Karhunkierros 1/2011

karhunvartijat

Karhunvartijat ry:n lippukuntalehti

kk

1/2011

Lippukunnan ääni

Sormiväri

ilta tulee...

Oletko valmis

Ensi kevät on

kisa kevät

Saraste 2012 ja

muut haasteet

Lippukunta saa

uuden johtajan


Sisällys

2/ banaanikisa

2/ Toimitus

3/ pääkirjoitus

4/ Kisailun huimaa

▪Kirjoittanut Sara Touhonen

5/ U Nurkka

▪Ja viimeinen huuto, kirjoittanut

Lauri Uusivuori

6/ Haatattelussa

Henri ja Tero

▪Teksti Ville Söderlund ja Olli

Rantala

10/ Aurora Borealis

▪Kirjoittanut Kipinät

11/ Kuikaus

▪Leirielämää Porvoossa Kirjoittanut

Henri Österberg

12/ Plan B

▪Kirjoittanut Jasmine Lehtonen

14/ Rynnistys 2011

▪Kirjoittanut Albert Salmi

15/ Kajastus

▪Kirjoittanut Patrik Illman

Banaanikilpailu

Viime lehden Banaanikilpailun oikein vastanneita löytyi yksi kappale.

Toimitus kiittää kaikkia osallistuneita ja onnittelee voittajaa

Sara Touhosta.

Uusi kysymyksemme kuuluu näin. Kuinka monta banaanikilpailun

pääpalkintoa, eli banaania, on jaettu Karhunkierros -lehden

koko ilmestymishistoriassa ennen tämän numeron ilmestymistä?

a) 10

b) 0

c) 1

Kolme ensimmäistä oikein vastannutta, voittaa palkinnon. Vastaus

aikaa on ensi lehden ilmestymiseen asti. Vastaukset lähetetään

osoitteeseen lehti@karhunvartijat.net. Vastauksessa mainittava

osallistujan nimi sekä vastaus.

Toimitus

Päätoimittaja Olli Rantala

Toimittaja Ville Söderlund

Kisatoimittaja Tommi Suvanto

Kolumnisti Sara Touhonen

U nurkka Lauri Uusivuori

Muut vierailevat toimittajat: Kipinät, Ville Uusivuori, Jasmine Lehtonen, Albert Salmi, Patrik Illman ja

Henri Österberg

2


Pääkirjoitus

Olli Rantala

Hei kaikki kavalaiset. Lippukuntamme lähtee ensi

kesänä Sarasteelle, joka on piirileiri ja suurena leirinä

varmasti tarjoaa monipuolisia elämyksiä kaikenikäisille

partiolaisille. Vuosi 2012 tuo mukanaan myös uuden

lippukunnanjohtajan henri Österbergin, Henristä ja Tero

Honkaniemestä löytyy lehdestä iso haastattelu. Myöskin

Väistyvä lippukunnanjohtaja Lauri Uusivuori miettii U

nurkassa, miten hänet tullaan muistamaan lippukunnanjohtajana.

Ellin hallitus saatiin kuluvana vuonna pyörimään mallikkaasti

ja tuloksena oli muunmuassa Kuikaus ja rynnistys.

Joista molemmista on kirjoitettu artikkeli tähän lehteen.

Seuraavaksi olisi tarkoitus ponkaista kunnolla Ellin

kämppä projekti käyntiin, että saataisiin elliläisille oma

kämppä.

Lopuksi kiitokset kaikille lehteä tehneille. Toivomme

että seuraavaa lehteä tehdessä into on yhtä suuri, kuin

nytkin.

3


Kisailun huimaa!

Sara Touhonen

Siellä testataan opittuja taitoja.

Siellä kokeillaan rajoja. Siellä

tavataan kavereita, vahvistetaan

vanhoja ja rakennetaan uusia

ihmissuhteita. Siellä pidetään

hauskaa! Mikä se on? No tietenkin

partiokisa!

Niin Espoonlahden lippukunnat

kuin Pääkaupunkiseudun

Partiolaisetkin järjestävät meille

innokkaille partiolaisille vuosittain

huimia leikkimielisiä kilpailuja.

Partiossa opimme paljon

hienoja taitoja. Partiotaitokisoissa

meillä onkin mahdollisuus

hyödyntää näitä oppimiamme

taitoja suoraan ja sovellettuina.

Onneksi aina ei tarvitse kaikkea

kuitenkaan osata, koska leikkimieliset

kisatkin ovat riemuisia

oppimishetkiä.

Kilpailuja on hyvin erilaisia ja

niitä löytyy kaiken ikäisille partiolaisille.

Kaikki kisat eivät suinkaan

testaa suoraan partiotaitoja

tai edes metsään ei tarvitse

mennä rämpimään. Espoon Vihreässä

poljemme polkupyörillä

rastilta toiselle, kun taas Helsingissä

järjestettävässä salapoliisiaiheisessa

kaupunkisuunnistuskisassa

kuljemme ympäri

Helsinkiä ihmeellisimmätkin puvut

päällä! Tällöin vain kaulassa

oleva partiohuivi yrittää säästää

meidät monilta nauruilta, ja aina

sekään ei auta. Turisteillakin on

hauskaa, kun joka vuosi Helsinki

täyttyy mitä kummallisimmista

ihmisistä.

