Sanni ja apteekin salmiakki
"Marjolahteen muuttaa outo apteekkari, Laina Lintunen. Erityisesti lapset saavat hänet hermostumaan. Peruukki kallellaan hän hätistää innokkaimmat asiakkaat ulos hygieenisestä liikkeestään ja järjestää kynät riviin hohtavan työtakkinsa taskuun. Sannin lemmikkisiili loukkaantuu, ja se on saatava hoitoon. Tyttö rohkaisee mielensä ja pyytää apteekkarin apuun. Tädin tiukan ulkokuoren alta löytyykin eläinrakas ihminen. Sannin kesäpuuhat huipentuvat monipäiväiseen syntymäpäiväjuhlintaan, joka päättyy iloiseen yllätykseen."
"Marjolahteen muuttaa outo apteekkari, Laina Lintunen. Erityisesti lapset saavat hänet hermostumaan. Peruukki kallellaan hän hätistää innokkaimmat asiakkaat ulos hygieenisestä liikkeestään ja järjestää kynät riviin hohtavan työtakkinsa taskuun.
Sannin lemmikkisiili loukkaantuu, ja se on saatava hoitoon. Tyttö rohkaisee mielensä ja pyytää apteekkarin apuun. Tädin tiukan ulkokuoren alta löytyykin eläinrakas ihminen.
Sannin kesäpuuhat huipentuvat monipäiväiseen syntymäpäiväjuhlintaan, joka päättyy iloiseen yllätykseen."
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
FINNISH<br />
EDITION<br />
Tuula Pere • Emanuel Tamas<br />
<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong><br />
<strong>apteekin</strong> <strong>salmiakki</strong><br />
W<br />
ickWick
<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> <strong>apteekin</strong> <strong>salmiakki</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />
Teksti Tuula Pere<br />
Kuvitus Emanuel Tamas<br />
Taitto <strong>ja</strong> ulkoasu Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-561-6 (sähköinen kir<strong>ja</strong>)<br />
ISBN 978-952-325-061-1 (painettu kir<strong>ja</strong>)<br />
Ensimmäinen painos<br />
Copyright © 2015 Wickwick Oy<br />
Kustanta<strong>ja</strong> Wickwick Oy<br />
2015, Helsinki<br />
Painettu Euroopan Unionissa<br />
Stella and Her Spiky Friend, original Finnish text<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Emanuel Tamas<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-561-6 (ePub)<br />
ISBN 978-952-325-061-1 (Print)<br />
First edition<br />
Copyright © 2015 Wickwick Ltd<br />
Published 2015 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in European Union<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2015<br />
Finnish “<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> <strong>apteekin</strong> <strong>salmiakki</strong>”, ISBN 978-952-325-061-1 (Print), ISBN 978-952-325-561-6 (ePub)<br />
UK English “Stella and Her Spiky Friend”, ISBN 978-952-325-060-4 (Print), ISBN 978-952-325-560-9 (ePub)<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
FINNISH<br />
EDITION<br />
Tuula Pere • Emanuel Tamas<br />
<strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong><br />
<strong>apteekin</strong> <strong>salmiakki</strong><br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart<br />
1
2
Marjolahteen oli toukokuun lopussa muuttanut uusi apteekkari. Entinen oli<br />
jäänyt eläkkeelle hoidettuaan kyläläisten lääkitsemistä melkein kaksikymmentä<br />
vuotta. Kukaan ei tuntenut tuli<strong>ja</strong>a entuudestaan. Lapset tietysti tiesivät heti<br />
enemmän kuin muut, sillä he ajoivat pyöränsä pysäköintialueen reunaan <strong>ja</strong> seurasivat<br />
muuttokuorman purkua. <strong>Sanni</strong> pysäytti oman pyöränsä muiden taakse. Hän ei<br />
ollut varma, oliko ihan sopivaa tulla katsomaan näin lähelle.<br />
Apteekkari oli nimeltään Laina Lintunen. Nimi oli kirjoitettu koukerokir<strong>ja</strong>imin punaiseen<br />
postilaatikkoon, jonka kuorma-auton kuljetta<strong>ja</strong> kiinnitti aitaan. Muuttokuorma<br />
oli pieni. Vähäiset tavarat olivat vanhanaikaisia, vaikka apteekkari ei ollut<br />
varmaan <strong>Sanni</strong>n äitiä vanhempi. Huonekalut olivat kuin museosta. Sohvan syvänpunainen<br />
samettikangaskin oli lähes puhki istuinosan kulmista. Laina Lintunen<br />
näytti olevan yksineläjä, sillä kuormassa oli vain yksi laverisänky. Hän luki varmasti<br />
