Rajapinnoilta yhdyspintoihin
15.12.2016 • Views
Share Embed Report

Rajapinnoilta yhdyspintoihin

yhdyspinta_kehittamisaloite_ebook

yhdyspinta_kehittamisaloite_ebook

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sirpmantynen

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Leverage SEO-optimized Flipbooks, powerful backlinks, and multimedia content to professionally showcase your products and significantly increase your reach.

Start now

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Kehittämisaloite kunnan ja maakunnan<br />

yhteistyöstä

Toimittajat:<br />

Jouko Luukkonen, Kaija Majoinen, Antti Kuopila<br />

Työryhmä:<br />

Kuntaliitto: Jarkko Huovinen, Tuula Kock, Arto Koski, Kirsi Mononen,<br />

Soile Paahtama, Kari Sjöholm, Laura Hassi, Tarja Hartikainen,<br />

Erja Horttanainen, Ulla Hurmeranta, Ritva Laine, Erja Lindberg,<br />

Jussi Niemi, Pirjo Poikonen, Vesa-Pekka Tervo, Anu Wikman-Immonen,<br />

Johanna Vilkuna ja Eevaliisa Virnes<br />

FCG: Jarmo Asikainen ja Anssi Hietaharju<br />

Kuntatoimijat:<br />

Oskari Auvinen, kunnanjohtaja, Kangasala<br />

Jouko Luukkonen, Haapaveden kaupunginjohtaja 2004–2014, Etelä-Savon soten muutosjohtaja 2015–2016<br />

Risto Kortelainen, kuntayhtymän johtaja, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote)<br />

Mika Mannervesi, kaupunkikehityspäällikkö, Salo<br />

Hannele Mikkanen, kunnanjohtaja, Liperi<br />

Leila Savolainen, kaupunginhallituksen 1. vpj., Kuopio<br />

Merja Tepponen, kehitysjohtaja, Eksote<br />

Kirsti Ylitalo-Katajisto, hyvinvointijohtaja, Oulu<br />

Kansikuva: Heli Sorjonen<br />

ISBN 978-952-293-462-8 (pdf)<br />

© Suomen Kuntaliitto<br />

Helsinki 2016<br />

Suomen Kuntaliitto<br />

Toinen linja 14, 00530 Helsinki<br />

Puh. 7711<br />

etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi<br />

www.kunnat.net

Sisältö<br />

Esipuhe 5<br />

1 Johdanto 7<br />

2 Kunnan ja maakunnan yhteistyön tarve eri näkökulmista 9<br />

3 Kunnan ja maakunnan yhdyspinnat ja niiden määrittely 12<br />

3.1 Mitä ovat yhdyspinnat? 12<br />

3.2 Yhdyspinnat maakunta- ja sote-uudistuksessa 13<br />

4 Keskeisiä yhdyspintatehtäviä 16<br />

4.1 Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen 16<br />

4.2 Liikunta-, nuoriso- ja kulttuurityö 21<br />

4.3 Työllisyyden hoito ja elin keinopolitiikka 22<br />

4.4 Opiskeluhuolto 26<br />

4.5 Asumispalvelut 28<br />

4.6 Kaavoitus, maankäyttö ja palveluverkot 30<br />

4.7 Tukipalvelut 33<br />

4.8 Maahanmuuttajien kotouttaminen 35<br />

4.9 Joukkoliikenne ja kuljetukset 37<br />

4.10 Varautuminen häiriö tilanteisiin ja poikkeusoloihin 38<br />

5 Kunnan ja maakunnan yhteistyö 40<br />

5.1 Maakuntalaki yhteistyön mahdollistajana 40<br />

5.2 Uusi tilanne haastaa kuntien johtamisen ja asiantuntijatyön 41<br />

6 Katse tulevaisuuteen – yhteistyön uudet mahdollisuudet 45<br />

3

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

4

Esipuhe<br />

Tässä kehittämisaloitteessa kuvataan erityisesti<br />

kuntien ja muodostuvien maakuntien yhdyspintoja.<br />

Se on aihepiiri, joka on suuruudistuksessa<br />

jäänyt toistaiseksi varjoon. Yhdyspinnoissa on<br />

kysymys uudenlaisesta ilmiöstä, kahden itsehallinnollisen<br />

toimijan yhteydestä. Se on jotain<br />

muuta kuin esimerkiksi kunnan suhde kuntayhtymiin<br />

tai kunnan suhde valtioon. Siksikin yhdyspintanäkökulma<br />

on korkea aika ottaa vakavasti<br />

ja kiinteäksi osaksi sekä valtakunnallista että<br />

etenkin alueellista valmistelua.<br />

Kehittämisaloitteen tarkoituksena on osaltaan<br />

avata laajempaa keskustelua yhdyspintojen<br />

vaikutuksista ja samalla pyrkiä tarjoamaan näkemyksiä,<br />

kokemuksia ja käytännön työvälineitä<br />

valmistelun tueksi.<br />

Meneillään oleva uudistustyö on massiivinen<br />

niin työmäärältään kuin vaikutuksiltaankin. Jotta<br />

kokonaisuus hahmottuu paremmin ja toiminnalliset<br />

yhteydet kuntien, maakuntien ja valtion<br />

välillä muodostuvat toimiviksi, on maakuntia ja<br />

tulevaisuuden kuntia valmisteltava samanaikaisesti.<br />

Vain täten saadaan aikaan toimiva järjestelmä<br />

yhdyspintoineen ja pystytään paremmin<br />

saavuttamaan uudistuksille asetettuja tavoitteita.<br />

Erityisen tärkeää on nähdä, että kunta ja maakunta<br />

ovat rinnakkaisia, eivät päällekkäisiä tai<br />

hierarkkisessa suhteessa toisiinsa olevia kansanvaltaisia<br />

toimijoita. Niillä on ”isossa kuvassa” yhteiset<br />

asukkaat ja alue, joista ne ovat vastuussa.<br />

Tehtävien ja työnjaon tulisi olla lähtökohtaisesti<br />

selkeä, mutta samalla sen tulisi mahdollistaa<br />

sopimiseen perustuvat tarkoituksenmukaiset<br />

ratkaisut alueellisten ja muiden erityispiirteiden<br />

huomioimiseksi.<br />

Kehittämisaloitetta on valmisteltu laajassa<br />

yhteistyössä kuntakentän osaajien ja Kuntaliiton<br />

asiantuntijoiden kesken. Lämmin kiitos teille<br />

kaikille – erityisesti siitä käytännön kokemukseen<br />

perustuvasta annista, joka toi tarvittavaa<br />

syvyyttä aloitteeseemme.<br />

Myös yhdyspintojen kohdalla on edelleen paljon<br />

jatkotyöstämistä. Uudistuksen edetessä moni<br />

kysymys ratkeaa, käytännön toiminnan esteitä<br />

pysytään raivaamaan ja uusia kullekin alueelle<br />

tai sektorille soveltuvia toimintamalleja luomaan.<br />

Tärkeintä on muistaa, että viime kädessä ihmiset<br />

tekevät yhteistyötä, eivät organisaatiot. Näin se<br />

on myös kuntien ja maakuntien kohdalla.<br />

Tästä työ vasta alkaa.<br />

Timo Reina<br />

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja<br />

5

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

VALTIO<br />

Ohjaus ja resurssit<br />

Ohjaus ja resurssit<br />

Vuorovaikutus<br />

Vuorovaikutus<br />

MAAKUNNAT<br />

Roolit<br />

Yhdyspintakysymykset ja palvelut: esim. hyte, tukipalvelut,<br />

oppilashuolto, työllisyys, kaavoitus, rakentaminen,<br />

joukkoliikenne, kotouttaminen, elinvoima, asuminen,<br />

järjestöyhteistyö, osallisuus, johtaminen jne.<br />

Vuorovaikutus ja neuvottelumenettely<br />

KUNNAT<br />

Roolit<br />

Kuva 1: Maakuntauudistuksen kokonaisuus – asukkaat keskiössä.<br />

6

1 Johdanto<br />

”Maakuntia ja tulevaisuuden<br />

kuntaa tulee valmistella samanaikaisesti.”<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä kunnan ja<br />

maakunnan välille syntyy yhdyspinta. Aiemmin<br />

vaikeatkin kysymykset pystyttiin periaatteessa<br />

ratkaisemaan yhden organisaation, eli kunnan,<br />

päätöksenteon kautta. Näin tapahtui myös aikaisemmissa<br />

kuntayhteistyön toimintamalleissa,<br />

koska sielläkin taustalla olivat omistajakuntien<br />

näkemykset. Syntyvien maakuntien johdosta<br />

tilanne kuitenkin muuttuu. Jatkossa palveluita<br />

ohjataan ja tuotetaan aidosti eri organisaatioissa,<br />

joilla saattaa olla myös erilaisia intressejä.<br />

Yhteisen näkemyksen ja toiminnan löytäminen,<br />

nimenomaan asukkaan ja asiakkaan näkökulmasta,<br />

saattaa olla haasteellisempaa kuin<br />

aiemmin. Tarvitaan erilaisia menettelytapoja ja<br />

sovittuja toimintamalleja, joilla erilaisia asukkaiden<br />

tarpeita ja eri toimijoiden intressejä yhteen<br />

sovitetaan.<br />

Uusien toimintamallien ja tapojen myötä myös<br />

asiakkaan näkemysten esiin tuominen poikkeaa<br />

aiemmasta.<br />

Uudenlainen ja muuttuva hallintoympäristö tuo<br />

myös uudenlaisen ja muuttuvan palveluiden<br />

tuottajaympäristön. Palveluintegraation turvaaminen<br />

mm. valinnanvapauden kasvaessa edellyttää<br />

jo valmisteluvaiheessa huomion kiinnittämistä<br />

myös uuden rakenteen myötä syntyviin<br />

<strong>yhdyspintoihin</strong>. Mitä aikaisemmassa valmistelun<br />

vaiheessa pystytään huomioimaan ja tunnistamaan<br />

uudenlainen tilanne, sitä nopeammin<br />

ja paremmin myös uusiin haasteisiin pystytään<br />

vastaamaan.<br />

Uudistuksessa kuntien, maakuntien ja valtion<br />

väliset toimivalta- ja vuorovaikutussuhteet muotoutuvat<br />

uudenlaisiksi. Samalla asukkaiden – eli<br />

palvelun käyttäjien – vaikutusmahdollisuudet<br />

kasvavat esim. valinnanvapauden kautta.<br />

Maakuntia ja tulevaisuuden kuntaa tulee valmistella<br />

samanaikaisesti. Valmistelussa tulee<br />

käydä läpi mm. toimijoiden väliset ohjaus- ja<br />

resurssisuhteet, vuorovaikutuksen ja neuvottelumenettelyn<br />

keinot ja pelisäännöt sekä erityiset<br />

palveluiden yhdyspintakysymykset. Yhdyspintoja<br />

löytyy esim. hyvinvoinnin ja terveyden<br />

edistämisessä, tukipalveluissa, oppilashuollossa,<br />

työllisyyden hoidossa, kaavoituksessa, rakentamisessa,<br />

joukkoliikenteessä, kotouttamisessa,<br />

elinvoimatoiminnoissa, asumispalveluissa ja<br />

järjestöyhteistyössä. Myös osallisuuden ja johtamisen<br />

alueelta löytyy yhteistä.<br />

Tässä kehittämisaloitteessa nostetaan esille<br />

asioita, joissa kunnan ja tulevan maakunnan tulee<br />

erityisesti toimia tiiviissä yhteistoiminnassa.<br />

Kunnan ja maakunnan välille ei saa muodostua<br />

rajaa, vaan toimiva, tiivis yhteys.<br />

7

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Kuntien ja maakuntien välisiin <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimpiä on<br />

kuvattu kuvassa 2.<br />

Yhdyspintojen muovautumisen kannalta on<br />

oleellista, millaiseksi lainsäädännön normitus<br />

tulee muodostumaan, millaista lainsäädännöllistä<br />

ohjausta tai rajoitusta yhdessä tekemiseen<br />

muotoutuu ja miten rahoitus aikanaan toimintaa<br />

ohjaa. Uudistuksen vaikutuksesta myös toimijoiden<br />

roolit ja vastuut muuttuvat ja muotoutuvat<br />

uudestaan. Eikä kyse ole pelkästään organisaatioiden<br />

muutoksesta, vaan myös luottamushenkilöiden,<br />

johtavien viranhaltijoiden ja professioiden<br />

rooleista. Perinteiset tavat eivät välttämättä<br />

uudessa ympäristössä enää toimikaan totutusti.<br />

5.<br />

Kumppanuudet<br />

”Kunnan ja maakunnan välille<br />

ei saa muodostua rajaa, vaan<br />

toimiva, tiivis yhteys.”<br />

Asiakas ja asukas<br />

Asiakas ja asukas<br />

1.<br />

Normit ja rahoitus<br />

Samaan aikaan myös toimintaympäristö muuttuu.<br />

Perinteisten mm. väestörakenteen muutosten<br />

rinnalla tulee esim. monitoimijuuden ja<br />

digitalisaation vaikutukset toimintaympäristöön.<br />

Myös ns. ilkeät ongelmat, esim. syrjäytyneisyys,<br />

yksinäisyys ja passiivisuus, monimutkaistuvat entisestään,<br />

jolloin tarvitaan eri toimijoiden tiivistä<br />

yhteistyötä.<br />

4.<br />

Valinnanvapauden<br />

vaikutukset<br />

Kuntien ja muiden<br />

toimijoiden<br />

<strong>yhdyspintoihin</strong><br />

vaikuttavat…<br />

2.<br />

Uudet muuttuvat roolit<br />

ja vastuut<br />

Muutos sisältää muitakin kuin rakenteellisia<br />

uudistuksia. Tuleva valinnanvapauden vahvistuminen<br />

muuttaa osaltaan kuntien ja muiden toimijoiden<br />

välisiä suhteita. Kyse ei ole pelkästään<br />

kunnan ja maakunnan välisestä suhteesta, vaan<br />

jatkossakin järjestöillä, kolmannella sektorilla ja<br />

kansalaisyhteiskunnalla on suuri merkitys kokonaisuudessa.<br />

Näiden toimijoiden tukeminen on<br />

jatkossa sekä kunnan että maakunnan vastuulla.<br />

Kaikessa toiminnassa tulee pystyä miettimään<br />

vaikutuksia asukkaan ja asiakkaan näkökulmasta.<br />

3.<br />

Toimintaympäristö<br />

Kuva 2: Kuntien ja muiden toimijoiden <strong>yhdyspintoihin</strong> vaikuttavat tekijät.<br />

8

2 Kunnan ja maakunnan<br />

yhteistyön tarve eri<br />

näkökulmista<br />

Suomeen ollaan perustamassa alueellista itsehallintoa.<br />

18 maakunnan on tarkoitus aloittaa<br />

toimintansa 1.1.2019.<br />

Maakunnalla on kansanvaltainen hallinto, ja sen<br />

ylin päättävä elin, valtuusto, valitaan tammikuussa<br />

2018 pidettävissä vaaleissa. Valtuustot<br />

aloittavat toimintansa 1.3.2018. Sitä ennen<br />

väliaikaishallinto valmistelee toiminnan, henkilöstön<br />

ja omaisuuden siirtoa maakunnille.<br />

Maakunnilla tulee olemaan lähtökohtaisesti vain<br />

lakisääteisiä tehtäviä. Ne vastaavat sosiaali- ja<br />

terveydenhuollon järjestämisestä, pelastustoimesta,<br />

ympäristöterveydenhuollosta sekä<br />

maakuntien liitoilta ja valtion aluehallinnolta siirtyvistä<br />

tehtävistä, kuten alueiden, elinkeinojen ja<br />

maaseudun kehittämisestä, maakunnan suunnittelusta<br />

ja maakuntakaavoituksesta sekä muista<br />

”Onko välttämätöntä<br />

rajoittaa maakuntien omiin<br />

päätöksiin perustuvaa<br />

tehtävien organisointia?”<br />

liikenteeseen, ympäristö- ja vesiasioihin sekä<br />

kulttuuriin ja maakunnan identiteettiin liittyvistä<br />

tehtävistä. Tehtäväalat tullaan mainitsemaan<br />

maakuntalaissa. Niiden tarkemmasta sisällöstä<br />

säädetään tehtäväalan erityislainsäädännössä.<br />

Kuvassa 3 on esitetty kuntien nykyiset tehtävät<br />

ja se, miten maakunta- ja sote-uudistus niihin<br />

vaikuttaa. Uudistus vaikuttaa kuntien tehtäviin<br />

merkittävästi. Asiakkaat, asukkaat ovat<br />

tulevaisuudessakin samat sekä kunnalle että<br />

maakunnalle. Samoin toimintoja läpileikkaavat<br />

prosessit – elinvoima, osallisuus sekä hyvinvointi<br />

ja terveys – ovat yhteiset.<br />

Uudistuksen toinen vahva elementti on sosiaalija<br />

terveydenhuollon peruspalvelujen valinnanvapaus.<br />

Valinnanvapauden piiriin kuuluvat palvelut<br />

tullaan määrittelemään erikseen valinnanvapauslainsäädännössä.<br />

Kaikkien maakunnan kuntien niin sopiessa maakunta<br />

voi hoitaa myös muita tehtäviä edellyttäen,<br />

että ne liittyvät sen lakisääteisiin tehtäviin.<br />

Rajaus on kankea eikä mahdollista kuntien ja<br />

maakunnan päätöksiin ja sopimuksiin perustuvaa<br />

tarkoituksenmukaista tehtävien hoitoa.<br />

9

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Kuntien nykyisten tehtävien muuttuminen<br />

Kuntien nykyisten tehtävien maakunta- muuttuminen ja sote-uudistuksen maakunta- johdosta ja sote-uudistuksen johdosta<br />

