Karhunkierros 1/2010

karhunvartijat

Karhunvartijat ry:n lippukuntalehti

1/2010

Puuhanurkka

Kisa tarinoita

ja ROKkia

Uusimmat

juorut

Asiaa


Banaanikilpailu

Ohesta olevasta kuvasta löytyvä kilpi on alunperin peräisin Kattilaniemessä järjestetyltä

Faravid -nimiseltä kesäleiriltä. Minä vuonna kyseinen leiri järjestettiin ja kuinka

moni leirille osallistuneista silloisista lippukunnan jäsenistä on vielä toiminnassamme

mukana?

Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan maukas banaani!

Vastaukset lähetetään seuraavan lehden deadlineen mennessä osoitteeseen

lehti@karhunvartijat.net. Vastauksessa mainittava osallistujan nimi sekä vastaus.

sisällys

Banaanikilpailu 2

Pääkirjoitus 3

Legenda punkku 4

Nyt ROKataan 5

Erilaisia Karhunvartijoita 7

Ajatuksia kulman takaa 8

Juorunurkka 9

Pulmanurkka 10

Toimitus

Päätoimittaja Olli Rantala

Kolumnisti ja jokapaikan toimittaja Ville

Söderlund

Kisatoimittajat Tommi Suvanto ja Salla

Lönnberg

Vierailevat toimittajat: Haisulit32, Sara

Touhonen ja Tiia Mononen

Pääkirjoitus

Karhunkierrosta on nyt taas lähdetty innolla tekemään pienen

tauon jälkeen, ja olemme suunnitelleet sen varalle monia

uudistuksia. Tärkeimpänä ehkä Karhunkierroksen muuttamista

nettilehdeksi. Kuitenkin suunnitelmissa olisi sitten koota aina

vuoden jutut yksiin kansiin, Kiljavan aikoihin.

Toivomme siis että mahdollisimman moni innokas

lähtisi tekemään juttuja lehteen ensi vuonna. Ainakin yksi juttu

per pienryhmä olisi iso apu lehdelle. Juttuja voi tehdä ihan

mistä vaan partio henkisestä aiheesta, retkistä ja varsinkin

erikoiskokouksista.

Vuosi 2011 näyttää valoisalta partiovuodelta, Ellin hallitusta

ollaan aktivoimassa pienen laskukauden jälkeen. Myöskin Kavan

edustus näkyy hyvin kun rynnistyksen johtajaksi on valittu Aleksi

Tyrni ja Ellin kesäleirin johtajaksi Tero Honkaniemi. Tämän

kannustamana voisi Kavan nuorikin johtajisto hakea aktiivisesti

haastavia pestejä niin lippukunnassa kuin Ellissä. Nähdään

metsässä, kisassa tai leirillä.

Olli Rantala

2 Karhunkirros 2010 Karhunkirros 2010 3


Nyt ROKataan!

Aamukuudelta lähdimme unisina

Mainingin koululta kohti Espoon junaasemaa.

Ilmoittauduttuamme kisaan,

lähdimme tilausbussilla kohti Siuntiota. Perille

päästyämme, ensimäisellä rastilla meidän piti

tehdä saha annetuista välineistä. Nippe oli

meidän onneksemme raahannut mukanaan

akkuporakoneen, joten pääsimme lähtemään

toisina rastilta. Seuraavat rastit olivat kai

Jukolan-viesti jossa Nippe muistutti meitä

jatkuvasti kiirehtimään nopeuspisteiden

saavuttamiseksi (siitä saimmekin täydet pisteet!)

kartanpiirtotehtävä ja morsetus-rasti, jossa

Katrin, Emppu ja Ella epäonnistuivat totaalisesti,

vaikka Nippe, Lotta ja Nea yrittivät morsettaa

parhaansa mukaan. He eivät nimittäin tienneet

ettei morsetus-valoa kuulu laittaa korvaan!

Sitten oli monia rasteja, mm. Tulenteko-rasti,

jossa piti katkaista alle 15 minuutissa tulipesän

yläpuolella oleva lanka. Pisteitä herui nopeudesta

ja ryhmätyöskentelystä. Nippe keksi myös

paremman version Puolalaisesta nuotiolaulusta*,

ja sitä lauleskelimmekin suorittaessamme Tarzanrastin.

