.Viimeiset järvisaarelaiset sotilaat palasivat kotiseudulleen vasta 19. huhtikuuta 1906. 274Matti Särjen mukaan 1. elokuuta 1914 Venäjän osalta syttynyt ensimmäinen maailmansota tuliihmisille yllätyksenä. Nuorten liekku- eli keinulauluihin lisättiin sodan sytyttyä uusi säe:”Perjäntain ol pervoi päivä,pojat vietii sottaa.Tytöt jäivöt itkemää,jot kuka heitä ottaa.” 275Järvisaaren miehet taistelivat maailmansodassa ainakin Karpaateilla, missä heitä kaatuikin. 276Inkeri- ja Neva-sanomalehdet julkaisivat joitakin yleisesikunnan luetteloja haavoittuneista jakaatuneista, mutta niissä ei esiinny järvisaarelaisia. Tosin vuonna 1915 haavoittunut, Lyyssinpiirikunnasta kotoisin ollut Juhana Matinpoika Nuija, on nimensä perusteella saattanut ollaSeulolasta 277 . Nuoren miesväen poissaolo vaikeutti maataloustöiden tekemistä.KOULULAITOKSEN KEHITYS1800-luvulla koulutus oli järjestetty heikonlaisesti, eikä säännöllisiä kouluja ollut. Vuonna 1856perusti kirkkoherra Johan Groundstroem koulun Markkovaan, jossa hän opetti sisariensa kanssanoin 40 oppilasta 278 . Järvisaarella koulumestarina toimi ainakin 1860-luvulla lukkari PietariPietarinpoika Komonen, joka kuoli vuonna 1869. Syyskuussa 1876 alkoi Järvisaaren lukkariAndreas Ristali pitää kiertokoulua, joka lieneekin ollut pitkään paikkakunnan ainoa koulu 279 .32

Vuosisadan loppua kohden tilanne ei parantunut, vaikka talvella 1888–1889 paikkakunnallerakennettiinkin kahteen kylään koulukartanot 280 . Vuonna 1895 Markkova-Järvisaarella ei toiminutenää ainuttakaan suomalaista kansakoulua 281 . Kouluja alkoi ilmestyä vasta tsaarin ajanloppupuolella, jolloin vallanpitäjät ja rahvaskin alkoivat suhtatua suopeammin kansansivistämiseen. Opettajia valmistui Kolppanan suomalaisesta opettajaseminaarista, joka oli perustettuvuonna 1863. Vuonna 1896 perustettiin vihdoin Mujan kansakoulu 282 . Koulu rakennettiinMyllymäelle Mujan ja Staarostinan kylien välille Maalaishallinnolta lainatulla 1600 ruplansummalla. Opettajan palkan maksoi niin ikään Maalaishallinto. 283 Mujan koulun pitkäaikaisenaopettajana toimi Yrjö Bäckman 284 . 30. heinäkuuta 1900 Mujan kyläkunnan kokouksessa koulunholhoojaksi valittiin varakas mujalainen kauppias Matti Savolainen. Muita koulun puolestapuhujiaMujalla olivat Antti Savolainen, Juhana Liiski ja seurakunnan kirkkoherra. 285Koulujen perustamista vaikeutti se, että jotkut tahot vastustivat kouluja eivätkä arvostaneetkoulusivistystä, kuten muuan paikkakuntalainen kirjoitti Inkeri-lehdessä vuonna 1900 286 . Vuonna1908 kirjoitti eräs markkovalainen, että jopa kirkkoherra Jaatinenkin hyökkäsi saarnoissaankansakoulua ja oppineita vastaan niin kiivaasti, että jotkut koululaiset lopettivat koulunkäyntinsäsiihen paikkaan. Jaatisen kerrotaan vastustaneen kouluja, koska niissä keskityttiin Jumalan sijastajärjen kehittämiseen. 287 Keisarivallan aikana opettajan taloudellinen asema oli huono;kuukausipalkka oli 25 ruplaa 288 .Vuonna 1906 Markkova-Järvisaaren seurakunnassa toimi kolme kansakoulua, joista yhdessä olisuomalainen opettaja ja yhteensä oppilaita 135. Vain uskontoa ja äidinkieltä opetettiin suomeksisuomalaisen lukkarin toimesta. Lisäksi apukassan varoilla pidettiin Järvisaarella virolaista koulua,jossa oli noin 30 virolaista lasta. 289 Metsäpirtissä kerrotaan olleen koulu vuodesta 1909, mutta aluksise toimi eräässä kylän taloista. Kanttilaan avattiin koulu vuonna 1912. 290 Lyyssin piirinmaalaishallinnon kokouksessa marraskuussa 1912 suunniteltiin muun muassa, että JärvisaarelleMetsäpirtin ja Nurman kyliin rakennettaisiin koulut vuoden 1913 kuluessa 291 . Järviin kylässä olikansakoulu ainakin jo vuonna 1913, jolloin sen tilat paloivat saunasta alkunsa saaneen tulipalonseurauksena 292 . Vuonna 1914 kansakouluja oli jo Kanttilassa, Mujalla, Pitkäjärvellä, Metsäpirtissä,Järviissä ja Siikalassa tai Seulolassa. Suomalaisia opettajia oli vain kolmessa koulussa: Mujalla YrjöPietarinpoika Bäckman ja Maria Antintytär Hijainen sekä Pitkäjärvellä Agneta PaavontytärTapanainen. Kanttilassa opettajana toimi Aleksandra Porfirevna Sirotnika, Metsäpirtissä OlgaSemjonova Karzova, Järviissä Marija Sergejevna Ionova ja Siikalassa tai Seulolassa PelagejaAndrejevna Sysojeva. Lisäksi Hattulassa toimi tuolloin luterilaisen seurakunnan koulu, jonkaopettajana oli J. V. Seger. 293Kanttilan koulussa ensimmäinen opettaja oli venäläinen Aleksandra Sirotkina. Oppilaita oli 30,jotka eivät aluksi puhuneet venäjää. Pikku hiljaa opettaja ja oppilaat alkoivat ymmärtää toisiaan.Tuolloin kaikki oppilaat olivat poikia, koska heidän ajateltiin tarvitsevan kirjoitustaitoakirjoittaakseen sotapalveluksen aikana kirjeitä kotiväelle. Matti Särki oli yksi vuonna 1912 koulunaloittaneista, jotka menivät suorittamaan neliluokkaisen koulun lopputentin Šapkiin 1916. Tenttiinsisältyi aritmetiikan neljä laskutapaa, ainekirjoitus luetun pohjalta ja suullinen tentti. Virassa olevienopettajien ohella oli kiertäviä opettajia. Näistä liissiläläinen Juho Karjalainen ei saanut hoitaaopettajanvirkaa, ja Paavo Savolainen eli Sorsan Paavo oli erotettu opettajaseminaarista. 294Katri Klemettilän mukaan 1910-luvulla opetus oli Metsäpirtissä täysin venäjänkielistä, vaikkakoulun opettaja oli aluksi virolainen. Hieman myöhemmin opettajina toimivat suomalaiset Rister jaSavolainen, jotka hekin opettivat venäjäksi venäjänkielisen opetussuunnitelman mukaan. 295 Vuonna1914 kerrotaan Inkeri-lehdessä, että Järvisaaren viidessä kansakoulussa ei enää opetettu uskontoalainkaan 296 . Lempaalan suomalaisessa kuuromykkäkoulussa mainitaan olleen yhteensä viisijärvisaarelaista oppilasta vuoteen 1913 mennessä 297 .33

Järvisaarelaisia opiskeli jonkin verran Kolppanan opettajaseminaarissa. Wikbergin julkaisemassaoppilasluettelossa mainitaan seitsemän siellä opiskellutta järvisaarelaissyntyistä nuorta. Heidännimensä olivat Paul Savolainen, Otto Wilhelm Rister, Johan Rister, Pietari Huittari, AleksanderAdolf Rister, Yrjö Savolainen ja Antti Huittari.Ensimmäiset kirjastot syntyivät koulujen yhteyteen. Maaliskuussa 1908 päättivät Mujan jaStaarostinan isännät perustaa kirjaston Mujan kouluun. Kirjastosta saivat kyseisten kylien asukkaatlainata kirjoja ilmaiseksi. Mujan ja Staarostinan kylät myönsivät jahtiarennista saadut 40 ruplaakirjojen ostoon, ja perustamiskokouksessa saatiin lahjoituksina 15 ruplaa. Kahdeksanmiehinenkomitea sai tehtäväkseen luvan hankkimisen sekä kirjojen valitsemisen ja ostamisen. Kokouksenosanottajat suunnittelivat anovansa upraavalta 100 ruplan avustusta kirjojen hankintaan. 298YHTEISKUNNALLINEN HERÄÄMINENMaaorjuuden päätyttyä alettiin Järvisaarella perustaa yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Varhaisintatoimintamuotoa edustivat raittiusseurat. Inkerinmaan ensimmäinen raittiusseura perustettiin vuonna1872 Markkovalle ja toinen samana vuonna Järvisaarelle. Järvisaaren raittiusseuraan liittyi pian 30jäsentä, jotka olivat sitoutuneet välttämään väkijuomia ja tapahtumia, joissa niitä tarjoiltiin. 299Vuonna 1876 Järvisaaren raittiusseuraan kuului jo 100 henkeä 300 . Raittiuden kannattajat pitivätväkijuomien liiallista nauttimista häissä ja juhlien kuten joulun aikaan ongelmana. Viinaa syytettiintappeluiden aiheuttajaksi häissä, minkä takia ihmisiä kehotettiin pitämään raittiita häitä. Eräskinjärvisaarelainen kirjoitti Inkeri-lehteen tästä aiheesta vuonna 1903 ja oli sitä mieltä, että juominenoli vähentynyt huomattavasti raittiustyön ja papin valistavien saarnojen ansiosta. 301 Tosin raittiustyöei saanut pysyviä muutoksia aikaan, sillä 1910-luvun mittaan järvisaarelaiset raittiusaktiivit alkoivattaas kirjoitella Inkeri-lehteen paikkakuntansa rappiollisesta tilasta alkoholinkäytön suhteen.MaamiesseuratSyksyllä 1905 perustettiin Järvisaarelle ajan hengen mukaan maamiesseura, jonka jäseniksi ehtiliittyä noin 40 henkeä. Seura kokoontui agronomin johdolla, kunnes poliisi kielsi sitäkokoontumasta. 302 Elettiinhän tuolloin vallankumouksellisia aikoja, mikä sai viranomaisetrajottamaan yhdistystoimintaa. Seura jatkoi toimintaansa ainakin jonkin aikaa ja liittyi muutamanvuoden päästä Pietariin perustettuun maatalousseurojen keskushallintoon. Usein maatalousseuranyhteydessä toimi kalustokauppa, jossa myytiin tarpeellisia työkaluja, koneita, lannoitusaineita jasiemeniä. Inkerin maatalousseurat järjestivät myös maanviljelys- ja karjanhoitonäyttelyitä. 303Järvisaaren ensimmäisen maamiesseuran tarina ei kauan kestänyt, mutta vuoden 1909 tienoillaperustettiin Mujalle uusi maamiesseura 304 . Maamiesseuran ohella Mujan kyläkunta oli kiinnostunutmaanviljelyksen tehostamisesta. Kyläkunnan kokouksessa 1. maaliskuuta 1909 päätettiin tilataTsarskoje Selon maalaishallinnon siemenvarastosta 600 puutaa siemenkauraa kevättä varten jakokeiluna 350 puutaa apulantoja Lyyssin maalaishallinnon kautta. 305Mujan maamiesseuran johtokuntaan kuuluivat vuonna 1912 J. Liiski esimiehenä, S. Mustonenvaraesimiehenä, A. Savolainen rahastonhoitajana ja opettaja Y. Bäckman sihteerinä. Vuonna 1912seuran vuositulot olivat 2 236,37 ruplaa, menot 2 150 ruplaa ja omaisuus arviolta 257 ruplaa.Vuosien 1912 ja 1913 välillä maamiesseuran jäsenmäärä nousi 38 jäsenestä 67 jäseneen. Seura tilasikyseisenä toimintavuotenaan siemeniä, mineraalilannoitteita ja uudenaikaisia maanviljelyskoneita.Vuosikokouksessa 20. tammikuuta 1913 maamiesseuran johtokuntaan valittiin samat miehet, jotkakuuluivat siihen vuonna 1912. 306 34

Inkeri-, Uusi Inkeri- ja Neva-lehdille lyhyitä katsauksia kotiseutunsa tapahtumista. Kotiin tilattulehti heijasti yleensä tilaajansa poliittisia mielipiteitä. Inkeri-lehti edusti konservatiivisempaa jauskonnollisempaa linjaa, kun taas Uudessa Inkerissä ja Nevassa ilmaistiin enemmän vasemmallekallistuvia ja kriittisiä mielipiteitä. Vuonna 1908 kirjoitti muuan järvisaarelainen Nevassa, että”Sanomalehti-asiassa owat meidän ukot Newalaisia kiireestä kantapäähän”, mutta myös ”Uudentulokkaan” eli ilmeisesti juuri uudelleen perustetun Inkeri-lehden näytenumeroita oli pappiseurakunnassa jakanut 327 . Eräs järvisaarelainen kirjoitti Inkeri-lehdessä vuonna 1913 paikkakunnanhenkisestä tilasta näin: ”Sanomalehtiä tilataan yleensä vähän, ja maamiesseura- ja osuuskauppaaateovat vielä jokseenkin outoja.” 328 Tsaarin aikaan, kun raja oli auki, tilattiin myös Suomessapainettuja sanomalehtiä. Esimerkiksi Jooseppi Klemettilän isä luki kotonaan Karjalan lehteä jaViipurin Sanomia 329 .Neva-lehden mukaan vuonna 1916 Markkova-Järvisaaren seurakuntaan tilattiin lehtiä 797kappaletta. Lehtiä tilattiin seuraavat määrät: pastori Pärnäsen toimittamaa Hyvää Sanomaa 330kappaletta, Koti-Lehteä 116, Pyhäkoululehteä 30, Lasten Pyhäkoululehteä 80, Lasten lehteä 12,Lähetyssanomia 10, Lasten lähetyssanomia 24, Elämän kevättä 11, Kotimaata kahdeksan, Inkeriä27 ja Nevaa 149 kappaletta. 330 Luettelossa ei näköjään mainita kaikkia Suomesta tilattuja maallisiasanomalehtiä tai venäjänkielisiä julkaisuja. Suomalaista kirjallisuuttakin harrastettiin, kuten Mujankoulun iltamissa esitettyjen näytelmien nimistä ilmenee.Etenkin mujalaiset ja staarostinalaiset talonpojat näyttävät kunnostautuneen kulttuurisessa jayhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Voidaankin sanoa, että 1800- ja 1900-luvun vaihteessa näidenkylien asukkaat olivat ensimmäisinä tuomassa uusia tuulia paikkakunnalle. Matti Särki kutsuukinMujaa Järvisaaren sivistyneimmäksi kyläksi. Kylän kulttuurielämän voimahahmo oli hänenmukaansa opettaja Yrjö Bäckman. 331 Tuona inkerinsuomalaisen kulttuurin kulta-aikana Järvisaari olijoihinkin inkerinsuomalaisiin seurakuntiin verrattuna vielä takapajuinen paikkakunta. Merkittävänäsyynä tähän voidaan pitää Järvisaaren koululaitoksen myöhäistä ja hidasta kehitystä.Rautatie1800-luvulla kulkuyhteydet Järvisaarelle olivat kehnot. Olga Oldenborgerin mukaan Šapkista kulkialkeellinen tie 19 virstaa lähimmälle rautatieasemalle Tosnaan. Tie oli mutainen jopa kesällä, ja sekulki välillä mäkien päältä. 332 Rautatieyhteys Moskovan ja Pietarin välillä avattiin 1851. Aivan1900-luvun alussa alettiin Järvisaaren seudulle rakentaa rautatielinjoja, jotka helpottivat asukkaidenliikkumista ja tavaroiden kuljettamista kaupunkeihin. Ensimmäiseksi rakennettiin vuonna 1901Mgan eli suomalaisittain Namkun asema, jonka ympärille syntyi samanniminen taajama 333 . Namkkusijaitsi radalla, joka sai alkunsa Moskova-Pietari -radan varrella sijaitsevasta Obuhovosta ja jatkuiNamkun jälkeen itään aina Vologdaan asti. Namkun jälkeen radalta lähti sivuraide, joka kulkiSologubovkan aseman halki. Sologubovkan asema sijaitsi nimestään huolimatta aivan Seulolankylän kaakkoispuolella, mutta sai nimensä kauempana sijaitsevalta Sologubovkan suurkylältä.Sologubovkasta rautatie jatkui Turuskinan asemalle Mujajoen pohjoispuolelle ja kauemmaskaakkoon.Pietari-Moskova -radan varrelta Tosnan rautatieasemalta rakennettiin rautatie Šapkiin. PekkaPyysiäisen mukaan rataa oli rakentamassa satoja puolalaisia 334 . Se valmistui vuonna 1912, ja valtiokuljetti sillä hiekkaa Šapkin tienoilta rautateilleen. Paikkakuntalaiset saivat matkustaarautatielinjalla ilmaiseksi. 335 Šapkin asemalla toimi kaivuri, jolla vaunuihin lastattiin hiekkaa jasoraa. Rautatielinjaa käytettiin myös rakennustarvikkeiden kuten hirsien kuljettamiseen. 336 Tosnastapohjoisempana sijaitsevasta Sablinosta rakennettiin rata Kirsinon venäläiskylään, joka sijaitsiKanttilasta pohjoiseen. Kaikki edellä mainitut asemat ja ratalinjat valmistuivat vuoteen 1916mennessä. 337 37

TerveydenhuoltoTerveydenhuollon järjestäminen oli 1800-luvun lopusta alkaen maalaishallinnon vastuulla. Aivan1900-luvun alussa oli Järvisaaren alueella klinikoita Šapkissa, Liesoissa, Ivanovossa,Anninskojessa. Liesoissa oli seudun ainoa sairaala. Lääkärit toimivat Šapkissa ja Ivanovossa, jalisäksi potilaita hoitivat välskärit ja kätilöt. 338 Vuoden 1909 keväällä raivosi Šapkin kunnassatulirokko, minkä takia Mujan ja Vanhamoision koulut olivat suljettuina 339 .38

Kuva 4: Metsäpirtin kylä. Lähde: Inkerin kulttuuriseura.JÄRVISAARELAISTEN ARKEA JA JUHLAAJärvisaaren suomalaisten jokapäiväinen elämä oli hyvin samankaltaista kuin muualla Inkerinmaallaja Kaakkois-Suomessa. Maanviljelys oli ihmisten pääelinkeino, jonka lisäksi tuloja saatiinmyymällä elintarvikkeita ja käsitöitä kaupunkeihin. Järvisaarella elettiin pitkäänomavaraistaloudessa.Järvisaarelainen taloJärvisaaren kylissä talot olivat tiiviissä rivissä kadun eli kylätien varrella kuten venäläisissäkinkylissä. Pienimpiä kyliä halkoi vain yksi katu, mutta isoimmissa saattoi olla useampiakin katuja,joilla oli omat nimensäkin. 340 Kylät kasvoivat, koska tapana oli jakaa maat poikien kesken jarakentaa jokaiselle oma talo kadun varrelle. Vanhimmat talot olivat siten kylän keskellä. Talojakutsuttiin isännän nimellä tai isännän lempinimen mukaan. Vanhemman naislesken emännöimäätaloa saatettiin kutsua tämän nimellä. Talonnimet siis vaihtuivat aikojen saatossa. 341 Ämmä ja äijä,joiksi isovanhempia kutsuttiin, jäivät asumaan taloonsa lastensa kanssa 342 . 1800-luvulle saakkajärvisaarelaiset talonpojat asuivat varmaankin yhä vaatimattomissa savupirteissä. Sittemmin talojarakennettiin monimutkaisemman kaavan mukaan, ja rakennusperinne sai vahvoja vaikutteitavenäläisiltä, mikä näkyy myös rakennusten ja niiden osien nimissä.1900-luvun alkuun saakka talo jakautui kolmeen osaan: kadun puolella oli estupa, sitten keskelläporstua eli eteinen ja takana takatupa. Estuvassa asuttiin kesällä ja takatuvassa talvella, mistäjohtuen niistä käytettiin myös nimityksiä kesätupa ja talvitupa. Vauraiden talonpoikien talot olivatusein kaksikerroksisia sekä keltaisella, punaisella tai vihreällä värillä maalattuja. Vauraampientalojen sivulla oli estuvan päässä kadun puolella avokuja, hirsinen katos, jossa voitiin pitää karjaakesällä ja talvella hevosia. Avokujan ylemmässä kerroksessa voitiin säilyttää heiniä.39

Piharakennuksiin kuuluivat liävä (karjasuoja), hevostalli, lammasliävä, halkoliiteri, aitta ja sauna.Aitat olivat yleensä kaksikerroksisia: alhaalla säilytettiin viljaa ja ylhäällä vaatteita. Kesällä tytötnukkuivat aitoissa. Sivurakennukset muodostivat umpinaisen sisäpihan. Asuintalon vieressä oli ovieli kalintka ja sen vieressä kaksiosainen portti, josta pääsi hevosella talon pihaan. 343 Rakennuksissaoli yleensä pärekatot, mutta kattoja tehtiin myös kourulaudoista, jotka asetettiin katolle limittäin 344 .Päreet höylättiin itse, mutta naulat tuotiin Pietarista 345 . Asuinrakennusten osia koristeltiin hienosti:esimerkiksi katon luistimeen veistettiin hevosen pää, katon päätyyn ja ikkunaluukkuihinkoristeleikkauksia 346 .Myöhempää talomallia kutsuttiin viisseinäiseksi: siinä oli keittiön puoli ja kamari, joita erotti laipioeli seinä, joka ei ulottunut aivan kattoon asti. Keittiötä kutsuttiin peräksi, isompi kamari tunnettiinsalina. Huonekaluja oli taloissa harvakseltaan. Usein oli vain pöytä ja penkki, joka kiersi tupaa.Pöydällä oli oma sijansa nurkassa, ja vanhat ihmiset olivat hyvin tarkkoja siitä, että pöytä oli ainaomalla paikallaan ”pöydän nurkassa”. 347 Sohvi Särjen mukaan yleensä ei ollut tapettejakaan seinillä,joten seinät oli tapana pestä keväisin hiekalla ja vedellä 348 . Nuorempaa sukupolvea edustavan KatriKlemettilän mukaan kuitenkin suurin osa taloista oli vuorattu 349 . Uunia kutsuttiin Järvisaarellakiukaaksi 350 , hella tunnettiin nimellä pliita 351 .Metsäpirttiläisen Helena Terävän mukaan joka talolla oli oma kaivo. Metsäpirtissä oli taloilla omansaunan lisäksi kesäsaunoja, jotka sijaitsivat joen rannalla. 352 Riihet, kuominat (riihen puintihuoneet)ja sarraimet (ladot) sijaitsivat kauempana kylän taloista 353 . Haltsonen mainitsee yksityiskohtana,että Järvisaarella riihen yläpuolella olevaa savuikkunaa kutsuttiin tusniekaksi 354 . Pellot sijaitsivatkylien ympärillä, mutta ainakin 1900-luvun alussa saattoi vauraammilla talonpojilla olla rynttejä elikauempana sijaitsevia maapalstoja 355 .MaatalousMaatalous oli tärkein elinkeino Järvisaarella. Maata muokattiin vielä 1900-luvulla kaksiaisaisellahevosvetoisella auralla eli atralla. Pluukaksi kutsuttiin yhdellä aisalla varustettua auraa. Maanhienontamiseen käytetyssä astuvassa eli äkeessä oli puinen rampka eli raami, johon lyötiin kiinnirautapiit. Astuva laitettiin kiinni hevosen vetämään valjokkaan. 356 Työvälineiden puuosat voitiintehdä itse, mutta atran terä ja astuvan piikit piti hankkia kyläsepältä. Jooseppi Klemettilän mukaannoin vuosien 1912 ja 1913 paikkeilla alkoivat ensimmäiset maatalouskoneet ilmestyäpaikkakunnalle. Jo ennen vallankumousta oli niitto- ja puimakoneita ja jousikarheja. 357Maatalouskoneiden ja uusien viljelystapojen saapuminen oli maamiesseurojen ansiota.Keväällä kylvettiin pääasiassa ruista, kauraa ja ohraa, jota kutsuttiin otraksi. Lisäksi viljeltiinkartoškaa tai karttuškaa (perunaa) ja kualia (kaalia) sekä vaatteiden raaka-aineena käytettävääpellavaa. Vehnä ei kasvanut Järvisaaren maaperässä hyvin, joten sen viljely jäi epäonnistuneidenkokeilujen tasolle. Vilja niitettiin vielä 1900-luvun alussa monin paikoin käsin sirpeillä ja pantiinkuhilaille kuivumaan. Sitten kuhilaat vietiin sarraimeen puimista varten. Niistä hakattiin jyvät irtipuisilla raakoilla, sitten ”löyhkällä löyhkättiin rummenet” pois, kuten Sohvi Särki kertoo. 358Haltsosen mukaan Järvisaarella riihessä käytettyjä tarve-esineitä olivat ruoku, lapia, löyhkä jasauhka 359 . Järvisaarella oli ainakin vesimyllyjä; esimerkiksi Metsäpirtissä niitä oli 1900-luvunalussa kaksi. Ne tosin toimivat huonosti läheisen joen vähäisen veden takia. Pian vallankumouksenjälkeen kutsuttiin kylään pietarilainen asiantuntija avustamaan myllyn rakentamisessa. Moottoriksihankittiin käyttökelvoton höyrykone, joka asetettiin joen rannalle. Tuulimyllyjen olemassaoloonviittaa Mujan lähellä sijainnut Myllymäki-niminen paikka. 360Kotieläimistä Järvisaarella pidettiin lehmiä, lampaita, sikoja, hevosia ja kanoja. Kotieläinten määräriippui talon vauraudesta. Kylät palkkasivat omat paimenensa erikseen hevosille, lehmille ja40