Joukkoliikenne<br />

ja<br />

kuljetukset<br />

Kulttuuri ja<br />

kirjastot<br />

Liikunta ja<br />

nuoriso<br />

Koulutusja<br />

varhaiskasvatus<br />

Maahanmuutto<br />

ja<br />

kotouttaminen<br />

Sosiaali- ja<br />

terveystoimi<br />

Elinkeinopolitiikka<br />

Maankäyttö<br />

ja<br />

asuminen<br />

Ympäristö<br />

ja ympäristöterveydenhuolto<br />

Pelastustoimi<br />

Tukipalvelut<br />

ml.<br />

hankinnat<br />

Työllisyys<br />

Lapset ja nuoret<br />

Hyvinvointi ja terveys<br />

Osallisuus<br />

Elinvoima<br />

Lapset ja nuoret Työikäiset Seniorit<br />

Suuri muutos<br />

Kohtalainen muutos<br />

Ei suurta muutosta<br />

Kuva 3: Yhdyspinnat kunnan nykyisten toimintojen eri näkökulmista.<br />

Lakipakettiluonnoksessa on useita säännöksiä,<br />

jotka rajoittavat maakunnan omiin päätöksiin<br />

perustuvaa toiminnan organisointia. Maakunnat<br />

muodostavat viisi laissa mainittua yhteistyöaluetta,<br />

asetuksella säädettäviä palveluita tulee<br />

koota yhdelle tai useammalle maakunnalle.<br />

Maakunnat voivat tehdä laajaakin yhteistyötä<br />

myös omaehtoisesti. Muiden kuin valinnanvapauden<br />

piirissä olevien palveluiden tuotantoa<br />

varten maakunnan tulee perustaa palvelulaitos,<br />

joka hoitaa myös järjestämisvastuuseen liittyvät<br />

viranomaistehtävät. Lisäksi maakunnan<br />

tulee järjestää palvelut siten, että valinnanvapaus<br />

turvataan. Sekä maakunta että sen palvelulaitos<br />

muodostavat laajan konsernin. Tukipalveluita (ICT,<br />

talous- ja henkilöstöhallinto, hankinnat, kiinteistö-<br />

ja toimitilat) varten esitetään perustettavaksi<br />

neljä valtakunnallista palvelukeskusta. Voidaan<br />

perustellusti kysyä, onko välttämätöntä rajoittaa<br />

maakuntien omiin päätöksiin perustuvaa tehtävien<br />

organisontia. Kuntaliitto on lausunnossaan<br />

esittänyt, että maakunnille tulee antaa enemmän<br />

päätösvaltaa maakunnan toiminnan organisoinnissa<br />

ja tukipalveluiden järjestämisessä.<br />

10

Kuntien ja maakunnan yhteistyön tarve on<br />

ilmeinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden<br />

liittymät esimerkiksi kunnan asukkaiden<br />

asumiseen, liikkumiseen, ympäristöön, koulunkäyntiin<br />

tai vapaa-ajan toimintaan ovat ilmeiset.<br />

Aluekehitystehtävät, elinkeinojen kehittäminen,<br />

työ-, yritys- ja elinkeinopalvelut liittyvät kunnan<br />

elinkeinopolitiikkaan. Maakunnan suunnittelu,<br />

maakuntakaavoitus ja liikennejärjestelmäsuunnittelu<br />

sekä kunnan alueiden käytön suunnittelun<br />

ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen<br />

liittyvät kuntien maapolittikkaan ja kaavoitusmonopoliin.<br />

Tarvitaan siis kunnan ja maakunnan<br />

välisen rajan ylittävät suunnittelun, kehittämisen<br />

ja palvelutuotannon prosessit maakunnan kaikilla<br />

tehtäväaloilla. Näiden varmistamiseen ja niistä<br />

sopimiseen tarvitaan myös lainsäädännön tukea.<br />

”Paikallisesti ja alueellisesti<br />

erilaiset ratkaisut tulee<br />

mahdollistaa lainsäädännössä.”<br />

Tulevat 18 maakuntaa ovat toimintaympäristöltään,<br />

julkiselta ja yksityiseltä palvelurakenteeltaan<br />

sekä muilta olosuhteiltaan erilaisia.<br />

Maakuntauudistuksen lisäksi digitalisaatio,<br />

ikääntyminen ja muuttoliike vaikuttavat eri<br />

puolilla Suomea olevien kuntien ja maakuntien<br />

toimintaympäristöön hyvin eri tavalla. Muutos<br />

korostuu seuraavien vuosien kuluessa. Olosuhteiden<br />

erilaisuus tulee ottaa huomioon ja mahdollistaa<br />

joustavat yhteistoimintamuodot palvelujen<br />

tuottamisessa ja järjestämisessä. Myös perusoikeuksien<br />

toteutumisen kannalta on tärkeää,<br />

ettei liian jäykkä lainsäädäntö muodosta estettä<br />

asukaslähtöiselle kehittämiselle ja palvelujen<br />

toteuttamiselle.<br />

Kunnan ja maakunnan jäykkä toimivaltaraja<br />

uhkaa aiheuttaa päällekkäisyyksiä ja pal ve lu -<br />

aukkoja. Paikallisesti ja alueellisesti erilaiset ratkaisut<br />

tulee mahdollistaa lainsäädännössä. Sekä<br />

kunnan asukkaan (palvelunkäyttäjän) näkökulmasta<br />

että toiminnallisesti ja kansantaloudellisesti<br />

on tärkeää mahdollistaa sopimusjärjestelyt<br />

kuntien ja maakuntien kesken. Yhteistyöjärjestelyistä<br />

ja tehtävien siirrosta on oltava mahdollisuus<br />

sopia ottaen huomioon kuntien ja maakuntien<br />

toimintaympäristöjen erilaisuus.<br />

Kunnat ovat olleet vahvasti luomassa sosiaali- ja<br />

terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Ne ovat<br />

tähän asti vastanneet sekä palveluiden järjestämisestä<br />

että pääosin tuotannosta. Järjestelmä<br />

on menestynyt kansainvälisissä vertailuissa sekä<br />

laadun että kustannusten osalta, ja asukkaat<br />

ovat pääosin olleet tyytyväisiä. Tämän vuoksi on<br />

vielä harkittava, voivatko kunnat jatkossakin olla<br />

mukana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen<br />

tuotannossa omistamiensa yhtiöiden kautta siltä<br />

osin kuin palvelut tulevat olemaan valinnanvapauden<br />

piirissä. Kunnilla on siihen osaamista,<br />

henkilöstö, toimitilat ja välineet.<br />

11

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

3 Kunnan ja maakunnan<br />

yhdyspinnat ja niiden<br />

määrittely<br />

3.1 Mitä ovat yhdyspinnat?<br />

Raja-/yhdyspinnalla tarkoitetaan erityisesti<br />

kahden tai useamman organisaation välistä<br />

toiminnallista raja-/yhdyspintaa. Tässä kehittämisaloitteessa<br />

käytetään käsitettä yhdyspinta,<br />

millä halutaan korostaa yhteisen toiminnan<br />

merkitystä.<br />

Yhdyspintaproblematiikkaa voi toki esiintyä<br />

myös yhden organisaation sisällä. Yhdyspinnassa<br />

korostuvat erityisesti asukaslähtöisyyden tarve,<br />

johtaminen, prosessien toimivuus ja toiminnan<br />

tuloksellisuus.<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä<br />

muodostuu uusia hallinnollisia ja toiminnallisia<br />

yhdyspintoja kuntien ja maakuntien välille.<br />

Lisäksi yhdyspintoja muodostuu kuntien välille ja<br />

maakuntien välille.<br />

Yhdyspintoja ovat toiminnat ja tehtäväkokonaisuudet,<br />

jotka kuuluvat kunnan tai maakunnan<br />

järjestämisvastuulle, mutta joiden asukas- ja<br />

asiakaslähtöinen toteuttaminen edellyttää<br />

yhteisiä tavoitteita (esim. hyvinvoinnin edistäminen).<br />

Tällöin muodostuu vaikuttavuudeltaan<br />

ja kustannustehokkuudeltaan mahdollisimman<br />

tarkoituksenmukainen kokonaisuus.<br />

Yhdyspinnassa tarvitaan kunnan ja maakunnan<br />

välillä yhteistä tahtotilaa sekä yhteisesti sovittuja<br />

menettelytapoja. Menettelytavat voivat tarkoittaa<br />

esim. keskinäisten neuvottelujen yhteydessä<br />

sovittuja pelisääntöjä, joita kukin toimija noudattaa<br />

omassa toiminnassaan, tai sopimuksin toteutettavia<br />

muutoksia keskinäisessä vastuunjaossa.<br />

Yhdyspintojen tarkastelu edellyttää tietoa siitä,<br />

mitkä ovat tulevaisuuden kunnan ja maakunnan<br />

tehtävät. Näin pystymme hahmottamaan kuntien<br />

ja maakuntien yhdyspintoja.<br />

Kuvassa 4 on esitetty kunnan ja maakunnan<br />

yhdyspinnoissa korostuvat tekijät. Yhdyspinnassa<br />

korostuu verkostojen johtaminen, palveluprosessien<br />

toimivuus ja vaikuttavuus. Yhdyspinnassa<br />

tehtävien yhteensovittamisen keinoina ovat<br />

yhteiset tavoitteet, rakenteet, vuoropuhelu ja<br />

sopiminen. Heikosti suunnitellun yhdyspinnan<br />

”Tässä kehittämisaloitteessa käytetään<br />

käsitettä yhdyspinta, millä halutaan korostaa<br />

yhteisen toiminnan merkitystä.”<br />

12

”Yhdyspinta haastaa nykyistä<br />

valtion, maakuntahallinnon ja kuntien<br />

virkamiehistöä rakentamaan<br />

uudistettavia toimintamalleja<br />

ja -rakenteita.”<br />

Rajapinnan/yhdyspinnan määrittelyä<br />

3. Yhdyspinnan riskejä ovat<br />

toiminnallisten aukkojen,<br />

päällekkäisyyksien syntyminen<br />

ja osaoptimointi<br />

Rajapinnan/yhdyspinnan määrittelyä<br />

1. Yhdyspinnassa korostuu<br />

verkostojenjohtaminen,<br />

palveluprosessien toimivuus ja<br />

vaikuttavuus<br />

Yhdyspintatarkastelu<br />

Kuva 4: Yhdyspinnoilla korostuvat tekijät.<br />

2. Yhdyspinnassa tehtävien<br />

yhteensovittamisen keinoina ovat<br />

yhteiset tavoitteet, rakenteet,<br />

vuoropuhelu ja sopiminen<br />

riskeinä ovat palveluaukkojen ja -päällekkäisyyksien<br />

syntyminen sekä osaoptimointi. Palveluaukot<br />

vaikeuttavat asiakkaiden palvelua, ja samalla<br />

voi syntyä asiakkaan pompottelua. Päällekkäiset<br />

palvelut synnyttävät resurssihukkaa.<br />

3.2 Yhdyspinnat maakunta- ja<br />

sote-uudistuksessa<br />

Hallituksen linjaamat ratkaisut maakunta- ja<br />

sote-uudistuksen etenemisestä muuttavat myös<br />

yhdyspinta-ajattelua. Aikaisemmin yhdyspinta<br />

nähtiin muodostuvan lähinnä kahden organisaation<br />

– kunnan ja maakunnan – väliseksi.<br />

Hallituksen linjaukset kuitenkin muuttivat<br />

asetelmaa. Aktiivisten toimijoiden määrä lisääntyy.<br />

Yhdyspintoja pitääkin nyt tarkastella kahdella eri<br />

tasolla, joilla on vielä keskinäisiä riippuvuussuhteita.<br />

Toisaalta yhdyspinnat voidaan nähdä järjestämisen<br />

tasolla ja toisaalta tuotannon tasolla. Järjestämisen<br />

tasolla korostuu edelleen kunnan ja<br />

maakunnan välinen toiminta, kun taas tuotannon<br />

tasolla korostuu asiakkaan ja palvelun tuottajan<br />

välinen toiminta. Lisäksi valtion ohjaava rooli<br />

vahvistuu molemmilla tasoilla huomattavasti.<br />

Kuvassa 5 on esitetty eri toimijoiden roolit uudessa<br />

toimintaympäristössä. Valtion, maakunnan,<br />

maakuntien yhteistoiminta-alueiden, kuntien,<br />

palvelujen tuottajien ja asiakkaiden välille muodostuu<br />

varsin moniulotteinen yhdyspintaverkosto.<br />

Maakunnan palvelulaitos, jonka tosiasiallinen<br />

rooli on vielä avoin, muodostaisi siihen vielä<br />

yhden, Kuntaliiton mielestä tarpeettoman lisäelementin.<br />

Jääkin nähtäväksi, miten sen toiminta<br />

nivoutuu kokonaisuuteen.<br />

Keskeisten toimijoiden keskinäiset toimivalta- ja<br />

yhteistyösuhteet sekä valinnanvapauden tosiasiallinen<br />

vaikutus ovat vielä avoimia. Tähän liittyviä<br />

kysymyksiä ovat mm. millaisia neuvottelu- ja<br />

kilpailutusmekanismeja muodostuu ja miten<br />

lainsäädännöllä toimintaa ohjataan.<br />

Ratkaistava:<br />

Keskeisten toimijoiden toimivalta- ja<br />

yhteistyösuhteet.<br />

Asiakkaan valinnanvapauden toteutus.<br />

13

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Yhdyspinnat kunnan ja maakunnan uudessa toimintaympäristössä<br />

Yhteistyöalueet<br />

(5)<br />

YA<br />

V<br />

Valtio<br />

1. Valtionohjaus on vahva<br />

2. Maakuntien toimintamalli palveluiden<br />

järjestäjinä on vielä epäselvä<br />

Maakunnat<br />

(18)<br />

M<br />

T<br />

Tuottajat<br />

3. Kunnan asema riippuu suhteesta<br />

maakuntaan, tuottajiin ja asukkaisiin<br />

4. Maakunta joutuu erottamaan järjestämisen<br />

ja tuottamisen<br />

Kunnat<br />

K<br />

Järjestämisen<br />

taso<br />

A<br />

Tuottamisen<br />

taso<br />

Asiakkaat<br />

5. Asiakkaiden ja tuottajien välisestä<br />

suhteesta voi tulla merkittävä<br />

6. Asiakkaiden valinnanvapaus mahdollistuu<br />

erityisesti siellä, missä on toimivat markkinat<br />

Kuva 5: Yhdyspinnat kunnan ja maakunnan uudessa toimintaympäristössä.<br />

14

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

CASE SIUN SOTE<br />

Pohjois-Karjalassa toteutetaan oma sosiaali- ja<br />

terveyspalveluiden maakunnallinen kuntayhtymämalli<br />

ennen kansalliseen maakuntahallintoon<br />

siirtymistä. Siun sote käynnistyi vuoden 2016<br />

alusta, ja henkilökunta siirtyy Siun soteen vuoden<br />

2017 alusta.<br />

Kunnat tunnistivat Siun sotea rakentaessaan<br />

ns. rajapinnat, joista käytetään myös nimitystä<br />

yhdyspinnat. Päätimme jo työstön alkumetreillä<br />

perustaa rajapintatyöryhmän, joka teki esityksiä<br />

toimintamalleista, työnjaosta ja roolituksista<br />

rajapinnassa olevista keskeisistä yhteisistä<br />

toimintakokonaisuuksista. Palvelutuotannossa<br />

laajoja yhdyspintoja muodostuu tukipalveluihin<br />

(kirjanpito- ja palkkahallinto, ravinto- ja siivouspalvelut),<br />

työllisyyden hoitoon, hyvinvoinnin ja<br />

terveyden edistämiseen, asumiseen, maahanmuuttotyöhön,<br />

logistiikkaan, turvallisuuteen ja<br />

varautumiseen sekä kumppanuuksiin ja yhteistyösopimuksiin.<br />

Rajapinta haastaa nykyisiä valtion, maakuntahallinnon<br />

ja kuntien virkamiehistöä rakentamaan<br />

uudistettavia toimintamalleja ja -rakenteita.<br />

Tavoitteena on suoraviivaistaa asiakas- tai<br />

asukasprosesseja ja vähentää asioiden käsittelyn<br />

monitasoisuutta ja byrokratiaa. Rajapinnassa<br />

sovitaan yhteisesti, kuinka maakunnan kunnat<br />

toimivat ja kuinka sote toimii erikseen sovituissa<br />

asiakokonaisuuksissa. Esimerkkinä meidän kolmen<br />

viranomaistahon työnjaon uudistamisesta<br />

ja kehittämismahdollisuuksista on työllisyyden<br />

hoito. Olemme päässeet kokeilumaakunnaksi<br />

työllisyyden hoidossa.<br />

Monessa rajapinnassa on syytä asettaa yhteiset<br />

tavoitteet maakunnallisesti. Yhteisten tavoitteiden<br />

pohjalta voidaan johtaa ja sopia paikalliset<br />

tavoitteet, määritellä alueelliset ja paikalliset indikaattorit.<br />

Esimerkkinä tällaisesta on hyvinvoinnin<br />

ja terveyden edistämisen rajapinta. Kunnan ja<br />

soten väliseen yhteistyörakenteeseen tarvitaan<br />

hyvinvointiryhmä, johon sekä kunta että sotealue<br />

nimeävät toimivaltaiset edustajansa, jotta<br />

tavoiteltavat toimenpiteet tai kehittämistoimet<br />

siirtyvät käytäntöön.<br />

Maakunnan ja kuntien välille on syytä määritellä<br />

vuoropuhelun rakenne, menettelytapa maakunnan<br />

ja kunnan välille. Kunta edustaa suhteessa<br />

väestöön lähipalvelua ja asukkaille konkreettisempaa<br />

kosketuspintaa asuinalueellaan. Me määrittelimme<br />

paikallisen neuvottelukunnan ”työvälineeksi”<br />

peruskunnan ja Siun soten väliseen<br />

vuoropuheluun.<br />

Rajapinta-avausten myötä kuntatasolla on hyvä<br />

”sauma” uudistaa myös kuntien omaa toimintaa<br />

ja johtamista. Uudistus antaa siten tilaisuuden<br />

uudelleenajattelulle ”uudesta kunnasta”, tulevaisuuden<br />

kunnasta, sen olemassaolon oikeutuksen<br />

ja mahdollisuuksien osalta.<br />

Hannele Mikkanen<br />

Liperin kunnanjohtaja<br />

Siun soten rajapintatyöryhmän pj.<br />

15

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

4 Keskeisiä yhdyspintatehtäviä<br />

4.1 Hyvinvoinnin ja terveyden<br />

edistäminen<br />

Kuntalain 1 § mukaan kunta edistää asukkaidensa<br />

hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä<br />

järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti<br />

ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.<br />

Kuntalaissa tai sen perusteluissa ei ole määritelty,<br />

mitä hyvinvoinnin edistämisellä tarkemmin<br />

tarkoitetaan.<br />

Hyvinvoinnin edistämistehtävä tulee olemaan<br />

kunnan ja maakunnan yhteinen. Kuntalain 1<br />

§ säännös jää voimaan myös maakunta- ja<br />

sote-uudistuksen jälkeen. Maakuntalaissa yksi<br />

maakunnan tehtävistä tulee olemaan sosiaalisen<br />

hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja ehkäisevän<br />

päihdetyön asiantuntijatuki kunnille ja<br />

ehkäisevät palvelut. Kuntia ja maakuntia tullaan<br />

kannustamaan tehtävän hoitamiseen liittämällä<br />

sekä kuntien valtionosuuteen että maakunnan<br />

rahoitukseen erillinen hyvinvoinnin ja terveyden<br />

edistämisen kerroin.<br />

Kunnan tehtävä ja rooli hyvinvoinnin edistämisessä<br />

on laaja-alainen ja monimuotoinen. Kunta<br />

luo muun muassa hyvinvointijohtamisen keinoin<br />

kunnan asukkaille mahdollisuuksia aktiiviseen<br />

ja hyvinvoivaan elämään turvallisessa ja viihtyisässä<br />

elinympäristössä. Kuntalaiset huolehtivat<br />

omasta ja lähiyhteisönsä hyvinvoinnista ja terveydestä<br />

voimavarojensa puitteissa niin pitkään<br />

Kunnan tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä<br />

••<br />

Kunnan asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden sekä niihin vaikuttavien<br />

tekijöiden seuraaminen väestöryhmittäin (hyvinvointikertomus<br />

valtuustokausittain)<br />

••<br />

Kunnan asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä toteutetuista<br />

toimenpiteistä raportointi valtuustolle vuosittain<br />

••<br />

Paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat hyvinvoinnin ja<br />

terveyden edistämisen tavoitteet ja toimenpiteet koulutuspalveluissa<br />

ja varhaiskasvatuksessa, liikunta-, nuoriso- ja kulttuuripalveluissa,<br />

työllisyydenhoidossa, kaavoituksessa, liikennejärjestelyissä<br />

sekä monissa muissa kunnan tehtävissä<br />

••<br />

Hyvinvointi- ja terveysvaikutusten ennakkoarviointi ja huomioon<br />

ottaminen<br />

••<br />

Kunnan palveluissa toteutettujen toimenpiteiden seuraaminen<br />

••<br />

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutahojen nimeäminen<br />

Maakunnan tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä<br />

••<br />

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strateginen johtaminen<br />

maakunnan organisaatiossa<br />

••<br />

Tavoitteiden asettaminen, toimenpiteiden ja vastuutahojen määrittely<br />

sekä päätösten vaikutusten ennakkoarviointi<br />

••<br />

Alueellisen hyvinvointikertomuksen valmistelu yhteistyössä alueen<br />

kuntien kanssa<br />

••<br />

Ehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut<br />

••<br />

Maakuntien tuki kunnille hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen<br />