paljon, sillä hänellä oli jättikokoinen kir<strong>ja</strong>hylly <strong>ja</strong> laatikkokaupalla kuluneita kirjo<strong>ja</strong>.<br />
3
<strong>Sanni</strong>kin piti kirjoista. Kaikenlaisista kirjoista. Hän kävi kir<strong>ja</strong>stossa ainakin kaksi<br />
kertaa viikossa <strong>ja</strong> lainasi satukirjo<strong>ja</strong>, tietokirjo<strong>ja</strong>, sar<strong>ja</strong>kuvakirjo<strong>ja</strong>, tehtäväkirjo<strong>ja</strong>,<br />
vitsikirjo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> joskus myös isommille tarkoitettu<strong>ja</strong> kirjo<strong>ja</strong>, koska niissä oli jännempiä<br />
juttu<strong>ja</strong>. Apteekkarin ei varmaan tarvinnut käydä kir<strong>ja</strong>stossa, koska hän näytti<br />
hankkineen kotiinsa niin paljon luettavaa.<br />
Apteekkari Laina Lintunen oli vakavannäköinen ihminen. Häntä ei selvästikään<br />
pitänyt siitä, että lapset istuivat pyöriensä päällä katsomassa, kun tavaroita kannettiin<br />
vanhan apteekkitalon toiseen kerrokseen. Välillä apteekkari katsoi kiukkuisena<br />
naureskelevia lapsia <strong>ja</strong> puheli yksikseen kantaessaan laatikoita sisään. Joku lapsista<br />
erehtyi soittamaan pyöränkelloa. Se oli selvästi liikaa Laina Lintuselle. Hän kääntyi<br />
ympäri <strong>ja</strong> pudotti kiihdyksissään pahvilaatikon sylistään. Kansi aukesi, <strong>ja</strong> joulukoristepallot<br />
pomppivat pitkin pihakiveystä.<br />
4
Lapset hyppäsivät pyörilleen <strong>ja</strong> olivat hetkessä poissa. Vain <strong>Sanni</strong> jäi paikoilleen.<br />
Hän epäröi vähän, mutta alkoi sitten kerätä kiiltäviä pallo<strong>ja</strong> puseron helmaan<br />
apteekkarin apuna. Laina Lintusen posket olivat tulipunaiset. Hän vilkaisi <strong>Sanni</strong>in<br />
hikihelmet otsalla, mutta ei sanonut mitään.<br />
Apteekkari pyyhki pölyyntyneet joulukoristeet <strong>ja</strong> asetteli he hellästi rasioihin. Lopulta<br />
hän kiitti <strong>ja</strong> hävisi laatikkoineen sisälle. Talon kaikki verhot vedettiin kiinni.<br />
<strong>Sanni</strong> arveli, että uusi kyläläinen halusi olla rauhassa.<br />
5
Seuraavana maanantaina apteekki avattiin. Hyvin monelta kyläläiseltä olivat juuri<br />
sinä aamuna sattuneet loppumaan laastarit <strong>ja</strong> muut sidetarpeet, <strong>ja</strong> aika monella<br />
oli sen verran karhea kurkku, että tarvittiin yskänpastilleita. <strong>Sanni</strong>n teki kovasti<br />
mieli <strong>apteekin</strong> <strong>salmiakki</strong>a. Hän päätti kuitenkin odottaa vielä muutaman päivän.<br />
Loppuviikosta varmaan kaikki muut kuin <strong>Sanni</strong> olivat käyneet apteekissa, <strong>ja</strong> kylällä<br />
alkoi liikkua kummallisia juttu<strong>ja</strong>. Kun pankkineiti oli keskiviikkona mennyt ostamaan<br />
laastaria, oli apteekkari suuttunut <strong>ja</strong> sanonut, ettei hän enää tällä viikolla aio<br />
myydä yhtään laastaripakettia, ellei näe kenelläkään haavo<strong>ja</strong>. Se oli pankkineidin<br />
mielestä kovin pahasti sanottu, olihan hänellä ihan selvästi etusormessa sileän<br />
setelin vetämä viilto, josta melkein tuli verta.<br />
6
Vielä kummallisempaa kerrottavaa oli naapurin pojilla. Kun Iso-Hene <strong>ja</strong><br />
Pikku-Hene olivat äitinsä kehotuksesta menneet ostamaan nenäsumutetta<br />
nuoremman po<strong>ja</strong>n tukkoiseen nenään, apteekkari oli ollut oikein vihainen.<br />
Hänen mielestään potilaan olisi pitänyt pysyä kotona eikä kulkea pitkin<br />
kyliä levittämässä nuhabakteereita muihin ihmisiin. Apteekkari oli antanut<br />
pojille desinfioivat käsipyyhkeet. Omiin käsiinsä hän oli vetänyt kertakäyttökäsineet<br />
<strong>ja</strong> pyyhkinyt erityisen huolellisesti <strong>apteekin</strong> tiskin reunan, joka oli<br />
juuri Pikku-Henen nenän korkeudella.<br />
7
Kampaa<strong>ja</strong>, jolla oli liikkeensä tien toisella puolella, ihmetteli apteekkarin tukkaa.<br />
Tai oikeastaan sitä, mahtoiko tukkaa olla ollenkaan. Hänen mielestään Laina<br />