lampaille. Hovien aikaan Pitkäjärven ja Siikalan kylien karjaa paimennettiin poikkeuksellisestiyhdessä suuressa laumassa. Keväällä tuli miehiä pitkänkin matkan päästä pyytämään paimenentyötä. 361 Paimen kävi vuorollaan joka talossa, jossa hänelle annettiin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Niinmonta päivää sai paimenta pitää talossa kun oli talossa lehmiä. Yhdestä lehmästä siis yhden päivän,mutta mullista puoli päivää. 362 Lehmiä ajaessaan paimen soitti pilliä. Pekka Pyysiäisen mukaankaikki paimenet eivät kuitenkaan osanneet soittaa, mutta suurissa kylissä soittotaito oli ehdotonvaatimus 363 . Sohvi Särjen mukaan paimenet olivat yleensä vanhempia miehiä; nuoret miehet olivatnimittäin muissa töissä 364 . Paimen sai rahapalkan lisäksi syksyllä taloista lihaa ja eli talven jossakinkylän taloista 365 .Lehmät lypsettiin kolmesti päivässä; jopa päivälläkin käytiin lypsämässä omat lehmät laitumella.Erilaisille maitotuotteille oli Järvisaaren murteessa erikoisia nimiä. Maitoa seisotettiin savisessapadassa, jota kutsuttiin myös savipotiksi 366 . Rieskamaito eli happamaton maito laitettiinhappanemaan pataan, jossa siitä muodostui jamakkaa (piimää). Jamakan pinnalta voitiin kuoria poispiälinen (kerma), ja padan pohjalle jäi lopuksi höröä. Piälisestä voitiin kirnuta voita. Happamastamaidosta tehtiin uunissa rahkaa. 367 Maidon puhdistamiseen käytettiin siivilää, voi tehtiin kirnussa 368 .Hevosia ostettiin Pietarin hevosmarkkinoilta tai paikkakunnalla kierteleviltä mustalaisilta. Hevostenkasvatus oli mahdollista Järvisaarellakin, jos talolla oli varaa ja paljon maata. 369 Myöshevospaimenet viettivät niin monta päivää talossa kuin oli hevosia 370 . Hevospaimenet ajoivathevoset yöksi tapunaan – suon ympäröimälle alueelle, josta nämä eivät päässeet itsekseen pois.Hevosten ollessa tapunassa paimen kykeni palaamaan kylään lepäämään. Hevospaimenenvarustukseen kuului pitkä ruoska. Varhain aamulla hakivat kylän asukkaat hevosensa poistapunasta. 371 Vuonna 1885 mainitaan Siperian taudiksi kutsutun eläintaudin tappaneen 10 hevostaMujalla 372 .Heinää niitettiin kotieläimille luonnonniityiltä tai kylvetyiltä niityiltä, joilla kasvatettiin esimerkiksiapilaa. Heinää lyötiin viikattella kuten muuallakin, mutta kuivatus tehtiin toisin kuin Suomessa.Järvisaarella niitetyt heinät aluksi pöyhötettiin, ja niiden annettiin kuivua. Seuraavana päivänäheinät hajotettiin ja asetettiin jälleen kuivumaan pellolle. Heinät vietiin lopulta sarraimeen elilatoon. Suomessa puolestaan heinät laitettiin suoraan heinäseipäille kuivumaan. Sarraimenpuuttuessa voitiin Järvisaarella heinät laittaa kekoihin, jotka olivat samanlaisia kuin heinäseipäätmutta suurempia. 373 Metsäpirttiläisen Katri Klemettilän mukaan tapana oli syöttää paremmat heinäthevosille ja huonommat lehmille 374 .Porsaita otettiin kasvatettaviksi syksyllä, ja ne teurastettiin seuraavana syksynä. Oli siis tapana ottaavuotehinen sika. Sikojen ruuaksi päätyivät ruuantähteet, mutta ruokkimisessa oli oma kaavansakin.Kesällä sioille syötettiin ruohoa, jota kasvoi vaikkapa joen rantamilla. 375 Syksyllä niille syötettiinjuureksia - perunaa, lanttua ja turnustia (turnipsi). Aivan lopuksi rehuna toimi leipä. Sikateurastettiin, kun se ei enää pystynyt nousemaan jaloilleen. 376Metsän antimetJärvisaarella kerättiin metsistä karpaloa, vadelmaa, mansikkaa ja puolukkaa. Marjametsällä vastaansaattoi astella karhu. 377 Sienestäminen oli tärkeässä asemassa. Metsäpirttiläisen Katri Klemettilänmukaan kerättiin volnuhaa (karvalaukku), haapasientä, rasvaruustia (jonkinlainen rousku),punikkitattia, herkkutattia ja koivutattia 378 . Siikalalainen Helena Grönholm kutsuu tattia nimelläporoviekka. 379 Sienet kuivattiin tai suolattiin talven varalle saavissa, jossa ne olivat suolavedessäkiven alla puristuksissa. Mausteeksi saatettiin laittaa pippuria ja laakerinlehteä. 380Kalastusta harrastettiin hyvin vähän ainakin niissä kylissä, joiden lähellä ei ollut järviä. Sohvi41

Särjen mukaan Mujalla kalastus oli vähäistä, mitä nyt talvella hieman kalastettiin läheisen joenjäällä. 381 Katri Klemettilä kertoo, että Metsäpirtin kylässäkin kalastus oli satunnaista, vaikka joessaoli kalaa. Mateita voitiin joskus ottaa kiinni käsin sillan alla olevan kivikon koloista. Talvella joenjäällä käytiin hamarakalassa – lyötiin kirveellä mateita pyörryksiin. Kun kyläläiset eivät oikeinkalastaneet itse, niin Metsäpirtin tienoilla kävi eräs venäläinen kalastaja kalastamassa ja myymässäsaalistaan. 382Vaatteiden valmistusEräs järvisaarelainen kirjoittaja kehui Inkeri-lehdessä vuonna 1913, miten paikkakunnalla vielävaalittiin vanhoja käsityötaitoja – viljeltiin pellavaa ja kudottiin kotona liinavaatteita 383 . Pellavankäsittely oli tärkeä työ naisille ja tytöille sadonkorjuun jälkeisenä aikana. Tytöt kokoontuivatsyksyllä nokisaunoihin työstämään pellavaa ja kulkivat talosta taloon tehden työtään.Pellavakasveista saatiin kuitu irti pitkällisen prosessin kuluessa. Sohvi Särjen mukaan yksi tapasaada kuitua pellavasta oli liottaa pellavia vedessä yhdeksän vuorokautta, minkä jälkeen niitäkuivatettiin saunassa ja riihessä. Sitten aloitettiin käsittelytoimenpiteet. Liotetusta pellavasta saatiinvaaleaa, mutta heikkoa kuitua. Toinen tapa oli antaa kasvien kuivua maassa, minkä seurauksenakuidusta tuli tummaa mutta kestävämpää. 384Järvisaarelaisnaisten sanojen mukaan pellavaa nyhettiin, vidottiin puisen vitjimen kanssa, liotettiinvedessä, sitten levitettiin maahan, loukutettiin, lipsuttiin, liottiin rittimillä, häklättiin ja harsattiin.Pellavien tuli olla loukutettuina mikkelinpäivään (lokakuussa) mennessä. Sen jälkeen tehtiin loputpuhdistustoimet, aivan viimeksi harjattiin pellavaa sianharjasharjalla hienolaatuisimman kuidunvalmistamiseksi. Talvella pellavasta keträttiin lankaa vokilla eli rukilla. Laskiaiseen mennessä pitikehräyksen olla valmis; sitten alettiin kutoa kangasta kangaspuilla. Pellavasta tehtiin pito- jatyövaatteita. Keväällä valmiit vaatteet valkaistiin kastamalla ne kuumassa vedessä ja levittämällä nehangelle auringonpaisteeseen. Jos ne eivät vaalentuneet hangella tarpeeksi, niin ne vietiin nurmelle.Vaatteita viruutettiin etteivät ne venyisi käytössä. 385 Pellavarihmasta tehtiin myös säkkejä japyyheliinoja. Matot kudottiin matonkuteista kangaspuilla. Sohvi Särjen mukaan kangaspuiden osiennimet olivat tiuhot, sukkuloinen, kauloskartto, pääsyrjä, kolota ja sukset. 386 Jotkut miehet saivatelantonsa kiertämällä talosta taloon räätälin töitä tehden 387 .Talvisin tytöt nypläsivät pitsiä poduškavaatteisiin (tyynyvaatteet) ja lakanoiden syrjiin, koskahyvien tapojen mukaan sängyn tuli näyttää siistiltä 388 . Lampaat kerittiin Katri Klemettilän mukaankahdesti vuodessa. Keritsemisajankohdan mukaan saatiin talvivillaa ja kesävillaa, joistajälkimmäinen oli laadultaan parempaa. 389 Sohvi Särki kertoo lampaat kerityn neljä kertaavuodessa 390 . Villa kartattiin (karstattiin) karstoilla ja kehrättiin langaksi, josta valmistettiin paitoja,kintaita ja sukkia 391 . Villasta kudottiin sarkaa ja sarssia (hienoa villankangasta) 392 . Vaatteitavärjättiin luonnonväreillä kuten lepänkuorella. Pyykit pestiin kattilassa tai huuhdottiin vedessä sekätalvisin jäällä. 393PuutyötMiehet tekivät muun muassa naperkoita eli koppia marjastamista varten ja tuohtohveleita sekätuohikontteja, joissa voitin kuljettaa vaikka evästä heinämaalle. Tuohitohveleita meni jopamyyntiin. Savesta tehtiin esimerkiksi vesiastioita. 394Matti Särki kertoo savotalaisen Juho Antinpoika Vainosen menestyneen aluksi taitavana vokkurina,rukkien tekijänä. Hän sorvasi rukin osat pajassaan omatekoisella sorvillaan. Juho alkoi sittemmin,varmaankin 1920-luvulla, valmistaa rokoškia. Särki kertoo Vainosen tuoneen tämän merkittävän42

työn Järvisaarelle. Vainonen kuuli, että Sablinon asemalla oli Ratturi-nimisellä virolaisella verstas,jossa kudottiin tätä haapalastuista valmistettavaa kangasta. Kangasta myytiin lähinnä Pietarinkukkakauppoihin, joissa sitä kiedottiin kukkaruukkujen ympärille. Vainosen kerrotaan harrastaneenteollisuusvakoilua oppiakseen Ratturin salassa pitämän taidon. Ratturin pajalla ahkeroitiin ympärivuorokauden, ja Vainonen sopi yövuorossa olevien tyttöjen kanssa pajaan tutustumisesta. Vainonenkehitti haapalastujen höyläämiseen käytettävää höylää, jotta sen käyttö vaatisi vähemmän voimaa.Lisäksi hän paransi rokoškien kutomisessa käytettäviä kangaspuita.Ratturi sai tietää kilpailijastaan ja haastoi tämän oikeuteen. Oikeudessa molemmat esittivättodisteensa. Vainonen voitti, sillä hänen menetelmänsä oli parempi. Myöhemmin Ratturi olisihalunnut tehdä yhteistyötä, mutta Vainonen kieltäytyi ja alkoi sen sijaan opettaa rokoškantekoakaikille halukkaille. Työstä tulikin nopeasti suosittu elinkeino Järvisaarella. Itse Vainonen leimattiinmyöhemmin kulakiksi ja karkotettiin 1930-luvulla Hiipinään. 395Rokoškatöissä olivat mukana sekä miehet että naiset. Ensiksi valmistettiin oksattomasta haavastaviiden–kuuden senttimetrin levyisiä ja metrin pituisia rimoja. Leveämpiä linttejä saatiinhöyläämällä niitä rimasta suoraan. Näitä leveämpiä linttejä myytiin sellaisinaan kukkakauppoihin,joissa niistä tehtiin keinokukkia. Kankaan kutomiseen käytettiin 1,5 senttimetriä leveitä nauhoja.Niitä tehtäessä raavittiin riman pintaan erityisellä työkalulla viillot, joiden avulla oikean kokoisianauhoja oli helppo höylätä. Eri väreillä värjätyistä linteistä kudottiin kangaspuilla pöytäliinantapaisia kirjavia kankaita eli rokoškia, joiden mainitaan olleen 95 senttimetriä pitkiä ja 65senttimetriä leveitä tai metrin pituisia ja levyisiä. Järvisaaren rokoškia tiedetään viedyn jopaSaksaan asti. Linteistä tehtiin toki muitakin käsitöitä, esimerkiksi kesähattuja. 396KauppamatkatMaanviljelyksen ohella inkerinsuomalaisten talonpoikien täytyi harrastaa myös muita elinkeinojatoimeentulonsa turvaamiseksi. Talonpojat kävivät Pietarissa eli järvisaarelaisittain Linnassamyymässä tuotteitaan. Jooseppi Klemettilän mukaan Pietarin-matkat kestivät kolme päivää. Sinneajettiin hevosella ja yövyttiin maantienvarressa olevissa teemajoissa, joissa oli kujat hevosille. 397Grönholmin mukaan saatettiin ajaa rattailla koko yö Linnaan ja aamulla olla jo torilla myymässämaitotuotteita. 398 Talonpojat ajoivat myytäväksi karttoškaa (perunaa), maitotuotteita, sieniä,marjoja, heinää, halkoja, hiiltä, näreenkuoria (kuusenkuoria), metloja (luutia) ja saunavastoja(vihtoja). Linnasta puolestaan tuotiin paluumatkalla sellaisia herkkuja kuin pieniä kuivattuja kaloja,jauhoja, sokeria, herneitä, riisiä, rusinoita, rinkeleitä, paprikaa ja makeisia 399 .Jotkut talot tuottivat maitoa niin paljon, että maitotuotteita riitti myyntiin asti 400 . Järvisaarella eiainakaan vuonna 1913 ollut oikein maitomuijia, maitoa Pietariin kuljettavia naisia, joita toisaallaesiintyi. Sitä vastoin seudulla oli tapana, että joku mies kokosi kylän tai kylien maidot ja vei tailähetti ne junalla Pietariin. 401Talvella miehet kävivät metsätöissä hakkaamassa halkoja, jotka myös myytiin Pietariin 402 .Ihalaistenjokea kerrotaan jopa suoristetun niityn poikki kaivamalla, jotta puuta olisi helpompi uittaasitä pitkin 403 . Metsää kaadettiin muun muassa Mujajoen yläjuoksulla. Metsätöihin mentiin pitkänkinmatkan päähän, jolloin yövyttiin niin sanotuissa huatoissa. Kotikylään palattiin lauantaiksi jasunnuntaiksi. Sahatut puut lastattiin proomuille. Joen tulviessa keväällä puita uitettiin joen suulle.Puita vedettiin reellä vedestä rannalle. Hirsistä tehtiin sahaamalla ja kahteen osaan halkaisemalla 25senttimetriä pitkiä halkoja eli šyrkoja. 404Metlat ja vastat tehtiin koivunoksista 405 . Näreistä otettiin irti kuoret, jotka kuivatettiin. Sittenhevosten annettiin talloa kuoret murskaksi kuominan lattialla. Näreenkuoria vietiin kuormakaupalla43

Pietariin, jossa niitä käytettiin luultavasti nahan parkitsemiseen niiden sisältämän parkkihaponvuoksi. Lepänkuoria vietiin ruutsavotalle eli ilmeisesti Pähkinälinnan ruutitehtaalle hiilen raakaaineeksi.406 Myös Olga Oldenborger kertoo, että talonpojat veivät lepänkuoria ruutitehtaalle sekäkäyttivät niitä väriaineena 407 .Pietariin suunnattujen kauppamatkojen ohella jotkut järvisaarelaiset pitivät yksityisiäkyläkauppoja 408 . Paikkakunnalla kiersi kulkukauppiaita eri puolilta Venäjän keisarikuntaa. SuomenKarjalan puolelta tuli kauppiaita jotka myivät savipotteja, kalaa ja kauriskaa (kakkua) ja keräsivättalteen kaikki vanhat lumput, raudat ja luut. He ajoivat kylän katua pitkin ja huusivatmainoslauseitaan. Vienankarjalaiset myivät lääketarpeita kuten pirtua. Teljatniekoiksi kutsututvasikanostajat ajoivat pitkin katua ja huusivat. Myöhemmin, ilmeisesti 1920-luvulla, kävi seudullakangasta myyviä tattarloita, siis varmaankin tataareja. 409Muut työtVielä 1800-luvulla seudulla ei ollut merkittäviä teollisuuslaitoksia, joissa suomalaiset olisivattyöskennelleet. Työnteko kotiseudun ulkopuolella alkoi yleistyä vasta 1800- ja 1900-lukujentaitteessa etenkin maaorjuuden lakattua ja liikenneyhteyksien parannuttua. Kirkonkirjoissa esiintyypoikkeuksena pähkinälinnalainen porvari Adam Samuelinpoika Rampanen (s. n. 1791, k. 1853),joka asui Mujalla. Hän lienee saanut perinnöllisen porvarin arvonimen jostakin saavutuksesta, sillähänen poikansa Antti mainitaan myös Pähkinälinnan porvarina, vaikka asuikin Järvisaarella.Talvella, kun maataloustöitä ei ollut tarjolla, useat järvisaarelaiset menivät töihin kaupunkiin.Kaupungissa miehet ajoivat isvossua, toisin sanoen toimivat vuokra-ajureina 410 . Kanttilalainen MattiSärki kertoo tästä tuottoisasta sivutoimesta:”Ylellisempiä tapoja ansaita rahaa oli kutšerin työ. Pietarin asukkaat ajelivat mielelläänhevoskyydissä, varsinkin laskiaisena ”matkustivat veikolla”. Isännällä piti olla hyvinsyötetty hevonen. Rekeen pantiin istuimeksi heinäsäkki ja peitettiin poppanalla, joka tehtiinkotona kangaspuilla erivärisistä tilkuista. Hevosen häntään ja harjaan punottiin erivärisiäkarttuuninauhoja, vempeleeseen kiinnitettiin äänekäs kello. Isäntä haki poliisiosastoltapienestä maksusta numeron ja kiinnitti sen vempeleeseen. Sitten ”veikko” olikin jo valmistuottamaan iloa kaupungin juhlaväelle.”Vuokra-ajureista laulettiin Kanttilassa tällaista liekkulaulua:”Meijän pojat Linnas aijaatlivvuttaat venakkoiNevskiis, Morskois ravajaatja syövät seljankoi”Vallankumouksen jälkeen ei enää harrastettu näitä laskiaishuveja. 411Pähkinälinnassa sijainnut ruutitehdas oli myös monen työpaikka 412 . Lähistöllä sijaitsevatpaasikivilouhimot tarjosivat työtä kesällä ja talvella. Kesällä louhittiin kiveä, ja talvella sitäkuljetettiin rautatieasemille ja laitureille kuljetusta varten. 413 Sologubovkan aseman valmistumisenjälkeen ainakin seulolalaisia meni töihin rautateille 414 . Hiilenpolttoa harrastettiin jopa niin paljon,että joillekin siitä tuli maanviljelystä tärkeämpi elinkeino. Vuonna 1912 mainitaan, että metsienhuvetessa oli hiilenpoltto alkanut hiipumaan. 415 Jotkut miehet hankkivat elantonsa enemmän taivähemmän päätoimisina kirvesmiehinä talonrakennustöissä 416 . Rautaa työstivät kyläsepät, jotkatekivät esimerkiksi atran ja astuvan rautaosat, kengittivät hevoset ja valmistivat rattaita 417 .Kieli ja kansan uskomukset44

Järvisaaren suomalaisten puhuma kieli kuuluu suomen kaakkoismurteisiin. Murreäänitteidenpohjalta on huomattavissa, että järvisaarelaiset olivat lähinnä savakkoja eli Etelä-Karjalasta,Karjalankannaksen länsiosista tai Savosta tulleiden jälkeläisiä. Tätä havaintoa tukevat myös tiedotjärvisaarelaisten sukunimien alkuperästä: Etelä-Karjala ja Karjalankannaksen läntiset osat ovatolleet järvisaarelaisten esivanhempien lähtöseutuja. Toinen Inkerissä asunut suomalainenväestöryhmä oli äyrämöiset, jotka olivat Äyräpään kihlakunnasta tulleiden jälkeläisiä, joiden kielierosi vain hieman savakoiden kielestä. Kaakkoismurteille tyypilliseen tapaan Järvisaaren murteessaoli paljon venäläisiä lainasanoja, jotka ovat tunnettuja myös Suomen Karjalasta. Seudun murteellaoli useita yhtymäkohtia myös karjalan kieleen. Tarkemmin aiheeseen on perehtynyt Ritva Junttilavuonna 1963 valmistuneessa tutkielmassaan Järvisaaren murteesta, joka on luettavissa Helsinginyliopiston kirjastossa.Järvisaaren suomalaisilla oli vanhat itäsuomalaiset sukunimet, mutta ihmisiä kutsuttiin yleensä isän,aviomiehen tai talon mukaan. Etunimistä oli Järvisaarella omat versionsa, jotka pohjautuivatkaakkoissuomalaiseen nimiperinteeseen. Esimerkiksi metsäpirttiläisen Mikkolan talon isäntä JuhanaMikonpoika Siippalainen tunnettiin kylässään nimellä Mikon Junni, kun taas hänen tyttärensä Mariaoli Mikkolan Mari. Paikkakuntalaisten kertomusten perusteella yleisesti käytettyjä nimimuotojaovat olleet seuraavat:Aleksander - Ale, SaskaAndreas - Anttu, AnteroAnna - AnniEdvard – IetiEerik – Eerikki, ErkkiEeva – IevaElisabet - LiisaEmmanuel - ManuHelena - HeliJakob - JaakkoJohannes - JunniJosef - JooseppiKaarle – KalleKatariina - Katri, KatiMaria - Mari, MaikkoPaavali - PaavoSofia - SohviValpuri - VarpuPietari – PekkoSalomon - SaluSamuel - SamuliTobias - TopiVielä 1800-luvun puolivälissä osattiin Järvisaarella laulaa kalevalamittaisia runoja. Mustosenmukaan itse Elias Lönnrotkin kävi Markkova-Järvisaarella keräämässä paljon Kullervo- ja Aino-aiheista runoutta 418 . Vuonna 1848 D. E. D. Europaeus merkitsi runonkeruumatkallaan 19 runoajärvisaarelaisilta 419 . Runoissa esiintyy etenkin naisen elämää koskettavia aiheita. Naimisiinmeneminen ja oman kodin jättäminen olivat aiheita, joista usein avauduttiin runoissa. Vanhankansan uskomukset eivät säilyttäneet vahvaa asemaa pitkään. 1800-luvun lopulla syntyneillä olivain hataria tietoja esi-isiensä uskomuksista. Siihen mennessä oli kirkko jo vakiinnuttanut asemansaihmisten mielissä.Vuonna 1890 syntynyt Pekka Pyysiäinen tietää kerrotun paroista, jotka kuljettivat maitoa talostatoiseen 420 . Vuonna 1891 syntynyt Yrjö Tukia kertoo kuulleensa pienenä para-nimisistä45