••<br />

Hyvinvointikertomustyön ja ennakkoarvioinnin tuki ja koulutus<br />

16

”Kunnan tehtävä ja rooli<br />

hyvinvoinnin edistämisessä on<br />

laaja-alainen ja monimuotoinen.”<br />

kuin mahdollista. Hyvinvoivat ihmiset ylläpitävät<br />

ja mahdollistavat elinvoimaa alueella.<br />

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten<br />

kasvun hillitseminen edellyttää hyvinvoinnin ja<br />

terveyden edistämisen tehokasta toteuttamista<br />

ihmisten arkiympäristöissä. Kunnan ylläpitämä<br />

infrastruktuuri sekä monipuoliset hyvinvointia<br />

edistävät palvelut luovat perustan asukkaiden<br />

hyvinvoinnille. Kunnan asukkaiden hyvinvointi<br />

on yhteydessä koulutukseen, liikunta-, nuoriso-<br />

ja kulttuuripalveluihin, työllisyydenhoitoon,<br />

kaavoitukseen, liikennejärjestelyihin sekä moniin<br />

muihin kunnan hoitamiin tehtäviin.<br />

Kunta kokoaa hyvinvoinnin edistämisen yhteistyöhön<br />

muun muassa vapaaehtoisten, yhteisöjen,<br />

järjestöjen, yritysten ja seurakuntien<br />

toimijoita.<br />

Kuntalain 37 § mukaan valtuusto päättää kuntastrategiassa<br />

kunnan toiminnan ja talouden<br />

pitkän aikavälin tavoitteista. Strategiassa tulee<br />

ottaa huomioon mm. kunnan asukkaiden hyvinvoinnin<br />

edistäminen. Maakunnan tehtävänä<br />

tulee olemaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen<br />

strateginen johtaminen maakuntatasolla.<br />

Kunnan ja maakunnan strategiset tavoitteet<br />

tulee kyetä yhteen sovittamaan.<br />

Kunta tuntee oman toimintaympäristönsä sekä<br />

väestön ja eri väestöryhmien tarpeet ja mahdollisuudet.<br />

Kunnat ottavat huomioon ennakkoon<br />

päätösten vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin,<br />

terveyteen ja turvallisuuteen.<br />

Kuntajohto vastaa hyvinvoinnin edistämisestä<br />

kunnassa. Kunnan eri toimialat sekä mahdollisuuksien<br />

mukaan muut hyvinvoinnin edistämisen<br />

toimijat kunnan alueella suunnittelevat,<br />

toimeenpanevat ja arvioivat kunnan poikkitoiminnallista<br />

hyvinvointityötä. Myös kunnan<br />

asukkaille järjestetään mahdollisuus osallistua ja<br />

vaikuttaa hyvinvoinnin edistämiseen.<br />

Usean toimijan (ml. kuntalaiset) yhteistyönä<br />

tapahtuva kunnan asukkaiden hyvinvoinnin<br />

edistäminen edellyttää johtamisen rinnalle myös<br />

toiminnan koordinointia, jotta kuntastrategiassa<br />

asetetut hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet<br />

toteutuvat suunnitellusti.<br />

Kunnan johtamisen ja ohjauksen työvälineenä<br />

toimii sähköinen hyvinvointikertomus. Laaja<br />

hyvinvointikertomus tehdään kerran valtuustokaudessa.<br />

Valtuustolle raportoidaan vuosittain<br />

kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä väestöryhmittäin<br />

sekä toteutetuista toimenpiteistä.<br />

Maakunta tulee laatimaan alueellisen hyvinvointikertomuksen<br />

yhteistyössä alueen kuntien<br />

kanssa, ja sen tulee antaa kunnille tuki hyvinvointikertomustyöhön<br />

ja ennakkoarviointiin.<br />

Varsinaiset ehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut<br />

tulevat olemaan maakunnan vastuulla.<br />

Näitä ovat mm. neuvola, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto,<br />

terveysneuvonta ja -tarkastukset,<br />

ikääntyvien toimintakyvyn edistäminen ja<br />

tapaturmien ehkäisy, ympäristöterveydenhuolto<br />

sekä sosiaalihuoltolain mukainen ehkäisevä ja<br />

17

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

edistävä toiminta, kuten syrjäytymisen ja työelämän<br />

ulkopuolelle joutumisen ehkäisy sekä työllisyyden<br />

ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen.<br />

Kunnan on kirkastettava oma tapansa tehdä<br />

hyvinvointityötä ja hyvinvointitekoja yhdessä<br />

kuntalaisten ja kunnassa toimivien yritysten ja<br />

yhteisöjen kanssa. Poikkihallinnollisen ja monialaisen<br />

yhteistyön lujittaminen, eri ammattiryhmien<br />

osaamisen vahvistaminen sekä hyvinvointia<br />

edistävän ympäristön luominen ovat seuraavina<br />

vuosina työn alla. Samaan aikaan rakennetaan<br />

kunnan ja maakunnan hyvinvointipalveluiden<br />

ammattilaisten yhteistyötä. Jatkossa kunta toimii<br />

mahdollistajana muiden toimijoiden hyvinvointitoiminnalle.<br />

Kunnassa asukkaiden omaa toimintaa ja aktiivisuutta<br />

kannattaa hyödyntää kaupunginosan, kylän<br />

ja koko kunnan hyvinvoinnin edistämisessä.<br />

Asukkaat muuttuvat hyvinvoinnin edistämisen<br />

kohteista aktiviisiksi toimijoiksi yhteisöissään.<br />

Turvallisuuden tunne, yhteisöllinen välittäminen<br />

ja ihmisten vaikuttamismahdollisuudet korostuvat<br />

tulevaisuudessa.<br />

”Hyvinvoinnin edistämistehtävä<br />

tulee olemaan kunnan<br />

ja maakunnan yhteinen.”<br />

Kunnat ovat laajasti kytkeneet eri järjestöt mukaan<br />

terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön.<br />

Järjestöille myönnetyillä avustuksilla ja niiden<br />

kanssa tehdyillä kumppanuussopimuksilla on<br />

ollut tässä työssä merkittävä rooli. Uudessa tilanteessa<br />

tulee ratkaista, miten tätä järjestöyhteistyötä<br />

jatketaan ja laajennetaan sekä paikallisella<br />

että maakuntatasolla.<br />

Ratkaistava:<br />

Kunnan ja maakunnan osuus hyvinvointikertomuksen<br />

valmisteluprosessissa.<br />

Kuntien ja maakunnan välisen yhteistyön<br />

rakenteet ja työmuodot hyvinvoinnin ja<br />

terveyden edistämisessä.<br />

Kunnan ja maakunnan rooli järjestöyhteistyössä.<br />

Esimerkki:<br />

Sisäilmaongelmien hallinta osana<br />

terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä<br />

Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on ehkäistä<br />

ja vähentää ympäristötekijöiden aiheuttamaa<br />

terveyshaittaa ihmisille. Erityisesti terveydensuojelussa<br />

huolehditaan siitä, että toiminnot<br />

suunnitellaan, sijoitetaan ja ylläpidetään niin,<br />

etteivät ne aiheuta terveyshaittaa. Terveydensuojelussa<br />

valvotaan suunnitelmallisesti ja säännöllisesti<br />

kaikista riskialtteimpia kohteita. Tähän<br />

valvontaan kuuluu myös kuntien toimitilojen<br />

terveydellinen arviointi.<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveystoimen<br />

tilat siirtyvät maakunnan hallintaan.<br />

Kunta vastaa jatkossa kouluista, päiväkodeista ja<br />

muista kunnan toimitiloista.<br />

Erityisesti koulujen sisäilmaongelmat ovat<br />

vuosien ajan aiheuttaneet paljon negatiivista<br />

julkisuutta. Tavoitteena olisi huomata vauriot<br />

18

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

CASE KUOPIO<br />

Kuopion kaupungissa strategiamme painottaa ja<br />

vie käytäntöön ennakkoluulottomasti ennaltaehkäiseviä<br />

ja hyvinvointia edistäviä palveluita.<br />

Olimme perustamassa v. 2000 TerveKuntaverkostoa<br />

kansallisella tasolla ja tuolloin laadimme<br />

ensimmäisen hyvinvointikertomuksemme.<br />

Olemme kuuluneet aktiivisena toimijana maailmanlaajuiseen<br />

WHO Healthy Cities -verkostoon<br />

v. 2005 alkaen. Lisäksi meillä on v. 2002 lähtien<br />

ollut Terve Kuopio -ohjelma. Kaupungissamme<br />

on myös toteutettu lukuisia hyvinvointiin ja<br />

terveyteen liittyviä hankkeita. 2000-luvun alussa<br />

kaupunkiimme palkattiin terveyden edistämisen<br />

suunnittelija, v. 2012 tehtäväkuvaa muokattiin ja<br />

laajennettiin ja Kuopio sai ensimmäisen hyvinvointikoordinaattorinsa.<br />

Vuoden 2011 alusta toteutetussa palvelualueuudistuksessa<br />

hyvinvointia ja terveyttä ei enää<br />

mielletä pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

palvelualueen vastuulle, vaan se käsitetään<br />

laajemmin koko kaupungin toimintoja kattavaksi.<br />

Strategiamme yksi päämäärä on ”Kuopiossa on<br />

omatoimisuutta ja ennaltaehkäisyä painottavat<br />

palvelut. Kuopio on edelläkävijä osallisuuden<br />

hyvinvointipalvelujen kehittämisessä”.<br />

Kuopio tunnistetaan hyvänä kasvuympäristönä<br />

lapsille ja viihtyisästä asuinympäristöstään. Tehokkain<br />

ja tärkein työ hyvinvoinnin edistämisessä<br />

tapahtuu arjen tasolla kodeissa, päiväkodeissa,<br />

kouluissa, hoivakodeissa, liikuntapaikoilla, kulttuuritapahtumissa<br />

ja -laitoksissa, jopa puistoissa.<br />

Kaavoituksessa, suunnittelussa ja rakentamisessa<br />

otetaan huomioon turvallisuus- ja terveysnäkökulmat.<br />

Tavoitteena on tulevaisuuteen suunnattu,<br />

houkutteleva, tiivis, toimiva ja viihtyisä kaupunkirakenne<br />

ja -ympäristö, joka kunnioittaa ja käyttää<br />

rohkeasti luonnon suomia mahdollisuuksia.<br />

Liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut ovat lähellä, ne<br />

ovat monipuolisia ja mahdollistavat omatoimisen<br />

liikunnan harrastamisen. Kaupunki tarjoaa<br />

ohjattuja liikuntapalveluita erityisesti ikäihmisille<br />

ja niille, joiden liikuntakyky on heikentynyt.<br />

Kulttuuria arvostetaan sen kaikissa muodoissaan.<br />

Esimerkkejä uusista toimintamalleista ovat mm.<br />

kulttuuripolku, supersyysloma ja kummitaiteilija.<br />

Kuopiossa on toteutettu useita kuntaliitoksia<br />

viimeisten vuosien aikana. Asukastupatoiminnalla<br />

meillä on jo vuosien perinteet, ja nyt olemme kehittämässä<br />

Kuopion lähidemokratiamallia ja ”pitäjäraatitoimintaa”.<br />

Haluamme kehittää ja toteuttaa<br />

osallisuutta, kansalaistoimintaa ja vaikuttamisen<br />

mahdollisuuksia. Järjestöjen avustukset on Kuopiossa<br />

keskitetty Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueelle.<br />

Painopisteenä on kaupungin strategian<br />

mukaisesti erityisesti lapsiin, nuoriin ja ikääntyviin<br />

kohdistuva hyvinvointia edistävä toiminta.<br />

Leila Savolainen<br />

Kuopion Kaupunginhallituksen I vpj.<br />

19

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin<br />

korjaaminen on edullisempaa ja myös pahemmilta<br />

terveyshaitoilta vältytään. Tavoitteena olisi<br />

myös päästä korjaamaan vauriot suunnitelmallisesti.<br />

Koulujen korjaustarve on moninkertainen<br />

verrattuna käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin<br />

– kunnat tarvitsevat taloudellisen kannusteen<br />

terveellisyyden ja turvallisuuden edistämiseen<br />

kouluympäristössä.<br />

Kunta on opetuksen järjestäjänä vastuussa<br />

terveellisestä ja turvallisesta oppimisympäristöstä.<br />

Koulutuksen järjestäminen ja terveellisestä<br />

ympäristöstä huolehtiminen nousevat jatkossa<br />

entistä merkittävämpään rooliin kuntien tehtävissä,<br />

kun vastuu terveyspalveluiden järjestämisestä<br />

siirtyy maakunnalle. Viime kädessä<br />

terveydensuojeluviranomainen tekee päätöksen<br />

siitä, aiheuttavatko olosuhteet terveyshaittaa.<br />

Koulujen olosuhdevalvonnasta vastaava terveydensuojelu<br />

siirtyy maakuntiin. Terveystarkastajat<br />

ovat viime vuosina kouluttautuneet rakennusterveysasiantuntijoiksi,<br />

ja tämä osaaminen on nyt<br />

siirtymässä kunnasta maakuntaan. Tavoitteena<br />

on pitää terveydensuojeluviranomaisen osaaminen<br />

kunnan käytössä sisäilmatyöryhmissä ja<br />

muutoinkin yhteistyön muodossa senkin jälkeen,<br />

kun henkilöstö on siirtynyt maakuntaan.<br />

Koulutilojen terveellisyyden tarkastuksiin on<br />

juuri rakennettu uusi toimintamalli. Kaikkien<br />

tahojen yhteistyön koordinointi on osoittautunut<br />

käytännössä haasteelliseksi. Terveydensuojelu<br />

tai kouluterveydenhuolto ovat olleet kouluissa<br />

tehtävien tarkastusten koollekutsujia. Oikean<br />

kuvan muodostamiseksi on tärkeää koota kaikkien<br />

tahojen tieto yhteen: kouluterveydenhuollon<br />

tieto oppilaiden terveyskyselyistä, terveydensuojelun<br />

tieto koulun terveydellisistä olosuhteista,<br />

työsuojelun tieto työterveydenhuollon kautta<br />

esille tulleista tarpeista sekä suunnitelmat kouluverkon<br />

tarpeista tulevaisuudessa eri alueilla.<br />

Tavoitteena on saada tarkastusten kautta tietoon<br />

kokonaiskuva koulun tilasta ja korjaustarpeet tiedoksi<br />

vastuullisille tahoille. Säännöllisen tarkastustoiminnan<br />

kautta seurataan toimenpiteiden<br />

toteutumista ja kouluympäristön tilaa.<br />

Tavoitteena on parantaa viranomaisten ja<br />

muiden toimijoiden yhteistyötä koulujen<br />

terveellisyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi.<br />

Terveydensuojeluviranomaisen lisäksi kouluissa<br />

tarkastuksia tekeviä viranomaisia ovat työsuojelu-<br />

ja pelastusviranomaiset, muita toimijoita<br />

kouluterveydenhuolto, tilapalvelut ja kiinteistön<br />

ylläpito. Rehtorit pitävät yllä kokonaiskuvaa<br />

omasta koulustaan, ja opiskeluhuollon ohjausryhmä<br />

vastaa kunnan kouluverkosta sekä sen<br />

kehittämistarpeista tulevaisuuden näkymät<br />

huomioiden. Kaavoituksella vaikutetaan myös<br />

kouluverkon tarpeisiin.<br />

Koulujen korjaustarve on moninkertainen verrattuna<br />

käytössä oleviin taloudellisiin resursseihin.<br />

Valtion taholta tarvitaan taloudellista tukea<br />

kouluverkon kunnostamisen, rakennuskannan<br />

uusiutumiseen sekä muille konkreettisille toimenpiteille.<br />

Ratkaistava:<br />

Maakuntaan siirtyvän tarkastustoiminnan rooli<br />

kuntien sisäilmatyöryhmissä sekä koulujen ja<br />

päiväkotien terveellisyystarkastuksissa.<br />

Taloudellinen tuki peruskorjauksiin.<br />

20

4.2 Liikunta-, nuoriso- ja<br />

kulttuurityö<br />

Uuden liikuntalain tavoitteena on edistää eri<br />

väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa<br />

liikuntaa sekä sitä kautta lisätä väestön<br />

hyvinvointia ja terveyttä. Kunnan nimenomaisena<br />

tehtävänä on lain mukaan luoda edellytyksiä<br />

kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä<br />

liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia<br />

edistävää liikuntaa. Tehtävien hoitaminen tulee<br />

kunnassa tapahtua eri toimialojen yhteistyönä<br />

sekä kehittämällä paikallista, kuntien välistä ja<br />

alueellista yhteistyötä.<br />

Uuden nuorisolain on tarkoitus tulla voimaan<br />

vuoden 2017 alussa. Hallituksen esityksessä<br />

eduskunnalle uudeksi nuorisolaiksi todetaan mm.<br />

lain tavoitteena olevan monialaisen yhteistyön<br />

kehittäminen. Monialaisen yhteistyön kehittämisen<br />

yleistä suunnittelua ja toimeenpanoa<br />

varten kunnassa on oltava ohjaus- ja palveluverkosto,<br />

joka voi myös olla kahden tai useamman<br />

kunnan yhteinen verkosto. Kuntien liikunta- ja<br />

nuorisotointa koskeva lainsäädäntö painottaa<br />

siis selkeästi monialaisen ja -ammatillisen sekä<br />

alueellisen yhteistyön kehittämistä.<br />

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta antaa kunnan<br />

tehtäväksi edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa<br />

kunnassa. Kunnan tehtävänä on myös<br />

järjestää kunnan asukkaille mahdollisuuksia<br />

taiteen perusopetukseen sekä harrastusta tukevaan<br />

opetukseen taiteen eri aloilla.<br />

”Liikunnalla, kulttuurilla ja<br />

nuorisotyöllä on merkittävä<br />

rooli ja tehtävä väestön ja<br />

erityisesti nuorten terveyden ja<br />

hyvinvoinnin edistämisessä.”<br />

Liikunnalla, kulttuurilla ja nuorisotyöllä on merkittävä<br />

rooli ja tehtävä väestön ja erityisesti<br />

nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.<br />

Kuntien välinen ja ylikunnallinen yhteistyö on<br />

näillä toimialaoilla aina ollut tärkeää. Uudessa<br />

tilanteessa korostuu yhteistyö maakuntien ja<br />

eri sidosryhmien välillä. Tällöin tulee kartoittaa<br />

kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimen<br />

sekä maakuntahallinnon yhteistyön keskeiset<br />

yhdyspinnat ja varmistaa palveluketjujen häiriötön<br />

toiminta. Yhteistyöstä ja työnjaosta liikunta-,<br />

kulttuuri- ja nuorisoasioissa on kunnan ja maakunnan<br />

välillä sovittava, jotta vältytään päällekkäisyyksiltä<br />

ja toimitaan yhdensuuntaisesti.<br />

Kunnan nuorisotyöstä löytyy helposti yhdyspintaesimerkkejä,<br />

jotka vaativat pitkälle menevää<br />

sopimista kunnan ja maakunnan välillä. Nuorten<br />

työpajoissa esimerkiksi tehdään paljon kuntouttavaa<br />

työtoimintaa, joka on suoraan sosiaalitoimen<br />

rahoittamaa ja sen alaista työtä. Tulevaisuudessa<br />

kunnat eivät enää järjestä lainkaan<br />

terveys- ja sosiaalipalveluja, vaan ne siirtyvät<br />

maakuntien tehtäviksi. Kuka silloin järjestää<br />

ja rahoittaa nuorten työpajatoiminnan? Kenen<br />

tiloissa toiminta tapahtuu? Miten turvataan sosiaalipuolen<br />

rahoituksen edelleen kohdentuminen<br />

nuorten työpajoille? Työpajojen olemassaolon ja<br />

nykyisen toiminnan jatkamisen kannalta näiden<br />

kysymysten ratkaiseminen hyvissä ajoin on<br />

oleellisen tärkeää.<br />

21

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Etsivää nuorisotyötä tehdään myös jossain<br />