Lintusella oli päässään peruukki. Kyllä kampaa<strong>ja</strong> aidot hiukset peruukista erottaa<br />
vaikka kauempaakin. Sitä paitsi apteekkarilla oli ollut maanantaina <strong>ja</strong> tiistaina ruskea<br />
lyhyt tukka <strong>ja</strong> keskiviikkona musta kiharainen kampaus.<br />
– Outoa, outoa, kampaa<strong>ja</strong> päivitteli. – Varsinkin, kun Lintunen vaikuttaa muuten<br />
niin hillityltä <strong>ja</strong> vähäeleiseltä ihmiseltä.<br />
Tästä lapset kyllä olivat eri mieltä. Ei sellaista ihmistä voi pitää hillittynä <strong>ja</strong> vähäeleisenä,<br />
joka a<strong>ja</strong>a <strong>salmiakki</strong><strong>ja</strong>uhoa ostamaan tulleet lapset ulos apteekista <strong>ja</strong> huitoo<br />
vielä luutturätillä perään oven raosta. Ehkä apteekkari ei voinut sietää lapsia. Ainakaan<br />
hän ei ymmärtänyt heitä.<br />
Tietysti lapset menivät<br />
suurena<br />
ryhmänä apteekkiin, koska kukaan ei halunnut mennä<br />
yksin. Tietysti he ostivat kaksi yhteistä <strong>salmiakki</strong><strong>ja</strong>uhopussia <strong>ja</strong>ettavaksi,<br />
kun rahat eivät sillä kertaa riittäneet useampaan. Ja tietysti <strong>salmiakki</strong><strong>ja</strong>uhon<br />
syöminen onnistui parhaiten, kun ensin nuolaisi sormeaan <strong>ja</strong> kastoi sen<br />
sitten pussissa olevaan <strong>ja</strong>uhoon. Tässä vaiheessa Laina Lintunen menetti malttinsa.<br />
Hän kaappasi kätensä täyteen <strong>salmiakki</strong><strong>ja</strong>uhopusse<strong>ja</strong>, antoi ne ensimmäisen<br />
lapsen käteen <strong>ja</strong> käski lapset ulos.<br />
8
9
Viikonloppu oli kaunis <strong>ja</strong> helteinen. Taisi olla ukkostakin ilmassa. <strong>Sanni</strong> istui<br />
lauantaiaamuna tapansa mukaan hyvin aikaisin kotiportailla. Hän oli aamuvirkku<br />
<strong>ja</strong> kuljeskeli usein ulkona jo paljon ennen kuin muu perhe heräsi. <strong>Sanni</strong><br />
seurasi leppäkerttua, joka kipitti lämmintä porraskiveä pitkin kohti hänen pal<strong>ja</strong>ita<br />
varpaitaan.<br />
Äkkiä pyörätieltä kuului kummallista vikinää. Sireenipensaiden takaa tuli esiin<br />
vanha musta polkupyörä, jonka oh<strong>ja</strong>ustankoa puristi totinen Laina Lintunen. Edessä<br />
olevassa korissa keikkuivat keltainen froteepyyhe <strong>ja</strong> kahvitermos. Apteekkari oli<br />
varmaan menossa kylän uimarannalle. Hänellä oli <strong>ja</strong>lassaan kukalliset kesähousut,<br />
joiden leveät lahkeet hän oli kiinnittänyt suppuun kuminauhalenkeillä. <strong>Sanni</strong>n katse<br />
seurasi hassua pyöräilijää tien mutkaan asti.<br />
10
Nämä hil<strong>ja</strong>iset aamuhetket olivat <strong>Sanni</strong>sta mukavia. Koko kylä<br />
tuntui vielä nukkuvan. Hereillä olivat vain <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> hänen lemmikkisiilinsä<br />
Niilo, joka asui halkopinon alla. Sinne se oli tehnyt pesänsä<br />
<strong>ja</strong> kurkisteli joskus päivälläkin varovasti ulos, jos joku häiritsi<br />
sen rauhaa. Mutta varhain aamulla <strong>ja</strong> iltahämärissä Niilo oli touhukas.<br />
Nytkin se tuli juomaan vettä <strong>Sanni</strong>n asettamalta lautaselta <strong>ja</strong> maisteli<br />
myös ruoantähteitä. Välillä Niilo kääntyi katsomaan <strong>Sanni</strong>a tummilla<br />
nappisilmillään <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkoi sitten puuhiaan.<br />
11
Kun siili oli ruokittu, <strong>Sanni</strong> päätti lähteä uimarannalle. Hän otti<br />
polkupyöränsä pyykinkuivaustelineen vierestä, mutta jätti kir<strong>ja</strong>van<br />
uimapukunsa roikkumaan narulle. Yksin ei saanut mennä uimaan, mutta rantavedessä<br />
oli mukava kahlata. <strong>Sanni</strong> lasketteli iloisena alamäkeä <strong>ja</strong> hyräili hassua<br />
laulua, jossa kerrotaan, kuinka siili menee lypsylle kannu kaulassansa.<br />
<strong>Sanni</strong> pysäytti pyöränsä apteekkarin mustan pyörän viereen <strong>ja</strong> käveli rantaan. Ruohikolle<br />
