3/2016
Share Embed Flag
Download ePaper

3/2016

Rinneviesti_3_16 Rinneviesti_3_16

tyopoluiksi
12.09.2016 Views

Julkaisija Rinnekoti-Säätiö & Rinnetuki r.y. 3/2016

Julkaisija Rinnekoti-Säätiö & Rinnetuki r.y.<br />

3/<strong>2016</strong>

Pääkirjoitus<br />

Monitieteellinen maailmankonferenssi kokosi<br />

tieteentekijöitä ja alan toimijoita Melbourneen<br />

IASSIDD on järjestö, jonka tehtävänä on maailmanlaajuisesti tutkimuksen<br />

ja tiedon vaihdon edistäminen kehitysvamma-alalla. Järjestö on perustettu jo<br />

vuonna 1964 ja toimii yhteistyössä Maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa.<br />

Järjestön visiona on maailma, jossa kehitysvammaiset elävät täyttä ja terveellistä<br />

elämää yhteisöjensä arvostettuina jäseninä. Tämä tarkoittaa myös YK:n<br />

vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ja ihmisoikeuksien toteutumista<br />

yhtäläisesti kaikille.<br />

Historiansa viidestoista konferenssi IASSIDD16 pidettiin 14.–19.8.<strong>2016</strong><br />

Australian Melbournessa. Teemana oli Maailmanlaajuinen kumppanuus:<br />

tieteen, päätöksenteon ja käytännön yhdistäminen. Paikalle oli kokoontunut<br />

lähes tuhat osallistujaa 55 eri maasta. Neljän päivän ajan oli tarjolla korkeatasoista<br />

tutkimustietoa sekä käytännön esimerkkejä keskimäärin 15 teemasta<br />

samanaikaisesti. Keskustelu oli vireää niin jokaisen esitelmän yhteydessä<br />

kuin taukojenkin aikana. Useissa paneelikeskusteluissa osallistujina oli tutkijoiden<br />

lisäksi myös kehitysvammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään.<br />

Rinnekoti oli mukana konferenssissa kahdella aiheella. Esittelin käytännön<br />

esimerkkinä vuoden verran käynnissä ollutta Living Lab -toimintaamme,<br />

ja kuulijoiden kysymykset koskivat toiminnan käynnistämiseen tarvittavaa<br />

osaamista ja tuloksia, joita olemme tähän mennessä saavuttaneet. Hyvänä<br />

nähtiin yksikköjen henkilökunnan ja palvelunkäyttäjien aloitteellisuus toiminnan<br />

kehittäjänä, mikä onkin ollut keskeinen tulos jo alkumetreillä. Johtava<br />

psykologi Emmi Tuomi esitteli posterilla meneillään olevaa tutkimustaan<br />

vuorovaikutuksen ja kognition arvioinnista aistimonivammaisten lasten kanssa.<br />

Emmi sai kutsun IASSIDDin monivammaisuustyöryhmään, jota kautta<br />

yhteistyö tulee jatkumaan pitkäjänteisemmin.<br />

Rinnekoti-Säätiö on määrittänyt tutkimus- ja kehittämistyönsä linjauksia<br />

tuleville vuosille strategian muodossa. Tästä voit lukea tarkemmin sivulta 4.<br />

Tutkimustiedon tuottaminen ja hyödyntäminen sekä alan kehittäminen on<br />

ollut Rinnekodin tehtävä jo useiden vuosikymmenten ajan. Juuri nyt on ajankohtaista<br />

kehittää myös varainhankintaa, jotta voimme jakaa apurahoja uutta<br />

tietoa tuottaville tutkijoille. Yhteistyö useiden yliopistojen ja korkeakoulujen<br />

kanssa on meille tärkeää niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.<br />

IASSIDDin järjestämät konferenssit ovat odotettuja ja hyvin valmisteltuja<br />

tapahtumia, sillä kyseessä on ainoa alan maailmanlaajuinen tieteellinen<br />

konferenssi. Seuraava konferenssi järjestetään kolmen vuoden päästä Glasgowssa.<br />

Siihen mennessä moni meneillään oleva tutkimus on saatu tulosvaiheeseen<br />

ja toisaalta moni uusi käynnistynyt tuottamaan tietoa viisaiden<br />

päätösten tekemistä varten. Ehkä saadaan myös järjestön entisten puheenjohtajien<br />

peräänkuuluttamaa tutkimusta siitä, miten tutkimustieto vaikuttaa<br />

poliittiseen päätöksentekoon eri puolilla maailmaa. Vuoropuhelu tieteentekijöiden,<br />

päättäjien, käytännön työn, kehitysvammaisten ihmisten ja heidän<br />

perheidensä välillä on välttämätöntä hyvän elämän edistämisessä ja oikeuksien<br />

turvaamisessa.<br />

Sirpa Granö<br />

Rinnekoti-Säätiön kehittämisjohtaja<br />

IASSIDD - The International Association for the Scientific Study of Intellectual<br />

and Developmental Disabilities<br />

2<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Sisältö 3/<strong>2016</strong><br />

Rinnekodin<br />

olympialaiset<br />

8<br />

Onnistumisen avaimet<br />

ryhmäkodista omaan<br />

asuntoon<br />

11<br />

16<br />

Pääkirjoitus | 2<br />

Sisältösivu | 3<br />

Tutkimus- ja kehittämisstrategia määrittää kehittämistyön<br />

painopistealueita | 4<br />

YK:n vammaissopimus vahvistaa vammaisten<br />

ihmisten oikeuksia | 6<br />

Onnistumisen avaimet ryhmäkodista omaan asuntoon | 8<br />

Kuuntele, kun kokemusasiantuntija puhuu | 10<br />

Saapas lensi Rinnekodin Olympialaisissa | 11<br />

Linnaniemessä perhehoitoa kolmannessa sukupolvessa | 12<br />

Työ on parasta kivunhäirintää | 14<br />

Rinnekodin brändi kehittyy | 16<br />

Nuorille turvapaikanhakijoille tärkeää kesätyökokemusta | 17<br />

Hyvä ja turvallinen lapsuus | 18<br />

Jani on työharjoittelussa Leipätehtaan kanttiinissa | 20<br />

Kohti juhlavuotta | 22<br />

Tervehdys Rinnekodin pappilasta | 23<br />

Rinnekoti uudistuu<br />

Kansikuvataiteilija<br />

55-vuotias Pentti Järviluoma on innokas taiteilija,<br />

joka koristaa kotinsa seinät omilla taideteoksillaan ja<br />

antaa tauluja myös lahjaksi sukulaisilleen ja ystävilleen.<br />

Eniten Pentti kertoo tykkäävänsä ihmisten maalaamisesta<br />

yksinkertaisesti siksi, että niitä on niin monenlaisia.<br />

Monessa hänen teoksessaan on myös talo, niin kuin<br />

tämänkertaisessa kansikuvassakin. Pentin haaveena on<br />

saada omia teoksiaan joskus näytille taidenäyttelyyn.<br />

Päätoimittaja | Sirpa Granö, 040 553 8580, sirpa.grano@rinnekoti.fi<br />

Ulkoasu ja taitto | Virpi Liinoja, virpi@liinoja.com<br />

Kansikuva | Pentti Järviluoma<br />

Rinneviestin toimitusneuvosto | Sirpa Granö pj., Markku Niemelä, Arja Band,<br />

Kristiina Grönholm, Taina Rönnqvist ja Johanna Haaga-Shrestha<br />

Rinneviestin tilaus/osoitteenmuutokset | johanna.haaga-shrestha@rinnekoti.fi<br />

Rinnetuki r.y.:n jäsenten osoitteenmuutokset | Sinikka Niemi, sinikka.niemi@kvtl.fi, 020 690 283<br />

Julkaisija | Rinnekoti-Säätiö ja Rinnetuki r.y.<br />

Painopaikka | Aldus | Painos 4 500 kpl | 56. vuosikerta<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

3

Kehittäminen<br />

Teksti | Taina Rönnqvist Kuvat | KEHYS-yksikkö<br />

Tutkimus- ja kehittämisstrategia<br />

antaa askelmerkit kehittämistyölle<br />

Rinnekodissa on tehty tutkimus- ja kehittämistyötä säätiön alkutaipaleelta<br />

asti. Professori Sven Donner lähti kehittämään diagnostiikkaa ja Sisar-<br />

Aino kävi hakemassa vaikutteita arjen työn kehittämiseen muun muassa<br />

Tanskasta ja Saksasta.<br />

Vuonna 1964 perustettiin Rinnekodin<br />

tutkimussäätiö tukemaan<br />

toimintaa. Sen kautta<br />

rahoitettiin tutkimustyötä muun<br />

muassa AGU- ja INCL-tauteihin sekä<br />

kehitysvammaisuuden syihin liittyen.<br />

Myöhempinä vuosikymmeninä<br />

myönnettiin rahoitusta monien eri<br />

tieteenalojen tutkimuksiin. Vuodesta<br />

2009 alkaen Rinnekodin tutkimussäätiö<br />

on toiminut itsenäisenä Rinnekodin<br />

kehitysvammatutkimuksen<br />

rahastona Suomen Aivosäätiössä.<br />

Tutkimusapurahoja on jaettu vuosittain<br />

useille tutkijoille.<br />

– Rinnekodilla on säätiön sääntöihin<br />

perustuva tehtävä alan tutkimus<br />

ja kehittämistyössä. Hiljattain<br />

tehty tutkimus- ja kehittämisstrategia<br />

antaa meille askelmerkit, joiden<br />

mukaan suunnitelmallista kehittämistyötä<br />

viedään eteenpäin, kertoo<br />

säätiön johtaja Markku Niemelä.<br />

– Toki sote-uudistus ja toimintaympäristön<br />

muutokset edellyttävät<br />

tarkistamaan suuntaa jatkuvasti,<br />

mutta selkeiden linjauksien varassa<br />

on hyvä edetä, jatkaa Niemelä.<br />

Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla<br />

edistetään hyvää elämää<br />

Korkeatasoisen tutkimuksen ja sen<br />

käytännön sovellusten avulla Rinnekoti<br />

tähtää erityisesti kehitysvammaisten<br />

ihmisten terveyden ja<br />

sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen.<br />

– Meillä on pitkät perinteet<br />

tutkimus- ja kehittämistyössä.<br />

Tälläkin hetkellä teemme tutkimusja<br />

kehittämisyhteistyötä useiden<br />

toimijoiden kanssa. Yhteistyömahdollisuuksia<br />

on paljon, ja uudet<br />

kumppanuudet ovat tervetulleita,<br />

kannustaa Niemelä.<br />

– Suunnitelmallisella kehittämistyöllä<br />

Rinnekoti haluaa vahvistaa<br />

asemaansa asiantuntevana<br />

vaikuttajana ja haluttuna kehittäjäkumppanina.<br />

Palvelutoiminnassa<br />

Rinnekodissa on meneillään useita<br />

hankkeita, joilla kehitetään niin<br />

osaamista kuin palveluja asiakastarpeita<br />

vastaavaksi. Yleishyödyllistä<br />

kehittämistoimintaa tehdään monien<br />

eri rahoittajatahojen tukemana. Nykyisellään<br />

Rinnekodissa on meneillään<br />

RAY:n, THL:n, Kela:n, EU:n<br />

ja Euroopan sosiaalirahaston tukemia<br />

projekteja, luettelee Niemelä.<br />

Rinnekodin tutkimus- ja<br />

kehittämisstrategia nojaa<br />

Rinnekodin arvoihin<br />

Rinnekodin tutkimus- ja kehittämisstrategian<br />

takana on reilu vuosi sitten<br />

kehittämisjohtajan saappaisiin<br />

astunut Sirpa Granö.<br />

– Tutkimus- ja kehittämistoiminnan<br />

tavoitteena on yksilöidä ja tuoda<br />

näkyväksi hyvää elämää, kehittää<br />

uusia lähimmäisyyden muotoja entisten<br />

rinnalle sekä vahvistaa asiantuntijuutta<br />

sen eri muodoissa, kertoo<br />

Granö.<br />

– Tämä tarkoittaa esimerkiksi<br />

tieteellisen tiedon ja kokemustiedon<br />

yhdistämistä, vaikuttavuuden arvioinnin<br />

kehittämistä sekä eettisten<br />

periaatteiden toteutumisen varmistamista<br />

kaikessa kehitystyössä, jatkaa<br />

Granö.<br />

Tutkimustoiminnassa uusi strategia<br />

linjaa kolme painopistealuetta:<br />

Hyvä elämä, kehitysvammaisuuteen<br />

liittyvä lääketieteellinen tutkimus<br />

sekä palvelujen saatavuus ja vaikuttavuus.<br />

– Meneillään on kuusi eri tutkimusta<br />

ja haussa juuri nyt kaksi,<br />

laskeskelee Granö.<br />

– Suunnittelua tehdään yhdessä<br />

yliopistojen kanssa ja tutkijoiden<br />

intressejä teemoihimme sovittaen.<br />

Hyvä elämä -painopisteen alla olemme<br />

kiinnostuneita saamaan tutkimustuloksia<br />

esimerkiksi eettisistä<br />

kysymyksistä, sisaruuden teemoista,<br />

kommunikaatiosta ja itsemääräämisoikeuden<br />

toteutumisesta.<br />

Lääketieteen alalla genomitiedon<br />

hyödyntäminen hyvän hoidon suunnittelussa<br />

on kiinnostavaa, samoin<br />

harvinaissairauksiin liittyvät kysymykset<br />

Norio-keskuksen yhteistyökumppaneiden<br />

kanssa, luettelee<br />

Granö.<br />

Palvelujen vaikuttavuus kiinnostaa<br />

niin palvelujen käyttäjää, tilaajaa<br />

kuin tuottajaa. Tutkimustietoa kaivataan<br />

erityisesti pidemmän tähtäimen<br />

vaikuttavuuden osoittamiseksi.<br />

– Kehittämistyötä tehdään osittain<br />

yhdessä muiden palvelutuottajien<br />

ja Arvo-liiton kanssa. Mallia<br />

Rinnekotiin haetaan myös maailmalta.<br />

Esimerkiksi Australiassa ja<br />

Hollannissa monilla palveluntuottajilla<br />

tiivis yhteistyö yliopistojen kanssa<br />

tuottaa hyviä tuloksia tieteellisille<br />

foorumeille ja päätöksenteon pohjaksi,<br />

kertoo Granö.<br />

4 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Living Labissa suunniteltiin kesähaaste Rinnekodin yksiköille.<br />

