Ishtar 2-3/2016

ishtar

Ishtar 2–3/2016. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 20. vuosikerta.

2–3 2016


ISHTAR

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n jäsenlehti

20. vuosikerta ISSN 2323-8933

ishtar.fi

Ishtarissa julkaistaan itämaiseen tanssiin ja kulttuuriin

liittyvää aineistoa. Materiaali lähetetään

toimitukseen. Lisätietoja Ishtarin verkkosivustolla.

Aineisto voidaan julkaista uudelleen

Ishtarissa ja lehden verkkosivustolla.

Päätoimittaja

Inka Vilén

puh. 040 567 0798

Ishtarin sähköpostiosoite

toimitus@ishtar.fi

aineisto@ishtar.fi (mainokset, juttuaineistot)

Blogi, twitter, facebook

Ishtar-blogi ishtar.fi/blogi

Twitter @ishtarlehti, twitter.com/ishtarlehti

Facebook facebook.com/ishtarlehti

Painopaikka

Grano Oy, Jyväskylä

Osoitteenmuutokset ja häiriöt jakelussa

Sähköpostitse jasen@7ht.fi tai verkkosivustolla,

palvelu kuponki toiseksi viimeisellä sivulla.

Ishtar postitetaan jäsenmaksun maksaneille

jäsenille jäsenrekisterissä olevaan osoitteeseen.

Aineistopäivät

Jutut toimitukseen ja sitovat mainosvaraukset

1. aineistopäivään mennessä. Mainos- ja ilmoitusaineisto

2. aineistopäivään mennessä.

4–5/2016 1. deadline 2.11. (ke)

2. deadline 30.11. (ke)

ilmestyy välipäivinä 2016 (vk 52)

1/2017 ilmestyy kesällä 2017

2/2017 ilmestyy välipäivinä 2017

Ilmoitushinnat

Mainokset tekstin jälkeen (leveys x korkeus mm)

aukeama 120 €

koko sivu 62 € (175 x 260 – 200 x 287)

puoli sivua 35 € (175 x 130, 85 x 260)

neljännessivu 20 € (85 x 130)

määräpaikkalisä +50 %

Mainokset tekstissä (leveys x korkeus mm)

3 p x 30 mm 15 €/2 mainosta (175 x 30)

2 p x 30 mm 15 €/3 mainosta (115 x 30)

1 p x 30 mm 15 €/5 mainosta (55 x 30)

Hinnat valmiille aineistolle (pdf-tiedosto julkaisukoossa).

Lehti ei vastaa mainoksen poisjäämisen

aiheuttamista vahingoista eikä siitä, jos mainosta

ei voida julkaista. Lehdellä on oikeus kieltäytyä julkaisemasta

mainosta. Laskutus lehden ilmestyttyä.

Julkaistava aineisto toimitetaan.

Toimitus voi muokata aineistoa julkaisu käytännön,

tilan tai kustannusten niin vaatiessa.

Pääkirjoitus

Tarinoita ja kohtaamisia

Kannessa

Tässä numerossa

Inka Vilén, päätoimittaja

Tanssi on tarinoita ja kohtaamista yleisön kanssa – näihin ajatuksiin kiteytyivät

Päivi Mielikäisen kurssit Jyväskylän kesäfestivaalissa kesäkuussa.

Päivi Mielikäinen oli 20 vuotta sitten käynnistämässä itämaisen tanssin

kesäfestivaalien tarinaa. Viime kesänä Päivi saapui juhlistamaan festareiden

pyöreitä vuosia Australiasta asti.

Päivin miekkatanssikurssilla ei opeteltu liiketasolla suunniteltua koreografiaa,

vaan kerrottiin tarinaa. Musiikki ja tanssi heräsivät aivan toisella

lailla eloon, kun tanssi ei ollut ainoastaan liikkeiden jatkumoa, vaan tarinaa,

kertomusta, jossa on draaman kaari.

Aussikabaree puolestaan heitti osallistujat ravintoloihin ja yökerhoihin

tanssimaan yleisölle ja yleisön kanssa. Poissaolollaan loistivat tarkkaan

suunnitellut, kahlitsevat koreografiat, ja tilalle astui spontaanius, improvisointi

– ja ennen kaikkea yleisön huomioiminen.

Itämainen tanssi on yleensä esittävää tanssia, jossa yleisökontakti on

keskeinen osa esitystä. Tanssiteatteri puolestaan on tanssia teatterin

kontekstissa, yleisölle mutta ilman yleisökontaktia. Teatterissa neljännen

seinän rikkominen on poikkeus, itämaisessa tanssissa perusoletus.

Päivin kursseilla oli kiehtovaa pohdiskella, miten itämainen tanssi pystyy

ulottumaan molempiin kategorioihin. Itämainen tanssi antaa mahdollisuuden

kommunikoida katsojan kanssa, mutta yhtä lailla se toimii

tanssiteatterissa tarinan kertojana.

Kuva: Nokilinssit

Mila Tannermaa Red lips

‐fuusiotribalkoreografiassa

Nokian tanssijoiden

kevätnäytöksessä.

Enemmän tunnelmia

tapahtumasta

sivulla 20.

4 Tanssien lentoon

yllätyksiä Kuopiossa

6 Sadie Marquardt

Studio Sfinksin vieraana

8 Prinssi Lumikki

tanssisatu Saaran tapaan

10 Zeina Turussa

Karkadehin kurssit ja näytös

12 Bastetin tyttäret

Yasminen tanssifantasia

16 Elämyksiä Berliinissä

Cifuentesin tanssifestivaali

18 Joulusta kevääseen

Tanssitalo Juulian näytökset

20 Nokialla tanssittiin

Nawat-ryhmä ja vierailijat

22 Ishtarin haasteet

painavaa asiaa lehdestä

24 Pitkät jäähyväiset

tanssinopettajasta siviiliksi

25 Tanssia ja tilpehöörejä

kaupallisia tiedotteita

2 Ishtar 2–3/2016


Aineistovaje viivästytti Ishtaria

Ishtar ei ole ilmestynyt sitten

kevään 2016. Säännöllisesti viisi

kertaa vuodessa ilmestyneelle

lehdelle tauko on ollut häkellyttävän

pitkä, ja tauosta on tiedotettu

huonosti.

Ensiksimainittuun syynä on

akuutti juttupula. Jos lehteen ei

ole juttuja, julkaisua on paha raapia

kokoon tyhjästä.

Jälkimmäinen seikka menee

puhtaasti päätoimittajan piikkiin.

Päivätyöt ovat nielleet aiempaa

enemmän aikaa, joten Ishtaria

on tehty jäljellejääneinä vapaina

hetkinä. Kun kävi selväksi, että

lehteä ei pysty toteuttamaan alkuperäisessä

aikataulussa, aikaa

kului myös uuden julkaisupolitiikan

pohdintaan.

Laveammin asiaa Ishtarin toimittamisen

haasteista sivulla 22.

Seuraava Ishtar pyöritellään julkaisukuntoon

jo marraskuussa ja

pistetään postiin parahiksi välipäivälukemiseksi.

Ensi vuonna Ishtar

ilmestyy 20-vuotis juhlansa kunniaksi

uudistuneena, harvemmin

ilmestyvänä lukupakettina.

Savonlinnassa

9.–11.6.2017

7HT

tiedottaa

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

sääntömääräinen syyskokous

pidetään lauantaina 19.11. yhdistyksen

tanssisalilla Jyväskylässä.

Kokouskutsu alla. Kaikki

jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!

Verkossa

Tämän Ishtarin numeron voi

lukea myös verkossa. Ishtarin

verkkoversio löytyy osoitteesta

ishtar.fi.

Luetko lehtesi mieluummin

printtinä vai verkossa? Vastaa

kyselyyn!

S yyskokouskutsu

Aika

lauantaina 19.11.2016

kello 15

Paikka

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

tanssisali

Pajatie 3, Jyväskylä

Asiat

esityslistan mukaan

sääntömääräiset asiat

Tervetuloa!

Hallitus

Syyskokous

Kokouskutsu 17.10.2016

Syyskokouksen esityslista

Ishtar nyt

1. Kokouksen avaus.

2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri,

kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

4. Hyväksytään kokouksen esityslista.

5. Vahvistetaan jäsenmaksu vuodelle 2017.

6. Vahvistetaan toimintasuunnitelma 2017.

7. Vahvistetaan talousarvio vuodelle 2017.

8. Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja.

9. Valitaan yhdistykselle hallituksen jäsenet.

10. Valitaan toiminnantarkastajat.

11. Kokouksen päättäminen.

Ishtar 2–3/2016 3


Tanssien

lentoon

Tanssikoulu Tahian oppilasnäytös 3.4.2016 Kuopiossa

Teija Hiekkalahti, Aliisa Ouaishe ja Milena Siimekselä aloittivat näytöksen "Tanssien lentoon" kultasiivin.

teksti Henna Malinen

25 vuotta sitten Teija Hiekkalahti lensi

ensimmäistä kertaa Kairoon.

Vuosien varrella suhde tanssiin, tanssin

opettamiseen ja egyptiläiseen kulttuuriin

on syventynyt, oppilaista on

tullut tanssiperhe, ja ilojuhlaa vietettiin

yhdessä.

Näytöksessä lennettiin hengen (Ilpo

Lahtinen) viemänä taikamatolla eri

puolilla Egyptiä. Idea tuli 7–11-vuotiaiden

tyttöjen ryhmästä, ja he myös veivät

näytöstä eteenpäin tanssien, lentäen ja

unelmoiden.

Todellista tanssin iloa näytti yli 50 Teijan

oppilasta alkeista edistyneisiin, Kirsi

Siponen oppilaineen Lapinlahdelta, ja

rumpali Jouni Kurki.

Koska kysely näytösjutun kirjoittamisesta

tuli jälkikäteen, en ollut tehnyt

mitään muistiinpanoja esityksen aikana.

Pystyin siis rauhassa nauttimaan musiikkien,

liikkeiden ja värien virrasta näytöksessä

miettimättä mitähän tuosta

kirjoittaisi. Voin vain todeta että katsoin

kaikkea ilolla, upeaa työtä sekä Teijalta

että tanssijoilta, ja kaiken tasoiset tanssijat

näyttivät siltä että hekin nauttivat

tilanteesta. Parhautta!

Koreografeina oli Teijan lisäksi Mahmoud

Reda (usealla tanssilla), Magdy

el Leisy, Suvi Tuominen, Horacio

Cifuentes, Yousry Sharif ja Yasmina

of Cairo.

Huikea perhejuhla sai arvoisensa yllätyslopun

(ainakin minulle täysi yllätys,

tanssijoille salaisuus oli täytynyt paljastaa

edellisen päivänä): lavalle tullut tuomari

vihki Teijan ja Ilpon aviopariksi täpötäyden

katsomon ällistellessä ja hurratessa.

Tämä tarina ei varmasti lopu häihin,

jatkoa odotellaan!

Myös kirjoittaja oli Kairossa ensimmäistä

kertaa 25 vuotta sitten.

Alla: Loppuhuipennuksessa Tahian ihanaiset.

4 Ishtar 2–3/2016


Vas.: Matka matolla hevosia etsien vei

Hurghadaan Punaisen meren rannalle.

Kuvassa etualalla Marja Randelin ja

Kirsi Siponen.

Alla: Luxorista löytyivät myös tanssivat hevoset.

Tablaa soittamassa Jouni Kurki ja Kirsi

Siponen.

Oik. Matka jatkui

Assuanin, Kairon ja

Aleksandrian kautta

Luxoriin. Kuvassa

Maiju Karjalainen ja

Elina Vartiainen.

Alla: Henki löysi myös

etsimänsä...

