lehti - Avun kasvot

mearra.com

lehti - Avun kasvot

Avun kasvot1


Näytämme sinulle avun kasvot”Ihminen on ihmiselle ihminen”. Tämä Suomen Punaisen Ristin käyttämä kampanjatunnusherätti muutama vuosi sitten keskustelua. Tuttu ikiaikainen, kreikkalaisen filosofiPlautuksen käyttämä sananparsi Ihminen on ihmiselle susi – Homo homini lupus– oli saanut uuden muodon ja sai meidät miettimään suhdettamme lähellämme jamyös kaukana eläviin ihmisiin.Ihminen on ihmiselle ihminen –ajatus sisältää koko humanitaarisen ajatuksen ytimen.Jokaisessa maapallon ihmisessä on lähimmäinen, jonka hyvinvointi tai pahoinvointion myös minun asiani.Suomessa on kuluneen kevään ja talven aikana käyty varsin paljon keskustelua kehitysyhteistyönmerkityksestä ja rahoituksesta. Keskustelua on ollut helppo käydä, koskakehitysyhteistyön rahoitus on esitetty teknisenä rahavirtana. Keskustelussa on unohtunutihminen – niin avun antaja kuin avun saajakin. Kehitysavulla on kuitenkin kasvot.Kyse on aina ihmisistä ja heidän elämästään.Sekin keskustelussa on unohtunut, että 86 prosenttia suomalaisista kokee tutkimuksenmukaan Euroopan unionin rahoittaman humanitaarisen avun tarpeellisena. Suomalaisethaluavat auttaa katastrofien keskelle joutuneita ihmisiä.Suomen Punainen Risti on Suomen johtava humanitaarisen avun antaja. PunaisenRistin toimintaa tukee vuosittain lähes jokainen suomalainen, mutta rahaa avustustyöhönsaadaan merkittävästi myös Ulkoministeriöltä ja Euroopan unionilta. Ulkoministeriönja EU:n kanavoima tuki tulee myös kansalaisilta – verovaroista.Yhdessä Euroopan unionin humanitaarisen avun toimiston ECHO:n kanssa haluammetämän julkaisun kautta näyttää sinulle avun kasvot. Haluamme antaa sinulleraportin rahojesi käytöstä.Apu on teko toisen ihmisen hyväksi, ja sen vaikutus on useimmiten suurempi kuinavun antaja uskaltaa edes toivoa. Katastrofin keskelläavun kasvot tarkoittavat mm. Punaisen Ristin vapaaehtoisia,jotka pystyttävät SPR:n kenttäsairaalaa yhdessäsuomalaisten avustustyöntekijöiden kanssa. Kadonnuthuominen alkaa hahmottua, kun kotinsa menettänytperhe saa riisiä ja ruokaöljyä, vaatteita, viltin, katonpäänsä päälle ja jonkun joka kuuntelee.Punainen Risti tekee avullasi tätä työtä joka päivä,kiitos sinulle siitä.Gunnel Nordlander,liikkuvan klinikan kätilö HaitillaJohan Lunabba, avustustyöntekijänäkatastrofivalmiushankkeissaKaribiallaKristiina KumpulaPääsihteeriSuomen Punainen RistiJulkaisija:Apua kriiseissä”Kun minut viime vuonna nimitettiin Euroopan komission jäseneksi, sain hoitaakseniuuden vastuualueen, joka käsittää humanitaarisen avun ja kriisinhallintatoimet. Tämänjälkeen eri puolilla maailmaa on jouduttu kokemaan monia massiivisia luonnonkatastrofeja,joista mainittakoon Haiti, Pakistan, Sahel ja Japani. Nämä katastrofit yhdessäPohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Norsunluurannikon poliittisten kriisien kanssa osoittavat,kuinka tärkeää on tehdä yhteistyötä kokeneiden järjestöjen kanssa, jotka pystyvät toimittamaantehokkaasti apua kriisialueille.Yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneistamme on vuodesta 1994 ollut PunainenRisti. Komission hätäapuun myöntämästä rahoituksesta 13 prosenttia meni vuonna 2010Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistyksille. Punainen Risti on ratkaisevan tärkeässäasemassa, sillä se auttaa meitä saavuttamaan konfliktien ja katastrofien uhrit jatukemaan sekä suojelemaan heitä. Humanitaariset tarpeet eri puolilla maailmaa ovatkasvussa, mutta samalla meillä on yhä niukemmalti rahaa käytössä. Tästä huolimattatiedämme, että Euroopan humanitaarisella avulla on edelleen vahva kannatus EU:nkansalaisten ja etenkin suomalaisten keskuudessa.Tehtäviini kuuluu lisätä tietoisuutta komission vahvoista yhteyksistä Suomen PunaisenRistin kaltaisiin järjestöihin. Vakaa yhteistyömme on jatkunut jo vuosia. Meitäyhdistävät yhteiset tavoitteet ja arvot, joita ovat elämän suojeleminen, kärsimyksenvähentäminen ja ihmisarvon vaaliminen. Toivon, ettätämä julkaisu auttaa suomalaisia ymmärtämään yhdessätekemäämme työtä kriisien uhrien auttamiseksieri puolilla maailmaa. Yhteistyösuhteemme on vahvaja kestävä. Tehkäämme jatkossakin työtä rinta rinnansen varmistamiseksi, että humanitaariset näkökohdatotetaan huomioon ja että maailman kaikkein huonoosaisimmatihmiset saavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta.”suomen punainen risti, kansainvälinenavustustoiminta, Tehtaankatu 1 a 00140 Helsinki,yhteistyössä euroopan unionin humanitaarisenavun toimiston (echo) kanssa.Julkaisu on tuotettu ECHOn rahoituksella.Kristalina GeorgievaEU-komissaariHumanitaarinen apu ja väestönsuojeluvastaava toimittaja: Krista Brandtsisällön suunnittelu ja toteutus: Kirsi KoivuporrasECHOn projektikoordinointi: Janice Georgeprosessikoordinointi: Saara Simonentuottaja: Pekka Reinikainenulkoasu: Heikki RönkköGran ChaconalueellaParaguyassapaikallisetosallistuvataktiivisestikatastrofivalmiushankkeisiin.Punainen Risti on avun antajistaylivoimaisesti tunnetuin86% suomalaisistakannattaa EU:nhumanitaarista työtäMikä tämä Avun kasvot –julkaisuon, ja miksi se on kädessäsi? Vastauson monisäikeinen, mutta yksinkertainen.Syy numero yksi: Toisin kuinkuluneen kevään äänekkäästä julkisestakeskustelusta voisi päätellä,valtava enemmistö suomalaisistapitää humanitaarista työtätärkeänä. Tuoreimman, heinäkuussa2010 julkaistun asiaa tutkineenEurobarometrin mukaan86 % suomalaisista pitää tärkeänä,että Euroopan unioni tukee omanalueensa ulkopuolella tehtävää humanitaaristatyötä. Meille kaikillesuomalaisille on tärkeää tietää, ettäniin moni haluaa oikeasti ja vilpittömästiauttaa hädänalaisia.Syy numero kaksi: Eurobarometri-tutkimuksessa26 800 eurooppalaistapyydettiin spontaanistikertomaan jonkin tai joidenkin sellaistentahojen nimi, jotka tekeväthumanitaarista työtä. Suomalaisiavastaajia oli 1 005. Ylivoimaisestitunnetuin avun antaja oli PunainenRisti. Koko EU:n alueella sen mainitsi64 prosenttia vastaajista, Suomessa82 prosenttia. EU:n yleisesti,2


Sanieva Humehangul,www.ec.europa.eu/echowww.punainenristi.fiTadzhikistanin PunaisenPuolikuun vapaaehtoinen,asuu DushanbessaRouva Khurelchuluun,Mongolian paimentolainen,asuu Khuvsgulin läänissäKolmetoistavuotiasTahiriloitsee jalkansaparanemisistaPakistaninmaanjäristyksenjälkeen kenttäsairaalassaMuzaffarabadissa.Justice Madzinane, SwazimaanPunaisen Ristin vapaaehtoinen,asuu ManzinissaSemayat Kenco, pienviljelijä jaPunaisen Ristin vapaaehtoinen,EtiopiaEU:n komission tai EU:n humanitaarisentyön toimiston ECHO:nmainitsi eurooppalaisista 12%, suomalaisistavain 4%. Suomalaisettuntevat hyvin maailman suurimmanhumanitaarista työtä tekevänjärjestön, Punaisen Ristin. Sen sijaansuomalaiset tuntevat EU-perheen,maailman suurimman humanitaaristatyötä rahoittavan jatukevan tahon roolin poikkeuksellisenhuonosti. Suomalaiset olivatyhdessä tanskalaisten kanssa Euroopantoiseksi huonoimpia EU:nhumanitaarisen työn tuntijoita.Vain Ranskassa (2%) tuntemus olivielä huonompi.Syy numero kolme: 81% eurooppalaisistakertoi olevansahuonosti tai hyvin huonosti informoitujaEU:n humanitaarisestatyöstä. Suomessa vastaava lukuoli 84%. Kokonaista 86 prosenttiaEU-kansalaisista koki tärkeäksisaada tästä työstä enemmän tietoa.Suomessa luku oli huimat 94prosenttia.Avun kasvot on julkaisu, jonkasinulle jakaa Suomen PunainenRisti yhdessä Euroopan unioninhumanitaarisen työn toimistonECHO:n kanssa. Suomen PunainenRisti ja ECHO ovat tehneethumanitaarista yhteistyötä jo vuodesta1996 lähtien. Huhtikuuhun2011 mennessä ECHO on vuosienvarrella