KEHYS-yksikön kehittämispäivässä pohdittiin, mikä<br />

arvoissamme innostaa ja haastaa kehittämis- ja tutkimustyöhön.<br />

Living Labissä<br />

kehitetään kokeillen<br />

Palvelujen nopeaa, kokeilevaa kehittämistä<br />

varten Rinnekodissa alkoi Living<br />

Lab -toiminta vajaa vuosi sitten.<br />

– Kyseessä on tällä hetkellä 14 yksiköstä<br />

muodostuva verkosto, joka<br />

vertailee ja jakaa arjen tarpeista lähtevän<br />

kehittämistyön tuloksia yhdessä.<br />

Tavoitteena Living Labissä on<br />

luoda hyviä käytäntöjä koko säätiöön<br />

ja miksei laajemminkin kehitysvamma-alalle,<br />

pohdiskelee Granö.<br />

Parhaillaan yhteisenä kehittämisen<br />

kohteena ovat asiakaskokemuskyselyt<br />

ja niiden toteuttaminen<br />

mahdollisimman luotettavasti eri<br />

asiakasryhmille. Tämäkin etenee kokeilujen<br />

ja kokemuksesta oppimisen<br />

kautta, joka on tyypillistä Living<br />

Lab -toiminnalle. Rinnekodin eri<br />

yksiköissä työskentelee kehittämismyönteistä<br />

henkilökuntaa, jolla on<br />

luovuutta kehittää asioita yhdessä<br />

asiakkaiden kanssa, ei pelkästään<br />

heitä varten. Yhteistyöllä saadaan<br />

pysyvämpää muutosta aikaan.<br />

Kehitetään<br />

LÄHIMMÄISYYDEN<br />

uusia muotoja<br />

entisten rinnalle<br />

Tuodaan näkyväksi<br />

ja yksilöidään<br />

hyvä elämä<br />

– Living Lab -toimintaa on tarkoitus<br />

laajentaa vuoden 2017 alusta.<br />

Kokoamme eri teemojen ympärille<br />

useita kehittämisverkostoja, kertoo<br />

Granö innostuneena.<br />

Yleishyödyllinen kehittämistoiminta<br />

luo yhteiskunnallista hyvää<br />

Rinnekodissa on paljon yleishyödyllistä<br />

kehittämistoimintaa, joka luo<br />

yhteiskunnallista hyvää myös muille<br />

kuin Rinnekodin palvelunkäyttäjille.<br />

RAY:n harvinaissairauksien tieto-,<br />

tuki- ja neuvontapalvelun toiminta<br />

Norio-keskuksessa on yksi esimerkki<br />

yleishyödyllisestä toiminnasta.<br />

Granö odottaa Norio-keskuksen<br />

toimintaa tarkastelevan vaikuttavuustutkimuksen<br />

valmistumista.<br />

Norio-keskuksen toimintaa kehitetään<br />

edelleen niin asiakasraadin,<br />

vaikuttavuustutkimuksen kuin jatkuvan<br />

palautteen pohjalta.<br />

Projekteja on meneillään mm.<br />

tuetun työllistymisen ja digitaalisten<br />

ratkaisujen kehittämiseksi.<br />

– Esimerkiksi chat-palvelut niin<br />

Vahvistetaan<br />

ASIANtuntijuutta<br />

vertaistuessa kuin terveysneuvonnassa<br />

ovat tulossa palveluihimme vahvemmin,<br />

valottaa Granö tulevaisuutta.<br />

Lisäksi perhetyön uudet mallit<br />

ja nuorten osallisuuden lisääminen<br />

ovat yksi painopistealueista yleishyödyllisessä<br />

kehittämisessä.<br />

– Saimme juuri EU:lta projektirahoitusta<br />

nuorten osallisuuden<br />

edistämiseen. Kehittämisrahoitusta<br />

haetaan myös terveydenedistämisen<br />

ja työllistymisen tuen uusien muotojen<br />

kehittämiseen. Nämä molemmat<br />

vahvistavat kehitysvammaisten ihmisten<br />

osallisuutta ja hyvää elämää,<br />

kertoo Granö.<br />

Kehittäminen vaatii<br />

koordinointia ja työkaluja<br />

Rinnekodin kehittämisyksikkö KE-<br />

HYS koordinoi säätiön tutkimus- ja<br />

kehittämishankkeita. Tutkimus- ja<br />

kehittämisstrategia antaa kannukset<br />

myös projektiosaamisen kehittämiseen.<br />

Sillä tavoitellaan projektien tehostamista<br />

aina alkuideasta hyötyjen<br />

arviointiin projektin päätyttyä.<br />

– Olemme määritelleet Rinnekodin<br />

projektimallia ja otamme<br />

käyttöön syksyn <strong>2016</strong> aikana myös<br />

projektien hallintaohjelman, kertoo<br />

Granö.<br />

Se tuo mukanaan selkeitä tehtäväkuvauksia<br />

ja työprosessin projektityön<br />

tekijöille. Samalla Rinnekodin<br />

henkilökunta ja johto ovat paremmin<br />

tietoisia meneillään olevasta kehittämistyöstä.<br />

– Työprosessien kehittäminen<br />

entistä sujuvimmiksi on tavoitteena<br />

kaikessa Rinnekodin toiminnassa.<br />

Asiakkaan kanssa käytettävä aika<br />

ja hänen tarpeisiinsa vastaaminen on<br />

se ykkönen, muun työn osalta täytyy<br />

tarkastella mikä on välttämätöntä<br />

tehdä ja miten, pohtii Niemelä.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

5

Ajankohtaista<br />

Teksti ja kuva | Maija Rimpiläinen ja Johanna Haaga-Shrestha<br />

YK:n vammaissopimus<br />

vahvistaa vammaisten<br />

ihmisten oikeuksia<br />

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n vammaissopimus astui<br />

Suomessa voimaan kesäkuussa. Sopimuksessa muun muassa taataan<br />

vammaisille täydet ihmisoikeudet, estetään syrjintää ja edistetään esteettömyyttä.<br />

Samaan aikaan vammaissopimuksen kanssa astuivat voimaan<br />

kehitysvammalain muutokset, jotka olivat välttämättömiä vammaissopimuksen<br />

ratifioimiseksi. Kehitysvammalain muutosten tarkoituksena on<br />

vahvistaa, tukea ja edistää erityishuollossa olevan henkilön itsemääräämisoikeutta<br />

(IMO) ja itsenäistä suoriutumista sekä vähentää rajoitustoimenpiteiden<br />

käyttöä.<br />

Vammaisten oikeuksien yleissopimus<br />

on laajan, vuosikymmeniä<br />

kestäneen ja kansainvälisen<br />

valmistelun tulos. Tavoitteena<br />

on, että vammaiset voisivat<br />

elää tavallista omaa elämäänsä,<br />

samalla tavalla kuin kuka tahansa<br />

muukin. Jotta se onnistuu, tarvitsevat<br />

he kaiken tarpeellisen avun ja<br />

tuen sekä edellytykset. Rinnekodin<br />

johtaja, sosiaalineuvos Markku<br />

Niemelä uskoo, että sopimus antaa<br />

hyvät eväät tämän tavoitteen saavuttamiseen.<br />

– Sopimus heijastaa vammaisten<br />

ihmisten aseman ja roolin muutosta.<br />

Usein syrjään sysityt tai ”hoidettavat<br />

ja holhottavat kohteet” tulevat kanssaihmisiksi,<br />

kansalaisiksi, lähimmäisiksi.<br />

Valitettavasti tänään ihmisoikeuksia<br />

vastaan puhaltavat monet<br />

kylmät puhurit. Vammaissopimus ja<br />

sen toimeenpano ovat osaltaan hyvä<br />

vastalääke yhteiskunnan kasvukivuille,<br />

Niemelä toteaa.<br />

Niemelä suosittaa kaikkia tutustumaan<br />

koko sopimukseen ja sen<br />

sisältöihin. Hän näkee, että jo sopimuksen<br />

johdanto antaa tärkeitä näkökulmia,<br />

kuten tietoisuuden arvokkaasta<br />

panoksesta, jonka vammaiset<br />

henkilöt antavat ja voivat antaa<br />

yhteisöjensä yleiseen hyvinvointiin ja<br />

monimuotoisuuteen.<br />

– Nostaisin sopimuksesta vammaisten<br />

lasten ja naisten oikeudet<br />

näkösälle. Päätöksenteon ja osallistumisen<br />

tukeminen ovat myös erityisen<br />

tärkeitä kehitysvammaisille<br />

ihmisille, Niemelä summaa.<br />

Sopimuksen 19 artikla on perusta<br />

palveluajattelulle. Sen mukaan<br />

palvelut on järjestettävä tukemaan<br />

vammaisten ihmisten jokapäiväistä<br />

elämää heidän päätöstensä mukaan.<br />

– Palvelut pitää sovittaa ihmisten<br />

elämään, ei elämää palveluihin, Niemelä<br />

kiteyttää.<br />

Niemelä näkee, että vammaissopimus<br />

tuo johdonmukaisen näkökulman<br />

tarkastella oikeuksien toteutumista<br />

elämän eri alueilla nimenomaan<br />

vammaisuuden ja vammaisten<br />

ihmisten kannalta.<br />

– Muun muassa perustuslaki,<br />

yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki<br />

osaltaan toteuttavat vammaissopimusta<br />

tai sen henkeä. Tarkoituksena<br />

on, että sama ajattelu leviää muuhunkin<br />

lainsäädäntöön.<br />

Vastuu oikeaan suuntaan<br />

Rinnekodin johtava psykologi Emmi<br />

Tuomi uskoo kehitysvammalain<br />

Emmi Tuomi kuuluu itsemääräämisoikeuksien<br />

työtyhmään.<br />

muutosten mahdollistavan yhä<br />

enemmän yksilöllisemmän ja tilannekohtaisemman<br />

asiakastyöskentelyn.<br />

Lain tultua voimaan esimerkiksi rajoitustoimenpiteitä<br />

ei voi käyttää vain<br />

siksi, että asiakkaalla on rajoitustoimenpidelupa,<br />

vaan jokainen<br />

tilanne tulee arvioida erikseen muun<br />

muassa sen kannalta, onko kaikki<br />

lievimmät keinot kokeiltu ja vaarantaako<br />

asiakas tilanteessa omaa tai<br />

muiden terveyttä ja turvallisuutta.<br />

– Uuden käytännön myötä joidenkin<br />

asiakkaiden kohdalla rajoitustoimenpiteet<br />

tulevat varmasti<br />

vähentymään, mutta joidenkin kohdalla<br />

ne voivat lisääntyäkin, Tuomi<br />

arvelee.<br />

Tuomi antaa esimerkkinä yleisistä<br />

rajoitustoimenpiteistä pyörätuolivyöt<br />

tai sängyn laidat. Ne on aiemmin<br />

katsottu rajoittamistoimenpiteiksi<br />

6 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Juha Vainio Saunalahden rannassa:<br />