Vihdoin ja viimein väsyneinä saavuimme

yö-rastille 10 minuutia X-tra-ryhmän jälkeen eli

toisina. Siellä meille annettiin kaksi tehtävää,

jossa piti tehdä ruokaa arvioitavaksi ja

solmutaulu, jota ei hyväksytty, koska palautimme

sen vain 2 minuutia myöhässä! Seuraavana

aamuna lähtö oli klo 07.35 joten heräsimme

klo 06.15, jotta ehtisimme tehdä aamupalan

ja purkaa leirin. Ensiapurastilla Nippe flirttaili

kokoajan ”pyörtyneen” tytön kanssa. Seuraava

rasti olikin sitten Robin Hood-rasti ja siellä

teimme nuolen jota jokaisen piti heittää

vuorollaan; aika huonoin tuloksin.

Legenda-rastille kävellessä me jouduimme

rämpimään tiheän metsikön läpi ja mietimme

missä ihmeessä se rasti oli! Söimme myös Nipen

maittavia banaanilastuja!

Monien mutkien jälkeen häämötti edessämme

KIRI-rasti ja sekin mentiin Nipen johdolla

hoputtaen. Rastilla piti etsiä tunnettujen

henkilöiden kasvoja matkan varrella mm. Baden-

Powellin pläsi. Se olisi muuten onnistunut

jos kasvoja olisi ollut, mutta rastivastaavat

olivat laittaneet kuvat vääriin paikkoihin! Kun

saavuimme hikisinä maaliin, piti meidän suorittaa

Kirkkonummen uimahallin takapihalla vielä

yksi rasti, joka oli sokkokävelyä kavereiden

avustuksella. Sitten vaapuimme väsyneinä

autoihin hyvien kokemusten kera ja huristelimme

kotiin!

Astuimme sisään Espoonlahden kirkon

seurakuntasaliin odottavin tunnelmin. Oli ROKin

eli Ryhmänohjaajakurssin kaupunki-illan aika.

Jännitystä oli ilmassa – sen pystyi aistimaan!

Ensimmäisen kerran saimme nähdä, keiden

kanssa pääsemme viettämään laatuaikaa

metsä- ja kämppäviikonloppujen merkeissä.

Alkusähläyksen ja muutaman tutustumisleikin

jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Pääsimme

ryhmiin, joista emme tunteneet ketään.

Alkukankeudesta kuitenkin selvittiin, kun piti

miettiä, mitä kaikkea kukin ottaa metsään jo

seuraavaksi viikonlopuksi. Laavut, trangiat,

kartat, sahat sekä kirveet jaettiin tasaisesti

ryhmän jäsenten kesken. Ruoat jokainen ryhmä

suunnitteli ja hommasi itse, lauantain lounasta

lukuun ottamatta.

Täynnä odotusta ja intoa, astuimme

Espoon keskuksesta lähtevään bussiin.

Pirttimäen ulkoilualueelle päästyämme saimme

ensimmäiset ohjeet ryhmillemme viikonlopun

ajaksi. Puhelimet suljettiin kirjekuoreen, jonka

sai avata vain hätätilanteessa, ryhmä sai

huolehdittavakseen kananmunan, jonka täytyi

*Meil on nuotio väärässä paikkaa

tididiii-tididii-tididiidiii...

Teksti: Haisulit32 Katrin, Emppu, Ella, Lotta, Nea ja Nippe

Kuva: Antti Vuorela

4 Karhunkirros 2010 Karhunkirros 2010 5


säilyä ehjänä sunnuntaihin asti ja jokaisen

ryhmän piti myös luopua yhdestä rinkasta sekä

makuupussista. Tämä tuotti hieman ongelmia

joillekin ryhmille – kuinka selviytyä yöstä ilman

yhtä makuupussia? Ryhmät vietiin ensimmäiseksi

yöksi ympäri metsää. He viettivät aikansa

seuraavaan aamuun asti vain oman ryhmän

kanssa. Illan aikana tehtäväksi annettiin keksiä

omalle ryhmälle nimi, säännöt sekä huuto. Vaikka

ensimmäisen yön aikana ei satanut, oli silti

onni, että Tiia tarjoutui ottamaan Kavalta laavun

omalle ryhmällensä. He nukkuivat onnellisti

vetoketjullisessa laavussa, kun samanaikaisesti

Sara nukkui Kipin ovettomassa laavussa!