Ishtar 2–3/2016 5


Sadie Marquardt ja Studio Sfinksi Stoassa 28.5.16

Rumpusoolon

kuningatar

teksti Tuuli Kohonen

kuvat Kuvagalleria.net

Itämaisen tanssin supertähti, rumpusoolon

kuningattareksikin tituleerattu

Sadie Marquardt (USA,

kuva vasemmalla) vieraili

ensimmäistä kertaa Suomessa

toukokuun lopulla

valokuvastudio Kuvagallerian

kutsumana.

Sadien Suomen ohjelmaan kuului

kahden päivän loppuunmyydyn

tiiviskurssin lisäksi tanssikoulu Studio

Sfinksin itämaisen tanssin Gala Show’n

tähdittäminen.

Kulttuurikeskus Stoassa 28.5.2016

järjestetyssä näytöksessä runsaslukuista

yleisöä viihdyttivät Sadien lisäksi Sfinksin

tuntiopettajat Tuuli Järvi, Saara Lehto,

Ilona Kolachana, Nina Tiusanen

ja Outi of Cairo (Outi Boman), heidän

edistyneimmät oppilasryhmänsä sekä

Tampereelta vieraileva tähti, Katerina

Timonen.

Ilta oli tyylillisesti kirjava, iloinen ja

mukaansatempaava sekoitus itämaista

kansantanssia, estraditanssia ja bollywoodia.

Mahtuipa mukaan myös

dramatisoitua darboukan soittoa. Kirjoitan

omia vaikutelmiani ja huomioita

illan esityksistä, mahdollisuuksien mukaan

kronologisessa järjestyksessä.

Illan avasi Tuulin ja Matin leppoisan

flirttaileva, kabaree-tyylinen

Gopher Mambo. Yma Sumacin

ihmeellisen lauluäänen siivin katsoja

tempautui mukaan tanssin

maagiseen maailmaan. Savuinen

yökerhotunnelma vaihtui vauhdilla

värikkääseen Intiaan, bollywood-oppilasesityksen

myötä. Gala Show’ssa

esiintyi myös toinen Ilonan luotsaama,

kansainvälistäkin mainetta

niittänyt Bollywood Kamlees

-tanssiryhmä.

Kultaa, keltaa, kimallusta ja

leveitä hymyjä. Siitä on bollywood-henki

tehty! Bollywood-tanssissa

enemmän on enemmän,

niin tanssijoiden asusteiden, lukumäärän

kuin flirtinkin suhteen. Koska

bollywood ei ole itämaisen, niin kutsutun

raqs sharqi -tanssin tapaan soolotanssi,

vaan melodramaattisten elokuvien taidokasta

täytettä, sen viehätys ei perustu

niinkään yksittäisen tanssijan suoritukseen

ja tyyliin.

Bollywoodin viehätys on suureellisessa

kokonaisuudessa, joka parhaimmillaan

on lumoava ja häikäisevä. Laulun, liikkeen

ja lähemmäs kahdenkymmenen tanssijan

yhteistä hengitystä. Sfinksin Gala-illassa

näimme myös toisenlaista, joskin yhtä

iloista, ”kansan Intiaa”, Ilonan rajastanilaiseen

musiikkiin tanssiman sooloesityksen

myötä.

Vatsatanssiin palatakseni, illan kulkiessa

eteenpäin näimme lavalla Ninan intohimoa,

kaipausta ja muita suuria tunteita

tihkuvan, pehmeän sensuellin Ad Habaibak

-koreografian (”You have lovers here

and there but in the end there will be only

me”). Esitys ja Ninan tyyli muodosti kiinnostavan

kontrastin Katerinan etäisen,

sisäänpäin kääntyneen ja konemaisenkin

hallitun, uskallanko sanoa kylmän, mutta

todella vaikuttavan käärmetanssin

kanssa. Näiden kahden esityksen välissä

näimme Tuulin oppilaiden Mahmoud

Redan musiikkiin taidokkaasti tanssiman

Haggala-kansantanssin.

Kansantanssista voi saada mielikuvan

– tai ainakin itse olin aiemmin siinä kuvitelmassa

–, että se on yksinkertaista

ja helppoa, koska nimensä mukaisesti

se on ”kansan tanssia”. Päinvastoin!

Kansantanssissa tulee kuuma! Oman

kokemukseni mukaan ja Ilonan ja Tuulin

ryhmän esityksiä seuratessani huomaan,

että kansantanssi vaatii samanaikaisesti

sekä maanläheistä juurevuutta, vahvaa ja

ketterää jalkatyöskentelyä että kepeää,

arjen ylittävää iloittelua.

Tietynlaista juurevuutta ja ihana

kypsyyttä oli myös Outin master class

-ryhmän keppitanssissa. Show’n toisella

puoliajalla näimme lisäksi Outin edisty-

6 Ishtar 2–3/2016


neiden tanssijoiden lumoavan kauniin ja

naisellisen huivitanssin, sekä Outin itsensä

tanssiman milayan. Outi oli samanaikaisesti

hienostunut diiva että vapautuneen

vallaton korkokenkineen. Hänen

itsevarman maailmannaisen tyylissään

näkyy varmasti Egyptissä vietetty aika.

Illan ehkä yllättävin ja hauskin esitys

oli Saaran ”tanssivan Pikkutikka-orkesterin”

istualtaan esittämä, dramatisoitu

Pimp my Darbouka.

Show huipentui Tuulin ja Studio

Sfinksin tanssiryhmän esityksiin, joita

kumpaakin tahditti Khader Ahmadin

Dum Tak (Revolution, vol. 2; vol. 3 ilmestynyt

heinäkuun alussa 2016, kirjoittajan

huomio). Tanssiryhmän esitys oli huikean

energinen rumpusoolo, jonka johdossa

Tuuli tanssi punaisine hiuksineen

ja vilkkuvine silmineen kuin villikissa!

Kuin pohjustuksena tälle Tuuli tanssi

ensin oman ”tuhkimotanssinsa” maanläheisesti

ilkamoiden, niin kuin vain voi

kenkänsä kadottanut (pois heittänyt?)

villiprinsessa tanssia.

Illan tähden Sadien esitykset päättivät

molemmat puoliajat. Sadieta katsellessa

mietiskelen, onko tanssijuus synnynnäistä?

Niin vaivattomalta, suvereenilta Sadien

liikehdintä näyttää.

Tähden levollisessa lavakarismassa

ja kuvankauniissa ulkomuodossa on jotain

hyvin amerikkalaista. Sulavuus, tunteikkuus,

luonteva läsnäolo, tanssin ilo,

flirtti. Avoimuuden ja salaperäisyyden

tasapaino. Unohtamatta teknistä osaamista.

Näistä on onnistunut itämainen

huipputanssi tehty!

Sadielta jäämme odottamaan hänen

tanssijanelämästään kertovaa dokumenttia

Belly Dance Beyond the Glitter,

jonka on tarkoitus ilmestyä muutaman

vuoden kuluttua. Studio Sfinksi puolestaan

tuo Suomeen Beata ja Horacio

Cifuentesin syyskuussa 2016. Nähtäväksi

jää, syntyykö show’ta tämän tapahtuman

ympärille.

Kaiken kaikkiaan Gala Show oli värikäs,

vauhdikas, muuntuva ja tunteikas

ilta täynnä tanssia varmasti jokaiseen itämaiseen

makuun! Tyylien kirjo sekä viehätti

että hämmensi. Show oli itsenäisten,

vahvojen, oman tyylin, ”jalanjäljen”,

omaavien ammattitanssijoiden näytös.

Jäinkö kuitenkin kaipaamaan esitysten

läpi kulkevaa, koreografiat yhteen sitovaa

draamallista kaarta?

Jos jotain kritiikkiä on tarvis esittää,

paikoitellen musiikki oli – ainakin eturivissä

istuvan herkkäkorvaisen katsojan

korviin – häiritsevän kovaäänistä, mikä

vei huomion pois itse tanssista.

Kirjoittaja on tanssinut itämaista tanssia

aktiivisesti muutaman vuoden.

Linkkejä

kuvagalleria.net

studiosfinksi.fi

sadiebellydancer.com

yllä Studio Sfinksin perustaja Tuuli Järvi

vas. Mahmoud Redan Haggalatanssi

Ishtar 2–3/2016 7


Prinssi Lumikki – Saara Lehdon ja oppilaiden itämainen tanssisatu

18.12.2015, Helsingin saksalainen koulu

Tanssisatu vei mennessään

Katariina Warpenius

Saara Lehto järjesti joulujuhlanäytöksen

nimeltä ”Prinssi Lumikki ja 3–11

beduiinikaunotarta – Itämainen tanssisatu”.

Äkkiseltään ajatus Prinssi Lumikista

sai varoituslyhtyni palamaan: itämaisia

tanssisatuja kun on kokemukseni mukaan

hauskempaa tehdä kuin katsella.

Epäilyni olivat turhia, sillä esitys oli harkittu

ja huolellisesti valmisteltu kokonaisuus,

joka vei mennessään.

Asenne kohdallaan

Saaran joulujuhlanäytös yllätti myönteisesti

ennen kaikkea tanssiryhmän

asenteen ansiosta. Nelisenkymmentä

naista oli harjoitellut ilmeisen ahkerasti

ja hyvässä hengessä, mikä näkyi vapautuneena

ja sujuvana tarinankerrontana lavalla.

Saaran apuopettajina toimivat Seri

Khalil, Maija King ja Suvi Turunen.

Koreografia ja dramaturgia pohjautuivat

tanssijoiden improvisaatioon.

Esityksen järjestelmällinen näytösrakenne

tarjosi niin tanssijoille kuin katsojillekin

selkeät puitteet. Teos jakautui

klassisen baletin tai oopperan tavoin

tarinallisiin kohtauksiin, jotka kannattelivat

pääjuonta eteenpäin. Tarina eteni

jouhevasti, mutta kirkkain vahvuus oli se,

että esiintyjät olivat omaksuneet tanssisadun

omakseen. Erikokoisia, -ikäisiä ja

-taitotasoisia naisia liisi parrasvaloissa.

Kaukana oli baletin yhdenmukaisuuteen

pakottava paine.

Mutta jokin näitä naisia yhdisti: he päivänselvästi

tiesivät, mitä olivat tekemässä

ja kantoivat itsensä ylväästi. Harvoin,

jos koskaan, olen nähnyt näin sisäistettyä

ilmaisua oppilasnäytöksissä.

Samaa mielenvankkuutta edusti Saaran

oma ”minisoolotanssi”, josta ei

asennetta puuttunut. Taitelijatar oli

tilapäisesti liikuntarajoitteinen, joten

yleisön lyhyt tervehtiminen jäi rytmilliseksi

markkeeraamiseksi kyynärsauvojen

varassa.

Itämaista feminismiä

Perinteinen Lumikki-tarina on kaikille

tuttu satu naisten välisestä kilpailusta

ja kateudesta. Kauneustaiston viimekätinen

palkinto on miesten, ja mieluiten

prinssin, eroottisen huomion saavuttaminen.

Siinä kilpailussa ikääntyvät äitipuolet

kärsivät tappion ja hedelmälliset

Lumikki-neitsyet voittavat.

”Prinssi Lumikissa” tapahtumienkulku

liikkui uusille urille. Tässä tarinassa

nuoruuden kauneutta hehkui poikapuoli

Prinssi Lumikki (Anu Pulkkinen),

jonka jäljille kateellinen Paha Äitipuoli

(Satu Lillak) lähetti palkkamurhaajan.

Siihen yhtäläisyydet perinteiseen Lumikki-satuun

päättyivät.

Tässä tarinassa eroottinen vetovoima

leimahti kahden androgyynin hahmon

Prinssi Lumikin ja palkkamurhaaja Assassinin

(Laura Mielityinen) välille.

Siinä kipinät sinkoilivat, kun orastavan

romanssin osapuolet arpoivat, pitäisikö

tappaa, paeta vai lempiä. Valitsivat lopulta

jälkimmäisen vaihtoehdon.