”And friends just can’t be found,<br />

Like a bridge over, troubled water,<br />

I will lay me down, Like a bridge over<br />

troubled water, I will lay me down”.<br />

vain, jos asiakas on vastustanut aktiivisesti<br />

niiden käyttöä. Lakimuutosten<br />

jälkeen aktiivista vastustamista ei<br />

enää vaadita. Sen vuoksi moni käytäntö,<br />

jota ei ole aiemmin luettu rajoittamistoimenpiteeksi,<br />

on sitä nyt.<br />

Itsemääräämisoikeuden kannalta<br />

on tärkeää, että asiakkaan omalle<br />

mielipiteelle annetaan painoarvoa.<br />

Jokaisen rajoitustoimenpiteen jälkeen<br />

henkilökunnan tuleekin kirjata<br />

asiakkaan mielipide tai oletus siitä,<br />

miten asiakas koki tilanteen. Palvelujen<br />

toteutumisen suunnitelmiin<br />

kirjataan myös toimenpiteet itsemääräämisoikeuden<br />

tukemiseksi ja vahvistamiseksi.<br />

– Lakimuutokset korostavat eri<br />

osioiden yhteen niputtamista, sillä<br />

on selvää, että mitä vahvemmin<br />

asiakkaan itsemääräämisoikeutta<br />

tuetaan, sitä vähemmän rajoitustoimenpiteille<br />

on tarvetta, Tuomi<br />

summaa.<br />

Rinnekodissa järjestettiin alkukesästä<br />

IMO-koulutuksia henkilökunnalle<br />

ja niissä keskusteluun<br />

nousivat etenkin muutokset siinä,<br />

miten hoitohenkilökuntaa ja esimiehiä<br />

vastuutetaan aiempaa enemmän<br />

päätöksentekoon rajoitustoimenpiteiden<br />

käyttämisestä. Tuomi näkee, että<br />

vastuu siirtyy oikeaan suuntaan.<br />

– Käytäntönä on ollut, että lääkäri<br />

antaa luvan rajoitustoimenpiteiden<br />

käyttämiselle tietyn asiakkaan kanssa.<br />

Nyt uudistusten myötä useissa<br />

rajoitustoimenpiteissä ratkaisun tekee<br />

esimies tai henkilökuntaan kuuluva<br />

sosiaali- tai terveydenhuollon<br />

ammattihenkilö. Mielestäni näin on<br />

hyvä, sillä hoito- ja ohjaushenkilökunta<br />

tuntee asiakkaat parhaiten ja<br />

esimiehet pystyvät esimerkiksi vaikuttamaan<br />

yksikön resursseihin,<br />

Tuomi toteaa.<br />

Imo on sitä, että saa päättää<br />

omista asioista, mutta toisia<br />

pitää kuunnella<br />

Kesäkuussa Rinnekoti-Säätiön<br />

henkilökunnan ensimmäisessä<br />

IMO-koulutuksessa Juha Vainio<br />

piti aluksi kokemuspuheenvuoron.<br />

Siinä hän kertoi, mitä itsemääräämis-oikeus<br />

on ja mitä se ei ole.<br />

– Imo-koulutuksen puhe meni<br />

hyvin, vaikka kutsu tuli puun takaa,<br />

Vainio kertoo nauraen.<br />

– IMO tarkoittaa, että saa määrätä<br />

ja päättää omista asioista, kukaan<br />

ei saa päättää toisen puolesta. Ihminen<br />

on oman elämänsä päämies. Se<br />

tarkoittaa, että saa itse päättää rahaasioista<br />

ja harrastuksista. Se tarkoittaa,<br />

että voi liikkua vapaasti. IMO ei<br />

ole vahtimista, sellaista, ettei päästetä<br />

ulos. IMOon ei myöskään voi vedota,<br />

jos tekee hölmöyksiä, eikä sitä<br />

voi käyttää sääntöjen rikkomiseen.<br />

IMO on sitä, että toisia pitää kuunnella,<br />

Vainio kertoo.<br />

Vainion äiti huolehtii isommista<br />

raha-asioista, mutta Juhalla on tilillään<br />

sovittu määrä käyttörahaa ja<br />

kortti rahan nostamiseen. Vainiolla<br />

on useita harrastuksia, jotka pitävät<br />

hänet kiireisenä arkisin.<br />

– Käyn Vekkarin kirjapiirissä<br />

Pasilan kirjastossa. Siellä luetaan<br />

kirjoja ja esitellään oma suosikkikirja.<br />

Itse esittelin Anders Jakobsonin ja<br />

Sören Olssonin Bertin päiväkirjasarjaa.<br />

Sarjan kirjat kertovat pojasta, joka<br />

kirjoittaa salaa päiväkirjaa. Sitten<br />

käyn Espoon kehitysvammatuki ry:n<br />

pitämässä Stargarden -bändissä. Nimi<br />

tulee siitä, että me harjoitellaan<br />

Tähtitarhan koululla. Olen käynyt<br />

bändissä jo yhdeksän vuotta. Meitä<br />

on yhteensä 10 muusikkoa ja me<br />

esiinnytään yleensä kevät- ja joulujuhlissa.<br />

Minä laulan, joskus soitan<br />

jotakin rytmisoitinta myös. Mä olen<br />

laulanut muun muassa Pepe Willbergin<br />

”Mennään Rööperiin”,<br />

Vainio kertoo ja jatkaa.<br />

– Sitten käyn vielä Kuninkaantien<br />

toimintakeskuksessa Nuorisoklubissa.<br />

Siellä kahvitellaan, jutellaan ja<br />

katsotaan yhdessä Salkkareita.<br />

Vainiolla on myös luottamustehtävä,<br />

sillä hän on Me Itse ry:n Rinnekodin<br />

alajaoksen puheenjohtaja.<br />

– Meillä on neljä kokousta keväällä<br />

ja viisi kokousta syksyllä. Kokoukset<br />

pidetään Lakistossa nettipajalla.<br />

Siellä puhutaan vammaisten asioista<br />

tai Lakiston alueeseen liittyviä<br />

asioita. Me pyritään siihen, ettei kokouksissa<br />

käsitellä mitään henkilökohtaisia<br />

asioita, koska me ei voida<br />

vaikuttaa niihin. Sellaiset asiat pitää<br />

puhua omassa asuntolassa,<br />

Juha Vainio päättää.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

7

Ajankohtaista<br />

Onnistumisen avaimet<br />

ryhmäkodista omaan asuntoon<br />

Lotan tarina<br />

Arja Band.<br />

Lapsen on annettava valita<br />

Kehitysvammaisen nuoren äiti<br />

Arja Band on keskustellut joidenkin<br />

läheistuttaviensa kanssa YK:n vammaissopimuksen<br />

tultua voimaan ja<br />

on hämmästynyt, että siitä loppujen<br />

lopuksi tiedetään perheiden parissa<br />

kovin vähän. Voimaantulopäivänä<br />

10.6. siitä kyllä pidettiin kovaa ääntä,<br />

mutta sen jälkeen asia ei ole juurikaan<br />

saanut näkyvyyttä.<br />

Band toivookin asian ympärille<br />

foorumeja keskustelulle.<br />

– Perustuslaki ja yhdenvertaisuusperiaate<br />

jo määrittävät kaikille<br />

samanlaiset oikeudet, joten siksi<br />

on hieman erikoista, että vammaisille<br />

tästä asiasta tarvitaan vielä oma<br />

lakinsa. Hyvä kuitenkin, että laki<br />

on nyt voimassa, sillä sen puitteissa<br />

määrätty valvonta toteutuu ehkä nyt<br />

aiempaa paremmin, Band pohtii.<br />

Band muistelee kuulleensa jostakin,<br />

että nyt vammaisten on mahdollista<br />

ja oikeutettuakin ärähtää<br />

aiempaa voimakkaammin heitä kohtaavista<br />

epäoikeudenmukaisuuksista.<br />

Monen muun tavoin Band näkee<br />

kuitenkin muutosten tärkeimmäksi<br />

kohdaksi itsemääräämisoikeuden<br />

vahvistamisen ja edistämisen.<br />

Bandin perheessä on aina ollut itsestään<br />

selvyys, että perheen pojalle<br />

annetaan mahdollisuus valita ja kertoa<br />

mielipiteensä. Nytkin edessä on<br />

mitä luultavimmin uuden asumispaikan<br />

valitseminen vuoden loppuun<br />

mennessä. Pojalla on omat mielipiteensä<br />

– olo tuntuu Lakistossa turvalliselta,<br />

joten toiveena on,<br />

että sieltä löytyisi uusi koti.<br />

– Omien mielipiteiden tärkeydellä<br />

on suuri vaikutus lapsen itsetuntoon<br />

ja siihen, miten hän näkee<br />

itsensä. Siksi on mielestäni erittäin<br />

tärkeää, että valintojen tekemiseen<br />

opetetaan jo ihan lapsesta lähtien,<br />

Band toteaa.<br />

Teksti | Milla Vistiaho Kuvat | Johanna Haaga-Shrestha<br />

Alku vuosi 2015 oli Lotta Poutiaiselle jännittävää aikaa. Lotta sai<br />

kuulla tammikuussa 2015 uudesta asumisyksiköstä Sylvesteristä.<br />

Se on kerrostalo, jossa kaikilla asukkailla olisi ihan omat kodit.<br />

Ajatus omasta asunnosta, jossa saisi olla omassa rauhassa, mutta jossa<br />

ohjaajien tuki ja turva olisi kuitenkin lähellä, kiehtoi Lottaa valtavasti.<br />

Lotta oli viimeiset kahdeksan vuotta asunut Rinnekodin ryhmäkodissa,<br />

missä oli viihtynyt erinomaisesti ja elämä siellä oli sujunut hyvin. Uusi<br />

mahdollisuus kuitenkin kiinnosti, joten Lotta osallistui yhdessä vanhempiensa<br />

kanssa uuden yksikön esittelytilaisuuteen. Esittelyn kuultuaan<br />

Lotta innostui uudesta kodista välittömästi ja teki vanhempiensa kanssa<br />

päätöksen uuteen kotiin muuttamisesta.<br />

Edessä olivat kaksi jännittävää kuukautta ennen muuttoa. Niiden aikana<br />

Lotta osallistui uuden yksikön muuttovalmennustilaisuuksiin, täytti<br />

ohjaajan kanssa muuttovalmennukseen liittyvää kirjallista materiaalia<br />

muun muassa omaan arkeen ja elämäänsä liittyvistä asioista sekä tapasi<br />

uuden yksikön esimiehen. Lotalla oli myös kaikenlaisia hankintoja, joita<br />

hän tulisi tarvitsemaan uudessa kodissa. Muuttoa odotellessa Lotta tekikin<br />

äitinsä kanssa tarvittavia ostoksia keräten kasaan puuttuvia tarvikkeita.<br />

Lotalle hankittiin muun muassa oma pölynimuri, suihkuverho sekä<br />

keittiö- ja ruoanvalmistustarvikkeita. Uuden kodin Lotta sisusti oman<br />

mielensä ja makunsa mukaisesti.<br />

Lotta pääsi muuttamaan Sylvesteriin heti maaliskuun alussa, kun<br />

yksikön toiminta käynnistyi. Erittäin mieluisaa Lotalle oli se, että<br />

vanhasta ryhmäkodista Sylvesteriin muutti samaan aikaan kaksi<br />

hänen kaveriaan. Myös yksi ohjaaja siirtyi työskentelemään sinne.<br />

Uuteen yksikköön siirtyminen oli Lotalle iso askel elämässä eteenpäin.<br />

Olihan hän asunut ryhmäkodissa jo pitkään ja tottunut siellä oleviin<br />

Flamencoa ja itämaista tanssia harrastava Lotta kuuntelee usein musiikkia kotonaan.<br />

8 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Asuminen<br />

Lotta laatii itse ostoslistan, kun lähtee kauppaan.<br />

käytäntöihin ja rutiineihin. Uusi<br />

koti toi mukanaan paljon uusia ulottuvuuksia.<br />

Sylvesterissä jokainen<br />

asukas valmistaa päivittäiset ruokansa<br />

omassa asunnossaan ja käy kaupassa<br />

valitsemassa itselleen mieleiset<br />

ruokatarvikkeet ohjaajien tuella,<br />

avulla tai ohjauksella. Ryhmäkodissa<br />

Lotta oli tottunut syömään työtekijöiden<br />

valmistamaa ruokaa eikä ollut<br />

esimerkiksi koskaan käyttänyt veistä.<br />

Ensimmäisten viikkojen jännityksen<br />

ja uuteen ympäristöön<br />

totuttelun jälkeen Lotan arki<br />

Sylvesterissä alkoi sujua erittäin<br />

mukavasti. Sylvesterin henkilökunta<br />

sai ilokseen todeta, miten Lotta<br />

muutamien päivien aikana oppi itsenäisesti<br />

tekemään aamupalan ja<br />

valmistautumaan töihin lähtöön.<br />

Joitain kuukausia myöhemmin Lotta<br />

halusi alkaa syödä aamupalaksi<br />

puuroa ja opetteli valmistamaan<br />

itselleen aamupuuron. Kaupassakäynti,<br />

joka ei ollut aiemmin kuu-<br />

lunut Lotan arkiaskareisiin, alkoi<br />

sujua rutiinilla. Lotta oppi pian tekemään<br />

itselleen kauppalistan ja<br />

valitsemaan suunnitelmansa tarvikkeet<br />

kaupasta. Nyt kuluneen puolentoista<br />

vuoden jälkeen Lotan<br />

taidot ruoanvalmistuksessa ja kodinhoidossa<br />

ovat kehittyneet niin<br />

valtavasti, että Sylvesterissä on voitu<br />

todeta, että Lotasta on kuoriutunut<br />

todella kätevä emäntä, joka<br />

mielellään kokeilee myös uusia<br />

reseptejä.<br />

Monet ryhmäkodin asukkaat<br />

ja heidän omaisensa<br />

saattavat pohtia onko<br />

omassa asunnossa yksinäistä, riittävätkö<br />

taidot tai pitäisikö olla itsenäisempi.<br />

Lotan esimerkki onkin näitä<br />

pohdintoja ajatellen erinomainen.<br />

Jokainen voi oppia uusia asioita, kun<br />

siihen on mahdollisuus ja motivaatio<br />

sekä tarvittava tuki ympärillä.<br />

Lotalla on oma mieluinen asunto,<br />

jossa saa olla kaikessa rauhassa<br />

halutessaan, mutta yhteinen asukastupa<br />

on lähellä ja sinne voi aina<br />

mennä viettämään aikaa. Naapurissa<br />

asuu kavereita, joiden kanssa Lotta<br />

viettää aikaa katsellen Salkkareita tai<br />

musiikkia kuunnellen. Joskus iltaa<br />

vietetään yhdessä ruokaa laittaen.<br />

Ohjaajat ovat arjessa Lotan apuna<br />

yhdessä laaditun ohjaussuunnitelman<br />

mukaisesti. Ohjaajia voi milloin<br />

vain pyytää avuksi tai seuraksi.<br />

Kerran viikossa on asukaskokous,<br />

jossa Lotalla on myös mahdollisuus<br />

puhua itselleen tärkeistä asioista ja<br />

vaikuttaa esimerkiksi vapaa-ajan ohjelmaan<br />

ja Sylvesterissä asumiseen<br />

liittyviin asioihin. Yksikössä järjestetään<br />

yhteistä vapaa-ajan toimintaa,<br />

retkiä, risteilyjä ja illan viettoja vaikkapa<br />

karaoken merkeissä. Lisäksi<br />

Lotan vapaa-aika kuluu flamencon<br />

ja itämaisen tanssin parissa.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