Minulle partiokisat merkitsevät

paljon. Niistä on tullut perinne

ja kiireisen arjen keskellä onkin

ihanaa avata täysi kalenteri ja

huomata, että viikonloppuna

pääsee tuulettumaan mitä mahtavimpaan

seuraan. Viikon aikana

edes kerran ajatukset saa

pois arjesta ja koulutyöstä, sillä

partiokisoissa pidetään hauskaa!

Jokaviikkoisten kokousten

ja retkien ohella partiokisat ovat

erinomaista vaihtelua. Toivon,

että tulevaisuudessakaan kisojen

suosio ei laske. Ne ovat

ehdottoman tärkeä osa partiota,

ja olisi kurjaa jos kisoissa ei

käytäisi, vaikka järjestäjät ovatkin

tehneet niiden eteen valtavan

urakan.

Nyt haastankin teidät kaikki!

Kysy johtajiltasi seuraavasta kevään

kisasta tai vie itse johtajana

ryhmäsi mukaan kamppailemaan

ja testailemaan taitojaan.

Jes, ensi keväästä tulee oikea

karhunvartijoiden kisakevät!

4


U nurkka ja Viimeinen

huuto

”odotan pelolla

liikanimeäni”

Tässä seisoo pystyyn keloutunut

mies joka ei enää kuule

lausahduksia ”Kyllä sä nyt

aina vuoden jaksat”, ”oot yhtä

pitkään kuin Heka” ja ”Ei me

anneta sun lopettaa”. Lopun

alkua siis odotetaan, siirtymistä

vilttiketjuun.

Toisaalta sitähän on tässä

odotettu. Kuitenkin kaiholla mietin

tästä lpkj-pestistä luopumista

kun se nyt on korvilla. Oman

elämän realistina (pessimistinä)

odotan pelolla liikanimeäni, joka

jokaiselle suurmiehelle tulee

hallintokauden aikana tai sen

jälkeen. Toisaalta tärkeintä minulle

on, että joku muistaa, että

minä johdin tätä laivaa joskus.

Itse annan suurta arvoa jokaiselle,

joka on johtanut meidän

rakasta lippukuntaamme. Itselleni

ei tule mitään niin huippua

kuin tämä lippukunnan johtaminen

on ollut pestinä.

Partio on antanut niin paljon

loppupeleissä minulle ja partio

on helpoiten yhdistettävissä

omaan lippukuntaan. Niin en

usko, että saisin samanlaista

ylpeyden tai takaisin maksun

tuntoa aikaan vaikka olisin

WOSM:in johtaja. Tuntuu, että

nyt oikeasti olisi antanut takaisin

sitä mitä on aikoinaan saanut

partiosta. Tosin en minä koskaan

saa maksettua velkaa

partiolle.

Partio on haastanut, kehittänyt

ja auttanut niin paljon, että

tässä seisoisi paljon köyhempi

ihminen niin taidoiltaan kuin

tiedoillaan.

Minä toivon, että Henri lähtee

päättäväisin mielin lpkj:n pestiin,

vaikka jos joku muistaa niin itse

lobbasin itseäni vastaan ja silti

minut valittiin. Lippukunnanjohtaminen

antaa paljon, mutta

myös ottaa paljon. Joten toivoisin

muiden muistavan sen.

Nyt tällä hetkellä lippukunnassa

on monta haastetta edessä

ja sen takia toivon, että kaikki

antavat tukensa ja aikaansa

Henrille käyttöön. Me kaikki

kuitenkin olemme Karhunvartijat,

vaikka Henri tuleekin kantamaan

paljon vastuuta asiasta.

Eli kun Henri on huolissaan, niin

olemme myös mekin.

Ja jos joku on eri mieltä, olen

valmis ottamaan kaiken vastuun

ja eroamaan.

Nähdään kavalaiset partiopolun

varrella.

”P.S. Uhhuh

mitä minä äsken

päästin

suustani.”

5


Ei lippukunnanjohtajaksi

ryhdyttäisi jos ikävää olisi.

Ville Söderlund ja Olli Rantala

Tero ja Henri on kaksikko,

joka on seikkaillut lippukunnassamme

jo toistakymmentä

vuotta yhdessä - aina sitä lähtien,

kun Topo oli vielä tekijänä

lippukunnassa. Nyt molemmat

siirtyvät lippukunnan hallitukseen

ja Henri astuu suurimpiin

saappaisiin - lippukunnanjohtajan

paikalle. Mitä aiotte tehdä

ensimmäiseksi hallituksessa?

H: Hallituksessahan sitä on

tullut oltua jo aikaisemmin,

mutta itse lippukunnanjohtajan

saappaisiin astuminen kasvattaakin

kengän kokoa muutamalla

numerolla. Ensimmäinen

hommani lippukunnanjohtajana

tulee olemaan varmaankin KA-

VAlle toimintapaikan eli kolon

turvaaminen. Ristiaallokonkatu

on mielestäni unelmapaikka

lippukunnan toiminnalle, mutta

6

tällä hetkellä näyttää pahasti

siltä, että olemme ensivuoden

maaliskuussa uuden kolon tarpeessa.

T: Ensimmäisenä ihan konkreettisena

duunina aion tarkastaa

lippukunnan johtajatehtävien

tukiverkoston, eli miten

hallitus voisi tukea enemmän

viikoittaista johtamista ja johtajien

vetämiä projektiluontoisia

tapahtumia, kuten riihitys tai

erätaitoretki.