Elämänsä rakkauden lisäksi Prinssi

Lumikki löysi pakoretkillään kaikkea

muutakin mukavaa, kuten viidakon eläimet,

aavikon käärmeet ja lopulta iloisten

beduiininaisten heimon, jonka koki

omakseen. Riemukkaan karkeloinnin

lisäksi esityksessä kosketeltiin tummanpuhuvia

tunteita, kuten surutyötä läheisten

kuoleman hetkellä.

Sadun loppuratkaisun häämöttäessä

Prinssi jakoi Pahan Äitipuolen tarjoaman

myrkkyomenan osiin ja tuli surmanneeksi

puolet beduiiniheimoa mukaan lukien

oman rakastettunsa. Peri-inhimillinen

kuvaus ruumiinvalvojaisista läheisten

kalmojen äärellä oli todella koskettava.

Naisten suru herätti lopulta Pahan Äitipuolen

Peilikuvan (Anna Maanisen)

myötätunnon, mikä oli se moraalinen

voima, joka pelasti naisyhteisön. Paha

Äitipuoli katui tekojaan ja perui taikansa,

mistä seurasi kuolleiden kollektiivinen

ylösnousemus.

Tarinan lopuksi Prinssi Lumikin ja Assassinin

häitä saapuivat viettämään kaikki

beduiinit, viidakon eläimet ja hovinaiset.

Kaiken kaikkiaan Saaran tarinankerrontaa

kannatteli feministinen ote, joka

tehokkaasti purki asetelmaa viattoman

kaunottaren voittokulusta kohti prinssin

käsivarsia ja turvattua elämää heteroseksuaalisessa

suhteessa. Sen sijaan

naisten välinen empatia ja solidaarisuus

olivat tässä tarinassa juhlimisen arvoisia

asioita.

Vahvoja kuvia

Esitys onnistui muodostamaan vahvoja

tanssillisia kuvia. Vaihtuvat kohtaukset

olivat selkeäpiirteisiä ja hyvin toteutettuja.

Lavalla nähtiin kaavoihin kangistuneen

hovin muodollista tanssia, narsistisen

kuningattaren huimaa raivoa,

lumoavia käärmeitä, hulvattomia eläimiä,

taistelua elämästä, kuolemasta ja

rakkaudesta sekä aivan huikea omenan

myrkyttäminen.

Näytöksen selkein linkki itämaisten

tanssin traditioon muodostui beduiinikaunottarien

leiriä kuvaavasta kohtauksesta.

Siinä Saaran ja oppilaiden ”tanssiva

orkesteri Pikkutikka” rummutteli

ja hullutteli perinteiseen egyptiläiseen

kansantanssityyliin. Tanssin kannalta kiinnostavinta

oli itämaisen tanssin perustekniikan

ja liikekielen välitön linkittäminen

kerronnallisiin tarinakuviin. Liikkeen

virtaavaa jatkuminen ja hengittävyys

ovat leimallisia Saaran kehonkielelle, ja

sitä samaa soljuvuutta nähtiin oppilaiden

liikkeissä.

Saara oli valinnut esitykseen raikkaan

musiikkikattauksen, jossa yhdistyivät

progressiivisuus ja itämaisen tanssin rytmikkäät

juuret. Jo musiikkimaailmassa oli

elämyksellistä uiskennella.

Puvustuksessa oli viittauksia modernin

populaarikulttuurin ikonisiin kuviin,

kuten Walt Disneyn Lumikki-hahmoon.

Musiikin ja puvustuksen elementit tukivat

Lumikki-tarinan tulkintaa, joka

oli yhdistelmä jotain uutta, vanhaa ja

lainattua. Kokonaisuus loi kummallisen

ja kiehtovan sekoituksen muistoja ja innovatiivisia

riitasointuja.

8 Ishtar 2–3/2016


Oriental Dance Festival / Savonlinna

Mitä – missä – milloin?

Suomalaiset itämaisen tanssin harrastajat

ja ystävät kokoontuvat joka

kesä yhteen tanssimaan yhdessä ja opiskelemaan

uutta. Tällä kertaa kokoontumispaikkana

on Oriental Dance Festival/Savonlinna.

Ensi kesänä valloittava

Savonlinna kutsuu tanssijat suojiinsa

9.–11.6.2017. Tapahtumaa emännöivät

sisaryhdistykset Farah – Ilon ja Onnen

Tanssi ry. Savonlinnasta ja Karkadeh ry.

Turusta.

Kuten aina, festivaali tarjoaa lyömättömän

kokonaisuuden kiinnostavia kursseja

ja fantastisia näytöksiä. Opetuksesta

vastaavat useat kotimaiset huippuopettajat

sekä suomalaistunut Mohamed

El Hosseny ja espanjalaistähti Nesma

Al Andalus. Näytöksissä esiintyvät

ammattitaitoiset artistit ja taitavat

harrastajat. Sokerina pohjalla on Farahin

perinteitä noudattava lumoava ja mystinen

tanssiteatteriesitys.

Tanssikurssit

Monipuolinen kurssitarjonta ulottuu

perinteisistä tanssityyleistä moderniin,

useita tanssilajeja yhdistele-vään fuusioon,

ja kursseja on tarjolla kaikentasoisille

tanssijoille. Opettajien ammattitaitoisessa

ohjauksessa kurssilaiset

pääsevät tutustumaan esimerkiksi egyptiläisiin

kansantansseihin, kuten eteläegyptiläiseen

kavaasitanssiin ja Suezin

kanavan alueelta kotoisin olevaan simsimiyyatanssiin.

Fuusiotyylien kursseja puolestaan

edustavat muun muassa nykyisin suosittu

fuusiotirbal sekä festivaalin tähtivieraan

opettama Spanish-Oriental. Halukkaille

vasta-alkajille tarjotaan mahdollisuus

tutustua uuteen lajiin perjantain

koukutuskurssilla.

Tanssikurssitarjonta alkaa perjantaina

9.6. kello 13 ja päättyy sunnuntaina

11.6. kello 16.

Esittävä tanssi

Festivaaliviikonloppu tarjoaa kaikkiaan

neljä erisisältöistä näytöstä. Eritasoiset

tanssinharrastajat pääsevät esittelemään

taitojaan lauantain ja sunnuntain

päivänäytöksissä Melartin-salissa, jossa

eri puolilta maata kotoisin olevat tanssijat

ovat useinkin ottaneet ensikosketuksensa

kansallisiin ja kansanvälisiin

estradeihin.

Perjantain ja lauantain iltanäytökset

tuovat yleisön eteen suomalaisia huipputanssijoita

ja festivaalien päätähdet:

kotimaiset opettajat sädehtivät kilpaa

eivätkä kansainväliset tähtivieraat, egyptiläissyntyinen

Mohamed El Hosseny ja

espanjalainen Nesma Al Andalus, jätä

ketään kylmäksi.

Farah on perinteisesti tuottanut monimuotoista

tanssiviihdettä Savonlinnan

seudulla. Myös tällä kertaa tuotetaan ainutlaatuinen,

järjestyksessä jo seitsemäs,

tanssiteatteriesitys Toiseen maailmaan,

jossa esiintyy paikallisten tanssitaitureiden

lisäksi tanssijoita Helsingistä, Imatralta

ja Turusta. Esitys tarjoilee tanssin

keinoin suurta draamaa, jännitystä ja

aimo annoksen romantiikkaa.

Tervetulloo!

Farah & Karkadeh

Oriental Cocktail

pe 9.6. klo 20, Melartin-sali

liput 15 € /ennakkoon,

20 € /ovelta

HUOM! lippuvaraukset vain

festarit.farah@gmail.com;

lippuja ei postiteta

Gaala Oriental &

Toiseen maailmaan

la 10.6. klo 20, Savonlinnasali

Pääosissa Anne Kärkkäinen ja

Sami Turunen

liput 25,50 €/www.lippu.fi,

30,50 €/ovelta

(sis. palvelumaksun)

HUOM! ennakkoliput vain

Lippupisteen kautta

Päivänäytökset

la 10.6. ja su 11.6. klo 12.30

vapaa pääsy

Festivaali-info

festarit.farahry@gmail.com

puh. 046 631 5415

Ishtar 2–3/2016 9


Zeinan kurssit ja Soirée Grand Gala Turussa 13.2.2016, järjestäjänä Karkadeh ry

teksti Anu Toivonen

kuvat Merja Otronen

Helmikuun 13 päivänä saimme Turkuun

vieraaksemme Ruotsista Suzanne

Abou Shebikan, joka tunnetaan

paremmin taiteilijanimellään Zeina.

Yhdessä egyptiläissyntyisen miehensä

Mohamedin kanssa Zeina on yksi tämänhetkisistä

huipputuottajista, sillä hän

järjestää vuosittain Ruotsin tunnetuimman

tanssifestivaalin Stockholm Belly

Dance Festivalin (tuttavallisesti SBDF:n),

lokakuisen Cairo By Night -tapahtuman,

sekä neljästi vuodessa Kairon kuuluisat

Nile Groupin tanssifestivaalit. Nile

Group on tuottanut festivaaleja myös

muualla maailmassa ja on varsin tunnettu

mm. Itä-Aasiassa.

Oppia...

Moon Dance Studion tanssisali alkoi jo

tekniikkakurssin jälkeen muistuttaa kunnon

saunaa, niin railakkaasti Zeina meitä

tanssitti. Oman hienon lisänsä kurssiin

toi tablasäestys – ylellisyys, josta ei valitettavasti

kovin usein meillä Suomessa

saa nauttia. Nyt meillä kuitenkin oli

ilo askeltaa Mohamedin tablan tahtiin,

ja keskivartalon käyttö sekä erilaiset

askelsarjat imaisivat täyden mielenkiintomme

parin tunnin ajaksi. Kurssilaiset

olivat tanssi-iältään varsin moninainen

joukko, mutta sulassa sovussa tutustuimme

Zeinan tekniikkaan ja pohjustimme

seuraavaa kurssia.

Koreografiakurssilla paneuduttiin

sitten shaabin saloihin, ja kurssilaisilla

olikin kotiin viemisinään hauska

ja energinen tanssi. Iloisia ilmeitä ja

hyvää fiilistä tuntui riittävän. Järjestäjinä

olimme erityisen iloisia siitä,

että osanottajia oli monelta paikkakunnalta,

joten toivottavasti saamme nähdä

shaabitanssin pikapuoliin lavalla useina

erilaisina sovituksina!

Kurssien välillä tanssijat sukelsivat basaariin,

sillä Mohamed raahasi (kirjaimellisesti)

paikalle kaksi isoa matkalaukkua

täynnä Kairon pukusuunnittelijoiden ja

välinemaakareiden pajojen antimia. Taisi

siinä muutama kaunis kankaanpalanen

vaihtaa omistajaa, kun naiset ihastelivat

kilvan blingiä poikineen.

Näyttökoe?

Tällä kertaa perinteinen Soiréemme oli

saanut nimen Grand Gala. Vieraiksemme

olimme saaneet useita itämaisen tanssin

kotimaisia osaajia, sillä Heli Turunen

(Savonlinna), Pauliina Tujula (Aura) ja

Amanda Nousiainen (Turku) olivat

iloksemme kanssamme lavalla. Lisäksi

Zeina oli tuonut mukanaan Tukholmasta

tanssiryhmänsä Nefertarin, joka

esiintyi sekä omalla numerollaan että

yhdessä Zeinan kanssa. Illan päätähtenä

säteili tietysti opettajavieraamme Zeina.

10 Ishtar 2–3/2016


Soiréemme ovat aina esitelleet

muidenkin tanssilajien taitajia, ja tällä

kertaa meillä oli tarjolla Bollywoodia

runsain mitoin: Ilona Kolachana ja

Bollywood Kamlees saapuivat Helsingistä,

ja paikallista väriä edusti Åbolly

Dancers. Kaukaisin vieraamme saapui

Saksasta: Debarati Mandal oli jälleen

kerran Duende ry:n vierailevana opettajana,

ja lupautui iloksemme esiintymään

Soirée GG:ssa. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus

oli monipuolinen ja viehättävä

– järjestäjinä olemme todella onnellisia

saadessamme näin taidokkaan ja näyttävän

vierasjoukon kanssamme lavalle!