9

Kohtaamisia<br />

Janne Matilainen on piirtänyt vihkoonsa eri kuntien vaakunoita.<br />

Kuuntele, kun kokemusasiantuntija puhuu<br />

Janne Matilainen odottaa kyytiä<br />

illan näytelmäharjoituksiin.<br />

– Yhtään ei jännitä, toteaa Matilainen,<br />

kun yritän tiedustella miltä<br />

esiintyminen kokemusasiantuntijana<br />

tuntuu.<br />

Matilainen on kokenut esiintyjä;<br />

jo kuudes kesä Nurmijärven Taaborinvuoren<br />

kesäteatterin lavalla.<br />

Matilainen esiintyy myös syyskuussa<br />

Kuntamarkkinoilla Rinnekodin<br />

asiakkuuspäällikkö Jaana Laaksosen<br />

kanssa. Puheenvuoron otsikoksi<br />

on kirjoitettu viralliseen ohjelmaan:<br />

”Palvelujen integrointi ja räätälöitävyys<br />

– saako erityistä tukea tarvitseva<br />

asiakas valita?”<br />

Laaksonen ottaa kokemusasiantuntijoita<br />

mielellään mukaan erilaisiin<br />

kohtaamisiin, sillä he osaavat<br />

avartaa kuulijoiden ymmärrystä ja<br />

asiat tulee yleensä käsiteltyä myös<br />

monipuolisemmin. Samalla edistetään<br />

kehitysvammaisten yhdenvertaista<br />

mahdollisuutta vaikuttaa<br />

omiin asioihinsa.<br />

– Kuntamarkkinoilla meillä on<br />

mahdollisuus kohdata useita kuntapäättäjiä<br />

ja syventää heidän asiakasymmärrystään,<br />

pohtii Laaksonen.<br />

– Kun puhun esimerkiksi vammaisten<br />

palveluista, palvelurakenteista<br />

ja etuuksista, olen itse<br />

enemmänkin tekninen asiantuntija<br />

ja kokemusten jakamisen välikäsi.<br />

Jotta asiat olisivat enemmän<br />

konkreettisia ja niiden merkitys ymmärrettäisiin,<br />

osaa vain kokemusta<br />

omaava parhaiten kertoa niistä,<br />

kiteyttää Laaksonen.<br />

Kavereita, työtä ja omaa rauhaa<br />

Kuntamarkkinoiden puheenvuoron<br />

otsikko on pitkä ja virallisen oloinen.<br />

Matilainen aikoo kertoa mistä hänen<br />

hyvä elämänsä rakentuu ja minkälaisia<br />

päätöksiä hän on omassa<br />

elämässään tehnyt saadakseen niitä<br />

palveluja, joita toivoo. Lisäksi Matilainen<br />

aikoo kertoa unelmistaan.<br />

Matilainen on asunut kymmenisen<br />

vuotta Rinnekodin asumisen<br />

palvelussa Klaukkalassa. Oma koti<br />

on sisustettu niin kuin nuorten miesten<br />

kodit yleensä: paljon itselle tärkeitä<br />

kuvia seinällä, taustalla pyörii<br />

suosikkiohjelma tv:stä, urheilukassi<br />

lojuu lattialla.<br />

– Oikein mukava täällä on asua,<br />

kavereitakin on lähellä, Matilainen<br />

kertoo.<br />

Teatteri- ja urheiluharrastukset,<br />

erityisesti lumilautailu, liikuttavat<br />

Matilaista vapaa-aikana. Arkiaamuisin<br />

hän suuntaa askeleensa<br />

joko keittiöhommiin tai tekemään<br />

erilaisia alihankintahommia. Työllistymiseen<br />

Matilainen on saanut<br />

tukea työhönvalmentajalta.<br />

Teksti ja kuva | Taina Rönnqvist<br />

Rinnekodin palvelunkäyttäjistä<br />

tähän mennessä noin 20 henkilöä<br />

on käynyt YKS-kokemusasiantuntijakoulutuksen.<br />

Koulutusyhteistyö<br />

aloitettiin vuonna 2014<br />

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön<br />

kanssa. Kokemusasiantuntijat<br />

ovat tavanneet Rinnekodin yhteistyökumppaneita,<br />

olleet mukana<br />

messuilla ja muissa tapahtumissa<br />

esittelijöinä, olleet mukana<br />

puhumassa alan opiskelijoiden<br />

oppitunneilla sekä tehneet työhaastatteluja.<br />

10 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Vapaa-aika<br />

Jenni kertoi harjoitelleensa kesämökillä<br />

juoksua koirien kanssa. Mikko sai Jenniltä<br />

raikuvat kannustushuudot.<br />

Saapas lensi<br />

Rinnekodin Olympialaisissa<br />

Elokuun alussa Talin urheilupuistoon<br />

kokoontui lähes 50<br />

palvelunkäyttäjää Rinnekodin<br />

perinteisiin Olympialaisiin. Reipas<br />

alkuverryttely viritti kisatunnelmaan<br />

niin kilpailijat kuin kannustusjoukotkin.<br />

Mittaa otettiin tänä vuonna<br />

pikajuoksussa, vauhdittomassa<br />

pituudessa sekä saappaanheitossa.<br />

Rehti kilpailu, itsensä voittaminen ja<br />

toisten kannustaminen olivat näissä<br />

kisoissa pääasia.<br />

Hiljattain avautuneen Toimintakeskus<br />

Poijun väki oli varustautunut kannustuslakanoin.<br />

Outi käy lähes päivittäin Toimintakeskus<br />

Nyyttipuiston kuntosalilla. Saapas lensi<br />

Olympialaisissa mallikkaasti.<br />

Olympialaisissa kisailtiin hyvässä hengessä,<br />

eikä voittaminen tuntunut olevan lainkaan<br />

pääasia. Pikajuoksijoiden joukkoon mahtuivat<br />

myös pyörätuolit.<br />

Teksti ja kuvat | Taina Rönnqvist<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

11

Asuminen<br />

Päivi Luukko-Salmela ja Jorma Salmela vierailevat<br />

edelleen säännöllisesti Sami ja Sari Salmelan luona ja<br />

ovat silloin tällöin apuna perhehoitokodin pyörittämisessä.<br />

Linnaniemessä perhehoitoa<br />

kolmannessa sukupolvessa<br />

Perjantai 17.6.1966. Tuona kesäisenä<br />

päivänä Linnaniemen hoitokotiin<br />

muutti kehitysvammainen<br />

nuori nainen, Ulla. Nyt 50 vuotta<br />

myöhemmin hän asuu yhä siellä<br />

ja Linnanniemen perhehoitokodissa<br />

pyöritetään kahdeksan ikääntyvän<br />

kehitysvammaisen ihmisen arkea jo<br />

kolmannessa sukupolvessa.<br />

Teksti ja kuva |<br />

Johanna Haaga-Shrestha<br />

Kaikki sai alkunsa lehti-ilmoituksesta<br />

Länsi-Uusimaassa,<br />

jossa Rinnekotiin haettiin<br />

perhehoitokoteja. Perhehoito oli vielä<br />

melko uusi ajatus ja tarkoituksena<br />

olikin lähteä kehittämään sitä yhtenä<br />

asumisen muotona. Tyyne ja Erkki<br />

Luukolla oli ollut pitkään visio hoidon<br />

tarjoamisesta sitä tarvitseville,<br />

joten ajatus perhehoitokodin tarjoamisesta<br />

ei tuntunut vieraalta. Kun<br />

Lohjanjärven rannalta oli juuri ostettu<br />

toimintaan sopiva kiinteistökin,<br />

totesivat he yhdessä tuumin ”Tuo<br />

on se, mikä meille sopii”.<br />

Perhehoitokotiin muutti heti<br />

vuonna 1966 16 kehitysvammaista<br />

nuorta aikuista. Perheen tyttären<br />

suoritettua vajaamielishoitajakoulun<br />

1970, perhehoitokotiin sai muuttaa<br />

neljä asukasta lisää.<br />

Nykyajan lainsäädännön mukaisesti<br />

perhehoitokodissa saa asua vakituisesti<br />

seitsemän asukasta, joten<br />

kahdenkymmenen asukkaan perhehoitokoti<br />

kuulostaa näin jälkikäteen<br />

isolta työltä. Linnaniemen perhehoitokodissa<br />

asiat on kuitenkin aina<br />

hoidettu mallikkaasti ja käytettiinpä<br />

sen toiminnasta saatuja kokemuksia<br />

aikoinaan esimerkkinä eduskunnassa<br />

saakka.<br />

– Jos kaikki asukkaat olisivat olleet<br />

kovin samanlaisia, olisihan se<br />

saattanut olla vaikeaa. Mutta kun<br />

asukkaat olivat kaikki eritasoisia<br />

12 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

toimintakyvyltään, niin edistyneemmät<br />

heistä pystyivät auttamaan<br />

huonompikuntoisia ja toimimaan<br />

esimerkkinä muille, Päivi Luukko<br />

-Salmela ja Jorma Salmela kertovat.<br />

Päivi ryhtyi miehensä Jorman<br />

kanssa perhehoitajiksi Tyynen ja Erkin<br />

avuksi jo varhaisessa vaiheessa ja<br />

jatkoivat toimintaa heidän jäätyään<br />

eläkkeelle.<br />

– Kehitysvammaiset ihmiset haluttiin<br />

pois laitoksista, normaaliin<br />

maailmaan. Lähes kaikki meillekin<br />

muuttaneet ihmiset olivat vanhoja<br />

tuttuja toisilleen Rinnekodista,<br />

jossa he olivat asuneet pitkään. Elämä<br />

täällä alkoi kovin vaivattomasti,<br />

kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään<br />

ja jokaiselle löytyi tekemistä,<br />

he jatkavat.<br />

Rinnalla elämistä<br />

”Ajatteletko lainkaan, miten kehitysvammaisten<br />

ihmisten kanssa eläminen<br />

vaikuttaa lapsiisi?” Päivi muistaa<br />

kuulleensa tuon kysymyksen usein<br />

omien lastensa ollessa pieniä. Asiaa<br />

ei sen erityisemmin mietitty, sillä<br />

olihan kehitysvammaisten ihmisten<br />

kanssa asuminen heidän elämäänsä.<br />

Salmelat näkevät kaiken olevan ennemmin<br />

rikkaus, sillä lapset oppivat<br />

jo hyvin nuoresta pitäen näkemään<br />

elämää eri tavalla.<br />

– Kyllähän pienikin vaistoaa erilaisuuden<br />

ja siitä puhuttiin kyllä. Asiat<br />

selitettiin hyvin lapsentasoisesti, jotta<br />

kaikki ymmärtävät, mistä on kyse.<br />

Ehkä tällä kaikella on kuitenkin ollut<br />

joku vaikutus, jatkaahan yksi meidän<br />

pojista perhehoitajana ja kaksi muutakin<br />

ovat löytäneet uran sosiaali- ja<br />

terveysalalta, Päivi kertoo.<br />

Sami Salmela taas kertoo pienenä<br />

ihmetelleensä, miksi naapurin<br />

lapset eivät uskaltaneet tulla leikkimään<br />

heidän kanssaan.<br />

– En kokenut, että elämämme<br />

oli paljonkaan kummempaa. Meillä<br />

vain asui enemmän ihmisiä. Ymmärsin<br />

itse, että meiltä he saavat<br />

tarvitsemansa hoidon ja heillä oli hyvä<br />

olla, Sami muistelee.<br />

Lapsuudessa tai nuoruudessaankaan<br />

Samilla ei koskaan käynyt mielessä<br />

ajatus, että hän joskus jatkaisi<br />

vanhempiensa jalanjäljissä. Hän<br />

kouluttautui suurtalouskokiksi, mutta<br />

suunnitelmat muuttuivat ja vuonna<br />

2004 Salmelan perhehoitokodissa<br />

tehtiin kolmas sukupolvenvaihdos.<br />

Linnaniemen perhehoitokodin asukkaat kokoontuvat päivittäin ruokailemaan yhdessä.<br />

Anopin kouluttama<br />

On selvää, että isoa perhehoitokotia<br />

ei pysty pyörittämään yksin,<br />

vaan työhön tarvitaan pari rinnalle.<br />

Siksi ajatus perhehoitajan työstä<br />

tuli Samille lähemmäksi vasta hänen<br />

tavattuaan Sarin, joka oli kiinnostunut<br />

hoitoalasta. Suunnitelmat<br />

konkretisoituivat, kun Sari ryhtyi<br />

opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi<br />

vammaistyöhön suuntautumalla.<br />

Harjoitusjaksot Sari suoritti<br />

Linnaniemen perhehoitokodissa,<br />

”anopin opeissa”, kuten Salmelat<br />

hymyillen muistelevat.<br />

– Opiskeluryhmäni kävivät täällä<br />

tutustumassa ja he olivat sitä mieltä,<br />

että minulla on ollut paras harjoittelupaikka.<br />

Säännöllistä harjoittelupaikkaa<br />

tästä ei kuitenkaan voi<br />

tehdä, onhan tämä asukkaiden koti,<br />

Sari Salmela kertoo.<br />

– Meidän aikana olemme ottaneet<br />

kaksi työharjoittelijaa, mutta he ovat<br />

olleet tuttujamme, jolloin heihin on<br />

ollut side jo entuudestaan. Heitä on<br />

sitten voinut tarvittaessa pyytää auttamaan,<br />

kun olemme tarvinneet esimerkiksi<br />

sijaisia, jatkaa Sami.<br />

Sekä Sami ja Sari että Päivi ja<br />

Jorma toteavat, että turvarinki perhehoitokodin<br />

pyörittämiseen on välttämätön.<br />

Päivi ja Jorma auttavat<br />

edelleen esimerkiksi kesälomasijaisina<br />

ja tarvittaessa muulloinkin.<br />

Perhehoitotoiminnan koordinoijana<br />

toimivalta Rinnekodilta on saanut<br />

paljon apua koulutusten ja vertaistuen<br />

kautta.<br />

Mummeja ja vauvoja<br />

Entä mitä 50 vuotta kehitysvammaisten<br />

ihmisten kanssa eläminen<br />

on opettanut? Rakkautta, rajojen<br />

määrittelyä ja röntgensilmän käyttöä<br />

ainakin.<br />

– Asukkaista näkee heti, keitä he<br />

todella ovat. He eivät tekeydy joksikin,<br />

vaan ovat kuin avoimia kirjoja.<br />

Olen kiitollinen siitä, että olen saanut<br />

elää näin ainutlaatuisten ihmisten<br />

rinnalla, Päivi toteaa.<br />

Ja elämää on nähtykin. Kaikki<br />

Salmelan perhehoitokodin asukkaat<br />

ovat jo ikääntyneitä, joten nykyään<br />

asioita tehdään kunkin oman jaksamisen<br />

mukaan. Aikoinaan asukkaiden<br />

kanssa on kierretty kylpylöitä ja<br />

ulkomaitakin ja jokaisesta reissusta<br />

on omat muistonsa. Kuten on jokaisesta<br />

asukkaastakin.<br />

– Meillä he saavat elää samaa<br />

perheen elämää kuin me muutkin.<br />

Heillä on mummit siinä missä lapsenlapsillamme<br />

ja he ovat omilla kyvyillään<br />

auttaneet lapsien hoidossa<br />

ja siten nähneet myös vauva-arkea.<br />

Usein he kysyvät, että onko heistä<br />

ollut apua. Ja onhan heistä. Kodin<br />

arjen rullaamisesta löytyy paljon<br />

tekemistä, johon heiltä kyllä löytyy<br />

auttavia käsiä, Päivi toteaa.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