määrin kunnissa sosiaalitoimen alaisuudessa.<br />

Halutaanko, että nämä etsivät nuorisotyöntekijät<br />

siirretään maakuntiin, vai olisiko järkevää jo etukäteen<br />

pohtia, mihin etsivät nuorisotyöntekijät<br />

tulee toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden<br />

kannalta sijoittaa? Missä työntekijät kohtaavat<br />

nuoret ja kuinka paljon tarvitaan kuntarajat ylittävää<br />

ja jopa maakuntarajat ylittävää toimintaa?<br />

Kuntoutus ja soveltavan liikunnan (esimerkiksi<br />

erityisryhmien liikunta) hoito- ja palveluketjujen<br />

sujuvuus käytännössä vaatii myös pitkälle menevää<br />

yhteistyötä maakunnan terveys- ja sosiaalipalvelujen<br />

tuottajien, kunnan liikuntatoimen<br />

ja järjestöjen ohjatun liikuntatoiminnan välillä.<br />

Keskeinen tavoite eri toimijoiden välillä on se,<br />

että erityisliikunnan palvelut saadaan mahdollisimman<br />

joustaviksi ja palveluketjut toimiviksi.<br />

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä<br />

liikunnan moniammatillinen ja -alainen toiminta<br />

vaatii myös pitkälle menevää yhteistyötä kunnan<br />

ja maakunnan terveydenhuoltoviranomaisten<br />

välillä. Ennaltaehkäisevän toiminnan strateginen<br />

suunnittelu ja toimeenpano vaativat toimintojen<br />

yhteensovittamista. Miten terveyden ja hyvinvoinnin<br />

ennaltaehkäisyyn liittyvät alue- ja kuntatason<br />

tavoitteet asetetaan? Kuka ne asettaa, ja<br />

miten tavoitteiden saavuttamista seurataan?<br />

Kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimessa<br />

tulisikin mahdollisimman varhain pohtia näitä<br />

yhdyspintakysymyksiä ja tehdä vaadittavat<br />

toimenpiteet. Näin voidaan ennakoida tulevia<br />

muutoksia ja turvata liikunta- ja nuorisopalveluiden<br />

häiriötön toiminta myös tulevaisuudessa.<br />

Ratkaistava:<br />

Miten turvataan terveyttä ja hyvinvointia edistävien<br />

kuntoutus- ja palveluketjujen toimivuus<br />

käytännössä?<br />

Kuka järjestää ja rahoittaa jatkossa nuorten<br />

työpajatoiminnan?<br />

Etsivä nuorisotyö: kuntien vai maakunnan<br />

toimintaa?<br />

4.3 Työllisyyden hoito ja elinkeinopolitiikka<br />

Työllisyyden hoidolla tarkoitetaan tässä yhteydessä<br />

vaikeasti työllistyville suunnattuja tukipalveluja<br />

työllistymisedellytysten parantamiseksi.<br />

Tällä hetkellä työllisyyden hoidon vastuu<br />

jakaantuu TE-toimistojen, kuntien ja Kelan<br />

kesken. Maakuntalakiluonnoksessa TE-toimistojen<br />

tehtävät ja vastuut työvoimapalveluista<br />

esitetään siirrettäväksi perustettaville maakuntaorganisaatioille.<br />

Kuitenkin sillä poikkeuksella,<br />

että palvelutuotantoa voidaan määrätyin ehdoin<br />

osoittaa riittävät voimavarat omaaville kunnille.<br />

Kuntien työmarkkinatukimaksuja ei luonnoksessa<br />

mainita.<br />

Käytännössä maakunta- ja sote-uudistus säilyttää<br />

työllisyyden hoidon tehtäväkokonaisuuden ja<br />

vastuut pääsääntöisesti usean eri tahon yhteisenä<br />

tehtäväalueena. Muutos ei tule vaikuttamaan<br />

kuntien rooliin työllisyyden hoidossa (ehkä suuria<br />

kaupunkeja lukuun ottamatta) eikä kuntien<br />

työmarkkinatukimaksuihin. Toimijoiden työnjakoa<br />

tulisi selkeyttää. Kunnilla on valmiutta ottaa<br />

suurempi rooli työllisyyden hoidossa.<br />

22

On kuitenkin syytä huomioida, että työvoimapalveluihin<br />

liittyen on käynnissä kehittämistyötä,<br />

joka oleellisesti vaikuttaa palvelun toteuttamiseen<br />

tulevaisuudessa.<br />

••<br />

Työ- ja elinkeinoministeriössä on menossa<br />

ns. ”kasvupalvelu-uudistus”, jonka tarkoituksena<br />

on koota TEM:n hallinnonalan yrittäjyys-<br />

ja työllisyyspalvelut yhdeksi kokonaisuudeksi.<br />

Tämän uudistuksen lähtökohtana<br />

on määrittää julkisen palvelun kokonaisuus<br />

sekä erottaa viranomaistehtävät ja julkisen<br />

vallan järjestämisvastuulla olevat palvelut<br />

toisistaan. Palveluiden tuottajina voisivat<br />

toimia myös kunnat, yhdistykset ja yritykset.<br />

Kilpailutus rajaa kuntien mahdollisuutta<br />

osallistua palveluiden tuotantoon. On vielä<br />

epäselvää, missä määrin kunnat ja maakunnat<br />

voisivat keskenään sopia viranomaistehtävien<br />

toteuttamisesta. Näyttäisi ilmeiseltä,<br />

että rekrytointipalvelut kuuluisivat jatkossa<br />

pääosin yritysten toimesta toteutettaviin<br />

palveluihin.<br />

”Työllisyyden ja yrittäjyyden<br />

edistäminen ovat keskeinen osa<br />

kuntien elinvoimapolitiikkaa.”<br />

••<br />

Vuosina 2017 ja 2018 toteutetaan työllisyyden<br />

alueellisia kokeiluja, joiden avulla<br />

on tarkoitus luoda asiakaslähtöinen ja<br />

hallintorajat ylittävä toimintamalli työvoima-<br />

ja yrityspalveluille. Kokeiluissa haetaan<br />

ennen muuta kokemuksia kunnan roolin<br />

vahvistamisella saatavista vaikutuksista<br />

työllisyyden hoitoon. Kokeilu perustuu<br />

Sipilän hallitusohjelman kirjaukseen, jossa<br />

todetaan selvitystarve työvoimapalveluiden<br />

kehittämiseksi ns. Tanskan mallin suuntaan.<br />

Keskeiset elementit Tanskan mallissa ovat<br />

vastuun, resurssien ja valtuuksien keskittämisestä<br />

työllisyyspalveluissa kuntiin (yhteys<br />

kuntien elinkeino- ja koulutuspolitiikkaan)<br />

sekä varhainen puuttuminen pitkittyvään<br />

työttömyyteen.<br />

Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ovat<br />

keskeinen osa kuntien elinvoimapolitiikkaa.<br />

Varsinaisessa elinkeinopolitiikassa kunnan rooli<br />

säilyy pitkälle nykyisellään, sen sijaan maakuntatasolla<br />

elinkeinopolitiikan toimijaverkko kootaan<br />

pääosin maakuntaan.<br />

Elinvoimapolitiikan kokonaisuudessa on kunnissa<br />

mahdollisuus nivoa työllisyyden hoito osaksi kokonaisuutta,<br />

jossa ovat mukana yritystoiminnan<br />

edistämiseen liittyvät toimet (yritysneuvonta,<br />

yritysten toimitilatarjonta, elinkeinopoliittiset<br />

kehittämishankkeet, alueen markkinointi), yhdyskuntarakenteen<br />

kehittäminen (kaavoitus ja<br />

infraan liittyvät investoinnit), asuntopolitiikka ja<br />

ammatillisen koulutuksen omistajaohjaus (koulutuspaikkojen<br />

kohdentuminen toimialoittain).<br />

Edellä mainitut työllisyyden alueelliset kokeilut<br />

tarjoavat mahdollisuuden testata, millaisia tuloksia<br />

kunnat pystyisivät saavuttamaan työllisyyden<br />

hoidossa, jos niille annettaisiin työllisyyspolitiikassa<br />

nykyistä vahvempi rooli ja TE-hallinnon<br />

työllisyydenhoidon resurssit käyttöön.<br />

Edellä mainitun mukaisesti olisi tärkeää, että erityisesti<br />

kaupunkiseudun kunnilla olisi mahdollista<br />

hoitaa tulevaisuudessa maakuntien rahoittamien<br />

23

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

työllisyyspalveluihin kuuluvia viranomaistehtäviä.<br />

Tämä mahdollistaisi kuntien ja valtion työllisyyden<br />

edistämisen instrumenttien tehokkaan<br />

yhdistämisen, jonka kokeilulle ensi vuoden alusta<br />

käynnistyviksi suunnitellut työllisyyskokeilut<br />

antaisivat hyvän alustan.<br />

ELY-keskusten ja TE-toimistojen resurssien supistamisen<br />

myötä kuntien elinkeinotoimesta ja<br />

kuntien omistamista kehittämisorganisaatioista<br />

on entistä vahvemmin muodostumassa se toimija,<br />

jolla on kontaktipintansa ansiosta edellytykset<br />

toimia kattavasti kaikkien julkisten yrityspalveluiden<br />

jakelukanavana. Kuntien kehittämisorganisaatioiden<br />

yritysneuvojat kohtaavat laajasti erilaisia<br />

asiakkaita, välittävät tietoa tarjolla olevista<br />

palveluista, arvioivat asiakkaiden palvelutarpeen<br />

ja vastaavat heidän ohjaamisestaan muiden palveluiden<br />

käytössä silloin, kun palvelutarvetta ei<br />

itse pystytä tyydyttämään. Kuntien kehittämisorganisaatiot<br />

ovat näin keskeisessä roolissa, kun<br />

halutaan varmistaa, että Tekesin, TE-toimistojen,<br />

Elyjen, Finnveran ja Finpron yrityspalveluja hyödyntävät<br />

juuri ne asiakkaat, joille niistä on eniten<br />

hyötyä.<br />

Maakunta- ja sote-uudistus ja sen yhteydessä<br />

toteutettava kasvupalvelu-uudistus eivät tunnista<br />

kunta–maakunta-akselin yhteistyötä. Tämä<br />

yhteistyöakseli on kuitenkin kehittämisaktiivisuuden<br />

ja hankkeiden generoitumisen kannalta<br />

keskeinen. On vaikeaa nähdä yritysverkostojen<br />

sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteisen<br />

kehittämisen varaan rakentuvan innovaatiotoiminnan<br />

kehittymistä ja laajenemista ilman kuntien<br />

ja niiden kehittämisyhtiöiden aktiivista roolia<br />

tämän toiminnan kokoonjuoksijoina.<br />

Maaseutukunnissa osa elinkeinopolitiikkaa on ollut<br />

myös viljelijätukihallinnon ja maatalouden lomituspalvelujen<br />

järjestäminen. Näiden palvelujen<br />

sujuvuudella on nähty merkitys maatalouteen<br />

liittyvän yritystoiminnan kehittymiselle. Monissa<br />

kunnissa tähän on liittynyt myös maatalouteen<br />

ja metsätalouteen liittyvän yritystoiminnan<br />

edistäminen. Viljelijätukihallinnon ja lomituspalvelujen<br />

siirtyessä uuteen maakuntaan kunnat<br />

joutuvat pohtimaan uudelleen tämän sektorin<br />

kehittämistoiminnan organisoinnin.<br />

Ratkaistava:<br />

Jääkö työmarkkinatukimaksu edelleen kunnille?<br />

Kuntien mahdollisuus toimia jatkossa kaupunkiseuduilla<br />

työllisyyspalveluiden viranomaistehtävissä?<br />

Kuntien ja niiden omistamien elinkeinoyhtiöiden<br />

yhteistyömuodot maakunnan kanssa<br />

elinkeinopolitiikassa?<br />

Maakunnalle mahdollisuus sopia alueen kuntien<br />

kanssa tarkoituksenmukaisesta yhteistyöstä,<br />

työnjaosta ja resurssien kohdentamisesta.<br />

”Toimijoiden työnjakoa tulisi<br />

selkeyttää. Kunnilla on valmiutta<br />

ottaa suurempi rooli työllisyyden<br />

hoidossa.”<br />

24

CASE SALO<br />

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

Työvoimapalvelujen toimivuus on yksi tulevaisuuden<br />

kunnan keskeinen elinvoimatekijä. Hallituksen<br />

maakuntalakiluonnoksen perusteluissa korostetaan<br />

nykyisin valtion TEM-konsernin kautta organisoitujen<br />

työ- ja elinkeinopalvelujen kytkentää kuntien<br />

elinvoiman turvaamiseen: ”TE-palveluiden järjestämisessä<br />

hyödynnetään järjestäjä-tuottaja-mallia.<br />

Maakunnat sopivat TE-palvelujen tuottamisesta laissa<br />

säädetyt kriteerit täyttävien kuntien, yksityisten tai<br />

kolmannen sektorin tuottajien kanssa. Näin halutaan<br />

hyödyntää kuntien osaamista ja potentiaalia alueidensa<br />

kasvun ja työllisyyden edistäjinä. Uudistuksen<br />

yhteydessä korostetaan kuntien roolia paikallisissa<br />

elinvoimatehtävissään.”<br />

Parhaimmillaan tämä tarkoittaisi Salon kannalta sitä,<br />

että työttömänä olevien henkilöiden työllistymiseen<br />

ja työnantajien työllistämistarpeen täyttämiseen<br />

tähtäävät toiminnot voitaisiin organisoida kaupunkimme<br />

tilanne huomioiden tarkoituksenmukaisimmalla<br />

tavalla. Tällä hetkellä tärkeimpänä tavoitteena<br />

on ollut uusien työpaikkojen synnyttäminen Invest<br />

In -toiminnalla ja yritysten kehittämistä auttaen sekä<br />

pitkittyvien työttömyysjaksojen lyhentäminen tai<br />

ainakin katkaiseminen aktiivisella työllistämistoiminnalla.<br />

Kaikkien vähintään 300 päivää työmarkkinatuella<br />

olleiden eli kaupungin rahoitusosuuden piirissä<br />

olevien työttömien työllistymisen esteet tai rajoitteet<br />

on kartoitettu ja sen mukaan on painotettu toimenpiteitä<br />

niiden poistamiseksi.<br />

Niille, joiden työllistymisellä ei ole käytännössä muuta<br />

estettä kuin työpaikan puute, on aktiivisesti etsitty<br />

piileviä työpaikkoja kaupungin yrityksistä ja esimerkiksi<br />

palkkatukityöllistettyjen edelleen sijoittamisella<br />

alennettu yritysten kynnystä rekrytoinneille. Vastaavasti<br />

TYP-toiminnan piirissä kaupungin, TE-palvelujen<br />

ja Kelan työntekijät tekevät yhdessä työtä yhteisten<br />

asiakkaidensa parhaaksi. Hyvällä henkilötason yhteistyöllä<br />

on kyetty häivyttämään organisaatioiden<br />

rajapinta monin paikoin asiakkaalle ja arkipäivän<br />

toiminnassa näkymättömäksi.<br />

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä TE-palvelut<br />

ja yrityspalvelut kootaan julkiseksi kasvupalveluksi.<br />

TEM:n mukaan kasvupalvelun kilpailullinen monituottajamalli<br />

vastaa pitkälti sote-palvelujen vastaavaa.<br />

Tämä tarkoittanee käytännössä sitä, että kunnat<br />

voivat olla mukana kasvupalvelujen tuottamisessa<br />

vain omistamiensa tai varta vasten tähän tarkoitukseen<br />

perustamiensa yhtiöiden kautta. Kyseessä on<br />

iso muutos esimerkiksi kuntien kokonaan omistamiin<br />

elinkeinoyhtiöihin. Jos ne ovat mukana tuottamassa<br />

maakunnalle kasvupalveluja eli toimivat markkinoilla,<br />

voi syntyä tilanne, jossa ne menettävät sidosyksikköasemansa<br />

omistajakaupunkiinsa nähden eikä omistaja<br />

voikaan välttämättä samassa laajuudessa enää<br />

hankkia niiltä suoraan palveluja kuin aiemmin.<br />

Vaatii aivan uudenlaista kykyä verkostojen johtamiseen,<br />

jos halutaan saada uudessa toimintaympäristössä<br />

aikaiseksi aiemman kaltaisia tuloksia. Tätä<br />

kirjoitettaessa ei ole vielä selvää, missä määrin kunnat<br />

saavat tuottaa omien kaupunkilaistensa hyväksi<br />

esimerkiksi työllistymiseen tähtääviä palveluja vai<br />

onko se sote-palvelujen tavoin kunnilta kiellettyä, jos<br />

palvelut ovat maakunnan järjestämisvastuulla. Kuntien<br />

tavoitteet on tällöin otettava huomioon jo maakunnan<br />

suunnitellessa järjestämisvastuullaan olevien<br />

palvelujen kilpailuttamista. Vahvaa verkostoitumista<br />

ja tiivistä yhteistyötä vaaditaan, jos kunta haluaa<br />

vaikuttaa siihen, mitkä painopisteet sen alueella harjoitettavalle<br />

toiminnalle asetetaan. Entistä suurempi<br />

haaste tulee silloin, kun paikkakuntaa kohtaa Salossa<br />

koetun kaltainen rakennemuutos, johon on reagoitava<br />

nopeasti ja otettava suuri joukko työttömäksi jääviä<br />

nopeasti palvelujen piiriin. Silloin organisaatiorajat<br />

ylittävä yhteistyö on valttia ja sille on tulevissakin<br />

rakenteissa jätettävä riittävästi mahdollisuuksia.<br />

Mika Mannervesi,<br />

Salon kaupunkikehityspäällikkö<br />

25

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

4.4 Opiskeluhuolto<br />

Peruskoulu ja varhaiskasvatus pysyvät maakuntauudistuksen<br />

jälkeenkin kunnan tehtävinä.<br />

Niiden osalta syntyy kuitenkin uusia yhdyspintoja<br />

kunnan ja maakunnan välille mm. sen vuoksi,<br />

että ainakin pääosa opiskeluhuollon tehtävistä<br />

siirtyy maakunnalle.<br />

Opiskeluhuolto (oppilas- ja opiskelijahuolto)<br />

muodostaa moniammatillisen kokonaisuuden,<br />

joka toimii tiiviissä yhteistyössä koulujen kanssa.<br />

Kokonaisuuden muodostavat mm. kouluterveydenhoitajat,<br />

kuraattorit, psykologit, koululääkärit<br />

ja tarvittaessa muutkin lasten, nuorten ja perheiden<br />

sote-palvelut. Koulukuraattori- ja psykologipalvelut<br />

on eri kunnissa organisoitu eri tavoin<br />

joko osana opetustointa tai sosiaali- ja terveystointa.<br />

Kouluterveydenhoitajien ja kuraattoreiden<br />

toimipisteet ovat yleensä koulujen yhteydessä.<br />

Lainsäädännön mukaisesti opiskeluhuollossa<br />

tulee olla tarjolla sen alueella sijaitsevien oppilaitosten<br />

opiskelijoille kuraattorin, vastaavan<br />

kuraattorin sekä opiskeluhuollon psykologipalvelut.<br />

Kunnan tulee järjestää lain mukaiset palvelut<br />

kaikille sen alueen oppilaitosten opiskelijoille riippumatta<br />

oppilaitoksen ylläpitäjästä. Kuraattorin<br />

kelpoisuusehtona ovat sosiaalialalle suuntaava<br />

sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto.<br />

Laki velvoittaa myös järjestämään vastaavan<br />

kuraattorin palvelut. Häneltä edellytetään<br />

sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Jokaisen koulun<br />

ja oppilaitoksen käytettävissä tulee olla vastaavan<br />

kuraattorin palvelut.<br />

Opiskeluhuoltolaki tekee selkeän jaon yksilökohtaiseen<br />

ja yhteisölliseen opiskeluhuoltoon.<br />

”Koulukuraattori- ja psykologipalvelut<br />

on eri kunnissa organisoitu<br />

eri tavoin joko osana opetustointa<br />

tai sosiaali- ja terveystointa.”<br />

Yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelut ovat<br />

selvästi sosiaali- ja terveystoimen ammattihenkilöstön<br />

toteuttamia palveluja, sen sijaan<br />

yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu koulutuksen<br />

järjestäjän vastuulle. Oppilashuoltopalveluiden<br />

toteuttajilla on sosiaali- ja terveystoimen organisaatiossa<br />

tukenaan koko sosiaali- ja terveystoimen<br />

ammattihenkilöstö, erikoissairaanhoito ja<br />

sen osaaminen.<br />

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyvät<br />

osaksi maakunnallista kokonaisuutta, oppilas-<br />

ja opiskelijahuollon järjestämisessä on kaksi<br />

vaihtoehtoa: osa toiminnoista, lähinnä kuraattorit<br />

ja psykologit, jää kunnan palvelukseen tai koko<br />

opiskelija- ja oppilashuolto siirtyy maakunnanvastuulle.<br />

Jos kunta toimisi järjestäjänä, on pohdittava:<br />

••<br />

Miten erikokoiset, erityisesti pienet ja harvaan<br />

asutut kunnat voivat tällaisen palvelukokonaisuuden<br />

järjestää?<br />

••<br />

Mistä saadaan ammattilaisia työskentelemään<br />

ilman moniammatillisen tiimin tukea?<br />

••<br />

Miten yhteydet sote-palveluihin rakennetaan?<br />

Jos taas maakunta toimii järjestäjänä, on pohdittava:<br />

••<br />

Miten rakennetaan toimiva yhteistyömalli,<br />

26

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

CASE EKSOTE<br />

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

ky, Eksote syntyi 2009 maakunnan kuntien<br />

vapaaehtoisella sopimuksella, ja koko<br />

palvelutuotanto siirtyi kuntayhtymälle<br />

1.1.2010. Eksoteen kuuluu yhdeksän kuntaa:<br />

kaksi kaupunkia (asukasluku<br />

27 800 ja 72 800) ja seitsemän maaseutumaista<br />

kuntaa (asukasluku 3 000–5<br />

300). Asukkaita alueella on noin 132 000.<br />

Imatra siirsi koko palvelutuotantonsa<br />

Eksoten järjestettäväksi 1.1.2016 alkaen. Jokaisessa kunnassa on<br />

peruskoulu, ja lukio-opetusta järjestetään maakunnan seitsemässä<br />

kunnassa. Toisen asteen ammatillinen koulutus on järjestetty<br />

maakunnallisesti.<br />

Eksoten käynnistyessä opiskeluhuolto järjestettiin niin, että kunnat<br />

saivat valita, siirtyvätkö palvelut Eksoten järjestettäväksi vai<br />

järjestävätkö kunnat sen itse. Suurin osa (kuusi kuntaa) siirsi oppilashuollon<br />