Järjestäjän osa

Vierailevan opettajan kurssien järjestäminen

on aikaa ja energiaa vaativa,

mutta palkitseva prosessi. Kun yhtälöön

lisätään vielä ison näytöksen järjestelyt,

alkaa hanke niellä jo yöuniakin – jos ei

muuten, niin ajallisesti. Karkadeh ry:n

pieni väkimäärä lisää omat haasteensa, ja

kaikki mahdolliset apujoukot värvätään

remmiin; ei siis mitään uutta auringon

alla, sillä ilmiö lienee tuttu kaikille Suomen

itämaisen tanssin kentällä puuhaaville

tapahtumajärjestäjille.

Kurssipäivän aikataulu oli varsin tiukka,

sillä vieraamme saapuivat ani varhain

aamulaivalla Turkuun. Pikaisen aamiaisen

jälkeen heidät kiidätettiin tanssistudiolle,

jossa ”Zeinan saunassa” hikoiltiin

useampi tunti. Järjestäjien pieni joukko

jakaantui sitten eri tehtäviin: yksi kiikutti

tavaroita näytöspaikalle, toinen huolehti

vieraista tanssisalilla, kolmas kuskasi

vieraat hotellille virkistäytymään ja pikapuoliin

esiintymispaikalle, jossa neljäs

vastaanotti esiintyjiä. Kallisarvoiset apujoukot

(sukulaiset ja ystävät) avittivat

ansiokkaasti, emmekä olisi mitenkään

selvinneet ilman esimerkiksi Turusen

Samia, joka sankarillisesti huolehti

läpimenoista ja toimi ylipääjohtajana

näytöspaikalla.

Joskus (lue: usein, ellei jopa yleensä)

järjestelyistä vastaava taho jää paitsi

kurssien iloa, sillä kaikki muu toiminta

(se, joka tapahtuu kulissien takana

katseilta piilossa) vie runsaasti aikaa ja

työvoimaa. Jokainen järjestäjä kohtaa

ylläreitä ja joskus vakavampiakin ongelmia,

mutta luovuudella ja hyvällä tahdolla

niistä selvitään.

Meillekin kävi tällä kertaa niin, että

miesvahvuutemme kutistui yllättäen kolmanneksella

juuri tapahtuman alla, minkä

vuoksi liki kaikki järjestelyt ja toinen

ryhmäkoreografioista piti panna aika

lailla uuteen uskoon. ”Näillä mennään,

ja jos ei mennä, niin improtaan lennossa”

muodostui tunnuslauseeksemme.

Kaikki tuntui kuitenkin loppujen lopuksi

luonnistuvan ja sujuvan mukavasti, joten

tapahtumaa seuranneella viikolla olemme

saaneet levätä laakereillamme – ja

nukkua täydet yöunetkin.

Seuraavaan kertaan!

Tapahtuman alla järjestäjä vannoo aina,

että ”ei ihan äkkiä uudestaan”. Onnistuneen

tapahtuman jälkeisessä euforiassa

taas... Me katsomme jo innokkaina kesään

2017, jolloin olemme mukana Savonlinnan

kesäfestivaalien järjestelyissä.

Pari muutakin ajatusta on jo muhimassa,

joten perästä kuuluu. Ja tervetuloa Savonlinnaan

- siellä tanssitaan taas!

Zeinan kurssilla. Yläkuvassa Mohamed

Abou Shebika ja tabla.

Molemmat kuvat Anu Toivonen.

Ishtar 2–3/2016 11


Kissajumalattaren

kutsumat

Yasminen ry:n tanssifantasiasta loisti

pettämätön draaman taju

teksti Emmi Välkki

kuvat Juha Ristola

Oulun itämaisen tanssin yhdistys Yasmine

ei tämänkeväisessä näytöksessään

arastellut draamaa ja mahtipontisuutta,

ja lopputulos Bastetin tyttäret oli fantasiaspektaakkeli,

jonka veroista en neljännesvuosisataisen

katsojanurani aikana

ole kohdannut. Pohjoisen pääkaupunki

syttyi tuleen jo ensimmäisillä minuuteilla:

Tuula Heikkilän omassa koreografiassa

Sahar – Lumous aurinko ei ollut

mikään hentoinen kajastus vaan tulvi

voimaa. Alun perin elokuvateollisuuden

käyttöön sävelletty Pharaonic Odyssey vei

ajatukset muinaiseen Heliopolikseen, eikä

ole vaikeaa ymmärtää, miksi

Auringon kultaista mahtia on

vuosituhannet palvottu jumalana.

Veistoksellinen tanssi ei rakentunut

pelkästään upeiden kultaisten Isis-siipien

varaan, vaan pääosassa oli Heikkilän

tanssillinen ilmaisuvoima.

Entä mitä olisikaan kissajumalattaren

mukaan nimetty näytös ilman kissoja?

Yasminen nuorin sukupolvi tulkitsi

temppelikaupungin viehkoja nelijalkaisia

valtiattaria 1960-luvun Kleopatra-elokuvan

musiikkiin koreografiassa Tell Bastan

prinsessat. Ryhmää luotsaava Matilda

Ristola oli oivaltavasti poiminut näyt-

ylinnä The Dance of The Ancient Light

vas. Tamra Henna, yllä Tell Bastan prinsessat

12 Ishtar 2–3/2016


tämölle kunkin tanssijan

henkilökohtaiset

vahvuudet lanneliikkeistä

akrobatiaan, ja

tanssista välittyi siten

eheys ja ryhmähenki:

kissat saivat toinen

toisensa loistamaan.

Siinä missä alun

tanssit johdattivat

katsojan muinaisiin

temppeleihin ja jumalten

tyyssijoille, herättivät

ensimmäisen

näytöksen seuraavat

koreografiat eloon

ihmisten kaupungin. Kirkasvärinen milaya-ryhmätanssi

Edalla Ala Kayfak (koreografia

ja ohjaus Anu Alatyppö) oli

perinteelle uskollinen keimailuineen ja

kansanomaisuudessaan uskottava siirtymä

myyteistä kujille ja kaivoille.

Anna Niemistön soolotanssi Tamra

Henna puolestaan ammensi vaikutteita

1950-luvun egyptiläisestä elokuvasta,

ja siinä olikin tämän filmiteollisuuden

kultakauden pehmeyttä ja hienostuneisuutta.

Niemistön tekniikka on viimeisen

päälle hiottua ja varsinkin värinät

suorastaan hämmästyttävät. Kasvot

isolta osin peittänyt hiuskiehkura olisi

saattanut katkaista yhteyden tanssijan

ja katsojan välillä, mutta ainakin keskikatsomoon

Niemistön silmistä välittyi

pilke myös tämän verhon takaa.

Kun Yasminen nuortenryhmä starttasi

kymmenkunta vuotta sitten, se oli minulle

ja useimmille muille ryhmäläisille

ensikosketus itämaiseen tanssiin – mitä

nyt yksi jos toinenkin meistä oli tainnut

istua näytösten yleisössä lapsena. Nykyisestä

sukupolvesta sen sijaan näkyy,

että tanssikokemusta on jo karttunut.

Anna Niemistön ryhmälle koreografioima

Moumou Einy erottui muista nähdyistä

tansseista

pop- ja lattarivaikutteillaan

ja edusti siten

melko perinteistä

nuorten

ryhmän linjaa,

mutta on ilahduttavaa

nähdä,

että tekniikasta

ei suinkaan tingitä

bilemeiningin

varjolla. Yasminen

lasten- ja

nuortenryhmissä

kypsyy ilmeisen

kovatasoisia

tanssijoita.

Saila Kakko

vei soolossaan

yleisön

hykerryttävälle

päiväkävelylle

1920-luvun

Egyptiin. Käsiohjelmassa

fuusioleikittelyksi

nimetty Sightseeing

oli tyyliltään

kuin tribal

yllä Enta el hob

vas. kabaree

alla Pirjo Huusko

Ishtar 2–3/2016 13


vas. Sightseeing

alla Yearning

oik. Pharaonic odysseia

alinna Emta hashoufak

fusionin tomusokerissa kieritelty

kesäheila ja Kakko pitsipäivänvarjoineen

ja -hansikkaineen mitä

valloittavin siirtomaa-ajan mamselli.

Yhdistelemällä orientaaliin

liikekieleen mykkäelokuvan mimiikkaa

Kakko on onnistunut

luomaan todellisen taideteoksen.

Tämä Pohjanlahden helmi nähdään

toivottavasti uudelleen ja

myös Oulun ulkopuolella.

Siinä missä Sightseeing kertoi

kokonaisen pienen tarinan miljöineen,

oli Anna Salmisen ohjaaman

Leidit-ryhmän arabialainen tango Emta

Hashoufak kiinni hetkessä kaikin aistein.

Tanssijat tuntuivat elävän musiikissa koko

kehollaan, ja tämä tunnelma välittyi

kutsuvana yleisöön.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä

länsimaat valtasi orientalismivillitys,

jossa siirtomaiden kulttuuria kopioitiin

niin muodissa kuin tanssityyleissäkin.

Pohjoisafrikkalaiset shimmyt ja

lantioympyrät lainattiin charlestoniin,

jazziin ja rock’n’rolliin. Bastetin tyttärien

ensimmäisen näytöksen päättänyt viiden

tanssijan Kabaree vastaavasti nappasi

1920-luvun tanssityttöjen parhaat liikkeet

osaksi modernia itämaista tanssia.

Anu Toivosen koreografian oululaissovituksessa

oltiin napakasti kiinni burleskitrendissä

höyhenpuuhkin ja kultahansikkain,

vaikka liikekieli pysyikin esikuvaa

viattomampana.

Myös jälkimmäisen näytöksen avasi

ravisuttavan voimakas esitys. Kerttu

Ristolan ja Pirjo Ruhan Yearning-estradiduetossa

kaipaus ei ollut

eteeristä huokailua vaan vereslihaista

ja silti raakuudessaankin eleganttia. Tasavahvan

yasminelaiskaksikon sovitus

Hannele Lindgrenin koreografiasta

oli raastavan elämänmakuinen. Yearningin

kytevä kuumuus sai huojennusta sitä

seuranneesta aamukasteenraikkaasta

estraditanssista Enta El Hob, jonka koreografia

ja ohjaus olivat molemmat

Pirjo Huuskon käsialaa. Vihreävalkoinen

puvustus korosti kauniisti klassisen

ryhmätanssin herkkyyttä.

Kasteisista kaislikoista vetäydyttiin

takaisin temppelien viileyteen, kun tribal

fusion ‐koregrafia Anubis houkutteli

katsojat taas lähemmäs muinaisia jumalia.

Tribalin pikkutarkka liikekieli on

näin hyvin toteutettuna hengästyttävää

katsottavaa. Saila Kakon ohjaamien tanssijoiden

huppumaiset päähineet olivat

myös todella onnistunut valinta: kasvoja

kehystävä huntu loi salaperäisyyttä kopioimatta

kuitenkaan mauttomasti tosielämän

etnisiä ja uskonnollisia päähineitä.

14 Ishtar 2–3/2016


Temppelin portailla loimusivat soihdut

ja hohtivat kynttilät, ja niiden huipulla

valvoivat muinoin haudatun hallitsijan

maalatut kasvot. Sitten – häkellyttävän

yksinkertaisen diakuvatrikin avulla – sarkofagiin

laskeutui henki, ja sen asukas

heräsi vuosituhantisesta unestaan. Pirjo

Huuskon soolot ovat useina muinakin

vuosina jättäneet katsojan sanattomaksi

huikeassa poikkitaiteellisuudessaan,

ja tällä kertaa yleisön mielikuvitus sai

ravinnokseen harkitun yhdistelmän

fantasiaepiikkaa, itämaista ja modernia

tanssia sekä Broadway-teatteria. Huuskon

klassinen Kleopatra-hahmo oli yhtä

aikaa vaikuttava ja kevyen itseironinen,

mikä sopi mainiosti Bastetin tytärten

elokuvalliseen henkeen.

