Teatterilähtöiset työmenetelmät vanhustyössä - Salon kaupunki

Muistojen kotiKolme nukketeatteritaiteilijaa, LauraHallantie, Roosa Halme ja Nanna Mäkinentoteuttivat työpajakokonaisuutta”Muistojen koti”. He kaikki ovatvalmistuneet Turun ammattikorkeakoulustateatteri-ilmaisun ohjaajiksisuuntautumisvaihtoehtonaan nukketeatteri.nuket lähtevät vierailulleLähdimme mukaan hankkeeseen, sillä halusimmesoveltaa ja laajentaa ammattitaitoamme.Halusimme kohdata vanhuksia nukkien kanssaja aktivoida heitä kertomaan omia muistojaanerilaisista aiheista. Meillä oli valittuna jokaisellekäyntikerralle eri aihepiiri, jonka pohjalta valitsimmelaulettavat laulut sekä vierailevat nuket.Syksyllä tapasimme ryhmää kymmenen kertaa.Ryhmäkoko vaihteli 15–25 osallistujan välillä.Tapaamisemme kestivät n. 45 minuuttia. Jokainenkerta oli rakennettu hieman eri tavoin, muttatoistuvina elementteinä käytimme aloituslaulua(Jos sun lysti on), yhteislauluja harmonikansäestyksellä, nukkien esittäytymistä sekä nukenja vanhuksen kohtaamista. Aiheemme valitsimmekalenterijuhlien, vuodenajan ja myös toivomusten(mm. oma koti, uni, lavatanssit, joulu)mukaan.Vuorovaikutteisuus nuken kauttaTapaamisissamme monet osallistujat käyttäytyivätkuin nuket olisivat olleet eläviä olentoja. Nesaivat vanhuksilta nimiä, joista osa oli peräisinheidän lapsuuden muistoistaan. Eräs rouva antoilehmänukellemme uuden nimen, Kekko. Hänkertoi meille tarinan, kuinka lapsena oli yrittänytlypsää Kekko -lehmää, mutta lehmä ei ollut suostunut.Kun lypsäjä sitten antoi lehmälle heiniä,suostui lehmäkin antamaan maitoa. Vanhuksethalusivat pitää hahmoista huolta ja hoitaa niitä.He pitivät nukkeja hellästi sylissään, juttelivatniille ja olisivat ottaneet monet hahmot mukaanhuoneisiinsa, ellemme olisi pyytäneet niitä takaisin.Eräällä rouvalla oli omia kissapehmoleluja,joista hän huolehti kuin elävistä eläimistä.Vaikka nukkeja pidettiinkin elävinä, olivat vanhuksetsilti hyvin tarkkoja yksityiskohdista. Varjonukke-lehmää tutkittiin tarkkaan ja se todettiinusein huonoksi lypsylehmäksi pienten utareidentakia. Joidenkin nukkien nuketuskepit saivat aikaanohimenevän ihmetyksen, mutta unohtuivatkuitenkin pian, kun oli jotakin tärkeää kerrottavaanukelle. Nuket istahtivat vanhusten syliinja kuuntelivat paljon erilaisia tarinoita. Joitakinaiheita, kuten hurjasti tanssivia isovanhempia,nuket innostuivat kuvittamaan lavalla.Työpajoissa nuket istahtivat osallistujien syliin ja kuuntelivatpaljon erilaisia tarinoita. Kuva: Roman ChauzovTeksti: Nanna MäkinenEsimerkki kulttuurihoitopaketistaOsallistujia ryhmässä 6-8.Tarvittavat välineet ja rekvisiitta: erieläinhahmo-teatterinukkeja tai leluja, musiikkiinstrumentti(esim. haitari) tai eläinaiheisia laulujacd:llä kuunneltavaksi, cd-soitin.Tila: rauhallinen, vanhukset istuvat, pöytä eläintenesittäytymiseen, apupöytä cd-soittimelle ym.tavaroille.Tehdään istumajärjestys niin, että kaikki näkevät”lavalle”, eli pöydän, ja että heidän luonaanpääsee käymään vaivattomasti.1.Aloitetaan tutustumalla sanomalla kaikillehenkilökohtaisesti käsipäivää ja toivotetaan osallistujattervetulleiksi. Voidaan hieman kuulostellaja kysellä kuulumisia. Kerrotaan, että tällä kertaamukana on lauma eri eläimiä ja avataan avointakeskustelua eläinaiheen ympäriltä. Keskusteluavoi aloittaa esimerkiksi kyselemällä mitä eläimiävanhuksilla itsellään on ollut tai muistavatko hejoitakin eläinlauluja.2. Laululla (Piippolan vaari) kutsutaan eläinvieraatpaikalle. Joku eläinhahmoista voi esittäytyäja kertoa mikä eläin on, nimensä, ikänsä,missä asuu, sekä esittää itsestään kertovan laulun(esim. Mää mää lampaani). Vanhukset voivatmyös laulaa laulua ja eläinhahmo voi käydä van-