rahoittanut yhteensä 46erilaista SPR:n avustusoperaatiotaeri puolilla maailmaa. Suomen PunaisenRistin kansainvälisen toiminnanrahoittajista ECHO on rahassamitaten kolmanneksi suurin:suurin on Suomen ulkoasiainministeriö.Toiseksi suurin rahoittajaovat suomalaiset yksityishenkilötja yritykset.Tällä julkaisullaon kaksi tavoitettaTavoitteista ensimmäinen: kunSuomen Punainen Risti lähettääapua ulkoministeriön tai ECHO:nrahoittamana, se raportoi työstäänrahoittajalle tarkkaan. Sekä ulkoministeriöettä ECHO toimivat verorahoilla.Tosiasiassa siis SPR:n humanitaarisentoiminnan ylivoimaisestisuurimmat rahoittajat ovat yksityisetsuomalaiset ihmiset joko lahjoittamallasuoraan SPR:n katastrofirahastoontai maksamiensa verojenkautta. SPR on Suomen parhaitentunnettu ja laajimmin kansalaistenaktiivisesti tukema avun antaja. PunainenRisti on kertonut yksittäisillesuomalaisille työstään tiedotusvälineidenkautta. Tämä tietonäyttäytyy median uutiskriteerienmukaisesti ja painottuu usein vainkaikkein dramaattisimpiin tapahtumiin.Suuri osa SPR:n humanitaaristatyötä on pitkäjänteistäpuurtamista maailman hädänalaisimpienihmisten pysyvien elinolojenparantamiseksi. Julkisuudessase näkyy vähemmän. Avun kasvotlehti jaetaan Helsingin SanomienNyt -liitteen välissä, sekä eri puolillaSuomea Eurooppa -päivänä9.5. ja Helsingissä Maailma kylässä–festivaaleilla 28.–29.5. Avun kasvoton kansalaisraportti. Se kertooECHO:n rahoittamasta SuomenPunaisen Ristin työstä suoraan sinulle,joka olet tätä työtä joko lahjoittajanatai epäsuorasti veronmaksajanarahoittanut. Toivomme, ettäolet tyytyväinen saadessasi kattavaalisätietoa EU-rahoitteisesta humanitaarisestatyöstä.Tavoitteista toinen: Eurobarometri-tutkimuksenmukaan mesuomalaiset olimme vuosi sittenaivan poikkeuksellisen huonostitietoisia siitä, että EU-perhe ylipäätääntukee ja tekee humanitaaristatyötä. Yhtä kehnosti olimmetietoisia siitä, että EU-perhe kaikkinejäsenineen on humanitaarisentyön rahoittajana maailman suurintoimija. Vaikka perustietommeoli yksi Euroopan huonoimmista,saman tutkimuksen mukaan tiedonjanommeon yksi maanosammesuurimmista. Avun kasvot tarjoaatätä toivottua lisätietoa.Avun kasvot –lehden lisäksi aineistoaaiheesta löytyy internetistäosoitteesta www.avunkasvot.org.Nettisivuilla on enemmän tietoaaiheesta sekä linkkejä syvimmäntiedon lähteille. Nettisivuilla on lisäksikaksi kilpailua. Tietokilpailunpalkintoina arvotaan kaikkien vastanneidenkesken humanitaarisestaavusta kertovia elokuva- ja kirjapaketteja.Lasten piirustuskilpailunpalkintoina on mukavia SPR- ja EUtuotteita.Olet sydämellisesti tervetullutmyös Avun kasvot –telttaan Maailmakylässä –festivaaleille Kaisaniemenpuistoon ja RautatientorilleHelsinkiin 28.–29.5.Punaisen Ristin toiminnastalöydät lisätietoa osoitteesta www.punainenristi.fi. EU:n humanitaarisestatyöstä saat lisätietoa englanninja ranskan kielillä osoitteestawww.ec.europa.eu/echo.www.avunkasvot.orgwww.punainenristi.fiwww.ec.europa.eu/echo3


Puolet maailman humanitaarisestaavusta tulee Euroopan unionistaLähes puolet kansainvälisestä humanitaarisestaavusta toteutetaanEuroopan unionin ja sen jäsenvaltioidenrahoilla.EU:n humanitaarisen avun toimistoECHO toimii partnereidenkautta. Vuonna 2010 ECHO:lla olinoin 200 yhteistyökumppania, jakaikkiaan ECHO rahoitti 1248 erilaistahumanitaarisen avun hanketta.Punainen Risti on ECHO:n kumppaneistatoiseksi suurin. Vuonna 2010se sai ECHO:lta rahoitusta 134,5 miljoonaneuron verran, Punaisen Ristinkansainvälinen komitea yksinään67,5 miljoonaa. ECHO:n suurinkumppani on Yhdistyneiden kansakuntienosana toimiva Maailmanruokaohjelma (WFP). Vuonna 2010ECHO rahoitti sen ruoka-apua 190,3miljoonalla eurolla.Suomen Punainen Risti on ollutECHO:n kumppani vuodesta 1996.ECHO on vuosien varrella myöntänytSPR:lle rahaa 46 hankkeeseen,yhteensä noin 29,7 miljoonan euronarvosta. Vuonna 2010 ECHOrahoitti Suomen Punaisen Ristinhankkeista seitsemää, yhteensä 3,5miljoonalla eurolla. Tähän asti SPRon ollut ECHO:n ainoa suomalainenkumppani.Niin kutsuttujen unohdettujenkatastrofien rahoittajana ECHO onylivoimainen. Noin 13 prosenttiaECHO:n maantieteelliseen käyttöönnimetystä budjetista käytetäänapuun paikoissa joissa televisioryhmienvalot ovat sammuneetjo vuosia sitten.Kärsimys kadonnuttutkakatveeseenTyypillinen unohdettu katastrofion pitkään jatkunut konflikti, jossakärsimys on kadonnut maailmanmedian tutkakatveeseen. EsimerkiksiMyanmarista suuri yleisösaattaa vielä muistaa hirmumyrskyNargiksen aiheuttaman katastrofin,mutta harva tietää maassa vuosikymmeniäjatkuneesta etnisestäkonfliktista tai sen seurauksista.Unohdettujen katastrofien kohdallaECHO:n ja Punaisen Ristintyötavat kohtaavat aivan erityisellätavalla. ECHO erottuu siksi, ettäse rahoittaa työtä tuntuvasti sielläkinmissä tarjolla ei ole mediajulkisuutta.Punaisen Ristin perhetaas on erityinen toimija koska senjäsenyhdistykset ovat pysyvästiläsnä ja aktiivisia kaikkialla maailmassa,aivan erityisesti kohteissajoista emme uutisissa kuule.Maantieteellisesti suurin osa,noin 42 prosenttia ECHO:n avustakohdistuu Afrikkaan. Aasian ja Tyynenmeren alueelle ECHO:n avustamenee 25,2 prosenttia, Itä-Euroopan,Kaukasian, Välimeren ja Lähiidänalueelle 8,8 prosenttia. LatinalainenAmerikka yhdessä Karibianalueen kanssa saa ECHO:n avustanoin 14,2 prosenttia.Vuonna 2010 39 prosenttiaECHO:n humanitaarisesta avustaoli ruoka-apua. Terveydenhoito,mukaan lukien psykososiaalinentuki katastrofien uhreille, vie 14prosenttia, vesi- ja sanitaatioprojektit13 prosenttia avustusvaroista.ECHO:n suurin yksittäinenoperaatio vuonna 2010 oli Haitinmaanjäristys. Euroopan komissiomyönsi Haitin katastrofityöhönyhteensä 120 miljoonaa euroa.EU-maiden kansalliset hallituksetmyönsivät samaan tarkoitukseenlisäksi yhteensä 180 miljoonaa.Mitä onhumanitaarinenapu?Humanitaarinen apu on puolueetonta avustustoimintaa,jonka tavoitteena on lievittää konfliktien jakatastrofien seurauksia. Humanitaarinen apu on tasapuolista,riippumatonta ja puolueetonta.Humanitaarisen avun tavoitteena on pelastaa henkiäja lievittää ihmisten kärsimystä äkillisten kriisien aikana.Humanitaarisen avun toimijat tulevat apuun, kunkyseessä on konflikti tai katastrofi, esimerkiksi vakavamaanjäristys tai tautiepidemia. Konfliktitilanteissa humanitaarinenapu pitää sisällään siviilien ja sodastakärsivien suojelun.Humanitaarista apua annetaan tasapuolisuuden,riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteidenmukaisesti.− Apua toimittavat organisaatiot eivät ota kantaa taivalitse puolia, mikä on erityisen tärkeää konflikteissa.Humanitaarisen avun antajat pyrkivät tavoittamaankaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ja enitenapua tarvitsevat ihmiset riippumatta siitä, mitä kansallisuutta,etnistä ryhmää, uskontoa tai sukupuolta nämäihmiset edustavat, sanoo Euroopan komission humanitaarisenavun toimiston neuvonantaja Simon Horner.Humanitaarisella avulla autetaan ihmiset pahimmanyli. Lisäksi tavoitteena on luoda edellytyksiäsille, että paikalliset yhteisöt voivat itse ottaa vastuunomasta toimeentulostaan, kun kriisi on ohitse.Hätään joutuneiden ihmisten auttamisesta vastaavataina ensisijaisesti kyseisen maan viranomaiset. Kunmaan omat voimavarat eivät riitä, tulee kansainvälinenyhteisö apuun.– Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus auttaa,kun iso katastrofi iskee. Tämä periaate on laajasti hyväksytty.Ihmisille, joita tragedia koskettaa, kyse onyksinkertaisesti selviytymisestä: humanitaarista apuatarvitaan, että ihmisiä voidaan pelastaa ja kärsimyksiälieventää, sanoo Horner.teksti: kirsi koivuporrasApua sinne,missä hätäon suurinteksti: kirsi koivuporras kuva: mongolian punainen ristiEuroopan komissio on yksi maailmansuurimmista humanitaarisenavun rahoittajista. Punaisten Ristienja Punaisten Puolikuiden yhdistyksettaas muodostavat maailman laajimmanhumanitaarisen verkoston.Kumppaneina ne toimittavat avunkaikkein haavoittuvimmille.Euroopan komission humanitaarisenavun toimisto ECHO on tehnyt yhteistyötäPunaisen Ristin ja PunaisenPuolikuun kanssa ensimmäisistä toimintavuosistaanlähtien: kumppanuussolmittiin vuonna 1994, kaksi vuottaECHO:n perustamisen jälkeen.Kun yhteen lasketaan Euroopankomission oma rahoitus ja sen jäsenvaltioidenantama tuki, on Euroopanunioni maailman suurin rahoittaja −se kattaa lähes puolet koko maailmanhumanitaarisesta avusta.Avun toimeenpanosta vastaavatECHO:n kumppanit. Vuonna 2010noin 13 prosenttia ECHO:n antamastarahoituksesta kanavoitiin PunaisenRistin kautta.– Vanhimpana ja yhtenä kaikkeinarvostetuimmista humanitaarisistaorganisaatioista, Punainen Risti onselkeästi yksi ECHO:n avainkumppaneista,sanoo ECHO:n neuvonantajaSimon Horner.Punainen Risti ja ECHOjakavat yhteiset arvotKumppaneina ECHO ja Punainen Ristijakavat myös samat arvot ja periaatteet.Humanitaarisen avun kohteenaovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassaolevat ihmiset, katastrofien jakonfliktien uhrit. Avun periaatteitaovat tasapuolisuus, riippumattomuus,puolueettomuus ja inhimillisyys.Apu perustuu tarpeeseen – ihmisiäautetaan välittömästi katastrofintapahduttua, kun kyseisen valtion voimavarateivät yksin riitä uhrien auttamiseen.– ECHO solmii ensimmäisen rahoitussopimuksenkumppaneidensakanssa useimmiten 72 tunnin kuluessakatastrofin tapahtumisesta, sanooHorner.Punaiset Ristit ja Punaiset Puolikuutmuodostavat maailman laajimmanhumanitaarisen verkoston: kansallisiayhdistyksiä on 186 maassa,jäseniä miltei 100 miljoonaa, ja aktiivivapaaehtoisia13,1 miljoonaa.Kussakin maassa voi olla vain yksiPunaisen Ristin tai Punaisen Puolikuunyhdistys. Kaikki kansalliset yhdistyksetovat keskenään tasavertaisia ja niilläon yhtäläiset velvollisuudet auttaa toisiaan.Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.– Punaisen Ristin verkosto tavoittaamiltei jokaisen maailman kolkan, jase tekee järjestöstä erityisen. PunaisenRistin ihmiset ovat yleensä niitä, jotkaensimmäisenä järjestäytyvät antamaanapua, huomauttaa Horner.4


PUNAISEN RISTINKANSAINVÄLINEN TYÖPunainen Risti on erilainen auttajaPunaisen Ristin ja Punaisen Puolikuunliike eroaa muista kansainvälisentason humanitaarisista toimijoistasiinä, että se on lähes kahdensadan kansallisen yhdistyksensä,kymmenien tuhansien paikallisosastojensaja miljoonien jäsentensäja vapaaehtoistensa kauttapysyvästi yhteisöjen osana läsnäkaikkialla maailmassa. Maailmanlaajuinentoimintakyky perustuuliikkeen puolueettomuuteen jariippumattomuuteen, sekä pysyväänläsnäoloon.Ylivoimaisesti suurin osa PunaisenRistin ja Punaisen Puolikuunvuotuisesta maailmanlaajuisestahumanitaarisesta työstätehdään paikallistasolla. Ketään eisiis tarvitse lähettää minnekään,eikä tämä paikallisesti tehty työsiksi näy lainkaan niissä vertailutilastoissa,joissa maailman humanitaaristenjärjestöjen vuotuinenkansainvälinen apu asetetaan rinnakkain.Punaisen Ristin ja PunaisenPuolikuun liike on merkittävästisuurempi humanitaarinentoimija kuin millaisena se näyttäytyymaailmanlaajuisissa tilastoissa.Vain jäävuoren huippu onnäkyvissä.Punaisen Ristin ja PunaisenPuolikuun liike tekee usein työtäänolosuhteissa ja kohteissa, joissamuita toimijoita ei näy. Turvallisuustilannevoi joskus olla mahdoton,joskus poliittinen tilanne liianhaastava. Joskus kyse on yksinkertaisestisyrjäisestä sijainnista tai ylivoimaisenvaikeasti saavutettavastapaikasta. Joskus hätä on muun maailmanajat sitten unohtama.Kun Punaisen Ristin kansainvälinenkomitea joutui vuonna 2003terrori-iskun vuoksi väliaikaisestivetäytymään Irakista, Irakin PunaisenPuolikuun henkilöstö ja vapaaehtoisetjatkoivat epäröimättäluotien ja tienvarsipommien väistelyäliikkeen periaatteiden mukaistahumanitaarisen työtä tehdessään.He tekivät työtä kotonaan, omissakylissään ja kaupungeissaan, kutenPunaisen Ristin ja Punaisen Puolikuunvapaaehtoiset kaikkialla maailmassatekevät.Punaisen Ristin ja PunaisenPuolikuun kansalliset yhdistyksetjoutuvat aina toisinaan lunastamaanliikkeen periaatteet kovimmankautta. Ne ovat toistuvasti todistaneetolevansa Punaisen Ristinperustajan Henri Dunantin perinnönarvoisia: rehellisiä, puolueettomia,usein kaikkein haavoittuvimpienihmisten aivan ehdottomastiviimeinen toivo.Punainen Risti on erilainen auttajajuuri siksi, että se tekee työtäkotonaan. Punainen Risti on erilainenauttaja siksikin, että se pystyytuntien kuluessa järjestämään toimintansakylätasolta Haitin maanjäristyksentapaiseksi maailmanlaajuiseksioperaatioksi sen mukaanmitä kulloinenkin tilanne vaatii.Tutustu SuomenPunaiseen Ristiin:www.redcross.fiPUNAISENRISTINKANSALLINENTYÖPUNAISEN RISTINPAIKALLINEN TYÖAivan ylivoimaisesti suurin osa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuunmaailmanlaajuisesta työstä tehdään paikallisesti paikallistenvapaaehtoisten toimesta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassaPunaisen ristin ja punaisen puolikuun vapaaehtoisia löytyy maailman joka kolkastaSiksi, voidakseenauttaa, PunaisenRistin ei aivan aluksitarvitse lähettäämaailmalle ketäänJos paikallisetvoimavarat eivätsittenkäänriitä, ensiaputulee naapureiltaMuilta kansallisiltayhdistyksiltäsaa lisääapua heti rajojentakaaPunainen Risti tekeetyötä kotonaanosana paikallisyhteisöjä,eiulkopuolisenaKun työtä tekeeitselleen jalapsilleen vainparas mahdollinentulos kelpaaUseimmitenpaikallinen apuriittääOma kansallinen PunaisenRistin tai PunaisenPuolikuun yhdistysmobilisoi kokomaan resurssitJos tarvitaan,maailman kaikkiPunaiset Ristittulevat apuun.Resurssit eivätlopu keskenPunaisen Ristinihmiset elävättyönsä tulostenkanssa. He eivätpoistu paikaltatyön valmistuttuaParas tulos syntyyvain yhteistyölläkaikkienyhteisön jäsentenkanssaSiksi punaisen ristin työ tuottaa tuloksia, jotka ovat realistisia, oikeita ja kestäviäteksti: kirsi koivuporrasKurkkumätä-epidemia kuriin UkrainassaSuomen Punaisen Ristin ja Euroopan komission humanitaarisen toimiston kumppanuusalkoi vuonna 1995 Ukrainassa, jossa kurkkumätää vastaan rokotettiin kaikki 15–49-vuotiaat.Kurkkumätä on vanhemmille suomalaisillekintuttu tauti, sillä viimeisimmätlaajat kurkkumätä-epidemiatkoettiin vuosina 1942–1947,jolloin tautiin sairastui yli 60 000suomalaista. Suomesta tauti onsaatu kitkettyä rokotusohjelmalla,mutta naapurimaassa Venäjällä jauseissa muissa entisen Neuvostoliitonmaissa kurkkumätä alkoi levitäuudelleen 1990-luvun alussa.Epidemian taltuttamiseksi Euroopanunioni päätti käynnistää rokotusohjelman,jonka toteuttajaksiUkrainassa valittiin Suomen PunainenRisti.Suomesta Ukrainaan lähti kaksiavustustyöntekijää, joista toinen olipuolivuotisen hankkeen taloushallintoahoitanut Timo Korhonen.Keväällä 2011 Korhonen vastaa puhelimeenKeniasta, ja muistaa vieläprojektin yksityiskohtia, vaikka aikaaon kulunut välissä miltei parivuosikymmentä.– Vietin alueella yhteensä reilutkaksi vuotta. Ensin olin Ukrainassapuoli vuotta, sitten siirryin välilläValko-Venäjälle ja palasin taas Ukrainaan,Korhonen selventää.Miljoonia rokotettiinKurkkumätä on bakteerin aiheuttamatauti, joka pahimmillaan johtaakuolemaan. Se tarttuu ihmiseltätoiselle pisaratartuntana.– Kurkkumätä on ikävä tauti,sillä myös rokotettu voi kantaa tautiaja tartuttaa toisen. Siksi piti ollakattava rokotusohjelma, että saadaantartunnat laskemaan, kertooKorhonen.Ukrainassa rokotettiinkin kaikkiriskiryhmään kuuluvat, joita olivat15–49-vuotiaat. Pienemmät lapsetolivat jo saaneet rokotuksen, kuntaas vanhemmille ikäluokille oli kehittynytimmuniteetti kurkkumädänriehuessa maassa toisen maailmansodanaikaan.– Paikallisissa terveyskeskuksissaei ollut mitään, ei neuloja taimuita tarvikkeita. Tämän vuoksiveimme rokotteen lisäksi maahanmyös tarvikkeet, kuvaa Korhonen.5