Anubiksesta alkanut draamallinen

loppukiihdytys saavutti lakipisteensä

niin ikään muinaisen temppelin uumenissa.

Näytöksen taiteellisesta johdostakin

vastanneen Pirjo Huuskon luoma

ryhmäspektaakkeli The Dance of Ancient

Light oli oikeastaan kokonainen itsenäinen

tanssiteos ja upeana sellaisena

varmasti lähetettävissä tuomaan valoa

myös Bastetin tyttäret ‐kokonaisuuden

ulkopuolelle. Zillien toisteinen rytmi ja

yhdeksän tanssijan synkronoitu liike johdattivat

paikalleen liimautunutta katsojaa

yhä syvemmälle transsiin. Lähes rituaalinomaisen

koreografian tähdet nousivat

kuitenkin vasta sen loppupuolella esiin

katsomon varjoista: Minna Kraatari

ja Matilda Ristola nostivat show’n vielä

kerran uudelle tasolle henkeä salpaavalla

shamadan- eli kynttiläkruunuosuudella.

Duona moneen otteeseen esiintyneet

toisen polven yasminelaiset naulitsivat

katsojan niille sijoilleen omalla floor

work ‐koreografiallaan, jossa teknisesti

vaikuttava käärmemäinen pehmeys yhdistyi

messinkisten kruunujen ja niiden

lukuisten kynttilöiden vuosisatoja vanhaan

mystiikkaan.

Kynttiläkruunujen kajo laajeni näytöksen

lopuksi tuikkujen mereksi, kun

kaikki Bastetin tyttäret vaelsivat hiljaa

omaa tultaan kantaen lavalle. Prince of

Persia ‐elokuvaan sävelletty musiikkimaisema

oli harkitun mahtipontinen päätös

elokuvateollisuuden tehokeinoilla leikittelevälle

kokonaisuudelle. Mitä kovemmaksi

Yasminen näytösten taso nousee,

sitä paremmin niitä vaikuttaa pukevan

luopuminen perinteisestä “jammaillaan

yhdessä” ‐lopputanssikonseptista.

Päätösnumero on osa draaman kaarta,

eikä yleisöä tarvitse siinäkään päästää

helpolla. Itse nautin valtavasti siitä, että

viimeisen tanssin jälkeen muistan hengittää

vasta aplodien vaiettua. Hallittu

loppu oli taas yksi merkki siitä, ettei

Yasminen tämänkäänvuotisessa voimannäytteessä

ole kysymys mistä tahansa

oppilasnäytännöstä vaan kovan tason

tanssitaiteesta.

Bastetin tyttäret oli pysäyttävä kudelma

elokuvahistoriaa, todellista Pohjois-Afrikan

historiaa ja niin Oulun kuin

Välimeren alueen elävää nykykulttuuria.

Toivon hartaasti, ettei toukokuinen lauantai

ollut viimeinen kerta, kun tämä

maaginen taideteos saadaan näyttämölle.

Kirjoittaja on Yasminen kulisseissa kasvanut

helsinkiläinen haltioituja, joka itse poimii

tanssiharrastuksissaan rusinat pullasta.

Mikä huivissa maksaa?

Aina toisinaan ihmetellään yrittäjän

hillittömiä katteita kun hän myy 5

euron huivin 20 eurolla.

Laskeskelin huvikseni ja hyödykseni

viime vuoden liiketoiminnan menojen

osuuksia. Josko vielä opettelisi käyttämään

tietokoneohjelman ihmeellisyyksiä.

Tämä jako ei muodosta suoraan minkään

tuotteen hintaa, vaan siinä on sekä

paremmalla katteella olevat tavarat että

ne jotka olen myynyt pois huomattavasti

alle hankintakulujen (niitä oli viime

vuonna aika paljon, mikä nostaa hankintakulujen

osuutta koska nehän eivät

pienentyneet). Joka vuosi on erilainen, ja

joka yrittäjän kakku erilainen.

Jotain suuntaviittaa sentään tulee siihen,

mikä siitä 5 euroa Kairossa maksavasta

huivista tekee täällä 20 euron

hintaisen.

Terveisin

Henna Malinen / Studio Henna

Itämaisen tanssin tarvikkeiden maahantuontia

ja myyntiä jo yli 20 vuotta

Ishtar 2–3/2016 15


Beatan ja Horacion festivaaleilla

Berliinissä 30.6.–2.7.2016

teksti Tuuli Järvi

kuvat Matti Lipponen

Studio Sfinksillä on jo

useamman vuoden ajan

tanssittu loppukesästä

Berliinin tuliaisia, sillä

mieheni Matti Lipposen

kanssa olemme

tehneet useamman

kerran retken Berliiniin

Oriental Fantasy

Summer Festival

‐tapahtumaan, jossa

Matti on ottanut

festivaalin kuvat.

Näin tälläkin

kertaa, paitsi nyt

tanssikurssien

lisäksi sain Sfinksin

tanssiryhmän

kera kutsun

esiintymään

Open

Stagelle, jossa

oli tanssijoita

ja Cifuentesien

yhteistyökumppaneita

eri puolilta maailmaa.

Beata ja Horacio Cifuentes olivat

tulossa syyskuussa opettamaan intensiiviviikonlopun

Studio Sfinksillä.

Matin homma festivaaleilla on aina

melko intensiivistä ja aikaa vievää,

varsinkin festivaalin jälkeen, kun kuvat

pitää tehdä julkaisukuntoon ja videot

editoida. Intensiivistä hommasta minulle

tekee paitsi helteinen sää, myös alle

puolitoistavuotias tyttäremme Leila,

jonka liikkuvainen ja avoin luonne pitää

äidin kiireisenä…

Onneksi Berliinissä on runsaasti puistoja

ja puuhaa myös lapsille, kaupunkimatkailu

kohteena muutenkin hyvin lapsiystävällinen

paikka, joten voin äitinäkin

suositella. Itämaisista ruuista pitävälle

eksoottista ja edullista kasvisvoittoista

ruokaa on myös helposti tarjolla kaupungin

turkkilaisissa ruokapaikoista, joista

saa hyvät eväät muutamalla eurolla.

Tämän vuoden opettajat olivat mielestäni

korkeatasoisimmasta päästä,

meille entuudestaan tuttu Sadie Marquardt

on selkeä, taitava ja tinkimätön

opettaja, jonka moni Helsingin kursseilla

ollut varmasti tunsi iloisesti takalistossaan

ja jaloissaan. Lisäksi kävimme tanssikurssilaisten

kanssa Beatan ja Horacion

kursseilla ja tietenkin turkkilaisen Didemin

kurssilla, joka onkin aivan omaa

luokkaansa.

16 Ishtar 2–3/2016


Didem ei ole opettajana helppo,

sanoisin, että hän sopii parhaiten

ohjaamaan edistyneitä tanssijoita, koska

hänen tapansa opettaa on enemmän

esiintyvän tanssijan tyyli, kuin varsinaista

pedagogiikkaa.

Tanssi oli ihan mahtava, melko haastava

rumpusoolo ja Didemin turkkilainen

tanssityyli eroaa jonkin verran Suomessa

niin pitkään vallalla olleesta egyptiläisestä

tyylistä, että välillä siihen tottuneelle

tulee olo, ettei muuta tyyliä olisikaan. Didemin

liikkeet ja iskut ovat isoja ja jalka

nousee! Egyptiläisen tyylin salaisuus kun

piilee usein pienissä ja tarkoissa sisäisissä

liikkeissä ja lämpimässä rehevyydessä.

Didemillä on huipputanssijan liikkuvuus

ja lihasvoima kontrollin ohella. Lisäksi

kielitaidottomuus vaikuttaa myös

opetukseen. Didemin kurssilla oli koko

ajan tulkki mukana, koska Didem itse

puhuu vain muutamia lauseita englantia.

Festivaaliorganisaatio on erilaista keskemmällä

Eurooppaa, Suomessa kaikki

sujuu lähes aina järjestävästä tahosta

riippumatta siihen verrattuna täsmällisesti

kuin kello, vaikka ainahan jotakin

sattuu ja tapahtuu.

Keski-Euroopassa esitykset alkavat

usein puolisen tuntia myöhässä, koska

sopivia musiikkeja haeskellaan samaan

tiedostoon vasta viitisen minuuttia ennen

esitystä, mikä on aika hupaisaa. Tämä

liittynee siihen, että festivaalien järjestäjät

ovat pienyrittäjiä ja koettavat selvitä

niin monesta tehtävästä yhtä aikaa, että

se on likipitäen mahdotonta. Kaiken suhteen

kannattaakin ottaa rento asennoituminen

ja iloinen mieli!

Sfinksin esitykset Open Stagella menivät

hienosti ja sitten vain seuraavana

iltana yleisön sekaan nauttimaan esityksistä

itse. Festivaaleilla oli myös notkuvat

basaaripöydät täynnä designerien

tanssiluomuksia eri puolilta Eurooppaa.

Lisäksi festivaaleilla on useita kilpailukategorioita,

joista onnekas voittaja voi

pokata pukusuunnittelijalle lahjakortin

palkinnoksi!

Lauantain Galassa esiintyivät Beata ja

Horacio CATT companynsa

kanssa sekä festivaalin opettajasolistit.

Upeana yllätyksenä

kuultiin ja nähtiin myös saksassa

asuvan rumpali Khader

Ahmadin upeaa soittoa

Beatan ja Sadien tanssiessa

liverumpusoolot.

Silti nauhamusiikilla Didem

oli kuin lampusta

noussut henki, ilmestys,

joka salpaa hengen lavalla.

Salamannopea tukan

tuiskuttaja, jonka jokainen

liike on voimakas ja

työskentely perustuu

nopeaan tempoon ja

isoihin liikkeisiin. Näytti,

kuin hän olisi soittanut

musiikin jokaisen

iskun vartalollaan. Ja

huikea läsnäolo, sitähän

tanssi on parhaimmillaan.

Ihana elämys

jälleen kerran ja

suurkiitos Cifuenteseille

tilaisuudesta

tanssia ja Sfinksin tytöille Anna

Maaniselle, Laura Mielityiselle,

Leena Tuomaselle ja Hertta Matikaiselle

tanssiurakasta sekä Saara

Lehdolle puvustuksesta!

Kirjoittaja on helsinkiläinen tanssinopettaja

ja tanssija.

ryhmäkuvissa Studio Sfinksin tanssiryhmä

viereisellä sivulla Tuuli Järven tanssi Man in a Hat

alla turkkilainen Didem

Ishtar 2–3/2016 17


JouluJuulia-show Lumossa Vantaalla 12.12. 2015

Esteettisiä elämyksiä tarjoiltiin runsaslukuiselle

yleisölle kolmessa Tanssitalo

Juulian kausinäytöksessä. Paikkana oli

taas erinomaiset puitteet tarjoava Lumo

Vantaan Korsossa.

Kaikkiaan näytöksiä oli kolme, jokainen

reilun tunnin mittainen. Kaikki ryhmät

3–4-vuotiaiden Tanssia & Temppuja

‐ryhmää lukuun ottamatta esittivät kauden

tanssituntien tuloksia. Välineitä esiteltiin

milayasta huiviin ja keppiin. Yleisöä

ihastutti myös Juulian ensimmäinen

itämaista tanssiva miespuolinen

tanssija; yläasteikäinen Roope

tanssi kolmen tyylisuunnan ryhmissä ja

lähes asui lavalla.

Ennen näytöksiä jaettiin lavalla kunniakirjoja

ja diplomeita, sekä kruunattiin

tulevan vuoden ”Juuliat”. Vuoden

2016 Juulia- kruunun painoi kutreillensa

Anniina Koivuniemi. Vuoden 2016

Juulia-neidoksi valittiin Senni Räty ja

Pinja Pilke.