tehtävät Eksotelle. Loput kunnat järjestivät oppilashuollon<br />

palvelut osana kasvatus- ja opetustoimea. Parin vuoden<br />

kuluttua kuitenkin kaikki kunnat halusivat siirtää oppilashuollon<br />

palvelut Eksoten järjestettäväksi. Koettiin, että maakunnallisesti<br />

järjestettynä saadaan opiskeluhuollon kokonaisuus, johon kuuluu<br />

kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, koulupsykologit ja koululääkärit<br />

ja tarvittaessa lasten, nuorten perheiden sote-palvelut<br />

laajemminkin.<br />

Eksoten kokemukset opiskeluhuollon järjestämisestä osana<br />

maakunnallista sote-rakennetta ovat hyvin positiivisia. Rakenne<br />

mahdollistaa hyvin sellaisten työmuotojen kehittämisen, joissa<br />

erityispalvelut toimivat tiiviissä yhteistyössä varhaiskasvatuksen<br />

ja koulujen kanssa osana kasvuympäristöjen arkea. Näin<br />

varmistetaan oikea-aikainen apu niille, jotka tarvitsevat erityisosaamista<br />

edellyttäviä palveluja, ja turvataan haavoittuvassa<br />

asemassa olevien oppilaiden tuen saati ja syrjäytymisen ehkäisy.<br />

Toimintamallit ovat maakunnallisesti yhteneväiset, ja turvataan<br />

palveluiden tasavertainen saatavuus.<br />

Työntekijöiden näkökulmasta kouluissa työskentelevien soteammattilaisten<br />

yhteys omaan ammatilliseen viiteryhmään säilyy<br />

ja osaaminen kehittyy monipuolisesti. Kuntien järjestäessä palveluja<br />

oli haasteellista saada palkattua osaavaa kelpoisuusehdot<br />

täyttävää henkilöstöä ja riittävän erityisosaamisen saaminen esim.<br />

osa-aikaisesti oli vieläkin vaikeampaa.<br />

Oppilaiden näkökulmasta tämä ei ole nostanut kynnystä koulukuraattorin<br />

tai koulupsykologin luo hakeutumiseen. Pikemminkin<br />

näiden palveluiden saatavuus on parantunut koko maakunnan<br />

alueella. Maakunnallinen toimintamalli ei ole etäännyttänyt<br />

opiskeluhuollon ammattilaisia koulun arjesta ja kouluyhteisöstä tai<br />

vaikeuttanut yhteisöllisen oppilashuollon käytännön järjestämistä,<br />

pikemminkin se on lähentänyt opiskeluhuollon ammattilaisia koulun<br />

arkeen ja kouluyhteisöön ja helpottanut yhteisöllisen opiskeluhuollon<br />

käytännön järjestämistä. Toki tähän on vaikuttanut moni<br />

muukin asia, esim. kouluyksiköiden koon kasvaminen niin, että<br />

oppilashuoltohenkilöstö on kokoaikaista ja aiempaa helpommin<br />

tavoitettavissa koululla ja osallisena kouluyhteisössä. Toisaalta pelkona<br />

on, että koulukuraattorin työpanosta vähennetään pienistä<br />

kunnista.<br />

On muistettava, että kaikki lasten ja nuorten hyvinvointityötä<br />

tekevät ammattilaiset eivät voi olla koskaan samassa organisaatiossa,<br />

esim. opettajat ja erikoissairaanhoito. Kouluterveydenhoitajat<br />

ovat aina olleet sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä<br />

mutta työskennelleet koulussa. He ovat aina olleet tiiviisti mukana<br />

koulun arjessa ja mielletty tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Ihan<br />

samalla tavalla myös muut yksilöllistä oppilashuoltoa toteuttavat<br />

ammattiryhmien edustajat ovat tärkeitä yhteisen työn toteuttajia.<br />

Rajapintoja tulee aina jonnekin. Tärkeintä on, että on olemassa<br />

toimivat yhdessä työskentelyn käytänteet.<br />

Hyvän yhteistyömallin rakentaminen maakunnan ja koulun välille<br />

on mahdollista. Tavoitteet ovat yhteiset, ja suurimmaksi osaksi<br />

myös ihmiset, jotka tekevät oppilashuoltotyötä, ovat entiset. Osalla<br />

vain työnantaja vaihtuu, mutta toimenkuva säilyy.<br />

Maakunnan organisaatiota rakennettaessa tulee ottaa huomioon<br />

paikalliset olosuhteet. Tehtävä ei ole helppo, mutta mahdollinen.<br />

Merja Tepponen, Eksoten kehitysjohtaja<br />

27

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

yhteiset tavoitteet ja yhteinen kehityksen<br />

suunta?<br />

••<br />

Miten sovitetaan yhteen toiminnan tarpeet<br />

ja käytettävissä olevien resurssit?<br />

••<br />

Miten luodaan toimiva palautejärjestelmä?<br />

Näiden toimintojen järjestämisessä on syytä<br />

huomioida alueelliset olosuhteet ja tarpeet. Kunnille<br />

ja maakunnille olisi hyvä antaa mahdollisuus<br />

sopia palvelujen hoitamisesta samaan tapaan<br />

kuin yhteistyö kuntien kesken on kuntalain<br />

mukaan mahdollista. Enemmistössä kuntia nämä<br />

palvelut on integroitu kuntien opetustoimeen,<br />

minkä tulisi olla mahdollista myös jatkossa.<br />

Ratkaistava:<br />

Opiskeluhuollon kokonaisuuden ja koulukuraattoreiden<br />

asema olisi jätettävä maakunnissa<br />

ratkaistavaksi paikalliset olosuhteet<br />

huomioiden.<br />

4.5 Asumispalvelut<br />

Henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat<br />

apua tai tukea asumisessa tai asumisensa<br />

järjestämisessä, järjestetään asumispalveluja<br />

sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja<br />

kehitysvammalain nojalla. Tässä tarkastellaan<br />

sosiaalihuoltolain tarkoittamaa tuettua asumista<br />

ja tehostettua palveluasumista.<br />

Sosiaalihuoltolain mukaista tuettua asumista<br />

järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea<br />

itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen asumiseen<br />

siirryttäessä. Palveluasumisella tarkoitetaan<br />

palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja.<br />

Tehostetussa palveluasumisessa palveluja<br />

”Asumispalvelujen toteuttaminen<br />

lähipalveluina onnistuu,<br />

jos kuntien asuntopolitiikka ja<br />

maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

palveluverkko sovitetaan yhteen.”<br />

järjestetään ympärivuorokautisesti.<br />

Tuetun asumisen järjestämisen mallit<br />

vaihtelevat kunnittain. Niistä on harvoin sovittu<br />

kirjallisesti. Yhteistä malleille on asunto-/kiinteistö-<br />

ja sosiaalitoimen työnjako. Siinä asuntotoimi<br />

hankkii hallintaansa asunnot, jotka se osoittaa<br />

sosiaalitoimen käytettäväksi. Sosiaalitoimi<br />

osoittaa tuetun asumisen asiakkaat ja järjestää<br />

asumista tukevat palvelut.<br />

Tehostettu palveluasuminen on kokonaisuus,<br />

joka sisältää asunnon ja palvelut. Asukas tekee<br />

asunnosta vuokrasopimuksen kunnan tai muun<br />

palveluasunnon omistajan kanssa ja maksaa<br />

vuokrasopimuksen mukaisen vuokran tai hoitovastikkeen.<br />

Kunta tai muu palveluntuottaja<br />

tuottaa hänelle palvelusuunnitelman mukaiset<br />

palvelut ja perii niistä asiakasmaksut.<br />

Kunta voi järjestää tehostetun palveluasumisen<br />

muun muassa omana toimintana, ostopalveluina<br />

tai palvelusetelin avulla. Kunta voi esimerkiksi<br />

tuottaa palvelut itse kunnan omissa palveluasunnoissa,<br />

ja asukkaalla on vuokrasopimus kunnan<br />

kanssa. Kunta voi vuokrata palveluasunnot<br />

yksityisen asumisyksikön ylläpitäjältä ja vuokrata<br />

asunnot edelleen asukkaille. Asukas voi myös<br />

suoraan vuokrata asunnon. Näissä yksiköissä<br />

28

Kunta<br />

Maankäyttö, kaavoitus ja<br />

yhdyskuntasuunnittelu<br />

Tontin varaaminen<br />

Tekninen infra<br />

Suunnittelu (nykyisten toimitilojen<br />

omaisuusjärjestelyt)<br />

Joukkoliikenteen suunnittelu<br />

Rakentaminen (mikä on kunnan rooli<br />

asumisyksiköiden rakentamisessa?)<br />

Tukipalvelut<br />

Kulttuuri-, liikunta- ja virkistyspalvelut<br />

Koulutus (mm. kansalaisopistot) ja<br />

varhaiskasvatus (vammaisten lasten<br />

as.palv.)<br />

kunta voi järjestää palvelut omana toimintana tai<br />

ostopalveluina.<br />

Tehostetun palveluasumisen asiakkaista suurin<br />

osa on vanhuksia. Kunnat hankkivat noin<br />

puolet tehostetusta palveluasumisen palveluista<br />

yksityisiltä palveluntuottajilta. Nykytilanteessa<br />

tehostettu palveluasuminen on osa sosiaali- ja<br />

terveyspalvelujen kokonaisuutta kunnassa. Palveluasumisen<br />

tarve, laajuus ja järjestämistavat<br />

määritellään osana kunnan hyvinvointiohjelmaa.<br />

Palveluasuntojen sijoittumista ovat ohjanneet<br />

kunnan kaavoitus, tontti- ja elinkeinopolitiikka<br />

sekä palveluverkko. Palveluasumisen järjestäminen<br />

on ollut kunnan eri toimialojen yhteistyötä.<br />

Case: Asumispalvelujen yhdyspintoja<br />

Asukkaiden osallisuus asumispalvelujen prosessin eri vaiheissa<br />

Sote (maakunta)<br />

Palveluverkko<br />

Asumistarpeiden ennakointi<br />

- asumispalvelujen tarve ja määrä<br />

Suunnittelu ja tilaratkaisut<br />

Asumispalvelujen tuotantotavat:<br />

1. Maakunnan oma 2. Osto<br />

3. Asiakasseteli<br />

Kuljetuspalvelujen järjestäminen<br />

Asiakasohjaus, asumispalveluihin<br />

hakeminen ja päätökset<br />

Muut sote-palvelut<br />

(muut kuin as.palv.)<br />

Tukipalvelut<br />

Kuva 6: Asumispalvelujen yhdyspintoja – asukkaiden osallisuus asumispalvelujen<br />

prosessin eri vaiheissa.<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksen myötä tehostetun<br />