Onko kummallakaan teistä

mitään teemaa tulevalle hallituskaudelleen?

H: Kolo kuntoon sekä tytöt

ja pojat yhdessä metsään! Itse

olen viettänyt partiourani parhaat

ajat metsässä ja toivon teidän,

niin nuorten kuin vanhempienkin,

kavalaisten tajuavan

että kyllä se onni löytyy sieltä

sateisesta metsästä kuusen

alta!

T: ELLIn alueen johtajatilanne

on huolestuttava. Toistaiseksi

olemme säästyneet isona lippukuntana

itse pahimmilta iskuilta,

mutta haluan varmistaa, että

meillä riittää johtajia tulevaisuudessakin.

Tähän liittyen haluan

myös tarjota resurssien puitteissa

tukea pienemmille lippukunnille,

joissa yksi johtaja saattaa

vastata jopa kolmen pienryhmän

viikoittaisesta toiminnasta.

Löytyykö lippukunnasta parannettavaa,

tarvitseeko koneisto

voitelua? Jos tarvitsee, niin

minne sitä pitäisi levittää?

H: Öljyä sekä rasvaa on

roiskittava yhteishengen rattaisiin.

Pitäkää oman ryhmän

yhteishenki, tutustukaa toisen

ryhmän jäseniin, ollaan tyytyväi-


siä siitä, että tykätään yhdessä

tehdä samaa asiaa: partiota. Me

tehdään lippukunta! Me ollaan

kavalaisia!

T: Tähän kysymykseen en

ole lippukunnan paras tyyppi

maalailemaan, koska olen

viettänyt viimeiset kaksi vuotta

muissa projekteissa lippukunnan

ulkopuolella. Kalustonhoitajana

vastaan tähän kuitenkin

kalustonlainaus ja -säilytyksen

johdonmukaistaminen. Toivon

saavani kehitettyä kalustokulttuuriamme

tulevan muuton yhteydessä.

Tero ja Henri, tunnetteko

olevanne lippukunnan tehokaksikko?

Miten teiltä luonnistuvat

niin majat kuin virkkuut?

H: Henri virkkaa, Tero ei :D

Mutta Tero tekee pirun hyvän

majan ja paljon muuta paremmin

kuin minä. Kyllä se on

kautta aikojen ollut niin, että

täydennämme toistemme puutteita

ja yhdessä saadaan mitä

vaan tehtyä!

T: Monenmoista kaistapäistä

jännää olemme ehtineet tekemään

tämän yhteistaipaleen

aikana. Helpottaa myös, että

tiedämme usein sanomattakin,

mitä toinen ajattelee. Olemme jo

pitkään tehneet partiota asenteella

“sillä mennään mitä on

mukana - ja jos sitä ei ole mukana,

sitä ilman pärjätään” Välillä

(l. usein) olemme päässeet

improvisoimaan lennosta, mutta

tuleen ei olla jääty makaamaan.

Joten kyllä, näen meidät aikaansaavana

tehoduona. En tosin

lippukunnan ainoana, tehoa

löytyy muiltakin.

Tero, millaisena johtajana

näet partiokollegasi Henrin?

Liian silkkinen vaiko kovasta

puusta veistetty taideteos? Vaiko

molempia sopusuhtaisesti?

T: “Yksi asia, minkä ottaisit

mukaan autiolle saarelle?” - No

Henri. Yksityishenkilönä Henri

on se tyyppi, johon voin luottaa,

kun meno muuttuu kovaksi:

siipimies ja taistelupari, joka

suojaa selustani ja antaa tukea

etenemisessä. Kumpikaan

meistä ei ole täydellinen, mutta

toisiamme täydentämällä pelaamme

hyvin yhteen. Vuodet

ovat kartuttaneet Henrin työkalupakkia

ja viimeisimmät

seikkailut opettivat varmasti

hänelle vastuun ottamisesta ne

oppitunnit, joilla Henri onnistuu

varmasti luotsaamaan uuden

160- henkisen tiiminsä eteenpäin

kunnialla. Jos Henri onnistuu

huolehtimaan lippukunnastamme

puoliksikin niin hyvin

kuin minusta, voimme kaikki olla

huoletta.

Pääkaupunkiseudun

Partiolaiset

on aloittanut

Kasvu- projektin,

jonka päämääränä

on saada seudun

partiolaisten

jäsenmäärä nousemaan. Tavoitteena

olisi onnistua kasvattamaan

PäPan jäsenmäärä 10

000 partiolaiseen vuoteen 2015

mennessä. Mitä mieltä olette

piirin Kasvu-projektista? Onko

se ihan hatusta vedetty ajatus?

Tuleeko se onnistumaan ja

miten?

H: Kyllä se onnistuu! Kaikki

lähtee siitä että mulla, sulla ja

kaikilla lippukunnassa on kivaa

ja siistii. Mulla ainakin on kivaa,

ei sitä lippukunnanjohtajaksi

ryhdyttäisi jos ikävää olisi. Kun

meillä on kivaa, muut uudet partiolaiset

haluavat mukaan ja niin

me kasvetaan!