henkiolennoista, jotka kuulemma kävivät lypsämässä lehmiltä maitoa ja keritsemässä lampailtavillaa. Hän kertoo myös kuulleensa siitä, että joku ihminen osasi seisauttaa veren. 421Eläinten vierailusta ihmisten luona oli erilaisia uskomuksia. Sanottiin, että oravan vierailu kylässätietäisi kylän palamista 422 . Mujalla käen kukunnasta ennustettiin viljasatoa. Käelle myös huudettiin;monta kertaa käki vastasi kukkumalla, niin monta elinvuotta oli edessä. Jos naakka koputtiikkunaan, se merkitsi lähiomaisen kuolemaa. Tikan koputus ennusti ehkä köyhyyttä. 423 Koiranulvonta puolestaan tiesi isännän kuolemaa. Kun vainajaa lähdettiin hautaamaan, lyötiin ristiensimmäiseen puuhun, jotta vainajan aave tulisi kummittelemaan vain ristille asti. Hevosellalähdettäessä vainajaa viemään katsottiin, millä jalalla hevonen astui ensin. Jos vasen jalka astuiensin, enteili se sitä, että kylästä kuolisi seuraavaksi nainen. Oikean jalan askel tiesi miehenkuolemaa. Sellainenkin pieni uskomus oli, että tikkua sormesta poistettaessa tuli katsoa kirkollepäin. Sanottiin, että jokaisella talolla oli oma haltijansa. Puhuttiin myös vedenhaltijasta. 424Paikkakunnalla kerrottiin tarinoita aarteista. Kanttilan ja Šapkin välillä oli Keisarinnan mäeksikutsuttu paikka, josta oli kuulemma löydetty tsaari Iivana Julman vaimon hautapaikka. Lähellä oliMetsäjärvi, jonne oli muka kätketty aarteita. Kuulemma joku löysi järven rannalta aarteeseenkiinnitetyn ketjun, jota vedettäessä se kuitenkin katkesi. 425Naiset toimivat kansanparantajina, hierojina ja kuppareina. Kipeää paikkaa ensiksi hierottiin, ja josse ei auttanut, niin sitten imettiin sarvella verta. Kasveja käytettiin lääkkeinä. Sipulilla kuivatettiinsyyliä, ramaskoilla (kamomillasaunio) tai lehmuksenkukilla haudottiin tulehtuneita silmiä,kuperkeikkaa eli siankärsämöä hierottiin haavoihin. Sianrasvasta, pihkasta ja sipulista keitettiinlääkettä märkivien haavojen tai paiseiden hoitoon. 426Juhlapyhien viettoJärvisaarella on vietetty paljolti samoja juhlia kuin Suomessa ja luterilaisen kirkon piirissä. Uusivuosi oli kirkkopyhä, mutta siihen ei liittynyt mitään valvomista tai juhlallisuutta 427 .Metsäpirttiläisen Mari Hiiren mukaan uuden vuoden aattona tytöt kylvivät kauraa kaivon eteen jottanäkisivät unessa missä päin tuleva sulhanen kylvää. Tytöillä oli myös tapana laittaa kukkia tyynynalle, jotta sulhanen ilmestyisi heille unessa. 428 Laskiaisena liu'uttiin ja ajettiin hevosella ympärikylää ja lauleltiin tai mentiin vaikkapa johonkin kylään pessetaan (iltamaan) 429 . Paastoaminen eivarsinaisesti kuulunut luterilaisten tapoihin, mutta puaston aikaan piti pukeutua vaatimattomasti javälttää erityisesti punaista väriä 430 .Metsäpirttiläinen Maria Hiiri kertoo lasten pääsiäispuuhista seuraavalla tavalla:”No sehä oliki oikei meil sitte, suurin juhla. Pääsiäismunat keitetti koton, sit olj oikei hyvämeil ku virpolauvantain käytii virpomas ne. Käytjin ristemot, rist...tätjit kaik käytii, ristisät.Sit pääsiäisaamun käytji korjaamas niit munnii. A sit ku oikee virvottii, ne putsjorkat kutehtii ensittäin, nii sit ne piti suahha virpoo ja ettei saa virpoo takasi sit sai sen munan. Josvirpoit takasi, sit et suanu. No sit ku oikee mäntii 'Virvon virvon viisahasti, taputtelentaitavasti, munan piäl mie muksuttelen, rahan piäl mie rapsuttelen. Viikoks velkua,kauvemmaks ei kelpua.' Sit heitettii siihe ja juostii pakkuo. Ja niin juostii ympär kyllää,vähäk siel ol sukulaisii ja tätjilöi ja enoloi ja. No sit pääsiäisamun kaik käytii sitte mäntiikki.Esliina pantii vyöl. Sit siihe mahtu munat ja karamellilöi, mist annettii tuomisii. Ei mittääkaramellilöi ku, lipentsui. Ja siemitškoi kopral pantii ja. Kuka anto kopekanki. No sit olhyvä mielj oikee sit. Luvettii kuka sai kaikkin palljon munnii. Sitte ku tultii isommaks, ennääei viitsint männä. Oli häpiä männä korjaamaa niit munnii vaik virpomas viel käytji. 431Vitsoja otettiin mukaan sylillinen, koska ne annettiin niihin taloihin, joissa käytiin. 43246

Jyrinpäivänä lehmät päästettiin ulos. Piilovalaisen Yrjö Tukian mukaan se oli paimenten ja naistenjuhla, jossa juotiin kahvia jossakin talossa. Iltapäivällä lehmät laskettiin ulos jaloittelemaan, jos olitarpeeksi lämmintä. Jos maassa oli vettä, niin naiset kaatoivat sitä paimenen niskaan; se oli suurikunnia. 433 Kelkkulassakin etenkin venäläisnaiset joivat kahvia ja viinaa sekä söivät munia paimenenkanssa. Sielläkin paimenen kasteleminen kuului tapoihin. 434 Kaikissa suomalaiskylissä eijyrinpäivää vietetty: korkkalainen Pekka Pyysiäinen mainitseekin sen venäläisten juhlana 435 . Mujanja Kanttilan kylissä asunut Sohvi Särkikään ei jyrinpäivän perinteitä muista 436 . Jyrinpäivä oli naistenjuopottelujuhlan maineessa, kuten erään järvisaarelaisen Inkeri-lehteen kirjoittama runo osoittaa:Uutisiin ei moni puutu,Siks' ei täältä paljo kuultu.Nytpä tahdon pakinoida,Juuri vähän jutturoida,Miten kyläss' KelkkulassaNaiset oli pohmelassaJyrinpäivää vietettäissä.Kevätjuhlaa viettäissä.Tuotiin näet viinatilkkaaJuotihin ja tehtiin ilkaa.Arvaatte, - ei olleet naisetHumalassa ihanaiset,Sillä se on kamalataSekä aivan surkeata,Humalaan kun naiset juovat,Viina vielä kotiin tuovat!Viinapäissä mies kun horjuuSiitäkin on suurta suruu,Nainen kun käyp' "väkeväksi,Se on oikein häpeäksi.Vakavasti varottaisinErittäinkin vanhoi piikoiOttamasta ryyppyi liikoi,He kun siis' on aivan "kypsät".Ottakaa siis neuvo hyvä,Hyljätkäätte viinapyhä!Sillä viina on se mato,Joka naiset raavaiks latoo. 437Hellundakina oli tapana asettaa koivut pihaan. Sitten niistä tehtiin kokko esimerkiksi liekkupaikanluona, jossa tanssittiin ja pidettiin hauskaa. 438 Korkkalaisen Pekka Pyysiäisen mukaan juhannusta eiaiemmin Järvisaarella paljon juhlittu, mutta myöhemmin silloin poltettiin kokkoakin 439 . Kesänpäätteeksi vietettiin elojuhlia 440 .Katri Klemettilän kertoman mukaan joulua varten ei tehty erityisiä valmisteluja, mitä nyt siivottiinja leivottiin. Jouluaamuna oli herättävä aikaisin, koska jumalanpalvelus oli kello kuusi. Joulupukkiei käynyt kylässä, vaan lahjat pantiin joulukuusen alle. Lapsille ostettiin jouluksi uusia vaatteita,kenkiä, leluja ja makeisia. Naapurien luona vierailtiin, luettiin jouluevankeliumia ja laulettiin. 441Mujalla laitettiin jouluna oljet lattialle ja hankittiin joulukuusi, johon tehtiin oljesta koristeita.Ainakin myöhempinä aikoina joulupukkikin kävi kylässä. 442 Joulun jälkeen nuoret kävivätkummittelemassa eli keräämässä taloista lihaa ja leipää. Kummittelemaan mentäessä puettiin päällekaikenlaisia rättejä ja vanhoja vaatteita. Taloista annettu ruoka mentiin paistamaan saunaan. 44347

Kummittelu ei liene ollut kaikkien suomalaisten harrastus: korkkalainen Pekka Pyysiäinenmainitseekin sen venäläisten puuhana. Hänen mukaansa näissä pelehyksissä venäläiset pukeutuivatryysyihin, soittelivat balalaikkaa tai haitaria, mistä hyvästä heille annettiin vaikkapa rahaa 444 .Pyhien vietto oli jaettu kylien kesken. Kun oli jonkun kylän pyhä, niin sinne menivät kaikki. Vanhatihmiset pitivät siellä hengellisiä kokouksia, joivat ja tappelivat. Nuoret tanssivat. Kylän kaukaisuusei ollut ongelma, jostakin löytyi aina majapaikka kauempaa tuleville. Saman kylän tytöillä oliyleensä samanlainen ja samanvärinen vaatetus kun pyhänä lähdettiin vierailulle. Pyhien viettojakautui niin, että Mujan ja Staarostinan pyhiä olivat joulu ja helluntai, Metsäpirtin pääsiäinen jamikkeli, Korkan juhannus ja Ihalaisiin helatorstai. Järviillä käytiin venäläisenä juhannuksena.Pääsiäistä, joulua, helluntaita ja mikkeliä vietettiin kutakin neljää päivää. Joskus käytiinMetsäpirtistäkin asti Läskelässä illanvietoissa, mutta Kelkkula oli niin syrjässä että siellä käytiinvielä harvemmin. Esimerkiksi metsäpirttiläinen Katri Klemettilä ei käynyt elämänsä aikanakertaakaan Kelkkulassa. 445 Tappelut poikaporukoiden välillä olivat yleisiä etenkin juhlien aikana.Aseina pojilla oli puukkoja ja jopa revolvereja. 446Järviin juhannuspyhää kutsuttiin Mustikkapyhäksi. Silloin järviiläiset ja muualta tulleet menivätlähellä sijaitsevalle liekulle liekkumaan, tanssimaan, laulamaan ja keräämään mustikoita. 447Syntymäpäiviä ja nimipäiviä ei Järvisaarella ollut tapana viettää 448 . Jotkut pitivät kyllä lapsilleenristiäiset, ja uuteen kotiin muuttaneet pitivät tupatulijaisia 449 .HiätJärvisaarella oli nuorten seurustelumuotona tupakoiminen – poikien vierailu kesäiltoina tyttöjenaitoissa. 450 Tupakoimaan mentiin yleensä lauantaina poikaporukassa tai yksin. Tupakointia pidettiinnormaalina tapana eikä sitä oikein paheksuttu. 451 Yrjö Tukian ja Pekka Pyysiäisen mukaanaviottomia lapsia oli ennen vanhaan todella vähän. Aviottoman lapsen saaminen oli suuri häpeä. 452Yrjö Tukian mukaan varakkuus ei morsianta valittaessa ollut kovin tärkeä ominaisuus, muttasulhasen kohdalla se oli tärkeä seikka 453 . Avioitumista kutsuttiin naisten osalta ukkolaanmenemiseksi tai ukkolaan lähtemiseksi 454 . Korkkalaisen Pekka Pyysiäisen kertoman mukaanherranvallan aikaan miehen piti maksaa 50 ruplaa veroa jos tahtoi ottaa morsiamen toisen herranmailta 455 .Kosiminen ei ollut mikään aivan yllättävä tapahtuma, vaan asiasta oli tapana sopia jo ennen itsekosimista. Kosiminen tapahtui yleensä lauantaina. Tytön taloon tulevaa kosijajoukkoa kutsuttiinkysyjiksi. Varhaisempina aikoina kosijan vanhemmat kävivät kosimassa. Kosimistilaisuuteen kuuluikahvin, teen ja viinaryyppyjen nauttiminen. Sunnuntaina mentiin puhemiehen kanssa tekemäänkuulutukset, jonka jälkeen parin katsottiin olevan kihloissa. Aiemmin pappi vielä luetutti sulhastavarmistaakseen tämän lukutaidon. Kihlapari kuulutettiin kirkossa kolmena pyhänä. 456Tämän jälkeen morsian tuli tarkastamaan sulhasen kodin eli tekemään kodinkatsojaisia.Varhaisempina aikoina puhemies, omaiset ja muu nuoriso kokoontuivat tupakoimaan kihlauksenjälkeen morsiamen luokse. Kampiaisiin sulhanen toi setvertin viinaa, jota joi hyvästellen ystävänsä.Yleensä oltiin kolmesta viiteen viikkoa kihloissa, minkä jälkeen oli aika mennä naimisiin.Kihlausaikana voitiin harrastaa kontinkantamista eli levittää morsiusparista juoruja. Vanha,ilmeisesti 1900-luvulle tultaessa kadonnut tapa oli suennahan piekseminen, mikä tarkoitti sitä, ettäkihloissa ollessaan morsian kävi keräämässä taloista esimerkiksi villaa. 457Morsian sai vanhemmiltaan pritanat eli esimerkiksi sängyn, sänkyvaatteet sekä viiden ruplan rukinja myöhemmin ompelukoneen. Rikkaimmat antoivat tyttärelleen vielä lehmän tai lampaan. Vaatteet48

laitettiin piironkiin eli kamottiin. Mujalaisen kertojan mukaan piironkiin laitettiin vaatteita tiettymäärä, joka laskettiin hyvin tarkkaan. 458Hiät eli häät pidettiin kahteen otteeseen, sillä morsiamen kotona pidettiin läksiäiset ja sulhasenkotona hiät. Hiät kestivät kaksi tai kolme päivää. Vihkiminen tapahtui kirkossa, minkä jälkeenmorsian ja sulhanen meivät koteihinsa. 459 Vihille parin saattoivat kaasot ja puhemies. Tsaarin aikanapuhemies maksoi papille vihkimisestä kolme ruplaa. 460 Häitä varten hevoset kukitettiin,vempeleeseen (luokkiin) laitettiin suuri kello pitämään meteliä sekä silkkinauhoja ja kirjailtujapyyheliinoja 461 . Sitten sulhanen sukulaisineen tuli morsiamen kotiin hakemaan morsianta 462 .Pidemmältä tuleva sulhanen joutui viettämään yönsä metsässä. Morsiamen kylän pojat olivatottamassa sulhasen väkeä vastaan. Tavan mukaan sulhasella piti olla mukanaan setvertti viinaaikään kuin ostaakseen morsiamensa kylän pojilta. Joskus morsiamen kotikylän pojat tekivätkepposen kaatamala puun kylätielle. 463Sitten morsiamen kodissa pidettiin läksiäiset 464 . Siellä syötiin ja juotiin yllin kyllin, pöydät olilaitettu ympäri tupaa, ja ruokaa oli isossa astiassa tuvan keskellä. 465 Juomana oli häissä olutta javiinaa. Huvituksina oli musiikkia ja tanssia. 466 Talon puimala voitiin siivota tanssimista varten.Nuoret kuokkivat ahkerasti häissä etenkin tanssin vuoksi. 467 Ennen lähtöä läksiäisistä sulhasenpuhemiesten piti lunastaa rahalla morsiamen tavarat kuten esimerkiksi vaatepiironki, kamotti,siältöineen 468 . Joskus morsiamen täti istui tavaroiden päällä, ja puhemiehet heittivät rahaa tädilleniin kauan kun sitä oli tämän mielestä tarpeeksi 469 . Pekka Pyysiäinen kertoo, että puhemiehetkeräsivät vierailta rahaa, jolla sitten lunastivat kamotin. Raha päätyi lopulta morsiamelle. 470 Sittenkannettiin kamotti rattaisiin tai rekeen ja lähdettiin kohti sulhasen kotia. Lähtiessä laulettiinmorsiuslaulu. Sulhasen ja morsiamen väki lähtivät hevosilla ajamaan kohti sulhasen kylää. Matkallahe antoivat ihmisille viinaa. 471Sulhasen talossa pidettiin hiät, joissa jatkettiin syömistä, juomista ja ilonpitoa. Kansan tullessahäätaloon sulhasen väki otti heidät vastaan ampumalla ilmaan 472 . Kun väki oli asettunut istumaanpöydän ääreen, morsiamen polvelle istui polvipojaksi kutsuttu nuori poika. Polvipoika lähti pois kunmorsian oli antanut hänelle esimerkiksi karamelleja. 473 Yrjö Tukian mukaan häissä kahvin ja teenjuomisen jälkeen naiset tekivät morsiamelle silkkinauhasta kukanmallisen päähineen, pantikan 474 .Mujalainen Vihtori Savolainen kertoo, että sulhasen talossa hääpöydän ääressä kuaset lauloivatsulhasen sukua pilkkaavaa valitusvirttä. Sulhasen suvun reaktiosta pääteltiin morsiamen kohtalo.Suuttuminen enteili sitä, että miniän elämästä tulisi raskas. Jos suku ei suuttunut, niin miniän elämäsulhasen talossa olisi helppoa. Savolaisen 1920-luvulla kuulema laulu meni näin:”Kuase-kullat, kuase-kullat kohottakkai kauluaLuvataikois tässä talos vähäsein mein laulua?Myö ei tultu tähän talluo tsaijuu, kohvii juomua,Myö vua tultii vähäks aikua Sohvi- (Mari-, Anni-) seukkuo tuomua.Sohvi-seukko, mikäs siul ol mieles?Vain tahottikois niin siul muata tiän Juomar-Junnin vieres?Paremp oisit metsiä männyt sussiin syötäväksi,Ennenks tulit tähän talluo ukkois lyötäväksi.Mikäs siul ol koton elläis, issäis-äitiis luona?Tiäl sie tunnet itsijais – ku sussiinlaumas vuona.49

Äitis sinnuu ylliä ajo: ”Nouse, tyttöin, ylliä”.Tiäl anoppi ku ränkäsyö – ni kuuluu ympär kylliä.Eikois siul ois parimp ollut omas aitas nukkuu?Vain sekois sinnuu tänne vet, ku niä on rikkain sukkuu?Tiäl kartano on korkija ja porstuvakkii soma.Appeis kuuluu olevankii vanha hevoisvora.Sohvi-seukko! Paremp on vist, enniä mein ei laulua:Kyttyis meil jo kynnyst näyttiä, nattois meit jo naurua.” 475Sulhaselle ja morsiamelle juotiin kerrat, jolloin rahaa heitettiin seulaan viinaryyppyä vastaan.Morsiamen ja sulhasen väki saattoi siinä kilpaillakin viinanjuomisella. 476 Sofia Sihvonen kertoo,että rahat kerättiin jauhoseulaan 477 . Morsiamen kuasetytöt heittivät puolestaan lahjansa seulaan 478 .Yrjö Tukian mukaan seulaan laitettiin huivi, johon miehet laittoivat hopearuplan ja kaasotesimerkiksi kankaita. Juotavaksi annettiin viinaa ja olutta. 479 Pekka Pyysiäisen mukaan kertojajuodessa sulhanen tarjosi viinaa ja morsian olutta. Hän kertoo, että kertojen yhteydessä sulhanenantoi lahjaksi anopilleen leningin ja apelleen paidan. 480 Ehkä myöhempi, venäläisvaikutteinen tapaoli yllyttää morsiuspari suutelemaan huutamalla ”gorko” (venäjäksi ”karvasta”) 481 .Häiden päätteeksi oli tapana viedä nuoripari nukkumaan eli "nuorpari vietään vuuviille" 482 .Häävieraat nukkuivat kuka missäkin. Jotkut heistä menivät yöksi lähitaloihin tai kotiinsa, jos olivatesimerkiksi naapurikylästä 483 . Kuasen tehtävänä oli herättää morsian seuraavana aamuna 484 . Mujallaja Kanttilassa asuneen Sohvi Särjen mukaan aamulla laitettiin nuorikolle päähän päähine 485 . Tätäavioituneen naisen päähinettä kutsuttiin metsäpirttiläisten kertojien mukaan nimellä skitska taikitška; sen sisään laitettiiin hiukset ja päälle huivi, joka sidottiin kiinni leuan alle 486 . Toisena päivänäoli häissä vähemmän juhlava ja rauhallisempi meno 487 . Aamulla naiset valmistivat ruuan vieraille eliriäppäsivät 488 . Sitten otettiin esille samovaarat, tarjoiltiin tsajua (teetä), piirakoita ja syötiinpäivällinen. Iltapäivällä vieraat lähtivät kotiin. 489Helena Hiiri kertoo, että hänen hääasunaan vuonna 1927 oli leninki eli platta, huntu ja päässä olikukkaseppele. Leningradista ostettiin sormukset ja käytiin valokuvaamossa. 490 Kolhoosien tulonjälkeen häät eivät enää niin mahtavia, koska ihmisillä oli silloin vähemmän rahaa kuin aiemmin. 491Ajan myötä häätavat yksinkertaistuivat ja osa perinteistä vaipui unholaan.Kotivävyn, pojattomaan taloon naimisiin menneen miehen häät poikkesivat hieman tavallisistahäistä. Kotivävyn häissä morsiamen tavaroita ei viety sulhasen kotiin, mutta häitä mentiin kylläviettämään sulhasen kotiin. Myöhemmin sulhasen omaisuus puolestaan vietiin morsiamen kotiin.Lesken häämenot olivat vaatimattomammat kuin nuorilla pareilla. 492Yrjö Tukian mukaan oli tapana, että viikosta kolmeen viikkoon häiden jälkeen morsian menivanhempiensa luo kyläilemään, mitä kutsuttiin oljamiksi 493 . Pekka Pysiäinen kertoo, että oljamiinmentiin vasta vuoden päästä ja että siellä oltiin neljästä kuuteen viikkoa. Hänen mukaansa sulhanentuli hakemaan vaimoaan oljamista ja antoi anopilleen lahjaksi huopasaappaat. 494 Vanhemmat jasukulaiset tulivat parin viikon kuluttua sulhasen taloon jälkijuomille, joissa annettiin pariskunnallelahjoja ja rahaa. Varakkaat vanhemmat saattoivat antaa lahjaksi jopa lehmän. 495 Pekka Pyysiäinenmainitsee, että häiden jälkeen emännät menivät uuden vaimon luo kahvittelemaan ja nostamaantämän emännäksi 496 .Hautajaiset50

Ei miun laulaman pitäisi,Ei enää iloitsemani:Illalla isäini kuoli,Vasta kuoli vanhempani,Viel on mullat muuttumata,Pienet heinät peittymätä.Kupehille kuuset kasvoit,Haavat kasvoit hartehilla,Kivi kova korvan alla,Paasi paksi päänalanen.D. E. D. Europaeuksen vuonna 1848 muistiinpanemaruno Järvisaarelta. 497Kuoleman jälkeen oli tapana tuulettaa vainajan talo pitämällä ikkunoita auki 498 . Ruumis sai ollamaan päällä korkeintaan kolme vuorokautta kuoleman jälkeen. Ruumis pestiin, puettiin puhtaisiinvaatteisiin ja pidettiin aitassa arkussa eli kolossa. 499 Hautajaiset pidettiin yleensä pyhäpäivänäjumalanpalveluksen jälkeen. Muussa tapauksessa pappi kävi myöhemmin siunaamassa haudan.Hautojen kaivamisesta vastasi seurakunnan suntio. Kun vainaja oli haudattu, hautajaisvieraatmenivät vainajan kotiin, jossa syötiin ja juotiin. 500 Heikkoa lasta ei jätetty siunaamatta, vaan jokumaallikko antoi sille pikaisesti hätäkasteen 501 .Lasten leikitLeikkikaluina olivat savikupinpalaset, lasinpalaset, tulitikkuaskit ja tulitikut, joilla pelattiinpelejä 502 . Joskus ostettiin kaupungista valmiita leluja lapsille. Kesällä hypättiin ruutuun ja hypättiinnarua. Talojen pihoilla oli puisia liekkuja, keinuja, joissa liekuttiin ja laulettiin. Lapset uivat joissa,minkä ansiosta monet heistä oppivat uimaan. Talvella voitiin joen jäällä luistella. Konjukat eliluistimet olivat yksinkertaiset puunpalat, joihin oli liitetty rautakappale teräksi. Joen jäälle lyötiinpohjaan asti menevä napa, napaan riuku ja siihen kelkka, jota pyöritettiin. Joen jäälle tehtyä mäkeälaskettiin vaikka turkilla, rautaisella vesikelkalla tai jopa kirkkoreellä. Kaikilla ei ollut suksia, jotkuttekivät niitä pytynlaudoista. Katri Klemettilän lapsuudessa 1910-luvulla lapset eivät harrastaneeturheilua, vasta myöhemmin alettiin harrastaa koulussa säkkijuoksua. Myöhemmin hankittiin kylläkiekkoja ja kuulia ja tehtiin urheilukenttiä, mutta ne eivät saaneet suurempaa suosiota tanssinollessa suositumpi ajanviete. 503Pessetoja ja tansuloitaTanssilla oli tärkeä sija järvisaarelaisten nuorten elämässä häissä, pyhinä ja muissa illanistujaisissa.Tansseissa kävivät yleensä naimattomat ihmiset 504 . Grönholmin mukaan vanhempia tansseja olivatJärvisaarella lanssi, jossa tanssi 12 henkeä, sekä katrilli, jossa oli neljä tanssijaa. 1900-luvun alussasaivat jalansijaa keppeet tanssit eli polkka ja valssi. Lisäksi tanssittiin krakovjakia ja sävelmää”Svetit mesjats, svetit jasnyi”, jota saatettiin laulaa soittajan puuttuessa. Myös erilaisia piirileikkejämentiin laulaen. 505 Pekka Pyysiäinen mainitsee tanssitun ruskavaa eli ripaskaa 506 . 1930-luvunpaikkeilla tanssittiin fokstrotia, valssia, padespania, padekamberia, jablotškoa ja korobotškaa 507 .Tanssisoittimena toimi 1900-luvun alussa karmoska (hanuri) 508 . Tuolloin hanurinsoittajia oli kylissäniin paljon, että erityistä soittajaa ei häihin tai tansseihin tarvinnut palkata 509 . Ihalaisiin kylässäkerrotaan asuneen 1900-luvun alussa hyvän virolaisen hanurinsoittajan, joka oli haluttu säestäjä 510 .51