uimakopin viereen oli levitetty suuri keltainen pyyhe, <strong>ja</strong> sen päällä oli termospullo<br />
<strong>ja</strong> vaatemytty. Mutta mitä ihmettä oli vaatemytyn päällä. Joku outo eläin<br />
oli tullut syömään apteekkarin eväitä.<br />
12
Kiireesti <strong>Sanni</strong> otti metsästä pitkän kepin <strong>ja</strong> lähestyi hitaasti otusta. Hän pääsi<br />
aivan lähelle, eikä eläin liikahtanutkaan. Hän oli juuri valmiina hätyyttämään<br />
tunkeili<strong>ja</strong>n pois, kun vierestä kuului Laina Lintusen ääni.<br />
– Mitä ihmettä sinä aiot tehdä minun peruukilleni?<br />
– Minä luulin, että se on joku eläin, joka aikoo syödä eväät, <strong>Sanni</strong> sopersi hämillään<br />
<strong>ja</strong> katsoi kaljupäistä apteekkaria.<br />
– Tälle eläimelle eivät minun eväsleipäni maistu, apteekkari nauroi <strong>ja</strong> vetäisi<br />
peruukin päähänsä. – Mutta haluaisitko sinä yhden? Kyllä näistä riittää.<br />
13
<strong>Sanni</strong> istui ujona Laina Lintusen vieressä pyyhkeen reunalla. Apteekkari kaatoi<br />
itselleen kahvia termoksesta <strong>ja</strong> ojensi <strong>Sanni</strong>lle mehua <strong>ja</strong> kurkkuvoileivän. Kumpikaan<br />
ei sanonut mitään vähään aikaan. Lopulta apteekkari asetteli peruukin paremmin<br />
päähänsä <strong>ja</strong> sanoi kertovansa <strong>Sanni</strong>lle salaisuuden. Hän oli joutunut syömään<br />
niin vahvo<strong>ja</strong> lääkkeitä, että tukka oli lähtenyt, mutta kasvaisi kyllä kesän<br />
loppuun mennessä uudelleen.<br />
– Tuleeko siitäkin tuollainen musta <strong>ja</strong> kihara? <strong>Sanni</strong> kysyi varovasti.<br />
14
– Eipä taida tulla. Ainakin minulla on ennen ollut sellainen hiirenharmaa <strong>ja</strong> piikkisuora<br />
tukka. Nyt olen käyttänyt näitä isoäidin vanho<strong>ja</strong> peruukke<strong>ja</strong>, etteivät mene<br />
hyvät peruukit hukkaan. Sain häneltä perinnöksi kaksi peruukkia, laatikollisen<br />
joulukuusenkoristeita <strong>ja</strong> olohuoneen kaluston.<br />
<strong>Sanni</strong> kiitti leivästä <strong>ja</strong> mehusta <strong>ja</strong> nousi ylös. Pyöränsä luona hän kääntyi katsomaan<br />
apteekkaria, joka istui yksin pyyhkeellä musta peruukki vähän vinossa.<br />
– Tuolla ylärinteessä mutkan kohdalla on paljon kypsiä metsämansikoita, <strong>Sanni</strong><br />
hihkaisi apteekkarille ennen kuin polkaisi pyöränsä vauhtiin.<br />
15
Illalla <strong>Sanni</strong> odotti pitkään, että Niilo tulisi esiin halkopinon alta. Ruokakin oli jo<br />
valmiina lautasella, mutta siiliä ei näkynyt. <strong>Sanni</strong> kierteli yöpaita päällään pihassa.<br />
Hän katseli pensaiden juurilta <strong>ja</strong> nosteli alaoksia. Missä kummassa siili viipyi?<br />
Aurinko laski, <strong>ja</strong> hyttyset alkoivat ahdistella <strong>Sanni</strong>n pal<strong>ja</strong>ita <strong>ja</strong>lko<strong>ja</strong>. Hän oli juuri<br />
lähtemäisillään sisään, kun jokin liikahti pensasaidan vieressä. Heinikosta kömpi<br />
hitaasti esiin Niilo, joka oli loukannut toisen taka<strong>ja</strong>lkansa. <strong>Sanni</strong>n teki mieli ottaa<br />
siili syliin, mutta miten ihmeessä tuollaisen piikkipallon voisi nostaa. Nyt tuli kiire.<br />
Niilo oli saatava kiinni, ennen kuin se livahtaisi halkopinon alle.<br />
16
<strong>Sanni</strong> haki seinustalta tyhjän laatikon <strong>ja</strong> lapion. Varovasti hän nosti Niilon lapiolla<br />
laatikkoon <strong>ja</strong> kantoi sen sisälle. Koko perhe kokoontui katsomaan siiliraukkaa.<br />
Niilo oli niin peloissaan, että vetäytyi palloksi. Vain kipeä <strong>ja</strong>lka sojotti pallon ulkopuolella.<br />
<strong>Sanni</strong> olisi halunnut tilata ambulanssin, mutta isoveli nauroi, ettei siilejä<br />
kuljeteta ambulansseilla eikä hoideta sairaalassa. Isä sanoi, että oli parempi miettiä<br />
aamulla, mitä asialle voisi tehdä.<br />
<strong>Sanni</strong> laski siilin sänkynsä viereen <strong>ja</strong> asetti laatikon toiseen reunaan pehmusteeksi<br />