T: Partio vaatii jatkuakseen

koko ajan uusia tekijöitä. Uusia

tekijöitä saadaan sitomalla

heidät toimintaan jo nuoressa

iässä. Minua viisaammat ovat

laskeneet, että nykyisillä kasvukäyrillä

jäsenmäärämme kuivuvat

vielä kasaan, joten ymmärrän

projektin tarkoitusperät

”kuten tyttöjen

sukkahousuissa

annan vihreää

valoa.”

hyvin. En osaa sanoa, millaisia

käytännön tuloksia se tuottaa,

mutta toivon parasta sen onnistumiseksi.

Kasvu- projektin kylkiäisenä

lippukuntamme ottaa osaa

KAMU- hankkeeseen, jonka

tarkoituksena on “kalastella”

maahanmuuttajia mukaan lippukunnan

partiotoimintaan.Millaisia

ajatuksia KAMU- hanke

herättää teissä?

H: KAMU-hankehan ei rajoitu

ainoastaan maahanmuuttajiin,

vaan tarkoituksena on saada

muitakin vähemmistöön kuuluvia

lapsia ja nuoria liittymään

mukaan partioon. Partiolainen

on aina partiolainen,

oli sitten

muualta maailmasta

muuttanut tai ei,

ja minä toivotan

kaikenlaiset ihmiset

tervetulleiksi

lippukuntaan.

T: Alkuun tämä kuulosti korvaani

hieman humoristiselta:

partion pitäisi jo oletusarvoisesti

olla organisaatio, jonka toimintaan

kaikki halukkaat otetaan

mukaan taustoistaan riippumatta

- mistä siis tarve tällaiselle

projektille? Maahanmuuttajataustaiset

ovat kuitenkin vähemmistöä

pääkaupunkiseudulla,

joten näen projektilla olevan

ensisijaisesti informoivaa ja rohkaisevaa

arvoa: kyllä tänne on

ihan kaikki tervetulleita, for real.

Henri, onko lpkj:n pesti enemmän

“arvojohtamista” vaiko

sormet mullassa?

H: Kyllä lpkj:n hommissa

joutuu puutarhahanskat käteen

vetämään, jos vieroksuu multaa

sormien alla. Lippukunnanjohtaja

ei ole mikään kaunis patsas

vaan tekee kaikkensa, että

lippukunta pyörii ja voi hyvin. Oli

kyseessä sitten paperisota tai

teltan pystytys Meriusvapäivänä,

lippukunnanjohtaja vastaa

siitä, että asiat tulee tehtyä,

7


8

viime kädessä vaikka sen teltan

itse pystyttämällä.

Oletko tyytyväinen Piirin toimintaan?

Miksi? Olisiko Espoon

pitänyt aikoinaan tehdä oma

piirinsä?

H: Mielestäni piiri on sopivan

kokoinen. Sellaisia asioita, joita

piiri hoitaa (esim. PJ-kurssit) ei

olisi yhtä kannattavaa organisoida

pienemmässä mittakaavassa.

Sitä paitsi isompi koneisto

pitää paremmin partiolaisten

puolia vielä isommassa maailmassa.

T: Omasta tähystyspaikastani

tarkastellessa PäPa toimii hyvin

sellaisena, mikä se on: pääkaupunkiseudun

partiolaiset kokoava

yhdistys. PäPan järjestämät

tapahtumat mahdollistavat huomattavasti

paremmin verkostoitumisen

muiden samanhenkisten

kanssa. Espoossa meillä on

jo EPT, miksi tehdä siitä oma

piirinsä? EPT on kirkkain pala

PäPaa ja pystyy toteuttamaan

itseään sellaisenaan aivan mainiosti.

Kuinka tärkeässä roolissa

pidät partiounivormun pukukoodia?

Liian tiukka vai hällä-väliä?

Kuuluisiko tyttöjen pitää hametta?

“Käsky, sääntö, määräys”,

toimiiko? Tykkäätkö katsella,

kun lippukunnat paraateissa

pitävät muista poikkeavia, mutta

lippukunnan sisäisesti yhteneväisiä

versioitaan paraatiasuina

(viime vuosien hatut sun

muut)?

H: Partiopaita on partiolaisen

ehdoton tunnusmerkki. Mielestäni

muulla ei loppujen lopuksi

ole väliä, ei liian militaristista pukuohjesääntöä,

kunhan partiopaita

pitää. Oman itsemme takia

olisi toki tosi siistiä ja jokainen

kavalainen pukeutuisi yhtenevän

särmästi ja vain meillä olisi

joku yhteinen vaate, jota muilla

ei ole. Olisihan se kiva näyttää

kavalaisen-hyvältä, mutta vain


omaksi iloksemme tällä olisi

merkitystä.

T: Olen aina pitänyt univormuista.

Mielestäni ne kertovat

kantajastaan paljon: mitä organisaatiota

hän edustaa ja kuinka

arvossa hän tätä organisaatiota

itse pitää. Itse pidän partiopaitani

siistinä mistään ylimääräisestä

ja kannan sitä ylpeydellä - se

tuo mukanaan tietynlaista särmää.

Kun partiopaita puetaan

ylle, on kyseessä yleensä sen

arvoinen tapahtuma. Mielestäni

muuhunkin pukeutumiseen

tulisi tällöin kiinnittää huomiota.