palveluasumisen järjestäminen siirtyy vuoden<br />

2019 alusta kunnilta maakunnille. Maakunnille<br />

siirtyy vastuu siitä, että palvelurakenne ja<br />

palvelut vastaavat asukkaiden tarpeita.<br />

Kuvassa 6 on pyritty avaamaan kunnan ja maakunnan<br />

välistä suhdetta asumispalveluiden prosessin<br />

eri vaiheissa. Koska kummallakin toimijalla<br />

on omat tehtävänsä, on tärkeää, että prosessi<br />

voidaan toteuttaa yhteistyössä mahdollisimman<br />

joustavasti.<br />

Kunnan täytyy tehdä vuoden 2017 loppuun<br />

mennessä maakunnalle yksityiskohtainen<br />

selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon käytössä<br />

olevista toimitiloista, siirtyvästä irtaimesta omaisuudesta<br />

sekä sopimuksista. Kunnan omistamat<br />

asumispalveluyksiköt (kiinteistöt) siirtyvät maakuntien<br />

hallintaan kolmeksi vuodeksi + yhdeksi<br />

optiovuodeksi. Maakunta voi neuvotella kunnan<br />

kanssa vuokrasopimuksen jatkamisesta.<br />

Maakunnalle siirtyvät kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

järjestämiseen liittyvät sopimukset,<br />

kuten erilaiset palvelujen ostoja koskevat<br />

sopimukset sekä toimitilojen vuokrasopimukset.<br />

Nämä vuokrasopimukset voivat olla toistaiseksi<br />

voimassa olevia tai määräaikaisia, ja niihin saattaa<br />

sisältyä erilaisia irtisanomisehtoja. Maakunta<br />

päättää, miten näiden sopimusten kanssa<br />

jatketaan.<br />

Maakunnan tulee päättää hallintaansa tulevien<br />

omistusten ja vuokrasopimusten siirrosta siten,<br />

että ne olisivat maakuntien yhdessä omistaman<br />

valtakunnallisen osakeyhtiön omistuksessa ja<br />

hallinnassa vuoden 2019 alusta.<br />

29

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

Jatkossa asumispalvelujen toteuttaminen ja<br />

suunnittelu edellyttävät maakunnan ja kunnan<br />

kaavoittajan ja kiinteistö-/asuntotoimen välistä<br />

yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan muun<br />

muassa asumistarpeiden ennakoinnissa, tontin<br />

varaamisessa ja tilojen suunnittelussa, jotta<br />

maakunnat kykenevät vastaamaan asukkaiden<br />

asumispalvelujen tarpeeseen sekä määrällisesti<br />

että laadullisesti. Yhteistyöstä sopiminen hyvissä<br />

ajoin ennen uudistusta on oleellisen tärkeää.<br />

Vaikka kiinteistöjen hallinnointiin perustetaan<br />

valtakunnallinen osakeyhtiö, asumispalvelujen<br />

toteuttaminen lähipalveluina onnistuu, jos kuntien<br />

asuntopolitiikka ja maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

palveluverkko sovitetaan yhteen.<br />

Ratkaistava:<br />

Yhteistyön rakentaminen siten, että asukkaiden,<br />

kunnan ja maakunnan tarpeet yhteensovitetaan.<br />

Kuntien ja kuntayhtymien mahdollisesti tarpeettomiksi<br />

jäävien kiinteistöjen tulevaisuus.<br />

4.6 Kaavoitus, maankäyttö ja<br />

palveluverkot<br />

Maakuntalakiluonnoksen mukaan maakunta vastaa<br />

maakunnan suunnittelusta ja maakuntakaavoituksesta.<br />

Maakuntakaava ohjaa kuntatason<br />

kaavoitusta. Kunta vastaa alueensa yleiskaavoituksesta<br />

ja asemakaavoituksesta.<br />

Samoin tuleva maakunta vastaa liikennejärjestelmän<br />

toimivuudesta, liikenneturvallisuudesta, tieja<br />

liikenneoloista sekä alueellisesta tienpidosta.<br />

Kunta vastaa taajamien katuverkosta ja alueiden<br />

kunnallistekniikan toteuttamisesta.<br />

Maakuntakaavoitus siirtyy nykyisestä maakuntaliitto-kuntayhtymästä<br />

toiselle itsehallintotasolle<br />

maakuntaan. Toisaalta ELY-keskusten enemmän<br />

viranomaispainotteinen maankäytön ohjaus<br />

siirtyy myös maakuntaan. Nykyisissä maakuntaliitoissa<br />

ylintä päätösvaltaa käyttää maakuntavaltuusto,<br />

johon edustajat valitaan jäsenkunnista<br />

vaalikaudeksi. Sen jäseneksi on voinut päästä<br />

vain jäsenkuntien kunnanvaltuutettu. Valtuusto<br />

onkin tarjonnut kunnille luontevan vaikutuskanavan<br />

maakuntakaavan laadinnassa. Maakuntakaavoituksen<br />

siirtyminen toiselle itsehallintotasolle<br />

katkaisee tämän yhteyden ja edellyttää kunnan<br />

vaikuttamismahdollisuuksien ja yhteistyön varmistamista<br />

lainsäädännöllä.<br />

Jos maakuntakaava on jatkossa oikeusvaikutuksiltaan<br />

ja sisällöltään nykyisen lainsäädännön<br />

mukainen, siitä seuraa uudessa tilanteessa<br />

ohjaussuhteiden, palveluverkkojen ja toteuttamisvastuiden<br />

osalta seuraavaa:<br />

Maakuntakaava pukee alueen keskeiset strategiset<br />

tavoitteet maankäytön muotoon. Maakuntakaava<br />

on oikeusvaikutteinen kaava, jota<br />

kuntatasolla tulee noudattaa. Kunnat huolehtivat<br />

alueensa ja seutunsa elinvoimasta, ja niillä on<br />

vastuu yhdyskuntien toteuttamisesta. Kuntien<br />

maankäyttö-, asunto-, ympäristö-, liikenne- ja<br />

elinvoimapolitiikan linjausten välittyminen<br />

maakuntakaavaan on olennaista. Tämä asettaa<br />

suuria vaatimuksia maakuntakaavaprosessille<br />

sen tavoite- ja laadintavaiheessa.<br />

Maakuntakaavoituksen ja yhdyskuntien toteutuksen<br />

sijoittuminen eri hallinnon tasoille<br />

merkitsee ohjausvallan ja toteuttamisvastuiden<br />

jakautumista. Maakuntakaavassa tehdään kun-<br />

30

”Yleispiirteisen kaavoituksen ja<br />

alueiden toteuttamisvastuun<br />

sijoittuminen eri hallinnon tasoille<br />

edellyttää selkeitä pelisääntöjä<br />

suunnittelun ja toteuttamisen<br />

ohjelmoinnin koordinoinnille.”<br />

tien yhdyskuntarakennetta koskevia valintoja.<br />

Tällaisia ovat mm. pääliikenneverkko taajamissa<br />

ja rakentamisalueiden, kuten merkittävät asunto-<br />

ja työpaikka-alueet, sijoittuminen suhteessa<br />

toisiinsa ja liikenneverkkoon. Maakuntatasolla<br />

valittu kaavaratkaisu vaikuttaa kaavahierarkian<br />

kautta kuntatasolla tapahtuvaan alueiden<br />

toteuttamisen ja palveluverkon järjestämisen<br />

edellytyksiin. Maakuntatasolla asetetaan samalla<br />

kehykset merkittäville kunnille tuleville kustannuksille<br />

niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.<br />

Tämä korostaa tarvetta huolehtia siitä, että kunnilla<br />

on vahva vaikuttamismahdollisuus maakuntakaavassa<br />

tehtäviin valintoihin.<br />

Kaava tuottaa toimivan ja taloudellisesti kestävän<br />

lopputuloksen vain, jos alueet toteutetaan<br />

oikeassa järjestyksessä. Epäonnistunut toteuttamisjärjestys<br />

vesittää hyvänkin rakenteellisen<br />

ratkaisun. Toteuttamisohjelma on olennainen osa<br />

maankäytön ohjausta, ja se tulee laatia samassa<br />

prosessissa kaavoituksen kanssa. Yleispiirteisen<br />

kaavoituksen ja alueiden toteuttamisvastuun<br />

sijoittuminen eri hallinnon tasoille edellyttää selkeitä<br />

pelisääntöjä suunnittelun ja toteuttamisen<br />

ohjelmoinnin koordinoinnille.<br />

Palveluverkkojen osalta maakunta tulee vastaamaan<br />

sote-palveluverkon suunnittelusta ja<br />

valtakunnallinen sote-kiinteistöpalvelukeskus<br />

tulee vastaamaan tarvittavien sote-toimitilojen<br />

hankinnasta ja sote-palvelurakentamisen toteuttamisesta.<br />

Maakunta tukeutuu toiminnassaan<br />

kuntien olemassa oleviin sote-palvelurakennuksiin<br />

vuokraamalla niitä käyttöönsä. Nyt esitetyillä<br />

vuokrasopimusten pelisäännöillä siirtymäkaudeksi<br />

esitettään kiinteää vuokrakautta (3 + 1<br />

vuotta). Laadittavat vuokrasopimukset ja muut<br />

sopimukset on määriteltävä maakunnan kanssa<br />

yhteistyössä sellaisiksi, että ne mahdollistavat<br />

kunnissa laadukkaan ja ennakoivan kiinteistöpidon<br />

sekä investointien riskittömän toteuttamisen.<br />

Vuokrajärjestelmän rakenteen tulisi mahdollistaa<br />

kuntien sote-kiinteistöomaisuuden arvon<br />

säilyminen ja välttää korjausvelan hallitsematon<br />

kasvu.<br />

Koulu- ja päivähoitopalvelupalveluiden sekä<br />

muiden kunnan palveluiden osalta kunta vastaa<br />

jatkossakin sekä palveluverkon suunnittelusta ja<br />

toteuttamisesta. Työnjaon muutos tulee ottaa<br />

huomioon kunnan ja maakunnan välisessä yhteistoiminnassa<br />

niin, että maankäytön suunnittelussa<br />

huomioidaan riittävän ajoissa maakunnan<br />

tulevat tarpeet.<br />

Ratkaistava:<br />

Kuntien ja maakunnan välinen yhteistoiminta<br />

maakuntakaavan laadinnassa.<br />

Maakunnan ja kunnan välinen yhteistoiminta<br />

sote-palveluverkkoon liittyvien kiinteistötarpeiden<br />

huomioimiseksi kunnan maankäytön<br />

suunnittelussa.<br />

Kuntien toteuttamien sote-investointien vuokra-ajan<br />

tulee olla huomattavasti esitettyä 3 + 1<br />

vuotta pidempi, jotta kunnat voivat toteuttaa<br />

investointeja.<br />

31

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

CASE KANGASALA<br />

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

Olen saanut osallistua Pirkanmaalla maakuntakaava<br />

2040 -valmisteluun ohjausryhmän jäsenenä<br />

sekä työryhmän puheenjohtajana suunniteltaessa<br />

elinkeinoelämän tulevaisuuden maankäyttöä osana<br />

maakuntakaavoitusprosessia. Työ on ollut poikkeuksellisen<br />

monipuolista ja konkretisoinut minulle kunnanjohtajana<br />

maakunnan ja kunnan tiiviin yhteistyön<br />

välttämättömyyttä.<br />

Maakuntauudistus muuttaa kuntien ja maakunnan<br />

välistä suhdetta maankäytön ja kaavoituksen osalta<br />

monin tavoin. Kun kunnat tällä hetkellä osallistuvat<br />

tiiviisti omistajan roolissa maakuntien liittojen maakuntakaavoitukseen,<br />

on kuntien rooli muuttumassa<br />

yhteistyökumppanin suuntaan.<br />

Moniportainen kaavoitusjärjestelmä on toiminut<br />

kahteen suuntaan: toisaalta maakunnallinen suunnittelu<br />

on ohjannut kuntien suuria linjauksia, toisaalta<br />

yksittäiset hankkeet ovat ohjanneet ensin kuntien<br />

kaavoitusta, sitten maakuntakaavan suunnittelua.<br />

Yhdyskuntien kehittyminen on entistä vaikeammin<br />

ennakoitavissa. Hankelähtöisyys rakentamisessa on<br />

jatkuvasti lisääntynyt. Pitkäjänteinen, aluevarauksiin<br />

perustuva suunnittelu ei ole enää mahdollista.<br />

Epävarmuus ja epätietoisuus on hyväksyttävä, ja<br />

kaupunkisuunnittelun on muututtava operatiivisesta<br />

strategiseksi. Jotta esiin tuleviin tilaisuuksiin<br />

ja mahdollisuuksiin voidaan reagoida, järjestelmää<br />

on yksinkertaistettava. Se ei silti tarkoita sitä, että<br />

maakunnan rooli olisi hävitettävä. Maakuntakaavalla<br />

on edelleen suuri merkitys maankäytön ja liikenteen<br />

strategisessa ohjaamisessa.<br />

Aluerakenteen uusiksi yksiköiksi ovat nopeasti tulleet<br />

kaupunkiseudut. Seutujen liikennettä ja maankäyttöä<br />

on välttämätöntä suunnitella yhdessä. Maakuntatason<br />

suunnittelun painopisteeksi voi muodostua kaupunkiseutujen<br />

ja niitä yhdistävien maaseutualueiden<br />

yhdyskuntarakenteen ja liikenteen hallinta. Toisaalta<br />

kun kaupunkiseutujen suunnittelun tulee olla strategista<br />

ja painottua elinvoimatekijöihin, asumiseen,<br />

liikkumiseen ja elinkeinoihin, maakunta voi ottaa<br />

vastatakseen kulttuuriympäristöistä, luonnonvaroista<br />

ja aluevarauksia edellyttävästä suunnittelusta.<br />

Maakuntakaavoituksen siirtymisestä maakunnan liitoilta<br />

maakunnille seuraa tarve tarkastella maankäyttö-<br />

ja rakennuslain kaavajärjestelmää laajemminkin.<br />

Maakuntakaavoituksen tulisi olla selvästi aiempaa<br />

yleispiirteisempää ja lähinnä strategisten valtakunnallisten<br />

tavoitteiden välittämistä kuntien kaavoitukseen.<br />

Kuntien ja kaupunkiseutujen onnistuminen elinvoimapolitiikassa<br />

edellyttää, että niillä säilyy oikeus<br />

itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa, kaavoituksessa<br />

ja toteuttamisen ohjelmoinnissa.<br />

Sekä maakuntaliitto että alueellinen ympäristökeskus<br />

pursuavat asiantuntemusta, jota ilman muut kuin<br />

suurimmat kaupungit eivät tule toimeen. Näiden<br />

toimijoiden välillä on enemmän yhteen hiilen puhaltelua<br />

kuin ristivetoa. Riittävän ja monipuolisen<br />

asiantuntemuksen säilyminen on turvattava. Sitä ei<br />

voi korvata ostetulla konsulttiasiantuntemuksella.<br />

Pidän tärkeänä, että kuntien ja tulevan maakunnan<br />

välisen yhteistyön rakenteet määritellään ja resursoidaan<br />

osana maakuntauudistusta, niin maakunnissa<br />

kuin kunnissakin. Toimiva yhteistyö tarvitsee sitä tukevat<br />

rakenteet ja struktuurin, jotta tulevien kuntien<br />

elinvoimaisuus voidaan säilyttää.<br />

Oskari Auvinen<br />

Kangasalan kunnanjohtaja<br />

32

4.7 Tukipalvelut<br />

Tällä hetkellä kunnat ja kuntayhtymät ovat<br />

järjestäneet tukipalvelunsa hyvinkin erilaisilla<br />

ratkaisuilla. Osa kunnista ja sairaanhoitopiireistä<br />

järjestää tukipalvelunsa suurelta osin omana tuotantona.<br />

Osa vastaavasti on perustanut yhteisiä<br />

alueellisia tukipalveluiden tuottajia, kun taas osa<br />

nojautuu vahvasti ostopalveluihin.<br />

Maakunta- ja sote-uudistus pakottaa kunnat ja<br />

itsehallinnolliset maakunnat pohtimaan ja kehittämään<br />

nykyisiä tukipalveluiden järjestämisen ja<br />

tuottamiseen liittyviä käytäntöjä ja rakenteita.<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksen lakiluonnoksissa<br />

esitetään, että valtio perustaa yhdessä maakuntien<br />

kanssa valtakunnalliset palvelukeskukset. Lisäksi<br />

lakiluonnoksessa linjataan, että maakunnat<br />

voivat yhteisesti sopia, että ne perustavat muita<br />

vastaavia asiantuntija- ja tukipalveluja tuottavia<br />

valtakunnallisia palvelukeskuksia.<br />

Esitys: maakuntien valtakunnalliset<br />

palvelukeskukset:<br />

1) yhteishankintojen palvelukeskus<br />

2) toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus<br />

3) talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus<br />

4) tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus<br />

(ICT-palvelukeskus).<br />

”Mikä on muutoksen jälkeen<br />

toimivin, kustannustehokkain ja<br />

skaalaetuja hyödyntävin tapa järjestää<br />

kuntien tarvitsemat tukipalvelut?”<br />

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon tarvitsemia<br />

tukipalveluja varten perustetaan hallituksen<br />

luonnoksen mukaisesti valtion ja maakuntien<br />

yhteiset yhtiöt, nousee monta kysymystä<br />

muutoksesta ja tulevaisuudesta: Miten kunnista<br />

ja kuntien yhteisistä organisaatioista siirtyvä<br />

tukipalveluhenkilöstö valitaan ja miten se siirtyy<br />

maakuntien palvelukseen? Miten uudelleen<br />

järjestetään kuntien omat ja kuntien yhteiset tukipalveluyksiköt<br />

ja organisaatiot mukaan lukien<br />

toimitilat ja laitteet? Mikä on muutoksen jälkeen<br />

toimivin, kustannustehokkain ja skaalaetuja<br />

hyödyntävin tapa järjestää kuntien tarvitsemat<br />

tukipalvelut? Kokonaisuudessaan voidaan myös<br />

kysyä, mitkä ovat kuntien tukipalvelujen tuottavuuden<br />

parantamismahdollisuudet sekä alueellisten<br />

ja valtakunnallisten tukipalveluyhtiöiden<br />

toimintamahdollisuudet tulevaisuudessa.<br />

Valtion ja maakuntien uusien yhtiömuotoisten<br />

palvelukeskusten (hankinnat, ict, toimitila- ja<br />

kiinteistöhallinto, talous- ja henkilöstöhallinto<br />

sekä mahdolliset muut palvelut) perustaminen<br />

johtaa ylimääräisiin investointikustannuksiin ja<br />

käynnistysvaiheen lisäpanoksiin, mikä ei palvele<br />

maakunta- ja sote-uudistuksen taloudellisia<br />

tavoitteita. Lisäksi kunnilla on omat konserninsa<br />

ja vastuu mm. sivistyspalveluiden ja yhdyskuntateknisten<br />

palveluiden järjestämisestä, jotka<br />

vaativat edelleen omat tukipalvelunsa. Nyt<br />

esitetyillä linjauksilla nykyiset tukipalveluiden<br />

järjestämis- ja tuotantorakenteet joudutaan<br />

purkamaan. Tämä tarkoittaa kunnille ja kuntien<br />

yhteisille organisaatioille tukipalvelua tarjoavien<br />

toimijoiden liiketoiminnan ”puolittamista”, joka<br />

johtaa niiden toimintakyvyn heikkenemiseen ja<br />

omistajien talousriskien huomattavaan kasvuun.<br />

33

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

CASE ESSOTE<br />

Etelä-Savon sairaanhoitopiirin yhdeksän<br />

kuntaa perustivat vuonna 2016 Etelä-<br />

Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän<br />

(Essote), joka järjestää ja osin<br />

tuottaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut<br />

seitsemälle kunnalle ja lisäksi erikoissairaanhoidon<br />

palvelut kahdelle kunnalle<br />

vuoden 2017 alusta.<br />

Maakuntauudistuksessa perustetaan 18 itsehallinnollista<br />

maakuntaa, joiden hallinto- ja organisaatiorakenne on vahvasti<br />

konserni. Maakuntakonsernin päätöksenteko, ohjaus ja johtaminen<br />

vaativat konserniohjauksen ja -johtamisen osaamista.<br />

Ohjausmuotona korostuu sopimuksellisuus. Maakuntakonserneihin<br />

siirtyminen tekee välttämättömäksi myös erottaa maakuntien<br />

palvelujen ydinprosessit niitä tukevista palveluprosesseista.<br />

Tuotannollisten tukipalvelujen kokonaisuus on yksi uudella tavalla<br />

tarkasteltava kokonaisuus.<br />

Maakuntien omistukseen tuleva miljoonien neliöiden kiinteistö- ja<br />

tilakokonaisuuden ammatillinen hallinnointi vaatii korkeatasoista<br />

osaamista. Kokonaisuuteen sisältyvät mm. tilahallinta ja isännöinti,<br />

rakennuttajapalvelut, kiinteistöhuolto, puhtaanapito- ja<br />

siivouspalvelut, välinehuolto ja muut tekniset palvelut. Näistä<br />

tukipalveluista osa asemoituu maakunnan omaksi toiminnaksi<br />

esimerkiksi liikelaitoksissa hoidettavana palveluna, osa tulee<br />

olemaan maakunnan yhtiöittämiä ja myös kilpailutuksen kautta<br />

hankittuja palveluja.<br />

Tuotannollisista tukipalveluista asiakkaille tärkeimpiä ovat ateriaja<br />

ruokapalvelut. Kunnat ja kuntayhtymät ovat vuosien ajan kehittäneet<br />

ruokapalveluja. Päälinjana on ollut siirtyminen suurempiin<br />

tuotantokokonaisuuksiin ja kuntaorganisaatioiden palvelujen<br />

yhdistäminen, liikelaitostaminen/yhtiöittäminen sekä hankinnat<br />

myös alan markkinatoimijoilta. Kuntien järjestämisvastuulla<br />

nykyisin olevien lakisääteisten peruspalvelujen ruokapalvelujen<br />

vaatimukset määräytyvät paljolti niin, että sosiaali- ja terveyspalveluissa<br />

on kysymys usein asiakkaiden koko ravitsemuksesta<br />

sekä sivistyspalvelujen perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa<br />

lasten ja nuorten päiväaterioista. Kuntien ruokapalvelujen<br />

tehtäviin ovat vaihtelevasti kuuluneet myös henkilöstöruokailuun<br />

liittyvät palvelut.<br />

Maakuntien on jatkossa päätettävä siitä, kuinka paljon ne käyttävät<br />

kuntien tai kuntia lähellä olevien organisaatioiden ruokapalvelujen<br />

tuotantoa vai lähtevätkö maakunnat perustamaan<br />

ruokapalvelutoimintoja liikelaitosten tai omien yhtiöiden kautta tai<br />

hankimaan ruokapalvelut kilpailutuksella. Ilmeistä on, että samalla<br />

kun tuotantoyksiköiden koko kasvaa, palvelualueen tuotannossa<br />

vallitsee aiempaakin vahvemmin monituottajuus ja eriytyneet<br />

toimintatavat. Uudistuksen tavoitteiden mukaisesti maakuntien<br />

on otettava ratkaisuissaan huomioon alueiden palvelumarkkinat ja<br />

niillä toimivien pk-yritysten mahdollisuudet pärjätä tuottajina.<br />

Entisen Etelä-Savon sairaanhoitopiirin keittiössä on tuotettu vuosittain<br />

noin 700 000 ateriayksikköä. Ruokapalvelujen liikevaihto on<br />

ollut n. 3,5 milj. euroa ja sairaalan kahvilan myynti 450 000 euroa<br />

vuodessa. Vuoden 2017 alusta kahden jäsenkunnan ruokapalvelut<br />

tulevat osaksi kuntayhtymän ruokapalveluja. Mikkelin kaupunkiseudulla<br />

keskuskaupungin ruokapalveluyhtiö, Iso-Pata, valmistaa<br />

ateriat koteihin ja palvelutaloihin. Kuntayhtymä saa oman toimintansa<br />

piiriin vajaat kymmenen jakelukeittiötä. Neljän kunnan alueella<br />

ruokapalvelut ostetaan kunnilta. Vuonna 2017 ruokapalvelujen<br />

liikevaihto nousee siten vajaaseen 10 milj. euroon ja vuosittain<br />

tuotettavien ateriayksiköiden määrä kaksinkertaistuu.<br />

Etelä-Savon maakunnassa on Essote-kuntayhtymän lisäksi<br />

Itä-Savon sairaanhoitopiirin Sosteri-kuntayhtymä ja sen neljä<br />

jäsenkuntaa (pl. Heinävesi, joka siirtyy osaksi Pohjois-Karjalan<br />

maakuntaa). Maakuntauudistuksessa valmistellaan ruokapalvelujen<br />

ratkaisut maakuntakonsernin tasolla osana hallinnon, talouden<br />

ja tukipalvelujen työryhmän toimeksiantoa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