vanhan pannulapun <strong>ja</strong> Niilon iltapalaksi kuivaa leipää <strong>ja</strong> vettä.<br />
17
18
Aamulla <strong>Sanni</strong> heräsi rapinaan. Siili kiersi hitaasti pahvilaatikon seiniä <strong>ja</strong> halusi<br />
ulos. Se oli syönyt osa leivästä <strong>ja</strong> näytti pirteämmältä kuin illalla, mutta taka<strong>ja</strong>lka<br />
näytti pahalta.<br />
Vanhempien mielestä siilin olisi hyvin voinut päästää takaisin luontoon. Kyllä se<br />
siellä selviäisi, jos on selvitäkseen, he sanoivat <strong>ja</strong> kiirehtivät töihin. <strong>Sanni</strong> ei voinut<br />
päästää Niiloa vielä menemään. Hän halusi jotenkin auttaa.<br />
<strong>Sanni</strong> haki rahapussinsa <strong>ja</strong> laski rahansa viimeistä kolikkoa myöten. Niitä ei ollut<br />
paljon, sillä hän oli juuri ostanut syntymäpäivälah<strong>ja</strong>n ystävälleen Tiinalle. Raha ei<br />
varmasti riittäisi eläinlääkäriin. Sitä paitsi lähin eläinlääkäri oli naapurikaupungissa.<br />
Sinne pitäisi matkustaa lin<strong>ja</strong>-autolla laatikon kanssa tai tilata taksi. Vaikka<br />
<strong>Sanni</strong> osasikin jo hoitaa monia asioita omin päin, tämä siilin pelastaminen tuntui<br />
mahdottomalta tehtävältä.<br />
Lopulta <strong>Sanni</strong> keksi mielestään hyvän suunnitelman. Hän pani rahapussin taskuunsa,<br />
otti siilin laatikkoineen syliin <strong>ja</strong> lähti ulos. Veli katsoi häntä hämmästyneenä<br />
sar<strong>ja</strong>kuvalehtensä takaa.<br />
19
Apteekki oli vielä kiinni. Ovessa oli kyltti, jossa luki:<br />
MARJOLAHDEN UUSI APTEEKKI<br />
AVOINNA MA–PE 9–17 JA LA 10–14<br />
20
Minkähän takia nimi oli Uusi Apteekki, vaikka<br />
talo oli ikivanha, <strong>ja</strong> apteekkikin oli toiminut samassa<br />
paikassa vuosikymmenet. Ehkä nimi johtui siitä, että Laina<br />
Lintunen oli uusi Marjolahdessa, <strong>Sanni</strong> järkeili. Hän päätti joka tapauksessa<br />
jäädä odottamaan portaille. Yläkerran avoimesta ikkunasta kuului astioiden kilinää.<br />
Siellä oli apteekkarin asunto. Hän oli varmaan vielä syömässä aamiaista.<br />
Puolen tunnin päästä Laina Lintunen avaisi <strong>apteekin</strong> oven. Kyllä <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong>ksaisi siihen<br />
asti odottaa. Niilokin oli rauhoittunut nukkumaan laatikon nurkkaan pannulapun<br />
päälle. Aika kului hitaasti. Muutamia tuttu<strong>ja</strong> aikuisia kulki ohi. He ihmettelivät,<br />
miksi <strong>Sanni</strong> oli liikkeellä näin aikaisin, vaikka oli kesäloma eikä tarvinnut<br />
herätä kouluun. <strong>Sanni</strong> vain hymyili ystävällisesti, mutta ei kertonut kenellekään,<br />
mitä laatikossa oli. Niilon piti nyt saada levätä rauhassa. Välillä <strong>Sanni</strong> raotti laatikon<br />
kantta <strong>ja</strong> varmisti, että kaikki oli hyvin.<br />
21
22
Täsmälleen yhdeksältä Laina Lintunen ilmestyi <strong>apteekin</strong> oven sisäpuolelle avainnipun<br />
kanssa. Hän tarkisti vielä a<strong>ja</strong>n rannekellostaan <strong>ja</strong> avasi sitten oven. <strong>Sanni</strong><br />
<strong>ja</strong> siili olivat päivän ensimmäiset asiakkaat. Apteekkari ihmetteli portailla istuvaa<br />
tyttöä <strong>ja</strong> pahvilaatikkoa, mutta pyysi <strong>Sanni</strong>n kuitenkin ystävällisesti sisään.<br />
Apteekissa oli kummallinen haju. <strong>Sanni</strong> arveli, että se johtui lääkkeistä, joita hyllyt<br />
<strong>ja</strong> laatikot olivat täynnä. Ylähyllyn vanhanaikaiset ruskeat lasipullot olivat hieno<strong>ja</strong>.<br />
Niiden kyljessä luki kummallisia sano<strong>ja</strong>, joita <strong>Sanni</strong> ei ymmärtänyt, vaikka osasikin<br />
lukea hyvin. Ehkä se oli apteekkareiden omaa salakieltä.<br />
Laina Lintunen asettui seisomaan myyntipöydän taakse <strong>ja</strong> laski kätensä pöydän<br />
reunalle. Peruukki oli kammattu sileäksi, <strong>ja</strong> se oli tänään aivan suorassa. Valkoinen<br />
työtakki oli tahraton <strong>ja</strong> rypytön <strong>ja</strong> sen rintataskusta pilkisti rivissä kolme kiiltävää<br />