Kesäaikaan tanssittiin esimerkiksi kylän kadulla ja kuominassa. Paremman tilan puutteessatanssittiin jopa pienessä saunassa, jossa mahtui tanssimaan yhden katrillin. 511 Myös sarraimettoimivat tanssipaikkoina, ja niissä saattoi olla lisäksi puinen liekku 512 . Metsäpirtissäkin tanssittiinkuominassa ja liekun luona tasaisella nurmella. Myöhemmin päästiin muutaman kerran kylänkoulullekin tanssimaan, mutta usein sellaista ei sallittu. 513Nuoret pitivät hauskaa liekuilla, jotka sijaitsivat yleensä jonkin matkan päästä kylältä. Kesällä sielläkäytiin lähinnä viikonloppuna, koska arki-iltoina oli paljon työtä tehtävänä. Laulut olivat suomeksija venäjäksi. 514 Lisäksi venäjänkielisiä lauluja käännettiin suomeksi 515 . Pojat kulkivat haitarin kanssapitkin kylän katua ja lauleskelivat 516 . Mujalla nuoret kokoontuivat jonkun pihalle ja lähtivät sieltälaulaen liekulle hauskanpitoon 517 . Pekka Pyysiäinen mainitsee 1900-luvun alussa paikkakunnallatunnetuista lauluista venäläiset ”Uhar kupets” ja ”Stenka Razin” 518 . Katri Klemettilä mainitsee1910-luvulla lauletun laulua ”Transvaal, strana moja” 519 . Nuorten lauleskelu ja hauskanpito ei ollutkaikkien mieleen. Vuonna 1876 kirjoitti Johanes J-ti-niminen mies Pietarin Lehdessä näin:”Kaikkipahat ja häwyttömät laulut ynnä säweleittensä kanssa saawat alkunsa ensin Metsäpirtistä ja sitäseuraa ynnä seurakuntamme nuoriso niin kutsutussa yö-juoksussa.” 520Nuoret pitivät kesän jälkeen mikkelinpäivästä alkaen pessetoja 521 . Niitä pidettiin saunoissa, joissatytöt kehräsivät pellavaa. Pessetoihin kutsuttiin myös poikia, tanssittiin, laulettiin ja rupateltiin. 522Poikien huvina oli tyttöjen kiusaksi sytytellä suurella vaivalla tehtyjä pellavakuontalojapalamaan 523 .Suhde venäläisiin ja venäjän kieleenSuomalaisten ja venäläisten välit eivät olleet kaikkein läheisimmät. Seka-avioliitot olivatharvinaisia sekä kirkonkirjojen että paikallisten kertomusten mukaan. Jonkinlaista kanssakäymistäkuitenkin oli. Siikalalaisen Helena Grönholmin mukaan tansseissakin saatettiin käydä yhdessä.Venäjää suomalaiset osasivat vielä 1900-luvun alussa heikosti, sillä sitä tarvitsi vain esimerkiksinaapurikylän kaupassa tai kauppamatkalla Pietarissa. 524 Sohvi Särki kertoo, että junalla Pietariinmentäessä oli paras puhua vain venäjää välttääkseen hankaluudet 525 . Koululaitoksen kehityksenmyötä järvisaarelaisten venäjäntaito alkoi parantua. Piilovassa 1891 syntyneen Yrjö Tukian mukaankaikki osasivat venäjää jonkin verran, koulua käyneet nuoret vanhempia ihmisiä paremmin 526 .Järviin sekakylässä venäläiset ja suomalaiset osasivat niin hyvin toistensa kieliä, että kyläänsaapuneen vieraan oli mahdotonta sanoa, oliko järviiläinen venäläinen vai suomalainen 527 .Kelkkulan venäläiset puhuivat jonkin verran suomea 528 .Erään paikkakuntalaisen mukaan avioliittoa venäläisen kanssa pidettiin halveksittavana, muttaennen toista maailmansotaa kuilu kansojen välillä alkoi kaveta 529 . Myös toisen kertojan mukaanavioliitto venäläisen kanssa oli perheelle suuri pettymys 530 .Keisarivallan aikaan Järvisaarella kuten muuallakin Inkerinmaalla oli joissakin perheissäkasvatettavina maksua vastaan ruunun- eli linnanlapsia. Ilmiö tunnettiin paikkakunnalla ainakin jo1870-luvulta alkaen. Ruununlapset olivat yleensä Pietarin lastenkodeista tulleita venäläispoikia.Ruununlapsia annettiin vain kunnollisiin perheisiin, joiden toimintaa valvottiinviranomaistarkastuksilla. Järvisaarelaisten mukaan ruununlapsia kasvatettiin omien lasten ohellasamanarvoisina, ja nämä kävivät samaa koulua kuin omat lapsetkin. Lapselle oli myös tapana antaakasvattivanhempien sukunimi. Ruununlapset oppivat luonnollisesti suomen kielen, mutta venäjäntaito ei aina säilynyt. Venäläisillä ruununlapsilla säilytettiin ortodoksinen usko, jolla myös pidettiinyllä yhteyttä venäläisyyteen. Tosin he saattoivat joskus käydä jopa luterilaisen rippikoulun.Ruununlapset jättivät kotitalonsa yleensä armeijan jälkeen, mutta siteet kasvattiperheeseen säilyivätusein tiiviinä. 531 Järvisaaren rippikirjasta selviää, että jotkut ruununlapset jäivät kotikyliinsä52

asumaan ja menivät naimisiin sekä venäläisten että suomalaisten kanssa.Ruoka ja juomaEi nuo kasva kaikki lapsetKun minä polonen kasvoin,Kasvoin kuin putti puuta myöten,Saraheinä saarta myöten,Otettiin kuin otran tähkä,Riivastiin kuin kauran ripsi.Käin mie kerran Kärpäsillä,Käin mie Kärpäsiin tuvassa,Lapsi istu lattialla,Tuima kattila tulella,Tuima kaali kattilassa.Anni aialle kapusi:”Tuolta tuloo meien Pekko,Tuop hän särvintä säkissä,Kulin suusta ryynilöitä,Kulokassa kaaliloita.””Älä huoli hoppasein,Sure sukkajalkasein,Jo meistä talo tuloopi,On meil viisi viikatetta,Kolmet koukun puoliskoa,Neljä nieklan kuolioa,Kaksi on kattilan rania!”D. E. D. Europaeuksen vuonna 1848 muistiinpanemaruno Järvisaarelta. 532Ruokaa valmistettiin itäsuomalaiseen tapaan pääasiassa tuvan kiukaassa eli uunissa. Talvella voitiinrakentaa pienempi uuni ruuanlaittoa varten. Ruokaa oli tapana tehdä vain kerran päivässä, pitää sitälämpimänä kiukaassa ja syödä sitä koko päivä. 533 Jonkin verran käytettiin hellaa eli pliittaa, ainakinmarjakiisselin sekä mannapuuron keittämiseen 534 .Rukiista tehty hapanleipä oli tärkeä osa ruokavaliota. Katri Klemettilän kuusihenkisessä perheessäsitä leivottiin kerran viikossa, suuremmissa perheissä täytyi leipoa useammin. Leipää tehtiinhapanjuurella ilman hiivaa ja suolaa. Katri Klemettilän kodissa taikina-annos oli ämpärillinen vettä,johon lisättiin jauhot. Tästä taikinasta tehtiin viisi isoa leipää, jotka paistuivat uunissa kaksi tuntia.Ensimmäisen tunnin jälkeen leipää liikutettiin uunissa. Vehnäleipää tehtiin vähän pyhinä jasunnuntaisin. 535Rukiisen hapanleivän lisäksi uunissa tehtyä putroa (puuro) syötiin paljon 536 . Putroa tehtiin myöshirssisuurimoista eli sonnasuurimoista. Velliä tehtiin erilaisista suurimoista, makaronivelliäkutsuttiin lapsuksi. Perunakeitto tunnettiin nimellä lohko. Kaalia eli kualia syötiin talvella, jaetenkin hapatetusta kaalista tehtiin keittoa. 537 Järvisaarella piirakoihin pantiin täytteeksi melkeinmitä vain: kartoškaa (perunaa), suurimoita, ohraryynejä, porkkanaa, lanttua, kualia (kaalia), rahkaa,riisiä ja marjoja 538 . Kaalipiirakoita tehtäessä kaalit hakattiin pieneksi, haudutettiin uunissapehmeäksi, ja lopuksi sekaan lisättiin lihaa ja leivottiin piirakaksi 539 . Piirakkataikina tehtiin yleensäsekajuhoista 540 .53

Talkkunaa valmistettiin Järvisaarella eri lailla kuin Suomessa. Talkkuna kuivatettiin uunissaruskeaksi ja jauhettiin sitten käsikivillä karkeammiksi järreiksi jauhoiksi. Kun talkkunaavalmistettin syömistä varten, niin ensiksi kiehautettiin vettä, johon lisättiin sianrasvaa ja lopuksitalkkunajauhot. Talkkunaa voitiin keittää maidon kanssa ja kuivattaa leivinuunissa. Myös rahkaatehtiin uunissa, jossa siitä lähti hera pois. Rahkaa syötiin esimerkiksi kerman, kananmunien jasokerin kera. 541Lihaa käytettiin talon varallisuuden mukaan. Metsäpirttiläisen Katri Klemettilän talossa oli senverran eläimiä, että lihaa oli tarjolla jatkuvasti. Metsäpirtissä oli eräs henkilö, joka käviteurastamassa eläimiä. Eläimen verta ei ollut tapana ottaa talteen, mutta maksa, munuainen, jakeuhkot otettiin. Suolia ei tarvittu, koska makkaraa ei tehty. Oikein rasvaisen sian suolista otettiinrasva talteen. 542 Sohvi Särki kertoo, että suolet vietiin venäläisille 543 . Lihasta voitiin tehdäpalvilihaa 544 ja eläimen eri osista sylttyä 545 . Liha säilöttiin laittamalla suolattu liha pyttyyn, jonkapäälle asetettiin kansi ja kiviä painoksi. Suolaliha liotettiin ennen käyttöä. 546Lihakualia tehtiin siten, että aluksi laitettiin suolaliha likoamaan yöksi, aamulla liha keitettiin, kaalithuuhdottiin puhtaaksi ja laitettiin kiehumaan. Sitten lihapalat lisättiin kaalin sekaan kiehumaan, jakeiton annettiin hautua kannen alla uunissa päivän. Lihakualin annettiin olla sitten uunissa, jostasitä voitiin ympäri päivän ottaa syötäväksi. 547 Kalaa ei mainita usein järvisaarelaistenkertomuksissa. Kalaa lieneekin lähinnä ostettu. Silakasta ja perunasta tehtiin laatikkoa. 548 Lisäksisyötiin treskaa (turskaa) 549 ja seltiä (silliä) 550 .Katri Klemettilän mukaan pyhinä tehtiin ruismaltaista makeaa olutta, johon laitettiin hieman hiivaa.Häihin tehtiin hänen mukaansa sahtia, joka oli olutta vahvempaa. 551 Helena Grönholm kutsuuhääjuomaa olueksi ja sanoo, että arkena kotona ja heinäpellolla juotiin tuaria (taaria). Siihen eikäytetty lainkaan hiivaa. Aluksi maltaiden ja hienoksi jauhettujen olkien päälle kaadettiin kiehuvaavettä, ja tämä seos pantiin padassa uuniin imeltymään. Sen jälkeen seos laitettiin astiaan, jonkapohjalle oli asetettu puhtaita puuvartaita ja olkia. Tämän eräänlaisen suodattimen päälle lisättiinuunissa imelöitynyt mallasseos. Sitten astiaan lisättiin vettä, joka pikku hiljaa valui alempien varrasjaolkikerrosten läpi. Kun tämä vaihe oli valmis, niin astian pohjalla olevasta tapinreiästä laskettiintätä tummaa juomaa juotavaksi. Tuarista voitiin tehdä serpaa, eräänlaista kesäruokaa. Serpaatehtäessä sekoitettiin silputtua silliä, keitettyä kananmunaa, rahkaa, sipulia tai vihreätä sipulia,kermaaa ja tuaria. 552Tšaijjua eli teetä juotiin paljon. Teevesi keitettiin samovaarasssa. Teekannua kutsuttiin tšainikaksi.Kohvia juotiin vähemmän kuin teetä. 553 Kohvi ei varmaankaan aina ollut aitoa kahvia, vaan viljastapaahtamalla tehtyä korviketta.Ruokailutottumukset vaihtelivat varmaankin paljon talokohtaisesti. Katri Klemettilän kodissaaamulla oli tarjolla kuumia karttoškoja (perunoita), pannussa paistettua läskikastiketta sekäjuomana tšaijjua. Jos lihaa ei ollut saatavilla, niin kastikkeessa käytettiin sianvoita taiauringonkukkaöljyä. Klemettilän kodissa perunoita ei ollut tapana keittää päivällä. Hänen mukaansamitään pyhää varten ei tehty erityisiä ruokia, silloin olivat tarjoilut vain hieman runsaammat jamonipuolisemmat. Mämmiäkään ei tunnettu. 554 Eeva Haposen mukaan aamulla juotiin kahvia,mutta päivällä teetä 555 .VALLANKUMOUKSETVallankumousvuosi 191754

Venäjällä tapahtui vallankumous silloisen ajanlaskun mukaan helmikuussa. Sota, elintarvikepula jatyytymättömyys yhteiskunnallisiin oloihin olivat saaneet vallankumouksen liikkeelle. Valtaa alkoikäyttää väliaikaishallitus. Pian vallankumouksen jälkeen alettiin perustaa uusia toimeenpaneviaelimiä. Pietarista alkunsa saanut vallankumous sai kansan liikkeelle Järvisaarenkin alueella. 8.maaliskuuta 1917 aloitti toimintansa Ivanovon kansankomitea, joka otti tehtäväkseenyhteiskunnallisen turvallisuuden järjestämisen ja kunnan talouden hoitamisen. Komitea vaatisantarmien ja poliisien lähettämistä pois, sillä kansa oli tahtonut sitä niin pitkään. 556 12. maaliskuutaŠapkin kunnan edustajat valitsivat kansankomitean hoitamaan kunnan asioita. Komitea jakautuielintarvike-, talous-, oikeus- ja miliisikomissioihin. 557 Pirikunnan maapäällikkö P. Mihejev reagoitähän määräämällä kunnan viranomaiset lähettämään edustajansa neuvottelemaan Šapkin komiteankanssa yhteistyöstä. Komitea kuitenkin kieltäytyi yhteistyöstä ja vastasi, ettei se tarvitsemaapäällikön palveluksia ja järjestää itse väestön asiat talonpoikien ja kotimaan hyväksi. 558Šapkin komitea muun muassa kehotti talonpoikia hakkaamaan Šapkin hovin metsää, johontalonpojat olivat aiemminkin halunneet päästä käsiksi 559 . Kesäkuun 1917 tienoilla komitea ryhtyitoimiin hovien valtaa vastaan määräämällä enimmäishinnat joillekin tuotteille ja vuokrille.Kuutiosyli koivupuita sai maksaa viisi ruplaa ja hirret ”viiteen verskaan asti” 10 kopeekkaa.Karjamaan vuokraksi määrättiin 10 kopeekkaa, kun se aiemmin oli ollut 50 kertaa enemmän.Hoveilta kiellettiin niittyjen vuokraaminen yksityisille, nyt niitä sai vuokrata vain kylälle, jonkaannettiin määrätä vuokrasumma. Metsän myymiseen ja hakkauttamiseen vaadittiin nyt komiteanlupa. Komitea otti myös maakysymyksen esille, mutta ei tehnyt päätöstä asiasta. 560Kansankomiteat suhtautuivat kielteisesti väliaikaishallitukseen, minkä seurauksena huhtikuussa1917 Lyyssin piirikunta julistautui itsenäiseksi ja väliaikaishallituksesta riippumattomaksi. Työväenja sotaväen edustajaneuvoston toimeenpaneva komitea ainakin yritti tukahduttaaitsenäistymispyrkimyksiä. 561 Lyyssin piirikunnan kumouksellinen kansankomitea oli valmisturvautumaan pakkotoimiinkin talonpoikien ja työläisten olojen parantamiseksi. Se muun muassavangitsi erään rääpyväläisen hovinherran, joka oli aseistautuneiden joukkojen kanssa hajottanutkokouksia. Huhtikuussa komitea päätti vangita virkamiehet, jotka olivat laiminlyöneet siemenviljantilauksen. 562 Vuonna 1917 Lyyssin piirikomitean maakomission puheenjohtajana toimi Šapkinvolostista kotoisin ollut venäläinen talonpoika N. F. Popolev. 563 Hän lienee sama aiemmin mainittumies, joka karkotettiin vuonna 1905. Lyyssin piirikunnan muonituskomitean varaesimieheksivalittiin 28. toukokuuta ”op. J. Reckman”, jonka virheellisesti kirjoitettu nimi viitannee Mujankansakoulun opettajaan Yrjö Bäckmaniin 564 .3. toukokuuta 1917 päätettiin Mujan kyläkunnan kokouksessa perustaa kylälle palokunta. Aiemminpalokunta oli ollut vain Šapkin venäläiskylässä. Palokunnan rakennuskomiteaan valittiin SalomoniLiiski, Paavo Romana ja Antti Vainonen. Tarkastuskomitean jäseniksi valittiin Jos. Romana, YrjöVirkki ja Juhana J. Huittari. Kustannuksia varten kylää verotettiin 25 kopeekkaa huonetta kohti;yhteensä siten saatiin 172 ruplaa. Helluntaina aiottiin pitää arpajaiset palokunnan hyväksi. 565Lyyssin semstvon viimeiset hetketKesäkuussa 1917 Lyyssin piirikunnan semstvo (maalaishallinto) ryhtyi pohtimaankunnallissemstvovaalien järjestämistä, maatalouskomiteoiden perustamista ja edustajienvalitsemista Pietarin läänin talonpoikaisneuvostoon 566 . Syksyllä semstvo päätti avata lisää koulujapiirikuntaan 567 . Ehdokkaiksi Lyyssin piirikunnan semstvon äänivaltaisten vaaleissa asetettiinsyyskuussa 1917 Markkova-Järvisaarelta opettaja Yrjö Bäckman Mujalta, talollinen IsraelSavolainen Mujalta, talollinen Antti Ikka Markkovan kylästä ja talollinen Paavo Ikka Hyvilästä 568 .Lokakuussa pidetyissä Šapkin kunnan semstvovaaleissa oli äänestyslistoja kaksi:55

sosialistivallankumouksellinen lista ja ”erään maan omistajarouwan ja hänen luottomiestensä lista”.Ehdokkaita vaaleissa oli 35. Aluksi ehdokkaista meni läpi 26, mutta lisävaali oli järjestettäväyhdeksälle hengelle, koska ehdokkaan tuli saada ainakin 653 ääntä. Ehdokkaiksi määrättiin miehiäniistä kylistä, joiden ehdokkaat eivät olleet menneet läpi ensimmäisessä vaalissa sekä muitaluotettavia kansalaisia. Yksi vaaliuurna oli kunnan komitean talolla, ja toinen kiersi kylillä. Lopultavalituksi tuli 13 suomalaista, kolme virolaista ja 19 venäläistä. Enemmistö valituista kuuluisosialistivallankumoukselliseen listaan. Suomalaiset edustajat olivat: Yrjö Bäckman, AleksanteriSavolainen, Juhana Savolainen, Antti Tolla, Juhana Huittari, Matti Adel, Paavo Vainonen, PietariMustonen, Manu Siippalainen, Jaakko Peuhkuri, Aleksanteri Kvist, Mikko Kotsalainen ja EerikkiVainonen. 569 Marraskuussa Lyyssin semstvokokouksessa valittiin upraavaan neljä henkilöä, joistakaksi oli suomalaisia. Ketään järvisaarelaista ei tosin valittu semstvon virkoihin. 570Järvisaarella kerrotun tarinan mukaan joku järvisaarelainen mies ampui Šapkin hovinherranVorontsovin 571 . Savotalaisen Toivo Folkestenin mukaan joukko nuoria miehiä oli sen vuoksi laitettuvankilaan, mutta vapautettu bolševikkien saatua vallan 572 . Inkeri- ja Neva-lehdissä sekä OlgaOldenborgerin muistelmissa ei tapausta kuitenkaan mainita. Vorontsov-Daškovin arvoisen herranmurha ei olisi voinut jäädä huomaamatta lehdistössä tai historiankirjoissa. Perimätiedossa ontodennäköisesti vaihtunut uhri; ehkä joku herra - virkamies tai tilanhoitaja - on tapettu ja tarina onsitten lähtenyt paisumaan.Bolševikit valtaanBolševikit kaappasivat vallan Pietarissa 25. lokakuuta 1917 ja perustivat oman hallituksensa,Kansankomissariaatin, käyttämään valtaa. Aate sai kannatusta lupauksilla maanjaosta, rauhasta jaruuasta. Marraskuussa 1917 pidetyissä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissabolševikit hävisivät sosialistivallankumouksellisille, mutta Pietarin kuvernementissa bolševikitvoittivat vaalit paikallisesti. Markkova-Järvisaaren kirkkoherrana toiminut Eevertti Pärnänenkertoo, että Inkerin suomalaiset sosialistit olivat laatineet oman ehdokaslistansa, mutta siitähuolimatta suomalaiset äänestivät lähinnä venäläisiä bolševikkeja. Pärnäsen mukaan bolševikkienvaalien alla harjoittama agitaatio rauhanlupauksineen tuotti tulosta. Hän kirjoittaa: ”Niin vähänäänestäjät tiesivät asioista, että mitä vanhoillisimmat kirkollismieliset antoivat äänensäbolshevikeille. Vanhat naiset tulivat virsikirjat kädessä (Markkovalla) antamaan äänensäbolshevikeille, arvellen äänestyksen jälkeen pidettävän hartausseurat.” 573 Tammikuussa 1918bolševikit kuitenkin vahvistivat yksinvaltiuden itselleen kieltämällä muut puolueet.Semstvo-laitos lakkautettiin hiljalleen, ja valtaa alkoivat käyttää erilaiset bolševikkien kontrolloimattoimeenpanevat komiteat ja neuvostot. Valta ei siirtynyt välittömästi bolševikeille, vaanKansankomissariaatille valtansa antavat paikalliset neuvostot otettiin haltuun agitaatiolla tai jopaväkivallalla. Vallanvaihdon kulusta Järvisaarella ei ole tietoja. Todennäköisesti Pietarin läheisyyssekä lähistöllä sijanneiden suurten tehtaiden bolševikit vaikuttivat siihen, että seutu oli pianKansankomissariaatin hallussa. Kuten semstvo-vaalin tuloksista ilmenee, järvisaarelaiset talonpojateivät näytä olleen bolševikkien puolella, vaan maltillisempia sosialistivallankumouksellisia.Vuosina 1917 ja 1918 julkaistiin dekreetit maanjaosta, joiden mukaan Venäjällä ryhdyttiin jakamaankartanoiden omaisuutta. Kirkkoherra Pärnänen kertoo Šapkin tilan kansallistamisesta seuraavaa:”Satuin näkemään Shapkin kartanon ryöstöä keväällä 1918. Sanoin kuvaamatonta melua pitivättalonpojat, kun jaossa riita pyrki tulemaan jakajien kesken. Hevosista ja lehmistä päätettiin vihdoinlyödä arpaa ”tarvitsevien” kesken, muusta tavarasta sovittiin kuitenkin paremmin. Talo olituotapikaa tyhjennetty.” Hänen mukaansa maanjaosta innostuneet talonpojat pettyivät kuitenkinsiihen, että saivatkin maahan vain käyttöoikeuden. 574 Myös siikalalaisen Helena Grönholminmukaan talonpojat ajattelivat maanjakoa toteutettaessa, että heille tulisi paremmat oltavat56