lisäksi otetaan huomioon koko maakuntahallinnon tarpeet<br />

ja tilanne eri alueilla. Lähtökohtana valmistelulle on, että ratkaisut<br />

tehdään maakunnallisesti ottaen huomioon myös elinkeinotoimintaan<br />

liittyvät näkökulmat.<br />

Risto Kortelainen, kuntayhtymän johtaja<br />

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote)<br />

34

”Tukipalveluita koskevia ratkaisuja<br />

mietittäessä tulisi kokonaisvaltaisesti<br />

ottaa huomioon sekä tulevien<br />

maakuntien että kuntien tarpeet.”<br />

Ovat kuntien ja maakuntien ratkaisut millaisia<br />

hyvänsä, on syytä muistaa, että kuntalaisen<br />

palvelujen näkökulmasta ei ole olennaista se,<br />

missä ja minkä tahon toimesta tukipalvelut tuotetaan.<br />

Julkiseen talouteen ohjautuvien resurssien<br />

tiukentuessa on kuitenkin sekä kuntien että<br />

maakuntien tehostettava toimintaa ja keskityttävä<br />

enemmän omaan ydintoimintaansa. Näin<br />

ollen tukipalveluita koskevia ratkaisuja mietittäessä<br />

tulisi kokonaisvaltaisesti ottaa huomioon<br />

sekä tulevien maakuntien että kuntien tarpeet.<br />

Tulevan maakuntauudistuksen yhteydessä<br />

olisikin tarkoituksenmukaista, että lainsäädännössä<br />

mahdollistettaisiin myös nykyisten hyvin<br />

toimivien kuntien ja kuntaomisteisten tukipalveluorganisaatioiden<br />

toiminta.<br />

Kuntaliitto on esittänyt, että maakunnille annetaan<br />

lakiluonnoksissa esitettyä enemmän<br />

päätösvaltaa tukipalveluiden organisoinnissa.<br />

Ratkaistava:<br />

Kuntaomisteisten tukipalveluyhtiöiden<br />

tulevaisuus?<br />

Tukipalvelujen järjestäminen maakuntien<br />

päätettäväksi.<br />

4.8 Maahanmuuttajien<br />

kotouttaminen<br />

Kuntaliiton maahanmuuttopolitiikan tavoitteena<br />

on kuntien paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten<br />

toimintaedellytysten turvaaminen siten,<br />

että kunnat saavat täysimääräisesti käyttöönsä<br />

maahanmuuttajien osaamisen ja kykenevät<br />

osaltaan huolehtimaan Suomen humanitaaristen<br />

velvoitteiden täyttämisestä. Kunnilla on tärkeä<br />

tehtävä maahanmuuttajien osallisuuden ja yhdenvertaisuuden<br />

sekä eri väestöryhmien välisten<br />

hyvien suhteiden edistämisessä.<br />

Suomen humanitaaristen velvoitteiden täyttymisen<br />

kannalta kunnat ovat tärkeässä asemassa<br />

vastuun kantajina. Pakolaisten kuntiin sijoittamisen<br />

tulee tapahtua suunnitelmallisesti kuntien<br />

vapaaehtoisuuden pohjalta. Kotoutumista edistävät<br />

toimet tulisi aloittaa välittömästi sijoittamisen<br />

jälkeen. Pakolaispolitiikan onnistumisen<br />

kannalta on tärkeää, että kunnilla on resursseja<br />

ottaa vastaan kiintiöpakolaisia ja oleskeluluvan<br />

saaneita turvapaikanhakijoita.<br />

Työperusteinen maahanmuutto on kunnille ja<br />

tuleville maakunnille tärkeää sekä työvoiman<br />

saannin että osaamispohjan vahvistamisen<br />

kannalta. Kunta-alalla työskentelee noin 420 000<br />

henkilöä. Lähivuosina tarvitaan runsaasti ammattitaitoista<br />

työvoimaa, sillä vuoteen 2025<br />

mennessä noin puolet kunnallisesta henkilöstöstä<br />

siirtyy eläkkeelle. Henkilöstöä tarvitaan<br />

erityisesti terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja<br />

koulutoimen ammattitehtäviin. Kasvukeskusten<br />

väestönkasvu lisää henkilöstötarvetta päivähoidossa<br />

ja opetustoimessa. Väestön ikääntyminen<br />

35

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

edellyttää uutta työvoimaa myös vanhustenhuollossa.<br />

Maahanmuuton kasvu lisää tarvetta kehittää kotouttamista.<br />

TE-toimistoilla ja ELY-keskuksilla on<br />

tärkeä rooli kotoutumiskoulutuksen ja työvoimapalvelujen<br />

tarjoamisessa. Kunnilla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu<br />