Seuraava kevätkausi tuokin sitten

mukanaan juonellisen näytöksen (aamu/päivä/ilta/yö),

ja mikäli

joulunäytösten esiintyjien

innostuneita tunnelmia on

uskominen, se hetki että

taas pääsee lavalle ei ikinä

tule tarpeeksi äkkiä.

18 Ishtar 2–3/2016


Aamusta yöhön

yhtä tanssinjuhlaa

Taikku Hyvönen

Tanssitalo Juulian keväisiin näytöksiin

oli valittu teemaksi neljä vuorokauden

aikaa. Alun VRK-tanssin eli Miracles-ryhmän

valtavan aamu–päivä–ilta–yö-spektaakkelin

jälkeen tanssiesitykset alkoivat

Kaisla-juontajan myötävaikutuksella.

Kaisla Koski esitteli juonta ja tansseja

milloin vaaleanpunaisessa miesten

puvuntakissa, milloin futistreeneihin

lähdössä olevana jalkapalloilijana,

ja lopuksi iltajuhlan edellä upeassa

valkoisessa gaala-asussa.

Juontaja oli aluksi vielä aamupuuhissa

kahvikuppi kädessään ja lavalla nähtiin

aamutoimia tekeviä, yöpaidoissaan torkkuvia

ja töihinsä kiiruhtavia roolihahmoja.

Faija skitsoo ‐esitys kertoi 5–6-vuotiaiden

tyttöjen näkökulmasta ymmärtämätöntä

isää känkkäränkkä-aamuna.

Päivää kohden käväistiin tanssillisin

keinoin niin koulussa kuin koulun ulkopuolella

muun muassa metsäretkellä, ja

työpaikoilla haaveiltiin illan tanssituntitreenistä.

Bellycious-ryhmä kahden

kultaisen kepin mahtavalla työskentelyllä

kuvaili päivän auringon kultaisia säteitä.

Kun väliajan jälkeen ilta koitti, näimme

ryhmiä niin tanssin harrastuksen parissa,

kadulla hengailemassa ja joraamassa

kavereiden kanssa kuin tuikkivia tähtiä

katselemassa. Perheen äiti luki iltasatua

ja isä katseli lätkämatsia tv:stä. Lätkämatsi-tanssi

oli Rosalinda-ryhmän

huikeaa tuotantoa ja yksi illan kohokohdista,

yleisö ulvoi naurusta. Herkimmät

hetket taas koettiin Anne Savolaisen

ohjaaman Diamond Dash ‐ryhmän

”keskiyön tanssissa”.

Juulian näytösten yöelämään kuului

oleellisena osana pyjamabileet, jotka

kokosivat lavalle kerrallaan yli 100 esiintyjää

yövaatteissaan. Jokainen Juuliassa

tanssittava tanssilaji esitti vuorollaan

pienen tanssinpätkän muiden bilettäessä

lavan reunoilla.

Yhteisöllisyys ja tanssin ilo, siinä muutama

näytösten tansseja luonnehtiva

sana. Runsas talkoojoukko piti huolta

käytännön järjestelyistä. Opettajat luotsasivat

Korson Lumon monitoimitalon

käytävillä omia ja toistensa oppilaita

ajoissa lavalle. Useissa ryhmissä tanssivat

heittelivät lennossa seuraavan esityksen

esitysvaatteita päällensä, jotkut jopa vain

juonnon mittaisen ajan kuluessa. Muutama

kylmägeelipussi uhrattiin pikkuvammoille.

Aikuiset hyssyttelivät nuorempia

äidillisesti olemaan hiljempaa verhojen

takana. Ilon kyyneliä itkettiin halatessa

kotimatkalle lähtiessä, samalla jätettiin

haikeat hyvästit kavereille kesäloman

ajaksi.

Tätä kaikkea mahtui Juulian toukokuun

lopun viikonlopun vuorokauteen.


Kirjoittaja on Tanssitalo Juulian pomo ja itämaisen

tanssin sekä discorientalin opettaja.

Ishtar 2–3/2016 19


Nokialla tanssittiin

itämaista ja muutakin

teksti Tarja Nikupaavo-Oksanen

kuvat Nokilinssit

yllä Walkiakosken Weivaajat, ylinnä haggala

Juna jolkotteli Tampereelta kohti Nokiaa

toukokuisena sateisena lauantaina. Määränpää

oli tanssiryhmä Nawatin ja Pirkan

opiston näytös ”Pirkan opisto goes

oriental and more”. Näytöstä emännöi

Pirkan opiston itämaisen tanssin opettaja

Ulriikka Katila, joka otti yleisön

lämpimästi vastaan kertomalla hieman

esiintyjistä ja tansseista.

Ilahduttavaa oli panna merkille, että

useat näytökset tanssit

olivat Ulriikan käsialaa

– myös voimakas ja

hieman mahtipontinen

aloitustanssi Intro, joka

johdatteli yleisön tanssin

taikapiiriin huiveilla ja

viuhkahuiveilla. Seuraavaksi

Nawat-duo Nina

Hannonen ja Riitta

Sulkama jatkoivat aavikon

tunnelmissa Desert

Rose ‐tanssilla. Huivit

hulmusivat aavikkotuulten

vieminä virtaavassa,

mystissävyisessä tanssissa.

Pienenä miinuksena oli tanssijoiden

hienoinen eriaikaisuus liikkeissä.

Iloiseen ja vauhdikkaaseen meininkiin

päästiin maestro Mahmoud Redan El

Haggallassa, jonka esitti Nawatin viiden

naisen kokoonpano. Kansantanssien

viehätystä lisää yhteneväinen, tanssiin

kuuluva asustus. Vauhti vain kiihtyi Walkiakosken

Weivaajien afrotanssissa

Nyumbani/Takas kotiin. Villi tanssi sulkapäähineissä

johdatteli Afrikan viidakon

kätköihin keskelle heimojuhlaa. Musiikissa

vaihteli jännästi suomenkielinen ja

afrikkalainen laulu, ja vaihtelua ja liikkuvuutta

löytyi myös itse tanssista. Pysy

liikkeellä, älä pysähdy kuulutti musiikki.

Hypyt, ”rummutukset” ja koko kehon

taitava käyttö olivat mieleeni. Weijaajia

on pitkään ja ansiokkaasti ohjannut Sari-Anne

Ahvonen, ja hän tekee myös

tanssien koreografiat.

Pop-rai-kipale Fehmini oli Ulriikan

koreografia isolle, mustavalkoisissa housuasuissa

tanssivalle isolle Nawat-ryhmälle.

Raita kuullaan ja nähdään itämaisessa

tanssissa harvemmin, joten hienoa

että musiikkirepertuaaria uskalletaan

käyttää monipuolisesti. Tanssi antoi sijaa

tunnelmoinnille, ja

tanssijat ottivat hetkittäin

kivasti kontaktia

toisiinsa.

Pohjois-Afrikan

tunnelmista siirryttiin

Pohjois-Amerikkaan

New Yorkin Harlemiin,

jossa kaksi daamia ja

kolme herraa svengailivat

charlestonin pyörteissä.

Ilkikurisuutta,

ilmeitä, eleitä ja huumoria

riitti tässä tanssissa.

Erityiskiitoksen

ansaitsevat vielä maini-

20 Ishtar 2–3/2016


ot charleston-asut, myös hatut ja viuhkat

olivat oivia tanssivälineitä.

Ameriikoista siirryttiin jäyhähköön

suomalaiseen lavatangoon ja kotimaiselta

tanssilavalta Moulin Rougeen helmoja

huiskimaan. Tanssiduo Iinojen hersyvä

cancan tempasi yleisön mukaansa,

vaikka sääret eivät

aina ihan tasatahtiin

nousseetkaan.

Cancan-koreografia

kuten Nawatin

charlestonkin olivat

porilaisen Titta

Malmilan käsialaa.

Ya rab tmoot baladissa

iso Nawat

ryhmä tunnelmoi

pehmein käsiliikkein

ja Min bahari

-milayatanssissa pienempi

kokoonpano

kaihoisasti polveilevan

haitarimusiikin

tahtiin. Osa tanssijoista kihersi taustalla

toisten tanssiessa. Ilmeikkyyttä ja kontaktia

toisiin tanssijoihin olisi voinut olla

enemmänkin.

Kokenut tanssikolmikko – Nina

Hannonen, Riitta Sulkama ja Sari

Keisanen – soljui kauniisti ja herkästi

andalusialaistanssissa Ana la habibi. Myös

vihreät ja valkoiset andalusialaisasut olivat

kauniit. Tanssijat liikehtivät harmonisesti

ja yhtäaikaisesti musiikkiin eläytyen.

Sooloja näytöksessä nähtiin vain yksi,

mutta se oli sitäkin tyrmäävämpi. Mila

Tannermaa loisti omassa Red lips

‐fuusiotribaltanssissaan. Syvänpunaisessa

asussa esiintynyt tanssijatar hallitsi niin

keskivartaloliikkeet, taivutukset kuin villin

pyörinnänkin. Sopiviin musiikkikohtiin

toteutettu robovalaistus tehosti teknobiisin

sykettä.

Pianomusiikin myötä tunnelma vaihtui

seesteisemmäksi Walkiakosken Weivaajien

kahdeksan naisen Jäähyväiset-fuusiotanssissa.

Herkässä tanssissa oli voimakas

lataus: flamencokädet liikkuivat kauniisti.

Lopussa kaikki tanssijat makasivat

lavalla hiljaa. Oli aika pysähtyä ja levätä.

Jälkiruokana tarjoiltiin Dessert of Arabia

‐zillitanssi, ja hyvin se tuntui maittavan

yleisölle. Iso Nawat-ryhmä hyödynsi

hyvin ison lavan muodostelmillaan sekä

hallitsi zillien kilkuttelun, ravistelut ja

iskut. Tunnelma oli iloinen ja kanssatanssijat

huomioiva. Zillien soittoakaan

ei liikaa esityksissä kuule. Lopputanssina

veivattiin vanha tuttu Magdy el Leisyn

Ha’ollak eih.

Lukuisia harjoittelutunteja on ollut

tämänkin näytöksen takana, ja tanssitunneilla

on taatusti viihdytty kannustavan

opettajan, mieluisan harrastuksen, hyvän

musiikin ja tanssikavereiden parissa.

Rentouteen, ryhmätanssien yhdenaikaisuuteen

ja musiikin tulkintaan olisi

kauttaaltaan hyvä kiinnittää huomiota.

Pieniin eikä isompiinkaan tanssimokiin

ei maailma kaadu.

Ulriikka kiitti

lopuksi vierailijoita

mukanaolosta

ja tanssijoitaan

upeista

esityksistä ja

oli selvästi ylpeä

oppilaidensa

suorituksesta.

Tästä on hyvä

jatkaa tanssimatkaa.

ylinnä Ana la habibi, keskellä Puttin' on the Ritz, alinna Dessert of Arabia

Ishtar 2–3/2016 21


Ishtarin toimittamisen

haasteet

Ishtarin ensimmäinen numero ilmestyi

kesällä 1997. Ensi kesänä on siis

20-vuotisjuhlan aika!

Näihin vuosiin mahtuu viisi vuosittaista

julkaisua, lukuun ottamatta aloitusvuotta

1997 ja kulunutta vuotta 2016.

Miksi Ishtaria ei ole tänä vuonna näkynyt

eikä kuulunut?

Jutut harrastajilta

Ishtarin toimitus on ollut aina yksimiehinen:

päätoimittaja on ollut samalla

myös toimitussihteeri, juttujen kirjoittaja,

taittaja, kielentarkistaja, mainosten

hankkija, laskuttaja, kalenterin ylläpitäjä,

verkkosivuston päivittäjä ja ylipäänsä

koko lehden kaikkien mahdollisten

asioiden hoitaja.