Toki itsekin sorrun lippukunnan

tapahtumissa reisitasku- tai leireillä

jopa raksahousuihin, mutta

mielestäni jalkaan pitää vetää

vähintään tumma vaatekappale.

Ei tyttöjen ole pakko käyttää

hametta, tasa-arvon kuitenkin

vallitessa he saavat valita housut

siinä missä miehetkin - em.

värisenä, tietysti. Viime vuosien

paraatit ovat lähteneet mielestäni

väärään suuntaan, kun ovat

hyväksyneet ja jopa rohkaisseet

erottumaan lippukuntakohtaisilla

räikeillä päähineillä tai naamareilla,

jne. Meno on kuin karnevaalikulkueessa.

Bareteille,

valkoisille hansikkaille ja lippukunnalle

tunnusomaisen värin

yksityiskohdissa korostamiselle

(kuten tyttöjen sukkahousuissa)

annan vihreää valoa.

Piirin/SP:n kokouksissa on

taannoin ollut puhetta sosiaalisen

median käytöstä mm.

hallituskokousten asioiden

julkaisemisen suhteen kesken

istuntojen. Tätä nykyä se on

kielletty. mitä mieltä olet sosiaalisten

medioiden käytöstä partiotyössä

yleisesti?

H: Jo yli 150 hengen lippukunta

on niin iso organisaatio,

että sosiaalisista medioista,

kuten Facebookista, on paljon

helpotusta lippukunnan sisäisessä

viestinnässä. Tämä pätee

ihan samalla tavalla piiriin ja

itse Suomen Partiolaisiin. Muun

muassa Facebookissa onkin jo

kova partiolaisten verkostoituminen

käynnissä. … Minua saa

pyytää kaveriksi ;)

T: Etenkin Facebook näyttelee

jo tärkeää roolia partiotiedottamisessa.

Riittää, että on

klikannut tykkäävänsä omaa lippukuntaa,

aluettaan tai piiriään

ja saa automaattisesti kutsut (eli

siis infoa) partiokisoihin, leireille

ja pienempiin tapahtumiin. Tiedotuskanavana

tämä on myös

järjestäjille helppoa: yksi viesti

ryhmään ja tieto on kaikkien

saatavilla. Sosiaaliset mediat

ovat tätä päivää, miksi partio ei

olisi?

”Minua saa

pyytää kaveriksi”

9


Aurora Borealis

by Kipinät

Thårin haastattelu by

Ulle

Ulle: Miltäs ensimmäinen

partioretki on tuntunut?

Thår: Väh!

U: Ai, on ollut kivaa? Mikä on

ollut hauskinta?

T: hrr vuh!

U: Selvä, isoveikka Aksun

kanssa leikkiminen oli parasta.

Mitäs mieltä olet meidän

sutkuista?

T: räh

U: Ai että tottelevaisempia

saisivat olla? Emäntäsi on

varmaan samaa mieltä. Mikä

kaduttaa?

T: hrr

U: Se pieni ylläri aamulla.

Noh syystäkin.

Lähdettiin kololta kello 15 ja

kaikki me sutkut haluttiin mennä

samalla autolla, niin kalkkisjohtajat

meni omillaan. Sit sinne kämpälle

asti ei ees päässy autolla,

vaan piti KÄVELLÄ. Ja sit U vielä

ihan tahallaan ohjasi meidät

väärään suuntaa. Me ei päästy

heti edes kämpälle sisään, vaan

johtajat laittoi meidät kantamaan

vettä. Sen jälkeen leikittiin piilosta

ja me saatiin pari koiraa

mukaan leikkeihin. Sit päästiin

10

sisään ja tehtiin salaattia ja

voileipäkakkua. Sit alkoi meno

ja meininki. Pojilla oli nolauskerho

ja ne yritti pussata tyttöjä.

Me mentiin kauheen myöhään

nukkumaan ja tietysti ylimpään

kerrokseen laverilla, mut kuitenkin

herättiin kauheen aikaisin

(ainakin johtajien mielestä) ja sit

meidät heitettiin pihalle. Sit me

leikittiin kunnes johtajat päästi

meidät sisälle syömään aamupalaa

ja sit ruvettiin tekee tätä

juttua. Sen jälkeen lounastettiin

pastaa ja syötiin ”ikuisuus

uunissa pannaria”. Siivottiin ja

kiirehdittiin vanhemman kyytiin.

Siinä se tais olla. (Johtajat tosin

tiskasivat ja siivosivat vielä lasten

jälkeenkin.)

Terveisin Kipinät


Kuikaus – Leirielämää Porvoossa

Parasta partiota kesässä – kesäleiri!

Tai ainakin näin omasta

mielestäni on.

Tämän kesän kesäleiri oli Espoonlahden

lippukuntien yhteinen

kesäleiri Kuikaus, 7. elokuuta

Porvoon metsät täyttyivät

kirkuvista ja iloitsevista lapsista.

Kokonaisuudessaan lähes 250

innokasta partiolaista pomppi

riemuissaan Majvikintien päädyssä

viikon ajan. Mitä sitten

leirillä tapahtui? Kaikenlaista,

mutta mitä minulle jäi mieleen?

Leirinvarajohtajan päivärytmi

oli toisaalta rutiininomainen,

toisaalta todella arvaamaton.

