Teatterilähtöiset työmenetelmät vanhustyössä - Salon kaupunki

Teemat ja menetelmätToteutimme hankkeen aikana työpajoja kolmessaeri vanhainkodissa. Ryhmäkoko vaihteli viidestätoistakolmeenkymmeneen. Tapasimme ryhmänkahdeksan kertaa. Tapaamisen kesto vaihteli 45minuutista tuntiin. Jaoimme työpajojen aiheetihmisen elinkaarta mukailevaksi. Ensimmäiselläkerralla tutustuimme, toisella kerralla puhuimmelapsuudesta, kolmannella nuoruudesta,neljännellä työelämästä. Viimeinen, kahdeksastyöpaja oli nimeltään ”minä ja maailma”, jossatarkastelun kohteena oli maailma juuri tänään:oma elämä ja tilanne maailmalla juuri nyt.Käytimme työskentelyssämme apuna kuvatehtäviä,draamaharjoitteita sekä musiikkia. Työpajaaloitettiin aina aiheeseen kuljettavalla musiikilla.Jo ensimmäisessä työpajassa totesimme musiikinäärettömän voimakkaaksi työkaluksi. Sen avullatavoitettiin asioita, joita muistisairaat ihmiseteivät ehkä muuten olisi enää tavoittaneet. Laulusaattoi kuljettaa lapsuuden jouluun tai kesäisellejärvenrannalle. Tarinat, joita laulu synnytti, saattoivatolla pitkiä, yksityiskohtaisia ja kokonaisia,vaikka kertoja ei enää tunnistanut paikkaa, jossaoli sitä kertoessaan. Tarinaa oli kuunneltava, silläpienikin häiriö saattoi katkaista tarinan ja kertojasaattoi kadottaa oman muistonsa.Laulun jälkeen teimme toiminnallisia tehtäviä,mm. äänestyksiä, joissa esitimme kärjistettyjäväitteitä työpajan aihetta koskien. Osallistujatsaivat ilmaista mielipiteensä punaisella javihreällä paperilla. Mielipiteistä ja niiden eroistaherätettiin keskustelua. Kuvatehtävissä käytimmetyöpajan aihetta sivuavia kuvia, joista osallistujatkertoivat ajatuksiaan ja mielipiteitään.Tarinoista teatteriksiTyöpajoissa käytettyjen kuvien avulla alettiinhahmotella tulevaa teatteriesitystä. Osallistujatkeksivät lehtikuvan pohjalta roolihahmon, jollehe kehittelivät kokonaisen elämäntarinan. Tästäroolihahmosta kehittyi tarinoihin pohjautuvanesityksen päähenkilö. Käytimme forum-teatteristatuttuja tekniikoita, joissa esitetään kohtaus,joka päättyy konfliktitilanteeseen. Esimerkkikohtauksessanuori tyttö haaveilee laulajanurastaja pyytää isältään lupaa päästä laulutunneille.Isä kuitenkin kieltää laulutunnit vedoten siihen,että tytön olisi tavoiteltava ensin koulumenestystäja sitten työtä. Laulaminen ei siihen kuvioonsopisi. Kohtauksessa tilanne jäi pahimpaankonfliktikohtaan. Osallistujat saivat ehdottaa ratkaisumalleja,joiden avulla tilannetta yritettiinratkaista. Mielipiteet vaihtelivat rajusti ja taassyntyi keskustelua.”Oikeat arvot, jotka toiminnassatoteutuvat, ovat kohtaaminenja kiireettömyys.Jokaisen tarina on tärkeä.”Työpajoista kertyneen käsittämättömän materiaalimääränkanssa vetäydyimme käsikirjoittamaanja harjoittelemaan esitystä. Toivoimme,että esitys tulisi olemaan merkityksellinen vanhuksille,joiden tarinat näkyivät näyttämöllä.Samalla se oli merkityksellinen myös meille. Tarinoitakuunnellessamme olimme saaneet kokeakertojien mielentilan ja tunteet ja tahdoimmesäilyttää ne esityksessä. Upeat jakamisen hetkettuntuivat arvokkailta ja haurailta. Esityksessätarinat etäännytettiin kertojistaan. Niissä esiintyvienihmisten nimet muutettiin ja kertojaksituli roolihenkilö. Kertomukset itsessään säilyivätlähes sanasta sanaan alkuperäisinä. Mietimmeharjoituksissa sitä, kuinka suuria tarinoitaolimme kuulleet. Samanlaisen kokemuksen tahdoimmepalauttaa kertojille. Tahdoimme, että hetunnistavat oman tarinansa ja näkevät sen arvokkaanaja ainutlaatuisena.Osallistujat olivat eri paikoissa kunnoltaan hiemaneritasoisia, joten olemme soveltaneet tehtäviätilanteen mukaan. Kaikki ovat työpajaammetervetulleita kunnosta riippumatta. Jos joku onhalunnut tulla vain kuuntelemaan, sekin on sopinut.Olemme huomanneet, että tehtävät toimivateri paikoissa eri tavalla. Yhdessä paikassakuvatehtävät toimivat, kun taas toisessa paikassatoiminnallisemmat tehtävät ovat enemmän mieleen.Tämän mukaan olemme muokanneet työpajoja.Yhteistä kaikkialla on ollut se, että vanhukseton todella helppo saada innostumaan jakertomaan tarinoitaan.”Tarinoita kuunnellessammeolimme saaneet kokeakertojien mielentilan jatunteet ja tahdoimme säilyttääne esityksessä.”