Julkaisun juttuomavaraisuusaste on

lehden toimituksessa ollut pieni: pääosin

lehden jutut ovat tulleet itämaisen

tanssin harrastajakunnalta, vapaaehtoisilta

kirjoittajilta ja kuvaajilta, jotka ovat

paneutuneet näytöksiin, tapahtumiin

ja itämaisessa tanssissa pinnalla oleviin

asioihin.

Ensimmäiset kymmenkunta vuotta

systeemi toimikin mukavasti: juttuja tuli

välillä niin paljon, ettei jokaista tekstiä

saanut mahdutettua sellaisenaan lehden

sivuille. Tanssijat olivat aktiivisia, tanssinäytösten

järjestäjät halusivat näkyvyyttä

lehdessä ja lukijat olivat innokkaasti

mukana lehden tekemisessä.

Sitten vauhti alkoi hiipua. Juttutarjontaa

riitti, mutta päätoimittaja/toimitussihteeri/sekatyömiehen

työpanosta vaadittiin

aina vain enemmän. Enää tapahtumista

ei tullut juttuja automaattisesti,

vaan niitä piti erikseen pyytää. Vaikka

jutusta oli sovittu, aina juttuja ei tullut

– vapaaehtoiskirjoittajat eivät ehtineet

ja jaksaneet tekstiä tuottaa, kuvat jäivät

kuvaajien kameroihin eivätkä päätyneet

koskaan toimitukseen asti. Yhä useammin

näytösten järjestäjät eivät jaksaneet

enää järjestämisrumban ja markkinoinnin

ohella etsiä näytösjuttujen kirjoittajia,

ja moni loistava näytös jäi kokonaan

ikuistamatta lehden sivuille.

Itämaiseen tanssiin liittyvät ikuisuusaiheet

ja muu tanssiaiheinen pohdinta

hiipuivat myös. Siinä missä Ishtarin alkuvuosina

lukijat kirjoittivat juttuja, joissa

pohdittiin itämaista tanssia, tanssikenttää

ja sen muutoksia, viime vuosina tällaisia

juttuja on ollut äärimmäisen vähän – ja

nekin lähinnä itämaisen tanssin opettajakoulutuksen

kirjallisia töitä.

Itämainen tanssi elää Suomessa vahvana,

mutta enää siitä ei kirjoiteta.

Ajankohtaisuuden ehdoilla

Ishtarin vahvuus on ollut sen ilmestymistiheys.

Viiteen vuosittaiseen numeroon

on pystytty raportoimaan suhteellisen

tuoreeltaan itämaisen tanssin näytöksiä

ja tapahtumia eri puolilta Suomea.

Lehden toimittamisen haaste on ollut

juuri tuossa ajankohtaisuudessa: Ishtarissa

on pyritty julkaisemaan tapahtumajutut

mahdollisimman tuoreina. Usein viimeisimmät

lehteen ehtineet tapahtumat

ovat olleet lehden deadlinen tienoilla tai

jopa sen jälkeen.

Tämä on tarkoittanut sitä, että kirjoittajat

ovat kirjoittaneet juttunsa nopealla

tahdilla heti tapahtuman jälkeen, ja lehden

taittoa on lykätty viimeiseen mahdolliseen

hetkeen, jotta aineisto on saatu

sivuille. Käytäntö on palvellut loistavasti

lehden lukijoita, mutta vaatinut loputonta

joustoa niin vapaaehtoisilta kirjoittajilta

kuin lehden toimitukseltakin.

Itämaisen julkaisut

ovat hiljenneet

Ishtarin julkaisuvuosien aikana Suomessa

on julkaistu ainakin kolmea muuta

säännöllisesti ilmestynyttä itämaisen

tanssin lehteä.

Turkulaisvoimin julkaistu Afsana lopetti

julkaisunsa jo vuosia sitten. Lehti

kartoitti ansiokkaasti nimenomaan ajattomia

juttuaiheita.

Mihrimah ry:n jäsenlehti Mirhami ilmestyi

pitkään kolme kertaa vuodessa.

Lehden artikkelit olivat monipuolisia

ja osin ajankohtaisiin tapahtumiin pureutuneita,

mutta lopulta lehti lakkasi

ilmestymästä painotuotteena muutama

vuosi sitten.

Shimmy-julkaisu ilmestyi muutaman

numeron verran. Kunnianhimoinen lehti

tarjosi mielenkiintoisia artikkeleita, mutta

ei ilmestynyt pitkään.

Eri yhdistyksillä on edelleen omat

paperimuotoiset jäsentiedotteensa, toiset

ilmestyvät säännöllisemmin, toiset

harvemmin.

Lehtiala on kriisissä

Itämaisen tanssin julkaisut eivät ole ainoita

julkaisuja, jotka lopettavat ilmestymisensä

tai harventavat sitä. Viime

vuosina lukuisat aikakauslehdet ja sanomalehdet

ovat lopettaneet toimintansa

tai siirtäneet sen verkkoon. Trendi on

valtakunnallinen ja maailmanlaajuinen.

Syitä on useita, mutta tärkeimmät

syyt kaupallisissa julkaisuissa löytyvät

mainosten määrän vähenemisestä. Lehtien

tuotantorakenne vaatii mainoksia,

pelkillä tilausmaksuilla ei elä yksikään

julkaisu. Myös Ishtarin mainosmäärät

ovat laskeneet huimasti viime vuosikymmenen

mainosmääristä.

Yksi syy julkaisujen kuolemiin on pitkittynyt

talouden taantuma. Kun taloustilanne

on heikko, ihmisten on pakko

karsia kuluja. Sekä yksityishenkilöt että

yhteisöt ovat vähentäneet lehtien tilauksia,

joten lehtien taloudellinen tilanne

on heikentynyt.

Ishtaria ei ole koskaan myyty irtonumeroina

tai tilattavana lehtenä, vaan lehti

on ollut aina Seitsemän Hunnun Tanssi

22 Ishtar 2–3/2016


k a l e n t e r i

ishtar.fi/kalenteri

Jyväskylä 19.11.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n vuosikokous

lauantaina 19.11.2016 kello 15. Paikkana Seitsemän

Hunnun Tanssi ry:n tanssisali, Pajatie 3,

Jyväskylä. Kokouksessa käsitellään esityslistan

mukaan sääntömääräiset asiat. Kokouskutsu

tämän lehden sivulla 3. Tervetuloa!

Ishtarin kalenteri päättyy

Olemme julkaisseet Ishtarin

kalenteria tilan ja tarjonnan mukaan

sekä painetussa lehdessä että lehden

verkkosivustolla.

Ilmoitusten määrä on kuihtunut

niin pieneksi, että Ishtarin kalenterin

julkaisu lopetetaan.

Kiitos kalenterin

rakentamiseen osallistuneille!

ry:n jäsenlehti. Yhdistyksen jäsenmäärä

on laskenut merkittävästi 1990-luvun

huippuvuosista, joten myös Ishtarin lukijakunta

on supistunut merkittävästi.

Monet harrastelehdet ovat kärsineet

samasta ongelmasta kuin Ishtar: juttujen

tarjonta on tyrehtynyt. Jos lehdellä

ei ole palkallista toimitusta, juttuja ei

synny omana tuotantona, vaan lehden

sisältö syntyy vapaaehtoisvoimin. Jos ei

ole juttuja, ei ole lehteä.

Tiedottamisella on

uudet kanavat

Kun Ishtar perustettiin vuonna 1997,

tiedottamiskanavaa tarvittiin. Silloin lehti

oli paras yhteydenpitokanava sekä yhdistyksen

ja sen jäsenten että ylipäänsä

harrastajien välillä.

2000-luku toi mukanaan internetin

nousun ja keskustelufoorumit, mikä jo

vähensi hieman lehden merkitystä harrastajien

yhteisenä keskustelukenttänä.

Kun Facebook ja muut sosiaalisen

median kanavat tekivät läpimurtonsa,

tiedottaminen ja viestintä siirtyi lopullisesti

nettiin. Enää yhditykset ja eri tanssialan

toimijat eivät tarvitse akuutisti

lehteä tiedottamiseen tai yhteydenpitoon

jäsenten tai asiakkaiden kanssa –

homma hoituu nopeammin ja (kustannus)tehokkaammin

netissä.

Tästä suuntauksesta kertoo vahvimmin

Ishtarin kalenteri. Kalenteri-ilmoitukset

ovat vähentyneet viimeisten

viiden vuoden aikana huomattavasti.

Kalenteri vietiin verkkoon, jotta se palvelisi

paremmin itämaisen tanssin kent-

tää, mutta tämäkään ei saanut toimijoita

kiinnostumaan ilmaisesta kalenterista.

Kalenteri on elänyt jo pari kolme vuotta

tekohengityksellä.

Tarvitaanko enää lehteä?

Onko paperilehden tai ylipäänsä artikkeleita

julkaisevan itämaisen tanssin median

aika ohi? Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

uskoo, ettei ole. Uskomme, että lehdelle

on edelleen kysyntää ja lukijoita.

Koska olosuhteet ovat muuttuneet

merkittävästi, olemme pitkän harkinnan

myötä päätyneet muuttamaan Ishtarin

julkaisumallia. Aineistoa ei yksinkertaisesti

enää riitä viiteen lehteen vuodessa

– tässä lehdessä on kaikki aineisto, mitä

Ishtariin on tarjottu tänä vuonna ensimmäisen

kahdeksan kuukauden aikana.

Aiemmin näin paksu lehti on pystytty

tekemään viisi kertaa vuodessa.

Julkaisemme silti vielä tänä vuonna

yhden numeron vuodenvaihteen tienoilla.

Vuonna 2017 Ishtar ilmestyy kaksi

kertaa: yksi numero kesällä, toinen vuodenvaihteessa.

Mitä tulevissa Ishtarin numeroissa

julkaistaan? Se riippuu teistä, hyvät lukijat.

Kertokaa tanssitapahtumistanne,

kirjoittakaa itämaisen tanssin innovaatioista,

pohtikaa tanssia nykymaailmassa ja

itämaista tanssia tanssikentän vaikuttajana.

Kaivakaa arkistojanne ja katsokaa,

millaista tanssi oli ennen. Etsikää klassikkovalokuvia,

ottakaa uusia valokuvia

tanssista osana elämää. Lähettäkää aineistoa

lehteen! Vain yhteistyöllä lehteä

voidaan julkaista jatkossakin.

Tämä numero

myös verkossa

Tämä Ishtarin numero julkaistaan

myös verkossa sähköisenä

julkaisuna. Linkin verkko-Ishtariin

löydät Ishtarin verkkosivustolta

ishtar.fi sekä Ishtarin

Facebook-sivulta facebook.com/

ishtarlehti.

Lukutottumukset ovat muuttuneet

vuosien saatossa. Luetko

itse lehdet mieluummin printtijulkaisuina

vai sähköisinä lehtinä?

Vastaa Ishtarin kyselyyn!

Kyse on auki marraskuun 25.

päivään saakka.

Ishtar 2–3/2016 23


Pitkät jäähyväiset

Olen jättämässä jäähyväisiä itämaiselle

tanssille, joka oli 26 vuotta

tärkeä ja rakas osa elämääni. Nyt seison

luopumisen ja muistojen kynnyksellä.

Miten se kaikki menikään…?

Ensikohtaamiseni itämaisen tanssin

kanssa tapahtui sattumalta ja yllättäen

loppuvuodesta 1989, kun kuulin eräältä

tutultani naisporukasta, joka harjoitteli

tätä mystistä tanssilajia Kuopiossa. Saako

niitä treenejä tulla katsomaan, kysyin.

Sen kun tulet, sanoi tuttava. Uteliaana

menin salille vailla minkäänlaista tietoa

itämaisesta tanssista. Ja niin kävi että jäin

koukkuun kertalaakista. Outo musiikki

ja viehkot liikkeet tempasivat mukaansa.