Maanviljelijä Voloza Mahlela ja hänen perheensä saivat Punaisen Ristintoimittamaa ja ECHO:n rahoittamaa ruoka-apua. Ruoka-avun ja edellisestäsadosta säästetyn ruuan turvin Mahlelan perhe sinnitteli seuraavaansatokauteen saakka. Jokainen avunsaaja sai kuukausittain 12 kiloamaissia, 1,8 kiloa papuja ja 0,75 litraa ruokaöljyä. Ohjelman projektikoordinaattorinatyöskennellyt Sonja Björklund kiteyttää avun merkityksennapakasti sanoessaan, että osalle avunsaajista saadut elintarvikkeetolivat elämänpelastajia. Lisäksi ruoka-avun turvin ihmisetsäästivät ja pystyivät esimerkiksi pitämään lapsensa koulussa.Voloza Mahlela astuu ruskeankeltaisellapellolla jalkoihinsa katsoen.Maa on niin kuivaa, ettei pellollevoi istuttaa mitään. Mahlelaon yksi monista swazimaalaisista,joiden toimeentulon pitkään jat-Hiv/aidsin ehkäisyäruokapakettiinkäärittynäVuosituhannen alussa swazimaalaisten elämää nakersi kaksi isoa ongelmaa: eteläistäAfrikkaa vaivannut kuivuus oli vienyt sadot ja maan hälyttävä hiv/aids-tilanne veivätpohjaa toimeentulolta. Tilanteeseen tartuttiin yhdistämällä ruoka-apu ja hiv/aids-valistus.kunut kuivuus asetti vaakalaudalle2000-luvun alussa.Rutikuiva maa oli jo yksin vakavaongelma ruuantuotannolle,mutta Swazimaassa kriisiä pahensimyös hiv/aids. Hiv-positiivisten jateksti: kirsi koivuporraskuva: yoshi shimizuaidsia sairastavien korkea määräalkoi uhata yhteiskunnan toimintakykyä,sillä vuonna 2003 arvioitiin,että noin 38 prosenttia työikäisistäoli saanut hiv-tartunnan.– Swazimaa on erittäin köyhämaa, jonka hiv/aids-tilanne on tuhoisa.Pienelle maalle sillä oli joviisi vuotta sitten iso merkitys,sillä sairauden vaikutukset ulottuvatterveydenhuoltoon,työmarkkinoillejamoniin sukupolviin,kun aidsorvotjäivät isovanhempientaimuiden sukulaistenhuollettaviksija perhekootkasvoivatnopeasti, kertoo Suomen PunaisenRistin avustustyöntekijä SonjaBjörklund.Björklund työskenteli Swazimaassaruoka-apu- ja hiv/aids-ohjelmanprojektikoordinaattorina syksystä2003 vuoden 2004 loppuun.Tämä oli toinen yhteensä neljästäEuroopan komission humanitaarisenavun toimiston rahoittamastaperäkkäisestä ruoka-apu- ja hiv/aids-ohjelmasta Swazimaassa.Draamaryhmät aloittivatstigman purkamisenKorkeaan hiv-tartuntojen määräänon monta syytä. Swazimaa on pienija asukkaita on vain reilu miljoona.Lisäksi maassa on paljon siirtotyöläisiä.Moniavioisuus ja irtosuhteetovat sosiaalisesti hyväksyttyjä.Hiv-tartunnan saaneita syrjitään jastigma eli leimautuminen on edelleenvahva.– Ihmiset eivät halua tulla nähdyiksitestausjonossa. Eikä ihmis-ten kuolinsyistä puhuttu, jolloinlinkkiä aidsiin ei syntynyt, toteaaBjörklund.Vuosien 2003 ja 2004 taitteeseenajoittuneessa operaatiossaruokaa jaettiin 14 000 avunsaajallekuuden kuukauden ajan. Lisäksikeskityttiin hiv/aidsin ehkäisyynvalistamalla ja jakamallakondomeita.Tärkein hiv/aids-tiedon välityskanavaolivat Punaisen Ristin draamaryhmänvapaaehtoiset esiintyjät,jotka jakoivat tietoa näytelmienja musiikkiesitysten muodossa. Valistusliitettiin osaksi ruoka-avunjakoa: draamaryhmä esiintyi ruuanjakopisteissäennen ruoka-annostenjakamista. Hiv/aids-tiedonlisäksi draamaryhmät jakoivat tietoamyös esimerkiksi hyvästä ravitsemuksestaja hygieniasta.– Tämä oli ensimmäinen draamaryhmä,joka perustettiin jamenetelmä todettiin hyväksi.Aloimme hitaasti murtaa stigmaaja ihmiset alkoivat ymmärtää, etteivätole pelkoineen yksin, Björklundkuvaa.fakta Swazimaassa jaettiinruoka-apua ja ennaltaehkäistiinhiv-tartuntoja vuosina2002–2006. Euroopan komissionhumanitaarisen avuntoixmisto ECHO rahoitti neljääperäkkäistä ruoka-apu- jahiv/aids-ohjelmaa, joita SuomenPunainen Risti toteuttiyhdessä Swazimaan PunaisenRistin kanssa.Auttaminenon tärkeäämassa vuonna 2005. Dladla avusti ruuanjakelupisteen päällikköä, Maseko pitihuolta ruokavarastosta ja Madzina työskenteli varastoapulaisena.– Ihmiset tarvitsivat apua köyhyyden, hiv/aidsin ja ilmastonmuutoksen vaikutustentakia, kertaa Maseko viitaten 2000-luvun alun pitkään jatkuneeseenkuivuuteen.– Sen muistan, että ruuanjakelulla ja hiv/aids-tietoisuuden jakamisella oli isomerkitys ihmisille, tuumaa Dladla vielä viiden vuoden jälkeen.Nelihenkisen Gumedzenperheen pää on 12-vuotiasBonga. Hän huolehtiinuoremmista sisaruksistaan,koska aidsia sairastavaisä on liian heikko töihin.Matti Remes tapasiGumedzan perheenSwazimaassa vuonna 2004,jolloin perhe sai ruoka-apua.Pitkään sairastelleen Skhotsa Gumedzenvoimat ovat ehtyneet. Viimeisetkolme kuukautta hän on maannutvuoteen omana pienessä savitiilistärakennetussa talossaan.Jatkuva ripuli ja kuume ovat riuduttaneetentisen kaivostyöläisen ruumiinlanganlaihaksi. Väsymyksestähuolimatta hän haluaa kuitenkin tavatavieraat ja kertoa perhettään kohdanneestatragediasta.– Sairastuttuani vaimoni jätti meidätja muutti Etelä-Afrikkaan. Naapurienja sukulaisten avulla olemme jotenkinselvinneet, Gumedze sanoo.Gumedzen vanhin poika Bonga,12, ja tytär Tholakele, 9, istuvat pihallaja murskaavat kivien välissä keräämiensäpähkinöiden kuoria. Pähkinätja hedelmät ovat tärkeä lisäperheen yksipuoliseen ruokavalioon,jota hallitsevat maissipuuro ja pavut.Viime vuodet ovat olleet erityisenniukkoja, sillä Ndwabangeni on yksimonista kuivuuden koettelemista eteläisenAfrikan kylistä.– Tämä on neljäs kuiva vuosi peräkkäin.Myös tämänvuotinen satoepäonnistui. Suuri osa maissista kuivuipystyyn. Jouduimme syöttämäänkuolleet varret karjalle, kylän vanhinJohn Dlamini valittelee.Gumedzen perhe saa peltotöihin jamuihin elintärkeisiin askareisiin apuanaapureilta ja sukulaisilta. 12-vuotiasBonga joutuu nyt kuitenkin kantamaansuurimman vastuun perheenGumedzan perheessätoimeentulo romahti aidsin takiaSwazimaan Punaisen Ristin vapaaehtoisilla Mzwandile Dladlalla, SibusisoMasekolla ja Justice Madzinanella on selkeä yhteinen tavoite: he haluavatauttaa muita ihmisiä.Dladla ilmaisee asian erityisen kauniisti sanoessaan, että ihmisten auttaminenon tärkeää, koska siten voi pelastaa ihmishenkiä ja edistää sosiaalistatasa-arvoa, rauhaa ja harmoniaa.Kolmikko työskenteli ECHO:n rahoittamassa ruoka-apu- ja hiv/aids-ohjeltekstija kuva: matti remeselättämisestä isän sairastuttua. Perheenahdinkoa helpottaa hieman se,että nuorin tytär asuu toistaiseksi tätinsäluona.Heikon taloudellisen tilanteen japäivittäisten töiden vuoksi lapset eivätvoi käydä koulua. Bonga ei olekuitenkaan haudannut tulevaisuudensuunnitelmiaan.– Joskus haluan päästä kouluun jalukea itseni opettajaksi, hän suunnittelee.7