kuulakärkikynää. Apteekissa oli varmaan paljon kirjoittamista, <strong>Sanni</strong> mietti.<br />
Apteekkari katsoi edessään olevaa tyttöä suoraan silmiin <strong>ja</strong> odotti. <strong>Sanni</strong> oli hetken<br />
epävarma siitä, oliko hän tullut oikeaan paikkaan. Ehkä Laina Lintunen ei pitänyt<br />
ollenkaan eläimistä. Ehkä hän piti muista eläimistä, mutta ei siileistä, joilla on terävät<br />
piikit.<br />
23
Varovasti <strong>Sanni</strong> nosti pahvilaatikon pöydälle <strong>ja</strong> avasi kannen. Laina Lintunen<br />
kumartui uteliaana katsomaan.<br />
– No mutta, mitä ihmettä täältä löytyy. Sehän on siili. Minulla oli lapsena ihan samannäköinen<br />
lemmikkisiili – Vilhelmiina, sanoi apteekkari hellästi.<br />
– Tämä on kyllä poika, Niilo, tai niin minä ainakin luulen, <strong>Sanni</strong> vastasi helpottuneena.<br />
Apteekkari otti pöytälaatikosta vahvat käsineet <strong>ja</strong> nosti Niilon varovasti käteensä.<br />
Siili oli jähmettynyt piikit pystyssä palloksi. Vain nenänpää värisi hiukan.<br />
– Eläinraukka on kokenut kovia, apteekkari sanoi hil<strong>ja</strong>a. Taka<strong>ja</strong>lka taitaa olla poikki.<br />
Meidän täytyy puhdistaa haava <strong>ja</strong> sitoa luut paikoilleen. Kyllä tästä vielä terve siili<br />
saadaan.<br />
24
Laina Lintunen antoi <strong>Sanni</strong>llekin käsineet <strong>ja</strong> nosteli pöydälle puhdistusaineita<br />
<strong>ja</strong> sidetarpeita. <strong>Sanni</strong> sai pitää siiliä kädessään, kun apteekkari<br />
nukutti sen hetkeksi. Niilo näytti levolliselta <strong>ja</strong> antoi oikaista <strong>ja</strong>lkansa suoraksi.<br />
Apteekkari työskenteli tottuneesti. Hän puhdisti haavan <strong>ja</strong> kääri <strong>ja</strong>lan<br />
tiukaksi paketiksi, jonka hän peitti vahvalla siteellä.<br />
– Täytyy olla napakka kääre, muuten siili repii sen auki hampaillaan heti<br />
kun herää, apteekkari sanoi <strong>ja</strong> katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan.<br />
25
Niilo nostettiin takaisin laatikkoon <strong>ja</strong> muutaman minuutin kuluttua se alkoi liikahdella.<br />
Apteekkari toi vettä pahvilautasella. Siili nuuhki epäluuloisena ympäristöään<br />
<strong>ja</strong> aivasti. Lopulta se nousi ylös juomaan.<br />
<strong>Sanni</strong> kaivoi rahapussin taskustaan <strong>ja</strong> kaatoi kolikot pöydälle. Hän katsoi arastellen<br />
apteekkariin.<br />
– Enempää minulla ei nyt ole, kun piti viime viikolla ostaa se Tiinan syntymäpäivälah<strong>ja</strong>kin,<br />
<strong>Sanni</strong> selitti. – Mutta kohta saan lisää, sillä mummi on luvannut palkkaa<br />
porkkanapenkkien kitkemisestä.<br />
26
– Tällä kertaa hoito on ilmainen, Laina Lintunen sanoi hymyillen. – Lupaathan tulla<br />
kertomaan, miten Niilo paranee. Uskon, että siitä tulee sinulle vielä pitkäaikainen<br />
ystävä.<br />
Helpottuneena <strong>Sanni</strong> keräsi kolikot pussiin <strong>ja</strong> otti siililaatikon syliinsä. Kotimatkalla<br />
askel oli kevyt. Hän pysähtyi kioskille <strong>ja</strong> osti itselleen ison jäätelötötterön. Oli<br />
vaikea kantaa laatikkoa <strong>ja</strong> syödä nopeasti sulavaa jäätelöä yhtä aikaa. Niinpä hän<br />
istuutui penkille <strong>ja</strong> nautti jäätelönsä rauhassa. Vohvelista hän murensi pieniä palo<strong>ja</strong><br />
Niilolle, joka söi ne tyytyväisenä.<br />
27
28<br />
Siili kotiutui nopeasti takaisin pesäänsä halkopinon alle. Joka aamu <strong>ja</strong> ilta <strong>Sanni</strong><br />
kävi sitä tervehtimässä. Taka<strong>ja</strong>lan kääre oli likaantunut melkein mustaksi, mutta<br />
se oli kuitenkin pysynyt hyvin paikoillaan. Niilo alkoi liikkua yhä ketterämmin<br />
eikä aristellut enää <strong>ja</strong>lkaansa. Ruokahalukin oli taas entisellään, <strong>ja</strong> siili näytti pulskistuneen<br />
kovasti. Kun kääreen riekaleet lopulta tippuivat itsestään pois, <strong>ja</strong>lka oli<br />
taas terve.