Lauantaiaamuna lähdimme kiertämään

rastirataa. Ensimmäisellä rastilla piti tehdä nuotio

ja saada vesi kiehumaan, sekä kertoa ryhmän

nimi, säännöt ja huutaa huuto. Seuraava rasti oli

solmurasti, jossa kerrattiin joillekin unohtuneita

solmuja. Vatsa alkoi jo kurnia ja onneksi

pääsimme seuraavaksi ruokarastille! Nam nam

kuskus! Pääsimme käymään myös kylmärastilla

jossa oli tehtävälappu helpoista johtamiseen

liittyvistä kysymyksistä, joka piti täyttää. Matka

jatkui kohti legendaarista hiekkakuoppaa!

Rastin aiheena oli siis kamiinan sytytys

joka oli yksilötehtävä ja jokaiselta otettiin oma

aika. Tiia suoriutui tehtävästä hienosti, oman

ryhmänsä nopeimpana, mutta silti kaikkein paras

aika oli Mavan Onnilla! Viimeinen rasti oli EA

josta selviydyttiin nopeasti ja suunta olikin jo kohti

maalia eli Kattiksen keittokatosta!

Kun kaikki olivat syöneet päivällisen,

mietimme johtamisen ja ohjaamisen

eroja. Teimme näistä aiheista myös pieniä

kokousesimerkkejä. Tämän jälkeen

harjoittelimme itse ohjaamista, kun yksi ryhmän

henkilö, silmät sidottuina, piti ohjata narusokkelon

läpi. Monta hyvää tapaa oli käytössä, joista

ryömiminen tuli Tiialle ja Saralle hyvin

maanläheisesti tutuksi.

Illalla oli mukavaa iltaohjelmaa, jota ihanat

kouluttajamme sekä me pääsimme toteuttamaan.

Jokaisen ryhmän oli tehtävä jotain iltaohjelmaa.

Laulu, sketsi, leikki… Leikittiin, nähtiin

sketsejä ja arvailtiin kohtauksia tunnetuista

elokuvista. Monien leikkien ja näytelmien

jälkeen meille kerrottiin kaikkien rakastamasta

yösuunnistuksesta! Parit jaettiin ja lähetettiin

kiertämään muutaman rastin rataa.

Kaikki pääsivät takaisin yöpaikkaan –

toiset rehellisemmin kuin toiset. Tänä yönä

ovellinen laavu oli plussaa! Aamulla heräsimme

siis koko yön ajan olleeseen sateeseen.

Aamulla lähdöstä saatu toivottavasti ehjä

kananmuna täytyi keittää ja palauttaa kouluttajille.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat, ja

lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä.

Näin ensimmäinen osa ROKista oli

päättynyt, ja tämä mahtava metsäviikonloppu

uusine ystävineen antoi odottamisen aihetta

Kiljavan kämppäviikonloppuun! Parasta

metsäviikonlopussa oli uudet ystävät, joihin

pidetään yhteyttä edelleen, vinkit johtamiseen

sekä kaikki kiva ohjelma jonka kouluttajat olivat

meille järjestäneet!

Teksti:

Sara Touhonen

Tiia Mononen

Kuva:

Ville Söderlund

Pakkanen nipisteli poskenpäitä saapuessani

kololle. Kolo sattuikin olemaan tällä kertaa tyhjä ja

jäin odottelemaan seuraavia kokoustajia. Vajaat puoli

tuntia ehti kulua, kunnes ovi kävi. Nuori nainen, joka

astui paikalle sai vain hetken levähtää, kun iskin jo

ensimmäisiä kysymyksiä kehiin.

”Tere tere, mikäs on olo kun noin väsähtäneeltä

näytät?” Hetken istui hän hiljaa ja pyöritteli

päätänsä sanomatta mitään.

”Selvä sitten asiaan. Kuka olet ja kuinka vanha?”

”Tiina ’Tuna’ Tuukkanen, 20 vuotias.”

”Kauankos olet majaillut Karhunvartijoissa?”