teksti: kirsi koivuporraskuvat: till mayer ifrc“Muistan Pakistanin järistyksenahdistavat näyt yhä edelleen”Tekniikkapäivystikoko ajanteksti: kirsi koivuporrasJanne Mäkisalo työskenteliPakistanissa kenttäsairaalanteknikkona. Hän vastasi siitä,että sairaalassa oli puhdastavettä ja sähköt toimivat.Pakistanin maanjäristys vuonna 2005 surmasi kymmeniä tuhansia ja aiheutti laajat tuhot.Euroopan komission humanitaarisen avun toimisto arvioi hätäavun tarpeen ja rahoitti kenttäsairaalaa,jonka Suomen Punainen Risti ja Norjan Punainen Risti lähettivät yhdessä järistysalueelle.Pakistanilaiset muistavat, kuinkamaa kuusi vuotta sitten repesi. Voimakkaassamaanjäristyksessä kuoliyli 70 000 ihmistä ja tuhansia loukkaantui.Järistyksen keskus oli Kashmirinalueella, noin 14 kilometriäMuzaffarabadin kaupungista pohjoiseen.Euroopankomissionhumanitaarisenavun toimiston(ECHO) tiedottajanatyöskennellytSimonHorner muistaasilmiensä eteenlevittäytyneen näkymän elävästi.– Olin jo aiemmin nähnyt sodanaiheuttamia tuhoja, mutta tämä oliensimmäinen kerta, kun todistintuoreeltaan valtaisan maanjäristyksenseurauksia. Näin kuusi- taikahdeksankerroksisia rakennuksia,jotka olivat romahtaneet yhdenkerroksen korkuisiksi. Mielessä oliahdistava tieto siitä, että monia ihmisiäoli kuollut niiden sisään.Muzaffabaradin rakennuksistanoin 75 prosenttia tuhoutui, mukaanlukien kaupungin suurin sairaala.Järistyksen jälkeen ECHO:nkenttätyöntekijät arvioivat avuntarpeen, jonka perusteella sovittiinyhteistyöstä kumppaneidenkanssa. Varsinaisen avun kentälletoimittivat ECHO:n kumppanit,kuten Punainen Risti ja PunainenPuolikuu.”Helikoptereiden äänikaikuu edelleen korvissa”Humanitaariseen hätäapuun kuuluvatyleensä lääkintäpalvelut, hätämajoituksenja puhtaan vedenjärjestäminen, sanitaatiosta huo-lehtiminen ja ruoka-avun sekävälttämättömien tarvikkeiden toimittaminenkatastrofin uhreille.Pakistanissa ECHO huolehti myöstelekommunikaatioyhteyksienasentamisesta.ECHO:n kumppaneina Suomenja Norjan Punaiset Ristit veivät Pakistaniin160-paikkaisen kenttäsairaalan,johon saatiin tukea myösSuomen ulkoasiainministeriöltä.Kenttäsairaala sijoitettiin urheilukentälleMuzaffabaradiin, jonka alueellaasui noin 600 000 ihmistä.Horner muistaa vielä elävästiloukkaantuneita noutavien helikoptereidentukikohdaksi muutetunkentän ja jatkuvan kopterien äänen.– Järistyksestä oli kulunut jo yliviikko, mutta helikoptereiden kyydissätuli edelleen loukkaantuneitasyrjäisiltä vuoristoalueilta. Erityisestimuistan vanhan miehen, jokavietiin helikopterista hoitoon PunaisenRistin kenttäsairaalaan. Hänoli kestänyt hirvittävästi kipua,mutta apu oli viimein käsillä.Suomalais-norjalainen kenttäsairaalaavasi ovensa 13 päivääjäristyksen jälkeen. Suurin osaalkuvaiheen potilaista tarvitsi leikkaushoitoa,joten leikkaustiimitaloittivat urakkansa heti ensimmäisenäaukiolopäivänä.– Olin todella vaikuttunut siitä,millaisella omistautumisella ja ammattitaidollaihmiset työskentelivätkenttäsairaalassa, sanoo Horner.Pakistanin avustusoperaatiollaonnistuttiin pelastamaan ihmishenkiäja lieventämään kärsimyksiä.– Autoimme ihmisiä ottamaanensimmäiset askeleet oman elämänsäuudelleen järjestämisessä.Siitä humanitaarisessa avussa onkyse, tiivistää Horner.Joulukuussa 2005 joensuulainenJanne Mäkisalo nousi koneeseen liittyäkseenPakistanin maanjäristysalueenavustusoperaatioon suomalais-norjalaisenkenttäsairaalan teknikkona.Mäkisalolle Pakistanin komennusoli elämän ensimmäinen Suomen PunaisenRistin työkeikka.Tuore avustustyöntekijä sai kuitenkinnopeasti vastuuta, sillä kolmenviikon jälkeen kokeneen kollegan komennuspäättyi ja Mäkisalolle jäi vastuukoko kenttäsairaalan tekniikasta.Kenttäsairaala koostui yli 70 teltasta,jotka sisälsivät kaikki sairaalantoiminnot: leikkaussalin, teho-osaston,ensiavun, röntgenin, laboratorionja vuodeosastot. Euroopan komissionhumanitaarisen avun toimistonrahoittamassa sairaalassa oli 160 vuodepaikkaa.– Hirveä vastuu minulla oli. Vastasinsähköntuotannosta, puhtaan vedensaannista ja kaikesta tekniikkaanliittyvästä. Tekniikka päivysti kokoajan, 24 tuntia vuorokaudessa, Mäkisalokuvailee.Komennuksensa aikana Mäkisalomyös koulutti paikallisia teknikoitakäyttämään sairaalalaitteita. Tavoitteenaoli, että paikalliset osaavatkäyttää sairaalaa tulevaisuudessa,sillä kenttäsairaala lahjoitettiin Pakistaninterveysministeriölle operaationpäätyttyä.Humanitaarisesta avusta Mäkisalollaon selkeä näkemys.– Tätä työtä tehdään kasvot kasvojavasten.Kaunisensimmäinenvauvateksti: kirsi koivuporras kuva: mauri ratilainenHyvää vauhtia kasvanut Ramnik on jo suloinen pikkupoika. MauriRatilainen ikuisti Ramnikin äidin Bhakti ben Shamb Hu Matan ja isänShambhu Bhai Arjan Matan kanssa perheen kotona. Elämä jatkuu.Ramnik syntyi keskellejäristyksestä toipuvaaGujaratia. Hänet auttoimaailmaan Iris Nolvi,joka työskenteli kätilönäSuomen Punaisen Ristinkenttäsairaalassa.Värikkäiden nuttujen keskeltä katseleenappisilmillään pieni poika.Hän on autuaan tietämätön maanjäristyksestä,joka vain hiukan aiemminmuutti Intian Gujaratinosavaltiossa satojen tuhansien ihmistenelämän.Pienen pojan nimi on Ramnik,suomeksi Kaunis. Hän oli SuomenPunaisen Ristin kenttäsairaalanensimmäinen vauva vuonna 2001.Punaisen Ristin avustustyöntekijänäIntiassa työskennellyt kätilöIris Nolvi muistaa Ramnikin vielähyvin.− Äiti oli noin 18-vuotias ja vauvaaoli yritetty synnyttää jo kolmattapäivää, kun he tulivat. Vauvasyntyi keisarinleikkauksella, Nolvikertaa.Äidin Bhakti ben Shamb HuMatan ja muun perheen hätämuuttui iloksi, kun terve poikalapsisaatiin maailmaan. Nolvi muistaa,kuinka sukulaisnaisia tulvi teltanaulaan. Perinteiden mukaan heovat mukana synnytyksessä ja valitsevatlapselle nimen.− Minut kutsuttiin mukaan valitsemaannimeä, muistelee Nolvilämpimästi nauraen.fakta Intian Gujaratin osavaltiokärsi tuhoisasta maanjäristyksestä26.1.2001. SuomenPunainen Risti lähetti paikallekenttäsairaalan, joka toimiyhteistyössä Norjan PunaisenRistin sairaalan ja Saksan PunaisenRistin vesiyksikön kanssa.Kenttäsairaalaa rahoitti Euroopankomission humanitaarisenavun toimisto ECHO.8


teksti: kirsi koivuporraskuva: kyösti ja marjatta kaltiainenRuokaa kouluille ja sairaaloilleVuonna 1996 Tadzhikistanin sisällissota oli lopuillaan ja köyhässä maassa oli pulaa kaikesta. Suomen Punainen Ristitoimitti yhdessä ECHO:n kanssa maahan ruoka-apua, jonka perillemenosta oli huolehtimassa Kyösti Kaltiainen.Oshissa päättyvät raiteet, joitapitkin puksuttaa Baltian ja Venäjänläpi matkannut juna. Raiteilla kulkeekymmeniä vaunuja täynnä peruselintarvikkeita:yhteensä kaksimiljoonaa kiloa vehnäjauhoja, ruokaöljyäja sokeria.Oshissa junaaon vastassaKyösti Kaltiainen,SuomenPunaisenRistin avustustyöntekijä,jokaprojektikoordinaattorinahuolehtiisiitä, että Gorno-Badakhshanalueelle Itä-Tadzhikistaniinmatkalla oleva ruoka-apu meneeperille.Hyvin köyhä TadzhikistanNyt raiteet ovat tuoneet KaltiaisenKouvolasta Helsinkiin ja aikaaTadzhikistanin ruoka-avusta on kulunutmiltei 15 vuotta. Albumin kuvassanäkyy ruosteenruskea junanvaunu,josta pullottaa ruoka-apuarahoittaneen Euroopan komissionhumanitaarisen avun toimistontunnuksin varustettuja jauhosäkkejä.– Muistan, kun kansainvälisenavun johtaja Kalle Löövi soitti jakysyi, lähdenkö keikalle Oshiin. Sanoin,että kyllä ja sitten oli pakkokysyä, että missä se on, tunnustaaKaltiainen naurahtaen.Osh on Kirgisian luoteisosassasijaitseva kaupunki, josta on matkaaTadzhikistanin rajalle reilut200 kilometriä. Kaltiaisen kuvissanäkyvät Oshin basaarit, hevosinliikkuvat miehet, koiraystävä Sharik,kerrostalokoti ja lukuisia tutuksitulleita ihmisiä.