13

Ihmiset<br />

Työ on parasta<br />

kivunhäirintää<br />

Satu istuu vastapäätä kahvila<br />

Regatan tuulisella terassilla. On kesäloma<br />

ja Satu kertoo, miten hän on<br />

hurahtanut mielenterveyssairaanhoitajan<br />

tehtävästä kehitysvammatyöntekijäksi.<br />

Matkalla on ollut<br />

monia mutkia ja sillä on tarvittu<br />

muun muassa monia osaavia työvalmentajia.<br />

– Valmistuin 2010 sairaanhoitajaksi<br />

Metropoliasta. Valmistuttuani työskentelin<br />

muun muassa psykiatrisen<br />

sairaalan suljetulla kuntoutusosastolla,<br />

vastasin siellä lääkehoidosta ja<br />

olin vuorovastaava, Satu aloittaa.<br />

– Pienen tauon jälkeen olin yli<br />

65-vuotiaiden kuntoutusyksikössä<br />

ja tein kuntouttavaa työtä heidän<br />

parissaan. Kuntouttava työote on<br />

ollut minulle alusta lähtien työn tekemisen<br />

johtolanka. Sitten sairastuin<br />

ja olin sairaslomalla puoli vuotta,<br />

Satu jatkaa.<br />

Pitkittyneen sairausloman pelossa<br />

lääkäri määräsi Satun työkokeiluun.<br />

– Minulla oli silloin niin paljon<br />

terveydellisiä rajoitteita, että tarvitsin<br />

toisen ihmisen auttamaan paperitöissä<br />

ja sopivan työpaikan etsimisessä,<br />

Satu muistelee työkokeilun<br />

alkua.<br />

TE-toimiston osoittaman työvalmentajan<br />

kanssa hän löysikin<br />

työkokeilupaikan ohjaajana mielenterveyskuntoutujien<br />

päiväkeskuksessa.<br />

Tämä oli kuitenkin liian<br />

varhaisessa vaiheessa toteutettu työkokeilu<br />

ja Satu sairastui uudestaan.<br />

– Minulla ei ollut siihen aikaan<br />

lääkkeettömiä keinoja pärjätä ja lääkityksen<br />

tasapainoa oli vaikea löytää.<br />

Sitten löysin mindfulnessin, jonka<br />

avulla pystyin jonkin verran hallitsemaan<br />

kipua ja harjoittelemaan<br />

rentoutumista. Aloin harrastamaan<br />

myös aktiivisemmin taijiita, mikä<br />

yhdessä mindfulnessin kanssa auttoi<br />

saamaan elämänhallintaa itselle,<br />

Satu kertoo.<br />

– Ajattelen, että lääkityksen osuus<br />

on noin 40 % sairaudenhoidossa ja<br />

loput muita keinoja. Mielekäs tekeminen,<br />

liikunta ja hyvä parisuhde<br />

auttavat minua kivun häätämisessä,<br />

Satu sanoo ja sukii tuulen pyörittämää<br />

tukkaa pois kasvoiltaan.<br />

– Työ on yksi tärkeimmistä asioista,<br />

joka häiritsee kipua ja siksi se on<br />

14 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

niin tärkeää toipumisen kannalta,<br />

hän jatkaa.<br />

Uutta suuntaa Duurista<br />

Loppuvuodesta 2015 Satu pääsi Helsingin<br />

kaupungin työvoiman palvelukeskus<br />

Duurin asiakkaaksi.<br />

– Edellisestä kerrasta oppineena<br />

ajattelin edetä pienin askelin, ensin<br />

kuntouttavaan työtoimintaan ja<br />

sitten työkokeiluun ja lopuksi työhön.<br />

Tiesin myös, että puoli vuotta<br />

ei välttämättä tule riittämään minulla<br />

työhön paluuseen. Käsityötaitojeni<br />

vuoksi kävin tutustumassa työn<br />

tekemiseen Helsingin kaupungin<br />

Uusix-verstailla, mutta siellä en voinut<br />

aloittaa sisäilmaongelmien takia.<br />

Koin myös, että olen hieman<br />

ylikoulutettu sinne. Duurin työntekijä<br />

soitti Rinnekoti-Säätiön työhönvalmentajalle,<br />

joka nappasi minusta<br />

kiinni ja alettiin sopia kuntouttavasta<br />

työtoiminnasta, Satu muistelee.<br />

Viime vuoden marraskuussa Satu<br />

aloitti kuntouttavan työtoiminnan<br />

Toimintakeskus Nyyttipuistossa<br />

kahtena ja RK-Asunnot Hevosmiehessä<br />

yhtenä päivänä viikossa, neljä<br />

tuntia kerrallaan.<br />

– Alussa minulla oli tarkasti rajatut<br />

työtehtävät, mutta tutustuttuani<br />

palvelunkäyttäjiin ja asukkaisiin<br />

saatoin työskennellä heidän kanssaan<br />

yksinkin. Ohjasin rentoutustuokioita<br />

ja olin tarvittaessa apuna<br />

kauppareissuilla ja kuuntelevana<br />

korvana. Ajan kuluessa huomasin,<br />

että jaksoin enemmän ja olisin voinut<br />

työskennellä pitempiäkin aikoja<br />

tai useampana päivänä. Kuntouttavan<br />

työtoiminnan sopimusta olisi<br />

kannattanut muuttaa myös asiakastuntemuksen<br />

vuoksi – kerran viikossa<br />

tapahtuvat tapaamiset vaikeuttivat<br />

tähän asiakaskuntaan tutustumista.<br />

Tällä suunnitelmalla kuitenkin<br />

toimittiin kolmen kuukauden ajan,<br />

koska kuntouttavan työtoiminnan<br />

järjestelmä on vähän jäykkä muutoksille,<br />

Satu pohtii.<br />

Apua tiukkoihin tilanteisiin<br />

Vähitellen kevään aikana Satu<br />

huomasi, että kehitysvammatyö<br />

on ruvennut kiinnostamaan häntä<br />

enemmän ja enemmän. Sairaanhoitajakoulussa<br />

kehitysvammaisten<br />

henkilöiden asioita ei juurikaan<br />

opiskella ja nyt työn moninaisuus<br />

oli ruvennut viehättämään.<br />

– Tätä työtä voin tehdä koko<br />

persoonallani ja yhdistää siinä<br />

ammatillista osaamistani ja harrastuksia.<br />

Haluan myös oppia lisää<br />

ja saada haasteita työhöni, Satu<br />

kertoo hymyillen.<br />

Niinpä Satun kuntouttavan työtoiminnan<br />

loppuarvioinnissa tavoitteeksi<br />

kirjattiin työkokeilu, ensin<br />

lyhyemmällä työajalla neljänä päivänä<br />

viikossa ja sitten viitenä päivänä<br />

viikossa. Työkokeilupaikkana oli<br />

Rinnekoti-Säätiön Toimintakeskus<br />

Kornetti.<br />

Kuntouttavan työtoiminnan ja<br />

työkokeilujakson jälkeen kuntoutujan<br />

kanssa keskustellaan jatkosuunnitelmasta.<br />

Satun kokemukset<br />

toimintakeskuksissa tehtävästä työstä<br />

ja työyhteisöstä sekä työvalmentajilta<br />

saatu tuki vaikuttivat siihen,<br />

että yksi mielenterveyssairaanhoitajista<br />

voitettiin kehitysvamma-alalle.<br />

Satun kohdalla suunnitelmissa on<br />

heinäkuun työttömyysjakson jälkeen<br />

työllistyä palkkatuella elokuun alusta<br />

uuteen Toimintakeskus Kartanonhakaan.<br />

Työ on osa-aikatyötä, mutta<br />

viitenä päivänä viikossa.<br />

– Tiukassa tilanteessa, kun omat<br />

voimat ovat rajalliset, tarvitaan oikeita<br />

ihmisiä ajamaan omia asioita.<br />

Vaikka tahtoa on, ei monimutkaisia<br />

asioita saa noissa tilanteissa hoidettua.<br />

Tämän ymmärtäminen on<br />

ainakin tullut itselleni omien kokemuksien<br />

myötä selväksi, Satu<br />

lopettaa.<br />

Teksti ja kuva | Maija Rimpiläinen<br />

Kuntouttava<br />

työtoiminta<br />

Rinnekodissa<br />

Kuntouttava työtoiminta<br />

käynnistyi Rinnekodissa<br />

2013 Espoon kaupungin<br />

kaksivuotisella palvelusopimuksella.<br />

Vuonna 2014 toiminta laajentui Vantaan<br />

ja Helsingin asiakkaille. Nykyään<br />

Rinnekodissa on yksilökohtaisen<br />

kuntouttavan työtoiminnan lisäksi<br />

kaksi kuntouttavan työtoiminnan<br />

ryhmää, Boosti Pitäjänmäki ja<br />

Boosti Espoon keskus. Helsingissä<br />

yksittäisiä asiakkaita on noin 10 kuukaudessa<br />

ja kummassakin ryhmässä<br />

14. Keskeyttämisiä ei ole juurikaan<br />

tullut koko tänä aikana.<br />

– Kuntouttavan työtoiminnan<br />

käsite oli aluksi Rinnekodissa vieras.<br />

Etsiessäni kuntoutujille työtoimintapaikkoja,<br />

yksiköistä tuli<br />

paljon kysymyksiä ja jonkin verran<br />

oli ennakkoluulojakin. Kerroin,<br />

että kuntouttavan työtoiminnan<br />

koordinaattorina olen aina tavoitettavissa<br />

ja valmis tukemaan, jos tulee<br />

kysymyksiä. Tärkeää oli myös avata<br />

termejä ja kertoa, miten muualla työtoimintaa<br />

on järjestetty, Rinnekodissa<br />

kuntouttavaa työtoimintaa käynnistämässä<br />

ollut Henna-Marita Kallio<br />

muistelee.<br />

Juuri sopivan työtoimintapaikan<br />

löytäminen on tärkeää, jotta se oikeasti<br />

tukee asiakkaan urapolkua.<br />

Hyviä tuloksia on saatukin aikaan,<br />

sillä kuntouttavan työtoiminnan<br />

asiakkaita on työllistynyt Rinnekotiin<br />

eri tehtäviin. Monet kuntouttavan<br />

työtoiminnan asiakkaat<br />

ovat myös löytäneet jatkopolun esimerkiksi<br />

oppisopimusopiskelusta,<br />

opinnoista tai työkokeiluista.<br />

Rinnekodissa kuntouttavan työtoiminnan<br />

esimiehenä toimii Kim<br />

Lautamo.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

15

Ajankohtaista<br />

Teksti | Johanna Haaga-Shrestha<br />

Kuva | Sari Myllymäki<br />

Rinnekodin<br />

brändi<br />

kehittyy<br />

Rinnekoti näkyy syksystä lähtien<br />

tuoreella visuaalisella<br />

ilmeellä. Visuaalisen ilmeen<br />

uusiminen on kuitenkin vain osa<br />

brändin kehitystyötä, joka Rinnekodissa<br />

on ollut käynnissä keväästä<br />

lähtien. Rinnekodin viestintäpäällikkö<br />

Taina Rönnqvist, mitä brändillä<br />

tarkoitetaan?<br />

– Brändi tarkoittaa mielikuvaa<br />

yrityksestä ja organisaatiosta. Jokaisella<br />

organisaatiolla on brändi, onpa<br />

sitä tietoisesti rakennettu tai ei. Se<br />

on siis paljon enemmän kuin pelkkä<br />

logo. Rinnekoti on jo 90-vuotias<br />

säätiö ja näin ollen rakentanut brändiään<br />

koko tämän ajan. Kaikki mitä<br />

sanomme tai teemme, rakentaa osaltaan<br />

mielikuvaa meistä ja meidän<br />

brändiämme.<br />

Miksi brändiä lähdettiin<br />

kehittämään?<br />