peltopinta-alan kasvaessa. Hänen mukaansa talonpojille pettymystä aiheutti työtaakan kasvu; olihanJärvisaarella tapana korjata sato käsin sirpeillä. 575 Šapkin tilan maille pian vallankumouksen jälkeenperustettu sovhoosi. Šapkin hovin päärakennus muutettiin kouluksi, ja Aleksandrovkasta tuliBolševik-tehtaan lomanviettopaikka 576 .Tilanomistajien vainoamisen jälkeen bolševikit alkoivat usuttaa talonpoikia varakkaampientalonpoikien eli kulakkien (venäjäksi ”nyrkki”) kimppuun. Pärnäsen mukaan vuonna 1918perustettiin joka kylään niin sanottuja köyhälistökomiteoita, joiden tehtävänä oli pitää valtaa jataistella kulakkeja vastaan. Pärnänen kertoo, että ”Shapkin kunnanneuvoston seinällä luin tällaisenkehoituksen, joka alkoi sanoilla: ”Kuka on nyrkki? Nyrkki on kahden hevosen omistaja j.n.e.” 577Vuonna 1919 alettiin dekreeteillä rajoittaa talonpoikien lehmien lukumäärää yhteen lehmään viittähenkilöä kohden. Sitten dekreetti peruutettiin, mutta ylimääräisistä alettiin vaatia todella suurtaveroa maidossa ja lihassa. Verot johtivat paikoin eläinten ja viljan piilotteluun. 578 Bolševikit hoitivataluksi verotuksen takavarikoimalla tavaraa ja eläimiä talonpojilta. Vuoden 1920 paikkeilla alettiinlaskea, kuinka paljon talonpoikien piti maksaa veroa. Vero maksettiin elintarvikkeina. Lisäksiviranomaiset määräsivät talonpoikia tarpeen mukaan erilaisiin pakkotöihin, jotka olivat useinraskaita. Työvelvollisuuteen liittyen otettiin vuonna 1920 työkirjat, joihin merkittiintyösuoritukset. 579Pärnänen kirjoittaa, että kaupankäynnin rajoittamisen takia Pietarin kaupat sulkivat ovensa vuonna1919. Kaupankäynti siirtyi kaduille ja toreille. Maalaiset kävivät kaupungissa vaihtamassaelintarvikkeita tarvitsemiinsa tavaroihin, ja kaupunkilaiset kävivät maaseudulla hankkimassaruokaa. Maalaisten tullessa myymään tavaroitaan torille tapahtui usein nin, että puna-armeijalaisetsaartoivat heidät, takavarikoivat heidän tavaransa, vangitsivat ja laittoivat joksikin aikaanhalkometsään pakkotyöhön. Tätä kutsuttiin Pärnäsen sanojen mukaan nuotanvedoksi.Kaupankäyntikielto oli kireimmillään vuosien 1920 ja 1921 vaiheilla. 580 Järvisaarelainen SohviSärki kertoo siitä, miten kerran kauppamatkalla Pietarissa poliisit takavarikoivat hänen säkkinsämielivaltaisesti 581 . Tämä tapaus liittyy ehkä juuri nuotanvetoon. Samaan aikaan taloudellistatilannetta heikensi raju inflaatio, joka teki rahasta lähes arvotonta 582 .Pula elintarvikkeista sai ihmiset harrastamaan ryöstelyä ja muuta hämärätoimintaa. Vuosina 1917 ja1918 oli Pietarin seudulla runsaasti aseita liikkeellä. Kokonaiset kyläkunnat ja kunnat harjoittivatryöstelyä, jossa saalis jaettiin talonpoikien kesken. Esimerkiksi Pähkinälinnan piirissä ryöstettiinLaatokan kanavan varrelle jäihin juuttunut viljalotja. Maaliskuussa 1918 ryöstettiin Markkovantienoilla Naasian asemalla seitsemän viljavaunua ja yksi ammusvaunu. Ryöstäjiä rankaisemaanlähetetyt punakaartilaiset riisuttiin aseista. Vuonna 1919 alettiin takavarikoida kansalta aseita,minkä seurauksena ryöstely lopahti. 583Venäjän sisällissota bolševikkien ja valkoisen armeijan välillä ei koskettanut Järvisaarta. Länsi-Inkerissä kyllä sodittiin jonkin verran, kun valkoiset pyrkivät valloittamaan Pietarin. Kiseljova jaMavrina kuvailevat sisällissodan aikaa Järvisaarella kurjaksi. Junat eivät kuljettaneet matkustajiaeivätkä soraa Šapkista Tosnaan. Samoin posti ei kulkenut. Sodan aikana oli pulaa ruuasta, japilkkukuume-epidemia riehui paikkakunnalla. Tuolloin osa miehistä oli vielä rintamalla. 584 EevaHaposen mukaan vuoden 1918 oli paikkakunnalla isorokkoa 585 . Rautatieyhteydet toimivat huonostipolttoainepulan ja kaluston huonon kunnon takia. Pärnänen kertoo, että komissaarit ja muutbolševikkieliitin edustajat omivat parhaat vaunut itselleen. ”Pohjoisella rautatiellä satuin kerrannäkemään, mikä tehokas vaikutus komissarinimellä on. Pari julkeaa matruusia ei Mgan asemaltaPietariin asti päästänyt yhtään ihmistä vaunuun. Ärjäisivät vain sisäänpyrkijöille:”Komissaarivaunu””, kirjoittaa Pärnänen. 5861920-luvun alussa olot alkoivat parantua, kun kommunistipuolue alkoi harrastaa niin sanottua uuttatalouspolitiikkaa (NEP). Yksityinen maanomistus, osuuskuntatoiminta ja pieni liiketoiminta olivat57

sallittuja elinkeinoja. Neuvostoajan alussa Pietarin kuvernementti tunnettiin Petrogradin ja sittenLeningradin kuvernementtina ja lopuksi Leningradin alueena (oblast). 1920-luvulla piirikuntiennimet ja rajat vaihtuivat moneen otteeseen. Järvisaaren kylät olivat aluksi osa Lyyssin piirikuntaa(ujezd) kuten aiemminkin, sitten osa Petrogradin piirikuntaa ja Leningradin piirikuntaa. Lopultakylät jakautuivat Tosnan ja Mgan piireihin (venäjäksi raion), joihin ne kuuluvat vielä tänäpäivänäkin. Kyläkuntien seuraajina toimivat kyläneuvostot.Uskonto, koulutus ja kulttuuriNeuvostoajan alussa kirkko sai toimia melko vapaasti, mutta vuoden 1918 maadekreetillätakavarikoitiin kirkkojen maat. Inkerin suomalaisten seurakuntien pienet maapalstatkin joutuivatkansallistamisen kohteiksi. 587 1920-luvulla Järvisaaren seurakunta sai toimia rauhassa, mutta senviimeiseksi yliopistokoulutuksen saaneeksi papiksi jäi S. J. Laurikkala. Hänen jälkeensämaallikkosaarnaajat hoitivat Järvisaarella jumalanpalvelusten ja rippikoulun pitämisen. Kirkkomenetti asemansa valtion väestökirjanpidon tekijänä; tilalle tulivat ZAGS-rekisterivirastot. Vastasiviilivihkimisen jälkeen sai aviopari mennä kirkkoon vihittäväksi. 588 Järvisaarella siviilivihkiminensuoritettiin kyläneuvoston tiloissa 589 . Neuvostoaikana ihmisiä alettiin yhteisen kirkkomaan sijastahaudata kylien omiin hautausmaihin. Metsäpirtin lähelle perustettiin hautausmaa vuonna 1931 590 .Yksi bolševikkien tavoitteesta oli tehdä neuvostoliittolaisista lukutaitoisia. Koululaitosta kehitettiin,ja kouluja perustettiin kattamaan myös maalaisväestön tarpeet. Uskonnonopetus kouluissalakkautettiin, jotta koululaisista saataisiin kasvatettua uskollisia kommunisteja. 1920-luvullaNeuvostoliitossa suvaittiin vähemmistökansojen kulttuuria. Siksi koulut olivat aluksisuomenkielisiä. Järvisaarella myös virolaisten annettiin opiskella viroksi ja Järvisaaren virolaissuomalaisestahuuttoriseudusta muodostettiin jopa kansallinen Virolainen kyläneuvosto 1920-luvulla 591 .Koulu aloitettiin yleensä seitsemän vuoden iässä, jolloin mentiin neljäluokkaiseen alkeiskouluun eliensimmäisen asteen kouluun. Siellä opetettiin äidinkieltä, venäjää, matematiikkaa, luonnontietoa,yhteiskuntaoppia, maantietoa, voimistelua, piirustusta ja laulua. Opetuskielenä oli suomi; venäjänkieltä opetettiin toiselta luokalta lähtien kuusi tuntia viikossa. Alempi keskikoulu oliseitsemänluokkainen ja siellä käytiin neljä luokkaa ensimmäisen tason ja kolme luokkaa toisenasteen koulua. Toisen asteen luokilla opiskeltiin äidinkieltä, venäjää, vierasta kieltä, matematiikkaa,luonnontietoa, historiaa, fysiikkaa, kemiaa, yhteiskuntaoppia, liikuntaa, piirustusta ja laulua.Varsinaisia 10-luokkaisia keskikouluja oli harvassa. Ainoa suomenkielinen varsinainen keskikouluoli Leningradissa, mutta sinne otettiin vain poliittisesti luotettavien ihmisten lapsia. Alkeiskoulustasaattoi kolhoosilaisen lapsi jatkaa myös kolhoositoimintaan valmentavaan kollektiivitalouskouluun.Näitä suomenkielisiä kouluja oli Inkerinmaalla 45. 592Neuvostoaikana oli Järvisaaren useimmissa kylissä neljäluokkainen alkeiskoulu. Joissakintapauksissa koulumatka ulottui naapurikylään. Savotan kylään perustettiin koulu neuvostoaikana, jasen opettajana toimi Maria Savolainen (myöhemmin Miettinen). Matti Särki mainitsee Mujalla1920-luvulla toimineista opettajista Isko Dravantin, Topias Romanan, Topias Huttarin, MariaSavolaisen, Helena Huttarin ja erään Tujulainen-nimisen. Metsäpirtissä opetti 1920-luvun alussajonkin aikaa kirjailijana tunnettu Yrjö Savolainen. Seulolan rukoushuone takavarikoitiin jamuutettiin lukutuvaksi ja kouluksi, jossa opettivat Helena Huttari ja Anna Ristolainen. 593 Opettajatolivat siis pääasiassa paikallista syntyperää.Nurmassa oli kreivi Vorontsovin entisessä kartanorakennuksessa koulu, jossa pystyi käydä luokat4–7. 594 Lähin 10-luokkainen koulu oli Tosnassa 595 . Kolmivuotisia kolhoosinuorison kouluja(venäjäksi škola kolhoznoi molodjoži) oli Mujalla ja Naasian (Nazija) asemalla Markkovassa. 59658

Naasian koulun rehtori oli järvisaarelainen Topias Romana 597 . Jotkut järvisaarelaiset jatkoivatopintojaan Rääpyvän maamieskoulussa eli teknikumissa, joka oli agronomeja kouluttavasisäoppilaitos 598 . Se oli aluksi ilmainen, mutta muuttui myöhemmin maksulliseksi 599 . Eräänmetsäpirttiläisen aikalaisen mukaan kaikki eivät ammattikouluun tai traktoristikurssille päässeet.Esimerkiksi hänen veljeään ei otettu puusepänoppiin naapurikaupunkiin, koska hänen isänsä olivangittu kollektivisoinnin yhteydessä. 600 Opettajan ammattiin pyrkivät nuoret kävivät Hatsinansuomalaista opettajaseminaaria 601 . 1920-luvulla järvisaarelaisia opiskeli Leningradinkansainvälisessä sotakoulussa ja sittemmin Leningradin ensimmäisessä tykistökoulussa. Osavalmistuneista palveli upseereina. 602Neuvostoaikana inkeriläisten yhteys Suomeen katkesi, koska raja suljettiin ja Suomesta ei voitutilata sanomalehtiäkään. Leningradissa julkaistiin suomenkielisiä lehtiä Vapaus ja Nuorisoliitto,joita sai tilata vain rajallisen määrän kylää kohden. Paikallinen suomenkielinen lehti oli nimeltäänLeninskoje znamja. 603 Vuosien 1925 ja 1926 paikkeilla alkoivat ilmaantua kideradiot, joitakuunneltiin kuulokkeilla. Radiota saattoi kuunnella yhtä aikaa vain yksi tai kaksi ihmistä. Jotkuttekivät radionsa itse. 604 Elokuvia näytettiin suuremmilla paikkakunnilla kuten Tosnassa jaLeningradissa. Joskus joku kiertelevä elokuvamehaanik kiersi näyttämässä elokuvia Järvisaarella. 605Seulolan lähellä pysähtyi joskus junavaunu, jossa näytettiin elokuvia 606 . Myös varjokuvianäytettiin 607 .Vallankumouksen jälkeen Lokakuun rautatiet avasivat suoran matkustajaliikenteen Leningradin jaŠapkin välille. Uusi liikenneyhteys ja hienot maisemat houkuttelivat kyliin kesäeläjiä, ja seudullesyntyi myös kesämökkitaajama. 608 Kesäeläjiä asui paljon suomalaiskylissä, joissa he majoittuivattaloihin isäntäväen pariin 609 . Hevoskyyti ja juna olivat rahvaan ainoita kulkuneuvojaneuvostoaikanakin, sillä autoja ei ollut yksityiskäytössä lainkaan 610 .Järvisaarelaisia kulttuurihenkilöitä1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät historian lehdille ensimmäiset järvisaarelaisetmerkkihenkilöt. Yksi Hatsinan opettajaseminaarin tunnetuista kasvateista oli Mujalla syntynyt YrjöSavolainen (1899–1937). Hän toimi muun muassa suomenkielisen Vapaus-lehden toimittajana ja olituottelias kirjailija, joka kuvasi inkerinsuomalaisen talonpojan elämää. Hänet pidätettiin jateloitettiin Stalinin vainoissa vuonna 1937. 611 Mujalta oli kotoisin myös Topias Huttari (1907–1953), joka toimi opettajana Karjalan tasavallassa. Hän tuli tunnetuksi toimittajana, tuotteliaanasuomenkielisenä runoilijana ja venäjänkielisen kirjallisuuden kääntäjänä nimellä Lea Helo. Huttarivältti kuolemantuomion kuin ihmeen kaupalla. 612 Siikalalaissyntyisen, Pietarissa asuneenkultasepänkisälli Juhana Paavonpoika Vainosen poika Vasili Vainonen (1901–1964) tuli kuuluisaksibalettimestarina ja koreografina muun muassa Marijnski- ja Bolšoi-teattereissa. Hän saiNeuvostoliiton ansioituneen taiteilijan arvonimen sekä kahdesti Stalinin palkinnon. 613 JärvisaarenSavotan kylästä oli syntyisin Karjalassa toiminut kanteleensoittaja Toivo Vainonen (1918–1985).Hän soitti Kantele-yhtyeessä ja opetti kanteleensoittoa. Vainoselle myönnettiin Karjalan tasavallanansioituneen taiteilijan ja kansantaiteilijan arvonimet. 614STALININ AIKAKollektivisointiKommunistipuolue päätti ryhtyä maatalouden kollektivisointiin vuonna 1929. Aluksitalousuudistukseen osallistuminen oli lähinnä vapaaehtoista. Kollektiivitaloutta kokeiltiin59

suomalaisten keskuudessa jo varhain, mutta se jäi alussa pienten joukkojen puuhasteluksi. Inkerinensimmäisen suomalaisen kommuunan perustivat amerikansuomalaiset kommunistit Rääpyvälle.Sen esimerkkiä seurattiin Mujalla keväällä 1930, jolloin sai alkunsa Uurtaja-niminen kommuuna.Suomessa julkaistussa Suomen heimo -lehdessä kirjoitettiin tapahtumasta seuraavasti: ”Mujankylän muutamat köyhemmät talonpojat paikallisen kommunistiopettajan kehoituksesta perustivatensin maatalousarttelin, jonka aikovat muuttaa kommuunaksi. Agitaattorien villitys johti siihen,että muutamat ukot purkivat omat mökkipahasensa ja ryhtyivät rakentamaan yhteisasuntoa.Kommuunassa on alusta lähtien vallinnut suuri epäsopu ja eräät jäsenet ovat eronneet kokohommasta.” Suomeenkin siis kantautui tietoja kaukaisen Järvisaaren tapahtumista. Mainittakoon,että Mujan kylään tuli 1930-luvulla kuukauden kesälomalle – ilmeisesti kommuunaan perehtymään– Leningradissa opiskellut Josip Broz Tito, josta tuli myöhemmin Jugoslavian presidentti. 615Kansan syvät rivit eivät kuitenkaan olleet kovin kiinnostuneita kollektiivisoinnista, jotenviranomaisten täytyi ryhtyä pakkokeinoihin ja agitaatioon. Kolhoosien eli kollektiivimaatilojenperustaminen alkoi Järvisaarella toden teolla vuosina 1930 ja 1931. Aluksi liittyminen olivapaaehtoista, mutta sitten viranomaiset pyysivät kolhoosin puolestapuhujia laatimaan listojaihmisistä, joita nämä pitivät kollektivisoinnin vastustajina. Tällä tavalla kulakeiksi leimatuttalonpojat karkotettiin perheineen esimerkiksi Hiipinään Kuolan niemimaalle. Heille annettiin 24tunnin varoitusaika ennen lähtöä. Kulakkien omaisuus takavarikoitiin. Karkotusten jälkeentalonpojat eivät enää uskaltaneet vastustaa kollektivisointia. 616Talonpoikien täytyi luovuttaa kolhoosille peltonsa, rynttinsä (kauempana sijaitsevat palstat),kotieläimensä, pajansa ja puotinsa 617 . Karkotettujen kulakkien talot joutuivat kolhoosille, ja nemuutettiin usein kolhoosin virastorakennuksiksi ja klubeiksi 618 . Perheet saivat pitää yhden omanlehmän, jonka maidon myyminen Leningradissa oli tärkeä toimeentulon lähde. Leningradissakäytiin myymässä lisäksi perunoita. 619 Kolhooseille annettiin mahtipontisia nimiä: Korkan kolhoosisai nimen ”Voittaja”, Ihalaisiin kolhoosi oli ”Ensi askel” 620 . Kolhoosille valittiin hallitus elipravlenja, predsedaattel eli puheenjohtaja, brigadiirit eli työnjohtajat, varastonhoitaja,karjanhoitajat ja tallimiehet. Kolhoosin hallintorakennus tunnettiin nimellä punanurkka. Vuonna1932 alettiin kolhooseille hankkia traktoreita, joista ensimmäiset olivat Fordson-merkkisiä 621 .Sittemmin käytettiin myös Tšeljabinets-traktoreita 622 .60

Kuva 5: Järvisaarelaiset heinätöissä kolhoosin pellolla. Lähde: Inkerin kulttuuriseura.Jotkut eivät kuitenkaan liittyneet kolhoosiin, minkä vuoksi heidän täytyi jättää kotinsa jalähteä töihin muualle. Etenkin nuoret eivät halunneet kolhoosiin, koska siellä maksettiin palkkasyksyllä viljana ja perunana. 16 vuotta täyttäneen nuoren piti hakea viranomaisilta passi ja mennätöihin kolhoosiin. Sitä ennen saattoi hankkia vielä muualta työpaikan, jossa maksettiin palkkarahana. Kolhoosin passilla oli vaikea saada työpaikkaa, mutta kaukaisemmalta paikkakunnalta olihelpompi saada työtä jos osasi jutella herrojen mieliksi. 623 Vuonna 1935 kerrotaan kolhoosilaisiltakielletyn rahatuloja tuottavien sivuelinkeinojen harjoittaminen. Esimerkiksi rokoškojen valmistuskotioloissa laskettiin sellaiseksi, joten rokoškantekijöiden täytyi järjestäytyä yhtiöiksi. Monetjärvisaarelaiset lähtivätkin tekemään rokoškoja Leningrad-Moskova -radan varrella sijaitsevillepaikkakunnille. Rokoškatöihin mentiin kauas Malaja Višeran seudulle arteliin elityöläisosuuskuntaan ja vielä kauemmas Moskovaan päin. 624 Järvisaaren nuorempaa väkeä oli töissämuun muassa Leningradissa, Tosnassa ja suurella metallialan savotalla (tehtaalla) Kolpinassa.Toisaalla työskentelevät tulivat lauantai-iltaisin kotikyliinsä viettämään viikonloppua. 625Vainot1930-luvulla Stalin alkoi harjoittaa tiukempaa politiikkaa uskontoa ja kansallismielisyyttä vastaan.Vuonna 1930 alkoivat seurakunnanhoitajien karkotukset pakkotyöleireille. Markkovanseurakunnanhoitaja Erkki Hutter, joka toimi myös Järvisaarella, karkotettiin vuonna 1931. Samaanaikaan karkotettiin pakkotyöhön Kirovskiin (Hibinogorskiin) maallikkosaarnaaja Pietari Virkki,joka oli hoitanut Järvisaaren ja Markkovan seurakuntia. Virkki palasi vuoden 1934 alussa kotiin,mutta sai 17. syyskuuta 1935 käskyn poistua kolmen päivän kuluessa ainakin 100 kilometrin päähänLeningradista. Sen takia Järvisaaren seurakunta oli väliaikaisesti papitta, mutta kirkko oli vieläolemassa ja siellä voitiin pitää jumalanpalveluksia. 626 Folkestenin mukaan pyhäkoulun pitäminenkiellettiin 1930-luvun alussa ja hengelliset kokoukset kiellettiin vähän myöhemmin. Hänenmukaansa Järvisaaren kirkko suljettiin vuonna 1938 ja purettiin sen jälkeen. 627 Kiseljovan jaMavrinan mukaan kirkko annettiin lasten tuberkuloosiparantolan käyttöön 628 .Pölläsen mukaan kommunistipoliitikko Sergei Kirovin murhan (1934) jälkeen seudulla vangittiin61

joitakin nuoria miehiä. 629 Elokuussa 1937 alkoi laajin Stalinin vainoista, joka kohdistui moniinkansanosiin. Pidätettyjä syytettiin tekaistuin perustein esimerkiksi vakoilusta, maanpetoksesta,vastavallankumouksellisuudesta, sabotaasista ja kansallismielisyydestä. Pidätetyt viruivatkuukausikaupalla vankiloissa odottamassa tuomiota, joka oli yleensä teloitus ampumalla. Vuoden1937 puolella pidätettiin useita järvisaarelaisia, etenkin älymystöä. Tunnetuin heistä oli mujalainenkirjailija Yrjö Savolainen, joka teloitettiin. Tammikuussa 1938 alkoivat laajemmat pidätykset,joiden kohteiksi joutuivat nyt yhä useammin tavallisetkin kolhoosilaiset ja käsityöläiset.Järvisaarelaisia pidätettiin Järvisaaren lisäksi muissakin paikoissa, jonne he olivat muuttaneettyöskentelemään. Myös aiemmin 1930-luvulla Siperiaan karkotetut kulakit joutuivat jälleen vainonkohteiksi. Leningradissa ammuttiin tuhansia pidätettyjä. Pidätykset ja teloitukset lopetettiin vuoden1938 syksyllä, ja vangittuja alettiin pikku hiljaa vapauttaa seuraavan vuoden puolella. Julkaistujennimilistojen mukaan vuosina 1937–1938 pidätettiin 27 järvisaarelaista miestä, joista 23 ammuttiin.Loput neljä vapautuivat vuonna 1939. Mahdollisesti kaikista uhreista ei ole säilynyt tietoja.Viranomaiset eivät kertoneet pidätettyjen omaisille näiden kohtalosta. Tietoja vainojen uhreistaalettiin saada vasta vuosikymmeniä myöhemmin. 630Vuonna 1937 tai 1938 muutettiin koulut täysin venäjänkielisiksi, paikoittain palkattiin venäläisiäopettajiakin. Entisiin suomalaisiin kouluihin ilmaantui myös virolaisia ja venäläisiä oppilaita.Monelle venäjää taitamattomalle suomalaiselle tämä aiheutti ongelmia. Vieraana kielenä alettiinlukea saksaa. 631 Samoin vuonna 1938 lakkautettiin vähemmistökielillä julkaistuja lehtiä kutenTosnan piirissä julkaistu suomen- ja vironkielinen Leninskoje znamja. Vuonna 1939 lakkautettiinVirolainen kyläneuvosto, jonka kylät liitettiin Šapkin kyläneuvostoon. 632Suomalaissiirtolaiset ja heidän jälkeläisensä saivat vielä neuvostoajan alussa säilyttää Suomenkansalaisuuden hankkimalla vuosittain kolmella ruplalla uuden passin Suomen hallitukselta.Jooseppi Klemettilän mukaan vuonna 1938 neuvostoviranomaiset vaativat Suomen kansalaisia jokolähtemään maasta tai luopumaan kansalaisuudestaan. Jooseppi, kuten varmaan kaikki muutkinJärvisaaren karjalaiset, halusivat asua kotiseudullaan ja päättivät ottaa vastaan Neuvostoliitonkansalaisuuden. 633 Samaa väestöryhmää kosketti raskaasti vuoden 1938 tai 1939 kesällä annettumääräys, jonka mukaan kaikkien piti asua kylissä lähellä toisiaan eikä siirtolaisten tapaanhuuttareilla, yksinäistiloilla. Määräyksen seurauksena esimerkiksi Pienaution talot siirrettiinMetsäpirtin yhteyteen. Rakennukset piti siirtää omin avuin. Jotkut eivät siirtäneet talojaan, vaanmyivät ne pois. 634SOTA SYTTYYTalvisota1930-luvun lopulla Neuvostoliitto ryhtyi havittelemaan maa-alueita Suomesta ja Baltiasta, mikäjohti lopulta marraskuussa 1939 syttyneeseen talvisotaan. Erityisesti propagandamielessäperustettiin niin sanottu Kuusisen kansanarmeija, neuvostosuomalaisten muodostama yksikkö,jonka piti pitää paraati vallatussa Helsingissä. Kuusisen kansanarmeijaan otettiin Järvisaareltamiehiä ainakin entisten Suomen kansalaisten joukosta 635 . Ihalaisiin kylästä sinne määrättiinJooseppi Klemettilä, jonka kertoman mukaan heidät vietiin ensiksi Petroskoihin, jossa joukkoosastoperustettiin. Sodan sytyttyä siirryttiin Terijoelle. Klemettilä ei mainitse mitäänosallistumisesta taisteluihin. 636 Talvisota päättyi maaliskuussa 1940, ja inkeriläisten yksikkölakkautettiin.Suuri isänmaallinen sota62

Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Saksan tehokas salamasota lamautti täysinheikon Puna-armeijan, ja saksalaiset etenivät nopeasti kohti Leningradia. Sodan alettua Järvisaareltakutsuttiin aseikäisiä miehiä Puna-armeijaan 637 . Sodan aikana heitä palveli korkeammissakintehtävissä, esimerkiksi kanttilalaissyntyinen tykistöupseeri Matti Särki oli opettajana Tomskintykistöopistossa 638 . Vihollisen lähestyessä nuorisoa määrättiin linnoitustöihin. Tankkiesteitäkaivettiin Sablinon lähellä ja linnoituslaitteita rakennettiin Inkereellä 639 . Metsäpirtissä määrättiin,että joka talon pihaan piti kaivaa maahan vesitynnyri tulipalojen sammutusta varten. Kylässäkaivettiin myös kuoppia pommisuojiksi. 640Elokuun alussa 1941 saksalaiset pommikoneet pommittivat ensimmäisen kerran Järvisaaren kyliä,tosin niiden tarkoituksena lienee ollut rautatien tuhoaminen. Esimerkiksi Korkassa joitakin talojapaloi näiden pommitusten seurauksena. Samoihin aikoihin Korkan kolhoosin puheenjohtaja määräsikolhoosin evakuoitavaksi ja kutsui Inkereellä linnoitustöissä olevat kyläläiset kotiin. Sittenkorkkalaiset alkoivat kaivaa suojakorsuja neljän kilometrin päähän kylästään. 641 Rintamalinjanlähestyessä ja pommitusten aikana ihmiset menivät piiloon metsiin 642 . Seulolalaiset olivatmaakuopissa eväidensä kanssa viikon päivät 643 . Kelkkula paloi kokonaan pommitusten aikana,minkä seurauksena asukkaat joutuivat asumaan saksalaisten kanssa kaksi vuotta hirsillä vuoratuissamaakuopissa 644 . Pommituksissa paloi poroksi Pitkäjärvenkin kylä 645 . Lännestä päin, muun muassaTosnasta, alkoi paikkakunnalle ilmaantua pakolaisia 646 ja venäläisiä sotilaita, jotka pyysivätpaikallisilta ruokaa 647 .Elokuun 1941 aikana saksalaiset miehittivät Järvisaaren 648 . Varsinaisia taisteluita ei seudullaluultavasti käyty, mutta alussa esimerkiksi Savotan lähellä saksalaiset vangitsivat metsiinpiiloutuneita neuvostosotilaita ja ampuivat heti juutalaisiksi osoittautuneet vangit. Savotan miehetkäskettiin hautaamaan teloitetut 649 . Seulola oli jo huomattavasti lähempänä rintamaa; saksalaisettoivat sinne tykkipatterin tulittamaan neuvostojoukkoja 650 . Saksalaiset eivät antaneet armoaihmisille, joiden katsottiin olevan kommunisteja. Syksyllä hirtettiin Šapkin kylässä aktivisteinapidetyt A. I. ja I. I. Finberg, kyläneuvoston puheenjohtaja I. A. Fjodorov ja miliisi S. Z. Burma 651 .Ensiksi mainitut lienevät suomalaisen kirkonpalvelija Juhana Finnbergin poikia. Metsäpirtissäsaksalaiset vangitsivat kolhoosin puheenjohtaja Antonovin 652 . Suomalaisiin saksalaiset suhtautuivatmelko suopeasti – olihan Suomi Saksan liittolainen.Järvisaari saksalaisten miehittämänäAivan aluksi saksalaiset moottoripyöräjoukot eivät asettuneet asumaan pysyvästi Järvisaaren kyliin.He toimivat mielivaltaisesti takavarikoiden ja tappaen talonpoikien kotieläimiä antamatta niistämitään korvausta 653 . Seulolassa saksalaisten hevoset tärvelivät pellot, minkä takia maanviljely eienää oikein sujunut. Asukkaat olivatkin saksalaisten ruoka-avun varassa. 654 Jonkun ajan päästäsotilaat asettuivat kyliin pysyvästi, ja ainakin joillekin yksiköille annettiin määräys, että asukkailtaei saa takavarikoida omaisuutta 655 . Sotilaat asuivat aluksi siviilien keskuudessa. Joskus he saattoivatottaa paremmat talot asunnoikseen tai muuhun käyttöön väkisin ja laittaa talonväen asumaansaunaan 656 . Saksalaiset tulivat Järvisaaressa surullisen kuuluisiksi huolimattomina tulenkäsittelijöinä, minkä vuoksi useita taloja paloi 657 . Kanttilassa saksalaiset eivät viitsineet käydämetsätöissä, vaan hankkivat polttopuita purkamalla kylän kaikki sarraimet 658 .Saksalaiset perustivat sotasairaalat Šapkin ja Nadinon kartanorakennuksiin sekä kyliinsotavankileirejä 659 . Sotilaat rakensivat Järvisaaren halki hirsillä päällystetyn tien sotakalustonkuljettamista varten ja rautatien Tosnasta Mgan eli Namkun rautatieasemalle 660 . Suomalaisiavärvättiin töihin saksalaisten työmaille. Kanttilassa työstä maksettiin ruokapalkkaa, joka käsittileipäpalan, 100 grammaa sokeria ja 100 grammaa voita viikossa 661 . Kelkkulalaiset tekivätsaksalaisille metsätöitä ja pesivät vaatteita. Saksaa Järvisaarella osasivat nuoret, jotka olivat63

lukeneet kieltä koulussa. Siten kommunikointi miehittäjien kanssa sujui. 662Sodan alussa Leningradin tienoilla oleskelleet järvisaarelaiset jäivät Leningradin saartorenkaaseen.Kaupunkia piiritettiin syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944. Saartorenkaaseen jääneet joutuivatankariin oloihin elintarvikehuollon katkaisemisen ja kylmyyden vuoksi. Henkiin jääneistä osa pääsikaupungista pois niin sanotun Laatokan elämäntien kautta. 663Ensimmäinen sotatalvi 1941–1942 oli vaikea. Kovan pakkasen takia kaivotkin jäätyivät niin, ettävettä piti hakea joista. Seudulla liikkui tuolloin kerjäläisiä pyytämässä ruokaa, mutta saksalaisetveivät kulkijat pois. Metsäpirtti tyhjennettiin tuolloin venäläisistä. 664 Myös Kelkkulasta vietiin poisvenäläiset. Kolhoosin venäläinen puheenjohtaja sai jäädä hieman pidemmäksi aikaan. 665 Kurjienolojen vuoksi moni suomalainen lähti keväällä 1942 Viroon. Pölläsen mukaan samaan aikaan sinnelähtivät kaikki paikkakunnan virolaiset. Ensimmäisen sotatalven aikana monet nuoret miehetmenivät Saksan armeijaan, sillä sieltä sai ainakin ruokaa. 666 Folkestenin mukaan kevät 1942 herättiihmisissä toivoa, koska silloin saksalaiset lakkauttivat kolhoosit, palauttivat talonpojille maat jakotieläimet 667 .Vuonna 1942 neuvostotykistön tulitus alkoi suuntautua uhkaavasti Seulolaan päin, minkäseurauksena kylä evakuoitiin elokuussa. Kylässä sattui tulituksen takia tulipaloja. Saksalaisetsanoivat, että kylästä lähdettäisiin pois vain neljäksi päiväksi. Asukkaat ottivatkin eväitä mukaanvain sille ajalle. Toisin kuitenkin kävi. Seulolalainen Eeva Haponen kertoo, että hän oli aluksipaossa viikon toisessa järvisaarelaiskylässä. Sitten seulolalaiset menivät Viroon yli vuodeksi ennenSuomeen lähtöä. Virossa he joutuivat tekemään töitä, kantamaan lautoja ja siivoamaan. 668Sodan aikana pelkoa herättivät partisaanit, etenkin silloin kun saksalaiset eivät vielä olleetasettuneet pysyvästi kyliin. Partisaaneihin liittyi etenkin venäläisiä opiskelijoita. Partisaanittuhosivat ainakin Ihalaistenjoen yli kulkeneen pienen rautatiesillan. Partisaanitoiminnan vuoksisaksalaiset rajoittivat kylien asukkaiden liikkuvuutta ja määräsivät ulkonaliikkumiskiellon iltaisin jaöisin. Toiseen kylään mentäessä tarvitsi kulkuluvan. 669 Toisena sotatalvena 1942–1943 saksalaisetmääräsivät – ehkä samasta syystä – että sotilaiden ja siviilien täytyi asua eri taloissa 670 .Samoin toisena sotatalvena väkeä lähti Viroon, jossa oli ruokaa ja töitä tarjolla saksalaistentyömailla. Viroon lähteneet pääsivät ensimmäisten joukossa Suomeen keväällä 1943. 67164

Lähtö SuomeenSuomi ja Saksa alkoivat neuvotella inkerinsuomalaisten siirtämisestä Suomeen. Suomi halusi auttaarintamalinjojen lähellä asuvia suomalaisia. Toinen syy oli Suomessa vallinnut työvoiman puute, jotaheidän katsottiin voivan helpottaa. Vuonna 1942 Saksan sotaonni itärintamalla oli alkanut kääntyä,ja hyökkäyksen uhka Inkerinmaallekin oli alkanut kasvaa. Väestönsiirtoja alettiin suorittaa Vironkautta meriteitse.Kuva 6: Viimeinen vuosi kotona: Eeva Peuhkuri (o.s. Mustonen) kileineen Metsäpirtissä 1943.Lähde: Inkerin kulttuuriseura.Vuonna 1943 saapui inkeriläissyntyinen pastori Juhani Jääskeläinen Suomesta pitämäänjumalanpalveluksia Inkerissä. Järvisaarella hän kävi kahdesti pitämässä jumalanpalveluksia sekäkastamassa lapsia ja vihkimässä pariskuntia. Kesällä Jääskeläinen ilmoitti että, järvisaarelaisetsiirrettäisiin syksyllä Suomeen. 672 Jooseppi Klemettilän kertoman mukaan saksalaiset ilmoittivat,että siviiliväki evakuoidaan pois. He kysyivät asukkailta, haluavatko nämä Saksaan vai Suomeen.Kaikki halusivat Suomeen. 673 Järvisaaren läntisimmistä kylistä lähdettiin matkaan 18. lokakuuta1943 hevoskärryillä tai saksalaisten kuorma-autoilla Tosnaan, jossa väki siirrettiin junanvaunuihin.Siellä saksalaiset lunastivat ihmisten kotieläimet. Tosnassa tuli ilmahälytys, ja pommeja putosijunan lähelle. Juna kuljetti järvisaarelaiset Viroon Tapan asemalle, minkä jälkeen he asuivat joitakinviikkoja leireissä. Useimmat heistä laivattiin Suomeen marraskuussa 1943. 674 Järvisaaren seudunvenäläiset asukkaat vietiin samoihin aikoihin Baltiaan 675 .Suomessa järvisaarelaiset työskentelivät pääasiassa maataloudessa ja teollisuudessa, kukinkykyjensä mukaan. Saksan armeijassa palvelevista inkeriläisistä muodostettiin jatkosodan lopussaSuomen armeijaan Erillispatajoona 6 -niminen joukko-osasto. Järvisaaren miehet taistelivat sodanaikana siis kolmen eri armeijan riveissä. Kiseljovan ja Mavrinan tietojen mukaan Šapkinkyläneuvoston alueelta Neuvostoarmeijaan kutsutuista miehistä kuoli tai katosi sodassa 120 676 .65

LOPUKSIToisen maailmansodan seurauksena Järvisaaren suomalaiset hajaantuivat ympäri maailmaa. OsaSuomeen evakuoiduista jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin tai palasivat Neuvostoliittoon.Etenkin Saksan armeijassa palvelleet miehet näkivät parhaaksi karata Ruotsiin. Neuvostoliittoonpalanneet eivät vastoin lupauksia päässeet Järvisaarelle, vaan heidät karkotettiin eri puolilleVenäjää. Osa niistä järvisaarelaisista, jotka olivat välttäneet Suomeen evakuoinnin saivat sodanjälkeen asettua kotikyliinsä, jotka saksalaiset olivat polttaneet lähtiessään Järvisaarelta vuosien 1943ja 1944 taitteessa. Eräät järvisaarelaiset palasivat karkotuksesta kotikyliinsä 1950- ja 1960-luvuillapoliittisen tilanteen rauhoituttua. Järvisaari ei kuitenkaan ollut enää entisensä. Paikkakunta muuttuiväestöltään lähes täysin venäläiseksi. Järvisaarelaisista ja heidän jälkeläisistään on ajan kuluessatullut suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia.Järvisaarelaisten kohtaloon voi löytää viitteitä tästä vanhasta runosta:Läksin sorja soutamahan,Marja maata vieremähän,Sousin sinne, sousin tänne,Sousin puolelle meroista.Puuttuit laivat vastahani,Kysyin laivan vanhemmalta:”Onkos laiva siun omaisi,Venehessä verraistaisi?””Kyll on laiva miun omani,Venehessä verraistani.”Läksin sorja soutamahan,Sousin sinne, sousin tänne,Sousin Suomen rantaselle.Suomen neiot sotkemassa.Kysyi Suomen neitosilta:”Onkos maallanne tilaa,Missä maata matkamiehenJa levätä lentolinnun?”D. E. D. Europaeus pani tämän runon muistiin Järvisaarella vuonna 1848. 67766

LÄHDELUETTELOSuomen kielen nauhoitearkiston haastattelutGrönholm (o.s. Vainonen), Helena, s. 1905 Järvisaari Siikala, SKNA 659:1.Haponen, Eeva, s. 1906 Järvisaari Seulola, haastattelu 31.8.1976, haastattelija Juhani Pallonen, SKNA12559:1.Hiiri (o.s. Siippalainen), Maria, s. 1909 Järvisaari Metsäpirtti, naimisissa Markkovassa, SKNA 7856:2.Klemettilä (o.s. Särki), Katri, s. 1907 Järvisaari Metsäpirtti, naimisissa seuraavan kanssa Ihalaisissa, SKNA12844:1.Klemettilä, Jooseppi, s. 1903 Järvisaari Ihalaisii, SKNA 12844:1.N. N. Pitkäjärvi, s. 1930-luvulla Järvisaari Pitkäjärvi, SKNA 16379:1. Kertojan nimi on salattu Suomen kielennauhoitearkiston käyttösääntöjen mukaan.Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), Sofia, s. 1889 Markkova, naimisissa Kelkkulassa, haastattelu 13.6.1968,haastattelija Irma Savolainen, SKNA 7853:3 ja SKNA 7854:1.Särki (o.s. Virkki), Sohvi, s. 1883 Järvisaari Muja, naimisissa Kanttilassa, SKNA 1507:2; haastattelu 5.5.1963,haastattelija Jorma Rekunen, SKNA 2489:1.Terävä (o.s. Woltter), Helena, s. 1912 Järvisaari Metsäpirtti, SKNA 16407:1.Turun yliopiston Kulttuurin tutkimuksen arkistojen haastattelutN. N. Korkka, s. 1920-luvulla Järvisaari Korkka, haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/155; haastattelu27.5.1968, haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/164; haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/167.Kertojan nimi on salattu.N. N. Muja, s. 1920-luvulla Järvisaari Muja, haastattelu 16.7.1968, haastattelija Pekka Mäkinen,TKU/A/68/400 ja TKU/A/68/401. Kertojan nimi on salattu.Pyysiäinen, Pekka, s. 1890 Järvisaari Korkka, haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/155; haastattelu27.5.1968, haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/164; haastattelija Pekka Mäkinen, TKU/A/68/167.Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Järvisaari Muja, haastattelu 4.11.1962, haastattelija Ritva Junttila, TKU/A/64/31 a.Tukia, Yrjö, s. 1891 Järvisaari Piilova, haastattelu 7.8.1967, haastattelija Kari Laukkanen, TKU/A/67/431.Puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihtoN. N. Metsäpirtti, s. 1910-luvulla Järvisaari Metsäpirtti.N. N. Pienautio, s. 1930-luvulla Järvisaari Pienautio.N. N. Savota, s. 1920-luvulla Järvisaari Savota.N. N. Seulola, s. 1920-luvulla Järvisaari Seulola.Painamattomat teoksetKirjat ja kirjasetFolkesten, Toivo, Savota. Västerås 1992. Käsikirjoitus, kopio Robin Eastonilla.Pöllänen, Toini, Metsäpirtin raitti. Hyvinkää 1998. Käsikirjoitus, kopio Robin Eastonilla.67

ArkistolähteetKansallisarkisto.Lopin, Liissilän, Järvisaaren ja Inkereen talvikäräjät 29.1.-1.2., 3.-8.2. ja 10.2.1702, KA KO a:17, s. 1-23.Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Saatavissa: (katsottu4.1.2012).Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 734-747. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.Saatavissa: (katsottu 10.6.2012).Suomi-Seuran kortisto. Suomen passiviraston arkisto. Kansallisarkisto. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.Saatavissa: (katsottu 17.3.2013).Järvisaaren seurakunnan historiakirjojen kopiot 1833-1885. Pietarin evankelis-luterilaisen konsistorin arkisto.Mormonikirkko on mikrofilmannut nämä historiakirjat 135 mikrofilmille. Mikrofilmejä voi tilata ja tutkiamormonien sukututkimuskeskuksissa. Historiakirjoihin viitataan tekstissä nimityksellä kirkonkirjat.Järvisaaren seurakunnan rippikirjan kopio 1927-1936. Kansallisarkisto, KA mf OS 450.Painettu kirjallisuusKirjat ja aikakauslehdetBusch, E. H., Ergänzungen der Materialien zur Geschichte und Statistik des Kirchen- und Schulwesens derEv.-Luth. Gemeinden in Russland. St. Petersburg-Leipzig 1867.E. P., Vanhoja ja uusia laulajia Markkova-Järvisaarelta. Koti nro 1, 1.1.1917, s. 19.Haapaniemi, Sinikka, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla. Väitöskirja. Helsinki 2010.Haltsonen, Sulo, Keski-Inkerin ulkorakennuksista. Suomalainen Inkeri 1934, s. 22-26.Hornborg, Eirik, Karolinen Armfelt och kampen om Finland under Stora nordiska kriget. Helsingfors 1953, s.50-57.I. J., Suomen kansalaiset Keltossa. Inkeriläisten viesti 10/1987, s. 4-8.Inkerinmaalta. Suomen Viikkolehti nro 32-33, 6.8.1925, s. 258-259.Isberg Alvin, Svensk segregations- och konversionspolitik i Ingermanland 1617-1704. Uppsala 1973.Inkerin ensimmäinen lauluseura. Suomalainen Inkeri 1933, s. 44-45.Inkerin kuulumisia. Inkerin kansa vieroo kollektiiveja. Suomen heimo nro 9, 22.10.1930, s. 227-228.”Juhani inkerinsuomalainen”, Muistojeni Korkka. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 4-.6.(Klemettilä, J.), Juho Savolainen poissa. Inkeriläisten viesti 5/1975, s. 7.(Klemettilä, J.), Muistilokeroista. Inkeriläisten viesti 2/1960, s. 14-15.(Klemettilä, J.), Neljä kylää puuttu. Inkeriläisten viesti 6/1967, s. 7.Klemettilä, J., Vanha kuva kertoo. Inkeriläisten viesti 10/1975, s. 8-9.Kälviäinen, M., Inkerin kouluolot. Suomalainen Inkeri 1935, s. 32-39.Latvala, P.auliina Katse menneisyyteen. Folkloristinen tutkimus suvun muistitiedosta. Väitöskirja. Helsinki68

2005.Lauluseurojen synty ja kehitys Inkerissä. Inkeri nro 25, 15.12.1924, s. 355-356.Mikkonen, Pirjo, Kahla, Martti, Kempinen, Ida ja Charnaya, Anna (toim.), Venäjän federaation paikannimiä.Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138. Helsinki 2006.Mustonen, Juuso, Inkerin kansanopetuksen alkuvaiheita. Suomalainen Inkeri 1936, s. 36-40.Mustonen, Juuso, Inkerin kirkon kärsimysten tie. Suomalainen Inkeri 1936, s. 3-12.Mustonen, Juuso, Inkerin suomalaiset seurakunnat. Helsinki 1931.Mustonen, Juuso, Laulusta me voiman saamme. Musiikkitieto nro 9-10, s. 145-148.Mustonen, Juuso, Pyhäkoulut Inkerissä. Suomalainen Inkeri 1938, s. 30-32.Mustonen, Juuso, Sortuvaa Inkeriä. Itsenäinen Suomi nro 3, 29.3.1943, s. 12-15.Pyysiäinen, I., Jooseppi Klemettilä. Inkeriläisten viesti 3/1984, s. 11.Pyysiäinen, Jussi, Liisa Talikan muistolle. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 13.Pärnänen, Eevertti, Bolshevikit. Silminnäkijän havaintoja ja mietteitä. Porvoo 1922.R. R. (Robert Rainio), Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista III. Inkeriläisten viesti 3/1970, s. 6.(Robert Rainio), Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista IV. Inkeriläisten viesti 4/1970, s. 6-7.R. R. (Robert Rainio), Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista V. Inkeriläisten viesti 5/1970, s. 6-7.Rainio, Robert, Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista IX. Inkeriläisten viesti 10/1970, s. 6-7.Savolainen, Vihtori, Muutamia häätapoja viime vuosisadalta. Carelia 12/1991, s. 166.Saxbäck, F. A., Lehtilöitä matkaltani Inkerissä. 1859. Teoksessa: Niemi, A. R. (toim.), Runonkerääjiemmematkakertomuksia 1830-luvulta 1880-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 109 osa.Helsinki 1904, s. 315-363.Susi, H., Vanha valokuva kertoo. Inkeriläisten viesti 3/1984, s. 10-12.Särki, Matti, Kertomus entisestä Järvisaaresta. Carelia 12/1991, s. 158-165.Sörman, Maila, ja Tukia-Jarander, Regina, Aspslöjd i Järvisaari församling, Ingermanland. Ingria 2/2010, s. 8-13.Tilastoa Lempaalan kuuromykkäkoulusta. Hyvä Sanoma nro 3, 1.3.1913, s. 32.Toikka, T. J., Maamiesseurat ja osuustoiminta Inkerissä vv. 1900-18. Suomalainen Inkeri 1937, s. 24-29.Toikka, T. J., Taloudelliset olot Inkerissä maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vv. 1861-1917. SuomalainenInkeri 1936, s. 14-21.Tukia Helena, Inkeriläiset Leningradin piirityksessä. Inkeriläisten viesti 8/1992, s. 11-12.Vanhanen (o.s. Kotsalainen), A., Vanha valokuva kertoo. Inkeriläisten viesti 10/1983, s. 7.Väänänen, Kyösti, Herdaminne för Ingermanland. I Lutherska stiftsstyrelsen, församlingarnas prästerskap ochskollärare i Ingermanland under svenska tiden. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 538.Borgå 1987.Wikberg, Pekka, Inkerinmaan kasvattajia. Toikat Hietamäeltä. Vaasa 2007.69