– Tuossa on Ajat Khan, korvaamatonmies. Hän hoiti autot ja työmiehet,kehuu Kaltiainen osoittaenKirgisian Punaisessa Puolikuussatyöskennellyttä tummahiuksistamiestä, jonka hän palkkasi ruokaapuhankkeeseen.Kirgisian puolella taloudellinentilanne oli parempi, kuin sisällissodanlopputuoksinoista kärsivässäTadzhikistanissa. Kaltiainenmuistaa, että taistelut olivat tauonneetvain paria viikkoa ennen,kuin hän itse saapui alueelle elokuussa1996.Pamir-vuoriston hallitsemaGorno-Badakhshan alue on köyhintäja harvaanasutuinta Tadzhikistania.Apu meni perilleRuoka-avun kohteena olivat Gorno-Badakhshan alueen oppilaat jaopettajat sekä sairaaloiden potilaatja henkilökunta. Heidät Gorno-BadakhshanPunainen Puolikuu oliarvioinut kaikkein kipeimmin apuatarvitseviksi.Junantuomien tarvikkeiden lisäksiostettiin paikan päältä kuivattujaaprikooseja. Tadzhikistaniinvietiin myös 4000 tonnia hiiltä, ylituhat uunia ja 40 tonnia käytettyjävaatteita, joihin varat tulivat SPR:nkatastrofirahastosta ja Ulkoasiainministeriöltä.Kaltiainen muistaa, että ajomatkaOshista Gorno-Badakhshankohdealuille kesti viikon yhteensuuntaan.– Kaikki apu meni kuitenkin perille,yhteensä 1460 autollista tavaraa.Yhteensä noin 70 000 ihmistäsai ruoka-apua, kertoo Kaltiainen.Kiitosruuastateksti: kirsi koivuporras kuvat: tiina saarikoskiDushanben pienituloiset vanhukset jayksinhuoltajat sinnittelevät päivästä toiseen.Karimova Zebo on 49-vuotias kuuden lapsen yksinhuoltajaäiti.Lapsenlapsiakin on ehtinyt syntyä kolme. Yksiheistä asuu Zebon kanssa.– Elämä on vaikeaa, ei ole työtä. Saan pientä leskeneläkettä,mutta se on hyvin vähän. Kamppailen, että pystynelättämään lapset. Kaikki on kallista. Saan jonkin verran rahaa,kun siivoan taloyhtiön pihamaata. Naapurit maksavatminulle siitä, Zebo kertoo.Vuosi 2005 oli Zebon perheelle kova, sillä perheen isäkuoli kaasuonnettomuudessa. Lisäksi Karimova Zebo olimenettänyt työnsä ompelijana. Talvi oli ankaran kylmä, senZebo muistaa edelleen.Tuona vuonna Zebot saivat ruoka-apua Punaiselta Puolikuulta.Euroopan komission humanitaarisen avun toimistonrahoittamaan ruokapakettiin kuului vehnäjauhoja,herneitä, ruokaöljyä ja suolaa. Lisäksi avunsaajille jaettiinhygieniatarvikkeita.– Olen erittäin kiitollinen avusta, jota sain. Ilman apuaen olisi pystynyt ruokkimaan lapsiani, se auttoi meitä selviämään,Zebo kertoo.Vanhukset vaikeassa asemassa1990-luvun lopulla päättyneen sisällissodan ja Tadzhikistaninheikon taloustilanteen jäljet näkyvät. 2000-luvunalussa laskettiin, että yli miljoona tadzhikistanilaismiestäoli muuttanut töihin ulkomaille.Erittäin haavoittuvassaasemassaovat myös yksinäisetvanhukset, jotkasinnittelevät pieneneläkkeen varassa.Monen vanhuksenkohdalla elämää vaikeuttavatsairaudetja heikentynyt liikuntakyky. Näin on käynyt myös Proninansisaruksille Tatjanalle ja Aleksandralle.Proninat asuvat yhdessä, ovat asuneet jo vuodesta1945. Molemmilla on liikkumisvaikeuksia ja näkö alkaaheiketä. Tatjanalla on diabetes, joka aiheutti komplikaatioitaniin, että hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan.– Saamme pientä eläkettä, mutta se ei riitä kulujenkattamiseen. Suurin osa rahoista menee lääkkeisiin, kertovatsisarukset.Tärkeää, että välitetäänPäivät kuluvat sisätiloissa, mutta televisio, radion ja puhelinpitävät sisarukset kiinni maailman menossa. Kummallakaanei ole perhettä ja ystävät ovat joko samassatilanteessa tai kuolleet. Vierailijoita käy siis harvoin.Tadzhikistanin Punaisen Ristin kiertävä sairaanhoitaja käykuitenkin säännöllisesti.Proninatkin muistavat vuoden 2005 talven erityisenkylmänä. He kertovat, kuinka heidän ystävänsä jäätyi kuoliaaksi.Oli vaikea pysyä lämpimänä. Saamastaan ruokaavustaTatiyana ja Aleksandra ovat kiitollisia.– Tuntuu hyvältä, että ihmiset edelleen muistavat meidätja ajattelevat meitä.Proninat löytävät elämästä myös monta hyvää asiaa.– Meillä on toisemme ja Punaisen Puolikuun sairaanhoitajakäy meitä katsomassa. Ja me olemme saaneet eläähyvän ja aktiivisen elämän.fakta Suomen Punainen Risti on toimittanut ruoka-apua Tadzhikistaniinvuosikymmenen aikana useita kertoja. ECHO:n tukemanaruoka-apua on annettu vuosina 1996, 1997, 1998, 2002, 2003 ja 2005.Vapaaehtoisuustuottaa paljonhyvääteksti: kirsi koivuporras kuva: tiina saarikoskiSanieva Humehangul on toiminutTadzhikistanin Punaisen Puolikuun vapaaehtoisenavuodesta 1996 saakka.Sisällissodan päättyessä Humehangulasui Mahallahin kylässä, jossa häntoimi naistenryhmän vetäjänä. Samoihinaikoihin Punainen Puolikuu jakoialueella ruoka-apua, jonka jakamiseennaisten ryhmä osallistui.– Tuolloin innostuin ja päätin liittyäPunaiseen Puolikuuhun ja toimia vapaaehtoisena.En itse saanut ruokaapua,mutta tiedän monia, jotka saivat.Monet heistä ryhtyivät myösvapaaehtoisiksi, kertoo Humehangul.Humhangul muistaa vielä hyvinvuoden 2005 ruoka-apujakelun.– Hyvin monet köyhät ihmiset taistelivatselviytyäkseen tuolloin. Talvioli erittäin ankara. Kun jaoimme ruokapaketteja,avunsaajat olivat hyvinkiitollisia. Suurin osa heistä itki.Humehangul toteaa, että vapaaehtoisenatoimiminen tuottaa paljonhyvää myös itselle.– On mukavaa nähdä ihmisten iloisiakasvoja, kun he saavat apua. Semotivoi eniten.9


Varautuminenpelastaa henkiäteksti: kirsi koivuporraskuvat: sita ramdeenSt. Vincent & Grenadiinit on piskuinen ja köyhä Atlantin piiskaama valtio Karibialla. Toisiaan seuraavien katastrofien,etenkin hurrikaanien, takia on tärkeää osata toimia yhdessä, oikein ja koordinoidusti.Pienellä Mayreaun saarella Karibiallasijaitsee kylä, jonka lapsetkulkevat kouluun naapurisaareen.Koulukyydin tarjoaa vene.Kaikki pienet koululaiset eivätkuitenkaan osaa uida, joten aaltojenkeikuttamassa koulumatkassapiilee riski.– Kerran pieni, uimataidotonpoika oli palaamassa naapurisaaresta,kun aalto keikautti veneenkumoon lähellä rantaa. Ensiapukoulutuksensaanut Punaisen Ristinvapaaehtoinen ui pelastamaanpojan ja kykeni elvyttämään hänet,kuvailee Suomen PunaisenRistin avustustyöntekijä JohanLunabba.Lunabban kertomus on esimerkkisiitä, kuinka Punaisen Ristinkatastrofivalmiushanke kantaaarjen tasolla hedelmää. Euroopankomission humanitaarisen avuntoimiston rahoituksella parannetaanyhteensä yhdeksän kyläyhteisönvalmiutta kohdata katastrofejaSt. Vincent & Grenadiineilla sekäTrinidad & Tobagossa.– Koulutetut henkilöt varustetaanasianmukaisin välinein jakyliin varastoidaan katastrofeissatarvittavia varusteita. Kyliin on laadittumyös valmiussuunnitelmat,jotka perustuvat kyläläisten ja viranomaistentunnistamiin riskeihin,kertoo Lunabba.Toimintakyky on parantunutKahdesta kohteesta St. Vincent &Grenadiinit on yksi Karibian alueenköyhimmistä saarivaltioista.Se sijaitsee Atlantin hurrikaanivyöhykkeelläja on toistuvasti joutunutpyörremyrskyn runtelemaksi.Lisäksi St. Vincent & Grenadiinitsijaitsee kahden mannerlaatanvälissä. Tämän takia maa on altismyös maanjäristyksille, tulivuorenpurkauksilleja tsunameille.Etukäteen varautuminen onkaikkein tehokkain tapa kohdatamahdolliset katastrofit.– Hankkeella on ollut suuri vaikutusniin kylille kuin St. Vincent& Grenadiinien Punaiselle Ristille.Olemme todistettavasti pystyneetkohottamaan sekä yhteisöjen ettäPunaisen Ristin toimintakykyä,Lunabba jatkaa.Osaaminen testattiin onnistuneestihurrikaani Tomaksen aikanaja sen jälkeen. Punaisen Ristin vapaaehtoisetja kyläläiset osallistuivatmuun muassa evakuointeihin,toimivat väestönsuojissa ja osallistuivattuhojen ja tarpeiden arviointiinyhdessä viranomaistenkanssa.Vapaaehtoiset ovat katastrofivalmiudessamerkittäviä toimijoita.