– Rinnekoti on vahva ja tunnettu<br />

brändi omalla toimialallaan. Vaikka<br />

olemme pitkän historian omaava<br />

säätiö ja vahva brändi, se ei tarkoita,<br />

etteikö brändistä tulisi pitää huolta<br />

ja kehittää edelleen. Keväällä valmistuneessa<br />

viestintästrategiassa yhtenä<br />

projektina päätettiin käynnistää<br />

Rinnekodin brändin kehittäminen,<br />

jolla tuetaan Rinnekodin strategisia<br />

tavoitteita ja kasvua.<br />

Mikä muuttuu ja toisaalta, mitä<br />

vanhaa säilytetään?<br />

– Joskus brändiuudistukset ovat niin<br />

perusteellisia, että muutetaan yrityksen<br />

arvot, visio ja missio. Rinnekodilla<br />

on vahvat juuret ja arvot, jotka<br />

koemme omiksemme. Brändin kehittämistyö<br />

pohjautuu arvoihimme.<br />

Vahva brändilupauksemme on<br />

edelleen ”Tukea hyvään elämään”.<br />

Rinnekodin brändin kehittämisen<br />

ensimmäinen näkyvin osa on visuaalisen<br />

ilmeemme uudistaminen.<br />

Tämä tarkoittaa muun muassa säätiön<br />

logon modernisointia, uusia värija<br />

fonttivalintoja ja vähitellen kaiken<br />

markkinointimateriaalin uudistamista.<br />

Rinnekodin pääväri on jatkossa<br />

turkoosi, joka itse asiassa nousi sisäisessä<br />

brändikyselyssäkin esille väritoiveena.<br />

Turkoosi on myötätunnon,<br />

parantamisen ja luotettavuuden väri<br />

ja se liitetään myös kehittymiseen.<br />

Uusi ilmeemme on ensimmäisen<br />

kerran näkyvimmin esillä Kuntamarkkinoilla<br />

syyskuussa. Uudet<br />

verkkosivut valmistuvat vuoden<br />

vaihteeseen.<br />

Mikä uuden logon<br />

tausta-ajatus on?<br />

– Logon modernisointi pohjautuu<br />

arvoihimme asiantuntijuus, lähimmäisyys<br />

ja hyvä elämä. Uusi logomme<br />

on timantti. Siihen kiteytyy<br />

vuosikymmenten kokemus ja vahva<br />

asiantuntijuus. Logossa olevan<br />

R-kirjaimen ympärille rakentuu ajatus<br />

vahvasta otteesta, tukevasta kainalosta<br />

– se kuvaa lähimmäisyyttä<br />

ja tukea, jota yhteisömme antaa. Timantin<br />

ylle kaareutuu katto, joka<br />

kuvaa suojaa, turvaa ja lähimmäisyyttä.<br />

Miten uusi brändi syntyi?<br />

– Brändin kehittämistyössä on<br />

kuunneltu isoilla korvilla ja ajateltu<br />

suurella sydämellä. Olemme yrittäneet<br />

katsoa mahdollisimman kauas,<br />

mutta erityisesti lähelle. Olemme<br />

ajatelleet isosti tähyten tulevaisuuteen.<br />

Olemme olleet myös kriittisiä.<br />

Rinnekodin brändin kehittämistyöryhmään<br />

kuuluvat Rönnqvistin<br />

lisäksi palvelutoiminnan johtaja Linda<br />

Laatikainen, asiakkuuspäällikkö<br />

Jaana Laaksonen ja projektipäällikkö<br />

Nadja Delcos. Uudistuksessa suunnittelun<br />

ja toteuttamisen kumppaninamme<br />

on mainostoimisto RED.<br />

Kehittämistyö ei ole kuitenkaan ollut<br />

vain pienen työryhmän tai mainostoimiston<br />

yksin puurtamista.<br />

Siihen on sisältynyt mm. henkilökunnan<br />

sisäinen brändikysely, toimialan<br />

analysointia, mediaseurantaa,<br />

asiakkaiden kuuntelua ja työpajoja.<br />

Muun muassa henkilökunnalta<br />

saimme rehellisen mielipiteen nykytilasta;<br />

niin vahvuuksistamme kuin<br />

heikkouksistamme. Vastaajat antoivat<br />

rohkeitakin ideoita säätiön uudistamiseen.<br />

Vastaukset antoivat<br />

rohkeutta tehdä uudistusta ja tuli<br />

tunne, että henkilökunta odottaa<br />

säätiön uudistumista visuaalisen<br />

ilmeensä osalta. Palvelunkäyttäjät<br />

puolestaan osallistuivat kertomalla,<br />

millaisia asioita he haluavat kertoa<br />

Rinnekodista ulospäin. Lisäksi he<br />

ovat olleet apuna uuden kuvamaailman<br />

toteuttamisessa.<br />

Millaisella aikataulu brändin<br />

kehittämisellä on?<br />

– Kehittämistyö käynnistyi keväällä<br />

ja uusi ilme otetaan käyttöön syksyn<br />

<strong>2016</strong> aikana. Verkkosivu-uudistus on<br />

käynnissä ja uudet sivut on tarkoitus<br />

avata vuoden vaihteeseen mennessä.<br />

Uskon, että hyvä ulkoinen viestintä<br />

kumpuaa hyvästä sisäisestä<br />

viestinnästä. Käynnissä on myös sisäisen<br />

viestinnän kehittämisprojekti<br />

ja erityisesti intranetin uudistus, jonka<br />

arvioidaan olevan valmis vuoden<br />

vaihteeseen mennessä.<br />

16 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Nuorille turvapaikanhakijoille<br />

tärkeää kesätyökokemusta<br />

Työelämä<br />

Teksti ja kuvat | Johanna Haaga-Shrestha<br />

Kymmenkunta nuorta turvapaikanhakijaa pääsi tutustumaan kuluneen<br />

kesän aikana suomalaiseen työelämään kesätöiden kautta. Töiden tekeminen<br />

toi nuorille paitsi vaihtelua toimettomuuden tilalle, antoi se myös<br />

mahdollisuuden osaamisen näyttämiseen ja onnistumisen kokemuksiin.<br />

– Kyllä nyt tulee siistiä, tokaisee<br />

Juniorikodin asukas seuratessaan<br />

Najeefin ja Mohammedin työntekoa<br />

hänen huoneessaan Malminkartanossa.<br />

Najeefilta ja Mohammedilta<br />

ikkunanpesu käy jo ripeään, sillä<br />

Malminkartanon urakka alkaa olla<br />

loppusuoralla. Vaikka nuorilla ei<br />

olekaan yhteistä kieltä, yhdessä tekemiseen<br />

on löytynyt sopiva rytmi ja<br />

rutiini. Tukena on projektityöntekijä<br />

Amir Chaab, joka ohjeistaa ja seuraa<br />

työntekoa.<br />

Lisää pestävää on tiedossa Espoon<br />

Lakistossa, jossa työt jaetaan<br />

viiden muun nuoren kanssa. Useampikin<br />

Helsingin Diakonissalaitoksen<br />

Lakiston tukiasumisyksikössä asuva<br />

nuori olisi kiinnostunut, mutta<br />

ensisijainen tilaisuus annettiin niille<br />

nuorille, jotka osallistuivat Rahaautomaattiyhdistyksen<br />

rahoittaman<br />

Taidoista työpoluiksi –projektin järjestämään<br />

työelämäkerhoon tai työtaitojen<br />

arviointeihin.<br />

– Moni kavereista on ollut pettyneitä,<br />

etteivät aluksi ottaneet asiaa<br />

niin tosissaan. Nyt heilläkin olisi<br />

mahdollisuus tehdä töitä, Najeef<br />

miettii.<br />

Najeef ja Mohammed ovat puolestaan<br />

alusta lähtien olleet hyvin motivoituneita<br />

työntekoon – vaikkakin<br />

se on vaatinut aikaisia heräämisiä ja<br />

pitkiä työmatkoja. Molemmille on<br />

pikkuhiljaa muovautumassa mieleen<br />

ajatus siitä, mitä he haluaisivat ammatikseen<br />

tehdä.<br />

– Ravintola-ala kiinnostaisi, kertoo<br />

Mohammed Najeefin miettiessä<br />

ennemmin hitsaaja-alaa, jossa pääsisi<br />

tekemään fyysistä työtä.<br />

Nuorten ajatukset siitä, mihin he<br />

ensimmäiset palkkarahansa käyttävät,<br />

ovat pitkälti samanlaiset kuin<br />

monella muulla ikätoverilla.<br />

– Haluan ostaa uuden puhelimen,<br />

koska minun vanha on rikki ja sillä<br />

ei saa soitettua, Najeef kertoo.<br />

Mohammed miettii vastausta hieman<br />

pidempään ja pääty siihen, että<br />

jokin osa ainakin menee säästöön.<br />

Asukkaiden seurana<br />

Länsirinteellä, yhdellä Rinnekodin<br />

tutkimus- ja kuntoutusyksiköistä<br />

alkukesän kahden viikon kesätyörupeamaan<br />

ollaan tyytyväisiä. Yksi<br />

turvapaikanhakija päätyi yksikköön<br />

töihin vastaanottokeskuksen oltua<br />

yhteydessä Rinnekodin henkilöstötoimistoon<br />

asiasta.<br />

Yksikössä ei ole aiemmin ollut<br />

alaikäisiä kesätyöntekijöitä. Selvää<br />

oli, että nuori ei saanut osallistua<br />

asukkaiden hoitamiseen tai syöttämiseen.<br />

Tehtäviä kuitenkin löytyi.<br />

– Tehtävät olivat enemmänkin<br />

kodinhoidollisia. Lisäksi hän seurusteli<br />

asukkaiden kanssa omalla kielellään<br />

ja ulkoilutti yhdessä kokeneen<br />

hoitajan kanssa asukkaita. Hän piti<br />

seuraa asukkaille, istui vieressä ja<br />

piti kädestä kiinni, soitteli kitaraa ja<br />

katseli yhdessä piirrettyjä elokuvia.<br />

Opiskeli hän myös hoitajien kanssa<br />

ahkerasti suomen kieltä, esimies<br />

Riitta Zetterman muistelee.<br />

Nuori osasi jonkin verran suomea,<br />

mutta perehdytys työtehtäviin tapahtui<br />

lähinnä näyttämällä, opastamalla<br />

kädestä pitäen ja ohjaamalla.<br />

Alkujännityksestä päästyään hän otti<br />

itse aktiivisesti osaa kyselemällä.<br />

Asukkaat tykkäsivät uudesta työntekijästä<br />

kovasti ja myös työntekijöiden<br />

mielestä kokemus oli erittäin<br />

hyvä.<br />

– Opettihan se suvaitsevuutta,<br />

kulttuuria, Zetterman kertoo.<br />

Nuoret turvapaikanhakijat oppivat<br />

ikkunanpesun nopeasti.<br />

Autoja riitti pestäväksi Lakistossa.<br />

Turvapaikanhakijat ja työnteko<br />

• Turvapaikanhakijat, joilla on<br />

henkilöllisyyspaperit, saavat<br />

tehdä työtä kolmen kuukauden<br />

kuluttua maahan saapumisesta.<br />

• Turvapaikanhakijat, joilla ei ole<br />

henkilöllisyyspapereita, saavat<br />

tehdä töitä kuuden kuukauden<br />

kuluttua hakemuksen jättämisestä.<br />

• Alaikäiset yksin Suomeen tulleet<br />

turvapaikanhakijat saavat käyttörahaa<br />

muutamia kymmeniä euroja<br />

kuukaudessa. Työnteko vaikuttaa<br />

käyttörahan määrään.<br />

Vastaanottokeskus voi määrittää,<br />

minkä verran nuori saa ansaita<br />

ennen sen vaikutusta käyttörahaan.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