”Hmmm... 11 vuotta. Kohtapuoleen 12.”

”Mitäs kaikkia partiopestejä ja muita hommia olet

läpikäynyt partiossa?”

”Apua venaas hetki. 2 vuotta sudarina, 4

vartiolaisena, vuoden vaeltajana

ja 4 vuotta johdin Pinkkejä Panttereita.

Sen jälkeen pidin vuoden tauon, välikuoleman,

jonka jälkeen olen menestyksekkäästi johtanut

Gepardien pienryhmää.”

”No siihenhän onkin mahtunut paljon. Mitä

kuluneen syksyn aikana olet ehtinyt partion

saralla tehdä?”

Tuima ilme kasvoilla Tuna vastasi: ”Johtanut!”

”Hyvin ytimekäs vastaus. Miten aikoinaan eksyit

partioon?”

”Näin nuorena tyttönä Saksassa juna-asemalla

partiolaisia... siitä se ajatus sitten lähti.”

”Ja viimeistä viedään. Missä näet itsesi kolmen

vuoden päästä partiossa?”

”Kukkuu :) Emt... istumassa kolon sohvalla

juomassa kahvia. Eiku teetä, en tykkääkään

kahvista.”

Erilaisia karhunvartijoita

Tiina Tuukkanen

&

Toni Mononen

Oli loskainen ja pimeä ilta.. Astellessani kolon ulkoovesta

sisään pyyhin sulaneet hiutaleet harteiltani.

Tiesin olevani kiireinen. Riisuin kengät ja sieppasin

ensimmäisen vastaantulevan mukaani leikkihuoneeseen.

Arpaonni osui viattomaan nuorukaiseen, joka pahaa

aavistamattaan seurasi leikkihuoneeseen ja istuutui

säkin päälle.

”Dodiin, eiköhän sitten aloiteltais haastattelua” sanoin

päästessäni itsekin istumaan. Nuorukaisen hymy levisi

korviin asti hänen tajutessaan mistä olikin kysymys.

“Kuka olet ja minkä ikäinen?”

“Toni Mononen, 18 vuotta.”

“Jep.. kauanko olet ollut partiossa?”

“8 vuotta.”

“Ok. Millanen partioura sulla on ollu ja

minkälaisia pestejä lpk:ssa?”

“TÄH?? No siis syksyllä vuonna 2000 alotin

partion koska Mikael oli myös partiossa ja uusi

harrastus kuulosti kiinnostavalta...”

(Haastateltavan kasvoilta pystyi näkemään kuinka

rattaat pyörivät ja katse kierteli katonrajaa. Tarkoitukseni

ei ollut kirjoittaa koko elämänkertaa, joten näin

tehtäväkseni keskeyttää Tonin. Ja olinhan erittäin

kiireinen muutenkin.)

“Tota, otetaanpas kysymys uudelleen. Eli

kerro vaan lyhyesti missä eri hommissa olet ollut

lippukunnan sisällä.”

“No siis olin vartsulainen 10 vuotiaasta

eteenpäin siihen asti kun tulin vaeltajaksi.”

“Eli neljä vuotta vartsulaisena? Selvä.”

“Joo. Ja sen jälkeen.. öööh.. tais olla 2007

vuodesta asti olen johtanut Ketut vartiota.”

“Mitä olet tehnyt kuluneen syksyn aikana

partiossa?”

“On ollut kokouksia. Maastikset kaatu kaikki, mut

kämppis ois vielä tulossa.”

“Ok. Seuraavaan kysymykseen oletkin jo

vastannut, eli miksi liityit partioon.. seuraavaan..

Missä näet itsesi kolmen vuoden päästä

partiossa?”

“Vaeltajana, hallituksessa ja aktiivisena osana

yhteisöä.”

Hymähdin kirjoittaessani viimeistä vastausta ja nousin

ylös. Haastattelu oli ohi, kiitin ja poistuin takavasemman

kautta. Kololta jatkoin matkaani räntäsateen värittämään

iltaan.. lehden deadline lähestyi!

Haastattelija: Ville Söderlund

6 Karhunkirros 2010 Karhunkirros 2010 7


Hukassa?