Siinä välissä kun kaikki oli

kohdallaan eikä yllätyksiä tullut,

pääsin minäkin tekemään jotain

uutta ja mukavaa: pystyttämään

kiipeilyseinää. Oppi-isä Timon

opastuksella seinä nousi hujauksessa.

Meikäläisen mielestä

hauskempaa kuin itse seinällä

kiipeily on kiipeilypisteiden

asennus, koska pääsee kiipeämään

puuhun! Kiipesin ainakin

kuuteen puuhun koko leirin

aikana asentaen kiipeilyseinää,

maitokorikiipeilyä tai Angry

Birdsiksi nimettyä kuuhyppelyä.

Puuhun kiipeäminen on kivaa!

Leirillä riitti auringon lisäksi

myös vettä. Porvoon mikroilmasto

oli todella arvaamaton,

eikä sääennusteisiin voinut

luottaa, kun yöllä satoi sanoipa

ennuste mitä hyvänsä! Yöllä

satoi ja kerran jopa ukkosti niin

paljon, että läheinen muuntaja

sadan metrin päässä sai salamaniskun.

Urhea huollon Niklas

meni tilannetta selvittämään

ja epäonnekseen sai hänkin

osansa sähköä johtajakahvilan

jakorasiasta. Niklakselle ei

kuitenkaan käynyt kuinkaan,

vaan sairaalassa käynnin ja

vuorokauden odottelun jälkeen

käsi sai tuntonsa takaisin. Siitä,

miltä tuntui olla salamanlyönnin

aikaan johtajakahvilassa, voi

kysyä kahvilassa nukkuneilta

johtajilta. Hui jännää!

Leirit ja kesäkin valitettavasti

loppuvat aikanaan. Mutta onneksi

aina tulee uusi kesä ja

uusi leiri! Ensi kesäleiri onkin

Pääkaupunkiseudun Partiolaisten

yhteinen kesäleiri Saraste.

Siellä nähdään!

Henri Österberg

- Kuikauksen varaleirinjohtaja

11


Plan

B

Jasmine Lehtonen

Kuvat Niko Rantanen ja Tony Johansson

… eikun uimaan

Pääsiäisen pitkänä viikonloppuna

järjestettiin johtajaleiri Plan

B Kattilaniemessä. Retkikirjeessä

lupailtiin rentoa yhdessäoloa,

hyvää ruokaa ja hauskoja pelejä.

Lähdin siis odottavin mielin

Nuuksioon torstaina koulun

jälkeen.

Pojat olivat tulleet hetkeä aikaisemmin

ja olivat jo työn touhussa,

delegointi pelasi ja osa lähti

tekemään ruokaa samalla kun

aloin itse parin muun kanssa

kasaamaan pj:tä ruokailukatokseen.

Luit aivan oikein. Sitten

vaan sauna lämpiämään ja sitä

odotellessa hien sai pintaan

avantoa tekemällä.

Maittavan ruuan ja löylyjen

jälkeen oli hyvä kömpiä telt-

taan. Illalla teimme iskun Harmaakarhujen

maastoretkelle,

sekä näimme erittäin oudon

auton…Perjantai valkeni aikanaan,

tosin eipä me auringon

nousua nähty kun jokainen sai

nukkua niin pitkään kun halusi.

Sitten radio soimaan, apetta rinnan

alle ja pelailemaan. Viikonlopun

aikana vanhoja muistoja

veresteltiin penkkipehmiksen

12


muodossa, heiteltiin frisbeetä

ja jalkapallokin taisi näkyä

pelikentällä. Myös tyttövahvistuksemme

Tuna ja Juli tulivat

nauttimaan säästä ja pääsiäismunajahdista.

Kun lähtölaukaus

oli annettu, metsään säntäsi

juoksujalkaa munannälkäisiä

johtajia. Eipä ole pitkään aikaan

KAVAn johtajat niin lujaa juosseet…

Saunan jälkeen notski

pystyyn ja makkaran paistoon.

Lauantai, eli grillauspäivä, oli

erittäin aurinkoinen ja monet

meistä nauttivatkin siitä lueskelemalla

auringossa: kuka

riippumatossa, kuka näkkäreiden

päällä. Samoajapoikia kävi

myös katsastamassa leirimme,

grillailemassa ja ottamassa

muutaman verisen erän penkkipehmistä.

Iltamakkaran grillauksessa

oli muuten sellainen

roihu, ettei parennut lähimmillä

penkeillä edes istua.Sunnuntaina

herättiin kukonlaulun aikaan.

No ei vaisinkaan, nukuttiin

puolille päivin ja siinä se päivä

meni siivoillessa. Siivottiin myös

niemen aluetta ja löysimme

stigan.

Entä miten saavutettiin leirin

tavoitteet? Mitä loistavimmin.

Ruoka oli maittavaa ja sitä oli

tarpeeksi. Leiriruuan kruunasi

lauantain grillailu. Kukapa ei haluaisi

syödä grillipihviä, salaattia

ja patonkia partioleirillä? Niinpä.

Ohjelma oli myös mitä loistavin,

kilpailuhenkeä nostattaneesta

penkkipehmiksestä

pääsiäismunajahtiin ja riippumatossa

loikoiluun. Jokaisen

päivän päätteeksi lämmitettiin

Kattilaniemen pimeä rantasauna.