Venäjänkieliset julkaisut (latinalaisessa aakkosjärjestyksessä)Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii, sostavlennyi pri gubernskomstatistitšeskom komitete. Sanktpeterburg 1856.Anfimov, A. M. (toim.), Krestjanskoe dviženie v Rossii v 1901-1904 gg: sbornik dokumentov. Moskva 1998.Bolobujev, P. V., 1917 god v sudbah Rossii i mira: Fevralskaja revoljutsija: ot novyh istotšnikov k novomuosmysleniju. Moskva 1997.Bazarova, T. A., Mestnoje naselenie i voennye deistvija v Prinevje natšala XVIII v. Prinevje do Peterburga:Sbornik nautšnih statei. Sank-Peterburg 2006, s. 70-77.Burdžalov, E. N., Vtoraja russkaja revoljutsija: vosstanie v Petrograde. Moskva 1967.Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše. Sanktpeterburgskaja gubernija / Priloženija ktrudam redaktsionnyh komissij, dlja sostavlenija položenij o krestjanah vyhodjaštših iz krepostnoi zavisimosti.Svedenija o pomeštšitših imenijah. Tom III. Sanktpeterburg 1860Indova, Je. I., Dvortsovoje hozjaistvo v Rossii. Pervaja polovina XVIII v. Moskva 1964.Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii. Vypusk VIII. S.-Peterburg 1884.Ježov, V. A., Kirpitšnikov, A. N., Mavrodin V. V., Leningradskaja oblast: istoritšeski otšerk. Leningrad 1986.Kabuzan, V. M., Narody Rossii v pervoi polovine XIX v. Tšislennost i etnitšeski sostav. Moskva 1992.Kiseljova, T. F., ja Mavrina, O. Ju., T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka"Šapki, Nadino i okrestnosti". Teoksessa Oldenborger, O. V., Stranitški prošlogo (koonneet T. F. Kiseljova ja O.Ju. Mavrina). Sankt-Peterburg 2011.Kravtšuk, N. A., Massovoje krestjanskoje dviženie v Rossii nakanune oktjabrja. Moskva 1971.Murašova, N. V., ja Myslina, L. L., Usadby Tosnenskogo raiona Leningradskoi oblasti. Sankt-Peterburgskajapanorama. No 9 (1993).Musajev, V. I., Ingermanlandski vopros v XX veke. Sankt-Peterburg 1999.Obštšeje Položenie o krestjanah, vyšedših iz krepostnoi zavisimosti. 19.2.1861. Polnoje sobranie zakonovRossijskoi imperii. Sobranie vtoroje. Tom XXXVI. Otdelenie pervoje. Sanktpeterburg 1863, s. 141-169.Oldenborger, O. V., Stranitški prošlogo (koonneet T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina). Sankt-Peterburg 2011.Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam. Sanktpeterburg 1838.Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god. S.-Peterburg 1900.Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905. S.-Peterburg 1905.Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na 1914-1915 g.g. S.-Peterburg 1914.Položenie o gubernskih i ujezdnyh zemskih utšreždenijah. 1.1.1864. Polnoje sobranie zakonov Rossijskoiimperii. Sobranie vtoroje. Tom XXXIX. Otdelenie pervoje. Sanktpeterburg 1867, s. 1-14.Sbornik Imperatorskago russkago istoritšeskago obštšestva. Tom 104. Jurjev 1898.Šapkarin, A. V. (toim.), Krestjanskoe dviženie v Rossii v 1890-1900 gg. Sbornik dokumentov. Moskva 1959.Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda. Spiski naseljonnyh mest Rossijskoi imperii. XXXVII.Sanktpeterburgskaja gubernija. Sanktpeterburg 1864.70

Statistitšeski sbornik po S.-Peterburgskoi gubernii. 1900 god. Vypusk II. Natšalnoe obrazovanie v 1899 – 1900godu. S.-Peterburg 1900.Tihonov, Ju. A., Dvorjanskaja selskaja usadba bliz Moskvy i Sankt-Peterburga v XVIII veke. Otetšesvennajaistorija. No 2 (1998), s. 37-49.Volosti i važneišija selenija jevropeiskoi Rossii. Vypusk VII. Gubernii priozjornoi gruppy. Sanktpeterburg1885.SanomalehdetPietarin SunnuntalehtiPietarin LehtiInkeriWenäjän maaseuduilta. Pietarin Sunnuntailehti nro 13, 26.3.1872, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 18001, vanha nro17999).Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 8, 21.2.1876, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 11, 13.3.1876, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).Wenäjän maaseudilta. Pietarin Lehti nro 6, 5.2.1877, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 37, 15.9.1878, s. 1-2 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 53, 3.7.1884 (Kansalliskirjasto, mf 21850).Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 88, 2.11.1884 (Kansalliskirjasto, mf 21850).Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 32, 9.8.1885 (Kansalliskirjasto, mf 21850).Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 39, 26.9.1886 (Kansalliskirjasto, mf 21850).Maaseuduilta. Inkeri nro 26, 30.6.1889 (Kansalliskirjasto, mf 21851).Maaseuduilta. Inkeri nro 26, 28.6.1891 (Kansalliskirjasto, mf 21851).Maaseuduilta. Inkeri nro 46, 15.11.1891 (Kansalliskirjasto, mf 21851).Maaseuduilta. Inkeri nro 7, 18.2.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854).Maaseuduilta. Inkeri nro 34, 25.8.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854).Maaseuduilta. Inkeri nro 2, 10.1.1903 (Kansalliskirjasto, mf 21854).Maaseuduilta. Inkeri nro ?, 1905 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto,mf 21855).Maaseutu. Inkeri nro 16, 24.2.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutu. Inkeri nro 23, 23.3.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutu, Inkeri nro 91, 4.12.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 31, 23.4.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 44, 14.6.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 7, 24.1.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 8, 28.1.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21857).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 34, 6.5.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 35, 9.5.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 51, 1.8.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 69, 3.10.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 81, 14.11.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 15, 20.2.1915 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 44, 21.8.1915 (Kansalliskirjasto, mf 21858).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 79, 29.11.(12.12.)1916 (Kansalliskirjasto, mf 21859).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 43, 6.6.1917 (Kansalliskirjasto, mf 22395).Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 46, 16.(29.)6.1917 (Kansalliskirjasto, mf 22395).Uusi Inkeri (Historiallinen sanomalehtikirjasto)Koulutilastoa Pohjois-Inkeristä. Uusi Inkeri nro 101, 26.10.1906, s. 2.71

Maaseudulta. Uusi Inkeri nro 25, 29.4.1906, s. 4.Silmäys Inkerin oloihin wiime ajoilta. Uusi Inkeri nro 0, 3.1.1906, s. 4.Walitsijamiesten waalit Pietarin kuwernementin wolosteista. Uusi Inkeri nro 5, 9.3.1906, s. 1.NevaMaaseudulta. Neva nro 2, 6.2.1907, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21835).Maaseudlta. Neva nro 75, 26.10.1907, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21835).Juhlia ja kokouksia. Neva nro ?, (kesä) 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä(Kansalliskirjasto, mf 21835).Maaseudulta. Neva nro ?, (kesä) 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä(Kansalliskirjasto, mf 21835).Maaseudulta. Neva nro ?, 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).Maaseudulta. Neva nro ?, 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).Maaseudulta. Neva nro 5, 15.1.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).Maaseudulta. Neva nro 22, 14.3.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).Maaseudulta. Neva nro ?, 1908 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).Maaseudulta. Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 24751).Neva nro ?, 1910 (alku) - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf24751).Maaseudulta. Neva nro ?, 1910 (kesä) - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä(Kansalliskirjasto, mf 24751).Maaseutu. Neva nro 27, 6.7.1912, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 24751).Uutisia. Neva nro 48, 30.11.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Neva nro 14, 19.2.1913, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Uutisia. Neva nro 16, 26.2.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Neva nro 44, 27.6.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Kirje Markkowalta. Metodismin alku ja kehitys Markkowalla. Neva nro 75, 15.11.1913, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Neva nro 6, 21.1.1914, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Neva nro 28, 15.4.1914, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Maaseutu. Neva nro 16, 23.2.1915, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 21836).Päästaabin luettelot. Neva nro 21, 13.3.1915, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Maaseutu. Neva nro 73, 25.9.1915, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Maaseutu. Neva nro 18, 4.3.1916, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Osuustoiminta. Neva nro 24, 25.3.1916, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Maaseutu. Neva nro 30, 19.4.1916, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Osuustoiminta. Neva nro 30, 19.4.1916, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Osuustoiminta. Neva nro 14, 21.2.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Uutisia. Neva nro 29, 28.4.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Maaseutu. Neva nro 29, 28.4.1917, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Maaseudulta. Neva nro 34, 19.5.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Semstwo-asioita. Neva nro 41, 12.6.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Semstwo-asioita. Neva nro 42, 15.6.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Semstwo-asioita. Neva nro 53, 14.9.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Semstwo-asioita. Neva nro 58, 19.10.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Semstwo-asioita. Neva nro 67, 22.12.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).Suomalaiset lehdetPunalippuKiitos orjien vapauttamisesta Wenäillä. Ilmarinen, nro 40, 9.10.1868, s. 1.Inkerinmaalta. (Kirje Laatokalle.) IV. Laatokka nro 47, 18.11.1884, s. 2 – palstat 3 ja 4.Utdrag ur 1717 års Almanack. Östra Finland, nro 5, 9.1.1899, s. 2.Kirje Inkeristä II. Uusia toimintamuotoja. Wiipuri nro 169, 26.7.1907, s. 1 palstat 4-5.Pimeitä seutuja. Itä-Suomen Sanomat nro 17, 9.2.1895, s. 3 palsta 5.72

L. Helo. Punalippu 1/1967, s. 45-46. Saatavissa Karjalan suomenkieliset kirjailijat-sivustolla: (katsottu 11.6.2012).Venäjänkieliset lehdetIvanov, A., Vasili Vainonen: "znatok klassitšeskogo tantsa". Vetšer Jelabugi No 13, 31.3.2010.Saatavissa: (katsottu 11.6.2012).Maksimova, N., Derevenka moja: Blagodat našei Rossii. Tosnenski vestnik nro 45, 12.6.2010, s. 4-5.VerkkojulkaisutAutio, Veli-Matti, Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899. Verkkojulkaisu. Helsingin yliopisto. Saatavissa: (katsottu 3.1.2012).Kotivuori, Yrjö, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Verkkojulkaisu. Helsingin yliopisto. Saatavissa: (katsottu 3.1.2012).SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa. Verkkojulkaisu. SuomalaisenKirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).Venäjänkieliset sivustotJakovlev, V. G., Šapki. Krajevedtšeski otšerk. Tosnenskaja tsentralnaja raionnaja biblioteka. Tosno 1999.Verkkojulkaisu. Saatavissa: (katsottu 15.1.2012).Položenie o flage Munitsipalnogo obrazovanija Mginskoje gorodskoje poselenie munitsipalnogo obrazovanijaKirovski muntsipalnyi raion Leningradskoi oblasti. No 117, 27.12.2006.Saatavissa: (katsottu 5.3.2012).Savolainen Georgi Izrailevitš. Artikkeli teoksessa Liternaturnaja entsiklopedija. T. 10. 1937. Fundamentalnajaelektronnaja biblioteka Russkaja literatura i folklor. Saatavissa:(katsottu 27.2.2013).Spisok graždan, rasstreljannyh v nojabre 1937 goda v Leningrade i vposledstvii reabilitirovannyh (tom 3"LM"). Vosvraštšonnye imena. Rossijskaja natsionalnaja biblioteka.Saatavissa: (katsottu 27.2.2013).Spisok repressirovannyh finnov. Verkkojulkaisu, perustuu teokseen "Kniga pamjati finnov, tom 1". Inkeri.ru.Saatavissa:

Vilbreht A., Savinkov A., Karta St. Peterburgskoi Gubernii. 1792. Julkaistu verkkosivulla Elektronnyi fondRossijskoi natsionalnoi biblioteki. Saatavissa:(katsottu 4.1.2012).Šubert, F. F., Topografitšeskaja Karta Sankpeterburgskoi gubernii. 1834. Julkaistu verkkosivulla Kartolog.Saatavissa:>(katstottu 8.1.2012).Vojennaja topografitšeskaja karta zapadnoi tšasti Rossijskoi imperii. 1863. Julkaistu verkkosivulla Kartolog.Saatavissa:(katsottu 8.1.2012).Kuvien lähteetKuva 1: Aleksei Švarjov, Okrestnosti Peterburga. Verkkojulkaisu. Saatavissa:.Kuvat 2-6: Inkerin kulttuuriseura, Helsinki.74

1 A. Isberg, Svensk segregations- och konversionspolitik i Ingermanland 1617-1704. Uppsala 1973, s. 10.2 Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 734-747. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.Saatavissa: (katsottu 10.6.2012).3 Sama.4 E. Hornborg, Karolinen Armfelt och kampen om Finland under Stora nordiska kriget. Helsingfors 1953, s. 50-57.5 Utdrag ur 1717 års Almanack. Östra Finland, nro 5, 9.1.1899, s. 2.6 Lopin, Liissilän, Järvisaaren ja Inkereen talvikäräjät 29.1.-1.2., 3.-8.2. ja 10.2.1702, KA KO a:17, s. 1-23.Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Saatavissa: (katsottu 4.1.2012).7 E. Hornborg, Karolinen Armfelt och kampen om Finland under Stora nordiska kriget (1953), s. 59-64.8 P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.9 J. Mustonen, Sortuvaa Inkeriä. Itsenäinen Suomi nro 3, 29.3.1943, s. 12-13.10 Runo nro 87 (SKVR V1, fol. III 2. 50). SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa.Verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).11 Bazarova, T. A., Mestnoje naselenie i voennye deistvija v Prinevje natšala XVIII v. Prinevje do Peterburga: Sborniknautšnih statei. Sank-Peterburg 2006, s. 70-77.12 Ju. A. Tihonov, Dvorjanskaja selskaja usadba bliz Moskvy i Sankt-Peterburga v XVIII veke. Otetšesvennaja istorija.No 2 (1998), s. 42.13 Je. I. Indova, Dvortsovoje hozjaistvo v Rossii. Pervaja polovina XVIII v. Moskva 1964, s. 102-103.14 Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii. Vypusk VIII (1884), s. 253, 280, 283, 298, 306.15 V. I. Musajev, Ingermanlandski vopros v XX veke. Sankt-Peterburg 1999, s. 9-10.16 V. M. Kabuzan, Narody Rossii v pervoi polovine XIX v. Tšislennost i etnitšeski sostav. Moskva 1992, s. 200-20117 I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727. Teoksessa: I. K. Kirilov, Atlas Vserossijskoi imperii. Elektronnyi fondRossijskoi natsionalnoi biblioteki. Verkkojulkaisu. Saatavissa:

40 ”Juhani inkerinsuomalainen”, Muistojeni Korkka. Inkeriläisten viesti 1987/3, s. 4-.6; Toivo Folkesten, Savota.Västerås 1992, s. 4. Käsikirjoitus, kopio Robin Eastonilla.41 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše. Sanktpeterburgskaja gubernija / Priloženija k trudamredaktsionnyh komissij, dlja sostavlenija položenij o krestjanah vyhodjaštših iz krepostnoi zavisimosti. Svedenija opomeštšitših imenijah. Tom III. Sanktpeterburg 1860, s. 38-39.42 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god. Tšast II. S.-Peterburg 1900, s. 121.43 I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727.44 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam. Sanktpeterburg 1838, s. 76.45 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii, sostavlennyi pri gubernskomstatistitšeskom komitete. Sanktpeterburg 1856, s. 9-12.46 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.47 Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda. Spiski naseljonnyh mest Rossijskoi imperii. XXXVII.Sanktpeterburgskaja gubernija. Sanktpeterburg 1864, s. 189-190.48 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905. S.-Peterburg 1905, s. 506.49 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.50 Sama.51 N. V. Murašova ja L. L. Myslina, Usadby Tosnenskogo raiona Leningradskoi oblasti (1993), s. 26-28; Istorikostatistitšeskiesvedenija o S.-Peterburgskoi eparhii (1884), s. 280.52 O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 95-98.53 T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.158-159.54 F. F. Šubert, Topografitšeskaja Karta Sankpeterburgskoi gubernii. 1834. Julkaistu verkkosivulla Kartolog.Saatavissa:> (katstottu8.1.2012).55 Vojennaja topografitšeskaja karta zapadnoi tšasti Rossijskoi imperii (1863).56 Karta Petrogradskoi gubernii. 1916. Julkaistu verkkosivulla Kartolog. Saatavissa:(katsottu 8.1.2012).57 M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta. Carelia 12/1991, s. 158.58 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.59 O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 39 – viite 4.60 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god, tšast II s. 121.61 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.62 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10-12.63 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.64 Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.65 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905, s. 506.66 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.67 Sama.68 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 75.69 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.70 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 75.71 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.72 Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 188, 190.73 Ju. A. Tihonov, Dvorjanskaja selskaja usadba bliz Moskvy i Sankt-Peterburga v XVIII veke (1998), s. 42.74 I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727.75 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.76 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god, tšast II s. 121.77 Vojennaja topografitšeskaja karta zapadnoi tšasti Rossijskoi imperii (1863).78 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.79 Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god, tšast II s. 121.80 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.81 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10-12.82 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.83 Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.84 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.85 Sama.86 Suomi-Seuran kortisto. Suomen passiviraston arkisto. Kansallisarkisto. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.Saatavissa: (katsottu 17.3.2013).87 Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 742.88 I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727.89 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.90 Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 9.91 Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.

92 Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.93 T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.94 Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 744b.95 M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 158.96 Ja. F. Šmit, Karta Sanktpeterburgskoi Gubernii (1770).97 M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.98 Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii. Vypusk VIII (1884), s. 281; K. Klemettilä (o.s. Särki), s.1907 Järvisaari Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 158.99 Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.100Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 11.101Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.102Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.103T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.104T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 3; T. Folkesten, Savota (1992), s. 1-2.105M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.106Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.107Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.108Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.109Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.110T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.111M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.112T. Folkesten, Savota (1992), s. 5.113Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 741.114M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 163-164.115Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.116Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 11.117Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.118Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.119T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.120N. Maksimova, Derevenka moja: Blagodat našei Rossii. Tosnenski vestnik nro 45, 12.6.2010, s. 4.121M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 164.122Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.123Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 11.124Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.125Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.126M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 164.127T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.128Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 741b.129A. Vilbreht ja A. Savinkov, Karta St. Peterburgskoi Gubernii. 1792. Elektronnyi fond Rossijskoi natsionalnoibiblioteki. Verkkojulkaisu. Saatavissa:130M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 161.131Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.132Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.133Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.134Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.135S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991),s. 161.136Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 739.137I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727.138Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii (1884), s. 281.139Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.140Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.141Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.142Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.143Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 745b.144I. K. Kirilov, Karta Ingermanlandii 1727.145M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 163.146Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.

147Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 11.148Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.149Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.150Volosti i važneišija selenija jevropeiskoi Rossii. Vypusk VII. Gubernii priozjornoi gruppy. Sanktpeterburg 1885, s.93.151M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 164.152Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 739.153Ja. F. Šmit, Karta Sanktpeterburgskoi Gubernii (1770).154Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.155Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 12.156Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39.157Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190. Miesten lukumäärä on 159, mikä on luultavastipainovirhe.158M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 162-164.159Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 736b.160Ja. F. Šmit, Karta Sanktpeterburgskoi Gubernii (1770).161Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii. Vypusk VIII (1884), s. 285.162Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 35, 9.5.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858); K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA7853:3.163Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 75.164Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 10.165Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda (1864), s. 190.166M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 165.167E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.168M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 165.169Ja. F. Šmit, Karta Sanktpeterburgskoi Gubernii (1770).170N. N. Seulola, s. 1920-luvulla Seulola, puhelinkeskustelu Robin Eastonin kanssa 2008.171Opisanie Sanktpeterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam (1838), s. 76.172Alfavitnyi spisok selenij po ujezdam i stanam S.-Peterburgskoi gubernii (1856), s. 11.173E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.174M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 165.175Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 738.176Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).177Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905, s. 506.178J. K. (J. Klemettilä), Neljä kylää puuttu. Inkeriläisten viesti 1967/6, s. 7.179Sama.180Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905, s. 506.181J. K. (J. Klemettilä), Neljä kylää puuttu. Inkeriläisten viesti 1967/6, s. 7.182T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.183Sama.184K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii,haastattelu, SKNA 12844:1.185J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.186T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.187P. Mikkonen, M. Kahla, I. Kempinen ja A. Charnaya (toim.), Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- japainotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 138. Helsinki 2006, s. 63, 76, 82, 98, 109, 129, 146,167, 179, 182, 196, 218, 222, 223, 231, 259, 278.188Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 37, 15.9.1878, s. 1-2 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).189Pähkinälinnan läänin henkikirja 1696, KA 9790: 741v. Kansallisarkiston digitaaliarkisto.Saatavissa: (katsottu 29.8.2012).190Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 37, 15.9.1878, s. 1-2 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).191S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.192K. Väänänen,, Herdaminne för Ingermanland. I Lutherska stiftsstyrelsen, församlingarnas prästerskap och skollärarei Ingermanland under svenska tiden. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 538. Borgå 1987, s.113.193J. Mustonen, Inkerin suomalaiset seurakunnat. Helsinki 1931, s. 36-37.194E. H. Busch, Ergänzungen der Materialien zur Geschichte und Statistik des Kirchen- und Schulwesens der Ev.-Luth.Gemeinden in Russland. St. Petersburg-Leipzig 1867, s. 98.195J. Mustonen, Inkerin suomalaiset seurakunnat (1931), s. 36-37.196J. Mustonen, Inkerin suomalaiset seurakunnat (1931), s. 36-37.

197K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.198S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA 7853:3.199M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 158.200Maaseutu. Inkeri nro 23, 23.3.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).201Y. Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Verkkojulkaisu. Helsingin yliopisto. Saatavissa: (katsottu 3.1.2012).; V-M. Autio, Ylioppilasmatrikkeli 1853-1899.Verkkojulkaisu. Helsingin yliopisto. Saatavissa: (katsottu3.1.2012); J. Mustonen, Inkerin suomalaiset seurakunnat (1931), s. 37; E. H. Busch, Ergänzungen der Materialienzur Geschichte und Statistik des Kirchen- und Schulwesens der Ev.-Luth. Gemeinden in Russland (1867), s. 99.202K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.203Lauluseurojen synty ja kehitys Inkerissä. Inkeri nro 25, 15.12.1924, s. 355.204P. Wikberg, Inkerinmaan kasvattajia. Toikat Hietamäeltä. Vaasa 2007, liite 7 s. 136.205Wenäjän maaseudilta. Pietarin Lehti nro 6, 5.2.1877, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).206Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857); Maaseudulta. Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 24751).207Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).208J. Mustonen, Pyhäkoulut Inkerissä. Suomalainen Inkeri 1938, s. 30-32.209Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 32, 9.8.1885 (Kansalliskirjasto, mf 21850).210J. Mustonen, Pyhäkoulut Inkerissä. Suomalainen Inkeri 1938, s. 30-32.211K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.212H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; T. Folkesten, Savota (1992), s. 4.213K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.214H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, SKNA 659:1.215K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; Maaseutu. Neva nro 18, 4.3.1916, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 21837).216Maaseuduilta. Inkeri nro 26, 28.6.1891 (Kansalliskirjasto, mf 21851).217Maaseuduilta. Inkeri nro 26, 30.6.1889 (Kansalliskirjasto, mf 21851).218Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).219Maaseudulta. Neva nro ?, 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).220Maaseutu. Inkeri nro 16, 24.2.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).221Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857); Maaseudulta. Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 24751).222Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 51, 1.8.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).223Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 69, 3.10.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).224Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 81, 14.11.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).225Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 15, 20.2.1915 (Kansalliskirjasto, mf 21858).226Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 44, 21.8.1915 (Kansalliskirjasto, mf 21858).227Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 44, 21.8.1915 (Kansalliskirjasto, mf 21858).228Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 79, 29.11.(12.12.)1916 (Kansalliskirjasto, mf 21859).229Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 8, 28.1.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21857).230Maaseutu. Kirje Markkowalta. Metodismin alku ja kehitys Markkowalla. Neva nro 75, 15.11.1913, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 21836).231S. Haapaniemi, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla. Väitöskirja. Helsinki 2010, s. 35.232H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.233Maaseudulta. Neva nro 2, 6.2.1907, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21835).234Maaseudulta. Neva nro ?, 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).235Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 31, 23.4.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).236S. Haapaniemi, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla (2010), s. 35; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.237H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta(1991), s. 163; S. Haapaniemi, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla (2010), s. 35. Grönholm tosin kutsuu baptisteja vapaakirkkolaisiksi.238Istoriko-statistitšeskie svedenija o S.-Peterburgskoi eparhii. Vypusk VIII (1884), s. 278, 281, 283, 285.239Obštšeje Položenie o krestjanah, vyšedših iz krepostnoi zavisimosti. 19.2.1861. Polnoje sobranie zakonovRossijskoi imperii. Sobranie vtoroje. Tom XXXVI. Otdelenie pervoje. Sanktpeterburg 1863, s. 141-169.240T. J. Toikka, Taloudelliset olot Inkerissä maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vv. 1861-1917. Suomalainen Inkeri1936, s. 14-17.241Kiitos orjien vapauttamisesta Wenäillä. Ilmarinen, nro 40, 9.10.1868, s. 1.242T. J. Toikka, Taloudelliset olot Inkerissä maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vv. 1861-1917 (1936), s. 14-17.243V. G. Jakovlev, Šapki. Krajevedtšeski otšerk. Tosnenskaja tsentralnaja raionnaja biblioteka. Tosno 1999.