Onko retkeily innokkuus kokonaan

kadonnut? Viekö opiskelu, työ taikka muut

harrastukset kaiken ajan partiolta? Ovatko

viime vuosien kelit ajaneet retkeilijät metsistä

kotisohville ja tietokoneen äärelle? Eihän

erähenkisyys ole hukassa?

Taakse jääneen syksyn aikana

järjestettiin ryhmänohjaajakurssi (ROK), joka

korvasi edes menneen vartionjohtajakurssin

(vj-kurssi). Omasta mielenkiinnostani ja erään

partiokollegani suostuttelemana päätin ottaa

haasteen vastaan ja lähteä kouluttajaksi kurssille.

Itse kurssin metsäosuudella huomasin, kuinka

useat kurssilaiset kokivat olonsa erityisen

epämukavaksi metsäretkellä. Innokkuus, jonka

itse näin about 8 vuotta aikaisemmin omalla vjkurssillani,

oli olematon.

Samaisen syksyn aikana olen käynyt

useasti kololla erinnäisistä syistä. Muutamia

kertoja kyselin sekä nuoremmilta että

vanhemmilta kavalaisilta maastoretkistä. Lapsilta

on mm. kuultu ”Ei oo oltu metässä, koska johtajat

eivät vie meitä sinne” ja heti perään johtajat ovat

vastanneet ”Retkiä on kyllä järjestetty, mutta

muksut eivät osallistu”. Mitenköhän se sitten on.

Reilu pari vuotta sitten voivoteltiin loskaisia

ja lumettomia kelejä. Kuka nyt haluaisikaan

vesisateita ”talvella”. Luminen viime vuosi

viimeistäänkin käänsi monien ajatukset.. tai

ainakin niin olisi voinut luulla. Esimerkiksi

erätaitoretki 2010 oli surullisen kuuluisa vähäisen

osallistuja määränsä vuoksi. Oliko lunta liikaa?

Possulenssua?

Miten on pienryhmien johtajien laita,

liian kova kiire? Muutamat pienryhmät ovat

vain yksinkertaisesti joutuneet siirtämään

kokousaikaansa, koska johtaja(t) ei ehdi

osallistumaan kokouksiin. Pahimmassa

tapauksessa koko Uljas partioharrastus on

pantu jäähylle pitkäksikin aikaa, kunnes muut

arkiaskareet on hoidettu pois.

Onko valoa tunnelin päässä? Vähäisen

maastoretken osallistujamäärän välttämiseksi

järjestetään enemmän pienryhmien välisiä

maastoretkiä. Tällöin kyetään järjestämään

mieleisempää sisältöä ja ohjelmaa retkille, kun

Villen ajatuksia yönälästä

ja kulmantakaa.

Kirjoittaja on elämää nähnyt

konkari. Ei vielä hajoamis pisteessä,

mutta lahoamispisteessä

kylläkin.

nuorisoa osallistuisi muutaman hengen sijaan

melkeinpä kymmenen.

Jokaisella kämppäretkellä kehiteltäisiin tekemistä

kämpän ympäröimässä maastossa. Kämppiksellä

pystytään nukkumaan, lepäämään, valmistamaan

ruokaa, syömään, kuivaamaan vaatteita jne jne

SISÄTILOISSA. Miksi siis ohjelmaa ei siirrettäisi

tällöin ulkosalle.

Uudesta ja komeasta kolostamme huolimatta

kokous järjestettäisiin (ylläri ylläri) ulkona.

Sammalvuoren maastossa ei viimeisimmän

tilannekatsauksen jälkeen ole havaittu yhtään

susia.

Tässä muutamia ilmoille heitettyjä

ajatuksia. Lisää löytyy, kysyä saa ja se on

ilmaista puhelinlaskua lukuunottamatta (huikeat

DNA hinnat). Lippukunnassa on kuitenkin vielä

lukuisia vanhemman polven käpyj... johtajia,

jotka mielellään auttavat ja tukevat pienryhmiä

ajatuksillaan ja hulluilla ideoillaan. Monien

mielestä pienryhmillä ei ole mitään ongelmia. Tai

sitten niitä vain on suurenneltu. Muistutan että

vertauskohteenani ovat Kavan menneet vuodet.

Ville Söderlund

Eero kävi lelukaupassa!

Ketut käy kuumana Hattivatteihin ;)

PIKKULINNUT LAULAA...