Ohjelmaa oli ja aina sai

peliseuraa sitä halutessaan,

mutta myös vapaa-aikaa löytyi:

ei tarvinnut säntäillä pää kolmantena

jalkana tai olla viikkoa

työleirillä.

▪ pääsiäismuna jahdin iloinen

voittaja esittelee saalistaan

▪Ville grillailee nälkäisille

leiriläisille sapuskaa

13


Rynnistus 2011

Albert Salmi

Harmaakarhut voittivat

Rynnistyksen

Kisa alkoi lauantaina 1.10

aamulla Kattilajärveltä. Minä,

Nippe, Elmeri ja Thomas menimme

jo perjantaina metsään

etsimään geokätköjä. Sitten kun

oltiin muutamat kätköt löydetty,

mentiin Kattilajärven ylemmälle

keittokatokselle yöksi.

Elmeri oli ottanut mukaan

jonkun Pena-laavun, mitä

ei ollut hirveän helppo pystyttää

ilman keppejä.

Aamulla kisa sitten alkoi

kello 10. Menimme Kattilajärven

alemmalle keittokatokselle

9.30. Aloitustehtävänä

piti virkata pyöreä

patalappu. Virkkasimme

ihan hienon patalapun,

mutta kisassa oli tietenkin

yksi marttakerho mukana,

joka sai siitä enemmän

pisteitä kuin me.

Lähdettiin kolmansina

liikkeelle. Ensimmäinen

rasti oli hiekkakuopilla ja

se oli EA-rasti. Ei se meiltä

todellakaan hyvin mennyt,

kun piti auttaa tajutonta ihmistä,

joka oli törmännyt autolla

puuhun ja me sitten revittiin se

ulos autosta ja laitettiin kylkiasentoon.No,

saatiin me jotakin

pisteitä ainakin siitä, että muistettiin

soittaa hätänumeroon.

Seuraavaksi oli kylmärasti

jossain kallion päällä pöpelikössä.

Meidän piti ottaa

sieltä päättelytehtäväpaperi.

Kolmosrasti oli ruokarasti

Käkilammella. Oltiin sen verran

nopeasti kuljettu matka, ettei

rastihenkilöt olleet ehtineet

vielä rastille. Täyteltiin sitä

päättelytehtäväpaperia siinä

odotellessa ja kun rasti saatiin

14

paikalleen, tehtiin herkullista

itämaista kananuudelikeittoa.

Keitot syötyämme oli taas

energiaa lähteä kohti Urjaa

tulentekorastille. Tulirastilla piti

tehdä nuotio ja polttaa puolen

metrin korkeudella oleva naru

poikki. Siinä käytiin puita hakemassa

ja ajateltiin, että ihan

helppo rasti kun on puoli tuntia

aikaakin. Mutta kun katsottiin

puuvajaan niin todettiin, että

siellä oli vain metrin pituisia

kuusipölkkyjä eikä meillä tietenkään

ollut oikeaa kirvestä, vaan

joku Retki-merkkinen kirveeltä

näyttävä laite. Saatiinpa kuitenkin

ajan kanssa kunnon kokko

aikaiseksi, mutta naru ei palanut

poikki, koska järveltä tuuli aika

paljon. Saatiin sentään pari pistettä

rastista onnistuneen nuotion

tekemisestä.

Sitten oli Nipen rasti, ramborata.

Se oli kisan paras rasti.

Nippe kertoi kuinka se siellä oli

odotellut meitä monta tuntia ja

käynyt hakemassa pari geokätköäkin.

Tehtiin rastin pohja-aika,

jota mikään ryhmä ei ilmeisesti

alittanut. Vietettiin rastilla tunnin

verran ylimääräistä aikaa, koska

meillähän ei ollut mikään kiire

ja oltiin runsaasti seuraavaa

ryhmää edellä.

Kuutosrasti oli Saran ja Mimin

vetämä köytösrasti. Piti tehdä

A-pukki ja ylittää joki (siis maapläntti,

joka oli se ”joki”) ja

siellä oli tietenkin krokotiileja

ja muita tappavia

eläimiä. Saatiin tosi hyvät

pisteet siitä rastista. Lähdettiin

sieltä yörastille.

Yörastin ohjelmana oli

yösuunnistus: 14 rastia

Solvallan ja Kattilajärven

välillä, joista piti hakea niin

monta kuin jaksoi. Eniten

rasteja hakenut ryhmä sai

15 pistettä, toiseksi eniten

rasteja hakenut ryhmä 14

pistettä ja niin edelleen. Me

haettiin 11 rastia. Seuraavaksi

eniten hakenut ryhmä

oli hakenut vain 5 rastia.

Kello 22 lähdettiin suunnistamaan

ja kello kolme

tultiin takaisin yörastille

Kattilajärvelle.

Aamulla oli herätys kello 8.

Palautettiin yösuunnistuspaperi

ja syötiin aamupala. Kello 11.30

oli palkintojen jako. Harmaakarhut

eli minä, Elmeri ja Thomas

oltiin voitettu kisa viidentoista

pisteen erolla seuraavaan

ryhmään! Palkinnoksi saimme

hienon Fiskarsin lapion.

Kello 12 lähdimme palkintomme

kanssa bussipysäkille päin

ja menimme busseilla kotiin.


Kajastus

Kuluneen syksyn aikana muutama

lippukuntamme poikapienryhmä

sekä muutama vaeltaja/

kelo järjestivät hieman erilaisen

maastoretken Kavalahden metsikköön.