– Köyhissä maissa, joissa viranomaisresurssitovat rajalliset, onkoulutetuilla ja osaavilla vapaaehtoisillatärkeä rooli. Erityisesti pienemmilläsaarilla ja maaseudulla,jonne viranomaisavun saaminensaattaa kestää päiviä, on tärkeää,että ihmiset pystyvät auttamaanitse itseään, Lunabba tiivistää.Fancyn kylässä St. VincentilläPunaisen Ristin kouluttamanvalmiustiimin sydänmuodostuu alakoulunopettajista. Valmiustiimikokoontuu koululla ja alakouluntilat toimivat myöshurrikaanisuojana. Fancynalueen valmiuspäällikkönätoimii koulun rehtori rouvaMichael (edessä oikealla).Kuvassa myös Punaisen Ristinprojektipäällikkö BernardMarskman (vasemmalta),rouva Baptiste jaherra Williams.Ihmiset pärjäävät, kun tuhot tulevatParaguayn, Argentiinan ja Bolivian rajojen yli levittäytyy pääosin alkuperäiskansojen asuttama Gran Chaco, jossatulvat ja kuivuus ovat toistuvia katastrofeja. Paraguayssa Punainen Risti on katastrofivalmiuden merkittävä toimija.Gran Chaco on osittain soinen,osittain ruohikkoinen noin650 000 neliökilometrin laajuinenalue, joka peittää Paraguayssa milteipuolet maan pinta-alasta. GranChacon lävitse juoksee Pilcomayojoki,joka on aikoinaan tuonut asutuksenseudulle.Chacon alueella tulvista ja kuivuudestaon kymmenen vuoden aikanatullut rajumpia ja vaikeampiaennustaa.– Ihmiset ovat perinteisesti eläneetluonnon mukaan. Nyt vanhankansan viisaudella ei enää oikeinpärjää, sanoo Suomen PunaisenRistin kansainvälisen avun suunnittelijaKimmo Juvas.Katastrofeissa auttaa ParaguaynPunainen Risti, jonka valmiustyötäSuomen Punainen Risti on tukenut.– Euroopan komission humanitaarisenavun rahoittamana onToimintaulottuuruohonjuuriintoteutettu kolme peräkkäistä katastrofivalmiudenhanketta. Tavoitteenaon, että ihmiset pärjäävät,kun tuhot tulevat,sanoo Juvas.Katastrofivalmiustyötäon tehtyeri tasoilla ja eri toimijoiden kesken.Tärkeänä osa-alueena on ollutviranomaisyhteistyön ja valmiussuunnittelunkehittäminen.– Paraguayn Punaisella Ristilläon valmiuden osaamista ja se onhyvin kiinnostunut valmiustyönkehittämisestä ja yhteistyöstä viranomaistenkanssa. Paraguayn PunainenRisti tukee viranomaisia jaosallistuu lainsäädännön valmisteluun,kuvailee Juvas.Punaisen Ristin toiminta ulottuuruohonjuuritasolle paikallisosastojenkautta, joissa vapaaehtoisethuolehtivat siitä, että perusasiattoimivat. Kylien asukkaat ovat esimerkiksiopetelleet antamaan ensiapuaja laatimaan valmiussuunnitelmia.– Vapaaehtoisten avulla juurrutammeavustusohjelmat alueille,jolloin niistä tulee ihmisten omia,toteaa Juvas.Vapaasta tahdostahyödyksi muilleteksti: kirsi koivuporras kuva: ifrcVapaaehtoiset ovat tärkeitä luottamuksenluojia, asennemuutoksen välineitä ja yhdessätoimimisen vahvistajia. Katastrofivalmiudenhankkeessa he auttoivat ihmisiä tuomaanesiin ongelmia ja löytämään ratkaisuja.– Vapaaehtoistyön kautta opimme ymmärtämään ihmistenajatuksia ja tunteita. Järjestimme työpajoja, joissa kävimmeläpi yhteisöjen kokemuksia katastrofeista.Näin juttelee Jorge Blanco, Paraguayn Punaisen Ristinäärimmäisen kokenut vapaaehtoinen. KolmikymppinenBlanco on toiminut vapaaehtoisena jo 17 vuotta, käytännössäyli puolet elämästään.Euroopan komission humanitaarisen avun toimistonrahoituksella toteutetussa hankkeessa vapaaehtoiset järjestivättapahtumia, joissa käsiteltiin riskejä ja niiden vähentämistä.Tilaisuuksien tehtävänä oli herätellä kyliä pohtimaanheihin kohdistuvia uhkia ja niiden hallintaa.Tässä vapaaehtoiset olivat keskustelun ja asennemuutoksenväline.– Pyrimme siihen, että ihmiset olisivat tietoisempiaja ajattelisivat asioita uusista näkökulmista. Työpajojenaikana ihmisiä ohjattiin ymmärtämään ja arvostamaanyhteisöjen merkitystä katastrofien hallinnassa, sanooBlanco.Työpajoissa asukkaiden kanssa tunnistettiin eri toimijoiden,yksilöiden, perheiden ja yhteisön, vahvuuksia ja heikkouksia.Mukana olivat myös paikallisviranomaiset.Blanco sanoo, että työn hedelmät näkyvät kylissä:jaettu tieto on otettu vastaan.Vapaaehtoisuus on Blancolla selvästi sydämessä, ja hänelläon selkeä käsitys siitä, miksi vapaaehtoisia tarvitaan.– Vapaaehtoiset vahvistavat Paraguayn Punaisen Ristintoimintaa. Me teemme työtä vapaasta tahdosta ja siitätunteesta, että olemme tarpeellisia ja meistä on hyötyämuille ihmisille.10


Vapaaehtoisilla oli vankka rooli kiertävillä klinikoilla: he osallistuivatklinikan pyörittämiseen ja hoitotyöhön. Yksi vapaaehtoisistaon Marielissette Capointe. Hän on sairaanhoitaja, jolla on jonkinverran kätilökokemustakin.Terveyttätelttakyliinteksti: kirsi koivuporraskuva: niklas meltioLiikkuvat klinikat veivät avun nopeasti haitilaisten luo ja ottivat paikkansaPort-au-Princen telttakylien asukkaiden terveysasemana. Merkittävän osanklinikkatyöstä tekivät asukkaat itse toimimalla vapaaehtoisina.– Klinikkatyöllä saatiin nopea javälitön kontakti avunsaajiin. Liikkuvistaklinikoista voi olla rehellisestiylpeä, toteaa klinikan päällikkönätoiminut sairaanhoitaja SirpaMiettinen.Suomen Punaisen Ristin kaksiliikkuvaa klinikkaa aloittivat toimintansaHaitilla seitsemän päiväämaanjäristyksen jälkeen ja jatkoivatperusterveydenhuollon viemistäPort-au-Princen telttakyliin vuo-den 2011 alkuunsaakka.Käytännössä liikkuvaklinikka muodostuulaatikoista,joihin kaikki tarpeellisetosat ja tarvikkeeton pakattu.Laatikot kuljetetaanautolla sovitullepaikalle ja klinikkakootaan ja puretaanjokaisena päivänäerikseen. Hoitotiimeissätyöskentelilääkäreitä, sairaanhoitajiaja kätilö sekä Haitin PunaisenRistin vapaaehtoisia.– Hoidimme tänään paljon jalkavammoja,ruhjeita ja märkiviähaavoja. Joillakin potilailla oli myösmurtumia, jolloin heidät piti lähettäälähimpään sairaalaan jatkohoitoon.Paikalla kävi myös haitilaisiahoidattamassa flunssaa, malariaasekä muutama raskaana oleva nainen,kertoi liikkuvan klinikan lääkäriEila Rooseli päivästään tammikuussa2010.Klinikkatoiminnan loppuvaiheessaodotushuoneet täyttyivätetenkin raskaana olevista naisistaja äideistä pienten lasten kanssa.”Kun voi vaikuttaaomaan elämäänsä”fakta Haitin avustusoperaatio onSuomen Punaisen Ristin suurin yhdessämaassa toteutettu nopean katastrofiavunoperaatio. ECHO:n rahoituksen turvinSuomen Punainen Risti vei Haitiin liikkuvatklinikat ja telttoja sekä pressuja suojaksimaanjäristyksessä kotinsa menettäneille.Liikkuvat klinikat aloittivat toimintansaseitsemän päivää Haitin maanjäristyksenjälkeen 19.1.2010. Toukokuusta 2010vuoden 2011 alkuun saakka klinikattoimivat Ulkoasiainministeriön ja SPR:nkatastrofirahaston turvin. Telttoja japressuja Punainen Risti on jakanut172 700 perheelle.Haitilla tarve terveyspalveluille onsuuri. Köyhän maan perusterveydenhuoltoei ollut ennen järistystäkattavaa.– Klinikkatoiminnalla olemmevoineet viedä perusterveydenhuoltopalveluitamyös sellaisilleihmisille, joilla ei aiemmin olevälttämättä ollut pääsyä terveyspalveluihin.Lisäksi ihmiset aktivoituivatauttamaan itse itseään.Joka ikinen päivä vapaaehtoiset tekivättietyt rutiinit, yhteys avunsaajiinoli välitön ja saimme yhdessätuloksia aikaan, huomauttaa SirpaMiettinen.Alkuvaiheen jälkeen klinikoidentyötä laajennettiin valistustyöhön,jolla pyrittiin ehkäisemään etenkinkoleran leviämistä. Tämän työntekivät Haitin Punaisen Ristin vapaaehtoiset.– Vapaaehtoiset tapasivat toistatuhattaihmistä viikossa. He opettivat,miten voi tavallisin keinoinestää koleran leviämisen, kertooMiettinen.Lisäksi vapaaehtoiset ovat tehneettyötä muiden tautien, kutenhi-viruksen leviämisen ehkäisemiseksi.Punainen Risti kouluttivapaaehtoisia toteuttamaan myöshenkisen tuen ohjelmaa.– Järjestimme vapaaehtoisillepuitteet ja annoimme tukea, muttahaitilaiset ovat tehneet kaikenmuun työn. Asiat etenevät, kun ihmisetalkavat uskoa, että he voivatitse tehdä tilanteelle jotain ja vaikuttaaelämäänsä.Ari Räsänen oli paikallaHaitissa pian maanjäristyksenjälkeen. Hän tapasi useitasupersankareita, joidenjoukkoon kuului myösparikymppinen LeblancMikerlange.Telttanion kotiniSupersankariSuomen ja Saksan Punaisten Ristiensairaalassa työskentelee kymmenen HaitinPunaisen Ristin vapaaehtoista, jotkaovat saaneet koulutuksen henkisen tuenantamiseen. Yksi vapaaehtoisista on24-vuotias Leblanc Mikerlange. Hänpyörittää sylissään yksivuotiasta tyttöä,pusuttelee ja laulaa, kutittelee ja naurattaa.Hän antaa kaikkensa, jotta tuntemattomallatytöllä olisi hyvä olla.Leblanc tulee sairaalaan joka aamukahdeksalta ja vetää Punaisen Ristinliivin ylleen. Hän riisuu liivin viideltä jalähtee perheensä luokse.teksti ja kuva: hilkka hyrkköLyline Dolne perheineenasuu Haitilla Gressierintelttakylässä, jossaväliaikaisesta suojasta ontullut koti.