Verkkojulkaisu. Saatavissa: (katsottu 15.1.2012).244Izvletšenie iz opisanij pomeštšitših imenij v 100 duš i svyše (1860), s. 38-39; Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoigubernii na 1900 god., tšast II s. 121; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 161.245J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.246K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.247E. Pärnänen, Bolshevikit. Silminnäkijän havaintoja ja mietteitä. Porvoo 1922, s. 58.248M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 160.249Obštšeje Položenie o krestjanah, vyšedših iz krepostnoi zavisimosti. 19.2.1861 (1863), s. 141-169.250Položenie o gubernskih i ujezdnyh zemskih utšreždenijah. 1.1.1864. Polnoje sobranie zakonov Rossijskoi imperii.Sobranie vtoroje. Tom XXXIX. Otdelenie pervoje. Sanktpeterburg 1867, s. 1-14.251Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii 1905, s. 501-502, 506.252Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 39, 26.9.1886 (Kansalliskirjasto, mf 21850).253Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 53, 3.7.1884 (Kansalliskirjasto, mf 21850); Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 39,26.9.1886 (Kansalliskirjasto, mf 21850).254Neva nro ?, 1910 (alku) - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf 24751).255Maaseutu. Inkeri nro 45, 22.6.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857); Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na1914-1915 g.g. S.-Peterburg 1914, s. 388.256Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na 1914-1915 (1914), s. 388.257O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 20-21.258A. M. Anfimov (toim.), Krestjanskoe dviženie v Rossii v 1901-1904 gg: sbornik dokumentov. Moskva 1998, s.100-102.259Walitsijamiesten waalit Pietarin kuwernementin wolosteista. Uusi Inkeri nro 5, 9.3.1906, s. 1.260A. V. Šapkarin (toim.), Krestjanskoe dviženie v Rossii v 1890-1900 gg. Sbornik dokumentov. Moskva 1959, s. 644.261A. M. Anfimov (toim.), Krestjanskoe dviženie v Rossii v 1901-1904 gg (1998), s. 100-102.262N. N. Pienautio, s. 1930-luvulla Pienautio, puhelinkeskustelu Robin Eastonin kanssa 2008.263M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 163.264Silmäys Inkerin oloihin wiime ajoilta. Uusi Inkeri nro 0, 3.1.1906, s. 4.265T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.162.266Maaseuduilta. Inkeri nro ?, 1905 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21855).267Silmäys Inkerin oloihin wiime ajoilta. Uusi Inkeri nro 0, 3.1.1906, s. 4.268Walitsijamiesten waalit Pietarin kuwernementin wolosteista. Uusi Inkeri nro 5, 9.3.1906, s. 1.269Maaseudulta. Neva nro 2, 6.2.1907, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21835).270Maaseudulta. Neva nro ?, 1908 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).271Maaseudulta. Neva nro 5, 15.1.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).272T. J. Toikka, Taloudelliset olot Inkerissä maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen vv. 1861-1917 (1936), s. 20-21.273Maaseutu. Neva nro 14, 19.2.1913, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836).274Maaseudulta. Uusi Inkeri nro 25, 29.4.1906, s. 4.275M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.276H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; T. Folkesten, Savota (1992), s. 3; (J.Klemettilä), Juho Savolainen poissa. Inkeriläisten viesti 5/1975, s. 7.277Päästaabin luettelot. Neva nro 21, 13.3.1915, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).278J. Mustonen, Inkerin kansanopetuksen alkuvaiheita. Suomalainen Inkeri 1936, s. 39.279Wenäjän maaseudilta. Pietarin Lehti nro 6, 5.2.1877, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).280Maaseuduilta. Inkeri nro 26, 30.6.1889 (Kansalliskirjasto, mf 21851).281Pimeitä seutuja. Itä-Suomen Sanomat nro 17, 9.2.1895, s. 3.282Statistitšeski sbornik po S.-Peterburgskoi gubernii. 1900 god. Vypusk II. Natšalnoe obrazovanie v 1899 – 1900godu. S.-Peterburg 1900, liite s. 38.283Maaseuduilta. Inkeri nro 7, 18.2.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854).284Statistitšeski sbornik po S.-Peterburgskoi gubernii. 1900 god. Vypusk II. Natšalnoe obrazovanie v 1899 – 1900 godu(1900), liite s. 38.285Maaseuduilta. Inkeri nro 34, 25.8.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854).286Maaseuduilta. Inkeri nro 7, 18.2.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854).287Maaseudulta. Neva nro ?, 1908 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto, mf21835).288E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 88.289Koulutilastoa Pohjois-Inkeristä. Uusi Inkeri nro 101, 26.10.1906, s. 2.290M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 161, 163.291Uutisia. Neva nro 48, 30.11.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21836).292Uutisia. Neva nro 16, 26.2.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21836).293Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na 1914-1915 g.g. S.-Peterburg 1914, s. 403-407.

294M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 161.295K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.296Kotoisia kuulumisia. Inkeri nro 81, 14.11.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).297Tilastoa Lempaalan kuuromykkäkoulusta. Hyvä Sanoma nro 3, 1.3.1913, s. 32.298Maaseudulta. Neva nro 22, 14.3.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).299Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Sunnuntailehti nro 13, 26.3.1872, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 18001, vanha nro17999).300Pietarin Lehti nro 8, 21.2.1876, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).301Maaseuduilta. Inkeri nro 7, 18.2.1900 (Kansalliskirjasto, mf 21854); Maaseuduilta. Inkeri nro 2, 10.1.1903(Kansalliskirjasto, mf 21854).302Maaseudulta. Uusi Inkeri nro 25, 29.4.1906, s. 4.303Kirje Inkeristä II. Uusia toimintamuotoja. Wiipuri, nro 169, 26.7.1907, s. 1.304T. J. Toikka, Maamiesseurat ja osuustoiminta Inkerissä vv. 1900-18. Suomalainen Inkeri 1937, s. 25; Maaseudulta.Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 24751); Maaseutu. Neva nro 73, 25.9.1915, s. 4(Kansalliskirjasto, mf 21837). Toikan mukaan seura perustettiin 1911, mutta Nevassa mainitaan Mujanmaamiesseura jo 1909, ja 1915 sen sanotaan toimineen jo kuusi vuotta.305Maaseudulta. Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 24751).306Maaseutu. Neva nro 14, 19.2.1913, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836).307Maaseutu. Neva nro 6, 21.1.1914, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836); Maaseutu. Neva nro 28, 15.4.1914, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 21836); Maaseutu. Neva nro 16, 23.2.1915, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 21836).308Osuustoiminta. Neva nro 30, 19.4.1916, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).309Maaseutu. Neva nro 73, 25.9.1915, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837); Osuustoiminta. Neva nro 24, 25.3.1916, s. 4(Kansalliskirjasto, mf 21837).310Maaseudulta. Neva nro 22, 14.3.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).311Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na 1914-1915 g.g., s. 396, 412.312Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 7, 24.1.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21857); Maaseutu. Neva nro 6, 21.1.1914, s. 3(Kansalliskirjasto, mf 21836).313Maaseutu. Neva nro 16, 23.2.1915, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 21836).314Osuustoiminta. Neva nro 30, 19.4.1916, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).315Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 79, 29.11.(12.12.)1916 (Kansalliskirjasto, mf 21859).316Osuustoiminta. Neva nro 14, 21.2.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).317M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 163.318Inkerin ensimmäinen lauluseura. Suomalainen Inkeri 1933, s. 44-45; Lauluseurojen synty ja kehitys Inkerissä. Inkerinro 25, 15.12.1924, s. 355; E. P., Vanhoja ja uusia laulajia Markkova-Järvisaarelta. Koti nro 1, 1.1.1917, s. 19; J.Mustonen, Sortuvaa Inkeriä. Itsenäinen Suomi nro 3, 29.3.1943, s. 14.319J. Mustonen, Laulusta me voiman saamme. Musiikkitieto nro 9-10, s. 147.320E. P., Vanhoja ja uusia laulajia Markkova-Järvisaarelta. Koti nro 1, 1.1.1917, s. 19.321Juhlia ja kokouksia. Neva nro ?, (kesä) 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä(Kansalliskirjasto, mf 21835).322Maaseudulta. Neva nro ?, (kesä) 1907 - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto,mf 21835).323Maaseudulta. Neva nro 5, 15.1.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).324Maaseudulta. Neva nro ?, 1910 (kesä) - lehden numero ja päivämäärä eivät selviä mikrofilmistä (Kansalliskirjasto,mf 24751).325Maaseutu. Neva nro 44, 27.6.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21836).326Maaseutu, Inkeri nro 91, 4.12.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).327Maaseudulta. Neva nro 5, 15.1.1908, s. 4 (Kansalliskirjasto, mf 21835).328Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 31, 23.4.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).329J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.330Maaseutu. Neva nro 30, 19.4.1916, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).331M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 164.332O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 15-16.333Položenie o flage Munitsipalnogo obrazovanija Mginskoje gorodskoje poselenie munitsipalnogo obrazovanijaKirovski muntsipalnyi raion Leningradskoi oblasti. No 117, 27.12.2006.Saatavissa: (katsottu 5.3.2012).334P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.335Maaseutu. Inkeri nro 23, 23.3.1912 (Kansalliskirjasto, mf 21857).336O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 90.337Karta Petrogradskoi gubernii. 1916. Julkaistu verkkosivulla Kartolog. Saatavissa:(katsottu 8.1.2012).338Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii na 1900 god, tšast I s. 118; Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoigubernii 1905, s. 514; Pamjatnaja knižka S.-Peterburgskoi gubernii, na 1914-1915 g.g. S.-Peterburg 1914, s. 391.339Maaseudulta. Neva nro 22, 17.3.1909, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 24751).

340H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.341H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 3,6.342E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.343H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 1,3; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.344M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159; S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA2489:1.345S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.346M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.347H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.348S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.349K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.350S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.351K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.352K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; H. Terävä (o.s. Woltter), s. 1912Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 16407:1.353H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.354S. Haltsonen, Keski-Inkerin ulkorakennuksista. Suomalainen Inkeri 1934, s. 24-25.355T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 5.356S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.357J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s.160.358S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.359S. Haltsonen, Keski-Inkerin ulkorakennuksista (1934), s. 25.360M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 162-163.361H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.362Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu,SKNA 659:1.363P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.364S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.365Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.366K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.367H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.368S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.369J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.370Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.371H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.372Wenäjän maaseuduilta. Inkeri nro 32, 9.8.1885 (Kansalliskirjasto, mf 21850).373S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.374K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.375K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja,haastattelu, SKNA 1507:2.376K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.377H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.378K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.379H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.380K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.381S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.382K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.383Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 31, 23.4.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).384S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.385S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala,haastattelu, SKNA 659:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; K. Klemettilä(o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.386S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.387E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.388H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.389K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.390S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.391K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.

392K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.393S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.394H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja,haastattelu, SKNA 1507:2.395M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159-160.396J. Mustonen, Sortuvaa Inkeriä. Itsenäinen Suomi nro 3, 29.3.1943, s. 14; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; K.Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta(1991), s. 159-160; Sörman, Maila, ja Tukia-Jarander, Regina, Aspslöjd i Järvisaari församling, Ingermanland. Ingria2/2010, s. 8-13.397J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.398H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.399M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 162.400Sama.401Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 31, 23.4.1913 (Kansalliskirjasto, mf 21857).402H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu,SKNA 12844:1.403T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 2, K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA12844:1.404M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 164-165.405S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA12844:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 161.406S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.407O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 97.408T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 4, 17; S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.409J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.410K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.411M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 162.412H. Terävä (o.s. Woltter), s. 1912 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 16407:1.413Maaseutu. Neva nro 14, 19.2.1913, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836); J. Mustonen, Sortuvaa Inkeriä. ItsenäinenSuomi nro 3, 29.3.1943, s. 13-14.414M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 165.415Maaseutu. Neva nro 14, 19.2.1913, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21836); M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta(1991), s. 161.416J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s.159-160.417J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA12559:1.418J. Mustonen, Sortuvaa Inkeriä. Itsenäinen Suomi nro 3, 29.3.1943, s. 13.419SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa. Verkkojulkaisu. SuomalaisenKirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).420P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.421Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.422P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.423N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.424N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.425P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/167; M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 160-161.426K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.427Sama.428M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.429S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.430H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.431M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.432N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.433Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.434S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA 7854:1.435P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.436S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.437Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 34, 6.5.1914 (Kansalliskirjasto, mf 21858).438Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.

439P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.440S. Haapaniemi, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla (2010), s. 77.441K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.442N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.443M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.444P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.445K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka,haastattelu, TKU/A/68/164.446P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/164.447M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 159.448S. Haapaniemi, Kirkko sydämessä. Uskonnon muokkautuminen ja individuaatio inkerinsuomalaistenelämänvaiheissa 1900-luvulla (2010), s. 79; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA12844:1.449K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.450H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; N. N. Pitkäjärvi, s. 1930-luvulla Pitkäjärvi, haastattelu, SKNA 16379:1.451P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/164.452Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.453Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.454H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.455P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155.456P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/155.457P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/155.458P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/155; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; M. Särki, Kertomusentisestä Järvisaaresta (1991), s. 160; N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.459Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu,SKNA 659:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.460P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155.461K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.462H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.463M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka,haastattelu, TKU/A/68/155.464H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.465H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.466M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.467K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.468Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu,SKNA 7856:2.469M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.470P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.471M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.472Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/167.473P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.474Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.475V. Savolainen, Muutamia häätapoja viime vuosisadalta. Carelia 12/1991, s. 166.476M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907,haastattelu, SKNA 12844:1; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.477S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA 7853:3.478M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.479Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.480P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.481N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.482Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu,

SKNA 659:1.483M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.484H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.485S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.486T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 30; H. Terävä (o.s. Woltter), s. 1912 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA16407:1; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka,haastattelu, TKU/A/68/155.487K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.488H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.489M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.490Sama.491M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.492Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.493Sama.494P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.495Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.496P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.497Runo nro 459 (SKVR V2, fol. III 2. 54). SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa.Verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).498Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.499S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.500Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.501P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/167.502K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.503K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.504Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.505H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.506P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.507N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.508M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; M. Särki, Kertomus entisestäJärvisaaresta (1991), s. 159.509P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA12559:1.510K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.511H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.512H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1; N. N. Pitkäjärvi, s. 1930-luvulla Pitkäjärvi,haastattelu, SKNA 16379:1.513K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.514Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.515N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.516N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.517N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.518P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.519K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.520Wenäjän maaseuduilta. Pietarin Lehti nro 37, 15.9.1878, s. 1-2 (Kansalliskirjasto, mf 18000, vanha nro 17998).521P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/155; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/155.522M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.523S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.524H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.525S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.526Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431.527Y. Tukia, s. 1891 Piilova, haastattelu TKU/A/67/431; P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.528S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA 7853:3.529P. Pyysiäinen, s. 1890 Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164; N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu,TKU/A/68/164.530N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400.531R. Rainio (R. R.), Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista III. Inkeriläisten viesti 3/1970, s. 6; Inkeriläistenkertomaa ruunun- eli linnanlapsista IV. Inkeriläisten viesti 4/1970, s. 6; Inkeriläisten kertomaa ruunun- elilinnanlapsista V. Inkeriläisten viesti 5/1970, s. 6-7; Inkeriläisten kertomaa ruunun- eli linnanlapsista IX. Inkeriläisten

viesti 10/1970, s. 6.532Runo nro 2285 (SKVR V2, fol. III 2. 63). SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa.Verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).533S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2: K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.534K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1; M. Särki, Kertomus entisestäJärvisaaresta (1991), s. 159.535Sama.536S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA12559:1.537H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.538S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.539H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.540K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.541H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.542K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1543S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.544H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.545K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.546S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.547S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2.548H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.549K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.550S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova, haastattelu, SKNA 7854:1.551K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.552H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.553S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.554K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.555E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.556E. N. Burdžalov, Vtoraja russkaja revoljutsija: vosstanie v Petrograde. Moskva 1967, s. 396; N. A. Kravtšuk,Massovoje krestjanskoje dviženie v Rossi nakanune oktjabrja. Moskva 1971, s. 95.557E. N. Burdžalov, Vtoraja russkaja revoljutsija: vosstanie v Petrograde (1967), s. 396.558P. V. Bolobujev, 1917 god v sudbah Rossii i mira: Fevralskaja revoljutsija: ot novyh istotšnikov k novomuosmysleniju. Moskva 1997, s. 149.559V. A. Ježov, A. N. Kirpitšnikov ja V. V. Mavrodin, Leningradskaja oblast: istoritšeski otšerk. Leningrad 1986, s. 151.560Maaseutukirjeitä. Inkeri nro 43, 6.6.1917 (Kansalliskirjasto, mf 22395).561Uutisia. Neva nro 29, 28.4.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).562Maaseutu. Neva nro 29, 28.4.1917, s. 3-4 (Kansalliskirjasto, mf 21837).563T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.164.564Semstwo-asioita. Neva nro 41, 12.6.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).565Maaseudulta. Neva nro 34, 19.5.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837). Sukunimi Romana on kirjoitettuartikkelissa virheellisesti muodossa Bomana.566Semstwo-asioita. Neva nro 42, 15.6.1917, s. 2 (Kansalliskirjasto, mf 21837).567Semstwo-asioita. Neva nro 53, 14.9.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).568Semstwo-asioita. Neva nro 53, 14.9.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).569Semstwo-asioita. Neva nro 58, 19.10.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).570Semstwo-asioita. Neva nro 67, 22.12.1917, s. 3 (Kansalliskirjasto, mf 21837).571N. N. Pienautio, s. 1930-luvulla Pienautio, puhelinkeskustelu Robin Eastonin kanssa 2008; T. Folkesten, Savota(1992), s. 3.572T. Folkesten, Savota (1992), s. 3.573E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 18.574Sama, s. 59-60.575H. Grönholm (o.s. Vainonen), s. 1905 Siikala, haastattelu, SKNA 659:1.576T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.164-165.577E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 61.578Sama, s. 65-67.579Sama, s. 49, 62-64.580Sama, s. 43-45.581S. Särki (o.s. Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 2489:1.

582E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 47-49.583Sama, s. 23, 25-26.584T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.164.585E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.586E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 54.587E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 81.588E. Pärnänen, Bolshevikit (1922), s. 81-82.589N. N. Korkka, s. 1920-luvulla Korkka, haastattelu, TKU/A/68/164.590K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.591T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.164-165.592M. Kälviäinen, Inkerin kouluolot. Suomalainen Inkeri 1935, s. 32-39.593M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 160, 164-165.594T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 2; T. Folkesten, Savota (1992), s. 3-4; ”Juhani inkerinsuomalainen”,Muistojeni Korkka. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 4.595T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 6.596K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.597M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 165.598H. Terävä (o.s. Woltter), s. 1912 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 16407:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.599K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.600N. N. Metsäpirtti, s. 1910-luvulla Metsäpirtti, kirje Robin Eastonille 2008.601K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.602M. Särki, Kertomus entisestä Järvisaaresta (1991), s. 162.603Sama.604J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.605J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.606E. Haponen, s. 1906 Seulola, haastattelu, SKNA 12559:1.607K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.608O. V. Oldenborger, Stranitški prošlogo (2011), s. 90.609N. N. Muja, s. 1920-luvulla Muja, haastattelu, TKU/A/68/400; S. Sihvonen (o.s. Mehtäläinen), s. 1889 Markkova,haastattelu, SKNA 7853:3.610J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti,haastattelu, SKNA 12844:1.611Savolainen Georgi Izrailevitš. Artikkeli teoksessa Liternaturnaja entsiklopedija. T. 10. 1937. Fundamentalnajaelektronnaja biblioteka Russkaja literatura i folklor. Saatavissa: (katsottu27.2.2013); Spisok graždan, rasstreljannyh v nojabre 1937 goda v Leningrade i vposledstvii reabilitirovannyh (tom 3"LM"). Vosvraštšonnye imena. Rossijskaja natsionalnaja biblioteka. Saatavissa:(katsottu 27.2.2013).612L. Helo. Punalippu 1/1967, s. 45-46. Saatavissa Karjalan suomenkieliset kirjailijat-sivustolla: (katsottu 11.6.2012).613A. Ivanov, Vasili Vainonen: "znatok klassitšeskogo tantsa". Vetšer Jelabugi No 13, 31.3.2010.Saatavissa: (katsottu 11.6.2012).614Toivo Vainonen (1918-1985). Narodnyi artist i utšitel. Verkkojulkaisussa: Anna Voronina ja Natalja Grossman,Kantele: okna v istoriju. Saatavissa: (katsottu 16.3.2013).615Inkerin kuulumisia. Inkerin kansa vieroo kollektiiveja. Suomen heimo nro 9, 22.10.1930, s. 228; S. Särki (o.s.Virkki), s. 1883 Muja, haastattelu, SKNA 1507:2; J. Klemettilä, Vanha kuva kertoo. Inkeriläisten viesti 1975/10, s.8-9.616T. Folkesten, Savota (1992), s. 3; T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 16, 17.617T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 5, 16; T. Folkesten, Savota (1992), s. 3.618T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 5.619T. Folkesten, Savota (1992), s. 3; N. N. Seulola, s. 1920-luvulla Seulola, puhelinkeskustelu Robin Eastonin kanssa2008.620”Juhani inkerinsuomalainen”, Muistojeni Korkka. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 4; J. Pyysiäinen, Liisa Talikanmuistolle. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 13.621T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.165.622”Juhani inkerinsuomalainen”, Muistojeni Korkka. Inkeriläisten viesti 3/1987, s. 4.623N. N. Metsäpirtti, s. 1910-luvulla Metsäpirtti, kirje Robin Eastonille 2008.624M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2; N. N. Metsäpirtti, s. 1910-luvullaMetsäpirtti, kirje Robin Eastonille 2008; Sörman, Maila, ja Tukia-Jarander, Regina, Aspslöjd i Järvisaari församling,

Ingermanland. Ingria 2/2010, s. 13.625T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 11, 22.626J. Mustonen, Inkerin kirkon kärsimysten tie. Suomalainen Inkeri 1936, s. 6, 9.627T. Folkesten, Savota (1992), s. 4.628T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.166.629T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 7, 18, 21.630Spisok repressirovannyh finnov. Verkkojulkaisu, perustuu teokseen "Kniga pamjati finnov, tom 1". Inkeri.ru.Saatavissa:

670T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 15.671M. Hiiri (o.s. Siippalainen), s. 1909 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 7856:2.672T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 30; T. Folkesten, Savota (1992), s. 5.673J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii, haastattelu, SKNA 12844:1.674T. Pöllänen, Metsäpirtin raitti (1998), s. 13; T. Folkesten, Savota (1992), s. 6; J. Klemettilä, s. 1903 Ihalaisii,haastattelu, SKNA 12844:1; K. Klemettilä (o.s. Särki), s. 1907 Metsäpirtti, haastattelu, SKNA 12844:1.675T. F. Kiseljova ja O. Ju. Mavrina, Priloženie No 1. Istoritšeskaja spravka "Šapki, Nadino i okrestnosti" (2011), s.168.676Sama, s. 167.677Runo nro 404 (SKVR V1, fol. III 2. 57). SKVR-tietokanta. Suomen Kansan Vanhat Runot sähköisessä muodossa.Verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Saatavissa: (katsottu 13.1.2012).