Kesä oli kuumimmillaan. Oli niin paljon tekemistä, että välillä siili unohtui kokonaan.<br />
Heinäkuun alussa oli <strong>Sanni</strong>n syntymäpäivä. Hän täytti kahdeksan<br />
vuotta. Äiti sanoi, että heillä vietettiin Marjolahden juhlaviikkoa. <strong>Sanni</strong>lla oli niin<br />
paljon vieraita, että piti järjestää kahdet juhlat. Ensin oli kutsuttu koulukaverit <strong>ja</strong><br />
kerhotutut. Veli sanoi, ettei sitä hulinaa kestänyt täysjärkisenä, <strong>ja</strong> lähti kavereidensa<br />
kanssa juhlapäiväksi virvelöimään.<br />
<strong>Sanni</strong> oli aamusta asti ahkeroinut äidin apuna. Hän olisi halunnut kantaa herkut<br />
pihalle heti herättyään, mutta äiti sanoi, että varikset ehtivät syödä kaiken, ennen<br />
kuin vieraat tulevat. Sitä paitsi mokkapalat sulaisivat auringossa. Pitkä puutarhapöytä<br />
oli koreana juhlaväkeä varten. Naapurinpo<strong>ja</strong>t tulivat puoli tuntia ennen muita,<br />
koska Pikku-Hene ei ollut millään malttanut odottaa. Nyt isoveljellä oli täysi työ<br />
estää häntä nappaamasta pöydän herkku<strong>ja</strong> ennen aiko<strong>ja</strong>an.<br />
29
Oli mukavaa viettää syntymäpäivää kesällä. Lämpimällä pihalla heiteltiin paperilennokke<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> puhallettiin saippuakuplia. Aluksi vieraat vähän varoivat hieno<strong>ja</strong><br />
vaatteitaan, mutta vähitellen sukat <strong>ja</strong> kengät kasaantuivat röykkiöksi portaiden<br />
viereen, <strong>ja</strong> pal<strong>ja</strong>s<strong>ja</strong>lkaiset lapset kirmailivat pitkin nurmikkoa. Saippuakuplavesi<br />
kasteli paitojen <strong>ja</strong> mekkojen etumukset, <strong>ja</strong> meno yltyi lopulta aika villiksi.<br />
Siinä vaiheessa, kun joku keksi avata puutarhaletkun <strong>ja</strong> suihkuttaa juhlaväkeä vedellä,<br />
äiti ilmestyi portaille <strong>ja</strong> sanoi, että alkaa olla aika lopettaa. Vieraat keräilivät<br />
tavaroitaan, <strong>ja</strong> melkein kaikki löysivät molemmat sukkansa <strong>ja</strong> kenkänsä.<br />
– Kylläpä oli mukavat juhlat, <strong>Sanni</strong> huokasi tyytyväisenä portailla. Hän vilkutti viimeiselle<br />
lähtijälle, joka vielä kiireessä tunki suuhunsa yhtä mokkapalaa.<br />
Äiti tuli tyhjentämään pöytää. Kaikki herkut olivat tehneet hyvin kauppansa, eikä<br />
jäljellä ollut muuta kuin likaisia astioita <strong>ja</strong> lautasliino<strong>ja</strong>. <strong>Sanni</strong> siivosi äidin kanssa.<br />
Oli varmistettava, että äiti pysyisi hyvällä tuulella <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ksaisi järjestää vielä viikonloppuna<br />
juhlat sukulaisille.<br />
30
<strong>Sanni</strong> kokosi värikkäät lah<strong>ja</strong>paperit <strong>ja</strong> tyhjät pahvirasiat pihalta <strong>ja</strong> järjesti saamansa<br />
lah<strong>ja</strong>t riviin penkille. Oli hiussolkia, pilailupuodin hassutuksia, hyppynaru,<br />
kirjo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> pelejä. Naapurin Iso-Hene <strong>ja</strong> Pikku-Hene olivat tuoneet koottavan panssarivaunun.<br />
Sellaista <strong>Sanni</strong>lla ei ollutkaan ennestään. Mieleisin lah<strong>ja</strong> oli kuitenkin<br />
upea olkihattu, jonka Tiina oli ostanut lomamatkaltaan <strong>ja</strong> tuonut lentokoneessa<br />
ihan ulkomailta asti.<br />
31
Sunnuntai-iltana tulivat sukulaiset. Vaarilla oli<br />
juhlan kunniaksi vaaleanharmaa pikkutakki<br />
<strong>ja</strong> mummilla kir<strong>ja</strong>va kesämekko. He antoivat<br />