17

Ihmiset<br />

Hyvä ja turvallinen lapsuus<br />

rakentuu arjen rutiineista<br />

Teksti ja kuva | Taina Rönnqvist<br />

Meneillään olevaan valtakunnalliseen kehitysvammaisten laitosasumisen<br />

purkamiseen liittyen Rinnekodin lastenyksiköt muuttuvat pienryhmäkodeiksi.<br />

Uutta palvelumuotoa on rakennettu palvelupäällikkö Tiina-Maria<br />

Sandeliuksen johdolla.<br />

– Lasten pienryhmäkotityyppinen<br />

asuminen on palvelumuotona hyvin<br />

uutta niin meille palveluntuottajille,<br />

lasten perheille kuin kehitysvammaisille<br />

lapsille palveluja ostaville kunnillekin,<br />

kertoo Sandelius.<br />

– Hyvällä suunnittelulla ja yhteistyötä<br />

tekemällä saamme rakennettua<br />

lapsen tarpeista lähtevän kodinomaisen<br />

hoidon, jatkaa Sandelius.<br />

Muutosta aitiopaikalta on seurannut<br />

Einolan ja Annalan esimiehenä<br />

aloittava Tuija Hyvönen, jolle työn<br />

monimuotoisuus ja ihmisläheisyys<br />

ovat tärkeitä asioita. Einola on koti<br />

autistisille ja psyykkisesti oireileville<br />

lapsille. Annalan lisäksi Rinnekodin<br />

Hiialassa hoidetaan autisminkirjon<br />

lapsia.<br />

Lasten arki on eri yksiköissä asiakasryhmästä<br />

ja iästä riippuen vähän<br />

erilaista.<br />

– Arkeen kuuluu paljon samoja<br />

asioita, kun tavallisissa perheissäkin.<br />

Arkea rytmittävät koulun tai kerhonkäynti,<br />

erilaiset terapiat ja harrastukset,<br />

ilot ja surut, mahdollisuus oppimiseen<br />

ja valintojen tekemiseen,<br />

kuvailee Hyvönen lasten arkea.<br />

Tänä aamuna suurin osa lapsista<br />

on lähtenyt Rinnekodin erityiskouluun,<br />

joka sijaitsee kävelymatkan<br />

päässä.<br />

Rinnekodin lapsilla on nimetty<br />

omaohjaaja. Lapset saavat paljon<br />

läheisyyttä ja aikuisen aitoa, kiireetöntä<br />

läsnäoloa helpottamaan koti-ikävää,<br />

kun vanhemmat eivät ole<br />

paikalla, kertoo Hyvönen.<br />

–Monet lapset käyvät ahkerasti<br />

kotilomilla viikonloppuisin ja lomaaikoina,<br />

ja vanhemmat vierailevat<br />

meillä viikottain, jatkaa Hyvönen.<br />

Kehitysvammaisen lapsen hoitaminen<br />

kotioloissa on ollut usein<br />

mahdotonta toteuttaa lapsen hoidontarpeen,<br />

vanhempien töissä käynnin<br />

tai sisarusten huomioimisen vuoksi.<br />

Useimmiten lasten polku jatkuu<br />

Rinnekodin lastenyksiköiden kautta<br />

täysi-ikäisten asumisyksikköön<br />

tai lastensuojelun jälkihuollon itsenäistymisyksikköön.<br />

Tilapäis- ja<br />

tutkimusjaksoilla käyvillä lapsilla<br />

asuminen voi jatkua edelleen<br />

vanhempien luona tai sitten lapset<br />

muuttavat näiden jaksojen kautta<br />

Rinnekodin palvelujen piiriin. Jokaiselle<br />

lapselle pyritään löytämään<br />

juuri hänelle parhaiten sopiva asumismuoto.<br />

Useimmiten kehitysvammaiset<br />

lapset tulevat tarvitsemaan<br />

jollakin tavoin tuettua asumista<br />

loppuelämänsä ajan.<br />

Hyvösellä itsellään on neljä lasta<br />

ja kokemusta vanhempien välisestä<br />

vertaistuen voimaannuttavasta<br />

vaikutuksesta. Hän toivoo aktiivista<br />

Kasvunkodit ovat lastensuojelun<br />

yksiköitä kehitysvammaisille tai<br />

muuten erityistä tukea tarvitseville<br />

lapsille.<br />

Asumisharjoittelua tarjoava<br />

Omakoti Sofiassa täysi-ikäistynyt<br />

tai nuori aikuinen voi turvallisesti<br />

harjoitella itsenäistä asumista,<br />

myös lastensuojelun sijaishuollon<br />

jälkeen.<br />

yhteistyötä vanhempien kesken, näin<br />

lapsille saadaan luotua paras mahdollinen<br />

lapsuus.<br />

Rinnekodin lasten ja perheiden<br />

palveluissa kasvua<br />

Rinnekodin lasten ja perheiden palvelut<br />

tarjoavat tukea lasten kasvuun<br />

ja perheiden jaksamiseen. Sijaishuollon<br />

palvelussa on ympärivuorokautista<br />

kuntouttavaa hoitoa ja<br />

kasvatusta sekä avopalveluna esimerkiksi<br />

tukea perheiden arjessa jaksamiseen.<br />

– Kasvunkotiemme lapset ovat<br />

kehitysvammaisia tai erityistä tukea<br />

tarvitsevia, lastensuojelun sijoittamia<br />

lapsia. Toimintamme tavoitteena on<br />

kuntouttaa lasta ja hänen perhettään<br />

siten, että heidän voimavaransa lisääntyisivät<br />

ja perheen yhdistäminen<br />

olisi mahdollista, kertoo palvelupäällikkö<br />

Tiina-Maria Sandelius.<br />

Espoon Lakistossa sijaitsevassa<br />

Kasvunkoti Onni ja Ilonassa on<br />

paikkoja yhteensä 10 lapselle. Heidän<br />

kuntouttamisessaan hyödynnetään<br />

erityisesti liikuntaa ja taide-<br />

18 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Tuija Hyvönen kokee ihmisläheisen<br />

ja monipuolisen työn mielekkääksi.<br />

kasvatusta. Kasvunkoti Elli ja Niilossa,<br />

Helsingin Pitäjänmäessä, on<br />

tällä hetkellä tilaa 7 lapselle, mutta<br />

yksikkö on laajentumassa uusien tilojen<br />

myötä 6 paikalla.<br />

Omakoti Sofia tarjoaa turvalliset<br />

puitteet itsenäistymiselle<br />

Omakoti Sofia on asumisharjoittelua<br />

tarjoava palvelu Helsingin Malminkartanossa.<br />

Sen toiminta käynnistyi<br />

alkusyksystä.<br />

– Asumisharjoittelua tarjotaan<br />

täysi-ikäisille nuorille esimerkiksi<br />

sijaishuollon jälkeen. Omakoti<br />

Sofiassa nuori voi harjoitella omatoimista<br />

asumista ja itsenäistymistä<br />

turvallisesti, sillä ohjaajat ovat ympäri<br />

vuorokauden tarvittaessa apuna,<br />

kertoo Sandelius 8-paikkaisen asumisharjoitteluyksikön<br />

toiminnasta.<br />

Kirja Kaisasta<br />

syntyi käytännöntarpeesta<br />

Kaisa on kuvitteellinen lapsi, joka asuu<br />

kehitysvammaisille lapsille suunnatussa<br />

lastensuojelun palvelussa. Kirjassa kerrotaan<br />

Kaisan päivästä – arkirutiineista, keskusteluista<br />

oman ohjaajan kanssa, Kaisan haaveista<br />

ja huolenaiheista.<br />

– Idea kirjaan syntyi käytännön tarpeesta.<br />

Lastenkirjallisuudesta ei tuntunut löytyvän kirjaa,<br />

jossa olisi kuvattu lastensuojelun palvelussa<br />

elävän lapsen elämää, kertoo Tuija Hyvönen.<br />

Kirja on syntynyt Hyvösen ja Reetta<br />

Meydanoglun työn ohessa.<br />

– Hahmoa ideoimme yhdessä lasten kanssa.<br />

Lapset pääsivät myös kommentoimaan kirjan<br />

sisältöä, ja kokivat tarinan omakseen, kertoo<br />

Hyvönen. Kirjan tarina pohjautuu lastensuojeluyksikössa<br />

asuvien lasten arkeen ja elämään.<br />

Kirja toimii hyvin esimerkiksi perehdyttämisen<br />

välineenä, kun suunnitellaan lapsen muuttoa<br />

lastensuojelunyksikköön. Sen avulla myös lapsen<br />

läheiset saavat käsityksen mitä lapsen päivään<br />

kuuluu. Kirja ilmestyy loppuvuodesta.<br />

Olisiko<br />

Sinun ilmoituksellesi<br />

tilaa<br />

tässä<br />

?<br />

Katso Rinneviestin mediakortti<br />

osoitteesta<br />

www.rinnekoti.fi<br />

ja varaa ilmoitustilasi heti!<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

19

Työelämä<br />

Teksti ja kuva | Maija Rimpiläinen<br />

Jani on työharjoittelussa<br />

Leipätehtaan kanttiinissa<br />

Rinnekodin työhönvalmentaja Paula Koskelainen-<br />

Nordberg on valmennettaviensa tukena uudessa työpaikassa.<br />

Jani Leinonen aloitti työharjoittelun<br />

Kaikukadun Leipätehtaan<br />

Kanttiinissa huhtikuun puolenvälin<br />

paikkeilla. Nyt hän työskentelee 20<br />

tuntia viikossa, ja jos kaikki menee<br />

suunnitelmien mukaan, hän työllistyy<br />

lounasravintolaan ja jatkaa<br />

ainakin pitkälle vuoteen 2017 asti.<br />

Jani on käynyt Vallilan ammattikoulun<br />

rakennuslinjan ja harjoittelee<br />

nyt uutta alaa vakavissaan.<br />

Jani siirtyi Kanttiiniin suoraan<br />

kaupan kassalta. Vaihto tapahtui<br />

lennosta, sillä työsopimus kaupassa<br />

loppui ja Kanttiinissa tarvittiin<br />

työväkeä. Paula Koskelainen-<br />

Nordberg, Janin työhönvalmentaja,<br />

löysi harjoittelupaikan lounastauollaan<br />

Pitäjänmäen Kanttiinissa.<br />

– Ruokailun lomassa jututin paikan<br />

henkilökuntaa ja kerroin, että<br />

etsin työpaikkaa eräälle harjoittelijalle.<br />

Paikka oli minulle ennestään<br />

tuttu, sillä olimme käyneet aiemmin<br />

työtoiminnan ryhmän kanssa haravoimassa<br />

lounasravintolan ison sisäpihan.<br />

Pitäjänmäen Kanttiinin<br />

henkilö ehdotti, että olisin yhteydessä<br />

Leipätehtaan Kanttiiniin. Niin<br />

sitten soitin ja tässä sitä nyt ollaan,<br />

Paula kertoo iloisena.<br />

Janin tehtäviä ovat tiskaus, tukkukuorman<br />

purkaminen, ruokalinjaston<br />

täyttäminen ja siivous, aamiaisen<br />

poiskattaus, vesipullojen täyttäminen<br />

ja kahvituksien toimittaminen.<br />

– Olin Janin mukana kolme ensimmäistä<br />

päivää. Neljäntenä päivänä<br />

kävin tarkistamassa, miten<br />

työnteko sujuu. Seuraavalla viikolla<br />

kävin tapaamassa Jania kahdesti,<br />

kolmantena työviikkona olin yhden<br />

päivän paikalla. Silloin harjoiteltiin<br />

tehtäviä, joita tehdään erityisesti lounaskiireiden<br />

aikaan. Tämän jälkeen<br />

olen käynyt tapaamassa Jania kerran<br />

viikossa, Paula kertoo.<br />

Jani kertoo, että Kanttiini on<br />

hyvä työpaikka.<br />

– Täällä on hyvä työilmapiiri,<br />

tänne pääsee helposti, täällä on mukavat<br />

asiakkaat ja työkaverit. On tosi<br />

helppo tehdä työtä, kun se kerrotaan<br />

niin hyvin. Mä teen aina mitä käsketään,<br />

Jani sanoo ja vinkkaa silmää<br />

Ami-pomolleen.<br />

– Tämä on hektinen työpaikka.<br />

Koko ajan pitää tietää, missä pitää<br />

olla. Me harjoittelemme Janin kanssa<br />

vielä sitä, että hän osaa laittaa<br />

tehtävät kiireellisyysjärjestykseen.<br />

Aluksi haasteena oli tiskilinjaston<br />

sotkuisimmassa päässä lavuaarin<br />

tyhjennys kaikesta epämääräisestä.<br />

Siinä kohtaa tarvittiin realistista<br />

puhetta: ”Sun on pakko laittaa käsi<br />

tonne ja tyhjentää tukos, jos haluat<br />

saada tämän työpaikan”, muistelee<br />

Paula nyt jo hymysuin Janille työn<br />

tekemisen alkua.<br />

20 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Kaupan kassatöitä varten Jani<br />

suoritti ikärajapassin. Kesällä<br />

vuorossa oli hygieniapassin<br />

suorittaminen, jonka testistä hän<br />

pääsi ansiokkaasti läpi. Testiä varten<br />

Jani harjoitteli hygienia-asioita työhönvalmentajansa<br />

kanssa. Testi oli<br />

sama kuin kaikilla muillakin, mutta<br />

aikaa vastaamiseen oli kaksi tuntia<br />

ja työhönvalmentaja sai lukea kysymykset.<br />

Paulalla on pitkä kokemus<br />

hygieniapassin testeihin valmistautumisesta.<br />

Työn ohella<br />

hän suoritti työvalmentajan erikoisammattitutkinnon<br />

ensimmäisten<br />

opiskelijoiden joukossa vuonna 2014<br />

ja Rinnekoti-Säätiön työllistymistä<br />

ja osallisuutta edistävien palvelujen<br />

työhönvalmentajana hän aloitti viime<br />

tammikuussa.<br />

– Työhönvalmentaja on töissä<br />

asiakasta varten. Tärkeintä on, että<br />

hän tunnistaa työpaikan säännöt<br />

ja pystyy välittämään ne harjoittelijalle.<br />

Työhönvalmentajan tehtävänä<br />

on varmistaa, että harjoittelija<br />

suoriutuu tehtävistään työnantajan<br />

vaatimalla tavalla. Hän laatii<br />

harjoittelijan kanssa ohjeita ja työjärjestyksiä<br />

ja auttaa työtehtävien<br />

pilkkomisessa pienempiin kokonaisuuksiin.<br />

Työhönvalmentaja tutkii<br />

tehtävää työtä koko ajan ja koettaa<br />

mielessään pohtia, miten voisi ratkaista<br />

eteen tulevia pulmia harjoittelijan<br />

kanssa yhdessä, Paula kertoo.<br />

Ami Nuutinen on Leipätehtaan<br />

Kanttiinin ravintolapäällikkö<br />

ja Janin esimies.<br />

Hän kertoo, että Kanttiinissa käy<br />

päivittäin 120–160 henkilöä lounaalla,<br />

lisäksi sieltä toimitetaan kahveja<br />

ja leivoksia eri tilaajille. Kanttiinissa<br />

on ollut lyhyen historiansa aikana<br />

paljon erilaisia harjoittelijoita ja se<br />

on tuttua koko työyhteisölle.<br />

– Nyt harjoittelijan mukana on<br />

työhönvalmentaja ensimmäistä kertaa<br />

koko ajan. Pinkka on pysynyt<br />

hyvin kasassa, eikä minun ole tarvinnut<br />

olla ylimääräisenä ohjaamassa.<br />

Ensin ajattelin, että on hankalaa,<br />

kun joku ylimääräinen ihminen<br />

pyörii jaloissa. Nyt on kuitenkin<br />

osoittautunut, että työhönvalmentaja<br />

on ollut hyvä juttu, Ami kertoo.<br />

Kaikkien työyhteisössä pitää<br />

sitoutua harjoittelijoiden<br />

perehdyttämiseen. Myös<br />

Kanttiinin kokki Wanna Klinsrisuk<br />

ja ravintolatyöntekijä Enni Nenonen<br />

ovat perehdyttäneet Jania vuorollaan<br />

eri tehtäviin. Kanttiinin myönteisen<br />

työilmapiirin ovat huomanneet myös<br />

kahvila-lounasravintolan asiakkaat ja<br />

he ovat sanoneet Amille: ”Vitsi, sulla<br />

on joku myönteinen poika siellä.”<br />

– Janilla on ollut hyviä ideoita,<br />

joita me ollaan voitu ottaa käyttöön<br />

täällä, Ami jatkaa ja pyyhkäisee kädellään<br />

pöydällä olevat leivänmuruset<br />

lautaselle ja nousee lähteäkseen.<br />

Lounastauko on loppunut ja keittiötä<br />

valmistellaan kohti sulkemisaikaa.<br />

Janikin lähtee viemään essunsa<br />

vaatekaapille ja pukemaan siviilit<br />

päälle. Yksi työharjoittelupäivä on<br />

päättynyt.<br />

Teksti ja kuvat | Maija Rimpiläinen<br />

Aluksi tiskilinjaston kanssa oli haasteita, mutta nyt Jani Leinonen pärjää hommassa hyvin.<br />