kotouttamisesta paikallistasolla.<br />

Kuntien kotouttamisohjelmat ovat tärkeä<br />

osa kuntien strategiaa. Kotoutumista edistäviä<br />

ja tukevia palveluja järjestetään kaikilla kunnan<br />

toimialoilla. Kunnat ottavat maahanmuuttajien<br />

tarpeet huomioon palveluissaan. Oman haasteensa<br />

kunnille tuovat myös väestöryhmien<br />

hyvien suhteiden edistäminen ja monikulttuurisuuden<br />

tukeminen paikallistasolla.<br />

Kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan tarkoittaa<br />

asettumista uuteen maahan, kielen oppimista ja<br />

tutustumista kulttuuriin sekä maan toimintatapojen<br />

omaksumista. Uudet tiedot ja taidot auttavat<br />

maahanmuuttajaa osallistumaan aktiivisesti<br />

uuden kotimaansa elämään. Asettuminen vie<br />

oman aikansa. Työllistyminen, suomen tai ruotsin<br />

kielen taito ja tieto suomalaisesta yhteiskunnasta<br />

ovat kotoutumisen tärkeitä edellytyksiä.<br />

Kotouttaminen on osa monen viranomaisen tehtäviä<br />

valtionhallinnossa ja kunnissa. Järjestöillä<br />

on tärkeä tehtävä täydentää viranomaisten palveluita.<br />

Onnistuneessa kotoutumisessa Suomeen<br />

muuttanut henkilö tuntee yhteiskunnalliset<br />

oikeutensa ja velvollisuutensa ja tuntee olevansa<br />

suomalaisen yhteiskunnan tervetullut jäsen.<br />

Tulevat maakunnat hoitavat niitä tehtäviä, joita<br />

nykyisin kotoutumisen edistämisestä annetun<br />

lain mukaan hoitavat ELY-keskukset ja TE-toimistot.<br />

Kotoutumislain mukaan myös kunnilla<br />

”Maahanmuuton kasvu<br />

lisää tarvetta kehittää<br />

kotouttamista.”<br />

on kotoutumisen edistämiseen ja tukemiseen<br />

liittyviä tehtäviä. Tällä hetkellä kunnan kotouttamistehtäviin<br />

kuuluvat muun muassa sosiaali- ja<br />

terveydenhuolto, suomen/ruotsin kielen kurssit<br />

ja kotoutumiskoulutus työelämän ulkopuolella<br />

oleville, alkuvaiheen ohjaus ja neuvonta, asumispalvelut<br />

sekä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalvelut.<br />

Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyessä maakunnalle<br />

myös työnjako maahanmuuttajien kotouttamiseen<br />

liittyvien palveluiden järjestämisessä<br />

muuttuu. Kotoutumislakia on tarpeen uudistaa.<br />

Uudessa tilanteessa tarvitaan selkeä vastuunjako<br />

kunnan ja maakunnan välillä sekä tiivistä yhteistyötä<br />

kuntien ja maakunnan välillä.<br />

Ratkaistava:<br />

Maakunnan ja kunnan vastuiden täsmentäminen<br />

maahanmuuttajien kotouttamisessa.<br />

Maakunnan ja kuntien välinen yhteistoiminta<br />

maahanmuuttajien kotouttamisessa.<br />

”Työperusteinen maahanmuutto<br />

on kunnille ja tuleville<br />

maakunnille tärkeää.”<br />

36

4.9 Joukkoliikenne ja kuljetukset<br />

Joukkoliikenteen järjestäminen on kunnille harkinnanvaraista.<br />

Kunnilla on eräitä lakisääteisiä kuljetusten<br />

järjestämistehtäviä, kuten koulukuljetukset<br />

ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset.<br />

Kaupunkiseutujen joukkoliikenne kattaa 80 prosenttia<br />

Suomen joukkoliikennematkoista. Kaupunkiseudut<br />

rahoittavat joukkoliikenteen pääosin<br />

itse. Suurimpien kaupunkiseutujen ohella myös<br />

keskisuurilla kaupunkiseuduilla on viime vuosina<br />

päästy hyvään vauhtiin joukkoliikenteen kehittämisessä<br />

joukkoliikennelain muutoksen myötä.<br />

Työn tuloksena matkustajamäärät ovat olleet<br />

reippaassa kasvussa.<br />

Joukkoliikenteellä on suuri merkitys työ- ja opiskelumatkoilla,<br />

ja sitä hyödynnetään mm. koulukuljetuksissa.<br />

Joukkoliikenteen yhteys muuhun<br />

palveluverkkoon sekä maankäytön, asumisen<br />

ja liikenteen suunnitteluun ja toteutukseen on<br />

tärkeä.<br />

Markkinaehtoisen liikenteen tarjonta on viime<br />

vuosina lisääntynyt ja hinnat alentuneet erityisesti<br />

isojen keskusten välillä. Harvemmin asutuilla<br />

alueilla joukkoliikennepalvelut ovat heikentyneet.<br />

ELY-keskusten järjestämän joukkoliikenteen valtionrahoituksen<br />

ostovoima on jo vuosia alentunut.<br />

Kunnat ja ELY-keskukset järjestävät yhteistyössä<br />

linja-autoliikennettä, mutta maaseudulla kuntien<br />

järjestämää joukkoliikennettä ei pääosin ole.<br />

Tällöin koulukuljetusten järjestäminen on kunnan<br />

koulutoimen oma tehtävä.<br />

Useilla alueilla ja monessa kunnassa koulukuljetuksia<br />

ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kuljetuksia<br />

on pyritty koordinoimaan palvelujen monipuolistamiseksi<br />

ja kustannussäästöjen saavuttamiseksi.<br />

Esim. Mikkelissä Kyytineuvo-palvelu järjestää<br />

sekä koulukuljetukset että sosiaalitoimen kuljetukset.<br />

Pohjois-Savon matkojenyhdistelykeskus<br />

järjestää palveluliikennettä viidessä kunnassa<br />

(Kuopio, Leppävirta, Nilsiä, Siilinjärvi ja Varkaus)<br />

sekä vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain<br />

mukaisia taksikyytejä seitsemässä kunnassa<br />

(Kuopio, Leppävirta, Nilsiä, Pielavesi, Siilinjärvi,<br />

Tuusniemi ja Varkaus).<br />

Lakisääteisten henkilökuljetusten järjestämisessä<br />

on paljon säästöpotentiaalia. Erilaisten kuljetustarpeiden<br />

yhdistelyä ja kaluston käyttöä tulee<br />

edelleen tehostaa yli organisaatio- ja hallintokuntarajojen.<br />

Esteettömän joukkoliikenteen<br />

hyödyntämisen tulee olla lähtökohtana myös<br />

lakisääteisissä kuljetuksissa.<br />

Sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyessä maakunnan<br />

järjestämisvastuulle myös niihin liittyvien<br />

kuljetusten järjestämisvastuut siirtyvät maakunnalle.<br />

Palveluiden joustavuuden, laadun ja kustannustehokkuuden<br />

vuoksi on kuitenkin tärkeää,<br />

että kuljetukset koordinoidaan ja suunnitellaan<br />

logistisena kokonaisuutena. Tässä tarvitaan tiivis-<br />

​Ratkaistava:<br />

Yhteistoiminta avoimen joukkoliikenteen,<br />

koulukuljetusten ja maa kunnalle siirtyvien<br />

kuljetusten koordinoinnissa ja järjestämisessä.<br />

Toiminnassa olevien matkojenyhdistelykeskuksien<br />

asema sekä kehittäminen ja hyödyntäminen<br />

osana uudistusta.<br />

37

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

tä yhteistyötä kuntien, kuntayhtymien, maakuntien<br />

ja Kelan kesken. Avainasemassa ovat<br />

paikallisiin olosuhteisiin tarkoituksenmukaiset<br />

ratkaisumallit, sillä samat ratkaisut eivät välttämättä<br />

sovi harvaan asutuille alueille ja tiiviille<br />

alueille, joissa välimatkat ovat lyhyitä ja volyymit<br />

suuria.<br />

4.10 Varautuminen häiriötilanteisiin<br />

ja poikkeusoloihin<br />

Kunnat muodostavat tärkeän osan kansallisesta<br />

suorituskyvystä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.<br />

Kunnalla on kaikissa olosuhteissa keskeinen<br />

vastuu väestön tarvitsemien peruspalveluiden<br />

sekä muun tärkeän ja kriittiseksi arvioidun palvelu-<br />

ja hyödyketuotannon huolehtimisesta. Jotta<br />

kunta pystyy vastaamaan tähän haasteeseen,<br />

tulee sen varautua erilaisiin tilanteisiin etukäteen.<br />

Keskeinen työkalu kuntien varautumiseen on<br />

valmiussuunnitelmien tekeminen. Valmiussuunnitelmat<br />

tehdään kunnan jokaiselle toimialalle.<br />

Valmiussuunnitelmissa on aiemmin keskitytty<br />

pohtimaan keinoja poikkeusoloista selviytymiseen.<br />

Nykyisin painopiste on suuronnettomuuksissa<br />

ja häiriötilanteissa, ne ovat riskejä, joita on<br />

viime vuosina konkretisoitunut useasti. Kunnan<br />

toimintojen jatkuvuuden hallinta tarkoittaa, että<br />

turvallisuustilanteen muutoksista riippumatta<br />

kunta kykenee kriittisten toimintojen ylläpitämiseen<br />

ja kriittisten palvelujen tuottamiseen. Kunnan<br />

häiriötilanteiden hallinnan valmiudet ovat<br />

pohja kunnan suorituskyvylle poikkeusoloissa.<br />

Kuntien ja maakuntien on jatkossa sovittava<br />

menettelytavoista myös varauduttaessa sosiaali-<br />

”Maakunta- ja sote-uudistuksessa<br />

maakunnan vastuulle siirtyy<br />

useita kunnan varautumisen kannalta<br />

keskeisiä toimintoja.”<br />

ja terveydenhuollon toimenpiteitä edellyttäviin<br />

häiriötilanteisiin, esimerkiksi myrskyihin tai<br />

vedenjakelunhäiriöihin.<br />

Pelastuslaitokset tukevat pelastustoimen alueeseen<br />

kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua,<br />

jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Kuntaliitto on<br />

suositellut sopimaan valmiussuunnittelun tukemisesta<br />

pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen<br />

valmistelun yhteydessä. Kunnan terveydensuojeluviranomaiset<br />

ovat vastanneet talousveden<br />

saastumiseen liittyneistä erityistilanteista.<br />

Maakunta- ja sote-uudistuksessa maakunnan<br />

vastuulle siirtyy useita kunnan varautumisen<br />

kannalta keskeisiä toimintoja, mm. sosiaali- ja<br />

terveyspalvelut, pelastustoimi ja ympäristöterveydenhuolto.<br />

Tämä muuttaa ratkaisevasti<br />

myös kunnan vastuuta ja roolia varautumisessa.<br />

Uudessa tilanteessa on syytä käydä perusteellisesti<br />

läpi eri osapuolten tehtävät ja vastuut sekä<br />

sopia yhteistoiminnan muodoista ja organisoimisesta.<br />

Kuntien ja maakunnan toimintojen yhteensovittamisessa<br />

varmistetaan, että tehtävät,<br />

roolit ja yhteistoimintakäytänteet on määritetty<br />

tarkoituksenmukaisella tarkkuudella. Kuntien ja<br />

maakuntien yhteistoimintarakenteiden puitteissa<br />

voidaan ylläpitää alueellista riskiarviota,<br />

ennakoida turvallisuustilanteiden muutoksia<br />

ja niiden vaatimuksia palvelutuotannolle sekä<br />

38

kouluttautua ja harjoitella toimintoja eri turvallisuustilanteissa.<br />

Yhteensovittamisessa onnistumisen<br />

mittarina on, että yhteistyö synnyttää<br />

kaikkia yhteistyöhön osallistuvia organisaatioita<br />

palvelevan kokonaisuuden. Kuntien suorituskyky<br />

häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa sekä hyvin<br />

suunniteltu yhteistoiminta muodostaa merkittävän<br />

osan maakunnan alueen suorituskyvystä.<br />

Ratkaistava:<br />

Maakunnan ja kunnan yhteistoiminta varautumisen<br />

suunnittelussa.<br />

Maakunnan edustaja kunnan poikkeusolojen<br />

johtoryhmässä.<br />

Kuntien edustus maakunnan valmiusryhmässä.<br />

Varautumisen näkökulmasta pelastustoimi on<br />

parempi organisoida 18 maakunnalle kuin 5<br />

alueelle, jolloin sen osaaminen on paremmin<br />

kaikkien maakuntien käytettävissä.<br />

”Kunnat muodostavat tärkeän<br />

osan kansallisesta<br />

suorituskyvystä häiriötilanteissa<br />

ja poikkeusoloissa.”<br />

39

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

5 Kunnan ja maakunnan<br />

yhteistyö<br />

5.1 Maakuntalaki yhteistyön<br />

mahdollistajana<br />

Maakuntalakiluonnoksen 15 §:ssä ehdotetaan,<br />

että maakunnan ja sen alueen kuntien on neuvoteltava<br />

valtuustokausittain niiden tehtävien<br />

hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista<br />

ja työnjaosta. Säännös on tärkeä, mutta sitä<br />

voidaan perustellusti pitää riittämättömänä. Se<br />

turvaa maakunnan ja sen alueen yhteistyön<br />

poliittisen tason tarkastelun, mutta ei mahdollista<br />

maakunnan ja kunnan sopimuksia tehtävien<br />

tarkoituksenmukaisesta työnjaosta. Valtuustokausittaisen<br />

kunnan ja maakunnan välisen neuvottelumenettelyn<br />

lisäksi tarvitaan lyhyemmän<br />

aikavälin neuvotteluja ja suunnittelua toiminnan<br />

tarpeista lähtien.<br />

Maakunta muodostuu useista toimijoista, maakunnasta,<br />

yhteistyöalueesta, palvelulaitoksesta,<br />

maakunnan ja palvelulaitoksen konserniyhtiöistä<br />

sekä tukipalveluiden palvelukeskuksista.<br />

Yhteistyöhön on löydyttävä oikeat kumppanit<br />

maakunnasta. Poliittisella tasolla luonteva yhteistyökumppani<br />

on järjestämisvastuussa olevan<br />

maakunnan luottamushenkilöt. Kunnan johto hakee<br />

yhteistyö- ja neuvottelukumppanit maakunnan<br />

eri toimijoiden verkostosta ja käsiteltävän<br />

asian mukaan ja asiantuntijat tehtävistä vastuussa<br />

olevan organisaation asiantuntijoista.<br />

Toimiva ja tuloksellinen yhteistyö julkisessa<br />

hallinnossa tarvitsee tuekseen lainsäädäntöä<br />

ja sovittuja rakenteita. Maakuntien lakisääteiset<br />

tehtävät ovat julkisen hallinnon vastuulla.<br />

Velvollisuudesta ja mahdollisuudesta yhteistyöhön<br />

lakisäteisissä tehtävissä tarvitaan selkeät<br />

säännökset.<br />

Ratkaistava:<br />

Kunnan ja maakunnan välisen neuvottelumenettelyn<br />

aikajänne tiiviimmäksi.<br />

Tarvitaanko maakuntiin kunta-asiamiehet vastaamaan<br />

yhdyspinnan toimivuudesta?<br />

”Valtuustokausittaisen kunnan<br />

ja maakunnan välisen<br />

neuvottelumenettelyn lisäksi<br />

tarvitaan lyhyemmän aikavälin<br />

neuvotteluja ja suunnittelua<br />

toiminnan tarpeista lähtien.”<br />

40

5.2 Uusi tilanne haastaa kuntien<br />

johtamisen ja asiantuntijatyön<br />

Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvien tehtävien<br />

siirtyminen maakuntien järjestämisvastuulle<br />

vaikuttaa monella tavoin kunnan johtamiseen<br />

ja johtamisjärjestelmään. Kysymyksessä on<br />

kuntajohtamisen kannalta huomattavasti suuremmasta<br />

muutoksesta kuin maakunnallisten<br />

kuntayhtymien perustamisen aikaan, koska nyt<br />

maakunnasta tulee oma, itsenäinen julkisoikeudellinen<br />

toimija. Tällöin kunta ei voi ohjata<br />

suoraan maakunnallista toimintaa ja valita<br />

edustajaansa maakuntavaltuustoon, vaan heidät<br />

valitaan suoralla kansanvaalilla.<br />

Tulevaisuuden kunnan roolissa korostuu oman<br />

toiminnan johtamisen ja kehittämisen lisäksi<br />

edunvalvonta pyrkimyksenä turvata maakunnan<br />

kunnan asukkaille järjestämien sote-palveluiden<br />

hyvä laatu, saatavuus ja saavutettavuus. Tämän<br />

kehittämisaloitteen idean mukaisesti lienee<br />

kuitenkin luontevampaa puhua yhteisen edun<br />

rakentamisesta, koska se terminä kutsuu yhteistyöhön<br />

sekä yhteisten intressien etsimiseen ja<br />

löytämiseen.<br />

Kunnan ja maakunnan asukkaiden hyvän elämän<br />

edellytykset syntyvät kuntien ja maakuntien<br />

yhteisin ponnisteluin. Tämän vuoksi kuntien ja<br />

maakuntien sekä niiden eri toimintojen välille on<br />

”Tehtävien siirtyminen<br />

maakuntien järjestämisvastuulle<br />

vaikuttaa monella tavoin kunnan<br />

johtamiseen ja johtamisjärjestelmään.”<br />

saatava rakennettua tiivis yhteistyö. Nyt uudessa<br />

tilanteessa johtamisessa korostuu verkostomainen<br />

ote. Johtamisessa ei ole silloin niinkään<br />

kysymys ”ylhäältä alas” tapahtuvasta hierarkkisesta<br />

ohjauksesta, vaan johtamisesta, joka<br />

mahdollistaa eri organisaatioiden ja siellä työskentelevien<br />

ammattilaisten välillä tapahtuvat rajapintojen<br />

ylitykset. Tällöin rajapinnat muuttuvat<br />

yhdyspinnoiksi ja siirrytään kohti ekosysteemistä<br />

palvelu- ja innovaatiotoimintaa, jossa hyödynnetään<br />

aktiivisesti eri toimijoiden keskinäisiä<br />

vuorovaikutteisia yhteistoimintakäytäntöjä.<br />

Verkostomaisessa johtamisessa korostuvat<br />

asukas- ja asiakaskeskeisyys, yhteisten arvojen,<br />

vision ja tavoitteiden kirkastaminen sekä<br />

monitoimijaiset yhteistyösuhteet. Hyvinvoinnin<br />

ja elinvoiman edistämistä ei voida tehdä vain<br />

kunta- ja maakuntaorganisaatioiden toimijoiden<br />

kanssa, vaan tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä<br />

yritysten, järjestöjen ja kehittämisorganisaatioiden<br />

välille. Jotta yhdyspinnoille saadaan<br />

aikaan luontevaa yhteistyötä, edellyttää se<br />

yhteisesti sovittuja toimintatapoja ja sopimuksia.<br />

Asukaskeskeinen, yhdyspinnoilla tapahtuva<br />

yhteistyö on usein luonteeltaan monialaista ja<br />

ammatillista. Se asettaa johtamistyölle erityiset<br />

haasteet. Jotta eri ammattikuntien omat ammatilliset<br />

intressit eivät saisi yliotetta, on nostettava<br />

toiminnan tarkoitus ja merkityksellisyys yhteistyön<br />

suunnittelun ytimeen. Uusia toimintamalleja<br />

luotaessa on mielekästä hyödyntää kokeilevaa<br />

toimintatapaa, jonka johto omalla toiminnallaan<br />

mahdollistaa.<br />

On ilmeistä, että muutosten läpivienti on pitkäkestoinen<br />

prosessi ja vaatii paljon aikaa. Riskinä<br />

41

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

CASE KUNTAJOHTAJA<br />

Sote-maakuntien muodostaminen vuoden 2019<br />

alusta muuttaa suomalaisen kuntajärjestelmän<br />

perusteita. Puolet volyymistä siirtyy maakunnalle,<br />

mutta on huomattava, että se ei ole puolet tehtävistä.<br />

Tehtävistä enemmistö jää kunnille.<br />

Kuntien johtamista muutos selkeyttää. Sosiaali- ja<br />

terveyspalvelujen johtaminen on ollut äärimmäisen<br />

vaikea laji. Kuntajohtajan on täytynyt olla<br />

varsinainen virtuoosi. Nyt johdettavaksi jäävät<br />

tehtävät ovat selkeämpiä ja kuntajohtajan tehtävä<br />

selkeytyy – ja samalla vahvistuu.<br />

Kuntien johtajien rooli tulee muuttumaan. Entistä<br />

enemmän heidän työssään tulee korostumaan<br />

elinvoiman johtaminen. Tämä tekee kuntajohtajista<br />

uudelleen pieniä pormestareita. Yhteisössä<br />

mukana oleminen, verkostojen johtaminen ja<br />

ihmissuhdetaidot korostuvat. Tutkimuskielellä<br />

siirrytään vielä palan verran New Public Managementistä<br />

kohti New Public Governancea, manageerauksesta<br />

verkostojen johtamiseen.<br />

Yksi asia on ratkaistava: miten järjestetään kunnan<br />

ja maakunnan välinen yhteistoiminta. Lakiluonnoksessa<br />

siihen tarjotaan valtuustokausittaista<br />

neuvottelumenettelyä. Se ei tule riittämään,<br />

vaan tarvitaan tiiviimpää yhteispeliä. Muodot<br />

siihen varmaan löytyvät – helpoimmin pienissä<br />

maakunnissa. On löydettävä toimivat mallit<br />

yhteistyöhön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä,<br />

varhaiskasvatuksessa ja opetuspalveluissa,<br />

elinkeinojen kehittämisessä, maankäytössä ja<br />

monissa muissa asioissa. Ja tuleehan maakunta<br />

olemaan kunnan suurin yksittäinen vuokralainen.<br />

Sotestakaan kuntajohtajat eivät tule kokonaan<br />

pääsemään. Uskon, että jatkossakin kunnat<br />

tulevat katsomaan paikallisten sote-palvelujen<br />

perään. Eivät enää järjestäjinä ja päättäjinä, vaan<br />

alueen asukkaiden edunvalvojina. Siinä tarvitaan<br />

kuntajohtajankin verkosto-osaamista.<br />

Jouko Luukkonen<br />

Haapaveden kaupunginjohtaja 2004–2014<br />

Etelä-Savon soten muutosjohtaja 2015–2016<br />

”Kuntajohtajan tehtävä<br />

selkeytyy – ja<br />

samalla vahvistuu.”<br />

42

on, että isoissa muutoksissa organisaatiot kääntyvät<br />

sisäänpäin, jolloin yhteistyön rakentaminen<br />

ja tiedonkulku eri organisaatioiden välillä jää<br />

vähälle. Tämän vuoksi on tärkeää, että kuntien ja<br />

maakuntien välille saadaan luotua myös sellaiset<br />

viralliset normit, säännöt ja rakenteet, jotka<br />

edistävät yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta.<br />

Digitalisaatiota hyödyntämällä voidaan myös<br />

lisätä avoimuutta organisaatiorajojen yli ja luoda<br />

virtuaalisia yhdyspinnat ylittäviä verkostoja ja<br />

organisaatioita.<br />

Monikanavainen ja -suuntainen viestintä luo<br />

edellytykset yhdyspinnat ylittävälle yhteistyölle.<br />

Avoin toimintakulttuuri niin kunnissa kuin tulevissa<br />

maakunnissa tuo tietoisuutta muiden am-<br />

mattilaisten ja organisaatioiden tarkoituksista, tavoitteista<br />

ja tehtävistä. Myös tietoisuus erilaisista<br />

toimintakulttuureista ja -tavoista luo edellytyksiä<br />

hyvälle yhteistyölle. Asiantuntijatiimeissä ja verkostoissa<br />

voidaan selkiyttää yhteisiä tavoitteita<br />

ja tehtäviä sekä suunnitella toimintaa asukkaiden<br />

ja kokonaisuuden kannalta mahdollisimman<br />

tuloksellisella tavalla. Luottamus on voimavara,<br />

joka mahdollistaa vaikuttavan toiminnan. Kun<br />

eri organisaatioiden johtamistehtävissä olevien<br />

välille syntyy luottamukselliset yhteistyösuhteet,<br />

heijastuu se positiivisena esimerkkinä myös<br />

henkilöstöön.<br />

Kuvassa 7 on kuvattu yhdyspintojen johtamisen<br />

näkökulmasta korostuvia asioita.<br />

Rajapintojen johtamisessa korostuu<br />

Yhdyspintojen johtamisessa korostuu<br />

6.<br />

Haastava<br />

Muutosjohtaminen,<br />

ml. erilaisten<br />

toimintakulttuurien<br />

kohtaaminen<br />

1.<br />

Kokonaiskuvan<br />

hahmottaminen<br />

ja yhteiset tavoitteet<br />

2.<br />

Luottamuksen,<br />

avoimuuden<br />

ja yhteistyön<br />

vahvistaminen<br />

5.<br />

Ketterät kokeilut,<br />

uudet toimintatavat ja<br />

kehittämisen mallit<br />

4.<br />

Verkostojohtaminen<br />

ja toimivallan/<br />

päätösvallan<br />

delegointi<br />

3.<br />

Tiedolla johtaminen<br />

ja kokemuksista<br />

oppiminen<br />

Kuva 7: Yhdyspintojen johtamisessa korostuvat tekijät.<br />

43

CASE OULU<br />

KOKEMUSPUHEENVUORO<br />

Oulun kaupungin Palvelumallissa 2020<br />

(kv 27.5.2013) on linjattu, että alueelliset<br />

sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan<br />

hyvinvointikeskuksissa ja -pisteissä.<br />

Hyvinvointikeskukset (6 kpl) ovat kattavan<br />

palveluvalikoiman toiminnallisia<br />

kokonaisuuksia, joissa väestö pääsääntöisesti<br />

asioi sosiaali- ja terveyspalveluita<br />

tarvitessaan. Hyvinvointipisteellä tarkoitetaan<br />

matalan kynnyksen toimipistettä,<br />

jossa asiakkaille voi olla tarjolla useita<br />

eri kunta- ja hyvinvoinnin palveluita ja myös muiden toimijoiden,<br />

mm. 3. sektorin, palveluja.<br />

vuorokautista palvelua. Palvelujärjestelmän kokonaisvaikuttavuutta<br />

ja -kustannuksia seurataan poikkihallinnollisesti hoito- ja<br />

palveluketjujen toimivuutta kuvaavien mittareiden (lasten ja<br />

nuorten raskaimmat palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut,<br />

ikäihmisten hoitoketju) avulla.<br />

Väestövastuinen hyvinvointikeskus perustuu ajatukseen kuntalaisten<br />

hyvinvointia tukevien palveluiden rakentumisesta hyvinvointipalveluiden<br />

lisäksi merkittäviltä osin myös muiden kuntasektoreiden<br />

palveluiden (sivistys- ja kulttuuripalveluiden, yhdyskunta- ja<br />

ympäristöpalveluiden) sekä muiden toimijoiden (kolmas sektori,<br />

valtio, yksityinen sektori) palvelujen varaan. Oulussa yhteistyö on<br />

tarkoittanut väestön palvelutarpeen analyysia hyvinvointialueittain<br />

yhteistä ajantasaista hyvinvointitietoa hyödyntäen, yhteisiä<br />

poikkihallinnollisten mittareiden luomista, yhteisiä työkäytäntöjä<br />

esim. sivistys- ja kulttuuripalvelujen ja hyvinvointipalvelujen välillä,<br />

alueellista johtamisvastuuta sekä ennen kaikkea strategisen<br />

johtamisen sitoutumista yhteistyöhön. Esimerkiksi lasten, nuorten<br />

ja perheiden poikkitoiminnallisen kehittämistyön keskeisimpiä<br />

tuloksia ovat olleet hyvinvointineuvolan, hyvinvointikoulun,<br />

Byströmin nuorten palveluiden monialaisen yhteistyön toimintamallit,<br />

lapset puheeksi -menetelmän käyttöönotto sekä ohjeet<br />

viranomaisten väliseen tiedonkulkuun ja yhteistyöhön sekä näiden<br />

toimintamallien konkreettiset vaikutukset yksittäisen lapsen,<br />

nuoren, perheen hyvinvointiin. Järjestöt toimivat tiivisti julkisen<br />

organisaation rinnalla yhteisin tavoittein kuntalaisten hyvinvoinnin<br />

edistämiseksi.<br />

Hyvinvointikeskusmallissa pidetään erityisen merkittävinä yhteisen<br />

monialaisen palvelujärjestelmän vaikuttavuuden arviointia ja<br />

resurssien painopisteen suuntaamista ns. liikennevaloajattelulla.<br />

Vihreän tason palveluilla vastataan kuntalaisten perustarpeisiin<br />

hyvinvoinnin edistämiseksi ja itsenäisen selviytymisen tueksi.<br />

Keltaisen tason palveluilla vahvistetaan elämänhallintaa ja toimintakykyä<br />

joko säännöllisesti tai lyhytaikaisesti jonkin ongelman ja<br />

vaivan hoitamiseksi. Punainen taso sisältää vaativaa tai ympäri-<br />

Kuva 8: Oulun kaupungin ns. liikennevalomalli.<br />

Miten hyvin alkanut alueellinen yhteistyö ja toimivat työkäytännöt<br />

toteutuvat kunnan muiden sektoreiden kanssa maakunnallisessa<br />

sote-mallissa? Miten turvataan ennalta ehkäisevän<br />

näkökulman säilyminen ja kehittyminen useiden yhteistyöpintojen<br />

välillä, jotta palvelujen painopiste ei siirry raskaimpiin ja<br />

kalleimpiin palveluihin?<br />

Jatkossa onnistunut yhteistyö edellyttää kuntien ja maakunnan<br />

hyvinvointikertomuksista saatavan yhteisen tietopohjan lisäksi<br />

yhteisiä strategisia tavoitteita, mutta ennen kaikkea alueellisen<br />

ja paikallisen tason sovittuja, tavoitteiden mukaisia toimenpiteitä<br />

ja rakenteita palveluittain ja jopa kunnittain. Strategia- ja<br />

ohjelmatyön valmisteluun ja toteutukseen tarvitaan hyvinvoinnin<br />

ja terveyden edistämisen asiantuntijaresurssia ja vastinpareja<br />

sekä kunnissa että maakunnassa. Ruohonjuuritasolla asiakasrajapinnassa<br />

on mahdollistettava eri viranomaisten yhteistyössä tehtävää<br />

asiakaskohtaista suunnittelua ja tarvittavaa tiedonkulkua<br />

esim. lapsiperheiden palveluissa. Väestövastuisessa hyvinvointikeskusmallissa<br />

nämä em. elementit jo pääosin toteutuvat.<br />

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jatkossakin kunnan<br />

perustehtävää ja osa sen strategista johtamista. Kunnilla ja maakunnalla<br />

pitää olla kannustinelementtejä siihen.<br />

Kirsti Ylitalo-Katajisto, Oulun hyvinvointijohtaja<br />

44

6 Katse tulevaisuuteen<br />

– yhteistyön uudet<br />

mahdollisuudet<br />

”2020-luvun trendi näyttää<br />

olevan suoran demokratian<br />

vahvistuminen.”<br />

Elämme murrosvaihetta, jolle on tyypillistä<br />

toimintaympäristön erittäin nopeat muutokset<br />

ja teknologian ripeä kehitys. Puhutaan suuresta<br />

siirtymästä, jonka tunnuspiirteitä ovat yllätyksellisyys,<br />

epäjatkuvuus ja pirstaleisuus. Tulevaisuudentutkijat<br />

kuvaavat tätä käynnissä olevaa<br />

ajanjaksoa siirtymäksi digitaalisen teknologian<br />

aikakaudesta älykkään teknologian aikakauteen.<br />

Digitaalisen teknologian aikakaudelle oli keskeistä<br />

tieto- ja elektroniikkateollisuuden ripeä kehitys,<br />

jossa tietotekniikka korvasi rutiiniluonteista<br />

tietotyötä. Tässä uudessa kehitysvaiheessa tulee<br />

korostumaan älykkäiden teknologioiden merkitys,<br />

eli koneet alkavat laajassa mitassa korvata<br />

myös ajattelutyötä. Tämä teknologisen vallankumouksen<br />

uusin vaihe perustuu koneoppimiseen.<br />

Koneisiin asennetaan hermoverkostoja, ja<br />

näin koneet alkavat oppia uusia asioita, kuten jo<br />

tapahtuu esimerkiksi autoteollisuudessa, jossa<br />

kehitetään itseohjautuvia autoja.<br />

Ensi vuosikymmentä dominoivat nopeasti<br />

muuttuvat toimintaympäristöt, uudet älykkäät<br />

teknologiat, ihmisten asenteiden ja käyttäytymisen<br />

muutokset ja uudistuvat hallinnon rakenteet.<br />

On selvää, että siinä ympäristössä hallinnollisilta<br />

rakenteilta tullaan edellyttämään aivan erityistä<br />

joustavuutta ja ketteryyttä.<br />

Tutkijat tunnistavat yhdeksi vallitsevaksi trendiksi<br />

hallinnollisten rakenteiden madaltumisen<br />

ja organisaatioiden vahvistuvan verkottumisen.<br />

Toinen 2020-luvun trendi näyttää olevan suoran<br />

demokratian vahvistuminen ja kansalaisten mukaan<br />

ottaminen oman ympäristönsä toiminnan<br />

suunnitteluun ja myös toteuttamiseen. Käynnissä<br />

olevassa maakunta- ja sote-uudistuksessa valta<br />

tulee keskittymään ylöspäin valtiolle, mikä näyttää<br />

sopivan heikosti tulevaisuuden trendeihin.<br />

On tärkeää, että uudistuksen revoluutiovaiheen<br />

jälkeen valtaa delegoidaan alaspäin. On aivan<br />

ilmeistä, että edellä esitetyt suuret 2020-luvun<br />

muutokset edellyttävät sitä.<br />

2020-luvun suuret muutokset edellyttävät maakunta-<br />

ja sote-hallinnolta vahvaa yhteisymmärrystä<br />

valtio-maakunta-kunta-kunnanosa-kansalainen-akselilla.<br />

Erityisen tärkeä uudistuksissa<br />

tulee olemaan maakunnan ja kuntien välinen<br />

45

<strong>Rajapinnoilta</strong> <strong>yhdyspintoihin</strong><br />

yhdyspinta. Maakunta muodostaa systeemisen<br />

aluekokonaisuuden, jonka tärkeä voimavara<br />

on hyvä yhteistyöilmapiiri ja luottamuksellinen<br />

neuvottelu- ja sopimiskulttuuri. On selvää, että<br />

riitelykulttuurin syntyminen maakunnan sisälle<br />

merkitsee kallista ja tehotonta hallintoa.<br />

”On tärkeää, että uudistuksen<br />

revoluutiovaiheen jälkeen valtaa<br />

delegoidaan alaspäin.”<br />

On selvää, että kuntien ja maakuntien tehtävien<br />

yhdyspinnat tulevat muuttumaan 2020-luvulla,<br />

kun toimintaympäristöt muuttuvat rajusti<br />

sekä ajassa että paikassa. Maakunta- ja soteuudistuksen<br />

näkökulmasta olisikin erittäin<br />

hyödyllistä, mikäli maakuntien ja kuntien<br />

neuvottelumenettelylle ja yhdyspintayhteistyölle<br />

luodaan jo alusta saakka hyvät edellytykset.<br />

2020-luku on kumppanuuksien ja yhteistyöverkostojen<br />

vuosikymmen, ja se tulee edellyttämään<br />

joustavaa hallintoa, kokeilevaa kehittämistä,<br />

reaaliaikaista arviointia, kokemuksista<br />

oppimista ja toiminnan korjaamista.<br />

46

47

Suomen Kuntaliitto<br />

Toinen linja 14, 00530 Helsinki<br />

Puh. 09 7711, faksi 09 771 2291<br />

etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi<br />

www.kunnat.net<br />

ISBN 978-952-293-462-8 (pdf)<br />

Helsinki 2016

Yumpu Logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie settings
Accessibility Statement
Accessibility Statement
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2026 Yumpu.com, all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!