Mä taidan olla kipee....mä Terostun ja

Henristyn

Eeron uus lempinimi: ”HurmaEero”

Nippe osti hammassuojat kun se lähti

kaaville Ässän kaa tappelee!

TH tekee paluun!

Eero opiskelee sairaanhoitajax!

Uudella kololla katsellaan toosaa.

Arttu meinaa perustaa oman sotilaspuolueen!!!

Eero meinaa mennä poliisikouluun!!!!!!!!

Laurikin lukee tämän:D

-Ai mitä, Pelkääks sä et sielt tulee jotain

pyhää vettä ja sä palat?

Nyt teemmeki...eräänlaisen U käännöksen

ARTULLA ON MUIJA!!!!!!!!!!!!!!!

Eero sanoi pyrkivänsä Idolsiin!

Alea iacta est

KaPon Anssi on teletappi-imuri

Me halutaan Roosa takaisin!

Eero meinaa nousta intissä kapteeniksi tai

majuriksi!

Mul ei oo kyl mikään hirvee hinku

suihkuun... ei täällä.

Koira ja sen vartsulaiset ovat kovia

metsureita

Henri on ennenkin nähnyt rintoja

Sokerioravalle kelpaa kaikenlaiset munkit

8 Karhunkirros 2010 Karhunkirros 2010 9


Puuhanurkka

Löydätkö kirjainviidakosta partioon liittyviä sanoja?

Joukossa pitäisi olla ainakin:

Kämppä, huivi, saha, lippukunta, partio, nuotio, rinkka, vaellus, kaveri, sudari,

seikkailija, tarpoja, samoaja, vaeltaja, kelo, kolo, kokous, nurmi, laavu,

teltta, taskulamppu, hippo, trangia, lauma, harrastus, erätaito, riihitys,

kesis,tela, komposti, solmu, kisa, puu, puukko, kirves, lippu, retki, taito, rata,

sauna ja metsä.

Sanat voivat olla moneen suuntaan

Täytä sudoko niin, että lyhenteet KAVA, KIPI, MEKÄ, LOU, HAHA, MAVA, KAPO,

ELLI ja EPT esiintyvät jokaisella vaaka- ja pystyrivillä sekä jokaisessa paksummin

viivoin erotelluissa laatikoissa vain yhden kerran.

Mistä lyhenteet tulevat:

Kava:

Kipi:

Mekä:

Lou:

Haha:

Mava:

Kapo:

Elli:

Ept:

10 Karhunkirros 2010 Karhunkirros 2010 11


Hallitus tiedottaa:

- Uusi hallitus on valittu syyskokouksessa vuodelle 2011. Uuteen

hallitukseen kuuluvat lpkj Lauri Uusivuori, Salla Mustonen, Salla

Lönnberg, Olli Rantala, Pihla Pitkänen ja Aleksi Tyrni.

- Vuoden vaihteessa hallituksesta jäävät pois Jari Kainuvaara, Henri

Österberg ja Emmi Mäkipaakkanen. Kiitos heille tärkeästä työstä!

- Vuoden 2010 toimintakertomus on tekeillä. Toimintakertomukseen

kerätään mm. kaikki vuoden aikana tehdyt retket, kisat ja käydyt

kurssit. Tarkistathan, että olette täyttäneet tapahtumatietolaput kaikista

tapahtumista. Jos haluat tietää, onko lappu täytetty kysy Sallalta tai

Tommilta.

Tapahtumia:

- Lippukuntamme osallistuu ensi kesänä Espoonlahden lippukuntien

yhteiselle kesäleirille. Leirinjohtajana toimii Tero Honkaniemi

lippukunnastamme.

- Rynnistys -partiotaitokilpailu järjestetään helmikuussa, lähde

mukaan joko kisaamaan tai rastillle! Kisanjohtajana toimii Aleksi Tyrni

lippukunnastamme.

- Erätaitoretki järjestetään 29.-30.1.2011 Nuuksiossa, tapahtumasta

vastaa Ville Söderlund.

- JN tulossa tammikuisena sunnuntaina, valmistaudu!

- Isännistö kurssi Huhtikuussa, tapahtumasta vastaa Sanna Lindblad.

More magazines by this user
Similar magazines