Leipätehtaan Kanttiinin ravintolapäällikkö Ami Nuutinen<br />

on tyytyväinen työhönvalmentajan apuun.<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

21

Perinne<br />

Avaa meille elämää<br />

Tällä otsikolla soivat vuoden loppuun saakka ”Toivotaan, toivotaan”<br />

–konsertit kehitysvammaisten opetus- ja virkistystoiminnan sekä kehitysvammatutkimuksen<br />

hyväksi. Keräystuotto kanavoidaan oikeisiin kohteisiinsa<br />

vapaaehtoisjärjestöjen, Rinnetuki ry:n ja Rinnekodin kehitysvammatutkimuksen<br />

Kannatus-yhditys ry:n kautta.<br />

MTV:n Toivotaan toivotaan -haastekonsertti syksyllä 1987<br />

Kyösti ja Kaarina Toivonen Messilän Kartanosta<br />

Tapio Teliranta Urheilujärjestöistä<br />

Jukka Partanen Pitäjänlehti Hollolan seudusta<br />

Seppo Jokipelto Kunnanjohtaja Hollolasta<br />

Rinnekodissa vietetään ensi vuonna<br />

90-vuotisjuhlavuotta. Rinneviestissä<br />

katseet suunnataan jo tänä vuonna<br />

tulevaan ”Kohti juhlavuotta” –juttusarjan<br />

myötä. Sarjassa muistelemme<br />

Rinneviestin – ja siten myös Rinnekodin<br />

– historiaa vanhojen lehtien ja<br />

niiden sisältöjen kautta.<br />

Millaisia ovat nämä tuntemattomat<br />

tukijamme, oli<br />

Johannan ja minun tehtävänä<br />

selvittää 2.8.–87 Hollolassa.<br />

Tuona päivänä Hollolan ja sen ympäristön<br />

urheiluseurat tempaisivat ja<br />

samalla antoivat pontevan lähtöpotkun<br />

MTV:n tämän syksyn Toivotaan<br />

toivotaan keräykselle.<br />

Kuluneen kesän tyypillisen sään<br />

vallitessa saatteli Maija Wilska Johannan<br />

ja minut kohti Hollolaa.<br />

Mukaan saimme Rinnekodin työtuvan<br />

painaman eläinaiheisen seinävaatteen.<br />

Se oli kiitos Messilän<br />

isäntäväelle heidän koko maan kehitysvammaisille<br />

kohdistetusta 1000:n<br />

päivälipun lahjoituksesta Messilän<br />

kesämaahan.<br />

Lahjan ojentamistapahtumaa oli<br />

MTV:n koko Toivotaan toivotaan<br />

väki seuraamassa ja ikuistamassa.<br />

Tuottaja Irja-Liisa ja ohjaaja Pirkko<br />

olivatkin jo Rinnekodin tuttuja,<br />

mutta ohjelman pirteät ja välittömät<br />

juontajat Marjaana ja Erkki tulivat<br />

nyt meille tutuiksi ihan käsin<br />

koskettamalla. Leppoisan hauskasti<br />

sujui MTV:n väen kanssa toimiminen.<br />

Ohjaavaa ja kannustavaa oli<br />

heidän kaikkien suhtautuminen eikä<br />

ensinkään rimakauhua nostattavaa.<br />

TV-ruutu sitten paljastaa<br />

miten selvisimme tehtävästä, jonka<br />

suorittamiseen osallistui kanssamme<br />

keräyksen järjestelysihteeri Marjatta<br />

Remes.<br />

Messilässä poikkesimme jo mennessä<br />

varmistumassa oikeasta<br />

suunnasta ja totesimme Messilän<br />

henkilökunnan ystävälliseksi ja neuvoa-antavaksi.<br />

Sydämellisiä olivat<br />

Messilän isäntäväkikin. Lyhköisessä<br />

juttutuokiossamme, jonka ehdimme<br />

toteuttaa virallisten muodollisuuksien<br />

lisäksi, tuli ilmi, että heillä oli<br />

kuluneena kesänä ollut kehitysvammaperheitä<br />

viettämässä useamman<br />

päivän lomaa. Ajatus lahjoituksen<br />

osoittamisesta kehitysvammaisille<br />

voi hyvinkin olla syntynyt näiden<br />

kesävieraiden virittämänä. Ainakin<br />

meitä jälleen rohkaistaan liikkeelle<br />

ja kanssaihmistemme pariin ja ties<br />

vaikka taas kohtaamme uusia ystäviä,<br />

jotka ovat valmiita meitä tukemaan<br />

ja kannustamaan.<br />

Hollolan kuntaa ja liikuntaväkeä<br />

tervehdimme ja kiittelimme,<br />

kun MTV:n kamerat olivat kääntyneet<br />

päivän urheilullisempiin tapahtumiin.<br />

Paljon olivat hollolalaiset<br />

vaivaa nähneet väen liikkumaan saamiseksi.<br />

Vesisäästä huolimatta oli<br />

toriaukealle kerääntynyt niin nuorempaa<br />

kuin vanhempaakin verryttelijää<br />

ja ohjelman seuraajaa. Hyvin<br />

oli ohjelman juontajakin varustettu<br />

Rinnekoti-tietoudella ja Toivotaan,<br />

toivotaan tavoitteilla. Useampaan<br />

kertaan valisti juontaja torilla olijoita<br />

minkä takia ja miksi tänään ollaan<br />

liikkeellä. Tien täydeltä oli<br />

lähtijöitä pyörineen, juoksumielellä<br />

tai kävellen odottamassa kunnanjohtajan<br />

lähtölaukausta. Reittejä<br />

oli siis valittavissa kunkin kunnon<br />

ja liikuntamieltymysten mukaisesti.<br />

Jyhkeisiin sadesäälläkin kulkukelpoisiin<br />

Salpausselkämaisemiin olisi<br />

toivonut runsaslukuisempaa kuntoilijajoukkoa<br />

toteuttajien vaivannäöstä<br />

nauttimaan. Mukana olleitten<br />

kuntoilijoiden lisäksi haluamme me<br />

rinnekotilaiset välittää Hollolan liikuntaväelle<br />

ja muille tempauksesta<br />

vastuussa olleille KIITOKSET hyvästä<br />

sunnnuntai-iltapäivästä.<br />

Maija Rantanen<br />

Julkaistu Rinneviestissä vuonna 1987<br />

22 Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong>

Terveisiä<br />

Tervehdys Rinnekodin pappilasta<br />

Kaikilla meillä on elämän<br />

lahja. Elämä on arvokas.<br />

Jokainen meistä on tärkeä<br />

ja elämällämme on merkitys, vaikka<br />

emme sitä aina ymmärräkään. Monella<br />

meistä on myös erilaisen tekemisen,<br />

puhumisen tai ajattelemisen<br />

lahjoja, joita voimme hyödyntää elämässä<br />

itsemme ja toistemme parhaaksi.<br />

Raamatussa puhutaan Jumalan<br />

antamista lahjoista ja myös armolahjoista.<br />

Kaikki lahjat ovat yhtä arvokkaita.<br />

Jollain on opettamisen lahja,<br />

toisella palvelemisen lahja. Jumala<br />

on antanut jokaiselle sopivia lahjoja.<br />

Lahjat on tarkoitettu jaettaviksi<br />

toistemme iloksi ja hyödyksi. Osaa<br />

lahjoista voi vielä parantaa opiskelemalla<br />

ja harjoittelemalla.<br />

Jokainen on omalla tavallaan<br />

oman elämänsä asiantuntija. Moni<br />

kykenee kertomaan tavalla tai toisella<br />

omat toiveensa ja kokemuksensa.<br />

Kukin meistä voi välillä tarvita muiden<br />

asiantuntemusta. Minä tarvitsen<br />

vaikkapa lääkäreitä, kun olen kipeä,<br />

autonkorjaajaa, kun autoni kaipaa<br />

huoltoa tai korjausta. On myös tilanteita,<br />

joissa ihmisen toiveita tulkitsevat<br />

ja etsivät lähi-ihmiset tai hoitamisen<br />

ja kasvattamisen asiantuntijat.<br />

Vaikkapa vauva-ikäisenä tai kun ihminen<br />

on tajuton.<br />

Jokainen meistä on ainutlaatuinen<br />

ja yksilöllinen kuin sormenjälkemme<br />

tai nimikirjoituksemme. Jokainen on<br />

Minä isolla kirjaimella. Tänä kesänä<br />

Mäntässä näkemäni Mark Wallingerin<br />

taide puhutteli: englannin kielen<br />

minä sana, yksi aina isolla kirjoitettava<br />

I, oli kuvattu patsaana ja maalauksina.<br />

Taiteilijan etunimi (Mark =<br />

merkki, jälki, merkitä) oli kuvattu<br />

erilaisiin tiiliaitoihin ja -seiniin liidulla<br />

kirjoitettuna aina yhteen tiileen.<br />

Noista tiiliseinistä otetut kuvat<br />

jatkuivat loputtomana videotykkiesityksenä.<br />

Kuvat koskettivat minua.<br />

Me olemme erilaisia ja toisaalta samanlaisia<br />

eri ympäritöissä. Kullakin<br />

meillä on paikkamme, jollain<br />

ehkä montakin: koti, siellä eri tilat,<br />

koulu, työ, piha, tie, harrastuskerho,<br />

kappeli.<br />

Minulla ja sinulla on oma paikkamme.<br />

Kukin meistä jättää merkkinsä<br />

tähän maailmaan: joku vaikka<br />

rakentamiaan taloja ja teitä, moni<br />

iloisia muistoja, joku on opettanut<br />

läheisiään pysähtymään ja huomaamaan<br />

pienet eleet ja ilmeet, opettanut<br />

koskettamaan, joku antanut<br />

solujaan tieteen käyttöön avaamaan<br />

uutta tietoa elämästä. Meistä jää jälki<br />

tähän maailmaan.<br />

Ihmisen on luonut Jumala, joka<br />

on Se, joka On. Olkaamme rauhassa<br />

ja rohkeasti sitä, mitä olemme.<br />

Tarja-pappi<br />

Tarja Mikkola<br />

Rinneviesti / 3 / <strong>2016</strong><br />

23

Tue<br />

tutkimusta!<br />

Rinnekodin Kehitysvammatutkimuksen Kannatusyhdistys tukee kehittämis- ja<br />

tutkimushankkeita jotka liittyvät kehitysvammaisuuden diagnostiikkaan, hoitoon ja<br />

ehkäisyyn ja käsittelevät kehitysvammaisen elämänlaatua, perhettä tai<br />

kehitysvammaisuuteen liittyviä eettisiä näkökohtia.<br />

Verohallitus on nimennyt Rinnekodin Kehitysvammatutkimuksen Kannatusyhdistys ry:n tuloverolain tarkoittamaksi yhdistykseksi, jolle tehdyn<br />

rahalahjoituksen (850 -50 000 €) lahjoittava yhteisö saa vähentää tulostaan verotuksessa vuosina 2014-2018.<br />

Poliisihallitus on myöntänyt Rinnekodin Kehitysvammatutkimuksen kannatusyhdistys ry:lle rahankeräysluvan (POL-2015-9245). Keräyslupa on<br />

voimassa 19.11.2015 - 18.11.2017 välisenä aikana koko maan alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kerättävät varat käytetään apurahojen<br />

jakamiseen tutkijoille Suomen Aivosäätiön Rinnekodin kehitysvammatutkimuksen rahaston toimesta.<br />

Rahalahjoitukset voi ohjata tilille<br />

FI86 2001 2000 5475 30 (NDEAFIHH)<br />

Kehitysvammatutkimusta voi tukea myös testamenttilahjoituksella.<br />

Rinnetuki r.y.:n hallituksen yhteystiedot<br />

Puheenjohtaja Arja Band<br />

puh. 050 556 4618<br />

Rahastonhoitaja<br />

Sirpa Lemettinen-Savolainen<br />

puh. 044 779 6637, (09) 8551 263<br />

sirpa.lemettinen-savolainen@rinnekoti.fi<br />

Tämä Rinneviesti on painettu hiilineutraalisti.<br />

Skannaamalla QR-koodin saat lisätietoja.<br />

Muut jäsenet<br />

Irma Heiskanen, Arja Lepistö,<br />

Mari Möttö, Harri Ojala ja Leila Paavola

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!