– Olemme kolmen aikuisen ja yhdenlapsen perhe. Mieheni lisäksitässä asuu serkkuni, yksinhuoltajaisätyttärensä kanssa. Kotimme tuhoutuimaanjäristyksessä, Dolne kertooja viittoilee kukkulan rinteelle, missämen Punaiselta Ristiltä saamansakeittiötarvikkeet. Ne ovat niin ikäänhyvässä järjestyksessä avohyllyssä jateltan pöydällä. Telttojen asukkaatkokkaavat pienellä avokamiinalla teltanulkopuolella.Leblanc lähti juuri perheensäluokse. Hän asuu äitinsä ja kahdenTelttakangas on valkea ja teltanjatkoksi voi pingottaa pienen teras-talo sijaitsi.Järistyksen jälkeisissä perheissä onPerheen toimeentulo on niukkaa,mutta elämässä sinnitellään eteen-veljensä kanssa kadulla, muovipres-sin. Lyline Dolne on rakentanut ta-hyvin erilaisia kokoonpanoja. Haiti-päin.sun alla. Koti meni järistyksessä jakaterassille ruukkupuutarhan. Pienilaisten yhteisöllisyys näkyy siinä, mi-– Mieheni on kalastaja. Kalaa tu-opiskelu loppui, kun koulu sortui.koti on erinomaisessa järjestyksessäten kaiken menettäneet ovat valmiitalee vaihtelevasti ja ihmisillä on to-Silti hän tulee huomenna takaisinja sitä hallitsee parisänky. Sängynottamaan orpoja ja kodittomia per-della vähän rahaa ostaa mitään,teksti ja kuva: ari räsänenja vetää liivin ylleen, sillä hän on supersankari.päällä viettää päivää joukko pehmoleluja.heeseensä.Dolne esittelee ylpeänä myös Suo-mutta elämme silti mieheni kalansaaliilla.11


teksti: elisa vepsäläinenkuvat: elisa vepsäläinen ja icrc / p. yazdiSodan uhreilla onoikeus saada apuaHumanitaarisen avun ammattilainen Medard Lobota syvensi tietojaan sodan oikeussäännöistä Suomessa. KongolainenLobota tuntee maassaan tapahtuneet humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja tekee työtä tilanteen parantamiseksi.Aseellisten selkkausten seurauksenaKongon demokraattisessa tasavallassaon kuollut yli 5 miljoonaaihmistä vuoden 1998 jälkeen.Maassa on yhä noin 1,8 miljoonaamaansisäistä pakolaista, jotka ovatjoutuneet jättämään kotinsa konfliktienvuosi.Kongolainen Medard Lobotakertoo, että avun tarjoaminen onerittäin vaikeaa, sillä selkkaustenkeskellä ihmiset liikkuvat jatkuvastihakiessaan suojaa. Monienpakomatka voi kestää jopa kuukausia.– Avun tarjoaminen onnistuuvain siellä, missä on riittävän turvallista.Avustustyötä haittaavatkuljetuksia kohtaan tapahtuneethyökkäykset, ryöstelyt, tiesulut jakapinat. Myös siviilien ja taistelijoidenerottaminen toisistaan onusein vaikeaa, sillä aseelliset ryhmittymätovat huonosti organisoituja,Lobota kertoo.Lobota työskenteleeYK:n humanitaarisiasuhteita koordinoivassatoimistossaOCHA:ssa, ja osallistuiyhdessä muidenhumanitaarisen avunammattilaisten kanssaSuomessa järjestettyynkoulutukseen sodanoikeussäännöistä. Euroopankomission humanitaarisenavun toimiston rahoittamastakoulutushankkeestavastaavat yhdessä Tanskan ja SuomenPunaiset Ristit.Koulutuksella vahvistetaan humanitaarisenavun ammattilaistenkykyä edistää sodan oikeussääntöjenkunnioittamista konfliktialueilla.Lobota kertoo olevansa tyytyväinenkolmipäiväisen koulutuksenantiin.– Koulutus oli todella hyödyllinen,sillä kansainvälinen humanitaarinenoikeus luo perustanfakta Humanitaarinen avustustyökonfliktialueilla on entistä vaarallisempaa,koska humanitaarisen oikeuden rikkomuksetovat yleistyneet. Hyökkäykset esimerkiksiavustustyöntekijöitä ja -kuljetuksiakohtaan ovat lisääntyneet. Myös siviilit kärsivätnykypäivän aseellisissa selkkauksissaaiempaa enemmän. Sodan sääntöjen noudattaminenon tärkeää, jotta sodan aiheuttamiakärsimyksiä voidaan lieventää. Sodanuhreilla on oikeus saada apua.siviilien suojelulle. Kongon demokraattisessatasavallassa erityisestinaiset ovat haavoittuvassaasemassa, sillä esimerkiksi massaraiskauksiaon tapahtunut paljon,kertoo Lobota.Tieto edistääsääntöjen kunnioitustaHumanitaarisen avun periaatteitaovat inhimillisyys, tasapuolisuus,riippumattomuus ja puolueettomuus.Lobota kertoo koulutuksenvahvistaneen hänen uskoaansiihen, että humanitaarisen avustustyönperiaatteiden tunteminenparantaa avustustyöntekijöidenturvallisuutta ja edistää periaatteidenkunnioittamista.Työssään Lobota neuvoo ja kouluttaamyös pienempiä avustusjärjestöjä.– Mitä useampi tietää, mikäselkkauksissa on sallittua ja mikäei, sitä helpompi on puuttua sodanoikeussääntöjen rikkomuksiin.Anna Bergeot työskentelee Euroopankomission humanitaarisenavun toimistossa ECHO:ssatyökenttänään humanitaarinenoikeus, humanitaarinen tila jasuojelu. Hän kuvaa Punaista Ristiäerittäin tehokkaaksi humanitaarisenavun järjestöksi, joka onansainnut asemansa.– Punaisella Ristillä on erityinenrooli humanitaaristen periaatteidenja arvojen välittäjänä.Lisäksi Punaisen Ristin ainutlaatuinenvapaaehtoisten verkostotakaa sen, että ECHO:n tarjoamaapu tavoittaa avun tarvitsijat.Vinkki: ”Mikä on katastrofi?”Osallistu piirustuskilpailuun ja piirrä katastrofi!Kilpailu on avoinna kaikille 5−12-vuotiaille suomalaislapsille ja osallistujien kesken arvotaan Punaisen Ristin ja EU:n tuotepalkintoja.Piirtää voit Maailma kylässä –festivaaleilla Punaisen Ristin teltassa tai osallistua postitse:Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Avun kasvot – piirustuskilpailu”piirustukset tulee lähettää 31.5 mennessä!katso lisää argentiinalaisten lasten piirustuksia avun kasvot -verkkosivuilla: www.avunkasvot.orgKatastrofi tulee joeltaMustalla kynällä piirretyt ihmishahmot seisovat kädet pystyssä talon katolla. Joessa kelluu täpötäysiä veneitä.Vesi nousee, sadepisarat piiskaavat maata. Ihmisiä kiipeää puihin, kaivinkoneet siirtävät maata joentörmälle.Argentiinalaislapset Embarcacióninkunnasta ovat piirtäneet katastrofin.Kyse on Punaisen Ristinvalmiushankkeeseen kuuluneestapiirustuskilpailusta, johon osallistuivat5-7-vuotiaat koululaiset.Embarcaciónin kunta sijaitseePohjois-Argentiinassa Bermejo-joenalajuoksulla, jonka tulvimista rankkasateetaiheuttavat. Lisäksi uhkiinkuuluvat maanvyörymät, kuivuus jakuivan ajan maastopalot.– Embarcaciónin asukkaistanoin 60 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin.Suurin ryhmäovat wichit. He eivät puhu espanjaaäidinkielenään ja ihmistenkoulutustaso on matala. Alkuperäiskansojenyhteisöt ovat köyhiäja haavoittuvia, kertoo PunaisenRistin avustustyöntekijä SusannaRemes.Kouluyhteistyö oli pieni osahanketta ja järjestetyllä piirustuskilpailullahaluttiin herätellä yhteisöämiettimään katastrofeja.– Koulun opettajat herkistyivätteemalle ja he ovat vaikutusvaltaisiajäseniä yhteisöissä. Lisäksilapset kertovat asioista kotona jakyselevät asiasta vanhemmiltaan,kertoo Remes.Ihmiset koulutettiin tekemäänvalmiussuunnittelua ja antamaanensiapua. Kyliin muodostettiinmyös ensiaputiimit, jotka saivatkäyttöönsä ensiapupakkaukset.fakta Suomen Punaisen Ristin tukemassa Argentiinan PunaisenRistin katastrofivalmiushankkeessa kehitettiin Embarcacióninkunnan katastrofivalmiutta yhdessä viranomaisten kanssa. LisäksiEmbarcaciónin haavoittuvimpien kylien selviytymiskeinoja ja varautumistatoistuviin katastrofeihin parannettiin. Ohjelmaa rahoittiEuroopan komission humanitaarisen avun toimisto.Avun kasvotLue lisää: www.avunkasvot.org

More magazines by this user
Similar magazines