Teatterilähtöiset työmenetelmät vanhustyössä - Salon kaupunki

lottava tilanne (hän ehti juuri ja juuri sujauttaakätensämiehen takaraivon alle, ettei tämä lyönytpäätään lattiaan) – mutta mies nousi istumaan janauroi sydämensä kyllyydestä sanoen: ”Voi ettäkun en olekaan pitkään, pitkään, pitkään aikaantanssinut näin!”Läheisyyttä, kosketusta, henkilökohtaista huomiota– näitä huomasimme asukkaiden meiltä pyytävänlisää ja suuressa ryhmässä emme pystyneetvastaamaan kaikkien tarpeisiin. Koska halusimmemyös tutkailla musiikin ja laulamisen vaikutuksiasyvemmin ja henkilökohtaisemmin, ehdotimmepienryhmätyöskentelyä kevätkaudeksi.PienryhmäPienryhmässä halusimme korostaa läheisyyttä.Kosketus, kuten kädestä pitäminen ja silittäminen,nousi tärkeäksi osaksi toimintaa. Tekemistähelpotti kun mukana oli myös osaston henkilökuntaa.Tuntui tärkeältä pystyä ottamaan kontaktiakosketuksen ja katseen kautta. Pienryhmässäohjaajien oma soittaminen väheni ja soittimienkäytössä korostui soittaminen yhdessä potilaidenkanssa. Pieni ryhmä mahdollisti rummun kierrättämisenkädestä käteen. Eräs ryhmän rouvista,jolla oli tapana usein hakata pöytää tai tuolinkaiteita sai selvästi purettua tunteitaan rummuttamalla.Laulamisen lisäksi kuuntelimme paljonmusiikkia, ”tanssitimme” huiveja ja soitimme,tanssimme itse tai jumppasimme kuunneltavanmusiikin tahtiin. Seurasimme vuodenkiertoa lauluillammeja rekvisiitalla. Vapun aikaan heittelimmeilmapalloja ja puhaltelimme serpentiinejä.Ennakkoon asettamistamme tavoitteista selkeimmintoteutui mielen virkistyminen. Puhuminenoli vanhuksilla vähäistä, joten verbaalitasollamuisteleminen oli hyvin vaikeaa. Muistojakyllä selvästi nousi pintaan. Erityisesti yksi rouvakertoi lapsuudestaan, muisteli usein elämäänsäpappilassa ja sitä miten isä lähti metsätöihin.Elämäntarinoihin tai merkityksellisiin lauluihinkiinni pääseminen oli kuitenkin mahdotonta. Nejäivät omien tulkintojemme varaan. Merkityksellisiksilauluiksi tulkitsimme sellaiset, joidenkohdalla ryhmän jäsenissä tapahtui joku reaktio,kuten naurahdus tai mukana laulaminen.musiikkiterapeuttina vanhainkodissaSyksyllä Terhi jatkoi työskentelyä toisessa vanhainkodissa.Työnkuva muistutti yhteisöllisenmusiikkiterapeutin toimenkuvaa, jossa terapeutintehtävänä on palvella koko yhteisöä jakäynnistää sen sisällä itsehoitavia toimintoja.Rooli vaihtui toiminnan mukaan musiikkipedagogistaja musiikkiterapeutista muusikkoon, jopakanttoriin. Tavoitteena oli päästä sisälle hoitoyhteisööntyöskentelemällä talossa yksi päivä viikossan. klo 10-15. Musiikkitoiminta suunniteltiinyhdessä sairaanhoitajan ja aktivointiterapeutinkanssa. He valitsivat mukaan potilaat, joiden hekatsoivat hyötyvän eniten musiikkiterapeutinkanssa työskentelystä. Päivän aikatauluissa oliaina pientä väljyyttä, jotta tarvittaessa olisi mahdollistareagoida ajankohtaisiin tilanteisiin vaikkapalaulamalla onnittelulauluja päivänsankarilletai auttaa aktivointiterapeutteja musiikkiinliittyvien toimintojen valmistelussa.YksilötyöskentelyYksilötyöskentelyssä keskeisimmät menetelmätolivat pianon soittaminen ja musiikin kuuntelu.Kaksi asukkaista halusi soittaa pianoa ja soittopaikkajärjestyi ruokasalista. Kumpikin oli harrastanutaiemmin musiikkia, toinen kuorolauluaja toinen harmonikan soittoa ja kummallakin olipalava halu oppia vielä jotain uutta. He huomasivat,että soittaminen oli yhä mahdollista ja toimihyvänä jumppana paitsi käsille ja sormille myösaivoille, kun oikea ja vasen käsi haastettiin toimimaanyhtä aikaa. Tärkein tavoite ei ollut opettaapianonsoittoa vaan voimaannuttaa sen kauttavahvistaen ja tukien heidän jo olemassa oleviataitojaan ja tuoda toiminnalla mielekkyyttä jaelämyksiä esimerkiksi raskaaseen intervallihoitojaksoon.Potilaat kokivat jopa hämmentävänäsen henkilökohtaisen huomion ja palvelun, jonka” Teimme yhdessä työtä,jotta suhde musiikkiin eikatkeaisi, vaan toisi vanhuksilleelämänhalua ja rikastuttaisiheidän arkeaan.”Kuva: Anna-Maria Toivonen