<strong>Sanni</strong>lle valokuva-albumin, johon oli koottu kuvia<br />
syntymäpäiväsankarista. Ensimmäisissä <strong>Sanni</strong>-vauva<br />
makasi sylkitippa huulessa hoitopöydällä.<br />
Seuraavilla sivuilla oli kuvia ensiaskeleista, vesileikeistä<br />
<strong>ja</strong> uudesta polkupyörästä. Se oli iloinen<br />
kansio. <strong>Sanni</strong>akin nauratti, kun hän katseli kuvia<br />
<strong>ja</strong>uhojen tahraamasta pikkuleipurista. Oliko hän<br />
todellakin ollut joskus noin pieni. Kansioon mahtuisi<br />
vielä monia uusiakin hausko<strong>ja</strong> hetkiä.<br />
<strong>Sanni</strong>lla oli niin paljon setiä <strong>ja</strong> tätejä <strong>ja</strong> serkku<strong>ja</strong>,<br />
että sisältä piti kantaa lisää tuole<strong>ja</strong> puutarhaan.<br />
Juhlapöydän ylle oli kiinnitetty värikkäitä paperikaitaleita<br />
katokseksi <strong>ja</strong> kuistin kaiteelle oli kieritetty<br />
valosar<strong>ja</strong>t. Kesäilta oli vielä valoisa, mutta<br />
tänä iltana istuttaisiin pitkään ulkona. Tältä joukolta<br />
eivät koskaan loppuneet jutut kesken.<br />
32
Pienimmät serkut alkoivat vähitellen väsyä.<br />
Talon seinustalla oli rivissä kahdet vaunut <strong>ja</strong><br />
yhdet rattaat. Kaikissa tuhisi hyttysverkon alla<br />
nukkumassa uupunut juhlavieras. Pihakeinussa<br />
mummin vieressä oli viltin alla vielä yksi serkku.<br />
33
Ilta kääntyi yöksi. Aikuiset joivat kahvia, mutta <strong>Sanni</strong> <strong>ja</strong> isommat serkut kiertelivät<br />
taskulamppujen kanssa puutarhassa.<br />
– Hei täällä on siili, tulkaa katsomaan, huudahti serkku <strong>ja</strong> osoitti Niiloa taskulampulla.<br />
– Annetaan Niilon olla rauhassa, <strong>Sanni</strong> käski. – Onpa mukavaa, että siilikin on tullut<br />
minun syntymäpäivilleni.<br />
Mutta <strong>Sanni</strong>a odotti vielä yksi syntymäpäiväyllätys. Niilon perässä heinikossa viipotti<br />
kolme pientä siilinpoikasta. Niiden kuonot näyttivät pitemmiltä <strong>ja</strong> piikit pehmeämmiltä<br />
kuin Niilolla. Kiireesti ne juoksivat Niilon kylkeen <strong>ja</strong> pitivät pientä ääntä.<br />
Niilo katseli ympärilleen <strong>ja</strong> suunnisti sitten halkopinon alle poikaset perässään.<br />
– Tämä sinun Niilosi taitaakin olla Niina, nauroi vaari, joka oli tullut lasten luokse<br />
ihailemaan siilipesuetta.<br />
34
<strong>Sanni</strong> oli hämmentynyt. Nyt hänellä olikin Niilo-lemmikin si<strong>ja</strong>sta Niina-siili <strong>ja</strong><br />
kolme poikasta. Tämä oli kyllä paras syntymäpäivälah<strong>ja</strong>, mitä hän oli koskaan<br />
saanut. <strong>Sanni</strong> päätti heti aamulla lähteä kertomaan uutista Laina Lintuselle apteekkiin<br />
<strong>ja</strong> ostaa samalla monta pussia <strong>salmiakki</strong>a.<br />
35
Marjolahteen muuttaa outo apteekkari, Laina Lintunen. Erityisesti lapset<br />
saavat hänet hermostumaan. Peruukki kallellaan hän hätistää innokkaimmat<br />
asiakkaat ulos hygieenisestä liikkeestään <strong>ja</strong> järjestää kynät riviin<br />
hohtavan työtakkinsa taskuun.<br />
<strong>Sanni</strong>n lemmikkisiili loukkaantuu, <strong>ja</strong> se on saatava hoitoon. Tyttö<br />
rohkaisee mielensä <strong>ja</strong> pyytää apteekkarin apuun. Tädin tiukan ulkokuoren<br />
alta löytyykin eläinrakas ihminen.<br />
<strong>Sanni</strong>n kesäpuuhat huipentuvat monipäiväiseen syntymäpäiväjuhlintaan,<br />
joka päättyy iloiseen yllätykseen.<br />
wickwick.fi
Change language