Kyseisen maastoretken

ohjelmana oli pääsääntöisesti

“softaaminen” eli pp-kuula-aktiviteetit.

ville söderlund

PARTIOLAINEN EI PEL-

KÄÄ!

Perjantai. Aseet ladattu, panokset

taskussa suuntana - Kavalahti.

Ei ollut ehkä ihan oikea

maihinnousu, mutta samanlainen

fiilis oli, kun kaikki astuivat

ulos autoista. En ole koskaan

nähnyt niin nopeaa toimintaa

kamojen purkamisessa autosta.

Vanhemmat eivät ehtineet astua

autoistaan ulos, kun kyydissä

olleet jo juoksivat maastovaatetus

päällä kalliota ylös sen

enempää sanomatta.

Kaikkien saavuttua paikalle

aloimme pystyttää telttoja.

Vanhemmat johtajat pystyttivät

laavun ja nuoremmat saivat

harjoitella niger-teltan kasaamista.

Samassa hässäkässä

saatiin ensimmäinen keittiökomppania

valmiiksi, joka alkoi

valmistaa ruokaa. Vaikka kaikki

olivat innoissaan sotimisesta,

päätimme, että sodimme vasta

huomenna - meillä oli paljon

tekemistä täksi päiväksi ja alkoi

tulla pimeä.

Olimme sopineet pienistä

talkoohommista saunavuoroja

vastaan. Meillä oli todella paljon

polttopuita, mitkä piti siirtää ulkoa

sisälle vajaan. Tarkkaa kuutiomäärää

en tiedä, mutta kyllä

sinne alle olisi paku hautautunut.

Kaikilla vähän leuka tipahti,

kun nähtiin se puukasa, mutta

ei siinä kauan mennyt, kun 15

partiolaista sitä alkoi sylillinen

kerrallaan kantamaan. Kyllä se

sauna kelpasi hyvin sen jälkeen!

Lauantai. Nopeasti aamiainen

naamaan ja sitten sotimaan.

Aamiaisen aikana kaikki saivat

suojat sekä aseet kuntoon ja

niinpä saatiin myös nopeasti

peli pystyyn.Tuli pelattua päivän

aikana monella erilaisella

teemalla. Oli lipunryöstöä,

kohteen suojelua, Very Important

Nipen suojelua ynnä muuta.

Ennestään hiljainen metsä

täyttyi sähkötoimisten RATATA-

TA, kaasutoimisten POKS ja AI!

OSU! -äänillä. Ympäri metsää

juoksenteli sikin sokin porukkaa,

jolla adrenaliini pumppasi

ja joka vähät välitti siitä sataako

vai eikö sada. Hiki sai suojanaamarin

ihan märäksi ja silmät liikkuivat

koko ajan tähystääkseen,

näkyykö vihollisia.Pimeän tullen

lopetimme pelit, söimme kunnolla

ja juttelimme päivän tapahtumista.

Sauna oli muiden alueella

olevien käytössä, joten emme

päässeet sinne. Sen verran oli

väsynyttä porukkaa päivän sotimisesta,

että päätimme mennä

aikaisin nukkumaan.

Sunnuntai. Aamiainen naamaan,

teltat kasaan ja suunta

kohti koloa. Oli hyvä reissu ja

kaikki olivat todella tyytyväisiä

ohjelmaan. Seuraavaa reissua

odotellessa!

Teksti Patrik Illman

15


Hallitus tiedottaa!

- Syyskokouksessa valittiin uusi lippukunnanjohtaja ja hallitus vuodelle 2012. Henri Österberg aloittaa

uudet seikkailut lippukunnanjohtajana. Hallituksessa häntä ovat tukemassa Salla Mustonen, Olli

Rantala, Pihla Pitkänen, Ville Söderlund ja Tero Honkaniemi.

- Hallituksesta jäävät pois Aleksi Tyrni ja Salla Lönnberg. Myös rakastettu lippukunnanjohtaja Lauri

Uusivuori jää pois päätösvastuusta. Kiitos kaikille tekijöille vuodesta 2011.

- Rahastonhoitaja on Klaus Anjala ja sihteerinä toimii Pihla Pitkänen

- Uusi kolo on vielä haussa ja saimme hieman lisäaikaa vanhassa, joten lisää tiedotettavaa on tulossa.

- Vuoden 2011 toimintakertomus on tekeillä. Siihen kerätään kaikki vuoden tapahtumat, joten nyt

kipinkapin täyttämään mahdollisia unohduksia!

Tapahtumia:

Lippukuntamme osallistuu ensi kesänä Pääkaupunkiseudun Partiolaisten kesäleirille. Leiritoimikunnassa

on mukana lippukuntamme Timo Pääskynkivi. Kaikki mukaan!

Myös Erätaito järjestetään tammikuun lopussa, joten kaikki valmistautuvat myös siihen!

JN on myös tulossa koulujen alkamisen yhteydessä. Johtaja, valmistaudu!

Normaali toiminta jatkuu muutenkin, joten olkaa ahkeria ja tutkikaa ilmoitustaulua.

Terveisin: väistyvä Hallitus

P.S. Uusi hallitus voi muuttaa kaikkea, mitä vanha hallitus on sanonut.

More magazines by this user
Similar magazines