Seurasi monia kursseja, lukuisia opettajia,

Egyptin matkoja ja festareita, joihin

kaikkiin osallistuin innolla. Tajusin kyllä

ettei minusta yli nelikymppisenä aloitettuani

mestaritanssijaa tulisi, mutta

tietotaitoa kertyi sen verran että syksystä

1995 alkaen uskaltauduin tuntiopettajaksi.

Nämä 21 vuotta tein Kuopiossa

iltatyötä tanssiopettajana pienimuotoisesti

mutta intensiivisesti. Nautin tuntien

suunnittelusta ja uusien harjoitteiden

keksimisestä helpottamaan liikkeiden

oppimista. Omia koreografioitakin alkoi

kertyä oppilasnäytöksiä varten, ja niiden

tekeminen oli aina seikkailu – aloittaessa

ei koskaan tiennyt millaiseksi tanssi

lopulta muotoutuu. Mutta suurinta iloa

tuotti tunne siitä, että olin avaamassa

oppilailleni ovea uuteen kiehtovaan

harrastukseen ja sain ohjata heidän ensi

askeliaan tanssin maailmaan. Ja paras

palkinto oli aina se, kun näin sen tietyn

pilkkeen syttyvän tanssioppilaan silmiin.

Hän, onnellinen, oli saanut juonen päästä

kiinni!

Vuosien kuluessa en koskaan ajatellut

lopettamista. Päinvastoin sanoin

usein, että jatkan tätä niin kauan kuin

jalka suinkin nousee ja keho liikkuu. Vähitellen

mieli alkoi kuitenkin muuttua.

Intoni omien taitojeni päivittämiseen ja

kehittämiseen alkoi laimentua. Kaipasin

vapautta. Vaikka olin jäänyt eläkkeelle

päivätyöstäni, iltatyö sitoi ja rajoitti. Mutta

enhän minä voisi tanssia jättää! Enhän?

Pari viime vuotta jatkoin pohdintaa

– kiersin, kaarsin, torjuin, kypsyttelin.

Viimein myönsin itselleni, että koko tämän

pohtimisajan olen jo jättänyt pitkiä

jäähyväisiä tälle osa-alueelle elämässäni.

Vaikka fyysinen kunto vielä kestäisi, mieli

on irtautumassa. Löytämisen ja jakamisen

Ilo on muuttunut haikeudeksi. Näinä

viikkoina pidän viimeisiä tanssituntejani

erityisellä hellyydellä. Jokainen sana,

ele ja liike on tärkeä. Kaikki tapahtuu

«viimeistä kertaa». Oppilaat eivät tätä

tiedä, kerron sitten viimeisten tuntien

lopuksi.

Nyt mietin, mitä teen kaikille tanssikamoilleni

ja mittavalle musiikkikokoelmalleni.

Varmaankaan en tee niille mitään vähään

aikaan. Myymistä tai pois antamista

en pysty vielä edes harkitsemaan. Kaikki

nuo puvut, helmi- ja paljettivyöt, hunnut,

kepit, zillit ja rummut... Olkoot laatikoissaan,

uinukoot siellä kunnes niiden on

aika taas herätä, tavalla tai toisella.

Vasta kesän mentyä, kun kurssit ja

harrastuspiirit taas alkavat, tiedän todella

miltä lopettaminen tuntuu. Juuri nyt tunnen

helpotusta siitä että urakka on pian

ohi. Rakkauteni tanssiin ei mihinkään katoa,

vain minä itse katoan kulisseihin työni

tehneenä. Kotona pistän ehkä joskus

musiikin soimaan ja tanssahdan hiukan,

omaksi ja kissojeni iloksi.

Haluan esittää kiitokseni tanssiyhteisölle,

johon olen saanut kuulua, kaikille

koti- ja ulkomaisille opettajilleni ja omille

oppilailleni. Oli suurenmoista olla osana

tätä kaikkea! Kiitos toveruudesta, elämyksistä,

oivalluksista ja unohtumattomista

vuosista tanssin pyörteissä.

Marita Jama

Kirjoittaja on 7HT:n, Pikku Egyptin ja monet

vuodet myös Masrahin jäsen.

Kohti uusia seikkailuja. (Kuva Maritan kotiarkisto)

24 Ishtar 2–3/2016


studio

Henna

Hennanpäivät

la 14.1.2017

asiaohjelmaa

avolava

Hennan Helmet -näytös

Tiedot tulossa kotisivulle

www.studiohenna.fi

p. 0400 464 426 studio.henna@pp.inet.fi

MASRAH kouluttaa

Masrah intensiivi 4.–5.3.2017

Syventävää tietotaitoa ja inspiraatiota kaikille

itämaisen tanssin opettajille ja harrastajille.

lauantai 4.3.

Tanssikeidas, Hiihtäjäntie 4

Peppina Lindfors: Liikkeiden

variaatiot eri tanssityyleissä

klo 10–14

Kavaasi, haggala, fellahi,

baladi, estradi... Opetusdemo

tyylikysymyksistä, avoin kaikille

harrastajille. (76 €/56 €)

Saara Soikkeli: Motorinen

oppiminen ja kehonhuolto

klo 14.30–17.30

Motorisen oppimisen perusteita,

kokeilevaa anatomiaa ja

tanssijan kehonhuoltoa.

(57 €/42 €)

Masrah 25 v. 2017 –

juhlat tulossa syksyllä!

sunnuntai 5.3.

Studo Shamsina

Hämeentie 105 C

Jaana Åhl: Tila haltuun

tanssien! klo 10-14

Uusia näkökulmia tilaan ja

liikesuuntiin kaikille, jotka

haluavat kehittää tanssiaan.

Opetusdemo. (76 €/56 €)

Jaana Åhl: Kaikki zillailemaan!

klo 14.30-16.30

Tanssi- ja soittosarjoja, inspiraatiota

omiin zillitansseihin.

(38 €/28 €)

Ilmoittautumiset masrahry@gmail.com

Kurssit ovat avoimet kaikille, alempi hinta

on Masrah ry:n jäsenille. Pakettihinta:

kaikki 13 tuntia yhteensä 220 €/160 €!

Masrah ry • 050 591 1065

masrahry@gmail.com

www.masrah.fi

Lumoavan

tanssin keskus

Aleksanterin teatterissa itämainen,

baletit, nykytanssi, jooga jne.

Käy

tykkäämässä

Facebooksivustamme!

Tervetuloa!

www.amina.fi

www.facebook.com/lumoavantanssin.amina

leena@amina.fi puh. 050 327 6454

Ishtar 2–3/2016 25


Liikkuvia esiintyjiä palveleva puoti –

verkossa, kivijalassa ja reissussa.

Yliopistonkatu 8

40100 Jyväskylä

(käynti Cygnaeuksenkadulta)

044 298 0814

Verkkokauppamme toimitus

vauhdittui juuri: lisäsimme

nettipuotiin verkkomaksupainikkeet.

Tervetuloa Tanssiinaan!

www.tanssiina.fi

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n jäsenlehti

ISHTAR

ishtar.fi

Feel Dance

www.feeldance.fi

ISHTAR

Seuraava numero

Ishtar verkossa

verkkosivusto

blogi

ilmestyy välipäivinä 2016

Twitter

Facebook

toimitus

aineisto

jutut ja mainosvaraukset 2.11.

valmiit mainokset 30.11.

päätoimittaja

Inka Vilén

ishtar.fi

ishtar.fi/blogi

@ishtarlehti

twitter.com/ishtarlehti

facebook.com/ishtarlehti

Yhteystiedot

toimitus@ishtar.fi

aineisto@ishtar.fi

040 567 0798

Suositut workshopit tilattavissa!

KokoNainen tanssija – eleitä, ilmeitä ja vartalon

hallintaa niin tanssijoille kuin muihinkin esiintymisiin.

Vinkkejä ja ideoita eleiden traanaamiseen

sekä improvisaatioharjoittelua!

Hyvän mielen teema-aiheisia koreoita,

jotka sopivat ihan alkeisista jatkoryhmiin.

Opetus on iloista eikä niin vakavahenkistä.

Viikkotunteja Porissa ja Raumalla

sekä workshoppeja ympäri Suomea.

Tanssillista liikuntaa

JUURI SINULLE!

tanssillista.liikuntaa@gmail.com

Titta, p. 0400 784 840

Porissa

Porin kuntokeskus

Sampsantie 8

Raumalla

Rauman kansalaisopisto

Aittakarinkatu 10

26 Ishtar 2–3/2016


ISHTAR 4–5/2016

ilmestyy joulun jälkeen välipäivinä

Yhdistyksen postiosoite ja tanssisali

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Pajatie 3

40630 JYVÄSKYLÄ

Yhdistyksen puhelin

040 845 9771

Sähköposti

7ht@7ht.fi

Yhdistyksen verkkosivusto

www.7ht.fi

Osoitteenmuutokset

jasen@7ht.fi tai palvelukortilla

Vuodenvaihteen

Ishtarissa luodaan

katsaus kesän 2016

kesäfestivaaliin ja

vilkuillaan ensi kesän

festivaalitarjontaa

Savonlinnassa.

Muu juttutarjonta

riippuu sinusta:

lähetä juttusi

toimitukseen marraskuun

alkuun mennessä!

kuva Inka Vilén

Yhdistyksen jäsenmaksu 22 €

Kannatusjäsen 42 €

Jäsenmaksun eräpäivä 31.1.2016

Pankkiyhteys

FI52 2017 1800 0445 75

NDEAFIHH

Juttuaineisto ja mainostilan varaus viimeistään keskiviikkona 2.11.

Mainokset toimitukseen viimeistään keskiviikkona 30.11.

Ishtar 4–5/2016 ilmestyy välipäivinä 2016

Yhdistyksen hallitus 2016

puheenjohtaja Elina Risunen

pj@7ht.fi

Varsinaiset jäsenet

Reetta Junikka, varapuheenjohtaja

Päivi Ahopelto, jäsensihteeri

jasen@7ht.fi

Sanna Tarnanen, sihteeri

7ht@7ht.fi

Minna Tuoriniemi, viikkotuntikurssisihteeri

kurssit@7ht.fi

Nina Moilanen, kesäfestivaali 2016

kirjepostimerkki

Päivi Ahopelto /

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Pajatie 3

40630 JYVÄSKYLÄ

Varajäsenet

Tuula Leinikka-Puttonen

Ritva Suvanto

Hallituksen ulkopuoliset toimihenkilöt

rahastonhoitaja Lahja Mehto

rahasto@7ht.fi

salin nettikalenteri Kirsti Pehkonen

sali@7ht.fi

Ishtar-lehti Inka Vilén

toimitus@ishtar.fi

Haluan liittyä jäseneksi (22 €/vuosi)

Haluan liittyä kannatusjäseneksi (42 €)

Haluan erota Seitsemän Hunnun

Tanssi ry:n jäsenyydestä

osoitteenmuutos alkaen __/__ 2016

Vanha osoite

Nimi .......................................................................

Lähiosoite...............................................................

Postinumero .........................................................

Postitoimipaikka...................................................

Uusi osoite

Nimi .......................................................................

Lähiosoite...............................................................

Postinumero .........................................................

Postitoimipaikka...................................................

Puhelin....................................................................

Sähköposti.............................................................

Ellet halua leikata lehteäsi, voit kopioida tämän palvelukortin tai käyttää postin

osoitteenmuutoskortteja. Voit tehdä osoitteenmuutoksen sähköpostitse osoitteeseen

jasen@7ht.fi tai yhdistyksen verkkosivustolla www.7ht.fi.

Ishtarin postitusosoitteet tulevat suoraan jäsenrekisteristämme. Osoitteenmuutos

jäsensihteerille riittää. Mahdolliset jakeluhäiriöt hoitaa jäsensihteeri jasen@7ht.fi.

Ishtar 2–3/2016 27


Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Pajatie 3

40630 JYVÄSKYLÄ

More magazines by this user
Similar magazines